syyskuu | 2010 Mekane Yesus -kirkko kouluttaa kirkkomuusikoita Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa. Musiikkikoulusta valmistui kesällä 20 uutta muusikkoa, jotka palasivat töihin kotiseurakuntiinsa. Kuva Markku Keski-Mäenpää Kuva Anni Suhonen Pakistan päällimmäisenä mielessä Kainaloaan myöten vedessä kahlaavia ihmisiä, saarekkeille pelastautuneita perheitä… Kun me muut katselimme elokuussa uutiskuvia kaukaisesta katastrofista, Pakistanissa yli 20 vuotta asunut Anni Suhonen näki kuvissa toisen kotimaansa hädän. Teksti Pirre Saario T aleban-taistelijat, Osama bin Ladenin piilottelu Afganistanin rajaseuduilla, terrori-iskut ja terrorismin vastainen sota, kidnappaukset. Tällaisena näyttäytyy uutisissa Pakistanin Luoteinen rajamaakunta, nykyiseltä nimeltään Khyber Pajhtunwa. Elokuussa kuvaan tuli taas lisäannos surkeutta, kun Indus-joen tuhotulvat runtelivat samaista maakuntaa ja kaupunkeja, joissa Suomen Lähetysseura on toiminut jo 50 vuotta. Pakistanissa yli 20 vuotta Suomen Lähetysseuran työntekijänä ollut proviisori Anni Suhonen palasi Suomeen viime vuonna. Hän toimii nykyään Lähetysseuran keskustoimistossa Helsingissä Pakistanin-työn alue-edustajana. Tehtäviin kuuluu yhteydenpitoa Pakistanin yhdistyneeseen kirkkoon, yhteistyöneuvotteluja, raporttien kirjoittamista sekä kummiasioiden hoitamista. Tulvakatastrofi on teettänyt paljon työtä. Anni on ollut kiinteässä yhteydessä yhteistyökirkkoon, joka evakuoi nopeasti vajaat 1 400 kristittyä ja hinduperhettä omien koulujensa suojiin. Noin 8 000 henkeä asuu toistaiseksi kolmella hiippakunnan koululla. He ovat menettäneet osan tai kaiken omaisuudestaan. Vähemmistöryhmiin kuuluvat jäävät helposti avun ulkopuolelle. Lähetysseura lahjoitti 50 000 26 LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 euroa Pakistanin kirkon avustustyöhön kirkkojen yhteisen kansainvälisen ACT-järjestön kautta. ”Kummit ovat soitelleet jatkuvasti ja kyselleet lasten kohtalosta”, Anni kertoo. ”Olen voinut kertoa, että lasten perheet on saatu turvaan ja he odottavat kotiensa korjaamista tai jälleenrakennusta.” On ollut raskasta seurata kaukaa Suomesta käsin toisen kotimaan tuskaa. ”Koko ajan on sellainen tunne, että pitäisikö lähteä paikan päälle”, Anni sanoo. Peshawarin hiippakunnan työntekijät ovat raataneet avustustöissä aamuvarhaisesta yömyöhään. Sairaala saa olla rauhassa Anni Suhonen lähti Pakistaniin vuonna 1984. Urdun kielen opiskelujakson jälkeen hän aloitti työnsä Tankin kristillisen sairaalan apteekissa. Sairaala sijaitsee sadan kilometrin päässä Afganistanin rajalta ja palvelee sekä muslimeita että kristittyjä. Niin sanottu hei- ”Pakistanista kaipaan erityisesti lämmintä yhteisöllisyyttä”, Anni Suhonen kertoo. Hyvä naapuruus on surujen ja ilojen jakamista, tai vaikka sitä, että muslimit toivottavat kristityille hyvää joulua ja kristityt muslimeille hyvää Id-juhlaa. Kuva Pirre Saario —PAKISTAN— Pakistanin kirkko ylläpitää useita kouluja. Tässä ollaan päättäjäisissä Nowsheran koululla, jonne majoitettiin elokuun tulvassa kotinsa menettäneitä perheitä. moalue, Pakistanin ’villi länsi’, on lähellä. Siellä ovat voimassa islamin jyrkimmät tulkinnat. Tankin sairaalan lääkärit ja hoitajat ovat kristittyjä, mutta muu henkilökunta, kuten sairaalaapulaiset, autonkuljettajat ja siivoojat ovat muslimeita. Tankin sairaalassa hoidetaan myös taleba- neja. He arvostavat sekä Tankin että Bannun kristillisen sairaalan työtä. Tankissa on ollut useita Suomen Lähetysseuran työntekijöitä, mutta tällä hetkellä vain yksi, fysioterapeutti Jenni Haunia. Erityisesti naisten ja lasten hoitoon keskittyneellä Tankin sairaalalla onkin hyvä maine. ”Uutisissakin kerrottiin aikoinaan tapauksesta, jossa liikenneonnettomuudessa loukkaantuneet vietiin ensin valtion sairaalaan. Sen 20 lääkäristä kukaan ei ollut paikalla. Tankin kristillisessä sairaalassa oli vain muutama lääkäri, mutta loukkaantuneet hoidettiin heti”, Anni kertoo. Anni hoiti sairaalan apteekkia. ”Tein lääkkeitä, lähinnä ruuansulatus- ja yskänlääkkeitä, korva- ja silmätippoja sekä erilaisia voiteita. Vaseliinia, johon lääkeaine sekoitettiin, ostettiin tynnyreissä. Kesän kuumuudessa vaseliini oli juoksevaa, mutta talvella se oli niin jäykkää, että oli täysi työ sekoittaa sitä. Apteekin kummallakin reunalla oli asiointiluukku, toinen miehille, toinen naisille. Henkilökunta tuli ovesta sisälle hakemaan lääkkeitä osastoille.” Tankin sairaalan yhteydessä toimii sairaanhoitajakoulu, josta valmistuneilla on pätevyys kaikkiin Pakistanin noin sataan kris- tilliseen sairaalaan ja klinikkaan. Anni opetti siellä lääkeaineoppia. Rinnakkaiseloa arjen keskellä Tankin sairaalassa kristillisyys on avoimesti esillä. Osastoilla on päivittäin aamuhartaus. Niihin saa halutessaan osallistua. Annin kokemus kristittyjen ja muslimien Talebanitkin arvostavat Tankin kristillistä sairaalaa LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 27 Kuva Anni Suhonen Anni Suhonen on ehtinyt parinkymmenen vuoden aikana olla vieraana monissa muslimihäissä. Tankin kristillisessä sairaalassa lähellä Afganistanin rajaa hoidetaan sekä muslimeita että kristittyjä. Talebanienkin arvostama sairaala on keskittynyt naisten ja lasten auttamiseen. päivittäisestä yhteiselosta on valoisampi kuin läntisten tiedotusvälineiden antama kuva. ”Muslimit toivottavat meille hyvää joulua ja me heille hyvää Id-juhlaa”, Anni kertoo. ”Me kutsumme muslimeita jouluaterialle ja he kutsuvat meitä omiin juhliinsa.” Rankkojakin esimerkkejä vihamielisyydestä ja ennakkoluuloista silti löytyy. ”Vuoden 2001 New Yorkin terrori-iskun jälkeen tilanne on kiristynyt Pakistanissa”, Anni toteaa. ”On tullut voimaan Muhammedinpilkkalait, kristityiltä on poistettu kiintiöt oppilaitoksissa ja heidän asemansa on muutenkin vaikeutu- 28 LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 nut. Muhammedin-pilkkalakia on esimerkiksi käytetty koston välineenä. Asenneilmastossa on myös eroja eri puolilla maata.” ”Ulkomaalaisia kristittyjä kyllä kunnioitetaan, mutta jotkut sanovat pakistanilaisille kristityille: Painukaa takaisin sinne Amerikkaan, mistä kristinusko on kotoisin. Tosiasiassa kristinusko tuli Jeesuksen oppilaan Tuomaksen mukana Intian niemimaalle jo pari tuhatta vuotta