1. No category

Kristosofinen aikakauslehti
ent. Pohjolan Valo, perustettu 1940; 77 vsk.
Julkaisija Kristosofinen Kirjallisuusseura r.y.
ISSN-L 0355-8266
ISSN 0355-8266 (Painettu)
ISSN 2242-6728 (Verkkojulkaisu)
k R I S tD S O p
ilmestyy 10 numeroa vuodessa kuukausittain, paitsi heinä- ja elokuussa. Tilaushinta v. 2016 kotimaassa 32 €, ulkomaille
32 €, irtonumerot 4 €. Asiamiehille 10 % alennus viidestä vuosikerrasta. - Lehden toimitus: Vironkatu 12 B 23, 00170
Helsinki. Vastaava toimittaja Hilkka Lampinen, toimitussihteeri Raija Kiiski. Muu toimituskunta: Timo Niemelä (piirrokset),
Juha Vainio. Käsikirjoitukset: hilkka.lampinen@phnet.fi tai Hilkka Lampinen, Kauppakatu 20 B 24, 18100 Heinola.
Tilaukset: Anja Kesävuori, p. 050 369 7534, anja.kesavuori@gmail.com - Tilitykset: FI25 5800 1320 1933 36.
Kristosofinen elämänymmärrys nojautuu Kristuksen Vuorisaarnan moraaliin, jonka avulla ihmisten keskinäinen
veljeys ja aseeton sivistys vain on toteutettavissa. Kristosofi pyrkii täten kirjoituksissaan syventymään siihen Vuorisaarna-johtoiseen elämänymmärrykseen, jonka peruskiven Pekka Ervast ja J. R. Hannula laskivat ja jossa H. P.
Blavatskyn esittämä teosofinen maailmankatsomus muodostaa alustavan asteen.
KRISTQSOFISTA KIRJALLISUUTTA:
€
ERVAST PEKKA
Ajatuksen ja käden parantava voim a.......................... 10,00
Alempi ja ylempi jooga ............................................... 10,00
Christosophia................................................................ 10,00
Eetteriruumis ............................................................... 4,00
Enkelein lankeem us.................................................... 5,00
Europpalaisia näköaloja.............................................. 6,00
Gnostikot ...................................................................... 12,00
Haaveilija . . , , ................................................................ 14,00
"Hiljaisuuden Ääni” ...................................................... 6,00
"H.P.B”, näytelm ä........................................................ 6,00
H. P. Blavatsky ja hänen teosofiansa......................... 6,00
H. P. Blavatskysta sananen ........................................ 4,00
Ihmiskunnan alkuperäinen kieli ja kirjoitus................. 6,00
Ihmisyyden uskonto..................................................... 10,00
Itsem urha..................................................................... 2,00
Jeesuksen Salakoulu ................................................... 13,00
Jos Mestareita seuraisimme........................................ 4,00
Jumala ja onni ............................................................. 9,00
Jumalan valtakunnan salaisuudet ............................. 4,00
Jälleensyntymismuisti.................................................. 5,00
Kadonnut s a n a .............................................................. 11,00
Kalevalaa tutkim aan.................................................... 3,00
Kalevalan avain .............................................................22,00
Kirkonopin teosofia...................................................... 6,00
Kiusausten koulussa ................................................... 12,00
Kristuksen tutkimaton rikkaus ..................................... 10,00
Kuinka soisin maatani hallittavan?............................. 5,00
Kuka auttaa meitä kuolemassa? ................................. 11,00
Laki vaiko evankeliumi?............................................... 12,00
Mitä jokaisen tulee tietää teosofiasta?....................... 3,50
Mitä on kristinusko? .................................................... 5,00
Mitä on kuolema?........................................................ 12,00
Mitä on m agia?............................................................ 6,00
Mitä on teosofia? ........................................................ 2,50
Neljä kättä ................................................................... 5,00
Nykyisen ajan ongelma ja sen ratkaisu..................... 8,00
Oletko te osofi?............................................................ 3,00
Onko Kalevala "pyhä kirja” ........................................ 5,00
Paavali ja hänen kristinuskonsa................................. 11,00
Puhtauden ihanne ...................................................... 2,50
Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa............................ 10,00
Salatiedettä omin päin ................................................. 10,00
€
Suuret uskonnot.......................................................... 8,00
Teosofia hengen uskontona........................................ 5,00
Teosofian sanoma nykyajalle..................................... 12,00
Teosofisia m uistelm ia.................................................. 10,00
Tietäjän Aarteisto l-ll ä .................................................. 30,00
Tietäjän Aarteisto III ...................................................... 40,00
Toimittajalta l-lll ä ........................................................ 16,00
Tulevaisuuden uskonto................................................ 3,00
Tähtikoulut..................................................................... 10,00
Uudestisyntyvä Suomi ................................................ 10,00
Uusi Jumala ............................................................... 6,00
Valoa kohti ................................................................... 10,00
Valoa Pohjolasta.......................................................... 5,00
Veljeysaate ja pahantekijät.......................................... 3,00
Viisi esitelmää............................................................... 5,00
Vuorisaarna ................................................................. 10,00
Äiti ............................................................................... 2,50
HANNULA J. R.
A ja O Ensimmäinen ja Viimeinen ................................12,00
Ei vain leivästä, näytelm ä............................................ 7,00
Elämä Jum alassa........................................................ 12,00
Elämänymmärryksemme rakentuminen....................... 10,00
Ennakkoluuloton Suomi .............................................. 9,00
Henkinen horoskooppimme...............................
10,00
Ihminen, mitä mietit? .................................................. 7,00
Ihmisen tie ................................................................... 8,00
Ihm isyys....................................................................... 10,00
Ilmestyskirja teosofian valossa.............. .-.................. 13,00
Johanneksen evankeliumi teosofian valossa............ 15,00
Jos Kristusta seuraisin?.............................................. 11,00
Kavahtavat kai poikaani.............................................. 9,00
Kristosofian polulla I ja II ä ............................................30,00
Kysymyksiä ja vastauksia l-X ä ................................. 8,00
Kysymyksiä ja vastauksia XI-XIV ä ........................... 9,00
Kysymyksiä ja vastauksia XV-XVIII ä ............................12,00
Luominen ..................................................................... 10,00
Mestari ja me ............................................................... 10,00
Mestarin sanoma ........................................................ 10,00
Opimmeko historiasta?................................................ 2,00
Paratiisin taru ............................................................... 10,00
Pekka Ervastin asema ................................................ 8,00
Pistis Sophiasta Christosophiaan..................................11,00
Pekka Ervast
Samporetkellä
Väinämöisen aavistus osui oikeaan: ei oli­
si pitänyt Lemminkäisen laulaa, ennenkuin
”omat ovet näkyisi, omat ukset ulvahtaisi”
(42: 267-268), sillä pahimmat vaarat ja
vaikeimmat tuskat vielä odottivat samporetkeläisiä. Tähän saakka kaikki oli käynyt
hyvin. Matka Pohjolaan oli onnellisesti
tehty, Louhi ja Pohjolan väki oli vaivutet­
tu hypnotiseen uneen ja sillä välin Sampo
oli anastettu kivimäestä. Mutta nyt Pohjo­
la heräsi unestaan ja Louhi, Pohjolan
emäntä, valmistautui puolestaan Sampoa
takaisin ryöstämään, sillä huomatessaan,
että Sampo oli viety,
Louhi Pohjolan emäntä
Tuo tuosta pahoin pahastui,
Katsoi valtansa vajuvan,
Alenevan arvionsa . . .
Yleisenä sääntönä on näet luonnossa, et­
tä jos ihminen hankkii itsellensä valtaa jon­
kun luonnonvoiman yli, hän saa vastustajikseen ja vihollisikseen ne, jotka sitä voi­
maa ovat vartioineet. Kun aurinkoruumista luodessaan ihminen lopulta anastaa Sam­
mon fyysillisen ruumiinsa kätköstä, ei ole
siinä kyllin, että hän on oman fyysillisen
ruumiinsa voittanut. Hänen ruumiinsa eli­
miä vastaavat määrätyt voimat ja tilat kos­
moksessa, ja nämä voimat, näiden tilojen
asujaimet nousevat nyt häntä, uhkarohke­
ata, vastustamaan. Ja koska tässä kohden
on kysymys voimista, jotka edustavat it­
sekkyyttä, sanotaan, että ihmistä vastaan
nyt nousevat viimeiseen toivottomaan tais­
teluun kaikki "pimeyden voimat”. Onhan
Kalevalakin tehnyt jyrkän eron Kalevalan
33
ja Pohjolan välillä: Kalevala tahtoo
Sammon sitä varten, että siitä olisi hyö­
tyä ja onnea ihmisille, pimeän Pohjo­
lan ”salajoukko” pitää sitä kivimäkeen
suljettuna, ettei kukaan siitä tietäisi.
Louhi pimeyden voimien edustajana
varustaikse sentähden sampolaisia takaa-ajamaan, mutta turvautuen loitsutaitoonsa manaa ensin sumun, Iku-Turson ja rajuilman retkeläisiä merellä ah­
distamaan.
Nämä kolme ahdistusta ovat: epäi­
lyksen ja epätoivon sumu, itsekkyyden
ja himon Iku-Turso eli ”vanha lohi­
käärme” ja ajattelemattoman toimin­
nan ja vaikutuksen rajuilma. Ne eivät
ole personallisia heikkouksia, vaan
kollektiivisia voimia ihmiskunnassa,
jotka vihityn ihmisen kimppuun hyök­
käävät.
Ututyttö, neiti terhen,
U ’un huokuvi merelle,
Sumun ilmahan sukesi,
Piti vanhan Väinämöisen
Kokonaista kolme yötä
Sisässä meren sinisen
Pääsemättänsä perille,
Kulkematta kunnekana.
Se on ihmiskunnan suuri epäilys,
epätoivo ja väsymys, joka ympäröi
purjehtijaa ja kietoo hänen sieluaan.
”Mitä sinä hourailet? Oletko sinä pa­
rempi meitä? Äsken kehuit itseäsi niin
voimakkaaksi, olit maailman voittanut,
olit jumalien tasalla, ja nyt olet väsy­
neistä väsynein! Missä on voimasi,
jonka jäsenissäsi tunsit, missä on Ju­
mala, johon luotit? Harhaa se oli, haih­
tuvaa ja katoavaista, niinkuin kaikki
auringon alla! Yksin sinä olet heitetty
niinkuin me muutkin. Tyhjyys ja pi­
34
meys sinulle nauraa niinkuin meille­
kin. Luuletko, että kukaan on jumalak­
si noussut? Petosta ja valhetta on kaik­
ki. Ei yksikään ihminen ole voittanut,
sillä pimeys on aina valoa voimak­
kaampi.” Ahdistuksen yössä on ihmi­
sen sielu, ja hukassa hän olisi, ellei
muistaisi hengen miekkaa vyöllänsä,
ellei oman lamautuneen inhimillisen
tajuntansa syvyydestä nostaisi m ie­
leensä sitä totuutta, jonka puolesta on
elänyt ja taistellut:
Yön kolmen levättyänsä
Sisässä meren sinisen,
Virkki vanha Väinämöinen,
Itse lausui, noin nimesi:
”Ei ole mies pahempikana,
Uros untelompikana
U ’ulla upottaminen,
Terhenellä voittaminen.”
Veti vettä kalvallansa,
Merta miekalla sivalti,
Sima siukui kalvan tiestä,
Mesi miekan roiskehesta,
Nousi talma taivahalle,
Utu ilmoillen yleni,
Selvisi meri sumusta,
Meren aalto auteresta,
Meri suureksi sukeutui,
Maailma isoksi täytyi.
Kun ensimäinen vaara täten oli si­
vuutettu, ilmestyi toinen:
Oli aikoa vähäinen,
Pirahteli pikkarainen,
Jo kuului kova kohina
Viereltä veno punaisen,
Nousi kuohu korkeaksi
Vasten purtta Väinämöisen.
Ilmarinen säikähti niin kovasti, et­
tä ”puna putosi hänen poskiltaan”, ja
Väinämöinen katsellessaan sivulle nä­
ki kumman:
Iku-Turso Äijön poika
Vieressä veno punaisen
Nosti päätänsä merestä,
Lakkoansa lainehesta.
Tämä on ihmiskunnan vuosituhansinen itsekkyys ja eläimellisyys, joka
vanhan lohikäärmeen muodossa pistää
päänsä kosmillisen tajunnan syvyydes­
tä. ”Mihin sinä luulet epäitsekkyydel­
läsi pääseväsi? Mitä sillä luulet maail­
maa hyödyttäväsi? Etkö tunne minua?
Etkö tiedä, että minä pidän kourissani
ihmiset? Minua kaikki palvelevat, mi­
nä olen ihmisten jumala. Mitä sinä tie­
doillasi mahdat? Kenen luulet niistä
välittävän? Ja mikä totuuden tieto si­
nulla on, kun et minua tunne? Minä
olen se totuus, jota ihmiset etsivät. Mi­
nä heille onnen lahjotan ja ainoan au­
tuuden, jota he kaipaavat: himojensa
tyydytyksen. Palvele sinäkin minua ja
heitä haaveet ihmiskunnan nostami­
sesta!”
Ihminen pelästyy niinkuin Ilmari­
nen nähdessään sen mammonan hir­
viön, jonka edessä ihmiskunta on pol­
villaan, mutta hän ei enää epäröi:
Vaka vanha Väinämöinen
Saipa korvat kourihinsa,
Korvista kohottelevi,
Kysytteli lausutteli,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
”Iku-Turso Äijön poika!
Miksi sie merestä nousit,
Kuksi aallosta ylenit
Etehen imehnisille,
Saanikka Kalevan poian?”
Ankaran vakavana hän tiedustelee
itsekkyyden hirviöltä, kuinka se on us­
kaltanut näyttäytyä jumalanpoj alle, ja
pelon valtaamana Iku-Turso tunnustaa,
että hänellä oli mielessä ”surmata suku
Kalevan, saa’a sampo Pohjolahan”, lu­
vaten samalla, ettei hän sitä enää ajattele, jos hengissä saa palata takaisin
meren syvyyteen. Mitäpä hänelle olisi
muuta voinut tehdä? Itsekkyys vapisee
vanhurskauden edessä ja sen äänetön
rukous on: säästä minut, anna minun
vielä elää, jätän sinut rauhaan! Ja van­
hurskaus säästää itsekkyyden, sillä yh­
den ihmisen epäitsekkyys ei hävitä pa­
huutta maailmasta. Väinämöinen heit­
tää Iku-Turson takaisin laineisiin ja
kieltää häntä enää aalloista ylenemäs­
tä.
Senpä päivyen perästä
Ei Turso merestä nouse
Etehen imehnisille,
Kuni kuuta, aurinkoa,
Kuni päiveä hyveä,
Ilman ihailtavata.
Toinen ahdistus oli ohi, ja nyt seu­
rasi kolmas. Kun vähän taas oli aikaa
kulunut, niin Ukko ylijumala nosti ra­
juilman, jonka vertaista Ilmarinen ei
ennen ollut nähnyt:
Nousi tuulet tuulemahan,
Säät rajut rajuamahan;
Kovin läikkyi länsituuli,
Luoetuuli tuikutteli,
Enemmän etelä tuuli,
Itä inkui ilkeästi,
Kauheasti kaakko karjui,
35
J. R. Hannula
Epäilys ja usko
Kysymys: Miten epäilys ja usko tu­
levat kiusauksiksi pyrkijälle?
Vastaus: Sanottakoon aluksi, että
epäilys voi saada moninaisia muotoja.
