Kustannusvertailu: paljonko eri lämmitys muodot maksavat
1•2011 SÄHKÖYHTIÖSI ASIAKASLEHTI Kamppailua syvällä Kustannusvertailu: paljonko eri lämmitys muodot maksavat? Käytä ilmalämpöpumppua oikein! Saharan salaisuus Esse Elektro-Kraftin, Herrforsin, Pietarsaaren Energialaitoksen, Kruunupyyn Sähkölaitoksen, Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen ja Vetelin Sähkölaitoksen asiakkaille. Kolme kysymystä Sisältö Poliittista dogmatismia? n Atte Korhola on Suorasta sähköstä maalämpöön 12 Y Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professorija johtaa ECRU-tutkimusryhmää (Environmental Change Research Unit). Ryhmään kuuluu kymmenkunta jäsentä, jotka tutkivat muun muassa pitkän aikavälin ilmastonmuutoksia, hiilen kiertokulkua, biodiversiteettia, kosteikkojen ekosysteemejä ja sopeutumisstrategioita. Atte Korhola osallistuu aktiivisesti myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Junellit investoivat halvempaan energiaan 14 Paljonko eri lämmitysmuodot maksavat? 16 Ärhäkkä italialainen sähköautojen joukossa 22 Löytömatkailijana Pohjanmaalla 24 Mats Sandström 1. Miten energia näkyy vaalikeskusteluissa kevään eduskuntavaalien alla? Sitä en tiedä, mutta toivon, että energia-asiat saavat runsaasti tilaa. Energiaan liittyy monia tärkeitä seikkoja, joista on keskusteltava. Useat merkit viittaavat siihen, että vakiintuneiden uusiutuvien energialähteiden potentiaalia yliarvioidaan. Tuulivoiman rakentaminen on esimerkiksi osoittautunut odotettua hitaammaksi ja kalliimmaksi, ja sen käyttö kannattamattommaksi ja epäluotettavammaksi. Tarvitsemme laajaa keskustelua sopivasta energiamuotojen yhdistelmästä, miten kokoamme joustavan, luotettavan ja halvan sähköhuollon kotitalouksille ja teollisuudelle. 2. Mitä energiahaasteita uudella hallituksella on? Haasteena on reagoida uusiin edellytyksiin nopeasti. Kyse voi olla kansainvälisistä poliittisista sopimuksista, markkinoiden investointihalusta, teknisistä edistysaskeleista tai raaka-aineiden saatavuudesta. Tulevan hallituksen täytyy ennen kaikkea huolehtia siitä, ettei sähköhuolto rapaudu niin kuin on tapahtunut esimerkiksi Iso-Britanniassa. Siellä tuulivoimaan panostus muiden energialähteiden kustannuksella on tehnyt maasta tänä talvena riippuvaisen tuontisähköstä Ranskasta, koska sää ei ole suosinut tuulivoimaa. Luotettava sähköhuolto edellyttää hyvää yhdistelmää eri energialähteitä. KAMPPAILUA Kun Sahara oli kukassa 26 Taistelu elämästä ja kuolemasta 30 SYVÄLLÄ. Uppopallo on nimeltään laji, jossa keuhkojen tilavuuden pitää olla suuri. Sivu 4. 3. Mitä elämänlaatu sinulle merkitsee? Hups, iso kysymys. Rakkautta, hyviä ystäviä, huolen pitoa ja ystävällisyyttä. Ne tuovat elämänlaatua. stefan storholm Toimitusjohtaja, Katternö Oy Katternö 1 • 2011 Vastaava julkaisija Stefan Storholm, Isokatu 8, 68600 Pietarsaari, puh. (06) 781 5300, faksi (06) 781 5322, stefan.storholm@katterno.fi, www.katterno.fi Osoitteenmuutokset Siv Granqvist, puh. (06) 781 5333, siv.granqvist@katterno.fi Tuotanto Botnia Information, puh. (06) 781 0700, www.botniainformation.fi Projektipäällikkö Petra Nylund Toimittajat Svenolof Karlsson/Storkamp Media, www.storkamp.com, Petra Nylund, Johan Svenlin Layout Glenn Nylund, Annika Lillkvist, Janne Nylund Kansikuva Mats Sandström Paino Forsberg 2011 2 katternö ksilön valinnanvapaus on korkeassa kurssissa poliitikkojen puhuessa valitsijoille. Viime vuosikymmeninä markkinoiden vapautuminen onkin lisännyt valinnanvapautta merkittävästi. Kilpailu on kasvanut, asenne on nykyään asiakaslähtöisempi. Samalla kuitenkin tarvitsemme tiettyjä sääntöjä. Esimerkiksi vapaus saastuttaa luontoa on poistettu. Autojen turvamääräyksiä on tiukennettu. Elintarvikkeiden ainesosat on ilmoitettava jne. Tarkoituksena on taata ihmisille turvaa ja helpottaa heitä järjestämään elämänsä haluamallaan tavalla. Mutta jossain kulkee raja, jolloin säännöt ottavat ylivallan järjenkäytöstä. Saammekohan siitä esimerkin uusissa, ympäristöministeriön jo jonkin aikaa valmistelemissa rakentamismääräyksissä? Media ei ole vielä (tammikuussa 2011) kiinnittänyt esitykseen huomiota sen rajusta sisällöstä huolimatta. Esityksen yhtenä tarkoituksena on suosia tiettyjä energialähteitä (uusiutuvia) ja syrjiä toisia (fossiilisia) uudisrakennuksissa ja peruskorjauksissa. Siinä esitetään muun muassa että rakennuslupa myönnetään vain jos tietty ’energiatekijä’ (E-luku) ei ylity. Tämä E-luku laskettaisiin yhtälöllä, jossa eri lämmitysmuodoille annetaan erilaiset kertoimet. Alustavasti arvioidaan, että öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden kerroin olisi 1, uusiutuvan energian 0,5, kaukolämmön 0,7 ja sähkön 2! Samoin harkitaan vaatimusta vähintään yhden tulisijan rakentamisesta taloon – pelkkää sähkölämmitystä ei siis enää sallittaisi. Muutamat haluavat mennä niin pitkälle, että rakennuksessa olisi oltava myös aurinkokeräin tai –paneeli. Osan ehdotetuista asioista voi ymmärtää. Fossiilisia polttoaineita ei ole syytä suosia. Talojen energiatehokkuus on hyvästä. Kaukolämpöä on järkevää suosia – missä sitä on. (Sitä voisi kuitenkin helposti säädellä kunnan kaavoitusmonopolilla.) Vaihtoehtoisen lämmönlähteen, esimerkiksi takan, vaatiminen tuntuu myös kohtuulliselta. Kaikki muu lämmityshän vaatii toimiakseen sähköä. Mutta missä on kokonaislogiikka? Aiotaanko lämmityksessä suosia öljyä pikemmin kuin sähköä? Eikö sillä on mitään väliä, miten sähkö tuotetaan? Panostimme Katternössä jo varhain biopolttoaineisiin. Onko ympäristöministeriön mielestä parempi, että alueemme talonrakentajat lämmittävät asuntonsa tuontiöljyllä mieluummin kuin pohjalaisella biopolttoaineella tuotetulla sähköllä? Asiaan kuuluu myös se, että sähkö on helppo lämmitysmuoto. Sivujen 16–17 vertailusta käy ilmi, että sähkölämmityksen hankintahinta on muihin vaihtoehtoihin verrattuna matala. Kaukolämpö on taajamissa mukava ja helppo käyttää – maaseudulla vastaavaan pääsee vain öljy-, maa- tai sähkölämmityksellä. Aiotaanko taloa rakentava nuori perhe pakottaa valitsemaan hankintahinnaltaan kallein lämmitysmuoto? Vaaditaanko maaseudun ihmisiltä, että heidän on selvittävä esimerkiksi pellettilämmitykseen liittyvästä lisätyöstä ja päivittäisistä rutiineista? Talonrakentaminen on elämän suurimpia päätöksiä. On äärimmäisen tärkeää, että poliitikot onnistuvat laatimaan yksinkertaisia, loogisia, oikeudenmukaisia ja pitkällä aikavälillä johdonmukaisia määräyksiä, jotka takaavat kansalaisille suuren valinnanvapauden. Dogmatismi ei ole energia-asioissa eduksi. _________ Alaviite: Katternö-lehti pyysi asuntoministeri Jan Vapaavuorelta 21. tammikuuta hänen mielipidettään uusiin rakentamismääräyksiin. Ministeri ilmoitti, ettei hän halua kommentoida asiaa niin kauan kuin se on valmistelussa. Aiotko vaihtaa lämmitysjärjestelmää? n Rainer Karvonen: n Anneli Enroth: Olen tyytyväinen talomme sähkölämmitykseen. Lämmintä riittää ja käyttö on helppoa. Lisäksi olo huoneessa on varaava takka ja keittiössä puu hella. Emme lämmitä niitä kovin usein, mutta ne ovat hyvänä turvana, jos tulee sähkökatkos tai patterit eivät toimi. Lämmitämme öljyllä ja puilla, mutta emme ole vielä puhuneet niiden vaihtamisesta. Tietysti on kurjaa, kun öljy on niin kallista, mutta meillä on omaa metsää ja mieheni kaataa ja kuljettaa puut meille itse. Hän hoitaa meillä myös talon lämmittämisen. n Paavo Judin: n Solbritt Häggblom: Ennen meillä oli kattila, jossa pystyi polttamaan puuta ja öljyä, mutta nykyään lämmitän vain öljyllä. En voinut ajatellakaan, että öljynhinta nousisi nykypäivän korkeuksiin. Meidän alueellamme on pienet tontit, ja naapuri on jo porannut itselleen maalämmön, joten se mahdollisuus on ehkä meidän osalta poissuljettu. En tiedä, kannattaako meidän odottaa kaukolämpöä. Valtio alkaa varmasti verottaa myös sitä jollain konstilla. Olemme asuneet vuoden talossamme, jossa on maalämpö. Se tuntuu hyvältä valinnalta, vaikka investointikustannukset ovat korkeammat kuin monissa muissa lämmitys järjestelmissä. Olemme erittäin tyytyväisiä. Maa lämpö on huoleton ja mukava ja toimii hyvin myös kovilla pakkasilla. katternö 3 Mats Sandström Pallo alas! Uppopallo on energinen laji, mutta voimiaan pitää käyttää järkevästi ja jokainen sukellus kannattaa suunnata tarkasti. Se on vaativaa ja usein vahvemmin puolustava joukkue voittaa. EI POHJANOTEERAUS. Uppopallolla on joitain yhteisiä piirteitä muihin pallolajeihin, mutta eroja on enemmän. Pallo liikkuu hitaasti ja enintään 2–3 metrin syötöt kulkevat oikeaan osoitteeseen. Taitavat joukkueet hyödyntävät 3-ulotteista kenttää. 4 katternö katternö 5 10–0 päättynyt ottelu on voinut olla tasaista kamppailua. O n keskiviikkoilta ja sukeltajat kerääntyvät tavalliseen tapaan Pietarsaaren uimahallin kilpa-altaan syvään päähän. Kymmenkunta uppopallon harrastajaa kokoontuu kahdesti viikossa harjoittelemaan sukelluskerho Diving-80:n liigajoukkueessa. Se on yksi SM-sarjan 7 joukkueesta. ”Herätimme Pietarsaaren uppopallojoukkueen uuteen eloon viisi vuotta sitten ja pelaamme nyt toista vuotta SM-sarjaa. Joukkueessa on 15–20 sukeltajaa Vaasasta Kokkolaan. Jotkut osallistuvat vain harjoituksiin”, kertoo joukkueen pelaaja-manageri Sami Tampio. Pelaajat sukeltavat altaaseen yksi kerrallaan. Kuten tavallista, he jakautuvat illan harjoituksissa kahteen toisiaan vastaan pelaavaan joukkueeseen, mutta tarkoituksena on harjoitella myös maalintekoa. ”Se on oma temppunsa, miten samalla liikkeellä saa tyrkättyä korin päällä makaavan maalivahdin sivuun ja upotettua pallon selän taakse koriin”, selittää Diving-80:n kokeneimpiin pelaajiin kuuluva Hannu Ahonen. Uppopallo eroaa maalla pelattavista pallolajeista märän elementtinsä ja kolmiulotteisen pelikenttänsä vuoksi. Jalkapallossa peliä voi levittää ja antaa pitkiä syöttöjä mutta ei toki ylä- tai alapuolella olevalle pelaajalle. Uppopallossa pelaajat vaihdetaan lennossa ja pallonhaltijalla pitää olla silmät selässäkin ehtiäkseen havaita uuden vastustajan, joka sukeltaa altaaseen keuhkot täynnä ilmaa. ”Vastustajia tulee joka suunnalta. Pallonhaltijan on koko ajan tarkkailtava ympäristöä, myös ylös- ja alaspäin. Sitä paitsi näkökenttä on aika rajallinen sukellusmaski silmillä”, sanoo Sami Tampio, joka samoin kuin Hannu Ahonen on ehdolla maajoukkueeseen. Lajin MMkisat käydään Kolumbiassa elokuussa 2011. Suomi on tämän epätavallisen lajin hallitseva maailmanmestari. Laji syntyi Saksassa 1960-luvulla. Säännöt ovat aika yksinkertaiset. Valkoinen joukkue pelaa sinistä vastaan, 2 x 15 min. Eniten maaleja tehnyt joukkue voittaa. Ainoastaan pallonhaltijaan saa tarttua, minkäänlainen vahingoittaminen ei ole sallittua eikä maskia, snorkkelia, räpylöitä ja uima-asua saa repiä. Sääntöjen noudattamista valvoo kaksi tuomaria veden alla ja yksi päällä. Kuten muissakin pallolajeissa myös uppopallossa pelisilmä on tärkeä. ”Täytyy löytää paikat, osata tehdä itsensä pelattavaksi joukkuetovereille. Lisäksi hyvä sukelluskunto on tärkeä – ja se on eri asia kuin juoksukunto. Joka sukelluksen jälkeen täytyy pystyä palautumaan nopeasti ja pulssin tasaantua ponnisteluja vaatineen tilanteen jälkeen”, Sami Tampio selittää. 6 katternö Mats Sandström KEVYET VARUSTEET. Alkuun pääsemiseen tarvitaan vain sukellusmaski, snorkkeli ja uimaräpylät. Mats Sandström Mats Sandström Mats Sandström TAKTIIKKALAJI. Lasikuituräpylöillä saa parhaan kiihtyvyyden, mutta ne ovat kalliita ja voivat mennä rikki ensimmäisissä Pallotuntuma ei ole harjoituksissa, jos käy huono tuuri. uppopallossa tärkein ominaisuus. Sen sijaan ”Tempo on otteluissa erittäin kova. Jokainen turha sukellus vie voimia, ja sen vuoksi alkaa jäädä jälkeen”, Hannu Ahonen lisää. Taktiikka ja järkevä pelaaminen palkitaan uppopallossa. ”Suomessa useimmat joukkueet korostavat vahvaa puolustuspeliä ja rakentavat usein hyökkäykset yksilön voiman ja kunnon varaan.” Vaikka uppopallo on hyvin fyysinen laji, raaka voima ei sitä ratkaise. ”Norja voitti viime vuonna Euroopanmestaruuden isolla joukkueella. Lähikamppailuissa iso koko ja voima ovat eduksi, mutta toisaalta suurikokoinen pelaaja kuluttaa enemmän happea. Pienten pelaajien joukkue pystyy pelaamaan tasaisesti suurempia vastaan. Pitää vain osata hyödyntää omia vahvuuksia”, Hannu Ahonen selittää. Pelitulosten perusteella uppopallo on maalirikas laji. Lopputulos voi usein antaa väärän kuvan ottelusta. 10–0 päättynyt ottelu on voinut olla tasaista kamppailua. ”Viime kaudella voitimme yhden ottelun 37–1 ja hävisimme toisen 0–18. Usein ottelun ratkaisee puolustus”, Sami Tampio sanoo. ”Kahden hyvän joukkueen kohdatessa peli käydään paljolti keskikentällä, jossa molemmat karvaavat. Muutoin peli keskittyy vastahyökkäyksiin ja korien lähelle”, Hannu Ahonen selittää. Uppopallo sisältää rajuja pelitilanteita ja kovia lähikamppailuja, mutta valitettavasti se ei ole yleisöystävällinen laji. ”Ei, pelistä ei näy kovin paljon vedenpinnan päälle. Jos ottelu halutaan esittää yleisölle, siihen tarvitaan vedenalaiset kamerat”, Sami Tampio ja Hannu Ahonen toteavat ennen kuin pukevat maskit ylleen. Sitten he katoavat pinnan alle ja alkavat jahdata pallon muun joukkueen kanssa. pelaajan pitää osata nähdä taktisia kuvioita ja annostella omia voimiaan ja keuhkojen happea. ”Vedessä olosta täytyy nauttia, samoin uinnista ja painimisesta”, sanovat Diving-80:n uppopallonpelaajat. Ryhmäkuva: Taka rivissä vasemmalta: Jonas Renlund, Frans Hulten, Petri Weckman ja Sami Tampio ja etu rivissä Hannu Ahonen, Tobias Sandås ja Aleksi Hautala. johan svenlin katternö 7 Maltillisia hinnankorotuksia VERKOSTOITUJA. ”Tietotekniikkaa rakennetaan, jotta se turvaisi sähkönsaannin myös erilaisten häiriöiden aikana. Analysoimme riskitilanteita ja haemme ratkaisuja, joilla voi välttää erilaisia uhkia”, Katternön ICT-päällikkö Robert Ståhl kertoo. n Energiateollisuus ry:n (ET) teettämä tutkimus osoittaa, että sähkön osuus kotitalouksien kulutuksesta on pysynyt vakaana pitkään. Tutkimus kattaa vuodet 1985–2006 ja osoittaa, että suomalaiset käyttivät enemmän rahaa esimerkiksi puhelin- ja internetpalveluihin kuin sähköön. Kaikissa kotitalouksissa lämmitystavasta riippumatta kului 2 % kulutusmenoista sähköön; 3,9 % polttoaineisiin; 11,6 % elintarvikkeisiin ja 2,4 % puhelin- ja internetpalveluihin. Samaan aikaan Energiamarkkinalaitoksen tutkimus osoittaa, että kotitalouksien sähkönhinnat nousivat 20 % viime vuonna. Määräaikaiset tarjoukset kallistuivat eniten. Nousu johtuu muun muassa huonosta vesitilanteesta, kalliimmista polttoainehinnoista, kysynnän kasvusta ja sähköveron nostosta. Veronkorotuksen jälkeen sähkönhinnasta on yli kolmasosa veroa. Stefan Storholm, miltä hintakehitys näytti Katternö-yhtiöissä viime vuonna? ”Katternö-yhtiöt nostivat sähkönhintojaan keskimäärin alle 10 % viime vuonna. Korotusten maltillisuus johtuu pitkän aikavälin panostuksestamme omaan tuotantoon. Koska omistajamme tyytyvät kohtuulliseen tuottoon, mekään emme peri täyttä markkinahintaa sähköpörssin kivutessa korkeuksiin niin kuin tänä talvena on käynyt.” n Robert Ståhlilla on ohjauksessaan oma verkko Katternö-konsernin suuressa sähköverkossa. Hän on ICT-päällikkö ja huolehtii IT-ratkaisujen sujumisesta. ”Tietotekniikkaa on viime vuosina integroitu kaikkeen toimintaan ja yhä kiihtyvää vauhtia. Kun kaikki toimii, minua ei ehkä niin huomaa, vaan teen enemmän kehitystyötä, mutta kun jokin takkuaa, tartun ongelmaan”, Robert Ståhl sanoo. Hän ohjaa verkkoaan Pietarsaaren Isokadulta, mutta pitää tiiviisti yhteyttä Ylivieskan yksikköihin ja konserninjohtoon. Vaikka Robert on sinänsä kiinnostunut uuden tekniikan tarjoamista mahdollisuuksista, IT-panostukset lähtevät aina liiketoiminnan pohjalta. ”Toki meillä on toivelista asioista, joita voisi IT:n avulla parantaa, mutta muutoksista pitää koitua hyötyä toiminnallemme. Asiakkaiden suuntaan IT näkyy esimerkiksi asiakaspalvelussa, laskutuksessa ja vähitellen myös mahdollisuutena tarkkailla omia sähkönkulutustietoja.” 