Raamattujen kysyntä kasvaa Lähi-idässä Opetus pyhäkoulussa
nro 4, joulukuu 2012 4 E Raamattujen kysyntä kasvaa Lähi-idässä Opetus pyhäkoulussa antaa pohjaa elämälle Koulupastori tukee koulujen arkea 1 Tässä lehdessä: Pohjanmaan Lähetys ry:n perustamisesta 25 vuotta s. 2 Jukka Klapuri Pääkirjoitus Rauno Loikkanen s. 3 Maakunnallinen lähetyskatsaus Kälviällä s. 4 Keijo Niskala Joulumuistelo Albanian vuosilta s. 5 Tauno ja Marja Toukola Phuketin joulu s. 6 Tarvo Vallineva Pakana kirkossa II s. 7 Ana Spiroska on kiitollinen lähetystyöntekijöille s. 8 Pyhäkoulussa saatu opetus antaa pohjan elämälle s. 8 Samuel Autio Eero Ketola Eero Ketola Koulupastori tukee koulujen arkea s. 11 Raamattujen kysyntä kasvaa levottomassa Lähi-idässä s. 12 Kai Loikkanen Eero Ketola Pohjanmaan Lähetys ry:n perustamisesta 25 vuotta P ohjanmaan helluntaiseurakuntien lähetystyö lähti käyntiin 50-luvun taitteessa. Lähetysinnostuksen herättäjänä voidaan pitää Toimi Yrjölää, joka oli 20-vuotiaana lähtenyt ensimmäiselle lähetystyökaudelleen Mantsuriaan. Toisen maailmansodan syttyessä hän oli kotimaassa, eikä voinut palata kentälleen moniin vuosiin. 40-luvulla hän kulki täällä kotimaan seurakunnissa puhumassa lähetystyön tärkeydestä. Israel-konferenssi 2013 Espoossa s. 15 Mari Palomäki Kehitysyhteistyöstä seurakuntatyöhön Mika Rantanen s. 16 Kalevalassa juhlittiin, seurakunta 20 vuotta s. 18 Tarvo Vallinneva Lähetyspioneeri Antero Syrjän muistolle s. 19 Lähetystyö lähellä sydäntä s. 19 Eero Ketola Mari Palomäki Kannen kuvat: Vuorimaisema, pikkupoika ja Salomonsaarten tyttöjä: Eero Ketola Koulun joulujuhla: Kai Loikkanen Pietarsaaren työntekijäpäivillä muistettiin Pohjanmaan Lähetys ry:n perustajajäseniä. Kuvassa Jukka Klapuri (vas.), Heikki Halkola, Klaus Korhonen ja Jussi Jokisaari. Pohjanmaallakin oli uskovia, joilla oli selvä lähetyskutsu sydämissään. He olivat valmistautuneet lähetystyöhön opiskelemalla Larsmon lähetyskodissa ja toimimalla evankelistoina kotimaassa. Sen jälkeen he poikkeuksetta lähtivät kieltä oppimaan Englantiin. Pohjanmaan seurakuntien ensimmäisiä lähettejä olivat Anna-Liisa ja Sanfrid Matsson Pietarsaaresta, Pyhäsalmeltalta 2 kotoisin oleva Aune Hyny Oulun helluntaiseurakunnan lähettämänä, Maija Pelttari Kälviältä, Anni Hämeenaho Oulaisten ja Oulun lähettinä. Nämä lähtivät kentilleen 50-luvun alussa. Lähetyskassa ja -toimikunta Lähetystyön käytännön järjestelyjä varten perustettiin Pohjanmaan lähetyskassa, jonka kautta lähetystyöntekijöiden taloudellinen tuki, kannatukset, lähetettiin maakunnasta eteenpäin. Lähetyskassan asioita hoitamaan valittiin seurakuntien edustajista Lähetystoimikunta vuonna 1958. Sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Otto Koivukangas, joka oli silloin Oulun Helluntaiseurakunnan saarnaaja. Lähetyskassan hoitajana ja rahaliikenteen välittäjänä palveli rautatievirkailija Anton Villikka Seinäjoelta. Hänen jälkeensä lähetyskassan hoitajina ovat toimineet Pauli Jöllö ja Raimo Kivikangas Pietarsaaresta. Sakset ja liimaa Pohjanmaan Lähetystoimikunnan alaisuuteen syntyi muutakin seurakuntien yhteistyötä. Lähetysviestilehti oli synnytetty 60-luvulla. Sen ensimmäisenä toimittajana palveli Yrjö Norppa. Minut valittiin Lähetysviestilehden toimittajaksi 1982. Avukseni sain taittajaksi Pertti Lukkarilan, jolla oli suuri kiinnostus valokuvaukseen ja graafiseen suunnitteluun. Lehden teko oli tuolloin vielä melko alkeellista. Toimittaja joutui kirjoittamaan monia tekstejä uusiksi. Kirjapaino lähetti oikovedokset. Taittaja valmisti lehden sivut saksia ja liimaa käyttäen. Valokuvien paikat määriteltiin. Valmiit lehdet haettiin kirjapainosta. Lehdet lähetettiin seurakuntiin postipaketteina, aina niin monta kappaletta, kuin seurakunnassa oli tilaajia. Yksityistilaajille ja läheteille postitettiin lehdet yksittäin. Meidän olohuoneen lattialla oli pinoja ja paketteja suuret määrät, kun lehtiä lajiteltiin nippuihin postitusta varten. Tietokoneiden myötä lehdenteko helpottui. Kirjapaino alkoi myös huolehtia lehden postituksesta. Juridisia kysymyksiä Koulutyötä varten perustettiin aikanaan koulutyökassa. Koulutyötoimikunta oli koulutyöntekijöiden tukena. Pohjanmaan telttakassa ja sen yhteyteen perustettu telttatoimikunta hoitivat evankelioimistelttojen vuokrausta ja rahaliikennettä. Nämä kaikki toiminnot olivat Lähetystoimikunnan alaisuudessa. Yhteistä omaisuutta oli jonkin verran, rahaliikenne eri kassojen kautta oli huomattavan suurta. Ja juridisesti kaikki oli tyhjän päällä. Pekka Marin oli Oulaisten Helluntaiseurakunnan saarnaajana 80-luvulla. Eräs hänen kysymyksensä antoi ratkaisevan sysäyksen Lähetys ry:n perustamiseen. Pekka nimittäin kysyi työntekijäpäivien kahvipöytäkeskustelussa, kuka omistaa Pohjanmaan evankelioimisteltat? Me sanoimme, että Pohjanmaan helluntaiseurakunnat. Mutta juridisesti kukaan ei omistanut niitä. Tämä huomio sai meidät pohtimaan rekisteröidyn yhdistyksen perustamista. Kysyimme neuvoa Markku Luomalta, joka asui ja työskenteli siihen aikaan Vaasassa. Juristina hän kertoi meille, että mm. Lähetysviestilehden julkaiseminen edellytti yhdistyksen perustamista. Koska olin tuohon aikaan Lähetysviestin toimittaja, tein veljille esityksen yhdistyksen perustamisesta. Säännöt laadittiin ja Pohjanmaan Lähetys ry perustettiin 24.8.1987 Pietarsaaressa. Lähetystoimikunnasta hallitus Lähetystoimikunnan pitkäaikainen puheenjohtaja Leino Halkola oli sairastunut. Hän pyysi eroa tehtävästään. Oulussa huhtikuussa 1987 pidetyillä työntekijäpäivillä hänen tilalleen valittiin hänen poikansa Heikki Halkola. Ja Heikistä tehtiin puoliväkisin myös porukan puheenjohtaja. Kun yhdistys perustettiin, sen ensimmäisenä hallituksena aloitti entinen Lähetystoimikunta. Siihen kuuluivat tuolloin puheenjohtajana Heikki Halkola Lapualta, Klaus Korhonen Oulusta, Alpo Renko Seinäjoelta, Esko Rautio Raahesta, Veikko Vehmas Alajärveltä, Jussi Jokisaari Vaasasta ja Jukka Klapuri, varapuheenjohtaja Kälviältä. Hallituksen sihteerinä ja Lähetyskassan hoitajana palveli Raimo Kivikangas Pietarsaaresta.Lähetys ry:n perustamisen jälkeen aloitettiin seurakuntien yhteisenä hankkeena myös radiotyö, kun Yleisradion Pohjanmaan yksikkö avasi siihen mahdollisuuden. Ensimmäisenä päätoimisena toimittajana palveli Pertti Lukkarila. Hänen jälkeensä ohjelmien tekoa jatkoi pastori Kari Juvonen oman toimensa ohella. Yle kuitenkin lopetti yhteistyön muutamien vuosien jälkeen. Pietarsaaressa 13.10.2012 pidetyn Pohjanmaan helluntaiseurakuntien työntekijäkokouksen yhteydessä Lähetys ry:n perustajajäseniä muistettiin kiitoksin ja kukkasin. Paikalla olivat Jussi Jokisaari, Klaus Korhonen, Heikki Halkola ja Jukka Klapuri. Teksti: Jukka Klapuri Kuva: Janne Lahti Pääkirjoitus ”Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.” O len autoilija ja omistan navigaattorin. Noin 50 vuoden ajorutiinilla arvelen kuitenkin löytäväni perille pitämällä tuota verratonta laitetta hanskalokerossa. Se oli päällä kerran Helsingissä ja ohjasi hyvin perille. Aikaa, purkkaa ja bensaa on kuitenkin paljon kulunut uusien paikkojen etsimisessä ”musta tuntuu-” (mutu-) menetelmällä. Olen selvästikin pinttyneiden tapojeni orja, vaikka pidänkin itseäsi ”aikaansa seuraavana autoilijana.” Lampaatkin ovat tunnetusti tapojensa orjia. Jos ne jätetään oman onnensa nojaan, ne kulkevat samoja reittejä niin kauan, että reiteistä tulee uomia. Lampaanomistajien välinpitämättömyydellä tai tietämättömyydellä on pilattu kelvottomiksi monet maailman parhaista laidunalueista. Lampaiden tavat muodostavat siis jo sinänsä melkoisen vaaratekijän. Kaikkein paras yksittäinen varotoimi, johon paimen voi ryhtyä, on pitää lauma liikkeellä ja kuljettaa sitä paimenen ennalta valitsemille laitumille. Hyvä paimen on käynyt sen jo tutkimassa ja turvalliseksi toteamassa. Daavidilla oli mielessään kokemukseen perustuvan toimintasuunnitelman laatiminen puhuessaan oikealle tielle johtamisesta. Se on oivallinen esikuva Hyvästä Paimenestamme Jeesuksesta, joka lausuu lempeästi: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys” (Joh.10:10). Me ihmiset emme kuitenkaan aina halua, että meitä kuljetetaan oikeata tietä. Se on jotenkin vastoin luontoamme. Yksilön vapautta ihannoiva ajan henki saa joskus uskovankin kokeilemaan omien polkujen kulkemista pysähtymättä ensin rukoillen ja Sanaa tutkien kysymään Herran johdatusta. ”Sinun sanasi on jalkaini lamppu.” Tarvitsemme siis Hyvän Paimenen läsnäoloa elämämme ”joka henkäyksellä”. Pyhä Henki muistuttaa meitä Raamatun avulla Jeesuksen rakkaudesta ja uskollisuudesta meitä kohtaan: ”Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Hän antoi henkensä meidän edestämme” (1 Joh.3:16). Lampaat on varustettu omistajansa korvamerkillä. Jumalan omien korvamerkki on risti, Jumalan rakkauden symboli. ”Sen suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäväinsä puolesta”(Joh.15:13). Ja vielä Jeesus muistuttaa omiaan tärkeästä asiasta: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä – rakastakaa tekin toinen toistanne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”(Joh.13:34-35) Tämän täydellisempää hyvinvointiohjelmaa ei voi olla. Ellei se saa tänäkin jouluna meitä riemuun ratkeamaan ja kiitosta veisaamaan, niin mikä sitten? Nyt Sulle, oi Jeesus, äskensyntyneelle, kunnia, ylistys soikohon! Ikuisen Isän Sana, lihaks tullut, Me Sua rukoilemme. Me Sua rukoilemme, Sä olet meidän korkea Kuningas. Rauno Loikkanen 3 Maakunnallinen lähetyskatsaus Kälviällä K älviällä vietettiin lauantaina 15.9 maakunnallista Lähetystyön iltapäivätapahtumaa, joka keräsi tilaisuuteen lähetystyöstä ja sen kehittämisestä kiinnostuneita useista eri seurakunnista. Fida Internationalin hallituksessa Pohjanmaan edustajana toimiva Markku Tossavainen avasi tapahtuman lukemalla otteen Jukka Mäkisen kirjoittamasta uunituoreesta kirjasta ”Elämä kuin palapeli - lähetyslääkäri Jukka Harjulan värikäs kutsumus” (Jukka Mäkinen/Aikamedia). Kirja on koskettava teos Lähetyslääkäri Jukka Harjulan elämästä, joka on ollut kuin värikäs palapeli. Työ on vienyt Jukkaa ja hänen vaimoaan Railia yli sataan maahan ja lukemattomiin koulutustilaisuuksiin. Arjen kokemuksia kuvaa Harjulan toteamus, että ei olisi koskaan uskonut joutuvansa paljain käsin sullomaan ihmisen suolia takaisin hänen vatsaansa. Haasteista huolimatta kantavana voimana on ollut Harjulan vahva kutsumustietoisuus. Kirja toi esiin sen, mitä merkitsi Jukka Harjulan kohdalla 4-vuotiaana saatu kutsu lähetystyöstä ja näyn toteutuminen, ei vain kaukaisena haaveena, vaan arkielämässä tehtävissä. Kirjan kannattaa varmasti jokaisen lähetystyön ystävän hankkia ja lukea. Haasteita ja mahdollisuuksia Fidan toiminnanjohtaja Harri Hakola toi esille lähetystyön tämänhetkisiä näkymiä ja tulevaisuuden haasteita mahdollisuuksineen. Vilkkaassa ja myönteisessä keskustelussa nousi esille monia toimiviksi havaittuja ideoita ja työmuotoja mm. niissä maissa, joissa ei virallisesti hyväksytä lähetystyöntekijöitä eikä lähetystyön muotoja sellaisena kuin täällä seurakunnissa perinteisesti on opittu ymmärtämään. Harri Hakola sai kuulijoissaan aikaan hyvän vuorovaikutuksen ja keskustelevan ilmapiirin. Saara Tikkakoski toi esille sen, mitä seurakuntien pienimuotoisissakin lähetysilloissa ja rukouspiireissä lähetyslippaineen voidaan saada aikaan seurakunnan virallisen lähetysvastuun lisäksi. Yritysjohtaja Ari Tikkakoski Vetelistä nosti esiin sen, miten monille yrittäjille niin sanottu BaM -toiminta (Business as Mission) on ollut avain niihin maihin, johon ei perinteisin keinoin päästä tekemään lähetystyötä. Myös eri alojen ammatinharjoittajilla on monia mahdollisuuksia ”teltantekijänä” olla vastaavissa maissa toteuttamassa lähetysnäkyään ammattiosaajana oman ammattialansa sivutoimena. 