sitten.” Annin työnkuva muuttui, kun hän oli ollut Tankissa 14 vuotta. Hän muutti ensin Risalpuriin, oli hetken Bannussa ja päätyi lopulta Luoteisen rajamaakunnan pääkaupunkiin Peshawariin. Siellä hän toimi Health Care Christian Fellowsip -järjestössä, edelleen Suomen Lähetysseuran lähettämänä. Tämä kansainvälinen terveydenhuoltoalan järjestö keskittyy sairaaloiden hengellisen työn tukemiseen. ”Työhöni kuului muun muassa raamattu- ja rukousopetusta ja opetuslapseuskurssien vetämistä henkilökunnalle. Opetimme myös kristinuskon perusteita niille, jotka olivat vielä uskossaan nuoria. Työ oli hyvin innostavaa”, Anni kertoo. Ammatti kulkee suvussa. sen vahvaa silloin, kun Annin äiti, isä ja veli kuolivat – kahdesta viimeksi mainitusta tapauksesta Anni sai tiedon Pakistanissa ollessaan. ”Oli helppo olla, kun ihmiset surivat ja rukoilivat kanssani. Olin Suomessa äitini kuollessa, ja silloin lähetti toi vain kukkapuskan ovelle.” Pakistanin luonto on vertaansa vailla. Maassa sijaitsee kahdeksan maailman kymmenestä korkeimmasta vuoresta, muun muassa toiseksi korkein huippu, K2. Lähes 3 000 kilometriä pitkän Indusjoen alkulähteet ovat Tiibetissä, ja se laskee lopulta Arabianmereen Karachin lähellä. Joen varrelle mahtuu suuri määrä erilaisia luontotyyppejä ja maisemia. Lähetysseuran työntekijöiden kesäkodin ympäristössä Murreessa, Himalajan vuoristossa, ollaan niin korkealla, että siellä kasvaa mäntyjä. Tankissa ja Peshawarissa puolestaan on kuumaa ja kosteaa. Annin sydämessä sykkii kaipuu Pakistaniin. Siksi tuntuu raskaalta vastata toistuvasti suomalaisten kysymykseen: ”Kuinka ihmeessä menit töihin kaikista maista juuri Pakistaniin? Eikö siellä ole aivan hirveää, sota ja talebaneja ja kaikkea?” Toisten kielteisiä mielikuvia Pakistanista on melkein vaikeampaa kestää kuin uutisia tulvatuhoista. n Voisiko suutari basaarin reunalla olla sen suutarin jälkeläinen, joka korjasi sandaalit, kun Tuomas-apostoli vaelsi täällä ja kertoi uutisia Jerusalemista? Siltojen rakentaminen eri uskontojen välillä onnistuu kunnioituksella ja kärsivällisyydellä. Toisesta välittäminen – nopein tie sydämiin. Kuva Anni Suhonen Kuva Ann-Christine Marttinen Kaipaan Pakistanin yhteisöllistä elämäntapaa Runot Anni Suhosen ystävän Eeva-Liisa Herojan teoksesta Sinihuntuinen puu, joka syntyi vuonna 1988 tehdyn Pakistanin-matkan kokemuksista. Kauniin luonnon keskellä Anni on nauttinut Pakistanissa erityisesti kahdesta asiasta: yhteisöllisyydestä ja kauniista luonnosta. Rinnalla elämisen tuntu oli erityi- Tankin sairaalan henkilökunnan jäseniä siunataan Health Care Christian Fellowship -järjestön työhön, jota he tekevät oman toimensa ohella. LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 29 Tyttö saa kerrankin avata suunsa hetkellä noin sata ja niissä on mukana 3 000 tyttöä. Yhdestä aktiivisesta naistyöntekijästä he saivat kolmannen työtoverin. Regina, Nigatwa ja Zennay Wodajo kulkevat yhdessä kurssipaikoille, jotka sijaitsevat usein pitkien ja vaikeakulkuisten teiden päässä. ”Jos olisin tämän tiennyt kymmenen vuotta sitten, en olisi toiminut niin kuin toimin.” Tämä etiopialaisen naisen toteamus mielessään Regina Hantikainen ja Nigatwa Anbese aloittivat tyttötyön Mettun alueen seurakunnissa. Avoimessa ilmapiirissä saa kysellä seksuaalisuudesta, ympärileikkauksesta, tunteista ja muista kotona vaietuista asioista. —ETIOPIA— Siitä mistä kotona ei puhuta Vuonna 2007 naiset kutsuivat Metun läheltä 13 naista, jotka voisivat myöhemmin ryhtyä pitämään tyttöpiirejä omilla alueillaan. ”Koulutimme heitä kaksi päivää. He innostuivat asiasta valtavasti ja aloittivat omat piirit”, Nigatwa kertoo. Ensimmäisen kurssin jälkeen Regina ja Nigatwa ovat kouluttaneet yli 350 tyttöpiirin ohjaajaa omassa synodissaan, joka on maaalaltaan puolen Suomen kokoinen. Kurssit ovat kestäneet muutaman päivän. Toimivia piirejä on tällä Viime kesänä tytöille tehtiin oma työkirja, jota he täyttävät kerran viikossa kokoontuvissa piireissä. Vihkoon tytöt kirjaavat omia ajatuksiaan kokoontumiskerran aiheeseen liittyen. Yhdessä piirissä on 30–50 tyttöä, iältään 10–14-vuo tiaita. Piiri kokoontuu puolestatoista kahteen vuotta, minkä jälkeen aloitetaan uusi piiri. ”Opetus ei saa olla saarnaamista, vaan keskustelu on tärkeintä. Ilmapiirin pitää olla niin avoin ja hyväksyvä, että tytöt uskaltavat esittää kysymyksiä asioista, jotka ovat heille vaikeita ja joita he eivät edes kotona uskalla kysyä vanhemmiltaan”, Regina Hantikainen kertoo. ”Asioita, joista harvoin kodeissa puhutaan, ovat esimerkiksi kuukautiset, ja ne puhutaan piireissä puhki. Vanhemmat ovat onnellisia, että joku puhuu heidän tyttöjensä kanssa näistä vaikeista asioista”, naiset kertovat. ”Tytöillä on mahdottoman paljon kysymyksiä, kun he kerrankin saavat avata suunsa ja kysyä, mitä haluavat”, Regina nauraa. ”Mietimme roolileikkien kautta erilaisia tilanteita, joihin tytöt voivat joutua. Mietimme esimerkiksi sitä, mitä tyttö voi vastata, kun poika sanoo haluavansa sänkyyn. Kun vastauksia on harjoitel- Työtoverit Zennay Wodajo (vas.), Nigatwa Anbese ja Regina Hantikainen levähtävät hetkisen kahvi kupposen ääressä. Ohjaajat opettelevat helppoja käsi töitä neuvoakseen niitä tyttöpiireissä. Ohjaajia on koulutettu muun muassa Algen rovastikunnassa. Teksti Kati Keski-Mäenpää, kuvat Regina Hantikainen Y stävykset Regina Hantikainen ja Nigatwa Anbese tekevät yhdessä naistyötä Etio pian länsiosassa sijaitsevassa Metun kaupungissa. Lapsi- ja nuorisotyön ohjaaja Regina Hantikainen on Suomen Lähetysseuran työntekijä. ”Halusimme opettaa naisten lisäksi myös tyttöjä.” Regina kertoo. ”Itselläni oli ajatus suomalaisesta tyttötyöstä, johon liittyisivät kaikki etiopialaiseen kulttuuriin liittyvät asiat ja tavat sekä nuoren naisen kehitykseen liittyvät seikat.” Vuosia myöhemmin Reginan luo Mettuun tuli kolmeksi kuukaudeksi Kokkolasta entinen työtoveri, eläkkeellä oleva nuorisoohjaaja Silja Hyvärinen. Hän oli tehnyt yli 30 vuotta tyttötyötä. Yhdessä Nigatwa, Regina ja Silja tekivät tyttöpiirin ohjaajien oppaan. Kipinä sytytti nopeasti 30 LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 31 töjä sitten pitäisi leikata. Jumala ei halua, että mitään meistä poistetaan väkivalloin.” Naimisiin teini-iässä Kullo Korman tyttöpiirissä luetaan Johanneksen evankeliumia. tu, sormi ei mene suuhun oikeassakaan tilanteessa.” Minne paeta ympärileikkausta ”Kirjassa puhutaan ensin itsensä hyväksymisestä ja tuntemisesta, tunteista ja unelmista. Etenkin tunteista puhuminen on tytöille tärkeää. Sitten puhutaan seksuaalisuudesta, naiseksi kasvamisesta, fyysisestä ja henkisestä kehityksestä”, Nigatwa ja Regina kertovat. 