Miten kadut valaistaan tulevaisuudessa? Geokätköily – nykyajan
1•2012 SÄHKÖYHTIÖSI ASIAKASLEHTI Svengaava Pietarsaari Geokätköily – nykyajan aarteenmetsästystä Miten kadut valaistaan tulevaisuudessa? Kun ilmastosta tuli politiikkaa Esse Elektro-Kraftin, Herrforsin, Pietarsaaren Energialaitoksen, Kruunupyyn Sähkölaitoksen, Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen ja Vetelin Sähkölaitoksen asiakkaille. Kolme kysymystä Sisältö n Miapetra Kumpula-Natri Odottamaton jazzmetropoli 4 toimii nyt kolmatta kauttaan Vaasan vaalipiirin kansanedustajana. Eduskunnassa hän on suuren valiokunnan puheenjohtaja ja talousvaliokunnan jäsen. Hän työskenteli aiemmin pääministeri Paavo Lipposen erityisavustajana ja Eurooppalainen Suomi -yhdistyksessä. Miapetra Kumpula-Natri on insinööri ja kirjoilla Vaasan yliopistossa pääaineenaan kansantaloustiede. Hän on Pohjanmaan maakuntaliiton valtuuston puheenjohtaja. Mikä on ilmasto kysymysten arvo? K Valoisat kadut, mutta miten? 12 Yhdistynyt kiekkojoukkue 18 Tulevaisuuden energiaekspertit 22 Ilmastosta tuli politiikkaa 26 Karolina Isaksson 3. Mitä elämänlaatu sinulle merkitsee? Aika lasten ja perheen kanssa. Vietämme aikaa usein vanhalla kalastajamökillä, jota olemme remontoineet. Se on sähköistetty ja lämpenee ilmalämpöpumpulla ja tarpeen mukaan sähköpattereilla. Kolme tulisijaa vähentää sähkön kulutusta. Vesihana, kantovesi saunaan ja biovessa riittävät ympäri vuoden. Vaasan ja pääkaupunkiseudun kodit kuluttavat kodinelektroniikan ja kylppärin lattialämmityksen verran ekstraa, mutta kuuluvat kaukolämpöverkkoon. 2 katternö n Gun-May Johansson: n Klaus Rönnqvist: ”Eivät ne ole vain ihmisen syytä, mutta kallistun kyllä sille kannalle, että olemme osasyyllisiä. Katastrofeja tapahtuu koko ajan yhä enemmän. Ilmasto ei ole enää entisensä täällä meilläkään.” ”Uskon, että syynä ovat tehtaiden päästöt, maatalous ja liikenne. Meidän täytyy vähentää päästöjä ja ottaa käyttöön uutta, ympäristö ystävällisempää tekniikkaa.” n Monica Borg-Sunabacka: n Sven-Erik Vikman: ”Eivät ne ole vain ihmisen syytä, mutta uskon, että osaltamme vaikutamme muutoksiin. Elintasomme on vähän ylimitoitettu ja pärjäisimme ehkä vähemmälläkin.” ”Luultavasti osittain. Tai sitten ei ollenkaan. Kukaan ei sitä tiedä. Onhan maailma muuttunut ennenkin.” Yksi esimerkki aivan läheltä on Alholmens 1. Kaikilla energialähteillä on etunsa ja kaikilla on hintansa. Mikä pitäisi ottaa ohjenuoraksi, kun me Suomessa teemme pitkäjänteisesti energiapolitiikan valintojamme? Päästöt, hinta ja omavaraisuus. Vanhanaikaiseen tekniikkaan tuskin siirrytään. Ympäristöä vähemmän rasittava teknologia kiinnostaa jo joka puolella maailmaa. Järkevintä on tehdä siirtymiä uusiutuviin polttoaineisiin ja uusiin tekniikoihin suunnitelmallisesti. Pakottavat äkkisiirtymät tulevat kalliiksi, kun tehtyjä investointeja ei ehditä kuolettaa. Yhteiskunta sähköistyy edelleen, joten päästöttömään ja tehokkaasti tuotettuun sähköön kannattaa satsata. Tässä ydinvoimalla ja tuulella on osansa. 2. Miten meidän pitäisi suhtautua ilmastokysymykseen? 90 % maailman teollisuustuotannosta perustuu edelleen fossiilisiin polttoaineisiin, ja trendi kulkee nykyään fossiilisia kohti. Ilmastomuutos on tosiasia, joka pitää huomioida. Maailmalla kiinnostus uusiutuviin on suurta. Usein kun ilmastoa suojellaan päästöiltä voi muutenkin huomioida paremmin luonnonvarojen riistoa. Saksan äkillinen ja tiukka ydinvoimapolitiikan muutos on pahimmillaan johtamassa päästöjen kasvuun. Samalla maassa tehdään mittavia panostuksia uusiutuvien hyödyntämiseen uusin tekniikoin, joilla tavoitellaan myös osuutta maailmanmarkkinoista. Myös Yhdysvalloissa maailman 5. suurin talous Kalifornia on joiltain osin päästökriteereissään jopa EU:ta tiukempi. Energia on välttämättömyyshyödyke niin kotitalouksille kuin teollisuudellekin, joten kansantaloudenkin vuoksi hinnan on oltava mukana päätöksiä tehtäessä. un kymmenen vuotta sitten tulin Katternö-konsernin toimitusjohtajaksi, en olisi osannut ajatellakaan, että päätyisin ilmastoalalle. Mutta näin maailma makaa nykypäivän energia-asioissa – poliitikot tekevät ilmaston nimissä päätöksiä, jotka pitkälti ohjaavat alan toimintavaihtoehtoja. Joudumme hyväksymään, että poliitikot laativat pelisäännöt. Se on heidän oikeutensa ja velvollisuutensa kansan valitsemina edustajinamme. Samalla kuitenkin meillä energia-alan edustajina on oikeus ja velvollisuus vaatia, että poliittiset päätökset tehdään asiantuntevalta pohjalta ja että ne ovat pitkäjänteisesti johdonmukaisia. Poliittisessa perspektiivissä neljän vuoden kausi on luonnollinen lähtökohta. Mutta meidän on energia-alalla usein toimittava 40 vuoden perspektiivissä. Investointipäätöksissä on punnittavana lukuisia tekijöitä ja riskiarviointeja laaditaan. Epävarmuus tulevaisuuden poliittisista trendeistä on aika usein se vaikeimmin määriteltävissä oleva tekijä. Ovatko ilmastokatastrofit ihmisen aiheuttamia? Ville Niinistön unelmatyö 32 Fossiilisen energian paluu 38 AARRETTA KOHTI! Penttalan perhe harrastaa nykyajan aarteenmetsästystä eli geokätköilyä. Aarrekartta löytyy GPS:stä. Sivu 16. Kraft, hyvin mittava panostus biopolttoaineeseen, joka tehtiin Katternö-konsernin aloitteesta ympäristöajattelun pohjalta ja ilman valtion tukia (lukuun ottamatta minimaalista investointitukea). Poliittinen ympäristö on sittemmin muuttunut. Alholmens Kraftia suunniteltaessa biopolttoaine oli yhdessä turpeen kanssa poliittisesti toivottava yhdistelmä. Myöhemmin turpeesta on tullut ’rumaa’ määritelmällä, jonka johtavat poliitikot ovat laatineet argumenttinaan ilmasto. Tätä nykyä energiayhtälöissä on otettava huomioon niin monta kotimaisista ja kansainvälisistä, poliittisista päätöksistä riippuvaista muuttujaa, että niitä on lähestulkoon mahdoton hallita. Suunnitelmana oli, että hiilidioksidikauppa ohjaisi kehitystä. Nyt olemme saaneet lisävaatimuksia uusiutuvan energian osuudesta, energiatehokkuusdirektiivin, vaatimuksia biodieselin lisäämisestä, investointituen, metsäpolttoainetuen eri muodoissaan, syöttötariffit ja uudenlaisia veroja. Minä kysynkin nyt, miten kauan meillä on toimivat sähkömarkkinat. Olemme myös oppineet, että bioenergian hankinta on todellisuudessa paljon vaikeampaa kuin teoreettisissa laskelmissa. Alholmens Kraftin ja UPM:n yli 10 vuoden ahkeran yhteistyön jälkeen meidän on pakko todeta, että bioenergian raaka-ainetta saadaan edelleen vain puolet polttoaineen kokonaistarpeesta. Keräämme kantoja, risuja, hakkuujätteitä ja muuta, kasvatamme ruokohelpiä, poltamme energiajätettä ja tuomme bioraaka-ainetta ulkomailta. Voidaan myös kysyä, miten pitkään voimme harjoittaa verovaroin tuettua biopolttoaineiden hyödyntämistä vaarantamatta metsäteollisuuden raaka-aineen saantia. Olemme Katternö-konsernissa uusiutuvan ja hiilidioksidittoman energian edelläkävijöitä. Investointipäätös Merijärven tuulivoimalaan on siitä uusin esimerkki. Sen ensimmäisen vaiheen teho on 14 MW. Investointipäätöksen mahdollisti valtion lupaus 12 vuoden syöttötariffista. Uusi hallituksemme ei ole Suomessa vavissut ilmastopolitiikassaan. Mutta se ei silti voi välttää kysymystä: Aikovatko Suomi ja Eurooppa jatkaa omalla tiellään ilmasto johtotähtenään, vaikka muu maailma ei seuraisi mukana? Katternö 1 • 2012 Vastaava julkaisija Stefan Storholm, Isokatu 8, 68600 Pietarsaari, puh. (06) 781 5300, faksi (06) 781 5322, stefan.storholm@katterno.fi, www.katterno.fi Osoitteenmuutokset Siv Granqvist, puh. (06) 781 5333, siv.granqvist@katterno.fi Tuotanto Botnia Information, www.botniainformation.fi Projektipäällikkö Petra Nylund Toimittajat Svenolof Karlsson/Storkamp Media, www.storkamp.com, Johan Svenlin, Petra Nylund Layout Glenn Nylund, Annika Lillkvist, Janne Nylund Paino Forsberg 2012 stefan storholm Toimitusjohtaja, Katternö Oy katternö 3 Jan Sandvik Svengaava kaupunki Pietarsaaresta on viime vuosi kymmenenä kasvanut suomalaisen jazzkartan metropoli, jonka jazz elämää kuvataan ainutlaatuiseksi Pohjoismaissa. Musiikkitalon nuoret lahjakkuudet esiintyvät kaupungin kokeneiden jazzkonkareiden kanssa ja yleisö täyttää O’Learyn joka torstai. TOTTUNUT ESIINTYJÄ. Jonte Fagerhed kuuluu seudun omiin tulisieluihin. Hän tuo orastavaan jazzelämään panoksensa: musiikillista improvisaatiota ja ahkeraa yhdistystyötä. Lisäksi hän järjestää joka kesä Luodon Föusjazzin. 4 katternö katternö 5 Jamit häivyttävät sukupolvien rajat V Jan Sandvik ielä on pari tuntia ennen tämän torstaijazzin ensimmäistä takapotkua. Järjestävän yhdistyksen eli Jazzoon Ingela Wiklund ja Macke Söderström kasaavat rumpuja ja vahvistimia O’Learyn pienellä lavalla. ”Jamisessio on suosikkini. Koskaan ei tiedä, mitä siitä tulee. Enimmillään meitä on ollut tusina soittajia yhtä aikaa lavalla. Kun joku vaan laittaa pallon pyörimään, toiset yleensä seuraavat mukana”, Macke Söderström selittää. ”Lavalle ei tarvitse mukaan muuta kuin soittimen. Me hoidamme raskaat varusteet”, I ngela Wiklund sanoo. » Meille sataa kyselyjä jazzorkestereilta, jotka haluavat tulla tänne soittamaan, mutta valitettavasti emme voi ottaa kaikkia vastaan. « Monta kieltä Jani Sandvik laittaa steelpedal -kitaraansa soittovalmiiksi. Hän on tullut Teerijärveltä saadakseen soittaa muiden muusikoiden kanssa. ”Ihmiset yhdistävät soittimeni usein countrymusiikkiin, mutta minä yritän soittaa eri musiikkilajeja. USA:ssa on taitavia steelpedalkitaristeja, jotka soittavat jazzia.” Hän on itseoppinut ja harjoittelee enimmäkseen yksin. ”Tämä on maailman vaikeimpia soittimia. Olen soittanut sitä 14-vuotiaasta, treenaan joka päivä ja minulla on vielä niin paljon opittavaa.” Lavalla täytyy pitää kieli keskellä suuta. ”Jos steelpedal-kitaristi väittää, ettei ole hermostunut, hän valehtelee”, Jani Sandvik sanoo. ”Monet silloin soittamistamme kappaleista kuuluvat vielä nykyäänkin jazzorkesterin vakio-ohjelmistoon. Silloin ongelmana oli pula jazzpianisteista.” Vielä 1960-luvulla alueella oli aika monta orkesteria, mutta 1970- ja 1980-luvuilla rokki valtasi Pietarsaaren musiikkielämän. 1990-luvun loppua kohti jazzkärpänen taas heräsi ja valloitti muusikoita takaisin reviirilleen. Ja myös yleisön into elävään jazzmusiikkiin kasvoi. ”Minut narrattiin mukaan Arbiksen jazzkurssille ja kiinnostuin uudelleen. Tyttäreni piti siihen aikaan Café Ellaa Isokadulla, ja me aloimme luonnollisesti soittaa siellä tiettyinä iltoina”, Guy Sandvik muistelee. Jonkin ajan kuluttua hän ja muutamat muut jazzmuusikot alkoivat miettiä jazztoiminnalle järjestelmällisempiä raameja, joten he perustivat Jazzoo-yhdistyksen. ”Ensimmäiseen kokoukseen ilmaantui parikymmentä ja vuoden kuluttua meitä oli yli 100. Nyt yhdistyksessä on yli 260 jäsentä.” Sukupolvet yhdessä Ravintola täyttyy yleisöstä kellon lähetessä 21:tä. Rumpali Guy Sandvik, kaupungin vanhoja jazznimiä, istuutuu pöytään lavan viereen. ”En tiedä, lähdenkö tänään soittamaan. Täällä kaupungissa on nykyään niin paljon nuoria taitavia muusikoita. Ja he osaavat kaikki vanhatkin kappaleet.” Sen hän on viime vuosina monesti ilokseen havainnut jammatessaan uuden sukupolven jazzmuusikoiden kanssa. ”Tapaan kertoilla juttuja klassista jazzkappaleista, joita nuoret ovat oppineet nuoteista. Heidän mielestään on hauskaa soittaa meidän vanhojen ukkojen kanssa.” Yhteistyötä Musiikkitalon kanssa Samat kappaleet toimivat edelleen RUMMUT JA BASSO. Guy Sandvik kuuluu Jazzkärpänen puraisi Guy Sandvikia 1950luvulla, ja jo silloin jazzilla oli paljon kuulijoita kaupungissa. Hän soitti monissa orkestereissa, usein tansseissa. soittaa mielellään nuorten muusikkojen, 6 katternö kaupungin vanhempaan jazzkaartiin. Hän esimerkiksi basisti Mats Ödahlin kanssa. Torstaijazz, nykyään jo vakiintunut kulttuuri-instituutio Pietarsaaressa, muodostaa yhdistyksen toiminnan perustan, ja se vetää yleisöä viikko viikolta, vuosi vuodelta. Lisäksi joka syyskuussa järjestetään vuosi vuodelta kasvaneet jazzfestivaalit. ”Tietenkin alussa oli upeaa nähdä, miten yleisömäärä kasvoi joka viikko. Nyt meille sataa kyselyjä jazzorkestereilta, jotka haluavat tulla soittamaan meille, mutta valitettavasti emme voi ottaa kaikkia vastaan”, Macke Söderström sanoo. Jazzoo järjestää konsertin 35 torstaina vuodessa koulujen lukuvuotta noudattavan aikataulun mukaan. Se on kytköksissä myös kaupungin suureen groove-generaattoriin, Musiikkitaloon. Musiikkitalon oppilaat muodostavat tärkeän osan yleisöä, ja toisaalta oppilaat vastaavat erilaisissa musiikillisissa kokoonpanoissa yleisön viihdyttämisestä yhtenä torstaina kuukaudessa. ”Meillä on paljon hyötyä toisistamme. He saavat kehittää lavatyöskentelyään live-yleisön edessä ja me saamme taitavia muusikkoja lavalle”, Ingela Wiklund sanoo. Upeita tyyppejä Vaikka monet ehkä pitävät eniten spontaaneista jameista, torstaijazzeissa on vuosien saatossa esiintynyt myös joukko musiikkoja varsinaisissa konserteissa. ”Muistan erityisesti Pierre Swärdin. Hän oli aivan uskomaton Hammond-urkuri. Talo oli tupaten täynnä ja tunnelma hieno”, Ingela Wiklund sanoo. ”Birgit Lindberg oli toinen upea tyyppi ja taitava pianisti”, Macke Söderström lisää. ”Minusta on ollut loistavaa saada tavata 1960-luvulla palvomiani muusikkoja, esim. Putte Wickman, Svante Thuresson, Claes Crona ja myöhemmin Scott Hamilton…”, Guy Sandvik sanoo. Svengiä pitää olla! Nyt lavalle on noussut kvartetti, joka käynnistää illan musiikillisen annin. He esittävät perinteistä jazzmusiikkia rummuilla, bassolla ja pianolla. Ja sitten steelpedal -kitara. Torvald Lund istuutuu pöytään vetopasuuna kaina- Jazzvinkkejä vasta-alkajille (Ingela Wiklundin, Macke Söderströmin ja Guy Sandvikin mukaan): Frank Sinatra: Fly me to the moon Dinah Washington: What a difference a day makes Dizzie Gillespie: No more blues Duke Ellington: Satin doll Miles Davis: Kind of Blue-levy Jan Johansson: Jazz på svenska katternö 7 Pietarsaaren jazzkentällä svengaa Jan Sandvik SUOSIKKEJA TUUTIN TÄYDELTÄ. The Napkinsin solisti Charlotta Kerbs vauhdissa. Jan Sandvik » Konsertit vetävät täysiä taloja viikko viikon jälkeen. Se on ainutlaatuista Pohjoismaissa! « lossaan. Hän aikoo myöhemmin soittaa pari kappaletta, mutta esittää meille ensin määritelmänsä jazzista: ”Se on musiikkilaji, jossa useat muusikot soittavat lähes samaa kappaletta, lähes samanaikaisesti.” Guy Sandvik on suuri bossanovan ystävä ja hänellä on toisenlainen määritelmä: ”Svengiä pitää olla! Ei sitä voi kutsua jazziksi jos se ei svengaa.” Macke Söderströmille jazz on myös luotettava mielialan piristäjä. ”Joskus voi olla huono päivä takana tänne tullessani, mutta hetken kuluttua se kääntyy, kun joku muu levittää positiivista energiaa musiikillaan.” Vau-elämys Vuosien myötä Jazzoon on liittynyt myös uusia tulisieluja. Heihin kuuluu nykyinen puheenjohtaja Peter Hauptmann, joka omien sanojensa mukaan tuli valmiiseen pöytään muuttaessaan Pietarsaareen v. 2007. ”Minä koin vau-elämyksen tullessani Pietarsaareen ja löydettyäni kaupungin kukoistavan jazzelämän. Konsertit vetävät täysiä taloja viikko viikon jälkeen. Se on ainutlaatuista Pohjoismaissa.” Hän oli aiemmin työskennellyt kulttuuristrategian parissa useissa keskisuurissa kaupungeissa Ruotsissa ja tottunut siihen, että kunta joutui pelastamaan jazzfestivaaleja talkoovoimien ehtyessä. ”On ilo saada olla mukana aktiivisessa, eriikäisten jäsenten jazzyhdistyksessä ja tarjota innostuneelle yleisölle sekä paikallisia artisteja että vähän kokeellisempia muusikkoja.” Illan jamisessio etenee ja basistit, laulajat ja rumpalit vaihtuvat. Guy Sandvik esittää lavalla setin ja totta tosiaan hänen jazzkriteerinsä täyttyvät. Svengiä löytyy! johan svenlin KESKITTYNYTTÄ IMPROVISAATIOTA. ILOISTA JAZZIA. Jazzmusiikin ei tarvitse olla vaikeaa, Pianisti Felix Back kuuluu kaupungin vaan svengaavaa, sanovat Macke Söderström, Ingela nuoriin jazzmuusikkoihin. Wiklund ja Guy Sandvik. 8 katternö katternö 9 Karolina Isaksson Mats Sandström EI TYLSÄÄ PÄIVÄÄ. Ralf Bertula on kokenut energia-alan pyörryttävän kehityksen usean vuosikymmenen ajan. Nyt alkavat eläkepäivät. V IRTASET 40 vuotta yhteiskunnan palveluksessa n ”On ollut uskomattoman mielenkiintoista olla mukana luomassa edellytyksiä yhteiskuntamme toimimiselle ja kehittymiselle”, kertoo kohta neljäkymmentä vuotta energia-alalla työskennellyt Ralf Bertula. Hän jäi tammikuussa eläkkeelle oltuaan teknisenä johtajana Katternössä ja toimitusjohtajana Herrfors Nät-Verkossa. Bertula aloitti nuorena sähköinsinöörinä v. 1974 silloisessa Albäck Ab -sähköyhtiössä, sittemmin Katternössä. Ura käynnistyi heti alusta alkaen sähköstä: Bertula kävi ensimmäisten joukossa juuri perustetun ammattikoulun sähköasentajalinjan Pietarsaaressa. Häntä ei ole kuitenkaan urallaan eniten kiehtonut itse sähkötekniikka vaan sähkön rooli yhteiskunnan kehityksessä. Hän koki yrityksen uutena työntekijänä uransa suurimpia haasteita Kaitforsin voimalaitosta rakennettaessa. ”Kaitforsin voimala rakennettiin 1970-luvulla ympäristöliikkeen nousukaudella, mikä aiheutti jonkin verran dramatiikkaa ja muutti suunnitelmia”, Bertula kertoo. Politiikka ja usein vastakkaiset intressit ovat oh- 10 katternö janneet ja edelleen ohjaavat energiantuotannon ja energiankulutuksen kehitystä. Monenlaiset asiat ovat työllistäneet Bertulaa – ympäristöliikkeestä museovirastoon, joka pelasti mahdollisia muinaislöydöksiä voimalahankkeiden yhteydessä. Hän on myös toiminut neuvottelijana yhtiön hankkiessa maata sähköverkon kehittämistä varten. Verkko ei varsinkaan 70-luvulla vastannut yhteiskunnan kasvavia tarpeita. ”Olen istunut pitkään ja usein keskustelemassa maanomistajien kanssa mitä erilaisimmissa tilanteissa, jotta pääsisimme kaikkia tyydyttävään ratkaisuun – olen jopa joutunut mukaan auttamaan emäntää leipomisessa.” Bertulan kiinnostus yhteiskuntaan on myös johdanut hänet esim. Energiateollisuus ry:n hallitukseen. Kello ei ole ikinä sanellut Ralf Bertulan työpäiviä, joten miten työnarkomaani aikoo viettää uutta runsasta vapaa-aikaansa? ”Aion antaa enemmän aikaa perheelleni ja kunnostaa mökkiä Vexalassa. Aion myös matkustella ja vaellella.” Uranuurtaja John Albäck Epätavallisen lämmin syksy n John Albäck, Katternö-konsernin historian keulamiehiä, menehtyi 2. lokakuuta 2011. Hän oli syntynyt 10.2.1925 ja oli siis kuollessaan 86-vuotias. John Albäck syntyi perheeseen, josta myöhemmin nousi alueen energiantuotannon johtava yrittäjäsuku. Juuret ulottuvat vuoteen 1914, jolloin valtiopäivämies Johan Emil Hästbacka avasi sähkölaitoksen Teerijärven Sandkullan myllyn ja sahan viereen. Neljä Timmerbackan veljestä ja heidän serkkunsa Artur Sandström ostivat laitoksen v. 1919. Timmerbackan veljekset muuttivat kaikki pian sukunimekseen Albäck/Ahlbäck. Tämä klaani rakensi tarmokkaina uranuurtajina vähitellen eri sivuhaaroineen yhtiön, jonka suurena kalleutena oli pitkään Björkforsin voimala. John Albäck astui toisen omistajasukupolven edustajana toimintaan 25-vuotiaana tuoreena insinöörinä v. 1950. Hän oli mukana vauhdikkaassa prosessissa, jonka seurauksena päätettiin v. 1955 perustaa Katternön