Maltillisia vaalivuoden budjetteja
KESKIVIIKKO 16.11.2016 TURUN SANOMAT Maltillisia vaalivuoden budjetteja B udjettiesityksen käsittely on syksyn kohokohta ja useimmiten myös tärkein tehtävä kuntien luottamushallinnossa. Vaikka puhetta, muutosesityksiä ja tiukkoja äänestyksiä talousarvion valtuustokäsittelyissä nähdään ja kuullaan, virkamiesten pohjaesitys harvoin olennaisesti muuttuu. Turussa ja muissa suurissa kaupungeissa puolueet ja niiden valtuustoryhmät useimmiten pyrkivät valtuustokauden kattaviin sopimuksiin, joissa sovitaan pelisäännöistä, luottamuspaikoista ja kuntapolitiikan päälinjoista. Ryhmät, jotka eivät sopimuksen kirjauksiin taivu, muodostavat eräänlaisen kunnallisen opposition. Käytäntö yhdessä pidemmän aikavälin kehys- tai raamiratkaisujen kanssa on tuo- Perustettu 1905 Vastaava päätoimittaja Kari Vainio Päätoimittaja Riitta Monto Pääkirjoitustoimittaja Ari Niemi Ota yhteyttä ts.paakirjoitus@ts.fi nut kuntapolitiikkaan ennustettavuutta ja johdonmukaisuutta, joskus myös hiertymiä ryhmien sisälle. Budjettivaltuustoissa puheenjohtajien urakka on helpottunut, sillä muutosesitykset ovat enimmäkseen tiedossa. Sopimusten ulkopuolella olevat ryhmät toki tekevät muutosesityksiä vähintään entiseen tapaan. Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi maanantai-iltana 56 äänestyksen jälkeen vuoden 2017 talousarvion pitkälti kaupunginjohtaja Aleksi Randellin (kok) ehdotuksen pohjalta. Sopimuspuolueet olivat yhdessä päätyneet 1,5 miljoonan euron lisäykseen sivistystoimialalle. Summasta miljoona menee perusopetukseen, lähinnä luokkakokojen pitämiseen säälli- sinä. Ammatilliseen opetukseen annettiin puoli miljoonaa euroa lisää. Jo aikaisemmin kaupungin johto lisäsi budjettiesitykseen viisi miljoonaa euroa tontin hankkimiseen sairaanhoitopiirille psykiatrisen sairaalan rakentamiseen. Valtuutetut olivat lisäyksissään maltillisia. Velkaantumisen ja tasapainotavoitteen loitontumisen takia muunlainen käytös olisi ollut vaikeasti perusteltavissa. Vaalibudjettiin viittaavia esityksiä tuli lähinnä Vasemmistoliitolta ja Perussuomalaisilta. Turun kunnallisveroprosentti on ensi vuonnakin 19,50. Kiinteistöverot nousevat hieman. Myös Kaarina, Naantali ja Raisio löivät lukkoon ensi vuoden budjettinsa. Kaarina Turussa 400 ja koko Suomessa noin 500 henkilöä työllistävä perintä- ja luotonhallintayhtiö Lindorff fuusioituu Intrum Justitian kanssa, jos EU:n kilpailuviranomaiset hyväksyvät kaupan. Pohjois- PÄÄKIRJOITTAJALTA: S Tietenkin on paljolti kysymys kovista faktoista: yhteiskunnan resursseista, poliittisista ratkaisuista ja yhteisen hyvän jakamisesta. Samalla ja sen lisäksi kysymys on myös kielestä, puheesta ja sanoituksista. Trumpit, Wildersit, Le Penit, Orbanit ja keitä niitä nyt onkaan ovat antaneet sanat niille, jotka eivät ennen kokeneet saavansa ääntään kuuluville. Niin paljon kuin inklusiivisesta kielenkäytöstä onkin puhuttu, ”hiljaiseksi enemmistöksikin” identifioituvan joukon itseilmaisua ei tuohon diskurssiin ole sisään suljettu. Ehkä juuri siitä vihat? En ole päässyt irti vuosi sitten mieleen tulleesta ajatuksesta, ettei maahanmuuttokritiikin kärki kai niinkään kohdistunut turvapaikanhakijoihin kuin sellaiseen puheeseen, jossa heidän tarpei- ts.paakirjoitus@ts.fi maisen fuusion arvioidaan tuovan noin 80 miljoonan euron säästöt. Toivottavasti uusi yhtiö jatkaa kasvun