1. No category

IHMISIÄ | SEIKKAILUJA | TUOTTEITA | KILPAILUJA | ELÄMÄNTAPA | VÄLIPALOJA
5000 years and the tradition goes on!
NRO 1 | HUHTIKUU 2015
Skier
LA DIAGONELA
– SVEITSIN
UUSI ASE
MASSAHIIHTOMARKKINOILLE
TARTU
MARATONILLA
TOIMITTAJAN
MATKASSA
&
EM-KISAT
T
E
P
P
O
L
A
I
S
RU S
– maratonhiihtäjältä
ei latu lopu
STAFETTVASAN
– VASALOPPET VIESTIKILPAILUNA
Hiihtohuuma Keski-Euroopassa ja ”Suomi Racer” kisoja kotimaassa
8
SISÄLTÖ | Marathon Skier
TEE SE
ITSE
-PATUKAT
7
LA DIAGONELA
5Pääkirjoitus
6Välipalat
MASSAHIIHDOT PARRASVALOISSA
8
La Diagonela
12
Hiihtoviikko Italiassa
12
17Dolomitenlauf
18
Neljän Vuoren Hiihto
20
Tartu Maraton
I/O MERINO
28StafettVasan
34EM-kisat
42
6
Vuokatti Hiihto
IHMISIÄ & TARINOITA
32Russialoppet
44
Erik Wickström
28
STAFETTVASAN
HIIHTOVIIKKO ITALIASSA
PÄÄTOIMITTAJA
Teemu Virtanen
KUVAAJA
Lasse Hurmalainen
VAKITUINEN AVUSTAJA
Juha Tuikkanen
GRAAFINEN SUUNNITTELIJA
Noora Huppunen
KUSTANTAJA
Marathon Skier Oy
www.marathonskier.com
KANNEN KUVA
Ardo Säks/ Tartu Maraton
5000 years and the tradition goes on!
KUVA EUROLOPPET
PÄÄKIRJOITUS
MARATONHIIHTO
KASVAA LÄPI
HAASTAVIEN TALVIEN
NÄIN ON TAAS yksi hiihtokausi edennyt kalkkiviivoille asti.
Talvi on ollut haastava sekä kotimaassa että rajojemme ulkopuolella. Lunta on toki ollut paremmin kuin viime talvena
pääkaupunkia ja rannikkoa lukuunottamatta, mutta helmikuun pitkä lämmin jakso tuo väkisin mieleen sammakkoprofeettojen pahimmat ennusteet. Näinkö se ilmaston lämpeneminen ja jäätiköiden sulaminen tuhoaa hienon talvilajimme.
Ihmismuisti on tosin kovin lyhyt, sillä toissatalvena ja sitä
ennen saimme nauttia mahtavista talvista lumisine maisemineen. Uskotaan ja toivotaan, että ne hienot talvet ovat vielä
tulossa takaisin.
Epävarmat talvet eivät ole kuitenkaan heikentäneet maratonhiihdon kasvua. Isot massatapahtumat maailmalla vetävät
yhä väkeä ja Swix Ski Classics-maratonhiihtosarja kasvaa joka
vuosi. Tälle kaudelle saatiin mukaan jo yhdeksän osakilpailua
mukaanlukien joukkuesprintti (15 km). Karuselliin haetaan
kuumeisesti lisää kisoja ja tietysti toimiva tapahtuma Suomesta olisi elintärkeä lisä Ruotsin Vasaloppetin ja Norjan Birkebeinerrennetin rinnalle sekä meille suomalaisille että koko
lajille – Suomi on kuitenkin yhä hiihdon suurmaa.
Finlandia-hiihto olisi varmasti se luonnollinen valinta,
mutta ajankohta viikkoa ennen maailman suurinta hiihtotapahtumaa ei suosi Salpausselän harjujen massahiihtoa. Toki
liittyminen on myös suuri kustannuskysymys, johon tarvitaan
ulkopuolista tukea ja maamme televisioyhtiöiden myötämielistä vaikuttamista. Pidetään kuitenkin lippu korkealla ja tehkäämme kaikki työtä kotimaisen massahiihtomme eteen, sillä
se kulttuuri on vielä tässä maassa lasten kengissä verrattuna
naapurimaihimme.
Tämän talven yksi suurimmista puheenaiheista on ollut
tasatyönnön vahva tuleminen ja pidoitta kisaaminen jopa
maailmancup-tasolla. Ilmiöhän ei ole uusi, sillä jo 80-luvulla
hiihdettiin ilman pitoja ja allekirjoittanutkin “pökki” Oulun
Tervahiihdon 70 km pelkän luistovoiteen turvin nuoruuden
innolla. Työntötekniikan grand old man Pekka Virtakoivu on
julistanut kyseisen etenemistavan ilosanomaa jo lajimme kulta-ajoista lähtien.
Miksi vasta uuden vuosituhannen ollessa näin pitkällä
tästä tulee kuuma peruna hiihtopiireissä? Sepä vasta hyvä
kysymys ja oletan, että maratonhiihdon kautta ollaan vasta
herätty tekniikan tuomiin vahvuuksiin. Massahiihdoissa tämä
tekniikka on ollut valloilla jo vuosia ja norjalainen Jörgen
Aukland on ollut yksi hiihtomuodon edelläkävijä. Toki “tasuri” on myös johtanut siihen, että sääntörikkomuksia on tullut
luvattoman paljon ja valeluistelua esiintyy turhan usein kisasuoritusten aikana. Tähän saadaan varmasti tulevan kauden
jälkeen selkeämmät säännöt ja latujen vaihdot sekä haarakäynnin luistelunomainen liukuminen saadaan kitkettyä pois.
TASATYÖNNÖN HYÖDYISTÄ ja haitoista voisi spekuloida sivukaupalla, mutta jätetään se tuonnemaksi. Todetaan vain,
että kyseistä tekniikkaa pitää harjoitella rankasti ja tehdä erikoisharjoitteita, joihin tulemme tutustumaan tämän lehden
sivuilla norjalaisten ja ruotsalaisten huipputiimien vinkkien
myötä. Yhtä rajapyykkiä tulemme ensi keväänä testaamaan
eli tasatyönnön maksimaalista kestävyyttä kun maajoukkuehengessä hiihdämme vuorokauden ympäri Åressa, Ruotsissa.
Tämä tapahtuma on Swix Ski Classics-turneen päätöskisan,
Årefjällsloppetin, yhteydessä ja startti tapahtuu itse kisaa
edeltävänä päivänä. Tapahtuma tullaan näkemään livenä netin kautta ja televisiossa ympäri maailmaa ja loppuvuoden
aikana meidän hiihtäjien valmistautumista on mahdollista
seurata lehtemme sivuilla ja Swix Ski Classic-sivustolla.
Hallitsevana maailmanennätysmiehenä minut on haastettu
24 tunnin kisaan ja ennakkoluulottomasti lähdemme työntämään mielessä oman ennätykseni rikkominen. Viivalle astuvat lisäkseni ruotsalainen Erik Wickström (Vasaloppet 25.,
2014 & 37., 2015 ja Engelsbrektsloppetin voittaja 2014) ja
mahdollisesti joku kova tekijä Norjasta ja Venäjältä. Hulluahan se on ja tiedän, mitä kyseinen suoritus tuo tullessaan ja en
todellakaan lähde soitellen sotaan vaan hieman pelonsekaisin
tuntein. Luulin jo, että vuorokauden sprintit olisivat taakse
jäännyttä elämää kohdallani, mutta kun kutsu käy näinkin
isolta taholta, on pakko taistella kunniansa ja maamme värien puolesta. Onneksi on vielä lähes vuosi aikaa valmistautua
tekemällä vuorokauden hiihtoon liittyviä erikoisharjoitteita
(niistä lisää myöhemmin).
Loppukaneettina vielä, että luet vuoden ensimmäistä Marathon Skier-julkaisua ja toimituksemme puolesta minulla on
ilo ilmoittaa, että tätä herkkua saat myös jatkossa ilmaiseksi.
Kesällä lähdemme myös erilaisille seikkailuretkille maratonjuoksun maailmaan, joten astu kanssamme massatapahtumien elämysmatkalle ja levitä tätä ilosanomaa myös kaikille
ystävillesi.
Hiihtoterveisin,
TEEMU VIRTANEN
Päätoimittaja
Ohessa linkki tulevan
24 H-tapahtuman promovideoon
sekä
Youtubessa olevaan VO2jaksoon, jossa vuorokauden hiihdon ME
rikkoontui. Tapahtuma oli suunniteltu jo
tämän vuoden Årefjällsloppetin yhteyteen,
mutta lumipula järven jäällä esti aikeen.
5
VÄLIPALAT
Uutuudet | Tapahtumat | Hyvä tietää
START HIIHTOSÄÄ MOBIILISOVELLUS
JOKAISELLE HIIHTÄJÄLLE
Startex Oy on lanseeranut kotimaan markkinoille mobiilisovelluksen, jonka avulla suksien
voiteluun saa kätevästi oikeat ohjeet. Kyseisen
palvelun avulla voi tarkistaa tulevan hiihtosään
ja sen mukaiseen keliin soveltuvan voitelun
sekä perinteiselle että vapaalle tekniikalle. Hiihtäjä voi valita oman tasonsa mukaisen voitelun
aina harrastelijasta kilpahiihtäjään asti. Myös eri
kelialueet ovat laajasti edustettuina. Mobiilisovelluksesta voi myös katsoa eri kelejä varten
tuotetut voiteluvideot. Palvelusta on tulossa
ensi talvelle myös englanninkielinen versio.
Sovelluksen voi ladata puhelimeensa Googlen
Play ja Applen AppStore palveluista.
MERINO TARJOAA
AUSTRALIAN LÄMPÖÄ
HIIHTOPAKKASILLE
Australialainen I/O Merino on kehittänyt merinovillasta toimivia asusteita talviurheilua harrastaville. Asusteet soveltuvat myös hiihtäjille ja
valmistaja lupaa pakkastakuun eli vilu ei pääse
iskemään kesken hiihtoreissun. Marathon Skier
testaa kyseiset asusteet ja seuraavassa numerossa julkaisemme testin tulokset.
The Vital Long Sleeve paita on valmistajan
mukaan maailman pehmein 100 %:nen merinovilla-asuste, joka pitää lämmön hyvin sisällään. Kylmällä säällä pitkähihaista paitaa suositellaan pitämään alusasuna ja lauhalla säällä
ihan pelkkänä paitana. Eri väri- ja kokovaihtoehdot saatavilla seuraavasta linkistä:
http://iomerino.com/vitallongsleeve-oil-green-s
The Elemental Jacket takki on suunniteltu
aktiiviliikuntaan tarjoten lämpöä, mukavuutta ja merinovillan pehmeyttä. Takki on tehty
100 %:sta merinovillasta, joka antaa tuotteelle
hyvän lämmön ja kosteuden säätelyn, hengittävyyden, hajuneston ja pehmeyden. Takin
hihat ja kuosi on suunniteltu estämään epämiellyttävän hankauksen. Asu toimii loistavasti
kovalla pakkasella osana kerrospukeutumista
ja lauhalla säällä itsenäisenä ulkotakkina. Eri
väri- ja kokovaihtoehdot saatavilla seuraavasta
linkistä:
http://iomerino.com/elementaljacket-vibrant-green-s
Lisätietoja I/O Merino-yhtiöstä ja heidän
muista tuotteistaan:
http://iomerino.com
KUVA I/O MERINO
6
Uutuudet | Tapahtumat | Hyvä tietää
VÄLI-
PALAT
TEE SE
ITSE
-patukat
P
itkillä lenkeillä on pakko saada energiaa joko kiinteässätai nestemäisessä muodossa. Kaupoissa on myytävänä
erilaisia mysli-, proteiini- ja
energiapatukoita, mutta ne ovat melko
helppoja tehdä itsekin. Hinta jää näin
alle puoleen ja sisällön voi säätää juuri
omaan makuun sopivaksi.
