POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Pohjois-Suomen hoitotiedepäivät 24.–25.9.2015 “HOITAMISEN HOHTO” –KÄYTÄNNÖN HOITOTYÖN, KOULUTUKSEN, JOHTAMISEN JA TUTKIMUKSEN YHTEISTYÖTÄ Tiivistelmät Toim. Ruotsalainen Heidi, Elo Satu, Kyngäs Helvi ja Kääriäinen Maria POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 TIIVISTELMÄT SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Hyvä hoitotiedepäivien osallistuja, Tervetuloa V Pohjois-Suomen hoitotiedepäiville Oulun yliopistoon lääketieteellisen tiedekunnan kampukselle. Hoitotiedepäivät järjestetään joka toinen vuosi jossakin Pohjois-Suomen alueen korkeakoulussa, ja nyt on vuorossa viidennet hoitotiedepäivät. Olemme paikassa, josta perinne on lähtenyt liikkeelle. Tämän vuoden teemaksi olemme valinneet yhteistyön, jonka puitteissa päivillä on esillä pääluentojen lisäksi lähes sata suullista tai posteriesitystä useista eri organisaatioista. Yhteistyö -teeman puitteissa olemme halunneet kutsua koolle niin käytännön hoitotyössä toimivat, esimiehet, opettajat, opiskelijat, tutkijat ja muut kehittämistyössä toimivat tai kehittämisestä kiinnostuneet. Toivommekin, että yhteistyön teema kulkee jokaisen osallistujan ajatuksissa läpi päivien synnyttäen uusia yhteistyön muotoja jo olemassa olevien yhteistyösuhteiden rinnalle. Esitysten tiivistelmät on tänä vuonna koottu sähköiseen muotoon, jonka myötä toivomme esitysten tiivistelmien olevan myös muiden kuin osallistujien käytössä varsinaisten päivien jälkeen. Tätäkin kautta saattaa mahdollistua uusia yhteydenottoja ja yhteistyön mahdollisuuksia. Päivät on toteutettu yhteistyössä seuraavien organisaatioiden kanssa: Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Diakonia-ammattikorkeakoulu (Oulu), Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitajat ry., HTTS ry. Pohjois-Pohjanmaan aluetoimikunta ja Terveystieteiden kilta. Lisäksi olemme saaneet tukea Sairaanhoitajaliitolta ja Tehy ry:ltä. Lämmin kiitos kaikille! Tieteellinen toimikunta ja järjestelytoimikunta toivottavat kaikille osallistujille antoisia yhteisiä päiviä! Tieteellinen toimikunta: Maria Kääriäinen (pj.), Heidi Ruotsalainen (siht.), Helvi Kyngäs, Merja Meriläinen, Kirsi Koivunen ja Päivi Vuokila-Oikkonen Järjestelytoimikunta: Satu Elo (pj), Miia Jansson, Pirjo Kaakinen, Outi Kajula, Heli Kuivila, Kristina Mikkonen, Sanna Salmela ja Ulla Timlin 1 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 SISÄLLYSLUETTELO RINNAKKAISSESSIOT (1-5) TORSTAINA 24.9.2015 KLO 14:00–16:00 Sessio 1: Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen I 3 Sessio 2: Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistäminen I 3 Sessio 3: Koulutusta, opetusta, oppimista ja ohjausta yhteistyöllä I 4 Sessio 4: Palveluja, kuntoutusta ja terveyden edistämistä yhteistyöllä I 4 Sessio 5: Yhteistyötä johtamiseen ja työelämän kehittämiseen I 5 RINNAKKAISSESSIOT (6-10) PERJANTAI 25.9.2015 KLO 13.30–15.10 6 Sessio 6: Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen II 6 Sessio 7: Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistäminen II ja vaikuttava kliininen hoitotyö 6 Sessio 8: Koulutusta, opetusta, oppimista ja ohjausta yhteistyöllä II 7 Sessio 9: Palveluja, kuntoutusta ja terveyden edistämistä yhteistyöllä II 7 Sessio 10: Yhteistyötä johtamiseen ja työelämän kehittämiseen II 8 SUULLISTEN ESITYSTEN TIIVISTELMÄT Torstain 24.9.2015 rinnakkaissessioiden tiivistelmät (S1-S26) Perjantain 24.9.2015 sessioiden tiivistelmät (S27-S50) 2 3 9 9 35 POSTERIESITYKSET 24.9.–25.9.2015 59 POSTERIESITYSTEN TIIVISTELMÄT (P1-P49) 63 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Rinnakkaissessiot (1-5) torstaina 24.9.2015 klo 14:00–16:00 Klikkaamalla otsikkoa, pääset suoraan tiivistelmään. Sessio 1: Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen I pj. Niko Männikkö Paikka: P117 Patologia ls., yhdyskäytävällä 14.00 – 14.20 SKOLIOOSINUOREN HOITOON SITOUTUMINEN (S1) Halonen Leena 14.20 – 14.40 MYÖNTEISYYS JA OSALLISUUS EDISTÄVÄT POHJOIS-SUOMALAISTEN TYTTÖJEN HYVINVOINTIA (S2) Wiens Varpu, Kyngäs Helvi, Pölkki Tarja 14.40 – 15.00 LEARNING NEW E-HEALTH APPROACHES THROUGH MULTIMODALITIES AND ICT APPLICATIONS AT THE NORTHERN SCHOOLS IN THE BARENTS REGION (S3) Sohlman Eiri 15.00 – 15.20 PROBLEMATIC DIGITAL GAME USE AND ITS RELATION TO THE PSYCHOLOGICAL, SOCIAL AND PHYSICAL HEALTH OF FINNISH ADOLESCENTS AND YOUTHS (S4) Männikkö Niko, Kääriäinen Maria, Joël Billieux Sessio 2: Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistäminen I pj. Kirsi Kivelä Paikka: Leena Palotie sali (101A), Aapistie 5A 14.00 - 14.20 HOITOON SITOUTUMISEN EDISTÄMISEKSI TOTEUTETUT INTERVENTIOT JA NIIDEN VAIKUTUKSET IKÄÄNTYNEILLÄ - INTEGROITU KATSAUS (S5) Kurikkala Piia, Kääriäinen Maria, Kyngäs Helvi, Elo Satu 14.20 – 14.40 IKÄÄNTYNEIDEN HOITOTYÖ SUOMESSA- KATSAUS KEHITTÄMISTARPEISIIN (S6) Hiltunen Piritta, Elo Satu 14.40 – 15.00 IKÄÄNTYVÄ MUISTISAIRAS POTILAS KIRURGISELLA VUODEOSASTOLLA (S7) Hynninen Nina, Saarnio Reetta, Elo Satu, Isola Arja 15.00 – 15.20 IKÄÄNTYNEIDEN HYVINVOINTIPROFIILI UUDESSA ASUINYMPÄRISTÖSSÄ JA SIIHEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT (S8) Lotvonen Sinikka, Kyngäs Helvi, Elo Satu 15.20 – 15.40 KUVAUS PALJON TERVEYSPALVELUITA KÄYTTÄNEIDEN IKÄIHMISTEN TERVEYSPALVELUIDEN KÄYTÖSTÄ (S9) Kivelä Kirsi, Elo Satu, Kääriäinen Maria 15.40 – 16.00 PALJON TERVEYSPALVELUITA KÄYTTÄNEIDEN IKÄIHMISTEN JA TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISTEN KOKEMUKSIA IKÄIHMISTEN TERVEYSPALVELUIDEN KÄYTÖSTÄ (S10) Kivelä Kirsi, Elo Satu, Kääriäinen Maria 3 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Sessio 3: Koulutusta, opetusta, oppimista ja ohjausta yhteistyöllä I pj. Annukka Tuomikoski Paikka: Suuri luentosali (K101), Aapistie 7 14.00 - 14.20 MONIKULTTUURISTEN JA -KIELELLISTEN HOITOTYÖN OPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA KLIINISESTÄ OPPIMISYMPÄRISTÖSTÄ: SYSTEMAATTINEN KATSAUS LAADULLISISTA TUTKIMUKSISTA (S11) Mikkonen Kristina, Elo Satu, Kääriäinen Maria 14.20 – 14.40 YLEMMÄN AMMATTIKORKEAKOULUN OPISKELIJOIDEN, TYÖELÄMÄN EDUSTAJIEN JA OPETTAJIEN YHTEISTYÖN UUDET TUULET (S12) Kiviniemi Liisa, Kuusipalo Jaana, Korhonen Tanja, Sandelin Pirkko 14.40 – 15.00 HAASTEELLISET OPISKELIJAOHJAUSTILANTEET TERVEYSALALLA – OPISKELIJAOHJAAJIEN NÄKÖKULMA (S13) Juntunen Jonna, Ruotsalainen Heidi, Tuomikoski Annukka, Kääriäinen Maria 15.00 – 15.20 SAIRAANHOITAJIEN OPISKELIJAOHJAUSOSAAMINEN YLIOPISTOSAIRAALASSA – SYSTEMAATTINEN KIRJALLISUUSKATSAUS (S14) Tuomikoski Annukka, Ruotsalainen Heidi, Kääriäinen Maria 15.20 – 15.40 OPISKELIJAOHJAUSOSAAMISEEN YHTEYDESSÄ OLEVAT TEKIJÄT: KYSELY HOITOHENKILÖSTÖLLE (S15) Karjalainen Tuija, Ruotsalainen Heidi, Sivonen Pirkko, Tuomikoski Annukka, Huhtala Saija, Kääriäinen Maria 15.40 – 16.00 MONIAMMATILLINEN OSASTOHARJOITTELU YLIOPISTOSAIRAALASSA (S16) Tuomikoski Annukka, Tähtinen Tanja, Laitinen Arja Sessio 4: Palveluja, kuntoutusta ja terveyden edistämistä yhteistyöllä I pj. Ulla Jämsä Paikka: P107 Patologia ls., yhdyskäytävällä 14.00 - 14.20 RAIHYJ- MITTARI LÄHIJOHTAJAN TYÖVÄLINEENÄ TOIMINNAN ARVIOIMISESSA KOTI- JA YMPÄRIVUOROKAUTISESSA HOIDOSSA (S17) Niemelä Katariina, Taskinen Raija, Vähäkangas Pia, Elo Satu, Nieminen Pentti, Turkki Leena 14.20 – 14.40 TAVOITTEEN ASETTAMINEN KUNTOUTUSTYÖRYHMÄSSÄ (S18) Veijola Arja 14.40 – 15.00 VUODEOSASTOISTA AKTIIVISEEN ASUMISEEN (S19) Vähäkangas Pia, Niemelä Katariina 15.00 – 15.20 KUNTOUTUKSEN YLEMPI AMMATTIKORKEAKOULUTUS KEHITTÄÄ TYÖELÄMÄÄ JA TUOTTAA UUTTA KUNTOUTUSOSAAMISTA (S20) Jämsä Ulla 4 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Sessio 5: Yhteistyötä johtamiseen ja työelämän kehittämiseen I pj. Mailis Mäkelä Paikka: A101 Anatomia ls., Aapistie 7 14.00 – 14.20 HOITOTYÖN ESIMIESTYÖ UUDISTUU (S21) Kejonen Pirjo, Alavahtola Eila 14.20 – 14.40 OSAAMISEN JOHTAMINEN TYÖYHTEISÖN KEHITTÄMISTYÖSSÄ KIRURGISELLA VUODEOSASTOLLA (S22) Kumavaara Sari, Sandelin Pirkko, Kiviniemi Liisa 14.40 – 15.00 HENKILÖSTÖMITOITUS – TIETO KÄYTTÖÖN (S23) Lavander Päivi, Liljamo Pia, Kejonen Pirjo 15.00 – 15.20 RÖNTGENHOITAJIEN KOKEMUKSIA AUTONOMISEEN TYÖVUOROSUUNNITTELUUN SIIRTYMISESTÄ KOLMIVUOROTYÖTÄ TEKEVÄSSÄ YKSIKÖSSÄ (S24) Heikkilä Heli, Jussila Aino-Liisa, Sandelin Pirkko 15.20 – 15.40 HENKILÖSTÖMITOITUS NUORISOPSYKIATRISESSA YKSIKÖSSÄ – HOITOTYÖN SISÄLTÖ NÄKYVÄKSI (S25) Liljamo Pia, Vainiokangas Matti, Lavander Päivi, Kejonen Pirjo 15.40 – 16.00 TYYTYMÄTTÖMYYS SAAMAANSA KOHTELUUN (S26) Mailis Mäkelä, Kyngäs Helvi 5 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Rinnakkaissessiot (6-10) perjantai 25.9.2015 klo 13.30–15.10 Klikkaamalla esityksen otsikkoa, pääset suoraan tiivistelmään. Sessio 6: Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen II pj. Varpu Wiens Paikka: P117 Patologia ls., yhdyskäytävällä 13:30 – 13:50 VAUVAMYÖNTEISYYDEN NYKYTILA SUOMESSA VASTASYNTYNEEN IHOKONTAKTIN TOTEUTUMISEN OSALTA (S27) Hakala Mervi, Kaakinen Pirjo, Kääriäinen Maria, Elo Satu 13:50 – 14:10 VANHEMPIEN KÄSITYKSIÄ LAPSENSA KIVUNHOITOON OSALLISTUMISTA EDISTÄNEISTÄ TEKIJÖISTÄ VASTASYNTYNEIDEN TEHO-OSASTOLLA (S28) Palomaa Anna-Kaija, Korhonen Anne, Pölkki Tarja 14:10 – 14:30 EMOTIONAALINEN TUKI SYNNYTYKSESSÄ AUTTAA PARHAITEN POHJOISSUOMALAISIA ÄITEJÄ (S29) Nikula Pirkko, Laukkala Helena, Pölkki Tarja 14:30 – 14:50 PIENIN ASKELIN ETEENPÄIN – IMETYSOHJAUS TERVEYDENHOITAJIEN KUVAAMANA (S30) Stolt Jaana, Paloste Airi Sessio 7: Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistäminen II ja vaikuttava kliininen hoitotyö pj. Markus Karttunen Paikka: Leena Palotie Sali 101A, Aapistie 5A 13:30 – 13:50 LÄÄKKEETTÖMÄT KIVUNHOITOMENETELMÄT SYÖPÄÄ SAIRASTAVIEN SAATTOHOITOVAIHEESSA OLEVIEN POTILAIDEN KIVUN HOIDOSSA (S31) Hökkä Minna, Kaakinen Pirjo, Pölkki Tarja 13:50 – 14:10 SUOLISTOSYÖPÄPOTILAAN PREOPERATIIVINEN OHJAUS (S32) Siik Kirsti, Kääriäinen Maria, Elo Satu 14:10 – 14:30 KAKSIPORTAINEN VUOROVAIKUTTEINEN KOULUTUSMALLI HOITAJIEN TEKEMIEN VIERITUTKIMUSTEN LAADUN PARANTAMISEKSI. VEREN GLUKOOSIMÄÄRITYKSEN LAATU PITKÄLLÄ AIKAJAKSOLLA (S33) Lehto Liisa, Bloigu Aini, Liikanen Eeva, Ruokonen Aimo 14:30 – 14:50 RINTASYÖPÄÄ SAIRASTAVIEN NAISTEN SÄDEHOITOJAKSON AIKAISET KOKEMUKSET ELÄMÄNLAADUSTAAN JA TUEN TARPEESTAAN (S34) Niemelä Elina, Jussila Aino-Liisa, Sandelin Pirkko 14:50 – 15:10 TURVALLISEN LÄÄKEHOIDON TOTEUTTAMINEN IKÄÄNTYNEIDEN PITKÄAIKAISHOIDOSSA (S35) Karttunen Markus, Kääriäinen Maria, Elo Satu 6 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Sessio 8: Koulutusta, opetusta, oppimista ja ohjausta yhteistyöllä II pj. Mari Virtanen Paikka: Suuri luentosali K101, Aapistie 7 13:30–13:50 YAMK-KOULUTUSTA MONIALAISESSA YHTEISTOIMINNASSA TULEVAISUUDESSA (S36) Koivunen Kirsi, Gallen Tiina 13:50 – 14:10 VERTAISTUKI JA KANNUSTAVA PIENRYHMÄOHJAUS PRO GRADU – TUTKIELMAPROSESSIEN KESKIÖSSÄ (S37) Suhonen Marjo, Kaakinen Pirjo 14:10 – 14:30 DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULUN YAMK-TUTKINTO MAHDOLLISUUS TYÖELÄMÄN MUUTOKSISSA (S38) Vuokila-Oikkonen Päivi, Keskitalo Elsa, Karvinen Ikali, Launonen Pekka 14:30 – 14:50 GERONTOLOGISEN HOITOTYÖN TIETOPERUSTA, OPETUSMENETELMÄT JA KOULUTUKSEN TULEVAISUUDEN HAASTEET (S39) Tohmola Anniina, Elo Satu 14:50 – 15:10 SYSTEMAATTINEN KIRJALLISUUSKATSAUS AMMATTIKORKEAKOULUN HOITOTYÖN OPISKELIJOIDEN YHTEISÖLLISESTÄ OPPIMISESTA TEKNOLOGIATUETUSSA OPPIMISYMPÄRISTÖSSÄ (S40) Männistö Merja 15:10 – 15:30 VIRTUAALINEN LABORAATIO TERVEYSTIETEIDEN OPETUKSESSA (S41) Virtanen Mari, Erikson Elina, Kääriäinen Maria, Liikanen Eeva Sessio 9: Palveluja, kuntoutusta ja terveyden edistämistä yhteistyöllä II pj. Anne Oikarinen Paikka: P107 Patologia ls. yhdyskäytävällä 13:30 – 13:50 OULUN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN KUNTOUTUKSEN VASTUUALUEEN TYÖNTEKIJÖIDEN ICF-LUOKITUKSEN IMPLEMENTAATIOPROSESSIN ALKUTILANTEEN KUVAUS (S42) Xiong Essi, Jämsä Ulla, Veijola Arja 13:50 – 14:10 KAIKKEIN HAAVOITTUVIMMASSA ASEMASSA OLEVIEN POTILAIDEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN (S43) Pyykkö Anita 14:10 – 14:30 POTILASOHJAUS NOPEUTETUN HOIDON MALLEISSA (S44) Tiala Tatu, Kääriäinen Maria, Elo Satu, Kaakinen Pirjo 14:30 – 14:50 AIVOINFARKTIPOTILAIDEN ELINTAPAOHJAUKSEN VAIKUTUKSET ELINTAPAMUUTOKSEEN SITOUTUMISEEN (S45) Oikarinen Anne, Kyngäs Helvi, Kääriäinen Maria 7 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Sessio 10: Yhteistyötä johtamiseen ja työelämän kehittämiseen II pj. Outi Törmänen Paikka: A101 Anatomian ls, Aapistie 7 13:30–13:50 MONINAISUUSOSAAMISEN JOHTAMINEN – KAMK SOTE YLEMPI AMK:N OPINTOJEN KEHITTÄMINEN (S46) Leinonen Rauni, Moisanen Kirsi 13:50 – 14:10 TYÖYHTEISÖN ARVOKESKUSTELUN EDISTÄMINEN LAPIN SAIRAANHOITOPIIRIN NAISTENKLINIKASSA (S47) Välikangas Sanna-Leena, Törmänen Outi 14:10 – 14:30 SUUNNITELMALLINEN TÄYDENNYSKOULUTUKSEEN OSALLISTUMINEN (SKO) – TOIMINTAMALLIN PILOTOINNIN TULOKSET (S48) Väänänen Helena, Korhonen Anne, Kemppainen Tiina, Putila Pauliina, Ruonala Pauliina, Isaksson Virpi, Meriläinen Merja 14:30 – 14:50 SAIRAANHOITAJAN TYÖ MUUTOKSESSA – MS- JA EPILEPSIAPOTILAAN SAIRAANHOITAJAVASTAANOTTO (S49) Ala-Aho Tuula, Järvimäki Leena, Hulkko Tarja, Meriläinen Merja 14:50 – 15:10 YLEMMÄN AMMATTIKORKEAKOULUTUKSEN JA TYÖELÄMÄN VÄLINEN VIRTUAALINEN KOHTAAMISPAIKKA (S50) Törmänen Outi, Kärnä Veikko 8 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 SUULLISTEN ESITYSTEN TIIVISTELMÄT Rinnakkaissessioiden mukaisessa järjestyksessä. Torstain 24.9.2015 rinnakkaissessioiden tiivistelmät (S1-S26) Sessio 1: Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen I S1: SKOLIOOSINUOREN HOITOON SITOUTUMINEN Leena Halonen TtM, vs. osastonhoitaja, fysioterapeutti, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Hoitotyössä hoitoon sitoutumista mitataan usein potilaan oman arvion perusteella. Tavallisin nuoren selkään liittyvä rakenteellinen ongelma on skolioosi, jota hoidetaan konservatiivisesti korsetilla (yö- tai vuorokausikorsetti). Kansainvälisten tutkimusten mukaan riittävän varhain aloitetun korsettihoidon tulokset skolioosin hoidossa ovat hyvät erityisesti silloin, kun hoitoaika ja hoidonkesto perustuvat suosituksiin ja nuori sitoutuu hoitoonsa. Kuitenkin pitkäaikaissairaista nuorista hoitoonsa sitoutuu noin joka toinen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja selittää konservatiivisesti hoidetun skolioosinuoren hoitoon sitoutumista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tavoitteena oli saadun tiedon hyödyntäminen konservatiivisesti hoidetun skolioosinuoren potilasohjauksessa ja sen kehittämisessä. Tutkimusongelmat olivat: 1. Millaista on konservatiivisesti hoidetun skolioosinuoren hoitoon sitoutuminen? 2. Mitkä tekijät selittävät konservatiivisesti hoidetun skolioosinuoren hoitoon sitoutumista? Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus ja toteutettiin kokonaistutkimuksena kahden eri sairaanhoitopiirin yliopistollisessa sairaalassa. Tutkimukseen kutsuttiin nuoret (N=74), joilla korsettihoito oli kestänyt vähintään ½ vuotta, heidän tuli olla 10 – 15-vuotiaita sekä kyettävä vastaamaan suomen kielellä. Kyseisissä sairaaloissa hoito tapahtui samalla tavalla. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2014 Hoitoon sitoutumisen -mittarilla (© Kyngäs), joka modifioitiin kyselylomakkeen alkuperäisen kehittäjän kanssa niiden väittämien osalta, jotka mittaavat skolioosinuoren hoitoon sitoutumista. Mittari sisälsi 9 taustatietokysymystä ja 37 korsettihoidon sitoutumista mittaavaa väittämää 8 osa-alueella. Vastausprosentti oli 69. Aineisto analysoitiin kuvailevin tilastomenetelmin. Vastauksia tarkasteltiin frekvenssi- ja prosenttijakautumina sekä ristiintaulukointia hyödyntäen. Tilastollista merkitsevyyttä tutkittiin Mann-Whitneyn U-testillä ja KruskalWallis-testillä, P-arvo p˂0.05. Konservatiivisesti korsetilla hoidetut skolioosinuoret olivat lähes kaikki hyvin hoitoonsa sitoutuneita. Nuoren vastuunottaminen ja hoidon toteutus yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa edisti nuoren hoitoon sitoutumista, huolimatta hoidon tuomasta epänormaaliuden tunteesta. Hoitohenkilökunnan, kavereiden ja erityisesti vanhempien tuki edistää nuoren hoitoon sitoutumista. Motivaatio oli tekijä, joka edisti hoitoon sitoutumista nuoren iästä huolimatta. Kavereiden vaikutus, hoidon kesto ja pelko lisäsairauksista joko edistivät tai estivät nuoren hoitoon sitoutumista. Korsettihoidolla ei ollut edistävää eikä estävää vaikutusta nuorten liikuntatottumuksiin, mutta kotivoimisteluohjelmaan sitoutumisessa oli eroa sairaanhoitopiirien välillä. 9 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S2: MYÖNTEISYYS JA OSALLISUUS EDISTÄVÄT POHJOIS-SUOMALAISTEN TYTTÖJEN HYVINVOINTIA Wiens Varpu TtM, tohtorikoulutettava, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Kyngäs Helvi, TtT, professori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Pölkki Tarja, TtT, dosentti, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Tausta: Hyvinvoinnin edistämisen kokemukseen vaikuttavat monet tekijät. Aikaisempien tutkimusten mukaan tiedetään, että sukupuolten välillä ilmenee terveyseroja. Tytöt oireilevat eri tavoin kuin pojat ja kokevat ajoittain terveydentilansa poikia heikommaksi. Kouluterveyskyselyssä Lapin osalta tytöillä ilmeni muuta maata enemmän ahdistuneisuutta ja läheisen alkoholin käytöstä aiheutuvia ongelmia. Näiden vuoksi on tärkeää tuottaa nuorten ja tyttöjen hyvinvointia käsittelevää tutkimustietoa, jossa heidän oma äänensä tuodaan esille. Tarkoitus ja tutkimustehtävät: Tutkimus on laadullinen, kuvaileva poikkileikkaustutkimus jonka tarkoituksena on kuvata Pohjois-Suomessa asuvien tyttöjen hyvinvointia ja siihen liittyviä tekijöitä heidän itsensä kuvaamana. Tutkimustehtävä oli kuvailla mitkä tekijät edistävät tyttöjen kokemaa hyvinvointia. Aineistonkeruu ja analyysimenetelmä: Tutkimuksen perusjoukko muodostui Lapin maakunnassa asuvista 13−16-vuotiasta peruskoulun yläkoulua käyvistä tytöistä. Aineisto kerättiin kirjoitusten avulla sähköisesti eri kouluista koko Lapin maakunnan alueelta huhti- ja marraskuun välisenä aikana vuonna 2012. Kirjoituksia saatiin yhteensä 117. Kirjoitustehtävien aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Keskeiset tulokset: Tyttöjen hyvinvointia edistävät myönteiset elintavat, suosiolliset sosiaaliset suhteet, miellyttävät olotilat ja positiiviset subjektiiviset tuntemukset. Näitä olivat hyvät terveelliset elämäntavat, innoittavat harrastukset, hyvät perhe- ja ystävyyssuhteet, mieluisa säätila sekä onnistumiset ja itsensä tärkeäksi kokeminen. Nämä edistävät tekijät olivat vuorovaikutuksessa tyttöjen sosiaalisen ja fyysisen elinympäristön kanssa. Johtopäätökset: Koska hyvinvointia edistävät subjektiiviset ja kokonaisvaltaiset sekä muuttuvat ja monella eri tasolla ilmenevät ja vaikuttava tekijät, asettaa tämä haasteita tyttöjen hyvinvoinnin edistämiselle. Yksilön omien terveyttä ja hyvinvointia edistävien toimien lisäksi on tärkeää ottaa huomioon tyttöjen elinympäristössä tapahtuvat muutokset heille tärkeissä asioissa kuten ihmissuhteissa, koulussa ja harrastuksissa. Tulevaisuudessa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tulisikin olla tavoitelähtöistä ja osallistavaa, missä otetaan huomioon tyttöjen hyvinvointia vahvistavia tekijöitä, vallitseva kulttuuri ja nähdään heidät tasavertaisina osallistujina. 10 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S: 3 LEARNING NEW E-HEALTH APPROACHES THROUGH MULTIMODALITIES AND ICT APPLICATIONS AT THE NORTHERN SCHOOLS IN THE BARENTS REGION Sohlman, Eiri, MED., RN, Project Manager, Teacher of Heath Care, Lapland University of Applied Sciences The internet provides innovative and all the time more versatile opportunities for youth such as its potential for learning, searching information as well as delivering health interventions. School as a setting is an example where ICT technology enables to utilize different interactive, participatory and empowering applications - also by paying attention to schoolchildren’s self-expression for producing health information. ArctiChildren-projects have had as a goal since 2002 to develop a cross-border network model and create new working methods for promoting schoolchildren’s health in the Barents region. The aim of the latest project called 'ArctiChildren InNet 2012-2015’ was to develop new empowering school eHealth practices in four countries together with six universities and eleven pilot schools. Multimodal approaches and online dialogue are among others the future way to learn new eHealth promotion interventions – both at schools and at universities where new capabilities for future health promotion will be achieved. The development work of the project was integrated to the studies of social services, health and sports of the Lapland UAS. Students have practiced for example delayed online guidance in health promotion via ArctiChildren-web pages (www.arctichildren.fi , www.arctichildren.com), trained real time online guidance via ChatSimulation, produced multisensual health material together with pupils of the pilot schools and done numerous theses’ in different health themes. ChatSimulation developed by the Lapland UAS is a learning environment which enables the students to practice online guidance in real time in a secure learning environment. It enables students to study ethical, substantive, communicational and information security related matters of online guidance. Dissemination of the ArctiChildren InNet project results – new empowering eHealth promotion approaches and practices - will continue besides at the Lapland UAS also on the regional, national and international level when a new ‘Arctic Apps’ preparatory project application was submitted to the financier. 11 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S4: PROBLEMATIC DIGITAL GAME USE AND ITS RELATION TO THE PSYCHOLOGICAL, SOCIAL AND PHYSICAL HEALTH OF FINNISH ADOLESCENTS AND YOUTHS Männikkö, Niko, MSc, Project co-ordinator, RDI services, Oulu University of Applied Sciences Maria Kääriäinen, PhD, Professor (acting), Research Group of Nursing Science and Health Management, University of Oulu Joël Billieux, PhD, Associate Professor, Psychological Sciences Research Institute, Catholic University of Louvain, Belgium Digital games have become a major leisure activity in recent years. Growing evidence indeed suggests that the use of online games can become problematic and cause negative impacts on daily living, and that excessive users present symptoms that resemble those of addictive behaviors. In Finland, the effects of problematic game playing on players’ health are still largely unexplored. Considering the increased prevalence of online gaming, this study aimed to investigate the associations of problematic types of gaming with the psychological (satisfaction with life, psychosomatic symptoms), social (social interaction preferences) and physical health (BMI, body discomforts, physical activity) of Finnish adolescents and youths. This cross-sectional study was conducted with a random sample of 294 respondents aged from 13 to 24 years. Participants completed an online survey. Problematic digital game use was measured with the Game Addiction Scale (GAS). In addition to health measures such as perceived psychophysical symptoms, life satisfaction levels, preferences for social interaction, general health, Body Mass Index (BMI) and physical activity (leisure, moderate to vigorous) level were measured using questionnaire. Correlation, a chi-square and linear multiple regression analysis were performed to evaluate a connection between problematic game behavior and certain health characteristics. Problematic game use was found to relate to psychological health problems, namely fatigue, sleep interference, low satisfaction with life, depression and anxiety symptoms. Multiple linear regression indicated that low levels of moderate-to-vigorous physical activity, depression and a preference for online social interaction predicted increased problematic game symptoms. More evidence is needed on who is at greatest risk, and where game-related health problems persist establishing what kind of help services would be most effective in tackling the issue would be invaluable. 12 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Sessio 2: Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistäminen I S5: HOITOON SITOUTUMISEN EDISTÄMISEKSI TOTEUTETU INTERVENTIOT JA NIIDEN VAIKUTUKSET IKÄÄNTYNEILLÄ – INTEGROITU KATSAUS Kurikkala Piia, TtM, TtT-opiskelija, palvelupäällikkö, Peruspalveluliikelaitos Jyta Kääriäinen Maria, TtT, professori (ma.), Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopistollinen sairaala Helvi Kyngäs, THT, professori, Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopistollinen sairaala Satu Elo, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö Huono hoitoon sitoutuminen on maailmalaajuinen ongelma, jonka vaikutus kasvaa kroonisten sairauksien lisääntyessä. 75vuotta täyttäneistä noin 70% sairastaa jotain pitkäaikaissairautta ja ainoastaan noin puolet hoitaa sairauttaan sovitulla tavalla ohjeiden mukaisesti. Hoidon onnistumisessa on ratkaisevaa, kuinka asiakas itse hoitaa omaa terveyttään ja onnistuu ennaltaehkäisemään sairauksien syntymistä. Pitkäaikaissairauksien hoidon laiminlyönti heikentää huomattavasti hoidon tehoa ja lisää asiakkaan sairauteen liittyviä riskejä. Tämän integroidun kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata hoitoon sitoutumisen edistämiseksi toteutettuja interventioita ja niiden vaikutuksia pitkäaikaisesti sairaisiin ikääntyneisiin. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa ikääntyneiden hoitoon sitoutumisesta sekä tunnistaa vaikuttavat interventiot hoitotyön kehittämiseksi. Aineisto kerättiin Medline-, Cinahl- ja Medic tietokannoista sekä manuaalisella haulla vuosilta 2003-2013. Artikkeleiden valinta- ja laadunarviointiprosessin jälkeen aineisto (n = 9) analysoitiin kuvailevalla synteesillä. Ikääntyneiden hoitoon sitoutumisen edistämiseksi toteutetut interventiot voidaan jakaa yksilö- ja ryhmäohjausinterventioihin ja teknologiapainotteisiin ohjausinterventioihin. Yksilöja ryhmäohjausinterventiot perustuivat ikääntyneen henkilökohtaiseen ohjaukseen. Menetelminä käytettiin motivoivaa haastattelua, vertaisohjattuja ryhmäkeskusteluja ja kuntoutusohjelmaa. Teknologiapainotteiset ohjausinterventiot sisälsivät ohjauksen lisäksi puhelinseurannan, tietokoneohjelman tai internetyhteyden. Yksilö- ja ryhmäohjausinterventiot sekä teknologiapainotteiset ohjausinterventiot vaikuttivat myönteisesti ikääntyneen hoitoon sitoutumiseen. Hoitoon sitoutuminen edisti ikääntyneen elämänlaatua, tietoa sairaudesta, minäpystyvyyttä, muutoshalukkuutta, henkilökohtaisia voimavaroja, fyysistä kuntoa ja verensokeriarvoja. Ikääntyneen hoitoon sitoutumisen edistämiseksi toteutetut yksilö- ja ryhmäohjausinterventiot sekä teknologiapainotteiset ohjausinterventiot ovat vaikuttavia ja niillä voidaan edistää ikääntyneen hoitoon sitoutumista sekä parantaa hoidon tuloksia. 13 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S6: IKÄÄNTYNEIDEN HOITOTYÖ SUOMESSA- KATSAUS KEHITTÄMISTARPEISIIN Hiltunen Piritta, TtM, Workflow Specialist, Tieto Healthcare & Welfare Oy & Elo Satu, TtT, yliopistonlehtori, dosentti, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Katsauksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeita Suomessa julkaistujen hoitotieteellisten tutkimusartikkeleiden ja väitöskirjojen pohjalta. Katsaus on toteutettu yhteistyössä Hoitotyön tutkimussäätiön kanssa osana laajempaa ikääntyneiden hoitotyön nykytilan kartoitusta. Kartoituksen tavoitteena on koota tietoa ikääntyneiden hoitotyön tämän hetkisestä tilanteesta ja kehittämistarpeista hyödynnettäväksi laadittaessa hoitotyön suosituksia ikääntyneiden hoitotyöhön. Katsauksen aineiston muodostivat ikääntyneiden hoitotyöhön liittyvissä, vuosina 2000–2014 julkaistuissa, suomalaisissa hoitotieteellisissä tutkimusartikkeleissa (n=33) ja väitöskirjoissa (n=18) esitetyt ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeet. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla, jonka perusteella ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeet jaettiin kuuteen pääluokkaan: 1. yhteistyö ikääntyneiden hoitotyössä, 2. henkilöresurssit ikääntyneiden hoitotyössä, 3. osaamisen kehittäminen ikääntyneiden hoitotyössä, 4. ikääntyneiden kotihoito ja siirtyminen kodin ja laitoshoidon välillä, 5. toimintakyvyn tukeminen ikääntyessä ja 6. potilasohjaus ikääntyneiden hoitotyössä. Katsauksen tulokset osoittavat, että laadukas ja kustannustehokas ikääntyneiden hoitotyö edellyttää moniulotteista eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Ikääntyneet henkilöt ja heidän omaisensa tulee huomioida aiempaa paremmin hoitotyön suunnittelussa ja toteutuksessa. Ikääntyneiden hoitotyön henkilöresursseihin ja niiden kohdentamiseen tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota ja alan vetovoimaisuutta lisätä mm. tarkentamalla osaamisvaatimuksia ja parantamalla hoitotyöntekijöiden työhyvinvointia. Osaamisen kehittämiseksi ikääntyneiden hoitotyön perusopetuksen oppisisältöjä tulee tarkentaa ja ikääntyneiden hoitotyössä toimiville hoitotyöntekijöille järjestää jatkuvaa osaamiskartoituksiin perustuvaa täydennyskoulutusta. Keskeiseksi teemaksi kaikissa kategorioissa nousi ikääntyneiden kotihoidon kehittäminen, joka vaatii jatkossa laajamittaista tarkastelua toimivien käytäntöjen rakentamiseksi ja käyttöön ottamiseksi, sekä innovatiivisten teknologisten ratkaisujen kehittämistä ja aktiivisempaa hyödyntämistä. Tämä edellyttää ikääntyneiden kokonaisvaltaisen toimintakyvyn huolellista arviointia ja tukemista yksilölliseen, toimintakyvyn laaja-alaiseen arviointiin perustuen. Katsaus tuo tietoa ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeista hoitotieteellisen tutkimustiedon valossa. Laajemman kokonaiskuvan saamiseksi on jatkossa tarpeen kartoittaa myös muiden tieteenalojen tuottamia tutkimuksia, sekä kansainvälistä tutkimustietoa ikääntyneiden hoitotyöstä. Lisäksi tulee kartoittaa tarkemmin vanhustyön eri toimijoita ja ikääntyneiden parissa tehtävää kehittämistyötä käytettävissä olevien resurssien suuntaamiseksi ja toimintakäytäntöjen yhtenäistämiseksi kansallisella tasolla. 14 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S7: IKÄÄNTYVÄ MUISTISAIRAS POTILAS KIRURGISELLA VUODEOSASTOLLA Hynninen Nina, TtM, tohtoriopiskeija, Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, vanhuspalvelujohtaja, Caritas Palvelut Oy Saarnio Reetta, TtT, yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Isola Arja, THT, Professori emerita, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitamista kirurgisella vuodeosastolla hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden kokemusten näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa kattava kuva ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitotyöstä kirurgisella vuodeosastolla. Terveydenhuollon sekä sosiaalihuollon palveluja tarvitsevien iäkkäiden muistisairaiden määrä on kasvanut 27 % viimeisen 10 vuoden aikana. Samalla kun ikääntyneiden muistisairaiden potilaiden määrät ovat kasvaneet, ovat potilaiden hoitoajat lyhentyneet. Lyhentyneet hoitoajat kirurgisilla vuodeosastoilla haastavat potilaan, hänen omaisensa sekä ammattihenkilöstön. Tutkimuskysymykset: 1. Mitkä ovat ikääntyvän muistisairaan potilaan erityispiirteet kirurgisella vuodeosastolla? 2. Mitkä ovat ikääntyvän muistisairaan potilaan hoidon erityispiirteet kirurgisella vuodeosastolla? 3. Mitkä tekijät edistävät ikääntyvän muistisairaan potilaan hyvää hoitoa? 4. Mitkä tekijät estävät ikääntyvän muistisairaan potilaan hyvää hoitoa? Tutkimusaineisto kerättiin strukturoimattomalla eli avoimella haastattelumenetelmällä. Tämä menetelmä valittiin koska tutkija halusi syvällistä ja yksityiskohtaista tietoa aiheesta. Tutkijan tavoitteena oli saada osallistujat puhumaan vapaasti omista kokemuksistaan. Hoitohenkilökunnan (n=19) ja lääkäreiden (n=9) haastattelut kerättiin henkilöiltä, jotka osallistuvat ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitamiseen kirurgisella vuodeosastolla. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Tulosten mukaan hoitohenkilökunta koki ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitamisen fyysisesti ja henkisesti vaativana. Lääkärit kokivat, että ikääntyvän muistisairaan potilaan haastava käyttäytyminen johtui potilaan muistisairaudesta. Hoitohenkilökunta koki vastaavassa tilanteessa, että potilaan haastavan käyttäytymisen syynä oli hoitajan persoona tai hoitajan osaamattomuus hoitaa potilasta. Ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitaminen aiheutti hoitohenkilökunnalle uupumista. Hoitohenkilökunta toi esille, ettei heillä ollut riittävää osaamista hoitaa muistisairaita potilaita ja he kokivat koulutuksellista puutetta tämän ryhmän hoitamisessa. Kirurgisilla vuodeosastoilla työskentelevä hoitohenkilökunta tarvitsee lisäkoulutusta ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitotyöhön. Lisäksi käytännön työtapoja, kuten rajoitteiden käyttöä kirurgisilla vuodeosastoilla on syytä tarkastella. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitotyötä kirurgisella vuodeosastolla moniammatillisesta näkökulmasta. 15 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S8: IKÄÄNTYNEIDEN HYVINVOINTIPROFIILI UUDESSA ASUINYMPÄRISTÖSSÄ JA SIIHEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT Lotvonen, Sinikka, TtM, tohtorikoulutettava, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö. Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto Kyngäs, Helvi, professori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan yli 65 -vuotiaiden määrä lähes kaksinkertaistuu vuosien 2010 ja 2060 välillä (Kauhanen 2013). Ikääntyneiden toimintakyvyn tukeminen ja edistäminen on merkittävä yhteiskunnallinen ja kansanterveydellinen tavoite tulevina vuosikymmeninä. Toimintakyvyn alentuessa ikääntyneitä muuttaa asumaan senioriasumisympäristöihin, jotka suunnitellaan erityisesti heidän tarpeitaan vastaaviksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, millainen on senioriasumisympäristöön muuttaneen ikääntyneen Hyvinvointiprofiilia uudessa asuinympäristössä ensimmäisen asumisvuoden aikana. Kyseessä on seurantatutkimus, jossa kohderyhmänä ovat oululaisiin palvelutaloihin (n=11) vuonna 2014 muuttaneet ikääntyneet (n=82). Senioritaloon muuttaneiden ikääntyneiden toimintakyky arvioidaan 3 kuukautta ja vuosi senioriasumisympäristöön muuton jälkeen kotona toteutettavien haastattelujen aikana itsearviointiin hyvinvointiprofiililla, ympäristöhyvinvointimittarilla ja SPPB-toimintatestillä. Hyvinvointiprofiili Oulu koostuu yhdeksästä osa-alueesta, joiden avulla arvioidaan kotona asuvan ikääntyneen hyvinvointia elämän eri osa-alueilla. Osa-alueet ovat itsenäisyys, fyysinen toimintakyky, henkinen toimintakyky, sosiaalinen verkosto, yksinäisyys, turvallisuus, koettu terveys, elämäntavat ja elämänlaatu. Ympäristöhyvinvointimittari sisältää 37 kysymystä, joiden avulla arvioidaan hyvinvointiprofiiliin vaikuttavia ympäristötekijöitä. SPPB-toimintakykymittarilla saadaan mitattua tietoa ikääntyneiden liikuntakyvystä. Senioriasumisympäristöön muuttamisen kokonaisvaltaista vaikutuksista yleistettyyn toimintakykyyn löytyy vain niukasti aiempaa tutkimustietoa, vaikka muuttoliike senioritaloihin ja palvelutaloihin lisääntyy tulevien vuosikymmenten aikana samalla kun uusia senioriasumisympäristöjä rakennetaan. Toimintakyvyn muutoksista senioriasumisympäristössä ja sitä selittävistä tekijöistä tarvitaan tutkimukseen perustuvaa tietoa, jotta ymmärretään paremmin senioriasumisympäristöön muuttamisen vaikutuksia. Itsearviointiin perustuvien strukturoitujen haastattelujen ja toimintatestin tuloksena saatu aineisto analysoidaan tilastollisesti ja tuloksia kolme kuukautta ja vuosi muuton jälkeen verrataan toisiinsa. Näin saadaan kuva siitä, mitä ikääntyneen senioriasumisympäristöön muuttaneen henkilön toimintakyvylle tapahtuu ensimmäisen asumisvuoden aikana ja mitkä tekijät selittävät toimintakyvyn muutosta. Ensimmäisen haastatteluaineiston tulokset ovat raportoitavissa syyskuussa 2015 ja tutkimustuloksia kuvataan hoitotiedepäivillä. 16 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S9: KUVAUS PALJON TERVEYSPALVELUITA KÄYTTÄNEIDEN IKÄIHMISTEN TERVEYSPALVELUIDEN KÄYTÖSTÄ Kivelä Kirsi, TtM, tohtorikoulutettava, palveluesimies, Oulun kaupunki Elo Satu, TtT, yliopistonlehtori, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikö, Oulun yliopisto Maria Kääriäinen, professori (ma), Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikö, Oulun yliopisto Paljon palveluita käyttävät potilaat aiheuttavat kuormitusta terveyspalvelujärjestelmälle. Heistä 10 % perusterveydenhuollon yleislääkärivastaanottojen potilaista käyttää 30–50 % kaikista käynneistä. Oulussa Hyve – Johtamisen kartta -hankkeessa tehtiin tutkimusta yhden terveysasemapiirin paljon terveyspalveluita käyttäneistä yli 65-vuotiaista ikäihmisistä vuodelta 2012. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata paljon terveyspalveluita käyttäneiden ikäihmisten terveyspalveluiden käyttöä. Tutkimuksessa vastataan seuraaviin kysymyksiin: 1. Millaisia terveyspalveluita yli 65-vuotiaat paljon terveyspalveluita käyttävät asiakkaat käyttävät? 2. Millaisia ovat yli 65-vuotiaiden paljon terveyspalveluita käyttävien yhteispäivystyskäynnit? Tutkimusjoukkoon valittiin kokonaisotannalla yhden terveysasemapiirin yli 65-vuotiaat asiakkaat (N=281), jotka olivat käyttäneet Oulun kaupungin terveyspalveluita yli kuusi kertaa sekä käyneet Oulun seudun yhteispäivystyksessä vähintään kaksi kertaa vuoden 2012 aikana. Terveyspalveluiden käyttöön sisällytettiin avosairaanhoidon, kotihoidon, Oulun kaupungin sairaalan, kuntoutuksen ja mielenterveyspalveluiden sekä yhteispäivystyksen käyttö. Tutkimukseen osallistui 132 suostumuksen antanutta ikäihmistä. Heidän terveyspalveluiden käyttöä tutkittiin keräämällä tietoja retrospektiivisesti Oulun kaupungin potilastietojärjestelmästä vuodelta 2012. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Paljon terveyspalveluita käyttävistä ikäihmisistä suurin osa (74 %) oli naisia ja heistä puolet asui yksin. Kotona asui 91 %, palvelutalossa 8 % ja palvelukodissa 1 % ikäihmisistä. Heidän keski-ikänsä oli 79 vuotta. Suurin osa oli monisairaita ja perussairauksia oli keskimäärin viisi. Paljon terveyspalveluita käyttäneet ikäihmiset käyttivät eniten terveysaseman ja kotihoidon palveluita. Heistä kolmasosa käytti kotihoidon palveluita. Suurimmat käyntisyyt heillä olivat päivittäisissä toiminnoissa ja suihkussa avustaminen sekä lääkehoito. Paljon terveyspalveluita käyttäneet ikäihmiset kävivät keskimäärin 10 kertaa terveysasemalla vuoden aikana. Näistä käynneistä kaksi kolmasosaa oli päivystyskäyntejä. Heillä ei ollut pysyviä lääkäreitä ja hoitajia eikä kokonaishoidon suunnitelmaa. Suurimmat käyntisyyt olivat hengityselinten sairaudet, ihosairaudet, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä sydän- ja verisuonisairaudet. Paljon terveyspalveluita käyttäneet ikäihmiset ohjautuivat yleensä kotoa yhteispäivystykseen. Jokaisella oli keskimäärin kolme käyntiä. Päivystyskäynnin jälkeen suurin osa ikäihmisistä ohjautui kotiin. Tulevaisuudessa paljon palveluita käyttävien hoidon hallitseminen on yksi palvelujärjestelmän keskeisistä kehittämisen kohteista. Tärkeää on vahvistaa paljon palveluita käyttävien asiakkaiden hoidon oikeaaikaisuutta ja jatkuvuutta kiinnittämällä huomiota pysyviin hoitosuhteisiin ja hoitavan ammattihenkilöstön yhteistyöhön yli organisaatiorajojen. 17 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S10: PALJON TERVEYSPALVELUITA KÄYTTÄNEIDEN IKÄIHMISTEN JA TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISTEN KOKEMUKSIA IKÄIHMISTEN TERVEYSPALVELUIDEN KÄYTÖSTÄ Kivelä Kirsi, TtM, tohtorikoulutettava, palveluesimies, Oulun kaupunki Elo Satu, TtT, yliopistonlehtori, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikö, Oulun yliopisto Maria Kääriäinen, professori (ma), Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikö, Oulun yliopisto Oulussa Hyve – Johtamisen kartta -hankkeessa tehtiin tutkimusta yhden terveysasemapiirin paljon terveyspalveluita käyttäneistä yli 65-vuotiaista ikäihmisistä vuodelta 2012. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yli 65-vuotiaiden paljon terveyspalveluita käyttävien asiakkaiden kokemuksia terveyspalveluiden käytöstä ja saamastaan hoidosta sekä heitä hoitaneen henkilökunnan käsityksiä paljon terveyspalveluita käyttävien ikäihmisten terveyspalveluiden käytöstä. Tavoitteena oli tuottaa taustatietoa, jota voidaan käyttää kehitettäessä paljon terveyspalveluita käyttävien ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä tukevia palveluita entistä asiakaslähtöisemmäksi. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat:1. Mikä ohjaa yli 65vuotiaan käyttämään paljon terveyspalveluita? 2. Miten yli 65-vuotiaan paljon terveyspalveluita käyttävän asiakkaan terveyspalveluiden käyttöä olisi voitu vähentää? 3. Minkälaista hoitoa yli 65-vuotiaat paljon terveyspalveluita käyttävät asiakkaat haluavat? Tutkimuksessa haastateltiin 10 ikäihmistä, kahta omaista ja yhdeksää heitä hoitanutta henkilökuntaa vuonna 2014. Teemahaastatteluilla kerättiin paljon terveyspalveluita käyttävien ja ammattilaisten kokemuksia terveyspalveluiden käyttöön liittyvistä syistä ja niiden vähentämisestä. Haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Ikäihmiset ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö kokivat, että paljon terveyspalveluita käyttävien ikäihmisten käynteihin ohjaavia tekijöitä olivat sairauksien ja kaatumisten lisääntyminen sekä yleiskunnon heikkeneminen ikääntyessä ja psykososiaaliset tekijät. Ikäihmiset toivat esille terveyspalveluiden käyttöä ohjaavina tekijöinä myös terveydenhuollon henkilöstöstä ja terveyspalvelujärjestelmästä johtuvat käynnit. Terveydenhuollon henkilöstöön liitettiin kuulluksi tulemattomuuden tunne, luottamuksen puute sekä osaamattomuuden ja tarpeen kohtaamattomuus. Ammattilaiset kokivat myös terveyspalveluiden käyttöön ohjaavana tekijänä olevan turvallisuuden tunteen hakemisen terveyspalvelujärjestelmästä. Paljon terveyspalveluita käyttävien ikäihmisten ja heidän omaistensa mielestä terveyspalveluiden käytön vähentämistä oli vaikea itsearvioida tai sitä olisi voitu vähentää asiakkaan kokonaisvaltaisella hoidolla. He toivoivat saavansa laadukkaita palveluita ja kokonaisvaltaista hoitoa. Terveydenhuollon ammattilaisten näkemysten mukaan paljon terveyspalveluita käyttävien ikäihmisten terveyspalveluiden käyttöä voidaan vähentää kokonaisvaltaisella hoidolla, turvallisuuden tunteen luomisella ja terveydenhuollon toiminnan joustavuudella. Tutkimus tukee Oulun kaupungin Hyvinvointipalveluiden tavoitetta parantaa ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä tukevia palveluita asiakaslähtöisesti. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä paljon palveluita käyttävien asiakkaiden ja ikäihmisten hoitoa ja hoidon ohjausta. 18 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Sessio 3: Koulutusta, opetusta, oppimista ja ohjausta yhteistyöllä I S11: MONIKULTTUURISTEN JA -KIELELLISTEN HOITOTYÖN OPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA KLIINISESTÄ OPPIMISYMPÄRISTÖSTÄ: SYSTEMAATTINEN KATSAUS LAADULLISISTA TUTKIMUKSISTA Mikkonen, Kristina, TtM, yliopisto-opettaja, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikkö, Oulun yliopisto Elo, Satu, TtT, yliopistonlehtori, dosentti, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikkö, Oulun yliopisto Kääriäinen, Maria, TtT, professori ma., Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikkö, Oulun yliopisto Kansainvälinen muuttoliike, koulutus, globalisoituvat työmarkkinat ja monikulttuuriset yhteisöt ovat nopeasti kasvava ilmiö tämän päivän Suomessa. Saavuttaakseen hallitusohjelman kansainvälistämistavoitteen Suomesta on tullut yksi niistä harvoista Euroopan maista, jossa on useita englannin kielellä opetettavia koulutusohjelmia. Hoitotyön koulutusohjelmissa kliininen oppiminen on merkittävässä asemassa. Riittävän suomen tai ruotsin kielitaidon puutteen on osoitettu aiheuttavan esteitä opiskelijoiden kliinisessä oppimisessa ja aiheuttavan riskejä potilasturvallisuudelle. Opiskelijat ovat kokeneet turhautumista ja pettymystä. Englannin kielellä opetettavissa koulutusohjelmissa opetushenkilökunnan asenteissa on todettu haasteita kansainvälisiä opiskelijoita kohtaan. Lisää tutkimustietoa kansainvälisten opiskelijoiden kliinisen oppimisen tukemiseksi englannin kielellä opettavissa koulutusohjelmissa tarvitaan. Tämän systemaattiseen katsauksen tarkoituksena on kuvailla monikulttuuristen ja -kielellisten hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia oppimisestaan kliinisessä ympäristössä. Alkuperäistutkimukset haettiin seitsemästä tietokannasta (CINAHL, Medline Ovid, Scopus, Web of Science, Academic Search Premiere, Eric ja Cochrane Library) vuosilta 2000–2014. Kaksi tutkijaa valitsivat tutkimukset niiden otsikoiden, tiivistelmien ja kokotekstien pohjalta käyttäen ennalta määriteltyjen sisäänottokriteerien perusteella ja arvioivat alkuperäistutkimusten laadun toisistaan riippumatta. Lopullisen aineiston muodostivat 12 alkuperäistutkimusta. Monikulttuuristen ja -kielellisten hoitotyön opiskelijoiden oppimiskokemukset luokiteltiin seuraavasti: kokemukset harjoittelun toteutumisesta ja sen edellytyksistä, kokemukset muista opiskelijoista ja opiskelijaohjaajista, kokemukset oppilaitosten antamasta tuesta ja ohjeistuksesta. Opiskelijat kokevat sopeutumisen kliinisiin harjoittelupaikkoihin usein stressaavana. Harjoittelun toteutuminen kliinisessä ympäristössä vaatii enemmän aikaa, hyvää pedagogista valmistautumista/orientaatiota, aikaisempaa kulttuurillista ja kielellistä koulutusta sekä tukea opiskelijoille ja hoitotyössä kliiniselle henkilökunnalle. Monikulttuuristen ja -kielellisten opiskelijoiden oppimisen esteitä ei aina tunnistettu. Opiskelijoita pidettiin huonosti motivoituneina; opiskelijat kokivat erilaisuutensa raskaana, ja kohtasivat kielivaikeuksia. Hoitohenkilökunnan asenteet vaikuttivat opiskelijoiden kliinisen oppimisen tuloksiin. Kulttuurillista ja kielellistä lisäkoulutusta opiskelijoille ja hoitohenkilökunnalle pidettiin välttämättömänä monikulttuuristen ja -kielellisten opiskelijoiden kliinisen oppimisen kokemusten parantamiseksi. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa monikulttuuristen opiskelijoiden integraation edistämisessä, kulttuurillisen ja kielellisen lisäkoulutuksen laatimisessa sekä monikulttuuristen ja – kielellisten opiskelijoiden oppimiskokemusten parantamisessa. 19 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S12: YLEMMÄN AMMATTIKORKEAKOULUN OPISKELIJOIDEN, TYÖELÄMÄN EDUSTAJIEN JA OPETTAJIEN YHTEISTYÖN UUDET TUULET Kiviniemi Liisa, TtT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu Kuusipalo Jaana, KTT, yliopettaja Oulun ammattikorkeakoulu Korhonen Tanja, Suuhygienisti, ylemmän amk- tutkinnon opiskelija, Oulun ammattikorkeakoulu Sandelin Pirkko, TtT, yliopettaja Oulun ammattikorkeakoulu Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintojen yhtenä kehittämishaasteena on tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä opetuksen välinen toimiva integraatio. Tavoitteena on kytkeä tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä erilaisissa oppimisympäristöissä tehtävät opinnäytetyöt luontevaksi toteutukseksi. Oulun, Turun ja Vaasan ammattikorkeakouluissa toteutettavan tutkimuksen tarkoituksena on kuvata opiskelijoista, työelämän edustajista ja opettajista muodostetun fokusryhmän kokemuksia yhteistyöstä ylemmän ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio- (tki) oppimisympäristöissä. Lisäksi tarkoituksena on selvittää fokusryhmän mielipiteitä kolmikantamallin mukaisen yhteistyön kehittämisestä. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: millaisia kokemuksia fokusryhmällä on yhteistyöstä ylemmän ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio- (tki) oppimisympäristöissä? Miten opettajien, opiskelijoiden ja työpaikkojen edustajien yhteistyötä voidaan fokusryhmän mielestä kehittää? Tutkimus kuuluu valtakunnalliseen Opetusministeriön rahoittamaan Ylempi ammattikorkeakoulututkinto vahvaksi tki-vaikuttajaksi - kehittämishankkeeseen. Tässä tiivistelmässä kuvataan alustavat tulokset Oulun ammattikorkeakoulun osalta. Oulun fokusryhmän muodosti neljä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijaa, neljä työelämän edustajaa ja kolme opettajaa. Fokusryhmään jäseniä pyydettäessä tavoitteena oli ryhmä, joka tuottaa tietoa opiskelijoiden, opettajien ja työelämän edustajien yhteistyöstä eri näkökulmista. Tutkimus on laadullinen ja sen ensimmäinen aineisto kerättiin maaliskuussa 2015 fokusryhmäkeskustelun avulla. Se on aito keskustelutilanne, jolla on fokus ja selkeästi tunnistettava eteneminen. Aineisto kerättiin nauhoittamalla neljän fokusryhmään kuuluvan pienryhmän keskustelut ja näiden ryhmien yhteinen yhteenvetokeskustelu sekä kirjoittamalla yhteenvetokeskustelun ydinasiat papereille aineistonkeruutilaisuuden lopuksi tapahtuvaa yhteistulkintaa varten. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Alustavien tutkimustulosten mukaan fokusryhmään osallistuneet opiskelijat, työelämän edustajat ja opettajat pitivät toteutunutta yhteistyötä tuloksellisena, mutta lyhytjänteisenä. Yamk-koulutusta ja tutkintoja ei tunneta työelämässä. Tästä johtuen fokusryhmä piti kaikkien osapuolten yhteistyötä tärkeänä ylemmän ammattikorkeakoulutuksen ja tutkintojen tunnetuksi tekemisessä ja markkinoinnissa. Tätä yhteistyötä pidettiin tärkeänä myös kehittämistöiden tulosten aiempaa systemaattisemmassa levittämisessä. Fokusryhmään osallistujien mukaan osapuolten yhteistyön jatkuvuutta ja johdonmukaisuutta tukevat partneritoiminta, yhteisten säännöllisten tutkimus- ja kehittämistyön foorumien järjestäminen sekä työelämä- että korkeakoulukontekstissa. 20 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S13: HAASTEELLISET OPISKELIJAOHJAUSTILANTEET TERVEYSALALLA – OPISKELIJAOHJAAJIEN NÄKÖKULMA Juntunen Jonna, TtM, sairaanhoitaja, medisiininen tulosalue, Oulun yliopistollinen sairaala Ruotsalainen Heidi, TtM, tohtorikoulutettava, Oulu Medical research center, Oulun yliopisto Tuomikoski Annukka, TtM, opetuskoordinaattori, medisiininen tulosalue, Oulun yliopistollinen sairaala Kääriäinen Maria, TtT, professori (ma,) Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö Terveysalan koulutus sisältää olennaisena osana käytännön harjoittelua. Opiskelijaohjaus vaatii henkilöstöltä aikaa, ohjausosaamista ja henkilöstöresursseja. Opiskelijat tulevat harjoittelujaksolle erilaisilla työ-, koulutus- ja opiskelutaustoilla elämäntilanteista, jotka vaikuttavat opiskelijan oppimis- ja ohjaustarpeisiin. Opiskelijan henkilökohtaiset huolet, oppimisvaikeudet ja puutteelliset vuorovaikutustaidot sekä motivaatio-ongelmat voivat aiheuttaa opiskelijaohjaajalle tilanteita, jotka koetaan haasteellisiksi. Haasteellisesti toimiva opiskelija voi vaarantaa potilasturvallisuuden. Ilmiö tunnistetaan käytännön harjoitteluyksiköissä, mutta sen määrittely on vielä puutteellista. Tässä tutkimuksessa kuvataan haasteellisia opiskelijaohjaustilanteita opiskelijaohjaajien näkökulmasta. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä haasteellisista opiskelijaohjaustilanteista. Tutkimuksessa teemahaastateltiin opiskelijaohjaajia (n=18) ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Opiskelijaohjaajien käsitykset haasteellisista ohjaustilanteista liittyivät opiskelijan 1) heikkoon orientaatioon, 2) puutteellisiin oppimisvalmiuksiin, 3) heikkoon motivaatioon ja 4) epäammatilliseen toimintaan. Opiskelijan heikko orientaatio ilmeni keskittymisvaikeuksina ja valmistautumattomuutena harjoitteluun. Opiskelijan puutteellisiin oppimisvalmiuksiin liittyi opiskelijan itsearvioinnin vaikeudet, oppimisvaikeudet, palautteeseen suhtautuminen, puutteellinen aikaisempi osaaminen sekä itseohjautuvuuden haasteet. Opiskelijan heikkoa motivaatiota kuvasi opiskelijan halu suoriutua harjoittelusta mahdollisimman vähällä, hoitotyön arvostamattomuus sekä työtehtävien valikointi. Epäammatillinen toiminta ilmeni työelämän sääntöihin sitoutumattomuutena, sopimattomina vuorovaikutustaitoina sekä potilasturvallisuuden vaarantamisena. Opiskelijaohjaajat kuvasivat käsityksiään haasteellisista opiskelijaohjaustilanteista hyvin monipuolisesti. Tutkimus toi laajempaa ymmärrystä haasteellisista opiskelijaohjaustilanteista ja tuloksia voidaan hyödyntää tilanteiden tunnistamisessa sekä opiskelijaohjauskoulutuksen kehittämisessä. Jatkossa on tärkeää tutkia opiskelijoiden ja opettajien käsityksiä haasteellisista opiskelijaohjaustilanteista. 21 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S14: SAIRAANHOITAJIEN OPISKELIJAOHJAUSOSAAMINEN YLIOPISTOSAIRAALASSA –SYSTEMAATTINEN KIRJALLISUUSKATSAUS Tuomikoski Anna-Maria, TtM, TtT-opiskelija, opetuskoordinaattori, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Ruotsalainen Heidi, TtM, tohtorikoulutettava, Oulu Medical research center, Oulun yliopisto Maria Kääriäinen, professori (ma.), asiantuntija, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto, Oulun yliopistollinen sairaala Hoitotyön koulutus sisältää lähes 40 % käytännön harjoittelua. Harjoittelut tulee suorittaa aidoissa toimintaympäristöissä ja niiden tulee tapahtua alan ammattilaisten ohjauksessa. Opiskelijoita ohjaavien hoitajien ohjausosaamisella onkin erittäin suuri merkitys siihen, millaisia terveysalan ammattilaisia valmistuu ammattiin. Kuitenkaan opiskelijaohjaajien osaamisesta kansallisesti ei ole tutkimustietoa. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata yliopistosairaalassa toimivien sairaanhoitajien kokemuksia opiskelijaohjausosaamisesta. Ennen varsinaista tiedonhakua tehtiin alustavia hakuja Medline ja Cinahl –tietokantoihin, joissa käytettiin tietokantojen asiasanoja hakusanojen määrittelyä varten. Varsinaisessa tiedonhaussa käytettiin kaikkia tunnistettuja hakusanoja EBSCO-, PubMed-, ScienceDirect-, Cinahl-viitetietokantoissa sekä kotimaisessa Medic –viitetietokannassa, joista aineisto valitaan ennalta määriteltyjä sisäänotto- ja poissulkukriteerejä käyttämällä otsikoiden, tiivistelmien ja kokotekstien perusteella. Sisäänottokriteereitä ovat: laadullinen tutkimus, hoitotyön opiskelijoiden käytännön harjoittelussa ohjaavat sairaanhoitajat, sairaala, opiskelijaohjausosaaminen. Aineiston valinnan tekee kaksi tutkijaa itsenäisesti. Alkuperäistutkimusten laadun arvioi kaksi arvioijaa. Laadun arvioinnissa käytetään Joanna Briggs Instituutin (JBI) laadunarvioinnin kriteereitä laadullisille tutkimuksille. Alustavat kirjallisuuskatsauksen tulokset valmistuvat syksyllä 2015. 22 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S15: OPISKELIJAOHJAUSOSAAMISEEN YHTEYDESSÄ OLEVAT TEKIJÄT: KYSELY HOITOHENKILÖSTÖLLE Karjalainen Tuija, TtM, kätilö, Kuusamon terveyskeskus Ruotsalainen Heidi, TtM, tohtorikoulutettava, Oulu Medical research center, Oulun yliopisto Sivonen Pirkko, THM, opetuskoordinaattori, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Tuomikoski Anna-Maria, TtM, opetuskoordinaattori, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Huhtala Saija, TtM, opetuskoordinaattori, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Kääriäinen Maria, TtT, professori (ma.), asiantuntija, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto, Oulun yliopistollinen sairaala Ohjattu harjoittelu on sekä ajallisesti että sisällöllisesti keskeinen osa hoitotyön opintoja. Opiskelijaohjauksella on keskeinen merkitys harjoittelun onnistumiseen ja opiskelijan oppimiseen. Opiskelijaohjaus vaatii ohjaajalta ohjausosaamista, kuten pedagogisia taitoja, oppimisstrategioiden tuntemusta sekä palautteenanto- ja arviointiosaamista. Ohjausosaamiseen vaikuttaa ohjaajan taustatekijät. Tietoa taustatekijöiden yhteydestä opiskelijaohjausosaamiseen kokonaisuudessaan hoitohenkilöstön näkökulmasta on kansallisesti raportoitu vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata opiskelijaohjausosaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä hoitohenkilöstön arvioimana. Aineisto kerättiin kokonaistutkimuksena yhden yliopistollisen sairaalan hoitohenkilöstöltä (n=622) sähköpostikyselynä vuonna 2013. Mittarina käytettiin Opiskelijaohjausosaamisen –mittaria, jolla mitattiin taustamuuttujia sekä ohjausosaamista (opiskelijoiden oppimisprosessin tukeminen, ohjauksen tavoitteellisuus, ohjauskeskustelu, palautteenanto- ja arviointiosaaminen). Aineisto analysoitiin ristiintaulukoinnilla, yksisuuntaisella varianssianalyysillä ja Kruskall-Wallisin testillä. Hoitohenkilöstö arvioi osaavansa tukea tyydyttävästi opiskelijoiden oppimisprosessia. Opiskelijan tiedon prosessointia osasivat tukea parhaiten opiskelijaohjauskoulutuksen käyneet ja yli 20 min. päivittäin ohjaukseen aikaa käyttäneet. Opiskelijan kokonaisuuksien muodostamisen ja soveltamisen osasivat parhaiten opiskelijavastaavana toimivat, opiskelijaohjauskoulutuksen käyneet sekä yli 30 min. päivittäin ohjaukseen aikaa käyttäneet. Hoitohenkilöstö osasi tyydyttäväksi tavoitteellisen ohjauksen. Parhaimmaksi tavoitteellisuuden arvioivat opiskelijoiden omaohjaajat ja opiskelijavastaavat, opiskelijaohjauskoulutuksen käyneet sekä yli 30 min. päivittäin ohjaukseen aikaa käyttäneet. Hoitohenkilöstö arvioi ohjauskeskusteluosaamisensa tyydyttäväksi. Opiskelijavastaavat, opiskelijaohjauskoulutuksen käyneet sekä yli tunnin päivittäin ohjaukseen aikaa käyttäneet arvioivat vastavuoroisen, analyyttisen ja suunnitelmallisen ohjauskeskustelun muita paremmaksi. Opiskelijaohjaajat arvioivat palautteenanto- ja arviointiosaamisensa tyydyttäväksi. Parhaimmaksi sekä opiskelijalähtöisen että kehittävän palautteenannon ja arvioinnin arvioivat opiskelijavastaavat, opiskelijaohjauskoulutuksen käyneet ja yli 20 min. ohjaukseen aikaa käyttäneet. Johtopäätöksinä todetaan, että hoitohenkilöstön ohjauskoulutukseen sekä ohjaajan ja opiskelijan väliseen ohjauskeskusteluajan riittävyyteen tulee panostaa. Lisäksi opiskelijavastaavien ohjausosaamista tulee työyksiköissä hyödyntää. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää opiskelijaohjausosaamisen kehittämisessä työyksiköissä ja hoitotyön perus- ja täydennyskoulutuksissa. 23 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S16: MONIAMMATILLINEN OSASTOHARJOITTELU YLIOPISTOSAIRAALASSA Tuomikoski Annukka, TtM, opetuskoordinaattori, medisiininen tulosalue, Oulun yliopistollinen sairaala Tähtinen Tanja, TtM, opetuskoordinaattori, operatiivinen tulosalue, Oulun yliopistollinen sairaala Laitinen Arja, TtM, opiskelijakoordinaattori, lasten ja naisten tulosalue, Oulun yliopistollinen sairaala Tausta Sosiaali- ja terveysministeriön hoitotyön kehittämisryhmän tekemän ehdotuksen mukaisesti harjoittelujen käytäntöjä tulee kehittää niin, että ne tapahtuvat moniammatillisissa tiimeissä. Moniammatillisilla opetusmenetelmillä ja ympäristöjen kehittämisellä voidaan tukea sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja toimintatapojen edellyttämien yhteistyöosaamisen ja – käytäntöjen omaksumista jo koulutuksen aikana. Oulun yliopistollisessa sairaalassa on järjestetty moniammatillista osastoharjoittelua vuodesta 2011 lähtien yhteistyössä Oulun yliopiston ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun kanssa. Tarkoitus Moniammatillisen osastoharjoittelun tarkoituksena on, että opiskelija syventää tietojaan potilaan hoidosta yhdessä muiden ammattiryhmien opiskelijoiden kanssa. Harjoitteluviikon aikana työskennellään moniammatillisessa tiimissä ja opitaan sekä opetetaan toisia opiskelijoita. Lisäksi moniammatillinen osastoharjoittelu vahvistaa opiskelijan ammatti-identiteettiä ja auttaa näkemään oman ammattikuntansa roolin potilaan hoitoprosessissa. Toteutus Osastoharjoittelussa sairaanhoitaja- tai kätilöopiskelija työskenteli työparina lääketieteenopiskelijan kanssa. Joihinkin osastoharjoitteluihin osallistui myös fysioterapia- ja farmaseuttiopiskelijoita. Harjoittelun kesto oli 5 päivää ja se on toteutettu 10 kertaa. Opiskelijat hoitivat viikon aikana ohjattuna omaa potilasta. He tutustuivat yhdessä potilaan hoidon tarpeisiin ja suunnittelivat sekä toteuttivat kokonaisvaltaisesti potilaan hoitoa. Moniammatillista osastoharjoittelua toteutettiin keuhkosairauksien-, kardiologian-, prenataali-, gastrokirurgisella ja urologisella vuodeosastoilla. Opiskelijan ohjauksesta vastasivat hoitotyön ohjaajat yhdessä lääketieteen kliinisten opettajien kanssa. Ohjaukseen osallistuvat myös hoitotyön opettajat, fysioterapian opettajat ja sairaala apteekin proviisori. Tulokset Alustavien tulosten mukaan opiskelijat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä harjoitteluun ja oppiminen on ollut mielekkäämpää verrattuna normaaliin harjoitteluun. Opiskelijat oppivat toisilta ja oma ammattilliidentiteetti vahvistui harjoittelun aikana. Potilaat ovat olleet erittäin tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Johtopäätös Moniammatillinen osastoharjoittelu on hyvä tapa oppia moniammatillista työskentelyä jo opintojen aikana ja vahvistaa omaa ammatti-identiteettiä. 24 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Sessio 4: Palveluja, kuntoutusta ja terveyden edistämistä yhteistyöllä I S17: RAIHYJ- MITTARI LÄHIJOHTAJAN YMPÄRIVUOROKAUTISESSA HOIDOSSA TYÖVÄLINEENÄ TOIMINNAN ARVIOIMISESSA KOTI- JA Niemelä Katriina, TtK, suunnittelija, Oulun kaupunki, asiantuntija, GeroFuture Oy Taskinen Raija, TtK, osastonhoitaja, OYS Vähäkangas Pia, TtT, sotejohtaja, Pietarsaaren kaupunki, asiantuntija GeroFuture Oy Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Nieminen Pentti, FT, dosentti, Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, tietoteknologian ryhmä Turkki Leena, TtT, professori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Palvelujärjestelmää ja toimintaa koskevat kehittämishaasteet aiheuttavat vaatimuksia johtamiselle ja johtamisosaamiselle vanhuspalveluissa. Erityisesti kotihoidossa palvelujärjestelmiä on tärkeä rakentaa ja kehittää siten, että moniammatillinen toiminta tukee ikäihmisten selviytymistä, sopeutumista ja kuntoutumista. Näyttöön perustuva toiminta on kehittämistyössä avainasemassa, koska sen avulla on mahdollista parantaa hoitotuloksia, hoidon laatua ja toiminnan vaikuttavuutta. Tässä tutkimuksessa on hyödynnetty RAI (Resident Assessment Instrument)- järjestelmän tuottamaa tietoa näyttöön perustuvan tiedon lähteenä. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata koti- ja ympärivuorokautisen hoidon lähijohtajien käsityksiä hoitajien RAI- osaamisesta ja RAI- järjestelmän tuottaman tiedon hyödyntämisestä toiminnan johtamisessa. Tavoitteena on selvittää, millainen RAI- osaaminen hoitajilla on lähijohtajien arvion mukaan sekä miten RAIjärjestelmästä saatavaa tietoa hyödynnetään toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä koti- ja ympärivuorokautisessa hoidossa. Lisäksi tavoitteena on tuottaa tietoa lähijohtajille osaamisen johtamisen kehittämistyöhön erityisesti RAIjärjestelmää käyttäviin vanhuspalveluorganisaatioihin. Tutkimuskysymykset ovat 1) Millaiseksi lähijohtajat arvioivat hoitajien RAI- osaamisen, RAI- arvioinnin tekemiseen liittyvän toiminnan, hoito- ja kuntoutumissuunnitelman tekemiseen liittyvän osaamisen sekä toiminnan seurannan ja arvioinnin omissa yksiköissään? ja 2) Miten RAI- järjestelmän hyödyntäminen ja osaaminen eroavat koti- ja ympärivuorokautisessa hoidossa sekä kolmen kaupungin (Espoo, Helsinki ja Oulu) välillä? Aineisto kerättiin kolmen kaupungin vanhuspalveluissa työskenteleviltä lähijohtajilta (n=131). Aineistoa kuvailtiin keskiarvoina, keskihajontana ja prosenttiosuuksina. Mittarin sisältöalueiden välisiä eroja mitattiin riippumattomien ryhmien t-testillä. Tutkimuksessa saatiin uutta tietoa RAI- järjestelmän tuottaman tiedon yhdistämisestä henkilöstön osaamiseen, yksikön toimintamalleihin ja käytäntöihin, hoidon suunnitteluun sekä johtamiseen. Tulosten mukaan hyvälle osaamisen johtamisen tasolle ei päästy koti- eikä ympärivuorokautisessa hoidossa. Paremmin RAI- osaamisen johtaminen toteutui ympärivuorokautisessa hoidossa, ero kotihoitoon oli tilastollisesti merkitsevä. Merkittävimmät kehittämistarpeet liittyivät sekä koti- että ympärivuorokautisessa hoidossa hoidonsuunnitteluosaamiseen, RAI- arviointitietojen ajantasaisuuteen sekä hoitajien ja esimiesten motivaatioon liittyen RAI- järjestelmän käyttöön ja siitä saatavan tiedon hyödyntämiseen. Tutkimuksessa käytetty RAIHYJ- mittari toimi johtamisen työvälineenä ja tuotti tunnuslukuja lähijohtajien kehittämistyöhön ja toiminnan arviointiin. 25 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S18: TAVOITTEEN ASETTAMINEN KUNTOUTUSTYÖRYHMÄSSÄ Veijola, Arja, TtT, yliopettaja, OAMK Tausta: Vuosina 2011 – 2015 toteutettavassa CP-lasten ja nuorten kuntoutuksen ja seurannan kehittämisja tutkimushankeessa tuotetaan tietoa kuntoutuksen arviointi-ja suunnittelutyöryhmien toiminnasta. Hankkeessa ovat mukana Kuopion ja Oulun yliopistollisten sairaaloiden lastenneurologiset yksiköt sekä Valteri-verkostoon kuuluvat valtion oppimis- ja ohjauskeskukset Helsingissä, Oulussa ja Kuopiossa. Moniammatillisten työryhmien tarkoituksena on tuottaa kuntoutussuunnitelma CP-vammaiselle lapselle/nuorelle. Lasten ja nuorten kuntoutusta suunniteltaessa on aina huomioitava myös hänen perheensä. Kuntoutuksen lähtökohtana tulee olla lapsen/nuoren toimintakyvyn, mikä sisältää ICFviitekehyksen mukaan terveydellisen tilan, osallistumisen ja suoritukset sekä ympäristö- ja yksilötekijät, laaja-alaiseen arvioon pohjautuvat tavoitteet. Tarkoitus ja tutkimustehtävä: Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella ja kuvata miten kuntoutuksen arvioinnin ja suunnittelun moniammatillisessa työryhmässä tuotetaan tavoitteet. Tutkimustehtäviin saatujen vastausten kautta tuotetaan tietoa toimintakäytäntöjen muutokseen ja edelleen kehittämiseen. Tutkimuksella haetaan vastausta siihen, miten kuntoutustavoitteista puhutaan kuntoutustyöryhmissä? Aineiston keruu ja analyysi: Tutkimusaineisto muodostuu 13 videoidusta CP-vammaisen lapsen/nuoren moniammatillisen kuntoutuksen arviointi- ja suunnittelutyöryhmän kokouksesta. Kokousten kesto oli 6080 minuuttia. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä käyttäen NVivo 10 laadullisen aineiston analyysiohjelmaa. Tulokset: Moniammatillisissa kuntoutuksen arvioinnin ja suunnittelun työryhmissä voitiin tunnistaa kahdenlaista tavoitepuhetta, perhelähtöistä ja ulkokohtaista. Perhelähtöiselle tavoitepuheelle oli ominaista perheen tavoitteet ja täsmälliset tavoitteet. Perheen tavoitteet määrittyivät sekä vanhempien että lapsen/nuoren esittämiin tavoitteisiin. Täsmälliset tavoitteet tarkoittivat konkreettisia ja adekvaatteja tavoitteita, joiden määrittämisessä käytettiin joko GAS-menetelmää (Goal Attainment Scaling) tai COMPmittaria (Canadian Occupational Performance Measure). Ulkokohtaiselle tavoitteidenasettamispuheelle oli ominaista ammattihenkilöiden ehdotelmat, toisen käden tavoitteet, ammattilaisten tavoitteet ja asiayhteyteen liittyvät erilliset tavoitteet. Johtopäätökset: Kuntoutuksen arviointi- ja suunnittelupalaverit sisältävät CP-lapsen/nuoren kuntoutukseen kiinnittyvää tavoitepuhetta. Tavoitepuhe ei kuitenkaan paikantunut työryhmän työskentelyssä erilliseksi kokonaisuudeksi, vaan tavoitteista puhuttiin eri asiayhteyksissä hajanaisesti. Lapsen/nuoren ja perheen esittämät tavoitteet tulee nostaa selkeämmin suunnittelun lähtökohdiksi. Tavoitteita ei kerätty missään vaiheessa selkeästi omaksi kokonaisuudeksi, joihin suunniteltujen interventioiden tulisi kiinnittyä. Kuntoutuksen arviointi- ja suunnittelu työryhmien toimintaan on hyvä tuottaa selkeä palaverikäytäntö, missä määritetään miten palaverissa edetään, että mm. tavoitteet määritetään perhelähtöisesi ja selkeästi sekä kootaan yhteen suunnitelmaa ohjaavaksi kokonaisuudeksi. 26 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S19: VUODEOSASTOISTA AKTIIVISEEN ASUMISEEN Vähäkangas Pia, TtT, sotejohtaja, Pietarsaaren kaupunki, suunnittelija Gero Future Oy Niemelä Katriina TtM, suunnittelija, Oulun kaupunki, asiantuntija, Gero Future Oy Ympärivuorokautisessa hoidossa on tietoisesti panostettava kuntoutumista edistävän toiminnan kehittämiseen. Haasteet liittyvät erityisesti aktiivisesta kuntoutuksesta hyötyvien asiakkaiden tunnistamiseen, moniammatillisten toimintamallien, johtamisen ja johtamisosaamisen kehittämiseen. Kuntoutumista edistävien toimintamallien toteuttamiseksi ja ikääntyneen henkilön kuntoutumisen edistämiseksi tarvitaan tietoa asiakasrakenteen yhteydestä henkilöstöresursseihin sekä kuntoutumiseen liittyvistä hyvistä käytännöistä. Kustannusvaikuttavasti toteutettavan henkilöstöresurssien ohjauksen tueksi tarvitaan tietoa hoidon tuloksista ja niiden yhteydestä henkilöstömitoitukseen. Erityisesti tarvitaan uusia, innovatiivisia johtamisen malleja ja työvälineitä muutoksen johtamisen tueksi. Tämän tutkimuksen kiinnostuksen kohteena on ikääntyneiden henkilöiden kuntoutumisen mahdollisuus ja sen yhteys kuntoutumista edistävään hoitajan toimintaan ja sen johtamiseen. Tutkimuksessa haetaan vastausta seuraaviin kysymyksiin: (1) Keitä ovat ne henkilöt ympärivuorokautisessa hoidossa, jotka hyötyvät yksilöllisestä harjoittelusta ja kuntoutuksesta? (2) Miten kuntoutumista edistävät käytännöt näkyvät arjen toiminnassa ja millä perusteella entisestään niukkenevia henkilöstöresursseja kohdennetaan? (3) Miten aktiivinen arki toteutuu ympärivuorokautisessa hoidossa? Tutkimuksessa on analysoitu tilastollisin menetelmin (prosentit, keskiarvot, luottamusvälit) ympärivuorokautisen hoidon asiakasrakennetta, kuntoutumista edistävää hoitajan toimintaa ja sen tuloksia tekemällä poimintoja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Resident Assessment Instrument (RAI) aineistosta keväältä 2014 (n=13665). Vastaava tutkimus on tehty vanhainkotien osalta aikaisemmin vuoden 2009 RAI aineistolla (Vähäkangas ym. 2012). Yhteenvetona voidaan todeta, että kuntoutumista edistävä toiminta on lisääntynyt aikaisempiin mittauksiin verrattuna. Tulosten mukaan noin joka toisella ympärivuorokautisessa hoidossa olevalla ikääntyneellä henkilöllä on kuntoutumisen mahdollisuus. Toisaalta näyttää kuitenkin myös siltä, että kuntoutumista edistävä hoitajan toiminta ei kohdennu aina niihin henkilöihin, jotka kuntoutuksesta hyötyisivät. Tulosten mukaan erityisesti tehostetun palveluasumisen aktiivisen arjen mahdollistavia käytäntöjä tulisi kehittää. 27 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S20: KUNTOUTUKSEN YLEMPI AMMATTIKORKEAKOULUTUS KEHITTÄÄ TYÖELÄMÄÄ JA TUOTTAA UUTTA KUNTOUTUSOSAAMISTA Jämsä Ulla, TtT, kuntoutussuunnittelija, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Tausta ja tarkoitus: Vuonna 2008 aloitettiin työelämälähtöinen kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulutus, jonka tarkoituksena on kouluttaa asiantuntijoita muuttuvan kuntoutustoiminnan asiantuntija- ja johtotehtäviin. Työelämän muutokset aiheuttavat paineita ammattikorkeakoulutuksen kehittämiselle, nimenomaan koulutuksen ja työelämän yhteistyön lisäämiselle. Tutkimuksessa tutkittiin, minkälaista asiantuntijuutta kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulutus tuottaa. Tutkimuksella haettiin vastausta myös siihen, minkälaisia kuntoutustoimintaan liittyviä kehittämistehtäviä opiskelijat tekivät ja miten kehittämistehtävien kautta kuntoutustoiminta työyhteisöissä muuttui. Tutkimuksessa tutkittiin sekä opiskelijoiden että työyhteisöjen oppimista. Tutkimus antoi tietoa ylemmän ammattikorkeakouluopiskelun työelämälähtöisyydestä. Tutkimus tuotti uutta tietoa työyhteisötasolla tapahtuvasta oppimisesta. Tutkimustehtävät ja aineistonkeruu: Tutkimuskysymykset olivat 1. Miten opiskelijat kuvaavat työelämälähtöistä oppimista kuntoutuksen ylemmässä ammattikorkeakouluopiskelussa? 2. Millaista on oppiminen opiskelijoiden työyhteisöissä? Tutkimusaineisto kerättiin yhdestä kuntoutuksen koulutusohjelmasta vuosina 2010 ja 2011. Aineisto koostui esimiesten ja opiskelijoiden yksilöhaastatteluista (n=10), työntekijöiden ryhmähaastatteluista (n=5), opettajien ryhmähaastattelusta (n=1) ja opiskelijoiden työyhteisöjen yhteiskehittelypalavereista (n=5). Analyysimenetelmät: Tutkimuksen metodologia perustui kehittävään työntutkimukseen. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysillä. Keskeiset tulokset: Opiskelijoiden kuntoutusnäkemys muuttui koulutuksen aikana ammattiryhmäkohtaisesta näkemyksestä kohti laajempaa kuntoutustoiminnan asiantuntijuutta. Opiskelijoiden yksilö- ja asiakaslähtöinen näkökulma muuttui yhteisö- ja yhteiskuntalähtöisemmäksi. Opiskelijat saivat uusia valmiuksia kuntoutuskäytäntöjen arviointiin ja kuntoutustoiminnan kehittämistyöhön. Opiskelijat saivat valmiuksia muutosprosessien ohjaamiseen ja johtamiseen. Työyhteisöissä kehitettiin asiakaslähtöistä kuntoutustyötä ja rakennettiin yhteistä kuntoutustyön viitekehystä. Yhteinen kehittäminen edisti moniammatillista työskentelyä ja lisäsi työntekijöiden työhyvinvointia. Työyhteisöissä kehittäminen pohjautui teoreettisiin lähtökohtiin ja yhteisöllisyyteen. Tutkimus toi esille teoriaan ja tutkimukseen perustuvan tiedon merkityksen työkäytäntöjen kehittämisessä. Kehittämistarpeena tuli esille opettajan roolin vahvistaminen kehittämistyössä työyhteisöjen kanssa toteutuvana aitona yhteistyönä. Johtopäätökset: Kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulutus tuottaa työelämän tarvitsemaa uutta laajempaa ja syvällisempää kuntoutuksen asiantuntijuutta. Koulutus antaa mahdollisuuden kehittää kuntoutustyön käytäntöjä tutkimuksellisesti ja yhteisöllisesti. Työelämälähtöisen koulutuksen kehittämisen haasteena on ammattikorkeakouluopettajan ja työyhteisön välisen yhteistyön kehittäminen. Jatkossa tulisi kiinnittää yhä enemmän huomiota rajoja ylittävän yhteistyön tiivistämiseen ammattikorkeakoulun ja työelämän edustajien kesken. Opettajan roolin painopisteen tulisi siirtyä enemmän koulussa tapahtuvasta ohjaamisesta yhteistyön kehittämiseen kehittämistehtävän tekemisessä. 28 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Sessio 5: Yhteistyötä johtamiseen ja työelämän kehittämiseen I S21: HOITOTYÖN ESIMIESTYÖ UUDISTUU Kejonen Pirjo, FT, TtM, hallintoylihoitaja, PPSHP Alavahtola Eila, TtM, tulosalueen ylihoitaja, PPSHP Kehittämistyön lähtökohdat: Lähitulevaisuudessa terveydenhuollon johtamisen haasteina ovat muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteissa tapahtuvat uudistukset, kuntien tiukka taloudellinen tilanne sekä kansalaisten kasvavat odotukset. Muutoksia tulee tapahtumaan sekä terveydenhuollon toimintatavoissa että – ympäristöissä. Muutokset edellyttävät tietoista ja ammattimaista johtamista. Lähiesimies on näissä muutoksissa merkittävässä roolissa. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin strategiassa vuosille 2010– 2015 todetaan, että sairaanhoitopiirissä uudistetaan organisaation rakennetta tukemaan toiminnan ja talouden, osaamisen, verkostojen ja henkilöstön johtamista. Tavoitteet: Sairaanhoitopiirissä nimettiin Hoitotyön lähiesimiestyön kehittäminen – työryhmä, jonka tavoitteena oli tehdä esitys lähiesimiestyön rakenteiden ja lähiesimiesten tehtävien selkiyttämiseksi tulevaisuuden tarpeita paremmin vastaavaksi. Työryhmän tehtävänä oli laatia 2–4 ehdotusta esimiestyön tulevista rakenteista ja tehdä ehdotus esimiestehtävien työnjaosta tulevissa rakenteissa. Ehdotuksissa tuli huomioida sairaanhoitopiirin yksiköiden erilainen toiminta ja henkilöstön määrä. Toteutus: Työryhmä antoi oman raporttinsa joulukuussa 2014. Raportin pohjalta käynnistyi jatkotyöskentely hoitotyön johtoryhmässä. Maalis-huhtikuussa 2015 jokainen tulosalue esitti oman näkemyksensä hoitotyön lähiesimiestehtävien rakenteesta ja tehtävistä tuleviin tarpeisiin. Työryhmän raportin, tulosalueiden esitysten sekä yhteisen keskustelun pohjalta hoitotyön johtoryhmässä tehtiin yhteinen ja yhtenäinen linjaus tulevista hoitotyön esimiestyön rakenteista ja tehtävienjaosta Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Linjauksen mukaan sairaanhoitopiirissä on tulevaisuudessa käytössä kolme lähiesimiestyön rakennemallia erilaisiin toiminnallisiin tarpeisiin. Linjauksissa on määritelty myös lähiesimiestyön tehtävät ja tehtävienjako. Lähiesimiehen alaisen henkilöstön optimaalinen määrä on noin 20–40 työntekijää ja mikäli henkilöstömäärä olennaisesti kasvaa, tulee sopia järkevästä työnjaosta. Arviointi ja hyödyntäminen: Yhteisiä linjauksia tullaan hyödyntämään ja arvioimaan kehitettäessä hoitotyön esimiestyötä muun muassa Tulevaisuuden sairaala OYS 2030 tarpeisiin. 29 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S22: OSAAMISEN JOHTAMINEN TYÖYHTEISÖN KEHITTÄMISTYÖSSÄ KIRURGISELLA VUODEOSASTOLLA Kumavaara Sari, Yamk, apulaisosastonhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Sandelin Pirkko, TtT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu Kiviniemi Liisa, TtT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu Kehittämistyön lähtökohdat ja tavoitteet Suuri määrä sosiaali- ja terveysalan henkilöstöä siirtyy eläkkeelle lähivuosina. Niukentuneet henkilöstö- ja talousvoimavarat sekä työntekijöiden nopea vaihtuminen luovat haasteita potilaan turvallisen hoidon toteuttamiselle. Nämä suuret ja yhä nopeammin tapahtuvat muutokset edellyttävät sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tehokasta osaamisen johtamista. Tämän kehittämistyön tarkoituksena oli kuvata kirurgisen potilaan hoitotyön kehittämisessä tarvittavaa osaamisen johtamista sekä projekti-, ohjaus- ja sidosryhmän toimintaa kehittämistyön aikana. Kehittämistyön tavoitteena oli osaamisen vahvistaminen työyhteisön projektityössä ja tiedon tuottaminen toiminnan kehittämiseksi. Työyhteisön projektin lopputuotteena oli työyhteisön osaamista tukeva materiaali leikkaukseen tulevan potilaan hoitoketjuun sekä luoda lähiesimiehille osaamisen johtamista tukevaa materiaalia. Kehittämistyön eri vaiheissa vastattiin seuraaviin tutkimuskysymyksiin. Miten osaaminen, osaamisen johtaminen ja hoitotyön johtamisosaaminen määritellään tutkimuksissa ja kirjallisuudessa? Miten projekti, ohjaus- ja sidosryhmät toimivat kehittämistyön aikana? Millaista tukea projektiryhmä saa ohjausryhmältä kehittämistyön aikana? Millaisia ovat projektiryhmän kokemukset tulevaisuuden kehittämistyöstä? Toteutus ja aineistonkeruu Kehittämistyön ensimmäisessä vaiheessa aineisto kerättiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteita soveltaen. Toisen vaiheen aineisto kerättiin osallistuvalla havainnoinnilla ja kolmannen vaiheen aineisto kerättiin teemoitetulla kirjeellä tulevaisuutta muistellen. Tutkimusaineisto kerättiin lokakuun 2012 - toukokuu 2014 välisenä aikana. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysillä. Tulokset Kehittämistyön tulosten mukaan lähiesimiehen rooli oli merkittävä osaamisen johtamisessa. Osaamisen johtajana lähiesimies oli tukija, kehittäjä ja innostaja. Hän mahdollisti henkilökunnan koulutuksen, tuki ammatillista kasvua ja mahdollisti resurssit projektin toteuttamiseksi. Työyhteisön tuki koettiin myös tärkeäksi sekä projektiryhmän tuottaman tuotteen hyödyllisyys ja käyttökelpoisuus käytännön hoitotyössä. Ajan puute aiheutti ongelmia työn erivaiheissa. Arviointi ja hyödyntäminen Tämän työn tulosten soveltuvuutta ja käyttöarvoa voidaan hyödyntää missä tahansa työyksikössä. Kehittämistyön tuloksellisuus ja tehokkuus ovat hyviä, koska siinä saadaan kehitetyksi käytännöstä lähtevää toimintaa ja saadaan uusia toimivia työkaluja osaamisen kehittämisen tueksi. Tämän kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää päivittäisessä lähijohtamisen työssä osaamisen johtamisen kehittymisen näkökulmasta. 