Espoon vapaaseurakunnan lehti nro 1/2013 27.1.2013 Tiia ja Olli Viljakainen pitävät arvossa perheen kanssa elettyjä arkisia hetkiä. Tavallistenkin päivien keskellä he elävät osana seurakuntaa ja Jumalan suunnitelmia. Lue lisää keskiaukeamalta! vapaudu, Älä eristy! Herra Jeesus antoi suuren tehtävän seuraajilleen: mennä ja tehdä opetuslapsia eli ihmisiä, jotka koko sydämestään sitoutuvat seuraamaan Mestariaan. Tällainen omistautuminen ei vaadi luostarilupausta tai eristäytymistä muusta yhteiskunnasta. Jeesuksen kutsua voi seurata tavallisen arjen keskellä, oman elämänsä piirissä. Yhtä lailla sairaanhoitaja, insinööri, opiskelija tai kotiäiti on Jumalan pappi, joka voi olla Jumalan välikappale lähimmäiselleen. Sanoma Jeesuksesta leviää parhaiten suhteiden kautta. Siksi Jeesuksen seuraajat eivät saa eristäytyä muista omiksi sulkeutuneiksi piireikseen. Luottamuksen syntyminen naapureihin tai työtovereihin kestää aikansa – varsinkin silloin, jos aikaisemmat kokemukset uskovista ovat kielteisiä. Rukoukset, rehellinen elämä ja pyyteetön (jopa odottamaton) hyvän tekeminen vaikuttavat sanoja enemmän. Toki sanojakin tarvitaan. Alkuvuodesta keskitymme etsimään Jumalaa, jotta voisimme yhä voimakkaammin kiinnittyä Hänen näkyynsä Espoosta ja Suomesta. Maaliskuussa otamme konkreettisen askeleen niin paljon puhutun yhteisöllisyyden lisäämiseksi. Kolmena sunnuntaina seurakunta jakaantuu neljään 20-40 henkilön kokoontumiseen, joissa syödään, iloitaan ja rakennetaan tiiviimpää yhteyttä: ylistetään, opitaan Jumalasta ja kohdataan sekä Häntä että toisiamme. Palmusunnuntaina vietämme yhteisen ison juhlan Herran kärsimyksen ja ylösnousemuksen kunniaksi. Keräämme kokemukset yhteen ja suuntaamme seurakunnan elämää sen mukaisesti. Tämä kaikki siksi, että voisimme seurakuntana toimia paremmin suuren tehtävän toteuttamiseksi. Jumala on laittanut meihin jokaiseen valtavan potentiaalin rakastaa ja tehdä hyvää. Jostakin syystä tämä potenti- aali jää usein piiloon – siksi tahdomme vapauttaa sitä enemmän Jumalan käyttöön. Näemme itsemme liian usein enemmän sielunvihollisen valheiden kautta kuin Jumalan totuuden kautta. Valhe latistaa, masentaa ja painaa alas – ja saa eristäytymään. Totuus nostaa, vahvistaa ja rohkaisee – ja saa avautumaan! Kun opimme elämään totuudessa ja pitämään paremmin huolta toisistamme, on meillä hyvät mahdollisuudet tehdä opetuslapsia Espoosta ja… Suomesta? Tero Koskinen pastori Rock-poliisi ylistyksen hurmassa Seurakuntamme ylistystoiminnasta vastaava Kosti Lepojärvi ylistää itse luonnollisimmin musiikilla, mutta kannustaa kokeilemaan myös muita ylistyksen muotoja. Kuva: Jarkko Vertanen ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak. 4:8) Olin hiljattain Tavastia-klubilla kuuntelemassa nuoruuteni suosikkibändiä nimeltä XL (kyllä, eri bändi kuin XL5). Konsertin viimeisen encoren aikana bändin dj villitsi yleisöä (joka koostui lähinnä kädet puuskassa seisovista keski-ikäisistä miehistä) heiluttelemaan käsiään korkealla. ”Nyt on kaikilla lupa olla iloisia, musiikki pelastaa”, oli eräs dj:n huutelema repliikki. Noh, kyseessä oli selvästikin dj:n sarkastinen loppuvillitys karvalakki päässä ja kimalletakki päällä. Yllätyin, että kohtuullisen luonnollisesti heiluttelin itsekin käsiäni loppurallatuksessa, vaikka alkukeikan olin viettänyt miksauskopin Pekka Nurmela on soittanut ylistysbändissä jo useamman vuoden. Kuva: Anna Punkkinen edessä suloisesti muiden kriitikoiden seurassa. Koko konsertissa oli mukava ilmapiiri ja yleisön kesken sopu. Mitä tekemistä sitten edellä kuvatulla sekulaarisella konserttikokemuksella on seurakunnan ylistyksen ja henkilökohtaisen ylistyskäsityksieni kanssa? Jälkimmäiseen subjektiivisen vastauksen antaa vuosien varrella löytämäni luonnollisin tapa ylistää – uin ylistykseen parhaiten musiikin kautta ja etenkin pianon takaa. Seurakunnan kontekstissa konserttikokemuksesta voi ainakin ammentaa yhteisöllisyyden roolin. Tasapainoinen musiikki, vannoutunut fanikunta ja epämuodollinen yhteenkokoontuminen ovat avaintekijöitä myös seurakunnan ylistyksessä. Karrikoidusti seurakunnan ylistyksessä