Ohessa on lueteltu muutamia linkkejä resepteihin. Alkuun on ehkä hyvä
tehdä juuri kuten ohjeissa sanotaan,
mutta jo ensimmäisen kerran jälkeen
voi vapaasti käyttää omaa luovuuttaan
ja lähteä kehittämään salaista reseptiään. Ja ainakin nämä proteiinipatukat
ovat niin helppoja valmistaa, että suosittelemme sitä raavaille äijillekin!
KUVAT VALMISTAJIEN SIVUILTA
PROTEIINIPATUKAT:
MYSLIPATUKAT:
http://www.makuja.fi/artikkelit/4709110/ajankohtaista/
tee-itse-helppoja-proteiinipatukoita-ei-lisaaineita-tai-turhia-kaloreita/
http://www.myllynparas.fi/suomi/reseptit/jalkiruoat_ ja_valipalat/myslit__patukat_ ja_hiutaleherkut/itse_tehdyt_
myslipatukat/
http://jaanaba.fitfashion.fi/2012/07/26/itte-tehdyt-proteiinipatukat/
http://www.makuja.fi/reseptit/itse-tehdyt-energiapatukat-2/
http://maximumcolor.blogspot.fi/2012/03/testissa-itsetehdyt-proteiinipatukat-3.html
http://terveenhyvaa.blogspot.fi/2013/11/4-raaka-aineen-myslipatukat-kiireiseen.html
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/326776/Bigfellan%20kotitekoiset%20proteiinipatukat/
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/290490/Helpot%20ja%20kevyet%20myslipatukat/
7
MASSAHIIHDOT PARRASVALOISSA | La Diagonela
LA
DIAGONELA
–SVEITSIN
UUSI
VETONAULA
Engadin-laaksossa hiihdettävä La Diagonela-hiihto
on uusi ilmestys maratonhiihtokarkeloissa.
8
TEKSTI TEEMU VRTANEN | KUVAT NIKO NÄTTINEN
T
ämä perinteisellä tekniikalla taivallettava 65 km hiihto, jota ei ole vielä hiihdetty kokonaisuudessaan, sai
alkunsa viime talvena kun Swix Ski Classics-sarjaan
kuuluva Tsekkien hiihto Jizerska Padesatka peruttiin lumen puutteen vuoksi. Hiihtosarjan vetovastuussa oleva
ruotsalainen David Nilsson soitti sveitsiläisille ja kysyi olisiko
muutaman päivän varoitusajalla mahdollista järjestää maailmanluokan tapahtuma televisiointeineen. Sveitsiläiset järjestäjät ottivat haasteen ilolla vastaan ja viime talvena
päästiin hienoissa olosuhteissa hiihtämään 50 km
hiihto, joka oli tarkoitettu vain eliittihiihtäjille.
Tuo kokemus sai järjestäjät harkitsemaan
vuotuisen hiihtotapahtuman järjestämistä
ja La Diagonela-hiihto oli syntynyt. Reitiksi
suunniteltiin hienoa yhtenäistä lenkkiä Engadinin laaksossa, jossa lähtö olisi Zuezin kylän liepeiltä ja maali itse kylän keskustassa
hieman Marcialongan tyyliin. Reitti kulkisi
myös kuuluisan St. Moritzin kylän ohi ja sen
jälkeen nousisi ylöspäin kohti kylän kupeella
olevaa vuorta. Koko hiihto tapahtuisi laaksossa
upeissa maisemissa leveillä baanoilla. Reitti olisi
osittain sama kuin itse Engadin Ski Marathon-hiihdossa
maaliskuussa (järjestäjät eivät ole samat). Luvassa olisi siis
varmasti yksi upeimmista hiihtotapahtumista sveitsiläisellä
täsmällisyydellä.
Jälleen kerran oikukas Luontoäiti ei ollut kuitenkaan samaa mieltä järjestäjien kanssa ja alkuperäinen reitti jouduttiin
muuttamaan lyhyemmäksi. Ensin lumenpuute esti koko lenkin
kunnostamisen ja lopulta vain kaksi päivää ennen tapahtumaa
Kisa-aamuna
tapahtuman
pienuus tuli juuri
positiivisesti esille.
Ei ruuhkia
missään.
9
alkanut raju lumisade teki viimeisen tepposen.
Valitettavasti lumi tuli muutaman päivän myöhässä.
Kisa hiihdettiin lopulta kolmena 15 km lenkkinä, joka tietysti aiheutti omat hankaluutensa.
Itse hiihto muistetaan varmasti ruotsalaisen Bill
Impolan hurjasta hiihdosta ja karkumatkusta,
joka päättyi harhahiihtoon ja voiton luisumiseen norjalaiselle Öystein Pettersenille. Rata
oli melko haastava kovine nousuineen ja laskuineen, etenkin massahiihtäjille. Lumisade ja
nollakeli takasivat sen, että kenelläkään ei ollut
helppoa suksi- ja voiteluvalintojen suhteen.
Meidän Finlandia-hiihto Teamin seikkailu
alkoi jo Helsingin kentällä kun kaksi meidän
jäsentä innostuivat tankkaamaan pizzaa vielä
kentällä ennen koneen lähtöä. Pizza oli niin
maittavaa, että herrat myöhästyivät koneesta ja
tulivat perässä Zürichiin seuraavalla lennolla.
Tämä tarkoitti tietysti sitä, että me muut jouduimme odottamaan heitä Sveitsissä neljä tuntia ennen kuin pääsimme jatkamaan kohti kisapaikkaa, jonne saavuimme myöhään kolmen
aikaa yöllä.
10
JÄRJESTÄJÄT OLIVAT LUVANNEET meille majoituksen omassa huoneistossa, mutta yöllä sitä
oli hieman vaikea löytää ja päädyimme väärinkäsitysten myötä yöksi samaan hotelliin Team
Coopin kanssa. Aamulla tämä sekaannus hoidettiin hienosti järjestäjien puolesta ja pääsimme
omaan “asuntoomme”. Tästä suuri kiitos järjestäjille ja sveitsiläiselle vieraanvaraisuudelle.
Kisaa edeltävänä päivä testasimme suksia ja
totuttelimme korkeaan ilma-alaan. La Diagonela on Swix Ski Classics-hiihdoista korkeimmalla
suoritettava tapahtuma (n. 1800 m ja alkuperäinen reitti kipuaa jopa yli 1900 m). Hapenpuutteen kyllä tunsi elimistössään ja jokainen
meistä pohti miten se tulisi vaikuttamaan itse
suoritukseen. Kävimme myös tutustumassa kisakylään eli Zueziin, josta haimme numeromme
ja järjestäjän kyyditseminä kiersimme kaikki
paikat läpi. Ilmassa oli aistittavissa jännä tunnelma, koska kyseessä oli kuitenkin vielä pieni
hiihto, mutta paikalla olivat kaikki maailman
tämän lajin huippuhiihtäjät.
Kisa-aamuna tapahtuman pienuus tuli juuri
positiivisesti esille. Ei ruuhkia missään, auton
sai hienosti parkkiin aivan lähtöviivan tuntumaan ja kokonsa puolesta tunnelma oli kuin kotimaisessa massahiihdossa (alle 1000 hiihtäjää).
Huippujen mukanaolo tosin toi sähköä ilmaan
ja televisiorekkojen jono takasi sen, että maratonhiihtoja seuraavan maailman silmät olivat
tuona viikonloppuna lukittuina juuri tätä hiihtoa varten.
Pitopohjasuksi oli monen hiihtäjän ratkaisu,
kuten myös itselläni, tai sitten puhdas tasatyöntö kuten tiimimme Niko Nättisellä. Lähdön
hetkellä lunta satoi vielä melko roimasti, mutta matkan edetessä sade lakkasi, joka aiheutti
toisella ja etenkin kolmannella kierroksella liippaantuvat ladut ja paljon kaatumisia. Itsekin
pyllähdin kaksi kertaa viimeisellä lenkillä ja
tietysti väsymyksellä oli osuutensa asiaan. Alamäissä kun ei enää ollut latuja jäljellä.
Ensimmäinen maratonhiihto on aina suuri shokki elimistölle ja niin oli nytkin. Korkea
ilma-ala oli haastava ja kovat krampit viimeisellä kierroksella imivät mehut itseltäni kuten
varmasti monelta muultakin hiihtäjältä. Viimeisellä kierroksella jäin pahasti pussiin kun suu-
ri massa lähti 1.5 tuntia meidän eliittiryhmän
jälkeen. Saavuin lähtöaluuen kentälle juuri kun
heidän pamauksensa jyrähti ja sitten siinä hiihdettiin massan mukana viimeisellä lenkillä. Silloin se ei tuntunut mukavalta, mutta nyt näin
jälkikäteen sekin hymyilyttää.
Suomalaisista voidaan mainita Antti Lampisen loistava hiihto (19. sija), ikinuoren Pasi
Vuoren 42. sija ja oman tiimimme Niko Nättisen 44. sija. He kaikki siis Swix Ski Classics-sarjan pisteillä. Itse rimpuilin sijalle 63 ja Jari
Hirn pääsi vielä sadan parhaan joukkoon sijalle
83. Maaliintulo oli todellakin hieno eli nousimme loivaa nousua laaksosta kohti Zuezin kylää
ja maali oli aivan keskustassa. Tunnelmassa oli
siis jotain samaa kuin Italian hienossa Marcialongassa, mutta loppunousu huomattavasti helpompi kuin Val di Fiemmen laakson kuninkuuskisassa.
JÄRJESTÄJÄT OLIVAT MYÖS ideoineet kivan
päättäjäisjuhlan kisan jälkeiselle illalle, jossa
hiihtäjät saivat tankata pastalla ja oluella. Tässä iltakekkerissä syntyi myös ajatus uudesta 24
tunnin haastehiihdosta, jossa allekirjoittanut
hiihtää ruotsalaista Erik Wickströmiä vastaan
Åressa. Erik on muuten Vasaloppetin oman lehden Vasalöparen päätoimittaja ja kova hiihtäjä.
Viime vuonna hän oli 25. Vasaloppetissa ja tänä
vuonna 37. Luvassa on siis hauska, mutta raju,
maaottelu kahden päätoimittajan välillä.
Tästä kyseisestä tapahtumasta
saatte lisätietoja
Swix Ski Classicsin sivuilta:
www.swixskiclassics.com
LA DIAGONELA-KISA käydään lauantaina, joten meille matkalaisille jäi vielä sunnuntai aikaa
hiihtää. Ja mikä päivä se olikaan! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja juuri satanut lumi koristi
maisemia. Oikein harmitti järjestäjien puolesta,
koska sunnuntain kelissä ja laduilla alkuperäinen reitti tai ainakin lähes koko matka olisi
voitu hiihtää. Meille tuo päivä vahvisti sen, että
olosuhteiden sattuessa kohdalleen tämä hiihto
on varmasti yksi kauneimmista ja vaikuttavim-
mista. Toivotaan, että ensi vuonna kelit suosivat
ja upea 65 km reitti saadaan vihdoin ja viimein
valmiiksi nopeasti kasvavaa massaa varten.
Suosittelen tätä hiihtoa lämpimästi kaikille
suomalaisille. Järjestäjien ehdotuksesta innostuimme ajatukseen, että tulisimme ensi talvena takaisin La Diagonelaan ja jäisimme kisan
jälkeisellä viikolla harjoittelemaan hienoihin
olosuhteisiin ja siirtyisimme Sveitsistä Italiaan
ja Marcialongaan. Toki kaksi pitkää hiihtoa
(65 km & 70 km) peräkkäisinä viikonloppuina
asettavat omat haasteensa, mutta elämähän
on täynnä haasteita. Joten ottakaa tekin haaste vastaan ja lähtekää mukaan elämysmatkalle
tammikuussa 2016. ᴥ
Tässä myös visuaalinen näyte matkastamme eli lyhyt itse
kuvaamamme kooste ennen ja
jälkeen hiihdon.
