∗ RAAMATTULÄHETYKSEN TALVIKIRJE 2014/15 ∗ Tämä vuosi 2014 alkaa olla lopussa ja monenlaista on ehtinyt tapahtua, kuten noin kahden kuukauden ohjussota! Aivan uskomattomalta tuntuu se tosiasia, että ne monet sadat ohjukset ja raketit, jotka Gazasta ammuttiin Israelin siviiliväestön tuhoamiseksi, jäivät siinä mielessä tehottomiksi, että vain muutama siviili sai surmansa. Kuitenkin asuntoja ja autoja ym. tuhoutui paljonkin. Jumala varjelee valitsemaansa kansaa nytkin, vaikkeivät he vielä kansana uskokaan Häneen. Jes 54:17 on pitänyt paikkansa! Myös sen luvun aikaisemmatkin jakeet tulevat totisesti kaikki täyttymään. Voimme rukouksin osallistua niiden täyttymiseen, jolloin meistä tulee Jumalan työtovereita!! (1.Kor 3:9) sinne paratiisiin odottamaan ylösottoa! No niin – sain vielä jäädä tänne töitä tekemään ja niinpä jatkan tätä kirjettänikin! Nyt on taas normaali sydämen rytmi ja työtahti, pari pilleriä pitää varmuudeksi ottaa kerran päivässä. Sairaalassa tuli myös 4 lääkäriksi opiskelevaa nuorta minua haastattelemaan sekä tutkimaan kuunteluletkuillaan luvan saatuaan. Kun he kysyivät, tiedänkö mitä minulle kohta aiotaan tehdä, sanoin, että kyllä minulle se on kerrottu eikä minua yhtään pelota, koska uskon Jumalaan... Sain heiltä myös kauniit hymyt ja kädestä pitäen he kiittivät lopuksi haastattelusta. Minulle he, 2 miestä ja 2 naista, jäivät rukousaiheiksi! Tekin voitte osallistua siihen asiaan... Meillä on ollut vaihtelevasti apulaisia, tällä hetkellä jopa 4, mutta toisaalta on myös edellisvuoteen nähden useampi peruuttanutkin tulonsa! Nyt kun on 4 apulaista, tulee päivittäin noin 16 kahdentoista kilon postisäkkiä valmiiksi postiin vietäväksi. Siitä taas seuraa se, että on tilattava tai painatettava tämän tästä lisää uusia Raamattuja ja muutakin evankelioimismateriaalia. Etiopiasta tulee meille suuret määrät raamattupyyntöjä ja olemme nyt vihdoinkin saaneet lähetettyä sinne 23000 amharankielistä Raamattua suoraan Suomesta laivakontissa paikalliselle seurakunnalle, joka jakaa ne siellä lahjana kaikille tarvitseville. Tätä kirjoittaessani kylässä, jossa meidän raamattuvarastomme sijaitsee, on ollut yhteenottoja ja rähinöitä muslimien ja ei-muslimien välillä, niin ettei ole voinut käydä turvallisuussyistä varastollakaan vähään aikaan hakemassa täydennystä. Rukousta tarvitaan joka asiaan... Kiitämme teitä rakkaat tuki- ja rukousystävät jälleen, että olette olleet tukenamme sekä rukouksin että varojenne kautta tässä Raamattujen jakelutyössä! Herra sen teille palkitkoon! Veljenne ja sisarenne Herrassa, Kalervo ja Meri Syväntö Viime kesä-heinäkuun vaihteessa Merille tuli erittäin kova selkäkipu ja hän joutui viikoksi sairaalaan tutkimuksiin. Kun niinä aikoina olin yövuorossa sairaalassa apuna, koska Meri ei yksin päässyt ylös sängystä selkäkivun takia, ja kun lisäksi päivisin tein postipaketteja sitomiskoneella n. 6 tuntia/päivä, minua alkoi heikottaa ja jopa hengästyttää raamattulaatikkojen kärrääminen alavarastosta ylös pakattaviksi ja lähetettäviksi. Kun sitten vihdoin vasta elokuussa tulimme Suomeen poikamme ja miniämme luo Hämeenlinnaan, päätin kysellä tutulta sydänlääkäriltä hänen arviotaan tilastani, kun sydämen syke lähenteli jo sataa! Hän käski tulla tutkimuksiin ja minulla todettiin rytmihäiriö! Sain heti esilääkitystä, mutta vasta nyt marraskuussa on tarkoitus sairaalassa tehdä rytmin siirto tai tasaus