tiellä, jotta alan työpaikat säilyvät ja mieluummin lisääntyvät myös Turun seudulla. MUUT LEHDET Kaarlo Kalliala: Kaikki haluavat sananvaltaa elämäänsä anoilla ei ole oikeita tai edes ”oikeita” merkityksiä. Sanat käyttäytyvät kielessä, miten niitä huvittaa. Tai sitten niin, miten meitä haluttaa. Sanan merkitys on sen käyttö. H-ii-r-i viittaa hiireen ihan vain säkällä eikä siksi, että noilla kirjaimilla olisi jokin sisäisesti hiirtävä, hiirihakuinen, ominaisuus. Hiiren, kissan tai koiran kohdalla tämä ei tuota ongelmia. Mitä moninaisimpien kirjainrykelmien viittaussuhde todellisuuteen on ihan selvä. Ruusu on ruusu on ruusu ja niin poispäin. Hankalampaa on käsitteiden kanssa, etenkin sellaisten, joihin liittyy tunteita, mielihaluja, poliittisia mielipiteitä ja erilaisia todellisuudenkäsityksiä. Tähän kannattaa trumpetisoituneessa maailmassa kiinnittää huomiota. Sanat eivät tosiaankaan merkitse samaa kaikille. Niin kuin vaikka ”monikulttuurisuus” tai ”suvaitsevaisuus”. Ehkei edes ”oikeudenmukaisuus” tai ”tasa-arvo”. Paljon riippuu siitä, missä yhteydessä ne on kuullut ja mitä niillä on koettu edistettävän. Joka tapauksessa on selvää, että toisten ihanimmat ilmaisut ovat tällä hetkellä toisten kirosanoja. Valtuutetut olivat lisäyksissään maltillisia. Velkaantumisen ja tasapainotavoitteen loitontumisen takia muunlainen käytös olisi ollut vaikeasti perusteltavissa. nosti ensi vuoden kunnallisveroprosenttinsa 19,75:een ja Naantali 19:ään. Raisio päätti tiukan äänestyksen jälkeen pitää veroprosenttinsa 19,75:ssä. Kaupunkien kesken verokohtelussa ei ole enää suurta eroa. Seudulliselle yhteistyölle se ei ole ainakaan haitaksi. Budjettivaltuustoissa tehdyt lisäykset kohdistuivat pitkälti koulutukseen, koulurakentamiseen, kaavoitukseen ja liikenneratkaisuihin. Valinta on perusteltu, vaikka valtiovalta ei siihen omalla esimerkillään täysillä kannustakaan. Ratkaisuillaan kunnat valmistautuvat sote-uudistuksen jälkeiseen aikaan, jossa koulutuksesta sekä kaavoitus- ja liikenneratkaisuista tulee kunnan päätoimialaa. Q PÄIVÄN KUVA ETELÄ-SUOMEN SANOMAT: RINNE HALUAA JATKOON, MUTTA SAA HAASTAJAN ”SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kertoo jatkoaikeistaan ensi lauantaina. Jos jättiyllätystä ei tapahdu, hän ilmoittaa tavoittelevansa jatkokautta seuraavassa puoluekokouksessa, joka järjestetään Lahdessa helmikuussa. SDP:n kohentunut gallupsuosio ja nousu suosituimmaksi puolueeksi ovat vahvistaneet Rinteen asemaa.” ”Rinne voi saada useampiakin haastajia, mutta varteenotettavin haastaja tulee eduskuntaryhmän johdosta. Ryhmäjohtaja Antti Lindtmanin maine tahriintui puhujalistoja koskevassa paljastuksessa, mutta se ei vienyt hänen mahdollisuuksiaan. Ainakin lauantain Uutisvuodossa hän onnistui kääntämään kohun edukseen.” ”Osa puolueväestä haluaa olla solidaarisia istuvalle puheenjohtajalle ja luottaa hänen vievän puolueen vaalivoittoon. Toinen puoli pitää muutosta välttämättömänä, jos puolue mielii ykköspaikalle.” Toisten ihanimmat ilmaisut ovat tällä hetkellä toisten kirosanoja. POHJALAINEN: RINTEEN PÄÄMINISTERITIELLÄ ESTEITÄ densa kuultiin menevän ohi kaiken muun. Ehkä se ”eliitti”, jota nyt niin raskaasti kautta maailman inhotaan, muodostuukin ennen muuta sananvalitsijoista? Joka valitsee diskurssin, valitsee samalla myös sen todellisuuden, joka on tärkeä, arvokas ja huomion arvoinen. Vastaavasti jotakin muuta valikoituu ohitettavaksi ellei jopa peitettäväksi, väheksyttäväksi tai hävettäväksi. Länsimaa länsimaalta on nyt kertynyt riittävästi palautetta siitä, että olennaisten kokemusten ja tärkeiden asioiden kirjosta puuttuu iso pala. Sitä ei saa paikalleen paheksunnalla eikä päivittelyllä, ei myöskään sanelevalla sananvallalla. En oikein tiedä, mitä vaihtoehtoja kärsivälliselle kuuntelemiselle ja keskustelulle voisi olla. Älyllisestä ylemmyydestä ja moraalisesta paremmuudesta on vaikea luopua, jos kokee paremmuutta ja ylemmyyttä. Samalla on umpikujassa. Siksi – tai siksikin – olen tykästynyt apostoli Paavalin kattavaan tieto-opilliseen skepsikseen: ”Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa.” Vaikka olettaisinkin arvojeni olevan kohdallaan ja vaikka katsoisinkin kuulevani sanat oikein ja käyttäväni kieltä hyvin, ilman toisten kokemusta ja sen sanoitusta ”tietoni on vielä vajavaista”. Sellaiseenkin välitilaan Paavali on viitannut. Tässä maailmanajassa ei täydellistä kommunikaatiota voi saavuttaa, mutta nykyistä paremman keskinäisen ymmärryksen tavoittelemiselle ei ole vaihtoehtoa. Kirjoittaja on Turun arkkihiippakunnan piispa. ”Eurooppalainen integraatio on mennyt merkittävästi eteenpäin, mutta nyt maahanmuuttajan ei tarvitse enää lainkaan integroitua uuteen yhteiskuntaansa. Ei tarvitse oppia maan tavoille, tavata paikallista kieltä muuta kuin ostoksilla selvitäkseen. Voi olla Suomessa, vaikka on ulkomailla. Tämän paradoksin luoma tunne on hämmentävä.” HENRI VOGT, SIVU 21 PÄIVÄN LEHDESSÄ: ”Pystyykö Rinne kertomaan tarinan, joka on riittävän kutsuva? Sen pitäisi vokotella eduskuntavaalien uurnille sellaisia, jotka eivät ennen äänestäneet. Onko hän itse tarina? Pitäisi olla. Rinteen pitäisi todistaa, että politiikka on ollut hänelle vain sivujuonne, ei ainakaan ovi vaikuttajaeliittiin.” ”Rinne käy Lännin Median jutussa läpi mieleistä hallituskumppania. Hän nostaa esille ”alkiolaisen maalaisliiton”. Voi arvata, että hänelle on mahdotonta ajatella yhteistyötä pääministerin Juha Sipilän (kesk.) kanssa. ” ”Rinne ei pidä nyt hallituspolitiikkaa alkiolaisena, vaan kaverikapitalismina, josta alkiolaista köyhän asiaa saa turhaa hakea. Tuo on jyrkkää kantaa.” ”Rinne valitsisi voittonsa jälkeen kokoomuksen, jollei keskusta muutu.” Ei yhtäkään naista vähemmän ALIO Taru Suojaranta L okakuisena aamupäivänä Lucía Pérez oli suuntaamassa tapaamaan tuntemaansa miestä Mar del Platan kaupungissa Argentiinassa. Oli viikonloppu, illalla 16-vuotiaan Pérezin piti nähdä ystäviään. Asunnossa oli monia miehiä, jotka olivat tarjonneet Pérezille marihuanaa. Lopulta he yllyttivät häntä myös kokeilemaan kokaiinia, jota Pérez ei ollut ennen käyttänyt. Pérez, huumattuna, ei pystynyt puolustautumaan kun miehet raiskasivat hänet silmitöntä väkivaltaa käyttäen. Myöhemmin hän kuoli sairaalassa teosta aiheutuneisiin vammoihin. Lucía Pérezin kohtalo on vain pisara meressä. Vaikka naisiin kohdistuva väkivalta on räikeä maailmanlaajuinen huom. näissä patriarkaalisissa yhteiskunnissa. Syitä naisiin kohdistuvalle väkivallalle on etsitty niin alueen konfliktien riivaamasta historiasta, NAISTEN KOKEMA hypermaskuliinisuuden koVÄKIVALTA. rostamisesta kuin epätasa-arEri kansalaisjärjestöjen vosta. Väkivallan kulttuurilla laatimien arvioiden on yritetty perustella naisiin mukaan Meksikossa kohdistuvan väkivallan arkiviisi ja Brasiliassa päiväisyyttä, sillä esimerkiksi Perussa kaikista tulehtunein viisitoista naista tilanne on sisällissodassa enikuolee sukupuoleen ten kärsineessä Ayacuchon perustuvan väkivalmaakunnassa. lan seurauksena joka Maskuliinisuuden korostapäivä. Maskuliinisuuminen ja miesten johtoasema den korostaminen ja ovat luoneet moniin maihin miesten johtoasema naisia alistavan kulttuurin kyovat luoneet moniin maihin naisia alistavan seenalaistamatta sen vahinkulttuurin kyseenalais- gollisuutta. Naisten heikko tamatta sen vahingol- yhteiskunnallinen asema on nähtävissä monilla eri osalisuutta. alueilla: naiset ovat edelleen huonommassa asemassa työelämässä, heidän pääsynsä seksuaaliterveyden palvelujen piiriin on epätasaista ja naisilla on miehiin verrattuna Vuosikymmeniä teema on suurempi riski joutua ihmisollut lakaistuna maton alle kaupan uhreiksi. ongelma, on tilanne Etelä- ja Väli-Amerikassa erityisen vakava. Tämän vuosikymmenen tilastoja tarkastellessa seitsemän maailman kymmenestä naisille vaarallisimmasta maasta sijaitsee Latinalaisessa Amerikassa. Eri kansalaisjärjestöjen laatimien arvioiden mukaan Meksikossa viisi ja Brasiliassa viisitoista naista kuolee sukupuoleen perustuvan väkivallan seurauksena joka päivä. Monissa suurkaupungeissa naisiin kohdistuva seksuaalirikollisuus on yleistä, ja tämän vuoksi esimerkiksi Mexico Cityn metroissa on käytössä erilliset vaunut naismatkustajille. Kadut eivät kuitenkaan ole naisille vaarallisin paikka uhkien kytiessä heidän kotonaan: esimerkiksi Argentiinassa vuonna 2015 melkein 80 prosenttia naisten murhista oli heidän entisten tai nykyisten kumppaneidensa tekemiä. Useissa Latinalaisen Amerikan maissa ilmiö liittyy vahvasti myös sosiaaliluokkiin ja rasismiin, ja erityisesti köyhien alkuperäiskansojen naiset ovat haavoittuvassa asemassa monissa yhteiskunnissa. Alkuperäiskansojen naiset ovat miehiä useammin köyhempiä ja heidän koulutustasonsa on alhaisempi, mikä selittyy pitkälti heidän roolistaan lasten kasvattajina ja kodinhoitajina. Nyt yhteiskunnallinen kehitys on antanut naisille mahdollisuuden nousta heitä uhkaavaa väkivaltaa vastaan yhtenäisenä liikkeenä. Latinalaisessa Amerikassa on viimeisen vuoden aikana järjestetty mielenosoituksia teemalla ni una menos, ei yhtäkään vähempää. Kymmenet tuhannet naiset ovat vallanneet kadut vaatien hallituksilta toimia heidän turvallisuutensa parantamiseksi, ja hallitukset ovatkin tarttuneet toimeen sukupuolittuneen väkivallan estämiseksi. Viranomaisia on ohjeistettu tunnistamaan naisiin kohdistunutta väkivaltaa paremmin, monissa maissa on tehty lakialoitteita kuunnellen naisia ja ylipäätään kansalaisia on rohkaistu puuttumaan mikäli he näkevät sukupuolittunutta väkivaltaan naapurustossaan. Sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin kiertävät rikoskertomukset ovat saaneet myös painetun median uutisoimaan tapauksista kattavammin. Vaikka kipinä muutokseen on syttynyt, on matkaa naisten tasa-arvoisempaan ja turvallisempaan elämään Latinalaisessa Amerikassa vielä jäljellä. Kehitystä edistävät naisten taloudellisen aseman ja koulutusmahdollisuuksien parantaminen, naisten poliittisen edustuksen lisääminen ja sukupuolten yhtäläisen kunnioituksen opettaminen jo lapsuudesta lähtien. Kirjoittaja on yhteiskuntatieteilijä, joka asuu tällä hetkellä Mexico Cityssä.
© Copyright 2024