30 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S23: HENKILÖSTÖMITOITUS – TIETO KÄYTTÖÖN Lavander, Päivi, TtM, ylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Liljamo, Pia, TtM, erikoissuunnittelija, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Kejonen, Pirjo, FT, TtM, hallintoylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Kehittämistyön lähtökohdat Hoitotyön johtajien tehtävänä on varmistaa henkilöstön saatavuus sekä sen tehokas ja tarkoituksenmukainen käyttö. Tämä edellyttää mm. henkilöstöresurssien mitoittamista sekä tehtävien ja työnjaon uudistamista ja prosessien kriittistä tarkastelua. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä toteutettiin vuosina 2013-2014 henkilöstömitoitushanke, jossa tavoitteena oli määrittää hoitohenkilökunnan optimaalinen määrä ja rakenne suhteessa toimintaan. Tämän lisäksi tuotettiin tietoa yksiköiden toiminnasta ja työnjaosta. Tässä esityksessä tarkastellaan mitoituksen toteutumista, arviointia ja tiedon hyödyntämistä yhden yksikön - sisätautien poliklinikan - näkökulmasta. Toteutus Mitoitus toteutettiin yhteistyössä yksikön kanssa ja tietoa kerättiin poimimalla tunnuslukutietoja eri tietojärjestelmistä sekä haastattelemalla osastonhoitajaa ja hoitohenkilökuntaa. Mitoitus perustui avohoitokäynneistä tehtyyn laskelmaan. Käynnit eriteltiin käyntityypeittäin ja tarvittaessa huoneittain/resursseittain. Tämän jälkeen yksikön henkilökunta arvioi kuhunkin käyntiin kuluvan välillisen ja välittömän hoitotyön keston keskiarvon. Tästä laskettiin laskennallinen työpanostarve kutakin käyntityyppiä tai vastaanottohuonetta kohti vuodessa. Tämän lisäksi arvioitiin vielä välillisen työn osuus eli esim. ajanvarauksiin ja puhelintunteihin tarvittava työpanos. Tulokset Tulokset osoittivat että ammattiryhmien välinen työnjako ja työtehtävät eivät olleet tarkoituksenmukaisia. Sairaanhoitajilla oli paljon potilaiden ajanvaraukseen, hoidon suunnitteluun sekä aikojen siirtoon ja perumiseen liittyviä tehtäviä. Välillisen työn osuus oli huomattavan suuri. Myös yksikön sairaanhoitajien esiintuoma kokemus vahvisti saatua tulosta. Arviointi ja hyödyntäminen Mitoitushanke konkretisoi tehdyn työn, kun kunkin potilasryhmän hoitoon saatiin laskennallinen resurssitarve. Tämän jälkeen poliklinikalla käynnistyi oma kehittämisprojekti, jossa tarkasteltiin työnjakoa ja mietittiin uusia ratkaisuja sujuvampaan ja kunkin ammattiryhmän osaamisen huomioonottavaan työnjakoon. Hankkeen tulosten pohjalta tulee lähitulevaisuudessa panostaa poliklinikkatoimintojen laajempaan tarkasteluun ja kehittämiseen. Ajanvarausten, peruutusten ja siirtojen lisäksi tulee tarkastella ja arvioida mm. poliklinikoiden toimintakäytänteitä, henkilöstön työnjaollisia asioita sekä sihteerien tehtäväkuvia. Yhdenmukainen tietojenkeruu ja analysointi antavat hyvän pohjan tietojen vertailuun ja toiminnan yhtenäistämiseen tavoitteena laadukas, tarkoituksenmukainen ja potilasturvallinen hoito. 31 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S24: RÖNTGENHOITAJIEN KOKEMUKSIA AUTONOMISEEN TYÖVUOROSUUNNITTELUUN SIIRTYMISESTÄ KOLMIVUOROTYÖTÄ TEKEVÄSSÄ YKSIKÖSSÄ Heikkilä Heli, Röntgenhoitaja(YAMK), Apulaisosastonhoitaja, Oulun yliopistollinen sairaala Jussila Aino-Liisa, TtT, Lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu Sandelin Pirkko, TtT, Yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu Autonomisella työvuorosuunnittelulla tarkoitetaan työntekijöiden itse suunnittelemia työvuoroja työyhteisössä yhdessä sovittujen reunaehtojen puitteissa, noudattaen työaikalakia ja virka- ja työehtosopimuksia. Työntekijät suunnittelevat työvuoronsa huomioiden työyksikön toiminnan ja osaamisen riittävyyden jokaisessa työvuorossa. Työnantaja valvoo työvuorosuunnittelua ja ohjaa sekä seuraa reunaehtojen noudattamista. Autonominen työvuorosuunnittelu edellyttää työntekijöiden välistä luottamuksellista ja keskustelevaa työkulttuuria, missä työntekijä vastaa osaltaan toiminnan sujuvuudesta. Työaika-autonomiassa ajattelutapa siirtyy yksilön näkökulmasta työyhteisön näkökulmaan. Työntekijän rooli muuttuu aktiiviseksi ja vastuulliseksi työvuorojen suunnittelijaksi. Tässä tutkimuksessa selvitettiin röntgenhoitajien kokemuksia autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirtymisestä kolmivuorotyötä tekevässä yksikössä. Tutkimus on osa Oulun yliopistollisen sairaalan päivystysröntgenin työaika-autonomiahanketta. Röntgenhoitajille tehtiin kaksi sähköistä kyselyä, sisältäen sekä määrälliset että laadulliset osiot. Ensimmäinen aineisto kerättiin ennen työaika-autonomiaan siirtymistä (n=24). Tässä kyselyssä selvitettiin röntgenhoitajilta silloisen työvuorosuunnittelun ongelmakohtia ja odotuksia liittyen uuteen autonomiseen työvuorosuunnittelumalliin. Toinen aineisto kerättiin noin yhdeksän kuukautta autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirtymisen jälkeen (n=29), kun autonomista työvuorosuunnittelua oli jo toteutettu röntgenosastolla. Tässä kyselyssä selvitettiin röntgenhoitajien kokemuksia työaika-autonomiaan siirtymisen onnistumisesta ja autonomisen työvuorosuunnittelun toteutuksesta osastolla sekä autonomisen työvuorosuunnittelun vaikutuksista vuorotyötä tekevän röntgenhoitajan työn ergonomiaan. Molemmat aineistot käsiteltiin tilastollisesti. Kahden avoimen kysymyksen vastausten analysoinnissa käytettiin teemoittelua. Ensimmäisen kyselyn tulosten mukaan röntgenhoitajilla oli ennakkoluuloja, mutta myös odotuksia autonomista työvuorosuunnittelua kohtaan. Epäilyt kohdistuivat työvuorosuunnittelun tasapuolisuuden ja ergonomisuuden toteutumiseen, yhteistyöhengen löytymiseen, hiljaisimpien työntekijöiden syrjään jäämiseen ja osaamisen varmistumiseen jokaisessa työvuorossa. Osassa vastauksista oli positiivinen sävy ja usko autonomisen työvuorosuunnittelun mahdollisuuksiin. Toisen kyselyn tulosten mukaan ergonomisuus työssä parani autonomisen työ-vuorosuunnittelun myötä, jolloin työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen helpottui, työssä jaksaminen ja työmotivaatio lisääntyivät. Työvuorojen koettiin olevan tasapuolisempia kuin aiemmin ja tämän uskottiin vaikuttaneen positiivisesti työn mielekkyyteen. Lisäksi vuorovaikutus työntekijöiden keskuudessa lisääntyi. Tuloksia hyödynnetään autonomisen työaikasuunnittelun edelleen kehittämisessä kolmivuorotyötä tekevällä päivystysröntgenosastolla. Tuloksia voidaan hyödyntää myös työaikasuunnittelumuutoksen läpiviemisessä työyksiköissä sekä jaetun johtajuuden näkökulman juurruttamisessa autonomiseen työvuorosuunnitteluun. 32 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S25: HENKILÖSTÖMITOITUS NUORISOPSYKIATRISESSA YKSIKÖSSÄ – HOITOTYÖN SISÄLTÖ NÄKYVÄKSI Liljamo Pia, TtM, erikoissuunnittelija, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Vainiokangas Matti, TtM, osastonhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Lavander Päivi, TtM, ylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Kejonen Pirjo, FT, TtM, hallintoylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Kehittämistyön lähtökohdat ja tavoitteet Henkilöstön saatavuuteen ja osaamiseen vaikuttaminen on keskeinen asia tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja järjestettäessä. Uudistuvissa rakenteissa tämä edellyttää resurssitarpeiden ennakointia sekä nykyisten henkilöstöresurssien tarkoituksenmukaista mitoittamista. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (PPSHP) mitoitushankkeen (2013–2014) tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitohenkilöstön määrästä suhteessa toimintaa kuvaaviin tietoihin, verrata saatua tietoa nykyisiin henkilöstöresursseihin ja -rakenteeseen, ja näiden pohjalta määrittää yksiköille optimaalinen henkilöstömäärä. Laskentamallin pohjana käytettiin WHO:n (World Health Organisation) WISN-malliin (Workload Indicators of Staffing Need) pohjautuvaa laskentamallia. Hankkeessa mitoitettiin kaikki PPSHP:n yksiköt, mutta tässä esityksessä keskitytään psykiatrian vuodeosaston laskentamalliin ja kerrotaan, mistä tiedoista ja osatekijöistä laskenta koostui ja mikä merkitys tiedolla on ollut psykiatriselle hoitotyölle ja hoitotyön johtamiselle. Toteutus ja tulokset Psykiatrian yksiköissä laskenta toteutettiin syksyllä 2014 ja tarvittavat tunnuslukutiedot toiminnasta poimittiin ajalta 1.1.–30.6.2014. Kaikkien vuodeosastojen laskennan perusteet olivat tuotetuissa hoitopäivissä, toteutuneessa hoitajatyöpanoksessa ja olemassa olevien vakanssien määrässä. Näiden lisäksi psykiatrialla eri tiedonkeruu- ja laskentamallien avulla määriteltiin erittäin vaativan/aikaa vievän hoitotyön tarve (esim. 100 % psykiatrisen vierihoidon ja erilaisten rajoitusten aiheuttama lisähoidon tarve) sekä hoidollisen läsnäolon tarve. Kokonaislaskennan avulla saatiin tieto optimaalisesta työpanostarpeesta ja arvio henkilöstömäärän riittävyydestä nykyiseen ja mahdollisesti muuttuviin tarpeisiin. Arviointi ja tiedon hyödyntäminen Psykiatriset työyksiköt hyötyvät mitoituksen toteuttamisesta psykiatrisen työn läpinäkyväksi muuttumisesta, sillä aiemmin psykiatrista hoitotyötä ei ole syvällisesti analysoitu työn sisällön ja välttämättömän resurssitarpeen välisestä näkökulmasta. Hoitotyön mitoituksen myötä pystytään tuomaan tarkasteltavaksi osaston perustehtävän kannalta hoidolle välttämättömät tehtävät ja niihin tarvittava henkilöstöresurssimäärä. Johtamistyön kannalta mitoituksen toteuttaminen ohjaa työyksiköitä aiempaa laadukkaampaan resurssien hyödyntämiseen ja jakamiseen työyksikön ydintehtäviä toteutettaessa ja niitä kehitettäessä. 33 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S26: TYYTYMÄTTÖMYYS SAAMAANSA KOHTELUUN Mäkelä Mailis, TtT, osastonhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Kyngäs Helvi, THT, professori, Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Ylihoitaja (sv)/ Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Suomi oli ensimmäinen maa Euroopassa, joka sääti potilaan oikeudet laissa vuonna 1993. Laki muutti potilaan aseman hoidon kohteena olevasta objektista aktiiviseksi ja tasa-arvoiseksi toimijaksi. Potilaat ovat valmiita toimimaan omien oikeuksiensa puolesta. Eri palautteiden ja oikeusturvakeinojen määrät ovat lisääntyneet viime vuosina. Potilaslain mukaan terveyden- ja sairaanhoitoonsa tai siihen liittyvään kohteluunsa tyytymättömällä potilaalla on oikeus tehdä muistutus terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Potilas käyttää muistutusmenettelyä silloin, kun hän pyrkii korjaamaan havaitsemansa epäkohdan tai esittää vaatimuksen henkilökunnan tekemästä virheestä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mistä asioista muodostuu potilaan kokema tyytymättömyys saamaansa kohteluun terveydenhuollon palveluja käytettäessä. Tutkimuskysymys oli, mitkä asiat aiheuttavat potilaan kokemaa tyytymättömyyttä saamaansa kohteluun. Aineisto kerättiin sanomalehti Kalevan yleisönosaston mielipidekirjoituksista vuoden 2012 ajalta (n = 127) ja PPSHP: n saapuneista ja saatavilla olevista muistutuksista vuosilta 1993–2012 (n = 956). Aineisto analysoitiin induktiivisellä sisällönanalyysillä. Analyysiä jatkettiin aineiston kvantifioinnilla, jonka jälkeen tulokset voitiin esittää myös lukumäärinä ja prosentteina. Sanomalehden yleisönosaston mielipidekirjoituksissa esiintyi tyytymättömyyttä terveydenhuollon palveluihin. Kirjoittajista oli saamaansa kohteluun tyytymättömiä 14 % ja sekä hoitoon ja kohteluun tyytymättömiä 18 %. Kolmasosa muistutuksen tekijöistä (33 %) oli tyytymättömiä saamaansa kohteluun, joka ilmeni potilaan kokemuksena alistamisesta, henkisestä väkivallasta, epäammatillisesta käyttäytymisestä sekä koskemattomuuden loukkaamisesta. Näistä muistutuksista oli potilaiden itsensä tekemiä 63 %, omaisten tekemiä 22 % ja vanhempien tekemiä 14 %. Alistamista koettiin tapahtuvan eniten lääkärin taholta ja fyysisen koskemattomuuden loukkauksia hoitohenkilökunnan taholta. Tutkimuksen tuloksissa ilmenee, että potilastyytyväisyyden ja potilaan kohtelun kannalta merkityksellisiä asioita ovat potilaan kuunteleminen sekä ammatillinen ja ystävällinen kohtaaminen. Potilaslain mukaisia muistutuksia ei ole aikaisemmin tutkittu. Tutkimuksen kannalta merkityksellistä on, että hoito ja kohtelu voidaan erottaa toisistaan, jolloin niiden kehittäminen on tarkoituksenmukaisempaan. Tutkimus antaa uutta tietoa potilaan kohtaamiseen ja hoitotyön kehittämiseen. 34 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Perjantain 24.9.2015 sessioiden tiivistelmät (S27-S50) Sessio 6: Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen II S27: VAUVAMYÖNTEISYYDEN NYKYTILA SUOMESSA VASTASYNTYNEEN IHOKONTAKTIN TOTEUTUMISEN OSALTA Hakala Mervi, TtM, TtT-koulutettava, kätilö, vs aoh, Oulaskankaan sairaala, PPSHP Kaakinen Pirjo, TtT, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Kääriäinen Maria, TtT, professori ma., Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Elo Satu TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Vauvamyönteisyydellä tarkoitetaan imetyksen suojelemista, edistämistä ja tukemista kaikissa paikoissa, joissa hoidetaan raskaana olevia, synnyttäviä, synnyttäneitä ja imeväisikäisiä lapsia. Imetyksen huolestuttavan vähentymisen johdosta The World Health Organization ja Unicef julkaisivat vuonna 1991 maailmanlaajuisen Baby Friendly Hospital Initiative- toimintaohjelman (BFHI). Vauvamyönteisistä sairaaloista löytyvät selkeät ohjeistukset hoitajille imetyksen tukemiseen ja sen seurauksena sairaaloissa toimitaan eri tavalla kuin ei-vauvamyönteisissä sairaaloissa. Synnytyssairaalan imetystä edistäviä vauvamyönteisiä hoitokäytäntöjä ovat varhainen ihokontakti, ensi-imetys, imetysasentojen ohjaus, vauvan imemisotteen tarkastaminen, ympärivuorokautinen vierihoito, lapsentahtinen imetys sekä täysimetykseen tukeminen. Suomessa ihokontaktin toteutumisen tutkimukset ovat keskittyneet Etelä-Suomen alueelle ja tulosten mukaan ihokontakti toteutuu siellä 87 %:sti Ihokontaktin valitsemisen perusteluna on aiheen vähäinen tutkimustieto valtakunnallisesti. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata vauvamyönteisyyden nykytilaa Suomen synnytyssairaaloissa ihokontaktin toteutumisen osalta. Tutkimuksen tuomaa tietoa voidaan hyödyntää synnytyssalihenkilökunnan jokapäiväisessä työssä vastasyntyneiden ja synnyttäneiden äitien parissa. Tutkimuskysymykset ovat: Miten ihokontakti Suomen synnytyssairaaloissa toteutuu kätilöiden ja äitien kuvaamana? Mitkä taustatekijät ovat yhteydessä ihokontaktin toteutumiseen? Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja aineisto muodostuu yhden viikon aikana synnyttäneistä äideistä (n=111) ja heitä synnytyssalissa hoitaneista kätilöistä (n=272) kahdeksassa Suomen synnytyssairaalassa. Vastausprosentti äitien osalta oli 59 ja kätilöiden osalta 57. Synnytyssairaalat valittiin satunnaisotannalla kaikista Suomen synnytyssairaaloista siten, että mukaan tuli kaksi sairaalaa kustakin THL:n asettamasta sairaalatyypistä. Strukturoidut kysymykset analysoitiin tilastollisin menetelmin ja avoimet kysymykset luokiteltiin sisällön erittelyllä. Tulosten mukaan ihokontakti toteutui äidin ja vastasyntyneen välillä hyvin alatiesynnytysten jälkeen. Isän ja vastasyntyneen välinen ihokontakti toteutui selkeästi vähemmän ja enimmäkseen keisarileikkauksen jälkeen. Ihokontakti alkoi keskimäärin kuuden minuutin iässä ja kesti puolitoista tuntia. Äideistä 85 %:a piti ihokontaktia erittäin positiivisena. Ihokontakti estyi enimmäkseen keisarileikkauksen ja vauvan vointiin liittyvien syiden takia. Useat tekijät olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä ihokontaktin toteutumiseen. Tutkimuksen mukaan ihokontaktin toteutumiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota juuri keisarileikattujen vastasyntyneiden osalta. 35 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S28: VANHEMPIEN KÄSITYKSIÄ LAPSENSA KIVUNHOITOON OSALLISTUMISTA EDISTÄNEISTÄ TEKIJÖISTÄ VASTASYNTYNEIDEN TEHO-OSASTOLLA Palomaa Anna-Kaija, TtM-opiskelija, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Korhonen Anne, TtT, kliinisen hoitotieteen asiantuntija, Oulun yliopistollinen sairaala Pölkki Tarja, TtT, dosentti, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Tutkimuksen tausta. Vastasyntynyt lapsi kokee kipua osana tehohoitoa. Vanhemmat ovat huolissaan kivun haittavaikutuksista, kipulääkityksen riittävyydestä ja sivuvaikutuksista, ja kokevat turhautuneisuutta, kun eivät voi toteuttaa vanhemman suojelevaa roolia. Useat vanhemmat ovat ilmaisseet halukkuutensa osallistua lapsensa kivunlievitykseen. Perhekeskeisen hoitotyön periaatteiden mukaisesti vanhemmilla on oikeus osallistua lapsensa hoitoon ja sitä koskevaan päätöksentekoon haluamallaan tavalla. Vanhempien osallistumisesta vastasyntyneen lapsensa kivunhoitoon vaikuttavista tekijöistä on vähän tutkimustietoa. Tutkimuksen tarkoitus. Tutkimuksessa kuvataan vanhempien käsityksiä lapsensa kivunhoitoon osallistumiseen edistävistä tekijöistä vastasyntyneiden teho-osastolla. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä interventioita, joilla voidaan edistää vanhempien osallistumista lapsensa kivunlievitykseen tehohoitoympäristössä ja tukea normaaliin vanhemmuuteen kasvamista. Aineisto ja menetelmät. Tutkimusaineisto muodostui kyselylomakkeen avoimien kysymysten vastuksista. Kyselylomakkeet lähetettiin vuosien 2012–2013 aikana vanhemmille (N=328), joiden vastasyntynyt lapsi oli hoidossa Suomen yliopistosairaalan yksikössä, jossa hoidetaan tehohoitoa tai tehovalvontaa tarvitsevia vastasyntyneitä ja keskosia. Yksiköihin (n=7) lähetetyistä lomakkeista palautui 182 lomaketta, joista 5 jouduttiin hylkäämään puuttuvien tietojen vuoksi. Kyselylomakkeen avoimiin kysymyksiin vastasi 140 vanhempaa (79% kaikista vastanneista). Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Lisäksi aineisto kvantifioitiin laskemalla kuinka monta kertaa tietyn luokan sisältämä asia ilmeni aineistossa. Tulokset. Tutkimustulosten mukaan vanhempien lapsensa kivunhoitoon osallistumista edistävät tekijät muodostuivat viidestä pääluokasta. Kivunhoitoon osallistumista edisti vanhemman saama ohjaus henkilökunnalta, vanhemman tietoisuus omasta roolistaan, vanhemman motivaatio osallistua kivunlievitykseen, vanhemman osallistumista edistävä ympäristö sekä toimiva kommunikaatio. Vanhemman saama ohjaus henkilökunnalta muodostui suurimmaksi luokaksi (41% maininnoista). Vanhemmat kokivat, että tiedonsaanti, monipuoliset ohjausmenetelmät, yksilöllisten ohjaustarpeiden huomioiminen ja ohjaamiseen käytetty aika edistivät heidän osallistumistaan. Johtopäätökset. Hoitohenkilökunnan on tärkeää ymmärtää vanhempien osallistumisen merkitys ja korostaa vanhempien mahdollisuutta osallistua vastasyntyneen kivunlievitykseen heidän toivomallaan tavalla. Lisäksi on oleellista ottaa huomioon vanhempien yksilölliset ohjauksen tarpeet sekä kannustaa ja rohkaista vanhempia olemaan läsnä ja osallistumaan kivunhoitoon. 36 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 ES29: MOTIONAALINEN TUKI SYNNYTYKSESSÄ AUTTAA PARHAITEN POHJOISSUOMALAISIA ÄITEJÄ Pirkko Nikula, TtM, osastonhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Helena Laukkala, FM, tilastotieteilijä, Lapin yliopisto Tarja Pölkki, TtT, dosentti, Oulun yliopisto Tausta. Synnytyskivun helpottamiseksi turvaudutaan yhä useammin erilaisiin lääkkeellisiin kivunlievitysmenetelmiin ja toimenpiteisiin, jotka voivat lisätä operatiivisen synnytyksen riskiä. Tavoitteena on kuitenkin luonnollinen syntymä, jossa vältetään tarpeetonta puuttumista synnytyksen kulkuun. Kansainvälisten tutkimusten mukaan synnytyksenaikaisella kokonaisvaltaisella tuella on osoitettu olevan monia positiivisia vaikutuksia, mutta Suomessa aiheesta on edelleen vähän tutkimustietoa. Tarkoitus ja tutkimusongelmat. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata pohjoissuomalaisten äitien käsityksiä saamastaan synnytyksenaikaisesta tuesta. Tutkimuskysymykset olivat: (1) minkälainen tuki auttaa äitejä synnytyksen aikana ja (2) mitkä taustatekijöistä ovat yhteydessä synnytystuen muotoihin, jotka auttoivat äitejä parhaiten synnytyksen aikana. Tutkimusaineisto ja -menetelmät. Tutkimus oli kuvaileva, korrelatiivinen poikkileikkaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin kansainvälisesti luotettavalla Bryanton Adaptation of Nursing Support In Labormittarilla (BANSILQ) erään pohjoissuomalaisen sairaalan lapsivuodeosastolta keväällä 2012. Kyselylomakkeet jaettiin sairaalassa synnyttäneille äideille (N = 300), jotka palauttivat lomakkeet osastolla oloaikanaan (n = 260). Vastausprosentti oli 87 %. Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Tutkimukselle saatiin eettisen toimikunnan puoltava lausunto ja äidit allekirjoittivat suostumuksen halukkuudestaan osallistua tutkimukseen. Tulokset. Äitien arvioinneissa kaikki kolme tuen osa-aluetta (emotionaalinen, tiedollinen ja konkreettinen tuki) olivat tärkeitä, joista emotionaalinen tuki osoittautui auttavimmaksi synnytyksen aikana. Kätilön yksittäisistä toiminnoista erityisesti ”kehuminen” (ka 4,77), ” hoitaminen yksilöllisesti” (ka 4,75) ja ”vastaaminen totuudenmukaisesti ja ymmärrettävästi ” (ka 4,71) auttoivat parhaiten synnytyksen aikana. Taustatekijöistä tilastollisesti merkitsevä yhteys oli positiivisen synnytyskokemuksen ja emotionaalisen (p < 0.001), konkreettisen (p < 0.001) ja tiedollisen (p = 0.006) tuen välillä sekä synnyttäneisyyden ja tiedollisen tuen välillä (p = 0.049). Johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että emotionaalinen, tiedollinen ja konkreettinen tuki ovat yhteydessä positiiviseen synnytyskokemukseen. Käytännön hoitotyössä synnytyksenaikainen tuki tulisi mahdollistaa jokaiselle synnyttävälle naiselle, ottaen huomioon erityisesti ensisynnyttäjät. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kätilötyössä sekä kehitettäessä synnytyksenaikainen tuen malli näyttöön perustuen. 37 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S30: PIENIN ASKELIN ETEENPÄIN – IMETYSOHJAUS TERVEYDENHOITAJIEN KUVAAMANA Stolt Jaana, KM, sairaanhoitaja (YAMK), Lapin ammattikorkeakoulu, Paloste Airi, KT, Yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu Tutkielma on osa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä, Oulun yliopistollisessa sairaalassa, naisten ja lasten tulosalueella toteutettavaa imetyksen edistämisen kehittämishanketta (2013–2017). Tutkielman tarkoituksena oli kuvata terveydenhoitajien käsityksiä imetysohjauksesta neuvolassa ja synnytysosastolla. Tutkielman tarkoituksena oli myös selvittää terveydenhoitajien käsityksiä imetysohjauksessa tehtävästä yhteistyöstä synnytysosaston ja neuvolan välillä. Tutkielman tavoitteena oli saada tietoa siitä, millä tavalla imetysohjaus toteutuu neuvolatyössä ja millä tavalla käytännöt ovat yhteneväiset synnytysosaston ja neuvolan välillä. Saadun tiedon avulla on mahdollista kehittää imetysohjauksen yhteneväisyyttä ja laatua. Tutkielmassa käytettiin laadullista lähestymistapaa. Tutkittavat olivat terveydenhoitajia (6) kahdesta eri Oulun kaupungin neuvolasta. Aineistonkeruussa käytettiin teemahaastattelua ja aineisto analysoitiin induktiivisesti sisällön analyysillä. Tulosten mukaan terveydenhoitajat kuvaavat imetysohjauksen sisällön neuvolassa olevan epäyhtenäinen, koska yleisiä sitä ohjaavia tavoitteita ei ole määritelty. Imetysohjaus aloitetaan äitiysneuvolassa ensimmäisellä käynnillä ja siihen palataan lähellä synnytystä. Ensisynnyttäjät osallistuvat perhevalmennukseen, jonka yhtenä aiheena on imetys. Kotikäynti on tärkeä synnytyksen jälkeisessä imetysohjauksessa. Terveydenhoitajien käsitys synnytysosastolla toteutettavasta imetysohjauksesta perustuu äitien heille kertomiin kokemuksiin. Terveydenhoitajat näkevät tärkeänä yhteistyön kehittämiskohteena imetysohjauksen kirjaamisen ja tiedonkulun parantamisen neuvolan ja synnytysosaston välillä. Imetysohjauksen kehittäminen vaatii johdon tukea ja nykyistä tiiviimpää ja monipuolisempaa yhteistyötä neuvolan ja synnytysosaston välillä. Imetyksen edistäminen vaatii yhtenäisiä tavoitteita eri toimijoiden kesken. Se vaatii myös jatkuvaa koulutusta ja tietotaidon päivittämistä. Imetyksen suojelu on kaikkien äitiyshuollossa ja synnyttäneiden äitien hoitotyössä toimivien tahojen yhteinen asia. Imetykseen tarvitaan ammatillista ohjausta. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää laadittaessa paikallista yhtenäistä imetysohjausketjua. 38 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Sessio 7: Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistäminen II ja vaikuttava kliininen hoitotyö S31: LÄÄKKEETTÖMÄT KIVUNHOITOMENETELMÄT SYÖPÄÄ SAIRASTAVIEN SAATTOHOITOVAIHEESSA OLEVIEN POTILAIDEN KIVUN HOIDOSSA Minna Hökkä, TtM, TtT-opiskelija, Oulun yliopiston tutkijakoulu Pirjo Kaakinen, TtT, yliopistonlehtori (ma), Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Tarja Pölkki TtT, dosentti, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Tausta. Maailmanlaajuisesti syöpä on johtava kuolinsyy ja kipu on syövän yleisin oire. Tutkimusten mukaan kipu on usein pelätty oire, joka heikentää saattohoidossa olevan potilaan elämänlaatua. Laajoissa seurantatutkimuksissa on osoitettu, että kivunhoidossa on edelleen kehitettävää. Vaikka syöpäkivun hoidossa lääkehoito on keskeinen kulmakivi hoidon onnistumisen kannalta, on lääkehoidon optimoinnin jälkeen suositeltavaa käyttää myös lääkkeettömiä hoitokeinoja potilaiden kokonaisvaltaisen kivun hallitsemiseksi. Kokoavaa tutkimustietoa lääkkeettömien menetelmien hyödyistä ja haitoista ei kuitenkaan ole olemassa, vaikka niitä käytetään laajasti kivunhoidossa. Tarkoitus ja tutkimuskysymykset. Tutkimuksen tarkoitus oli arvioida ja tehdä synteesiä syöpää sairastavan saattohoitovaiheessa olevan potilaan kivunhoidossa käytettävien lääkkeettömien keinojen vaikuttavuudesta ja turvallisuudesta. Tutkimuskysymykset olivat: (1) mitkä lääkkeettömistä kivunhoitomenetelmistä ovat tehokkaita syöpää sairastavien potilaiden kivunhoidossa? ja (2) mitkä näistä menetelmistä ovat turvallisia hoitokeinoja saattohoitovaiheessa olevan syöpää sairastavan potilaan kivunhoidossa? Aineisto ja menetelmät. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku toteutettiin CINAHL-, MEDIC-, MEDLINE- ja PsycINFO-tietokannoista marraskuun 2012 − tammikuun 2013 aikana. Lisäksi alkuperäistutkimuksia haettiin manuaalisella haulla. Haku tuotti yhteensä 463 artikkelia, joista katsaukseen valikoitui kaksivaiheisen valintaprosessin ja laadunarvioinnin jälkeen yhdeksän RCT- ja kaksi kvasikokeellista tutkimusta (n = 11). Tulokset. Tutkimuksen tuloksissa selvisi, että esimerkiksi hieronnalla ja TENS-menetelmällä oli rajoitettua näyttöä siitä, että ne vähensivät syöpää sairastavan potilaan kipua lyhyellä aikavälillä. Varsin vähän haittavaikutuksia tutkimuksissa oli raportoitu lääkkeettömien kivunhoitomenetelmien käytön yhteydessä. Systemaattisesti haittavaikutuksia hoitomenetelmistä oli kerätty kuudessa tutkimuksessa. Tutkimusten vähäinen määrä, lyhyet seuranta-ajat ja pienet koe- ja kontrolliryhmät aiheuttivat sen, että riittävää näyttöä menetelmien tehosta ja turvallisuudesta ei voitu osoittaa. Johtopäätökset. Katsauksen tulosten mukaan tarvitaan lisää tutkimusnäyttöä lääkkeettömien hoitokeinojen tehokkuudesta ja turvallisuudesta syöpää sairastavan saattohoitovaiheessa olevan potilaan kivunhoidossa. Tulokset osoittivat, että joillakin menetelmillä oli välitön ja lyhytaikainen vaikutus kivun lievittymiseen. Jatkossa aiheesta on tärkeää tuottaa myös laadullista tutkimustietoa potilaiden näkökulmasta. 39 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S32: SUOLISTOSYÖPÄPOTILAAN PREOPERATIIVINEN OHJAUS Siik, Kirsti, TtK, TtM -opiskelija, esh, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Kääriäinen, Maria, TtT, professori ma., Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Elo, Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Suolistosyövät ovat yleistyvä syöpälaji niin Suomessa kuin maailmallakin. Ensisijainen hoito on aina kasvaimen poistaminen. Uusien leikkaustekniikoiden ja kehittyneiden anestesiaja kivunhoitomahdollisuuksien avulla pyritään minimoimaan leikkauksen aiheuttamaa stressiä potilaissa ja ehkäisemään jo ennakolta mahdollisia ongelmia. Nopean kotiuttamisen mahdollistumisen myötä hoitojaksot sairaalassa ovat lyhentyneet. Terveydenhuollon ammattilaisten onkin aloitettava potilaan ohjaus jo ennen leikkausta, jotta potilas saisi kaiken tarvitsemansa tiedon ja tuen. Merkittävä osa suolistosyöpäpotilaista on ikääntyneitä, jolloin onnistunut ohjaus on kotona selviämisen ja nopean toipumisen kannalta erittäin keskeisessä asemassa. Terveydenhuollon ammattilaisilta edellytetään hyvää kirjallista ja potilaan taustan ja aikaisemmat kokemukset huomioivaa suullista ohjausta. Suolistosyöpäpotilaiden preoperatiivista ohjausta on tutkittu kansainvälisesti niukasti ja Suomessa ei lainkaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata terveydenhuollon ammattilaisten käsityksiä suolistosyöpäpotilaiden preoperatiivisesta ohjauksesta. Tavoitteena on saada tietoa preoperatiivisen ohjauksen kehittämiseen. Aineisto kerättiin haastattelemalla (n=26) ohjaukseen osallistuvia terveydenhuollon ammattilaisia kolmen sairaanhoitopiirin alueella. Haastattelut toteutettiin teemoihin (ohjauksen toteutuminen, sisällöt ja kehittämishaasteet) perustuvina ryhmä- ja yksilöhaastatteluina ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä. Alustavien tulosten mukaan preoperatiivisessa ohjauksessa keskeistä on potilaan psykososiaalinen tukeminen elämään sairautensa kanssa ja valmistautuessaan leikkaukseen. Potilaat kaipaavat tulevaisuuteen rohkaisemista sekä henkistä ja sosiaalista tukemista. Tärkeää on myös tyydyttää potilaiden tiedolliset tarpeet. Heidän pitää saada tietoja itse sairaudesta ja sen hoidosta, ennusteesta ja hoitoprosessista. Ohjauksen sisällön kolmas ulottuvuus liittyy ohjauksen kaksisuuntaiseen luonteeseen. Potilaalta saatujen tietojen ja potilaan tarpeisiin suhteutetun ohjauksen avulla pyritään varmistamaan turvallinen leikkaus. Tarkemmat tulokset raportoidaan hoitotiedepäivillä. Tuotetun tiedon avulla on mahdollista kehittää suolistosyöpäpotilaiden ohjauksen sisältöä paremmin potilaiden tarpeita vastaavaksi ja potilaiden omaksumiskyvyn paremmin huomioivaksi. Tuloksia voidaan käyttää myös henkilöstön ohjausosaamisen kehittämiseen. 40 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S33: KAKSIPORTAINEN VUOROVAIKUTTEINEN KOULUTUSMALLI HOITAJIEN TEKEMIEN VIERITUTKIMUSTEN LAADUN PARANTAMISEKSI. VEREN GLUKOOSIMÄÄRITYKSEN LAATU PITKÄLLÄ AIKAJAKSOLLA Liisa Lehto, TtT, Vieritutkimusasiantuntija, Nordlab, Oulu Aini Bloigu, Luk, Suunnittelija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Oulu Eeva Liikanen, TtT, koulutuspäällikkö, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu Aimo Ruokonen, Kliinisen kemia emeritusprofessori, Oulun yliopisto Tutkimusten ja raporttien mukaan hoitajia (mm. sairaanhoitajat, lähihoitajat) on koulutettu hyvin erilaisilla metodeilla ja malleilla tekemään vieritutkimuksia (entinen nimi pikakoe). Nämä koulutukset on toteutettu tai ainakin suunniteltu yhteistyössä laboratorioammattilaisten kanssa. Kaksiportainen, vuorovaikutteinen koulutus- ja hallintomalli kehitettiin hoitajien tekemien vieritutkimusten laadun parantamiseksi Oulun yliopistollisessa sairaalassa (Oys) yhteistyössä laboratorioammattilaisten ja hoitoyksiköiden edustajien kanssa. Mallia sovellettiin veren glukoosin määrittämiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää koulutusmallin vaikutusta hoitajien tekemien verenglukoosimääritysten laatuun pitkän ajanjakson aikana yliopistollisessa sairaalassa ja perusterveydenhuollon alueella. Tutkimuksessa verrattiin kaksiportaisella vuorovaikutteisella koulutusmallilla koulutettujen Oys:n ja Oulun kaupungin yksiköiden hoitajien sekä Oys:n laboratorion (nykyisin Nordlab, Oulu) laboratoriohoitajien sisäisen kontrollin tuloksia vuosina 2010, 2011 ja 2012. Koulutuksen vaikutusta määritysten laatuun tutkittiin käyttäen tilastollista menetelmää. Kahdella eri verenglukoosimittarilla, Ascensia Contour ja Contour, saadut sisäisen kontrollin tulokset (yhteensä 16219) luokiteltiin mittareiden, eri yksiköiden hoitajien sekä käytössä olleiden liuskaerin mukaan. Kaksiportaisella koulutusmallilla koulutettujen hoitajien hyvä verenglukoosimittausten analyyttinen laatutaso säilyi pitkällä ajanjaksolla sekä sairaalan että perusterveydenhuollon yksiköissä. Laboratoriohoitajien tulosten hajonnat olivat vain satunnaisesti pienemmät (CV% 2.8 - 3.3; P = 0.238, 0.038 ja 0.522 vuosina 2010, 2011 and 2012) kuin vastaavaa Ascensia Contour mittaria käyttävien hoitajien saamat tulokset. Laatusuositukset saavutettiin molemmilla mittareilla. Kaksiportainen vuorovaikutteinen koulutusmalli osoittautui tehokkaaksi työkaluksi sairaalan ja perusterveydenhuollon hoitajien veren glukoosimääritysten laadun parantamiseen. Hyvä, kerran saavutettu glukoosimääritysten laatutaso säilyi pitkällä aikajaksolla. Mallin perusteena oli käyttää suhteellisen vähän laboratorioresursseja ja silti päästä hyvään laadulliseen lopputulokseen. Koulutusmallia käyttäen hoitajat saavuttivat lähes saman laatutason kuin laboratorioammattilaiset ja malli soveltuu myös muiden vieritutkimusten laadun parantamiseen. 41 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S34: RINTASYÖPÄÄ SAIRASTAVIEN NAISTEN ELÄMÄNLAADUSTAAN JA TUEN TARPEESTAAN SÄDEHOITOJAKSON AIKAISET KOKEMUKSET Niemelä Elina, Röntgenhoitaja(AMK), Lapin keskussairaala Jussila Aino-Liisa, TtT, Lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu Sandelin Pirkko, TtT, Yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu Rintasyöpään sairastuu Suomessa vuosittain yli 4000 naista. Rintasyövän hoito on yksilöllistä mutta yleisin hoitomuoto on kirurginen. Liitännäishoitoina sairastuneille annetaan myös solunsalpaaja- ja sädehoitoa. Pitkän sädehoitojakson aikana potilaalle voi ilmaantua hoidosta erilaisia sivuvaikutuksia kuten hoitoväsymystä ja mielialan vaihteluita, joilla on merkitystä koettuun elämänlaatuun. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla rintasyövän takia sädehoitoa saavien naisten kokemuksia sädehoidon aikaisesta elämänlaadusta ja tuen tarpeestaan. Tutkimustehtävinä olivat 1) millaisia varhaisia sivuvaikutuksia rintasyöpään sairastuneet naiset kuvaavat saaneensa sädehoidon aikana ja 2) millaiseksi sädehoitoa saavat naiset kokevat elämänlaatunsa sädehoitojakson aikana ja 3) millaista tukea naiset kokevat tarvitsevansa sädehoidon aikana? Aineisto kerättiin avoimella teemoitetulla kirjeellä Oulun yliopistollisen sairaalan sädehoidon yksikössä ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Teemoitetun kirjeen palautti 20 naista. Tuloksina todetaan, että naisilla esiintyi monenlaisia varhaisia sivuvaikutuksia aina iho-oireista, kipuun ja muihin oireisiin. Varhaiset sivuvaikutukset vaikuttivat elämänlaadun eri osa-alueisiin monella tavalla. Osa vastaajista koki sivuvaikutusten vaikuttaneen jonkin verran heidän elämänlaatuunsa. Osa vastaajista puolestaan koki kivun vaikuttaneen hallitsevasti siten, että kipu oli hoidettava ensin pois, jotta pystyi tekemään muita askareita. Osa vastaajista koki, etteivät sädehoidon varhaiset sivuvaikutukset vaikuttaneet mitenkään heidän elämänlaatuunsa. Naisten tarvitseman tuen määrä oli yksilöllistä. Toiset kokivat saaneensa riittävästi tukea sädehoidon yksikön henkilökunnalta. Lisäksi heidän vastauksissaan korostui perheen ja kumppanin tuen tärkeys. Osa vastaajista koki tarvinneensa enemmän tukea henkilökunnalta kuin sai, muun muassa ihon tarkkailussa ja hoidossa sekä psyykkisten asioiden käsittelyssä. Johtopäätöksenä todetaan, että naisten varhaisten sivuvaikutusten määrä ja niiden merkitys naisen kokemaan elämänlaatuun oli suoraan riippuvainen naisen saamasta hoidonsisällöstä. Mitä vähemmillä hoidoilla nainen pääsi rintasyövän hoidossa, sitä pienemmällä todennäköisyydellä hän sai voimakkaita varhaisia sivuvaikutuksia. Tarvittavan tuen määrä riippui naisen taustasta ja hoitolinjasta pääpiirteittäin siten, että mitä vahvempaa tukea nainen sai lähipiiriltään, sitä vähemmän hän tarvitsi lisätukea sädehoidon yksikön henkilökunnalta. 42 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S35: TURVALLISEN LÄÄKEHOIDON TOTEUTTAMINEN IKÄÄNTYNEIDEN PITKÄAIKAISHOIDOSSA Karttunen, Markus, TtM, TtT-opiskelija, lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu Kääriäinen, Maria, TtT, professori ma., Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Elo, Satu TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö Oulun yliopisto Jotta lääkehoito on tehokasta ja turvallista, on hoitohenkilökunnan kyettävä toteuttamaan se oikein, mutta myös seuraamaan lääkkeen toivottuja ja ei-toivottuja vaikutuksia. Ikääntyneet ovat yleensä monisairaita ja heidän käyttämänsä lääkemäärät suuria. Terveydenhuollon haittatapahtumista suurin osa raportoidaan lääkehoidon osa-alueilta ja haittatapahtumien riski kasvaa lääkemäärien lisääntyessä. Ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa lääkehoitoa toteuttavan hoitohenkilökunnan peruskoulutuksen sisällöissä on paljon eroja. Lääkehoidon toteutuksen työnjaosta eri ammattiryhmien välillä ei kuitenkaan ole olemassa sen tarkempia säädöksiä, vaan hoitajan koulutus, perehdytys, osaaminen ja sen varmistaminen määrittelevät kunkin tehtäväalueen. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaassa Turvallinen lääkehoito (2005) on ohjeistettu lääkehoidon osa-alueet, joita kukin ammattiryhmä voi toteuttaa. Opas ei määrittele sitä, onko hoitajalla riittävä osaaminen toteuttaa lääkehoitoa turvallisesti kaikki osa-alueet huomioiden. Erityiseksi ongelmakohdaksi nousee se, onko hoitajalla riittävästi osaamista tarkkailla ja arvioida lääkehoidon tehokkuutta, mahdollisia haittavaikutuksia ja haluttuja vaikutuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selittää turvallisen lääkehoidon toteutumista ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Tavoitteena on tuottaa tietoa, joka auttaa kansallisten ohjeistusten luomisessa sekä ammattikorkeakoulujen että ammattiopistojen opetussuunnitelmien kehittämisessä. Samalla kartoitetaan mahdollinen lisäkoulutuksen tarve ikääntyneiden pitkäaikaishoidon yksiköissä. Tutkimustulosten perusteella tullaan esittämään suosituksia lääkitysturvallisuuden lisäämiseksi. Tutkimus muodostuu kahdesta vaiheesta. Ensimmäisen vaiheen tarkoituksena on kehittää turvallisen lääkehoidon toteutumista arvioiva mittari ja arvioida sen luotettavuutta. Mittarin luotettavuuden varmistamiseksi käytettiin asiantuntijapaneelia. Asiantuntijapaneelin muodostaa 7 Lääkehoidon opetuksen kehittämisen kansallisen asiantuntijaryhmän (LOKKA) jäsentä. Tämän jälkeen mittari esitestataan keväällä 2015 yhden kaupungin hoivaosastojen ja kunnallisten vanhainkotien hoitohenkilökunnalla (n=300). Esitestausaineistosta tarkastellaan rakennevaliditeettia ja mittarin sisäistä johdonmukaisuutta. Mittari muokataan tarvittaessa esitestauksen pohjalta. Toisessa vaiheessa kuvaillaan turvallisen lääkehoidon toteuttamista. Aineisto kerätään tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kehitetyllä kyselylomakkeella sähköisesti suomenkielisten kunnallisten ikääntyneiden pitkäaikaishoidon yksiköissä lääkehoidon toteuttamiseen osallistuvilta hoitajilta (n=1500). Aineisto analysoidaan tilastollisesti ja avoimet kysymykset analysoidaan sisällön analyysillä. Hoitotiedepäivillä esitellään mittarin luotettavuuden arvioinnin tulokset. 43 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Sessio 8: Koulutusta, opetusta, oppimista ja ohjausta yhteistyöllä II S36: YAMK-KOULUTUSTA MONIALAISESSA YHTEISTOIMINNASSA TULEVAISUUDESSA Koivunen, Kirsi, TtT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö Gallen, Tiina, KTT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu, Liiketalouden yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk) on mukana Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa valtakunnallisessa ammattikorkeakoulujen yhteistyöhankkeessa: Yamk-koulutus vahvaksi tki-vaikuttajaksi. Sen tarkoituksena on uudistaa ylemmän ammattikorkeakoulutuksen (yamk) toimintoja niin, että ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (tki) vaikuttavuus vahvistuu. Tämä tutkimus toteutettiin osana edellä mainittua hanketta. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla ja ennustaa tulevaisuuden yamk-koulutusta ja tulevaisuuden yamk-opettajuutta. Oamkissa tutkimuksen aineistonkeruu tapahtui tulevaisuustyöpajassa helmikuussa 2015. Se toteutettiin valtakunnallisessa ammattikorkeakoulujen työryhmässä valitulla innovointimenetelmällä. Tilaisuuteen kutsuttiin harkinnanvaraisesti sellaisia osallistujia (n=18) yamk- opiskelijoista, opettajista, työelämästä ja sidosryhmistä, joilla on näkemystä yamk- koulutuksesta. Osallistujia pyydettiin ideoimaan seuraavia aiheita: 1. Ideoi, millainen yamk-koulutus on tulevaisuudessa 10 vuoden kuluttua ja 2. Ideoi, millaista osaamista opettaja tarvitsee tulevaisuudessa yamk-koulutuksessa 10 vuoden kuluttua. Aineisto analysoitiin sisällön analyysimenetelmää käyttäen. Ensimmäiseen aiheeseen yläkategorioiksi muodostuivat seuraavat: joustava, yksilöllisyyden mahdollistava sekä monipuolisissa verkostoissa toimiva. Toiseen aiheeseen yläkategorioiksi muodostuivat: valmentava pedagoginen osaaja, sukkuloiva verkosto-osaaja, luova tkiosaaja sekä vakuuttava substanssi-osaaja. Tulevaisuustyöpajaan osallistuneet esittivät, että yamk- koulutus on tulevaisuudessa erittäin joustava ja yksilöllisyyden mahdollistava. Tämä toteutuisi siten, että verkko-opetusta ja virtuaalisuutta hyödynnetään niin paljon kuin se on mahdollista. Oppiminen tapahtuu ajasta ja paikasta riippumatta, missä vain ja milloin vain. Koulutustarjonta on tulevaisuudessa sellainen, että opiskelijat voivat urakehityksensä huomioon ottaen valita ennakkoluulottomammin erilaisia opintokokonaisuuksia. Osallistujat näkivät, että yamkkoulutus on tulevaisuudessa monipuolisissa verkostoissa toimiva. Monialaisuus, kansainvälisyys, työelämäläheisyys ja eri korkeakoulujen välinen yhteistyö näkyvät selvästi koulutuksen toteutuksessa. Tulevaisuudessa yamk-opettaja on opetusmenetelmien monipuolinen hallitsija, oppimisympäristöjen monipuolinen käyttäjä sekä opiskelija- ja asiakaslähtöinen toimija. Tulevaisuudessa opettaja on myös sukkuloiva verkosto-osaaja. Hän on taitava vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaidoiltaan ja hän kykenee johtamaan ihmisiä ja verkostoja. Työpajaan osallistuneet esittivät, että yamk-opettaja kykenee astumaan pois omalta mukavuusalueeltaan, heittäytyä haastaviinkin tilanteisiin ja rohkeasti kokeilemaan uutta. Tulevaisuuden yamk-opettaja on myös vakuuttava substanssiosaaja. Hän päivittää ja ylläpitää työelämäosaamistaan muun muassa täydennyskoulutuksen ja työelämäjaksojen avulla. Näin opettaja kykenee myös näkemään, mitä työelämä vaatii opiskelijoiden osaamiselta. Tutkimus antoi monipuolista, asiantuntijoiden näkemyksistä koottua tietoa yamk-koulutuksesta tulevaisuudessa. Nykyiseen yamk-koulutukseen sisältyy jo nyt paljon tulevaisuustyöpajassa esiin tulleita elementtejä, mutta myös kehitettävää löytyy. Tuloksia voidaan hyödyntää yamk-koulutuksen kehittämisessä nyt ja tulevaisuudessa. 44 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S37: VERTAISTUKI JA KANNUSTAVA PIENRYHMÄOHJAUS PRO GRADU – TUTKIELMAPROSESSIEN KESKIÖSSÄ Suhonen Marjo, TtT, yliopistonlehtori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen laitos, Oulun yliopisto Kaakinen Pirjo, TtT, yliopistonlehtori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen laitos, Oulun yliopisto Yhteisöllinen oppiminen on tärkeä osaamisalue terveysalan asiantuntijatyössä. Pienryhmätyöskentely opintojen aikana edistää yhteisen tiedon jakamisen opettelua ja asiantuntijaksi kasvua. Yhteisöllinen oppiminen pienryhmäkontekstissa tarkoittaa oppimista edistävien kognitiivisten ja emotionaalisten prosessien käynnistymistä yhteistyössä ryhmän jäsenten kesken. Tämän on todettu edistävän opiskelijoiden oppimista. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla terveyshallintotieteen maisteriopiskelijoiden yhteisöllistä oppimista opinnäytetyöprosessin aikana. Tutkimustehtävänä oli: Millaisia kokemuksia terveyshallintotieteen maisteriopiskelijoilla on yhteisöllisestä oppimisesta opinnäytetyöprosessin aikana? Aineisto kerättiin terveyshallintotieteen pro gradu-tutkielma opiskelijoilta (n=8). Aineisto kerättiin viisi kertaa kahdelta ryhmältä avoimella kyselyllä (n=29) ja analysoitiin sisällönanalyysillä. Pienryhmäohjaus soveltui hyvin pro gradu -tutkielmien ohjaukseen. Yhteisöllinen oppiminen pro gradu tutkielmien ohjauksessa edisti oppimista työskentelyprosessien struktuurien sekä opiskelijoiden keskinäisen vertaistuen kautta. Näissä erityisesti korostui aikataulutuksen tärkeys ja vertaisten tutkielmiin etukäteen tutustuminen. Tiedon rakentaminen yhdessä ryhmän jäsenten kanssa keskustellen ja reflektoiden edisti yhteisöllistä oppimista, sillä opiskelijat pitivät keskustelua ja vuorovaikutusta ryhmäläisten kanssa ensiarvoisen tärkeänä. He kokivat tutkimusprosessin eri vaiheessa olevien opiskelijoiden tukevan toisiaan oppimisessa. Ohjaajan roolissa painottui keskusteleva toimintatapa oppimisen edistämiseksi. Tämä ilmeni kannustavana ilmapiirinä ja oivaltamisen tukemisena. Vertaistuen merkitys korostui tutkielmien työstämisessä, joskin ohjaajan tuki oli välttämätöntä. 45 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S38: DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULUN YAMK-TUTKINTO MAHDOLLISUUS TYÖELÄMÄN MUUTOKSISSA Päivi Vuokila-Oikkonen TtT, Yliopettaja, työelämän kehittäjä- reteaming coach- työnohjaaja Diakoniaammattikorkeakoulu, Oulu Elsa Keskitalo, VTT, Yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki Ikali Karvinen, TtT, Yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki Pekka Launonen, TT, Yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki Työelämässä eletään jatkuvaa muutosta. Palvelujärjestelmää kehitetään ja palveluiden tulee kehittyä entistä vaikuttavimmiksi. Tarvitaan muutosta työelämän toimintakäytännöissä ja toiminnoissa. Muutosta edistää yhdessä kehittäminen työelämän ja ammattikorkeakoulun kanssa. Esityksessä kuvataan Diakonia-ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteiskehittämisen tuloksena syntynyttä osallistuvan työelämän kehittämisen mallia ja prosessia, joka johti mallin syntymiseen. Kehittämisen kohteena on YAMK-tutkintoon liittyvä opinnäytetyö. Prosessi käynnistyi osana laajempaa OKM:n rahoittamaa kehittämishanketta, jossa pyrittiin vahvistamaan ylempien ammattikorkeakoulututkintojen asemaa työelämävaikuttajana. Kuvattavan mallin taustalla on osallistavan tutkimuksen viitekehys. Osallistava tutkimus (participatory action research) viittaa siihen, että tutkimuksen kohteet, työyhteisöt, kansalaiset ja palvelunkäyttäjät, osallistuvat aktiivisesti tutkimuksen toteutukseen sen eri vaiheissa. Kun tavoitteena on muuttaa käytäntöjä, kyse on toimintatutkimuksen eri lähestymistavoista. Mallin rakentaminen tapahtui prosessissa, jossa oli toimintatutkimuksellisia elementtejä. Prosessia voidaan kuvata kolmena syklinä. Ensimmäisessä syklissä kartoitettiin kyselyn avulla opinnäytetyön prosessin nykytilaa ja muutosehdotuksia. Kyselyyn osallistui opettajia ja opiskelijoita. Toinen vaihe kehittämispäivänä, jossa rakennettiin yhteistä ymmärrystä työelämän kehittämiseen ammattikorkeakoulun opettajien ja opiskelijoiden sekä työelämän edustajien yhteistyönä. Menetelmänä oli Learning Cafe, jossa keskustelun virittäjänä olivat kyselyssä esiin tulleet kehittämishaasteet. Syntynyt aineisto koottiin ja analysoitiin. Kolmannessa vaiheessa analyysin pohjalta rakennettiin alustava malli työelämän osallistuvasta kehittämisestä. Mallissa on huomioitu menetelmäopetuksen ja opinnäytetyöprosessin integrointi ja prosessi etenee tiiviissä yhteistyössä työelämän toimijoiden kanssa. Malli ankkuroidaan osaksi YAMK:n opinnäytetyöprosessia. Kehitetty malli mahdollistaa työelämälle ja ammatinkorkeakouluille systemaattisen tavan tehdä yhdessä kehittämistyötä. Kehitetyn mallin avulla tuotetaan ratkaisuja työelämän haasteisiin. 46 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S39: GERONTOLOGISEN HOITOTYÖN TULEVAISUUDEN HAASTEET TIETOPERUSTA, OPETUSMENETELMÄT JA KOULUTUKSEN Tohmola Anniina, TtM, Lapin ammattikorkeakoulu Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ammattikorkeakouluissa opettavien hoitotyön opettajien gerontologista tietoperustaa, heidän käyttämiään opetusmenetelmiä ja –materiaaleja sekä koulutuksen tulevaisuuden haasteita. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tieteellistä tietoa hoitotyön opettajien gerontologisesta tiedosta ja asenteista, opetuksessa käytetyistä menetelmistä ja materiaaleista, sekä millaisia gerontologisen hoitotyön haasteita opettajat tuovat esille. Tutkimuksen aineisto kerättiin verkkokyselynä 16 suomalaisesta ammattikorkeakoulusta (n=28). Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Tuloksissa hoitotyön opettajan tietoperustaksi muodostuivat gerontologisen hoitotyön sisällöllinen osaaminen, hoitotyön arvot ja opettajan persoona. Näiden pääkategorioiden alle sijoittuvat ikääntymismuutokset ja yleisimmät sairaudet, ikääntyneiden hoidon erityispiirteet, hoitotyössä kohdattavat haasteelliset tilanteet, ikääntyvän arvokas kohtelu, teknologian hyödyntäminen hoitotyössä, ikääntyvän kotona asumisen tukeminen, arkiteknologian käyttäminen ikääntyneen kotona asumisen tukena, ikääntyneiden hoitotyön arvostus, hoitotyön päätöksiä ohjaavat arvot, ikääntymisen luonnollisuuden korostaminen sekä opettajan innostuneisuus ja ammatillinen osaaminen. Opetusmateriaaleista opettajat käyttivät eniten kirjallisuutta, kuten Voutilaisen & Tiikkaisen toimittama Gerontologinen hoitotyö (n=10), Heikkinen, Rantanen & Jyrkämän toimittama Gerontologia (n=7), Tilvis, Pitkälä ja Strandbergin Geriatria (n=5) ja www-sivuja, kuten Käypä hoito –suosituksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen www-sivut. Tutkimustiedon ja muun materiaalin käyttö oli vähäisempää. Opetusmenetelmistä yleisimpiä olivat luennointi (n= 23) ja verkko-opetus (n=20). Gerontologisen koulutuksen tulevaisuuden haasteita on saada opiskelijat kiinnostuneemmiksi ikääntyneiden hoitotyöstä, kehittää koulutusta ja opetusta sekä saada ikääntyneiden käytännön hoitotyöstä kiinnostavampi. Tutkimuksella saatua tietoa voidaan käyttää gerontologian opetuksen ja opetusmenetelmien kehittämisessä ammattikorkeakouluissa. 47 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S40: SYSTEMAATTINEN KIRJALLISUUSKATSAUS AMMATTIKORKEAKOULUN HOITOTYÖN OPISKELIJOIDEN YHTEISÖLLISESTÄ OPPIMISESTA TEKNOLOGIATUETUSSA OPPIMISYMPÄRISTÖSSÄ Männistö, Merja, TtM, lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu Hoitotyössä ratkaistavat ongelmat ovat monimutkaisia, mikä edellyttää hoitajilta kykyä yhdistää tietoa, jakaa asiantuntijuutta sekä taitoa toimia moniammatillisissa tiimeissä. Näitä yhteisöllisen oppimisen valmiuksia tulisi kehittää koulutuksen aikana. Tässä tutkimuksessa yhteisöllisellä oppimisella tarkoitetaan opiskelijoiden välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvaa koordinoitua toimintaa, jossa tiedonrakentelun kautta pyritään saavuttamaan jaettu uusi käsitys opittavasta aihealueesta. Yhteisöllistä oppimista on tutkittu suhteellisen paljon perus- ja korkeakouluissa sekä virtuaaliympäristöissä. Tutkimustieto on kuitenkin hajanaista, mikä vaikeuttaa hoitotyön opetuksen suunnittelua näyttöön perustuvasti. Yhteisöllisen oppimisen tutkiminen on ajankohtaista ammattikorkeakouluissa, joissa kehitetään voimakkaasti teknologiatuettua opetusta. Tämä kirjallisuuskatsaus on väitöskirjatutkimuksen ensimmäinen osa. Sen tarkoituksena on kuvata hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllistä oppimista teknologiatuetussa oppimisympäristössä. Katsauksen tutkimustehtävät ovat: Miten hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllistä oppimista teknologiatuetussa oppimisympäristössä on toteutettu? Mitkä tekijät edistävät ja estävät yhteisöllistä oppimista teknologiatuetussa oppimisympäristössä? Tutkimusaineisto kerätään Aleksi-, Arto-, Cinahl-, Eric-, Medic-, Medline– ja Scopus- tietokannoista hakuvaatimusten mukaisesti. Haut rajataan vuosiin 1995–2015. Hakustrategiat määritellään kunkin tietokannan mukaisesti. Hakusanoina käytetään kussakin tietokannassa käytettyjä asiasanoja. Englanninkieliset hakusanat ovat collaborative learning, e-learning, computer-supported learning, ICTsupported learning, technology-supported learning, web-based learning environments, nursing education, healthcare education ja nursing student erilaisina kombinaatioina. Suomenkieliset hakusanat ovat teknologiatuettu yhteisöllinen oppiminen, tietokoneavusteinen yhteisöllinen oppiminen, verkkooppimisympäristöt, yhteisöllinen oppiminen, hoitotyön koulutus, hoitotyön opiskelija ja näiden erilaiset yhdistelmät. Kirjallisuuskatsaukselle laaditaan tarkat sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Analysoitavaksi hyväksytään laadun arviointikriteerejä noudattava suomen- tai englanninkielinen länsimaisessa kulttuurissa tieteellisesti arvioitu empiirinen tutkimusartikkeli, jossa tarkastellaan teknologiatuettua yhteisöllistä oppimista hoitotyön koulutuksessa. Ensin haetaan artikkelit otsikon perusteella. Otsikkovaiheessa hylkäyssyynä on, ettei tutkimus käsittele tutkittavaa ilmiötä kokonaisuudessaan. Valintakriteereitä tarkennetaan, ja siirrytään abstraktien valintaan, jolloin mahdollistuu otsikkotietoihin nähden tarkemmat kohderyhmää, artikkelin sisältöä ja metodisia valintoja koskevat rajaukset. Tarkennetut valintakriteerit ovat empiirinen tutkimus, kirjallisuuskatsaus, tutkimuksen tieteellinen taso ja sisällön informatiivisuus tutkittavan ilmiön kannalta. Mukaan voidaan valita tutkimuksia, jotka löytyvät eri tutkimusten lähdeluetteloista. Aineisto analysoidaan sisällönanalyysillä tehden kuvaileva synteesi, jota ohjaa tutkimustehtävät ja tutkijan esiymmärrys aiheesta. Tulokset raportoidaan osajulkaisuna, ja niitä hyödynnetään väitöskirjatutkimuksen toisessa vaiheessa. Katsauksen alustavat tulokset esitetään hoitotiedepäivillä syksyllä 2015. 48 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S41: VIRTUAALINEN LABORAATIO TERVEYSTIETEIDEN OPETUKSESSA Virtanen, Mari, TtM, D-asiantuntija, Metropolia ammattikorkeakoulu, Terveys ja hoitaminen Erikson Elina, THT, Dosentti, Professori, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto Kääriäinen, Maria, TtT, professori ma., Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Eeva Liikanen, TtT, Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma, Tampereen ammattikorkeakoulu Korkeakoulujen opetus on muuttumassa perinteisestä luento-opetuksesta luentosaleissa kohti personalisoitua opetusta ja yksilöllisiä ja monipuolisia oppimisympäristöjä. Opetuksen innovatiivisia ja motivoivia menetelmiä kehitetään kiihtyvässä tahdissa vastaamaan nykykoulutuksen ja -opiskelijoiden vaatimuksia, yksilöllisten opintopolkujen tarpeeseen ja henkilökohtaisen tuen mahdollistamiseen. Samanaikaisesti on laajennettu ajattelua siitä, että oppimista voidaan yhä joustavammin mahdollistaa ja tukea myös oppilaitoksen ulkopuolella. Samanaikainen teknologian nopea kehittyminen mahdollistaa erilaisten resurssien hyödyntämisen opetuksessa. Opiskelijan älylaitteesta tai kannettavasti tietokoneesta on tullut osa arkea, joka mahdollistaa monipuolisten opetusmateriaalien hyödyntämisen yhä ketterämmin. Perinteisestä e-oppimisesta ollaan siirtymässä mobiiliin oppimiseen (m-oppiminen) ja edelleen kaikkialla ja kaikessa ajassa olevaan, ympäristöön sulautuvaan, ubiikkiin oppimiseen (u-oppiminen). Kaikkialla ympärillämme oleva ubiikki teknologia mahdollistaa uudenlaisen tavan oppia ja opiskella. Ubiikissa oppimisympäristössä opiskelija sulautuu osaksi ympäristöä, jossa yhdistyvät sekä autenttinen että virtuaalinen ympäristö, mahdollistaen oppimisen kaikissa paikoissa ja kaikkina aikoina ja perustuen opiskelijan henkilökohtaisiin tarpeisiin ja aikatauluun. Metropolia ammattikorkeakoulussa yhtenä oppimisympäristöjen kehittämisen tavoitteena on ollut kaikessa ajassa ja kaikissa paikoissa oleva ubiikki oppimisympäristö terveystieteiden (kliininen laboratoriotiede ja radiografia) ammattikorkeakouluopetukseen. Tavoitteena on mahdollistaa opetussuunnitelmassa kuvattujen sisältöjen joustava opiskelu ja oppiminen. Tähän tarkoitukseen on kehitetty virtuaaliset laboraatiot, virtuaalilaboratorio ja virtuaaliröntgen. Virtuaalilaboratorio -ja röntgen mahdollistavat autenttiseen laboratoriotyöhön perehtymisen ja harjaantumisen virtuaalisesti, oikeassa tosielämän tilannetta vastaavassa tilanteessa. Virtuaalilaboraatiot perustuvat autenttisesta laboratoriotilasta otettuihin 360o-panoraamakuviin, joihin on liitetty opiskeluun käytettävää multimediamateriaalia, kuten videoluentoja, videoituja työskentelyohjeita, opetusohjelmia, sähköisiä oppikirjoja, -tehtäviä ja -tenttejä. Virtuaalisissa ympäristöissä opiskelija voi orientoitua ja tutustua käytännön työn eri vaiheisiin ja menetelmiin ennen koululla tapahtuvia harjoitustöitä ja työelämän kliinisiä harjoittelujaksoja. Kehittämishankkeen aikana tutkittiin virtuaalilaboratorion käytettävyyttä ja vaikuttavuutta. Virtuaaliset oppimisympäristöt on otettu opiskelijoiden keskuudessa hyvin innokkaasti vastaan. Uudet innovatiiviset menetelmät koetaan motivoivina perinteisen opetuksen rinnalla. Virtuaaliset ympäristöt ovat osoittautuneet helppokäyttöisiksi ja opiskelijoiden arvioiden mukaan tehokkaiksi oppimisen edistäjiksi, joissa myös oppimistulokset ovat olleet hyviä. Kehittämishankkeen ja sen tulosten innostamina Metropoliassa kehitetään virtuaalisia ubiikkeja oppimisympäristöjä myös muiden terveystieteiden tutkintoohjelmien käyttöön. 49 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Sessio 9: Palveluja, kuntoutusta ja terveyden edistämistä yhteistyöllä II S42: OULUN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN KUNTOUTUKSEN VASTUUALUEEN TYÖNTEKIJÖIDEN ICFLUOKITUKSEN IMPLEMENTAATIOPROSESSIN ALKUTILANTEEN KUVAUS Xiong, Essi, toimintaterapeutti Yamk, Oys, Jämsä, Ulla, TtT, Kuntoutussuunnittelija, Oys, Veijola, Arja, TtT, Yliopettaja, OAMK Tutkimuksen tausta ja tarkoitus: WHO on tuottanut (2002) kansainvälisen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen, International Classification of Functioning, Disability and Health, (ICF), joka perustuu kokonaisvaltaiseen näkemykseen toimintakyvystä. ICF tarjoaa yhteisen kansainvälisen viitekehyksen moniammatillisen työn lähtökohdaksi. Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) ICF-luokituksen implementaatioprosessi toteutetaan moniammatillisena hankkeena yhteistyössä OYS:n ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun (OAMK) kanssa. Tavoitteena on tuottaa osaamista OYS:n kuntoutuksen vastuualueen henkilöstölle ICF-luokituksen ja –työvälineiden haltuun ottamiseen. Implementaatioprosessin tukena käytettävän tutkimuksen strategisena lähtökohtana ja tutkimus- ja kehittämistyötä yhteen integroivana viitekehyksenä käytetään toimintatutkimuksen periaatteita. Ensimmäisen vaiheen kyselytutkimuksen tietoa käytetään suunniteltaessa OYS:n henkilöstölle suunnattua ICF-luokitukseen sekä käyttöön liittyvää koulutusta ja työpajatyöskentelyä. Näin varmistetaan, että prosessiin liittyvät interventiot vastaavat työntekijöiden tarpeeseen. Tutkimusongelmat: Toimintatutkimuksessa alkutilanteen määrittäminen on tärkeä vaihe. Tutkimuksessa haettiin vastausta seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Minkälainen on henkilöstön ICF:n tieto- ja käyttökokemus implementaatioprosessin alussa? 2) Mitä onnistunut ICF-luokituksen ja –työvälineiden käytäntöön vieminen vaatii henkilöstöltä, johdolta sekä ICF-koulutukselta? Aineistonkeruu: Henkilökunnan ICF-tietämystä ja -luokituksen käyttöä selvitettiin implementaatioprosessin alkuvaiheessa tarkoitusta varten kehitetyllä kyselylomakkeella. Lomakkeessa oli sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä. Kyselyssä hyödynnettiin osin THL:n luvalla ICF-koulutuksissa käytetyn kyselylomakkeen kysymyksiä. Kysely toteutettiin Webropol-kyselynä. Kyselyyn vastasi (n=98) työntekijää. Vastausprosentiksi arvioitiin n. 50%. Analyysimenetelmät: Aineiston analysointivaiheessa käyttiin yhdistellen määrällisiä (puolistrukturoitu kysely) sekä laadullisia (sisällön analyysi) menetelmiä. Määrällistä aineistoa analysoitiin SPSS-tilastoohjelman version 20.0 kuvailevia menetelmiä käyttäen. Keskeiset tulokset: Henkilöstö haluaa ja on motivoitunut ICF-luokituksen haltuunottoon ja käyttöön. ICFtietämys sai eniten arvoja 3 (skaala 1-10). Kukaan ei ilmoittanut tuntevansa luokitusta yli arvon 8. ICFluokituksen sekä siihen kuuluvien välineiden käyttö oli harvinaista. Henkilöstö koki haltuunoton vaativan johdon sitoutumista, moniammatillista yhdessä oppimista teoreettisesti sekä työpajatyöskentelyn avulla. Erityisesti toivottiin oppimisenprosessin tukevan ICF-luokituksen käytäntöön siirtymistä. Kuntoutuksen käytänteiden kehittämisen keskustelulle kaivattiin paikkaa. Johtopäätökset: Tulokset vahvistivat, että ICF-luokituksen implementaatioprosessissa tulee käyttää moniammatillisia yhdessä oppimisen keinoja. Oppimisen prosessi alkaa ICF-luokituksen teoriaan, perusperiaatteisiin, arvoihin ja työvälineisiin perehtymisellä. Implementaatioprosessin haasteena tulee olemaan soveltuvien oppimista tukevien reflektioareenoiden löytäminen olemassa olevien resurssien puitteissa. 50 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S43: KAIKKEIN HAAVOITTUVIMMASSA ASEMASSA OLEVIEN POTILAIDEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN Pyykkö, Anita, TtT, terveysalan yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Diakonia-ammattikorkeakoulusta valmistuvien hoitotyön opiskelijoiden näkemystä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien terveyden edistämisen osaamisesta. Haavoittuvimmassa asemassa olevat potilaat kuuluvat siihen väestöryhmään, joilla itsellään ei ole riittävästi tietoa, tahtoa tai voimavaroja (Henderson 1987) tai heillä ei ole oman vaikutusvaltansa ulkopuolella olevista tekijöistä johtuen samoja mahdollisuuksia kuin hyväosaisemmilla väestöryhmillä (THL) ylläpitää terveyttään ja hyvinvointiaan. Tavoitteena oli arvioida opetussuunnitelmaan määriteltyjen osaamistavoitteiden toteutumista ja kehittää opetusta. Tutkimuksessa haettiin vastauksia kysymyksiin: 1. Millainen on opiskelijoiden näkemys yhteiskuntaeettisestä osaamisestaan huono-osaisten ja syrjäytymisuhan alla olevien terveyden edistämisessä? 2. Millaiset hoitotyön tarpeet korostuvat potilaiden hoitotyössä? 3. Millaiset hoitotyön toiminnot korostuvat potilaiden hoitotyössä? Mitkä tekijät ohjaavat ammatillista kasvua? Tutkimus toteutettiin Webrobol kyselynä, 69 kysymystä Likert asteikko 1-5 keväällä 2015. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tutkimukseen vastasi 58 opiskelijaa (N = 96, 60,4 %). Tulokset esitetään keskiarvoina ja keskihajontana (ka; kh). Opiskelijat arvioivat yhteiskuntaeettisen osaamisen melko hyväksi (3,94; 0,83). Opiskelijoiden mukaan potilaat eivät voi täysin luottaa yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen (3,13; 1,19) tai hoitoon (2,81; 0,99) terveydenhuollossa. Koulutuksen asettamat tavoitteet huono-osaisuuden ja syrjäytymisen huomioimisesta hoitotyössä (3,64; 1,95) eivät vastanneet täysin harjoitteluympäristöjen toimintaa. Opiskelijat tunnistivat mielestään usein potilaiden voimavaroja (4,24; 0,80), elämänolosuhteita elintapaohjauksessa (4,13; 0,77) ja sosiaalisen tuen tarpeita (4,19; 0,65). Harjoittelussa opiskelijat lohduttivat ja vahvistivat toivoa (4,48; 0,67), kuuntelivat, olivat läsnä ja keskustelivat potilaan esille tuomista asioista (4,46; 0,67), tukivat itsehoitoon sekä ottamaan haltuun omia voimavaroja (4,23; 0,74). Harvemmin ohjattiin vertaistukeen (3,01; 0,74), seurakunnan toimintaan (4,19; 1,01) ja sosiaalipalveluihin (3,48; 0,82). Opiskelijoiden ammatilliseen kasvuun vaikutti opiskelijan oma elämänkokemus (4,58; 0,59), potilaan ja läheisten antamat palautteet (4,33; 0,74) sekä merkityksellisten oppimiskokemusten käsittely (4,31; 0,89) harjoittelujakson jälkeen. Tutkimuksen tulosten mukaan koulutuksessa asetetut tavoitteet kaikkein haavoittuvimmissa asemassa olevien hoitotyöstä ei vastannut täysin käytännön työelämän toimintaa. Harjoittelussa tapahtuva toiminta ohjaa ammatillista kasvua, joten hoitotyön tehtävän kirkastaminen terveydenhuollossa, koulutuksessa ja tutkimuksessa on edelleen ajankohtainen. 51 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S44: POTILASOHJAUS NOPEUTETUN HOIDON MALLEISSA Tiala Tatu, TtM, sairaanhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Kääriäinen Maria, TtT, professori (ma.), asiantuntija, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto, Oulun yliopistollinen sairaala, MRC Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto, MRC Kaakinen Pirjo, TtT, yliopistonlehtori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Terveydenhuollossa tapahtuu jatkuvaa ja nopeutuvaa kehittymistä diagnosointija toimenpidemenetelmissä, joten entistä vakavammatkin sairaudet ovat tänä päivänä hoidettavissa ja potilaat iäkkäämpiä. Leikkaustoimintaan on alettu viime vuosina kehittämään erilaisia nopean toipumisen ohjelmia, joissa korostuu potilaiden vastuunottaminen omasta toipumisestaan hoitoprosessin varhaisemmassa vaiheessa. Tämä korostaa potilasohjauksen merkitystä. Potilasohjausta ja hoitajien kokemuksia nopeutetun hoidon malleissa on tutkittu vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla sairaanhoitajien kokemuksia potilasohjauksesta nopeutetun hoidon malleissa. Tavoitteena oli saada tietoa verkkoavusteisen potilasohjauksen kehittämiseksi. Aineisto kerättiin alkuvuonna 2013 kymmeneltä yhdessä yliopistosairaalassa kirurgisella vuodeosastolla työskentelevältä ja nopeutetun hoidon malleja käyttävältä sairaanhoitajalta teemahaastatteluilla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä. Hoitajat pitivät potilasohjausta tärkeänä nopeutetun hoidon malleissa. Ohjausta toteutettiin hoidon jokaisessa vaiheessa, mutta sen luonne oli muuttunut kannustavammaksi ja tapahtui vastavuoroisesti. Potilasohjaus painottui etukäteisohjaukseen, joka oli räätälöity jo valmiiksi nopeampaa hoidon etenemistä ajatellen. Etukäteen annetun ohjauksen myötä potilaista oli tullut aktiivisempia, motivoituneita ja he osasivat odottaa hoidon edetessä siihen kuuluvia asioita. Lisäksi hoitajien mukaan potilaat sisäistivät ohjauksessa käsiteltävät asiat melko hyvin. Leikkauksen jälkeen potilasohjaus sisältyi hoidon jokaiseen vaiheeseen ja sisälsi päivän tavoitteisiin ja ohjelmiin, mobilisaatioon (ylösnousemisen ohjausta, pulloon puhallusta ja muuta fysioterapiaa), kivunhoitoon ja -seurantaan, muuhun lääkehoitoon, haavanhoitoon sekä ravitsemukseen ohjausta. Ohjausta toteutettiin suullisesti ja kirjallisilla materiaaleilla. Potilasohjauksen kattavuudessa painottui tiimityön merkitys. Potilaat kävivät erillisillä ohjauskäynnillä kirurgin, anestesialääkärin ja fysioterapeutin luona. Hoitajat kokivat, että ohjauksen määrä leikkauksen jälkeen oli vähentynyt mallien käyttöönoton jälkeen. Silti potilasohjauksen runsaan määrän vuoksi muistisairaiden potilaiden ei koettu soveltuvan nopeutettuun malliin. Lisäksi etukäteisohjauksen korostumisen vuoksi myös päivystyspotilaille nopeutetun hoidon mallia ei käytetty. Johtopäätöksenä todetaan, että nopeutetun hoidon malleissa potilaiden nopeampi kotiuttaminen asettaa haasteita erityisesti etukäteisohjauksen kehittämiselle uudenlaisia ohjausmenetelmiä hyödyntämällä. Jatkotutkimushaasteena esitetään verkkoavusteisen ohjauksen tutkimista potilaiden oman vastuunoton lisäämiseksi hoitoprosessin alkuvaiheessa 52 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S45: AIVOINFARKTIPOTILAIDEN SITOUTUMISEEN ELINTAPAOHJAUKSEN VAIKUTUKSET ELINTAPAMUUTOKSEEN Oikarinen Anne, TtM, tohtorikoulutettava, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikkö, Oulun yliopisto, Kyngäs Helvi, THT, professori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikkö, Oulun yliopisto, Kääriäinen Maria, TtT, professori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikkö, Oulun yliopisto Noin 14000 suomalaista sairastuu vuosittain aivoverenkiertohäiriöihin (AVH). Toisin kuin usein ajatellaan, kysymys on pitkäaikaissairaudesta, jossa on suuri uusiutumisen riski. Uusiutunut sairaus on usein edellistä vakavampi. Puuttumalla sairauden riskitekijöihin sairaalavaiheessa voidaan sairauden uusiutumiseen vaikuttaa. Elintapamuutoksella ja elintapamuutokseen sitoutumisella on ratkaiseva merkitys. Tähän pyritään vaikuttamaan elintapaohjauksella. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tehostetun elintapaohjauksen (interventio) vaikutusta elintapamuutokseen sitoutumiseen. Hypoteesina oli, että interventioryhmän elintavat olisivat paremmat ja he olisivat sitoutuneempia elintapoihinsa. Kvasikokeellinen interventiotutkimus suoritettiin Turun yliopistollisen sairaalan neurologisella osastolla. Potilaat jaettiin kahteen ryhmään: kontrolliryhmän muodostivat potilaat ennen intervention kehittämistä (n=75) ja koeryhmän muodostivat potilaat, jotka saivat tehostetun elintapaohjauksen (n=75). Elintavat ja kliiniset arvot (elintapamittari) kerättiin sairaalassa tammikuun 2010 ja lokakuun 2011 välisenä aikana ja elintapamuutokseen sitoutumiskyselyt kerättiin kotiutumisen jälkeen (3kk, 6kk ja 12kk). Aineiston analyysissä käytettiin faktorianalyysiä, logistista regressiota sekä varianssianalyysiä. Elintavoissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja seurannan aikana, paitsi alkoholin käytön osalta. Koeryhmän potilaat käyttivät alkoholia vähemmän. Interventiolla oli vaikutusta tupakoinnin lopettamiseen ja vähentämiseen lyhyellä aikavälillä. Koeryhmässä oli myös suurempi todennäköisyys sille, että paino laskisi ensimmäisen puolen vuoden aikana. Molemmissa ryhmissä elintavoissa tapahtui muutosta terveellisempään suuntaan. Johtopäätöksenä voidaankin todeta, että tutkimukseen osallistujat muuttivat elintapojaan jonkin verran paremmaksi. Todettiin myös, että interventiolla oli lyhyemmän aikavälin vaikutuksia. Potilaat, joilla on riski sairastua uudelleen, hyötyvät elintapaohjauksesta sairaalassa ja tulokset antavat viitteitä myös siitä, että elintapaohjauksen olisi jatkuttava myös kotiutumisen jälkeen. 53 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Sessio 10: Yhteistyötä johtamiseen ja työelämän kehittämiseen II S46: MONINAISUUSOSAAMISEN JOHTAMINEN – KAMK SOTE YLEMPI AMK:N OPINTOJEN KEHITTÄMINEN Leinonen, Rauni, KT, TTM, yliopettaja, Kajaanin Ammattikorkeakoulu Moisanen, Kirsi, Sh – YAMK, jatko-opiskelija, lehtori, Kajaanin Ammattikorkeakoulu Monimuotoisuus käsittää kaikki näkyvät ja näkymättömät ihmisten väliset ominaisuudet, joita kohdataan organisaatiossa ja sen toiminnassa henkilöstön, asiakkaiden ja sidosryhmien taholta. Näitä ominaisuuksia ovat iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ohella esimerkiksi kyvyt, taidot, osaaminen, erilaiset näkökulmat, työntekotavat, odotukset ja tarpeet. Monimuotoisuuden johtamisen tavoitteena on edistää ja arvostaa organisaatiossa olevaa yksilön, ryhmän ja työyhteisön erilaisuutta. Monimuotoisuuden johtaminen tarkoittaa oikeudenmukaisen ja tuottavan työ- ja toimintakulttuurin luomista, missä jokainen ihminen tuntee olevansa osallinen ja arvostettu niin työntekijänä, asiakkaana kuin eri sidosryhmien jäsenenä, ja missä kaikkien voimavaroja voidaan hyödyntää. Päämääränä on ihmisten erilaisuudesta johtuvien voimavarojen hyödyntäminen. Moninaisuusosaamisen johtamisen opintojakson aikana haetaan vastausta siihen, mitä tarpeita muuttuva toimintaympäristö asettaa moninaisuusosaamiselle esimies- ja johtamistyössä? Tavoitteena on opiskelijan asiantuntijuuden kehittyminen niin, että opiskelija hallitsee moninaisuusosaamisen johtamisen työyhteisöjen ja henkilöstön kehittämisessä sekä osaa analyyttisesti ja kriittisesti arvioida moninaisuusosaamisen kehittämisen merkitystä organisaation menestystekijänä. Opintojakson alussa opiskelija kartoittaa oman organisaation nykytilan moninaisuusosaamisen johtamisen tarpeet. Tämän jälkeen opiskelija perehtyy organisaation strategiassa ja teoriassa kuvattuihin tulevaisuuden moninaisuusosaamisen tarpeisiin. Tarvittaessa opiskelija käynnistää tulevaisuuden moninaisuusosaamisen tarpeiden ennakoivan keskustelun. Opiskelija laatii organisaation tulevaisuuden moninaisuusosaamisen kehittämistä tukevan kokonaissuunnitelman ja perehdyttää organisaation johdon ja työntekijät siihen. Organisaatiossa käydyn keskustelun perusteella valitaan moninaisuusjohtamisen teema, jota opiskelija kehittää (suunnittelu, pilotointi ja arviointi) suunnitellun toimintamallin mukaisesti. Organisaatiossa arvioidaan moninaisuusosaamisen johtamisen muutosta kehittämistyön ajalta kehittämiskokouksissa johdon ja työntekijöiden palautteina. Opiskelijat järjestävät alueellisen koulutuspäivän moninaisuusosaamisen johtamisen kehitetyistä toimintamalleista, jonka pääteeksi opiskelijat, opettajat ja organisaatioiden edustajat arvioivat kokeilua ja moninaisuusosaamisen johtamisen kokonaisuutta. Yamk opiskelijat suunnittelevat koulutuspäivän toteutuksen niin, että kehitettyjen toimintamallien vakiinnuttaminen voidaan suunnitella osittain uusien tki-hankkeiden avulla. Moninaisuusosaamisen johtamisen hyvät käytänteet ja toimintamallit koostetaan uudeksi moninaisuusosaamisen johtamisen opintokokonaisuudeksi ja oppimateriaalijulkaisuksi. Monimuotoisuusosaamisen johtamisen opintojakson kehittämisen tuloksena työelämässä on uusia moninaisuusosaamisen johtamisen toimintamalleja, joiden avulla vastataan muuttuvien toimintaympäristöjen asettamiin esimies- ja johtamistyön haasteisiin. Moninaisuusosaamisen johtamisen opintojen kehittäminen on osa Moninaisuusosaaminen tulevaisuuden työyhteisöjen johtamisen työkaluna verkostohanketta, jossa on mukana Kajaanin ammattikorkeakoulun lisäksi Karelian, Metropolian ja Jyväskylän ammattikorkeakoulut. 54 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S47: TYÖYHTEISÖN ARVOKESKUSTELUN EDISTÄMINEN LAPIN SAIRAANHOITOPIIRIN NAISTENKLINIKASSA Välikangas, Sanna-Leena, kätilö, sairaanhoitaja (ylempi AMK), Lapin keskussairaala Törmänen, Outi, TtT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu Kehittämishankkeen lähtökohdat ja tavoitteet Työyhteisön yhteisöllinen arvokeskustelu edistää toiminnan ja päätöksen teon taustalla olevien arvojen tunnistamista ja luomaan sekä ylläpitämään yhtenäistä toimintakulttuuria sekä vahvistaa yhteisyyden tunnetta. Lapin sairaanhoitopiirin Naistenklinikassa on käynnistetty arvokeskusteluprosessi syksyllä 2013, jolloin työyhteisön arvoiksi määriteltiin asiakaslähtöisyys, turvallisuus, inhimillisyys ja tasa-arvo. Kehittämishankkeen tarkoituksena oli kuvata klinikan työyhteisön arvojen ja toiminnan välistä suhdetta. Kehittämishankkeen tavoitteena oli vahvistaa Naistenklinikan henkilökunnan eettistä tietoisuutta ja ymmärrystä, kuinka arvot ovat yhteydessä toimintaan ja päätöksentekoon. Tavoitteena oli edistää henkilökunnan yhteisöllisiä arvokeskusteluja sekä vahvistaa yhteisen näkökulman syntymistä työyhteisön arvoista. Toteutus Kehittämishankkeen aikana (2014–2015) suunniteltiin, toteutettiin ja arvioitiin Naistenklinikkaan yhteisöllinen arvojen edistämisen kehittämisprosessi, joka eteni kahdessa syklissä suunnittelu-, toiminta-, havainnointi- ja arviointivaiheiden kautta. Kehittämishankkeen aikana Naistenklinikan henkilökuntaa osallistettiin kuuteen arvokeskustelutyöpajaan, joita ohjasivat demokraattisen dialogin säännöt. Työpajoissa henkilökunta keskusteli työyhteisön arvoista henkilökunnan ja asiakkaan sekä henkilökunnan keskinäisen vuorovaikutuksen näkökulmasta eri teemojen avulla. Arvokeskusteluja analysoitiin sisällönanalyysin avulla ja esiin nousseisiin teemoihin perustuen laadittiin huoneentaulu Naistenklinikan työyhteisön arvoista. Tulokset ja arviointi Naistenklinikan henkilökunnalta kerättiin palautetta kehittämishankkeesta. He kokivat yhteisten arvokeskustelujen lisänneen ymmärrystä siitä, miten arvot ovat yhteydessä päivittäiseen toimintaan ja päätöksentekoon. Palautteen perusteella yhteisölliset keskustelut auttoivat muodostamaan yhteistä ymmärrystä työyhteisön arvoista. Hyödyntäminen Kehittämishankkeesta on hyötyä Naistenklinikalle arvojen mukaisen toiminnan edistämisessä, koska henkilökunnan yhteinen näkemys arvoista vahvistaa yhteisen toimintakulttuurin luomista. Huoneentaulu tuo arvot näkyväksi ja siihen voidaan tukeutua arjen arvokeskusteluissa sekä arvoristiriitojen ilmetessä. Työyhteisön yhteisesti määrittelemä arvopohja edistää asiakaslähtöisen palvelun toteutumista, kun kaikilla työyhteisön jäsenillä on yhtenäiset toimintaa ohjaavat periaatteet. Yhteisesti määritelty ja näkyvillä oleva arvopohja tuo myös sidosryhmille työyhteisön toimintaperiaatteet läpinäkyväksi. Kehittämishankkeen aikana myös suunniteltiin, miten arvokeskustelut jatkuvat suunnitelmallisesti Naistenklinikassa. 55 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S48: SUUNNITELMALLINEN TÄYDENNYSKOULUTUKSEEN OSALLISTUMINEN (SKO) – TOIMINTAMALLIN PILOTOINNIN TULOKSET Väänänen Helena, TtM, laatupäällikkö 1) Korhonen Anne, TtT, kliinisen hoitotieteen asiantuntija 1) Kemppainen Tiina, TtM, osastonhoitaja1) Putila Pauliina, TtM, osastonhoitaja1) Ruonala Pauliina, TtM, apulaisosastonhoitaja1) Isaksson Virpi, TtM, osastonhoitaja1), Meriläinen Merja, TtT, ylihoitaja, tutkimuskoordinaattori1) 1)Oulun yliopistollinen sairaala. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Hoitohenkilökunnan täydennyskoulutuksiin osallistumisen suunnitelmallisuus ja koulutuksista saadun tiedon hyödyntäminen vaihtelee. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä kehitetty suunnitelmallisen täydennyskoulutukseen osallistumisen toimintamalli (SKO), jonka tavoitteena on ohjata strategiasta, työyksikön tavoitteista ja osaamistarpeista lähtevään täydennyskoulutukseen osallistumiseen. Tässä tutkimuksessa kuvataan täydennyskoulutukseen osallistuneiden ja heidän esimiesten kokemuksia SKO- toimintamallin käytettävyydestä. Tavoitteena on tuottaa tietoa toimintamallin kehittämiseen ja sen kautta kehittää koulutuksista saadun tiedon siirtymistä organisaation yhteiseksi osaamiseksi. Tutkimuksessa etsitään vastausta kysymyksiin: 1. Miten täydennyskoulutukseen osallistujat kuvailevat suunnitelmallisen koulutukseen osallistumisen toimintamallin käytettävyyttä a) koulutukseen hakeutumisessa, b) koulutuksen aikana c) koulutuspalautteen annossa? 2. Miten suunnitelmallinen täydennyskoulutukseen osallistumisen toimintamalli tukee a) koulutukseen osallistumisen suuntaamista organisaation ja työyksikön osaamistarpeita vastaaviksi, b) koulutuksesta saadun tiedon hyödyntämistä työyksikössä esimiesten näkökulmasta? Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimuksen kohderyhmänä oli keväällä 2013 ulkopuolisiin täydennyskoulutuksiin osallistunut hoitohenkilöstö (n=30) seitsemältä pilottiosastolta. Aineisto koottiin ryhmähaastatteluna ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tulokset: Koulutukseen osallistuneet kuvasivat, että SKO - toimintamallin orientoivan ja ohjaavan koulutukseen valmistautumista. Koulutuksen aikana olo koettiin suunnitelmalliseksi ja tavoitteelliseksi. Malli ohjaisi ja jäsensi tiedon hakua ja sen käsittelyä sekä rajasi koulutuspalautetta. Esimiesten mukaan täydennyskoulutuksiin lähtöä ohjaavat työyksikön ja yksilön tiedon tarve, koulutustarjonta ja koulutusvelvoite. SKO- toimintamalli suuntaa koulutukseen valmistautumista työyksikön osaamistarpeiden mukaiseksi ja koulutukselle asetetut tavoitteet vaikuttavat koulutuksesta saadun tiedon hyödyntämiseen ja ohjaa työyksikön tavoitteisiin vastaavan palautteen antamiseen. Johtopäätökset: SKO – toimintamallin avulla voidaan selkeyttää koulukseen osallistujan sekä työyhteisön yhteisten tavoitteiden asettamista koulutukselle sekä ohjata työyhteisön kannalta olennaisen tiedon hakuun. Malli ohjaa koulutukseen osallistujaa keskittymään koulutuksessa ennalta sovitun tiedon etsimiseen. Ennalta yhteisesti sovitut tavoitteet selkeyttävät koulutuspalautetta ja mahdollistavat näin työyhteisön yhteisen osaamisen kehittymisen. Toimintamallia tulee edelleen kehittää saadun tiedon pohjalta. 