1. No category

VESISTÖTARKKAILU 2014
16X236418
3.7.2015
VAPO OY
Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2014
Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella
1
Vapo Oy
Läntisen Suomen Pirkanmaan turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2014
Sisältö
1
JOHDANTO ...................................................................................................................... 3
2
TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA .................................... 3
2.1
2.2
Veden laatuun liittyviä muuttujia ..................................................................................... 4
Turvetuotannon käsitteitä ................................................................................................. 5
3
SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA........................................................................... 8
3.1
3.2
3.3
Lämpötila ........................................................................................................................... 8
Sadanta ............................................................................................................................... 9
Lumitilanne ........................................................................................................................ 9
4
TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS .. 10
4.1
4.2
4.3
5.2
5.3
5.4
5.5
5.6
5.7
Yleistä ............................................................................................................................... 10
Vesistötarkkailun näytteenotto ....................................................................................... 10
Vesinäytteiden analysointi ............................................................................................... 11
Tuotantoalueet ................................................................................................................. 12
Ominaiskuormitussuot v. 2014 ........................................................................................ 13
Ominaiskuormitussoiden valumat v.2014 ....................................................................... 14
Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu ........................................................ 15
Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut ........................................................................ 16
Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina ............................................................................. 18
6
VUOSIKUORMITUS VUONNA 2014 ........................................................................... 18
6.1
6.2
Yleistä ............................................................................................................................... 18
Kokonaiskuormitus.......................................................................................................... 19
7
VESISTÖTARKKAILUT 2014....................................................................................... 21
7.1
7.2
Yleistä ............................................................................................................................... 21
Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna
2014................................................................................................................................... 21
8
KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35........................................................................ 22
8.1
8.1.1
8.2
8.2.1
8.2.2
8.2.3
8.2.4
8.2.5
8.3
8.3.1
8.3.2
Vanajaveden ja Pyhäjärven alue ..................................................................................... 25
Hanhisuo (Urjala) .............................................................................................................. 25
Ähtärin ja Pihlajaveden reitti.......................................................................................... 26
Kokkoneva ja Sarvanneva (Virrat) ..................................................................................... 26
Korteneva (Virrat).............................................................................................................. 30
Pihtineva (Virrat) ............................................................................................................... 31
Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu/Virrat) ............................................................................. 33
Alastaipaleensuo (Ähtäri/Virrat) ........................................................................................ 34
Ikaalisten reitti ................................................................................................................. 36
Lylyneva (Parkano)............................................................................................................ 36
Hirvineva-Kirjasneva (Kihniö) ........................................................................................... 37
2
8.3.3
8.3.4
8.3.5
8.3.6
8.3.7
8.3.8
8.3.9
8.3.10
8.4
8.4.1
Hakonevat (Kihniö) ............................................................................................................42
Nimetönneva - Sammakkolamminneva (Virrat/Ylöjärvi) ....................................................43
Aitonevat ja Talasneva (Kihniö) .........................................................................................44
Sydänmaanneva-Nokilammenneva-Pirttineva (Kihniö/Parkano) .........................................49
Nivusneva (Parkano) ..........................................................................................................52
Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia) ..................................................................................55
Latikkaneva ja Ristineva (Parkano) .....................................................................................58
Saarikeidas, Lauttaneva-Haukkaneva, Mustakeidas, Vuorenpään-Vatilähteenneva
(Jämijärvi/Ikaalinen) ...........................................................................................................62
Loimijoen alue ..................................................................................................................65
Arkkuinsuo ja Isosuo (Punkalaidun) ................................................................................... 65
9
KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 42 .................................................................................67
9.1
9.1.1
Seinäjoen valuma-alue ......................................................................................................68
Hietasalonneva - Tuuranneva (Virrat/Seinäjoki) .................................................................68
10
KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36 .............................................................................69
10.1
10.1.1
10.2
10.2.1
Suomijoen valuma-alue ....................................................................................................70
Pohjoisneva (Parkano) ........................................................................................................ 70
Karvianjoen yläosan alue .................................................................................................71
Alkkia (Parkano/Karvia) .....................................................................................................71
11
VESISTÖTARKKAILUYHTEENVETO .......................................................................73
12
VIITTEET ........................................................................................................................74
Liitteet
Liite 1
Liite 2
Vapon Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 2014 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella
Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2014
Pöyry Finland Oy
Jorma Keränen (FM)
Antti Leskelä (FM)
Yhteystiedot
Paristotie 15
67900 Kokkola
puh. 010 33 28210 (Jorma Keränen)
sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com
www.poyry.fi
3
1
JOHDANTO
Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon
tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, LounaisSuomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut.
Vuonna 2014 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n 23.12.2013 ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-,
päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille 2014 – 2018.
Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2014 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu
siten, että tarkkailualueen ELY -keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten
ELY -keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY -keskuksilla.
Kekkilä Oy:n ja yksityisten tuottajien turvetuotantoalueiden kuormituksia ei enää vuodesta 2014 lähtien raportoida Vapo Oy:n tarkkailujen yhteydessä.
Vuonna 2014 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella oli 32 tuotantoalueella 68 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2014 ja
mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien
ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. Vuoden 2014 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi Nablabs Oy ja raportoinnista Pöyry Finland Oy.
Pirkanmaan alueella tehtiin vuonna 2014 biologista seurantaa kuudella eri järvellä, joka
sisälsi piilevämäärityksiä kuuden järven litoraalinäytteistä. Näytteet otti Pöyry Finland
Oy ja määritykset teki ECO Monitor, joka on raportoinut tulokset erillisenä yhteenvetona.
2
TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA
Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia
vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin
saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa.
Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää
terminologiaa.
Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä
ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993).
4
2.1
Veden laatuun liittyviä muuttujia
a-klorofylli, µg/l
a-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä
olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat
karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40
µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä.
Fosfori (KOK-P) µg/l
Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää.
Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne.
Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun
mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15-25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25-100 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100
µg/l ylirehevyyttä.
Fosfaattifosfori (PO4-P) µg/l
Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys
runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet
kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän.
Typpi (KOK-N) µg/l
Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin
ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle
400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 400-600 µg/l kuvaavat lievää
rehevöitymistä, pitoisuudet 600-1500 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä.
Ammoniumtyppi (NH4-N) µg/l
Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden pH-arvoa. Ammoniumtyppi on
suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä.
Kiintoaine mg/l
Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista
ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka)
tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen.
Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän
ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä
kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat
hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen.
5
Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) mg/l O2
Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä
kiintoainetta. Usein korkeat CODMn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä,
mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on
runsaasti soita, joten meillä vesien CODMn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l.
Sähkönjohtokyky (mS/m)
Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin.
Sameus (FTU/FNU)
Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä
olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen.
Rauta (Fe) µg/l
Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea.
Happamuus eli pH-arvo
pH eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien pH-arvo on yleensä lievästi hapan, pH 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden pH-arvon selvästi yli pH 7:ään. Humusvedet ovat
happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla pH-arvot ovat usein alle pH 6:n.
Happipitoisuus mg O2/l, %-kyll
Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä
esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O2/l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla
tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään
sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella.
Väriluku mgPt/l
Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä
on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat
kirkkaita jos väriluku on alle 40 mgPt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgPt/l.
2.2
Turvetuotannon käsitteitä
Bruttokuormitus
Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö.
6
Humus
Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus
on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus
toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä ja lisää veden
puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) ja veden
väriarvon avulla. COD Mn- ja väriarvoja nostavat kuitenkin myös muut syyt, eikä näillä
menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta.
Jako-oja
Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle.
Kasvillisuuskenttä
Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin
sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi
puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla.
Kemikalointi
Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja
ravinteet laskeutettavaan muotoon.
Keräilyoja
Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön
Kokoojaoja
Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat
Kosteikko
Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä.
Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on
tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas.
Kuntoonpanovaihe
Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä.
Kuormitus (päästö)
Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi).
Laskeutusallas
Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja
siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta.
Laskuoja
Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön.
7
Lohko
Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala.
Maaperäimeytys
Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä
imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön.
Mittapato
Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata
alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m3/päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen
purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari.
Nettokuormitus
Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään
luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö.
Ominaiskuormitus
Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä
tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km2 vuosi).
Pintavalutus (kenttä)
Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen
suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten,
kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole
mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään
ojitettua aluetta.
Reunaoja (ympärysoja)
Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja
ympäröi tuotantoaluetta
Sarka
Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla
Sarkaoja
Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan
Sarkaojapidätin (virtaamansäätö)
Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia
Valuma
Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2)
Valunta
Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä
tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä)
8
Virtaama
Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m3/s)
Ylivuotokenttä
Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan
aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi.
Ympäristölupa
Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10
ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy
yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita.
YVA
YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia.
3
SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA
Pirkanmaan turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Tampere sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna
2014 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja.
3.1
Lämpötila
Vuoden 2014 keskilämpötila (5,8 oC) oli Tampereella 1,4 astetta vertailukauden 1981–
2010 keskilämpötiloja korkeampi. Vuosi 2014 oli 0,4 astetta edellistä vuotta lämpimämpi (kuva 1). Hydrologista vuotta 2014 tarkasteltaessa marras- ja joulukuu 2013 olivat tavallista lämpimämpiä. Sen sijaan tammikuu 2014 oli 2,6 astetta pitkän ajan keskiarvoa kylmempi. Talven 2013–2014 keskilämpötilat olivat 0 oC:n alapuolella joulukuusta maaliskuuhun. Helmi- ja maaliskuu olivat tavanomaista lämpimämpiä. Kesäkuussa oli tavanomaista viileämpää, mutta heinä- ja elokuussa keskimääräistä lämpimämpää. Heinäkuu oli vuoden 2014 lämpimin kuukausi. Syksy ja myös koko loppuvuosi 2014 olivat hieman vertailujaksoa 1981 - 2010 lämpimämpiä.
Vuonna 2014 terminen kasvukausi alkoi Pirkanmaalla 17.4. eli noin viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Terminen kasvukausi päättyi 14.10. eli hieman aikaisemmin kuin
vuosina 1981 – 2010 keskimäärin (Ilmatieteen laitos 2014). Terminen kasvukausi alkaa
kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt
vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella.
9
Kuva 1
Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Tampereella vuosina 2012 - 2013 ja
vertailuajanjaksona 1981 - 2010.
3.2
Sadanta
Vuonna 2014 Pirkanmaalla saatiin sateita vertailujakson 1981 – 2010 keskiarvoa (598
mm) vähemmän (526 mm). Keskimääräistä enemmän satoi vain kesä-, elo ja joulukuussa (kuva 2). Kesä- ja elokuu olivat vuoden sateisimmat kuukaudet. Tavanomaista vähäsateisempaa oli huhtikuussa ja syyskuussa, jolloin sademäärät jäivät alle puoleen keskimääräisestä.
Kuva 2
Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Tampereella vuosina 2013 - 2014 ja vertailuajanjaksona 1981-2010.
3.3
Lumitilanne
Pirkanmaalla lunta oli talvella 2013 - 2014 keskimääräistä vähemmän, sillä lunta oli alle
10 cm joulukuusta helmikuuhun (kuva 3). Maaliskuussa 2014 lumet olivat jo sulaneet
kokonaan.
Pirkanmaalla termisen talven 2013–2014 alku vaihteli maakunnan eri osissa. Pohjoisimmissa osissa talvi alkoi 20.11.2013, mutta eteläisimmissä osissa vasta 10.1.2014.
Keskimäärin terminen talvi alkaa Pirkanmaalla 11-16.11.
10
Terminen talvi loppui jo 22.2.2014, kun keskimäärin se loppuu vasta 26-31.3. Terminen
talvi kesti siten Pirkanmaan eteläosissa vain 43 vrk ja pohjoisosissa 125 vrk.
Kuva 3
Lumen syvyys Tampereella talvella 2013 - 2014 ja vertailuajanjaksolla 1981-2010.
4
TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS
4.1
Yleistä
Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja
alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vuoden 2014
kuormitustarkkailun on hoitanut Nablabs Oy. Vuosikuormitusten laskennan ja vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy.
Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesistönäytteiden otosta ja analysoinnista on vastannut vuonna 2014 Nablabs Oy. Vuosiyhteenvedot on laatinut Pöyry
Finland Oy.
4.2
Vesistötarkkailun näytteenotto
Vuonna 2014 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 229 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 445 havaintopaikalta. Pirkanmaan ELYkeskuksen alueelta on tarkkailussa mukana 22 järvihavaintopistettä ja 46 virtavesipistettä (taulukko 1).
Taulukko 1
Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2014.
ELY-keskus
Häme
Keski-Suomi
Varsinais-Suomi
Etelä-Pohjanmaa
Pirkanmaa
yhteensä
Vesistötarkkailupisteitä
Joet Järvet yhteensä
20
10
30
83
62
145
64
4
68
96
38
134
46
22
68
309
136
445
11
Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa;
4.3
-
Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja
heinä-elokuussa
-
Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin,
elokuussa ja syys-lokakuussa
Vesinäytteiden analysointi
Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti.
Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan.
Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi
tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä.
Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit :
Järvipisteet
lämpötila
näkösyvyys
happi (pitoisuus, kyll- %)
sähkönjohtavuus
kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS)
sameus
pH
väri
CODMn (kaikki syvyydet)
Kokonaisfosfori
Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.30.8.)
Kokonaistyppi (kaikki syvyydet)
NO3/NO2-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)
NH4-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)
rauta
klorofylli-a (0-2 m, ajalla 1.5.–31.10.)
Jokipisteet
lämpötila
sähkönjohtavuus
kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS)
sameus
pH
väri
CODMn (kaikki syvyydet)
Kokonaisfosfori
Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)
Kokonaistyppi (kaikki syvyydet)
NO3/NO2-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)
NH4-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)
rauta
12
5
TURVETUOTANNON KUORMITUS 2014
5.1
Yleistä
Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2014
yhteensä 232 tuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotantopinta-ala oli 21 435 ha. Levossa oli 1 106 ha ja valmistelussa 1 441 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan 3 412 ha (taulukko 2).
Taulukko 2
Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri
ELY-keskuksten alueilla vuonna 2014.
Pinta-ala, ha
Vapo Oy
Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut
alle 5 v
5.2
Yhteensä
Häme
Pirkanmaa
Varsinais-Suomi
Keski-Suomi
Etelä-Pohjanmaa
579
1 901
4 077
3 693
11 185
56
190
20
204
635
6,0
45
66
443
881
45
520
379
539
1 929
687
2 656
4 542
4 879
14 630
Yhteensä 2014
21 435
1 106
1 441
3 412
27 393
Tuotantoalueet
Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon
232 tuotantoaluetta kuivatusvedet 298 eri reittiä pitkin (3. jakovaiheen vesistöt). Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 17
eri vesistöalueen varrella (taulukko 3). Eniten tuotantosoita tai niiden osia oli Kokemäenjoen vesistöalueella, jossa sijaitsi kaikkiaan 88 tuotantoaluetta. Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 102 ha) koko läntisen Suomen tarkkailun tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 23,1 %. Kymijoen vesistöalueella oli 68 ja Kyrönjoen
vesistöalueella 40 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 420 ha) edusti 20,9 % kaikesta Vapon läntisen Suomen tuotantoalasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 18,3 %. Karvianjoen vesistöalueella (26 kpl) oli 11 % tuotannossa olevasta pinta-alasta. Muiden 13 vesistöalueen osuus
tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 26,8 %.
Taulukko 3
Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri
vesistöalueilla vuonna 2014.
Pinta-ala, ha
Vesistöalue
Tuotannossa Levossa
14 Kymijoen vesistöalue
18 Porvoonjoen vesistöalue
27 Paimionjoen vesistöalue
28 Aurajoen vesistöalue
33 Lapinjoen vesistöalue
35 Kokemäenjoen vesistöalue
36 Karvianjoen vesistöalue
37 Lapväärtinjoen vesist öalue
38 Teuvanjoen vesistöalue
39 Närpiönjoen vesistöalue
42 Kyrönjoen vesistöalue
44 Lapuanjoen vesistöalue
46 Purmonjoen vesistöalue
47 Ähtävänjoen vesistöalue
48 Kruunupyynjoen vesistöalue
49 Perhonjoen vesistöalue
83 Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue
Yhteensä 2014
3 804
27
67
65
79
5 102
2 605
340
129
276
4 420
1 079
138
951
701
1 144
509
21 435
Valmistelussa
264
357
195
20
353
5
49
76
155
19
179
199
262
126
100
71
41
77
1 106
1 441
Tuotannosta poistunut
alle 5 v
578
0,5
665
381
100
3
36
980
409
97
21
142
3 412
Yhteensä
5 003
27
67
65
79
6 315
3 010
490
132
312
5 737
1 769
238
1 137
942
1 562
509
27 393
13
Vapo Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevien soiden yleisin käytössä oleva vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 61 %:lla tarkkailun tuotantoalasta (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) on alimpana vesienkäsittelymenetelmänä käytössä ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 25 %:lla tuotantoalasta alin vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen kosteikko, kasvillisuuskenttä,
ruokohelpikosteikko tai vastaava käsittelymenetelmä. Vuonna 2014 perustason vesienkäsittelymenetelmä oli käytössä noin 6 %:lla tuotantoalasta. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat, päisteputkipidättimet sekä virtaamansäätö. Vapon ympäristötavoitteena on että vuoden 2014
loppuun mennessä paras käyttökelpoinen vesienkäsittelytekniikka (BAT) on käytössä
kaikilla kohteilla.
5.3
Ominaiskuormitussuot v. 2014
Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat
vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailussa oli vuonna 2014 mukana viiden ELY-keskuksen alueella noin 125 ympärivuotista
päästötarkkailuasemaa, joilla oli käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Näistä 57
päästötarkkailupisteeltä saatiin kuormitustiedot (vedenlaatu ja jatkuvatoimiset virtaamat) koko hydrologiselta vuodelta 2014 (taulukko 4). Ominaiskuormitussoiksi kaikkia
ympärivuotisia tarkkailukohteita ei voitu ottaa mukaan, koska tarkkailu loppui tai aloitettiin kesken vuoden tai virtaamamittauksessa oli ongelmia. Ympärivuotisia tarkkailupisteitä, joissa on jatkuvatoiminen virtaamamittaus, on lisätty huomattavasti aikaisemmista vuosista.
Ominaiskuormitussoiden tarkkailuasemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli
yhteensä 6 949 ha, mikä on noin 25 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta (27 393 ha). Kuormituslaskentaan
käytettävä pinta-ala sisältää tuotannossa, levossa, valmistelussa ja alle 5 v sitten poistuneet alueet.
Vuonna 2014 ominaiskuormitussoista kaikkiaan 35 suolla oli käytössä pintavalutus, 4
suolla kasvillisuuskenttä, 16 kosteikko ja 2 suolla tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi. 57 ominaiskuormitussuosta tuotannossa oli 50 ja valmistelussa 7.
Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailu kattaa varsin suuren maantieteellisen alueen. Tästä johtuen ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11
eri osa-alueeseen. Lisäksi kunkin alueen sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin ja kuntoonpanovaiheessa oleviin, mikäli molempia kohteita kuului kyseiseltä alueelta ominaiskuormitussoihin.
14
Taulukko 4
Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna 2014.
Ympärivuotiset ominaiskuormitussuot vuonna 2014
Suo
Paikkakunta
Alue A (n=4)
Okssuo pvk ap
Okssuo kost. Ap
Rinnansuo kem ap
Varsansuo kem ap
Alue B (n=5)
Isosuo Kost eikot ap
Nanhiansuo pvk ap
Hakasuo kost. Ap
Lammisuo pvk 1 ap
Jout suo pvk ap
Alue C (n=3)
Helminkäiskeidas pvk ap
Leppisuot 1 kost. Ap
Leppisuot 2 pvk ap
Alue D (n=4)
Höystösensuo, kasv.kenttä ap
Mesiänsuo pvk ap
Jokipolvensuo kasv.kenttä ap
Havusuo kost. Ap
Alue E (n=6)
Satamakeidas pvk ap
Kurkikeidas kasv.kenttä ap
Jämiänkeidas kost ap
Jämiänkeidas pvk ap
Ristineva pvk ap
Saarikeidas, kost. Ap
Alue F (n=4)
Sammatinneva pvk ap
Iso-korvaneva lo2 ap
Palloneva kost.3 ap
Riihineva pvk ap
Alue G (n=2)
Lammasneva kosteikko 1 ap
Takaneva Kost. Ap
Alue H1 (n=10)
Mäkikylänsuo kosteikoiden ap
Kalmuneva kosteikko ap
Valkeissuo lo ap
Palosuo pvk ap
Pirtt i-Peurusuo pvk 1 ap
Pirtt i-Peurusuo pvk 2 ap
Mahasuo pvk 3 ap
Raatteikonsuo pajukenttä 5
Raatteikonsuo Ruokohelpikentt ä 5
Saarekeneva kost eikko 9 ap
Alue H2 (n=5)
Hirvisuo pvk ap
Heposuo pvk ap
Lapsukansuo pvk 1 ap
Lapsukansuo pvk 2 ap
Lapsukansuo pvk 3 ap
Alue I1 (n=3)
Naarasneva pvk4 ap
Pannuneva pvk ap
Lypsinneva kost.1 ap
Alue I2 (n=2)
Kalliosuo pvk 1 ap
Kalliosuo pvk 2 ap
Alue J (n=8)
Korpisalonneva lo7 pvk ap
Kapustaneva pvk ap
Pyymaanneva pvk 3 ap
Porrasneva pvk 5 lo1
Jauhoneva pvk 3 ap
Kairinneva pvk 3 ap
Kairinneva kosteikko 2 ap
Iso-Saapasneva pohj. ap
Alue K (n=1)
Purontausneva pvk ap
Yhteensä
5.4
ELY-keskus
Vesiensuojelutaso
Näytteet Mittapadon
yht.
valuma-alue
kpl
ha
Tammela
Tammela
Tammela
Ypäjä
Häme
Häme
Häme
Häme
Pintavalutus
Kosteikko
kemikalointi
kemikalointi
25
27
29
15
75,3
75,6
51,0
26,4
Punkalaidun
Huittinen
Huittinen
Köyliö
Eura
Pirkanmaa
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Kosteikko
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
25
23
23
24
23
339,4
88,3
58,7
205,2
190,2
Isojoki
Siikainen
Siikainen
Etelä-Pohjanmaa
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
26
17
28
114,0
106,6
91,5
Joutsa
Joutsa
Joutsa
Joutsa
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi)
Pintavalutus
Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi)
Kosteikko
23
25
24
25
19,0
56,4
29,8
71,4
Honkajoki
Kankaanpää / Honkajoki
Kankaanpää
Kankaanpää
Parkano
Jämijärvi
Etelä-Pohjanmaa
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Pirkanmaa
Pirkanmaa
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
25
24
23
24
25
24
189,5
214,1
92,4
423,3
170,1
105,1
Seinäjoki
Etelä-Pohjanmaa
Jalasjärvi
Etelä-Pohjanmaa
Kauhajoki / Jalasjärvi / Kurikka Etelä-Pohjanmaa
Alavus
Etelä-Pohjanmaa
Pintavalutus
Kosteikko
Kosteikko
Pintavalutus
21
21
22
22
162,5
354,8
365,6
43,1
Teuva
Kurikka
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Kosteikko
Kosteikko
24
24
155,9
70,4
Ähtäri
Keuruu
Pet äjävesi
Jyväskylä
Mult ia
Mult ia
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Etelä-Pohjanmaa
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Kosteikko
Kosteikko
Perust aso / pvk
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Kasvillisuuskenttä (Pajukentt ä)
Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi)
Kosteikko
23
30
23
22
24
19
23
18
20
21
98,7
88,3
68,7
135,8
101,4
77,9
22,6
32,0
32,0
24,8
Mult ia
Keuruu
Multia/Petäjävesi
Multia/Petäjävesi
Multia/Petäjävesi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
22
28
26
21
27
49,1
45,4
40,2
36,4
41,1
Soini
Soini
Soini
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
24
26
28
219,2
84,4
369,4
Soini
Soini
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Pintavalutus
Pintavalutus
25
25
21,4
68,1
Vimpeli
Veteli
Evijärvi / Lappajärvi
Evijärvi / Kauhava
Veteli
Halsua
Halsua
Evijärvi / Lappajärvi
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
26
25
27
24
21
24
21
10
266,9
171,8
237,7
121,8
87,3
167,0
151,5
66,8
Pihtipudas
57 kpl
Keski-Suomi
Pintavalutus
27
1341
75,3
6949
Ominaiskuormitussoiden valumat v.2014
Hydrologisen vuoden (1.11.2013–31.10.2014) kaikkien ominaiskuormitussoiden (57
kpl) keskivaluma oli 12,7 l/s km2. Ominaiskuormitussuot sijaitsevat maantieteellisesti
laajalla alueella, joten myös valumissa on suuria eroja eri alueiden kesken.
15
5.5
Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu
Edellisiin vuosiin verrattuna ominaiskuormitussoiden keskimääräisissä pitoisuuksissa ei
tapahtunut suuria muutoksia (taulukko 5). Vuoteen 2013 verrattuna kohteiden keskimääräiset kiintoaine- ja typpi- ja rautapitoisuudet olivat pienempiä. Kokonaisfosforin
osalta keskimääräiset pitoisuudet olivat edellisvuoden tasolla ja COD Mn-arvo oli hieman
edellisvuotta korkeampi.
Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan
vuosikeskiarvojen vaihtelua. Myös sääolot, erityisesti valumat, sekä turvetuotantoon
liittyvät kaivuut ym. työt vaikuttavat pitoisuuksiin.
Luonnontilaisiin soihin verrattuna voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan
humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli melko paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat luonnontilaisia soita korkeammat ja pitoisuuksissa oli
huomattavaa vaihtelua tarkkailukohteiden ja näytteenottokertojen välillä.
Vuositasolla veden pH oli keskimäärin 5,1. Happamin keskimääräinen pH oli Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (pH 4,1). Myös Varsansuon kemikaloinnin
alapuolisella pisteellä vesi oli hapanta (pH 4,4). Molemmilla tarkkailupisteillä vesienkäsittelymenetelmänä on kemikalointi, mistä johtuen purkautuvat vedet ovat happamia.
Lähimpänä neutraalia vesi oli Satamakeitaan, Mäkikylänsuon ja Leppisuot 1:n tarkkailupisteillä. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn-arvo) oli vuositasolla keskimäärin 47
mg O2/l, suurin Okssuon kosteikolla (90 mg O2/l) ja pienin Satamakeitaan pintavalutuskentällä (15 mg/l O2). Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 6,8 mg/l. Keskimäärin korkein kiintoainepitoisuus mitattiin Varsansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (28 mg/l). Alhaisin kiintoainepitoisuus
mitattiin Jauhonevan pintavalutuskentältä 3, jossa 21 näytteen keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli 1,8 mg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kiintoainepitoisuutena on käytetty vertailuarvoa 1,0 mg/l (Ympäristöministeriö 2013).
Keskimäärin eniten kokonaisfosforia oli Nanhiansuon pintavalutuskentältä lähtevässä
vedessä (176 μg/l) ja vähiten Kairinevan pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (15
μg/l), kaikkien soiden vuosikeskiarvon ollessa 61 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin vertailupitoisuus on 20 μg/l (Ympäristöministeriö 2013).
Fosfaattifosforia ominaiskuormitussoiden purkuvesissä oli keskimäärin 19 μg/l.
Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin edellisvuoden tapaan Lammisuon pintavalutuskentältä 1 lähtevästä vedestä (3 867 μg/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Höystösensuolla (keskimäärin 685 μg/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli kaikkien ominaiskuormitussoiden purkuvedessä 1 453μg/l ja ammoniumtyppeä 378 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen vertailupitoisuus on 500 μg/l (Ympäristöministeriö 2013).
Rautapitoisin vesi oli Varsansuon kemikalointiaseman lähtevässä vedessä (8,4 mg/l).
Korkea rautapitoisuus on seurausta kemikaloinnissa käytettävästä ferrisulfaatista. Alhaisin keskipitoisuus raudan osalta oli Pirtti-Peurusuon pintavalutuskentällä 2 (0,56 mg/l).
Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 2,5 mg/l.
Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli pienin kasvillisuuskentillä ja pintavalutuskentillä. Kasvillisuuskentällisten kohteiden pitoisuudet olivat pienet myös muiden muuttujien osalta. Kohteet joilla vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi, kiintoainepitoisuudet olivat huomattavasti muita kohteita korkeammat. Vastaavasti kemikaloinnin vaikutuksesta CODMn –arvo oli alhainen. Verrattaessa vesienkäsittelymenetelmiä on huomioitava kohteiden määrä. Kemikalointi kohteita oli kaksi ja kasvillisuuskenttiä neljä.
16
Taulukko 5
Ominaiskuormitussoiden hydrologisen vuoden 2014 keskimääräinen vedenlaatu.
Sarakkeessa ”Alue” numero 1 tarkoittaa tuotantovaiheessa ja numero 2
kuntoonpanovaiheessa olevaa suota. Kuntoonpanovaiheen soita oli vain alueilla H ja I.
Suo
Alue
Hämeen ELY-keskus
Okssuo pvk ap
Okssuo kost. Ap
Rinnansuo kem ap
Varsansuo kem ap
Keski-Suomen ELY-keskus
Höystösensuo, kasv.kenttä ap
Mesiänsuo pvk ap
Jokipolvensuo kasv.kenttä ap
Havusuo kost. Ap
Kalmuneva kosteikko ap
Valkeissuo lo ap
Palosuo pvk ap
Pirtti-Peurusuo pvk 1 ap
Pirtti-Peurusuo pvk 2 ap
Mahasuo pvk 3 ap
Raatteikonsuo pajukentt ä 5
Raatteikonsuo Ruokohelpikenttä 5
Saarekeneva kosteikko 9 ap
Hirvisuo pvk ap
Heposuo pvk ap
Lapsukansuo pvk 1 ap
Lapsukansuo pvk 2 ap
Lapsukansuo pvk 3 ap
Purontausneva pvk ap
Varsinais-Suomen ELY-keskus
Nanhiansuo pvk ap
Hakasuo kost . Ap
Lammisuo pvk 1 ap
Joutsuo pvk ap
Leppisuot 1 kost. Ap
Leppisuot 2 pvk ap
Kurkikeidas kasv.kenttä ap
Jämiänkeidas kost ap
Jämiänkeidas pvk ap
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Helminkäiskeidas pvk ap
Satamakeidas pvk ap
Sammatinneva pvk ap
Iso-korvaneva lo2 ap
Palloneva kost.3 ap
Riihineva pvk ap
Lammasneva kosteikko 1 ap
Takaneva Kost. Ap
Mäkikylänsuo kosteikoiden ap
Naarasneva pvk4 ap
Pannuneva pvk ap
Lypsinneva kost.1 ap
Kalliosuo pvk 1 ap
Kalliosuo pvk 2 ap
Korpisalonneva lo7 pvk ap
Kapustaneva pvk ap
Pyymaanneva pvk 3 ap
Porrasneva pvk 5 lo1
Jauhoneva pvk 3 ap
Kairinneva pvk 3 ap
Kairinneva kosteikko 2 ap
Iso-Saapasneva pohj. ap
Pirkanmaan ELY-keskus
Isosuo Kosteikot ap
Ristineva pvk ap
Saarikeidas, kost. Ap
Vesiensuojelutaso
Näytteet
yht.
pH Kiintoaine
kpl
25°C
mg/l
Vedenlaatu
Typpi Amm.typpi
µg/l
µg/l
Fosfori
µg/l
Fosfaatti-P
µg/l
Rauta
mg/l
CODMn
mg O2/l
A
A
A
A
Pintavalutus
Kosteikko
kemikalointi
kemikalointi
25
27
29
15
5,1
5,3
4,1
4,4
6,4
3,6
12,0
28,1
1536
2033
1258
1737
208
786
511
557
94
40
25
87
23
3
6
17
3,2
1,7
6,5
8,4
71
90
28
22
D
D
D
D
H1
H1
H1
H1
H1
H1
H1
H1
H1
H2
H2
H2
H2
H2
K
Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi)
Pintavalutus
Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi)
Kosteikko
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Kasvillisuuskenttä (Pajukenttä)
Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi)
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
23
25
24
25
30
23
22
24
19
23
18
20
21
22
28
26
21
27
27
6,3
6,1
6,2
5,9
6,3
5,1
6,1
4,7
5,5
4,9
6,2
6,6
6,5
5,7
5,6
4,4
4,8
5,6
5,2
2,9
3,2
4,8
17,6
10,0
12,3
4,5
2,3
2,6
2,7
7,9
4,5
10,4
4,1
7,2
2,6
6,5
6,4
5,7
685
1557
891
2276
818
2380
1395
1353
1124
1099
1126
949
1341
1330
1545
1126
950
1746
2165
82
478
87
1093
60
716
115
205
123
158
245
127
355
154
528
107
82
521
743
15
22
19
51
36
100
85
66
91
30
64
51
56
68
91
164
112
126
65
3
4
3
21
8
27
33
14
52
6
24
21
14
27
38
101
61
54
11
1,2
1,7
1,9
5,9
4,0
3,7
1,5
1,1
0,56
1,9
2,9
3,0
2,4
0,93
1,6
1,1
0,97
3,6
2,0
16
36
25
35
20
70
38
54
46
44
32
28
28
47
46
59
48
58
62
B
B
B
B
C
C
E
E
E
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
23
23
24
23
17
28
24
23
24
5,0
4,7
6,4
5,8
4,5
6,5
5,9
4,4
6,1
9,4
5,7
15,8
11,9
6,1
3,8
6,8
1,8
4,3
1526
1183
3867
2011
1554
963
1323
1270
1244
146
38
2767
461
641
263
276
439
124
176
42
72
67
31
46
55
16
76
70
9
23
9
7
22
10
3
31
4,4
1,4
8,0
2,3
1,7
2,2
2,5
1,1
2,6
85
76
41
55
48
29
37
55
41
C
E
F
F
F
F
G
G
H1
I1
I1
I1
I2
I2
J
J
J
J
J
J
J
J
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Kosteikko
Pintavalutus
Kosteikko
Kosteikko
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
26
25
21
21
22
22
24
24
23
24
26
28
25
25
26
25
27
24
21
24
21
10
6,5
6,7
4,5
5,3
6,1
4,9
5,2
5,7
6,6
5,1
5,8
6,0
5,9
5,5
6,4
5,6
5,5
6,2
4,9
6,6
6,5
5,2
3,3
3,7
5,8
9,2
7,3
3,0
15,7
4,4
5,3
5,4
3,7
5,2
4,8
3,4
11,1
8,0
6,1
5,8
1,8
2,1
4,3
4,1
715
818
1242
1640
1197
1955
1412
1248
1475
1211
1560
1220
1664
1564
1938
1663
2307
1809
1435
863
1104
2040
39
141
207
294
211
539
349
106
312
82
509
115
700
426
631
495
629
485
229
126
137
1276
63
49
31
48
63
62
62
58
44
37
29
39
80
55
59
55
100
46
71
15
40
53
30
14
7
5
19
18
13
13
11
6
2
4
1,1
1,6
1,6
1,5
2,2
2,2
1,8
1,2
2,3
1,3
1,1
2,2
14
18
39
11
31
5
10
3
4,0
3,6
3,5
3,7
1,7
1,9
3,5
23
15
68
52
38
73
42
50
33
54
48
42
43
44
57
42
82
64
67
33
37
69
B
E
E
Kosteikko
Pintavalutus
Kosteikko
25
25
24
6,4
5,0
6,4
9,5
2,6
17,1
1473
854
1070
131
27
187
84
19
59
19
3
14
2,7
0,77
3,1
48
40
34
1341
1062
944
604
501
541
572
5,6
5,7
5,6
5,8
6,0
6,0
6,0
5,8
6,8
8,4
6,4
6,1
9,2
10,3
8,9
9,3
1453
1535
1612
1785
2185
1855
1794
2083
378
557
499
598
935
729
711
827
61
61
56
63
72
82
77
80
19
23
20
25
27
28
23
23
2,5
3,4
3,4
2,8
3,8
3,7
3,2
3,3
47
45
52
50
51
47
48
58
10
30
4,1
6,7
1,8
28
685
3867
27
2767
15
176
<5
101
0,56
8,4
15
90
1167
660
44
85
378
5,7
5,6
4,3
6,3
5,7
7,0
5,6
20,0
5,0
8,3
1458
1570
1498
913
1395
381
436
534
135
328
55
62
56
37
48
16
19
12
13
11
2,6
2,4
7,4
2,3
2,4
46
52
25
25
45
174
5,4
5,0
1418
360
100
56
1,6
49
ka 2014 (n=57):
ka 2013 (n=42):
ka 2012 (n=38):
ka 2011 (n=25):
ka 2010 (n=21):
ka 2009 (n=25):
ka 2008 (n=25)
ka 2007 (n=23)
Minimi:
Maksimi:
Suon käyttövaihe (ka):
Tuotanto (n=50)
Pintavalutus (n=28)
Kemikalointi (n=2)
Kasvillisuuskenttä (n=4)
Kosteikko (n=16)
Valmistelu (n=7)
5.6
Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut
Vuonna 2014 nettokuormituslaskennassa kiintoaineen taustapitoisuutena on käytetty
Ympäristöministeriön vuonna 2013 julkaisemassa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa määritettyä taustapitoisuutta 1,0 mg/l. Ennen vuotta 2013 taustapitoisuutena käytettiin pitoisuutta 2,0 mg/l. Muuttuneen taustapitoisuuden vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset eivät ole vuosien 2013 ja 2014 osalta suoraan vertailukelpoisia edellisvuosiin nähden. Kiintoaineen keskimääräinen nettokuormitus on vuosina 2013 ja 2014 edellisvuosia korkeampi, koska aikaisemmin käytetty taustapitoisuus muuttui puolet pie-
17
nemmäksi kuin aikaisemmin. Tämä muutos koskee paitsi ominaiskuormitussoita, kaikkien turvetuotantoalueiden kiintoaineen nettokuormituksen vertailua aikaisempien vuosien tuloksiin.
Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2014 niiden 57 ympärivuotisen tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta 2014. Vuosina 2012 - 2014 jatkuvatoimisten virtaamamittarien
käyttö tarkkailussa on lisääntynyt, mistä johtuen ominaiskuormitussoiden määrä on
myös kasvanut. Vuosina 2005 – 2011 ominaiskuormituslaskennassa käytettävien tarkkailupisteiden määrä vaihteli 19 – 25 pisteen välillä (taulukko 6).
Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli 68 g/ha/d, kokonaistypen 17 g/ha/d, kokonaisfosforin 0,58 g/ha/d ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) 449 g O2/ha/d (taulukko
6).
Vuonna 2014 kiintoaineen keskimääräinen brutto-ominaiskuormitus (kg/ha/a) oli 41 %
pienempi vuoteen 2013 verrattuna. Kokonaistypen ja -fosforin bruttoominaiskuormitukset olivat noin viidenneksen edellisvuotta korkeammat. Vuosien välisestä vertailusta voidaan havaita sateisten vuosien vaikutus kuormituksiin. Vuodet 2008
ja 2012 olivat erittäin sateisia, mistä johtuen myös virtaamat ja kuormitukset olivat korkeita. Kuormitusten pienentymiseen vaikuttavat osaltaan myös vesienkäsittelymenetelmien tehostaminen. Esimerkiksi vuoden 2008 ominaiskuormitussoiden valuma-alasta 60
%:lla oli käytössä perustason vesienkäsittelymenetelmä ja pintavalutuskenttä vain 24
%:lla, kun vuonna 2014 pintavalutuskentällisten kohteiden osuus valuma-alasta oli 60
% ja kosteikkojen 36 %.
Taulukko 6
Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina 2005-2014.
Suurimmat kiintoaineen bruttokuormitukset tulivat Saarikeitaalta (115 kg/ha/a). Pienimmät kiintoaineen bruttokuormitukset olivat Mahasuon pintavalutuskentällä 3 (5,8
kg/ha/a). Kaikkiaan 12 kohteella kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli pienempi
kuin 10 kg/ha/a. Kokonaistypen osalta suurimmat brutto-ominaiskuormitukset olivat
Lammisuolla (15,5 kg/ha/a) sekä Mesiänsuolla (15,0 kg/ha/a). Pienimmät bruttoominaiskuormitukset olivat Hakasuolla (1,9 kg/ha/a). Suurimmat bruttoominaiskuormitukset fosforin osalta tulivat valmistelussa olevan Lapsukansuon pintavalutuskentältä 1 (0,87 kg/ha/a). Pienimmät fosforin brutto-ominaiskuormitukset tulivat
Jämiänkeitaan kosteikolta (0,052 kg/ha/a). Kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmat Heposuolla (1 002 kg O2/ha/a). Pienin kemiallisen hapenkulutuksen brutto-ominaiskuormitus tuli Palosuolta (142 kg O2/ha/a).
Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa pienimmät kiintoainekuormitukset olivat
kasvillisuuskentällisillä (18,5 kg/ha/a) ja pintavalutuskentällisillä (19,8 kg/ha/a) kohteilla. Korkeimmat brutto-ominaiskuormitukset mitattiin kohteilta, joissa vesienkäsittely-
18
menetelmänä on kemikalointi (59 kg/ha/a). Kemikaloinnista johtuen COD Mn kuormitus
oli keskimääräistä alhaisempi (93 kg O 2/ha/a).
Kaikilla valmistelussa olevilla kohteilla (n=7) tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä
oli pintavalutuskenttä. Verrattuna tuotannossa olevien pintavalutuskentällisten kohteiden kuormituksiin olivat valmistelussa olevien kohteiden kuormitukset korkeammat
kaikkien laskettujen muuttujien osalta.
5.7
Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina
Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2014 selvästi eri vuodenaikoina (taulukko 7). Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmillaan keväällä ja syksyllä. Muiden muuttujien osalta ominaiskuormitus oli suurin syksyllä. Syksy ja etenkin vuodenvaihde 2014 oli erittäin sateinen ja virtaamat olivat korkealla, mistä
johtuen myös syksyn kuormitukset olivat kevättä korkeammat. Etenkin kokonaistypen
ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) osalta kuormitukset olivat syksyllä muita
vuodenaikoja korkeammat. Normaalina vuonna kuormitukset ovat korkeimmillaan keväällä lumien sulamisvesien aikaan. Talvi 2013–2014 oli kuitenkin keskimääräistä vähälumisempi, mistä johtuen kevään tulvat jäivät vähäisiksi. Kesällä 2014 ei ollut paljon
rankkasateita, mistä johtuen kesän aikaiset kuormitukset olivat alhaiset.
Maantieteellisesti tarkkailukohteet sijaitsevat varsin laajalla alueella, jolloin vuodenaikojen pituudet vaihtelevat kohteiden välillä.
Taulukko 7
Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuonna 2014.
Jakso
Ominaiskuormitus, brutto
Kiintoaine Typpi Fosfori
CODMn
g/ha/d
g O2/ha/d
Ominaiskuormitus, netto
Kiintoaine Typpi Fosfori
CODMn
g/ha/d
g O2/ha/d
Talvi (n=57)
Kevät (n=57)
Kesä (n=57)
Syksy (n=57)
46
101
45
100
15,5
17,7
8,5
35,4
0,54
0,69
0,41
0,85
371
344
304
929
36
89
38
79
10,4
11,7
5,3
25,4
0,34
0,45
0,28
0,45
43
-37
98
287
Vuosi (n=57)
68
17
0,58
446
57
11,6
0,36
91
6
VUOSIKUORMITUS VUONNA 2014
6.1
Yleistä
Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten
alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun.
Aikaisempina vuosina Vapon Läntisen Suomen alueen tarkkailusoiden vuosikuormitus
on laskettu pysyvien tarkkailuasemien keskimääräisten ominaiskuormituslukujen avulla,
paitsi ympärivuotisessa tarkkailussa olevien kohteiden osalta omilla ominaiskuormitusluvuilla. Vuodesta 2012 lähtien laskentatapaa on muutettu siten että laskennassa on käytetty, aina kun mahdollista, kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Ominaiskuormitusluvut on laskettu käyttämällä suon omia mittaustuloksia (veden laatu, virtaamat) siltä
osin kuin tietoja on ollut käytettävissä. Tarvittaessa laskennassa on käytetty apuna lähimpänä sijaitsevien samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden valumia ja vedenlaatutietoja. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraporteista.
19
Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 2009 käyttämään samaa laskentaperiaatetta
kuin Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 18.5.2006), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan.
Vuosina 2009 - 2014 tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5
vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kertomalla pinta-ala (ha)
kuormituksen vuosikeskiarvolla (kg/ha a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen
alueen tarkkailussa levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet
pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-10 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin
puolet kuormituksista.
Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan 2011,
jolloin sille laskettiin jo bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 CODMn:n osalta on laskettu
myös nettokuormitukset.
Seuraavassa on esitetty Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen tarkkailun turvetuotannon
kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain.
6.2
Kokonaiskuormitus
Vuonna 2014 Läntisen Suomen kuormitustarkkailun raportointiin kuului yhteensä 232
Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta. Vesistöalueittain tarkasteltaessa tuotantoalueet koostuvat yhteensä 298 osa-alueesta. Suot sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle.
Eteläisimmät suot sijoittuvat Suomenlahden rannikolle ja pohjoisimmat suot Perhojoen
vesistöalueelle Keski-Pohjanmaalla. Itäisin vesistöalue oli puolestaan Kymijoen vesistöalue. Kaikkiaan soita oli 17 eri vesistöalueella.
Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevilta soilta tulevat yhteenlasketut brutto- ja
nettokuormitukset vuonna 2014 on esitetty taulukossa 8. Vertailuarvoina ovat vuosien
2007 – 2013 kokonaiskuormitukset.
Hydrologisena vuonna 2014 kevät alkoi poikkeuksellisen aikaisin koko tarkkailualueella. Vastaavasti talvi oli huomattavasti keskimääräistä lyhyempi ja vähälumisempi. Virtaamat olivat suurimmillaan vuodenvaihteessa 2014, jolloin oli keskimääräistä lämpimämpää ja sateet tulivat vetenä.
Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa oli tuotantoalueita viiden eri ELY-keskuksen
alueella (taulukko 8). Suurin osa tuotantoalueista sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella, jossa on myös suurin kuormitus ELY-keskuksittain verrattaessa.
Seuraavaksi suurimmat kuormitukset tulivat Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen alueilta.
Kiintoaineen ja CODMn:n osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Kiintoaineen osalta nykyinen taustapitoisuus
ei kuormituslaskennassa (2 mg/l -> alkaen v. 2013 1 mg/l) käytännössä alitu, koska 1
mg/l on kiintoaineen osalta määritysraja. Kuormituslaskennassa on käytetty pitoisuutena
määritysrajaa, vaikka pitoisuus on voinut pienempi. Tämän vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset tulevat jatkossa olemaan korkeampia kuin ennen vuotta 2013. Lisäksi
vuoden 2014 raportoinnissa ei ole enää mukana yksityisten tuottajien tai Kekkilä Oy:n
tuotantoalueita.
20
Taulukko 8
Läntisen Suomen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden
keskuksittain vuosina 2007 - 2014.
Vapo Oy
Häme
Pirkanmaa
Varsinais-Suomi
Keski-Suomi
Etelä-Pohjanmaa
Yhteensä 2014
Yhteensä 2013
Yhteensä 2012
Yhteensä 2011
Yhteensä 2010
Yhteensä 2009
Yhteensä 2008
Yhteensä 2007
Vuosikuormitus, brutto
tonnia
tonnia O2
Kiintoaine Kok-N
Kok- P COD Mn
36
4,3
0,11
96
79
12
0,47
375
170
29
0,88
751
129
30
0,90
778
389
80
2,2
2 141
803
155
4,6
4 141
1 160
156
5,8
4 110
1 355
294
9,7
8 713
973
204
6,2
5 301
732
208
6,3
1 040
222
8,7
1 369
301
9,4
975
251
8,1
kokonaiskuormitukset
ELY-
Vuosikuormitus, netto
tonnia
tonnia O2
Kiintoaine Kok-N
Kok-P
COD Mn
33
3,1
0,062
22
70
7,7
0,30
90
152
21
0,53
187
109
20
0,51
154
337
56
1,3
659
701
108
2,7
1 113
1 058
105
3,7
693
955
193
5,7
1 723
648
123
2,9
494
148
3,9
753
150
5,8
930
191
5,1
746
194
5,8
Vesistöalueittain suurin bruttokuormitus aiheutui kiintoaineen osalta Kyrönjoen vesistöalueelle. Kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn)
osalta Kokemäenjoen vesistöalueelle (taulukko 9). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset
kohdistuivat Kymijoen ja Karvianjoen vesistöalueisiin. Näillä neljällä päävesistöalueella
sijaitsee suurin osa tarkkailualueen soista. Turvetuotantoalueilta tulevan kuormituksen
vesistövaikutuksia tarkastellaan läntisen Suomen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailuraporteissa.
Taulukko 9
Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien
kokonaiskuormitukset vesistöalueittain vuosina 2007 - 2014.
Vapo Oy
kuormitukset yhteensä
vesistöalueittain
14 Kymijoen va
18 Porvoonjoen va
27 Paimionjoen va
28 Aurajoen va
33 Lapinjoen va
35 Kokemäenjoen va
36 Karvianjoen va
37 Lapväärtinjoen va
38 T euvanjoen va
39 Närpiönjoen va
42 Kyrönjoen va
44 Lapuanjoen va
46 Purmonjoen va
47 Ähtävänjoen va
48 Kruunupyynjoen va
19 Perhonjoen va
83 Suomenselän
rannikkoalueen va
Yhteensä 2014
Vuosikuormitus, brutto
tonnia
tonnia O2
Kiintoaine
Kok-N
Kok-P
CODMn
144
30
0,91
787
6,0
0,20
0,009
3,7
0,9
0,27
0,006
10
3,7
0,39
0,011
16
1,3
0,34
0,007
6,5
179
34
1,1
912
107
17
0,54
403
10
2,7
0,072
80
2,1
0,77
0,019
17
3,9
1,3
0,077
58
183
29
0,85
785
41
8,5
0,27
243
4,4
2,4
0,056
74
30
6,2
0,16
167
29
7,2
0,17
193
30
10
0,20
221
26
5,2
0,090
166
803
155
4,6
4 141
turvetuotantoalueiden
Vuosikuormitus, netto
tonnia
tonnia O2
Kiintoaine
Kok-N
Kok-P
CODMn
124
20
0,51
155
6,0
0,16
0,008
1,3
0,71
0,15
0,001
2,5
3,5
0,31
0,007
10
1,2
0,27
0,004
1,7
158
23
0,71
222
95
12
0,31
29
7,6
1,6
0,026
7,2
1,7
0,56
0,011
3,6
3,0
0,85
0,059
29
169
21
0,56
313
36
6,0
0,17
84
3,3
1,8
0,04
38
20
4,1
0,080
33
25
5,4
0,10
83
24
6,3
0,075
13
24
4,0
0,040
87
701
108
2,7
1113
21
7
7.1
VESISTÖTARKKAILUT 2014
Yleistä
Vuoden 2014 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu
ELY-keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat
sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, on sama tarkastelu mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa.
Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2014 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueille on laskettu käyttäen vuoden 2014 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 2014 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1-3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä
myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa.
Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien
tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2014 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja sijaintikartat liitteestä 2.
7.2
Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella
vuonna 2014
Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2014. Kaikki mukana olevat tuotantoalueet eivät sijaitse Pirkanmaan ELYkeskuksen alueella, mutta ne ovat mukana tarkkailussa, koska vesistövaikutuksia kohdistuu myös Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle. Vuoden 2014 Vapon vesistötarkkailussa olivat mukana Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelta seuraavat tuotantoalueet:
Suo
Lauttaneva-Haukkaneva
Saarikeidas-Mustakeidas
Vuorenpään-Vatilähteenneva
Aitoneva
Aitoneva, koealue siirtolevitys
Aitoneva, koealue massansiirto
Hirvineva
Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva
Kirjasneva
Nokilammenneva
Pirttineva
Sydänmaanneva
Talasneva
Latikkaneva
Ristineva
Alkkia
Lylyneva,Saarineva,Mustikkaneva
Nivusneva
Kunta
Ikaalinen /Jämijärvi
Jämijärvi
Ikaalinen
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö /Parkano
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö /Parkano
Kihniö / Ylöjärvi
Parkano
Parkano
Parkano
Parkano
Parkano
Suo
Pohjoisneva
Sompaneva
Sompaneva/Hanhineva
Sompaneva/Veteläsuo
Arkkuinsuo,Vihalaidansuo
Isosuo
Alastaipaleensuo
Hietasalonneva
Tuuranneva
Kokkoneva
Korteneva
Nimetönneva
Pihtineva
Riihi-Peuraneva
Sammakkolamminneva
Sarvanneva
Hanhisuo
Kunta
Parkano
Parkano
Parkano
Parkano
Punkalaidun
Punkalaidun
Virrat/Ähtäri
Virrat / Seinäjoki
Virrat
Virrat
Virrat
Virrat / Ylöjärvi
Virrat
Virrat/Keuruu/Ähtäri
Virrat / Ylöjärvi
Virrat
Urjala
22
8
KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35
Kokemäenjoen vesistö on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Se ulottuu KeskiSuomesta Selkämerelle ja sen pinta-ala on 27 046 km2 ja järvisyys 10,99 %. Viljelymaita on 456 090 ha eli maa-alasta 19 %. Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi on Pirkanmaan Pyhäjärvi ja vesistöalue muodostuu useista eri reiteistä: Ähtärin, Pihlajaveden,
Keuruun, Längelmäveden, Hauhon, Vanajaveden ja Ikaalisten reitit. Kokemäenjoen
luonnetta on muutettu aikojen saatossa tukinuittoa, tulvasuojelua ja voimalarakentamista varten ja joki on lähes koko pituudeltaan porrastettu voimatalouskäyttöön.
Kokemäenjoki on eräs kuormitetuimmista joista Suomessa. Nykyään teollisuuden ja jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus on vähäinen verrattuna maatalouden hajakuormitukseen. Satakunnan vesien toimenpideohjelman mukaan Kokemäenjoen vesistöalueen viljelymailta huuhtoutuu fosforia vesistöön vuosittain noin 337 t ja typpeä 9
630 t. Kokemäenjoen alaosan ja Loimijoen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on
noin 65 % ja typpikuormituksesta noin 54 %.
Turvetuotantoalueita on vesistöalueella noin 9 100 ha, joka on 0,33 % koko vesistöalueen maa-alasta. Kaikista Kokemäenjoen vesistöalueen turvetuotantoalueista Vapon hallinnassa oli vuonna 2014 noin 4 500 ha (tuotannossa, valmistelussa ja levossa).
Kokemäenjoen keskivirtaama (MQ) oli 1.11.2013–31.10.2014 Porissa Harjavallassa
164,7 m3/s, kun vuosien 1971 - 2000 keskivirtaama on vastaavalla jaksoilla ollut 238,3
m3/s. Kokemäenjoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2013 ja varsinaista kevättulvahuippua ei tullut laisinkaan (kuva 4).
Kuva 4
Kokemäenjoen Harjavallan päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.10.2014 ja vertailukaudella
1971-2000.
Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella oli vuonna 2014 Vapolla 40 toiminnassa olevaa turvetuotantoaluetta (taulukko 10).
23
Taulukko 10 Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueet
2014 ja tuotantoalat.
Pinta-ala 2014, ha
Vesistöalue
Suo
Kunta
35 Kokemäenjoen vesistöalue
4042,3
194,5
302,2
40,0
0,0
0,0
40,0
0,0
0,0
1624,4
49,9
49,9
4,6
0,0
155,3
0,0
173,9
77,0
96,9
0,0
0,0
Virrat
Virrat
458,6
29,3
62,4
0,6
0,0
Ähtäri
Ähtäri
189,9
9,9
9,9
0,0
0,0
Ikaalinen
Ikaalinen /Jämijärvi
1736,3
121,9
81,7
40,2
412,6
48,0
29,4
0,0
35.2 Vanajaveden-Pyhäjärven alue
35.28 Tarpianjoen valuma-alue
35.288 Kolkanjoen-Kokonjoen va
Hanhisuo
35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitin valuma-alue
35.41 Tarjanneveden alue
35.416 Havanganjärven va
Pihtineva
35.416 Havanganjärven va
Korteneva
35.45 Vermasjärven valuma-alue
35.453 Uskalinjoen va
35.453 Uskalinjoen va
Sarvanneva
Kokkoneva
35.48 Pihlajaveden reitin valuma-alue
35.485 Kivikeropuron va
Riihi Peuraneva
35.486 Hietasenpuron va
Riihi Peuraneva
35.5 Ikaalisten reitin valuma-alue
35.52 Kyrösjärven alue
35.522 Mylly- Kartunjoen va
35.522 Mylly- Kartunjoen va
Vuorenpään-Vatilähteenneva
Lauttaneva-Haukkaneva
35.53 Parkanonjärven alue
35.534 Kankarinjärven a
35.535 Vuorijoen va
35.535 Vuorijoen va
35.535 Vuorijoen va
35.536 Vääräjoen va
35.537 Naarmijärven va
35.538 Nerkoonjärven va
35.538 Nerkoonjärven va
35.538 Nerkoonjärven va
35.538 Nerkoonjärven va
35.538 Nerkoonjärven va
35.538 Nerkoonjärven va
35.538 Nerkoonjärven va
35.539 Haukkaluoman va
Sydänmaanneva / Pirttineva
Nivusneva
Latikkaneva
Ristineva
Sydänmaanneva
Halikkoneva
Talasneva
Kotoneva-Kiimaneva
Kirjasneva
Hirvineva
Aitoneva
Aitoneva, koealue siirtolevitys
Aitoneva, koealue massansiirto
Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva
35.54 Jämijärven valuma-alue
35.542 Jämijärven a
35.544 Kivijoen - Jämijoen va
35.545 Koikonojan va
35.547 Palojoen va
35.547 Palojoen va
Vuorenpään-Vatilähteenneva
Hirvikeidas
Viheräperä
Saarikeidas
Jämiänkeidas
35.55 Kovesjoen valuma-alue
35.555 Kuusijoen va
Tuotannossa Levossa Valmistelussa
Urjala
Virrat
Virrat
Kihniö
Parkano
Parkano
Parkano
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö
40,0
0,6
20,3
10,0
100,7
82,2
9,8
16,2
24,0
35,6
54,7
28,6
18,6
13,9
21,6
692,0
18,8
90,6
59,0
86,6
437,0
0,0
0,0
Ikaalinen
Kankaanpää
Kankaanpää
Jämijärvi
Kankaanpää
0,0
Jämijärvi
35,7
35,7
0,0
Saarikeidas
35.56 Kuivasjärven valuma-alue
35.561 Kuivasjärven lähialue
35.563 Vatajanjoen va
35.563 Vatajanjoen va
35.563 Vatajanjoen va
35.564 Vääräjoen va
35.564 Vääräjoen va
0,0
Parkano
Parkano
Parkano
Karvia
Kihniö
Parkano
333,0
72,7
34,7
153,2
72,4
48,0
Nivusneva
Sompaneva / Veteläsuo
Sompaneva
Alkkia
Sydänmaanneva
Sydänmaan / Nokilammenneva
35.57 Aurejärven valuma-alue
35.574 Sammatinjoen va
35.574 Sammatinjoen va
35.577 Iso-Tervajärven va
35.578 Vähä Mustajärven va
Lylyneva,Saarineva,Mustikkaneva
Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva
Talasneva
Nimetönneva-Sammakkolamminneva
Parkano
Kihniö
Ylöjärvi
Virrat
47,5
14,6
79,0
Punkalaidun
38,2
38,2
Punkalaidun
Punkalaidun
319,7
241,9
77,8
141,1
35.9 Loimijoen valuma-alue
35.94 Punkalaitumenjoen valuma-alue
35.942 Punkalaitumenjoen keski va Isosuo
35.95 Kourajoen valuma-alue
35.952 Palojoen va
35.952 Palojoen va
20,0
28,0
Isosuo
Arkkuinsuo,Vihalaidansuo
84,0
84,0
0,0
0,0
0,0
24
Kokemäenjoki on eräs kuormitetuimmista joista Suomessa. Nykyään teollisuuden ja jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus on vähäinen verrattuna maatalouden hajakuormitukseen. Satakunnan vesien toimenpideohjelman mukaan Kokemäenjoen vesistöalueen viljelymailta huuhtoutuu fosforia vesistöön vuosittain noin 337 t ja typpeä 9
630 t. Kokemäenjoen alaosan ja Loimijoen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on
noin 65 % ja typpikuormituksesta noin 54 %.
Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueilla on arvioitu käyttäen Kokemäenjoen vesistöalueen virtaamahavaintopaikkojen keskivaluntoja ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2014 vesistökuormitustietoja. Vuonna 2014 keskivalunnat vaihtelivat
Kokemäenjoen vesistöalueella välillä 4,86 – 8,73 l/s*km2. Suurimmat valunnat olivat
Keuruun reitin valuma-alueella Vilppulankoskella.
Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueelle oli vuonna
2014 kiintoaineen osalta noin 121 t, typen 18,4 t ja fosforin 0,5 t sekä kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttokuormitus oli noin 750 t O2. Kuormitukset
olivat huomattavasti edellisvuotta pienemmät, johtuen pääosin tuotantoalan vähentymisestä. Kokemäenjoen vesistöalueella Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama
teoreettinen kiintoaineen lisäys oli 0,02 mg/l, typen 3,4 µg/l ja fosforin 0,10 µg/l vuonna
2014. Kemiallisen hapenkulutuksen teoreettinen bruttolisäys oli 0,14 mg O 2/l (taulukko
11).
Pirkanmaan alueen 2. jakovaiheen valuma-alueista keskivirtaamatilanteessa kuivausvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset olivat Kuivasjärven valuma-alueella (kiintoaine 0,4 mg/l, Kok-N 47 µg/l ja Kok-P 0,9 µg/l sekä kemiallisen hapenkulutuksen
bruttolisäys CODMn 2,3 mg/l O2). Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa olivat Ähtärin Riihi-Peurasuolla kohdistuen pieneen Hietasenpuroon (kiintoaine 0,36 mg/l, Kok-N 68 µg/l ja Kok-P 1,5 µg/l sekä
CODMn 2,5 mg/l O2). Samaa tasoa olivat myös Punkalaitumen Isosuon Palojokeen kohdistuvat kuormitusvaikutukset.
25
Taulukko 11 Vapon Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotannon
kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna 2014.
Pitoisuusvaikutus, netto
Vesistöalue
Suo
Kunta
35 Kokemäenjoen vesistöalue
35.2 Vanajaveden-Pyhäjärven alue
35.28 Tarpianjoen valuma-alue
35.288
Kolkanjoen-Kokonjoen va
Hanhisuo
35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitin valuma-alue
35.41 Tarjanneveden alue
35.416 Havanganjärven va
Pihtineva
35.416 Havanganjärven va
Korteneva
35.45 Vermasjärven valuma-alue
35.453 Uskalinjoen va
35.453 Uskalinjoen va
Sarvanneva
Kokkoneva
35.48 Pihlajaveden reitin valuma-alue
35.485 Kivikeropuron va
Riihi Peuraneva
35.486 Hietasenpuron va
Riihi Peuraneva
35.5 Ikaalisten reitin valuma-alue
35.52 Kyrösjärven alue
35.522 Mylly-Kartunjoen va
35.522 Mylly-Kartunjoen va
Vuorenpään-Vatilähteenneva
Lautta-Haukkaneva
CODMn
Kiintoaine
brutto mg/l
mg/l
Kok-N
µg/l
Kok-P
µg/l
0,14
0,02
3,4
0,10
0,002
0,001
0,1
0,001
0,02
0,05
0,03
1,7
Urjala
0,29
0,22
10,4
0,11
Virrat
Virrat
0,31
0,01
0,40
0,23
0,05
0,001
0,0
0,05
6,9
0,1
0,0
4,1
0,21
0,01
0,0
0,33
Virrat
Virrat
0,76
0,65
0,75
0,31
0,23
0,34
20,9
14,5
23,8
1,01
0,89
0,96
Ähtäri
Ähtäri
0,37
0,52
2,52
0,10
0,08
0,36
8,5
14,2
68,3
0,27
0,31
1,50
0,49
0,03
Ikaalinen
1,03
Ikaalinen /Jämijärvi 0,10
0,08
0,01
0,15
0,11
10,6
0,5
18,6
1,2
0,30
0,01
0,40
0,12
Kihniö
Parkano
Parkano
Parkano
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö
Kihniö
0,36
0,08
0,25
0,04
0,74
2,52
0,17
0,12
0,11
0,31
0,51
0,25
0,07
0,01
0,40
0,05
0,01
0,01
0,04
0,02
0,64
0,02
0,01
0,02
0,06
0,03
0,03
0,01
0,01
0,08
6,9
1,4
3,7
0,9
10,0
62,0
4,5
1,3
3,0
8,3
8,2
3,2
2,6
0,5
7,0
0,20
0,08
0,48
0,06
-0,11
1,06
0,10
0,10
0,06
0,32
0,20
0,11
0,05
0,00
0,16
Ikaalinen
Kankaanpää
Kankaanpää
Jämijärvi
Kankaanpää
1,14
0,01
1,04
1,42
0,58
2,72
0,22
0,01
0,04
0,47
0,51
0,23
30,1
0,2
35,9
35,1
14,6
64,8
0,82
0,01
0,18
2,00
0,76
1,93
35.53 Parkanonjärven alue
35.534 Kankarinjärven a
35.535 Vuorijoen va
35.535 Vuorijoen va
35.535 Vuorijoen va
35.536 Vääräjoen va
35.537 Naarmijärven va
35.538 Nerkoonjärven va
35.538 Nerkoonjärven va
35.538 Nerkoonjärven va
35.538 Nerkoonjärven va
35.538 Nerkoonjärven va
35.538 Nerkoonjärven va
35.538 Nerkoonjärven va
35.539 Haukkaluoman va
Sydänmaanneva / Pirttineva
Nivusneva
Latikkaneva
Ristineva
Sydänmaanneva
Halikkoneva
Talasneva
Kotoneva-Kiimaneva
Kirjasneva
Hirvineva
Aitoneva
Aitoneva, koealue siirtolevitys
Aitoneva, koealue massansiirto
Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva
35.54 Jämijärven valuma-alue
35.542 Jämijärven a
35.544 Kivijoen - Jämijoen va
35.545 Koikonojan va
35.547 Palojoen va
35.547 Palojoen va
Vuorenpään-Vatilähteenneva
Hirvikeidas
Viheräperä
Saarikeidas
Jämiänkeidas
35.55 Kovesjoen valuma-alue
35.555 Kuusijoen va
Saarikeidas
Jämijärvi
0,09
0,30
0,04
0,14
3,5
11,4
0,19
0,63
35.56 Kuivasjärven valuma-alue
35.561 Kuivasjärven lähialue
35.563 Vatajanjoen va
35.563 Vatajanjoen va
35.563 Vatajanjoen va
35.564 Vääräjoen va
35.564 Vääräjoen va
Nivusneva
Sompaneva / Veteläsuo
Sompaneva
Alkkia
Sydänmaanneva
Sydänmaan / Nokilammenneva
Parkano
Parkano
Parkano
Karvia
Kihniö
Parkano
2,25
0,60
0,21
1,24
1,11
0,35
0,83
0,40
0,04
0,05
0,25
0,27
0,10
0,12
46,9
4,7
3,9
40,3
24,4
11,6
9,8
0,89
0,17
0,16
0,68
0,28
0,24
0,25
35.57 Aurejärven valuma-alue
35.574 Sammatinjoen va
35.574 Sammatinjoen va
35.577 Iso-Tervajärven va
35.578 Vähä Mustajärven va
Lylyneva,Saarineva,Mustikkaneva Parkano
Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva
Kihniö
Talasneva
Ylöjärvi
Nimetönneva
Virrat
0,57
0,76
0,62
1,50
1,99
0,05
0,09
0,16
0,15
0,02
11,2
11,9
16,6
33,3
34,8
0,46
0,34
0,30
0,98
2,24
Punkalaidun
0,07
0,08
0,01
0,01
1,4
1,6
0,06
0,07
Punkalaidun
Punkalaidun
1,02
2,19
0,51
0,22
0,46
0,14
27,9
59,0
15,2
1,2
2,52
0,63
35.9 Loimijoen valuma-alue
35.94 Punkalaitumenjoen valuma-alue
35.942 Punkalaitumenjoen keski. va Isosuo
35.95 Kourajoen valuma-alue
35.952 Palojoen va
35.952 Palojoen va
Isosuo
Arkkuinsuo,Vihalaidansuo
8.1
Vanajaveden ja Pyhäjärven alue
8.1.1
Hanhisuo (Urjala)
Vapo Oy on ostanut Hanhisuon Kasvuturve Keskimaa Oy:ltä Hanhisuon turvetuotantoalueen 2014. Hanhisuolla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (LSSAVI/429/04.08/2010). Vapo ja Hanhisuon Kasvuturve Keskimaa Oy
26
hakivat ympäristöluvan määräyksien muutosta 2014, josta Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto antoi päätöksen 31.3.2014 (LSSAVI/6/04.08/2014).
Hanhisuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Vanajaveden ja Pyhäjärven alueen Tarpianjoen Kolkan-Kokonjoen valuma-alueella (35.288). Hanhisuo on vanhaa turvetuotantoaluetta ja ojitettu ensi kerran turvetuotantoon jo vuonna 1917.
Vuonna 2014 Hanhisuolla oli tuotantoa 40 ha alalla. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on perustaso, mutta uuden ympäristöluvan mukaan se tulee olemaan pintavalutus.
Kuivatusvedet purkautuvat Haarajoen kautta Kokonjoen ja Kolkanjoen kautta Rutajärveen. Vesistötarkkailua tehtiin vuonna 2014 Haarajoesta kuivatusvesien purkuojan yläja alapuolelta sekä purkuojasta.
Haarajoen vesi oli vuonna 2014 runsasravinteista, sameaa sekä COD Mn-arvon ja väriluvun perusteella varsin humuspitoista (taulukko 12). Hanhisuon valumavesissä oli erittäin runsaasti typpeä ja fosforia sekä humusta. Haarajoen vedenlaadun perusteella Hanhisuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 Haarajoen typen ja humuksen pitoisuuksia. Sen sijaan Haarajoen korkeiden fosfori- ja kiintoainepitoisuuksien alkuperä on
Hanhisuon purkukohdan yläpuolisella Haarajoen valuma-alueella.
Hanhisuolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (4 kpl) perusteella laskeutusaltaalta purkautuvan veden pitoisuudet olivat keskimäärin kiintoaineen osalta 45 mg/l, Kok.N 3 100 µg/l, Kok.P 83 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 96 mg/l O2.
Hanhisuon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset KokonKolkanjokeen olivat vuonna 2014 vähäisiä (Kok-P 0,1 µg/l, Kok-N 10 µg/l ja kiintoaine
0,2 mg/l sekä CODMn, brutto 0,3 mg/l).
Taulukko 12. Hanhisuon vesistöhavaintopaikkojen veden laatu vuonna 2014.
Havaintopaikka
pH
Hanhisuo yp (Haarajoki)
17.7.2014
7,0
18.9.2014
7,3
29.9.2014
6,6
Keskiarvo 2014
7,0
Hanhisuo ap (Haarajoki)
17.7.2014
7,1
18.9.2014
7,3
29.9.2014
6,5
Keskiarvo 2014
7,0
Hanhisuo, valumavesi oja
17.7.2014
6,7
18.9.2014
6,2
Kiintoaine
mg/l
Sameus
FTU
Sähkönjohtok.
mS/m
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
36,0
21,0
20,0
25,7
62,0
37,0
36,0
45,0
11,6
16,5
10,7
12,9
1600
1300
2500
1800
40
57
59
52
170
130
120
140
36
32
60
43
17,0
16,0
16,0
16,3
28,0
25,0
32,0
28,3
12,8
14,3
10,7
12,6
1600
1800
3000
2133
84
120
120
108
130
100
99
110
49
44
71
55
8,0
10,0
11,0
15,5
1500
2600
84
1200
120
59
60
89
8.2
Ähtärin ja Pihlajaveden reitti
8.2.1
Kokkoneva ja Sarvanneva (Virrat)
KOK- COD
P
Mn
µg/l mg/l O2
Kokkoneva-Sarvannevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristöluvat (Kokkoneva päätös 86/2009/4, Sarvanneva, päätös 87/2009/4). Vapo Oy
haki Sarvannevan ympäristölupaan muutosta ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto antoi asiasta päätöksen 19.8.2010 (LSSAVI/336/04.08/2010).
Kokko-Sarvannevan tuotantoalue sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Vermasjärven Uskalinjoen valuma-alueella (35.453).
27
Kokkonevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1983 ja tuotanto 1986. Kokkonevalla tuotannossa vuonna 2014 oli 96,9 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on
ympärivuotinen kosteikko 95 ha alalla ja perustaso 4,8 ha alalla. Kuivatusvedet purkautuvat Äijännevanojaa pitkin Uskalinjokeen ja edelleen Vermasjärveen.
Sarvannevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1979 ja tuotanto 1982. Sarvanevalla tuotannossa vuonna 2014 oli 77,0 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on
kosteikko/kasvillisuuskenttä 66,9 ha alalla sekä perustaso virtaamansäädöllä 10,9 ha
alalla. Kuivatusvedet purkautuvat kolmea laskuojaa pitkin Uskalinjokeen.
Kokkonevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Uskalinjoessa
Kokkonevan tuotantoalueen kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella (Heiniluoma) sekä
Äijännevanojassa, johon kuivatusvedet laskevat. Havaintopaikka on myös Kokkonevan
kuivatusvesien purkukohdan alapuolella (Uskali), joka on samalla Sarvannevan purkukohdan yläpuolinen havaintopaikka. Sarvannevan kuivatusvesien purkukohdan alapuolella on yksi havaintopaikka (Koskela) ja lisäksi Vermasjärvellä sijaitsee kaksi järvihavaintopaikkaa. Uskalinjoki on pieni joki (leveys 2-3 m), jonka virtaama on yleensä varsin vähäinen.
Heiniluomassa, Kokkonevan turvetuotannon kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella,
vedenlaatu on ollut vuosina 1999–2013 varsin heikko. Fosforia ja rautaa on ollut vedessä runsaasti. Myös humusainepitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita ja siitä johtuen veden väri on hyvin tummaa ja hyvin hapanta (taulukko 13). Vuonna 2014 Heiniluoman
vesi oli laadullisesti jopa aiempiin vuosiin nähden erittäin heikkoa, sillä vedessä oli fosforia ja rautaa sekä humusta erittäin runsaasti. Erityisen heikkoa vedenlaatu oli elokuussa 2014. Myös aiempina vuosina Heiniluoman vedenlaatu on ollut erityisen heikkoa
juuri elokuun näytekierroksilla.
Heiniluoman havaintopaikasta vajaan kilometrin päähän alajuoksulle laskevan Äijännevanojan vedet koostuvat Kokkonevan kuivatusvesistä ja Äijännevan taajaman sekä
alueen viljelymaiden vesistä. Äijännevanojan veden laatu on ollut erittäin heikko. Vedessä on ollut erittäin runsaasti ravinteita ja rautaa sekä humusaineita (taulukko 13).
Kokonaisfosforista fosfaattifosforin osuus on suuri, mikä johtuu taajaman ja maatalouden kuormitusvaikutuksista, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee vähän. Äijännevanojan ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita ja osa niistä on peräisin Kokkonevan turvetuotannon kuivatusvesistä, mutta suurin osa taajaman jätevesistä. Vuonna 2014 Äijännevanojassa veden laatu oli erittäin heikko, vaikkakin hieman aiempien vuosia parempaa.
Uskalinjoen vedenlaadussa suurin muutos tapahtuu Äijännevanojan purkukohdan jälkeen (Uskali). Uskalinjoen Äijännevanojan yläpuolisen ja alapuolisen havaintopaikan
välille ei tule suuria ojia, joten pitoisuusmuutokset välillä Heinäluoma-Uskali johtuvat
lähinnä Äijännevanojan kautta tulevista vesistä. Äijännevanojan vedet ovat lisänneet
vuosien 1999–2013 keskimääräisten tuloksien mukaan Uskalinjoen kokonaisfosforipitoisuuksia noin 32 µg/l ja kokonaistyppipitoisuuksia noin 270 µg/l. Äijännevanojan
kautta (Kokkonevalta) tulee väriluvun ja CODMn-arvon perusteella myös humusaineita,
mutta jo Heiniluomassa humuspitoisuudet ovat niin korkeita, etteivät kuivatusvesien
humuspitoisuudet lisää Uskalinjoen veden humusainepitoisuuksia.
Sarvannevan kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella sijaitsee Uskalin talon luona vedenlaadun havaintopaikka ja myös purkuojan alapuolella Koskelan talon luona on havaintopaikka. Uskalinjoen vedenlaatu ei oleellisesti muutu Sarvannevan kuivatusvesien
vaikutuksesta alajuoksulla (taulukko 13). Vuonna 2014 Uskalinjoen Sarvannevan yläpuolisen havaintopaikan veden laatu oli tarkkailujakson 1999–2013 keskimääräisiin ainepitoisuuksiin nähden heikompaa, sillä rautaa ja fosforia oli aiempaa enemmän. Uska-
28
linjoen vedenlaatu oli vuonna 2014 parempaa Sarvannevan purkuojan alapuolella kuin
yläpuolella, joten Sarvannevan kuivatusvesien vaikutuksia ei olut havaittavissa.
Taulukko 13 Kokko-Sarvannevan tuotantoalueen havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja
vuosilta 1999 - 2014.
Havaintopaikka
pH
KiintoVäriSaaine
luku meus
mg/l
mg/l Pt FTU
Uskalinjoki, Heiniluoma, Kokkonevan yp.1999-2013
keskiarvo n = 39
5,2
7,6
401
9,4
minimi
4,4
<1
195
1,0
maksimi
6,6
27,0
1400
70,2
10.6.2014
5,1
2,0
300
1,4
19.8.2014
6,0
40,0
900
65,0
18.9.2014
5,6
12,0
460
6,5
keskiarvo 2014
5,6
18,0
553
24,3
Äijännevanoja, Kokkonevan purku 1999-2013
keskiarvo n = 39
6,5
18,7
328
22,6
minimi
5,5
0,9
150
4,1
maksimi
7,4
120,0
560
170,0
10.6.2014
6,5
25,0
360
8,1
19.8.2014
7,4
12,0
385
20,0
18.9.2014
7,4
19,0
300
23,0
keskiarvo 2014
7,1
18,7
348
17,0
Uskalinjoki, Uskali, Sarvanevan yp. 1999-2013
keskiarvo n = 39
5,9
11,3
378
13,3
minimi
4,8
0,4
195
2,8
maksimi
7,2
43,5
1000
56
10.6.2014
6,0
12,0
330
5,0
19.8.2014
6,8
9,9
770
33,0
18.9.2014
6,7
12,0
420
12,0
keskiarvo 2014
6,5
11,3
507
16,7
Uskalinjoki, Koskela, Sarvanevan ap. 1999-2013
keskiarvo n = 39
6,0
12,4
356
14,7
minimi
5,0
3,1
195
3,5
maksimi
7,0
55,0
900
49,8
10.6.2014
6,0
9,5
330
4,8
19.8.2014
6,7
12,0
300
17,0
18.9.2014
6,7
12,0
390
12,0
keskiarvo 2014
6,5
11,2
340
11,3
Sähkönjohtok.
mS/m
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
4,0
2,8
8,2
3,4
5,9
3,4
4,2
1071
690
3400
940
2100
1000
1347
121
<5
1200
31
<5
130
44
13
260
<5
<5
<5
<5
100
31
530
44
470
120
211
9,9
4,5
23,1
8,1
14,3
14,9
12,4
2199
830
7400
1100
1700
1500
1433
662
44
5200
291
<5
3000
180
8
180
8
5,4
3,1
15,2
4,7
8,5
6,0
6,4
1342
780
4100
1300
1700
1200
1400
160
<5
380
161
<5
2100
41
<5
41
<5
5,5
3,4
10,2
4,3
5,3
5,9
5,2
1363
810
5300
1200
1200
1100
1167
112
<5
370
221
<5
3400
<5
<5
<5
<5
100
100
313
71
1300
270
290
240
267
150
17
570
132
43
450
100
320
150
190
56
13
190
125
39
450
32
170
130
111
160
160
110
110
45
6
150
45
45
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
4038
1060
22000
2000
20000
5000
9000
53
35
92
48
100
55
68
7947
1430
150000
3100
5200
4300
4200
48
28
85
54
55
40
50
4040
1410
13000
2600
11000
5400
6333
49
33
67
48
68
49
55
3999
1490
15000
2300
6200
4900
4467
45
32
69
46
49
43
46
Kokko-Sarvannevan kuivatusvesissä on hyvin runsaasti fosforia, mutta vaikutukset peittyvät täysin Uskalinjoen valuma-alueen voimakkaaseen taajaman hajakuormitukseen.
Kuivatusvesien ainepitoisuudet olivat pääosin kaikilta osina alhaisempia kuin Heiniluoman ja Äijännevanojan, joten Uskalinjoen vedenlaatu ei heikentynyt lainkaan kuivatusvesistä (kuvat 5-6).
29
Kuva 5
Uskalinjoen kokonaisfosforipitoisuudet Sarvannevan ylä- ja alapuolella 1999-2014.
Kuva 6
Uskalinjoen kokonaistyppipitoisuudet Sarvannevan ylä- ja alapuolella 1999-2014.
Kokkonevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen
näytteiden (4 kpl) perusteella Kokkonevan kosteikolta purkautuvan veden pitoisuudet
olivat keskimäärin kiintoaineen osalta 13,9 mg/l, Kok.N 1 175 µg/l, Kok.P 70 µg/l ja
kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 39 mg/l O2.
Sarvannevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen
näytteiden (4 kpl) perusteella Sarvannevan laskuojan 7 kosteikolta purkautuvan veden
pitoisuudet olivat keskimäärin kiintoaineen osalta 11 mg/l, Kok.N 1200 µg/l, Kok.P 89
µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 40 mg/l O2.
Kokko-Sarvannevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Uskalinjokeen olivat vuonna 2014 suhteellisen vähäisiä (Kok-P 1,8 µg/l, Kok-N 38 µg/l ja kiintoaine 0,6 mg/l sekä CODMn, brutto 1,4 mg/l) Uskalinjoen veden korkeisiin ainepitoisuuksiin nähden.
Vermasjärvi on suuri (362 ha) ja matala (keskisyvyys 3,7 m), suurimman syvyyden ollessa 14 metriä. Uskalinjoen vedet laskevat Vermasjärven Pohjoisselälle, josta vedet virtaavat edelleen Viinaselälle. Pohjoisselkä on voimakkaasti rehevöitynyt, matala ja ruohottunut happiongelmista kärsivä vesialue.
30
Uskalinjoen heikko veden laatu näkyy myös Vermasjärven Pohjoisselän vedessä. Pohjoisselän pintavesi on ollut väriltään ruskeaa ja ravinnepitoista (taulukko 14). Vesi on
ollut myös hapanta, rautapitoista sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista. Vesialueen rehevyyttä kuvastaa ravinteiden lisäksi erittäin runsas levätuotanto (aklorofylli). Lopputalvisin Pohjoisselällä on esiintynyt usein hapen puutetta pintavesissäkin. Vuonna 2014 Pohjoisselän vesi oli yhtä heikkoa kuin aiempinakin vuosina, vaikka fosforia oli aiempaa jonkin verran vähemmän. Helmikuussa 2014 happi oli loppunut
kokonaan pohjasta ja välivedessäkin sitä oli hyvin vähän. Syyskuun alussa 2014 happitilanne oli välttävä pohjan tuntumassa ja pintavedessä hyvä ilmeisesti runsaasta levätuotannosta johtuen.
Vermasjärven Viinaselälle tulee vesiä Pohjoisselän lisäksi Vermasjärven eteläosasta.
Vermasjärven Viinaselän havaintopaikan vedenlaatu on ollut parempi kuin Pohjoisselän, mutta ravinnetaso on sielläkin ollut reheville vesille tyypillinen (taulukko 14).
Vuonna 2014 Viinaselän vedessä oli hieman aiempaa vähemmän fosforia, mutta muuten
mitään merkittäviä muutoksia vedenlaadussa ei ollut tapahtunut. Myös Viinaselän pohjanläheisistä vesikerroksista happi oli loppunut sekä talvella että kesällä 2014. Välivedessä että pintavedessä happea oli kuitenkin tyydyttävästi.
Taulukko 14 Kokkonevan ja Sarvannevan tuotantoalueiden Vermasjärven havaintopaikkojen
keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
HavaintoHapen pH Kiinto- Väripaikka
kyll.
aine
luku
1m
%
mg/l mg/l Pt
Vermasjärvi, Viinaselkä 1999-2013
keskiarvo n = 30
60 6,3 3,7
175
minimi
3
5,6
<1
85
maksimi
103 6,9 8,2
320
17.2.2014
56 5,8 < 1
200
1.9.2014
72 6,5 4,2
270
Vermasjärvi, Pohjasselkä 1999-2013
keskiarvo n = 30
47 6,1 4,7
233
minimi
0
5,5 1,3
90
maksimi
109 6,8
12
390
17.2.2014
54 5,6 1,7
260
1.9.2014
82 6,5 10,0
270
8.2.2
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok.
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
3,5
1,3
9,6
2,2
3,4
4,5
3,5
6,1
4,6
4,0
916
630
1500
1200
740
22
3
88
3
<5
9
7
<5
5,8
2,1
16
3,2
4,5
4,8
3,3
8,3
5,4
3,7
1066
790
1700
1400
980
28
<5
99
3
<5
13
7
<5
44
25
71
32
35
84
33
300
37
66
4
<5
<5
<2
7
<2
23
5
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l
mg/l O 2
1595
850
2890
1200
1600
38,0
10,2
180,0
2656
1030
6440
1400
1700
38,1
9,4
78,9
13,0
43,0
26
18
37
30
22
34
20
59
41
27
Korteneva (Virrat)
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan Kortenevan turvetuotantoon 19.4.2010 (päätös dnro ESAVI/393/04.08/2010). Luvasta valitettiin
Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 19.8.2011 (Nro 11/0208/1). VHO:n päätöksestä valitettiin Korkeimpaan hallintooikeuteen, joka ratkaisi asian 19.10.2012 antamallaan päätöksellä (Dnro 2809/1/11).
Korteneva sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Tarjanneveden alueen Havanganjärven valuma-alueella (35.416).
Kortenevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1972 ja tuotanto 1974. Tuotanto
on lopetettu ja alue myyty vuonna 2012. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on
poistunut 30,0 ha, jolla tehdään jälkitarkkailua. Vesien käsittelymenetelmänä on perustaso virtaamansäädöllä. Alueen vedet purkautuvat Ylä-Havankaan ja edelleen Havankaojaa pitkin Havankajärveen.
Kortenevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikka sijaitsee matalassa (max,
syv. 3 m) Ylä-Havanka -järvessä (118 ha). Ylä-Havanka on korkeiden ravinne- ja aklorofyllipitoisuuden perusteella rehevä. Rehevyyttä kuvaavat myös lopputalviset hap-
31
pivajeet. Vedessä on kohtalaisen runsaasti humusaineita ja rautaa (taulukko 150).
Vuonna 2014 Ylä-Havankan veden laatu oli samanlaista kuin aiemmin, eikä tuotannon
loppuminen ole näkynyt vedenlaadussa.
Kortenevalla suoritettiin lähtevistä vesistä tarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden
(6 kpl) perusteella Kortenevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat
kiintoaineen osalta 10,8 mg/l, Kok.N 1 200 µg/l, Kok.P 117 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 56 mg/l O2.
Kortenevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Havankajärven
valuma-alueelle olivat vuonna 2014 vähäisiä (Kok-P 0,3 µg/l, Kok-N 4 µg/l ja kiintoaine 0,05 mg/l).
Taulukko 15 Ylä-Havanka -järven vedenlaatu 2005 - 2014.
HavaintoHapen
paikka
kyll.
1m
%
Ylä-Havanka 2005-2013
10.8.2005
83
22.3.2007
34
31.7.2007
82
19.3.2008
23
4.9.2008
86
26.3.2009
34
3.9.2009
91
16.8.2010
72
9.3.2011
18
22.8.2011
73
6.3.2012
32
23.7.2012
74
6.3.2013
41
20.8.2013
85
17.2.2014
31
3.9.2014
81
keskiarvo 2005-2014 59
8.2.3
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2
5,9
4,9
6,1
5,1
5,9
5,5
6,4
6,3
5,6
5,9
5,0
5,5
5,2
6,0
5,2
6,1
5,7
2,7
<1
2,4
<1
4,2
<1
2,7
3,5
<1
8,0
0,2
7,4
<1
6,0
<1
5,5
4,3
220
260
165
275
180
150
30
150
275
225
275
225
400
200
240
360
227
3,8
1,4
1,7
1,5
4,5
1,0
1,5
2,8
0,7
2,2
1,0
1,9
0,9
1,8
1,5
1,6
1,9
2,7
3,7
2,7
3,5
2,5
4,0
2,4
3,1
4,1
2,7
3,5
2,3
3,1
2,4
3,6
2,8
3,1
770
970
600
980
720
1100
670
630
800
850
970
780
950
720
880
720
819
<5
<5
54
<5
11
<5
10
8
<5
<5
8
<5
11
<5
8
<5
8
15
<5
<5
37
24
37
21
37
35
28
32
33
46
26
46
25
30
25
34
32
<2
2000
1570
< 2 1280
1900
5
1500
2800
3
1200
5
2100
3000
4
2400
1800
<2 1800
2000
3
1600
1300
3
1300
4 1847
24,1
19,0
16,0
9,2
11,1
13,1
14,6
18,3
21,0
16,3
33
46
25
42
29
36
21
26
41
29
47
40
47
22
38
28
34
Pihtineva (Virrat)
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan Pihtinevan turvetuotantoon 2.2.2007 (päätös nro 6/2007/4, dnro LSY-2004-Y-417) sekä Pihtinevan turvetuotantoalueen lohkon 1 turvetuotantoon 9.11.2007 (päätös nro
126/2007/4, dnro LSY-2004-Y-145).
Pihtineva sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Tarjanneveden alueen Havanganjärven valuma-alueella (35.416). Pihtinevan turvetuotantoalue
on kunnostusojitettu ja tuotanto alkoi 1996. Alue siirtyi Vapon omistukseen vuonna
2004. Tuotannossa oli 49,9 ha vuonna 2014 ja viimeisen viiden vuoden aikana on poistunut 59,1 ha ala. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Pihtinevan kuivatusvedet johdetaan 100 ha suuruiselle ojittamattomalle Isosuolle.
Isosuon vesistöreitti jatkuu Kytöojan kautta Luomanojaan ja edelleen Havanganjärveen.
Isosuon kautta ei käytännössä kuormitusta pääse eteenpäin, vaan se pidättyy suolle.
Pihtinevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Koronluomassa ja
vuodesta 2011 alkaen myös Kytöojassa ja Luomanojassa sekä Havanganjärvessä.
Koronluoman vesi on ollut erittäin hapanta ja varsin fosforipitoista sekä väriluvun ja
CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 16). Kiintoainetta on vedessä vähän
ja typpiyhdisteitä turvetuotannon alapuoliseksi havaintopaikaksi vähän. Vuonna 2014
Koronluoman vesi oli aiempien vuosien tapaan erittäin hapanta (pH 4,4–4,6). Koron-
32
luoman vedenlaatu oli vuonna 2014 aiempiin vuosiin nähden heikompaa, sillä typpeä,
rautaa ja humusta oli enemmän.
Kytöojan vesi on ollut vuosina 2011–2013 hapanta, tummaa ja humuspitoista (taulukko
16). Fosforia vedessä on ollut suhteellisen vähän ja typpeä suoperäiselle valumaalueelle vähän. Elokuussa 2014 Kytöoja oli kuiva ja muina kertoina veden laatu oli
hieman aiempaa keskimääräistä parempaa, sillä ravinteita ja rauta oli vähemmän.
Kytöojaa alempana purkureitillä sijaitsevan Luomanojan vesi on ollut vuosina 20112013 pääpiirteittäin samanlaista kuin Kytöojan, joskin humusta vedessä on ollut hieman
enemmän. Vuonna 2014 Luomanojan vesi oli laadullisesti samanlaista kuin aiempinakin
vuosina (taulukko 16). Havanganjärven vesi on ollut samanlaista kuin siihen laskevan
Luomanojan. Havanganjärven vedessä kiintoainetta on suhteellisen vähän, mutta humuksesta johtuen vesi on väriltään ruskeaa (taulukko 17). Kesällä 2014 levätuotanto oli
erittäin korkea.
Pihtinevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Havankajärven valuma-alueelle olivat vuonna 2014 luonnon taustahuuhtoumia vähäisempiä.
Taulukko 16 Pihtinevan virtavesipisteiden vedenlaadut vuosina 2009 - 2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väriaine
luku
mg/l mg/l Pt
Koronluoma 2009-2013
keskiarvo n=15
4,7 2,0
355
minimi
4,2 0,4
150
maksimi
6,5 6,5
550
12.6.2014
4,4 < 1
440
20.8.2014
4,6 1,8
600
15.9.2014
4,4 1,3
550
keskiarvo 2014 4,5 1,6
530
Kytöoja 2010-2013
keskiarvo n=12
5,8 4,8
248
minimi
4,4 1,0
150
maksimi
7,1 11,2
350
10.6.2014
5,3 < 1
275
19.8.2014
ei vettä
15.9.2014
6,1 3,1
200
keskiarvo 2014 5,7 1,2
238
Luomanoja 2011-2013
keskiarvo n=9
5,4 2,3
288
minimi
4,5 0,5
200
maksimi
6,4 4,4
350
keskiarvo 2014 5,4 2,7
279
10.6.2014
5,2 1,7
275
19.8.2014
5,8 6,7
225
15.9.2014
5,6 3,6
240
keskiarvo 2014 5,5 1,2
247
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2
1,4
0,7
2,9
0,5
1,3
1,0
0,9
4,8
2,3
27,6
3,0
3,1
3,3
3,1
791
460
1100
800
1000
1100
967
31
7
81
<5
<5
<5
6
<5
6
<5
5,0
0,4
25,0
0,6
3,9
2,4
8,9
2,5
881
640
1700
680
41
10
100
79
<5
180
1,8
1,2
2,7
2,6
610
645
1,8
0,9
2,9
1,9
1,0
2,7
1,3
1,7
3,3
2,6
3,9
3,3
2,6
3,4
3,0
3,0
739
600
870
736
720
840
690
750
36
18
68
18
47
40
35
9
4
21
34
15
94
21
16
6
36
4
4
28
25
26
20
36
27
11
<5
17
14
160
<5
160
<5
25
18
38
27
21
51
36
36
14
9
17
13
12
12
1611
290
2400
1300
2700
3400
2467
50
19
66
57
65
72
65
1847
870
3900
1300
35
26
59
40
1600
1450
28
34
1700
1000
2900
1867
1500
2500
1900
1967
42
30
61
44
42
42
40
41
33
Taulukko 17 Havanganjärven vedenlaatu vuonna 2011-2014.
Havainto- Hapen
paikka
kyll.
1m
%
Havanganjärvi
22.8.2011 80
6.3.2012 71
23.7.2012 68
6.3.2013 66
22.8.2013 81
20.2.2014 78
4.8.2014 90
8.2.4
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-klor. COD
aine luku meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l µg/l mg/l O2
6,3
5,5
5,9
5,9
6,4
5,8
6,6
3,6
0,3
3,3
1,4
<1
1,4
5,6
150
200
200
225
175
200
140
1,6
1,4
1,8
1,2
1,2
1,8
2,0
3,3
3,6
2,8
3,3
2,9
3,4
3,2
670
870
740
800
530
800
650
8
<5
31
<5
16
<5
6
<5
20
18
34
21
12
20
26
2
<2
<2
<2
900
1400
1200
1600
850
1200
670
17,8
10,7
10,5
32,1
21
31
31
31
20
33
19
Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu/Virrat)
Riihi-Peuranevalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös
61/03/1, dnro 2003-Y-35, myönnetty 28.11.2003). Riihi-Peuranevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1983 ja tuotanto 1996. Riihi-Peuranevalla oli vuonna 2014
tuotannossa 111,7 ha ja levossa 0,6 ha.
Riihi-Peuraneva sijaitsee Ähtärin, Virrat ja Keuruun kuntien alueella ja kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueen (35) Pihlajaveden reitin (35.48) ja Toisveden alueeseen (35.42).
Riihi-Peuranevan kuivatusvedet purkautuvat osin Keski-Suomen ELY-keskuksen puolelle (62,4 ha alalta) purkuojien (kolme) kautta Hietasenpuron valuma-alueen (35.486)
Hietasenpuroa pitkin Hankajärveen. Osin vedet laskevat Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen puolelle (20 ha alalta) purkuojia pitkin (kaksi) Luomanpuron valuma-alueen
(35.429) Luomanpuroon ja Pakarinjokeen sekä osin Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle (29,3 ha alalta) purkuojia (kaksi) pitkin Kivikeronpuron valuma-alueen (35.485) Koikeropuron kautta Uurasjärveen.
Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö Kivikeronpuroon ja Hietasenpuroon johdettavilla kuivatusvesillä. Luomanpuroon johdettavilla vesillä on ympärivuotinen pintavalutus. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Koikeropurossa,
Hietasenpurossa ja Luomanpurossa.
Luomanpuron ja Koikeropuron vedet ovat olleet erittäin happamia, fosforipitoisia ja väriltään tummanruskeita (taulukko 18). Humusaineita on ollut purojen vedessä runsaasti.
Hietasenpuron vedenlaatu poikkeaa jonkin verran kahden muun purkureitin purojen vedenlaaduista. Hietasenpuron vesi on myös hapanta, mutta happea kuluttavaa orgaanista
ainesta (CODMn) ja ravinteita siinä on ollut vähemmän kuin Luoman- ja Koikeronpurolla. Kiintoainetta on ollut kaikilla kuivatusvesien purkureiteillä hyvin vähän.
Luoman-, Koikero- ja Hietasenpuron vesissä oli vuonna 2014 fosforia enemmän kuin
vuosina 2004–2013 keskimäärin. Koikeropurossa myös typpeä oli aiempaa enemmän.
34
Taulukko 18 Riihi-Peuranevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja 2004 - 2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väriaine
luku
mg/l mg/l Pt
Hietasenpuro 2004-2013
n = 29
5,7 2,7
195
minimi
4,5 0,8
55
maksimi
7,0 8,0
300
15.5.2014
5,1 3,1
220
19.8.2014
6,4 3,5
180
17.9.2014
6,3 2,8
170
keskiarvo 2014 5,9 3,1
190
Koikeropuro 2004-2013
n = 29
5,5 3,2
264
minimi
4,6 0,8
75
maksimi
7,1
16
500
15.5.2014
5,1 8,1
275
19.8.2014
6,1 2,7
350
17.9.2014
5,9 6,5
300
keskiarvo 2014 5,7 5,8
308
Luomanpuro 2004-2013
n = 29
5,2 3,0
244
minimi
4,2 0,2
120
maksimi
7,3
14
350
15.5.2014
4,6 6,0
250
19.8.2014
6,6 5,3
200
18.9.2014
6,3 3,3
220
keskiarvo 2014 5,8 4,9
223
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok.
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
1,4
0,7
3,6
1,3
1,5
0,9
1,2
2,3
1,9
3,1
2,2
2,2
2,2
2,2
527
190
800
650
440
440
510
32
4
89
22
<5
60
8
<5
8
<5
3,9
0,7
66,0
4,1
1,6
1,4
2,4
3,4
2,0
10,9
3,0
3,4
3,1
3,2
734
502
1290
960
1000
780
913
27
<5
110
48
<5
340
25
<5
25
<5
4,3
0,5
61,0
1,2
4,9
1,3
2,5
3,0
2,1
7,5
2,8
2,8
2,5
2,7
593
270
970
640
510
500
550
17
<5
39
20
<5
48
<5
<5
<5
<5
28
14
65
30
33
53
39
10
<2
23
37
18
92
37
110
61
69
10
4
22
32
17
73
35
82
48
55
12
5
24
9
9
36
36
22
22
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O 2
1089
480
1800
950
980
870
933
28
7
52
33
21
22
25
1410
840
2300
1400
1700
1300
1467
39
10
73
45
41
37
41
1522
760
2300
1100
2200
1500
1600
38
7,0
71
45
21
28
31
Riihi-Peuranevan tuotantoalueen osuus purkureittien purojen valuma-alueista on vähäinen (0,7 - 3,2 %) ja vesistövaikutukset jäävät lieviksi (taulukko 19). Teoreettisten laskelmien mukaan kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 alapuolisten purojen veden typpipitoisuuksia 14 - 68 µg/l. Purot laskevat suuriin järvi- ja jokivesiin, joissa vaikutukset
eivät enää näy.
Taulukko 19 Riihi-Peuranevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuusnousut v. 2014.
Vesistöalue
35.429 Luomanpuron va
35.485 Kivikeropuron va
35.486 Hietasenpuron va
8.2.5
RiihiBrutto Pitoisuusvaikutus, netto
Peuraneva
CODMn Kiintoaine Kok- N
Kok-P
tuotantoala ha mg O2/l
mg/l
µg/l
µg/l
20
29,3
62,4
0,94
0,52
2,52
0,14
0,08
0,36
25,6
14,2
68,3
0,56
0,31
1,50
Alastaipaleensuo (Ähtäri/Virrat)
Alastaipaleensuolla on Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa
(päätös 81/2010/3, dnro ESAVI/380/04.08/2010, myönnetty 16.12.2010). Luvasta valitettiin ja Vaasan hallinto-oikeus kumosi (päätös 12/0256/1, annettu 5.9.2012) aluehallintoviraston päätöksen lohkojen 2 ja 3 osalta (Housuneva) palauttaen asian aluehallintovirastoon. Aluehallintovirasto antoi mahdollisuuden täydentää hakemusta, mutta hakija
peruutti hakemuksen ja siten asian käsittely jätettiin sikseen (päätös 90/2013/1, Dnro
LSSAVI/160/04.08/2012).
Alastaipaleensuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 45 ha alalla lohkolla 1
(Kirnuneva) joulukuussa 2013 pintavalutuskentän valmistelulla ja laskeutusaltaan kaivuulla. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus.
Alastaipaleensuo sijaitsee Ähtärin ja Virtojen kuntien alueella ja kuuluu Kokemäenjoen
vesistöalueen Pihlajaveden reitin Toisveden alueen Matoluoman valuma-alueeseen
(35.427).
35
Alastaipaleensuon kuivatusvedet johdetaan laskuoja 1 kautta Pahkalampeen, josta vedet
kulkeutuvat reitille; Pahkapuro-Matoluoma-Metterinjärvi. Metterijärvi on osa Killinkosken reittiä, johon vedet tulevat Ähtärin kaupungin lähistön suurista järvistä.
Vesistötarkkailupiste sijaitsee Matoluomassa. Havaintopaikalta on otettu ennakkotarkkailunäytteitä vuosina 2008–2009 ja joulukuussa 2013 ennen kuntoonpanon aloitusta
sekä kuntoonpanovaiheen näytteitä vuonna 2013–2014.
Matoluoman vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja väriltään tummanruskeaa (taulukko
19). Humusaineita ja rautaa on ollut vedessä kohtalaisen runsaasti. Matoluoman veden
laadun vaihtelut ovat olleet suuria ennen kunnostusta ja myös sen aikana, joihin mahdolliset kuivatusvesien vaikutukset peittyvät. Alastaipaleensuon kuntoonpano ei ole kuitenkaan lisännyt Matoluoman veden ravinnepitoisuuksia.
Alastaipaleensuolla suoritettiin pintavalutuksesta lähtevistä vesistä kuntoonpanovaiheen
tarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (18 kpl) perusteella purkautuvan veden
keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 6,6 mg/l, Kok.N 1 246 µg/l, Kok.P
336 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 74 mg/l O2.
Kokonaisfosforipitoisuus oli erittäin korkea ja myös fosfaattifosforia oli runsaasti (keskimäärin 233 µg/l). Fosfaattifosforia on luonnostaan suoalueilla vähän, joten sen alkuperä on lannoitteissa.
Alastaipaleensuon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Matoluomaan (valuma-alueen koko 35,9 km2) olivat vuonna 2014 vähäisiä Matoluoman veden laatu huomioiden (Kok-P 4,4 µg/l, Kok-N 9 µg/l ja kiintoaine 0,08 mg/l).
Taulukko 20 Matoluoman veden laatu vv. 2008-2009 ja 2013-2014.
Havaintopaikka
Matoluoma 2008-2014
28.10.2008
6.4.2009
7.9.2009
5.11.2009
keskiarvo, ennakko
17.12.2013
5.2.2014
9.4.2014
14.4.2014
22.4.2014
29.4.2014
22.5.2014
3.6.2014
17.6.2014
1.7.2014
16.7.2014
29.7.2014
19.8.2014
18.9.2014
20.10.2014
keskiarvo, valmistelu
minimi
maksimi
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
COD
Mn
µg/l mg/l O2
5,4
6,2
6,0
6,1
5,9
6,1
5,7
6,0
6,2
4,7
4,8
5,9
5,6
5,6
5,9
6,0
6,3
5,9
6,1
6,1
5,8
4,7
6,3
1500
1200
2800
1500
1750
1500
2600
1300
1600
810
1500
1400
1300
1500
1800
2600
4700
3200
1800
1500
1941
810
4700
6,5
10,0
4,9
1,6
5,8
19,0
3,3
10,0
14,0
17,0
8,1
12,0
8,0
4,7
4,5
11,0
9,0
26,0
5,6
11,0
10,9
3,3
26,0
280
100
275
200
214
180
300
180
150
150
200
220
225
275
300
330
420
360
260
220
251
150
420
5,3
16,0
3,8
2,9
7,0
26,0
4,0
8,5
14,0
12,0
7,7
5,2
3,3
2,4
3,0
7,2
8,5
14,0
2,7
9,5
8,5
2,4
26,0
3,8
5,0
3,0
2,6
3,6
4,5
3,1
2,8
3,1
2,9
3,2
3,1
2,8
2,6
2,4
3,1
5,0
2,8
2,8
5,7
3,3
2,4
5,7
1100
1900
850
630
1120
2200
1200
620
850
770
660
720
780
830
770
940
1700
1100
760
2000
1060
620
2200
31
260
33
15
85
25
89
37
60
39
19
8
5
12
35
51
200
68
41
1000
<5
3
348
1500
53
48
160
90
31
7
70
16
<5
<5
7
<5
20
48
5
200
1100
280
<5
1500
47
170
72
25
79
80
51
40
51
54
39
45
39
38
51
94
180
140
80
79
71
38
180
15
88
23
9
34
20
18
9
9
9
8
7
10
11
13
22
58
33
18
18
7
58
FE
43
23
37
26
32
27
47
25
24
27
26
33
38
39
33
36
41
48
35
32
34
24
48
36
8.3
Ikaalisten reitti
8.3.1
Lylyneva (Parkano)
Lylynevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa
(päätös 60/2005/4, dnro LSY-2003-Y-434, myönnetty 15.6.2005). Lupa päättyi vuoden
2012 lopussa ja uusi lupahakemus on vireillä.
Lylynevan tuotantoalue (Lylyneva, Saarineva, Mustikkaneva) on vanhaa tuotantoaluetta, ojitukset on aloitettu 1972 ja tuotanto vuonna 1975. Lylynevan tuotantoalueella tuotantoalaa on 84 ha, joka oli levossa vuonna 2014. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kosteikko.
Lylyneva sijoittuu Kokemäenjoen vesistön Sammatinjoen valuma-alueelle (35.574). Lylynevan kuivatusvedet johdetaan lyhyen purkuojan kautta Lylyjärveen ja Lylyjärven
alapuolelle Lylyjokeen 55 ha alalta. Lylyjoesta vedet kulkeutuvat Saaresjärveen. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Lylyjärvessä ja -joessa. Lylyjoen havaintopaikka on kuivatusvesien purkuojien alapuolella.
Lylyjärven pinta-ala on 95 ha ja suurin syvyys 13,8 m. Lylyjärven valuma-alueen koko
on 8,6 km2. Valuma-alueella on Lylynevan lisäksi myös Vapon Hakonevan tuotantoalue, josta kuivatusvesiä tulee Lylyjärveen 47,5 ha alalta.
Lylyjärven pintavesi on ollut ruskeaa ja hapanta (taulukko 21). Keskimääräiset ravinnepitoisuudet ilmentävät lievää rehevyyttä, josta johtuen alusvedessä esiintyy usein happivajetta. Lylynevan kuivatusvesien vaikutukset Lylyjärven veden laatuun ovat olleet vähäiset vesistötarkkailutuloksien perusteella, sillä kokonaistypen pitoisuudet ovat olleet
ajoittain lähes luonnonhuuhtouman tasoa. Väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella myös
humuspitoisuudet ovat olleet alhaisia. Vuonna 2014 Lylyjärven veden laatu oli parempaa kuin vuosina 1999 – 2013 keskimäärin, sillä fosforia, rautaa ja humusta vedessä oli
vähemmän. Lylyjoen vedenlaatu on ollut samanlaista kuin sen yläpuolisen Lylyjärven
eli vesi on hapanta, ruskeaa ja ravinnetaso lievästi rehevää (taulukko 22).
Taulukko 21 Lylyjärven pintaveden laatutietoja 1971 - 2014.
Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
paikka
kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
1m
%
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l
mg/l
Lylyjärvi 1999-2013 n =30
keskiarvo 72 5,6 2,5
174
1,4
2,1
664
23
7
23
4
1702 17,0
21
minimi
44 5,0
<1
50
0,2
1,2
428
5
<5
12
<2
470
3,7
7
maksimi
97 6,5 5,3
315
4,5
2,8
920
130
9
38
9
2870
53,4
34
18.2.2014
61 5,0 < 1
200
0,6
2,4
650
13
1200
26
5.8.2014
82 6,0 4,0
150
1,5
2,0
540
7
<5
27
< 2 1400
11,9
18
Taulukko 22 Lylyjoen veden laatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väriaine
luku
mg/l mg/l Pt
Lylyjoki 1999-2013 n = 40
keskiarvo
5,8 4,8
215
minimi
5,0
<1
150
maksimi
6,8
23
385
11.6.2014
5,9
3,4
180
20.8.2014
6,4
2,1
200
16.9.2014
6,5
2,3
170
keskiarvo 2014 6,3 2,6
183
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
8,0
1,1
67
1,5
6,1
8,2
5,3
2,4
1,8
4,8
2,0
2,2
2,6
2,3
670
370
1200
600
570
570
580
66
10
410
40
<5
140
84
16
84
16
29
18
75
25
26
23
25
6,0
<2
12
6
6
2693
1300
9600
1400
2100
2100
1867
25
17
44
21
19
19
20
37
Lylyjärveen laskevien turvetuotantoalueiden (Lylyneva, Hakonevat) osuus valumaalueesta on suurehko (noin 10 %), mutta vesistövaikutukset jäivät vuonna 2014 vähäisiksi. Kuivatusvedet lisäsivät teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivaluntatilanteessa Lylyjärven veden fosforipitoisuutta 0,6 µg/l, typpipitoisuutta 29 µg/l ja
kiintoainepitoisuutta 0,3 mg/l sekä bruttona CODMn noin 1,4 mg/l.
8.3.2
Hirvineva-Kirjasneva (Kihniö)
Hirvineva-Kirjasnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 58/2005/4, LSY-2003-Y-244, myönnetty 15.6.2005). Vapo
Oy valitti luvasta Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 19.6.2007 (Nro 07/0208/1).
Kirjasnevan kuntoonpano on aloitettu vuonna 1973 ja tuotanto vuonna 1977. Hirvinevan tuotantoalueen kuntoonpano on aloitettu vuonna 1986 ja tuotanto 1999. Vuonna
2014 tuotannossa oli Kirjasnevalla 35,6 ha ja Hirvinevalla 54,7 ha. Hirvinevalla ja Kirjasnevalla kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutuskenttä.
Kirjasneva ja Hirvineva sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueen Nerkoonjärven
(35.538) valuma-alueella. Kirjasnevan kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta 1,5
km:n päässä olevaan Iso Korpijärveen ja siitä metsäojia pitkin Heinämaanlammen ja
Mäntysenluoman kautta Nerkoonjärveen. Hirvinevalta vedet johdetaan laskuojan kautta
noin 300 m:n päässä sijaitsevaan Hirvijärveen ja edelleen Hirvijokea pitkin Nerkoonjärven Hirvilahteen. Vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Hirvinevalta lähtevässä ja
tulevassa ojassa, Hirvijärvessä ja Nerkoonjärvessä (2 kpl). Lisäksi Kirjasnevalle on
vuonna 2011 perustettu vesistötarkkailuhavaintopaikka Iso Korpijärveen.
Hirvinevalla on yläpuolinen vesistötarkkailuhavaintopaikka veto-ojassa ja alapuolinen
havaintopaikka laskeutusaltaan alapuolella. Hirvinevan havaintopaikkojen vedenlaadut
ovat olleet erittäin heikot; vedet ovat väriltään hyvin tummia, ravinteikkaita ja humusta
sekä rautaa on ollut erittäin runsaasti (taulukko 23). Vuonna 2014 Hirvinevan purkuojan
veden laatu oli yhtä heikko kuin aiemminkin. Veto-ojassa typpeä oli aiempia vuosia vähemmän, mutta veden laatu oli silti heikko. Syyskuussa 2014 molemmat ojat olivat kuivia.
Hirvinevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen
näytteiden (23 kpl) perusteella Hirvinevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,9 mg/l, Kok.N 1 535 µg/l, Kok.P 66 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 67 mg/l O2.
Hirvinevan tuotantoalueen suunnasta tulevien vesien vaikutus ojan veden laatuun on ollut jakson 1999 - 2014 aikana selvä. Erityisesti typpiyhdisteiden ja raudan pitoisuudet
ovat alapuolisessa havaintopaikassa olleet huomattavasti suurempia kuin yläpuolisessa
veto-ojan havaintopaikassa (taulukko 23). Pelkästään kuivatusvesistä ei alapuolisen ojan
korkeat pitoisuudet johdu, sillä Hirvinevan kuivatusvesissä vuonna 2014 maksimitypen
pitoisuuskin oli 2600 µg/l, kun purkuojassa oli typpeä kesä- ja elokuussa 3100 ja 4800
µg/l. Sen sijaan fosforin ja CODMn osalta kuivatusvesillä on pitoisuuksia kohottavaa
vaikutusta.
38
Taulukko 23 Hirvinevan tulevan ja lähtevän ojan veden laatu 1999 - 2014.
Havaintopaikka
pH
Kiinto- VäriSa- Sähkön- KOKaine luku meus johtok.
N
mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l
Hirvinevan yp. veto-oja 1999-2013
n =39
5,3
59,9
376
7,5
4,8
1685
minimi
4,4
0,22
200
0,5
3,1
500
maksimi
7,1 2000,0 1000
60,0
9,8
20000
10.6.2014
5,0
<1
480
0,6
4,1
1100
7.8.2014
5,4
7,4
550
6,2
4,8
1400
16.9.2014
ei vettä
keskiarvo 2014 5,2
7,4
515
3,4
4,5
1250
Hirvinevan ap.(laskeutusaltaan ap) 1999-2013
n = 40
6,2
30,8
490
13,3
6,5
3220
minimi
4,9
0,9
260
1,5
2,8
980
maksimi
7,2
860,0
900
58,0
12,5
14000
10.6.2014
7,1
15,0
500
13,0
8,3
3100
7.8.2014
6,7
13,0
900
12,0
8,7
4800
16.9.2014
ei vettä
keskiarvo 2014 6,9
14,0
700
12,5
8,5
3950
NH4- NO3- KOK- PO4N
N
P
P
µg/l µg/l µg/l
µg/l
167
<5
3100
23
<5
160
25
<2
89
<5
95
13
860
47
120
<5
<5
<5
1466
34
3500
47
<5
150
2800
2800
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
24
3666
850
27000
1800
4500
65
30
230
66
73
84
24
3150
70
25
2
72
<5
125
27
1800
90
130
32
6574
980
95000
5500
7500
76
40
290
62
100
<5
110
32
6500
81
Hirvijärven pinta-ala on 32 ha ja sen suurin syvyys noin 2 metriä. Hirvinevan nykyinen
turvetuotantoalue on noin 1,9 % järven valuma-alueesta (17 km2). Hirvijärven vesi on
hapanta sekä humus- ja ravinnepitoista ja vedessä on ajoittain rehevyydestä johtuvaa
happivajausta. Vuonna 2014 Hirvijärven vesi oli laadullisesti aiempien vuosien keskimääräistä tasoa (taulukko 24). Helmikuussa 2014 vesi oli erittäin hapanta (pH 4,4), joka
pH-arvo oli koko tarkkailujakson 1999–2014 alhaisin.
Hirvinevalta lähtevässä ojassa turvetuotannon vesistövaikutuksia oli havaittavissa, mutta 300 m päässä tuotantoalueesta sijaitsevan Hirvijärven veden laatuun kuivatusvesien
vaikutukset ovat olleet lieviä, sillä ravinne- sekä humusaineiden pitoisuudet ovat olleet
selvästi alempia kuin purkuojassa. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivaluntatilanteessa Hirvinevalta tulevat kuivatusvedet lisäsivät Hirvijärven veden fosforipitoisuutta 1,9 µg/l ja typpipitoisuutta 78 µg sekä bruttona ilmaistuna COD Mn 4,8
mg/l. Hirvinevalta lähtevän veden kiintoainepitoisuuden aiheuttama lisäys oli vain 0,3
mg/l.
Taulukko 24 Hirvijärven pintaveden laatutietoja 1999 – 2014.
HavaintoHapen
paikka
kyll.
1m
%
Hirvijärvi 1999-2013
keskiarvo n =29 61
minimi
19
maksimi
86
18.2.2014
58
5.8.2014
69
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O 2
5,1
4,5
6,0
4,4
5,3
2,9
<1
9,9
<1
3,0
322
140
600
350
360
2,3
0,6
5,5
1,0
1,5
3,2
2,2
5,0
4,6
2,9
1046
680
2210
1100
940
36
<5
360
5
<5
30
13
<5
53
29
190
26
69
6
<2
15
15
1979
830
3520
1400
1800
57,2
4,4
272,7
17,8
47
19
77
58
46
Hirvijärven veden humusainepitoisuudet (kuva 7) ovat olleet lievässä kasvusuuntauksessa kuten myös fosforin pitoisuudet jaksolla 1999 - 2014 (kuva 8). Typpipitoisuuksissa ei ole ollut havaittavissa erityistä suuntausta (kuva 9).
39
Kuva 7
Hirvijärven pintaveden humusainepitoisuudet v. 1999 - 2014.
Kuva 8
Hirvijärven pintaveden fosforipitoisuudet v. 1999 - 2014.
Kuva 9
Hirvijärven pintaveden typpipitoisuudet v. 1999 - 2014.
Kirjasnevan kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen,
laskeutusaltaiden sekä ympärivuotisesti pintavalutuskenttien kautta. Kuivatusvedet johdetaan reitille; purkuoja - Iso Korpijärvi - Heinämaanlampi - Mäntysenluoma - Nerkoonjärvi.
40
Iso Korpijärvi on noin 5 metriä syvä 6,7 ha metsäjärvi. Iso Korpijärven vesi on vuosien
2011–2014 vesinäytteiden perusteella laadullisesti heikohkoa, sillä ravinteita, rautaa ja
humusaineita on ollut vedessä runsaasti (taulukko 25). Rehevyydestä johtuvaa happivajetta on ollut pintavedessäkin ja pohjan läheiset vesikerrokset ovat olleet lähes hapettomia. Vuonna 2014 Iso Korpijärven vesi oli laadullisesti hyvin samanlaista kuin edellisinä vuosina. Happitilanne oli pohjan tuntumassa heikko; helmikuussa 2014 kyllästysaste
oli vain 6 % ja heinäkuussa 4 %. Iso Korpijärvi sijaitsee metsäisellä valuma-alueella, joten siihen tuleva kuormitus on pääosin metsätalouden hajakuormitusta ja turvetuotannon
pistekuormitusta.
Kirjasnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (8 kpl) perusteella Kirjasnevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet
olivat kiintoaineen osalta 9,4 mg/l, Kok.N 1 500 µg/l, Kok.P 98 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 67 mg/l O2.
Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivaluntatilanteessa Kirjasnevan kuivatusvedet lisäsivät Iso Korpijärven (valuma-alue noin 15 km2) veden fosforipitoisuutta
3,4 µg/l, typpipitoisuutta 90 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,7 mg/l sekä bruttona COD Mn
-pitoisuutta 3,4 mg/l eli vähän Iso Korpijärven vedenlaatu huomioiden.
Taulukko 25 Iso Korpijärven pintaveden veden laatu vuonna 2011-2014.
Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
paikka kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
1m
%
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
Iso Korpijärvi, syvänne
1.4.2011
48 5,3 < 1
300
0,6
3,7
1100
30
1700
45
23.8.2011 55 5,3 3,6
350
1,5
2,6
970
12
<5
41
1
1800
46,6
48
22.3.2012 55 5,2 1,4
325
2,7
3,3
1100
39
1800
42
8.8.2012
52 5,1 4,4
400
1,4
2,5
1000
23
<5
64
4
2200
43,0
52
18.4.2013 66 5,4 3,2
225
4,7
2,9
1200
41
1600
35
21.8.2013 83 5,9 4,1
300
1,1
2,3
850
15
<5
36
< 2 1100
37,1
40
18.2.2014 65 4,7 1,2
300
2,7
3,6
990
25
1600
44
24.7.2014 39 5,5 2,7
380
1,7
2,7
970
29
<5
50
3
1300
9,2
44
Nerkoonjärvi on suuri järvi (1516 ha), jonka keskisyvyys on 3,7 m ja suurin syvyys 16
metriä. Nerkoonjärven kuivatusvesiä tulee Vapon Talasnevalta, Kirjasnevalta, Hirvinevalta, Aitonevalta ja Kotoneva-Kiimanevalta. Vuonna 2014 Vapon tuotannossa olevien
soiden yhteisala Nerkoonjärven valuma-alueella oli 178 ha.
Nerkoonjärven vesi on suoperäisen valuma-alueen luonteen mukaisesti hieman ruskeaa
ja hieman hapanta (taulukko 26). Vuonna 2014 Nerkoonjärven Viinamäenlahden pintaveden laatu oli samaa tasoa kuin keskimäärin vuosina 1999–2013. Lahti on matala (alle
2 m), joten happitilanne oli hyvä.
Syvännehavaintopaikan veden laatu oli vuonna 2014 samaa tasoa kuin keskimäärin aiemmin. Syvännepaikalla pohjanläheisten vesikerroksien happitilanne oli talvella 2014
kohtalainen (kyll.aste 67 %), mutta loppukesällä paljon heikompi (kyll.aste 25 %).
41
Taulukko 26 Nerkoonjärven havaintopaikkojen pintaveden laatu 1999 - 2014.
HavaintoHapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
paikka
kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
1m
%
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
Nerkoonjärvi, Viinamäenlahti 1999-2013
keskiarvo n =30 81 6,4 2,9
156
3,3
4,1
812
28
8
31
7
1162 21,6
23
minimi
46 5,6
<1
75
0,4
3,3
507
<5
<5
10
<2
600
6,8
14
maksimi
97 6,9 10,0
450
21,0
5,4
1300 280
13
60
28 3100
48,9
41
4.2.2014
95 6,2 < 1
175
1,2
3,9
830
18
1200
23
5.8.2014
91 6,6 3,4
120
2,5
3,5
650
10
<5
34
3
980
8,3
18
Nerkoonjärvi, syvänne 1999-2013
keskiarvo n =30 84 6,5 1,6
105
1,3
3,7
595
14
5
19
7
708
17,5
18
minimi
69 5,9
<1
60
0,2
3,2
460
5
<5
12
2,0
400
4,2
11
maksimi
97 7,0 5,6
200
3,5
4,3
780
33
10
27
27 1200
33,9
28
19.2.2014
84 6,1 < 1
120
0,9
3,5
700
17
980
20
5.8.2014
89 7,0 1,5
100
1,0
3,5
550
10
<5
24
2
650
14,5
16
Nerkoonjärven havaintopaikkojen pintaveden fosforipitoisuuksissa vuosilta 1999-2014
on havaittavissa aleneva trendi (kuvat 11-12). Viinamäenlahdella myös typen pitoisuuksissa on aleneva trendi ja kun syvännehavaintopaikan typen pitoisuudet ovat hieman
kasvaneet, niin havaintopaikkojen typpipitoisuudet ovat nykyisin lähes samaa tasoa
(kuvat 10 ja 13).
Kuva 10
Nerkoonjärven syvännehavaintopaikan pintaveden typpipitoisuudet v.1999 - 2014.
Kuva 11
Nerkoonjärven syvännehavaintopaikan pintaveden fosforipitoisuudet v.1999 - 2014.
42
Kuva 12
Nerkoonjärven Viinamäenlahden pintaveden fosforipitoisuudet v.1999 - 2014.
Kuva 13
Nerkoonjärven Viinamäenlahden pintaveden typpipitoisuudet v.1999 - 2014.
Vuoden 2014 Parkanon alueen (Käenkoski) keskivaluntaa 4,1 l/s*km2 käyttäen Vapon
turvetuotannon kuivatusvesien vaikutus olisi Nerkoonjärveen fosforilla 0,8 µg/l, typellä
27 µg/l ja kiintoaineella 0,2 mg/l sekä COD Mn bruttonousu 1,4 mg/l. Teoreettinen laskelma ei ota huomioon aineiden sedimentoitumista purkureitillä, jolla on suuri merkitys
etenkin kiintoaineen osalta. Vapon soiden kuivatusvesien vaikutus Nerkoonjärven tilaan
on vähäinen, mutta nekin osaltaan lisäävät kuormitusta.
8.3.3
Hakonevat (Kihniö)
Hakonevojen tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 59/2005/4, LSY-2003-Y-245, myönnetty 15.6.2005). Vapo Oy valitti luvasta Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset
päätöksellään 19.6.2007 (Nro 07/0209/1).
Hakonevat sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueella Sammattijoen (35.574) ja Haukkaluoman (35.539) valuma-alueilla.
Hakonevojen kuntoonpano on aloitettu vuonna 1975 ja tuotanto vuonna 1980. Tuotannossa vuonna 2014 oli 69,1 ha. Hakonevojen kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on
pintavalutus.
43
Eteläosan vedet laskevat 47,5 ha alalta laskuojan kautta 1,2 km:n päässä olevaan Lylyjärveen. Vähä Hakonevan vedet 21,6 ha alalta johdetaan laskuojaan ja metsäojia pitkin
Haukkaluomaan, Lehmiluomaan ja 5,2 km:n päässä sijaitsevaan Linnanjärveen. Vesistöhavaintopaikka on vuodesta 2011 alkaen ollut Hakojärvessä, vaikka sinne ei kuivatusvesiä johdetakaan. Hakojärven vedenlaatua on seurattu mahdollisen turvepölyn vuoksi.
Hakojärvi (40 ha) sijaitsee välittömästi Hakonevojen eteläpuolella. Hakojärven vesi on
ollut vuosina 2011-2014 laadullisesti hyvää, sillä vesi on vähäravinteista ja veden sameus hyvin vähäistä (taulukko 27). Turvepölyn laskeutumisesta ei ole viitteitä, sillä kiintoainepitoisuudet ovat olleet alhaisia kuten myös humusainepitoisuudet.
Taulukko 27 Hakojärven pintaveden veden laatu vuonna 2011-2014.
Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
paikka kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
1m
%
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
Hakojärvi, syvänne 2011
31.3.2011 23 5,4
<1
110
0,6
2,0
470
13
1100
16
23.8.2011 87 5,7 2,6
80
0,9
1,5
380
7
<5
17
1
860
3,1
12
Hakojärvi, syvänne 2012
29.2.2012 50 5,1
<1
150
0,7
2,2
550
56
43
10
4
960
18
20.8.2012 76 5,5 3,1
150
0,9
1,5
450
13
<5
20
<2
1400
11,0
18
Hakojärvi, syvänne 2013
4.3.2013
59 5,1 < 1
200
0,5
2,0
570
11
1300
12
21.8.2013 78 5,8 2,0
125
0,8
1,5
450
38
<5
11
< 2 1200
5,6
14
Hakojärvi, syvänne 2014
18.2.2014 84,4 5,0 < 1
180 < 0,5
2,1
470
10
1100
21
5.8.2014
87 5,7 3,3
110
1,2
1,7
410
5
<5
21
<2
800
10,6
15
8.3.4
Nimetönneva - Sammakkolamminneva (Virrat/Ylöjärvi)
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan Nimetönnevan ja Sammakkolamminnevan turvetuotantoon 2.2.2007 (päätös nro 7/2007/4,
dnro LSY-2005-Y-52). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 16.5.2008 (Nro 08/0281/3).
Nimetönnevan ja Sammakkolamminnevan tuotantoalueet sijaitsevat Virtain kaupungissa Virtain kaupungin ja Ylöjärven (entisen Kurun kunnan) rajalla. Nimetönnevan tuotantoalue on kunnostusojitettu ja tuotanto aloitettu vuonna 1997. Sammakkolamminnevan tuotantoalue on kunnostusojitettu ja tuotanto aloitettu vuonna 1998. Vuonna 2014
Nimetönneva-Sammakkolamminnevalla oli tuotannossa yhteensä 79 ha.
Tuotantoalueet sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueen Ikaalisten reitin valuma-alueen
Aurejärven valuma-alueen Vähä Mustajärven valuma-alueella (35.578). Molempien
tuotantoalueiden kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Kuivatusvedet johdetaan purkuojien kautta Iso Mustajärveen. Iso Mustajärven pinta-ala on
187 ha ja syvännehavaintopaikassa on vettä noin 8 metriä.
Iso Mustajärven pintavesi on ollut hapanta, humus- ja rautapitoista (taulukko 28). Ravinteita on ollut suhteellisen vähän. Korkeista rauta- ja humusainepitoisuuksista johtuen
veden väri on hyvin tummaa. Happivajetta esiintyy syvemmissä vesikerroksissa säännöllisesti, mutta aivan hapetonta alusvesi ei ole ollut. Helmi- ja syyskuussa 2014 alusvedessä oli kohtalaisen hyvin happea.
Nimetönneva-Sammakkolamminnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua
vuonna 2014. Otettujen näytteiden (14 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 1,9 mg/l, Kok.N 1176 µg/l, Kok.P 47 µg/l ja
kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 71 mg/l O2.
44
Nimetönneva-Sammakkolamminevan kuivatusvesissä on enemmän ravinteita ja humusta kuin Iso Mustajärvessä, joten kuivatusvesillä on lieviä vaikutuksia järven veden laatuun. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivaluntatilanteessa Nimetönneva-Sammakkolamminnevalta tulevat kuivatusvedet lisäsivät Iso Mustajärven veden
typpipitoisuutta 35 µg/l, fosforipitoisuutta 2,2 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,02 mg/l sekä bruttona CODMn -pitoisuutta 2,0 mg/l eli hyvin vähän.
Taulukko 28 Iso Mustajärven vedenlaatu vuonna 2011-2014.
Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
paikka kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
1m
%
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
Iso Mustajärvi 2011-2014
23.8.2011 77 5,7 1,0
350
1,1
2,2
520
24
<5
25
5
1200
7,3
21
6.3.2012
69 4,8
<1
250
0,6
2,9
670
23
1200
36
8.8.2012
70 5,3 2,8
300
1,2
2,1
640
53
<5
37
<2
1200
22,0
34
5.3.2013
70 5,0 < 1
300
0,5
2,5
660
21
1200
38
22.8.2013 81 5,6 2,0
225
1,0
2,0
580
12
<5
22
3
1300
15,7
24
19.2.2014 76 5,0 < 1
270
0,8
2,5
620
24
1300
33
3.9.2014
79 5,7 3,7
420
1,0
2,2
520
7
<5
34
5
1200
11,0
23
8.3.5
Aitonevat ja Talasneva (Kihniö)
Aitonevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 56/2005/4, LSY-2003-Y-112, myönnetty 15.6.2005). Luvasta Vapo
Oy valitti Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset
päätöksellään 19.6.2007 (Nro 07/0206/1). Aitonevan kuntoonpano on aloitettu vuonna
1942 ja tuotanto vuonna 1944. Vuonna 2014 tuotannossa oli 28,6 ha. Aitonevalla kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat kosteikot.
Aitoneva sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueella Nerkoonjärven (35.538) valumaalueella. Kuivatusvedet johdetaan Aitoluomaan, joka laskee Launosluomaan ja siitä
edelleen Niskoslampeen, jonne on Aitonevalta 2,5 km. Lammesta vedet virtaavat Niskosjokea pitkin Nerkoonjärven Viinamäenlahteen. Vesistöhavaintopaikat ovat Aitoluomassa (2 kpl) ja Niskoslammessa.
Aitonevan koetuotantoalue sijaitsee Aitoneva vanhan tuotantoalueen tuntumassa. Aitonevan koealueella on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston 31.3.2011 myöntämä
ympäristölupa (nro 28/2011/1, Dnro LSSAVI/375/04.08/2010). Koealueella tutkitaan ja
kehitetään uusia tuotantotekniikoita ja vesienkäsittelyn tehostamista käytännön mittakaavassa. Menetelmistä käytetään nimityksiä siirtolevitysmenetelmä ja massansiirtomenetelmä. Koealueen kuivatusvedet johdetaan pintavalutuksen ja kemikaloinnin kautta
Aitoluomaan. Vuonna 2014 koealueen ”siirtolevitys” alasta oli levossa 18,6 ha ja tuotannossa 5,0 ha. Koealueen ”massansiirto” osalta tuotannossa oli 13,9 ha.
Talasnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 57/2005/4, LSY-2003-Y-243, myönnetty 15.6.2005). Vapo Oy valitti
luvasta Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 19.6.2007 (Nro 07/0207/1). Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan myös Talasnevan pohjoisosan turvetuotantoon
18.12.2009 (päätös nro 120/2009/4, dnro LSY-2009-Y-42).
Talasnevan kuntoonpano on aloitettu vuonna 1976 ja tuotanto vuonna 1980. Tuotannossa Talasnevalla vuonna 2014 oli 30,8 ha. Talasnevalla kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympäri vuoden toiminnassa oleva kosteikko ja pintavalutus.
Talasneva sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Nerkoonjärven (35.538) ja Ison Tervajärven (35.577) valuma-alueilla. Alueen pohjoisosan kuivatusvedet (16,2 ha alalta) joh-
45
detaan laskuojan kautta Mustinluomaan ja edelleen Launoslammen ja Launosluoman
kautta Niskoslampeen. Lammesta vedet virtaavat Niskosjokea pitkin Nerkoonjärven
Viinamäenlahteen. Laskuojien 2 ja 3 vedet 14,6 ha alalta laskevat Talasojaan ja edelleen
Myllyluoman, Tervajoen ja Ruuppalammen kautta Isoon Tervajärveen, joka sijaitsee
noin 4 km Talasnevan alapuolella ja siitä edelleen Aurejärveen. Vesistöhavaintopaikat
ovat Niskoslammessa ja vuodesta 2011 alkaen myös Talasojassa (yp. ja ap.) sekä Iso
Tervajärvessä.
Aitonevan kuivatusvedet laskevat Aitoluomaan, jonka valuma-alueesta (noin 15 km2)
Aitonevan osuus on noin 3 %. Aitoluoman veden laatu on ollut heikkoa, sillä vesi on ollut hapanta, sameaa ja väriltään varsin tummaa (taulukko 29). Ravinnepitoisuudet ovat
olleet korkeita kuten myös humusaine- ja rautapitoisuudet. Vuonna 2014 Aitoluoman
veden laatu oli heikompaa kuin jaksolla 1999 - 2013 keskimäärin, sillä ravinteita, rautaa
ja humusta oli erittäin runsaasti.
Aitoluomasta otettiin vuonna 2011 seurantaan alaosalta vesistötarkkailuhavaintopaikka
Niskoslammen tuntumasta. Aitoluoman alaosalla vesi oli vuonna 2014 laadullisesti yhtä
heikkoa kuin aiemmin ja hyvin samanlaista kuin ylempänä Aitoluomassa (taulukko 30).
Taulukko 29 Aitoluoman keskimääräinen veden laatu vuosina 1999 - 2014.
Havaintopaikka
pH KiintoVäriSaaine
luku meus
mg/l
mg/l Pt FTU
Aitoluoma, Aitonevan ap.1999-2013
keskiarvo n = 40 6,1
9,8
367
22,4
minimi
5,0
2,0
200
2,2
maksimi
6,9
28,4
1000
80,1
27.5.2014
5,8
11,0
350
9,4
4.8.2014
4,4
7,5
880
4,2
15.9.2014
6,3
19,0
390
21,0
Keskiarvo 2014 5,5
12,5
540
11,5
Sähkönjohtok.
mS/m
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
5,5
3,8
9,5
5,0
4,5
6,6
5,4
1257
950
2100
1100
1500
1400
1333
217
<5
740
129
<5
630
17
6
38
70
<5
70
<5
60
30
150
49
73
99
74
12
12
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
4935
2060
12000
4200
8100
6200
6167
43
21
73
44
100
40
61
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
6800
3300
5050
2500
4300
3400
3400
3700
8500
5600
5933
3600
10000
6100
6567
49
62
56
44
54
46
48
51
47
31
43
43
61
39
48
Taulukko 30 Aitoluoman alaosan veden laatu vuosina 2011 - 2014.
Havaintopaikka
Aitoluoman alaosa
31.8.2011
29.9.2011
Keskiarvo 2011
24.5.2012
4.9.2012
25.9.2012
Keskiarvo 2012
22.5.2013
5.8.2013
14.10.2013
Keskiarvo 2013
27.5.2014
4.8.2014
15.9.2014
Keskiarvo 2014
pH KiintoVäriSaaine
luku meus
mg/l
mg/l Pt FTU
6,2
5,1
5,7
5,4
5,7
5,8
5,7
6,1
6,6
6,8
6,5
5,9
6,6
6,7
6,4
13,5
3,7
8,6
4,2
11,0
6,6
7,3
7,2
7,0
11,0
8,4
8,3
18,0
18,0
14,8
450
450
450
225
550
450
408
600
1000
400
667
350
650
420
473
18,0
2,9
10,4
2,3
4,8
5,2
4,1
6,0
28,0
28,0
20,7
7,3
20,0
20,0
15,8
Sähkönjohtok.
mS/m
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
6,2
5,0
5,6
4,0
4,1
4,5
4,2
4,3
5,7
6,6
5,5
4,9
6,5
6,4
5,9
1400
1300
1350
1100
1300
1100
1167
1300
1700
1300
1433
1100
1800
1300
1400
74
15
21
74
15
469
<5
469
<5
230
<5
230
<5
450
11
450
11
64
35
49
31
58
42
44
48
88
64
67
42
100
84
75
21
17
17
29
29
30
30
Aitonevan kosteikolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (15 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 12,7 mg/l, Kok.N 1045 µg/l, Kok.P 63 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 39 mg/l O2. Aitoluoman heikko veden
laatu ei johdu pelkästään Aitonevan kuivatusvesistä, sillä vuonna 2014 kuivatusvesissä
oli selvästi vähemmän humusta ja typpeä. Aitoluoman fosforin ja kiintoaineen pitoi-
46
suuksiin Aitonevan kuivatusvesillä on ollut lieviä vaikutuksia, sillä lähtevissä vesissä oli
ajoittain erittäin korkeita pitoisuuksia.
Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivaluntatilanteessa Aitonevan kuivatusvedet lisäsivät Aitoluoman veden typpipitoisuutta 34 µg/l, fosforipitoisuutta 1,2 µg/l
ja kiintoainepitoisuutta 0,3 mg/l sekä bruttona CODMn -pitoisuutta 2,7 mg/l.
Erityistä suuntausta ei ole Aitoluoman veden typpiyhdisteiden pitoisuuksissa havaittavissa (kuva 14). Fosforia Aitoluoman vedessä on runsaasti ja hieman pitoisuudet ovat
nousseet tarkkailun aikana (kuva 15).
Kuva 14
Aitoluoman veden typen pitoisuudet v. 1999-2014.
Kuva 15
Aitoluoman veden fosforin pitoisuudet vuosina 1999-2014.
Talasojan vesi on ollut hyvin hapanta ja korkeista CODMn -pitoisuuksista johtuen väriltään tummanruskeaa (taulukko 31). Ravinnepitoisuudet ilmentävät rehevyyttä. Kiintoainetta ojavedessä on ollut vuosina 2011–2014 vähän, josta johtuen veden sameus on ollut vähäistä. Elokuussa 2014 Talasojan veden laatu oli molemmissa havaintopaikoissa
erittäin huonoa, sillä ravinne- ja kiintoainepitoisuudet olivat varsin korkeita. Talasojan
humusainepitoisuudet ovat olleet korkeita, mutta se ei johdu Talasnevan kuivatusvesistä
yksistään, sillä pitoisuudet ovat olleet korkeita jo purkuojan yläpuolellakin. Talasojan
vesi on ollut hyvin hapanta, mutta Talasnevan kuivatusvesien purkuojan alapuolella veden happamuus on ollut lievempää kuin purkuojan yläpuolella.
47
Talasnevan kosteikolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (13 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,4 mg/l, Kok.N 1393 µg/l, Kok.P 73 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 59 mg/l O2.
Talasnevan kuivatusvesien vesistövaikutukset Talasojaan olivat vuonna 2014 vedenlaadun perusteella vähäiset, sillä ainepitoisuuksien nousut havaintopaikkojen välillä olivat
vähäisiä.
Taulukko 31 Talasnevan virtavesipisteiden vedenlaatu vuonna 2011-2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väriaine
luku
mg/l mg/l Pt
Talasoja, Talasneva yp. 2011-2013
keskiarvo n=9 4,7
1,7
353
minimi
4,5
0,4
200
maksimi
5,0
6,5
500
10.6.2014
4,7
3,1
350
20.8.2014
5,0
4,8
450
15.9.2014
5,0
3,6
230
keskiarvo 2014 4,9
3,8
343
Talasoja, Talasneva ap. 2011-2013
keskiarvo n=9 5,1
3,7
367
minimi
4,6
0,5
225
maksimi
5,9 11,8
500
10.6.2014
4,9
<1
350
20.8.2014
5,9 14,0
360
15.9.2014
5,2
3,3
240
keskiarvo 2014 5,3
5,9
317
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok.
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
0,9
0,7
1,4
1,1
1,3
1,2
1,2
2,6
2,2
3,3
2,4
2,5
2,1
2,3
720
570
940
790
1400
880
1023
1,5
0,9
2,4
1,2
3,2
1,1
1,8
2,8
2,3
3,4
2,5
3,0
2,1
2,5
773
620
1000
890
1000
820
903
33
16
48
<5
<5
<5
310
<5
310
<5
33
14
53
<5
<5
<5
88
<5
88
<5
42
22
93
49
190
62
100
44
20
82
72
180
62
105
22
6
53
100
100
17
7
35
85
85
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
1786
770
5400
1100
2200
990
1430
45
30
71
42
50
32
41
1602
820
2700
1300
2300
1000
1533
44
31
57
47
46
32
42
Talasnevan kuivatusvedet laskevat Talasojan, Myllyluoman, Tervajoen ja Ruuppalammen kautta noin 4 km:n päässä sijaitsevaan Iso Tervajärveen.
Tervajärven vesi on ollut 2011–2014 hapanta ja ravinteikasta sekä COD Mn-arvon ja väriluvun perusteella humuspitoista ja hyvin tummaa (taulukko 32). Rehevyydestä johtuen
happi on loppunut alusvedestä loppukesäisin ja välivedessäkin sitä on ollut vähän. Rehevyyttä kuvaa myös levätuotannon runsaus. Talasnevan kuivatusvesien merkitys
vuonna 2014 oli Talasojan veden laadun perusteella hyvin vähäinen, joten kuivatusvesillä ei ollut vaikutuksia Iso Tervajärven veden laatuun kuten myös teoreettiset laskemat
osoittavat.
Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivaluntatilanteessa Talasnevalta tulevat kuivatusvedet lisäsivät Iso Tervajärven veden typpipitoisuutta 9 µg/l, fosforipitoisuutta 0,7 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,08 mg/l sekä bruttona COD Mn -pitoisuutta 0,8
mg/l.
Taulukko 32 Iso Tervajärven vedenlaatu vuosina 2011-2014.
Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4paikka kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
1m
%
mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l
Iso Tervajärvi, syvänne
23.8.2011 63 5,2 2,3
350
1,2
2,6
800
5
<5
30
2
6.3.2012
59 4,7
<1
275
0,9
3,2
760
26
8.8.2012
55 4,9 4,2
350
1,4
2,4
960 130
<5
61
3
5.3.2013
67 5,5 < 1
300
1,2
2,7
780
31
27.8.2013 64 5,2 4,4
400
1,2
2,4
810
17
<5
33
3
19.2.2014 68 4,6 < 1
280
0,7
3,3
650
23
6.8.2014
71 5,4 2,4
250
0,9
2,3
680
8
<5
28
<2
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
1500
1300
1600
1600
1300
1000
750
13,0
75,0
20,4
5,6
39
42
46
43
40
41
36
48
Niskoslampeen tulee kuivatusvesiä Aitonevan lisäksi Talasnevalta ja turvetuotantoalueiden osuus Niskoslammen valuma-alueesta (n. 15 km2) on noin 5 %. Niskoslammen
pinta-ala on noin 0,4 km2, suurin syvyys 2 m ja veden viipymä vain muutamia päiviä.
Niskoslammen veden laatu on hyvin samanlaista kuin siihen laskevan Aitoluoman. Vesi
on ravinteikasta sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko
33). Erittäin korkeiden a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Niskoslampi on ylirehevä ja
sen vuoksi ajoittain Niskoslammessa esiintyy happivajetta, vaikka veden vaihtuvuus
lammessa on hyvä.
Vuonna 2014 Niskoslammen veden laatu oli tarkastelujakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa (taulukko 33).Niskoslammen veden fosforitaso on tarkastelujakson aikana alentunut selvästi ja myös typpitaso hieman (kuvat 16-17).
Taulukko 33 Niskoslammen veden laatu vuosina 1999 - 2014.
HavaintoHapen
paikka
kyll.
1m
%
Niskoslampi 1999-2013
keskiarvo n =31 64
minimi
10
maksimi
92
19.2.2014
57
6.8.2014
61
Kuva 16
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
6,2
5,5
6,8
5,5
6,4
3942
1480
7660
2200
4700
6,9
1,5
14,0
1,8
7,3
326
180
500
300
380
9,9
2,2
45,1
3,8
10,0
5,2
3,7
8,8
5,3
4,3
1234
766
1750
1300
1200
44
<5
310
14
<5
26
66
<5
Niskoslammen pintaveden typpipitoisuus vuosina 1999 - 2014.
