Kajaani 1.-6.7.2015 Viisikymmentä vuotta sitten ilmestyi Pentti Saaritsan esikoisteos, runokokoelma Pakenevat merkit,. Sitä on luonnehdittu lyriikaksi, jossa omakohtainen havaintoaines yhdistyy luonnon ja ajan tapahtumien tarjoamiin aiheisiin. Esikoiskokoelmasta alkaen Saaritsa on kuulunut suomalaisen runouden eturiviin. Hän on julkaissut 23 runokokoelmaa, suomentanut lukuisia klassikoita, mutta myös vähemmän tunnettua kirjallisuutta. Saaritsa on erityisesti espanjankielisen kirjallisuuden asiantuntija, mutta tehnyt erittäin merkittävän työn suomenruotsalaisen kirjallisuuden suomentajana. Saaritsa on saanut lukuisia Valtion kirjallisuus- ja kääntäjäpalkintoja. Pro Finlandia -mitalin hän sai vuonna 2013. Saaritsa ei nosta itseään lukijoita korkeammalle vaan puhuttelee meitä samalta tasolta. Saaritsan kieli on puheenomaista ja helposti lähestyttävää. Hän tarjoaa samaistumispintaa, mutta ei vetoa tunteisiin, ei lässytä. Siihen hänen kielensä on liian älykästä. Yksi Saaritsan merkittävistä ansioista on ilmaisun älyllisyyden yhdistäminen pehmeyteen tavalla, joka ei ehkä ole kovin viatonta, mutta on silti vilpitöntä ja aidon kuuloista. Kun tuntemattomat sanat alkavat virrata tuttuina mielessä, on aika kuunnella mitä ne ajattelevat. Sen ne osaavat paremmin kuin sinä itse. Ne viittaavat seuraansa sinne mihin ne menevät! Mihin ne menevät! Nyt on lähellä jokin suuri liikutus vaikka se olisi vain pieni valon pilke jonka armosta ahdistus iltapäivää myöten muuttuu hauraaksi mutta selkeäksi onnentunteeksi. Me puhumme, siis ajattelemme. Sanat rakentuvat mielissämme. Ne muodostavat muistikuvia lapsuudesta. Nuoruudesta, Aikuisuudesta. Näemme kuvia ja värejä. Kerromme edessämme aukeavasta ilta-auringosta. Tai meren takaa nousevasta rajuilmasta. Todistamme, että maapallo on pyöreä ja että maa vetää omenaa puoleensa. Tämä on mahdollista. Koska olemme kyenneet luomaan itsellemme järjestelmän, joka pukee ajatuksemme toisten ihmisten nähtäviksi. Mutta sanat myös valehtelevat, koska meidän ajatuksemme valehtelevat. Ja nuo, jotka tuolla kauempana puhuvat totta, valehtelevat siksi, etteivät missään tapauksessa tiedä koko totuutta. Mutta jos siinä totuudessa, jossa me kaksi tässä ja nuo kaksi tuolla elämme, on meille kaikille totuutta kylliksi, uskomme olevamme täysin oikeassa. Ja nuo muukalaiset, jotka tuolta meren takaa tulevat, ovat varmasti väärässä. Ja kun meidän ja noiden populaatiot alkavat kinastella siitä, mikä totuus on totta ja mikä valhetta, niin sanktiot sinkoilevat ja pian kiskotaan rautaa rajalle. Sen jälkeen rajalla elävien ihmisten elämä on todella todellista, vaikka ympärillä edestakaisin rynnäköivät panssarivaunut tuntuvatkin täysin epätodellisilta. Vain sanojen välityksellä voimme pysyä totuudessa, tehdä sopimuksia ja elää rauhassa toistemme keskellä. Sanoilla me muokkaamme totuutta. Ja aina kun lähiympäristössä räjähtää kranaatti, huomaamme olevamme keskellä valheellista totuutta. Tässä todellisuudessa, jossa me tänään elämme, kaikki mikä on totta, on fiktiota. Kuvitelmaa. Aivan kuin jokin yliluonnollinen sähköinen todellisuus määrittelisi sen, mitä syömme, mitä juomme, millaisia vaatteita käytämme ja ketä meidän tulee rakastaa, ketä vihata. Jokainen kauppareissu, jokainen sisustusvinkki, jokainen television pudotuspeli tuntuu ruumiissamme todelliselta. Ja kaikkiin näihin fiktiivisiin todellisuuksiin meidän on otettava kantaa. Miksi ihmeessä? En tiedä. Eikä tiedä moni muukaan. Se yhteiskunta, jossa nyt touhuamme on aseteltu moninaisten sanallisten ja sanattomien sopimusten vartaaseen. Ja nuo sopimukset ja asetukset tulevat joskus tulevaisuudessa