Itse hiihdosta lisää
www.ladiagonela.ch
11
MASSAHIIHDOT PARRASVALOISSA | Hiihtoviikko Italiassa
HIIHTOVIIKKO ITALIASSA
– WORLDLOPPET HUUMAA
PARHAIMMILLAAN
Kuvat: Juha Tuikkanen
12
Passo Tre Croci 1800 m
korkeudessa tarjosi hienot
hiihtomaastot.
Matkaraportti: Juha Tuikkanen
10
päivän hiihtomatkamme Italiaan alkoi Helsinki-Vantaan
lentokentältä pe 16.1. klo
19.00 tutustumalla Dolomitenlauf-hiihdon reittikarttaan. Hiihdon startti
Itävallassa aamulla klo 10.00. Korkealle pitää
mennä joko viikko aikaisemmin tai suoraan lähtöviivalle? Ehkä ei ihan näin lyhyellä aikajänteellä kuitenkaan ;-). Münchenistä vuokra-autolla n. 350 km matka Italian Sexteniin kesti
yhdellä pysähdyksellä lähes 5 tuntia, puolen
yön aikaan tankkaus saksalaisella huoltoasemalla. Hotellin pihaan saavuimme vesisateessa
yöllä klo 03.00. Ei muuta kuin herätys soimaan
3,5 h päähän.
Aamulla jatkoimme matkaa Itävallan Obertilliachiin, jossa vuonna 1970 ensimmäiseen
Dolomitenlauf-hiihtoon osallistui 48 hiihtäjää.
Ajomatkamme kesti vajaan tunnin ja koko yön
alueella jatkunut lumisade jatkui edelleen voimakkaana. Sääennustetta olimme seuranneet
koko viikon ja valmistauduimme kaikki neljä
hiihtäjää starttaamaan pitopohjasuksilla.
Perinteisen tyylin 42 km matka hiihdetään
yli 1400 m korkeudessa. Lumisade oli sen verran kovaa, että kaikki hiihtäjät eivät päässeet
kitkarenkailla ylös vuorelle. Nopea suksitesti
ja onneksi pitopohjasuksi oli jälleen pidoltaan
loistovalinta. Luistoon emme juuri olleet panostaneet, koska tähän hiihtoon oli kaikilla
varsinaisena tavoitteena tutustua meille uuteen
Wordloppet-hiihtoon. Kaikki olivat laittaneet
pelkän luistoparafiinin kotimaassa. Edellisen
yön pitkä istuminen ja ajomatka oli ottanut ve-
13
Sappada on n. 1300 asukkaan
pieni kylä Pohjois-Italiassa, aivan
Itävallan rajan tuntumassa. Paikka tunnetaan hiihtäjien Silvio
Faunerin, Pietro Piller Cottrerin
ja Maurilio De Zoltin syntymäkotipaikkana.
Passo San Pellegrino (1900 m) sijaitsee 13 km Moenasta.
Sappadassa Italian nuorten mestaruushiihdoissa.
ronsa ja lyhyet yöunet takasivat, että hiihdossa oli oma kulmakertoimensa sään ja pitkien nousujen lisäksi. Valmistautuminen ei aivan ollut oppikirjan mukainen.
Kaiken kaikkiaan Dolomitelaufin reitti on mielenkiintoinen, vaikka matkan aikana käydäänkin kolme kertaa stadion
alueella. Sunnuntain vapaan kilpailu oli jouduttu siirtämään
Lienzistä myös Obertilliachiin. Me jatkoimme matkaamme
lauantaina takaisin Italiaan ja pikkuiseen kylään nimeltä Sappada.
raamista Sappadassa. Hiihtäjien runsas määrä oli pienoinen
yllätys. Viiteen päivään mahtui myös yksi rinnepäivä. Pohjois-Italia tarjoaa lukuisia mahtavia ja hyväkuntoisia laskettelupaikkoja. Kävimme hiihtämässä 1800 m korkeudessa passo
Tre Crocissa ja matkalla Moenaan 1900 m korkeudessa passo
San Pellegrinossa.
Kaikille laduille on 4-5 euron päivämaksu, mutta ladut
ovatkin aina varmasti hyvässä kunnossa. Korkealla hiihtäminen olikin yllättäen nyt paljon helpompaa kuin vuosi aikaisemmin. Rentoutuminen ja kiireettömät hiihtolenkit korkealla hyvissä olosuhteissa tekevät ihmeitä.
Hiihdosta lisätietoa; http://www.dolomitensport.at/en/dolomitenlauf/
SUNNUNTAINA oli viimein aikaa hieman levähtää ja päivän
ohjelmassa olikin Italian nuorten mestaruushiihtojen seu-
14
TORSTAINA siirryimme n. 160 km matkan Moenaan, johon
saapui myös ryhmämme toinen osa Suomesta. Edellisenä päivänä olimme tehneet päätöksen jättää Lavazeloppet-hiihto
>>
Joku taika tässä
Marcialongassa on
kun veri vetää aina
tänne takaisin.
15
Yllä: Suomen kannustusjoukkoa Anterselvassa
Vasemmalla: Juha Tuikkanen
houkuttelevat hiihtäjiä vuodesta toiseen mukaan. Hiihto on
erityisesti norjalaisten suosiossa, sillä paikalla oli peräti 2500
norjalaista hiihtäjää. Vertailuna suomalaisten määrä jäi tänä
vuonna 159 hiihtäjään.
TÄNÄ VUONNA sää suosi jälleen startin tapahduttua – 6 asteen pakkasessa ja auringon helliessä hiihtäjiä. 10 hengen
ryhmästä kaikki hiihtäjät hiihtivät omaa lähtönumeroa paremman sijoituksen. Starttinumero määräytyy pitkälti edellisen vuoden sijoituksen mukaan.
Ensikertalaisille myös edellisen vuoden joku muu Wordloppet-hiihto auttaa saamaan oman taitonsa mukaisen lähtönumeron. Vanhemmilla meriiteillä ei ole merkitystä. Ryhmästämme Samuli Pigg hiihti sijalle 131, kun maaliin pääsi
5181 mieshiihtäjää. Naisten sarjassa Sinikka Munukka hiihti
sijalle 42 vajaan tuhannen naishiihtäjän joukossa.
Hiihdosta lisätietoa;
http://www.marcialonga.it/
tällä kertaa väliin. Perjantain ohjelmassa oli naisten ampumahiihdon maailmancupin seuraamista Anterselvassa. Tunnelma katsomassa oli aivan mahtava ja päivän kruunasi Kaisa
Mäkäräisen toinen sija. Vähitellen hiihtoviikkomme huipennus 42. Marcialonga-hiihto oli käsillä.
Tällä kertaa 70 km pituinen reitti oli lyhennetty 57 km:n
mittaiseksi heikon lumitilanteen vuoksi. Lähtöpaikka oli siirretty Moenasta Mazziniin, joten reitin alusta jäi lähes 13 km
nousuvoittoista osuutta. Järjestäjät olivat tehneet valtavan
työn, koska koko matka oli jouduttu lumettamaan.
MIKÄ TEKEE Marciolongasta yhden maailman suosituimmasta hiihdosta? Varmasti reitti kylien läpi ja hienot maisemat
16
REITTI OLI nyt luonnollisesti helpompi, kun alkumatkaa oli
lyhennetty. Tasatyöntöä tuli hiihdettyä suurin osa matkasta.
Varovainen pitovoitelu ei vaikuttanut suksien luisto-ominaisuuksiin. Oli mahtava tunne vielä viidenkympin jälkeen tuntea olo hyvävoimaiseksi ja työnnellä muiden hiihtäjien ohitse.
Valmistautuminen oli onnistunut. Ainoa pieni miinus omaan
hiihtoon tuli siinä, kun en tälläkään kertaa käyttänyt hyväksi
järjestäjien voitelupalvelua ennen 2,5 km loppunousua. Vielä ihan ei ole tasatyöntö siinä tikissä, että jaksaisin työntää
mäen ylös ilman pitoja.
Upea ja ikimuistoinen hiihtoviikko Pohjois-Italiassa oli nyt
takana ja katse kääntyi kohti talven muita koitoksia. Ehkä
taas ensi vuonna uudestaan, sillä joku taika tässä Marcialongassa on kun veri vetää aina tänne takaisin. ᴥ
Dolomitenlauf – Itävallan ylpeys
Worldloppet-perheessä
Matkaraportti – Esko Kotivuori
T
eimme matkan Dolomitenlauf
2015 hiihtotapahtumaan pienellä, mutta tehokkaalla porukalla. Mukana oli Esko Kotivuori,
Juha Kauppinen ja Elite-sarjan
naishiihtäjä Sini Alusniemi. Esko ja Juha
osallistuivat lauantain perinteisen kisaan ja
Sini sunnuntain vapaan kilpailuun.
Saavuimme perille perjantaina noin klo
16.00 aikaan Lienzin kaupunkiin, jossa järjestäjät olivat varanneet majoituksen Traube
hotellista. Lumen puutteen vuoksi perjantai-illan perinteinen kaupunkisprintti oli peruttu
ja molempien päivien kilpailut olivat Obertilliachissa noin 1400 metrin korkeudessa.
Lauantaina satoi uutta lunta ja oli selkeä
nollakeli, joka loi haastetta voiteluun. Juhaa
ja Eskoa hermostutti pitäisikö suksi, mutta
molemmat olivat tyytyväisiä voiteluun ja Juha
suoriutui hyvällä ajalla hieman yli 2.40 matkasta, Eskon ollessa myös tyytyväinen omaan
suoritukseen. Kilpailun jälkeen Juhalla oli
vielä edessä Sinin seuraavan päivän kilpailun
suksien testausta.
Sunnuntain vastaisen yön aikana keli
muuttui täydellisesti. Aamulla oli pilvipoutaa,
-3 astetta pakkasta ja keli oli liukas. Päivällä paistoi jo aurinko ja sää oli mitä mahtavin.
Sunnuntain miesten kilpailussa Toni Livers
oli aivan ylivoimainen ja hän karkasi voittoon
heti puolimatkan jälkeen. Naisten kilpailussa
alussa oli hieman ruuhkaa ja amerikkalainen
nainen pääsi kolmanteen miesten letkaan ja
karkasi siinä. Sini ja muut naiset olivat omassa
letkassaan ja ero amerikkalaiseen oli jo pahimmillaan yli kolme minuttia.
Viimeisellä kympillä, melkein kokoajan Sinin vetäessä ero supistui johtavaan naiseen,
mutta se kulutti myös Sinin voimia ja noin
kilometri ennen maalia ranskalainen ja italialainen karkasivat muutaman metrin Siniltä.
Näin Sini päätyi maalissa neljänneksi lyötyään
lopussa Tatjana Manniman. Sini oli rohkeaan
hiihtoonsa tyytyväinen ja ensimmäinen tämän
kauden massahiihdon startti osoitti, että Sini
kamppailee hyvänä päivänä vaikka voitosta.
Matka kotiin alkoi seuraavana päivänä iltapäivällä, jota ennen aamulla ihastelimme
Lienzin upeita maisemia juoksulenkillä 11 km
juoksulenkillä. Voin ehdottomasti suositella
Dolomitenlaufia myös kuntohiihtäjille ja toivottavasti tulevina vuosina kisa päästään hiihtämään alkuperäisellä reitillä Lienzin kaupungin kupeessa. Ne maisemat ovat todella upeat
ja rata hieno! ᴥ
Tunnelmavideon viime talven Dolomitenlaufista voit käydä katsomassa
www.marathonskier.com
17
MASSAHIIHDOT PARRASVALOISSA | Neljän vuoren hiihto
NELJÄN VUOREN
HIIHTO UUDISTUU
TEKSTI JUHA TUIKKANEN
KUVAT ILKKA HAURINEN
J
yväskylässä avattiin kotimainen massahiihtokausi tammikuun viimeisenä viikonloppuna. NVH on mukana
uudessa Suomi Racer by Euroloppet
– sarjassa, jossa on mukana 5 muuta hiihtoa.
