ADHD-liiton toiminta tutuksi s. 8 - ADHD
1/2017 ADHD-liiton jäsenlehti ADHD-liiton toiminta tutuksi s. 8 Kielen vaikeudesta syntyi oma tapa oppia s. 18 Adhd-oireisen alle kouluikäisen tukikeinot ja tutkimukset s. 20 adhd-l i i tto r y ‒ adhd-förb u n d et rf ADHD-liitto on valtakunnallinen järjestö, joka edistää adhd-oireisten henkilöiden ja heidän läheistensä hyvinvointia. Liiton arvot ovat: Rohkeus - Olemme mukana yhteiskunnallisissa muutoksissa ja kehitämme uusia toimintatapoja. Rohkeus syntyy luottamuksesta, yhteistyöstä ja voimavarakeskeisistä kohtaamisista. Arvostus - Arvostamme itseämme, toisiamme ja ympäristöämme. Arvostus rakentuu avoimuudesta, kunnioittavasta asenteesta ja oikeasta tiedosta. Ilo - Yhdessä tekeminen ja vapaaehtoistoiminta luovat iloa ja osallisuutta. ADHD-LIITTO RY, ADHD-FÖRBUNDET RF PUHELINNEUVONTA maanantaista torstaihin klo 9–11 Puh. 040 541 7696 Pakarituvantie 4, 00410 HELSINKI Puh. 050 354 4325 adhd@adhd-liitto.fi www.adhd-liitto.fi www.facebook.com/adhdliitto HENKILÖKUNTA Toiminnanjohtaja Nina Hovén-Korpela Puh. 045 636 1841 Vapaaehtoistoiminnan suunnittelija Kaisa Humaljoki Puh. 050 438 3633 Toimistosihteeri Arja Salo Puh. 050 354 4325 toimisto@adhd-liitto.fi Asiantuntija/Vahti-hanke Sauli Suominen Puh. 050 461 8864 POHJOIS-SUOMEN ALUETOIMISTO Kansankatu 53, 90100 Oulu Tiedottaja Jari Hämäläinen Puh. 045 636 1842 Vapaaehtoistoiminnan suunnittelija Elina Seppänen Puh. 050 309 6556 Vastaava järjestösuunnittelija Mirjami Koivunen Puh. 050 373 7455 Järjestösuunnittelija Katariina Berggren Puh. 050 378 0707 Järjestösuunnittelija Katja Suni Puh. 045 657 8720 Kuntoutussuunnittelija Tuuli Korhonen Puh. 045 657 7876 ADHD-LIITON HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA Johanna Anttonen Puh. 040 778 2677 Puheenjohtaja@adhd-liitto.fi Kuntoutussuunnittelija Henna Niskala Puh. 050 400 6478 Sähköpostit ovat muotoa etunimi.sukunimi@adhd-liitto.fi ellei toisin mainita. Voit antaa rahalahjoituksen liiton työn tukemiseksi jollekin seuraavista tileistä: Danske Bank: FI42 8000 1771 0101 97 Nordea: FI31 1262 3000 1124 04 Osuuspankki: FI59 5780 1020 0144 97 Poliisihallituksen ADHD-liitto ry:lle myöntämä rahankeräyslupa numero POL-2015-657 on voimassa 3.7.2015–2.7.2017 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. 1/ 2 0 17 2 s is äl l ys Tässä numerossa Kannen kuva Terhi Kakkonen 4Pääkirjoitus 5 Puheenjohtajan pöydän ääreltä 6 Liitto ilmoittaa 7Kirja-arvio 8 Liitto ilmoittaa ‒ ADHD-liiton vertais ja kokemusosaajatoiminta sekä järjestösuunnittelijat 10 Isän ja pojan välistä suhdetta voidaan tukea seikkailutoiminnalla 12 AiKa-tallit ‒ Luokkahuoneesta talleille Kielen vaikeudesta syntyi oma tapa oppia 20 Adhd-oireisen alle kouluikäisen lapsen tukikeinot ja tutkimukset Kustantaja ja julkaisija ADHD-liitto ry Pakarituvantie 4 (3. krs) 00410 HELSINKI Päätoimittaja Nina Hovén-Korpela puh. 045 636 1841 Toimitussihteeri/taitto Jari Hämäläinen puh. 045 636 1842 Toimituskunta ADHD-liiton työntekijät sekä vaihtuvia avustajia Painopaikka Painotalo Plus Digital, Lahti Oravat paattia keinuttaa 24 Muutoksen voima ‒ Neuropsykiatrista valmennusta Suomessa kymmenen vuoden ajan 25 Yhdistykseltä ‒ Lähetä tarina Nepsy-kirjaan 26 16 Kolumni ‒ Kohti aikuisiän adhd Käypä hoito -suositusta, sosiologisia sivuhuomautuksia stimulanttilääkkeistä ja informaatioyhteiskunnan suorituspaineista 18 22 Hyvä järjestys, sujuvampi arki 28Jäsenyhdistykset 30 Yhdistyksissä tapahtuu ‒ Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistyksen Huimala-päivä 32 Koskaan et muuttua saa Takakansi Tilaukset ja tilauslaskutus ADHD-liitto ry, puh. 050 354 4325 adhd@adhd-liitto.fi Ilmoitushankkija ADHD-liitto ry, puh. 045 636 1842, jari.hamalainen@adhd-liitto.fi Kuvat Pixhill.com tai kuvaaja mainittu jutun yhteydessä Ilmestymisajat AineistotIlmestyy 1/2017 17.1.2017 viikko 9 2/2017 24.4.2017 viikko 22 3/2017 1.8.2017 viikko 36 4/2017 1.11.2017 viikko 50 ADHD-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 3 Sopeutumisvalmennuskurssit 2017 Tilaushinnat Kestotilaus 35 euroa, lahjatilaus (jäsenet) 20 euroa. Jäsenille lehti tulee jäsenetuna. Tässä lehdessä julkaistut artikkelit ja kirjoitukset eivät välttämättä edusta ADHD-liiton, toimituskunnan, päätoimittajan tai toimitussihteerin näkemyksiä. 27. vuosikerta ISSN-L 1459-5753 ISSN 2323-4490 1/ 2 0 17 p ä äk i rjoitus Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille Hieman historian havinaa näin Suomen täyttäessä 100-vuotta. Suomessa kaksi ensimmäistä yhdistystä perustettiin vuonna 1907. Näiden tarkoitus oli valvoa jäseniensä etuja ja ajaa heidän asioitaan. Suomen yhdistysrekisteri on perustettu vuonna 1919. Suomessa yhdistysrekisterissä on noin 135 000 yhdistystä (2014), joista 100 000 on toimivia. Näissä yhdistyksissä arvioidaan olevan 15 miljoonaa jäsentä (2014). (Lähde: Wikipedia) Ei siis ole aivan vähäpätöisestä toiminnasta kysymys. Yhdistysten määrä kasvaa vuosittain, mutta samaan aikaan jäsenhankinta ja aktiivisten jäsenten pysyvyys toiminnassa käy yhä haastavammaksi. ja monilla meistä on halu vaikuttaa asioihin. Toiset haluavat vaikuttaa arjen pieniin asioihin ja toiset isoihin. Yhdistyksen jäsenyys voi olla myös potku omalla ammattiuralla eteenpäin. Yhdistys on hyvä paikka verkostoitua ja yhdistyksellä voi olla jäsenetuja, jotka sopivat juuri minulle. Yhdistys voi tarjota mahdollisuuden pysyä yhteiskunnallisessa keskustelussa mukana. Yhdistykset tuovat sosiaalista sisältöä elämään ja on mukava tavata muita, jotka voivat toimia vertaisena juuri minulle. Yhdistyksen järjestämissä tapahtumissa on mukava olla mukana ja järkätä toisillekin kivaa. Yhdistystoiminta voi siis olla erilaista eri ihmisille. Yhdistys on olemassa vain ja ainoastaan jäseniä varten. Yhdistyksellä, jossa ei ole jäseniä, ei ole merkitystä! Yhdistyksiin liitytään, koska halutaan yhdessä viedä asioita eteenpäin, Jäsenhankinta ja jäsenistön sitouttaminen ovat siis jatkuvaa ja kovaa työtä. Innostumalla itse, vedät mukaasi myös muita toimijoita. Jäsenhankinta parhaimmillaan on onnistunutta yhteistyötä, josta hyötyy kaikki. Tarjoa mahdollisuutta osallistua pienesti ensin, jotta tuleva uusi jäsen tutustuu toimintaan ja sitten vasta tarjoa isompia työtehtäviä. Näin myös ne, jotka eivät aiemmin ole yhdistystyössä olleet mukana, uskaltavat tulla mukaan. ” Pyydä ensin treffeille ja sitten vasta naimisiin.” Innostavaa Jäsenhankintaa Kaikille! 1/ 2 0 17 4 Miksi yhdistyksiin sitten liitytään? Kuva Paula Lehto K un saat tämän lehden käteesi, on vuosi jo hyvässä vauhdissa ja toiminta täällä ADHD-liitossa lähtenyt vauhdilla käyntiin. Tämän vuoden teemana on Jäsenhankinta. Tämä tarkoittaa muun muassa, että tulemme järjestämään yhdessä jäsenyhdistysten kanssa tapahtumia, jotka keräävät yhteen toiminnasta kiinnostuneita ja toivottavasti aktivoi myös uusia jäseniä mukaan toimintaan. Toivon, että jäsenistö on aktiivisesti yhteydessä liittoon ja saavutamme hyvän tuloksen yhdessä. Tänä vuonna tavoitteemme on myös uusia liiton nettisivut. Loppukeväästä odotamme innolla päivitettyjä Käypä hoito -suosituksia, joiden toivomme tuovan selvyyttä monen aikuisen hoitoon hakeutumiselle. Riktigt Gott Nytt År åt Alla våra läsare! I år kommer vi att satsa för att få nya medlemmar med i våra lokalföreningar. Vi kommer att starta en kampanj tillsammans med våra lokalföreningar på olika håll i Finland. Material för kampanj kommer att delas ut genast i början av året. ADHDförbundet startar också planering av nya webbsidor på våren. Dit planerar vi att få mera svenskspråkigt material och länkar som hjälper er framåt i de dagliga frågorna. Hör gärna av er om det är något som ni vill diskutera! Ha en lyckad kampanj! Nina Hovén-Korpela, toiminnanjohtaja, ADHD-liitto pu heen johta j an pöy d än äär e l t ä Kätevä adjektiivi Adhd on myös häiriö, jota on helppo vähätellä ja kyseenalaistaa. Kovin moni ei epäile pyörätuolin tarpeellisuutta, mutta adhd ei välttämättä näy päällepäin. Oireinen voi olla kuka vaan. Ja kun mielikuvissa kirjainlyhenteeseen liitetään laiskuutta ja tottelemattomuutta, on koko oireiston olemassaolo kätevää kieltää. Perinnöllisen poikkeavuuden sijaan voidaan syyttää, milloin ravintoa, huonoa kasvatusta, d-vitamiinia, huonoa kasvatusta, ympäristöä, huonoa kasvatusta, hukassa olevaa vanhemmuutta ja huonoa kasvatusta. Toki niilläkin on merkitystä, mutta aika harvoja meistä on kai kuitenkaan kasvatettu adhdtyypeiksi. Silloin, kun yleisen keskustelun taso menee väittelyksi juupas-eipäs adhd, tai adhdetuliite lisätään synonyymiksi kuvaamaan levottomuutta ja kaikenlaista ei toivottua käyttäytymistä, latistetaan adhd-ihmiset ja heidän elämänsä ongelmaksi. Silloin keskustelusta jää pois ihmiset oireiden takana. Parhaimmillaan adhd-ihminen on helposti innostuva, utelias ja ennakkoluuloton. Häneltä voi saada epäta- 5 Kuva Nina Hovén-Korpela K uvittelenko vain, vai miten minusta tuntuu, että viime aikoina olen taas törmännyt erityisen usein kirjainyhdistelmään adhd tilanteissa, joilla ei ole mitään tekemistä adhd:n tai edes ihmisten kanssa. Netin keskustelupalstoilla koulutetaan adhd-koiraa, on adhd-rakennuksia ja jokainen, joka unohtaa avaimet sisälle kertoo olevansa vähän adhd. Jos asiasta erehtyy mainitsemaan, vastaukseksi saa helposti, mitä sä niuhotat -tyyppistä kommentointia. Niin, mitä ihmettä minä sitten niuhotan? Kuinka hyväksyttävää olisi kommentoida naapurin ylipainoisesta kissasta, että se nyt on tommonen kakkostyypin diabetes? Adhd on häiriö tai ominaisuus, josta melkein kaikilla on joku mielikuva. Minä uskon, että siihen millaiseksi mielikuva muodostuu, vaikuttaa käyttämämme kieli mitä suuremmissa määrin. Siksi minä niuhotan. vallisen ratkaisun tavalliseen ongelmaan. Pahimmillaan adhd aiheuttaa, no sen me varmaan tiedämme, eikä siihenkään leimaaminen, vähättely tai syyllistäminen auta. Johanna Anttonen ADHD-liiton adhd-puheenjohtaja 1/ 2 0 17 l ii tto i l moittaa Kokouskutsu ˗ ADHD-liitto ry:n kevätkokous Aika: lauantai 22.4.2017 kello 13.30 Valtakirjojen tarkastus kello 13 lähtien. Paikka: Kuntoutussäätiön talo, Pakarituvantie 4, Helsinki (auditorio 2. krs) Käsiteltävinä asioina sääntömääräiset kevätkokousasiat sekä liiton sääntömuutos. Mikäli sääntöjä muutetaan ennakkotarkastetun ehdotuksen mukaisesti ja muutetut säännöt päätetään ottaa välittömästi käyttöön liiton sisäisessä toiminnassa, suoritetaan myös hallituksen puheenjohtajan, hallituksen varsinaisten jäsenten ja hallituksen varajäsenten vaali. ADHD-liitto ry kutsuu kevätkokoukseen jäsenyhdistyksensä, jotka voivat valita edustajansa kokoukseen valtakirjalla. Valtakirjan käyttäjän tulee olla valtakirjan antaneen yhdistyksen jäsen ja hänen tulee olla kokouksessa läsnä henkilökohtaisesti. Valtakirjat tarkastetaan kokouspaikalla, mutta sen voi lähettää myös etukäteen skannattuna osoitteeseen: mirjami.koivunen@adhd-liitto.fi (viim. 18.4.2017 mennessä). ADHD-liitto ry kustantaa jokaisesta yhdistyksestä yhden edustajan matkakulut halvimman julkisen kulkuneuvon mukaan sekä kokoustarjoilut. Lounastarjoilu klo 12.30-13.30 Kokoukseen voi ilmoittautua 7.4.2017 mennessä joko sähköpostitse toimisto@adhd-liittto.fi tai liiton sivuilla osoitteessa www.adhd-liitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat Lähde Holiday Club -lomalle kylpylään tai vuokraa loma-asunto ADHD-liiton jäsenet saavat 15 % alennuksen seuraavista Holiday Club -kohteista: Saimaa hotelli, Villas ja loma-asunnot Tampereen Kylpylä hotelli ja loma-asunnot Katinkulta hotelli, Villas ja loma-asunnot Kuusamon Tropiikki hotelli, Villas ja loma-asunnot Salla hotelli ja loma-asunnot Saariselkä hotelli ja loma-asunnot Turun Kylpylähotelli Caribia Loma-asuntokohteet: Airisto, Rönnes, Ähtäri, Hannunkivi, Punkaharju, Pyhä, Ruka, Pyhäniemi, Tahko, Himos ja Ellivuori Hotellissa hintaan sisältyvät majoitus ja aamiaiset. Loma-asunnoissa ja Villas-asunnoissa pyyhkeet, vuodevaatteet ja loppusiivous. Loma-asunnoissa ja Villas-asunnoissa minimimajoitus 2 vrk. Varaukset www.holidayclub.fi tai 030 68 600, Käytäthän varatessasi koodia: ADHD15 1/ 2 0 17 6 k irj a- a r v i o Kirja-arvio Vaikeudesta voimaksi Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden huomioiminen koulussa K irjoittajat Jaana Parikka, Niina Halonen-Malliarakis ja Anita Puustjärvi ovat luoneet kirjasta ”Vaikeudesta voimaksi, Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden huomioiminen koulussa” mahtavan ja vankan kokonaisuuden. Hämmästyin, miten ohueksi kirja jäi ulkoasultaan, vaikka se on niin täynnä asiaa. Kirjoittajat ovat siis osanneet erinomaisesti tiivistää ja vangita mukaan juuri sen oleellisen! Nautin kirjan lukemisesta ja erityisesti teorian ja konkretian vuoropuhelusta. Kirja on suunnattu ensisijaisesti opettajille, joten olen iloisesti yllättynyt, miten hienosti se palvelee myös minun kaltaistani kohderyhmän ulkopuolista. Koin kirjan antavan minulle kattavan katsauksen tämän päivän kouluun. Tämän koen erityisen arvokkaaksi, koska työni puolesta kosketukseni kouluun on hajanaista, eivätkä täysi-ikäiset lapsenikaan enää voi toimia sisäänheittäjinä koulumaailmaan. Sain mielestäni hienon käsityksen OPSin puhaltamista uutuuksista (esim. ilmiöopetus, yhteis- ja samanaikaisopettajuus, digioppiminen jne.), sekä hyvän kertauksen koulun tukijärjestelmästä kommervenkkeineen. Kirjaan oli kerätty sopivasti eri osapuolien (esim. opettaja, oppilas, vanhempi, lääkäri) kokemuksia eri aiheista. Nämä katkelmat tekivät lukukokemuksesta elävän ja antoivat perspektiiviä. Kaikkein tärkeimpänä taidan kuitenkin pitää sitä, kuinka läpi kirjan kuulutettiin positiivista vahvistamista ja arvostavaa vuorovaikutusta. Kohtaan työssäni vanhempia, jotka miettivät pelonsekaisesti uudistuvaa koulua ja adhd-oireisen lapsen toimintakykyyn kohdistuvia paineita. Huoleen liittyen esitettiin kirjan alkupuolella selvitys, jonka mukaan rehtorit kokivat, etteivät erityisopetuksen tarve ja resurssit ole kohdanneet. Näiden asioiden takia kirjan viimeinen osio ”Hyviä kokemuksia ja huolenaiheita” oli tarpeen, tavoitteena kun on saada koulusta kaikkien koulu. Ilahduin myös kirjan osiosta, jossa pohdittiin koulun ja kodin yhteistyötä. Tämä on teema, joka pohdituttaa usein vanhempia ADHD-liiton sopeutumisvalmennuskursseilla. miten huomioida adhd-oireista lasta ryhmässä. Kirjassa esitellään koko ryhmälle soveltuvia pedagogisia ratkaisuja sekä konkreettisia keinoja ja välineitä. Uskon tämän kirjan palvelevan meitä kaikkia adhd-oireisten lasten ja nuorten lähellä olevia. Kirjan välittämä tieto auttaa ymmärtämään, muokkaa asenteista lempeämpiä ja kannustaa yhteistyöhön lapsen hyväksi. Lukuiloa kokien, Tuuli Korhonen, kuntoutussuunnittelija, ADHD-liitto Vaikeudesta voimaksi, Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden huomioiminen. Tekijät, Jaana Parikka, Niina HalonenMalliarakis ja Anita Puustjärvi, 2017, 1. painos, FINN LECTURA, 2017 Vanhemmat toivovat usein opettajille lisää tietoa adhd:stä, mutta yhtä lailla kuulen opettajilta toiveita siitä, 7 1/ 2 0 17 l ii t t o i lmoittaa ADHD-liiton vertais- ja kokemusosaaj A DHD-liitossa on aktiivinen vertaistoimijoiden sekä kokemusosaajien verkosto. Vertaisryhmätoiminta onkin perinteinen ja usein näkyvinkin jäsenyhdistysten toimintamuoto. Kokemusosaajatoiminta on uudempaa vapaaehtoistyötä, joka on lähtenyt aktiivisesti käyntiin niin kokemusosaajien kuin tilaajienkin osalta. ADHD-liiton vertais- ja kokemusosaajatoiminnasta vastaavat Elina Seppänen, joka työskentelee Oulun aluetoimistolla ja Kaisa Humaljoki Helsingin keskustoimistolla. Vertaisryhmätoiminta ADHD-liiton jäsenyhdistyksissä toimii n. 75 erilaista harraste- ja vertaisryhmää. Ryhmiä on adhdoireisten lasten vanhemmille, adhd/ add-oireisille nuorille ja aikuisille sekä adhd-oireisten puolisoille ja muille läheisille. Osa ryhmistä toimii aktiivisesti ja pitkäjänteisesti, osalla ryhmistä toiminta on pienimuotoisempaa. Vertaisryhmiä ohjaavat aktiiviset vapaaehtoiset sekä sote-alan ammattilaiset. Vertaisryhmäohjaajia autamme seuraavalla tavalla: - koulutamme uusia vt-ryhmäohjaajia sekä jatkokoulutamme kokeneita vt-ryhmäohjaajia syksyisin kerran vuodessa - vt-ryhmäohjaajilla on käytössä ADHDliiton julkaisemat Pannu porisemaan sekä Vertaisryhmätoiminnan oppaat - autamme uuden ryhmän perustamisessa esimerkiksi ryhmämainoksen tekemisessä, ryhmän tiedottamisessa, tilojen etsimessä ja ryhmän sisällön suunnittelussa - jo olemassa olevia ryhmiä autamme esimerkiksi uusien ryhmäläisten etsimisessä ja uusien ideoiden keksimisessä - autamme vt-ohjaajia ohjaamiseen liittyvissä kysymyksissä ja ongelmissa. Kysymykset voivat liittyä esimerkiksi ryhmissä syntyneisiin erimielisyyksiin tai vt-ryhmäohjaajan omaan hiipuvaan motivaatioon. - vt-ryhmäohjaajille pyrimme järjestä- 1/ 2 0 17 mään alueellisia tapaamisia ns. miitinkejä, joissa ohjaajat saavat vertaistukea toisiltaan, jakavat ideoita sekä virkistäytyvät. - vierailemme vt-ryhmissä mahdollisuuksien mukaan vt-ryhmäohjaajien kutsumana. Vierailu liittyy usein johonkin teemaan esim. parisuhde tai mielen hyvinvointi. Tässä konkreettiset tukimuodot tällä hetkellä. Olisiko teillä joitakin muita, erilaisia toiveita? Ettehän epäröi olla meihin yhteydessä. Kuulisimme ajatuksistanne mielellään lisää ja koemme tärkeäksi toiminnan kehittämisen yhdessä. Kokemusosaajatoiminta ADHD-liiton kokemusosaaja toiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jossa henkilöt, joilla on joko omakohtaista tai läheisenä olemisen kautta kokemusta elämästä adhd:n kanssa ja koulutus näiden kokemustensa välittämiseksi erilaisissa tilaisuuksissa. Kokemusosaajien toiminta on ADHD-liitossa vielä melko uutta, mutta nyt jo vahvasti koettu hyvin tärkeäksi. Kokemusosaajien tarinat perustuvat arjen asiantuntijuuteen. Tämän pohjalta kokemusosaajat ovatkin ensiarvoisen tärkeässä asemassa välittäessään tietoa oireyhtymän mukanaan tuomista erityispiirteistä ja oireyhtymän vaikutuksesta oireisen ja hänen läheistensä arkeen. Tieto täydentää arvokkaalla tavalla asiantuntijoiden ammatillista tietoa. ADHD-liiton rekisterissä on tällä hetkellä yli 40 koulutuksen saanutta kokemusosaajaa eri puolilla Suomea. Jokaisella kokemusosaajalla on omanlainen tarina kerrottavana, eikä yhtä kokemusosaajan prototyyppiä ole olemassa. Kokemusosaajia löytyy monenlaisista taustoista, mm. maahanmuuttaja, sijaisäiti, adhd- oireisen lapsen äiti tai isä, eri-ikäisiä, miehiä ja naisia. Adhd-kokemusosaajille on paljon käyttömahdollisuuksia. Koke8 mustarinoilla on vaikuttava paikkansa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden opetuksessa ja ammattilaisten täydennyskoulutuksissa. Kokemusosaajia on hyödynnetty myös sosiaali- ja terveyspalveluiden suunnittelussa, kehittämisessä ja arvioinnissa, median tarpeissa, vertaisryhmissä, kehittämishankkeissa, messuilla ja tietenkin myös yhdistysten omissa tilaisuuksissa. Kokemusosaajat ovat oman ns. yleisen tarinan lisäksi voineet käydä puhumassa myös erikseen sovitusta kohdennetusta teemasta, kuten kuntoutuksesta, parisuhteesta, perhe-elämästä, vanhemmuudesta, erilaisuudesta, diagnoosiin sopeutumisesta jne. Kokemusosaajia tuetaan toiminnassa toteuttamalla sekä itse että yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa täydennyskoulutuksia kokemusosaajille. Alueellisia eri järjestöjen yhteistyössä toteuttamia täydennyskoulutuksia on vuosittain eri puolilla Suomea, joista välitämme tietoa alueen kokemusosaajille pääsääntöisesti sähköpostitse ja Facebookin kautta. Lisäksi ajankohtaiset koulutus tiedotukset löytyvät valtakunnallisen kokemustoimintaverkoston nettisivuilta www.kokemuskoulutus.fi. ADHDliiton omia täydennyskoulutuksia toteutetaan joka toinen vuosi ja niistä tiedotetaan kaikille liiton rekisterissä oleville kokemusosaajille sähköpostitse ja osoitteessa www.adhd-liitto.fi Toimintakentän laajuudesta johtuen, oleellinen ja tärkeä tukimuoto kokemusosaajille on myös puhelin- ja sähköposti neuvonta ja muu yhteydenpito. Muistathan siis pitää yhteystietosi ajan tasalla ja ilmoittaa muuttuneista tiedoista (esim. sähköpostisosoite) myös meille liittoon. Olettehan rohkeasti yhteydessä: kaisa.humaljoki@adhd-liitto.fi, p. 050 438 3633 elina.seppanen@adhd-liitto.fi p. 050 309 6556. liitto ilmoi t t aa jatoiminta sekä järjestösuunnittelijat Mitä tekee ADHD-liiton järjestösuunnittelija? L iiton järjestösuunnittelijat toimivat linkkeinä jäsenyhdistyksiin. Jokaiselle suunnittelijalle on määritelty omat yhdistykset, joiden kanssa hän ensisijaisesti toimii. KATARIINA BERGGREN (Helsinki): Itä-Uudenmaan ITUA, ry Kuva Jari Hämäläinen Länsi-Uudenmaan Neuris ry Satakunnan Autismi-, ADHD- ja Dysfasiayhdistys SAMDY ry Pirkanmaan AD(H)D-vertaiset ry Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistys ry Salon Seudun ADHD-yhdistys ry Turun seudun autismi- ja ADHD-yhdistys Aisti ry MIRJAMI KOIVUNEN (Helsinki): Etelä-Savon ADA ry Itä-Savon Puatti ry Kanta-Hämeen Asperger-, autismi, dysfasia- ja ADHD-yhdistys, HYMY ry Kymenlaakson Autismi-, Asperger-, Dysfasia- ja ADHD-yhdistys AADA ry Lahden seudun ADHD-yhdistys Pohjois-Karjalan ADHD-, autismi- ja dysfasiayhdistys Aksoni ry Suomen ADHD-Aikuiset ry KATJA SUNI (Oulu): Keski-Suomen ADHD-yhdistys ry Oulun seudun ADHD-yhdistys Pohjois-Savon neurologiset erityisvaikeudet ja autismikirjoyhdistys EIJSVEIKEET ry Varkauden Seudun WAMDY ry (autismi-, ADHD- ja dysfasiayhdistys Vaasanseudun ADHD-yhdistys ry, Vasanejdens ADHD-förening rf Tietysti tämän lisäksi ja tilanteen mukaan, yhdistykset tekevät yhteistyötä liiton eri työntekijöiden kanssa. Kuvassa vasemmalta Mirjami, Elina, Kaisa, Katja sekä Katariina Mitä järjestösuunnittelijat sitten ihan konkreettisesti tekevät: - Tuemme jäsenyhdistystoimintaa mm. suunnittelemalla yhteistyössä yhdistysten kanssa tapahtumia ja muita toiminnan muotoja, autamme yhdistyksiä tiedottamisessa, tuemme yhdistyksiä toiminnan kehittämisessä, avustusten hakemisessa, kokouskäytännöissä, yhdistystoiminnan koukeroissa. - Järjestösuunnittelijat kiertävät kouluttamassa, osallistumme yhteistyöverkostoihin ja järjestämme koulutuksia yhdessä yhdistysten ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. - Järjestösuunnittelijat tekevät myös erilaisia liiton rahoitushakuja, vastaavat muiden työntekijöiden kanssa neuvontapuhelimeen, avustavat viestinnässä. - Järjestösuunnittelijat tekevät myös edunvalvontaa osallistumalla erilaisiin yhteistyöverkostoihin, kirjoittamalla lausuntoja ja mielipidekirjoituksia sekä seuraamalla ajankohtaisia teemoja ja tutkimuksia, jotka vaikuttavat adhdoireisten arkeen. - Olemme osaltamme toteuttamassa liiton strategiaa ja vuosikohtaisia teemoja, kuten tänä vuonna teemme aktiivisesti työtä jäsenhankintakampanjan parissa. Työn parasta antia on toimia oireisten, heidän läheisten ja verkostojen, kuin myös ammattilaisten kanssa. Saada heiltä tietoa ja ymmärrystä ja toisaalta päästä jakamaan tietoa oirekuvan positiivisen oivaltamisen ja tuen mahdollisuuksien vahvistamiseksi. Jos tarvitset apua yhdistystoiminnassa, älä epäröi olla meihin yhteydessä! Järjestösuunnittelijat: mirjami.koivunen@adhd-liitto.fi puh. 050 373 7455, katariina.berggren@adhd-liitto.fi puh. 050 378 0707, katja.suni@adhd-liitto.fi puh. 045 657 8720, - Kehitämme liiton toimintaa ja toimintakäytänteitä yhdistysten toiveita kuunnellen. 9 1/ 2 0 17 Isän ja pojan välistä suhdetta voidaan tukea seikkailutoiminnalla ” Oli kivaa ja sain olla isän kanssa.”, vastaa 13-vuotias poika, kun häneltä kysytään mikä on ollut parasta viikonlopussa. Poika osallistui isänsä kanssa Isät ja pojat puussa -projektin toimintaviikonloppuun, johon kuului tällä kertaa melontaa. Ryhmä isiä ja poikia meloi Salon Pernjärvellä upeissa järvimaisemissa. Melontareittiin kuului yllätyksiä ja haasteita, kun reitti kulki tierummun läpi ja matalien siltojen alitse. Ryhmä meloi ohi jyrkän kallioseinämän ja sen jälkeen rantauduttiin jo nälkäisinä valmistamaan ruokaa trangialla. Isät ja pojat puussa – seikkailutoimintaa neuropsykiatrisesti oireileville nuorille -projektissa on kokeiltu ja kehitetty toimintamallia, jossa tarjotaan seikkailutoimintaa ja harrastekokeiluja neuropsykiatrisesti oireileville pojille ja heidän isilleen. Projektin tavoitteena on tukea pojan nuoruusiän itsenäistymiskehitystä ja ennaltaehkäistä syrjäytymisen riskiä vahvistamalla pojan ja hänen isänsä välistä vuorovaikutussuhdetta toiminnallisin menetelmin. Tarkoituksena on myös edistää pojan mahdollisuuksia mielekkään harrastustoiminnan löytämiseen. Projektin tähänastisia tuloksia on esitelty sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö aloitti projektin toiminnan Paimion, Turun ja Salon alueella vuonna 2015 ja se jatkuu STEA:n rahoittamana vuoden 2017 loppuun. Isät ja pojat kiipeävät puuhun Isille ja pojille järjestetty seikkailutoiminta 1/ 2 0 17 10 on tavoitteellista ja haastavuudeltaan sopivaa toimintaa, kuten melontaa, kalliolta laskeutumista, retkeilyä ja seikkailullisia ongelmanratkaisutehtäviä ryhmässä. Projektin nimen mukaisesti isät ja pojat pääsevät kiipeämään puuhun, 11 metrin korkeuteen. Kokemusten mukaan tämä kohderyhmä tarvitsee toimintaa, jossa onnistumiset tuntuvat todellisilta ja kokemukset yhdessä jaetuilta. Toimintaviikonloppuihin osallistuu 4-6 poikaa isineen ja projektin saaman palautteen mukaan vertaistuki on koettu tärkeäksi. Projektin tarjoama seikkailutoiminta on suunnattu erityisesti pojille, joilla on todettu lieviä neuropsykiatrisesti oireita, kuten pulmia keskittymisessä, tarkkaavuudessa, itsesäätelyssä tai sosiaalisissa suhteissa. Tukea halutaan tarjota oikea-aikaisesti ja sellaisessa muodossa, joka motivoi poikaa ja isää. Vuosien 2015-2016 aikana projektissa on ollut mukana seikkailemassa jo 33 poikaa (12–16-vuotiasta) isineen. Osallistuneista pojista yli puolella oli diagnosoitu adhd ja kuudella pojista oli todettu Aspergerin oireyhtymä. Vuoden 2017 alussa poikien ikäraja pudotettiin 10-vuotiaisiin, jolloin isän ja pojan välistä suhdetta voidaan tukea jo ennen murrosiän alkamista. Isällä on todettu olevan keskeinen rooli pojan nuoruusiän itsenäistymiskehityksessä. Isälle ja pojalle osallistuminen toimintaan kestää kokonaisuudessaan noin kuusi kuukautta, jonka aikana he osallistuvat kolmeen toimintaviikonloppuun ja kahteen harrastekokeiluun. Lisäksi he osallistuvat perhekohtaiseen alku- ja loppuhaastatteluun. Kokonaisuus on osoittautunut rakenteeltaan