sähköshokilla! Siinähän sydämelle annetaan uudet ohjeet sähköiskulla... Kirjoitan tätä edellisenä iltana ja huomenna sitten nähdään, jäänkö vielä henkiin vai joko pääsen Rauha-Liljan terveiset kaukaa Idästä ”Niin kauan, kun päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä” Joh. 9:4. Kesä helteineen on jo ohi. Suomessa vieraili kesällä veli Valeri, joka johtaa Omskissa lastenavustusjärjestöä. Hän oli ensi kertaa mukana myös Lempäälän Israel-juhlilla syyskuussa, joilla itsekin olin mukana. Hän kertoi sanoin ja kuvin niistä vaikeista olosuhteista, joissa vaikeasti sairaat ja parantumattomia tauteja sairastavat lapset joutuvat viettämään viimeisiä elinpäiviään. Siksi tämä Raduga-yhdistys on päättänyt perustaa saattohoitokodin lapsille. Rukoilemme, että voisimme toteuttaa tämän hankkeen ja suoda menehtyville lapsille ja heidän omaisilleen paikan, jossa he saisivat asianmukaisen hoidon sekä hengellisen tuen. Hän palasi takaisin Omskiin ajaen yksin pakettiautolla, kuten oli tullutkin, yli Uralin, matkaa n. 4000 km, erona vain se, että palates- saan hän veti peräkärryä, johon oli lastattu n. 500 kg Suomesta ja muualta saamaansa avustusta ja lisäksi satoja lasten ja aikuisten Raamattuja. Paluumatkalla tie yli Uralin oli jo jäinen ja liukas eikä autossa ollut talvirenkaita... Hän itse kertoi, että päätti ajaa vain päiväsaikaan. Kun hän aamulla lähti ajamaan, hän näki tien varsilla useita autoja, jotka yöllä olivat olleet kolareissa. Hän haluaa välittää tämänkin kirjeen kautta kiitoksensa ystäville esirukouksista ja saamastaan avustuksesta ja lahjoituksista. Monia äitiyspakkauksia on jo jaettu myös Ukrainan pakolaisten keskuudessa odottaville äideille. Pakolaisia on tullutkin tänne jo noin 4000! Kirjoitan tätä kirjettä keskeltä Siperiaa Omskista. Täällä on jo hanget ja pakkaset. Saavuin tänne lentäen Venäjän itäiseltä laidalta. Jo kesällä olimme lähettäneet paketeissa Khabarovskiin kudottuja sukkia, paljon erilaisia Raamattuja ja myös niitä ns. puhuvia Raamattuja. Nyt syksyllä tulin niitä tänne jakamaan. Olin saanut myös kutsun Kiinaan, joten heti alkajaisiksi anoin sinne viisumin. Rajan ylitykset sujuivat helposti ja perillä sain luovuttaa tuomani tuliaiset paikallisten käsiin, jotka ottivat ne iloiten vastaan. He taas jakavat ne eteenpäin paikkoihin, jonne itse en voi enkä ehdi mennä. Sain tavata useita veljiä ja sisaria, jotka kokoontuvat kodeissa pieninä eri ryhminä. Tulkin avulla sain todistaa ja kertoa heille, miten ihmeellisesti Israelin Pyhä varjeli meitä, kun kesällä Gazasta ammuttiin yli 3500 ohjusta Israelin kaupunkeihin ja kyliin. He ovat rohkeita ja palavia uskossaan. Meillä oli ihania laulu- ja rukoushetkiä yhdessä. Osa heistä käy työmatkoilla myös Pohjois-Koreassa ja he ovat yhteydessä siellä olevien uskovien kanssa. Muistakaamme heitäkin esirukouksin! Palatessani Kiinasta Venäjälle rajalla ihmeteltiin Suomen passiani ja monikertaviisumiani Venäjälle. He kysyivät, mistä olin saanut viisumini. Sain odottaa pitkään, kun muut jo menivät rajan yli, ja bussimme odotti vain minua. Pikku kopissa, jossa passit leimataan, oli jo 5 virkailijaa tutkimassa passiani, kunnes tuli päällikkö ja päätti painaa tuloleiman passiini. Mietin vaan siinä odotellessani, että ajat ovat muuttumassa. Kiitollisena nousin bussiin, joka vei minut Slavjankan kaupunkiin Tyynenmeren rannalla. Siellä yllätyin, kun sain tutustua pieneen