(Jämi 42 Ski, Pirkan Hiihto, Oulun Tervahiihto
ja Vuokatti-hiihto). Sarjan tavoitteena on kannustaa hiihtäjiä osallistumaan talven aikana
kolmeen massahiihtoon, erilaisiin hiihtomaastoihin, hiihtämään hyvässä seurassa ja pitämään hauskaa. Sarjaa tukee Euroopan massahiihtojen järjestö, jonka päätuote Euroloppet on
tunnettu koko Euroopassa.
Neljän Vuoren Hiihdon lähtöpaikka muutettiin tälle vuodelle Huhtasuolta Vaajakoskelle, jossa hiihdettiin viime talven yleisen sarjan
18
SM-hiihdot. Muutoin reitti oli sama kuin aikaisempina vuosina. Vaajakosken urheiluhalli
tarjoaa hyvät puitteet heti lähtöpaikan vieressä.
Myöhäinen talven tulo ja viime talven lumettomuus vaikuttivat tämän vuoden osallistujamääriin. 50 km reitti hiihdettiin kahtena lenkkinä.
Nimensä mukaisesti reitti tarjoaa mahtavat
mäkiset maastot, jotka ovat saaneet hiihtäjiltä
kovasti kiitosta.
Tänä vuonna kokeiluna oli kaksipäiväinen
tapahtuma. Seuraavana päivänä hiihdettiin perinteinen Jyväskiepin hiihto vapaalla tyylillä.
Yli 20 osallistujaa hiihti molempina päivinä,
jolloin pääsi mukaan yhteisaikakilpailuun. Sunnuntain hiihtoon tuli ennätysmäärä ilmoittautuneita, lähes kaksisataa hiihtäjää. Kokeilu sai
hyvän vastaanoton ja todennäköisesti Neljän
Vuoren Hiihto muuttuukin jatkossa pysyvästi
kaksipäiväiseksi kilpailuksi. ᴥ
NELJÄN VUOREN HIIHTO
Jyväskylä
Kivilammen
juomapiste
21 km, 46 km
Huhtasuon
huoltopiste
10km, 35 km
Juomapiste
15 km,40 km
Hiihtomaan Hiihtomaa
juomapiste
4 km, 29 km
L
M
Vaajakoski
lähtö ja maali
juomapiste
50 km:n hiihtäjille
25 km:n kohdalla
1 km
© Jyväskylän kaupunki / Kartat ja mittaus 2013
Tulokset
50 km (p)
Miehet 3 parasta:
1) Jani-Pekka Pantti Vuokatti Rowing 2.34.47,1
2) Marko Pekurinen Rantasalmen Urheilijat 2.34.49,0
3) Jarkko Vuollet Noormarkun Nopsa 2.38.11,5
Naiset 3 parasta:
1) Jenni Mattila Hämeenlinnan Hiihtoseura 2.53.13,3
2) Satu Sikanen Lappeen Riento 2.53,39,1
3) Salla Riikonen Jämsänkosken Ilves 3.02.53,4
19
MASSAHIIHDOT PARRASVALOISSA | Tartu Maraton
TEKSTI TEEMU VRTANEN | KUVAT TARMO HAUD, KAIMO PUNISTE, ARDO SÄKS
TARTU MARATON
TOIMITTAJAN
SILMIN
Nykyihmisen aikataulu on tiukka. Aina on kiire ja kello tikittää. Uni jää
usein vähiin ja aamukahvi hörpätään matkalla kohti päivän seikkailuja.
B
usinestä pitää vääntää, sopimuksia allekirjoittaa ja
uusia neuvotella. Lounaatkin ovat “business-lounaita” tai kuten rapakon takana tavataan sanoa “power
luncheja”, koska aikaa ei ole hukattavaksi. Kuullostaako tutulta? Tälläistä on myös toimittajan arki ja usein
myös menestyvän urheilijan. Toki ammattiurheilijan työ on
aina se fyysinen ponnistus ja sen jälkiseuraukset, mutta meillä normaalityötä tekevillä urheilijoilla työn ja harrastuksen
yhdistäminen ovat usein tuskainen taival, jossa joku osapuoli
tai –tekijä kärsii.
Tartu Maratonia edeltävä viikko helmikuun puolivälissä
oli itselläni taas yksi tälläinen nasta laudassa ja silmät ummessa etenevä sessio. Sunnuntaina hiihdin talven toisen hiihtoni Sveitsissä, tosin tällä kertaa Hyvinkään sellaisessa, eli kyseessä oli Hyvinkää hiihto. 40 km työnnettiin vauhdikkaasti
ilman pitoja kovassa tuulessa. Järjestäjille kiitos toimivasta
kisasta ja erikoismaininta hyvistä palkinnoista. Maanantai ja
tiistai menivät opetushommissa Lahdessa Harjulan kansalaisopistolla, jossa opetan englantia ja illalla vielä lisätöitä kansainvälisen Berlitz-koulun opettajana avaten suomenkielen
saloja intialaisille oppilailleni internetin välityksellä.
Keskiviikkona aamulla ylös kello neljä ja vauhdilla kohti
20
lentokenttää, josta pikalento rakkaan läntisen naapurimaamme puolelle. Arlandasta junalla kohti Tukholman keskustaa
suksipussi kainalossa ja pääteasemalta kävellen vanhaan kaupunkiin Wsportsmedian toimistolle. Siellä sain lämpimän vastaanoton Swix Ski Classics-pomon David Nilssonin toimesta
ja ryhdyimme innokkaasti suunnittelemaan tulevaa 24 tunnin
haastehiihtoa Åressa.
Iltapäivällä paikalle saapui kyseisen vuorokauden hiihdon
ruotsalainen vastustajani Erik Wickström ja toimistolta kiiruhdimme kaupungin keskustan Grädet-puistoon. Edessä oli
tunnin haastekisa ja tulevan suurkoitoksemme promokuvaukset. Erikin kanssa tahkoimme kirjaimellisesti räkä poskella
kahden kilometrin puistorataa ympäri liukkaassa vesikelissä.
Vasalöparen päätoimittaja nitisti tämän lehden vastaavan selkeästi saavuttaen 24 km virstanpylvään tunnin aikana allekirjoittaneen jäädessä noin 600 metriä taaemmaksi.
Nopea suihku lähihotellissa,
promokuvaukset ja taas junalla takaisin Arlandan kentälle ja paluu
kotikamaralle. Sekalainen yö välissä ja aamulla sukset huollettavaksi
huoltomieheni Antti Honkasen
21
hoiviin. Päivä hurahti erinäisiä hommia hoidellessa ja hieman ennen kello kolmea iltapäivällä
totesin, että on aika lähteä taas kentälle ja kohti
Viroa ja Tartu Maratonia.
SILMÄNI ISKIESSÄ kellon viisareihin tajusin
olevani yhä Ruotsin ajassa.
“Herran tähden, lentoni lähtee tasan 90 minuutin päästä
ja olen vielä Lahdessa!” Lahdessa ja Helsingissä asuvat
tietävät, että matka lentokentälle kestää vähintään tunnin ja olisihan se mukava olla kentällä ainakin 45 minuuttia ennen
koneen lähtöä. Lähtölaukaus pamahti siis kohdallani jo tuolloin ja kisa aikaa vastaan alkoi.
Hullun ajomatkan jälkeen, jossa muuten poliisi
ratsasi moottoritiellä rekkoja, ehdin lentokentän parkkipaikalle tasan puoli tuntia ennen koneen lähtöä.
Voitte arvata miten matka jatkui tästä eteenpäin läpi “check-in” tiskin, turvatarkastuksen ja
juosten lähtöportille. Turvatarkastuksessa sei-
22
soin vyö kädessä ja tavarat liukuhihnalla kun
kuulutus kaikui ympäri lentokenttää: “Herra
Virtanen, teitä pyydetään välittömästi lähtöportille. Portti sulkeutuu kahden minuutin päästä!”
Mutta en antanut kyseisen tiukkasävyisen kehotuksen lannistaa luottamustani. Jos ladulla ei
anneta periksi, niin ei sitä tehdä lentokentälläkään. Usain Bolt-maisella nopeudella syöksyin
läpi terminaalin käytäviä ja pitkällä venytyksellä viimeisenä matkustajana lentokenttäbussin sisälle. Kisamatkan ensimmäinen etappi oli
voitettu!
Tartu Maratonin retkelle lähdin todellakin
kutsuttuna toimittajana ja lehtemme päätoimittajana. Heti Tallinnaan päästyäni kentällä
oli vastaanottokomitea, joka kuljetti minut läheiseen hotelliin, josta muutaman tunnin lepohetken jälkeen siirryimme vanhaan kaupunkiin
Olde Hansa-ravintolaan runsaalle keskiajan illalliselle. Paikalla oli toimittajia Venäjältä, Norjasta, Tsekeistä, Latviasta ja itseni lisäksi myös
toinen suomalaisvahvistus (Outi Hytönen, Kestävyysurheilu-sivustolta).
Keskiajan tunnelmanautinnon jälkeen meidät toimittajat kuljetettiin hotelliimme, jossa
olutlasin ääressä tutustuin paremmin norjalaiseen kolleegani. Hänen kanssaan pohdimme
hiihtomaailman nykytilaa, norjalaisten ylivoimaa ja tietysti surullisen kuuluisaa Lahti 2001
fiaskoa. Kyseinen toimittaja asuu Trondheimissä, joka on myös monen
huippuhiihtäjän
kotipaikka. Hän kertoikin
tehneensä usein juttua
hurjien vuonomaan maratonhiihtäjien harjoittelusta. Yksi esimerkki jäi soimaan päähäni:
“Ensin John Khristian Dahl, Johan Kjölstad ja kumppanit vetivät vetoharjoituksen 6-8
x 10 minuutin vetoja palautuksin, jonka jälkeen he hiihtivät kolme tuntia rullilla kovaa ja
treenin päätteeksi vetivät täysillä 10 km ylämäkeen. Ja kaikki tämä tasatyönnöllä. Skjöldal
valitti kun ei pystynyt rikkomaan ennätystään,
mutta tunnusti ettei aikaisemmilla yrityksillä
ollut yli neljä tuntia kovaa treeniä alla!”
Ei ihme, että norjalaiset ovat kovia ja etenkin maratonhiihtäjät hirmuisia työntökoneita.
Mieleeni juolahtaa legendaarisen Juha Miedon
toteamus, että hiihtäjäksi tullaan hiihtämällä ja
työtä tekemällä. Toki se lepo pitää osata ottaa
oikeaan väliin. Ärsykkeiden kautta se elimistö
kehittyy ja sopeutuu taas uusiin haasteisiin.
SEURAAVANA AAMUNA matkamme jatkui
Tallinnasta kohti Tarton kaupunkia, jonne saavuimme noin kolmen tunnin ajomatkan jälkeen.
Matkantekoa edisti mukavasti suomalainen
opas, joka on asunut Tartossa jo parinkymmenen vuoden ajan. Tartoon saavuttuamme kaupunginjohtaja otti meidät ystävällisesti vastaan
kaupungintalolla kertoen hienon kaupungin
historiasta ja valottaen myös sen tulevaisuutta.
Näiden kättelyjen ja lämpimien puheiden jälkeen hyppäsimme taas bussiin ja nokka kohti
kisakeskusta eli Otepäätä, jonne oli vajaa tunnin matka Tartosta.
