Yhteenveto yleispalvelun hinnoittelun

Lausuntoyhteenveto
20.3.2015
1 (26)
Dnro:
1180/922/2014
YHTEENVETO SAADUISTA LAUSUNNOISTA
Yleispalvelun hinnoittelun kohtuullisuuden arviointi puhelin- ja
internetyhteyspalveluissa
2 (26)
1
Asia
Tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) yleispalvelua koskevan
sääntelyn tarkoituksena on turvata perustasoisten viestintäpalvelujen tarjonta Suomessa. Yleispalvelulla tarkoitetaan puhelin- ja laajakaistapalveluja, jotka kaikkien kuluttajien ja yritysten tulee saada maantieteellisestä sijainnista riippumatta vakituiseen asuin- tai sijaintipaikkaansa. Tietoyhteiskuntakaari tuli
pääosin voimaan 1.1.2015.
Viestintäviraston tehtävänä on yhtäältä valvoa yleispalvelun
hinnoittelun kohtuullisuutta tapauskohtaisesti ja toisaalta seurata yleispalvelun yleistä hinnoittelua. Tietoyhteiskuntakaaren
mukaan Viestintäviraston nimeämä yleispalveluyritys on velvollinen tarjoamaan keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuullisella hinnalla liittymän yleiseen viestintäverkkoon käyttäjän tai
tilaajan vakinaisessa asuin- tai sijaintipaikassa.
Tietoyhteiskuntakaaressa liittymän kohtuullisella hinnalla tarkoitetaan aiemmasta poiketen nimenomaisesti käyttäjän kannalta tarkasteltua hintaa. Viestintävirasto on tämän muutoksen
johdosta laatinut uudistetun muistion yleispalvelun hinnoittelun
arvioinnista puhelin- ja internetyhteyspalveluissa. Uusi muistio
korvaa Viestintäviraston aiemmin laatimat muistiot yleispalvelun vähittäishinnoittelun arvioinnista puhelin- (31.12.2009) ja
internetyhteyspalveluissa (1.7.2010).
2
Lausuntopyyntö
Viestintävirasto pyysi 16.12.2014 lausuntoa muistioluonnoksesta, jossa kuvataan menettely ja periaatteet, joita Viestintävirasto noudattaa arvioidessaan yleispalvelun hinnoittelun kohtuullisuutta. Muistio koskee yleispalveluna tarjottavia puhelin- ja internetyhteyspalveluita.
Lausuntoja pyydettiin pääasiassa teleyrityksiltä sekä käyttäjiä,
teleyrityksiä tai muita alan toimijoita edustavilta järjestöiltä ja
viranomaisilta. Lausunnot pyydettiin toimittamaan sähköpostitse Viestintävirastoon viimeistään 30.1.2015.
3
Lausuntopyyntöön saadut vastaukset
Viestintävirasto sai lausuntopyyntöön vastauksena yhteensä 14
lausuntoa seuraavilta yrityksiltä ja organisaatioilta:
•
Elisa Oyj
•
FiCom ry
•
Finnet-liitto ry
•
Kansaneläkelaitos
•
Kilpailu- ja kuluttajavirasto
•
Kuluttajaliitto ‒ Konsumentförbundet ry
3 (26)
•
Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry
•
Invalidiliitto ry
•
Suomen Omakotiliitto ry
•
Suomen Yrittäjät
•
Sähköherkät ry
•
TeliaSonera Oyj
•
Valtakunnallinen vammaisneuvosto
•
Vanhustyön keskusliitto - Centralförbundet för de gamlas väl
ry
Lisäksi DNA Oy ilmoitti yhtyvänsä FiCom ry:n lausuntoon. Kuurojen liitto ry ja Suomen Kiinteistöliitto ry ilmoittivat, ettei liitoilla ole lausuttavaa asiassa.
4
4.1
Teleyritysten ja niitä edustavien järjestöjen lausunnot
Elisa Oyj
Muistioluonnoksessa on perusteltu sitä, yleispalvelun hinnoittelun tulisi käytännössä vastata yleispalveluyrityksen kaupallisesti
tarjoamien vastaavien palveluiden hintatasoa tai olla jopa sitä
alhaisempi. Lähtökohta on yksipuolinen eikä se ole perusteltu ja
sillä voi olla merkittäviä markkinoita vääristäviä vaikutuksia.
Siihen liittyy myös kilpailuoikeudellisia ongelmia. Esimerkiksi
velvollisuus tarjota yleispalveluita kaupallista hintatasoa alhaisemmin hinnoin voi estää markkinoille tulon, koska palveluita
joudutaan tarjoamaan tällaisessa tilanteessa selvästi alle tuotantokustannuksen. Jos yleispalveluita tulisi tarjota aina vastaavalla tai alhaisemmalla hinnalla kuin kaupallisesti kilpailluilla
markkinoilla tarjottavia palveluita, tästä olisi säädetty laissa.
Yleispalvelun tuottaminen edellyttää yleispalveluyritykseltä
yleensä aina verkkoon tehtäviä investointeja ja aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Tietoyhteiskuntakaaren perusteluissa
ja liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä onkin nimenomaisesti todettu, että hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa
tulee huomioida myös yleispalveluyritykselle aiheutuvat kustannukset. Tämä tarkoittaa sitä, että käyttäjän kannalta ei voida uuden sääntelynkään perusteella pitää kohtuuttomana, että
yleispalvelun hinnoittelussa huomioidaan ja siihen voivat vaikuttaa esimerkiksi rakentamisesta tai maantieteellisestä sijainnista aiheutuvat perustellut ylimääräiset kustannukset. Yleispalvelun hintataso voi olla perustellusti korkeampi kuin vastaavien kaupallisesti tarjottujen palveluiden hintataso, kunhan hintataso on kohtuullinen verrattuna keskimääräisen käyttäjän
vastaavasta palvelusta maksamaan hintatasoon. Tämän tulisi
näkyä myös muistiossa.
4 (26)
Muistiossa tulisi arvioida erityisesti sitä, miltä osin tällaisten
ylimääräisten kustannusten vaikutus yleispalveluiden hintatasoon on kohtuullista, kun yleispalvelun hintatasoa verrataan
keskimääräisen käyttäjän vastaavasta palvelusta maksamaan
hintaan. Muistioluonnoksessa on eritelty erilaisia yleispalveluoperaattorille aiheutuvia kustannuksia, mutta Viestintävirasto
on yksioikoisesti todennut, että tällaisia kustannuksia ei voida
huomioida yleispalvelun hinnoittelussa. Tällainen yksipuolinen
lähestymistapa ei ole perusteltu eikä perustu lakiin.
Muistioluonnoksessa on myös todettu, että matkaviestinverkkoja parannettaessa liittymien tarjoamiseksi yleispalveluasiakkaille parannetaan lähtökohtaisesti myös muiden käyttäjien saamaa palvelua. Tätä olettamusta on käytetty perusteena sille,
että yleispalveluiden hinnoittelun tulisi vastata kaupallisesti tarjottavien palveluiden hintatasoa. Olettamus ei ole lähtökohdiltaan oikea ja se tulisi poistaa. Verkon rakentamisessa yleispalvelun tuottamiseksi on kyse investoinnista, jota ei olisi kaupallisin perustein lähtökohtaisesti tehty. Investointi voi olla esimerkiksi uuden tukiaseman rakentaminen yksittäisen yleispalveluasiakkaan käyttöön, jolloin tukiasema hyödyttää käytännössä
vain tätä yksittäistä yleispalveluasiakasta. Investoinnin hyöty
muille asiakkaille on erittäin vähäinen tai olematon. Ylimääräisten kustannusten kattamiseksi investointeja voidaan joutua vähentämään muilta alueilta, mikä johtaa investointien tehottomuuteen ja ylikapasiteetin rakentamiseen yksittäisille yleispalveluasiakkaille sekä muiden käyttäjien saaman palvelun laadun
heikkenemiseen.
Muistioluonnoksessa on todettu, että Viestintävirasto antaa tapauskohtaiseen arviointiin perustuvan päätöksen tarvittaessa
teleyritystä kuulleen. Jo hyvä hallintotapa edellyttää, että yritystä on kuultava erityisesti, jos päätös on yritystä velvoittava.
Elisa pitää tarkoituksenmukaisena ja positiivisena sitä, että
muistioluonnoksen mukaan käyttäjän voidaan edellyttää vastaavan itse liittymän kuuluvuutta parantaman antennin kustannuksista.
Lausunnon huomioiminen:
Tietoyhteiskuntakaaren perusteluissa on todettu, että kohtuullisella hinnalla tarkoitetaan nimenomaisesti käyttäjän kannalta
tarkasteltua hintaa ja että hinnoittelun kohtuullisuuden tulee olla arvioinnissa ensisijainen yleispalveluyritykselle aiheutuviin
kustannuksiin nähden. Lisäksi esitöissä on todettu, että tämä
on myös yleispalveluyrityksen näkökulmasta kohtuullista, sillä
yrityksellä on mahdollisuus hakea valtion varoista korvausta
kohtuuttoman taloudellisen rasitteen muodostuvasta osuudesta
yleispalvelun aiheuttamista nettokustannuksista. Viestintäviraston tulkinnan mukaan esitöiden lausuma siitä, että hintaa arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös keskimäärin kohtuulliset
liittymän rakentamis-, asentamis- ja käyttökustannukset, tarkoittaa tilaajan maksamia tällaisia kustannuksia.
5 (26)
Viestintävirasto toteaa, että teleyritykselle aiheutuvat kustannukset otetaan joka tapauksessa huomioon arviointiperiaatteissa siinä, että yleispalveluyritykset voivat lähtökohtaisesti perustaa yleispalvelun hinnoittelun kaupallisesti tarjoamiensa palvelujen hinnoitteluun, missä keskimääräiset kustannukset on jo
huomioitu. Teleyritys voi myös esittää perusteet kansallisesta
hintatasosta poikkeamiselle, jos vertailukelpoista kilpailevaa
palveluntarjontaa ei ole.1 Teleyritysten kustannukset otetaan
huomioon arvioimatta erikseen niiden kohtuullisuutta, mutta
esitöiden valossa korkeatkaan teleyrityksen kustannukset eivät
mahdollista merkittävää poikkeamista kansallisesta hintatasosta.
Elisan kuvaama tilanne, jossa tukiasema rakennetaan vain yhden käyttäjän käyttöön, on teoriassa mahdollinen, mutta silloinkin tukiasema hyödyttää liikkuvia käyttäjiä. Teleyritysten
kustannuksia rajoittaa se, että tilaaja vastaa tietyistä toimenpiteistä kuuluvuuden parantamiseksi sijaintipaikassaan. On totta,
että yleispalveluyritykselle voi aiheutua ylimääräisiä kustannuksia yleispalvelun toteuttamisesta. Yleispalvelusääntelyn tarkoituksena kuitenkin on nimenomaan taata se, että tietyt viestinnän peruspalvelut ovat tarjolla myös alueilla, joilla niitä ei kaupallisin perusteisin tarjottaisi. Jos yleispalveluyritys ei voi kattaa
yleispalvelun tuottamisen kustannuksia siitä saatavilla tuloilla,
eivätkä yleispalvelun nettokustannukset aiheuta laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta yrityksen koko huomioon ottaen,
yleispalveluyrityksen on katettava yleispalvelun tarjoamisesta
aiheutuvat kustannukset lähtökohtaisesti muusta toiminnastaan
saatavilla tuotoilla. Yleispalvelun toteutuminen edellyttää, ettei
tilaajalta peritä sellaisia kustannuksia, jotka kuuluvat joko teleyrityksen tai yhteiskunnan kannettavaksi.
