1. No category

LAUSUNTO
Helsinki 25.11.2015
SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNTA
Viite: Kuuleminen 26.11.2015 HE 106/2015 vp ja HE 128/2015 vp
Asia: Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi sairausvakuutuslain muuttamisesta ja
väliaikaisesta muuttamisesta, sairausvakuutuslain muuttamisesta annetun lain väliaikaisesta
muuttamisesta sekä apteekkimaksusta annetun lain 2 §:n väliaikaisesta muuttamisesta ja
esityksen täydentämisestä.
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen
kattojärjestö. SOSTE on sosiaali- ja terveyspoliittinen vaikuttaja ja asiantuntijajärjestö, joka
rakentaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä yhteistyössä jäsenyhteisöjensä
kanssa. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n varsinaisina jäseninä on 202 valtakunnallista
sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteistyöjäseninä 66 muuta sosiaali- ja terveysalan toimijaa.
Liitteenä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n lausunto yllä mainitusta asiasta,
asiantuntijamme saapuu asiassa kuultavaksi 26.10.2015 klo 10.00.
Lisätietoja: erityisasiantuntija Päivi Opari, paivi.opari@soste.fi, puhelin 040 588 6154
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
Vertti Kiukas
pääsihteeri
SOSTE KOROSTAA SEURAAVIA SEIKKOJA:
-
SOSTE on huolissaan erityisesti pienituloisten pitkäaikaissairaiden asemasta.
Sairausvakuutuslakiin esitettyjen leikkausten lisäksi esimerkiksi sosiaali- ja
terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset, indeksien jäädytykset sekä sairausajan
palkkaan esitetyt heikennykset osuvat tähän samaan ryhmään.
-
SOSTE pitää käsittämättönä, että uudessa esityksessä lääkekaton täyttymisen jälkeinen
lääkekohtainen omavastuu on nostettu jopa alkuperäistä esitystä korkeammalle 2,5
euroon. SOSTEn näkemyksen mukaan omavastuu tulee pitää ennallaan 1,5 eurossa,
sillä se kohdistuu suoraan niihin käyttäjiin, jotka ovat jo muutenkin maksaneet
lääkkeistään paljon.
-
Jos lääkekustannusten säästöjä tehdään sairastavien kustannuksella, ne tulee tehdä
mieluiten alkuomavastuuta sekä tarvittaessa lääkekohtaisia, ennen lääkekaton
täyttymistä maksettavia omavastuita nostamalla.
-
Lääkkeiden omavastuuosuudet eivät ole oikeudenmukaisia potilaille, jotka saavat
lääkkeistään täyttä 100 % korvausta. Jos lääke maksaa alle 13 euroa, niin potilas, joka
saa 100 % korvauksen maksaa enemmän kuin potilas, joka saa 65 % korvauksen.
Vastaavasti, jos lääke maksaa alle 7,50 e, niin potilaan, joka saa 100 % korvauksen,
omavastuu olisi enemmän kuin potilaan, joka saa 40 % peruskorvauksen. Tämä tulee
muuttaa niin, että potilas maksaa aina alimman omavastuun.
-
On tärkeää, ettei esityksessä kohdistu korotusta lääkekattoon.
-
Maksukattojen yhdistäminen tai kalenterivuosittaisesta laskemistavasta luopuminen
helpottaisi paljon sairastavien tilannetta.
-
Lääkekustannusten säästöjä olisi löydettävissä kehittämällä lääkehoidon
kokonaisarviointia ja karsimalla epätarkoituksenmukaista lääkkeenkäyttöä. Tällä
hetkellä liian suuri osa lääkekuluista muodostuu potilailla turhaan käytössä olevista tai
väärin määrätyistä lääkkeistä.
-
On tärkeää, että lääkealan toimijat osallistuvat lääkekorvaussäästöihin sairastavien
ohella. SOSTE kiinnittää huomiota epäkohtaan, että lääkealan toimijoiden
osallistuminen esitetään määräaikaiseksi, mutta sairastavien osalta heikennykset ovat
voimassa toistaiseksi. Tämä tulee yhdenmukaistaa.
-
On kiitettävää, että lääkekorvauksiin kohdennettuja säästöjä on osittain lievennetty.
SOSTE toivoo säästön kohdentamista toisella tapaa pienituloisten, paljon lääkkeitä
käyttävien tilanteen helpottamiseksi. Lisäksi on huomattava, että vuoden 2016
lääkekorvaussäästöihin esitetty puolittaminen (50 -> 25 milj. €) on vain noin 17 %
hallituksen osoittamien lääkekorvaussäästöjen kokonaissummasta (150 milj. €)
LAUSUNTO
Lääkekorvauksia on vuosi vuodelta heikennetty ja terveydenhuollon maksuja nostettu.
Kotitalouksien rahoitusosuus on Suomessa erityisesti terveydenhuollossa kansainvälisesti
korkea. Vain muutamissa muissa EU-maissa kotitalouksien maksama osuus terveydenhuollon
menoista on suurempi kuin Suomessa (OECD 2010).
Hallituksen esitys yhdistettynä muihin leikkauksiin heikentää erityisesti paljon sairastavien
toimeentuloa. Jo vuonna 2011 oli puoli miljoonaa kotitaloutta, joiden tulot riittivät huonosti
lääkkeiden hankintaan. Osalla pienituloisista terveydenhuoltokulut vievät jopa 40 % perheen
maksukyvystä. Potilaan tukeminen sairastamisesta aiheutuvissa kuluissa on terveyspoliittisesti
järkevää, sillä se vähentää sekä väestöryhmien että alueiden välistä epätasa-arvoa.
Lääkekorvaukset
Lääkkeiden käyttö on jakautunut Suomessa hyvin epätasaisesti. Suuret lääkekustannukset
kasautuvat pienelle väestönosalle, jolloin suurin osa lääkkeiden käyttäjistä ei saavuta
vuosittaista lääkemaksukattoa. Maksukatolla on kuitenkin merkitystä sekä henkilöille, jotka
käyttävät paljon lääkkeitä että henkilöille, jotka käyttävät huomattavan kalliita lääkkeitä.
Alkuomavastuun käyttöönotto vuoden 2016 alusta ja sen mahdollistama
peruskorvausprosentin nosto (35 % -> 40 %) sisältää ajatuksen, että lääkehoidon
kustannustaakkaa kevennetään niiltä, jotka tällä hetkellä maksavat lääkkeistään eniten.
Vastaavasti lääkkeitä vähän tai satunnaisesti käyttävät maksavat niistä jatkossa hieman
aiempaa enemmän. SOSTE pitää periaatetta hyvänä.
Alkuomavastuun käyttöönottoa valmisteltaessa SOSTE piti tärkeänä, että alkuomavastuu pysyy
sille määritellyllä tasolla, 45 eurossa. Siitä ei pidä rakentaa mekanismia, jota vähitellen
nostetaan merkittävästi korkeammalle tasolle. Sairastavan maksutaakkaa ei tule lisätä.
Hallituksen esitystä voidaan kuitenkin pitää siinä suhteessa oikeudenmukaisena, että
alkuomavastuuseen esitetty korotus osaltaan mahdollistaa lääkekaton jättämisen nykyiselle
tasolleen tai jopa sen laskemisen. Jos säästöjä valtiontalouden tasapainottamiseksi joudutaan
tekemään sairastavien kustannuksella, SOSTE näkee järkevänä alkuomavastuun korottamisen.
Keskeisintä on turvata pienituloisten pitkäaikaissairaiden asema.
Lääkekaton täyttymisen jälkeen maksettava lääkekohtainen omavastuu kohdistuu suoraan
niihin ihmisiin, jotka käyttävät paljon lääkkeitä. Ei ole oikeudenmukaista, että säästöjen
määrää vähennettäessä näihin jo paljon lääkkeistään maksaviin henkilöihin kohdistuu
kuitenkin alkuperäistä esitystäkin (1,50 e -> 2e) suurempi korotus. Lääkekohtaista
omavastuuta ei tule esityksen mukaisesti korottaa 2,5 euroon, vaan se tulee pitää ennallaan
1,5 eurossa.
SOSTEn näkemyksen mukaan säästöt tulee toteuttaa mieluummin nostamalla
alkuomavastuuta sekä ennen lääkekaton täyttymistä maksettavia lääkekohtaisia
omavastuita kuin nostamalla lääkekattoa tai lääkekaton täyttymisen jälkeen maksettavia
omavastuita.
Alkuomavastuu kuormittaa etenkin henkilöitä, joiden kuukausittainen käyttövara on pieni.
Esimerkiksi takuueläke on 746,57 e/kk (Kela) ja keskimääräinen työkyvyttömyyseläke 1128
e/kk (Eläketurvakeskus). SOSTE on huolissaan erityisesti niiden pienituloisten henkilöiden
tilanteesta, joille ei synny norminmukaista oikeutta toimeentulotukeen, mutta jotka ovat
toimeentulotuen rajan tuntumassa. Erityisesti pienimmissä tuloluokissa on tärkeää lisätä
tietoisuutta siitä, että lääkekustannukset ovat toimeentulotukeen oikeuttavia menoja.
Toimeentulotuen selvää alikäyttöä esiintyy myös iäkkäiden ihmisten kohdalla.
Lääkkeiden vuotuinen omavastuuosuus on Suomessa tasoltaan korkea muihin Pohjoismaihin ja
Iso-Britanniaan verrattuna. Maksukattoa on alennettu vuosina 2013 noin 50 eurolla ja 2014
noin 70 eurolla, mikä on hieman helpottanut paljon lääkeitä käyttävien tilannetta. Maksukatto
on kuitenkin edelleen korkealla tasolla ja vaikeuttaa monien pienituloisten terveyden hoitoa ja
arjessa selviytymistä.