Saavuttuamme Otepäähän nautimme maitta-
van lounaan entisessä kommunistisen puolueen
johdon lomakohteessa, jonka jälkeen siirryimme hiihtostadionille, jossa joka vuosi käydään
myös maailmancupin hiihdot. Nyt stadion tulisi
toimimaan Tartu Maratonin lähtöpaikkana. Minun jäädessä stadionille odottamaan paikalle
tulevaa Finlandia-hiihto
Teamin porukkaa toimittajaryhmämme suuntasi
lumikenkäkävelylle Viron
metsiin. Tuo seikkailu jäi
minulta kokematta, mutta vastineeksi pääsin tutustumaan pitkän tauon
jälkeen tulevan massahiihdon rataan (olin viimeksi Tartu Maratonilla 2007).
Illalla meille toimittajille oli järjestetty illallinen Tartossa sijaitsevassa Atlantic-ravintolassa ja kutsu oli känyt myös hiihtotiimimme
jäsenille. Seuraavana päivänä oli luvassa taas
täyttä toimintaa aamusta iltaan ja yhtenä ohjelmanumerona oli tutustuminen lasten omaan
hiihtoon kaupungin keskustassa. Sunnuntain
tulevasta kisasta johtuen päätin jättää lauantain
aktiviteetit väliin ja keskittyä lepäämään ja suksitestiin.
Pakollisena tapahtumana oli toki Otepäässä
pidettävä Team Captain Meeting eli joukkuejohtajien kokous, jossa yhtenä suurena pyyntönä oli perinteisen tekniikan kunnioittaminen
ilman luistelupotkuja. Tämä kehotus oli tietysti kohdistettu meihin tasatyöntäjiin ja sopiva
pyyntö olikin Tartu Maratonin vaihtelevasta
maastosta johtuen, jossa houkutus muutamaan
sivuttaiseen valepotkuun on suuri.
Tämä toimittajien “hyysäminen” toi mieleeni urani Los Angelesissa, jossa viihdetoimittajana ollessani sain kunnian haastatella kaikkia
Hollywoodin filmitähtiä aina loistavista Tom
Hanksistä ja Michael Douglasista iljettäviin
Steven Seagaliin ja töykeään Tommy Lee Jonesiin asti. Täytyy toki mainita, että Russell
Crowe osasi toisinaan olla piikittelevän inhottava ja Anthony Hopkins pelottavan vakuuttava. Ja naiskauneudesta täytyy tuoda esille ihana Jennifer Lopez uransa alussa ja Cameron
23
Diaz ensimmäisessä elokuvassaan The Mask.
Kissanaisia todella molemmat! Nuo olivat hienoja aikoja, mutta kovin erilaisia kuin nykyinen
latujen höylääminen ikämiehen innolla.
Muistoista asiaan, noina aikoina isot elokuvastudiot järjestivät valtavia haastattelutilaisuuksia, joita kutsuttiin junkets-nimellä.
Meillä toimittajilla oli mahdollisuus rupatella
promotiossa olevan elokuvan tähtien kanssa tietyn rajatun ajan verran. Usein nuo tilaisuudet
järjestettiin juuri Los Angelesissa, jossa satuin
tuolloin asumaan, joka ei sinänsä tarjonnut mitään erikoista, mutta kun käsky kävi lähteä enkelten kaupungista muille apajille, positiiviselle
korruptiolle ei ollut rajoja.
Muistan monet “junketit” New Yorkin hienostohotelleissa, joihin meidät toimittajat
asetettiin majoittumaan. Meille annettiin päivittäinen käyttöraha hotellissa ja syötävää ja
juotavaa riitti vaikka pienelle afrikkalaiselle kylälle. Usein näihin tapahtumiin liittyi erikoisia
illanviettoja yhdessä elokuvan tähtien kanssa.
Hienoimpia kokemuksiani olivat The
24
Rock-elokuvan bileet San Franciscon Alcatraz-vankilassa yhdessä Nicholas Cagen ja
Sean Conneryn kanssa. Myös Casper-leffaa
varten elokuvastudio oli varannut meille toimittajille ja leffan staroille koko
Universal Studios-huvipuiston Orlandossa, Floridassa,
käyttöömme illan ajaksi. Loppuillasta muistan hempeät
karaokelaulut
kaulakkain
yhdessä näyttelijä Bill Pullmanin kanssa. Myös Apollo
13-elokuvan pressitilaisuus
Houstonissa, Texasissa, NASA:n tiloissa jäi hyvin mieleeni ja tietysti osasyynä oli myös Tom Hanksin hyvä haastattelu.
Tällä “voitelulla” toki varmistettiin tai ainakin edesautettiin meidän toimittajien myötämielinen suhtautuminen markkinoinnin kohteena olevaan elokuvaan. Usein tämä toimikin
todella hyvin, koska olihan se ikävä haukkua
joku elokuva lyttyyn tuollaisen ylenpalttisen
hemmottelun jälkeen. Näyttää tämä siis toimi-
van hiihtotapahtumienkin yhteydessä ja onhan
myös Vasaloppetilla oma kunniavierasohjelmansa (Guest of Honor, Hedersgäst), jonka
tarjonnasta pääsin itsekin tänä vuonna nauttimaan. Tartu Maraton on tehnyt tätä jo vuosia
ja tulosta on syntynyt. Tapahtuma on saanut
kansainvälistä mainetta ja toimittajakestityksestä johtuen tapahtumasta kirjoitettujen ulkomaisten artikkelien määrä kasvaa lähelle sataa.
Pitäisiköhän meillä Suomessa ottaa tästä oppia?
HIENOSTI OLIVAT järjestäjät siis hoitaneet meidän toimittajien vastaanoton ja hieno oli myös
itse kisa. Perjantain ja lauantain vesikeli muuttui sunnuntain vastaisena yönä pakkaskeliksi.
Lumi oli yllättävän kuivaa märän kauden jälkeen ja pakkaskelin suksi toimi loistavasti. Tartu Maratonin rata on todellakin mukavan vaihteleva ja riittävän leveä läpi matkan. Pisin mäki
sattuu noin 15 km kohdalle, jossa kavutaan reilu puolitoista kilometriä, mutta heti perään on
vauhdikas lasku. Tämä onkin varsin ominaista
hiihdon radalle eli nousua seurasi aina palaut-
25
tava lasku. Viimeinen 15 km on taas tasaista ja
maaliin tullaan Elvan kylän kupeeseen keskelle
metsää, jonne on pystytetty maalialue telttoineen ja erilaisine kojuineen.
En muistanutkaan kuinka mukava ja toimiva hiihto Tartu Maraton on ja se sopii loistavasti suomalaisille hiihtäjille hyvän sijaintinsa
ja järjestelyjensä puolesta. Reitti on varmasti
yksi miellyttävimmistä ja maastovaihtelua on
sopivasti koko matkan ajan. Tämän vuoden kisan voitti Norjan entinen maajoukkuehiihtäjä ja
arvokisakonkari Eldar Rönning. Parhaana suomalaisena oli Jarmo Rissanen sijalla 6 jalan
mitan ennen tiimimme Niko Nättistä, joka teki
hienon hiihdon. Itse olin omaan
suoritukseeni ja tasatyöntööni varsin tyytyväinen voittaen
M45-sarjan ja ollen koko kisan
18. Kisa oli tänä vuonna myös
FIS Marathon Cupin osakilpailu.
Ensi vuonna kaikki vain sankoin joukoin
nauttimaan virolaisesta maalaismaisemasta.
Toivotaan, että lumiolosuhteet sallivat hiihdon. Tänä vuonna lunta oli hyvin reitin alkumatkasta, mutta loppupää oli varsin jäinen ja
vähäluminen. Siitä huolimatta latu oli kunnossa
26
Tartu Maraton
•
•
•
•
•
•
•
•
214 hiihtäjää starttasivat ensimmäiseen
Tartu Maratoniin 1960
Hiihdon on hiihtänyt 172 284 ihmistä
vuosien aikana
Suurin osallistumismäärä oli 1985, jolloin
13 200 hiihtäjää päätti ilmoittautua kisaan
Suurin maaliin päässeiden lukumäärä on
9858 vuonna 1986
Nykyistä rataa Otepäästä Elvaan on
käytetty vuodesta 1997
Kaksi vuotta sitten (2013) 11 086
osallistujaa oli mukana eri hiihdon
tapahtumissa 29:stä eri maasta
Maailman neljänneksi suurin massahiihtotapahtuma Vasaloppetin, Birkenbeinerrennetin ja Engadin Skimarathonin jälkeen
Suurin talviurheilutapahtuma Virossa ja
kutsutaan myös nimellä “Estonian Winter
Song Festival” (Viron talvilaulukilpailu)
ja sukset säilyivät naarmuitta. Ja mielikin oli
korkealla… ja sehän on näissä hiihtohommissa
aina se tärkein asia! ᴥ
•
•
•
•
•
•
10 % osallistujista tulee ulkomailta
(suurimmat maat ovat Suomi, Venäjä,
Latvia, Ruotsi ja Norja)
Viron Raul Olle on ainoa hiihtäjä, joka on
voittanut kisan kolmesti
Tartu Maratonin rata on maailman levein:
6-8 latu-uraa koko matkan ja enimmillään
jopa 16 latua
Ladun korkein kohta on Harimägi
(211 m merenpinnan yläpuolella)
n. 15 km lähdöstä
Rata on auki hiihtäjille läpi talven
olosuhteiden salliessa
Järjestelyorganisaatio kattaa n. 1300
ihmistä (palkalliset + vapaaehtoiset)
Lisätietoja tapahtumasta
www.tartumaraton.ee
MASSAHIIHDOT PARRASVALOISSA | StafettVasan
TEKSTI TEEMU VIRTANEN
KUVAT JARI HIRN
V
asaloppet, se maailman suurin ja kaunein hiihtotapahtuma, on muutakin
kuin 90 kilometrin haastava reitti
Sälenistä Moraan. Se on käsite, joka
on syöpynyt jokaisen ruotsalaisen alitajuntaan
kasvaen taalainmaan ylpeydenaiheesta kansainväliseksi ilmiöksi, joka koskettaa henkilökohtaisesti yli 100 000 innokasta urheilijaa ja ulkoilijaa vuosittain. Talviviikko eri tapahtumineen
kerää 78 000 hiihtäjää ja kesäviikko lähes 30
000 aktiivista pyöräilijää ja juoksijaa. Ensi vuoden pääkisa Vasaloppet myytiin taas loppuun
ennätysajassa (83 sekuntia) ja moni kisaan mukaan haluava hiihtäjä jäi nuolemaan näppejään
jälleen kerran.
STAFETTVASAN
VIESTIKARNEVAALIT
VASALOPPETHENKEEN
28
Marathon Skier tutustui
Vasaloppetin organisaatioon ja
tapahtumien taustavoimiin jo
viime talvena ja tästä voitte lukea
ja katsoa videon viime kevään
erikoisnumerostamme.
TÄNÄ TALVENA halusimme kokeilla jotain uutta Vasaloppetin laduilla ja mikä olikaan parempaa joukkuengen kasvatusta ja tiiminäkyvyyden lisäämistä kuin viestikilpailu kuuluisalla
kuninkuusmatkan reitillä. StafettVasan hiihdetään viiden hengen joukkueena 90 km Vasaloppet-reitti läpi. Osuudet vaihtelevat 24 km
siivuista lyhyeen 9 km pikataipaleeseen. Suurin
osa joukkueista on matkassa mukana hupi- ja
kuntoilumielessä, mutta kärjessä taistellaan
tietysti kullasta ja kunniasta Ruotsin seurajoukkueiden toimesta.
