1. No category

Tyypillisiä urheiluvammoja
nuorilla urheilijoilla
Ilmo Litmanen
LIIKUNTAVAMMAT

Liikuntavammat voidaan jakaa usealla eri tavalla.

Niissä erotetaan äkilliset, loukkaantumisen kautta
syntyneet tapaturmat ja niin sanotut
rasitusvammat.

Lisäksi on olemassa paljon tekijöitä, jotka
edesauttavat vamman oireiden ilmaantumista,
vaikka selvää tekijää ei itse urheiluharjoituksesta
sille löydetä.

Sairaus sinänsä voi esiintyä myös urheilijalla ja
aiheuttaa tuki- ja liikuntaelimistössä rasitusvammaa
muistuttavia kipuja.
TYYPILLISIÄ URHEILUVAMMOJA

Äkillisistä urheiluvammoista tyypillisimpiä ovat lihas- ja
jännevammat, nivel- ja nivelsidevammat sekä luunmurtumat.

Kilpaurheilussa suoritukset tapahtuvat maksimaalisella
nopeudella ja maksimaalisia voimia käyttäen.

Tekniikkavirheet, huono valmistautuminen tai epäedulliset
olosuhteet voivat tällöin edesauttaa ns. liikuntatrauman
syntyyn.
Nilkan nyrjähdykset ovat tyypillisiä
pallopeleissä
Lihasrevähtymät esim. pikajuoksussa ovat
tyypillisiä äkillisiä urheiluvammoja
LIHAS- JA JÄNNEVAMMAT




Lihasrevähtymä on urheilijoilla hyvin tyypillinen
vamma. Syynä voi olla lihaksen venytyksen
aikainen maksimaalinen lihassupistus tai
koordinoimaton liike.
I asteen lihasrepeämässä on vain osa lihaksen
pinnallisista säikeistä revennyt ja verenvuoto on
vähäistä.
II asteen lihasrepeämässä repeämä on lihaksen
pinnassa tai syvällä, ja useita säiekimppuja on
revennyt. Verenvuoto on kohtalaista, ja repeämä
aiheuttaa jonkin verran toiminnanvajausta.
III asteen lihasrepeämä vaatii leikkaushoitoa.
Tällöin lihas tai osa siitä on täydellisesti poikki,
verenvuoto on laajaa ja repeämä aiheuttaa suurta
toiminnanvajausta.
• Lihasrepeämien ensiapu kaikissa tapauksissa tapahtuu
Kylmä-Koho-Kompressio -periaatetta noudattaen.
• Helpoimmissa repeämissä mobilisaatio voidaan aloittaa jo
muutaman vuorokauden sisällä vammautumisesta,
vaikeimmissa tapauksissa joudutaan leikkaukseen, jolloin
jatkotoimenpiteistä neuvotellaan tapauskohtaisesti.
• Jännerepeämä on toinen urheilijaa varsin paljon
invalidisoiva äkillinen epäsuora vamma. Täydellinen
jännerepeämä aiheuttaa välittömän toiminnan-vajauksen.
• Osittainen repeämä aiheuttaa yleensä myöhemmin
tulehdusreaktion ja arpeutumisen seurauksena kivun
tunteen.
• Leikkauksen jälkeen kyetään usein palaamaan entisen
kaltaiseen kuormitukseen.
Sormivammat ovat yleisiä
vammoja pesäpallossa.




Sormivammat ovat yleisiä urheilijan "pikkuvammoja".
Sormivamma syntyy useimmiten kontaktista toiseen urheilijaan
tai pelivälineeseen.
Sormivammojen hoito on yleensä helppoa ja ne paranevat
nopeasti ja ilman jälkioireita.
Hoito: Sormien vammojen ensihoidoksi sopivat samat kolmen
K:n (kylmä, kompressio ja kohoasento) ensihoito-ohjeet kuin
minkä tahansa raajan vamman.
Tärkeää on kuitenkin erottaa ehdottomasti hoitoa vaativat
vammat viattomammista vammoista.

