1. No category

PÄÄKIRJOITUS
PUHALLINSOITTAJIEN TYÖPAIKAT VÄHENENEVÄT
PUOLUSTUSVOIMINE SÄÄSTÖJEN MYÖTÄ
Puolustusvoimien säästötoimet puuttuvat rankalla kädellä puhallintyöpaikkoihin maassamme. Kyseessä on suurin muusikoiden
ammattiryhmään kohdistuva irtisanominen Suomen itsenäisyyden aikana. Lakkautettavaksi on esitetty Savon, Satakunnan,
Karjalan, Kainuun, Pohjan, Pohjanmaan Sotilassoittokunnat, Panssarisoittokunta ja Sotilasmusiikkikoulu, yhteensä lähes sata
työpaikkaa. Maakunnallisesti tämä nakertaa vakavasti musiikin opetusta ja puhallinharrastusta.
Nyt jo lähes vahvistettu soittokuntien eliminointi horjuttaa vakavasti koko maamme kulttuurielämää. Suomalaisten ylpeydenaihe on
ollut koulutus. Myös musiikkipedagogia on ollut yksi vientituotteistamme ja suuri ylpeydenaihe. Tosiasia on kuitenkin, että samaan
aikaan etenkin sinfoniaorkestereiden koesoittoihin osallistuu valtavasti ja yhä kasvavassa määrin ulkomaalaisia hakijoita.
Suomalaisilla orkesterilla on ollut hyvä maine. Puolustusvoimien palvelukseen otetaan vain Suomen kansalaisia. Muusikoiden
osalta siis lyömä- ja puhallinsoittajia. Nyt kaavaillulla "uudistuksella" on siten kauaskantoisia vaikutuksia. Tässä yhteydessä onkin
oltava huolissaan myös, miten päätös vaikuttaa myös maakuntien ammattimaisen instrumenttiopetukseen ja musiikin
harrastamiseen yleensä.
Suomen Puhallinorkesteri vastustaa jyrkästi tällaista tuhoamista. Irtisanottavien määrä on kaikin mittarein ajateltuna kohtuuton.
Kyse ei ole korkeapalkkaisista viroista, vaan hyvin kustannustehokkaasta toiminnasta. Nyt kuulijoilta ja runsaslukuiselta yleisöltä
ollaan viemässä pois jotain hyvin arvokasta ja konkreettista. Kun konserteissa ja juhlissakaan ei kohta enää soi, niin olemmeko
siis jääräpäisesti suut tupessa?
Jos puolustusvoimat ei kykene laskelmiaan tarkistamaan, niin valtiovallan on mietittävä muita ratkaisuja. Yhtenä korvaavana
toimenpiteenä voisi esittää, että maahamme perustettaisiin edes yksi ammattimainen siviilipuhallinorkesteri. Joka tapauksessa
maamme kulttuurielämä tarvitsee suomalaisiakin puhallinsoittajia myös tulevaisuudessa.
27.2.2012
Suomen puhallinorkesteriliitto
SPOL HALLITUS
Puheenjohtaja
Raine Ampuja Jenkkapolku 17 A 04420 JÄRVENPÄÄ Email: rampuja@gmail.com puh. 040 50 77799
Varapuheenjohtaja
Juhani Leinonen Mannerheimintie 5 B 10 49400 HAMINA juhani.leinonen@pp.inet.fi puh. 0400-750902
Sihteeri, internet ja jäsenasiat
Tiiu Tuominen Lyhdekatu 3 B 5, 40740 JYVÄSKYLÄ spol.sihteeri@gmail.com, puh. 040 9637701
Taloudenhoito,
Marita Rantamäki Pahaojantie 340, 39100 HÄMEENKYRÖ marita.rantamaki@elisanet.fi 040 5139059
koulutus (tehtävä vaihtumassa kevään aikana)
Pekka Ulmanen Kallioniementie 4 70260 KUOPIO pekka.ulmanen@gmail.com p. 0400 - 272 339
Kansainväliset asiat ja tiedotus
Jukka Viitasaari Sammonkatu 36 B 39, 33540 TAMPERE jukka.viitasaari@kolumbus.fi 050 3233698
Markkinointi, ilmoitusmyynti sekä ansiomerkkiasiat
kts sihteeri ja rahastonhoitaja
Jäsenet:
Antti Nissilä Poppelikatu 14 C 14, 39500 IKAALINEN antti.nissila@a-minor.fi 0400 393776
JäsenMarkku Korhonen Puusepänkuja 4 A 12, 90100 OULU markku.k.korhonen@dnainternet.net 040 7374717
Jouni Auramo Kauppakatu 12 C 47, 33210 TAMPERE jouni.auramo@pmo.fi 050 3135588
Kansikuva:
, ”Kevät herää”, kuvaaja Erja Joukamo-Ampuja 2011
1
Suomen puhallinorkesteriliitto
Johtokunnan kokous Tampere
29.1.2012
Myönnetyt ansiomerkit:
Karvian soittokunta
FinnBand SHOP
NYT SAAT NUOTIT KÄTEVÄSTI SUORAAN KONEELLESI
PDF-tiedostoina
Puinen vaakunateline:
Lauri Viitala
Kultainen ansiomerkki:
Reijo Kohtamäki
Markku Paloviita
Hopeinen ansiomerkki:
Ville Katajamäki
7ikko-kustannus,
A-Minor Production,
Musact ja SPOL
www.finnbandshop.com
Rauman Poikasoittokunta
Kultainen ansiomerkki:
Anne Lehtomäki- Koskinen
Hannes Konno, rakastettujen laulujen
unohdettu säveltäjä.
Hannes Konnon nimi on tuntematon, mutta
sävellykset eivät. ”Ruusuja hopeamaljassa”
tai ”Anna arpisten haavojen olla” tunnetaan. Suosittu
työväen marssi "Taistojen tiellä" sävellettiin alkujaan
jääkäreille nimellä "Jää hyvästi isänmaa". Kaikkien
säveltäjä on tietysti Hannes Konno.
Puhallinyhtye Serpentti Espoosta on tehnyt
varsinaisen kulttuuriteon julkaisemalla Hannes
Konnon (1892-1942) sävellysten ja sovitusten CDlevyn. Levyn otsikkona on
Meidän kaikkien yhteinen Puhallinmusiikin
päivä tekee taas tuloaan 11.5.2012
Vuosi sitten saimmekin loistavan
lähtölaukauksen tähän laajasti näkyvään
tapahtumaan.
Nyt koettavat uudet haasteet, villit ideat,
kuuluvat ja näkyvät esiintymiset ympäri
Suomea, joilla saamme äänemme
kuuluville myös päättäjiin päin.
Siis joukolla mukaan ympäri Suomea
toukokuun 11.
Osallistuvien
orkestereiden
kesken
arvotaan yksi
X-BOX!
"Vaskimusiikkia iloiselta 1920-luvulta".
Lisätietoja Kari Ketola
0400-432 186 ketolako@gmail.com
Levy julkistettiin Hannes Konno-konsertissa
Porvoossa sunnuntaina 26.2.2012
Markku Ollila kokeiluttaa tuubaa ja baritonitorvea
Käppärän koululla marraskuussa 2011
PUHALLUSTA PORISTA
Porissa toteutettiin Palmgren-konservatorion järjestämänä soitinesittelykiertue, muutaman vuoden hiljaiselon
jälkeen, marraskuussa 2010. Viikon mittaisella kiertueella vierailtiin neljässä alakoulussa, joissa oppilaat
pääsivät kokeilemaan soittimia. Jokaisessa koulussa järjestettiin kahdesta neljään oppituntia, joiden aikana
esiintyjät esittelivät soittimia ja soittivat yhdessä kaksi lyhyttä kappaletta. Soitinesittelijäryhmä oli koottu
Palmgren-konservatorion opettajista, toisen asteen ammatiopiskelijoista ja aktiivisista harrastajista.
Esittelytuntien pääpaino oli kuitenkin oppilaiden omassa soittimiin tutustumisessa. Innostuneita lapsia
ilmoittautui puhallinorkesterikouluun tämän soitinesittelykiertueen pohjalta. Tammikuussa 2011 aloitti kaksi
orkesteria yhden sijaan Markku Ollilan ja Elisa Nordströmin johdolla, koska aloittavia soittajia oli liki 40.
Orkesterit yhdistettiin myöhemmin keväällä yhdeksi ryhmäksi.
Puhallinorkesterikoulu ei ole uusi keksintö. Idea on kopioitu tamperelaisilta kollegoilta. Puhallinorkesterikoulun kesto on
kaksi vuotta, jonka aikana tai jälkeen oppilailla on mahdollisuus hakeutua Palmgren-konservatorion varsinaisiksi
oppilaiksi. Osa puhallinorkesterikoululaisista hakeutui jo muutaman kuukauden soitettuaan pääsykokeiden kautta
konservatorion perusasteelle. Puhallinorkesterikoulun lukukausimaksulla oppilas saa lainasoittimen, orkesteritunnit ja
soittotunteja. Laajuudeltaan ja minuuttimääriltään puhallinorkesterikoulu ei vastaa konservatorion opetusta, mutta se
antaa hyvät eväät puhallinmusiikkiharrastuksen aloittamiseen ja konservatorion perusasteen oppilaaksi hakeutumiseen.
Puhallinorkesterikoulussa on käytössä soitinkiintiöt, ja soittimiin valintaperusteena ilmoittautumisjärjestys.
Soitonopettajina puhallinorkesterikoululaisilla toimii konservatorion opettajia. Puhallinorkesterikoulu toimii myös
konservatorion D-puhallinorkesterina, johon ohjataan noin vuoden soittaneet puhaltajat ja lyömäsoittajat.
Soitinesittelykiertueen ja aloittaneen puhallinorkesterikoulun palautteet ja kokemukset olivat niin positiivisia, että
marraskuussa 2011 toteutettiin toinen vastaava kiertue. Neljän päivän sisällä esittelyryhmä tavoitti noin 850 porilaista
lasta. Tammikuussa 2012 aloitti toinen puhallinorkesterikouluryhmä, joka keräsi yli 30 oppilasta. Toivoa sopii, että kun
ensimmäinen puhallinorkesterikoulu lopettaa joulukuussa 2012, marraskuussa saadaan toteutettua uusi vastaava
orkesterikiertue ja sen toiminta alkaa loppuun käydyn
orkesterikoulun paikalla.
11-vuotiaat kaksostytöt Ella ja Reetta Haapaniemi
aloittivat puhallinorkesterikoulussa tammikuussa 2011.
Itse soittoharrastuksen kaksostytöt aloittivat muutama
vuosi sitten. Tiedon ja innostuksen Otsolan opiston ja
Palmgren-konservatorion C-orkesterista he saivat isänsä,
Jari Haapaniemen, kautta. Tytöt aloittivat Uudenkoiviston
koululla Jaana Holvikallion ohjauksessa. Ella valitsi
soittimekseen trumpetin ja Reetta käyrätorven. Reetta
vaihtoi myöhemmin käyrätorven klarinettiin. Kun tytöt
kuulivat puhallinorkesterikoulusta syksyllä 2010, Ella
hakeutui oppilaaksi trumpetilla ja Reetta oboella.