Niinpä tapasin matkoillani erään opet­
tajan, joka aivan tosissaan kertoi, että
kyläläiset menevät yöllä hänen asun­
tonsa permannon alle, ja siellä keske­
nään puhuvat kaikkea pahaa hänestä,
opettajasta. Tässä epäilys oli jo avan­
nut ensimmäisen asteen mielenvikai­
suuteen. On huonoa ruveta epäilemään
ihmisiä, että heillä olisi mielessä jotain
pahaa minua kohtaan. On opeteltava
ajattelemaan luottamuksellisesti ja hy­
vää suhteessaan kaikkiin ihmisiin.
* <a>. »
o»o » «
o
»
* <&.» o «o
»
.♦ o - » <=> » o » * o • o
»
«
o
»
*«
o
* o - • *=£>• • o * o » 0
Pohjoinen kovin porasi.
Tuuli puut lehettömiksi,
Havupuut havuttomiksi,
Kanervat kukattomiksi,
Heinät helpehettömiksi;
Nosti mustia muria
Päälle selvien vesien.
Tämä on ihmiskunnan epäitsenäi­
syys j a aj attelematon häärääminen, j oka säästämättä ketään vetää yksilöt
pyörteisiinsä. ”Etkö sinä, joka tahdot
viisaasta käydä, näe, mikä sokea luon­
nonvoima on ihmiselämän takanana?
Etkö näe, että ihminen on kuin haavan
lehti kehityksen ja kohtalon hirmu­
myrskyssä? Mitä uusia uria sinä tahdot
kulkea, mitä ihmisille opettaa? Ihmisetkö itsenäisiksi, ihmisetkö vapaiksi!
Ihmiset, jotka apua kirkuvat, niinpian
kuin minun käteni hellittää ja he het­
keksi saavat hengittää tyyntä ilmaa ja
ajatella! Niin, ihmiset eivät minua
myrskyksi tunne: he kutsuvat hiljai­
suuttani myrskyksi ja kammoavat sitä,
mutta raivostani he hurmaantuvat. Ku­
36
• <5»- • ojo *
ta vähemmin heidän itse tarvitsee aja­
tella ja ponnistaa, sitä onnellisempia
ovat. Tuulen mukana he rakastavat kul­
kea. Mitä sinä itsenäisyykseesi heidän
joukossaan teet? Herätät heidän vihan­
sa ja heidän vainonsa!”
Ilmarinen kadottaa hetkeksi malttin­
sa, mutta Väinämöinen nuhtelee, ettei
itku hädästä päästä eikä parku pahoista
päivistä. Yhdessä Lemminkäisen kans­
sa Väinämöinen sitten asettaa sanoil­
laan tuulia ja laineita ja korjaa venettä,
niin että se paremmin suojelee aallois­
ta.
Niinpä vihittykin tämän viimeisen
ahdistuksen voittaa siten, ettei kuule­
mastaan, ei näkemästään välitä. ”01koon kohtalon koura kuinka kova, ol­
koon kehityksen pyörretuuli kuinka tui­
ma tahansa, ihmisen tehtävä on kuiten­
kin nousta kohtalonsa herraksi ja ottaa
kehityksensä ohjat omaan käteensä, sil­
lä ainoastaan siten hän pääsee sen Ju­
malan pojaksi, jota kohtalokin palvelee
ja jota varten kehitys on olemassa.”
Kalevalan avain s. 361-370
Tämä olkoon sanottu noin yleensä
epäilyksestä ja uskosta. Sitten voim­
me ajatella epäilystä ja uskoa erikoi­
sesti henkisen pyrkimyksen yhteydes­
sä. Kirkossamme meidät painettiin so­
keaan uskoon, joka ei ollut ensinkään
uskoa, vaan oli kirkon esittämien op­
pien umpimähkäistä totenapitämistä.
Samalla se oli yhtä umpimähkäistä
Vuorisaarnan opin kieltämistä. Hen­
kisesti katsoen olimme kuin pakko­
paitaan puristettuja.
Kun meissä sitten tapahtui pieni
henkinen herääminen, silloin aloim­
me epäillä kirkon umpimähkäisiä ja
taikauskoisia oppeja. Sellainen epäi­
lys oli oikeata ja se valmisti meitä ym­
märtämään teosofista elämänselitystä,
jälleensyntymistä, karmaa, vihkimys­
ten tietä jne. Myöhemmin tulimme te­
kemisiin Kristuksen ja hänen Vuori­
saarnassa esitetyn oppinsa kanssa.
Aloimme ymmärtää, että siinä oli vii­
toitettu todellisen moraalin tie ihmi­
sen kuljettavaksi, ja että se oli turval­
linen ja päämäärään vievä tie.
Tulivat sitten karmalliset vaikeu­
det. Epäilimmekö silloin, että Jumala
on rakkaus? Tämä epäilys on voitet­
tava. Ja mikä on silloin usko? Usko
on luottamus Jumalan rakkauteen. Us­
ko on tietoista työtä Jumalan rakkau­
dessa. Vaikeudet ovat meidän kar­
maamme. Karma lunastetaan työssä
Jumalan rakkaus-tahtoa ilmentäessä.
Usko on työtä Mestarin opin ja -sano­
man puolesta. Sillätavoin usko on voi­
maa, työtä ja elämää.
Kysymys: Jossain profeetta Eliaan
yhteydessä kerrotaan, että Jumala ei
puhunut myrskyssä eikä ukkosen jy ­
rinässä, vaan hiljaisessa tuulen humi­
nassa. Näinollen haluaisin kysyä: mi­
kä se on joka puhuu ukkosenjyrinäs­
sä, myrskyssä, maanjäristyksissä ja
tulivuorten purkauksissa?
Vastaus: Mainituissa luonnon mul­
listuksissa puhuu Karma, toisin sa­
noen ihmiskunnan moraaliton elämä
saa aikaan voimalatauksia näkymät­
tömään maailmaan, josta se purkautuu
tavalla, joka saa tuhoa aikaan. Pekka
Ervast sanookin, että luonto voi mei­
hin väsyä. Tämä merkitsee, että voi
tapahtua tuhoisiakin mullistuksia. Yksilön elämässä on tähän vastaavaisuus siten, että meidän täytyy totuudenetsijöinä saavuttaa sisäinen rauha
ja vasta siinä rauhassa voi Jumala
meille puhua Hiljaisuuden Äänenä.
Kysymys: Kristosofisessa elämänymmärryksessä on valmistavana puo­
lena kirjallisuuden tutkiminen ja var­
sinaisena puolena taivasten valtakun­
nan ryhmien muodostaminen. Mitä
meidän erikoisesti tulee pitää mieles­
sämme pyrkiessämme muodostamaan
taivasten valtakunnan ryhmiä?
Vastaus: Meidän on aina muistet­
tava, mitä tehtävää varten nämä kristosofiset ryhmät ovat muodostuneet.
Ne ovat syntyneet nimenomaan tuke­
maan ja eteenpäin viem ään P. E:n
kristosofista sanomaa. Sentähden
meidän on aina ja jatkuvasti syvennyt­
tävä P. E:n kirjallisiin opetuksiin - py­
syäksemme siinä opetuksessa ja sen
opetuksen hengessä. Nämä ryhmät ei­
vät sekaannu maailman menoon, ei
sen m onenkirjavaan politiikkaan.
Ryhmien tehtävä on työskennellä ko­
konaan uuden sivistyksen luomisessa.
Kysymyksiä ja vastauksia
XVII/107,251 ja 259
37
Iku-Turso
merestä noussut
kaikki kollektiivinen
ajattelematon puuhaaminen
vailla määrää ja tarkoitusta
tuo vanha lohikäärme
myyttinen hirviö
menneisyyden tarinoiden
kauhistus
vaikka monien ihmisten
intohimo
miksi sinä merestä nousit?
kysymyksen kuultuasi
takaisin mereen jo
sukelsit
siinä sinun heikkoutesi:
totuuden mahdollisuuskin
pelästyttää sinut
haihduttaa näkyvistäsi
uskosi pohjan
tk
38
Väinö Lehtonen
Luonnonvoimat
E läm äm m e p u n o u tu u k iin te ä s ti
luonnonvoimiin, joita on totuttu ni­
mittämään sokeiksi, koska ne ovat
puolueettomia, ne eivät ole pahoja,
eivätkä hyviä. Kuitenkin ne ovat lakisiteisyydessään järkkym ättöm iä,
meidän on elettävä niiden kanssa so­
pusoinnussa, sillä m uussa tapauk­
sessa saamme kokea rangaistuksen.
Olemme riippuvaisia mm. lämpövoimasta, joten tarvitsemme vaate­
tusta ja asuntoja; ellem m e suojaa
ruumistamme, joudum me epäsointuun lämpövoiman lakien kanssa ja
sairastumme. Elämä on järjestänyt
olosuhteet, joihin on sopeuduttava.
Sopusointu syntyy näiden lakien ja
voim ien yhteistyössä, joten emme
riko niitä silloin, kun teemme raken­
tav aa ty ö tä, v alm istam m e esim .
vaatteita, rakennamme ja puramme
rakennuksia uusia tehdäksem m e,
sillä näin teemme elämän ylläpitä­
miseksi. Kuolemaa tuottaessam m e
sitä vastoin rikom m e eläm ää vas­
taan. - Vaikka luonnonvoimat ovat
pinnalta katsoen puolueettomia, ai­
van kuin sokeita, niin ne noudatta­
vat järkähtäm ättömästi sitä elämän
peruslakia, jota itämailla on nim itet­
ty k arm aksi, syyn ja seurauksen
laiksi. Tämän voi jokainen todeta
seu ratessaan v oim ien to im in taa.
Voimme havaita niiden toiminnassa
erään vaiheen, mutta alku ja loppu
häipyvät näkyvistämme. Ne toim i­
vat tavallaan kehässä tai kaaressa,
minkä alkupää on jossain näkym ät­
tömissä, näkymättömässä maailmas­
sa, m utta saapuessaan fyysilliseen
tasoon saatamme seurata niiden toi­
mintaa, kunnes ”loppupää” jälleen
kohoaa korkeuksiin tai häipyy näky­
vistämme. Myrsky esim. on eräitten
luonnonvoimien toimintaa. Sen tie­
detään j ohtuvan ilman j ännitysvaihteluista, mutta mikä synnyttää m a­
tala- ja korkeapaineet ilmakehässä
on tuntematonta. Jos tutkijat keksi­
vätkin niille selityksen, niin selityk­
sen takana on kuitenkin tuntematon
syy. Vain karkeim m an fyysillisen
p u o len nähdessäm m e sanom m e:
myrsky oli syy, josta seurasi laivan
kaatum inen, mikä jälleen oli uusi
syy. Sen seuraukset saattoivat olla
m onet: laivayhtiö teki vararikon,
hukkuneitten omaiset joutuivat mitä
erilaisim piin vaikeuksiin ja ennen
kaikkea sielu llisiin järk y ty k siin ,
mitkä kaikki ilmiöt ja kohtalot oli­
vat syitä, joiden seurauksia emme
saata mitata. Emme tiedä, mihin si­
säisiin m ielenm uutoksiin, kenties
Jum alan etsintään järkytys saattoi
johtaa ja mitä etsintä merkitsi ihm i­
sen kuolem attom alle m inuudelle.
Sillä Jumalan etsiminen on uusi syy,
jonka seuraukseksi saattaa koitua
Jumalan löytäminen ja sitä tietä ko­
ko ihmiselämän moraalisen pohjan
uusiintuminen, mikä puolestaan vai­
kuttaa mm. käytännöllisen esim er­
kin avulla koko ihmiskunnan uusiintumiseen. Syysuhteen ketjun loppu­
pää on tuntematon, sillä sitä ei ole,
se häipyy Jumalaan kuten ”alkupääkin”. Näin ollen, jos myrskyn seura­
39
us saattaa antaa herätyksen ja sy­
säyksen jum alallisen luomissuunnitelman toteuttamiseksi ihmisessä ja
johtaa Jum alan löytäm iseen, niin
luon n onvoim ien to im in n o illa on
myöskin tarkoituksensa, niitä ohjaa
järki, tajunta. Voimat itse ovat sitä
tajuntaa toim innassa. T eosofisen
liikkeen alkuunpanija H. P. Blavatsky painostaa Salaisessa O pissaan
kaikkien voim ien olevan lähtöisin
Olennoista, jopa niin, että esim. säh­
kövoima on Olento, niin käsittäm ät­
tömältä kuin tuollainen määritelmä
kuulostaakin m aterialisoituneelle
ymmärryksellemme. Tuon tiedonan­
non nojalla saatamme kuitenkin kä­
sittää, että voimiin, niiden jum alal­
lisesta alkuperästä johtuen, sisältyy
se sama moraalinen pohja kuin ihm iseen k in , Ju m alan kuvaan, se,
minkä suurimmat jumalanpoj at ovat
ilmoittaneet. Vaikka luonnonvoimat
ovat näennäisesti puolueettomia, ne
kuitenkin toim ivat suuren Elämän
k äyttövälineinä, eikä niitä niiden
moraalisen luonteensa vuoksi saate­
ta käyttää rankaisem atta m iten ta­
hansa. Väärin käyttäessämme saa­
tamme jo u tu a niiden kanssa epäsointuun edellä esittämäämme syvemmälläkin tavalla. Sillä tuo m o­
raali sanoo: K oska et ole eläm ää
synnyttänyt, ei sinulla ole valtaa si­
tä hävittääkään. Se salaperäinen voi­
ma, elämä, mikä synnyttää lukemat­
tomia muotoja jokaisessa luonnonvaltakunnassa, on niin pyhää, ettei
sitä saa pilanpäin hävittää. Rangais­
tuksina seuraavat mm. monenlaiset
sairaudet. P. E. opettaakin esim. vat­
satautien lukuisien muotojen olevan
verenvuodatuksen seurauksia. Vain
elämällä on valta elämää hävittää,
40
koska se on sen luonutkin, vain Ju­
malalla on valta elämän ja kuoleman
yli. Kun siis ihminen sodissaan ja
muilla tavoin hävittää elämää, niin
silloin hän asettuu Jumalan sijaisek­
si. Näin tehden hän vetää päälleen
tekojensa seuraukset. - Ei siis käy
kieltäm inen, että nykyajan tieteellis-teknillisen taitavuuden omaava
kulttuuri-ihminen on vastuussa hal­
lintaansa ottamista luonnonvoimis­
ta. Kun hän eläm än tuhoam iseksi
käyttää niitä sodissaan, niin hän ve­
tää ne palvelem aan hävitystä, ju l­
muutta ja verenjanoa; hän prostituoi
luonnon järkivoimat. Hänen tekonsa
on laadultaan saman tapainen kuin,
jos hän pakottaisi toisen ihmisen te­
kemään murhan vasten tämän omaa
tahtoa. Se on arveluttavaa. P. E. huo­
m auttaakin, että luonto voi ”suuttua” meihin ja silloin seuraa kaiken­
laisia onnettomuuksia, luonnonmul­
listuksia ja muita järkyttäviä tilan­
teita. Atlantiksen uppoaminen esim.
oli seuraus luonnon Juu ttu m isesta”
eli kauhistumisesta. Luonto esittää
vastalauseensa meidän pahuutemme
johdosta siten, että järjelliset luon­
nonvoim at R aivostuvat” ja silloin
on leikit leikitty. Nämä ilmiöt ovat­
kin tulleet meidän päivinämme ai­
van jokapäiväisiksi. Rankkasateet,
tulvat, myrskyt, kuivuus... saattavat
kohdella joitain kansoja erittäin an­
karasti, m aanjäristykset saattavat
hävittää suuria kaupunkeja... Voi­
mien myllerrykset kosketelevat yhä
enemmän kansakokonaisuutta tullen
kansallisiksi onnettomuuksiksi, kos­
ka kansat yhteisvastuullisesti luon­
nonvoimia pilkkaavatkin.