muuntoasema, nykypäivän Katternö Oy:n alkulähde. Eräässä hallituksen kokouksessa 1960-luvun alussa Albäckin perheen lakimies Christer Boucht veti John Albäckin sivuun ja sanoi: ”Nyt, John, sinun pitää ottaa vastuu käsiisi. Ukot puhuvat vain vanhoista ajoista. Teidän täytyy katsoa eteenpäin!” Bouchtin kehotus johti tulokseen. Eri Albäck- yhtiöt hyväksyivät v. 1965 uuden yhtiöjärjestyksen, ja John Albäckistä tuli Albäck Oy:n toimitusjohtaja. Siinä roolissa hän ajoi mm. Kaitforsin voimalan rakentamista; se on nykyään Katternö-konsernissa tärkeä tuotantoyksikkö, mutta rakennusvaiheessa se oli ympäristöliikkeen vihan kohteena. Omistajat myivät Albäck Oy:n dramaattisen prosessin päätteeksi v. 1987 Katternö Oy:lle, Korpelan Voimalle ja Vetelin ja Evijärven sähkölaitoksille. Yritysten yhteensulautumisen myötä Albäck Oy:stä tuli nykyisen Oy Herrfors Ab:n runko. John Albäck ei viihtynyt barrikadeilla huutelemassa, mutta hän johti yhtiötään taitavasti ja useimmiten diplomaattisesti monien vaikeuksien läpi. Hänen elämäntyönsä pohjusti laajentumista, jonka Katternö-konserni sitten pystyi aloittamaan 1990-luvun alussa. Yli-insinööri John Olof Albäckiä jäivät suremaan lähinnä kolme lasta. n Vuoden 2011 syksy oli epätavallisen lämmin Suomen lisäksi myös Luoteis-Venäjälle, Barentsinmerelle ja Karanmerelle ulottuvalla vyöhykkeellä. Kuten viereisestä pallosta käy ilmi, kaava oli jokseenkin sama syys-, loka-, marras- ja joulukuussa. Se ei kuitenkaan kerro mitään globaalin lämpötilan kehityksestä. Suomi muodostaa alle tuhannesosan maapallon pinta-alasta, ja laajat alueet olivat jakson aikana epätavallisen kylmiä maapallolla, mm. KeskiAasiassa ja Afrikassa. Yhdessä globaalit lämpötilasarjat osoittavat maapallon keskilämpötilan laskeneen 0,15–0,20 astetta elokuusta joulukuuhun. Jos laskuihin otetaan mukaan viidentoista viime vuoden tilastolliset suuntaukset, saadaan ihan suora viiva. Toisin sanoen globaali lämpötila ei ole noussut eikä laskenut otettaessa huomioon vuosien 1997–2011 keskiarvot. Tyynen valtameren vetten kiertoliike El Niño/La Niña on ollut kohtalaisen kylmä (La Niña) syksyn aikana ja pysyy ennusteiden mukaan edelleen kylmänä lähikuukausien ajan. Colorado Center for Astrodynamics Research -tutkimuslaitoksen tilastojen mukaan merenpinnan on ennustettu nousevan noin 20 cm vuoteen 2100 mennessä. Ennuste on laadittu kolmen viime vuoden kehityssuunnan perusteella. Pohjanlahden jäänmuodostus alkoi lämpimän syksyn vuoksi varsin myöhään. Sama koskee arktisella alueella myös Barentsinmerta ja Karanmerta, kun taas esim. LänsiGrönlantiin jäät tulivat varhemmin ja vaikeampina kuin moneen vuoteen. Pallot osoittavat kuukauden lämpötilapoikkeaman vuosien 1998– 2006 keskiarvosta. Kuvat on laatinut fyysisen maantieteen professori Ole Humlum. Kevennä kaasua ja aja vihreämmin Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu n Monet matkustavat tuntureille hiihtolomaksi. Edestakaisen automatkan aikana on hyvä harjoitella ns. ecodriving-ajotapaa eli säästäväistä ajoa. Ajotottumusten muutoksilla ja auton oikealla huollolla on mahdollista säästää jopa 20 % polttoaineenkulutusta ja ympäristön kuormitusta. ”Helpoin tapa on keventää kaasua. On myös tärkeää välttää nykivää ajamista esim. liikennevalojen välillä”, kertoo Ahola Transportin kuljettaja Christer Sjelvgren. Hän myös opettaa säästäväistä ajotekniikkaa yhtiön muille kuljettajille. Monet ylinopeuteen syyllistyvät selittävät kaahaamistaan ajanpuutteella. Sjelvgrenin mukaan taloudellinen ajo ei vie mainittavasti enemmän aikaa. ”Ei, nopeusrajoitusten ylittäminen ei kannata. Kaikki voivat paremmin ja ajoneuvo kuluu vähemmän, kun nopeus on pienempi.” Kukaan ei ole liikenteessä yksin, ja kaikki eivät ole sisäistäneet taloudellista ajotapaa. Miten siis suhtautua muihin liikenteessä oleviin? ”Ei pidä antaa muiden stressata itseään. Taloudellisesta ajosta tulee automaattista kun sen on kerran oppinut, mutta aina voi myös oppia uutta. Minulle kulutuksen pienentämisestä on tullut eräänlainen haaste.” Sjelvgrenin mielestä ecodriving on saanut jalansijaa autoilijoiden keskuudessa. ”Ihmiset ajavat nyt paljon paremmin kuin 10 vuotta sitten, mutta kaikki voivat vähentää polttoaineenkulutusta hiomalla ajotekniikkaansa. Itse opin uutta koko ajan”, Christer Sjelvgren sanoo. Viisi pientä asiaa, joilla voi säästää 3–10 % polttoainetta (Ruotsin autokoulujen valtakunnallisen liiton mukaan): ENERGIA VIISAS 1. Käytä lohkolämmitintä enintään 1,5 tuntia ennen ajoa (muu menee harakoille). 2. Ota kattoteline, suksiboksi tai vastaava pois kun et käytä sitä. 3. Tarkista rengaspaine ja lue ohjekirjaa varsinkin jos auto lastataan täyteen Mieti, kuinka paljon raskaampaa puolityhjillä renkailla pyöräily on. 4. Älä käytä moottoria tyhjäkäynnillä, älä edes raaputtaessasi ikkunoita. 5. Tyhjennä auto kaikesta turhasta. Mats Sandström SÄÄSTÄVÄINEN. Christer Sjelvgren opettaa taloudellista ajoa ja ajaa myös John Albäck nuorena omalla autollaan säästäväisesti. ”Minulle kulutuksen vähentämisestä insinöörinä. on tullut eräänlainen haaste”, hän sanoo. katternö 11 Mats Sandström Kadut uudessa valossa Useimmilla kunnilla on edessään mittava operaatio, kun Suomessa tavallisin katuvalaistusmalli, elohopea lamppu, poistuu markkinoilta kolmen vuoden kuluttua. Kaikki odottavat led-katulamppujen tekniikan parantuvan, jotta ne pystyisivät hintansa puolesta kilpailemaan muiden energia säästävien mallien kanssa. 12 katternö katternö 13 Mats Sandström Mats Sandström Mats Sandström Mats Sandström PIAN MUSTALLA LISTALLA. Elohopealamppu poistetaan valikoimasta, TULEVAISUUTTA VARTEN. Led-lamput säästävät energiaa katulampuista eniten, HALVIN. Korkeapainenatriumlamppuja käytetään yleisimmin korvaamaan VÄRIKÄS. Metallihalogeenilamppuja käytetään mm. vaarallisissa risteyksissä, koska se kuluttaa liikaa sähköä suhteessa valovoimaansa. mutta ne odottavat vielä läpimurtoaan korkeiden investointikustannustensa vuoksi. elohopealamput, koska ne ovat nykytilanteessa taloudellisesti edullisimpia. jotta esineiden ja liikenteessä liikkuvien värientoisto olisi mahdollisimman hyvä. Valaistuksen lisääminen parantaa liikenneturvallisuutta ja ehkäisee rikollisuutta E 14 katternö teknillisen Seuran toimitusjohtaja Heikki Härkönen. ”Led-tekniikka elää murroskautta, jossa hiotaan yksityiskohtia. Tuotteet kehittyvät nopeaa vauhtia ja hintataso laskee. Oikea ajoitus on sen vuoksi vaikeaa. Kuntien tilannetta voidaan verrata kotitalouksien päätökseen investoida uuden taulu-tv:n hankintaan”, Heikki Härkönen vertaa. Led ja taulu-tv Elohopealampun tilalle asennetaan tällä hetkellä yleisimmin korkeapainenatriumlamppu. Sen energiatehokkuus on paljon elohopealamppua parempi, kestävyys on samaa luokkaa ja se on edullisempi ostaa. Haittana on kellertävä valo ja suhteellisen huono värintoisto, joiden vuoksi se on kilpailijoitaan heikompi liikenneturvallisuuden näkökulmasta. Useimmat ovat alalla yhtä mieltä siitä, että led-lamput valtaavat myös katuvalaistusmarkkinat, mutta ne ovat vielä tuntuvasti kalliimpi investointi. Valodiodit vaativat erityiset valaisimet, joissa on jäähdytys ja optiikka, joka suuntaa ja levittää valoa yhtä hyvin kuin kilpailevat valonlähteet. Laatuvaatimukset jarruttavat Karl Vilhjálmsson lohopealamppuja ei kolmen vuoden kuluttua saa enää myydä EU:n alueella. Kielto johtuu koko EU:ta koskevasta EcoDesign-direktiivistä. Sen tarkoituksena on vähentää energiankulutusta, jotta unioni pystyisi saavuttamaan ilmastotavoitteensa vuoteen 2020 mennessä. Hehkulampuille on jo asetettu myyntikielto kuluttajamarkkinoilla. Elohopealamput ja muut mallit, jotka eivät täytä energiatehokkuusvaatimuksia, poistetaan julkisen valaistuksen käytöstä v. 2015. ”Useimmissa Suomen kunnissa katuvaloverkko perustuu valonlähteeseen, joka poistuu valikoimasta v. 2015. Siirtymäajat ovat olleet selkeitä, ja osa kunnista on omasta aloitteestaan asteittain vaihtanut vanhoja lamppuja säästääkseen energiakustannuksia, mutta on myös kuntia, jotka eivät vielä ole oikein heränneet”, sanoo Suomen Valo- ”Led-lamput elävät vielä voimakasta kehitysvaihetta”, Heikki Härkönen sanoo. USA:ssa ja Kanadassa useat kaupungit, mm. Los Angeles, Ancorage ja Toronto, ovat kolmen–neljän vuoden aikana vaihtaneet perinteiset katulamput led-valaistukseen. Los Angelesissa arvioidaan, että investointi 128 000 led-katulamppuun maksaa itsensä takaisin 7 vuodessa ja sen jälkeen säästää energiaa 10 milj. dollarin edestä vuodessa. ”Tiukat laatuvaatimukset ovat Suomessa jarruttaneet tällaisia aloitteita. Sen sijaan että kunnat laatisivat selkeitä strategioita, useimmat seuraavat matkan päästä, miten led-tuotteiden kehittäminen edistyy”, Heikki Härkönen sanoo. Useimmat ovat ymmärtäneet, että aika on ajanut elohopealampun ohi. ”Olen kuullut, että jotkut ovat hankkineet lamppuja varastoon suojautuakseen viivästyksiltä, mutta yksikään kunta ei enää asenna elohopealamppuja uusille asuinalueille. Energiatehokkaampien lamppujen asentaminen tuo taloudellista hyötyä aika pian.” Lisää turvallisuutta ”Lisäksi julkisivujen ja taideteosten valaiseminen on kaupunkiympäristössä yhä tavallisempaa esteettisen profiilin nostamiseksi”, Heikki Härkönen sanoo. EU-komission laskelmien mukaan julkisten ulkovalaisimien määrä kasvaa unionin alueella 1,6 miljardista v. 2005 peräti 2,3 miljardiin v. 2020. Suomen Kuntaliitto arvioi kunnilla olevan yhteensä 1,3 miljoonaa ulkovalaisinta. Esimerkiksi Pietarsaaren Energialaitoksen alueella on n. 6700 lamppua, ja niistä 1700 on uusia tai vaihdettu EcoDesigndirektiivin vaatimukset täyttäviksi. johan svenlin Julkisia paikkoja valaistaan yleisesti ottaen yhä enemmän, koska sen on mm. osoitettu lisäävän liikenneturvallisuutta ja hillitsevän rikollisuutta, varsinkin väkivaltarikoksia ja ryöstöjä. katternö 15 Karolina Isaksson Karolina Isaksson Löysimme aarteen! Beavercreekistä se alkoi LÖYTYI. Pietarsaarelainen Penttalan perhe (vasemmalta Amy, Monica, Nea, Viggo ja Kimmo) Karolina Isaksson kuuluvat siihen kasvavaan joukkoon, joka harrastaa geokätköilyä vapaa-aikanaan. Viggo löysi perheen kolmannen aarteen. P ietarsaarelainen Penttalan perhe on hiljattain aloittanut geokätköilyn. Katternö-lehti pääsee mukaan heidän lähtiessään toiselle aarteenmetsästysreissulleen. ”Olimme viime viikonloppuna ensimmäisellä etsintäkeikalla. Minulle tuli jo vähän paniikki, kun olimme hakeneet hyvän aikaa löytämättä aarretta. Jos sitä ei olisi pian löytynyt, toisia olisi ollut vaikea saada seuraavan kerran mukaan”, Kimmo-isä sanoo. Hän kertoi muulle perheelle tästä nykyajan aarteenetsinnästä. ”Luin Facebookista kommentteja geokätköilystä ja otin selvää, mistä siinä oikein on kyse. Aarteenetsinnän, ulkoilun ja perheen yhteisen seikkailun yhdistelmä kuulosti taatulta menestykseltä.” Geokätköily on levinnyt innokkaiden GPS-harrastajien suppeasta piiristä maailmanlaajuiseksi kansanliikkeeksi. Kätköissä lymyää yli miljoona aarretta eri puolilla maailmaa. Kiinnostus on kasvanut myös meidän seudullamme, ja satoja aarteita on piilossa paikoissa, joiden ohi ihmiset kulkevat päivittäin. 16 katternö Onneksi perhe löysi aarteen ensimmäisellä reissullaan, perheenjäsenet innostuivat ja etsivät vielä toisenkin aarteen samalla retkellä. ”Olemme nyt löytäneet kaksi aarretta. Parhaimmat konkarit ovat keränneet niitä 2000.” Tämän päivän tehtävänä on löytää rasia, joka on kätkettynä Aspegrenin puutarhan lähelle Pietarsaareen. ”Sen pitäisi olla puolen metrin korkeudella pyörätien viereisessä muurissa”, Kimmo lukee älypuhelimestaan. ”Silloinhan se on juuri sopivalla korkeudella sinulle, Viggo”, Monica-äiti sanoo perheen kuopukselle. ”Sen sisällä on monta esinettä, mm. kolikko joka on matkustanut Etelä-Afrikasta Englantiin, se on ollut Kyproksella ja Intiassa ja tullut tänne Suomeen maaliskuussa 2011”, Kimmo jatkaa lukemista. Harrastus vaatii ulkovaatteiden lisäksi vain GPS-vastaanottimella varustetun laitteen. Sovelluksia voi ladata ilmaiseksi ja vähän erikoisempiin toimintoihin on ostettavissa sovelluksia. ”Löysin sen!” Viggo huutaa kymmenen minuutin hakemisen jälkeen. Siskot Amy ja Nea ryntäävät Viggon luo katsomaan. ”Hyvä Viggo! Makeeta! Lue kirje!” ”Dear Geocacher, take me to your home country… Voimme ottaa sen mukaan USA:n matkalle ja piilottaa sen sinne”, Kimmo sanoo. Tämän päivän raitisilma-annos ei ole vielä täynnä, joten Penttalan perhe piilottaa aarteen samaan paikkaan ja lähtee etsimään seuraavaa. Maapallolla on vielä 1 615 680 aarrettä löydettävänä. johan svenlin ■ Geokätköily sai alkunsa 2.5.2000, kun Yhdysvallat poisti häirintätoiminnon 24 GPSsatelliitistaan. Testatakseen GPS-signaalien uutta tarkkuutta tietotekniikkakonsultti ja GPS-harrastaja Dave Ulmer lähti metsään Beavercreekin lähistölle Oregonissa ja piilotti sinne sangon. Hän kirjoitti netin keskusteluryhmään koordinaatit ja ohjeet aarteen löytäjälle. Hän oli laittanut sankoon lokikirjan, kynän, kirjoja, filmejä ja ritsan palkinnoksi löytäjälle. ”Ota jotain ja jätä jotain tilalle”, kuuluivat yksinkertaiset säännöt. Kolme päivää myöhemmin aarteen oli jo löytänyt kaksi muuta jäsentä samasta keskusteluryhmästä. He kirjoittivat löydöstään ja muutamassa viikossa aarrekuume levisi ryhmäläisiin kautta koko USA:n. Geokätköilyn englanninkielinen nimi ”geocaching” tulee sanoista ”geo” (maa-, maantiede) ja ”cache” (tietokoneen tilapäinen muisti-/ varastointipaikka). Lähes 12 vuotta myöhemmin aarteita on piilossa yli miljoona eri puolilla maailmaa. Niiden kommentit, kuvaukset ja maantieteellinen sijainti löytyvät internetistä osoitteesta geocaching.com. Karolina Isaksson katternö 17 Tiiviitä kaveruksia. Kahden juniorijoukkueen Mats Sandström yhdistäminen on onnistunut ja joukkuehenki on hyvä, vakuuttavat joukkueen kapteeni Sebastian Rosenqvist (oik.) ja varakapteenit Eemi Rautiainen (keskellä) ja William Björkman (vas.) ”Emme väsy toisiimme vaikka näemme lähes joka päivä. Vietämme myös vapaa-aikaa joukkuekavereiden kanssa.” ovat joukkueen avainpelaajia. Heille jääkiekko oli päivänselvä valinta. ”Olen pelannut jalkapalloa ja salibandya, mutta valitsin jääkiekon nopean pelitempon, taklausten ja maalien takia”, William vastaa. ”Minä pidän myös jalkapallosta, mutta en enää ehdi harrastaa kahta lajia”, Eemi sanoo. ”Jäällä tuntee olevansa paremmin kotonaan”, Sebastian lisää. Pojat ovat nyt tulleet ikään, jolloin aletaan valita nuorten maajoukkueita. Ja toki myös jääkiekkoleijonien menestys kannustaa poikia harjoittelemaan lujasti. ”Maajoukkueeseen on niin monta eri tietä. Esimerkiksi v. 2011 MM-kultajoukkueessa oli 33-vuotias ensikertalainen”, Sebastian sanoo. Huipulle! Yhteispelillä ja taistelutahdolla pääsee pitkälle. Sen todistaa Jeppis Hockeyn ja MuIK:n yhteinen 14-vuotiaiden joukkue, joka ottelu toisensa jälkeen asettuu jääkiekon mahtiseuroja vastaan. 18 katternö työmotivaatiota tärkeimpänä syynä sille, että he pystyvät haastamaan Kärppien, HIFK:n ja Tapparan kaltaisia mahtiseuroja. ”Toki tekninen ja taktinen osaaminen on tärkeää, mutta ilman poikien työmoraalia ja motivaatiota meillä ei olisi mitään mahdolli Joukkuehenki tärkeää Mats Sandström Mats Sandström en alkamista”, joukkueen vastuuvalmentaja Niklas Rosenqvist sanoo. Tänään pojat harjoittelevat erilaisia pelitilanteita, lähinnä hyökkäyksen avauksia ja päätöksiä. ”Toki tekninen ja taktinen osaaminen on tärkeää, mutta ilman poikien työmoraalia ja motivaatiota meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia valtakunnallisen sarjan joukkueita vastaan.” Niklas Rosenqvistillä on takanaan pitkä pelaajaura, ja hän on valmentanut monia C97joukkuelaisia 6-vuotiaista lähtien. ”On hauska seurata heidän kehitystään. Monet ovat harrastaneet myös muita lajeja, mutta ovat nyt päättäneet panostaa täysillä jääkiekkoon.” O n perjantai-ilta ja viikon neljännet harjoitukset alkavat pian Kristallissa. Huomenna on vierasottelu JYP:ä vastaan ja sunnuntaina S-Kiekko tulee Pietarsaareen. Kuulostaa aika raskaalta viikko-ohjelmalta 14-vuotiaille, mutta kukaan ei valita. ”Joukkueen työmoraali on uskomaton. Monet pojista tulevat usein tänne eväät mukana suoraan koulusta, tekevät voimaharjoituksia tai hyppäävät jonkun toisen joukkueen harkkoihin odottaessaan omi- TOSISSAAN. Niklas Rosenqvist pitää poikien TAKTIIKAN LÄPIKÄYNTIÄ. ”Maanantaisin ja tiistaisin joukkueella on fyysisesti kovat harjoitukset viikon lopun otteluiden jälkeen. Yleensä päivää ennen ottelua harjoittelemme erityisen tärkeitä pelitilanteita. Niihin kuuluvat avaukset, jotta pääsemme vastustajan paineesta”, vastuuvalmentaja Niklas Rosenqvist sanoo. Kotonaan jäällä Sebastian Rosenqvist (kyllä, Niklaksen poika), Eemi Rautiainen ja William Björkman Valtakunnallisessa C97-sarjassa on 2 4 joukkuetta, ja siellä kohtaa mahdollisia tulevia maajoukkuekavereita. Jeppis/MuIK on sarjataulukon puolivälissä. Johdossa ovat mahtiseurat Jokerit, Kärpät, Blues ja HIFK. Siellä lahjakkailla pojilla on kokopäiväiset valmentajat, ja monissa seuroissa on 100–200 pelaajaa kisaamassa paikasta ikäryhmän joukkueeseen. Kun Jeppis ja MuIK yhdistävät 1997 syntyneet pelaajansa, kokoon saadaan runsaat kolme kentällistä ja kaksi maalivahtia. Yhteistyön ansiosta seuroilla on joukkue, joka pärjää maan mahtiseuroille. ”Meidän oli yhdistettävä voimat, jotta saimme kokoon valtakunnallista sarjaa pelaavan joukkueen. Viime kaudella meitä oli kaksi joukkuetta, jotka pelasivat 2. divisioonaa”, Sebastian sanoo. Vaikka C97-joukkueen yhteishenki on hyvä, diplomatia on tarpeen Jeppis Hockeyn ja MuIK:n aikuisten paikallisotteluissa. ”Tietenkin kannatan MuIK:ta”, William myöntää. ”Mutta siitä ei puhuta joukkueessa”, hymyilee Sebastian, jonka kiekkoura alkoi Jeppis Hockeyssa. johan svenlin suuksia valtakunnallisen sarjan joukkueita vastaan.” Mats Sandström NAUTTII VAUHDISTA. William Björkman on taitava luistelija ja viihtyy jäällä. ”Pelasin aiemmin myös jalkapalloa ja salibandya, mutta valitsin jääkiekon sen nopean pelitempon, taklausten ja maalien takia.” katternö 19 un us nu s ne pt ur a sa tu rn us ju pi te r me rk ve uri nu us m s aa m ar s planeetat p h lu m au to ak m em ea ak e er is ce re s kääpiöplaneetat Kotimme maailmankaikkeudessa Asumme Linnunradan galaksissa, jossa ✸ Neptunuksen radan ulkopuolella kiertävät aurinkokuntamme on vain yksi monista. Aurinko kunnassa planeetat ja muut taivaankappaleet kiertävät aurinkoamme. ✸ Kiviplaneetat Merkurius, Venus, Maa ja Mars sijaitsevat lähimpänä aurinkoa. ✸ Kaasujättiläiset Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus ovat seuraavia. ✸ Kääpiöplaneetta Ceres sijaitsee Marsin ja Jupiterin välissä. kääpiöplaneetat Pluto, Haumea, Makemake ja Eris. Komeetat eli pyrstötähdet ovat taivaankappaleita, jotka kiertävät aurinkoa omalla radallaan. ”Tähdenlennot” ovat komeetan palasia, joita kutsutaan meteoreiksi. Kun ne höyrystyvät maapallon lämmössä, ne jättävät jälkeensä taivaalle loistavan viivan, ”tähdenlennon”. NA SA Jos meteori ei pala pudotessaan ilmakehässä vaan iskeytyy maahan, sitä kutsutaan meteoriitiksi. Usein meteoriitit painavat vain muutaman gramman. Suuret meteoriitit ovat harvinaisia. Tiedemiehet olettavat, että maahan iskeytyi todella suuri meteoriitti 65 milj. vuotta sitten ja että se on voinut vaikuttaa dinosaurusten sukupuuttoon. ustat aukot M n Avaruu- Kansainvälinen avaruusasema ISS ja siihen telakoitunyt (kiinnittynyt) avaruus sukkula. Kuvan otti astronautti toisesta avaruus aluksesta, joka oli matkalla kotiin ISS:stä. Onko avaruudessa elämää? maan, että muualla avaruudessa olisi meidän elämäksi kutsuman kaltaista toimintaa. Mutta monet etsivät, mm. Yhdysvaltain avaruushallinto NASA. Tutkijat ovat siellä teleskooppien avulla löytäneet Kepler 22b:ksi nimetyn planeetan. Se kiertää aurinkoamme muistuttavaa tähteä ja sen lämpötilaksi arvioidaan 22 astetta. Voisiko siellä olla elämää? No, jotkut tutkijat uskovat, että se koostuu enimmäkseen kaasusta. Mutta varmuuden vuoksi planeetalta aiotaan etsiä radiosignaaleja. hyvin suurten tähtien jäänteitä. Mutta mitä ne ovat ja miten ne toimivat, sitä ei kukaan kuin suppilo, jossa on voimakas imu. Kaikki niiden lähelle tuleva imeytyy niiden sisään. Näin siksi että aukkojen vetovoima eli painovoima on uskomattoman voimakas. Aurinkomme on liian pieni muuttuakseen joskus mustaksi aukoksi, eikä maapallokaan imeydy mustaan aukkoon, koska sellaista ei ole lähellämme. Kierteisgalaksi M81:n keskellä, 12 milj. valovuoden päässä meistä, on valtava musta aukko, 10 kertaa aurinkoamme suurempi. Tähän kuvaan on yhdistetty röntgenobservatoriosta ja teleskoopilla ”Avaruusaika” alkaa. Neuvosto liitto lähettää ensimmäisen satelliitin, Sputnik 1:n, maata kiertävälle radalle. 