Aktiiviset tytöt ovat soittaneet kahdessa orkesterissa, Corkesterissa ja puhallinorkesterikoulussa, tammikuusta
2011 alkaen. Ella soittaa kummassakin orkesterissa
5-luokkalaiset siskokset: Ella ja Reetta Haapaniemi
trumpettia - Reetta taas soitti puoli vuotta sekä oboeta
että klarinettia. Musiikin lisäksi he harrastavat partiota.
Kun heiltä kysyy, mikä on orkesterisoitossa ja musiikkiharrastuksessa parasta, kumpikin vastaa lyhyesti "Yhteissoitto ja
kaverit".
.
Keväällä 2011 kaksostytöt hakivat konservatoriolle "varsinaisiksi oppilaiksi", Ella jatkamaan trumpettiopintoja ja Reetta
klarinettiin oboen sijaan. He tulivat hyväksytyiksi ja ovat Palmgren-konservatorion oppilaina ensimmäistä lukuvuottaan.
Konservatorion opin alkaessa mukaan tulivat musiikin teoriaopinnot. Vielä syksyn 2012 toimivan puhallinorkesterikoulun
"ensimmäinen saapumiserän" aikana Ella ja Reetta voivat halutessaan soittaa kahdessa orkesterissa samaan aikaan.
Toisaalta: allekirjoittaneelta kysyttiin helmikuun alussa "Koska me päästään B-orkesteriin?"
teksti Elisa Nordström
kuvat Elisa Nordström ja Markku Ollila
PTS 125 vuotta soittajan silmin
nähtyä
PTS-band eli Porin työväensoittokunta juhlii tänä vuonna neljän suuren konsertin voimin.
Helmikuun 4. päivä juhlavuoden aloitti konsertti "Marssimusiikkia ja makeita säveliä". Muistoja Pohjolasta ja
Jääkärinmarssin sijaan konsertissa kuultiin tällä kertaa puhallinorkesterilla vähemmän esitettyjä, yleisön toivomia,
juhlamarsseja. Shubertin, Verdin ja Shostakovitsin lisäksi mukaan mahtui myös kaksi sooloesitystä. Huilisti Outi
Teinonen esitti Konserttipolkan ja Pekka Satomaa saksofonisoolon venäläiseen teokseen nimeltä Muistelo. Konsertti oli
kylmästä pakkaspäivästä huolimatta lähes loppuunmyyty. Toinen juhlavuoden konsertti vie ajatukset kevääseen ja
kesään. Huhtikuun 21. päivä solistiksi saapuu Jaana Lammi ja marssimusiikki vaihtuu viihteellisempään suuntaan.
Konsertilla ei ole vielä nimeä, mutta se voisi olla "Viihdemusiikkia ja vihreitä säveliä". (Muiden soittajien nimiehdotukset
ovat olleet monin verroin parempia kuin minun, joten en ehdota tätä julkisesti orkesteriharjoituksissa.) Lokakuussa
vuorossa on juhlakonsertti. Porin työväensoittokunnan 125-vuotinen historia on hieno saavutus, ja mikä sen paremmin
sopisi konserttimiljööksi kuin Promenadisali. Juhlakonsertin ja joulun väliin sopii hyvin yksi konsertti, johon solistiksi
saapuu Arja Koriseva. Koriseva on vieraillut PTS:n solistina aiemminkin, ja koska yhteistyö on sujunut hyvin, niin hänet
on toivottu solistiksi uudestaan. Keskiviikkona 12. joulukuuta kuultava joulukonsertti on piste ii:n päälle.
Porin työväensoittokunnan toiminta on virkeää ja aktiivista. Ison kokoonpanon lisäksi soittokunnassa toimii kaksi
pienryhmää: Brass Quintet ja Delta eleven brass band. Kvintetti, tai siis kvintetti plus rummut, soittaa musiikkia humpasta
jazziin ja rock´n rollista tangoon. Delta eleven brass band aloitti pelkästään instrumentaalikokoonpanona, johon kuuluu
sähkökitara, rummut, tuuba, baritoni, kaksi pasuunaa, kolme trumpettia, altto- ja tenorisaksofoni. Myöhemmin ryhmä
täydentyi laulajilla. Kummallekin pienryhmälle löytyy kysyntää, riippuen paikasta ja tilaajan musiikkitoiveista. Juhlavuosi
painottuu koko soittokunnan konsertteihin eikä pienryhmillä ole omia konsertteja, mutta pienryhmät keikkailevatkin
normaaliin tapaan.
Olen sanonut kolme huonosti toteutunutta mielipidettäni: ensimmäisen hyvälle ystävälleni ja kaksi muuta monelle
läheiselle ihmiselle. "Miksi sinulla tarvitsee olla aina porilainen poikaystävä? Ottaisit jonkun jostain muualta.", "Onneksi ei
ikinä tarvitse soittaa marssiessa" ja "En halua muuttaa omakotitaloon": Tieni vei Tampereelta Niinisalon (ja
tattooesiintymisten) kautta Poriin. Olin käynyt soittamassa muutamallaa PTS:n keikalla, mutta aktiiviharrastuksen aloitin
tammikuussa 2010 muutettuani Poriin. PTS:ssä minua on alusta asti kiehtonut ensisijaisesti musiikillinen monipuolisuus.
Tärkeää toimivassa orkesterissa on muut soittajat, sopivan haasteellinen materiaali ja soittajien sitoutuminen tavoitteisiin.
Ostin entisen poikaystäväni, nykyisen aviomieheni, kanssa omakotitalon toukokuussa 2011 - siis soitan käyrätorvea, jos
Luoja suo, PTS:ssä jatkossakin.
Elisa Nordström
Mieslahti Soi jälleen 30.7.5.8.2012
Mieslahti Soi 2012 on nuorekas kainuulainen ja
valtakunnallinen orkesterisoiton leiri, joka on
suunnattu
puhallinmusiikin
harrastajille.
Musiikinsoiton harrastajat saavat yksityisopetusta
soittimessaan, mutta ennen kaikkea ohjausta
orkesterisoitossa.
Luonnon läheisyydessä oleminen ja luontoon
vetäytyminen on kaunis asia taiteilijan elämässä.
Se inspiroi minua ja palauttaa minut takaisin
alkuperäisten arvojen ja elämän olennaisten
asioiden luo. Asioiden, joista musiikkikin
suurimmalta osin on lähtöisin.
Mieslahti Soi starttaa jälleen lähes kymmenen
vuoden hiljaiselon jälkeen. Liikkeelle panevana
voimana on ollut Kajaanin puhallinorkesteri,
johtohahmonaan
musiikin
monipuolinen
tehonainen Tanja Räsänen.
Luonto
saa
ihmisen
näkemään
syvälle
sisimpäänsä ja tekemään parhaansa. Tästä meillä
on lukuisia esimerkkejä niin säveltäjien kuin
kirjailijoiden joukossa. Tämän haluaisin jakaa
nuorten oboistien kanssa Suomessa.”
Tapahtuma järjestettiin edellisen kerran vuonna
2004. Tänä vuonna mukana on muusikoita
useista
korkeatasoisista,
suomalaisista
orkestereista.
Leirin sisältö ja rakenne on suunniteltu yhdessä
Kaartin soittokunnassa soittavan sooloklarinetistin
ja musiikkipedagogi Tommi Nurmisen kanssa.
Kokeneena
ammattiorkesterimuusikkona
ja
pedagogina Tommi Nurmisella on paljon
käytännön kokemusta sekä orkesterisoitossa että
opetustyössä.
Kansainvälisen vieraan Paltamon Mieslahti saa
mm. Claudio Abbabon riveissä Lucerne Festival –
orkesterissa soittavasta, ranskalaisesta oboistista
Victor Aviatista, joka vierailee Suomessa
ensimmäistä kertaa.
Victor Aviat
Kysyttäessä, minkälaisin ajatuksin Victor Aviat
luonnehtii Suomeen tuloaan, hän vastaa:
”Synnyin Ranskassa Välimeren äärellä, joten
uskon Suomen olevan jotain melkoisen uutta
minulle. Itse asiassa se tosiseikka, että tapahtuma
sijoittuu nimenomaan Pohjois-Suomeen, oli tärkeä
asia minulle jo itsessään. Pidän ajatuksesta
päästä kauas tutusta ympäristöstä, tutustumisesta
uusiin ajatusmaailmoihin, ilmastoon, sosiaalisiin
tapoihin ja maisemiin. Opin siten enemmän
itsestäni ja siitä mitä teen.
Leirin aikana opettajat voivat ideoida vapaasti
opetussisältöjä ja oman soittimen ja uusien
asioiden hallintaan on todella mahdollisuus
paneutua. Tämä on mestari-kisälli – mallia
parhaimmillaan.
On
erittäin
antoisaa
rakentaa
toimivaa
kokonaisuutta yhdessä erinomaisten muusikoiden
ja
kokeneen
opistohenkilökunnan
kanssa.
Erityisen viehätyksen toimintaamme antaa
tarmokas paikallinen sitoutuneisuus, jolla niin
Paltamon Mieslahti kuin kajaanilaisetkin ovat
lähteneet mukaan. Itse Kajaanista lähtöisin
olevana muusikkona on hienoa toimia siellä, mistä
itse on saanut niin paljon.
Mieslahti soi 2012 – tapahtumassa opettavat mm.
Elina Raijas, huilu, Sanna Hihnala, fagotti, Esa
Tukia, käyrätorvi, Miikka Saarinen, trumpetti,
Joonatan Rautiola, saksofoni, Darren Acosta,
pasuuna.
Satu Simola
Mieslahti Soi 2012
taiteellinen johtaja
L isätietoa:
K ainuun O piston kurssisihteeri Sinikka K orhonen p. 0207 856 833 ja p. 0207 856 830 (opiston vaihde)
ja sähköpostitse kurssisihteeri@kainuunopisto. Lisätietoa www.kainuunopisto.fi
Ilmoittautumiset 30.4.2012 mennessä K ainuun O pistolle p 0207 856 833 ja kurssisihteeri@kainuunopisto.
Ilmoittautumisen yhteydessä tarvitsemme seuraavat tiedot: nimi, osoite, syntymäaika, oma instrumentti
ja aiemmat musiikkiopinnot, ruoka-aineallergiat, sekä toivomus huonekaverista.
Skabaamassa Prahassa
Yhteinen hanke
Lumon Puhaltajilla (aikaisemmin Korson
työväen soittokunta) oli ollut vuosia aikeena toteuttaa
yhteinen ulkomaanmatka kohteena Ts ekin tasavalta.
Kapellimestariksi vuoden 2011 alusta tullut Inka Puhakka muisti
törmänneensä sattumalta Prahassa puhaltajien joukkoihin, jotka
osallistuivat orkesterien vuotuiseen kilpailuun. Ei kun googlaamaan,
koska seuraava kilpailu järjestettäisiin. Jo ennen kesää tilattiin
keskisarjan pakollisen kilpailukappaleen partituurit. Paperilla ne eivät
vaikuttaneet mahdottomilta, mutta stemmoja oli paljon enemmän
kuin Lumossa soittajia. Kun sitten syksystä 2011 Inka Puhakka aloitti
PPO WindBandinkin (aikaisemmin Pirtin Puhaltajien)
kapellimestarina, kehittyi ajatus kahden pienen orkesterin
yhteistyöstä, jolla arvioitiin saatavan riittävä kokoonpano kilpailuun
osallistumiseksi.