Kaksi maailmaa s. 35-38
Toimittajalta
Pekka Ervast kertoo Kalevalan avain
-kirjassa, että jokainen kansa muodostaa
yhtenäisen kokonaisuuden. Näkymät­
tömässä maailmassa se näkyy niin, että
kansan päälle kaareutuu henkinen ilma­
kehä ali aura. Tuossa kansan aurassa
näkyvät kansan sielulliset tunnusmerkit,
joita ovat luonteenlaatu, ajatustavat,
kansan taiteelliset taipumukset ja val­
litsevat mielipiteet. Ne muodostavat
kansan persoonallisen sielun. Tämän
kollektiivisen kansansielun takana vai­
kuttaa ”henkinen salaisuus”, älyolento,
kansallishaltia. Hän tai se on ”kansan
kollektiivisen kokonaisuuden henkises­
ti koossapitävä voima”. Suomen kan­
sallishaltia Väinämöinen kuuluu enke­
li- eli deeva-kehitykseen.
Samaan tapaan kuin ihmisellä on
korkeampi minä, samaan tapaan kan­
salla on henkisesti koossapitävänä voi­
mana kansallishaltia.
Deeva valitsee kansan ja tuon hänen
valitsemansa kansan luonteessa on jo­
takin hänen omaa olemustaan vastaavaa.
"Kansan aurasta tulee tavallaan deevan
ulkonaisin verho eli asunto. Hän ottaa
kansan sieluelämän omakseen.” Tällä
tavalla on mahdollista jatkuva vuoro­
vaikutus kansan ja kansallishaltian eli
kansan suojelusenkelin välillä. Esimer­
kiksi Suomen deeva vuodattaa kansam­
me auraan omia yleviä ajatuksiaan ja
tunteitaan. Sillä tavalla hän yrittää oh­
jata ja johtaa kansaamme.
Pekka Ervast kertoo, ettei deeva työs­
kentele yksin, vaan häntä ympäröi mah­
tava alempiasteisten enkeleitten ja haltiain auttajajoukko. Hän kertoo lisäksi,
että Väinämöinen liitti oman kohtalon­
sa Suomen kansan kohtaloon jo historian
takaisina, kalevalaisina aikoina, jolloin
Suomen heimo oli suuri ja mahtava.
Siihen kuuluivat suomensukuisten hei­
mojen lisäksi esimerkiksi lappalaisten
heimot. Suuri osa Eurooppaa oli sen
hallussa. Sen sivistys oli enemmän hen­
kistä kuin aineellista laatua. Se hallitsi
viisauden voimalla. Sen tietäjät olivat
vihityt korkeaan mysteerioviisauteen ja
he olivat kuuluisat mahtavasta loitsutaidostaan. (Kalevalan avain s. 474.)
Sitten Väinämöinen siirtyi syrjään,
mutta lupasi palata todeten:
Annapas ajan kulua,
päivän mennä, toisen tulla
taas minua tarvitahan
katsotahan, kaivatahan
uuen kuun kulettajaksi,
uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa,
eikä ilmaista iloa.
Onko Väinämöinen palannut? Onko
hän kansansa valinnut? Milloin Väinä­
möinen palaa?
Pekka Ervast vastaa: Väinämöinen on
jo palannut, ja hän on kansansa valinnut.
41
Kansa on Suomen kansa j aVäinämöisen
paluu tapahtui keskiajan loputtua, kun
uudenajan aamu koitti Euroopassa.
Kun Väinämöinen sanoo, että taas
häntä tarvitaan, se tarkoittaa Pekka Er­
vastin mukaan: Väinämöistä tarvitaan,
kun uusi aika koittaa ja Euroopan kan­
sat kulkevat kohti vapaampaa ja sivistyksellisempää tulevaisuutta. Tämä
tapahtui keskiajan lopussa, ja Väinä­
möisen vaikutus alkoi näkyä Suomessa,
aluksi Mikael Agricolan työssä.
Väinämöisen viisautta alettiin kai­
vata, kun Suomen kansa heräsi ja alkoi
tuntea itsensä omaksi kansaksi, joka
alkoi kaivata vapaampia ulkonaisia olo­
suhteita ja elämänehtoja. Tämä kehitys
alkoi, kun Suomi irtautui Ruotsin val­
lasta ja liittyi Venäjän valtakuntaan noin
200 vuotta sitten.
Uuen sammon saattajaksi Suomen
kansa valmistuu henkisesti. Sitä varten
kansan piti kehittyä ja valmistua vas­
taanottamaan muistot menneestä suo­
malaisesta kulttuurista. Tämä tapahtui
Elias Lönnrotin työn ansiosta. Lönnrot
oli valittu Väinämöisen työtoveriksi.
Kalevalan viisaus muodostaa sen sam­
mon, jonka Väinämöinen on meille
valmistanut. Tässä yhteydessä voimme
muistaa, että emme ymmärtäisi Kale­
valaa pyhänä kirjana emmekä sen sisäl­
tämää sampoa eli henkistä viisautta,
ellei Pekka Ervast olisi sitä avannut
kirjallaan Kalevalan avain.
Entä uusi soitto. Milloin tulemme
uuen soiton suoriaksi? Pekka Ervast
vastaa: Kun uuden sammon eli Kaleva­
lan saatuamme ja vanhojen muistojen
herättyä kansan sielussa voimme alkaa
itsenäistä kulttuurityötä tieteen, taiteen,
uskonnon, filosofian ynnä muilla aloil­
la. Tämäkin aika alkoi jo 1800-luvun
lopulla. Kalevalan ilmestymisen jälkeen
42
Suomen kansa on todella luonut omin­
takeista kulttuuria: maailmankuulua
musiikkia, maalaustaidetta, arkkiteh­
tuuria, muotoilua. Tämän voimme hel­
posti havaita. Mutta Pekka Ervast kir­
joittaa, että voimme alkaa itsenäistä
kulttuuria myös uskonnon ja filosofian
alueella. Suomessa onkin luotu aivan
ainutlaatuista tällä alueella. Täällä on
nähnyt päivänvalon uusi uskonto, ihmisyydenuskonto. Täällä on aloitettu uusi
sivistyskausi.
Väinämöisen ennustus on käynyt
kirjaimellisesti toteen, mutta se ei ole
toteutunut vielä kokonaan. Uusi päivä
on nousemassa. ”Nousee Suomellekin
vielä päivä, joka on kansojen veljespäivä, jolloin jokainen kansa esteettä saa
toteuttaa pyhintänsä ja sisintänsä.” Sil­
loin Suomen kansalla on tilaisuus nou­
dattaa, ja se ymmärtää velvollisuudek­
seen noudattaa, oman kansallishaltiansa ääntä, ja luo aito suomalaisen sivis­
tyksen Väinämöisen toivomalla tavalla.
Jos Suomen kansa tahtoo luoda si­
vistyksen, onnellistuttavan, pysyväisen,
on välttämätöntä, että kansa sisimmässään ylläpitää yhteyttä viisauden salai­
sen maailman kanssa. Siksi on välttä­
mätöntä, että mysteeriot herätetään
uudelleen henkiin ja saatetaan entiselleen
alkuperäinen yhteys Jeesuksen ja Salai­
sen Veljeskunnan kanssa. ”Korkeamman
itsensä löytäminen merkitsee kansalle,
jolla on menneisyyttä takanaan, että se
unohduksen yöstä nostaa päivänvaloon
kaikki mitä sen muinaisessa entisyydes­
sä oli henkevää, jaloa ja kaunista.” (Ka­
levalan avain s. 483.) Muinainen väinämöishenki on uudestaan ja kirkastet­
tuna herätettävä eloon kansan tajunnas­
sa.
Väinämöisen unelma on aseeton
Suomi. Aseettomuus saavutetaan kul-
Sinikka Kesävuon
Anteeksianto
Inhimillinen tulevaisuus ei synny itses­
tään. Sen eteen on ponnisteltava. Apua
siihen on tarjottu työ-ja elämänohjeis­
sa, jotka on esitetty Pekka Ervastin uu­
delleen suomentamaan Vuorisaarnaan
pohjautuvassa kristosofisessa ohjel­
massa.
Meidän tulee voittaa paha, ei nujer­
taen sitä, koska siitä pahan voima vain
kasvaa, vaan painottaen ja kasvattaen
inhimillisyyttä. Se on luomissuunnitelman mukaista, sillä ihmiskunnan pää­
määrä ja pyrkimyksen kohde on Kris­
tus. Vuorisaarnassa annetut ihanteet,
hyvyys, puhtaus, totuus, rauha ja rak­
kaus saavutetaan Vuorisaarnan viiden
käskyn noudattamisen avulla. Kun
alamme miettiä näitä käskyjä, meille
selvenee, että hyvyys saavutetaan Vuo­
risaarnan ensimmäisen käskyn, älä
kemalla Vuorisaarnan neuvomaa mo­
raalin tietä. Totuudenetsijöiden tulee
näyttää esimerkkiä aseettomuudesta.
Heidän tulee toteuttaa pahanvastustamattomuutta käytännössä. Totuudenet­
sij ät voivat auttaa kansaamme ja kansallishaltiaamme elävöitymällä itse
Vuorisaarnan henkeen ja toteuttamalla
omassa elämässään siinä esitettyjä ihan­
teita.
Kerrotaan, että Väinämöinen on Kris­
tuksen palvelija. Hänen unelmansa on,
että hänen kansansa osaa toteuttaa aseet­
tomuuden käytännössä. Pekka Ervast
on nimenomaan sanonut, että Suomen
tehtävä tulee olemaan täydellinen, itsealoitteellinen ja vapaaehtoinen riisuun­
tuminen aseista. Tällaisella teollaan
kansa julistautuisi kuin pyhäksi kansak­
si, jonka kimppuun kukaan ei voi hyö­
kätä.
Uskallammehan luottaa näihin Pek­
ka Ervastin sanoihin ja itse toteuttaa
aseettomuutta.
***
Juuri jouluksi saimme uusintapai­
noksen Pekka Ervastin kirjasta Us­
konnosta ja elämästä. Tämä kirja on
ilmestynyt jo vuonna 1903. Pekka
Ervast oli ensin antanut sille nim ek­
si Nykyinen asema. Mutta hän muut­
ti nim en, koska N ykyinen asema
-nimi katsottiin arkaluontoiseksi.
”Mutta vaikka nimi muutettiin, lienee
sisältö ollut arkaluontoinen, koska
kirkolliset viranomaiset ottivat koko
painoksen takavarikkoon. Muutaman
kuukauden kuluttua kirja kuitenkin
vapautettiin vankeudestaan, ja painos
m yytiin vähässä ajassa loppuun.”
Näin Pekka Ervast kertoo kirjan al­
kuhistoriasta.
Suosittelen jokaista tutustumaan tä­
hän Pekka Ervastin kirjaan.
Hilkka Lampinen
hilkka, lampinen@phnet.fi
43
suutu, avulla, puhtaus toisen käskyn,
älä ajatuksissasikaan ole epäpuhdas,
toteuttamisella, totuutta ja rehellisyyt­
tä varten on kolmas käsky, älä vanno;
ja rauhan käsky on neljäs, älä ole pa­
haa vastaan. Viides käsky on rakkau­
den käsky, älä sodi, vaan rakasta kaik­
kia ihmisiä.
Ihmiskuntana kamppailemme pahan
kanssa sekä omassa elämänpiirissäm­
me että kansoina. Huomaamme myös,
että pahaa vastustamalla teemme lisää
pahaa, pahan valta vain kasvaa eikä hä­
viä minnekään. Sodissa syntyy vain
enemmän katkeruutta ja kostonhalua.
Pahat sanat aiheuttavat vastaavanlaisia
reaktioita.
Pahan voittaminen on kuitenkin
meidän tehtävämme yhdeltä kannalta
katsoen. Syvimmältä puolelta sen voit­
taa Kristus, Isän voima. Mutta tämän
Kristus-Isän voiman on päästävä esille
ihmisen kautta. Se voima ilmenee rak­
kautena ja anteeksiantona.
Kaikki paha, mikä meitä kohtaa, on
itsemme aiheuttamaa, ja kun annamme
anteeksi, karma tulee voitetuksi. Siinä
on anteeksiannon merkitys. Ervast va­
laisee asiaa seuraavasti: Rukouksessa
anotaan: Anna meille velkamme an­
teeksi, niin kuin mekin anteeksi an­
namme velallisillemme. . . Sillä jos
annatte ihmisille anteeksi heidän rik­
komuksensa, niin taivaallinen Isänne
myös antaa teille anteeksi; mutta jos
ette anna ihmisille anteeksi heidän rik­
komuksiaan, ei Isännekään anna an­
teeksi teidän rikkomuksianne.
Anteeksianto on Kristuksen suurin
ja korkein oppi. Todellinen anteeksian­
to tarkoittaa sitä, että annamme anteek­
si ja luovumme kostosta, vihasta ja kat­
keruudesta, ja muutumme rakastaviksi,
iloisiksi, auttaviksi, toisin sanoen an­
44
teeksi antaviksi.
Kun rakkaudessa annamme itse an­
teeksi, tuntuu koko olemuksessamme,
että Jumala on rakkauden, armahtavan
lempeyden ja anteeksiannon ikuinen
henki. Hänen rakkautensa on pohjaton,
ja siksi ei meidänkään kehityksemme
koskaan saata päättyä, vaan jatkuu ian­
kaikkisesti täydellisyydestä täydelli­
syyteen. (Pekka Ervast, Teosofisia
muistelmia s. 42.) Tämä on jatkuvaa,
peräänantamatonta henkistä työtä ja
ponnistusta, puhdistuksen tiellä kulke­
mista, itsensä kasvattamista ja ihmis­
kunnan valistamista. Edessämme on
mahdollisuudet inhimilliseen tulevai­
suuteen, vaikka monet ennakkoluulot
ja itsekkyytemme mukaisiksi muok­
kaamamme uskonnot, kristinusko mu­
kaan lukien, kahlitsevat vielä ajatuk­
siamme. Tutustuminen suuriin uskon­
toihin, maailmankatsomuksiin ja filo­
sofioihin avartaa suppeaa ajatteluam­
me ja auttaa meitä kehittymään suvait­
sevuudessa. Taistelun tilalle on tullut
voittaminen henkisessä työssä. Kun ih­
minen työskentelee ihmisyyden puo­
lesta, niin hän kokoaa itselleen pää­
omaa, millä voi maksaa vanhat karmalliset velkansa. Omalta pieneltä osal­
taan ihminen tulee näin voittaneeksi
myöskin ihmiskunnan pahuutta. Velan
maksu on silloin iloa, sillä Kristus, Isä
pääsee hänen kauttaan valaisemaan
maailmaa.
Maata ei ole suunniteltu helvetiksi,
niin kuin nykyisin siltä vaikuttaa, vaan
taivaaksi. Sitä mukaa kun ihm iset
muuttuvat inhimillisemmiksi, maa kir­
kastuu ja taivasten valtakunta astuu
maan päälle. Ihmisissä on kaipuu kau­
neuteen, Jumalaan, olemmehan kaikki
Jumalasta lähtöisin. Kun paha huoma­
taan itsekkyyden aiheuttamaksi, voi
Kyösti Niiranen
Onni
Jokainen ihminen on varmaankin jos­
sain elämänvaiheessaan, erikoisesti
nuoruudessaan kaivannut onnea elä­
määnsä. Mutta mitä onni on? Saattaa­
han sana onni tuoda mieleen sangen
persoonallisia ja aineellisia asioita, joi­
ta me ihmiset useimmiten tavoittelem­
ille, kun tavoittelemme onneamme.