Muistiossa esitetyt käyttömaksujen arviointiperiaatteet edellyttävät, että hinnoittelun tulee seurata muistion mukaisella tavalla määritettyä vertailuhintaa. Hinnan ei tarvitse olla välttämättä
sama kuin vertailuhinnan eikä sitä tarvitse alittaa. Muistion kohtaa Kuukausimaksut ja muut käyttökustannukset on tältä osin
pyritty selkeyttämään. Viestintävirasto ei ole pitänyt mahdollisena määrittää etukäteen sitä, kuinka tarkkaan yleispalvelun
hinnoittelun on seurattava vertailutasoa. Hyväksyttävän poikkeaman esittäminen johtaisi myös helposti yleispalvelun hintojen asettumiseen tälle tasolle. Etenkin jatkossa kolmen kilpailevan palveluntarjoajan kriteerin poistuessa riski markkinoilletulon vaikeuttamisesta on pieni. Lisäksi Viestintävirasto toteaa,
että Elisa soveltaa jo muutoinkin valtakunnallista hinnoittelua
mobiililaajakaistoissaan, vaikka verkon rakentamisen kustannukset voivat poiketa maan eri osissa toisistaan.
Päätöksen antaminen teleyritystä kuulematta tulee kyseeseen
lähinnä silloin, kun yleispalveluasiakkaan toimenpidepyynnön
tarkoittaman hinnan on selvästi katsottava olevan kohtuullinen.
1
Nykyisessä markkinatilanteessa alueellista hinnoittelua ei ole käytössä matkaviestinverkoissa.
Kun yleispalvelua tarjotaan tällaisen matkaviestinverkon toteutuksena, on yleispalvelun hinnoittelun seurattava siten kansallista vastaavien viestintäpalvelujen keskimääräistä hintatasoa.
6 (26)
Tällöin on tarpeetonta kuulla teleyritystä. Viestintävirasto ei pitänyt aiheellisena käsitellä asiaa muistioluonnoksessa tarkemmalla tasolla, mutta asiaa on täsmennetty lopulliseen muistioon.
4.2
FiCom ry
Keskeiset viestit:
•
Keskimääräisen käyttäjän kohtuullisen hinnan arvioinnissa
tulee huomioida myös yleispalveluyritykselle aiheutuvat kustannukset.
•
Yleispalvelun hinnoittelun vaatiminen kaupallisten palveluiden hintatasoon ei voida pitää perusteltuna.
•
Yleispalvelun hintoja tulisi arvioida yleispalveludirektiivin ja
tietoyhteiskuntakaaren mukaisesti suhteessa yleiseen kuluttajahintatasoon ja väestön yleiseen tulotasoon.
•
Lisäantennin hankinnan kustannusten kohdentaminen tilaajalle on tarkoituksenmukaista, koska kustannuksia voidaan
pitää kohtuullisina.
•
Hallintopäätöstä valmisteltaessa teleyritykselle tulisi varata
mahdollisuus tulla kuulluksi.
Hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnista
Muistiossa todetaan muutamassa kohdassa, että kohtuullisella
hinnalla tarkoitetaan nimenomaisesti käyttäjän kannalta tarkasteltua hintaa. Tietoyhteiskuntakaaren perusteluiden mukaan
yleispalvelun tarkoituksena on kuitenkin taata kohtuuhintaiset
peruspalvelut kaikille käyttäjille, minkä johdosta käyttäjän kannalta tarkasteltu hinnoittelun kohtuullisuus on arvioinnissa ensisijainen yleispalveluyritykselle aiheutuviin kustannuksiin nähden. Lisäksi esityksen perusteluissa ja liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä (10/2014) on todettu, että arvioinnissa
voitaisiin kuitenkin ottaa huomioon myös esimerkiksi kohtuulliset liittymän rakentamiskustannukset ja liittymän maantieteellinen sijainti. Kyse on esimerkeistä, jolloin myös muut perustellut ja aiheelliset kustannukset voidaan huomioida. Yleispalvelun
tuottaminen edellyttää yleispalveluyritykseltä yleensä aina
verkkoon tehtäviä lisäinvestointeja ja aiheuttaa ylimääräisiä
kustannuksia. Toisin sanoen myös yleispalveluyrityksen perustellut kustannukset tulee lainsäätäjän tahdon mukaisesti huomioida eikä niitä voida kategorisesti ja lakiin perustamattomina
jättää huomiotta.
Muistiossa on perusteltu erityisesti sitä, että yleispalvelun hinnoittelun tulisi käytännössä vastata yleispalveluyrityksen kaupallisesti tarjoamien vastaavien palveluiden hintatasoa tai olla
jopa niiden alle. Edellä ja jäljempänä mainituilla perusteilla näkemystä ei voida pitää oikeana. Kaupallisilla markkinoilla palvelut ja hinnat muodostuvat markkinaehtoisesti. Yleispalvelu on
vahvasti säänneltyä, joten sen ja kaupallisen palvelun suoravii-
7 (26)
vainen rinnastaminen saati näiden hintatasojen vaatiminen yhdenmukaiseksi ei ole perusteltua. Lisäksi tulee arvioida tällaisen
vastaavuusvaatimuksen vaikutus kilpailuun ja mahdollisiin
markkinavääristymiin.
Yleispalvelun vähittäishintojen seuranta
Muistion mukaan yleispalvelun hintatason seuranta perustuu
lähtökohtaisesti viestintäpalveluiden yleisen hintatason vertailuun. Puhelinpalveluiden osalta hintatasona käytettäisiin matkaviestinverkon liittymien käyttöön perustuvaa hinnoittelua. Hinnoittelua voidaan muistion mukaan tarvittaessa verrata myös
yleisen hintatason kehitykseen ja kuluttajien tulotasoon (s. 13).
Yleispalveludirektiivin mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava yleispalvelun piiriin kuuluvien palvelujen kehitystä ja tasoa suhteessa jäsenvaltion kuluttajahintoihin ja tulostasoon. Vastaava säännös oli viestintämarkkinalaissa ja on
tietoyhteiskuntakaaressa, täydennettynä viestintäpalveluiden
yleisen hintatason vertailtavuudella. Viestintämarkkinalain perusteluiden mukaan (159/2006) säännöksen tarkoituksena on
varmistaa se, että yleispalvelun hinnoittelu seuraa muuta keskimääräistä kuluttajahinnoittelua ja on käyttäjän kannalta kohtuullista.
Yleispalveludirektiivin ja tietoyhteiskuntakaaren seurantaa koskevat säännökset eivät mahdollista harkintaperusteista vertailua. Tältä osin muistiota tulisi jatkovalmistelussa muuttaa.
Muistiossa ei myöskään perustella, miksi puhelinpalvelun hintavertailu kohdistuu yksinomaan matkapuhelinliittymiin, kun
yleispalvelusääntely on muutoin teknologiariippumatonta.
Rakentamis- ja muutoskustannuksista
FiCom pitää hyvänä sitä, että muistiossa huomioidaan alueelliset erot, maasto-olosuhteet, yhteyden pituus ja muut investointitarpeet. Lähtökohtaisesti tulisi pitäytyä todellisissa rakentamiskustannuksissa, jolloin kustannus vastaa tyypillisiä hankintakustannuksia ja edistetään kilpailua ja jotta vältytään direktiivissä todetuilta markkinavääristymiltä.
Langattoman verkon muutosten kustannuksista muistion sivulla
20 todetaan, että liittymän hankinnasta tilaajilta perittävien erityisten rakentamiskustannusten osalta kyse ei siten ole kustannuksista, joita käyttäjille yleensä aiheutuu liittymän hankinnasta ja joista käyttäjät tavanomaisesti vastaavat liittymän hankkiessaan. Tällaiset toimenpiteet parantavat lähtökohtaisesti myös
muiden käyttäjien kokemaa palvelutasoa, ja niistä aiheutuvat
kustannukset kohdentuvat siten myös muille teleyrityksen tuotteille ja asiakkaille. Tällaisten kustannusten periminen yleispalveluliittymän rakentamisesta poikkeaa tavanomaisista kaupallisista ehdoista kyseisten käyttäjien vahingoksi.
FiComin käsityksen mukaan yleispalveluyritys nimetään ainoastaan, jos palvelua ei ole saatavilla. Tällöin yleispalveluyritykseksi nimetty teleyritys ei investoi ja tarjoa palvelua kaupallisen
8 (26)
perustein eikä alueella ole oletusarvoisesti muita käyttäjiä.
Yleispalveluiden hinnoittelun rinnastaminen ja vaatiminen kaupallisesti tarjottavien palveluiden hintatasoon ei ole oikea eikä
vastaa lainsäätäjän tahtotilaa, joten se tulisi jatkovalmistelussa
poistaa.
FiComin pitää muistion näkemyksiä lisäantennin hankinnan kustannusten kohdentamista tilaajalle tarkoituksenmukaisena ja
kohtuullisena.
Muuta
Sivulla 13 todetaan, että päätös annetaan tarvittaessa teleyritystä kuullen. Jos teleyritys on asianosaisasemassa ja päätös on
sitä velvoittava, tulisi yritystä hallintolain ja -tavan mukaisesti
kuulla tai ainakin muistion kohtaa tulisi jatkovalmistelussa täydentää miksi kuuleminen oli tarpeetonta.
Sivuilla 15–16 käsitellään vammaisille tarkoitettujen palveluiden
laatuvaatimuksia. Tuossa yhteydessä todetaan, että mahdollisia
poikkeavia kustannuksia ei kuitenkaan Viestintäviraston näkemyksen mukaan lähtökohtaisesti siirtää tilaajalta perittävään
hintaan. Tätä näkemystä ei ole tuossa yhteydessä perusteltu.
Tietoyhteiskuntakaaren perusteluiden mukaan hintaa arvioitaessa voidaan ottaa huomioon keskimäärin kohtuulliset liittymän
rakentamis-, asentamis- ja käyttökustannukset.
Sivulla 24 todetaan, että tiedonsiirron määrään perustuva hinnoittelu voi muodostua käyttäjän kannalta kohtuuttomaksi. Tiedonsiirron käyttökustannuksia käsitellään myös sivulla 11, jossa
todetaan, että käytöstä aiheutuvia maksuja ovat muun muassa
tiedonsiirron määrästä riippuva maksu. Toisaalta seuraavassa
virkkeessä todetaan, että internetyhteyspalvelun käyttökustannuksina peritään pääsääntöisesti kiinteä kuukausimaksu. FiComin käsityksen mukaan teleyrityksillä voi olla kaupallisesti tarjolla erilaisia tiedonsiirron hinnoittelumalleja, joten muistioita
tulisi tältä osin muuttaa.