perheille sopivaksi ja siihen on ollut mahdollista sitoutua. Jaetut yhteiset kokemukset vahvistavat suhdetta Seikkailutoimintaa järjestetään pääasiassa luonnossa eri vuodenaikoina. Isien ja poikien antaman palautteen mukaan juuri luonnossa oleminen on tuntunut merkitsevältä ja he nostivat asian esiin jo projektin alkuvaiheessa. Ruoanlaittaminen yhdessä maastossa ja yöpyminen puolijoukkueteltassa ovat olleet kokemuksia, joita isät ja pojat ovat jälkikäteen nostaneet esiin. Useampi isä ja poika ovat innostuneet retkeilystä ja ovat kertoneet vieneensä myös muun perheen metsäretkelle projektiin osallistumisen jälkeen. Luonto ympäristönä tarjoaa tutkitusti mahdollisuuden rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja virkistymiseen. Isät ja pojat ovat vastanneet monenlaisiin kyselyihin projektin aikana ja tämän heiltä kerätyn arviointitiedon mukaan projektin toiminta tuntuu vastaavan hyvin juuri isien ja poikien tarpeisiin. Lyhyelläkin interventiolla on päästy vahvistamaan isän ja pojan välistä suhdetta sekä tukemaan pojan itseluottamusta. Isät ja pojat arvioivat heidän suhteensa vahvistuneen yhdessä tekemisen ja kokemusten jakamisen myötä. Osa isistä on kertonut oppineensa tuntemaan poikaansa paremmin toimintaviikonloppujen aikana heidän ollessaan poissa arkiympäristöstä ja kun ei ole ollut muuta, mikä vie huomion. Isät ovat myös kertoneet poikien viettävän enemmän aikaa perheensä tai kavereidensa kanssa. Projektin toiminnan myötä vahvistui olettamus, että neuropsykiatrisesti oireilevat pojat tarvitsevat uusia ja vahvoja elämyksiä, joita projektissa on mahdollista saada turvallisessa ympäristössä yhdessä pojalle tärkeän läheisen kanssa. Pojat ovat voineet jännittävässä tai vaikeassa tilanteissa turvautua isään ja pyytää tältä apua. Parhaimmillaan poika saa itsetuntoaan vahvistavan kokemuksen siitä, että hän selviytyy yhdessä isän kans- sa haasteista. Myönteiset kokemukset yhdessä selviytymisestä lujittavat pojan ja isän välistä suhdetta sekä lisäävät keskinäistä luottamusta. Yhdessä loppuhaastattelussa 15-vuotias poika kertoi: ”Isä luottaa muhun enemmän”. Pojan isä jatkoi lausetta kertomalla, että hän arvostaa poikaansa yhä enemmän. Teksti Satu Kananen, projektivastaava Nina Mellenius, kehittämispäällikkö Kuvat Satu Kananen Isät ja pojat puussa – seikkailutoimintaa neuropsykiatrisesti oireileville nuorille (2015–2017) on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön toteuttama ja STEA:n rahoittama kehittämishanke, joka kuuluu Emma & Elias -avustusohjelmaan (2012–2017). Projekti tarjoaa isälle ja pojalle 3 seikkailullista toimintaviikonloppua ja 1-2 harrastekokeilua Paimion, Turun ja Salon alueella. Toimintaan voivat osallistua 10–16-vuotiaat pojat, joilla on neuropsykiatrisia oireita, sekä heidän isänsä (tai joku muu läheinen miespuolinen aikuinen). Yhteystiedot: Projektivastaava Satu Kananen, p. 040 - 6531735, satu.kananen@mll.fi. www.lastenkuntoutus.net Facebook: Isät ja pojat puussa -projekti 11 1/ 2 0 17 AiKa-tallit Luokkahuoneesta talleille Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on tarkoitettu erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille. Toiminta keskittyy lapsen ja hevosen väliseen kommunikointiin ja sillä on saatu hyviä tuloksia esimerkiksi itsetunnon ja vuorovaikutuksen kehittämisessä sekä käytöshäiriöiden vähentämisessä. S osiaalipedagogisen hevostoiminnan sisältö muokkautuu asiakkaan tai ryhmän tavoitteista käsin. Toiminta määritellään yksilöllisesti asiakkaan, ohjaajan ja yhteistyöverkoston kanssa. Yleisiä tavoitteita ovat onnistumisen kokemukset, mielialan kohoaminen sekä oman identiteetin ja osallisuuden vahvistaminen. merkittävässä osassa ovat hevostoiminnasta otetut valokuvat. Aila Kajander ohjaa hevostoimintaa Sipoossa AiKa-tallilla. AiKatallin hevostoiminta perustuu sosiaalipedagogiikkaan ja toiminnassa on mukana myös ratkaisukeskeiset neuropsykologiset valmennusmenetel- mät sekä positiivinen pedagogiikka. Ailalla on kolmenkymmenen vuoden kokemus työstä opettajana ja viimeiset vuodet hän on ollut työssä erityisluokanopettajana vaativassa erityisryhmässä. Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa hän on yhdistänyt työn ja harrastuksen. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta tukee ja kehittää sosiaalisia taitoja, itsetuntoa ja tunneilmaisua. Toiminnan kautta kehonhallinta ja motoriset taidot vahvistuvat. Periaatteina ovat mm. turvallisuus, yhteisöllisyys, läsnäolo ja kannustava palaute. Toiminta voi pitää sisällään erilaisia talliaskareita, hevosen hoitamista, ratsastamista, talutusharjoituksia ja hevosten seuraamista. Valmennuksessa opitaan tuntemaan itseä ja huomaamaan hyvät asiat ja onnistumiset päivittäisistä arjen asioista. Merkittävää on myös vahvuuksien etsiminen. Lapsen omaa tarinaa yritetään saada positiivisemmaksi ja löytää uusia näkökulmia sen tarkasteluun. Yhdessä lapsen kanssa tehdään tarinaa ja päiväkirjaa, joissa Aila on opiskellut myös neuropsykiatrisen valmentajan opinnot ja sai koulutuksen myötä hevosavusteiseen toimintaan uutta potkua. Kuva Aila Kajander 1/ 2 0 17 ”Harrastuksena on olleet hevoset pitkään ja olen tehnyt lasten kanssa työtä. Siellä missä on poneja ja hevosia, siellä on myös paljon lapsia. Innostuin opiskelemaan sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajaksi ja tein intervention opettamieni poikien kanssa. Silloin tuli konkreettisesti selväksi se, että tällaisilla lapsilla joilla on suuria keskittymisen vaikeuksia, toiminnanohjauksen vaikeuksia ja itsesäätelyn suuria pulmia, tallilla työskentely ja hevosten kanssa työskentely vaikuttaa positiivisesti olemiseen.” Aila kertoo. 12 Kuva Marjut Helin ”Huomasin miten hyviä ja hyödyllisiä tehtäviä ja harjoituksia nepsykoulutuksen kautta sai. Ne ovat hyvin hyödynnettävissä tähän toimintaan. Työskentelyn pääpaino on monipuolisessa hevostoiminnassa ei niinkään ratsastuksen opettamisessa. Hevonen toimii yhteistyökumppanina ja talliyhteisö luonnostaan tarjoaa puitteet sosiaalipedagogiselle ajattelulle. ” Neuropsykiatrisen valmennuksen ja sosiaalipedagogisen hevostoiminnan lähtökohtana on lapsen tai nuoren elämänhallinnan vahvistaminen. Omakuvan ja itsetunnon tukeminen arjen onnistumisten kautta on tärkeää. Aila toteaa, että jakson alussa asetetaan tavoitteet, joiden onnistumista seurataan päiväkirjalla. ”Lapset saavat myös kotiin tehtäviä mietittäväksi liittyen itseensä tutustumiseen ja itsetunnon tukemiseen. Tullessaan tänne lapset on vähän sitä mieltä, että eivät osaa mitään ja että ei ole mitään kivoja asioita. Silloin lähdetään ihan pienistä jutuista ja kirjataan viikon ajan jokin pienikin onnistuminen.” Aila ottaa valokuvia joka kerralta ja näiden kuvien avulla kirjoittaa tehtäviä lapsille. Tehtävän aihe voi olla vaikkapa, että miltä oma ilme näyttää ensimmäisen kerran ja kymmenen kerran jälkeen. Itseluottamus kasvaa, kun lapset huomaavat oppivansa erilaisia taitoja. ”Innostuneina lapset oppivat lyhyessä ajassa aika paljon. Hevonen tai poni on oiva motivaattori. ” Aila kiteyttää. Ailan sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tunneilla syntyy onnistumisen kokemuksia. Kokemukset syntyvät Ailan laatiman tarkan tuntisuunnitelman ja toiston kautta vähän kerrallaan. Kaikille ryhmäläisille löytyy sopivaa toimintaa. Onnistumiset luovat kiinnostuksen ja halun tulla uudestaan ja siirtyvät myös koululaisten arkeen. Kävijät ovat suureksi osaksi tyttöjä, mutta pojillekin on omaa toimintaa. Pääosin toiminnassa on mukana alakouluikäisiä. Ailan ryhmissä on kuitenkin eri-ikäisiä lapsia ja nuoria. Toiminta itsessään sopii kaikenikäisille tukea tarvitseville. Aila Kajanderin ohjauksessa käy viikoittain noin kymmenkunta lasta ja nuorta yksilöohjauksessa. Lastensuojelun avopalvelun kautta maksusitoumus on yleensä kymmenelle kerralle. Osa maksaa käynnit itse. ”Pienin aloittaja oli neljävuotias ja tällä hetkellä 23-vuotias on vanhin ja asiakkaita on siltä väliltä. Näillä kouluikäisillä on samoja ongelmia koulussa, mm. keskittymiskyvyn puute ja sen aiheuttamat pulmat ja näistä lapsi saa palautetta. Sitten monilla on se kokemus itsestään, että ’en selviä, en osaa, en pärjää’. Tällä toiminnalla py- 13 1/ 2 0 17 Talliyhteisö luo osallisuutta ja opettaa tunnetaitoja ritään löytämään lapsen vahvuudet ja sitä kautta tuetaan itsetuntoa ja uskoa omaan pärjäämiseen.” Aila kertoo. Lähtökohtana sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa on syrjäytymisen ehkäisy ja yhteisöllisyys. Talliyhteisö on oma ryhmänsä, johon lapsi kuuluu. Lapset käyvät yleensä ensin yksilöohjauksessa jonkin aikaa, mutta myöhemmin lapselle tulee työpari ja tätä kautta syntyy kaverisuhteita tallille. Tallille on kiva tulla, kun siellä on kaveri ja kiltit hevoset. Yhdessä hevoset ja talliyhteisö muodostavat lapselle merkityksellisen oppimisympäristön. ”Meidän talliyhteisö on aina tarjonnut sen paikan näille nuorille ja lapsille, että ollaan yhdessä ja kaikki pääsee mukaan. Osallisuus on yksi keskeinen asia. Jokainen tekee omalla panoksella: pienet ihmiset pienillä ja isot isommilla. Niin ne voimavarat riittävät. Jokaiselle löytyy täältä hommia, jotka ovat kiinnostavia ja mielekkäitä. Pystyt kokemaan sen, että olet tärkeä ja tarpeellinen ja osaat tehdä.” Aila Kajander kertoo. Säännöt auttavat adhdlapsia toimimaan Tärkeitä toiminnan työkaluja ovat talliyhteisön säännöt. Säännöt täytyy omaksua, jotta voi olla mukana toiminnassa. Ennen tuokion alkua käydään ohjelma läpi taulun ja kuvien avulla. Lopuksi kerrataan missä on onnistuttu: ”Meillä säännöt ovat kaikille, niin lapsille kuin aikuisille, samat ja toimintaperiaatteet hevosen kanssa. Siinä ei voi joustaa. Samoin ne asiat, mitä teet sen hevosen kanssa. Ratsastukseen menee pieni osa ajasta. Jos lapsella on toiminnanohjauksen vaikeutta, niin ne asiat tehdään aina samalla tavalla ja ne kerrataan. Tietyssä järjestyksessä tehdään asiat ja on aloitus ja lopetus. Opettajana ajattelen, että asiat pitää tehdä samalla tavalla, ja selkeästi. Se luo turvallisuuden tunnetta ja lapsen ei tarvitse Kuva Marjut Helin AiKa-tallilla ratsastuksen oppimisen sijaan on tärkeää sosiaalisten taitojen harjoittelu, toiminnanoh- jauksen kehittäminen ja itsetunnon tukeminen. Hevosen kanssa työskentely harjoituttaa monipuolisesti tärkeitä vahvuuksia kuten sinnikkyyttä, rauhallisuutta ja sopivassa määrin rohkeutta ja etenkin itsesäätelytaitoja. Hevosen kanssa pitää olla malttia ja sitä on kohdeltava nätisti eikä hevosta saa yllättää. miettiä osaanko tätä vaan tiedän mitä teen ja siitä tulee se pystyvyyden ja pärjäämisen ja onnistumisen kokemus.” Mukana talleilla on myös isompia lapsia, jotka hoitavat hevosia. Kaikilla hevosilla on omahoitajat, jotka neuvovat nuorempia lapsia. Samalla opetellaan yhdessä sosiaalisia taitoja, mukaan pyytämistä ja parityöskentelyä. Työkaluna hevonen on Ailan mukaan aivan erityinen. Isona eläimenä se herättää lapsissa kunnioitusta. ”Olen pitänyt koiraa luokassa, mutta se on ihan eri asia kuin hevonen, joka suurella olemuksellaan ottaa sitä tilaa.” Hevonen on myös herkkä reagoimaan ympäristöönsä ja vaikuttaa näin vuorovaikutuksen syntyyn. Lapsen on opeteltava hallitsemaan käytöstään hevosen kanssa toimiessaan. Huutaminen ja yllättävät liikkeet aiheuttavat hevosessa hermostuneisuutta. Vuorovaikutuksen kautta lapsi saa hevoselta heti palautetta toiminnastaan. Vuorovaikutusta tarvitaan myös parityöskentelyssä. ”Kiinnostavaa on huomata, miten hyvin adhdlapset kykenevät toimimaan. Se on juuri se, että on niin toiminnallista ja saat koko ajan tehdä. Ei tarvitse istua missään ja voit vain tehdä. Toisaalta ei voi hirveästi säätää tai juosta ja kiljua, kun hevoset huomauttaa siitä heti. Silloin hevonen muuttuu rauhattomaksi. Se on kuin peilikuva ja niissä tilanteissa on hyvä keskustella, mitä tekee.” Lapsen taito hallita käytöstään ja rohkeus päättää sekä luottaa itseensä kasvavat hevosen kanssa 1/ 2 0 17 14 esimerkiksi keppihevosleikin takaisin. Olen tosi tyytyväinen siihen mitä Aila tekee. Pitkään Anni kävi täällä yksin ja nyt on muutamia kertoja ollut toisen tytön kanssa yhtä aikaa. Sekin sujunut ihan ongelmitta. ” Kuva Aila Kajander Vähitellen rauhallisuus ja suunnitelmallisuus tulevat mukaan arkeen, vaikka aikaa voi vielä kuluakin tavoitteiden saavuttamiseen: toimiessa. Ailan hevoset ovat kilttejä, mutta vaativat lapsen toiminnalta päättäväisyyttä ja ennustettavuutta. Lapsi voi harjoitella päätöksentekoa ratsastuskentällä suunnittelemalla itse reitin. Itseluottamus kasvaa vähitellen toiminnan aikana. ”Luonteenvahvuuksia voidaan kasvattaa ja kehittää näillä harjoituksilla toimimalla sinnikkäästi. Esim. kun joka paikassa on vaan vihreää ruohoa, silloin kaikki hevoset haluavat mennä vain syömään. Lapsen täytyy olla sinnikäs, että ei vaan päästä sinne, koska nyt ei ole ruoka-aika. Täytyy vaan pitää ne ohjat kädessä.” Vanhemmat ovat toimintaan tyytyväisiä Annin äiti Anu Kähärä kertoo, että tytär on mukana sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa ja käynyt ohjauksessa nyt noin 25 kertaa. Anun mielestä ohjaus on tuonut tyttärelle rohkeutta toimia, joka näkyy myös kotona: ”Mielestäni tämä on ollut aivan loistavaa! Tämä on antanut