Esim. pesäpalloilijan sormi
Erilaiset selkäkivut vaivaat pesäpalloilijoita
usein.
Säärenkiputila esim. ”penikkavaivat”,
säären sisäsivulla
oleva kipu.
POLVIVAMMAT




Rasitusperäisiä polvivaivoja on nuorilla hyvin
usein.
Polvikipujen tarkkasyy on tärkeä
diagnosoitava oikein.
Oikeat hoito-/kuntoutusohjeet.
Myös traumat on tutkittava huolellisesti, jotta
ongelma ei kroonistu.
CHONDROMALACIA PATELLAE
POLVILUMPION RUSTOVAURIO

Oireet: epämääräistä kipua polven
etuosassa, turvotusta, kipua rasituksen
jälkeen, rutinaa kyykistyessä, kipua varsin
kävellessä portaita alaspäin.

Tyypillistä erityisesti tytöillä.

Hoito-/kuntoutusohjeet: Fysioterapia.
Vahvistaa reisilihasta ja venyttää kireitä
reisilihaksia sekä korjata mahdollinen
jalkaterän virheasento.
OSGOOD SCHLATTER
”sääriluun kyhmy”

Schlatterin taudiksi sanotaan sääriluun
kyhmyyn (tuberositas tibiae) paikallistuvaa,
rasitusvammasta johtuvaa kiputilaa, joka
ilmenee liikunnallisesti aktiivisilla nuorilla
murrosiän kasvupyrähdyksen yhteydessä.

Oireet tuntuvat juostessa ja hyppiessä
kipuna säären yläosassa tai polven edessä.
Juostessa kipu tuntuu kantakosketuksen
hetkellä voimakkaampana kuin
ponnistusvaiheessa. Sääriluun kyhmy on
esiin työntyvä ja kosketusarka.

Varsinaista hoitoa ei ole, mutta rasituksen
vähentäminen edistää itsestään paranemista.

Kivuliaita suorituksia tulisi välttää (esim. voi
saada 3 kk:n määrävälein vapautuksen
juoksua ja hyppimistä edellyttävästä
kouluvoimistelusta).

Vaikeat oireet vaativat ortopedin tutkimusta.
Joskus voi olla tarpeen polven kipsaus 4–6
viikoksi.
HYPPÄÄJÄN POLVI
polven etuosan kiputila

Kipu paikallistuu yleensä paikallistuu lumpion
alakärkeen

Oireena on epänormaali kipu lumpion
seudussa, joka etenkin rasituksessa
pahenee.

Hyppääjän polvesta kärsivät tavallisimmin
juuri paljon ponnistuksia tekevät urheilijat

Yleensä kyseessä on rasitusvamma, joka syntyy
joko pienten repeämien tai yksittäisen venähdyksen
tai repeämän jälkitilana.

Syy: polven kuormitusakseli ei toimi niin kuin pitäisi

Hyppääjän polven oireita hoidetaan ensin levolla,
tulehduskipulääkkeillä, kylmällä, venyttelyllä ja
hankalissa tapauksissa joskus myös
tulehduspesäkkeen injektiolääkehoidolla.

Jos hyppääjän polvi iskee, on urheilijan
ensimmäinen toimenpide syväkyykkyjen ynnä
muiden polvea voimakkaasti rasittavien
harjoitusten jättäminen pois ainakin
väliaikaisesti, etenkin jos niiden yhteydessä
on riski polven väärästä asennosta.

Pahasti kroonistuneissa tulee harkittavaksi
leikkaus, jossa jänne halkaistaan ja huono
arpikudos ja kalkkeutumat poistetaan. Jänne
annetaan sen jälkeen rauhassa arpeutua ja
jos urheilija malttaa olla hyppimättä 2-3 kk
ajan, vaiva jää yleensä pysyvästi pois.

Yleensäkin korostetaan oikean
suoritustekniikan merkitystä. Sillä on
huomattava rooli hyppääjän polven
ennaltaehkäisyssä.

Oikeasta kuormitusakselista huolehtiminen
onnistuu yleensä vain teknisesti puhtailla
suorituksilla. Siksi kovin raakoja harjoituksia
on vältettävä, kunnes suoritustekniikka on
hiottu riittävän puhtaaksi.
ÄKILLISET POLVIVAMMAT
• Polven nivelsiteiden vammat ovat usein vaikeita ja
johtavat krooniseen haittaan.
• Yleisimmin vaurioituvat eturistiside ja sisempi
sivuside, toisinaan yhdessä.
• Välitön leikkaus antaa aina paremman tuloksen kuin
kroonisesti väljään ja huonoon polviniveleeseen
suoritettu sekundäärikorjaus.
• Myös polven nivelkierukan repeäminen on tyypillinen
urheiluvamma.

Tyypilliset oireet ovat polven ajoittainen
pettäminen, kipeytyminen, lukkoon jääminen
ja turvotus.

Monet nivelkierukkarepeämät voidaan hoitaa
artroskopian aikana aukaisematta
polviniveltä.

Tämä jouduttaa myös parantumista.
JALKATERÄN RYHTIVIAT LISÄÄVÄT
VAMMAUTUMISRISKIÄ

YLIPRONAATIO ELI NILKAN KÄÄNTYMINEN SISÄÄNPÄIN VOI
AIHEUTTAA MONENLAISIA VAIVOJA JA KIPUTILOJA.

Jalan virheasento on yleinen vaiva, joka
kiusaa jopa 70 prosenttia suomalaisista.

Tyypillisin virheasento on jalkaterän ja nilkan
kiertyminen sisäänpäin. Jalka painuu linttaan
eli ylipronaatioon. Se aiheuttaa koko jalan,
lantion ja selän kiertymisen väärään
asentoon.

Niveliin kohdistuva virheellinen kuormitus voi
aiheuttaa nivelpintojen kulumista,
pehmytosakudosten vaurioita, tulehduksia ja kipua.

Jalan virheasennoista johtuvia rasitusvammoja on
monenlaisia.

Ns. hyppääjän polvi on polvilumpion ja polvijänteen
liitoskohdan kiputila, joka johtuu yleensä siitä, että
nilkka kiertyy sisäänpäin ja kiertää samalla säären ja
polven. Jalka vääntyy ja kiertyy joka askeleella.

Ns. hölkkääjän polvessa kipu on polven
sisäsyrjällä. Apuna toimii muun muassa
reisilihasten vahvistaminen.

Ns. juoksijan polvessa kipu tuntuu polven
ulkosyrjällä. Kipu johtuu siitä, että reisijänne
kiristyy, koska nilkka kääntyy astuttaessa
sisäänpäin.

Jalan väärä kuormitus voi tuntua myös ns.
kasvukipuna säären yläosan kyhmyssä.
Monille on tuttu myös säären sisäsyrjän
kiputila, joka tunnetaan penikkatautina. Kipu
johtuu väärästä kuormituksesta ja kireistä
lihaksista.

Varsin yleinen on myös akillesjänteen
tulehdus, joka johtuu kantaluun
kääntymisestä sisäänpäin. Kalkkikertymät eli
ns. luupiikit kantapäässä johtuvat niin ikään
kuormitusvirheestä.

Pelkkä oireen hoito riitä, sillä jos syitä ei
korjata, vaiva uusiutuu.

Tarvitaan tarkkaa paneutumista oireen
aiheuttajiin. Syy löytyy useimmiten väärästä
jalan kuormittumisesta. Kun se korjataan
esimerkiksi tukipohjallisilla, rasitusvammoista
yli 90 prosenttia saadaan hoidettua.

Jos kengät kuluvat ulkosyrjältä, se on
normaalia. Sen sijaan erilaiset oireet ovat selvä
viite siitä, että virheasento-ongelmia on.

Kätevä itsediagnosointikeino on asettua peilin
eteen parin kolmen metrin päähän ja niiata
hieman. Jos nilkka ja jalkaterän sisäsyrjä
kääntyvät sisäänpäin, kyse on ns.
ylipronaatiosta, ja apu on tarpeen.

Syitä ylipronaatioon ovat muun muassa
ylipaino, huonot kengät, käveleminen jatkuvasti
kovalla alustalla, huono lihaskunto sekä
perinnöllinen nivelten löysyys.
MUITA JALKATERÄN KIPUJEN
SYITÄ

Plantaarifaskiitti =jalkapohjan kalvojänteen
kiinnitysalueen tulehdus

Rasvapatjan ärsytystila = Kantapään
pehmytkudosvaurio

Mortonin syndrooma = ”hermopinne”

Kasvulevyn tulehdus eli Severin tauti huomataan
usein kantapään kipuna, joka pahenee rasituksen
jälkeen.
OLKAPÄÄN VAMMAT

Olkaniveltä liikuttavat useat eri lihakset. Mikä
tahansa näistä lihaksista voi venähtää tai
revetä.

Vauriokohdan päälle asetetaan
kylmäpakkaus.

Pelkkä lepo ei aina riitä, vaan aktiivinen
kuntoutus on erittäin tärkeää mm. olkanivelen
herkän jäykistymisen vuoksi.

Hartiaseudun lihasvammojen tavallisimpia
syitä ovat huonokuntoiset lihakset, ylirasitus,
väärä suoritustekniikka ja riittämätön
verryttely.

Lihasten lisäksi vaurioita voi tulla muihinkin
hartiaseudun pehmytkudoksiin.

Hartialihaksen ympärillä on useita
limapusseja, jotka voivat vaurioitua helposti.
Heittäjän kyynärpää

Heittoliikkeessä pesäpalloilijoilla kohdistuu
kova rasitus kyynärpään sisäsivun
nivelsiteisiin, jotka saattavat vähitellen
"rispaantua" ja arpeutua huonolaatuisella ja
kipuherkällä arpikudoksella.

Varsinkin aloittelevilla pesäpalloilijoilla vaiva
on äärimmäisen tavallinen.

Vaivan taustalla on usein selvä heittoliikkeen
tekniikkavirhe.

Oire: Kipu heittelyn yhteydessä kyynärpään
sisäsivun nivelsiteissä
Hoito: Tila voi johtaa jopa nivelen lievään
löysyyteen, joka taas pahentaa
rispaantumisilmiötä. Jos tulehdushoidoista,
nivelen tuennasta tai teippauksesta ei ole
apua, joudutaan nivelsiteet "rakentamaan
uudelleen" eli kiristämään ja vahvistamaan.
Väärän heittotekniikan korjaaminen
tärkeintä

URHEILUVAMMOJEN
ENNALTAEHKÄISY

Osa äkillisistä urheiluvammoista on ehkäistävissä
huolellisella valmistautumisella urheilusuoritukseen,
valmennuksen järkevällä ohjelmoinnilla, oikealla
varustuksella ja suoritustekniikalla.

Vammautumisen jälkeinen teippaus tai tuen käyttö
varmistaa parantumisen aikaisen koordinaatiokyvyn
ja tasapainon palaamisen, ja toisaalta estää
uusiutuvat vammat.
• Lapsilla ja nuorilla urheilijoilla esiintyy kasvuiässä lisäksi
niin sanottuja kasvuhäiriöitä (osteokondrooseja). Ne
tulevat esiin rasitusvamman oirein, niitä ja niiden
ilmaantumista edesauttaa fyysinen kuormitus.
• Useissa varsinkin rasitusperäisissä liikunta-vammoissa
oikeiden varusteiden merkitystä ei koskaan korosteta
liikaa. Samoin monet muut ulkoiset tekijät, kuten
ravitsemustila, riittävä lepo ja oikein ohjelmoitu harjoittelu
auttavat ennaltaehkäisemään liikuntavammojen syntyä.
• Myös urheilijan on syytä pitäytyä liikunnan
harrastamisesta silloin, kun se on välttämätöntä. Harjoittelu
sairaana voi johtaa pitkäaikaiseen krooniseen kierteeseen
tai pahentaa sairauden tilaa radikaalisti.
LIHASKOURISTUKSET

Kivuliaat käsivarren sekä jalka- ja vatsalihasten kouristukset
ovat tavallisia, jos päivittäin harjoitellaan kuumassa ja runsas
nestevaje korvataan pelkällä vedellä ja energiavaje syömällä
vähäsuolaista ruokaa.

Lihakset saattavat "krampata" vasta liikunnan päätyttyä, jopa
useita tunteja myöhemmin. Lämpökramppien hoidoksi riittää
tavallisesti pitkäketjuisia sokereita sisältävien urheilujuomien,
vichyveden tai suolapitoisen ruuan nauttiminen.

Vaikeissa tapauksissa lääkäri voi antaa fysiologista
keittosuolaa laskimoon.
RASITUSVAMMAT

Rasitusvammoille altistavia tekijöitä ovat biomekaaniset syyt,
rakenteelliset poikkeavuudet, lihaskunto, harjoitteluvirheet
sekä juoksualusta ja jalkineet.

Tavallisimmat rasitusvammat ovat runsaasti harjoittelua ja
kuormitusta vaativissa lajeissa tai suorituksissa, joissa
samoja liikkeitä tehdään toistuvasti.

Yleisin rasitusvamma lienee akillesjänteen vieruskudoksen
tulehdus. Se voi ilmaantua kaikille juoksua, kävelyä tai
hyppimistä harrastaville urheilijoille.
• Oireena on akillesjänteen seutuun rasituksessa ja
myöhemmin myös levossa paikantuva kiputila, johon liittyy
turvotusta, narinaa ja myöhemmin arkoja paksuuntumia
jänteen ympärillä.
• Tulehdus poistetaan lääkkeillä, pistoksilla, fysikaalisella
hoidolla ja jalan rasitusta vähentävillä tukipohjallisilla,
kantapään pehmusteella ja jalkaterän asentoa korjaavilla
ortooseilla.
• Riittävän pitkä lepotauko on välttämätön hyvien
hoitotuloksien saavuttamiseksi.
• Muita tyypillisiä rasitusvammoja ovat esimerkiksi säären
alueella esiintyvä penikkatautioireisto säären sisäsivulla ja
etummaisen lihasaition kiputila.
• Hoitona käytetään juoksutekniikan ja virheasentojen
korjaamisen lisäksi lihashuoltoa, tulehdusta poistavia
lääkeaineita ja joskus myös lihaskalvon halkaisuleikkausta.
• Jalkaterän alueella esiintyvien rasitusvammojen
hoitoperiaatteena on aluksi urheilusuorituksessa olevan
teknisen virheen korjaaminen, hyvien jalkineiden
hankkiminen ja jalkaterän asennon muuttaminen korotuksilla
ja ortooseilla sekä itse tulehduksen poisto lääkkeillä ja
fysikaalisella hoidolla.
• Rasitusmurtumia saattaa tulla, paitsi urheilijoille, myös
kuntoilijoille.
• Tavallisimmat esiintymispaikat ovat sääriluun ala- ja
yläkolmannes, pohjeluun alaosan murtuma nilkan kohdalla,
II ja III jalkapöydän luun kaulan murtumat, reisiluun varren
ja kaulan rasitusmurtumat sekö lantion häpyluun kaaressa,
eräissä jalkaterän luissa ja selkärangan nikamakaaressa
esiintyvät väsymismurtumat.
• Riittävän pitkä lepo on ainoa rasitusmurtuman hoito.
LIIKUNTAVAMMOJEN
ENNALTAEHKÄISY

Liikuntaolosuhteet ovat joskus sellaiset, että niihin ei kyetä
vaikuttamaan, vaan vammoja voi syntyä.

Kylmä ilma, liukkaus, sade, lumi, jää ja pimeys voivat olla
osallisina urheiluvamman syntyessä. Väsyneenä alttius
vammoihin lisääntyy.

Myös eri-ikäisten ja -kokoisten urheilijoiden asettaminen
vastakkain pelitilanteissa voi lisätä vammojen määrää.

Liikunta-alustan kimmoisuus, kovuus ja liukuominaisuudet
sekä eräät keinopinnoitteet aiheuttavat myös omia
tyyppivammojaan.

Urheilijan välineiden, jalkineiden ja varusteiden kunto ja
sopivuus eri olosuhteisiin on oltava testattu ja tunnettu.

Tekniikkalajeissa oikea suoritustekniikka on ehdoton
edellytys rasitusvammoilta välttymiselle ja äkillisten
loukkaantumisten minimoimiselle.

Väsyneen urheilijan koordinaatiokyky on heikentynyt, ja siten
myös vammariski on suurentunut.

Joissakin lajeissa riittävä peruskunto ja peruskestävyys ovat
edellytyksiä vammoilta välttymiselle.

Yksipuolista harjoittelua tulee välttää, ettei kuormituksen
kasaantuminen aiheuta rasitusvammoja.

Lihashuolto on tärkeä osa vammojen ennaltaehkäisyä.

Venytykset, venyttelyt ja lämmittelyt kuuluvat myös jokaisen
kuntoilijan säännöllisen liikuntaohjelmaan.

Myös säännöllinen hieronta on osa lihashuoltoa.

Kova urheileminen sairaana ja toipilaana on ehdottomasti
kielletty.

Siihen liittyy normaalia suurempi liikuntavammojen riski, ja
tulehdussairauksissa seuraukset saattavat olla vieläkin
vakavampia.
KIITOS