8 katternö Robert Ståhl on toiminut Katternössä pian kaksi vuotta. Hän tuli Citec Engineeringiltä Vaasasta. Siellä hän vastasi globaalin konsernin tiedonhallinnasta. ”Muutimme perhesyistä. Nyt 4- ja 5-vuotiaiden lapsillamme oli edessä siirtyminen päivähoitoon ja kouluun, joten päätimme palata kotiseudulle.” Perhe asettui Alaveteliin ja suunnittelee nyt talon rakentamista. ”Aloitamme rakentamisen kesällä, jos onnistumme päättämään tontin paikan ja talomallin. Taloprojektin suunnittelu vie tällä hetkellä aika lailla vapaa-aikaa.” IT-asiantuntija suunnittelee omaa unelmataloaan – miten langaton ja älykäs talostasi oikein tulee? ”Tarjolla on valtavasti IT-ratkaisuja ja mahdollisuudet kehittyvät koko ajan, mutta katsotaan nyt, mikä on realistista”, Robert Ståhl sanoo. % Sähkö Elintarvikket Sähkölämmitys Robert on IT-verkon keskushahmo Ei sähkölämmitystä VIRTASET Kaikki normimperheet Mats Sandström 2,9 1,4 2,0 11,9 11,4 11,6 Poltto- ja voiteluaineet 4,1 3,8 3,9 Puhelin ja internet 2,3 2,4 2,4 Lähde: Energiateollisuus Selviätkö vuoden vain 100:lla tavaralla? Viileä suuntaus n Syyskuukaudet olivat viileitä ja marraskuun puolivälissä saimme Suomeen paukkupakkaset NASA:n lukuihin perustuvien lämpötilakarttojen mukaan. Länsi-Grönlannissa ja Koillis-Kanadassa oli samaan aikaan keskimääräistä lämpimämpää. Media on esittänyt vuoden 2010 yhtenä lämpimimmistä, joita on mitattu; globaalisti vain 1998 ja 2005 olivat lämpimämpiä. Kannattaa kuitenkin huomata, että kattavia satelliittimittauksia on tehty vasta vuodesta 1979. Kaikki mittaussarjat osoittavat, että pitkän aikavälin suuntaus kääntyi lievästi alaspäin noin vuosina 2001– 2002. Katso esimerkiksi brittiläinen HadCRUT-käyrä (alhaalla). Jopa CRU-johtaja Phil Jones, Climategate-skandaalin päätekijä, vahvisti BBC:n haastattelussa viime keväänä, ettei tilastollisesti merkittävää lämpenemistä ole nähtävissä vuoden 1995 jälkeen. Kirjoittamishetkellä (20.1.11) monet odottavat uteliaina tietoja merivedenkorkeudesta. Edelliset tiedot elokuulta 2010 viittasivat korkeuden laskivan vuoden kuluessa. Siinä tapauksessa meriveden korkeus on laskenut kahtena viime vuotena viidestä. Myöskään meriveden lämpösisältö ei ole kasvanut niinä vuosina, jolloin lämpötiloja on mitattu ns. Argopoijuilla (vuonna 2004–) 700 metrin syvyydessä. Pallot osoittavat kuukauden lämpötilapoikkeaman vuosien 1998– 2006 keskiarvosta. Kuvat on laatinut fyysisen maantieteen professori Ole Humlum. Syyskuu Lokakuu Marraskuu n Miten monta tavaraa uskot omistavasi, jos lasket ne aivan pikkutarkasti? Valokuvaaja Timo Wrightin mukaan suomalainen perhe omistanee noin 10 000 tavaraa. Itse hän omisti pari vuotta sitten 5 500 esinettä ja kuvasi niistä 3 300 viime vuonna näyttelyä varten. Hän halusi herättää katsojan miettimään omistamaansa tavaramäärää ja mitä niillä itse asialla tekee – kuitenkaan liikaa moralisoimatta. Itse Wright luopui osasta tavaroistaan – aivan nyt Suomeenkin saapuneen trendin eli downsizingin mukaisesti. Se tarkoittaa tässä lähinnä oman kulutuksen supistamista. USA:ssa kirjailija Dave Bruno on herättänyt laajaa huomiota toteuttamallaan hankkeella, jossa hän eli vuoden käyttäen vain 100 henkilökohtaista tavaraa. Bruno listasi 100 tavaraansa ja selvitti myös tarkkaan poikkeukset, kuten perheen yhteiset tavarat (huonekalut, taloustarvikkeet jne). Hänen ideansa levisi ja 100 Thing Challenge –liike oli syntynyt. ”100 tavaraa -haasteessa on kyse irtautumisesta – ei ole pakko aina hankkia enemmän tavaraa saavuttaakseen unelmaelämänsä. Mutta silti me ostamme yhä enemmän emmekä kuitenkaan koskaan saavuta unelmaamme”, Bruno sanoo kotisivuillaan. Jos haluat lukea enemmän Brunosta ja hänen 100:sta tavarastaan, koko juttu löytyy hänen kotisivuiltaan: www.guynameddave.com. Ehkä monien on mahdotonta mennä yhtä pitkälle kuin Dave Bruno, mutta hänen ja muiden hankkeet inspiroivat ihmisiä. Internetistä löytyy monia haastajia, myös täältä Suomesta, jotka yrittävät eri tavoin rajoittaa kulutustaan ja materialismia. ENERGIA VIISAS Joulukuu Sähkön ja muiden kulutushyödykkeiden osuus kotitalouksien kaikista kulutusmenoista (2 aikuista + 2 lasta) vuonna 2006. RAJOITA TAVARAÄHKYÄ. Kulutuksen rajoittaminen on energiaviisasta mutta vaikeaa. Jos haluat haastaa itsesi, voit tehdä kuten Dave Bruno USA:ssa, elää Globaali keskilämpötila vuodesta vuoden käyttäen vain 100 henkilökohtaista tavaraa. 1998 lähtien, HadCRUT:n mukaan. Vuoden 2001 jälkeen pitkän aikavälin suuntaus kulkee lievästi alaspäin. katternö 9 Mats Sandström Lämpöä, kiitos! Mutta miten ja mihin hintaan? Viime ja tämän talven sää on nostanut lämmitysasiat pöydälle monissa kotitalouksissa. Millä lämmittää talo ja mihin hintaan? Seuraavilla sivuilla on pari esimerkkiä muiden ratkaisuista. Samoin esitellään eri vaihtoehtojen kustannukset uudisrakennuksissa. 10 katternö katternö 11 Hän vaihtoi suoran sähkön maalämpöön Pilottihanke osoitti että se on mahdollista V aihtoa vastaan puhui ensi sijassa se, että maalämpöä on tähän saakka käytetty vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa. Näin siksi että maalämmön tuottama veden lämpötila on ollut vanhemmille pattereille liian alhainen. Jos talossa, kuten Granholmeilla, on sähköpatterit, vaihto on siis tarkoittanut, että lattiat olisi pitänyt repiä auki vesikiertoisen lattialämmityksen asentamiseksi. Mutta Granholm halusi perehtyä asiaan vähän tarkemmin. ”Olen erittäin kiinnostunut energia-asioista ja lisäksi kehityksen suunta on se, että meidän on yksilötasolla säästettävä energiaa. Verotus ja muut toimenpiteet supistavat jatkossa energiankäyttöä”, hän sanoo. Hän keräsi kevättalvella 2009 joukon asiantuntevia tavarantoimittajia pilottihankkeeseensa – Granholmin tietoon ei ole tullut, että kukaan olisi aiemmin tehnyt vastaavaa muutosta. Kun kävi selväksi, ettei lattioita tarvitse repiä auki, hän ryhtyi toimeen. ”Nykyaikaiset vesikiertoiset patterit osoittautuivat niin tehokkaiksi, että ne aivan hyvin pystyvät hyödyntämään maalämmönkin lämpötiloja”, Granholm sanoo. Granholmit toteuttivat 25 vuotta vanhassa talossaan samalla peruskorjauksen ja asuivat kesämökillä pari kuukautta. Maalämmön vuoksi seinille vedettiin vesijohdot lähelle lattiaa tai kattoa, sähköpatterit vaihdettiin vesikiertoisiin ja suihkuhuoneen sähkölattialämmitys vaihdettiin vesikiertoiseen. ”Vesijohdot saatiin vedettyä todella siististi. Putkimiehemme oli taitava ja tarkka.” Perhe vaihtoi myös ilmanvaihtolaitteet. Vanhan hyötysuhde oli 40–50 % ja sen tilalle vaihdetun uuden 70–80 %. Vanha avotakka sai väistyä varaavan kaakeliuunin tieltä. Syyskuussa 2009 sitten koitti jännittävä päivä: maalämpö kytkettiin päälle. ”Kesti hetken ennen kuin onnistuimme säätämään lämpöpumpun oikealle tasolle. Me aliarvioimme pattereiden tehokkuuden ja ajoimme niihin liian lämmintä vettä. Nyt 12 katternö Johanna Forsman MAALÄMPÖÄ. Martin Granholm on tyytyväinen lopputulokseen siirryttyään suorasta sähkö lämmityksestä maalämpöön. Se toimii hyvin ja lisäksi putket kulkevat siisteinä ja lähes huomaamattomina vasta remontoidussa talossa. Radiaattorit säästävät energiaa ■ Helsingin ja Dresdenin yliopistojen tuore tutkimus osoittaa, että vesikiertoiset patterit säästävät energiaa lattialämpöön verrattuna. Siihen on selityksenä pari tekijää: • Lattialämpö koostuu suurista lattiapinnoista, joissa lämpötilan nousu tai lasku vie pitkän aikaa. Kun lämpötilat vaihtelevat, patterit reagoivat huomattavasti nopeammin. Näin tilaa ei lämmitetä turhaan. • Lattialämmitys sijaitsee nimensä mukaisesti lattian alla, ts. lattia estää osittain lämmön kulkeutumista ja aiheuttaa lämpöhävikkiä. Mats Sandström Lämpöhävikit Eriste, mm Katso viereinen taulukko ja kuvio. pumppu on säädetty samalla tavoin kuin jos meillä olisi lattialämpö”, Granholm sanoo. Nyt kun maalämpöä on käytetty 1,5 vuotta, Granholm toteaa, että 180 m 2 talon sekä 60 m 2 autotallin ja verstaan sähkönkulutus jää alle puoleen entisestä. Kun kokonaiskulutus oli aiemmin ollut keskimäärin vajaat 28 000 kWh vuodessa, se laski runsaaseen 13 000 kWh:iin vuonna 2009. Talo saa jonkin verran lisälämpöä kaakeliuunista, jota Granholmit lämmittävät talviaikaan. Sähkönkulutus siis väheni rajusti, mutta miltä hankkeen kokonaiskustannukset näyttävät? ”Tarkkoja lukuja on vaikea antaa, koska teimme samalla laajan remontin. Maalämmön suunnittelun, porauksen, pumpun, putkien vedon ja pattereiden vaihdon kokonaiskustannukset lienevät 20 000 – 30 000 euroa. Arvioin, että nykyisillä energianhinnoilla osa työstä on tehtävä itse, jotta tällainen hanke kannattaisi, mutta kysynnän kasvaessa myös hinnat laskevat”, Granholm sanoo. Hän kuitenkin uskoo, että energiakustannukset nousevat lähitulevaisuudessa huomattavasti. Silloin Granholmin tyyppinen ratkaisu kiinnostanee monia. ”Talonomistajien olisi järkevää miettiä energiatehokkaita ratkaisuja jo nyt. Suomessa on puoli miljoonaa taloa, joissa oikeastaan pitäisi toteuttaa sama vaihdos kuin meillä.” U-arvo W/m2K Ei parkettia, % Parketti, % 100 0,35 9 13 150 0,25 6 9 200 0,20 4 7 300 0,16 3 5 Taulukko osoittaa lattialämmityksen lämpöhävikit riippuen siitä, onko lattia parkettia tai ei ja miten paksu sen alapuolinen eriste on. Sisälämpötilana 21°C ja ulkolämpötilana +10°C. Reaktioaika 23,0 22,5 Huonelämpötila Suoran sähkölämmityksen vaihtaminen vesikiertoiseen maalämpöön ei onnistu, tällainen käsitys on ollut vallalla pitkään. Mutta pietarsaarelainen Martin Granholm osoitti sen vääräksi. 22,0 21,5 21,0 = Lattialämmitys = Radiaattorilämmitys 20,5 0 24 48 72 96 120 144 168 Aika, tuntia Huoneen termostaatti on asetettu 21°C:een. Kun lämpötila vaihtelee, esimerkiksi yöllä tai kun aurinko lämmittää huonetta, lattialämmityksen laaja pinta-ala reagoi hitaasti ja jatkaa huoneen lämmittämistä myös silloin, kun lämmitystarvetta ei enää ole. petra nylund katternö 13 SÄÄSTÖPOSSUUN. MIELLYTTÄVÄÄ. Lars- Lars-Ole Junell on Ole Junell nauttii kodin tyytyväinen maalämpö lämmöstä tulipalo pumppuunsa. Hänen pakkasilla. Siirtyminen 136 m2 talonsa lämpiää öljystä maalämpöön 500 eurolla vuodessa sujui ongelmitta, ja verrattuna parin vuoden kahden vuoden käyttö takaiseen 2 000 euroon. kokemukset ovat hyvät. Mats Sandström Mats Sandström Onnistunut vaihto öljystä maalämpöön Junellin perhe on tyytyväinen lämpöön ja käyttökustannuksiin Junellin perheen öljykattila oli palvellut heitä uskollisesti yli 30 vuotta, mutta viime vuosina se oli alkanut laiskistua ja öljynhintakin tuntui liian kovalta. Hiukan epäröiden Junellit valitsivat maalämmön. Nyt he eivät enää epäröisi. T alvi 2010–2011 tarjoaa haasteita lämmitykselle useimmissa taloissa. Kotona Pedersören Sundbyssä Lars-Ole ja Gertrud Junell ovat tyytyväisiä, vaikka juuri tänään pakkanen todella paukkuu nurkissa, elohopea näyttää –26°C. Heillä on ollut talossa maalämmitys syksystä 2008 lähtien, ja se on säästänyt lämmityskustannuksissa noin 1 500 euroa vuodessa. ”Kaikki alkoi jo vuonna 2005, kun vanhan 14 katternö öljykattilamme (vuosimallia 1978) loppu alkoi häämöttää. Tiesimme, että jotain pitää tehdä, mutta öljynhinta ei houkutellut vaihtamaan tilalle uutta kattilaa”, Lars-Ole Junell sanoo. Junellit miettivät maalämpöä, mutta epäröivät, koska heillä talonlämmitys hoituu pääasiassa vesikiertoisilla pattereilla. Vain keittiössä, olohuoneessa ja kylpyhuoneessa on vesikiertoinen lattialämmitys, jota on aiemmin aina suositeltu maalämmön yhteyteen. ”Tutkin mitä maalämmöstä oli kirjoitettu ja sain tietää, että toiset ovat onnistuneesti yhdistäneet maalämmön ja patterit. Puhuin myös erään LVI-urakoitsijan kanssa ja hän selitti, että maalämpöpumpulla veden lämpötila kyllä riittää pattereihin”, Lars-Ole Junell sanoo. Niinpä kesällä 2008 Junellien pihaan po- rattiin reikä maalämpöä varten ja koko prosessi hoitui kivutta yhdessä päivässä. ”Pumpun toimittaja asensi sen ja viritti säädöt meidän lämmitysjärjestelmäämme sopiviksi. Se kannattaakin vaatia urakoitsijan tehtäväksi. Ei siitä maallikko selviä”, Junell sanoo. Porakaivo on 160 metriä syvä, ja se on mitoitettu niin, että perheen kesähuoneetkin voidaan muuttaa asuintiloiksi tulevaisuudessa. Pumpun teho on 8 kW, mikä riittää hyvin 136 neliömetrin taloon ja kolmihenkisen perheen tarpeisiin. Entä sitten sähkönkulutus ja kustannukset nyt 2,5 vuoden maalämpökokemusten jälkeen? Lohkolämmitin ja autotallin sähköpatteri (asetuksena 10°C) mukaan luettuna perheen puhdas sähkönkulutus on noin 5 300 kWh vuodessa – sama kuin myös öljylämmityksen aikana. Maalämmön käyttöönoton jälkeen sähkönkulutus nousi vajaaseen 10 000 kWh:iin eli lähes kaksinkertaistui. Näin ollen maalämpöpumppu kuluttaa vähän alle 5 000 kWh/vuosi. Mutta lämmityskustannukset putosivat neljäsosaan öljylämmitykseen verrattuna. ”Käytimme vuodessa 2 300 litraa öljyä ja 0,85 euroa/litra keskihinnalla se maksoi meille 2 000 euroa vuodessa. Nyt lämmitykseen kuluu siis 5 000 kWh sähköä, ja se maksaa meille 500 euroa vuodessa”, Lars-Ole Junell sanoo. Maalämpöinvestointi maksoi Junelleille 13 000 euroa. Siihen sisältyi poraus, lämpöpumppu, asennus ja pumpun säätö. Kokonaissumma sisälsi työkustannuksia noin 2 700 euroa, ja tästä summasta Junellit saivat tehdä verotuksessa 60% kotitalousvähennyksen. Investointisummaa kannattaa verrata vaihtoehtona olleen uuden öljykattilan hintaan. Motivan mukaan öljykattila ja poltin maksavat asennettuina 3 500 euroa ja kiertovesipumppu ja paisuntasäiliö yhteensä 1 500 euroa. Entä mukavuus? Kyllä, Junellit ovat ainakin hyvin tyytyväisiä. He ovat säätäneet sisälämpötilan 20–21°:een ja pudottavat sen 19°:een matkustaessaan pidemmäksi aikaa muualle. Vanhat patterit (vuodelta 1978) toimivat moitteettomasti 50-asteisella vedellä, jota Junellit saavat lämpöpumpusta. ”Pumppu on myös toimittanut meille riittävästi lämmintä vettä hanoihin, vaikka meillä on teini-ikäinen talossa. Pumppuun on liitetty sähkövastus lisälämpöä varten, mutta sitä ei ole kertaakaan käytetty, ei edes kun meitä asui täällä kuusi henkeä joulun aikaan”, Lars-Ole Junell sanoo. Loppuarvio? ”Minä suosittelen maalämpöä tuttavilleni, ja jos lapset joskus alkavat rakentaa, neuvon heitä ottamaan maalämmön”, Junell sanoo. petra nylund Porauslupa tulossa ■ Maankäyttö- ja rakennuslakiin odotetaan tänä vuonna muutosta, jonka mukaan kaikissa kunnissa aletaan vaatia toimenpide lupaa (jos se ei vielä ole käytäntönä) maa-, kallio- tai merilämmön poraamista varten. Luvan tarkoituksena on muun muassa varmistaa, ettei lämmitysjärjestelmä ulotu naapurin tontille, häiritse pohjavesialueita tai vie muihin tarkoituksiin aiottua maata. Alaviite: Junellin perhe investoi maalämpöön vain 13 000 euroa, mutta Seppo Tupelin laskelmissa sivuilla 16–17 hinnaksi on ilmoitettu 19 000 euroa. Näin siksi, että Tupelin esimerkissä on kyse uudisrakennuksesta, ja hinta sisältää myös lattialämmityslaitteet ja sähköliittymän. katternö 15 Lämpöä uuteen taloosi – mitä se oikein maksaa? Vertailun perustiedot • Kustannukset on laskettu vuonna 2011 uusien energiaverojen mukaan • Kaukolämmön ja sähkön hinnat Herrforsin Ylivieskan hintojen mukaan 1.2.2011 • Hankintakustannuksen kuoletusaika 15 vuotta, korko 4 % • Ei sisällä muutosinvestointeja (esimerkiksi korjauksia) • Kevyt polttoöljy 78 snt/l (keskiarvo vuonna 2010) + veronkorotus 10 snt/l (7,8 snt/kWh + 1 snt/kWh) 16 katternö noin 19 000 euroa. Maalämmön kokonaiskustannukset ovat 3 480 euroa/vuosi. Pelletti: Pellettivaihtoehdossa sähkö ja lämpö (pellettikustannukset+huolto) maksavat 2 183 euroa/vuosi. ”Olen myös pellettivaihtoehdossa käyttänyt 10 % suurempaa sähköarviota kuin suorassa sähkölämmityksessä ja kattilan hyötysuhteena 90 %. Osan huollosta voi tehdä itse, mutta esimerkiksi nuohous on ostettava. Arvioin huollon hinnaksi 300 euroa vuodessa”, Tupeli sanoo. Hankintahinta on runsaat 16 000 euroa, ja se sisältää pellettikattilan polttimineen ja asennuksineen, savupiipun, pellettivaraston, kiertovesipumpun, paisuntaastian, vesikiertoisen lattialämmityksen ja sähköliittymän. Pellettilämmityksen kokonaiskustannukset ovat 3 697 euroa/ vuosi. N äin ajatteli myös Herrforsin käyttöpäällikkö Seppo Tupeli, ja siksi hän teki hintavertailun seuraavista lämmitysvaihtoehdoista: suora sähkö, kaukolämpö, maalämpö, pelletti ja öljy. Hän otti laskelmien normitaloksi omansa. Talo on rakennettu vuonna 1995, pinta-ala 140 m 2 (mittauskaudella laajennettu 180 neliömetriin), 1,5-kerroksinen, suora sähkölämmitys ja avotakka lisälämmön lähteenä. 