Tiivis talo täyttää tehtävänsä
Tiivis talo täyttää HENRIK WECKSTRÖM 58 Kaikkihan me haluamme asua hyvässä ja huolettomassa talossa, jossa on raikas ja terveellinen sisäilma. Eikä olisi pahitteeksi, jos talo on myös kestävä ja arvonsa säilyttävä. Mutta kuka sellaisen osaa rakentaa, ja mistä tilaaja voi tietää onko hänen rakennuttamansa uusi talo unelmien talo vai painajainen? Tärkeä työkalu työn laadun arvioimisessa on tiiveysmittaus. TM RAKENNUSMAAILMA 10/2015 uden, terveen talon edellytyksenä on ehdottomasti huolellinen rakenne ja tiiveys. Vuonna 2010 Suomen rakennusmääräykset uudistettiin niin, että ulkovaipalta vaadittavat eristysarvot kasvoivat merkittävästi. Sen seurauksena ilmavuodot seinä- ja kattorakenteissa ovat entistä suurempia homeriskejä. Ilman kyky pidättää kosteutta kasvaa lämpötilan mukaan. Näin ollen, jos lämmityskauden aikana kosteaa lämmintä sisäilmaa pääsee tunkeutumaan seinän eristekerroksiin, ilman sisältämä kosteus tiivistyy seinärakenteeseen, kun lämpötila laskee. Niin kauan kuin eristevaippa oli riittävän ohut ja vettäläpäisevä, seinä kuitenkin kuivui ulospäin lämpövuotojen ansi- U osta. Mutta koska nykyisin vaaditaan entistä paksumpi eristekerros, sisätilojen lämpö ei enää riitä kuivattamaan rakenteita, jolloin niihin voi kertyä kosteutta. Ongelma saattaa korostua, mikäli eristeenä käytetään mineraalivillaa. Kivi- tai lasivillan kyky puskuroida kosteutta on olematon, joten kosteus kulkeutuu talon puurunkoon, joka pahimmassa tapauksessa alkaa homehtua. Jos talossa on ilmanvaihdon tuottamana jatkuva alipaine, voi kosteus myös kulkeutua seiniin ulkoapäin. Tiivistämällä talon eristevaipan sisäpinta ilma- ja höyrytiiviiksi voidaan kosteuden kulkeutuminen seinärakenteisiin estää. Kun ilma ei liiku eristekerroksissa, se ei myöskään luovuta siihen kosteutta. Tiiveys vaikuttaa myös asumisviihty- tehtävänsä vyyteen. Ilmavuodot voivat aiheuttaa vedon tunnetta. Alapohjan ja ulkoseinien alaosan ilmavuodot aiheuttavat myös sisäpintojen kylmenenemistä, jolloin sisäilman lämpötilaa on nostettava jotta olo olisi mukava. Hyvällä tiiveydellä saavutetaan myös energiansäästöä. Lämmön johtuminen seinän läpi on juuri se, mikä paksulla eristeillä yritetään estää. Talo joka on ilmatiivis ja jonka seinä- ja kattorakenne on hyvin eristävä, lämpiää pienellä energiankäytöllä. Kun talolle vielä suunnitellaan hyvä ilmanvaihtojärjestelmä, joka tehokkaasti ottaa talteen kaiken poistoilman lämmön ja kierrättää sen takaisin tuloilman esilämmitykseen ja lämpimän käyttöveden tuotantoon, saavutetaan se mitä rakennusmääräyksillä pohjimmiltaan haetaan. Eli terve, pitkäikäinen talo jossa on hyvä sisäilma, ja jonka energiankulutus on entistä pienempi. Uuden talon rakennusluvan ehtona on energialaskelma, joka osoittaa että talon e-luku on määräysten mukainen. Energialaskelmassa huomioidaan myös talon tiiveys. Kun suunnittelee oikein tiiviin talon, siitä koituva hyöty heijastuu muuhun suunnitteluun taloudellisena hyötynä; koska laskelmassa tähdätään jonkin e-luvun alittamiseen, hyvä tiiveys antaa pelivaraa säästämiseen muissa ratkaisuissa, kuten lämmitysjärjestelmässä. Tiiveyden mittaaminen on helppoa Laskennallinen tiiveys todistetaan tekemällä tiiveysmittaus. Se on itse asiassa varsin helppo ja nopea toimenpide. Mit- � Tiiveysmittauk- sessa asennetaan ulko-oven aukkoon paineovi, joka puhaltaa ilmaa ulos hallitusti niin, että sisätilaan muodostuu 50 Pascalin alipaine. taaja sulkee talon ilmanvaihtokoneen ja ilmanvaihtokanavat tukitaan teipillä tai pallolla. Ovet ja ikkunat suljetaan ja hormit tiivistetään. Sitten mittaaja kiinnittää ja tiivistää paineoven yhteen oviaukkoon, ja tuottaa taloon 50 Pascalin alipaineen. Paineovessa on tuuletin, joka luo tarvittavan alipaineen. Paineanturi säätää tuulettimen nopeuden siten, että vakiopaine säilyy. Poistuvan ilmamäärän perusteella saadaan talon tiiveysluku. Tiiveys kannattaa mitata silloin kun höyrynsulku on valmis, ja kaikki sähköja putkiläpiviennit on tehty, mutta sisäpinnat ovat vielä asentamatta. Silloin on mahdollista käydä mahdolliset vuotokohdat läpi ja vielä korjata ne. Kun katto on paneloitu ja seinät levytetty, on jo myöhäistä enää tehdä mitään. TM R A K E N N U S MAAILMA 10/2015 59 Tiivis talo täyttää tehtävänsä � Tyypillinen, tuore ilmanvaihtoputken � Sisäkaton alaslasku parantaa jo itses- Mitatuista taloista kivitalot ovat keskimäärin tiiviimpiä kuin puutalot. Yleensä myös kerrosmäärän kasvattaminen heikentää ilmatiiveyttä. Se johtuu siitä, että välipohjan ja seinän liitoskohta on hankala tiivistettävä. Yksikerroksisten talojen ilmanvuotoluku on keskimäärin 1,3. Jos talon tiiveyttä ei mittamalla todeta, käytetään energialaskennassa arvoa 4. Tästäkin huolimatta monet ammattirakentajat käyttävät laskelmassa nelosta ja jättävät mittauksen tekemättä. Tiiveysmittaus on joka tapauksessa tulossa pakolliseksi uusissa rakennuksissa parin vuoden päästä, mutta uutta taloa hankkivan ostajan kannattaa ehdottomasti - ja kaikissa tapauksissa - vaatia se jo nyt. Ainoa mahdollinen peruste jättää tiiveys mittaamatta on tietoisuus siitä, että tulos ei ole mairitteleva. Jos sillä asenteella edelleen työskentee rakentamisen parissa, olisi asennemuutokseen aihetta viimeistään nyt. tävyys ei enää ole sovitettavissa yhteen tämän päivän eristysvaatimusten kanssa. Mikään talo vailla koneellista ilmanvaihtoa ei sinänsä hengitä, vaan käsitys hengittävyydestä liittyy siihen, mitä talossa tuotetulle kosteudelle tapahtuu, mikä on aivan eri asia kuin ilmanvaihto. ”Hengittävässä” talossa kosteus huokuu rakenteiden läpi, koska tätä ei estetä höyrynsululla. Paitsi että ihmiset hengittävät ilman hapen ja korvaavat sen hiilidioksidilla, asuminen tuottaa myös valtavasti kosteutta. Kosteutta tulee jopa hengitysilmasta, ja ruoanlaitto, pyykinpesu ja peseytyminen tuottavat keskimäärin jopa kolme litraa vettä sisäilmaan per henkilö ja vuorokausi. On jälleen hyvä muistaa, että ennen vanhaan taloissa oli kantovesi ja sauna rakennettiin erilleen, koska tiedettiin että se lahottaa talon. Todellisuudessa harva vanhakaan talo on enää hengittävä, koska hengittävyyden pystyy pilaamaan useimmilla nykyaikaisilla sisäpintamateriaaleilla. Jo pelkkä lateksimaali katossa tai muovipohjainen tapetti seinällä muodostaa kosteussulun, joka estää kosteuden siirtymisen pinnan läpi. Näin ollen koneellinen ilmanvaihto olisi poikaa ainakin useimmissa sotien jälkeen rakennetuissa taloissa, ja ilmanvaihdon tuoma kosteuden hallinta an- tiivistys höyrynsulkukalvon läpi. Takana olevaan tilaan puhalletaan myöhemmin puhallusvillaa. Tiiveysmittaus kannattaa teettää siksikin, että hyvä tiiviys on huolellista rakentamista. Tiiveysmittauksella varmistetaan että talo on muutenkin hyvin suunniteltu ja toteutettu. Rakentajien asenteesta on kiinni miten se onnistuu. Kun talo joskus myydään, on mittauspöytäkirjä todisteena että talo on tehty hyvin. Tieto tiiveysmittauksesta lisääntyy väestön parissa koko ajan, ja todistetusti hyvä tiiveys on nyt jo myyntivaltti. Ilmanvuotoluku q50 kertoo kuinka monta kertaa ilma vaihtuu tunnissa vuotokohtien kautta talon ulkovaipan pinta-alaan nähden, kun sisä- ja ulkoilman välinen paine-ero on 50 Pascalia. Mitä pienempi luku, sen parempi tiiveys. Jos ilmanvuotoluku q50 on alle 0,5, sitä pidetään erinomaisena. Uusissa viime vuosina mitatuissa pientaloissa ilmanvuotoluku on keskimäärin noin 1,5, kun se vanhoissa pientaloissa on keskimäärin noin 4. Passiivitaloissa vaatimus on alle 0,6. PINTOJEN PUHTAUS JA TEIPPAUSHETKEN LÄMPÖTILA VAIKUTTAVAT NEKIN RATKAISEVASTI TEIPPILIITOSTEN ONNISTUMISEEN. TEHDÄÄNKÖ NE TYÖMAILLA AINA TARPEEKSI HUOLELLISESTI? 60 TM RAKENNUSMAAILMA 10/2015 Eikö talon pidäkään hengittää? Edelleenkin törmää usein käsitykseen, että tiivis talo on pullotalo, jonka sisäilma on kuivaa ja jopa huonoa. Vanha kansa ajattelee että talon tulee hengittää, silloin sisäilma on raikasta ja terveellistä eikä homeongelmia synny. Ajatus on sinänsä hieno, mutta valitettavasti hengit- sään talon lämpötaloutta, koska ilman liike eristekerroksen alla hidastuu. Samalla muodostuu kätevä tila ilmanvaihto- ja sähköasennuksille, jolloin yläpohjan höyrynsulku säilyy ehjänä. � Sähköputkien läpiviennit on tiivistetty polyuretaanimassalla, ja katto- ja seinälevyjen sauma on tiivistetty alumiiniteipillä. � Tämä kuva otettiin talossa joka on ulkovaipan eristämisen jälkeen jäänyt pariksi vuodeksi niin sanotusti vaiheeseen. Kuten näkyy, ilmanvaihtoputkien läpivientiteippaukset ovat lähes kaikkialta pettäneet. Tämä on se suuri vaara talossa, jonka ilmatiiveys on teipin varassa. taisi monelle ongelmatalolle lisäaikaa. Miten hyvä talo syntyy? Tilastojen mukaan suunnilleen kolme neljästä uudesta talosta ovat puurunkoisia taloja lautaverhouksella. Harkko-, betoni- tai tiilitaloja on vajaa kahdeksasosa, ja hirsitaloja puolestaan noin 11 prosenttia. Puutalossa kaikuu perinne, mutta tiiveysmittauksissa menestyy paremmin paikalla valettu betonirunko. Yksikerroksinen rakenne on myös selvästi helpompi toteuttaa kuin puolitoista- tai kaksikerroksinen. Kerrosten ongelmana on välipohjan höyrysulun toteutus, puurunkoisessa talossa tehtävä on liki mahdoton. Toki kaikista taloista voi tehdä tiiviitä, jos kohde on hyvin suunniteltu ja rakentaja on huolellinen. Villaeristeisessä puutalossa on kuitenkin se kiusallinen varaus, että höyrysulkumuovin tiiveys pitkällä aikavälillä riippuu saumohin, liitoksiin ja korjauksiin käytetyn teipin laadusta ja kestävyydestä. Markkinoilla on lukuisia höyrynsulun liitoksiin ja korjauksiin tarkoitettuja teippejä, joiden todellisesta ikääntymisen kestosta ei ole varsinaista tietoa. Läheskään aina ei höyrynsulun teippauksiin edes käytetä asianmukaista teippiä, vaan jotakin vaan mitä on saatavilla. Pintojen puhtaus ja teip- paushetken lämpötila vaikuttavat nekin ratkaisevasti teippiliitosten onnistumiseen. Tehdäänkö ne työmailla aina tarpeeksi huolellisesti? Höyrynsulun teippauksien kestävyydestä ja luotettavuudesta antaa pientä osvittaa Heli Hakamäen hiljattain julkaisema tutkimus, jossa oli käyty läpi tiivistyskorjauksia seitsemässä rakennuksessa jossa oli sisäilmaongelmia. Tiivistykset oli tehty vuosina 2011–2014 ja niissä oli käytetty erilaisia tiivistysmateriaaleja. Yhteensä 26:ssa tilassa tehdyssä rakenneavauksessa vain yksi oli ilmatiivis, hyväkuntoinen ja lujasti kiinni alustassa vielä kolmen vuoden jälkeen. Tiivistykset olivat pääosin epäonnistuneet, koska ne oli tehty ja valvottu puutteellisesti. Alustat oli usein jätetty puhdistamatta, eikä teippejä ollut painettu kunnolla kiinni, ja niihin oli jäänyt ryppyjä. Yleensä virheiden yhtenä syynä oli se, ettei materiaalivalmistajan ohjeita oltu noudatettu. Se yksi onnistunut näyte, joka oli tehty vedeneristysmassalla ja vahvikekankaalla, kertoi Heli Hakamäen mielestä kuitenkin että tiivistyskorjauksella on tietyissä olosuhteissa, tietyillä materiaaleilla, oikein suunniteltuna ja materiaalivalmistajan ohjeilla tehtynä mahdollista saavuttaa ainakin kolmen vuoden käyttöikä. Vertia tutkii ilmavuodot ■■”Tiiveysmittaus kannattaa tehdä silloin kun talon höyrynsulkukerros on valmis, mutta sisäpinnat ovat vielä asentamatta. Kun taloon on luotu alipaine, käy mittamiehemme huolellisesti talon läpi lämpökameran kanssa. Samalla asiakas tai hänen kirvesmiehensä voi tiivistää vuodot sitä mukaa kuin ne ilmaantuvat. Vasta kun talo on tiivistetty ja ilmavuodot kartoitettu tehdään painekoe”, kertoo Vertian toimitusjohtaaja Topi Jokinen. Vertia on erikoistunut rakentamisen laadun tarkkailuun. Yhtiö tarjoaa paitsi ilmatiiveysmittauksia ja rakenteiden lämpökuvauksia, myös esimerkiksi betonirakenteiden kosteusmittauksia. On näet ensisijaisen tärkeää varmistaa että betonirakenteet ovat kuivuneet riittävästi ennen kuin niitä aletaan päällystää. Lisäksi Vertia tekee tutkimusta ja harjoittaa rakennusalan koulutusta. Yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa Vertia tarjoaa koko maan kattavaa laaduntarkkailupalvelua niin rakennusliikkeille, talotehtaille kuin yksityisille rakentajillekin. Lyhyessä ajassa Vertia onkin solminut yhteistyösopimuksia useimpien alan merkittävien toimijoiden kanssa. Jokainen Vertian tutkima kohde ja siinä tehdyt havainnot näet tilastoidaan. Näistä tilastoista saadaan koko ajan tarkentuva kuva siitä, kuinka laadukkaasti Suomessa yleisesti ottaen rakennetaan, missä virheet ovat ja kuinka niitä voitaisiin välttää. Yhtiö julkaisee verkkosivuillaan tutkimustuloksiaan ja niitä käytetään myös koulutuspohjina. Vertia julkaisi alkuvuonna raportin ”Ilmatiiveys ja vuotokohdat uusissa pientaloissa”, ja elokuun lopulla ilmestyi jo seuraava. Raportit perustuvat yli tuhanteen vuosina 2012–2015 Vertian tai sen yhteistyökumppaneiden tekemiin tiiveysmittauksiin. Aineistosta käy ilmi että uuden pientalon ilmavuotoluku q50 on keskimäärin noin 1,3. Lohdullista oli myös, että mitatuista kohteista 93 %:n tiiveysluku jäi alle kolmen. Aikajanasta näkee myös, että tulokset ovat paranemaan päin, eli loppuvuoden 2015 tulokset ovat selvästi parempia kuin alkuvuoden 2012. Uusimman vuosineljänneksen keskiarvo on jo 1,0. Raporteissa on myös yksityiskohtaisesti selvitetty yleisimmät ja tyypillisimmät vuotokohdat, mikä antaa loistavia eväitä kouluttaa rakentajia parempiin suorituksiin. Yhteistyönä rakennusliikkeiden ja talotehtaiden kanssa käydään läpi talojen tyypillisiä virheitä ja mietitään niille ratkaisuja. ”Toki on muistettava, että nämä mittaamamme 1213 pientaloa edustavat todennäköisesti rakennuskannan parhaimmistoa”, muistuttaa Vertian toimitusjohtaja Topi Jokinen. ”On valtavasti taloja joiden rakentajat eivät halua että niitä mitataan. On syytä olettaa etteivät ne ole yhtä hyviä.” Tiiveysmittaus kestää 2–3 tuntia ja maksaa omakotitalolle arvonlisäveroineen 590 euroa. Koska mittauksen yhteydessä samalla yleensä paikallistetaan ja paikataan lukuisia vuotoja, maksaa mittaus itsensä alentuneina lämmityskustannuksina nopeasti. Parempi tiiveys vähentää toki myös kosteusvaurioriskiä, ja voi siten pidentää rakennuksen ikää. Vertian on perustanut vuonna 2011 joukko Aalto-yliopiston opiskelijoita, kun he saivat inspiraation filosofi Esa Saarisen ilmeisen innostavasta luentosarjasta. Yhtiön kirkkaana visiona on, että rakentamisen laatu tulee tulevina vuosina paranemaan Suomessa olennaisesti. TM R A K E N N U S MAAILMA 10/2015 61 Tiivis talo täyttää tehtävänsä Rakennusmestarin resepti ■■ ”TALOMALLIN valinta on tunneasia”, sanoo suunnittelija Jari Siltala. ”Jos taloja rakennettaisiin puhtaalla järjellä, kehittyisi ajan myötä yksi malli, jonka kaikki ratkaisut olisivat optimoituja. Sitä mallia me Jannen kanssa olemme yrittäneet kehittää.” Rakennusmestari Janne Koivula osaa rakentaa taloja, jotka täyttävät nykyvaatimukset. Kirjoitimme viime maaliskuussa Jannen rakentamasta talosta, (RM 4/15) jonka tiiveysmittauksen ilmanvuotoluvuksi saatiin 0,2. Ja se pieni vuoto aiheutui avattavien ikkunoiden vuodoista, Koivulan tekemä runko oli täysin tiivis. Muissakin suhteissa Koivulan työn laatu oli hienointa mitä olemme nähneet. Koivula ei kuitenkaan ollut tekemässä mitään näyttelytaloa, ja satuimme paikalle vain erään rakennusalan ammattilaisen kehotuksesta. Hänkin oli niin vaikuttunut Koivulan tinkimättömyydestä, että katsoi asiakseen ottaa toimitukseen yhteyttä. Tätä juttua tehdessä kiersimmekin katsomassa muita Koivulan tekemiä taloja, ja jututtamassa asukkaita. Talot olivat vuosien asumisen jälkeen moitteettomassa kunnossa, ja niiden omistajat erittäin tyytyväisiä. 62 TM RAKENNUSMAAILMA 10/2015 � Janne Koivula ja Jari Siltala ovat vuosia etsineet pientalojen optimaalista rakennetapaa. � Seinän ja lattian välisestä liitoksesta vetää usein kylmää. Tässä Janne Koivulan tekemässä talossa kulma on tiivistetty märkätilatekniikalla, eli vedeneristeellä ja vahvikekankaalla. Janne Koivula on juuri sellainen rakennusmestari jollaista useimmat tilaajat toivoisivat; hän hakee koko ajan tapoja parantaa suoritustaan sekä rakenteiden että työmenetelmien osalta. Yhdessä suunnittelijaystävänsä, koneinsinööri Jari Siltalan kanssa Koivula on asteittain jalostanut toimivia ja pitkäikäisiä rakenneratkaisuja kaikille talon yksityiskohdille. Siltala on kunnostautunut muun muassa laivasuunnittelussa, jossa haasteet ovat kovempia kuin pientaloissa, rakenteet kun ovat jatkuvan kosteuden ympäröimiä ja tiivein kerros on kaikkein uloimpana. Koivulan ja Siltalan resepti siihen, kuinka tehdä tiivis ja kestävä matalaenergiatalo, on pääpiirteiltään aika yksinkertainen. Yksikerroksinen talo rakennetaan maanvaraiselle laatalle, jonka alle on asennettu passiivisen maalämmön keruupiiri. Seinät valetaan betonista käyttäen eps- muottielementtejä. Koivula käyttää mieluimmin Palikka-muottielementtejä, mutta toki muutkin valmistajat tulevat kyseeseen. Rakenteesta tulee tiivis, lämmin, hyvin ääntä eristävä ja pitkän päälle huoleton. Ulkopuolen voi vaikka rapata, koska Palikka-elementeissä on julki- sivutuuletus, joten rappaus pysyy hyvin kiinni. Yläpohjan höyrynsulkuna Koivula käyttää tiiviksi saumattua foliopintaista polyuretaanilevyä, joka lisäeristetään selluvillalla. Tällä rakenteella saadaan tiiveyden lisäksi erinomainen eristyskyky; koska polyuretaani jo itsessään eristää tehokkaasti, selluvillakerroksen sisään ei muodostu suuria lämpötilaeroja, jolloin ei myöskään synny konvektiota. Parhaan tiiveyden saavuttamiseksi Koivula suosii taloissaan alaslaskettua sisäkattoa. Kun seinät nostetaan 30 cm lopullista sisäkattoa korkeammalle, höyrysulkukerroksen ja sisäkaton väliin jää hyvin tilaa ilmanvaihtoputkistolle ja sähköasennuksille. Näin vältetään ne kymmenet tai sadat reiät höyrysulkuun, jotka kaikki on paikattava jos ilmanvaihtoputket vedetään ullakon puolella. Koivulan yläpohjan höyrynsulussa onkin vain viisi läpivientiä: ilmanvaihdon tulo ja poisto, liesituulettimen poisto, viemärin tuuletus ja savuhormi. Nekin tiivistetään teipin sijasta uretaanimassalla. Koska ilmanvaihtoputket kulkevat eristevaipan sisäpuolella, niitä ei tarvitse eristää, eikä niiden lämpövuodoista aiheudu häviöitä jolloin ilmanvaihdon hyötysuhde paranee. Näin toteutettu talo ei kaipaa niinkään kallista lämmitysjärjestelmää kuin maalämpöpumppua. Käytäntö on osoittanut että lämmitystarve on passiivitalon luokkaa. Hybridilämpöpumppu joka samalla huolehtii ilmanvaihdos- ta täydennettynä tulisijalla riittää lämmitykseen. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin kokonaisuuden hallinta; Koivula suunnittelee kaikki työvaiheet etukäteen, materiaalit tuodaan työmaalle sitä mukaa kuin niitä tarvitaan ja työaikaiset sateensuojaukset tehdään huolella. Toki Koivula rakentaa mitä asiakas toivoo, ja hän rakentaa puurunkoisenkin villaeristeisen talon samalla tinkimättömällä asenteella. Kun hän mielenkiiinnosta mittautti rakentamansa siirtolapuutarhamökin, saatiin senkin ilmanvuotoluvuksi 0,2 ! Laaja kokemus monista korjauskohteista on kuitenkin opettanut paljon eri rakennetapojen ominaispiirteitä. Kun puurunkoinen, mineraalivillaeristeinen talo vuosien jälkeen jostakin kohtaa puretaan korjauksia tai vaikkapa vain muutostöitä varten, huomataan usein että villakerroksissa risteilee jyrsijöiden käytäviä ja ulosteita. Puhumattakaan siitä, että villa usein on lähes mustaa, merkkinä siitä että sen läpi on virrannut paljon ilmaa, jonka epäpuhtaudet ovat suodattuneet. Toisinaan villa on jopa täysin märkää, ja puurunko homeessa tai kokonaan lahoamassa. Koivulan mielestä asiakasta on kunnioitettava, joten rakentajan tulee tuottaa vastineeksi talo joka pitää mitä lupaa, ja jonka arvo pysyy. Tiivis betonirunko, rapattuna tai tiiliverhoiltuna on miltei huoltovapaa, ja sen elinaikaennuste on erittäin hyvä. Palikkarunkoisia taloja on tehty jo noin 40 vuotta, joten rakenne on jo todistanut kestävyytensä. Rakennuskulttuurin on muututtava ■■”Vaikka vuoden 2010 määräykset käytännössä edellyttävät täysin uutta otetta työn laadun valvomiseen, niin kaikilla työmailla tätä ei vielä ole ymmärretty”, sanoo energia-asiantuntija Heikki Lehtiniemi. ”Rakennusprojektit on usein pirstottu niin, että samaa kohdetta tekee 20–30 ammattiosaajaa. Yksi laittaa parkettia, yksi portaita ja yksi peltikattoa, mutta kokonaisuus ei ole kenenkään hallussa. Märkätilojen vedeneristyksiä osataan valvoa, mutta tärkeintä, eli ulkovaipan tiiveyttä ei valvota. Tässä on mielestäni vielä selvä koulutusvaje.” Heikki Lehtiniemi on pitkän linjan energiaasiantuntija. Hän on tehnyt talojen lämpövuotojen kartoituksia ja energialaskentaa vuodesta 1979, ensin infrapunamittarilla ja sitten lämpökameroilla. Uransa aikana hän on ehtinyt mitata yli 3000 taloa. Lehtiniemen erikoisala on energiakulutuksen alentaminen kustannustehokkailla lämmitysratkaisuilla ja älykkäillä säätöjärjestelmillä. Hän toi markkinoille hybridilämmitysjärjestelmän poistoilmalämpöpumpulla jo vuonna 1988, mutta aika ei ollut silloin vielä kypsä niin kehittyneille ratkaisuille. Heikki Lehtiniemi huomaa työmailla ymmärryksen puutetta erityisesti ilmanvaihdon hyötysuhteista ja rakenteiden tiivistämisen merkityksestä. Energia-asiantuntija kun on, Heikki Lehtiniemi on aina suosinut alaslaskettua sisäkattoa ilmanvaihtoputkistolle. Putkiston asennus on sisäkautta helppoa, eikä tule lämpöhäviöitä kun putket ovat vaipan lämpimällä puolella. Lisäksi yläpohjan höyrynsulku säilyy ehjänä, kun ilmanvaihtoputket eivät tee siihen reikiä. Lämpökuvaajana Lehtiniemi on voinut seurata kuinka jokin rakennus on uutena voinut olla aika hyvä, mutta vuosien saa- � Heikki Lehtiniemi tossa eristys on heikentynyt, kun ilmanvaihtoputkien läpivientien teippaukset ovat pettäneet. ”Valitettavasti jopa rakennusvalvonta estää parempien talojen tekemisen”, sanoo Heikki Lehtiniemi. ”Monella paikkakunnalla ei sallita alaslasketun katon vaatimaa 30 senttimetrin lisäystä räystäskorkeuteen.” Omissa rakennuskohteissaan Lehtiniemi on jo vuosikymmenten ajan käyttänyt liki samaa konseptia kuin toisaalla esitelty rakennusmestari Janne Koivula. Molemmat herrat ovat siis kokemuksen ja pohtimisen seurauksena päätyneet samoihin rakenneratkaisuihin - toisistaan tietämättä. Ja pyrkiessään tekemään mahdollisimman hyvää taloa, ovat kehittäneet konsepteja jotka ovat sellaisenaan sopusoinnussa rakennusmääräysten kiristyvien energiavaatimusten kanssa. ” VALITETTAVASTI JOPA RAKENNUSVALVONTA ESTÄÄ PAREMPIEN TALOJEN TEKEMISEN.” Vanhaakin taloa voi asua energiatehokkaasti ■■Monille se unelmien talo on edelleen perinteisen kaunis, sata vuotta vanha hirsitalo. Se on rakennettu hengittävistä materiaaleista, ja siinä toimii aidosti painovoimainen ilmanvaihto. Vanhoille hirsitaloille nousee kuitenkin uusi uhkakuva. Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä astui voimaan jo pari vuotta sitten, ja vanhojen talojen korjaajat törmäävät nyt kiristyneisiin energiamääräyksiin. ”Paine turhiin ja jopa haitallisiin energiaremontteihin on nyt todella kova”, sanoo rakennuskonservaattori Kati Lahtinen. ”Vanhaa taloa on kuitenkin mahdollista asua ekologisesti, niin että nykylainsäädännön asumisen energiankäytön tavoitteet toteutuvat.” Kati Lahtinen on paneutunut vanhan talon lämpö- ja energiatalouteen, ja kirjoittanut aiheesta vallan erinomaisen oppaan. Kirjassa perehdytään vanhojen rakennusten toimintaan, ekologisuuteen sekä energiatehokkuutta ohjaavaan uuteen lainsäädäntöön. Tarjolla on hyviä keinoja energiankulutuksen pienentämiseksi ilman isoja investointeja ja talon pilaamista, sekä mahtava tietopaketti jonka avulla asukas voi valmentautua torjumaan rakennusvalvonnan kohtuuttomimpia vaatimuksia. Lahtinen osaa ikään kuin tulkata vanhan rakennuksen toimintaa nykyaikaiseksi rakennusmunkkilatinaksi niin, että paatunutkin kunnanbyrokraatti voi sen ymmärtää. ”VIRI JA VALKEE”-kirjan on kustantanut Lunette Rakennusperinnepalvelut. (ISBN 978-952-93-3339-4) TM R A K E N N U S MAAILMA 10/2015 63
© Copyright 2024