Nettineuvoja ja erilainen oppija työelämässä

Erilainen oppija ja työelämä
Nettineuvoja ja erilainen oppija
työelämässä: työntekijällä
oppimisvaikeuksia?
Työelämä, työnantajat ja oppimisvaikeuksien huomiointi on melko uusi aihe. Moni työnantaja ei usko työntekijöillä olevan oppimisvaikeuksia tai ei ole koskaan tullut ajatelleeksi asiaa. Tilastollisesti kuitenkin joka neljännellä tai viidennellä on. Nettineuvojalle
saapuvat kysymykset kertovat aiheen laajuudesta selvästi. Juuri
työelämää ja lukivaikeutta koskevat kysymykset ovat lisääntyneet.
Hidas lukeminen, tekstin
tuottamisen työläys ja
kirjoitusvirheet näkyvät
myös työelämässä
viestin muotoileminen ja tuottaminen on haastavaa ja kirjoitusvirheitä tulee.(Mies)
Kysyjät tuovat esille eniten hitaan lukemisen, tekstin tuottamisen työläyden sekä kirjoitusvirheet. Kirjoitusvirheiden jatkuva
tarkistaminen ja pitkien raporttien lukeminen tuntuvat raskailta. Kysymyksissä mainitaan, että
asioiden tekeminen vaatii aikaa.
Osa kertoo pulmien pahenevan
iän myötä.
Kun vaihdoin pari vuotta sitten
alaa, olen joutunut työssäni kirjoittamaan paljon sähköposteja. Kirjoitusvirheet alkavat olla jo melkoinen ongelma, sillä saan tarkistaa
kaikki kirjoitetut tekstit moneen
kertaan. (Nainen)
Koulussa lukeminen ja kirjoittaminen oli vaikeaa ja aloin välttelemään molempia. Nykyisessä
työssäni kuitenkin joudun lukemaan paljon tekstejä ja raportteja. Ongelmani on hidas lukunopeus. (Mies)
Muutama kysyjä nostaa esille kokoustilanteiden pulmallisuuden:
kirjoittaminen, kuunteleminen
ja keskustelu samaan aikaan eivät
onnistu. Sanottavakin saattaa tulla mieleen vasta nopean kokoustilanteen jälkeen.
Teen töissä paljon kirjoitusvirheitä.
Haluaisin kirjoittaa ja tehdä kirjallista työtä, mutta lausejärjestyksen sekoaminen tekee sen hankalaksi. Olen vältellyt asiaa.(Nainen)
Kirjoittaminen on hidasta ja hankalaa. Tämän viestin kirjoittaminen käy projektista. Ei vaan tiedä
nopeasti, miten sanansa asettaisi.
Sama puhumisen kanssa. Tulee hitaasti mieleen mitä sanoisi. Kokouksissa keskustelu on siksi mahdotonta.(Nainen)
Toimin markkinointialalla. Lauseiden rakentaminen ja kirjallisen
38
LukSitkO_2_2010.indd 38
Lukivaikeus näkyy
kokouksissa
Työelämässä olen kyllä pärjännyt
lukivaivani kanssa, vaikka välillä on vaikeaa. Puheen kuuntelu ja
kirjoittaminen samaan aikaan on
mahdotonta. Olennainen jää usein
huomioimatta, kun kaikki energia
menee kirjoittamiseen. (Nainen)
Kysyjistä kenellekään apuvälineet eivät olleet tuttuja. Työnantaja ei ole ehdottanut ratkaisuksi
skanneria ja puhesynteesiä, joiden avulla hidas lukija voi lukea
tekstiä äänimuodossa, puhuvaa
oikolukuohjelmaa kirjoitusvirhepulmiin tai sanelinta kokousten
muistiinpanovälineeksi.
Vieraat kielet voivat
pudottaa työelämästä
Monessa tapauksessa vieraat kielet muodostuvat hankaluudeksi työelämässä. Töissä vaaditaan
kielitaitoa, mutta kurjien koulumuistojen takia kynnys kielten
opiskeluun on valtava. Pahimmillaan ongelmat vieraissa kielissä
johtavat työttömyyteen.
Työn takia pitäisi alkaa opiskella englantia, mutta se on aina ollut
vaikeaa koulusta lähtien. (Nainen)
Töissä pitäisi osata ruotsia, mutta
en ole sitä koskaan opetellut. Koulussa kielet oli mahdottomia. Nyt
pitäisi lähetä opiskelemaan. Se on
tosi iso kynnys.(Mies)
Tällä hetkellä olen ollut työttömänä vähän alle vuoden. Työn saantiin vaikuttaa erityisesti se, että
kielitaitoni on heikko. Olen koko
LukSitkO 2/2010
8.12.2010 2:55:38
Erilainen oppija ja työelämä
ikäni käynyt kielikursseja, mutta
en millään opi. Uskallan kyllä puhua kieliä ja käyttää kaikkia sanoja mitkä osaan, mutta en ymmärrä, mitä minulle puhutaan.