56 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S49: SAIRAANHOITAJAN TYÖ MUUTOKSESSA – MS- JA EPILEPSIAPOTILAAN SAIRAANHOITAJAVASTAANOTTO Ala-Aho, Tuula, sairaanhoitaja (AMK), sairaanhoitaja, Oulun yliopistollinen sairaala, Neurologian poliklinikka Järvimäki Leena, osastonhoitaja, Oulun yliopistollinen sairaala, Neurologian poliklinikka Hulkko Tarja, TtM, ylihoitaja, Neurologian, Geriatrian, Ihotautien ja Kardiologian vastuualue, Oulun yliopistollinen sairaala Meriläinen Merja, TtT, ylihoitaja, Tutkimus- ja kehittämistoiminta, Oulun yliopistollinen sairaala Sairaanhoitajavastaanottotyöryhmä; sh Tuula Ala-Aho, sh Riitta Brotherus, sh Kaija Vuollo, oh Leena Järvimäki, yh Tarja Hulkko, ayl Harri Rusanen, oyl Tarja Haapaniemi, professori Kari Majamaa, laatupäällikkö Helena Väänänen Neurologian poliklinikalla aloitettiin ydinprosessien tarkastelu ja kehittäminen syksyllä 2009 ja nimettiin kehittämistyöryhmä. Kehittämistyöryhmän mukaan haasteita olivat hoidon saatavuuteen vastaaminen kontrollipotilaiden kohdalla, puhelintoiminnan kehittäminen, työnjako eri ammattiryhmien välillä, selkeät ohjeet toiminnalle ja resurssien varmistaminen. Sairaanhoitajavastaanottotoiminnan kehittämiselle perustettiin oma työryhmä vuonna 2011. Sairaanhoitajavastaanottotoiminnan kehittämishankkeen tavoitteina oli turvata suositusten mukainen jatkohoito epilepsiaa ja MS-tautia sairastavien potilaiden kohdalla, sairaanhoitajien työnkuvan selkeyttäminen ja osaamisen hyödyntäminen, työnjako lääkäreiden ja sairaanhoitajien kesken ja sairaanhoitajien työhyvinvoinnin lisääminen ja kuormituksen vähentäminen ennakoitavan ja ohjeistetun työn avulla. Hanke toteutettiin moniammatillisena työryhmätyöskentelynä. Potilasryhmiksi valittiin kaksi suurinta kontrollipotilasryhmää; epilepsiaa ja MS-tautia sairastavat potilaat. Sairaanhoitajavastaanotoille laadittiin toimintamallit ja työohjelma sekä ajanvarauskirjepohjaa muutettiin potilaiden informointia varten. Lääkärit tekivät ohjeet vastaanottojen sisällöistä. Kartoitettiin ongelmakohtia ja laskettiin resurssien tarvetta. Seuraavaksi selvitettiin koulutustarpeet ja laadittiin koulutussuunnitelma tehtävään tarvittavalle koulutukselle. Tutustuttiin tutkittuun tietoon ja tehtiin vierailuja paikkoihin, joissa sairaanhoitajien työnkuvaa oli jo kehitetty. Tehtävään valittiin kolme vapaaehtoista pitkään kyseisiä potilasryhmiä neurologian poliklinikalla hoitanutta sairaanhoitajaa ja käytiin yhteistoimintamenettelyn mukaiset neuvottelut. Ennen sairaanhoitajavastaanoton aloittamista vastaanottosairaanhoitajat olivat kisällin opissa neurologin vastaanotolla perehtymässä epilepsia- ja MS-potilaan hoitoon. Toiminta käynnistyi 3.9.2012. Palautetta toiminnasta kysyttiin sekä potilailta (N=18), että henkilökunnalta (N=19) kevättalvella/kesällä 2013 ja molemmissa palaute oli hyvää. Potilaspalautteen mukaan sairaanhoitajavastaanotto vastasi lääkärikäynnin korvaavaa käyntiä. Henkilökuntakysely tehtiin 5.8–21.8.2013. Henkilökuntapalautteen mukaan potilaan hoitoon pääsy oli parantunut, työn mielekkyys ja ennakoitavuus lisääntynyt ja oman työn koettiin helpottuneen toiminnan avulla sekä sairaanhoitajien, osastonsihteereiden, että lääkäreiden kohdalla. Uusi toiminta on saatu vakiinnutettua. Jatkokehittämistarpeina nousi toiminta- ja lisäohjeiden laatiminen, kehittämis- ja arviointiajan varmistaminen sekä puhelintoiminnan ja työnjaon jatkokehittäminen. Hanke on koettu tärkeäksi myös sairaanhoitajan osaamisen hyödyntämisenä ja kehitettyä toimintamallia voidaan laajentaa myös muille potilasryhmille. Hanke on herättänyt kiinnostusta myös muualta Suomesta. Suomen MS-hoitajat ry palkitsi hankkeen vuonna 2012 Vuoden MS-hoitotyön tekona ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin laatupalkintokilpailussa tuli hankkeelle 2. sija vuonna 2013. 57 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 S50: YLEMMÄN AMMATTIKORKEAKOULUTUKSEN KOHTAAMISPAIKKA JA TYÖELÄMÄN Törmänen, Outi, TtT, yliopettaja, Kärnä, Veikko, KTT, YAMK -päällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu Lapin VÄLINEN VIRTUAALINEN ammattikorkeakoulu Kehittämishankkeen lähtökohdat ja tavoitteet Kehittämishanke on osa kansallista OKM -rahoitteista Ylempi ammattikorkeakoulutus (YAMK) vahvaksi TKI -vaikuttajaksi -projektia, jossa kehitetään ja uudistetaan korkeakoulujen ja työelämän välistä tiedon ja osaamisen siirtoa, uudistetaan YAMK -toimintoja, profiloidaan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon TKI -toimintaa ja tuetaan verkostoitumista. Projekti toteutetaan neljän työpaketin avulla, joista yhden päätavoitteena on uusien kohtaamisympäristöjen rakentaminen ja verkostomaisen toimintamallin kehittäminen työelämän ja ammattikorkeakoulujen yhteiseen TKI -toimintaan. Lapin ammattikorkeakoulussa pilotoidaan YAMK -koulutuksen ja työelämän välinen virtuaalinen kohtaamispaikka keväällä 2015. Tavoitteena on laajentaa ja uudistaa yhteisöllisiä työskentelytapoja, jotta oppimisympäristöt YAMK -koulutuksessa ovat työelämään kytkeytyviä sekä vuorovaikutusta ja innovointia tukevia. Toteutus Pilotoinnin sisältö muodostuu integroimalla Google Apps For Education (GAFE) -pilvipalvelun mahdollistamaa teknologiaa YAMK -koulutuksen opintojaksototeutukseen. Toteutukseen osallistuvat YAMK -opiskelijat ja -opettajat ovat saaneet valmiuksia virtuaalisen kohtaamispaikan edellyttämiin välineisiin syksyllä 2014. Yhteisöllisen kirjoittamisen alusta, blogi ja keskustelualue ovat olleet osa monialaisten opiskelijoiden oppimisympäristöä, johon liittyvä palautetieto toimii pohjatietona YAMK koulutuksen ja työelämäyhteistyön kehittämiselle. Pilotointi toteutetaan laajentamalla virtuaalisten työkalujen mahdollisuuksia ja osallistamalla niiden avulla työelämän toimijoita oppimisympäristöön. Tulokset ja arviointi Pilotointi tuottaa YAMK -koulutuksen ja työelämän välille mallin toteutuksesta, jossa yhdistyy uudella tavalla yhdessä oppiminen, joka tekee eri toimijoiden asiantuntijuutta tunnettavaksi. Toteutusmalli lisää YAMK -opiskelijoiden valmiuksia vastata työelämän edellyttämiin osaamistarpeisiin. Työelämän edustajilla on mahdollisuus osallistua helposti ja joustavasti autenttisen tiedon tuottamiseen modernin oppimis- ja kohtaamisympäristön avulla. Kehittämistyön arviointiin osallistuvat YAMK -opiskelijat, - opettajat ja työelämän edustajat. Hyödyntäminen Tuloksia voidaan hyödyntää GAFE -pilvipalvelun sisällön ja toteutuksen kehittämisessä YAMK -koulutuksen ja työelämän välillä pilotointiorganisaatiossa ja kansallisella tasolla. Lisäksi pilotoinnin tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä TKI -toimintaa edistäviä uuden aikakauden virtuaalisia oppimis- ja kohtaamisympäristöjä. Virtuaalinen kohtaamispaikka kehittää yhteisöllistä tietoa hyödyntävää toimintakulttuuria. 58 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Posteriesitykset 24.9.–25.9.2015 Posterinäyttely tiedekunnan päärakennuksen aulassa, Aapistie 5A. Postereiden tiivistelmät aakkosjärjestyksessä ensimmäisen tekijän mukaan. Tiivistelmään pääset klikkaamalla otsikkoa. 1. HIV-TESTAUS SUOMEN TERVEYSASEMILLA LÄÄKÄREIDEN JA HOITAJIEN ARVIOIMANA Bazia Tiia, Kuivila Heli, Kääriäinen Maria 2. HAASTAVAN ASIAKKAAN AMMATILLINEN KOHTAAMINEN – SIMULAATIOKOULUTUS Bergman Heidi, Kunnari Marika 3. VARHAISEN VUOROVAIKUTUKSEN TUKEMISEN KEHITTÄMINEN LASTENOSASTOLLA Eerola Marketta, Uuksulainen Minttu, Kunnari Marika 4. VALAISTUS JA LÄMPÖVIIHTYVYYS MUISTISAIRAAN HENKILÖN ASUMISEN JA HYVINVOINNIN TUKENA - INTEGRATIIVINEN KIRJALLISUUSKATSAUS VALAISTUKSEEN JA LÄMPÖVIIHTYVYYTEEN KOHDISTUVIIN INTERVENTIOIHIN Hartikainen Riikka, Hallikainen Ilona, Hallikainen Merja, Merilahti Juho, Elo Satu 5. MUISTISAIRAAN IKÄÄNTYNEEN HYVINVOINTIA TUKEVA PITKÄAIKAISHOIDON YMPÄRISTÖ KATSAUS FYYSISEEN YMPÄRISTÖÖN KOHDISTUVIIN INTERVENTIOIHIN Hartikainen Riikka, Elo Satu 6. KUNTOUTUMISTA EDISTÄVÄ HOITOTYÖ – PROJEKTI Heikura Jaana, Karhatsu Ritva, Katainen Saara, Kolari Mari, Liiten Maarit, Rahja Saija, Koskela Päivi, Sihvonen Arja, Meriläinen Merja 7. LEIKKAUSTA EDELTÄVÄN OHJAUKSEN KEHITTÄMINEN LÄNSI-POHJAN KESKUSSAIRAALAN LEIKOYKSIKÖSSÄ Hietala Mari, Lappalainen Katariina, Paloste Airi 8. PERHEIDEN HYVINVOINNIN EDISTÄMINEN LASTENPSYKIATRIAN JA LASTENSUOJELUN YHTEISTYÖLLÄ Härkönen Sisko, Kunnari Marika 9. ALAHENGITYSTEIDEN PUHDISTAMISKÄYTÄNTEIDEN PÄIVITTÄMINEN JA KÄYTTÖÖNOTTO Jansson Miia, Karjula Elina, Järvinen Raija, Syrjälä Hannu, Meriläinen Merja, Ala-Kokko Tero 10. TEHOSTETUN SUUNHOITOPROTOKOLLAN KEHITTÄMINEN JA KÄYTTÖÖNOTTO Jansson Miia, Karjula Elina, Järvinen Raija, Syrjälä Hannu, Meriläinen Merja, Ala-Kokko Tero 11. LÄHIHOITAJAKSI TYÖ- JA VERKKOPAINOTTEISESTI OPPIEN Jauhola Päivi, Vilmi Anne 12. SYÖPÄÄN SAIRASTUNEEN JA LÄHEISEN HOITAMINEN TERVEYSALAN AMMATTIHENKILÖIDEN KOULUTTAUTUMISEN SISÄLTÖNÄ Jussila Aino-Liisa, Mäenpää Pia 59 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 13. TOIMINTAKYKYÄ JA OSALLISUUTTA LUONTOLÄHTÖISILLÄ MENETELMILLÄ JA PALVELUILLA Jääskeläinen Arja, Kunnari Marika, Tolvanen Taimi 14. MEDISIININEN PÄIVÄSAIRAALA - PILOTISTA VAKIINTUNEEKSI TOIMINNAKSI Katiska-Riihiaho Anna-Kaisa, Hulkko Tarja 15. SAIRAANHOITAJAKSI KAMPUSALUEEN ULKOPUOLELLA –HANKE Kaukiainen Sirpa, Kantola Susanna 16. HOITOTYÖN SIMULAATIO-OPETUSTA KEHITTÄVIEN OPETTAJIEN VERKOSTON LUOMINEN Kauppila Hannele 17. HOITOTYÖN OPISKELIJOIDEN KÄYTÄNNÖN HARJOITTELUN KEHITTÄMINEN SISÄTAUTIEN VUODEOSASTOLLA Kivimäki Sanna, Koskela Tarja, Tuomikoski Annukka 18. OAMKIN YAMK MONIALAISTEN YHTEISTEN OPINTOJEN OPISKELIJA PALAUTE KUVAUS Koivisto Kaisa, Henner Anja 19. LASTEN KOKEMUKSIA TALVESTA POHJOISESSA SUOMESSA − TUTKIMUSMENETELMÄNÄ VALOKUVAHAASTATTELU Kuivila Heli, Kurvinen Hanna, Tourula Marjo, Pölkki Tarja 20. ASIAKASLÄHTÖISYYS- NÄYTTÖÖN PERUSTUVAN HOITOTYÖN KEHITTÄMINEN Kukkonen Terhi 21. KÄTILÖOPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA MONIAMMATILLISEN HARJOITTELUN OHJAUKSESTA OULUN YLIOPISTOLLISESSA SAIRAALASSA LASTEN JA NAISTEN TULOSALUEELLA Laitinen Arja, Alajärvi Hanna, Kataja Mari, Vehkaperä Anne 22. VIERIPOLIKLINIKKA- VARHAISEN KOTIUTUMISEN MAHDOLLISTAJA OULUN YLIOPISTOLLISESSA SAIRAALASSA (OYS) Laitinen Arja, Kaukola Tuula, Emma Kyyhkynen, Anitta Nykyri, Terhi Tuomaala 23. VATA-PROJEKTET VID YRKESHÖGSKOLAN NOVIA – UTVECKLING AV EVIDENSBASERADE MÅNGPROFESSIONELLA REHABILITERANDE ARBETSSÄTT INOM SOCIAL- OCH HÄLSOVÅRDEN Liljeroth Pia, Kulla Gunilla 24. TEKONIVELPOTILAIDEN LEIKKAUKSEEN VALMISTAUTUMISEN KEHITTÄMINEN LAPIN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ Manninen Kati, Törmänen Outi 25. LAPSETTOMUUSHOITAJAN OSAAMINEN KAINUUN KESKUSSAIRAALAN NAISTENTAUTIEN POLIKLINIKALLA Myöhänen Arja 26. IMETYSOHJAUKSEN YHTENÄINEN TOIMINTAMALLI PALVELUKETJUSSA Nikula Pirkko, Kemppainen Tiina, Keränen Raija, Mettovaara Piia, Miettinen Seija, Nykyri Anitta, Roininen Jaana, Korhonen Anne 27. TERVEISTÄ ELINTAVOISTA ITSEPUOLUSTUSTAITOJA Oikarinen Kerttu, Paloste Airi 60 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 28. IKÄÄNTYNEEN MUISTISAIRAAN PSYYKKISEN ELÄMÄNLAADUN TUKEMINEN LOGOTERAPIAN KEINOIN Ola Elina, Elo Satu 29. MIELENTERVEYDEN EDISTÄMISEN KOULUYMPÄRISTÖSSÄ: TOIMINNAN ARVIOINTIA Onnela Anna, Vuokila-Oikkonen Päivi 30. SUUN TERVEYDENHUOLLON JULKISEN JA YKSITYISEN SEKTORIN KUMPPANUUDEN ESTEET JA MAHDOLLISUUDET HAMMASLÄÄKÄRINÄKÖKULMASTA Pakarinen Heidi 31. MIEHINEN JUTTU-HANKE; NUORTEN MIESTEN JA AIKAMIESTEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN MERILAPISSA VUOSINA 2015 – 2016 Paloste Airi, Saarnio Reetta, Leminaho Lea, Alakärppä Sari 32. KUNTOUTUSPOLKU KOTONA ASUVILLE VANHUKSILLE FYSIOTERAPEUTIN NÄKÖKULMASTA SEKÄ KEHITTÄJÄ ASIAKKAIDEN KOKEMUKSET JA TOIVEET VANHUSPALVELUISTA Penttilä Kaisa, Turpeenniemi Kaisa 33. VASTAVUOROISET ELÄMÄNHALLINNAN PROSESSIT PERHEISSÄ MUISTISAIRAUSDIAGNOOSIN VARMISTUMISEN JÄLKEEN Pesonen Hanna-Mari, Remes Anne, Isola Arja 34. MONIAMMATILLISEN TYÖRYHMÄTYÖSKENTELYN KEHITTÄMINEN TYÖTERVEYSHUOLLOSSA Petäjä Sari, Kunnari Marika 35. LASTEN JA NUORTEN PSYKOSOSIAALINEN TERVEYS JA SOSIAALINEN PÄÄOMA: KIRJALLISUUSKATSAUS Pietiläinen Hannele 36. ALUEOSAAMISEN MONIALAINEN OPINNÄYTETYÖ-PILOTTI, LAPIN YRITTÄJIEN HYVINVOINTI EETTISESTÄ NÄKÖKULMASTA Pirttijärvi Johanna, Niukkanen Sari 37. HOITOTYÖN SIMULAATIOT NÄKYVÄKSI (HOISIM) Poikela Paula, Tieranta Outi, Vatanen Marko 38. VARAHENKILÖTYÖTÄ TEKEVIEN HOITAJIEN KOKEMUKSIA TYÖHYVINVOINNISTAAN ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA Rautio Kaisu, Suhonen Marjo 39. SYÖMISHÄIRIÖPOTILAIDEN KOKEMUKSIA VARHAISEN PUUTTUMISEN TOTEUTUMISESTA Ruokoja Jenni, Elo Satu 40. YLIPAINOISTEN NUORTEN SOSIAALINEN TUKI JA SEN YHTEYS FYYSISEEN AKTIIVISUUTEEN Ruotsalainen Heidi, Niskala Jonna Kyngäs Helvi, Kääriäinen Maria 41. TEHOHOIDOSSA OLEVAN 0–2-VUOTIAAN LAPSEN SUUNHOITO OHJE OULUN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN LASTEN TEHOHOITO-OSASTON HOITAJILLE Räty Eila 61 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 42. PALJON PALVELUJA KÄYTTÄVÄN ASIAKKAAN KOKEMUKSET SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PALVELUISTA Savilampi Johanna, Sumukari Minna 43. EPILEPSIAA SAIRASTAVAN NUOREN SIIRTYMÄVAIHEEN OHJAUS- KEHITTÄMISHANKE Taipaleenmäki Mervi, Palomaa Anna-Kaija, Vieira Päivi, Kalliosalo Helena, Keloneva Sisko, Kuha Minna, Ruottinen Jaana, Miettinen Seija 44. TOIMINTASUUNNITELMAPROSESSIN KEHITTÄMISTOIMENPITEIDEN VAIKUTUS TYÖTERVEYSHUOLLON TYÖNTEKIJÖIDEN TYÖN HALLINTAAN Tapio Pasi, Turpeenniemi Kaisa 45. JOHTAMISOPINTOJEN TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYDEN LISÄÄMINEN OSANA TERVEYSHALLINTOTIETEEN MAISTERIOPINTOJEN UUDISTAMISTA Tiirinki Hanna, Suhonen Marjo, Turkki Leena 46. LAPIN LIIKUNNAN JA URHEILUN ALUEORGANISAATIOIDEN YHTEINEN MALLI PERUSPALVELUISTA Toivola Maarit, Hannola Heikki 47. OPISKELIJAOHJAUKSEN TIETOISKUT POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ (PPSHP) Ukkola Leila, Vehkaperä Anne, Kaski Päivi, Sivonen Pirkko 48. CP-VAMMAISEN LAPSEN ALARAAJAN BOTULIINIHOIDON OPETUS-JA OHJAUSVIDEON TUOTTAMInen SEKÄ KIRJALLISEN OHJEEN PÄIVITTÄMInen LAPIN KESKUSSAIRAALALLE Valaja Sisko, Turpeenniemi Kaisa 49. VAIKUTTAVAT TAVAT (VATA), NÄYTTÖÖN PERUSTUVA TOIMINTA SOSIAALI- JA TERVEYSALALLA Veijola Arja, Jämsä Ulla, Kaakkuuriniemi Erja 62 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 Posteriesitysten tiivistelmät Aakkosjärjestyksessä (1-49) ensimmäisen esittäjän mukaan: 1. HIV-TESTAUS SUOMEN TERVEYSASEMILLA LÄÄKÄREIDEN JA HOITAJIEN ARVIOIMANA Tiia Bazia, th, TtM-opiskelija, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö Heli Kuivila, TtM, yliopisto-opettaja (ma.), Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö Maria Kääriäinen, TtT, professori (ma.), asiantuntija, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopistollinen sairaala HIV on seksi- ja verikontaktissa tarttuva virus, jolle ei ole parannuskeinoa. Hoitamattomana HIV johtaa AIDSiin, kehon puolustusjärjestelmän vaurioitumiseen ja kuolemaan. HIVin pysäyttämisessä olennaista on tartunnan varhainen toteaminen ja ajoissa aloitettu lääkehoito. Noin puolet Suomen HIV-tartunnoista todetaan kuitenkin vasta, kun lääkitys olisi pitänyt jo aloittaa. Suomessa elää arvioilta noin 700–1000 henkilöä, jotka eivät ole tietoisia HIV-tartunnastaan. Suomen HIV-strategian 2013-2016 mukaan HIVtestausta tulee tehostaa ja HIV-testaustoiminnan laatua tulee arvioida ja kehittää. Tutkimustietoa HIVtestaustoiminnasta Suomen terveysasemilla ei ole. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Suomen kaupunkimaisten kuntien terveysasemien HIVtestauskäytäntöjä, -testaustoimintaa, -tietoutta ja asennoitumista lääkärien ja hoitajien arvioimana. Kohderyhmänä olivat kymmenen kaupunkimaisen kunnan terveysaseman vastaanottojen lääkärit ja hoitajat (N=387). Aineisto kerätään ryväsotannalla anonyymisti strukturoidulla internet-kyselyllä huhtitoukokuussa 2015. Kyselylomake kehitettiin tätä tutkimusta varten kirjallisuuden perusteella ja sen sisältövaliditeetti arvioitiin asiantuntijoilla (n=6). Lisäksi kyselylomake esitestattiin 11 vastaajalla tiedonkeruumenetelmän onnistumisen selvittämiseksi. Aineisto analysoitiin kuvailevin tilastomenetelmin. Tulokset esitetään Pohjois-Suomen hoitotiedepäivillä. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää HIV-tartunnan saaneiden varhaisen diagnosoimisen ja hoitoon pääsyn kehittämiseen terveysasemilla sekä terveydenhuoltoalan ammattilaisten HIV-tartuntojen ennaltaehkäisyyn, testaukseen ja hoitoon liittyvän osaamisen ja koulutuksen kehittämiseen. 63 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 2. HAASTAVAN ASIAKKAAN AMMATILLINEN KOHTAAMINEN – SIMULAATIOKOULUTUS Bergman, Heidi, sairaanhoitaja (ylempi AMK) -opiskelija, Kunnari, Marika, YTM, tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu Kehittämistehtävän lähtökohdat ja tavoitteet Kehittämistehtävä on osa Lapin ammattikorkeakoulun Hoitotyön simulaatiot näkyviksi – HoiSim hanketta. Hankeen tavoitteena on tuottaa ja pilotoida simulaatiokoulutusmalli, jota voidaan hyödyntää perusterveydenhuollossa käytännön tarpeiden mukaisesti. Lisäksi tavoitteena on tehdä näkyväksi hoitotyön simulaatioiden käytön suomat mahdollisuudet terveydenhuollon täydennyskoulutuksessa. Kyseiseen hankkeeseen liittyvä kehittämistehtävä on haastavan asiakkaan kohtaamista koskevan simulaatiokoulutuksen kehittäminen perusterveydenhuollon hoitohenkilökunnalle. Kehittämistehtävän tavoitteena on siten kehittää hoitotyöntekijöiden ammatillista osaamista haastavissa asiakastilanteissa. Toteutus Kehittämistehtävä toteutetaan toiminnallisesti perusterveydenhuollon työyksikössä käymällä läpi simulaatiokoulutusmallin mukainen case-tilanne. Hoitohenkilökunta osallistuu itse simulaatiokoulutuksen kehittämiseen. Perusterveydenhuollon työyksikön hoitohenkilökuntaa haastatellaan ryhmäteemahaastattelun avulla. Haastateltavien tuottaman tiedon ja heidän koulutustarpeidensa perusteella suunnitellaan case-tilanne haastavan asiakkaan ammatillisesta kohtaamisesta. Noin kuukauden kuluttua simulaatiokoulutuksesta työyksikön henkilökunta haastatellaan uudelleen. Näin tuotetaan tietoa simulaatiokoulutuksen vaikuttavuudesta työntekijöiden ammatillisessa kehittymisessä. Lisäksi esille tulevat mahdolliset koulutuksen kehittämistarpeet. Tämän jälkeen voidaan edelleen kehittää haastavan asiakkaan ammatillisen kohtaamisen simulaatiokoulutusta. Tulokset ja arviointi Simulaatiokoulutus tarjoaa hoitotyöntekijöille mahdollisuuden harjoitella muun muassa sellaisia erilaisia hoitotyön tilanteita, joita tapahtuu harvoin tai jotka ovat mahdottomia toteuttaa oikeilla potilailla. Kehittämistehtävän myötä mahdollistuu työelämälähtöinen simulaatiokoulutuksen suunnittelu haastavan asiakkaan ammatillisesta kohtaamisesta. Kehittämistehtävän tulokset perustuvat hoitohenkilökunnan kokemukseen ja ne tuottavat tietoa toiminnan vaikuttavuudesta. Vaikuttavuuden arviointiin osallistuu koko se työyhteisö, joka osallistuu simulaatiokoulutukseen. Hyödyntäminen Kehittämistehtävän tuotosta, eli simulaatiokoulutusta haastavan asiakkaan ammatillisesta kohtaamisesta voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon eri työyhteisöjen ammattitaidon kehittämisessä. Lisäksi sitä voidaan hyödyntää Lapin ammattikorkeakoulun Hoitotyön simulaatiot näkyviksi – HoiSim hankkeessa yhtenä suunniteltuna, toteutettuna ja arvioituna case-tilanteena. 64 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 3. VARHAISEN VUOROVAIKUTUKSEN TUKEMISEN KEHITTÄMINEN LASTENOSASTOLLA Eerola, Marketta, opiskelija, Terveyden edistämisen koulutus (YAMK), Lapin ammattikorkeakoulu Uuksulainen, Minttu, opiskelija, Terveyden edistämisen koulutus (YAMK), Lapin ammattikorkeakoulu Kunnari, Marika, tutkimuksellinen kehittämistyön päätoiminen tuntiopettaja, YTM, TtT-jatko-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Kehittämistyön tausta: Kyseessä on tutkimuksellinen kehittämistyö, joka kuuluu ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Terveyden edistämisen koulutukseen. Kehittämistyön aiheena on sairaiden vastasyntyneiden ja keskosten varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen kehittäminen Lapin keskussairaalan vastasyntyneiden tehostetun valvonnan yksikössä. Perhekeskeisyydellä on nykyään aiempaa suurempi merkitys hoidettaessa sairaita vastasyntyneitä ja keskosia. Tämän myötä varhainen vuorovaikutus vauvan ja vanhempien välillä korostuu. Vastaamme kehittämistyöllämme Lapin keskussairaalan varhaisen vuorovaikutuksen toimintamallin kehittämisen tarpeeseen. Kehittämistyön tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymys: Kehittämistyön tarkoituksena on kartoittaa, miten Lapin keskussairaalan vastasyntyneiden tehostetun valvonnan yksikön hoitohenkilökunta kehittäisi yksikön toimintaa tukeakseen entistä paremmin varhaista vuorovaikutusta. Kehittämistyön tavoitteena on kehittää tulevaisuuden varhaisen vuorovaikutuksen menetelmiä Lapin keskussairaalan Vastasyntyneiden tehostetun valvonnan yksikössä. Tutkimuskysymys on: Miten vastasyntyneiden varhaista vuorovaikutusta tulisi tukea? Keskeisimmät käsitteet tutkimuksessa ovat keskosuus, äitiys, isyys, varhainen vuorovaikutus ja hoitohenkilökunnan merkitys varhaisen vuorovaikutuksen tukemisessa. Aineistonkeruu ja analyysimenetelmät: Kehittämistyö on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto on koottu Lapin keskussairaalan lastenosastojen hoitohenkilökunnalta. Aineisto on kerätty eläytymismenetelmän sekä Learning Cafe –työskentelyn sovellutuksena. Aineisto käsitellään induktiivisella sisällönanalyysillä. Analyysin tulosten perusteella kerätään kahdesta kolmeen kehittämisideaa, jotka siirretään käytäntöön kahdeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen tehdään joko Learning Cafe –menetelmällä tai haastattelumenetelmällä arviointi kehittämisideoiden toimivuudesta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Keskeiset tulokset ja johtopäätökset: Kehittämistyön keskeisimpinä tuloksina ovat vanhempien ja koko perheen kokonaisvaltainen huomioiminen vauvan hoidossa, hoitohenkilökunnan koulutuksiin osallistumisen mahdollistaminen sekä yhteisten hoitolinjojen selkiyttäminen moniammatillisella tasolla. Tulosten sisältöjen käytännön toteutuksella voidaan kehittää varhaista vuorovaikutusta sekä tukea perheitä paremmin vauvan sairaalassa oloaikana. 65 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 4. VALAISTUS JA LÄMPÖVIIHTYVYYS MUISTISAIRAAN HENKILÖN ASUMISEN JA HYVINVOINNIN TUKENA INTEGRATIIVINEN KIRJALLISUUSKATSAUS VALAISTUKSEEN JA LÄMPÖVIIHTYVYYTEEN KOHDISTUVIIN INTERVENTIOIHIN Hartikainen Riikka, TtM, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Ympäristön merkitys korostuu muistisairaalla henkilöllä toimintakyvyn heikentyessä ja ympäristöllä on suora yhteys muistisairaan henkilön hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Erilaisilla ympäristötekijöillä, kuten valaistuksella ja lämpöviihtyvyydellä, on keskeinen merkitys muistisairaiden toiminnan tukena ja viihtyisyyden lisääjänä. Riittävä ja oikeanlainen valaistus sekä lämpöviihtyvyyden huomioiminen voivat tukea kotona tai tehostetussa palveluasunnossa asuvaa muistisairasta henkilöä hänen arjen toiminnoissaan sekä parantaa elämänlaatua ja hyvinvointia. Integratiivinen kirjallisuuskatsaus on osa Älykäs valaistus ja lämpöviihtyvyys muistisairaiden asumisen ja hoivapalvelutuotannon tukena (VALMUSKA) -projektia. Projektissa tutkitaan asuinympäristöön helposti integroitavan teknologian vaikutuksia muistisairaiden käytösoireisiin ja itsenäiseen asumiseen. Projektin tavoitteena on kehittää ja pilotoida erityisesti jälkiasennettavia, kotona-asumista tukevia ratkaisuja, joiden avulla voidaan vaikuttaa muistisairaiden henkilöiden hoidon tarpeeseen, hoidon oikea-aikaisuuteen ja elämänlaatuun. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata valaistukseen ja lämpöviihtyvyyteen kohdistettuja interventioita ja niiden vaikutuksia muistisairaan henkilön hyvinvointiin. Lisäksi tarkoituksena on kuvata menetelmiä, joita on käytetty näiden vaikutusten arvioimiseen. Tutkimuksen tavoitteena on projektin kannalta oleellisen olemassa olevan tutkimustiedon kartoitus ja kokoaminen. Katsauksen aineisto kerätään Cinahl-, Medline (Ovid)-, PsycINFO-, Engineering database ja Scopus elektronisista tietokannoista vuosilta 2005–2015. Aineisto rajataan suomen- ja englanninkielisiin vertaisarvioituihin julkaisuihin, ja aineiston valinnassa käytetään valinta- ja poissulkukriteereitä. Aineiston valinta etenee vaiheittain, ja aineiston valinnan suorittaa kaksi tutkijaa itsenäisesti. Valituille julkaisuille tehdään laadunarviointi kahden toisistaan riippumattoman arvioijan toimesta. Katsaukseen valikoitunut aineisto taulukoidaan ja analysoidaan narratiivisella synteesillä. 66 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 5. MUISTISAIRAAN IKÄÄNTYNEEN HYVINVOINTIA TUKEVA PITKÄAIKAISHOIDON YMPÄRISTÖ - KATSAUS FYYSISEEN YMPÄRISTÖÖN KOHDISTUVIIN INTERVENTIOIHIN Hartikainen Riikka, TtM, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Hallikainen Ilona, PsT, psykologi, Kliinisen lääketieteen laitos, neurologia, Itä-Suomen yliopisto Hallikainen Merja, Tutkimusjohtaja, Kliinisen lääketieteen laitos, neurologia, Itä-Suomen yliopisto Merilahti Juho, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Integratiivisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata muistisairaan ikääntyneen fyysiseen pitkäaikaishoidon ympäristöön kohdistuneita interventioita ja niiden vaikutuksia muistisairaan ikääntyneen hyvinvointiin. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää muistisairaan ikääntyneen hyvinvointia tukevien pitkäaikaishoidon ympäristöjen kehittämisessä ja hoitohenkilöstön koulutuksessa. Aineisto kerättiin Cinahl- ja Scopus elektronisista tietokannoista vuosilta 2004–2014. Aineiston valinnan ja laadunarvioinnin suoritti kaksi tutkijaa itsenäisesti. Katsaukseen valikoitunut aineisto (n=7) analysoitiin narratiivisella synteesillä. Tulosten mukaan muistisairaan ikääntyneen fyysiseen pitkäaikaishoidon ympäristöön kohdistetut interventiot voidaan jakaa niiden sisällön ja menetelmien mukaan musiikki-interventioihin, aromaterapiaan sekä mielekkäisiin ja yksilöllisesti suunniteltuihin aktiviteetteihin. Musiikki-interventiot, aromaterapia sekä mielekkäät ja yksilöllisesti suunnitellut aktiviteetit vaikuttivat pääosin myönteisesti muistisairaiden ikääntyneiden hyvinvointiin. Myönteiset hyvinvointivaikutukset liittyivät käytösoireiden, kuten levottomuuden, ahdistuneisuuden, aggressiivisuuden, masentuneisuuden ja vastustavan käyttäytymisen vähenemiseen. Katsauksen tulokset tukevat ajatusta, että fyysiseen pitkäaikaishoidon ympäristöön kohdistetuilla interventiolla voidaan parantaa ja tukea muistisairaan ikääntyneen hyvinvointia vaikuttaen muun muassa käytösoireisiin. Katsauksen tuloksia voidaan pitää huomionarvoisina interventioiden myönteisten hyvinvointivaikutusten osalta. Tuloksia voidaan hyödyntää muistisairaan ikääntyneen hyvinvointia tukevien pitkäaikaishoidon ympäristöjen kehittämisessä ja hoitohenkilöstön koulutuksessa. 67 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 6. KUNTOUTUMISTA EDISTÄVÄ HOITOTYÖ - PROJEKTI Heikura Jaana, toimintaterapeutti, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Karhatsu Ritva, TtM, sairaanhoitaja, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Katainen Saara, fysioterapeutti, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Kolari Mari, fysioterapeutti, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Liiten Maarit, sairaanhoitaja, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Rahja Saija, sairaanhoitaja, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Koskela Päivi, TtM, apul.osastonhoitaja, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Sihvonen Arja, osastonhoitaja, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Meriläinen Merja, TtT, ylihoitaja, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Moniammatillisen projektin tavoitteena oli kehittää neurokirurgisen potilaan hoitotyötä kuntoutumista edistävällä työotteella. Tarkoituksena oli lisätä tietoja ja taitoja neurokirurgisen potilaan kuntoutumisen tarpeista, tarvittavista interventioista ja niiden toteuttamismahdollisuuksista. Neurokirurgista hoitoa tarvitsevilla potilailla saattaa esiintyä jokapäiväistä elämää häiritseviä toiminnan vajeita, esim. raajahalvauksia tai häiriöitä kognitiivisissa toiminnoissa. Näitä toiminnan vajeita pyritään estämään, poistamaan tai lievittämään mahdollisimman varhain aloitetulla moniammatillisella kuntoutumista edistävällä hoitotyöllä. Useiden kirjallisten lähteiden ja suositusten mukaan kuntoutumista edistävä työote edistää hoidon laatua ja vaikuttavuutta sekä vaikuttaa neurokirurgisen potilaan toipumiseen ja elämänlaatuun. Tarve projektille nousi osaston henkilökunnan halusta kehittää hoitotyötä potilaiden kuntoutumisen edistämiseksi. Osastolla tehtiin ennen varsinaista projektia toiminnan muutoksia kuntouttavan työotteen tukemiseksi mm. kartoittamalla käytettävissä olevia apuvälineitä ja muuttamalla hoitajien työnjakomallia. Projekti toteutettiin vuosina 2012 – 2014 hoitotyön ohessa. Hoitohenkilökunnan kokemuksia kuntouttavasta hoitotyöstä kartoitettiin ennen ja jälkeen projektin. Projekti koostui kuukausittain vaihtuvista teema-alueisiin liittyvistä asiantuntijaluennoista ja tavoitteellisista tehtävistä. Vierailevina luennoitsijoina toimi mm. ammattikorkeakoulun opiskelijoita ja lääkäreitä. Projekti tuotti teema-alueet neurokirurgisen potilaan toiminnan vajausten tunnistamiseksi. Teema-alueet ovat hengitys ja sen harjoittaminen, nieleminen, afasia, asento- ja liikehoito, neglect- ja pusher -oireet, siirtymisen apuvälineet, kipu ja sen tunnistaminen, aistitoiminnot, suunhoito, hemiplegia/hypotonia/spastisuus sekä tuntohäiriöt. Projektin avulla saatiin näyttöön perustuvia tiedollisia ja toiminnallisia ohjeita sekä apuvälineitä hoitotyön toteutukseen. Kirjallisen hoitajille suunnatun kyselyn mukaan projekti antoi eväitä moniammatillisen kuntoutumista edistävän hoitotyön edelleen kehittämiseen ja valmiuksia myös hoitotyön kirjaamiseen. Projektin avulla saatuja tietoja ja taitoja voidaan soveltaen hyödyntää myös muiden potilasryhmien hoidossa. 68 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 7. LEIKKAUSTA EDELTÄVÄN OHJAUKSEN KEHITTÄMINEN LÄNSI-POHJAN KESKUSSAIRAALAN LEIKOYKSIKÖSSÄ Hietala Mari, sairaanhoitaja (YAMK), Länsi-Pohjan keskussairaala Katariina Lappalainen, Sairaanhoitaja (YAMK), Länsi-Pohjan keskussairaala Airi Paloste, KT, Yliopettaja, Lapin Ammattikorkeakoulu Väestön ikääntyminen tulee lisäämään tulevaisuudessa terveydenhuollon palvelujen tarvetta ja kustannuksia. Yhä kehittyvät hoitomenetelmät ja toisaalta terveydenhuollon vähäiset resurssit ovat pakottaneet kehittämään uudenlaisia toimintamalleja. Yksi tapa tehostaa toimintaa erikoissairaanhoidossa on lyhentää potilaiden hoitojaksoja. Sairaalaan saapumisen siirtäminen leikkausaamuun leikkausta edeltävän päivän sijaan lyhentää potilaan hoitojaksoa. Leikkauspotilaiden hoitoaikojen lyhentyessä ja hoitomenetelmien kehittymisen myötä potilaiden valmistautuminen ja leikkauksen jälkeinen hoito tapahtuu nykyään yhä useammin kotona. Tämän onnistuminen edellyttää tehokasta ja hyvin toteutettua potilasohjausta. Länsi-Pohjan keskussairaalaan Leiko-yksikköön käynnistettiin preoperatiivinen eli leikkausta edeltävä poliklinikkatoiminta vuoden 2013 alussa. Toiminnan avulla leikkauspotilaan hoito on turvallisempaa ja sujuvampaa ja hoitoaika erikoissairaanhoidossa on lyhyempi. Potilaiden leikkausta edeltävä ohjaus ja tuki auttaa leikkaukseen valmistautumisessa ja leikkauksen jälkeisessä hoidossa. Asianmukaisen ja ennakkoon annetun tiedon avulla voi ennakoida tulevia tilanteita ja orientoitua niihin. Leikkausta edeltävä poliklinikkatoiminta on oleellinen osa turvallista ja tehokasta Leiko- eli leikkaukseen kotoa toimintamallia. Suureenkin leikkaukseen tulevat potilaat voivat saapua sairaalaan leikkauspäivänä, kun he ovat käyneet leikkausta edeltävällä poliklinikalla sairaanhoitajan vastaanotolla leikkaus- ja anestesiakelpoisuuden arvioinnissa ja leikkausta edeltävässä ohjauksessa. Leikkausta edeltävä poliklinikka toimii Leiko-yksikössä arkisin klo 11–14. Tarve vastaanottokäynnille arvioidaan aina yksilöllisesti potilaan perussairauksien sekä muiden toimenpiteeseen ja anestesiaan vaikuttavien tekijöiden mukaan. Potilaalle voidaan varata myös soittoaika käynnin sijaan. Poliklinikan sairaanhoitaja tekee tiivistä yhteistyötä anestesialääkäreiden ja kirurgien kanssa. Leikkausta edeltävällä poliklinikkatoiminnalla on tärkeä merkitys potilasohjauksen, leikkaustoiminnan sujuvuuden ja potilasturvallisuuden kannalta. Potilaiden ohjaus on yksilöllisempää, koska aikaa ohjaukseen on riittävästi. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa aloitetulla ohjauksella on positiivisia vaikutuksia myös potilaiden toipumiseen ja kuntoutumiseen leikkauksen jälkeen. Potilailta saatu palaute on ollut positiivista. Poliklinikkatoimintaa tullaan edelleen kehittämään ja jatkossa tehdään arviointia potilaiden kokemuksista ja poliklinikkatoiminnan vaikuttavuudesta. Leikkausta edeltävän poliklinikkatoiminnan kehittäminen pohjautuu Terveyden edistämisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön (Hietala, Mari & Lappalainen, Katariina 2014). Opinnäytetyön prosessissa ovat myös mukana olleet työelämän mentorina L-PKS:n operatiivisen tulosalueen ylihoitaja Maritta Rissanen ja opinnäytetyön toisena ohjaajana yliopettaja Anneli Paldanius. Opinnäytetyö löytyy kokonaisuudessaan Theseuksesta Julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405218948 69 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 8. PERHEIDEN HYVINVOINNIN EDISTÄMINEN LASTENPSYKIATRIAN JA LASTENSUOJELUN YHTEISTYÖLLÄ Härkönen, Sisko, sairaanhoitaja (ylempi AMK) -opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Kunnari, Marika, YTM, TtT jatko-opiskelija, tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu Kehittämishankkeen taustalla on Lapin sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian yksikön tarve miettiä uusia yhteistyötapoja eri organisaatioiden kanssa lastenpsykiatrian toimintatapojen muuttuessa lapsi- ja osastokeskeisyydestä perhehoidon ja kotona toteutettavan hoidon suuntaan. Myös sosiaali- ja terveysministeriö edellyttää yli sektorirajojen tapahtuvaa yhteistyötä lasten- ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Hankkeen tavoitteena on yhteisten asiakasperheiden vanhempien vanhemmuuden vahvistuminen ja perheiden hyvinvoinnin lisääntyminen järkevällä resurssien yhdistämisellä. Pyrkimyksenä on osallistaa lastenpsykiatrian ja lastensuojelun koko henkilöstö yhteistyön suunnitteluun ja kehittämiseen. Hanke toteutuu osin yhteistyössä Pohjois-Suomen LastenKaste – hankkeen kanssa ja se vastaa osaltaan kyseisen hankkeen tavoitteisiin hyvinvoinnin ja osallisuuden lisäämisestä lapsiperheiden arjessa. Kehittämishanke on ensimmäinen Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (PoskeLappi) ja lastenpsykiatrian yhteistyöhanke, samoin se on ensimmäisiä Lapin ammattikorkeakoulun ja PoskeLapin yhteistyönä toteutettavia hankkeita. Hankkeen toteuttamisen runkona on tutkimuksiin perustuva sovellettu yhteistyön kehittämisen malli. Sen mukaan yhteistyön kehittäminen lähtee työyhteisöjen toisiinsa sekä toistensa työhön ja toimintatapoihin tutustumisesta. Hankkeen alussa toteutettiin työyhteisöjen tapaaminen ja myöhemmin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tietoisku lastensuojelutyöstä lastenpsykiatrian henkilökunnalle. Asiakasnäkökulmaa yhteistyön kehittämiseen tuo yhteisasiakkuudessa olevien perheiden vanhempien haastattelut. Haastatteluissa tutkijan työparina toimii PoskeLapin kehittämissosiaalityöntekijä. Syyskuussa 2015 työyhteisöt sopivat tuloksien pohjalta yhteisiä käytäntöjä yhteistyön aloittamisesta ja sisällöistä. Hankkeen tarkoituksena on luoda toimiva lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyön malli, jossa painopiste on yhteistyön aloittamisen käytännöissä. Mallin avulla yhteistyön käynnistäminen ja toteuttaminen helpottuu ja normalisoituu. Tämä mahdollistaa entistä paremmin perheiden yksilöllisen tuen tarpeen huomioimisen ja tarpeisiin vastaamisen monialaisen yhteistyön avulla. Luotua mallia arvioidaan ja kehitetään jatkuvasti käytännön kokemusten pohjalta sekä sovituissa lastenpsykiatrian ja lastensuojelun tapaamisissa vähintään kaksi kertaa vuodessa. Kehittämishankkeen tuloksena syntyvää mallia voidaan hyödyntää lastenpsykiatrian yksikön ja kaikkien Lapin sairaanhoitopiirin jäsenkuntien lastensuojelun yhteistyön kehittämisessä. Lisäksi tulokset palvelevat Pohjois-Suomen LastenKaste – hankkeen tavoitteita ja auttavat kehittämään kuntien lapsiperheille tarkoitettuja peruspalveluja. 70 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 9. ALAHENGITYSTEIDEN PUHDISTAMISKÄYTÄNTEIDEN PÄIVITTÄMINEN JA KÄYTTÖÖNOTTO Jansson Miia, TtT, Post doc-tutkija, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Karjula Elina, TtM, Kliinisen hoitotyön asiantuntija, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Järvinen Raija, Hygieniahoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Syrjälä Hannu, Dos, Osastonylilääkäri, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Meriläinen Merja, TtT, Ylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Ala-Kokko Tero, Tehohoidon professori, Osastonylilääkäri, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Alahengitysteiden puhdistaminen altistaa invasiivisesti ventiloidun potilaan respiratorisille ja hemodynaamisille muutoksille, infektioille, barotraumalle, bronkospasmille sekä atelektaaseille. Kansallisten ja kansainvälisten tutkimustulosten mukaan alahengitysteiden puhdistamiskäytänteet eivät vastaa hoitosuosituksia. Kehittämishankkeen tavoitteena oli päivittää alahengitysteiden puhdistamiskäytänteet nykyisten hoitosuositusten mukaisiksi. Kehittämishanke toteutettiin yhden yliopistosairaalan erityisvastuualueella kolmessa eri vaiheessa vuosien 2012 – 2015 aikana. Tietoa uusista hoitosuosituksista ja tutkimuksista etsittiin sähköisesti ja manuaalisesti Medline Ovid®, CINAHL ja Cochrane Library tietokannoista vuosien 2012 – 2014 aikana. Sähköisessä hakustrategiassa käytettiin sekä vapaa- että asiasanahakua huomioiden myös synonyymit ja englanninkielessä käytetyt käsitteet. Hoitosuosituksien, aikaisempien kirjallisuuskatsauksien ja alkuperäistutkimusten laatua arvioitiin moniammatillisessa työryhmässä, joka koostui sekä kliinisistä että menetelmällisistä asiantuntijoista (n = 5). Päivitettävien toimintaohjeiden sisältö jaettiin ja aukikirjoitettiin kolmeen osa-alueeseen: 1) toimet ennen imutapahtumaa, 2) toimet imutapahtuman aikana ja 3) toimet imutapahtuman jälkeen. Kirjallisuuskatsauksen mukaan nykyisissä hoitosuosituksissa korostuu asianmukaiset infektioiden torjuntakäytänteet, potilaan esivalmistelu sekä toimenpiteen turvallinen toteuttaminen. Päivitettyjen alahengitysteiden puhdistamiskäytänteiden käyttöönottoa tuettiin aktiivisilla jalkauttamiskeinoilla, jotka koostuivat toistetuista luennoista, kirjallisista ja sähköisistä opetusmateriaaleista sekä muistutusjärjestelmistä. Tulevaisuudessa päivitettyjen alahengitysteiden puhdistamiskäytänteiden kliinistä vaikuttavuutta ja käyttöönottoa tulee arvioida säännöllisesti hoidon vaikuttavuuden, tuottavuuden, tehokkuuden ja turvallisuuden kehittämiseksi. 71 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 10. TEHOSTETUN SUUNHOITOPROTOKOLLAN KEHITTÄMINEN JA KÄYTTÖÖNOTTO Jansson Miia, TtT, Post doc-tutkija, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Karjula Elina, TtM, Kliinisen hoitotyön asiantuntija, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Järvinen Raija, Hygieniahoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Syrjälä Hannu, Dos, Osastonylilääkäri, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Meriläinen Merja, TtT, Ylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Ala-Kokko Tero, Tehohoidon professori, Osastonylilääkäri, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Tehostettu suunhoito vähentää hoitoon liittyvien infektioiden esiintyvyyttä ja kuolleisuutta sekä lyhentää hengityslaite- ja tehohoitoaikaa. Tutkimusten mukaan nykyiset suunhoitokäytänteet eivät vastaa näyttöön perustuvia hoitosuosituksia. Kehittämishankkeen tavoitteena oli kehittää näyttöön perustuva, tehostettu suunhoitoprotokolla invasiivisesti ventiloiduille tehohoitopotilaille. Kehittämishanke toteutettiin yhden yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella vuosien 2012 – 2015 aikana. Tietoa uusista hoitosuosituksista ja tutkimuksista etsittiin sähköisesti ja manuaalisesti Medline Ovid®, CINAHL ja Cochrane Library tietokannoista vuosien 2012 – 2014 aikana. Sähköisessä hakustrategiassa käytettiin sekä vapaa- että asiasanahakua huomioiden myös synonyymit ja englanninkielessä käytetyt käsitteet. Hoitosuosituksien, aikaisempien kirjallisuuskatsauksien ja alkuperäistutkimusten laatua arvioitiin moniammatillisessa työryhmässä, joka koostui sekä kliinisistä että menetelmällisistä asiantuntijoista (n = 5). Toimintaohjeiden sisältö tarkastettiin myös Oulun yliopiston Hammaslääketieteen laitoksen asiantuntijoiden toimesta. Kirjallisuuskatsauksen mukaan tehostetussa suunhoidossa korostuvat näytön asteeltaan vaihtelevat lääkkeelliset ja lääkkeettömät hoitotyönkeinot, jotka jaettiin suun mekaaniseen (esim. hampaiden ja kielen harjaaminen, limakalvojen puhdistaminen, suunielun tyhjentäminen) ja kemialliseen (esim. klooriheksidiinpohjainen suunhoito, suuontelon kostutus ja huulien rasvaus) puhdistamiseen, suunkunnon kokonaisvaltaiseen arviointiin sekä hoitotyön kirjaamiseen. Erityishuomiota kiinnitettiin infektioiden torjuntaan sekä keskeisimpien suunhoito-ongelmien ja aspiraation ennaltaehkäisyyn. Suunhoitoprotokollan käyttöönottoa tuettiin aktiivisilla jalkauttamiskeinoilla, jotka koostuivat toistetuista luennoista, kirjallisista ja sähköisistä opetusmateriaaleista sekä muistutusjärjestelmistä. Tulevaisuudessa tehostetun suunhoitoprotokollan kliinistä vaikuttavuutta ja käyttöönottoa tulee arvioida säännöllisesti hoidon vaikuttavuuden, tuottavuuden ja tehokkuuden kehittämiseksi. 72 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 11. LÄHIHOITAJAKSI TYÖ- JA VERKKOPAINOTTEISESTI OPPIEN Jauhola, Päivi, TtM, hoitotyön opettaja, Ammattiopisto Lappia, Hyvinvointiala, Kemi, Vilmi Anne, KM, HTM, Työnohjaaja STO ry, hoitotyön opettaja, Ammattiopisto Lappia, Hyvinvointiala, Kemi Ammattiopisto Lappian Hyvinvointialalla on kehitetty ja toteutettu työ- ja verkkopainotteista lähihoitajakoulutusta keväästä 2012 alkaen. Lapin alueelta tuli oppilaitokselle toiveita lähihoitajakoulutuksen toteutuksesta monimuotoisesti, työelämälähtöisesti ja verkkopainotteisesti pitkien maantieteellisten etäisyyksien vuoksi. Ensimmäinen työ- ja verkkopainotteinen koulutus toteutettiin Sodankylässä. Koulutus aloitettiin työvoimahallinnon kanssa yhteistyössä. Samanlaista koulutusta on toteutettu myös Kolarissa ja Kemissä. Tavoitteena oli saattaa koko lähihoitajatutkinto työ- ja verkkopainotteiseksi koulutukseksi. Työ- ja verkkopainotteisen lähihoitajakoulutuksen tavoitteet, arviointi, ammattitaito- ja osaamisvaatimukset ovat samat kuin normaalissa päiväopetuksessa. Työssäoppiminen ja tutkintotilaisuudet tapahtuvat valtakunnallisten lähihoitajan tutkinnonperusteiden mukaisesti. Työ- ja verkkopainotteisessa koulutuksessa valmistavan koulutuksen opetusta on toteutettu etäopetuksena (esim. iLink virtuaaliluokassa) ja verkossa tehtävillä (esim. Moodle verkkooppimisympäristö) oppimistehtävillä, jotka liittyvät kiinteästi sosiaali- ja terveysalan työpaikoilla tapahtuvaan työssäoppimiseen. Oppimistehtävät liittyvät kiinteästi ammattiosaamisen ydinalueisiin. Opetuksen toteutusmuodot vaihtelevat oppimisprosessin eri vaiheissa. Työ- ja verkkopainotteiset opinnot etenevät ennalta suunnitellun aikataulun mukaisesti. Opiskelumuoto täyttää päätoimisen opiskelun vaatimukset. Tutkinnonsuorittajia ohjattiin tehtävien teossa sovittuina aikoina sähköpostilla, iLincillä tai Moodlen keskustelualueilla. Lähipäiväopetusta koulutuksessa oli noin 13 päivää / tutkinnonosa. Lähipäiväopetus painottuu ryhmätyötaitojen ja lähihoitajan kädentaitojen, sekä hoitotoimenpiteiden oppimiseen ja harjoitteluun. Työpaikalla oppiminen (ns.kummityöpäivät) tarkoittaa oppimistehtäviin liittyviä työpäiviä, opiskeltavaan tutkinnon osaan soveltuvassa sosiaali- ja terveysalan työpaikassa. Työpaikka voi olla opiskelijan tuleva työssäoppimispaikka. Opiskelija tutustuu opintojen alkuvaiheessa lähihoitajan toimintaympäristöihin hyödyntäen niitä oppimisessaan. Jokainen tutkinnonosa päättyy työssäoppimiseen ja ammattiosaamisen näyttöön / tutkintotilaisuuteen. Työ- ja verkkopainotteisesta koulutuksesta valmistuivat ensimmäiset lähihoitajat maaliskuussa 2015. Opiskelijoilta kerättiin opintojen aikana OPAL/AIPAL palautteita. Palautteet hyödynnettiin opetuksen kehittämisessä. Palautteissa korostuivat opintojen toteutusmuoto, henkilökohtaisten opintopolkujen joustavuus ja opintojen etenemisen henkilökohtainen suunnittelu. Työssäoppimisessa ja tutkintotilaisuuksissa arvosanat olivat hyvän ja kiitettävän arvosanan tasolla. Työelämältä saatu palaute oli alun ennakkoluulojen jälkeen positiivista ja työelämältä tuli toiveita verkkopohjaisista lisäkoulutuksista. Opiskelijalta vaaditaan soveltuvuuden lisäksi tietotekniikan perusvalmiuksien hallintaa, sitoutumista sovittuihin aikatauluihin, kykyä toimia itsenäisesti tavoitteiden saavuttamiseksi sekä myönteistä asennetta uusia, erilaisia tilanteita ja toimintaympäristöjä kohtaan. Opettajien pedagogiset taidot ja opetusmenetelmät ovat monipuolistuneet merkittävästi. Koulutusmuoto on vakiinnuttanut asemansa Ammattiopisto Lappian hyvinvointialan koulutustarjonnassa. 73 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 12. SYÖPÄÄN SAIRASTUNEEN JA LÄHEISEN HOITAMINEN TERVEYSALAN AMMATTIHENKILÖIDEN KOULUTTAUTUMISEN SISÄLTÖNÄ Jussila Aino-Liisa, TtT, Lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu Mäenpää Pia, TtM, Lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu Oulun ammattikorkeakoulussa toteutettiin moniammatilliset Syöpään sairastuneen ja hänen läheisensä hoito ja hoitotyö -erikoistumisopinnot lukuvuosina 2007–2008, 2008–2009 ja 2011-2012. Opintojen tavoitteena oli, että opinnot suorittaneella on näyttöön perustuvaa osaamista toimia syöpää sairastavan potilaan ja hänen läheisensä hoitotyön asiantuntijana sekä itsenäisesti että moniammatillisessa yhteistyössä. Opintojen tavoitteena oli myös osaamisen kehittyminen saumattomien asiakaslähtöisten palveluverkostojen luomiseen ja työn muutoksista selviytymiseen. Koulutukseen osallistui sairaanhoitajia, terveydenhoitajia ja röntgenhoitajia. Koulutuksen laajuus oli 30 opintopistettä ja se toteutettiin yhdeksän kuukauden aikana monimuotoopiskeluna siten, että lähiopiskelua oli kahtena päivänä kuukaudessa. Etäopiskelu toteutui verkkoopiskeluna. Opintoihin sisältyi ohjattu harjoittelu opiskelijoiden valitsemissa erilaisissa toimintaympäristöissä ja kehittämishankkeen toteutus. Jokaisen kehittämishankkeiden tulokset julkaistiin alan eri ammattilehdissä. Kehittämishankkeiden aiheina olivat saattohoito-ohjauksen ja saattohoitosuunnitelman luominen keskussairaalan henkilökunnalle; suusyöpää sairastavan potilaan ja hänen läheisensä ohjaukseen tarkoitetun ohjauskansion laadinta yliopistosairaalan henkilökunnalle; ohjeen valmistaminen sädehoitoa saavan keuhkosyöpään sairastuneen ja hänen läheisensä arkipäivässä selviytymiseen; kirjallisen ohjeen tuottaminen leukemiaa sairastavan lapsen tai nuoren ja hänen perheensä alkuohjaukseen; esitteen valmistaminen yliopistosairaalan tukipalveluista syöpään sairastuneelle ja hänen läheiselleen; oppaan tuottaminen syöpään sairastuneille suunnatuista sosiaalieduista ja tukimuodoista eräässä kuntayhtymässä; rintasyöpää sairastavan potilaan hoitopolkuun liittyvä perehdytysmateriaali yliopistosairaalassa ja asiantuntija-artikkelin kirjoittaminen ja julkaiseminen suun terveydestä syöpään sairastuneen potilaan hoitotyössä. Kehittämisaiheina olivat myös syöpäsairaanhoitajan vastaanottotoiminta perustaminen ja siitä tiedottaminen kuntalaisille; läheistenhuoneen suunnittelu ja toteutus yliopistollisessa sairaalassa; sytostaattien turvallinen käsittely ja ohjeen laatiminen; rintaproteesiohjeen laatiminen potilaille; kivun arviointiohjeen laatiminen henkilökunnalle; gynekologiseen syöpään sairastuneen ja läheisen tukemisen ohjeistuksen laatiminen; syöpää sairastavan lapsen ravitsemusohjeen laatiminen henkilökunnalle; omaisryhmien toteutus Pohjois-Pohjanmaan syöpäyhdistyksen kanssa ja kotisaattohoidon järjestäminen terveyskeskuksessa. Opintoihin sisältyvä kehittämishanke syvensi erikoistumisopintoihin osallistuneiden osaamista antaen mahdollisuuden laajentaa tehtäväaluetta työelämässä. Kehittämishankkeet tuottivat sekä sisältöjen että käytettyjen menetelmien muodossa uutta tietoa, jota opinnot suorittaneet voivat hyödyntää työssään. Lisäksi opiskelijoiden ammatillisen pätevyyden laajeneminen ja syveneminen antaa mahdollisuuden osallistua työelämän erilaisiin kehittämishankkeisiin. Toisilta oppiminen ja osaamisen jakaminen sekä eri ammattiryhmien työn sisällön tunteminen lisäävät yhteistyömahdollisuuksia ja asiantuntemuksen arvostamista ammattiryhmien välillä. 74 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 13. TOIMINTAKYKYÄ JA OSALLISUUTTA LUONTOLÄHTÖISILLÄ MENETELMILLÄ JA PALVELUILLA Jääskeläinen, Arja, KT, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu Kunnari, Marika, YTM, päätoiminen tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu Tolvanen, Taimi, YTM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu Työelämän ulkopuolella olevien työ- ja toimintakyvyn parantaminen ja sosiaalisen osallisuuden vahvistaminen ovat ajankohtaisia haasteita. Lapin luonto ja maaseutuympäristö tarjoavat monille lappilaisille luontaisen toimintaympäristön. Tutkimukset osoittavat luonnonympäristöllä olevan selkeitä rauhoittavia vaikutuksia, jotka näkyvät mm. verenpaineen laskuna sekä lihasten jännittyneisyyden vähenemisenä. Lisäksi vastuulliset tehtävät luontoympäristössä edesauttavat merkityksellisyyden kokemuksia ja vahvistavat sosiaalisia taitoja. Tästä huolimatta kuntouttava Green Care -toiminta luontoympäristössä on pääosin vielä käyttämätön mahdollisuus. Lapin ammattikorkeakoulun Luontoa elämään! Toimintakykyä ja osallisuutta luontolähtöisillä menetelmillä ja palveluilla -hankkeessa (20152017) vastataan näihin haasteisiin. Hankkeessa yksilökeskeisyys, asiakkaan omat valinnat ja palvelujen henkilökohtaistaminen nostetaan kehittämistyön keskiöön. Hankkeen osatoteuttajia ovat Eduro-säätiö, Kemijärven kaupungin perhe- ja mielenterveysklinikka sekä Sallan kunnan nuorisotoimi. Rahoittajana on Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja mielenterveys- ja päihdekuntoutujien toimintakykyä ja osallisuutta luontolähtöisin menetelmin. Hankkeessa kehitetään ja arvioidaan luontolähtöisiä toimintamalleja ja palveluja toimijoiden keskinäisen verkostoitumisen avulla. Hanketoimintaan osallistuvat perehtyvät Green Care -toimintaan ja yksilökeskeisen elämänsuunnittelun malliin. Hankkeen osatoteuttajat kokeilevat luontolähtöisiä Green Care -menetelmiä osallistujien tarpeiden mukaisesti. Lapin ammattikorkeakoulun toimijat tuottavat kehittämistietoa menetelmien soveltuvuudesta osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseen. Tuloksena saadaan Green Care -menetelmiä hyödyntävät yksilö- ja ryhmäkuntoutuksen toimintamallit, ”seinätön työpaja luontoympäristössä” -toimintamalli, luonto-osaamisen hyödyntämisen toimintamalli ja kehittämistietoa Green Care -menetelmien soveltamisesta sosiaalisessa kuntoutuksessa. Hanke toteutetaan toimintatutkimuksellisella otteella. Luontotoimintaan osallistuvien osallisuuden kokemuksia ja toimintakyvyn muutoksia arvioidaan Työterveyslaitoksen kehitteillä olevalla Kykyviisari mittarilla. Osallisuuden kokemuksista kerätään tietoa myös osallistujien haastatteluilla. Osahankkeiden toimijat ja luontotoimintaan osallistuvat arvioivat hankkeen onnistumista hankkeen edetessä. Lyhyen aikavälin hyötynä työelämän ulkopuolella oleville tarjottavien palvelujen valikoima monipuolistuu ja toimintaan osallistuvien toimintakyky ja osallisuus vahvistuvat. Osahankkeissa työskentelevien ammattilaisten ja luontoyrittäjien osaaminen lisääntyy hankkeen aihealueilla. Hankkeessa tuotettava kehittämistieto hyödyttää Green Care -palveluiden kehittäjiä Lapissa ja muualla Suomessa. 75 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 14. MEDISIININEN PÄIVÄSAIRAALA - PILOTISTA VAKIINTUNEEKSI TOIMINNAKSI Katiska-Riihiaho Anna-Kaisa, sairaanhoitaja (YAMK), kliininen hoitotyön asiantuntija, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Hulkko Tarja, TtM, ylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Kehittämistyön lähtökohdat: Päiväsairaalahoito tarkoittaa erikoissairaanhoidossa yhden päivän aikana toteutettavaa hoitoa, jolle rajataan etukäteisvarauksen perusteella tietty aika ja muut resurssit. Päiväsairaalapotilaan erikoisalalla laaditaan selkeä hoitoprosessi, jossa määritellään päiväsairaalan osuus potilaan hoidossa. Oulun yliopistollisen sairaalan medisiinisellä tulosalueella pilotoitiin päiväsairaalatoimintaa 09/11 - 07/12 välisenä aikana. Päiväsairaalatoimintamalli osoittautui tarpeelliseksi, ja kehittämistyöhön palkattiin projektisuunnittelija lokakuusta 2012 alkaen. Toiminnan vakiinnuttamisvaiheen tavoitteena oli tarkastella eri erikoisalojen polikliinisten yksiköiden vallitsevia käytänteitä ja sovittaa niitä päiväsairaalatoimintaan. Uuden toimintamallin lähtökohdaksi määriteltiin hoitajavetoisuus: potilaan hoitavat, polikliiniset lääkärit työskentelevät omissa yksiköissään, mutta heillä on hoitovastuu silloin kun potilas on päiväsairaalassa. Tavoitteet: Medisiinisen tulosalueen päiväsairaalamalli muodostettiin vakiinnuttamisvaiheen aikana ja 1.9.2014 päästiin avaamaan päiväsairaalayksikkö uusiin, täysin remontoituihin tiloihin. Tavoitteena on medisiinisen tulosalueen palvelutuotannon tehostaminen ja avohoidon lisääminen PPSHP:n strategian mukaisesti. Lisäksi tavoitteena on tehdä sujuvaa yhteistyötä eri yksiköiden kanssa potilaiden parhaaksi sekä palvella sujuvien, etukäteen suunniteltujen hoitoprosessien avulla potilaita oikea-aikaisesti sekä turvallisesti. Toteutus: Hoitohenkilökunta valittiin yksikköön 2 - 3 vuotta kestävään työkiertoon eri erikoisaloilta ja koko henkilökunta hoitaa kaikkien erikoisalojen potilaita. Potilaat otetaan vastaan tulojärjestyksessä. Selkeät, kirjalliset hoitoprosessit ohjaavat hoitajien työskentelyä ja parantavat potilasturvallisuutta sekä työhyvinvointia. Työmallina on tiimi- ja parityöskentely, joka mahdollistaa ohjaamisen ja tiedon jakamisen käytännön hoitotyössä. Hoitotyön yksinkertainen organisointi, nopea hoidon aloitus ja potilaiden kohtaaminen tukevat asiakaslähtöisyyden periaatetta. Henkilökunta tekee ennakoivaa hoitotyötä yksikön suurimman potilasryhmän kohdalla: elektiiviseen sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen tuleville potilaille tehtävä pre -soitto valmistaa potilaan tulevaa toimenpidettä varten sekä velvoittaa potilaan ottamaan vastuun omasta hoidostaan. Tulokset: Seurantajaksojen 1.1 – 30.6.2013 ja 1.10.14 – 31.3.15 aikana saatiin merkittäviä tuloksia medisiinisen tulosalueen vuodeosastoilla. Hoidonvarauksella (LP-käynti) sairaalaan tulevien potilaiden määrä oli vähentynyt. Muutos näkyi kardiologian ja neurologian erikoisaloilla. Päiväsairaalan iltaaukioloajan vaikutus näkyi selkeästi siirto ajanvarauspoliklinikalta osastohoitoon – potilaiden määrässä. Hyödyntäminen: Tulevaisuuden haasteena on potilasvolyymin hallittu lisääminen. Jatkossa tulee tarkastella poliklinikoiden toiminta-aikoja suhteessa päiväsairaalatoimintaan. Medisiinisen päiväsairaalan toimintamallia voidaan hyödyntää jatkossa OYS:n Tulevaisuuden sairaalan suunnittelussa. 76 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 15. SAIRAANHOITAJAKSI KAMPUSALUEEN ULKOPUOLELLA – HANKE Kaukiainen, Sirpa, TtM, lehtori, projektipäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu Kantola, Susanna, TtM, lehtori, opinto-ohjaaja, Lapin ammattikorkeakoulu Sairaanhoitajaksi kampusalueen ulkopuolella hankkeessa koulutetaan sairaanhoitajia Inarin, Kittilän, Sodankylän ja Kemijärven kuntien tarpeisiin vuosien 2015–2017 aikana. Koulutuksen toteuttajana on Lapin ammattikorkeakoulu vuosina 2015–2018. Hanke perustuu vuonna 2013 laaditun Sairaanhoitajaksi kampusalueen ulkopuolella esiselvityshankkeen (ESR)tuloksiin sekä ennakointitietoon sosiaali- ja terveysalan toimialojen kehityksestä ja koulutustapeista Lapissa 2010–2014. Hanketta on valmisteltu yhteistyössä aluksi molempien Lapin sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksikköjen ja myöhemmin Lapin sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikön sekä Lapin kuntien kanssa. Sairaanhoitajaksi kampusalueen ulkopuolella – hanke on ESR rahoitteinen. Hanke on kolmivuotinen ja sen avulla on tarkoitus kouluttaa sairaanhoitajia Inarin, Kittilän, Sodankylän ja Kemijärven kuntien tarpeisiin vuosien 2015–2017 aikana. Hankkeen avulla luodaan mahdollisuus lähi- ja perushoitajille urakehitykseen kotikunnassa, sairaanhoitajaksi opiskelevien työelämään sijoittumista oman alueelle. Koulutuksessa otetaan huomioon koulutuspaikkakuntien erityistarpeet sairaanhoitajan osaamistarpeissa. Hankkeessa pyritään kehittämään Lapin ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopintojen yhteyttä työelämään ja perusterveydenhuollon erityispiirteisiin. Sairaanhoitajaksi kampusalueen ulkopuolella – hankkeen aikana toteutettavan sairaanhoitajakoulutuksen aikana (2015–2018) tullaan hyödyntämään etäopetukseen soveltuvia teoriaoppimisympäristöjä sekä paikallisia terveydenhuoltoyksiköitä koulutukseen kuuluvissa harjoitteluissa. Koulutuksessa hyödynnetään monipuolisesti paikallista osaamista muun muassa saamelaisuuden ja saamen kulttuurin edistämiseksi. Sairaanhoitajakoulutuksessa on tavoitteena kehittää sairaanhoitajaksi opiskelevien saamenkulttuurin ja – kielen osaamista erityisesti ohjauksen ja neuvonnan sekä ikäihmisten ja mielenterveyspalveluiden tarpeisiin. Hankkeen laajempana tavoitteena on kehittää maakuntaa kuntien tarpeista lähtien ja mallintaa kampusalueen ulkopuolella toteutettava sairaanhoitajakoulutus hyödynnettäväksi ammattikorkeakoulussa. Sairaanhoitajaksi kampusalueen ulkopuolella hanke on saanut myöntävän rahoituspäätöksen keväällä 2015. Sen jälkeen Lapin ammattikorkeakoulu on lähtenyt yhteistyössä kuntien edustajien kehittämään sairaanhoitajakoulutuksen valintakoeperusteita, kartoittanut koulutuksen painopistealueita alueilla sekä aloittanut kuntien alueella toimivien paikallisten mentoreiden koulutuksen. Hankkeessa käynnistetään hoitotyön aluekoordinaattorin toiminta yhteistyössä Lapin sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikön kanssa. Aluekoordinaattori mahdollistaa jatkuvan yhteyden työelämään ja sieltä nouseviin osaamistarpeisiin. 77 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 16. HOITOTYÖN SIMULAATIO-OPETUSTA KEHITTÄVIEN OPETTAJIEN VERKOSTON LUOMINEN Kauppila Hannele, terveydenhoitaja (YAMK), lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu Terveydenhuoltoalan simulaatio-opetuksen ja simulaatiokeskuksien lisääntyminen on nostanut tarpeen simulaatiokoulutukseen liittyvien käytäntöjen yhtenäistämiselle. Simulaatiolla korvataan osittain käytännön harjoitteluja terveydenhuollon koulutuksissa, joten hoitotyön koulutuksen tulee olla laadukasta pohjautuen näyttöön perustuvaan toimintaan sekä perustua samoihin kriteereihin Suomessa. Käytäntöjen yhtenäistämiseksi järjestelmällinen verkostoituminen on tarpeellista. Muualla maailmalla on jo erilaisia verkostoja toiminnassa, joten perusteet myös suomalaiselle verkostolle ovat olemassa. Verkoston kautta simulaatio-opetus yhtenäistyy ja mahdollistaa vertailukelpoisuuden muiden maiden kanssa. Hoitotyön Simulaatiot Näkyviksi (HoiSim) hankkeen yhtenä päätavoitteena on luoda suomalainen hoitotyön simulaatioita kehittävien opettajien verkosto. Simulaatio-opetus ja simulaatioympäristöt ovat lisääntyneet Suomen ammattikorkeakouluissa viimeisten viiden vuoden aikana merkittävästi. Simulaatio-opetus on resursseja vaativaa ja käytännöt vaihtelevat koulujen välillä hyvinkin paljon. Simulaatiopedagogiikka kehittyy hoitotyön koulutuksessa nopealla tahdilla ja sen laajentaminen, monialaisiin ja eritasoisiin simulaatioihin kohderyhmän tavoitteiden mukaisesti on tarpeellista. Terveydenhuollon simulaatio-opetuksen parissa toimivien opettajien yhteydenpito ja kokemuksien jakaminen tapahtuu pääosin henkilökohtaisilla tasoilla sekä erilaisissa seminaareissa. Tarve säännölliselle ja järjestäytyneelle verkostoitumiselle ja toimintamallien yhtenäistämiselle on noussut vahvasti esille sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Verkostoitumisen avulla voidaan kehittää yhteneväisiä toimintatapoja erityisesti opetussuunnitelma- ja didaktisella tasolla sekä jatkaa tutkimusta simulaatiopedagogiikan kehittämiselle ja käytettyjen käsitteiden yhtenäistämiseksi. Verkoston työryhmään tulee kuulumaan jokaisesta hoitotyön opetusta antavasta ammattikorkeakoulusta edustaja. Verkosto tulee tapaamaan muodostumisvaiheessa yhdestä kahteen kertaan vuodessa kasvokkain sekä pitää yhteyttä nettisivujen tai sähköisten kommunikaatiovälineiden avulla. Nettisivut toimivat yhteydenpitopaikan lisäksi myös materiaalin jakopaikkana simulaatio-opetukseen liittyvälle tutkimukselle sekä muulle materiaalille. Verkoston yhtenä tavoitteena on yhtenäistää hoitotyön simulaatio-opetusta Suomen ammattikorkeakouluissa sekä suunnitella, millaisilla sisällöillä simulaatio voi korvata tai täydentää hoitotyön opetussuunnitelmaan kuuluvaa ammattitaitoa edistävää harjoittelua. Verkosto ottaa kantaa sisältöjen lisäksi myös siihen, miten simulaatioita toteutetaan tarkoituksenmukaisesti hoitotyön koulutuksessa. Verkoston myötä voimme näyttäytyä yhtenäisenä myös kansainvälisesti seminaareissa, konferensseissa sekä tiedottamisessa. Verkoston myötä saamme näyttöä simulaatioiden vaikutuksesta ja koko verkoston jäsenten simulaatiopedagogiikan osaaminen vahvistuu. 78 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 17. HOITOTYÖN OPISKELIJOIDEN VUODEOSASTOLLA KÄYTÄNNÖN HARJOITTELUN KEHITTÄMINEN SISÄTAUTIEN Kivimäki Sanna, sairaanhoitaja, AMK, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Koskela Tarja, sairaanhoitaja, YAMK, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Tuomikoski Annukka, TtM, opetuskoordinaattori, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Käytännön harjoittelun merkitys on erittäin suuri hoitotyön opiskelijoiden ammatillisuuden kasvamisessa ja käytännön taitojen oppimiselle. Moniammatillisuutta tulee harjoitella jo opintojen aikana aidossa ympäristössä. Hoitotyön opiskelijoiden aloituspaikkamääriä on nostettu, jonka seurauksena harjoittelupaikkoja tarvitaan enemmän. Opiskelijoiden ohjaajilla ja oppimisympäristöllä on suuri merkitys opiskelijan oppimiseen harjoittelun aikana. Hankkeen tarkoituksena on kehittää käytännön harjoittelua sisätautien vuodeosastolla. Tavoitteena on käytännön harjoittelupaikkojen määrän lisääminen, opiskelijoiden tavoitteellisen oppimisen varmistaminen ja moniammatillisen toiminnan ymmärtäminen jo opintojen aikana. Sisätautien vuodeosastolle perustetaan syksyllä 2015 kaksi opetusmoduulia, joissa hoitotyön opiskelijat hoitavat potilaita yhdessä ohjaavan sairaanhoitajan ja osaston lääkärin kanssa. Opiskelijoita sijoitetaan kaikkiin työvuoroihin. Opetusmoduulitoimintaa on elokuusta kesäkuuhun asti ja hoitotyön opiskelijoita voidaan sijoittaa 25 opiskelijaa yhtä aikaa harjoitteluun. Tämä on kaksi kertaa enemmän kuin normaalin toiminnan aikana. Opetusmoduuliin voidaan sijoittaa myös muita terveys- ja sosiaalialan opiskelijoita. Aiemmin kehitetty moniammatillinen osastoharjoittelujakso, jossa hoitotyön, lääketieteen, fysioterapianja farmasianalan opiskelijat oppivat yhdessä, toteutetaan jatkossa tässä opetusmoduulissa. Hanketta arvioidaan opiskelijoiden, potilaiden, opettajien ja opiskelijaohjaajien näkökulmasta erilaisten mittarien avulla. Opiskelijoiden oppimista ja moniammatillista toimintaa arvioidaan myös. Kehitettyä mallia voidaan hyödyntää myös muissa terveysalan organisaatioissa, joissa on opiskelijoita harjoittelussa. 79 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 18. OAMKIN YAMK MONIALAISTEN YHTEISTEN OPINTOJEN OPISKELIJA PALAUTE KUVAUS Koivisto, Kaisa, TtT, Yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö Henner Anja, TtT, Yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö Taustaa: Monialaisuudella (multifield) tarkoitetaan koulutusalojen ylittämistä ja erilaisten osaamisten yhdeksi kokonaisuudeksi nivouttamista yhteisen päämäärän saavuttamiseksi verkostoitumisen ja yhteisen tiedon tuottamisen kautta. Oamkissa YAMK-opinnoissa monialaisuudella tavoitellaan eri tutkinnon suorittaneiden ja erilaisista työyhteisöistä tulevien opiskelijoiden, mutta myös taustaltaan erilaisten opettajien, osaamisen yhteen nivouttamista ja sitä kautta synergiaetua kaikkien osaamisen hyödyntämisessä ja syventämisessä. Vuonna 2014 syksyllä aloitti Oamkissa Yamk tutkinnon 128 opiskelijaa. Opiskelijat olivat sosiaali- ja terveysalan, liiketalouden ja tekniikan YAMK koulutusohjelmissa. Monialaisia yhteisiä opintoja oli syksyllä 2014 Projektin johtaminen 3 op, Tutkimus- ja kehittämismenetelmät 3 op ja Strateginen henkilöstöjohtaminen 3 op. Opintoja suoritettiin pääasiassa verkko-opintoina ja AC ohjauksen välityksellä sekä muutamana lähiopetus tilanteena. Monialaisiin opintojaksoihin osallistuivat eri yksiköiden opettajat tiiminä. Tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata opiskelijoiden palautteita monialaisista yhteisistä Yamk opintojaksoista. Tavoitteena on tehdä näkyväksi opiskelijoiden koulutuksesta antamaa arviointia ja kehittää monialaisia opintoja palautteiden ja niistä tehtyjen johtopäätösten perusteella. Menetelmä: Tutkimusaineisto koottiin kyselylomakkeella (Liite 1) Tutkimus- ja kehittämismenetelmät ja Strateginen henkilöstöjohtaminen opintojaksoista ja opintojakso tehtävään integroidulla palaute kyselyllä (Liite 2) Projektin johtamisen opintojaksolta. Opiskelijat vastasivat palautteisiin monialaisista opintojaksoista seuraavasti: Tutkimus- ja kehittämismenetelmät 30 (128) opiskelijaa, Strateginen henkilöstöjohtaminen 14 (128) opiskelija ja Projektin johtaminen 24 ryhmää (oletettavasti kaikki ko. opintojaksolle osallistuvat opiskelijat antoivat palautetta). Aineiston analysointi: Aineisto analysoitiin sisällön analyysi menetelmällä pelkistämällä aineistoa tiivistetympään muotoon, analysoitavaa aineistoa oli yhteensä 90 sivua Fontti 12, riviväli 1.5. T&K ja Strateginen henkilöstöjohtaminen opintojaksoihin liittyvät opiskelijoiden yksilö vastaukset on analysoitu siten, että ensin koottiin kaikkien opiskelijoiden vastaukset kysymyksittäin ja sitten yhdistettiin vastausten sisällöllisten ominaisuuksien perusteella samaa tarkoittavat aiheet tai teemat yhteen. Projektin johtaminen opintojaksoon liittyvät opiskelijoiden ryhmävastaukset analysoitiin siten, että ensin koottiin kaikkien ryhmien vastaukset yhteen, sitten kysymyksittäin jaettiin vastaukset saman teeman tai aiheen yhteyteen ja sitten vielä sisällön analyysin menetelmällä etsittiin yhteisiä ominaisuuksia muodostaen aineistosta nousevia teemoja. Tutkimustulokset: Tutkimustuloksiksi muodostuivat seuraavat pääluokat: Monialaisissa yhteisissä opinnoissa opitut asiat, opetusjärjestelyt ja E oppiminen, ryhmä ja monialaisuus oppimisessa ja kehittämiskohteet. Tutkimustulosten perusteella monialaisia opintoja kannattaa järjestää. Kuitenkin monialaisia opintoja suunnitellessa tulee käydä perusteellista keskustelua, mikä on se yhteinen kohde, jota opiskelijat monialaisesti opiskelevat ja mitä on sitten taas se tieto taito jota eri alojen asiantuntija opiskelijat jakavat yhteisen kohteen oppimiseksi. Ajasta ja paikasta riippumaton E oppiminen koettiin hyvänä ja mielenkiintoisena tapana suoritta opintoja. Monialaisten opintojaksojen kehittämishaasteet kohdentuivat monialaisuuteen, opintojen ja työelämän sekä opinnäytetyön yhteyksien lisäämiseen. 80 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 19. LASTEN KOKEMUKSIA TALVESTA POHJOISESSA SUOMESSA − TUTKIMUSMENETELMÄNÄ VALOKUVAHAASTATTELU Kuivila Heli TtM, Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö Kurvinen Hanna TtK, Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö Tourula Marjo TtT, hankekehittäjä, SOSTE Pölkki Tarja TtT, dosentti Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että kylmä ilmasto asettaa haasteita ihmisten hyvinvoinnille. Tieteellisiä tutkimuksia talven kokemuksista tai kylmän vaikutuksista lapsiin heidän omasta näkökulmastaan on kuitenkin julkaistu vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida valokuvahaastattelua tutkimusmenetelmänä kuvattaessa lasten kokemuksia talvesta pohjoisessa ympäristössä. Lähtökohtana oli valita innovatiivinen tutkimusmenetelmä, joka mahdollistaisi lapsen oman äänen kuuluvaksi tekemisen perinteisen haastattelun sijaan. Tutkimukseen osallistui 30 alakoulun ensimmäistä luokkaa käyvää oppilasta, jotka olivat iältään 7−8 vuotiaita. Aineisto kerättiin Lapin ja Oulun alueelta tammi- maaliskuun aikana vuonna 2011. Tutkittavat lapset muodostivat 2−3 henkilön ryhmiä ja heidät ohjeistettiin kuvaamaan omilla kertakäyttökameroilla talvisia asioita kahden viikon ajan. Tämän jälkeen ryhmät haastateltiin. Haastattelun aikana tutkija käytti kuvamateriaalia aineistolähteenä sekä haastatteluissa keskustelun stimuloijana ja ilmaisun edistäjänä. Haastattelut ja kuvat analysoitiin laadullista sisällön analyysia käyttäen. Valokuvat toimivat haastatteluiden aikana keskustelun herättäjinä ja ne auttoivat lapsia kertomaan talvisista kokemuksistaan pohjoisessa ympäristössä. Valokuvat helpottivat lapsia keskittymään aiheeseen ja palaamaan siihen keskittymisen häiriintyessä tai heidän innostuttuaan ei-verbaaliin viestintään. Kuvat nousivat tärkeäksi osaksi tutkimuksen aineistoa välittäen tietoa lasten talveen liittyvistä kokemuksista. Valokuva-aineistossa näkyi erityisesti talvinen luonto ja haastattelujen aikana lasten kokemuksissa korostuivat talviset aktiviteetit. Valokuvahaastattelu tutkimusmenetelmänä sopi hyvin tähän tutkimukseen, koska se lisäsi lasten kykyä ilmaista itseään ja rohkaisi heidän halukkuuttaan keskusteluun. Valokuvahaastattelun käyttö tutkimusmenetelmänä teki aineistosta elävämmän ja rikkaamman kuin jos aineisto olisi kerätty pelkällä haastattelulla, koska kuvat auttoivat lapsia ilmaisemaan ajatuksiaan ilman rajoitteita. Metodologinen triangulaatio voi mahdollistaa tutkittavan ilmiön laajemman ymmärryksen osana monimutkaisempia ajatuskokonaisuuksia. Tämän tutkimuksen perusteella valokuvahaastattelu sopii hyvin terveystieteellisessä tutkimuksessa käytettäväksi menetelmäksi, kun tutkimuksen osallistujina ovat alakoulun oppilaat. 81 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 20. ASIAKASLÄHTÖISYYS - NÄYTTÖÖN PERUSTUVAN HOITOTYÖN KEHITTÄMINEN Kukkonen Terhi, sosiaali- ja terveysalan (YAMK) opiskelija, Kajaanin ammattikorkeakoulu Asiakaslähtöisyydellä on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä lähes itseisarvon asema. Asiakkaan- ja potilaan asemaa koskevissa laeissa ja kansallisissa toimintaohjelmissa ohjataan asiakaslähtöiseen palveluiden järjestämiseen. Asiakaslähtöisyys yhdistetään laatuun ja vaikuttavuuteen. Näyttöön perustuvassa terveydenhuollossa toiminnan lähtökohtana on ihmisten terveyteen ja sairauteen liittyvät tarpeet. Tietoa palveluiden järjestämiseksi kerätään useista eri lähteistä: tutkimuksista, asiantuntijoilta ja asiakkailta. Kerättyä tietoa tiivistetään, levitetään, hyödynnetään ja arvioidaan. Tiedon tuottaminen, käyttö ja arvioiminen on jatkuva prosessi. Selvitin asiakaslähtöisyys käsitettä tekemällä kuvailevan kirjallisuuskatsauksen. Kuvailevalla kirjallisuuskatsauksella voidaan hakea vastausta laajoihin ja abstrakteihin ilmiöihin ja kuvata aikaisempaa tietoa ilmiöstä. Kirjallisuuskatsauksen perusteella asiakkaan rooli määrittyy työntekijöiden asiantuntijuuden ja organisaation prosessien kautta. Miten asiakaslähtöisyyttä kehitetään työyhteisöissä? Asiakaslähtöisyyttä voidaan kehittää työyhteisöissä luomalla rakenteita, joissa asiakkaan osallisuus on hoitotyön lähtökohtana. Kirjallisuuskatsauksen tuloksia hyödyntämällä laadin asiakaslähtöisyyttä ilmentävän kokonaismallin, jossa työyhteisöön liittyvät tekijät ovat perusta työntekijöiden ja asiakkaiden vuorovaikutukselle. Työntekijöiden ja asiakkaiden moninaisuus vaikuttaa osaltaan vuorovaikutustilanteisiin. Asiakaslähtöisyys ilmenee yksilöllisyytenä, osallisuutena, itsemääräämisoikeutena ja tiedonsaantina. Asiakkaalta ja omaiselta saatua palautetta tulee hyödyntää asiakaslähtöisen hoitotyön laadun kehittämisessä. Kainuun sosiaali- ja terveyden huollon kuntayhtymän laadunhallinta ja potilasturvallisuussuunnitelmassa kuvataan asiakaslähtöisyyttä. Se on asiakkaan hyvää ja kunnioittavaa kohtaamista ja palvelua, ihmisarvon ja yhdenveroisuuden kunnioittamista, palveluiden järjestämistä asiakkaan tarpeiden pohjalta, vuorovaikutteisuutta, palautteiden huomioimista, yhteistyötä ja asiakkaiden auttamista omien voimavarojensa käyttämisessä. Asiakaslähtöisen hoitotyön kehittäminen on työyhteisön strateginen tavoite. Tavoitteen saavuttamiseksi on kehitettävä asiakkaan osallisuutta hoitoon. Tähän liittyvänä interventiona toteutetaan tehostetut asiakaspalauteviikot kahdesti vuodessa. Seuraavaksi asiakaslähtöisyyden kehittäminen jatkuu teemalla ”potilaan ja omaisen osallisuuden kehittäminen potilaan hoitosuunnitelmassa terveyskeskussairaalan vuodeosastolla”. 82 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 21. KÄTILÖOPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA MONIAMMATILLISEN HARJOITTELUN OHJAUKSESTA OULUN YLIOPISTOLLISESSA SAIRAALASSA LASTEN JA NAISTEN TULOSALUEELLA Laitinen Arja, TtM, opiskelijakoordinaattori, PPSHP, lasten ja naisten tulosalue Alajärvi Hanna, vastuualuefarmaseutti, PPSHP, lasten ja naisten tulosalue Kataja Mari, osastofarmaseutti, PPSHP, lasten ja naisten tulosalue Vehkaperä Anne, TtM, opetuskoordinaattori, PPSHP, lasten ja naisten tulosalue Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) lasten ja naisten tulosalueella on kehitetty moniammatillista harjoittelun ohjausta koordinaattoreiden ja farmaseuttien kehittämistyönä. Tarkoituksena oli kuvailla, miten moniammatillinen harjoittelun ohjaus vaikuttaa kätilötyön suuntaavien opiskelijoiden lääkehoidon osaamisalaan. Tavoitteena oli luoda uusia oppimisen ja ohjauksen menetelmä kätilöopiskelijoille kliinisen harjoittelun aikana. Moniammatillista lääkehoidon ohjausta toteutettiin kliinisen harjoittelun aikana. Kätilöopiskelijoille suunniteltiin ja toteutettiin farmaseuttien pitämät lääkehoidon luennot ennen kliinistä ohjaustilannetta. Kliiniset ohjaustilanteet toteutettiin pienryhmäohjauksina. Luentojen aiheena olivat tractosile- ja magnesiumhoito ja lääkehoidon sekä keskosen lääkehoidon erityispiirteet. Kliiniset ohjaustilanteet sisältöalueina olivat muun muassa lääkkeiden (po. ja iv.) jako, lääkehoitosuunnitelmat ja huumausainekirjanpito. Aineisto kerättiin osallistujilta kahdessa eri vaiheessa syksyn 2014 aikana. Ensimmäinen aineisto kerättiin osallistujilta (N=32) luento-osuuden jälkeen. Toinen aineisto kerättiin osallistujilta (n=8) kliinisten ohjaustilanteiden jälkeen. Molemmat aineistot kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeilla ja analysoitiin tilastollisesti ja mukaillen sisällönanalyysiä. Ensimmäisen vaiheen tulosten mukaan kätilöopiskelijat olivat tyytyväisiä heille järjestettyihin luentoihin. Luentokokonaisuudesta jäi pois tällä kertaa keskosen lääkehoidon erityispiirteet. Kouluarvosana luennoista oli 8 (vaihteluväli 6-9). Luentojen aihealueet ja sisältö koettiin tärkeiksi. Kätilöopiskelijoihin kohdistetut aihealueet nähtiin myös kasvattavan ammatti-identiteettiä. Toisen vaiheen tulosten mukaan lääkehoidon lähiohjaukseen oltiin tyytyväisiä. Kouluarvosana lähiohjauksesta oli 9 (vaihteluväli 8-9). Ohjaus oli selkeää ja ryhmäkoko oppimisen kannalta sopiva. Pieni ryhmäkoko mahdollisti kaikkien opiskelijoiden osallistumisen lääkehoitoon ja lisäsi moniammatillista vuorovaikutuksellisuutta farmaseutin ja kätilöopiskelijoiden kesken. Tulosten mukaan moniammatillista harjoittelun ohjaus tukee kätilötyön suuntaavien opiskelijoiden lääkehoidon osaamisalaa. Opiskelijat kokivat koulutuksen tärkeänä ja toivoivat, että koulutuksia jatketaan. Lääkehoidollisen näkökulman esiin nostaminen nähtiin merkittävänä, koska kliinisen harjoittelun aikana se jää usein pintapuoliseksi. Saatujen tulosten perusteella kehittämistyötä tullaan jatkamaan ja kehittämään kevään 2015 aikana luento-osuuksia laajentaen. Moniammatillisuutta luentoihin lisätään lääkärin, sairaanhoitajan ja kätilön osuuksilla opiskelijoiden esittämien toiveiden mukaisesti. Syksylle 2015 on tavoitteena ottaa kehitetty oppimisen ja ohjauksen menetelmä käyttöön lasten ja naisten tulosalueella perheenhoitotyön I ja II harjoitteluun tulevien opiskelijoiden kanssa. 83 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 22. VIERIPOLIKLINIKKA -VARHAISEN SAIRAALASSA (OYS) KOTIUTUMISEN MAHDOLLISTAJA OULUN YLIOPISTOLLISESSA Laitinen Arja, TtM, apulaisosastonhoitaja, PPSHP, Lasten ja naisten tulosalue Kaukola Tuula, erikoislääkäri, PPSHP, Lasten ja naisten tulosalue Emma Kyyhkynen, kätilö, PPSHP, Lasten ja naisten tulosalue Anitta Nykyri, kätilö, PPSHP, Lasten ja naisten tulosalue Terhi Tuomaala, kätilö, Lasten ja naisten tulosalue Vierihoito-osasto 13 on kehittänyt moniammatillisesti synnyttäneiden ja vastasyntyneiden potilaiden hoitoa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin strategian (Tavoitteena terveyttä 2010–2015) ja Tulevaisuuden sairaala 2030 – ohjelman mukaisesti. Niiden mukaan synnytysmäärien ennakoidaan lisääntyvän OYS:ssa tulevaisuudessa. Kehittämistyötä vieripoliklinikan toiminnan aloittamiseksi on ohjannut perhekeskeisyyden ja vauvamyönteisyyden periaatteet. Vieripoliklinikka on aloittanut toimintansa 29.9.2014 vierihoito-osaston 13 yhteydessä. Kehittämishankkeen tavoitteena oli vierihoito-osasto 13 toiminnan tehostaminen hoitoaikaa lyhentämällä. Vieripoliklinikkakäynti korvaa hoitopäivän osastolla. Lisäksi haluttiin mahdollistaa vanhempien aktiivinen osallistuminen hoitoon ja turvallinen kotiutuminen vierihoito-osastolta. Vieripoliklinikalla työskentelee vierihoito-osaston kätilön lisäksi tarpeen mukaan myös pediatri, gynekologi sekä laboratorion henkilökuntaa. Vieripoliklinikka on auki vuoden jokaisena päivänä klo 7.30–15.30. Vastaanottokäynnille tulevat ne vierihoito-osaston potilaat, jotka tarvitsevat osastohoidon jälkeisen kontrollikäynnin. Potilaille varataan aika vieripoliklinikalle kotiutumisen yhteydessä ja käyntejä jatketaan enintään viikon ajan kotiutumisesta. Lastenlääkäri tekee vastasyntyneelle vierihoito-osastolla kotiinlähtötarkastuksen, jossa hän päättää vieripoliklinikkakäynnin tarpeellisuudesta. Yleisimmät syyt vieripoliklinikkakäynteihin vastasyntyneellä ovat kotiutuminen alle 48 tunnin iässä, bilirubiini- sekä painokontrollit. Käynnin syynä voi olla myös imetykseen liittyvä haaste. Synnyttäneen poliklinikkakäynnin tarpeesta päättää gynekologi. Vieripoliklinikkakäynnillä kätilö haastattelee, ottaa sovitut mittaukset ja arvioi potilaiden voinnin. Lastenlääkäri tutkii vastasyntyneen tarvittaessa ja aina kun kotiinlähtötarkastuksessa vastasyntyneellä on ollut ikää alle 36 tuntia. Synnyttäjän voinnin tarkastaa kätilö ja tarvittaessa konsultoi gynekologia. Oululaiset vastasyntyneet siirtyvät oman neuvolansa seurantaan, mikäli heillä on ollut kotiinlähtötarkastuksessa ikää 36–48 tuntia eikä ole tarvetta laboratoriokokeisiin tai muuhun seurantaan. Muiden kuntien vastasyntyneet tulevat vieripoliklinikalle voinnin tarkastukseen 2-4 vuorokauden kuluessa kotiutumisesta. Vieripoliklinikalla käyneille perheille on tulossa asiakastyytyväisyyskartoitus, joka toteutetaan opinnäytetyönä. Huhtikuusta 2015 alkaen vieripoliklinikan toimintaan on sisällytetty kotona toteutettava sinivalohoito, joka myös lyhentää hoitovuorokausia osastohoidossa. 