4 Toholampi - Ullava helluntaiseurakunnan pastori Heikki Järvi ja monet muut läsnä olevista käyttivät innostavia puheenvuoroja, jotka avasivat uusia keskustelunaiheita päivän teemasta. Harri Hakola korosti myös sitä, miten seurakunnan kuukausiohjelmassa oleva lähetyskokous on ”tosikova juttu”, jolla on pitkät perinteet monissa seurakunnissa. Se, että on yhteinen näky lähetystyöstä, sitouttaa rukoilemaan ja kannattamaan työtä. Myös näky BaM -toiminnasta on tärkeä aluevaltaus niille, joilla siihen on mahdollisuus. Kutsu tuntuu ja näkyy Tilaisuuden päätti Kälviän helluntaiseurakunnan pastori Voitto Marjeta ajatukseen: ”Mistä tietää että minulla on lähetyskutsu?” Sen tietää samalla tavoin kuin sen, että sinua janottaa. Se tuntuu. Mutta Jumalan kutsu myös näkyy, se näkyy sinun koko elämässäsi, se näkyy sinun toiminnoissasi. Se on enemmän kuin sosiaalinen apu tai tietty summa pankkisiirtolomakkeessa. Mutta lähetyskutsu vaatii sydämesi, se vaatii koko elämäsi. Vain sinä voit täyttää paikan, johon olet kutsuttu – siksi se tuntuu ja joskus se myös koskee. Näihin ajatuksiin, loppurukoukseen ja kiitoksen sanoihin mielenkiintoinen ja lähetysnäkyä ja -intoa nostattava lähetystapahtuma päätettiin. Keijo Niskala J o neljännesvuosisadan ajan toteuttamassa Jeesuksen lähetyskäskyä ja jouluakin olemme viettäneet yleensä muualla kuin Suomessa: Amerikoissa, Papua-Uudella-Guinealla, Albaniassa, Romaniassa ja Maltalla. Samalla kun omasta ja perheeni puolesta kiitän Pohjanmaan seurakuntia ja muitakin uskonystäviämme menneistä yhteistyön vuosista ja esirukoustuesta, haluan antaa tässä palstatilaa vaimolleni, joka viisi vuotta sitten muisteli menneitä aikoja. Näin hän silloin kirjoitti joulunvietostamme Albaniassa vuonna 1992: Tunnelmallinen joulusävelmä ”I´ll be home for Christmas” soi kodissamme lähes joka joulu, monien ulkomailla vietettyjen joulujen aikaan. Laulu kuvaa tuntemusta ja ikävää, joka on tullut tutuksi juuri jouluna. Silloin kaipaa kotimaahan, siihen joulumaisemaan, johon lapsena on tottunut. Mutta viimeisten 20 vuoden aikana vain muutaman kerran toive kotimaan joulusta on toteutunut. Elämäni ankeimman joulun olen viettänyt perheeni kanssa vuonna 1992 Albaniassa. Olimme loppukesästä saapuneet maahan lähetystyöhön. Vuokrasimme huoneiston, jossa oli kaksi huonetta, erään talon toisesta kerroksesta. Oli jouluaatto. Kenellekään naapureista ei voinut toivottaa hyvää joulua, sillä heillä ei ollut mitään tietoa joulusta. Vastauksena olisi ollut vain ihmettelyä: ”Mikä ihmeen joulu!” Mutta me suomalaisina juhlimme joulua joka vuosi. Yritimme vanhempina järjestää juhlaa kahdelle pojallemme niissä haastavissa oloissa, joissa tuolloin olimme. Aikaisemmin olimme viettäneet muutaman joulun tropiikissa. Siellä joulutähdet kasvoivat villeinä puutarhassa. Albaniassa ei kukkia ollut jouluksi, ja kukkakaupatkin oli maan sekasorron keskellä hävitetty. Pahinta kodissamme oli kylmyys. Sementtiseinät olivat kosteat ja kylmät, eikä asunnossa ollut mitään lämmitystä. Aattoillan hämärtyessä sähköt katkesivat kokonaan. Meille tuli kiire syödä nopeasti viilenevää jouluateriaa. Kukaan meistä ei lausunut ääneen haavetta joulusaunasta. Saimme olla kiitollisia, että ennen sähkökatkosta lämminvesivaraaja oli lämmittänyt pesuvettä, jonkinmoisen määrän jokaiselle meistä neljästä. Joulumuistelo Albanian vuosilta «Minä ilmoitan teille suuren ilon!» Lähetystyön 25-vuotisjuhla Pietarsaaressa elokuussa 2012. Kuvassa Jolle(vas.), Tiitus, Miika, Marja ja Tauno Toukola Jotakin kaunista tuosta hetkestä kertoo valokuva, jossa kaksi poikaa avaa lahjojaan, takit päällä, päät yhdessä kurkkien joulupaperein käärittyihin paketteihin. Taskulampuin ja kynttilöiden valaistessa pojat tutkivat lah- jojaan. He palkitsivat kiitollisuudellaan meidät vanhemmat. Vaikka puitteet olivat vaikeat, ei valituksia kuulunut. Sen joulun kiitollisuutta lisäsivät runsaat lahjat, jotka saimme Suomesta. Avustusrekan mukana tuli lähet- Joulunäytelmä Albaniassa jouluna 2006. täjiltä ruokatavaraa vähän ennen joulua. Ystävät tiesivät maan olot, ja heidän lahjansa toivat meille paljon jouluiloa. Ensimmäisestä joulusta Albaniassa on kulunut vuosia. Sen jälkeen olemme viettäneet siellä 10 joulua. Monet joulujuhlat olemme saaneet järjestää lapsille ja aikuisille. Tuhannet ”Joulunlapsi”paketit ovat kulkeneet kauttamme joululahjoina albaanilapsille. Ennen kaikkea olemme saaneet kertoa joulun todellisesta tarkoi- tuksesta, kaikkein parhaimmasta lahjasta, joulun Herrasta, Jeesuksesta. Viime jouluna (2006) olimme jälleen siellä. Menimme jouluvierasta vastaan Tiranassa ”Äiti-Teresan” lentokentälle. Aikuisiksi kasvaneista pojistamme toinen saapui jouluksi kotiin Suomesta. Hänen laukkunsa pursusivat kotimaan tuliaisia. ”Toin Suomesta kinkun, suklaata, pipareita, lahjoja!” Suomen tuliaiset tuntuvat niin kotoisille. Sähköt kyllä katkeilevat Albaniassa edelleen. Kylmyys on vieläkin tuttu vieras asunnoissa. Myöhemmin kuljimme kylällä, missä pojat asuivat lähettilapsina. Nousimme vuorille ja katselimme Tiranan valoja. Kaikesta huomasin, että nuorukaisen juuret ovat alkaneet kiinnittyä Suomeen. Maa, jossa monet joulut olimme perheenä viettäneet, on enää muisto. Kiitollisena ajattelen, että maailmalla kulkeneilla lapsillemme on oma kotimaa, mihin heillä on lupa kasvattaa juurensa. Vaellusmatkamme kuitenkin jatkuu niin kauan, kunnes saavutamme lopullisen kodin tähtitarhojen tuolla puolen. Siellä vasta ikävämme tyyntyy, uskomme vaihtuu näkemiseen Jeesuksen, joulun Herran luona. Sinne asti jatkamme matkaa... Joulurauhaa toivottaen Maltalla Tauno, Marja ja Tiitus Toukola 5 Joulu Phuketissa J oulun ulkoiset puitteet ja perinteet ovat muodostuneet meille suomalaisille jo lapsuudessa. Yksi vahva perinne on, että joulu vietetään perheen ja läheisten kanssa, mikä on hyvä ja vaalimisen arvoinen asia. Kuitenkin lähtiessämme Thaimaan Phuketin kotikirkon työhön tiesimme, että joudumme olemaan joulun erillään lapsista ja lastenlapsista, jotka luovat oman tunnelmansa kotijouluun. Ulkoiset puitteet ovat täällä aivan erilaiset, ei ole lunta, ei pääse hakemaan joulukuusta lumisesta metsästä. Omassa kodissamme pyrimme luomaan joulun tunnelmaa, koristellen ja kynttilöitä polttaen, kaupasta löytyi pieni tekokuusikin, jonka koristelimme. Leipomisen jouluisia tuoksuja emme saa kokea, koska ei ole mahdollisuutta paistella perinteisiä piparikakkuja ja jouluruokia. Mutta kun tiedostamme joulun todellisen sanoman, ei joulun vietto ja aito joulun kokeminen ole kiinni ulkoisista puitteista. Todellista sanomaa markkinoiden keskelle Joulun aikana näkyy kylläkin kaupoissa samanlainen markkinameininki kuin Suomessa; tonttulakkeihin pukeutuneita myyjiä ja joka paikassa soiva jouluinen musiikki. Merry Christmas -tekstejä on ripustettu, vaikka joulun todellinen sanoma on kansalta pimennossa. Oma joulumme täällä piti sisällään joulunajan tilaisuuksia kotikirkon puitteissa, Kauneimmat joululaulut -ilta Hotel Hiltoninsa, johon kokoontuu noin 120 kuulijaa, sekä jouluaaton joulukirkko noin 150 kuulijalle. Tilaisuuksiemme lopussa joimme kahvit ja nautimme suomalaisista joulupipareista. Annoimme jokaiselle Kultalyhde -joululehden lahjaksi. Ennen aattoa olimme muutamassa paikallisessa seurakunnassa, joihin olemme saaneet kutsun. Nepali- seurakunta, jossa on kolmisenkymmentä jäsentä, järjesti joulujuhlan 23.12. Juhla alkoi klo 23, sillä valtaosa Nepaleista työskentelee myyjinä ja kaupat sulkeutuvat iltakymmeneltä. Joulujuhlaan saapui pitkälti toista sataa nepalilaista ja burmalaista. Paikalle oli saapunut myös Nepali-yhteisön presidentti perheineen. Thai-seurakunnan joulujuhla oli 25.12.. Mukana oli lähes sata juhlijaa. Kaikissa jou- 6 Kaikki on valmista, joulukirkko voi alkaa lujuhlissa saatiin julistaa sanomaa joulun Herrasta sanoin ja sävelin. Kenellekään kuulijalle ei jäänyt epäselvyyttä, mikä on todellinen joulun uutinen. ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.” Juhlat eivät ole mitkään juhlat täällä, jos niiden päälle ei syödä yhdessä oikein kunnolla, ja kenenkään ei tarvitse lähteä tyhjin vatsoin kotimatkalle. netin välityksellä ja sen myötä saatiin kosketuspintaa Suomenkin jouluun. Monien jouluajan tilaisuuksien jälkeen pääsimme rauhoittumaan joulun viettoon ja kokoonnuimme kotikirkon tiimin ja muutaman muun ystävän kanssa viettämään tapaninpäivänä yhteistä hetkeä kodissamme. Kotoistakin tunnelmaa Tämän päivän teknologia mahdollistaa yhteydenpidon reaaliajassa myös perheeseen inter- Nepali-kirkon joulujuhla, jouluyö, juhlayö Pyrimme valmistamaan niin suomalaista ruokaa kun mahdollista. Karjalanpaistia, ryskytysperunat (perunamuusi) ja joulukinkkukin löytyi valmiiksi paistettuna. Suomalaista kahvia ja joulupipareita oli tuotettu Suomesta matkalaisten mukana. (Kaikkea, mitä voi valmistaa ilman uunia, koska sitä Pakana kirkossa II Kauneimmat joululaulut Joulukirkko Phuketin kotikirkossa ei ole meillä täällä käytettävissä.) Tunnelmaa luovat joululaulut ovat suuri osa joulunviettoa yhdessä Kotikirkon tiimin kanssa, täällä kaukana koti-Suomesta. Tulevan joulun vietämme jälleen täällä Thaimaan Phuketissa, ja jälleen pidämme esillä joulun sanomaa Jeesuksen syntymästä ja siitä, että hän on ylösnoussut vapahtajamme tänäkin päivänä. Meillä on aina ajankohtainen sanoma: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman Nepali-kirkon joulujuhlan yleisöä suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle”. Julistamme toivoa toivottamalle, lohtua murheelliselle, ja vapautusta syntien taakoittamalle. Jes.29:11 … ”minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”. Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa Tarvo ja Aili Vallinneva Yli puolivuosikymmentä sitten yritin tällä palstalla samaistua rivisuomalaiseen, joka tulee ensimmäistä kertaa elämässään aitohelluntailaiseen kokoukseen. Nyt yritän samaistua japanilaiseen, joka ensimmäistä kertaa elämässään on uskaltautunut kirkkoon, ja vieläpä japanilaiseen helluntaiseurakuntaan. Hän raportoi kokemuksestaan kotona aviopuolisolle. Lukijalle tiedoksi, että rivijapanilainen kutsuu kristittyjä yleensä kristuksiksi. Mies: ”Kyllä minä paikkaan tänään eksyin. Vieläkin iho on kananlihalla ja kuumat väreet käy selkäpiitä pitkin. Hikoilen kuin märkä pesusieni. Anna vaimo kasvopyyhe!” Vaimo: ”Missäs peliluolassa sitä nyt on käyty ”voittamassa”? Paluumatkalla on tietysti poikettu naapuriemännän baariin sakelle? Ja siellä tietysti hörpitty koko taskuraha, jonka täksi viikoksi sinulle annoin?” Mies: ”Antamasi tonnin seteli (10€) on mennyt, mutta ei naapuriin eikä pelisaliin. Tiedäthän ne kristukset, jotka remontoivat ”kirkon” edesmenneen Yamamoton röttelöön. Eksyin sinne.” Vaimo: ”Voi hyvä tavaton! Se tästä vielä puuttuu, että kaikkien muiden kotkotusten lisäksi ryhtyisit kristityksi. Mitähän buddhalaiset esi-isät siihen sanovat?” Mies: ”Kun kukaan ei nähnyt, luikahdin sisään. Olen kymmenen vuotta halunnut nähdä, mitä ne kristukset siellä mesoo. Nyt näin ja kuulin.” Vaimo: ”???” Mies: ”Ne huojuivat ja hoilasivat kädet ylhäällä. Siellä edessä oli laatikko, jossa luki ’Yes’*. Jumalaa tai jumalia en nähnyt, joten jumala oli varmaan siinä laatikossa tai sitten se oli se iso risti seinällä. Ne näet lauloivat kääntyneenä sitä laatikkoa ja ristiä päin. Sitten siellä kysyttiin, onko reumatismia tai päänsärkyä. Minullahan on nivelreuma, joten ilmoittauduin. Se niitten pappi tuli luokseni ja laski kädet pääni päälle ja rupesi puhumaan kovalla äänellä englantia. Niiden rukouskieli taitaa olla englanti, japania se ei ainakaan ollut. Itsehän en osaa englantia. Siinä rytäkässä meinasin aivan kaatua.” Vaimo: ”Voi hyvä tavaton! Siihen seremoniaankos se tonni hupeni?” Mies: ”Et voi uskoa, mutta se ei maksanut mitään! Ihan totta!! Korttelin Buddhan pappihan veloittaa omista seremonioistaan viisi tonnia (50€) ja shintopappi kymppitonnin (100€). Mutta Kristuksen palvelukset ovat ilmaisia! Hm, onko meidän automme siunaus muuten vielä voimassa? Siunattiinko se shintotemppelissä vuodeksi? Siunaavatkohan kristukset autoja…?” Vaimo: ”Autoa varten toimitettu rukous on voimassa vielä pari kuukautta. Rukouksestahan sai alennusta, kun otti kahden vuoden kestosiunauksen.” Mies: ”Se pappi piti laulujen jälkeen sen Yes-laatikon takana pitkän puheen, josta en tajunnut yhtikäs mitään. Mutta mies oli näkemisen arvoinen, hän paloi ja säkenöi asialleen ja reuhtoi vasemmassa kädessään isoa mustaa kirjaa. Siitä kirjasta hän imi energiaa puheeseensa. Ja yleisö kannusti huutamalla tuon tuosta jotta aamen, aamen.” Vaimo: ”Kuules mies! Jos aiot lisätä perheeseemme uskontoja, taloudenhoitajana totean, että meillä ei nyt ole varaa uuteen uskontoon. Meidän kaksi nykyistä uskontoa saa riittää. Kolmas on liikaa. Maassa vallitsee deflaatio, ja Buddhan kotialttarista on osamaksueriä jäljellä vielä 33. Onneksi shinto-alttari oli halvempi. Jos tässä ruvetaan vielä kristityiksi, meille tulee eteen kolmannen kotialttarin hankinta. Ja sinun tienestisi eivät siihen riitä!” Mies: ”Vaimo, ei vara venettä kaada. Kolmas alttari ja kolme uskontoa saattaisi olla fiksua riskinhallintaa. Tiedäthän Kauppias Suzukin. Kun niiden mummo kuoli, buddhalaispappi siunasi ruumiin. Sitten tytär meni naimisiin isossa kirkossa. Ja lapsenlapsi ristittiin Shinto-temppelissä.” Vaimo: ”Niinhän tekee melkein kaikki.” Mies: ”Kristusten kirkossa osallistumismaksu kerättiin mustalla pussilla penkeistä. Minä meinasin heittää haaviin satasen kolikon (1€), mutta vieressä istunut laittoi viisitonnisen (50€). En kehdannut olla maksamatta viikkorahasetelillä. Jos pääsymaksuihin menee tuo tonni per viikko, se tekisi neljä tonnia (40€) kuussa. Olisiko meillä siihen varaa? Tekisi niin mieli päästä mukaan siihen tunnelmaan. Niillä oli niin kiiltävät silmät. Hei, mutta hyvänen aika!! Niveliä ei kolota lainkaan! Kivuttomuus on aivan uusi kokemus pariinkymmeneen vuoteen! Mitähän antaisin lahjaksi sille papille?” Vaimo: ”Olipa korkealaatuista rukouspalvelua.” Samuel Autio * ’Yes’ ja ’Jeesus’ kirjoitetaan samoin tavukirjaimin 7 Ana Spiroska on kiitollinen lähetystyöntekijöille Ystävyys säilyy vaikka jouluaamuna ei mahtunut kylään S yksyinen, hyytävä tuuli nostaa karun ja harmaan kerrostaloryhmän sisäpihalta lentoon kellastuneita lehtiä, tahraisia muovikasseja ja sanomalehden riekaleita. Läheisen moskeijan minareetista kuuluu illan rukouskutsu. Ääni kiertää kaikuna kapeilla kaduilla. Rankkasateen ensimmäiset pisarat alkavat rummuttaa asuntomme eteläpuolen ikkunaan. Samassa vanhan talon, Titon aikainen ovikellon vasara alkaa iskeä puolipyöreään kuoreensa. Avaamme oven. Käytävässä seisoo tyttö, joka katsoo meitä luottavaisin silmin. Olimme muuttaneet Albaniasta Makedoniaan. Olimme asuneet vain viikon kerrostalossa, Ohridin keskustassa. Pienen seurakunnan jäsenten lisäksi emme olleet vielä saaneet uusia ystäviä. Nyt ovemme takana seisoo Ana. Hänen isänsä, äitinsä ja isosiskonsa asuvat saman talon ensimmäisessä kerroksessa. Hänen äitinsä oli nähnyt automme, jossa oli Suomen rekisterikilvet. Äiti oli seurannut vanhasta autotallista kuinka olimme kantaneet tavaroita kolmanteen kerrokseen. Ana tuli hieman myöhemmin koulusta. Äiti kertoi heti, että taloon oli muuttanut ulkomaalaisia. Ana oli valinnut koulussa ensimmäiseksi ulkomaan kieleksi englannin. – Sinun täytyy mennä keskustelemaan ulkomaalaisten kanssa. He varmasti puhuvat englantia. On Korab-vuoristo, Makedonian ja Albanian rajalla saa lumipeitteen usein jo marraskuussa. hyvä, että opit puhumaan englantia. He varmasti opettavat sinua, sanoi Lubica tytölleen. Isä, Golap, oli täysin sama mieltä. Ana jätti reppunsa keittiöön ja lähti heti käytävälle ja soittamaan ovikelloamme. Toi- Ana ystäviensä kanssa viettämässä vapaa-päivää Ohridin keskustassa. 8 votimme Anan sydämellisesti tervetulleeksi kotiimme. Meillä oli kaksi huonetta, toinen oli makuuhuone, jossa emme voineet kuitenkaan nukkua. Se oli pohjoisen puolella. Ikkunaruutuja oli yksi ja karmit vuotivat. Talvikausina tulee ja sataa usein. Lämpötilan saimme kohoamaan tosinaan plus 8 asteeseen, mutta talvella huoneen lämpötila oli Ana oli 12 vuoden ikäinen, kun saimme hänestä kuin oman tytön. öisin noin kolme astetta, plussan puolella. Olohuoneestamme tuli toimistoni, makuuhuoneemme, kokoontumistila, luokkahuone, vierashuone, varasto ja paljon muuta. ”Milläs minä pääsen taivaaseen?” Anasta tuli paras ystävämme. Hän tuli joka päivä meille. Tellervo opetti hänelle englantia ja opetti laulamaan. Ana käänsi tunnetun lastenlaulun ”Milläs minä pääsen taivaaseen?” makedonian kielelle. Ilta illan jälkeen Ana lauloi laulua ja opetteli siihen liittyvät käsiliikkeet. Analla oli naapuritalossa ystäviä. Hän kutsui tyttöjä Tellervon tyttökerhoon. Makedonialaisten tyttöjen lisäksi kotiimme tuli romanityttöjä ja yksi valakkityttö. Ulkomaalaisten joulu Makedonian joulumuistot ovat jääneet mieleen erilaisuuden johdosta. Jouluaamuna naapurimme kaksitoistavuotias Ana kuunteli salaa oven takaa, mitä sisällä tapahtuu. Häntä ujostutti tulla sisään. – Tulen huomenna, hän kuiskasi hiljaa oven raosta. Yhteen huoneeseemme oli kerääntynyt väkeä aika lailla. Paikalla oli Linda, Boban, Dean, Sveta, Boris, Tatjna, Zoran, Kate, Toni, Dean… Joulupäivä oli lapsuudenkodissamme vuoden rauhallisimpia päiviä, mutta meidän joulupäivämme Makedoniassa oli täysin erilainen. Tellervon kanssa kävimme jouluaattona Ohridin Ana käänsi syksyllä 2000 ”Milläs minä pääsen taivaaseen?” lastenlaulun makedoniaksi. sille. Ihmettelimme Suomen kovia pakkasia. Ohridissa satoi ja satoi ja purevan kylmä tuuli puhalsi yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolelle kohoavilta, lumihuippuisilta vuorilta. Nautimme aamupalan samalla kun yritin etsiä pienestä maailmanradiosta suomalaista ohjelmaa. Lähellä totuttua asemaa lähetti serbian- ja bulgariankielinen asema niin voimakkaasti ohjelmaa, ettei suomen kielestä saanut rahinan ja melun keskellä selvää. Ovikello soi. Ihmettelimme, kuka on oven takana näin aikaisin aamulla ja vielä joulupäivänä? Oven takana seisoi hymyilevä Mende. Hän oli tullut Bitolan kaupungista, seitsemänkymmenen kilometrin päästä kylään. Toivotimme hänet tervetulleeksi. Talvi Ohridjärvellä. kaupungin keskustassa ostamassa tuoretta leipää ja torin kautta palasimme kotiin. Kaupungilla ei ollut mitään tietoa lähestyvästä joulusta. Kaupungin keskustaan oli tullut muutamia kojuja, joissa myytiin ”aitoa joulutavaraa” Kiinasta ja Turkista. Joulukorteissa luki ”Hyvää uutta vuotta” tai ” Iloista Valentinen päivää”! Kojussa riippui ilmapalloja, joissa luki ”Halloween”. Kaupungin asukkaille uuden vuoden juhla on tärkein. Silloin ortodoksit ja muslimit juhlivat yhdessä. Runsaat kaksi viikkoa ortodoksisen joulun jälkeen vietetään ”katolista” joulua, kuten meidän suomalaisten joulua Makedoniassa kutsutaan. Jouluaamuna heräsimme jouluisin tunnelmin, sillä halusimme viettää rauhallista joulunaikaa. Aattoiltana olimme soittaneet Suomeen pojille ja lähisukulai- Kättelyä ja turkkilaista kahvia Menden tulon jälkeen alkoi jouluvieraita tulla. Vieraille varatut sisätossut olivat loppuneet jo aamulla. Meillä oli kauniita, nelivärisiä kortteja. Niissä oli kuva, kuinka Jeesus kolkuttaa ovelle. Vieraat