Lausunnon huomioiminen:
FiCom ry katsoi lausunnossaan, ettei yleispalveluyrityksen perusteltuja kustannuksia voida jättää huomiotta. Viestintävirasto
viittaa edellä Elisa Oyj:n lausunnon huomioimisesta todettuun.
Yleispalveluyritysten kustannukset huomioidaan mm. siinä, että
hinnoittelu voi perustua kaupallisen tarjonnan hinnoitteluun ja
mahdollisuuteen esittää selvitystä alueella aiheutuvista korkeista kustannuksista. Kun yleispalvelun hinnoittelun vertailutasona
käytetään kaupallista hinnoittelua, teleyritysten keskimääräiset
kustannukset tulevat huomioiduksi arviointiperiaatteissa. On
myös huomioitava, että vertailutiedot perustuvat lähtökohtaisesti hinnastohintoihin, kun taas tosiasiassa suureen osaan liittymistä sovelletaan tätä alempaa tarjoushinnoittelua.
Mikäli esimerkiksi rakennettavan tukiaseman alueella olisi vain
yksi vakituinen asunto, palvelee se myös muita alueella liikkuvia käyttäjiä. Kuten Elisan lausuntoon annetussa vastauksessa
9 (26)
on todettu, Viestintäviraston näkemyksen mukaan yleispalvelun
tavoitteena on viestinnän peruspalvelujen varmistaminen myös
siellä, minne investointeja ei puhtaan kaupallisin perustein tehtäisi. Mikäli tästä aiheutuu kohtuuttomia nettokustannuksia, voi
yritys saada niistä korvausta. Viestintävirasto ei pidä kohtuullisena, että teleyritykset perivät yleispalveluna tarjottujen liittymien tilaajilta erilaisia kustannuseriä kuin muilta.
Viestintäviraston käsityksen mukaan priorisointitoiminteen
käyttäminen on tarpeen vain symmetrisen internetyhteyspalvelun toteuttamisessa. Yleispalvelupäätösten perustelumuistiossa
toiminteen kustannukset teleyrityksille on arvioitu kohtuullisiksi.
Yleispalvelun vähittäishintaseuranta kohdistuu lähtökohtaisesti
matkaviestinverkon palveluihin, koska yksikään yleispalveluyritys ei ole ilmoittanut tarjoavansa puhelinpalvelujen yleispalvelua kiinteässä verkossa. Jos vähittäishintaseurannan tiedot eivät
sovellu tapauskohtaisen arvioinnin välineeksi tietyssä tapauksessa, voidaan tätä varten hankkia muuta selvitystä hintatasosta. Muistion periaatetta siitä, että yleispalvelun hintaa verrataan
vastaavalla tekniikalla tarjottavien lähinnä vastaavien palvelujen hintaan, sovelletaan lähtökohtaisesti myös kiinteän verkon
puhelinpalveluihin. Näin voisi olla esimerkiksi siinä tapauksessa,
että yleispalvelua tarjottaisiin kiinteän verkon toteutuksena siitä
syystä, että se olisi matkaviestinverkkoa kustannustehokkaampaa.
Muistiota on täsmennetty teleyrityksen kuulemisen osalta Elisa
Oyj:n lausunnon kohdalla todetulla tavalla.
FiCom kritisoi muistion kuvausta käytössä olevista internetyhteyspalvelujen hinnoittelumalleista. Muistion sivulla 11 on kuvattu tämänhetkistä markkinatilannetta veloituksen osalta, eikä
se luonnollisesti rajaa tuotteistusmahdollisuuksia. Markkinatietojen mukaan valtaosassa matkaviestinverkon liittymistä oli
kuukausimaksullinen tiedonsiirtosopimus (rajoitettu tai rajoittamaton). Muistiota on kuitenkin pyritty selkiyttämään tältä
osin.
4.3
Finnet-liitto ry
Lausunto edustaa Finnet-liiton sekä sen kaikkien jäsenyritysten
kantaa.
Vaikka yleispalvelutuotteen hintaa on arvioitava ensisijaisesti
käyttäjän näkökulmasta, tulisi myös huomioida, että telepalvelujen hinnat ovat olleet voimakkaassa laskussa jo pitkään muihin kuluttajahintaindeksin ostoskorin pääkomponentteihin verrattuna. Vähävaraisten kansalaisten tukifunktiot kuuluvat lähtökohtaisesti yhteiskunnalle, vaikka uudessa laissa onkin haluttu
huomioida myös käyttäjän näkökulma. Teleoperaattorit toimivat
kuitenkin normaalin liikeriskin piirissä kuin mikä tahansa yritys.
EU:ssa laajakaistan yleispalveluvelvoitetta käytetään vain joissakin maissa, eikä lain soveltamisen tulisi Suomessa poiketa
olennaisesti eurooppalaisesta käytännöstä. Etenkin kiinteän
10 (26)
verkon rakennuskustannukset ja palvelut ovat tiheämmän asutuksen alueilla käyttäjää kohden edullisempia kuin syrjäseuduilla, joilla kaapelivedot ovat pitkiä ja asiakkaita on vähän. Tosiasiallinen tilanne tulee huomioida kun arvioidaan laissa mainitun keskimääräisen käyttäjän asemaa.
Yleispalvelutuotteiden kohtuullisia hintoja arvioidessaan Viestintäviraston tulisi pyrkiä soveltamisohjeissaan kokonaisuutena
siihen, ettei tietoyhteiskuntakaaren 94 §:ä valtion korvausvelvollisuudesta teletoimijoille tarvitsisi soveltaa jatkossakaan.
Korvausvelvollisuus saattaa kuitenkin realisoitua erityisesti pienempien teleyritysten osalta, koska yrityksen koko tulee pykälän perustelujen mukaan ottaa huomioon.
Lausunnon huomioiminen:
Viestintävirasto arvioi tietoyhteiskuntakaaren 86 ja 87 §:n nojalla hinnan kohtuullisuutta keskimääräisen käyttäjän kannalta.
Viestintäviraston näkemyksen mukaan edellyttämällä yleispalvelun hinnoittelun seuraavan muuta lähinnä vastaavien palveluiden hintatasoa varmistetaan se, että hinnoittelu on myös vähävaraisten käyttäjien kannalta kohtuullista. Kääntäen on pidetty myös teleyritysten kannalta asianmukaisena edellyttää,
että yleispalveluna tarjottavat palvelut vastaavat hinnaltaan ja
muilta ehdoiltaan mahdollisimman pitkälle muita palveluita.
Yleispalveludirektiivi sääntelee hinnoittelua vain yleisellä tasolla.
Kansalliset järjestelmät, joilla yleispalvelun saatavuus varmistetaan, poikkeavat toisistaan suuresti. Suomessa hinnoittelun arviointi perustuu tietoyhteiskuntakaareen, ja mahdollisen ulkomaisen käytännön hyödyntäminen on vain erittäin rajoitetusti
mahdollista. Lisäksi joissakin maissa on käytössä erityistariffeja
palvelua varten, mitä Suomen lainsäädäntö ei mahdollista.
4.4
TeliaSonera
Kohtuullisuuden arvioinnin näkökulma
Muistiossa mainitaan useassa kohdassa, että hinnoittelun kohtuullisuus arvioidaan käyttäjän näkökulmasta. Erityisen korostetusti asia on esitetty johdannossa sivulla 3. Tietoyhteiskuntakaaren hallituksen esityksen perusteluissa (s. 147) on asiasta
todettu, että yleispalvelun tarkoituksena on kuitenkin taata
kohtuuhintaiset peruspalvelut kaikille käyttäjille, joten käyttäjän
kannalta tarkastellun hinnoittelun kohtuullisuuden tulee olla arvioinnissa ensisijainen yleispalveluyritykselle aiheutuviin kustannuksiin nähden. Hallituksen esityksen perusteella voidaan
siis todeta, että yleispalveluyrityksille aiheutuvat kustannukset
tulee ottaa huomioon, mutta arvioinnissa painotus on uuden
lainsäädännön myötä muuttunut käyttäjäpainotteisemmaksi.
Kohtuullisen hinnan arvioinnissa ei voida jättää yleispalveluyrityksen kustannuksia huomiotta. Yrityksen perustuslaillista
omaisuudensuojaa ei voida ohittaa pelkästään toteamalla, että
yleispalveluyrityksillä on mahdollisuus hakea korvauksia kohtuuttomista yleispalvelusta aiheutuvista nettokustannuksista.
11 (26)
Voimassa olevista yleispalvelupäätöksistä
Muistiossa todetaan kansallisen yleispalvelusääntelyn perustuvan EU-lainsäädäntöön. Kuten muistion sivulla 4 on todettu, jäsenvaltioiden on yleispalveludirektiivin mukaan pyrittävä pitämään markkinoiden vääristyminen niin vähäisenä kuin mahdollista. Tällä hetkellä voimassa olevat yleispalvelupäätökset eivät
ole linjassa EU-sääntelyn kanssa. Voimassa olevien yleispalvelupäätösten perustana oleva analyysi perustuu Suomessa sovellettuun kolmen palveluntarjoajan periaatteeseen, joka on johtanut siihen, että yleispalvelualueet eivät ole missään suhteessa
puhe- ja laajakaistapalvelujen saatavuuteen.
Yleispalveluhinnoittelun arvioinnin tiukentaminen nykyisten
yleispalvelupäätösten voimassa ollessa voi johtaa kohtuuttomiin
vaikutuksiin erityisesti Soneralle. Soneralle asetettu velvoitealue on huomattavasti kilpailijoiden aluetta laajempi ja hinnoittelun arvioinnin tiukentaminen lisää entisestään markkinoiden
vääristymistä.
Yleispalvelulaajakaistan laatutasovelvoitteista ja niiden
vaikutuksista
Tarkoituksenmukaisen internetyhteyden nopeudelle sekä kuuloja puhevammaisille tarjottavan symmetrisen internetyhteyden
nopeudelle on asetettu erityisiä laatutasovelvoitteita. Muistion
sivuilla 15–16 on todettu, että ”mahdollisia poikkeavia kustannuksia ei kuitenkaan Viestintäviraston näkemyksen mukaan
lähtökohtaisesti tule siirtää tilaajalta perittävään hintaan”. Virasto ei ole perustellut tätä näkemystään lainkaan, vaikka kyseessä olisi merkittävä vaatimus tarjota kaupallisista tuotteista
poikkeavaa laatutasoa kaupallisen tuotteen hinnalla.
Soneran näkemyksen mukaan laatutasovelvoitteet tulee ottaa
huomioon Viestintäviraston arvioidessa yleispalvelutuotteiden
hinnoittelun kohtuullisuutta ja sen vertaillessa hintoja muihin
tuotteisiin. Laatutasovelvoitteen toteuttaminen vaatii kaupallisista tuotteista poikkeavia järjestelyjä.