69
31
110
34
79
13
5
35
10
58,3
13,1
165,4
24,9
40
26
58
45
42
49
Kuva 17
Niskoslammen pintaveden fosforipitoisuudet vuosina 1999 - 2014.
Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivaluntatilanteessa Aitonevan ja Talasnevan kuivatusvedet lisäsivät Niskoslammen (valuma-alue noin 15 km 2) veden fosforipitoisuutta 2,8 µg/l, typpipitoisuutta 81 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,7 mg/l sekä bruttona CODMn -pitoisuutta 4,8 mg/l.
Turvetuotantoalueiden kuivatusvesien vaikutukset ulottuvat siten Niskoslampeen, mutta
Niskoslampi on niin rehevä, että vaikutukset peittyvät rehevyyden aiheuttamiin veden
laatumuutoksiin.
8.3.6
Sydänmaanneva-Nokilammenneva-Pirttineva (Kihniö/Parkano)
Sydänmaannevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös
158/2005/4, dnro LSY-2002-Y-437), kuten myös Nokilammennevalla (päätös
159/2005/4, dnro LSY-2003-Y-438) sekä Pirttinevalla (päätös 160/2005/4, dnro LSY2003-Y-439).
Pirttinevan luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa
koskevat valitukset päätöksellään 9.11.2007 (Nro 07/0395/1). Alueelle on myönnetty
21.11.2013 uusi ympäristölupa (LSSAVI/214/04.08/2012, Nro 189/2013/1), mutta lupa
ei ole vielä lainvoimainen.
Nokilammennevalle on myönnetty uusi ympäristölupa 5.9.2013 (LSSAVI 139/2013/1),
mutta lupa ei ole vielä lainvoimainen.
Sydänmaannevan tuotantoalue (Sydänmaanneva, Pirttineva, Nokilammenneva) on vanhaa tuotantoaluetta, ojitukset on aloitettu jo 1970-luvulla kuten myös tuotanto. Sydänmaannevan tuotantoalueella vuonna 2014 tuotannossa oli 82,2 ha ja levossa 20 ha. Pirttinevalla oli vuonna 2014 levossa 29,4 ha. Nokilammennevalla oli levossa 28 ha vuonna
2014.
Pirttinevalla vesienkäsittelymenetelmänä on kosteikko ja Nokilammennevalla pintavalutus, Sydänmaannevalla käytössä ovat kosteikko, pintavalutus ja osin perustaso.
Sydänmaanneva sijoittuu Kyrönjoen vesistöalueen Sanasluoman valuma-alueelle
(42.087) ja Kokemäenjoen vesistön kahden eri Vääräjoen valuma-alueille (35.536 ja
35.564). Sydänmaannevan kuivatusvedet johdetaan viiden laskuojan kautta alapuoliseen
vesistöön seuraavasti: laskuojan 1 vedet ohjataan Kihniön Vääräjokea pitkin Kankarinjärveen, laskuojan 2 vedet ohjataan Kankarinluomaa Iso Kokonlampeen ja siitä edelleen
Vääräjokea Kankarinjärveen, laskuojan 4 vedet ohjataan Louhinpuroa pitkin Parkanon
Vääräjokeen ja edelleen Kuivasjärveen, laskuoja 5 vedet ohjataan Iso Somerojärveen,
laskuojan 6 vedet ohjataan pintavaluntana Kotonevalle ja siitä edelleen Vuorilammen
kautta Someroluomaan.
Pirttinevan kuivatusvesiä johdetaan Pirttinevanojan kautta Kankarinjärveen (35.534).
Nokilamminneva sijoittuu Parkanon Vääräjoen valuma-alueelle (35.564). Kuivatusvedet
johdetaan Vääräjoen kautta Kuivasjärveen.
Sydänmaannevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Syväjärven
ja Kankarinjärven välisessä ojassa, Naarminjärven ja Kankarinjärven välisessä ojassa,
Kihniön Vääräjoessa, Karkarinjärvessä, Parkanon Vääräjoessa, Vatajanjoessa ja Kuivasjärvessä.
Kankarinjärven valuma-alue on laaja (256 km2). Kankarinjärveen laskee pohjoisesta
Naarminjärven vesistö (43,3 km2), lännestä Vääräjoen vesistö (24,7 km2), idästä Hirvijoen ja Nerkoonjärven vesistöt (yht.161,5 km2). Sydänmaannevan turvetuotantoalueen
osuus Kankarinjärven valuma-alueesta on 0,9 % ja jos huomioidaan Nerkoonjärven va-
50
luma-alueen tuotantoalueet (430 ha) niin Kankarinjärven yläpuolisen turvetuotannon
osuus valuma-alueesta on 2,7 %.
Suurin Kankarinjärveen laskeva vesistöreitti tulee Nerkoonjärven suunnasta (SyväjärviKankarinjärven välinen oja), jonka veden laatu on ollut samanlainen kuin Nerkoonjärven syvännehavaintopaikassa eli varsin hyvä. Ojan vuosien 1999 - 2013 keskimääräinen
ravinnetaso on rehevän vesistön tasolla (Kok-P 26 µg/l, Kok-N 630 µg/l), mutta selvästi
alempi kuin Sydänmaannevan muissa havaintopaikoissa (taulukko 34). Vuonna 2014
ojan veden laatu oli pääpiirteittäin vuosien 1999 - 2013 keskimääristä tasoa, mutta fosforia oli ojan vedessä keskimääristä enemmän.
Naarmijärvestä Kankarinjärveen laskevat vedet muodostavat suuren erillisen vesistöalueen, jonne ei ole johdettu kuivatusvesiä vuoden 1992 jälkeen. Valuma-alue sisältää runsaasti ojitettuja suoalueita ja jonkin verran peltoja. Laadultaan vedet ovat happamia humusvesiä (taulukko 34). Veden pH on ollut vuosina 1999 - 2013 keskimäärin 6,0 ja
CODMn 33 mg/l. Ravinnetaso on ollut korkea (keskimäärin Kok-P 46 µg/l ja Kok-N 870
µg/l). Vuonna 2014 ojan veden laatu oli vuosien 1999 - 2013 keskimääristä tasoa.
Kihniön Vääräjoki laskee Kankarinjärveen ja sen kautta tulee Sydänmaannevan kuivatusvesiä. Vääräjoen vesi on ollut sameaa, ravinteikasta sekä COD Mn-arvon ja väriluvun
perusteella humuspitoista (taulukko 34). Sydänmaannevan kuivatusvesien vaikutus näkyy Vääräjoen korkeampina typpipitoisuuksina kuin Naarmijärven kautta tulevissa vesissä. Vuonna 2014 Vääräjoen veden laatu oli vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa
heikompaa, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli enemmän.
Parkanon Vääräjoen vesi on laadullisesti samanlaista kuin Kihniön Vääräjoen eli vesi
on hapanta ja humuspitoista (taulukko 34). Keskimääräinen ravinnetaso on korkea kuvaten rehevyyttä. Vääräjoen alaosa on kokonaan viljelymaata (11 % koko valumaalueesta) ja siten maatalouden hajakuormitus peittää turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset. Vuonna 2014 Vääräjoen veden laatu oli vuosien 1999-2013 keskimääräistä tasoa selvästi heikompaa, sillä typpeä, fosforia ja rautaa sekä humusta vedessä oli aiempaa enemmän. Erityisen runsaasti vedessä oli toukokuussa 2014 fosforia.
Vatajanjoen veden laatu on ollut hieman parempaa kuin Vääräjokien, mutta ravinnetasoltaan myös se kuuluu reheviin vesistöihin. Vatajanjoen varrella on runsaasti peltoja ja
maatalouden hajakuormitus jokeen on suurta. Turvetuotantoalueet sijaitsevat vesistön
latvoilla ja joessa on välillä järviä, jotka puskuroivat kuormituksien vaikutuksia tehokkaasti. Vuonna 2014 Vatajanjoen veden laatu oli vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa heikompaa, sillä ravinteita oli enemmän kuin aiemmin keskimäärin (taulukko 34).
Myös Vatajanjoessa oli Parkanon Vääräjoen tapaan toukokuussa 2014 erittäin runsaasti
fosforia.
51
Taulukko 34 Sydänmaan-, Pirtti- ja Nokilammennevan virtavesihavaintopaikkojen veden laatutietoja
vuosilta 1999 - 2014.
Havaintopaikka
pH
KiintoVäriaine
luku
mg/l
mg/l Pt
Naarmijärvi-Kankarinjärvi oja 1999-2013
keskiarvo n = 38
6,0
6,6
229
minimi
5,3
1,4
100
maksimi
6,5
43,7
450
26.5.2014
6,3
7,5
200
4.8.2014
6,2
8,4
350
16.9.2014
6,1
7,0
250
keskiarvo 2014
6,2
7,6
267
Syväjärvi-Kankarinjärvi väli 1999-2013
keskiarvo n = 39
6,5
3,2
111
minimi
6,1
1,0
50
maksimi
6,9
7,2
200
26.5.2014
6,6
5,0
135
4.8.2014
6,8
4,6
110
16.9.2014
6,7
3,6
100
keskiarvo 2014
6,7
4,4
115
Vatajanjoki 1999-2013
keskiarvo n = 40
6,1
6,8
221
minimi
5,5
<1
100
maksimi
6,6
22,6
400
26.5.2014
5,6
42,0
250
5.8.2014
6,4
7,0
200
16.9.2014
6,4
4,3
200
keskiarvo 2014
6,1
17,8
217
Vääräjoki, Kihniö1999-2013
keskiarvo n = 40
6,4
8,2
255
minimi
5,3
2,0
120
maksimi
7,2
23,0
450
26.5.2014
5,5
19,0
300
4.8.2014
7,2
5,8
275
16.9.2014
6,8
6,6
250
keskiarvo 2014
6,5
10,5
275
Vääräjoki, Parkano 1999-2013
keskiarvo n = 40
6,3
5,7
248
minimi
5,2
1,0
65
maksimi
7,3
14,0
450
26.5.2014
5,2
87,0
360
4.8.2014
6,8
8,4
275
16.9.2014
6,7
5,6
230
keskiarvo 2014
6,2
33,7
288
Sameus
FTU
Sähkönjohtok.
mS/m
KOK- NH4N
N
µg/l
µg/l
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
4,8
1,9
15,0
3,6
2,7
2,7
3,0
3,5
2,5
4,5
3,3
3,4
3,6
3,4
867
500
1200
650
850
820
773
26
<5
80
89
<5
460
7
<2
12
6
<5
6
<5
46
27
79
38
50
42
43
2,5
1,2
4,9
2,5
2,0
1,7
2,1
4,9
3,3
25,5
3,9
3,8
3,8
3,8
634
480
1020
670
700
580
650
27
<5
68
59
1
350
5
2
8
16
<5
16
<5
26
14
85
38
30
26
31
5,2
2,6
11,4
18,0
4,8
2,3
8,4
3,3
2,6
5,0
5,3
3,5
3,5
4,1
745
470
1100
2400
700
600
1233
32
<5
93
92
<5
300
17
<5
17
<5
10,8
3,0
66,5
9,2
10,0
5,6
8,3
5,1
3,0
8,0
4,6
6,7
5,6
5,6
976
450
1800
1800
1000
890
1230
53
10
180
158
<5
790
30
20
30
20
7,1
1,7
20,0
35,0
7,2
5,6
15,9
7,5
3,9
13,6
5,2
9,1
8,7
7,7
985
490
1800
2400
1100
920
1473
45
<5
127
160
<5
460
43
50
43
50
4
4
<2
<2
45
26
110
110
50
31
64
10
<2
20
58
35
110
75
90
53
73
17
4
34
55
32
89
150
85
57
97
22
8
87
5
5
29
29
24
24
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
1563
760
3400
860
1900
1700
1487
33
21
65
28
36
38
34
746
420
1200
860
780
480
707
17
11
24
19
17
15
17
1759
1200
2900
2000
1600
1400
1667
28
13
38
42
26
24
31
2689
1360
5800
2200
4500
2500
3067
36
13
64
59
32
31
41
2250
890
3400
4000
3000
2200
3067
36
6
79
61
40
32
44
Kankarinjärven vedenlaatu on ollut selvästi parempaa kuin Naarminjärvestä ja Vääräjoesta tulevien vesien laatu, mutta hieman heikompaa kuin Nerkoonjärven vedet. Kankarinjärven pintaveden keskimääräinen ravinnetaso ja levätuotanto kuvaavat rehevyyttä
(taulukko 35). Lopputalvella pohjan tuntumassa on ollut usein suurta happivajetta, mutta yleensä kesäisin matalassa (keskisyvyys 2,5 m) järvessä happea on ollut kohtalaisesti
koko vesipatsaassa. Kankarinjärveen kohdistuvat Sydänmaannevan alueen turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset ovat vähäisiä jo sen perusteella, että tuotantoalueiden
osuus järven valuma-alueesta on vain 0,9 %.
Vuonna 2014 Kankarinjärven veden laatu oli samaa tasoa kuin keskimäärin 1999-2013.
Happitilanne oli maaliskuussa 2014 heikko syvemmissä vesikerroksissa, mutta syyskuussa hyvä. Syyskuussa 2014 Kankarinjärven levätuotanto oli runsasta kuten aiempinakin vuosina.
Kuivasjärvi on alueen keskusjärvi ja sen valuma-alue on laaja (171 km2). Kuivasjärveen
tulee Sydänmaannevan ja Nokilammennevan kuivatusvesiä Parkanon Vääräjoen kautta
ja myös Vatajanjoen kautta Ylisenveden ja Vatajanjärven vedet. Vatajanjoen kautta tulee kuivatusvesiä Vapon Alkkian (72,4 ha) ja Sompanevan (187,9 ha) tuotantoalueilta.
Sydänmaannevan turvetuotantoalueet muodostavat Vääräjoen valuma-alueesta (30,7
km2) noin 1,6 % ja Kuivasjärven valuma-alueesta noin 0,6 %.
52
Kuivasjärvi on ruskeavetinen ja rehevä humusjärvi. Veden laatu on heikompi kuin Kankarinjärvessä (taulukko 35). Keskimääräiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet kuvastavat selvää rehevyyttä. Alusvedessä on esiintynyt ajoittain happivajetta, mutta yleensä
happitilanne on ollut kuitenkin vähintään tyydyttävä. Vuonna 2014 Kuivasjärven pintaveden laatu oli vuosien 1999 – 2013 keskimääristä tasoa. Lopputalvella ja – kesällä
2014 alusvesien happitilanteet olivat hyvät.
Kuivasjärveen kohdistuvat turvetuotannon vaikutukset ovat suhteellisen vähäiset, sillä
kaikkien tuotantoalueiden yhteinen osuus järven valuma-alueesta on noin 2,8 %. Peltojen osuus on selvästi suurempi (8 %) ja siten maatalouden hajakuormituksen vaikutukset Kuivasjärven tilaan ovat suurempia kuin turvetuotannon.
Taulukko 35 Sydänmaan-, Pirtti- ja Nokilammennevan järvihavaintopaikkojen veden laatutietoja 19992014.
HavaintoHapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
paikka
kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
1m
%
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
Kankarinjärvi 1999-2013
keskiarvo n =31 82 6,5 3,7
124
3,0
4,2
769
28
6
29
9
908
16,8
19
minimi
51 5,9 0,3
50
0,7
3,3
570
<5
<5
16
1
420
6,1
13
maksimi
107 7,1 7,4
275
7,6
5,2
1200
75
6
52
40 2800
27,0
40
20.3.2014
79 6,0 < 1
165
1,5
4,0
770
24
810
22
2.9.2014
88 7,0 5,8
110
3,6
3,9
710
<5
<5
47
<2
640
19,0
17
Kuivasjärvi 1999-2013
keskiarvo n =31 78 6,3 2,9
186
2,7
4,4
829
26
37
40
10 1453 31,2
25
minimi
56 5,5
<1
100
1,1
3,7
550
<5
<5
27
<2
830
6,9
16
maksimi
102 6,8 9,0
350
7,2
5,1
1200
56
89
57
14 2100
68,1
38
20.2.2014
86 5,9 2,0
225
3,7
4,4
1000
43
1700
26
2.9.2014
84 6,6 3,7
170
4,1
4,3
640
15
39
46
8
1300
18,0
20
Sydänmaannevan, Pirttinevan ja Nokilammennevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset eri valuma-alueilla olivat vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa
Parkanon Vääräjoen valuma-alueella (35.536) kohtalaiset, mutta muilla valuma-alueilla
vähäisiä (taulukko 36). Kuivatusvesien vaikutukset Kankarinjärveen ovat hyvin vähäiset. Kuivasjärveen tulee kuivatusvesiä Vatajanjoen kautta Sydänmaannevan lisäksi
muiltakin yläjuoksun tuotantoalueilta ja osittain tästä (ja hajakuormituksesta) johtuen
typpi- ja humusainepitoisuudet ovat korkeammat kuin Kankarinjärven vesissä.
Taulukko 36 Teoreettiset pitoisuuslisäykset eri valuma-alueilla vuoden 2014 keskivalumalla.
Vesistöalue
35.534
35.536
35.564
35.564
8.3.7
Suo
Kankarinjärven a Sydänmaanneva / Pirttineva
Vääräjoen va
Sydänmaanneva
Vääräjoen va
Sydänmaanneva
Vääräjoen va
Sydänmaan / Nokilammenneva
Pitoisuusvaikutus, netto
CODMn
Kiintoaine Kok-N
Kok-P
brutto mg/l
mg/l
µg/l
µg/l
0,08
2,5
0,35
0,83
0,013
0,64
0,10
0,12
1,4
62,0
11,6
9,8
0,08
1,06
0,24
0,25
Nivusneva (Parkano)
Nivusnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa
(päätös 103/2007/4, dnro LSY-2004-Y-183, myönnetty 25.9.2007). Vapo Oy valitti luvasta Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 17.10.2008 (Nro 08/0625/3).
Nivusnevan tuotantoalue on vanhaa tuotantoaluetta, ojitukset on aloitettu jo 1980luvulla kuten myös tuotanto. Nivusnevan tuotantoalueella tuotannossa vuonna 2014 oli
93 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä ovat ympärivuotiset pintavalutuskentät.
53
Nivusneva sijoittuu Kokemäenjoen vesistön Kuivasjärven lähialueen (35.561) ja Vuorijoen (35.535) valuma-alueille. Nivusnevan kuivatusvedet johdetaan kahden laskuojan
kautta alapuoliseen vesistöön seuraavasti: 1. Lokalampi - Lokaluoma - Ruonanlampi Jarvanjoki - Rännäri ja 2. Heinilampi - Heiniluoma - Vuorijoki - Kirkkojärvi.
Vesistöhavaintopaikka sijaitsee Lokalammessa ja vuodesta 2013 alkaen myös Heinilammessa.
Lokalampi on pieni (6 ha) ja matala (keskisyvyys 2 m) humuspitoinen metsäinen suolampi. Lokalammen valuma-alueen pinta-ala on noin 4 km 2, josta Nivusnevan tuotantoalueen osuus on noin 18 %. Matalan lammen veden vaihtuvuus on hyvä (13 d), mutta
rehevyydestä johtuen lopputalvisin on esiintynyt ajoittain suurta happivajetta. Lokalampi on keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella rehevä ja a-klorofyllipitoisuudet
ovat olleet erittäin korkeita kuvaten ylirehevyyttä (taulukko 37). Korkeat typpipitoisuudet kertovat kuormittumisesta. Lokalammen veden laatu oli vuonna 2014 vuosien 1999
- 2013 keskimääristä tasoa selvästi parempaa, sillä ravinteita ja rautaa oli aiempaa vähemmän. Heinilampi on lähes umpeenkasvanut ja syyskuussa 2014 ei edustavaa näytettä saatu. Helmikuussa pintavedessä oli suurta happivajetta, mutta ravinteita varsin vähän.
Nivusnevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Kuivasjärven lähialueella olivat vuoden 2014 keskivalumatilanteessa vähäisiä; kiintoaine 0,04 mg/l,
Kok-N 5 µg/l, Kok.P 0,2 µg/l ja CODMn 0,6 mg/l. Myös Vuorijoen alueella pitoisuuslisäykset olivat erittäin vähäisiä.
Nivusnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella Nivusnevalta Kuivasjärven suuntaan purkautuvien vesien
keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,2 mg/l, Kok.N 845 µg/l, Kok.P
29 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 50 mg/l O2.
54
Taulukko 37 Lokalammen pintaveden veden laatu 1999 – 2014 ja Heinilammen vedenlaatu 2013-2014.
HavaintoHapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
paikka
kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
1m
%
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
Lokalampi 1999-2013
keskiarvo n =29 54
5,4
5,8
338
4,7
2,6
1175
51
36
45
7
2994 60,1
44
minimi
4
4,7
0,7
175
1,2
1,6
730
6
<5
22
1
1100
6,2
26
maksimi
104
6,4
16,0
650
14,9
5,3
2650 120
71
93
19 6800 278,0
79
20.3.2014
62
4,6
2,2
200
2,3
2,5
630
17
750
30
2.9.2014
75
5,0
8,2
500
1,5
2,1
930
<5
<5
38
< 2 1700
19,0
40
Heinilampi
28.8.2013
21
5,7
5,3
300
2,1
2,7
760
24
<5
33
6
1200
11,1
32
19.2.2014
11,2 5,5
1,0
180
1,2
3,3
460
10
720
26
3.9.2014
umpeenkasvanut lampi, ei saa edustavaa näytettä
Lokalammen ravinnetaso on ollut laskusuuntauksessa jakson 1999 - 2014 aikana (kuvat
18-19). Nivusnevalta lähtevän veden ravinnetaso on nykyisin turvesuoksi alhainen ja siten myös Lokalammen vedessä ravinteita on aiempaa vähemmän.
Kuva 18
Lokalammen pintaveden typpipitoisuudet vuosina 1999 - 2014.
Kuva 19
Lokalammen pintaveden fosforipitoisuudet vuosina 1999 - 2014.
55
8.3.8
Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia)
Alkkian tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 111/2004/4 dnro LSY-2002-Y-381, myönnetty 21.12.2004). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään
5.2.2007 (Nro 07/0049/1). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 13.3.2008 (taltio nro 506) kumosi edellisen päätöksen ja palautti asian hallintooikeudelle uudestaan käsiteltäväksi. Vaasan hallinto-oikeus päätöksellään nro 08/0391/1
(22.12.2008) ratkaisi asian.
Alkkian turvetuotantoalueen pohjoisosasta kuivatusvedet johdetaan Kyrönjoen vesistöalueelle (42), kaakkoisosasta Kokemäenjoen vesistöalueelle (35) ja lounaisosasta Karvianjoen vesistöalueelle (36). Kyrönjoen vesistöalueelle kuivatusvedet johdetaan Ilvesjoen yläosan valuma-alueella (42.053) reitille Kärkiluoma - Ilvesjoki, Kokemäenjoen
vesistöalueella Vatajanjoen vesistöalueella (35.563) reitille Kärppäjärvi - Kärppäluoma
- Mustajoki - Ylinenjärvi sekä Karvianjoen vesistöalueella Mustajoen vesistöalueella
(36.047) reitille Mustajoki - Karvianjärvi.
Alkkian turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1976. Tuotannossa
oli 320,6 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat pintavalutuskenttä
ja kosteikko. Mustajoen valuma-alueen tuotannosta jo poistuneella 4,7 ha alalla on perustaso virtaamansäädöllä.
Alkkialta johdetaan kuivatusvesiä Kokemäenjoen vesistön Vatajanjoen valuma-alueelle
72,4 ha alalta ja Sompanevalta 187,9 ha alalta. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Kärppäluomassa, Venesjoessa ja Ylinenjärvessä. Turvetuotantoalueiden osuus Vatajanjoen
valuma-alueesta (95,9 km2) on 2,7 %.
Sompanevan tuotantoalue (kuuluvat myös Veteläsuo ja Hanhineva) sijaitsee Alkkian
itäpuolella. Sompanevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 110/2004/4 dnro LSY-2002-Y-380, myönnetty 21.12.2004). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään
5.2.2007 (Nro 07/0048/1). VHO:n päätöksestä valitettiin Korkeimpaan hallintooikeuteen, joka ratkaisi asian 13.3.2008 antamallaan päätöksellä (Dnro 759/1/07). Korkein hallinto-oikeus palautti asian hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi asian päätöksellään
22.12.2008 (Nro 08/0394/1).
Sompanevan valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto vuonna 1976. Sompanevalla (sis.
Hanhineva ja Veteläsuo) oli tuotannossa vuonna 2014 noin 290 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pintavalutuskentät ja kosteikot sekä Yli-Kujalan menetelmä.
Sompanevan turvetuotantoalueen kuivatusvesiä johdettiin Kyrönjoen vesistöalueen
Mustaluoman valuma-alueelle (42.056) kuivatusvesiä johdettiin Sompanevalta vuonna
2014 noin 102 ha alalta. Kuivatusvesireitti on: Mustaluoma-Mustalampi-MustajokiKoskutjoki.
Kokemäenjoen vesistöalueen Vatajanjoen valuma-alueelle (35.563) kuivatusvesiä johdettiin Sompanevalta vuonna 2014 noin 188 ha alalta. Kuivatusvesireitit ovat: Kärppäjärvi - Kärppäluoma - Mustajoki - Ylinenjärvi sekä Vähä-Kivijärvi - Iso-Kivijärvi - Iso
Pelijärvi - Peliluoma - Vähä Pelijärvi - Venesjoki - Iso Venesjärvi – Venesjoki- Mustajoki-Ylinenjärvi.
Sompanevan vesistötarkkailuhavaintopaikat Kyrönjoen vesistöalueella sijaitsevat Mustajärvessä ja Mustaluomassa (2 kpl) sekä Kärkiluomassa. Kokemäenjoen alueella vesistöhavaintopaikat ovat Kärppäluomassa, Venesjoessa ja Ylinenjärvessä.
Kärppäluoman vesi on ollut ravinteikasta, tummaa ja humusainepitoista. Vuonna 2014
veden laatu Kärppäluomassa oli vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa (taulukko 38).
56
Venesjoen kautta tulee pitkää vesireittiä pitkin Kärppäluoman yhtymäkohdan alapuolelle Mustajokeen Sompanevan kuivatusvesiä 34,7 ha alalta. Venesjoen veden laatu on
hieman parempi kuin Kärppäluomassa, sillä fosforia ja typpeä sekä humusaineita on vähemmän. Turvetuotannon vaikutukset Venesjoen vedenlaatuun ovat vähäiset, sillä vesireitillä on useita järviä ainepitoisuuksia tasaamassa. Venesjoen veden laatu vuonna 2014
oli varsin hyvää, sillä ravinteita oli suhteellisen vähän kuten myös humusaineita.
Vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa Sompanevan ja Alkkian turvetuotannon kuivatusvesistä aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat suhteellisen vähäisiä Vatajanjoessa; kokonaisfosforilla 1,1 µg/l, kokonaistypellä 69 µg/l ja kiintoaineella 0,6 mg/l sekä humusainepitoisuudella (COD Mn brutto) 2,6 mg/l.
Taulukko 38 Sompanevan havaintopaikkojen veden keskimääräiset veden laadut v. 1999-2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE
COD
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
Kärppäluoma 1999-2013
Keskiarvo n = 39 5,8 4,9
291
4,9
2,9
852
68
53
40
10 2243
38
Minimi
4,7 1,6
200
1,6
2,1
600
6
<5
25
<2
1100
11
Maksimi
7,4 27,0
500
28,1
3,8
1300 290
120
100
22
4410
62
12.6.2014
6,1 5,5
330
2,9
3,0
920
54
2200
36
5.8.2014
6,6 6,7
300
4,8
3,4
860
48
9
62
10
2900
34
16.9.2014
6,2 4,9
350
2,9
3,4
880
41
2500
37
Keskiarvo 2014 6,3 5,7
327
3,5
3,3
887
48
9
52
10 2533
36
Venesjoki,Kärppäluoman yp. 1999-2013
Keskiarvo n = 39 6,0 5,3
206
3,3
3,4
624
21
24
29
6
1466
27
Minimi
5,1 1,0
90
1,7
2,4
440
<5
<5
21
2
1000
14
Maksimi
7,7 16,0
450
8,5
5,1
840
73
120
40
13
2400
42
12.6.2014
5,8 3,0
300
1,7
3,3
760
35
1300
31
5.8.2014
6,3 4,0
220
2,3
3,5
650
63
<5
34
5
1500
26
16.9.2014
6,2 2,9
200
1,3
3,5
620
25
1400
25
Keskiarvo 2014 6,1 3,3
240
1,8
3,4
677
63
<5
31
5
1400
27
Ylinenjärvi (52 ha) on suhteellisen syvä (noin 8 m) järvi, jonka vesistä noin 90 % tulee
Kärppäluomasta ja Venesjoesta ja siten sen veden laatu määräytyy pitkälle ed. mainittujen jokivesien laatujen mukaan. Vuonna 2014 Ylinenjärven vesi oli hieman parempaa
kuin aiemmin, sillä ravinteita ja rautaa oli aiempaa vähemmän (taulukko 39). Helmikuussa 2014 happitilanne oli hyvä pintavedessä, mutta pohjanläheisissä vesikerroksissa
oli talvella lievää ja kesällä suurta happivajetta.
Taulukko 39 Ylinenjärven pintaveden keskimääräinen laatu 1999 - 2014.
HavaintoHapen
paikka
kyll.
1m
%
Ylinenjärvi 1999-2013
Keskiarvo n = 31 71
Minimi
12
Maksimi
100
20.2.2014
76
23.7.2014
91
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
5,9
4,9
6,7
5,2
6,3
1818
1300
2820
1400
960
18,2
3,2
49,4
3,2
0,4
8,0
<1
4,1
241
170
350
300
220
3,1
1,3
8,9
2,0
1,6
3,5
2,6
5,5
3,9
3,2
798
480
1300
910
640
20
<5
43
21
<5
44
12
<5
35
16
76
16
34
7
<2
13
3
FE a-klor.
14,4
COD
Mn
mg/l O2
32
23
49
38
28
Kyrönjoen vesistöalueen Mustajärveen ei Sompanevan kuivatusvesiä mene, vaan kuivatusvedet johdetaan Mustajärvestä laskevaan Mustaluomaan. Mustajärven ranta-asukkaat
ovat valittaneet pölyhaitoista ja tästä johtuen Mustajärvi on mukana vesistötarkkailussa.
Mustajärven vesi on ollut erittäin kirkasta, vähäravinteista ja vähähumuksista (taulukko
40). Vesi on laadullisesti erinomaista ollen lähes pohjavesien tasoa. Turvetuotannon pölyvaikutuksia ei vuosien 2010 - 2014 Mustajärven vesinäytteiden perusteella ole havaittavissa.
57
Taulukko 40 Mustajärven pintaveden keskimääräinen laatu vuosina 2010-2014.
Havainto- Hapen
paikka kyll.
1m
%
Mustajärvi 2010
9.3.2010
88
1.9.2010
81
Mustajärvi 2011
15.3.2011 84
1.9.2011
91
Mustajärvi 2012
7.3.2012
82
26.7.2012 87
Mustajärvi 2013
27.2.2013 80
22.8.2013 92
Mustajärvi 2014
20.2.2014 88
23.7.2014 94
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l µg/l mg/l O2
6,5
6,9
<1
1,8
20
<1
1,2
2,5
2,3
250
264
24
6,4
6,9
<1
1,4
6,2
6,5
4
7
3
71
100
1,8
6
6
25
30
0,3
1,0
2,7
2,3
300
290
7,0
5
10
3
51
120
1,8
7
5
<1
2,3
30
50
0,3
1,2
2,6
2,2
300
320
17
43
3
11
<2
63
170
5,2
7
10
6,2
6,7
<1
2,0
50
40
0,3
1,0
2,3
2,2
350
310
11
<5
4
5
<2
180
260
4,7
10
8
6,3
6,7
<1
1,5
40
25
< 0,5
0,8
2,4
2,3
330
280
11
<5
6
11
<2
180
82
2,4
8
7
<5
Mustajärvestä lähtevän Mustaluoman vesi on ollut laadullisesti hieman heikompaa kuin
Mustajärven. Vedessä on ollut hieman enemmän ravinteita ja väriluvun ja CODMn-arvon
perusteella humusta (taulukko 41). Vuonna 2014 Mustaluoman vesi oli laadullisesti kuitenkin Mustajärven hyvää tasoa; ravinteita oli vähän kuten myös humusaineita ja vesi
oli kirkasta. Mustaluoman alaosalle tulee Hanhinevalta kuivatusvesiä, mutta vedenlaatu
on ollut vuosina 2011–2013 ajoittain yläosaa jopa parempaa. Vuonna 2014 kuitenkin
Mustaluomassa esiintyi kuivatusvesivaikutuksia, sillä ravinne-, rauta ja humuspitoisuudet olivat korkeampia kuin Mustaluoman yläosalla. Ravinnepitoisuudet olivat vielä alhaisia kuvaten lievää rehevöitymistä.
Taulukko 41 Mustaluoman veden keskimääräinen laatu vuosina 1999-2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE
COD
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
Mustaluoma, Hanhinevan yp. 1999-2013
Keskiarvo n = 39 6,2 7,4
117
4,3
2,7
572
83
45
26
8
1228
18
Minimi
4,8
<1
10
0,5
2,2
271
5
2
5
2
110
5
Maksimi
7,0 120,0
455
32,6
4,4
1500 520
230
170
28 12000
61
10.6.2014
6,6 < 1
40
0,8
2,3
340
10
170
7
21.8.2014
ei vettä
28.10.2014
6,5 1,8
25
0,8
2,4
310
11
130
7
Keskiarvo 2014 6,6 1,8
33
0,8
2,4
325
11
150
7
Mustaluoma, Hanhinevan ap. 2011-2013
Keskiarvo n = 9 6,3 1,9
149
1,7
2,7
427
41
7
16
6
981
19
Minimi
5,6
<1
100
0,9
2,3
370
<5
<5
12
<2
670
14
Maksimi
6,9 3,0
200
3,7
3,2
550
70
10
21
12
1700
27
10.6.2014
6,2 1,9
150
1,3
2,3
490
20
810
20
21.8.2014
6,6 3,5
180
3,4
3,0
510
6
10
26
4
1300
20
28.10.2014
5,3 1,8
200
0,9
2,7
560
15
1100
34
Keskiarvo 2014 6,0 2,4
177
1,9
2,7
520
6
10
20
4
1070
25
Alkkian kuivatusvesiä johdetaan Kyrönjoen vesialueella Kärkiluoman kautta Ilvesjokeen. Vuonna 2014 Alkkian kuivatusvesiä johdettiin Kärkiluoman suuntaan 248,2 ha
alalta. Kärkiluoman vesi on ollut runsasravinteista, rauta- ja humuspitoista (taulukko
42). Vesi on ollut väriltään hyvin tummaa. Vuonna 2014 Kärkiluoman vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin vuosina 2011–2013 keskimäärin.
Alkkian Ilvesjoen suuntaan meneviä kuivatusvesiä tarkkailtiin kosteikolla vuonna 2014
ympärivuotisesti. Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoi-
58
suudet olivat kiintoaineen osalta 6,8 mg/l, Kok.N 1080 µg/l, Kok.P 49 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 39 mg/l O2.
Alkkian kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteen
mukaan olivat suuresta tuotantoalasta huolimatta vähäisiä Ilvesjoessa, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 1,4 µg/l ja kokonaistypelle 46 µg/l sekä kiintoaineelle 0,4 mg/l.
Kärkiluomaan vesistövaikutukset ovat Ilvesjokea (70,78 km2) selvästi suurempia, sillä
sen Kärkiluoman valuma-alue on vain noin 15 km2. Teoreettiset lisäykset vuoden 2014
tilanteessa Kärkiluomaan olivat kokonaisfosforille 6,6 µg/l ja kokonaistypelle 217 µg/l
sekä kiintoaineelle 1,7 mg/l sekä humusainepitoisuudelle (COD Mn brutto) 11 mg/l. Alkkian vuoden 2014 kuivatusvesien ainepitoisuuksiin verrattuna Kärkiluoman veden laatu
oli samankaltaista, joten teoreettiset laskelmat kuivatusvesivaikutuksista ovat oikeaa
suuruusluokkaa.
Taulukko 42. Kärkiluoman veden keskimääräinen laatu vuosina 2011–2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- VäriSa- Sähkönaine luku meus johtok.