Saatamme tavoitella menestystä ai­
neellisen elämän töissä ja tehtävissä ja
kokea mielihyvää tai onnea, kun kaik­
ki menee hyvin, eikä tällainen menes­
tyminen ole varmaankaan paha asia.
Edelleen voimme kokea onnea, kun
meillä on ystäviä, kenties perhe, ken­
ties elämänkumppani, joka meitä ym­
märtää ja tukee. Eikä tällainen onnen
kokeminen ole tietystikään paha asia
sekään, vaan onni voi heijastua ympä­
ristöön ja toisiin ihmisiin tällaista on­
nea kokevan ihmisen välityksellä, sillä
toisaalta huomaamme ympäristössäm­
me paljon eripuraa ja riitaisuutta ihmis­
ten keskinäisissä suhteissa. Tällaisen
onnen perusta on varmaankin siinä, et­
tä ystävyyssuhteet ovat ikään kuin t a i ­
vaassa solmittuja”, eikä niihin liity
pyyde.
Eräs onnen kokemiseen liittyvä asia
liittyy terveyteen. Kun ihminen on saa­
nut elämältä lahjaksi sellaisen käyttövälineen, jossa kaikki eri tekijät, prin­
siipit, ovat harmoniassa, on hän voinut
kokea onnea. Mikään ei häntä kiusaa,
vaivaa tai häiritse. Hänellä ei ole sai­
rauksia fyysisessä käyttövälineessään
ja hänen sielunsa ei etsi tyydytystä hi­
moille eikä hänellä ole pyrkimystä val­
taan tai kunniaan. Hän on luontaisesti
rauhallinen ja tyytyväinen elämäänsä
ja kohtaloonsa, siihen elämänympäris­
töön ja tehtävään, joka hänen osakseen
on koitunut karman perusteella.
Onni saattaa kuitenkin kadota. Ta­
loudellinen menestys voi loppua eko­
nomisten suhdanteiden heilahtelun
johdosta ja ihmissuhteisiin saattaa tul­
la säröjä, vaikka niiden perustana olisi
alkuaan ollut epäitsekäs vaikutin, sillä
onhan elämä kiusausten koulua ja elä­
mänkoulun kokeet saattavat olla joskus
ylivoimaisen vaikeita. Ja viimeistään
vanhuudessa, ellei aikaisemmin, saat­
taa ihminen sairastua ja menettää ter­
veytensä, vaikka sellaista emme kenel­
lekään toivo.
Meidän tulisi siis löytää elämällem­
me perusta jostain syvemmästä koke­
musmaailmasta kuin persoonallisen
onnen tasolta, mielihyvän tunteesta.
Niinpä viisauden mestarit, ihmisyyden
elämän taitajat, ovatkin kehottaneet et­
simään totuutta, Jumalaa ja noudatta­
maan neuvoja, joita he ovat antaneet.
yksi ja toinen tarttua Pekka Ervastin
tarjoamaan kristosofiseen sanomaan,
sillä siinä on ihmiskunnan pelastus.
Lähteet:
Pekka Ervast, Teosofisia muistelmia
Väinö Lehtonen, Danielin kirja
45
Tällaisia viisaita neuvoja ovat esittä­
neet Buddha, Jeesus ja nyt uudella ajal­
la on teosofisen liikkeen toiminnan
kautta muistutettu ihmiskuntaa näistä
opetuksista madame H. P. Blavatskyn
välityksellä. H. R Blavatsky totesi ai­
kanaan: jos tahdotte olla kristittyjä,
seuratkaa vuorisaarnaa. Niinpä Pekka
Ervast syvensi ja selvensi Matteuksen
evankeliumista löytyvän vuorisaarnan
nykyajan ihmiselle käsitettävään muo­
toon.
Pekka Ervast puhui ja kirjoitti myös
autuudesta, jota ihminen voi kokea eri­
koisesti Jeesuksen opetuksia seurates­
saan. Autuuteen liittyy jotain syvem­
pää, perustaltaan kestävämpää kuin
persoonallisen onnen kokemukseen.
Kun ihminen on kokenut Jumalaa, on
hän kokenut autuutta, eikä sitä voi edes
tavoitella, vaan se tulee ikään kuin lah­
jana ylhäältä silloin, kun ihminen on
parhaansa yrittänyt Mestarin oppilaa­
na.
Autuudenjulistukset
Vuorisaarnaan sisältyvät autuudenju­
listukset kuvaavat sitä sielun- tai mie­
lentilaa, joka ihmisessä kehittyy, kun
hän seuraa mestariaan. Pareiksi järjes­
tettynä autuudenjulistuksista muodos­
tuu ikään kuin portti, jonka läpi ihmi­
sen tulisi kulkea taivasten valtakun­
taan.
Autuaita ovat köyhät hengestä, sillä
heidän on taivasten valtakunta. Sellai­
nen ihminen voi kokea autuutta, joka
on väsynyt ”maailman teihin” ja on he­
rännyt tiedostamaan olevansa köyhä
hengestä. Hänessä on herännyt henki­
sen tiedon ja viisauden kaipuu. Henki­
sen tiedon ja viisauden maailman avau­
tuminen tuo mukanaan autuuden koke­
46
misen. Ensimmäiseen autuudenjulistukseen liittyy parina: Autuaita ovat oi­
keamielisyyden tähden vainotut, sillä
heidän on taivasten valtakunta. Kun ih­
minen pyrkii totuuteen ja oikeamieli­
syyteen, hän saattaa joutua kokemaan
väärinymmärtämistä ja torjumista ym­
päristönsä ja lähipiirinsä ihmisten ta­
holta. Kuitenkin hän saattaa sisäisesti
kokea hyväksyntää henkisen maailman
taholta, autuutta, taivasta.
Toinen autuudenjulistusten pari liit­
tyy rauhan rakentamiseen: Autuaita
ovat lempeät, sillä he tulevat perimään
maan. Jeesuksen mielen mukaisia rau­
han rakentajia ovat ne ihmiset, jotka
eivät turvaudu väkivaltaan tai voima­
keinoihin, aatteellisiin tai konkreetti­
siin, vaan luottavat hyvyyden voi­
maan. Lempeyteen liittyy pariksi: Au­
tuaita ovat rauhan rakentajat, sillä hei­
tä tullaan nimittämään Jumalan pojik­
si. Lopullisena päämääränä rauhan ra­
kentaminen toteutuu ainoastaan aseet­
tomuuden ja väkivallattomuuden kei­
noin. Vihalla, sodalla ja väkivallalla
ei rauha koskaan toteudu, vaan viha,
sota ja väkivalta aiheuttaa vain uutta
vihaa, sotaa ja väkivaltaa.
Autuaita ovat puhtaat sydämestä,
sillä he saavat nähdä Jumalan. Kun ih­
misen sydän puhdistuu itsekkäistä on­
nen pyyteistä, saattaa hän nähdä Ju­
malan ja ymmärtää, mitä rakkaus pe­
rimmältään on. Tähän autuudenjulistukseen liittyy pariksi: Autuaita ovat
murheelliset, sillä he saavat lohdutuk­
sen. Kun ihmisen sydän puhdistuu,
hän saattaa sielussaan kokea murhet­
ta, hänessä ikään kuin kuolee jokin,
mutta lohdutuksena hän voi kokea Ju­
malaa.
Neljäs autuudenjulistusten pari:
Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja ja-
Raija Kiiski
Hiiden hirven kesyttämisestä
veneen soutuun
Kuinka havainnollisia ovatkaan Kale­
valan kuvaukset totuuden etsijän osal­
le lankeavista ansiotöistä ajatusten ja
mielikuvituksen alueella ja myöhem­
min samporetkeläisen taidosta hallita
ominaisuuksiaan ja kykyjään.
Pekka Ervast avaaja selittää kan­
salliseepoksemme runsasta kuvakiel­
tä kirjassaan Kalevalan avain. Hän
osoittaa, että kaukaisilla suomalaisilla
on ollut varteenotettavaa tietoa kuo­
leman voittam isen m ysteereistä ja
tuon kaukaisen ajan hän sijoittaa suo­
rastaan atlantalaiseen aikaan. Ei niin,
että runot muodollisesti olisivat niin
vanhoja, vaan niin, että tietyt runolli­
set mielikuvat ja niiden symboliikka
on aito atlantalaista alkuperää, jotka
asiaa tunteva tunnistaa. Sellainen sel­
keä ”kuva” muodostuu muun muassa
Kalevalan tunnetuimmista sankareis­
ta Väinämöisestä, Lemminkäisestä ja
Ilmarisesta.
Jumalallinen kolminaisuus ja kol­
minaisuutta personoivat henkilöhah­
mot ovat paljon esillä uskonnoissa.
Kristinuskossa puhutaan Isästä, Pojas­
ta ja Pyhästä Hengestä. Hindulaiset
puhuvat Brahmasta, Vishnusta ja Shivasta. Kalevalassa esiintyy Väinämöi­
nen, Lemminkäinen ja Ilmarinen. Sa­
laperäisyydessään kaunis ja kiinnos­
tava kuva muodostuu myös Pohjan
neidistä ja hänen kaikille kolmelle
sankarille asettamistaan ansiotöistä.
Pohjan neiti koettelee näitä heille so­
veltuvilla tehtävillä. Tehtävät kertovat
kuoleman voittamiseen tähtäävän pyr­
kimyksen vaiheista vanhan liiton ai­
kana, mutta tavalla, jossa on paljon
sellaista, mikä soveltuu myös nykyai­
kaan.
noavat oikeamielisyyttä, sillä heitä
tullaan ravitsemaan. Totuuden kaipuu
sinänsä autuuttaa ja ravitsee, sillä ih­
minen ei elä ainoastaan leivästä, ku­
ten on sanottu. Totuudellisuuteen tu­
lee sisällyttää armeliaisuus, armo ja
anteeksianto. Autuaita armeliaat, sillä
heitä kohtaan tullaan osoittamaan lau­
peutta. Totuuden kaipuu ei saa olla
kiihkoisaa anarkiaa tai tuomitsevaa ja
vaativaa, vaan siihen tulee liittyä ar­
mo ja anteeksianto.
Hiien hirvi, hiien ruuna
Lähdettyään kosimaan Pohjan neitiä
eli pyrkiessään valmistavalla tiellä
kestävään yhteyteen korkeamman mi­
nänsä kanssa Ilmarinen ja Lemmin­
käinen saavat kumpikin Pohjan nei­
diltä kolme tehtävää. Lemminkäisen
on hiihdettävä hiiden hirvi, suistetta­
va suuri ruuna, hiien varsa vaahtileuka. Ilmarisen puolestaan on taottava
kultainen aura, huoliteltava hopeainen
kyntö väline.
47
Hirvi ja villihevonen ovat osuvia
vertauskuvia kesyttämättömästä ajatusolemuksestamme. Miten vilkas ja
yllättävä voikaan ajatuksemme olla,
miten vaikeasti kiinniotettava ja taltu­
tettava. Puhdistumaton ajatuselämä
on kuin metsän eläin, joka temmeltää
tuntemattomilla korpimailla.
Lemminkäisen onkin aivan ensim­
mäiseksi otettava ajatuksensa kiinni
lennosta ja kesytettävä se. Korkeam­
man minänsä puoleen jo kääntyneenä
hän opettelee keskittymään tärkeim­
pään: Pohjan neidin asettamien tehtä­
vien suorittamiseen. Sitä varten pyr­
kijän tulee oppia pitämään mielikuvi­
tuksensa aisoissa, asetettava se hiljaa
paikoilleen ja saatettava ajatustunneolemuksensa säyseästi ja tottelevai­
sesti palvelevaan työhön. Nykypäivän
etsijä ohjaa alemman älynsä, ajatuk­
sensa, tunteensa ja mielikuvituksensa
m estaritietäjien viisauden tutkim i­
seen. Sen viisauden opastamana ihmi­
syyttä edistävä pyrkimys onnistuu.
Ilmarisen työn tulos vaikuttaa pal­
jon kiinteämmältä. Aura on tukeva
työväline ja käyttäjänsä ohjattavissa.
Ilmarisen tapaan nykypäivän etsijä ta­
koo kultaisen auran Mestarin parhais­
ta moraalisista opetuksista, muotoilee
käyttökelpoisen välineen, selväpiirtei­
sen ja syvästi moraalisen elämänkäsi­
tyksen Vuorisaarnan taivaallisista elä­
mänohjeista.
Totuutta tunteva m estariviisaus
kertoo hänelle elämän omista laeista
ja päämäärästä, kuten karmasta ja jäl­
leensyntymisestä. Se osoittaa tien ra­
kastavien tunteiden yhteyteen. Totuut­
ta ja rakkautta seuraten ihminen löy­
tää todellisen, uudenlaisen vapauden,
joka samalla osoittautuu välttämättö­
myydeksi.
48
Rauta ja tuli
Rauta on muuan maapallomme alkuai­
neista. Jotta rauta saadaan mahdolli­
simman kestäväksi, on siitä valmistet­
tava esine tietyssä vaiheessa karkaista­
va. Valmistettava käyttöesine, kuten
veitsi tai miekka, on takomisen jälkeen
jäähdytettävä sopivaksi veteen kasta­
malla. Sopiva lämpötila vaikuttaa rau­
dan rakenteeseen ja lujittaa esineen,
jolloin se voidaan hioa riittävän terä­
viksi ja sitä kyetään käyttämään suju­
vasti ja kauan.
Kalevalan kertoman mukaan Ilma­
rinen on taitava ja työkykyinen takoja.
Ilmarisen puuhatessa pajassaan kävi
kuitenkin niin, että karkaisuvesi ei ol­
lutkaan puhdasta. Hiien lintu oli lian­
nut veden, ja kun Ilmarinen kastoi rau­
dan likaiseen veteen, se raivoksi rupe­
si, veisti raukka veljeänsä. Niin käy, jos
vesi eli tunne-elämä ei olekaan puhdas­
ta! Alempi äly, rauta, kääntyy tuotta­
maan vahinkoa milloin sanoissa ja pu­
heissa, milloin teossa ja toiminnassa.
Sanat ja teot saavat tietyn suunnan ja
erityisen voimalatauksen epäpuhtaista
tunteista. Silloin eivät ainoastaan toi­
set ihmiset kärsi niistä, vaan myös ih­
minen itse suistuu tieltä. Rauta karkaa
Ilmarisen käsistä ja hänen työnsä epä­
onnistuu.
Mutta epäonnistumisesta oppia ot­
taen Ilmarinen jatkaa työtä ja etsintää.
Hän ei lannistu, sillä hän osaa nöyrtyä,
keskittyä ja yrittää uudelleen. Onhan
hän kyntänyt kyisen peltonsa ja selviy­
tynyt voittajana kahdesta muustakin
Pohjan neidin antamasta tehtävästä
valmistavalla tiellä, toisin kuin Lem­
minkäinen, joka epäonnistui kolman­
nessa tehtävässä. Ilmarinen on onnis­
tunut suistamaan Tuonen karhun, luon­
non mahtavan alkuvoiman itsessään ja
viimein pyydystänyt suuren suomu­
hauin Tuonen mustasta joesta, Manalan
alantehesta. Suuren suomuhauin pyytä­
neenä Ilmarinen on oppinut suoritta­
maan hyviä, siunausta tuottavia tekoja,
jotka rientävät hänen avukseen kriitti­
senä hetkenä.