Jäsenvaltioiden tulisi yleispalveludirektiivin mukaisesti pyrittävä
pitämään markkinoiden vääristyminen ja erityisesti palvelujen
tarjonta sellaiseen hintaan tai sellaisin ehdoin, jotka poikkeavat
tavanomaisista kaupallisista ehdoista, niin vähäisenä kuin mahdollista. Suomessa kaupallisista palveluista poikkeavien tuotteiden tarjoaminen on säädetty pakolliseksi, joten se tulee ottaa
myös hinnoittelun kohtuullisuuden yleisessä ja tapauskohtaisessa arvioinnissa huomioon.
Kuuluvuuden parantaminen verkossa ja asiakkaan sijaintipaikassa
Muistion sivulla 18 ja 20 Viestintävirasto katsoo, että verkon
parantamisesta aiheutuvat todelliset kustannukset (uusi tukiasema tai tukiasemaan tehtävät muutokset) eivät saa muodostaa estettä tilaajalle yleispalvelun käyttöön saamiselle. Esimerkiksi tukiaseman muutos- tai rakentamiskustannukset sisäl-
12 (26)
lytetään Viestintäviraston mukaan yleisesti ottaen kuluttajilta
perittäviin avaus-, käyttö- ja kuukausimaksuihin. Viraston mukaan kyseisten kustannusten periminen yleispalveluliittymän
rakentamisesta poikkeaa tavanomaisista ehdoista kyseisen
käyttäjän vahingoksi.
Teleyritykset laajentavat verkkoaan rakentamalla esimerkiksi
uusia tukiasemia, silloin kun investointi on mahdollista kattaa
edellä mainituilla maksuilla. Mikäli yleispalveluyrityksellä on
velvoite tarjota palvelua alueella, jossa käyttäjämäärä ei riitä
kattamaan investointia, aiheutuu yritykselle tappioita. Soneran
laajalla yleispalvelualueella tappioriski on kilpailijoita merkittävästi suurempi. Sonera pitää kohtuuttomana, ettei yritykselle
koituvia todellisia kustannuksia tällaisissa tilanteissa oteta
huomioon.
Antenniratkaisuilla tehtävien kuuluvuuden parantamisratkaisujen kustannusarviointiperiaatteet ovat Soneran näkemyksen
mukaan oikeita ja linjassa Viestintäviraston uudistettujen yleispalvelulinjausten kanssa.
Käyttöön perustuvat maksut
Muistioluonnoksessa on todettu, että tiedonsiirron määrään perustuva hinnoittelu voi muodostua käyttäjän kannalta kohtuuttomaksi. Tiedonsiirron määrään perustuva hinnoittelu on kaupallisten ehtojen mukaista, sillä operaattoreilla on tarjolla erityyppisiä käyttömäärään perustuvia liittymiä, joissa käyttömäärän täytyttyä liittymän nopeus voi laskea ja asiakkaalla on
mahdollisuus ostaa tiedonsiirron lisäpaketti. Muistioluonnoksen
sivulla 11 ei siten ole paikkansa pitävästi kuvattu mobiililaajakaistapalvelujen kaupallista hinnoittelua. Erityisesti sekä puheettä datakäyttöön tarkoitetuissa liittymissä Soneralla on erisuuruisiin datamääriin perustuvia hinnoitteluvaihtoehtoja.
Asiakkaalla on mahdollisuus ostaa lisäpaketti käyttömäärän täytyttyä. Kuulo- ja puhevammaisille tarjottavassa Soneran yleispalvelutuotteessa ei ole käyttömäärärajoitusta.
Lopuksi
Muistioluonnoksessa esitetyt linjaukset tiukentavat yleispalveluhinnoittelun arviointia. Nykyisessä tilanteessa yleispalveluvelvoitteet jakautuvat eri operaattoreiden kesken erittäin epätasaisesti ja jo ilman esitettyjä hinnoittelun arviointiperiaatteita
aiheutuu markkinavääristymiä.
Markkinoita vääristävien vaikutusten lisääntymisen estämiseksi
Viestintäviraston tulisi tehdä pikaisesti uusi yleispalveluanalyysi
uudistetuilla arviointiperiaatteilla.
Lausunnon huomioiminen:
Tietoyhteiskuntakaaren perusteluissa todetaan, että "kohtuullisella hinnalla tarkoitetaan nimenomaisesti käyttäjän kannalta
tarkasteltua hintaa." Yleispalveluyritys saattaa joutua tarjoa-
13 (26)
maan yleispalveluita myös tappiolla, jos se ei ole yrityksen kokonaistaloudellinen tilanne huomioiden kohtuutonta, kuten aiemmissakin esitöissä on todettu. Mikäli yleispalvelun nettokustannukset muodostavat kohtuuttoman rasitteen, voi yritys hakea niiden korvaamista. Yleispalvelun tarkoituksena on nimenomaan velvoittaa tarvittaessa sellaistenkin investointien tekemiseen, joita ei puhtaan kaupallisin perustein tehtäisi.
Viestintäviraston käsityksen mukaan priorisointitoiminteen
käyttäminen on tarpeen vain symmetrisen internetyhteyspalvelun toteuttamisessa. Yleispalvelupäätösten perustelumuistiossa
tästä aiheutuvat kustannukset on arvioitu kohtuullisiksi. Kuten
hinnoittelunarviointimuistiossakin on todettu, ei yleispalvelusääntely edellytä yleispalveluyrityksiä tuotteistamaan yleispalvelulaajakaistaa. Ehtotäsmennykset voivat kuitenkin olla
tarpeen osassa nykyisin tarjottavissa palveluista, jos yleispalvelua tarjotaan niiden avulla.
Yleispalvelusääntelystä aiheutuvia kustannuksia ei Viestintäviraston näkemyksen mukaan tule siirtää yksinomaan yleispalveluasiakkaiden hintoihin. Viestintäviraston näkemys perustuu
seuraaviin seikkoihin: 1) yleispalvelun hinta ei saa muodostua
tosiasialliseksi esteeksi palvelun käytölle; 2) kaupallisin perustein tarjotuissa liittymissä ilmoitettu vaihteluväli täyttää yleispalvelun minimivaatimukset tai poikkeaa niistä vain vähän; ja
3) yleispalvelun toteuttamistapa jää teleyrityksen harkintaan,
mutta samalla hinnoittelun arvioinnin perusteena on käyttäjän
kannalta arvioitu kohtuullisuus.
Kuten Viestintävirasto totesi FiComin lausunnon yhteydessä,
vain pienessä osassa liittymiä tiedonsiirron hinnoittelu perustuu
muuhun kuin kuukausimaksulliseen (käyttökatolliseen
tai -katottomaan) hinnoitteluun.
Viestintävirasto katsoo, ettei käyttömäärään perustuvan hinnoittelun kohtuullisuutta tule verrata suoraan kaikkien matkaviestinverkon liittymien keskimääräiseen datasiirtokäyttöön.
Sen sijaan huomioon voidaan ottaa mobiililaajakaistaliittymien
keskimääräinen tiedonsiirtomäärä. Sitäkin voidaan pitää vain
indikaattorina keskimääräisen käyttäjän käyttömäärästä. Ehdot
eivät myöskään saa olla syrjiviä suhteessa muihin matkaviestinverkon laajakaistapalveluihin.2 Viestintäviraston näkemyksen
mukaan symmetristä internetyhteyspalvelua ei lähtökohtaisesti
tulisi tarjota tiedonsiirtomäärältä rajoitettuna.
Viestintävirasto tulee selvittämään yleispalveluvelvoitteiden
välttämättömyyden uudistetuilla periaatteilla mahdollisimman
pian.
2
Viestintävirasto totesikin muistiossa, että muissa suurimpien operaattoreiden matkaviestinverkossa kuluttajille tällä hetkellä tarjoamissa uusissa (kuukausimaksullisissa internetin käyttöön
tarkoitetuissa) laajakaistaliittymissä kuin yleispalvelulaajakaistoissa ei ole tiedonsiirron määrällisiä rajoituksia.
14 (26)
5
5.1
Viranomaisten lausunnot
Kansaneläkelaitos
Kela piti ehdotettuja periaatteita hyvinä. On erittäin tärkeää
varmistua siitä, että palvelut ovat vaihtoehtoisilla toteutustavoilla tosiasiallisesti kaikkien käyttäjäryhmien saatavilla kohtuuhintaisesti sijaintipaikasta riippumatta. Erityisen tärkeää on,
että matkaviestinverkon liittymällä toteutettu palvelu kuuluu tilaajan asunnon sisällä paikassa, johon tämä pääsee mahdollisesti käyttämillään apuvälineillä.
Lausunnon huomioiminen:
Tietoyhteiskuntakaari lähtee siitä, että teleyritys voi valita
yleispalveluna tarjottavan liittymän toteutustavan. Viestintävirastolla ei ole mahdollisuutta edellyttää vaihtoehtoisten toteutustapojen tarjoamista. Jos yleispalvelu toteutetaan matkaviestinverkon liittymällä, sen tulee toimia vähintään yhdessä pisteessä rakennuksen sisätiloissa. Laajakaistapalvelun käyttö voidaan mahdollistaa myös muualla asunnossa esimerkiksi langattoman lähiverkon (WLAN) avulla. Puhelinpalvelun osalta on
mahdollista hyödyntää esimerkiksi pöytäpuhelinta, jossa on
langaton päätelaite (DECT).
5.2
Kilpailu- ja kuluttajavirasto
KKV pitää hyvänä muistiossa valittua näkökulmaa, jonka mukaan muistiossa keskitytään erityisesti tietoyhteiskuntakaaren
voimaantulon myötä muuttuneisiin arviointiperusteisiin ja siihen, että kohtuullista hintaa tarkastellaan uuden lainsäädännön
myötä nimenomaan käyttäjän kannalta. Tähän liittyen KKV
kannattaa erityisesti esimerkiksi Viestintäviraston näkemyksiä
rakentamiskustannusten kohtuullisuusarvioinnista.
KKV katsoo samoin kuin Viestintävirasto, että langattomaan tai
kiinteään verkkoon tehtävistä muutoksista aiheutuvien kustannusten veloittamista ei yleensä olisi pidettävä tietoyhteiskuntakaaren 86 tai 87 §:n perusteella kohtuullisena. Samoin KKV on
Viestintäviraston kanssa samaa mieltä siitä, että koska uuden
lainsäädännön tavoitteena on varmistaa nimenomaan se, että
yleispalvelujen hinnoittelu seuraa keskimääräistä hinnoittelua,
kohtuullisuuden arvioinnissa ei voida enää antaa samalla tavoin
merkitystä vain yleispalveluna tarjottavien liittymien hintatasolle.
KKV toteaa kuitenkin, että yleispalvelun tarjonta- ja hinnoitteluvelvoitteista olisi perusteltua tehdä vaikutusarvio siitä, kuinka
suuresta euromäärästä kokonaisuudessaan on kyse ja miten
luonnoksessa esitetyt hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin
menetelmät vaikuttavat toimialan ja viranomaisten kustannuksiin ja mitkä ovat menettelyllä saavutettavat hyödyt muihin
menetelmiin verrattuna sekä verrattuna tilanteeseen, jossa
yleispalveluvelvoitetta ei olisi asetettu. KKV ei voi ilman tarkempaa selvitystä ottaa kantaa siihen, minkälaisia kokonaisvaikutuksia luonnoksessa kuvatulla menettelyllä on markkinoihin.
