Demokraattinen elitismi
Eliittiteoriat ja -tutkimus Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopisto Johtamiskorkeakoulu Syksy 2015 Osaamistavoite • Luennolla perehdytään klassisiin eliittiteorioihin ja eliittiteorian modernimpiin versioihin (demokraattinen elitismi) valtatutkimuksen lähestymistapoina sekä tarkastellaan erilaisia eliittitutkimuksessa käytettäviä tutkimusmenetelmiä. Suomalaista eliittirakennetta verrataan pohjoismaisiin eliittirakenteisiin. • Luennolla opittua sovelletaan valtarakenteiden analysoimiseksi rajattuun (empiiriseen) aineistoon Kurssin suoritustavat • Luento-osuus 2 op suoritetaan oppimispäiväkirjalla (pituus 1500-1800 sanaa) • Essee 3 op (POLVOA31) 2200-2500 sanaa • Essee 8 op (POLVOS26) 5800-6500 sanaa Oppimispäiväkirjan sisältö (ks. Opas kirjallisiin töihin) Oppimispäiväkirjan tarkoituksena ei ole referoida luentoja, vaan kiteyttää ja jäsentää kurssin sisältöjä opiskelijan itse valitsemien kysymysten ja näkökulmien kautta. Siten muiden kirjallisten esitysten tavoin oppimispäiväkirja pyrkii olemaan kokonaisuus. Tärkeää on itse miettiä, mikä on oleellista ja merkittävää käsiteltävissä asioissa, rakentaa siitä omaa käsitystään ja samalla arvioida omaa ajatteluaan ja oppimistaan. Tavoite on muodostaa oma näkemys käsiteltävistä asioista. Oleellista oppimispäiväkirjassa on pohdiskeleva ja arvioiva ote: tavoite on analysoida ja pohtia käsiteltäviä asioita eri näkökulmista. Oleellisen tärkeää on perustella näkemyksensä. Oppimispäiväkirjan arvosteluperusteet Oppimispäiväkirja arvostellaan asteikolla hylätty–5 • Suoritus on hylätty, mikäli opiskelija ei näytä oleva perillä siitä, mistä luennoilla on keskusteltu. • Suoritus arvioidaan välttäväksi tai tyydyttäväksi, mikäli oppimispäiväkirjasta näkyy, että opiskelija on käynyt luennoilla, ymmärtää käsitellyt asiat, mutta ei kommentoi niitä. • Kiitettävän ja erinomaisen arvosanan saa, jos opiskelija kommentoi käsiteltyjä teemoja niitä argumentoiden ja jossa oma ajattelu- ja oppimisprosessi on selkeästi esillä. • Hyvä arvosana sijoittuu näiden kahden väliin tarkoittaen että opiskelija osoittaa ymmärtäneensä käsitellyt asiat ja jossakin määrin niitä kommentoi ja ilmentää oma oppimisprosessiaan. Luentorunko I II HARVOJEN HALLINTA POLIITTISESSA TEORIASSA KLASSINEN ELIITTITEORIA 1. Eliittitutkimuksen syntytausta 2. Elitismi tieteenä ja ideologiana 3. Klassiset eliittiteoriat 3.1. Kolme C:tä 3.2. Gaetano Mosca 3.3. Robert Michels 3.4. Vilfredo Pareto 3.5. James Burnham 3.6. C. Wright Mills jatkuu III IV V 3.7. Massa 3.8. Ideologia ja sosiaalinen kontrolli 3.9. Eliitin kokoonpanon muuttuminen 3.10. Eliittikäsitteiden vertailu KLASSISEN ELIITTITEORIAN KRITIIKKI JA TEORIAN VARIANTIT 1. Eliittipluralismi 2. Demokraattinen elitismi 3. Demokraattisen elitismin kritiikki 4. Demo-eliitti –perspektiivi 5. Radikaali demokratia ELIITTITUTKIMUKSEN LÄHESTYMISTAVAT JA METODIT SUOMALAINEN ELIITTIRAKENNE POHJOISMAISESSA VERTAILUSSA IR:n tutkimuksia eliiteistä • Valta muutoksessa. Helsinki: WSOY 2003. • Vallan sisäpiirissä. Tampere: Vastapaino 2014. • Elite Recruitment and Coherence of the Inner Core of Power in Finland. Changing Patterns during the Economic Crises of 1991-2011. Lanham: Lexington Books 2015. ELIITTITUTKIMUKSEN UUDEN SUOSION SYYT 1) Demokratisoitumisen aalto 1970-luvulla + Robert D. Putnamin teoksen ilmestyminen 1976 (The Comparative Study of Political Elites) 2) Valtiososialismin romahdus 1990-luvun alussa ja ”uusvanhojen” eliittien synty 3) Euroopan integraation vaikutukset kansallisiin ja supranationaalisiin valtarakenteisiin HARVOJEN HALLINTA POLIITTISESSA TEORIASSA (Morrow 1998) • ANTIIKIN POLIITTISESSA TEORIASSA: Platon, Aristoteles • KESKIAIKAISET JA VARHAISMODERNIT KÄSITYKSET ARISTOKRATIASTA • PERINNÖLLINEN MONARKIA MODERNISSA POLITIIKAN TEORIASSA • EI-PERINNÖLLISET ELIITIT MODERNISSA POLIITTISESSA AJATTELUSSA: John Stuart Mill, Nietzsche, Auguste Blanqui, Lenin, klassiset eliittiteoreetikot PLURALISMI • Valtarakenne on hajautunut: eri toimijat käyttävät valtaa eri asia-alueilla • Tasapainottuva valta • Valtio on neutraali välittäjä • Ei hallitsevaa ideologiaa • Politiikka valinnan ja kilpailun prosessina MARXISMI • Eliittiteoreetikot hyökkäsivät marxismia vastaan sekä tieteenä että ideologiana • Eliittiteoreetikot hylkäsivät marxilaisen väittämän poliittisen vallan taloudellisesta perustasta: politiikka ei ole (pl. Burnham) pelkästään taloudellisen luokkarakenteen heijastumaa ELIITTITEOREETIKOIDEN KRITIIKKI MARXISMIA KOHTAAN 1) Tarkoitus osoittaa Marxin teoria vääräksi, aikaan sidonnaiseksi työväenluokan ideologiaksi eikä yhteiskuntaa koskevaksi tieteeksi; 2) Hylkäsi Marxin ennustuksen luokattoman yhteiskunnan saavuttamisesta tulevaisuudessa ja väitteen, että yhteiskunnan hierarkkinen rakenne ei ole väistämätön 3) Politiikka ei ole pelkästään taloudellisen luokkarakenteen heijastumaa ELIITTITUTKIMUKSEN SYNTYTAUSTA • ELIGERE = TEHDÄ VALINTA • ELECTA = VALITTU OSA -> ELITE ELIITTITEORIA TIETEENÄ JA IDEOLOGIANA (1) • Tavoitteena sama objektiivisuus kuin luonnontieteissä • Aiemmin tehty suosituksia eikä tutkittu poliittisten järjestelmien toimintaa • Mosca: historiallinen metodi • Löydettävä objektiiviset lait, ei eettisiä eikä moraalisia kannanottoja ELIITTITEORIA TIETEENÄ JA IDEOLOGIANA (2) • Illuusioiden hävittäminen: Aristoteles, Montesquieu • Myyttien hävittäminen: government by people, luokaton yhteiskunta • Ainoa tosi laki: yhteiskuntaa hallitsee aina jonkinlainen eliitti • Eliittiteorian ideologisuus ELIITTITEORIAN KLASSIKOT • Vilfredo Pareto (1848-1923): The Mind and Society (1916, eng. 1935) • Gaetano Mosca (1858-1941): The Ruling Class (1883, eng. 1939) • Robert Michels (1876-1936): Political Parties (1911, eng. 1966, suom. Puoluelaitos nykyajan demokratiassa, 1986 ELIITTITEORIAN MODERNIT KLASSIKOT • James Burnhamn: The Managerial Revolution (1941) • C. Wright Mills: The Power Elite (1956) • Floyd Hunter: Community Power Structure (1963) KOLME C:TÄ • • • • JAMES MEISEL (1958): CONSCIOUSNESS COHERENCE CONSPIRACY ELIITTITEORIOIDEN YHTEISET PIIRTEET • Valta on kumulatiivista • Useampitasoinen rakenne Mosca: 2 tasoa tai kerrostumaa Mills: inner core, outer fringes Pareto: governing elite, non-governing elite • Hallitsevan eliitin olemassaolo väistämätön piirre kaikissa yhteiskunnissa • Inhimillisen käyttäytymisen irrationaalisuuden korostaminen ->johtajuuden välttämättömyys EROT ELIITTITEORIOIDEN VÄLILLÄ • Tarvittavat ominaisuudet ja sosiaaliset mahdollisuudet eliittiaseman saavuttamiseksi • Eliitin vallan perusta – Rakenteelliset (Michels, Mills, Burnheim) vai psykologiset (Pareto, Mosca) tekijät? GAETANO MOSCA: EDELLYTYKSET ELIITTIIN NOUSULLE 1 • Yleiset, pysyvät ja yhteiskunnasta riippumattomat edellytykset - kyky kovaan työhön - kunnianhimo - syntyminen eliittiin - onni MOSCA: EDELLYTYKSET ELIITTIIN NOUSULLE 2 • Vaihtelevat, yhteiskunnasta riippuvat edellytykset • - ao. yhteiskunnassa arvostettu ominaisuus antaa valtaa sitä kontrolloivalle ryhmälle MOSCA • Eliittiasema on seurausta sen jäsenillä olevista ominaisuuksista, joita arvostetaan yhteiskunnassa tai siitä, että muut uskovat eliitin jäsenillä olevan näitä ominaisuuksia • Eliitin harjoittama kontrolli riippuu vähemmistön kyvystä organisoitua kohesiiviseksi voimaksi, joka toimii yhtenäisenä suhteessa yhteiskunnan muihin voimiin MOSCA: EROT POLIITTISTEN JÄRJESTELMIEN VÄLILLÄ AUKTORITEETIN PERIAATTEET ELIITTIIN REKRYTOITUMISEN TENDENSSIT Autokraattinen Liberaalinen Aristokraattinen 1 2 Demokraattinen 3 4 ROBERT MICHELS • Oligarkian rautainen laki: who says organization, says oligarchy • Missä ja minkä kokoisessa organisaa-tiossa tahansa johtajuus on välttämätön sen säilymiselle ja menestymiselle • Jakaa oligarkian syntymiseen johtavat syyt teknis-hallinnollisiin, psykologisiin ja älyllisiin syihin Teknis-hallinnolliset syntysyyt A) Jäsenmäärän kasvu -> organisoituminen, edustuksellisuus -> johtajuuden byrokratisoituminen B) Poliittinen kamppailu edellyttää tehokkuutta, strategista ajattelua ja nopeita päätöksiä muuttuvissa tilanteissa -> johtajuuden ammattimaistuminen, jäseniltä vaaditaan kuria Psykologiset syntysyyt A) Yksilöpsykologiset - johtajaominaisuudet B) Joukkopsykologiset - joukkojen pätemättömyys, apatia - joukkojen halu tulla johdetuksi Älylliset syntysyyt • Johtajien kouliutuminen ja pätevöityminen tehtävissään • Koulutusero -> intellektuaalinen ylivalta -> johtajuuden ammattimaistuminen -> korvaamattomuus Johtajien itsevaltaisuuden ilmenemismuodot 1) Johtajat kontrolloivat tehokkaasti organisaation varoja 2) Varojen kontrolliin liittyen lehdistö muodostaa välineen johtajille vallan säilyttämiseksi ja lujittamiseksi 3) Johtajat hallitsevat organisaation kurinpitovälineitä Autokraattisten tendenssien estämiskeinot • KANSANÄÄNESTYS • LUOPUMINEN • SYNDIKALISMI • ANARKISMI Mitkään keinot eivät toimi -> oligarkian laki pätee kaikkiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin ja kaikkiin yhteiskuntamuotoihin -> ideaali demokraattisesta itsehallinnasta on mahdoton VILFREDO PARETO • Eliitit seurausta pysyvistä inhimillisistä ominaisuuksista • Ihmiskäsitys epätasa-arvoinen – resurssien niukkuus 2 käsitystä eliitin kokoonpanosta A) 1. Alempi kerrostuma, ei-eliitti (vähemmän kyvykkäät) 2. Ylempi kerrostuma, eliitti (kyvykkäimmät) - hallitseva eliitti - ei-hallitseva eliitti B) Eliitti: henkilöt, jotka riippumatta kyvyistä miehittävät johtavat asemat Ihmisen toiminnan loogisuuden edellytykset 1) Toimintaa motivoi harkittu päämäärä tai tarkoitus 2) Tämä päämäärä on mahdollinen 3) Päämäärän saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat todellisuudessa sopivia sen saavuttamiseksi - Ihmisen toiminta ei ole alkuperältään loogista Käyttäytymisen oikeuttaminen • Derivaatiot (=oikeuttaminen itse) vaihtelevat ajankohdasta ja maasta toiseen • Residuaalit (= toimijan vaistojen, asenteiden tai mielentilan suora heijastuma) ovat pysyviä Sosiaalisen toimintaan sisältyvät residuaalit • Luokka I: kombinaatioiden vaisto (tendenssi kohti muutosta) • Luokka II: Ryhmäitsepintaisuus (tendenssi kohti inertiaa, säilymistä) • Luokka III: Itseilmaisun ja –toiminnan residuaali • Luokka IV: Sosiaalisuuteen liittyvä residuaali • Luokka V: Yksilön koskemattomuus ja hänen lisätarpeensa • Luokka VI: Sukupuoliresiduaali Derivaatiot • Luokka I: Väite, vakuutus • Luokka II: Auktoriteetti • Luokka III: Sopusointu tunteiden tai periaatteiden kanssa • Luokka IV: Verbaaliset todisteet Eliittien kierto • Pluralistinen teoria yhteiskunnasta • Eliitti ei ole staattinen: rakenne muuttuu jatkuvasti • Eliittiin valinnan periaatteet • - yleisin este vapaalle kierrolle on aristokraattinen periaate -> degeneroituminen -> eliitti syrjäytyy • Suhteellisen vapaa eliittien kierto on edellytys terveelle ja vahvalle yhteiskunnalle • Luokan I residuaalit: ketut (älyn ihmisiä) • Luokan II residuaalit: leijonat (voiman ihmisiä) Paras kombinaatio 1) Luokan II residuaalit ovat laajalle levinneitä ja aktiivisia ei-eliitin keskuudessa 2) Yksilöt, joilla on korkean tason luokan I residuaalit, keskittyvät eliittiin 3) Kohtuullinen osuus luokan II residuaaleja siitä huolimatta vallitsee eliitissä 4) Eliitti on suhteellisen avoin niin, että ainakin suhteellisen vapaa kierto voi tapahtua Toisin sanoen… 1) 2) 3) 4) Massoilla on usko integroivaan myyttiin tai ideologiaan, vahva ryhmäsolidaarisuuden tunne, halu kestää fyysistä kovuutta tai uhrauksia Yhteisön parhaat ja aktiivisimmat aivot keskittyvät eliittiin, ovat valmiita käyttämään hyödyksi minkä tahansa tilaisuuden historiallinen tilanne tarjoaa Samanaikaisesti eliitti ei ole kyyninen eikä ole yksinomaan riippuvainen älystä, vaan kykenee olemaan luja, käyttämään voimaa, jos sisäinen tai ulkoinen tilanne sitä vaatii Eliitti estyy degeneroitumasta sitä kautta, että uusia kykyjä nousee sen piiriin JAMES BURNHAM • Kapitalistinen yhteiskunta on rappeutumassa korvautuen yhteiskunnalla,jota managerieliitti kontrolloi taloudellisesti ja poliittisesti • Eliitin vallan perusta: tuotantovälineiden kontrolli • Tuotantovoimien omistajat jääneet syrjään tuotantotoiminnasta ->tuontantoprosessi manageriluokan käsiin jatkuu • Kapitalistista hallitsevaa luokkaa ei voida syrjäyttää luokattoman yhteiskunnan toivossa, vaan se korvaantuu teknisesti välttämättömällä managerieliitillä • Talouden kontrolli synnyttää poliittista kontrollia • Dikotomia valtion ja talouden väliltä häviää • T.B. Bottomore: Elites and Society (1964) C. WRIGHT MILLS • Valta liittyy tiettyihin rooleihin yhteiskunnassa: valta on institutionalisoitunut • Tietyillä instituutioilla (armeija, suuryritykset, poliittinen päätöksentekokoneisto) on keskeinen asema yhteiskunnassa • Ylimmät asemat näissä instituutioissa ovat strategisesti määrääviä asemia yhteiskunnassa • Eliitti koostuu niistä, joilla on johtavia asemia strategisesti tärkeissä instituutioissa ja jotka kuuluvat ylimpään sosiaaliseen kerrostumaan jatkuu • Valtaeliitin olemassaolon edellytyksenä on kontaktit instituutioiden johtajien välillä • ”Institutionaalinen läheisyys” on voimakkainta silloin kun johtajat siirtyvät instituutioista toiseen – roolien vaihdon helppous indikoi eliitin koheesion astetta • Vaikka valtaeliittiin kuuluvien välillä vallitsee vastavuoroinen veljeys, sen jäsenyys ei perustu henkilökohtaiseen ystävyyteen, vaan asemien ja sosiaalisen taustan samankaltaisuuteen MASSA • Massa jäsenet eivät ole organisoituneet poliittiseen toimintaan • Kykenee toimimaan yhtenäisenä vain, kun eliitti integroi sen ulkoapäin • Poliittisesti kykenemätön, apaattinen ja voimaton IDEOLOGIA JA ASOAALINEN KONTROLLI • Yhteiskunnan tulee hyväksyä eliitin vallankäyttö • Massa hyväksyy helposti hallitsevan eliitin vallankäytön • Propagandan rooli • Esim. kuninkaan jumalallinen hallitsemisoikeus, oppi kansan tahdosta • Hallitseva luokka on myös hallitseva intellektuaalinen luokka ELIITIN VAIHTUMINEN • Eliitin romahdukseen ja korvaantumiseen toisella vaikuttavat • - rakenteelliset tekijät • - psykologiset tekijät • Marx: uuden tuotantotekniikan käyttöönotto -> hallitseva luokka vaihtuu väistämättä jatkuu • Mosca: eliitin säilyminen riippuu sen kyvystä sopeuttaa oma politiikkansa eri eturyhmien vaatimuksiin: uusien voimien kyvykkäimmät edustajat nostetaan eliittiin, mikä lujittaa eliittiä • Pareto: pysyvä vuorottelu eliitin välillä, jossa on vallitsevana luokan I residuaalit (arkaluonteiset ketut) ja eliitin välillä, jossa vallitsevana ovat luokan II residuaalit (kovaluonteiset leijonat) ELIITTIKÄSITTEIDEN VERTAILU • Elite (ranska), ruling class (englanti), aristocracy (kreikka), oligarchy (kreikka), political class (englanti) • Synonyymisyyden kriteerit – Kahden eri sanan merkitysten pääkomponenttien samuus – Kahden eri sanan käytön samuus - fiddle (violin), help (aid), inner (internal), refuse (repudiate), ideology (belief system) jatkuu • ELITE (eligere=tehdä valinta, electa= valittu osa) - pääkomponentit: lukumäärä, erottelu • RULING CLASS - luokka -> tietoisuus -> kohesiivisuus • POLITICAL CLASS - Mosca: classe dominate – classe political (hallitsevan luokan segmentti) • ARISTOCRACY - ”parhaiden hallinta” - tärkein erottelukriteeri: syntytausta • OLIGARCHY - ”harvojen hallinta” Eliittikäsitteiden erot (vrt. Zannoni 1978) valtaeliitti eliitti hallitseva poliittinen aristokra- oligarkia luokka luokka tia harvalukuisuus x x x x x x erotuskriteeri x x x x x x kohesiivisuus x x x tietoisuus x x x x x valta yleensä x x x x x x poliittinen valta x Eliitin merkitysten komponentit • • • • Merkityksen ala Kriteeri eliitin ja ei-eliitin erottamiseksi Eliitin vallan lähde Eliittikäsitteiden vertailua (vrt. Zannoni 1978): teoreetikko erotuskriteeri vallan lähde ala Pareto tehokkuus voima ja suostumus yhteiskunta Mosca erinomaisuus organisaatioiden lukumäärä yhteiskunta Michels asema organisaatiossa monopoli organisatoristen välineiden käytössä kompleksit organisaatiot Wright Mills sosiaalinen status ja asema instituutioissa vallanlähteiden monopoli yhteiskunta Burnham varallisuus, omaisuus tuotantovälineiden kontrolli yhteiskunta Marx omaisuus valtio yhteiskunta pluralistit lukuisten pol. resurssien omistaminen erilaiset pol. resurssit yhteiskunta Eliittiteorian suhde demokratiateoriaan 1) Missä määrin eliittiteoreetikoiden käsitys luovasta eliitistä passiivisen massan yläpuolella ja sille vastakkaisena olevana on oikeutettu? 2) Dominoiko yhteiskuntaa yksi vai useita erilaisia eliittejä? 3) Onko elitismi yhteensopimaton demokratian kanssa kuten klassinen eliittiteoria väittää vai voiko olla olemassa pluralistista, demokraattista elitismiä? 4) Mikä muodostaa eliittiryhmän identiteetin ja koostumuksen? jatkuu 1) Eliitti-massa –dikotomia on kulttuurirelativistinen 2) ja 3) elitistinen demokratia - Eliittien välinen kilpailu - Massat päättävät vaaleissa, mikä eliiteistä on vallassa -> eliittipluralismi: suhde demokraattiseen osallistumiseen DEMOKRAATTISEN ELITISMIN LÄHTÖKOHDAT • Suora demokratia ei ole mahdollista paitsi yksinkertaisimmissa ja pienimmissä organisaatioissa • Usean kilpailevan eliitin olemassaolo eliminoi antidemokraattiset seuraukset • Massa voivat suistaa vallasta eliitin, joka ei ole responsiivinen sen toiveille • Massan mahdollisuus valita eri eliittien välillä täyttää kaikki demokraattisen järjestelmän kriteerit Demokraattinen elitismi • Max Weber (1864-1920) • Joseph Schumpeter (1883-1946) • Peter Bachrach: The Theory of Democratic Elitism (1967) • Eva Etzioni-Halevy: The Elite Connection. Problems and Potential of Western Democracy (1993) MAX WEBER • Parlamentin funktiot: - Ylläpitää hallinnan avoimuutta, tarjoaa areenan ilmaista ja keskustella kilpaile-vista aatteista ja intresseistä - Toimii johtajien testauspaikkana: heidän täytyy kyetä mobilisoimaan mielipiteitä ja tarjoamaan uskottava poliittinen ohjelma - Tarjoaa tilan neuvotella asemista. Kun vaihtoehdot saadaan näkyviin, kompromissit ovat mahdollisia jatkuu • Parlamentti on oleellinen mekanismi arvojen kilpailun säilyttämiseksi, mutta se on suuressa määrin parlamentaaristen asioiden väärinedustusta • Demokratia on markkinapaikan tapaan poliittisten johtajien testauspaikka • Demokratia on parhaiten ymmärrettävissä keinoksi taata tehokas poliittinen johtajuus jatkuu • Suhtautui hyvin skeptisesti äänestäjiin ja poliittisen osallistumisen laajentamiseen. Hyväksyi massojen passiivisuuden tosiasiaksi • Hallitsevien ja hallittujen välinen suhde on muuttumaton: harvat hallitsevat monia • Demokratian idea kansan tahtona on merkityksetön JOSEPH SCHUMPETER • ”Capitalism, Socialism and Democracy (1942) • ”Kansan tahto” • Massa kykenee keskustelemaan ja muo-dostamaan näkemyksensä paikallisen po-litiikan tai läheisesti heidän arkipäiväänsä liittyvistä kysymyksistä, mutta ei yleisistä poliittisista kysymyksistä eikä valtiollisen politiikan vaihtoehdoista • Johtajilla oltava merkittävä autonomia: kun kansa on valinnut johtajat, heidät tulee jättää rauhassa toteuttamaan politiikkaansa. Tämä ”demokraattinen itsekontrolli on terveen demokratian edellytys • Demokratia on metodi, keino saada aikaan vahva hallitus jatkuu • 1) 2) 3) 4) 5) Demokraattisen metodin menestykselle välttämättömät edellytykset: On oltava ryhmä, jolla on riittävästi johtajakykyjä Poliittisten päätösten vaikutusaluetta ei saa ulottaa liian etäälle (tietyt asiat jätettävä eksperteille) On oltava hyvin harjoitettu byrokratia, jolla on itsenäistä valtaa Demokraattisen itsekontrollin periaate Erilaisia mielipiteitä on siedettävä EVA ETZIONI-HALEVY • The Elite Connection. Problems and Potential of Western Democracy (1993) • Demo-eliitti –lähestymistapa • Jakaa valtarakenteet 3 tasoon: eliitit, alaeliitit, yleisö • Eliitteihin kuuluvat ne, jotka käyttävät val-taa ja vaikutusvaltaa sillä perusteella, että aktiivisesti kontrolloivat kohtuutonta osaa yhteiskunnan resursseista • Eliittirakenteessa tai vaikutusvallan jakautumisessa ei ole kysymys joko/tai –dikotomiasta, vaan aste-eroista jatkuu • Eliittiin eivät kuulu pelkästään kaikkein etuoikeutetuimmat, vaan myös heikompiosaisiin kuuluvat aktiivisimmat miehet ja naiset tai ne, jotka kamppailevat näiden heikompiosaisten etujen puolesta • Eliittien keskinäinen autonomia on tärkeä demokratian edellytys • Yleisön merkityksen testinä on sen kyky saada eliitit kuuntelemaan toiveitaan: eliittien välinen kilpailu lisää todennäköisyyttä, että eliitit tarvitsevat yleisön tukea DEMOKRAATTISEN ELITISMIN KRITIIKKI • Väitettä, että elitismi on yhdistettävissä demokratiaan, tukevat argumentit: 1) Demokraattinen elitismi on realistinen kuvaus länsimaistyyppisten poliittisten järjestelmien toiminnasta 2) Demokraattiselle osallistumiselle vaihtoehtoinen järjestelmä ei voisi toimia käytännöllisistä ja psykologisista syistä 3) Vaihtoehto – jos se on mahdollinen – ei olisi toivottava massojen irrationaalisen luonteen vuoksi jatkuu • Voidaanko demokraattista elitismiä oikeutetusti pitää demokratian kanssa yhteensopivana? • Klassinen demokratiateoria edellyttää merkittävässä määrin kansalaisten osallistumista päinvastoin kuin demokraattinen elitismi • Demokraattisen elitismin politiikalle antama määritelmä on suppea: vaaleilla ei voida kontrolloida kaikkia eliittejä • Poliittinen sosialisaatio, poliittinen kulttuuri Ruostetsaari 2014; 2015 • Kilpailevat eliitit voivat olla jopa sisäisesti oligarkkisia, jos ne ovat suljettuja kansalaisten osallistumiselta • Yhteiskunnan demokraattisuus riippuu 1) Pareton ja Moscan korostamasta aktiivisesta vertikaalisesta eliittikierrosta eli eliittien avoimuudesta (eliitteihin rekrytoitumisen tulee olla mahdollista erilaisista sosioekonomisista ryhmistä) ja 2) Millsin ja demokraattisen elitismin korostamasta vähäisestä horisontaalisesta eliittikierrosta eli eliittien erillisyydestä (autonomia) eikä eliittien välisestä kilpailusta sinänsä RADIKAALI DEMOKRATIA • Kariel, Bacharach, Bottomore • Osallistumista lisättävä uudistamalla yhteiskunnan rakenteita, jotta osallistuminen tulisi merkityksellisemmäksi yksilöille • Poliittinen vs. ei-poliittinen • Osallistumisen lisääminen yritysten johtamisessa • Desentralisaatio EMPIIRISEN ELIITTITUTKIMUKSEN LÄHESTYMISTAVAT • Eliittien sosiaalisten taustojen ja rekrytointimallien tutkimus • Institutuionaalisten asemien tutkimus (positional approach) • Päätöksentekoprosessin tutkimus (decisional approach) • Asiantuntijamenetelmä (reputational method) Hoffman-Lange 1987 VALTARESURSSIT OSALLISTUMINEN POLIITTISEEN PÄÄTÖKSENTEKOON SUORA OSALLISTUMINEN SUORA OSALLISTUMINEN JA EPÄSUORA VAIKUTUS FORMAALINEN VALTA Poliittisen päätöksenteon Institutionaalisten asemien tutkimus Kodifioidut säännöt (positional approach) FORMAALINEN JA INFORMAALINEN VALTA Päätöksentekoprosessien tutkimus (decisional approach) Asiantuntijamenetelmä (reputational method) Eri eliittiryhmien vaikutusvallan lähteet (Ruostetsaari 2014; 2015) Eliittirakennetypologia (Ruostetsaari 2014;2015) Pohjoismaiset eliittirakenteet • Ruotsi: kaksi kilpailevaa eliittiä: elinkeinoelämän ja porvarilisten puolueiden rakentuva ja työväenliikkeen ja vasemmistopuolueiden ympärille rakentuva –polarisaatio (1990) • Tanska: ei yhtä tai kahta eliittiä, vaan eliittirakenne kasvavassa määrin fragmentoitunut (2001) • Norja: ei yhtä tai kahta eliittiä, eliittirakenne sekä fragmentoitunut että integroitunut – eliittipluralismi (2002) • Suomi: valtaeliitti olemassa, mutta se on fragmentoitunut 1990-luvun alun jälkeen (2014; 2015) Kirjallisuutta esseetä varten Kolbe, Laura (2014): Yläluokka. Olemisen sietämätön vaikeus. Helsinki: Kirjapaja. Karkama, Pertti & Koivisto, Hanne (toim.) (1997): Älymystön jäljillä. Kirjoituksia suomalaisesta sivistyneistöstä ja älymystöstä. Tietolipas 151. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Ruuskanen, Olli-Pekka, Snellman, Alex & Widgrén (2010): Yhteiskunnan huipulla: Eliittirakenne muutoksessa 1809-2009. Teoksessa Pietikäinen, Petteri (toim.), Valta Suomessa. Helsinki: Gaudeamus., 34-55.
© Copyright 2024