Finlandia-hiihto Teamimme lähti Vasaloppet-reissulle varsin ennakkoluulottomalla asenteella. Perjantain viestihiihto olisi varmasti hyvä
aukaisu sunnuntain pitkälle matkalle tai sitten
se koituisi lopulliseksi niitiksi täydelliselle romahdukselle. Itse voin todeta, että viestihiihto
oli tällä kertaa jopa pääkisaa tärkeämpi tapahtuma. Olihan se taas jotain uutta ja edustimme
siinä kuitenkin joukkueena Finlandia-hiihtoa ja
täten myös omaa seuraamme.
Joukkueemme saapui Moraan hyvissä ajoin
torstaina ja olimme valmiita seuraavan päivän uuteen haasteeseen. Vain meidän venäläinen vahvistuksemme puuttui. Hänelle sattui matkan aikana
aikatauluongelmia ja hän päätyi majapaikkaansa
vasta myöhään yöllä. Näistä häiriöistä kuultuamme jouduimme tietysti paniikinomaisesti miettimään kuka voisi hiihtää puuttuvan osuuden,
koska jokainen hiihtäjä saa viestissä hiihtää vain
yhden osuuden. Olisihan se tietysti liian raskasta
kisailla kaksi osuutta saman päivän aikana ja sunnuntaina vielä 90 km kaupanpäälle. Joten yksi
hiihtäjä oli vielä löydettävä! Suuri kunnia ja kiitos
majapaikkamme isännälle Kjell Kratzille, joka
sai houkuteltua tiimiimme nuoren norjalaisen
hiihtäjälupauksen. Näin alkusähläyksen jälkeen
pääsimme rauhoittumaan ja valmistautumaaan
uuteen elämykseen esi-isien viitoittamalla ladulla.
Kisaan oli ilmoittautunut yli 1600 joukkuetta ja maaliin asti kiirehti yli 1300 tiimiä. Finlandia-hiihto Team oli lopputuloksissa hienosti
neljäs jääden kyllä selvästi palkintopallisijoista,
jotka menivät koville nuorten lupaavien hiihtäjien edustamille seurajoukkueille. ᴥ
Lisätietoja itse tapahtumasta
ja kisan tulokset löydät tästä
linkistä.
è
29
FINLANDIA-HIIHTO TEAMIN
JÄSENTEN MIETTEITÄ
HIIHTOJÄRJESTYKSESSÄ
ITSE KISASTA JA TAPAHTUMASTA YLEENSÄ.
NIKO NÄTTINEN,
1. Osuus 24 km, Sälen-Mångsbodarna
STAFETTVASAN VIESTIHIIHTOKILPAILU Sälenistä Moraan oli todella mieleenpainuva
ja mahtava kokemus. Erityisen hienon tästä
kilpailusta tekee sen, että kisassa hiihdetään
joukkueen eteen eikä pelkästään itselleen.
Juuri yhteenkuuluvuuden tunne ja yhdessä tekeminen on se ”juttu”.
Itse sain kunnian aloittaa viestin joukkueemme osalta yhdessä 1600 muun joukkueen kanssa. Ensimmäinen osuus oli Sälenin
lähtöalueelta Mångsbodarnaan, pituudeltaan
24km. Keli oli keväisen aurinkoinen pikkupakkasen kovettamilla täydellisillä laduilla. Lähdin kisaan ilman pitovoiteita huolimatta siitä,
että osuuteen sisältyi täysin sama alkunousu
(2,5km) kuin itse Vasaloppetissakin. Sain hyvän lähtöpaikan eturivistä ja laukauksen pamahdettua pääsin hyviin asetelmiin ensimmäiseen nousuun.
Pelkällä tasatyönnöllä hiihtäneitä kärkijoukkueita oli muutamia, suurin osa taisi olla kuitenkin liikkeellä pitovoiteilla. Mäestä selvittyäni
pääsin hyvään letkaan mukaan, jossa vauhti
pidettiin todella kovana. Onnekseni minulla
oli hyvät sukset, jotka mahdollistivat rimpuilun
mukana, vaikka välillä olin aivan ”punaisella”.
Osuuden loppua kohden tuli pitovoiteilla hiihtäneitä joukkueita selkä edellä vastaan ja lopulta olin ensimmäisessä vaihdossa peräti nel-
30
jäntenä, vain minuutin kärkijoukkuetta perässä.
Oma suoritukseni antoi hyvät lähtöasetelmat jatko-osuuksille ja olin erittäin tyytyväinen suoritukseeni joukkueen puolesta.
Osuuteni jälkeen siirryin huoltamaan joukkueeni muita jäseniä. Koska joukkueellamme
ei ollut kisassa mukana huoltajia, jouduimme
hoitamaan itse kuljetuksemme vaihtopaikoille
ja niiltä pois. Huolellisen suunnittelun myötä
sekin sujui varsin mainiosti ja samalla se nosti
ryhmähenkeä ja varmasti myös jännitystä seuraavien osuuksien hiihtäjien keskuudessa.
TEEMU VIRTANEN,
2. Osuus 24 km,
Mångsbodarna-Evertsberg
VIESTIHIIHTO OLI varmasti hienoin joukkukilpailukokemukseni. Harvoin sitä pääsee hiihtämään maailman suurimman hiihdon latu-uraa
viestijoukkueena ja vieläpä huikean tapahtuman siivellä. Yli 8000 hiihtäjää liikkui vaihtopaikoilta toiselle ja aurinkoinen kevätsää helli
meitä hiihtäjiä. Tunnelma oli selvästi rennompi
kuin itse päätapahtumassa, joka on jokaiselle
hiihtäjälle kova ponnistus. Nyt ilmassa oli joukkuesuorittamisen iloa ja tietysti myös osuusmatkat riittävän lyhyitä verrattuna täysimatkaisiin maratonhiihtoihin.
Oma verryttelyni jäi taas aika vähiin, mutta ehdin juosta 10 minuuttia ennen kuin oli jo
asetuttava vaihtokarsinaan. Uusi tapahtuma tuo
aina oman jännityksensä ja rutiiniin ei voi täy-
sin luottaa, koska kaikki ympärillä tapahtuva on
erilaista kuin tutuissa ympyröissä. Täytyy vain
taas ihmetellä ja kehua ruotsalaisten intoa osallistua tälläisiin tapahtumiin ja myös järjestäjien
ammattitaito tuli hyvin näkyville. Kaikki toimi
moitteettomasti ja vaihtoa oli helppo seurata
karsinan portin yläpuolella olevasta tv-ruudusta,
johon pian tulikin Nikon nimi. Ihokarvat nousivat pystyyn kun huomasin hänen tulevan ihan
kärjessä. Nyt pitäisi hiihtää kovaa, jotta paikka
pysyisi kärjen tuntumassa.
Lähdin matkaan vauhdikkaasti ja sain mukaani heti takanani vaihtaneet ja yhdessä laskettelimme vauhdilla vaihtoaseman jälkeiset laskut.
Oli tietysti hieman hankalaa aloittaa kisa heti kovalla laskuosuudella. Vasaloppetissa tuo osuus
tulee kuitenkin tunnin hiihdon jälkeen, jolloin
se toimii loistavana palauttavana pätkänä. Nyt
piti kylmiltään hakata täysillä alamäkeen. Matka
jatkui tasatyöntäen ja olin liikenteessä ilman pitoja. Vauhti oli kovaa ja toinen kavereista putosi
kelkastamme. Risbergin pitkässä nousussa tunsin mittarin hakkaavan jo punaista, mutta yritin
roikkua kilpakumppanini peesissä. Aivan mäen
päällä jouduin kuitenkin tunnustamaan hänet
vahvemmaksi ja antamaan hieman periksi.
Loppumatkan työnsin minkä jaksoin ja sain
pidettyä eron edellä menevään sopivan pienenä
tullen vaihtoon viidentenä. Osuuteni jälkeen havaitsin, että olin ottanut itsestäni irti aika paljon
ja oksennuksen maku puski kitalakeen. Horjuin
autolle vaihtamaan vaatteita ja otin vastuulleni
toisen autoistamme. Logistiikka on tälläisessä
tempauksessa tärkeässä osassa ja jouduimme
vuorotellen ajamaan kahta autoa vaihtopaikalta toiselle. Siirtyessäni autolla eteenpäin mietin
oliko tunnin täysivauhtinen urakka hieman liian
kova sunnuntain pääkisaa silmällä pitäen. Ja
jälkikäteen voidaan todeta, että kyllä Vasaloppetissa perjantain spurtti tuntui käsissä, mutta
ei kuitenkaan niin, että se olisi estänyt täysipainoista hiihtoa.
Onnekseni minulla oli hyvät sukset, jotka mahdollistivat rimpuilun
mukana, vaikka välillä olin aivan ”punaisella”. NIKO NÄTTINEN
è
31
Hiihto on yksilöurheilua mutta jotain majesteettista liittyy joukkuehenkeen
ja “kaveruus” onkin yksi tärkeä syy, miksi tätä lajia jaksaa yhä harrastaa
viidennellä vuosikymmenellä. JUKKA-PEKKA OJALA
Yhteenvetona voi todeta, että StafettVasan
tarjoaa hienon vaihtoehdon Vasaloppetille.
Viestiin voi lähteä mukaan kaveri- tai työporukalla ja kokea samalla Vasaloppet-tunnelmaa.
Kilpahiihtäjille en suosittele sekä viestin että
pääkisan hiihtämistä samana viikonloppuna,
koska kokonaisrasitus nousee aika kovaksi. Valitettavasti tämäkin tapahtuma myydään loppuun
niin nopeasti, että mukaanpääsy on todella vaikeaa. Ensi vuoden hiihto onkin jo täynnä.
tuvani lähtemään matkaan etujoukossa. Päätin aloittaa heti kovaa ja katsoa kuinka kauan
vauhtini säilyisi. Hyvin jaksoin, mutta hieman
jouduin ylämäissä varomaan ylivauhtia. Osuudelleni sattui reitin kovimmat nousut ennen
Oxbergiä ja olin päättänyt hiihtää pidoilla, joka
oli hyvä ratkaisu. En koe olevani niin vahva tasatyöntäjä, että uskaltaisin vielä hiihtää kisoja
pelkästään työntämällä.
Taakseni en katsonut vaan keskityin eteenpäinmenoon ja oli hieno tunne edustaa joukkuetta tälläisessä kisassa ja tällä tasolla. Elämys
oli yksi hienoimmista kohdallani ja mielestäni
juuri tässä iässä elämyksellisyys on se, mitä
haen hiihdosta. Toki itsensä piinaaminen kisoissa antaa nautinnon, mutta maratonhiihto
on paljon muutakin kuin vain verta, hikeä ja
kyyneleitä. Se on minulle kuten muillekin meidän “pojille” elämäntapa.
kanani ei näkynyt ketään ja edessä olevat olivat
aika kaukana. Sukseni eivät toimeet parhaalla
tavalla ja työnsinkin koko matkan luistelusuksilla. Keli ilmeisesti lämpeni aika tavalla aamusta ja imua syntyi jo suksen pohjaan.
Minulle oli kunnia saada olla mukana tässä
joukkueessa ja itse kisassa. Hienoa, että saavutimme loistavan sijan ja toivottavasti tämän
myötä voisin joskus tulla hiihtämään Finlandia-hiihdon. Olenhan nyt edustanut Suomen
suurinta hiihtoa maailman suurimmalla hiihtoareenalla ja maailman mahtavimmassa viestihiihdossa.
JARI HIRN,
3. Osuus 14 km, Evertsberg-Oxberg
TÄMÄ OLI ensimmäinen kertani näissä kisoissa ja samalla vasta toinen koko Vasaloppetissa, joten en tiennyt mitä odottaa. Järjestelyt
toimivat mielestäni erittäin hyvin ja ilmakin oli
hieno kisoja ajatellen. Koko hiihtotapahtuma
oli paljon isompi kuin olin ajatellut. Liikenne
sujui kuitenkin sujuvasti suuresta massasta
huolimatta.