15 (26)
Yleisesti yleispalveluyritysten nimeämisestä KKV huomauttaa,
että yleispalveluvelvoitteiden tarpeellisuuden arvioinnissa tulee
ensisijaisesti tarkastella sitä, millainen kilpailutilanne yleispalveluiden tarjonnan markkinoilla vallitsee. Lähtökohtana tulee aina
olla palveluiden tarjonta kilpailullisin perustein ja velvoitteita tulisi asettaa ainoastaan siltä osin kuin se on välttämätöntä lain
mukaisten yleispalveluiden saatavuuden turvaamiseksi. KKV
kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että edellisten yleispalveluvelvoitepäätösten jälkeen matkaviestinverkko-operaattorit
ovat taajuushuutokaupassa saaneet uusia 800 MHz:n alueen
taajuuksia, joiden avulla operaattorit ovat laajentaneet ja laajentavat edelleen 4G-verkkojensa peittoa. Niin ikään menettelyssä tulee kiinnittää huomiota siihen, että velvoitteita asetetaan syrjimättömin, tasapuolisin ja avoimin perustein.
Hintatason seurantaan liittyen muistiosta ei käy tarkemmin ilmi,
mitä hintoja vertailutietona tullaan keräämään. Hintojen kokonaistasoon vaikuttaa olennaisesti se, huomioidaanko keräysvaiheessa liittymien tarjous- vai normaalihinta. Yksi suurten operaattoreiden kuluttajamyynnin päätuotteista on tyypillisesti tarjoushintainen pakettiliittymä, jonka normaalihinnan ja tarjoushinnan välillä saattaa olla useiden kymmenien prosenttien ero.
Näihin alennustuotteisiin liittyvät tarjouskaudet ovat KKV:n havaintojen mukaan usein varsin pitkiä, jopa kahden vuoden mittaisia. Lisäksi operaattorit itse aktiivisesti uudistavat sopimuskantaansa ja tarjoavat kuluttaja-asiakkailleen tarjouskauden
päättyessä uutta liittymäsopimusta tarjoushintaa vastaavaan
hintaan. Tämä johtaa siihen, että merkittävä osa tarjoushintaisen tuotteen ostaneista kuluttajista ei koskaan maksa liittymästä sen hinnastoon merkittyä normaalihintaa. Näin ollen tuotteen
normaalihinnan käyttäminen vertailuhintana ei välttämättä antaisi luotettavaa kuvaa liittymien keskimääräisestä hintatasosta.
Muistion sivulla 13 puolestaan todetaan, että yleispalveluna tarjottavien puhelinpalvelujen hintatasoa tullaan seuraamaan lähtökohtaisesti suhteessa sellaisten tavanomaisten matkaviestinverkon liittymien hinnoitteluun, joiden veloitus perustuu käyttöön. KKV toteaa, että muistion perusteella jää epäselväksi,
tarkoitetaanko käyttöön perustuvalla veloituksella tässä yhteydessä ainoastaan liittymiä, joiden kaikista puheluista veloitetaan käytön mukaan, vai tullaanko hintatasoa tarkastelemaan
myös niiden liittymien osalta, joiden kuukausihintaan sisältyy
rajattomasti normaalihintaisia kotimaan puheluja. KKV:n havaintojen mukaan kyseiset yleispalvelutason ylittävät liittymätyypit ovat aiemmin todetuin tavoin tällä hetkellä yksi suurten
operaattoreiden kuluttajamyynnin päätuotteista.
Lausunnon huomioiminen:
Hinnoittelun seurannassa kerätään tällä hetkellä normaalihintoja. Tarjoushintojen keräämiseen liittyy useita käytännön haasteita, mutta mahdollisuuksia huomioida tarjoushinnoittelu selvitetään.
Kuten muistiossa todetaan, Viestintävirasto pitää hyvänä sitä,
että teleyritykset eivät ole tuotteistaneet matkaviestinverkon
16 (26)
puhelinpalveluita yleispalveluliittymäksi, jolloin tilaaja voi valita
itselleen sopivimman palvelun. Mikäli tällaisen palvelun hinnan
kohtuullisuutta jouduttaisiin arvioimaan, olisi tapauskohtaisen
arvioinnin perustuttava keskimääräisen käyttäjän käyttömäärään. Maksettavaksi tulevan hinnan kohtuullisuutta arvioitaessa
olisi mahdollista verrata hintaa paitsi minuuttihinnoiteltuihin
myös puhepaketin sisältäviin liittymiin.
Viestintävirasto on vuonna 2014 yhteistyössä teleyritysten ja
käyttäjiä edustavien järjestöjen kanssa uudistanut yleispalveluyritysten nimeämisessä noudatettavan menettelyn. Yleispalvelua koskevan sääntelyn tarkoituksena on toimia turvaverkkona
eli taata käyttäjille viestintäpalvelut silloin, kun niitä ei ole kaupallisesti tarjolla. Viestintäviraston tavoitteena on, että yleispalveluvelvoitteet kohdistetaan vain niille alueille, joilla ei ole kaupallista saatavuutta tai joilla ilmenee ongelmia saatavuudessa,
ja että velvoitteita asetetaan vain, jos vapaaehtoista yleispalvelun tarjoavaa teleyritystä ei löydy. Viestintäviraston näkemyksen mukaan jatkossa yksikin palveluntarjoaja riittää turvaamaan yleispalvelun saatavuuden.
Hinnoittelun arvioinnin yhteydessä vaikutusarvion tekemisestä
on saatavissa vain vähän hyötyä, koska käyttäjillä on joka tapauksessa oikeus yleispalveluihin kuuluviin palveluihin. Teleyritys valitsee liittymän toteutustavan, mikä lähtökohtaisesti takaa
sen, että toteutustapa on kustannustehokas. Viestintävirastolla
on velvollisuus valvoa hinnan kohtuullisuutta käyttäjän kannalta. Viestintäviraston näkemyksen mukaan varsinaisen vaikutusarvion tekeminen asiasta kuuluu osaksi lainvalmistelua, jolloin on mahdollista valita erilaisten sääntelyratkaisujen välillä.
Viestintävirasto on kuitenkin arvioinut, että kiinnittämällä huomiota hinnoittelun arvioinnissa kaupallisen tarjonnan hinnoitteluun rajoitetaan sääntelyn mahdollisia haittavaikutuksia.
Haittavaikutuksia minimoidaan myös yleispalveluyrityksen valinnassa noudatettavilla puolueettomuuden ja syrjimättömyyden periaatteilla. Mikäli teleyritysten välillä ei kustannustehokkuuteen eli verkkojen kattavuuden tarkasteluun perustuvan
vertailun jälkeen voida löytää merkityksellisiä eroja, tasapisteissä olevat teleyritykset tulevat yhtäläisesti huomioiduiksi
yleispalveluyrityksen valinnassa.
6
6.1
Muiden lausunnonantajien lausunnot
Kuluttajaliitto ‒ Konsumentförbundet ry
Liitto on tyytyväinen, että yleispalvelun hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa näkökulma siirtyy selkeästi käyttäjän kannalta tapahtuvaan tarkasteluun. Muutos kohtuullistaa hinnoittelua erityisesti harvaan asutuilla alueilla ja parantaa siten merkittävästi kuluttajien tosiasiallisia mahdollisuuksia yleispalveluliittymän hankintaan. Erityisen tyytyväinen Kuluttajaliitto on
keskimääräisiä kohtuullisia rakentamiskustannuksia koskevaan
Viestintäviraston näkemykseen. Kuluttajaliito pitää perusteltuna
myös kantaa, jonka mukaan pelkästään yleispalveluliittymän
hankkijoilta perittävät kustannukset ovat kohtuuttomia.
17 (26)
6.2
Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry
Kuulo- ja puhevammaiset henkilöt tarvitsevat apuvälineitä
kommunikointinsa tueksi. Ilman apuvälineitä kuulo- ja puhevammaiset henkilöt eivät saa vastaavia palveluita kuin normaalikuuloiset ja puhuvat henkilöt saavat. Tämä taas saattaa kuuloja puhevammaiset henkilöt huonompaan asemaan ja sitä voidaan pitää syrjintänä, josta on erikseen säädetty 1.1.2015 voimaan tulleessa yhdenvertaisuuslaissa (20.1.2004/21). Liitto
esittää, että sana "lähtökohtaisesti" poistettaisiin muistion luvuista 3.3.2 (poikkeavia kustannuksia ei tulisi lähtökohtaisesti
siirtää tilaajalta perittävään hintaan) ja 3.3.4 (mm. puhelupalveluihin ei lähtökohtaisesti tulisi soveltaa erilaisia hinnoitteluperusteita eri asiakasryhmille).
Lausunnon huomioiminen:
Lukuisia käytännössä ilmeneviä erilaisia tapauksia ajatellen ei
ole perustelua käyttää muistiossa ehdotonta ilmaisua. Tapauskohtainen arviointi tehdään joka tapauksessa kansalliseen ja
alueelliseen hintatasoon verraten.
6.3
Invalidiliitto
Invalidiliitto katsoo, että Viestintäviraston laatima muistio yleispalvelun hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnista nimenomaisesti käyttäjän kannalta tarkasteltuna on kannatettavaa vammaisten kuluttajien oikeuksien varmistamiseksi. Viestintäviraston roolin jakautuminen muistiossa kuvatusti oma-aloitteeseen
ennakkovalvontaan ja toimenpidepyynnön esittämisen jälkeen
yksittäistapauksessa toteutettavaan jälkivalvontaan merkitsee
tehokasta ja uskottavaa valvontamekanismia. Tietoyhteiskunnan sähköisen viestinnän palveluiden saatavuus ja esteettömyys edistävät fyysisesti vammaisten henkilöiden itsenäistä
elämää ja osallisuutta yhteiskunnan toimintoihin pitkien välimatkojen Suomessa. Invalidiliitto kiinnittää kuitenkin Viestintäviraston huomiota kustannuksiin, joita saattaa aiheutua käyttäjälle kuuluvuuden parantamisesta sijaintipaikassa.