kyseessä on arjessa rähjääntyneiden Jeesus-fanien yhteen kokoontumisesta hyvin harjoitelleen bändin musisoidessa tunnelmallisesti valaistussa kirkkosalissa. Jos jättäisin seurakunnan ylistyksen olemuksen selittämisen tähän, olisi sopiva ylistyksenjohtaja seurakunnassa esim. Mikko Alatalo yhteislaulatteluineen. Se, mikä ihmisiä ylistyksessä koskettaa, on kuitenkin muu kuin vain yhdessä laulettavat hyvin tunnetut laulut. Tämä koskettava tekijä löytyy Jaakobin kirjeestä: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä” (Jaak. 4:8). Jumalaa voi lähestyä mm. rukouksella ja palvonnalla. Itseasiassa ylistys on hyvin pitkälti rukousta ja palvontaa - rukousta laulun sanoin ja Jumalan palvontaa koko olemuksella. Palvonnan keinoiksi mainitaan Raamatussa mm. käsien kohottaminen, symbaalien soittaminen ja käsien taputtaminen. Lisäksi yhteen kokoontumisessa Jeesuksen nimessä on Raamatun lupaus Pyhän Hengen läsnäolosta. Eli seurakunnan ylistyksessä Jumala lähestyy juuri Sinua Pyhän Hengen kautta. Eräs suomalaisella alakuloluonteella paiskattu ystäväni tunnusti minulle kerran, että vaikka hän on ollut koko ikänsä mukana vapaiden suuntien seurakunnissa, ei hän vieläkään saa Jenni Hiltunen, Filippa Salo ja Anna Punkkinen ovat tottuneet soittamaan ja laulamaan yhdessä. Kuva: Jarkko Vertanen Pilvi Pulkkinen soittaa laatikkorumpua eli cajonia (lausutaan ”kahon”). Kuva: Anna Punkkinen ylistyksestä mitään irti. Hän sanoi nauttivansa ylistyksen aikaisesta ilmapiiristä, mutta itse ylistyslaulut jättivät hänet tyhjäksi. Edellämainitut ylistykseen liittyvät jumalalliset lupaukset ovat kuitenkin sen verran varteenotettavia, että kehoitan tällaistenkin kokemusten jälkeen kokeilemaan ylistämistä jollain toisella tavalla. Voit aloittaa jollakin sinulle mieluisan tekemisen parissa, esimerkiksi ottaa Jeesuksen mukaan vaikka rullaluistelulenkille ja kiittää häntä adrenaliinihuuruista ja ohikiitävästä luonnosta. Ilokseni voin todeta, että Espoon vapaaseurakunnassa ylistys ei rajoitu vain musiikkiin. Seurakunnassa olen bongannut mm. ylistyslippujen heiluttelijoita ja ylistystanssia sekä JunnuDynikseltä tutun tekno-ylistyksen. Kosti Lepojärvi Espoon vapaaseurakunnassa viime aikoina vähiten lauletut ylistyskappaleet, TOP 3: Hän on tääl’ Niin alhaalla kenkään ei kulje Gumbayah My Lord Yhteistyötä, pauketta ja piuhojen käärimistä Perkkaan pappilassa on menneen syksyn aikana kokoontunut innokkaita nuoria bändisoiton merkeissä. Olen iloinnut kovasti siitä, että olen saanut ohjata iloista ja motivoitunutta nuorisojoukkoa. Idea bändikerhosta oli muhinut mielessäni jo pitkään – bänditouhut on aina ollut tärkeä osa elämääni, ja innostun valtavasti silloin kun saan muut oppimaan ja innostumaan. Mikä siis olisikaan hienompaa kuin opastaa muita juuri tässä asiassa? Koen itse suurena siunauksena sen, että sain jo varhaisessa teini-iässä mahdollisuuden opetella bändisoittoa Hangon Vapaaseurakunnassa muiden nuorten kanssa. Sain soittaa bassoa, vaikken sitä ollut koskaan opetellut aikaisemmin – niinkuin ei moni muukaan osannut vielä soitintaan. Mutta seurakunta oli kärsivällinen ja soittamisesta tuli tapamme olla osa seurakuntaa – tuntui hienolta saada palvella seurakuntaa, vaikka olimme vasta nuoria. Bändissä joutuu opettelemaan oman instrumenttinsa hallitsemista, mutta yhtä tärkeää on yhteistyötaitojen opettelu, kuten muiden kuunteleminen, oman vastuunsa kantaminen, toisten auttaminen ja yhdessä tekeminen. Myös sisua, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä tarvitaan, sillä bändikerhoon kuuluu sekä soittimiinsa vasta tutustuneita että jo pidemmälle ehtineitä. Kaikki vaiva on kuitenkin sen arvoista niinä hetkinä, jolloin yhdessä saadaan aikaan mukaansatempaavaa musiikkia! Ja itseluottamuskin kasvaa, kun saa olla osana yhtyettä ja kantaa oman vastuunsa musiikin luomisessa. Jokaisen panos on tärkeä, muuten musiikki jää vaillinaiseksi. Bändikerholaiset on jaettu kahteen kuuden hengen yhtyeeseen. Aluksi jaettiin instrumentit jokaisen toiveita kunnioittaen mahdollisuuksien mukaan, ja soitinjaon perusteella muodostettiin ryhmät. Syksyn aikana on ollut