Isänmaan asialla
Kun ulkomaille oltiin lähdössä, yhteisen kokoonpanon
nimeksi otettiin komeasti United Lumo-PPO Wind
Orchestra. Päätettiin, että vapaavalintaisena ohjelmistona
Prahassa esitettäisiin suomalaista musiikkia. Pakollisen
kilpailukappaleen (Karel Belohoubekin Reminiscence) ohessa
syksyn 2011 yhteiseksi projektiksi otettiinkin 8.12 järjestetyn
suomalaisen puhallinmusiikin konsertin valmistelu. Sen
ohjelmistoa harjoiteltiin niin erikseen kuin yhdessä. Tästä
ohjelmistosta sitten noukittiin Pahassa loppiaisena 2012
esitetyt kappaleet. Prahassa soitimme suomalaista musiikkia
eri aikakausilta ja tyylisuunnista: Andante Festivo, Koiviston
polska, Myrskyluodon Maija, Jazzvalssi ja Monark Avenue.
Tästä ohjelmistosta ja sen esittämisestä saimmekin
tuomareilta enemmän kiitosta kuin pakollisesta
kilpailukappaleesta. Valitettavasti Prahan matka ei sopinut
kuin osalle kahden orkesterin jäsenistä ja siksi pakollisesta
kilpailukappaleesta jäi soittamatta liian moni nuotti.
Olimmekin pääluvultamme vain puolet kilpailun toiseksi
pienimmän orkesterin koosta. Kilpailuun osallistumista
tulevaisuudessa harkitseville neuvommekin, että edellytys
kilpailussa menestymiseen on vähintään noin 60 hengen
kokoonpano. Arvostelussa painotetaan luonnollisesti myös
soinnin täyteläisyyttä.
15. festivaali
Prahan kansainvälinen puhallinorkesterien festivaali ja
kilpailu järjestettiin 15. kerran. Järjestäjinä oli kongressi- ja
ohjelmatoimisto Or-fea yhdessä Tsekin puhallinorkesterien
liiton ja Prahan kaupungin kanssa. Tilaisuudella oli
Kansainvälisen musiikkiliiton CISM:n tuki. Suomalainen
orkesteri ei tiettävästi ole kilpailun historian aikana siihen
aiemmin osallistunut.
Kilpailu antoi mahdollisuuden kuunnella erinomaisia
puhallinorkesteriesityksiä. Avajaisiltana kuuntelimme
”paikallista Kaartin soittokuntaa”, T ekin armeijan
keskussotilassoittokuntaa. Sen 64- henkinen kokoonpano
esitti monipuolisen ohjelmiston niin klassista kuin uuttakin,
sekä vaativaa että viihdyttävää puhallinmusiikkia –
erinomaisia solisteja niin trumpetissa kuin tuubassakin –
päättäen ohjelmiston, kuinkas muuten kuin koda laskyyn.
Päättäjäisseremoniassa kuuntelimme orkesterin pienen
kokoonpanon böömiläistä polkkaa enemmänkin. –
Orkesterin toivoisi vierailevan Haminan Tattoossa.
Kilpailun huippuja ja konkareita
Kilpailun Top-sarjan päätti italialainen I Filarmonici
ehdottomasti festivaalin viihdyttävimmällä vapaavalintaisella
ohjelmistolla. Se perustui virtuoosisooloihin, kuten tuuballa
esitettyyn Rossinin Figaron aariaan. Oli kuitenkin oikein ja
kohtuullista, että sarjan ja koko kilpailun voitti Mannheimer
Bläserphilharmonie Saksasta johtajanaan Markus Theinert.
Sarjan pakollisen kilpailukappaleen t ekin Pavel Stanekin
Kolumbuksen ohella se soitti belgilaisen Jan Van der Roostin
erityisesti puhallinorkestereiden kilpailukappaleeksi
säveltämän From Ancient Times –teoksen, jolla orkesteri oli
osallistunut menestyksekkäästi myös vuonna 2009
eurooppalaiseen puhallinorkestereiden kilpailuun.
Orkesterin esitys oli taaskin superlatiivien arvoinen mitä
tulee dynamiikkaan, sointiin, tarkkuuteen ja taiteelliseen
vaikutelmaan.
Mannheimin puhallinorkesterissa oli noin 70 soittajaa, oli
bassosaksofonit ja kontrafagotit, oli harppukin ja
lyömäsoitinten kanssa hääri seitsemän soittajaa. Tällaisen
kokoonpanon soundi on mahtava verrattuna maamme
isoimpien puhallinorkestereiden normaalikokoonpanoihin.
Soittajakunnassa väitettiin olevan vain harvoja
ammattimuusikkoja ja musiikin opiskelijoita, vaikka se on
Mannheimin Musiikin ja esittävien taiteiden yliopiston
studio-orkesteri.
Sekä I Filarmonici että Mannheimer Bläserphilharmonie
olivat osallistuneet aikaisemminkin Prahan kilpailuun, niin
myös Harmonie Sternberk (Harmonia Top-sarja, parikin
aikaisempaa osallistumista), fanfaariorkestereiden sarjassa
yksinään kilpaillut Brassband Harp eb Luit Vuren ja Harmonia
orkestereiden korkeassa sarjassa kilpaillut Dechovy orchestr
ZUS VI. Muutama muukin orkesteri kertoo aikaisemmista
kokemuksistaan koti- tai ulkomaisissa kilpailuissa, jokin
orkestereista kertoo osallistuvansa säännöllisesti
festivaaleihin ja kilpailuihin.
Onkin mitä ilmeisintä, että tällaisiin kilpailuihin
osallistuminen koetaan monissa orkestereissa ainakin yhtä
tärkeäksi tapahtumaksi kuin se perinteinen vuosikonsertti.
Omaa osaamista halutaan toistuvasti mitata suhteessa
muihin orkestereihin. Verrattuna useimpiin muihin musiikin
kilpailuihin, nämä amatööripuhallinorkestereiden kilpailut
ovat huomattavan erilaisia: kilpailumenestystä ei seuraa
levytyssopimuksia tai esiintymistarjouksia eikä kiinnityksiä.
Siksi tämä on leikkisämpää. Tunnelmaa kuvasi se, että
päättäjäisseremoniassa hypittiin böömiläistä polkkaa
oluttuoppien kanssa.
Palautteesta opiksi
Orkesterimme sai ansaittua kritiikkiä paitsi siitä, että
pakollisesta kilpailukappaleesta jäi liian moni nuotti
soittamatta (säveltäjä Belohoubek kävi kyllä kiittelemässä
esitystämme), dynamiikan puutteesta ja vireongelmista.
Kilpailun jälkeen kapellimestari onkin tuon tuosta voinut
vedota arvovaltaiseen kansainväliseen tuomaristoon
saadakseen sanomansa perille. Toisaalta kiitosta herui
orkesterin soundista, kapellimestaria kiiteltiin ja lupailipa
päätuomari, joka oli havainnut että tämä yhdistetty
kokoonpano oli soittanut vasta vajaat puoli vuotta, meille
menestystä tulevaisuudeessa. Kilpailuun osallistuminen pisti
soittajat harjoittelemaan stemmansa huippukuntoon ja
kasvatti yhteishenkeä. Molemmat orkesterit havaitsivat
yhteistyön toimivaksi ja tulevaisuudessa onkin suunnitteilla
yhteiskonsertteja ja kenties kilpailumatkojakin suurella
kokoonpanolla.
Inka Puhakka ja Hannu Takala
Spol tuki osallistumista 500 eurolla.
21.1.-31.1 2012
JAMIE ICON
GOES AMERICA
PRSRT STD
ECRWSS
U.S. POSTAGE PAID
PLATTSBURGH, NY
PERMIT NO. 87
POSTAL CUSTOMER
Serving New York, Vermont & Quebec since 2000
IN NEWSPRINT & ONLINEÊUÊÜÜÜ°>ŽiV…>“«>ˆ˜ÜiiŽÞ°Vœ“
JANUARY 18 – 24, 2012
STONED
IMMACULATE
6"1Ê£ÓÊUÊ--1ÊÓÈ
6
Kirkkokonsertti Castrop-Rauxelin Elisabeth -kirkossa
WINTER
HEALTH &
WELLNESS
13
BETTER
COMMUNITY
BULLETIN BOARD
24
Sain kokea harvinaista herkkua kun matkustin kutsuttuna kahteen sävellyskonserttiini Yhdysvaltoihin.
Konsertit oli järjestänyt aktiivinen suomenkävijä prof. Daniel Gordon ja konsertissa soittanutta Adidonrack
Wind Ensemblea johti Mikkelin kaupunginorkesterin tuore intendentti Nikke Isomöttönen.
Konserttien taustalla oli pitkäaikainen
yhteistyöni saksofonitaiteilija Gordonin
kanssa. Yhteistyömme saavutti yhden
kulminaatiopisteensä kun Daniel kantaesitti
hänelle säveltämäni alttosaksofonikonserton
keväällä 2011 Panssarisoittokunnan ja
musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkolan kanssa.
Kiitokseksi hän kutsui minut ja Niken
vastavierailulle kotikulmilleen Plattsburghiin ja
antoi oman orkesterinsa käyttöömme.
Plattsburghissa sijaitsee New York State
Universityn kampus, jossa Gordon
työskentelee musiikin professorina ja tällä
hetkellä myös musiikin laitoksen johtajana,
minkä lisäksi hän on alueella toimivan
Adidonrack Wind Ensemblen toiminnan- ja
taiteellinen johtaja.
Adidonrack Wind
Ensemble on alueen ammattisoittajista ja
soitonopettajista koostuva puhallinorkesteri,
joka konsertoi muutamia kertoja vuodessa.
Nikke on meille molemmille tuttu ja hyvä
yhteistyökumppani jo vuosien ajalta.
Ensimmäinen viikonloppu sisälsi
Plattsburghiin ja yliopistoon tutustumista, sekä
ensikohtaamisen orkesterin kanssa.
Harjoitukset olivat tehokkaat, mutta
rentoutuneet. Stemmoista löytyi vieläkin
virheitä… (sovittiin yhdessä että menevät
tietokoneen piikkin.) Orkesteri oli mukava ja
vastasi melko hyvin odotuksiani. Nikke oli
vieraillut kapellimestarina orkesterin edessä jo
vuosia aiemmin, joten hän tiesi mitä odottaa.
Ensimmäisen viikonlopun ohjelmaan kuului
myös keskustelutilaisuus suomalaisesta
koulutuksesta. Tilaisuus kampuksella oli avoin
ja sinne saapui yllättävän suuri ja
heterogeeninen joukko. Aluksi katsoimme
(Youtubesta!) Harvardissa tehdyn dokumentin
The Finland Phenomenon (löytyy tuolla
nimellä tuubista), jonka asetelma oli hyvin
selvä: suomalainen koulutus on kaikin puolin
loistavaa ja amerikan koulu sucks. Dokumentti
oli verraten mielenkiintoinen ja osin
hämmentävä - suosittelen sen katsomista!