Viestintäviraston muistiosta käy ilmi, että käyttäjä vastaisi jatkossakin kohtuullisista antennikustannuksista kuuluvuuden parantamiseksi sijaintipaikassa. Viestintäviraston näkemyksen
mukaan langattoman liittymän kuuluvuus on riittävä, jos liittymällä voidaan käyttää yleispalveluun kuuluvia puhelin- ja internetyhteyspalveluja kiinteästi vähintään yhdessä pisteessä rakennuksen sisätiloissa. Invalidiliiton mielestä tämä ei ole liikkumisrajoitteisen henkilön kannalta tarkasteltuna kohtuullinen
ehto. Jos fyysisesti vammaisen henkilön käytössä oleva liikkumisen apuväline menee rikki tai hän tapaturmaisesti kaatuu
pyörätuolilla, niin henkilö ei edes välttämättä pääse siirtymään
itsenäisesti asunnon ainoaan kuuluvuuspisteeseen soittaakseen
apua. Invalidiliiton tietoon on tullut tilanne, jossa nuoren aikuisen pyörätuolinkäyttäjän liittymä on toiminut vain vuokraasunnon ulkoparvekkeella. Tämä tilanne on koskenut kaikkien
operaattoreiden tarjoamia liittymiä johtuen ilmeisesti ainakin
osittain rakennuksen rakennusteknisistä ominaisuuksista. Inva-
18 (26)
lidiliitto katsoo, että kuvatunlaisessa tilanteessa olisi kohtuutonta periä esim. talon ulkopuolelle lisäantennin asentamisesta aiheutuvia kustannuksia käyttäjältä. Vammasta voidaan katsoa
muodostuvan lisäkuluja varsinkin tilanteissa, joissa henkilö ei
pääse siirtymään edes siihen ainoaan kuuluvuuspisteeseen. Tällöin puhelinliittymää ei voida käyttää sopimuksen mukaisesti.
Voidaan perustellusti kysyä, tuleeko tällaisessa tilanteessa käyttäjän vastattavaksi kuluja, jotka johtuvat rakennusteknisistä
määräyksistä (esim. energiatehokkuus, ns. selektiivi-ikkunat).
Erityisesti tämä koskee pienituloisia vammaisia henkilöitä, jotka
asuvat vuokralla. Invalidiliitto katsoo, ettei asukasta voitaisi tällaisessa tilanteessa velvoittaa vastaamaan kuuluvuutta parantavista lisäratkaisuista asunnossa. Sen sijaan omistusasunnossa
asuvat kansalaiset, ml. vammaiset henkilöt, tekevät tietoisia
ostopäätöksiä. Tällöin heidän voidaan edellyttää vastaavan
myös em. kuuluvuutta parantavista lisälaitteista.
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, jonka Suomi on allekirjoittanut ja sopimuksen käsittely on
nyt eduskunnassa, artiklan 21 (Sanan- ja mielipiteenvapaus sekä tiedonsaanti) alakohdan a) mukaan valtion tulee toteuttaa
kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen, että vammaisille
henkilöille annetaan tietoa oikea-aikaisesti ja ilman lisäkuluja
sellaisessa saavutettavassa muodossa ja sellaista saavutettavaa
teknologiaa käyttäen, jotka soveltuvat eri tavoin vammaisille
henkilöille. Tämä tarkoittaa sitä, että puhelinliittymän osittainenkin toimimattomuus asunnossa estää hätäpuhelut ja lisäksi
operaattoreiden ja käyttäjän reaaliaikaisen yhteydenpidon.
Vammaisten henkilöiden kannalta kyse ei ole keskimääräisen
käyttäjän kannalta tehtävästä arvioista kaikissa Viestintäviraston muistiossa kuvatuissa tilanteissa vaan positiivisesta erityiskohtelusta, jolloin tietty heikossa asemassa olevaan ryhmään
kuuluva henkilö, kuten vammainen asetetaan positiivisten erityistoimien välityksellä yhdenvertaiseen asemaan muiden kanssa. Siten positiivista erityiskohtelua edustaa esim. valtioneuvoston asetus kuulo-, puhe-, ja näkövammaisille tarjottavien yleisten puhelinpalveluiden vähimmäisvaatimuksista (1247/2014),
joka Viestintäviraston muistiossa mainitaan.
Invalidiliiton mielestä sähköisten palvelujen tarjoajat pitäisi
myös saattaa sopimuspakon tai yleispalveluvelvoitteen piiriin.
Tämä lisäisi yksityisten palveluntarjoajien velvollisuutta kohdella vammaisia yhdenvertaisesti kuluttajina sekä noudattaa omia
sopimusehtojaan yhdenvertaisesti vammaisten asiakkaiden
kanssa.
Lausunnon huomioiminen
Viestintävirasto nimeää puhelin- ja internetyhteyspalvelun tarjoamiseen velvolliset yritykset ja valvoo näiden palvelujen hinnoittelua. Yleispalveluyrityksen velvoite ei sen sijaan kohdistu
päätelaitteeseen tai sen ominaisuuksiin. Yleispalveluun kuuluvat
palvelut määritellään lailla.
19 (26)
Jos yleispalvelu toteutetaan matkaviestinverkon liittymällä, sen
tulee toimia vähintään yhdessä pisteessä rakennuksen sisällä.
Laajakaistapalvelun käyttö voidaan mahdollistaa myös muualla
asunnossa esimerkiksi langatonta lähiverkkoa (WLAN) hyödyntäen. Puhelinpalvelun osalta on mahdollista hyödyntää esimerkiksi ulkoiseen antenniin kytkettyä pöytäpuhelinta, jossa on
langaton päätelaite (DECT). Viestintävirasto on mukana selvittämässä toimenpiteitä, joilla sisätilakuuluvuutta voidaan parantaa.3
Viestintävirasto valvoo yleispalvelua koskevan sääntelyn nojalla, että näkövammaisten käyttäjien saatavilla on liittymiä, joita
koskevan asiakassuhteen hoitamisessa tarvittavat palvelut ovat
saatavilla esteettömästi. Lisäksi uudistetun viestintäverkkojen
ja palvelujen laatua ja yleispalvelua koskevan määräyksen 58
perustelut ja soveltaminen -muistiossa Viestintävirasto on suositellut teleyrityksille toimenpiteitä asiakaspalvelun esteettömyyden varmistamiseksi. Viestintävirasto on korostanut teleyrityksille esteettömyyden merkitystä erityisesti, kun kyse on
yleispalveluun liittyvästä tiedottamisesta.
6.4
Suomen Omakotiliitto ry
Omakotiliitto pitää tärkeänä sitä, että viestintäpalvelujen saatavuus ja toteutuminen voidaan taata kohtuullisin rakentamis- ja
käyttökustannuksin kaikkialla Suomessa, tasapuolisesti kaikille
vakituisille asukkaille. Omakotiliitto nostaa esiin muun muassa
sen, että kohtuullisen hinnoittelun valvontamenettelyn tilanteissa, joissa yleispalvelun toteuttamiseen vaaditaan lisälaitteita tai
vahvistimia, tulee olla tasapuolista asuinpaikasta riippumatta.
Vanhuspalvelulain tavoitteena on kotiin annettavien palveluiden
ensisijaisuus ja pitkäaikaisen laitoshoidon viimesijaisuus. Ikääntyneiden turvallinen asuminen ja kotiin annettavat palvelut tulevat olemaan entistä enemmän toimivista ja turvallisista tietoliikenneyhteyksistä riippuvaisia. Näiden palveluiden käytön vaatimien tietoliikenneyhteyksien tulee olla kohtuuhintaisesti saatavilla. Muistion mukaan on riittävää, että yleispalveluasiakkaalle tarjotuista liittymistä yksi on kohtuuhintainen. On ajankohtaista kysyä, voidaanko tällä määrittelyllä taata kohtuuhintaiset
ja vakaat tietoliikenneyhteydet, jotka tukevat ikääntyneen
asukkaan turvallista asumista omassa kodissa.
Määrittely siitä, että yleispalveluasiakkaalle tarjotuista liittymistä yksi on kohtuuhintainen, ei millään tavoin myöskään tue
kiinteän huippunopean tietoliikenneyhteyden edistämistä Suomessa. Omakotiliitto näkee mobiiliverkon kehittymisen hyvänä
asiana, mutta ongelmallisena sen tilanteen, jossa tietoliikenneverkon kehittäminen jää pelkästään mobiiliverkon varaan.
3
Ks. esimerkiksi
https://www.viestintavirasto.fi/viestintavirasto/tilaisuudet/esitysmateriaalit/antenniverkkotyopa
ja.html .
20 (26)
Omakotiliitto korostaa niiden toimien merkitystä, joilla alennetaan viestintäpalveluverkkojen rakentamis- ja käyttökustannuksia sekä tähdätään kustannustehokkaisiin ratkaisuihin nyt ja tulevaisuudessa. Näitä ovat myös pientaloalueiden huomioiminen
omina asuinryhminä, nykyisen infran hyödyntäminen ja infran
kevyempi rakentaminen. Pientaloalueella ja haja-asutusalueilla
tulee olla tarjolla sellaisia rakentamissääntöjä ja määräyksiä,
jotka tukevat kevyempää ja omatoimista laajakaistaverkon rakentamisen tapaa ja menetelmiä.
Lausunnon huomioiminen:
Periaate, jonka mukaan tilaajan voidaan yleensä edellyttää vastaavan itse liittymän kuuluvuutta parantavan päätelaitteen antennin tai pienimuotoisen ulkoisen lisäantennin kohtuullisista
kustannuksista, koskee koko maata. Niillä alueilla, joille yleispalveluun kuuluvien palvelujen katsotaan olevan saatavissa
mainitunlaisella ratkaisulla kaupallisin perustein, ei nimetä
yleispalveluyritystä. Siksi voidaan pitää lähtökohtaisesti kohtuullisena, että myös alueilla, joille on nimetty yleispalveluyritys, tilaaja vastaa yleensä itse kuuluvuutta parantavista laitteista. On kuitenkin tosiasia, että asuinpaikka vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia laajakaistapalveluita tilaajan saatavissa
on. Yleispalvelusääntely takaa viestinnän peruspalvelujen saatavuuden kaikille kuluttajille ja yrityksille.
Omakotiliitto kysyy, onko yhden tarjotun liittymän kohtuuhintaisuus riittävää, jotta taataan kohtuuhintaiset ja vakaat tietoliikenneyhteydet, jotka tukevat ikääntyneen asukkaan turvallista asumista omassa kodissa. Viestintävirasto toteaa, että teleyrityksellä on oikeus valita tapa, jolla se toteuttaa yleispalvelun. Koska Viestintävirastolla ei ole mahdollisuutta edellyttää,
että yleispalveluyrityksen olisi tarjottava tilaajalle vaihtoehtoisia
ratkaisuja yleispalvelun toteuttamiseksi, voi Viestintävirasto arvioida vain tilaajalle halvimman ratkaisun hinnoittelun kohtuullisuutta.
Nopeiden laajakaistaverkkojen rakentamista edistetään muun
muassa Laajakaista 2015 -hankkeen avulla. Yleispalvelun tarkoituksena sen sijaan on taata viestinnän peruspalvelun toteutuminen kustannustehokkaalla ja käyttäjän kannalta edulliseen
hintaan, jolloin liittymän toimittaminen mobiiliverkon avulla on
usein tarkoituksenmukaisinta.
Verkkojen yhteiskäyttöä ja rakentamista koskee EU:n ns. laajakaistadirektiivi (2014/61/EU), joka on saatettava kansallisesti
voimaan 1.1.2016 mennessä. Direktiivin tarkoitus on alentaa
laajakaistarakentamisen kustannuksia muun muassa edistämällä verkkojen yhteiskäyttöä ja -rakentamista, yksinkertaistamalla lupaprosessia ja yhtenäistämällä nopeiden verkkojen asentamista uusissa ja peruskorjattavissa rakennuksissa.
