Lue numero 7/2016 näköislehtenä tästä. - Kemia
7/2016 KEMIA Kemi SILKKIHUIVI paljasti murhaajan SUOMI mukana Nobelhuumassa GEENIHOITOJEN vallankumous ÄÄNIKEMIALLA mikrobien kimppuun www.laboline.fi • info@laboline.fi • (09) 877 0080 waters.com What happens in laboratories becomes part of our lives. The development of new, ground-breaking medicines that make us healthier. Quality control for the food we eat, the beverages we drink and the water we depend on. Solutions for the safety of plastics, polymers and synthetics that become the clothes we wear, the toys our children play with. Early detection and treatment of diseases. Higher standards for a cleaner environment. It all begins with the analytical technologies from Waters—and the science of what’s possible. To discover what’s possible in your world, visit waters.com. Waters Finland Kutomotie 16 00380 Helsinki (09) 5659 6288 finland@waters.com Pharmaceutical | Health Sciences | Food | Environmental | Chemical Materials ©2016 Waters Corporation. Waters and The Science of What’s Possible are registered trademarks of Waters Corporation. Huippulaatua PIENEKSI SEULOTULLA toimitusajalla Teo-Palilta löydät tarvittavat laitteet kaikkeen analyysiseulontaan. Haver & Boeckerin korkealuokkaisilla, Saksassa valmistetuilla seuloilla erottelet aina 20 µm kokoisiin rakeisiin saakka, ja seulakoneilla käsittelet mallista riippuen jopa 15 raekokoa samalla kertaa. Tarkkuus on taattu myös tulevaisuudessa, sillä yritys tarjoaa kaikille seuloille akkreditoitua kalibrointipalvelua. Valikoimistamme löydät myös Haver & Boeckerin tehokkaat ja monipuoliset näytteenjakajat. Lue lisää osoitteessa www.teopal.fi Asiakaspalvelu: (09) 8190 560 asiakaspalvelu@teopal.fi www.teopal.fi Tarkimmat työkalut tulevaisuuden tekijöille. SISÄLLYS 22 KEMIA SILLOIN ENNEN 22NÄKÖKULMA Yhdeksänpäinen kemikaalikäärme Anja Nystén 24UUTISIA Pahantekijä, varo tätä miestä. ViiltäjäJackin paljastanut Jari Louhelainen haluaa seuraavaksi selvittää kalifornialaisen sarjamurhaajan ”Zodiacin” henkilöllisyyden. (s. 6) 6 Mies, joka tunnisti Viiltäjä-Jackin Sisko Loikkanen 36TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU 40 SUOMALAISET NAISET JA KEMIA Aino Nevalainen Sisäilman esitaistelija Sisko Loikkanen 42 Pahat pöpöt kuriin äänikemian voimin Johannes Pernaa Kalevi Rantanen 46 Geeniterapia mullistaa monen taudin hoidon 12 TÄTÄ MIELTÄ Digitaalinen oppiminen yhdessä vauhtiin Aino Nevalaisen albumi Sisko Louhelainen 30 VIHREÄT SIVUT Antti Kivimäki 49 Levämyrkkyjen analysointi haastaa tutkijat Marja Saarikko 50 Huoltovarmuus huolettaa Masterasta tuli yksinäinen susi ”Terveellisyyden pitää olla erottamaton osa talojen suunnittelua ja rakentamista. Olisiko tässä vastuiden tarkistamisen paikka?”, kysyy emeritaprofessori Aino Nevalainen. (s. 40) 57ULKOMAILTA 58KEEMIKKO Pakinoitsijan kalansaalis 59HENKILÖUUTISIA 63 TULEVIA TAPAHTUMIA Juha Granath 64SEURASIVUT 54 Leipurin kemiaa Heurekassa Muhkeat mukikakut saavat veden kielelle Juha Jalonen 66 TIETEEN KAUPUNGIT Palatsien Pietari Sisko Loikkanen Jari Koponen Vuoden 2016 nobelistit kehittelevät molekyylikoneita ja topologisia tasomaailmoja. Tieto palkinnosta tavoitti Michael Kosterlitzin espoolaisessa kauppakeskuksessa. (s. 14) 14 ”Satunnaisesta topologista” tuli nobelisti Jari Koponen 20AJANKOHTAISTA Äänekosken jättiläinen tähtää suljettuun kiertoon 4 Elias/Studio Ihana Perustutkimus pääsi parrasvaloihin Harriet Öster KEMIA 7/2016 Hetki ennen suklaisen kuppikakun valmistumista. Kemia maistuu ihan parhaalta, todistivat Heurekan nuoret tiedeleiriläiset. (s. 54) KEMIA PÄÄKIRJOITUS 15. marraskuuta 2016 Kemi Toimitus • Redaktion • Office Pohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 0400 578 901 toimitus@kemia-lehti.fi www.kemia-lehti.fi www.facebook.com/kemialehti Päätoimittaja • Chefredaktör • Editor-in-Chief DI Leena Laitinen 040 577 8850 leena.laitinen@kemia-lehti.fi Toimituspäällikkö • Redaktionschef • Managing Editor Päivi Ikonen 0400 139 948 paivi.ikonen@kemia-lehti.fi Taitto • Layout K-Systems Contacts Oy Päivi Kaikkonen 040 733 3485 taitto@kemia-lehti.fi Sihteeri • Sekreterare • Secretary Irja Hagelberg 0400 578 901 irja.hagelberg@kempulssi.fi Vakituinen avustaja ja toimistotyöntekijä • Permanent medarbetare • Contributing Editor Sanna Alajoki 040 827 9727 sanna.alajoki@kemia-lehti.fi Ilmoitukset • Annonser • Advertisements ilmoitukset@kemia-lehti.fi Myynti • Försäljning • Sales Jaana Koivisto 040 770 3043 jaana.koivisto@kemia-lehti.fi Irene Sillanpää 040 827 9778 irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi Tilaukset • Prenumerationer • Subscriptions puh. 03 4246 5370 tilaukset@kemia-lehti.fi Tilaushinnat Kotimaassa 105 euroa (kestotilaus 95 euroa), muut maat 145 euroa Kouluille 49 euroa, www.aikakaus.fi Prenumerationspris i Finland 105 euro, övriga länder 145 euro Subscription price (out of Finland) EUR 145 Irtonumero/Lösnummer/Single copy EUR 16 Osoitteenmuutokset Kemian Seurojen toimisto puh. 010 425 6302, faksi 010 425 6309 toimisto@kemianseura.fi Kustantaja • Utgivare • Publisher Kempulssi Oy Toimitusjohtaja • Verkst. direktör • Managing Director Leena Laitinen Pohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 040 577 8850 leena.laitinen@kemia-lehti.fi Toimitusneuvosto • Redaktionsråd • Editorial Board Viestintäjohtaja Susanna Aaltonen, Kemianteollisuus ry Laboratoriopäällikkö Susanna Eerola, Roal Oy Toimitusjohtaja Saara Hassinen, SalWe Oy Professori Matti Hotokka, Åbo Akademi Toimituspäällikkö Päivi Ikonen, Kemia-Kemi Toiminnanjohtaja Heleena Karrus, Kemian Seurat Päätoimittaja Leena Laitinen, Kemia-Kemi Toimittaja Sisko Loikkanen, Yleisradio Professori Jan Lundell, Jyväskylän yliopisto Professori Markku Räsänen, Helsingin yliopisto Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Keskipainos 5 000, erikoisnumeroilla 300–3000 kpl:n lisäjakelu. Forssa Print, Forssa 2016 ISO 9002 Kohunobelisti söi sushia OTSIKKOKOULUTUS jätti vastahankaisen olon. Somegurun näkökulmasta mediamaailma on armoton – kerää klikkauksia tai kuole. Otsikko ratkaisee, avaako satunnainen surffailija uutisen ja saavatko mainostajat vastinetta rahoilleen. Pysäytä, varoita, lietso pelkoa, vihjaa että toimit väärin, kouluttaja neuvoi. Selvää on, että otsikointi on jutunteossa avainasemassa. Hyvä otsikko herättää uteliaisuuden ja houkuttelee lukemaan sisällön. Lukijoitta jäävä juttu on hukkaan heitettyä vaivannäköä. Ongelmia syntyy, kun myyvyys nostetaan ylivertaiseksi kriteeriksi. Silloin vaarana on, että otsikolla vedätetään lukijaa. Huvittava esimerkki on tamperelaislehden otsikko Festari ei pärjää vain pelkillä makkaraperunoilla – Nyt myydään eniten tätä! Mitä siis? Makkaraperunoita. Toistaiseksi klikkien kalastelu on taloudellisesti kannattavaa, mutta kun yleisö kyllästyy, se äänestää etusormellaan ja ryhtyy vastatoimiin. Facebookissa toimii jo kohuotsikoille Kun yleisö kyllästyy, se ilkkuva Klikinsäästäjä-ryhmä, joka paläänestää etusormellaan. jastaa, mitä näennäisuutisia otsikoiden takaa löytyy. Yllättävä mauste maustaa lihapadan -jutun yllättäväksi mausteeksi osoittautuu curry. Markku Joutsen Vol. 43 Coden: KMKMAA ISSN 0355-1628 KÄVIN TUTUSTUMASSA viihdejulkaisuja tuottavaan mediataloon, jossa avotilan seinää peittivät näyttötaulut. Niistä työntekijät ja johto seurasivat reaaliajassa, mitkä otsikot keräsivät eniten klikkauksia ja paljonko matkaa oli tavoitteeseen. Kiehtovaa, ja hieman pelottavaa. Tiedeuutisointikaan ei selviä puhtain paperein. Hyvä tiedeuutinen voi mainiosti olla viihdyttävä, mutta hakoteillä ollaan, jos sisällöstä ei löydy raflaavalle otsikolle katetta. Miesflunssa on sittenkin totta, uutisoi usea suomalaismedia. Alkuperäislähteestä käy ilmi, etteivät Johns Hopkinsin yliopiston biokemistit tutkineet miehiä, naisia tai flunssaa. He seurasivat, mitä tapahtuu influenssavirusten infektoimille limakalvoille, kun soluviljelmään lisätään naishormoni estrogeenin kaltaisia yhdisteitä. Naisten miehiä paremmasta flunssankestävyydestä tutkimus ei kerro mitään, kirjoittaa Tiede-lehden päätoimittaja Jukka Ruukki teoksessa Maito tappaa ja muita outoja tiedeuutisia (Vastapaino 2016). ON ETUOIKEUS toimittaa lehteä, jonka ei tarvitse taistella olemassaolostaan klikkausjournalismin asein. Voimme luottaa siihen, että lukijamme kaipaavat pintaa syvemmälle menevää tietoa ammattitaidolla tuotettuna. Siksi jätimme tässäkin numerossa käyttämättä avausjuttujen myyvemmät otsikot: Kauhua öisellä kadulla – verinen rätti paljasti kuvottavan murhan. Ei heikkohermoisille! Olitko sinä paikalla? Kohunobelisti söi sushia naapurissasi! Katso kuvat! 7/2016 KEMIA 5 6 KEMIA 7/2016 Jari Louhelaisen albumi Mies, joka tunnisti Viiltäjä-Jackin Dna-tutkija Jari Louhelaisesta tuli hetkeksi kansainvälinen superjulkkis, kun hän onnistui selvittämään surullisenkuulun Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden. Kohun laannuttua miehen mielessä on jo uusi sarjamurhamysteeri. Sisko Loikkanen Lontoon East Endissä liikkui 1880-luvun lopulla raaka sarjamurhaaja, joka tappoi irtolaisia ja prostituoituja. Surmaaja ei tyytynyt pelkästään ottamaan naisia hengiltä vaan myös viilteli ja silpoi heidän ruumiinsa äärimmäisen julmalla tavalla. Kauhua herättänyttä murhamiestä ei koskaan saatu kiinni. Sen sijaan tarina Viiltäjä-Jackiksi kutsutusta tappajasta alkoi elää omaa elämäänsä ja levisi kauas saarivaltion ulkopuolellekin. Murhamysteerin ympärille kasvoi vuosien myötä kokonainen harrastajien ja amatöörisalapoliisien heimo, joka on kiinnostunut kaikesta aiheeseen liittyvästä. Yksi innokkaimmista 2000-luvun Viiltäjä-harrastajista, brittiläinen liikemies ja sarjayrittäjä Russell Edwards tuntee hyvin myös surmaajan uhrit ja heidän historiansa. Eräs heistä oli nimeltään Catherine Eddowes. Kun huutokauppamyyntiin yllättäen ilmestyi silkkinen hartiahuivi, jonka kerrottiin aikoinaan löytyneen tapetun Eddowesin ruumiin vierestä, bisnesmies kiiruhti hankkimaan huivin omiin kokoelmiinsa. Edwards säilytti aarretta huolella omissa kätköissään. Sinne silkkišaali olisi saattanut jäädäkin, ellei peliin olisi puuttunut australialainen filmiryhmä, joka teki dokumenttia Lontoon vanhoista viiltomurhista. Tutkija työkaluineen. Jari Louhelainen on työskennellyt Liverpoolin John Moores -yliopistossa vuodesta 2006. Jari Louhelainen • Syntynyt Helsingissä vuonna 1962. • FM Helsingin yliopisto (biokemia) 1988, FT Karoliininen instituutti (molekyylibiologia) 2000. • Työpaikkoja Helsingin yliopisto 1986–1994, Karoliininen instituutti 1994–2000, Cancer Research UK 2000–2005, Oxfordin yliopisto 2005–2006, Liverpoolin John Moores -yliopisto 2006–. • Noin 30 tieteellistä julkaisua. • Naimisissa, kaksi lasta. Asuu Bingleyssä Länsi-Yorkshiressa. • Harrastaa valokuvausta ja kasvitiedettä. Ohjelmantekijöillä oli teoria. Sen mukaan salaperäinen tappaja saattoi olla psykopaattinen väkivaltarikollinen, joka sittemmin oli päätynyt Australiaan ja teloitettu siellä. Ryh- ”Jos joku sellaiseen analyysiin pystyy, niin eräs Jari Liverpoolista.” mään kuului myös entinen rikostutkija, jolla oli hallussaan tuomitun jäännöksistä myöhemmin eristettyä dna:ta. Australialaiset ottivat yhteyttä Edwardsiin ja ehdottivat, että šaalista yritettäisiin etsiä Viiltäjä-Jackin geneettinen jälki. Sitä voitaisiin verra- ta teloitetun psykopaatin dna:han. Edwards suostui ideaan. Seuraavaksi ryhmä kääntyi Perthissä toimivan rikostekniikkayrityksen Legal Pathwaysin puoleen. Sen toimitusjohtaja Clint Hampson sai vastattavakseen kysymyksen, kuka voisi tehdä erittäin vaativan dna-tutkimuksen. ”Clint sattuu olemaan entinen väitöskirjaopiskelijani”, kertoo tutkija Jari Louhelainen. ”Hän oli vastannut, että jos joku sellaiseen analyysiin pystyy, niin eräs Jari Liverpoolista.” Ainutlaatuinen haaste Helsingin yliopistossa biokemistiksi opiskellut ja Karoliinisessa instituutissa väitellyt Jari Louhelainen on asunut koko 2000-luvun Britanniassa, jossa hän on työskennellyt muun muassa Oxfordin yliopistossa. Tätä nykyä Louhelaisen kotipesänä on Liverpoolin John Moores -yliopisto, jossa hänen erikoisalaansa on lääketieteellisen genetiikan ohella juuri rikostekninen eli forensinen tiede, tarkemmin oikeusgenetiikka. Poliisin avustaminen rikostutkimuksissa on hänelle jokapäiväistä. Mutta kun australialaiset keväällä 2011 tupsahtivat tapaamaan Louhelaista, tämä oli hyvin epäileväinen. Viiltäjä-Jack oli suomalaiselle pelkkä nimi historian hämäristä, eikä hän ollut koskaan kuullutkaan murhiin liittyvästä hartiahuivista. Jatkuu sivulla 9 7/2016 KEMIA 7 ”Rutiinit ovat tylsiä” Viiltäjä-Jackin löytäneellä Jari Louhelaisella on kädet täynnä työtä brittiläisten rikosten ratkaisemisessa. Hän on kysytty asiantuntija, joka saa jatkuvasti enemmän tutkimuspyyntöjä. Siihen on syynsä. Britanniassa toimi aikaisemmin valtakunnallinen forensiikkatieteen keskus, jonka laboratoriossa rikostutkimuksiin liittyvät analyysit tehtiin. Sinne oli keskittynyt huomattava määrä alan osaamista ja kokemusta. ”Sitten joku parlamentissa keksi, että keskus maksoi liian paljon. Niinpä se lopetettiin, ja työt siirrettiin yksityisten laboratorioiden tehtäväksi”, Jari Louhelainen kertoo. Keskuksen alasajon myötä forensinen osaaminen hajosi ja hävisi maailmalle. ”Akateemiset tutkijat pitävät keskuksen sulkemista karmeana erehdyksenä. Kuviteltiin, että siitä syntyy säästöjä, mutta saatiin vain ongelmia. Nyt mietitäänkin jo, pitäisikö laboratorio perustaa uudelleen.” Sitä odotellessa yliopistojen laboratorioissa riittää tehtävää. Louhelainen ryhmineen paneutuu muun muassa cold case -tapauksiin eli rikoksiin, joita ei ole saatu ratkaistua ja joihin on aikoinaan käytetty nyt jo vanhentuneita analyysimenetelmiä. Luurankojen arvoitus Tuoreissa rikoksissa tutkijoilla on käytettävissään pitkäketjuista dna:ta, joka on vielä täysin tai ainakin lähes ehjää. Vanhetessaan dna hajoaa, minkä takia vanhoista näytteistä tutkitaan lähinnä mitokondriaalista dna:ta. Parhaillaan Louhelainen on mukana historiallisessa tutkimuksessa, jota tehdään Cheshiren alueella. Muinaisesta hautapaikasta on kaivettu esiin luurankoja ja erilaista esineistöä. Ne ovat kiistämättä vanhoja, mutta nyt yritetään tieteen keinoin selvittää, kuinka vanhoja. ”Luurangoissa on rinnassa nuolenkärkiä. Vielä ei tiedetä, onko uhrit murhattu vai ovatko he kuolleet taistelussa tai sodassa.” Tutkijat pyrkivät mitokondriaalisen dna:n avulla saamaan selville senkin, mistä alueelle haudatut ihmiset tulivat ja keitä he alun perin olivat. Se ei ole yksinkertaista. ”Elektronimikroskopia on paljastanut, että luunäytteissä on suuria eroja. Joissakin on runsaasti mikroskooppisia reikiä, joista bakteerit ja sienet ovat päässeet luun sisään. Siellä bakteerien sisältämät entsyymit hajottavat dna:ta”, Louhelainen kuvailee. Ensin on siksi valittava joukosta kaikkein hyväkuntoisimmat luut. ”Pääkallossa on tiettyjä kohtia, joista voi saada edustavan dna-näytteen, samoin terveinä pysyneiden hampaiden juurista.” Haasteena on näytteiden varjeleminen niin, että ne säilyvät puhtaina. Kun maa-aines, savi, lannoitteet ja oljet joutuvat kontaktiin toistensa kanssa, ne synnyttävät happoja, jotka Henrik VIII:n lippulaiva Mary Rose oli uljas ilmestys. Merestä nostettu hylky tarjoaa tutkijoille paljon purtavaa. 8 KEMIA 7/2016 kulkeutuvat luuhun. Kun luuta porataan, hapot tahtovat tarttua mukaan ja saastuttaa dna:n. Palapelin kokoamista Tähän mennessä Cheshiren luista löydetyt dna-pätkät ovat korkeintaan 150 nukleotidin mittaisia, tyypillisesti paljon lyhyempiä. Louhelaisen mukaan tutkijat kokoavat ikään kuin palapeliä yrittäessään rakentaa pätkistä pidempiä ketjuja. Tutkimuksen kannalta tärkeitä ovat varsinkin kaksi mitokondrion vaihtelevaa dna-aluetta, joissa ihmisten väliset erot näkyvät selvästi. Niistä alueista emäsjärjestys koetetaan määrittää mahdollisimman tarkasti. ”Sitten vertaamme emäsjärjestystä mitokondriaaliseen äitiin eli niin kutsuttuun Cambridgen referenssisekvenssiin. Lisäksi järjestystä on verrattava laboratorion henkilökuntaan sen varmistamiseksi, ettei näytteeseen tule kontaminaatiota kenestäkään ulkopuolisesta.” Ihmisen dna:sta 99,5 prosenttia on yhteistä meille kaikille. Vaihtelu on siis hyvin vähäistä, ja erityisen vähäistä kokonaisvaihtelu on mitokondrioissa, jotka ovat kooltaan pikkuruisia. Geenejäkin on ihmisen mitokondrioiden dna:ssa vain 37, kun taas genomisessa dna:ssa niitä on yli 20 000. ”Mitokondrion dna:ssa kyse on ainoastaan yhden nukleotidin vaihtelusta. Tällöin puhutaan SNP:stä eli yhden nukleotifin polymorfismista.” Genomisesta dna:sta selviää esimerkiksi ihon ja hiusten väri, joissa myös on yhden nukleotidin vaihtelua. Keskiaikaisista näytteistä ei genomista dna:ta kuitenkaan kyetä tutkimaan. ole peräisin ihmisistä. Yksi sellainen on koiran hammas. ”Se on kotoisin kuningas Henrik VIII:n sotalaivasta Mary Rosesta, joka upposi 1500-luvulla”, Louhelainen kertoo. Syvyyksistä ylös nostettu laiva on tätä nykyä museoituna esillä Portsmouthissa, jossa se vetää runsaasti kiinnostuneita kävijöitä. ”Meidän tehtävämme on varmistaa, että kyseessä todella on koiran eikä muun eläimen hammas. Lisäksi selvitämme, onko kyseessä juuri se koirarotu, joka on kuvattu laivamuseon matkamuistomyymälän kauppaamaan mukiin.” merkkilajeja löydetty. Tarkoituksena on kyetä osoittamaan muutaman merkkilajin avulla, mikä näyte on satamasta, mikä järvestä ja mistä järvestä, mikä hanasta ja mikä pullosta. Rajojen etsintää Tutkimuksissaan Louhelainen käyttää monipuolista teknologiaa ja välineistöä ja kokeilee mielellään laitteiden kykyjä ja rajoja. NMR-spektroskopian ja massaspektrometrian avulla esimerkiksi varmistetaan, onko materiaali luonnosta. ”DSC-kalorimetrialla ja röntgensädefluoresenssilla XRF:lla teemme Keuhkojen veden profilointi voi kertoa, onko uhri hukutettu kylpyammeessa ja siirretty vasta sitten järveen. Liverpoolin näytekaapissa Jari Louhelaista odottaa joukko muitakin kiinnostavia näytteitä, joista kaikki eivät Tuleviin hankkeisiin kuuluu myös tätä aikaa elävien eläinten, kuten Britannian nykyisen oravakannan tutkiminen. ”Siinä meidän on tarkoitus käyttää aivan uudenlaista näytteenottomenetelmää”, Louhelainen avaa. Mikroskoopin alle ovat joutuneet myös eksoottisemmat nisäkkäät. Suomalaistutkija on kartoittanut Afrikan elefanttien sukupuolijakaumaa niiden jätösten perusteella. ”Norsujen sukupuolen voi saada selville eläinten lannasta. Ulosteen dna:n tutkimisessa on omat haasteensa, koska jätökset sisältävät paljon ruohoa.” Kiinnostava rikostekninen tutkimusalue on veden profilointi. ”Selvitämme, voimmeko tutkia hukkuneiden keuhkojen vedestä bakteerifaunaa ja syanobakteereita ja löytää siten indikaattoreita tietyntyyppiselle vedelle. Näin saisimme selville esimerkiksi sen, onko uhri hukutettu kylpyammeessa ja siirretty sitten vesistöön.” Hanke on edennyt niin, että satoja näytteitä on jo tutkittu ja joitakin tutkimuksia kollageenista. Käytämme myös pyyhkäisyelektronimikroskooppia, jonka kyljessä saamme alkuaineanalyysinkin.” Louhelainen hyödyntää myös spektrofotometrisiä menetelmiä. ”Erään cateringyrityksen asiakas oli kerran valittanut tuotteiden punaisesta väristä. Yritys halusi tietää, olivatko tuotteet kontaminoituneet verellä”, hän antaa esimerkin tilaustutkimuksesta. Asia selvisi viidessä minuutissa. ”Otin pipetillä näytteen, laitoin sen kyvettiin ja katsoin spektrofotometrillä, löytyisikö näytteestä niin sanottu soret-piikki, joka kertoo hemoglobiinista. Sellainen löytyi, eli verta se tosiaan oli.” Tärkeintä tutkijan mielestä on, ettei pysähdy paikoilleen. Tutkimuksia on menossa monta rinnakkain ja useita julkaisuja kirjoitusvaiheessa. ”Pitää etsiä uusia haasteita. Rutiinit ovat tylsiä. Tämän työn suola on kaikki uusi.” ”Enkä tiennyt sitäkään, keitä nämä ihmiset oikein olivat. Ryhmässä oli kyllä mies, joka väitti olleensa poliisin palveluksessa, mutta hänkin näytti hieman oudolta tyypiltä”, Louhelainen muistelee. Kun Robin Napper todella osoit- tautui entiseksi rikosetsiväksi, tutkija uskalsi luottaa siihen, että filmiryhmä ja Russell Edwards olivat liikkeellä vilpittömässä mielessä ja uskoivat silkkisen šaalin olevan aito rikospaikkalöytö, kuten perimätieto kertoi. Tiedemiestä šaalin alkuperä silti askarrutti. Maailmankuulu murhasarja saa helposti liikkeelle rikoksiin liittyvän esineistön väärentäjät. Joku olisi saattanut keksiä tarinan, että lontoolaispoliisin suvussa muistona kulke- Koiria ja elefantteja Sisko Loikkanen 7/2016 KEMIA 9 Sisko Loikkanen Jari Louhelainen vieraili syyskuussa Suomessa kertomassa tutkimuksistaan. Viiltäjä-Jackin jäljityksessä kehitettyjä analyysimenetelmiä voisi hänen mukaansa käyttää myös muiden mysteerimurhien selvittämisessä. nut huivi oli löydetty surmapaikalta. Louhelainen halusi siksi ensin tehdä alustavan analyysin tekstiilistä. ”Kankaan tahrat olivat juuri sellaisia kuin niitä oli kuvailtu. Väärennöksissä käytetään usein hevosen verta, jota en kuitenkaan tahroista löytänyt. Huivissa oli painaumia, jotka tulkitsin sisäelinten jättämiksi, mikä myös sopi hyvin kuvaan.” Viiltäjä-Jackin surmatöiden yksi tunnusmerkki oli, että tämä irrotti uhreiltaan ainakin kohdun, tavallisesti muitakin sisäelimiä. joku toinen ottaa homman hoitaakseen. Oli se tietysti tutkijalle myös jännittävä seikkailu: saisiko šaalista mitään irti.” Puolalainen parturi Tutkimustyön erityispiirre oli, että Russell Edwards halusi pitää hankkeen visusti salassa. Taustalla vaikutti Viiltäjä-Jackin ympärille kasvanut viihdeteollisuus, joka soisi murhaajan oikean nimen jäävän pimentoon ikuisiksi ajoiksi. ”Suurin yllätys oli, että pystyimme tutkimaan yli satavuotiaiden solujen genomista dna:ta.” Kyseessä voisi kuin voisikin olla šaali, johon oli ehkä jäänyt jälkiä sekä Viiltäjä-Jackin uhrista että murhaajasta itsestään. Filmiryhmällä ei ollut aikaa jäädä odottamaan tarkempia selvityksiä, mutta Edwards halusi suomalaistutkijan jatkavan työtä. Louhelainen päätti ottaa haasteen vastaan. ”Ajattelin, että jos minä kieltäydyn, 10 KEMIA 7/2016 Tämä takaisi, että filmatisoinneille, opastetuille kierroksille ja monenlaisille oheistuotteille riittäisi kysyntää myös jatkossa. Salaaminen osoittautui perustelluksi, sillä kesken kaiken tapahtui varotoimenpiteistä huolimatta kummallisia asioita. Louhelaisen tietokone hakkeroitiin oudosti, ja sekä hänen että Edwardsin puheluja kuunneltiin. ”Jossain vaiheessa kotiini vievä, viiden metrin korkeudessa kulkeva puhelinkaapeli katkaistiin pihdeillä. Asentaja sanoi, ettei ollut koskaan nähnyt vastaavaa.” Kun tutkimus eteni, sen suunta hieman muuttui. Russell Edwards ei uskonut australialaisarvailuihin Viiltäjä-Jackin henkilöllisyydestä, kuten ei moni muukaan. 1800-luvun rikostutkijoilla oli ollut useita epäiltyjä, mutta yhdenkään osuutta asiaan ei kyetty osoittamaan. Asiaan perusteellisesti paneutunut Edwards oli päätellyt, että viiltomurhat oli tehnyt East Endissä asunut puolalainen parturi nimeltään Aaron Kosminski. Ajan tekniset todisteet ja keinot eivät vain olleet riittäneet Kosminskin naulaamiseen. Samaa mieltä oli Edwardsin kontaktihenkilö Suur-Lontoon poliisin päämajassa Scotland Yardissa. ”Minulle asian vahvisti myöhemmin jopa Suomen poliisimuseon johtaja Aimo Aitasalo, joka myös oli saanut tiedon Scotland Yardilta”, Louhelainen kertoo. Nyt kankaasta etsittiin siis Catherine Eddowesin dna:n lisäksi jälkiä Aaron Kosminskista. Ne eivät löytyneet helposti. Louhelainen käytti työhön kaikkiaan kolme ja puoli vuotta. ”Aikaa meni erityisesti tutkimusmenetelmien kehittämiseen. Varsinkin alussa piti kokeilla monenlaista. Sekin tietysti vaikutti, että tein kaiken päivätyöni ohessa.” Satavuotiaat solut Aivan aluksi piti keksiä, kuinka kankaasta ylipäätään voitaisiin onkia talteen sen kätkemät geneettiset todisteet. Sitä varten Louhelainen suunnitteli kajoamattoman menetelmän, joka ei vaurioittaisi haurasta huivia. Ensin tutkija avustajineen poisti tekstiilinpalasta pintakontaminaation. Kun pinta oli puhdas, kankaan tahroista imettiin näytteet pienellä pipetillä, joka hetkellisesti kytkettiin vakuumiin. Näin mahdolliset solut ja dna-pätkät saatiin esiin silkin sisuksista. Vuosien urakka kannatti. Kankaasta saatiin eristettyä naisen mitokondriaalista dna:ta. Lisäksi šaalista löytyi epiteelisoluja, jotka saattoivat olla peräisin miehen siemensyöksystä. ”Löysimme tusinan verran soluja, joissa tuma oli vielä jäljellä. Suurin yllätys itsellemme oli, että pystyimme tutkimaan niiden genomista dna:ta.” Yleinen sääntö on, että genomista dna:ta kannattaa tutkia, jos näyte on alle kymmenen vuoden ikäinen. Vanhaan hartiahuiviin jääneet ihmissolut olivat pitkälti yli satavuotiaita. Dna eristettiin, eluoitiin ja monistettiin PCR-menetelmällä. ”Monistimme dna:sta vain kiinnostavat alueet. Sen jälkeen ne sekvensoitiin eli määritettiin niiden emäsjärjestys, jonka tuloksena saadaan sarja emäskirjaimia.” Miehen genomisen dna:n tutkimus paljasti, että tämän hiukset olivat olleet mustat ja silmät tummat. Tieto sopi ainoaan silminnäkijähavaintoon, jonka yksi murhapaikan ohittanut todistaja oli aikoinaan ehtinyt vilahdukselta tehdä Viiltäjä-Jackista. Tämä ei kuitenkaan riittänyt vielä mihinkään. Jotta tuloksia päästäisiin vertailemaan, oli etsittävä sekä Eddowesin suora jälkeläinen että Kosminskin elävä sukulainen. Uskomatonta kyllä, molemmat löy- tyivät, osin sattuman kaupalla. Catherine Eddowesin tyttärentyttären tyttärentyttärentytär, vuonna 1971 syntynyt Karen Miller antoi mielellään dna-näytteensä. Se täsmäsi hartiahuivista löytyneen mitokondriaalisen dna:n kanssa. Aaron Kosminskin sisaren Matildan jälkeläinen ei halua nimeään julkisuuteen, mutta hänkin luovutti dna:taan tutkijoiden käyttöön. Nämä vertasivat hänen näytettään huivista saatuun genomiseen dna:han. Se sopi siihen kuin nakutettu. Toisin kuin Russell Edwards tiedemies ei voi sanoa olevansa mistään täydellisen varma ennen sataprosenttista varmuutta. ”Mutta kaikki tähän mennessä esiin tulleet faktat tukevat sitä, että ViiltäjäJack oli Aaron Kosminski.” Myrskyn silmässä Projektin päätyttyä Russell Edwards kirjoitti hankkeesta kirjan. Kun Naming Jack the Ripper (suom. ViiltäjäJack – Kuinka paljastimme murhaajan) vuonna 2014 ilmestyi, se räjäytti Russell Edwardsin kirja Viiltäjä-Jacktutkimuksista räjäytti pankin. pankin ja teki tutkijankammionsa rauhaan tottuneesta tiedemiehestä yhtäkkiä julkisuuden henkilön. Siinä oli nieleskeltävää. Lehtien, radion ja televisioyhtiöiden toimittajat olivat joukolla suomalaisen kimpussa. ”Pahimpana aikana” haastatteluja saattoi olla peräjälkeen kymmeniä. Vielä enemmän kohua lietsoi sosi- aalinen media. Tutkija joutui sopeutumaan siihen, että häneltä pyydettiin nimikirjoituksia kuin poptähdeltä. Louhelaista vaivaa yhä asia, johon etenkin brittilehdet takertuivat. ”Ne kritisoivat sitä, että kirjassa mainittiin vain yksi mitokondriaalinen dna-markkeri, johon vielä sattui liittymään tietokoneohjelman virhe. Yritin toki vastailla, että dna:n profilointi perustuu aina suureen määrään markkereita, mutta kustantajan toive oli ollut esittää kirjassa vain yksi.” ”Harmitti kyllä. Olisi pitänyt tarkistaa teksti huolellisemmin. Mutta minähän en ollut kirjaa kirjoittanut saati ymmärtänyt, että se herättäisi maailmanlaajuisen kiinnostuksen.” Tilanne on sittemmin rauhoittunut, ja Louhelainen saa taas kulkea kadulla paparazzeja pelkäämättä. Viiltäjä-Jack on yhä tutkijan työlistalla, ja yhteistyö Edwardsin kanssa jatkuu. Louhelainen elättelee toiveita, että vuonna 1919 kuolleen Aaron Kosminskin ruumis saadaan vielä nostettua haudasta näytteenottoa varten. Nyt hän on kuitenkin kääntänyt katseensa kohti uutta sarjamurhamysteeriä, Zodiac-tapausta. Tuntematon tappaja otti 1960luvun lopun Kaliforniassa hengiltä ainakin viisi ihmistä. Amerikkalaislehdille lähettämissään kirjeissä murhaaja käytti itsestään nimeä Zodiac. Salaperäinen tappaja järjesti surmatyöt astronomisten merkkien mukaan, joten tapausta kutsutaan myös horoskooppimurhiksi. Myös Zodiacista on kirjoitettu kirjoja ja tehty elokuvia. Poliisi on listannut useita epäiltyjä, mutta syyllistä ei ole löytynyt. Louhelainen uskoo, että hänen kehittämiään analyysimenetelmiä voitaisiin hyödyntää myös Yhdysvalloissa, sillä jutun tutkinta on yhdessä poliisipiirissä yhä avoinna. Zodiac on todennäköisesti nuollut postimerkit, jotka hän on liimannut kirjeisiinsä. Näin merkkeihin on jäänyt hänen solujaan. ”Me kykenisimme ehkä eristämään ja analysoimaan ne yksitellen ja saamaan niistä esiin tarkan dna-profiilin.” Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri ja Ylen tiedetoimittaja. sisko.loikkanen@yle.fi 7/2016 KEMIA 11 TÄTÄ MIELTÄ Digitaalinen oppiminen yhdessä vauhtiin SÄHKÖISET oppimateriaalit tarjoavat uusia mahdollisuuksia kemian opetukseen. Tärkeä uudistus on ilmiöiden visualisointi. Animaatiot ja simulaatiot tekevät kemian dynaamisen luonteen näkyväksi kaikille oppilaille. Laadukkaat visualisoinnit edistävät oppimisen tasa-arvoa. Ne mahdollistavat ilmiöiden ymmärtämisen kaikentyyppisille oppijoille, eivät ainoastaan niille, jotka osaavat päässään visualisoida painettujen kirjojen staattiset kuvat. Sähköiset materiaalit ovat myös muokattavia ja aina ajankohtaisia. Kun kirjan tekijä tarkastelee aihetta yleisestä näkökulmasta, opettaja voi lisätä mukaan paikallisen vivahteen. Materiaalit ovat myös edullisempia kuin uutena ostetut vastaavat painotuotteet. Usean toimijan kirjat ovat muuttuneet oppimisympäristöiksi, jotka tuottavat oppijalle ja opettajalle tietoa edistymisestä. Oppimisen analytiikasta nähdään, kuka kaipaa lisätukea ja kuka lisähaasteita. Tärkeintä on sähköisten oppimateriaalien yhteisöllinen luonne. Oppilaat ja opettajat voivat kirjaan integroitujen sosiaalisten medioiden kautta keskustella keskenään omassa ryhmässä, koulussa ja jopa globaalissa mittakaavassa. Uudet innovaatiot alkavat yleistyä voimakkaasti vasta, kun niiden käyttöaste on ylittänyt 16 prosentin leimahduspisteen. Jos kasvu ei kiihdy, e-oppimateriaalien tulo kouluihin vie aikaa noin 40 vuotta. Se vaikuttaa pähkähullulta. 40 vuoden päästä mahdolliset lastenlapseni ovat teini-ikäisiä. Mistä hidas tahti oikein johtuu? Kemian opetuksen tutkimuksessa yleistymisen esteet on jaettu kolmeen kategoriaan. Ensimmäisen tason käyttöesteet liittyvät teknologiaan. Verkot ovat puutteelliset, eikä laitteita ole riittävästi. Toisen asteen esteitä ovat asenteet. Kolmannen tason syyt ovat pedagogisia. Ei tunneta teknologian mahdollisuuksia tai ei osata käyttää sitä sujuvasti. MAHDOLLISUUKSIA siis on, HAASTEISTA ensimmäinen on akuutti. Toinen ja kolmas hoituvat ajan ja koulutuksen myötä. Asennemuutos negatiivisesta positiiviseen kestää reaktio-olosuhteista riippuen muutamista kuukausista vuosiin. Kun opettaja tai oppija vaihtaa jopa kymmenien vuosien paperikirjatyöskentelyn jälkeen sähköiseen maailmaan, vieras ympäristö vie ensin enemmän energiaa ja voi jopa ahdistaa. Kun uutta työkalua oppii käyttämään, alkaa ymmärtää sähköisen materiaalin etuja, ja asenteet vaihtuvat myönteisiksi. Muutostyössä on muistettava antaa jokaisen ottaa uusia työkaluja vastaan sitä tahtia kuin kokee itselle sopivaksi. Pakottaminen ja syyllistäminen eivät johda mihinkään. mutta sähköiset oppimateriaalit eivät ole vielä yleistyneet Suomessa. Vuonna 2015 myydyistä oppimateriaaleista vain 5,1 prosenttia oli sähköisiä. Viisi viime vuotta myynti on kasvanut 0,26 prosenttia vuodessa. Ilmari Fabri tius Johannes Pernaa työskentelee e-Oppi Oy:n kustannusjohtajana. Hän on väitellyt kemian tohtoriksi Helsingin yliopistosta tutkimusaiheenaan sähköisten kemian oppimisympäristöjen kehittäminen. 12 KEMIA 7/2016 KOLMANNESTA kohdasta ei kannata kantaa huolta. Suomalaiset opettajat ovat korkeasti koulutettuja, ja heidän osaamisensa on kaikilla mittareilla mitattuna kansainvälistä huippua. Tämä on johtanut yhteen maailman menestyneimmistä koulujärjestelmistä jo ennen älykännyköiden aikakautta. Asia ei siis kaadu pedagogisiin taitoihin. Oppimisen digitaalistuminen on ensisijaisesti teknologiaa koskeva resurssikysymys. Ehdotan koulujen, kotien, yhdistysten, yritysten ja valtion yhteistyötä. Pannaan teknologia yhdessä kuntoon niin, että opettajat voivat rakentaa kaikille lapsille ja nuorille parhaat mahdolliset edellytykset oppia ja tuottaa suuria ajatuksia. Johannes Pernaa johannes.pernaa@e-oppi.fi chembiofinland.fi Kemian ja Bioalan merkittävin sidos 29.–30.3.2017 MESSUKESKUS HELSINKI Huipputapahtuma, jossa kemian ja bioalan ammattilaiset kohtaavat a! . ss rilta o i to ä. t iss ono t B k ne t j tu ältä eman se s h u v i t Tu ä ja a C kem ! n a n tu iss ais net uk iinise ijät! k ! l Sm kl äv ju on iO ihin t i k s n o y uu n u p k s o n a ap es a ak ili ry nais at al lm enn bi tu m t e i j o o t s i m tu oh si ist ok o n u n ijäk m aarik a tav se ja t e i k e v v u ä i n k e n k l i l s la m aja Pä y k lä! ke ee aa a se sett an röid neil su laitt r i s i m e n Me idSa vass eillea Ke kist käy aa dro t e n Lu ytt a R ää L i An Nä sis ta ”Satunnaisesta topologista” tuli nobelisti Perustutkimus pääsi parrasvaloihin Jari Koponen Vuoden 2016 kemian ja fysiikan Nobelin palkinnot myönnettiin molekyyli- ja atomitason rakenteisiin ja ilmiöihin liittyvistä töistä. Suomalaiset professorikollegat kiittävät valintoja ja tähdentävät perustutkimuksen merkitystä uuden löytämisessä. Michael Kosterlitz on Nobelin palkinnostaan iloisen hämmentynyt. ”Eihän tällaiseen osaa mitenkään varautua.” 14 KEMIA 7/2016 Jari Koponen Tieto fysiikan Nobelista tuli Michael Kosterlitzin kännykkään erikoisessa paikassa, espoolaisen kauppakeskuksen parkkihallissa. Yhdysvaltalaisen Brownin yliopiston skottisyntyinen tutkija oli matkalla ruokatunnille suomalaisen kollegansa, Aalto-yliopiston professorin Tapio Ala-Nissilän kanssa. Sushilounas syötiin, mutta sen jälkeen puhelin on soinut herkeämättä ja tuore nobelisti joutunut sellaiseen mediapyöritykseen, että heikompaa jo hirvittäisi. Niin itse asiassa hirvittää Kosterlitziakin. Tiedemiehen tuskastunut luonnehdinta jaloissa pyörivistä toimittajista ja heidän human interest -uteluistaan kantautuu vahingossa korviini sovittua tapaamista odotellessa. Aallon neuvotteluhuoneen hämärässä tutkija kuitenkin rentoutuu ja kohta suorastaan innostuu, kun haastattelu keskittyykin hänen työhönsä eikä nuoruuteensa tunnettuna vuorikiipeilijänä. Seuraavat kolme varttia hän kertoo tutkimuksistaan seikkaperäisesti. Alkajaisiksi pitää silti kysyä, mikä on vetänyt oman tieteenalansa huipun juuri Suomeen. ”Tapio Ala-Nissilä”, Kosterlitz hymyilee. ”Tutustuin häneen, kun hän oli jatko-opiskelijana Brownissa vuodet 1988–1991. Olemme siitä lähtien pitäneet yhteyttä.” Tällä kertaa Kosterlitz viettää Aalto-yliopistossa pari kuukautta vierailevana tutkijana. Takana on monta visiittiä Suomeen, myös Helsingin yliopistoon, jossa Ala-Nissilä aiem- Washingtonin yliopiston emeritusprofessori David Thouless on syntyjään skotti, kuten myös Michael Kosterlitz. siin fysiikan ongelmiin. Tänne on aina helppo tulla, ja viihdyn täällä erinomaisesti.” Kosterlitz on osallistunut useisiin suomalaisiin tutkimushankkeisiin. Uusin niihin liittyvä, nestefaasin kiinteytymistä käsittelevä julkaisu ilmestyi viime keväänä. Lisäksi hän pitää seminaareja ja kursseja sekä ohjaa jatko-opiskelijoita. Tutkittavaa riittää huippupalkinnon jälkeenkin. Kosterlitzia hämmästyttää, kuinka paljon fysiikan perusteissakin on vielä tekemistä. Kvanttimekaniikka on jo sata vuotta vanha tiede, mutta yhä löytyy uusia selitettäviä asioita. Jopa jokapäiväisissä ilmiöissä on alueita, joita ymmärretään varsin huonosti. ”Vieläkään ei ole esimerkiksi pyörteisen virtauksen selittävää teoriaa, vaikka tasaisen virtauksen teoria on hallinnassa.” Ultrakylmää topologiaa Lontoosta kotoisin oleva Duncan Haldane työskentelee Yhdysvalloissa Princetonin yliopistossa. min työskenteli. ”Tapiolla on aktiivinen tutkimusryhmä, joka perehtyy mielenkiintoi- Kvanttimekaaniset ilmiöt tulevat esiin ultrakylmissä lämpötiloissa, lähellä absoluuttista nollapistettä. Neste nousee kitkatta yli säilytysastian reunan, ja metalli menettää kokonaan sähkövastuksen. Tällaisten ilmiöiden ymmärtämisen ja hyödyntämisen kannalta on oleellista, että ne voidaan selittää teoreettisesti. Juuri siihen Kosterlitz ja kaksi muuta tämänvuotista fysiikan nobelistia, David Thouless ja Duncan Haldane, ovat paneutuneet. Kolmikkoa yhdistää se, että he ovat käyttäneet töissään matemaattisen topologian käsitteistöä ja avanneet oven kokonaan uudelle tutkimusalueelle, Jatkuu sivulla 17 Topologia voidaan yleistajuisesti määritellä matematiikan alueeksi, joka tutkii geometristen kappaleiden sellaisia ominaisuuksia, jotka eivät muutu kappaleen uudelleen muovailussa. Tällöin kappaletta voidaan taivuttaa, painaa kasaan ja vääntää ilman, että kappale rikkoutuu tai siitä poistetaan tai siihen lisätään materiaalia. Havainnollistava esimerkki topologisesta muunnoksesta on kahvikupin muuntaminen munkkirinkiläksi. Kummastakaan ei niissä olevan reiän vuoksi voida muodostaa palloa, joka on topologisesti erilainen kappale. Havainnollistuksesta on jäänyt anekdootiksi matemaatikko John Kelleyn (1916–1999) tokaisu: ”Topologi on matemaatikko, joka ei erota kahvikuppia munkkirinkilästä.” Sebastian Huber / EHT Zürich Kahvikuppi vai munkkirinkilä? 7/2016 KEMIA 15 Kemian Nobelit molekyylikoneiden uranuurtajille Kemian Nobelin palkinnon vastaanottavat keinotekoisten molekyylikoneiden kehittelyn uranuurtajat Jean-Pierre Sauvage, Fraser Stoddart ja Bernard Feringa. Jari Koponen Ranskalainen emeritusprofessori Jean-Pierre Sauvage teki palkitun työnsä Strasbourgin yliopistossa ja skotlantilainen Fraser Stoddart Northwestern-yliopistossa Yhdysvalloissa. Hollantilaisen Bernard Feringan työpaikkana on Groningenin yliopisto. Sattumoisin myös kemian nobelistit ovat ”topologeja”, sillä yksi heidän tutkimusalueensa nimitys on topologinen kemia. Vielä vakiintumaton termi viittaa kolmiulotteisten toiminnallisten rakenteiden luomiseen yksittäisistä orgaanisista molekyyleista. Sinänsä sillä ei ole mitään tekemistä matemaattisen topologian kanssa. Kaikki elävän luonnon toiminnot perustuvat ympäristön ja toistensa kanssa vuorovaikuttaviin molekyyli- Fraser Stoddart kehitti rotaksaanimolekyyleihin perustuvan muistipiirin. 16 KEMIA 7/2016 Jean-Pierre Sauvage löysi metallikatenaanit ja avasi tien molekyylikoneille. koneisiin. Nobelistien tutkimusalue kytkeytyy siten myös elämän perustekijöihin. Kuten niin usein tieteen historiassa, sattumalla oli tälläkin kertaa osuutensa tutkimuksen käynnistymiseen. Kun Jean-Pierre Sauvage 1980-luvun alussa tutki valoherkkiä molekyylikomplekseja, hän löysi niistä kaksi kupari-ionin ympärille ketjuuntunutta molekyylirengasta. Katenaaneiksi kutsutut molekyylit koostuvat kahdesta tai useammasta toisiinsa mekaanisesti kytkeytyneestä molekyylistä. Sauvagen havainto johti kokonaan uuden molekyyliryhmän eli metallikatenaanien löytämiseen. Niiden avulla katenaanien synteesistä tuli huikean paljon helpompaa ja nopeampaa kuin aiemmin. Katenaaneissa rengasosat voivat liikkua toistensa suhteen, ja liikettä voidaan hallita monin eri keinoin. Näin tie oli auki varsinaisten molekyylikoneiden rakentamiseen. Sauvage esitteli ensimmäiset yksinkertaiset mekaaniseen liikkeeseen perustuvat toiminnalliset molekyylit vuonna 1994. Hän onnistui saamaan toisen renkaan pyörähtämään hallitusti edestakaisin kaksirenkaisessa katenaanissa. Liikkeen mahdollisti systeemiin heikosti sidotun kupariionin sähkökemiallinen hapetus-pelkistysreaktio. Samana vuonna Stoddart puolestaan demonstroi edestakaisen suoraviivaisen liikkeen rotaksaanimolekyylissä, jossa molekyylirengas liikkuu kahden paikan välillä akselina toimivassa molekyylissa. Hallittu liike saadaan tässäkin systeemissä aikaan hapetus-pelkistysreaktiolla tai pH:n muutoksella. Molekyylikoneita rakennettaessa sekä katenaaneja että rotaksaaneja voidaan käyttää esimerkiksi kytkinelementteinä. Pohjana perustutkimus Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen akatemiaprofessorille Kari Rissaselle Jean-Pierre Sauvage ja hänen työnsä ovat tuttuja jo pitkältä ajalta. ”Tutustuin häneen 1990-luvun loppupuolella”, kertoo Rissanen, joka on sittemmin tutustuttanut myös muita suomalaisia kemian tutkijoita ja opiskelijoita Sauvagen tutkimuksiin. Rissasen kutsusta Sauvage vieraili Jyväskylässä vuonna 2002 pitämässä molekyylikoneista kesäkurssin. Vuonna 2008 hän esitteli koneiden kehitystyötä Nanotiedepäivillä, Jyväskylän yliopiston vuosittain isännöimässä nanotutkimuksen tapahtumassa. ”Varsinaisen tutkimusyhteistyön Sauvagen kanssa käynnistimme vuonna 2006.” Yhteistyö tarkoitti, että kun katenaaneja ja rotaksaaneja syntetisoitiin Sauvagen laboratoriossa Strasbourgissa, niiden rakenteet määritettiin röntgendiffraktiometrisesti Jyväskylässä. Röntgendiffraktiomenetelmällä saadaan varmuus molekyylin rakenteesta sillä edellytyksellä, että tutkittava molekyyli voidaan kiteyttää. Bernard Feringa rakensi historian ensimmäisen nelipyöräisen nanoauton. Saavutus perustuu kekseliääseen molekyylirakenteeseen. Sen muodostavat kaksi litteää molekyylirenkaan osaa, jotka ovat vahvalla kaksoissidoksella keskiosiltaan kiinni toisissaan. Ultraviolettivalopulssi avaa renkaan yhdeltä sivulta ja panee sen pyörähtämään puoli kierrosta. Prosessissa vapautuva lämpö hitsaa uuden konfiguraation paikalleen, joten liike ei ole palautuva. Uusi valopulssi jatkaa liikettä toisen puolikierroksen, lämpö palauttaa alkuperäisen konfiguraation, ja sykli voidaan uusia. Näin Bernard Feringan ryhmän konstruoima molekyyliauto. Moottori ja muistipiiri Kemian tuoreista nobelisteista myös Bernard Feringa teki perustutkimusta. Hän vei molekyylirenkaan pyörimisliikkeen hallinnan uudelle tasolle. Feringan vuonna 1999 esittelemä rengasmolekyyli saadaan valon avulla pyörimään yhteen suuntaan suurella nopeudella. Sivulta 15… topologisen kiinteän aineen fysiikalle. Ensimmäisinä topologiaan tarttuivat Kosterlitz ja Thouless. Ohuissa, kylmissä, oleellisesti kaksiulotteisissa pinnoissa ei ajateltu voivan tapahtua mitään olomuodon muutosta. Tietyt kokeelliset havainnot kuitenkin kaipasivat selitystä. ”Kun rakensimme ultrakylmien systeemien teoriaa, David huomasi jossain vaiheessa, että olimme hyödyntäneet eräitä topologiaan kuuluvia ajatuksia”, Kosterlitz muistelee. Feringa oli luonut ensimmäisen molekyylimoottorin. Vuonna 2011 Feringan ryhmä esitteli moottoriin perustuvan nelipyöräisen nanoauton, joka liikkui tasaisella pinnalla. Kolme vuotta myöhemmin optimoitu moottori pyöri jo huimaa 12 miljoonan kierroksen sekuntivauhtia. Fraser Stoddart taas demonstroi vuonna 2007 rotaksaaneihin perustuvan muistipiirin. Moottoria, nanoautoa ja muistipiiriä voidaan pitää ensimmäisinä varsinaisina molekyylilaitteina. Tätä nykyä molekyylikoneita kehitetään laajalti, ja alan julkaisuissa on kuvattu kymmenittäin erilaisia molekyylilaitteita. Tutkimusalueen painopiste onkin jo siirtymässä laitteiden valmistuksesta niiden käyttämiseen, joskin voitettavana on vielä monta ongelmaa. Yksittäisillä molekyylikoneilla ei ole käyttöä kuin korkeintaan laboratoriodemonstraatioina. Sen sijaan on opittava hallitsemaan miljardien laitteiden toimintaa koordinoidusti niin, että ne tuottavat halutun makroskooppisen toiminnon. Se voi olla esimerkiksi keinolihaksen liike. Lisäksi tarvitaan toiminnan yksinkertaisia ja käytännöllisiä kontrolli- ja ohjauskeinoja. Laitteiden täytyy myös kestää lukemattomia työsyklejä. Johan Jarnestad/Ruotsin tiedeakatemia Kumppanukset esittelivät töidensä tulokset yhteensä kuudessa julkaisussa vuosina 2007–2011. Samaan aikaan, kun Kari Rissanen iloitsee tutkimuskumppanin Nobelista, häntä harmittaa perustutkimuksen asema nyky-Suomessa. ”Tämänhetkinen poliittinen ilmapiiri on meillä sellainen, että ensi sijalla on soveltava tutkimus. Perustutkimus ei kuitenkaan voi sitoutua sovellusten tuottamiseen”, akatemiaprofessori painottaa. Toisen nobelistin kanssa yhteistyötä tekevä Aalto-yliopiston Tapio AlaNissilä on samaa mieltä. ”Nobelit myönnettiin puhtaalle perustutkimukselle. Tälle viestille soisi löytyvän ymmärrystä Suomessakin. Tiederahoituksesta päättävien pitäisi huomioida tutkijayhteisön palaute ja viesti”, hän toivoo. Ala-Nissilä myös muistuttaa tieteen perimmäisestä ideasta. ”Tieteen tehtävänä ei ole palvella vain teollisuuden tuotekehitystä vaan löytää ja tutkia jotain aivan uutta. Toki työstä voidaan parhaimmillaan ehkä myöhemmin johtaa uusia ja mullistavia sovelluksia”, Ala-Nissilä sanoo. Kari Rissasen mukaan pelkästään soveltavan tutkimuksen suosiminen aiheuttaisi pidemmällä aikavälillä korvaamatonta vahinkoa. ”Perustutkimus myös kouluttaa ihmisiä ajattelemaan ja etsimään uusia ratkaisuja. Mihin tulevaisuuden innovaattoritkaan pohjaisivat työnsä, jos heillä ei olisi lähteenä ja tukena perustutkimusta?”, Rissanen ihmettelee. ”David on perehtynyt topologiaan syvällisesti. Hän kykeni siksi muotoilemaan teoriaa niin, että pienen skaalan topologiset pintailmiöt tulivat esiin.” Kosterlitzin tietämän mukaan kyseessä on pioneerityö, jossa topolo7/2016 KEMIA 17 Taloustieteen palkinto Bengt Holmströmille Suomalaisilla on tänä vuonna erityinen syy istua television ääreen, kun Nobel-juhlallisuudet 10. joulukuuta käynnistyvät Tukholmassa. Ruotsin keskuspankin perustaman, kuningas Kaarle Kustaan luovuttaman taloustieteen palkinnon astelee vastaanottamaan Bengt Holmström, joka saa tunnustuksen ensimmäisenä suomalaisena ekonomistina. Holmström jakaa palkinnon Har- Bengt Holmström ehti olla Nobel-veikkailujen kohde jo pitkään. gian käsitteistöä sovellettiin fysiikassa ensimmäisen kerran. ”Minä en ole matemaattisen topologian ekspertti, joten itseäni pidän lähinnä satunnaisena pioneerina”, Kosterlitz naurahtaa. Teoriansa kokonaan uudentyyppisestä topologisesta muodonmuutoksesta Kosterlitz ja Thouless esittivät vuonna 1973. Teorian mukaan ultrakylmille pinnoille muodostuu pyörteen ja antipyörteen pareja, jotka tietyssä korkeammassa kriittisessä lämpötilassa irtautuvat toisistaan. Vuosina 1977–1978 teoriaa laajensivat David Nelson ja Bertrand Halperin. Laajennetun teorian ansiosta D. J. Bishop ja J. D. Reppy kykenivät tulkitsemaan kokeellisesti tutkimansa ohuen helium-4-supranestekerroksen käyttäytymistä ja totesivat sen teorian mukaiseksi. Kosterlitz–Thouless-siirtymä on sittemmin osoittautunut yleispäteväksi ilmiöksi, joka on havaittu kokeellisesti monissa erilaisissa fysikaalisissa systeemeissä. Tehokas sateenvarjo David Thouless sovelsi topologista menetelmää toiseenkin selitystä vaatineeseen kysymykseen, vuonna 1980 löydettyyn kvantti-Hall-ilmiöön. Ilmiö tulee esiin, kun elektronit loukutetaan hyvin ohueen puolijoh18 KEMIA 7/2016 derakenteeseen, kvanttikaivoon, joka jäähdytetään lähelle absoluuttista nollapistettä ja asetetaan voimakkaaseen magneettikenttään. Kun rakenteeseen kytketään virta, kvanttikaivon ohuen johdinosan vastusarvo nousee yksikkövastuksen suuruisina portaina sitä mukaa kuin magneettikentän suuruutta nostetaan. Thoulessin vuonna 1982 julkaisema teoria selitti ilmiön. Lisäksi se ennusti, että virta kulkee vain johteen molemmilla reunoilla vastakkaisiin suuntiin ja että elektronit liikkuvat siroamatta epäpuhtausatomeista. Molemmat ennusteet vahvistettiin myöhemmin kokeellisesti. Nykyisin kvantti-Hall-ilmiötä käytetään hyväksi vastuksen primaarin mittanormaalin luomisessa. Duncan Haldane puolestaan tutki tahollaan teoreettisesti yksiulotteisia atomiketjuja. Ne muodostuvat atomeista, joiden spin on joko parillinen tai pariton. Haldanen vuonna 1983 tekemän teoreettisen ennusteen mukaan kaikkien ketjun atomien spinien ollessa parillisia ketju on topologinen. Tällöin topologisuus ilmenee ketjun päissä analogisesti kaksiulotteisen tason kanssa, jossa topologisuus ilmenee tason reunoilla. Hämmästyttävä tulos sai kokeellisen vahvistuksen kaksi vuotta myöhemmin. vardin yliopistossa työskentelevän Oliver Hartin kanssa. Kaksikko palkittiin niin sanotun sopimusteorian kehittämisestä. Helsingissä vuonna 1949 syntynyt Holmström opiskeli alun perin matematiikkaa, josta hän suoritti kandidaatin tutkinnon kotikaupunkinsa yliopistossa. Jatko-opintoihin Holmström lähti Atlantin taa ja väitteli taloustieteiden tohtoriksi Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa. Kansainvälistä arvostusta nauttiva Holmström on toiminut vuodesta 1994 maineikkaan MIT-yliopiston professorina. Michael Kosterlitzin mukaan hänen ja Thoulessin alkuperäinen topologiatyökalu oli oikeastaan varsin yksinkertainen. Sittemmin topologia on osoittautunut erittäin tehokkaaksi välineeksi muillekin fyysikoille. ”Se on kuin sateenvarjo, jonka alla voidaan tutkia hyvin suurta määrää erilaisia systeemejä ja ilmiöitä”, Kosterlitz kuvailee. Nobelistit eivät perustutkijoina miettineet teorioidensa mahdollisia käytännön sovelluksia. Myöhemmin on kuitenkin avautunut uusia, ennen aavistamattomia näköaloja. Viime vuosina on valmistettu suuri joukko topologisia eli metamateriaaleja, kuten topologisia eristeitä, suprajohteita ja metalleja. Uusin ja fysiikaltaan oudoin tulokas on Weylin puolimetalli, jonka valmistus onnistui vuonna 2015. Uusille materiaaleille on jo ideoitu lukuisia sovellusmahdollisuuksia elektroniikassa, fotoniikassa, kvanttitietokoneissa ja kvanttisimulaatioissa. Kosterlitz muistuttaa, että käytännön sovelluksiin on silti matkaa, ”ehkä 10, ehkä 50 vuotta”. ”Mutta tutkimus toki tuottaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Luonto ilmiöineen on tyhjentymätön, emmekä koskaan edes tule tietämään siitä kaikkea”, nobelisti sanoo. Kirjoittaja on kemisti ja vapaa toimittaja. What does OMNIS offer? MUCH MORE! TITRATION FASTER, SAFER & EASIER! OMNIS is the new, modular titration platform by Metrohm. Whatever measuring modes, liquid handling, and scope of automation you need – scale up OMNIS module by module from a simple stand-alone analyzer to a powerful robotic system performing 4 fully automated titrations simultaneously! • • • • FASTER – Analyze 175 samples on 4 workstations completely unattended SAFER – Exchange reagents without opening bottles EASIER – Configure work systems intuitively by drag and drop MORE EFFICIENT – Whichever parameters you determine and by whichever methods, get the results in a single report More information at omnis.metrohm.com AJANKOHTAISTA Äänekosken jättiläinen tähtää suljettuun kiertoon Metsä Fibren biotuotetehdas on monessa ensimmäinen, suurin ja kaunein jopa maailman mittakaavassa. Tehtaassa pyritään hyödyntämään raakaaine ja tuotannon sivuvirrat sataprosenttisesti. Harriet Öster Harriet Öster Äänekoskelle kohoavan biotuotetehtaan rakennustyöt ovat asennusvaiheessa. Koeajot alkavat keväällä, ja avajaisia vietetään näillä näkymin vuoden päästä lokakuussa. Täyteen tuotantoon tehdas pääsee vuonna 2018. ”Hanke on pysynyt hyvin aikataulussa”, kertoo projektijohtaja Timo Merikallio. Metsä Fibren 1,2 miljardin euron investointi on Suomen metsäteollisuuden historian isoin. Samalla se merkitsee, että Äänekosken tehtaasta tulee koko maailman suurin, modernein ja kilpailukykyisin havupuusellun tuottaja. Uuden tehtaan kapasiteetti on 1,3 miljoonaa tonnia, joka on 2,5-kertainen määrä Äänekosken nykyiseen sellutehtaaseen verrattuna. Tuotannosta on vientiin menevää havusellua kaksi kolmasosaa. Lisäksi tehdas tuottaa koivusellua viereisen Metsä Boardin kartonkitehtaan tarpeisiin. Vanha tehdas puretaan, kun uusi on otettu käyttöön. ”Kun vanha sellutehdas on purettu, päästään suunnittelemaan uusien biotuotteiden valmistusta”, projektijohtaja kertoo. Uusien tuotteiden valmistus vaatii omat tuotantolaitoksensa. Niiden 20 KEMIA 7/2016 pystyttämisen vuoro on myöhemmin. ”Tehdasalue on aika pieni ja ahdas, joten laitosten rakennustyöt