Katsannon jälkeen yliopistonopettajista,
opettajista ja asiasta muuten vaan
kiinnostuneista koostunut joukkio kyseli meiltä,
aidoilta ihka eläviltä suomalaisilta, perusteltuja
Jamie Icon goes America
mielipiteitä dokumentin paikkansapitävyydestä
ja yleistä tietoutta siitä miten koulutusasiat on
Suomessa järjestetty. Keskustelun tukipilari oli
Niken parempi puolisko Anu, joka opettajana
oli asiantuntijuudesaan asiantuntevaisin
meistä kaikista. Keskustelun lankoja piti
käsissään hyvin rakentavaan sävyyn
herrasmies joka oli käsittääkseni yliopiston
opettajankoulutuslaitoksen (tai vastaavat
tiedot) johtaja. Erityisen paljon
molemminpuolista kummastusta herätti se,
että amerikkalaisessa koulusysteemissä
oppilaita testataan kokein ja testein erittäin
paljon; heidän näkökulmastaan Suomessa
huomattavasti vähemmän. Raskaaksi ja
kuormittavaksi opettajat kokivat säännöllisesti
pidettävät alueelliset ja valtakunnalliset kokeet
jotka ovat koululle suuri kuluerä ja kaikille
osapuolille stressaava käytäntö. Dokumentin
yksi kantava hokema olikin että suomalainen
koulusysteemi perustuu luottamukselle,
amerikassa oppilaita testataan ja opettajia
valvotaan. Kerron vielä tuonnempana
aiheeseen liittyviä esimerkkejä
amerikkalaisesta musiikkikasvatuksesta.
21.1.-31.1 2012
Kapellimestari Nick Grizzly!
Seuraavat päivät maanantaista
perjantaihin kuluivat tuiki vikkelään
kun suuntasimme etelään kohti New
Yorkin kauppalaa. Matka taittui kuin
lentäen autolla Danielin kyydissä.
Varmasti sivistyneimmät lukijat
tietävät että NYC on kaupunkina
kyllin kookas ja siellä on viljalti
ihmisiä. Yllätyin kuinka moninainen
Manhattanin niemimaa on: Times
Square on hengästyttävän vilkas ja
täynnä tööttäileviä autoja,
Greenwich Village on idyllinen ja
hiljainen. Chinatown oli
uudenvuoden juhlien jälkeen vielä
karnevaaliasussa, keskuspuisto
vaikutti todella rauhoittavalta ja
miellyttävältä. Viiden päivän aikana
tutustuimme rikkaaseen
paikalliskulttuuriin laajalti sen eri
alueita kartoittaen.
koosti ohjelman esityskuntoon
ammattimiehen varmuudella. Tässä
vaiheessa olimme ottaneet yleisesti
käyttöön Danielin perheen meille
keksimät USA –nimet. Allekirjoittanut
oli tästedes Jamie Icon! (Mikä
todellisen tähden kirkkaus ja
kuuluisuuden sointi tuossa nimessä
onkaan!), tarkoittaahan Ikonen itse
asiassa pientä ikonia. Nikke
Isomöttönen vaatikin hieman
laajempaa asiantuntemusta: möttö
on karhu, kuten kaikki tietävät.
Möttönen on silloin pieni karhu, joten
silloin Isomöttönen on … Päätimme
lopputulokseksi Nick Grizzly! Jamie
Icon ja Nick Grizzy! ARE YOU
READY FOR JAMIE ICON AND
NICK GRIZZLY!!!
Kaksi konserttia
Yleisöä konsertissa oli kutakuinkin puolen
salillisen verran, joukossa oli muusikoita ja myös
kunnon ihmisiä - fiksua ja valveutunutta porukkaa
johon vitsinikin upposivat. Kyseessähän oli
eräänlaiset juonnetut soitannot: ensin musiikkia,
sitten vieraileva komistus juttelee hauskoja ja
päälle vielä soittoa. Konsertti sujui hienosti, soitin
mukana ensimmäisen puoliskon ensimmäisessä
ja viimeisessä kappaleessa, muut jännitin yleisön
joukossa, molemmat osuudet menivät hyvin.
Yleisö oli kivasti tunteella mukana ja ilmaisi sen.
Keikan jälkeen 50-vuotias pikkutyttö tuli
värisevällä äänellä pyytämään maailman tähdeltä
nimikirjoitusta, oih sallitehan! Hetken kuluttua
ymmärsin hänen tarkoittavan minua, joten minä
poikahan silipasin tytölle käsiohojelmaan ihan
sydämen kuvan ja ihan että To Barbara from
Finland With Love, JAMIE ICON.
Toinen konsertti pidettiin Plattsburghissa,
yliopiston E. Glenn Glitz Auditoriumissa joka oli
hyvin kaunis ja kuuluvainen sali. Yleisöä saapui
paikalle ilahduttavan paljon ja jopa yliopiston
rehtori John Ettling vaimoineen kunnioitti meitä
läsnäolollaan. Tunnelma oli lavan molemmin
puolin vapautuneempi ja avoimempi kuin
edellisenä päivänä, mihin varmasti vaikutti sekin
että yleisö reagoi yllättävän voimakkaasti ja
spontaanisti musiikkiini ja juontoihini. Nikke oli
liekeissä ja erityisesti Kaikuja Laulumailta sai
tunteita nostattavan lopetuksen. Soin itselleni
oikeuden paukutella henkisiä henkseleitäni
esiintyjien ja omasta puolestani kun kappaleen
jälkeen joku huudahti täysin spontaanin oloisesti
”WOW!”.
Lauantaiaamu tuli aikaisin ja herätti
meidät roudaamaan lyömäsoittimia
ja muuta kalustoa kohti Lake
Placidia. Kahteen pakuun saatiin
mahtumaan puolet koko läntisen
pallonpuoliskon lyömäsoittimista,
kaksi suomalaista muusikkoa, Daniel
ja orkesterimme tuubisti Graig
D.Russell, joka osottautui koko
osavaltion avuliaimmaksi ja
mukavimmaksi mieheksi. Matka
vuoristoon ohi jäisten koskien oli
huikea ja perillä odotti Lake Placid
Center for the Arts. Sali oli
soinniltaan hyvä ja lavakuuluvuuskin
kelvollinen, osasyynä varmasti oli
siirrettävät akustiikkalevyt jotka
toimivat hyvin soundillisesti ja
esteettisesti. Vastaaviin olin
tutustunut vuotta aiemmin Midwest –
tapahtumassa, silloin vain yleisön
puolelta. Viimeiset parin tunnin
treenit olivat hyvin rohkaisevat:
kappaleet olivat tulleet viikon tauon
aikana parempaan kuntoon ja Nikke
Väliajalla ajauduin ihan sattumalta yleisön
joukkoon kalastelemaan kehuja ja onnitteluja.
Ohjelmistovalinta osoittautui onnistuneeksi sillä
emotionaalinen pohjoinen sävelmaailma tuntui
tehneen yleisöön vaikutuksen. Lopussa saimme
STANDING OVATIONIN ja kansansuosio oli
sanoinkuvaamaton.
Jamie Icon goes America
21.1.-31.1 2012
Taiteilijan itsetuntoa hivelevän hypetyksen
jälkeen palasimme sorvin ääreen, eli
roudasimme lyömäsoittimet - onneksi vain
käytävän päähän. 1960 –luvulta saakka hyvin
palvellut Deagan –merkkinen marimba tosin
kohtasi tiensä pään viimeisen 2 cm korkean
kynnyksen kohdalla hajoten niin moneen
osaan kuin mahdollista. Roudauksen jälkeen
suuntasimme Presidents´ Houseen, joka ei
tällä kertaa ollut Valkoinen Talo, vaan
yliopiston rehtorin koti joka sinänsä oli talo ja
valkoinen. Suomalaisten taiteilijoiden
kunniaksi järjestetylle vastaanotolle saapui
orkesterin hallituksen edustajia,
yliopistoväkeä ja muita tärkeitä ja mukavia
henkilöitä. Rehtori Ettling vaimoineen otti
meidät vastaan ja ohjasi yksityiskokkinsa
valmistamien kokkareiden äärelle. Paikallinen
säveltäjä totesi minun juontaneen hyvin ja
kiitti kohteliaasti musiikista, mutta ei sen
enempää. Tilaisuus taidekokoelman keskellä
ja takkatulen äärellä olevan karhuntaljan
välittömässä läheisyydessä oli mukava ja
mieleenpainuva. Seuraavana päivänä
jäähyväisten jälkeen suuntasimme takaisin
Suomeen hankien keskelle. Päätimme
Atlantin yllä olla iloisia ja ylpeitä kaikesta
kokemastamme, koska eihän tällainen ihan
jokapäiväistä ole edes meidänlaisillemme
Jos et ole viela kuullut,
Jannen matka tanne oli
valtava menestys. Standing
ovation for the Plattsburgh
concert. Ikonen oli sankari!
Dan Gordon (oik.) emailisaan
Puhallinorkesterin toimitukselle
maailmatähdille.
Musiikkikasvatusta Yhdysvalloissa
Oppilaiden testaamiseen ja numeroarviointiin tutustuimme hyvin
läheisesti, kun joulukuussa 2010 vierailin vaimoni Marja Ikosen
kanssa USA:n keskipohjanmaalla, Minnesotassa (se on keskellä ja
pohjoisessa). Tuolloin vierailimme useissa eri kouluissa tutustumassa
musiikinopetukseen. Kaikissa oli yleisenä käytäntönä hyvin
systemaattinen testaaminen, mittaaminen, määrittäminen ja
dokumentointi. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että soitonopettaja
antoi jokaiselle oppilaalle arvosanan useasta osa-alueesta jokaisen
soittotunnin lopuksi. Hyvin useassa koulussa tarkoitti sitä että sama
opettaja opetti KAIKKIEN puhallinorkesterin soittimien soittoa. Aivan
oikein: kaikkien huilusta tuuban kautta lyömäsoittimiin. Vauraammissa
kouluissa oli puhallinorkesteriohjelman käytössä jopa kaksikin
opettajaa, jotka jakoivat soitinvastuun ja muun opetuksen keskenään.
Oppilaita todellakin arvioitiin numeraalisesti koko ajan. Opettajat
kertoivat että vanhemmat olivat hyvin kiinnostuneita lastensa
menestyksestä ja halusivat tietoa siitä, hyvässä ja pahassa. Joissain
paikoissa tämä oli johtanut jopa siihen, että oppilaat soittivat
säännöllisesti määrätyt tehtävät mikrofonin kautta tietokoneelle jolle
asennettu ohjelma suoritti arvioinnin ja latoi numerot ruutuun. Näin
varmistettiin se että arvostelu on varmasti kaikille tasapuolinen!