näyttämään omituisilta, hullunkurisilta ja utopistisilta. Silloin miltään ei saa kysyä mitään. Pentti Saaritsa: Julkiset salasanat (Siltala, 2014) Ajankulu ja kielen merkitys ovat korostuneet Saaritsan runouden aihepiireissä vuosien saatossa. Uusimmassa kokoelmassa kokemus ikääntymisestä ja ajan rajallisuudesta ovat vahvasti läsnä. Saaritsa ei myöskään ujostele kirjoittaa taiteen kokemisesta. Hän piirtää sanoilla näkyviin niitä tunteita, joita me koemme runoja lukiessa, piirroksia katsoessa tai musiikkia kuunnellessa. Saaritsa inhimillistää kielen sortumatta sentimentaalisuuteen. Hän antaa lauseiden avautua useisiin rinnakkaisiin merkityksiin luottaen lukijan arvostelukykyyn. Sisältöä ei tarvitse kirjoittaa auki, kieltä ei tarvitse kahlita tiukkaan tulkintaan eikä kirjoitetun rytmin tarvitse sitoa lukijan rytmiä. Saaritsan arkinen ilmaisu houkuttelee lukemaan hänen runojaan edestakaisin. Tyylikkäästi pelkistetty ja karsittu kieli saattavat lukijan vuorovaikutukseen sisällön lisäksi myös runon muodon kanssa. Koskikatu 2, 87200 Kajaani Taiteellinen johtaja Taisto Reimaluoto Tiedottaja Veikko Halmetoja Puh. 044 2153005 runoviikko@gmail.com Kajaanin Runoviikon taiteellisen johtajan tervehdys Tervehdys ihmiset DESIGN JUKKA LAUKKANEN Kajaanin Runoviikon vuoden 2015 Suven Runoilijan esittely Tapahtumapäällikkö Tuula Tikkanen Puh. 044 7100 922 tuula.tikkanen@kajaani.fi Taisto Reimaluoto Taiteellinen johtaja Veikko Halmetoja Tiedottaja Muutokset mahdollisia. Viimeisin ohjelmatieto www.runoviikko.fi w w w. r u n o v i i k k o . f i Kotirintaman naiset Sota-ajan radiohitit Lauluillassa palataan sota-ajan kotirintamatunnelmiin mm. musiikin, lehtileikkeiden ja kirjeiden välityksellä. Monille tuttuja hittejä ovat Kodin kynttilät, Hymyillen, Väliaikainen, Pieni sydän ja Siks’ oon mä suruinen sekä Salaisuuden kertoa mä voisin. Kansainvälisiä hittejä olivat mm. As Time Goes By, We’ll meet again, Bei mir bist du schön ja La Vie en Rose. Lavalla:Ira Kaspi, Reetta Ristimäki ja Eliina Mäkiranta Juopunut pursi Suven runoilija Pentti Saaritsan runoihin ja hänen käännöksiinsä (Anna Ahmatova, Olga Bergholz, Jevgeni Jevtusenko) pohjautuva teatteriesitys. Arthur Rimbaud kirjoitti runoja vain muutaman vuoden, varhaisesta teini-iästä 21-vuotiaaksi. Sen jälkeen hän käänsi selkänsä runoudelle lopullisesti. Esitys on muotokuva runoilijasta, joka luopui siitä, mikä oli hänelle tärkeintä. Viime kesänä Vuoden nuori lausuja -kilpailun voittanut Antti Tiensuu työstää ensi kesäksi uuden esityksen, joka saa ensi-iltansa Runoviikolla. Lavalla: Antti Tiensuu Lavalla: Johannes Lahtela, Eeva Putro ja Maco Oey Ohjaus:Jukka Hyde Hytti Ari-Pekka Lahti: Áillohaš - Auringon poika Dark Side of the Mime Tajunnanräjäyttävä fyysinen teatteriesitys sisältää klovneriaa ja pornomiimiä, se sekoittaa estoitta klassista pantomiimiä, pornoa ja väkivaltaa. Esitys heristää valkoista keskisormeaan kaikille, jotka uskaltavat katsoa. Lavalla: Marc Gassot ja Karl Sinkkonen Mikko Roiha: Kokko, Menna ja Smeds: Veistäjät Sulaketta lainaamassa Ihalainen ja Vatanen ajavat tammalla, radiossa raikaavat Finnhitsit, uunissa kypsyy sika ja kotona nainen, jonka kanssa mennään samaan hautaan. Mykkä kansa hakee kaupungin maaseutua takaisin. Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -romaaniin vapaasti pohjautuva näyttämöteos on saanut hävyttömän hauskan toteutuksen Mikko Roihan käsissä. Lavalla:Marja Myllylä, Jari Pylväinen, Antti Lahti, Anniina Rokka ja Riikka Puumalainen Ohjaus:Mikko Roiha Näyttämöllä puuhailevat ihan oikeat kuvanveistäjät. Esitys puhuu leikin ja leikkimielisyyden tärkeydestä, ihmisen mielikuvituksen positiivisesta voimasta. Kaikki on ite-tehtyä, iteajateltua, ite-koettua, ite-haaveiltua ja lopulta ite-esitettyäkin. Lavalla: Tapani Kokko ja Juha Menna Ohjaus: Kristian Smeds Suvi Nuotio: Ainoani! Esitys perustuu Juhani Ahon aikanaan paljon kohua herättäneeseen Yksin-romaaniin, jossa kirjailija tunnustaa vastakaiuttoman rakkautensa ystävänsä pikkusisareen Aino Järnefeltiin, tulevaan Jean Sibeliuksen vaimoon. Esitystä varten on tilattu nykysäveltäjiltä kolme melodraamaa lausujalle ja pianistille. Lisäksi kuullaan Sibeliuksen pianomusiikkia. Lavalla: Tuukka Vasama ja Maria Suokas Taiteilijakuva Nils-Aslak Valkeapäästä on vahva, kaunis ja runollinen esitys, joka luo kirkkaan kuvan itseään etsivästä ja epäilevästä taiteilijasta. Valkeapää saa kokea niin luovuuden voiman kuin kuuluisuuden irvokkuuden. Yhden miehen tarinan kautta saavat äänensä saamelaisten taide ja selviytymistaistelu sekä kauneuden ja pyhyyden kaipuu maailmassa, joka mistään piittaamatta kulkee kohti ekokatastrofia. Lavalla: Igor Ántte Áilu Gaup, Jarkko Lahti, Mary Sarre ja Tiina Weckström Ohjaus: Ari-Pekka Lahti ja Hanna Brotherus Juha Hurme: Maailmankaikkeus Kielitieteilijä ja filosofi Jaakko Juteinin (1781 – 1855) elämä, ajattelu ja paloja kirjallisesta tuotannosta nostetaan näyttämölle totuudenmukaisesti parituntisessa komediassa. Esityksessä käydään jumalanpilkkaoikeudenkäynti, hävitään se ja katsellaan, kuinka oman teoksen koko painos poltetaan julkisella roviolla Viipurin torilla. Maailmankaikkeus on Juha Hurmeen Suomalaisen puolustus -trilogian kolmas osa. Lavalla:Antti Laukkarinen, Tanjalotta Räikkä, Kaisa Sarkkinen ja Piia Soikkeli Ohjaus:Juha Hurme Väärinpäinmaa Musiikkiteatteriseikkailu 2-7-vuotiaille on huima matka maahan, jossa kaikki on ylösalaisin, väärinpäin ja toisin - maahan, jota hallitsevat lapset, eläimet ja kummajaiset. Mutta jokin on Väärinpäinmaassakin hullusti: sen värit ovat alkaneet salaperäisesti kadota! Mutta minne? Ja miksi? Arvoituksen ratkaisemiseen tarvitaan kiireesti lasten apua sekä ripaus taikuutta. Lavalla: Vaara-kollektiivi Sydänten talo Sydänten talossa on elävää runoa kuoleman kohtaamisesta, muinaisia viisauksia ja nykyisiä kysymyksiä, asiaa sinusta ja minusta, hiukkanen kaikkeutta, ihmisen sydän lääkärin takissa, tämä henkilö elämän ainutkertaisuuden äärellä, valoa yön silmässä, pysähdyksen paikka ja armon aavistus. Esitys on saanut nimensä muinaisegyptiläisen Kuolleiden kirjan loitsusta, jonka avulla vainajalle annetaan hänen sydämensä manalassa. Lavalla: Ella Pyhältö Ohjaus: Helena Kallio Janne Kinnunen ja Eino Saari: Tänään koulun jälkeen Tänään koulun jälkeen on esitys lapsista, jotka vihaavat maanantaita.Tänään koulun jälkeen on esitys hiljaisista hyväksyjistä. Tänään koulun jälkeen on esitys aikuisista, joiden mielestä kiusaaminen kuuluu lapsuuteen. Tänään koulun jälkeen on esitys jätkistä, jotka tulevat tänään. Tänään koulun jälkeen on kurkkuun juuttunutta naurua, slapstickiä, sirkusta ja punkkia pakattuna matkalaukkuun ja 45 minuuttiin. Sisältää yleisökeskustelun. Lavalla:Janne Kinnunen ja Matias Nieminen Ohjaus:Eino Saari Kirkkoillan teemana armo Piispa Kaarlo Kalliala puhuu, lisäksi lausuntaa ja musiikkia perinteiseen tyyliin. Kirkkoilta tekee tänä vuonna tiiviistä yhteistyötä Herättäjäjuhlien kanssa. Lavalla: Antti Tiensuu, Eeva Maija Haukinen, Taisto Reimaluoto, Ritva Koivunen, Kaija Pispa, Jaakko Löytty ja Tarleena Sammalkorpi Klassikot jatkavat Iiron koulut, Tuula-Liina Variksen haastattelut, Kaj Chydeniuksen konsertit, Tuukan runoteltta, Runokaraoke, Lyhytteatterifestivaali, Kujan jatkot.
© Copyright 2024