1961 Kosmonautti Juri Gagarin on ensimmäinen avaruudessa matkannut ihminen. 1969 Ensimmäiset ihmiset laskeutuvat kuuhun 20. heinäkuuta: astronautit Neil Armstrong, Edwin ”Buzz” Aldrin ja Michael Collins matkattuaan avaruu dessa 4 päivää Apollo 11:lla. 1998 NA SA ja, joiden tutkijat uskovat olevan tiedä varmuudella. ”Aukot” eivät ole tyhjiä, vaan 1957 Hei, maan asukkaat! Toistaiseksi kukaan ei ole pystynyt osoitta- dessa on mustia aukko päinvastoin täynnä massaa. Ne toimivat nimittäin Ihminen avaruudessa v Mathew Ho ja Asad Muhammad ovat Kanadan Torontossa onnistuneet laukaisemaan legoukon 20 km korkeuteen heliumilla täytetyllä sääpallolla! He kiinnittivät ukkoon myös kameran, joten koko matka on filmillä. Legoukko laskeutui 120 km päähän laukaisupaikasta, ehjänä. v en oit teese Mene os om ja vhae .c youtube n in Space’ ’Lego Ma at nähdä jos halu atkani! avaruusm Noin 70 % maailmankaikkeudesta koostuu pimeästä energiasta. Siitäkään ei tiedetä, mitä se on. Mutta se tiedetään, että jokin saa maailmankaikkeuden koko ajan laajenemaan, suurenemaan, ja sen aiheuttaa luultavasti pimeä energia. v Lukiolaiset nähdä esim. teleskoopin avulla vain pienen osan, n. 5 %, kaikesta mitä maailmankaikkeudessa on. Mitä se loppu sitten on? Osaa, 25 %, kutsutaan pimeäksi aineeksi – ”pimeäksi” koska emme voi nähdä sitä. Ei tiedetä, mitä se tarkkaan ottaen on. Mutta galaksien on todettu liikkuvan aivan kuin avaruudessa olisi jotain näkymätöntä. v Legoukko avaruudessa! Tutkijat ovat päätelleet, että voimme v NASA Mysteeri: mitä se on, mitä emme voi nähdä? v AVARUUS Toimittaja: Petra Nylund Kuvitus: Annika Lillkvist NA SA USA, Venäjä, Japani, Kanada ja Eurooppa käynnistävät yhteisen miehitetyn avaruustutkimusaseman, ISS:n eli International Space Stationin. ess ruce McCandl Astronautti B än vapaan avaruus demm teki v. 1984 pi kuin saluksestaan uu kävelyn avar . Hänellä m 0 10 in, lähes kukaan aiemm la ril tto oo suihkum oli selässään u. varustet tu repp Haluatko astronautiksi? Sitten on paras alkaa harjoitella! Vaatimuksina on mm. • täydellinen näkö ja kuulo • vahva lihaksisto ja hyvä kunto • kuntoiluhalukkuus: avaruudessa on kuntoiltava, muuten lihakset kuihtuvat painottomuuden vuoksi • kyky nukkua seisaaltaan seinää vasten saatuja tietoja. Itse aukkoa ei näe. Keskellä oleva valo on luultavasti kuumaa kaasua, jota aukko vetää puoleensa. 20 katternö 21 Positiivista energiaa – sähköisiä keksintöjä Mats Sandström Aurinko- ja tuulivoima ovat ylei simpiä energialähteitä Normenin koululaisten rakentaessa omia ratkaisujaan arkipäiväisiin ja globaaleihin tarpeisiin. Mats Sandström E i kai se voi olla mahdotonta yhdistää hauskanpitoa ja ympäristöystävällisyyttä? Näin ajattelivat uusikaarlepyyläiset koululaiset Simone Renvaktar, Klara Nybäck ja Emilia Österbård rakentaessaan tulevaisuuden huvipuistoa. Se käyttää paljon vihreää sähköä. ”Karuselli pyörii tuulivoimalla, kioskissa valmistetaan hattaroita ja popcornia aurinkoenergialla ja pilvisellä säällä sähkö saadaan joessa pyörivästä rattaasta”, Klara Nybäck selittää osoittaessaan pahvimallin eri osia. ”Annoimme huvipuistolle nimeksi Energy Park”, Emilia Östergård sanoo ja puhaltaa karuselliin vauhtia. KAHVIAUTO. Rakentaminen lähti liikkeelle alustasta, jonka virkaa toimittaa vanhan kahvin keittimen kansi. Sähköosat ovat vanhasta lelu Kunnon mekaniikka kivaa He ovat Normenin koulun kuudesluokkalaisia, jotka ovat hiljattain saaneet loppuun fysiikan ja kemian kurssin. Sillä käsiteltiin erilaisia energia-asioita. Kuutoset saivat vapaat kädet eri energiamuotojen käyttöön ratkaistessaan pieniä ja suuria ongelmia. Viitosten kurssin tehtävänä sitä vastoin oli rakentaa sähkömoottorilla käyviä, arkipäivän tilanteisiin sopivia prototyyppejä. He oppivat mm. rinnan- ja sarjakytkennän perusteita. ”Purimme vanhoja laitteita ja riemastuimme löytäessämme kunnon mekaniikkaa ja hammasrattaita ja muita meille hyödyllisiä osia. Tietenkään emme testaa uusia keksintöjä verkkovirralla, joten sen vuoksi käytämme useimmiten moottoreita, joiden virranvoimakkuus on eri”, opettaja Maria Sjöblom sanoo. Vanha kahvinkeitin ja lelurobotti osoittautuivat käyttökelpoisiksi nelikolle Jonatan Ehrström, Nico Penttinen, Lilian Back ja Casper Nordström sekä heidän takavetoisen sähköauton prototyypilleen. Etuosan teräspyörä pitää auton oikeassa kurssissa. ”Kahvinkeittimen kannesta tuli runko, ja sitten löysimme robotista moottorin ja virrankatkaisijan. Moottori käy 9 V:n paristolla, mutta se on nyt melkein tyhjä”, Jonatan Ehrström sanoo, kun hän napsauttaa virran päälle ja antaa auton rullata koulun luonnontieteen luokan pöydällä. 22 katternö robotista. LUOVIA RAKENTAJIA. Uusikaarlepyyläislasten maine taitavina laatikkoautojen rakentajina on levinnyt laajalle. He oppivat koulussa kierrättä mään materiaaleja ja keksimään uusia teknisiä laitteita, esim. Charlie-morsettajan ja Energy Park -huvipuiston. Keksijät David Backlund, Anton Björklund, David Blomström, Emil Blomqvist, Sören Uppgård, Jonathan Back, Emilia Östergård, Martin Holmgård, Nikolaj Backlund ja Jonatan Ehrström ovat tyytyväisiä prototyyppeihinsä. Herättää mielenkiinnon Oppilaiden kunnianhimossa ei ole moittimista. He tarttuvat usein suuriin globaaleihin kysymyksiin. Opettajana Maria Sjöblom on monesti joutunut ohjaamaan hankkeita arkipäiväisempiin tarpeisiin. Hänen tavoitteenaan on, että oppilaat saisivat kursseilla käsitystä energiasta, tekniikasta, mekaniikasta ja lisäksi oppisivat erilaisista materiaaleista. ”Tärkeintä on herättää mielenkiinto, teoriat saavat tulla myöhemmin. Pääasia on, että oppilaat alkavat miettiä, miten esineet toimivat – ja tyttöjen osalta on erityisen tärkeää, että he uskaltavat ruuvailla laitteita, tutkia ja testata.” Nämä keksijäntaimet odottavat kerran viikossa pidettävää energiahankkeiden tuntia. ”Oppilaat ovat kiinnostuneita energiasta, mutta samalla on aika vaikea ymmärtää kaikkea siihen liittyvää. On suureksi avuksi, jos onnistuu löytämään konkreettisia ilmaisuja tai pääsee tutustumaan opintokäynnillä esim. kaukolämpöverkkoon tai Uudenkaarlepyyn voimalaan”, Maria Sjöblom sanoo. Hiihtoloman jälkeen käynnistyy luonnontieteen iltapäiväkerho, joka on suunnattu koulun 3. ja 4. luokkalaisille. Siellä keskitytään lämpöön, ilmaan, kylmyyteen, eristykseen ja uusvanhaan tekniikkaan. ”Haluaisin kouluun enemmän kerhotoimintaa, mielellään niin että sinne tulisi ulkopuolelta vieraita, jotka voisivat jakaa osaamistaan. Ahaa-elämyksiä syntyy yleensä aina, kun lapset saavat kuulla ja nähdä, miten energia oikeasti toimii”, Maria Sjöblom sanoo. Energy Gateway tulevaisuuden energiaeksperteille ■ Työnantajien kilpailun tulevaisuuden työvoimasta odotetaan kiristyvän. Luonnontieteet yleensäkään ja energiatekniikka aivan erityisesti eivät välttämättä ole ensimmäisinä listalla nuorten tehdessä tärkeitä uravalintoja. Siksi alueen energia-ala haluaa nostaa profiiliaan lasten ja nuorten parissa. ”Kehitämme Energy Gateway -hankkeessa energiaan liittyvää toimintaa, joka suuntautuu päiväkoti-ikäisistä aina lukiolaisiin ja ammattikoululaisiin”, Merinovan Jarmo Ahomäki kertoo. Hanke toteutetaan Katternö-konsernin, Vasekin, Vaasan Sähköverkko Oy:n, Pohjanmaan liiton/ Euroopan aluekehitysrahaston ja Merinovan yhteistyönä. ”Tavoitteenamme on löytää lapsille ja nuorille hauskoja tapoja oppia luonnontieteitä niin, että he tulevaisuudessa valitsevat energiaan liittyviä opintoja.” Tällä hetkellä hankkeessa on käynnissä mm. tiedeohjelma päiväkodeille ja erilaisia tekniikkahankkeita iltapäiväkerhoille. Energy Gateway pyrkii luomaan yhteistyötä myös energiayritysten ja yläkoulujen ja lukioiden välille. ”Koulujen ja elinkeinoelämän tiivis yhteistyö on avainasia pyrittäessä herättämään kiinnostusta energiakysymyksiin”, Jarmo Ahomäki sanoo. johan svenlin katternö 23 Kimmo Mäntylä / Lehtikuva Myrskyt eivät ole ihmisen syytä Saamme usein kuulla, että myrskyt ovat muuttuneet rajuimmiksi ja katastrofit pahemmiksi globaalin lämpenemisen vuoksi. Mutta johtavat tutkijat eivät ole samaa mieltä. Eikä ilmastokaan ole lämmennyt 15 viime vuoden aikana. Seuraavilla sivuilla kysymme, miten ilmastouhka on noussut tapetille, tutkimme YK:n ilmastopaneeli IPCC:n uusinta raporttia ja päästämme ääneen kaksi johtavaa poliitikkoa, ympäristöministeri Ville Niinistön ja Euroopan parlamentin jäsenen Eija-Riitta Korholan. 24 katternö katternö 25 Ilmastohallitus Suomesta aiotaan uudella lailla tehdä ilmastotyön edelläkävijä Miten hallituksen faktaosaamisen laita on? Lehtikuva son. On väärinkäsitys, hän sanoo, että ”äärisääolot” yleistyisivät globaalissa lämpenemisessä: Globaalit lämpötilapoikkeamat (Celsius) Lämpötilan muutos (C°) HadCRUT3 kuukausittaiset globaalit lämpötilat Laskeva KAAVIO 1. Näin Suomen lämpötila nousee vuoteen Nouseva Laskeva 2100 mennessä, Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden mukaan. A2-skenaario osoittaa lämpötilan kehityksen jos hiilidioksidipäästöt kasvavat, KAAVIO 2. Ilman hiilidioksidipitoisuuden jatkuva mittaaminen aloitettiin v. 1958 Mauna Loassa Havaijilla. B1-skenaario osoittaa kehityksen jos päästöjä Vuoden 2011 loppuun mennessä hiilidioksidipitoisuus oli noussut 316:sta 392:een ppm (miljoonaosaan). ”rajoitetaan tehokkaasti”. Samana kautena globaali keskilämpötilatrendi oli laskeva 29 vuotta (1958–1976 ja 2002–2011) ja nouseva 25 Suomen uusi hallitus 22.6.2011. H allitusohjelman ilmastolupauksia esitellään erillisessä ilmastopolitiikan luvussa ja lisäksi ympäristö- ja energiapolitiikkaa käsittelevissä jaksoissa. Toistuvana viestinä on, että ”ilmastonmuutos” on Suomelle ja maailmalle kohtalonkysymys. Pitkän aikavälin tavoitteena on hiilidioksidineutraali yhteiskunta. Hallitus päättää tänä vuonna, aikooko se tukea EU:n tavoitetta päästövähennysten kiristämisestä 20:stä 30 prosenttiin (verrattuna v. 1990 tasoon) jo vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi hallituksen tavoitteena on kehittää Suomesta mm. ympäristöosaamisen, puhtaan teknologian ja kestävän luonnonvarapo- 26 katternö litiikan edelläkävijä. ”Tavoitteena on luoda tää ratkaisevasti ravinnepäästöjä hyödyntäen edellytykset ekologisesti kestävälle kasvulle uusia menetelmiä ja ”tarvittaessa viljelyn tarja uusille työpaikoille.” koituksenmukaisuutta tarkastellen”. FosfaatMatti Vanhasen hallituksen lokakuussa tipitoisten pesuaineiden kieltoa valmistel2009 hyväksymän ilmasto- ja energiapoliit- laan. Lasten ja nuorten ympäristökasvatusta tisen tulevaisuusselonteon mukaisesti pe- ”vahvistetaan”. rustetaan oma ilmastopaneeli, joka neuvoo Kööpenhaminan ilmastokonferenssin epähallitusta ja esittää ”päästöbudjetteja”. onnistuttua joulukuussa 2009 poliittinen Ennen hallituskauden päättymistä tehdään suunta on maailmalla ollut muutaman askeerillinen päätös ilmastolaista, jolla mm. oh- leen perääntyminen ilmastoasiassa. Mutta jataan päästökaupan ulkopuolella syntyvien Suomi poikkeaa kaavasta hallitusohjelman päästöjen vähentämistä. kunnianhimoisilla ympäristötavoitteillaan. Ha llit us sa noo Maapallon lämpötilanmuutos (verrattuna esiteolliseen aikaan) myös, että Suomi 0 °C 1 °C 2 °C 3 °C 4 °C 5 °C Ruoka ”toimii EU:ssa esiVähenevät sadot, erityisesti kehitysmaissa merkkinä” biomasVähenevä tuotto monilla Mahdollisesti nouseva tuotto eräillä san ja energiapuun kehittyneillä alueilla korkeiden leveysasteiden alueilla korjuun toteuttamiVesi Merkittävä veden saannin Merenpinnan nousu sessa kestävyyskriPienet vuoristojäätiköt vähentyminen monilla alueilla, uhkaa suuria häviävät – vedensaanti mm. Välimeren ympäristössä teerein. ”Riittävät rannikkokaupunkeja uhattuna monilla alueilla ja Etelä-Afrikassa resurssit” varmisEkosysteemit tetaan tuulivoiman Laajoja vaurioita Lajien kuoleminen sukupuuttoon yleistyy rakentamisen sujukoralliriutoilla valle etenemiselle. Äärimmäiset Aurinkoenergiassa, Myrskyt, metsäpalot, kuivuus, tulvat ja helleaallot voimistuvat sääilmiöt ener g i at ehok k uuÄkilliset ja dessa ja -säästössä Ilmastojärjestelmän äkillisten laaja-alaisten muutosten peruuttamattomat ja vaarallisten palauteilmiöiden riski kasvaa Suomi aikoo ”tehdä muutokset innovaatioita”. Maataloudessa ta- KAAVIO 3. Kurjuutta, kurjuutta… Mitä meillä onkaan edessämme, Sternin voitteena on vähen- raportin mukaan, jonka myös Suomen hallitus on ottanut ohjelmansa pohjaksi. Hallitus viittaa valtioneuvoston lokakuussa 2009 hyväksymään ilmasto- ja energiapoliittiseen tulevaisuusselontekoon. Mitä siinä sanotaan? S elonteon kokosi valtioneuvoston kanslia, ja sen valmisteli Vihreiden ilmastoneuvonantaja Oras Tynkkynen. Pohja-aineisto on osin peräisin IPCC:ltä, Sternin raportista ja ympäristöjärjestöiltä, parissa tapauksessa tiedot on toimittanut tunnettu Greenpeace-aktivisti (Malte Meinshausen). Selonteossa esitetään mm. kolme skenaariota Suomen tulevasta vuosilämpötilasta (kaavio 1). Kuten näkyy, lämpötila nousee 5 asteella vuoteen 2100 mennessä, jollei ryhdytä asiaankuuluviin toimenpiteisiin. Tämäntyyppisistä tietokonemalleista esitettyä tieteellistä kritiikkiä ei tekstissä kommentoida. Skenaarioita ei asetata historialliseen yhteyteen eikä suhteuteta todellisuudessa mitattuihin lämpötiloihin. Vertailun vuoksi yllä (kaavio 2) vuosien 1958– 2011 globaalin keskilämpötilan käyrä, joka on laadittu brittiläisen Hadley Centre for Climate Prediction and Research -laitoksen sekä East Anglian yliopiston ilmastotutkimusyksikön yhteistyönä ylläpitämän mittaussarjan (HadCRUT) mukaan. Kuten näkyy, maapallon lämpötilatrendi on ollut laskussa nyt 10 vuotta. Siis ennätyssuurista hiilidioksidipäästöistä huolimatta. Vähän pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna, vuodesta 1850 (jolloin vielä vallitsi pikkujääkausi ja Hadleyn lämpötilasarja alkaa), lämpötila on noussut 0,8 astetta. Suomen hallitus perustaa siis politiikkansa oletukselle, että lievää 0,8° lämpötilan nousua 160 vuodessa seuraa raju 5°:n nousu 90 vuodessa. Toisessa kuvassa (kaavio 3) näytetään ilmastonmuutoksen vaikutukset eri lämpenemistasoilla. Olemme hallituksen mukaan ilmeisesti suunnattomien uhkakuvien ja suurten katastrofien ovella. Äärimmäisten sääolojen sanotaan esimerkiksi yleistyvän. Kaikki eivät ole samaa mieltä, mm. Ruotsin nimekkäin meteorologi, professori Lennart Bengts- Yhteenlaskettu myrskyenergia (104 solmua2) Suomeen viime vuonna muodostetun uuden hallituksen myötä olemme ottaneet uuden askeleen kohti ilmastoaikaa. Hallitusohjelmassa sanotaan, että ilmasto- ja energia politiikkamme on ennen kaikkea keskityttävä ”vastaamaan globaaliin ilmastohaasteeseen”, ja Suomen tulee olla ilmastomielessä edellä kävijämaa. Ohjelmassa mainitaan myös erityisen ilmastolain säätäminen. vuotta (1977–2001). 15 viime vuoden perusteella tilastollinen lämpötilan nousu on nolla. HadCRUT:n mukaan. Koko maapallo Pohjoinen pallonpuolisko ”Lämpötilaerot aiheuttavat myrskyjä, ei suinkaan lämpötila. Sen vuoksi loppusyksyllä ja talvella on tuulisempaa. Lämpenemisessä äärimmäisestä kuumuudesta tulee siksi vähän yleisempää ja äärimmäisestä kylmyydestä vähemmän yleistä […] Monissa maissa äärimmäinen kylmyys on itse asiassa pahempaa kuin äärimmäinen kuumuus ja aiheuttaa enemmän ihmishenkien menetyksiä. Myrskytkään eivät ole muuttuneet rajummiksi. Myrskyjen aiheuttamien laajojen vahinkojen lisäystä selittää luonnollisesti se, että maapallon väkimäärä on kasvanut ja ihmiset ovat asettuneet asumaan vaaranalaisille alueille, joissa varsinkin tulvat ovat tavallisia. Sen lisäksi asutukseen liittyy raju infrastruktuurin kasvu, tiet ja muut asfaltoidut pinnat, jotka estävät veden imeytymistä. Kuvitelma siitä, että vahinkojen lisääntyminen aiheutuisi lähinnä hiilidioksidipäästöjen kasvusta, on naiivi ja harhaanjohtava. Sitä paitsi sillä ei ole tieteellistä pohjaa. […] Esitän käytännön toimenpiteenä [myrskyvahinkojen vähentämiseksi], että teiden, rautateiden ja korkeajännitelinjojen varsilta kaadetaan vähän enemmän puita liikenteelle ja sähköhuollolle aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi. (Yhteenveto kahdesta Svenska Dag bladetissa ilmestyneestä artikkelista) Vertailun vuoksi alla (kaavio 4) esitetään 40 viime vuoden globaali myrskyaktiivisuus. Mitään yhteyttä esim. hiilidioksidipitoisuuksiin tai globaaleihin lämpötilatrendeihin ei siinä ole. svenolof karlsson KAAVIO 4. Ei enemmän myrskyjä. Myrskyjen yhteenlaskettu energia maapallolla v. 1972–2011, Florida State Universityn tohtori Ryan N. Mauen mukaan. Alempi käyrä ilmoittaa pohjoisen pallonpuoliskon myrskyt, ylempi ilmoittaa globaalin tilanteen. katternö 27 Kun ilmastosta tuli politiikkaa Uusi tutkimus löytää ympäristöaktivismin juuria öljyteollisuudesta Ilmastosta tuli politiikkaa aika pienen, aktivismiin taipuvaisen teollisuusjohtaja-, poliitikko- ja tutkijaryhmän määrätietoisen lobbaamisen seurauksena. Lobbaajat ovat saaneet tärkeää rahoitusta mm. öljy-, teräs- ja autopohattojen perustamilta suunnattoman varakkailta säätiöiltä. Henrik Witt Etualalla Robert O. Andersonin elämänkerta. Hän oli yksi monista runsaasti rahaa ympäristölobbaajille antaneista öljymiljardööreistä. Anderson mm. porasi menestyksellä öljyä Alaskasta samalla, kun hän rahoitti ensimmäistä Earth Daytä ja osallistui Tukholman suuren ympäristökonferenssin suunnitteluun v. 1972. T ämä käy ilmi Ruotsin Linköpingin yliopistossa väitöskirjaansa laativan Jacob Nordangårdin tutkimuksesta. Tutkimus ” Thoughts leading to action” [suom. ’Mielipiteet johtavat toimintaan’] on pohjatyötä väitöskirjalle EU:n biopolttoainepolitiikasta, jota Nordangård tekee yliopiston ’Teemana tekniikka ja sosiaalinen muutos’ -ohjelmassa. Jacob Nordangårdin kartoituksen mukaan ilmastokysymyksen politisoinnin aloittivat 1960-luvun lopulla varsinkin amerikkalainen Aspen Institute for Humanistic Studies ja siihen läheisesti liittyvä Rooman Klubi. Molemmat olivat tärkeitä Tukholman konferenssissa eli YK:n johdolla v. 1972 järjestetyssä ensimmäisessä suuressa globaalissa ympäristökokouksessa, jossa laskettiin peruskivi nykypäivän ilmasto- ja ympäristöpolitiikalle. Yleensä juuri koskaan ei kerrota, että ilmastolobbaajat saavat rahoituksensa suurelta osin öljy- ja autoteollisuuden perustamilta säätiöiltä. ”Yhteistä toimijoille oli valtionrajat ylittävien menetelmien puoltaminen ympäristöongelmia käsiteltäessä. Se ilmeisesti osaltaan vaikutti siihen, että myös EU otti jo varhain ilmastokysymyksen asialistalleen”, Jacob Nordangård sanoo. ”Päätelmäni on, ettei EU ensi sijassa ole toiminut aidon ympäristöhuolen pohjalta vaan että ilmasto- ja ympäristöasiat ovat aluetta, jota on voitu hyödyntää pyrittäessä globaaleihin hallitusmuotoihin”, hän sanoo. Ilmastoasia siis antoi EU:lle työkalun oman valtansa lisäämiseen. Vaikutusvaltaisten kerhot Oikealla olevasta luettelosta näkyy viitteitä eri lobbaajaryhmien kytköksistä toisiinsa. 