Seurasimme vierestä kun erään Middle Schoolin oppilaat soittivat
tietokoneelle koesoittotehtäviä pyrkiäkseen alueelliseen
puhallinorkesteriin. Mikrofonin läpi tallentui arvioitavaksi asteikko ja
etydi. Yhdysvalloissa musiikinopetus on kaikin puolin järjestetty eri
lailla kuin täällä meillä. Kaikille opetettiin kyllä ns. yleistä musiikkia,
sen lisäksi tuli valita joko urheilu tai musiikki. Musiikki jakautui vielä
erikseen jousikoulutukseen, puhallinkoulutukseen ja kuorolaulantoon.
Kaikki tapahtuu kouluajalla. Soittotuntien pituus saattoi olla n. 20
minuuttia, joissakin kouluissa se oli ryhmäopetusta, jonka lopuksi
kaikille annettiin julkisesti arvosanat. Mikäli lehdessä on tilaa liitän
mukaan skannauksen Valley Middle Schoolissa käytetyn
arviointilomakkeen.
Janne Ikonen
Kirjoittaja on säveltäjä ja lyömäsoittaja ja toimii kersanttina Savon
Sotilassoittokunnassa, Mikkelissä.
Jamie Icon goes America
Pois
perkussioähky!
Sibelius-notataatio-ohjelmalla
on helppo lisätä partituuriin lyömäsoittimia aina perkkussioähkyyn
asti. Onhan toki mukava kuunnella
triangelin kilkettä, symbaalien
pauhua ja pikkurummun pärskettä,
mutta mistä löytyvät me kymmenen
lyöjää, jotka hutkisivat ne ilmoille
kaikkien kuultavaksi?
Puhallinorkesteri antaa pikakurssin
soittajakohtaisen stemman
laatimisesta (Sibelius 6 ja 7).
Lähdetään liikkeelle
ideasta, että on luotu
Instruments-valikosta (i)
”Percussion 5 lines”
ja haluttaisiin sen playback
kohdalleen.
Jos tämä ei ole sinulle
tärkeää, voit lopettaa
lukemisen tähän.
Aktivoi ko. perkussioviivasto. Pääset editoimaan sitä nuolten
osoittamista valikoista. Sibelius 6 yllä ja Sibelius 7 alla.
Seiskassa tarkkana keskimmäisen nuolen kanssa.
Valikoissa siirytään ylhäältä alas.
Pois perkussioähky! II
Klikattuasi ”edit instruments” pitäisi vielä klikata ”edit staff type” eli editoi viivastotyyppiä:
Eteesi aukeaa partituurisi perkussionuottiviivasto. Nuppien soundeja voi vaihtaa ja voi lisätä
instrumentteja. Tämä työvaihe vaatii harjaannusta, suosittelen treenamaan jollakin ei niin tärkeällä
tiedostolla. Tehdyt muutokset vaikuttavat vain työn alla olevaan partituuriin!
”Choose sound” -valikosta löytyy melkoinen määrä perkussioinstrumentteja.
Pois perkussioähky! III
Nuotin nuppeja (noteheads) voi editoida Sibelius 6:ssa
”Properties” -valikosta kohdasta ”Notes” (vas.).
Sibelius 7:ssä (ylinnä) pitää mennä valikkoon ”Notations”,
sieltä ”Noteheads” ja se pikku viiva. Tämä siis
nuotinkirjoitusvaiheessa.
Tuloksena pitäisi olla siis yhden henkilön soitettavissa oleva
stemma.
Eri äänikertoja (sininen voice 1, vihreä voice 2) voi toisinaan
samaan stemmaan kirjoittaa kahdellekin lyöjälle.
Joskus on paikallaan myös lyömäsoitinpartituuri, fonttikoon pitää
silloin olla stemmaluokkaa eli vähintään 6.
On oma taiteenlajinsa sovittaa suomalaiselle usein kiusallisen vähälyöjäiselle puhallinkokoonpanolle
värikkäät lyömät. Yhdelle soittajalle tarkoitetussa stemmassa täytyy vähän funteerata myös soittimen
vaihtoon kuluva aika. Frank Tichelin partituureista kannattaa katsoa mallia, siellä saattaa esim. lukea
anvilin (alasin) kohdalla, notta ”share with percussionist 2”, eli sama soitin on kahden lyöjän käytössä.
Editonnin iloa!
VIITASAURUS
Pois perkussioähky! IV
VIITASAURUS 50 VEE
Jukka Viitasaaren syvähaastattelu by Risto Pohjonen
Mäyrystä maailmalle
Miten ylipäänsä päädyit puhallinmusiikin pariin?
Isoisä Lauri soitti aikoinaan tenoritorvea ja isäni Heikki
eskornettia Kuortaneen Torvisoittokunnassa. Olin Mäyryn
kansakoulun neljännellä, kun opettajani, tunnettu
kuoromies Martti Peltomäki yritti opettaa nuotteja. Ei
mennyt jakeluun ja MP loihe lausumaan: -Isä on totinen
torvensoittaja eikä poika osaa mitään!
Kotona sanoin isälleni: -Opetammu soittamaha.
Näin tapahtui ja ennenpitkää löysin itseni soittokunnasta ja
Etelä-Pohjammaan Musiikkiopistosta. Antti Vainion
käskystä vaivuin trumpetista alttotorveen. Myöhemmin
tenorin ja baritonin kautta nykyiselle pohjalle, estuubaan.
Milloin säveltäminen tuli mukaan kuvioihin?
Markku (vas.), Heikki (kesk,) ja Jukka Viitasaari (oik.) 1974
Sain ensimmäisen sähkökitaran 6.10.1975 ja kun ei
kehdannut mennä kansalaisopiston bändipiiriin (kirkonkylääset oli liian miästä) tuli tehtyä omia rokkirallatuksia. En
pitänyt alkuhuuman jälkeen soittokunnan soittamasta musiikista lukuunottamatta Harold L.Waltersin sovituksia
"punaasesta kiriasta". Talvella 1982 tein ensimmäisen teelmyksen Ruonan taistelun marssi. Marssista tuli farssi, mutta
olipa Suomen sodan aikainen taistelukin hävitty.
Ensimmäiset toimivat sävellykset puhallinorkesterille tein Puhkupilleissä 1987 Harri Mäntysen Keltinmäki Bluesin
innoittamana. Perästä kuuluu -blues ja Etiäinen on vastikään päivitetty SBBY:n Big Bang -junioribigbandsarjaan, joten
!taisin onnistua kertalaakista.
Mites on muun musiikkikoulutuksen laita?
EP Musiikkiopiston teoriasta ei ollut mitään hyötyä, OKL:n
kurssikaverini Joose Tammelin (mm. Rehupiikles) antoi
yksityisopetusta 1983 ja riuduin JKL:n konsan ja viihdyin JKL
musiikkiopiston (rock/jazz)teoriatunneilla. Puhaltelin Mari Kaasisen ja
Harri Mäntysen pedioppilaana. Säveltäjänä olen itseopiskeleva, onpa
minut hyväksytty SS-mieheksi eli Suomen Säveltäjien jäseneksi.
Mikä oli ensimmäinen laajemmalle levinnyt puhallinsävellyksesi?
Livahdin veljeni Markun ja Mäntysen peesissä STM:n ja Sulasolin
kustannettavaksi 1990 agraaritrilogian kappaleilla Juhulapoloneesi ja
Veräjä aukes! Ne päätyivät nopeasti Paul Niemistön luotsaaman
Ameriikan Poikien ohjelmistoon. Sitten tuli monen vuoden tauko keskityin rokkihommiin- mutta 1996 Mollipopista (STM) ja
Beatmarssista (Blosari) lähtien niitä päätyi sitten laajemmaltikin
soitettavaksi. Jyväskylän yliopiston puhallinorkesteri Puhkupillejä en
väsy kiittämään laboratoriona; se oli notkea porukka. Jaksoin siinä
1986-1999, olin lähinnä baritonisti, sitten tuubisti ja aika kauan
varakapu. Myös isolla pillisektiolla varustettu ILLU-Band työllisti, sain
fonisti Peipon Maralta arvokkaita arriohjeita.
Onko mitään selkeää käännekohtaa, ahaa-elämystä?
Tietty se, kun Niemistön Pauli totesi hienosti: -Jukka Viitasaari is an
unique voice in Finnish band music in that he strives to incorporate old
traditional folk music idioms into modern formats. Niinhän se on,
Tämä kuva on ilmestynyt myös Opettaja-lehdessä!
rokkia, progea, pohojalaasta kansanlaulua, joskus jatsia ja pluussia.
Taisin olla ensimmäisiä, jotka sävelsivät junnupuhaltajille tehtyä
materiaalia kuten Höh! ja Pikkupuhkut.
Vuonna 1998 Rainen ja Eliaksen radio-ohjelmassa sinfonisesta
puhallinmusiikista kuulin ensimmäisen kerran jenkkisäveltäjää Ron
Nelsonia. Lauds upposi, innostuin lyömäsoittimistosta ja
kompleksisemmasta ilmaisusta, se oli minulle progemiehenä
luontevaa. Ameriikan poikien eskornetisti
Russel Pesola tilasi minulta laajan teoksen Concordia College
Bandille 2000, 15-minuuttinenThe Missing Season voitti 2001
kakkospalkinnon Corcianossa Italiassa ja sain sillä ensimmäisen
kustannussopimukseni ulkomaille.
Sinulle on noita pystejä kertynyt…
Seitsemän ulkomaista ja kuusi kotimaista, mutta kyllä niitä biisejä on
kilpailuihin lähettettykin. Hidasta ja joskus turhauttavaakin touhua kun
joka kisassa on erilaiset kokoonpanot. Tuleepa orkesteroitua.
Kuortaneen soittokunta 1979, säveltäjän näkemys.
Niitähän on kustannettu mm.
Jenkeissäkin, miten se onnistui?
Kun Riku Huhtasalon 2005 Satakunnan
Sotilassoittokunnalle ja Rauman
Puhallinorkesterille tilaamat Light up the
Sky! ja Strange Dreams
palkittiin Italiassa (I) ja Ranskassa (II)
2006, tajusin hyödyntää hyviä
konserttinauhotteita ja MIdwesttuttavuuksiani. Jenkkisäveltäjä Aldo
Rafael Forte esitteli minut livenä omille
kustantajille ja TRN tärppäsi. Kyllä niitä
siellä myytykin on, tuntuu hienolta.
Mestaajateoksiani on myös BRS-Musicilla
(USA), Bronsheimilla (Hollanti) ja
WillScoreMusicilla (Australia).
Tietty ScoreExchange-nettikustantamolla,
se on automaatio Sibelius-nuottisoftan
käyttäjille.
Russell Pesolan vieraana Concordia Collegessa 200o.
!
Pakko kysyä myös sävellysmetodeista, onko
sellaisia?
Välillä on pianokausi, välillä kitara. 2011 sävelsin
kaikki yhdeksän tilausteosta autoillessain
Tampere-Kuurtanes -väliä. Raivousahan äärellä
rakenteetkin kristalloituvat. Mitään ei kuitenkaan
yleensä synny ilman teoksen nimeä. Valmis
matsku on yleensä synteesi kansanmusiikista,
rockista, jatsista, elokuvamusiikista...