hienoa seurata, miten moni kerholaisista on ottanut haltuunsa itselleen täysin uuden soittimen – se on kovaa työtä! Se, että junnutilassa on rumpusetti, basso, vahvistimia, mikrofoneja, kaiuttimia, piuhoja ja miksauspöytä on mahdollistanut toiminnan. Bänditouhuun kuuluu erottamattomasti myös äänentoistopuoli – halusi tai ei. Ennen kuin päästään musisoi- Filippa Salon mielestä bändissä soittamisessa on yhtä tärkeää harjoitella hallitsemaan omaa instrumenttiaan kuin kehittää yhteistyökykyään. Kuva: Jarkko Vertanen Junnubändin soitetuimmat biisit TOP 4: Psalmi 103 – Petrus Ahonen Janoan sua – Petrus Ahonen Hänelle valtaistuimella – Debbye Graafsma Tulkaa kaikki kansat – Filippa Salo maan on kytkettävä piuhoja, pystytettävä mikki- ja nuottitelineitä sekä nosteltava vahvistimia ja kaiuttimia. Lopettaessa on taas käärittävä piuhat ja taitettava nuottitelineet. Olkaa siis varuillanne: uusia, tuoreita ja taitavia bändejä on varmasti luvassa aikanaan. Touhu vaikuttaa erittäin lupaavalta jo nyt! Tavoitteena on ilman muuta päästää nuoret palvelemaan seurakuntaa ylistykseen johtamisessa, ajan ollessa siihen kypsä. Filippa Salo Junnubändi varhaisnuorille joka toinen perjantai klo 15-17 Perkkaalla Jos sinulla on nuori, joka haluaisi mukaan, tai jos koet että voisit itse ryhtyä vetäjäksi, voit ilmoittaa minulle (filippa.salo@gmail.com). Mikäli vetäjiä ja kiinnostuneita soittajia tai laulajia löytyy lisää, olisi hienoa perustaa lisää bändejä! Me Espoon Vapaaseurakunnassa... Pyrimme elämässämme ja toiminnassamme Olemme sitoutuneet • aitouteen ja elämänläheisyyteen • selkeään julistukseen ja tasapainoiseen opetukseen • Kristus-keskeisyyteen ja karismaattisuuteen • armollisuuteen ja ihmisistä välittämiseen • päämäärätietoisuuteen ja etsijäystävällisyyteen • oppimaan elämään yhdessä • kasvamaan yhdessä rohkeammiksi • vaikuttamaan rohkeasti ympäristöön • poistamaan kasvun esteet osana suurta suunnitelmaa - Jumalan armosta Vuodet ovat vierineet ja kaupungit ovat vaihtuneet, mutta Jumalan tuli palaa sitkeästi Olli ja Tiia Viljakaisen sydämissä. Pääkaupunkiseudulla oma paikka on löytynyt muutaman mutkan jälkeen Espoon vapaaseurakunnasta ja Etelä-Espoon istutustiimistä. - Koin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana kutsua hengelliseen työhön. Se on jäänyt mieleen jotenkin suuntaa-antavana vireenä. Uudistuminen uskossa aktivoi kutsua, eikä sitä ole päässyt pakoon, Olli kertoo. Seurakuntaistutuskin on elänyt mielessä jo pitkään, ja nimenomaan ajatus paikallisseurakunnasta on tuntunut hyvältä. Ihmisten tavoittaminen Jumalan yhteyteen kutkuttaa Olli ja Tiia Viljakaista edelleen. Olli kävi pari vuotta sitten Suomen teologisella opistolla kurssin seurakuntaistutuksesta ja seurakunnanjohtajamme Kenno Leierinkin kanssa tiet kohtasivat juuri kyseisellä opistolla. Reilu vuosi sitten Espoon vapaaseurakunnan puitteissa tarjoutui tilaisuus lähteä mukaan Etelä-Espoon istutustiimiin. Viljakaiset tarttuivat haasteeseen. Osin sen seurauksena Olli ja Tiia myös muuttivat perheineen viime keväänä Lintuvaarasta Matinkylään, Etelä-Espoon ytimeen. - Täällä me nyt ollaan, ja kyllä ollaan tykätty, Olli ja Tiia toteavat yhdessä. Mukavia asioita on tapahtunut ja on löytynyt kosketusta asuinalueen ihmisiin. Sitä he kaipaavat yhä enemmän. Aitous ja vapaus nousevat nopeasti esiin, kun Tiia ja Olli pohtivat unelmiaan seurakunnasta. He näkevät tarvetta seurakunnalle, jossa jäyhinkin suomalainen voi tulla armon istuimen eteen sellaisena kuin on. Ulkoiset puitteet eivät ole tuntuneet niin merkityksellisiltä, vaan enemmän haaveet ovat liittyneet nimenomaan ilmapiiriin. Tampereen vuodet Tiia on viettänyt lapsuutensa Ylöjärvellä. Hänellä on ollut turvallinen koti, jossa usko ja kristilliset perusarvot ovat vaikuttaneet, mutta silti ilmapiiri oli hyvällä tavalla salliva. Kotona on ollut tilaa olla oma itsensä. Vapaakirkon järjestämä seurakuntaleiri jätti Tiian elämässä jälkeensä janon Jumalan puo- Molempien elämässä oli jotakin rikkinäisyyttä, pinnalla oli myös samankaltaisia kysymyksiä ja kaipuu takaisin Jumalan yhteyteen. Lapset ovat tuoneet Tiian ja Ollin