seurakuntaan, joka vakituisesti rukoilee Israelin puolesta. He iloitsivat, kun kerroin, miten varjelluimme niistä tuhansista ohjuksista kesällä. Minunkin kotini lähelle tuli 2 rakettia, jotka Israel ampui hajalle, ja sirpaleet putoilivat noin 1 km päässä kodistani olevalle hautuumaalle ketään vahingoittamatta. Yöjuna vei minut takaisin Vladivostokista Khabarovskiin. Vastassa oli uskonveli ja lumipyry. Siellä työ jatkui. Ensi kohde oli Nanai-kylän orpolastenkoti, jossa ennenkin olen monesti ollut. Riemuitsin siitä, että johtajatar on edelleen hyvin avoin ottamaan vastaan tuomani avustuksen ja varsinkin Lastenraamatut ja muuta hengellistä materiaalia. Kerroin, että Suomen-maassa on monia, jotka muistavat häntä ja näitä orpoja rukouksin. Hän vastasi, että lähettää lämpimät kiitokset, sillä hän todella tarvitsee teidän esirukouksianne! Nanai-kylät ovat Amur-joen rannalla. He ovat kalastajia, osa vielä henkien palvojia, mutta kiitos Herralle, sielläkin on Sana jo itänyt! Meillä oli siunattu käynti erään uskovan sisaren kotona, jossa kokoontuu pieni seurakunta. Jätimme paljon erilaisia Raamattuja ja muuta jakamista. Hän jakaa Sanaa ja auttaa köyhiä. Oheinen kuva on tytöstä, jonka isä murhattiin ja äiti istuu vankilassa murhasta. Tyttö sai suojan uskovien luona. Se koti on kuin pimeässä oleva majakka, joka loistaa Kristuksen rakkautta. Kiitollisina palasimme illalla tuolta 400 km matkalta. Aamulla olin veli A:n kanssa jo varhain 500 km matkalla menossa miesten tubivankilasairaalaan, jossa on yli 600 vankia, ”viemään Kristuksen rakkautta kuolevien kammioon” – sellaisen profetian olin saanut n. 15v. sitten enkä voinut silloin aavistaa, miten ja missä se toteutuu. Oli vielä pimeä, kun lähdimme matkaan ja jäisen tien laidassa seisoi yksinäinen nuori nainen. Tarjosimme kyydin. Uskon, ettei tapaamisemme ollut sattuma. Hän oli koditon orpokodin kasvatti, nälkäinen ja kylmissään matkalla jonnekin... Saimme antaa hänelle juomaa ja ruokaa, ja mikä parasta, kertoa Jeesuksen rakkaudesta häntäkin kohtaan. Sinne hän sitten jäi tien mutkaan, kun käännyimme päätieltä kohti tubivankilaa, laukussaan myös antamaamme Elämän leipää. Olin käynyt tässä vankilassa jo monta kertaa. Nyt toimme sinne laatikollisen hengellistä kirjallisuutta, DVD-levyjä ja lämpimiä sukkia. Olimme saanet luvan tulla, mutta tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että ulkomaan passini takia jouduin jäämään odottamaan toimistoon. Sanoinkin johtajalle, ettei sillä ole väliä, meninkö minä mummo sisälle, vaan se, että saan jättää tuomani Raamatut siellä jaettavaksi. Vain veli A sai mennä ja keskustella lasin takaa vain yhden uskoon tullen vangin kanssa. Hän kertoi pian vapautuvansa ja veli A kertoi hänelle, mistä saa apua, kun vangit vapautuvat. Odotellessani minulla oli hyvää aikaa rukoilla vankien ja henkilökunnan puolesta. Kun veli palasi ja lähdimme kotimatkalle, koimme molemmat, ettei matkamme ollut ollut turha. Jos vaikka yksikin pelastuisi... Sitten oli veli A:n kanssa vielä yksi käynti. Tällä kertaa naistenvankilan lastenkotiin, jossa oli n. 50 pientä lasta vauvasta 3-vuotiaisiin. Siellä oli meille ennestään tuttu lääkäri N. Veimme lastenvaippoja ja vaatteita. Taaskin oli ilo jättää paljon lasten ja aikuisten Raamattuja, joita hän jakaa äideille. Kun annoin myös ns. puhuvan Raamatun, hän kertoi, että edellisen hän oli lahjoittanut vankilan uskovien