32 LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 ”Kirjassa on paketti myös uskonelämän asioista, kuten siitä, kuka Jumala on ja kuinka hänet voidaan tuntea henkilökohtaisesti. Seuraava osio on muiden kanssa elämisestä eli ystävyydestä ja perheenjäsenenä elämisestä. Myös pojista puhutaan ja siitä, että tosi rakkaus odottaa.” ”Väkivalta-asioista käsitellään muun muassa aborttia, insestiä ja muuta seksuaalista hyväksikäyttöä. Puhutaan myös kulttuurin vahingollisista tavoista, kuten tyttöjen ympärileikkauksesta. Mietitään mihin tyttö voi paeta tai kenen luo voi mennä kuullessaan, että hänelle ollaan järjestämässä ympärileik- kausjuhlia. Vaikka tapa on laiton ja vähenemässä, tyttöjä leikkautetaan salaa.” Tyttö ei ole pelkkä numero Tuleville tyttöpiirin ohjaajille opetetaan hyvin käytännöllisiä asioita. ”Kerromme, että tyttöjä tulee kutsua aina nimillä eikä numeroilla, kuten koululuokissa. Myös Jumala tuntee meidät nimeltä”, Regina kertoo. Kurssilla he käyvät läpi yhden illan ohjelman, joka alkaa tyttöjen kättelyllä. ”Laulamme ja rukoilemme alussa, sen jälkeen on lyhyt hartaus, päivän aiheeseen liittyen. Opaskirjasta käydään läpi opetusosuus ja sen jälkeen keskustellaan. Opetamme ohjaajien kursseilla myös pieniä käsitöitä, joita he sitten voivat tyttöpiireissä ohjata.” Regina esittelee yhden ohjaajien käyttöön tarkoitetun yksinkertaisen nuken, jolta saa irrotettua silmät, nenän ja suun. Nuken avulla mietitään ympärileikkauksen tarpeettomuutta. ”Jumala on luonut meidät ja jokaisella osalla ruumiissamme on oma tehtävänsä. Ohjaaja ottaa ensin nukelta irti kasvonpiirteet ja sitten kyselee tytöiltä yksitellen, mikä tehtävä milläkin osalla on. Mietitään, miksi tytöiltä ei leikata esimerkiksi nenänpäätä irti. Hieman rankallakin tavalla mietitään, miksi tyt- Metun alueella tytöt menevät naimisiin hyvin varhain, jopa 13–15-vuotiaina. ”Naistyötä tehdessämme huomasimme, että monesti opetus tulee liian myöhään, sitten kun naiset ovat jo naimisissa. He sanovat itsekin, että jos olisin tämän tiennyt kymmenen vuotta sitten, en olisi toiminut perheessäni niin kuin toimin. Tämä oli kuin kimmoke tyttötyön aloittamiselle”, Regina huomauttaa. Nigatwan mukaan tytöillä on paljon kysymyksiä naiseksi kasvamisesta, eivätkä he saa niihin vastauksia ja tukea kotoa. ”Me haluamme tukea heitä kasvussa. Tässä iässä he ottavat ope- tusta mielellään vastaan. Monet heistä menevät naimisiin ennen kuin ovat täysi-ikäisiä. He saavat kurssilla sellaista opetusta, joka auttaa heitä tulemaan hyviksi äideiksi ja kristityiksi”, Nigatwa toteaa. Pitkäjänteinen työ on kantanut hedelmää. ”Tytöt ovat tietoisia oikeuksistaan. Heitä ei esimerkiksi ympärileikata. He ovat kuulleet opetuksen, jota annamme”, Nigatwa kertoo. Alueen naiset heränneet ”Koko alueemme naiset ovat heränneet koulutuksen ansioista. He saavat monenlaista opetusta, kuten tietoa terveellisen ruoan laitosta ja lukutaito-opetusta. He heräävät näkemään, mitkä ovat heidän oikeuksiaan ja huomaavat, että heillä on myös oikeus oppia. ” Regina pitää itsekin yhtä tyttöpiiriä, jossa käy jo puolentoista vuoden kurssin käyneitä tyttöjä. ”Heille pidettiin jo päätösjuhlakin ja ohjattiin mukaan seurakunnan nuorisotyöhön. Mutta niin vain he palasivat ja sanoivat, että meillä on ollut niin kivaa, että emmekö vielä jatkaisi”, Regina nauraa. ”Tytöt ovat jo 15–16-vuotiaita. Olen viettänyt sunnuntai-iltapäiviä näiden 11 tytön kanssa. Teemme käsitöitä, joskus leivomme, käymme työkirjaa läpi ja juttelemme.” Palaute kursseista on ollut hyvää. ”Kerran kurssilla eräs opettaja sanoi heti ensimmäisenä, että nyt vasta ymmärrän, miten lapsia pitää opettaa!”, Regina kertoo. ”Opetan myös leikin merkitystä ja sitä, kuinka lapsi oppii. Toinen kurssilainen oli kiertänyt kaikki alueensa peruskoululuokat 12 koulussa, Tyttöpiiriläiset Jaalanne, Ayyaantu ja Beshaatu tekevät ystävyyden nauhoja. ja käynyt opetusmateriaalin läpi lasten ja nuorten kanssa.” Mekane Yesus -kirkolla ei ole vastaavaa tyttötyötä muualla Etiopiassa. Tyttöjen ympärileikkausta koskevaa koulutusta on, samoin pyhäkoulutyötä ja käsityökerhoja, mutta Metun tyttötyö on laajempaa ja tyttöjen kehityksen kokonaisvaltaisemmin huomioon ottavaa. n Regina Hantikaisen työtä tukevan Kokkolan suomalainen seurakunta, Rantsilan kappeliseurakunta, Turun Martin seurakunta sekä Kannuksen ja Keski-Porin seurakunnat. LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 33 Kuva Ari Tähkäpää Näkökulmaa laajennettiin kesällä reippaasti varhaisnuorten lähetysleireillä niin Itä-Suomessa kuin maan lounaiskulmallakin. V Kuva Ari Tähkäpää n Teksti Elina Härkönen ja Lotta Kokkonen, l eirillä isosina Rebekka Savonlinnasta esittelee Tasaus-kylän käsinukkea. Loiskis-leirillä Kirjeitä maailmalta E lämä on tylsää ilman seikkailumieltä… Laulun sanat kaikuivat Kunstenniemen leirialueella Rymättylässä, kun satapäinen leiriläisjoukko intoutui laulamaan. Avajaisissamme sekä illalla mukana menossa oli Taika-Petteri nostamassa tempuillaan leiritunnelmaa. Turun arkkihiippakunnan varhaisnuorten Loiskislähetysleirillä Loiskis-leirin telttakylästä oltiin reaaliaikaisessa yhteydessä lähetystyöntekijään toisella puolella maapalloa. Erilaiset teemakylät antoivat 80 leiriläisen ajatuksiin vauhtia Sulkavan leirillä. 