Meillä oli tietysti logistisia ongelmia minun
ja Teemun asuessa Högfjällshotellissa Sälenissä, koska olimme järjestäjien kutsumina kunniavieraina. Niko ja Jukka-Pekka puolestaan
asuivat Morassa lähellä maalipaikkaa. Suunnitelmiin tuli myös muutos norjalaisen lisävahvistuksen liityttyä joukkoomme. Kahdella autolla pärjäsimme kuitenkin hienosti.
Oma hiihtoni sujui sujui hyvin. Perhosia oli
vatsassa kun kuulin, että Niko ja Teemu olivat
hiihtäneet ihan kärjen tuntumassa ja tiesin jou-
32
JUKKA-PEKKA OJALA,
5. Osuus 19 km, Hökberg-Mora
BJÖRNAR KVAALE,
4. Osuus 9 km, Oxberg-Hökberg
MINULLE TÄMÄ hiihto oli mukava lyhyt tehoharjoitus ja sain samalla nauttia Vasaloppet-tunnelmasta. Olen vielä nuori hiihtäjä,
joten Vasaloppet on varmasti joskus kalenterissani. Nyt sain hyvää esimakua ja tapahtuma
oli aivan mahtava.
Joukkuetta en varsinaisesti tuntenut, mutta oletin, että saan hiihtää aika kärjessä. Näin
kävikin, tosin aika yksin jouduin kisaamaan. Ta-
JÄLLEEN KERRAN ruotsalaisilta oiva osoitus
miten hiihtotapahtuma järjestetään. Eikä vain
hiihtotapahtuma vaan näyttö miten hiihtourheilua vaalitaan yleisesti. Mielestäni on tärkeää, että
nuoria kannustetaan hienon lajimme pariin ja
tälläiset joukkuehenkiset tapahtumat madaltavat
kynnystä osallistua kilpailuun. Meillä Suomessa
on vain piirikunnallisia ja kansallisia kisoja, joihin
osallistuminen on monelle nuorelle tai ikämiehellekin varsin pelottava haaste.
Suomessa Hiihtoliitto ja tapahtumien järjestäjät saisivat yhdessä miettiä miten vastaava
ilmiö saataisiin tännekin. StafettVasan edusti
hiihtourheilua parhaimmillaan; yhteisöllisyyttä,
loistavat järjestelyt, tunnelma korkealla ja kilpai-
Elämys oli yksi hienoimmista kohdallani ja
mielestäni juuri tässä iässä elämyksellisyys on
se, mitä haen hiihdosta. JARI HIRN
luhenkeä sopivassa mittasuhteessa. Tässä piileekin ruotsalaisten ja norjalaisten menestyksen
salaisuus. Luodaan tapahtumia, joihin halutaan
osallistua ja jokaiselle löytyy oma taso. Näin saadaan mukaan paljon porukkaa ja siitä massasta
nousee myös tulevaisuuden toivot. Mikä onkaan
parempi kannustus kuin hiihtää omassa joukkueessa Vasaloppet-uralla ja saada nuorena sellainen kokemus, joka sysää jatkamaan eteenpäin.
Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että oli
tuo viesti myös veteraanihiihtäjällekin uskomaton kokemus. Kyllä tämä fiiliksen puolesta päihittää SM-kisaviestit ja oli käsittämätöntä nähdä
näin suuri massa hiihtämässä viestihiihtoa. Oma
hiihtoni sujui kohtalaisen hyvin ottaen huomioon, että koko matkani Ruotsiin oli vaakalaudalla sitkeän flunssan takia.
Pojat olivat jo hoitaneet hyvän etumatkan ja
kolmen kärki oli niin kaukana, että keskityin vain
varmistamaan neljättä sijaamme. Seitsemän kilometriä ennen maalia sauvastani lähti sompa irti
ja loppumatkan jouduinkin työntämään hieman
toispuoleisesti. Sillä hetkellä hieman hermostuin kun ajattelin, että takaa tullaan kovaa ja itse
joudun antamaan pahasti tasoitusta. Haaverista huolimatta pystyin pitämään riittävän rytmin
päällä ja Moran kirkon nähdessäni sydän pompahti rinnassani. Harvoin sitä saa tulla Vasaloppetin loppusuoraa tälläisilla sijoilla!
Maalissa meitä haastateltiin kovasti ja kuuluttaja laski leikkiä Suomesta ja suomalaisuudesta.
Sommaton sauvani sai myös paljon huomiota ja
televisiokamerat kuvasivat sitä ahkerasti. Kuten
jo yllä mainitsin olen pitkän hiihtourani aikana
kokenut monenlaista, joista hienot treenit Mika
Myllylän kanssa Tervasnevan suolla piirtyvät mieleeni, mutta tämä viestihiihto oli ehdottomasti
yksi muistorikkaimmista elämyksistäni. Hiihto on
yksilöurheilua mutta jotain majesteettista liittyy
joukkuehenkeen ja “kaveruus” onkin yksi tärkeä
syy, miksi tätä lajia jaksaa yhä harrastaa viidennellä vuosikymmenellä. ᴥ
33
MASSAHIIHDOT PARRASVALOISSA | EM-kisat
T
A
S
I
K
EM
N
O
T
A
MAR
A
S
S
O
D
HIIH
Arvokisamitaleja
ikään
katsomatta
34
TEKSTI TEEMU VRTANEN | KUVAT EUROLOPPET
P
itkän matkan hiihto tai maratonhiihto
kuten maailmalla tätä lajia kutsutaan
on saanut omat ns. epäviralliset “arvokisansa” Swix Ski Classics-sarjan ja FIS
Marathon Cupin myötä. Ja jokavuotuisella Vasaloppetilla on monen hiihtäjän silmissä eräänlainen henkinen MM-arvo eli kyseisen hiihdon
voittoa arvostetaan monissa piireissä yhtä paljon kuin hiihdon MM-kultaa. FIS:n oma cup-sarja on jäänyt Swix Ski Classicsin varjoon pitkälti
jälkimmäisen vahvan televisioinnin myötä, joka
takaa kaikkien huipputallien ja heidän hiihtä-
jiensä mukanaolon. Saa nähdä milloin maratonhiihdolle myönnetään ihan virallinen MM-arvo
ja mikä tai mitkä hiihdot sen sitten voisivat
saada.
Tuota arvoitusta pohtiessamme voimme
turvautua Euroloppetiin ja heidän jo muutama vuosi sitten aloittamaan Euroopan Mestaruuskisaan, joka on tarkoitettu juuri maratonhiihtäjille ja vielä eri ikäsarjoille. Itsekin olen
muutaman vuoden takainen oman ikäsarjani
euroopanmestari ja kyllähän tuollainen arvotitteli mieltä nostattaa. Tosiasia tietysti on, että
kovin moni maailman huippuhiihtäjistä ei ota
osaa kyseiseen taisteluun, mutta kyllä EM-kisa
tarjoaa joka vuosi varteenotettavan vaihtoehdon kenen vain kilpa- ja kuntohiihtäjän kalenteriin.
Euroloppetin aloittaessa kyseisen vuotuisen
arvokisan se pidettiin aluksi kahdessa eri paikassa. Ensin hiihdettiin vapaalla jossain päin
Eurooppaa ja sitten jonkun viikon jälkeen taas
eri paikassa perinteisellä. Hiihdot olivat tietysti Euroloppetin osakilpailuja ja yhteenlaskettu
aika ratkaisi voittajan. Artikkelin ohessa olevis-
35
EM-KISAT
MARATONHIIHDOSSA
ta linkeistä voit seurata VO2-tiimin edesottamuksia 2011
EM-kisoissa, ensin vapaalla Slovakian Biela Stopassa
ja sitten perinteisellä Ranskan Transjurassiennessa.
Muutaman kokeiluvuoden jälkeen Euroloppetin johto päätti muuttaa EM-kisat pysyvästi
yhdelle paikkakunnalle. Päätös oli järkevä edesauttaen kisaan osallistuvien hiihtäjien matkakustannuksia ja järjestelyjä. Viime vuonna kisat
piti järjestää jälleen Biela Stopassa, mutta haastava talvi esti aikeen ja hiihto peruttiin. Tänä
vuonna kisat hiihdettiin Saksan Bodenmaisissa
ensin vapaalla 30 km ja sitten seuraavana päivänä
perinteisellä 42 km. Matkat eivät maratonhiihtäjän
päätä huimaa, mutta kova maasto ja peräkkäiset hiihtopäivät nostivat varmasti osallistujien fyysistä rasitusta.
Marathon Skier ei ollut tänä vuonna kisoissa mukana, mutta viime vuonna kävimme katsastamassa paikat. Bodenmaisissa järjestettävä Skadi-loppet toimi siis tämän vuoden kisaisäntänä ja viime
vuonna kyseinen hiihto jouduttiin perumaan kuten niin moni muukin
tapahtuma. Bodenmais on mukava pikkuinen kylä muutaman tunnin
ajomatkan päässä Münchenin lentokentältä itään. Kylä tunnetaan
myös Joska-kristallista. Ohessa on videopätkä, jonka myötä pääsette
tutustumaan Bodenmaisiin ja sen tarjontaan.
Skadi-loppet on ehdottomasti yksi Euroloppetin hienoimmista hiihdoista ja koko organisaation päämaja sijaitsee juuri tuossa kylässä. Itse
hiihdin hiihdon 2010 valtavassa vesikelissä ja sumussa, joten hienot
Skadi Loppet
on ehdottomasti
yksi
Euroloppetin
hienoimmista
hiihdoista!
36
maisemat jäivät kokematta. Siitä huolimatta suosittelen
hiihtoa suomalaisille mukavana kevättapahtumana ja
uutena elämyksenä. Ja ensi vuoden EM-kisat pidetäänkin eksoottisessa paikassa eli Espanjassa ja
hiihtona on Marxa Beret. Tuohon hiihtoon voitte tutustua tarkemmin Marathon Skierin viime
vuoden huhtikuun numerossa, joka löytyy sivuiltamme www.marathonskier.com.
Ensi vuonna kannattaa siis suunnata Pyreneille ja taistella omassa ikäsarjassaan arvokisamitaleista. Espanjassa hiihdetään kyllä korkealla
ja kovassa maastossa, mutta monien tasatyöntöreittien lomaan mäkinen maasto tarjoaa mukavan ja
haastavan vaihtelun. ᴥ
YOUTUBE VIDEO
EM-KISAT 2011 SLOVAKIA
YOUTUBE VIDEO
EM-KISAT 2011 RANSKA
YOUTUBE VIDEO
SKADI LOPPET
IHMISIÄ JA TARINOITA | Russialoppet ja Georgy Kadykov
RUSSIALOPPET
– MARATONHIIHDON
JUHLAA VENÄJÄLLÄ
38
YouTube video
Ugra Ski Marathon
TEKSTI TEEMU VIRTANEN | KUVAT UGRA SKI MARATHON
M
aratonhiihto kasvaa ja kehittyy
vauhdilla. Jokaisessa talviolosuhteet omaavassa maassa on oma
massahiihtosarjansa tai ainakin
erillinen joukko omia pitkän matkan hiihtoja.
Pohjoismaissa näitä maratonhiihtoja on pilvin
pimein ja Ruotsissa on tänä talvena käyty ihan
uutta Björn Dählien nimeä kantavaa maratonhiihtocupia. Kansainvälisinä kattojärjestöinä
toimivat perinteisesti Worldloppet ja Euroloppet, mutta näiden järjestöjen ulkopuolella on
lukuisa määrä itsenäisiä hiihtoja, joista suurimmat keräävät tuhansia hiihtäjiä. Ja Worldloppetiin on liittynyt neljä uutta kansainvälistä
hiihtomaata: Kiina, Argentiina, Uusi-Seelanti ja
Islanti (Islannin hiihdosta voitte lukea artikkelin
viime vuoden näytelehdessämme ja katsoa videon sivuiltamme. Myös tämän vuoden hiihdosta
on luvassa juttu seuraavassa lehdessämme).