elämään uutta rikkautta ja kasvattaneet ihmisinä merkittävästi. Vasemmalla pomppii Verneri ja oikealla Leevi. leen. Se käänsi elämänsuuntaa, vaikka suhde seurakuntaan jäikin silloin turhan löyhäksi. Ollin ja Tiian tiet kohtasivat, kun Tiia muutti Ylöjärveltä opiskelemaan Tampereelle ja Lahdesta kotoisin oleva Olli päätyi muutaman ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen samaan kaupunkiin. Molempien elämässä oli jotakin rikkinäisyyttä, pinnalla oli myös samankaltaisia kysymyksiä ja kaipuu takaisin Jumalan yhteyteen. Viljakaiset näkevät Jumalan kädenjälkeä siinä, miten Hän alkoi eheyttää, kasvattaa ja johdattaa heitä yhdessä - samaa matkaa. Yhteinen matka johtikin aina avioliittoon saakka ja häitä juhlittiin kesällä 2006. Ollinkin juuret ovat uskovassa kodissa, mutta hän löysi Tampereella asuessaan rakastavan Isän uudella tavalla ja uudistui uskossaan. Hän oli Tiiaan tutustuessaan käynyt jonkin aikaa Tampereen Metodistiseurakunnassa, josta muodostui yhteinen hengellinen koti. Molemmat muistelevat tuota aikaa lämmöllä. Kynnys palvelemiseen ja osallistumiseen oli matala ja seurakunta oli melko yhtenäinen - kokouksissa oli usein väkeä vauvasta vaariin. Tässä paikassa oli heidän mielestään hyvä kas- vaa uskossa ja noiden vuosien annista riittää ammennettavaa edelleen. Pääkaupunkiseudulle Vuonna 2007 perhe kasvoi Vernerillä ja pian sen jälkeen tie vei kolmihenkisenä perheenä Ollin työn vuoksi pääkaupunkiseudulle. Tiia sai ensikosketuksen Espoon vapaaseurakuntaan keväällä 2008, kun hän oli Verneri-vauvan kanssa mukana äitien ja pikkulasten pienryhmässä, ”mammoissa ja muksuissa”. Pari vuotta myöhemmin perheen iloksi syntyi Leevi. Ollin tutustuttua Kennoon ovi lähitienoilla toimivaan Espoon vapaaseurakuntaan tuntui aukeavan selkeästi. Vajaan kahden vuoden jälkeen Viljakaiset ovat huomanneet olevansa monella tavalla osa Espoon vapaaseurakuntaa - mm. Olli osa pastoritiimiä ja Tiia osa uutta vanhimmistoa. Olli työskentelee opettajana ammattikoulussa, jossa hän opettaa tuleville media-assistenteille mm. verkkoviestintää. Työnsä ohella hän myös edistää hiljalleen teologian opintojaan. Monen muun seurakuntaamme kuuluvan perheen tavoin Viljakaiset elävät ruuhkavuosia ja etsivät rukoillen elämän tasapainoa. Suuntaa ja kuvioita haettaessa ei voi unohtaa lasten näkökulmaa. - Tärkeältä tuntuu tässäkin elämäntilanteessa tehdä valintoja, jotka tuovat mahdollisimman paljon yhteistä aikaa perheenä, Viljakaiset pohtivat. Kohti luvattua maata Tiia kertoo pohtineensa viime aikoina Vanhan testamentin ajan ihmisiä ja sitä, miten he ottivat Jumalan kutsun vastaan ja lähtivät kohti luvattua maata uskon varassa, tietämättä, mihin Jumala vie. Tätä samaa rohkeutta ja uskoa Jumalan suureen suunnitelmaan he haluavat elää. Myös kevätkauteen Viljakaiset lähtevät oman kutsunsa varassa. Etelä-Espoon tiimin kanssa ollaan aloittamassa Alfa-kurssia ja myös jumalanpalveluksien muuttuminen yhteisöiksi pohdituttaa - ja myös työllistää. - On etuoikeus saada olla tekemässä sitä, millä on elämää suurempaa merkitystä, Viljakaiset hymyilevät. Virpi Soini Jarkko Vertanen kuvat Arjen juhlaa Oma perhe ja vanhemmuus merkitsevät Ollille ja Tiialle paljon. Lapset ovat tuoneet elämään uutta rikkautta ja kasvattaneet heitä ihmisinä merkittävästi. Sekä Tiia että Olli arvostavat arkista yhdessäoloa ja elämän jakamista perheenä. - Appiukkokin on rohkaissut siihen, että arkeen kannattaa panostaa. Jos arjessa voi hyvin, lomastakin on helppo nauttia, Olli miettii. Viime syksy toi elämään uusia haasteita, kun ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen molemmat ovat olleet nyt täysipäiväisessä työssä. Lisätahtia on tuonut myös Tiian opiskelujen loppuunsaattaminen: hän sai marraskuussa valmiiksi 1,5 vuotta kestäneen täydennyskoulutuksensa ja valmistui opinto-ohjaajaksi. Etelä-Espoon tiimin kuulumisia Yli vuosi on jo vierähtänyt siitä, kun joukko ihmisiä kokoontui yhteen pohtimaan Etelä-Espoon alueen tulevaisuutta, Jumalan suunnitelmaa sitä varten ja heidän omaa rooliaan tässä kaikessa. Kun lopulta yhdeksän aikuista ja 11 lasta sitoutuivat lähtemään