34 LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 aiheena oli Kirjeitä maailmalta – ihan perinteisessäkin muodossa, joskin tapa taitaa pienen kyselyn mukaan olla jo aika unohdettu. Näin internet-aikana reaaliaikainen keskustelu kuvan kera onnistuu jopa telttaleirillä. Yhtenä iltana otimme yhteyttä lähetystyöntekijään toiselle puolelle maapalloa. Hän kertoi työstään, ja leiriläiset saivat esittää kysymyksiä. Kädentaitoa kartutettiin viidessä eri pajassa. Oli lähetyslentoa huimalla vaijeri liu’ulla, savimajojen ja hahmojen rakentamista, sählypallo-okariinon tekemistä ja Botswanaan tutustumista. Raamattua tutkiskeltiin aamupäivisin tarinallisin ja toiminnallisin menetelmin. n Teksti Kari Penttinen Kuva Wenche Bjørklund Lääketiede on parasta mitä tiedän Kuva Kari Penttinen Maailmankuva avartui leirillä arhaisnuorten MM 2010 -lähetysleirin avajaisissa nostettiin käsi torjumaan muun muassa kiusaamista ja ilmastonmuutosta. Mikkelin hiippakunnan leiri järjestettiin Sulkavalla ja sen teemana oli STOP. Teemoja pohdittiin ’kylissä’, esimerkiksi kirkkovenesoudun, pyhiinvaelluksen, jalkapallon ja huovuttamisen merkeissä. Ensimmäisen illan soihdunkantaja K-Mikko luovutti perjantaina estradin Taika-Petterille, jonka puhuvat nuket ja taitava apulainen Samuel Piiroinen hauskuttivat leiriläisiä raamattutun tien ja iltaohjelman aikana. Raamattuasioista vastasi leiripastori Pekka Härkönen. Tasaus-kylässä sai jututtaa Tasaus-matkalla Senegalissa ollutta Ulla Lindlöfiä. Leirimuusikkoina toimivat Aarne ja Niko Tapanainen, ja perjantai-illassa loisti eksentrinen gospelbändi Idän Ihmeet. Estradilla nähtiin myös nigerialainen Popo Salami, joka lauloi omia kappaleitaan leiriläisten fiilistellessä mukana. Viimeisenä iltana ylitettiin leiriläisten rakentamat pitkospuut hiljaisuuden vallitessa. Perillä niemessä pidettiin hartaushetki.  VIERASHUONE B ihm Bahadur Harijan (27) syntyi kymmenlapsiseen hinduperheeseen Länsi-Nepalissa. Koti oli köyhä, mutta nokkelat lapset pääsivät opiskelemaan avustusvaroin. Perheen rauha järkkyi kun vanhin poika, Tuk, ilmoitti olevansa kristitty ja kieltäytyi osallistumasta hindurituaaleihin. Vuosien kuluessa sisarukset kääntyivät yksi kerrallaan kristityiksi ja veivät nuorempaa veljeään kirkkoon. Bihm kastettiin 12-vuotiaana. Nepalissa järjestetään vuosittain maanlaajuinen koetilaisuus, jonka perusteella parhaiten menestyneet lapset pääsevät opiskelemaan Pokharan kaupunkiin. Bihm oli veljiensä tavoin tässä joukossa ja lähti kotoaan 10-vuotiaana. Peruskoulutuksen jälkeen oli tehtävä uravalinta. Isoveli houkutteli Bihmiä lääkäriksi, mutta vasta äidin kuolema pitkän sairastamisen jälkeen sinetöi päätöksen. ”Nepalissa lääketieteellinen tutkinto on koulutuksen korkein saavutettavissa oleva taso”, Bihm kertoo. Bihm ei halunnut mennä sieltä missä aita on matalin. Hän haki opiskelemaan Velloriin, Intiassa sijaitsevaan kristilliseen yliopistoon. Alkuun mies suhtautui opiskeluun kevyesti ja naureskeli koulun ”halleluja-jengille”. Vellorissa läheskään kaikki eivät olleet kristittyjä, ja Bihm tunsi olevansa kaukana Jumalasta. Hän halusi pitää hauskaa, sillä välit Jumalan kanssa voisi selvittää keski-ikäisenäkin. Bihm tiedosti Jumalan siunauksen elämässään ja oli ulkoisesti kristitty. Opiskelutoverit haastoivat häntä henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa. Bihmin elämä kääntyi ylösalaisin yhdessä yössä. ”Palaset loksahtivat kohdalleen. Sisimmässäni olin jo pitkään halunnut muutosta. Uskon lisäksi sain motivaation opiskella. Nykyään lääketiede on parasta mitä tiedän.” Bihm menetti neljä sisarustaan ja äitinsä hoidettavissa oleviin sairauksiin. Kotikylässä ei ollut lääkäriä, ja lapsena hänet itsensäkin pelasti vapaaehtoisten suorittama nesteytystempaus ripuliepidemian aikana. Pikkusisko kuoli samaan tautiin juuri ennen avun tuloa. Tulevaisuudessa Bihm haluaa ainakin osan ajastaan työskennellä Nepalin syrjäseuduilla, missä lääkäreistä on todellinen pula. Toisaalta erikoistuminen houkuttelee. Kevät 2010 oli Bihmille suurten muutosten aikaa. Lähes 10 kuukauden palvelu Okhaldhungan sairaalassa oli päättymässä, sillä hänet oli valittu ortopedian erikoistumiskoulutukseen Velloriin. Tätä ennen oli vielä järjestettävä häät pitkäaikaisen tyttöystävän kanssa. Avioliiton esteenä oli ollut vastahakoinen appi. Bihm on saanut nähdä lähetystyön vaikutuksia Nepalissa. Maa tarvitsee hänen mielestään edelleen lähetystyöntekijöitä, ja hän toivoo oikeita ihmisiä oikeille paikoille. n Teksti Minna Moilanen Kirjoittaja on lääketieteen kandidaatti, joka toimi Suomen Lähetysseuran esikoulutusharjoittelijana Okhaldhungan sairaalassa vuoden 2010 alussa. LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 35  PIENIÄ PUROJA Etiopialaisperhe sinnitteli ja vaatetukea tukiohjelman kautta. Perheeseen kuuluvat myös Mulun veli, sisar ja sisaren poika. Mulu on päässyt lääkityksen ja paremman ravitsemuksen ansiosta niin hyvään kuntoon, että hän hankkii tuloja käytettyjen vaatteiden torikaupalla. Aikaisemmin hän oli vuoteenomana. nälkäjakson yli Kaunis koti kertoo toivosta Viljan hinnan nousu ajoi viime vuonna etiopialaisen Mulu Belachewnin perheen ahdinkoon. Heidät pelasti nälältä Lasten Pankista saatu tuki viljan ostoon. Vähistä varoista huolimatta Mulu on laittanut kotinsa viihtyisäksi. Tämä kuvastaa hyvin hänen mielialansa muutosta epätoivosta toivoon. Anwarm saa taas kotona ruokaa riittävästi ja jaksaa käydä koulua. Teksti ja kuvat Annika Utriainen Mulu Belachewn kertoo, että viljan hinta on laskenut melkein puoleen kriisiajan hinnasta. 36 LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 Mulu kiittää saamastaan avusta ja sanoo asioiden olevan nyt hyvin. Viljan hinta on nyt pudonnut melkein puoleen kriisiajan huimista lukemista. Äiti toipui vuoteesta töihin Mulun aviomies ja hänen lastensa isä kuoli kahdeksan vuotta sitten. Iäkäs isoäiti oli perheen tukipylväs ja yritti pitää huolta sekä tyttärestään että tämän lapsista. Helpotusta tilanteeseen toi Dessien aids-orpojen tukiohjelma. Mulu Belachewnilla on kolme lasta: matkailualaa opiskeleva Sofia sekä ja koululaiset Anwar ja Mohamed. He saavat toimeentulo-, koulutus- n Suomen Lähetysseuran työntekijä, kasvatustieteiden maisteri Annika Utriainen työskentelee kummiyhdys henkilönä Etiopian Dessiessä. www.mission.fi/lastenpankki Tasaus-lähettiläs rakastui Senegaliin Lähetysseuran Tasaus-lähettiläs Kristiina Wheeler tutustui keväällä Senegalin luterilaisen kirkon maaseudun kehityshankkeisiin. ”Matka mullisti maailmani. Senegalilaisten elämänilo valloitti minut täysin”, laulaja sanoo. Kuva Tanja Hirvilammi E tiopiassa satotilanne riippuu voimakkaasti oikeaan aikaan tulevista sateista. Joskus ei sada tarpeeksi, joskus taas sataa liikaa. Molemmissa tapauksessa seurauksena on kato, joka nostaa viljan hinnan niin