Annille sitä ’minä osaan, minä pärjään’ -fiilistä, ja se näkyy myös kotona. Moniin asioihin on helpompi kannustaa. Että teit tällä lailla hienosti, että osasit sielläkin. Monet asiat on kotonakin sitten helpompi tehdä, kun ei ole ensimmäisenä sitä, että ’minä en uskalla’ -fiilistä vaan rohkeammin menee ja ryhtyy toimeen. ” Kuva Aila Kajander Yhteisöllisyys tallilla on tuonut itsearvostusta ja hevosten maailma on tullut mukaan leikkeihin. ”Tämä on tuonut myös hyväksyntää, että vaikka olen erilainen, niin silti olen samanlainen ja samanarvoinen. Se tunne tulee täältä. Sitten tämä on tuonut takaisin leikin. Anni on kymmenenvuotias ja leikki jäi jo välillä pois. Tallilla käynti on tuonut 15 ”Kun on äkkipikaisuutta ja hevosten kanssa ei voi käyttäytyä niin. Hän on ymmärtänyt sen. Se ei ole mikään nopea prosessi, mutta kyllä sitä pitkäkestoisuutta on tullut kotiin. ” Anu kertoo. Hyviä kokemuksia Jatkossa Aila Kajander toivoo AiKa-tallien toiminnan jatkuvan. Kokemukset ovat hyviä ja hevostoiminnassa lapsilla on mahdollisuus päästä luokkahuoneen ulkopuolelle oppimaan tärkeitä sosiaalisen vuorovaikutuksen ja itsetuntemuksen taitoja. ”Tähän mennessä kokemukset ovat olleet erittäin myönteisiä ja kannustavia. Kovasti toivon, että nämä lapset saisivat jatkaa hevostoimintaa, tai lapset löytäisivät ihan minkä tahansa harrastuksen, jota kohtaan he tuntisivat intohimoa, johon purkaa energiaansa ja elämän iloansa. Toki toivon jatkuvuutta omalle hevostoiminnalleni ja tulevaisuudessa toivoisin pystyväni olemaan vielä vahvemmin koulunkäynnin tukena. Monilla pulmat näyttäytyvät koulussa ja ovat siten vaikuttamassa joka päivä onnistumisiin ja sitä kautta jaksamiseen. Ja valitettavan helposti palaute on kielteistä. Kaikki tiedämme, miten tällainen palaute vaikuttaa negatiivisesti itsetunnon kehittymiseen.” Lisätietoa AiKa-tallien toiminnasta internet-sivuilta: www.aikatalli.net Teksti Marjut Helin 1/ 2 0 17 k olumni Kohti aikuisiän adhd Käypä hoito -suositusta: sosiologisia sivuhuomautuksia stimulanttilääkkeistä ja informaatioyhteiskunnan suorituspaineista K irjainyhdistelmä adhd, joka tunnetusti tulee sanoista Attention Deficit/Hyperactivity Disorder, on muuttunut neuropsykiatrisesta diagnostiikkaluokituksesta kuvaamaan monien ihmisten jokapäiväistä elämää ja persoonallisuutta. Toisin sanoen joku on adhd, sen sijaan että jollain on adhd. Omassa tieteenalassani sosiologiassa adhd:tä on käytetty lähinnä esimerkkinä medikalisaation miltei pysäyttämättömästä voimasta. Tarkkaavaisuuden ja sen häiriöiden medikaalisaatiota käsitellään osaksi myös psykologian professorin Stephen Hinshawn ja terveystaloustieteen professorin Richard M. Schefflerin vuonna 2014 ilmestyneessä kirjassa The ADHD Explosion: myths, medication, money, and today´s push for performance (Oxford University Press 2014). Yksi kirjoittajien sosiologisesti mielenkiintoisimmista väitteistä on se, että nopeasti kasvavat adhd diagnoosi- ja lääkereseptimäärät ovat yhteydessä kasvaviin menestyspaineisiin globaalissa kilpailutaloudessa. Hinshawn ja Schefflerin teesiin, niin kuin medikalisaatioon yleisestikin, on mielestäni hyvä suhtautua varauksella. Ihmisten keskittymiskyvystä itsessään käydään kuitenkin modernissa ympäristössä lisääntyvää kilpailua. Informaatioteknologiat älypuhelimineen ovat tuoneet kaikkine hyötyineen myös paljon uusia ja 1/ 2 0 17 16 usein turhia informaatioärsykkeitä, joihin voi olla vaikea olla kohdistamatta huomiota. Yksinkertaisten soittoäänien ja tekstiviestipiippausten lisäksi modernit tietokonepuhelimet hälyttävät (työ)sähköposteista, eivätkä sosiaalisen median päivitykset rajoitu enää vain Facebookiin. Lisäksi lähes globaali langaton internetverkosto sekä ilmaiset tekstiviesti- ja puhelupalvelut, kuten Whatsapp ja Skype, tekevät mahdolliseksi sen, että olemme tavoitettavissa 24/7, olimme sitten lomalla tai töissä, kotona tai koulussa. Ehkä medikalisaation ohella yleistyvä adhd voidaankin nähdä nykyisen informaatioyhteiskunnan sivuvaikutuksena; kognitiolta paljon vaativa ympäristö tuo useammin esiin k olu mn i tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen ongelmia niillä, joilla siihen on suurempi geneettinen alttius. Se, tuoko tämä uusi teknologinen ympäristö herkemmin esille sen osan väestöstä, joiden tarkkaavaisuus kohdistuu helposti sinne, mistä uutta informaatiota on milloinkin saatavilla, joskus aina häiriöksi asti, vaatisi tätä kommentaaria laaja-alaisemman katsauksen aiheeseen ja monitieteellisempää tutkimusta. Adhd-diagnoosien ja sen hoidossa yleisesti käytettyjen stimulanttilääkkeiden käyttö on joka tapauksessa kasvanut eksponentiaalisesti viimeisten parin vuosikymmenen aikana, varsinkin Yhdysvalloissa, josta Hinshaw ja Scheffler suurimmaksi osaksi kirjoittavat kirjassaan. Yhdessä kirjan luvussa kuitenkin vertaillaan myös eri maiden hoitokäytäntöjä, ja kirjoittajat esittävät, että adhd:n hoidossa on tapahtumassa yleistyvää ’Amerikanisaatiota’, mikä käytännössä tarkoittaa lääkkeiden käyttöä ensisijaisena, ja usein ainoana, hoitomuotona. Varsinkin Yhdysvalloissa stimulanttilääkkeet ovat levinneet myös opiskelijoiden keskuuteen, joiden avulla pyritään parantamaan akateemista suorituskykyä. Yhdysvaltalaisiin opiskelijoihin kohdistuu satoja tuhansia dollareita maksavien lukukausimaksujen muodossa huomattavasti suuremmat taloudelliset paineet kuin heidän suomalaisiin tovereihinsa. Nykyisen hallituksen suunnitelmilla leikata määrärahoja niin opintotuesta kuin yleisesti koulutuksesta voi olla vaikeasti ennakoitavia seuraamuksia myös stimulanttilääkkeiden leviämiseen suomalaisten opiskelijoiden parissa. Monet tutkimukset myös Euroopassa ovat osoittaneet, että stimulanttilääkkeisiin turvaudutaan opiskelijoiden parissa tässä niin sanotussa neurotehostamismielessä varsinkin stressaavien opintojaksojen ja suorituspaineiden alla. Ilmiö ei sinänsä ole uusi, mutta stimulanttilääkereseptien mahdollisesti lisääntyessä niiden jakelu ja käyttö ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin saattaa myös kasvaa. Suomessa tämän kaltainen lääkkeellistyminen ei ainakaan tunnu vielä vaikuttavan adhd:n hoidon osalta; vaikka stimulanttireseptimäärien määrät ovat huomattavasti kasvaneet 2000-luvun alusta alkaen, ne ovat kuitenkin säilyneet Euroopan ja Pohjoismaiden alhaisimpana. Psykiatrian emeritusprofessori Matti O. Huttunen ja kliinisen farmakologian ja psykiatrian erikoislääkäri Kari Raaska esittivät 2015 Duodecim-lehdessä, että ”Suomessa on suhtauduttu korostetun varovaisesti niin lasten kuin erityisesti aikuisten adhd-oireyhtymän lääkehoitoon.” He jatkavat, että ”Osasyynä tähän varovaisuuteen on ollut huoli adhd:n hoidossa käytettyjen psykostimulanttien joutumisesta viihdekäyttöön ja katukauppaan ” (Huttunen & Raaska 2015, Duodecim, 131/18:1651-7). Stimulanttilääkkeiden ei-lääkinnällinen käyttö ei tietenkään pitäisi olla syynä evätä lääkitystä sitä kaipaavilta. Ylidiagnosoinnin ja liiallisen lääkehoidon sijaan Suomessa onkin mahdollisesti jopa monin paikoin varsinkin aikuisten adhd:n alidiagnosointia. Adhd:tä on arvioitu Suomessa olevan kolmella prosentilla väestöstä, mutta Yle-uutisten haastattelussa Työterveyslaitoksen neurologian erikoislääkäri ja dosentti Markku Sainio totesi helmikuussa 2016, että ”Adhd:tä tunnistetaan tällä hetkellä Suomessa murto-osa tästä” (Yle 6.2.2016). Tekeillä oleva aikuisiän adhd:n Käypä hoito -suositus onkin 17 monessa mielessä merkittävä. Sote-alueiden kaltaisilla palvelujärjestelmämuutoksilla tulee toteutuessaan myös olemaan merkittäviä vaikutuksia adhd:n hoidon järjestämiseen. Miten adhd-oireiset aikuiset kokevat tämänhetkisen hoitokokonaisuuden ja näkevät pystyvänsä osallistua omaan hoitoon liittyvään päätöksentekoon, on kuitenkin pitkälti selvittämättä. Se, miten paljon adhd-oireisilla aikuisilla on tällä hetkellä pääsyä niin lääkkeellisiin kuin lääkkeettömiin hoitoihin, vaikuttaa riippuvan pitkälti niin paikkakunnan palveluntarjonnasta kuin paikallisten lääkäreiden perehtyneisyydestä adhd-diagnostiikkaan ja sen hoitoon. Kolmannen sektorin toimijoiden, kuten valtakunnallisen ADHD-liiton arvokkaat palvelut ovat myös monin paikoin olleet paikkaamassa kuntien palveluiden puutteita ja tarjonneet esimerkiksi tärkeäksi koettua vertaistukitoimintaa. Tulevan Käypä hoito -suosituksen laatijoilla ei ehkä ole mahdollisuuksia vaikuttaa nykyiseen globaaliin kilpailutalouteen tai nykyhallituksen budjettiesityksiin, mutta alueelliset erot hoitoon pääsyssä ja saatavuudessa, sekä mahdollisesti lisääntyvät suorituspaineet opiskelijoiden parissa ovat asioita, joihin on syytä myös keskittää huomiota. Minkälaisia kokemuksia aikuisilla on eri hoitomuodoista, niin lääkkeellisistä kuin lääkkeettömistä, tulisi myös selvittää, jotta tulevat hoitosuositukset voisivat toteutua tavalla, joka ottaa huomioon suositusten kohteena olevien aikuisten ihmisten omat näkemykset niiden toimivuudesta. Teksti Aleksi Hupli, VTM, MSc, sosiologian tohtoriopiskelija, Tampereen yliopisto Kirjoittaja on adhd-lääkkeistä sosiologista väitöskirjaa Tampereen yliopistolla tekevä tohtoriopiskelija 1/ 2 0 17 Kielen vaikeudesta syntyi Oma tapa oppia Pienelle Anjalle kirjaimet olivat mysteeri, puhuminen vaikeaa ja vuorovaikutus olematonta. Oppimisen halu oli kuitenkin valtava. Tämä on tarina siitä, mitä sitten tapahtui. A nja Oasmaa on tekniikan lisensiaatti ja filosofian tohtori. Hän toimii VTT:llä johtavana tutkijana ja on alallaan maailmanlaajuisesti tunnettu. Polku tekniikan ja tieteen erikoisosaajaksi ei ole kuitenkaan ollut helppo eikä itsestään selvä. Valtava oppimisen halu ja periksiantamattomuus ovat kuitenkin saaneet etsimään omia ratkaisuja ongelmiin. – Olen syntynyt vuonna 1959. En osannut puhua selvästi. Minulla oli autistisia piirteitä ja paljon fobioita. Nykyiseen asemaani pääsy ei ole ollut helppoa, mutta haluaisin kokemuksillani kannustaa ja rohkaista lapsia ja nuoria heidän erilaisuudessaan. Anja korostaa, että itseään pitää oppia arvostamaan. Kaikista ei tarvitse tulla tohtoreita, mutta jos haluaa eteenpäin, siihen löytyy aina keinoja. avautuneet minulle. Olin kuitenkin lahjakas piirtäjä. Minulla oli valtava mielikuvitus, on vieläkin, mutta verbaaliset kykyni olivat tosi huonot. Kuvien kautta sanoihin Älykäs opettaja huomasi Anjan lahjat ja vapautti hänet luku- ja kirjoitustunneista. Sen sijaan hän sopi isompien oppilaiden kuvaamataidon opettajan kanssa, että Anja sai piirtää yläluokkalaisten kanssa. Anja kasvoi nelilapsisessa perheessä. Äiti oli mielisairaanhoitaja, ja hän tajusi viedä Anjan vuodeksi puheterapiaan ennen koulun aloittamista. Puheterapeutti osasi kannustaa eikä suhtautunut alentuvasti. Siitä huolimatta alku koulussa oli vaikeaa. – En oppinut lukemaan enkä kirjoittamaan. Kirjaimet eivät vain Anja Oasmaa – Visualisoinnin avulla aloin ennen pitkää ymmärtää kirjaimiakin. Anja kehitteli oman ”mind map” -tyyppisen tavan opetella asioita. Silti hän joutui käyttämään opiskeluun monta kertaa enemmän aikaa kuin muut lapset. – Tajusin, että kun teen muistiinpanoja, muistan sen tekstin paremmin. Mutta koska kirjaimet ja sanat olivat minulle vaikeita, piirsin jotain. Kun tajusin, että pystyn oppimaan, kehitin tätä omaa oppimistekniikkaani edelleen ja olin yleensä luokan priimus. Minulla ei kyllä ollut muuta elämää… Vaikeudet kasvattivat sisua Pienenä Anja suuttui ja ahdistui usein. – Minulle oli hirveä trauma, kun muut oppivat ja minä en. Pillahdin itkuun, kun en saanut ulos 1/ 2 0 17 18 sitä sanaa, jota hain. En pärjännyt muiden kanssa normaaleissa lasten leikeissä ja kanssakäymisessä. Suustani tuli sammakoita eikä kukaan oikein ymmärtänyt, mitä yritin sanoa. Siitä kasvoi sisukkuus. – Minulla oli niin paljon annettavaa ja sanottavaa, ja halusin selviytyä. Muistan, että harjoittelin hirveästi. Väänsin niitä kirjaimia kotona. Äiti patisti nukkumaan, mutta itkin ja sanoin, että pitää harjoitella. Olin kyllä sitkeä ja sinnikäs. Oppimisen Anja sanoo yhä vieläkin olevan vaikeaa. Hänen täytyy kehittää ja oppia erilaisia muistisääntöjä ja linkittää asioita kuviin. – Teen asiat monesti pitkän tien kautta. Olen usein miettinyt, miksi kaikki on minulle niin vaikeaa. Aikuisiällä tutustuin sitten erityisopettajaan, jolle kerroin ongelmistani. Hän teki minulle pitkä testauksen ja totesi, että minulla on kielellinen erityisvaikeus. Varsinaista diagnoosia minulle ei ole kuitenkaan koskaan tehty. Kielellisistä vaikeuksistaan huolimatta Anja on matemaattisesti erittäin lahjakas monilahjakkuus. Ytimessä on kuitenkin aina ollut kiinnostus. – On tärkeää löytää jotain, mistä tykkää ja mistä innostuu. Monet asiat voi sitten linkittää sen kautta. Ongelmistaan kannattaa puhua Anja Oasmaa painottaa vanhempien roolia ja heidän antamansa tuen merkitystä, kun hän miettii kielellisen erityisvaikeuden mukanaan tuomia haasteita. – Vanhempien pitää kannustaa ajattelemaan, että erilaisuus on rikkaus, ei puute. Anjan omat oivallukset Puhu jonkun kanssa. Etsi sellainen ihminen, jolle saat puhuttua. Ei pidä tuudittautua erityisvaikeuden diagnoosiin, vaan etsiä erilaisia tapoja oppia ja opettaa. Etsi se, mikä itseäsi innostaa ja kiinnostaa ja ota se mukaan oppimiseen. Eräs pikkutyttö ei