10 vuoden aikana Tupelin perhe on kuluttanut sähköä keskimäärin 25 000 kWh vuodessa. Talossa on asunut viisi, ajoittain kuusi henkilöä. Tupeli laski Motivan (valtiollisen energiatehokkuuden järjestön) arvioiden pohjalta, miten paljon tästä 25 000 kWh:sta kuluu lämmitykseen ja käyttöveteen sekä kodin sähkölaitteisiin. Niiden mukaan perheen sähkönkulutuksesta noin 11 200 kWh menee lämmitykseen, 7 500 kWh käyttöveteen ja loput 6 300 kWh kodin sähkölaitteisiin. Tupeli Öljy: Öljy, sähkö ja huolto maksavat 2 976 KUSTANNUSKARTTA. Seppo Tupeli haluaa auttaa suunnistamaan vähän vaikeaselkoisessa lämmitys muotojen kentässä. ”Rakentajan pitää ottaa huomioon sekä käyttömenot että hankintahinta ja samalla pitää toinen silmä auki tulevien hinnankorotusten varalta”, hän sanoo. huomioi laskelmissaan takan lisälämmön. Lämmitysvaihtoehtojen hankintahinnat perustuvat Motivan tietoihin. Huomaa, että kaikkien vaihtoehtojen kokonaiskuluihin sisältyy investoinnin kuoletus 15 vuodessa 4 %:n korolla. Huomaa myös, että kaikki laskelmat koskevat uudisrakennusta. ”Hinta voi olla vanhoissa taloissa aivan eri riippuen siitä, millaisia muutostöitä lämmitysjärjestelmän vaihdossa täytyy tehdä. Tästä vuodesta lähtien valtio maksaa energia-avustusta niille, jotka siirtyvät sähkö- tai öljylämmityksestä uusiutuvaan energiaan”, Tupeli sanoo. Kustannukset näyttävät tältä: Suora sähkölämmitys: Suorassa sähkölämmityksessä normitalon lämmitys ja muu kotitaloussähkö maksavat 2 888 euroa/ vuosi. Lämmitysjärjestelmän hankintahinta on vajaat 6 000 euroa, mikä sisältää patterit, asennusmateriaalit, lämminvesivaraajan, asennukset ja sähköliittymän. Sähkölämmityksen kokonaiskustannukset ovat 3 433 euroa/vuosi. Suora sähkö Kaukolämpö: Kaukolämmössä normitalon lämmitys ja kotitaloussähkö maksavat yhteensä 2 347 euroa/vuosi. ”Tässä olen arvioinut energiantarpeen noin 10 % suuremmaksi kuin suorassa sähkölämmityksessä, koska kaukolämmössä syntyy jonkin verran siirtohävikkiä”, Tupeli sanoo. Hankintahinta on 12 600 euroa, joka sisältää lämmönvaihtimen + asennuksen, lattialämmön + asennuksen, kaukolämpöliittymän ja sähköliittymän. Kaukolämmön kokonaiskustannukset ovat 3 480 euroa/vuosi. Maalämpö: Maalämmön vaihtoehdossa sähkö (lämmitys ja kotitaloussähkö) maksaa 1 766 euroa/vuosi Sähkön kokonaistarve on noin 13 800 kWh/vuosi, josta lämpöpumppu kuluttaa noin 7 500 kWh. Lämpöpumppu on yleensä mitoitettu siten, että siihen sisäänrakennettu sähkövastus tuottaa lisälämpöä huippukuormituksen aikana. Hankintahinta sisältää lämpöpumpun asennuksineen, putket ja porauksen, vesikiertoisen lattialämmityksen ja sähköliittymän. Hankinta maksaa euroa/vuosi. Tupeli on käyttänyt laskelmissaan 10 % suoraa sähkölämmitystä suurempaa energiatarvetta ja kattilan osalta 95 % hyötysuhdetta. Huoltokulut ovat noin 200 euroa/vuosi. Hankintahinta on noin 13 200 euroa, joka sisältää öljykattilan, polttimen ja asennuksen, savupiipun, öljysäiliön, kiertovesipumpun, paisuntaastian, vesikiertoisen lattialämmön ja sähköliittymän. Öljylämmityksen kokonaiskustannukset ovat 4 176 euroa/vuosi. Mutta entä jos hinnat nousevat? Tupeli teki myös laskelmat siitä, mitä tapahtuu, jos hankintakustannusten korko nousee tai mitä sähkön tai polttoaineiden hinnannousu vaikuttaa eri vaihtoehtoihin, katso viereiset kuviot. Hän ei halua ennustaa, miten paljon eri energiakustannukset nousevat – pikemminkin voi ajatella, että kaikki hinnat nousevat ennemmin tai myöhemmin ja sitä taustaa vasten kannattaa valita itselle parhaiten sopiva järjestelmä. petra nylund ___________ Koko kustannusvertailu löytyy Katternön kotisivuilta, www.katterno.fi > Ajankohtaista. Kaukolämpö Maalämpö Pelletti Öljy Kustannukset/vuosi 2 888 € 2 347 € 1 766 € 2 171 € 2 976 € Hankintahinta 6 057 € 12 600 € 19 061 € 16 833 € 13 214 € Jaettuna 15 vuodelle 403 €/v. 840 €/v. 1 271 €/v. 1 122€/v. 881 €/v. Korko 4 % 142 €/v. 293 €/v. 443 €/v. 392 €/v. 307 €/v. 3 433 € 3 480 € 3 480 € 3 685 € 4 164 € Kokonaiskustannukset / vuosi Mats Sandström Lämmitysjärjestelmän valinta uutta taloa rakennettaessa voi olla yhtälö, jossa pitää ottaa huomioon todella monta tekijää. Kustannukset ovat luultavasti useimmille yksi tärkeimmistä näkökohdista. Mutta vaihto ehtojen kokonaishinnasta voi olla vaikea saada käsitystä. Lämmitysmuotojen vertailu Näin kustannukset jakautuvat eri lämmitysvaihtoehtojen kesken uudisrakennuksessa. Kustannukset/vuosi sisältää kaiken sähkönkulutuksen sekä polttoainemenot. Hankinta kustannukset sisältävät materiaalien ja työn kokonais kulut, sen alla sama summa jaettuna 15 vuoden ajalle ja alimmaisena korko kulut vuodessa. Kokonais kustannukset sisältävät käyttöja hankintakustannukset vuodessa, jaettuna 15 vuodelle. Suora sähkö eur 4 000 3 000 2 000 1 000 0 Käyttökustannukset Hankintahinta Maalämpö Kaukolämpö Yhteensä Öljy Pelletti Herkkyysanalyysi eur eur 5 300 5 300 korko 4 800 sähkön hinta 4 800 4 300 4 300 3 800 3 800 3 300 3 300 2 800 4% 2 800 Nykytilanne 5% 6% 7% Korko 8% 9% 5 10% Näin eri lämmitysvaihtoehtojen kustannukset nousevat, jos hankintakulujen korko nousee. eur eur 5 500 puun hinta 12 13 öljyn hinta 5 000 4 300 4 500 3 800 4 000 3 300 7 8 9 10 11 Sähkön hinta snt/kWh Näin kustannukset muuttuvat, jos sähkönhinta nousee. Kuten näkyy, kokonaiskustannukset, hankintahinta mukaan lukien, käyvät maalämmön osalta edullisemmiksi jos sähkönhinta nousee 7 senttiin/kWh ja pelletin osalta 8 senttiin/kWh. 5 300 4 800 6 3 500 Nykytilanne Nykytilanne 2 800 3 000 4 5 6 7 8 9 Pelletin hinta, snt/kWh 10 Tältä kustannusvertailu näyttää, jos puun hinta nousee; kaikki muut polttoainehinnat ennallaan. 7 8 9 10 11 12 Öljyn hinta, snt/kWh 13 14 Jos öljynhinta nousee ja muut hinnat säilyvät ennallaan, se vaikuttaa kustannus vertailuun näin. katternö 17 Ilmalämpöpumppu säästää energiaa – kun käytät sitä oikein Mats Sandström Ilmalämpöpumpun käyttöön ei tarvitse olla ydinfyysikko, mutta jotta pumppu toimisi hyvin ja toisi halutun säästön, muutama seikka on pidettävä mielessä. I lmalämpöpumppuja näkee nykyään yhä useammin talojen seinillä Suomessa. Niitä on jo noin 200 000 kotitaloudessa. Oikein käytettyinä, talon päälämmitysjärjestelmän tukena ne tuovat lämmityskuluihin mukavaa säästöä. Kannattaa siis muistaa, että ilmalämpöpumppu on tarkoitettu täydentämään pääasiallista lämmitysjärjestelmää, esimerkiksi suoraa sähkölämmitystä. Sen käyttöaikana eli keväällä, syksyllä ja talvella (mutta ei paukkupakkasilla) ilmalämpöpumpun pääasiallinen tehtävä on lämmittää taloa. Sen vuoksi pumppu on säädettävä pari astetta muuta lämmitysjärjestelmää korkeammalle, esimerkiksi pumppu 21° ja muu lämmitys 18°. Kun ulkolämpötila laskee –20 tai –25°:een, harvat pumput pystyvät enää ottamaan talteen lämpöä. Jos pumppu ei sulkeudu automaattisesti, sinun on suljettava se itse. Se kuluttaa muuten itse yhtä paljon sähköä kuin mitä se tuottaa lämpöä. Pumpun automatiikkaa kannattaa välttää kokonaan. Kun automatiikka on päällä, pumppu välillä lämmittää, välillä jäähdyttää. Lopputuloksena pumppu voi viilentää taloa samaa vauhtia kuin mitä sinä lämmität takkaa. Myös pumpun sijainti on lämmitystuloksen kannalta tärkeä. Ulkoyksikkö ei saa jäädä lumen ja jään peittoon talvella. Sisäyksikkö pitää sijoittaa siten, että lämpö pääsee leviämään vapaasti niihin huoneisiin, joissa oleskellaan eniten. Usein se sijoitetaan olohuoneeseen tai avokuistille tai eteiseen. Älä laita pumppua keittiöön, sillä siellä rasva voi tukkia sen. Tietenkin täytyy myös tutkia, ettei lämpö karkaa harakoille. Pitäisikö ovet ja ikkunat tiivistää? Jos talossa on avoin pohjaratkaisu, lämpöpumppu voi toimia oikein hyvin, mutta jos talo on täynnä kulmia, vinkkeleitä ja suljettuja tiloja, lämpöä voi olla vaikea saada kiertämään joka paikkaan. skaapn Älä kao um p ua lämpöp 18 katternö käy tä ilm alla lämmit ys tiik automa aikana! k aud en Lisää tehoa Björkforsista Uusi turbiini ja vedenpinnan korotus tuottavat päästötöntä energiaa Mats Sandström Björkforsin vesivoimala on palvellut aluetta uskollisesti jo 80 vuotta. Nyt on uusiutumisen aika. Modernisoinnilla tuotantoa pystyttäisiin nostamaan yli miljoona kilowattituntia vuodessa eli 10–20%. K LÄMPÖÄ, KIITOS. Suomalaiset panostavat ilmalämpöpumppuihin. Suomen lämpöpumppuyhdistyksen mukaan niitä myyntiin viime vuonna noin 12 000 kappaletta, edellisvuonna 8 000. Jan Sandvik Lämpöpumppujen muistilista • Älä käytä automatiikkaa. Se voi alkaa jäähdyttää taloa, jos esimerkiksi lämmität takkaa tai hellaa. • Imuroi sisäyksikön suodatin 1–2 kertaa kuukaudessa. Lika vähentää laitteen tehoa. HELPPOHOITOINEN. Ilmalämpöpumppua ei ole vaikea hoitaa, kunhan muistaa muutaman asian eli ei käytä sitä automatiikalla ja pitää sen suodattimen puhtaana. Ilmalämpöpumpuista myönnettävä avustus ■ ARA, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, myöntää tietyin ehdoin avustusta niille, jotka siirtyvät käyttämään uusiutuvaa energiaa, esimerkiksi ilmalämpöpumppuja, maalämpöä ja pellettejä. Katso www.ara.fi, Avustukset, tai ota yhteyttä kuntaasi. • Säädä pumpun lämpötila pari astetta päälämmitysjärjestelmää korkeammaksi. • Harkitse tarkkaan: Onko laitetta tarpeen käyttää kesällä jäähdyttämiseen? Sen mitä olet talvella säästänyt, voit nopeasti menettää sähkönkulutukseen. • Sähkölaskusi kasvaa, jos korvaat öljylämmityksen ilmalämpöpumpulla. Pumppu käy sähköllä. Mutta: Kokonais energiankulutuksesi vähenee, samoin siis luultavasti kokonaisenergiamenot. Sähkönkulutus ei lämpöpumpun avulla vähene! • Valitse luotettava laitetoimittaja ja pyydä sekä kirjalliset käyttöohjeet että henkilö kohtainen opastus. Tarkista, mitä takuu kattaa. aukokatseiset yrittäjät rakensivat vuonna 1931 Ähtävänjokeen Björkforsin voimalan Pedersören Lappforsiin. Siitä lähtien se on tuottanut sähköä kotitalouksille ja teollisuudelle, mutta nyt aika on kypsä vanhemman, 1930-luvulta peräisin olevan turbiinin eläköitymiselle. Nuoremmalla, vuonna 1965 asennetulla turbiinilla on edessään vielä monta vuotta. ”Aiomme säilyttää myös vanhemman turbiinin. Sillä on museo- ja teollisuushistoriallista arvoa”, sanoo Herrfors Nät-Verkon toimitusjohtaja Ralf Bertula. Voimalarakennusta laajennettaisiin vanhaan tyyliin uutta turbiinia varten. Uusi turbiini pystyisi nostamaan voimalan kapasiteettia 5–10 %. Yhtä suuri tehonlisäys voitaisiin saada hyödyntämällä kokonaisuudessaan niihin kolmeen koskeen myönnetty vesivoimalupa, joista Björkfors voimansa saa. ”Vuonna 1930 myönnetystä luvasta on osa edelleen hyödyntämättä. Nostamalla voimala-altaan vedenpintaa puoli metriä voisimme hyödyntää jo valjastetun kosken tarjoamat mahdollisuudet täysimittaisesti”, Bertula sanoo. Vuoden 1987 koskiensuojelulaki ei estäne asiaa, koska kyseessä ei ole uuden kosken säännöstely vaan jo kauan sitten säännöstellyn kosken, Esaforsin, hyödyntäminen. Se sijaitsee lupa-alueella heti voimalan yläjuoksulla. ”Kosken ja voimalan väliset rannat ovat korkeita ja suurelta osin pengerrettyjä, joten korotus ei vaikuttaisi ympäristöön paljoakaan. Nousuveteen verrattuna eroa ei olisi kuin 25 cm. Vedenpinnan nousu ei koskisi Esaforsin yläpuolista aluetta, jota säännöstellään sivuhaaran padotuksella”, Bertula sanoo. Hyödyntämällä Esaforsin koko aluetta päästään myös kohvajäästä, joka patouttaa maita ylävirtaan ja estää tuotantoa voimalan tulokanavan jäätyessä. ”Kohvajään muodostuminen on työturval- PÄÄSTÖTÖNTÄ ENERGIAA. ”Uusi turbiini yhdistettynä Esaforsin tehokkaampaan hyödyntämiseen toisi Björkforsiin jopa 20 % eli yli miljoona kilowattituntia enemmän vesivoimaa”, Ralf Bertula sanoo. BJÖRKFORS. Kartta osoittaa vesivoimalalle kuuluvan vesi- ja maa-alueen. Musta piste kauimpana vasemmalla on voimala. Sågk varnsforsin ja Myrosgrenin padotukset on merkitty mustilla viivoilla. Esafors on merkitty punaisella. Veden pinnan suunniteltu nosto ei koske sen yläpuolisia alueita. lisuuden kannalta vaaratekijä, josta haluamme eroon”, Bertula sanoo. Herrfors omistaa suuren osan Björkforsin maista ja on sopinut vedenpinnan korotuksesta asianosaisten yksityisten maanomistajien kanssa. Vielä tarvitaan kuitenkin ympäristöviranomaisten lupa. ”Jo hyödynnetyn vesivoimala-alueen tehostaminen on täysin linjassa EU:n ja Suomen tavoitteiden kanssa uusiutuvan ja päästöttömän energian käytön lisäämiseksi. Panostaes- samme Björkforsiin teemme investoinnin 80 vuodeksi eteenpäin”, Ralf Bertula sanoo. Jos Herrfors saa ympäristöviranomaisten hyväksynnän, itse uudistustyöt sujuvat nopeasti. Ne eivät vie 6 kuukautta kauempaa, Bertula arvioi. Parhaassa tapauksessa hanke voisi olla valmis jo syksyllä 2012. Björkforsin kokonaisinvestointi olisi noin 2 miljoonaa euroa. petra nylund katternö 19 Tulivuoren tuhka voi pysäyttää lennot APUA ! Voiko näiltä suojautua? Toimittaja: Petra Nylund Kuvitus: Annika Lillkvist Tulivuorenpurkaus Kun maapallon sisus kiehuu yli Lehtikuva/James Appleto n n Tulivuoren purkausta ei voi pysäyttää, mutta satelliitit valvovat monia tulivuoria. Silloin pystyy hyvissä ajoin huomaamaan, tupruttavatko ne savua tai nouseeko lämpötila. Silloin ihmiset voivat siirtyä pois alueelta. Vuoreen voi myös räjäyttää kanavia johtamaan laavaa poispäin kylistä ja kaupungeista. Supertulivuori n Tulivuori syntyy, kun maapallon sisältä työntyy esiin kuumaa magmaa. Magma on sulaa kiveä. Kun magma purkautuu ilmaan, se jäähtyy laavaksi ja kovettuu vähitellen. Tulivuoren aukoista purkautuu myös myrkyllisiä kaasuja, esimerkiksi rikkidioksidia. Vaikka laava on 1000-asteista, juuri kaasut yleensä surmaavat ihmiset ja eläimet. Tulivuoret levittävät myös tuhkaa, joka voi peittää auringon ja pimentää laajoja alueita. Todella suurissa tulivuorenpurkauksissa tuhka- ja kaasupilvet voivat olla niin tiiviitä ja pysyä paikallaan niin kauan, ettei laajoille alueille maailmaa tule kunnon kesää. 20 katternö n Super tulivuoren purkaus voi aiheuttaa maailman laajuisia muutoksia. Supertulivuoria ei enää ole, mutta suuret järvet voivat olla niiden aukkoja. KAUNISTA MUTTA VAARALLISTA. Eyjafjallajökulin purkaus taikoi upeat värit Islannin yötaivaalle. Mutta valokuvaaja James Appelton vaaransi henkensä mennessään lähelle purkausta. Ei kannata tehdä perässä! Meren alla n Siellä useimmat tulivuorenpurkaukset tapahtuvat. Vahingot ovat harvoin suuria, mutta purkaukset voivat synnyttää tsunameja, valtavia hyökyaaltoja, jotka ovat vaarallisia rannikon asukkaille. Juan de Fuca -laatta Euraasian laatta PohjoisAmerikan laatta Karibian laatta Intian laatta Filippiinien laatta Arabian laatta Kookossaaren laatta Tyynenmeren laatta Nazcalaatta Tyynenmeren laatta EteläAmerikan laatta IndoAustralian laatta Afrikan laatta Antarktiksen laatta Tulivuori Mannerlaattojen raja n Suomessa ei ole tulivuoria, mutta niiden purkaukset voivat silti vaikuttaa meihin. Muistatko, kun Islannin Eyjafjallajökul purkautui viime keväänä? Lentokoneet eivät päässeet matkaan pitkään aikaan, sillä ilmassa oli paljon tuhkaa. Tuhka voi tuhota suihkumoottorit ja potkurit. Scotian laatta Tulivuoria syntyy usein kahden mannerlaatan kohtaamispaikkoihin. Niitä voi myös muodostua maankuoren TUHKAPEITE. Näin Islannin tulivuorenpurkaus ohuisiin, niin sanottuihin hot spot -kohtiin. levitti tuhkaa Pohjois-Eurooppaan. Kuva esittää tuhkapeitettä 17.4.2010. Kuuluisia tulivuorenpurkauksia 79 j.Kr. Pompeji, Italia Vesuvius purkautui räjähdysmäisesti ja raunioitti Pompejin ja Herculaneumin ja tuhosi niistä kaiken elämän. Kaupungit unohdettiin ja vasta vuonna 1599 Pompeji löydettiin uudelleen. Sitä kaivetaan edelleen esiin. Tuhkasta on löytynyt sekä ihmisten että eläinten painaumia. 