6.5
Suomen Yrittäjät
Suomen Yrittäjien mielestä uudistettu muistio ottaa tietoyhteiskuntakaaren velvoitteet riittävässä määrin huomioon.
21 (26)
6.6
Sähköherkät ry.
Yhdistys viittasi Viestintäviraston muutama vuosi sitten tekemässä selvityksessä eri käyttäjäryhmien erityistarpeista yleispalveluissa esitettyihin yksityiskohtiin sähköherkkien reagoinnista mm. langattomaan teknologiaan liittyville sähkömagneettisille kentille ja säteilylle ja heille soveltuviin ratkaisuihin yleispalveluliittymän järjestämisessä (joko kiinteän verkon liittymä
tai järjestely, josta ei aiheudu heille vahingollista sähkömagneettista altistusta). Yhdistys viittasi myös siihen, että pääosa
sähköherkistä on heikossa taloudellisessa asemassa sen johdosta, että heidän oireistonsa ei välttämättä oikeuta mihinkään sairastuneille yleensä tarkoitettuhiin sosiaalipoliittisiin etuuksiin.
Muistioluonnoksen linjaukset ovat käyttäjän kannalta aiempaan
verrattuna parannuksia ja sinänsä paljolti hyväksyttäviä. Linjauksiin sisältyy sähköherkkiä ajatellen monia erilaisia ongelmia.
Yhdistys on esittänyt, että lakitekstistä olisi poistettu viittaus
pelkkiin keskimääräisen käyttäjän kustannuksiin. Yhdistyksen
mukaan täsmennys näyttäisi tarkoittavan sitä, että varsinainen
lähtökohta on käyttäjän kannalta kohtuullinen hinta ja keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuullinen hinta vain yksi arvioinnissa käytettävä kriteeri. Perusteluissa viitataan erityisesti
sen mahdollistamiseen, että mm. pienituloiset käyttäjät saadaan näiden kaikille tarkoitettujen palvelujen piiriin. Täsmennyksen katsottiin myös paremmin vastaavan vammaisten erityistarpeita koskevia yleispalveludirektiivin määräyksiä. Täsmennys on välttämätön sähköherkkien kohdalla. Kun heidän taloudellinen asemansa on yleensä heikko, voi keskimääräisen
käyttäjän hintataso sellaisenaan usein olla heille liian korkea.
Lisäksi sähköherkät voidaan lakia sovellettaessa perustellusti
sisällyttää vammaisten käsitteen piiriin.
Yhdistyksen mukaan lain täsmennyksellä ei ole ollut toivottua ja
perustelutekstistä ilmenevää merkitystä muistioluonnoksen arviointiperusteisiin muutoin kuin viittauksena yleispalveludirektiivin pienituloisia ja vammaisia käyttäjiä koskeviin tavoitteisiin.
Tämän seurauksena keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuullisella hintatasolla on sähköherkkien kannalta liian suuri
merkitys. Yhdistys esittää siksi, että arviointikriteereissä otettaisiin lakiesityksen edellä selostettu täsmennys paremmin
huomioon.
Sähköherkkien kannalta erityisen ongelmallinen on yleispalveluyrityksen oikeus valita yleispalvelun toteuttamisessa noudatettava teknologia. Langattoman verkon liittymä on ilman kalliita erityisjärjestelyjä sähköherkille täysin sopimaton aiheuttamiensa terveydellisten oireiden takia. Periaatteessa teknologianeutraalisuuden pitäisi merkitä myös sitä, että käyttäjä voisi
valita liittymän hänelle soveltuvalla teknologialla ainakin siellä,
missä se on mahdollista ja tapauksissa, joissa siihen on perusteltu tarve kuten sähköherkillä. Nykyinen järjestelmä lähtee
kuitenkin siitä, että yleispalveluyritys saa tarjota liittymän parhaaksi katsomallaan teknologialla, joka nykyisin varsin usein on
langaton. Tilanne on sähköherkän käyttäjän kannalta täysin
22 (26)
kohtuuton ja johtaa helposti käytännön tasolla jopa syrjintään.
Yhdistys esittää edelleen, että yhdistyksen, Viestintäviraston ja
operaattorien kesken yhteistyössä yritettäisiin löytää sähköherkille käyttäjille soveltuva liittymäjärjestely yleensä ja etenkin
niillä alueilla, joilla yleispalveluyritys voi käyttää vain langatonta
teknologiaa.
Sähköherkälle soveltuvan liittymän kustannuksista voi tulla ongelmia myös, jos liittymä järjestetään langattoman teknologian
alueella ns. antennitelakan avulla, jossa yhteys tuodaan käyttäjälle langallisena niin kaukana käyttöpisteestä sijaitsevasta antennista, ettei langattomuudesta aiheudu sähköherkälle oireita.
Muistioluonnoksen mukaan kuuluvuuden parantamiseksi langattoman verkon alueella tarvittavan pienimuotoisen ulkoisen antennin kohtuullisista kustannuksista edellytettäisiin yleensä tilaajan olevan vastuussa. Periaatteen soveltaminen sähköherkän
käyttäjän tarvitsemaan paljolti vastaavan tyyppiseen ratkaisuun
ja kustannusten jääminen sähköherkän käyttäjän kannettaviksi
olisi selvästi kohtuutonta. Tarve tällaiseen ratkaisuun voi johtua
terveydellisistä syistä. Yhdistys esittää, että sähköherkkien
kohdalla noudatettaisiin heidän vastattavakseen tulevan hinnan
kohtuullisuuden arvioinnissa heidän taloudellista kantokykyään
vastaavaa tasoa, joka voisi tilanteen mukaan olla yleistä keskimääräisen käyttäjän tasoa alempi.
Yhdistys pitää sähköherkkien kohdalla kohtuuttomana muistion
lähtökohtaa siitä, että tilaaja ei voi edellyttää liittymän toteuttamista kiinteässä verkossa. Jos tilaaja tästä huolimatta haluaa
kalliimman kiinteän verkon liittymän, eivät sen kustannukset
kuuluisi lain 86 ja 87 §:n soveltamisalaan, eli niiden mahdolliseen kohtuuttomuuteen ei voisi vedota. Sähköherkille olisi oltava mahdollista saada liittymä heille soveltuvalla, esimerkiksi
kiinteän verkon teknologialla siellä, missä se vielä on mahdollista, ja sellaisella hinnalla, joka on sähköherkän käyttäjän kannalta kohtuullinen.
Yrityksellä on mahdollista hakea valtion varoista korvausta kohtuuttoman taloudellisen rasitteen muodostavasta osuudesta
yleispalvelun aiheuttamista nettokustannuksista. Tähän nähden
sähköherkkien terveydellisistä syistä tarvitseman liittymän toteuttamisen heidän kannaltaan kohtuullisella hinnalla ei pitäisi
olla yleispalveluyrityksille ylivoimaista etenkään, kun otetaan
huomioon sähköherkkien toistaiseksi vielä suhteellisen vähäinen
lukumäärä.
Sähköherkkien kannalta hankaluuksia aiheuttaa osaltaan se, että kaikkia yleispalveludirektiivin sisältämiä keinoja pienituloisten yleispalvelujen käyttäjiksi liittymisen edistämiseksi ei ole
otettu Suomen lainsäädäntöön. Sähköherkkien kannalta näistä
keskeinen on nykyinen valtioneuvoston asetus kuulo-, puhe- ja
näkövammaisille tarjottavien yleisten puhelinpalvelujen vähimmäisvaatimuksista. Yhdistys on esittänyt asetusluonnoksesta
liikenne- ja viestintäministeriölle antamassaan lausunnossa, että asetus koskisi edellä mainittujen lisäksi myös ainakin tärkeimpiä muita vammaisryhmiä, erityisesti sähköherkkiä, jotka
23 (26)
ovat monessa suhteessa näistä ongelmallisin. Asetuksessa tulisi
mainita, että yleispalveluliittymä sähköherkille käyttäjille olisi
järjestettävä käyttämällä sellaisia teknisiä ratkaisuja, että sähkömagneettisen kentän ja säteilyn aiheuttama altistus estetään
kokonaan tai ainakin niin paljon, että se ei aiheuta heille terveysvaaraa tai -haittaa. Myöskään vielä jäljellä olevasta lankaverkosta ei tule luopua, ennen kuin on tarjolla sähköherkille sopivia ratkaisuja koko maassa kohtuullisella hinnalla. Myös viestintäviraston määräys viestintäverkkojen ja palvelujen laadusta ja
yleispalvelusta tulee uudistettavaksi. Jos sähköherkkiä koskevia
edellä mainittuja esityksiä ei jostakin syystä haluta sisällyttää
valtioneuvoston asetukseen, esitämme, että ne otettaisiin tähän
viestintäviraston määräykseen.
Lausunnon huomioiminen:
Viestintävirasto voi tietoyhteiskuntakaaren 86 ja 87 §:n nojalla
arvioida hinnan kohtuullisuutta keskimääräisen käyttäjän kannalta. Erityisryhmien tarpeiden huomioon ottaminen säännöksiä
sovellettaessa on siten rajoitettua. Viestintäviraston näkemyksen mukaan edellyttämällä hinnoittelun seuraavan muuta hintatasoa kuitenkin varmistetaan pitkälti se, että hinnoittelu on
myös erityisryhmien kannalta kohtuullista.
Viestintävirasto on jo aiemmin katsonut, että tilaajan voidaan
edellyttää vastaavan itse liittymän kuuluvuutta parantavan päätelaitteen antennin tai pienimuotoisen ulkoisen lisäantennin
kohtuullisista kustannuksista. Kohtuullisena ratkaisuna voidaan
yleensä pitää enintään viiden metrin korkeudella maanpinnasta
sijaitsevaa pienimuotoista suuntaavaa antennia. Linjaus koskee
kaikkia tilaajia yhdenvertaisesti.
Viestintävirastolla ei ole mahdollisuutta edellyttää teleyrityksen
tarjoavan yleispalvelua useilla eri tekniikoilla. Lain esitöistä ilmenee, että mikäli asiakas valitsee erilaisista tarjotuista liittymistä kalliimman vaihtoehdon, tulee tällöin asiakkaan kantaa
valintansa aiheuttamat lisäkustannukset.
Viestintävirastolla ei ole toimivaltaa velvoittaa yleispalveluyritystä tarjoamaan yleispalveluun kuuluvia palveluja tietyllä tekniikalla, kuten langallisen verkon välityksellä. Yleispalvelua koskevan sääntelyn mukaan vammaisten erityistarpeista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Ennen asetuksen antamista
Viestintäviraston on tarvittaessa laadittava vammaisten erityistarpeista selvitys. Viestintävirasto on vuonna 2011 laatinut selvityksen eri käyttäjäryhmien erityistarpeista yleispalvelussa
(Työryhmäraportti 2/2011). Selvityksessä on käsitelty myös
sähköherkille soveltuvien viestintäpalvelujen toteutusta ja todettu mm., että puhelinliittymän toteutus matkaviestinverkossa
on mahdollista järjestää GSM-pöytäpuhelimella, jossa on ulkoisen antennin liitäntämahdollisuus. Tällainen liittymä ei kuitenkaan raportin mukaan sovellu ainakaan kaikille sähköyliherkille.