korkeaksi, ettei köyhillä ole siihen varaa. Osa etiopialaista sinnittelee hyvinäkin vuosina aliravitsemuksen rajoilla. Mulu Belachewn kertoo viljan hinnan nousseen rajusti viime vuoden lopussa. Kilo teff-viljaa maksoi silloin noin 70 senttiä, aivan liikaa suurelle perheelle. Lähetysseuran Lasten Pankin tuki auttoi heidät pahimman yli, kaksi kuukautta eteenpäin. Riittävä ravinto on tärkeää sekä kasvaville lapsille että hiv-positiiviselle perheenäidille, sillä ilman riittävää ravintoa antiretroviruslääkitys voi aiheuttaa ongelmia. Äiti saa yksityisen järjestön kautta tarvitsemansa antiretrovirus-lääkityksen. Kirkon tukiohjelma auttaa antamalla ravintolisän. Perhe oli laittanut meille juhla-aterian, kun tulimme ottamaan heistä kuvia. Etiopialaisen perheen jokapäiväinen leipä on teff-viljasta valmistettu hapan iso lettu, injera. Sen kanssa tarjotaan tulisia tai mietoja kastikkeita ja muhennoksia. Arkena ne valmistetaan linsseistä, pavuista ja vihanneksista. Liha on juhlaherkku, sitä tarjotaan muutama kerta vuodessa. Saimme juhla-aterialla myös popcornia, salaattia ja kahvia. Mahtaako kahviin olla varaa joka päivä? Teksti Sari Lehtelä ” En halua sanoa, että elämässäni kaikki muuttuu lopullisesti ja että lopettaisin esimerkiksi shoppailun. Elämme täällä eri ympäristössä, erilaisin ehdoin”, Kristiina Wheeler toteaa. Mutta jotain näkökulmassa on muuttunut. ”Kuumuuden ja kuivuuden keskellä oppi arvostamaan puhdasta vettä. Ja ihanaa perhettäni ja ystäviäni arvostan entistä enemmän!” Senegalilaisen kyky heittäytyä hetkeen tuntui avoimesta ja räiskyvästä Kristiinasta kotoisalta. Maaseutukylien väki toivotti Tasaus-matkalaiset tervetulleeksi tanssien ja rumpuja hakaten. Lapset piirittivät Kristiinan joka kylässä. ”Lapsissa on valtava elämänvoima. He innostuivat hurjasti pienestä käsileikistäkin. He eivät turhia murehdi.” Kristiina kertoo, että matka oli hänelle myös hengellisesti merkittävä. Hän on aikaisemmin kokenut kipeitä pettymyksiä suhteissa kristittyihin, mutta matkalla koettu yhteys oli rakastavaa. Myös suhde ylöspäin rakentui. ”Tällä kaikella on joku merkitys,” hän sanoo. n Kristiina Wheeler pääsi pelaamaan jalkapalloa Lompoulissa. www.tasaus.fi LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 37 Majuri saa kirkkokuoron svengaamaan Teksti ja kuvat Marjatta Kosonen Botswanalainen kirkkokuoro keräsi itse rahat Suomenmatkaansa ja toi eteläisen Afrikan rytmit toreille, kirkkoihin ja kouluihin. K un kuoronjohtaja Abram Mokaleng (39) puhuu kuorostaan, hänen lauseissaan toistuvat usein sanat rakkaus, intohimo ja kuri. Tehtävässä tarvitaan intohimoa musiikkiin ja esimerkillisyyttä: johtajan tehtävä on innostaa, ei näyttää väsymystään, vaikka uupumus painaisikin jo yli kaksi viikkoa kestäneen Suomen kiertueen loppumetreillä. ”Kuoroilla on tärkeä musiikillinen rooli seurakunnissa Botswanassa. Kuoro johtaa virsilaulua, koska urkuja tai muita soittimia ei yleensä käytetä”, Mokaleng kertoo. Hän johtaa kuoroa vapaa-ajallaan. Majuri Mokalengin leipätyö on Botswanan armeijan palveluksessa sairaanhoitajana. Kirkossa svengaa Hyvän Paimenen katedraalikuoro kiersi elokuussa konsertoimassa 12 Botswanan työtä tukevassa seurakunnassa, muun muassa Haukivuorella, Kurikassa, Enossa, Luumäellä, Uuraisissa ja Keuruulla. Lähetystyöntekijä, kanttori Maria Stirling kiersi suuren osan ajasta kuoron mukana. Konsertissa kuultiin hengellisiä lauluja, virsiä ja kansansävelmiä. Kuoron vanhin jäsen Gabatshwane Bojang Kobue (73) svengaa vasemmalla. 38 LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 Gomotsang Nkabi Diseko ja Abram Mokaleng tutustuivat matkan päätteeksi Lottamuseoon Tuusulanjärven rannalla. ”Kuorolaiset tuntevat, että heidän lahjansa on ylistää Jumalaa rytmin ja musiikin avulla”, Maria Stirling kuvailee. Matka merkitsi kuorolaisille varainkeruuta kotimaassaan parin vuoden ajan ja henkilökohtaisia uhrauksia. He maksoivat itse lentomatkansa, viisuminsa ja vakuutuksensa. Suomalaiset seurakunnat tarjosivat bussikyydin, majoitukset ja ateriat. Yksikään työtön kuorolainen ei päässyt matkaan: Suomi ei myöntänyt heille viisumeja. Mokaleng kertoo, että kiertue oli kiitos Botswanan evankelisluterilaista kirkkoa tukeville seurakunnille ja suomalaisille lähetystyöntekijöille. ”Arvostamme sitä työtä, mitä suomalaiset ovat Botswanan hyväksi tehneet.” Sauna ihastutti ”Tämä matka on ollut väsyttävä, mutta samalla mielenkiintoinen ja innostava”, huokaa Gomotsang Nkabi Diseko, kun viimeinenkin konsertti on ohi. ”Olemme tavanneet paljon lämpimiä, rakastettavia ihmisiä. Meille on tarjottu hyvää suomalaista ruokaa, ja ihmiset ovat avanneet meille kotinsa ovet. Olemme nähneet kauniita metsiä ja hyvin hoidettuja leirikeskuksia. Olemme todella nauttineet olostamme.” ”Yksi asia, mistä me olemme todella pitäneet, on sauna. Saunassa käynti on hyvin rentouttavaa.” Abram Mokaleng innostuu vielä kuvailemaan luonnon rauhaa ja hiljaisuutta, jonka hän oli löytänyt suomalaiselta kesämökiltä. Nuo ainutlaatuiset hetket ovat painuneet syvälle mieleen. Kuoro päätti kiertueensa Keravalle. Lähetyssihteeri SiniMarja Ahovalkamo iloitsi harvinaisesta vierailusta, joka keräsi seurakuntasalin tupaten täyteen. ”Oli hienoa, että kuoro osallistui myös messuun. Tuntui siltä, että olemme samaa Jumalan perhettä.” Konsertissa Keravalla esiintyivät myös kamarimusiikkiorkesteri Castor et Pollux kanttori Janne Kaksosen johdolla ja pastori Jukka Pohjolan-Pirhonen ja seurakunnan nuorista koottu ryhmä. Botswanan-lähetti, kanttori Maria Stirling kiersi kuoron kanssa seurakuntia. Kuoro oli valmistellut huolellisesti Suomen matkaa: esiintymis asujakin oli mukana viisi erilaista. n Kuoro saapui laulaen ja tanssahdellen pitämään konserttia Keravan seurakuntasaliin. LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 39 LEIKKI-IKÄISTEN JA PIENTEN KOULULAISTEN LEHTI Tilaa lehti, joka on lasten ja lähetyksen asialla! Lähes 60 000 suomalaista ekaluokkalaista on juuri aloittanut koulunkäynnin. Me vanhemmat, isovanhemmat ja kummit toivomme lapselle kaikkea hyvää, onnea, iloa ja varjelusta. Lastenmaassa julkaistaan tunnettujen suomalaisten kirjailijoiden ja kuvittajien uusi satuja. Muusikko Jukka Salmisen uusia lauluja on mukana joka toisessa