lukivat niiden kääntöpuolen tekstiä, katsoivat välillä kuvaa ja kyselivät juhlastamme. Tellervolla oli kiire kattaa pöytää, keittää turkkilaista kahvia, tiskata kuppeja ja mukeja. Hän tarjosi uusille tulijoille juotavaa, ja maan tavan mukaan tervetulokaramellin. Tilanteen hieman rauhoittuessa kerroimme ystävillemme joulun merkityksestä. Sitten jaoimme kaikille Raamatut ja luimme yhdessä jouluevankeliumin englanniksi, makedoniaksi ja albaniaksi. Kaikki kuuntelivat hyvin tarkkaavaisesti. Muutamat odottivat milloin pöydälle tuodaan kuuluisia, suomalaisia jouluherkkuja. Olimme varautuneet vain rauhalliseen, aitoon suomalaiseen jouluun, perhejuhlaan. Näin suurelle vierasjoukolle ei tarjoilumme riittänyt. Kynttilä ja radio Tellervo otti esille kitaran ja kirjan. Oli aikaa laulaa joululauluja. Mende tiesi yhden joululaulun. Linda oli joskus kuullut ”Jouluyö, juhlayön”. Hän kysyi onko olemassa muitakin joululauluja? Muut eivät olleet koskaan kuulleet joululauluja. Ovikello soi jälleen. Naapurissamme asuva serbivanhus toivotti hyvää joulua. Hänen miehensä oli juuri nähnyt televisiossa, että nyt vietetään jossain päin Eurooppaa joulua. He olivat nähneet uutisen Lapista ja joulupukista ajelemassa porolla hankien keskellä. Muutamat vieraat olivat lähdössä ja samalla oven avaukselle kaksi uutta vierasta tuli viettämään juhlaa kanssamme. Ilta alkoi jo pimetä. Sade piiskasi ikkunaa. Lähes kaikki olivat jo lähteneet. Vihdoin Mendekin päätti lähteä kotiin. Hän oli kylässä seitsemän tuntia. Hyvästelimme häntä vielä parvekkeelta. Pihalta muslimimies huudahti: ”´ iid mubaarak! ”– juhlaa siunattua! Valahdimme väsyneenä istumaan sohvalle. Tellervo sytytti Suomesta tuomamme, paksun, punaisen kynttilän. Kaivoin pienen maailmaradion esille. Etsin kauneimpia joululauluja. Joulupäivän ”kauneimmat joululaulut” kuuluivat yllättäen Albanian radiosta. Kuuluttaja toivotti albaniaksi hyvää joulua ja meille suomalaisille tutun joululaulun sävelet täyttivät huoneemme. Puhelin soi eteisessä. Suomesta erään kannattajaseurakunnan jäsen soitti toivottaen hyvää joulua. Hän lisäsi: ”Olen ottanut rukousaiheeksi asukkaat, jotka asuvat samassa kerrostalossa kuin te!”. Valmistauduimme syömään jouluaterian. Kinkkua ja perinteisiä laatikkoruokia meillä ei ollut. Ei maksalaatikkoa, jossa nokare kirpeää puolukkahilloa. Oli kuitenkin keitettyjä perunoita, paistia ja kreikkalaista salaattia. Olimme väsyneitä. Seuraavana aamuna heräsimme kukonlaulun aikaan. Ajattelimme eilistä. Olimme oikeastaan onnellisia. Tätä varten olimme Makedoniassa, kertomassa ihmisille joulun Herrasta ja Hänen tarjoamastaan uudesta elämästä. Teksti ja kuvat: Eero Ketola Lähdössä ystävien luon vanhalla Zastavalla joulukuussa 2006. Kaappariovi auttaa ja isompikin mies mahtuu sisälle. 9 Edon Aknia elää viidakkokylässä Pyhäkoulussa saatu opetus antaa elämälle pohjan V anhan, rusikoidun ja ruosteisen farmariauton pohja raastaa paksua ruohoa kasvavaa tietä. Ilta on saapunut viidakkokylään. Suuret papukaijaparvet lentävät kitisten ja viheltäen kohti suuria yöpymispuitaan. Auto pysähtyy yskien ja puhisten pienen, ympäristöön hyvin sopeutuvan talon eteen. Naapuri katsoo ystävällisesti ja uteliaana ulkomaalaisia. Nuori mies avaa oven ja astelee hymyillen tervehtimään vieraita. kaikunut jo Aukiin asti. Sieltäkin tulee opiskelijoita Kilusakwaloon. Kaikki lapset pyhäkoulussa Edon Aknia on Malaitan saarella sijaitsevan Kilusakwalon kylän nuoria. Edon Aknia viihtyy kotikylässään Kilusakwalossa. Kylä on suuren Malaitan saaren keskiosassa. Malaitan saarella on oma aluehallintonsa, mutta saari on osa Salomonsaaria. Saaressa on vain yksi suurempi asutustaajama. Sen nimi on Auki. Monet palvelut ja koulut ovat keskittyneet Aukiin, mutta saarella on meneillään kyläyhteisöjen kehittäminen. – Kotikyläämme on perustettu korkeatasoinen ammattikoulu. Olemme sen perustamisesta hyvin kiitollisia suomalaisille ystävillemme. Nyt kotikylän nuorilla on mahdollisuus opiskella lähellä kotia. Malaitalla on harvinaista, että nuoret ja nuoret aikuiset saavat peruskoulun jälkeen ammattiin valmistavaa koulutusta lähellä kotia. Koulun hyvä maine on Edon Aknian puutarhasta kuljetetaan makeaa perunaan myytäväksi Aukin torilla. 10 Kilusakwalon kyläyhteisön kaikki lapset viihtyvät pyhäkoulussa. – Täällä on pitkään jatkunut kristillinen perinne. Kaikki kylän lapset kokoontuvat sunnuntaisin pyhäkouluun. Pyhäkoulu on tuntia ennen jumalanpalvelusta. Osa pyhäkoululaisista tulee myös aikuisten kanssa mukaan jumalanpalvelukseen, kertoo Aknia. Vaikka kristillisyyden historia on Malaitalla pitkä, niin se ei kuitenkaan siirry perintönä äidiltä ja isältä lapsille. – Jokaisen ihmisen on henkilökohtaisesti tehtävä ratkaisu siitä, seuraako Jeesusta vai ei. Tulin uskoon pyhäkoulussa. Olin silloin kuuden vuoden vanha. Minulla oli paljon ystäviä ja olen kiitollinen Kaikilla seura kuntalaisilla ei ole käytössä käteistä rahaa eikä luottokortteja käytetä viidakko kylässä. Kirkko rakennuksen oven vieressä on laatikko johon saa tuoda hedelmiä ja vihanneksia ‒ lahjana Jumalan valtakunnan työhön. Salomonsaarilla puhutaan pijiniä siitä, että lähes kaikki olivat uskovia. Meillä on myös hyvä yhteys vanhempiin ja seurakuntalaisiin. Heiltä sai ohjaavia ja rohkaisevia neuvoja ja vastauksia kysymyksiin, kertoo Edon Aknia. Aknia puhuu äidinkielenään kawara’se kieltä. Lisäksi hän osaa Salomonsaarten pijiniä ja englantia. Opettajan ammatti haaveena Edon Aknia kertoo, että hän haluaa tulla opettajaksi. Lähin yliopisto sijaitsee Salomonsaarten pääkaupungissa, Guadalcanalissa sijaitsevan saarella, Honiaran kaupungissa. – Tällä hetkellä hoidan vanhempieni maalla olevaa puutarhaa. Kasvatan makeaa perunaa. Niitä myydään Aukin torilla. Tällä hetkellä minulla ei ole varsinaista työtä seurakunnassa, mutta osallistun sunnuntaisin jumalanpalveluksiin, ja lauantaisin nuorten iltoihin. Minulla on paljon ystäviä ja vapaa-aikanani vietän paljon aikaa heidän kanssaan. Korkealta kummulta kuuluu viidakkorummun rytmikästä kuminaa, joka kutsuu uskovia rukoilemaan. Kylässä on meneillään rukousviikko. – Olen sopinut ystävieni kanssa, että tänään menemme rukoilemaan kotikirkkoomme, kertoo Edon Aknia iloisella äänellä. jatkuu sivulla 14 Koulupastori tukee koulujen arkea P eruskoulun suurimpia haasteita on kasvattaa lapsista ja nuorista yhteistyökykyisiä, rauhantahtoisia, itseään ja muita arvostavia aikuisia. Näihin tavoitteisiin pääsemiseen eivät riitä hyvätkään oppimateriaalit, kirjat tai opetusteknologian tarjoamat apuvälineet. Tarvitaan turvallisia ja hyvänä roolimallina toimivia aikuisia, joiden puheet ja toiminta ovat sopusoinnussa keskenään. Kristillinen arvomaailma on edelleen se pohja, jolle yhteiskuntamme ja kasvatusjärjestelmämme on rakentunut. Turvallisen perustan rakenteita halutaan kuitenkin kyseenalaistaa ja horjuttaa. Uskontokasvatus nähdään turhana jäänteenä menneiltä ajoilta. Silti suuri osa kasvattajista tiedostaa, että ilman selkeitä perusarvoja sekä aikuiset että lapset ovat hukassa. Perusarvot, joita useimmat suomalaiset pitävät hyvän elämän perustana juontavat lopulta juurensa raamatun opetuksiin. Sinä olet arvokas Toisen huomioon ottaminen ja oman ihmisarvon ymmärtäminen ovat asioita, joiden sisäistäminen on osalle oppilaista vaikeaa. Omat kokemukset ja lähipiiristä saadut mallit eivät välttämättä ole olleet ohjaamassa tasapainoiseen suhtautumiseen itseen ja toisiin ihmisiin. Asenteiden muokkaaminen myönteiseen suuntaan vaatii aikaa ja aikuisten tukea. Alkusyksystä koulussamme vieraili Etelä-Pohjanmaan alueella toimiva koulupastori. Kolmen päivän aikana pastori Usko Blommendahl ehti viettää yhden oppitunnin jokaisessa koulumme luokassa. Monipuoliseen oppituntiin sisältyi mukaansa tempaavaa musiikkia, kansainvälisyyskasvatukseen liittyvää näkökulmaa lähetys- ja kehitysaputyöstä ja japanin kielen alkeitakin. Tärkeimmäksi teemaksi nousi kuitenkin jokaisen lapsen ja aikuisen arvo Jumalan luomana ainutlaatuisena yksilönä. Tätä teemaa tukivat kertomukset Uskon omasta elämästä ja perhepiiristä sekä lähetyskentiltä otetut esimerkit lapsista, joiden elämään evankeliumi oli tuonut muutoksen. Sinä olet arvokas -teema koettiin opettajien keskuudessa erittäin tarpeelliseksi aiheeksi. Moni oppilas kamppailee itsetuntoon liittyvien kysymysten kanssa. Syitä huonoon itsetuntoon on monia, ja vaikutuksetkin näkyvät eri tavoin. Toinen vähättelee itseään ja omia suorituksiaan, toinen pyrkii pönkittämään omaa arvoaan muita mollaamalla ja kiusaamalla. Kaupunkimme koulujen tämän vuoden erityiseksi teemaksi valittu hyvinvointi kattaa niin ravinnon, riittävän liikunnan, fyysisen terveyden kuin henkisen tasapainonkin. Syksyn aikana on kiinnitetty erityistä huomiota sosiaalisiin suhteisiin ja kiusaamisen kitkemiseen. Koulupastorin pitämät tunnit tukivat tätä teemaa erinomaisella tavalla. Sinänsä vakava aihe tuli käsiteltyä sopivan huumorin maustamana ja myönteisesti. Opettajat kiinnittivät huomiota Uskon kykyyn ottaa kontakti lapsiin. Tilanne oli hallinnassa heti Uskon astuessa luokkaan. Hyvän kontaktin huomasi myös lasten halusta tulla juttelemaan pastorin kanssa tuntien loputtua. Ovet auki Tärkeää on tietenkin se, että paikalliset seurakunnat säilyttäisivät luontevan kontaktin alueensa kouluihin. Seurakunnilla on annettavaa kouluille ja oman kokemukseni mukaan kouluväki on yleensä valmis ottamaan vastaan opetusta tukevaa ohjelmaa. Koulupastorin vierailu on hyvä tapa käynnistää yhteistyö koulujen kanssa ja täydentää seurakuntien omaa tarjontaa. Uudenkarheassa, neljättä lukuvuottaan toimivassa koulussamme koulupastorin vierailu oli ensimmäinen laatuaan. Olen varma siitä, että seuraavaakaan vierailua ei ole vaikea markkinoida opettajakunnalle. Kiitos, Usko sinulle ajasta, jonka vietit koulussamme ja tervetuloa uudelleen! Kai Loikkanen 3b -luokan ope 11 Siirtotyöläiset tarvitsevat raamattuja omalla äidinkielellään Raamattujen kysyntä kasvaa levottomassa Lähi-idässä S yvännön perhe jakoi Israelissa aluksi Raamattuja pääasiassa juutalaisille. Raamattujen jako lisääntyy edelleen ja nyt Israelissa asuvat, Thaimaasta ja Kiinasta tulleet siirtotyöläisetkin pyytävät niitä. Myös Jordanian Raamattuseura on pyytänyt Syvännöiltä apua. Syyriasta tulleet pakolaiset tarvitsevat nopeasti raamattuja. Inkeriläisiä ystäviä Olavi Syväntö Lempäälän helluntaiseurakunta oli vuonna 1959 ensimmäinen seurakunta, joka aloitti säännöllisen, taloudellisen kannatuksen Kaarlo Syvännön perheelle. Tämä tapahtui noin kymmenen vuotta sen jälkeen, kun koko perhe oli jo muuttanut Israeliin. – Niin kauan kuin Lempäälän seurakunta jatkaa perustamansa Raamattutyö-kassan hoitamista, me haluamme jatkaa tätä Raamattulähetystyötä täällä, toteaa Olavi Syväntö. Olavin isä Kaarlo matkusti Israelin alueelle jo vuonna 1947, mutta sota esti perhettä seuraamasta isää. Ensimmäiset kymmenen vuotta oli taistelua leivästä. Isä oli talonmiehenä Tiberiassa, skotlantilaisessa sairaalassa. Tämä ensimmäinen lähetysmatka loppui lyhyeen. Isä palasi Suomeen jouluksi 1947 ja lähetti perheelleen viestin, ettei sinne nyt voinut tulla. Sota oli 12 syttynyt. Perheellä ei ollut enää kotia Suomessa, vaan vietti joulun ajan Halikossa. Vuoden 1948 alussa Syvännöt muuttivat Rantasalmelle. Perhe asui tammikuusta seuraavaan kesään maalaiskoulussa Teemasaaren kylässä. Äiti toimi opettajana ja näin perhe sai asunnon ja ruuan. Sodan jälkeen Suomessa oli suuri pula pätevistä opettajista. Teemasaareen ei ollut edes tietä mantereelta. Talvella kuljettiin jäätä pitkin hevosella, kesällä veneellä. Äiti olisi voinut jatkaa koulussa opettajana vaikka lopun elämää, mutta tämä ei ollut Syvännön perheen päämäärä. Juhannuksena 1948 he muuttivat Ruotsiin. Äiti oli Boråsin lähellä työssä tehtaassa. Pukutehtaassa tehtiin kiivasta sarjatyötä. 