tälle tielle, ei kukaan tarkalleen tiennyt, mihin se johtaa. Alkuajan vietimme toisiimme tutustuen ja tarinoitamme jakaen lasten muodostaessa omaa yhteisöään peliensä ja leikkiensä äärellä. Valmistauduimme tulevaan aikaan ilon, odotuksen ja epävarmuuden värittämin tunnelmin jakaen arkielämän kohokohtia ja murheita. Tutustumisvaiheen jälkeen aloimme rukoilla näkymme selkeytymistä ja vyöttäytyä hiljalleen valmiiksi tuleviin koitoksiin. Kesäauringossa paistatellessa ja New Wine-tapahtuman oppeja muistellessa kaikki kuitenkin tuntui vielä kovin helpolta ja suoraviivaiselta. Pohdimme saatuja opetuksia, Aloimme havahtua siihen todellisuuteen, että seurakuntaa ei rakenneta ihmiskäsin vaan Pyhän Hengen voimalla. suunnittelimme tulevia tapahtumia ja olo tuntui voimalliselta ja valmiilta. Kun syksyn sateet ja lapsiperheiden arki iskivät päälle aloimme hiljalleen havahtua siihen todellisuuteen, että seurakuntaa ei rakenneta ihmiskäsin vaan Pyhän Hengen voimalla. Omat voimamme ja resurssimme ovat lopultakin kovin rajalliset, mutta Herra on heikoissa väkevä. Tiimin ensimmäisen ruokkimisihmeen näimme syksyllä Olarin asukaspuistossa järjestämässämme piha- ja sisätapahtumassa, kun piskuinen laumamme onnistui tyydyttämään kymmenien ihmisten nälän jo käsitteeksi muodostuneilla ”Olarburgereilla”. Joulunalusaikaan valmistauduimme kohtaamalla alueemme ihmisiä arkipäivässä sekä pikkujouluaiheisessa tapahtumassa. Jumala onkin johtanut jo lähellemme uusia ihmisiä ja meidän tehtäväksemme jää kohdata ja palvella heitä resurssiemme ja Jumalalta saatujen kykyjemme mukaan jatkuvasti rukoillen, että Herra liittää meidän joukkoomme lisää työmiehiä ja pelastuneita. Jumalan suunnitelmat meitä ja koko Etelä-Espoota kohtaan ovat aina ja kaiken aikaa hyvät. Me saammekin olla kiitollisina osallisena näissä suunnitelmissa ja kantaa oman kortemme kekoon Kristuksen kirkastumiseksi Länsiväylän varren asukkaille. Seuraava haaveemme on tuoda evankeliumin sanomaa julki Alfa-kurssin kautta, jota varten olemmekin jo syksyn mittaan valmistautuneet. Myös omat tilat siintävät unelmissa. Uskomme, että Jumalalla on vielä tänäkin vuonna meille varattuna yllätyksiä ja saamme laskeutua joulunviettoon hyvillä mielin ja kohdata ensi vuoden haasteet virvoittuneina ja uudistetuin sydämin. Juha-Pekka Haataja Mitkä ihmeen yhteisöt? FAQ (= usein kysytyt kysymykset) yhteisöistä Miksi ihmeessä tarvitsemme tätä? Meillä on riittävästi tutkittua tietoa siitä, että seurakuntien nykyiset toimintamallit eivät tuota toivottua tulosta. Mikäli haluamme nähdä erilaisia tuloksia, meidän on kyseenalaistettava juurtuneet toimintatavat. Yhteisökokeiluun päätyminen on vuosien kipuilun ja prosessoinnin tulos. Haluamme nähdä seurakunnan jokaisessa lähiössä, jotta jokainen espoolainen voisi tulla evankeliumin vaikutuspiiriin. Toiseksi haluamme nähdä jokaisen kristityn kasvavan Jeesuksen seuraajina. Kasvun edellytyksenä on vahvojen suhteiden syntyminen. suhteet. Jos haluat keskustella siitä, mikä yhteisö sinulle sopisi, voit soittaa jollekin pastorille. Yhteystiedot ovat lehden takasivulla. Helmikuun alussa avataan linkki, jossa jokainen talous voi ilmoittaa, mihin yhteisöön liittyy tässä kokeiluvaiheessa. Lopetetaanko jumalanpalvelukset kokonaan? Ei, jumalanpalvelus ottaa nyt uuden muodon. Seurakunnan kuukausi näyttäisi siltä, että kokoonnumme 3-4 kertaa kuussa yhteisöissä ja yhden kerran isoon celebraatioon, joka kokoaisi kaikki yhteisöt yhteen. Mikäli haluamme nähdä erilaisia tuloksia, meidän on kyseenalaistettava juurtuneet toimintatavat. ekulator, Stock.xc hng Miten käy pyhäkouluille ja lapsityölle? Hyvä kysymys - mitä itse ajattelet tästä? Nyt meillä on mahtava lapsityö, joka kuitenkin jatkuvasti kamppailee liian pienien henkilöresurssien kanssa. Tarkoitus on vahvistaa kodin ja seurakunnan yhteistyötä lasten hengellisessä kasvatuksessa. Kevennämme rakenteita, jotta vaikuttavuus kasvaisi. Haluamme nähdä, että Maaliskuussa otamme konkreettisen askeleen yhteisöllisyyden lisäämiseksi. Neljänä sunnuntaina (3.3., 10.3., 17.3. ja 31.3.) seurakunta jakaantuu neljään 20-40 henkilön kokoontumiseen