Kun nyt sepän pajassa hiien lintu li­
kasi veden, kun jokin epäkelpo ajatus
lennähtää jostakin karkaisuveteen Il­
marisen huomaamatta, ei auta Ilmari­
sen muu kuin puhdistaa vesi. Luonnon
voimat ovat hänen palveluksessaan ja
hän jatkaa luovaa työtä ja toimintaa. Il­
marinen osaa jo käsitellä omassa ole­
muksessaan olevia voimia, tulta ja rau­
taa. Tulen eli korkeamman järjen avul­
la rauta, alempi äly, muotoutuu taita­
van takojan käsissä tarpeellisiksi työ­
välineiksi, kun karkaisuvesi on puh­
dasta.
Kalevalan sankarien valmistautues­
sa matkalle Pohjolaan Väinämöinen,
joka on Ilmarista paljon vanhempi ja
viisaampi, pyytää tätä takomaan itsel­
leenkin miekan. Sen miekan Ilmarinen
takoo mestariviisauden käyttöön. Vain
mestariviisaus osaa käyttää miekkaa
sille kuuluvaan tarkoitukseen. Vain
mestariviisaus osaa toimia aina oikein,
erottaa oikean ja väärän vahinkoa tuot­
tamatta. Empimättä Ilmarinen inhimil­
lisenä, toimivana minuutena täyttää
saamansa tehtävän. Eikä miekka suin­
kaan ollut aivan tavallinen, vaan Ilma­
rinen takoi siihen kalvan kaikkein parahan, kuvasi sen kullalla ja huolitteli
hopealla.
Veneen soutu
V äinäm öinen ehdottaa Ilm ariselle
matkaa Pohjolaan meritse. Ilmarinen
empii, vaikka Kalevala tietää kertoa,
että hänellä on venekin valmiina. Ve­
si kuvaa tunnemaailmaa, ja veneellä
liikutaan tunnemaailmassa, vesillä tai
oikeammin veden eli tunteiden pääl­
lä. On sanottu, että elottomana esinee­
nä vene sopii hyvin kuvaamaan vihi­
tyn tunne-elämää, hänen ensimmäistä
salatieteellistä käyttövälinettään. Hän
on voittanut tunneluontonsa niin pe­
rusteellisesti, että se vaikuttaa suoras­
taan elottomalta. Kaikessa se tottelee
käyttäjäänsä ja inhimillistä, korkeam­
paa järkeä, manasta.
Ilmarisen veneessä on kuitenkin
elämää. Se on täynnä väkeä: nuoria ti­
napäitä tyttäriä, sukapäitä sulhosia,
jopa iän kaiken istunutta vanhaa vä­
keä.
Tavallisenkin ihmisen tunnemaail­
massa liikkuu monenlaisia olentoja,
lukemattomia kuvajaisia. Tshitta, tunneajatusaines eli ajatus, tunne ja mie­
likuvitus yhdessä tuottavat niitä jatku­
vasti. Ne tulevat ja menevät, ilmesty­
vät ja haihtuvat m iten kulloinkin.
Mutta tätä runsasta, paljon mahdolli­
suuksia sisältävää joukkoa me myös
käytämme milloin mitenkin, jopa ih­
m isyyden vastaisiin tekoihin. Eikä
m eillä ole valm ista venettä, jonka
avulla liikkua hallitusti tunteiden me­
rellä ja kuljettaa tuota väen paljoutta.
Ilmarisella sen sijaan on vene ja hä­
nen veneensä on täynnä itsensä Väi­
nämöisen siihen laulamia olentoja. Il­
marisen veneessä kaikki väki on osal­
lisena matkassa Ilmarisen soutaessa.
Ilmarinen käyttää viisaampansa loih­
timia mielikuvia niin, että ne ovat osa
hänen kanssamatkustajiaan. Ihmisen
muotoisina nekin kaikki ovat suoritet­
tavasta tehtävästä tietoisia. Itsetietoi­
nen ajatus liittyy tehtävään, jota toi49
miva minä ohjaa. Sen sijaan, että
noilla olennoilla olisi omia päämää­
riä ja ne vaeltaisivat kuka minnekin,
niin kuin tekee jokapäiväisen ihmi­
sen mielikuvitus, sen sijaan Ilmari­
sen veneessä ne kaikki suuntautuvat
sinne, minne Ilmarinenkin. Ajatuk­
set, tunteet ja mielikuvat ovat hänen
hallinnassaan. Hän tietää matkan
suunnan ja päämäärän. Väinämöi­
sen kehotuksesta he ovat matkalle
lähteneetkin.
Kuvaavaa on, että Kalevalassa
moni yritti saada veneen liikkeelle.
M iehet yrittivät, naiset yrittivät,
neidot ja pojat yrittivät eikä matka
edistynyt lainkaan. Sitten yritti
Lemminkäinen ja viimein Väinä­
möinen, mutta yhtä tuloksettomasti.
Vasta kun Ilmarinen tarttui airoihin,
jopa juoksi puinen pursi. Vasta kun
toimiva minä tarttuu hallittuun tun­
ne-elämäänsä, liikuttaa sitä ja aset­
taa sen ihmisyyden palvelukseen,
vasta silloin matkanteko alkaa su­
jua. Itsensä hallitseva toimiva mi­
nuus käyttää ajatustunnevoimansa
M estarin työhön, samporetkeen.
Siinä veneessä ovat mukana myös
Väinämöinen ja Lemminkäinen.
Kirjallisuutta:
Kalevala
Pekka Ervast, Kalevalan avain
Jaakko Kesävuori, Inhimillinen
ajattelu
Annikki Kumpulainen, Kaleva­
lan Iso Tammi
Hilkka Lampinen, Sammon taon­
taa oppimassa
Väinö Lehtonen, Kaksi m aail­
maa
Puheevuoroja kristosofisilla ke­
säkursseilla 2005
50
Kuin hämärässä
aina eteenpäin vaellan,
vaikka valoa etsin.
-a
Marraskuun illassa
pitkä, tiheä
pimeys.
Aurinko peitettynä.
Me nukumme
luonnon kanssa.
Uneksimme
niin kuin tähdet
taivaalla.
Niin kuin ei yötä
olisikaan.
\
\
|
\
I
!
I
|
|
\
Jaakko Kesävuori
Sodan mielettömyys
J. R. Hannula käsittelee kirjansa Syn­
tynyttä maailmauskontoa alkusivuilla
erään alemman voiman, elämänhalun,
muodostamaa ongelmaa. Hän kirjoit­
taa seuraavaan tapaan:
Kehitämme kekseliäisyydessämme
alemman älyn kykyjä, jolloin elämän­
halu vie meidät ristiriitoihin ja umpi­
kujiin. ”On kuin ihmisen omat luo­
mukset, näkyväiset ja näkymättömät,
kääntyisivät häntä itseään vastaan.”
Yksinpä tiedotusvälineitä käytetään
enemmän mielten myrkyttämiseen,
kuin sieluelämän puhdistamiseen ja
valaisemiseen. Tarkoitusperät salataan
ja tuloksena on yleensä taistelu, väkevämmän oikeus, sota. Tuhon tuojaksi
muodostuu tekninen kehitys. ”Varus­
telu ja sota muodostuu yhä raivoisam­
maksi.” Mitä enemmän alempi äly,
persoonallinen kunto ja tarmo ja tek­
niikka kehittyvät, sitä kammottavam­
maksi sota ja väkevämmän oikeuteen
nojautuva olotila muodostuu. Sivistys
sukeutuu omia lapsiaan syöväksi lohi­
käärmeeksi. ”Ihmiset ja kansat yrittä­
vät kaikin voimin varustautua uhkaa­
vaa vaaraa vastaan, mutta mitä ponte­
vammin he varustautuvat, sitä var­
memmin he aina vuorollaan tuohon
ammottavaan lohikäärmeen kitaan
syöksyvät.”
Kirja Syntynyttä maailmanuskontoa
on julkaistu v. 1941, jolloin Suomessa
vallitsi sotatila. Sota ja sotaisuus on
yhä, yli 70 vuotta myöhemmin, vielä
läsnä. Ei syyttä sanota, että olemme
luupäitä. Ja sokeita. Ja kuuroja. Emme
kuulevilla korvilla kuule emmekä nä­
kevillä silmillä näe.
Miten luopua sodasta?
Ratkaisu on yksinkertainen: Sota
loppuu, kun lopettaa sotimisen. Muu­
ta ratkaisua ei ole.
Kristosofiassa selvitetään monelta
puolen niitä keinoja, joita käyttäen
voimme opetella olemaan sotimatta.
Esim erkkeinä mainittakoon Vuori­
saarnan neljäs ja viides käsky toteu­
tettuna. Nuo kaksi käskyä kuuluvat
Pekka Ervastin muotoilemina: ”Älä
ole pahaa vastaan.”, ja: ”Älä sodi,
vaan rakasta kaikkia ihmisiä.” (Vuo­
risaarna, s. 155.) Jeesuksen esittä­
mässä muodossa käskyt ovat monisanaisempia, neljäs: ”Mutta minä sa­
non teille: älkää tehkö pahalle vasta­
rintaa; — ” ja sitten hän opastaa käy­
tännön esimerkein, miten olisi hyvä
toimia. (Matt. 5:39-42.) Viidennessä
käskyssään Jeesus opastaa mm.:
”Mutta minä sanon teille: rakastakaa
vihollisianne ja rukoilkaa niiden puo­
lesta, jotka teitä vainoavat, — ”. Yh­
dessä autuuden julistuksessa tode­
taan: ”Autuaita ovat rauhantekijät,
sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi
kutsuttaman.” (Matt. 5:9.) Sama Pek­
ka Ervastin suomentamana: A u tu a i­
ta rauhan rakentajat, sillä heitä tul­
laan nimittämään Jumalan pojiksi.”
(Vuorisaarna, s. 14.)
Hyvin sotaisan Rooman valtion it­
sevaltias keisari Konstantinus I Suu­
ri muodosti mahtikäskyllään valtio­
kirkon noin v. 325, joten ns. kristityt
valtiot ovat olleet sotaisia koko ole­
51
massaolonsa ajan. Kansoja on sorret­
tu ja ryöstetty maapallon eri kolkilla,
siellä, missä se suinkin on ollut mah­
dollista. Muihin uskontoihin kuulu­
via, ja etenkin Jeesus Kristuksen ope­
tuksia seuranneita, on vainottu, kidu­
tettu, poltettu.... Tämä kaikki on teh­
ty jum alan nimissä. Tuo "kristitty­
jen” jumala ei ole se auringon kaltai­
nen valon ja lämmön antaja, se rakas­
tava taivaallinen Isä, josta Jeesus pu­
huu. Jeesus Kristuksen, kristinuskon
julistajan opetukset on tyystin syrjäy­
tettyjä mitätöity. Hänet on kohotettu
"Herra”, "Herra" -huutojen kohteek­
si, joiden turvin meitä on kiihotettu
käymään toistemme kimppuun sa­
malla kun on uskoteltu, että Jeesus
kyllä lunastaa hirmutyömme verellään, joka juutalaisen papiston sekä
roomalaisen esivallan virka-ja sota­
miesten toimesta Golgatalla vuoda­
tettiin.
Kristosofiassa on usein esillä, jo ­
pa tuskaisena, kysymys: miten aloit­
taa sotaisuudesta luopuminen? Kysy­
mykseen on annettu selkeä vastaus:
uskonpuhdistus. Kun ottaisi todesta
edes Mooseksen kuudennen (6) käs­
kyn: "Älä tapa.”, pääsisi alkuun us­
konsa puhdistamisessa. Herra ei käs­
ky ihinsä poikkeuksia sanellut, kuten:
sodassa saa tappaa ja pitääkin tappaa,
vaan: "Nämä sanat Herra puhui koko
teidän seurakunnallenne vuorelta, tu­
len ja synkkien pilvien keskeltä, suu­
rella äänellä, eikä siihen enempää li­
sännyt”. (5Moos. 5:17 ja 22.) Älä ta­
pa -käskyn noudattaja ei sodi asein
eikä ammuksin. Kun hän on käskyn
sisäistänyt, ei hän toisiakaan sotaan
kannusta eikä pakota. Jos Mooses
tuntuu kristitystä kaukaiselta, niin lä­
hempänä ovat Jeesus Kristuksen ope­
52
tukset; niitä omaksuttuaan mm. Paa­
valin, joka tukeutui toimissaan Jee­
suksen opetuksiin ja elämäntyöhön.
Kirjansa Syntynyttä maailmanuskon­
toa alkulehdillä J. R. Hannula vastaa
kysymykseen: Missä ongelman ratkai­
su? seuraavasti: "Vastaamme: yksilöi­
den ja kansojen heräämisessä. Sotilasuhri on miljoonien vuosien kuluessa
opettanut ihmisiä sankareina kuole­
maan. Mutta tämä ei johda pelastuk­
seen. Juuri tämän selviön toteamiseen
ihmisten ja kansojen on herättävä. Mie­
len muutos on tapahtuva niin miehissä
kuin naisissa. Naiset nähkööt esikuvan­
sa Mariassa, miehet Joosefissa - jotta
kummatkin valmistuisivat synnyttä­
mään itsessään Kristus-lapsen, todelli­
sen ihmisen, ihmisyyden. Vain tässä on
ongelman ratkaisu, vain tässä on pelas­
tus niin yksilöille kuin kansoille.”
Otettakoon tähän vielä kuvaus sotaisuudestamme. Lainaukset ovat J. R.
Hannulan kirjasta Pistis Sophiasta
Christosophiaan, julkaistu v. 1951, s.
110-111: ”— raakamaiset, julmat ja
sotaiset käsitteet pääsivät hiipimään ja
kotiutumaan kristikuntaan.” Tästä taas
johtui, että: "Tuo alkuseurakunnan
päälle muodostunut näkymätön pyhä
valovoima sai yhä enemmän astraalis-elementaalisen luonteen. Se ei enää
kasvattanut ihmisten tunne-elämää Ma­
rian kaltaiseen neitsytäitiyteen, ei hei­
dän järkeään Joosefin kaltaiseen puh­
tauteen, rehellisyyteen, myötätuntoisuuteen. Kasvatus alkoi mennä aivan
toiseen suuntaan. Tunne-elämä painui
salaperäiseen hempeilyyn, älyelämä
luisevaan dogmatisointiin, sotaisuuteen, kidutuksiin, maailmanlopun tuo­
mioilla ja loputtomilla helveteillä uh­
kailuun.”
Syntyi kaksinainen demoni, joka
vapaamielisissä, sanoisiko Aapel-luontoisissa ihmisissä herättää helposti ivanaurua kaikkea pyhää ja jumalallista
kohtaan. ”Miehinen demoni sensijaan
pääsee helpommin vaikuttamaan tais­
telunhaluisissa Kain-luonteissa.”
"Etenkin sodissa pääsee tämä kak­
sinainen demoni-vaikutus aivan ren­
toutuneena esille. Mitä innokkaammin
miehet taistelevat, sitä hurmaantuneempia naiset ovat. Ja mitä hurmaantuneempia naiset ovat, sitä hurjempina
miehet syöksyvät toistensa kimppuun.
Ja taas: mitä raivokkaammin miehet
toisiaan murhaavat, sitä hysteerisemmän hurmion vallassa naiset nauravat.
Lopulta ei tarvitse enempää, kuin että
sinellin lieve heilahtaa ja hameen hel­
ma häilähtää, niin jo alkaa kuulua nau­
run tyrske ja kiväärin räiske.”
"Siinä on täydellinen noitasapatti,
pyhän perheen vastakohta.”
Sota on jo vihdoin joutunut paljas­
tamaan todelliset kasvonsa. Ne ovat
aistilliset ja raa’at kasvot, mutta silti
niiden harha kiehtoo ja lumoaa vielä
monia.