13-vuotias Kaarlo oli juoksupoikana ja nappikoneen käyttäjänä. Isä oli puhujamatkoilla Norjassa, kunnes selvisi takaisin Israeliin syksyllä 1948. Målsrydin kylässä asui paljon inkeriläisiä pakolaisia. Naisten ja vanhusten lisäksi siellä asui paljon myös nuoria. – Olin äidin kanssa töissä tekstiilitehtaassa. Veljeni ja siskoni olivat koulussa. He istuivat pulpeteissa eivätkä ymmärtäneet lainkaan mitä opettaja ruotsiksi opetti. Siellä tapasin ensimmäisen kerran inkeriläisen Esterin. Inkeriläisten oli sodan jälkeen palattava Suomesta Neuvostoliitoon. Esterin äiti sanoi: ”Elävänä en lähde takaisin Venäjälle.” He asuivat maalaistalossa Korpikylässä, Tornionjoen rannalla. Talon isäntä souti äidin ja Esterin Tornionjoen yli Ruotsin puolelle, Olavi Syväntö kertoo. Ruotsiin pakeni Suomesta yli 4000 inkeriläistä. Suurin osa heistä oli töissä erilaisissa tehtaissa. Asunnot olivat hyviä ja palkka kohtuullinen. Kaikki elämän mahdollisuudet Ruotsissa olivat varsin hyvässä mallissa. Isä löysi kodin Israelista Vuonna 1949 koko Syvännön perhe pääsi vihdoin lähtemään Ruotsista Israeliin. – Olin silloin 14-vuotias. Israelista käsin olin kirjeenvaihdossa Esterin kanssa. Kirjeenvaihtomme jatkui viisi vuotta. Avioiduin Esterin kanssa vuonna 1954. Kun isä tuli uudelleen Israeliin, hän etsi paikkaa, johon voisi kutsua perheensä. Isä oli kokenut selvän kutsun. Ei elänyt pilvessä. Jalat olivat maassa. Huolehti perheestään. Piti löytää paikka johon Rukoileva juutalainen mennä. Jumalan kutsu ei tarkoita suin päin ryntäämistä jonnekin. Ruotsista tuli kerran suomalainen perhe Israeliin. He sanoivat, että Herra on kutsunut heidät sinne. Heillä ei ollut paikkaa yöpyä edes seuraavaksi yöksi. Onneksi on Jad Hashmona, jonne ohjasimme perheen. Jotkut uskovat lähtevät suuren innon vallassa matkalle ”Pyhään maahan”, mutta heillä ole konkreettista otetta asioihin. Tämä ei ole yleistä, mutta tällaista tapahtuu. Jerusalemin syndrooma Israelissa puhutaan usein Jerusalemin syndroomasta. Israelin viranomaiset tuntevat hyvin tämän ilmiön ja he osaavat varautua siihen. Jossain päin maailmaa joku vain saa päähänsä tulla Is- Jerusalemin monet kasvot raeliin. Hänellä ei ole rahaa eikä kontakteja. Heillä on ajatus, että asioiden on vain pakko jotenkin järjestyä. – Tämä ei ole Jumalan tie. Myös vanhempieni Tiberiaksen kotiin tuli tällaisia henkilöitä. Kerran sinne tuli Ruotsista aivan vieras mies, joka sanoi: ”Olen tukenut teidän Raamattutyötänne. Kai nyt voin teillä asua?” Tilat olivat niin pienet, etteivät vanhemmat voineet oman perheen lisäksi vieraita sijoittaa. Isä sanoi: ”Tuossa lähellä on Menora -hotelli, menkää sinne”. Hän oli siellä viisi päivää ja lähti tiehensä. Myöhemmin hotellin omistaja näki Kaarlon ja sanoi: ”Täällä hotellin vastaanotossa on lasku odottamassa sinua.” Kaarlo ihmetteli ja kysyi: ”Mikä lasku?” Hotellin omistaja sanoi: ”Täällä oli viisi yötä mies, joka sanoi, että Syväntö maksaa kaikki hänen kulunsa!” Jerusalem on kuin magneetti ja Jerusalemin syndrooma on todellisuutta. – Jos jonkinlaisia profeettoja saapuu Jerusalemiin. Isälle tuli kerran soitto Suomesta. Mies kertoi: ”Olen toinen Ilmestyskirjan säkkipukuisista todistajista ja sinä olet se toinen”. Isä sanoi: ”Minä en ainakaan ole se toinen. Ei Herra ole minulle mitään siitä puhunut. Etsi joku muu säkkipukuinen todistaja seuraksesi”. Sitten hän sulki puhelimen. Vuosituhannen vaihtuminen Vuosituhannen vaihdos oli Jerusalemissa hetki, jota pelättiin, vaikka se ei ollut Raamatullinen tapahtuma. – Ajanlaskumme perusta on Kristuksen syntymä. Hänen syntymänsä tapahtui tiettävästi kuitenkin noin 4 eKr. Joka tapauksessa Israelin viranomaiset pelkäsivät. He olivat joskus lukeneet tai kuulleet Uuden testamentin Harmagedonin sodasta. Beerseeban poliisipäällikkö kertoi meille, kuinka poliisit olivat Harmagedonin tasangon reunalla siltä varalta, että joku kristitty haluaisi aloittaa Googin sodan uuden vuoden yönä 2000! Olin sen poliisipäällikön luona tekemässä ilmoitusta, siitä kuinka sapatinpäivänä kokoustilaisuuteemme messiaanisessa seurakunnassa hyökättiin ja tilaisuutemme estettiin. Hän oli jo jostain saanut viestin, että Beerseban ”luostariin on hyökätty”. Poliisipäällikkö tokaisi: ”Ei Beersebassa mitään luostaria ole”. Kuitenkin yli 500 ihmistä piiritti Allianssilähetyksen rakennusta, jota messiaaniset uskovat käyttävät kokoustilana. Paikalle saatiin vain noin 20 poliisia rauhoittamaan tilannetta, kertoo Olavi Syväntö. Tämä tapahtui joulupäivänä 2005. Vanhat rakennukset murenevat Olavi Syväntö kertoo, että Allianssilähetyksen talo on kaupungin vanhimpia rakennuksia sillä se on 1900-luvun alussa rakennettu kivitalo. – Israelissa kivitalot ovat kestänet vuosisatoja. Ilmassa on nykyisin kemikaaleja ja auton pakokaasuja. Se syö kalkkipitoista kiveä ja rakennus alkaa murentua. Tällaista ei tapahtunut aikaisemmin. Beerseban lähellä on useita kemikaalitehtaita. Todella Raamattu puhuu: Maa saastuu ihmisten alla. Tarkoittaa synnin saastaa, mutta myös kirjaimellisesti saastumista. Tehtaan saaste ja liikenteen päästöt ovat hyvin haitallisia vanhoille kalkkikivirakennuksille, ja tietysti myös ihmisten terveydellekin. Muuttajien määrä pienentynyt Vuonna 2011 Israeliin saapui noin 18 500 maahanmuuttajaa, edelleen suurin osa heistä on entisen Neuvostoliiton alueelta. Vuotuinen määrä on pienentynyt. Israelin valtion perustamisen jälkeen maahan saapui yli 100 000 maahanmuuttajaa vuodessa. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen muutto oli myös vilkasta. Uusille asukkaille ei ehditty rakentamaan tarpeeksi uusia taloja. Beerseban lähellä oli silloin noin 2000 jatkuu seuraavalla sivulla .... 13 asuntovaunua, joissa muuttajat asuivat niin kauan, että heille saatiin pysyvä asuinpaikka. Lähes kaikki maahanmuuttajat saapuivat vain matkalaukku kädessään. USA:n juutalaisia on tullut Israeliin hyvin vähän. USA:ssa asuu myös noin 500 000 Israelin kansalaista. – He ovat asuneet tietyn ajan Israelissa mutta palaneet sitten takaisin. Eli nämä puoli miljoonaa ovat ensin tulleet mahanmuuttajina Israeliin, ja sitten saaneet luvan muuttaa USA:aan. New Yorkissa asuu todella paljon juutalaisia. Heillä on suurkaupungissa oma kaupunginosa ja oma elämäntyylinsä siellä. Vain noin 50 prosenttia maailman juutalaisista asuu nyt Israelissa. Siirtotyöläisiä Kiinasta Olavi Syvännöltä kysytään melko usein, onko Raamattujen levitystyö muuttunut vuosien aikana? Vastaus on lyhyt ja ytimekäs: – On muuttunut, sillä se on lisääntynyt! Veljeni Kalervo Syväntö on nyt päävastuussa Raamattujen postittamisesta ja jakamisesta. Aluksi Raamattuja jaettiin vain juutalaisille. Nyt työ käsittää esimerkiksi Kiinasta ja Thaimaasta Israeliin tulleet siirtotyöläiset. – Jordanian Raamattuseuraa pyytää meiltä Raamattuja Syyriasta tulleille pakolaisille. Annamme niitä heille ilmaiseksi ja he jakavat ne edelleen omassa maassaan. Myös Israelin Raamattuseuralle toimitamme sellaisia Raamattuja, joita he itse eivät painata. Kaikilla juutalaisilla on kotona hepreankielinen Vanha Testamentti. Niitä ei kristittyjen tarvitse kustantaa heille, vaan he tarvitsevat koko Raamattuja. Raamattuseura lahjoitti kaikille Israelin kansanedustajille koko Raamatun. Eräs repi Raamatusta pois Uuden testamentin ja heitti sen roskalaatikkoon, toteaa Syväntö. Syyrian sota Olavi Syväntö kertoo, että Israelin armeijan täytyy olla valppaana Syyrian vastaisella rajalla. Rajaloukkausten vaara on suuri ja raketteja voidaan ampua rajan yli. Tosin rakettien ampumista on vaikea estää. Golan on usein uutisotsikoissa. – Golan on Raamatussa kaupungin nimi, mutta nyt se on koko alueen nimi. Vaikka Syyrian hallitus kaatuisi, ja uusi hallitus tulisi tilalle, niin sillä ei ole eroa. Joka tapauksessa se on vihamielinen Israelia kohtaan. Kansa kärsii johtajiensa tähden ja heidän virheistään. Israelille vihamieliset valtiot pitävät itsepäisesti kiinni päämäärästään: ”Israel täytyy tuhota!” Johtajat pauhaavat: ” Israel on pyyhkäistävä mereen.” Uutiset Suomesta viestittävät karua kieltään. Jotkut tahot haluaisivat kieltää Länsirannalta tulevien israelilaisten tuotteiden myynnin Suomessa. Muistakaamme, että 1930- luvun Saksassa juutalaisvainot alkoivat juutalaisten kauppojen boikotista. lioimiseen olemme painattaneet vuosien varrella tuhansia Matteuksen evankeliumi vihkosia.. Meillä on täystyöllisyys, sillä haluamme täyttää olemassa olevan tarpeen. Silloin kun jonkun keliryhmän kohdalta Raamatut ovat loppumassa tai loppuneet, niin täytyy jostain hankkia lisää. Ihmiset ovat iloisia silloin, kun voivat saada äidinkielisiä Raamattuja. Viime vuonna lähetettiin postin kautta ulkomaille 50 000 Raamattua ja Uusia testamentteja. Israelissa seurakunnat hakevat niitä itse meiltä silloin, kun tarvitsevat. Sisäiset ongelmat kiihdyttävät muuttoa Israelissa on yli 100 messiaanista seurakuntaa. He tarvitsevat jäsenistönsä käyttöön Raamattuja.