Erikoisena esimerkkinä voidaan mainita
vaikka Kalifornian The Great Ski Race, jossa
hiihdetään Tahoe Citystä kuuluisaan kulta-
kuumekylään Truckeen. Kyseinen 30 km hiihto lähtee kuuluisan Lake Tahoen rannoilta ja
nousee ensin 11 km ylös ja sitten lasketellaan
vauhdikkaasti kohti kylää, jossa Charlie Chaplin aikoi alun perin kuvata legendaarisen Kultakuume-elokuvansa (keliolosuhteista johtuen
hän päätyi tekemään elokuvan studiossa). Tässäkin hiihdossa on usein lähes tuhat hiihtäjää,
joka on varsin paljon ottaen huomioon, että Kalifornia ei ole ensimmäinen osavaltio, joka tulee
mieleen kun hiihdosta puhutaan.
39
Euroopassa massahiihdot kasvavat vaikka
joutuvat toki taistelemaan vähälumisia talvia
vastaan. Swix Ski Classics on paisunut jo yhdeksän starttia kattavaksi paketiksi ja ensi vuonna
on luvassa taas uusia kujeita kun edessä on arvokisojen välivuosi myös normaalimatkan hiihtäjille. Ruotsissa puuhataan todellista pitkän
matkan taivalta, jolle pituutta kertyisi yli 200
km. Ajatuksena on hiihtää paikasta A paikkaan
B ja takaisin. Kyseinen ultrahiihtäjän unelma
lanseerataan 2017. Siinä kisassa täytyy olla eturivissä mukana!
40
YKSI VARTEENOTETTAVA vaihtoehto näille
kansainvälisille koitoksille on Venäjän oma
hiihtokaruselli Russialoppet. Kyseinen sarja perustettiin 1997 ja siinä on mukana 19 osakilpailua seitsemällä eri maantieteellisellä alueella.
Demino Ski Marathon kuuluu Worldloppetiin ja
Murmansk Ski Marathon & Ugra Ski Marathon
ovat osana Euroloppetia. Näistä jälkimmäinen
on myös FIS Marathon Cupin päätöskisa. Kyseinen hiihto järjestetään Hanti Mansiassa Länsi-Siperiassa ja rata on lähes täysin tasainen,
mutta täten varsin haastava. Palautusta ei ole ja
tuuli on usein varsin kova. Näin oli myös viime
kevään hiihdossa, jossa kierrettiin 25 km rata
kahdesti.
Tässä linkki Marathon Skierin
koostevideoon viime vuoden
tapahtumasta.
RUSSIALOPPET TARJOAA hiihtäjilleen samoja etuja kuin Wordloppet ja Euroloppet ja sarjalla on oma passinsa kuten esikuvillaan. Russialoppetin passinhaltijoita on nyt jo yli 2000.
Sarjaa vetävä
Georgy Kadykov
kertoo Russialoppetin
tarjonnasta.
Hiihtämällä useamman kisan voi anoa itselleen
Russialoppet Master-titteliä (10 hiihtoa). Jos
hiihtonälkä on todella kova ja into huipussaan,
koko karnevaalin kiertämällä saa nimensä harvojen ja valittujen kunniahiihtäjien joukkoon
(Russialoppet Honorary Master). Ja hiihdettyään kaikkiaan 50 hiihtoa pääsee omaan vielä
harvalukuisempaan klubiin (Russialoppet 50
Club), jonka jälkeen edessä häämöttää todellinen haamuraja eli 100 hiihtoa (Russialoppet
100 Club). Toki nämä hurjat tavoitteet ovat
tarkoitettu lähinnä venäläisille hiihtäjille, mut-
ta kymmenen hiihtoa ei ole mikään mahdottomuus suomalaisillekaan ja valinnan varaa riittää.
Russialoppetin hienous on eri ikäsarjat ja
joukkuekisa, johon voi ottaa osaa varsin erikoisella tavalla. Tiimikisaa varten pitää osallistua seitsemään eri hiihtoon, mutta hiihtäjiä
saa vaihtaa vapaasti. Pisteitä saa oman ikäryhmänsä ja sukupuolen mukaan. Eli veteraani- ja
naissarjat ovat kova sana tässä taistossa, koska
jokaisen sarjan voittaja tuo yhtä paljon pisteitä.
Mielenkiintoinen idea, jota kannattaisi soveltaa
myös kotimaan joukkuekisoihin.
Russialoppet tarjoaa siis mielenkiintoisen
ja varmasti elämyksellisen vaihtoehdon ensi
talven koti- tai Keski-Euroopan hiihtoihin. Tarkempaa tietoa eri hiihdoista ja niiden sijainneista saat www.russialoppet.ru. Ohessa myös
sarjaa vetävän Georgy Kadykovin haastattelu,
jossa hän kertoo avoimesti Russialoppetin tarjonnasta ja jakaa oman näkemyksensä ruletin
parhaista hiihdoista ulkomaisten vieraiden näkökulmasta. ᴥ
41
MASSAHIIHDOT PARRASVALOISSA | Vuokatti Hiihto
Vuokatti
Hiihto 2015
– tunnelmaa Kainuun
auringon alla!
42
RAPORTTI NIKO NÄTTINEN
(Finlandia-hiihto Team)
KUVAT VUOKATTI HIIHTO
V
uokatti Hiihto hiihdettiin aurinkoisen
hohtavilla hangilla 21.3.2015. Kainuulaisella hiihto-osaamisella järjestelyt olivat taattua laatua. Erityisesti
latujen kunto oli huippuluokkaa ja reitti todella silmiä hivelevä. Itselleni Vuokatti Hiihto oli
sopiva valmistava kisa ajatellen viikon päästä
Kuusamossa järjestettävää SM-50km kilpailua
ja samalla se oli myös viikon neljäs kisastartti peräjälkeen. Samalla viikolla olin Sotilaiden
SM-kisoissa Kajaanissa.
Itse kilpailu sujui kohtuullisen hyvin, huolimatta siitä että aikaisemmat kisat tuntuivat elimistössä. Hiihdin 60km vapaalla hiihtotavalla,
jossa kovaa matkavauhtia pidettiin heti alusta
asti. Samassa lähdössä oli mukana myös 30km:n
ja 45km:n hiihtäjiä, joten oli hieman vaikeaa arvioida sitä, mihin kyytiin lähti. Lopulta itselleni
sopiva vauhti ja ryhmä muodostui noin 15km:n
hiihdon jälkeen. Maaliin selvisin kisasta kunnialla ollen lopputuloksissa neljäs.
Tunnelmaltaan Vuokatti hiihto on Suomen
parhaimpia. Perinteisen hiihtäjät lähtevät matkaan kahta tuntia ennen vapaan hiihtäjiä ja
siksi ladulla oli vilskettä koko ajan. Yksin ei
tarvinnut hiihtää missään vaiheessa. Huoltopisteitä on sopivasti ja kannustusta ladun varressa mukavasti. Vuokatti Hiihtoa voin suositella
kaikille massahiihtäjille, sieltä löytyy jokaiselle varmasti sopiva matka- ja tyylivaihtoehto
12km:n ladyloppetista 120km:n ”Kainuulaiseen
sprinttiin”! ᴥ
43
IHMISIÄ JA TARINOITA | Erik Wickström
ERIK WICKSTRÖM
Vasalöparen päätoimittaja uuden haasteen edessä
KYSYMYS: MILLOIN JA MITEN ALOITIT MARATONHIIHDOT?
VASTAUS: Hiihdin lähinnä lyhyitä matkoja (10-
KYSYMYS: MITEN YHDISTÄT TYÖN, TREENIN
JA PERHE-ELÄMÄN?
VASTAUS: Se on hankalaa kun on haastava työ,
KYSYMYS: MITEN AIOT VALMISTAUTUA KYSEISTÄ TAPAHTUMAA VARTEN?
VASTAUS: Aion tehdä kuuden tunnin treenin
30 km) aina 24 vuotiaaksi asti. Sitten lopetin
hiihdon neljäksi vuodeksi ja aloitin uudelleen
keskittyen lähinnä maratonhiihtoon.
vaimo, kaksi lasta, talo ja muut siviilivelvoitteet.
Juoksen usein aamulla aikaisin lastenrattaiden
kanssa.
KYSYMYS: MIKSI HIIHDÄT KILPAA MARATONMATKOILLA?
VASTAUS: Haluan nähdä kuinka hyväksi kes-
KYSYMYS: OLET MUKANA ENSI TALVENA
HIIHTÄMÄSSÄ 24 TUNNIN HIIHDON ENNÄTYSYRITYSTÄ TÄMÄN LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA TEEMU VIRTASTA VASTAAN. MITEN
PÄÄDYIT TÄHÄN HURJAAN PROJEKTIIN?
VASTAUS: Teemu ja Wsportsmedian
kerran kuussa syyskuusta eteenpäin. Pyrin tekemään osan niistä myös yöllä, jotta totun pimeään ja yön tuomaan fyysiseen ja henkiseen
haasteeseen. Tavoitteeni on voittaa Teemu ja
tehdä uusi ennätys!
tävyysurheilijaksi voin kehittyä. Hiihto on siitä
paras laji, että maasto ja näkymät ovat yleensä
mahtavia eri kisoissa.
KYSYMYS: MIKÄ ON PARAS HIIHTOKOKEMUKSESI?
VASTAUS: Oli mahtavaa olla 25. Vasaloppe-
tissa viime vuonna jääden vain 33 sekuntia
voittajasta. Myös Engelsbrektsloppetin voitto
(Ruotsin toiseksi suurin hiihto) samana vuonna
on yksi mieleenpainuvimmista elämyksistäni.
David Nilsson keskustelivat asiasta
La Diagonela kisan aikana Sveitsissä. David kysyi minulta, jos haluaisin
haastaa Teemun, jolla on nykyinen
maailmanennätys (433,459 km) ja
myönnyin heti. Mielestäni ultraurheilu tulee yleistymään tulevaisuudessa.
KYSYMYS: OLET MENESTYNYT HYVIN VASALOPPETISSA JA OLET SEN OMAN LEHDEN
PÄÄTOIMITTAJA. MIKÄ TEKEE TÄSTÄ TAPAHTUMASTA NIIN AINUTLAATUISEN?
VASTAUS: Vasaloppet on pidempi kisa kuin
muut. Mitä tahansa voi tapahtua viimeisen
kolmanneksen aikana. Myös suksen valinta on
hankalaa, koska keliolosuhteet usein muuttuvat pitkän matkan aikana.
KYSYMYS: MITEN HARJOITTELET TALVIKAUTTA VARTEN?
VASTAUS: Harjoittelen keskimäärin seitsemän
tuntia viikossa vuoden läpi. Harjoittelen paljon
tasatyöntöä hitaimmilla rullilla mitä löydän. En
koskaan harjoittele pitkään ja hitaasti.
KYSYMYS: MIKÄ ON LEMPIHARJOITUKSESI?
VASTAUS: Lempitreenini on kolmen tunnin
rullahiihtoharjoitus, jossa ensimmäinen puolisko on kevyttä ja toinen kovaa. Pidän myös
5000 m SkiErgo-treenistä, jossa on ensin 5
min lämmittely ja viisitonnia täysillä ja 5 min
palautus.
44
KUVA LUCA MARA
KYSYMYS: MIKÄ ON NEUVOSI TULLA HYVÄKSI MARATONHIIHTÄJÄKSI?
VASTAUS: Jos et tree-
naa kuten ammattilaiset, jätä pitkät ja
löysät treenit väliin.
Tee vähintään yksi
kahden tunnin treeni viikossa ja mene
siitä toinen puoli todella kovaa.