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
Kärkiluoma 2011-2013
Keskiarvo n = 9
6,2
7,0
333
5,7
3,9
Minimi
4,8
4,8
200
2,5
2,9
Maksimi
7,0
12,8
450
11,5
5,4
10.6.2014 6,4
6,8
275
3,4
3,3
13.8.2014 7,0
3,7
360
9,8
5,2
29.10.2014 6,1
4,6
160
3,4
3,9
Keskiarvo 2014
6,5
5,0
265
5,5
4,1
8.3.9
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
921
660
1200
890
1000
950
947
67
14
160
6
5
8
21
<5
21
<5
KOK- PO4P
P
µg/l
µg/l
51
28
96
42
75
33
50
24
6
39
14
14
FE COD
Mn
µg/l mg/l O
2522
1000
4500
2700
4100
1700
2833
38
31
52
39
36
39
38
Latikkaneva ja Ristineva (Parkano)
Latikkanevan turvetuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 2.3.2005
myöntämä ympäristölupa (nro 20/2005/4, Dnro LSY-2004-Y-242). Tuotanto alueelta
on loppunut ja lopettamisilmoitus on tehty 31.12.2012. Jälkitarkkailu jatkuu kuitenkin
edelleen.
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 2.3.2005 myöntänyt Ristinevan turvetuotantoalueelle ympäristöluvan (nro 17/2005/4, Dnro LSY-2002-Y-232). Luvasta valitettiin
Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 4.7.2006 (Nro 06/0241/1).
Latikkaneva ja Ristineva sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueen Ikaalisten reitin Parkanojärven alueen Vuorijärven valuma-alueella (35.535).
Ristinevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto 1979. Tuotannossa oli yhteensä 100,7 ha vuonna 2014.
Latikka-Ristinevan kuivatusvedet johdetaan pintavalutuksen kautta Ritaojaa pitkin Majajärveen. Majajärvestä vedet laskevat ojaa pitkin Vuorijärveen.
Vesistöhavaintopaikkoja on alueella seitsemän: Ritaojassa Latikkanevan yläpuolella,
Ritaojassa Latikka-Ristinevan alapuolella, Ritaojassa Majajärven yläpuolella, Ritaojassa
Majajärven alapuolella sekä Majajärvessä, Vuorijärvessä ja Hanhijärvessä. Latikkanevan tuotantoalueen yläpuolella on yksi vertailuhavaintopaikka Latikkanevanojassa. Sen
vedet saavat alkunsa Latikkanevan yläpuoliselta metsäojitetulta alueelta ja oja ei siten
ole turvetuotannon kuivatusvesien vaikutusten piirissä. Latikkanevan alapuolella on havaintopaikka Ritaojassa, mihin tulee Latikkanevan kuivatusvesiä. Ritaojan alaosalla ennen Majajärveä on havaintopaikka, mihin tulee kuivatusvesiä Latikkanevan lisäksi Ris-
59
tinevalta. Majajärven alapuolella Ritaojassa ennen Vuorijärveä on havaintopaikka, johon tulee vesiä Majajärven kautta Latikka-Ristinevan lisäksi Kekkilän Sarkinnevalta.
Latikka- ja Ristinevan tuotantoalueen virtavesihavaintopaikkojen vesien laatu on ollut
pääpiirteittäin samanlaista kaikissa; vedet ovat happamia ja tummanruskeita humusvesiä. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet koko tarkkailun ajan reheville vesialueille
ominaisissa korkeissa arvoissa kaikissa virtavesihavaintopisteissä (taulukko 43). Latikkanevanojassa, Latikkanevan kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella ainepitoisuudet
ovat olleet selvästi korkeampia kuin kuivatusvesien vaikutuspiirissä olevissa havaintopaikoissa, näin myös vuonna 2014. Latikkanevalla tuotanto on päättynyt v. 2012 ja sen
alapuolisessa Ritaojassa oli vettä vuonna 2014 vain elokuussa, jolloin vedenlaatu oli
hyvää, sillä humusta ja typpeä oli hyvin vähän. Ristinevalta tuleva kuormitus ei heikentänyt Ritaojan veden laatua vuonna 2014, sillä veden laatu oli selvästi parempaa kuin
Ritaojan yläosalla. Typpipitoisuudet olivat karujen vesien pitoisuuksissa ja humustakin
oli vedessä erittäin vähän.
Majajärven ja Vuorijärven välisessä ojassa kuormitus on suurinta ja siellä ainepitoisuudet ovat hieman korkeampia kuin Ritaojassa (taulukko 43). Kuivatusvesien vaikutukset
alapuolisissa vesissä ovat vähäiset, sillä typpiyhdistepitoisuudet ovat olleet vain hieman
korkeampia kuin luonnonvesissä ja humusta vähemmän kuin luonnontilaisissa suovesissä. Majajärven ja Vuorijärven välisen ojassa oli vuonna 2014 aiempiin vuosiin runsaasti
fosforia, mutta muuten laadultaan vesi oli samanlaista kuin aiemminkin.
Taulukko 43 Latikka- ja Ristinevan virtavesihavaintopaikkojen vedenlaatu vuosina 1999-2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- VäriSaSähkön- KOKaine
luku
meus
johtok.
N
mg/l mg/l Pt
FTU
mS/m
µg/l
Latikkanevanoja, Latikkanevan yp.1999-2013
keskiarvo n = 36 5,4
18
329
9
3,3
1080
minimi
4,5
<1
100
1,1
2,2
200
maksimi
6,5
360
1100
110
5,6
4800
12.6.2014
6,7 13,0
360
17,0
4,3
770
6.8.2014
ei vettä
17.9.2014
7,0
4,0
330
26,0
4,8
810
keskiarvo 2014
6,9
8,5
345
21,5
4,6
790
Ritaoja, Latikkanevan ap.1999-2013
keskiarvo n = 40 6,2
6,2
232
7,1
4,0
576
minimi
4,9
2,0
35
1,6
2,5
200
maksimi
7,1
16
1800
18
5,2
1100
12.6.2014
ei vettä
6.8.2014
7,0
2,3
100
4,0
5,0
350
17.9.2014
ei vettä
keskiarvo 2014
7,0
2,3
100
4,0
5,0
350
Ritaoja, Majajärven yp., Latikka- ja Ristinevan ap. 1999-2013
keskiarvo n = 40 6,2
4,1
177
5,4
3,8
522
minimi
5,0
<1
45
1,8
2,3
150
maksimi
6,9 10,3
350
9,3
5,0
1100
12.6.2014
6,6
5,0
180
5,0
3,5
520
6.8.2014
6,9
5,0
135
5,8
4,4
330
16.9.2014
7,1
3,6
200
6,4
6,4
490
keskiarvo 2014
6,9
4,5
172
5,7
4,8
447
Maja- ja Vuorijärven välinen oja, Latikka- ja Ristinevan ap. 1999-2013
keskiarvo n = 40 5,9
3,3
207
3,3
3,8
646
minimi
5,2
<1
90
1,5
2,3
360
maksimi
6,6
7,2
400
8,2
6,3
930
12.6.2014
6,0
3,0
270
3,2
3,3
790
6.8.2014
6,1
4,5
200
2,1
3,5
620
16.9.2014
6,3
4,2
200
2,9
4,2
610
keskiarvo 2014
6,1
3,3
223
2,7
3,7
673
NH4N
µg/l
89
<5
310
NO3- KOK- PO4N
P
P
µg/l
µg/l
µg/l
66
<5
220
64
14
340
69
16
<2
54
84
77
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
3844
950
32000
6000
53
8
180
36
5400
5700
24
30
53
<5
280
58
<5
240
31
20
46
10
<2
20
2021
1020
5600
26
6
63
38
49
28
7
1300
8
38
49
28
7
1300
8
36
<5
190
45
<5
200
10
<2
22
21
<5
21
<5
30
18
46
33
35
37
35
1684
990
2700
1800
1500
4000
2433
25
4
64
19
9
15
14
19
<5
74
24
<5
150
11
<2
44
29
<5
29
<5
36
25
65
73
45
45
54
1721
970
2800
2200
1700
2100
2000
29
12
54
28
19
21
23
7
7
12
12
60
Latikkaneva/Ristineva -alueen kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset
Vuorijoen valuma-alueella olivat vuonna 2014 vähäisiä (Kok-N 11 µg/l ja kiintoaine
0,06 mg/l sekä CODMn brutto 0,8 mg/l). Fosforin pitoisuuslisäys jäi negatiiviseksi eli
kuivatusvesissä oli vähemmän fosforia kuin luonnonvesissä.
Majajärvi (41 ha) on voimakkaasti ruohottunut matala järvi, jossa avovettä on vain järven keskiosissa. Majajärveä voidaan pitää Latikka-Ristinevan tuotantoalueen ensisijaisena vaikutusalueena, sillä Ritaojan kautta laskevat alueen kaikki kuivatusvedet Majajärveen. Majajärven veden ravinnepitoisuudet kuvastavat järven rehevyyttä, mikä näkyy
myös runsaana levätuotantona (taulukko 44). Majajärveen kohdistuva kuormitus näkyy
myös lopputalven heikkoina happitilanteina. Vuonna 2014 Majajärven vedenlaatu oli
hieman parempi kuin vuosina 1999-2013 keskimäärin, sillä ravinteita oli hieman vähemmän ja myös levätuotanto oli vähäisempi. Pintavesien happitilanteet olivat hyvä,
mutta alusvedessä helmikuussa happivaje oli suurta ja heinäkuussa happi oli pohjan tuntumasta kokonaan loppunut. Kesä- ja syyskuun ylimääräisillä näytekierroksilla happitilanteet olivat hyvät kaikissa vesikerroksissa.
Vuorijärveen vetensä laskevaan pieneen Hanhijärveen (8 ha) tulee vesiä Majajärven lisäksi myös etelästä Työluomasta, joka saa alkunsa Kekkilän Sarkinnevan turvetuotantoalueelta. Myös Parkanon kaatopaikka sijaitsee Työluoman latvoilla ja sen alaosaa ennen
Hanhijärveä kuormittaa myös maatalous. Hanhijärvi on matala, soistunut ja osittain umpeen kasvanut järvi. Vuosien 1999–2013 keskimääräisten vedenlaatutietojen perusteella
Hanhijärvi on ylirehevä ja tummavetinen humuspitoinen järvi (taulukko 44). Hanhijärven rehevyyttä kuvaavat korkeat ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet. Happivajetta esiintyy lähes joka talvi järven pintavesissäkin. Vuonna 2014 Hanhijärven veden laatu oli
vuosien 1999-2013 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä ravinteita ja rautaa oli
vähän aiempaa vähemmän. Happi oli loppunut alusvedestä helmi- ja heinäkuussa 2014
kokonaan ja pintavedessäkin esiintyi selvää happivajetta.
Vuorijärveen tulevat kuivatusvedet Latikka-Ristinevalta ja Kekkilän Sarkinnevalta.
Vuorijärvi on pinta-alaltaan 236 ha ja suurin mitattu syvyys 7,8 m keskisyvyyden ollessa kuitenkin vain 1,5 m. Vuorijärven pintavedessä on ollut fosforia runsaasti, mutta typpiyhdisteitä vain kohtalaisesti (taulukko 44). Vuorijärvi on keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella rehevä, mitä ilmentävät myös korkeat a-klorofyllipitoisuudet.
Taulukko 44 Latikka-, Ristinevan järvihavaintopaikkojen pintaveden keskimääräinen vedenlaatu
vuosina 1999 - 2014.
Havaintopaikka
1m
Majajärvi 1999-2013
keskiarvo n = 30
minimi
maksimi
20.2.2014
3.6.2014
23.7.2014
24.9.2014
Hanhijärvi 1999-2013
keskiarvo n = 30
minimi
maksimi
20.2.2014
23.7.2014
Vuorijärvi 1999-2013
keskiarvo n = 30
minimi
maksimi
20.2.2014
3.6.2014
23.7.2014
24.9.2014
Hapen pH Kiintokyll.
aine
%
mg/l
Väriluku
mg/l Pt
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3meus johtok.
N
N
N
FTU mS/m µg/l
µg/l
µg/l
67
33
103
73
85
82
83
6,1
5,1
6,8
5,7
6,4
6,4
6,7
4,4
<1
18
1,1
6,5
6,0
5,1
206
100
350
225
180
180
150
3,0
0,7
6,2
1,8
3,7
2,6
2,7
3,5
2,8
4,6
3,4
3,1
3,0
3,2
830
660
990
830
640
730
680
21
<5
50
5
<5
7
17
7
7
<5
<5
<5
39
0
104
33
51
6,3
5,6
7,1
6,0
6,5
6,7
<1
18,0
6,1
7,3
285
150
500
300
330
8,3
2,6
18
11,0
4,4
6,4
4,0
13,0
6,2
4,0
1310
900
2040
1100
990
31
<5
101
20
<5
93
6
<5
49
0
96
69
84
94
85
6,1
5,4
7,1
5,6
6,5
6,6
6,7
3,9
0,8
8,1
<1
4,0
6,0
7,6
199
100
360
250
180
170
150
3,7
1,1
8,2
2,3
2,6
3,0
3,4
3,5
2,5
5,0
3,7
3,0
2,9
3,0
702
570
840
890
670
750
650
19
<5
78
6
<5
7
14
10
6
<5
<5
<5
KOK- PO4P
P
µg/l
µg/l
41
22
58
25
41
44
38
4
<2
7
3
2
<2
62
31
150
47
66
10
5
25
36
17
52
21
40
44
42
4
<2
6
5
3
2
<2
FE
µg/l
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l mg/l O2
1943
1400
3790
1400
1200
1200
1500
39,4
13,1
82,8
3733
1160
16000
3800
2400
52,4
2,6
160,3
1914
1200
3500
1400
1200
1100
1100
27,0
8,9
62,1
30,0
20,3
14,0
18,2
12,0
19,6
17,0
28
15
42
30
23
20
19
36
21
63
31
33
26
18
38
33
24
19
20
61
Vuonna 2014 veden laatu oli Vuorijärvessä vuosien 1999 - 2013 keskimääräistä tasoa.
Lopputalvisin on pintavedessä esiintynyt selvää happivajetta kuten myös helmikuussa
2014. Helmi- ja heinäkuussa 2014 alusvedestä happi oli loppunut kokonaan, mutta kesäja syyskuun ylimääräisillä näytekierroksilla happea oli hyvin pohjan tuntumassa.
Kokonaistyppipitoisuudet ovat pysyneet Vuorijärvessä samalla tasolla, mutta alentuneet
Maja- ja Hanhijärvessä (kuva 20). Hanhijärven-, Majajärven ja Vuorijärven kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet laskusuuntauksessa vuosina 1999 – 2014 (kuva 21).
Kuva 20
Latikka-, Ristinevan järvihavaintopaikkojen pintaveden typpipitoisuus 1999-2014.
Kuva 21
Latikka-, Ristinevan järvihavaintopaikkojen pintaveden fosforipitoisuus 1999-2014.
Latikkaneva/Ristineva -alueen kuivatusvesien vaikutukset Vuorijärven valuma-alueen
järviin ovat suhteellisen vähäisiä verrattuna alueen hajakuormitukseen. Tämä näkyy hyvin siinä, että järvien ravinnepitoisuudet ovat korkeampia kuin sinne turvetuotantoalu-
62
eilta tulevissa kuivatusvesissä. Humusaineita tulee kuivatusvesien mukana ja niiden pitoisuudet järvissä ovat olleet samaa tasoa kuin kuivatusvesien purkureitin ojissa.
8.3.10
Saarikeidas, Lauttaneva-Haukkaneva, Mustakeidas, Vuorenpään-Vatilähteenneva
(Jämijärvi/Ikaalinen)
Saarikeitaan tuotantoalueen (Saarikeidas, Lauttaneva, Haukkaneva, Mustakeidas, Vatilähteenneva) ojitukset on aloitettu vuonna 1984 ja tuotanto vuonna 1986. Saarikeitaan
turvetuotantoalueeseen kuuluvat Mustakeidas - Saarikeitaan (lupapäätös LSY-2002-Y404), Vuorenpäänneva – Vatilähteennevan (lupapäätös LSY-2003-Y-266) ja Lauttaneva
– Haukkanevan (lupapäätös LSY-2003-Y-267) turvetuotantoalueet.
Saarikeitaan-Mustakeitaan alueella oli vuonna 2014 tuotannossa 122,3 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 13,3 ha. Kosteikoilla käsitellään
kaikki kuivatusvedet. Saarikeitaan-Mustakeitaan turvetuotantoalue sijaitsee Kokemäenjoen vesistön Ikaalisten reitin Palojoen valuma-alueella 35.547 ja osin myös Kuusijoen
valuma-alueella 35.555.
Vuorenpään-Vatilähteennevalla oli vuonna 2014 tuotannossa 100,5 ha ja ja viimeisen
viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 9,8 ha. Vuorenpään-Vatilähteenneva sijaitsee Jämijärven alueella 35.542 ja Mylly-Kartunjoen valuma-alueella 35.522. Tuotannossa olevien alojen kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on Mylly-Kartunjoen valuma-alueella 81,7 ha osalta ympärivuotinen pintavalutus ja Jämijärven valuma-alueella
vesienkäsittelymenetelminä ovat 18,8 ha osalta laskeutusaltaat ja virtaamansäätö.
Lauttanevan-Haukkanevan osalta oli vuonna 2014 tuotannossa 40,2 ha. LauttanevanHaukkanevan turvetuotantoalue sijaitsee Mylly-Kartunjoen valuma-alueella 35.522.
Tuotannossa olevien alojen kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on 21,3 ha osalta kesäaikainen kosteikko/kasvillisuuskenttä ja 18,9 ha osalta laskeutusaltaat ja virtaamansäätö.
Saarikeitaan (sis. Lauttaneva-Haukkaneva ja Vuorenpään-Vatilähteenneva) kuivatusvesiä johdetaan viittä eri reittiä: Tykköönjärvi-Myllyoja-Palojoki-Jämijärvi (86,6 ha alalta), Kuusijoki-Kovesjoki-Kyrösjärven Kovelahti (35,7 ha alalta), JyvämyllynojaJämijärvi (18,8 ha alalta) ja Lauttaoja-Uurasjärvi-Noro-oja-Kyrösjärven Uuraslahti
(121,9 ha alalta). Vesistöhavaintopaikkoja on Saarikeitaanojassa, Tykköönojassa, Lauttaojassa ja Noro-ojassa (2 kpl).
Saarikeitaalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014 Mustakeidas-Saarikeitaan kosteikon alapuolella. Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella kuivatusvesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 17,1 mg/l, Kok.N 1070
µg/l, Kok.P 59 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli
34 mg/l O2.
Saarikeitaan-Mustakeitaan alueelta johdetaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksen
alueelle kuivatusvesiä 86,6 ha:n alalta Tykköönojan kautta Palojokeen ja edelleen Jämijärveen. Vedenlaadun havaintopaikat sijaitsevat Tykköönojassa ja Saarikeitaalta lähtevässä ojassa. Havaintopaikkojen välissä sijaitsee Tykköönjärvi. Saarikeitaan kuivatusvesiä laskee 18,8 ha:n alalta myös Jyvämyllynojan kautta Jämijärveen, mutta siellä ei
ole vesistöhavaintopaikkaa.
Saarikeitaalta lähtevän ojan vesi on ollut sameaa, väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella
humuspitoista ja erittäin ravinteikasta (taulukko 45). Matalan ja rehevän Tykköönjärven
aineiden pidätyskyky on heikko, sillä järvestä lähtevässä Tykköönojan vedessä on ollut
selvästi enemmän ravinteita kuin järveen laskevassa Saarikeitaanojassa. Vuonna 2014
Saarikeitaalta tulevassa ojassa veden laatu oli samanlaista kuin tarkkailujaksolla 2000–
63
2013 keskimäärin. Tykköönojassa veden laatu oli vuonna 2014 aiempaa heikompaa, sillä ravinteita oli enemmän kuin keskimäärin aiemmin.
Jaksolla 2000–2014 Saarikeitaanojan ja Tykköönojan vedenlaaduissa ei ole tapahtunut
suuria muutoksia, joskin Saarikeitaan ojan fosforipitoisuudet ovat viime vuosina olleet
tavanomaisia alhaisempia (kuva 22). Saarikeitaan kuivatusvesien vaikutukset näkyvät
purkuojan kohonneina typpipitoisuutena (kuva 23). Ajoittain erittäin korkeat fosforipitoisuudet kuvastavat voimakasta hajakuormitusta.
Taulukko 45 Saarikeitaan vesistöhavaintopaikkojen veden laatu vuosina 1999 - 2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väriaine
luku
mg/l mg/l Pt
Oja Saarikeitaalta 2000-2013
Keskiarvo n = 53 6,6 17,1
292
Minimi
5,4 1,2
140
Maksimi
7,4 190,0
750
11.6.2014
7,1 7,0
360
7.8.2014
7,4 7,2
275
30.10.2014
6,6 13,0
160
Keskiarvo 2014 7,0 9,1
265
Tykköönoja 2000-2013
Keskiarvo n = 53 6,8 17,0
256
Minimi
5,9 2,3
140
Maksimi
7,5 63,0
450
11.6.2014
7,1 13,0
330
7.8.2014
7,4 8,0
240
30.10.2014
6,7 17,0
180
Keskiarvo 2014 7,1 14,7
250
Kuva 22
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
26,3
7,5
230,0
13,0
14,0
13,0
13,3
6,6
3,0
13,0
8,7
11,0
6,3
8,7
1112
530
1990
1000
1100
1500
1200
106
13
310
88
3
450
110
43
110
43
19,5
7,6
67,3
12,0
18,0
16,0
15,3
7,7
4,3
11,3
7,5
11,0
9,4
9,3
1494
810
4100
1500
980
3200
1893
76
17
170
283
20
1200
41
180
41
180
94
28
490
82
110
81
91
29
9
73
145
39
280
140
210
130
160
68
15
150
42
42
120
120
Saarikeitaan havaintopaikkojen veden fosforipitoisuudet vuosina 1999-2014.
3671
1800
6900
4300
5000
2800
4033
36
17
67
34
30
43
36
3478
1700
6100
3900
4500
2800
3733
31
13
54
31
20
37
29
64
Kuva 23
Saarikeitaan havaintopaikkojen veden typpipitoisuudet vuosina 1999-2014.
Lauttaojassa, Lauttanevan-Haukkanevan kuivatusvesien vaikutuspiirissä, veden ravinnepitoisuudet ovat olleet korkeita ja vesi sameaa sekä väriltään tummaa (taulukko 46).
Lauttaojaa kuormittaa turvetuotannon lisäksi maa- ja metsätalouden hajakuormitus. Uurasjärven valuma-alueesta Lauttaojan osuus on 91 %, joten Lauttaojan veden laatu heijastuu myös Uurasjärven ja siitä lähtevän Noro-ojan veden laatuun. Osa Lautta-ojan vesien kiintoaineesta pidättyy Uurasjärveen aiheuttaen osaltaan järven madaltumista. Ravinnetaso Uurasjärven alapuolella Noro-ojassa on samaa korkeaa tasoa kuin Lauttaojassa. Noro-ojan alajuoksulla veden laatu ei muutu kovin paljon yläosaan verrattuna, mutta
ravinteita on hieman enemmän. Vuonna 2014 veden laatu oli Lauttaojassa ja Noroojassa Uurasjärven alapuolella vuosien 1999–2013 keskimääristä tasoa, mutta Noroojassa Pihlajaniemessä ravinteita oli aiempaa hieman enemmän.
Taulukko 46 Saarikeitaan vesistöhavaintopaikkojen veden laatu 1999 - 2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- VäriSaaine
luku meus
mg/l mg/l Pt FTU
Lauttaoja Uurasjärven yp 2000-2013
n = 51
6,5 19,7
254
17,6
minimi
5,2
1,7
150
5,1
maksimi
7,3 120,0
417
82,2
11.6.2014
6,8
7,0
330
8,1
7.8.2014
7,2
5,3
250
8,8
30.10.2014
6,5
6,0
180
5,5
keskiarvo 2014 6,8
6,1
253
7,5
Noro-oja, Uurasjärven ap. 2000-2013
n = 51
6,5
7,2
250
8,0
minimi
5,7
1,3
150
4,0
maksimi
7,1
17,0
400
20,2
11.6.2014
6,6
11,0
300
4,4
7.8.2014
6,8
4,4
300
5,4
30.10.2014
6,6
4,3
140
5,4
keskiarvo 2014 6,7
5,3
247
5,1
Noro-oja, Pihlajaniemi 2000-2013
n = 51
6,6
7,2
239
8,6
minimi
5,8
<1
150
3,3
maksimi
7,3
22,5
350
18,5
11.6.2014
6,8
7,3
330
6,1
7.8.2014
6,9
4,4
250
5,8
30.10.2014
6,6
6,3
180
6,9
keskiarvo 2014 6,8
6,0
253
6,3
Sähkönjohtok.
mS/m
KOKN
µg/l
NH4- NO3- KOK- PO4N
N
P
P
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
4,5
2,8
6,2
4,6
5,5
5,5
5,2
1009
490
2128
960
1100
1700
1253
94
6
340
112
4
510
52
54
52
54
5,0
3,1
6,8
4,8
5,5
6,9
5,7
1121
640
2060
920
930
1500
1117
56
5
220
143
<5
800
<5
<5
<5
<5
5,3
3,5
7,7
5,2
6,0
7,8
6,3
1122
540
2060
1100
1100
2100
1433
46
4
140
162
<5
940
48
24
48
24
71
37
150
55
70
52
59
18
2
34
79
37
210
66
110
58
78
26
7,9
61
81
41
160
77
120
73
90
26
7
55
22
22
31
31
51
51
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
2881
1800
5400
3000
2900
1800
2567
33
18
61
37
28
37
34
2589
1400
4800
2300
4100
1500
2633
32
22
55
34
35
31
33
2585
1400
4400
2500
3700
1700
2633
32
22
56
35
36
35
35
65
Saarikeitaan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset 3. jakovaiheen
valuma-alueisiin olivat vuonna 2014 keskivalumatilanteessa suhteellisen vähäisiä (taulukko 47).
Taulukko 47 Saarikeitaan kuivatusvesien teoreettiset pitoisuusvaikutukset vuonna 2014
eri valuma-alueilla.
Vesistöalue
Suo
Kunta
35.522
Mylly-Kartunjoen va Vuorenpään-Vatilähteenneva
35.522
35.542
35.547
35.555
Mylly-Kartunjoen va Lauttaneva-Haukkaneva
Ikaalinen /Jämijärvi 0,1
Jämijärven a
Vuorenpään-Vatilähteenneva
Ikaalinen
0,01
Palojoen va
Saarikeidas
Ikaalinen
0,6
Kuusijoen va
Saarikeidas
Ikaalinen
0,3
8.4
Loimijoen alue
8.4.1
Arkkuinsuo ja Isosuo (Punkalaidun)
Ikaalinen
Pitoisuusvaikutus, netto
CODMn
Kiintoaine Kok-N
Kok-P
mgO2/l
mg/l
µg/l
µg/l
1,0
0,15
18,6
0,40
0,11
0,008
0,51
0,14
1,2
0,2
14,6
11,4
0,12
0,012
0,76
0,63
Arkkuinsuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa
(päätös 28/2005/4, dnro LSY-2002-Y-378, myönnetty 24.3.2005). Luvasta valitettiin
Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 9.5.2007 (Nro 07/0154/1). Alueeseen kuuluu myös Vihalaidansuo. Arkkuinsuon
turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1977. Vuonna 2014 tuotannossa oli 77,8 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pääosin kosteikot, mutta
6,8 ha alalla on perustaso virtaamansäädöllä. Arkkuinsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen (35) Loimijoen valuma-alueeseen (35.9) kuuluvalla Palojoen valuma-alueella
(35.952). Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan Palojokeen, josta vedet virtaavat
Kourajokeen. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Varvusenojassa ja Palojoessa (3 kpl).
Varvusenojan havaintopaikka sijaitsee turvetuotannon kuivatusvesien purkupaikan yläpuolella.
Isosuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 29/2005/4, dnro LSY-2002-Y-379, myönnetty 24.3.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään
9.5.2007 (Nro 07/0155/1). Isosuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1990 ja
tuotanto 1994. Tuotannossa oli 280,1 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pääosin kosteikot, mutta 12,2 ha osalta vesienkäsittelymenetelmänä on perustaso virtaamansäädöllä. Isosuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen (35) Loimijoen
valuma-alueeseen (35.9) kuuluvalla Palojoen valuma-alueella (35.952). Tuotantoalueen
kuivatusvedet johdetaan pääosin (282 ha alalta) Palojokeen ja Punkalaitumenjoen keskiosan valuma-alueeseen (35.942) kuuluvaan Punkalaidunjokeen (38,2 ha alalta), joista
vedet virtaavat Loimijokeen. Isosuon vesistöhavaintopaikat Palojoessa ovat yhteisiä
Arkkuinsuon kanssa. Punkalaitumenjokeen kuivatusvedet laskevat Iso-ojan kautta, jossa
on yhteinen havaintopaikka Kekkilän Holstinsuon kanssa.
Pääosa Arkkuinsuon turvetuotantoalueen kuivatusvesistä laskee Palojoessa havaintopisteen P4 alapuolelle, jonne tulee kuivatusvesiä yläpuoliselta Vihalaidansuolta. Havaintopisteiden P3 ja P1 välille johdetaan Kekkilän Lylysuon turvetuotantoalueen kuivatusvesiä ja Punkalaitumen kunnan entisen kaatopaikan suotovesiä sekä Isosuon turvetuotantoalueen kuivatusvesiä.
Palojoen yläosan alue (Varvusenoja, P5) on voimakkaan eroosion ja maatalouden hajakuormituksen rasittama. Vedet ovat savisameita, humuspitoisia ja runsasravinteisia.
Ojan mitatut ravinnepitoisuudet ovat olleet ajoittain suurempia kuin alajuoksulla turve-
66
tuotannon vaikutuspiirissä (taulukko 48). Vuonna 2014 Varvusenojan vesi oli laadullisesti erittäin heikkoa aivan kuten myös aiempina vuosina.
Vihalaidansuon alapuolella (P4) Palojoen vedenlaatu on ollut yhtä heikkoa kuin Varvusenojassa. Vuonna 2014 Palojoen vedessä Vihanlaidansuon alapuolella oli tavanomaista vähemmän typpeä, mutta enemmän rautaa. Arkkuinsuon alapuolella (P3, P2A
ja P1) turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset eivät muuta Palojoen veden laatua.
Havaintopaikkojen vedenlaatujen perusteella turvetuotannon vesistövaikutukset hajakuormitukseen nähden ovat vähäiset. Vuonna 2014 Palojoen vesi oli laadullisesti erittäin heikko lähes kaikkien parametrien mukaan.
Iso-ojan vedenlaatu on ollut heikkoa, sillä vesi on erittäin ravinteikasta, sameaa ja rautasekä kiintoainepitoista (taulukko 49). Turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia usein
ilmentävä humusainepitoisuus on ollut suoperäiselle valuma-alueelle alhainen. Vuonna
2014 Iso-ojan vedessä oli hieman vähemmän ravinteita ja rautaa kuin vuosina 2009 –
2013 keskimäärin. Sen sijaan humusta oli aiempaa enemmän.
Taulukko 48 Palojoen ja Varvusenojan keskimääräisiä veden laatutietoja v. 1999 - 2014.
Havaintopaikka
pH KiintoVäriSaSähkön- KOK- NH4aine
luku meus johtok.
N
N
mg/l
mg/l Pt FTU
mS/m
µg/l
µg/l
Varvusenoja 1999-2013, turvetuotannon yläpuolinen havaintopaikka
Keskiarvo n = 33 7,1
24,6
335
62,1
12,1
1969
63
Minimi
6,4
8,0
170
21,7
6,1
790
9
Maksimi
7,8
100
800
250,0
17,8
8000
304
15.5.2014
7,1
17,0
220
26,0
9,1
1600
5.8.2014
7,4
21,0
250
39,0
15,0
2100
400
1.10.2014
7,2
12,0
300
22,0
11,9
1600
Keskiarvo 2014 7,2
16,7
257
29,0
12,0
1767
400
Palojoki 4 1999-2013, Vihanlaidansuon ap.
Keskiarvo n = 32 7,1
31,1
321
67,6
14,7
2532
86
Minimi
6,4
9,3
130
25,3
8,4
690
5
Maksimi
7,8
120
800
270,0
24,7
15000
340
15.5.2014
7,4
19,0
220
30,0
10,4
1300
5.8.2014
7,3
45,0
270
76,0
17,0
1400
45
1.10.2014
7,2
19,3
230
37,0
14,7
2000
Keskiarvo 2014 7,3
27,8
240
47,7
14,0
1567
45
Palojoki 3 1999-2013, Arkkuinsuon, Vihanlaidansuon ap.
Keskiarvo n =32 7,1
33,6
310
63,5
14,7
2434
86
Minimi
6,3
9,4
100
27,1
8,6
720
5
Maksimi
7,8 120,0
700
250,0
25,6
13000
347
15.5.2014
7,3
21,0
200
30,0
10,8
1700
5.8.2014
7,3
42,0
240
72,0
17,0
1500
63
1.10.2014
7,2
18,0
230
34,0
15,2
2200
Keskiarvo 2014 7,3
27,0
223
45,3
14,3
1800
63
Palojoki 2A 2009-2013, Arkkuinsuon, Vihanlaidansuon ap.
Keskiarvo n = 13 7,1
34,0
320
58,4
16,1
2565
92
Minimi
6,2
13,0
180
26,3
10,2
700
19
Maksimi
7,7 130,0
600
140,0
21,4
12000
287
15.5.2014
7,1
20,0
220
30,0
10,9
1600
5.8.2014
7,1
27,0
230
55,0
16,0
1500
78
1.10.2014
7,0
25,0
360
44,0
14,6
2300
Keskiarvo 2014 7,1
23,5
225
42,5
13,5
1550
78
Palojoki 1 1999-2013, kaikkien alueen turvesoiden alin havaintopaikka
Keskiarvo n = 33 6,9
28,2
299
58,5
15,4
2557
112
Minimi
6,2
11,0
160
15,3
7,7
750
<5
Maksimi
7,7
82,8
600
233,0
31,8
14000
340
15.5.2014
7,2
19,0
220
29,0
10,3
1900
5.8.2014
7,0
13,0
360
30,0
14,0
2100
44
1.10.2014
6,8
16,0
420
35,0
12,7
2500
Keskiarvo 2014 7,0
16,0
333
31,3
12,3
2167
44
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
835
23
6800
173
67
370
87
300
120
169
58
22
93
140
140
1445
3
12000
67
67
1258
<5
10000
61
61
1252
3
10000
85
85
1377
<5
11000
160
<5
193
110
440
89
300
150
180
150
150
62
28
96
110
110
187
120
390
94
330
140
188
58
29
95
195
120
320
93
270
160
182
71
47
110
187
86
310
88
200
140
143
98
98
100
100
56
12
110
66
66
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
4306
2650
7600
3200
5100
3100
3800
33
11
46
35
40
38
38
4659
1760
8600
3400
8100
4000
5167
31
20
44
32
37
30
33
4590
2240
7700
3600
7400
3800
4933
33
20
55
33
36
30
33
5146
2700
7400
3600
6500
4300
5050
31
18
48
33
35
32
34
4256
2500
7200
3200
4100
3900
3733
31
18
46
36
38
40
38
67
Taulukko 49. Iso-ojan keskimääräisiä veden laatutietoja vuosina 2007 - 2014.
Iso-Oja 2007-2013 Isosuon ja Kekkilän Holstinsuon ap.
Keskiarvo n = 21 7,0 25,83
240
38,9
14,0
Minimi
6,4
5,8
50
11,9
6,9
Maksimi
7,6
89,0
450
110,0
25
14.5.2014
6,9
12,0
180
16,0
7,3
5.8.2014
7,2
20,0
420
28,0
14,0
1.10.2014
7,2
8,4
210
14,0
13,3
Keskiarvo 2014 7,1
13,5
270
19,3
11,5
1734
440
5700
1300
1200
2100
1533
66
15
130
879
8
5400
67
44
67
44
100
47
240
45
150
58
84
27
14
47
44
44
3410
1500
9600
2000
5000
2000
3000
24
4
37
31
42
25
33
Arkkuinsuolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua molemmilla kosteikoilla
vuonna 2014. Otettujen näytteiden (15 kpl) perusteella kosteikolta 1 purkautuvan veden
pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 11,7 mg/l, Kok.N 1423 µg/l, Kok.P
73 µg/l ja kemiallisen hapen kulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 37 mg/l O2.
Kosteikolta 2 otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella purkautuvan veden pitoisuudet
olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 15,9 mg/l, Kok.N 1812 µg/l, Kok.P 91 µg/l ja
kemiallisen hapen kulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 60 mg/l O2.
Isosuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (27 kpl)
perusteella kosteikolta 1 purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 9,5 mg/l, Kok.N 1473 µg/l, Kok.P 84 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen
keskimääräinen CODMn-arvo oli 48 mg/l O2.