numerossa. Lastenmaa-lehti on lämmin tervehdys lapselle ympäri vuoden. Lastenmaa kertoo turvallisesta taivaan Isästä, johon voi luottaa kaikissa elämänvaiheissa. Lastenmaan toimitusneuvostoon kuuluvat kirjailija Pia Perkiö, lastenkirjallisuuden kriitikko Ismo Loivamaa sekä Suomen Lähetysseuran edustajana Elina Ruoko. Lastenmaa tukee kotien kristillistä kasvatusta julkaisemalla rukouksia ja Raamatun kertomuksia. Lehti on ikkuna kansainvälisyyteen. Jokaisessa lehdessä on juttuja Suomen Lähetysseuran työaloilta eri puolilta maailmaa. Lastenmaa antaa vinkkejä siitä, miten kirkkovuoden juhlia voi valmistella ja viettää kodeissa. Askartelut ja tehtävät auttavat elämään mukana kirkkovuoden rytmissä. Lehden kustantaja on Kotimaa-Yhtiöt. Julkaisijoita ovat Suomen Lähetysseura ja Kansan Raamattuseura. Lastenmaa ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Tilaa Lastenmaan 6 kk Tervetuloa tutustumaan uudistuneeseen Lastenmaahan! n Koonnut Pirre Saario Peli tutustuttaa pyhiin juhliin Pyhät juhlat -pelissä tutustutaan viiden eri uskonnon tapaan viettää siirtymäriitteihin liittyviä juhlia sekä kunkin uskonnon kahteen uskonnolliseen juhlaan. Pelissä päästään katselun, kuuntelun ja keskustelun kautta kosketuksiin eri uskontojen oppien ja tapojen kanssa. Peli tarjoaa pelaajalle mahdollisuuden pohtia omaa uskontoaan ja suhdettaan siihen. Lisäksi se rohkaisee tutustumaan vieraisiin uskontoihin, ohjaa keskinäiseen kunnioitukseen ja keskusteluun – dialogiin. Peli on suunniteltu 15–18-vuotiaille. Pelin hinta on 12 e. Tiedustelut eeva.liesilinna@mission.fi, (09) 129 7369. Aavikkoruusun salaisuus Antiloopit laiduntavat rauhallisina aukion laidalla, kun puiden katveesta kuuluva naksahdus saa ne ryntäämään pakoon. Suuren uroksen kyljestä pistää esiin nuolenpää. Pian haavoittuneen eläimen vauhti hidastuu ja metsästäjät saavat sen kiinni. Nuolimyrkky tekee tehtävänsä. Namibian pohjoisosien metsästäjät liikkuivat kevyesti aseistautuneina, yleensä mukana kannettiin vain kevytrakenteista jousta ja nuolia. Metsästäjät hiipivät mahdollisimman lähelle saalista ja käyttivät nuolimyrkkyjä, joista eräs lamautti saaliin autonomista hermostoa, ennen muuta keuhkojen ja sydänlihaksen toimintaa. Anna-Mari Kaskinen päätoimittaja Tämä ambolaisten ja hei//om-kansan* käyttämä nuolimyrkky kerättiin kauniin punaisena kukkivasta aavikkoruususta, Adenuim Boehmiamun -lajin kasvista. Aavikkoruusua kutsutaan ndongaksi nimellä ehunje ja kwanjamaksi nimellä udiyo. Se kasvaa harvakseltaan Namibian karuilla alueilla. Myrkyn kerääjä kaivoi esiin paksuja 17€ *hei//om on naksahduskieltä, jossa naksahdukset merkitään vinoviivoilla ✘ Kyllä kiitos! LEHDEN MAKSAJA Tilaan Lastenmaa 6 kk vain 17€ Norm. hinta 6kk – 27€ Itselleni Lahjaksi Voit tehdä tilauksen myös Puhelimitse 020 754 2333 Nimi Osoite KOTIMAAYHTIÖT MAKSAA POSTIMAKSUN Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero (myös suunta) Allekirjoitus Sähköpostilla tilauspalvelut@kotimaa.fi Verkossa www.kotimaa-yhtiot.fi/tilaukset. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja loppuu automaattisesti tilausjakson loputtua. Tarjoukset koskevat vain uusia tilauksia Suomessa. Osoitteita voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Alle 18-vuotiaalla täytyy olla huoltajan lupa lehden tilaukseen. Hinnat ovat voimassa 31.12.2010 asti. Tarjoustunnus LS7/2010. LEHDEN SAAJA Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 HELSINKI  LÖYTÖKORI juuria ja lämmitti niitä tulen päällä. Mahla valutettiin astiaan tai pyöritettiin palloksi kepin nokkaan. Nuolimyrkyn käsittely ja myrkyn levittäminen nuoliin vaativat huolellisuutta. Metsästäjä sylkäisi nuolen kärkeen ja siveli myrkyn terään tai terän ja varren yhtymäkohtaan. Mikäli nuolta ei käytetty saman tien, suojaksi laitettiin kasvin lehtiä. n Teksti ja kuva Tapani Pentikäinen Kumbukumbu – Suomen Lähetysseuran museo, Tähtitorninkatu 18, Helsinki. Avoinna ti, to–su 12–16, ke 12–18, ryhmille sopimuksen mukaan. (09) 129 7343, kumbukumbu@mission.fi, www.kumbukumbu.fi. Aavikkoruusun juurista valutettua myrkyllistä mahlaa kerättiin puutikkuun. Raamatun sanoja Lähi-idän raameissa Heikki Nurminen tutkii uutuuskirjassaan Sanat aamun kullassa (Suomen Lähetysseura 2010) pienoisevankeliumia ja muita raamatunkohtia hep reankielisen Vanhan testamentin valossa. Samalla tekstit asettuvat Lähiidän uskontojen perinteen kehyksiin. Israelissa lähetystyössä toiminut Nurminen korostaa, että juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat kaikki Abrahamin perillisiä. ”Kukin ryhmä yrittää vaalia uskon isän perintöä ymmärryksensä ja kykynsä mukaan. Perintö on tallentunut erityisesti pyhiin kirjoihin. Olen vuosien varrella yrittänyt tutustua niihin ja tehnyt niistä muistiinpanoja. Tämä kirja on harrastukseni hedelmää”, hän toteaa kirjansa esipuheessa. Kirjassa on myös henkilökuvia Nurmisen Israelissa kohtaamista ihmisistä sekä muistumia tapahtumista vuosikymmenten varrelta. LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 41 Lähetyssanomien ihmisläheinen tapa kertoa asioista ja lehden runsas kuvitus avaavat sinulle uusia näkymiä lähetystyöhön 10 kertaa vuodessa. Tutustumistarjous 15 euroa / 4 numeroa (jatkuu normaalihintaisena kestotilauksena) Kuva Pirre Saario Lähde mukaan elämysmatkalle Lähetyssanomat on minulle joka kerta tuore, elämänmakuinen matka. Se kertoo, miten olemme Ylösnousseen asioilla, miten kristityt eri puolilla maailmaa auttavat ihmisiä auttamaan itseään, edistävät rauhaa, sovintoa, ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta. Lehti kertoo, ketkä tätä työtä tekevät kotimaassa ja ulkomailla, missä mennään nyt ja mistä tehtävistä voisi itse innostua. Odotan uutta elämysmatkaa! Timo Ryhänen, Suomen Lähetysseuran kasvatus- ja koulutusyksikön päällikkö Kestotilaus 44 euroa / 10 numeroa Lähetyssanomat voi tilata myös puhelimella TILAAN LÄHETYSSANOMAT kestotilauksena 44,– / vuosi (10 numeroa ) opiskelijatilauksena 34,– / vuosi (10 numeroa ) (09) 129 7317 tai www.mission.fi/ lahetyssanomat (Jos haluat lähettää kupongin kirjekuoressa, kirjoita o heiset vastaan LS 7/10 4 numeroa 15 € Pohjoismaiden ulkopuolelle kestotilauksena Uusi osoite alkaen: 59,– / vuosi (10 numeroa) (Tilaus jatkuu normaalihintaisena kestotilauksena) / 