84 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 23. VATA-PROJEKTET VID YRKESHÖGSKOLAN NOVIA – UTVECKLING AV EVIDENSBASERADE MÅNGPROFESSIONELLA REHABILITERANDE ARBETSSÄTT INOM SOCIAL- OCH HÄLSOVÅRDEN Liljeroth Pia, PD, överlärare, avdelningen för vård och det sociala området, Yrkeshögskolan Novia Campus Åbo Kulla, Gunilla, DrPH, tf överlärare/lektor, Yrkeshögskolan Novia Campus Vasa; försteamanuensis, Universitetet i Nordland, Norge Bakgrund: VATA-projektet (Vaikuttavat tavat) (2014-2015) är ett av UKM finansierat samarbetsprojekt mellan 7 yrkeshögskolor i Finland inom vilket lokala nätverk och god praxis för utveckling och användning av effektiva och evidensbaserade arbetsmetoder inom social- och hälsovård utarbetas. Från Novia deltar både sjukskötar-, socionom och estenomstuderande på bachelornivå samt masterstuderande inom utbildning i utveckling och ledarskap. Inom Novia är äldres hälsa och livsvillkor ett viktigt fokusområde inom forsknings- och utvecklingsverksamheten och därför satsar Novia i första hand på målgruppen äldre inom VATA-projektet. Mål: Vid Novia, Campus Åbo och Campus Vasa, utvecklar studerande evidensbaserade metoder för mångprofessionellt rehabiliterande arbetssätt i syfte att stöda äldres funktionsförmåga. Förverkligande och resultat: Vid Campus Åbo utvecklar mångprofessionella studerandeteam i samarbete med personalen på två äldreboenden resursförstärkande arbetssätt för att stöda en meningsfull vardag för de äldre. En masterstuderande har i samarbete med äldreomsorgen i Jakobstad utvecklat god arbetspraxis genom att bygga upp en modell för ett klientstyrningsteam som bygger på ett delat ledarskap som inkluderar metoder vars syfte är att stöda klientens aktiva deltagande. Samarbetet mellan Campus Vasa och Vasa Centralsjukhus fokuserar på att genom studerandens och personalens samarbete öka patientsäkerheten samt att förbättra rehabiliteringskedjan ur specialsjukvårdens perspektiv. Vid dagcentret för äldre i Vasa stad planerar och utför studerande inom ramen för teoretiska kurser aktiviteter, vars syfte är att stöda äldres funktionsförmåga. Utvärdering: Utvärderingen av projektet görs med för hela projektet gemensamma mätare. Utvärderingen och instrumenten är för tillfället under planering. Feedback samlas med en elektronisk enkät samt med några tema-/djupintervjuer. Fokus ligger på studerandes inlärning samt på lärarnas och arbetslivsrepresentanternas upplevelser och åsikter. Nyttan av projektet: Projektet förväntas skapa ett fortlöpande samarbete mellan yrkeshögskolestuderande, lektorer och arbetslivet vars syfte är att utveckla effektiva, ändamålsenliga och evidensbaserade välfärdstjänster. Ytterligare förväntas projektet ta fram en generell vårdrekommendation för stöd av funktionsförmåga för olika målgrupper. 85 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 24. TEKONIVELPOTILAIDEN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ LEIKKAUKSEEN VALMISTAUTUMISEN KEHITTÄMINEN LAPIN Manninen, Kati, terveydenhoitaja (ylempi AMK) -opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Törmänen, Outi, TtT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu Kehittämistyön lähtökohdat ja tavoitteet: Kehittämistyö on osa Lapin keskussairaalan tekonivelpotilaan hoitoketjun kehittämishanketta, jossa hoitoketjua kehitetään fast track-hoitomallin suuntaan. Kehittämishankkeen puitteissa on pidetty yhteistyöpalaverit kaikissa Lapin terveyskeskuksissa syksyn 2014 aikana. Työn tavoitteena on täydentää hoitoketjun kehittämishanketta leikkausta edeltävien valmisteluiden osalta yhteistyönäkökulmasta Lapin alueen terveyskeskusten kanssa. Työn tarkoituksena on kuvailla Lapin terveyskeskusten ja keskussairaalan välistä yhteistyötä ja sen kehittämistä tekonivelpotilaiden leikkausvalmisteluissa. Tavoitteena on vaikuttaa potilaiden mielekkääseen kokemukseen leikkaukseen valmistautumisessa ja kohdentaa leikkausvalmisteluresurssit tarkoituksenmukaisesti Lapin sairaanhoitopiirissä. Toteutus: Tekonivelpotilaiden hoitoketjuun liittyvä kehittämistyö toteutetaan tutkimuksellisena kehittämistoimintana. Laadullinen lomakekysely on lähetetty huhtikuussa 2014 Lapin alueen terveyskeskuksiin eri ammattiryhmien edustajille, jotka osallistuvat tekonivelpotilaan hoitotyöhön. Lapin keskussairaalan ja Lapin alueen terveyskeskusten väliset palaverit ja niistä nousseet yhteistyönäkökulmat ja kehittämiskohdat täydentävät tutkimuksellista osuutta. Kehittämistyön avulla pyritään nostamaan esille mahdolliset hyvin toimivat käytänteet ja toiminnan päällekkäisyydet tekonivelpotilaiden leikkausvalmisteluissa Lapin sairaanhoitopiirin alueella. Tulokset ja arviointi: Laadullinen tapaustutkimus tuottaa Lapin sairaanhoitopiirin alueelle tietoa tekonivelpotilaiden leikkausvalmistelujen nykytilasta, joka auttaa useampaa organisaatiota kehittämään toimintaansa tuotetun tiedon pohjalta. Kehittämistyön arviointi suoritetaan Lapin ammattikorkeakoulun kehittämistyön arvioinnin periaatteiden mukaisesti ja tuloksista raportoidaan ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä. Hyödyntäminen: Kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää tekonivelpotilaiden hoitoketjun kehittämisessä Lapin sairaanhoitopiirin alueella. Kehittämistyön tuottaman tiedon pohjalta Lapin keskussairaala ja Lapin alueen terveyskeskukset voivat tehostaa toimintaansa tekonivelpotilaiden leikkausvalmisteluiden osalta yhteistyön näkökulmasta sekä puuttua mahdollisiin päällekkäisiin toimintoihin leikkausvalmisteluissa. 86 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 25. LAPSETTOMUUSHOITAJAN OSAAMINEN KAINUUN KESKUSSAIRAALAN NAISTENTAUTIEN POLIKLINIKALLA Arja Myöhänen, kätilö (amk), Yamk-opiskelija Vuonna 2011 Suomessa aloitettiin 14 500 hedelmöityshoitoa. Lapsettoman parin täytyy yrittää raskautta noin vuosi ennen kuin pari voi hakeutua hedelmättömyyden tutkimuksiin ja hoitoihin. Noin 15 %:ssa hedelmättömyydelle ei löydy syytä. Hedelmättömyyden tutkimukset ja hoidot ovat pitkäaikaisia ja parille psyykkisesti raskaita. Tahaton lapsettomuus voi aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja parisuhdeongelmia. Noin kolmasosa pareista keskeyttää hedelmöityshoidot. Lapsettomuushoitajan työ naistentautien poliklinikalla on sekä tiimityötä että itsenäistä, vastuullista, asiantuntijatyötä. Kyetäkseen vaativaan hoitotyöhön sairaanhoitaja/kätilö tarvitsee asiantuntijuutensa tueksi hyvän perehdytyksen sekä hoitotiimin että esimiehen tuen. Esimiehen näkökulmasta johtamisen osaaminen on johtajan persoonallisista ominaisuuksista lähtevää ja johtajan motivaatiota sekä asiantuntijuutta. Osaamisen johtamisen avulla esimies johtaa henkilöstön osaamisen hyödyntämistä ja kehittämistä sekä näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumista. Osaamisen johtaminen erikoissairaanhoidossa on asiantuntijoiden johtamista ja johtamisen osaamisella osoitetaan asiantuntijahenkilöstön arvostus, millä on merkitystä hoitohenkilökunnan työhön sitoutumisessa ja asiantuntijuuden kehittämisessä. Hoitohenkilöstön johtamisen yksi tärkeä osa-alue on monipuolinen perehdytys, perehdytyksen suunnittelu ja sen arviointi. Aihe naistentautien poliklinikan sairaanhoitajan/kätilön osaamisen kehittämisestä muotoutui poliklinikan hoitohenkilökunnan toiveesta. Sairaanhoitajan/kätilön osaamisen kulmakiviä lapsettomuushoitajan hoitotyössä on lapsettomuuden hoitopolun ymmärtäminen niin, että hän voi ohjata ja tukea lapsettomuushoidoissa olevaa paria. Hoitohenkilökunnan hyvä perehdytys on edellytys vastuulliselle ja inhimilliselle, asiakaslähtöiselle hoitotyölle ja lapsettoman parin henkiselle tukemiselle. Tämän kehittämistehtävän tarkoituksena on kuvata naistentautien poliklinikalla työskentelevän lapsettomuushoitoja toteuttavan sairaanhoitajan/kätilön ammatillisen osaamisen vaatimuksia. Tavoitteena on kehittää johtamista tukeva strateginen toimintatapaa, jossa yksi osa-alue on perehdytys. Perehdytyksen tavoitteena on innovatiivinen, autonominen ja hyvinvoiva henkilöstö, joka toteuttaa asiakaslähtöistä ja laadukasta hoitotyötä naistentautien poliklinikalla. Kehittämiskysymykset ovat: Mitä osaamista lapsettomuushoitoja toteuttava sairaanhoitaja/kätilö tarvitsee asiakaslähtöisessä hoitotyössä? Miten osaamisen johtamisella (perehdytys) vahvistetaan hoitohenkilökunnan osaamista? Kehittämistehtävä toteutetaan toimintatutkimuksena, jossa hoito- ja lääketieteen asiantuntijoista koostuva työryhmä arvioi nykyistä lapsettomuushoitajan hoitotyötä ja kokeilee, arvioi sekä kehittää uusia työskentely- ja toimintatapoja lapsettomuusparien hoitotyöhön. 87 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 26. IMETYSOHJAUKSEN YHTENÄINEN TOIMINTAMALLI PALVELUKETJUSSA Pirkko Nikula, TtM, osastonhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Tiina Kemppainen, TtM, osastonhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Raija Keränen, kätilö, imetysohjaajakouluttaja, osastonhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Piia Mettovaara, kätilö-terveydenhoitaja, imetysohjaajakouluttaja, Oulun kaupunki Seija Miettinen, TtM, lasten ja naisten tulosalueen ylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Anitta Nykyri, kätilö, IBCLC, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Jaana Roininen, TtM, synnytysten, naistentautien ja genetiikan vastuualueen ylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Anne Korhonen, TtT, kliinisen hoitotieteen asiantuntija, lasten ja naisten tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Lähtökohdat. Imetysohjauksella voidaan vaikuttaa imetyksen käynnistymiseen ja täysimetykseen. Taustalla on tieto imetyksen monista terveysvaikutuksista äidille ja lapselle. Imetyksen edistämiseen ammattilaisia velvoittavat kansainväliset ja kansalliset suositukset. Oulun yliopistollisessa sairaalassa koottu seurantatieto osoittaa imetysohjauksen vaihtelevan. Myös neuvolassa toteutettu ohjaus vaihtelee. Imetysohjauksen tarkastelu palveluketjuna yhtenäistää annettua ohjausta, auttaa integroimaan se ja vähentämään päällekkäisiä toimintoja. Tavoitteet. Hankkeen tavoitteena oli luoda näyttöön perustuva yhtenäinen toimintamalli raskaana olevan, synnyttäneen ja imettävän äidin/perheen imetysohjaukseen. Toteutus. Toimintamallin laatiminen eteni vaiheittain; paras näyttö imetysohjauksen merkityksestä ja toteuttamisesta, imetysohjauksen nykytilan kartoitus, yhtenäisen toimintamallin kuvaaminen, levittäminen ja käyttöönottaminen sekä sen vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi. Paras mahdollinen tieto imetyksestä ja sen merkityksestä löytyy kansallisista ja kansainvälisistä suosituksista. Imetysohjauksen nykytilan kartoittamiseksi tutkittiin imetysohjauksen toteutumista sairaalassa haastattelemalla äitejä (n=11), kätilöjä (n=18) ja esimiehiä (n=6). Imetysohjauksen nykytilaa tarkasteltiin myös lisämaidon antamiseen liittyvien seurantatietojen kautta. Lisäksi selvitettiin terveydenhoitajien ja kolmannen sektorin toimijoiden käsityksiä imetysohjauksesta. Toimintamallin kuvaamisessa yhdistettiin neuvolan seitsemän ja sairaalan kymmenen askeleen malli. Työja potilasohjeet päivitettiin moniammatillisissa tiimeissä. Yhtenäinen toimintamalli esiteltiin henkilöstölle ja sidosryhmille. Tulokset. Imetysohjauksen yhtenäinen toimintamalli, joka rajaa eri toimijoiden vastuut ja tehtävät palveluketjussa neuvola, sairaala ja kolmas sektori on valmis. Se tunnetaan koko palveluketjussa ja henkilöstö saa käyttöönsä valmiin tuotepaketin materiaaleineen. Toimintamalli ohjaa tehokkaaseen imetysohjaukseen sekä edistää näyttöön perustuvien toimintamallien käyttöönottoa perheiden parhaaksi. Arviointi ja hyödyntäminen. Toimintamallin vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioidaan hankkeen loppuvaiheessa kehitettyjen indikaattorien avulla. Yhtenäistä imetysohjauksen toimintamallia voidaan hyödyntää kaikissa suomalaisissa raskaana olevien ja synnyttäneiden palveluketjuissa sekä kätilötyön ja terveydenhoitajakoulutuksissa. 88 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 27. TERVEISTÄ ELINTAVOISTA ITSEPUOLUSTUSTAITOJA Oikarinen Kerttu, FT, puheenjohtaja, Lapin Sydänpiiri ry Paloste Airi, KT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu Kansantautien kehittyminen on vuosikymmeniä kestävä ja elintavoista riippuen jo lapsuudessa tai nuoruudessa alkava prosessi, johon vaikuttaminen myöhemminkään ei ole myöhäistä. Terveiden elintapojen omaksuminen on koko eliniän jatkuva itsepuolustustaitojen oppimisprosessi erilaisten vastavaikutteiden ristiaallokossa. Terveystiedon tulvasta on osattava löytää oikeaa ja luotettavaa tietoa, omaa innostusta on jaksettava ylläpitää ja erilaisia omahoitotaitoja on hyvä harjoitella. Lisähaasteen elämäämme on tuonut virtuaalinen elämäntapa sähköisine terveyspalveluineen ja etäteknologioineen. Keskeiset hoitomuodot sosiaali- ja terveyspalveluissa tulevat olemaan avohoito, liikkuvat palvelut sekä virtuaaliset ja teknistyvät palvelut. Sitran tutkimusten mukaan jopa 80 % terveyteen liittyvistä ongelmista voitaisiin hoitaa virtuaalisesti ilman vastaanottokäyntiä. Kansalaisilta odotetaan entistä enemmän omahoitotaitoja ja teknologiaosaamista. Teknistyvissä palveluissa ei saa olla vaarana ihmisten eriarvoistuminen. Arkielämän käytäntö ja tutkimustieto osoittavat, että suuri osa ihmisistä läheisineen tarvitsevat tukea terveiden elintapojen omaksumisessa. Lakisääteisesti tuen antamisen vastuussa ovat terveydenhuollon ammattilaiset, mutta tukea on saatavissa myös kolmannen sektorin kansanterveys- ja potilasjärjestöiltä sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan kouluttajilta. Lapin Sydänpiiri, Lapin ammattikorkeakoulu, Rovaniemen kansalaisopisto ja Kivalo-opisto Kemissä ovat yhdessä suunnitelleet aivan uudenlaisen terveiden elintapojen itsepuolustustaitojen opintokokonaisuuden, jossa hyödynnetään sähköisiä palveluja ja materiaaleja. Mukaan oppimaan kutsumme kaiken ikäisiä kansalaisia, joilla on kansantautien vaaratekijöitä sukurasitteena, jotka ovat korkeassa riskissä sairastua ja jo sairastuneita läheistensä kanssa. Opinnot sopivat myös lukiolaisille tai sosiaali-, terveys- tai liikunta-alalle aikoville täydentämään terveystiedon opintoja. Opintokokonaisuuden nimi on ”Terveys elämäntapana ja teknologia omahoidon tukena.” Sisältö muodostuu kiiretilanteiden hallinnasta (10 h), terveystiedon lukutaidosta (10 h), omien elintapojen arvioinnista (20 h), omista terveysvalinnoista (20 h), omahoitotaidoista (10 h) ja vapaaehtoistyöstä voimaa (10 h). Lisäksi tarjolla on kuntapäättäjille ja esimiehille suunnattu kurssi nimellä Hyvinvointikertomus kuntajärjestöyhteistyössä (10 h). Lisäksi opintokokonaisuutta suunnitellaan toteutettavaksi myöskin Lapin ammattikorkeakoulun valinnaisissa opinnoissa hoitotyön, vanhustyön sekä kuntoutus- ja liikunta-alan opintoihin liittyen. Opintokokonaisuus sopii myös muille ammattialoille työhyvinvoinnin ja oman terveyden edistämiseen. Kyseessä on kehittämishanke jossa laajennetaan yhteistyötä Lapin ammattikorkeakoulun, Lapin sydänpiiri ry:n ja kansalaisopistojen kanssa. 89 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 28. IKÄÄNTYNEEN MUISTISAIRAAN PSYYKKISEN ELÄMÄNLAADUN TUKEMINEN LOGOTERAPIAN KEINOIN Ola Elina, TtM, Terveystieteiden opettaja, Vaasan ammattiopisto Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Tämän laadullisen Pro gradu –tutkielman tarkoitus oli kuvata hoitotyöntekijöiden kokemuksia logoterapeuttisen hoidon vaikutuksista ikääntyneiden muistisairaiden psyykkiseen elämänlaatuun. Tutkimustehtävinä olivat: 1. Miten hoitotyöntekijät kokevat logoterapeuttisen hoidon tukevan ikääntyneen muistisairaan psyykkistä elämänlaatua? sekä 2. Minkälaisia kokemuksia hoitotyöntekijöillä on logoterapeuttisen hoidon käytön eduista ja haasteista ikääntyneen muistisairaan hoidossa? Tutkielmaan haastateltiin yksitoista hoitotyöntekijää, jotka osallistuivat Vanhuuden mieli -logoterapia koulutukseen vuosina 2011-2014. Aineistonkeruumenetelmänä oli puhelimitse toteutettu puolistrukturoitu teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Logoterapeuttisella hoidolla voidaan tukea ikääntyneiden muistisairaiden psyykkistä elämänlaatua. Muistisairaan yksilöllisyyttä tuetaan kunnioittamalla muistisairaan ainutlaatuisuutta ja tukemalla merkityksellisyydentunnetta. Läheisyyden tarpeiden tukemiseen vaikuttaa aito läsnäolo, vertaisläheisyys ja työntekijän ammattitaito ja tuttuus. Henkisten tarpeiden tukeminen on osa kokonaisvaltaista hoitamista ja niitä tuetaan huomioimalla muistisairaan yksilölliset henkiset tarpeet. Elämän tarkoituksellisuutta tuetaan arvostamalla muistisairasta ja mahdollistamalla heille onnistumisen elämyksiä ja merkityksellisiä hetkiä. Negatiivisia tunteita lievennetään arvokkaan kohtaamisen, negatiivisten tunteiden hyväksymisen ja pehmentämisen avulla. Logoterapian käytön edut ovat käsitysten ja toiminnan määrittymistä, merkityksellistä työtä ja onnistuneita kohtaamisia. Haasteet ovat organisatorisia ja hoitohenkilökunnan asenteisiin liittyviä tekijöitä. Logoterapeuttinen hoito soveltuu hyvin keskeisten vanhuspoliittisten ja eettisten tavoitteiden taustalle. Siinä korostuvat hetken merkitys, muistisairaan yksilöllisyyden kunnioittaminen ja kuuleminen, tilanteeseen pysähtyminen ja aito läsnäolo. Muistisairaan elämän tarkoituksellisuutta tuetaan mielekkäällä tekemisellä ja elämyskokemuksin. Logoterapian myötä työstä on tullut aikaisempaa merkityksellisempää. Hoitotyöntekijät ovat oivaltaneet oman asennoitumisen ja valintojen merkityksen muistisairaan psyykkisen elämänlaadun tukemisessa. 90 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 29. MIELENTERVEYDEN EDISTÄMISEN KOULUYMPÄRISTÖSSÄ: TOIMINNAN ARVIOINTIA Onnela Anna TtM, Sairaanhoitaja (amk), Oulun kaupunki hyvinvointipalvelut Vuokila-Oikkonen Päivi, Yliopettaja, TtT, työelämän kehittäjä- reteaming coach- työnohjaaja, Diakoniaammattikorkeakoulu (Diak) Mielenterveyden edistäminen on osa kokonaisvaltaista näkemystä ihmisen hyvinvoinnista. Se tarjoaa yksilölle ja yhteisölle keinoja parantaa ja ylläpitää positiivisen mielenterveyden kokemusta. Koulut ovat lapsille ja nuorille yhteinen ja luonnollinen ympäristö edistää lasten ja nuorten mielenterveyttä. Kouluiässä lapset ja nuoret luovat perustaa aikuisiän terveydelle ja hyvinvoinnille. Suuri osa aikuisiän mielenterveyden häiriöistä alkaa lapsuudessa tai nuoruudessa. Pitkäkestoiset vaikeudet, kuten koulukiusaaminen, ja ristiriidat lapsuudessa muodostavat riskitekijöitä hyvinvoinnille. Oulun kaupungin toimintamallissa mielenterveyden edistämisen toiminnot eri kouluasteilla ovat yhteisötason toimintoja ja matalan kynnyksen palveluita. Interventioiden tavoitteena on suojaavien tekijöiden vahvistaminen, riskitekijöiden vähentäminen sekä mielenterveysongelmien varhainen tunnistaminen ja nopea apu. Laajasta toimintamallista valittiin koulukohtaisesti kokemukseen perustuvat vaikuttavimmat toiminnot. Vaikuttavia toimintoja ovat fiilisralli ja luokkainterventiot. Fiilisralli on kahdeksan rastin rastityöpaja. Jokaisella rastilla käsitellään mielenterveyden edistämisen kysymyksiä kuten ystävyyttä, tunteita ja kiusaamista. Luokkainterventiot koostuvat toiminnallisista oppitunneista joissa käsitellään mielen hyvinvointia, sosiaalisia taitoja ja vahvistetaan positiivista luokkailmapiiriä. Tutkimus- ja kehittämishankkeelle on lupa Oulun kaupungilta (17. 4. 2011). Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lasten kokemuksia mielenterveyden edistämisestä. Kohdejoukko muodostuu peruskoululaisista, joiden ikä oli 12 vuotta. 12-vuotiaat ovat peruskoulun kuudennella luokalla. Kysely tehtiin vuonna 2013. Aineistona olivat kyselylomakkeet (N = 157) ja esseet (N = 27). Aineisto analysoitiin määrällisesti prosenttijakaumina ja laadullisesti sisällönanalyysillä. Tulokset: Fiilisralli on tärkeä mielenterveyden edistämisessä, tiedon lisäämiseen mielenterveydestä ja merkitykseen koululaisten elämässä. Luokkarauhan syntymisessä psyykkareiden vetämät luokkainterventiot ovat merkityksellisiä. Luokkarauhaa lisäävät yhteiset sopimukset, opettajan johtamat keskustelut luokan ilmapiiristä ja ryhmäytyminen. Tulosten perusteella koulussa tulee olla toiminnallisuutta, yhteisiä sopimuksia ja keskusteluja. Psyykkarit tuovat luokkarauhaa toteuttamalla erilaisia toiminnallisia tunteja koululaisten kanssa. 91 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 30. SUUN TERVEYDENHUOLLON JULKISEN JA YKSITYISEN SEKTORIN KUMPPANUUDEN ESTEET JA MAHDOLLISUUDET HAMMASLÄÄKÄRINÄKÖKULMASTA Pakarinen Heidi, TtM-opiskelija, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Pro gradu- tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kokemuksia, kiinnostusta, asenteita ja mahdollisia esteitä yksityisen sektorin ja julkisen hammashoidon väliselle kumppanuudelle hammaslääkärinäkökulmasta. Valmisteilla oleva Sote-uudistus pyrkii turvaamaan ihmisten yhdenvertaiset palvelut, vahvistamaan peruspalveluita, luomaan sujuvat palvelu- ja hoitoketjut, korjaamaan julkisen talouden kestävyysvajetta sekä edistää henkilöstön työhyvinvointia kohdistamalla henkilöstöä palveluihin yhdenvertaisesti. Sote-uudistus vaatii myös suun terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudelleentarkastelua. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman Suun terveydenhuollon selvitystyöryhmän kehittämisehdotusraportin "Suun terveyttä koko väestölle 2013" kehitysehdotuksena työryhmä vahvistaisi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta ja yhteistyötä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda tietoa sektoreiden välisen kumppanuuden mahdollistamasta yhteistyöstä hammaslääkäreiden näkökulmasta, jota kunta ja palveluntarjoajat voivat hyödyntää yhteistyön suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tutkimustehtävänä on: Millaisia kokemuksia ja ajatuksia hammaslääkäreillä on sektoreiden välisestä kumppanuudesta? Mitä esteitä ja mahdollisuuksia on sektoreiden väliselle kumppanuudelle hammaslääkärin näkökulmasta nyt ja tulevaisuudessa? Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla yksityisellä sektorilla yksityisyrittäjinä toimivilta ja julkisella sektorilla johtavassa tai vastaavassa asemassa olevilta hammaslääkäreiltä (n=13) alkuvuodesta 2015. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Sektoreiden välisen yhteistyön lisääminen ja kehittäminen nähdään erittäin tärkeänä suun terveydenhuollon tulevaisuudessa. Käytössä olevat yhteistyön muodot tulisi uudistaa joustaviksi ja järkeviksi keventämällä byrokratiaa ja uudistamalla toimintatapoja. Julkisen sektori on pahoin ylikuormittunut ja ruuhkainen, ja yksityisen sektorin vajaakäytössä olevat resurssit tulisi hyödyntää ohjaamalla potilaita yksityisen sektorin hammaslääkäreille uudistettuja yhteistyömuotoja hyödyntäen. Hammaslääkäreitä huolettaa julkisen sektorin ruuhkautumisesta johtuva henkilöstön ylikuormittuminen ja uupuminen, sekä julkisen sektorin hammashoitoloiden rapautuminen. Molempien sektoreiden tarjoama hammashoito tulisi olla yhtä laadukasta. Suun terveydenhuollon rahoitusta tulisi uudistaa muun muassa pienentämällä potilaalle jäävän omavastuuosuuden eroa sektoreiden välillä korottamalla julkisen sektorin omavastuuosuutta ja laskemalla yksityisen sektorin omavastuuosuutta. 92 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 31. MIEHINEN JUTTU-HANKE; NUORTEN MIESTEN JA AIKAMIESTEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN MERILAPISSA VUOSINA 2015 - 2016 Paloste Airi, KT, yliopettaja, Lapin Ammattikorkeakoulu, Saarnio Reetta, TtT, lehtori, Lapin Ammattikorkeakoulu Leminaho Lea, KL, projektipäällikkö, Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri Alakärppä Sari, THM, ravitsemusterapeutti, Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri Meri-Lapin alueella on paljon työttömyyttä ja mielenterveys- ja riippuvuusongelmia. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä tarvitaan alueellisesti uudenlaisia ajattelutapoja ja yhteisöllisiä toimintamalleja. Kansalaisten omatoimisuuden ja omavastuun merkitys kasvavat terveyden edistämisessä. MIEHINEN JUTTU- hanke on Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin ja Lapin Ammattikorkeakoulun v.2015-2016 toteuttama, ja THL:n rahoittama. Hankkeen tarkoituksena on edistää nuorten miesten ja aikamiesten (1629 ja 60 + vuotiaat) osallisuutta oman hyvinvointinsa lisäämiseksi ja ehkäistä syrjäytymistä kehittämällä alueellista yhteistyötä vahvistamalla ennaltaehkäisevää toimintaa, saattamalla varhaisen puuttumisen ja tuen menetelmät laajasti yhteiseen käyttöön. Hankkeen tavoitteena on tukea kuntalaisen osallisuutta ja omaa vastuuta hyvinvoinnistaan ja edistää terveellisiä elintapoja osana kansansairauksien ehkäisyä ja elämänhallintaa. Lisäksi tavoitteena on lisätä ammattilaisten valmiuksia terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja terveyserojen kaventamiseen muuttuvissa palvelurakenteissa Yhteistyö kuntien, kolmannen sektorin ja alueellisten organisaatioiden välillä on tärkeää, sillä vaikka vastuu väestön hyvinvoinnista ja terveyden edistämisestä on kunnilla, myös alueellisilla organisaatioilla ja järjestöillä on monia väestön hyvinvointiin ja terveyteen sekä palvelujärjestelmään vaikuttavia tehtäviä. Terveyskäyttäytymiseen vaikuttaminen ja sairauksien ehkäisy edellyttää perus- ja erikoistason kitkatonta toimintaa samojen periaatteiden mukaisesti. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on parantaa alueen väestön terveyttä. Hankkeen toteutuksessa mahdollistetaan miesten osallisuus terveyden edistämisessä järjestämällä alueellisia työpajoja, joissa eri-ikäiset miehet ovat mukana suunnittelemassa tulevaa toimintaa, tuottamassa mm. kertomusten avulla näkemyksiään elämästään. Hankkeen aikana järjestetään erilaisia tapahtumia kuten Miesten huoltopäiviä, joissa tuetaan kohderyhmään kuuluvien miesten hyvinvointia. Tilaisuuksissa hyödynnetään Lapin Ammattikorkeakoulun ONNI-autoa ja Hyvinvointipysäkkiä. Alueen toimijoiden osaamista kehitetään järjestämällä koulutusta mm. miestyöstä ja terveyden edistämisen menetelmistä. Hankkeen tuloksena nuorten- ja aikamiesten terveys ja hyvinvointi kohentuu ja alueelle kehitetään pysyviä toimintamalleja eri-ikäisten miesten sosiaalisen osallisuuden tukemiseksi. Alueen toimijoiden tietoisuus terveyseroista ja niihin vaikuttamiskeinoista lisääntyy. Alueellinen yhteistyö terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen eri osa-alueilla vahvistuu. Hankkeessa tuotetaan toimijoiden käyttöön Miehinen juttu-käsikirja ja nettisivut. Hyödynsaajina kuntalaisten lisäksi ovat myös kuntien terveyden edistämisen työryhmät ja viranhaltijat sekä alueen koulutusorganisaatiot, järjestöt ja yritykset, joiden osaaminen ja osallisuus terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen työssä vahvistuvat. 93 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 32. KUNTOUTUSPOLKU KOTONA ASUVILLE VANHUKSILLE FYSIOTERAPEUTIN NÄKÖKULMASTA SEKÄ KEHITTÄJÄ ASIAKKAIDEN KOKEMUKSET JA TOIVEET VANHUSPALVELUISTA Penttilä Kaisa, fysioterapeutti (ylempi AMK) –opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Turpeenniemi Kaisa, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu Kehittämishankkeen lähtökohdat ja tavoitteet: Väestön vanheneminen lisää palvelujen tarvetta. Hoitopalvelujen kasvun rinnalla myös kuntoutuspalvelujen tarve kasvaa. Väestön vanheneminen luo haasteita niin kuntoutuspalvelujen saantiin kuin palvelujen laatuun. Nykyään tuetaan ikääntyneiden mahdollisuuksia pitkään kotona asumiseen. Ensisijainen palvelujen tuottaja on kunnan sosiaali- ja terveydenhuolto. Vanhuspalvelulaki eli laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali-, terveys-, ja kuntoutuspalveluista pyrkii turvaamaan ikääntyneen väestön hyvinvointia sekä iäkkäiden sosiaali-, terveys-, ja kuntoutuspalvelujen saantia. Kehittämishankkeen tarkoitus on kerätä tietoa, jonka perusteella kuvataan kuntoutuspolku kotona asuville vanhuksille Tervolan kunnassa. Kehittämishankkeen tavoitteena on kuvata kuntoutuspolku kotona asuville vanhuksille Tervolan kunnassa palvelutarpeen arvioinnin mahdollistamiseksi sekä laadukkaan palvelun tuottamiseksi. Kuntoutuspolkua kuvataan fysioterapeutin näkökulmasta, jossa fysioterapeutti toimii kuntoutuksen asiantuntijana moniammatillisessa työryhmässä. Kuntoutuspolun kuvaamiseen otetaan mukaan myös ikääntyneiden kokemukset sekä toiveet ikääntyneiden palveluista kunnassa. Toteutus: Kehittämishanke toteutetaan toiminnallisena opinnäytetyönä. Tämä kehittämishanke kuuluu ylempään ammattikorkeakoulu tutkintoon Terveyden edistämisen koulutuksessa. Sen toimijoina on Tervolan kunnan avoterveyden huollon henkilöstö, joka tekee palvelutarpeen arviointeja kotona asuville vanhuksille Tervolan kunnassa sekä ikääntyneet palvelujen käyttäjät. Hankkeen aluksi kartoitetaan nykytilanne henkilöstölle suunnatulla kyselylomakkeella sekä asiakastyytyväisyyskysely ikääntyneille nykyisistä palveluista. Kyselytulosten ja teoria tiedon pohjalta kuvataan kuntoutuspolku. Kuntoutuspolun kehittämiseen otetaan mukaan myös Tervolan kunnan ikääntyneitä. Satunnaisesti valituille ikääntyneiden ryhmille järjestetään Learning Cafe- menetelmällä asiakastyytyväisyyskysely mielipiteiden ja käyttökokemusten selvittämiseksi. Näiden avulla kehitetään Tervolan kunnan avoterveydenhuollon palveluja ikääntyneille. Tulokset ja arviointi: Kehittämishankkeen tuloksena syntyy kuntoutuspolku- malli Tervolan kunnan kotona asuville vanhuksille. Kehittämishankkeen arviointiin osallistuu Tervolan kunnan avoterveyden huollon esimies, henkilöstö ja kehittämishankkeen ohjaaja sekä Tervolan kunnan ikääntyneet. Hyödyntäminen: Kehittämishanke tuottaa kuntoutuspolku-mallin Tervolan kunnan avoterveyden huollon henkilöstölle palvelutarpeen arvioinnin tueksi sekä kehitetään Tervolan kunnan ikääntyneiden palveluja. Avoterveyden huollon asiakkaat, kotona asuvat vanhukset, saavat tarpeenmukaisia palveluja ja mahdollisuuden olla kehittämässä Tervolan kunnan ikääntyneiden palveluja. 94 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 33. VASTAVUOROISET ELÄMÄNHALLINNAN VARMISTUMISEN JÄLKEEN PROSESSIT PERHEISSÄ MUISTISAIRAUSDIAGNOOSIN Pesonen Hanna-Mari, TtM (väit.), koulutuspäällikkö, Oulun yliopisto Remes Anne, professori, ylilääkäri, Itä-Suomen yliopisto, Kuopion yliopistollinen sairaala, Isola Arja, professori (emer.), Oulun yliopisto Tutkimuksen tausta ja tarkoitus: Väestön ikääntyminen lisää muistisairauksien esiintyvyyttä. Muistisairaudet koskettavat kuitenkin myös työikäisiä. Etenevä muistisairaus muuttaa sairastuneen ja koko perheen elämää. Perheiden selviytymistä koskevaa tutkimustietoa palvelujen kehittämiseksi on kuitenkin rajallisesti. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää aineistolähtöinen teoria, joka kuvaa muistisairaiden ja omaishoitajien elämänhallinnan prosesseja muistisairausdiagnoosin varmistumisen jälkeen. Tutkimustehtävä: Millainen on muistisairaiden ja omaishoitajien vastavuoroisia elämänhallinnan prosesseja kuvaava substantiivinen teoria? Aineistonkeruu ja analyysimenetelmät: Laadullisen pitkittäistutkimuksen aineisto kerättiin syvähaastattelemalla sekä sairastuneita (n=8) että heidän omaisiaan (n=8). Aineisto analysoitiin grounded theory –metodologian jatkuvan vertailun analyysimenetelmällä. Keskeiset tulokset: Tutkimuksessa tuotetun aineistolähtöisen teorian ydinkategoriaksi muodostui ’Muistisairauden hyväksyminen osaksi perheen elämää’. Perheet elivät etenevän muistisairauden oireiden kanssa jo ennen diagnoosin varmistumista. Muistisairausdiagnoosi oli käännekohta, joka muutti perheiden elämänkulun suuntaa ja johti etsimään uutta tasapainoa elämässä. Muuttuvassa elämäntilanteessa sairastuneet ja heidän omaisensa joutuivat rakentamaan uudelleen käsitystä itsestään ja sosiaalisista rooleistaan. Oman toimintakyvyn muutoksiin sopeutuminen ja omaishoitajan rooliin mukautuminen olivat tällöin keskeisiä kehityshaasteita. Työikäisillä perheillä näihin muutoksiin liittyi toisenlaisia haasteita, kuin ikääntyneemmillä perheillä. Perheet pyrkivät selviytymään muuttuvassa elämäntilanteessaan käytettävissä olevien voimavarojensa ja sosiaalisen tuen avulla. Perheiden kokemuksissa korostui myös pyrkimys elää tässä ja nyt. Muistisairaiden ja omaishoitajien elämänhallinnan prosessit sisälsivät sekä myönteisiä toivoon että kielteisiä epätoivoon liittyviä tekijöitä. Muutokset, menetykset ja kohdatut vaikeudet sekä epävarmuus ja pelko tulevaisuudesta lisäsivät epätoivoa. Toivoa ylläpitäviä ja vahvistavia tekijoitä perheissä olivat yhteys läheisiin ja mielekkään arkielämän jatkaminen. Huomion kiinnittäminen mahdollisuuksiin sekä olemassa oleviin voimavaroihin ja kykyihin pitivät myös myönteistä toivon tunnetta yllä. Muistisairauden hyväksyminen osaksi perheen elämää merkitsi toivoa vahvistavaa sopeutumista. Johtopäätökset: Diagnoosin varmistumisen jälkeen tarvitaan tukimuotoja, jotka vahvistavat perheiden voimavaroja ja heidän mahdollisuuksiaan elää mielekästä elämää muistisairauden kanssa. 95 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 34. MONIAMMATILLISEN TYÖRYHMÄTYÖSKENTELYN KEHITTÄMINEN TYÖTERVEYSHUOLLOSSA Petäjä, Sari, terveydenhoitaja (ylempi AMK) -opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Kunnari, Marika, Päätoiminen tuntiopettaja / YTM / TtT jatko-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Kehittämishankkeen lähtökohdat ja tavoitteet: Rovaniemen Työterveys ry:ssä siirryttiin moniammatilliseen työryhmätyöskentelyyn vuonna 2010. Kokemukset tästä toimintamallista olivat monelta osin parempia, kuin aikaisemmasta tavasta toimia. Esiin nousi kuitenkin myös joitain ongelmakohtia, joihin haluttiin korjauksia. Muun muassa työryhmien kokoonpanot sekä toimintatapaerot aiheuttivat jonkin verran tyytymättömyyttä. Tässä kehittämishankkeessa on nyt tarkoitus jatkokehittää Rovaniemen Työterveys ry:n työterveyshuoltoyksikön moniammatillisia tukitoimia siten, että niillä pystytään aiempaa paremmin vastaamaan työelämän muutosten haasteisiin sekä yksittäisten työntekijöiden työkyvyn ylläpitämiseen. Pääpaino tässä kehittämistyössä on edelleen moniammatillisuuden tuottamien mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Toteutus: Moniammatillisen työryhmätyöskentelymallin kehittämisessä hyödynnetään ns. kehittävän työntutkimuksen välineitä. Kehittävän työntutkimuksen teorian mukaan työntekijät toimivat itse aktiivisina kehittäjinä ja tuottavat ohjaajan avustamana käyttöönsä uuden ja entistä paremmin toimivan moniammatillisen työskentelymallin. Ohjaajan tehtäviin kuuluu suunnitella oppimistyöskentelyn eteneminen ja oppimisprosessin sisällöt sekä ohjata kehittämistä kohti yhteistä tavoitetta. Tulokset ja arviointi: Kehittämishanke tuottaa päivitetyn moniammatillisen työryhmätyöskentelymallin, jolla pystytään aiempaa toimintamallia paremmin vastaamaan työelämän nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Malli auttaa työterveyshuollon ammattiryhmiä tekemään laadukkaampaa keskinäistä yhteistyötä sekä hyödyntämään paremmin eri ammattiryhmien erityisosaamista yritysten työntekijöiden työhyvinvoinnin tukemisessa. Tässä toiminnassa työterveyshuollon työntekijät oppivat itse kehittämään toimivia työvälineitä moniammatilliseen työskentelyyn. Uuden moniammatillisen työskentelymallin toimivuuden arviointi tapahtuu seurantatapaamisessa, johon osallistuvat Rovaniemen Työterveys ry:n työntekijät. Seurantatapaamisessa kehitettyä toimintamallia arvioidaan ja tarvittaessa sovitaan sen jatkokehittämisestä. Kehitettävää mallia voi hyödyntää Rovaniemen Työterveys ry:n toimintayksikön lisäksi myös muissa työterveyshuollon yksiköissä. Työterveyshuollon asiakasyritykset hyötyvät mallista saamalla paremmin kulloinkin esille tulevaan tarpeeseen kohdennettua työhyvinvointia tukevaa palvelua. 96 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 35. LASTEN JA NUORTEN PSYKOSOSIAALINEN TERVEYS JA SOSIAALINEN PÄÄOMA: KIRJALLISUUSKATSAUS Pietiläinen Hannele, KM, THO, lehtori, Lapin AMK ArctiChildren InNet,-hankkeen (2012-2015) tavoitteena oli kehittää sähköinen kouluterveydenhuoltomalli Barentsin alueelle (Empowering School eHealth Model in the Barents Region). Osana hanketta Lapin AMK:n Kemi-Tornion campuksella kehitettiin lasten ja nuorten psykososiaalista hyvinvointia pilottikouluissa. Osahankkeen teoreettinen viitekehys lasten ja nuorten psykososiaalisesta hyvinvoinnista perustui kirjallisuuskatsaukseen. Tämän esityksen tarkoituksena on kuvata sosiaalista pääomaa, psykososiaalista terveyttä ja hyvinvointia sekä niiden yhteyttä median käyttöön nuoruusiässä kirjallisuuskatsauksen perusteella. Kirjallisuuskatsaus toteutettiin hakemalla yhteyttä positiivisen mielenterveyden, psykososiaalisen hyvinvoinnin, sosiaalisen pääoman ja median käytön välillä. Lopullinen aineisto muodostui 34 alkuperäistutkimuksesta. Aineisto analysoitiin kuvailevalla synteesillä. Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan psykososiaalinen terveys ja positiivinen mielenterveys ovat yhteydessä sosiokulttuuriseen ympäristöön. Sosiaalinen pääoma ja mielenterveys sekä subjektiivinen hyvinvointi ovat vahvasti linkittyneet toisiinsa. Identiteettipääoma on yhdistetty psykososiaalisiin taitoihin. Sosiaalinen media tuottaa rikkaan lähdevarannon persoonallista ja yhteisöllistä vuorovaikutusta, joka voidaan linkittää mielenterveyteen. Se tuottaa hyvinvoinnin tarkkailusysteemin, erityisesti se mahdollistaa mielen hyvinvoinnin ”online – monitoroinnin”. Internetin käyttö voi lisätä sosiaalista pääomaa, verkostopääomaa ja osallisuuspääomaa, kuten tukiryhmät mielenterveysongelmista kärsiville. Johtopäätöksenä voi todeta, että median avulla luodut sosiaaliset verkostot ovat sosiaalista pääomaa, jolla on merkitystä kokonaishyvinvoinnille. Identiteettipääoma kehittyy sosiaalisen median avulla sekä hyvässä että pahassa. 97 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 36. ALUEOSAAMISEN MONIALAINEN OPINNÄYTETYÖ-PILOTTI, LAPIN YRITTÄJIEN HYVINVOINTI EETTISESTÄ NÄKÖKULMASTA Pirttijärvi, Johanna, fysioterapeutti (ylempi AMK) –opiskelija, Lapin Ammattikorkeakoulu Niukkanen, Sari, sosionomi ( ylempi AMK) –opiskelija, Lapin Ammattikorkeakoulu Kehittämishankkeen lähtökohdat ja tavoitteet: Kehittämishanke on osa alueosaamisen monialaista opinnäytetyöpilottia, jonka lähtökohtana on kehittää hyvinvoivaa pohjoista. Pilottiprojektissa on mukana kymmenen eri kehittämistyötä yhteisen teeman alla. Monialaisen opinnäytetyö-pilottiprosessin tarkoituksena on vahvistaa ja kehittää yrittäjien ja korkeakoulujen yhteistyötä yhteisen alueosaamisen tueksi. Pilotti linkittyy vahvasti muihin Lapin Ammattikorkeakoulun kehittämishankkeisiin, joissa kehitetään TKI-toiminta. Pilottiryhmä toteuttaa ja testaa uusia virtuaalisia oppimisympäristöjä, kuten GAFE ( Google Apps for Education)- pilvipalvelun teknologiaa sekä verkostomaisia toimintamalleja erilaisin yhteydenpito- ja tiedottamiskeinoin. Tämän osakehittämishankkeen tarkoituksena on kehittää Lapin mikroyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista eettisen näkökulman kautta. Toteutus: Kehittämishanke toteutetaan osittain yhteiskirjoittamista hyödyntäen, yhdessä muiden opinnäytetyöpilotin kehittämishankkeiden kanssa. Lapin yrittäjistä suurin osa on mikroyrittäjiä. Heidän jaksamisen ja hyvinvoinnin tukeminen on alueellisesti tärkeää. Tämän kehittämistyön lähtökohtana on kartoittaa, miten eettisten arvojen toteuttaminen vaikuttaa yrittäjien jaksamista sekä miten jaksamista voidaan eettisten arvojen kautta parantaa ja kehittää. Kehittämistyön toimeksiantajana toimii Lapin yrittäjät ry, jonka kautta toteutetaan Webropol-sähköpostikysely kaikille yhdistykseen kuuluville yrityksille, joissa on vähintään kaksi työntekijää. Tulokset ja arviointi: Monialaisen opinnäytetyön pilottihanke tuottaa YAMK -koulutuksen ja työelämän välille uudenlaisen mallin opinnäytetyön toteutuksesta. Hankkeen kautta yhdistetään uudella tavalla oppiminen ja kehittäminen yhdessä yrittäjien, klustereiden ja ammattikorkeakoulujen kesken. Toteutusmalli mahdollistaa työelämän edustajien ja opiskelijoiden helpomman osallistumisen kehittämishankkeisiin uudenlaisten oppimis- ja kohtaamisympäristöjen avulla. Tulosten avulla kehitetään ja tuetaan Lapin yrittäjät ry:n työtä yrittäjien hyvinvoinnin edistämiseksi. Tulosten kautta saadaan tietoa yrittäjien eettisestä organisaatiokulttuurista ja siitä, millaista tukea he tarvitsevat. Kehittämistyön arviointia suoritetaan koko opinnäytetyöpilotin ajan monialaisen pilottiryhmän, ammattikorkeakouluopiskelijoiden ja opettajien, klustereiden ja työelämän edustajien toimesta. Hyödyntäminen: Tuloksia hyödynnetään Lapin yrittäjät ry:n toiminnassa yrittäjien hyvinvoinnin tukemiseksi mm. Hyvinvointi- ja kehittämispäivissä. Hankkeen kautta saatu uusi tieto jalkautetaan yrittäjille hyödyntäen uusia virtuaalisia menetelmiä. 98 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 37. HOITOTYÖN SIMULAATIOT NÄKYVÄKSI (HOISIM) Poikela Paula, FM, projektipäällikkö, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu Tieranta Outi, TtM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu Marko Vatanen, sh YAMK, tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu Nykyaikainen oppimiskäsitys korostaa yhteisöllistä oppimista ja tiedonrakentelua. Oppiminen ei enää ole vain yksilöllinen prosessi, vaan siihen liittyy oleellisesti yhteisen ymmärryksen rakentaminen ja oppimisen voimakas kontekstuaalisuus. Työyhteisöissä vallitsevat tietokäytännöt eli tavat käsitellä ja tuottaa tietoa ovat niin ikään muuttumassa. Tulevaisuudessa hoitotyö edellyttää ammattilaisilta uudenlaista ajattelumallia ammattitaidon ylläpitämiseen ja työssä oppimiseen. Lapin sairaanhoitopiirin alueen perusterveydenhuollossa on tehty terveydenhuoltohenkilökunnan osaamisen kartoitus, jossa on nostettu esille tärkeimmät koulutusteemat. Hoitotyön Simulaatiot Näkyviksi (HoiSim) projekti pyrkii vastaamaan näihin osaamistarpeisiin järjestämällä simulaatiokoulutuksia ja kehittämällä hoitotyön simulaatiokoulutusmallia, joka huomioi hoitotyön erityispiirteet ja terveydenhuollon täydennyskoulutuksen järjestämiseen liittyvät haasteet. Simulaatiokoulutuskäytäntöjen yhtenäistämiseksi verkostoituminen ja koulutusten suunnitelmallisuus on tarpeellista. HoiSim-hankeen aikana kehitetään terveydenhuollon koulutukseen soveltuvaa simulaatiokoulutusmallia, jossa pyritään huomioimaan modernin pedagogiikan periaatteet ja uudistuvat tietokäytännöt. Erityshuomio kiinnitetään koulutusten joustavuuteen, kustannustehokkuuteen sekä opitun tiedon jakamiseen ja laajempaan hyödyntämiseen. Simulaatio-opetus on laajentunut simulaattorikeskeisestä akuuttihoidosta vuorovaikutustaitojen ja eettisen osaamisen vahvistamiseen, psykiatrisen potilaan kohtaamiseen, potilaan tai asiakkaan ohjaukseen eri menetelmin sekä omaisten huomioimiseen hoitoprosessin aikana. Haasteelliset asiakastilanteet ovat lisääntyneet, joihin valmistautumiseen simulaatio soveltuu hyvin. Koulutuksessa tarvitaan simulaatiopotilaita (standardized patient), koska tilanteita on lähes mahdotonta harjoitella HPSsimulaattoreilla. Projektin aikana laaditaan ja pilotoidaan simulaatiopotilaiden koulutussuunnitelma vuorovaikutteisten simulaatioiden toteuttamiseksi. Hoitotyön perusopetuksessa simulaatio-oppiminen on ollut käytössä useita vuosia. Ammattitaitoa edistävää harjoittelua toteutetaan osin simulaatioilla, joten simulaatio-opetuksen tulee olla laadukasta pohjautuen näyttöön perustuvaan toimintaan sekä perustua yhteisesti sovittuihin kriteereihin. Projektin aikana luodaan hoitotyön simulaatio-opetusta kehittävien opettajien verkosto, joka tulee ottamaan kantaa simulaatioiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön hoitotyön koulutuksessa. Projektin toteutusaika on 1.1.2015- 28.2.2017. Simulaatiokoulutukset ja verkoston luominen on aloitettu keväällä 2015 ja simulaatiopotilaskoulutus aloitetaan syksyllä 2015. Projektin aikana koulutuksista tehdään kehittämistutkimusta, joiden tulokset tullaan julkaisemaan kansainvälisissä julkaisuissa. 99 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 38. VARAHENKILÖTYÖTÄ TEKEVIEN ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA HOITAJIEN KOKEMUKSIA TYÖHYVINVOINNISTAAN Rautio Kaisu, TtK, henkilöstökoordinaattori, hoitotyönhallinto, Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri Suhonen Marjo, TtT, yliopistonlehtori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikkö, Oulun yliopisto Suomessa erikoissairaanhoitoa tarjoavissa organisaatioissa on usein käytössä varahenkilöjärjestelmä. Kansallinen tutkimus varahenkilötoiminnasta on kuitenkin vähäistä. Varahenkilöllä tarkoitetaan pysyväisluonteisessa työsuhteessa olevaa vakituista sijaista. Varahenkilötyötä tekevien hoitajien on omaksuttava useita eri työskentelymuotoja kyetäkseen vastaamaan eri yksiköiden sijaistamistarpeisiin. Tämä asettaa haasteita varahenkilötyötä tekevien hoitajien työhyvinvoinnille. Työhyvinvointi nähdään tässä yhteisöllisenä ja kohteeseen sidottuna hyvinvointina, jolle on ominaista palkitsevuus suhteessa työhön. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla varahenkilötyötä erikoissairaanhoidossa tekevien hoitajien kokemuksia työhyvinvoinnistaan. Tutkimustehtävä: Millaisia kokemuksia varahenkilötyötä tekevillä hoitajilla on työhyvinvoinnistaan erikoissairaanhoidossa? Tiedonantajina olivat erään erikoissairaanhoidon organisaation varahenkilötyötä tekevät hoitajat. Tutkimusaineistoina käytettiin kehityskeskustelulomakkeita (n=25) ja teemahaastattelua (n=10). Aineistot analysoitiin sisällönanalyysillä. Varahenkilötyötä tekevien hoitajien kokemukset työhyvinvoinnistaan liittyivät varahenkilötyön tekemiseen, hoitotyön tekemiseen varahenkilönä, varahenkilöiden työyhteisöön ja varahenkilöstön johtamiseen. Varahenkilötyön tekemisessä työhyvinvointi rakentui monipuolisesta, vaihtelevasta ja vastuullisesta työstä sekä omasta elämänhallinnasta, joihin vaikuttavat työyksiköiden määrä ja varahenkilötyötä tekevien hoitajien ja työyksiköiden joustavuus sekä työn sisäistäminen. Hoitotyön tekemisessä varahenkilön työhyvinvointi muotoutui moniosaamisen, potilaspalautteen, potilasturvallisuuden ja työnjaon erilaisuuksien kautta hallittavasta ammattitaidosta. Varahenkilöiden työyhteisön työhyvinvoinnin kokemus rakentui irrallisuuden, toimeen tulemisen ja yhteenkuuluvuuden kautta hoitajan sijoittumisesta työyhteisöön. Varahenkilöstön johtamisessa varahenkilötyötä tekevien hoitajien työhyvinvoinnissa korostui työvuorosuunnittelu, työilmapiiri, perehdytys ja palkkaus, joiden kautta varahenkilöiden työnkuva sisäistettiin. Tutkimuksen tuottavaa tietoa voidaan hyödyntää johtamiskoulutuksessa ja hoitotyön johtamisessa erikoissairaanhoidossa. Erikoissairaanhoidossa tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä varahenkilötyötä tekevien hoitajien työolosuhteita siten, että heidän viihtyvyytensä varahenkilötyössä lisääntyy ja muiden ymmärrys ja arvostus heidän työtään kohtaan paranisivat. 100 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 39. SYÖMISHÄIRIÖPOTILAIDEN KOKEMUKSIA VARHAISEN PUUTTUMISEN TOTEUTUMISESTA Ruokoja Jenni, TtM, apulaisosastonhoitaja, Syömishäiriöklinikka Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Syömishäiriö on vakava psyykkinen sairaus, joka voi aiheuttaa vakavia terveydellisiä seurauksia ja lisätä kuolleisuutta. Syömishäiriöiden varhaisella tunnistamisella ja hoidolla pystytään luomaan parempi ennuste sairaudesta toipumiseen ja ehkäisemään vakavien terveyshaittojen syntymistä. Syömishäiriön varhaisen tunnistamisen perusterveydenhuollossa on todettu olevan haasteellista. Tutkimus tuo lisätietoa siitä, miten perusterveydenhuollossa pystytään parantamaan varhaista puuttumista. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata syömishäiriöpotilaiden kokemuksia varhaisen puuttumisen toteutumisesta perusterveydenhuollossa. Tutkimustehtävät 1. Millaiseksi syömishäiriöpotilas kokee varhaisen puuttumisen? 2. Millaiseksi syömishäiriöpotilas kokee mahdollisuuden saada apua varhaisessa vaiheessa? 3. Millaisia kehittämishaasteita syömishäiriöpotilas kokee olevan varhaisessa puuttumisessa? Aineiston keruu toteutettiin teemahaastattelun avulla. Tutkimuksen aineiston (n=12) muodostivat harkinnanvaraisesti valitut syömishäiriöpotilaat. Haastattelun teemoina olivat: potilaan kokemus varhaisesta puuttumisesta, mahdollisuudesta saada apua varhaisessa vaiheessa ja varhaisen puuttumisen kehittämishaasteista. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tulokset osoittivat, että potilaat kokivat varhaisen puuttumisen helpottavan toipumista, kun sairaus ei ole ehtinyt päästä niin syvälle. Varhainen puuttuminen jäi toteutumatta etenkin silloin, kun selvät fyysiset oireet puuttuivat, tai kun potilas ei käyttänyt säännöllisesti terveydenhuollon palveluita. Potilaat kokivat, että syömishäiriöapua on vähän saatavilla, tai he eivät tienneet, mistä lähteä hakemaan apua, eikä energiaa avun etsimiselle ollut. Sairauden luonne, johon kuuluu halu salata sairaus, sairaudentunnottomuus, häpeä ja halu sairastaa, vaikutti siihen, että avun hakemiselle oli hyvin korkea kynnys. Syömishäiriön luonne onkin yksi merkittävä tekijä, mikä estää varhaisen puuttumisen laadukkaan toteutumisen. Potilaat toivoivat sairauden tunnistamiseksi enemmän kirjallisia kyselyitä. Potilaat toivoivat tiedon ja koulutuksen lisäämistä syömishäiriöistä terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Erikoistuneen hoidon lisäksi ammattitaitoisempaa otetta syömishäiriöiden tunnistamiseen ja kohtaamiseen kaivattiin etenkin koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että syömishäiriöön sairastuneet tarvitsevat avun hakemiseen matalankynnyksen paikkaa, joka on erikoistunut syömishäiriöiden hoitoon. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto ovat avainasemassa varhaisen puuttumisen toteutumisessa. Perusterveydenhuollossa toimiville ammattilaisille tulisi tarjota tietoa ja koulutusta syömishäiriöistä, jotta varhainen puuttuminen toteutuisi paremmin. 101 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 40. YLIPAINOISTEN NUORTEN SOSIAALINEN TUKI JA SEN YHTEYS FYYSISEEN AKTIIVISUUTEEN Ruotsalainen Heidi, TtM, tohtorikoulutettava, Oulu Medical research center, Oulun yliopisto Niskala Jonna, TtM Kyngäs Helvi, THT, professori, Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö Kääriäinen Maria, TtT, professori (ma,) dos. Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö Fyysinen aktiivisuus on vähentynyt nuorilla ja vain noin 20 % nuorista täyttää fyysisen aktiivisuuden suositukset. Nuoren pitäisi liikkua päivittäin vähintään 60 minuuttia kohtuullisen kuormittavasti ja monipuolisesti. Fyysinen aktiivisuus vähenee merkittävästi nuoruusiässä ja nuorilla sitä vähentää erityisesti liiallinen ruutuaika. Ylipainoiset nuoret viettävät suosituksia enemmän ruutuaikaa ja heidän fyysinen aktiivisuutensa on vähäisempää kuin normaalipainoisten. Elintapaohjauksella on keskeinen merkitys ylipanoisten nuorten terveydenhoidossa, mutta ongelmaksi on havaittu sitouttamattomuus ohjaukseen pitkällä aikavälillä. Elintapojen muuttamisen sitoutumiseen on yhteydessä sosiaalinen tuki, jota nuorelle tarjoaa perhe, ystävät, kouluterveydenhoitaja ja opettajat. Sosiaalisella tuella on myös havaittu olevan yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena on kuvata nuorten arviota saamastaan sosiaalisesta tuesta ja sen yhteyttä ylipainoisten nuorten fyysiseen aktiivisuuteen elintapaohjausintervention jälkeen, tavoitteena on kehittää elintapaohjausta kouluterveydenhuoltoon. Tutkimusasetelmana käytettiin satunnaistettua kontrolloitua koetta, jossa 13–16-vuotiaat Pohjois-Suomalaiset nuoret (n=46) satunnaistettiin koe- ja kontrolliryhmiin. Ensimmäisen koeryhmän nuoret saivat sosiaalista mediaa hyödyntävää elintapaohjausta ja fyysisen aktiivisuuden omaseurannan. Toinen koeryhmistä sai sosiaalista mediaa hyödyntävää elintapaohjausta. Tutkimuksessa arvioitiin nuorten fyysistä aktiivisuutta ja heidän saamaa sosiaalista tukea kyselyllä. Aineisto analysoitiin tilastollisin monimuuttujamenetelmin. Tutkimuksen tulosten mukaan nuoret arvioivat saavansa sosiaalista tukea eniten perheeltään ja ystäviltään. Vähemmän tukea nuoret arvioivat saavansa opettajilta. Sosiaalisella tuella ei ollut tässä tutkimuksessa yhteyttä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimuksen tuloksia voi selittää pieni otoskoko, sillä vain 9 % kutsutuista osallistui tutkimukseen ja on näin riittämätön osoittamaan tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä. Kuitenkin kouluterveydenhuollossa voitaisiin huomioida koulun opettajien ja terveydenhuollon asiantuntijoiden tiiviimpi yhteistyö, joka tarjoaisi ylipainoiselle nuorelle sosiaalista tukea ja mahdollistaisi siten fyysisen aktiivisuuden ja kokonaisvaltaisin hyvinvoinnin edistämisen. 102 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 41. TEHOHOIDOSSA OLEVAN 0–2-VUOTIAAN LAPSEN SUUNHOITO OHJE OULUN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN LASTEN TEHOHOITO-OSASTON HOITAJILLE Räty Eila, suuhygienisti (AMK), Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Suurin osa tehohoitoa vaativista lapsista kärsii hengitysvaikeuksista. Tehohoidossa lapsen hengitystä tuetaan lisähapella, nenäylipainehoidolla tai hengityskoneen avulla. Kriittisesti sairailla lapsilla on heikko vastustuskyky ja he ovat alttiita infektioille. Hengityskonehoitoon liittyvä keuhkokuume (Ventilator Associated Pneumonia, VAP) on yleisin tehohoitoon liittyvä infektio. Suunielun mikrobikolonisaatio on yksi suurimmista VAP:n riskitekijöistä. Tutkimukset ovat osoittaneet säännöllisen suunhoidon olevan tärkeä tekijä VAP:n ehkäisemisessä. Tehohoito-osaston hoitajilla on tärkeä rooli lapsen suun terveyden arvioijana ja toteuttajana. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa suunhoito-ohje tehohoidossa olevan 0–2 -vuotiaan lapsen suunhoitoon. Ohjeen avulla hoitajat voivat tehostaa lapsen suunhoidon toteuttamista osana lapsen päivittäistä hoitoa ja siten edistää lapsen paranemista. Ohjetta voi myös käyttää uusien hoitajien perehdytyksessä. Projekti toteutettiin vuorovaikutteisesti lasten tehohoito-osaston ja hammas- ja suusairauksien poliklinikan kanssa. Alkukyselyn avulla selvitettiin tämän hetkisiä käytäntöjä ja hoitajien valmiuksia suunhoidon toteuttamisessa. Ohje perustuu uusimpiin tutkimuksiin sekä asiantuntijoiden tietoon ja kokemukseen. Osastolle tehtiin kaksi erillistä ohjetta. Vastasyntyneen suunhoito-ohjeessa korostetaan lapsen suunalueen herkkyyttä, jolloin suunhoito on tehtävä erityistä varovaisuutta noudattaen. 0–2 -vuotiaan lapsen suunhoito-ohje soveltuu osastolla myös vanhempien lasten suunhoitoon. Lapsen suuta hoidetaan kaksi kertaa vuorokaudessa hoitotoimenpiteiden yhteydessä, lisäksi suuta kostutetaan ja huulia rasvataan tarvittaessa useita kertoja päivässä. Hoidon ajaksi lapsi laitetaan kohoasentoon, jos se on mahdollista ja varmistetaan riittävä hapetus. Hampaat ja suun limakalvot puhdistetaan ja lopuksi huulet rasvataan B-vitamiinipitoisella voiteella. Lasten vanhemmat, jotka hoitavat lastaan tehohoito-osastolla voivat jatkaa lapsen suunhoitoa näkemänsä toiminnan perusteella osastolla tai kotona. Ohjeen tarkoituksena on tukea hoitajia päivittäin lapsen suun terveyden arvioimisessa ja hoitamisessa. 103 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 42. PALJON PALVELUJA KÄYTTÄVÄN ASIAKKAAN KOKEMUKSET SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PALVELUISTA Savilampi, Johanna, sairaanhoitaja (YAMK), sairaanhoitaja, Oulun kaupunki Sumukari, Minna, sairaanhoitaja (YAMK), vastaava ohjaaja, Mikeva Oy Tutkimus- ja kehittämistyömme on osa JYVÄ - Julkisen ja yksityisen yhteistyö - vaikuttavat toimintamallit sosiaali- ja terveyspalveluiden arvoverkostoissa -hanketta. JYVÄ -hanke sisältyy Tekesin Innovaatiot sosiaalija terveyspalveluissa 2008-2015 -ohjelmaan. Tutkimus- ja kehittämistyön tarkoituksena oli kuvailla paljon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja käyttävän asiakkaan kokemuksia käyttämistään palveluista Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueella sekä tuottaa käyttäjäprofiilit. Tutkimustehtävämme olivat: 1. Mitä palveluja paljon palveluja käyttävä asiakas käyttää? 2. Millainen on paljon palveluja tarvitsevan asiakkaan oma käsitys palvelujen tarpeesta? 3. Millaista hyötyä paljon palveluja käyttävä asiakas kokee saavansa käyttämistään palveluista? 4. Miten palveluja tulee kehittää paljon palveluja käyttävän asiakkaan näkökulmasta? Tutkimus- ja kehittämistyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueella toteutimme kaksi pienryhmätyöpajaa, joissa oli mukana yhteensä viisi paljon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja käyttävää asiakasta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin CoCo Kosmosta, joka on osallistava ja innovatiivinen kehittämisen apuväline. Aineiston analyysi toteutettiin deduktiivisesti tutkimustehtävien ohjatessa analyysia, jonka jälkeen edettiin induktiivisesti. Paljon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja käyttävän asiakkaan palveluun hakeutumisen taustalla oli useita erilaisia syitä sekä palveluiden tarve oli monisyinen ja vaativa. Paljon palveluja käyttävälle asiakkaalle oli tärkeää tarjottavien palveluiden monipuolisuus, tavoitettavuus ja saanti toimivien verkostojen avulla sekä palvelujen henkilökohtaisuus. Palveluiden henkilökohtaisuutta tukee se, että paljon palveluja käyttävälle asiakkaalle on nimettynä oma ammattihenkilö, joka vastaa asiakkaan suunnitelmallisesta hoidosta. Paljon palveluja käyttävä asiakas toi esille kokemuksensa pohjalta palveluihin liittyviä kehittämistarpeita. JYVÄ -hankkeen edetessä paljon palveluja käyttävän asiakkaan asiakaskokemusta ja tuottamiamme käyttäjäprofiileja pyritään hyödyntämään uusien palvelumallien kehittämisessä. Tutkimus- ja kehittämistyömme oli Oulun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikössä toteutettu opinnäytetyö; koulutusohjelmana sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen ( YAMK – tutkinto ). 104 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 43. EPILEPSIAA SAIRASTAVAN NUOREN SIIRTYMÄVAIHEEN OHJAUS- KEHITTÄMISHANKE Taipaleenmäki Mervi, Sh, apulaisosastonhoitaja, lastenneurologia, PPSHP Palomaa Anna-Kaija, Sh, TtM-opiskelija, Oulun yliopisto Vieira Päivi, LT, lastenneurologian erikoislääkäri, PPSHP Kalliosalo Helena, Sh, sairaanhoitaja, lastenneurologia, PPSHP Keloneva Sisko, Sh, sairaanhoitaja, lastenneurologia, PPSHP Kuha Minna, Sh, sairaanhoitaja, neurologian poliklinikka, PPSHP Ruottinen Jaana, Sh, sairaanhoitaja, neurologian poliklinikka, PPSHP Miettinen Seija, TtM, ylihoitaja, lasten ja nuorten vastuualue, PPSHP Lähtökohdat: Epilepsiaa sairastavan nuoren siirtymävaiheen ohjaus-hanke on osa laajempaa sairaalan sisäistä pitkäaikaissairaiden nuorten siirtymävaiheen ohjaus-hanketta. Kehittämishankkeen taustalla on tieto siirtymävaiheen merkityksestä nuoren hoitoon sitoutumiselle ja hoidon jatkuvuudelle. Siirtymävaiheen ohjauksen tavoitteena on edistää nuoren sitoutumista hoitoonsa, parantaa nuoren elämänlaatua, ehkäistä syrjäytymistä, parantaa hoidon jatkuvuutta ja vähentää sairauden hoitamattomuudesta aiheutuvia kustannuksia. Tavoitteet: Hankkeen tavoitteena on kuvata epilepsiaa sairastavan nuoren siirtymävaiheen ohjaus, toteuttaa se järjestelmällisesti yli tulosalue rajojen sekä arvioida ohjauksen laatua jatkuvana. Toteutus: Oulun yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten neurologian poliklinikan ja aikuisten neurologian poliklinikan välisenä yhteistyönä kehitettiin ohjausmalli epilepsiaa sairastavan nuoren siirtymävaiheen ohjaukseen 2013 – 2015, vanhemmille laadittiin tiedote siirtymävaiheesta ja henkilökunta koulutettiin uuden ohjausmallin käyttämiseen. Ohjausmallin rakentamisessa hyödynnettiin hoitohenkilökunnan asiantuntemusta sekä näyttöön perustuvaa tietoa. Ohjausmalliin otettiin mukaan KINDL-R elämänlaatumittari, roolikartat ja Kuvaus epilepsian luonteesta -lomake. Potilasohjauksen laatu-mittarin (Kääriäinen 2009) pohjalta kehitettiin neurologista sairautta sairastavan nuoren siirtymävaiheen ohjauksen arviointimittari. Tulokset: Epilepsiaa sairastavan nuoren siirtymävaiheen ohjausmalli on otettu käyttöön neurologian poliklinikoilla, koko henkilökunta tuntee ohjausmallin ja osaa hyödyntää sitä nuoren henkilökohtaista ohjaussuunnitelmaa laatiessaan. Arviointi: Ohjausmallin sisältöä ja vastaavuutta epilepsiaa sairastavien nuorten tarpeisiin arvioidaan. Nuoret arvioivat saamaansa siirtymävaiheen ohjausta viimeisen lastenpuolella olevan käynnin jälkeen. Myös aikuisten neurologian poliklinikalla saatua ohjausta arvioidaan. Arviointi kerätään Webropol-kyselynä potilasohjauksen laatu-mittarin (Kääriäinen 2009) pohjalta kehitetyllä mittarilla. Hyödyntäminen: Nuorten tuottamaa arviointia hyödynnetään siirtymävaiheen ohjauksen kehittämisessä niin lasten kuin aikuisten neurologian poliklinikoilla. Hanketta laajennetaan vähitellen muihin neurologisiin diagnoosiryhmiin kuuluvien nuorten siirtymävaiheen hoitoon. 105 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 44. TOIMINTASUUNNITELMAPROSESSIN KEHITTÄMISTOIMENPITEIDEN VAIKUTUS TYÖTERVEYSHUOLLON TYÖNTEKIJÖIDEN TYÖN HALLINTAAN Tapio, Pasi, fysioterapeutti (ylempi AMK) –opiskelija, Turpeenniemi, Kaisa, FT, KL, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu Kehittämishankkeen lähtökohdat ja tavoitteet: Kehittämishanke liittyy Terveystalon jatkuvan kehittämisen prosesseihin, joissa tavoitteena on muuttaa terveystalolaisten arkea tuomalla käytännönläheiset, osaajien itse rakentamat ja parhaisiin käytäntöihin perustuvat yhteiset toimintamallit osaksi päivittäistä arki tekemistä. Toimintojen kehittämisen tarkoitus on synnyttää Terveystaloon systemaattinen tapa luoda, johtaa ja kehittää yhteisiä toimintatapoja. Terveystalon Rovaniemen yksikkö on mukana toimintasuunnitelmaprosessin kehittämisessä yhtenä pilottiyksikkönä ja prosessiin on tehty muutoksia kesän ja syksyn 2014 aikana moniammatillisen kehittämistiimin johdolla. Kehittämishankkeen tarkoituksena on selvittää Terveystalo Rovaniemen työterveyshuollon asiakasorganisaatioiden toimintasuunnitelmaan liittyvään kehittämisprosessiin tehtyjen kehittämistoimenpiteiden vaikutusta työterveyshuollon työntekijöiden työn hallintaan. Toteutus: Kehittämishankkeen tiedonkeruu on toteutettu haastattelemalla kuutta Terveystalo Rovaniemen työterveyshuollon työntekijää, kolmea työterveyshoitajaa sekä yhtä työterveyslääkäriä, työterveyspsykologia ja työfysioterapeuttia. Haastateltavien valinta on tapahtunut siten, että he ovat olleet mukana aktiivisesti uuden toimintasuunnitelmaprosessin kehittämistyössä ja/tai käyttäneet kyseistä toimintatapaa työssään syksyllä 2014. Tulokset ja arviointi: Kehittämishanke tuottaa tietoa uuden toimintasuunnitelmaprosessin vahvuuksista ja heikkouksista työntekijän sekä moniammatillisen tiimin näkökulmasta. Hyödyntäminen: Haastattelujen pohjalta saatua tietoa hyödynnetään toimintasuunnitelmaprosessin kehittämisessä moniammatillisen tiimin ja työn tekijän työn hallintaan liittyen. Lisäksi saatua tietoa pystytään käyttämään hyväksi muissa Terveystalon jatkuvan kehittämisen prosesseissa soveltuvilta osin. 106 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 45. JOHTAMISOPINTOJEN TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYDEN LISÄÄMINEN OSANA TERVEYSHALLINTOTIETEEN MAISTERIOPINTOJEN UUDISTAMISTA Tiirinki Hanna TtT, tutkijatohtori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Suhonen Marjo, TtT, yliopistonlehtori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Turkki Leena, professori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Kehittämistyön lähtökohdat ja tavoitteet: Terveysalan kiihtyvä muutos asettaa haasteita johtamiskoulutukselle. Työelämän osaamistarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä yliopiston ja työelämän välillä. Tähän liittyy terveyshallintotieteen opetussuunnitelmauudistus, jonka yksi osa on maisterivaiheen opintoihin kuuluvan ”Johtamisen soveltava reflektointi 10 op” – opintojakson uudistamishanke. Opintojakson tavoitteena on terveyshallintotieteellisen teoreettisen tiedon syventyminen ja reflektointi työelämälähtöisesti. Kehittämishankkeen tavoitteena oli vahvistaa koulutuksen työelämärelevanssia ja siihen vaikuttavia tekijöitä terveyshallintotieteen maisterivaiheen opinnoissa. Tavoitteena oli kehittää ja luoda työelämäyhteistyötä ja työelämätaitoja opintojakson uudistamisen kautta ja vahvistaa opiskelijoiden johtamistaitoja työelämälähtöisesti. Toteutus: Kehittämishanke toteutettiin osana terveyshallintotieteen opetussuunnitelman uudistamista. Kehittämishankkeen arviointi toteutettiin avoimella kyselylomakkeella opintojakson alkaessa ja päättyessä. Tiedonantajina olivat opintojaksolla olevat opiskelijat (n=17). Aineisto analysoitiin tilastollisilla perusmenetelmillä sekä laadullisella sisällönanalyysillä. Tulokset: Opintojakson osaamistavoitteet, opetusmenetelmät, toteutus ja arviointi uudistettiin. Osaamistavoitteissa kirkastettiin työelämälähtöisyyttä sekä käytännön työelämän johtamisvalmiuksien vahvistumista. Johtamisen soveltava reflektointi toteutettiin yksilöllisen harjoittelusuunnitelman mukaisesti kullekin opiskelijalle valitulla terveydenhuollon alalla. Opintojaksolla käytettiin monimuotoopetusta siten, että opintojakso sisälsi lähiopetusta, työelämävierailun, käytännön työelämäharjoittelun, vertaisohjausta, vertaisarviointia sekä yksilöllisen johtamisportfolion laatimisen. Opintojaksolla hyödynnettiin työelämän edustajia, joiden kautta opiskelijat loivat ymmärrystä johtamisosaamisen tarpeista ja vahvistivat ymmärrystään työelämään liittyvistä mahdollisuuksista opintojensa loppuvaiheessa. Opintojaksolla hyödynnettiin myös virtuaalisia opetusmenetelmiä opiskelijoiden välisen vertaistuen välineenä. Opiskelijat osoittivat portfolion esittämisen kautta kehittymisensä ja osaamisensa soveltaa tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon johtamiseen ja/tai sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Lähiopetuksen kautta opiskelijoiden oli mahdollista myös jakaa kokemuksiaan keskenään. Arviointi ja hyödyntäminen: Kehittämishanke vahvisti johtamisen teorioiden ja käytännön rajapinnan selkiytymistä. Palautteen perusteella opintojakson monimuotoisuus tuki työelämälähtöisyyttä. Terveydenhuollon johtamisen työelämän edustajien hyödyntäminen opintojaksolla koettiin erittäin mielekkääksi oman johtamisymmärryksen näkökulmasta. Kehittämishankkeen koettiin vahvistavan johtamisosaamista maisteriopinnoissa. Uudistus nivoi teoreettista ja työelämälähtöistä tietoa aiempaa selkeämmäksi kokonaisuudeksi. 107 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 46. LAPIN LIIKUNNAN JA URHEILUN ALUEORGANISAATIOIDEN YHTEINEN MALLI PERUSPALVELUISTA Toivola, Maarit, liikunnanohjaaja (ylempi AMK) Hannola, Heikki, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu -opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu ”Fyysisen aktiivisuuden yleinen vähäisyys puoltaa yhteiskunnan rakenteellista kehittämistä. Arjen passiivisuuden ongelma on tunnistettu jo pitkään, mutta vaikuttavia ratkaisuja asian korjaamiseksi ei ole saavutettu.” (Valtion liikuntaneuvosto Kokko & Hämilä, 2015.) Nykyiset interventiot eivät riitä lisäämään fyysisen aktiivisuuden määrää ja tilastoissa vähäinen vaikuttavuus näkyy negatiivisina tuloksina. Ratkaisuja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen haetaan muun muassa liikunnan ja urheilun organisaatiomuutoksilla. Muutoksia valtakunnantasolla on jo tehty, aluetason muutokset tähtäävät liikunta- ja urheiluorganisaatioiden tiiviimpään yhteistyöhön ja uuden toimintatavan kehittämiseksi vuodelle 2016. Kehittämistyöni tarkoituksena on kartoittaa Lapin liikunnan ja urheilun alueorganisaatioiden jo olemassa olevat palvelut sekä tuottaa yhteinen peruspalveluiden malli lappilaisille. Kehittämistyöni tavoitteena on vahvistaa alueellista yhteistyötä saman alan toimijoiden kesken, lisätä tietoisuutta ja varmistaa lähituen saanti jatkossakin. Lisäksi tavoitteena on selkeyttää eri toimijoiden rooleja niin, että eri toimijoiden osaaminen tiedostetaan ja sitä voidaan hyödyntää. Kehittämistyön sisältö muodostuu asiantuntijoiden teemahaastatteluilla. Haastateltaviksi valitsin viisi Lapin liikunnan ja urheilun alueellista organisaatiotahoa, jotka ovat jo monen vuoden ajan olleet kehittämässä alueellista ja valtakunnallista liikuntakulttuuria. Teemahaastattelun asiantuntijoina toimivat Lapin Urheiluopiston rehtori, Lapin Urheiluopiston valmennuskeskuksen päällikkö, Lapin urheiluakatemian huippu-urheilukoordinaattori, Suomen Vammaisurheilu ja –liikunta ry:n aluetoiminnan suunnittelija sekä Lapin Liikunta ry:n toiminnanjohtaja. Tämän kehittämistyön tuloksena syntyy malli Lapin liikunnan ja urheilun alueorganisaatioiden peruspalveluista. Malli tulee olemaan sähköisessä muodossa jotta päivittäminen olisi tulevaisuudessa helpompaa. Kehittämistyöni tuotoksen avulla Lapin liikunta ja urheilu organisaatioiden kokonaisvaltainen tieto lisääntyy ja tieto on helpommin jaettavissa asiakkaille. Lisäksi asiakkailla on helpompi löytää kaikkien viiden toimijan palvelut samasta paikasta. Tuotosta voidaan hyödyntää myös uuden alueellisen toimintatavan rakentamisessa 2016, siihen mennessä mallia on jo kokeiltu asiakkaiden kanssa. Kehittämisprosessia ja mallia voi hyödyntää valtakunnallisesti eri alueiden kehittämistyössä. 108 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 47. OPISKELIJAOHJAUKSEN TIETOISKUT POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ (PPSHP) Ukkola Leila, rh(YAMK), opiskelijakoordinaattori, PPSH, Sairaalapalvelujen tulosalue Vehkaperä Anne, TtM, opetuskoordinaattori, PPSHP, Lasten ja Naisten tulosalue Kaski Päivi, YTM, opetuskoordinaattori PPSHP, Oulaskangas – Visala tulosalue Sivonen Pirkko, THM, opetuskoordinaattori PPSHP, OperatiIvinen tulosalue Lähtökohdat Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (ppshp) alueella on järjestetty monipuolisia ja eri laajuisia opiskelijaohjaajille suunnattuja koulutuksia. Silti vuotuinen koulutettavien määrä on ollut alhainen suhteessa opiskelijaohjaukseen osallistuvien määrään. Vuoden 2015 alusta lähtien ppshp:ssä on järjestetty opiskelijaohjauksen lyhyitä tietoiskuja, joilla on pyritty vastaamaan opiskelijaohjaajien koulutustarpeisiin. Tietoiskut koostuivat kolmen perusteeman ympärille (ohjatun harjoittelun tavoitteet, arviointi ja palaute) ja ne on tarkoitettu kaikille ppshp:n työntekijöille. Tarkoitus Opiskelijaohjaajien tietoiskujen tarkoituksena on ollut syventää opiskelijaohjaajien tietämystä opiskelijaohjauksen valituista perusteemoista. Lisäksi haluttiin kartoittaa, voidaanko lyhyillä, moniammatillista kuulijakuntaa palvelevilla tietoiskuilla tukea opiskelijaohjaajien koulutustarpeita. Toteutus Opiskelijaohjauksen tietoiskujen järjestämisestä ja toteutuksesta vastasivat ppshp:n opetuskoordinaattorit. Tietoiskut järjestettiin kerran kuukaudessa aamu- ja iltavuoron taitteessa (klo 14.00 -15.30). Ne kestivät 1½ tuntia ja jakaantuivat 3x30 min kestävään osioon. Teemoina olivat: tavoitteet osana harjoittelua, palautteen antaminen ja arviointi osana harjoittelua. Tietoiskuihin oli koottu kaikkia ammattikuntia hyödyttävä, esimerkein selkeytetty materiaali. Esitykset olivat kaikkien saatavilla intranetissä. Osallistuneiden kokemuksia kartoitettiin Webropol -kyselyllä strukturoiduilla (Likert –asteikolla,1-4) sekä avoimilla kysymyksillä. Avoimet kysymykset analysoitiin soveltaen sisällönanalyysiä. Tulokset Tietoiskuihin osallistui 141 henkilöä, joista 66 vastasi kyselyyn. Alustavien tulosten mukaan koulutukseen oltiin tyytyväisiä (82 %). Suurin osa vastaajista piti tietoiskuja sopivan mittaisina (89 %) ja esitysajankohtaa työaikaan sopivana (88%). Vastaajat kokivat tietoiskujen sisällön vastaavan odotuksia (82%) ja he pitivät tilaisuuksia hyödyllisinä (86% ). Avointen kysymysten mukaan tietoiskut koettiin hyödyllisiksi ja tarpeellisiksi. Tietoiskuista saatiin työkaluja ja käytännön vinkkejä ohjaukseen. Osallistujat toivoivat jatkossa tietoa ja konkreettisia esimerkkejä opiskelijan kohtaamisesta ja haastavista ohjaustilanteista sekä tietoa nykyisestä hoitoalan koulutusrakenteesta. Arviointi ja hyödyntäminen Järjestetyt tietoiskut oli helppo toteuttaa ja ne osoittautuivat kustannustehokkaiksi. Esitysmateriaali voidaan hyödyntää tietoiskujen lisäksi eri yksiköiden koulutuksissa. Opiskelijaohjauksen tietoiskuja järjestetään jatkossakin. Tietoiskujen avulla voidaan vastata tehokkaasti ohjaajien koulutustarpeeseen. 109 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 48. CP-VAMMAISEN LAPSEN ALARAAJAN BOTULIINIHOIDON OPETUS-JA OHJAUSVIDEON TUOTTAMINEN SEKÄ KIRJALLISEN OHJEEN PÄIVITTÄMINEN LAPIN KESKUSSAIRAALALLE Valaja, Sisko, fysioterapeutti, ylempi AMK-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Turpeenniemi, Kaisa, FT, KL, Thm, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu Kehittämishankkeen lähtökohdat ja tavoitteet: Kehittämishanke on toiminnallinen opinnäytetyö cpvammaisen lapsen alaraajan botuliinihoidon opetus-ja ohjausvideon tuottamisesta sekä kirjallisen ohjeen päivittämisestä Lapin Keskussairaalalle, fysiatrian yksikköön sekä lastenneurologian käyttöön. Videon ja kirjallisen ohjeen tarkoituksena on helpottaa lapsen alaraajan botuliinihoitoprosessiin sisältyvän tiedon ja osaamisen siirtämistä fysioterapeuteille ja fysioterapeuttiopiskelijoille sekä tasalaatuistaa prosessiin kuuluvaa palvelua. Lisäksi opetus-ja ohjausvideo alaraajan botuliinihoidosta ohjeistaa myös tähän hoitoon tulevaa lasta ja hänen perhettään prosessin eri vaiheista. Toteutus: LKS:n fysioterapeuteille tehtiin asiakasanalyysi cp-vammaisen lapsen alaraajan botuliinihoitoprosessista, videosta ja kirjallisesta ohjeesta. Lisäksi strukturoitu teemahaastattelu lapsen alaraajan botuliinihoitoprosessista tehtiin kaikille ammattiryhmille, jotka osallistuvat lapsen alaraajan botuliinihoitoon. Näiden menetelmien avulla tuotettiin käytännön työhön toimiva kirjallinen ohje sekä opetusvideo lapsen alaraajan botuliinihoidosta. Videon avulla pyritään kuvaamaan fysioterapeutin osuus lapsen alaraajan botuliinihoitoprosessissa vaiheittain. Video on tuotettu tuotteistamisprosessin perusvaiheiden mukaisesti. Videota varten tehtiin käsikirjoitukset ja koekuvaukset sekä perehdyttiin perusteellisesti cp-vammaan ja lapsen alaraajan botuliinihoitoprosessiin. Tulokset: Työn tuotoksena syntyi monivaiheinen video, jossa on kuvattuna lapsen alaraajan botuliinihoitoprosessi siltä osin, kuin hoito toteutuu sairaalan sisäpuolella. Video on tehty autenttisesti lapsipotilasta kuvaten kahden kuukauden ja viiden eri käynnin aikana. Videon avulla voi perehtyä mm. siihen, miten karkeamotoriikkaa ja spastisuutta tutkitaan ja miten kipsit valmistetaan. Kirjallinen ohje lapsen alaraajan botuliinihoitoprosessista tukee videon sisältöä fysioterapeutin osuutta prosessissa kuvaten. Hyödyntäminen: Lapsen alaraajan botuliinihoitoprosessista tehtyä videota voidaan hyödyntää perehdytettäessä fysioterapeutteja ja fysioterapiaopiskelijoita sekä perheitä, joiden lapsi tulee alaraajan botuliinihoitoon Lapin Keskussairaalaan. Video tukee fysioterapian hoitokäytäntöjen yhtenäistämistä lapsen alaraajan botuliinihoitoprosessissa ja lisää tasalaatuisuutta yhdessä päivitetyn kirjallisen ohjeen kanssa. Video talletetaan sähköiseen muotoon Lapin Keskussairaalan Intranettiin, joka on henkilökunnan käytettävissä sairaalan sisäpuolella. Intranetistä sairaalan henkilökuntaan kuuluva voi perehtyä videoon työaikana. 110 SISÄLLYSLUETTELOON POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015 49. VAIKUTTAVAT TAVAT (VATA), NÄYTTÖÖN PERUSTUVA TOIMINTA SOSIAALI- JA TERVEYSALALLA Veijola, Arja, TtT, Yliopettaja, OAMK Jämsä, Ulla, TtT, Kuntoutussuunnittelija, OYS Kaakkuriniemi, Erja, Fysioterapeutti (YAMK), Tervaväylän ohjaus- ja oppimiskeskus Kehittämistyön lähtökohdat: Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen liitetään näyttöön perustuvan toiminnan vaade. Maassamme ollaan ottamassa laajasti käyttöön WHO:n tuottamaa toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokista (ICF). Vaikuttavat tavat (VATA) –hanke on vuosina 2014-2015 toteutuva kuuden ammattikorkeakoulun yhteishanke, missä sosiaali- ja terveysalan opettajat, opiskelijat, ammattilaiset sekä palveluiden käyttäjä kehittävät yhdessä näyttöön perustuvaa toimintaa. ICF-luokitus ja sen käyttö toimii koko hankkeen viitekehyksenä. Tavoitteet: Kokonaistavoitteena on luoda ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja työelämän yhteistyönä toimintatapa sekä pysyviä paikallisia verkostoja, jotka edesauttavat sosiaali- ja terveysalaa kehittämään ja käyttämään vaikuttavia menetelmiä palvelutoiminnassaan. Paikallistasolla tavoitteena on, että hankkeeseen osallistuvissa yhteisöissä tuotetaan yhteisöihin näyttöön perustuvan toiminnan toimintamalli sekä sen käyttöönotto ja arviointi. Toteutus: Oulun ammattikorkeakoulun yhteistyökumppaneina ovat Tervaväylän ohjaus- ja oppimiskeskus sekä OYS:n kuntoutuksen vastuualue. Hankkeessa on paneuduttu ICF-viitekehyksen käyttöönottamiseen. Yhteisöissä on tuotettu arvio ICF-viitekehyksen tiedollisesta ja taidollisesta hallinnasta, minkä pohjalta yhteistyössä henkilöstön ja johdon kansaa on nimetty kehittämiskohteet. Yhteisöihin on yhteistyössä tuotettu ICF:n jalkauttamissuunnitelmat. Näyttöön perustuvaa toimintaa on konkretisoitu ja teemaan liittyen on järjestetty koulutusta. Opiskelijoiden kiinnittyminen hankkeeseen fokusoituu näyttöön liittyvän tiedon tuottamiseen. ICF-viitekehys moniammatillisessa yhteistyössä – kirjallisuuskatsaus toimii toiminnan kehittämisen perustana. Tulokset: Tervaväylän ohjaus- ja oppimiskeskuksessa on kehitetty ICF-käytäntöä kehittämällä ja ottamalla käyttöön ICF-työvälineitä ja –menetelmiä. Yhteinen kehittämistyö on jo tuottanut kuntoutuksen, hoidon ja opetuksen käyttöön ICF-viitekehykseen pohjautuvia työkaluja. OYS:ssa on käynnistynyt monitasoinen ja – ulotteinen ICF-luokituksen käyttöönottoprosessiprosessi, mihin kuuluu ICF-tietoiskuja, työpajoja sekä WHO:n mallin mukaiset ICF-koulutukset. Näyttöön perustuva tieto integroidaan vahvasti prosessiin. .Molemmista yhteisöistä on osallistuttu hankkeen koulutuksiin. Arviointi ja hyödyntäminen: Hankkeeseen on integroitunut arviointia, mikä on tuottanut tietoa ICFviitekehyksen käytäntöön viemisestä. WHO:n tuottama kaksipäiväinen ICF-koulutus ei riitä perustaksi toimintakäytäntöjen kehittämisessä. Työpajat, missä käsitellään osallistujien esiin nostamia teemoja ja kiinnitetään asiat tutkittuun tietoon ja osoitettuihin hyviin käytäntöihin, ovat osoittautuneet prosessia tukeviksi interventioiksi. Hankkeen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää ICF-viitekehyksen ja työvälineiden käytäntöön viennin prosesseissa alueella. Hankkeen eri toimijat ovat kehittäneet myös uudentyyppisen verkoston ICF-asioiden ympärille. 111
© Copyright 2024