ensin osannut laskea, mutta pärjäsi hyvin, kun sai laskea sikoja. Mielikuvitusta kannattaa aina ruokkia. Ei pidä hävetä, vaan miettiä, miten monenlaisia ihmisiä maailmassa on. Tämä on vain yksi haaste, ja siihen on monta ratkaisua. Älä luovu unelmista. Kun teet sitä, mitä haluat tehdä, löydät myös tavan tehdä sitä. Elämää kannattaa elää. Opit eivät ole pääasia, mutta ne auttavat oman tiesi löytämisessä. Anja myöntää, että hänellä itsellään on ollut erinomainen tuuri: opettaja antoi tilaisuuden kehittää kuvaamataitoa, äiti tajusi viedä ajoissa puheopetukseen ja isä kannusti matemaattiseen ajatteluun. – Olin isän tyttö. Isä oli matematiikan opettaja, ja ratkaisimme yhdessä matemaattisia tehtäviä. Rakastin integrointia ja derivointia, ja mietimme jopa mustia aukkoja ja niihin liittyvää matikkaa. Anja korostaa, että oppimisvaikeuksia ei kannata hävetä. Sen sijaan kannattaa yrittää puhua jonkun kanssa. Jos ei vanhempien, niin parhaiden kavereiden. – Puhuminen auttaa. Minä en ikinä osannut puhua ongelmastani, ja olen myöhemmin tajunnut, miten paljon helpompaa elämäni olisi ollut, jos olisin uskaltanut puhua. Kyllä kaverit ymmärtävät ja hyväksyvät, jos tietävät mistä on kysymys. Minuakin luultiin pitkään ylpeäksi, vaikka olin vain ihan hirveän arka. Lähes kaiken voi opetella – Olen miettinyt elämääni ja mistä olen jäänyt paitsi. Nuoruudesta. Mutta toisaalta olen myös saavuttanut paljon, kun olen niin sinnikkäästi mennyt läpi harmaan kiven. Töissä 19 olen joka asiassa mukana, mutta niin kauan kuin saan niitä onnistumisen elämyksiä, haastan itseni koko ajan. Taiteen teossa, maalaamisessa on sama juttu. – Jos en osaa jotain, tiedän, että ennen pitkää tulen maalaamaan sen. Alan heti toimia, opettelen ja haen vaikutteita oppiakseni sen. En näe, että olisi mitään, mitä en oppisi. Opiskeluaikanakin Anjalle naureskeltiin, kun hän oli niin outo ja vielä miesvaltaisella alalla. Mutta hän laittoi faktaa pöytään, väitteli tohtoriksi ja tuotti artikkeleita enemmän kuin kukaan muu. – Pakko minut oli lopulta ottaa tosissaan. Katson asioita eri tavalla, luon verkostoja ja yritän koostaa isoa kuvaa asioista. Faktojen ja detaljien hahmottelu on minulle haastavampaa. Mutta siihen on taas joku muu sopivampi. Ja juuri sitähän tiimityö parhaimmillaan on. Teksti ja kuva Virve Airola 1/ 2 0 17 Adhd-oireisen alle kouluikäisen lapsen tukikeinot ja tutkimukset Tässä kirjoituksessa kerron neuvola- ja varhaiskasvatuksen psykologin työssä kokemani perusteella alle kouluikäisten adhd-oireisten lasten tukimuodoista ja hoitopolusta perusterveydenhuollon puolella. Taustalla vaikuttaa luonnollisesti adhd:n Käypä hoito -suositus, mutta myös pääkaupunkiseudun paikallisia käytänteitä. Alle kouluikäisten adhd-oireisten lasten kohdalla erityisen merkittävää on varhainen tuki lapsen arkiympäristössä ja tarpeen mukaan ohjaus tutkimuksiin sekä kuntoutuksen suunnittelu. V arhaiskasvatuksessa tai vanhemmilla herää huoli lapsen keskittymisvaikeuksista, impulsiivisuudesta tai vilkkaudesta usein jo varsin varhaisessa vaiheessa. Vaikka varsinaista adhd-diagnostiikkaa ei yleensä ole perusteltua lähteä arvioimaan ennen viiden vuoden ikää, tulisi lasta tukea mahdollisissa haasteissa heti, kun ne ilmenevät. Varhaiskasvatuksessa lastentarhanopettaja ja erityislastentarhanopettajat voivat hyödyntää useita pedagogisia menetelmiä esimerkiksi keskittymisen ja tarkkaavuuden tukemiseksi. Näitä keinoja on syytä käyttää aina, jos niistä arvellaan mahdollisesti olevan hyötyä, riippumatta siitä, onko lapsi ollut jossain tutkimuksissa tai hoidossa. ja toimien ennakointi. Kuvallisen tuen käytön tulisi olla rutiini jokaisessa päiväkotiryhmässä tai perhepäivähoidossa. Vähintään päiväjärjestys tulisi olla kuvallinen ja sitä tulisi käydä lasten kanssa säännöllisesti läpi. Lisäksi kuvatukea voi käyttää lukuisissa arjen tilanteissa, erityisesti toiminnanohjausta vaativissa toimissa, kuten siirtymätilanteissa, pukemisessa, ruokailussa, askarteluissa ja wc-käynneillä. Lapsia tulee myös aktiivisesti ohjata ja neuvoa kuvallisen tuen käytössä, jotta siitä tulee heille rutiinia. Varhaiskasvatuksessa perusasioita ovat esimerkiksi säännöllinen ja tuttu päivärytmi sekä tulevien tapahtumien Selkeät toimintaohjeet ja yhteisesti sovitut säännöt ovat myös toiminnan perusasioita ja vastuu niiden noudattamisesta on aikuisella. Esimerkiksi ohjeita annettaessa voi olla hyvä vahvistaa viestintää kuvallisella tuella tai tukiviittomin. On myös varmistettava, että lapsen huomio on kiinnittynyt ohjeita antavaa aikuiseen, 1/ 2 0 17 20 sillä muutoin ohjeen antaminen on käytännössä turhaa. Leikkeihinsä tai touhuihinsa uppoutuneen lapsen huomion saamiseksi on usein ”käytettävä omia jalkoja”, eli mentävä lapsen viereen ja vaikka kevyesti kosketettava häntä huomion saamiseksi ennen ohjeen antoa. Toimintaympäristön muokkaaminen lapsen tarpeita vastaavaksi on usein myös tarpeen ja hyödyllistä. Joskus on hyvä riisua ympäristöstä ylimääräisiä aistiärsykkeitä tai muita virikkeitä tuottavat asiat. Aamupiirituokiolla esimerkiksi lapsen ei ole hyvä istua lelulaatikon vieressä, jos hänen ei ole suotavaa leluihin piirituokion aikana koskea. Samoin esimerkiksi pukemistilanteissa ympäristön ärsykkeitä voi olla hyvä vähentää, jotta lapsen olisi helpompi kohdistaa huomionsa varsinaiseen toimintaan. Erityisen tärkeää on muistaa runsas ja välittömästi annettava positiivinen palaute lapsen toiminnasta silloin, kun palaute on ansaittua. Positiivinen kannattelu ja jo yrittämisen huomioiminen ja siitä kiittäminen, auttavat lasta yllättävän paljon ja lisäävät pitkäjänteisyyttä työskentelyyn. Palautetta on annettava aivan välittömästi tai vaikka jo toiminnan aikana, jotta kiitos yhdistyy lapsen mielessä oikeaan tilanteeseen ja tapahtumaan. Kannustaminen ja toiminnan positiivinen kannattelu saattaa aikuisesta tuntua vieraalta toimintatavalta, mutta siihen tottuu varsin nopeasti ja myös aikuiselle on palkitsevaa huomata kannustuksen vaikutus lapsen toiminnassa. Lapsi tulee psykologille Mikäli huoli lapsen tilanteesta on suuri tai jatkunut pitkään, saattaa lapsi ohjautua myös psykologin asiakkuuteen, ja mahdollisesti psykologin perustutkimukset ovat tarpeen. Perusterveydenhuollossa voi olla mielekästä tehdä psykologin tutkimukset jo 3-4-vuotiaalle lapselle erityisesti, jos lapsen kokonaiskehityksestä on huolta ja siitä toivotaan tarkempaa arviota. Pienen lapsen adhd-tyyppisen oireilun taustalla saattaa olla erilaisia kehityksellisiä haasteita, kuten kielellisen kehityksen vaikeutta tai aistisäätelyn pulmia. Mikäli näitä haasteita lapsella ilmenee, saattaa hän hyötyä kuntoutuksesta, kuten puhe- tai toimintaterapiasta. Kuntoutusta saadakseen lapsella ei tarvitse olla määritettynä välttämättä mitään erityistä diagnoosia. Varsinaista adhd-diagnoosia ajatellen kuitenkin psykologin tutkimukset olisi hyvä tehdä 5-6-vuoden iässä, sillä adhd-diagnoosia ei usein voida luotettavasti asettaa ennen viiden vuoden ikää. Myös mahdollista lääkehoitoa aletaan harkita vasta tuossa iässä. Muita kuntouttavia keinoja voidaan ja tuleekin käyttää tarpeen mukaan jo varhaisemmassa vaiheessa, eikä niiden saamiseksi vaadita diagnooseja. Psykologin perustutkimukset Psykologin perustutkimukset ovat eri paikkakunnilla oletettavasti varsin samantapaisia, vaikka joitain toimintaeroja saattaa olla. Psykologin tutkimuksen tavoitteena on selvittää lapsen kehitystä ja taitoja, jotta lapsen kasvua ja oppimiskykyä voidaan tukea mahdollisimman hyvin. Ennen tutkimusjakson alkua, psykologi keskustelee vanhempien ja mahdollisesti muiden lasta tuntevien tahojen (kuten lastentarhanopettaja) kanssa tilanteesta ja arvioi tutkimusjakson tarpeellisuutta ja sopivaa ajankohtaa. Ennen lapsen tutkimuskäyntejä psykologi tapaa vanhemmat ja keskustelee heidän kanssaan muun muassa lapsen kehityksestä ja toiminnasta arkitilanteissa sekä perheen kokonaistilanteesta. Mikäli mahdollista, osana tutkimusprosessia, psykologi käy päivähoidossa havainnoimassa lapsen toimintaa ryhmässä. On myös tärkeää nähdä ryhmän käytäntöjä ja toimintatapoja sekä jo käytössä olevia tukikeinoja lapsen arjessa. Tämä helpottaa mahdollisten uusien tukitoimien suunnittelua. Yleensä yli neljävuotiaat lapset käyvät psykologin tutkimuskäynneillä yksin vanhempien odottaessa odotustilan puolella, kun taas nuoremmat lapset ovat käynneillä usein yhdessä vanhemman kanssa. Yksi tutkimuskäynti kestää noin 45 minuuttia ja tutkimuskäyntejä tarvitaan yleensä kolmesta neljään. Tutkimuskäynneillä lapsi tekee erilaisia testitehtäviä (esim. rakentelee, piirtelee ja tekee muita kynätehtäviä, vastailee kysymyksiin, tekee erilaisia kuvatehtäviä). Tutkimuskäynnin aikana ehditään aina myös hieman leikkiä tai pelata lapsen omien toiveiden mukaan. siaalisten tilanteiden havaitsemista). Näitä psykologi tutkii testitehtäviä tehden ja keskustellen lapsen kanssa vuorovaikutustilanteita sisältävistä kuvista sekä havainnoimalla lapsen toimintaa, käyttäytymistä ja leikkiä tutkimustilanteissa ja päiväkotiryhmässä. Usein psykologin perustutkimuksen osana selvitellään myös lapsen emotionaalista ja sosiaalista kehitystä (tunteiden ilmaisua, säätelyä ja tunnistamista, vuorovaikutustaitoja, so- Tutkimustilanne eroaa merkittävästi lapsen arkipäivään tyypillisesti kuuluvista tapahtumista, eikä voida olettaa lapsen välttämättä toimivan käynnillä samalla tavalla, kun hän toimii kotona tai ryhmässä. Psykologi arvioikin lapsen käyttäytymistä juuri tutkimustilanteessa ja huomioi tilanteen erityisyyden lapselle. Esimerkiksi ryhmässä kovin levottomasti käyttäytyvä lapsi saattaa kahdenkeskisessä aikuisjohtoisessa hyvin strukturoidussa tutkimustilanteessa toimia varsin rauhallisesti ja jäsentyneesti. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä päätelmiä lapsen toiminnasta toisenlaisessa ympäristössä tai tilanteessa. Havainnot lapsen toiminnasta tutkimustilanteessa ovat tutkivalle psykologille tärkeitä ja hän pystyy vertaamaan lapsen toimintaa muiden lasten toimintaan vastaavassa tilanteessa. Mahdolliset keskittymisen tai tarkkaavuuden pulmat tulevat usein ilmi myös psykologin tutkimustilanteissa, 21 1/ 2 0 17 Lapsen kognitiivista kehitystä (päättelykykyä, ongelmanratkaisutaitoja, ajattelu- ja muistitoimintoja, kielellistä kehitystä, havaintotoimintoja, silmän ja käden yhteistyötä) tutkiessaan psykologi käyttää kyky- ja neuropsykologisia testejä sekä havainnoi lapsen käyttäytymistä, työskentelytaitoja, keskittymistä, oman toiminnan ohjaamista ja tarkkaavaisuutta. Testeihin on normiarvot, joista nähdään, millaista lapsen suoriutuminen on saman ikäisten suoriutumiseen verrattuna. vaikka ne saattavat ilmentyä hyvinkin erilaisina kuin lapsen arkiympäristössä. Lapsille tutkimuskäynnit ovat yleensä mieluisia kokemuksia ja he tulevat vastaanotolle mielellään. Usein vanhemmat arvelevat lapsen nauttineen käynneistä ja saamastaan aikuisen jakamattomasta huomiosta käynnin aikana. Leikit ja pelit jäävät lapsille itselleen vahvoina mieleen, joskus he kuvailevat vanhemmille myös tehtyjä tehtäviä. Kaikki lapset saavat tehtävissä onnistumisen kokemuksia, vaikka osittain tehtävissä on myös haasteita ja vaikeutta. Lapsen ikätaso huomioiden näistä keskustellaan lapsen kanssa ja häntä kannustetaan yrittämään parhaansa. Tehtävät ovat vaihtelevia ja pääosin toiminnallisia, varsinaista keskustelua on yleensä vain vähän. Tutkimusten jälkeen pidettävässä palautekeskustelussa käydään läpi tutkimustulosten kautta lapsen vahvuuksia ja tuentarpeita, sekä mietitään yhdessä vanhempien kanssa keinoja tukea lapsen kehitystä. Psykologi kirjoittaa tutkimuksesta kirjallisen yhteenvedon (lausunto), joka postitetaan vanhemmille tutkimusjakson päätyttyä. Tutkimusjakson ja palautekeskustelun jälkeen psykologi voi osallistua päiväkodissa yhteistyöpalaveriin, jossa suunnitellaan erityisesti päivähoidon mahdollisuuksia tukea lasta ja tämän kehitystä. Perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon Mikäli perusterveydenhuollossa arvioidaan lapsella mahdollisesti olevan adhd ja toivotaan sen vuoksi lisätutkimuksia ja hoidon suunnittelua, ohjataan hänet yleensä erikoissairaanhoidon puolelle jatkotutkimuksiin. Sairaanhoitopiiristä riippuen hoitava taho voi olla joko neurologian tai lastenpsykiatrian puolella. Lähetteen tekevä lääkäri ja erikoissairaanhoidossa lähetettä vastaanottava taho osaavat arvioida oikean hoitopaikan, sitä ei tarvitse vanhempien tai varhaiskasvatuksen henkilöstön tietää tai arvailla. Jatkotutkimuslähetteen myötä hoito- ja kuntoutusvastuu jatkuu yleensä erikoissairaanhoidon puolella, josta tehdään tarvittavaa yhteistyötä varhaiskasvatuksen, esiopetuksen tai perusopetuksen kanssa. Tällä lapsen arkiympäristöllä, yhteistyössä perheen kanssa, on mahdollisesta erikoissairaanhoidon kontaktista huolimatta hyvin merkittävä rooli osana kuntoutusta ja senkin vuoksi arkiympäristössä toteutuva tuki tulee aloittaa heti, kun tuen tarve havaitaan. Teksti Hanna-Maria Mäkelä, psykologi Oravat paattia keinuttaa T urun satama, Silja Linen terminaali, 19.11.2016. Tätä päivää on odotettu innolla jo puolen vuoden ajan, ja pieni jännitys kouraisee vatsanpohjaa. Terminaalin toisessa kerroksessa tunnelma on korkeRisteilyvastaava Satu Pikkarainen alla. Siellä käy aikamoinen vilske ja vilinä, sillä satakunta adhd-aikuista odottaa ”oravaristeilyvastaavaa” ja ”risteilyemäntää” lähtöselvityksestä. Pitkä odotus palkitaan, ja lähtöselvityksen jälkeen jokainen saa, vihdoin ja viimein, hyttikorttinsa, ja pääsee nousemaan aluksemme, Baltic Princessin, kyytiin. Edessä on kokonainen vuorokausi laivan keikuttamista, hauskanpitoa, vertaistukea ja yhteistä aikaa muiden oravien kanssa. Kuva Anu Leinonen Menee vielä ihan pieni hetki, ennen kuin laiva lähtee, ja vuosittainen adhd-aikuisille tarkoitettu Oravat laineilla -pikkujoulu- ja vertaistukiristeily voi alkaa. Älämölöä ja mereneläviä Koska lähtijöitä on yli sata, eivätkä läheskään kaikki tunne toisiaan, pikkujouluristeily alkaa yhteisellä kokoontumisella laivan kokousosastolla. Suurin kokoustila, mitä laivasta 1/ 2 0 17 22 löytyy, on varattu meidän käyttöömme. Mitä tapahtuu, kun satakunta kurrea tungetaan samaan tilaan? Meteli nousee niin kovaksi, että tupsukorvia kuumottaa. Juttua on paljon, ja jokainen haluaisi tervehtiä niin montaa uutta tuttavuutta kuin vain ehtii. Vanhoja tuttujakin pitää käydä morjenstamassa. Risteilijöiden kesken kiertää vieraskirja, mihin kirjoitetaan asiaan kuuluvasti Concerta-kynällä risteilytunnelmat ja -fiilikset. Oravavieraskirjaa ei löytynyt, mutta Mauri Kunnaksen Koiramäki-vieraskirja on tarpeeksi lähellä, ja ajaa asiansa. Aikaa kokoustilassa on vain tunti, minkä jälkeen pörröhännät suuntaavat pubiin, karaokeen, Happoradion keikalle tai yökerhoon. Jotkut suuntaavat laivan ruokaravintoloihin, sillä päivällä syödyt kävyt ja pähkinät on jo kulutettu, ja vatsaa kurnii. Ravinto- emmekä näe toisiamme niin usein. Pikkujouluristeily on kerran vuodessa vain. Kansitanssit Käpykakkua pörröhännille Keskiyön jälkeen yökerhossa on kova meininki. Tanssilattialla ei tosin näy yhtä ainoata tupsukorvaa, sillä kaikki ovat laivan kannella tanssimassa. Kylmä marraskuinen merituuli ei haittaa rentoa meininkiä, vaan oravat heiluttavat häntiään biisi toisensa jälkeen, tunti toisensa jälkeen. Hyvä meininki vetää puoleensa myös muita risteilijöitä, jotka aluksi kummastelevat ulkona kannella tanssivaa porukkaa, mutta liittyvät hetken kummasteltuaan seuraan. Kansitanssit jatkuvat aina aamun pikkutunneille asti. Kaikilla on ollut niin hauskaa, ettei kukaan ole ehtinyt katsoa kelloa. Ja miksi turhaan kelloa katsoakaan, kun kerran hauskaa on. Elämästä pitää nauttia, eikä se nautinto kelloon katsomalla löydy. Pitkän yön ja railakkaiden tanssien jälkeen alkaa nälkä kuitenkin vaivata pientä, ja myös isoakin, vatsaa. Kun aamupalabuffet aukeaa, pitkä jono oravia seisoo buffetin edessä valmiina saamaan joka-aamuisen pähkinänsä. Moni on tullut aamupalalle suoraan yökerhosta kansitanssien päätyttyä, eikä ole ehtinyt nukkua vielä laisinkaan. Aamupalan jälkeen osa kurreista katoaa piiloon hyttiinsä. Uni maittaa pitkän bileillan jälkeen. Osa jää kuitenkin vielä kiertelemään juuri ovensa avanneita kauppoja, shoppailemaan ja vaihtamaan kuulumisia muiden kanssa. Juteltavaa on paljon, Kuva Anu Leinonen Janne Halonen kannella Sunnuntaina puoliltapäivin käytävillä näkyy monenlaista pörröhäntää: On virkeää, on krapulaista, on koko yön valvonutta. Kukin tekee päivän aikana, mitä haluaa ja mikä kivalta tuntuu. Uima-altaalla uiskentelee muutama kurre, samoin muutama on löytänyt tiensä saunaan. Kaupoissa pyörii useampi tekemässä tuliaisostoksia: Lapset ja puolisot odottavat laivatuliaisia. Jotkut kuluttavat aikaansa pelaamalla bingoa, kun odottavat seuraavaa yhteistä tapahtumaa, eli joululounasta. Meille on varattu yhteinen buffetlounas kello 16.00. Ruokaa on enemmän kuin riittävästi, se maistuu taivaalliselle, ja useampi orava päättää varastoida talven varalle. Liha- ja kalapöydät tyhjenevät tasaiseen tahtiin. Myös erilaiset salaatit tekevät kauppansa. Jälkiruokapöydästä löytyy kaikkien suureksi riemuksi kaikenlaisen muun herkun lisäksi myös käpykakkua. Sitä on, tietenkin, aivan pakko maistaa, kun sellainen on kerran varta vasten oravia varten leivottu. Kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös oravien pikkujouluristeily. Laivan saapuessa satamaan hyvästelemme toisemme. Kuten jokaisena muunakin kertana, meistä on tullut matkan aikana ystäviä, ja ystävien hyvästeleminen on aina vaikeaa. Emme sanoneet lopullisia hyvästejä, sillä näemme viimeistään ensi marraskuussa uudestaan, kun lähdemme taas keikuttamaan paattia. Olemme perhe. Olemme heimo. Olemme adhd-aikuisia. Mitä, missä, milloin Oravat laineilla -pikkujoulu- ja vertaistukiristeily järjestettiin nyt kolmatta kertaa. Joka vuosi lähtijämäärä on vain kasvanut. En23 Kuva Marko Lehtonen loissa ei ole ruokalistalla käpykeittoa, mutta erilaisia mereneläviä löytyy kuitenkin runsaasti. Minna Koskinen ja Marko Lehtonen simmäisellä risteilyllä oli mukana 13 osallistujaa, ja toisella 30. Tällä kolmannella risteilyllä oli mukana jo yli sata henkilöä. Risteilyllä oli mukana seitsemän ihmistä, jotka ovat olleet mukana alusta asti, jokaisella risteilyllä. Lähtijöitä tuli ympäri Suomen, aina Oulusta, Lappeenrannasta ja Kuopiosta asti. Pikkujouluristeily järjestetään aina samana ajankohtana, marraskuun kolmas viikonloppu. Risteilyaluksen virkaa on toimittanut joka kerta Baltic Princess. Lähtö tapahtuu Turun satamasta lauantai-iltana, ja satamaan palataan sunnuntai-iltana. Ilmoittautuminen alkaa aina jo kesäkuussa, jotta kaikille halukkaille riittää varmasti hyttejä. Ilmoittautumislinkki ohjeineen tulee Facebookiin, mihin tulee myös tapahtumasivu, missä keskustellaan risteilyyn liittyvistä asioista, hoidetaan kimppakyydit eri puolilta Suomea ja järjestellään kaikki muut risteilyyn liittyvät asiat. Ellet ole Facebookissa, ja sinua kiinnostaa osallistua risteilylle, Facebookiin ei tarvitse liittyä pelkästään päästäkseen pikkujouluristeilylle. Ota yhteyttä satupikkarainen@ yahoo.com, niin saat lisätietoa ilmoittautumisesta, hinnoista, maksamisesta, saapumisesta Turun satamaan jne. Risteily on tarkoitettu kaikille adhdoireisille ja 18 vuotta täyttäneille. Risteilylle ei oteta mukaan alaikäisiä. Teksti ”Oravaristeilyvastaava” ja ”risteilyemäntä” Satu Pikkarainen 1/ 2 0 17 Muutoksen voima - Neuropsykiatrista valmennusta Suomessa kymmenen vuoden ajan ” Miten puhua niin, että toisessa herää halu kuunnella; miten kuunnella niin, että toisessa herää halua puhua?” Näitä Jorma Ahosen sanoja siteeraten ohjauksen dosentti Jouni Onnismaa kertoi neuropsykiatristen valmentajien 10-vuotisjuhlaseminaarissa Helsingissä ohjauksen prosessista ajassa. Hänen luentonsa teki meihin suuren vaikutuksen asiasisällöllään ja koskettavuudellaan. Kenenkään tehtävä ei ole toisen muuttaminen, mutta uusia mahdollisuuksia pitää ja tulee aina antaa. Kukaan ei muutu muuttamalla vaan kasvamaan saattamisella. Se, miten muutos voidaan nähdä, tulee esille yhteisten ja innostavien todellisuuksien kehittymisenä ja uudelleenmuotoutumisena (Riikonen & Smith 1998). Muutos on dialogisessa vuorovaikutuksessa kehittyvä merkitys, mikä vaatii turvallista ilmapiiriä, luottamusta omiin voimavaroihin ja itsestä lähtevää tarvetta sekä rohkeutta kokeilla vaihtoehtoisia menettelytapoja ilman pelkoa epäonnistumisen seurauksista. (Siitonen 1999). Näiden muutosten, turvallisen ilmapiirin, rohkeuden ja vaihtoehtoisten menettelytapojen kanssa työskentelevät neuropsykiatriset valmentajat auttavat kasvussa ja muutoksessa eteenpäin. Keskuspuiston ammattiopistossa (KPAO) Ruskeasuolla vietetyn juhlaseminaarin avasi palvelupäällikkö Katja Uotila yhdessä tilaisuuden juontaja Outi Sjöblomin kanssa. Lisäksi tervehdyspuheen piti Neuropsykiatriset valmentajat ry:n puheenjohtaja Anne Andersson. Andersson kukitti tilaisuudessa myös koulutuksen uranuurtajan Kirsi Saukkolan. Neuropsykiatrinen valmennus on 1/ 2 0 17 ohjaustyöhön perustuva elämänhallintaa tukeva kuntoutusmenetelmä, joka jalkautuu asiakkaan kaikkiin elinympäristöihin. Koulutuksen toi Englannista Suomeen ADHD-liitto ry:n projektisuunnittelija Kirsi Saukkola-Lehtinen vuonna 2003. Koulutuksen järjestäjinä toimivat ADHDliitto ry ja ADHD-keskus. Ensimmäisessä koulutuksessa kouluttajana toimi perheterapeutti Diana Zaccheo ja koulutukseen osallistui 25 sosiaali-, terveys- ja koulutusalan ammattilaista eri puolelta Suomea. Tämän jälkeen koulutus on siirtynyt oppilaitoksiin ja yksityisiin yrityksiin. Koulutusta olivat alusta alkaen voimakkaasti viemässä eteenpäin Kirsi Saukkolan lisäksi Anne Andersson, Leena Mannström-Mäkelä ja Tuula Palomäki-Jägerroos. Suomessa valmennusta on edelleen kehitetty arjenja elämänhallintaa tukevaksi sekä ratkaisu- ja voimavarakeskeisemmäksi kuntoutuksen työmuodoksi. Nykyisin Käypä hoito -suositus lasten ja nuorten adhd:n hoidosta määrittää neuropsykiatrisen valmennuksen psykososiaaliseksi ohjausmenetelmäksi. Siinä vahvistetaan asiakkaan selviytymiskeinoja arjessa ja tuetaan itsenäiseen toimintaan. Valmennuksesta hyötyvät erityisesti henkilöt joilla on jokin neuropsykiatrinen oireyhtymä, esimerkiksi adhd, add, Aspergerin tai Touretten oireyhtymä. Valmennusta voidaan käyttää hyvin myös mielenterveys- ja päihdekuntoutujien sekä kehitysvammaisten ohjauksessa. Neuropsykiatriset valmentajat ry:n tavoitteena on valmennuksen saaminen Kansaneläkelaitoksen (KELA) korvaaman kuntoutuksen piiriin. Tällä hetkellä on menossa KELAn neuropsykiatrisen kuntoutuksen kehittämishanke Oma Väylä (20132018), jossa luodaan uutta yksilö- ja ryhmämuotoista kuntoutusmallia nuorille aikuisille. Hanke on suunnat24 Kirsi Saukkola tu nuorille aikuisille, jotka tarvitsevat neuropsykiatrisen oirekuvansa vuoksi tukea opintojensa käynnistymiseen tai loppuun saattamiseen, työelämään siirtymisessä tai siellä pysymisessä sekä arjenhallinnan ja sosiaalisten taitojen vahvistamisessa. Yhdistyksen toinen tavoite on kehittää neuropsykiatrisen valmennuksen ja valmentajakoulutuksen laatua sekä vakiinnuttaa valmennus osaksi palvelujärjestelmää. Tämä vaatii tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, tutkimus- ja kehitystyötä sekä valmentajien ammattitaidon vahvistamista koulutuksen ja työnohjauksen avulla. ”Kiitäessään ohitsemme sanat sisältävät kokonaisia universumeja. Keskustelumme ovat pyhiä: Niissä ihmiset luovat itsensä.” (Tapio Malinen, 2008) Lisätietoa Neuropsykiatrisesta valmennuksesta ja NEPSY-koulutuksista löytyy osoitteessa www.neuropsykiatrisetvalmentajat.fi Teksti Tuula Savikuja ja Tuula Jägerroos Kuva Tuula Savikuja y h d is ty k s e l t ä Lähetä tarina tai kuva NEPSY-kirjaan K ootaan kirja tarinoista, joita neuropsykiatrisen oireilun (Adhd, Add, Autisminkirjo, Asperger, Tourette, ym.) kanssa elävät ihmiset haluavat kertoa elämästään ja omasta arjestaan lapsuudessa ja nuoruudessa tai perheessä. Osallistu kirjoittamalla tarinasi! Pienikin teksti riittää. Lasten/nuorten jutut voivat olla myös lyhyitä kommentteja tai muutaman lauseen pituisia mietteitä neuropsykiatrisesta erityisyydestä. Osallistua voi myös piirtämällä kuvan. Tarinoista kootaan kirja, joka julkaistaan keväällä 2018. Kirjoita siis oma tarinasi elämästäsi neuropsykiatrisen erityisyyden kanssa, joko diagnoosin omaavana tai läheisenä. Tyylilaji ja tapa käsitellä teemaa ovat vapaasti valittavissasi. Tarinasi voi olla esseetyyppinen tai novelli… Tarinassasi valitset haluamasi lähestymiskulman ja voit keskittyä esim. yhteen päivään elämässäsi tai nostaa esille jotain elämäsi käännekohtia tai kertoa yleisellä tasolla arjestasi; iloista, suruista, onnistumisen- tai epäonnistumisen hetkistä – sinä itse valitset, mitä haluat kertoa. Pienikin teksti riittää, ja voit esiintyä nimettömänä. Lähetä tarina tai kuva 31.5.2017 mennessä sähköpostitse osoitteeseen essi.jantti@gmail.com tai riittam.savinainen@gmail.com tai Korsholmanpuistikko 44, 2. krs 65100 Vaasa. HUOM! Liitä mukaan lupalomake, joka löytyy osoitteesta: www.vaasanadhd.com/?Ajankohtaista:NEPSY_kirja Lomakkeessa mukana tukikysymyksiä tarvittaessa tarinan kirjoittamiseen. Jos kirjoittaminen on vaikeaa, ota yhteyttä haapaharju@outlook.com Kirjassa julkaistujen tarinoiden kirjoittajat/kuvien tekijät saavat palkinnoksi julkaistavan kirjan. Kaikkien kirjassa julkaistavien tarinoiden kirjoittajien kesken arvotaan 100 € lahjakortti Kariston kirjakauppaan. Julkaistavista kuvista 50€ rahapalkinto. Kirjan tavoitteena on omakohtaisten tarinoiden kautta lisätä tietoa sekä ymmärrystä. Toivomme saavamme tarinoita runsain mitoin – niiden kautta neuropsykiatristen oireyhtymien runsas ja värikäs kirjo tulee tutummaksi myös muille! Lisätietoa kirjasta osoitteessa www.vaasanadhd.com/?Ajankohtaista:NEPSY_kirja Liity kirjan ennakkotilaajalistalle osoitteessa www.adhd.nettilomake.fi/form/4019. Ennakkotilaajille lähetetään sähköpostitse ennakkotilauskoodi ja maksutiedot ennen kirjan ilmestymistä. Ennakkotilaajat saavat kirjan alennushintaan 20 € sis. postikulut. Tämä tarjous on voimassa 31.12.2017 saakka. Yhteistyössä: Vaasanseudun ADHD-yhdistys ry, Autismin Kirjon Pohjalaiset ry, Lossi ry ja Karisto Oy. Kirjan toimittajat: Essi Jäntti: essi.jantti@gmail.com, 040 519 5899 Riitta Savinainen: riittam.savinainen@gmail.com, 050 301 1609 25 1/ 2 0 17 Hyvä järjestys, sujuvampi arki Moni