- Jäsenet ovat tulleet useista eri maista, ja siksi he tarvitsevat erikielisiä Raamattuja. Evanke- Erityisen suuri asia on, jos maahanmuuttajat saavat kuulla sanan julistusta ja ohjausta omalla äidinkielellään. Afrikan puolelta on tullut runsaasti pakolaisia Israeliin. Todellisten pakolaisten lisäksi tulee myös parempia elinolosuhteita etsiviä. He tulevat etelästä Egyptiin ja sieltä Siinain halki Israeliin. – Venäjällä ja monessa muussa maassa on nähty, että jos valtiolla on sisäisiä ongelmia, niin juutalaiset ovat aina syyllisiä. Juutalaisia ei ole tullut Israeliin paljonkaan niistä maista, joissa heidän on hyvä asua ja elää. Jumala sallii ahdistukset. Entisen Neuvostoliiton alueelta tulleista maahanmuuttajista muodostuu yli 50 prosenttia Israelin seurakuntien jäsenistöstä. He ovat usein avoimia evankeliumille. He eivät halua ajautua enää pakkosääntöihin ja komennon alle. He sanovat usein: ”Venäjällä kommunistit ovat hallinneet meitä. Emme suostu nyt rabbien hallintaan.” on vaikeaa. Mikäli keskustelu syntyy, on muistettava kulttuurierot. On esimerkiksi erittäin harvinaista, että ihmiset katsovat toisiinsa silmiin silloin, kun he keskustelevat. Katsekontaktia Seurakunnat tarvitsevat Raamattuja Israelissa rabbit määräävät, ei ainoastaan mitä sapattina saa tehdä ja mitä ei, vaan määräyksiä riittää jokaiselle päivälle. Maahanmuuttajat kaipaavat vapautta Oavi Syväntö tähdentää, että nykyjuutalaisuus ei ole Raamatun juutalaisuutta. Ei edes Jeesuksen ajan juutalaisuutta. Se kaikki loppui, kun temppeli tuhottiin. Rabbit kehittivät rabbiinijuutalaisuuden. – Päättävät mitä juutalainen saa tehdä ja mitä ei. Nämä säännöt eivät ole Raamatusta, kuten esimerkiksi kippa-päähineiden käyttö tai, että samalla aterialla ei saa syödä maitoruokaa ja lihaa. Leivän päälle ei voi laittaa voita ja makkaraa päällekkäin. Raamatussa on vain yksi jae, ”Älä keitä vohlaa emänsä maidossa”, josta on tehty oppi. Tilanne oli jo samanlainen Jeesuksen aikana. Jeesus sanoi kirjanoppineille ja fariseuksille: ”Te olette kasanneet ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja”. Yeshivoissa, uskonnollisissa kouluissa ei lueta eikä opiskella paljoakaan Raamattua. Siellä keskustellaan, mitä rabbi se ja se on sanonut jostakin asiasta. Kouluissa väitellään, kuka rabbi on oikeassa ja kuka väärässä. Kun Jeesus opetti, hän pysyi Raamatussa. Hän puhui opetuslapsilleen alkaen Mooseksesta ja profeetoista. Jeesus selitti Vanhan liiton kirjoituksia ja osoitti, että niissä on puhuttu hänestä, ja hänen tulemuksestaan perustamaan luvattua Jumalan valtakuntaa maan päälle. Teksti ja kuvat: Eero Ketola jatkuu sivulta 10 Salomonsaarelaiset ja pijin Salomonsaarelaiset ovat yleensä hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Saarelaiset kuuluvat useisiin eri kulttuureihin ja kieliryhmiin. Ihmiset eivät usein ole kovin innokkaita keskustelijoita. Se johtuu usein kielivaikeuksista ja asukkaat pelkäävät, että kielimuuri erottaa heidät vieraasta. Vaikka syrjäistenkin viidakkokylien asukkaat osaavat ainakin jonkin verran englantia ja Salomonsaarten pijin on yhdistävä kieli, keskustelun aloittaminen 14 Torielämää Aukissa on vältettävä. Lisäksi ei koskaan saa puhua liian lähellä toista ihmistä. Siksi on huolehdittava puhuessaan, ettei seiso tai istu liian lähellä toista ihmistä. Salomonsaarten pijin poikkeaa selvästi Papua-Uuden-Guinean pidginistä. Pijinin kieli on melko helppo oppia. Kun kohtaat ihmisen, on hyvä esitellä itsensä, ja kysyä henkilön nimeä. Mikä on sinun nimesi, ja on mukava tavata sinut menee näin: ”Hu nao nem bilong iu? Mi hapi tumas fo mitim iu.” Teksti ja kuvat: Eero Ketola Israel-nuorisokonferenssi 2013 Espoossa Juutalaisten ja eurooppalaisten yhteys J o perinteeksi tullut nuorten Israel-konferenssi järjestetään jälleen 8.-10.2.2013 Espoon Helluntaiseurakunnassa. Fida Internationalin ja Espoon Helluntaiseurakunnan järjestämään konferenssiin puhujiksi saamme kaksi messiaanista nuorisopastoria Israelista Galileasta. Juutalaiset ja saksalaiset nuoret vierailevat yhdessä keskitysleirissä. Andrey on Haifan lähellä sijaitsevan messiaanisen seurakunnan nuorisopastori. Eliel on Karmel-vuorella toimivan messiaanisen seurakunnan nuorisopastori. Hänestä oli juttu viime kesäkuun Lähetysviestissä. Käsi kädessä Jumala antoi muutama vuosi sitten näyn, jota Eliel ja Andrey saavat olla toteuttamassa. Yhdessä he vetävät ”Käsi kädessä” -nimistä toimintaa. He johtavat juutalaisten, messiaanisten nuorten ryhmiä Saksaan, jossa he asuvat perheissä kahden viikon ajan. Yhdessä saksalaisten nuorten kanssa he viettävät aikaa rukoillen, tutkien raamattua, ylistäen ja nauttien ehtoollisen. Matkan toisella viikolla nuoret yhdessä saksalaisten nuorten kanssa pareittain (juutalainen ja saksalainen) vierailevat Auschwitzin keskitysleirissä. He kävelevät sinne kirjaimellisesti käsi kädessä, koska monille juu- talaisille vierailu yksistään olisi liian raskas ja toisaalta saksalaisille häpeällistä. He kietovat Israelin ja Saksan liput yhteen ja kantavat niitä kädessään mennessään keskitysleiriin. Monet nuoret, niin juutalaiset kuin saksalaisetkin, ovat koke- neet Jumalan ihmeellisen työn kohdallaan tuon matkan aikana, sovinnon ja anteeksiannon. Eliel ja Andrey vetävät nuorten ryhmiä Saksaan kolmesti vuodessa. Matkat ovat tulleet hyvin suosituiksi Israelissa messiaanisten nuorten keskuudessa. Eliel ja Andrey puhuvat Espoon konferenssissa. Me tarvitsemme Suomessakin kuulla sovinnosta, yhteydestä, jonka vain Jumala saa aikaan. Helmikuussa saamme vieraiksemme Elielin ja Andreyn, jotka haluavat jakaa samaa yhteyden näkyä suomalaisten nuorten sydämiin. On tärkeää myös kertoa holokaustista nuorillemme aikana, jona monet jo kieltävät sen koskaan tapahtuneenkaan. Konferenssissa on tiedossa raamattutunteja, ylistystä, rukousta ja yhdessäoloa. Musiikissa ovat mukana mm. Andreas Forsberg, Dora Lukacs, ym. Meille Fidalähetysjärjestönä on suuri etuoikeus olla järjestämässä nuorille suunnattua Israel-tapahtumaa. Tehtävämme on jakaa Israelnäkyä nuorten sydämiin. Nyt on Israelin aika! Kiitos kun muistat Israel-nuorisokonferenssia rukouksin. Juutalaistyön koordinaattori Kuvat: Eliel ja Mari 15 Jatkoa edellisessä numerossa olleelle artikkelille Albaniasta Kehitysyhteistyöprojekteista seurakuntatyöhön V aikka Albaniassa aloittamamme projektit jatkuvat edelleen silloisen tiimiläisemme Agron Agan johtamana, projektityöt päättyivät meidän osaltamme kesäkuuhun 2006. Sen jälkeen, kiitos Jumalalle, avautui hieno mahdollisuus jatkaa puhtaasti seurakuntatyössä Patmos Lähetyssäätiön työyhteydessä. Olimmehan jo aiemmasta yhteistyöstä tuttuja Divjaken vesiprojektissa vuosilta 1995‒1997. Myös seurakuntatyö oli alkanut hyvin siitä ajasta lähtien. Kuitenkin vuosien Historian ensimmäinen Jeesus marssi Divjakessa. Kadun ylle on viritetty saatossa, erinäisten tapahtumien juliste ”Elävä Jumala Vastaa” tuloksena, Divjaken seurakuntatyö mureni ja seurakunnan toiminta oli lakannut vuonna 2003. Yli kolme vuotta kirkon ovet olivat olleet kiinni, kun palasimme sinne työhön. Työ alkoi pölyjen pyyhkimisellä ja homeen poistolla. Muutoinkin rakennusta piti kunnostaa. Kokosimme paikalle jääneet uskovat yhteen ja aloitimme kokoukset. Lapsia tuli jälleen ensimmäisiin kokouksiin valtavasti. He olivat tottuneet saamaan lahjoja ja avustuksia, ja ilmeisesti lähinnä se heitä ensin motivoi. Meillä ei kuitenkaan lahjapaketteja enää ollut. Hiljalleen työ edistyi ja saimme kastaa joitakin uskoon tulleita, Jeesus marssin yhteydessä julistimme evankeliumia kaupungin keskustassa. vaikka työn uudelleen nostaminen raunioilta asetti lisä- haasteita ja ehkä ylimääräisiä hengellisiäkin muureja piti särkyä. Ihmiset olivat kuulleet kaikenlaista siitä, miksi seurakunta oli lakannut ja olivat itse lisänneet siihen oman mielikuvituksensa mukaisia tarinoita. Pienellä paikkakunnalla asiat leviävät nopeasti. Meillä oli kuitenkin se etu, että olimme tehneet huomattavan kehityshankkeen paikkakunnalla, ja nyt vasta ihmiset olivat oikein mieltäneet sen arvon. Puhdas ja raikas vesi tuli jo lähes kaikkiin koteihin sisälle asti. Patmoksen rakentama vesisysteemi siis toimii edelleen ja sitä on kehitetty eteenpäin. Ihmiset olivat Maksi ja hänen poikansa, joka parantui rukousten jälkeen. 16 meille hyvin kiitollisia ja ystävällisiä. Se avasi meille monia ovia. Ilman tuota projektia vahvassa ortodoksisessa pikkukaupungissa emme ehkä olisi voineet toimia kovin pitkään. Tuolit kulttuuritalon saliin Menin paikallisen kulttuuritalon johtajan Arjanin kanssa katsomaan talon salia. Se oli kunnostettu, mutta siellä ei ollut tuoleja. Sain sydämelleni tämän tarpeen ja rukoilimme asian puolesta. Herra vastasi rukouksiin ja tuolit saatiin lahjoituksena Suomesta. Tämä salin saattaminen toimintakuntoon avasi meille jälleen lisää ovia. Saimme pitää salissa konsertteja, evankeliointikokouksia ja näyttää kristillisiä elokuvia. Historian ensimmäinen Jeesus-marssi Divjakessa Merkittävä tapahtuma Divjakessa oli vuonna 2009 järjestetty Jeesus-marssi ja sen yhteydessä kymmenen päivää kestävä näkyvä evankeliointikampanja. Pääkadun yllä oli juliste ”Elävä Jumala vastaa!” ja joka ilta oli evankeliointikokous kulttuuritalon salissa. Musiikista vastasi mm. hyvin tunnettu kristitty laulaja. Julkaisimme Patmos in Albania -lehteä kaksi kertaa vuodessa ja jaoimme sen jokaiseen talouteen henkilökohtaisesti. Näin pääsimme koskettamaan koko yhteisöä. Lapsille järjestimme leirejä normaalin toiminnan lisäksi. Tarjosimme myös tietotekniikan ja englannin opetusta. Meille syntyi paljon rakkaita ja läheisiä suhteita Divjakessa kuten aikaisemmin kylissäkin. Vuoden 2011 kesäkuussa jätimme Divjaken ja palasimme Suomeen. Paikallinen pastoripariskunta jatkaa työtä ja iloitsemme siitä, että seurakunta nähtävästi voi hyvin ja on kasvanut edelleen myös lukumääräisesti. Vaaroja Erämaassa Edi ja Marsela Kaikkien noiden vuosien aikana Albaniassa, saimme olla Jumalan varjeluksen ja huolenpidon kohteena. Paljon liikuimme vaarallisilla teillä vaarallisessa liikenteessä, monesti yön pimeydessä ja kaatosateessakin. Joitakin tietoomme tulleita vaaratilanteita kyllä kohtasimme. Vain Jumala tietää, kuinka monta enkelien hoitelemaa vaaraa tiellämme oli. Olimme rakentamassa kirkkoon