ryhmälle, kuten kirjojakin. Jumalan Sana ei tyhjänä palaja! Halleluja, että on vielä avoimia ovia ja ikkunoitakin! Nyt olen jatkamassa työtä täällä Omskissa vielä kuukauden ajan. Erikoisesti haluan tavata niitä perheitä, joilla on parantumattomia tauteja sairastavia lapsia. Herramme avulla yritämme tuoda lohtua lohduttomille ja toivoa toivottomille. Eilen kävin kodissa, jossa oli 10 kk pienokainen, jolla oli syntymästään aivovamma ja epilepsia. Kuvassa hän on sylissäni. Lähtiessäni nuori äiti kiitti ja sanoi, että hänkin panee toivonsa Jumalan apuun. Ajat muuttuvat, mutta on yksi, joka on ”sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”. Hän JEESUS on meidän kaikkien turvakalliomme nyt ja myös tulevana vuonna 2015. Kiitos, että kannatte minuakin ja työtä täällä idässä esirukouksin, Rauha-Lilja Parantumatonta tautia sairastava lapsi on suuri suru omaisille ja esirukous on suuri hengellinen tuki heille! Me uskovat rukoilemme ja anomme sairaitten lasten parantumisen puolesta. Usein tapahtuu Venäjällä, että isä ei kestä tätä surua vaan lähtee. Vain äiti on lapsen vierellä ja hoivaa häntä lämmöllä ja rakkaudella... Mutta äiti ei ole lääkäri eikä Jumala! Siksi käännymme uskovien puoleen, jotka saavat tämän kirjeen. Rukoilkaa äitien puolesta, jotka ovat jääneet yksin sairaat lapset käsivarsillaan. Rukoilkaa lasten paranemisen puolesta! Jeesuksen parantama lapsi on kantava ilosanomaa Pelastajasta koko ikänsä! Pyydämme esirukoustanne Radugajärjestömme työn ja saattohoitokeskuksen puolesta, Veli Valeri Olavin Tervehdys Beershebasta Israelissa messiaanisten uskovien perheet opettavat omille lapsilleen Raamattua ja ottavat heidät mukaansa siihen seurakuntaan, missä he itsekin käyvät. Pyhäkoululapset siunataan meillä seurakunnan edessä ennen luokkiinsa lähtemistä. Lapset tarvitsevat heidän tasoistaan opetusta Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa. Meillä on myös tiistaikerho, jossa on erilaista toimintaa ja lopuksi pientä purtavaa. Lasten opettaja, Venäjältä tullut rouva, oli lukenut isäni elämästä kertovan kirjan Tienraivaaja ja toivoi, että kertoisin, miten lapsena koin tämän isäni saaman lähetyskutsun ja kuinka se muutti meidän perheemme elämän suunnan aivan toiseksi. Viime viikolla olin siellä kerhossa ja kerroin omasta lapsuudestani näille 7-10 vuoden ikäisille lapsille. Asuimme 1944 Ilmajoella ja minä olin 9-vuotias, kun isältä tuli kirje Jyväskylästä, missä hän oli työssä ja minne meidän perheenä oli tarkoitus pian muuttaa asumaan. Äiti ei ollut kotona, kun posti tuli, ja niinpä minä avasin isäni kirjeen, jossa hän kertoi lähetyskutsustaan Palestiinaan! Äiti oli rukouskokouksessa kylällä ja minä soitin hänelle tämän ihmeellisen uutisen: ”Äiti, isältä tuli kirje, että hän on saanut lähetyskutsun Palestiinaan! Äiti ei sanonut siihen mitään silloin, mutta myöhemmin hän kertoi, että hän luuli Kaarlon lähtevän yksin jonnekin kauas ja itse jäävänsä sitten neljän lapsen kanssa Suomeen asumaan. Kun sitten isä tuli kotona käymään, hän sanoi heti, että me lähdemme koko perhe! Niinpä emme koskaan muuttaneet Jyväskylään, vaan ensin Larsmon lähetyskotiin 1945 ja sitten monen mutkan kautta vihdoin syksyllä 1949 tulimme Ruotsista rahtilaivalla Israeliin. Kerroin näille lapsille, että Jumalalla on tehtävä jokaiselle ihmiselle, joka tulee hänen tykönsä ja haluaa myös elää Jumalan tahdossa. Uskovan elämä on Jumalan tahdossa