On myös aivan tavallisia ihmisiä,
oppineita ja oppimattomia, nuoria ja
vanhoja, rikkaita ja köyhiä, miehiä ja
naisia, länsimaalaisia ja itämaalaisia,
pohjoisesta ja etelästä, kaupunkilaisia
ja maalaisia..., jotka ovat luopumassa
tai jo luopuneet ihanteellisenkin väki­
vallan kierteestä. Siitä voi vapautua.
Sankari-ihanteemme on muuttumassa.
Se on saamassa ihmisläheisiä piirteitä,
ihmisen kasvoja, "katsomatta rotuun,
väriin, kansallisuuteen, uskontunnus­
tukseen, yhteiskunnalliseen asemaan,
sukupuoleen tai muihin ulkonaisiin rajoituksiin". Sodan ja väkivallan tu­
hoamiseen ei tarvitse tuhlata voimiaan.
Sota ja väkivalta tuhoavat itse itsensä.
Olemme vapaat keskittymään niihin
keinoihin, joita käyttäen tulisimme pa­
remmin toimeen toistemme kanssa.
"Näkyväinen elämämme on keinojen
kanssa työskentelemistä. Tarkoitus py­
syy näkymättömissä, mutta toteutues­
saan se on suora tulos keinoista." (Pek­
ka Ervast, Christosophia, s. 116.) Tar­
koitus toteutuu vain sen itsensä mukai­
sin keinoin paljastaen itsensä tuloksi­
na.
Kristosofiassa tarkoituksena on to­
teuttaa Vuorisaarnan elämänohjeita
käytännössä ja keinona on toteuttaa
Vuorisaarnan elämänohjeita käytän­
nössä. Samalla kristosofiassa pidetään
esillä suurten uskontojen perustajien
julkituomaa viisautta kirjallisuuden,
esitelmien ja aikakauslehden voimin.
53
Sirpa Sepänvuori
Kaksi Vuorisaarnaa
Ihmiskunnan henkinen auttamistyö sai
uutta voimaa 1800-luvun loppupuolel­
la, kun Valkoisen Veljeskunnan lähetti
Helena Petrovna Blavatsky teki väsy­
mättä työtä ihmiskunnan hyväksi. Hän
oli se huutavan ääni erämaassa, joka
Johannes Kastajan tavalla teki tietä
sille uudelle sivistykselle, uudelle us­
konnolle, joka oli saava alkunsa Poh­
jolassa, Suomessa Pekka Ervastin
henkisessä työssä.
Pohjan tähden alle, tänne ihmisen
muotoiseen maahan, syntyi Pekka Ervast vuonna 1875 Tapaninpäivänä
Helsingissä. Lapsesta lähtien hän eli
tietoista henkistä elämää.
Jouluaattona 1893 hän meni ensim­
mäisen kerran ehtoolliselle Nikolain
kirkossa. Hän kertoo tuosta tapaukses­
ta: Urkujen mahtava soitto taukosi ja
liikutuksen vallassa seurasin toisia alt­
tarille. Katsettani kohtasi komea altta­
ritaulu, joka esitti Kristuksen ottamis­
ta alas ristinpuulta ja josta en koskaan
ollut pitänyt, mutta taulu peittyi kuin
sumuun enkä siihen huomiotani kiin­
nittänyt. Sitten äkkiä pilvi repesi, se
aivan kuin aukeni ja sen lomasta näin
- niin, kuinka osaan selittää, mitä
näin? ”Jeesus Kristus”, kuiskasi sil­
loin sydämeni. Näin ihmisen kasvot,
loistavat, ihanat, jum alalliset, näin
myös puolet hänen vartaloaan. Ei se
ollut näköhäiriö eikä kuva, vaan elävä
olento, jonka syvät ja lempeät silmät
katsoivat suoraan minuun. Minkä to­
tuuden sitten näin? Sen, että minun pi­
ti olla hyvä. Koko elämä oli siinä. Se
oli elämäni tärkein kysymys. "Tästä
lähtien minä olen hyvä, voitan itseni,
54
en pahastu, en suutu, en hermostu.
Olen aina iloinen ja palvelevainen ja
auttavainen.”
”Kun sitten nousin ja läksin kotiin,
tuntui aivan kuin olisin kantanut Kris­
tuksen kuvan sydämessäni.” (Teosofisia muistelmia s. 17.)
Vajaan kolmen vuoden kuluttua
tuosta tapahtumasta Pekka Ervast ko­
ki universaalisen uudestisyntymiskokemuksen 13.10.1896. Tämä hänen
kokemuksensa oli toinen Jordan-kastekastekokemus Maa-planeetalla. En­
simmäisillä teosofisilla kesäkursseilla
Kiteellä vuonna 1912 Pekka Ervast
kertoi esitelmissään tästä kokemuk­
sestaan kuulijoille. Kesäkurssipuheet
pikakirjohettiin ja monet tekivät myös
omia muistiinpanojaan.
J. R. Hannula oli mukana noilla ke­
säkursseilla ja hän jäi monen monien
vuosien ajaksi miettimään kuulemaan­
sa. Hän ymmärsi Pekka Ervastin ko­
kemuksen harvinaisuuden ja merki­
tyksen koko ihmiskunnalle. Hän kir­
joittaa siitä Vuorisaarnan oppilaan nä­
kökulmasta -kirjassaan (s. 222): ”Tämä kosmillinen tapahtuma tuli nyt se­
kä mahdolliseksi että välttämättömäk­
si senkin tähden, että maapallomme
elämässä — oli taas tullut aika täyt­
tyneeksi.”
Ajan pyörä oli pyörähtänyt Kalois­
ta Vesimiehen merkkiin. Olimme elä­
neet noin parituhatta vuotta Kalojen
merkin vaikutuksessa. Samoin tulem­
me elämään parituhatta vuotta Vesi­
miehen vaikutuksessa.
Edessä olevaa aikakautta varten
tarvittiin uusi hengen vuodatus. Tar­
vittiin selvä tieto elämästä. Tarvittiin
sellainen eläm änym m ärrys, jo ssa
Kristuksen Vuorisaarnan käytännölli­
nen siveysoppi on johtamassa ja joka
kokemusperäisesti valaisee ja opastaa
elämän ja kuoleman mysterioissa.
Pekka Ervast suomensi uudelleen
Matteuksen evankeliumin vuorisaar­
nan. K reikkalaisen ja latinalaisen
käännöksen lisäksi hänen työpöydäl­
lään oli italialainen, ranskalainen,
englantilainen, saksalainen, ruotsalai­
nen ja suomalainen Uusi testamentti,
jotta hän saattoi verrata tekstejä toi­
siinsa. Pekka Ervast muotoili uudel­
leen suomentamansa Jeesuksen viisi
käskyä. Hän kuvaa käskyjen sisältöä
ennen muuta kirjassaan Vuorisaarna,
mutta myös monissa muissa yhteyk­
sissä, kuten kirjassaan Jeesuksen salakoulu.
Ensimmäinen käsky kuuluu: älä
suutu. Kun ihminen noudattaa ensim­
mäistä käskyä, se herättää sellaisen ais­
tin, jonka avulla hän alkaa ymmärtää
toisten ajatuksia.
Toinen käsky, älä ajatuksissasikaan
ole epäpuhdas, opastaa ajatusten puh­
tauteen. Ajatusten puhdistaminen kai­
kenlaisista himoista kasvattaa meitä
epäitsekkään veljesrakkauden suun­
taan ja tajuamaan toisten tunteita.
Kolmas käsky, älä vanno, on totuu­
den käsky. Tämän totuuden käskyn
seuraaminen herättää meissä sellaisen
ominaisuuden, että alamme ymmärtää
toisten ihmisten eetteriruumiin ominai­
suuksia, heidän kykyjään ja taipumuk­
siaan.
Neljäs käsky, älä ole pahaa vastaan,
johdattaa noudattajansa ymmärtämään
karman lakia. Hän katselee maailmaa
kuin oman persoonallisuutensa ulko­
puolelta. Karman laki on hänelle todel­
lisuus, ja lopuksi muistieetteri avaa jälleensyntymismuistin.
Viides käsky kuuluu: älä sodi, vaan
rakasta kaikkia ihmisiä. Tämän käskyn
noudattaminen avaa silmämme näke­
mään taivaallisen Isän.
Ihminen, joka toteuttaa näitä Jeesus
Kristuksen ja Pekka Ervastin antamia
käskyjä, riisuu itsensä kaikista aseista.
Sankari on se, joka kieltäytyy kanta­
masta asetta. Vain pelkuri tarttuu asee­
seen, sanoo J. R. Hannula.
Vuorisaarnan käskyjä noudattamal­
la ihmisen sisäinen sieluntila muuttuu.
Sieltä sammuvat vihan ja himon tulet.
Siellä totuus on suurempi maallista
auktoriteettia. Siellä vallitsee rauha ja
rakkaustahto. Taistelut ovat päätty­
neet.
Opettaja tunnetaan opetuksistaan,
sanotaan. Jos emme tunne Opetta­
jaamme, silloin emme tunne hänen
tehtäväänsä, emmekä myöskään tun­
ne omaa henkistä tehtäväämme. Mes­
tarin tunnusmerkki on se, että hän on
ratkaissut sota- ja väkivaltakysymyksen.
Väinö Lehtonen kirjoittaa: ”Pekka
Ervast puhuu siten, kuin hän vain se­
littäisi Matteuksen Vuorisaarnan käs­
kyjä. Totuus kuitenkin on, että tämä
on Pekka Ervastin omaa opetusta, jol­
la hän vie meidät tajuamaan entistä
syvemmin ihmisen henkistä kasvua.
— Hän puhuu kokemuksesta; hän on
itse kulkenut sekä vanhojen profeet­
tojen että Jeesuksen opetusten jälkiä
ja tuntee Tien ja osaa toisia johtaa sa­
maa Tietä.” (Vaeltajan viesti II s. 55.)
Vuorisaarnoja onkin nyt kaksi. On
Jeesuksen Vuorisaarna M atteuksen
evankeliumissa ja on Pekka Ervastin
uudelleen suomentama ja syventämä
hänen kirjassaan Vuorisaarna.
55
Rakastava ihminen
Me ihmiset olemme kehityksen lain
alaisia. Suhteemme Jumalaan on muut­
tunut. Se ei ole samanlainen, kuin se on
ollut kymmeniä tuhansia vuosia aiem­
min. Nyt on rakkaussuhde Jumalaan
mahdollinen päivätajuisena kokemuk­
sena, kaukaisessa menneisyydessä se ei
ollut mahdollista. Silloin oli Jumalan
asemassa syyn ja seurauksen laki.
Samoin on myös ihmisten välillä.
Siinäkin on mahdollisuus rakkaussuh­
teeseen. Ensin se rajoittuu perheeseen
ja vähitellen laajenee sukuun, heimoon,
isänmaahan. Tällainen rakkaussuhde on
alkukantaista, mutta siinäkin toimii ke­
hityksen laki. Se on alku oikealle rak­
kaudelle. Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
Rakastakaa toisianne sillä rakkaudella,
jolla minä olen teitä rakastanut. Ei hän
sanonut: Rakasta lähimmäistäsi niin
kuin itseäsi.
Rakkauskyky ja rakkausvaatimus on
erilainen eri kehitysvaiheessa oleville
ihmisille. Joillekin oma itse riittää mit­
tapuuksi. Jeesuksen opetuslapsille rak­
kauden mittapuu on kristusrakkaus.
H. K.
Tervehdyssanat
Tätä hetkeä olemme tulleet viettämään
Johan Richard Hannulan syntymäpäi­
vän ja elämäntyön merkeissä. J. R.
Hannula syntyi 8. joulukuuta 1873
Pukkilassa koillisella Uudellamaalla.
Kun hän nuorena etsi elämäntehtä­
väänsä, hän kokeili lyhyesti useita am­
matteja kuin menneisyyttä kerraten.
Menneestä saatava opetus tuli näin ny­
kyisessä päivätajunnassa tutkittavaksi.
Pisimpään hän toimi suuren osuusmei­
jerin isännöitsijänä, mutta luopui mar­
raskuussa 1915 siitäkin viihtyisästä
työstä 41-vuotiaana ja antautui koko­
naan henkiseen työhön.
Hän oli tutustunut teosofiaan 1907.
Noin viiden vuoden kuluttua siitä hän
osallistui ensi kerran teosofisiin tilai­
suuksiin. Kokemansa seurauksena hän
kysyi: Voisinko minäkin jotakin tehdä?
Hänessä käynnistyi voimakas sielullis56
henkinen prosessi, joka vei hänet oma­
kohtaisiin löytöihin. Noissa kokemuk­
sissa oli hänen vastaisen elämäntyönsä
perusta.
Vaatii paljon syventymistä muodos­
taa selväpiirteinen käsitys J. R. Hannu­
lan elämäntyöstä. Sitä on vaikea kuva­
ta lyhyesti ja keskitetysti. Mutta meillä
on mahdollisuus vähän kerrallaan tut­
kia hänen omaa runsasta kirjallista tuo­
tantoaan sekä aikalaisten kuvauksia hä­
nestä ja hänen merkityksestään.
J. R. Hannulan 80-vuotispäivää vie­
tettiin vuonna 1953 Lallukan Taiteili­
jakodin juhlasalissa. Annikki Kumpu­
lainen kirjoitti tilaisuudesta: ”Päivällä
iloitsimme, että noin 200 ihmistä oli
saapunut J. R. H:n esitelmään kuule­
maan hänen voimakasta julistustaan
uudesta maailmanuskonnosta. Iltapäi­
vällä iloitsimme, että saimme yhdessä
Pekka Okko
J. R. Hannulan elämäntyöstä
Rakkaat veljet ja hyvä juhlayleisö!
Tätä J.R.H.-juhlaksi nimitettyä kristosofisen työn veljesjuhlaa vietämme
Opettajamme J. R. Hannulan elämän­
työn merkeissä, sitä kunnioittaen ja
yhä syvemmin tahtoen ymmärtää. Tä­
män vuoden marraskuussa tuli kulu­
neeksi jo pyöreät sata vuotta siitä, kun
J. R. Hannula vapaasta tahdostaan jät­
ti persoonallisen elämän ja antautui
kokonaan henkisesti luovaan työhön
Pekka Ervastin synnyttämän uuden
M a a ilm a n u sk o n n o n ty ö s a ra lla .
J. R. H:sta P. E. sai luotettavan työto­
verin. Yhdessä nämä kaksi voimaihmistä aikaansaivat ihmiskunnan aut­
tamistyössä nykyisen, käänteenteke­
vän henkisen sysäyksen, jota kristo-
viettää hänen syntymäpäiväjuhlaansa,
kristosofisen työnjuhlaa.— Sisimmäs­
sä hengessämme tajusimme siellä sitä
moraalista suuruutta, mitä eläen hän juhlamme sankari - osasi ja jaksoi yk­
sin seisoa Totuuden puolesta ja yksin
sitä julistaa, nojaamatta kehenkään tai
mihinkään alemmassa kolminaismaailmassa, vain Hyvän Voimaan luottaen,
kaikkensa alttiiksi antaen.”
Väinö Lehtonen puhui J. R. Hannu­
lalle kaksi vuotta myöhemmin tämän
muistotilaisuudessa: ”maailmanuskonto on nyt yksi kokonaisuus. — sinun
elämäntyötäsi ei voida eroittaa Pekka
Ervastin elämäntyöstä, ne muodostavat
yhdessä kokonaisuuden.” (Pohjolan
Valo 1956, s. 141.)
Mekin voimme kysyä, kuten Annik­
ki Kumpulainen nuorena tuossa kirjoi­
tuksessaan: ” — mitä merkitystä olisi
ollut P. E:n suurella voitolla, keskusaurinko Siriuksesta tulleella voimavuodatuksella — ellei olisi ollut sen voiman
käytäntöön saattajaa” ja ”ellei olisi syn­
tynyt kristosofisia ryhmiä, joiden kaut­
ta tuo Hyvän Voima voi purkautua ja
järjestyä!” (Pohjolan Valo 1954, s. 46.)
J. R. Hannulan ponnistelujen an­
siosta syntyi kristosofinen ryhmätyö
aivan 1940-luvun alussa noin 40 totuudenetsijäveljen kera. Jotkut veljet oli­
vat kuunnelleet tarkasti ja keskitty­
neesti J. R. Hannulan opetuksia. He pysyivät hänen rinnallaan Pekka Ervastin
aloittamassa henkisessä työssä kaikis­
sa vaiheissa. He ymmärsivät J. R. Han­
nulan olevan veljesryhmänsä kokenein
etsijä.
Manas, korkeampi järki inspiroi ja
koettelee nyt J. R. Hannulan linjalla
kulkevaa kristosofista työtämme. Toi­
vokaamme niin kuin J. R. Hannula toi­
voi kerran: ”hengen heräämistä tunteis­
sa, valoa ja avartuneisuutta ajattelussa,
siveellistä voimaa kaiken oppimamme
hyvän toteuttamisessa”. (Totuudenetsijä s. 16.)
Sydämellisesti tervetuloa!
Veljesjuhlassa 13.12.2015 Helsin­
gissä
Raija Kiiski
57
sofisessa ryhmätyössämme pyrimme
tutkim aan ja siihen m ahdollisuuk­
siemme mukaan itseämmekin anta­
maan.
Joitakin piirteitä J. R. Hannulan
elämästä
Kasvustaan henkiseen työhön J. R. H.
on kertonut esimerkiksi Johannes Ko­
tipellon nimellä kirjoittamissaan oma­
elämäkerrallisissa kirjoissaan Miten
tulin teosofiksi? (1938) ja Totuudenetsijä (1939). Pitkälti niiden pohjalta
tämä pikku esitykseni on syntynyt. Ai­
he on rikas sisältöinen ja yhä syvene­
vä. Onhan kyseessä kristosofisen työ­
muodon synnyttäjä. J. R. H. on loista­
va esimerkki henkisestä hereillä olos­
ta, Mestarin tuntemisesta sekä hänen
auttajakseen ja työtoverikseen lähte­
misestä.
Johan Richard Hannula syntyi Puk­
kilan pitäjässä Porvoonjoen varrella
8. joulukuuta 1873. Ruumiilliselta iäl­
tään hän oli Pekka Ervastia pari vuot­
ta vanhempi. Lapsuudestaan lähtien
J. R. H. eli miltei yhtämittaisissa uskonnollis-filosofisissa mietiskelyissä
pohtien elämän syvimpiä kysymyksiä.
Sen rinnalla hänen mielessään oli ali­
tuisesti kysymys, mikä on hänen elä­
mäntehtävänsä, mitä tekemään hän on
tänne syntynyt. J. R. H:n lapsuudessa
ja nuoruudessa teosofinen liike ei vie­
lä ollut rantautunut Suomeen. Siksi
hänelle oli vähitellen muodostunut
omakohtainen uskonnollinen elämän­
käsitys, josta hän itse käytti nimitystä
omantunnon uskonto.
Teosofisten kirjojen ja Pekka Er­
vastin toimittaman Omatunto-lehden
välityksellä J. R. H. tutustui teosofi­
aan vuonna 1907. Pari vuotta kirjoja
58
tutkittuaan hän liittyi P. E:n johtamaan
T eosofiseen Seuraan syyskuussa
1909. Hän teki sen kiitollisuudesta
teosofiaa kohtaan. ”Koska olen teoso­
fialta jo paljon saanut”, hän kirjoittaa,
”niin olenhan oikeastaan joutunut kii­
tollisuuden velkaan” {Miten tulin teo­
sofiksi? 3. p., s. 38).
Tähän voisi ohimennen lisätä, että
kiitollisuus on paitsi kaunis ja puhdas
motiivi, myös Mestarin ominaisuuk­
sia. Oikeastaan kenenkään ei tarvitsi­
si jäädä kiittäm ättöm yyteen P. E:n
kristosofista sanomaa ja sitä esillä pi­
täviä henkisiä työntekijöitä kohtaan.
Uusi Maailmanuskonto avaa tutkijal­
leen valtavat näköalat. Se on henkisen
tiedon lähde ja opas kaikkiin elämän
pulmiin.
Opetuksillaan Pekka Ervast teki
syvän vaikutuksen J. R. Hannulaan.
H enkilökohtaisesti J. R. H. tapasi
P. E:n Teosofisen Seuran vuosikoko­
uksessa 1912. Vuosijuhlassa koke­
mastaan yleistunnelmasta J. R. H. on
kertonut, että vaikka hän ei aluksi tun­
tenut ketään koko joukosta, oli sitten­
kin kuin hän olisi tiennyt ja tuntenut
olevansa ihan lähimpien tuttujen jou­
kossa. ”01i kuin olisin itselleni sano­
nut: no nyt sinä olet ihan siinä piiris­
sä, johon sinä oikeastaan kuulutkin”
(Kristosofian Polulla, s. 111).
Vuosikokouksessa vieraili Saksan
Teosofisen Seuran silloinen ylisihteeri Rudolf Steiner. J. R. H. ymmärsi
näiden molempien - P. E:n ja Steine­
rin - tekevän työtä ihmiskunnan hy­
väksi. Se sai hänessä aikaan voimak­
kaan ja velvoittavan, sisäisen latauk­
sen purkautumisen hänen korkeam­
masta minästään. J. R. H. ryhtyi talou­
dellisesti tukemaan P. E:n työtä lähet­
tämällä kuukausittain osan palkastaan
säännöllisenä raha-avustuksena P. E:n
vapaasti käytettäväksi.
Samana vuonna 1912 olivat Pekka
Ervastin johtamat, ensimmäiset teosofiset kesäkurssit Kiteellä. J. R. Han­
nula oli niissä kiinteästi mukana. Ke­
säkurssien vaikutusta J. R. H. on luon­
nehtinut kuin valtavaksi henkiseksi
vedenpaisumukseksi. P. E:n okkultti­
set tiedot vaikuttivat rajattomilta. Ja
mikä yhtä tärkeätä, häneen saattoi
luottaa. Pekka Ervastin vaikutusta
J. R. H. on kuvannut mm. siten, että
se oli ”kuin henkisen elämän läsnä­
oloa, moraalisen eli henkisen tajunnan
piirissä aukkoa avaava ja mahdolli­
suuksia tarjoava” (Totuudenetsijä,
3. p., s. 41).
Tavattuaan Pekka Ervastin Opetta­
jana J. R. H. saattoi suunnata elämän­
sä kulun uusiin henkisiin ratkaisuihin.
Niiden valintojen myötä hän osasi las­
kea kestävän perustuksen Suomessa
syntyneelle Maailmanuskonnolle.
Omista elämänvaiheistaan kertoes­
saan J. R. H. tuo esiin lukuisia palve­
lutapoja, joilla mekin voisimme edis­
tää ja tehdä tunnetuksi kristosofista
elämänymmärrystä. Hän kertoo esi­
merkiksi heti vuosikokouksen jälkeen
tilanneensa joukon teosofisia kirjoja,
jotta hän voisi joko myydä tai lahjoit­
taa niitä ihmisille. Niistä hän myös
kirjoitti esittelyjä sanomalehtiin. Sa­
maten hän ryhtyi synnyttämään teo­
sofista ryhmää asuinpaikkakunnal­
leen. Ryhmäkokouksiin valmistautu­
misen lisäksi hän alkoi tehdä puhujaja kirjanmyyntimatkoja kierrellen ky­
lästä kylään ja pitäjästä pitäjään, yhä
laajenevassa ympyrässä. On selvästi
nähtävissä, että hän alusta lähtien ko­
ki omakohtaista vastuuta Mestarin,
Pekka Ervastin teosofis-kristosofisen
sanoman leviämisestä ja sen tunnetuk­
si tekemisestä. Eikä se suinkaan ollut
hänelle mikään ikävä asia, vaan sisäi­
sestä riemusta lähtevä työ ja ponnis­
tus uudessa elämässä.
K ite e n k e s ä k u rs s ie n jä lk e e n
J. R. H. koki henkisen uudestisynty­
misen 3. tammikuuta 1913. Hän oli
silloin 39-vuotias. J. R. H. yhtyi päi­
vätajunnassaan korkeampaan minään­
sä, sisäiseen Kristukseen. Kokemuk­
sen läpikäytyään hän oli kuin toinen,
uudelleen järjestynyt ihminen. Nyt
hän saattoi sanoa Paavalin tavalla:
”En enää minä, vaan Kristus minussa
ja minä Kristuksessa.” Siitä kokemuk­
sestaan hän kirjoitti jo Ruusu-Ristin
vuosikerrassa 1923, omaelämäkerral­
lisessa artikkelisarjassaan ”Muistoja
ja kokemuksia”.
Siitä lähtien J. R. H. ymmärsi elä­
mää sisästä päin, hengen ja totuuden
kannalta. Esimerkiksi Uusi testament­
ti avautui hänelle uudella, sisäisellä
tavalla. Sen kertomukset ja kuvaukset
tulivat hänelle läheisiksi ja ymmärret­
täviksi. Hän kirjoittaakin, että vasta se
ihminen, johon ja jossa Kristus on elä­
väksi tullut, osaa täyttää lain (Kristosofian Polulla, s. 114). Lailla hän
luonnollisesti tarkoittaa sitä jumalal­
lista elämänlakia, jota Jeesuskin sanoi
tulleensa täyttämään. Hän ottaa huo­
mioon Mooseksen ja muidenkin his­
toriallisten Mestareiden siveysopin,
josta hän antaa uuden ilmoituksensa.
Vuorisaarnan käskyissä hän nim en­
omaan sanoo: ”01ette kuulleet sano­
tuksi” siten ja siten, esimerkiksi ”älä
vanno väärin, mutta minä sanon teil­
le, älkää ensinkään vannoko”. Jeesuk­
sen antama elämänymmärrys oli uusi
ilmaus kosmisesta Kristustajunnasta
ja samalla uusi elämäntie, joka tuli
59
upotetuksi hänen seuraajiensa sydä­
miin. E vankelium ien historia Kris­
tuksesta oli samalla ihmisen sisäisen
Kristuksen historiaa”, kuten J. R. H.
kirjoittaa (K ristosofian Polulla, s.
114).
J. R. Hannulan työn luonnehdintaa
Henkinen uudestisyntyminen avasi
J. R. H:lie varsinaisen mahdollisuu­
den henkiseen työhön. ”Siihen työhön
häntä sisäisesti neuvottiin ja opastet­
uinkin. Ensin, noin kolme ja puoli
vuotta, puolittain, ja sitten kokonaan”
( Vuorisaarnan oppilaan näkökulmas­
ta, 3. p., s. 287). Teosofisillakesäkurs­
seilla 1914 J. R. H. piti kaksi esitel­
mää ja tuli siten tavallaan h y v äk sy ­
tyksi teosofiseksi esitelmöitsijäksi”,
kuten hän itse asian ilmaisee. Jo ke­
sällä 1914 hän teki kirjanmyynti- ja
luentomatkoja useampia kymmeniä
(Miten tulin teosofiksi? 3. p., s. 56).
Osoituksena J. R. Hannulan kyvys­
tä avata sisäisesti evankeliumien ker­
tomuksia on esimerkiksi hänen kirjan­
sa Sisäisen opettajan seurassa (1916).
Sitä esitellessään Pekka Ervast kir­
joitti sen olevan ”täynnä henkistä elä­
mää, kokemusta ja opetusta. Se on sy­
dämen kirja ja vaikuttaa vilpittömyy­
dellään ehdottomasti. J. R. H. on uusi
mutta huomattava tulokas teosofisten
kirjailijoittemme joukkoon —eikä ai­
60
noastaan kirjailijoitten, vaan opetta­
jien” (Tietäjän Aarteisto I, s. 290).
Marraskuussa 1915 J. R. Hannula
teki lopullisen ratkaisunsa mammo­
nan ja Jumalan välillä. (Ensimmäinen
maailmansota oli silloin riehunut Eu­
roopassa jo toista vuotta.) J. R. H. luo­
pui tavallisesta yhteiskunnallisesta
elämästä antautuen kokonaan Pekka
Ervastin johdolla tehtävään, uutta
henkistä kulttuuria luovaan teosofis-kristosofiseen työhön. Somerolta
pois matkustaessaan hänellä oli mie­
lessään kiitollinen ja lämmin muisto
tuosta edesmenneestä isännöitsijästä
Someron m eijeriltä, kuten hän itse
hauskasti kirjoittaa (Kristosofian Po­
lulla, s. 115).
Siitä alkoi hänen väsymätön hen­
kinen työskentelynsä teosofis-kristosofisen sanom an juurruttam iseksi
kansaamme. Hän kiersi kaikkialla
maassamme, kylästä kylään, taaja­
masta toiseen, kirjoja myyden ja esi­
telmiä pitäen. Jokaisessa pappilassa­
kin hän kuuluu käyneen. Uutteran
synnytystyön ansioista syntyi teosofisia keskuksia ja myöhemmin kristosofisia ryhmiä ympäri Suomea. Tätä
työtä Väinö Lehtonen on kuvannut 7/zmispaimen-\L?Lnt?L?Ltt\n?L tunnetussa
tekstissään, jossa useaan kertaan tois­
tuu lause: ”Aina uskoi ja opetti.”
Jatkuu
Vietimme juhlaa
”Me toivomme hengen heräämistä
tunteissa, valoa ja avartuneisuutta
ajattelussa, siveellistä voimaa kaiken
oppimamme hyvän toteuttamisessa. ”
Tämä J. R. Hannulan ajatus oli
valittu motoksi Helsingissä J. R. Han­
nulan elämäntyön merkeissä järjeste­
tylle juhlalle 13.12. Vironkatu 12.
Tilaisuus alkoi Petri Lauerman soitta­
malla mietiskelymusiikilla ja Raija
Kiiskin tervehdyssanoilla. Sen jäl­
keen kuulimme kuoron laulavan
Veljet, kohoutukaa korkealle,
nouskaa ylös hengen maailmaan...
Seurasi elävästi luettu katkelma
Pekka Ervastin puheesta vuodelta
1932 ja sen jälkeen runosäkeitä:
On ihmetyö tää kaikkeus, sen Luo­
jan mahti loi, ei avaruuden ulapoilla
rantaa. Sen syvyyksissä aatos vapaa
uskon maljan jo i kun kaukokaipuun
siivillänsä kantaa...
Pekka Okon puheen alkuosa on
tässä lehdessä. Puheen jälkeen kuu­
limme keskitetyn otteen Väinö Lehto­
sen kirjasta Hengen ykseyselämä.
Kuoron laulettua voimallisesti laulun
Esikartanossa oli vuorossa vuorokes­
kustelu Uudestisyntymään valmistu­
minen. Se oli laadittu Johannes Koti­
pellon kirjasta Miten tulin teosofiksi,
jossa J. R. Hannula kertoo omakoh­
taisia kokemuksiaan henkisen elämän
etsimisen ja teosofisen työnsä alku­
taipaleelta. Esittämiseen eläytyivät
Juha Vainio, Raija Montin, Mika
Rajamäki ja Raija Kiiski niin, että
kuulijan oli riemullista seurata muka­
na kerrontaa.
K iitollisina päätimme juhlan
yhteislauluun.
Ohjelman jälkeen saimme nauttia
runsaista kahvi- ja teepöytien anti­
mista.
Iloitsimme juhlan onnistumisesta.