Oletko säveltänyt muuta kuin puhallinmusiikkia?
Tärkeinpänä tulee mieleen Rantasalmen
nuoriseoteatterin tilaus musiikkinäytelmä
Rautapuu (2009) Joel Elstelän tekstiin. Sitten
on rockmusiikkia, myös sanat suomeksi ja
enkuksi. Eipä sitä kannata päytälaatikkoon
tuherrella kuoro- tai orkesteriteelmyksiä. Olen
ihan onnelinen musiikillisessa lokerossani.
Toimit myös kustantajana?
Ostin veljeltäni perustamansa 7ikkokustannuksen puolikkaan 2000-luvun alussa,
Markku keskittyi temperointilisuriinsa ja PanulaOpiston rehtoraattiin. Meillä, siis serkullani
Aulilla ja mulla on aikamoinen katalogi,
puolentoistasataa teosta ja lähes
sataprosenttisesti jo FinnBandShopissa.
Mites "juhlavuosi" näkyy/kuuluu?
Tampereella oli 20.2. puhallinkonsertti Viitasauruksen aika, lähinnä
nuorisopuhallinmatskua. Kompleksisempaa kamaa kuulee sitten
Lieksan Vaskiviikolla ma 23.7. sävellyskonsertissani, mukana mm.
Ameriikan Poijat ja Pohjan Sotilassoittokunta.
Miten olet pysynyt hengissä puhallinsäveltäjänä S u o m e s s a ?
Kaksi kautta, aloitin 2008. Kansainvälisia asioita
ja yhä enenevässä määrin tätä jäsenlehteä:
juttujen bongausta, räväämistä, editointia
ja kirjoitteluakin.
Onhan noita tilausteoksia onneksi ollut. Teostossa tulee jotain,
puhtaaksikirjoitusta ja editointia, Sibelius-nuottisoftan opetusta
Sotilasmusiikkikoululla, tänä vuonna kesätyöt Lieksan Vaskiviikolla
ja Hamina Tattoossa, joskus saa apurahan. Let´s Eppelinin
rokkikeikoistakin maksetaan (joskus). Ei ne pienet menot vaan ne
pienet tulot!
Millä irtaudut musiikkihommista?
Onko sinulla ohjeistusta alalle halajaville?
Tykkään käydä elokuvissa, fanitan Star Trekiä
(TOS), kerään vanhoja sarjakuvia ja luen
sotahistoriaa, lähinnä Saksan itärintama
1941-1945. Sakemannien Tiikeri-tankit
kiinostavat erityisesti, minulla on tusina kirjaakin
niistä ja olen käynyt koskettamassa niitä kolme
kertaa Bovingtonin tankkimuseossa eteläEnglannissa. Raivoussahailu mettäs kohentaa
kuntoa ja avartaa mieltä. Kesäisin kalastan.
Älkää kuvitelko, että ensimmäinen teoksenne muuttaa käsityksiä
länsimaisen taidemusiikin historiasta. Kärsivällinen pitää olla,
joskus tuloksia joutuu odottelemaan vuosia. Editoi nuottisi kunnolla,
noudata gradeluokituksia mutta tietenkin järki kädessä.
Sanon saman mitä Petri Juutilainen minulle 1990-luvun alussa:
tutki kaikki käsiisi saamasi puhallinpartituurit!
Olet ollut SPOL:n hallituksessakin jo vuosia.
!
Puhkupillien puikoissa Lieksan Vaskiviikolla 1995.
Haastattelu: Risto "Rise" Pohjonen
Kuvat: Viitasauruksen arkisto
Koonnut Jukka Viitasari
Maailman vaikein nuotti?
Sattuipa tässä nimeltämainitsettoman pirkanmaalaisen
suurkaupungin keväisessä
Tattoossa, että yhteisnumerona
esittettiin nimeltämainitsemattoman
savoilaistuneen lyömäsoittajasäveltäjä-soittajakersantin railakas
bailuteos.
Odotin teoksesta aikaisemmin
puhkuiltua letkeää versiota, mutta
tyrmistyin kuultuani nuottiesimerkin unisriffin fraseerauksen:
tat-tat-tat-tattat-tattat, kuin suoraan
30-vuotisesta sodasta.
Asian tekee kiusallisemmaksi
tekee esitystapaohje ja sattumalta
tiedän, että säveltäjä on tarkoittanut
kahdeksasosat soitettavaksi
täyteen mittaan, ilman marssahtavaa t-kirjainta jokaisen nuotin
lopussa. Johan tuon sanelee
tyylilajkin. Syksyn Tattooseen
mennessä korjautin asian.
Kahdeksasosanuotti on
mielestäni kirjavimmin tulkittu
puhallinnuotti. Kuinka monta kertaa
olenkaan kuullut mestaajateoksestani Veräjä Aukes!
(seuraavan veljeltäni Markulta
varastamani) teeman tyyllin:
Sen poikkeuksetta kuulee
tulkittavan tat-tat-tat-...Maximkonekivääri-imitaationa. Miksi?
Jostain luin, että puhallinsoitto
on laulun jälkeen ominta ilmaisua
ihmisruumiille. Miksi siis katkoa
kauniita melodialinjoja!
taka tit-titi tat-tata ...
Olisin halunnut siitä viuluisen
tii-titi taa-tata eli 1/8 täyteen
mittaan
Joskus on tullut vastaan
kommentteja, että ”sen
ja sen tyylikauden
mukaan viiva
kahdeksasosan päällä
soitetaan lyhyeksi.”
Pyydän huomauttaa, että en ole
tietääkseni luonut uutta tyylikautta.
...lukee Kopran Kimmon Kärkisovituksessa Mä tiedän sen.
Swingfraseeraus
eli
kahdeksasosapari
kolmimuunteisena on sitten oma
taiteenlajinsa. Se ei ole helppo,
mutta taatusti omaksuttavissa
ja hallittavissa.
Ettei vain kävisi niin, kuin
eräässä apulaistuottamassani
orkesterinauhoituksessa: muu kopla
vetää diiba-daabaa antaumuksella,
mutta vähän varttuneenmpi oboisti
tyynesti tasajakoista...
Seuraavat artikkelit toivoakseni
vihkivät teidät maailman yleisimmän
(ja vaikeimman?) nuotin saloihin.
VIITASAURUS
Artikulaatiomerkit rytmimusiikissa
Jere Laukkanen
Artikulaatiomerkit ovat yksittäisten nuottien tulkittuun kestoon ja korostamiseen
vaikuttavia lisämerkkejä. Rytmimusiikin notaatiossa seuraavat artikulaatiomerkit ovat
yleisimpiä:
·
staccatopiste: lyhentää nuotin esitettyä kestoa tyylistä ja temposta riippuen
mahdollisimman lyhyestä n. puoleen nuotin kirjoitetusta kestosta
–
(tenuto)viiva: nuotti esitetään täyteen kirjoitettuun mittaansa (esim. tyyleissä,
joissa se muuten tulkittaisiin lyhennettynä, kuten neljäsosanuotit swingfraseerauksessa); harvemmin käytetään merkitsemään hienoista painotusta
nuotille
>
(vaaka-)aksentti: nuottia korostetaan dynaamisesti; ei vaikuta nuotin esitettyyn
kestoon
^
pystyaksentti (marcato): nuottia korostetaan dynaamisesti jonkin verran enemmän
kuin vaaka-aksentin kanssa, vaikuttaa yleensä myös nuottia lyhentävästi
Yllä esitetyt lisämerkit merkitään rytmimusiikin notaatiossa aina nuottien yläpuolelle,
jos mahdollista (divisikirjoituksessa alemman osuuden merkit tulevat kuitenkin
alapuolelle), ja viivaston ulkopuolelle. Jos viivasto on riittävän väljä, voidaan viiva ja
staccatopiste piirtää myös viivaston väleihin:
Tenutoviiva ja aksenttimerkit keskitetään vaakasuunnassa nuotinpäähän.
Staccatopiste keskitetään nuotinpäähän nuotin ollessa varsi alaspäin, mutta
nuotinvarteen nuotin ollessa varsi ylöspäin. Huomaa, että staccatopistettä ei koskaan
käytetä augmentaatiopisteellä varustettujen nuottien tai neljäsosanuottia pitempien
aika-arvojen kanssa.
Artikulaatiomerkkejä voidaan myös yhdistää:
! vaaka-aksentti + tenutoviiva = nuottia korostetaan ja se tulkitaan täyteen mittaansa;
! pystyaksentti + staccatopiste = nuottia korostetaan huomattavammin ja sitä lyhennetään
tuntuvasti;
! viiva + staccatopiste = nuotti tulkitaan puolipitkänä ("detached") ja ehkä aivan hivenen
painotettuna;
! pystyaksentti + viiva = nuotti soitetaan täyteen mittaansa ja tulkitaan huomattavan
korostetusti, jopa raskaasti.
Yhdistetyt artikulaatiomerkit keskitetään lähemmäksi nuottia piirretyn merkin mukaan.
Aksenttimerkki tulee aina ulommaksi, viiva tai piste sisemmäksi. Yhdistetyssä
viivassa ja pisteessä piste tulee lähemmäksi nuottia. Kahta aksenttimerkkiä ei voi
yhdistää.
Jatkuvana toistuva sama artikulaatio-kuvio voidaan merkitä Simile-tekstillä (suom.
"samalla tavalla"). Riittävä määrä artikulaatiomerkkejä on piirrettävä ensin, jotta kuvio
hahmottuu:
Simile lakkaa vaikuttamasta nuottikuvion loputtua tai kun toisenlaisia
artikulaatiomerkkejä asetetaan. Artikulaatiota voidaan myös merkitä tekstein. Esim.
Sempre staccato = aina lyhentäen.
Jere Laukkanen on jazziin ja maailmanmusiikkin erikoistunut säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari ja
Metropolia Ammattikorkeakoulun Pop/jazz-musiikin koulutusohjelman koulutuspäällikkö.
Swengaavat kahdeksasosat, pikakurssi:
Petri Juutilainen
täyslaidallinen aiheesta, arkistojen aarre vuodelta 1996...
Äänten pituus ja soittamisen artikulaatio
(eli äänten erottelu toisistaan) traditionaalisessa nuottikirjoituksessa
Pekka Siponen
Äänen kestoon vaikuttavia merkintöjä ovat staccato, staccatissimo, tenuto ja kaaret.
Staccato
! lyhentää nuottia
Staccatissimo
! erittäin lyhyt ääni tai voimakas staccato (ei vaikuta
äänenvoimakkuuteen)
Tenuto
! täyteen arvoonsa soitettu nuotti, toisistaan erotellut äänet tai
pieni painotus nuotilla
Yhdistelmät
! tenutoa ja staccatoa voidaan yhdistää toisiinsa, jolloin nuotti on
pidempi kuin staccato ja lyhyempi kuin tenuto
Staccatoja ja yhdistelmiä voidaan käyttää neljäsosanuotissa ja sitä pienemmissä aika-arvoissa.
Kaarilla on kolmenlaisia merkityksiä:
Yhdyskaari
!
yhdistää kaksi samankorkuista nuottia yhdeksi
Legatokaari
!
ohjeistaa artikulaatiota
!
jouset: äänet soitetaan yhdellä jousenvedolla
!
puhaltimet: äänet soitetaan kielittämättä, yhdellä hengityksellä
!
laulu: äänet lauletaan yhdellä vokaalilla
!
legatokaaren alle voi tulla yhdyskaaria
Fraasikaari
!
osoittaa kokonaisuuksia (fraasit eli lauseet), ei artikulaatioita
!
kaarista ulommaisena
!
voidaan käyttää katkoviivaa selkeyden vuoksi
!
fraasikaaren alle voi tulla sekä legatokaaria että yhdyskaaria
Perinteet:
Kaaren päät
! legatokaaren päässä oleva nuotti on samanmittainen kuin sitä seuraava samanarvoinen nuotti
(kahdeksasosan mitta on sama)
! kaaren päähän ei erikseen kirjoiteta artikulaatiomerkkiä
Kirjoitetaan
Soitetaan
Staccatot ja kahdeksasosien pituudet vaikuttavat myös ympäröivään materiaaliin (kahdeksasosan mitta
pysyy samana).
Kirjoitetaan
Soitetaan
Yleisesti ottaen samanarvoiset äänet soitetaan samanmittaisina, ellei säveltäjä erikseen ole muuta
kirjoittanut.
Äänenvoimakkuuden merkinnät (aksentit ja voimakkuusmerkinnät) eivät vaikuta äänen pituuteen
perinteisessä nuotinkirjoituksessa. Edellämainituista poikkeava artikulaatioiden käyttö kannattaa selittää
ennen ensimmäistä nuottisivua.
Aksentti >
-korostus äänen alussa
-toteutetaan suhteessa vallitsevaan nyanssiin
^
Marcato (eli hattuaksentti)
-voimakas korostus äänen alussa
-ei vaikuta äänen pituuteen (toisin kuin joissakin kevyen musiikin notaatiokäytännöissä)
Yhdistelmät
-korostuksia voidaan yhdistää nuotin kestoon vaikuttavien merkintöjen kanssa
Forzando / forzato (fz) ja sforzando / sforzato / subito forzando (sfz)
-voimakas korostus äänen alussa
Luettavaa notaatiosta: Gould, Elaine. Behind Bars. Faber Music, 2011.
Kahdeksasosa-musiikinhistorian yleisin ja samalla vaikein nuotti
JP Lehto
Alkaessani kirjoittaa tätä pientä esitystä nuotin luonteesta ystäväni Jukka Viitasaaren pyynnöstä
olin näppituntumalta sitä mieltä, että kahdeksasosa on musiikinhistorian eniten kirjoitettu nuotti
kautta aikojen. Halusin kuitenkin jotain pohjaa tälle olettamukselle, ja avasin kirjastostani
sattumanvaraisesti valitusta kolmesta partituurista jokaisesta yhden sattumanvaraisesti valitun
sivun. Laskin kaikki sivulla esiintyvät nuotit katsoen vain fyysistä olemusta, toisin sanoen
pisteelliset ja triolin osat mukaan lukien. Tämän kapean ja epätieteellisen otannan tulokset olivat
seuraavat:
Tämä ei vielä todista yhtään mitään, mutta antaa viitteen siitä, että en ehkä ole aivan väärässä
väittämäni kanssa. Empiirinen havaintoaineistoni tukee tätä suppeaa tutkimusta: jos mukana olisi
ollut vaikkapa Mozartin ja Bachin teoksia, kahdeksasosien suhteellinen määrä olisi ollut varmasti
vielä isompi.
Miksi näin? Kysymys on kiinnostava, koska yhtä hyvin voisi olla toisin. Voisihan kirjoitetun
musiikin valtaosa olla 4/4 sijaan kirjoitettu vaikkapa 4/2. En uhraa tähän pohdiskeluun aikaa vaan
jätän sen aiheeksi vaikkapa Puhallinpäivien lukuisille keskusteluille...
Siitä, miten nuotit on (sattumalta?) alettu kirjoittaa ylös, siirrymme siihen, mitä kirjoituksella
kuvataan. On puhuttu sydämen lyöntitiheydestä, ja se lienee yksi hyvä peruste käsitellä musiikin
pulssia. 60-80 lyöntiä minuutissa lienee ihmiselle biologisesti sopiva ja levollisen tuntuinen pulssi,
rauhallinen mutta kulkeva andante. Alituisesti toistuvana nuottina se olisi kuitenkin junnaava ja
puuduttava. Iskun jakaminen kahtia tuo musiikkiin keveyttä ja ilmaa, liikettä ja mielenkiintoa.
Perustemposta riippumatta kahtia jaettua iskua voidaan musiikissa tarjoilla pitkätkin pätkät ilman
suurta kyllästymistä. Ajatellaanpa vaikka Mozartin soitinkonserttojen säestyksiä: ne ovat
kahdeksasosaa toisen jälkeen hamaan tappiin asti. Sanotaanko näin: riittävän nopea ollakseen
puuduttamatta, riittävän rauhallinen ja tasainen ollakseen herättämättä liikaa levottomuutta, jolloin
kiihkon ja tuskan ilmaiseminen voidaan jättää melodian ja harmonian sävelsuhteille.
Yleisesti käytettynä ja seinätapetiksi jätettynä kahdeksasosa voi olla myös äärimmäisen
tuhoava voima. Kaikkihan tiedämme muinaisten torvisoittokuntien altto ja tenoristemmat, joiden
kaavamaisella ja epämusikaalisella toteutuksella voidaan saada aikaan kuvottavaa äänisaastetta.
Melodiaan ja vastaääneen syntyy luonnostaan jotain musiikkia melkein väkisin, mutta Um-pappap-pap lauseen jälkiosa saattaa olla pahimmillaan musisoinnin irvikuva.
Klassisen musiikin nopeiden osien ilman kaaria kirjoitetut kahdeksasosat soitetaan
kirjoittamattoman säännön mukaan lyhyinä, jopa suoranaisina staccatoina. Barokin ajan sarjat
saivat nimensä suoraan sen ajan tanssirytmeistä. Arvelen, että klassismin kauden sonaattien,
konserttojen ja sinfonioiden ensimmäisten osien rytmiikka on melko tavalla sukua marssimusiikille.
Tämä traditio on säilynyt klassisen musiikkikoulutuksen peruselementtinä meidän aikoihimme asti,
ja selittää sen, miksi edelleen esimerkiksi triolipohjaisen, pehmeän kahdeksasosafraseerauksen
aikaansaaminen on klassisella puolella kovan työn takana. Toki epäilen, että kevyen puolen
koulutuksen tai itseoppimisen kautta kulkeneiden muusikoiden aikaansaama klassinen, hengittävä
ja musikaalinen kahdeksasosasoitto on vielä kovemman työn takana.
Jos lähdetään siitä, että kahdeksasosan pituus on kirjoitettu eli se, miten midi sen soittaa ilman
mitään artikulaatiomerkkejä, nuotti on itse asiassa melko pitkä. Edellä luetelluista syistä kuitenkin
kahdeksasosia perin harvoin elävässä musiikissa näin soitetaan: vaikka mitään merkintöjä ei olisi,
kahdeksasosaa lyhennetään ,sekä musiikkityylin että myös oman maun perusteella. Koko- tai edes
puolinuottia tuskin kukaan supistaa puoleen ilman eri käskyä, mutta kahdeksasosien ollessa
kyseessä säveltäjät ja sovittajat tuntuvat luottavan yleisesti esittäjän intuitioon. Ehdottaisin heille,
että mikäli puhallinmusiikin nopeaa kahdeksasosaa ei haluta lyhyenä, kirjoitetaan vaikkapa viivat
päälle(vaikka periaatteessa nuotti on se mikä se on ja sitä voidaan erilaisin merkein ainoastaan
lyhentää!). Nuottien pituudelle on artikulaatiomerkkien lisäksi olemassa hyviä termejä:
portato(pitkä alukkeellinen), non legato(lyhennetty mutta ei lyhyt), staccato (lyhyt).
1/16 on taas useimmin niin nopea, että tulkinnanvara jää todella pieneksi (ellei oteta huomioon
esim. Messiaenin Aikojen lopun kvarteton sello- ja viulusoolo-osien kaltaista kirjoitustapaa, joissa
1/16 tempomerkintä on muistaakseni luokkaa 72). Neljäsosa on alla breveä tai beethovenisia
scherzoja huomioon ottamatta yleensä melko pitkä, lähes lähtökohtaisesti. Kahdeksasosa jää
usein eniten tulkittavaksi ja vaikeimmaksi nuotiksi. Taustalla olevana ja tavallaan hyljeksittynä siinä
voi kuitenkin olla koko musiikkiesityksen sielu ja se tekijä, mikä erottaa osaajat massasta.
JPL
Anu Koskisen kirjoittamasta Montolan
Puhallinorkesterin 100-vuotishistoriikista
lainataan tekijän luvalla konserttiaikamatkaa
vuoteen 1986.
Otetaanpa tällä kertaa pianosolisti Kari
Hännisen näkö- ja kuulokulma.
-Richard Addinselin Warsova-konsertto oli
hauska tuttavuus. Siinä on virtuositeettiä ja
kaunis laulava teema, mutta se on
konsertoksi kokonaiskestoltaan lyhyt, vain 8
minuuttia.
Muistan kuinka jännittävää oli soittaa
solistina kun kaikki orkesterisoittajat olivat
tuttuja, olinhan itse soittanut aiemmin
trumpettia samassa orkesterissa.
Muistaakseni orkesterin avustajat tulivat
joukkoon vahvistukseksi mukaan vasta
kenraaliharjoituksessa ja konsertissa pianon
ääni ei sitten aina kuulunut...
Kari Hänninen jatkaa...
Vanhempani laittoivat minut luokanvalvojani neuvosta pianotunnille 8-vuotiaana. Muutamaa vuotta myöhemmin halusin päästä
soittamaan orkesteriin jotain soitinta ja seurakunnan puhallinorkesterissa minulle annettiin soittimeksi tuuba.
Soitin tuubaa sivusoittimena pianon rinnalla pari vuotta, mutta sitten kyllästyin yksitoikkoisiin stemmoihin ja tuuban
kantamiseen.
Halusin saada pienemmän soittimen ja päästä soittamaan melodiaa, joten keksin vaihtaa tuuban tilalle trumpetin.
Tuubani oli ollut orkesterin lainasoitin ja orkesterilla ei ollut tarjota minulle trumpettia, joten vaihdon ehtona oli oman trumpetin
Ritchie
Sambora korostettuani heille että trumpetistia ei tarvinnut aina ensin viedä
hankkiminen. Sain vanhempani innostumaan
trumpetista
harjoituksiin ja sitten hakea harjoituksista, koska trumpetti kulkee näppärästi polkupyörän tarakalla ja sen kanssa voi myös
helposti kulkea bussilla.
Tämä oli suuri muutos soittoharrastukseen ja niinpä vanhempani ostivat minulle musiikkikaupasta oman trumpetin.
Trumpetinsoitto oli tuuban jälkeen helppoa koska siinä oli samanlaiset sormitukset, suukappale vain oli pienempi.
Trumpetinsoittoa oli myös mukavampi harjoitella ja soitin oli helppo ottaa mukaan kesämökille. Soitettuani trumpettia puolisen
vuotta liityin Lappeenrannan Big Bandiin ja ensimmäisellä yökerhokeikallani olin jo 13-vuotiaana.
Soitin trumpettia pianon rinnalla lukion toiselle luokalle saakka, mutta siinä vaiheessa alkoi olla selvää että oppiakseni kunnolla
edes yhden soittimen minun täytyy keskittyä siihen ja jättää muut pois. Päätin keskittyä klassiseen pianonsoittoon ja SibeliusAkatemian pääsykokeisiin jotka olivat edessä ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Päivittäinen trumpetinsoitto sai siis jäädä, mutta
soitan edelleen torvea erilaisissa juhlatilaisuuksissa kuten vappuna ja juhannuksena, mieluummin kuin hyvin. SibeliusAkatemian pääsykokeet onnistuivat hienosti ja pääsin opiskelemaan pianonsoittoa josta tulikin sitten minulle ammatti.
Puhkupillien vappukeikka 1984! Kuka mahtaa olla tämä
tyylikäs fonisti, joka sittemin loi mm. merkittävän
rockuran lähinnä kosketinsoittajana ja on nyttemmin
väitellyt tohtoriksi.
Oikein vastanneen kesken arvotaan SPOL:n julkaisema
SM-kisa CD, äänitys Janne Sinikedon.
Vastaukset pe 11.5. 2012 mennessä:
viitasaurus@gmail.com
Samalla voit kätevästi ilmiantaa potentiaalisia ehdokkaita
palstalle...
Also sprach Viitasaurus...
Kuvatus on myöhäissyksyltä 1975,
olin saanut ekan sähkökitaran eli
puoliakustisen Höfnerin 6.10.
Putkiradioitten kautta aluksi
moluutettiin, niitä oli pahimmillaan
peräti seitsemän, kitaralle kolme ja
bassolle neljä. Siitähän remu syntyi
kun tajusimme kytkeä ne peräkkäin!
Kilpailussahan kysyttiin rokkailevan murkun henkilöllisyyttä. Oikean
vastauksen (Jukka Viitasaari) tiesi Marja Ikonen! Palkinto (SM-kisa 2009CD) lähtee Rantasalmelle matkaan huomaamattomana postilähetyksenä...
-Myin tyhmyyksissäni tuon kitaran 1978,
mutta ostaja palautti sen minulle 2010;
ei ollut oppinut soittamaan...
Kitaraan minut pakotti tarttumaan
Hurriganesin Albert Järvinen Get On
-biisin ekan kitarasoolon takia.
Onneksi ehdin nähdä tämän
legendaarisen kitaristin keikoilla
toistakymmentä kertaa. Järvistä tulee
kuunneltua vieläkin, nykyään lähinnä
Sissi-tyttäreni ehdotuksesta:
-Kuunnellaan Alperttia!
Aamulehden
Ihmiset kertoi
5.2. nuorista
klarinetisteista.
Lisää juttuja
skannattuina tai
digikuvina voi lähettää
viitasaurus@gmail.com
Etelä-Saimaa uutisoi 5.2. junnupuhaltajista (yllä),
12.2. Maavoimen Soittokunnasta ja Myllyksen
Impasta 31.1. (alinna)
Satakunnan Kansa suri 18.2.
lakkautettavaa Satakunnan
Sotilassoittokuntaa; Aamulehti säesti...
Katsauksen loppuun vähän
parempia uutisia Itä- ja LänsiSavosta.
Kansainvälisiä häppeninkejä:
2012 Võsu Viis Virossa (18.7.-22.7.2012) kaipaa
suomalaisia puhallinorkestereita
Jungfrau Music Festival 30.6.7.7.2012 Interlaken Sveitsi
Galaprogramm:
Võsu Viis website :
http://puhkpy.ee/?D=136
Sa 30. Juni 19.30 Uhr im KKThun
Musical Night mit Orchester Fink & Steinbach (D)
Info about festival:
So 1. Juli 19.30 Uhr im Kultur-Casino Bern
Danish Concert Band
Bert Langeler: bert@globalmusicfacilities.eu
(+372) 53 652 645
Estonian Wind Music Society board member
Toomas Peterson: toomas@convivo.ee
(+372) 51 88 010
Estonian Wind Music Society President
----------------------------
International Wind Orchestra Festivals
Berlin & Barcelona 2012 & 2013
4th International Wind Orchestra Festival Berlin in 2013.
The Festival will take place in the concert hall of
the "Universität der Künste Berlin".
Festival date is Saturday, the 11th of May 2012
All (symphonic) wind orchestras can join the Festival. It is a
Festival, no contest. Nevertheless one can choose to have 2 music
works adjudicated by an international jury. There will be awards for:
best conductor / best choice of repertoire / best presentation / best
solo player.
We offer complete arrangements from 8/9 - 12 May
2013 (extending your stay is possible of course). Extra Open Air
Concert is possible.
Final date of registration: 1 December 2012
Link: http://www.eventtours.nl/IWF_Berlin_2013_english.htm
2nd International Wind Orchestra Festival Barcelona in 2013.
The Festival will take place in the beautiful concert hall "Sala
Pau Casals" of the "L'Auditori Barcelona" Festival date is
Sunday, the 19th of May 2012
Mi 4. Juli 19.30 Uhr im Kursaal Interlaken
Soirée de Brienz: Nationale Jugend Brass Band &
Nationales Jugendblasorchester Schweiz
Do 5. Juli ganzer Tag Kursaal Interlaken
Int. Konzertwettbewerb
Fr 6. Juli 19.30 Uhr im Kursaal Interlaken
Pro Brass (A)
Sa 7. Juli 19.30 Uhr im Kursaal Interlaken
Swiss Army Concert BandJungfrau Music Festival
Höheweg 72
Postfach 79
CH-3800 Interlaken
Schweiz / Switzerland
Tel. +41 (0)33 821 21 15
Fax +41 (0)33 821 21 16
info@jungfrau-music-festival.ch
http://www.jungfrau-music-festival.ch/index.php?page=9
Orkesterimatkalle Unkariin
- Esiintymismahdollisuuksia:
Yhteisesiintyminen unkarilaisen puhallinorkesterin kanssa
Ulkoilmakonsertteja Budapestissä, Esztergomissa tai Balatonjärvellä
Oma konsertti tilaisuus
Kirkkokonsertti
Esiintymismahdollisuus kirkossa jumalapalveluksen aikana
- Retkiä, kaupunkikierroksia:
Budapest, Esztergom, Visegrád, Szentendre,
Balaton ja muita kohteita
All (symphonic) wind orchestras can join the Festival. It is a
Festival, no contest.Nevertheless one can choose to have 2 music
works adjudicated by an international jury.
There will be awards for: best conductor / best choice of repertoire /
best presentation / best solo player. We offer complete
arrangements from 16/17 - 20 May 2013 (extending your stay is
possible of course). Extra Open Air Concert is possible.
Final date of registration: 1 December 2012
Musiikki-illallinen viinikellarissa ja viinimaistijaiset
Pusta ohjelma (ajelu, hevosnäytös, ratsastus)
keskiaikaisia turnajaisia ja kuninkaalinen ateria
kesäkelkkarata
Link: http://www.eventtours.nl/IWF_Barcelona_2013_english.htm
- Opastus suomen kielellä
Registration for the Wind Orchestra Festivals 2012 is still
possible!
Postiosoite: Musik - Land Utazási Iroda
Madách Imre u. 20.
H-2534 Tát
Unkari
International Wind Orchestra Festival Barcelona in 2012
- Hyvää mieltä ja runsaasti huumoria:
Faksi: 00 36 33 444 679
Festival date is Saturday, the 19th of May 2012
Arrangements for 16/17 - 20 May 2012
http://www.eventtours.nl/IWF_Berlin_2012_english.htm
Sähköposti: office@musik-land.hu
Kotisivu: http://www.musik-land.hu
International Wind Orchestra Festival Barcelona in 2012
Vino pino ulkomaan puhallinfestivaaleja:
Festival date is Sunday, the 27th of May 2012
Arrangements for 24/25 - 28 May 2012
http://www.wasbe.org/
http://www.eventtours.nl/IWF_Barcelona_2012_english.htm
http://www.spolli.com/node/920
info@eventtours.nl
www.spolli.com/forum/15
Uudet editoinnit:
The Wastelands,
UUTUUDET:
Jyrki Koskinen: From Karelia with love
Uljaasti soivaa konserttimusiikkia (gr 4)
Lasse Eerola: Niittynätkelmä
Kiehtovaa msuiikkia lapsille (sov. Petri Junna (gr2)
Arttu Takala (gr5)
Elokuvallinen teos, jossa neljä osaa
Ghosts,
Tuomas Kantelinen (gr5)
nuotit verkosta (PDF)!
www.finnbandshop.com
Tarina kolmestatoista aaveesta, joista van harva on
pelottava
KONSERTTIIN:
The Orion Nebula,
Janne Ikonen (gr4)
Konsertto lyömäsoittajille ja orkesterille
Mieleni minun alenevi,
Marja Ikonen (gr4)
While your lips are still red,
Tuomas "Nightwish" Holopainen,
sov. Petri Junna. (grade 3)
Narrien paraati, Markku Johansson (gr3)
Kaveria ei jätetä, Jukka Viitasaari (gr3)
SEIKKAILUT I
TARINA ja 16 sävelmää
lisäksi:
Erja Joukamo-Ampujan
(Sibelius-Akatemia)
”LUOMUS”-osio
opastaa, miten ryhmä
voi kehittää omia
tarinoita ja improta.
Runsas värikuvitus,
MARSSIKAPELLIMESTARI
Arctic moods, säv. Juuso Wallin (gr3)
Marssisauvan käyttö,
kuviomarssin alkeet ja
marssisoiton perusteet,
Havainnolliset valokuvat.
Asiantuntijoina:
Raine Ampuja,
Juhani Leinonen
Janne Siniketo
Ave Maria, Raine Ampuja, (gr4)
WWW.SPOLLI.COM:
tai verkosta:
WWW.FINNBANDSHOP.COM
tilaukset 040 5077799
orkesterille, ja kuorolle
Rukajärven tie,
musiikkia elokuvaan
Tuomas Kantelinen (gr4)
The Unknown Legend, Ilari Hylkilä (gr3)
sävellyskilpailun yleisövoittaja
Andante Jubiloso, Janne Ikonen (gr2)
Hinnat:
GRADE 1-2 = 30 € (SPOL-jäsenille 25 €)
GRADE 3 = 40 € (SPOL-jäsenille 35 €)
GRADE 4 = 50 € (SPOL-jäsenille 40 €)
GRADE 5 = 70 € (SPOL-jäsenille 50 €)
GRADE 6 = 100 € (SPOL-jäsenille 80 €)
Vihkosarjat ja kirjat kts. WWW.SPOLLI.COM