Arkkuinsuon ja Isosuon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Palojoessa olivat vuonna 2014 yhteensä suhteellisen vähäisiä (Kok-P 3,1 µg/l, Kok-N 74
µg/l ja kiintoaine 0,6 mg/l sekä COD Mn brutto 2,7 mg/l) joen heikko veden laatu huomioiden. Isosuon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Punkalaidunjoessa olivat vuonna 2014 vähäisiä (Kok-P 0,07 µg/l, Kok-N 1,6 µg/l ja kiintoaine 0,01
mg/l sekä CODMn brutto 0,08 mg/l).
9
KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 42
Kyrönjoen valuma-alue on pinta-alaltaan 4 923 km2. Joen kolme suurta sivuhaaraa, Seinäjoki, Jalasjoki ja Kauhajoki muodostavat kukin noin 1000 km2:n suuruisen valumaalueen. Kyrönjoen pääuoman lasketaan alkavan Jalasjoen ja Kauhajoen yhtymäkohdasta. Joki laskee mereen Vassorinlahdelle, noin 20 km Vaasan pohjoispuolella. Järviä Kyrönjoen valuma-alueella on vähän, noin 1,2 % valuma-alueen pinta-alasta.
Kyrönjoki on yksi Suomen rakennetuimmista vesistöistä. Joen vesivoimaa hyödyntää
kuusi vesivoimalaitosta ja vesistöalueella on neljä tekojärveä: Liikapuro, Kalajärvi, Pitkämö ja Kyrkösjärvi.
Kyrönjoen Skatilan keskivirtaama oli 36,0 m3/s jaksolla 1.11.2013–31.10.2014, kun
vuosien 1971 - 2000 vastaavan jakson keskivirtaama on ollut 44,0 m3/s. Kyrönjoen virtaamat olivat erittäin korkeita marras-joulukuussa 2013, mutta vuoden 2014 kevättulvat
jäivät tavanomaista vähäisimmiksi (kuva 24).
68
Kuva 24
Kyrönjoen Skatilan päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.10.2014 ja vertailukaudella 19712000.
Kyrönjoen valuma-alueen turvetuotanto on keskittynyt pääasiassa joen yläjuoksulle
Seinäjoen, Jalasjoen ja Kauhajoen alueille. Vapon turvetuotantoalueita Kyrönjoen vesistöalueella on 32, joista suurimmat ovat Peurainneva, Iso-Korvaneva, Lammasneva ja
Haukineva. Vuonna 2014 Kyrönjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueiden pintaala (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) oli noin 4 756 ha eli n.1 % valuma-alueen
pinta-alasta. Yksityisten turvetuotantoalueita Kyrönjoen vesistöalueella on noin 3 500
ha.
Kyrönjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella oli Vapolla vuonna 2014
turvetuotantoa Virroilla sijaitsevalla Hietasalon – Tuurannevalla ja Kihniössä Keisarinnevalla sekä Hautakankaannevalla. Keisarinnevalla ja Hautakankaannevalla ei ole vesistötarkkailua. Parkanon Sompanevan ja Kihniön Sydänmaannevan sekä Karvian Alkkian
turvetuotantoalueista kuului osia myös Kyrönjoen vesistöön.
9.1
Seinäjoen valuma-alue
9.1.1
Hietasalonneva - Tuuranneva (Virrat/Seinäjoki)
Hietasalonnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 85/2005/4, dnro LSY-2002-Y-393, myönnetty 19.7.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 20.10.2006 (Nro 06/0300/4).
Tuurannevalla on ympäristölupa (päätös 86/2005/4, dnro LSY-2002-Y-394, myönnetty 19.7.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 20.10.2006 (Nro 06/0301/4).
Hietasalonneva ja Tuuranneva sijaitsevat osaksi Virtojen ja osaksi Seinäjoen kaupungeissa. Vesistöaluejaottelun mukaan tuotantoalueet kuuluvat Kyrönjoen vesistöalueen
Seinäjoen alueen Kurjenjoen valuma-alueelle (42.076).
Hietasalonnevan ja Tuuranneva kuntoonpanot on aloitettu vuonna 1972 ja tuotanto
vuonna 1975. Tuurannevalla oli vuonna 2014 tuotantoa 67,7 ha alalla ja Hietasalonnevalla tuotannossa vuonna 2014 oli 70,4 ha. Tuurannevalla on perustason vesienkäsittely
69
31 ha alalla ja muulla alalla Hietasalonevan kanssa yhteinen pintavalutuskenttä/kosteikko.
Hietasalonnevan ja Tuurannevan kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta alapuoliseen
vesistöön reitille Räntäjärvi-Kurjenjoki-Seinäjoki-Kalajärvi-Kyrkösjärvi-Kyrönjoki.
Hietasalonnevan ja Tuurannevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Kurjenjoessa. Ylempi on kuivatun Räntäjärven yläpuolella ja alempi järven alapuolella. Ylempään havaintopaikkaan ei tule Tuurannevan tai Hietasalonevan kuivatusvesiä.
Kurjenjoen vesi on ollut hyvin hapanta ja ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn-arvon
perusteella humuspitoista (taulukko 50). Räntäjärvi toimii jossain määrin vesien puhdistajana, sillä typpiyhdisteitä ja fosforia on alemmassa havaintopaikassa vähemmän kuin
ylempänä Räntäjärven yläpuolella. Kiintoainetta on ollut jokivesille varsin vähän.
Vuonna 2014 Kurjenjoen vesi oli laadullisesti hieman parempaa molemmissa havaintopaikoissa kuin keskimäärin vuosina 2005–2013, sillä ravinteita ja humusta oli hieman
vähemmän.
Taulukko 50 Kurjenjoen vedenlaatu vuosina 2005 - 2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väriaine
luku
mg/l mg/l Pt
Kurjenjoki yp. 2005-2013
keskiarvo n =25 5,6 5,0
271
minimi
4,9
<1
150
maksimi
6,2 36,0
400
11.6.2014
5,6
1,9
275
19.8.2014
5,9 27,0
225
28.10.2014
5,7
3,9
140
keskiarvo 2014 5,7 10,9
213
Kurjenjoki ap. 2005-2013
keskiarvo n =25 5,7 3,6
260
minimi
5,0
<1
100
maksimi
6,2
9,1
450
11.6.2014
5,7
1,9
275
20.8.2014
6,0
1,5
250
28.10.2014
5,8
4,1
210
keskiarvo 2014 5,8 2,5
245
Sa- Sähkön- KOK- NH4meus johtok.
N
N
FTU mS/m
µg/l µg/l
2,4
0,9
6,7
1,4
2,9
2,4
2,2
3,8
2,4
25,4
3,1
2,8
3,2
3,0
882
595
1200
720
1100
760
860
2,6
1,2
5,2
1,4
1,4
4,6
2,5
3,1
2,5
4,1
3,1
2,9
3,5
3,2
843
490
1100
740
770
860
790
NO3N
µg/l
22
<5
73
14
<5
160
100
<5
100
<5
34
8
170
13
<5
160
9
<5
9
<5
KOK- PO4P
P
µg/l
µg/l
51
23
240
37
59
41
46
10
4
31
42
27
74
41
45
41
42
9
4
22
6
6
6
6
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
1638
940
2800
1500
1600
1600
1567
39
27
73
37
34
34
35
1740
1100
2600
1500
1300
1700
1500
38
19
82
37
30
33
33
Hietasalonnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen
näytteiden (6 kpl) perusteella Hietasalonnevan pintavalutuskentältä purkautuvan veden
pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 10,5 mg/l, Kok.N 1258 µg/l, Kok.P
99 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 45 mg/l O2.
Hietasalonnevan ja Tuurannevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Kurjenjokeen olivat vuonna 2014 keskivalumatilanteessa vähäiset (Kok-P 0,8
µg/l, Kok-N 19 µg/l ja kiintoaine 0,19 mg/l sekä CODMn brutto 0,7 mg/l).
Vaikka Hietasalonnevalta lähtevän veden pitoisuudet olivat vuonna 2014 korkeampia
kuin vesistössä, niin havaintopaikkojen hyvin samankaltaisten vedenlaatujen perusteella
kuivatusvesillä ei ollut havaittavaa vaikutusta Kurjenjoen vedenlaatuun.
10
KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36
Karvianjoen vesistöalueella (pinta-ala 3 438 km2, järvisyys 4,6 %) sijaitsee lukuisia pieniä järviä ja lampia. Peltojen osuus valuma-alueesta on 12 %. Vesistössä on tehty laajoja vesistöjärjestelyjä ja valtaosa joista ja puroista on perattu. Karvianjoen vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia säännöstellään useissa kohdissa.
70
Karvianjoki saa alkunsa Karvianjärvestä (921 ha), josta se laskee noin 100 km matkan
Karvian ja Honkajoen kuntien sekä Kankaanpään kaupungin kautta Kynäsjärveen. Kynäsjärvestä reitti jatkuu Kynäsjokea pitkin Inhottujärveen, joka on reitin keskusjärvi. Inhottujärvestä vedet jatkavat kahta uomaa pitkin: Noormarkun/Eteläjoen kautta Selkämereen ja Poomarkunjoen kautta Isojärveen ja sieltä Merikarvian- ja Pohjajokea pitkin
Selkämereen.
Karvianjokeen laskee useita sivu-uomia Karvianjärven ja Kynäsjärven välillä; Nummijoki Nummijärvestä, Suomijoki Suomijärvestä, Aunesluoma, Pikkujoki, Paholuoma,
Kodesjoki, Ristiluoma, Pukanluoma sekä Kyynärjärven-, Pitäjän-, Hapuan-, Kahila- ja
Tuunaanjärvenojat. Vesistöalueen suurimpia järviä ovat Karvianjärvi, Nummijärvi ja
Kynäsjärvi. Muita suurehkoja järviä alueella ovat Suomijärvi, Ojajärvi ja Säkkijärvi.
Karvianjoen keskivirtaama (MQ) oli 1.11.2013–31.10.2014 Vatajankoskella 7,8 m3/s,
kun vuosien 1971 - 2000 keskivirtaama on vastaavalla jaksoilla ollut 10,4 m3/s (kuva
25). Karvianjoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2013 ja tavanomaista aikaisempien kevättulvien aikaan helmi-maaliskuussa 2014.
Kuva 25
Karvianjoen Vatajankosken päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.10.2014 ja vertailukaudella
1971-2000.
Karvianjoen vesistön turvetuotantoalueet ovat keskittyneet vesistön latvoille Nummijärven ja Karvianjärven ympäristöön sekä Honkajoen alueelle.
Vuonna 2014 Karvianjoen vesistöalueen Vapo Oy:n tuotannossa olevien turvetuotantoalueiden pinta-ala oli 2 607 ha eli 0,8 % Karvianjoen valuma-alueen pinta-alasta. Karvianjoen vesistöalueella sijaitsevat Pirkanmaan ELY-keskuksen Vapon turvetuotantoalueista kokonaan Pohjoisneva ja pieni osa Alkkiasta.
10.1
Suomijoen valuma-alue
10.1.1
Pohjoisneva (Parkano)
Pohjoisnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa
(päätös 65/2005/4, dnro LSY-2002-Y-348, myönnetty 21.6.2005). Vapo Oy valitti luvasta Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 9.1.2007 (Nro 07/0012/3).
71
Pohjoisnevan tuotantoalueen ojitukset on aloitettu vuonna 1995 ja tuotanto vuonna
1999. Vuonna 2014 Pohjoisnevalla oli tuotannossa 41,7 ha.
Pohjoisnevan turvetuotantoalue sijaitsee Karvianjoen vesistön Suomijoen vesistöalueen
latvoilla Kattilajoen valuma-alueella (36.084). Pohjoisnevan turvetuotantoalueen vedet
johdetaan Rihkaanjärvenpuroon noin 200 m Rihkaanjärven alapuolella. Puro laskee
Karvian kunnan puolella Kattilajokena Suomilammin kautta Suomijärveen. Suomijärvestä alkava Suomijoki laskee Karvianjokeen. Kattilajoen valuma-alue on ojan laskiessa
Suomijärveen 58,2 km2, josta turvetuotantoalueiden (Pohjoisneva, Mustakeidas ja Suomikeidas) osuus on 8 %.
Pohjoisnevan vesistöhavaintopaikka sijaitsee Kattilajoessa tuotantoalueen alapuolella.
Suomi- ja Mustakeitaan kuivatusvedet yhtyvät Kattilajokeen havaintopaikan alapuolella. Sama havaintopaikka on Suomikeitaan tuotantoalueen yläpuolinen havaintopaikka.
Kattilajoen vesi on ollut peruslaadultaan lievästi sameaa, hapahkoa ja tummanruskeaa
humusvettä. Ravinnetaso on korkea kuvaten rehevyyttä (taulukko 51). Kattilajoki on
voimakkaan metsä- ja maatalouden hajakuormituksen piirissä. Pohjoisnevan tuotantoalan osuus Kattilajoen valuma-alueesta on vain 0,8 %, joten sen vesistövaikutukset ovat
vähäiset. Vuonna 2014 veden laatu oli vuosien 1999–2013 keskimääristä tasoa heikompaa, sillä fosforia ja rautaa oli selvästi enemmän kuten myös kiintoainetta.
Pohjoisnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen
näytteiden (16 kpl) perusteella pintavalutuskentältä purkautuvan veden keskimääräiset
pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 13,9 mg/l, Kok.N 951 µg/l, Kok.P 38 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 30 mg/l O2.
Pohjoisnevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Kattilajoen valuma-alueella olivat vuonna 2014 keskivalumatilanteessa vähäiset (Kok-N 4 µg/l, KokP 0,3 µg/l ja kiintoaine 0,3 mg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon
bruttolisäys oli 0,2 mg/l O2.
Taulukko 51 Pohjoisnevan Kattilajoen havaintopaikan veden laatua 1999 - 2014
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väriaine
luku
mg/l mg/l Pt
Kattilajoki 1999-2013
Keskiarvo n = 40
6,1
7,0
290
Minimi
4,7
2,4
180
Maksimi
6,9
18,0
500
11.6.2014
6,5
14,0
400
6.8.2014
6,5
15,0
320
16.9.2014
6,4
8,7
360
Keskiarvo 2014
6,5
12,6
360
10.2
Karvianjoen yläosan alue
10.2.1
Alkkia (Parkano/Karvia)
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3meus johtok.
N
N
N
FTU mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
6,9
1,8
28,2
5,3
9,8
7,8
7,6
4,5
3,0
9,2
4,6
7,4
5,7
5,9
1062
390
1500
1000
1100
1100
1067
133
21
520
109
<5
310
200
<5
200
<5
KOK- PO4P
P
µg/l
µg/l
76
38
150
84
150
150
128
32
11
70
71
71
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O 2
2976
1300
6300
3700
5200
5100
4667
41
11
84
42
35
48
42
Alkkian tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 111/2004/4 dnro LSY-2002-Y-381, myönnetty 21.12.2004). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään
5.2.2007 (Nro 07/0049/1). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 13.3.2008 (taltio nro 506) kumosi edellisen päätöksen ja palautti asian hallintooikeudelle uudestaan käsiteltäväksi. Vaasan hallinto-oikeus päätöksellään nro 08/0391/1
(22.12.2008) ratkaisi asian.
72
Alkkian turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1976. Tuotannossa
oli 320,6 ha vuonna 2014.
Vesienkäsittelymenetelminä on Alkkian Ilvesjoen yläosan valuma-alueella (42.053)
ympärivuotinen kosteikko koko tuotannossa olevan 248,2 ha:n osalta. Vatajanjoen valuma-alueella (35.563) tuotannossa olevan 72,4 ha:n osalta on käytössä ympärivuotinen
pintavalutus. Mustajoen valuma-alueen tuotannosta jo poistuneella 4,7 ha alalla on perustaso virtaamansäädöllä.
Alkkian turvetuotantoalueen pohjoisosasta kuivatusvedet johdetaan Kyrönjoen vesistöalueelle (42), kaakkoisosasta Kokemäenjoen vesistöalueelle (35) ja lounaisosasta Karvianjoen vesistöalueelle (36). Kyrönjoen vesistöalueelle kuivatusvedet johdetaan Ilvesjoen yläosan valuma-alueella (42.053) reitille Kärkiluoma - Ilvesjoki, Kokemäenjoen
vesistöalueella Vatajanjoen vesistöalueella (35.563) reitille Kärppäjärvi - Kärppäluoma
- Mustajoki - Ylinenjärvi sekä Karvianjoen vesistöalueella Mustajoen vesistöalueella
(36.047) reitille Mustajoki - Karvianjärvi.
Alkkian tuotantoalueella suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua Karvianjoen Mustajoen suuntaan laskevista vesistä vuonna 2014. Otettujen näytteiden (4 kpl) perusteella
Alkkialta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,1
mg/l, Kok.N 885 µg/l, Kok.P 62 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen
CODMn-arvo oli 41mg/l O2.
Alkkian vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Mustajoessa (2 kpl) ja Neva-Lylyssä.
Neva-Lylyyn ei mene Alkkian kuivatusvesiä, mutta se sijaitsee aivan tuotantoalueen
vieressä. Mustajoen molempiin havaintopaikkoihin tulee kuivatusvesiä. Mustajokeen tulee Alkkian turvetuotantoalueelta (4,7 ha) alalta kuivatusvesiä. Mustajokeen tulee myös
Vapon Mustakeitaalta kuivatusvesiä 54 ha alalta. Mustajoen valuma-alueesta turvetuotannon osuus on noin prosentti.
Mustajoen veden laatu on ollut erittäin heikkoa. Vesi on ollut hyvin tummaa, COD Mnarvon ja väriluvun perusteella humuspitoista ja erittäin runsasravinteista (taulukko 52).
Etenkin alajuoksun kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita ja fosfaattifosforin korkeat pitoisuudet kuvastavat Mustajokeen kohdistuvan suurta kuormitusta.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen selvityksien mukaan kuormitus on peräisin Mustakosken puutarhalta.
Vuonna 2014 Mustajoen veden laatu oli ylemmällä havaintopaikoilla vuosien 1999–
2013 keskimääräistä tasoa hieman heikompaa, mutta alemmalla selvästi heikkolaatuisempaa kuin aiemmin (taulukko 52). Mustajoen alaosan vesi oli vuonna 2014 jätevesimäistä erittäin korkeine ravinnepitoisuuksineen. Elokuussa 2014 kokonaisfosforia oli
Mustajoen vedessä peräti 1200 µg/l ja typpeä 12 000 µg/l.
Alkkian ja Mustakeitaan kuivatusvesien vaikutukset Mustajoen veden laatuun peittyvät
täysin voimakkaan hajakuormituksen alle. Myös teoreettisten laskelmien perusteella
kuivatusvesien vaikutukset ovat vähäisiä; vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa Alkkian ja Mustakeitaan turvetuotannon kuivatusvesistä aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat Mustajoessa kokonaisfosforilla 1,0 µg/l ja kokonaistypellä 25 µg/l sekä
kiintoaineella 0,3 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys
oli 1,8 mg/l O2.
73
Taulukko 52 Mustajoen veden keskimääräiset veden laadut vuosina 1999-2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- VäriSa- Sähkönaine luku meus johtok.
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
Mustajoki yläjuoksu 1999-2013
Keskiarvo n = 39 6,0
9,1
301
10,8
4,7
Minimi
4,9
2,5
225
2,3
3,1
Maksimi
6,8
31,8
450
42,8
9,0
10.6.2014
6,3
9,0
350
7,1
4,8
13.8.2014
6,5
17,0
350
24,0
6,6
29.10.2014
5,6
6,3
200
5,9
5,2
Keskiarvo 2014
6,1
10,8
300
12,3
5,5
Mustajoki alajuoksu 1999-2013
Keskiarvo n = 39 6,4
11,7
274
10,1
8,0
Minimi
5,2
2,0
150
2,8
3,5
Maksimi
7,2
56,2
420
46,3
25,2
10.6.2014
6,5 220,0 200
230,0 10,4
13.8.2014
7,2
8,7
275
15,0
21,6
29.10.2014
6,2
4,0
200
4,7
7,4
Keskiarvo 2014
6,6
77,6
225
83,2 13,1
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
1204
830
2000
1100
1600
1200
1300
212
22
910
100
3
370
400
45
400
45
3002
1300
15000
5600
12000
2200
6600
139
21
540
1812
66
12000
70
9400
70
9400
KOK- PO4P
P
µg/l
µg/l
93
43
210
87
180
54
107
36
14
99
389
88
2000
700
1200
180
693
266
50
1800
51
51
890
890
FE COD
Mn
µg/l mg/l O
2914
1250
9000
3600
5800
2000
3800
45
34
65
47
42
49
46
2340
1250
3600
5200
3300
1800
3433
41
21
68
37
30
48
38
Neva-Lyly on pieni suolampi, aivan Alkkian turvetuotantoalueen tuntumassa, jolla on
virkistyskäyttöarvoa (uimaranta ja kalastus). Kuivatusvesiä ei Neva-Lylyyn johdeta.
Neva-Lylyn veden laatu on ollut hyvää (taulukko 53). Vesi on vaaleanruskeaa suoperäiseltä valuma-alueelta tulevien humusvesien vaikutuksesta. Keskimääräiset ravinnetasot
ja myös a-klorofylli ilmentävät lieviä rehevyysvaikutuksia. Vuonna 2014 Neva-Lylyn
vedessä oli vähän ravinteita, mutta levätuotanto oli runsasta. Pintavesissä oli happea hyvin, mutta alusvedessä esiintyi selvää happivajetta etenkin heinäkuussa.
Taulukko 53 Neva-Lylyn pintaveden keskimääräiset veden laatu vuosina 2004 - 2014.
HavaintoHapen
paikka
kyll.
1m
%
Neva-Lyly 2004-2013
Keskiarvo n = 19 84
Minimi
20
Maksimi
115
19.2.2014
89
23.7.2014
100
11
pH
6,2
5,5
6,9
6,2
6,7
Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOKaine
luku meus johtok.
N
mg/l mg/l Pt FNU mS/m
µg/l
1,5
0,4
3,6
<1
1,8
121
90
160
150
120
0,8
0,4
1,7
0,5
1,2
2,1
1,5
3,0
2,0
2,0
485
380
740
520
540
NH4N
µg/l
NO3- KOK- PO4- FE a-klor. COD
N
P
P
Mn
µg/l
µg/l
µg/l µg/l µg/l mg/l O2
22
9
63
<5
<5
<5
17
<5
14
8
23
12
25
4
3
6
<2
218
100
810
140
87
12,3
3,9
21,3
25,1
18
14
22
19
16
VESISTÖTARKKAILUYHTEENVETO
Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vuosien 2014–2018 vesistötarkkailuohjelman
mukaisesti virtavesinäytteitä otetaan kolme kertaa vuodessa ja järvihavaintopaikkojen
vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa.
Vapon vedenlaatuhavaintopaikkoja oli vuoden 2014 tarkkailussa mukana yhteensä 445,
jotka olivat 229 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita. Järvihavaintopisteitä oli tarkkailussa mukana 136 kpl ja virtavesipisteitä 309 kpl. Vesistötarkkailun
painopiste oli Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY-keskusten alueilla. Vuonna
2014 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella vesistöhavaintopaikkoja oli 68 kpl.
Talvi 2013–2014 oli lämpötiloiltaan Pirkanmaalla tavanomaista lämpimämpi ja terminen talvi loppui jo maaliskuussa 2014 eli selvästi tavanomaista aiemmin. Myös koko
vuosi 2014 oli hieman vertailujaksoa lämpimämpi. Sateiden osalta vuosi 2014 oli hyvin
vaihteleva, mutta sademäärät olivat normaalia alempia. Vuoden sateisin kuukausi oli
74
Tampereella elokuu ja runsaasti sateita saatiin myös toukokuussa. Kevät 2014 oli vähäsateinen kuten myös heinä- ja syyskuu.
Kokemäenjoen vesistöalueella Vapon turvetuotantoalueita oli vuonna 2014 noin 4 500
ha, joista Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsi 40 eri tuotantoalueella yhteensä
2208 ha. Pirkanmaan ELY-keskuksen Vapon tuotantoalueista suurin osa sijaitsee Ikaalisten reitillä Jämijärven ja Parkanojärven valuma-alueilla.
Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueella oli vuonna
2014 kiintoaineen osalta noin 121 t, typen 18,4 t ja fosforin 0,5 t ja näiden kuormitusten
perusteella laskettu teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen lisäys Kokemäenjoen alaosalla oli 0,02 mg/l, typen 3 µg/l ja fosforin 0,1 µg/l.
Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien vesistövaikutukset keskittyivät purkuojiin ja alapuolisiin pieniin 3. jakovaiheen valuma-alueisiin. 1.
ja 2. jakovaiheen valuma-alueilla ei kuivatusvesillä ollut suurta merkitystä vesistöjen tilan kannalta. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2014
keskivirtaamatilanteessa olivat Ähtärin Riihi-Peurasuolla kohdistuen pieneen Hietasenpuroon ja Punkalaitumen Isosuolla kohdistuen Palojokeen.
Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella oli Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvia Vapon tuotantoalueita tai niiden osia. Näitä olivat Virroilla sijaitseva Hietasalon – Tuuranneva ja
Kihniössä Keisarinneva sekä Hautakankaanneva. Keisarinnevalla ja Hautakankaannevalla ei ole kuitenkaan vesistötarkkailua. Myös Parkanon Sompanevan ja Kihniön Sydänmaannevan turvetuotantoalueista kuului osia Kokemäenjoen vesistön lisäksi Kyrönjoen vesistöön. Pirkanmaan ELY-keskuksen Kyrönjoen vesistöalueen tuotantoalueiden
vesistövaikutukset olivat vedenlaadun ja teoreettisten laskelmien perusteella hyvin vähäiset.
Karvianjoen vesistöalueeseen kuului Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelta Parkanosta
Pohjoisneva ja osa Alkkiasta. Pirkanmaan ELY-keskuksen Karvianjoen vesistöalueen
tuotantoalueiden vesistövaikutukset olivat vuoden 2014 tarkkailun vedenlaadun perusteella erittäin vähäiset.
12
VIITTEET
Forsberg, C & Ryding, S-O. 1980. Eutrophication parameters and trophic state indices
in 30 Swedish waste receiving lakes. –Arch. Hydrobiol. 89:189-207.
Ilmatieteenlaitos 2015. Ilmastokatsaus 2014:1-12.
Leiviskä, V. 1993. Turvetuotannon ympäristönsuojelu. – Moniste, 67 s. Oulun yliopisto, Pohjois-Suomen Tutkimuslaitos, Oulu.
Niskanen, I. 1998. Turvetuotanto ympäristömelun aiheuttajana. – Jyväskylän yliopisto
Ympäristötutkimuskeskus. Tiedonantoja 151:1-24.
Pöyry Finland Oy 2013. Turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailuohjelma vuosille 2014-2018 Vapo Oy:n Länsi-Suomen yksikön toimialueella
Pöyry Finland Oy 2015. Läntisen Suomen turvetuotantoalueiden kuormitustarkkailu
vuonna 2014.
Rinttilä, R., Suutari, E., Selin, P., Marja-aho. J. & Väyrynen, T. 1997. Turvetuotannon
ympäristövaikutusten arviointi. - 116 s. Turveteollisuusliitto ry, Jyväskylä
Rinttilä, R., Selin, P. & Reinikainen, O. 1998. Turve ympäristönhoidossa. – 94 s. Vapo
Oy, Jyväskylä
75
Savolainen, M., Kaasinen, A., Heikkinen, K., Ihme, R., Kämä, T., Alasaarela, E. 1996.
Turvetuotannon vesiensuojeluvaihtoehtojen tapauskohtainen vertailu. 116 s. PohjoisPohjanmaan ympäristökeskus, Oulu.
Vasander, H (toim) 1998. Suomen suot. – 168 s. Suoseura ry, Helsinki
LIITE 1
Järvet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella
Aika
Paikka
Kokonais- Näyte- Näkö- Lämpö. Happi,
Hapen
pH Kiinto- Väriluku
syvyys
syvyys syvyys
tila
liukoinen kyllästysaste
aine
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
mg/l
mg Pt/l
18.2.2014 Hakojärvi, syvänne
2,4
1,0
1,0
1,6
11,8
84
5,0
<1
180
5.8.2014 Hakojärvi, syvänne
2,2
0,0
1,5
5.8.2014 Hakojärvi, syvänne
2,2
1,0
1,5
23,3
7,4
87
5,7
3,3
110
20.2.2014 Hanhijärvi, Parkano
3,4
1,0
1,0
0,2
4,8
33
6,0
6,1
300
20.2.2014 Hanhijärvi, Parkano
3,4
2,4
1,0
0,5
< 0,1
<1
6,0
400
23.7.2014 Hanhijärvi, Parkano
3,1
0-2
0,9
23.7.2014 Hanhijärvi, Parkano
3,1
1,0
0,9
22,2
4,5
51
6,5
7,3
330
23.7.2014 Hanhijärvi, Parkano
3,1
2,1
0,9
15,3
< 0,1
<1
6,2
360
20.2.2014 Havanganjärvi
11,7
1,0
1,4
1,3
11,0
78
5,8
1,4
200
20.2.2014 Havanganjärvi
11,7
5,0
1,4
1,5
11,0
79
5,8
225
20.2.2014 Havanganjärvi
11,7
10,7
1,4
1,8
9,5
68
5,9
200
4.8.2014 Havanganjärvi
11,0
0-2
0,9
4.8.2014 Havanganjärvi
11,0
1,0
0,9
23,0
7,7
90
6,6
5,6
140
4.8.2014 Havanganjärvi
11,0
5,5
0,9
13,3
3,6
34
6,0
150
4.8.2014 Havanganjärvi
11,0
10,0
0,9
9,4
2,0
17
6,0
200
19.2.2014 Heinilampi, Parkano
1,1
0,5
0,6
0,5
1,6
11
5,5
1
180
3.9.2014 Heinilampi, Parkano
0,1
umpeenkasvanut, ei edustavaa näytettä
3.9.2014 Heinilampi, Parkano
0,1
umpeenkasvanut, ei edustavaa näytettä
18.2.2014 Hirvijärvi, Kihniö
1,6
0,8
1,0
2,2
7,9
58
4,4
<1
350
5.8.2014 Hirvijärvi, Kihniö
1,8
0-1,5
0,4
5.8.2014 Hirvijärvi, Kihniö
1,8
1,0
0,4
22,9
5,9
69
5,3
3
360
18.2.2014 Iso Korpijärvi, syvänne
5,4
1,0
1,0
1,5
9,2
65
4,7
1,2
300
18.2.2014 Iso Korpijärvi, syvänne
5,4
4,4
1,0
3,9
0,7
6
5,4
400
24.7.2014 Iso Korpijärvi, syvänne
5,2
0-2
0,5
24.7.2014 Iso Korpijärvi, syvänne
5,2
1,0
0,5
20,5
3,5
39
5,5
2,7
380
24.7.2014 Iso Korpijärvi, syvänne
5,2
4,2
0,5
9,1
0,4
4
5,5
770
19.2.2014 Iso Mustajärvi
9,0
1,0
1,0
1,0
10,9
76
5,0
<1
270
19.2.2014 Iso Mustajärvi
9,0
4,0
1,0
1,8
10,1
73
5,1
220
19.2.2014 Iso Mustajärvi
9,0
8,0
1,0
2,3
8,6
63
5,1
250
3.9.2014 Iso Mustajärvi
8,5
0-2
1,2
3.9.2014 Iso Mustajärvi
8,5
1,0
1,2
14,5
8,1
79
5,7
3,7
420
3.9.2014 Iso Mustajärvi
8,5
4,0
1,2
14,5
8,2
80
5,7
180
3.9.2014 Iso Mustajärvi
8,5
7,5
1,2
14,5
8,1
79
5,8
200
19.2.2014 Iso Tervajärvi, syvänne
9,1
1,0
1,0
1,1
9,6
68
4,6
<1
280
19.2.2014 Iso Tervajärvi, syvänne
9,1
4,0
1,0
2,2
7,9
58
4,7
300
19.2.2014 Iso Tervajärvi, syvänne
9,1
8,1
1,0
3,4
3,1
23
4,9
300
6.8.2014 Iso Tervajärvi, syvänne
8,8
0-2
0,6
6.8.2014 Iso Tervajärvi, syvänne
8,8
1,0
0,6
23,2
6,1
71
5,4
2,4
250
6.8.2014 Iso Tervajärvi, syvänne
8,8
4,4
0,6
10,4
0,3
3
5,0
280
6.8.2014 Iso Tervajärvi, syvänne
8,8
7,8
0,6
7,6
1,0
8
5,1
280
20.3.2014 Kankarinjärvi, syvänne
12,3
1,0
1,2
3,1
10,5
79
6,0
<1
165
20.3.2014 Kankarinjärvi, syvänne
12,3
6,1
1,2
3,2
8,9
13
5,9
180
20.3.2014 Kankarinjärvi, syvänne
12,3
11,3
1,2
3,2
4,7
35
6,1
195
2.9.2014 Kankarinjärvi, syvänne
11,8
0-2
1,7
2.9.2014 Kankarinjärvi, syvänne
11,8
1,0
1,7
14,2
9,1
88
7,0
5,8
110
Sameus
Kok-N
FNU
< 0,5
Sähkönjohtavuus
mS/m
2,1
NH4N
µg/l
NO3-NO4
N
µg/l
Kok-P
1,2
11,0
5,4
1,7
6,2
6,9
410
1100
1300
5
<5
21
47
58
<2
800
3800
4200
4,4
9,9
1,8
1,8
1,8
4,0
4,2
3,4
3,6
3,6
990
930
800
6
<5
66
65
20
18
22
5
2400
3600
1200
1300
1300
2,0
1,8
6,6
1,2
3,2
3,5
3,7
3,3
650
6
<2
460
26
22
40
10
1,0
4,6
1100
26
µg/l
470
µg/l
10
PO4-P Rauta
liuk.