adhd-oireinen kuvailee arkeaan kaoottiseksi: tavarat kertyvät kasoiksi, esineet katoilevat ja niitä etsitään päivittäin, mielenkiinnon kohteita ja projekteja on monia eikä aika tai innostus tunnu riittävän kaikkien loppuun viemiseen. Tahaton myöhästely haittaa työelämää ja ihmissuhteet kärsivät unohtelusta. Kaikki eivät synny musikaalisina tai järjestelmällisinä, mutta siitä huolimatta näitä taitoja voi harjoitella ja oppia. K un puhutaan järjestyksestä, ensimmäiset mielleyhtymät liittyvät usein tavaroihin ja niiden organisointiin. Kun tavarat löytyvät oikeista paikoista oikeaan aikaan, arki on sujuvampaa, aikataulut pitävät paremmin ja pinnakin kiristyy vähemmän. Moni kuvailee hakevansa ja saavansa järjestämisellä mielenrauhaa. Myös rahaa säästyy, kun hukassa olevia asioita ei tarvitse korvata uusilla ja tärkeät paperit sekä laskut pysyvät tallessa. Parhaimmillaan järjestyksessä oleva ympäristö auttaa keskittymään käsillä olevaan tehtävään ja stressi vähenee. Toiveikkuus lisääntyy sitä mukaan kun selkeys kasvaa. tä, jotka auttavat homman kasassa pitämisessä. Järjestyskolikon toinen puoli on ennakointi ja suunnitelmallisuus. Puutteellinen aikaperspektiivi, impulsiivisuus ja toiminnanohjauksen pulmat tekevät adhd-oireisen arjesta pikemminkin hässäkkää kuin harmonista. Isojen projektien pilkkominen pienempiin osiin, osatehtävien aikaja tärkeysjärjestykseen laittaminen ja edistysaskelien ottaminen vaativat ”sisäistä sihteeriä”, joka adhd-oireisilta uupuu. Silloin avuksi voi ottaa muita ihmisiä ja ulkoisia apuvälinei- Uusien tapojen opettelun avulla arjesta voi saada mukavampaa niin kotona kuin työpaikalla. Tehtävien valmiiksi saattaminen lisää onnellisuutta ja hyvinvointia. Tavoitteiden saavuttamista tekee mieli juhlia ja itseluottamus kasvaa. Eveliina Lindell 1/ 2 0 17 26 Kaikki adhd-oireiset eivät toki ole epäjärjestelmällisiä vaan järjestelmällisyys saattaa olla myös luontaisesti omaksuttu selvitymiskeino, joka auttaa elämänhallinnassa. Aina välillä uutisiin nousee Yhdysvalloissa tehty tutkimus, jonka mukaan epäjärjestelmälliset ihmiset ovat neroja. Täydellinen sekasotku -kirjassa esitellään epäjärjestyksen hyötyjä kuten luovuus ja joustavuus, mutta jokainen arjen kaaoksesta kärsinyt tietää, että kiireestä ja kaaoksesta on hauskuus kaukana. Kaikki eivät häiriinny ympäristön sotkuisuudesta, mutta osalle tarkkaavuuden pulmista kärsiville epäjärjestys on todellinen ongelma, johon nykyään on onneksi saatavissa apua. Ensin raivataan, sitten järjestetään Järjestämisprojekti aloitetaan lähes poikkeuksetta ylimääräisten tavaroiden karsimisella eli perkaamisella. Joskus voidaan puhua jopa raivaamisesta, jos tavaraa on todella paljon. Tarkoituksena on erotella turhat tavarat sellaisista, jotka ovat tarpeellisia tai tuottavat omistajalleen muuta mielihyvää. Itselle turhien esineiden ja vaatteiden käyttöikää voi pidentää myymällä tai lahjoittamalla ne eteenpäin, kunhan ne ovat vielä käyttökelpoisia Nykymaailmassa meillä länsimaalaisilla on tuhansia henkilökohtaisia vaatteita ja esineitä, eikä kotiin suuntautuvalle tavaravirralle näy loppua. Harvemmin meille tarjoutuu tilaisuuksia hankkiutua tavarasta eroon samalla tavalla kuin meille tuputetaan ilmaislahjoja tai ”edullisia löytöjä”. Joillekin tavaran kerääminen antaa myös turvallisuuden tunteen, kun pahan päivän varalle on kerätty tavaraa yli omien tarpeiden. Maailma on turvaton paikka eikä jokapäiväiset uutiset tuota tunnetta ainakaan helpota. Tavaroiden pakonomainen keräily on kuitenkin hyvä erottaa epäjärjestelmällisyydestä erilliseksi ilmiöksi. Tylsä, tylsempi, rutiini? Rutiinien ja spontaaniuden välille rakennetaan tämän tästä vastakkainasettelua, mutta minusta rutiinit ja luovuus eivät sulje toisiaan pois. Minulle rutiinit eli samanlaisina tois- tuvat perusasiat tarkoittavat sitä, että ajattelukapasiteettia vapautuu uusille asioille, kun samoja päätöksiä ei tarvitse tehdä aina uudelleen. Arjessa hyödyllinen rutiini voi olla esimerkiksi avainten ja lompakon laittaminen aina samaan paikkaan kotiin tullessa, jotta löytää ne varmasti myös lähtiessään ilman että niiden metsästämiseen aamulla tuhrautuu kallisarvoisia minuutteja. Samoin pyykinpesuun tai tiskaamiseen voi kehittää päivittäin tai viikottain toistuvan kaavan, jolloin likaisten vaatteiden tai astioiden määrä ei normaalioloissa kerry vuoreksi, jonka edessä tuntee epätoivoa. Rutiineista voi myös tarvittaessa joustaa, jos esimerkiksi pyykkipäivänä aurinko paistaa ja tekee mieli lähteä eväsretkelle. Likaiset astiatkin odottavat kiltisti, jos lapset pyytävät rakentamaan majaa sohvatyynyistä. Uusien tapojen opettelussa kannattaa miettiä sellaisia asioita, jotka tapahtuvat jo luonnostaan. Kun hyödyntää vahvuuksiaan, ei järjestelmällisyys vaadi ryhdistäytymistä tai itsekuria vaan se voi olla jopa hauskaa. Tässä saa ottaa kaiken luovuuden käyttöön ja hullutella! Moni miettii onko jokin idea liian hupsu, mutta jos se toimii sinulle, voit tehdä omassa kodissasi mitä haluat. Ammattijärjestäjä auttaa kaaoksen kesyttämisessä Ulkopuolisen, neutraalin tukihenkilön avulla järjestämisurakka on helpompi aloittaa. Ammattilaisen kanssa vietetyt tunnit tulee käytettyä tehokkaasti. Keskittyminenkin on helpompaa, kun joku toinen huolehtii projektin johtamisesta. Asiakas tekee aina kaikki tavaroista luopumiseen liittyvät päätökset. Hollanninsuomalainen ammattijärjestäjä Anne te Velde-Luoma on kirjoittanut Kaaoksen kesyttäjä kirjan ja kouluttanut Suomeen tähän mennessä pari sataa ammattijärjestäjää. Suomen 27 ammattijärjestäjät ry:n verkkosivuilta löytyy koulutettujen ammattijärjestäjien yhteystietoja paikkakunnittain. Itse valmistuin Annen koulutuksesta keväällä 2014. Kun mietin mihin järjestämisen osa-alueseen haluan erikoistua ja ketä haluan erityisesti auttaa, huomasin toiminnanohjauksen käsitteen ja adhd-oireisten pulmien kiehtovan itseäni ylitse muiden. Minusta tuntuu, että nykymaailmassa monet muutkin kuin adhd-oireiset hyötyvät toiminnanohjauksen perusasioiden oivaltamisesta. Opiskelu- ja työelämä on itsenäistä ja tietotyössä suurien informaatiomäärien käsittely uuvuttaa monet. Monimutkaisetkaan ongelmat eivät onneksi tarvitse vaikeita ratkaisuja, vaan ne voivat olla hyvinkin yksinkertaisia. Viime talvena osallistuin ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja -koulutukseen ja nykyään tituleeraan itseäni Suomen ensimmäiseksi nepsy-järjestäjäksi. Sujuvampi arki kuuluu kaikille, ja sen eteen teen töitä omassa valmennusyrityksessäni mm. pitämällä järjestyskursseja ja järjestämällä asiakkaiden kanssa heidän kotonaan. Ammattijärjestäjän palvelusta saa kotitalousvähennyksen, joka nousi vuoden 2017 alusta 50 %:iin. Missioni on raivata esteitä, jotta asiakkaani voivat järjestää kotiaan ja elämäänsä – olivatpa esteet sitten korvien välissä tai neljän seinän sisällä. Teksti Eveliina Lindell Kuva Laura Oja Kirjoittaja on helsinkiläinen koulutettu ammattijärjestäjä ja ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja. Sujuvampi arki Valmennuspalvelut on yritys, joka tarjoaa sekä ammattijärjestäjän että neuropsykiatrisen valmentajan palveluita ja kursseja Uudellamaalla. Tilaa ilmainen Toimiva eteinen -kurssi, jolla aloitat kodin järjestämisen ammattijärjestäjän vinkkien mukaan! www.sujuvampiarki.fi/toimiva-eteinen 1/ 2 0 17 jäsenyhdistykset liity jäseneksi www.adhd-liitto.fi aistiyhdistys@aistiyhdistys.fi www.aistiyhdistys.fi Jäsenasiat Sari Wahlroos Puh. 045 606 3505 (Toimiston puhelinnumero avoinna: ma - to 10 -15 ja pe 10 -14) sihteeri.neuris@gmail.com Etelä-Savon ADA ry Oulun seudun ADHD-yhdistys ry Puheenjohtaja Reijo Hämäläinen es-ada@es-ada.com Löydät meidät myös Facebookista! Puheenjohtaja Mimosa Isoaho, oulunadhd@gmail.com puh. 040 833 4237 www.oulunseudunadhd.fi Yhdistys löytyy myös Facebookista Yhdistyksen kotisivuilta näkee kevään tulevasta toiminnasta ja vertaistukiryhmistä. Lisäksi yhdistys kaipaa lisää vapaaehtoisia mukaan toimintaan, lisätietoa s.postilla tai soittamalla. Aisti ry, Turun seudun autismi- ja ADHD-yhdistys Hymy ry, Kanta-Hämeen Asperger-, autismi-, dysfasia- ja ADHD-yhdistys Riitta Viljamaa, puh. 050 520 2771 rhviljamaa@gmail.com www.hymyry.net Itä-Savon Puatti ry puheenjohtaja Kati Sairanen puh. 050 542 8499 sairanen.kati@gmail.com sihteeri Kirsi Rantala puattiry@gmail.com Keski-Suomen ADHDyhdistys ry Puheenjohtaja Piia Heinävaara piia.heinavaara@gmail.com www.keskisuomenadhd.com Kymenlaakson autismi-, asperger-, dysfasia- ja ADHD-yhdistys AADA ry Puheenjohtaja Kata Kaukiainen kata.aada@gmail.com kymenlaakson.aada@gmail.com www.kymenlaaksonaada.org Seuraa ilmoitteluamme Aadan facebook-ryhmässä, nettisivuillamme ja Vartti-lehdessä. Lahden seudun ADHD-yhdistys ry Lahden seudun ADHD-yhdistys lahtiadhd@gmail.com Länsi-Uudenmaan Neuris ry www.neuris.fi Puheenjohtaja Minna Mäenpää, puh. 050 464 8991 1/ 2 0 17 Pirkanmaan AD(H)D-vertaiset ry Puheenjohtaja Maija-Leena Kivimäki maijaleenakivimaki@gmail.com www.adhdpirkanmaa.fi facebook/adhdpirkanmaa Olemme uusi yhdistys Pirkanmaalla ja toimintaa olemme saaneet käynnistettyä mukavasti. Pohjois-Karjalan ADHD-, autismi- ja dysfasiayhdistys Aksoni ry Puheenjohtaja Noora Alm alm.noora@gmail.com, puh. 040 412 3792 www.aksoniry.com Pohjois-Savon neurologiset erityisvaikeudet ja autismikirjoyhdistys Eijsveikeet ry Microkatu 1, M-talo, 70210 Kuopio puh. 044 721 1127 (ma klo 15-18, muulloin tekstiviestit tai sähköposti tuovat viestisi perille) toimisto@eijsveikeet.fi www.eijsveikeet.fi Yhdistys on myös Facebookissa Puheenjohtajamme tavoittaa puheenjohtaja@eijsveikeet.fi Vertaistukipuhelin, 044 757 9477. 28 Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistys ry Puhelin: 044 980 9541 pkseudun.adhd@gmail.com Puheenjohtaja Hanna-Maria Mäkelä Kotisivut: www.pkseudunadhd.fi Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistys | Facebook Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistyksen uudet kotisivut on avattu osoitteessa www.pkseudunadhd.fi, käythän tutustumassa. Odotamme jäsenten palautetta kotisivuista ja toiminnastamme sähköpostitse tai Facebookin kautta! Jos yhteystietosi tai sähköpostiosoitteesi muuttuu, ilmoitathan siitä meilitse: pkseudun.adhd@gmail. com. Salon Seudun ADHD-yhdistys ry Puheenjohtaja Erja Sandberg adhdyhdistys@gmail.com www.adhdsalo.fi Jäsenmaksut (25 e) jo heti alkuvuodesta yhdistyksen tilille FI55 5410 0220 2534 40, niin saatikaikki edut käyttöösi. Satakunnan Autismi-, ADHD- ja Dysfasiayhdistys SAMDY ry Toimisto: Satakunnan yhteisökeskus, Isolinnankatu 16, 28100 Pori, päivystysaika toimistolla sopimuksen mukaan www.samdy.info puh. 044 346 0898 samdy@samdy.info Tarkempia tietoja toiminnasta: www.samdy.info Suomen ADHD-Aikuiset ry Hallituksen tavoittaa osoitteesta hallitus@adhd-aikuiset.org www.adhd-aikuiset.org Tykkää meistä: www.facebook.com/ Suomen.ADHD.Aikuiset Puheenjohtaja: Petja Laitinen liity jäseneksi www.adhd-liitto.fi Vaasanseudun ADHD-yhdistys ry Vasanejdens ADHD-förening rf www.vaasanadhd.com info@vaasanadhd.com puh. 044 210 5959 På svenska 040 594 2842 Korsholmanpuistikko 44, Vaasa seinajoki@vaasanadhd.com, 050 090 1628 suupohja@vaasanadhd.com, 050 405 2136 kokkola@vaasanadhd.com, 050 594 2052 Löydät meidät myös Facebookista / Du hittar oss också på Facebook Lähetä tarina tai kuva NEPSY kirjaan! Kokoamme kirjan tarinoista, joita neuropsykiatrisen oireilun kanssa elävät haluavat kertoa elämästään lapsuudessa ja nuoruudessa tai perheessä. Lisätietoja: www.vaasanadhd. com/?Ajankohtaista:NEPSY_kirja jäsenyhdistykset Varkauden Seudun Wamdy ry (Autismi-, ADHD- ja dysfasiayhdistys) Anita Rikalainen, puh. 040 7328 360 varkaudenseudun.wamdy@gmail.com Ilmoitamme tapahtumista Varkauden lehdessä ja Sinun Savon lehdessä sekä www.wamdy.info ja facebookissa. Oivalla ADHD ja tule mukaan toimintaan. Liity ADHD-liiton jäsenyhdistyksiin osoitteessa www.adhd-liitto.fi 29 1/ 2 0 17 y h di sty k sissä tapahtu u Pääkaupunkiseudun ADHD”Maailman paras päivä, kun mä sain nähdä Deatan!” (osallistujan kommentti illasta) ”Kun vaan yrittää, voi onnistua! Mikään ei ole mahdotonta.” (Laurean opiskelijoiden aatoksia tilaisuuden järjestämisestä) V Opiskelijat oli jaettu ryhmiin ja ryhmät koottu sekä liiketalouden että sairaanhoidon opiskelijoista. Yhteistyöhön lähtenyt opiskelijaryhmä oli projektin jo alkaessa päättänyt, että heidän projektin kohderyhmänä tulee olemaan lapset. Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistyksen ja ADHD-liiton yhteisellä standilla vierailtuaan opiskelijoiden kohderyhmäksi tarkentui adhd-oireiset lapset ja heille suuntautuvan tapahtuman järjestäminen yhteistyössä Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistyksen kanssa. Tapahtuman vetonaulaksi löytyi opiskelijoiden tuttavapiiristä Deata, huippusuosittu tubettaja, joka lupautui tulemaan mukaan tapahtumaan. Deata on adhdoireisille lapsille ja nuorille erityisen merkittävä ja hurjan paljon sosiaalisessa mediassa seurattu esikuva, sillä hän on tuonut avoimesti esiin omaa adhd-taustaansa. 1/ 2 0 17 30 uoden 2016 alussa opiskelunsa aloittaneet Otaniemen Laurean liiketalouden ja sairaanhoidon opiskelijoiden syksyn 2016 B-spirit jakson yhteistyöprojektin teemana oli vapaaehtoistyö. Jakson lähtölaukauksena toimi Laurean alkusyksystä järjestämä ”Anna hyvän kiertää” -yhdistystori, jossa oli kutsuttuna ja mukana peräti 45 yhdistystä, ADHD-liitto ry mukaan lukien. Vapaaehtoistyön ollessa teemana, oli tarkoituksenmukaista saada yhdistystorille mukaan kattojärjestönä toimivan ADHDliiton kanssa yhteistyössä vapaaehtoistyötä tekevä paikallisyhdistys eli Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistys aktiivisine toimijoineen. Opiskelijat lähtivät etsimään sopivaa paikkaa tapahtumalle ja seikkailupuistoajatus oli perusteltu marraskuiseen iltaan sopivaksi. Opiskelijat kuvasivat, että mukavuusalueelta piti päästä pois ja rohkaistua etsimään yhteistyötahoja. Huimalan reippailuhalli lähti mukaan hyväntekeväisyystempaukseen ja mahdollisti tapahtuman tarjoamalla Huimalan tilat, sekä kaikkien heidän liikunta- ja leikkimahdollisuuksien käytön henkilökuntineen erääksi marraskuiseksi maanantai-illaksi, jolloin Huimala oli muilta kävijöiltä suljettu! Opiskelijat asettivat projektin tavoitteekseen saada 20 henkilöä, adhd-oireista lasta/nuorta perheineen, mukaan tapahtumaan. Opiskelijat kokivat tärkeänä, että lapset saavat y h d is ty k s is s ä ta pah t u u -yhdistyksen Huimala-päivä Deatan saapuminen oli monelle illan kohokohta listuisi myös oman esikuvan, Deatan, tapaaminen. Tapahtuma veti paikalle noin 30 perhettä ja yli 80 osallistujaa. Opiskelijoiden projektilleen asettamat tavoitteet ylittyivät roimasti. Projekti hyödytti myös kohderyhmää ja yhdistystoimintaa. Sen kautta useampi perhe lähti mukaan yhdistystoimintaan. tapahtumassa turvalliset puitteet leikkiä, mahdollisuuden tavata vertaisiaan ja ystävystyäkin. Samalla tarjoutuisi vanhemmille mahdollisuus ottaa rennommin kahvikupin äärellä ja tavata muita vanhempia, voimaantua ja hengähtää. Myös adhd:tä koskevan tiedon ja tietoisuuden lisäämisen opiskelijat kokivat tärkeäksi. Tapahtumassa lapsille ja nuorille mahdol- Opiskelijat kehuivat oman työryhmänsä aktiivista otetta ja hyvää vuorovaikutusta. Opiskelijat kokivat oppineensa projektin myötä niin adhd:stä, kuin yrittäjyydestä, uskaltamisesta ja moniammatillisesta yhteistyöstäkin. ”Kun vaan yrittää, voi onnistua! Mikään ei ole mahdonta.” Suuret kiitokset Huimalalle ja heiOpiskelijaryhmä dän ihanalle henkilökunnalle, joiden positiivinen suhtautuminen mahdollisti niin monelle lapselle (ja aikuisellekin) ikimuistoisen illan. Opiskelijaryhmään kuuluivat Sini Karppinen, Jenna Kantokorpi, Ilari Ilvessalo, Olli Jylhä, Minna Aho ja Sofia Karlsson Teksti ja kuvat Katariina Berggren, Jari Hämäläinen, ADHD-liitto ry Huimalan energiantäyteiseen iltaan osallistuneiden vanhempien ja lasten kommentteja Lapset: ”Elämäni paras päivä” ”Se oli parasta, että pääsi tapaamaan Deataa!” ”Tämä oli tosi hyvä tapahtuma. Kiitos, paljon teille kaikille” ”Hyvä, mutta liian lyhyt” Vanhemmat: ”Huimala päivä oli aivan ihana. Tunnelma oli rento, innostava ja kannustava. Eniten lapset ilahtuivat tietysti vieraasta (Deatasta). Ihan ehdoton kohokohta. Minua äitinä lämmitti, kun poikani tuumasi reissun jälkeen, että on se ihan kiva, että on Adhd. Yleisesti ottaen, kun tämä häiriö vaikuttaa vain negatiivisesti elämään. Oli myös kannustavaa lapselle huomata, kuinka paljon hänellä on tovereita. Ettei olekaan ainoa, jolla on vaikeuksia ja on erilainen. Kiitos myös materiaaleista, joita oli runsaasti tarjolla.” ”Ihan mahtavaa, että tällaisia järjestetään.” ”Loistavaa, että tälläisia järjestetään. Lapset nauttivat ja vanhemmat saivat hengittää arjen keskellä.” ”Kiitos, aivan mahtavasta illasta” 31 1/ 2 0 17 Koskaan et muuttua saa Monissa järjestöissä oli aiemmin tapana aloittaa kokous yhteislaululla. Joissakin yhdistyksissä ensimmäiseksi kajautetaan vieläkin Kansainvälinen, joissakin toisissa vetäistään aluksi Nälkämaan laulu tai oma maakuntalaulu. Moniin sopisi kuitenkin paremmin Koskaan et muuttua saa: ”Vuodet niin kulkee, ne paljon pois sulkee, mut koskaan et muuttua saa. Ole sellainen vain, jonka nähdä mä sain. Ole muisto mun nuoruudestain…” M aailma ympärillä muuttuu yhä kiihtyvällä vauhdilla. Monet luottamushenkilöt ja muut järjestöaktiivit kyllä tiedostavat, että nuorten arvomaailma on erilainen kuin heillä, tietotekniikka on avannut aivan uusia mahdollisuuksia, verottajan ote tiukkenee, rahoittajat seuraavat toimintaa entistä tarkemmin ja monissa yhdistyksissä vaaditaan yhä ammattimaisempaa otetta asioiden hoitoon. Siitä huolimatta vaikeuksien tullessa pureudutaan yhä tiukemmin vanhoihin oppeihin ja toimintatapoihin. järjestöjen saama palaute on hidasta ja vähäistä. Toinen syy on, että järjestöjen tapa tehdä päätöksiä ei ole omiaan johtamaan muutosten aikaansaamiseen. Muuttumisen vaikeuteen on lähinnä kaksi syytä. Ensimmäinen on, että Useimpiin liikeyrityksiin verrattuna järjestöjen saama palaute on todella vähäistä ja hidasta. Seuranta kohdistuu tavallisesti vain jäsenmäärään ja jäsenmaksukertymään. Palaute tulee varsin hitaasti. Lyhyellä tähtäimellä voidaan tehdä - tai olla tekemättä - miltei mitä hyvänsä ilman, että jäsenmäärässä tapahtuu olennaisia muutoksia. Tämä voi tuudittaa järjestön johdon liialliseen turvallisuuden tunteeseen ja toisaalta se voi estää sitä 1/ 2 0 17 32 tosissaan miettimästä toiminnan kehittämistä: Miksi turhaan ponnistella, kun se ei kuitenkaan missään näy? Kun vähäiseen palautteeseen liitetään vielä pitkään järjestötyössä mukana olleiden kyynisyys ja vahva usko omaan oikeaan olemiseen, edes tätä vähäistä palautetta ei oteta tosissaan: ”Jäsenet ovat tyhmiä, kun ovat tuota mieltä”. Sitten istutaan alas odottelemaan, että jäsenten asenteet muuttuvat. Tosiasia kuitenkin on, että aika pitkään saadaan odotella, että nuoret alkaisivat uskoa joukkoliikkeisiin, olisivat valmiita sitoutumaan järjestötyöhön pitkäksi ajaksi ja kokisivat yhdistyksen kokoukset mie- lenkiintoisiksi tapahtumiksi, jossa yhdessä tehdään päätöksiä yhteisistä asioista, Tätä odoteltaessa nuoriso edelleen uskoo yksilöihin, surffailee netissä, on muihin yhteydessä sosiaalisen median avulla ja hakee vahvoja elämyksiä – ja pysyy kaukana perinteisestä yhdistystoiminnasta. Yhdistysmaailmassa on tapana, että päätökset järjestöissä tehdään yleensä ryhmissä. Niin pientä asiaa ei olekaan, etteikö sitä valmistelemaan kannattaisi perustaa työryhmää ja tehdä sitten lopullinen päätös vähintään hallituksessa. On kuitenkin syytä muistaa, että ryhmä on lähes aina konservatiivinen päätöksentekijä, siinä usein lopulta päädytään kompromissiin. Yleistä on päättää, että ”tehdään, kuten ennenkin on tehty”. Kun näin toimitaan, päätettäviä asioita on paljon ja niiden käsittelyssä tulee kiire. Silloin taas kasvaa todennäköisyys, että jatketaan vanhaan malliin, hiotaan vain särmät pois. Näin päästään nopeasti seuraavan asian kimppuun. Joskus tosin ryhmän valtaa hurmahenkisyys, ja silloin se on valmis ottamaan selvästi suurempia riskejä kuin kukaan siihen kuuluva yksilö yksinään. Muutoksen peräänkuuluttaminen ei tarkoita sitä, että aiemmin olisi toimittu väärin. Ei ADHD-liittokaan olisi nykyisenkaltainen valtakunnallinen vaikuttaja, jos siinä olisi aina toimittu väärin. Nykymaailma on kuitenkin erilainen kuin se maailma, jolloin nykyisenkin toiminnan perusta luotiin. On siis luonnollista, että myös ADHD-liiton ja sen jäsenyhdistysten on tarkasteltava kriittisesti omaa toimintaansa – ja muutettava sitä. Huomiota kannattaa kiinnittää esimerkiksi seuraaviin asioihin: 1. Luokaa hyvä palautteen keruujärjestelmä - ja ottakaa saamanne palaute äärimmäisen vakavasti. Jäsen- ten tunne, että jokin tapahtuma tai tilaisuus meni huonosti, on totta. Se ei muutu muuksi sillä, että hallituksen mielestä jäsenten odotukset ovat vanhanaikaisia tai kohtuuttomia. Jos kysely ei tuota oikein tuloksia - kuten usein käy, tehkää vaikkapa puhelinhaastattelu. Laatikaa lomake ja soittakaa sitten edes muutamalle kymmenelle jäsenelle ja kysykää heidän mielipiteitään yhdistyksestä ja sen toiminnasta. Jos jäsenistöön kuuluu nuoria, menkää haastattelemaan heitä henkilökohtaisesti. Älkää syyllistäkö heitä siitä, että kokoukset eivät kiinnosta. (Haluaisimmeko todella mukaan henkilöitä, jotka oikeasti nauttivat normaalin yhdistyksen normaalista kevätkokouksesta!) Kysykää sen sijaan, millainen toiminta heitä kiinnostaisi! 2. Delegoikaa hallitukselta pois kaikki mahdollinen - ja keskittykää käsittelemään tärkeitä asioita. Siirtäkää pois jokainen asia, jonka jokin muu toimielin tai joku toimihenkilö yksin pystyy päättämään. Käyttäkää näin säästyvä aika yhdistyksen kehittämistarpeiden ja -mahdollisuuksien pohdiskeluun. Delegoinnilla todennäköisesti myös lisätään hallituksen alaisten toimielinten ja toimihenkilöiden motivaatiota. 3. Opetelkaa käyttämään jotakin luovaa ongelmaratkaisutekniikkaa. Työkunta, siis perinteinen kokous, soveltuu hyvin joidenkin asioiden käsittelyyn. Jos haetaan jotakin uutta, se ei ole hyvä tapa tehdä töitä. Opetelkaa käyttämään Idepro-tekniikkaa, aivoriihtä, Gordon-menetelmää tai jotakin muuta luovaa tekniikkaa. Käyttäkää sitten sitä, kun kyseessä ei ole rutiinipäätöksen teko. Yhdistyslaissa tai säännöissä ei myöskään ole määrätty, että yhdistyksen sääntömääräisten kokousten tulee olla tylsiä. Niitäkin voidaan 33 elävöittää esimerkiksi ryhmätöillä tai aivoriihellä, 4. Hyväksykää se, että aina ei voi onnistua. Tekevälle sattuu, eikä kaikki, mitä suunnittelette todennäköisesti onnistu. Kun näin käy, ottakaa virheistä opiksenne, älkääkä keskittykö hakemaan syyllisiä! 5. Seuratkaa aktiivisesti ympäristön muutoksia. Tutkikaa miten parhaat järjestöt toimivat, ottakaa selvää työnantajan toimenpiteistä, hankkiutukaa hyvään koulutukseen, surffailkaa netissä, keskustelkaa muiden yhdistysten aktiivien kanssa, lukekaa sanomalehtiä ja pohtikaa maailman muuttumista. Älkää kuitenkaan jättäkö asian käsittelyä tähän keskusteluun, vaan miettikää, mitä se merkitsee teidän yhdistyksenne kannalta. Monissa yhdistyksissä on hyväksi havaittu käytäntö, että hallitus vetäytyy kerran vuodessa vaikkapa jonkun hallituksen jäsenen mökille yhdessä pohtimaan rauhassa yhdistyksen tulevaisuutta. Pohdinnan lomassa voidaan sitten saunoa ja rentoutua, mikä sekin on omiaan edistämään hallituksen halua ja kykyä tehdä töitä yhdessä. Jos muutosta ei saada aikaan, yhdistyksen toimintaa uhkaa näivettyminen. Kun ympäristö ja jäsenten asenteet muuttuvat, yhdistyksen tilanne heikkenee vuosi vuodelta. Vastuunsa tunteva hallitus lähtee siitä, että yhdistys on joka suhteessa paremmassa kunnossa hallituskauden päättyessä kuin se oli kauden alussa. Sillä ei oikein voi lohduttautua, että kyllä rakenteet ovat niin vankat, että tämä yhdistys vielä kestää pystyssä minun luottamushenkilökauteni. Vaikka tottahan sekin yleensä on! Teksti Kari Loimu, konsultti, fil.kand., tietokirjailija 1/ 2 0 17 1/ 2 0 17 34 Kesäleirit Högsandissa! Leirit erityistukea tarvitseville lapsille ja nuorille. • 5.6.-9.6.2017 • 12.6.-16.6.2017 • 03.7.-7.7.2017 • 10.7.-14.7.2017 • 17.7.-21.7.2017 lapset 7-10 v lapset 7-10 v nuoret 11-14 v lapset 7-10 v nuoret 11-14 v Lisätietoja ja hakemuslomakkeita: hogsand@bvif.fi, puh. 019 541 0300 Haluatko ilmoituksen ADHD-lehteen Loma- ja kurssikeskus Högsand, Hanko www.bvif.fi/hogsand Kysy lisää ADHD-liitosta, jari.hamalainen@adhd-liitto.fi, puh. 045 636 1842 35 1/ 2 0 17 ADHD-liiton sopeutumisvalmennuskurssit vuonna 2017 Strategia-vanhempainohjauskurssi (5 arki-iltaa) Vanhemmille, joilla 13–17-vuotias adhd-diagnosoitu lapsi 20 €/hlö Oulussa 20.9., 21.9., 27.9., 4.10. ja 5.10. klo 16.30–19.30. Hakuaika päättyy 11.8. Uutta Mä ja me -kurssi (to-su ja pe-su, majoitus, täysihoito) 13-16-vuotiaille nuorille perheineen 150 €/perhe kurssi toteutetaan yhteistyössä Barnavårds Högsandin kanssa Kurssikeskus Högsandissa, Lappohjassa 26.10.-29.10. (koko perhe) ja 1.12.-3.12. (nuoret). Hakuaika päättyy 25.8. Jyvä-kurssi (6 arki-iltaa tai 3 arki-iltaa + lauantai) Adhd-oireisille aikuisille 20 €/hlö Jyväskylässä 5.5. klo 17.00-20.00, 6.5. klo 9.00-15.00, 17.5. ja 18.5. klo 17.00-20.00. Hakuaika päättyy 17.3. Helsingissä tiistaisin 24.10-28.11. klo 17.00-20.00. Hakuaika päättyy 22.9. Voimaa arkeen -kurssi (ma-pe, majoitus & täysihoito) Adhd-oireisille aikuisille 60 €/hlö Piispalan nuorisokeskuksessa, Kannonkoskella 2.-6.10. Hakuaika päättyy 9.6. Tunteella-kurssi (ma-pe, majoitus & täysihoito) Parisuhteessa eläville adhd-oireisille henkilöille ja heidän puolisoillensa 60 €/hlö Piispalan nuorisokeskuksessa, Kannonkoskella 4.-8.9. Hakuaika päättyy 9.6. Piispalan nuorisokeskuksessa, Kannonkoskella 6.-10.11. Hakuaika päättyy 25.8.* Uutta HUOM! *Jälkimmäinen Tunteella-kurssi on suunnattu etenkin heille, joilla on pieniä lapsia. Kurssille voi ottaa mukaan max. 2 alle 4-vuotiasta lasta ja heille hoitajan. Lapset pääsevät mukaan maksutta, hoitajan osallistuminen maksaa 60 € (sis. majoitus 1hh, täysihoito). SEURAA TIEDOTUSTA! Syksylle on suunnitteilla vielä yksi aikuisten kurssi. Ajankohta ja paikka varmistuvat lähiaikoina. Seuraa viestintäämme ADHD-liiton internet- ja facebook-sivuilla. Lisätietoa kuntoutussuunnittelijat Henna Niskala 050 400 6478 ja Tuuli Korhonen 045 657 7876 tai kuntoutus@adhd-liitto.fi Uutta
© Copyright 2024