Lisäksi vain osa lääkkeistä kerryttää lääkekattoa. Täysin itse maksettaviksi voivat monilla jäädä
esimerkiksi silmätipat, voiteet, kipulääkkeet ja vitamiinit. Jo pelkkiin kipulääkkeisiin voi kulua
satoja euroja vuodessa.
Taulukko lääkkeiden omavastuuosuuksista
Alla oleva taulukko osoittaa, miten lääkkeiden omavastuuosuudet määräytyvät erisuuruisilla
lääkehinnoilla:
Lääkkeen hinta €
5
6
7
8
9
10
11
12
13
Lääkkeen hinta
potilaalle, jolla
100 % korvaus
4,5
4,5
4,5
4,5
4,5
4,5
4,5
4,5
4,5
Lääkkeen hinta
potilaalle, jolla 65 %
korvaus
1,75
2,10
2,45
2,80
3,15
3,50
3,85
4,20
4,55
Lääkkeen hinta
potilaalle, jolla 40 %
peruskorvaus
3,00
3,60
4,20
4,80
5,40
6,00
6,60
7,20
7,80
Lääkealan toimijoihin kohdistuvat muutokset
SOSTE pitää tärkeänä, että myös lääkealan toimijat osallistuvat lääkekorvaussäästöjen
toteutukseen sairastavien ohella. Esitys ei kuitenkaan ole oikeudenmukainen siltä osin, että
lääkealan toimijoille määritellyt säästötoimet ovat määräaikaisia ja koskevat vain vuotta 2016.
Sen sijaan sairastavien osalle tulevat säästöt on määritelty olemaan voimassa toistaiseksi.
SOSTE ehdottaa, että esitys yhdenmukaistetaan siten, että sairastavia koskevat
heikennykset ovat vastaavalla tavalla määräaikaisia.
SOSTEn näkemyksen mukaan lääketeollisuudelle, tukkukaupoille ja apteekeille esitetty
palautusmaksuvelvollisuus on lääkkeiden tukkuhintojen alentamista parempi vaihtoehto
alentaa lääkekorvausten kokonaiskustannuksia. Tukkuhintojen alentaminen voisi vaarantaa
valmisteiden Suomen markkinoilla säilymisen tai markkinoille tulon.
Osana lääkealan toimijoiden maksuosuutta esitetään vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden
määrittelyperusteita muutettavaksi, jolloin mahdollistuu lääkelaastareiden määrittely
vaihtokelpoisiksi. Käytännössä tulee huomioida, että laastarin sopivuus riippuu myös liimaaineen ja muun materiaalin aiheuttamista iho-oireista. Sama asia koskee myös sellaisia
pitkävaikutteisia lääkkeitä, joiden imeytymisessä on eroa eri valmisteiden kohdalla.
Muutoksessa tulee säilyttää edelleen lääkärin määrittämä lääkkeen vaihtokielto ja sen piiriin
tulee kuulua myös edellä mainitut lääkevalmisteet.
Lopuksi
SOSTE pitää epävarmana saavutettavien taloudellisten säästöjen määrää pitkällä aikavälillä ja
kokonaisuutena tarkasteltuna. Lääke- ja matkakorvausten sekä yksityisen hoidon korvausten
supistaminen ja samanaikaisesti suunniteltu asiakasmaksujen korottaminen on lyhytnäköistä
talouspolitiikkaa, joka lisää terveyden eriarvoisuutta ja kasvattaa sosioekonomisia eroja.
Pienituloiset maksavat suhteessa enemmän lääkkeistä, hoidosta ja matkoista.
Terveysongelmat ja pienituloisuus muodostavat usein toinen toistaan vahvistavan kierteen,
jossa helposti laiminlyödään terveyden hoitaminen varojen puutteessa. Ongelmien ehkäisyn ja
terveyden edistämisen näkökulmasta on huolestuttavaa, mikäli lääkkeitä jätetään ostamatta
tai niiden hankkimista lykätään, jolloin sairaus jää hoitamatta ja tilanne vaikeutuu. Tällöin hoito
ja muut korjaavat toimenpiteet painottuvat entistä voimakkaammin ennaltaehkäisyn ja
varhaisen puuttumisen sijaan.
Nyt valmistelussa olevat muutokset voivat lisätä toimeentulotuen tarvetta ja käyttöä.
Kustannukset siirtyvät näin osittain toimeentulotukimenoihin. Kustannukset voivat siirtyä
myös muihin kunnan palveluihin ja näkyä lisääntyneenä kotipalvelujen, vammaispalvelujen,
omaishoidon tai laitoshoidon tarpeena. Lisäksi leikkaus yhdessä muiden ostovoimaa
heikentävien toimenpiteiden kanssa lisää köyhyysriskiä.
SOSTE painottaa, ettei kenenkään tarvittava ja välttämätön lääkehoito saa vaarantua
esitettyjen säästöjen seurauksena. On tärkeää, että muutosten aiheuttamien vaikutusten
seurantaan panostetaan seuraamalla muun muassa ostokäyttäytymistä ja vaikutuksia
toimeentulotuen ja muiden palvelujen tarpeeseen.