Viestintäviraston on määräyksenantovaltuutta käyttäessään
otettava huomioon yleispalvelusääntelyn teknologianeutraaliuden vaatimus. Yleispalveluyrityksen velvoitteet eivät kohdistu
24 (26)
päätelaitteeseen tai sen ominaisuuksiin, vaan käyttäjällä on
mahdollisuus valita itse käyttämänsä päätelaite.
6.7
Valtakunnallinen vammaisneuvosto
Vammaisuus sinänsä voi aiheuttaa tarvetta käyttää puhelinta
tai laajakaistaa tavanomaista suuremmassa määrin tai tavanomaisesta käytöstä poikkeavalla tavalla. Vammaisuudesta aiheutuva keskimääräistä suurempi tarve telepalveluiden käytölle
tai vammaisuuden aiheuttama pienituloisuus ei saa muodostua
esteeksi tietoyhteiskunnan jäsenyydelle tai niiden palveluiden
käytölle, joista vammaiset ihmiset ovat erityisen riippuvaisia.
Toisaalta taas internetyhteyden toimivuus ja kohtuuhintaisuus
on erityisen merkittävä asia niille henkilöille, jotka tarvitsevat
laajakaistayhteyttä esimerkiksi viittomakielisen tulkkaustarpeen
vuoksi.
On valitettavaa, ettei tietoyhteiskuntakaaressa ole säädetty
Viestintävirastolle oikeutta säännellä yleispalvelun vähittäishintoja yleispalveludirektiivin 9 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisin
keinoin, kuten hintakattoja tai maantieteellisiä keskihintoja
asettamalla tai velvoittamalla teleyrityksiä tarjoamaan erityisiä
hintavaihtoehtoja pienituloisille käyttäjille tai käyttäjille, joilla
on sosiaalisia erityistarpeita. Säännösten siirtäminen kansalliseen lainsäädäntöön on tulevaisuudessa välttämätöntä vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen tietoyhteiskunta-aseman
turvaamiseksi. Viestintäviraston tulisi tehdä erityisryhmien tarpeisiin perustuvia käyttökustannusten hintavertailuja säännöllisin väliajoin.
Valtakunnallinen vammaisneuvosto pitää lausunnossaan ongelmallisena sitä, ettei hätäviestien lähettäminen yleiseen 112
numeroon ole vieläkään mahdollista ja muistuttaa kaikkia asianomaisia viranomaistahoja siitä, että niiden velvollisuus olisi
ryhtyä toimenpiteisiin asian kuntoon saattamiseksi.
Valtakunnallinen vammaisneuvosto pitää hyvänä muistiossa
esille nostettua uudistusta, jonka mukaan teleyrityksen tarjoaman palvelun hinnan kohtuullisuutta on arvioitava nimenomaisesti viestintäpalvelun käyttäjän näkökulmasta ja että hinnoittelun kohtuullisuus on arvioinnissa ensisijainen yleispalveluyritykselle aiheutuviin kustannuksiin nähden.
Muistiossa todetaan, että yleispalveluna tarjottavan tuotteen
hinnan ja hinnan määräytymistä koskevien sopimusehtojen
kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan nojautua myös sopimusehtoja ja hinnastoa koskevaan tietoyhteiskuntakaaren 107 §:ään.
Valtakunnallinen vammaisneuvosto katsoo, että sopimusehdot
on laadittava selkeän ja ymmärrettävän kielen lisäksi eri käyttäjäryhmät saavuttavassa muodossa. Tarvittaessa sopimusehdot tulisi tapauskohtaisesti saattaa henkilön tietoon hänelle
parhaiten soveltuvalla tavalla (viittomakielisinä, pistekirjoituksella, luettuina tai sähköisessä muodossa apuvälineyhteensopivan tiedoston muodossa).
25 (26)
Muistiossa on todettu, että joissakin tuotteistettuja yleispalveluliittymiä koskevissa ehdoissa on määrätty, että internetyhteyspalvelun hintaan kuuluu vain muutamia gigatavuja tiedonsiirtoa. Esimerkiksi viittomakielen tulkkauksen edellyttämä
tiedonsiirto voi aiheuttaa ylityksiä määriteltyihin gigatavumääriin. Näin kuurot ja kuulovammaiset henkilöt voivat joutua muihin kansalaisiin nähden eriarvoiseen asemaan, mikäli laajakaistan käytöstä laskutetaan käyttöperusteisesti eikä kiintein hinnoin. Tätä valtakunnallinen vammaisneuvosto ei näe yhdenvertaisuutta turvaavana asiaintilana.
Lausunnon huomioiminen:
Viestintäviraston on tietoyhteiskuntakaaren 86 ja 87 §:n nojalla
arvioitava hinnan kohtuullisuutta keskimääräisen käyttäjän
kannalta. Erityisryhmien tarpeiden huomioon ottaminen säännöksiä sovellettaessa on siten rajoitettua. Edellyttämällä hinnoittelun seuraavan muuta hintatasoa kuitenkin varmistetaan
pitkälti se, että hinnoittelu on myös erityisryhmien kannalta
kohtuullista. Muistiossa todetulla tavalla symmetrisen internetyhteyspalvelun hintaa arvioitaessa otetaan huomioon myös
puhelinpalvelujen hinnoittelu.
Virasto pitää yleispalveluyritysten yleispalvelulaajakaistoille
määrittämiä erityisiä tiedonsiirtorajoja ongelmallisina, ja on
kiinnittänyt yritysten huomiota niihin myös säännöllisen valvonnan yhteydessä. Muistiossa todetulla tavalla yleispalveluna tarjottavien liittymien ehtojen tulee olla tasapuolisia suhteessa
muihin liittymiin. Viestintäviraston näkemyksen mukaan symmetristä internetyhteyspalvelua ei lähtökohtaisesti tulisi tarjota
tiedonsiirtomäärältä rajoitettuna.
Viestintävirasto valvoo, että tilaajat saavat sopimusehdot lain
edellyttämällä tavalla kirjallisesti tai sähköisesti. Viestintävirasto on yleispalveluvelvollisille teleyrityksille antamassaan ohjeistuksessa korostanut, että teleyritysten tulisi kiinnittää erityistä
huomiota viestinnän esteettömyyteen ja saavutettavuuteen,
kun kyse on yleispalvelutuotteiden tarjonnasta ja niistä tiedottamisesta. Lisäksi uudistetun Viestintäviraston määräyksen 58
perustelut ja soveltaminen -muistiossa on suositeltu teleyrityksille toimenpiteitä asiakaspalvelun esteettömyyden varmistamiseksi. Valtioneuvoston asetuksen mukaan näkövammaisen
käyttäjän on saatava yleispalveluliittymän asiakassuhteen hoitamisessa tarvittavat palvelut esteettömästi. Mikäli esteetöntä
asiakaspalvelua ei olisi saatavilla yhdeltäkään teleyritykseltä,
tämä johtaisi vapaaehtoisen palveluntarjoajan puuttuessa yleispalveluvelvollisen yrityksen nimeämiseen. Viestintämarkkinalain
esitöiden mukaan yleispalvelua koskevan viestintäpalvelusopimuksen tekotavan tulee olla sellainen, että se on esteetön
myös vammaisen käyttäjän kannalta (HE 238/2010, s. 100).
Viestintäviraston tehtävänä on tarvittaessa nimetä yleispalveluvelvolliset teleyritykset tarjoamaan tekstiviestipalvelun mahdollistavaa liittymää kuulo- ja puhevammaisille henkilöille ja valvoa palveluiden hinnoittelua. Hätäkeskuslaitos on viraston saa-
26 (26)
man tiedon mukaan ottamassa käyttöön 112hätätekstiviestipalvelun uuden hätäkeskustietojärjestelmän
myötä. Palvelu otettaneen käyttöön vuonna 2016.
6.8
Vanhustyön keskusliitto
Vanhustyön keskusliitto pitää erittäin tärkeänä ikääntyneiden
henkilöiden ja erityisesti toimintakyvyltään hauraimpien vanhusten aseman huomioon ottamista varmistettaessa palvelujen
tosiasiallista saatavuutta.
Puhelin- ja internetpalvelujen tulee lisäksi mahdollistaa tarpeellisten turvapuhelinjärjestelmien sekä muiden turvaapuvälineiden (esimerkiksi lisähälyttimet heikkonäköisille tai
huonokuuloisille henkilöille) käyttö ilman huomattavia lisäkustannuksia.
Puhelin- ja internetpalveluiden käyttöön liittyvä asiakasneuvonta tulee järjestää esteettömästi ja kohtuullisessa ajassa. Neuvonnassa ja opastusmateriaalissa tulee hyödyntää ikääntyneiden ihmisten oppimiseen liittyvää tietoa. Materiaalin arvioinnissa Selko-keskuksella on erinomaista osaamista.
Lausunnon huomioiminen:
Puhelin- ja internetyhteyspalvelujen tulee toimia vähintään yhdessä pisteessä rakennuksen sisällä, ja näiden palvelujen tulee
olla saatavilla keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuullisella
hinnalla. Yleispalvelut tarjoavat pääsyn yleiseen viestintäverkkoon ja mahdollistavat erilaisten viestintäpalvelujen käytön.
Turvapuhelinjärjestelmät tai muut turva-apuvälineet kuten
muutkaan päätelaitteet eivät kuulu yleispalveluun eikä Viestintävirasto siten valvo niiden saatavuutta tai hinnoittelua. Viestintäviraston käsityksen mukaan yleispalvelun toteutukseen soveltuvien teknisten ratkaisujen (matkaviestinverkko, kiinteä verkko) kanssa yhteentoimivia turvapuhelinratkaisuja on saatavilla.
Viestintävirasto on yleispalvelua koskevien esitteiden ja toimintaohjeiden uudistamisen yhteydessä kiinnittänyt erityistä huomiota niiden selkeyteen ja toimivuuteen esimerkiksi näkövammaisten henkilöiden käyttämillä lukulaitteilla. Viestintävirasto
selvittää parhaillaan mahdollisuuksia sisällyttää selkokielistä
materiaalia yleispalvelusta omille verkkosivuilleen.
Viestintävirasto valvoo yleispalvelua koskevan sääntelyn nojalla, että näkövammaisten käyttäjien saatavilla on liittymiä, joita
koskevan asiakassuhteen hoitamisessa tarvittavat palvelut ovat
saatavilla esteettömästi. Viestintävirasto kehottaa kuitenkin teleyrityksiä kiinnittämään huomiota myös ikääntyneiden henkilöiden erityistarpeisiin asiakaspalvelussa. Lisäksi uudistetun
määräyksen 58 perustelut ja soveltaminen -muistiossa Viestintävirasto on suositellut teleyrityksille toimenpiteitä asiakaspalvelun esteettömyyden varmistamiseksi. Viestintävirasto on korostanut teleyrityksille esteettömyyden merkitystä erityisesti,
kun kyse on yleispalveluun liittyvästä tiedottamisesta.