pitää tehdä vaiheittain.” Lisää uusiutuvaa energiaa Metsä Fibren sellutehtaan ja Metsä Boardin kartonkitehtaan lisäksi 40 hehtaarin tehdasalueella on oheistuotantoa jo ennestään. CP Kelco valmistaa cmc:tä eli karboksimetyyliselluloosaa, jota käytetään sakeuttamisaineena. Specialty Minerals Nordic tuottaa täyteaine pcc:tä eli saostettua kalsiumkarbonaattia ja energiayhtiö Äänevoima sähköä ja kaukolämpöä. Prosessilämmön voimin syntyy lisäksi Aurajuustoa läheisessä Valion juustolassa. Uudessa laitoksessa Metsä Fibre tuottaa kaasutuksella puunkuoresta ja lietteestä tuotekaasua biotuotetehtaalle. Näin tehdas ei tarvitse lainkaan fossiilista energiaa, kun tuotekaasu korvaa vuosittain 45 000 kuutiota raskasta polttoöljyä. Biotuotetehtaan hajukaasuista aiotaan tuottaa rikkihappoa ja metanolia tehtaan omaan käyttöön, mikä on iso harppaus kohti suljettua kemikaalikiertoa. Perinteisempiä sellutehtaan sivutuotteita ovat tärpätti ja mäntyöljy. Uusi tehdasintegraatti edustaa metsäteollisuuden lisäksi kemianteollisuutta ja energiantuotantoa. ”Paitsi että biotuotetehdas monipuolistaa metsä- ja biotalouden rakennetta, se tukee samalla koko Suomea uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamisessa”, Merikallio tähdentää. Kokonaisuus lisää uusiutuvan energian osuutta Suomessa yli kaksi prosenttiyksikköä. Projektijohtaja Timo Merikallio on tyytyväinen hankkeen etenemiseen. ”Aikataulussa on pysytty hyvin.” lina on menossa kehityshanke. Kumppani tuotantoa varten on tiedossa. Harriet Öster Biokomposiitteja ja tekstiilikuituja Biotuotetehtaan viiteen punaruskeaan massatorniin mahtuu runsaasti valmista sellua. Kaksi isointa ovat maailman suurimmat: niiden korkeus on lähes 70 metriä ja tilavuus 15 000 kuutiota. Ligniinipitoisesta lietteestä biokaasua liikenteeseen Biotuotetehtaan yhteyteen nousee myös valtava jätevedenpuhdistamo, jonka lietteet hyödynnetään biokaasun tuottamiseen. Keväällä koekäyttöön tuleva laitos on ensimmäinen sellutehtaan yhteydessä koko maailmassa. EcoEnergy SF -yhtiön mädättämällä valmistama biokaasu sopii muun muassa liikennepolttoaineeksi. Mädätystä käytetään yleisesti sekä yhdyskuntajätteen että kaupan ja elintarviketeollisuuden biojätteiden hyödyntämiseen. Selluteollisuuden lietteitä on kuitenkin pidetty liian vaikeina mädättää niiden sisältämän vaikeasti hajoavan ligniinin vuoksi. Ongelmat on ratkaistu kehitystyössä, jota on tehty parikymmentä vuotta, muun muassa mittavan Etenkin biotuotetehtaasta tulee merkittävä sähköntuottaja, sillä se tuottaa sähköä 2,4-kertaisesti sen, mitä kuluttaa. Määrä vastaa puolta Loviisan yhden ydinvoimalayksikön tuotannosta. Biotuotetehtaan yhteyteen tulevien uusien tuotteiden valmistus perustuu Tekes-projektin puitteissa. EcoEnergyn taustalla on teknologiatoimittaja Envor Protech, jonka koelaitoksissa suurin osa urakasta on hoidettu. Alkuun biokaasulaitoksen raakaaineena on pelkästään sellutehtaan liete, myöhemmin myös maakunnan muu biojäte. Kapasiteetti vastaa pariakymmentä gigawattituntia vuodessa eli 1 800 henkilöauton vuosikulutusta. Biokaasulle rakennetaan nelostien varteen tankkausasema. Gasumin kanssa on aiesopimus laajemmasta jakelusta. Kaasun lisäksi laitos tuottaa pellettimäistä kiinteää polttoainetta kuivatusta mädätejäännöksestä. Sillä voidaan korvata polttouuneissa käytettäviä fossiilisia polttoaineita, kuten öljyä ja kivihiiltä. kumppanuusverkostoon, Merikallio kertoo. ”Joissakin hankkeissa tuotannosta on jo sovittu. Toiset ovat vielä kehitysvaiheessa, ja valmistuksen aloittamisesta päätetään myöhemmin.” Esimerkiksi tuhkan käytöstä lannoitteena ja maanrakennusmateriaa- Sastamalalainen Aqvacomp puolestaan tekee sellusta biokomposiitteja. Yhtiö aloittaa tuotantonsa Metsä Fibren Rauman sellutehtaan kumppanina ensi vuoden alkupuolella ja aikoo myöhemmin laajentaa tuotantoaan Äänekoskelle. Aqvacomp yhdistää pitkäkuituista, märkää havusellua ja eri muovipolymeerejä tekniikalla, jolla lujitteena toimivien sellukuitujen rakenne pysyy ehjänä. Tuloksena on luja ja kevyt biokomposiitti, joka on helppo työstää vaikkapa ruiskuvalulla ja jolla on erinomaiset tekniset ominaisuudet. Biokomposiitin käyttökohteet ovat muovin korvikkeena korkean lisäarvon tuotteissa, kuten kuluttajaelektroniikassa ja autoissa. Soittimissa komposiitti saadaan ominaisuuksiltaan yhtä hyvin toimivaksi kuin monet perinteisesti käytetyt harvinaiset puulajit. Harkinnassa on myös tekstiilikuitujen valmistus havusellusta. Tässä biotuotetehtaan kumppanina toimisi japanilainen Itochu Corporation, joka omistaa liki neljänneksen Metsä Fibrestä. Itochu on maailman suurimpia kauppahuoneita ja merkittävä toimija tekstiiliteollisuudessa. Näin pyritään kaupallistamaan Helsingin yliopiston, VTT:n ja Aalto-yliopiston yhteistyössä kehittämä ympäristöä säästävä tekniikka, jolla sellusta syntyy tekstiilikuituja. Kehityshanke on vielä laboratoriovaiheessa, mutta edessä on päätös siirtymisestä koetehdastuotantoon. Toinen tulevaisuuden projekti on ligniinin jalostus biotuotteiksi. Metsä Fibre tutkii ideaa kumppaninsa kanssa. Lopputuotteet voisivat olla vaikkapa liimoja ja komposiitteja, mutta asiasta ei tässä vaiheessa paljasteta enempää. ”Muutaman vuoden päästä on ehkä enemmän kerrottavaa. Tehdasalueella on kuitenkin paikka varattuna mahdollista tuotantoa varten”, Timo Merikallio lupaa. Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja. harriet.oster@welho.com 7/2016 KEMIA 21 SILLOIN ENNEN NÄKÖKULMA Kemia-Kemi 11/1981 Autojen aiheuttamaa ilman pilaantumista tutkittava tehokkaammin Kemia-Kemi 10/1991 Typpiyhdisteet ja hiilidioksidi ilmansuojelun vaikeimpia ongelmia Suomessa Suomi on sitoutunut vähentämään rikkipäästöjään 50 % vuoden 1980 tasosta ja luopumaan kloorifluorihiilivetyjen eli CFC-yhdisteiden käytöstä vuoteen 1995 mennessä. Sen sijaan typpiyhdisteiden ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen vaatii vielä paljon ponnisteluja taistelussa happamoitumista ja kasvihuoneilmiötä vastaan. Näin totesi ylijohtaja Olli Ojala ympäristöministeriöstä Lappeenrannan kesäyliopiston ilmansuojelupäivillä 21.8.1991. Ylijohtaja Olli Ojalan mukaan Euroopan yhteisön ilmansuojelusäännökset eivät edellytä suuria muutoksia Suomen ilmansuojelulainsäädäntöön. Happamoituminen ja kasvihuoneilmiö ovat ilmansuojelun vakavimmat ongelmat maassamme. Happaman laskeuman merkittävin aiheuttaja on SO2, kun taas kasvihuoneilmiötä edistää eniten CFCyhdisteiden käyttö ja päästöistä johtuva CO2-pitoisuuden kasvu. 22 KEMIA 7/2016 Kemia-lehden kolumnisti Anja Nystén on kirjoittanut kirjat Kemikaalikimara ja Kemikaalikimara lapsiperheille (Teos 2008 ja 2013). Hän pitää blogia osoitteessa www.kemikaalikimara.blogspot.com. Ida Pimenoff Tieliikenteen aiheuttamaa ilman pilaantumista tulisi tutkia Suomessa aiempaa enemmän, vaaditaan äskettäin valmistuneessa Tieliikenteen ilmansuojeluselvityksessä. Sisäasiainministeriön asettaman toimialoittaisen ilmansuojelutyöryhmän tieliikennejaoksen tekemän selvityksen mukaan maassamme ei tarvita erityisiä kansallisia määräyksiä autojen pakokaasupäästöille, vaan yleiseurooppalaiset säännökset ovat riittäviä. Tarpeen olisi kuitenkin hankkia Suomeen asianmukainen laitteisto pakokaasupäästöjen mittaamista varten. --Liikenteestä tulee ilmaan satoja eri yhdisteitä, jotka ovat lähinnä polttoaineista (pääasiassa bensiini ja dieselöljy) syntyneitä palamistuotteita sekä palamatta poistuvia yhdisteitä. Ilmaan tulee mm. hiilidioksidia ja vettä sekä häkää, typen oksideja, rikkidioksidia ja kiinteitä hiukkasia, jotka puolestaan sisältävät mm. lyijy-yhdisteitä. Liikenne tuottaa lähes kaiken ilmassa olevan lyijyn sekä mm. 60 % typen oksideista. Yhdeksänpäinen kemikaalikäärme HYDRA, kreikkalaisen mytologian yhdeksänpäinen vesikäärme, oli hirvittävä olento. Sen pelkkä henkäisy (varmaankin rikkivetyä) riitti tappamaan miehen. Otuksen sai hengiltä vain, jos pystyi katkaisemaan sen kaikki päät. Yritys oli toivoton, sillä tilalle kasvoi koko ajan uusia päitä. Nykyajan kemikaalikäärme koostuu muun muassa perfluoratuista aineista, kasvihuonekaasuista ja käytöstä poistetuista pestisideistä. VOIMAKKAINA kasvihuonekaasuina tunnettuja hfcyhdisteitä käytetään muun muassa kylmä- ja ilmastointilaitteissa. Niihin siirryttiin, kun otsonikatoa aiheuttavat aineet kiellettiin. Nyt on sovittu hfc-aineiden käytön rajoittamisesta. Perfluorattuja yhdisteitä (pfas) käytetään yleisesti lianhylkimisaineissa, kosteussuojatuotteissa ja ptfe-muovin valmistuksessa. Tuotteiden käytön jälkeen kemikaalit päätyvät jätevesiin, lietteisiin ja kaatopaikoille – ja sitä tietä ympäristöön aina arktisille alueille asti. Pfas-aineet ovat erittäin huonosti hajoavia ja haitallisia vesieliöstölle. Ne kertyvät elimistöön ja ovat vaaraksi ihmisen lisääntymisterveydelle. DDT saatiin aikoinaan kiellettyä, mutta pfas-yhdisteiden kanssa vain ihmetellään. Jos yhden käyttöä rajoitetaan, tilalle tulee hieman vähemmän haitallinen sukulaisaine. SILOKSAANEJA käytetään esimerkiksi hiustenhoitotuotteissa helpottamaan hiusten selvittämistä ja antamaan tuotteille voitelevaa tuntua. Ne ovat kuitenkin jälleen yksi esimerkki aineista, joiden on aluksi oletettu olevan harmittomia. Myöhemmin tämä on paljastunut harhaksi. Siloksaanit D4 ja D5 on todettu erittäin hitaasti hajoaviksi ja erittäin biokertyviksi. Niiden käytölle henkilökohtaisissa hygieniatuotteissa esitetään rajoitusta aineiden ympäristövaikutusten vuoksi. Sampoista ja hoitoaineista siloksaanit joutuvat vesistöihin ja kertyvät siellä vesieliöihin, kaloihin, hylkeisiin ja siten ennen pitkää myös ihmisen ravintoketjuun. KUN YKSI haitallinen kemikaali kielletään, tilalle tulee seitsemäntoista uutta. Kuulostaa aivan tarujen vesikäärmeeltä. Kuka kykenisi nujertamaan sen? Anja Nystén anja.nysten@gmail.com Contact us for more information: Thermo Fisher Scientific Oy Ratastie 2, 01620 Vantaa 010 329 2200, myynti.fi@thermofisher.com Designed to achieve your next breakthrough NEW Thermo Scientific™ Forma™ Steri-Cycle™ CO2 incubators represent a new era in advanced design • Optimal Growth Environment – Revolutionary Thermo Scientific™ THRIVE™ active airflow technology delivers homogeneous growth conditions fast, avoiding unwanted sample variation. • Complete Contamination Control – Proven protection from every direction including ISO class 5 HEPA filtered air, on-demand high-temperature sterilization, and easy to maintain copper (optional). • Enhanced Simplicity – Our exclusive Thermo Scientific™ Steri-Run™ high temperature 180°C sterilization cycle provides a simple overnight routine for fast and easy elimination of microbial contaminants. thermofisher.com/co2 Contact us for more information: 010 329 2200, myynti.fi@thermofisher.com © 2016 Thermo Fisher Scientific Inc. All rights reserved. All trademarks are the property of Thermo Fisher Scientific and its subsidiaries. UUTISIA Suuntana vienti Yara laajentaa Uudessakaupungissa Yaran Uudenkaupungin lannoitetehtaan 50 miljoonan euron laajennus on valmistunut ja edennyt käyttöönottovaiheeseen. Kilpailukykyä jätelämmöllä Tehtaan uuden valmistuslinjan keskeinen osa on Spherodizer-seosraerumpu, jossa lannoiteliemi rakeistetaan ja kuivataan yhdessä vaiheessa. Aiemmin rakeistus ja kuivatus tapahtuivat eri prosesseina. Kuivatuksessa käytetään raskaan polttoöljyn sijaan typpihappotehtaan kehittämää lämpöä. Kun ostopolttoaine voidaan korvata omalla ilmaisenergialla, valmistuskustannukset laskevat, ja sen seurauksena kilpailukyky paranee. ”Myös vanhat rummut korvataan lähitulevaisuudessa uuden tyypin laitteilla”, Hevonoja kertoo. Yara on vuodesta 2008 investoinut Suomeen yli 700 miljoonaa euroa, josta Uuteenkaupunkiin noin 200 miljoonaa. Ennen uutta tuotantolinjaa Uudenkaupungin tehtaaseen valmistui sitä palveleva bulkkivarasto, josta eri lajikkeet ajetaan joko laivaan tai säkit- Lauri Lehtinen ”Laajennus auttaa vastaamaan paremmin lannoitteiden kasvavaan kysyntään maailmanmarkkinoilla. Tehtaan vuosituotanto kasvaa noin 250 000 tonnia, ja lisäys menee kokonaan vientiin”, kertoo tehtaanjohtaja Tommi Hevonoja. ”Investoinnin myötä tuotannon kokonaismäärä kohoaa nykyisestä miljoonasta tonnista noin 1,3 miljoonaan tonniin.” Jo nyt tehtaan tuotannosta yli 80 prosenttia menee vientiin. Tärkeimmät vientimaat ja -alueet ovat Kiina, Thaimaa, Baltia ja Pohjois-Eurooppa. Koko Yara Suomen viennin arvo oli viime vuonna yhteensä 480 miljoonaa euroa, mikä vastaa lähes viittä prosenttia kemianteollisuuden tuotteiden kokonaisviennistä. Iso merkitys Uudenkaupungin tehtaan viennille on sen satamaan rakennetulla syväväylällä. Väylän ansiosta lastaamaan pääsevät nyt juuri sellaiset rahtialukset, jotka ovat yleistymässä maailman tonnistossa. Suuremmilla laivoilla kuljetus on edullisempaa, varsinkin kaukaisemmille markkinoille. Kun tehtaan satamassa on tähän saakka käynyt vuosittain suunnilleen 300 laivaa, tulevaisuudessa määrä kohoaa 450 alukseen. Uudenkaupungin tehtaan tuotantojohtaja René Malberg ja Kemianteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Leppä seuraavat rakeistusrummun pyörintää. 24 KEMIA 7/2016 tämöön. Painopiste on suursäkeissä, ja perinteisten piensäkkien osuus laskee. Ensi vuoden investointisuunnitelmassa on muun muassa ammoniakin höyrystin. Vuonna 2014 käynnistynyt laajennushanke on työllistänyt suuren joukon lähialueen urakoitsijoita. Rakennusvaiheen työllisyysvaikutus on kokonaisuudessaan ollut 150 henkilötyövuotta. Yara on muutenkin merkittävä työnantaja Uudessakaupungissa, sillä tehtaan kokonaistyöllisyysvaikutus oli viime vuonna yhteensä 900 henkilötyövuotta. Kemianteollisuudella menee nyt hyvin Yara Suomi ei ole poikkeus, sillä kemianteollisuus investoi yhä innokkaammin sekä Suomessa että Euroopassa. Valitettavasti investointinopeus on ollut Pohjois-Amerikassa ja Kiinassa vielä nopeampi, joten Eurooppa on menettämässä aiempaa johtoasemaansa alalla. Tehdaslaajennuksen avajaisissa puhunut Kemianteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Leppä katsoo, että suomalainen kemianteollisuus uskoo meikäläiseen toimintaympäristöön ja uskaltaa siksi investoida. Laajennuksia ja modernisointeja helpottaa, jos toimintaympäristö on vakaa ja ennustettava ja sääntely ja lupakäytännöt selkeitä ja sujuvia. Koska alalla investoinnit ovat suuria ja niiden elinkaari pitkä, jokaista päätöstä harkitaan erittäin tarkasti. Suomen kemianteollisuus on joka tapauksessa hyvässä vauhdissa. ”Kemianteollisuuden tuotantotaso saavutti nopeasti uudelleen vuoden 2009 notkahduksen ja kasvoi sen yli”, Leppä sanoo. ”Muut teollisuusalat eivät ole saavuttaneet vuoden 2009 tasoa vieläkään.” Kemian alan tuotantomäärät ovat Lepän mukaan olleet tasaisia, joskin öljyn voimakas halpeneminen on vuodesta 2013 painanut liikevaihtoa. Lauri Lehtinen Tiekartta kiertotalouteen: Sopeutujasta edelläkävijäksi Suomi on julkistanut ensimmäisenä maailmassa kokonaisvaltaisen tiekartan kohti kiertotaloutta. Suomen tavoitteena on olla kiertotalouden globaali kärkimaa vuonna 2025. Diagnostisia testejä kehittävän Biohit Oyj:n yhteisyritys Kiinassa on aloittanut toimintansa. Yrityksen tuotantolaitos ryhtyy valmistamaan mahasyövän seulontatestejä Kiinan markkinoille. Biohit toimittaa laitokseen tarvittavat raakamateriaalit ja reagenssit. Ensimmäiset testit menevät maassa käynnissä olevan mahasyövän riskin seulontatutkimuksen tarpeisiin noin 150 sairaalaan. hoto Biohitin kiinalainen yhteisyritys vauhtiin ckp Teknisissä kierroissa uusioraaka-aineiden hyödyntämistä edistetään muun muassa julkisilla hankinnoilla ja uusilla nsto Demolaitos nappaa talteen arvometallit Sca Sitra on koonnut tiekarttaan viisi painopistealuetta, avainhankkeita ja lukuisia pilotteja sekä poliittisia toimenpiteitä. Ideoita ja kommentteja on kartoitettu työryhmissä, sidosryhmätilaisuuksissa, asiantuntijahaastatteluissa ja avoimessa ideahaussa. 250 ideaa on muhimassa, ja näistä 64 toteutetaan ensimmäisessä aallossa. ”Missään muualla ei ole rakennettu näin holistista tiekarttaa kiertotalouteen”, totesi Sitran yliasiamies Mikko Kosonen tiekartan julkistamistilaisuudessa Finlandia-talossa. Suomen edelläkävijyyttä tavoitellaan viiden toisiinsa linkittyvän painopistealueen kautta. Ne ovat kestävä ruokajärjestelmä, metsäperäiset kierrot, tekniset kierrot, liikkuminen ja logistiikka sekä yhteiset toimenpiteet. Ruokajärjestelmissä vähennetään ruokahävikkiä sekä tuetaan maatalouden biokaasujärjestelmiä ja orgaanisten kierrätysravinteiden markkinoita. Metsästä halutaan tuotteita, joilla on arvoa. Materiaalivirtojen optimaalista höydyntämistä haetaan teollisilla symbiooseilla. Kohti vuotta 2025. Silloin Suomen on määrä olla kiertotalouden kärkimaa. vaatimuksilla. Ympäristövaikutusten arviointiprosessissa on kuvattava sivuvirtojen ja maamassojen hyötykäyttö. Ekosuunnittelun vaatimukset sisällytetään tuotesuunnitteluun ja rakentamiseen. Teknologiateollisuus ry suunnittelee sähkö- ja elektroniikkaromun demolaitosta ja palvelualustaa, joka ottaisi talteen myös harvinaiset maametallit ja muut arvoaineet. Liikkumisesta ja kuljettamisesta halutaan tehdä fossiilitonta jakamistaloudella ja älykkäillä ratkaisuilla. Rahoitus, viennin edistäminen, julkiset hankinnat, koulutus ja tutkimus sekä sääntelyn esteiden purkaminen on listattu kiertotalouden yhteisinä toimina. Näitä moni julkaisutilaisuuteen osallistunut piti koko tiekartan onnistumisen kulmakivinä. Työ jatkuu nyt muun muassa ohjausryhmän johdolla, jota vetää ministeri Kimmo Tiilikainen. Tiekartta on luettavissa osoitteessa www.sitra.fi/kierrollakarkeen. Elina Saarinen Berner osti Ordiorin Monialayritys Berner on ostanut laboratoriolaitetoimittaja Ordiorin. Yliopiston Apteekki -konserniin kuulunut Ordior tuo maahan ja myy useiden johtavien laitevalmistajien tuotteita. Yhtiön liikevaihto on noin kahdeksan miljoonaa euroa. Ordiorin koko henkilöstö siirtyy Bernerin palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Bernerin toimitusjohtajan Antti Korpiniemen mukaan kauppa vahvistaa yhtiölle tärkeää laboratorioalan liiketoimintaa. Kiinnostavimmat yritykset listataan Sitra kokoaa Suomen inspiroivimmat kiertotalouden yritykset omalle listalleen. Ensimmäinen, lokakuussa julkaistu listaus esittelee 19 yritystä. Mukaan ovat päässeet muun muassa Neste, joka valmistaa uusiutuvaa dieseliä jätteistä ja tähteistä, Ekokem, joka muuntaa jätemuovin uusioraaka-aineeksi sekä Rec Alkaline, joka tekee käytetyistä alkaliparistoista kierrätysravinteita. RePackin ovat nostaneet listalle uudelleenkäytettävät postipakkaukset, Kotkamillsin helposti kierrätettävät kartonkikupit ja EkoExpertin uusiopuhallusvillan tuotanto ylijääneistä mineraalivilloista. Muut listatut yritykset ovat EkoRent, Enevo, Grano ja TouchPoint, Lassila & Tikanoja, Lindström, Remake, Shareit Biox Car, Sharetribe, Swap.com, Valtavalo, Valtra ja 3 Step IT. Päivittyvää Kiertotalouden kiinnostavimmat -listaa kokoaa Sitran kiertotaloustiimi, jolle voi ehdottaa uusia yritysesimerkkejä. Seuraava listaus julkaistaan keväällä 2017. Sitran päämääränä on, että listalla on vuoden kuluttua sata yritystä. Listaukseen voi tutustua osoitteessa www.sitra.fi > Uutiset. 7/2016 KEMIA 25 UUTISIA Borealikselle butaanin varastoluola Kivinen kaasupullo vuotaa sisäänpäin Muovituottaja Borealis on louhituttanut valtavan nestekaasun varastoluolan Porvoon Kilpilahden teollisuusalueelle. Varasto tasaa butaanin hintavaihtelua ja antaa mahdollisuuden käyttää prosessissa kevyempiä raaka-aineita. Pyry Pietiläinen ”Suuren puskurivaraston avulla voimme vapautua butaanin voimakkailta hintavaihteluilta”, taustoittaa jättiluolan tarvetta Borealis Polymersin toimitusjohtaja Ismo Pentti. Hintavaihtelun taustalla on se, että Keski-Euroopassa asuntoja lämmitetään yleisesti nestekaasulla. Tämä johtaa butaanin selvään hinnannousuun talvisin. Kun luola heinäkuussa 2017 saadaan käyttöön, Borealis voi ison puskurikapasiteettinsa ansiosta jatkossa hankkia halpaa kaasua kesällä ja käyttää sitä talvisin välittämättä pakkasen tuomista hintapiikeistä. Borealis on ostanut butaania Venäjältä, ja se on tuotu laitokselle nesteytettynä junilla. ”Suuri kalliovarasto antaa mahdollisuuden tuoda, purkaa ja varastoida nestekaasua edullisesti laivalasteittain, ja samalla aukeaa strateginen ovi hyödyntää muitakin toimittajia”, Pentti sanoo. Kilpilahden laitosten krakkaamossa pilkotaan orgaanisia lähtöaineita eteeniksi ja propeeniksi, jotka edelleen polymeroidaan PE- ja PP-muoveiksi. Krakkauksessa voidaan käyttää useita Borealiksen toimitusjohtaja Ismo Pentti (edessä) kollegoineen uuden luolan tervajaisissa 26. syyskuuta. lähtöaineita tai niiden seoksia, esimerkiksi teollisuusbensiiniä eli naftaa. Borealiksen toiveena on kuitenkin siirtyä mahdollisuuksien mukaan lyhytketjuisempiin raaka-aineisiin. Mieluinen lähtöaine olisi juuri butaani, sillä jos sen saa leikattua krakkerin erittäin tarkoilla saksilla kahtia, tuloksena on lähes suoraan kaksi eteenimolekyyliä. Turvallinen varasto Kallioon louhitulla 150 000 kuutiometrin säiliöllä on huomattavan paksut sei- Fortumista Chempoliksen suurin omistaja Lappeenrannan ympäristöosaaminen esillä Kiinassa Fortum on tehnyt 6,4 miljoonan euron sijoituksen oululaiseen bioteknologiayhtiöön Chempolikseen. Sijoitus tekee Fortumista yhtiön suurimman omistajan 34 prosentin omistusosuudella. Fortum selvittää myös mahdollisuutta investoida Chempoliksen teknologiaan perustuvaan biojalostamoon. Toisen suuren, noin 4 miljoonan euron sijoituksen teki finanssitalo Taaleri, josta samalla tuli Chempoliksen omistaja 21 prosentin osuudella. Chempolis kehittää kestäviä biojalostusteknologioita biomassa-, energia-, öljy-, paperi-, alkoholi-, sokeri- ja kemianteollisuuteen. Lappeenrantalainen ympäristöalan osaaminen esittäytyy kahden seuraavan vuoden ajan kiinalaisen Yixingin ympäristötekniikan tiedepuistossa. Puiston näyttelytilan yhteisosaston jakavat Flowrox, joka keskittyy Kiinassa etenkin vesienkäsittelyratkaisuihin ja jätevedenpuhdistamoihin, sekä Visedo ja Axco-Motors, jotka kauppaavat maahan sähköisiä liikenneratkaisuja. Mukana näyttelyssä ovat myös Easy China, joka auttaa yrityksiä Kiinan markkinoille, sekä Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Lappeenrannan kaupunki. 26 KEMIA 7/2016 nämät, joten butaanin nesteyttämiseksi tarvittava paine ei tuota ongelmaa. Koska kivessä kuitenkin on ruhjeita ja huokosia, tiivistys ja paineistus tehdään vedellä. Kun luola kaikkine infrastruktuureineen on valmis, yläpuoliseen kalliokerrokseen muodostetaan osin keinotekoinen pohjavesikerros. Vesipatsaan paine pitää butaanin nestefaasissa; vain säiliön yläosassa on ohut kaasukerros, kuten grillin kaasupullossa. Läpi tihkuva vesi muodostaa nesteytyneen butaanin alle vesipatjan, jota tarpeen mukaan pumpataan jälleen pohjaveden yläpuolelle. Vesi ja butaani eivät käytännössä liukene toisiinsa, joten systeemiin kerääntyvä ylimääräinen vesi voidaan syöttää puhdistamoon ilman eri toimia. Jättiluolan pohja yltää 140 metriin. Syvyydessä saadaan riittävästi painetta myös nestekaasun toiselle pääkomponentille, propaanille. Nyt on tarkoitus varastoida vain butaania, mutta kaasuseokset ja myös puhdas propaani ovat käyttökelpoisia säilytettäviä. Luola on turvallisin tapa varastoida nestekaasua, jonka syttymis- ja räjähdysrajat kattavat paljon suuremman prosenttialueen kuin esimerkiksi maakaasun kohdalla. Lauri Lehtinen Neste ja Ikea tuottamaan yhdessä biomuovia HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET UNIVERSITY OF HELSINKI KEMIAN LAITOS KEMISKA INSTITUTIONEN DEPARTMENT OF CHEMISTRY Chemical Weapons— Science and Ethics December 15th 2016 at the Department of Chemistry, University of Helsinki, Chemicum (A.I. Virtasen aukio 1) Hall A110 Program Ikea Neste ja Ikea Sweden ryhtyvät kehittämään yhdessä uusiutuvia biopohjaisia muoveja ja muita polymeerimateriaaleja. Yritysten päämääränä on tuottaa nykyisin käytössä olevien muovien kaltaisia materiaaleja mutta korvata niiden fossiiliset raaka-aineet uusiutuvilla, kierrätetyillä tai jäte- ja tähderaaka-aineilla. Materiaalit valmistetaan Nesteen uusiutuviin raaka-aineisiin perustuvien ratkaisujen avulla. Kumppanukset etsivät parhaillaan hankkeeseen mukaan myös muita toimijoita. Tavoitteena on saada ensimmäinen hankkeeseen perustuva uusiutuvan muovin valmistuserä käyttöön vuoden 2017 loppuun mennessä. Neste ja Ikea pyrkivät laajentamaan yhteistyötään myös muihin uusiin teknologioihin ja ratkaisuihin. Ikean pitkän aikavälin tavoite on käyttää kodin kalusteissaan pelkästään uusiutuvista tai kierrätettävistä raaka-aineista valmistettua muovia. 13:45–14:00 Film “Ich Liebe Dich” by OPCW FIRES project 14:00–14:15 Opening, professor Paula Vanninen (VERIFIN) 14:15–15:00 Chemicals as weapons: Why? And why not?, professor Alastair Hay (University of Leeds) 15:00–15.30 Coffee 15:30–16:00 Sea-dumped chemical weapons in environment and their metabolism in fish and mussels, laboratory coordinator Martin Söderström (VERIFIN) Agan Kosti Jylhä (vas.) ja Thomas Matson esittelivät vetylaitoksen toimintaa sen avajaisissa lokakuussa. Mari Tiensuu 16:00–16:15 Tools for detection, traceability, triage and individual monitoring of victims, professor Paula Vanninen (VERIFIN) Agan uusi vetylaitos käyttöön Porvoossa Nesteen Porvoon jalostamolla Kilpilahdessa on otettu käyttöön teollisuuskaasuyhtiö Agan uusi vedyntuotantolaitos. Uusi laitos korvaa alueella sijainneen Nesteen vanhemman vedyntuotantoyksikön ja tuottaa noin viidesosan jalostamon tarvitsemasta vedystä. Laitoksen valmistama vety tuotetaan maakaasusta höyryreformointiprosessilla. Nesteen jalostamo käyttää vetyä monissa prosesseissa ja tuotteissa. Vedyn avulla syntyvät muun muassa rikittömät dieseltuotteet ja korkealaatuiset perusöljyt. Kilpilahden-laitos on suurin ja modernein Agan historiassa ja kansainvälisestikin merkittävä yrityksen saksalaiselle emoyhtiölle Linde Groupille. Laitosta etäoperoidaan ja valvotaan Linden valvontakeskuksesta Saksasta. 16:15–16:30 Biodecon – environmentally friendly decontaminat solution, laboratory manager Ullastiina Hakala 16:30–16:45 Characterization of novel algae toxins, post-doctoral researcher Kirsi Harju (VERIFIN) 16:45–17:00 Film “A Teacher’s Mission” by OPCW FIRES project VERIFIN: Finnish Institute for Verification of the Chemical Weapons Convention OPCW: Organisation for the Prohibition of Chemical Weapons http://www.helsinki.fi/kemia/fi UUTISIA ”Ihan kuin olisi työpaikkaa vaihtanut” Kemianteollisuus ry juhli uusia tilojaan ”Merinäköala kaikille!”, kuului toive henkilöstön ideariihessä, kun Kemianteollisuus ry ryhtyi suunnittelemaan toimitilaansa uusiksi. Toive tuli kuulluksi projektissa, jonka lopputulosta juhlittiin lokakuussa tupaantuliaisissa. Alexandra Peth Näkymiä Kemianteollisuus ry:n kotipesästä, Eteläranta kympin seitsemännestä kerroksesta, peittää vielä julkisivun peitoksi viritelty remonttipressu. Kun se saadaan tieltä pois, koko henkilöstö todellakin pääsee nauttimaan merimaisemista. Vierailijat saavat hieraista silmiään toisenkin kerran tupaantuliaisissa 11. lokakuuta. Koppimaiset työhuoneet ja ankeat käytävät ovat tiessään. Tilalla on moderni, avara ja valoisa monitoimitila, jonka katseenvangitsijana komeilee kaksi oranssia keinua. Sieltä täältä löytyy värikkäitä sohva- ja tuoliryhmiä, jotka kutsuvat vuorovaikutukseen ja monimuotoiseen työskentelyyn. ”Jotkut kommentoivat kesälomalta palatessaan, että olo on kuin olisi vaihtanut työpaikkaa”, hallintojohtaja Arja Puikkonen naurahtaa ja kiittelee tilaja sisustusratkaisuja sekä uutta talo- Yhdistettyyn keittiö- ja oleskelutilaan mahtuu koko henkilöstö. Tutustumiskierroksella Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Jussi Merikallio (vas.), Kemianteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Leppä, valtakunnansovittelija Minna Helle ja kemikaalivirasto Echan varapääjohtaja Jukka Malm. tekniikkaa. ”Sisäilman laatu on hyvä ja valaistus toimiva. Materiaalit on valittu niin, ettei hälinää ole, vaikka avointa tilaa on paljon.” Mapit historiaan Henkilöstö pääsi alusta alkaen vaikuttamaan ratkaisuihin ja tutustumaan työn etenemiseen 3D-mallinnuksen avulla. Osa tiimeistä sai toiveidensa mukaan omat työhuoneet, osa valitsi avonaiset tilat. Tilojen väliseinät ovat enimmäkseen lasia, joten näkymät ovat avarat myös sisäpihan puolella. Mappikertymät ovat historiaa, sillä työpisteisiin mahtuu rajallisesti paperitavaraa. Noin 830 neliömetrin tilan remontin toteutti Skanska, joka valitsi toimeksiantajan ohjeen mukaisesti kotimaisia toimittajia aina, kun se oli kustannustehokkaasti mahdollista. Lopputuloksessa on hyödynnetty monien Kemianteollisuus ry:n jäsenyritysten osaamista: Teknos Oy:n ja Tikkurila Oy:n maaleja, Kiilto Oy:n laasteja ja pohjusteita, Delete Group Oy:n palokatkoja, Anetcom Oy:n lasiteippauksia. Projektin arkkitehtina toimi Juha Petäjä, ja sisustussuunnittelusta vastasi Kirsi Saarela, joka iloitsee työntekijöiden tyytyväisistä kommenteista. ”Kaiken a ja o oli hyvä toiminnallisuus. Kun se oli paketissa, oli värisuunnitelman ja materiaalien vuoro. Visuaalinen ilme kertoo yhteisön arvoista, historiasta ja tulevaisuuden visioista.” Leena Laitinen Lääkeyhtiö MSD HY:n ja Husin kumppaniksi Nab Labs yhdisti ympäristöpalvelunsa Verifin esittäytyy yleisöseminaarissa Lääkeyhtiö MSD on solminut kumppanuussopimuksen yhteistyön lisäämisestä Helsingin yliopiston ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) kanssa. Yhteistyö koskee etenkin lääketutkimusta, jonka yksi päämäärä on löytää uusia välineitä yksilöllisten lääkkeiden kehittämiseen. Sen osalta yhteistyö nojaa Helsingin yliopiston genetiikan osaamiseen ja Helsingin biopankin näytekokoelmiin. Nab Labs Oy on keskittänyt kaikki ympäristöliiketoimintansa uuteen Ympäristötutkimusyksikköön. Yhdeksi liiketoimintayksiköksi yhdistyivät yrityksen ympäristötutkimus ja ympäristölaboratorio sekä ympäristönäytteenotto ja ympäristölaboratorioon kuuluva Jyväskylän Eeronkadun mikrobiologian laboratorio. Uuden yksikön vetäjänä toimii yhtiön ympäristötutkimuksen päällikkö Jouni Aho. Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutti Verifin esittäytyy avoimessa yleisöseminaarissa 15. joulukuuta. Helsingin yliopiston kemian laitoksessa toimivan instituutin tutkimukset kattavat laajan kirjon Itämereen upotetuista kemiallisista aseista levämyrkkyjen analytiikkaan. Seminaarin luennoitsijavieras on Leedsin yliopiston professori Alastair Hay, joka on erikoistunut toksikologiaan ja kemiallisen aseen eettisiin ongelmiin. 28 KEMIA 7/2016 Väistyvä pääjohtaja, belgialainen Geert Dancet on vetänyt Euroopan kemikaalivirastoa sen perustamisvuodesta 2007 lähtien, aluksi väliaikaisena pääjohtajana. Echa VALITSE PUHTAAMPI Euroopan kemikaalivirasto vaihtaa pääjohtajaa ENERGIARATKAISU. VALITSE LUONNONKAASU. Luonnonkaasu tarjoaa modernin energiaratkaisun tämän päivän ympäristötietoisille yrityksille. Uusiutuvasta Gasum-biokaasusta, puhtaasti palavasta maakaasusta sekä nesteytetystä maakaasusta (LNG) rakentuu perusta tulevaisuuden ratkaisulle, joka on kilpailukykyinen jo tänään. Katso lisää gasum.fi Helsingissä toimivaan Euroopan kemikaalivirastoon Echaan on tulossa uusi pääjohtaja. Viraston nykyisen pääjohtajan Geert Dancetin toimikausi päättyy vuoden 2017 lopussa. Uuden pääjohtajan hausta vastaa Euroopan komissio. Pääjohtajan toimikausi on viisivuotinen. Sama henkilö voi hoitaa tehtävää korkeintaan kahden toimikauden ajan. Hakuaika tehtävään päättyi 10. marraskuuta. Komission asettama valintalautakunta kutsuu seuraavaksi osan haki- Gasum_BIO_Kemianlehti_Yleisilmo_90x130.indd joista haastateltaviksi. Haastattelukierrosten jälkeen komissio laatii parhaista hakijoista luettelon, josta kemikaaliviraston hallintoneuvosto valitsee ja nimittää tulevan pääjohtajan. Euroopan kemikaalivirasto on keskeisessä asemassa EU:n kemikaalilainsäädännön, kuten Reach-, CLP- ja biosidiasetusten toimeenpanossa. Virastossa työskentelee noin 600 henkeä. Ekokemin ympäristöapurahat haussa Ekokem jakaa jälleen apurahaa ympäristö- ja jätehuoltoalan tutkimukseen. Apurahojen tarkoituksena on tukea ympäristön, jätteiden käsittelyn ja hyödyntämisen, materiaalien kierrätyksen sekä maaperän ja vesistöjen kunnostamisen innovatiivista tutkimusta ja osaamista. Tämän vuoden hakuteemoja ovat materiaalien ja energian talteenoton yhdistävät kestävän kehityksen mukaiset prosessiratkaisut vaativille jätevirroille sekä uudet taloudelliset kierrätysprosessit suurille teollisuusjätevirroille. Hakuaikaa on marraskuun loppuun asti. Lisätietoa saa osoitteesta www.ekokem.fi. Kemianteollisuuden turvallisuuspalkinto hakuun Kemianteollisuus ry on avannut vuoden 2017 turvallisuuspalkintonsa haettavaksi. Palkinnolla kannustetaan oppilaitoksia ja Responsible Care -ohjelmassa mukana olevia yrityksiä entistä tavoitteellisempaan turvallisuustyöhön, parempiin tuloksiin ja hyvien käytäntöjen jakamiseen. Hakuaika jatkuu helmikuun loppuun. Lisätietoja saa osoitteesta www.kemianteollisuus.fi. 1 T YÖH YG IEENISET PA LV ELUT Meiltä saat: - Työhygieeniset selvitykset ja mittaukset työpaikoilla - Analyysipalvelut - Lämpöhajoamistuotteiden ja materiaaliemissioiden määritykset tuotteista LIS ÄTIE TOJA www.ttl.fi/tyohygienia www.ttl.fi/kemia www.ttl.fi/aerosolilaboratorio www.ttl.fi/mikrobiologia 25.10.2016 11.0 VIHREÄT SIVUT • GREEN PAGES Kysy ensin meiltä • At your service BOREALIS POLYMERS OY PL 330 06101 Porvoo puh. (09) 394 900 etunimi.sukunimi@borealisgroup.com www.borealisgroup.com BASF OY Tammasaarenkatu 3 00180 Helsinki puh. (09) 615 981 etunimi.sukunimi@basf.com www.basf.com, www.basf-cc.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Petrokemian tuotteet – Petrochemical Products Polyolefiinit – Polyolefins Vihreät sivut myös verkossa. BUSCH VAKUUMTEKNIK OY Sinikellontie 4 01300 Vantaa puh. (09) 774 60 60 faksi (09) 774 60 666 info@busch.fi www.busch.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Puhaltimet – Blowers Pumput – Pumps Tyhjiöpumput – Vacuum Pumps Kompressorit – Compressors DOSETEC EXACT OY For qualified milling & mixing Laadukkaaseen jauhatukseen ja sekoitukseen BERGIUS TRADING AB Käyntiosoite Itälahdenkatu 2 00210 Helsinki Postiosoite PL 124 00181 Helsinki puh. 040 540 3439 kim.jarlas@bergiustrading.com www.bergiustrading.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Fluidisaattorit – Fluidizers Jauhaimet – Grinders Sekoittimet – Mixers Vaakatie 37 15560 Nastola puh. (03) 871 540 faksi (03) 871 5410 info@dosetec.fi etunimi.sukunimi@dosetec.fi www.dosetec.fi ELOMATIC OY FOOD & CHEMICAL ENGINEERING Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Annostelujärjestelmät – Batching Systems Hihnavaa’at – Belt Weighers Jauheiden ja rakeitten säkitys – Sacking for Pulver and Granulate Materials Laboratoriovaa’at – Laboratory Balances Punnitusjärjestelmät – Weighing Systems Säiliövaa’at – Tank Weighing Säkinpurkauslaitteet – Dischargers for Sack Säkkien täyttökoneet – Sack Filling Machines Vaa’at – Balances & Scales Varaa oma paikkasi Vihreiltä sivuilta! Uudet tilaukset: Tietojen päivitykset: jaana.koivisto@kemia-lehti.fi puh. 040 770 3043 sanna.alajoki@kemia-lehti.fi puh. 040 827 9727 irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi puh. 040 827 9778 leena.laitinen@kemia-lehti.fi puh. 040 577 8850 30 KEMIA Kemi Itäinen Rantakatu 72 20810 Turku puh. (02) 412 411 Mobile: 040 5000427 info@elomatic.com www.elomatic.com etunimi.sukunimi@elomatic.com Logomme väri on PMS 288 (tumman sininen), joten valitkaa teippilogon väri mahdollisimman lähellä sitä Muut toimipaikat: Hatanpäänkatu 1A 33900 Tampere Vaisalantie 2 02130 Espoo Kangasvuorentie 10 40320 Jyväskylä Kiilakiventie 1 90250 Oulu Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Automaatio- ja sähkösuunnittelua – Automation and Electrification Design Energiakonsultointi – Energy Consulting Laitesuunnittelua – Unit Operation Design Projektipalvelut – EPCM Project Services Prosessiautomaatiojärjestelmät – Process Automation Systems Prosessisuunnittelua – Process Design Tehdassuunnittelua – Plant Design INNOVATICS Ratamestarinkatu 13 A 00520 Helsinki puh. 010 281 8900 innolims@innovatics.fi www.innovatics.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups LIMS-järjestelmät – LIMS Systems Laboratorion tiedonhallintajärjestelmät – Laboratory Information Management Systems Tavaramerkit ja edustukset Trademarks and Representatives InnoLIMS LABTIUM OY KBR ECOPLANNING OY Pohjoisranta 11 F 28100 Pori PL 78, 28101 Pori puh. (02) 6240 200 faksi (02) 6240 290 info@ecoplanning.fi www.ecoplanning.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Haihdutuslaitokset – Evaporation Plants Kiteytyslaitokset – Crystallization Plants Happojen talteenottolaitokset – Acid Recovery Plants Fosforihapon puhdistus- ja väkevöintilaitokset – Phosphoric Acid Purification and Concentration Plants Laboratorio -ja asiantuntijapalvelut • kaivannaisteollisuus • energia-ala • metsäteollisuus • ympäristösektori • materiaali- ja tuotetestaus www.labtium.fi Espoo • Jyväskylä • Kuopio • Outokumpu • Sodankylä Vihreät sivut huomataan. KALUSTE-PROJEKTIT OY Pukinmäentie 2 35700 Vilppula puh. (03) 471 7300 faksi (03) 471 7322 kalpro@phpoint.fi www.kalusteprojektit.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Laboratoriokalusteet ja -sisusteet – Laboratory Fitments and Fittings Vaakapöydät – Balance Tables Vetokaapit – Fume Hoods Vihreät sivut myös verkossa • mukana asiakasyritysten logot • helppokäyttöisellä tuotehaulla löydät etsimäsi palvelut Tutustu ja tule mukaan! kemia-lehti.fi > Vihreät sivut www.icoy.fi 044-066 6802 040-167 9557 Turku–Harjavalta –Espoo METROHM NORDIC OY KIILTO OY Tampereentie 408 33880 Lempäälä PL 250, 33101 Tampere puh. 020 7710 100 faksi 020 7710 101 etunimi.sukunimi@kiilto.com www.kiilto.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Kiinnityslaastit – Cementitious Adhesives Lakat – Lacquers Liimat – Adhesives Saumauslaastit – Grouts for Tiles Seinä- ja lattiatasoitteet – Wall Plasters and Floor Levellings Silikonit– Silicones Valimohartsit – No-Bake Resins Vedeneristeet – Waterproofing Membranes Koskelontie 19 B 02920 Espoo puh. 010 7786 800 mail@metrohm.fi www.metrohm.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Analyysien automatisointi – Automation of Analysis Ionikromatografia – Ion Chromatography pH/ionit & johtokyky – pH/Ions and Conductivity NIR-spektroskopia – NIR Spectroscopy Potentiostaatit/galvanostaatit – Potentiostats/Galvanostats Prosessianalysaattorit – Process Analyzers Stabiilisuusmittaukset – Stability Measurements Titraus – Titration Voltammetria, CVS – Voltammetry, CVS Turvallisuustekniset asiantuntijapalvelut Vaaran arviointi ja riskien hallinta Kemikaalialtistuksen arviointi ja kemikaaliturvallisuus Räjähdyssuojauksen suunnittelu ja räjähdyssuojausasiakirja (ATEX), ATEX-koulutus Pelastussuunnitelma (m. sisäinen), toimintaperiaateasiakirja ja turvallisuusselvitys 31 VIHREÄT SIVUT • GREEN PAGES Kysy ensin meiltä • At your service Nablabs SEPPO LAINE OY NAB LABS OY Näytteenotto-, analyysi-, mittausja asiantuntijapalvelut Upseerinkatu 1 02600 Espoo puh. 0404 503 100 info@nablabs.fi www.nablabs.fi PANALYTICAL B.V. Sivuliike Suomessa Linnoitustie 4B 02600 Espoo puh.09 2212 580 jouko.nieminen@panalytical.com www.panalytical.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups ED-, WD- ja WD/EDXRF-spektrometrit (röntgenfluoresenssi) – ED, WD ja WD/EDXRF X-ray Fluorescence Spectrometers (XRF) 0D-, 1D-, 2D- ja 3D(CT) -XRD-laitteistot (röntgendiffraktometrit) – 0D, 1D, 2D and 3D(CT) X-ray Diffractometers (XRD) Laboratorioautomaatiot – Laboratory Automation Systems Claissen sulatelaitteet myös AA- ja ICP-analyyseihin – Claisse Bead Equipment (also for ICP and AA analysis) Näytejauhimet ja -puristimet – Sample Mills and Presses Lähi-infrapunalaitteet (NIR) – Nearinfrared-equipment (NIR) Vihreät sivut huomataan! Jokaisessa lehdessä. Jokaisessa uutiskirjeessä. Verkossa www.kemia-lehti.fi Lue lisää: www.kemia-lehti.fi ilmoittajalle Varaa paikkasi: ilmoitukset@kemia-lehti.fi 32 PERKINELMER FINLAND OY Mustionkatu 6 20750 Turku PL 10, 20101 Turku puh. (02) 2678 111 faksi (02) 2678 305 www.perkinelmer.com Asiakaspalvelu: puh. 0800 117 186 faksi 0800 117 185 cc.nordic@perkinelmer.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Laboratoriolaitteet – Laboratory Instruments Laboratoriokemikaalit – Laboratory Chemicals Laboratoriotarvikkeet – Laboratory Consumables Tavaramerkit ja edustukset Trademarks and Representatives CALIPER CHEMAGEN NEN PACKARD BIOSCIENCE PERKINELMER WALLAC Vihreät sivut myös verkossa. RAMBOLL ANALYTICS Laboratorio- ja mittauspalvelut Niemenkatu 73 15140 Lahti puh. 020 755 611 faksi 020 755 6201 analytics@ramboll.fi www.ramboll-analytics.fi Itämerenkatu 3 A 00180 Helsinki puh. (09) 6859 560 faksi (09) 6859 5610 posti@seppolaine.fi www.seppolaine.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Patentin hakeminen ja tavaramerkin rekisteröiminen – Patent Prosecution and Trademark Protection Patenttiselvitykset, uutuustutkimukset ja toiminnanvapausselvitykset – Patent Searches, Novelty Searches and Freedom to Operate Searches IPR-strategiapalvelut ja IPR-salkun hallinnointi – IPR Strategy Services and IPR Portfolio Management www.kemia-lehti.fi Vihreät sivut SKALAR ANALYTICAL B.V. Tinstraat 12 4823 AA Breda The Netherlands puh. +31 (0)76 548 6486 faksi +31 (0)76 548 6400 info@skalar.com www.skalar.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Alkuaineanalysaattorit (TOC, TN nesteille ja kiintoaineille) – Elemental Analyzers (TOC, TN for Liquids and for Solids) Automaattiset märkäanalysaattorit (CFA, Erillisanalyysit) – Automated Wet Chemistry Analyzers (Continuous Flow Analyzers (CFA), Discrete Analyzers) Robottianalysaattorit (BOD, COD, pH, EC, sameus, alkalisuus, testipakkaukset) – Robotic analyzers (BOD, COD, pH, EC, Turbidity, Alkalinity, Test kits) VALMET AUTOMATION OY TANKKI OY SOFTWARE POINT Oikotie 2, 63700 Ähtäri puh. (06) 510 1111 faksi (06) 510 1200 tankki@tankki.fi www.tankki.fi Metsänneidonkuja 6 02130 Espoo puh. (09) 4391 320 sales@softwarepoint.com www.softwarepoint.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups LIMS-järjestelmät – LIMS Systems Laboratory Intelligence ratkaisut – Laboratory Intelligence Solutions Tavaramerkit ja edustukset Trademarks and Representatives LABVANTAGE Enterprise LABVANTAGE Express LABVANTAGE Medical Suite LABVANTAGE Biobanking WiLab LIMS LIMSView powered by QlikView Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Fermentorit – Fermenters Kolonnit – Columns Painesäiliöt – Pressure Vessels Reaktorit – Reactors Sekoitussäiliöt lääketeollisuudelle – Mixing Vessels for Pharmaceutical Industry Säiliöt ja varastointilaitteet – Containers and Storage Equipment Vihreitä sivuja ei ohiteta. SUOMEN LÄMPÖMITTARI OY Yrityspiha 7 00390 Helsinki puh. (09) 477 4560 faksi (09) 477 45611 myynti@suomenlampomittari.fi www.suomenlampomittari.fi TESTWARE OY Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Digitaaliset tarkkuuslämpömittarit – Digital Precision Thermometers Lasiset lämpömittarit– Glass Thermometers Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Olosuhdekaapit ja -huoneet – Climate chambers and rooms Inkubaattorit – Incubators ESD-tuotteet – ESD products Lentokentänkatu 11 PL 237, 33101 Tampere puh. 010 676 1780 kari.karppinen@valmet.com www.valmet.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Prosessiautomaatiojärjestelmät – Process Automation Systems Turvalogiikat – Safety Interlocking Systems VWR INTERNATIONAL OY Valimotie 9 00380 Helsinki puh. (09) 804 551 faksi (09) 8045 5200 info@fi.vwr.com www.vwr.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Laboratoriokemikaalit – Laboratory Chemicals Laboratoriolaitteet – Laboratory Equipment Laboratoriotarvikkeet – Laboratory Consumables Puurtajantie 4 15880 Hollola puh. (03) 780 5530 testware@testware.fi www.testware.fi ”Tietojen haku onkin nyt kätevää.” OTA YHTEYTTÄ: jaana.koivisto@kemia-lehti.fi puh. 040 770 3043 irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi puh. 040 827 9778 WACKER-KEMI AB Box 3115 SE-16903 Solna, Sweden puh. +46 8 5220 5220 faksi +46 8 5220 5221 info.sweden@wacker.com www.wacker.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Kumiteollisuuden erikoiskemikaalit – Special Chemicals for Rubber Industry Liimaraaka-aineet – Adhesives Raw Materials Maali- ja lakkaraaka-aineet – Paint and Lacquer Raw Materials Silikonit – Silicones Vaahdonestoaineet – Defoamers 33 VIHREÄT SIVUT • GREEN PAGES Kysy ensin meiltä • At your service Tervetuloa Vihreille sivuille! • Jokaisessa lehdessä • Jokaisessa uutiskirjeessä • Netissä www.kemia-lehti.fi > Vihreät sivut • Hinnat alkaen 1 000 euroa + alv / koko vuosi Bonus: Suorapostitus puoleen hintaan! Ehdit mukaan jo seuraavaan numeroon 8/2016 Suorapostituksella saatte • uusia asiakkaita ja kauppoja • tehokkaan väylän kertoa tuotteistanne • lisää kävijöitä nettisivuillenne • osallistujia tapahtumiinne. Huippusuosittu suorapostitus nyt vain 600 euroa + alv (norm. 1 200) Vihreiden sivujen uusille asiakkaille! Varaa paikkasi Vihreiltä sivuilta 24. marraskuuta mennessä! Lisätiedot ja varaukset: Jaana Koivisto, puh. 040 770 3043 jaana.koivisto@kemia-lehti.fi Irene Sillanpää, puh. 040 827 9778 irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi KEMIA Lue lisää Vihreistä sivuista ja suorapostituksista: www.kemia-lehti.fi > Ilmoittajalle Kemi Tilaa nyt työpaikallesi Työ Terveys Turvallisuus Työhyvinvoinnin arvostettu erikoislehti ”Kun lukee jonkin artikkelin, tulee mietittyä, onko tämä asia kunnossa meidän työpaikallamme.” ”Joka kerta mielenkiintoisia artikkeleita.” TTT-lehden lukijatutkimus 2016, Focus Master Oy. Lisätietoja: www.tttlehti.fi tilaukset@tttlehti.fi Puhelin: 03 4246 5370 34 Vihreät sivut huomataan Kustannustehokasta näkyvyyttä yrityksellesi! Jokaisessa painetussa Kemia-lehdessä Jokaisessa Kemian uutiskirjeessä Hakupohjaisena osoitteessa www.kemia-lehti.fi Näin Vihreitä sivuja luetaan: Näin Vihreät sivut vaikuttavat: Lisätietoja ja tilaukset: www.kemia-lehti.fi Jaana Koivisto, puh. 040 770 3043 jaana.koivisto@kemia-lehti.fi Irene Sillanpää, puh. 040 827 9778 irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi Leena Laitinen, puh. 040 577 8850 leena.laitinen@kemia-lehti.fi ilmoitustiedot KEMIA Kemi TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU Kipakka kolibakteeri ST131 ei olekaan pelkästään ihmisen kantama, vaan mikrobi siirtyy helposti lajista toiseen. Yllättävän havainnon tekivät Helsingin yliopiston tutkijat, jotka julkaisivat löydöksensä Plos Genetics -lehdessä. ST131 on yleisimpiä verenmyrkytyksiä ja virtsatietulehduksia aiheuttavia kolibakteereita. Kanta sairastuttaa vuosittain miljoonia ihmisiä. ”Maailmanlaajuinen näytekokoelma ihmisiltä ja eläimiltä paljasti ST131-bakteerien hyppivän varsin vaivatta jopa villieläinten ja ihmisten välillä”, kertoo professori Jukka Corander. Tutkijat analysoivat bakteerien genomeja uudenlaisella tilastollisella menetelmällä, jossa tarkastellaan samanaikaisesti geenien mutaatioiden, Scanstockphoto Ärhäkkä kolibakteeri voi tarttua vaikka lemmikistä ST131-kolibakteeri on vastustuskykyinen useimmille antibiooteille, joten infektoituneiden potilaiden hoito on hankalaa. geenien horisontaalisen siirtymän ja geenien säätelytekijöiden muuntumisen vaikutusta. Näin syntyy superresoluutiokuvaus evoluution kulusta. Analyysit osoittivat, ettei ST131bakteerin tarvinnut lainkaan sopeutua geneettisesti uuteen isäntälajiin. Tämä kertoo mikrobin kyvystä sietää hyvin monimuotoisia elinolosuhteita. Bakteerin leviämistä ja muuntumista on aiemmin tutkittu lähinnä vain sairaalapotilaista kerätyistä näytteistä, koska sen on ajateltu erikoistuneen ihmiseen kantajana. Merieläimen entsyymi torppaa verenmyrkytyksen Vaihtoehtoinen oksidaasientsyymi (aox) pysäyttää verenmyrkytyksen aiheuttaman vaarallisen tulehdusprosessin. Havainnon teki Helsingin yliopiston professorin Howy Jacobsin tutkimusryhmä kansainvälisine kumppaneineen. Ryhmä on tutkinut aox-entsyymiä vuosia. Tulokset julkaistiin Cell-lehdessä. Aox-entsyymillä ei normaalioloissa näytä olevan vaikutusta solujen toimintaan. Sen sijaan se tarttuu toimeen, kun mitokondriot, solun voimalaitokset, ylikuormittuvat. Vaihtoehtoinen oksidaasi hillitsee muun muassa happiradikaalien liikatuotantoa. Aox-entsyymiä ei esiinny nisäkkäillä, joten tutkijat ovat hyödyntä- Meritupelta lainattu geeni voi nousta isoon osaan verenmyrkytysten hoidossa. 36 KEMIA 7/2016 neet merituppi-nimisen merieläimen (Ciona intestinalis) oksidaasigeeniä. Yllättäen geeni on toiminut normaalisti niin banaanikärpäsissä, hiirissä kuin ihmissoluissakin. Hoitamattomana bakteeriperäinen verenmyrkytys johtaa useiden elintoimintojen lakkaamiseen ja lopulta kuolemaan. ”Verenmyrkytykseen kuolee enemmän ihmisiä kuin syöpään. Kaikki tieto, joka lisää ymmärrystämme verenmyrkytyksen kehittymisestä ja ehkäisystä, auttaa pelastamaan ihmishenkiä”, Howy Jacobs sanoo. Professorin mukaan on liian aikaista sanoa, voitaisiinko aox-entsyymiä käyttää suoraan verenmyrkytyksen hoidossa. Tuore löydös voi kuitenkin auttaa löytämään kemiallisia keinoja, jotka toimisivat samoin kuin vaihtoehtoinen oksidaasi. Jacobsin ryhmä kuuluu Suomen Akatemian FinMit-huippututkimusyksikköön, joka käsittää neljä tutkimusryhmää Helsingin ja Tampereen yliopistoista. Yksikön tavoitteena on tuottaa tietoa mitokondrioiden roolista eri sairauksissa hoitokeinojen kehittämistä varten. Esineet liikkumaan musiikin voimalla Oikein valitut sävelet saavat esineet liikkumaan haluttuun suuntaan. Hänen mukaansa tekniikkaa voitaisiin hyödyntää vaikkapa farmaseutiikassa lääkepartikkelien syötössä, pienten nestemäärien käsittelyssä laboratoriosiruissa sekä mikroelektroniikkasirujen lajittelussa. Dna-pohjainen sähkölaite toimii yhdellä elektronilla tusmenetelmin rakentaa jo pitkään. Rakenteiden toimintaan on vaadittu erittäin matala, lähellä absoluuttista nollapistettä oleva lämpötila. Jyväskylän yliopiston Nanotiedekeskuksessa sen sijaan kyetään muodostamaan vain muutaman nanometrin kokoisia metallisia hiukkasia, Jyväskylän yliopisto Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen tutkijat ovat rakentaneet toimivia nanokokoisia sähkölaitteita, jotka hyödyntävät dna-molekyyliä. Yhden elektronin liikkeeseen perustuvia, kymmenien nanometrien kokoisia rakenteita ja laitteita on osattu perinteisin nano- ja mikrovalmis- Dna järjestää rakenteen saarekkeina toimivat kultananohiukkaset kolmen hiukkasen ketjuiksi. 80 PROSENTTIA merillä kelluvasta muoviroskasta on peräisin maalta, kuten huonosti hoidetuilta kaatopaikoilta, laittomasta dumppauksesta ja jätevedenpuhdistamoilta. 20 prosenttiin ovat syypäitä meriliikenne, kalastus ja vesiviljely. Tämä selviää Suomen ympäristökeskuksen raportista. Quan Zhou Aalto-yliopiston tutkijat liikuttelevat esineitä hallitusti äänen avulla. Soittamalla tiettyjä säveliä esineet saadaan kulkemaan haluttuun suuntaan. Ohjattavat esineet ovat testeissä olleet elektroniikkakomponentteja, kasvien siemeniä, makeisia, metallikappaleita ja vesipisaroita, jotka asetettiin värähtelevän levyn päälle. Videokamera kertoi esineiden sijainnin tietokoneelle, joka valitsi sävelen sen mukaan, mikä todennäköisimmin saisi esineen liikkeelle tiettyyn suuntaan. Sitten tietokone tunnisti kohteen uuden sijainnin ja soitti taas sopivan sävelen. ”Onnistuimme hallitsemaan samanaikaisesti ja silti toisistaan erillisesti jopa kuutta esinettä, vaikka käytimme vain yhtä äänilähdettä”, kertoo tutkimusta johtanut professori Quan Zhou. ”Ajatusta voi soveltaa myös muille alueille, joissa värinä on osa ilmiötä. Tekniikalla pitäisi olla mahdollista liikutella esimerkiksi veden pinnalla kelluvia esineitä aaltojen avulla.” 12 000 MEGAWATTIA. Sen edestä on mahdollista sijoittaa aurinkosähköjärjestelmiä Suomen asuinrakennusten katoille. Määrä solahtaisi maan sähköverkkoihin hyvin, kertoo laskelman tehnyt Lappeenrannan teknillinen yliopisto. jotka voivat toimia yhden elektronin rakenteina jopa huoneenlämpötilassa. Hiukkaset ovat valmistuksen jäljiltä vapaana vesiliuoksessa, josta ne on järjestettävä haluttuun muotoon ja kytkettävä ulkoiseen virtapiiriin. Dna-molekyylin itsejärjestyvyysominaisuudet ja kyky muodostaa sidoksia erilaisten nanohiukkasten kanssa tarjoavat tähän erinomaisen työkalun. Kultaiset nanohiukkaset liitetään dna-rakenteeseen suoraan liuoksessa. Dna-molekyylin ansiosta yhdestä valmistuserästä saadaan yhtäaikaisesti suuri määrä valmiita rakenteita, jotka ohjataan paikoilleen sähkökenttien avulla. Tutkimukset tulokset julkaistiin Nano Letters -julkaisusarjassa. 7/2016 KEMIA 37 TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU Epigeneettinen lääke tehostaa rintasyöpähoitoa Scanstockphoto Estrogeenireseptori-positiivisen rintasyövän hormonaalista lääkehoitoa voidaan tehostaa epigeneettisillä lääkkeillä, kertoo suomalais-amerikkalainen tutkimusryhmä. Epigeneettiset lääkkeet voivat muuttaa geenin ilmentymistä ja muuta solun toimintaa ilman, että ne kajoavat dna:han. Ryhmä selvitti jo aiemmin, että koe-eläinten raskaudenaikainen kohonnut estrogeenitaso aiheuttaa muutoksia naaraspoikasten maitorauhasen epigeneettisessä säätelyssä ja lisää niiden riskiä sairastua rintasyöpään. Uusi tutkimus paljasti, että varhainen estrogeenialtistus ja sen seurauksena tapahtuneet epigeneettiset muutokset kaksinkertaistavat lääkeresistenssin syntymisen. Epigeneettisillä lääkkeillä voitiin palauttaa hormonilääke tamoksifeenin teho ja estää taudin eteneminen. Turun yliopiston professorin Anni Wärrin mukaan tulokset antavat toi- voa merkittävistä edistysaskelista ER-positiivisen rintasyövän hoidossa silloin, kun syövän taustalla on epigeneettisiä muutoksia. Hänen mukaansa samat lääkkeet saattavat estää rintasyövän niillä, jotka ovat altistuneet korkeille estrogeenipitoisuuksille sikiönkehityksen aikana. Tutkimus julkaistiin Journal of National Cancer Institute -lehdessä. Sca nst Molekyyli paljastaa valtimotukoksen Turun yliopiston tutkijat ovat tunnistaneet molekyylin, jota esiintyy valtimotukosten plakkikertymissä ja jonka avulla kertymät voidaan löytää. Vap 1 -nimisen molekyylin etsintä tapahtuu leimaamalla siihen sitoutuvan Siglec 9 -molekyylin osaset radioaktiivisesti. Sitoutumista voidaan sen jälkeen seurata tutkijoiden kehittämällä PET-kuvantamistekniikalla. Kolesteroliplakkikertymien hauras pinta repeää helposti. Repeäminen aiheuttaa verihyytymän, joka voi tukkia suonen. Verenvirtauksen estyminen valtimoissa johtaa hapenpuutteeseen kudoksessa. ”Hauraiden plakkien tunnistaminen on tärkeää vakavimpien komplikaatioiden ennustamiseksi ja estämiseksi. Valtimotaudin yleisin komplikaatio on sydäninfarkti”, kertoo professori Anne Roivainen. Nature Scientific Reports -lehdessä julkaistu tutkimus tehtiin hiirillä, mutta Roivainen uskoo, että menetelmää voidaan tulevaisuudessa käyttää myös ihmispotilaiden diagnostiikassa. Valtimotaudin tulehtuneiden kolesterolikertymien Vap 1 -molekyyli löytyy PET-kuvannuksen avulla. 38 KEMIA 7/2016 ock pho to Eutektiset liuottimet erottavat puun ligniinin sahanpurusta puhtaana. Puhdasta ligniiniä luonnon liuottimilla VTT on kehittänyt eutektisia liuottimia, joiden avulla sahanpurusta saadaan erotettua 50 prosenttia puun ligniinistä puhtaana ja luonnollisen muotonsa säilyttäneenä. Luonnonmukainen ligniini on reaktiivisempaa ja homogeenisempaa ja siksi helpommin hyödynnettävää kuin perinteisissä prosesseissa eristettävä ligniini, jonka kemiallinen rakenne muuttuu. Tutkijoiden tähtäimessä on tarjota vihreä vaihtoehto öljypohjaisille kemikaaleille, kun valmistetaan tulevaisuuden materiaaleja metsä-, pakkaus-, lääke-, elintarvike- ja kaivosteollisuuden tarpeisiin. Eutektiset liuottimet ovat kahden tai useamman korkean sulamispisteen aineen seoksia, joiden sulamispiste on huomattavasti alempi kuin puhtailla lähtöaineilla. Tunnetuin esimerkki on koliinikloridin ja urean seos. Uutta orgaanisten liuottimien sukupolvea edustavia eutektisia liuottimia ja niiden sovelluksia on ryhdytty tutkimaan laajemmin vasta viime vuosina. Suomalaiset suhtautuvat hyönteisruokaan saksalaisia positiivisemmin ja arvioivat esimerkiksi jauhomadoista valmistetut nugetit miellyttävämmiksi kuin saksalaiset. Tämä paljastui Turun yliopiston selvityksessä, jossa tutkittiin kahden maan kuluttajien suhtautumista hyönteisiä sisältäviin valmisruokiin. Valtaosa vastaajista suhtautuu myönteisesti hyönteisten käyttöön siipikarjan rehuna. Hyönteistalous on noussut varteenotettavaksi tavaksi tuottaa kestävää proteiinia niin rehuksi kuin ihmisravinnoksi. Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteisessä hankkeessa tutkitaan mahdollisuuksia hyönteisten hyödyntämiseen suomalaisessa ruokaketjussa. Hyönteisten Scanstockphoto Tutkimus auraa tietä hyönteisruualle Popsi, popsi ötökkää! Aasiassa herkullisia, proteiinipitoisia hyönteisiä on syöty hyvällä halulla jo pitkään. kaupallinen käyttö elintarvikkeena tai rehuna ei ole meillä vielä sallittua, mutta asian odotetaan muuttuvan. Tutkija Sofia Aholan kuva kertoo, kuinka ravinto muuttuu mitokondrioissa kemialliseksi energiaksi. Ruokavaliosta apua mitokondriotauteihin Ravinnolla on selvä vaikutus aikuisten mitokondriosairauksien etenemiseen, osoittaa Helsingin yliopiston tutkimus, joka julkaistiin EMBO Molecular Medicine -lehdessä. Tutkimuksessa matalahiilihydraattinen dieetti aiheutti ensin lihasvaurioita potilailla, jotka sairastivat PEO-mitokondriotautia eli etenevää ulkoisten silmälihasten heikkoutta. Potilaat kuitenkin toipuivat nopeasti, ja pitkällä aikavälillä heidän lihasvoimansa päinvastoin parani. Syyksi paljastui, että Atkins-dieetti vaurioitti sokeririippuvaisia lihassoluja, joissa mitokondrioiden toimintahäiriö oli vakavin. Kun sokerit poistettiin ruokavaliosta, toimivien lihassolujen suhteellinen määrä kasvoi. Tutkijoiden mukaan ensin tapahtunut vaurio saattoi myös stimuloida lihassolujen uusiutumista. Lihasten kantasolut aktivoituivat tuottamaan uusia soluja, jotka liittyivät aiempiin ja varustivat ne terveillä mitokondrioilla. ”Koska mitokondriot muuntavat syömämme ruuan energiaksi, on loogista, että ruuan laatu voisi vaikuttaa sairauden etenemiseen”, sanoo tutkimusta johtanut professori Anu Wartiovaara. Hänen mukaansa ruokavaliota voitaisiin lääkärin tarkassa seurannassa käyttää hoidollisena menetelmänä aikuisten lihassairauksissa, joissa mitokondriot eivät toimi hyvin. Rehevöityminen ja tummuminen muuttavat leväyhteisön rakennetta ja vähentävät levien omega-3-rasvahappojen tuotantoa. Kirkasvetisten järvien kookkaissa ahvenissa on siksi 1,5–1,9 kertaa enemmän omega-3-rasvahappoja kuin ruskeavetisten tai rehevien järvien ahvenissa, kertoo tuore tutkimus. Monityydyttymättömät rasvahapot, kuten omega-3, epa ja dha, ovat ihmisen terveydelle välttämättömiä, joten kalat ovat erinomaista syötävää. Kalat eivät kuitenkaan pysty itse valmistamaan terveellisiä rasvahappoja, vaan ne ovat levien tuottamia ja siirtyvät kaloihin eläinplanktonin kautta. Parhaita rasvahappojen tuottajia ovat nielulevät, piilevät, kultalevät ja panssarisiimalevät, joita esiintyy runsaimmin niukkaravinteisissa, kirkasvetisissä järvissä. Kun järvi rehevöityy, alaa valtaavat sinilevät ja viherlevät, joiden omega-3rasvahappojen pitoisuus on erittäin pieni. Tutkimuksen toteuttivat Itä-Suomen, Jyväskylän ja Helsingin yliopistot sekä Suomen ympäristökeskus. Scanstockphoto Sofia Ahola Järven rehevöityminen vie kalan terveellisyyttä Mitä kirkkaammasta vedestä kala on pyydetty, sitä enemmän siinä on omega-3-rasvahappoja. 7/2016 KEMIA 39 SUOMALAISET NAISET JA KEMIA Sarjassa esitellään ansioituneita suomalaisia naiskemistejä. Aino Nevalainen Sisäilman esitaistelija Kansanterveys edellyttää, että talot ovat terveellisiä asua, sanoo sisäilman ja homerakennusten tutkija Aino Nevalainen. Sisko Loikkanen Emeritaprofessori Aino Nevalaisen arvokas työ sisäilmakysymysten rat- kojana sai viime kesänsä kruununsa, kun kansainvälinen sisäilmajärjestö ISIAQ myönsi suomalaistutkijalle historiansa toisen elämäntyöpalkinnon. ”Se oli todella ilahduttava yllätys. Mielessäni jaan palkinnon kaikkien hienojen työtovereideni ja yhteistyökumppanieni kanssa”, Nevalainen hymyilee. Biokemian ja ympäristötieteiden osaaja teki pisimmän työrupeamansa sisäilman mikrobien parissa Kuopios- sa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) ja sen edeltäjässä Kansanterveyslaitoksessa (KTL). Hänen aloittaessaan vuonna 1983 tutkimustietoa aiheesta ei juuri ollut. ”Se oli harmi mutta toisaalta siunaus. Niin saatoin olla pioneerina monessa asiassa.” Työ lähtikin perusteista. Ensin selvitettiin kosteusvaurioiden yleisyyttä ja sisäilmaongelmien merkitystä. Mukana oli lääkäritutkijoita selvittämässä ihmisten oireilua. Toksikologeja tarvittiin avaamaan elimistön reaktiomekanismeja. ”Suurimmaksi ongelmaksi paljastuivat rakennusten kosteudesta johtuvat mikrobikasvustot ja niiden aiheuttamat haitat. Sitä kansanterveydellistä ja -taloudellista vyyhtiä lähdettiin sitten perkaamaan.” Nevalainen oli mukana myös sosiaali- ja terveysministeriön taannoisessa Toxtest-hankkeessa, joka käynnistettiin, kun homeiden ja bakteerien ymmärrettiin tuottavan toksisia aineenvaihduntatuotteita. Hypoteesina oli, että aineenvaihduntatuotteet ovat kytköksissä terveyshaittoihin ja että huonepölyn Aino Nevalainen • Syntynyt Seinäjoella vuonna 1948. • DI (biotekniikka ja elintarviketeknologia) 1975, TkL (ympäristötekniikka) 1984 TKK, FT (ympäristötieteet) Kuopion yliopisto 1989. • Työskenteli KTL:ssa/THL:ssa 1983–2011. Muita työpaikkoja mm. Kuopion yliopisto, Suomen Akatemia, Cincinnatin ja Pennsylvanian yliopistot. • Asiantuntijatehtäviä mm. WHO:ssa, Euroopan komissiossa ja Yhdysvaltain tiedeakatemiassa. • Tutkimusaiheita mm. jätevesiaerosolit, sisäilman bakteeriaerosolit, kosteus- ja homevauriot ja homekasvun terveyshaitat. Noin 150 vertaisarvioitua alkuperäisjulkaisua. • Naimisissa, kolme lasta ja kahdeksan lastenlasta. Asuu Akaassa. • Harrastuksia puutarhanhoito, kirjallisuus, taidehistoria, luonto ja liikunta. Aino Nevalaisen albumista 40 KEMIA 7/2016 toksisuus saattaisi ennustaa haitallisia homevaurioita. Sitten kävi ilmi, että huonepölyn myrkyllisyys voi johtua muistakin tekijöistä ja että mikrobien aineenvaihduntatuotteitakin löytyy kaikkialta, myös terveistä rakennuksista ja ulkoilmasta. Työkalu käytännön sisäilmaongelmiin jäi saavuttamatta. ”Emme onnistuneet kehittämään menetelmää, joka olisi seulonut pahasti vaurioituneet sisäympäristöt lievemmistä tapauksista.” Nevalainen siirtyi vuonna 2011 eläkkeelle, mutta toksiinitutkimus jatkuu. Kansainvälisenä yhteistyönä altistuksen arviointiin käytetään erikoisanalytiikkaa, jolla voidaan määrittää sisäilman lukuisten toksiinien hyvin alhaisetkin pitoisuudet. Oppia maailmalta Aino Nevalainen syntyi Seinäjoella mutta vietti ensimmäisen vuosikymmenensä Imatralla. Koulunsa hän kävi pääosin Helsingissä ja kirjoitti ylioppilaaksi Alppilan yhteislyseosta. Teknilliseen korkeakouluun hänet houkutti ajatus, että insinöörille löytyisi haastavia töitä. Otaniemessä kemian osasto oli heti selvä valinta. ”Siellä löysin pääaineikseni biotekniikan ja elintarviketeknologian, jotka koukuttivat täysin”, Nevalainen muistelee. Diplomityö syntyi Alkossa käymisprosessia tutkimalla. Sen jälkeen tie vei aviomiehen jatko-opintojen myötä Yhdysvaltoihin. Vaimo opiskeli Penn State -yliopistossa sen verran elintarviketieteiden kursseja kuin kahdelta pieneltä lapselta ehti. Kuopioon perhe muutti, kun eläinlääkäripuoliso sai sieltä tutkijanpaikan. Nevalainen päätyi silloisen Kuopion yliopiston, nykyisen Itä-Suomen yliopiston ympäristötieteen laitokseen. Siellä heräsi hänen kiinnostuksensa ympäristötieteisiin. ”Erityisesti minua viehätti kuopiolainen lähestymistapa, jossa selvitettiin ympäristötekijöiden yhteyksiä terveyteen.” Nevalaisen TKK:lle tekemä lisensiaatintutkimus syntyi ympäristötekniikan alalta. Väitöskirja sisäilman bakteeriaerosoleista valmistui Kuopion yliopistossa. Työ on vienyt myös maailmalle. Tutkijantaipaleensa alussa Nevalainen opiskeli ympäristöterveyttä ja vesihygieniaa Pohjoismaisessa kansanterveyskorkeakoulussa Göteborgissa. Lisää osaamista hän hankki Cincinnatin yliopistossa. ”Kutsu kävi, kun sinne piti perustaa bioaerosoliyksikkö. Työtäni ryhtyi jatkamaan oppilaani Tiina Reponen, ”Rakennuksethan tehdään ihmisille. Olisiko tässä vastuiden tarkistamisen paikka?” joka on tehnyt komeaa uraa yhtenä Yhdysvaltojen tunnetuimmista bioaerosolitutkijoista.” Penn Stateenkin hän palasi vielä uudestaan sapattivuotensa ajaksi. USA opetti paljon muun muassa monitieteisyydestä ja ryhmätyöstä. Ahaa-elämys oli, kun esitelmiä harjoiteltiin viikkotolkulla ennen kongresseja omassa laboratoriossa, jossa tekstiä ja esiintymistä ruodittiin perin pohjin. ”Näin jokainen huonommallakin kielitaidolla varustettu oppi erinomaiset esitelmöintitaidot.” Kansainvälisiin tehtäviin riitti kysyntää. Nevalainen toimi muun muassa maailman terveysjärjestön WHO:n asiantuntijana ja oli mukana sen homejulkaisujen toimitustyössä. Eläkeläisenä on aikaa myös harrastuksille. Nevalainen on innokas puutarhuri ja intohimoinen lukija. Juuri nyt käsissä kuluu Tolstoin Anna Karenina. Lempikirjailijoita ovat esimerkiksi Gabriel Garcia Marques ja Jhumpa Lahiri, mutta ikimuistoisia lukuelämyksiä on paljon. ”Bulgakovin Saatana saapui Moskovaan, Ljudmila Ulitskajan Vihreän teltan alla, Katja Ketun Kätilö”, Nevalainen listaa. ”Home on terveysriski” Suomessa kosteus- ja homepulmat tuntuvat olevan pohjaton suo. Aino Nevalainen toivoo, että vaurioiden ehkäisemiseen käytettäisiin edes jo tunnettuja keinoja. ”Niitä ovat vaikkapa rakenteiden ja materiaalien suojaaminen sateelta ja betonivalujen riittävät kuivumisajat ennen pinnoitusta. Näiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä.” Hänen mukaansa kansanterveys edellyttää, että terveellisyys on erottamaton osa talojen suunnittelua, rakentamista ja kunnossapitoa. ”Rakennuksethan tehdään ihmisille. Olisiko tässä vastuiden tarkistamisen paikka?”, kysyy tutkija, jonka mielestä sisäilmaongelmat kyllä tiedostetaan. Ratkaisun avaimet vain ovat hakusessa. ”Karmeita esimerkkejä ovat päiväkodit, koulut ja sairaalat, joissa ihmisiä sairastuu ja rahaa palaa huonosti harkittujen korjausten myötä. Tietoa oikeista toimenpiteistä olisi kuitenkin runsaasti tarjolla.” Uuden homeoireiden Käypä hoito -suosituksen mukaan syysuhdetta yhdenkään terveysvaikutuksen ja kosteus- ja homevauriorakennusten välillä ei ole voitu todeta, koska ei tiedetä, mistä tekijöistä ja millä mekanismilla terveysvaikutukset syntyvät. Joidenkin mielestä tämä tarkoittaa, että kun ”homesairautta” ei ole kyetty tunnistamaan, myöskään homeesta sairastumisia ei ole. ”Ei tupakankaan kohdalla ole kyse yhdestä tupakkasairaudesta, vaan tupakka on riskitekijänä useassa terveyshaitassa. Myös mikrobikasvu on riskitekijä monessa vaivassa”, Nevalainen vertaa. ”Se, että homekasvu aiheuttaa rakennuksen käyttäjälle terveyshaittojen riskin, on kiistatta osoitettu kymmenissä laajoissa tutkimuksissa ympäri maailmaa. Tämän on todennut myös WHO.” Ongelma on, että monitekijäisessä altistuksessa yhden tekijän ja yhden vaivan syy-yhteys on liki mahdotonta osoittaa. ”Näyttö homeen haitallisuudesta on kuitenkin riittävä oikeuttamaan kunnolliset korjaukset ja kosteusvaurioiden ennaltaehkäisyn.” Kirjoittaja on kemiantekniikan diplomi-insinööri ja Ylen tiedetoimittaja. sisko.loikkanen@yle.fi 7/2016 KEMIA 41 Pahat pöpöt kuriin äänikemian voimin Vaviskaa, mrsa-bakteerit ja muut antibiooteille vastustuskykyiset mikrobit. Kimppuunne hyökätään pian äänikemian avulla rakennetuin asein. Sodassa taudinaiheuttajia vastaan on pakko ottaa käyttöön kaikki mahdolliset keinot, sillä antimikrobiresistenssi uhkaa ajaa terveydenhuollon takaisin 1800-luvulle. Kalevi Rantanen 42 KEMIA 7/2016 roskooppinen suihku, joka ampuu nanohiukkaset kiinni kuituihin. Ratkaisua testattiin vuosina 2009– 2013 eurooppalaisessa Sono-hankkeessa, johon osallistui kuusitoista organisaatiota kymmenestä maasta. Tekstiilien antibakteerisia ominaisuuksia tutkittiin ensin laboratoriossa. Jo siellä havaittiin, että pinnat toimivat hyvin vaarallisia mrsa-bakteereja ja muutamia muita bakteereja sekä myös Candida albicans -sientä vastaan. Kliinisesti uusia tekstiilejä testattiin bulgarialaisessa sairaalassa. Kokeet vahvistivat laboratoriotutkimusten tulokset. Kun sairaalan vuodevaatteita käsiteltiin pilottilaitteella, kävi ilmi, että ultraäänellä kiinnitetyt kuparioksidihiukkaset pysyvät kankaassa pitkään. Tekstiilit voitiin pestä jopa 65 kertaa 75 asteen lämmössä ilman, että niiden antibakteeriset ominaisuudet heikkenevät. Suomalaisten valttina kokonaisratkaisu Antimikrobisista tekstiileistä on hyötyä vain, jos mikrobien tarttuminen muista kosketuspinnoista, kuten ovista, ovenkahvoista ja pöytäpinnoista, estetään. Lahtelainen työterveysasema Apila toimii Suomessa kehitettyjen antimikrobisten tilojen, pintojen ja kalusteiden pilottina. Pintamateriaaleissa on hyödynnetty sekä hopeaa että kuparia. Isku Israelilainen Nano Textile tuo pian sairaaloihin äänikemiallisesti valmistetut antimikrobiset vuodevaatteet ja muut tekstiilit. Innovaation takana on emeritusprofessori Aharon Gedankenin ja hänen yhteistyökumppaniensa monikymmenvuotinen tutkimustyö. Gedanken työskentelee Bar-Ilanin yliopistossa Tel Avivin lähellä. Nano Textilen ratkaisussa uutta on valmistustekniikka. Antibakteeriset materiaalit kiinnitetään ultraäänellä tekstiilikuituun, polymeeriin tai muuhun pohjarakenteeseen. Bakteereja tappavat materiaalit ovat tavallisesti nanokokoisia metallioksidihiukkasia. Ultraääni on pitkään ollut suosittu työkalu monella alalla. Sen etuna on mahdollisuus hyödyntää käsillä olevia aineita, jotka pannaan värähtelemään ultraäänitaajuudella. Gedankenin ja kumppanien laitteessa kangas kulkee nestealtaan läpi. Nesteeseen ohjataan ultraääntä, joka synnyttää akustisia kuplia. Kuplat luhistuvat välittömästi kokoon. Ultraääniaallot tekevät samanaikaisesti kahta työtä. Ensiksi ne muodostavat nesteessä noin 50 nanometrin kokoisia sinkki- tai kuparioksidihiukkasia ja toiseksi kiinnittävät ne kankaaseen. Kuplan luhistuessa nesteen sisällä syntyy mikroskooppisessa tilassa 5 000 asteen lämpötila ja 2 000 ilmakehän paine, joka tekee liuenneista aineksista kiinteitä nanohiukkasia. Tekstiilin pinnalla kupla luhistuu epäsymmetrisesti. Syntyy mik- Noin 60 prosentin vähennys infektioissa toisi Euroopassa neljän miljardin euron säästöt. 7/2016 KEMIA 43 Suomalainen huonekaluyritys Isku on kehittänyt antimikrobisia kalusteita, joissa käytetään kuparia ja hopeaa. ”Aikaisemmin käytimme kalusteissa pintamateriaaleina pääosin kuparia ja messinkiä, mutta nyt olemme ottaneet materiaalivalikoimaamme myös hopeaa sisältäviä laminaatteja, maaleja, lakkoja ja kankaita”, kertoo Iskun markkinointipäällikkö Anne Laitinen. ”Lisäaineemme perustuvat huokoiseen kantajamateriaaliin, joka vapauttaa hopeaioneja. Antimikrobisten pintamateriaalien kehittämisessä ja valmistamisessa teemme yhteistyötä brittiläisen BioCoten kanssa.” Lahtelaisyrityksen tuotteet ovat piakkoin tulossa markkinoille. Antimikrobisten kalusteiden ensimmäinen varsinainen kaupallinen kohde on Lahden uusi kaupunginsairaala, joka valmistuu vuonna 2018. Antimikrobisia tiloja käyttää jo nyt lahtelainen työterveysasema Apila, joka on toiminut uutuuksien esittelypaikkana. Siellä on sekä kupari- että hopeapohjaisia pintamateriaaleja. Yksityiskohtien hallinta on toiminnan edellytys, mutta kilpailukyky tulee kokonaisratkaisuista. Isku kuuluu HygTech Allianceen, jonka muut jäsenet ovat Väinö Korpinen Oy, Oras, Teknos ja Abloy. Allianssi markkinoi yhdessä antimikrobisia tai kosketuksettomaan teknologiaan perustuvia hygieenisiä kokonaisratkaisuja. Korpinen tekee antimikrobisia kylpyhuone- ja wc-tiloja, Abloy antimikrobisia painikkeita. Teknos tuottaa antimikrobisia maaleja, ja Oras valmistaa vesihanoja, joiden käyttäminen ei edellytä hanan koskettamista. ”HygTech Alliancen kilpailuetu on kyky tarjota kokonainen antimikrobinen tila”, kertoo Iskun kehityspäällikkö Kari Soljamo, jonka mukaan suomalaisallianssi on ainoa kokonaisuuksien tarjoaja. Luvassa on pian myös tietoa antimikrobisten tilojen suunnittelun avuksi. ”Tilojen suunnittelua ohjaavat RTeli rakennustieto-ohjeet ovat työn alla ja valmistuvat vuoden 2017 alussa”, Soljamo kertoo. 44 KEMIA 7/2016 Koetulokset tekevät vaikutuksen Tarkimmat laskelmat antibakteeristen pintojen vaikutuksesta perustuvat toistaiseksi kliinisiin kokeisiin pienehköillä ryhmillä. Laajin raportti julkaistiin viime vuonna Yhdysvalloissa. Artikkelin kirjoittivat Yhdysvaltojen kupariteollisuuden toimialajärjestön Copper Development Associationin materiaalitutkija, kaksi lääketieteilijää Etelä-Carolinan lääketieteellisestä yliopistosta sekä brittiläisen Southamptonin yliopiston biologi. Kliininen tutkimus tehtiin kolmessa sairaalassa, ja siihen osallistui kaikkiaan 614 potilasta. Heistä 294 oli hoitojaksonsa ajan niin sanotuissa kuparihuoneissa ja 320 tavallisissa tiloissa. Muutoin olosuhteet ja hoitohenkilökunnan toimintatavat olivat samat. Kädet pestiin ja tilat siivottiin samalla tavoin. Kuparihuoneissa olleista sai jonkin tulehduksen 10 henkeä eli 3,4 prosenttia potilaista. Normaaleissa potilashuoneissa sairastuneita oli 26 eli 8,1 prosenttia. Kuparin ansiosta sairastuvuus väheni siis 58 prosenttia. Todellisuudessa muutos etenee hitaasti. Sairaaloiden asiantuntijat suhtautuvat usein vielä epäilevästi antiseptisiin pintoihin, esimerkiksi juuri kupariin. ”Kuparia ei pidetä ratkaisuna pintojen kautta välittyvien infektioiden leviämisen estämisessä”, sanoo ylilääkäri Esa Rintala Turun yliopistollisen keskussairaalan sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksiköstä. Syitä on hänen mukaansa useita. ”Kupari ja muut metallit ovat kalliita, kupari ei ole kestävä pintamateriaali vaan naarmuuntuu helposti, kuparin päälle kertyvällä biofilmillä voi olla antimikrobista tehoa heikentävä vaikutus, ja kuparin hapettumisen vaikutuksesta antimikrobiseen tehoon ei tiedetä riittävästi”, Rintala luettelee. ”Antiseptisten pintojen käytöllä ei ole saavutettu niin selkeää estohyötyä infektioiden leviämiselle, että niiden pitäisi olla sairaaloissa rutiinimateriaali.” Brittiläisen BioCoten tekninen johtaja, mikrobiologi Richard Hastings suhtautuu sairaalaväen epäilyihin rauhallisesti. ”Innovaation omaksuminen vie aikaa. Näyttöjen kertyminen vie aikaa. Vastustuskykyiset mikrobit aiheuttavat 10 miljoonaa kuolemaa vuodessa. Tulos on vaikuttava. Jos sairaalainfektioiden määrä pystytään puolittamaan, vähennetään dramaattisesti sekä inhimillisen kärsimyksen määrää että myös kustannuksia. Tutkijaryhmä vertasi infektioiden suoria sairaanhoitokuluja kuparin hintaan. Heidän laskelmansa osoitti, että investointi antimikrobisiin kuparikomponentteihin maksaa itsensä takaisin 37–44 päivässä. Suomalainen HygTech Alliance on puolestaan laskenut, että 58 prosentin vähennys infektioissa tuottaisi Euroopan mitassa neljän miljardin euron säästöt. Käyttäjät epäröivät vielä Jos hyödyt ovat miljardeja ja takaisinmaksuaika alle kaksi kuukautta, niin varmaan käyttäjät repivät tuotteen käsistä? Monia ihmisiä on koulutettava ja neuvottava. Kun avainhenkilöt havaitsevat, että voidaan saada suuria säästöjä, he kiinnostuvat”, Hastings uskoo. Pakko tutkia ja kehittää Muutos on vaikea, mutta sen on pakko tapahtua. Niin paljosta on kysymys. Yhdysvaltalaisten, brittiläisten ja kiinalaisten tutkijoiden ryhmä käsitteli vastustuskykyisten mikrobien ongelmaa Science-lehdessä elokuussa. Heidän mukaansa ongelmaan on ”vuosikymmenien laiminlyöntien” jälkeen vihdoin havahduttu. Pelkästään vastasyntyneen sepsis eli verenmyrkytys tappaa vuosittain yli 200 000 lasta lähinnä köyhissä maissa, mutta rikkaatkin saavat osansa uusien mikrobien hyökkäyksestä. Yhdysvalloissa kuolee arviolta 23 000 ja Euroo- Korpinen Oy:n antimikrobiset kylpyhuoneet estävät infektioiden leviämistä. Mikrobeja tuhoavat altaat ja pinnat ovat myös helposti puhdistettavia. passa 25 000 henkeä erilaisiin vastustuskykyisten mikrobien aiheuttamiin sairauksiin joka vuosi. Euroopan unionin terveys- ja ruokaturvayksikkö Sante kertoi viime vuoden lokakuussa, että vastustuskykyisten mikrobien yleistyminen aiheuttaa arvioiden mukaan 10 miljoonaa kuolemantapausta joka vuosi vuoteen 2050 mennessä. Yksikön tiedote varoittaa synkästä tulevaisuudesta, jos ongelmaa ei ratkaista: ”Monet nykyisistä hoidoista, kuten elinsiirrot, kemoterapia eli solunsalpaajahoito sekä useimmat kirurgian muodot, tulevat olemaan menneisyyttä.” Uusien antibioottien kehittäminen on hidasta, mutta antimikrobiset pinnat tarjoavat monia ratkaisuja jo nyt. Yhdysvaltojen terveydenhuoltoorganisaatio CDC on luetellut kolme ensisijaisesti ja kuusi toissijaisesti vaarallista lääkeresistenttiä mikrobia. Niistä useimmat ovat myös listalla, joka kertoo, mitä mikrobeja kupari pystyy tappamaan tai lamauttamaan. Tutkijat uskovat, että metalleista löytyy vielä uusia mahdollisuuksia. Yksi alan tutkimusryhmistä on Suomen Akatemian rahoittama konsortio, joka kehittää ohuita antibakteerisia nanopintoja. ”Niillä on katalysoivia ominaisuuksia, jotka saavat pinnan polttamaan bakteerien tassujen alla”, kuvailee Tampereen teknillisen yliopiston professori Jyrki Mäkelä Rajapintalehdessä. Tamperelaisyliopiston lisäksi kon- sortiossa ovat mukana Åbo Akademi, Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Turun yliopisto. Tieteellä on reservejä Antimikrobisten pintojen tulevaisuus näyttää siis hyvältä. Mieleen tulee silti kysymys: jos mikrobit ovat kyenneet kehittämään lääkeresistenssin, voiko niille kehittyä vastustuskyky myös metalleja vastaan? Sekä Richard Hastings että Kari Soljamo vakuuttavat, että syytä huoleen ei ole. ”Hopeaa on käytetty vuosikymmeniä”, Hastings sanoo. ”Missä näemme hopearesistiivisyyttä? Emme missään.” Soljamo muistuttaa, että bakteerien metalliresistiivisyyttä on myös tutkittu. Joidenkin bakteerien plasmideissa on havaittu metalliresistiivisyyteen viittavia geenimuunnoksia, mutta esimerkiksi hopealle vastustuskykyisiä bakteerikantoja ei ole kehittynyt. Jos joskus kehittyisikin, tutkijoilla on ideoita reservissä. Uusia ratkaisuja voi tarjota esimerkiksi biomimetiikka. Voimme kopioida vaikkapa toukkien puolustusaseet. Lontoon University Collegen tutkija Matthew Hayes työtovereineen on havainnut, että kuhnurikärpäsen (Eristalis tenax) toukat taistelevat mikrobeja vastaan nanopiikeillä. Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja. kalevi.rantanen@kolumbus.fi 7/2016 KEMIA 45 Geenihoitojen vallankumous on nurkan takana, tutkijat lupaavat. Kehityksen hidasteita ovat heidän mukaansa liika byrokratia ja ylivarovaiset lupakäytännöt. Antti Kivimäki Helsingin yliopiston Biomedicumissa työskentelevä tutkija Kirmo Wartiovaara ryhmineen kehittää hoitoja perinnöllisiin veritauteihin, kuten talassemiaan ja sirppisoluanemiaan. Vaikka perinnölliset punasolutaudit ovat Suomessa harvinaisia, muualla maailmassa niitä sairastaa yli sata miljoonaa ihmistä. Hemoglobiinitaudit voidaan parantaa siirtämällä luuytimeen terveitä kantasoluja sukulaiselta, mutta kaikille ei löydy luovuttajaa. Se tarkoittaa, että potilas joutuu käymään kuukausittain verensiirrossa. Tämä taas rasittaa sydäntä ja munuaisia, ja eliniänodote on vain 40 vuotta. Köyhissä maissa, joissa ei ole varaa verensiirtohoitoihin, potilaiden elinikä on vielä lyhyempi. Tautien hoitaminen on kallista kehittyneimmillekin maille. ”Pelkästään Yhdysvalloissa hoi46 KEMIA 7/2016 toihin kuluu vuodessa pari miljardia dollaria”, Wartiovaara kertoo. Suoraviivaisinta olisi paikantaa punasolutaudin aiheuttava geenivirhe ja sitten korjata geeni. Tällaista hoitokeinoa tutkitaan maailmalla ahkerasti. Hoidon mahdollinen riski on se, että säätelyssä jokin menisi pieleen. Ei ole hyvä, jos hemoglobiini on 150 gramman asemesta 250 grammaa litrassa. Wartiovaaran ryhmä lähestyy asiaa kiertoteitse. Tutkijoiden tarkoituksena on aktivoida potilaiden sikiöaikainen hemoglobiinintuotanto. Sikiöillä hemoglobiini syntyy eri geenialueelta kuin syntymän jälkeen. Sikiöaikainen mekanismi ei kuitenkaan katoa täysin, vaan aikuisenkin ihmisen hemoglobiinista noin prosentti on niin sanottua sikiöhemoglobiinia. Vielä ei tiedetä, miksi sikiöhemoglobiinin tuotanto liki lakkaa, kun ihminen syntyy. Syyn löytäminen olisi ratkaisun avain taudin parantamiseen. ”Jos keksitään, miten vaihto sikiöhemoglobiinista aikuishemoglobiiniin saadaan estettyä, perinnölliset virheet aikuishemoglobiinissa eivät haittaa.” On sukuja, joissa geenit ovat itse ratkaisseet ongelman. Geenipoikkeamien ansiosta tällaisissa suvuissa aikuistenkin hemoglobiinista on noin kolmannes sikiöhemoglobiinia. Tutkimalla näiden ihmisten perimää tutkijat pyrkivät ymmärtämään, mistä epätavallinen hemoglobiinintuotanto johtuu. Sen jälkeen he voivat yrittää luoda samanlaisia geenimutaatioita. Helsinkiläistulokset antavat jo alustavia lupauksia. Sikiöhemoglobiinin tuotanto saatiin tuplattua viljellyissä luuytimen kantasoluissa. Analyysit ovat kesken ja tie toimivaan geenihoitoon pitkä. Jotta talassemiapotilaat selviäisivät ilman verensiirtoja, sikiöhemoglobiinin osuuden pitäisi nousta 20–30 prosenttiin. Wartiovaara on kuitenkin määrätietoinen. ”Olen suunnitellut, että ennen kuin jään eläkkeelle voimme Helsingin klinikalla parantaa hemoglobiinisairauksia. Se tapahtuu niin, että otetaan potilaan luuytimestä kantasoluja, muokataan ne tuottamaan sikiöhemoglobiinia ja palautetaan kantasolut takaisin potilaalle”, hän linjaa. Pääasia on hänen mielestään silti Geeniterapia mullistaa monen taudin hoidon se, että joku onnistuu. ”Jos meidän hoito breikkaa, niin hyvä. Jos jonkun toisen, olen iloinen siitäkin.” ”Riskejä painotetaan liikaa” Kirmo Wartiovaara työskentelee puoliksi tutkijana, puoliksi perinnöllisyyslääkärinä Husissa. Uusien hoitojen kehittäminen ja jo pelkkien laboratoriotutkimusten tekeminen on hänen mukaansa tätä nykyä varsin byrokraattista. Toimenpiteitä voi edeltää iso lomakerumba. ”Ennen olisi riittänyt, että kysyy potilaalta, sopisiko ottaa vähän verta tutkimukseen”, Wartiovaara vertaa. Pykälien mukaan etenemisessä on toki paljon hyvääkin. ”Potilaille annettavien hoitojen kehittelyssä säännöt ovat tulleet tarpeeseen. Ei olisi kiva parantaa hemoglobiinia jollain kokeellisella hoidolla ja vahingossa synnyttää verisyöpää. Sääntelyssä on vain menty liian pitkälle.” Erityisen voimakasta etiikkaan, moraaliin ja riskien välttämiseen liittyvä juridinen säätely on geenikirurgiassa. Uuden teknologian lupaus ei ankarien sääntöjen takia helposti käänny lääketieteen arkeen. Geenikirurgia on lyhyessä ajassa harpannut suuren loikan, kiitos uuden crispr-cas9-menetelmän. Sen otti käyttöön myös Wartiovaara kollegoineen pari vuotta sitten. Samalla hän luopui aiemmista zfnja talen-menetelmistä. Monien muiden tapaan Wartio- ”Ennen eläkkeelle jäämistäni voimme parantaa Helsingin klinikalla hemoglobiinisairauksia.” 7/2016 KEMIA vaarakin ylistää uutuutta. ”Menetelmä varmasti palkitaan lähiaikoina Nobelilla. Geeninmuokkauksen tekniikka on nyt niin hyvässä kunnossa, että vain mielikuvitus on rajana sille, mitä sen avulla voi tehdä.” Geeninmuokkauksessa keskeistä on saada dna-rihma katki nopeasti, tehokkaasti ja juuri oikeasta kohdasta. Katkaisulla kyseisen dna-alueen koodittama geeni saadaan hiljennettyä, tai vielä parempaa: mikäli lähistöllä on mallikappale terveestä, riittävän samanlaisesta dna:sta, solu korjaa saksitun dna:n mallin mukaiseksi. Aiemmin katkaisua varten piti rakentaa juuri oikean muotoinen zfntai talen-proteiini, joka luiskahti dna:n päälle oikeaan kohtaan. Dna:n emäsrakenne – eli adeniinin, guaniinin, sytosiinin ja tymiinin vaihtelu – muodostaa eräänlaisen vuoristoradan, jolle haettiin täydellistä vastinkappaletta. sairauteen, joka voitaisiin ehkä parantaa täysin geenihoidolla. Pennsylvanian yliopiston tutkija Pablo Tebas on hyvä esimerkki. Hän ja hänen kollegansa antoivat vuonna 2014 geenihoitoa kouralliselle aidspotilaita. Prosentilla ihmisistä puuttuu valkosolun pinnalta reseptori, johon hivirus kiinnittyy. Tutkijat ottivat aidspotilailta veren kantasoluja, poistivat kyseisestä reseptorista vastaavan geenin ja palauttivat solut potilaalle. Geeniterapoidut kantasolut tuottivat terveitä valkosoluja, jotka levisivät elimistössä ja luonnonvalinnan mekanismein syrjäyttivät infektoituneet valkosolut. Kaksi potilasta saattoi hoidon ansiosta lopettaa kokonaan aidslääkityksen. Infektio kuitenkin palasi, koska geeniterapoituja soluja sai turvallisuusvaatimusten vuoksi antaa potilaille vain pienissä erissä. ”Kun hoitoja kokeillaan ensimmäi- ”Järkevät hoidot lyövät läpi, kunhan tiedeyhteisö osaa selittää niiden riskit ja mahdollisuudet.” ”Proteiinin etsiminen oli hidasta. Kolmiulotteiset proteiinit taipuvat ja vääntyvät yllättäviin asentoihin, ja niitä piti kokeilla yrityksen ja erehdyksen kautta.” Kohti aidsin parantavaa hoitoa Maailmalla on tehty jo 1 800 geeniterapiakoetta, mutta markkinoilla on ainoastaan neljä geenilääkettä, Suomessa vain yksi. Se aiheuttaa ongelmia tutkimuksen rahoittamiseen. ”Jos pitäisi laittaa kymmenen miljoonaa euroa tutkimustyöhön, mutta lupakäytäntöjen vuoksi kuluu 30 vuotta ennen kuin rahaa voi toivoa takaisin, firmoilta ei heru rahoitusta.” Geenihoitojen tutkimuksen säätelyssä pitää punnita riskejä ja hyötyjä. Nyt nämä eivät ole tasapainossa, tutkijat sanovat. Sitä, että geeniterapian tai terapiatutkimuksen aiheuttaman yllättävän sivuvaikutuksen vuoksi saattaa kuolla potilas, pidetään kamalampana kuin sitä, että sata- tai jopa tuhatkertainen määrä ehtii kuolla ”luonnollisesti” 48 KEMIA 7/2016 siä kertoja, varovaisuus on välttämätöntä”, Wartiovaara toteaa. ”Nyt kun kaikki on mennyt hyvin, annoksia luultavasti vähitellen lisätään.” Jos sama mutaatio tehtäisiin munasolussa, syntyvä ihminen olisi vastustuskykyinen hi-virukselle. ”Mutta ituradan geneettinen muuntelu on vielä laitonta. Eivätkä tutkijatkaan sitä halua, ainakaan ennen kuin se osoitetaan turvalliseksi.” ”Lähivuosina isoja otsikoita” Sukusolujen ja alkion koskemattomuus on tällä haavaa jyrkkä eettinen normi: ihmiselle ei saa tehdä geneettisesti periytyviä muutoksia. Etiikan voi toki kyseenalaistaa. Haluavatko ihmiset siirtää jälkeläisilleen esimerkiksi X-kromosomin virheestä johtuvan Duchennen lihasdystrofian, joka ajaa hedelmöityksen kolikonheitossa epäonniset pojat parikymppisinä hengityskoneeseen? Nykyään riski kierretään usein keinohedelmöityksellä, jossa voi valita alkioista kohtuun siirrettäviksi vain terveet. ”Useimmat hyväksyvät tällaisen ’rodunjalostuksen’, luultavasti siksi, että siinä ei muuteta mitään”, Wartiovaara uskoo. Seuraavan sukupolven edustaja, alle kolmikymppinen tohtorikoulutettava Diego Balboa työskentelee hänkin professori Timo Otonkosken laboratoriossa Biomedicumissa. Hän on tulevaisuuden osalta luottavainen: järkevät hoidot lyövät kyllä läpi, kunhan tiedeyhteisö osaa selittää niiden riskit ja mahdollisuudet. ”Myös koeputkihedelmöityksessä nähtiin 20–30 vuotta sitten suuria eettisiä ongelmia ja sitä vastustettiin laajalti. Nykyisin kenelläkään ei ole eettisiä ongelmia mennä hedelmällisyysklinikalle”, Balboa huomauttaa. Balboa itse kehittää geeniterapiaa perinnölliseen diabetekseen, jossa geenimutaatio vaikuttaa haiman tai haimassa insuliinia tuottavien beetasolujen kehitykseen. Tutkimuksen perimmäisenä tavoitteena oleva hoitoprotokolla on valmiina: Potilaalta otetaan soluja ihosta tai verestä, solut muutetaan koeputkessa monikykyisiksi kantasoluiksi, geenivirhe korjataan kantasoluissa crispr-cas9-tekniikan avulla, kantasolut erilaistetaan insuliinia tuottaviksi beetasoluiksi, solut siirretään potilaaseen – ja diabetes on poissa. Vielä tällä haavaa Balboa tutkii diabetespotilailta otettuja soluja vain koeputkessa. ”Joistain potilaista tiedämme tarkkaan viallisen geenin. Voimme koeputkessa seurata, mikä haiman erilaistumisessa menee vikaan ja kuinka se johtaa diabetekseen. Samalla voimme testailla mutaation korjaamista.” Geenikirurgia on maailmanlaajuisesti kaupallisen läpimurron kynnyksellä. Lääketurvallisuustestaukset kantasoluista tuotettujen haiman beetasolujen siirrosta diabetespotilaiden ihon alle ovat jo käynnissä. ”Kaikki sairaudet, jotka johtuvat jonkin proteiinin tuotannon puutteesta, voidaan periaatteessa parantaa geeniterapialla”, Balboa sanoo. ”Lähivuosina nähdään suuria otsikoita.” Kirjoittaja on vapaa toimittaja. antti.t.kivimaki@gmail.com Juttu on julkaistu aiemmin Yliopisto-lehden numerossa 5/2016. Levämyrkkyjen analysointi haastaa tutkijat Myös Itämerellä esiintyy myrkkyjä tuottavia panssarisiimaleviä. Toksiinien analytiikka ei ole yksinkertaista, mutta siihen kehitetään koko ajan uusia menetelmiä. Panssarisiimalevien tuottamat myrkyt kertyvät muun muassa simpukoihin, kaloihin ja ostereihin, joten ne muodostavat riskin elintarviketurvallisuudelle. Merenelävien mahdollinen myrkkypitoisuus on siksi analysoitava ennen kuin ne päästetään markkinoille. Osa eurooppalaislaboratorioista hyödyntää analytiikassaan epäeettisiä hiiritestejä. ”Hiiritestiä käytetään, koska se on yhä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen Efsan hyväksymä virallinen menetelmä kokonaismyrkyllisyyden määrittämiseen”, kertoo tutkijatohtori Kirsi Harju Helsingin yliopiston Verifin-yksiköstä. Sekä yksittäisille levämyrkyille että kokonaismyrkyllisyydelle on asetettu raja-arvoja, jotka eivät saa ylittyä. Syy hiirten käyttöön on myös pakon sanelema: eläintestin täysin korvaavaa menetelmää kokonaismyrkyllisyyden määrittämiseen ei vielä ole. Hiiritestissä jyrsijöihin injektoidaan simpukoista saatua levämyrkkyjä sisältävää uutetta. Sitten seurataan, kuolevatko eläimet ja kuinka nopeasti. Parempia ja eettisempiä menetelmiä kuitenkin rakennetaan ahkerasti. Jo vuosia on ollut käytössä nestekromatografiaan ja fluoresenssidetektioon perustuva menetelmä. Kokonaismyrkyllisyyttä se ei kuitenkaan kerro. Myös nestekromatografiaan ja massaspektrometriaan pohjautuvat menetelmät ovat Harjun mukaan kehittyneet viime vuosina. Menetelmäkehittäjillä riittää silti haasteita. Panssarisiimalevien alalajeista vain osa tuottaa myrkyllisiä yhdisteitä. Yhdisteet taas ovat raken- Scanstockphoto Marja Saarikko Levämyrkyt kertyvät etenkin simpukoihin. Merenelävät on siksi testattava ennen kuin ne päätyvät lautaselle. teeltaan ja ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia. ”Lisäksi monien levämyrkkyjen analysointi edellyttää useita eri menetelmiä. Myös menetelmien kvantitointi ja validointi on työlästä ja vaatii laboratorioiden välisiä vertailumittauksia.” Kemiallinen ase Panssarisiimalevien määrä on kasvussa. Uudet tutkimusmenetelmät saattavat paljastaa uusia, tuntemattomia levämyrkkyjä. Uusia levämyrkkyjä on löydetty esimerkiksi ruokamyrkytysepidemian yhteydessä. Tutkimuksessa selvisi, että epidemian aiheuttaja ei ollut mikään jo tunnetuista yhdisteitä. Tammisaaressa kesällä 2015 havaittujen kalakuolemien syytä selvitettiin pitkään. Vasta Suomen ympäristökeskuksen (Syke) teettämissä dna-tutkimuksissa paljastui, että kuolemien takana oli Karlodinium veneficum -levä, jonka kukintoja ei aiemmin ollut tavattu Suomen vesissä. ”K. veneficum tuottaa karlotoksiineja, jotka vahingoittavat kalojen kidussoluja, ja lopulta kala tukehtuu.” Toinen Itämerellä hiljattain tavattu myrkyllinen levälaji on pimeässä hohtava Alexandrium ostenfeldii, joka tuottaa saksitoksiineja. 1950-luvulla löydetty saksitoksiini on myrkyllisimpiä pienimolekyylisiä luonnonaineita. Se aiheuttaa ihmiselle halvausoireita ja on luokiteltu myös kemialliseksi aseeksi. Tätä nykyä saksitoksiineja tunnetaan jo yli 50 analogia. ”Saksitoksiinien myrkyllisyys vaihtelee. Noin kymmenelle analogille on kehitetty määritysmenetelmä, muiden ei ajatella aiheuttavan ihmiselle suurta riskiä.” Saksitoksiinien lisäksi A. ostenfeldii voi tuottaa myös toisentyyppisiä hermomyrkkyjä, syklisiä imiinejä. Niitä on löydetty Itämereltä Verifinin ja Syken yhteisessä tutkimuksessa. Kaikki ovat Harjun mukaan hankalia yhdisteitä, sillä niitä on monta tyyppiä ja jokaisella monenlaisia rakenteita. ”Analytiikkamenetelmien kehittämistä vaikeuttaa, että moniakaan ei ole saatavilla referenssistandardeina, eli niitä ei voi ostaa valmiina kemikaalien valmistajilta.” Kirsi Harju luennoi aiheesta Suomen Massaspektrometrian Seuran ja Suomen Kromatografiaseuran syyskuisessa seminaarissa. Kirjoittaja on kemisti ja vapaa toimittaja. marja.saarikko@gmail.com 7/2016 KEMIA 49 Huoltovarmuus huolettaa Masterasta tuli yksinäinen susi Suomen lipun alle jää vain yksi raakaöljytankkeri, Mastera. 50 KEMIA 7/2016 Juha Granath Merikuljetukset ovat tärkein osa Suomen huoltovarmuutta. Miten polttoaine-, kemikaalija muu elintärkeä tuonti hoidetaan tulevaisuudessa? Huolta herättävät sekä kotimaisen laivaston kutistuminen että lisääntyvä kriisitilanteiden uhka. Alf van Beem Merimies-Unionin pääluottamusmies Turo Ihalainen parantelee vasta operoitua kättään kotikaupungissaan Raumalla. Sairausloman jälkeen miehellä on taas edessä viikkojen rupeama työpaikallaan raakaöljytankkeri Masteralla. Porvoon ja Venäjän Primorskin väliä seilaavan jättiöljytankkerin sähkömiehenä Ihalainen pitää omalta osaltaan yllä Suomen valtion huoltovarmuutta. ”Viime vuodet ovat olleet raskasta aikaa. Neste lopetti vuonna 2014 varustamotoimintansa ja myi kahdeksan alustaan eläkevakuutusyhtiö Ilmariselle ja Huoltovarmuuskeskukselle.” ”Sen jälkeen 70 tankkeriammattilaista on menettänyt työnsä”, Ihalainen murehtii. Pääluottamusmiehen tuskalle ei näy loppua, sillä myös Masteran sisaralus, tankkerijätti Tempera on siirtymässä uudelle omistajalle. ”Näin Suomen lipun alle jää vain yksi raakaöljytankkeri, meidän Mastera. Kun työt häviävät, häviää myös suomalainen osaaminen”, Ihalainen sanoo. Asia on hänen mukaansa uhka myös Suomen huoltovarmuudelle. Vielä neljä vuotta sitten siitä vastasi 11 tankkeria. Nyt kriisiajan polttoaineiden saantimme on enää viiden tankkerin ja kolmen hinaajan varassa. Huoltovarmuuskeskuksen perustuotanto-osaston johtajan Jyrki Hakolan käsi ei – ainakaan vielä – ole paniikkinappulalla. ”Öljyhän tulee Suomeen laivalla. Nesteen jäätä murtavalla laivastolla voimme hoitaa polttonesteiden rannikkojakelun aina Hangosta Tornioon saakka”, Hakola vakuuttaa. ”Varautumisen perusolettamus on, että jos meri menee kiinni, pystymme turvaamaan keskeiset toiminnat 6–12 kuukauden ajan. Pidempiin ajanjaksoihin ei ole realistista varautua.” Raakaöljyä Suomeen rahtaavalla jättitankkerilla Masteralla on iso vastuu maamme huoltovarmuudesta. Mastera on jäämässä ainoaksi lajissaan. 7/2016 KEMIA 51 Hakola on koulutukseltaan kemisti, ja hän on työskennellyt ennen nykyistä pestiään kemianteollisuuden yrityksissä ja luottamustehtävissä. Kysymykseen, riittävätkö yksi raakaöljytankkeri, kaksi öljy- ja kemikaalitankkeria ja kolme hinaajaa takaamaan Suomen polttoaine- ja kemikaalitarpeen myös kriisiaikana, Hakola vastaa hieman arvoituksellisesti. ”Mistä sitä tietää, mihin maailma menee.” Monta uhkaa matkassa Huoltovarmuusketjun kuljetuksista vastaavan vesikuljetuspoolin vetäjä, merikapteeni Olof Widén on kyntänyt maailman meret ja nähnyt monet kriisit. Se, mikä ravistaa muualla, voi yhtä hyvin ravistaa Suomessa. ”Kybersodassa vihollinen voi lamauttaa satamien konttiliikenteen hetkessä. Terrorismi tulee lähemmäksi. Toisesta maailmansodasta ja Suezin kriisistä tiedämme, että aluksen uppoaminen keskelle väylää estää laivojen satamaan pääsyn kuukausiksi”, Widén listaa uhkia. ”Muutaman vuoden takaiset kovat talvet aiheuttivat jo polttoainepulan Pohjois-Suomeen”, hän muistuttaa. Olof Widén työskentelee myös Suomen Varustamot ry:n toimitusjohtajana. Maihin asettautunut merikarhu on säilyttänyt merimieshuumorinsa. ”Suomen paras kriisisimulaattori on [Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto] AKT. Kun se on sulkenut satamia, olemme pystyneet näkemään, minkälainen tavara loppuu ensin”, Widén kehaisee kiistakumppaniaan. Maamme huoltovarmuudesta vastaavat yksityiset yritykset ja julkinen valta yhdessä. Minkälaisiin kriiseihin tämä seitsemään pooliin jakautunut organisaatio on valmistautunut? Huoltovarmuuskeskuksen Jyrki Hakolan mielestä tulevaa on turha lähteä suunnittelemaan kirjailija Ilkka Remeksen luomien kauhuskenaarioiden pohjalta. ”EU-määräysten mukaan jäsenvaltion polttoainevarastojen on riitettävä kolmeksi kuukaudeksi. Suomen laki sanoo viisi kuukautta. Me toimimme Suomen määräysten mukaan”, Hakola painottaa. ”Leipävilja riittää vuodeksi ja lääk52 KEMIA 7/2016 keet kulutuksesta riippuen kolmesta aina yli kymmeneen kuukauteen saakka.” ”Kuljetukset otettu sieltä, mistä halvimmalla saatu” Valtioneuvoston listauksen mukaan huoltovarmuuden kannalta tärkeimmät turvattavat tavaralajit ovat energia-, kemikaali- ja elintarvikekuljetukset. Suomeen tulevasta tavarasta 80 prosenttia ja lähtevästä 90 prosenttia kulkee meritse. ”Mutta vain 35 prosenttia maamme ulkomaankaupan kuljetuksista kulkee suomalaisilla laivoilla”, huomauttaa varustamoyhdistyksen toimitusjohtaja Widén. Asialla on merkitystä. ”Pitää muistaa, että kenen lippu liehuu aluksen ahterissa, sen maan määräyksiä tottelet.” Widén jakaa myös kehuja. Hän kuvaa elinkeinoelämän omaehtoista osallistumista Suomen huoltovarmuuden turvaamiseen kiitettäväksi. Osallistuminen on hänen mukaansa ollut kiitettävällä tasolla viime sodista lähtien. Huoltovarmuuden kannalta tilanne on kriittisin hyvin merkittävällä sektorilla eli kemianteollisuudessa. Huoltovarmuuskeskuksen laskelmien mukaan alan kuljetuksista vain seitsemän prosenttia kulkee kotimaisilla aluksilla. Kriisitilanteessa polttoaineita ja lääkkeitä riittäisi useaksi kuukaudeksi, leipäviljaa vuodeksi. ”Kemianteollisuus ei ole suosinut kotimaisuutta vuosikausiin. Kuljetukset on otettu sieltä, mistä ne on halvimmalla saatu”, Widén väittää. Tilannetta on pahentanut se, että Neste Shipping myi viime syksynä kaksi kemikaalitankkeriaan Ruotsiin. Monen mielestä ne olisivat olleet tarpeen, jotta huoltovarmuus säilyisi myös hätätilan tullen. Suomenlahdella seilaavan Masteran Turo Ihalainen muistuttaa, että Nesteen pois myymät Jurmo ja Purha pystyivät kuljettamaan samanaikaisesti useita erilaisia kemikaaleja. ”Kemikaalitankkerit ovat teknisesti vielä pitemmälle vietyjä kuin raakaöljytankkerit. Niiden myynti oli paha menetys Suomen huoltovarmuudelle”, Ihalainen sanoo. ”Oikeat kuljetustavat optimoidaan” Kemianteollisuus ry:n päämajassa Helsingin Eteläranta 10:ssä valmiuspäällikkö Petri Ahola-Luttila ei purematta niele Huoltovarmuuskeskuksen esittämiä tietoja alan kuljetuksista. Valmiuspäällikkö on etsinyt kemikaalikuljetusten kotimaisuudesta kertovaa numerotietoa, mutta turhaan. ”Olen ollut yhteydessä Suomen kemikaalisatamiin, mutta sieltä lukuja ei löydy. Silti mielestäni Huoltovarmuuskeskuksen ilmoittama kuljetusten seitsemän prosentin kotimaisuusaste on liian pieni”, Ahola-Luttila toteaa. Hän jakaa meritse kulkevat kemikaalit öljytuotteisiin ja merikonteissa kuljetettaviin kemikaaleihin. Sitten ovat vielä bulkkituotteet, kuten lipeä, ammoniakki, hapot, LNG- ja LPGkaasut ja muut kemikaalit. Vuonna 2013 kemianteollisuuden vientikuljetusten määrä oli 2,6 miljoonaa tonnia, josta kemikaalien osuus oli 1,6 ja lannoitteiden 1,0 miljoonaa tonnia. Samana vuonna tuontikuljetusten määrä oli 2,9 miljoonaa tonnia. ”Maamme kemianteollisuus on pääosin globaalia toimintaa, ja useasti sen yrityksiä johdetaan ulkomailta. Jos kriittisen tuotteen valmistus estyy onnettomuuden johdosta, kyseinen konserni voi turvata sitä teollisuuden tarpeisiin”, Ahola-Luttila kuvailee. Asiat voisivat toki olla aina paremminkin. ”Totta kai kaksi uutta kemikaalitankkeria parantaisi huoltovarmuutta”, hän myöntää. Valmiuspäällikkö kuitenkin torjuu varustamoita edustavan Olof Widénin moitteet kemianteollisuuden isänmaallisuuden puutteesta. ”Aina pyritään optimoimaan oikea kuljetustapa ja muoto kustannusten ja kilpailukyvyn parantamiseksi”, Ahola-Luttila tähdentää. ”Kemianteollisuuden tilanne on Matkustajalautta Gabriella seilaa Suomen lipun alla. Sen sijaan ulkomaankaupan kuljetuksista vain reilu kolmannes tapahtuu suomalaisilla laivoilla. huoltovarmuuden kannalta kohtuullisen hyvä.” Laivasto ikääntyy Turo Ihalaisen öljynhakumatka Porvoosta Suomenlahden perukkaan Primorskiin taittuu alle vuorokaudessa. Työmaata parinkymmenen hengen miehistölle matkan ajaksi riittää. Matalaa, karikkoista Itämerta kyntävän Masteran pituus on 252 metriä ja leveys 44 metriä. Raakaöljyä alus imaisee lastikseen yli 100 000 tonnia. Vaikka aluksella on kokoa ja komeutta, Ihalainen miettii jo muuta. Pääluottamusmiehen mielestä vuonna 2003 rakennettu tankkeri ja myös huoltovarmuuslaivaston neljä muuta tuotelaivaa, jotka on rakennettu vuosina 2004–2005, alkavat vanheta käsiin. Ihalainen sanoo, että tankkerien elinkaareksi lasketaan noin viisitoista vuotta. ”Masterassakin ikä näkyy: tekniikka vanhenee. Uudet määräykset, kuten painovesilastien ja rikkipäästöjen kuriin paneminen, vaativat suuria investointeja. Lähivuosina on edes- sä laivaston uusiminen, ja se maksaa satoja miljoonia euroja.” Huoltovarmuuskeskuksen Jyrki Hakola painottaa, että vielä ei ole ollut tarvetta päättää polttoaineiden kuljetuksesta vastaavan laivaston uusimisesta. Hänen mukaansa alusten elinkaari on pitempi kuin 15 vuotta. ”Tulevaisuuden ratkaisuja joudutaan kyllä pohtimaan, eihän mikään maailmassa ole pysyvää. Mutta tämä on nyt voimassa oleva järjestely”, Hakola sanoo. Kotimainen vai sekamiehistö? Suomen Varustamot ry:n tilaaman raportin mukaan kuljetuskaluston lisäksi huoltovarmuuden toteutuminen edellyttää kotimaisesta osaamisesta huolehtimista. Toisin sanoen: laivalla on oltava osaava miehistö. ”Kemikaali- tai tuotetankkeri on erikoiskuljetusalus, jonka miehistöllä pitää olla pätevyydet kunnossa”, Masteran Ihalainen selventää. ”Tällä hetkellä aluksillamme on kotimainen miehistö, ja se myös takaa huoltovarmuuden kriisitilanteessa.” Huoltovarmuuskeskuksen laivas- Ralf Roletschek ton taloudesta ja alusten kunnosta vastaa omaisuudenhallintayhtiö Navidom. Laivojen miehityksen hoitaa norjalaisen OSM Ship Managementin suomalainen tytäryhtiö OSM Management Finland Oy. Masteran miehistön suuri huolenaihe on tulevaisuus. Sekamiehistöt tekevät tuloaan suomalaiseenkin huoltovarmuuslaivastoon. ”Olisihan se hyvin outoa, jos kriisitilanteessa venäläiset, puolalaiset tai filippiiniläiset merimiehet vastaisivat Suomen huoltovarmuudesta”, Turo Ihalainen miettii. Huoltovarmuuskeskuksen Jyrki Hakola ei ota kantaa siihen, kuinka paljon miehistössä on oltava suomalaisia tai ulkomaalaisia. ”Mutta laivan kulkemisen pitää olla kaupallisesti kannattavaa. Rakennuksilla sekamiehistöillä on menty jo pitkään”, Hakola huomauttaa. Varustamoyhdistyksen Olof Widénillä on asiaan oma kommenttinsa: ”Huoltovarmuuden varmistamisessa tes-politiikalle ei ole sijaa.” Kirjoittaja on vapaa toimittaja. juha.granath@saunalahti.fi. 7/2016 KEMIA 53 Jee! Leipurin kemia oli syysloman paras ohjelmanumero. Leipurin kemiaa Heurekassa Muhkeat mukikakut saavat veden kielelle Mitä syntyy, kun parikymmentä alakoululaista päästetään irti Heurekan työpajassa? Ainakin innostunutta tohinaa ja herkullisia leivonnaisia. Teksti Juha Jalonen, kuvat Elias/Studio Ihana ”Entäs jos se lähtee lentoon?” Jännittynyt ääni kuuluu lapsiryhmästä, joka tuijottaa hievahtamatta pöydällä seisovaa pientä lasipulloa. Uhkaako pullo todella karata tiehensä? Sen suulle asetettu tyhjä ilmapallo pullistuu silmissä. Pallo täyttyy, koska pullo on täytetty lämpimällä vedellä, kuivahiivalla ja sokerilla, joka toimii hiivan ruokana. Nyt hiiva on ryhtynyt työhönsä eli tuottamaan hiilidioksidikaasua. 54 KEMIA 7/2016 ”Ei pullo mihinkään lennä”, vakuuttaa lapsille Mari Ragbir, joka toimii ohjaajana tiedekeskus Heurekan nuorten tiedeleiriläisten työpajoissa. Koulujen syysloman aikaan järjestetty leiri on houkutellut täyden tuvan eli parikymmentä lasta. Juuri nyt tutustutaan leipurin kemiaan. Hiiva sinänsä on alakouluikäisille leiriläisille tuttu asia, samoin leipominen. Kun Ragbir jo ennen pullonäytöstä tiedusteli, kuka on joskus leiponut jotakin, jokaisen käsi ponnahti pystyyn. Lähes kaikki ovat paistaneet ainakin pullaa. Mutta mitä pullataikinalle pitää tapahtua ennen kuin sitä voidaan ruveta muovaamaan? ”Taikinan pitää nousta”, tietävät Sophie ja Tuuli. Aivan oikein. Siinä hiivalla on tärkein osa. ”Hiiva kohottaa taikinaa eli tekee sinne kuplia. Näin taikinasta tulee kuohkea”, ohjaaja kuvailee. Sitten hän esittää hankalan kysymyksen. Onko muita aineita, jotka kohottaisivat taikinaa? Osoittautuu, että kysymys on hankala vain toimittajalle, joka ei olisi osannut siihen vastata. Lapset todistavat olevansa kokeneita leipojia. Usea kertoo heti oikean vastauksen: leivinjauhe ja ruokasooda! Hurraahuutoja kuplille Täytyy siis testata niitäkin. Ohjaaja laittaa kahteen lasiin leivinjauhetta ja kahteen ruokasoodaa. Yhteen leivinjauhelasiin ja yhteen ruokasoodalasiin lisätään myös hieman sitruunahappoa. Ronia (vas.) mittaa jauhoja, Aliisa ja Sofia avustavat. Kun laseihin kaadetaan vettä, saadaan selville, mitkä yhdistelmät tuottavat eniten kuplia. Ensimmäiseksi liraus vettä lasiin, jossa on leivinjauhetta ja sitruunahappoa. Seos alkaa kuplia hienosti. Toisessa lasissa on vain leivinjauhetta. Vesi saa senkin poreilemaan melkein yhtä voimakkaasti. Kolmas lasi sisältää pelkkää ruokasoodaa. Se ei ala poreilla laisinkaan. Viimeisessä lasissa on ruokasoodaa ja sitruunahappoa. Ragbirin lisättyä lasiin vettä yleisö yltyy riemuhuutoihin. ”Ooämgee!” Koko lasi kuplii vimmatusti. Demonstraatio osoittaa, että leivinjauhe on erilainen kohotusaine kuin ruokasooda. Leivinjauhe toimii ihan yksikseen. Ruokasooda taas ei tee yksinään mitään. Se vaatii kaverikseen jotakin hapokasta. ”Kun sekoitetaan keskenään emäksistä ainetta, kuten ruokasoodaa, ja hapanta ainetta, kuten sitruunahappoa, kermaviiliä, piimää tai maitorahkaa, ne alkavat reagoida toistensa kanssa. Syntyy siis kemiallinen reaktio, joka saa aikaan taikinan kuplat”, ohjaaja selventää. Taikina mukiin ja mikroon Testien ja teorian jälkeen päästään itse asiaan. Kuppikakut ovat jo vanha juttu. Nyt muodissa ovat nopeasti syntyvät mukikakut, mug cakes. Siis mukikakkuja tekemään. Lapset jaetaan kolmen hengen ryhmiin, ja jokainen ryhmä tekee yhden taikinan. Koska mukikakkuihin ei tule mitään hapanta, nostattamisessa Ohjaaja Mari Ragbir antaa aluksi neuvoja Raille, Hannekselle ja Joonalle. Lara (vas.), Tuuli ja Sonya tuskin malttavat odottaa herkkujen kypsymistä. käytetään leivinjauhetta. Kulhoon pannaan vehnäjauhoja, leivinjauhetta, sokeria, vaniljasokeria ja kaakaojauhetta. Kun ainekset on sekoitettu hyvin, sekaan lisätään vielä juoksevaa margariinia. Lapset työskentelevät innoissaan, ja tohina on kova. Ei haittaa, vaikka joillakin menevät hetkellisesti sekaisin millilitrat ja litrat. Kaikkien taikina kuitenkin onnistuu ammattilaisten elkein. Näissä mukikakuissa ei käytetä edes kananmunaa, joskin sitäkin voi toki mukaan lisätä. Kun jokainen ryhmä on jakanut taikinansa kolmeen mukiin, lapset kiikuttavat mukinsa mikroaaltouuniin. Siellä kakut kypsyvät kahdessa minuutissa. Ei siis aikaakaan, kun kaikilla on oma herkkuannos tuoreena edessään. Kaikki ovat yhtä mieltä mukikakkujen mausta. ”Nämä on tosi hyviä”, vahvistavat Sofia ja Aliisa. Myös palaute tiedeleiristä on myönteinen. ”Leipomispaja on ollut koko päivässä kivointa”, hihkaisee Sonya. Emilia ja Ronia komppaavat. Laura kertoo viihtyneensä hyvin muuallakin. ”Leipomisen jälkeen toiseksi mukavinta on ollut, että pajojen välillä saa mennä katsomaan Heurekan näyttelyitä ja leikkiä siellä”, tyttö kertoo. Rottaoppaasta matikanmaikaksi Suvin (vas.) ja Lauran taikina on jo valmista kaadettavaksi mukiin. Myös työpajan ohjaaja, jota Heurekan tapaan nimitetään innoittajaksi, on tyytyväinen. Mari Ragbir työskentelee tiedeleiriohjaajana lähinnä kesäaikaan. Kun luokkaretkeläiset keväisin valtaavat tiedekeskuksen, hän kiertää koululaisten mukana näyttelyissä. ”On kivaa, kun työ on vaihtelevaa ja päivät erilaisia. Uusien näyttelyjen myötä oppii aina uutta itsekin”, Ragbir kertoo. Alun perin hänet palkattiin Heurekaan rottaoppaaksi. ”Koulutin siis rottia pelaamaan koripalloa ja ohjasin rottakorisesityksiä. Siitä siirryin tekemään täällä muitakin hommia.” Tiedeleirityönsä ohessa entinen rottaopas opiskelee Helsingin yliopistossa matematiikan opettajaksi. 7/2016 KEMIA 55 Monta hommaa hallussa 56 Miltä tuntuisi aloittaa joka aamu uudessa työpaikassa? Aina uuden pomon alaisena, uusien työkaverien tiimissä? Sen tietää oheisen jutun kirjoittaja Juha Jalonen, 33. Kouvolassa kasvanut, tätä nykyä Helsingissä asuva Jalonen työskentelee vuoden mittaan reilussa sadassa ammatissa – jokaisessa yhden päivän. Idea hullunhauskasta hankkeesta syntyi, kun erilaisia nettipalveluja tarjonnut yrittäjä joutui markkinoiden hiljentyessä panemaan pillit pussiin. Tilanne oli outo, sillä oma yritys oli työllistänyt Jalosen 17-vuotiaasta. Ei kuitenkaan auttanut kuin ryhtyä metsästämään työtä toisen leivissä. ”Ajattelin sitten, että samalla vaivalla haen vähän useampaakin paikkaa.” ”Vähän useampaa” tarkoittaa tarkkaan ottaen 30 098 työhakemusta, jotka Jalonen 12 kuukaudessa rustasi. Alku oli nihkeä, mutta sitten hana aukesi, ja lopulta pestejä tarjottiin enemmän kuin mies kykeni ottamaan vastaan. Taskussa on jo titteleitä hotellihuoneen testaajasta, kotisiivoojasta, kirjastovirkailijasta, soitinmyyjästä ja kehitysvammaohjaajasta yksityisetsivään, norsuasiamieheen ja varatoimitusjohtajaan. Jalonen myöntää, että työnkuvan vaihtuminen parin päivän välein stressaa hyvähermoistakin. ”Varsinkin alussa jännitti kovasti. Vasta noin 30 paikan jälkeen vähän helpotti. Silti mietin joka aamu, löydänkö varmasti ajoissa paikalle ja pärjäänkö hommassa.” Kunto on joskus ollut koetuksella. ”Kerran pussitin kolme tonnia hevosenlantaa. Sekin tuli opittua, että Messukeskuksen ravintolaroudari Ammatti numero 69 Kemia-lehden piikkiin tehty juttukeikka Heurekaan tuotti monitoimimiehen listaan ammattinimikkeen numero 69: toimittaja. ”Päivä oli todella kiva! Olisin voinut itsekin osallistua leiriohjelmaan. Kemia oli koulussa yksi lempiaineistani.” Reportaasin tekeminen työpajasta sen sijaan nosti hien pintaan. ”No kun en ollut ikinä ennen kirjoittanut lehtijuttua.” Siitä huolimatta teksti syntyi nopeasti eikä vaatinut normaalia enempää toimituksen editointia. Asiaa epäilemättä auttoi, ettei Jalonen enää ole kynäilijänä untuvikko. Sarja-ammatinvaihtaja on pitänyt Leipomisen kemian työpajan ovat kehittäneet kotitalousopettajaopiskelijat. Pajan päämääränä ei ole suoranaisesti opettaa kemiaa vaan luoda siitä mielikuva kiehtovana ja jännittävänä tieteenä. ”Kun lapsille jää pajasta hyvät muistot, on mukava ryhtyä opiskelemaan ainetta myös koulussa, kun se viitos- tai kuutosluokalla ilmestyy lukujärjestykseen.” Vantaan Tikkurilassa sijaitseva Heureka järjestää tiedeleirejä pääsääntöisesti koulujen loma-aikoina. Esimerkiksi viime kesän 50 leiriä olivat lähes loppuunmyytyjä. Leirien tarkoituksena on tutustuttaa lapsia hauskalla tavalla eri tieteenaloihin ja kokeelliseen työskentelyyn. Itse tekemällä lapsi saa oivaltamisen ilon ja monenlaisia tiede-elämyksiä. KEMIA 7/2016 Lue Juha Jalosen blogikirjoitus päivästä Kemia-lehden toimittajana: www.munblogi.fi Juha Jalonen projektinsa alkumetreillä. Sittemmin on tapahtunut paljon. ottaa päivän mittaan 40 000 askelta.” koko projektinsa ajan blogia, jossa hän kertoo kokemuksistaan. Niistä voi lukea osoitteessa www.munblogi.fi. Blogin kuvat ovat pääasiassa Studio Ihanan valokuvaajan Eliaksen käsialaa. Hanke on loppusuoralla ja mies jo hieman haikeana. ”Tämä on ollut loistava tapa työllistää itsensä. Tässä näkee mahdottoman paljon asioita ja saa kokeilla mitä eriskummallisimpia juttuja. Mikä parasta, jos jokin ammatti ei kolahda, tietää aina, että huomenna ei tarvitse enää mennä samaan duuniin.” ”Joku voisi seuraavaksi vetää saman periaatteella viikko per ammatti. Siinä pääsisi vielä enemmän sisään eri aloille.” Päivi Ikonen Kahdesta viiteen päivään kestävillä leireillä työskennellään laboratorioissa ja työpajoissa ohjatusti pareittain tai pienissä ryhmissä. Tauoilla saa tutustua näyttelyihin. Hintaan kuuluu leiriohjelma materiaaleineen, planetaarioelokuva, lämmin ateria ja kesän leireillä myös tiedeleiripaita. Kirjoittaja on työskennellyt päivän elämästään toimittajana. juha@munblogi.fi ULKOMAILTA Metamateriaali kuin kameleontti Virus nappasi geenin mustaleskeltä On epäselvää, kuinka WO-fagi hyödyntää lainageenejään. Tutkijat eivät myöskään tiedä varmasti, mikä geeniliikenteen suunta on ollut. Mahdollista on, että eläimet ovat päinvastoin ottaneet geenit käyttöönsä fagilta. WO-fagi elää Wolbachia-bakteereissa, jotka ovat yleisiä niveljalkaisissa. Wolbachiat ovat nousseet kiinnostuksen kohteeksi, sillä ne estävät zika- ja dengueviruksia lisääntymästä. Ominaisuutta yritetään jo hyödyntää istuttamalla bakteeria hyttysiin, joiden toivotaan tartuttavan koko populaation. Lopulta hyttyset lakkaisivat levittämästä vaarallisia tauteja. Bordensteinin mukaan WO-fagi saattaa mahdollistaa Wolbachian geenimuokkauksen niin, että tuloksena on entistä tehokkaampi ase taistelussa viruksia vastaan. Scanstockphoto Bakteerissa loisivalta virukselta eli bakteriofagilta on löydetty dna:ta, joka on peräisin mustaleskeltä. Yksi fagin ”varastamista” geeneistä säätelee pahamaineisen hämähäkin myrkyntuotantoa. WO-nimisestä fagista paljastui muidenkin aitotumaisten eliöiden dna:ta. ”Tämä on tietääkseni ensimmäinen kerta, kun fageilta on löytynyt eläinten geenejä”, sanoo Vanderbiltin yliopiston tutkija Seth Bordenstein Live Science -lehdessä. Viruksia esiintyy eliökunnan kaikissa kolmessa domeenissa eli bakteereissa, arkeoneissa ja aitotumaisissa, mutta virus voi infektoida vain yhden domeenin eliöitä. Vieraasta domeenista peräisin olevien geenien päätyminen fagiin tuli tutkijoille yllätyksenä. Lumelääke toimii aivojen tietyssä pisteessä laastarin tavoin. Penn State -yliopiston tutkijat ovat valmistaneet metamateriaalin, joka muuttaa muotoaan ja sulautuu taustaansa kuin kameleontti, kertoo Science Daily. Keksintö saattaa lehden mukaan olla ensimmäinen metalaite, jonka toimintaa voidaan hallita. Materiaalin pohjana on valoa läpäisemätön kultakerros, jonka päällä on ohut kerros alumiinidioksidia. Materiaalin ydin on vanadiinidioksidia, joka on kuorrutettu toiseltakin puolelta alumiinidioksidilla. Päällimmäisenä on verkkomainen kultarakenne, joka on kiinnitetty ulkoiseen virtalähteeseen. Douglas Werner/Penn State Erittäin myrkyllinen mustaleski on saanut nimensä siitä, että naarailla on joskus tapana parittelun päätteeksi syödä koiras. Ylimpään kerrokseen leikatut kirjaimet PSU paljastavat alta vanadiinidioksidin. Infrapunakamera näyttää kirjaimet selvästi, kun materiaaliin ei ohjata sähkövirtaa (ylimpänä). 2,03 ampeerin virta saa ne sulautumaan taustaan (keskellä) ja 2,20 ampeeria palaamaan näkyviin samalla, kun taustasta tulee voimakkaasti heijastava. Aivoista löytyi ”lumelääkepiste” Aivoista on tunnistettu paikka, jossa kipulääkkeenä annettu lumelääke saa aikaan tunteen kivun poistumisesta. Tutkimusta varten kehitetty fMRIkuvantamismenetelmä avaa uusia mahdollisuuksia räätälöityyn kivunlievitykseen, kirjoittaa Science Daily -lehti, jonka mukaan siitä odotetaan apua etenkin kroonisesta kivusta kärsiville. Lääkärit pääsevät näkemään, mikä aivoalue kullakin potilaalla aktivoituu kivun aikana, ja he voivat myös mitata eri lääkkeiden vaikutuksen. Havainnosta hyötyy myös kipulääkkeiden ja -lääkekandidaattien kliininen testaus. Testeistä voidaan ennalta karsia pois ne, joihin lumelääkkeet vaikuttavat erityisen voimakkaasti. 7/2016 KEMIA 57 KEEMIKKO Kemia-lehden pakinoitsija Keemikko väittää katsovansa maailman menoa erlenmeyerlasien läpi. Valkoisen takin alla piilee kuitenkin monitaitoinen maailmankansalainen, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta. Pakinoitsijan kalansaalis PELTIPOLIISI välähti. Normaalisti seurauksena olisi Tässä veropolitiikan mannerlaattojen puristuksessa on sen tavanomaisen pakinoitsijan tuloilla auton hintainen sakko. vuoksi toimittava, kuten kaikki uhanalaiset eläimet, eli leiNyt ei kuitenkaan ajeltu Suomessa vaan Saksassa. Vahin- kittävä työvoimapoliittisesti kuollutta. Työmaalla pyörivät alituiset yt-kierrokset, kun taas kalagoniloisille tiedoksi: sakko on jo ensimmäisen virkkeen tuoapajalla voi hyvällä tuurilla vetää veneellisen lohta. Yhtä tolla maksettu. Suomi on maa, jossa menestyjää sakotetaan ja epäonnis- tuoretta kalaa eivät virolaiset tai venäläiset pysty naapureille tarjoamaan. tujaa hyvitetään. Siinä missä Tässä hitsaaja arveli olesaksalainen saa perusturvaa Työmaalla pyörivät yt-kierrokset, vansa suhteellisen edun 450 euron edestä, suomalaikun taas kala-apajalla voi vetää paremmalla puolella. Metalselle maksetaan sen verran jo likappaleet taas voi hyvin veneellisen lohta. asumistukea. Tarkasti pykälät lähettää tasavirtahitsattalukeva asiakas kerää meillä viksi tasaveromaahan. tukia kolmen keskituloisen palkansaajan verojen verran. Myös kansainvälisen kaupan teorian mukaan suomaSaksassa sellainen ei tulisi kuuloonkaan. Sen vuoksi liikennemerkkiviidakossa virheen tehnyttäkään ei tarvitse laisen hitsaajan on fiksumpaa satsata vakaan valokaaren sijaan lohen narraamiseen. viedä nyljettäväksi nahkurin orsille. VIRALLISESTI Suomessa ei kannata tehdä työtä alle 2 700 euron kuukausipalkalla. Oikeassa elämässä summa on kaksinkertainen. Työttömän hitsaajan kannattaa ennemmin lähteä Kuutsalon rannalle kalaan kuin kiertää maitse työpaikalle Kotkan keskustaan. Bensiini maksaa saman, loiskui se sitten veneen tai auton moottorissa. Kalareissulle saa aina mukaan lähimmän pakinoitsijan. Tehtaan portista sen sijaan menee kamelikin helpommin läpi kuin työturvakortiton kynäilijä. On huomattavasti mukavampi halstrata tuoretta saalista kuin levittää sulaa metallia hitsattavaan uraan. Kahvitaukojakin voi pitää vapaasti milloin haluaa, ainakin niin kauan kuin termospullossa riittää herätysvettä. KALASSA on aikaa miettiä maailman menoa. Suomen geopoliittinen asema on käymässä vapaa-ajankalastajan kannalta entistä haastavammaksi. Hitsaavan kalastajan mukaan Suomi rajoittuu idässä 13 prosentin tasaveromaahan ja etelässä 20 prosentin. 58 KEMIA 7/2016 SAKSASSA Ahmed Özdem, toinen pätevöitetty hitsaaja, harrastaa hänkin metallitöiden ohella sulavia ajatuksia. Özdemin ohjenuorana on hankkia saksalainen auto, jolla kasvavan perheen saa kesälomalla siirrettyä Saksasta kotipuoleen, noin sata kilometriä Ankarasta koilliseen. Siellä Ahmed tunnetaan liikemiehenä, ei hitsaushaalarissa metallisulaa juoksuttavana duunarina. Özdemin filosofian mukaan omalla työllä ei voi Saksassa rikastua, mutta investoimalla säästöt Turkkiin hän nousee sosiaalisessa hierarkiassa lähelle sen huippua. Ahmedkin lähtisi pakinoitsijan kanssa kalaan mutta ei ehdi. Ajanpuutteessa päädymme kantakahvilaan. Oluen sijasta juomme omenateetä. Eurooppalaisen Suomen vaihtoehdot käyvät vähiin. Peruskysymys kuuluu: tuoretta kalaa vai omenateetä. Lähdemmekö töihin vai kalaan? Keemikko Omenapuun juurella kalastava HENKILÖUUTISIA Ekokemin Jani Lösönen hakee Kasvua kiertotaloudesta Ekokem on nyt osa Fortumkonsernia. Uusi toimitusjohtaja Jani Lösönen luotsaa yhdistymistä ja uskoo kiertotaloustoimintojen reippaaseen kansainväliseen kasvuun. 2- ja 4-vuotiaiden lasten isä Jani Lösönen harrastaa pyöräilyä ja pitää erityisesti Nuuksion metsäreiteistä. Kesällä hän pyöräili Espoosta Kuopioon. Ekokem Ekokemin pörssikaavailut johtivat ratkaisuun, kun yrityskauppatieto vahvistui loppukesästä: Fortum osti yhtiön ja teki siitä liiketoimintayksikön City Solutions -divisioonaansa. Uudessa tilanteessa Ekokemin hallitus nimitti integraatiota johtamaan yhtiössä reilut kolme vuotta toimineen Jani Lösösen. ”Lähdemme tekemään yhteistä tarinaa strategian muodossa. Integraatiotyö on nyt ensimmäinen tehtävä”, Lösönen kuvailee. Lösönen uskoo, että Ekokem vahvistaa Fortumin kestävien yhteiskuntien palveluvalikoimaa ja tuo siihen monipuolista asiakaspalveluosaamista. Fortum on ihaillut Ekokemin henkilöstön vahvaa sitoutuneisuutta ja sitä, miten hyvässä kunnossa laitokset ovat. Ekokem taas saa käyttöönsä hyvätaseisen, maailmalla tunnetun Fortumin resurssit, joita tarvitaan kasvun vauhdittamisessa ja kansainvälistymisessä. Ekokemin vuotuinen kasvutahti on viime vuodet ollut 20 prosentin luokkaa. Liki 700 henkeä työllistävän yhtiön liikevaihto on kivunnut yli 250 miljoonaan euroon. Fortumin liikevaihto on 3 500 miljoonaa ja työntekijöitä lähes 8 000. Lösösen mukaan yhteenliittymässä syntyy kansainvälinen osaaja, joka hallitsee kiertotalouden koko ketjun teollisuuden ja kunta-asiakkaiden jätehuoltopalveluista ja ympäristörakentamisesta uusioraaka-aineiden jalostamiseen, energian tuotantoon jätepolttoaineista sekä energian ja tuotteiden myyntiin. ”Haluamme olla johtava kiertotalousyhtiö”, Lösönen tiivistää. Säilyykö Ekokemin nimi? Juankoskelta kotoisin oleva diplomiinsinööri toimi ennen Ekokemiä toistakymmentä vuotta kemianteollisuudessa. Ekokemissä Lösönen on ehtinyt olla maajohtajana ja liiketoimintajohtajana sekä luotsata jo yhtä integraatiota, kun Ekokem osti alkuvuodesta 2015 tanskalaisen ympäristöhuoltoyhtiön Nordin. ”Olen oppinut tuntemaan toimialaa ja toimijoita pohjoismaisella kentällä. Kun tuntee ihmiset ja toimijat, ymmärtää liiketoiminnan logiikkaa. Se auttaa pääsemään uudessa tilanteessa nopeammin liikkeelle.” Nyt käynnistyneessä integraatiotyössä on päätettävä monta suurta asiaa. Yksi niistä on, jatkaako Ekokem itsenäisenä brändinä ja nimenä vai tuleeko siitä osa Fortumin portfoliota. ”Ekokemin brändi on aika vahva ympäristöhuoltotoimialalla Suomessa ja Pohjoismaissa. Toisaalta Fortumilla on jo läsnäoloa Aasiassa, Intiassa ja Itä-Euroopassa, joissa Ekokem-nimi ei kerro mitään”, Lösönen pohtii. Nimikysymys samoin kuin eri toimipaikkojen roolit ratkennevat kevät- talveen mennessä. Samalla markkinaalueista valitaan kiinnostavimmat. Fokus säilyy myös Pohjoismaissa, joissa palveluntarjonta laajenee. Fortumin vahvat markkina-alueet houkuttelevat. Venäjääkään Lösönen ei halua poissulkea. Toimitusjohtaja suhteutuu myönteisesti EU:n kiertotalouspakettiin. ”Mitä tiukempi ja vaativampi regulaatio, sitä enemmän se avaa bisnesmahdollisuuksia meille ja kaikille muillekin vastuullisille edelläkävijäyrityksille. Kiertotalouden elimellinen osa on haitallisten aineiden saaminen pois kierrosta.” ”Vaarallisten jätteiden käsittely tuottaa 45 prosenttia liikevaihdostamme”, Lösönen muistuttaa. Hän toivoo, että lainsäädäntö kohtelisi erilaisia jätteenpolttoteknologioita neutraalisti polttotekniikasta riippumatta. Materiaalihyötykäyttöön yhtiö aikoo jatkossakin satsata, kuten se tekee nyt Kiertotalouskylässään Riihimäellä. ”Uskomme, että uusioraaka-aineissa on liiketoimintamahdollisuuksia.” Elina Saarinen 7/2016 KEMIA 59 HENKILÖUUTISIA VÄITÖKSIÄ Aalto-yliopisto DI Teemu Sarikan väitöskirja Effect of strength mismatch on fracture behavior of ferrite-austenite interface in Ni-base alloy dissimilar metal welds tarkastettiin 30.9.2016. Vastaväittäjänä toimi Dr. Philippe Spätig (Paul Scherrer -instituutti, Sveitsi) ja kustoksena prof. Hannu Hänninen. DI Lasse Tolosen väitöskirja Subcritical and Supercritical Water as a Cellulose Solvent tarkastettiin 7.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. María José Cocero Alonso (Valladolidin yliopisto, Espanja) ja kustoksena prof. Herbert Sixta. DI Antti Kurkijärven väitöskirja Biobutanol recovery using dual extraction process tarkastettiin 21.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Juha Tanskanen (Oulun yliopisto) ja kustoksena prof. Ville Alopaeus. DI Kuisma Littusen väitöskirja Redox initiated aqueous graft copolymerization of nanocellulose and xylan tarkastettiin 28.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Alexander Bismarck (Imperial College London, IsoBritannia) ja kustoksena prof. Jukka Seppälä. FM Johanna Majoisen väitöskirja Synthetic and Supracolloidal Concepts for Cellulose Nanocrystals tarkastettiin 28.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Jan Lagerwall (Luxemburgin yliopisto) ja kustoksena prof. Olli Ikkala. Helsingin yliopisto M.Sc. Yao Gaon väitöskirja Interactions between land surface, forests and climate: regional modelling studies in the boreal zone tarkastettiin 4.10.2016. Vastaväittäjänä toimi vanh. tutk. Eleanor Burke (Hadley-keskus, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. Timo Vesala. FM Anna Kelarannan väitöskirja Organ dose determination in X-ray imaging tarkastettiin 7.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Miika Nieminen (Oulun yliopisto) ja kustoksena prof. Sauli Savolainen. FM Jaana Kuuskerin väitöskirja Genomics and systematics of the white-rot fungus Phlebia radiata: special emphasis on wood-promoted transcriptome and proteome tarkastettiin 7.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. David Hibbett (Clarkin yliopisto, Yhdysvallat) ja kustoksena prof. Kaarina Sivonen. M.Sc. Kristina Malinovskaja-Gomezin väitöskirja Trans- 60 KEMIA 7/2016 dermal Iontophoresis—Delivery Control by Ion-Exchange Fibers and Nanocarriers tarkastettiin 7.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Yogeshvar N. Kalia (Geneven yliopisto, Sveitsi) ja kustoksena prof. Jouni Hirvonen. MMM Hannu Hotin väitöskirja The killer of Socrates exposed—Coniine in the plant kingdom tarkastettiin 14.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Heribert Warzecha (Darmstadtin teknillinen yliopisto, Saksa) ja kustoksena prof. Teemu Teeri. Prov. Tatu Lajusen väitöskirja Liposomal Drug Delivery: Light Triggered Drug Release and Targeting to the Posterior Segment of the Eye tarkastettiin 14.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Paolo Caliceti (Padovan yliopisto, Italia) ja kustoksena prof. Arto Urtti. FM Satu Mäki-Nevalan väitöskirja Molecular markers in Finnish lung cancers tarkastettiin 14.10.2016. Vastaväittäjänä toimi dos. Paavo Pääkkö (Oulun yliopistollinen sairaala) ja kustoksena prof. Tom Böhling. FM Elina Rydmanin väitöskirja Inflammatory effects of nanosized titanium dioxide and carbon nanotube pulmonary exposure tarkastettiin 15.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Chunying Chen (Kiinan tiedeakatemia) ja kustoksena prof. Juha Voipio. FM Antti Hoikkalan väitöskirja Determination and identification of polyphenols and their metabolites in biological matrices tarkastettiin 21.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Aedin Cassidy (Itä-Anglian yliopisto, IsoBritannia) ja kustoksena prof. Mikko Oivanen. M.Sc. Miika Mehinen väitöskirja Molecular classification of uterine leiomyomas by genomewide methods tarkastettiin 21.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Peter Campbell (Wellcome Trust Sanger -instituutti, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. Päivi Peltomäki. FM Anni Evilän väitöskirja Novel genetic defects in titinopathies and other muscular dystrophies tarkastettiin 26.10.2016. Vastaväittäjänä toimi dos. Janna Saarela (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Päivi Peltomäki. M.Sc. Sylwia Adamczykin väitöskirja The role of terpenes in carbon and nitrogen cycling in boreal forest soils tarkastettiin 28.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Mona N. Högberg (Ruotsin maatalousyliopisto) ja kustoksena prof. Heljä-Sisko Helmisaari. M.Sc. Wojciech Cyprykin väitöskirja Extracellular vesicles in innate immunity—Proteomic investigations tarkastettiin 28.10.2016. Vastaväittäjänä toimi dos. Susanne Gabrielsson (Karoliininen instituutti, Ruotsi) ja kustoksena prof. Kari Keinänen. FM Jenni Viinamäen väitöskirja Analysis of Fatal Poisonings Due to Toxic Alcohols and Drugs—Focus On Metabolites tarkastettiin 28.10.2016. Vastaväittäjänä toimi Dr. Gudrun Høiseth (Norjan kansanterveysinstituutti) ja kustoksena prof. Ilkka Ojanperä. Itä-Suomen yliopisto FM Tiia Turusen väitöskirja Epigenetherapy: Small RNAs Regulating Vascular Endothelial Growth Factor A tarkastettiin 14.10.2016. Vastaväittäjänä toimi FT Samir El-Andaloussi (Karoliininen instituutti, Ruotsi) ja kustoksena akat.prof. Seppo Ylä-Herttuala. FM Kari Törrösen väitöskirja Hyaluronan synthases in development and cancer tarkastettiin 14.10.2016. Vastaväittäjänä toimi dos. Sirkku Peltonen (Tyks) ja kustoksena dos. Kirsi Rilla. M.Sc. Rajendra Prasad Ghimiren väitöskirja Effects of herbivory and climate change factors on BVOC emissions from boreal conifers tarkastettiin 21.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Jaana Bäck (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Jarmo Holopainen. FM Anna Kirveslahden väitöskirja Polymer wettability properties: their modification and influences upon water movement tarkastettiin 28.10.2016. Vastaväittäjänä toimii prof. Jouni Pursiainen (Oulun yliopisto) ja kustoksena prof. Tapani Pakkanen. LL Raija Silvennoisen väitöskirja Multiple myeloma treatment in the era of novel agents—special reference to minimal residual disease, stem cell mobilization and drug sensitivity testing tarkastettiin 29.10.2016. Vastaväittäjänä toimi dos. Hareth Nahi (Karoliininen instituutti, Ruotsi) ja kustoksena dos. Esa Jantunen. Jyväskylän yliopisto FM Ville Härkösen väitöskirja Computational and Theoretical studies on Lattice Thermal Conductivity and Thermal Properties of Silicon Clathrates tarkastettiin 21.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Esa Räsänen (Tampereen teknillinen yliopisto) ja kustoksena akat.tutk. Gerrit Groenhof. FM Sari Mattilan väitöskirja Small things matter—Of phages and antibiotic resistance con- ferring plasmids tarkastettiin 28.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Dennis Bamford (Helsingin yliopisto) ja kustoksena dos. Matti Jalasvuori. Lappeenrannan teknillinen yliopisto DI Ville Lahtelan väitöskirja Improving the properties of solid Scots pine (Pinus sylvestris) wood by using modification technology and agents tarkastettiin 14.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Diego Elustondo (Luulajan teknillinen yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena prof. Timo Kärki. FM Mehdi Hasanin väitöskirja Purification of aqueous electrolyte solutions by air-cooled natural freezing tarkastettiin 19.10.2016. Vastaväittäjänä toimivat prof. Joachim Ulrich (Martin Luther -yliopisto, Saksa) ja prof. Henrik Saxén (Åbo Akademi) ja kustoksena prof. Marjatta Louhi-Kultanen. DI Manuel García Pérezin väitöskirja Modeling the effects of unsteady flow patterns on the fireside ash fouling in tube arrays of kraft and coal-fired boilers tarkastettiin 22.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Seppo Korpela (Ohion yliopisto, Yhdysvallat) ja kustoksena prof. Esa Vakkilainen. Oulun yliopisto FM Merja Poropudaksen väitöskirja Synthesis and characterization of some telluroethers and their derivatives tarkastettiin 14.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Fabian Mohr (Wuppertalin yliopisto, Saksa) ja kustoksena dos. Raija Oilunkaniemi. M.Sc. Elisangela Heiderscheidtin väitöskirja Evaluation and optimisation of chemical treatment for non-point source pollution control: Purification of peat extraction runoff water tarkastettiin 21.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Kenneth M. Persson (Lundin yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena prof. Bjørn Kløve. FM Janne Pesosen väitöskirja Physicochemical studies regarding the utilization of wood- and peat-based fly ash tarkastettiin 21.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Raimo Alén (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena prof. Ulla Lassi. FM Juho Roukalan väitöskirja Magnetic resonance properties of metal-containing nanosystems tarkastettiin 21.10.2016. Vastaväittäjänä toimi tohtori Heike Fliegl (Oslon yliopisto, Norja) ja kustoksena dos. Perttu Lantto. Väitökset jatkuvat sivulla 62 in memoriam Salme Koskimies Kekseliäs tutkija oli ahkera patentoija Filosofian tohtori Salme Koskimies (o.s. Ojanperä) menehtyi vaikeaan sairauteen Helsingissä 24. kesäkuuta 2016. Hän oli 70-vuotias, syntynyt Ilmajoella 4. lokakuuta 1945. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Heinolan yhteislyseosta vuonna 1965 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1970 pääaineenaan epäorgaaninen kemia. Samana vuonna hän aloitti kemistinä Typpi Oy:n Oulun tehtailla. Saatuaan stipendin jatko-opintoihin hän vietti vuodet 1972–1976 Yhdysvalloissa Brandeisin yliopistossa, jossa hän väitteli fysikaalisesta orgaanisesta kemiasta. Suomeen palattuaan hän työskenteli kemian vt. apulaisprofessorina ja yliassistenttina Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa 1976–1981. Vuodesta 1991 hän toimi Helsingin yliopiston ja 1988–2010 LUT:n dosenttina. Hän ohjasi lukuisia erikois-, diplomi- ja väitöskirjatöitä. Kun Neste Oy alkoi laajentaa tutkimustaan, Koskimies palkattiin vuonna 1981 yhtiön Porvoon tutkimuskeskukseen. Vuonna 1985 hänestä tuli synteesitutkimuksen ja 1990 Neste Chemicalsin synteettisten ke- mikaalien osaston päällikkö. Vuodet 2001–2011 Koskimies työskenteli johtavana tutkijana ja ryhmäpäällikkönä VTT:ssä, josta hän jäi eläkkeelle. Salme Koskimies aloitti orgaanisten yhdisteiden analysoijana, mutta hänen pääkiinnostuksen kohteekseen muodostui orgaanisten synteesien tutkiminen ja kehittäminen. Nesteessä se tarkoitti polymeereihin liittyvää teollista kemiaa, paperikemikaaleja, voiteluaineita ja hienokemikaaleja. VTT:ssä tutkimus keskittyi asiakkaiden tilaamiin orgaanisiin ja polymeerisynteeseihin sekä katalyyttitutkimukseen laboratoriomitasta koetehdastuotantoon. EU:n ja Tekesin rahoittamissa hankkeissa paneuduttiin esimerkiksi biopolttoaineisiin, ympäristöä säästäviin pinnoitteisiin ja liimoihin sekä hiilidioksidin hyödyntämiseen. Koskimiehen patentit liittyvät pääasiassa voiteluaineisiin, paperikemikaaleihin ja teollisuuskemian erityistuotteisiin. Hänen patentoimiaan keksintöjä löytyy muun muassa huoltoasemien voiteluainehyllyiltä, kasvovoiteista ja vettä hylkivistä papereista. Menestyneimpiä tuotteita on Nesteessä kehitetty synteettinen voitelu- aine, jolle myönnettiin patentti vuonna 1987. Prosessiin perustuvaa voiteluaineen peruskomponenttia valmistava tehdas aloitti Belgian Beringenissä 1991. Vaatimaton uurastaja Salme Koskimies oli pienviljelijäperheen tytär, joka itsenäistyi varhain. Aloittaessaan oppikoulun hän joutui muuttamaan kaupunkiin. Taustaansa hän piti yllykkeenä totutusta poikkeavalle ammattialalle, sillä maalla tytöt tekivät kaikenlaisia töitä, eikä roolijako ollut niin selvä kuin kaupungissa. Sukupuolesta hän ei kokenut olevan haittaa työssään, koska hän piti itseään voimakastahtoisena ja ongelmien ratkaisuun tottuneena. Hänet miellettiinkin helposti valkoisessa takissa häärääväksi uranaiseksi. Itse hän myönsi, että vauhti ei olisi ollut yhtä kova, jos hänellä olisi ollut lapsia. Salme oli naimisissa kemian yliopistotutkijan kanssa, eikä lapsettomuus ollut tietoinen valinta. Ihmisenä Salme oli vilpitön ja vaatimaton eikä pitänyt itsestään ääntä, vaikka oli yksi Suomen naistutkijoista, joilla on eniten patentteja. Hänen omat keksintönsä syntyivät hänen johtamissaan tutkimusryhmissä, eikä hän yrittänyt ottaa kunniaa niistä itselleen. Hänestä keksintöjen tekeminen kuului normaaliin kemistin työhön, ja keksintöjen syntyä edesauttoi hyvä yhteistyö tutkimusryhmässä. Apua ja aikaa alaisille ja työkavereille riitti aina. Hän oli Suomalaisten Kemistien Seuran ja American Chemical Societyn aktiivinen jäsen. Salmea jäivät kaipaamaan aviomiehen, sisaren ja veljen perheiden lisäksi laaja joukko ystäviä ja entisiä työtovereita Nesteessä ja VTT:ssä. Arja Lehtinen ja Toini Tanner Kirjoittajat ovat Salme Koskimiehen ystäviä ja kollegoita Neste-ajoilta. 7/2016 KEMIA 61 HENKILÖUUTISIA Väitöksiä… Tampereen teknillinen yliopisto DI Eero Lihavaisen väitöskirja Image Analysis Methods for the Characterization of Mitochondrial Morphology and Dynamics tarkastettiin 30.9.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Carolina Wählby (Uppsalan yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena apul.prof. Andre S. Ribeiro. DI Matti Virkin väitöskirja Supramolecular Materials for Photocontrolled Optical Nonlinearity tarkastettiin 7.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Joseph Zyss (ENS Cachan, Ranska) ja kustoksena prof. Martti Kauranen. Turun yliopisto FM Niina Santion väitöskirja PIM signaling in cancer—regulation of cell motilty and metabolism tarkastettiin 7.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Anne Ridley (King’s College London, Iso-Britannia) ja kustoksena dos. Päivi Koskinen. LL, FM Katriina Joensuun väitöskirja Interactions between human mesenchymal stem cells and circulating mononuclear cells in bone regeneration tarkastettiin 12.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Petri Lehenkari (Oulun yliopisto) ja kustoksena dos. Terhi Heino. M.Sc. Nianjing Wangin väitöskirja Polyviologens: Electrochemical Synthesis and Characterization tarkastettiin 14.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Barbara Palys (Varsovan yliopisto, Puola) ja kustoksena prof. Carita Kvarnström. FM Terhi Iso-Tourun väitöskirja Signals of selection and the genetic basis of milk production in cattle tarkastettiin 28.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Miguel Pérez-Enciso (Barcelonan yliopisto, Espanja) ja kustoksena prof. Craig Primmer. Åbo Akademi FM Bhanupratap Singh Chouhanin väitöskirja Integrin evolution: From prokaryotes to the diversification within chordates tarkastettiin 14.10.2016. Vastaväittäjänä toimi dos. Olli Pentikäinen (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena prof. Mark Johnson. M.Sc. Diana-Elena Gratiesin väitöskirja Refinement of biomodels using Petri nets tarkastettiin 20.10.2016. Vastaväittäjänä toimi prof. Jetty Kleijn (Leidenin yliopisto, Alankomaat) ja kustoksena prof. Ion Petre. 62 KEMIA 7/2016 Nanopinnoitus jouduttaa aurinkokennojen kehitystä Tutkija Antti T. Myller kehitti väitöstyössään valmistusmenetelmän, jolla voidaan pinnoittaa titaanidioksidin nanorakenteita tai niiden osia yhden molekyylin paksuisella kerroksella rautaftalosyaaniyhdistettä. Myller käytti kytkentäaineena lyhyttä kahtaisionia, jonka rakenne muistuttaa aminohappoja. Kytkentäaineen negatiivisesti varautunut pää sitoutuu titaanidioksidikantajaan, ja rautaftalosyaani kiinnittyy positiivisesti varautuneeseen päähän. Rakenteet saadaan aikaan yksinkertaisella nesteupotuk- sella. Menetelmää voidaan hyödyntää, kun kehitetään nopeita ja halpoja teollisuusprosesseja muun muassa joustavien aurinkokennojen ja kaasuanturien valmistukseen. Myös kantajan ja ftalosyaanin puolijohdeominaisuuksien yhteisvaikutus voi johtaa halvempiin ratkaisuihin taipuvan elektroniikan alalla. FL Antti T. Myllerin väitöskirja The Effect of a Coupling Agent on the Formation of Area-selective Monolayers of Iron α-Octabutoxy Phthalocyanine on a Nano-patterned Titanium Dioxide Carrier tarkastettiin Itä-Suomen yli- Antti T. Myller opistossa 21.10.2016. Vastaväittäjänä toimi tekniikan tohtori Riikka Puurunen VTT:stä ja kustoksena professori Tuula Pakkanen. Hyppivät geenit tutkijoiden työkaluiksi Tutkija Elsi Pulkkinen kehitti väitöstyössään molekyylibiologian työkaluiksi uusia menetelmiä, jotka hyödyntävät transposoneja eli hyppiviä geenejä. Menetelmät perustuvat bakteriofagi Mu:n transpositioreaktioon. Ensimmäisellä menetelmällä voidaan mitata, kuinka tehokkaasti transposonit saadaan yhdistettyä haluttuun dna:han. Mittaamiseen ei aiemmin ole ollut yhtenäistä menetelmää. Toinen menetelmä on tarkoitettu rengasmuotoisen dna:n kalastamiseen. Esimerkkejä rengasmuotoisesta dna:sta ovat muun muassa mitokondrioiden geeniperimät. Menetelmä mahdollistaa minkä tahansa rengasmaisen dna:n löytämisen ja säilyttämisen Escherichia coli -soluissa. Lisäksi Pulkkinen kehitti MuA-proteiinista hyperaktiivisia muotoja ja osoitti, että muokattujen proteiinien avulla voidaan parantaa huomattavasti erilaisten Mu:n transpositioon perustuvien menetelmien tehokkuutta. FM Elsi Pulkkisen väitöskirja Establishment and Enhancement of Mu in vitro DNA Transposition Applications: Novel Procedures and New Tools tarkastettiin Tu- NIMITYKSIÄ Kiilto Oy Ympäristö- ja turvallisuuspäälliköksi on nimitetty FM Jyrki Tiihonen. Hän siirtyi Kiiltoon Euroopan kemianteollisuuden kattojärjestöstä Ceficistä. Ekokem Oyj Toimitusjohtajaksi on nimitetty Jani Lösönen. Edellinen toimitusjohtaja Karri Kaitue jätti tehtävän sen jälkeen, kun yritys siirtyi Fortumin omistukseen. Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT) Suomen ensimmäiseksi kes- Elsi Pulkkinen run yliopistossa 21.10.2016. Vastaväittäjänä toimi dosentti Marko Virta Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Craig Primmer. tävyystieteen professoriksi on nimitetty MMT Helena Kahiluoto. Hän siirtyy tehtävään Luonnonvarakeskuksesta. Kahiluodon erikoisosaamista ovat ravitsemusturvan, ilmastonmuutoksen ja vesistöjen kytkennät sekä oikeudenmukainen kiertotalous. TULEVIA TAPAHTUMIA Palstalla julkaistaan tietoja kemian alan tapahtumista. Toimitus ei vastaa mahdollisista muutoksista. Ilmoita tapahtumasta tai muutoksesta: toimitus@kemia-lehti.fi. Conference on Carbon Dioxide as Feedstock for Fuels, Chemistry and Polymers SUOMESSA JÄRJESTETTÄVÄT The European Biopolymer Summit European Winter Conference on Plasma Spectrochemistry Nanophotonics and Micro/Nano Optics International Conference Non-Invasive Delivery of Macromolecules Conference 2017 Gasification 2017 Pariisi, Ranska 7.–9.12.2016 http://premc.org/nanop2016 Carlsbad, Yhdysvallat 21.–24.2.2017 www.zingconferences.com Laboratorion excel-kurssit 21st Iupac International Conference on Organic Synthesis 6th International Conference on Ecological and Environmental Chemistry Sisäilmapaja Tampere 16.–17.11.2016 http://sisailmayhdistys.fi Suomen kliinisen kemian yhdistyksen ja Sairaalakemistit ry:n koulutuspäivät Helsinki 17.–18.11.2016 www.skky.fi Farmasian päivät Helsinki 18.–20.11.2016 www.farmasianpaivat.fi Finnmateria Jyväskylä 23.–24.11.2016 www.finnmateria.fi Vesinäytteen otto ja mittaus, erikoistumiskurssi Helsinki 1.–2.12.2016 www.ael.fi/koulutustarjonta Labquality Days Helsinki 9.–10.2.2017 www.labquality.fi Lontoo, Iso-Britannia 7.–8.12.2016 www.wplgroup.com/aci Sisäilmastoseminaari Helsinki 15.3.2017 http://sisailmayhdistys.fi Helsinki 15.–16.3.2017 www.wplgroup.com/aci Mumbai, Intia 11.–16.12.2016 www.iupac.org Helsinki 22.–23.3.2017 www.ael.fi/koulutustarjonta 4th Winter Process Chemistry Conference ChemBio Finland Helsinki 29.–30.3.2017 www.chembiofinland.fi Glasgow, Iso-Britannia 12.–14.12.2016 https://scientificupdate.co.uk Muovi & Pakkaus Lahti 20.–21.4.2017 www.muovimessut.fi Oil & Gas Non-Metallics Tieteen päivät Helsinki 11.–15.1.2017 www.tieteenpaivat.fi Mittausvälineiden huolto, tarkastus ja kalibrointi MUUALLA JÄRJESTETTÄVÄT European Bioplastics Conference Helsinki 31.1.–2.2.2017 www.ael.fi/koulutustarjonta Berliini, Saksa 29.–30.11.2016 http://en.european-bioplastics.org/ conference Lignofuels 2017 Composites Europe Helsinki 1.–2.2.2017 www.wplgroup.com/aci Düsseldorf, Saksa 29.11.–1.12.2016 www.composites-europe.com 3D-tulostusmateriaaleja metallien talteenottoon Tek nol o g i ate ol l i suu d e n 100-vuotissäätiö on yhdessä Jane ja Aatos Erkon säätiön kanssa myöntänyt 370 000 euron hankerahoituksen Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen tutkimuskonsortiolle. Professorien Matti Haukan, Kari Rissasen ja Ari Väisäsen vetämissä jyväskyläläishankkeissa kehitetään uusia 3D-tulostettavia materiaaleja, joita voidaan käyttää metalli-ionien talteenottoon soveltuvien laitteiden valmistukseen. 3D-tulostetuilla metallien keräimillä pyritään tehostamaan metallien kierrätystä. Hanke tähtää etenkin elektroniikkaromun sisältämien arvokkaiden metallien, kuten kullan, hopean ja harvinaisten maametallien, tehokkaaseen talteenottoon. Säätiöt jakoivat tutkimusrahoitusta kaikkiaan viidelle hankkeelle yhteensä 2,6 miljoonaa euroa. Rahoituksen sai myös Aalto-yliopiston hanke, jossa selvitetään, voisiko Suomen metsistä löytyä ratkaisu metallipintojen suojaamiseen ruostumiselta ja vaurioitumiselta. Tutkijat Mari Lundström, Benjamin Wilson, Herbert Sixta ja Michael Hummel kehittävät hankkeessa muun muassa nanoselluloosapohjaisia pinnoitteita, joiden raaka-aineina hyödynnetään biojalostamojen sivuvirtoja. Kemia-lehti 2017: Katso AIKATAULUT JA OSATEEMAT III-kannesta! Köln, Saksa 6.–7.12.2016 www.co2-chemistry.eu KEMIA Kemi Lontoo, Iso-Britannia 12.–14.12.2016 www.amiplastics.com/events Future of Polyolefins Amsterdam, Alankomaat 18.–19.1.2017 www.wplgroup.com/aci Isranalytica 2017 Tel Aviv, Israel 24.–25.1.2017 http://bioforumconf.com/ isranalytica17 European Food and Beverage Plastic Packaging Berliini, Saksa 8.–9.2.2017 www.wplgroup.com/aci Sankt Anton, Itävalta 19.–24.2.2017 www.ewcps2017.at Chisinau, Moldova 2.–3.3.2017 http://eec-2017.mrda.md Pittsburgh Conference on Analytical Chemistry and Applied Spectroscopy Chicago, Yhdysvallat 2.–10.3.2017 www.pittcon.org 5th International Conference on Multifunctional, Hybrid and Nanomaterials Lissabon, Portugali 6.–10.3.2017 www.hybridmaterialsconference. com ACS National Meeting San Francisco, Yhdysvallat 2.–6.4.2017 www.acs.org Ilmoitukset Kemia-lehdessä huomataan! Numero 8/2016 ilmestyy 15. joulukuuta. Varaa paikkasi viimeistään 24. marraskuuta! Osateemoina mm. • Laboratoriot • Patentit • Koulutus Erikoisjakelu: Tieteen päivät, Helsinki 11.–15.1.2017 Tiedustelut ja varaukset: jaana.koivisto@kemia-lehti.fi puh. 040 770 3043 irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi puh. 040 827 9778 KEMIA Kemi www.kemia-lehti.fi 7/2016 KEMIA 63 SEURASIVUT Finska Kemistsamfundet firade sin 125-årsdag Finska Kemistsamfundet grundades för 125 år sedan, den 3 oktober 1891, i Helsingfors på initiativ av Dr. Ossian Aschan och professor Edvard Hjelt vid Helsingfors universitet samt direktör Ernst Qvist vid Polytekniska Institutet. För att fira detta jubileum arrangerade styrelsen på årsdagen den 3 oktober 2016 en middag för föreningens medlemmar på restaurang Börsen i Helsingfors. Ett drygt fyrtiotal nationella medlem- mar och en utländsk gäst, generalsekreteraren Harald Walderhaug från Norsk kjemisk selskap, deltog i jubileumsfesten som inleddes med en gemensam skål och välkomsthälsning. Föreningen uppvaktades av många vänföreningar och samfund. Den påföljande middagen stod dukad i stora festsalen och både maten och stämningen var på topp. Efter varmrätten bjöds vi på ett musikprogram av Se- bastian Björkqvist. Bland annat uppfördes den fyndiga men mycket sorgliga kärlekssagan om Fröken Alfa Naftalin i form av allsång. Efter desserten fanns det tid för fritt umgänge och mingel. När kvällen led mot sitt slut var vi många glada kemister som redan såg fram emot nästa jubileumsfest. Triin Gyllenberg, Mariann Holmberg och Susanne Wiedmer. Sebastian Björkqvist underhöll gästerna med musik. Kemia-Kemis chefredaktör Leena Laitinen uppvaktade FKS på jubileumsfesten. Till höger Susanne Wiedmer. 64 KEMIA 7/2016 Seurasivut kertovat Kemian Seurojen, paikallisseurojen ja jaostojen toiminnasta. SEUROISSA TAPAHTUU Päijät-Hämeen kemistiseuran Pikkujoulu 1.12.2016 kello 18 Ruokamiehet Oy (Sopenkorvenkatu 10, Lahti) Rosvopaistia ja viininmaistelua. Osallistumismaksu 10 euroa. Meno omilla kyydeillä. Ilmoittautumiset osoitteeseen eilaha@elisanet.fi. Kemian Seurojen Kemian päivät 29.–30.3.2017 Messukeskus, Helsinki Tapahtuman ohjelma on osoitteessa http://kemianseurat.fi/ kemia/kemian-paivat. Kemia-Kemi-lehden seurasivujen aikataulut Middagen avnjöts i en vackert dukad sal under god stämning. I mitten Jari Yli-Kauhaluoma, ordförandet av Suomalaisten Kemistien Seura, samt generalsekreteraren Harald Walderhaug från Norsk kjemisk selskap. Ett drygt fyrtiotal medlemmar av Finska Kemistsamfundet samlades på restaurang Börsen för att fira föreningens årsdag. NumeroAineistopäivä 8/2016 16.marraskuuta 1/2017 11.tammikuuta 2/2017 16.helmikuuta Ilmestymispäivä 15.joulukuuta 8.helmikuuta 15.maaliskuuta Tiedot tulevista tapahtumista toimitetaan sähköpostilla osoitteeseen toimisto@kemianseura.fi. Kirjoitukset menneistä tapahtumista toimitetaan sähköpostilla osoitteeseen toimitus@kemia-lehti.fi. Ilmoita sähköpostiosoitteesi! Euroopan kemian seurojen järjestön EuCheMSin (European Association for Chemical and Molecular Sciences) kemia ja ympäristö -jaoston johtoryhmä kokoontui 10. syyskuuta Espanjan Sevillassa. Kokous pidettiin EuCheMSin kuudennen kemian kongressin (EuCheMS Chemistry Congress) yhteydessä. Kokouksen keskeisiä aiheita olivat järjestön tulevat kongressit ja konferenssit, joita jaosto on mukana järjestämässä. Seuraava jaoston järjestämä 16th EuCheMS International Conference on Chemistry and the Environment (ICCE 2017) pidetään Oslossa 18.–22.6.2017. Konferenssi on laaja-alainen ja tuo mahdollisuuden monille uusien tutkimustulosten esittämiseen ja kollegojen tapaamiseen. ICCE 2019 järjestetään kesäkuussa 2019 Kreikan Thessalonikissa. Seitsemäs EuCheMS Chemistry Congress (ECC 2018) järjestetään 26.– 28.8.2018 Ison-Britannian Liverpoolissa. Sirpa Herve Kirjoittaja on emeritusprofessori. Saatko jo Kemian Seurojen tiedotteet sähköpostiisi? Jos et, ilmoita meiliosoitteesi osoitteeseen toimisto@ kemianseura.fi. Sähköpostiosoitteensa ilmoittaneiden kesken arvotaan pieniä palkintoja. Sirpa Herve EuCheMSin ympäristöjaosto kokoontui Sevillassa EuCheMSin kemia ja ympäristö -jaoston johtoryhmä tapasi järjestön kuudennen kemian kongressin yhteydessä. 7/2016 KEMIA 65 TIETEEN KAUPUNGIT Sarja esittelee maailman tärkeimpiä tiedekaupunkeja. Palatsien Pietari Vaikka Pietarista nykyisin puhutaan harvoin huippututkimuksen tyyssijana, kaupungilla on loistava tieteellinen menneisyys. Sisko Loikkanen Scanstockphoto Perustan Pietarin tiedemaineelle loi kaupungin vuonna 1703 perustanut Pietari Suuri, joka pani alkuun myös kaupungin tiedeakatemian ja yliopiston. Neuvostoliiton aikana Leningradiksi kutsuttu kaupunki oli Moskovan ohella maan tärkein yliopistokeskus. Siellä ovat opiskelleet sekä presidentti Vladimir Putin että pääministeri Dmitri Medvedev. Kun Neuvostoliitto romahti, erinomaisesti koulutetut tutkijat alkoivat hakeutua houkuttelevien työtehtävien ja parempien palkkojen perässä län- teen, mikä oli menetys Pietarinkin tieteelle. Yliopisto on silti yhä maan kakkonen. Pietarissa ovat vaikuttaneet monet huomattavat tiedemiehet: tokamakfuusioreaktorin isä Lev Artsimovitš, adsorptiokromatografian vuonna 1900 keksinyt Mihail Tsvet ja fyysikko Aleksandr Fridman, joka esitti jo vuonna 1922 maailmankaikkeuden laajenevan. Pietarissa työskenteli professorina myös Nikolai Zinin. Hänet tunnetaan nimeään kantavasta reaktiosta, jossa nitroryhmän sisältävä aromaattinen yhdiste muutetaan amiiniksi pelkistämällä natriumsulfidilla. Zinin toimi myös nuoren Alfred Nobelin yksityisenä kemianopettajana. Alfredin isällä Immanuel Nobelilla oli Pietarissa konepajaliiketoimintaa, joten perheen lapset saivat siellä koulutuksensa. Isä-Nobelin palattua Ruotsiin po- Pietarin sydämessä seisoo Talvipalatsi, jonka häikäisevissä saleissa ovat näytteillä Eremitaašin taidemuseon kokoelmat. 66 KEMIA 7/2016 jat jäivät vielä Pietariin. Nitroglyseriinistä innostuneet veljekset tekivät siellä koeräjäytyksiä, ja Alfred patentoi aineen. Nobelin testamentin annista ovat saaneet nauttia useat Pietarissa opiskelleet huippututkijat, kuten vuosien 1904 ja 1908 lääketieteen nobelistit Ivan Pavlov ja Ilja Metšnikov, vuoden 1956 kemian nobelisti Nikolai Semjonov sekä vuosien 1962, 1964 ja 1978 fysiikan nobelistit Lev Landau, Aleksandr Prohonov ja Pjotr Kapitsa. Vuonna 2000 fysiikan Nobelin saanut puolijohdetutkija Žores Alferov työskenteli pitkään Pietarin maineikkaan Ioffe-instituutin johtajana. Alkuaineet järjestykseen Kemian alkuainetaulukon kehittänyt Dmitri Mendelejev opiskeli Pietarin yliopistossa ja toimi sittemmin sen kemian ja teknologian instituutin professorina. Kun Mendelejev tutki alkuaineiden kemiallisia ominaisuuksia, hän huomasi niissä toistuvuutta. Aineiden loogisen taulukkomuodon hän kertoi nähneensä unessa. Vuonna 1869 Mendelejev esitteli taulukkonsa Venäjän kemian seuralle. Taulukko sisälsi tuohon aikaan tunnettujen alkuaineiden järjestelmän, ja sen avulla oli mahdollista myös ennustaa uusia, vielä tuntemattomia alkuaineita. Mendelejev teki merkittävää työtä myös fysikaalisen kemian alalla. Maaöljyn ominaisuuksia tutkittuaan hän päätteli sen syntyvän maan uumenissa. Alkuaine 101 nimettiin hänen mukaansa mendeleviumiksi. Venäjän tiedeakatemian jakamiin palkintoihin kuuluu Mendelejev-kultamitali. Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri ja Ylen tiedetoimittaja. sisko.loikkanen@yle.fi KEMIA Kemi Aikataulu ja teemat 2016 NRO 8/2016 TOIM. AINEISTOT ILMOITUSVARAUKSET ILMESTYY 10.11. 24.11. 15.12. OSATEEMOINA mm. Laboratoriot, patentit, koulutus Erikoisjakelu: Tieteen päivät, Helsinki 11.–15.1.2017 Aikataulu ja teemat 2017 TOIM. AINEISTOT ILMOITUSVARAUKSET ILMESTYY 1/2017 4.1. 16.1. 8.2. Laboratoriot, teknokemia, terveys 2/2017 9.2. 20.2. 15.3. ChemBio Finland 2017: Ratkaisujen ja hyvinvoinnin kemia 3/2017 29.3. 7.4. 3.5. Analytiikka, ympäristö, kiertotalous 4/2017 4.5. 16.5. 8.6. Laboratoriot, patentit, kemikaalit ja Reach 5/2017 2.8. 14.8. 6.9. Kemianteollisuus, prosessit, turvallisuus 6/2017 6.9. 18.9. 11.10. Laboratoriot, ympäristö, materiaalit 7/2017 11.10. 20.10. 15.11. Analytiikka, tutkimus, biotalous 8/2017 7.11. 17.11. 13.12. Laboratoriot, työelämä, patentit NRO OSATEEMOINA mm. Tavoita päättäjät! Erikoisjakelut 2016–2017 • Yli 10 000 lukijaa. Nro 8/16 Tieteen päivät, Helsinki 11.–15.1.2017 • Neljä viidestä lukijasta tekee tai valmistelee hankintapäätöksiä. Nro 1/17 Labquality Days, Helsinki 9.–10.2.2017 Nro 2/17 ChemBio Finland, Helsinki 29.–30.3.2017 Muovi & Pakkaus, Lahti 20.–21.4.2017 Nro 3/17 Yhdyskuntatekniikka 2017, Jyväskylä 10.–11.5.2017 Nro 4/17 Helsinki Chemicals Forum, Helsinki 8.–9.6.2017 TIEDUSTELUT JA VARAUKSET Jaana Koivisto jaana.koivisto@kemia-lehti.fi puh. 040 770 3043 Irene Sillanpää irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi puh. 040 827 9778 Nro 5/17 FinSec 2017, Helsinki 26.–27.9.2017 Bioenergia 2017, Jyväskylä 27.–29.9.2017 Laboratoriolääketiede ja näyttely, Helsinki lokakuu 2017 Nro 6/17 Kokkola Material Week, lokakuu 2017 Nro 7/17 Lisäjakelu teema-alojen asiantuntijoille ja yrityksille Nro 8/17 Lisäjakelu teema-alojen asiantuntijoille ja yrityksille Kempulssi Oy • Kemia-Kemi-lehti • Pohjantie 3, 02100 Espoo • www.kemia-lehti.fi
© Copyright 2024