kilvoittelua loppuun asti. Vanhempani ehtivät olla kutsumuksensa maassa 49 vuotta yhdessä ja ovat nyt kotona Jumalan luona. Me heidän lapsensa jatkamme tätä heidän aloittamaansa Raamattujen lahjana levittämistä kaikille pyytäjille, minne vain voimme, vaikka se onkin suureen tarpeeseen verrattuna vain ensiapua. Pyhäkoulutyö Israelissa tarkoittaa kunkin seurakunnan perheiden omia lapsia – ei ulkopuolisten. Nyt jo kolmas sukupolvi messiaanisia nuoria Israelissa on kasvanut uskovissa kodeissa ja kuullut evankeliumin sanoman jo kotonaan vanhemmiltaan. Suuri osa heistä on todella uskossa ja mukana seurakuntansa toiminnassa kykyjensä mukaan. Meillä Beersheban seurakunnalla oli ilojuhla kesäkuussa, kun 8 nuorta meni kasteelle – kaksi heistä ennen kuin joutuivat lähtemään moneksi vuodeksi sotaväkeen. Teimme matkan Jordan-joelle lähelle Kuollutta merta Jeesuksen perinteiselle kastepaikalle. Teimme kuitenkin selväksi, että kastepaikka ei tee toimituksesta sen ”pyhempää”. Nämä uskovat nuoret, sekä pojat että tytöt, joutuvat jo 18 v. iässä ottamaan raskaita vastuita tosi tilanteissa armeijassa ollessaan. He ovatkin elämällään ja käytöksellään saavuttaneet esimiestensä arvostuksen ja kunnioituksen, joka näin on tullut myös julkisuuteen ja kumonnut rabbien jatkuvat syytökset messiaanisista uskovista ”isänmaan pettureina ja kansan vihollisina”. Rabbien omat kymmenet tuhannet oppilaat eivät suorita asevelvollisuuttaan ollenkaan, koska he ”opiskelevat juutalaisuutta” tullakseen kansansa hengellisiksi johtajiksi. Muslimimaailma on nyt kääntynyt taistelemaan sekä juutalaisia että kristittyjä vastaan kaikin mahdollisin keinoin, kun muslimejakin on tullut uskoon suuria määriä. Satelliitti- ja nettiohjelmat menevät yli valtakuntien rajojen – ei ole enää monia evankeliumilta kokonaan suljettuja maita. Luin hiljattain vainottujen kristittyjen tilanteesta eri puolilla maailmaa ja se on järkyttävä. 11/2012 ja 03/2014 välisenä aikana on eri puolilla maailmaa tuhottu 3641 kirkkoa tai kristittyjen rakennusta. Niistä Nigeriassa 1531. Me olemme jatkuvasti lähettäneet Raamattuja myös Nigeriaan ja sieltä on myös kiitollisena vastattu ja kerrottu uskoon tulleista muslimeista ja suuresta Raamattujen tarpeesta. Eilen soitti ystäväni, joka oli juuri käynyt Latviassa ja tavannut siellä olevia uskovia. He kertoivat, kuinka siellä on suuri puute Raamatuista, koska niiden hinta on nostettu niin korkeaksi. Ihmiset ovat hyvin köyhiä, on paljon työttömiä ja ne, joilla on työtä, saavat n. 120 euroa/kk palkkaa. Kaikkein halvin Raamattu maksaa 25 euroa eli 20 % kuukausipalkasta... Raamattuseurat nylkevät ihmisiltä ylihintaa Raamatuista. Tiedän, että sitä tapahtuu monilla lähetyskentillä, mistä saamme tuhansittain raamattupyyntöjä, mutta että myös Euroopan Unionin alueella! Raamattuseurathan toimivat kristittyjen lahjoitusten varassa, joten Raamattujen hinnat pitäisi olla kunkin maan hintatason mukaisia eikä tällaisia kiskurihintoja. Eikö siis tarkoituksena olekaan se, että mahdollisimman monet ihmiset voisivat hankkia itselleen Raamatun äidinkielellään, vaan pelkkä business-menestys firmalle? Siltä se näyttää. Raamattuseurat eivät halua lahjaraamattujen jakajia kilpailijoinaan! Olen erittäin murheellinen tämän tilanteen jatkumisesta edelleenkin. Tästä syystähän isäni aloitti oman raamattutyönsä 1956. Jumala lupasi ”Minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa Uuden Liiton” Jer.31:31. Hepreankielisen Uuden Testamentin nimi onkin ”Uusi Liitto”. Kun Jeesus oli opetuslastensa kanssa pääsiäisaterialla, Hän otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on Uusi Liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” Luuk. 22:19-20. Tämä on se raamatullinen totuus, jota Israel kansana ei ole vielä ymmärtänyt, vain yksilöt heidän keskuudessaan. Suurin osa heistä on tullut uskoon tutkimalla Vanhan Tes- tamentin Messias-ennustuksia jotka ovat täyttyneet Jeesuksen elämässä. On tärkeää lukea ja tutkia itse Jumalan Sanaa. Niinpä Israelissa on jatkuva tarve erikielisistä Raamatuista – tännehän on tullut juutalaisia siirtolaisia yli sadasta maasta. Uusi Testamentti on kirja, jota heidän kielletään lukemasta, eikä niitä ole myynnissä missään tavallisissa kirjakaupoissa Israelissa. Kuitenkin niitä voi vapaasti painattaa täällä tai tuoda maahan ja jakaa täällä lahjana eri seurakuntien kautta. Nykysukupolvi juutalaisia haluaa vapautta tutkia ja päättää itse omasta uskostaan. Siksi on tärkeää voida osoittaa heille heidän hepreankielisen Raamattunsa lupaama Jeshua juutalaisten Messiaana eikä kristittyjen keksimänä ”Jumalana”, kuten heitä on aina opetettu. Me elämme Jumalan seurakunnan työajan ja toiminnan loppuhetkissä ennen seurakunnan ylöstempausta ja antikristuksen aikaa maailmassa. Nyt ei ole enää aikaa ”leikkiä kristittyä” vaan toimia uskollisena sillä paikalla, mihin Herra on itse kunkin johtanut. Ilmestyskirjan tapahtumat alkavat olla näköpiirissä, mutta samoin myös Jeesuksen paluu perustamaan rauhan valtakuntaansa pääkaupunkinaan Jerusalem. Amen, tule Herra Jeesus! Hänen tulemuksensa odotuksessa: Olavi Syväntö J.K. Kuten veljeni kirjeestä näitte, heidän molempien terveydentilansa on huonontunut. Niinpä kysyn nyt tämän kirjeen välityksellä, olisiko ketään sellaista naishenkilöä, joka voisi tulla raamattutyön / kodinhoitajaksi vaikka kolmeksi kuukaudeksi? Asiasta kiinnostuneen tulee ottaa yhteyttä pastori Harri Johanssoniin, puh. 044 0200 755. Yhteystietomme: Olavi Syväntö, P.O.Box 888, OMER 84965, Israel, puh. +972-8-6460135 Kalervo ja Meri Syväntö, P.O.Box 204, TIBERIAS 14100, Israel, puh. +972-4-6750267 Rauha-Lilja Ben-Kiki, P.O.Box 6154, HOLON 58162, Israel Lahjoitukset Raamattutyöhön: käytäthän viitettä, kiitos! -Lempäälän Helluntaiseurakuntayhdistys ry, Israel-kassa internet: www.lempaalanhelluntaisrk.fi s-posti: lempaala.helluntaiseurakunta@gmail.com TSOP Lempäälä IBAN: FI68 5228 0350 0144 65 BIC: OKOYFIHH, viite 1012, rahankeräyslupa: 2020/2013/ 2549. Myöntäjä: Poliisihallitus 3.9.2013. Toimeenpanoaika ja alue: 1.1.2014-31.12.2015 Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Varojen käyttötarkoitus: raamattulähetystyön rahoittaminen keräysaikana. -Suomen Raamattuopiston Säätiö Sampo Pankki IBAN: FI57 8000 1101 7757 90 BIC: DABAFIHH, viite 130 000 913 517, rahankeräyslupa: 2020/2013/3190. Myöntäjä: Poliisihallitus 18.12.2013. Toimeenpanoaika ja -alue: 1.1.2014-31.12.2015 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Varat käytetään keräysaikana Raamattujen hankintaan ja jakeluun. -Ruotsissa: Israels Vänner, Borås pankkisiirtotili nr: 5007-8716 viite: "Syvännön Raamattutyö". Osoitteenmuutokset, sähköpostiosoitteet ym. tiedot rekisteriin osoitteella: Suomen Raamattuopisto, PL 15, 02701 Kauniainen, puh. (09) 5123 910, s-posti: info@sro.fi