1600 Huaynaputina, Peru Kuumat kaasut ja tuhkapilvi levisivät 13 km päähän. Kylät ja kaupungit tuhoutuivat. Kesti 150 vuotta ennen kuin maanviljely oli taas mahdollista tulivuoren lähellä. Ilmakehän rikkidioksidi toi mukanaan kylmyyden v. 1601–03, koska kaasu esti auringonsäteiden pääsyn maahan. Seurauksena oli kato ja nälänhätä, ja Venäjällä kuoli 2 milj. ihmistä. 1783 Laki, Islanti Laki on joukko maankuoren halkeamia Islannissa. Vuonna 1783 peräti 130 tulivuorta alkoi syöstä kuumia ja myrkyllisiä kaasuja, ja sitä jatkui 8 kuukautta. Neljäsosa islantilaisista nääntyi nälkään, kun karja kuoli kaasujen vuoksi. Purkausten jälkeen Euroopassa oli kylmää vuosikausia, ja se aiheutti nälänhätää. 1815 Tambora, Indonesia – suurin tuntemamme purkaus Purkaus alkoi hiljalleen jo vuonna 1812, mut- Lehtiku va/S ca npix/Polfoto ta huhtikuussa 1815 vuoren laki räjähti ja valtaisa tuhkapilvi levisi Indonesian ylle. Kaikki kasvit ja 10 000 ihmistä kuolivat Tamborassa. Tuhka ja kaasut tuhosivat myös naapurisaarten kasvillisuuden, ja lähes 50 000 ihmistä nääntyi nälkään. Tämäkin purkaus viilensi ilmastoa. Pohjois-Amerikka ja Pohjois-Eurooppa kärsivät eniten. Siellä vuotta 1816 kutsutaan ”kesättömäksi vuodeksi”. 1883 Krakatau, Indonesia Valtava tulivuorenpurkaus jatkui toukokuusta elokuuhun. Se tuhosi 2/3 Krakataun saaresta. Purkauksen arvioidaan olleen 13 000 kertaa voimakkaampi kuin II maailmansodan aikana Hiroshimaan pudotetun atomipommin. Jylinä kuului 4 500 km päähän ja 36 000 ihmistä kuoli, lähinnä purkauksen synnyttämän tsunamin vuoksi. 1902 Pelée, Martinique, Karibia Saint-Pierren kaupunki tuhoutui. Harva sen 28 000 asukkaasta säilyi hengissä. 1963 Surtsey, Islanti MAAILMAN UUSIN SAARI. Merenalainen tulivuorenpurkaus synnytti täysin uuden saaren, Surtseyn. Surtsey syntyi vedenalaisesta tulivuorenpurkauksesta Islannin etelärannikolla vuosina 1963–1967. Koko Islanti on syntynyt tulivuorten purkauksista hyvin kauan aikaa sitten. katternö 21 Karolina Isaksson Sähköä tankissa T Koeajo italialaisella terrierillä: hauskaa mutta ei pitkille matkoille. Maapallon ympäri sähköautolla ■ Sähköautot ovat median hype-suosikkeja. Niistä kirjoitetaan varmaan enemmän kuin mitä niillä itse asiassa ajetaan. Ääriesi merkkinä pari tanskalaista on maailmanympärimatkalla, 40 000 kilo metriä, kahdella sähköautoksi muutetulla Nissan Qashqailla. Lue heidän seikkailustaan blogista: www.moto-mundo.com/da. Hypetys näkyy myös siinä, että Euroopan moottorijournalistit valitsivat Nissan Leafin vuoden 2011 autoksi. Sitä luonnehditaan ensimmäiseksi todelliseksi perhesähköautoksi. Italialainen sähköauto Tazzari Zero teki ensiesiintymisensä Pohjanmaalla Pietarsaaren Kauppiasmessuilla viime vuoden lopulla. Katternö-lehti pääsi koeajolle. ENSIESIINTYMINEN POHJANMAALLA. Tazzari Zero -sähköauto nähtiin Pohjanmaalla ensimmäiseksi Pietarsaaren Kauppiasmessuilla. azzari näyttää italialaiselta kovikselta ja vetää puoleensa uteliaita messuvieraita. Sen ulkomuoto ja ominaisuudet paljastavat mistä se tulee: Imolasta, maailmankuulun F1-radan, Autodrome Enzo e Dino Ferrarin, kotipaikasta. Mutta siihen seuraan Tazzarilla on vielä matkaa. Se ei oikeastaan ole auto, sillä se luokitellaan 4-pyöräiseksi moottorikäyttöiseksi ajoneuvoksi eli sillä on paino- mutta ei nopeusrajoitusta. Kuljettajalta vaaditaan B-ajokortti. Tazzari on kompakti 2-paikkainen sähköauto. Yli 190 senttiset tuskin viihtyvät siinä. Kun Tazzari on käynnissä, siitä kuuluu tuskin ääntäkään, mikä on mahdollinen liikenneturvaongelma, jos sähköautot yleistyvät kaupungeissa. Sisätiloissa sähkömoottorin humina vaatii vähän totuttelua. Kaasuttaessa ääni on korkeampi, mutta kun kaasujalan nostaa, ääni madaltuu. Lähdemme koeajelulle pimeällä ja liukkaalla kelillä, joten takavetoisen auton kanssa on oltava varovainen. Mutta se on vaikeaa: Tazzari on terrierimäisen terhakka ja reagoi ärhäkästi. Emme tosiaankaan jää jalkoihin liikennevaloissa. Mutta kaasujalkaa on käytettävä ahkerasti tasaisen nopeuden säilyttämiseksi, sillä auto reagoi välittömästi lisäkaasuun. Jos taas ei paina kaasua, auto pysähtyy nopeasti, sillä silloin akku latautuu ja ”varastaa” liikevoimaa. Tazzarissa on kaksi vaihdetta, eteen- ja taaksepäin, ja neljä ajovaihtoehtoa: normaali, urheilullinen, säästö ja liukas keli. Niitä voi vaihdella napin painalluksella ajon aikana. ”Urheilullinen” tuo lisää voimaa esimerkiksi ohituksiin ja ”säästö” hillitsee sähkönkulutusta ja rajoittaa nopeuden korkeintaan 60:een km/h. Kokonaisvaikutelmana auto on helposti ohjattava, mutta sen urheilullisuus vaatii kuljettajalta sopeutumista. Ärhäkän kaasun lisäksi myös ohjaus reagoi nopeasti ja jousitus on urheilullisen jäykkä. Valmistaja tarjoaa myös pehmeämpää jousitusta. Autossa on suhteellisen mukava istua, ja näkyvyys on hyvä kaikkiin suuntiin. Mutta mikään rahtiauto se ei ole. Autoon mahtuu kaksi ihmistä ja kuormatilaa on vain 150 litraa takana ja 30 litraa edessä. Maantiellä auto tuntuu pieneltä. Tazzarille ei ole tehty törmäystestejä. Ilman Webaston tyyppistä lisälämmitintä sisätilat ovat talvella kylmät, vaikka Suomeen tuotavat autot varustetaan lisäeristyksellä. Sähköautot ovat suuresta mediahuomiosta huolimatta harvinaisia. Hankkivatko suomalaiset jatkossa sähköautoja, Ville Mustonen, Tazzarin maahantuoja StellaOnen myyntipäällikkö? ”Sähköautosta ei koskaan tule jokamiehen autoa. Sillä on oma käyttäjäkuntansa, jonka tarpeet se täyttää. Se on hyvä kakkosauto, varsinkin kaupunkiajossa, ja yrityksille se voi antaa hyvää PR:ää. Itse kuljen aina Tazzarilla Helsingissä ja sen ympäristössä.” petra nylund ___________ Alaviite: Katternö-lehti kertoo tulevassa numerossaan vähän enemmän perheauto tyyppisen sähköauton koeajosta. Sähköauto Tazzari Zero • Kaksipaikkainen luokan L7 ajoneuvo eli nelipyöräinen moottoriajoneuvo. Vaatii normaalin katsastuksen. • Moottori: teho 15 kW (20 hv); 4 900 r/min; vääntömomentti 150 Nm. • Litiumioni-akku. Latausaika n. 6–9 tuntia. • Takavetoinen. Pituus 2,8 m, leveys 1,5 m. Paino akkuineen 542 kg. • Huippunopeus 100 km/h. Yhdellä latauksella 140 km (valmistajan mukaan). • Sähkönkulutus Tekniikan Maailman 20/2010 mukaan: täysi lataus vaati 13,7 kWh sähköä. Kun sähkönhinta on 10,5 snt/kWh, lataus maksoi 1,44 euroa. • Hinta: n. 28 000 euroa + lisäkustannukset: lisälämmitin, takalasin lämmitin ja talvirenkaat. katternö 23 Leif Sjöström SIVISTYNYT TUTKIMUSMATKAAJA. Pohjanmaan historiaa ja kulttuuria VAARATONTA VIIHDETTÄ. ”Olemme tavallisia ja mukavia, vaarattomia lapsiperheille, DUURISÄVELISSÄ. Juha Ruusuvuori kuvaa Pohjanmaan rantakaistaletta iloisena ja mukavana seutuna, esitellään laajasti Juha Ruusuvuoren ajankohtaisessa kirjassa Muukalainen koska emme puhu politiikasta, seksistä emmekä ongelmista.” Näin Jim Björni selittää, joka poikkeaa muun Suomen molliperinteestä. ”Minulla on kirjailijana etuoikeus tehdä yleistyksiä. Rantaruotsissa. Myös paikallisväestö pääsee ääneen. miksi niin monet suomenkieliset seuraavat säännöllisesti FST:n Strömsö-ohjelmaa. Toki ruotsinkielisellä rannikolla on myös eroja, mutta samankaltaisuuksia on enemmän”, Juha Ruusu vuori sanoo. Ylistys Pohjanmaalle Ruotsinkielinen Pohjanmaa on monille suomalaisille valkea läikkä kartalla. Juha Ruusuvuori uskaltautui syvälle turkistarhaajien ja nuuskakapinallisten maahan ja laati kokemuksistaan kirjan Muukalainen Rantaruotsissa. J uha Ruusuvuori on juuri saanut kirjansa Muukalainen Rantaruotsissa markkinoille Katternö-lehden soittaessa hänelle kotiin Taalintehtaalle. Hän on asunut siellä vuodesta 1993 ja julkaisi kirjan Muukalainen Muumilaaksossa eli Asutko Vieläkin Taalintehtaalla? vuonna 2005. Se kertoo elämästä kaksikielisessä Kemiönsaaren kunnassa sekä suomenruotsalaisten ja suomenkielisten kulttuurieroista. ”Minulla on kollegoja, jotka ovat kirjoittaneet maalla asumisesta vietettyään vuoden Helsingin ulkopuolella, joten saatoin hyvällä 24 katternö Veikko Somerpuro omallatunnolla tehdä yleistyksiä asuttuani 12 vuotta Taalintehtaalla”, Juha Ruusuvuori sanoo. Nyt ajankohtaisen Muukalainen Rantaruotsissa (ruotsinnos ilmestyy kevättalvella) jälkeen hän on tehnyt pienempiä toimeksiantoja, muun muassa kääntänyt John Nurmisen säätiölle uutta merihistoriallista kirjaa. ”Olen aina ollut kiinnostunut löytöretkistä. Jo poikana luin kasapäin kirjoja tutkimusmatkoista jännittäviin paikkoihin.” Ruusuvuori vietti lapsuutensa Oulussa ja on näin ollen itsekin Pohjanmaalta, mutta ruotsinkielinen rannikkokaistale oli jonkinlainen valkea läikkä jopa hänen kartallaan. Piirtäjä Leif Sjöström paikallisoppaanaan Ruusuvuori kierteli viime kesänä Siipyystä Kokkolaan tutustumassa ympäristöön ja puhumassa ihmisten kanssa. Sjöström vangitsi Ruusuvuoren kohtaamiset paikallisväestön kanssa todellisessa Livingstone ja Stanley -hengessä. ”Minulla ei ollut alueesta ennakkokäsitystä, mutta oletin, että Pohjanmaan ruotsalais- alueet muistuttaisivat jollain tavoin Turunmaata. Suomen- ja ruotsinkielisen Pohjanmaan vertailu kiinnosti minua ja toki eroja löytyi”, Juha Ruusuvuori kertoo. Hänen mukaansa selvimpiä eroja oli, että Pohjanmaan ruotsinkieliset noudattavat omaa moraalikäsitystään mieluummin kuin lakeja ja esivaltaa. ”Asenteena on, että omista asioista pidetään ensi kädessä huoli itse. Helsinki ei ole ollenkaan yhtä itsestään selvä auktoriteetti kuin muualla Suomessa. Ruotsinkielisellä rannikolla on ajateltu näin satoja vuosia. Tukholma ja Eurooppa ovat sen sijaan lähempänä”, sanoo Juha Ruusuvuori, joka tapasi tutkimusmatkallaan monia tunnettuja ja vähemmän tunnettuja henkilöitä, muun muassa nuuskaaktivisti ja muusikko Patrick Wingrenin. Ruusuvuori on havainnut Turunmaalla samaa epäluuloa valtiovaltaa kohtaan. ” Täällä joutuu odottamaan vähintään 90 minuuttia, jos soittaa poliisin paikalle. Muuttaessani tänne huomasin, että ihmiset kantavat täällä vastuuta toisella tavalla kuin suurkaupungeissa. On aivan mahdoton ajatus, että joku sanoisi Kemiön murteella ’teen sinusta ilmoituksen poliisille’. Sen sijaan ihmiset ovat tottuneet selvittämään asiat itse ilman oikeuslaitoksen sekoittamista asiaan.” Ruusuvuoren kirjan henkilögalleriaan kuuluvat myös Strömsön juontajat Jim Björni ja Susanna Ström-Wilkinson. He edustavat sitä tee-se-itse mentaliteettia, joka on Pohjanmaalle tyypillistä ja jolle alueen yrittäjyyshenkisyyden voi olettaa pohjautuvan. Alueen yrittäjyys sentään tunnetaan valtakunnankin tasolla. ”Pohjanmaan maaseudulla kukoistava innovaatiokulttuuri ei ole yhtä voimakas täällä Turunmaalla. Suuret kaupungit ovat lähempänä ja imevät Turunmaalta monet yritteliäät ihmiset. Sen sijaan palvelusektori kasvaa täällä, kun Helsingin seudun kesämökkiläiset tarvitsevat erilaisia kiinteistöpalveluita. Haittapuolena on, ettei paikallisväestöllä ole enää varaa ostaa kesämökkitontteja Turunmaalta.” Juha Ruusuvuori tarkastelee kirjassaan Rantaruotsia hyväntahtoisesti, uteliaasti ja osaavasti. Vieras näkee monia asioita, joita kotisokeus hämärtää, mutta joskus alkuasukkaana tulee mieleen, että hän sulkee silmänsä asioiden kielteisiltä puolilta. ”Kirja on saanut myönteisiä arvosteluja suomen kielellä. Lähinnä ruotsinkielinen media on pitänyt sitä liian idyllisenä kuvauksena”, Juha Ruusuvuori sanoo. Hän ilmeisesti tykästyi alueeseemme viime kesän löytöretkellä. ”Jos en viihtyisi niin hyvin Kemiönsaaressa, voisin hyvin ajatella muuttavani Pohjanmaalle. Ainakin jos voisin ottaa mukaani muutaman mäennyppylän ja lämpimämmät säät.” johan svenlin PITÄÄ POHJANMAASTA. Juha Ruusuvuori varttui Oulussa ja on asunut Tampereella ja Helsingissä, mutta vuodesta 1993 hän on asunut Taalintehtaalla Turunmaalla. Muukalainen Rantaruotsissa ilmestyi joulukuussa 2010, ja se on hänen 15. kirjansa. katternö 25 Erich Lessing Culture and Fine Arts Archives Tämä Saharan kalliopiirros kuvaa eläimiä ja ihmisiä noin 6 000 vuotta sitten. Maapallon ilmasto oli silloin lämpimämpi ja sademäärät toisenlaisia eikä Sahara ollut vielä muuttunut aavikoksi. Saharan salaisuus Kun jääkausi viimein päättyi ja jäämassat sulivat hallittuaan maapallon ilmastoa satoja tuhansia vuosia, kasvien, eläinten ja ihmisten elämän edellytykset muuttuivat. Savanni valtasi muun muassa suuren osan nykyistä Saharaa. Eläimet ja ihmiset seurasivat kasvillisuuden perässä. Ja juuri täällä, keskellä Saharaa, ihminen loi historian upeimpia eläinpiirroksia. 26 katternö katternö 27 Ennen oli lämpimämpää (ja kylmempää) Lämpö ja kylmyys ovat ohjanneet ihmisen kohtaloa J os tutkimme maapallon historian tuoreinta tuhannesosaa (4,5 miljoonaa viime vuotta), siitä näkyy voimakas suuntaus kohti kylmempää ilmastoa (noin 5°C). Jos katsomme tämän tuhannesosan jälkipuoliskoa (2,5 miljoonaa viime vuotta), sitä hallitsevat jääkaudet ja niiden väliset lyhyet lämpimät kaudet, ensin 41 000 vuoden, sitten 100 000 vuoden jaksoina. 1 Näiden jaksojen lämpimät kaudet ovat kylmiin kausiin verrattuna lyhyitä. Ja aivan viimeisin lämpökausi – se jota parhaillaan elämme – oli alkaessaan huomattavasti lämpimämpi kuin nykyään. Ilmasto ja ihminen Historioitsija Fredrik Charpentier Ljungqvist kuvaa, mitä nykyisen lämpökauden ilmastonmuutokset ovat ihmiselle merkinneet, kirjassaan Global nedkylning. Klimatet och människan under 10000 år (Norstedts, 2009). Charpentier on Suomen historiasta tuttu nimi. Fredrik Charpentier Ljungqvistin sukusiteet Suomeen ovat kuitenkin 200 vuoden takaisia. Kun valtakunta jakautui vuonna 1809, osa suvusta siirtyi länteen Ruotsiin ja osa jäi Suomeen. Kirjan yhdistelmä – historia ja luonnonmaantiede – on kiinnostanut Fredrik Charpentier Ljungqvistia teinivuosista lähtien. Kirjan nimi tulee ilmaston jäähtymissuuntauksesta, joka on ollut vallalla nyt 6 000 vuotta, ja siitä että kuljemme armotta kohti uutta jääkautta – vaikka kukaan ei tänä päivänä osaa sanoa, milloin se tapahtuu. (Ks. kuvio 1) Fredrik Charpentier Ljungqvist omistaa noin puolet kirjasta ns. pikkujääkaudelle, joka osui suunnilleen vuosiin 1300–1900; ilmastohistorian kauteen jota on kuvattu monissa kirjallisissa lähteissä. ”Tietomme siitä, mitkä tekijät ovat aiheuttaneet ilmastonvaihtelua historian aikana, on vielä varsin rajallista. Yleisesti näyttää olevan helpompaa löytää selityksiä kylmiin kausiin kuin lämpimiin”, hän sanoo. Fredrik Charpentier Ljungqvist ei ole osallistunut nykyiseen keskusteluun ihmisen 28 katternö Fredrik Charpentier Ljungqvist, Tukholman yliopistossa historian väitöskirjaa valmisteleva tutkija, on kirjoittanut runsassisältöisen kirjan ilmastonmuutosten merkityksestä eri kulttuurien ihmisille kautta historian. mahdollisesta vaikutuksesta ilmastoon. ” Ilmastokeskustelun vauhdittuessa asian historiallinen perspektiivi laiminlyötiin. Nyt uskon, että historia otetaan paremmin huomioon. Onhan aikalailla itsestään selvää, ettemme voi ymmärtää ihmisen suhteellista vaikutusta ilmastoon, jos emme ensin ymmärrä sen luonnollista vaihtelua”, hän sanoo. Lämpimämpää Kylmempää 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 Vuotta ennen nykyaikaa Kuvio 1. Lämpötilan suhteellinen vaihtelu runsaan 120 000 viime vuoden aikana, rekonstruoitu grön lantilaisen NorthGRIP-jääkairauksen pohjalta. Viime jääkauden vaihtelevat mutta kylmät olot näkyvät selvästi. Edellinen lämpökausi oli nykyistä lämpimämpi. Kuten näkyy, lämpötilat ovat 8 000 viime vuoden aikana hitaasti laskeneet. (Fredrik Charpentier Ljungqvistin kirjasta) Esimerkkinä Sahara Sahara-nimi tulee arabian sanoista as sahra¯ alkoubra ja se tarkoittaa ’suuri aavikko’. Mutta 9 000–5 000 vuotta sitten suuri osa Saharaa oli savannia ja aroa. Lämpimämpi ilmasto muutti merten ja ilmakehän virtauksia ja lisäsi sateita. Suuren Tšadjärven vedenpinta oli 30–40 metriä nykyistä korkeammalla, ja joet virtasivat Tibestivuorilta Saharaan läpi vuoden. Pienet kivikautiset metsästäjäryhmät asettuivat asumaan jo kadonneiden järvien ja vesistöjen äärelle. Todennäköisesti he vaelsivat paljon. Maaperä ei ollut riittävän hedelmällistä vakituiseen viljelyyn, mutta sopi paimentolaisten karjalle, lampaille ja vuohille. Tuskin tietäisimme näiden ihmisten olemassaolosta, etteivät he olisi jättäneet jälkeensä kalliopiirroksia. Tunnemme noin 30 000 kalliopiirrosta, monet niin laadukkaita, että niiden aitoutta epäiltiin pitkään. Vanhimmat piirrokset ovat noin 8 000 vuotta vanhoja ja kuvaavat eläimiä, joita nykyäänkin liikkuu savanneilla, esim. puhveleita, kirahveja, elefantteja ja sarvikuonoja. Myöhempien kausien piirroksissa kuvataan usein karjaa ja ihmisiä. Ranskalainen Henri Lhote oli piirrosten ehdoton asiantuntija. Hän tutki taitelijaryhmän kanssa useiden vuosikymmenten ajan ennen kaikkea Tassilivuoristoa ja kuvasi kalliopiirroksia suurella tarkkuudella. 