Rakkaudelliset ajatuksemme kohdis­
tuivat päivän sankariin ja toisiimme,
joista jotkut olivat pitkienkin matko­
jen takaa saapuneet tähän J. R. Han­
nulaa ja hänen elämäntyötään arvos­
tavaan juhlaan.
Hilkka Lampinen
K
7-
Kristosofisia esitelmiä helmikuussa
Esitelmät alkavat klo 13
Heinola, Kauppakatu 16:
7.2. Jarmo Niemi, Karman Herrat
14.2. Pekka Okko, Tajunta
21.2. Pirkko Wiggenhauser, Uskontojen yhteinen pyrkimys
28.2. Lauri Hämäläinen, Sanottua Salomosta
61
Helsinki, Vironkatu 12 B 23:
7.2. Timo Eränkö, Kristinuskoja teosofia
21.2. Pekka Okko, Tajunta
28.2. Jaakko Kesävuori, Uskon tukipylväät
Imatra, Sininen talo:
14.2. Sinikka Savolainen, Kaikuja kadonneelta mantereelta
Jyväskylä, Kauppakatu 5, piharakennus:
14.2. Timo Eränkö, Kristinuskoja teosofia
28.2. Sinikka Savolainen, Tietäjät itäisiltä mailta
Karjaa, Nils Grabbenkatu 4:
14.2. Tapani Pentsinen, Murroskausi
Lahti, Puistokatu 9 (sisäänkäynti katutasolta):
7.2. Sirpa Sepänvuori, Jälleensyntyminen elämän näyttämölle
14.2. Raija Kiiski, Syvennetty vuorisaarna
Oulu, Kulttuuritalo Valve, Ojakatu 4:
14.2. Juha Vainio, Kristosofmen elämänymmärrys
Pori, Otsola, Juhana Herttuankatu 16:
21.2. Jaakko Kesävuori, Uskon tukipylväät
Savonlinna, Taidelukion auditorio, Sotilaspojankatu 3:
21.2. Sinikka Kesävuori, Elämän koulumaisuus
Tampere, Tampellan esplanadi 3:
14.2. Sirpa Sepänvuori, Ennustuksia
21.2. Anneli Vasala, Puhdistuksen tiestä Kalevalassa ja nykyään
28.2. Pekka Okko, Tajunta
Turku, Aninkaistenkatu 5 A 5:
7.2. Sinikka Savolainen, Elämän kruunu
14.2. Kyösti Niiranen, Uusi tieto jälleensyntymisestä
28.2. Tapani Pentsinen, Murroskausi
Muutokset ja lisäykset ovat mahdollisia. Kristosofista kirjallisuutta myydään esi­
telmien yhteydessä.
62
Tien ohesta
Kristosofisia kirjoja myydään Hel­
singissä sunnuntaisin esitelmien yh­
teydessä Vironkatu 12 B 23, kolmas
kerros, Kruununhaka. Myös lainakir­
jasto.
Kristosofisia kirjoja myydään
Kajaanissa, tiedustelut ja tilaukset
puh. 040 8273 501.
Kristosofinen kirjakauppa ja lai­
naamo Rautatienkatu 8, 15100 Lahti.
Kauppa on avoinna maanantaisin ja
torstaisin klo 12-17, lauantaisin klo
10-14. Kirjoja voi tilata sähköpostilla:
kannel@Lristosofia.fi Kirjaluettelot:
www.kristosofia.fi
Kristosofista kirjallisuutta myy­
dään ja lainataan Tampereella, Tam­
pellan esplanadi 3,33100 Tampere esi­
telmien yhteydessä sunnuntaisin sekä
kirjaston ollessa avoinna torstaisin klo
15-19.
K irjaluettelot: www, sepän vuori.
com
Postim yynti puh. 040 7002439,
s-posti: sepanvuori@gmail.com
Tervetuloa kristosofisen kirjallisuu­
den pariin!
Kristosofista kirjallisuutta myy­
dään Turussa sunnuntaisin esitelmien
yhteydessä Aninkaistenkatu 5 A 5.
Muulloin numerosta 040 773 7168.
Myös postimyynti. Sähköposti: laila.
siponen@gmail.com
Kristosofi-lehden tilaushinta vuo­
delle 2016 on 32 euroa. Tilauksia ja
osoitteistoa hoitaa Anja Kesävuori,
puh. 050 369 7534, sähköposti: anja.
kesavuori@gmail.com
K ristosofinen K irjallisuusseura
r.y:n tili: Helsingin OP Pankki, FI25
5800 1320 1933 36.
Kristosofista vuosi- ja veljesjuhlaa v ietetään pääsiäisen ä 2 7 .3 .28.3.2016 Heinolassa, Kauppakatu
16.
Ohjelma takakannessa
Majoitusmahdollisuus Heinolassa
esimerkiksi Hotelli Valo, Pikijärventie 1, puh. 044 700 8820. (Varausta
tehdessäsi mainitse, että kuulut kristosofiryhmään.)
Kristosofiset kesäkurssit on suun­
niteltu pidettäväksi 10.6.-17.6.2016
Jyväskylässä, Kauppakatu 5, pihara­
kennus. Aamukokouksissa kuulemme
luettavan J. R. Hannulan kirjaa Syn­
tynyttä maailman uskontoa sekä sy­
vennymme kesäkurssikysymyksiin.
Päiväkokouksissa tutkimme ensin nel­
jänä päivänä Pekka Ervastin kirjaa Ih­
misyyden uskonto (osaa Uuden ajan
aamunkoitteessa) ja sen jälkeen Väinö
Lehtosen kirjaa Rauhan temppeli (lu­
vut I ja II).
Kristosofinen kirjastopalvelu
Elämänsilta on kristosofisten kirjo­
jen lainauspalvelu, joka toimii verkos­
sa. Lainakirjoista on lyhyt esittely
www.elamansilta.com
Lainakirjan mukana postitetaan
kirjan palautuskuori, joten yhden kir­
jan lainaus on kotimaassa maksuton.
Jos useampi kirja lainataan samalla
kertaa, postimaksu lisätään. Yhteys­
tiedot: puh. 040 7002439, s-posti: sepanvuori@gmail.com
63
€
€
Sisäisen opettajan seurassa ...................................... 6,00
Syntynyttä maailmanuskontoa......................................10,00
Taloudellinen pulma ja sen ratkaisu........................... 2,50
Tulijärvi, näytelmä ...................................................... 8,00
Tuomiokausi I ja II, ä .................................................... 12,00
Uudestisyntyvä temppeli ............................................ 9,00
Uudet maat ja ta iva at.................................................. 9,00
Vallitseeko ilmiselämässä laki? ....................................10,00
Vanhan Testamentin A v a in .......................................... 9,00
Vihkimyksistä ............................................................... 8,00
Vuorisaarnan oppilaan näkökulmasta l - V ...................22,00
Ykseystajunta............................................................... 7,00
KOTIPELTO JOHANNES (J. R. Hannula)
Miten tulin teosofiksi?.................................................... 10,00
Totuudenetsijä ............................................................... 11,00
LEHTONEN VÄINÖ
Aikamme avain............................................................. 4,50
Danielin k irja ................................................................... 15,00
Dox, kertomus muinaisesta Meksikosta..................... 9,00
Eläm änarvoitus.............................................................15,00
Erämaan tietäjä, rom aani............................................ 9,00
Hengen ykseyselämä.................................................... 10,00
Ihmisyyden puolesta.................................................... 7,00
Ihmisyyden puutarha .....................................................12,00
Ihmisyysuskonnon ulkopiirteet.................................... 4,00
Jalokivi, kootut runot .................................................... 10,00
Jälleensyntyminen ja karm a........................................ 4,00
Kaksi maailmaa .............................................................15,00
Kansallinen uudestisyntyminen ................................. 3,00
Kehityksen virta ........................................................... 11,00
Kirjat avattiin................................................................. 8,00
Kun aika on täyttynyt .................................................. 8,00
Liitto ............................................................................. 11,00
Matka tuntemattomaan................................................ 9,00
Matkalla Temppeliin .................................................... 9,00
Miten ymmärrän elämän koulun................................. 8,00
Mitä on kristosofia? .......................................................10,00
Murroskaudessa.......................................................... 9,00
Mysterioitten toiset kasvot ............................................ 10,00
Ongelmien seurassa l-lll, ä ........................................ 8,00
Ongelmien seurassa IV—VI, ä .................................... 9,00
Ongelmien seurassa VII—Vili, ä ....................................10,00
Ongelmien seurassa IX ja X - X I................................. 11,00
Rauhan temppeli ........................................................ 9,00
Tie ihmisyyteen ........................................................... 7,00
Tietäjien todistus ........................................................ 8,00
Tulkoon valkeu s........................................................... 3,00
Uudenajan työsaralta.................................................. 9,00
Vaeltaja, näytelmä ...................................................... 3,00
Vaeltajan viesti l-lll, ä .................................................. 15,00
Valittujen jo u k k o .............................................................10,00
Valoa Pohjolasta, kuvaelm a........................................ 2,50
Vanajavuoren taru, rom aani.......................................... 12,00
Vanha ja uusi ihminen .................................................. 18,00
Vuosijuhlien satoa, näytelm ä...................................... 2,50
ALLINNIEMI ALMA
Ihminen ja kosminen elämänvirta............................... 6,00
Oppilaana Vuorisaarnan tiellä.........................................19,00
Pohjolan okkultismia.................................................... 9,00
BLAVATSKY H.P.
Hiljaisuuden ääni ........................................................
Kirkon ja vapaamuurariuden
juhlamenojen ju uret..................................................
4,00
ERÄNKÖ TIMO JA HELENA
Maailmanuskonnon näköaloja ...................................
6,00
GUMMERUS GÖRAN
Hakemisto Väinö Lehtosen Ongelmien
seurassa l-XI -kirjoihin ............................................
5,00
HALME HELENA
Ekleesian luom isesta..................................................
2,50
5,00
HYVÄRINEN MEERI
Heräävä Suomi, näytelmä .......................................... 2,50
Kun pyhät kirjoitukset avattiin..................................... 2,50
HÄMÄLÄINEN LAURI
Danielin sinetti ............................................................. 4,00
JALAVA-RAHKONEN MARTTA
Kristinusko ja teosofia ................................................ 3,00
Mitä on jälleensyntyminen? ........................................ 3,00
Suomalais-kalevalaista salatiedettä........................... 2,50
KE ITÄÄN PÄÄ HEIKKI
Suomen te htä vä..........................................................
4,00
KEMPPAINEN AUNE
Vuorisaarnaa nykyajassa............................................
5,00
KESÄVUORI ANJA
Elämän mysteerio, kristosofisiarunoja........................
Tuntematon Jumala ....................................................
5,00
2,50
KESÄVUORI ANJA - KIISKI RAIJA
Päivänkehrä, kristosofisia ru n o ja ...............................
5,00
KESÄVUORI JAAKKO
Inhimillinen ajattelu......................................................
4,00
KESÄVUORI ULLA
Teoriasta käytäntöön ..................................................
Uskallamme to ivo a ......................................................
2,50
2,50
KIISKI ESKO
Joogan kahdet kasvot ................................................
2,50
KIISKI RAIJA
Aurinkosade, ru n o ja ....................................................
Totuuden etsiminen ....................................................
5,00
2,50
KORHONEN JOHANNA
Jälleensyntyvän ihmisminän elämänkoulu................. 2,50
Sfinksin arvoitus, näytelmä ........................................ 2,50
KOSONEN S. A.
Elämän kysymyksiä ....................................................
Pekka Ervastin elämä ................................................
Veljeysaate...................................................................
3,00
2,00
4,00
€
€
KUMPULAINEN ANNIKKI
Elämme murrosajassa ................................................ 2,50
Elämä ja kuolema kristosofian valossa ..................... 3,50
Elämänsilta................................................................... 4,00
Enkelit ja henkivallat.................................................... 3,50
Ihminen - ikuinen vaeltaja .......................................... 4,00
llmarilassa, näytelmä .................................................. 2,50
Kalevalan Iso Tammi .................................................... 10,00
Kalevalan kanteleensoitto ............................................12,00
Kansallistunnon kautta henkiseen eläm ään............... 4,00
Mestariviisauden äärellä 1-4 ä ................................... 20,00
Moninaisuudesta ykseyteen..........................................10,00
Päivän Poika......................................................
5,00
Temppeliaatteesta kehityksen virrassa ..................... 5,00
Totuudenetsijä ja tähtivoimat ..................................... 2,50
Totuudenetsijän tiellä .................................................. 2,50
Tulisoronen, kuvaelma ................................................ 3,00
Tähtivoimat ja kaitselmuksen käsi ............................. 5,00
Viisauden koulussa .................................................... 5,00
LAMPINEN HILKKA
Tarvitaanko uutta elämänymmärrystä?....................... 3,50
LEHTINEN AIRA
Pari sanaa ihmisyyden puolesta ............................... 4,00
Ykseyden aika ...............................................................10,00
LEHTINEN ILONA
Kansani kannel, runoja.................................................. 10,00
Matkalla, runoja ........................................................... 6,00
LOUESMAA INGEBORG
Jälleensyntymisen arvo ja m e rkitys........................... 3,00
NIEMELÄ RAILI
Totuudenetsijänä Suomessa ...................................... 2,50
Veljeyden oppilaana...................................................... 10,00
NURME TERTTU
Elämän puhdistavat virrat .......................................... 2,50
Ihmisen vapaus .......................................................... 3,50
Ihmisyyden elämänkoulussa ...................................... 8,00
OKA SOLVEIG
Laula sydän, runoja ....................................................
PORTTINEN ILONA
M aakoe......................................................................... 2,50
Tulikoe ......................................................................... 2,50
SAARIO KLAARA
Mietiskelyä ................................................................... 6,00
Mikä on maailmanuskonto.......................................... 2,50
SAVOLAINEN SINIKKA
Sydämen tie, ru n o ja ....................................................
5,00
SIPONEN LAILA
Ykseystajunnan lie k k i.................................................... 10,00
SUURKUUKKA JALMARI
Kristosofia oppina ja eläm änä.................................... 5,00
TANNINEN ELSA
Vaikeneva tie, runoja ..................................................
5,00
VAINIO JUHA
Ajan polttavin kysym ys................................................ 3,00
VVASASTJERNA LIISA
Kuoleman vakavuus elämässämme .........................
2,50
VVIGGENHAUSER PIRKKO
Kaipaus ihmisyyteen ..................................................
2,50
KESÄKURSSIKIRJAT
Kristosofisesta kesäkurssityöstä 1956-1972 ............. 15,00
1979-2011, ä ............................................................... 6,00
LAULUVIHKOT
Kristosofisia kuorolauluja 1,2, 3 ä ............................. 6,00
Kristosofisia kuorolauluja, vihko 4 ja 6 ä ..................... 7,00
Kristosofisia kuorolauluja, vihko 5 ............................. 5,00
AIKAKAUSLEHDET
TIETÄJÄ
sidottuja vuosikertoja 1908-1914
ä ......................32,00
4,00
OLASTIE SIRKKA-LIISA
Pieni tutkielma J. R. Hannulasta ............................... 2,50
Pyhä Fransiskus, näytelmä ........................................ 3,50
KRISTOSOFI
sidottuja vuosikertoja 1962-1980
ä ......................26,00
sidottuja vuosikertoja 1981-2000
ä........................30,00
sidottuja vuosikertoja 2 0 0 1 -.................................... 35,00
Kristosofi-lehden kotisivu: www.kristosofi.fi
Tilataan osoitteella:
Anja Kesävuori, puh. 050 369 7534, anja.kesavuori@gmail.com
Sähköpostiosoitteita: raija.kiiski@welho.com,
hilkka.lampinen@phnet.fi, juha.vainio@saunalahti.fi