(Nainen)
Parempi pärjääminen
työelämässä kuin
opinnoissa
Moni kertoo pärjäävänsä paremmin työelämässä kun aikoinaan
opinnoissa. Lukivaikeus ei heidän
mukaansa näyttäydy työpaikalla kovin usein. Osan pärjääminen
kuitenkin perustuu rutiinitöihin
ja itselle vaikeiden asioiden välttelyyn. Ongelmia tulee työpaikanvaihdostilanteissa, kun työtehtävät
ja –olosuhteet eivät ole enää tuttuja
ja vaaditaan uuden omaksumista.
Suurin kynnys on lähteä opiskelemaan uutta. Moni miettii opintoja ja haluaisi opiskella, mutta ei
uskalla.
Työssä lukihäiriötä ei huomaa, mutta olen tapellut itseni kanssa pidemmän aikaa siitä, että haluaisin todella päästä opiskelemaan, kun ikääkin
alkaa jo olemaan. (Nainen)
niissä hyvä. Jos minulla olisi avustaja tai sihteeri, tilanne olisi aivan
toinen. (Nainen)
Kysyjä muotoilee jo omassa kysymyksessään vastauksen: ratkaisu olisi työolosuhteiden henkilökohtaistaminen ja sitä kautta
vahvuuksien saaminen työpaikan
käyttöön.
Missä ammatissa lukivaikeuksinen voi olla?
Kysyjiä askarruttaa, minkälaisessa
työssä lukivaikeuksinen voi olla.
Moni kaipaa konkreettisia neuvoja, miten omaa toimenkuvaa työpaikalla voisi muokata siten, että
lukivaikeus haittaisi vähemmän
ja miten lukivaikeuden kanssa
yleensä voi tulla toimeen.
Olen alkanut epäillä lukihäiriötä,
joka haittaa työtäni toimittajana.
Voiko sitä testata jossain? Tarvitsisin tietoa siitä, kuinka muokata
työnkuvaani. (Nainen)
Toimin teknisellä alalla. Lukihäiriö on haitannut opiskelua ja työssäkäyntiä. Miten voisin vielä aikuisena oppia ja kehittää itseäni
tulemaan paremmin toimeen lukihäiriön kanssa? (Mies)
Minulla on vaikeuksia työelämässä
lukivaikeuden takia ja nyt on ratkaisujen aika. Olen tietotekniikkaalalla. Minkälaisissa tehtävissä lukihäiriöstä on vähemmän haittaa?
Pitääkö kokonaan vaihtaa alaa tai
tehtävien luonnetta? (Mies)
Minkälaista työtä voi lukivaikeuksinen tehdä? Voiko lukivaikeuksinen opiskella opettajaksi? (Nainen)
Kysymyksistä ei valitettavasti käy ilmi, onko myös työnantajan kanssa puhuttu työnkuvan
henkilökohtaistamisesta, mikä on
työnantajan suhtautuminen asiaan tai onko mietitty apuvälineiden mahdollisuuksia.
Nettineuvoja muistuttaa, että lähtökohtaisesti lukivaikeus ei ole este
minkäänlaiselle työlle. Lukivaikeuksisella opettajalla olisi varmuudella ymmärrystä ja herkkyyttä
oppilaidensa oppimisen pulmille. Tärkeää on kuitenkin antaa aikaa asioiden omaksumiselle, miettiä ratkaisuja mahdollisiin pulmiin
ja tarvittaessa otetaan käyttöön oikeanlaisia apuvälineitä. Tällöin
Vastaako työ todellisia
kykyjä?
Osa ei työelämässä tee todellisia
kykyjään vastaavaa työtä, kun
lukivaikeutta ei huomioida.
Hahmotan hyvin kokonaisuuksia. Olen hyvä työssäni, mutta
tarvitsen rinnalleni toisen henkilön, joka pukee ajatukseni numeroiksi ja yksityiskohdiksi. En
voi ottaa vastuullisempia töitä
vastaan tämän ongelman vuoksi, vaikka tiedän, että olisin
LukSitkO 2/2010
LukSitkO_2_2010.indd 39
39
8.12.2010 2:55:40
Erilainen oppija ja työelämä
henkilön luovuus ja paras osaaminen saadaan käyttöön, eikä jäädä jumittamaan hitaaseen lukunopeuteen tai kirjoitusvirheisiin.
Työuupumus uhkana
Kun lukivaikeutta ei työpaikalla huomioida, työssä jaksaminen
nousee vahvasti esille kysyjien
kertomuksissa. Nettineuvojalta
pyydetään apua uhkaavaan työuupumukseen ja masennukseen.