keittiötä. Lattia piti laatoittaa, mutta tekijää ei vielä ollut. Altin, uskova nuori mies oli tullut lomalle Italiasta ja sattui paikalle. Hän kertoi, että hänen nuorempi veljensä tekisi näitä töitä. Niinpä hän toi paikalle Edin, joka alkoi laatoituksen. Hän ei ollut vielä uskossa ja oli juuri avioitunut Marselan kanssa. Edi ei työn päätyttyä suostunut ottamaan mitään korvausta. Hän kertoi tehneensä työnsä Jumalalle! Työn ohessa ehdotimme Edille, että hän lähtisi vaimonsa ja veljensä perheen kanssa erääseen hengelliseen tapahtumaan toiseen kaupunkiin. Lopulta he suostuivat ja siitä tulikin heille ikään kuin häämatka. Tapahtuman aikana väliajalla kävimme Ohrid-järvessä uimassa. Siellä puhuimme yhdessä Altinin kanssa Edille ja vyötäisiään myöten järvessä rukoilimme, kun Edi halusi antaa elämänsä Jeesukselle. Nyt Edi Marselansa kanssa ovat kuin tukipilareita seurakunnassa. Jumalan tekoja Divjakessa Maksi tuli kulttuuritalolle ”Elävä Jumala vastaa” -kokoussarjan kokoukseen ensimmäisen kerran vasta ehkä kahdeksantena päivänä. Ilman rohkaisuryyppyä Maksi ei sisälle uskaltautunut. Kuitenkin Jumalan Henki veti häntä puoleensa, ja lopulta hän oli istumassa muiden joukossa. Maksi alkoi taputtaa käsiään aika ajoin provosoivasti. Istuin lähellä ja nuhtelin häntä. Hän lopetti ylimääräisen taputtamisen. Kokous jatkui loppuun Jumalan Hengen vaikutuksessa. Myöhemmin illalla olimme kirkolla ja valmistauduimme palaamaan kotiin Tiranaan. Maksi tuli kirkolle ja halusi pyytää anteeksi käyttäytymistään! Se oli ensimmäinen merkki siitä, että Jumala on todella vaikuttamassa hänen sydämessään. Hän oli kovin tuskainen ja kertoi pojastaan, joka oli vakavasti sairaana. Maksi tuli myös muihin kokoussarjan viimeisiin kokouksiin. Viimeisessä kokouksessa kutsuimme erityisesti niitä ihmisiä esille, jotka halusivat vastaanottaa Jeesuksen pelastajanaan ja saada pelastusvarmuuden. Noin 30 nuoren ja muutaman aikuisen joukossa myös Maksi tuli esille. Vieraileva julistaja johti koko ryhmän katumusrukoukseen. Kokoussarja päättyi ja sunnuntaiaamuna oli tavallisen ohjelman mukainen kokous kirkolla. Maksi tuli mukaan ja halusi käyttää puheenvuoron. Hän kertoi poikansa sairaudesta ja leikkauksesta, joka pitäisi pojalle tehdä sekä omista vaikeuksistaan. Ortodoksisuuden ote on voimakas, vaikka ihmiset eivät ole aktiivisia kirkon suhteen. Maksi sanoi, että ei enää tulisi tämän jälkeen koskaan kokouksiimme. Rukoilimme seurakuntana hänen ja hänen poikansa puolesta. Kyyneleet virtasivat hänen poskillaan Jumalan Hengen Divjakessa uskoontulleita kastettiin Adrian meressä. Ennen kastetta todistimme uskostamme. Lähetti Rina Rilinda, joka on kotoisin kylästä läheltä Divjakea, oli tullut uskoon ja vaikeinakin aikoina oli pysynyt vahvana uskossa, vaikka ei ollut ollutkaan seurakuntayhteyttä. Hän piti kylässään pyhäkoulua ja me autoimme raamattupiirissä. Rinalla oli unelma raamattukoulusta. Unelma toteutui ja hän kävi kolme vuotta raamattukoulua. Sen jälkeen hänelle avautui lähetystyö Makedoniassa siellä asuvien albanialaisten parissa. Nuoresta seurakunnasta saadaan siis jo olla mukana lähetystyössäkin! Lapset olivat innokkaasti mukana. Nyt Suomessa Lapset leikkivät ja laulavat innolla. läsnäolossa. Maksimi tuli tämän jälkeen säännöllisesti seurakuntaan. Viikon päästä ensimmäisestä rukouksesta hän todisti, että Kristian- poika voi hyvin ja myös hän itse oli voinut paljon paremmin. Jumala oli aloittanut työn tuon miehen ja hänen perheensä elämässä. Kasvotkin olivat jo selvästi kirkastuneet. Rukousten kautta hän on vapautunut henkivaltojen hyökkäyksistä ja kiusaamisesta. Hän todisti siitä, kuinka hän ei aikaisemmin voinut nukkua rauhassa. Vaimokin kertoi, että ei itse uskaltanut nukkua, koska Maksin nukkuminen oli niin kauheaa katseltavaa. Heidän kaksi poikaansakaan eivät voineet nukkua rauhassa. Nyt asiat olivat muuttuneet. Myös pojan puhe vika on alkanut korjaantumaan. Tätä voi tehdä vain elävä Jumala, joka vastaa rukouksiin! Jokaisella meillä on oma paikkansa ja aika on eri asioille. Suomi tarvitsee kokea Jumalan muuttavan voiman kaiken pimeyden, väkivallan, moraalittomuuden, toivottomuuden ja masennuksen keskelle. Saamme olla mukana Alavudella Helluntaiseurakunnan työyhteydessä tässä tärkeässä työssä. Evankeliumia tulee kertoa kaikkialla. Olkaamme Hänen todistajiaan. Työssä voi olla monta vaivaa, mutta työ Herrassa ei koskaan ole turhaa. Jeesus siunatkoon sinua omalla sarallasi ja Jumalan suunnitelmissa. Mika Rantanen 17 Kalevalassa juhlittiin, seurakunta 20 vuotta S yksyn värjäämä luonto tervehti kulkijaa Karjalan saloilla ajaessamme Kostamuksen kaupungista kohti Kalevalaa, jossa paikallinen Helluntaiseurakunta vietti toimintansa kaksikymmenvuotisjuhlaa. Lauantaina 22.9. klo 11 oli Kalevalan helluntaiseurakunnan hirsikirkko täyttynyt juhlakansasta. Paikalle oli saapunut kyläläisten lisäksi mm. Karjalan alueen helluntaipiispa Fjodor Akimenko, Kalevalan kulttuuritoimen johtaja sekä runsas joukko suomalaisia eri seurakunnista. Seurakunnan pastori Ludmila Sirak toivotti juhlakansan tervetulleeksi. Seurakunnan kuoron lauluesitysten jälkeen Kalevalan työn pioneeri Matti Juntunen Suomussalmelta loi katsauksen seurakunnan syntyhistoriaan. Kahden vuoden urakka Matti Juntunen teki ensimmäisen matkansa Kalevalaan 1990. Eräältä matkalta palattuaan Matti totesi vaimolleen Maija-Liisalle, että pian Kalevalaan perustetaan seurakunta. Helmikuussa 1991 pidettiin ensimmäinen hengellinen kokous kulttuuritalolla. Parhaimpina päivinä pidettiin neljäkin tilaisuutta; Metsälaitoksella, tiepiirissä, koululla, ja illalla kulttuuritalolla. Ensimmäisen tilaisuuden jälkeen kulttuuritalon johtaja maksoi kokouspalkkion, joka taisi olla 80 ruplaa. Alkuaikoina kierrettiin paljon eri kylillä julistaen evankeliumin ilosanomaa ja raamatun lupaus ”Usko tulee kuulemisesta” toteutui monien kohdalla. Vuonna 1992 pidettiin useita kastekokouksia ja Kalevalan seurakunta perustettiin syksyllä 1992. Perustajajäseniä oli juhlassa mukana seitsemän. Ainainen kokouspaikan kysely synnytti ajatuksen oman kirkon rakentamisesta. Noin 40 mummon ja muutaman papan kanssa tehtiin päätös rakentaa oma kirkko. Mummot lupasivat: ”Me rakennamme, Matti, sinun kanssa yhdessä meille kirkon”. Meille osoitetulle tontille oli 18 hankittu kolme sataa hirttä. Aluksi oli tarkoitus rakentaa paikallisin voimin, mutta se ajatus ei toteutunut. Ensimmäisen tilin jälkeen tuli töihin muutaman viikon tauko, kun miehillä oli jäänyt ryyppy päälle. Niinpä piti löytää rakentajat Suomesta. Pauli Kaatrasalo lupautui muutaman muun kanssa ”muutamaksi päiväksi” talkoisiin, mutta talkoot venyivät pariksi vuodeksi. ‒ Kymmenien suomalaisten talkoolaisten osallistuminen mahdollisti sen, että kahden vuoden uurastuksen jälkeen kirkko oli valmis. Rohkeus tähän tuli Jumalalta. Hän rohkaisi palvelijaansa sanomalla: ”Minä olen kanssasi kaikessa mihin ryhdyt täällä”. Jumala, jota palvelen, on tehnyt tämän kaiken, mitä saamme juhlia tänään. Palaute, joka on tullut tavallisilta ihmisiltä, on antanut voimaa tehdä tätä työtä. Eräskin leski, joka oli menettänyt miehensä ja kaksi poikaa yhdellä kertaa sanoi: ”En olisi jaksanut ilman evankeliumia”. Evankeliumissa on edelleen muuttava voima. Tulkki Jenny pastori Ludmila Sirak ja Matti Juntunen Juhlakansaa hirsikirkossa Majakka pimeän ajan keskellä Kalevalan kuntoutuskeskuksen johtaja kiitti tervehdyspuheessaan erikoisesti lasten ja koko kylän hyväksi tehdystä työstä. Karjalan alueen helluntaipiispa Fjodor Akimenko tervehti juhlakansaa kiitollisin mielin ilosanoman tuojista ja sen vastaanottaneista. ‒ Menkää ja julistakaa evankeliumia, se on seurakunnan tehtävä, pelastus kuuluu kaikille. Usko, jonka evankeliumin sanoma synnyttää, tuo rauhan, antaa uuden elämän sekä tulevaisuuden ja toivon. Älköön sydämemme olko epäuskoinen, vaan luottakaamme Jumalan voimaan, Jumalan voiman läsnäolo Paikalla olleet perustaja jäsenet saakoon olla tulevinakin vuosina seurakuntanne työn yllä. Akimenko rohkaisi seurakuntaa olemaan majakka pimeän maailmanajan keskellä ja opetuksen paikka uskossa kasvamiseen. Tervehdyksiä toivat Karjalan seurakunnat, mm. pastori Oleg Kostamuksesta sekä pastorit Jyskyjärveltä ja Borovoista, sekä useat seurakunnat Suomesta. ‒ Kalevalan helluntaiseurakunnan kirkko on kuin koti kaikille kulkijoille, sinne on helppo tulla ja siellä on hyvä olla, kiteytti mukana ollut juhlavieras kokemuksensa. Matkassa mukana olleena, Tarvo Vallineva Irja Syrjä kertoo mielenkiintoisista muistoistaan Japanin lähetystyössä Lähetyspioneeri jätti lähetysrakkauden nuoremmalle sukupolvelle I Syrjä hymyilee käytävällä ja astun sisään huoneeseen. Antero Syrjä nostaa heti kätensä tervehdykseen. Hän ei kykene paljon ilmaisemaan itseään, mutta huone valokuvineen ja esineineen viestittää paljon. Finlandia Villagen, Australian Suomalaisen Lepokotiyhdistyksen hoitajat ovat sijoittaneet jokaisen huoneen ovelle tunnusomaisen kuvan asukkaasta. Antero Syrjän ovessa on piirroskuva, jossa hän kastaa uskoon- tulleen japanilaisen. Syrjien elämäntyö ja kristilliset arvot huomioidaan Lepokodissa kauniilla tavalla. rja sairaaloita, joissa oli satoja, satoja potilaita kärsi ja kuoli vähitellen pois. Jotkut kysyivät, miksi kristityt amerikkalaiset pudottivat atomipommin? Japanilaisille oli myös kova henkinen isku hävitä sota. He ajattelivat, että keisariin uskova ei voi hävitä, muistelee Irja. Pullan tuoksu Irja ja Antero Syrjä Lepokodissa maaliskuun alussa. Antero Syrjä syntyi 30.9.1928 Isossakyrössä. Kotiin Herran luo hän pääsi 28.5.2012 Australian Brisbanessa. Valoisan huoneen seinällä olevat kuvat tallettavat muistoja lapsista ja lähisukulaisista. Suurikokoiset, mustavalkoiset kuvat kertovat Syrjien kolmestakymmenestä työvuodesta Japanissa. Japani ei ole kuitenkaan vain muistojen varassa. ‒ Japanilaisia ystäviä tulee lähes joka vuosi katsomaan ja tervehtimään meitä. He eivät ole unohtaneet vaikka muutimme Japanista Anteron sairastuttua vuonna 1987. Seuraamme Japanin television lähetyksiä ja uutisia Japanista, kertoo Irja. Syrjät lähtivät lähetystyöhön Ebeneserillä vuonna 1955, kihlautuivat Sri Lankassa ja avioituivat Japanissa. ‒ Japanin kieli ei ollut niin vaikea kuin ajattelimme ja olimme kuulleet. Antero alkoi jakaa lentolehtisiä talosta taloon. Melko pian ensimmäinen japanilainen tuli uskoon. Koogasta saimme ostettua tontin. Se oli kolmion muotoinen. Japanilaiset ovat taikauskoisia, Syrjien huoneen seinällä oli kuva. Antero Syrjä kastaa uskoontullutta japanilaista. Taustalla suomalaiset lähetit ovat rukoilemassa ja todistamassa tapahtumaa. ja he eivät voineet ostaa kolmion muotoista tonttia. Rakensimme tontille rukoushuoneen. Syrjien muistoon on painunut käynti Hiroshiman lähellä olevassa isossa sairaalassa. ‒ Hiroshiman lähellä oli useita Nousen tuolilta ja tarkkaillen Irjan osoittamaa kuvaa. ‒ Moriyamasta saimme vuokrattua tilat. Tilat jaettiin kahteen osaan, rukoushuoneeseen ja kahvilaan. Lattialle asetettiin oljista tehty matto. Heräsin kello viisi aamulla leipomaan suomalaista pullaa. Pidimme ovet auki ja tuoksu houkutteli koululaisia ja kadulla kulkevia sisään. Pulla kiinnosti japanilaisia. Nuori laiha poika nosti tilaisuudessa kätensä. Rohkea, uskonsa tunnustanut poika kasvoi nopeasti kristittynä. Hän pääsi yliopistoon ja myöhemmin hänestä tuli pastori. Ystävällinen hoitaja tulee tervehtimään Anteroa. Irja seuraa minua pyörätuolillaan käytävään. Suurikokoiset pyhäiibikset astelevat lähemmäs. Ne ovat tottuneet, että niille heitetään kahvileivän murusia. Lattia kuin Toyotan pohja Irja muistelee pariskunnan asuntoa Kiryuchujissa, suuren joen rannalla. Antero keräsi joen rannalta ja lähistöltä puita. Asuttuaan paikkakunnalla kolme vuotta he rakensivat talon. Myöhemmin koko kylä tyhjennettiin, koska alueelle suunniteltiin suurta patoallasta. ‒ Saimme kuitenkin tontista ja rakennuksesta tuhatkertaisen Antero Syrjän huoneen ulko-ovelle oli hoitaja piirtänyt kuvan lähetystyöntekijästä. korvauksen. Saimme selville, että Toyotan autotehdas tekee valmistaloja. Tilasimme kaksikerroksisen talon. Sen perustus oli tehty samalla tavalla kuin Toyotaauton pohja. Tuntui, että lattiassa oli jousitus. Meidän tehtävämme oli vain kantaa huonekalut sisään. Käyn vielä tervehtimässä Anteroa. Häntä katsellessani muistuvat mieleeni Japanin lähetystyöntekijän Jaakko Romun luonnehdinnat työtoveristaan, jonka hän tapasi saavuttuaan Japaniin vaimonsa kanssa vuonna 1963. Antero oppi Japanin kielen ilman varsinaisia kouluopintoja. Hän oli työmyyrä, joka rakensi rukoushuoneita omilla käsillään. Hän oli sielumaailmaltaan herkkä ja Jumalan työtä rakastava. Hän kasvatti tyttärensä Katariinan, Mariannan ja Johannan sisälle japanilaiseen kulttuuriin. Japanilaiset työtoverit muistavat suurella lämmöllä Anteron työpanosta Japanissa. Menen Irjan kanssa tapamaan Lepokodissa asuvaa Airi Pesua. Hän kertoo innostuneesti elämästään Keniassa ja avioliitostaan leskeksi jääneen, Papua-UudenGuinean lähetyspioneerin Lauri Pesun kanssa. Lauri on jo päässyt Herran luo. Toukokuun lopussa oli Antero Syrjän vuoro siirtyä ajasta ikuisuuteen. Irja asuu edelleen hyvässä hoidossa Australian Queenslandin Thornlandissa, noin 28 kilometriä Brisbanesta lounaaseen sijaitsevassa Lepokodissa. Teksti ja kuvat: Eero Ketola 19 Lähetystyö lähellä sydäntä Ä iti, mummu Sinikka Palomäki, sinä synnyit seitsemänkymmentä vuotta sitten Kauhajoella suurperheen nuorimpana lapsena. Ollessasi vasta seitsemänvuotias, äitisi sairastui ja menehtyi. Niinpä jäit isäsi ja sisarustesi kanssa. Leipä ei ollut kovin leveää, mutta uskova isäsi huolehti perheestä. Kotikylälläsi Lamminmaassa pidettiin tuohon aikaan paljon kyläkokouksia, joissa istuit mukana. Jo silloin kuulit myös lähetystyöstä ja se teki sinuun vaikutuksen. Vuosikymmenien aikana seurakunta on ollut sinulle hyvin rakas. Olemme lapsina kiitollisia, että meillä on uskovat vanhemmat. Lähetystyö on sinulla lähellä sydäntä. Vaikka et koskaan itse ole lähetyskentälle lähtenyt, olet ollut uskollisesti mukana seurakunnan lähetyslounaiden valmistuksessa, lähettäjän asemassa – joka on tärkeä osa lähetystyössä. Kymmenet lähetyslounaat ovat valmistuneet käsiesi kautta. Näin olet saanut olla ja yhä olet tässä arvokkaassa työssä mukana. Kotiseurakuntamme Lähetyskahviossa olet 20 keittänyt monet keitot. Sinä et oikein osaa olla poissa kauhan varresta. Usein jo suunnittelet seuraavaa mahdollista lähetyslounasta tai lähetyskahvitusta. Seurakuntakuorossa olet uskollisesti palvellut vuosikymmenet. Et koskaan tee itsestäsi suurta numeroa. Elä- mässäsi olet aina ajatellut meidän lasten ja muiden parasta. Tyttärenäsi ihailen sitä uskollisuutta ja sydämen asennetta, jolla teet omaa osuuttasi lähetystyössä. Israel on aina ollut rakas maa sinulle. Olet saanut vierailla siellä luonani ja nähdä lähetystyön arkea. Olet aina jaksanut tukea ja kannustaa. Vieläkään et halua hellittää tässä sinulle rakkaassa seurakunta ja -lähetystyössä. Kiitos, äiti, siitä esimerkistäsi, jota olemme lapsina sinulta saaneet. Esimerkkisi ja kannustuksesi ovat voimavarani myös omassa palvelustehtävässäni. Olet myös esirukoilija. Kiitos, että aina jaksat kannustaa ja rohkaista meitä lapsia ja lastenlapsia. Saimme viettää ikimuistoiset juhlat kanssasi. Antakoon Jumala sinulle vielä terveyttä ja voimaa niin että saat olla kutsumuksesi työssä seurakunnan keskellä, jossa kokosydämisesti palvelet. Onnea ja siunausta sinulle äiti Sisarusten puolesta tyttäresi Mari TAKSI J. HAAPOJA SEINÄJOKI PÄIVYSTYS 4 KPL 1 + 8 H. INVATAKSEJA Taksi- ja ryhmäkuljetuksia 6-16 paikkaisilla autoilla (06) 4149 240 Auto 0400 361 430 Fax (06) 4238 345 juhani.haapoja@suomenpalvelutaksit .fi KJ-Koneistus Ky 050-521 3039 Leilikintie 4, 62100 Lapua Hankasalmi 24h Valtatie 9, Pieksämäentie 15, 41520 HANKASALMI Puh. 0201 55 77 00, jari-pekka@jari-pekka.fi Tarjoaa hyvää ja monipuolista palvelua. Liikenneasemalta löytyvät saman katon alta tankkausmahdollisuudet, monipuolinen kauppa, kahvila sekä ruokailu mahdollisuudet, kuten Seisovapöytä, Kotipizza®, Hesburger® ja À la carte. Lisäksi liikenneasemalla on ekopiste ja pesuhalli. Huoltoaseman yhteydessä toimii myös lahjatavaramyymälä Tuliaistupa. http://kjkoneistus.nettisivu.org/ CNC ja manuaalikoneistus, poraus, jyrsintä, sahaus ja terien teroitus Konepajamme sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla, Lapuan Alangon teollisuusalueella lähellä keskustaa. Tiistenjoen Osuuspankki Laadukkaat kuljetinratkaisut työstökeskuksiin ja kappaletavaran käsittelyyn. www.ma-tech.fi info@ma-tech.fi +358 40 541 9859 Eristys Partner Ky RAUTATIENKATU 30 A 18, 90100 Oulu 050 573 7079 paavopyorala@hotmail.com • Kylmä- ja lämpöeristyspalvelut • Teollisuuseristykset • IV-eristykset Yhteyshenkilö: Paavo Pyörälä PA LV E L U L I P U K E Tilaan Lähetysviesti-lehden Nimi Tilaaja / uusi osoite Osoitteeni on muuttunut Maksaja, jos eri kuin tilaaja .......................................................................................... Lähiosoite .......................................................................................... Postiosoite .......................................................................................... Puhelin postimerkki .......................................................................................... Voit suorittaa tilauksen myös sähköpostilla rauno.loikkanen@netikka.fi tai puhelimella 040 516 2566 Pohjanmaan Lähetysviesti Rauno Loikkanen Sulkaviita 7, 60150 Seinäjoki 21 nevertex oy KELLO & KULTA SILLANPÄÄ KY Terveystie 5, 69600 Kaustinen. Puh. (06) 8611063 HIEROTEEKKI, VALTANEN VEIKKO Pipot ulkoiluun brodeeraustyöt! 68380 Yli-Ullava 06 - 889 105 www.nevertex.fi Yhdystie 13, 91500 Muhos. Puh 0400 290 693 KAUHAVAN PUUKKOPAJA MATTI KOSKI Yrttikuja 5, 62200 Kauhava. Puh. 0400 761 963. www.kauhavanpuukkopaja.fi KODINKONE- JA KYLMÄKONEHUOLTO Pauli Jussila. Kellopolku 3, 86800 PYHÄSALMI. Puh 0400 385888 LAPPAJÄRVEN SIIVOUSPALVELU Puh. (06) 5661935, 0400 663 934 LÄNSIRANNIKON JPT Puh. 040 583 1178 LUOMAN TILI KY Valtuustontie 14, 62100 Lapua. Puh. (06) 433 1338, 040 551 9758 MARKKINOINTI GRAFI OY Mirjantie 1, 65610 Mustasaari. Puh. 0400 562 891 MUUTTO- JA KEVYTKULJETUKSIA P. Hotakainen. Halsua. Puh. (06) 863 6062, 0400 269 048 OY SÄHKÖ TEST Kauppiaankatu 44, 65380 Vaasa. Puh. 0400 268 281 POHJANMAAN KIRJAPAINOHUOLTO Villinkuja 10, 66530 Koivulahti. Timo Vieri, Puh. 050 589 1954 Kaukomaalaus Oy PL 114, 60101 SEINÄJOKI Puh. 0400 368 811 VM-CARPET OY – Viihtyisän kodin puolesta Karvalantie 79, 62630 Karvala. Puh. 020 7414283, Fax (06) 5663 274. www.vm-carpet.fi TILILASKENTA OY Riihikuja 1, 68600 Pietarsaari - Koulutie 73, Veteli. Puh. 040 571 9412 RAKENNUS-SIIRILÄ AY Pitkänsillankatu 8 A, 67100 Kokkola, puh. 06 831 8826 TAKSI KATI VÄÄRÄNIEMI Alhonrinne 2 A 2, 91900 LIMINKA, puh. 044 953 0035 22 n mmaan Kelotin Rantamajat Hengellinen lomanviettopaikka Lämpöin lauluin Jouluun toivottaa perhe Lapista Kelotin Rantamajat Oy Jorma, Helli, Markku ja Maiju Laulumaa http://www.kelotinrantamajat.com Puh. 040 508 4003 Kevythirsimökkejä, saunoja, lomataloja ym. Vetelin Tikanpojat Oy Koulutie 110, 69700 Veteli Puh. 0400 316 290 Sinun ja läheistesi uskoa vahvistavia vastauksia. Raamatun arvovallan puolesta. www.luominen.fi p.(08)5307011 yksi tie autokauppaan Puh. (06) 4126 336, 9449 797 979 Päivölänkatu 32-34, 60120 Seinäjoki joni.nelimarkka@bayerncar.com BAYERNCAR OY www.bayerncar.com Laser- ja vesileikkauspalvelut ammattitaidolla, laadukkaasti ja nopeasti. Lisäksi teemme kokonaistoimituksia. Ilmestyy neljä kertaa vuodessa Julkaisija Pohjanmaan Lähetys ry Riihitie 6, 69300 Toholampi Päätoimittaja Kai Loikkanen Juontolenkki 5, 60200 Seinäjoki 0400 736 876 kai.loikkanen@netikka.fi Toimitusneuvosto Martti Ahvenlampi, Heikki Järvi, Lasse Kujanen, Rauno Loikkanen, Voitto Marjeta, Markku Tossavainen ja Tarvo Vallineva. Lehden tilitykset OP tili 556707-218625 Ulkoasu ja sivunvalmistus Waasa Graphics Oy Ilmoitusasia vastaava Tapani Vieri 0400-562 891 tapani.vieri@netikka.fi Juha Hilli 0400-587 058 Markku Huttunen 050 350 6155 Ari Tikkakoski 0400-316 290 Painopaikka Waasa Graphics Oy Tilaukset Rauno Loikkanen Sulkaviita 7, 60150 Seinäjoki (06) 412 0870, 040 516 2566 rauno.loikkanen@netikka.fi Tilausmaksu Kestotilaus 14 €/vuosi Tämän lehden tuotolla tuetaan lähetystyötä ja kouluissa tehtävää lapsi- ja nuorisotyötä Pohjanmaalla. Voit suorittaa tilauksen/osoitteen muutoksen myös sähköpostilla rauno.loikkanen@netikka.fi tai puhelimella 040 516 2566 23 Pohjanmaan Lähetys ry., Riihitie 6, 69300 Toholampi Hänelle, jolla on jo kaikkea... www.taivaanlahja.net 24
© Copyright 2024