20 Vanha osoite tai tilauksen maksaja Uusi osoite tai lahjatilauksen saaja Nimi Nimi Osoite Osoite ottajatiedot sellaisenaan kuoren päälle – silloin Lähetyssanomat maksaa postimaksun Tutustumistarjous: Tunnus 5001638 ei postimerkkiä t arvita.) Info 7404 00003 Vastauslähetys Postitoimipaikka Postitoimipaikka Puhelin (suuntanumeroineen) Puhelin (suuntanumeroineen) Sähköposti Sähköposti ( 42 © Martti Pentti 2010 ) ( ) Allekirjoitus (alle 18-vuotiaan tilaajan holhoojan allekirjoitus) LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 Minulle ei saa lähettää tietoa Suomen Lähetysseuran työstä postitse sähköpostitse tekstiviestillä Teksti Marjatta Kosonen Diakonissa-kätilö on työskennellyt Nepalissa vuodesta 1977. Hänen työn antajanaan on Suomen Lähetysseura, joka toimii yhteistyössä nepalilaisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Vuosina 1999–2006 Kirjavainen asui ja työskenteli Nepalin köyhimmässä ja syrjäisimmässä Mugun läänissä, suurimman osan ajasta ainoana länsimaisena työntekijänä. Hän saavutti toiminnallaan kyläläisten ja myös maolaississien luottamuksen. Hän korostaa työssään kestävää kehitystä, joka voidaan saavuttaa osallistavalla suunnittelulla, paikallisten voimavarojen käytöllä ja pitkän tähtäimen työllä. ”En ole sankari, vaan toimeenpaneva haaveilija, ja joka työkaudella minulla on ollut sisäinen kutsu uuteen työhön. 30 vuotta sitten haaveeni oli, että Nepalissa kenenkään ei tarvitse synnyttää navetassa ja että jokainen alakastinen tyttö pääsee kouluun. Nyt Mugun läänissä tyttöjen koulunkäynti on nelinkertaistunut ja enää vain harvoin synnytetään navetassa. Mottoni on Mahatma Gandhin ajatus: Maan kehitys mitataan siitä, miten lasten, naisten ja vammaisten asiat toimivat.” Askel kerrallaan keskittyy Kirsti Kirjavaisen työhön 2000-luvulla. Kirjassa on runsas valokuvakuvitus. Namibian-lähetti, rovasti Pauli Laukkanen Lähetyksen jälkeen ohjelma on katsottavissa verkossa: www.ulkosuomalaiset.net. Lähetyskirkon messuun Lähetyskirkossa on messu joka sunnuntai klo 14, kirkkokahvit Wrede-salissa. Jos haluat toimia vapaaehtoisena avustajana tai muusikkona messussa, ota yhteyttä: sara.pykalainen@mission.fi, (09) 129 7251, 050 598 6466. Lisätietoja: www.lahetyskirkonmessu.fi. MAT, varainhankinnan suunnittelija Martti (Minttu) Mäntymaa seurataan tarkkaan Pian taas tasataan! Lähetyssanomat seurasi, kuinka Tasaus-lahjoitus löytää perille kehityshankkeisiin Senegalin puoliaavikolla. S eurakunnat järjestävät syksyllä markkinoita ja erilaisia tempauksia rahan keräämiseksi. Yksityiset ihmiset antavat myös lahjoituksia Tasaukseen. Arkiaamuisin kirjanpitäjä Gunilla Ståhl tarkistaa Lähetysseuran pankkitilien tiliotteet. Hän huomaa Tasaus-lahjoituksen. Kirjanpitäjä Maija Gunst kirjaa lahjoituksen kirjanpitoon Tasaus-kohteelle. Jos lahjoittaja maksaa viitteellä, se ohjautuu automaattisesti oikeaan paikkaan kirjanpidossa. Tasaus-keräyksellä parannetaan tänä vuonna elinolosuhteita muun muassa Senegalin maaseudulla. Apu menee perille Senegalin luterilaisen kirkon kautta. Kehitysyhteistyökoordinaattori Tiina Tuominen hallinnoi ja seuraa tarkasti hanketta Senegalissa, Leena Korpivaara Suomen Lähetysseura on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestö. Yhteistyössä paikallisten kirkkojen kanssa se etsii evankeliumille väyliä uudistaa yksilön ja yhteisön elämä. Suomen Lähetysseura kustantaa kirjoja, äänitteitä, Lähetyssanomat-lehteä ja ruotsinkielistä Mission-lehteä. Se on myös mukana Lastenmaan, JiiPeen, Lukkarin ja Hetkinen Raamatun lukemiseen -lehden julkaisemisessa. 44 LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 Suomessa. Lisää rahaa lähetään vasta, kun edellisen erän käytöstä on saatu talousraportti ja selvitys hankkeen etenemisestä. Talousraportin laatii kirjanpitäjä Ibou Ndiaye, jota auttaa lähetystyöntekijä, talousneuvonantaja Eeva Pöykkö. Kirjanpitäjä Gunilla Ståhl lähettää rahat Suomesta Senegalin kirkon tilille. Hankepäällikkö Penda Ndiaye puolestaan vastaa Senegalissa siitä, että rahoilla tehdään sitä, mitä on suunniteltu. Kirkon kehitysyhteistyöosaston johtajana toimii pastori Pierre Thiam. Hanketta seuraa myös Senegalin alue-edustaja Kari Pöykkö. Tiina Tuominen sekä Eeva ja Kari Pöykkö ovat kaikki työskennelleet pitkään Senegalissa. n Maija Gunst (vas.) ja unilla Ståhl työskenteleG vät kirjanpitäjinä Suomen Lähetysseuran keskus toimistossa Helsingissä. Apu toimitetaan perille Senegalin luterilaisen kirkon kautta. Ekonomi Auguste Manga toimii kirkon talouspäällikkönä apunaan kirjanpitäjä Ibou Ndiaye. Kirkko teettää joka vuosi kehitysyhteishankkeista tilintarkastuksen ulkopuolisilla tilin tarkastajilla. Tukea kaikkein köyhimmille Lahjoituksella Tasaukseen tuetaan Lähetysseuran kehitysyhteistyötä. Keräyksillä ja lahjoituksilla katetaan 15 prosenttia kehitysyhteishankkeiden kuluista eli omavastuuosuus. Loput saadaan ulkoasiainministeriöltä. Lähetysseuran kehitysyhteistyöhankkeilla autetaan kaikkein köyhimpiä ja haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä. 26.1.1949–21.8.2010 Kuva Uolevi Salonen 12.5.1931–28.8.2010 Kirsti Kirjavaisen työstä Nepalin kehityksen hyväksi esitetään TV-dokumentti torstaina 16.9. klo 19.20 YLE TV2:lla. Ohjelma Maailman katolla nähdään Ulkosuomalaisen tarina -sarjassa. Ohjelman on käsikirjoittanut ja ohjannut Antti Välikangas / Filmihalli Oy. Uusinnat su 19.9. klo 12.50 ja to 23.9. klo 14.15. Lahjoituksen matkaa Kuva Marjatta Kosonen Kirjailijarunoilija Pia Perkiön uutuusteos Askel kerrallaan – Kestävää kehitystä Nepalissa (Suomen Lähetysseura 2010) kertoo Kirsti Kirjavaisen työstä Nepalin köyhissä vuoristokylissä. TV-dokumentti Kirsti Kirjavaisen työstä Palstalla seurataan eurojen kulkua tukijoilta ja seurakunnilta lähetystyöhön. Menevätkö rahat perille? Mitä niillä saadaan aikaan? Mistä saadaan tulot kaikkeen tähän? (09) 12 971  postiosoite PL 154, 00141 Helsinki  käyntiosoite Tähtitorninkatu 18, Helsinki  internet www.mission.fi  verkkokauppa http://basaari.mission.fi  vaihde Kuva Paula Laajalahti Kehitystä Nepalissa askel kerrallaan  TULOT € MENOT Turun Porkkanamarkkinat kattavat värikkään annoksen maan tuotteita tarjolle 18.9. Turun tuomiokirkkotorille. Seurakunnat tilittävät tuoton Lähetysseuralle