28 katternö maa dystopistisena (=utopistisen vastakohta; ”tulevaisuuden epätoivottava yhteiskunta”, Wikipedian mukaan). Tukholman konferenssissa v. 1972 kehitysmaiden edustajat kohdistivat juuri tästä syystä kovia sanoja Rooman Klubia kohtaan tavalla, joka muistuttaa hiljattain päättyneen Durbanin ilmastokonferenssin argumentteja. ”Lännen julistus hälyttävistä ympäristöuhista nähtiin keinona, jolla nämä maat pakotettiin pysymään köyhyydessä”, Jacob Nordangård tiivistää. Kritiikissä pantiin myös merkille Rooman Klubin epädemokraattiset piirteet, ja kerhon katsottiin pyrkivän monikansallisten yritysten innoittamaan maailmanjärjestykseen. Yksimielisyys ympäristöuhista Rooman Klubin perusajatuksena on luoda ’orgaaninen’ ja kokonaisvaltainen maailmanyhteisö ja rajoittaa kansakuntien itsemääräämistä. Menetelmänä on käytetty myös erilaisilla ympäristöuhilla maalailua. Yksi niistä on globaali lämpeneminen, klubin omien kirjoitusten mukaan. FAKTA ■ Muutamia tärkeitä ilmastoryppään toimijoita Jacob Nordangårdin kartoituksen mukaan. Monet johtavista henkilöistä vaikuttavat ristiin rastiin useissa järjestöissä: Vuosien myötä ympäristö- ja ilmastorypäs on kasvanut määrältään, ja sillä on nykyään vaikuttavan suuria järjestöjä, joilla on suorat linjat moniin hallituskanslioihin. Kuvioon kuuluu, että kerhot poimivat jäsenensä vaikutusvaltaisista, suurpääoman lähellä olevista ihmisistä. He ovat eliittiä, jotka osallistuvat toistensa kerhoihin. Kaikkein vähiten se on ruohonjuuritoimintaa. Erittäin keskeinen toimija oli ja on Aspen Institute, jonka perusti liikemies Walter Paepcke edistämään ’valistunutta johtajuutta’. Monet raskaat poliitikot ja teollisuuspomot ovat vuosien saatossa olleet sidoksissa instituuttiin, joka on alusta alkaen saanut rahoituksensa suuryrityksiltä. Johtavat Aspen-hahmot löytyvät myös Rooman Klubista, joka perustettiin v. 1968 korkean tason poliitikkojen ja päättäjien keskustelu- ja vaikuttajaryhmäksi. Rooman Klubi, jota rahoittaa Fiatin omistajaperhe Agnelli, nousi maailmanmaineeseen Tukholman konferenssissa v. 1972 julkaistulla Kasvun rajat -pamfletillaan, jota on tähän mennessä painettu 30 milj. kappaletta noin 40 kielellä. Fiatin kakkosmies Aurelio Peccei oli Rooman Klubin ensimmäinen puheenjohtaja. Rooman Klubin pamfletti sai paljon näkyvyyttä, vaikka aikalaiset myös arvostelivat sitä. Kritiikki koski menetelmällisiä puutteita ja vähäistä ymmärrystä tekniikan kehittymisestä. Arvostelijat pitivät teoksen näkökul- Institute for Advance Study, perustettu Princetonin yliopistossa v. 1930. Rakentui 1900-luvun alun maailman kahden rikkaimman ihmisen, Rockefellerin ja Carnegien, intressien ympärille. Avainhenkilöitä: John von Neuman, Bert Bolin, Jules Charney. Aspen Institute, perustajana liikemies Walter Paepcke v. 1950. Avainhenkilöitä mm. Robert O. Anderson, Maurice Strong, Walter Orr Roberts, William Kellogg, Carroll Louis Wilson. Rahoitus: Rockefeller Brothers Fund, Carnegie Foundation, Ford Foundation, Exxon ym. ”Etsiessämme uutta vihollista, joka voisi yhdistää meidät [koko ihmiskunnan], keksimme että saasteet, globaalin lämpenemisen uhka, vesipula, nälänhätä ym. olisivat sopiva menetelmä. […] Kaikki nämä uhat ovat ihmisen aiheuttamia, ja ne voidaan voittaa vain muuttamalla asenteita ja käyttäytymistä. Todellinen vihollinen on siis ihmiskunta itse.” (Katkelma Rooman Klubin puheenjohtaja Alexander Kingin kirjasta The First Global Revolution, 1991) 1970-luvun energiakriisit niihin liittyneine säännöstelytoimineen ja dramaattisine puheineen tulivat Rooman Klubille kuin tilauksesta. Energia- ja ilmastoasiat kytkeytyivät toisiinsa askel askeleelta. Aivan samoin kuin ’sään ääri-ilmiöt’ usein tulkitaan nykyään todisteiksi ihmisen ilmastovaikutuksesta, sää oli ratkaiseva tekijä myös 1970-luvulla. Kuivuus tuhosi satoa Neuvostoliitossa ja talvi 1971–1972 oli harvinaisen kylmä Yhdysvaltain Keskilännessä, kalasaaliit romahtivat Perussa El Niñon vuoksi, Afrikan Sahelia uhkasi nälänhätä kuivuuden takia. Rooman Klubi, perustettu 1968. Avainhenkilöitä mm. Aurelio Peccei, Alexander King, Robert O. Anderson, Walter Orr Roberts, Maurice Strong, Carroll Louis Wilson. Rahoitus: Fiatin omistajaperhe Agnelli. Yksi Rooman Klubin nykyisistä varapuheenjohtajista on ruotsalainen poliitikko Anders Wijkman. Conservation Foundation, perustajana sijoituspankkiiri Fairfield Osborne v. 1948. Avainhenkilöitä mm. Laurance Rockefeller, William K. Reilly, Walter Orr Roberts. Yhteistyötä Aspen Instituten kanssa. Yhdistyi WWF-USA:han v. 1990. Rahoitus: Laurance Rockefeller. Trilateraalinen komissio, perustajana David Rockefeller v. 1973. Tarkoitus toimia USA:n, Euroopan ja Japanin keskustelufoorumina. Avainhenkilöitä mm. Carroll Louis Wilson, Maurice Strong, David Rockefeller, Roy Jenkins. Helppo ymmärtää EU:ta Tässä yhteydessä ei ole vaikea ymmärtää, että ylikansalliseen yhteistyöhön perustuva EU on omaksunut näitä ajatuksia, Jacob Nordangård sanoo. Useat merkittävät eurooppalaiset poliitikot – esim. Euroopan komission puheenjohtajat Roy Jenkins ja Jacques Delors, jälkimmäisen varapuheenjohtaja Karl-Heinz Narjes ja Saksan liittokansleri Willy Brandt – olivat esim. Aspen Instituten, Rooman Klubin ja Trilateraalisen komission sisäpiiriä. Logiikkaan sopii, että Aspen Institute myönsi palkinnon Jean Monnetille, joka laati Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EU:n edeltäjän) perussopimuksen ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Brittiläinen Crispin Tickell nousee erityisesti esiin avainhenkilönä, kun ilmastosta tehtiin Euroopan asiaa ja huolta. Tickell oli sekä Roy Jenkinsin että Britannian pääministeri Margaret Thatcherin neuvonantaja, ja hän nosti esiin ilmastoasian G7:ssä. Hänellä on/ on ollut kytköksiä Rooman Klubiin, Aspen Instituteen ja IIED:hen. IIED (International Institute for Environment and Development), perustajana Aspen Institute v. 1971 Tukholman konferenssin järjestämistä varten. Avainhenkilöitä mm. Robert O. Anderson, Maurice Strong, Roy Jenkins, Walter Orr Roberts, Barbara Ward. Rahoitus: Robert O. Anderson. Barbara Ward kirjoitti Only One Earth -pamfletin IIED:n toimeksiannosta. UNEP (Unites Nations Environmental Programme), siis YK:n ympäristöohjelma, perustettu v. 1972 Tukholman konferenssin jälkeen. Avainhenkilöitä mm. Maurice Strong, Mostafa Tolba. Maurice Strong on ilmastotehtäviensä välissä johtanut Petro-Canada öljy-yhtiötä. IIASA (International Institute for Applied Systems Analysis), käynnistetty v. 1972, suunnittelijoina Rooman Klubin puheenjohtaja Aurelio Peccei ja Ford Foundationin puheenjohtaja McGeorge Bundy. Kehitti ilmastomalleja, päästös kenaarioita. WMO (World Meteorological Organization), v. 1950 perustettu YK:n elin. Tärkeitä neuvonantajia: Walter Orr Roberts, William Kellogg. Järjesti yhdessä UNEP:n kanssa tärkeät ilmastokonferenssit, joiden seurauksena muodos tettiin IPCC. RAND Corporation, alunperin lentokonevalmistaja Douglasin aivoriihi Amerikan sotavoimille. Muodollisesti riippumaton säätiö vuodesta 1948. Avainhenkilönä mm. William Kellogg. On kehittänyt ilmastomalleja. Beijer Institute, SEI (Stockholm Environment Institute), perustettu v. 1977. Avainhenkilöitä mm. Maurice Strong, Bert Bolin. katternö 29 Henrik Witt Margaret Thatcher esitteli hälyttäviä ilmastouhkia mm. puheissaan Royal Societylle. Thatcherin kiinnostus ilmastoon on usein tulkittu niin, että hänen varsinainen tarkoituksensa oli saada ote voimakkaista kaivostyöläisten ammattiliitoista. Nostamalla ilmasto argumentiksi hiilenlouhinta voitaisiin lakkauttaa ja panostaa ydinvoimaan. Jacob Nordangård: ”Minä väitän, että EU määritteli ihmisen aiheuttamat ilmastonmuutokset totuudeksi niin nopeasti pikemminkin sen vuoksi, että tärkeimpien tahojen omassa intressissä on luoda maailmanjärjestys ja vahvat kansainväliset instituutiot, joita he itse valvovat, kuin että he olisivat olleet aidosti huolissaan vakavasta ympäristöuhasta.” Ilmastosta/ympäristöstä/energiapolitiikasta tulee silloin väline sellaisen eurooppalaisen ihannevaltion (ja viime kädessä maailmanvaltion) toteuttamiseksi, joka kajastaa esimerkiksi Jacques Delorsin silmissä, Jacob Nordangård sanoo. ’Ilmastoraamattu’ ei noudata tieteen periaatteita 30 katternö Donna Laframboise YK:n ilmastopaneeli IPCC:ltä ovat sanat loppua sen kuvatessa omaa erinomaisuuttaan. IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Pachaurin mukaan paneeli on koonnut yhteen maailman ehdottomasti pätevimmät tiedemiehet. Organisaatio on saanut hienoimman ajateltavissa olevan palkinnon korkealla poliittisella tasolla: kuten tunnettua, IPCC sai Nobelin rauhanpalkinnon v. 2007. Öljyrahojen merkitys Säätiöiden rahallinen tuki on merkinnyt paljon ympäristö- ja ilmastolobbaajille – siitä ei ole epäilystäkään. Se käy ilmi jo aivan yksinkertaisella nettihaulla Rockefellerin klaanista. ”Esimerkiksi Rockefeller Foundation -säätiö rakentuu Rockefeller-imperiumin Standard Oilista ja myöhemmästä toiminnasta saaduille varoille. Tarkemmin tutkittaessa näkee, miten öljysäätiöiden rahavirrat haarautuvat monimutkaisella ja tiheäsilmäisellä tavalla ympäristö- ja ilmastoryppäälle”, Jacob Nordangård sanoo. Esimerkiksi Conservation Foundation, joka järjesti ensimmäisen konferenssin hiilidioksidin vaikutuksesta ilmastoon, sai rahoituksensa Laurance Rockefelleriltä, joka oli mukana rahoittamassa myös New Age -liikettä. Sillä on monia yhtymäkohtia ympäristöliikkeeseen. Laurance Rockefeller antoi rahaa myös toiselle avainhenkilölle, Walter Orr Robertsille, joka oli National Center for Atmospheric Research (NCAR) ilmastontutkimuslaitoksen johtaja mutta myös jäsen Aspen Instituten ilmastontutkimusohjelmassa, Rooman Klubissa ja Conservation Foundationissa. Toinen esimerkki on miljardööri Robert O. Anderson, öljy-yhtiö ARCO:n pääomistaja ja David Rockefellerin ystävä, joka johti Aspen Institutea 30 vuotta. ”Anderson porasi öljyä Alaskassa (hyvin menestyksekkäästi) samalla, kun hän antoi rahaa Friends of the Earthin perustamiseen, rahoitti ensimmäisen Earth Dayn ja osallistui Tukholman konferenssin suunnitteluun v. 1972”, Jacob Nordangård sanoo. IPCC:n raportti näyttää väärää lippua I Filantrooppisten rahastojen isännättömällä rahalla on suuri vetovoima, todetaan Jacob Nordangårdin tutkimuksessa, joka muodostaa pohjatyön hänen väitöskirjalleen EU:n biopolttoainepolitiikasta. Median rooli? Miksi emme ole saaneet kuulla tätä mediasta? Sen sijaan on levitetty tarinaa siitä, että päinvastoin ilmastoasian epäilijät saisivat rahoitusta öljyteollisuudelta. ”Minulla ei ole yksinkertaista selitystä lehdistön heikkoudelle. Johto ei näytä rohkaisevan toimittajia kaivamaan tätä asiaa. Sama koskee tutkijoita. Raha ohjaa toimintaa enemmän kuin ’totuuden’ palo. Aivan selkeästi tämä aihe on tabu.” Jacob Nordangård edusti vielä muutama vuosi sitten Ruotsin ympäristöpuoluetta Norrköpingin kunnallispolitiikassa. Nyt hän on eronnut puolueesta. ”Politiikkaan osallistuminen oli silti hyödyllinen kokemus, sillä se auttoi ymmärtämään poliittista peliä. Minulle valkeni, että tiedettä käytetään poliittisten kannanottojen oikeuttamiseen. Silloin takertuu omiin käsityksiinsä ideologian perusteella eikä pysty harkitsemaan kantojaan uudelleen, vaikka todellisuus osoittaisi tieteen olleen väärässä.” Onko vaarana nähdä näiden suljettujen eliittikerhojen merkitys liian salaliittomaisesti? ”Kerron vain siitä mitä näen. Tietty kuvio nousi esiin tutkiessani, ketkä ovat mukana verkostoissa. Mutta on vaikea päästä käsiksi kysymykseen, miksi. Jonkin matkaa eteenpäin pääsee kuitenkin tutkimalla, miten yksittäiset järjestöt kuvaavat tehtäviään ja tavoitteitaan ja miten ne saavat rahoituksensa.” Samoin kuin kansainvälisessä suurvaltapolitiikassa myös globaalien suuryhtiöiden logiikan mukaista on luoda ylikansallisia rakenteita. Yllä esitetyn mukaisesti kerhoja kansoittaa juuri se väki, joka on tottunut ajattelemaan näin. Siispä kerhojen harrastama lobbaus maailmanvallan puolesta on loogista. svenolof karlsson PCC:n laajoja raportteja (joita on tähän mennessä julkaistu neljä: vuosina 1990, 1995, 2001 ja 2007) kuvataan usein ilmastoraamatuksi. Monet hallitukset käyttävät niitä poliittisten päätösten tekoon, mikä on maksanut veronmaksajille tuhansia miljardeja euroja. Tähän joukkoon kuuluu esim. Kioton sopimus, jossa tavoitellaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä. Kerta kerran jälkeen tutkijoiden väitetään olevan yksimielisiä siitä, että edessämme on ilmaston raju lämpeneminen ja että ainoa mahdollisuutemme katastrofin välttämiseksi on välittömästi ja radikaalisti muuttaa elintapaamme. Barack Obaman tieteellinen neuvonantaja John Holdren tarjoaa esimerkin IPCC:n asemasta politiikassa. Holdrenin mukaan IPCC:n ilmastonmuutosta koskevien johtopäätösten perustana on ”…suunnaton määrä tarkkoja tutkimuksia, jotka on julkaistu maailman johtavissa vertaisarvioiduissa tiedelehdissä. Kaikki on tutkittu ja dokumentoitu pienintä yksityiskohtaa myöten. Tutkimus on ollut kattavin, pisin, kallein, kansainvälisin, poikkitieteellisin ja perinpohjaisin virallinen tutkimus, mitä on koskaan tieteellisestä aiheesta toteutettu.” _____________ 1 Nobelin rauhanpalkinnon valitsijat koostuvat viidestä Norjan suurkäräjien jäsenestä. Kanadalainen toimittaja Donna Laframboise päätti selvittää IPCC:n tuoreinta raporttia. Hän löysi 5 587 lähdeviitettä, joita ei ollut tarkastettu tieteellisesti. Mutta mitä puheiden takaa löytyy? Kanadalainen toimittaja Donna Laframboise julkaisi hiljattain perusteellisen selvityksen IPCC:n tuoreimmasta raportista. Laframboisen johtopäätökset tiivistyvät kirjan otsikossa The Delinquent Teenager Who Was Mistaken For The World’s Top Climate Expert (suom. ’Teinirikollinen jota luultiin maailman johtavaksi ilmastoasiantuntijaksi’). Vuodesta toiseen lasta (alarmistista ilmastoyhteiskuntaa) on ihailtu, imarreltu ja kehuttu. On kasvatettu rajatonta itsearvostusta, mutta rehellinen palaute tai rakentava kritiikki on puuttunut ja rötöstelevä teini saa häiriöttä jatkaa valonarkaa toimintaansa. Donna Laframboise tutki IPCC:tä kaksi vuotta. Hän löysi organisaation, jolla ei ole kiinnostusta keskustella epävarmuuksista ja eturistiriidoista. ”Organisaatio on niin ylimielinen, niin tottunut ympäröivän maailman pokkurointiin, että sen johtajat eivät ole ryhtyneet edes yksinkertaisimpiin varotoimiin”, hän sanoo. Tässä artikkelissa kuvataan vain pari lyhyttä esimerkkiä Donna Laframboisen kirjasta, jossa yksityiskohtaisten väitteiden vahvistukseksi esitetään laajat lähdeviitteet. Maailman parhaat? Väitetään, että IPCC:n tutkijat ovat maailman parhaita, mutta onko se totta? Donna Laframboise luettelee joukon ihmisiä, jotka ovat saaneet vaativia tehtäviä nuoresta iästään huolimatta ja ilman asiaankuuluvia akateemisia tutkintoja. Esimerkiksi Richard Klein, joka jo 25-vuotiaana v. 1994 sai lead author -toimeksiannon IPCC:llä. (IPCC:llä on kolmen eri tason kirjoittajia: coordinating lead authors/koordinoivat pääkirjoittajat, jotka ovat vastuussa raportin yhdestä luvusta; lead authors/pääkirjoittajat, joiden odotetaan kirjoittavan määriteltyjä tekstikatkelmia; ja contributing authors/ avustavat kirjoittajat, jotka toimittavat täydentävää aineistoa.) katternö 31 ”Jos nämä akatemiat ovat niin hyvin perillä asioista, miksi tarvittiin internetin yhdistämä vapaaehtoisryhmä paljastamaan huijaus?” Klein on oman CV:nsä perusteella vuosien varrella ollut kuuden IPCC:n raportin lead author, ja kolmessa tapauksessa jopa coordinating lead author. Hän sai hoidettavakseen kokonaisen luvun IPCC:n pääraportista jo 28-vuotiaana, kuusi vuotta ennen väitöskirjansa valmistumista. Toinen esimerkki on Laurens Bouwer, joka toimi vuosina 1999–2000 pääkirjoittajana, vaikka ei ollut vielä suorittanut edes maisterintutkintoaan. Hänen maisterintutkintonsa aihe oli ilmastonmuutokset ja vesivarat, mutta hänen työstämänsä luku koski 'vakuutuksia ja muita rahoituspalveluja'. Sattumalta Bouwer oli sillä hetkellä harjoittelijana eräässä vakuutusyhtiössä Münchenissä. Muita samankaltaisia esimerkkejä ovat Lisa Alexander, Jonathan Patz ja Sara Kovats. Viimeksi mainittu nimettiin jo v. 1994 yhdeksi niistä 21 ihmisestä koko maailmassa, jotka kokosivat ilmastonmuutosta ja ihmisen terveyttä koskevaa lukua. Tämä tapahtui 16 vuotta ennen kuin hän väitteli tohtoriksi ja kolme vuotta ennen kuin hän oli julkaissut yhtään akateemista tutkimusta. Greenpeacen edustajat Donna Laframboise havaitsi myös, että monet prosessin johtavissa asemissa olevat kuuluivat tai olivat kuuluneet aktivistijärjestöihin. Esimerkiksi aiemmin mainittu Richard Klein toimi ajoittain Greenpeacen kampanjoiden vetäjänä. Muita esimerkkejä ovat Malte Meinshausen ja Bill Hare, jotka molemmat kuuluivat pitkään Greenpeace Internationalin ilmastoryhmään ja toimivat järjestön puhemiehinä. Harea kuvaillaan eräässä Greenpeacen blogissa järjestön ”legendaksi”. Siitä huolimatta Hare oli vuoden 2007 IPCC-raportin lead author ja expert reviewer. Hän myös kuului ydinjengiin (core writing team), joka laati tärkeän tiivistelmän (Synthesis Report). Sen tarkoituksena on esittää kokonaiskuva ilmastokysymyksistä. Meinshausen oli mukana työstämässä kolmea lukua v. 2007 raportissa. Raportti siteeraa runsaskätisesti hänen ja Haren kirjoittamaa tutkimusta ja sisältää yhden heidän laatimistaan kaavioista. Katsumi Kasahara Satu vertaisarvioinnista Oikealla Greenpeacen ilmastojohtaja Bill Hare ja vasemmalle Euroopan komission vastaava ilmastoneuvottelija Jørgen Henningsen. Kiotossa joulukuussa 1997. toimaan 130 ilmastotutkijaa, joista suurin osa on samanaikaisesti työskennellyt IPCC:lle. Vähintään yksi W WF:n rekrytoimista henkilöistä on osallistunut yhteensä 28 luvun kirjoittamiseen 44 luvusta v. 2007 raportissa. WWF:ään liitetetyt tiedemiehet osallistuivat kaikkien 20 luvun kirjoittamiseen työryhmässä 2. Eräässä luvussa kaikilla kahdeksalla kirjoittajalla oli yhteys WWF:ään, toisessa kuudella kirjoittajalla. IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Pachauri itse paljastaa IPCC:n ja aktivistijärjestöjen läheiset suhteet kirjoittamalla kainostelematta alkusanat Greenpeacen omiin julkaisuihin. Pachauri on kirjoittanut alkusanat esimerkiksi Greenpeacen raporttiin New Zealand Energy Revolution, jossa hän kehuu järjestön aineistoa hyvin tutkituksi, sekä Greenpeace Internationalin raporttiin Energy [R] evolution, jossa hän arvioi aineiston erittäin runsassisältöiseksi ja ankaran johdonmukaiseksi. Heribert Proepper Yli sata WWF-tutkijaa Donna Laframboise kuvailee kirjan julkaisun jälkeen tekemässään tutkimuksessa, miten WWF on systemaattisesti värvännyt tutkijoita ja ujuttautunut heitä IPCC:hen. WWF itse kertoo, että järjestö on onnistunut rekry- 32 katternö Colin Mcconnell Pachauri esiintyy näissä julkaisuissa IPCC:n puheenjohtajan ominaisuudessa. Pieni analogiayritelmä lienee paikallaan: Miten suhtauduttaisiin siihen, jos Suomen Akatemian puheenjohtaja kirjoittaisi kehuvat alkusanat pamfletteihin, jossa lääkeyritys haluaisi kieltää kilpailijoiden lääkkeet ja pakkomäärätä omiaan? Tai jos oikeusasiamies kannattaisi julkaisuja, joissa aktivistit propagoisivat laittomia toimia teollisuutta vastaan? IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Pachauri. Vertaisarviointi ( peer review) on tieteessä tärkeä käsite.Vertaisarvioinnissa asiantuntevat kollegat tarkastavat artikkeleiden sisällön ja faktat ennen niiden julkaisua tieteellisissä aikakauslehdissä. Vertaisarviointi pyrkii siis sisällön laadunvarmistukseen, mutta prosessi ei takaa tavoitteessa onnistumista. IPCC väittää joka tapauksessa käyttävänsä aina ainoastaan vertaisarvioitua tausta- aineistoa. Eräs bloggaaja löysi täysin päinvastaisen esimerkin, ja sen vuoksi Donna Laframboise tutki jokaisen alaviitteen IPCC:n v. 2007 raportista. Onnistuakseen valtavassa työtehtävässä (raportissa on yli 3 000 sivua) hän pyysi apua internetissä ja sai vastauksia joka puolelta maailmaa. Viiden viikon kuluttua nelisenkymmentä tutkijaa 12 maasta oli käynyt läpi kaikki 18 531 alaviitettä. Tuloksena oli, että niistä 5 587 (eli runsaat 30 %) oli peräisin lähteistä, joita ei ollut vertaisarvioitu: lehti- ja aikakauslehtiartikkeleista, julkaisemattomista akateemisista kirjoituksista, keskustelureferaateista, Greenpeacen ja WWF:n laatimista asiakirjoista, lehdistötiedotteista yms. Tämä aiheutti lievästi sanottuna sensaation ottaen huomioon IPCC:n liturgian vertaisarvioinnista. Donna Laframboise ja hänen tutkijaryhmänsä julkistivat tuloksensa lehdistötiedotteessa huhtikuussa 2010. IPCC:n puhemies vahvisti, että he olivat tietoisia Donna Laframboisen tutkimuksesta, mutta hän kieltäytyi kommentoimasta asiaa. Kuusi päivää myöhemmin julkaistiin Pachaurin valtuuttama artikkeli, jossa IPCC:n väitettiin ”siteeranneen noin 18 000 vertaisarvioitua julkaisua”. Donna Laframboise ja hänen ryhmänsä olivat kuitenkin löytäneet niitä alle 13 000. ”Sadat – ehkä tuhannet – IPCC:n raportin parissa työskennelleet tiesivät varsin hyvin, että Pachauri johti harhaan hallitusvirkailijoita, poliitikkoja ja kansaa joka kerta väittämällä IPCC:n käyttävän vain vertaisarvioituja lähteitä. Mutta kukaan ei reagoinut”, Donna Laframboise kommentoi. tausta-aineistoa. McIntyren oli pakko kääntyä korkeammalle hierarkiassa Susan Solomonin puoleen (Time-aikakauslehti sijoitti hänet maailman 56. vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi v. 2008 hänen ilmastokysymyksen keskeisen roolinsa takia). Mutta myös Solomon kieltäytyi auttamasta. Hän perusteli artikkeleiden olevan luottamuksellista aineistoa, kunnes ne julkaistaisiin. Asia ei kuitenkaan jäänyt siihen, sillä Solomon selitti McIntyren rikkoneen IPCC:n salassapitosäännöksiä etsimällä omin päin tietoa ja vaarantavan tämän vuoksi asemansa IPCC:n tarkastajana. Erityisversio päätöksentekijöille Tilastotieteilijä Stephen McIntyre tunnetaan mm. tutkijana, joka paljasti, miten IPCC:n globaalia lämpenemistä kuvaamaan käyttämää 'jääkiekkomailaa' oli manipuloitu. Edes media ei reagoinut. Kuten ei yksikään niistä tiedeakatemioista, jotka olivat auktoriteetillaan antaneet IPCC:lle tukensa. Donna Laframboise: ”Jos nämä akatemiat ovat niin hyvin perillä asioista, miksi tarvittiin internetin yhdistämä vapaaehtoisryhmä paljastamaan huijaus? Miksi yksikään näistä akatemioista ei tehnyt edes alkeellista asiasisällön tarkistusta Pachaurin väittämistä?” Lisäksi Sternin raportti julkaistiin kauan IPCC:n tutkimustyölle asetetun viimeisen takarajan jälkeen. Sternin raportin aineisto on siis lisätty IPCC:n materiaaliin jälkikäteen. Paljon muutakin aineistoa on käytännössä lisätty takarajan umpeuduttua. Pelkästään IPCC-raportin luvussa 11 viitataan 17 tieteelliseen julkaisuun, jotka julkaistiin vasta v. 2007. Sternin skandaali Ei läpinäkyvyyttä Sääntöjen mukaan IPCC:n raporttien työstämisessä on noudatettava tarkkaa menettelytapaa. IPCC:n välinpitämättömyys omista säännöistään käy ilmi Sternin raportista, joka on 30.10.2006 julkaistu 700-sivuinen alarmistinen ilmastoraportti. Se laadittiin ekonomisti Nicholas Sternin johdolla Britannian hallituksen toimeksiannosta. Alkuvuodesta 2007, juuri ennen IPCCraportin toisen osan julkistamista, eräs toimittaja kysyi Pachaurilta, oliko siinä otettu huomioon Sternin raportti. Pachauri vastasi, että IPCC:n mahdollisuudet Sternin raportin huomioonottamiseen olivat rajalliset, koska raportti ei ollut vertaisarvioitu. Donna Laframboise: ”Kuvittele hämmästystäni kun läpiluvussa löysimme viittauksia Sternin raporttiin 26 kohdassa 12 luvussa.” Yksi näistä viittauksista koski IPCC-raportin väittämää, jonka mukaan 750 miljoonan ihmisen vesihuolto Kiinassa ja Intiassa on riippuvainen Himalajan jäätiköistä. Väittämä on täysin mielikuvituksen tuotetta. Ja ainoana lähteenä mainitaan Sternin raportti. IPCC:n työn väitetään myös olevan täysin läpinäkyvää. Se tarkoittaa, että kaikkien raporteissa esitettyjen asioiden pitäisi olla kenen tahansa tarkistettavissa. Rajendra Pachauri on useaan otteeseen vakuuttanut: ”Kaikki tekemisemme ovat avoinna tiukalle tarkastelulle joka tasolla.” Sekään ei kuitenkaan ole totta. Yksi esimerkki: Kanadalainen tilastotieteilijä Stephen McIntyre sai v. 2005 kutsun toimia expert reviewer -tarkastajana työn alla olevalle IPCC-raportille. Kutsu yllätti monet, sillä McIntyre oli tunnettu IPCC-kriitikko. McIntyre huomasi, että kaksi hänen aineistonsa väittämää perustui julkaisemattomille artikkeleille. Voidakseen suorittaa tehtävänsä hän pyysi saada käyttöönsä näiden artikkeleiden taustatiedot. Hän kääntyi IPCC:n sääntöjen mukaisesti 'teknisen tuen’ yksikön puoleen, mutta sen esimies kuitenkin kahdesti kieltäytyi auttamasta ja sanoi, että McIntyren pitäisi itse kääntyä artikkeleiden kirjoittajien puoleen. Kumpikaan kirjoittajista ei kuitenkaan halunnut luovuttaa artikkeleitaan tai niiden Kuten aiemmin mainittiin, IPCC-raportti on noin 3 000 sivua. Yleisesti ottaen tekstiä ei voi pitää lukijaystävällisenä. Helpottaakseen poliitikkojen ja muiden päätöksentekijöiden lukutaakkaa IPCC laatii heille muutaman kymmenen sivun tiivistelmän (summary for policymakers). Se elää kuitenkin aivan omaa elämäänsä suhteessa tausta-aineistoonsa. Tutkijat toimittavat vain draftin, luonnoksen, poliittista tiivistelmää varten. Se käydään läpi sana sanalta suurissa kokouksissa, joissa poliitikot, ympäristövirkamiehet ja muut viranomaiset muodostavat enemmistön. ”Tuloksena on täysin poliittinen asiakirja”, Donna Laframboise sanoo. ”Imiset menettäisivät kaikki harhakuvitelmansa IPCC:stä tutkijavetoisena organisaationa, joka tuottaa tieteeseen perustuvia raportteja, jos he pääsisivät seuraamaan edes yhtä kokousta. Mutta kokoukset pidetään suljettujen ovien takana. Aktivistijärjestöt saavat osallistua niihin tarkkailijoina, mutta toimittajilla on porttikielto.” Tiedotusvälineiden kiinnostus summary for policymakers -tiivistelmän kriittiseen tarkasteluun on tästä huolimatta ilmeisesti lähellä nollaa. Blogimaailman keskusteluja seuraava voi helposti vakuuttua siitä, että IPCC:n puheenjohtaja Pauchaurin vakuuttamaa yksimielisyyttä ei ole olemassa ja että monen ansioituneen tutkijan mielestä lukuisat IPCCraportin väittämät lepäävät hataralla pohjalla. svenolof karlsson katternö 33 Tulevaisuusministeri Vihreä muutos luo tulevaisuuden työpaikkoja Kyllä, tämä on unelmatyötäni, sanoo Ville Niinistö, joka on toiminut Suomen hallituksen ympäristöministerinä kesäkuusta 2011. ”Näen ympäristöministeriön tulevaisuusministeriönä, jossa valmistelemme suurta vihreää rakennemuutosta ja luomme vihreällä teknologialla tulevaisuuden työpaikkoja.” V Rikkaana maana Suomen on oltava etulinjassa ilmaston puolesta käytävässä ristöministeri Ville Niinistö sanoo. 34 katternö Karl Vilhjálmsson taistelussa, ympä ihreä liitto on ylipäätään tyytyväinen hallitusneuvottelujen tuloksiin. ”Kokonaisuutena katsoen saimme läpi vaatimuksiamme ehkä paremmin kuin muut hallituspuolueet”, Ville Niinistö toteaa blogissaan. Hän antaa esimerkkejä: ”Hallitus on sopinut ilmastolain laatimisesta. Sen tarkoituksena on kattaa päästökaupan ulkopuolelle jäävät alueet. Saamme metsät suojeltua paremmin metsälain uudistamisen myötä. Suot suojellaan paremmin, vaikka vielä pitääkin sopia rahoituksesta. Suomi pyrkii kiristämään EU:n tavoitetta päästövähennysten nostamiseksi 30 prosenttiin, siitä on selvitys tekeillä. Vesivoimalle ei rakenneta uusia tekoaltaita, esim. Vuotos ja Kollaja. Vihreän talouden kehittämiseksi tehdään merkittäviä panostuksia.” Vihreät käynnisti tarkoituksella hallitustyön rivakasti. ”Kokemus on opettanut meille, että uuden hallituksen työssä 4–5 ensimmäistä kuukautta ovat erittäin tärkeitä työn jatkon muotoutumiselle”, Ville Niinistö sanoo. Ilmastokysymys on peruspilari vihreässä rakentamisessa, jossa viime kädessä pyritään hiilidioksidineutraaliin yhteiskuntaan. Useimpien poliitikkojen tavoin Ville Niinistökään ei kuitenkaan halua kommentoida tieteellisiä kysymyksiä. Hän viittaa neuvonantajiin. Hän ei myöskään halua kommentoida sitä, että globaali keskilämpötila on pysytellyt samana eikä noudattanut ilmastomalleja. ”Tutkijoiden ja poliitikkojen suuri etäisyys toisistaan on ongelma. Mutta nyt olemme sisällyttäneet tieteen politiikkaan ja lisänneet sen näkyvyyttä, nimittäin suomalaisen poikkitieteellisen ja täysin riippumattoman ilmastopaneelin muodossa, jossa vaatimuksena on, että jokaisella jäsenellä on tohtorintutkinto”, Ville Niinistö sanoo. Ilmastopaneeli asetettiin joulukuussa. Siihen kuuluu 13 jäsentä Helsingin yliopiston aerosolitutkija Markku Kulmalan johdolla. 1 ”Ilmastopaneelin tehtävänä on kerätä tausta-aineistoa ja antaa neuvoja energia- ja ilmastopolitiikan ministerityöryhmälle sekä yllä mainittua ilmastolakia varten. Paneelin tulee arvioida, ovatko päästötavoitteet riittävän kunnianhimoisia hillitsemään ilmastonmuutosta, sekä arvioida, mitkä toimenpiteet ovat poliittisesti tarkoituksenmukaisia ja kustannustehokkaita”, Ville Niinistö sanoo. Globaali ilmastopolitiikka tärkeää Ville Niinistö ei epäile sitä uhkakuvaa, jota on alettu kutsua ’Ilmastonmuutokseksi’. ’Ilmastonmuutosten vuoksi sään ääri-ilmiöt yleistyvät ja luonnonkatastrofit pahenevat ”siitä näemme jo esimerkkejä vaikkapa Afrikan sarven vaikeassa kuivuudessa ja Bangladeshin tulvissa”. Ville Niinistö oli aktiivisena neuvottelijana YK:n 17. ilmastokonferenssissa Durbanissa viime joulukuussa, ja hän on tyytyväinen Suomen merkittävään ja rakentavaan rooliin sopimuksen aikaansaamisessa. Hän kutsuu sopimusta historialliseksi. ”Paalutimme EU:n neuvottelustrategiaa tiiviissä yhteistyössä Ruotsin ja Tanskan ministereiden kanssa ja palautimme EU:n ilmastopolitiikan johtoon. Ilmastoa ja ympäristöä ei pelastettu, mutta vielä on mahdollisuus rajoittaa maailmanlaajuisen lämpötilan nousu kahteen asteeseen. Meidän täytyy vain työskennellä vieläkin lujemmin asian puolesta ja herättää kaikki huomaamaan tilanteen vakavuus.” ______________ 1 Jäseninä ovat professorit Markku Kulmala, Miimu Airaksinen, Ilkka Savolainen, Markku Kanninen, Markku Ollikainen, Sanna Syri, Marja Järvelä, Kai T. Kokko, Pirjo Peltonen-Sainio ja Jyri Seppälä sekä yliopistolehtori Hannele Cantell, tutkija Sirkku Juhola ja Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas. katternö 35 Karl Vilhjálmsson Durbanin paketti sisältää mm. • K ioton sopimuksen mukaisen toisen velvoitekauden (vaikka ilmeisesti vain EU osallistuu siihen, mikä kattaa n. 10 % maapallon hiilidioksidipäästöistä) • suunnitelman vuoteen 2015, kohti uutta oikeusvaikutteista ilmastosopimusta johon kaikki kuuluisivat • t yöohjelman pitkän aikavälin rahoitusta varten (100 miljardia dollaria vuodessa) ilmastoon liittyviin toimenpiteisiin köyhissä maissa • ’vihreän’ ilmastorahaston puitekehyksen, tarkoituksena rahoittaa hankkeita joiden tavoitteena on vähentää päästöjä ja sopeutua muuttuvaan ilmastoon. Ville Niinistön puheessa toistuvat usein ’kestävän kehityksen’, ’muutoksen’ ja ’vihreän talouden’ käsitteet. ”Tänä päivänä käytämme luonnonvaroja liikaa. Nykyinen talousjärjestelmä, joka perustuu kolmannelle teolliselle vallankumoukselle [ja jonka yleensä sanotaan alkaneen ensimmäisestä öljykriisistä v. 1973], törmää pian seinään. Meidän on nyt päästävä uudelle tasolle, jossa hyödynnämme ja kierrätämme raaka-aineita tehokkaammin, saavutamme korkeamman jalostusasteen.” Seuraava suuri ympäristökonferenssi järjestetään Rio de Janeirossa ensi kesänä, 20 vuotta samassa kaupungissa v. 1992 pidetyn konferenssin jälkeen, jonka seurauksena laadittiin ensimmäinen ilmastosopimus. Kesän ympäristökonferenssi on uusi tärkeä askel. Ville Niinistö: ”Haasteena on kehittää vihreää taloutta samalla kun vähennämme köyhyyttä. Meidän on saatava vähemmistä luonnonvaroista enemmän irti, löydettävä innovatiivisempia ja fiksumpia ratkaisuja. Myös kehitysmaiden ihmisillä on oikeus rikastua, mutta ei luonnon ja ilmaston kustannuksella.” Suomen haasteet Suomelle tämä on kuitenkin monissa suhteissa hyvä uutinen, Ville Niinistö katsoo. ”Rikkaana maana meidän on kuljettava eturivissä. Ympäristötekniikan tutkimus on meillä edistynyt pitkälle, ja meillä on kaikki mahdollisuudet vallata uusia ratkaisuja ja liiketoiminta-alueita. Valtio voi tukea näitä pyrkimyksiä verovaroilla ja erilaisilla kannustimilla”, Ville Niinistö sanoo, mutta samalla hän korostaa, että tukipolitiikan tulee olla tekniikan suhteen neutraalia. Suomella on käytössä laajempi energialähteiden kirjo kuin useissa muissa maissa. Ville Niinistö haluaa ilmastosyistä poistaa suuren osan energialähteistä, esim. öljyn, hiilen ja maakaasun – sekä myös ydinvoiman, vaikka se on päästötöntä. Hallitusohjelmassa sano- 36 katternö nosto aiheuttaa ympäristöongelmia lähivesistöissä. Suomen soista nykyään vain pieni osa on luonnontilaisia.” Ville Niinistö mainitsee, että Vihreä liitto sai hallitusneuvotteluissa läpi lausuman turpeen verotuksen nostamisesta. Nyt turvetta verotetaan vähemmän kuin sen hiilidioksidipäästöt vaatisivat, hän katsoo. Kahden vuosikymmenen armonaika antaa Ville Niinistön mukaan energiayhtiöille aikaa kehittää turpeelle uusiutuviin energialähteisiin perustuvia vaihtoehtoja eli siis bioenergiaa. Sen jälkeen turvekattilat ovat joka tapauksessa tehneet tehtävänsä, ja ne pitää vaihtaa. (Lisää turpeesta tämän lehden sivuilla 44–45.) Maaseudun ja pääkaupungin välinen kuilu? Suomi on askel askeleelta kypsä kehittämään vihreää taloutta, Ville Niinistö katsoo. taan, ettei hallitus myönnä periaatelupia uusille ydinvoimaloille ja että turvallisuusvaatimuksia aiotaan edelleen tiukentaa. Lisäksi ydinvoima on aivan selkeästi liian kallista, Ville Niinistö sanoo. ”Suomi on ainut maa, jossa uskotaan, että ydinvoima on halpaa.” Sen sijaan hän haluaa panostaa bioenergiaan ja tuulivoimaan, jotka hänen mukaansa ”alentavat sähkönhintaa” ainakin pohjoismaisilla markkinoilla. Tyynellä säällä päävaihtoehtona on erityyppinen bioenergia. ’Älykäs’ sähköverkko ja uusi tekniikka ovat tärkeitä tekijöitä, samoin aurinkopaneelit, maalämpö ja omat tuulimyllyt. Vihreä liitto on pitkään vastustanut myös turpeen energiakäyttöä, ja linja ei ole muuttunut. Haluamme poistaa turpeen energialähteenä 20 vuoden kuluessa, Ville Niinistö sanoo tiukasti: ”Tutkimusten mukaan turpeen hiilidioksidipäästöt ovat kaikkein suurimmat. Turpeen- Mitä Ville Niinistö sanoo siitä tulkinnasta, jonka mukaan suurkaupungin eliitille ominaisen maailmankuvan ja vihreän retoriikan ja toisaalta maaseudun ihmisten todellisuuden välille on kasvanut kuilu? Näkyikö ehkä tämä kuilu Perussuomalaisten saamassa laajassa tuessa? ”En ole ollenkaan samaa mieltä”, Ville Niinistö sanoo. ”Minä liikun paljon maalla ja ihmiset ovat siellä aivan yhtä huolissaan ympäristöstä kuin muutkin. Mutta on ongelmallista, että median luoma kuva on mustavalkoinen ja kärjistynyt kahteen äärilaitaan.” Onko ympäristölainsäädäntö aina realistisesti sovitettu maaseudun olosuhteisiin? Pitääkö kesämökillä olla oma puhdistamo, jos mökillä oleillaan vain silloin tällöin? Ja entä se rakennuslain luokitus, joka suosii enemmän taloaan öljyllä lämmittäviä kuin sähköllä lämmittäviä? Ville Niinistö myöntää, että mainitut lait olivat osiltaan liian ylimalkaisia. ”Mutta jätevesilakia on nyt muutettu. Minun filosofiani mukaan vihreä muutos on tehtävä niin, että ihmiset voivat asua haluamassaan paikassa. Maalla pitää voida asua edullisesti. Monet haluavat asua lähellä luontoa ja viljellä itse maata, ja sitä ei tietenkään pidä vaikeuttaa.” Mitä tulee poliitikkoihin ja äänestäjiin, on totta, etteivät he useinkaan puhu samaa kieltä, Ville Niinistö lisää. ”Olen oppinut vaimoltani [Maria Wetterstrand, Ruotsin ympäristöpuolueen ent. puheenjohtaja], millainen ero keskusteluilmapiirissä on Suomen ja Ruotsin välillä. Poliitikkojen pitäisi Suomessa ryhtyä keskusteluun tavallisten ihmisten kanssa. Meillä on kabinettipolitiikan perinne, ja meidän pitäisi olla kypsiä luopumaan siitä. Ruotsi on siinä hyvä esikuva.” svenolof karlsson Uusi uskonto Eija-Riitta Korhola teki väitöskirjan ilmastouhasta Taina Mertalo 1800-luvun loppupuolella Lontoo oli täynnä hevosenlantaa. Silloisia vossikoita veti 11 000 hevosta, ja jokainen niistä tuotti 6–12 kg lantaa päivässä. Times-lehdessä varoitettiin v. 1894, että Lontoo olisi vuonna 1950 liikenteen ennustetun kasvun vuoksi yli kolmimetrisen lantakerroksen peitossa. H evosenlanta aiheutti haju-, terveysja hygieniaongelmia myös muissa suurkaupungeissa, ja se otettiin kaikkein ensimmäisen kaupunkisuunnittelukonferenssin teemaksi vähän myöhemmin New Yorkissa v. 1898, mutta kukaan ei keksinyt järkeenkäyvää ratkaisua, miten lanta saataisiin käsiteltyä ja poistettua kaupungeista. ”Tästä tarinasta on eri versioita ja siinä on urbaanilegendan piirteitä”, Eija-Riitta Korhola sanoo. ”Se kertoo ominaisuudesta, joka meillä ihmisillä ilmeisesti on. Me päättelemme trendejä nykytilanteen pohjalta ja luulemme, että muutos käy aina huonompaan suuntaan. Emme osaa kuvitella, miten tekniikka kehittyy.” Tämä esimerkki löytyy Eija-Riitta Korholan väitöskirjasta Ilmastonmuutos ilkeänä ilmiönä, joka juuri tällä hetkellä (tammikuun lopulla) on arvioitavana Helsingin yliopistossa. Eija-Riitta Korhola tunnetaan poliitikkona kolmentoista Euroopan parlamentissa vietetyn vuoden jälkeen, Kristillisdemokraattien aiempana puoluesihteerinä, myöhemmin Kokoomuksen varapuheenjohtajana ja yhä kriittisempänä äänenä Suomen ja Euroopan energia- ja ilmastopolitiikkaa vastaan. Hän on myös akateemikko tieteenalanaan filosofia. Hän teki lisensiaattityönsä v. 1994 aiheenaan ranskalainen filosofi Jacques Ellul, joka tunnetaan kristillisestä anarkismistaan. Väitöskirja oli Korholan suunnitelmissa, mutta juuri kun hän oli saanut siihen apurahan v. 1999 alussa, häneltä kysyttiin, voisiko hän asettua ehdokkaaksi tuleviin Euroopan parlamentin vaaleihin. ”Minun käsitykseni politiikasta oli silloin lähinnä halveksiva, mutta ajattelin, että juuri sen vuoksi voisi olla hyödyllistä nähdä, mitä Ilmastokysymys on suistunut raiteiltaan ja saanut pelastusopin piirteitä, katsoo Eija-Riitta Korhola, joka on väitöskirjassaan analysoinut EU:n ilmasto- heen tieteellistä kirjallisuutta. Hämmästelin, kun ilmastokysymys ei näkynyt poliitikkojen asialistalla.” Nyt tilanne on päinvastainen. Eija-Riitta Korhola: ”Olemme nyt saavuttaneet vaiheen, jossa ei voi puhua mistään viittaamatta ilmastonmuutokseen.” Hän on työskennellyt ilmastokysymyksen parissa Euroopan parlamentissa monessa roolissa, mm. ilmastoasioiden ensimmäisen valiokunnan jäsenenä ja päästökaupan ensimmäisen direktiivin valmistelutyössä. Vuosina 2006 ja 2007 hän toimi Euroopan kansanpuolueen (johon hänen ryhmittymänsä Euroopan parlamentissa kuuluu) esittelijänä energia- ja ilmastoraporteissa ja v. 2008 hän oli laatimassa ryhmittymän kantaa päästökauppaan silloin päätetyssä energia- ja ilmastopaketissa. V. 2009 Eija-Riitta Korholalle myönnettiin palkinto (MEP Awards) Euroopan parlamentin ansioituimpana jäsenenä energia-asioissa. ja energiapolitiikkaa. vaalit oikein merkitsivät. Ne olivat osaltani ensimmäiset vaalit enkä olisi eläissäni voinut uskoa tulevani valituksi.” Aktiivisin Eurooppa-poliitikko Eija-Riitta Korhola sai 28 000 ääntä, ja hänet valittiin riippumattomana ehdokkaana Kristillisdemokraattien listalta. Juuri ennen Eurooppa-vaaleja v. 2004 hän vaihtoi puoluetta Kokoomukseen, mikä ei estänyt hänen valintaansa yli 35 000 äänellä. Seuraavissa vaaleissa v. 2009 äänimäärä kasvoi 51 500:aan. Euroopan parlamentissa Eija-Riitta Korhola on Suomen edustajista aktiivisin läsnäolo- ja päätösehdotustilastojen mukaan, jäsen mm. parlamentin ulkoasiainvaliokunnassa ja joitain jaksoja myös ympäristö- ja ihmisoikeusvaliokunnissa. Parlamenttitehtävien rinnalla hän on toiminut mm. ihmisoikeusjärjestö First Step Forumin puheenjohtajana vuodesta 2002. Eija-Riitta Korhola on profiloitunut ennen kaikkea energia- ja ilmastokysymyksissä. Hän kirjoitti ilmastouhasta jo toimiessaan kolumnistina Vihreän liiton Vihreä Lanka -lehdessä v. 1994–1999. ”Olin huolissani ilmastonmuutoksen seurauksista luonnolle ja yhteiskunnalle. Luin ympäristöjärjestöjen varoituksia ja tutkin ai- Näkökannan tarkistusta Eija-Riitta Korhola on parlamenttivuosinaan joutunut tarkistamaan näkökantojaan reilusti: ”Tieteen lineaarinen malli ei toimi politiikassa, koska poliitikon pitää nähdä kokonaisuudet ja kantaa niistä vastuu. Jos esim. päästöjen vähentämisestä yhdessä paikassa seuraa niiden kasvu toisessa, se täytyy ottaa yhtälöön mukaan.” ”Ymmärsin vähitellen hyvin olennaisen asian: se että tunnustaa ilmastonmuutoksen ongelmaksi, ei loogisesti tarkoita, että sen voi ratkaista viisaalla tavalla. EU:n ilmastopolitiikka on hyvistä aikomuksista huolimatta epäonnistunut.” ”Tarkoitan, että kuluneet 20 vuotta ovat tavallaan menneet hukkaan. Poliittiset päätökset ovat aiheuttaneet suunnattomia kustannuksia, mutta silti päästöt ovat vain lisääntyneet – eikä vain suhteellisesti, vaan myös absoluuttisina lukuina.” Eija-Riitta Korhola mainitsee Kioton sopimuksen, jota pidettiin suurena edistysaskeleena sen astuessa voimaan v. 2005. ”EU on kuvannut Kioton sopimusta moraaliseksi lakmustestiksi, mutta EU ei ole itse vähentänyt päästöjään yhtä paljon kuin esim. USA, joka jättäytyi sopimuksen ulkopuolelle ja on saanut siitä runsaasti moitteita.” katternö 37 ” Ilmastosta on tullut megatrendi, jonka ansiosta voi paistatella maailmanparantajana politiikan parrasvaloissa.” Lukuisia järjettö miä ratkaisuja… ■ ”EU:n ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa leimaavat lukuisat järjettömät ratkaisut. Ryhdyttiin päästökauppaan, joka keinotekoisella tavalla nostaa sähkönhintaa ja lisää kustannuksia, mikä tuskin on myönteistä ilmaston tai ympäristön kannalta. Tuulivoimaa otettiin käyttöön siellä, missä ei tuule. Syöttötariffit ovat johtaneet tilanteeseen, jossa sellaisesta jonka ei ikinä pitäisi olla kannattavaa, on tullut kannattavaa. Tuloja on siirretty teollisuudelta yrityksille, jotka tuottavat sähköä osakemarkkinoille. Uusiutuvan energian tavoitteiden aikaraami on niin epärealistinen, että se vaarantaa kestävän metsänhoidon. […] Tätä taustaa vasten en ymmärrä, kuinka parlamentti voi olla niin halukas kiristämään yksipuolisia tavoitteitamme päästöjen vähentämiseksi, kun sen globaalit ympäristöhyödyt ovat minimaaliset verrattuna teollisuudelle ja työmarkkinoille aiheutuvasta kuormituksesta.” Eija-Riitta Korhola puheenvuorossaan Euroopan parlamentin istunnossa 22.6.2011 Asiaa on pahentanut ”suunnaton tietämättömyys ja asiantuntemuksen puute”, Eija-Riitta Korhola sanoo: ”Koska olin itse parlamentissa paikalla, voin sanoa, että päästöoikeuksista äänestettäessä asiantuntijoiden lukumäärä oli kuusi [silloin kaikkiaan 632 edustajasta]. Ostimme sian säkissä, vaikka päätöksestä seurasi valtava rakennemuutos Euroopan energiapolitiikkaan!” Ympäristöliike on epäonnistunut Väitöskirjan toinen johtopäätös on, että ympäristöliike on epäonnistunut raskaasti sekä strategiassaan ilmastonmuutosta vastaan että muissa suhteissa. ”Jälleen todiste siitä, että hyvä tarkoitus ei takaa viisasta strategiaa. Ympäristöliike näkee esim. talouskasvun ympäristön vihollisena, vaikka todellisuus osoittaa, että juuri siellä missä taloudellista hyvinvointia on, ihmisillä on kiinnostusta huolehtia ympäristöstä.” Köyhyys on pahin ympäristöuhka, EijaRiitta Korhola sanoo. ”Mutta ympäristöretoriikassa romantisoidaan köyhyyttä. Lisäksi näen, että ympäristöliikkeen ilmastoresepti sisältää yllättävän paljon sellaisia mekanisme- 38 katternö ja, jotka suoraan luovat köyhyyttä ja epätasaarvoa.” Eija-Riitta Korhola haluaa myös puhkaista myytin siitä, että ’vihreissä’ ratkaisuissa kannattaa kulkea kärkijoukoissa: ”EU:n lainsäädäntö osoittaa aivan muuta: se lähes järjestelmällisesti rankaisee etunenässä kulkeneita. Tämä koskee sekä päästökauppaa että uusiutuvaa energiaa.” Eija-Riitta Korholan katsantokanta asioihin on siis muuttunut matkan varrella. ”Minun on ollut pakko kysyä, mitä ennakkokäsityksiä minulla on oikeasti ollut. Tiedän, etten halua olla sellainen poliitikko, jolla on huonot välit tosiasioiden kanssa.” Kristillisen elämänkatsomuksensa pohjalta hän sanoo myös näin: ”Osa ilmastopolitiikkaan kuuluvista ideologisista taustaoletuksista perustuu uskonnollisiin käsityksiin. En voi joskus olla ajattelematta, että uskonnolliset tunteet ja suhtautumistapa on kanavoitu planeetan pelastusoppiin. Ilmastosta on tullut poliittinen ja kulttuurinen megatrendi, mukava totuus, jonka ansiosta voi paistatella maailmanparantajana politiikan parrasvaloissa.” Megaongelmaa yksinkertaistettu En tarkoita, etteikö ilmastonmuutoksia pidä ottaa tosissaan, Eija-Riitta Korhola sanoo. ”Mutta meidän täytyy tunnustaa, ettei ilmastonmuutos ole sellainen ongelma, jonka voisi määritelmällisesti ja kertaluontoisesti selättää. Prosessit ovat monimutkaisia ja hyvin hitaita ja kestävät sukupolvien ajan. Mitä tulevaisuuden skenaarioita sitten laadimmekaan, meidän on otettava laskuihin kulkutaudit, sota, köyhyys, epätasa-arvo, nälänhätä. Joka tapauksessa meidän on yritettävä sopeutua uusiin ja vaihteleviin oloihin. Kaiken tämän yksinkertaistaminen yhdeksi megaongelmaksi [hiilidioksidi], johon löydetään megaratkaisu, se ei vain toimi.” Ilmastokysymys on käytännössä ahmaissut paljon muita ympäristöasioita. Hiilidioksidista on tehty suuri roisto ja muut asiat on jätetty huomiotta. ”Tutkimukset osoittavat esim. että puuta ja muuta orgaanista ainetta poltettaessa syntyvillä nokihiukkasilla on suuri merkitys ilmakehän prosesseissa. Suurin osa tästä noesta on peräisin köyhistä maista, joissa ei ole muita vaihtoehtoja kuin puilla lämmittäminen. Halpa ja varma sähköhuolto on paras vastatoimi.” Meidän täytyy myös nöyrästi hyväksyä tehdyt faktahavainnot, Eija-Riitta Korhola sanoo. ”Maapallon lämpötila on nyt pysynyt Taina Mertalo ennallaan 15 vuotta. Ainakin pahimmat tulevaisuuden skenaariot käyvät vuosi vuodelta epätodennäköisimmiksi. Maailmanloppu ei tule huomenna. Meillä on edelleen aikaa kehittää pitkäjänteisiä ja kestäviä ratkaisuja.” Poliittinen IPCC Eija-Riitta Korhola kuvaa väitöskirjassaan ilmastokysymyksen politisointia pitkälti samoin kuin Jacob Nordangård (ks. s. 8–10). Tukholman konferenssi v. 1972 ja Rion konferenssi v. 1992 ovat tärkeitä historiallisia virstanpylväitä. YK:n päätös ilmastopaneeli IPCC:n perustamisesta v. 1988 oli myös tärkeä tapahtuma. ”Mutta IPCC pitää nähdä sinä mitä se on: järjestö joka ei itse tee tutkimustyötä ja jolle on nimenomaan annettu poliittinen tehtävä eli tehdä arvioita poliittisen päätöksenteon pohjaksi hallituksille alistettuna elimenä. ” Eija-Riitta Korhola huomauttaa, että IPCC:hen on kohdistunut massiivista kritiikkiä tutkijoiden suunnalta ilman näkyviä vaikutuksia järjestöön. Riippumaton kansainvälinen tiedeneuvosto IAC (Inter Academy Council) esimerkiksi totesi IPCC:tä tarkastaessaan suuren joukon vakavia puutteita, jotka vahingoittavat järjestön uskottavuutta – vajavaisesta ammatillisesta johtamisesta ja tieteellisen johtopäätösten politisoinnista aina eturistiriitoihin ja jääviystilanteisiin. Eija-Riitta Korhola omistaa väitöskirjassaan luvun ”ilmastonmuutoksen käsitteelliselle evoluutiolle”. Yhteenvetona ilmastouhka on ajan myötä alkanut saada jalansijaa kaiken kattavana selityksenä maailman ongelmiin. Korhola löysi rajua liioittelua ja usein ekofasistisia piirteitä sisältävää kuvakieltä. Esimerkkinä mainittakoon brittiläisillä verorahoilla tuotettu No Pressure -kampanjavideo, jossa koululaisia räjäytetään hengiltä, koska he eivät ota hiilidioksidiuhkaa tosissaan. ”Meidän täytyy kysyä itseltämme, miten tulevaisuuden kuvaaminen erilaisten uhkakuvien kokoelmana vaikuttaa lapsiin ja nuoriin.” ”Vuosien mittaan on kehittynyt eräänlainen ilmasto-puhdasoppisuus ja ilmastopuritanismi, joilla on omat sallitut ja kielletyt sanansa. Ilmastokysymyksestä on tullut keino, jolla luokitellaan, ketkä ovat oikeamielisiä ja ketkä ’pahoja’. Olen itse tuntenut sen nahoissani monta kertaa ottaessani kriitikon roolin”, Eija-Riitta Korhola sanoo. Eija-Riitta Korhola Euroopan parlamentissa Stras bourgissa. ”Meidän täytyy kysyä itseltämme, miten tulevaisuuden kuvaaminen erilaisten uhkakuvien svenolof karlsson kokoelmana vaikuttaa lapsiin ja nuoriin”, hän sanoo. katternö 39 Lehtikuva Miten pitkälle kannot riittävät? Komea kasa kantoja, mutta miten pitkälle ne riittävät energia tuotannon lähteenä? Jos keräämme niin paljon kantoja, risuja, hakkuujätettä, sahajätettä ja muuta biomassaa kuin kynnelle kykenemme, myös bioraaka-ainetta jota voimme ostaa ulkomailta, miten paljon sähköä pystymme sillä tuottamaan? Ja millä hinnalla? Ja miksi tietyt energialähteet ovat toisia parempia? Miten on logiikan laita? Esimerkiksi turve on määritelmän mukaan uusiutuva energialähde 100 ensimmäistä kasvuvuotta, mutta ei enää sen jälkeen. Lue lisää seuraavilta sivuilta! 40 katternö katternö 41 Fossiilisen energian paluu Ovatko uusiutuvat vaihtoehdot tulleet tien päähän? Maailman yli huuhtoo juuri nyt fossiilinen aalto. Saksa vaihtaa ydinvoimasta hiileen, USA ja Iso-Britannia panostavat liuskekaasuun. Ja merten pohjasta on löytynyt jäätynyttä kaasua, josta riittää ihmiskunnalle tuhat vuotta. I lmastokeskustelu perustuu sille, tuottavatko energialähteet hiilidioksidia (tai muita kasvihuonekaasuja) vai eivät. Julki lausumattomana lähtökohtana on, että hiilidioksidi on pahasta, koska se on yksi kasvihuonevaikutusta vahvistavista tekijöistä. Energialähteet, jotka tuottavat merkittäviä määriä hiilidioksidia, ovat fossiilisia; hiiltä, öljyä, maakaasua, turvetta ja biopolttoaineita. Vähän tai ei yhtään hiilidioksidia tuottavia energialähteitä ovat aurinko, tuuli, vesiputoukset, aallot, geoenergia (esim. maalämpö), geoterminen energia ja ydinvoima. Vaikka hiilidioksidi on suuri roisto globaalia lämpenemistä pelkäävien silmissä, ongelma ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, että he sanoisivat ei kaikille fossiilisille polttoaineille ja kyllä kaikille vaihtoehdoille. Ilmastosta huolestuneet haluavat esimerkiksi yleensä sallia biopolttoaineet, koska ne kasvavat takaisin kohtuuajassa (=puun elinikä), kun taas öljy, maakaasu ja hiili ovat peräisin miljoonia vuosia sitten eläneistä organismeista. Uusiutuvilla energialähteillä tarkoitetaan lähinnä vesi-, tuuli-, aurinko- ja bioenergiaa, viimeksi mainittu jatkuvan kasvunsa ansiosta. Turve tuottaa määrittelyongelmia. Sekin kasvaa koko ajan ja on siis uusiutuvaa, mutta koska sen kasvu alkoi jo viime jääkauden jälkeen, pääosa turpeesta on siis merkittävästi vanhempaa kuin puut mutta huomattavasti nuorempaa kuin öljy ja hiili. Mitä tulee ydinvoimaan, monet ilmastosta huolestuneet (mutta eivät kaikki) haluavat kieltää sen, vaikka se on hiilidioksiditonta. Vesivoima on useimmista näkökulmista ylivertainen energialähteenä. Sen haittana on, että se vaatii puuttumista vesistöihin, mitä ympäristöliike yleensä vastustaa. Litteässä 42 katternö Pete Souza Tuuli 0,6 % Sähköntuotannon energialähteet Suomessa v. 2011. Suomi joutui viime vuonna tuomaan ulkomailta noin kuudesosan sähköstään. Vajaat 30 % sähköstä tuotettiin vihreän määritelmän mukaan hyväksyttävillä energialähteillä. » Olemmepa siitä mitä mieltä tahansa, mutta tilanteen nopea horjuttaminen aiheuttaisi väistämättä maailmanlaajuisen kriisin. « Vesivoima 14,6 % Ydinvoima 26,4 % Biomassa 11,9 % Jäte 0,8 % Maakaasu 10,9 % Nettotuonti 16,4% Öljy 0,4 % Kivihiili 11,8 % Turve 6,2 % viime aikoina se on pysytellyt 7 euron tasolla. Rahoitusyhtiö UBS:n tutkimuksen mukaan päästöoikeudet maksoivat vuoteen 2011 mennessä ostajille 287 miljardia dollaria, mutta niillä on ollut ”lähes nolla vaikutus” EU:n tosiasiallisiin päästöihin. Tutkimuksen mukaan samalla rahalla päästöjä olisi saatu vähennettyä 40 % jos rahat olisi käytetty nykyisen energiatuotannon modernisointiin. Suunta on kääntynyt Suomenmaassa vesivoimavarat ovat sitä paitsi suhteellisen vähäiset. Erilaista eri maissa Maailman mailla on hyvin vaihtelevasti saatavilla eri energialähteitä. Norjalla on esimerkiksi enemmän vesivoimaa kuin mitä maa tarvitsee (plus valtavat öljy- ja kaasulöydökset meressä). Ruotsi hoitaa puolet sähköhuollostaan vesivoimalla ja lähes toisen puolen ydinvoimalla. Tanskalla ei ole käytännössä vesivoimaa eikä omaa ydinvoimaa. Suomi rakentaa energiahuoltonsa harvinaisen monipuoliseen energialähteiden yhdistelmään (ks. viereinen kuva). Ongelmana on, ettemme ole omavaraisia vaan joudumme tuomaan runsaasti sähköä ennen kaikkea Venäjältä ja Ruotsista. Yllä olevasta seuraa, että energiahuolto asettaa eri maissa erilaisia kysymyksiä. Näin ollen energiaan on vaikea soveltaa yhtenäisiä kansainvälisiä sääntöjä, koska ne väistämättä suosisivat tiettyjä maita ja sortaisivat toisia. Ruotsin on esimerkiksi helppo vaatia hiilidioksiditonta sähköä, koska maan sähköntuotanto on jo tällä hetkellä lähestulkoon hiilidioksiditonta. Toisaalta esim. Puola, jolla on valtavasti halpaa hiiltä maaperässään, on täysin riippuvainen tästä ’hiilidioksidiroistosta’. Ilmastokysymyksen seuraukset Eija-Riitta Korhola kuvaa väitöskirjassaan (ks. s. 17–19) ilmastoasian nousua politiikkaan. Vuonna 2007 saavutettiin eräänlainen huippukohta, kun IPCC:n tuorein raportti julkaistiin ja IPCC sai Al Goren kanssa Nobelin rauhanpalkinnon. Varsinkin teollistuneissa länsimaissa, piiskurinaan EU, poliitikot ovat vuosituhannen vaihteen jälkeen tehneet lukuisia päätöksiä, joiden tavoitteena on siirtyminen fossiilisista polttoaineista uusiutuviin. Erityisesti tuuli-, aurinko- ja bioenergian tuotanto on saanut laajaa tukea verovaroista tai hintatakuita tuottajille (esim. tuulivoimasähkön syöttötariffit Suomessa), kun taas fossiilisille polttoaineille on määrätty yhä korkeampia veroja. Energiantuotantoa pyritään ohjaamaan myös päästöoikeuksien kaupalla, joka käynnistyi EU:ssa kokeiluna v. 2005–2007 ja vakinaisena v. 2008–2012. Uudesta kaudesta päätetään todennäköisesti myöhemmin tänä vuonna. Periaatteena on, että hiilidioksidipäästöjen aiheuttajan on maksettava niistä päästöoikeuksilla, jotka hinnoitellaan vapaasti kaupankäynnissä. Päästöoikeuksien hinta on enimmillään ollut n. 30 euroa hiilidioksiditonnilta, mutta Joulukuun 2009 Kööpenhaminan epäonnistuneen ilmastokokouksen jälkeen ilmastoasiassa on ollut kansainvälisesti hiljaisempaa. Syitä on varmaan monia, esim. EU:n talouskriisi ja tieto siitä, ettei lämpötila ole noussut ilmastomallien ennustamalla tavalla. Mutta näiden lisäksi vaihtoehtoiset energiamuodot, tuuli- ja aurinkoenergia, ovat osoittautuneet erittäin kalliiksi. Ihmiset ovat nyt myös paremmin tietoisia siitä, että tuulija aurinkoenergia toimivat vain joskus ja vaativat siis jatkuvaa varavoimaa. Useat suuret aurinkokennojen ja tuulivoimaloiden valmistajat ovat hiljattain ajautuneet konkurssiin tai supistaneet toimintaansa voimakkaasti. Vihreitä työpaikkojakaan ei ole syntynyt uskoteltuja määriä. Joukko tutkimuksia osoittaa muun muassa, että työpaikkoja pikemminkin katoaa. Eräs tutkimus (Alvarez) havaitsi, että jokaista Espanjassa luotua vihreää työpaikkaa kohti muilta sektoreilta menetettiin 2,2 työpaikkaa. Italiassa laskelma näytti vieläkin heikompaa tulosta. Saksassa todettiin hiljattain, että veronmaksajien subventiot aurinkokennoihin ylittävät nyt 100 miljardia euroa. Aurinkokennot tuottivat yhteensä 18 TWh energiaa v. 2011. Saksa olisi voinut 100 miljardilla eurolla saada 20 uutta ydinvoimalaa, joiden tuotantokapasiteetti olisi ollut 260 TWh eli 14 kertaa enemmän. Presidentti Barack Obama paljasti energiapoliittisen pommin puheessaan kansakunnalle 25. tammi kuuta ilmoittaessaan, että hänen hallituksensa aikoo tästä lähin tavoitteellisesti tukea liuskekaasun hyödyntämistä. Kaiken lisäksi Saksa päätti, kuten tunnettua, Fukushiman onnettomuuden jälkeen lakkauttaa kaikki ydinvoimalansa. Ainut järkeenkäypä vaihtoehto on korvata ne uusilla hiilivoimaloilla ja edelleen kasvattaa Saksan jo nykyisin merkittävää ydinvoimasähkön tuontia Ranskasta. Uudet fossiiliset energialähteet Mitä tulee fossiilisiin energialähteisiin, olemme riippuvaisia niistä vielä pitkään. 90 % maailman teollisuuden energiankulutuksesta tyydytetään fossiilisilla polttoaineilla (öljy 37 %, hiili 30 %, kaasu 23 %). Olemmepa siitä mitä mieltä tahansa, mutta tilanteen nopea horjuttaminen aiheuttaisi väistämättä maailmanlaajuisen kriisin. Samaan aikaan tiedetään, että hyödynnettävissä olevien fossiilisten energiavarojen määrää on saatu kerta kerran jälkeen korjata ylöspäin. Mitä kalliimpaa energia on, sitä useammat öljy- ja kaasulöydökset muuttuvat kaupallisesti kannattaviksi. Esimerkkinä tästä ovat Kanadan ja Venezuelan erittäin suuret öljyhiekkavarat. Liuskekaasu on tässä yhteydessä aivan uusi tekijä. Sitä on suunnattomia määriä eri puolilla maailmaa (mm. USA:ssa, Englannissa, Puolassa ja Virossa, mutta ei Suomessa – meidän kallioperämme on liian vanhaa) ja sitä voidaan hyödyntää uudella tekniikalla (fracking) suhteellisen edullisesti. Liuskekaasun hiilidioksidipäästö on kolmasosan pienempi kuin hiilen tai öljyn. Ympäristöjärjestöt ovat yleisesti vastustaneet liuskekaasua, jonka monet poliitikot ovat kuitenkin ottaneet vastaan tervetulleena uutena vaihtoehtona tilanteessa, jossa kustannukset ovat karanneet käsistä. USA:lle liuskekaasu tarjoaa mahdollisuuden vapautua riippuvuudestaan tuontiöljystä. Jopa ilmastoon keskittyvä Iso-Britannian hallitus näyttäisi olevan tekemässä täyskäännöstä. Presidentti Barack Obama antoi kuoliniskun liuskekaasun kieltoa ajaville puheessaan kansakunnalle 25.1.2012: ”Meillä on maakaasuvaroja, jotka voivat riittää Amerikalle lähes 100 vuodeksi, ja hallintoni aikoo käyttää hyväkseen jokaisen tilaisuuden kehittää turvallisesti tätä energialähdettä. Asiantuntijat uskovat, että se merkitsee yli 600 000 työpaikkaa vuosikymmenen loppuun mennessä. Vaadin, että kaikki liittovaltion mailla öljyä poraavat yhtiöt ilmoittavat käyttämänsä kemikaalit. Amerikka aikoo kehittää tätä luonnonvaraa vaarantamatta kansalaisten terveyttä ja turvallisuutta.” Kaiken lisäksi hiljattain ilmoitettiin vieläkin mullistavammasta löydöstä – nimittäin että maailman merten pohjalla on lähes käsittämättömiä määriä jäätynyttä maakaasua: enemmän kuin kaikki tunnetut hiili-, öljy- ja kaasulöydökset yhteensä. Riittävästi ihmiskunnalle 1 000 vuodeksi. Suomen rooli Me suomalaiset muodostamme vähemmän kuin tuhannesosan maapallon väestöstä. Hiilidioksidipäästömme on vähän tuhannesosaa suurempi. Mitä tahansa teemmekin energiaasiassa, sen vaikutus ei ole edes mitattavissa globaalilla tasolla. Tällä en kuitenkaan halua sanoa, että meidän tulisi suhtautua ilmastokysymykseen välinpitämättömästi. Mutta ei voi olla väärin yrittää nähdä asian mittasuhteet. svenolof karlsson ______________ 1 Esim. Gabriel Calzada Alvarez, Juan Carlosyliopisto, Espanja; Carlo Stagnaro & Luciano Lavecchia, Istituto Bruno Leoni, Italia; Henrik Lund et al, Aalborgin yliopisto, Tanska. katternö 43 Luonnon lahja Suomelle Vapon uusi johtaja puolustaa turvetta energialähteenä Turve on energialähteenä ainut laatuinen, koska se on täysin kotimainen, työllistää monia ja vaikuttaa talouteen myönteisesti monella taholla. Samalla on tärkeää rajoittaa turpeenkäsittelyn kielteisiä ympäristövaikutuksia mahdollisimman pitkälle. N uskoo Vapon uusi toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny, jonka vanhemmat asuvat Kauhajoella. 44 katternö Karl Vilhjálmsson Viimeistä sanaa turpeen tulevaisuudesta on tuskin sanottu, äin toteaa Tomi Yli-Kyyny, joka aloitti turve- ja bioenergiakonserni Vapon toimitusjohtajana vaihtamalla koko vanhan johdon ja omaksumalla uuden tiukan ympäristöstrategian. 9,1 miljoonaa hehtaaria, peräti 29 % Suomen pinta-alasta, luokitellaan turvemaiksi. Millään muulla maalla ei ole lähellekään yhtä paljon turvetta suhteessa pinta-alaansa. Turvetta pidettiin yleisesti pitkään luonnon lahjana Suomelle sen sisältämän suunnattoman energiamäärän vuoksi – joka on suurempi kuin Pohjanmeren öljy- ja kaasuvarat yhteensä. Turpeennosto energiakäyttöön pääsi tosissaan käyntiin 1970-luvulla. Nykyään turpeella tuotetaan 5–7 % Suomen energiasta. EU-maista Suomen lisäksi turvetta hyödyntävät Irlanti, Ruotsi, Viro ja Latvia. Suomen turvesoista kuitenkin vain 0,6 %:a hyödynnetään energiatuotantoon. Kaksikymmentäkertainen pinta-ala turvemaita, 12 %, on suojeltu laissa. Turpeen määrä kasvaa vuosittain enemmän kuin sitä nostetaan (kasvu vastaa n. 40 TWh vuodessa, kun turpeenkorjuu vastaa 20–30 TWh vuodessa). Turvetta käytetään n. 55 suomalaisessa voimalassa sähkön ja lämmön tuottamiseen ja lisäksi n. 120 laitoksessa kaukolämmön tuotantoon. Katternö-konserni on pääomistaja kahdessa suurimmassa eli Alholmens Kraftissa ja Kanteleen Voiman kautta Haapaveden voimalassa. ”Nämä luvut osoittavat, että meillä on turpeessa lähes ehtymätön energiapotentiaali ja että se aivan täydellisesti kuuluu Suomen energiatuotantoon”, Tomi Yli-Kyyny sanoo. Turvetta (tai vaihtoehtoisesti hiiltä) on sitä paitsi käytettävä lisänä useimmissa lämpökattiloissa poltettaessa biopolttoaineita. Muuten muodostuu korroosiota, varsinkin poltettaessa nopeakasvuisia energiakasveja. Kun turpeesta tuli ’rumaa’ ■ Suomi ja IPCC:n ilmastopaneeli luokittelevat turpeen hitaasti uusiutuvaksi energialähteeksi, mutta EU luokittelee sen fossiiliseksi ja uusiutumattomaksi, jolloin se joutuu päästöoikeuksien piiriin. Eija-Riitta Korhola, Euroopan parlamentin jäsen, kertoo asian ratkaisseesta tapahtumasta: ”Marraskuussa 2000 Euroopan parlamentti hyväksyi minun ehdotuksestani määritelmän, jonka mukaan turvetta pidettäisiin uusiutuvana siltä osin, mitä se vuosittain kasvaa. Yksinkertainen ja tieteellisesti looginen määritelmä. Sitä voi verrata pääomalle maksettavaan vuosikorkoon. Voisimme käyttää korkoa, mutta emme koskea pääomaan. Vuosittaisen kasvun alittavaa turvesatoa voitaisiin siis pitää uusiutuvana.” Myös EU:n komissio asettui määritelmän taakse. ”Valmistelun aikana johtavat virkamiehet sanoivat, että Suomelta olisi ’rikollista’ olla ajamatta tätä linjaa, koska turve on tärkeä energialähde ennen kaikkea meille”, Eija-Riitta Korhola kertoo. Viimeisenä askeleena myös EU:n ministerineuvoston piti hyväksyä määritelmä. ”Mutta tammikuun 2001 alussa asia kaatui juuri siellä. Suomi vastusti asiaa. Meillä oli ympäristöministeri Vihreistä”, Eija-Riitta Korhola kertoo. Sellaiset turvesuot, joissa Vapo ei pysty toteuttamaan vesiensuojelutoimia kohtuullisella tavalla, poistetaan tuotannosta. ”Vapo on jo tarjonnut ympäristöministeriölle eri puolilta Suomea 14:ää turvealuetta, joilla katsotaan olevan erityisiä luonto- ja suojeluarvoja. Toivomme, että saamme vaihdossa valtiolta vastaavat maat turpeennostoon jostain muualta tai vaihtoehtoisesti, että valtio lunastaa alueet markkinahintaan”, Tomi YliKyyny sanoo. Toinen uutuus on, että Vapo on tänä talvena sijoittanut Suomeen seitsemän jatkuvatoimista mittaria, jotka rekisteröivät typen ja kiintoaineksen määrää valumavesissä. Seuraavassa vaiheessa mittalukemat pystyy lukemaan Vapon kotisivuilta. ”Tiukennamme myös huomattavasti tuotantopaikkojemme (yli 400 kpl) valvontaa, jolloin varmistamme 2–4 viikon välein vesienkäsittelyjärjestelmien toiminnan ehtojen mukaisesti. Myös Vapon monet urakoitsijat joutuvat silmänpidon alle. Käyttöön otettavan uuden sopimusmallin pykälät sisältävät palkkioita niille, jotka hoitavat velvoitteensa vastuullisesti, ja sanktioita niille, jotka eivät hoida. ”Läpinäkyvyys on uusi avainsana. Kotisivuillamme kerrotaan kaikkien tuotantoyksiköidemme tuotannosta ja ympäristöstä vastaavien nimet. Tavoitteena on olla alamme vastuullisin toimija, ja että myös muut kokevat meidät sellaiseksi.” Uusi ympäristöstrategia Mahdollisuudet Mitä Tomi Yli-Kyyny haluaa toteuttaa Vapon uutena toimitusjohtajana? ”Meidän tulee parantaa prosessien ympäristöpuolta. Osa turpeenkäsittelyyn kohdistetusta kritiikistä on ollut oikeutettua. Haluamme nyt näyttää, että otamme ympäristönäkökohdat hyvin vakavasti”, hän sanoo. Vapon hallitus hyväksyi tähän suunnatun strategian joulukuussa. Kaikkeen turvetuotantoon rakennetaan järjestelmät, joissa käytetään parasta mahdollista tekniikkaa, jotta humus ja muut turpeennostossa muodostuvat aineet eivät pääse likaamaan ympäristöä ja lähivesistöjä. ” Toimenpiteiden takarajaksi sovittiin v. 2014 loppu. Ne merkitsevät meille yhteensä 29 miljoonan euron investointeja”, Tomi YliKyyny toteaa. On myös toisenlaisia haasteita. Esimerkiksi tuotannon keskittäminen siihen parhaiten sopiville turvesoille (joita on pohjois-eteläsuuntaisella vyöhykkeellä sisämaassa, jossa maaperäkemia ja turpeen ikä ovat suotuisia). On myös tärkeää yrittää kasvattaa varastoja, koska turpeen kysyntä on usein suurempaa kuin sen saanti. Ongelma johtuu osittain siitä, että turpeennosto on erittäin riippuvaista säästä. Sateen jälkeen tarvitaan viisi poutapäivää ennen kuin korjuu voi alkaa. Sen jälkeen suolta nostetaan ylin kerros turvetta kerran päivässä, kunnes taas seuraava sade saapuu. Seuraava näkökohta liittyy suoraan ilmastokeskusteluun: ”Kun turvesuolta on turve korjattu, sillä voidaan hyvin kasvattaa uutta sammalta. Jos se tehdään asiantuntevasti, esim. sääntelemällä vedentasoa, sammalta muodostuu 2, 4–4,5 tonnia vastaava määrä hehtaarilta ja vuodelta. Näin ollen uutta turvesatoa voidaan nostaa 50–100 vuoden välein”, Tomi Yli-Kyyny kertoo. Tässä tapauksessa turve on voimassa olevan määritelmän mukaan uusiutuvaa energiaa. 12 000 työpaikkaa Kuten kaikilla energialähteellä, turpeella on haittansa, mutta myös etunsa. Yksi niistä on, että turve luo noin 12 000 työpaikkaa Suomeen, suurelta osin sellaisilla alueilla, joissa on vaikea löytää vaihtoehtoista työtä, Tomi Yli-Kyyny sanoo. Ympäristöministeri Ville Niinistö ilmoittaa selkeästi, että turve tulee nähdä poistuvana energialähteenä. Kuten hänen haastattelustaan (s. 14–16) käy ilmi, hän antaa sille 20 vuotta armonaikaa. Miten Tomi Yli-Kyyny kommentoi sitä? ”Olen vakuuttunut siitä, että pystymme hoitamaan turvelaitokset ympäristön kannalta vastuullisesti. Mutta poliittiset päätökset ovat tietenkin tekijä, jota emme voi ohjata.” Turpeen luokitus ilmastoasioissa ja riippuvuus päästöoikeuksista ovat muita tällaisia tekijöitä. Samoin kuin uudet turpeelle asetettavat verot, jotka mainitaan hallitusohjelmassa. ”Huomiota herättää se, että Ruotsi on valinnut toisen tien kuin Suomi. Vuonna 2004 tehdyllä päätöksellä Ruotsin eduskunta sisällytti turpeen ns. vihreiden sertifikaattien järjestelmään. Vaikka päästökauppa koskee turvetta, sen käyttö Ruotsin lämpövoimaloissa on silti taloudellisesti kannattavaa”, Tomi Yli-Kyyny toteaa. Bioenergian kustannukset on toinen kriittinen tekijä. ”Metsänkasvu on Suomessa mittavaa ja sen pitäisi riittää pitkälle. Mutta tilanne ei ole hyvä, jos bioenergialle maksettava hintatuki johtaa siihen, että massateollisuudelle sopivaa puuta poltetaan energiantuotantoon.” svenolof karlsson katternö 45 M iksi puhumme toistemme ohi? Ympäristökiistojen ytimessä on tunteen taistelu pohdiskelua vastaan Karl Vilhjálmsson Minna Näsman teki väitös kirjaansa varten syvä haastattelun 20 henkilölle, jotka olivat eri tavoin olleet osallisina kahdessa pitkällisessä ympäristökiistassa Turunmaalla. Kiistat koskivat Korppoon Långvikenin Natura-luokitusta ja Högsåran tuulivoimapuistoa. Hänen pääkysymyksensä oli: Millä tavoin ihminen yrittää saada muut omalle kannalleen jossain asiassa? T utkimuksessa kävi ilmi, että ihmisen suhtautumistapa ympäristökiistoihin liittyi läheisesti hänen elämänkatsomukseensa. Käytännössä eri osapuolet puhuvat pitkälti toistensa ohi. Mutta pitääkö sen olla niin? Tässä esitetään katkelmia Katternö-lehden Svenolof Karlssonin ja Minna Näsmanin keskustelusta. Minna Näsmanin väitöskirja sisältyy poikkitieteelliseen INTERARC-hankkeeseen. Miksi ympäristökiistan eri osapuolten on usein niin vaikea ymmärtää toisiaan? Huomasin, että on erittäin helppo ymmärtää haastattelemaansa henkilöä, jos keskittyy hänen elämäntilanteeseensa. Jopa omista katsomuksistani eroavat mielipiteet alkoivat vaikuttaa loogisilta tutustuttuani haastateltavan elinehtoihin. Ne on harvoin aktiivisesti itse valittu. Kaikki syntyvät jossakin, sitä ei voi itse päättää. Ihminen on siis tiukasti juurtunut omaan yhteyteensä, omaan identiteettiinsä. Identiteetti elää, mutta on silti suhteellisen vakaa – kokemamme elämä määrittelee meidät. Tahtotoiminnalle on tilaa, mutta yksittäiset teot eivät kehitä identiteettiä – sen tekevät elämän varrella kertyneet kokemukset. Erot kaupunkilaisten ja maaseudulla asuvien välillä näkyivät haastatteluissa selvästi. Tuulivoiman vastustajat olivat yleensä kesämökkiläisiä, kaupunkilaisia. Vakinaiset asukkaat katsoivat enemmän sitä, mitä tuulivoimapuisto heidän kylälleen merkitsisi. 46 katternö Kun yrittää ymmärtää ympäristökiistoja, on tärkeää tiedostaa, että tunneviestintä usein voittaa pohdiskelun, sanoo Minna Näsman, joka hiljattain julkaisi teologisen etiikan väitöskirjansa ”Livs åskådningars roll i miljökonflikter” (”Elämänkatsomusten rooli ympäristökiistoissa”) Åbo Akademissa. Heille luonnon hyödyntäminen oli mutkatonta. Kaupunkilaiset kritisoivat kyläläisiä liian huolettomasta asenteesta. Ihanteena oli koskematon luonto. kanssa; ei-puolen tutkijat lisäksi viranomaisten kanssa. Noudattivatko kiistat jotain tiettyä kaavaa? Uskonnoille on ominaista kielikuvien hyödyntäminen. Niissä esitetään myös käsitys maailmanlopusta ja mietitään vääjäämättä päättyvän elämän tarkoitusta. Ympäristöasioille omistautuminen liittyy moraaliin, ja kun moraalisesti sitoutuneet ihmiset yrittävät vakuuttaa toisiaan omista käsityksistään, heidän käyttämänsä kieli ilmaisee lähinnä tunteita, arvoja ja uskoa. Kielikuvia käytetään usein. Haluan kuitenkin huomauttaa, että sama pätee myös poliitti- Kiistat olivat usein monitahoisempia kuin miltä ne ensin vaikuttivat. Esimerkiksi Långvikenin kiista ei ollut vain maanomistajien ja ympäristöviranomaisten välinen. Myös ympäristöviranomaiset ja tiedotusvälineet, samoin kuin poliitikot ja maanomistajat, kävivät kiistaa keskenään. Ympäristöjärjestön edustaja oli hankauksissa sekä poliitikkojen että maanomistajien kanssa. Tutkijat, joihin eri osapuolet tukeutuivat, kiistelivät toistensa Onko ihmisen luontokäsityksessä uskonnon piirteitä? seen retoriikkaan aihealueesta riippumatta sekä paljolti myös tiedotusvälineiden kieleen. Ympäristöliikkeen kuvauksen mukaan maapallon monimuotoisuus vähenee ja lajeja kuolee sukupuuttoon. Tätä kehitystä vauhdittaa globaali lämpeneminen. Ajatus kuolemasta on siis keskeinen ympäristöliikkeelle, ja se saa lisäpainoa, koska kuoleman ei katsota koskevan vain yksilöitä vaan kokonaisia lajeja. Näin ollen ympäristöliikkeen kysymykset muistuttavat uskontojen esittämiä kysymyksiä: Mitä tapahtuu muiden kuollessa? Mitä tapahtuu, kun minä kuolen? Onko se kaiken loppu vai jatkuuko elämä jollain tapaa? Ympäristöliikkeen kysymyksissä on paljon yhteistä uskonnon kanssa, mutta vastaukset eivät välttämättä ole yhtäläisiä. Moraalinen omistautuminen on kuitenkin samankaltaista eri uskonnoilla ja ympäristöliikkeellä. Kuolemaan liittyvät ajatukset saattavat erota, mutta siitä huolimatta kuolema koetaan vakavana asiana, joka saa meidät pohtimaan elämäämme ja elintapojamme. Olemmeko kantaneet vastuumme muita ihmisiä ja tulevia sukupolvia kohtaan? Sielullistaako ihminen luontoa? Heijastaako hän siinä itseään? Onko olemassa tietty ihmistyyppi, joka haluaa pelastaa ympäristön? Olen samaa mieltä siitä, ettei mitään luonnollista nollatilaa ole. Mutta mielestäni voidaan sanoa, että luonto etsii tasapainoa tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi meribiologiassa puhutaan, kuinka Itämeren tiettyjen kynnysarvojen ylittäminen muuttaa tasapainoa. Tämän lisäksi ihmisen toiminnan kemialliset ja fysikaaliset seuraukset luonnon kiertokulkuun kuulunevat myös uuteen ”tasapainolaskelmaan”. Sietokykyajatus on yksi tapa tämän kuvaamiseen. Ymmärtääkseni ihmiset ovat aika huolettomasti touhunneet luonnonvaroilla, siirtäneet aineksia paikasta toiseen maapallolla nopeammin kuin luonnolliset prosessit siihen kykenevät. Tästä näkökulmasta katsottuna ihmisen vaikutus luonnon prosesseihin voidaan nähdä ”häiriönä”. Haastateltavissani oli monia esimerkkejä vahvasta omistautumisesta lähiympäristölle, esim. tavallisia perheenisiä hyvin erilaisine työtaustoineen. Miellämme ympäristöaktivistit ”ammattiaktivisteiksi”, vaihtoehtoisen elämäntavan edustajiksi, marginaaliseksi ja kovaääniseksi yhteiskuntaryhmäksi… Se ryhmä on olemassa. Mutta samankaltaista omistautumista voi löytää vähän yhdestä jos toisestakin, jos ongelmat koskettavat meitä tarpeeksi läheltä. Tässä valossa olen lähestynyt asiaa näin: Jos vastassamme on uhka, ettemme voi jatkaa elämää lähiympäristössämme samalla tavoin kuin ennen, esitämme helposti omat uskomuksemme yleisinä totuuksina, dogmeina. Yleistämme ja lyömme leimoja, se on yksi kielen ominaisuus. Siinä piilee ”dogmaattisuuden” vaara. ”Objektiivisten” totuuksien lausumisesta tulee tapa, jolla vahvistetaan omaa (ja ryhmän) identiteettiä ja vedetään rajaa toisenlaista vastaan. Dogmaattisuus paljastuu haluttomuutena keskustella tosiasioista, jotka ovat ristiriidassa puhujan omien totuuksien kanssa. Naturan vastustajat saattoivat kuvata ”luonnonystävien” mielipiteitä siten, että nämä olivat ”katselleet liian pitkään hylkeen kauniisiin silmiin”. Vastustajien käsityksen mukaan luonto on aika raakaa. Eräs heistä ilmaisi tämän jopa moraalisin termein sanoen, etteivät eläimet ole sellaisia ”esineellistettyjä halileluja”, joina luonnonystävät ne näkevät. Ympäristöaktivistit eivät puhuneet eläimistä tällä tavoin, mutta he kyllä käyttivät runollisia ilmaisuja kuten ”kantaa eteenpäin tätä elämän korukuviota” ja ”säilyttää isänmaan äidinkasvot” tuleville sukupolville. Eri leirien välillä näkyy siis ero realistisemman ja runollisemman luontokuvauksen välillä. Mutta varsinaisesti luonnontieteestä näkemyksissä on harvoin todella suuria eroja. Luonnon ja ilmaston katsotaan tavallisesti olevan ’tasapainossa’, kun ihminen ei ole koskenut niihin. Harmonia vallitsee, kunnes ihminen tulee ja häiritsee sitä. Mutta onko luonnossa oikeasti olemassa ’nollatila’? Eikö luonto ole luonteensa mukaisesti dynaaminen, muuttuva? Mitä mieltä olet kuvauksesta, jossa ihminen nähdään maapallon syöpänä? ”Syöpä” on tässä yhteydessä kielikuva. Siinä rinnastetaan sairaus ja ihmisen vaikutuksen voimakas kasvu biosfäärissä. ”Syöpä” on kielteinen arvolatautunut sana: sairaus, joka voi olla (kuoleman)vakava ja aggressiivinen. Ymmärrän hyvin, että tämänkaltainen ihmiskuva tuntuu loukkaavalta. Näin mieliku- vat toimivat. Ne välittävät tehokkaasti tunnesisältöjä. On tärkeää ymmärtää, ettei viestin lähettäjä voi vaikuttaa siihen, kuinka kuva viime kädessä tulkitaan. Tässä tapauksessa lähettäjä haluaa kai herättää toisten huomiota johonkin vakavaksi kokemaansa asiaan. Ihmisestä on tullut epäluonnollinen ja haitallinen kokonaisuudelle, epämuodostuma. Olen väitöskirjaa työstäessäni herkistynyt kaikenlaisille voimakkaille kielikuville. Olen huomannut, ettemme tosiaankaan mieti puheitamme. Mutta ehkä voimme nähdä jotain lohdullista siitä, että esim. ympäristöfilosofi Pentti Linkola, joka oli syöpämielikuvan alullepanija Suomessa, ei ole valmis toimimaan näkemyksensä mukaan ja hävittämään ”syöpäkasvainta” eli ihmistä. Hän tekee siis eron sanojen ja tekojen välillä. Sen sijaan on huolestuttavaa, että raja sanojen ja tekojen välillä ehkä joiltain henkilöiltä puuttuu. Linkola innoitti esimerkiksi Jokelan kouluampujaa. Kun kielikuvat ovat niin voimakkaita, että vastaanottaja hylkää ne kokonaan, lähettäjä ei saavuta tavoitettaan. Vastaanottaja sivuuttaa argumentoinnin epärealistisena ja mauttomana. Lähettäjä haluaa jakaa muille mielipahan tunteensa. Ehkä jotta sitä olisi helpompi kestää. Ympäristökiistan osapuoliset puhuvat siis usein toistensa ohi. Pitääkö sen olla niin? Mielestäni meidän on lähdettävä siitä, että tunneviestintä usein päihittää pohdiskelun. Ja että on erittäin vaikeaa jättää tunteet syrjään, kun on itse omistautunut jollekin asialle. Yksi tapa tämä ehkäisemiseen on yrittää vähän etääntyä ja nähdä itse käyttämiensä ilmaisujen vaikutukset ja miettiä omia kielikuvia ja arvolatautuneita ilmauksia. Toinen keino on yrittää puhua ensimmäisessä persoonassa, ottaa vastuu siitä, että ilmentämäni tapa todellisuuden ymmärtämiseen on minun omani enkä odota, että kaikkien täytyy nähdä asia samalla tavalla. Silloin saamme enemmän liikkumatilaa puhuttaessa meille kaikille tärkeästä asiasta: käsityksestämme siitä, millaista hyvän elämän tulee olla. svenolof karlsson katternö 47 Jalle vastaa myös osoitteessa www.katterno.fi Miksi hitistä tulee hitti? James Thew Paljon auringon pilkkuja = lämpimämpi sää? Nostavatko auringonpilkut lämpötilaa? Miten paljon auringonsäteily vaihtelee? Mitä se merkitsee meille? Jalle: Auringon säteilyteho vaihtelee noin 1 % verran auringonpilkkumaksimin ja -minimin välillä. Se ei riitä aiheuttamaan mitattavissa olevaa suoraa vaikutusta ilmastoon. Nykyään katsotaan kuitenkin, että säteilyllä on epäsuoria vaikutuksia – ei niinkään kokonaistehon vaan ultraviolettisäteilyn vaihtelun vuoksi. Ultraviolettisäteily vaikuttaa stratosfääriin (n. 12–50 km korkeudella), mikä puolestaan vaikuttaa ilmastoon alempana (troposfäärissä). Mekanismi todennäköisesti selittää, miksi kylmät ilmastojaksot ovat aina osuneet yksiin auringon alhaisen aktivisuuden kanssa (pitkäkestoisesti vähän auringonpilkkuja). Auringonpilkut voi joskus nähdä paljain silmin mustina täplinä auringon pinnalla esim. auringonlaskun aikaan, jolloin valon taittumisen ilmakehässä ”suurentaa” aurinkoa ja vähentää sen häikäisyä. Auringonpilkut ovat vähän kylmempiä kuin auringon pinta, mikä liittyy auringon magneettikentän häiriöihin. Pilkkujen määrä vaihtelee voimakkaasti noin 11 vuoden sykleissä. Juuri nyt kuljemme kohti auringonpilkkumaksimia. Missä menee tietoliikenne kapasiteetin raja? Tietoliikennekapasiteetti parantuu koko ajan. 1990-luvun kännykkä on nykyisiin puhelimiin verrattuna kivikautinen. Elektroniikkaa laitetaan kaikkialle, eikä se tunnu vaativan yhtään tilaa. Missä menee kehityksen raja? Adelaide-viulukonserton. Mielestäni konsertto oli tylsä (krumeluureista huolimatta) verrattuna esimerkiksi D- tai G-duurikonserttoihin, joita olin rääkännyt suljettujen ovien takana. Maailmankuulut viulistit, kuten Yehudi Menuhin, ovat äänittäneet Adelaiden, vaikka sen aitous oli usein kyseenalaistettu. Nyttemmin on todistettu, että Marius Casadesus kirjoitti Adelaiden v. 1930 tienoilla. Hän halusi todistaa itselleen ja lähipiirilleen olevansa jotka Mozartin sanottiin omistaneen ranskalaiselle prinsessalle. Jälkiviisaana on helppo todeta, ettei Adelaide sisällä mitään poikkeamia. Hyvän musiikin pitää yllättää (muuten yleisö nukahtaa), mutta yllätysten on oltava ovelia ja ”hiipiä huomaamatta”. Yksikään tietokoneohjelma (vaikka siihen olisi ohjelmoitu yllätyksiä) ei pysty kirjoittamaan hyvää klassista musiikkia tai Euroviisujen voittokappaletta. Monet Mozartin aikalaiset olivat säveltäjinä häntä ansioituneempia ja kuuluisampia. Heidän musiikkiaan ei kuitenkaan enää soiteta. Miksi? Yksi esimerkki: Mozartin Cosi van Tutte -oopperan pitkässä aariassa sopraano laulaa kepeää sekvenssiä, jonka pitäisi jatkua tietyllä tavalla. Duurimelodia kuitenkin katkeaa d-mollisoinnulla käyrätorven hiipiessä mukaan; tunnelma ja sopraano muut- PILKKUJEN VAIKUTUSTA. Auringonpilkut vaikuttavat luultavasti ilmastoomme epäsuorasti. Kylmät kaudet osuvat aina yksiin auringon matalan aktiivisuuden kanssa. AP Photo/David Guttenfelder, Pool, File Suomesta on löydetty Fukushimasta tullutta cesiumia. Onko se vaarallista? Mitä cesium tekee? 48 katternö n Tyttäreni Lotta sai 15-vuotiaana läksyksi Mozartin yhtä lahjakas säveltäjä kuin Mozart! Casadesus valehteli löytäneensä nuotit, Fukushiman cesiumia Suomessa? Jalle: Tekniikka mahdollistaa uskomattoman pienten cesium-määrien mittaamisen. Nyt mitattu määrä ei ole vaarallinen. Radioaktiivisella cesiumilla (Cs137) on samat kemialliset ominaisuudet kuin kaliumilla (ja osin natriumilla), ja se voi esiintyä vain vesiliukoisena suolana (itse metalli on epävakaa). Vesiliukoisuuden takia cesium huuhtoutuu maasta aika nopeasti, vaikka sen puoliintumisaika on pitkä (30 vuotta). Ongelmana on kasvillisuuteen ja sedimenttiin imeytyvä osa. Samat kasvit, jotka imevät kaliumia, imevät myös cesiumia. Tshernobylin suljetulla alueella asuu ihmisiä, jotka tietävät, mitä maataloustuotteita ja vihanneksia he voivat syödä (sellaisia jotka eivät varastoi kaliumia) ja mitä heidän ei pidä syödä. Ajan myötä cesium köyhtyy maasta, mutta pieni osaa jää sedimenttiin. Suurin osa Fukushiman lähistön saasteista on cesiumia, mutta määrät ovat paljon pienemmät kuin Tshernobylin ympäristössä. Alueelle suunnitellaan maiden vaihtoa, jotta siitä saataisiin pian taas asuin- ja viljelykelpoinen. Jos suunnitelma epäonnistuu tai siihen ei ole varaa, täytyy vain odottaa. Jos odotetaan 90 vuotta eikä tehdä mitään, radioaktiivisuus laskee itsestään kahdeksasosaan Jalle: Mielenkiintoinen kysymys. Tämä kehitys alkoi transistorin keksimisen myötä joulukuussa 1947. Transistorista kehittyi mikropiiri, josta puolestaan kehittyi mikroprosessori. Niitä löytyy nykypäivänä lähes joka vekottimesta. Näiden älykkäiden muistien kapasiteetti on kasvanut tasaista tahtia vuodesta 1947. Transistorin keksijä Gordon Moore muotoili ”Mooren lain”, jonka mukaan sirulle mahtuvien transistorien määrä kaksinkertaistuu joka 24. kuukausi. Tähän asti laki on pitänyt paikkansa. Nykyään yhdelle ainoalle sirulle mahtuu useita miljardeja transistoreita! Jossakin tietysti tulee raja vastaan. Ehkä IBM löysi sellaisen jokin aika sitten, kun yhtiö ilmoitti luoneensa maailman pienimmän magneettisen muistin. Ainoastaan 12 rauta-atomille oli onnistuttu tallentamaan yksi bitti. Tarvitaan siis vain 96 atomia yhden tavun tallentamiseen (yksi tavu = kahdeksan bittiä). Sen sijaan, että IBM:n tutkijat olisivat yrittäneet löytää keinoja kutistaa muistia, he käyttivät käänteistä menetelmää. Tutkijat lisäsivät yhden rauta-atomin kerrallaan nähdäkseen, kuinka monta niitä tarvitaan tallennuskelpoiseen magneettirakenteeseen. Toinen asia on, milloin IBM:n minimaalinen muisti on tarpeeksi kustannustehokas yleiseen käyttöön. Mielestäni raja tulee vastaan silloin, kun tekniikka tarjoaa ihmiselle enemmän mahdollisuuksia kuin mitä hänellä on kykyä tai aikaa hyödyntää. Oletetaan, että kännykkä alkaa seurata mm. verenpainetta, kolesteroliarvoja ja sykettä jne jne. Ehkäpä silloin haluaisit heittää sen pienen terveysfasistin seinään! Kaikki kehitys on liiketoimintaa. Kehittäjien työtulosten pitää olla kaupallisesti myyntikelpoisia, jotta he voivat saada palkkansa. En tiedä, missä myyntikelpoisten lisätoimintojen raja kulkee, mutta minun henkilökohtainen rajani on jo kauan sitten ylitetty. Nykyään käytän kännykkää vain puhelimena. Ja nautin metsäkävelyistä ilman sitä. tuvat alakuloisiksi. Kuulija saa kylmiä väreitä. Näin säveltää nero! Mutta eivät kuitenkaan Mozartin aikalaiset eikä Marius Casadesus. Nykyään Adelaiden nuotit keräävät pölyä nuottihyllymme perimmäisinä. ✦ ✦ ✦ Voittajakappaleessa on oltava hyvä melodia. Yllätyssääntö pätee silti siinäkin. Hey Jude on Beatlesin tunnetuimpia kappaleita. B-osan sointukulku ja melodia eroavat suuresti sen ajan tusinatavarasta. Bonuksena on myös kokonaisen sävelaskeleen alemmas moduloitu rallatus. Monet muutkin Beatlesin kappaleet ovat yhtä lailla vaihtelevia. ABBA:n soundi tosin on lähes sama kaikissa lauluissa. Mutta jos haluaa ymmärtää, miksi ne kestävät vuodesta toiseen, tarvitsee vain tarttua kitaraan ja soittaa ja laulaa ABBA-nuoteista. Se on vaikeampaa kuin kuvittelet! Melodiat ovat paljon monimutkaisempia ja yllättävämpiä kuin miltä ne näennäisesti vaikuttavat. Yksikään taiteilija tai tiedemies ei ole noussut kuuluisuuteen seuraamalla muiden jalanjälkiä ja toistamalla muiden puheita. Kekseliäisyys ja mielikuvitus erottavat ihmisen koneesta. jarl ahlbeck ALTTIINA. Työntekijöitä matkalla Fukushiman ydinvoimalaan. Laitoksesta vuotaa vielä radioaktiivisuutta, mutta Suomessa ei ole mitattu vaarallisia määriä radioaktiivista cesiumia. katternö 49 Mats Sandström Mats Sandström Liikenteessä tarvitaan tehokasta valoa EI ENÄÄ KALLELLAAN. Suoraan Haarusjärven poikki kulkeva sähkö linja on korvattu uudella linjalla, joka kiertää järven ja on helppo hoitoisempi. Uusi linja järven tolppien tilalle ESSE ELEKTRO-KRAFT n Lähin ei aina ole paras. Vanha 20 kV:n sähkölinja, joka on kulkenut Kauhavan Haarusjärven halki, on jo nähnyt parhaat päivänsä. Esse Elektro-Kraftin asentajat ovat talven aikana vetäneet uuden linjan järven ympäri. ”Järvessä seisovat tolpat ovat vanhoja ja niiden huolto on ollut vaikeaa”, kertoo Esse Elektro-Kraftin toimitusjohtaja Ingvar Kulla. Uusi linja kulkee Haarusjärven ympäri, ja se on vedetty tukevasti maan pinnalla seisoville tolpille. ”Linja kulkee alueella, josta on löydetty kivikautista asutusta. Museovirasto tutki sen vuoksi jokaisen tälle asutusalueelle pystytettävän tolpan paikan.” Vanhat tolpat ovat peräisin ajalta, jolloin järven vedenpinta oli matalampi. Sen takia ne ovat nykyään veden ympäröimiä. Karolina Isaksson TÄRKEÄÄ NÄKYÄ. ”Pietarsaaressa luotamme eniten suurpainenatrium lamppuihin, jotka korvaavat elo hopealamput”, kertovat Henrik Snellman ja Tommy Bäck. 50 katternö Esse Elektro-Kraft Kulutus näkyy netissä Vesivoimalla hyvin virtaa UUDENKAARLEPY YN VOIMALAITOS VETELIN SÄHKÖLAITOS Asiakkaita: 3 500 • Vuositoimitus: 42 GWh n Vetelin kaksi vesivoimalaa, Patana ja Pihlajamaa, tuottivat viime vuonna ennätysmäärän sähköä. Turbiineista saatiin 41 prosenttia enemmän sähköä kuin keskivesivuotena eli 5,5 milj. kWh. Keskivesivuotena tuotto on on 3,9 milj. kWh. ”Omien voimaloidemme sähköntuotanto kattoi viidesosan sähkönmyynnistämme v. 2011. Osin sen ansiosta olemme voineet pitää asiakkaidemme sähkönhinnan alhaisena”, toteaa Vetelin Sähkölaitoksen toim. joht. Jouko Kivioja. Oman sähköntuotannon huippu osui heinä–lokakuulle, jolloin loppukesän sateet olivat nostaneet vedenpintaa. ”Molemmat voimalat ovat olleet jatkuvassa käytössä, ja olemme voineet hyödyntää suuria vesivirtaamia maksimaalisesti.” Näkymät kevään sulamisvesikaudelle ovat myös hyvät. ”Järven vedenpinta on nyt korkeammalla kuin vastaavana aikana viime vuonna. Turbiinit ovat melko uusia ja vaativat vain pientä säännöllistä huoltoa”, Jouko Kivioja sanoo. Vaihde: 020 766 1900 n Toimittaa sähköä alueille Pedersöressä, Kortes järvellä, Alahärmässä, Uudessakaarlepyyssä (Markby) sekä Kruunupyyssä (Jeussen). PIETARSAAREN ENERGIALAITOS n Katuvalaistuksen merkitys kävi ilmeiseksi talven pilkkopimeänä jaksona ennen kuin lumi ja heijastinliivikampanja helpottivat liikenteessä liikkuvien näkymistä. ”Seuraamme tarkasti paikallisia liikenneonnettomuustietoja ja muutamme valaistusta ongelmaristeyksissä”, kertovat Pietarsaaren Energialaitoksen Henrik Snellman ja Tommy Bäck. Pietarsaaren katuvalaistus uusitaan samalla, kun elohopealamput vedetään pois markkinoilta vuonna 2015 (ks. sivut 12–15). Periaatteena on, että keskustaan ja vilkasliikenteisiin paikkoihin asennetaan kalliimmat ja kirkkaammat halogeenilamput, kun taas asuinalueet valaistaan halvemmilla natriumlampuilla. Valodiodilamput (led-lamput) eivät ole katuvalaistuksessa vielä kilpailukykyisiä valon laadun tai hinnan suhteen, vaikka niiden käyttöikä on pidempi. ”Testaamamme led-lamput sopivat parhaiten kohdevalaistukseen, jossa ei vaadita samaa optiikkaa kuin katulampuissa”, sanovat Henrik Snellman ja Tommy Bäck. Mats Sandström SUOJAA JOHTOJA. Kaatuneet puut ovat sähkökatkosten tavallisin syy. Rainer Kåla huolehtii siitä, että Kruunupyyn Sahkölaitoksen johtokatu pysyy puuttomana. Kruunupyyn myrsky varmistukset KRUUNUPY YN SÄHKÖLAITOS n Joulunpyhien myrskyt eivät aiheuttaneet suurempia ongelmia Kruunupyyn Sähkölaitoksella, mutta laitos aikoo silti panostaa jatkuvaan puiden perkaukseen johtokaduilla. ”Raivaamme ennaltaehkäisevästi. Johtojen kaivaminen maahan olisi tietysti pitkällä tähtäimellä paras ratkaisu, ja uudet johdot vedetäänkin niin kaava-alueilla ja tietyissä tapauksissa myös muualla”, kertoo toimitusjohtaja Carl-Johan Kronström. Sähkölaitoksella on 250 km 20 kV:n johtoja, joita reunustaa 10 m:n puuton vyöhyke. Sähkölaitos voi myös raivata puita varsinaisten johtokatujen ulkopuolelta, jos on vaarana, että puu voi kaatua linjalle. Käytännössä jokainen johto-osuus raivataan keskimäärin joka 5. vuosi ottaen huomioon puiden aiheuttama vaara. ”Johtojen siirtäminen maan alle tulee todennäköisesti monille ajankohtaiseksi johtoja saneerattaessa. Erittäin hyvä vaihtoehto maakaapeleille on siirtää johdot pois metsistä kulkemaan teiden varsille”, Kronström sanoo. n Informaatioteknologia saa uutta jalansijaa Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksella. Pian asiakkaat voivat seurata kulutustaan internetistä. ”Noin 2/3 sähkömittareistamme ja lähes kaikki kaukolämpömittarimme ovat nyt etäluettavia. Kulutuksen seuraamiseen netissä, on asiakkaalla oltava etäluettava mittari”, kertoo toimitusjohtaja Tony Eklund. Käyttöpaikkanumerolla tai asiakasnumerolla voi kirjautua sivulle kundweb.nkab.fi (palvelu on kaksikielinen). Palvelu näyttää vuorokausi- ja kuukausikulutuksen sekä lämpötilan. ”Samalla palvelulla voisi myöhemmin lukea myös vedenkulutuksen. Vielä on kuitenkin epäselvää, kuinka yleistä vesimittareiden etäluennasta tulee. Todennäköisesti suuret teollisuusasiakkaat ovat ensimmäisinä kiinnostuneita palvelusta”, Eklund sanoo. Myös käyttövastaavat ja päivystäjät hyötyvät entistä enemmän informaatiotekniikasta, koska he voivat sen avulla seurata vastuualueitaan. He voivat tablettikoneiden kautta seurata esim. vesitornin ja joen vedenpintaa valvontajärjestelmästä. Koneet yhdistävät liikkumisvapauteen kokonaishallinnan. Mats Sandström Leo Saari Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 766 2023 Asiakaspalvelu: 020 76 6 1912, 020 766 1911 Laskutus: 020 766 1912, Johanna Stubb www.eekab.fi TJ Ingvar Kulla Herrfors n Toimittaa sähköä Maksamaahan, Oravaisiin, alueille Pedersöressä, Teerijärvellä, Ylivieskassa ja Alavieskassa Asiakkaita: 14 000 • Vuositoimitus: 338 GWh Vaihde: 781 5300 (Pietarsaari), (08) 411 0400 (Ylivieska), 766 7242 (Kolppi), 385 0050 (Oravainen), 867 5001 Teerijärvi) • Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 723 4521 (Oravainen, Pedersöre, Teerijärvi), (08) 426 MALLIKUVA. Merjärven tuulivoima 350/044 781 5375 (Ylivieska) • Asiakaspalvelu: 781 5312 puisto sijoittuu aivan paikkakunnan (Pietarsaari), (08) 411 0401 (Ylivieska) • www.katterno.fi TJ Stefan Storholm laskettelurinteen viereen. Pietarsaaren Energialaitos Lisää tuuli voimaa Herrforsille HERRFORS n Herrfors panostaa edelleen omaan hiilidioksidittomaan energiantuotantoon, tuulivoimaan. Yritys on muutaman vuoden ajan suunnitellut yhteensä 15 MW tuulivoimapuiston rakentamista Merjärven Ristivuorelle Alavieskasta pohjoiseen. Hankkeen toteuttaa Katternön tuotantoyhtiö Perhonjoki. Kaikki luvat ovat jo kunnossa ja syksyn aikana kallionnyppylälle valmistuu kuusi tuulimyllyä. ”Olemme runsaan vuoden ajan tehneet tuulimittauksia, joiden mukaan paikalla on hyvät tuuliolosuhteet ottaen huomioon sen sijainnin sisämaassa. Sen lisäksi aiomme käyttää turbiinityyppiä, joka on sopiva juuri tämänkaltaisiin olosuhteisiin”, kertoo Herrfors Nät-Verkon toimitusjohtaja Ralf Bertula. Yksi Ristivuoren eduista on myös sen sijainti lähellä kantaverkkoa, mikä pitää sähkönsiirron kulut kohtuullisina. n Toimittaa sähköä Pietarsaareen, Luotoon ja Sandsundiin Pedersöressä. Asiakkaita: 15 303 • Vuositoimitus: 291 GWh Vaihde: 786 3111 • Vikailmoitukset: 723 0079 Asiakaspalvelu: 786 3448 • www.jpenergy.net TJ Ole Vikström Kruunupyyn Sähkölaitos n Toimittaa sähköä alueille Kruunupyyssä, Pedersöressä ja Kokkolassa Asiakkaita: 3 080 • Vuositoimitus: 40 GWh Vaihde: 824 2200 Vikailmoitukset: 824 2200 / 0400 126 005 Asiakaspalvelu: 824 2200, Å. Hagnäs, M. Käld www.kronoby.fi/elverk TJ Carl-Johan Kronström Uudenkaarlepyyn Voimalaitos n Toimittaa sähköä Uudenkaarlepyyn kaupungin alueelle • Asiakkaita: 4 900 • Vuositoimitus: 110 GWh Vaihde: 785 6111 • Vikailmoitukset: 785 6111, iltaisin 722 0050, 723 4520 Asiakaspalvelu: 785 6252, 785 6251 www.nykarlebykraftverk.fi TJ Tony Eklund Vetelin Sähkölaitos n Toimittaa sähköä Veteliin, lukuunottamatta Polson, Kivikankaan ja Nykäsen kyliä Asiakasmäärä: noin 2 000 • Vuositoimitus: 29,2 GWh Puhelin: 866 3600 (vaihde) TILANNE HALLUSSA. Daniel Wester VUOLASTA VIRTAA. Vedenpinta on nyt Vikailmoitukset: 866 3600 holm Uudenkaarlepyyn Voima korkeammalla kuin samaan aikaan Asiakaspalvelu: 866 3600, Tarja Naskali laitokselta voi nykyään seurata ennätysvuonna 2011. www.vetelinsahkolaitos.fi TJ Jouko Kivioja tärkeitä valvontatietoja tabletti koneelta. katternö 51 MINUN ENERGIANI Kuvauksia henkilökohtaisista voimanlähteistä kkumisen ilo Tanssin ilo, lii i neet mukanan an ur – ne ovat se i is tä pi n. Miksi lapsesta lähtie josta on itselle n, ki jo lopettaa on jotain iloa? Tanssissa Ku n musiik ki taianomaista. oikeilta, ne at ja liike tu ntuv vapauttavan nostattavat esiin on. viää koko keho tu nteen ja se le ta ut m , ys eläm Se on voimakas , siinä tapahtuu itä m en le al tark , en sanoa. Tu nn sitä on vaikea i in sinu ksi itsen ys tä että pääsen . in si ns ta uessan i kanssa antaut giaa haluan er en ja Sitä iloa a muillekin. mielelläni jaka des, A nna Stephani yrittäjä a, aj tanssinopett TYÖKENTTÄNÄMME ALUEEN ENERGIA
© Copyright 2024