eli yhteisöön. Saanko itse valita yhteisöni? Kyllä. Olemme unelmoineet, että jokaisessa lähiössä olisi oma seurakunta. Miten mahtavaa olisikaan, jos seurakunta olisi niin lähellä, että sinne pääsisi kävellen! Siksi toivomme, että jokainen voisi harkita olevansa mukana siinä yhteisössä, joka kokoontuu lähellä omaa asuinpaikkaa. Hyviä valintakriteerejä ovat myös olemassa olevat suhteet - erityisesti lasten väliset Palmusunnuntaina (24.3.) vietämme yhteisen, koko seurakunnan ison juhlan, celebraation. Tarkemmat tiedot takakannessa. Unelmien seurakunta Yksi markkinoinnin tehokeinoista on luoda mielikuva ylivertaisesta tuotteesta, joka takaa 100 prosentin tyytyväisyyden. Mikäli et ole tyytyväinen, sinulle luvataan rahat takaisin tai joku muu korvaava hyvitys. Mikäli teet ostopäätöksen, riski on minimaalinen. Seurakunnan markkinointi on monin tavoin haastavaa. Useimmilla ei-uskovilla on hyvin kielteinen mielikuva seurakunnasta ja uskovista. Miten voisin kampanjoida myönteistä uskovaksi tulemisen kokemusta? Taivaan ihanuudella houkuttelu ei ole tehokasta mielikuvamarkkinointia, paitsi jos valkoinen kaapu on vaatetyylinä ehdoton suosikki ja mielimusiikkina harpulla säestetty kuorolaulu. Jos meillä ei ole ikuisuusnäkökulmaa, joudumme myös umpikujaan. Paavali kirjoittaa Korinttilaisille: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.” (1 Kor. 15:19) Jos elämä päättyy kuolemaan, niin "Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan.” (1 Kor. 15:32) Kuva: Sp Jumala on edelleen tavattavissa tässä ajassa, kaikkialla siellä missä Hänen lapsensa kokoontuvat. Seurakunnassamme järjestettiin tammikuun alussa 24/2 rukoushuone, jossa seurakuntalaisilla oli erityinen mahdollisuus kohdata Jumalaa. Uskon, että Jumalaa on mahdollista kohdata milloin vain, missä vain. Usein tämän maailman informaatio peittää Jumalan äänen vaimentaen Hänet taustakohinaksi. Olen oppinut elämäni aikana joskus herkistymään Jumalan kohtaamiseen niin, että tämän maailman meteli muuttuu taustakohinaksi Jumalan äänen rinnalla! Etsin rukoushuoneessa uutta ja ajankohtaista ilmestystä Jumalasta. Yhtenä kysymyksenä minulla oli ”Kuinka Jumala lähestyy tänä aikana ihmistä?” ja tutkin erityisesti Johanneksen evankeliumia vastauksen löytämiseksi. Jumala kiinnitti huomioni Jeesuksen tapaan kertoa "tyytyväisyystakuusta" opetuslapsille - tämä takuu päihittää maailman markkinoinnin mielikuvat mennen tullen! Jeesus kuvaa tätä takuuta Johanneksen evankeliumin luvussa 14. Vapaasti ilmaistuna Jeesus lupaa seuraavaa: "Menen kohta Isän tykö, ja te tiedätte reitin sinne. Menen valmistamaan teille sijaa (kotia, paikkaa), jossa teillä on mukava olla. Teidän ei tarvitse tulla katsomaan sitä taivaaseen. Minä ilmestyn teille jo nyt hyvin selvällä tavalla - ette voi olla huomaamatta sitä. Esittelen tämän kodin Isäni kanssa yhdessä ja jäämme sinun luoksesi asumaan pysyvästi. Kun olet neuvoton, puolustajamme Pyhä Henki opastaa sinua kaikessa. Tämän jälkeen et ole koskaan yksinäinen etkä orpo." Mielestäni Jeesuksen lupaus on niin ylivertainen, että sitä kannattaa mainostaa rohkeasti - Jumala on edelleen tavattavissa tässä ajassa, kaikkialla siellä missä Hänen lapsensa kokoontuvat. Espoossa helpoimmin tapaat heidät, Isän ja lapset yhdessä, heidän kokoontumisissaan - yhteisöissä, pienpiireissä ja jumalanpalveluksissa. Mikko Laakkonen Miten mahtavaa olisikaan, jos seurakunta olisi niin lähellä, että sinne pääsisi kävellen! lapsityömme parantuu entisestään. Muu lasten ja nuorten viikkotoiminta jatkuu entisellään. Kaikki ideat ovat tervetulleita. Jos sinulla on ajatuksia, ota yhteyttä nuorisopastoriimme Nelliin. Missä yhteisöt kokoontuvat? Kokeiluvaiheessa yhteisöjä on suunniteltu Perkkaalle, Keraan, Espoon keskukseen, Matinkylään ja Kirkkonummelle. Periaatteessa yhteisöt voivat kokoontua missä tahansa: asukaspuistoissa, kouluissa, nuorisotaloilla, riittävän isoissa kodeissa... Miten yhteisöjä johdetaan? Yhteisöjä johtavat kolmen pariskunnan tai muutaman henkilön tiimit. Vanhimmisto on kutsunut heidät tähän tehtävään seurakuntalaisten joukosta. Mitä sitten pastorit tekevät