Tasaus-keräyksen tai nimikkotyön tukemiseen. Tarvas joen seurakunta osallistuu Porkkanamarkkinoille, kuten viime vuonnakin. LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 45  HETKI HILJAA Kuva Onumpai Nakanin albumi Suurin kaikista lahjoista N imeni on Onumpai Nakan ja asun perheineni noin sadan kilometrin päässä Bangkokista, Thaimaassa. Olen kauppatieteiden kandidaatti, mutta nykyään toimin opettajana kristillisessä kotikoulussa. Raamattu tuli elämääni, kun nuorena tyttönä kohtasin kotikylälläni lähetystyöntekijän. Hän löysi minut lohduttomana itkemässä kirkon lattialta ja alkoi puhua jostakin kauniista, ihanasta asiasta. Päivä päivältä kiinnostuin hänen opetuksestaan enemmän ja karkasin kirkolle aina, kun se oli mahdollista. Lähetystyöntekijä näki palavan kiinnostukseni ja antoi minulle Raamatun. Aloitin Matteuksen evankeliumista, mutta en ymmärtänyt siitä mitään. Kyselin koko ajan lisää. Ihmeellistä kyllä, lähetystyöntekijä jaksoi vastata minulle. Kiinnostukseni kasvoi. Tapasin kirkolla nuoren miehen, joka myös etsi Raamatusta elämän sisältöä. Hän oli päässyt jo opiskelemaan pappisseminaariin. Raamattu johti meidät yhteen yhä lujemmin, kunnes annoimme elämämme koko- 46 LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 naan Herralle. Hänen kasvojensa edessä annoimme myös itsemme toisillemme. Olimme nuoria ja köyhiä, mutta hyvin onnellisia. Raamattu on johdattanut meitä opiskeluaikojen jälkeenkin. Se on antanut minulle hyvän itsetunnon ja voimia arkiseen aherrukseen. Raamattu on osoittanut elämän päämäärän ja antanut voimia koettelemuksissa, erityisesti äitini sairauden aikana. Olen oppinut tuntemaan itseni ja löytänyt vapauden elää omalla tavallani turvautuen yksin Jumalaan. Emme osaa elää ilman Raamattua. Aloitamme päivän yksin Jumalan edessä rukoillen ja Jumalan Sanaa lukien. Olemme opettaneet lapsemme tekemään samoin. Ennen nukkumaan menoa kokoonnumme vielä ja kyselemme, mitä kukin meistä on oppinut päivän aikana Jumalan suuruudesta. Tämä on suurinta ja arvokkainta, mitä voin mieheni kanssa lapsillemme ja toisillemme antaa. n Haastattelu Lilja Kinnunen-Riipinen Sara Pykäläinen Kuva Pirre Saario  RAAMATTUNI Onnistumisen pakosta vapauteen Minulle on tärkeää pärjätä ja olla hyvä. Haluan onnistua kaikessa mitä teen. Työelämään asettuminen ja sen tuomat uudet roolit nostavat tätä suoriutumisen tarvetta pinnalle erityisesti. Tunne on kuitenkin tuttu myös muilta elämänalueilta. Haluan olla onnistunut ystävä, kelvollinen kristitty ja hyvä yhteiskunnan jäsen. Kaikkea pitäisi osata ja itseään aina kehittää. Tänä kesänä kohtasin työtehtävissäni tilanteita, joissa en ollut kovin hyvä. Se tuntui ikävältä, mutta se oli pakko myöntää. Onneksi oli myös tilanteita, joissa koin olevani hyvä. Yllätyin siitä, että vaikka oli toisaalta vaikea hyväksyä ne asiat missä en pärjännyt, siinä oli myös jotain vapauttavaa. Tosiasia on, etten voi kaikessa olla hyvä. Sen myöntäminen antaa luvan armahtaa itseään. Kenties odotukseni itseäni kohtaan eivät ole perusteltuja. Nämä odotukset paljastavat sen, että sidon arvoni suorituksiini. Haen arvostusta muilta tekemällä hyvin, olemalla hyvä. Sitä kautta kelpaan. Siinä on kyse perustavan- laatuisen tarpeen täyttämisestä: että minua rakastettaisiin ja minusta ajateltaisiin hyvää. Tällainen omanarvon pohja on melko hutera. Se rakoilee ja menee alta, kun epäonnistun tai alitan odotukseni. Saatan ilmaista itselleni asian niin, että yritän täyttää muiden asettamia odotuksia, mutta yleensä on kyse itse luomistani vaatimuksista. Itse olen se, joka pitää kirjaa alisuorituk sistani. Silti tämä kesällä kokemani epä onnistuminen tuntui vapauttavalta. Siinä tilanteessa ei käynytkään niin, että olisin koke- nut olevani huono. Siinä kävi niin, että kuulin Jumalan sanovan ”Sinä riität”. Sain jälleen muistutuksen siitä, mihin arvoni perustuu. Minä olen Jumalan luoma, Jumalan rakastama. Tästä totuudesta löytyy se vapautus suoriutumisen paineesta ja vaatimuksista. Tähän totuuteen takerrun ja sen varassa elän. Mikä helpotus, ettei minun tarvitsekaan ansaita rakkautta ja hyväksyntää. Tulen varmasti kamppailemaan tämän saman asian kanssa läpi elämäni. Sen tähden tarvitsen näitä hetkiä, jolloin Jumala pysäyttää minut ja sanoo: ”Sinä riität”. Kun koen jälleen odotusten ja vaatimusten ahdistavan, voin muistella tätä vapautuksen kokemusta. Voin myös kääntyä Raamatun puoleen ja löytää sieltä vastauksen siihen miten Jumala minut näkee. Jo Raamatun ensimmäisessä luvussa löytyy arvomme peruste: ”Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.” 1. Moos. 1: 31. Rakas Jumala, anna minun löytää turva Sinun rakkau dessasi. Rohkaise sanallasi ja hoida läsnäolollasi. Sinussa on kaikki mitä tarvitsen. Vedä minut lähellesi ja pidä minusta kiinni. Aamen LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010 47 Jotta voisimme tasata Suomen Lähetysseuran Tasaus-kampanjalla Mikko Pyhtilä tasoitetaan tietä niille, joille onnen lahjat eivät Reilusti tasan vielä ole käyneet tasan. Tukesi avulla lisätään Millainen elintaso on mahdollinen maailman väestölle niin, että kaikilla on tasapuolinen mahdollisuus perustarpeiden täyttämiseen? tasa-arvoa ja luodaan kestäviä elämän edellytyksiä kehitysmaiden ihmisille. Idän Ihmeet 8,– Lähes Albumi Gospelin suomenmestarit 2010 edistävät tasausta myös esikoislevylCD lään. Levyllä on – 6 laulua. 12, 3,50 Tasauspalapeli 100 g Palapelin kuva-aihe: k olumbialaista käsityötaidetta. 28 palaa. 60 g 3,50 Tarjous 4,– Tasaus-kassi Musta kangaskassi 100 % Reilun kaupan puuvillaa. Tasaus-kahvi Rooibos Vanilja -tee Suodatinjauhatus. Kahvin on tuottanut tansanialainen KNCU-osuuskunta. Reilun kaupan rooibos Etelä-Afrikasta. Mausteena vanilja ja kookosrouhe. Verkkokauppa: n.fi http://basaari.missio Earl Grey musta lehtitee Vihreä lehtitee Vihreä Reilun kaupan tee Intiasta. MausteeIntialainen na lime-sitruunaöljy, Reilun k aupan tee. sitruunaruoho ja Mausteena bergamotöljy. sitruunankuoripalat. 8,– S U OMEN LÄHETYSSEURAN BASAARI-MYYMÄLÄ Tähtitorninkatu 18, 00140 Helsinki avoinna ma–pe 12–16, ke 12–18 ( ) puhelin 09 129 7222, faksi (09) 129 7294, sähköposti basaari@mission.fi Kuopiossa Vakka, Kuninkaankatu 22 B, 70100 Kuopio, avoinna ti–pe 11–15, la 11–14