µg/l
µg/l
1100
a-klorofylli
µg/l
CODMn
mg/lO2
21
10,6
15
31
18,2
33
33
32,1
<5
670
960
2100
720
19
26
1400
58
17,8
1,5
2,7
4,2
2,9
3,6
3,5
940
990
13
<5
69
25
61
15
1800
1600
2300
1,7
5,0
0,8
0,9
1,1
2,7
3,2
2,5
2,6
2,6
970
29
<5
50
110
24
25
26
3
1300
2200
1300
1300
1300
1,0
1,0
1,1
0,7
0,7
1,0
2,2
2,2
2,2
3,3
3,3
3,4
520
510
510
650
7
34
34
31
23
23
45
5
0,9
0,9
1,4
1,5
3,3
4,8
2,3
2,7
2,8
4,0
4,2
5,1
680
8
28
47
83
24
32
44
<2
3,6
3,9
710
47
<2
46
44
9,2
620
44
33
11,0
<5
1200
1200
1200
1000
970
1400
23
41
5,6
<5
770
750
1300
1600
810
940
1500
36
22
19,0
<5
<5
640
17
LIITE 1
Järvet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella
Aika
Paikka
Kokonais- Näyte- Näkö- Lämpö. Happi,
Hapen
pH Kiinto- Väriluku
syvyys
syvyys syvyys
tila
liukoinen kyllästysaste
aine
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
mg/l
mg Pt/l
2.9.2014 Kankarinjärvi, syvänne
11,8
5,0
1,7
14,2
8,0
78
6,7
100
2.9.2014 Kankarinjärvi, syvänne
11,8
10,8
1,7
14,2
8,8
86
6,8
100
20.2.2014 Kuivasjärvi, Parkano
14,3
1,0
1,2
0,5
12,3
86
5,9
2
225
20.2.2014 Kuivasjärvi, Parkano
14,3
5,0
1,2
1,1
11,6
82
6,0
250
20.2.2014 Kuivasjärvi, Parkano
14,3
10,0
1,2
1,4
10,5
75
6,0
250
20.2.2014 Kuivasjärvi, Parkano
14,3
13,5
1,2
1,6
9,8
70
6,0
250
2.9.2014 Kuivasjärvi, Parkano
14,7
0-2
1,2
2.9.2014 Kuivasjärvi, Parkano
14,7
1,0
1,2
14,8
8,5
84
6,6
3,7
170
2.9.2014 Kuivasjärvi, Parkano
14,7
5,0
1,2
14,8
8,4
83
6,6
150
2.9.2014 Kuivasjärvi, Parkano
14,7
10,0
1,2
14,8
8,4
82
6,6
150
2.9.2014 Kuivasjärvi, Parkano
14,7
13,7
1,2
14,8
8,2
81
6,6
150
20.3.2014 Lokalampi, Parkano
2,5
1,0
1,0
3,0
8,3
62
4,6
2,2
200
2.9.2014 Lokalampi, Parkano
1,7
0-1,5
0,8
2.9.2014 Lokalampi, Parkano
1,7
1,0
0,8
14,0
7,7
75
5,0
8,2
500
18.2.2014 Lylyjärvi, Parkano
7,0
1,0
1,1
1,8
8,5
61
5,0
<1
200
18.2.2014 Lylyjärvi, Parkano
7,0
3,5
1,1
3,2
4,9
37
5,3
200
18.2.2014 Lylyjärvi, Parkano
7,0
6,0
1,1
3,4
2,8
21
5,1
300
5.8.2014 Lylyjärvi, Parkano
6,8
0-2
0,8
5.8.2014 Lylyjärvi, Parkano
6,8
1,0
0,8
22,8
7,0
82
6,0
4
150
5.8.2014 Lylyjärvi, Parkano
6,8
3,4
0,8
22,3
6,2
72
5,9
150
5.8.2014 Lylyjärvi, Parkano
6,8
5,8
0,8
14,1
< 0,1
<1
6,0
300
20.2.2014 Majajärvi, Parkano
5,0
1,0
1,0
1,4
10,3
73
5,7
1,1
225
20.2.2014 Majajärvi, Parkano
5,0
2,5
1,0
2,3
6,5
48
5,9
225
20.2.2014 Majajärvi, Parkano
5,0
4,0
1,0
2,9
3,4
25
6,1
225
3.6.2014 Majajärvi, Parkano
4,7
0-2
0,8
3.6.2014 Majajärvi, Parkano
4,7
1,0
0,8
15,4
8,5
85
6,4
6,5
180
3.6.2014 Majajärvi, Parkano
4,7
2,4
0,8
13,4
7,3
70
6,2
180
3.6.2014 Majajärvi, Parkano
4,7
3,7
0,8
11,6
6,8
63
5,7
240
23.7.2014 Majajärvi, Parkano
4,5
0-2
1,5
23.7.2014 Majajärvi, Parkano
4,5
1,0
1,5
24,2
6,9
82
6,4
6
180
23.7.2014 Majajärvi, Parkano
4,5
3,5
1,5
16,4
< 0,1
<1
6,1
260
24.9.2014 Majajärvi, Parkano
4,5
0-2
0,7
24.9.2014 Majajärvi, Parkano
4,5
1,0
0,7
8,5
9,7
83
6,7
5,1
150
24.9.2014 Majajärvi, Parkano
4,5
2,5
0,7
8,5
9,7
83
6,7
170
24.9.2014 Majajärvi, Parkano
4,5
3,5
0,7
8,5
9,6
82
6,7
170
20.2.2014 Mustajärvi, Parkano
7,7
1,0
3,5
1,0
12,5
88
6,3
<1
40
20.2.2014 Mustajärvi, Parkano
7,7
3,8
3,5
2,2
10,1
74
6,2
40
20.2.2014 Mustajärvi, Parkano
7,7
6,7
3,5
3,4
5,3
40
6,1
45
23.7.2014 Mustajärvi, Parkano
7,2
0-2
3,3
23.7.2014 Mustajärvi, Parkano
7,2
1,0
3,3
23,2
8,1
94
6,7
1,5
25
23.7.2014 Mustajärvi, Parkano
7,2
3,8
3,3
19,6
7,3
80
6,6
35
23.7.2014 Mustajärvi, Parkano
7,2
6,2
3,3
15,9
3,9
40
6,1
45
4.2.2014 Nerkoonjä., Viinamäenl
1,7
1,0
0,9
0,4
13,7
95
6,2
<1
175
5.8.2014 Nerkoonjä., Viinamäenl
1,5
0-1
0,9
5.8.2014 Nerkoonjä., Viinamäenl
1,5
1,0
0,9
24,9
7,6
91
6,6
3,4
120
Sameus
Kok-N
FNU
3,3
3,5
3,7
3,9
4,3
7,9
Sähkönjohtavuus
mS/m
3,8
3,8
4,4
4,5
4,7
4,7
4,1
3,4
3,3
3,4
2,3
4,3
4,3
4,3
4,3
2,5
640
630
610
620
630
µg/l
680
680
1000
NH4N
µg/l
NO3-NO4
N
µg/l
Kok-P
15
39
46
44
44
73
17
µg/l
45
44
43
44
47
66
PO4-P Rauta
liuk.
µg/l
µg/l
620
630
1700
1800
1900
2100
a-klorofylli
µg/l
CODMn
mg/lO2
17
18
26
18,0
8
1300
1300
1200
1300
750
20
30
19,0
1,5
0,6
1,0
1,1
2,1
2,4
2,6
2,8
930
650
<5
<5
38
13
15
26
<2
1700
1200
1600
1600
1,5
1,9
3,9
1,8
1,8
2,7
2,0
2,0
2,9
3,4
3,7
4,5
540
7
<5
27
31
50
25
28
44
<2
1400
1700
6000
1400
1600
1900
3,7
3,8
3,8
3,1
3,1
3,0
640
17
<5
41
44
66
3
1200
2,6
5,5
3,0
4,0
730
7
<5
44
42
2
1200
5000
2,7
2,8
2,8
< 0,5
0,5
1,0
3,2
3,1
3,1
2,4
2,5
2,9
680
7
<5
38
40
45
6
6
11
<2
1500
1500
1500
180
210
560
0,8
1,1
1,1
1,2
2,3
2,9
2,5
3,9
280
11
13
13
18
<2
40
26
11,9
830
18
30
30,0
23
20,3
20
14,0
330
19
8
2,4
11
<5
830
82
130
330
1200
7
23
8,3
2,5
3,5
650
10
<5
34
3
980
18
LIITE 1
Järvet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella
Aika
Paikka
Kokonais- Näyte- Näkö- Lämpö. Happi,
Hapen
pH Kiinto- Väriluku
syvyys
syvyys syvyys
tila
liukoinen kyllästysaste
aine
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
mg/l
mg Pt/l
19.2.2014 Nerkoonjärvi 1
15,7
1,0
2,5
0,8
12,0
84
6,1
<1
120
19.2.2014 Nerkoonjärvi 2
15,7
5,0
2,5
1,0
11,9
84
6,3
120
19.2.2014 Nerkoonjärvi 3
15,7
10,0
2,5
1,4
10,7
76
6,1
140
19.2.2014 Nerkoonjärvi 4
15,7
14,7
2,5
1,6
9,4
67
6,1
160
5.8.2014 Nerkoonjärvi 5
15,9
0-2
1,4
5.8.2014 Nerkoonjärvi 6
15,9
1,0
1,4
23,0
7,7
89
7,0
1,5
100
5.8.2014 Nerkoonjärvi 7
15,9
5,0
1,4
19,2
4,0
44
6,2
110
5.8.2014 Nerkoonjärvi 8
15,9
10,0
1,4
14,6
4,1
40
6,1
110
5.8.2014 Nerkoonjärvi 9
15,9
14,9
1,4
12,4
2,7
25
6,1
120
19.2.2014 Niskoslampi, Kihniö
2,0
1,0
0,8
1,4
8,0
57
5,5
1,8
300
6.8.2014 Niskoslampi, Kihniö
1,8
0-1,5
0,4
6.8.2014 Niskoslampi, Kihniö
1,8
1,0
0,4
23,9
5,2
61
6,4
7,3
380
17.2.2014 Vermasj., Pohj.selkä
8,0
1,0
1,2
1,2
7,7
54
5,6
1,7
260
17.2.2014 Vermasj., Pohj.selkä
8,0
4,0
1,2
3,7
0,2
1
6,2
350
17.2.2014 Vermasj., Pohj.selkä
8,0
6,7
1,2
4,3
< 0,1
<1
6,4
500
1.9.2014 Vermasj., Pohj.selkä
7,8
0-2
1,0
1.9.2014 Vermasj., Pohj.selkä
7,8
1,0
1,0
14,6
8,4
82
6,5
10
270
1.9.2014 Vermasj., Pohj.selkä
7,8
4,0
1,0
14,0
5,7
55
6,2
280
1.9.2014 Vermasj., Pohj.selkä
7,8
6,8
1,0
13,9
5,4
52
6,2
300
17.2.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä
14,9
1,0
1,4
1,5
7,9
56
5,8
<1
200
17.2.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä
14,9
5,0
1,4
1,9
7,4
54
6,2
200
17.2.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä
14,9
10,0
1,4
2,4
5,2
38
6,2
200
17.2.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä
14,9
13,9
1,4
3,6
< 0,1
<1
6,5
350
1.9.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä
14,5
0-2
1,1
1.9.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä
14,5
1,0
1,1
15,0
7,3
72
6,5
4,2
270
1.9.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä
14,5
5,0
1,1
14,8
6,3
62
6,5
250
1.9.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä
14,5
10,0
1,1
9,8
< 0,1
<1
6,4
300
1.9.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä
14,5
13,5
1,1
9,1
< 0,1
<1
6,4
480
20.2.2014 Vuorijärvi
6,8
1,0
1,0
0,4
10,0
69
5,6
<1
250
20.2.2014 Vuorijärvi
6,8
3,0
1,0
1,1
5,9
41
5,9
250
20.2.2014 Vuorijärvi
6,8
5,8
1,0
2,6
0,2
1
5,9
350
3.6.2014 Vuorijärvi
6,8
0-2
0,7
3.6.2014 Vuorijärvi
6,8
1,0
0,7
15,4
8,4
84
6,5
4
180
3.6.2014 Vuorijärvi
6,8
3,4
0,7
14,8
8,2
81
6,5
165
3.6.2014 Vuorijärvi
6,8
5,8
0,7
13,2
7,2
68
6,3
180
23.7.2014 Vuorijärvi
6,6
0-2
1,1
23.7.2014 Vuorijärvi
6,6
1,0
1,1
24,5
7,8
94
6,6
6
170
23.7.2014 Vuorijärvi
6,6
3,3
1,1
18,4
1,4
15
6,2
220
23.7.2014 Vuorijärvi
6,6
5,6
1,1
16,4
0,2
2
6,2
240
24.9.2014 Vuorijärvi
6,8
0-2
0,6
24.9.2014 Vuorijärvi
6,8
1,0
0,6
8,5
9,9
85
6,7
7,6
150
24.9.2014 Vuorijärvi
6,8
3,0
0,6
8,5
9,8
84
6,7
150
24.9.2014 Vuorijärvi
6,8
5,8
0,6
8,5
9,8
83
6,7
150
20.2.2014 Ylinenvesi, Parkano
8,0
1,0
1,0
0,5
10,9
76
5,2
<1
300
20.2.2014 Ylinenvesi, Parkano
8,0
4,0
1,0
1,3
10,1
72
5,1
250
Sameus
Kok-N
FNU
0,9
1,1
1,2
1,4
Sähkönjohtavuus
mS/m
3,5
3,6
3,8
3,9
1,0
1,2
1,1
1,2
3,8
3,5
3,7
3,7
3,9
5,3
550
µg/l
700
NH4N
µg/l
NO3-NO4
N
µg/l
Kok-P
10
<5
24
24
26
30
34
µg/l
17
18
20
24
PO4-P Rauta
liuk.
µg/l
µg/l
980
1000
1100
1200
a-klorofylli
µg/l
CODMn
mg/lO2
20
14,5
1300
2
650
770
960
1200
2200
16
45
24,9
10,0
3,2
6,0
48,0
4,3
5,4
6,4
7,5
1200
1400
66
<5
79
37
72
180
10
4700
1400
2800
8800
4,5
5,5
6,9
2,2
2,5
3,7
59,0
3,7
4,1
4,1
4,6
4,9
5,2
6,5
980
7
<5
66
68
79
32
35
40
150
5
1700
2000
2100
1200
1300
1700
12000
3,4
4,1
12,0
12,0
2,3
1,6
3,9
4,0
4,1
5,5
6,3
3,7
4,0
5,0
740
35
31
42
56
21
23
53
<2
2,6
2,9
3,2
3,0
3,2
3,1
670
14
<5
40
39
35
3
1200
1200
1300
3,0
5,0
9,9
2,9
3,3
3,7
750
10
<5
44
52
44
2
1100
1800
3300
3,4
3,3
3,1
2,0
1,2
3,0
2,9
3,0
3,9
3,7
650
6
<5
42
41
42
16
17
<2
1100
1100
1100
1400
1300
42
41
43,0
1200
27
30
13,0
7
<5
890
1600
1100
5500
11000
1400
1600
3400
22
33
12,0
24
19,6
19
17,0
910
20
38
LIITE 1
Järvet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella
Aika
Paikka
Kokonais- Näyte- Näkö- Lämpö. Happi,
Hapen
pH Kiinto- Väriluku
syvyys
syvyys syvyys
tila
liukoinen kyllästysaste
aine
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
mg/l
mg Pt/l
20.2.2014 Ylinenvesi, Parkano
8,0
7,0
1,0
2,3
6,2
45
5,5
275
23.7.2014 Ylinenvesi, Parkano
7,5
0-2
0,9
23.7.2014 Ylinenvesi, Parkano
7,5
1,0
0,9
23,9
7,7
91
6,3
4,1
220
23.7.2014 Ylinenvesi, Parkano
7,5
3,7
0,9
15,3
4,0
39
5,8
240
23.7.2014 Ylinenvesi, Parkano
7,5
6,5
0,9
11,8
2,5
23
5,9
250
17.2.2014 Ylä-Havanka, Virrat
2,9
1,0
1,0
3,2
4,2
31
5,2
<1
240
3.9.2014 Ylä-Havanka, Virrat
2,5
0-2
1,0
3.9.2014 Ylä-Havanka, Virrat
2,5
1,0
1,0
14,0
8,4
81
6,1
5,5
360
Sameus
Kok-N
FNU
2,3
Sähkönjohtavuus
mS/m
4,1
NO3-NO4
N
µg/l
Kok-P
µg/l
NH4N
µg/l
1,6
1,6
4,5
1,5
3,2
3,3
3,5
3,6
640
12
<5
34
30
53
25
µg/l
30
PO4-P Rauta
liuk.
µg/l
µg/l
1800
a-klorofylli
µg/l
CODMn
mg/lO2
14,4
880
3
960
1300
2400
1300
28
38
21,0
1,6
2,8
720
8
<5
34
3
1300
28
LIITE 1
Joet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella
Aika
Paikka
Kokonais- Näyte- Näkö- Lämpö. pH Kiinto- Väriluku
syvyys
syvyys syvyys
tila
aine
27.5.2014
4.8.2014
15.9.2014
27.5.2014
4.8.2014
15.9.2014
17.7.2014
18.9.2014
29.9.2014
17.7.2014
18.9.2014
29.9.2014
17.7.2014
10.6.2014
7.8.2014
16.9.2014
10.6.2014
7.8.2014
16.9.2014
15.5.2014
19.8.2014
17.9.2014
12.6.2014
20.8.2014
15.9.2014
11.6.2014
20.8.2014
28.10.2014
11.6.2014
19.8.2014
28.10.2014
10.6.2014
19.8.2014
15.9.2014
12.6.2014
5.8.2014
16.9.2014
11.6.2014
7.8.2014
Aitoluoma Aitonnevan ap
Aitoluoma Aitonnevan ap
Aitoluoma Aitonnevan ap
Aitoluoma, alaosa
Aitoluoma, alaosa
Aitoluoma, alaosa
Hanhisuo, oja ennen valumavesiä
Hanhisuo, oja ennen valumavesiä
Hanhisuo, oja ennen valumavesiä
Hanhisuo, oja turvesuon ap.
Hanhisuo, oja turvesuon ap.
Hanhisuo, oja turvesuon ap.
Hanhisuo, valumavesi, oja
Hirvineva Lask.altaan ap
Hirvineva Lask.altaan ap
Hirvineva Lask.altaan ap
Hirvineva Veto-ojan yp
Hirvineva Veto-ojan yp
Hirvineva Veto-ojan yp
Koikeropuro
Koikeropuro
Koikeropuro
Koronluoma, Virrat
Koronluoma, Virrat
Koronluoma, Virrat
Kurjenjoki ap
Kurjenjoki ap
Kurjenjoki ap
Kurjenjoki yp
Kurjenjoki yp
Kurjenjoki yp
Kytöoja
Kytöoja
Kytöoja
Kärppäluoma tierumpu
Kärppäluoma tierumpu
Kärppäluoma tierumpu
Lauttaoja Uurasjärven yp
Lauttaoja Uurasjärven yp
m
0,8
0,2
0,2
0,3
0,2
0,2
0,3
0,1
0,3
0,3
0,1
0,5
0,3
0,1
0,2
ei vettä
0,1
0,2
ei vettä
0,3
0,3
0,4
0,9
1,0
0,4
0,7
0,6
0,3
0,6
0,2
ei vettä
0,4
0,2
0,4
0,2
0,3
m
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,2
0,1
0,1
0,1
m
0,4
0,2
5,8
4,4
6,3
5,9
6,6
6,7
7,0
7,3
6,6
7,1
7,3
6,5
6,7
7,1
6,7
mg/l
11,0
7,5
19,0
8,3
18,0
18,0
36,0
21,0
20,0
17,0
16,0
16,0
8,0
15,0
13,0
mg Pt/l
350
880
390
350
650
420
0,1
0,1
0,2
0,2
0,1
0,2
0,2
0,1
0,2
°C
12,2
17,5
10,1
11,1
18,5
9,2
15,2
8,4
7,4
16,1
9,9
7,8
15,7
16,9
23,1
0,1
0,1
0,1
0,2
12,1
23,8
5,0
5,4
0,1
0,3
0,2
0,3
0,4
0,3
0,3
0,2
0,2
0,1
0,1
0,1
0,5
0,2
0,2
0,2
0,1
0,2
0,1
50,0
0,4
0,3
0,4
0,3
0,3
0,2
7,2
12,2
9,2
16,0
12,0
12,7
18,9
14,5
5,1
20,3
15,0
4,9
12,0
0,2
0,1
0,2
0,1
0,1
0,3
0,2
0,3
0,2
0,3
7,7
15,2
20,1
8,7
11,8
17,7
Sameus
Sähkön- Kok-N NH4- NO3-NO4 Kok-P PO4-P Rauta
johtavuus
N
N
liuk.
500
900
FNU
9,4
4,2
21,0
7,3
20,0
20,0
62,0
37,0
36,0
28,0
25,0
32,0
11,0
13,0
12,0
mS/m
5,0
4,5
6,6
4,9
6,5
6,4
11,6
16,5
10,7
12,8
14,3
10,7
15,5
8,3
8,7
µg/l
1100
1500
1400
1100
1800
1300
1600
1300
2500
1600
1800
3000
1500
3100
4800
µg/l
µg/l
2800
<5
µg/l
49
73
99
42
100
84
170
130
120
130
100
99
120
90
130
70
<5
450
11
<1
7,4
480
550
0,6
6,2
4,1
4,8
1100
1400
<5
<5
47
120
5,1
6,1
5,9
4,4
4,6
4,4
5,7
6,0
5,8
5,6
5,9
5,7
5,3
8,1
2,7
6,5
<1
1,8
1,3
1,9
1,5
4,1
1,9
27,0
3,9
<1
275
350
300
440
600
550
275
250
210
275
225
140
275
4,1
1,6
1,4
0,5
1,3
1,0
1,4
1,4
4,6
1,4
2,9
2,4
0,6
3,0
3,4
3,1
3,0
3,1
3,3
3,1
2,9
3,5
3,1
2,8
3,2
2,5
960
1000
780
800
1000
1100
740
770
860
720
1100
760
680
25
<5
6
<5
9
<5
100
<5
6,1
6,1
6,6
6,2
6,8
7,2
3,1
5,5
6,7
4,9
7,0
5,3
200
330
300
350
330
250
1,8
2,9
4,8
2,9
8,1
8,8
2,7
3,0
3,4
3,4
4,6
5,5
610
920
860
880
960
1100
40
57
59
84
120
120
84
48
9
52
54
37
110
61
18
47
40
41
45
41
37
59
41
21
28
54
62
41
55
70
µg/l
32
5500
7500
mg/lO2
44
100
40
43
61
39
36
32
60
49
44
71
60
62
100
24
1800
4500
66
73
1400
1700
1300
1300
2700
3400
1500
1300
1700
15000
1600
1600
1300
45
41
37
57
65
72
37
30
33
37
34
34
40
1600
2200
2900
2500
3000
2900
28
36
34
37
37
28
12
30
36
4
6
6
10
22
µg/l
4200
8100
6200
3600
10000
6100
CODMn
LIITE 1
Joet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella
Aika
Paikka
Kokonais- Näyte- Näkö- Lämpö. pH Kiinto- Väriluku
syvyys
syvyys syvyys
tila
aine
30.10.2014
10.6.2014
19.8.2014
15.9.2014
11.6.2014
20.8.2014
16.9.2014
17.12.2013
10.6.2014
21.8.2014
28.10.2014
10.6.2014
21.8.2014
28.10.2014
26.5.2014
4.8.2014
16.9.2014
11.6.2014
7.8.2014
30.10.2014
11.6.2014
7.8.2014
30.10.2014
14.5.2014
6.8.2014
3.11.2014
12.6.2014
6.8.2014
17.9.2014
12.6.2014
6.8.2014
16.9.2014
12.6.2014
6.8.2014
16.9.2014
12.6.2014
6.8.2014
17.9.2014
26.5.2014
Lauttaoja Uurasjärven yp
Luomanoja
Luomanoja
Luomanoja
Lylyjoki Lylyneva ap
Lylyjoki Lylyneva ap
Lylyjoki Lylyneva ap
Matoluoma, Virrat
Mustaluoma
Mustaluoma
Mustaluoma
Mustaluoma, Hanhineva ap.
Mustaluoma, Hanhineva ap.
Mustaluoma, Hanhineva ap.
Naarmijärvi-Kankarinjärvi oja
Naarmijärvi-Kankarinjärvi oja
Naarmijärvi-Kankarinjärvi oja
Noro-oja Myllymaa
Noro-oja Myllymaa
Noro-oja Myllymaa
Noro-oja Pihlajaniemi mts
Noro-oja Pihlajaniemi mts
Noro-oja Pihlajaniemi mts
Oja Kaitasuolta
Oja Kaitasuolta
Oja Kaitasuolta
Ritaoja Latikkanevan yp
Ritaoja Latikkanevan yp
Ritaoja Latikkanevan yp
Majajä-Vuorijä väl oja
Majajä-Vuorijä väl oja
Majajä-Vuorijä väl oja
Ritaoja Majajärven yp
Ritaoja Majajärven yp
Ritaoja Majajärven yp
Ritaoja Risti-Latikkanevan ap
Ritaoja Risti-Latikkanevan ap
Ritaoja Risti-Latikkanevan ap
Syväjärvi-Kankarinjärvi väli
m
0,5
0,3
0,2
0,4
0,2
0,3
0,3
0,2
0,5
ei vettä
0,3
0,5
0,4
0,5
0,5
0,4
0,4
0,2
0,2
0,4
0,1
0,2
0,4
0,3
0,4
0,4
0,2
ei vettä
0,2
1,0
0,5
0,8
1,0
1,0
1,0
ei vettä
0,2
ei vettä
0,7
Sameus
Sähkön- Kok-N NH4- NO3-NO4 Kok-P PO4-P Rauta
johtavuus
N
N
liuk.
m
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,2
m
0,5
0,3
0,2
0,4
0,2
0,3
0,3
0,2
0,5
°C
5,5
13,1
13,0
7,2
18,9
13,2
6,5
1,7
18,5
6,5
5,2
5,8
5,6
5,9
6,4
6,5
6,1
6,6
mg/l
6,0
1,7
6,7
3,6
3,4
2,1
2,3
19,0
<1
mg Pt/l
180
275
225
240
180
200
170
180
40
FNU
5,5
1,0
2,7
1,3
1,5
6,1
8,2
26,0
0,8
mS/m
5,5
2,6
3,4
3,0
2,0
2,2
2,6
4,5
2,3
µg/l
1700
720
840
690
600
570
570
2200
340
0,1
0,2
0,2
0,2
0,1
0,1
0,2
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,3
0,4
0,4
0,5
0,4
0,4
0,3
0,2
0,2
0,4
0,1
0,2
0,4
0,3
0,2
0,4
0,2
5,0
14,9
12,0
5,8
19,3
24,9
11,9
17,1
21,0
5,8
15,5
19,3
5,2
4,5
15,5
6,6
11,6
6,5
6,2
6,6
5,3
6,3
6,2
6,1
6,6
6,8
6,6
6,8
6,9
6,6
5,3
6,2
7,3
6,7
1,8
1,9
3,5
1,8
7,5
8,4
7,0
11,0
4,4
4,3
7,3
4,4
6,3
<1
27,0
<1
13,0
25
150
180
200
200
350
250
300
300
140
330
250
180
350
1200
330
360
0,8
1,3
3,4
0,9
3,6
2,7
2,7
4,4
5,4
5,4
6,1
5,8
6,9
0,6
5,4
2,2
17,0
2,4
2,3
3,0
2,7
3,3
3,4
3,6
4,8
5,5
6,9
5,2
6,0
7,8
3,5
6,3
232,0
4,3
310
490
510
560
650
850
820
920
930
1500
1100
1100
2100
700
4700
780
770
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,0
0,2
0,3
0,2
0,4
0,6
0,3
0,5
6,9
16,8
20,8
9,9
12,6
17,8
9,1
7,0
6,0
6,1
6,3
6,6
6,9
7,1
4,0
3,0
4,5
4,2
5,0
5,0
3,6
330
270
200
200
180
135
200
26,0
3,2
2,1
2,9
5,0
5,8
6,4
4,8
3,3
3,5
4,2
3,5
4,4
6,4
810
790
620
610
520
330
490
0,1
0,2
13,8
7,0
2,3
100
4,0
5,0
350
0,1
0,7
20,0
6,6
5,0
135
2,5
3,9
670
µg/l
µg/l
160
<5
84
16
25
1500
6
10
6
<5
<5
<5
48
24
2100
<5
29
<5
21
<5
38
49
µg/l
52
21
51
36
25
26
23
80
10
11
20
26
15
38
50
42
66
110
58
77
120
73
16
320
17
69
84
73
45
45
33
35
37
28
38
µg/l
12
6
20
4
4
31
51
100
12
7
7
CODMn
µg/l
1800
1500
2500
1900
1400
2100
2100
1500
170
mg/lO2
37
42
42
40
21
19
19
27
7
130
810
1300
1100
860
1900
1700
2300
4100
1500
2500
3700
1700
1400
9300
1600
6000
7
20
20
34
28
36
38
34
35
31
35
36
35
51
130
65
36
5400
2200
1700
2100
1800
1500
4000
24
28
19
21
19
9
15
1300
8
860
19
LIITE 1
Joet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella
Aika
Paikka
Kokonais- Näyte- Näkö- Lämpö. pH Kiinto- Väriluku
syvyys
syvyys syvyys
tila
aine
4.8.2014
16.9.2014
10.6.2014
20.8.2014
15.9.2014
10.6.2014
20.8.2014
15.9.2014
10.6.2014
19.8.2014
18.9.2014
10.6.2014
19.8.2014
18.9.2014
10.6.2014
19.8.2014
18.9.2014
10.6.2014
19.8.2014
18.9.2014
26.5.2014
5.8.2014
16.9.2014
12.6.2014
5.8.2014
16.9.2014
26.5.2014
4.8.2014
16.9.2014
26.5.2014
4.8.2014
16.9.2014
Syväjärvi-Kankarinjärvi väli
Syväjärvi-Kankarinjärvi väli
Talasoja_Talasneva ap.
Talasoja_Talasneva ap.
Talasoja_Talasneva ap.
Talasoja_Talasneva yp.
Talasoja_Talasneva yp.
Talasoja_Talasneva yp.
Uskalinjoki Kokkonevan ap
Uskalinjoki Kokkonevan ap
Uskalinjoki Kokkonevan ap
Uskalinjoki Kokkonevan yp
Uskalinjoki Kokkonevan yp
Uskalinjoki Kokkonevan yp
Uskalinjoki Sarvannevan ap
Uskalinjoki Sarvannevan ap
Uskalinjoki Sarvannevan ap
Uskalinjoki, Kokko itä 2, Oja Äijänneval
Uskalinjoki, Kokko itä 2, Oja Äijänneval
Uskalinjoki, Kokko itä 2, Oja Äijänneval
Vatajanjoki
Vatajanjoki
Vatajanjoki
Venesjoki Kärppäluoma yp
Venesjoki Kärppäluoma yp
Venesjoki Kärppäluoma yp
Vääräjoki alajuoksu
Vääräjoki alajuoksu
Vääräjoki alajuoksu
Vääräjoki Kuivasjärvi yp
Vääräjoki Kuivasjärvi yp
Vääräjoki Kuivasjärvi yp
m
0,4
0,5
0,4
0,4
0,4
0,2
0,2
0,2
0,4
0,2
0,2
0,2
0,2
0,1
0,6
0,4
0,2
0,4
0,3
0,2
0,6
0,4
0,4
0,4
0,4
0,6
0,7
0,2
0,2
1,2
0,6
1,0
m
0,1
0,2
0,2
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
m
0,4
0,5
0,4
0,3
0,2
0,2
0,2
0,1
0,2
0,1
0,2
0,2
0,1
0,1
0,4
0,2
0,2
0,3
0,2
0,2
0,3
0,4
0,4
0,4
0,4
0,4
0,4
0,2
0,2
0,2
0,3
0,3
°C
25,1
12,6
15,7
11,9
11,8
15,9
12,2
12,4
13,9
12,7
8,3
13,7
12,6
8,2
14,1
13,3
7,9
13,4
13,0
8,7
13,7
23,1
11,3
18,9
21,7
10,8
12,3
21,4
6,9
11,5
21,8
7,4
6,8
6,7
4,9
5,9
5,2
4,7
5,0
5,0
6,0
6,8
6,7
5,1
6,0
5,6
6,0
6,7
6,7
6,5
7,4
7,4
5,6
6,4
6,4
5,8
6,3
6,2
5,5
7,2
6,8
5,2
6,8
6,7
mg/l
4,6
3,6
<1
14,0
3,3
3,1
4,8
3,6
12,0
9,9
12,0
2,0
40,0
12,0
9,5
12,0
12,0
25,0
12,0
19,0
42,0
7,0
4,3
3,0
4,0
2,9
19,0
5,8
6,6
87,0
8,4
5,6
mg Pt/l
110
100
350
360
240
350
450
230
330
770
420
300
900
460
330
300
390
360
385
300
250
200
200
300
220
200
300
275
250
360
275
230
Sameus
FNU
2,0
1,7
1,2
3,2
1,1
1,1
1,3
1,2
5,0
33,0
12,0
1,4
65,0
6,5
4,8
17,0
12,0
8,1
20,0
23,0
18,0
4,8
2,3
1,7
2,3
1,3
9,2
10,0
5,6
35,0
7,2
5,6
Sähkön- Kok-N NH4- NO3-NO4 Kok-P PO4-P Rauta
johtavuus
N
N
liuk.
mS/m
3,8
3,8
2,5
3,0
2,1
2,4
2,5
2,1
4,7
8,5
6,0
3,4
5,9
3,4
4,3
5,3
5,9
8,1
14,3
14,9
5,3
3,5
3,5
3,3
3,5
3,5
4,6
6,7
5,6
5,2
9,1
8,7
µg/l
700
580
890
1000
820
790
1400
880
1300
1700
1200
940
2100
1000
1200
1200
1100
1100
1700
1500
2400
700
600
760
650
620
1800
1000
890
2400
1100
920
µg/l
16
µg/l
<5
88
<5
310
<5
41
<5
<5
<5
<5
<5
180
8
17
<5
63
<5
30
20
43
50
µg/l
30
26
72
180
62
49
190
62
100
320
150
44
470
120
32
170
130
270
290
240
110
50
31
35
34
25
75
90
53
150
85
57
µg/l
<2
85
100
110
100
45
160
5
5
29
24
µg/l
780
480
1300
2300
1000
1100
2200
990
2600
11000
5400
2000
20000
5000
2300
6200
4900
3100
5200
4300
2000
1600
1400
1300
1500
1400
2200
4500
2500
4000
3000
2200
CODMn
mg/lO2
17
15
47
46
32
42
50
32
48
68
49
48
100
55
46
49
43
54
55
40
42
26
24
31
26
25
59
32
31
61
40
32
LIITE 2
¯
Asemanseutu
Luopa
Peräseinäjoki
Jokipii
Tuuri
Alavus
Ähtäri
Väätäiskylä
Jalasjärvi
Aronkylä
Myllymäki
Kalakoski
Palloneva
Peränne
Sapsalampi
Ala-Valli
Kauhajoki
Sulkavankylä
"
Liesjärvi
Alastaipaleensuo
Killinkoski
Ikkeläjärvi
"
Nummijärvi
Tuuranneva
"
Koskue
Ilvesjoki
Valkeajärvi
Hietasalonneva
Liedenpohja
"
Sara
Kauhajärvi
"
"
"
Kantti
Ristineva "
Suomijärvi
Haapamäki
Talasneva
Nerkoonjärvi
"
"
"
"
Virrat
Kirjasneva
Pohjoisjärvi
" Pihtineva
Nimetönneva-Sammakkolamminneva
"
Itä-Aure
Mänttä-Vilppula
Mustajärvi
Aurejärvi
Parkano
Kolho
Tarjanne
Visuvesi
Lylyneva
Keurusselkä
Pohjaslahti
Vaskivesi
Aurejärvi
Honkajoki
Pohjoisjärvi
Vaskivesi
Hirvineva
"
Keuruu
Asunta
Korteneva
"
Latikkaneva
Nivusneva Hakonevat
"
Kotala
Aitonevan koealue
Pohjoisneva
Lamminkoski
Sarvanneva
Vaskuu
"
"
Alkkia
Karvia
Pihlajavesi
Toisvesi
Keisarinneva
"
Nokilammenneva Sydänmaanneva
Kihniö "
"
Sompaneva "
Pirttineva
" Veteläsuo
Niskos " Aitoneva
Multia
Pihlajavesi
Kokkoneva
Hanhineva
"
Karvianjärvi
Koskenpää
Mänttä
Vilppula
Pohjankangas
Ruovesi
Ruovesi
Kovelahti
Ala-Honkajoki
Väärinmaja
Ruhala
"
Jämijärvi
Mustakeidas-Saarikeidas
" Vuorenpään-Vatilähteenneva
Jäminkipohja
Palovesi
Juhtimäki
Tevaniemi
" Lauttaneva-Haukkaneva
Pohjankylä
Kuru
Ikaalinen
Juupajoki
Luhalahti
Kilvakkala
Vihteljärvi
Jämsä
Halli
Parkkuu
Hämeenkangas
Jämsänkoski
Kuorevesi
Riitiala
Niinisalo
Kaanaa
Länsi-Teisko
Alhojärvi
Korkeakoski
Kyrösjärvi
Vatula
Orivesi
Teisko
Vesajärvi
Lavia
Längelmäen
kirkonkylä
Hämeenkyrö
Västilä
Eräjärvi
Aitolahti
Mouhijärvi
Putaja
Kämmenniemi
Ylöjärvi
Suodenniemi
Häijää
Nokia
Suinula
Tampere
Suoniemi
Sääksjärvi
Kiikka
Sappee
Krääkkiö
Sappee
Kuurila
Huhti
"
Oripää
10
Hanhisuo
Lammi
Parola
Hämeenlinna
Matku
Hirvikoski
20 km Loimaa
Eteläinen
Ohtinen
Alastaro
Metsämaa
Loimijoki
Ypäjä
Hämeenkoski
Rimmilä
Janakkala
Koijärvi
Humppila
Iso-Evo
Tuulos
Hattula
Iittala
Nuutajärvi
Sairiala
Hauho
Tyrväntö
Urjala
Arkkuinsuo
Kuohijärvi
Vanajavesi
Kylmäkoski
Isosuo
Porraskoski
Iso-Roine
Sääksmäki
Toijala
Punkalaidun
Kankaanpää
"
Auttoinen
Valkeakoski
Viiala
Akaa
Oriniemi
Vampula
Vesijako
Laitikkala
Huittinen
"
Kukkia
Pälkäne
Narva
Sammaljoki
Luopioinen
Aitoo
Mallasvesi
Huhtamo
Vesijakaa
Lempäälä
Vesilahti
Keikyä
Vuorenmaa
Vesijako
Pälkänevesi
Vammala
Pöytyä
Rautajärvi
Roine
Tottijärvi
Stormi
Kokemäki
Pakkala
Sääksjärvi
Pyhäjärvi
Rautavesi
Pohja
Sahalahti
Pirkkala
Sastamala
Kauvatsa
Yläne
Sappee
Vehkajärvi
Kangasala
Karkku
Virttaa
Längelmävesi
Ruutana
Siuro
Kiikoinen
Pyhäjoki
Harjunsalmi
Längelmäen
kirkonkylä
Viitapohja
Näsijärvi
Taipale
Karhijärvi
5
Länkipohja
Pirka nmaa
Viljakkala
Lassila
Hirsilä
Terälahti
Pengonpohja
Sävi
0
Sahrajärvi
Renko
Turenki
Hyvikkälä
Leppäkoski
Forssa
Arrankorpi
Kärkölä
Lappila
Tervakoski
Ryttylä