1. No category

2/2015
KasvinsuojeluLEHTI
Kasvinsuojelu2/2015 LEHTI
SISÄLTÖ
Porkkanakemppi ja sen levittämä liberibakteeritauti
aiheuttavat porkkanoissa erilaiset oireet . . . . . . . . . . . . 36
Anne Nissinen ja Minna Haapalainen
Tuleeko Pohjois-Suomesta vilja-aitta,
kun ilmasto muuttuu? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40
Kaija Hakala
Suomen sää ei rajoita tulipoltteen leviämistä . . . . . . . . . 44
Paula Lilja, Salla Hannunen ja Mariela Marinova-Todorova
Kilpajuoksua karanteeni-kasvintuhoojien kanssa –
Eviran kasvintuhooja-laboratorion kuulumisia . . . . . . . . 47
Johanna Santala ja Mirkka Soukainen
Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön
toimintatavat Suomessa tiedossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
Lotta Kaila
Ruuan tuottaminen on jatkuvaa
puolustustaistelua . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54
Hia Sjöblom
Peitattua vai peittaamatonta
– neonikotinoidit tapetilla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58
Satu Rantala
Kasvinsuojeluseuran internetsivut uudistuvat! . . . . . . . . 60
Kuulumisia vuosikokouksesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62
48. vuosikerta
Ilmestyy neljä kertaa vuodessa
ISSN 0355-0400
Tilaushinta 25 €/vuosi
Julkaisija
Kasvinsuojeluseura ry.
Puheenjohtaja
Heikki Jalli
Puhelin 029 531 7260
heikki.jalli@mtt.fi
Varapuheenjohtaja
Tapio Lahti
Puhelin 044 485 0727
tapio.lahti@yara.com
Sihteeri
Lotta Kaila
Puhelin 029 5052 084
lotta.kaila@tukes.fi
Toiminnanjohtaja
Pertti Rajala
Puhelin 010 439 4770
tai 050 561 8686
pertti.rajala@forestum.fi
Toimitus
Vastaava toimittaja
Marika Rastas
Puhelin 040 5595 120
kasvinsuojelulehti@gmail.com
Paperiposti Kasvinsuojeluseuran
toimistolle, osoite alla.
Osoitteenmuutokset ja jäsenyysasiat
Kasvinsuojeluseura ry./Pertti Rajala
Raitamaantie 8 A, 00420 Helsinki
Puhelin (09) 477 0790
Telefax (09) 477 07920
http://www.kasvinsuojeluseura.fi
Ilmoitushinnat
1/1 s. 143 €
1/2 s. 72 €
Ulkoasu ja taitto
Forssa Print / taittopalvelu
Kansikuva: Kevään vehreyttä.
Kuva: Marika Rastas
34
Painopaikka
2015
Kasvinsuojelulehti
2 • 2015
Lain tukemana haitallisten
vieraslajien torjuntaan
H
aitalliset vieraslajit ovat sekä Suomessa että Euroopassa kasvava uhka.
Matkailu ja kansainvälinen kauppa
tuovat tullessaan yhä uusia vieraslajeja, ja ilmastonmuutos voi vielä pahentaa tilannetta.
Nykyisiä kansallisia haitallisten vieraslajien
torjuntatoimia on pidetty riittämättöminä. Sitä
paitsi vieraslajit leviävät helposti yli kansallisten rajojen. Siksi torjuntaan on kaivattu yhdenmukaisia sääntöjä. EU onkin tuonut torjunnan avuksi omat artiklansa, ja pian Suomessakin uudet lainpykälät alkavat olla kasassa vieraslajiriskien hallitsemiseksi.
Haitallisia vieraslajeja pidetään yhtenä
maailman vakavimmista uhkista luonnon
monimuotoisuudelle. Ne saattavat esimerkiksi uhata alkuperäisiä lajeja, muuttaa ympäristöä tai levittää tauteja. Lisäksi ne voivat
aiheuttaa suurta haittaa myös taloudelle. Erityisen haitallisia Suomessa ovat esimerkiksi
vaaralliset kasvintuhoojat kuten koloradonkuoriainen, tulipolte, perunan rengasmätä
sekä erityisesti mäntyankeroinen, joka ei onneksi vielä ole levinnyt Suomeen. Myös jättiputket, kurtturuusu, rapurutto, espanjansiruetana ja villiminkki aiheuttavat merkittäviä
haittoja.
Vuoden alusta voimaan tulleen EU:n asetuksen ytimenä on haitallisten vieraslajien
luettelo, johon on tarkoitus koota kaikkein
haitallisimpia vieraslajeja. Nyt työ lajien listaamisessa on parhaillaan EU:ssa käynnissä.
Listattaville lajeille on tarkoitus asettaa tiukat
rajoitukset, joita olisivat esimerkiksi maahantuonnin, myynnin, kasvatuksen, käytön ja pitämisen sekä ympäristöön päästämisen kielto. Myös listalla olevien lajien tahaton levittäminen on tarkoitus estää.
2 • 2015 Kasvinsuojelulehti
Suomessa on tällä hetkellä arvioiden mukaan noin 160 haitallista vieraslajia. Vielä ei
tiedetä, kuinka moni niistä lopulta päätyy
EU:n vieraslajiluetteloon. Tällä hetkellä Suomessakin esiintyvistä lajeista ainakin jättiputket ovat ehdokkaina EU-luetteloon, samoin
esimerkiksi kanadanvesirutto sekä jätti- ja japanintatar.
Kansallinen lainsäädäntötyö on käynnissä
maa- ja metsätalousministeriössä. Tulossa on
uusi vieraslajilaki, jonka avulla järjestetään
hallinnon ja muiden toimijoiden yhteistyö
haitallisten vieraslajien torjumiseksi. Lakiehdotuksen mukaisesti esimerkiksi kiinteistönomistajille tulisi tietyin edellytyksin velvollisuus hävittää kiinteistöllä esiintyvä haitallinen vieraslaji tai rajoittaa sen leviämistä.
Lailla halutaan myös esimerkiksi varmistaa,
ettei ammattimaisen kasvintaimien käsittelyn
mukana leviäisi haitallisia vieraslajeja tahattomasti ympäristöön. Laaja-alaisen asiantuntijaryhmän tukemana valmisteltu lakiehdotus
on jo pitkällä ja on tarkoitus lähettää lausuntokierrokselle huhtikuun aikana.
Lainsäädäntötyön rinnalla Suomessa toteutetaan edelleen kansallista vieraslajistrategiaa, ja vieraslajiasioiden neuvottelukunnassa
kehitetään haitallisten vieraslajien seurantaa.
Lisäksi havaintoja kerätään jatkuvasti kansallisessa portaalissa Vieraslajit.fi, jonne kuka
tahansa voi käydä jättämässä havaintoilmoituksensa, tutustua haitallisten lajien levinneisyyskarttoihin tai hakea apua esimerkiksi takapihan jättipalsamikasvuston torjuntaan.
Neuvotteleva virkamies
Johanna Niemivuo-Lahti
Maa- ja metsätalousministeriö
35
Porkkanakemppi ja sen
levittämä liberibakteeritauti
aiheuttavat porkkanoissa
erilaiset oireet
Anne Nissinen ja Minna Haapalainen
Porkkanakemppi levittää Candidatus Liberibacter solanacearum
-bakteeria, joka aiheuttaa porkkanassa lehtien punaista ja keltaista
värittymistä, pääjuuren kitukasvuisuutta ja sivujuurten muodostusta.
Bakteeritaudin oireet ovat erotettavissa kemppivioituksen oireista,
joihin kuuluu lehtien kihartuminen ja pienikasvuisuus, mutta ei
värittymisoiretta. Bakteerin esiintyminen kempeissä ja porkkanoissa
voidaan todeta DNA-pohjaisella laboratoriotestillä.
Porkkanakemppi on porkkanan pahin tuholainen Suomen eteläosissa. Kemppien lentohuippu osuu yleensä kesä-heinäkuun vaihteeseen. Kempit munivat porkkananlehdille,
missä uusi kemppisukupolvi kehittyy ja lentää sitten kesän lopulla havupuihin talvehtimaan. Vuonna 2007 havaittiin, että kempin
vioittamiin porkkanoihin ilmestyi myöhemmin, kuukausi tai puolitoista kempinsyönnin
jälkeen, uusi oire: lehtien voimakas värittyminen purppuran, oranssin tai keltaisen sävyillä (kuva 1). Tämän oireen aiheuttajaksi
paljastui maassamme ennen tuntematon
bakteeri, Candidatus Liberibacter solanacearum (liberibakteeri). Tämä bakteeri oli aiemmin tunnistettu koisokasvien, mm. perunan,
tomaatin ja paprikan, taudinaiheuttajana
Pohjois-Amerikassa ja Uudessa Seelannissa.
Suomessa tehdyn ensimmäisen löydön jälkeen liberibakteeri on yhdistetty porkkanan
36
tautioireisiin myös muissa Euroopan maissa:
Ruotsissa, Norjassa, Espanjassa ja Ranskassa.
Lounais-Suomessa suurin osa porkkanakempeistä kantaa liberibakteeria.
Kempin syöntivioituksen ja
liberibakteeri-infektion oireet voidaan
erottaa toisistaan
Tutkimme kasvihuonekokeella liberibakteerin siirtymistä porkkanakempistä porkkanaan
siten, että kukin taimi altistettiin yhden aikuisen kempin syönnille kolmen vuorokauden
ajan. Bakteerin määrä kempeissä ja niille
altistetuissa kasveissa kaksi kuukautta
myöhemmin määritettiin kvantitatiivisella
PCR-menetelmällä. Kaikki altistetut kasvit eivät infektoituneet kemppialtistuksen jälkeen,
vaan tartutuksen onnistuminen riippui siitä,
kuinka paljon bakteeria kempissä oli ollut
Kasvinsuojelulehti
2 • 2015
Kuva 1. Porkkanakempin syönnin ja liberibakteeritaudin oireet porkkanassa. Vasemmanpuoleisessa kasvissa näkyy kempin aiheuttama ensimmäiste kasvulehtien kihartuminen
ja oikeanpuoleisessa sen lisäksi punainen värittymisoire ja juuren oireet. Kuvat: Anne
Nissinen.
2 • 2015 Kasvinsuojelulehti
muodostuksen yleensä, tarkoitus on suojata
kehittyviä toukkia. Lehtien kihartumista aiheuttivat aikuisen kempin lisäksi myös munista
kuoriutuneet toukat. Suuri liberibakteerin
määrä infektoituneessa kasvissa korreloi selvästi alentuneen juuren painon kanssa ja väritysoireisten lehtien lukumäärän kanssa (kuva 2b). Sen sijaan bakteeri-infektio ei vaikuttanut lehtien lukumäärään tai kihartumisoireeseen. On huomattava, että pelto-olosuhteissa myös muut tekijät, kuten fytoplasmainfektio tai fysiologinen stressitila, voivat aiheuttaa porkkanan lehdissä samantapaisia värittymisoireita kuin liberibakteeri-infektio.