Lukiongelmani on alkanut vaivata minua vasta nyt. Työaikani ei
tahdo riittää hommien tekemiseen,
eikä ilmaista ylityötä jaksa määrättömiin tehdä. Millä voi helpottaa
työssä jaksamista? Työikääkin on
vielä jäljellä monia vuosia ja työ
kiinnostavaa, mutta tällä menolla
en pitkään jaksa.(Nainen)
Oppimisessa on aina ollut ongelmia. Olen ponnistelujen kautta
päässyt esimiesasemaan. Oma esimies taas ei ole tyytyväinen siihen,
miten omaksun uusia asioista. Masennustakin tästä on tullut. Mistä
saan apua jaksamiseen?(Mies)
Vaihdoin työpaikkaa muutama
vuosi sitten. Uusien asioiden omaksumisessa on ollut ongelmia. Mutta
samantyyppistä työtä tehneenä olen
kyllä selvinnyt. Voimia se on silti vienyt. Nykyisin työelämä vaatii
enemmän ja enemmän.(Nainen)
Pärjään kun ponnistelen, mutta välillä tuntuu, että en jaksa enää.(Mies)
”Oppimattomuus mitätöi minut kokonaan”
Lukiasian ja työssä jaksamisen
esille ottamista työpaikalla vaikeuttaa se, että osa kokee lukivai40
LukSitkO_2_2010.indd 40
keuden nolona ja hävettävänä asiana. Vaikeutta peitellään. Samalla
se syö itsetuntoa työelämässä.
Apua ei aina ole löytynyt, vaikka
sitä on haettu mm. työterveydenhuollosta. Moni mainitsee pulman pahenevan iän myötä.
Opiskeluissa ja keskittymisessä on
vaikeuksia. Oppimattomuus on
minulle suuri trauma ja mitätöi
minut kokonaan. Työssä teen rutiinitöitä ja olen siinä oppinut asiat
jotenkin. (Nainen)
Aina se lukihäiriö jotenkin nostaa päätään ja vaikeuttaa elämää,
vaikka olen kyllä työelämässä pärjännyt lukihäiriöstä huolimatta.
Haluaisin vielä kehittää itseäni
ja oppia vieraita kieliä, vaikka ne
ovatkin vaikeita. Otin asian esille työterveystarkastuksessa, mutta
en saanut sieltä apua. Miten saan
apua tähän noloon ja häpeälliseen
lukihäiriöön? (Nainen)
Tunnistaako työnantaja
lukivaikeuden?
Vain yhdessä tapauksessa esimies
on tiedustellut alaiseltaan, olisiko
tällä mahdollisesti lukivaikeus ja
jopa ohjannut tämän lukijärjestön palveluiden pariin.
Pääsääntöisesti vaikuttaa kuitenkin siltä, että työnantajat eivät
tunnista oppimisvaikeuksia, eivätkä miellä niitä edes mahdolliseksi työelämässä. Oppimisvaikeudet tulkitaan koulumaailman
asiaksi. Aihe näyttää olevan jokseenkin vaiettu työpaikoilla.
Asiaa tuntemattomat voivat teilata lukivaikeuksisen pahasti. Ikävää on se, että aihe ei aina ole
tuttu työvoimatoimistojen hen-
kilöstölle tai työvoimapoliittisten
koulutusten järjestäjille.
Mitä voin vaatia työvoimatoimistolta? Olen työtön ja kurssille osallistuminen kaatui siihen, että minulla on lukihäiriö ja masennus.
Työvoimatoimiston mukaan en
sovi tehtäviin, joihin halusin, vaikka minulla on alan kokemusta
ja koulutusta. He kai säikähtivät
työnantajan palautetta. Harjoittelupaikasta tuli viestiä, että minulla on niin paljon kirjoitusvirheitä,
että eivät halua olla minun kanssani missään tekemisissä. Mitä pitää tehdä? Pitääkö jo hakemuksessa kertoa lukihäiriöstä vai olla
kertomatta?(Nainen)
Entä kannattaako kertoa?
Pitääkö lukivaikeudesta kertoa
vai ei, on vaikea kysymys. Varsinkin, jos työnantajapuoli ei lukivaikeutta tunne ja näkee ainoastaan työntekijän kirjoitusvirheet,
mutta ei vahvuuksia.
”Mikäli suhteet työnantajaan
ovat luottamukselliset ja hyvät,
kannattaa kertoa. Kannattaa kertoa myös lukivaikeuden ohella
siitä, mitkä ovat omat vahvuudet.
Jos asiaa ajatellaan yhdevertaisuuden ja esteettömyyden kannalta, toki pitäisi kertoa ja asia
pitäisi huomioida. Mutta valitettavasti näyttää siltä, että kertominen ei aina kannata. Tiedän henkilöitä, jotka eivät ole päässeet
edes työhaastatteluun kerrottuaan pulmastaan”, pohtii Airi Valkama, Erilaisten oppijoiden liiton
puheenjohtaja. ”Siksi tähän kysymykseen on todella vaikea vastata.”
Riitta Hämäläinen
LukSitkO 2/2010
8.12.2010 2:55:41