yhteisöissä? Pastorien ensisijainen tehtävä on ”pyhien varustaminen palvelutyöhön” (Ef.4:11-12). Yhteisöjen moninkertaistuessa siirrymme aluepastorimalliin, jossa jokaisella alueella on oma aluepastori. Tulevaisuudessa jokaisella Espoon suuralueella on oma pastori tai pastoreita. Miten pienryhmille käy? Pienryhmät pysyvät samoina. Pienryhmissä voi olla jäseniä eri yhteisöistä. Ryhmät voivat edelleen kokoontua myös tietyn aiheen ympärillä: rukous, Raamatun tutkiminen, mammat&muksut... Haluamme nähdä myös pienryhmien määrän kasvavan yhteisöjen myötävaikutuksesta. Mitä minun pitäisi tehdä? Haluamme, että kaikki ihmiset tulevat paikalle ja kokeilevat yhteisöjä. Toivomme, että saisimme riittävästi kokemusta sekä yhteisöistä että celebraatioista. Siksi on tärkeää, että kaikki sitoutuvat tähän. Älä jää kotiin vaan tule yhdessä rakentamaan yhteisöjä. Tee tästä asiasta itsellesi tärkeä! Rukoile ja tule mukaan! Kenno Leier Tero Koskinen KURKISTUS miesten toimintaan: Sotureita ja sauvakävelyä Miesten toiminnan vetäjä Seppo Vaikka pienryhmiä riittää, Koivunen ja miesten iltoihin seurakunnassamme on nähty tarve sekä soturipiiriin osallistuva myös erityisesti miehille suunnatulle Stephan Rühlmann. toiminnalle. Miksi? Kuva: Pekka Nurmela - Kaikki eivät välttämättä osaa ottaa rennosti, kun mukana on vastakkaisen sukupuolen edustajia. Miestenpiirien ei kuitenkaan ole tarkoitus olla miesten sisäpiiri. Tarkoitus on ennemminkin osaltaan vahvistaa seurakunnan sisäistä yhteyttä, verkostoida miehiä keskenään ja sitä kautta perheitä seurakuntaan. Uutisissakin puhutaan siitä, että suomalaisilla miehillä ei ole ystäviä, ja että miehiltä puuttuu hätätapauksissa tukiverkko. Miestenpiirien tarkoitus on osaltaan parantaa tilannetta, kertoo miesten illoissa ja miesten käveTarkoitus on vahvistaa seurakunnan sisäistä yhteyttä, lyporukassa käyvä Sami Nivala. verkostoida miehiä keskenään ja sitä kautta perheitä seurakuntaan. Miestenpiirejä toimii tällä hetkellä peräti kolme. Miesten kävelylenkki, jota Seppo Koivunen vetää yhdessä Teemu Tynjälän kanssa, kokoontuu kuuTärkeintä miestenpiireissä on keskustelu eivät ole vielä missään yhteisössä mukana. kausittain. Lisäksi on kuukausittainen mies- ja kavereiden löytäminen. Miten toiminta voisi tavoittaa heidät? pohten ilta sekä joka toinen viikko kokoontuva - Keskustelemme niin uskosta kuin sen ul- tii Seppo. soturipiiri, jossa käydään läpi Jasu Mark- kopuoleltakin. Taustalla ovat ne roolit, jotka kasen kirjaa Jalo soturi. miehillä on: isä, mies, aviopuoliso, perheen Miesten illoissa ei ole mitään varsinaista pää, uskova, työyhteisön jäsen, esimerkki Jarkko Vertanen kaavaa. Soturipiirissä kukin halukkaista pi- muille miehille, kertoo Seppo. tää vuorollaan alustuksen Jalo Soturi -kirjasMiesten toimintaan ovat tervetulleita ta. Soturipiirissä myös rukoillaan aktiivises- myös uudet jäsenet, ja toimintaa kehitetään ti ryhmäläisten puolesta ja rukoilemiseen osallistujien toiveiden mukaan. Tällä hetMiesten toiminnan tiedotus liittyen on annettu kotiläksyjäkin. kellä pohdittavana on ollut, miten miesten tapahtuu facebook-ryhmän ja erillisen Piirit on tarkoitettu kaikille miehille. toiminta voisi liittyä poikien toimintaan sähköpostilistan kautta. Jos haluat tilata - Miesten iltoihin ja kävelyihin voi tulla sekä sielunhoidon ja henkilökohtaisen rutiedotteet tai sinulla on kysyttävää vaikka vain kerran vuodessa. Soturiryh- kouspalvelun tarpeeseen vastaaminen. Pumiesten toiminnasta, ota yhteyttä mässä toivotaan säännöllisempää osallistu- hetta on ollut myös miesten keskinäisten Seppo Koivuseen: seppo.koivunen@ mista, mutta sinnekin saa tulla käymään ja kasvuryhmien (LTG) perustamisesta. kolumbus.fi tai puh. 0400 448 268. katsomaan, kertoo Seppo. - Haasteena on löytää ne henkilöt, jotka Espoon Vapaaseurakunta PL 40 (Upseerinkatu 5) 02611 Espoo Yhteinen toiminta ETELÄ-ESPOO Poikien ilta 10-14 -v. Yhteisö su 3.3., 10.3., 17.3. ja 31.3. klo 16-17.30 Kaivolla Parittomien viikkojen pe klo 17.30-20.30 Pappilassa Lisätiedot: tonikone@elisanet.fi, puh. 046 585 7432 (Matinkatu 22, vanha ostari) Tyttöjen ilta neljäsluokkalaisesta