37
▲
(kuva 2a). Naaraskempin syönti aiheutti huomattavan vähennyksen sekä juuren että naatin painossa. Naaraskempit aiheuttivat kasveille enemmän vahinkoa kuin koiraat, mikä
johtuu todennäköisesti siitä, että naaraat
käyttävät ruokailuun pidemmän ajan kuin
koiraat.
Kihartumisoire liittyy selvästi porkkanakempin syöntiin. Se tulee näkyviin yleensä
kahdessa päivässä syönnin alkamisen jälkeen, mikä on aivan liian nopeasti bakteerin
lisääntymistä ajatellen. Lehtien kihartumista
pidetään äkämänmuodostusreaktiona kasvissa. Kihartuneiden lehtien, kuten äkämän-
Kuva 2. a) Porkkanantaimen infektoituminen liberibakteerilla edellyttää, että porkkanakemppi kantaa riittävän suurta määrää tätä bakteeria. b) Porkkanan lehdissä havaittu värittymisoire liittyi selvästi bakteeri-infektioon. Naaraskempin tai koiraskempin syönnille altistetut kasvit on merkitty symboleilla o (naaras) ja + (koiras), ja ei-altistetut kontrollikasvit symbolilla ?. Kuva on muokattu julkaisusta Nissinen ym. 2014.
Liberibakteeri lisääntyy porkkanan
nilan siiviläputkissa ja levittäytyy
putkiloita pitkin koko kasviin
Elektronimikroskopia infektoituneen porkkanakasvin eri osista paljasti, että liberibakteeri oli levittäytynyt nilan putkiloissa kasvin
kaikkiin osiin. Toisaalta bakteeria löytyi ainoastaan nilan putkiloiden sisältä, eikä se näyttänyt infektoivan kasvin muita solukkotyyppejä. Osa nilan putkiloista oli aivan täynnä
bakteereita (kuva 3), ja nilassa oli myös kokoon painuneita kuolleita soluja täynnä bakteerien jäänteitä. Koska liberibakteeri on täy-
Kuva 3. Elektronimikroskooppikuva liberibakteereista infektoituneen porkkanan juuren
nilasolukossa (TEM, suurennus
x 12 000). Kuvassa näkyvät ylhäällä ja alhaalla nilan siiviläputken soluseinät, ja niiden välissä pitkänomaisia bakteereita
täynnä oleva siiviläsolu.
Kuva: Minna Haapalainen ja
Mervi Lindman (Elektronimikroskopian yksikkö, Helsingin
yliopisto).
38
Kasvinsuojelulehti
2 • 2015
sin riippuvainen niistä kasvisoluista, joiden
sisällä se loisii, se kuolee kasvisolun kuollessa.
Liberibakteerit ovat pitkiä ja ohuita (3 µm
x 0,2-0,3 µm), ja vielä toimivissa infektoituneissa siiviläputkissa (kuten kuvassa 3) bakteerit ovat enimmäkseen asettautuneet nestevirtauksen suuntaisesti. Tästä huolimatta bakteerit lisääntyessään haittaavat nilan putkiloiden kuljetustehtävää siinä määrin, että se estää sokereiden kuljetusta lehdistä juuriin, mikä johtaa lehtien värittymiseen ja juuren painon alenemiseen.
Porkkanakempin ja
liberibakteeritaudin torjuntakeinot
Liberibakteeri tarvitsee vektorin päästäkseen
kasvin nilaan, joten porkkanakemppien torjunta on oleellisessa asemassa bakteeritaudin
torjunnassa. Pitkään porkkanakempin kemiallisena torjuntakeinona on ollut pyretroidien käyttö, mutta tänä vuonna on saatu porkkanalle Minor use -luvalla myös toiseen tehoaineryhmään kuuluva valmiste: Calypso
SC 480. Ruotsalaiset ovat saaneet hyvät tuloksia porkkanakempin torjunnassa Karaten,
Calypson ja Mavrikin käyttämisestä samassa
torjuntaohjelmassa. Tämä torjuntaohjelma
oli tehokkain vähentämään värittyneiden
lehtien lukumäärää ja lisäämään sadon määrää.
Suomalaisessa Minor use -ohjeessa tosin
kiinnittää huomiota se, että Calypson käyttöaika on rajattu neljännen kasvulehden avautumisesta siihen, kun juuresta on muodostunut 80 %. Porkkana on kuitenkin altteimmillaan porkkanakempin vioitukselle sirkkakaksilehtiasteella, joten uusia torjuntamenetelmiä kaivattaisiin juuri porkkanan kehityksen alussa. Norjassa porkkanakempin torjuntaan käytetään yleisesti hyönteisverkkoa.
Harsojen käytössä Norjassa on havaittu se
haittapuoli, että lämpötila harson alla voi aurinkoisina päivinä nousta niin korkealle, että
se vioittaa porkkanan taimia.
2 • 2015 Kasvinsuojelulehti
Lisätietoa aiheesta:
Nissinen ym. (2014) Different symptoms in
carrots caused by male and female carrot
psyllid feeding and infection by ‘Candidatus
Liberibacter solanacearum’. Plant Pathology
63:812-820.
Munyaneza ym. (2010) Association of “Candidatus Liberibacter solanacearum” with the
psyllid, Trioza apicalis (Hemiptera: Triozidae)
in Europe. Journal of Economic Entomology,
103(4):1060-1070.
Nissinen ym. (2007) Short feeding period of
carrot psyllid (Trioza apicalis) females at early growth stages of carrot reduces yield and
causes leaf discolouration. Entomologia Experimentalis et Applicata 125:277-283.
Kirjoittajista Anne Nissinen työskentelee vanhempana tutkijana Lukessa Luonnonvarat ja
biotuotanto – yksikössä ja Minna Haapalainen yliopistotutkijana Helsingin yliopistossa
Maataloustieteiden laitoksella.
39
Tuleeko Pohjois-Suomesta
vilja-aitta, kun ilmasto muuttuu?
Kaija Hakala
Vaikka kasvintuotannon edellytykset paranevat Pohjois-Suomessa
ilmastonmuutoksen myötä, maaperän laatu ei välttämättä sovellu
samanlaiseen tehoviljelyyn kuin Etelä-Suomessa eikä peltoja ole
riittävästi tuotannon laajentamiseen. Monilla seuduilla luonnonarvot
soineen, vanhoine metsineen ja vesistöineen ovat niin suuret, ettei niitä
voi maatalouden suuremmalla tuottavuudella kompensoida.
Maataloutta harjoitetaan koko Euroopassa, mutta Suomessa puhdas
luonto ja matkailu ovat monilla alueilla todennäköisesti tuottavampi
vaihtoehto kuin tuottavinkaan maatalous.
Maatalouden edellytykset paranevat
Suomessa, kun ilmasto lämpenee
Ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma kasvukauden piteneminen ja lämpösumman kasvu
voivat nostaa satoja ja lisätä eri kasvien viljelymahdollisuuksia niin Etelä- kuin PohjoisSuomessakin. Etelä-Suomessa voidaan tulevaisuudessa yhä varmemmin viljellä satoisia
syyskylvöisiä viljelykasveja, kuten syysvehnää, syysrypsiä ja –rapsia, jopa syysohraa.
Viljelyyn voidaan ottaa pidemmän kasvukauden hyödyntäviä viljalajikkeita, runsassa-
40
toista rehumaissia ja laajempi palkoviljojen
kirjo, mistä on hyötyä myös Suomen valkuaisomavaraisuudelle. Jos kasvinjalostus pysyy vauhdissa mukana, kasvintuotanto tulee
melko varmasti hyötymään ilmastonmuutoksesta, joskin kuivuuskaudet, yhä pitenevät
hellejaksot, rankkasateet sekä taudit ja tuholaiset voivat vaikeuttaa kasvintuotannon oloja. Sopeutuminen tuleviin oloihin mm. kasvivalikoimaa laajentamalla voi kuitenkin auttaa maataloutta pysymään elinvoimaisena
myös ääriolojen kourissa.
Kasvinsuojelulehti
2 • 2015
Taulukko 1. Kasvukauden muutokset eri ilmastonmuutos-skenaarioissa Kuusamossa.
A2: päästöjä ei hillitä ja maapallon keskilämpötila voi nousta jopa yli neljä astetta. B1:
päästöjä hillitään, eikä maapallon keskilämpötila nouse yli kahta astetta verrattuna
1900-luvun alkuun. Suomessa lämpötila nousee ennusteiden mukaan noin puolitoista
kertaa maapallon lämpötilan nousun verran, eli maapallon lämpötilan noustessa kaksi
astetta suomen lämpötila nousee kolme astetta. Ohran vaatima lämpösumma on 890
astepäivää, kevätvehnän 990 ja kevätrypsin 1010 astepäivää. Ohraa voitaisiin viljellä Kuusamossa jyväsadoksi jo 2020-luvulla, vehnää vuosisadan puolivälissä.
Kasvukausi A2
2025
2055
2085
alku
loppu pituus pv
10.5.26.9. 140
5.5. 2.10.151
27.4. 11.10.169
lämpösumma
916
1090
1319
Kasvukausi B1
2025
2055
2085
alku
loppu
pituus pv
10.5.26.9. 140
7.5. 1.10.148
4.5. 3.10.153
lämpösumma
915
1028
1109
Viljat ja rypsi voivat menestyä PohjoisSuomessa vuosisadan puolivälissä
Pohjois-Suomessa, etenkin Lapissa, viljellään
pääasiassa nurmia, jotka menestyvät karussakin ilmastossa ja kasvavat nopeasti lyhyen
kesän erittäin pitkässä päivässä. Myös vihantaviljoja voidaan viljellä, eikä lämpösumma
jyväsadon tuottamiseen useimpina vuosina
riittäisikään. Esim. Kuusamossa keskimääräinen tämänhetkinen lämpösumma on 770 astepäivää (ºdd), joka ei riitä minkään viljakasvin, ei edes rehuohran kypsymiseen korjattavaksi siemeneksi. Silloin tällöin saattaa tulla
hyviäkin kasvukausia, jolloin satoa saataisiin
korjattua kuivattavaksi siemeneksi, mutta
kuivauslaitteisiin ei ole kannattanut investoida epävarman tuloksen takia. Ohrasato meneekin Kuusamossa nykyisin säilörehuksi yhdessä nurmisatojen kanssa.
Jos emme vähennä päästöjä riittävästi,
maapallon keskilämpötila voi nousta niin
paljon, että ruoan tuotanto häiriintyy kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Maltillinen 1-3 asteen lämpötilan nousu kuitenkin
2 • 2015 Kasvinsuojelulehti
edistää kasvintuotantoa ja parantaa maatalouden edellytyksiä etenkin pohjoisilla alueilla. Esimerkiksi Kuusamossa kehitys voi
johtaa siihen, että pitenevä kasvukausi ja
suuremmat lämpösummat alkavat vähitellen
suosia vehnän, kauran, palkoviljojen sekä
rypsin ja rapsin viljelyä. Kuluvan vuosisadan
puolivälissä jo kaikista nykyisistä valtalajeista voidaan saada Kuusamossakin kuivattavaa
siemensatoa. Aikainen ohra saattaa tuottaa
luotettavasti siemensatoa jo parin vuosikymmenen sisällä (Taulukko 1).
Paikalliset olot ovat
lämpösummaa tärkeämpiä
Pohjois-Suomessa pellot ovat yleensä turvemaita, jotka lämpenevät hitaasti eivätkä ole
kovin hedelmällistä. Tämän takia on mahdollista, ettei kaikkien kasvien, esim. vehnän viljely laajene kovin pohjoiseen huolimatta
suotuisista lämpösummista. Myöskään investoinnit uuteen konekantaan, viljavarastoihin
ja viljan kuivaukseen eivät ala ennen kuin
viljelijät ovat varmoja olojen parantumisesta.
41
Taulukko 2. Talvikauden muutokset eri ilmastonmuutos-skenaarioissa. A2: päästöjä ei
hillitä ja maapallon keskilämpötila voi nousta jopa yli neljä astetta. B1: päästöjä hillitään
eikä maapallon keskilämpötila nouse yli kahta astetta verrattuna 1900-luvun alkuun.
Talvi A2
2025
2055
2085
alku
loppu
23.10.17.4.
31.10.9.4.
19.11.20.3.
pituus pv
178
162
122
Talvi B1
2025
2055
2085
alku
loppu
23.10.18.4.
28.10.12.4.
3.11.8.4.
pituus pv
179
168
157
Jatkossakin tulee olemaan huonoja vuosia ja
aikaisia/myöhäisiä halloja, jotka voivat pienentää satoja ja aiheuttaa viljelijöissä epävarmuutta. Pohjois-Suomen maatalous voi joka
tapauksessa hyötyä kohonneista lämpötiloista kasvivalikoiman lisääntymisen, suuremman nurmisadon ja omavaraisemman väkirehun tuotannon muodossa. Myös panostaminen jatkojalostukseen voi parantaa maatilan tuloa.
Puhdas ja kaunis luonto on PohjoisSuomen valtti tulevaisuudessakin
Monen Pohjoisen kunnan ihmisiä työllistää
tällä hetkellä etenkin turismi. Esim. Kuusamossa vierailee joka vuosi miljoona turistia
mm. Rukan hiihtokeskuksessa tai Oulangan
kansallispuistossa. Samalla kun Etelä-Suomessa hiihtokelit saattavat ilmastonmuutoksen myötä kokonaan hävitä, ne huononevat
reippaasti myös Kuusamossa (Taulukko 2).
Talviaika lyhenee ja talvisateiden runsastuessa lumimäärä saattaa kyllä kasvaa, mutta lumi voi myös yllättäen sulaa tai ladut pehmetä nollakelien myötä kesken hiihtokauden.
On mahdollista, että Etelä-Suomesta tulee
yhä enemmän hiihtoturisteja Kuusamoon,
kun talvilajien harrastaminen muuttuu etelässä yhä hankalammiksi, mutta toisaalta
kauden lyhentyminen saattaa aiheuttaa Kuu-
42
samolle taloudellisia menetyksiä, joita maatalouden kohenevat edellytykset eivät pysty
korvaamaan.
Pohjois-Suomessa on paljon alueita, joiden arvo talven ja kesän matkailukohteina
hohtavine hankineen, pitkine talvineen, soineen, kuruineen, vanhoine metsineen ja vesistöineen on harvinaisen suuri. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat parannukset
maatalouden edellytyksiin eivät voi korvata
haittoja, joita ilmastonmuutos saattaa aiheuttaa näille luonnonarvoille. Maataloutta harjoitetaan koko Euroopassa, mutta Suomessa
puhdas luonto ja matkailu ovat monilla alueilla todennäköisesti tuottavampi vaihtoehto
kuin tuottavinkaan maatalous.
Lähteet:
Peltonen-Sainio ja Hakala 2014: Viljely
muuttuvassa ilmastossa – miten peltoviljely
sopeutetaan onnistuneesti. Teho Plus –hankkeen raportti 4/2014, 12 s. Saatavilla http://
www.ymparisto.fi/fi-FI/TEHO_Plus/Julkaisusarja/Raportit
Kuhmon kaupungin maaseutuasiamies Jouni
Määttä, suullinen tiedonanto, 7.1.2015
Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana Luken
Luonnonvarat ja biotuotanto – yksikössä.
Kasvinsuojelulehti
2 • 2015
KASVINVILJELYN
TUOTANTOPANOKSET BERNERILTÄ
Myynnissämme tällä hetkellä kasvinsuojeluaineita, lehtilannoitteita, siemeniä,
voiteluaineita ja polttoaineita. Myynnin hoitavat paikalliset asiantuntijamme.
Toimitamme tuotteet suorina tilatoimituksina. Ajantasaisen tuotevalikoimamme
ja yhteystiedot löydät nettisivuiltamme VILJELIJÄNBERNER.FI.
PARASSATO –KASVINSUOJELUAINEILLA ONNISTUT
Sekator OD
Acanto Prima
Ariane S
Tehokas gramma-aine
ohralle, vehnälle ja
syysviljoille.
Kahden tehoaineen
valmis seos viljan
tautitorjuntaan.
Pitkäkestoista
tehoa ohdakkeeseen
ja valvattiin.
CHEMINOVAN LAADUKKAAT LEHTILANNOITTEET
Multiple
Hi-Phos
Zoom
Mn 330, Cu 110,
Zn 84, Mg 84 g/l
P 192, K 62, Mg 48 g/l
N 80, B 50, S 80, Mo 4, Mg 90 g/l
Fosforia ja muita keskeisiä
ravinteita sisältävä tuote
muun muassa perunalle ja
viljoille.
Erityisesti öljy- ja palkokasveille kehitetty lehtilannoite.
Käytetään myös perunalla
edullisena boorilannoitteena.
Viljojen ja nurmien
tärkeimmät hivenravinteet yhdellä
aineella ja edullisesti. Mangaani
ja sinkki ovat ravinteita joiden
liukenevuus heikkenee maan
pH:n noustessa. Multiple on
hyvä ratkaisu tähän.
HYVÄKSYTTY MYÖS LUOMUSSA!
Muista myös öljykasvikampanjamme:
Osta rypsin- tai rapsinsiemenet ja Avaunt® 3l
tuholaistorjuntaan niin saat kaupan päälle
Avaunt® -urheilukassin.
Kuva 1. Tulipoltteen aiheuttamaa lehtien kuihtumista ja hedelmien näivettymistä
päärynäpuussa. Kuva: Annika Hollsten.
Suomen sää ei rajoita
tulipoltteen leviämistä
Paula Lilja, Salla Hannunen ja Mariela Marinova-Todorova
Tulipolte (Erwinia amylovora) on Rosaceae-heimon kasvien tuhoisa
bakteeritauti. Se aiheuttaa versojen lakastumista, mustumista ja kasvien
kuolemista. Suomessa viljellyistä kasveista tulipoltteen tärkeimpiä
isäntäkasveja ovat omenapuut, päärynäpuut, tuhkapensaat, pihlajat,
orapihlajat ja tuomipihlajat. Suomen ensimmäinen tulipoltehavainto
tehtiin viime kesänä Ahvenanmaalla. Eviran tekemän tutkimuksen
mukaan tulipolte voisi aiheuttaa epidemian Rovaniemeä myöten.
Suomen ensimmäinen
tulipoltelöydös kesällä 2014
Tulipolte todettiin viime kesänä ahvenanmaalaiselta hedelmätarhalta päärynästä. Tau-
44
din leviämisreitistä ei ole vielä tietoa. Kesän
2015 tarkastuksissa selviää, onko tauti levinnyt Ahvenanmaalla laajemmalle, vai onko
kyse yksittäisestä esiintymästä. Jos tauti on
Ahvenanmaalla levinnyt jo laajalle, ei alkuKasvinsuojelulehti
2 • 2015
Kuva 2. Tulipoltteen
aiheuttamia oireita
kurttutuhkapensaalla
(Cotoneaster bullatus). Kuva: Paula Lilja.
perää voitane enää saada selville. Todennäköisin leviämisreitti on muista EU-maista
tuodut perusrungot ja taimet.
Koska tulipoltteelle ei ole varsinaista torjuntakeinoa, pyritään tulipoltetta hävittämään saastuneita kasveja hävittämällä ja
määräämällä rajoituksia kasvien siirrolle
saastuneelta puhtaalle alueelle. Hedelmätarhalla, josta tulipolte löydettiin, on saastuneen lohkon puut määrätty hävitettäväksi sekä muita varotoimia taudin leviämisen estämiseksi. Tulipoltteen löytymispaikan ympärille on muodostettu säteeltään 1 km laajuinen puskurivyöhyke, joka tarkastetaan ensi
kesänä.
Suomi on viimeinen maa EU:ssa, josta tulipolte löytyi. Baltian maissa tulipoltetta on
yritetty hävittää jo muutamien vuosien ajan
ja myös Norjassa kamppaillaan tulipoltteen
leviämisen estämiseksi. Tulipoltteen hävittäminen ei ole onnistunut missään Euroopan
maassa, mistä sitä on todettu. Tauti leviää pölyttäjien välityksellä, joten se ehtii helposti
leviämään laajalle alueelle jo ennen kuin se
havaitaan. Suomessa taudin hävittämistä vaikeuttaisi se, että isäntäkasvina on myös luonnonvarainen pihlaja. On siis tärkeää tarkkailla erityisesti uusia istutuksia tulipoltteen varalta, jotta oireet havaittaisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen kuin tauti on
ehtinyt levitä.
2 • 2015 Kasvinsuojelulehti
Tulipolte leviää taimiaineiston
välityksellä
Suomeen tuodaan suuria määriä tulipoltteen
isäntäkasveja muista EU-maista niin ammatti- kuin harrastajakäyttöön. Suomella on tulipoltteen suhteen EU:ssa suoja-alue, joten
tänne saa tuoda tulipoltteen isäntäkasveja
vain toisista EU-maista ZP-kasvipassilla varustettuna suoja-alueelta tai puskurialueelta,
joita on perustettu taimistojen ympärille.
EU:n ulkopuolisista maista tulipoltteen isäntäkasveja ei saa tuoda lainkaan. Kaupallisessa tuonnissa tulipoltteen suoja-aluevaatimukset yleensä täyttyvät. Tosin valvonnassa
havaitaan vuosittain joitakin isäntäkasvieriä,
joilta ZP-kasvipassi puuttuu. Valvonnasta ja
merkinnöistä huolimatta tauti voi olla kasveissa piilevänä ja tulla esille vasta kun olosuhteet ovat sille suotuisat. Suurin tulipolteriski liittyy valvontajärjestelmän ulkopuolella
olevaan materiaaliin. Taimia myydään harrastajille taimimyymälöiden lisäksi toreilla ja
markkinoilla, joilla myytävät kasvit eivät välttämättä ole ammattimaisesti tuotettuja ja tarkastettuja.
Suomen ilmaston sopivuus
tulipoltteelle selvitettiin mallintamalla
Tulipolte-epidemioiden kehittymien on mah-
45
dollista vain tietynlaisissa ilmasto-olosuhteissa. Epidemian kehittyminen edellyttää, että
omenan kukinnan aikana kertyy riittävästi
lämpösummaa (?18,3 °C tunneittain laskettu
lämpösumma on ? 110), päivän keskilämpötilan on vähintään 15,6 °C ja kukkien pinnalla on vettä, joka voi olla peräisin sateesta tai
esim. kasteesta.
Tulipolte-epidemioiden ennustamiseen
säätietojen perusteella on kehitetty useita
epidemiologisia malleja. Näistä yleisimmin
käytetty on Maryblyt -malli, jonka avulla
mm. yhdysvaltalaiset omenanviljelijät varautuvat epidemioihin.
Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksikössä
arvioitiin Maryblyt -mallin avulla, onko Suomen ilmasto suotuisa tulipolte-epidemioiden
kehittymiselle. Arvio tehtiin sekä aikaisin
kukkivalle Pirja -lajikkeelle että myöhään
kukkivalle Lobo -lajikkeelle, ja siinä käytettiin kahdenkymmenen vuoden (1993?2012)
säätietoja neljältätoista eri paikkakunnalta.
Tulipolte-epidemiat ovat
mahdollisia Rovaniemellä asti
Maryblyt -mallin avulla tehdyn arvion mukaan Suomen sää on suotuisa tulipoltteelle.
Epidemioita olisi voinut kehittyä kaikilla tarkastelluilla paikkakunnilla useina vuosina
(Taulukko 1). Etelä-Suomessa epidemioita
olisi voinut kehittyä noin joka viides vuosi ja
Keski- ja Itä-Suomessa lähes joka toinen vuosi. Lajikkeesta ja paikkakunnasta riippuen infektioille suotuisa ajanjakso oli arvion mukaan jopa viisi päivää.
Joinain vuosina ainoa tartunnan riskiä ennustemallissa rajoittava tekijä oli sateen puute omenan kukinta-aikana. Tulipolte-epidemian kehittyminen ei kuitenkaan vaadi sadetta, vaan vähäisempikin kosteus, kuten
kaste voi riittää. Tämän vuoksi epidemioiden
todennäköisyys saattaa olla arvioitua suurempi.
Selvityksen tulokset on julkaistu Agricultural and Food Science lehdessä (vol 24).
46
Taulukko1. Todennäköisyys sille, että sääolosuhteet ovat suotuisat tulipolteinfektioiden kehittymiselle ainakin yhden päivän
aikana vuodessa.
Paikkakunta
Pirja Jomala
Helsinki
Lohja
Piikkiö
Kokemäki
Pälkäne
Hirvensalmi
Lappeenranta
Kuopio
Jyväskylä
Ylistaro
Oulu
Kajaani
Rovaniemi
0,220,24
0,180,18
0,180,31
0,230,41
0,320,39
0,320,32
0,450,45
0,320,42
0,420,51
0,410,46
0,230,32
0,180,28
0,270,23
0,350,41
Lobo
Kesän 2015 tarkastukset keskittyvät
taimistoille ja hedelmätarhoille
Eviran ja Ely-keskusten tekemät tarkastukset
keskittyvät kesällä 2015 hedelmätarhoille ja
taimistoille. Lisäksi tehdään tarkastuksia taimimyymälöissä ja viheralueilla. Lisäksi kaivataan ammattiviljelijöiden, viheralueiden
hoitajien ja kotipuutarhureiden ilmoituksia
epäilyttävistä oireista. Havaintoilmoituksia
voi tehdä Eviraan sähköpostitse osoitteeseen
kasvinterveys@evira.fi ja internet-sivuilta löytyvällä sähköisellä lomakkeella www.evira.
fi/tuhoojailmoitus.
Lisätietoa ja kuvia tulipoltteesta:
www.evira.fi/tulipolte
Kirjoittajat työskentelevät Evirassa. Paula Lilja
kasvinterveysyksiköstä sekä Salla Hannunen
ja Mariela Marinova-Todorova ovat riskinarvioinnin tutkimusyksiköstä.
Kasvinsuojelulehti
2 • 2015
Kilpajuoksua karanteeni-kasvintuhoojien kanssa –
Eviran kasvintuhoojalaboratorion kuulumisia
Johanna Santala ja Mirkka Soukainen
Suomeen viime vuosina saapuneet uudet vaaralliset kasvitaudit, kuten
tulipolte, luumun rokkoviroosi ja omenan lisäversoisuus, ovat
aiheuttaneet Eviran kasvintuhoojalaboratoriossa kiireellisen tarpeen
kehittää kyseisten taudinaiheuttajien määritysmenetelmiä. Lisäksi meillä
jo aiemmin esiintyneiden tautien määrittämistä on jatkuvasti kehitettävä,
jotta käytössä olisivat parhaat mahdolliset menetelmät kasvintuotantoamme uhkaavien taudinaiheuttajien löytämiseksi. Määrityksiä
kehitettäessä käytetään pohjana Euroopan ja Välimerenmaiden
kasvinsuojeluorganisaation EPPO:n stardardeissa kuvattuja tai muita
kansainvälisesti tutkittuja tarkoitukseen sopivia menetelmiä.
Tulipoltetta etsitty
aktiivisesti 20 vuotta
Tulipoltetta (aiheuttaja Erwinia amylovora)
on kartoitettu Suomessa systemaattisesti hedelmä- ja taimitarhoilta, taimimyymälöistä,
julkisilta viheralueilta ja yksityisiltä pihoilta
EU:hun liittymisestämme asti. Ensimmäinen
löydös Suomessa tehtiin elokuussa 2014 ahvenanmaalaisella hedelmäviljelmällä vuonna 2009 istutetuissa ’Concorde’ -päärynäpuissa (Soukainen ym. 2015). Tätä ennen
Suomi oli ainoa EU-maa, jossa tulipoltetta ei
ollut todettu.
Laboratoriossa karanteenibakteeritautien
testaaminen on monivaiheinen prosessi. Eviran kasvintuhoojalaboratoriossa noudatetaan
2 • 2015 Kasvinsuojelulehti
tulipoltteen määrityksessä EPPO:n standardia. EPPO päivittää lukuisia ohjeitaan tiuhaan tahtiin, joten uusien menetelmien käyttöönotossa riittää työtä. Tänäkin keväänä siirrytään tulipoltteen testauksessa taas uuteen
EPPO:n suosituksen mukaiseen menettelyyn.
Evirassa tulipoltetta on perinteisesti etsitty
epäilyttäviä oireita sisältävistä näytteistä. Tulevaisuudessa tautia testaan todennäköisesti
myös oireettomista näytteistä, kun on selvitettävä, onko tartunta levinnyt sairaista kasveista ympäristöön. Tulipoltteen toteaminen
oireettomista kasveista on kuitenkin epävarmaa. Siksi taudin löytöpaikkojen ympäristöä
on tarkkailtava oireiden puhkeamisen varalta
vuosia. Erityisesti pölyttävien hyönteisten
mukana tauti voi levitä useiden kilometrien
47
päähän alkuperäisestä saastunnasta. Oireellisista näytteistä tulipoltetta voidaan tutkia
kasvista eristetystä bakteeriuutoksesta tai kasvin pinnalta otetusta bakteerilimasta, jos sellaista on. Oireettomista ja oireiltaan vähäisistä näytteistä uutetut bakteerit rikastetaan E.
amylovoraa suosivissa ravintoliemissä.
Tulipoltteen määritys alkaa vähintään kahdella seulontatestillä, joiden on oltava biologiselta periaatteeltaan erilaisia – molekulaarisia, serologisia tai maljaviljelyyn perustuvia. Jos yksikin seulontatesti antaa positiivisen tuloksen, määritystä jatketaan eristämällä bakteerit maljalle morfologista tunnistusta
varten. Tyypilliset pesäkkeet testataan jälleen
vähintään kahdella erilaisella testillä. Jos tulos on positiivinen, E. amylovora on periaatteessa todettu. Bakteerikannan patogeenisuus on kuitenkin vielä osoitettava siirrostamalla puhtaaksi viljellyt bakteerit päärynän
tai omenan raakileisiin tai isäntäkasvin taimiin tai oksiin. Oireiden ilmestyttyä bakteerit eristetään testikasvista maljalle ja määritetään serologisella tai molekulaarisella menetelmällä. Vasta tämän jälkeen voidaan uudesta esiintymästä antaa lopputulos: tulipolte todettu. Jos taudin leviämisen vaara on suuri,
on torjuntatoimiin todennäköisesti ryhdyttävä jo ennen kuin patogeenisuustesti on viety
loppuun saakka.
Luumun rokkoviruslöydös innoitti
kehittämään laaja-alaisia virustestejä
Kesällä 2014 kasvintarkastuslaboratorioon
saapui emokasvina toimineesta luumupuusta otettu lehtinäyte, jossa näkyi luumun rokkovirukselle (Plum pox virus) tyypillisiä keltaisia rengaslaikkuja. Lehtinäyte tutkittiin
PCR-testillä, joka tunnistaa useita luumun
rokkoviruksen kanssa samaan potyvirus -sukuun kuuluvia viruksia. PCR-testissä monistuneen tuotteen emäsjärjestys selvitettiin sekvensoimalla, jolloin näytteestä löytynyt potyvirus paljastui luumun rokkoviruksen D-roduksi. Viruslajin varmistuttua Evirassa otettiin
48
Kuva 1. Patogeeninen tulipoltekanta aiheuttaa tumman laikun ja bakteerilimaa siirrostetussa raa’assa omenaviipaleessa.
(Kuva: Mirkka Soukainen).
käyttöön luumun rokkoviruksen ELISA-testi,
jonka avulla voidaan tutkia nopeasti suuriakin näytemääriä. Ensimmäisen löydöksen
jälkeen Evirassa tutkittiinkin viime kesän ja
syksyn aikana lähes sata lisänäytettä, joilla
kartoitettiin luumun rokkoviruksen levinneisyyttä Suomessa (Santala ym. 2015). Luumun
rokkoviruksen seuranta ja kartoitukset jatkuvat kasvukaudella 2015.
Vaikka luumun rokkovirusta osattiin edellä mainitussa tapauksessa oireiden perusteella epäillä, ei pelkästään oireisiin perustuvaan
tunnistukseen voida virusten osalta luottaa.
Siksi Eviran kasvintuhoojalaboratoriossa ylläpidetään viruskohtaisia PCR ja/tai ELISA
-testejä Suomea yleisimmin uhkaaville vaarallisille kasvintuhoojille ja taimiaineistotuhoojille, mutta niiden ylläpito kaikille maatamme mahdollisesti uhkaaville viruksille
olisi hyvin kallista ja käytännössä mahdotontakin. Evirassa kehitetään kuitenkin parhaillaan potyviruksia tunnistavan PCR-testin lisäksi muita laaja-alaisia PCR-menetelmiä.
Kasvinsuojelulehti
2 • 2015
Kuva 2. Rokkoviroosin rengaslaikkuoireita luumun lehdessä.
(Kuva: Mirkka Soukainen).
Ne sallivat useiden samaan sukuun tai heimoon kuuluvien virusten tunnistamisen yhtäaikaisesti, ja siten tarjoavat taloudellisen tavan ylläpitää valmiuksia uusien ja meillä harvinaisten virusten tunnistamiseen. Esimerkiksi tospoviruksia tunnistava laaja-alainen
PCR-testi on jo osoittautunut käytännössä
hyödylliseksi, sillä sen avulla on saatu todettua palsamin kuoliolaikkuvirus sellaisistakin
oireellisista kasveista, joissa viruspitoisuus
on liian alhainen havaittavaksi PCR-testiä
epäherkemmällä ELISA-testillä. Näin on
päästy eroon viime keväänä hämmennystä
aiheuttaneista tilanteista, joissa selvästi oireellisista kasveista ei saatu johdonmukaisesti yhteneviä testituloksia.
Näytteen valmistaminen on
tarkkaa työtä
Omenan lisäversoisuutta aiheuttava fytoplasma (Candidatus Phytoplasma mali) havaittiin
Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2009
2 • 2015 Kasvinsuojelulehti
tautia levittävistä omenalehtikempeistä (Lemmetty ym. 2011). Omenapuissa tautia havaittiin ensikerran vuonna 2012 (Lemmetty ym.
2013). Fytoplasmojen, kuten monien muidenkin taudinaiheuttajien, toteamisessa näytteen valmistus ja näytteenoton ajoitus ovat
ratkaisevassa osassa. Lisäversoisuustautia aiheuttavat fytoplasmat ovat ilmeisesti jakautuneet epätasaisesti puun eri osiin, ja sen vuoksi on tärkeää, että näytteeksi valitaan lehtiä
oireellisista oksista. Jos oireita ei ole näkyvillä, on tärkeää kerätä lehtiä eri puolilta puuta.
Fytoplasmat elävät kasvin johtosolukossa, eikä niitä voida kasvattaa ravintoalustoilla kuten perinteisiä bakteereita. Laboratoriossa
lehdistä irrotetaankin keskisuonet ja lehtiruodit, joista valmistetaan varsinainen reaaliaikaisella ja perinteisellä PCR:llä tutkittava
näyte. Näin näytteeseen saadaan mukaan
mahdollisimman paljon johtosolukkoa ja
niissä mahdollisesti olevia fytoplasmoja. Fytoplasmojen määrä versoissa lisääntyy kasvukauden aikana ja on suurimmillaan loppu-
49
Kuva 3. Lisäversoisuus tutkitaan omenan lehtisuonista ja -ruodeista. Fytoplasma-DNA:n
tunnistusreaktio näkyy nousevana käyränä reaaliaikaisessa PCR-testissä. (Kuva: Jukka Tegel).
kesällä. Ennen lehtien varisemista ne siirtyvät
talvehtimaan puun juuristoon. Tämän vuoksi
lehtinäytteen ottaminen liian aikaisin kasvukauden alussa tai myöhään syksyllä voi johtaa väärään negatiiviseen tulokseen. Lisäversoisuutta voidaan periaatteessa määrittää
myös talvella puun juurista otetuista näytteistä, mutta käytännössä kattavan näytteen ottaminen on työlästä.
Kiirettä tiedossa keväästä syksyyn
Eviran kasvintuhoojalaboratoriossa tutkitaan
tulipoltetta, luumun rokkovirusta ja omenan
lisäversoisuutta ensisijaisesti kasvussa olevista kasveista, koska niistä saadaan luotettavin
tulos. Tämä rajoittaa näytteenottoaikaa ja aiheuttaa ruuhkaa laboratoriossa. Erityisesti
tulipoltenäytteiden riittävän nopea testaus
taudin leviämisen estämiseksi isäntäkasvien
kukinnan aikaan touko-kesäkuussa on haaste, johon laboratorio valmistautuu parhaillaan validoimalla uusia menetelmiä.
50
Lisätietoa aiheesta:
Lemmetty A, Soukainen M & Tuovinen T.
2013. First Report of ‘Candidatus Phytoplasma mali,’ the Causal Agent of Apple Proliferation Disease, in Apple Trees in Finland.
Plant Disease 97 (10), 1376.
Lemmetty A, Tuovinen T & Kemppainen R.
2011. ’Candidatus Phytoplasma mali’ infected Cacopsylla picta found in apple orchards in South-Western Finland. Bulletin of
Insectology 64, S257-S258.
Santala J & Soukainen M. 2015. First report
of Plum pox virus on plum in Finland. EPPO
Bulletin 45 (2), julkaistaan 8/2015.
Soukainen M, Santala J & Tegel J. 2015. First
report of Erwinia amylovora, the causal agent
of fire blight, on pear in Finland. Plant Disease. Luettavissa: http://dx.doi.org/10.1094/
PDIS-11-14-1221-PDN
Kirjoittajat työskentelevät Evirassa tutkijoina
Kasvianalytiikan yksikössä.
Kasvinsuojelulehti
2 • 2015
Kasvinsuojeluaineiden
kestävän käytön toimintatavat
Suomessa tiedossa
Lotta Kaila
Ammattimaiseksi luokiteltujen kasvinsuojeluaineiden markkinoille
saattajien ja käyttäjien tulee suorittaa kasvinsuojeluaineita koskeva
tutkinto 26.11.2015 mennessä. Euroopan komissio järjestää koulutuksia,
joiden ansiosta tutkinnon kouluttajat pääsevät jakamaan kokemuksiaan
ja parhaita käytäntöjään eri jäsenvaltioiden välillä.
Better Training for Safer Food -kurssisarjan
(BTSF) tavoitteena on jakaa ajankohtaista tietoa EU:n jäsenvaltioiden välillä elintarvikkeisiin, rehuihin, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä kasvinterveyteen liittyvissä asioissa. Maaliskuussa Lissabonissa järjestetyssä
koulutuksessa aiheena oli kasvinsuojeluaineiden käyttäjien ja markkinoille saattajien
tutkinto torjunta-aineiden kestävän käytön
puitedirektiivin (2009/128/EY) (jäljempänä
puitedirektiivi) mukaisesti.
Kurssilla keskusteltiin kasvinsuojelututkintoon liittyvästä lainsäädännöstä sekä kasvinsuojeluaineiden turvallisesta ja kestävästä
käytöstä niin ympäristön kuin käyttäjän näkökulmasta. Kurssin tavoitteena oli jakaa
mahdollisimman paljon kokemuksia kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä, joten
asiantuntijaluentojen lisäksi osallistujia aktivoitiin useiden ryhmätöiden avulla.
Kurssille osallistui 35 henkilöä 15 eri jäsenvaltiosta sekä Norjasta. Suomesta kurssilla oli mukana viisi osallistujaa; Samuli Junt-
2 • 2015 Kasvinsuojelulehti
tila Oulun seudun ammattioppilaitoksesta,
Miika Kahelin Helsingin yliopistosta, Liisa
Pietikäinen Pohjois-Savon ProAgriasta, Marja Turakainen Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksesta ja minä eli Lotta Kaila Turvallisuusja kemikaalivirastosta (Tukes).
Työssään Samuli, Miika, Liisa ja Marja ovat
tekemisissä puitedirektiivin kanssa pitämällä
viljelijöille kasvinsuojelukoulutuksia ja -tutkintoja. Lisäksi Samuli ja Miika opettavat aihetta oppilaitoksissaan. Omaan työnkuvaani
kuuluu kasvinsuojeluaineiden kaupan ja käytön valvonta, johon myös kyseinen direktiivi
kuuluu.
Suomalaiset kouluttajat ovat
hyvin koulutettuja
Kaikki osallistujat kokivat koulutuksen suurimmaksi hyödyksi sen, että koulutuksessa sai
tietoa siitä, miten kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä toteutetaan muualla Euroopassa. Lisäksi koulutuksessa sai kuulla muiden
51
Lissabonissa kurssille osallistuneet Miika Kahelin, Samuli Junttila, Lotta Kaila,
Liisa Pietikäinen ja Marja Turakainen.
maiden kasvinsuojeluun liittyvistä haasteista
ja hyvistä toimintatavoista näiden haasteiden
ratkaisemiseksi.
Kurssin perusteella puitedirektiivi ja sen
edistämä integroitu kasvinsuojelu toteutuvat
eripuolella Eurooppaa vielä hyvin eritasoisena. Esimerkiksi Suomessa, Tanskassa ja Saksassa monet integroidun kasvinsuojelun toimintatavat ovat jo itsestään selvä osa tavanomaista viljelyä.
Miikan mielestä erityisen mielenkiintoista
on se, että esimerkiksi Italiassa ja Puolassa
toimijat joutuvat viemään kasvinsuojeluruiskunsa testattavaksi, kun taas Suomessa testaajat menevät tilalle testaamaan ruiskun. Lisäksi kaikissa maissa ruiskujen testaus ei ole
vielä yleinen käytäntö. Vuodesta 2016 tulee
testaajille kiireinen vuosi näissä maissa, sillä
52
puitedirektiivin mukaan ruiskujen tulee olla
testattuna 26.11.2016 mennessä vähintään
kerran.
Samulin mielestä ruiskun testauksen lisäksi mielenkiintoista on se, että esimerkiksi
Puolassa, Kreikassa ja Saksassa laittomat kasvinsuojeluaineet ovat yllättävän suuri ongelma. Kreikassa esimerkiksi on arvioitu, että
noin 7-10 % kasvinsuojeluaineista on laittomia.
Varsinaista uutta asiaa puitedirektiivistä tai
siihen liittyvästä koulutuksesta ei kuitenkaan
suomalaisille osallistujille tullut. Liisa ja Marja toteavat, että asioiden itsestäänselvyys kertoo siitä, että Tukes on tehnyt hyvän työn kouluttaessaan tutkinnon järjestäjiä Suomessa.
Osallistujat haluavatkin kiittää erityisesti Pauliina Laitista Tukesista erinomaisesta työstään
Kasvinsuojelulehti
2 • 2015
kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön toimeenpanossa.
Kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä
ja puitedirektiiviin liittyvästä koulutuksesta
löytyy lisää tietoa Tukesin nettisivuilta (www.
tukes.fi/kstutkinto). Miika kehuu nettisivuilla
olevaa tutkintomateriaalia hyväksi ja selkeäksi, joten sen avulla voi opiskella myös itsenäisesti tutkintoa varten. Opetusmateriaali
löytyy Tukesin nettisivuilta (www.tukes.fi/
kasvinsuojelu, www.tukes.fi/vaxtskydd).
Valvonnan tavoitteena toimijoiden
omaehtoinen direktiivin
noudattaminen
Kasvinsuojelukoulutuksen lisäksi kurssilla
keskusteltiin paljon puitedirektiivin valvonnasta ja puutteiden sanktioimisesta. Kasvinsuojelututkinnon suorittaminen ja kasvinsuojeluruiskun testaus ovat helppoja tarkastaa
todistuksista, mutta miten voidaan valvoa sitä, onko kasvinsuojelussa huomioitu tarvitta-
2 • 2015 Kasvinsuojelulehti
vat integroidun kasvinsuojelun periaatteet?
Omasta mielestäni puitedirektiivin valvontaan tulisi löytää muita valvontakeinoja kuin
monissa muissa valvonnoissa käytetyt tarkistuslistatyyppiset ratkaisut. Yksi integroidun
kasvinsuojelun periaatteisiin sopiva valvonnan toimintatapa on Tanskassa, missä kasvinsuojeluainevalvonnat tehdään keskustelemalla toimijoiden kanssa siitä, millaisia integroidun kasvinsuojelun toimintatapoja kasvinsuojelussa on käytetty.
Integroidun kasvinsuojelun toteutumiseksi
viljelijän tulee ottaa itse vastuuta tilalleen sopivimmista kasvinsuojelukäytännöistä. Hyvien kasvinsuojelun toimintatapojen sisäistäminen johtaa parhaimmillaan siihen, että toimijat noudattavat puitedirektiivin velvoitteita
huomaamattaan. Tätä tavoitetta myös kasvinsuojeluaineiden valvonnan tulee tukea.
Kirjoittaja työskentelee ylitarkastajana Tukesissa Kemikaalituotevalvonnan yksikössä.
53
Ruuan tuottaminen on
jatkuvaa puolustustaistelua
Hia Sjöblom
JÄRKI-hankkeessa etsitään hyviä käytännössä toteutettavia ratkaisuja
kestävän ruuantuotannon turvaamiseksi myös tulevaisuudessa.
Punaisena lankana kaikessa toiminnassa on luonnon monimuotoisuuden
ja vesiensuojelun turvaaminen.
Järki-hankkeessa lähdetään liikkeelle
ennaltaehkäisystä
Maaseutu, viljelymahdollisuudet sekä Itämeri, jonka valuma-alueella valtaosa Suomesta
sijaitsee, halutaan pitää puhtaina ja toimivina. Jos ympäristöä pilataan ja vesien annetaan likaantua, ollaan menossa väärään
suuntaan.
Hankkeen nimikin kertoo, että ratkaisuja
haetaan järkevästi, tutkimustietoa ja maalaisjärjen käyttöä yhdistelemällä. Käytännön työtä tehdään pitkälti peltojen ja vesistöjen äärellä. Tähtäin on tulevaisuuteen.
Kasvun- ja kasvinsuojelussa liikkeelle lähdetään ennaltaehkäisy kärjessä. Maan rakenteesta, ojituksesta, ravinnepitoisuudesta ja
puhtaudesta on huolehdittava. Kaikki se on
kasvinsuojelua parhaimmillaan.
- Kaikki, mikä saa kasvit voimaan hyvin,
kasvamaan ja tuottamaan, on kasvinsuojelua. Kun asiaa katsotaan toiselta reunalta, se
tarkoittaa että kaikki mikä saa kasvin kasvamaan huonosti, pitää torjua, projektijohtaja
Eija Hagelberg tiivistää Järki-hankkeen tavoitteita kasvin- ja kasvunsuojelun viidakossa.
Perusasioiden pitää olla kunnossa. Ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa. Peltomaan
tulee voida hyvin. Peltomaasta kannattaa pi-
54
Kuva 1. Kaikki, mikä estää kasvin hyvän
kasvun, kuten heikko maanrakenne, vesien väärät virtaamat tai se, että ne seisovat
pelloilla ovat asioita, joita pitää torjua.
Muuten kasveilla ei ole hyvää mahdollisuutta kasvaa, Järki-hankkeen projektijohtaja Eija Hagelberg sanoo.
Kuva: Hia Sjöblom.
tää huolta. Sen pitää hengittää, pidättää ravinteita. Vesi ei saa seistä pellossa. Ekosysteemipalveluiden pitää toimia.
Järki-hankkeessa on paiskittu töitä monimuotoisuuden ja vesiensuojelun edistämiseksi jo vuodesta 2009. Koko ajan on haettu
oppia ja kehitetty ratkaisuja käytännön tasolKasvinsuojelulehti
2 • 2015
la. Erilaisia ratkaisuja on kehitetty ja kokeiltu
yhdessä viljelijöiden ja tuottajien kanssa.
- Perusfilosofiaamme kuuluu, että tietämys
ja käytännön osaaminen ovat siellä, missä
ruokaa tuotetaan ja elämää eletään maaseutumaisemassa. Peltomaisemassa nähdään,
miten homma toimii ja mitkä ovat tekojen
seuraukset.
- Järki on tehnyt paljon töitä esimerkiksi
varsinaissuomalaisissa savipeltojen maisemissa neuvomalla viljelijöitä ja keskustelemalla heidän kanssaan. On pureuduttu savimaan ongelmiin. Liialle tiivistymiselle on etsitty ja saatukin ratkaisuja. Kun joitakin keinoja on löydetty, niitä on kokeiltu käytännös-
sä. Toimenpiteiden vaikutuksia on seurattu.
Ongelmille on haettu ratkaisuja.
Järki-isku torjuntataidosta
Jos ratkaisut on hyviksi havaittu, on tietoa haluttu levittää. Sitä varten hankkeessa on julkaistu muun muassa Järki-iskuja. Ne toimivat
perustietopaketteina, joiden kautta asiasta
kiinnostunut voi löytää väljemmille tietoväylille.
Viidestoista Järki-isku julkistettiin huhtikuun lopulla. Siinä pureudutaan kasvinsuojeluun ja sitä kautta uhkien torjuntaan. Iskun
nimeksi annettiin Torjuntataito.
Kuva 2. Järki-hankkeessa oikeisiin ratkaisuihin haetaan eväitä peltojen laidoilta ja käytännöstä, sieltä missä ruokaa oikeasti tuotetaan ja sen tulevaisuuden ongelmille haetaan ratkaisuja. Kuva: Hia Sjöblom.
2 • 2015 Kasvinsuojelulehti
55
Kuva 3. Paimiossa vihanneksia viljelevä Esko Holma ja puutarhatilan vetovastuuseen valmistautuva Hanna Holma luottavat vihannesviljelyn tulevaisuuteen. Tänäkin keväänä
lähes miljoona kasvihuoneessa kasvatettua purjon tainta jatkaa kasvuaan avomaalla. Kuva: Hia Sjöblom.
- Kuluttajienkin suunnalta tulee selkeitä
viestejä siitä, että torjunnoissa pitäisi suosia
luonnonmukaisia ja biologisia menetelmiä,
paimiolaisen Holman puutarhatilan Esko
Holma sanoo.
Järki- iskussa hän kertoo hieman enemmän
siitä, miten avomaalla viljeltävien vihannesten kasvinsuojelua hoidetaan. Yhtenä keinona on viljelykierto. Koska tilalla keskitytään
nimenomaan sellerin, purjon ja avomaankurkun tuotantoon, vuokrataan kierrossa olevia
peltoja naapuritilallisten viljeltäviksi. Pellon
tuotantoon tulee tauko ja se vaikuttaa ratkaisevasti tuholaisten ja tautien torjuntaan.
Kasvihuoneissa suositaan biologispohjaisia torjuntakeinoja. Taistelu kasvua haittaavia
tekijöitä vastaan on jatkuvaa. Uusien uhkien
56
tuloa on vahdittava. Kasvihuoneita käytetään
alkukeväästä taimien kasvatukseen.
- Kun taimet siirretään avomaalle, tyhjenevät kasvihuoneet. Niissä alkaa silloin tauteja
ja tuholaisia torjuva ”lämpökäsittely”. Tyhjä
kasvihuone kuumenee auringon paahteessa
ja kasvua estävät haittatekijät kuolevat, tilan
ohjaksiin piakkoin tarttuva perhetilan tytär
Hanna Holma sanoo.
Askel kerrallaan
- IPM:ssä, eli integroidussa kasvinsuojelussa,
on tärkeää, että koko ajan tavoitellaan mahdollisimman vähäistä torjunta-aineiden käyttöä. Asioita ratkaistaan muut suojelukeinot
kärjessä. Vasta viime hädässä joudutaan turKasvinsuojelulehti
2 • 2015
vautumaan kasvinsuojeluaineisiin, Eija Hagelberg painottaa.
- Maan rakenteesta, salaojituksesta, ravinnepitoisuudesta ja puhtaudesta on huolehdittava. Kaikki tämäkin on kasvinsuojelua parhaimmillaan. Totuushan on, että turhien ja
liiallisten torjunta-aineiden käyttö tulee kalliiksi, eikä se kestävyyden kannalta suinkaan
ole ongelmatonta.
Peltomaata on vielä paljon muokattava ennen kuin maaperään liittyvät ongelmat on
ratkaistu. Tekoja ja niiden vaikutuksia pitää
seurata herkeämättä. On hyvä pitää mielessä, että joidenkin toimien seuraukset saattavat näkyä vasta vuosien kuluttua.
Hagelberg korostaa vastuullista ja kestävää
ruuantuotantoa. Asiat on tehtävä niin, että
ruuan tuottaminen onnistuu myös tulevaisuudessa. Siksi peltomaasta on pidettävä hyvää huolta.
Hankkeessa on porauduttu syvälle savimaan rakenteen parantamiseen, jotta muun
muassa ravinnevalumat saataisiin kuriin. Fosforin ja typen valuminen vesistöihin ja päätyminen Itämereen on pysäytettävä. Ravinteet on pidettävä pellossa, missä niillä on tärkeä tehtävä.
- Ongelma on iso, eikä sitä ratkaista hetkessä, mutta askel kerrallaan mennään, Hagelberg sanoo.
Kirjoittaja on toimittaja Järki-hankkeessa.
Järkevää keskustelua
Maatalouden tehostuminen ja tuotantotapojen muutos tuo lisää haasteita. Ravinnepäästöille ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiselle on lyötävä jarrua. Tarve keskustelulle myös maatalouden ympäristöasioista
kasvaa. Maatalouden ohjelmakauden uudistuminen lisää osaltaan tätä tarvetta. Asioista
pitää saada järkeviä ja käytännössä toimivia
ratkaisuja.
Järki-hanke toimii sitoutumattomana ja
puolueettomana keskustelufoorumina ja ajatusten välittäjänä päättäjien, vaikuttajien ja
käytännön työtä tekevien viljelijöiden välillä.
Maa- ja metsätalousympäristöjen tulevaisuus ja ongelmat koskettavat yhteiskuntaa
laajasti. Niiden vaikutukset liikuttavat viljelijöiden lisäksi myös kuluttajia, maanomistajia, metsästäjiä, maatalousneuvojia, virkamiehiä, luonnonsuojelijoita, ympäristöasiantuntijoita ja tutkijoita. Eri toimijat katsovat
2 • 2015 Kasvinsuojelulehti
asiaa omasta näkökulmastaan. Siksi keskustelua, tiedonvaihtoa ja yhteistyötä pitää koko
ajan kehittää.
Yhteistyön kehittämiseen on Järki-hankkeessa myös lähdetty käytännön tasolla. Näkemyksiä vaihdetaan erilaisissa keskusteluryhmissä, yhteistyön muotoja haetaan ja kokeillaan tilojen ja tuottajien välillä.
-Tarve yhteisille foorumeille on ilmeinen,
Eija Hagelberg sanoo.
Järki on Luonnon- ja riistanhoitosäätiön sekä Baltic Sea Action Groupin yhteinen hanke, jonka tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ja vesiensuojelun järkevä edistäminen maa- ja metsätaloudessa. Hanketta rahoittavat mm. Sophie von Julinin säätiö, Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö, Suomen
Kulttuurirahasto sekä Ympäristöministeriö.
Hankkeeseen voi tutustua sen nettisivuilla:
www.jarki.fi
57
Peitattua vai peittaamatonta –
neonikotinoidit tapetilla
Satu Rantala
Neonikotinoideissa ei ole haastellista
pelkkä nimi
Neonikotinoideja sisältäviä peittausaineita
on Suomessa käytetty 2000-luvun alusta lähtien, kun ensimmäinen tiametoksaamia sisältävä Cruiser-valmiste hyväksyttiin käyttöön.
Klotianidiinia tehoaineenaan sisätävä Elado
pääsi kilpailemaan Cruiserin rinnalle vuosikymmenen lopulla. Melkein viidentoista
vuoden ajan valta-osa pelloillamme kasvaneista öljykasveista oli jommallakummalla
valmisteella peitattua. Muualla maailmassa
käyttö alkoi jo kymmenkunta vuotta aiemmin. Neonikotinoideja sisältäviä valmisteita
käytetään maailmanlaajuisesti kymmeniin,
ellei satoihin eri käyttökohteisiin.
Neonikotinoideja sisältävät valmisteet ovat
tehokkaita kasvinsuojeluaineita. Ne hoitavat
tehtävänsä kirppojen sekä muiden tuhohyönteisten torjuntatehtävässään, mutta teho saattaa koitua myös valmisteiden kohtaloksi, sillä ne lamauttavat myös muiden kuin torjuntakohdehyönteisten keskushermostoa.
EU:n alueella muutama vuosi sitten alkanut neonikotinoidikeskustelu jatkuu yhä kiivaana. Havainnot mehiläisten joukkokuolemista ja vähentymisestä levisivät. Julkaistiin
useita tutkimuksia, joissa epäiltiin neonikotinoideilla olevan osuutta pölyttäjähyönteisten
kantojen romahtamiseen. Myös puoltavia tuloksia tarjoiltiin, ja tutkimusaiheen haasteellisuudesta johtuen, tuloksista pystyi tekemään monenlaisia johtopäätöksiä.
EU:n viranomaiset heräävät
EFSA (Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomainen) julkaisi oman arviointinsa aiheesta
tammikuussa 2013. Johtopäätöksissään EFSA
arvioi tiettyjen käyttökohteiden olevan mehiläisten kannalta turvallisia, toiset taas osoit-
Kuva: SeppVei, Wikimedia Commons
58
Kasvinsuojelulehti
2 • 2015
tautuivat selkeästi riskiä aiheuttaviksi. Arvion
pohjalta EU:n komissio hyväksyi 24.5.2013
täytäntöönpanoasetuksen, joka kieltää neonikotinoideihin kuuluvien imidaklopridia,
tiametoksaamia ja klotianidiinia tehoaineinaan sisältävien valmisteiden ja niillä käsiteltyjen siementen käyttöä mehiläisiä houkuttelevilla kasveilla (kymmeniä kasveja), mukaan
lukien rypsi ja rapsi. Suomessa Tukes kielsi
tehoaineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden
käytön asetuksen mukaisesti.
Hätälupia haussa
EU:n kasvinsuojeluainelainsäädäntö sisältää
mahdollisuuden, jossa jäsenvaltio voi hätätilanteessa myöntää valmisteelle 120 vuorokauden poikkeusluvan. Lokakuussa 2013 Tukes vastaanotti ensimmäiset poikkeuslupahakemukset Cruiserille ja Eladolle. Öljykasvienviljelijät, teollisuus, ja muut sidosryhmät
olivat huolissaan suomalaisesta öljyntuotannosta. Vähintään yhtä huolestuneita oltiin
mehiläisistä ja muista pölyttäjistä. Tukesissa
tehtiin töitä hätälupahakemusten kanssa. Asioita punnittiin ja selviteltiin, lisätietoa etsittiin. Mehiläiset pörräsivät unissakin. Mikä
painaa vaakakupissa eniten, miten säädöksiä
tulkitaan? Onneksi MTT (nyk. LUKE) toimi
nopeasti. Heti kesällä 2013 käynnistettiin
Neomehi -hanke ja koelohkot tutkimuspesineen perustettiin Jokioisten ympäristöön. Tukes sai alustavat tulokset kesän 2013 analyyseista vuoden 2014 alussa, ja jo tammikuun
lopulla annettiin päätökset poikkeuslupien
myöntämisestä jo aiemmin peitatulle siemenelle kevätkylvöille 2014. Tulosten perusteella peittausaineiden käytöstä ei näyttänyt olevan akuuttia haittaa mehiläisille tai yhteyttä
mehiläispesien menestykseen. Tehoainejäämiä kyllä löytyi, mutta hyvin alhaisia pitoisuuksia. Ilman kotimaista tutkimusta, hätälupapäätösten tekeminen olisi ollut vieläkin
vaikeampaa.
Syksyllä 2014 Tukesin postilaatikkoon kolahti taas hätälupahakemuksia. Tällä kertaa
2 • 2015 Kasvinsuojelulehti
Kuva: Saara Sivonen
postia oli jo odotettu, eikä mitään uutta tai
poikkeavaa tietoa edellisvuoteen verrattuna
Neomehi-hankkeesta oltu saatu, joten luvat
myönnettiin myös kevätkylvöille 2015. Tosin
riskinhallintatoimenpiteitä kiristettiin hieman
edellisvuodesta, tänä keväänä siementä ei
saa kylvää pneumaattisella kylvökalustolla.
Näin minimoidaan valmisteen pölyäminen ja
sitä kautta kulkeutuminen ympäristöön ja pölyttäjiin.
Ruotsalaiset viranomaiskollegamme päätyivät toisenlaisiin johtopäätöksiin pohdinnoissaan. KEMI (Kemikalieinspektionen) ei
hyväksynyt Ruotsin öljykasvinviljelijöiden
hakemaa hätälupaa rapsinsiemenen peittaukseen kevätkaudelle 2015.
Tutkimusta siellä ja täällä
Viimeisen kahden vuoden aikana, eli komission asettamien rajoitusten jälkeen, on neonikotinoidien vaikutuksia pölyttäviin hyönteisiin tutkittu kiihtyvällä tahdilla. Hyvä homma, mutta pienen pohjoisen maan kannalta
katseltuna herää kysymys, kuinka suoria johtopäätöksiä tuloksista voidaan tehdä meidän
olosuhteisiimme. Suomessa öljykasvinviljely
alkaa niiltä leveysasteilta, joilla muut sen lopettavat. Meillä Suomessa, neonikotinoidien
puuttuminen vaikuttaisi eniten rypsin ja rapsin viljelyyn. Baltian maat tunnistavat samat
59
huolet, mutta jo Unkarissa on haettu ahkerasti hätälupia auringonkukalle ja maissille,
joiden volyymit peittoavat mennen tullen
Suomen öljykasvit. Näin ollen myös tutkimus
keskittyy näiden Euroopassa suurten viljelykasvien ympärille.
Onneksi on kotimainen tutkimus. Luonnonvarakeskuksella työstetään parhaillaan
NEOMEHI -hankkeen loppuraporttia. Sitä
mielenkiinnolla odotellen! Valitettavasti Suomessa tehdyllä tutkimuksella ei taida olla kovin isoa painoarvoa EU:n komissiossa tehtäviin päätöksiin. Mutta kansallisen tason päätöksiin vaikutus on suuri!
nanottoa neonikotinoidien hyväksyttävyyteen. EASAC:n laatimalla raportilla on todennäköisesti vaikutusta komission tuleviin päätöksiin. Raportti kallistuu kyseenalaistamaan
neonikotinoidien tarpeellisuuden maataloudessa, joten lain ja asetusten puitteet neonikotinoidien käytölle lienevät tulevaisuudessakin nihkeät EU:ssa.
Niinpä. Tapahtuupa lainsäädännössä sitä
taikka tätä, varmaa on, että öljykasvien viljely Suomessa on muutostilassa. Toivon kuitenkin, että myös tulevina kesinä kansallismaisemaamme värittävät kirkkaankeltaiset täplät, pörisevine pörriäisineen.
Uusinta uutta
Lisätietoja aiheesta:
Huhtikuun alussa EASAC (European Academies Science Advisory Council) julkaisi selvityksen (Ecosystem services, agriculture and
neonicotinoids, April 2015), jossa arvioidaan
monipuolisesti neonikotinoidien vaikutusta,
ei vain pölyttäjiin, vaan myös koko viljelyympäristöön, sosioekonomisia ja poliittisia
näkökulmia unohtamatta. EU:n komissiolta
odotetaan tämän vuoden aikana uutta kan-
NEOMEHI-hanke: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/hankkeet/NEOMEHI
EASAC-raportti: http://www.easac.eu/home/reports-and-statements/detail-view/article/ecosystem-se.html
Tukes: www.tukes.fi
Kirjoittaja on ylitarkastaja Turvallisuus- ja
kemikaalivirastossa (Tukes).
Kasvinsuojeluseuran
internetsivut uudistuvat!
Kasvinsuojeluseuran nettisivut saavat kevään aikana uuden ilmeen ja
selkeämmän sisällön. Sivuilta löydät tiedot seuran tapahtumista ja
kokouksista, jaostojen kuulumiset sekä olennaiset ja ajan tasalla olevat
yhteystiedot. Sivuilta löydät myös yhteydenottolomakkeen hallitukselle
ja jaostoille.
Uutta sivuilla on ulkoasun lisäksi myös sisällössä. Etusivun uutispalkissa jaetaan kasvinsuojelun ajankohtaisia uutisia ja tiedotteita.
Seuran toiminnasta kerrotaan kokouspöytä-
60
kirjojen lisäksi myös raporteilla kokouksista
ja tapahtumista. Uutisista ja tapahtumista voi
tilata RSS- ja Atom-syötteen ns. syötteenlukijaan tai vaikkapa omaan sähköpostiohjelKasvinsuojelulehti
2 • 2015
maan. Jäsenet voivat tilata myös Kasvinsuojeluseuran uutiskirjeen sähköpostiin. Seuran
tapahtumiin ilmoittautuminen onnistuu jatkossa sähköisten ilmoittautumislomakkeiden
avulla.
Kasvinsuojeluseuran vanha tuhoojatietokanta ja tasapainoisen kasvinsuojelun nettioppaat ovat jatkossa avoimia kaikille ja niihin pääsee siirtymään uusilta sivuilta. Tietokantaa ja nettioppaita käyttäessä tulee kuitenkin muistaa että ne saattavat sisältää osittain jo vanhentunutta tietoa. Sanastojaoston
kasvinsuojelun sanastoihin on myös jatkossa
vapaa pääsy kaikille. Valmiit sanastot löytyvät sanastojaoston alasivulta.
Jäsenien palvelut käyttöön
kirjautumalla
Kasvinsuojelulehti on sivujen kautta saatavilla rekisteröityneille jäsenille sähköisenä versiona. Kannattaa siis käydä kirjautumassa sivuille! Täältä kautta löydät linkin myös Kasvinsuojelulehden Facebook-sivulle.
2 • 2015 Kasvinsuojelulehti
Seuran jäsenet saavat käyttäjätunnukset
uusille sivuille lähettämällä sähköpostiviestin
osoitteeseen juha.tuomola@evira.fi. Viestiin
voi laittaa aiheeksi vaikka ”Haluaisin käyttäjätunnukset Kasvinsuojeluseuran nettisivuille”. Vastauksena lähetetään aloitussalasana,
jonka voi käydä myöhemmin muuttamassa.
Sähköpostiosoite toimii käyttäjätunnuksena.
Uusien jäsenien kannattaa käyttää etusivun
”Liity jäseneksi” toimintoa.
Sivuille kirjautumisen jälkeen voi omia jäsentietojaan käydä muuttamassa tarpeen mukaan. Esimerkiksi osoitemuutokset voi käydä
itse korjaamassa jäsentietoihin, eikä niistä
tarvitse erikseen ilmoittaa toimistolle. Kirjautuneet jäsenet voivat myös halutessaan saada
Kasvinsuojelulehden ja jäsenlaskun sähköpostitse, paperisten versioiden sijaan. Lisäksi
jäsenet voivat tilata Kasvinsuojeluseuran sähköisen uutiskirjeen.
Sivut löydät osoitteesta: www.kasvinsuojeluseura.fi. Tervetuloa tutustumaan!
61
Kuulumisia vuosikokouksesta
Pidimme Kasvinsuojeluseuran vuosikokouksen Tieteiden talolla 19.3. Kokouksessa käsittelimme muun muassa seuran taloustilannetta, valitsimme hallitukseen kaksi uutta jäsentä, palkitsimme kolme ansioitunutta opinnäytetyötä sekä keskustelimme seuran tämän ja
viime vuoden toiminnasta.
Kasvinsuojeluseuran toiminnan haasteena
on rahoituksen turvaaminen. Vuoden 2014
tulos oli harmillisesti negatiivinen tilikauden
alijäämän ollen selvästi miinuksen puolella.
Huonoon tulokseen vaikuttivat muun muassa arvioitua vähäisempi tarve seuran järjestämille kasvinsuojelukoulutuksille ja vähäinen
kirjamyynti.
Olemme hallituksessa ryhtyneet toimenpiteisiin seuran talouden parantamiseksi. Yhte-
nä tavoitteenamme on aktivoida opiskelijoita
mukaan seuran toimintaan. Aloitimme työn
valitsemalla vuosikokouksessa hallitukseen
opiskelijaedustajan. Kokoukseen saapui neljä ehdokasta, joista valitsimme hallitukseen
äänestämällä Sampo Murasen. Sampo on
Helsingin yliopistossa maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa ensimmäisen
vuoden opiskelija. Toiseksi uudeksi hallituksen jäseneksi valitsimme Tero Hirven. Tero
toimii Fazerilla viljanhankintapäällikkönä.
Sekä vuosikokouksessa että viimeisimmässä hallituksen kokouksessa ehdotettiin, että
seuraan perustettaisiin opiskelijajaosto. Jaoston tavoitteena olisi tehdä seuran toiminnasta opiskelijoille houkuttelevampaa. Hallituspaikasta kiinnostuneet opiskelijat voisivat
Kokouksen osallistujia Tieteiden talolla.
62
Kasvinsuojelulehti
2 • 2015
toimia uuden jaoston perustajina. Päätämme
jaoston perustamisesta hallituksen seuraavassa kokouksessa kesäkuun alussa.
Palkitsimme vuosikokouksessa 250 euron
suuruisella stipendillä kolme opinnäytetyötä.
Stipendin saaneista töistä voi lukea enemmän Kasvinsuojelulehden tulevista numeroista. Vuosikokouksessa kuulimme Layla
Höckerstedtin esityksen työstään ”Sienten
Phyllachora maydis Maubl. ja Monographella maydis Müller & Samuels aiheuttaman asfalttilaikkutaudin esiintyvyys maissilla (Zea
mays L.) Nicaraguassa”. Muut palkittavat työt
olivat Heidi Istolahden työ ”Spongospora
subterranea, levinneisyys ja geneettinen monimuotoisuus Suomessa” ja Janne Välimaan
työ ”Viljelykierron vaikutus kevätvehnän satoon kynnetyllä ja suorakylvetyllä maalla”.
Kävimme kokouksessa läpi viime vuoden toimintakertomuksen ja tämän vuoden toimintasuunnitelman. Seuran jaostot
järjestävät vuosittain
kesäretkiä, joissa tutustutaan jaostojen toiminnan kannalta mielenkiintoisiin kohteisiin. Viime kesänä
kohteina olivat esimerkiksi metsäjaoston järjestämä retki tutustumaan kirjanpainajatuhoihin Lapinlahdelle
sekä asunto- ja elintarvikejaoston retki Fumigants & Pheromones -konferenssiin Krakovaan. Lisäksi jaostot
järjestävät seminaari-
2 • 2015 Kasvinsuojelulehti
Pertti Rajala (vasemmalla) ja Heikki Jalli
kukittamassa Layla Höckerstedtiä stipendin ansiosta.
päiviä, joissa puhutaan jaostojen toimialojen
ajankohtaisista asioista. Vuosittain järjestettäviä seminaareja ovat peltokasvijaoston järjestämät Kasvinsuojelupäivä ja Syyspuinti sekä
asunto- ja elintarvikejaoston järjestämä Tuhoeläintorjuntapäivä.
Kasvinsuojeluseuran ajankohtaisista asioista voi lukea lisää seuran nettisivuilta osoitteesta www.kasvinsuojeluseura.fi. Tulevaisuudessa uudistuvilta nettisivuilta löytyvät
muun muassa vuosikokouksen ja hallituksen
kokousten pöytäkirjat.
Hyvää kevään alkua kaikille!
Lotta Kaila
Kasvinsuojeluseuran sihteeri
63
KASVINSUOJELUSEURAN
KESÄRETKI VIROON 10.–12.6.2015
Kasvinsuojeluseura ry:n suosittu kesäretki järjestetään tänä vuonna Viroon. Retkellä
vieraillaan virolaisilla peltopäivillä ja tutustutaan mahdollisiin tuleviin kotimaan kasvukauden kasvinsuojelullisiin haasteisiin maatila- ja koetoimintakohteilla.
Retkelle lähdetään Matka-Niinimäen bussilla Jokioisilta M-talon parkkipaikalta keskiviikkona 10.6.2015 klo 18.00 aikoihin, josta matka jatkuu Helsinkiin Katajanokan
satamaan. M/S Viking XPRS lähtee satamasta klo 21.30.
Seuraavana aamuna matkaamme samalla bussilla Kehtnaan Viron peltopäiville, josta illaksi siirrymme Tarttoon. Siellä majoittaudutaan kaupungin parhaaseen hotelliin,
Dorpat Hotelliin. Illan aikana tutustutaan kaupunkiin ja nautitaan päivällinen. Perjantaina tutustutaan ammattikohteisiin. Laiva lähtee kotimatkalle satamasta klo 18.00,
mutta sitä ennen nautimme jo laivalla Buffetin antimista klo 17.30 lähtien. Helsinkiin
saavutaan klo 20.30 ja kotimatka jatkuu Matka-Niinimäellä.
Retken hinta on enintään 290 €/seuran jäsen (ei jäsenet 310 €) kattaen ohjelman,
ruokailut, yöpymisen ja bussikuljetuksen Jokioisilta.
ILMOITTAUTUMINEN:
Ilmoittautuminen 30.4.2015 mennessä 0500 226 505/Artonmatkat. Ilmoittautuessasi muista mainita mm. mahdolliset ruoka-aineallergiat ja mistä tulet kyytiin.
Lisätietoja peltokasvijaoston puheenjohtajalta tai sihteeriltä:
asmo.saarinen@berner.fi / 0500 703 420 tai
merja.hognasbacka@luke.fi / 029 532 6157 sekä www.kasvinsuojeluseura.fi.