2 ”On kuitenkin harhaa kuvitella, että Saharan asukkaat olivat olleet hyvinvoivia paimentolaisia. Heidän karjansa oli huonosti ravittua ja karjan säkäkorkeus oli enintään 115 cm. Kun laiha laidunruoho vesilähteen ympäriltä loppui, oli aika siirtyä seuraavalle”, Fredrik Charpentier Ljungqvist sanoo. ”Lehmänmaito oli tärkeä ravintoaine, mutta elämä oli parhaimpinakin vuosina kovaa. Eläinlaumaa pystyi kasvattamaan sateisina vuosina, mutta vähäsateisina se pieneni murto-osaan. Ihmiset keräsivät syötäviä juuria. Vähitellen alettiin viljellä hirssiä suotuisilla paikoilla.” Noin 5 500 vuotta sitten kalliopiirrosten eläimistön luonne muuttui. Puhveli ja muut paljon vettä vaativat eläimet katosivat kuvaaiheiden joukosta. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun ilmasto viileni ja suuri kuivuminen alkoi. Nähtävästi se tapahtui noin 3500–3000 vuotta ennen Kristusta. Niili oli ainut säilynyt Saharan joki, mutta senkin vesimäärä pieneni. Pohjolan lämpö Jääkauden jälkeinen lämpömaksimi toi myös Suomeen erilaista kasvillisuutta kuin mitä meillä nykyään on. Suuri osa alueestamme oli jääkauden vaikutuksesta yhä veden peitossa, mutta kaukana Keski-Suomen mannermaalla hallitsevana kasvillisuutena oli jalopuiden sekä mänty- ja koivumetsien yhdistelmä. Mäntyä ja koivua kasvoi aina Jäämerelle saakka. Kuusta kasvoi vain itäisimmässä Suomessa. ”Ilmasto oli vuositasolla vähintään 2 astetta nykyistä lämpimämpi. Etelä-Skandinaviaan ei useimpina vuosina tullut talvea ollenkaan, meteorologisessa mielessä. Kasvukausi oli paljon nykyistä pidempi. Katovuodet olivat harvinaisia, väestön kannatti siirtyä maanviljelystalouteen”, Fredrik Charpentier Ljungqvist sanoo. (Ks. kuvio 2) Maatalouden myötä väestö asettui paikoilleen, mikä oli eduksi ilmaston ollessa lämmin ja maatalouden antaessa elannon. Ilmaston myöhemmin jäähtyessä vakinaisesta asutuksesta tuli haitta. Pitäisikö kaikki jättää katovuoden takia? Mihin kotoa sitten lähtisi? Ilmasto jäähtyi merkittävästi noin 3 200 e.Kr. Sen vaikutuksesta maanviljelys päättyi Pohjois- ja Keski-Skandinaviassa tietyksi kaudeksi ja väestömäärä väheni. Fredrik Charpentier Ljungqvist luettelee useita esimerkkejä eri aikakausilta siitä, miten lämpimät ja kylmät kaudet liittyvät eri kulttuurien suuriin muutoksiin. Rooman valtakunnan loistokausi osui yhteen lämpökauden kanssa, suuret kansainvaellukset tapahtuivat kylmänä kautena. Norjalaiset asuttivat Islannin ja Grönlannin keskiajan lämpökaudella. Englannissa kasvatettiin laajalti viinirypäleitä muun muassa vietäväksi Ranskaan. Pikkujääkausi Sitten tuli pikkujääkausi. Grönlannin skandinaaviset asukkaat hävisivät. ”Norjalaiset olivat maanviljelijöitä ja asuivat paikoillaan vuonojen rannoilla, kun taas inuiitit olivat liikkuvia ja siirtyivät sinne, missä hylkeet, heidän tärkein ravintonsa, olivat”, Fredrik Charpentier Ljungqvist sanoo. Euroopan mannermaalla vuodet 1315–1317 on asiakirjoissa kuvattu hirveinä nälkävuosina. Kylmyys ja äärimmäisen sateiset kesät tuhosivat sadon, ja se vei miljoonien ihmisten hengen. Noitavainoissa erityisesti 1500- ja 1600-luvuilla tuhannet naiset tuomittiin roviolle syytettyinä siitä, että he olivat mustan magian avulla mm. tuoneet huonoa säätä. ”Euroopassa levisi ajatus, että noidat yhdessä paholaisen kanssa suunnittelivat monta katovuotta peräkkäin, jotta nälkä ajaisi ihmiset kannibalismiin. Kristityt alkaisivat siis paholaisen riemuksi syödä toisia kristittyjä”, Fredrik Charpentier Ljungqvist sanoo. Useat 1690-luvun vuodet äärimmäisen 10 Vuoden keskilämpötila (°C) Alf Sjöblom Maapallo on niin vanha ettei sitä voi tajuta. Kylmät ja lämpimät kaudet ovat vaihdelleet tuhansia ja taas tuhansia kertoja. 8 6 4 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 Vuotta ennen nykyaikaa Kuvio 2. Vuosilämpötilan likimääräinen vaihtelu Etelä-Ruotsissa 10 000 viime vuoden aikana. Rekonstruointi perustuu Flarken-järven pohjan siitepölyfossiilien analyysiin. Julkaisijana Heikki Seppä et al. 2005. (Fredrik Charpentier Ljungqvistin kirjasta) kylmiä. Elbejoki oli esimerkiksi Hampurin alueella jäässä 14 viikkoa talvella 1694–1695. Syvät lumikinokset estivät liikenteen Italian teillä. Suomessa seuraava vuosi 1695–1696 oli kaikkein pahin. ”Lähes kolmasosa väestöstä kuoli. Muun muassa historioitsija Eino Jutikkala on kuvannut tätä. Suhteellisesti ottaen se on Suomen historian suurin katastrofi”, Fredrik Charpentier Ljungqvist sanoo. 1860-luvun nälkävuodet Kuten seuraavien sivujen artikkelissa kuvataan, myös Suomessa nähtiin nälkää monena 1860-luvun vuotena. Pelkästään vuonna 1868 kuoli noin 140 000 suomalaista lähinnä nälkään tai nälästä johtuviin sairauksiin. Vertailun vuoksi: vuosien 1939–1945 sodissa kuoli noin 91 000 suomalaista. ”Useat tämän vuosikymmenen kesät olivat lyhyitä, kylmiä ja sateisia. Esimerkiksi alkukesä 1867 oli kylmin Skandinaviassa koskaan mitattu, 4–7 astetta keskiarvoa kylmempi. Ongelmana eivät olleet kylmät talvet vaan lyhyet ja sateiset kesät. Vilja ei ehtinyt kypsyä.” 1860-luvulla satoraja kulki Ruotsissa suurin piirtein Mälarinlaakson kohdalla. Sen eteläpuolella sato ehdittiin yleensä korjata myös kylminä kesinä. Sinne oli myös paljon helpompaa ja nopeampaa kadon sattuessa ostaa ulkomailta viljaa ja saada se kuljetetuksi alueelle. ”Pohjanlahden rantamilla ja Suomessa jää esti kuljetukset suuren osan vuotta. Hätäapu kadon jälkeen lähti käyntiin liian myöhään, ja infrastruktuuri oli liian heikko avun saamiseksi ajoissa perille”, Fredrik Charpentier Ljungqvist sanoo. Ruotsin Norrlannissa vuosi 1867 tunnetaan nimellä Storsvagåret (”suuriheikkovuosi”). Nälkään ja siihen liittyviin sairauksiin kuoli muutama tuhat ihmistä. 1860-luvun nälänhätä sai pysyviä seurauksia niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Maatalous alkoi muun muassa suuntautua enemmän karjanhoitoon ja siirtolaisuus Amerikkaan vauhdittui. svenolof karlsson ___________ 1 Tulkinta perustuu Etelämantereen Vostokin aseman sedimenttikairauksiin. 2 Henri Lhoten klassinen teos on ilmestynyt myös suomeksi, Saharan kalliopiirrokset (1959). katternö 29 Gun-Marie Wiis Kamppailu elämästä ja kuolemasta On alkutalvi 1865. Birckin perhe on matkalla Jalasjärveltä Ilmajoelle. Isä Johannes ja äiti Anna Greta kiskovat lumikinosten läpi kelkkaa, jossa on pieni heinähäkki. Heidän kolme pientä lastaan kyyhöttävät häkissä heinien keskellä, suojassa kylmältä. Johannes ja Anna Greta Birck ovat rutiköyhiä, ja kuten niin monet muutkin siihen aikaan he vaeltavat pitkin poikin Suomea etsien päivittäistä leipää ja kaikkein mieluiten työtä. Kyseessä on kirjaimellisesti kamppailu elämästä ja kuolemasta. 30 katternö katternö 31 Kevätkylvöt alkoivat myöhään monta vuotta peräkkäin… ja jo elokuussa tuli ensimmäinen halla. T alvella 1865 perheen isä Johannes on 28 ja hänen vaimonsa Anna Greta 30 vuotta. Heillä on kolme lasta: Johan 5 v, Salomon 3 v ja Sanna Kaisa 6 kk. Perhe on neljä vuotta yrittänyt hankkia elantonsa pienviljelijöinä Hakatorpassa Alahärmässä, mutta raadannasta huolimatta ei ruokaa riittänyt läheskään joka päivälle. Johannes oli moneen kertaan hakenut työtä ja ansiota eri puolilta maata, ja nyt perhe seuraa mukana. Johannes on talollisen poika mutta ilman omaa maatilaa. Sukuhistoriassa tapahtui ratkaiseva käänne, kun Johanneksen isänisä Johan Carlsson Kurf lähti vuonna 1811 perheineen – vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa – omistamaltaan 1/6 manttaalin verotilalta Ytterpurmosta (nykyisestä Forsbystä) uudisasukkaaksi Kortesjärven Kalijärvelle. Emme tiedä päätöksen taustaa, mutta Kalijärveä kuvataan ”autiona seutuna järven rannalla, jossa kylmyys ei koskaan jättänyt hetteikköä, jossa halla vuosittain pani pienet peltotilkut ja jossa metsää kylläkin oli useita satoja tynnyrinaloja, mutta käytännössä se oli ilman myyntiarvoa sukupolvia eteenpäin. Tervanpoltto oli työlästä ja tervan hinta järjettömän alhainen.” Johanneksen isä Hindric ei löytänyt Kalijärveltä elantoa.,Hän otti sukunimekseen Siekkinen ja muutti ensimmäisen vaimonsa kanssa vuonna 1831 Alahärmään ja hankki sieltä Perkiömäen tilan. Vaimon kuoltua vuonna 1835 Hindricin täytyi myydä velkainen tila, mutta hän sai uuden tilaisuuden maanviljelyyn naituaan Liisa Erkintytär Näsin viereisestä Vuoskosken kylästä. Hindricin ja Liisan ensimmäinen yhteinen lapsi yhdeksästä oli Johannes Henrikinpoika Siekkinen, syntynyt 1836. Juuri sama Johannes, joka 28 vuotta myöhemmin vaelsi perheensä kanssa etsimässä työtä. Rengiksi 10-vuotiaana Johannes oli jo 10-vuotiaana lähtenyt kotitilalta renkipojaksi. 18-vuotiaana hän värväytyi sotilaaksi Suomen kaartiin ja siellä hänen sukunimekseen merkittiin Birck – koska hän oli ennen värväytymistä työskennellyt Pirin tilalla (lähellä nykyistä Power-Parkia Alahärmässä). Johannes Birck marssi Suomen kaartin mukana Krimin sodassa Varsovaan, jossa joukot 32 katternö saivat viestin rauhasta ja sijoitettiin leiriin Liettuaan. Siellä riehuivat kulkutaudit, jotka korjasivat satoja kuolleita. Seuraavaksi Johannes Birck oli kaartin mukana Moskovassa tsaari Aleksanteri II:n kruunajaisissa, kunnes hänet lokakuussa 1857 vapautettiin palveluksesta heikentyneen kuulon vuoksi. Keväällä 1859 Johannes meni naimisiin alahärmäläisen talollisen tytär Anna Greta Eerikintytär Piper-Näsin kanssa. Pariskunta asettui Hakatorppaan vuonna 1861. Seuraavasta vuodesta tuli nälkävuosi, varsinkin Pohjois-Suomessa. Sato epäonnistui, ja ihmisiä lähti kerjuulle ja työtä etsimään etelään. Emme tiedä, miten sato onnistui Hakatorpassa, mutta sen tiedämme, että Johannes Birck haki jatkuvasti timpurin töitä. Tässä lyhyesti taustaa Birckin perheen vaelluksille. Meillä on tarkempia tietoja kolmesta vaelluksesta heinähäkissä matkanneen Johan-pojan kertomusten perusteella. Ensimmäinen vaellus Tiedämme, että Birckin perhe käänsi syksyllä 1864 kokan etelää kohti. Vaellus kävi hitaasti ja vaivalloisesti. Lapset nukahtelivat heinähäkkiin tuon tuostakin. Uutena vuonna 1865 perhe asui autiotuvassa Jalasjärvellä. Saman vuoden huhtikuussa perhe oli Ilmajoella, jossa he saivat katon päänsä päälle Alakorven tilan väentuvassa. 3-vuotias Salomon kuoli siellä isorokkoon. ”Salomon oli kaunis ja viisas ja isänsä ja äitinsä lempilapsi. Keväällä jäidenlähdön aikaan Salomonin mustunut ruumis haudattiin maan syliin Ilmajoen kirk- Halla-ahon ruti köyhältä tilalta vaellus jatkui Nälkä mäen autiotilalle, josta ei löytynyt ruoan hitustakaan. Kuolemankorvesta löytyi viimein vähän perunaa. komaalle”, saamme tietää Johanin kertomana. Perhe palasi kesäksi Hakatorppaan, mutta myös vuodesta 1865 tuli katovuosi. Sato näytti hyvältä, mutta vaikea hallayö 23. elokuuta sammutti toiveet. Nälkää ja köyhyyttä seurasivat sairaudet, ja vuosi vaati hirvittävän määrän sairastuneita ja kuolleita. Peräti 7,9 % Suomen väestöstä kuoli, heistä 57 000 pilkkulavantautiin, 7 500 punatautiin ja yli 3 000 hinkuyskään. Isorokko oli ollut tuhoisa kulkutauti varsinkin 1700-luvun Euroopassa. 1800-luvulla sitä opittiin estämään rokotuksilla, ja 1860-luvulla jo 70 % kaikista vastasyntyneistä rokotettiin isorokkoa vastaan. Mutta nähtävästi ei Salomon Birckiä. He saivat passituspaperit Viipurin poliisikamarilta. Johan muistaa poliisikamarilta, kuinka eräs humalainen mies piti eristää pakkolaitokseen, mutta tämä oli väkivaltainen ja paikalle kutsuttiin kasakka. Rähinöitsijä heitti kasakan seinään ja potkaisi oven salvan hajalle. Matkalla satamaan Johannes yritti kantaa poikaansa, mutta kaatui uupuneena maahan. Johan pääsi ensimmäiselle höyrylaivamatkalleen siipirataslaiva Viktorialla. He ohittivat Haminan ja saapuivat Loviisaan. Sitten nousi myrsky, ja koko perhe tuli merisairaaksi. Kannelle pilttuuseen sidottu hevonen potki rajusti. Helsingissä Johan ihaili ortodoksikirkon kultaisia kupoleja. Perhe odotti jatkokäskyjä Katajanokan vankilan pihalla. He saivat seuraavaksi lähteä hevoskyydillä pohjoista kohti ja ohittivat Hämeenlinnan. He näkivät junien kulkevan Suomen ensimmäistä rautatietä (joka oli avattu Helsingin ja Hämeenlinnan välille vuonna 1862), mutta eivät päässeet matkustamaan junalla. Oli jo talvi, kun Birckin perhe saapui Hakatorppaan ja sai taas nähdä Sanna Kaisa -tyttären. Toinen vaellus Johannes, Anna Greta ja nyt 6-vuotias Johan Birck lähtivät toiselle vaellukselle vuonna 1866; tytär Sanna Kaisa sai jäädä sukulaisten hoitoon. Johan muistaa, kuinka hän heräsi heinähäkissä perheen ylittäessä Näsijärven jäätä. Perhe sai korttelin Kyttälästä. Johan pani merkille Tampereen korkeat tehtaanpiiput ja kuinka poliisit taltuttivat humalaisia. Isä kävi Hattulan tilalla, jossa hän oli työskennellyt edellisenä syksynä. Hänelle oli luvattu, jatkoa töille, mutta hän palasi tyhjin käsin. Sitten perhe tapasi talonpoikia, jotka ajoivat tavarakärryjä Viipurin ja Tampereen väliä. Perhe sai maksusta lähteä mukaan Viipurin seudulle. Susi alkoi seurata kärryjä, mutta miehet hätistivät sen seipäillä pois. Kärryt ajoivat suorinta tietä jäitten ja nummien poikki ja he ohittivat Lappeenrannan. Birckin perhe nousi kyydistä Juustilassa, aivan Viipurin edustalla, ja vietti siellä kevään 1866. Ensimmäinen ’koti’ oli savupirtti, jossa oli kiinteät penkit seinustoilla ja neljä ikkunaa. Mutta jatkuva savu kävi Johanin silmille, ja perhe muutti Hovin kartanon kanalaan. Seuraava etappi kuljettiin ruuhella järven yli Juustilan sululle (Saimaan kanava oli avattu 10 vuotta aiemmin). Siellä perhe sai asua saunassa. Äiti Anna Greta laski mahlaa koivuista ja valmisti siitä juomaa. Johan ihmetteli laivojen kulkua sululta toiselle. Sitten matka jatkui Viipuriin. Isän hakiessa työtä Anna Greta ja Johan majoitettiin köyhäin työlaitokseen. Sen jälkeen perhe asui kaupunginosassa, jota he kutsuivat nimellä Kolmas vaellus Kertomuksen päähenkilö, Johan Birck, syntynyt 1859 Alahärmässä, kuollut 1942 Uudessakaarle pyyssä, tässä kuvattuna pari vuotta ennen 80-vuotispäiväänsä. Kuvaajana Rolf Grandell, joka oli naimisissa Johan Birckin pojantyttären kanssa. Loboten. Viipurissa Johan yritti kerjätä rahaa toisten poikien mallin mukaan. Hän onnistuikin saamaan pari lanttia, mutta isommat pojat pakottivat ne itselleen. Seuraavaksi Johannes sai työtä Uuraan saaren patterinrakennustöissä Viipurin linnoituksen edustalla. Perhe ja muut samassa tilanteessa olleet majoitettiin riiheen. Kolme miestä menetti henkensä räjähdysonnettomuudessa. Uteliaalle 7-vuotialle riitti nähtävää; Johan kuvaili linnoitustöitä elävästi vielä vanhoilla päivillään. Mutta vastoinkäymisiä oli tiedossa. Anna Greta sairastui vaikeaan punatautiin ja Johannes koleraan. Kaikki kolme joutuivat Viipurin sairaalaan. Kun he heikkoina ja köyhtyneinä pääsivät sairaalasta, syksy oli jo ovella. Ei ollut muuta keinoa kuin hakea kotiinpassitusta viranomaisten toimesta. Vaellus Tampereelle ja Viipuriin vuonna 1866 tapahtui kylmänä ja pitkänä talvena. Lunta oli Etelä-Suomessa paksulti vielä toukokuussa, kevätkylvöt olivat myöhässä ja eläinten rehu loppui. Kesä oli hyvin sateinen, mikä vahingoitti viljan kasvua ja sai perunat mätenemään maahan. Kun halla iski tosissaan 3. syyskuuta, vilja ei ollut vielä kypsynyt. Muutaman hallayön jälkeen sato oli jälleen menetetty. Kotona Hakatorpassa Birckin perhe koki vieläkin kovemman talven kuin edellinen oli ollut. Kevät 1867 tuli poikkeuksellisen myöhään; Helsingin lämpötilasarja osoittaa, että toukokuun keskilämpötila oli vain +1,8 astetta (noin 8 astetta keskimääräistä kylmempi). Monin paikoin järvet olivat jäässä vielä kesäkuussa. Syyskylvöt eivät itäneet. Kesä 1867 toi toki mukanaan lämpöä, mutta aivan liian lyhyen aikaa. Ankarat hallayöt alkoivat elokuussa ja veivät sekä vilja- että perunasadon. Käytännössä kunnon satoa saatiin vain Ahvenanmaalla ja mannermaan eteläisimmissä pitäjissä. Jos hätä ja puute oli siihen saakka ollut kova, nyt kävi selväksi, että talvesta 1867–1868 tulisi vielä pahempi. Birckin perhe sai kokea Yksinäisellä vaelluksellaan hän näki suuria ja kauniita, erivärisiksi maalattuja taloja. Mutta kukaan ei halunnut antaa ruokapalaa nälkäi selle pojalle. sen katkerasti. Sanna Kaisa kuoli syyskuussa, vajaan kolmen vuoden ikäisenä. Kuukautta myöhemmin perhe lähti Hakatorpan kodistaan iäksi, jälleen vaeltamaan elannon hakuun. Johan oli nyt lähes 8-vuotias. Ensimmäinen kohde oli tällä kertaa Alajärvi. Johan muistaa, että perhe vietti kaksi yötä Halla-ahon rutiköyhällä tilalla, jatkoi vaellusta metsän läpi ja saapui hämärissä Nälkämäen autiotilalle, jossa ei ollut hitustakaan ruokaa. Saavuttuaan päivän kolmannelle autiotilalle, Kuolemankorpeen, sieltä löytyi viimein vähän perunoita. Vaellus jatkui muun muassa Karstulaan. Perhe saapui kelkkoineen Jyväskylään marraskuun alussa. Siellä Johanin äidillä oli Moberg-niminen serkku, joka kävi opettajaseminaaria. Moberg oli Uudessakaarlepyyssä apteekkari Malmbergin renkipoikana osoittanut hyvää lukupäätä, ja apteekkari oli ensin auttanut pojan Uudenkaarlepyyn alkeiskouluun ja sitten Jyväskylän seminaariin. Kun perhe kävi seminaarissa tapaamassa serkkua, joukko lehtoreita tuli katsomaan hädänalaisia. Lehtori Länkelä kiinnitti huomiota Johanin pirteään olemukseen ja sanoi: ”Tuonkin pojan pitäisi saada opetusta ja ryhtyä opettajaksi.” Johannes onnistui saamaan Jyväskylästä jonkin verran töitä ja ansaitsi 60 penniä päivässä perheen elatukseen marras- ja joulukuussa 1867. Sitten olot heikkenivät ja päiväansio putosi 40 penniin. Uudenvuodeniltana äiti pystyi keittämään riisipuuroa, mutta se syötiin ilman maitoa ja voita. katternö 33 Kotona odottivat torut, sauna, ruoka… ja ensimmäistä kertaa 10 kuukauteen – oikea sänky. Johanin oma vaellusmatka Käyrä kuvaa lämpötila- Tilanne oli todella vaikea. Tammikuussa vanhemmat veivät Johanin Jyväskylän vaivaistalolle, jossa ruoka-annokset olivat niukkoja ja tungos kova. Eräs ukko piti sijaa eukkonsa ja 4–5 lapsensa kanssa vaivaistalon uunin päällä. Sitten sattui jotain, josta oli pitkällisiä seurauksia – Johan halusi kokeilla uuniukon kelkkaa, laskea mäkeä. Sattui kuitenkin onnettomuus, kelkka osui esteeseen ja meni palasiksi. Johan näki mielessään hirveän rangaistuksen ja päätti paeta. Hän käänsi nenänsä kohti Korpilahtea, noin 30 kilometriä etelään, ja nukkui siellä kaksi yötä eri taloissa. Matkalla hän näki lumessa kolme kuoliaaksi paleltunutta kerjäläistä. Johan jatkoi patikointia ja saapui Jämsään, edelleen 30 kilometriä etelämmäs, jossa hän näki isoja ja kauniita, erivärisiksi maalattuja taloja. Mutta kukaan ei halunnut antaa ruokapalaa nälkäiselle pojalle. Johan palasi Jyväskylään. Kun hän illalla saapui kaupungin rannalle, piha oli täynnä hevosia ja rekiä mutta talossa ei haluttu antaa yösijaa pojalle. Johan käänsi suuntansa kohti tilaa, jossa hän ja vanhemmat olivat yöpyneet marraskuussa. Ovella tulvi vastaleivotun leivän houkutteleva tuoksu, ja Johan sai maistaa palan. Eräästä huoneesta kuului nälkäänsä valittavien ihmisten vaikerointia. Johan ei löytänyt vanhempiaan. Hän lähti siksi Jyväskylästä seuraavana aamuna ja vaelsi nyt yksin teitä kolme kuukautta. Hän ei tiennyt, missä hän kulki ennen kuin huhtikuussa tunnisti Kauhavan ja Härmän välisen reitin. Hän sai kyydin hevoskärryillä. Yhden yön hän vietti Ala-Matin köyhäintalolla, toisen yön Pesolan köyhäintalolla. Hän sai pienen leipäpalan, kolme silakkaa ja vedestä ja paleltuneesta viljasta keitettyä velliä. Seuraava kohde oli Uudenkaarlepyyn kaupunki. Kevät 1868 oli kaikkein pahinta nälkäaikaa. Virallisten tilastojen mukaan Suomessa kuoli huhtikuussa 20 600 ja toukokuussa 25 200 ihmistä nälästä aiheutuviin syihin. Johan kohtasi Uudessakaarlepyyssä joukoittain nälkää näkeviä Ullavasta, Halsualta, Perhosta, Purmosta, Ähtävästä ja Vöyriltä. Johan Birck jatkoi vaellustaan Pietarsaareen ja tapasi kaksi poliisia, jotka määräsivät, että nälkää näkevien täytyi mennä köyhäintalolle eikä kulkea kerjäämässä kaupungilla. normaalista) Tukholmassa 34 katternö anomalioita (siis poikkeamia Vuorokauden keskilämpötila (C°) vuonna 1867. Kuten näkyy, lähes koko vuoden oli paljon tavallista kylmempää. Käyrä ei tuotu ulkomailta. Kauppiaat toivat sitä maahan valtion määräyksestä. Mutta kuolinluvut olivat pelottavan korkeita vielä pitkälle syksyyn. Kuolleiden joukossa oli myös Johanin isänäiti Liisa Siekkinen, maaliskuussa 1868. Kuolinsyyksi ilmoitettiin nälkälavantauti. Miksi oli niin kylmää? ole Suomen osalta täsmälleen sama, mutta todennäköisesti hyvin samankaltainen. Graafisen esityksen on maksimi 95% keskiarvo 5% minimi 1867 yli keskiarvon 1867 alle keskiarvon laatinut Anders Moberg, joka on dosentti Tukholman yliopiston luonnonmaan tieteen ja maaperägeologian laitoksella. tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Pietarsaaren köyhäintalolla (vanha kaupungintalo, joka purettiin vuonna 1955) sanottiin, että kaikkien piti auttaa keräämään suolaheinän varsia ja lehtiä, koska talolla aiottiin keittää luusoppaa. Asukit keräsivät pyydetyt kasvit, mutta keitossa ei ollutkaan luita. Johan näki Pitter-nimisen valvojan hakkaavan vanhaa miestä kepillä ja päätti toisen pojan kanssa paeta köyhäintalolta. He viettivät seuraavan yön kauppias Thodénin väentuvassa, mutta poliisi vangitsi heidät kerjäläispoikaporukan mukana ja he joutuivat viettämään yön kaupungin putkassa. Joku oli pihistänyt jotain, ja toisetkin joutuivat kärsimään syyllisen kanssa. Seuraava pysähdyspaikka oli Vöyri. Johanin kaveri nappasi siellä kissan ja heitti sen kovakouraisesti matkoihinsa. Kissan mourunta houkutteli paikalle väkeä, ja Johanin kaveri passitettiin lantavesikuoppaan. Johan lähti Lautamies kiskoi Johania tukasta: ”Jassoo, tänne sinä tulet talon vaivoiksi! Isäsi on minulle velkaa 24 markkaa ja minulla on hänelle työtuomio.” yksin matkaan ja palasi Uuteenkaarlepyyhyn. Oli elokuu 1868. Johan makasi pari päivää sairaana taivasalla kauppias Nylundin pihamaalla. Hänelle tarjottiin piimää, mutta hän ei saanut sitä alas. Vaelluksen loppu kuitenkin häämötti. Johan lähetettiin ajomiehen mukana Alahärmään, jonne tämä oli matkalla. Kirkonkylässä Gabriel Ala-Viitalan talolla, jossa G.M. Hedström piti kauppaa, ajomies kertoi Johanista lautamiehelle, joka tuli kiskomaan tätä tukasta: ”Jassoo, tänne sinä tulet talon vaivoiksi! Isäsi on minulle velkaa 24 markkaa ja minulla on hänelle työtuomio.” Sairaana, uupuneena ja nälkäisenä Johan heitettiin hiekkakuoppaan, jonne hän nukahti. Eräs nainen oli tunnistanut hänet ja herätti hänet ja kantoi joen toiselle puolelle tilalle, jossa Johan tapasi äitinsä. Anna Greta oli siellä tilapäistöissä. Johannes-isä oli timpurin töissä Etelä-Suomessa. Ensin Anna Greta torui kotiin palannutta poikaansa, lähetti hänet sitten saunaan, antoi ruokaa ja teki hänelle kunnollisen petin. Oli kulunut 10 kuukautta siitä, kun Johan oli maannut oikeassa sängyssä. Samana elokuun iltana vuonna 1868 puhkesi hirvittävä ukonilma, joka surmasi kaksi naista Alahärmän kirkonkylässä. He olivat juoneet Hoffmanin tippoja ja viinaa runsain määrin ja saivat rangaistuksen synnistään, ihmiset sanoivat. Mitä sitten tapahtui? Kesä 1868 oli lämmin ja viimeinkin saatiin kunnon sato. Siemenviljasta oli suurin osa Mitä tapahtui Johanille ja hänen vanhemmilleen? Johannes ja Anna Greta Birck asettuivat vuonna 1875 Kortesjärven Kalijärvelle, jossa Johannes harjoitti pienviljelyä ja samalla työskenteli timpurina. Anna Gretan kuoltua vuonna 1892 Johannes meni uusiin naimisiin kauhavalaisen syytinkilesken kanssa. Vietettyään muutaman vuoden tällä paikkakunnalla hän palasi vielä kerran Alahärmään, nyt mäkitupalaisena, ja lopulta vielä kerran Kortesjärvelle, huutolaiseksi Syväjärven tilalle, jossa hän kuoli 89-vuotiaana vuonna 1925. Johannes Birck totesi vanhoilla päivillään, että hän on ehtinyt nähdä enemmän tuulta ja tyventä kuin moni muu. Johanneksen poika Johan Birck kävi 11–14-vuotiaana neljä lukukautta Alahärmän kansakoulua, mutta ei koko lukuvuotta, koska hänen piti asua kortteerissa koulun lähellä ja koti oli niin köyhä, ettei pystynyt maksamaan ruoasta majapaikkaan koko ajasta. 15-vuotiaana Johan Birck pääsi suutarin oppipojaksi Uuteenkaarlepyyhyn ja 19-vuotiaana kisälliksi. Hän vaelteli sen jälkeen suutarintöitä hakien Etelä-Suomessa ja palveli kolme vuotta Vaasan tarkk’ampujapataljoonassa. Ollessaan oppipoikana Uudessakaarlepyyssä Johan kävi sunnuntaisin käsityöläiskoulua ja oppi siellä ruotsin kielen. Asepalvelun jälkeen hän hallitsi suomen ja ruotsin erinomaisesti sekä suullisesti että kirjallisesti ja hänen käsialansa ja laskutaitonsa oli hyvä. Johanin lukuinto takasi hänelle hyvät tiedot maantiedosta, historiasta ja yhteiskuntaopista. 26-vuotiaana vuonna 1885 Johan Birckistä tuli poliisikonstaapeli Uuteenkaarlepyyhyn ja hän meni naimisiin purmolaisen Elisabet Charlotta Nysund Siisbackan kanssa. Kaksi heidän lapsistaan saavutti aikuisiän: Johannes (Johan) Ludvig Birck ja Aurora Viktoria Birck. Vaimon kuoltua Johan Birck meni uusiin naimisiin muhoslaisen Liisa Wiitasen kanssa ja heille siunaantui tyttäret Anna Lisa ja Vieno Suomilia. Nälkävuosina leipää leivottiin niinkin erilaisista aineksista kuin koivun-, kuusen- ja nuoren männyn kaarnasta, männynversoista, islanninjäkälästä, korpikarhunsammaleesta, akanoista ja oljista. Vaihtoehtona niistä keitettiin puuroa pienen tali nokareen kanssa. Nämä pussit sisältävät jauho näytteitä, jotka on tehty ohranoljista ja akanoista. Turun läänin sammalten- ja sientenkäyttökomitea oli lähettänyt ne hätävuosina paikallisille viran omaisille. Näytteitä säilytetään Pietarsaaren museon arkistossa. Poika Johan Ludvig Birck teki aikanaan elämäntyönsä kansakoulunopettajana Pietarsaaressa ja sai kouluneuvoksen tittelin vuonna 1953. svenolof karlsson ___________ Alaviite: Tämä tarina perustuu pääasiassa Johan Ludvig Birckin artikkeliin, joka on julkaistu Pedersöre-lehdessä, Jakobstads Tidningin jouluja kotiseutulehdessä, vuosikerta 1957. ■ Lyhyiden kylmien kausien selitys löytyy usein tulivuoren purkauksista ja niiden ilmakehään syytämistä tuhkapilvistä. Syy Pohjoismaiden 1860-luvun kylmiin säihin ei ole kuitenkaan tiedossa. ”Vuosi 1867 oli kylmä Pohjois-Atlantilla, myös Koillis-USA:ssa mutta ei muualla maailmassa. Luultavasti kyse oli luonnollisesta vaihtelusta”, sanoo ilmastohistorioitsija Fredrik Charpentier Ljungqvist. Anders Persson, tämän lehden lukijoille tuttu meteorologi, toteaa, että voimme tarjota vain olettamuksia, ei muuta. ”Ongelmana on että tietoa on saatavilla vain osasta maailmaa ja lisäksi on kyse epänormaaleista kesistä. Tutkimus on keskittynyt epänormaaleihin talviin. Ehkä voisi yrittää selvittää, millainen Fennoskandian virtausmalli oli näinä kesinä. 1860-luvulla ei vielä piirretty päivittäisiä sääkarttoja. Pohjoismaiden valtionarkistoissa ja meteorologian laitoksilla on kuitenkin riittävästi säähavaintoja, joiden perusteella voisi rekonstruoida päiväkohtaiset sääkartat ja -mallin”, hän sanoo. Olisiko nälänhätä voitu välttää? Lyhyt vastaus on, että viranomaiset ryhtyivät toimenpiteisiin mutta liian myöhään. Kehittymätön infrastruktuuri myötävaikutti ongelmaan. Muun muassa senaattori Johan Vilhelm Snellmanin ja kauppias Adolf Vaseniuksen aloitteesta maahantuotu vilja ei jääesteiden takia päässyt koskaan perille. Monet lähtivät Pohjois-Suomesta Ruotsiin, Pohjois-Norjaan ja Venäjälle. Pelkästään Kuhmossa kirkonkirjoihin merkittiin 745 Aunukseen Venäjän puolelle muuttanutta. katternö 35 Kuolleet jotka elävät Aivan liian monet eläimet ovat kuolleet sukupuuttoon. Silti keskustelu uhanalaisista eläimistä on suistunut raiteiltaan. Väitteet, joiden mukaan maa pallolla kuolee eläinlaji joka toinen minuutti, ovat täyttä puppua, sanoo Eirik Granqvist. K atternön lukijat saivat tutustua Eirik Granqvistiin numerossa 1/2010. Hän on sen jälkeen ehtinyt toimia toisen kauden Shanghain luonnontieteen museon professorina ja toimii parastaikaa (keväällä 2011) koulutustehtävissä Thaimaan luonnonhistorian museossa Bangkokissa. Reuters ja muut uutistoimistot levittivät jokin aika sitten uutista, jonka mukaan maailmassa löydettiin 18225 uutta lajia pelkästään vuonna 2008. Puolet niistä oli hyönteisiä. Noin 1,8 miljoonasta eläinlajista on laadittu tieteelliset kuvaukset Linnén alettua luokitella niitä. ”Monia maapallon eläinlajeista ei ole vielä edes löydetty. Lajeja syntyy ja kuolee koko ajan. Niin luonto toimii. Myös ihmislaji häviää jonain päivänä”, Eirik Granqvist sanoo. Sukupuuttoon kuolleiden selkärankaisten luettelo sisältää historiallisena aika runsaat 300 lajia (ks. viitteet artikkelin lopusta). Monet listan eläimistä eivät kuitenkaan edusta omaa lajia vaan ne ovat edelleen elävien lajien alarotuja”, Eirik Granqvist sanoo. ”Ja itse asiassa samalla kun uhanalaisiksi kuvattujen lajien lukumäärä koko ajan kasvaa, mikään ei osoita, että häviämisvauhti olisi kasvanut.” ”Olen omistanut koko elämäni eläimille ja olen samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka korostavat luonnon monimuotoisuuden arvoa. Mutta emme saa sen vuoksi maalata asiaa synkemmäksi kuin se onkaan ja ryövätä lapsiltamme elämäniloa”, Eirik Granqvist sanoo. Laji ja rotu Lajin ja rodun ero on perustavanlaatuinen. Eirik Granqvist kuvaa asiaa näin: ”Uusikaarlepyyläinen Eirik Granqvist ja eteläafrikkalainen busmanni edustavat eri rotuja. Eirik ja simpanssi edustavat eri lajeja.” Missä on se taitekohta, jossa rotujen väliset erot ovat niin suuria, että kyse on eri lajeista? Eirik: ”Jos eri lajeja risteytetään, ne joko eivät saa jälkeläisiä tai jälkeläinen on steriili eli lisääntymiskyvytön. Mutta rajatapauksiakin on.” Takaisinristeytys on tärkeä käsite: kahden rodun tai kannan järjestelmällisellä risteyttämisellä voidaan kadonneita rotuja (mutta ei siis lajeja) luoda uudelleen. Ensimmäisen sukupolven naaraseläin paritetaan yhden parentaalirodun uroseläimen kanssa. Sitten seuraavan sukupolven naaraseläin paritetaan toisen parentaalirodun uroseläimen kanssa. Alla muutamia Eirik Granqvistin kokemuksia ja kommentteja aiheesta. Atlasleijona Eirik: Atlasleijona on virallisesti kuollut sukupuuttoon, koska viimeinen ammuttiin Marokossa 1920-luvulla. Tässä ei kuitenkaan huomattu, että näitä pitkäjalkaisia ja tummaharjaisia leijonia asusti turvassa ja muihin lajeihin sekoittumattomina Rabatin eläintarhassa, josta laji ”löydettiin uudelleen” muutama vuosi sitten. Sitä paitsi ehkä 70 % afrikkalaisista leijonista maailman eri eläintarhoissa on enemmän tai vähemmän puhtaita atlasleijonia. Näin siksi, että pohjoisafrikkalaisia leijonia tuotiin 1800-luvulla Leipzigin eläintarhaan. Nämä Leipzigin leijonat ovat sieltä käsin lisääntyneet ja täyttäneet eläintarhat. Atlasleijona on kuvattuna muun muassa Helsingin Aleksanterinpatsaassa. Valkosarvikuono (leveähuulisarvikuono) 1 Eirik: Tapasin 1970-luvun alussa hra Wagnerin, Dvur Královén eläintieteen puutarhan johtajan Tsekkoslovakiassa. Hän oli juuri silloin onnistunut saamaan yhdeksän valkosarvikuonoa, pohjoista rotua, aivan varmasti vaihtamalla ne aseisiin. Olin yllättynyt siitä, miten paljon ne erosivat eteläisestä rodusta. Ne olivat paljon pienempiä ja tummempia. Wagner sai siitoksen vähitellen toimimaan, mutta se onnistui vielä paremmin San Diegon eläintarhassa, jonne hän oli lähettänyt pari sarvikuonoa. _______________ 1 ’Valkosarvikuono’-nimen selitetään usein johtuvan väärin käännetystä buurien käyttämästä weidmaul-nimestä, joka tarkoittaa laajaa kuonoa. Eirik Granqvist: ”Epäilen sitä. Mustasarvikuono, joka on ruskea, näyttää luonnossa paljon tummemmalta. Valkosarvikuono, joka on vaaleanharmaa, näyttää luonnossa itse asiassa hyvin vaalealta. Sitä vastoin sen pohjoinen rotu on aika ruskea ja paljon tummempi kuin eteläinen rotu.” Osallistuin Ranskan vuosinani piiriin, joka toimi maailman sarvikuonojen pelastamiseksi. Vielä vuosituhannen vaihteen jälkeen sain tietoa, että silloin Kongossa oli 12 uutta valkosarvikuonon poikasta (pohjoista rotua). Valitettavasti uskon, että niiden on käynyt huonosti alueen sisällissodassa. Sarvikuonon sarvi houkuttelee salametsästäjiä ja ajatus sarven sahaamisesta pois salametsästyksen vähentämiseksi syntyi hirvijahdissa Ahlströmien luona Noormarkussa. Istuimme iltaa ja paransimme maailmaa muun muassa Mike Webbleyn kanssa. Mike on Aberdaren kansallispuiston johtaja Keniassa. Mike johti hanketta, jossa sarvikuonoja siirrettiin turvallisemmille seuduille. Mietin ääneen, miksei sarvea voisi sahata pois samalla kun eläimet nukutettiin siirtoa varten. Sarvikuonot selviävät hyvin ilmankin. Mike ehdotti tätä vastaavalle ministerille, joka hylkäsi ajatuksen, mutta viesti siirtyi eteenpäin. Sarvikuonoilta alettiin poistaa sarvia Zimbabwessa, Etelä-Afrikassa ja Namibiassa. Nyt Namibian sarvikuonot elävät jälleen rauhassa eivätkä ole uhattuna. Ne saavat taas pitää sarvensa. Kiinanjokidelfiini Vuonna 2007 maailmaa kiersi uutinen, jonka mukaan iso selkärankainen eläin oli hävinnyt maapallolta ensimmäistä kertaa 50 vuoteen. Pitkänokkainen kiinanjokidelfiini oli virallisesti julistettu hävinneeksi sen jälkeen, kun brittiläinen tutkimuskunta oli haravoinut 1700 km jokea löytämättä delfiinistä jälkeäkään. Eirik: Keskustelin kesällä 2010 kiinanjokidelfiinistä Shangain johtajani Xioming Wangin kanssa. Hän hymyili, kun kerroin pari iltaa aiemmin nähneeni kiinanjokidelfiinejä Kiinan TV-uutisissa. Myöhemmin sain tietää, että niitä elää ainakin 50 eräässä Jangtsejoen sivuhaaroista. Robin Müller Burchellinseepra Eirik: Ammuin aivan selvästi ns. ’sukupuuttoon kuolleen’ burchellinseepran Okawangossa (Botswanassa) vuonna 1973. Minulla on siitä kuva, josta asian voi tarkistaa! Virallisesti se kai julistettiin sukupuuttoon vuonna 1911. Burchellinseepra on aroseepran nimirotu (se rotu jota kuvataan lajin mallina), mutta joskus se on saanut myös esiintyä omana lajina. Myöhemmin olen henkilökohtaisesti voinut todeta, että Etoshan kansallispuistossa Namibiassa kaikki seeprat ovat identtisiä burchellinseepran kanssa. Minulla on niistä monta valokuvaa. Ylimpänä tarpaani varsoineen, kuvattu saksalaisessa Tripsdrillin eläin tarhassa vuonna 2009. Atlasleijona (vasemmalla alhaalla) kuvattiin Ljubljanan eläintarhassa vuonna 2005. Alkuhärkä (oikealla alhaalla) kuvattiin Steinbergissä Saksassa vuonna 2006. Walter Frisch 36 katternö katternö 37 1,6 1,4 1,2 sukupuuttoon kuolleiden nisäkkäiden ja lintujen lukumäärä 1,0 0,8 Linnut Nisäkkäät 0,6 0,4 0,2 tuttu takaisinristeyttämään. ”Jokainen nauta on alkuhärkä. Geneettisiä eroja entisaikojen alkuhärkään pystyy tuskin tunnistamaan (viimeinen alkuhärkä kuoli vuonna 1627 ja sen sarvesta tehty juomasarvi on Tukholman Kuninkaallisessa Varuskamarissa).” Eirik: Meillä oli alkuhärkä Préhistorama-museossa Bidonissa Ranskassa. Pelkästään sonni, jotta se pysyisi rauhallisena eikä olisi kävijöille vaaraksi, sillä jos sonnilla on lehmä, se haluaa pitää kilpailijat loitolla. Meillä oli kuitenkin paljon vaivaa, kun kaikki naiset halusivat, että sonnillamme pitäisi olla myös lehmä. Eihän nyt sonni voinut elää selibaatissa! Kirjallisuudessa alkuhärän kokoa liioitellaan usein vahvasti. Se johtuu museoissa väärin asennetuista luurankomalleista. Sellainen on hyvin tavallista. Mikael Nybacka Eirik Granqvist, tässä kesämökillään Uudessakaarlepyyssä, on maailmankuulu nimi luonnonhistorian museoissa. Hän oli Helsingin Eläintieteen museon ylikonservaattori vuosina 1971–1987. Keväällä 2011 hän toimii koulutustehtävissä Thaimaan luonnonhistorian museossa. Toiset vertailut ovat osoittaneet, että burchellinseeprakantoja on myös Kwazulu-Natalissa EteläAfrikassa. Keskustelin usein seeproista hyvän ystäväni ja kollegani Reinhold Raun kanssa. Hän oli alunperin saksalainen mutta muuttanut Kapkaupunkiin ja nousi siellä South African Museumin ylikonservaattoriksi. Reinhold oli löytänyt burchellinseeproja Natalista ja halusi minun käynnistävän niiden tutkimusohjelman, mutta minulla oli silloin kädet täynnä työtä Helsingin Eläintieteen museossa. Lisäksi meille molemmille oli käynyt aivan selväksi, että burchellinseepran häviäminen maapallolta oli tarua. Ampumani burchellinseepra oli aiemmin esillä Helsingin Eläintieteen museossa, mutta nykyinen johto on siivonnut sen sivuun. olevasta kvaggasta. Kirjoitin sinne ja sain mitat ja kuvat, jotka lähetin edelleen Reinholdille. Reinhold löysi yhteensä 22 kvaggaa. Niissä ei ollut kahta samanlaista! Kirjallisuudessa ne kuitenkin kuvattiin yhdeksi ja samaksi lajiksi. Hylkäsimme kumpikin ajatuksen kvaggasta omana lajinaan. Kvagga oli anatomisesti identtinen aroseeprojen kanssa. Aroseeproista oli vain pyydetty vähän erikoisemmanvärisiä yksilöitä. Erittäin luultavasti osa niistä oli lisäksi risteymiä hevosten ja aasien kanssa. Sekaannusta on lisännyt vanhojen asiakirjojen kertomukset suurista kvagga-laumoista Kapkaupungin provinssissa. Mutta kannattaa muistaa, että afrikaansin kielellä kaikkia seeproja kutsutaan kvaggoiksi… Kvagga Pyreneidenvuorikauris Eirik: Kvagga kuvataan kirjallisuudessa hävinneeksi, mutta olen varma, ettei sitä ole koskaan ollut olemassakaan. Keskustelin Reinhold Raun kanssa asiasta monet kerrat. Lopulta Reinhold päätti tutkia kaikki maailman museoissa olevat kvaggat. Tämä tapahtui apartheidin aikaan, joten autoin Reinholdia hankkimaan tietoja Kazanissa Neuvostoliitossa Pyreneidenvuorikauris on iberianvuorikauriin rotu. Lajia elää kahta rotua, mutta tiettävästi viimeinen pyreneidenvuorikauris kuoli tammikuussa 2000. On epäilty, että tämän rodun viimeiset yksilöt kuolivat karjasta niihin siirtyneiden sairauksien vuoksi. 38 katternö Eirik: Istuin 1980-luvun alussa iltaa Zoo de Vincennen tutkimus- ja jalostusaseman uuden päällikön kanssa Reserve de la Haute-Touchessa Indressä Keski-Ranskassa. Paikan johtaja, hyvä ystäväni oli jäänyt eläkkeelle ja uusi johtaja, nuori eläinlääkäri kutsui minut päivälliselle. Eläinlääkäri kertoi suunnittelevansa pyreneidenvuorikauriin kloonaamista, koska hän sanoi hallitsevansa sen tekniikan. Olin skeptinen, koska sellaista ei ollut koskaan tehty muilla kuin kesyillä kotieläimillä turvallisissa laboratorio-oloissa. Mistä hän saisi käsiinsä pyreneidenvuorikauriiden eläviä soluja? J'ai des combines! Minulla on ratkaisuni, uusi päällikkö sanoi. Olin itse käynyt Ordesassa (espanjalaisessa kansallispuistossa) ja yrittänyt nähdä jonkin siellä vielä silloin luultavasti eläneestä kahdeksasta vuorikauriista, mutta ilman menestystä. Sitten en enää pitänyt yhteyttä nuoreen johtajaan, mutta kuulin, että hän oli todella onnistunut kloonaamaan eläimen, mutta valitettavasti kili ei säilynyt hengissä. Nyt alueelle on istutettu keskiespanjalaisia vuorikauriita. Ne ovat samaa lajia kuin pyreneidenvuorikauriit, mutta siis eri rotua. Alkuhärkä Ihmisille tärkeä eläin, alkuhärän villi muoto, kuuluu niihin, joita on Eirikin mukaan onnis- Tarpaani Tarpaani kuvataan muun muassa Wikipediassa tämän päivän hevosrotujen esi-isänä, nykyään sukupuuttoon kuolleena. Aluksi tarpaani eli villinä laajoilla alueilla Euroopassa. Viimeisen tarpaanin sanotaan kuolleen vankeudessa Venäjällä vuonna 1909. Eirik: Tarpaani voitaisiin takaisinristeyttää suhteellisen helposti. Puolassa on käytännöllisesti katsoen puhdasrotuisia tarpaaneja. Niitä on pidetty yksityisessä eläintarhassa. Omistajan kuoltua perilliset eivät halunneet jatkaa eläintarhaa ja lopettivat tarpaanit. Omistaja oli kuitenkin lahjoittanut useita pieniä ja suloisia hevosia seudun maanviljelijöille, joten niistä voisi kerätä muutaman, jotka eivät ole sekoittuneet liikaa. Esimerkkejä Barbadokselta Eirik: Työskennellessäni Barbadoksen kansallismuseossa tutustuin saaren erikoiseen pesukarhuun, jota säilytettiin vitriinissä ylhäisessä yksinäisyydessä ja huonosti täytettynä. Se näytti tavalliselta pesukarhulta ja nyt DNA-tutkimus on osoittanut, että se on hyvin läheistä sukua Kentuckyn pesukarhuille. Se oli siis tuotu maahan. Barbadoksenpesukarhua pidettiin sukupuuttoon kuolleena, mutta ollessani siellä eräs taksikuski väitti nähneensä pesukarhun ojassa. Jätin tarjouksen museon pesukarhun uudelleentäytös- 1980 1900 1820 1740 1660 1580 0 1500 Lajien lukumäärä keskimäärin vuodessa 1,8 Sukupuuttoon kuolleiksi julistettujen nisäkkäiden ja lintujen lukumäärä vuodesta 1500 lähtien. Kuvassa lajien keskimääräinen lukumäärä vuodessa. Willis Eschenbachin artikkelista ’Where Are The Corpses?’ http://wattsupwiththat. com/2010/01/04/whereare-the-corpses/ tä, mutta ilmeisesti siellä ajateltiin, ettei maahantuotuun eläimeen kannata tuhlata rahaa. Kahden Barbadoksella viettämäni viikon aikana löysin sitä vastoin kaksi saarelle uutta lajia! Papukaijan jota näin peräti kahdeksan yksilöä. Sitä ei pitänyt esiintyä Barbadoksella vaan lähinnä Martiniquella, mutta sitähän papukaija ei tiennyt. Lisäksi löysin 40 cm pituisen liskon, jota ”ei ole” Barbadoksella. Katselin sitä hyvän aikaa, mutta innoissani unohdin kameran. Lisko kuului varmasti Lacerta-perheeseen, mutta en tunnistanut lajia. Lisko unohti kertoa, millä laivalla se oli tullut saarelle. Sukupuutossa mutta elossa Jonkinasteisena trendinä on, että hävinneiksi julistettuja eläimiä löydetään jälleen elossa. Vuonna 2003 luonnossa tavattiin esimerkiksi kuubanalmikki, yksi kolmesta almikkien heimon lajista, jota ei ollut nähty vuoden 1890 jälkeen ja joka oli virallisesti julistettu sukupuuttoon vuonna 1970. Celebesinkummituseläimen (Sulawesi) uskottiin hävinneen vuonna 1920, mutta sitä tavattiin jälleen vuonna 2000. Kolme yksilöä saatiin kiinni elävinä ja varustettiin radiolähettimillä vuonna 2008. Rämetulikärkeä, sukupuuttoon kuollutta tikkalajia, on viime aikona kuultu, nähty ja valokuvattu. Eirik: Luin hiljattain myös Uuden Kaledonian gekkosta. Sitä tunnettiin vain yksi ainut yksilö, jota on säilytetty spriiastiassa Pariisissa vuodesta 1879. Pari nuorta kävi tässä yhtenä vuonna saarella ja videokuvasi suurta liskoa. He tutkivat kirjoja, mutta eivät saaneet selville, mikä lisko se oli. Kotiin palattuaan he marssivat Pariisin museoon ja näyttivät videon. Aivan niin, kyseessä oli sama gekko, joka oli löytynyt kerran aiemmin ja jota pidettiin sukupuuttoon kuolleena. Toimiessani 1960-luvulla jonkin aikaa Orléansin luonnonhistorian museon konservaattorina löysin kokoelmista sukupuuttoon kuolleen algeriangasellin. Sitä pidetään Saharan eteläpuolella elävien gasellien alalajina. Ollakseni aivan varma ajoin Pariisin museoon tutkimaan siellä olevia yksilöitä. Löysin epämääräisen kasan kuivia taljoja erään huoneen lattialta. Kasa ei riitä kuvaukseksi, pikemminkin se oli vuori… Etiketit lojuivat leväl- Kommentteja Wikipedian listaan ■ Wikipediassa (12/2010) sukupuuttoon kuolleiksi katsotuista eläimistä Eirik Gran qvistin mukaan ainakin seuraavat ovat pelkästään rotuja tai alalajeja vielä elossa oleville lajeille: • Alkuhärkä • Kaukasuksenvisentti (Bison bonacus caucasicus) • Pohjoisafrikkalainen lehmäantilooppi (bubal haartebeest) • Algeriangaselli • Arabiangaselli • Hietagaselli • Pyreneidenvuorikauris • Meksikonharmaakarhu • Kaspiantiikeri • Balintiikeri • Jaavantiikeri • Pohjoisafrikanelefantti • Kvagga (”esimerkki sukupuuttoon kuolleesta eläimestä jota ei luultavasti ole koskaan edes ollut”) • Tarpaani • Syyrianvilliaasi ”Lepakoita, pikkujyrsijöitä ja pussieläimiä en tunne riittävän hyvin, jotta osaisin arvioida tilannetta”, Eirik Granqvist sanoo. lään, repeytyneinä vähän joka puolella, joten annoin periksi. Löysin Orléansista myös muuttokyyhkyn Pohjois-Amerikasta ja huian Uudesta Seelannista. Molempien katsotaan hävinneen 1900-luvun alussa. Kukaan ei tiennyt, että niitä oli museon kokoelmissa. Kunnostin ne. Arabianstrutseja näin Hagenbeckin Eläintarhassa Hampurissa vuonna 1962. Niiden sanotaan nyt hävinneen, mutta onkohan asia niin. Ne erosivat muista strutseista siinä, että niillä oli aika punainen kaula. Viettäessään nyt kevään Thaimaassa Eirik toivoo saavansa tilaisuuden tutkia tarkemmin muun muassa kotoperäistä schomburgkinhirveä, jonka sanotaan hävinneen vuonna 1938. Erään tiedon mukaan Laosista olisi 1990-luvulla löytynyt sen tuoreita sarvia. svenolof karlsson _________ Eläinten uhanalaisuusasteista pidetään kahta listaa: Red List (jota ylläpitää International Union for Conservation of Nature and Natural Resources, IUCN, redlist.org) ja CREO list (jota ylläpitää Committee on Recently Extinct Organisms at the American Museum of Natural History, creo.amnh.org). katternö 39 Habadekuk, Kikatus, Vaimo ja minä Jalle vastaa myös osoitteessa www.katterno.fi Brenda McEwan Tarvitaanko nastarenkaita? Mats Sandström n Olin lapsena 1950-luvulla liian laiska opetellakseni klassista viulunsoittoa kunnolla. Mutta isän kanssa oli hauska soittaa kansanmusiikkia. Aloittaessani Turussa kemian opinnot vuonna 1965 Akateemisen Orkesterin Christer Sourander rohkaisi minua: ”Tässä Tarvitaanko nastarenkaita? Ruotsissa monet haluavat kieltää ne, koska ne nostavat ilmaan haitallisia pienhiukkasia? Jalle: Tutkijat ovat voimakkaasti kyseenalaistaneet perusteet, joilla Ruotsissa vaaditaan kieltoa nastarenkaille. Ihmiselle vaarallisia pienhiukkasia ei synny nastarenkaista vaan aivan muista lähteistä. Tukholman metrossa on esimerkiksi huomattavasti enemmän vaarallisia hiukkasia kuin kaduilla. Luotettavat, jäisillä teillä tehdyt autotestit osoittavat, että tienpinta muuttuu nopeasti liukkaaksi, jos autoissa ei ole nastarenkaita. Jo yksi ainoa jäänpintaa karheuttava auto parantaa myös muiden autojen pitoa. Paras pito saavutetaan, jos kaikki auttavat karhentamaan jäätä. Onnettomuusriski laskee silloin voimakkaasti. Tavallisten autoilijoiden kannattaa käyttää talvisin nastarenkaita. Nykyajan nastarenkaat on suunniteltu kuluttamaan asfalttia mahdollisimman vähän. Ehkä tuotekehitykseltä voitaisiin vaatia vieläkin enemmän. Kitkarenkaat voivat olla vaihtoehto, jos autolla ajaa paljon ja uusii renkaat usein. Kitkarenkaat muuttuvat nimittäin aikaa myöten liukkaiksi mutta nastarenkaat eivät. Kytke auton ESP (elektroninen ajonvakautus) pois päältä ajaessasi lumisohjossa nastarenkailla. Elektroniikka on suunniteltu kesärenkaille ja KeskiEuroopan jäisille teille eikä se ymmärrä lumisohjon ja nastarenkaiden yhdistelmää. Polkupyörissä nastarenkaat ovat ehdottomia talvella! Osta parhaimmat nastarenkaat. Halvat renkaat kuluttavat teräsnastat pyöreiksi hetkessä ja silloin ne eivät toimi jäisellä alustalla. Bonusvastaus polkupyöristä: Minulle on ympärivuotisena pyöräilijänä kaksi polkupyörää, yksi nastarenkailla ja toinen ilman, jolloin pääsee renkaiden vaihdosta. Suosittelen nastarengaspyöräksi 3- tai 7-vaihteista pyörää, jossa on napavaihteet. Silloin rattaista ei tarvitse nyppiä talven roiskeita. Kesäpyöräksi suosittelen 21- tai 24-vaihteista citypyörää, siis en maastopyörää. Pyörän merkillä ei ole väliä, mutta vaihteiston pitää olla korkealaatuinen (Shimano). Jos et ole tottunut moniin vaihteisiin, ala harjoitella! Säästät lonkkaniveliä, selkää ja polvia, jos välityssuhde on koko ajan oikea. Aluksi kannattaa ajaa huomattavasti pienemmällä vaihteella kuin luulisikaan. Muista napadynamo ja takavalo. Rep- 40 katternö on toisen viulun stemma, harjoittele hitaasti niin opit kyllä!” Itseluottamus kasvoi. Vaimo on nyt soittanut kolme vuotta alttotorvea Blåslaget-puhallinorkesterissa. Sitä ennen hän ei osannut soittaa pihaustakaan. Aluksi hän sai kärsiä KYLMÄ TALVI? Onko tämä talvi kylmä vai riippuuko se vain siitä, mihin töräyttelyistään yhden jos toisenkin ”hauskan” kommentin sekä minun että verrataan? Kun maapallon keskilämpötilaa yritetään laskea, yleensä Tyttären suunnalta. Kissa sai korvatulehduksen (kun Vaimo harjoitteli tunteella nolla-arvoksi otetaan tietyn ajanjakson vuosikeskiarvojen keskiarvo. ja tutinalla) ja itse ostin ensimmäistä kerran elämässäni korvatulpat. Eli se mikä oli ”normaalia” silloin, on ehkä seuraavana ajanjaksona kylmää tai lämmintä. Toisin sanoen, ”normaali” muuttuu. Joulun alla Blåslaget soitti ”kauneimmat joululaulut” Taalintehtaan kirkossa. Kolehtivirtenä he soittivat ”Tonttu-ukkojen vahtiparaatin”. Kassan kilinästä ei voinut erehtyä. Minäkin viihdyin. Beethovenin ”Jumalan kunnia luonnossa” pua ei tarvita, jos pyörässä on kunnon kori. Älä pyöräile metriäkään ilman kypärää! VÄLTÄ KAAOSTA! Autoissa tarvitaan talvella ehdottomasti nastarenkaat. Ne parantavat oman auton pitoa, mutta myös karhentavat jäistä tienpintaa toisten liikkujien hyödyksi. Brenda McEwan PYÖRÄILE TURVALLISEMMIN. Pyörään kannattaa hankkia nastarenkaat, jos pyöräilet vuoden ympäri. Jos haluat välttää renkaidenvaihtoa, hanki kaksi pyörää tai sitten vaihda vain eturengas ja pidä varalla tavallinen rengas ja nastarengas. Tietenkin turvallisempaa on, jos on nastarenkaat edessä ja takana. Miten maapallon keski lämpötila lasketaan? Miten maapallon keskilämpötila lasketaan? Miten nolla-arvon voi määrittää? Jalle: Fysikaalisesti katsoen mitään globaalia keskilämpötilaa ei ole vaan ainoastaan energiakeskiarvoja (tietyn alueen lämpö-, liike- tai asemaenergian kokonaismäärä). Kun lämpöenergia muuttuu liikeenergiaksi (esimerkiksi kun alkaa tuulla), lämpötila laskee, mutta järjestelmän energiamäärä ei muutu. Jos on ulkona ilman pipoa –30 asteen pakkasessa, mutta jalat ovat kiehuvassa vedessä, ihminen on keskimäärin +35 asteessa… ja keskimäärin olon pitäisi olla aika mukava. Maanpinnan yksittäiset lämpötilat vaihtelevat rajusti. Pinta-alan mukaan painotettuna (laajojen alueiden lämpötila vaikuttaa keskiarvoon enemmän kuin mikään yksittäinen vyöhyke kuten Sahara tai Etelänapa) globaali keskilämpötila on +15°C. Valtamerien lämpötilat ovat kaikkein vakaimpia. Mutta myös ne vaihtelevat voimakkaasti vuodesta toiseen riippuen siitä, virtaako kylmä pohjavesi ylöspäin vai pysyykö se alhaalla. Lisäksi kaikki lämpötilat vaihtelevat vuodenajan mukaan. Ilman ns. kasvihuoneilmiötä maapallon keskilämpötila olisi noin 33 astetta alempi. Globaalin keskilämpötilan pitkän aikavälin muutaman Celsiusasteen kymmesosan trendien arvioiminen ja rekisteröinti on haaste, näin kiltisti sanottuna. Sopii kysyä, voidaanko sitä ylipäätään tehdä luotettavasti. Asiaan tuo lisävaikeutta vielä se, että nolla-arvona yleensä käytetään tietyn aikavälin, esimerkiksi 1960–1989, vuosikeskiarvojen keskiarvoa. Tämän vuoksi ”poikkeamiksi” ja ”trendeiksi” kutsutut ilmiöt riippuvat siitä, mihin ajanjaksoon verrataan. Kun meteorologit nyt sanovat, että jokin on normaalia kylmempää tai lämpimämpää, ’normaali’ on siis luku, joka muuttuu joka 30. vuosi. Vaimo ei silti saa vielä soittaa kotona. Vaimo ja minä osallistuimme perjantaina 7.1. orgioihin. Yhdessä pohjalaisten pelimannien ja 3 0 00 muun kansanmusiikin harrastajan kanssa lähdimme Silja Europalla jokavuotiselle Folklandia-risteilylle. Tanskalainen Habadekuk nosti tunnelman kattoon laivan aulassa ja myöhemmin illalla yökerhossa. Viulu oli johtava soitin, mutta puhallintrio sekä kitara, basso ja rummut toivat kappaleisiin lisäpotkua. Perinteitä kunnioittaen he loivat svingin, joka sai yleisön hurmioon ja tanssinjyskeeseen ennen kuin kunto petti. Oma ryhmämme soitteli ”pelimannipenkillä” ennen kuin pääsimme näyttämölle. Konsertteja oli koko ajan (vähintään) 5:llä esiintymispaikalla. Kun en itse soittanut, kiertelin laivalla ja kuuntelin. Kyllä Suomessa tehdään paljon ja hienoa kansanmusiikkia! Ähtäriläinen ryhmä lauloi upeasti äänissä ja soitti pontevasti pohjalaisia lauluja. Jyväskyläläinen tyttöryhmä, Kikatus, houkutteli meidät ihanaan ansaan eli irlantilaiseen kansanmusiikkiin. Emilia Lajunen, kansanmusiikin nuorten suomenmestari Kaustiselta, soitti viulua niin että selkäpiini värisi. Uusimaalaiset herkuttelivat perinteisellä haitarimusiikilla, me pohjalaiset vanhemmilla viulukappaleilla. Soitin alttoviulua tavallisen viulun sijaan, aivan samoin kuin Föglön suurpelimanni Hindriks-Kalle ennen vanhaan! Vaimo sanoi kiltisti, että hyvältä kuulosti. Lauantai-iltapäivällä ryhmämme soitti pelimannitanssit laivan peräsalongissa. Valssia, hamboa, jenkkaa, masurkkaa, polkkaa ja polskaa. Se toi pelimannille ilon rintaan vaikka selkää särkeekin! Jos olet joskus osannut vähän soittaa, ota soitin uudelleen esiin ja aloita ”Tuiki tuiki tähtönen…”. Älä katso nuotteja, harjoittele korvakuulolta. Jos vain jaksat harjoitella, sinulla on varmasti yhtä hauskaa kuin Vaimolla ja minulla! jarl ahlbeck katternö 41 Mats Sandström Mats Sandström Huippu sesonki käyttö keskuksessa Enemmän sähköä joesta UUDENKAARLEPY YN VOIMALAITOS PIETARSAAREN ENERGIALAITOS UUSI VERKOSTOITUJA. Ove Lövholm on joulukuusta toiminut Esse ElektroKraftin verkonrakennusjohtajana. Katternön oma poika on palannut kotiseudulle vietettyään vuosikausia muualla. Takaisin kotikentälle ESSE ELEKTRO-KRAFT n Firmaan on palkattu uusi verkonrakennusjohtaja Dage Stenmanin jäätyä eläkkeelle 30 vuoden palvelun jälkeen. Hänen tilalleen tuli Katternön kylässä varttunut Ove Lövholm. Ove palasi kotiseudulle huolehtimaan sähköverkon kunnosta. ”Sähköverkko on hyvä. Tänäkin talvena lumimyräkät ovat aiheuttaneet ongelmia metsätaipaleiden linjoille, mutta olemme pystyneet korjaamaan vauriot nopeasti”, Ove Lövholm sanoo. Hän on opiskellut sähkötekniikkaa Vaasan ammattikorkeakoulussa ja energiatekniikkaa Uumajan yliopistossa. Lisäksi hän työskenteli yli 12 vuotta ABB:n kojeistotehtaalla Vaasassa. ”Työtehtävät ovat täällä vaihtelevampia. Teen kaikkea suunnittelusta työnjohtoon ja ostoihin.” Myös Esse Elektro-Kraftilla siirtyminen etäluettaviin sähkömittareihin on tärkeä osa arkityötä vuoden 2013 loppuun, jolloin kaikki mittarit pitää olla vaihdettuna. ”Tiedotamme nyt asiakkaillemme vaihdosta ja vaihdamme mittareita vaiheittain”, Ove Lövholm. 42 katternö n Kova talvi on rasittanut myös sähköverkkoa. Ankara pakkanen yhdessä suuren sähkönkulutuksen kanssa kuormittaa rajusti sähköverkkomme muuntajia. ”Esimerkiksi 23.12. oli talven kylmimpiä päiviä, pakkasta –25°, ja samaan aikaan jouluvalmistelut olivat kiivaimmillaan vähän joka kodissa”, sanoo Tomas Lundqvist. Hän on yksi viidestä päivystäjästä, jotka valvovat käyttökeskuksessa koko Katternön sähkönjakelua, 24 tuntia vuorokaudessa, 365 päivänä vuodessa. ”Usein ongelmia syntyy monessa paikassa yhtä aikaa ukkosella, myrskyssä tai kun pakkaset purevat pahimmillaan, mutta yleensä me saamme viat korjattua korkeintaan parissa tunnissa.” Pietarsaaren katuvalaistuksesta on puhuttu paljon. Nyt valot on poliitikkojen päätöksen jälkeen taas sytytetty yöaikaan, mutta joskus katuvalot ovat pimeänä teknisten syiden vuoksi. ”On hyvä, että asiakkaat soittavat ja kertovat, jos katuvalot ovat pimeinä tietyllä alueella tai sen puoleen, jos ne loistavat päiväsaikaan. Voimme sytyttää ja sammuttaa katuvalot alueittain täältä käsin, mutta emme näe, palavatko lamput vai eivät”, Tomas Lundqvist sanoo. Karolina Isaksson PÄIVYSTYS. ”Huono sää aiheuttaa Matti Pinola LOPPUUNLUETTU. Andreas Byfält ja hänen kollegansa saavat unohtaa mittareiden luvun Kruunupyyn verkkoalueella vuoden 2013 jälkeen. Maksu kulutuksen mukaan KRUUNUPY YN SÄHKÖLAITOS n Vetelin tavoin myös Kruunupyyn sähkölaitos käynnistää keväällä asiakkaiden sähkömittareiden vaihdon etäluettaviin malleihin. Vaihtotöiden valmistuttua vuonna 2013 asiakas maksaa joka laskullaan todellisen sähkönkulutuksensa mukaisen hinnan. ”Tähän asti laskut ovat olleet samansuuruiset koko vuoden ja kerran vuodessa on tullut tasauslasku. Asiakkaat ovat siis maksaneet kulutustaan enemmän kesällä ja vähemmän talvella. Jatkossa useimpien talvilaskut kasvavat ja kesälaskut pienenevät”, sanoo Kruunupyyn sähkölaitoksen toim.joht. Carl-Johan Kronström. Uusien mittareiden myötä asiakkaat voivat jatkossa seurata päivittäistä sähkönkulutustaan internetistä, ja sähkölaitos pystyy mittarien lähettämän hälytyksen ansiosta korjaamaan sulakeongelmat nopeammin. Mittarinvaihto ei vaadi asiakkailta toimenpiteitä eikä maksuja. Veteli saa etäluettavat mittarit Esse Elektro-Kraft n Toimittaa sähköä alueille Pedersöressä, Kortes järvellä, Alahärmässä, Uudessakaarlepyyssä (Markby) sekä Kruunupyyssä (Jeussen). Asiakkaita: 3 500 • Vuositoimitus: 42 GWh Vaihde: 020 766 1900 Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 766 2023 n Uudenkaarlepyyn vesivoimalaan suunnitellaan aputurbiinia sähköntuotannon ja käyttövarmuuden lisäämiseksi. Uudenkaarlepyyn Voimalaitos hakee ympäristökeskukselta lupaa 1,5 MW aputurbiinin asentamiseen 4,5 MW pääturbiinin täydennykseksi. ”Turbiinia huollettiin huhtikuusta 2010 tammikuuhun 2011, ja sinä aikana vesivoimala on ollut pysähdyksissä. Kahdella turbiinilla pystyisimme jatkossa välttämään vastaavat tuotantoseisokit ja lisäksi voimalan käyttöä voitaisiin optimoida vesimäärän mukaisesti”, sanoo Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen toim. joht. Tony Eklund. Hän arvioi, että lupaprosessi vie vuoden ja rakennusvaihe 1–2 vuotta. Näin ollen aputurbiini voitaisiin ottaa käyttöön vuonna 2014. ”Ympäristöön ei tarvitse puuttua, luukku on valmiina ja joen vesi virtaa jo nykyisellään voimala-altaan kautta. Investointi maksaisi itsensä takaisin suhteellisen lyhyessä ajassa”, Tony Eklund sanoo. Mats Sandström VETELIN SÄHKÖLAITOS Asiakaspalvelu: 020 76 6 1912, 020 766 1911 n Vetelin Sähkölaitos aloittaa kevättalvella siirtymisen etäluettaviin mittareihin. ”Kaikki 2 200 asiakastamme saavat uudet sähkömittarit vuoden 2013 loppuun mennessä. Asiakkaiden ei tarvitse tehdä asian eteen mitään eikä siirrosta koidu heille maksuja”, toimitusjohtaja Jouko Kivioja sanoo. Suurin muutos asiakkaiden kannalta on se, että uusien sähkömittareiden myötä he maksavat joka laskulla todellisen sähkönkulutuksen mukaan eivätkä arvioidun kulutuksen mukaan kuten aiemmin. Sähkölämmitystaloissa se tarkoittaa suurempia laskuja talviaikaan ja pienempiä kesäaikaan. ”Lisäksi asiasta kiinnostuneet pystyvät seuraamaan sähkönkulutustaan tarkemmin. Asiakkaat voivat vähitellen seurata jopa päivittäistä sähkönkulutustaan internetin kautta”, Kivioja sanoo. Laskutus: 020 766 1912, Johanna Stubb Mats Sandström VIRTAAVAA VETTÄ. ”1,5 W aputurbiini TÄLLAINEN SE ON. Asiakkaiden etä usein häiriöitä sähköverkkoon”, lisäisi Uudenkaarlepyynjoen vesi luettavat sähkömittarit asennetaan sanoo Tomas Lundqvist, käyttö voimalan tehoa ja käyttövarmuutta”, alueittain Vetelin Sähkölaitoksen keskuksen päivystäjä. sanoo Tony Eklund. alueelle kahden vuoden kuluessa. www.eekab.fi TJ Ingvar Kulla Herrfors n Toimittaa sähköä Maksamaahan, Oravaisiin, alueille Pedersöressä, Teerijärvellä, Ylivieskassa ja Alavieskassa Asiakkaita: 14 000 • Vuositoimitus: 338 GWh Vaihde: 781 5300 (Pietarsaari), (08) 411 0400 (Ylivieska), 766 7242 (Kolppi), 385 0050 (Oravainen), 867 5001 Teerijärvi) • Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 723 4521 (Oravainen, Pedersöre, Teerijärvi), (08) 426 TEHOA VOIMALASTA. ”Ylivieskan 350/044 781 5375 (Ylivieska) • Asiakaspalvelu: 781 5312 hyvien kasvunäkymien vuoksi Herr (Pietarsaari), (08) 411 0401 (Ylivieska) • www.katterno.fi TJ Stefan Storholm forsin on oltava askeleen edellä”, Tommi Salo sanoo. Kaupan kasvu vaatii lisää lämpöä HERRFORS n Enemmän tehoa kotimaisista polttoaineista. Siinä lyhyesti tulos Herrforsin tehostamistoimista Ylivieskan lämpövoimalassa. Näillä kahden vuoden aikana toteutetuilla toimenpiteillä Herrfors täyttää kasvavaa kaukolämpötarvetta ja torjuu hinnankorotuspaineita. ”Kauppa kasvaa jatkuvasti Ylivieskassa, ja siellä ovat myös suurimmat lämmitystarpeet”, Herrforsin Tommi Salo toteaa. Tehostaminen jatkuu vielä keväällä, ja se on kohdistunut voimalan moniin eri osiin. Paremman hyötysuhteen lisäksi tehostaminen parantaa myös toimitusvarmuutta. Voimala käyttää polttoaineenaan turvetta 75 prosenttisesti ja pienemmän osan haketta. Öljy kattaa polttoaineista alle 4 %, ja sitä käytetään kulutushuipuissa. ”Pyrimme näiden parannusten avulla säilyttämään kaukolämmön kilpailukyvyn. Tänä vuonna voimaan astunut verouudistus tuo myös turpeen veron piiriin”, Salo sanoo. Pietarsaaren Energialaitos n Toimittaa sähköä Pietarsaareen, Luotoon ja Sandsundiin Pedersöressä. Asiakkaita: 14 640 • Vuositoimitus: 269,5 GWh Vaihde: 785 1111 • Vikailmoitukset: 723 0079 Asiakaspalvelu: 785 1448 • www.jpenergy.net TJ Ole Vikström Kruunupyyn Sähkölaitos n Toimittaa sähköä alueille Kruunupyyssä, Pedersöressä ja Kokkolassa Asiakkaita: 3 080 • Vuositoimitus: 40 GWh Vaihde: 824 2200 Vikailmoitukset: 824 2200 / 0400 126 005 Asiakaspalvelu: 824 2200, Å. Hagnäs, M. Käld www.kronoby.fi/elverk TJ Carl-Johan Kronström Uudenkaarlepyyn Voimalaitos n Toimittaa sähköä Uudenkaarlepyyn kaupungin alueelle • Asiakkaita: 4 350 • Vuositoimitus: 100 GWh Vaihde: 785 6111 • Vikailmoitukset: 785 6111, iltaisin 722 0050, 723 4520 Asiakaspalvelu: 785 6252, 785 6251 www.nykarlebykraftverk.fi TJ Tony Eklund Vetelin Sähkölaitos n Toimittaa sähköä Veteliin, lukuunottamatta Polson, Kivikankaan ja Nykäsen kyliä Asiakasmäärä: noin 2 000 • Vuositoimitus: 29,2 GWh Puhelin: 866 3600 (vaihde) Vikailmoitukset: 866 3600 Asiakaspalvelu: 866 3600, Tarja Naskali www.vetelinsahkolaitos.fi TJ Jouko Kivioja katternö 43
© Copyright 2024