ylöspäin Parillisten viikkojen pe klo 17-20 Pappilassa Lisätiedot: jaana.koivunen@kolumbus.fi, puh. 040 547 0354 kirkkonummi Junnubändi varhaisnuorille Joka toinen pe klo 15-17 Perkkaalla Lisätiedot: filippa.salo@gmail.com, puh. 044 260 8989 Jumalanpalvelus sunnuntaisin klo 11 HUOM! Uusi kokoontumis-paikka! Gesterbyn nuorisotalo (Hevoshaansilta 4). Yhteisö 3.3., 10.3., 17.3. ja 31.3. (paikka avoin) Hullua rakkautta -ylistysilta ke 30.1. Lisätiedot: jouni.laaksamo@svk.fi tai puh. 050 550 0431, www.kirkkonummenvapaaseurakunta.fi Lähettivieraina Amanita ja Ed Marvin su 17.2. tapahtumat klo 18-21 Matinkylän Kaivolla (Matinkatu 22, vanha ostari) klo 16 jumalanpalveluksessa Perkkaalla, ks. alla Palmusunnuntai / Ensimmäinen celebraatio su 24.3. Alfa-kurssi - tutkimassa elämän tarkoitusta Kristinuskon perusasioista kiinnostuneille. Kurssit alkavat Perkkaalla, Espoon keskuksessa ja Matinkylä-Olarissa helmikuussa. Lisätiedot: alfaespoo@gmail.com tai Panu Pitkänen, puh. 045 1121 451 Leppävaara Nuorisoalfa alkaa Vihdissä Lehtisillä 13.2. klo 18 Jumalanpalvelukset 3.2., 10.2., 17.2. ja 24.2. su klo 16-17.30 Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Henna Lehtinen, Perkkaan kappelissa (Upseerinkatu 5). Kirkkokahvit. puh. 045 135 0939 Yhteisö I su 3.3., 10.3., 17.3. ja 31.3. klo 16-17.30 Parantumispäivät 24.-25.5. Albergan kartanossa Perkkaan kappelissa tai Pappilassa (Upseerinkatu 5) Hinta 50 euroa /hlö. 20 ensimmäistä mahtuu mukaan. Ilmoittauklo 16 (paikka avoin) Yhteisö II su 3.3., 10.3., 17.3. ja 31.3. klo 16-17.30 Kristillisellä koululla (Karapellontie 11, Kera) Pyhäkoulut Pappilassa: Skidit 3-6 -v., Oppikset 7-9 -v., Junnupyhis 10-14 -v. Tuikut-kuoro joka toinen su klo 15-15.50 Lisätiedot: stupkorhonen@hotmail.com, puh. 050 486 9520 Partio joka toinen su klo 16-17.30 Lisätiedot: stefan.strand@tekla.com, 040 743 7268. tuminen 15.5. mennessä: info@wholeheartedministry.org Tarkempi ohjelma seurakunnan nettisivuilla, lisätietoja myös Leena Turpeiselta, puh. 050 303 1192. Tervetuloa! Tapahtuma on tarkoitettu sisäistä parantumista tarvitseville. Rukousjohtaja ja joukko rukouspalvelijoita palvelevat siunaten sinua ja rukoillen puolestasi. Lisätietoja: www. wholeheartedministry.org Lisätietoa meistä ja toiminnastamme sekä tarkemmat tiedot paikoista: www.espoonvapaaseurakunta.fi Espoon keskus Yhteisö su 10.2., 24.2., 3.3., 10.3., 17.3. ja 31.3. klo 16-17.30 Sentterissä (Kirstintie 11) 123 Kotiryhmät kokoontuvat viikolla. Lisätiedot: tero.koskinen@svk.fi tai puh. 044 5251 777 HENKILÖKUNTA Kenno Leier, seurakunnanjohtaja kenno.leier@svk.fi puh. +358 (0)44 0123 777 Nelli-Maaria Mäkelä, pastori, lapsi- ja nuorisotyön johtaja nelli@svk.fi puh. +358 (0)44 5255 522 Tero Koskinen, pastori tero.koskinen@svk.fi puh. +358 (0)44 5251 777 Panu Pitkänen, pastori panu.pitkanen@svk.fi puh. +358 (0)45 1121 451 Leena Turpeinen, pastori (OTO) leena.turpeinen@kolumbus.fi puh. +358 (0)50 3031 192 Hannu Salmensaari, vanhimmiston puheenjohtaja hannu.salmensaari@gmail.com puh. +358(0)40 570 0253 Seurakunnan sähköpostilistalle voi liittyä lähettämällä viestin Niklas Furulle, niklas.furu@pp2.inet.fi Seurakunnan Facebook-yhteisön nimi on Espoon vapaaseurakunta. Pankkiyhteys - Espoon vapaaseurakunta BIC: OKOYFIHH IBAN: FI07 5780 4120 0040 95, viite 7773 seurakunnan yleinen työ. Viitenumero mainittava aina! Muita viitteitä: Alfa-kurssi 2888, Avioliittokurssi 1025, Espoon keskus 3002 6009, Kirjamyynti 7799, Lähetyspäivä 2448, Retket ja tapahtumat 3007, Lähimmäistyö 30083 Nuortenpiirin tilinumero: BIC: OKOYFIHH, IBAN: FI34 5721 1520 1487 71 Espoon Vapaaseurakunnan lehti Toimitus Päätoimittaja: Riikka Palttala (riikka.palttala@iki.fi) Vastaava päätoimittaja: Kenno Leier Toimittajat: Virpi Soini, Jarkko Vertanen Graafinen suunnittelija: Riikka Palttala Avustajat tässä numerossa: Juha-Pekka Haataja, Henrietta Koskinen, Tero Koskinen, Mikko Laakkonen, Kosti Lepojärvi, Pekka Nurmela, Anna Punkkinen, Filippa Salo Painos: 200 kpl Painopaikka: Juutiprint, Vantaa Lehden kaikki numerot luettavissa osoitteessa www.espoonvapaaseurakunta.fi/lehti Lehteä tukee: