Pennun uudelle laumalle
Pennun uudelle laumalle vetcare@vetcare.fi www.vetcare.fi Etusijalla eläinten hyvinvointi Nina Menna Eläinlääkäri, kasvattaja Pennun uudelle laumalle KOIRAN MERKITYS IHMISELLE Koira on kaveri, johon on helppo kiintyä. Kun hankit koiran, saat ystävän ja perheenjäsenen. Pidä siitä hyvää huolta, niin sekin pitää sinusta kaikkina elämänne yhteisinä päivinä. Koiran merkitys ihmiselle 3 Millaisen pennun valitsisin? 3 Pentu saapuu 4 Ruokinta7 Koiran terveydenhoito 8 Koiran rokotussuositus 10 Koiranpennun kasvu ja kehitys 14 Miten hoidan koiraani? 18 Koirien yleisimpiä sairauksia 18 Koiran sukupuolielämä 22 Tuotteita koiran hyvinvointiin 23 MILLAISEN PENNUN VALITSISIN? Ulkonäkö ei saa olla ainoa peruste rodun valinnalle Perehdy aina huolellisesti harkitsemasi rodun asettamiin vaatimuksiin äläkä tee hankintaa hetken mielijohteesta tai koiran ulkonäön taikka turkin värin perusteella. Kaikkein tärkeintä on, sopiiko esimerkiksi vilkas metsästys- tai palveluskoiranpentu perheesi elämänrytmiin – onko sinulla riittävästi aikaa viettää ja puuhata koirasi kanssa? Seurakoirarodun edustajasta saa usein helpoimman ensimmäisen koiran. Oman kokemuksesi kasvaessa voit siirtyä vaativampiin rotuihin. Koiranpennut ovat riemastuttavia, mutta vaativia kasvatettavia. Kasvattajan vaikeana velvollisuutena on löytää syntyneille uusille hännänheiluttajille omat perheet, joissa niistä huolehditaan hyvin. Koiran on oltava perheellensä sopiva, joten varaudu siihen, että kasvattaja kysyy Sinulta hyvinkin yksityiskohtaisia kysymyksiä. Valitse pentu tarkoin Osta koira aina vastuuntuntoiselta kasvattajalta, jossa sitä on hoidettu hyvin ja rakastettu. Älä osta koiraa säälistä olosuhteista, joissa omastakin mielestäsi olisi toivomisen varaa. Se, että pennusta pyydetään korkeahkoa hintaa, on usein laadun tae. Varmistu myös, että pentujen vanhemmille on tehty kaikki tarvittavat rotukohtaiset terveystutkimukset 3 (PEVISA-ohjelma) ja että ne ovat muutoinkin terveitä ja hyvinvoivia. Tutustu myös rodulle tyypillisiin sairauksiin vaikkapa rodun omasta jalostuksen tavoite ohjelmasta, joka löytyy rotukerhon nettisivuilta tai Suomen Kennel liiton Koiranet-tietokantaan linkitettynä. Koiranet-tietokannasta löydät myös rotukohtaisten terveystutkimusten tulokset ja rodun tyypilliset kuolinsyyt sekä eliniän. Kun menet ensimmäistä kertaa kasvattajan luokse katsomaan pentuja, tarkkaile ympäristöä ja siellä olevia koiria avoimin silmin. Pyydä aina nähtäväksesi pennun emo ja pentuesisarukset, jos ne ovat vielä kasvattajalla. Katso miten emo suhtautuu vieraisiin ihmisiin. Hyvä emo on luottavainen, ystävällinen ja esittelee jälkikasvunsa suurella rakkaudella ja ylpeydellä eikä murise taikka välttele vieraitakaan ihmisiä. Terve ja ihmiseen totutettu pentu on vilkas, rohkea, seurallinen ja leikkisä, sen turkki kiiltää eikä ole hilseinen. Silmät ja kuono ovat rähmättömät, ruokahalu hyvä ja uloste kiinteää. Hyvä kasvattaja on luovutusikään mentäessä totuttanut pennut kodin erilaisiin ääniin, ja jos sää on ollut suotuisa, pennut ovat saaneet telmiä pihalla ja tutkia mitä kaikkea ulkona voikaan tulla vastaan. Olisi suotavaa, että pennut olisivat jo tässä iässä oppineet, että on olemassa erilaisia koiria ja ihmisiä - lapsia, aikuisia ja vanhuksia, suuria ja pieniä koiria jne. Tällaisesta lähtötilanteesta on uuden omistajan hyvä jatkaa. Koira harrastuksena Koiriin liittyvä harrastustoiminta on laajaa. Maamme suurimmat koiranäyttelyt 4 keräävät yli 8000 koiraa saman katon alle. Kilpailutoiminta ei rajoitu näyttelyihin, vaan harrastajat treenaavat koiriaan mitä moninaisimpiin suorituksiin, joista palveluskoira-, agility- ja tottelevaisuuskokeet lienevät suosituimmat. Jokaisella käyttökoirarodulla on omat koe- ja kilpailumuotonsa ja moni koira on isännän tai emännän uskollinen metsästyskaveri. Harrastustoiminta tuo uusia, usein elinikäisiä ystäviä, joiden kanssa jaetaan pienet ja suuret surut - muutkin, kuin koiriin liittyvät. Koira huolehtii, että omistaja lähtee ulos säännöllisesti joka ikinen päivä satoi tai paistoi. Liity Suomen Kennelliittoon sekä valitsemasi rodun rotujärjestöön tai -kerhoon saadaksesi lisää tietoa rodusta ja siitä, mitä voit koirasi kanssa tehdä. PENTU SAAPUU Pentu sopeutuu yleensä helposti Pennun saapuminen uuteen kotiin on aina merkkitapaus niin pennulle kuin perheellekin. Pennut luovutetaan noin 7-8 viikon ikäisinä, jolloin pentu luonnostaan sopeutuu helposti uusiin ja pelottaviin tilanteisiin. Silti ei ole samantekevää, kuinka pentu kotiin tuodaan. Automatka on yleensä pennun ensimmäinen ja se joutuu ensimmäistä kertaa eroon emostaan ja sisaruksistaan. Tämä kaikki aiheuttaa pennulle stressiä. Ensimmäisellä automatkalla pentu on hyvä pitää sylissä koko matkan ajan. Parasta olisi, jos pentua pitäisi sylissään se henkilö, jonka on tarkoitus olla koiran isäntä tai emäntä. Pennun huonovointisuuteen automatkan aikana on hyvä varautua etukäteen ottamalla mukaan talouspaperia tai pyyhe. Kun kotiin on saavuttu, laitetaan pentu lattialle, josta se saa oma-aloitteisesti lähteä tutkimaan uutta ympäristöä. Jos perheessä on muita lemmikkejä, esitellään pentu niille varoen, jotta vältytään haavereilta. Vanha koira ei välttämättä mukisematta niele pennun naskalihampailla tehtyä hyökkäystä kissoista puhumattakaan. Lemmikkien toisiinsa sopeutuminen vie aikansa, jonka kuluessa ihmisen on kontrolloitava tilannetta, jottei se kehity jommankumman osapuolen kannalta sietämättömäksi. Pentu ja lapset Vilkas ja rohkea pentu menee riemusta kiljuen mukaan leikkiin yhdessä lasten kanssa, mutta ujompi pentu voi kokea lasten arvaamattoman ja kovaäänisen käyttäytymisen uhkaavana. Siitä, miten pennun ja myöhemmin aikuisen koiran kanssa käyttäydytään, on keskusteltava lasten kanssa jo ennen pennun saapumista ja korostaa heille pennun nukkumisrauhan sekä oman pedin koskemattomuuden tärkeyttä. Omalla paikallaan nukkuvan koiran annetaan olla rauhassa. Pentu ei ole leikkikalu, vaan elävä ja tunteva olento, jota kohdellaan johdonmukaisesti, rauhallisesti ja kunnioittavasti. Kun pentu on tottunut perheen elämänrytmiin ja uusiin laumajäseniinsä, jotka kohtelevat sitä hyvin koiran tarpeet huomioon ottaen, siitä tulee lasten paras kumppani. Pennun saavuttua uuteen kotiin, ei kannata heti kutsua vieraita katsomaan pentua. Pennulla on jo oman perheenjäsenissä tutustumista seuraavaksi viikoksi. Kunhan pentu on kotiutunut reilun viikon ajan, ovat vieraat tervetulleita, mutta aluksi vain muutama kerrallaan. 5 Suojaa tärkeät esineet Kaikki pennulle vaaralliset pienet tai hajoavat esineet on siirrettävä pois pennun ulottuvilta. Vilkas isokokoisen rodun edustaja onnistuu sieppaamaan yhtä sun toista kurkottelemalla pöydille ja yritteliäimmät hyppäävät korkeisiinkin paikkoihin. Suurin osa kodin viherkasveista on koiralle myrkyllisiä, joten ne tulee sijoittaa niin, että pentu ei ylety niihin. Pesuaineet, lääkkeet ym. vaaralliset aineet on säilytettävä pennun ulottumattomissa. Kaikki irtain, jonka haluat säilyttää ehjänä, on viimeistään nyt siirrettävä kaapin suojaan tai niin korkealle, ettei pentu niihin ylety. Sähköjohdot on hyvä piilottaa, ettei pentu pääse pureskelemaan niitä. Pennun omat tarvikkeet Pennun saapumiseen on varauduttava jo hyvissä ajoin hankkimalla pennulle oma peti, ruoka- ja vesikuppi, kynsileikkurit, talutin ja turkinhoitovälineet. Leluista ja puruluista kaikki pennut pitävät ja omistajan kengät jäävät rauhaan. Kasvattajalta ja rodun kokeneilta harrastajilta tai lemmikkieläintarvikeliikkeestä kannattaa kysyä neuvoa, millainen ruokakuppi, kampa, harja tai karsta on rodulle sopivin. Metallisista juoma- ja ruokakupeista on iloa koiralle sen koko elämän ajaksi, ne kun ovat erittäin kestäviä. Pennun ensimmäiseksi pediksi kannattaa valita pahvilaatikko, johon laitetaan pehmuste. Pennun naskalihampaat tuhoavat tehokkaasti hienon ja kalliin korin käyttökelvottomaksi ja innokkaimmilta ei jää muovinen petikään rauhaan. Kalliiseen petiin voi sijoittaa rahaa sitten, kun pahin tuhoamisvimma on iän myötä laantunut. RUOKINTA Koiran ruuansulatus Koira on lihansyöjien jälkeläinen, joka on jossain määrin sopeutunut hyväksikäyttämään myös hiilihydraatteja. Ruuansulatuskanavan tärkein tehtävä on pilkkoa ruokamassa sellaiseen muotoon, että siinä olevat aineenvaihdunnalle tarpeelliset ravintoaineet ovat imeytyvässä muodossa ja huolehtia niiden talteenotosta. Lihansyöjä sulattaa ruokansa ruuansulatuskanavanerittämien entsyymien avulla. Pääosa ruokamassan sisältämistä ravintoaineista otetaan talteen ohutsuolessa paksusuolen säädellessä ulosteen sisältämän veden määrää. Normaali uloste sisältää 75 % vettä ja 25 % kiinteää ainesta. Lihansyöjän ruuansulatuselimistö on tilavuudeltaan pieni. Siksi koiran on saatava energiapitoista ruokaa pieninä annoksina. Tällöin estetään vatsalaukun ylitäyttyminen ja venyminen ja siitä seuraavat ongelmat, kuten vatsalaukun kiertyminen. Koiran ruuansulatus ei siedä nopeita muutoksia, vaan kaikki ruokinnan muutokset on tehtävä vähitellen. Pennun ruokinta Pentu ei saa olla lihava Ruokintakertojen määrä on luovutusikäisellä pennulla 3–4 kertaa päivässä aina 4–6 kk ikään saakka, minkä jälkeen nuori koira syö kuin aikuinen koira, kaksi kertaa päivässä. Anna aluksi pennulle ruokaa käyttämäsi pentukuivamuonan pakkauksen ohjeen mukaan ja säädä ruokinta-annoksia pennun tarpeiden mukaan. Pentu ei saa olla lihava, vaan kylkiluiden on tunnuttava ihon ja ohuen rasvakerroksen alta. Pennun selkäranka 6 ja kylkiluut eivät kuitenkaan saa nousta näkyviin - silloin pentu on jo liian laiha. Koiran luuston kasvuhäiriöiden kehittymisen kannalta pennun ylipaino kasvun aikana on suuri riskitekijä. Pidä pentusi mieluummin hoikkana ja hyvässä lihaskunnossa kuin lihavana ja vähäisellä liikunnalla. Ruokinta-ajat Pennulle tarjotaan ruoka tiettyinä ruokaaikoina, jolloin kupin annetaan olla lattialla noin 15 min ajan. Tämän jälkeen kuppi nostetaan pois, on pentu sitten syönyt tai ei. Puhdasta juomavettä on aina oltava koiran saatavilla. Valmisruualla ruokinta on helppoa Kasvattaja antaa yleensä pennun mukaan hiukan sitä ruokaa, jota pentu on hänen luonaan tottunut syömään. Jos haluat muuttaa pennun käyttämän ruuan toiseen, tee muutos vähitellen useiden päivien kuluessa laittamalla ensin hyvin pieni määrä uutta ruokaa vanhan joukkoon. Kullakin ruokavalmistajalla on omat kasvuajan ruokansa, joiden käyttö- ja annosteluohjeet löytyvät pakkauksesta. Käytä aina hyvälaatuista korkeaenergistä ja hyvin sulavaa ruokaa koirallesi. Koiran tulee saada suurin osa päivittäisestä energiastaan rasvoista - täysin päinvastoin kuin meidän ihmisten. Helpoimmalla pääset ruokkimalla pennun kasvuaikana kasvavalle koiralle tarkoitetulla hyvälaatuisella kaupallisella valmisruualla. Kotiruuan tai raakaravinnon antaminen on mahdollista, mutta edellyttää ruokkijalta hyviä perustietoja kasvavan koiran ravinnontarpeesta. Pidä pentu hyvässä lihaskunnossa Liikuntaa pennun tulee saada oman halunsa mukaan. Parasta on vapaa leikki 7 Karkeakarvaisten koirien turkki nypitään säännöllisesti. Esim. karkeakarvaisen mäyräkoiran turkki nypitään 1-3 kertaa vuodessa riippuen koiran turkin laadusta ja määrästä. Kysy kasvattajalta, miten oman pentusi turkkia tulisi hoitaa, jotta se olisi rodunomainen. Rokotukset toisten pentujen kanssa. Pyörän sivulla juoksuttaminen tai toistuva, raskas rappujen kiipeäminen ovat kasvavalle koiralle liikaa. Uiminen ja vapaa leikki tai rauhalliset metsälenkit, joiden aikana pentu juoksee omaa tahtiaan vapaana, ovat kasvavalle koiralle parasta lihasjumppaa ja tukee pennun nivelten tervettä kehitystä. KOIRAN TERVEYDENHOITO Turkin hoito Monella näyttelykoirarodulla on pitkä ja näyttävä turkki, joka vaatii omistajalta erityistä huolenpitoa ja huomiota. Kun pentu saapuu uuteen kotiin, aloitetaan säännöllinen, aluksi jopa päivittäinen, turkin hoitaminen kampaamalla ja harjaamalla. Pitkäturkkisten rotujen pennut on totutettava suihkuttamiseen, pesuun ja föönaukseen. Pentu voidaan aina tarpeen vaatiessa pestä miedolla 8 koirashampoolla ja sen turkkiin on hyvä laittaa hoitoainetta takkuuntumisen estämiseksi. Koira on pestävä aina, kun se on likainen. Liialla pesemisellä ei voi pilata koiran ihoa tai turkkia, kunhan käytetään koiralle tarkoitettuja shampoita ja hoitoaineita. Pitkäkarvaisen koiran turkki tulee selvittää vähintään kerran viikossa ja pesut tehdään vähintään 1-2 kk välein, jopa viikoittain tarvittaessa. Turkki ei saa olla takkuinen. Trimmaus eli turkin leikkaaminen oikeaan muotoon on koiran ihon terveyden kannalta ensiarvoisen tärkeää, kun kyseessä on rotu, jolle trimmaus kuuluu säännöllisesti tehdä. Kotikoiran trimmausväli on tavallisimmin noin 1-2 kk, mutta jos koira käy näyttelyissä, sen turkki on valmisteltava jokaiseen näyttelyyn, vaikka niitä olisi viikon välein. Kurakelillä pitkäturkkisen koiran turkkia suojaa suojapuku likaantumiselta ja kastumiselta. Rokottamalla koirasi säännöllisesti vähennät tiettyjen tarttuvien tautien, kuten penikkataudin, tarttuvan maksatulehduksen, parvoviruksen, kennelyskän (parainfluenssa) ja raivotaudin (rabies) riskiä. Kaikkia mahdollisia tarttuvia koirien sairauksia ei voi ennaltaehkäistä rokottamalla. Suomessa merkittävin pentukoirien tarttuva tauti on parvovirusripuli, jota vastaan suojaudutaan rokotteella. Useat kasvattajat rokotuttavat pentunsa jo ennen luovutusikää parvovirusta vastaan. Tavallisimmin ensimmäinen rokote annetaan kuitenkin noin 12 viikon iässä, jolloin vasta-ainetuotantoa mahdollisesti heikentävät emolta siirtyneet vasta-aineet ovat todennäköisesti jo häviämässä. Tarttuvien tautien esiintyminen vaihtelee maittain, joten jos matkustat koirasi kanssa ulkomaille, kysy asianmukaisesta suojautumisesta eläinlääkäriltäsi. Esimerkiksi leptospiroosirokote kannattaa ottaa tiettyihin maihin suuntautuvaa matkaa suunniteltaessa. Ulkomaille menoa varten koirasi on rokotusten lisäksi oltava tunnistusmerkitty (tatuointi tai mikrosiru) ja sillä on oltava asianmukainen lemmikkieläinpassi, jonka saa eläinlääkäriltä. Passiin merkitään myös tarvittaessa koiran saama heisimato- eli ekinokokkoosilääkitys. Suolistomadot Sisäloishäätö on osa koiran ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Koiran suolistossa ja muualla elimistössä majailevat loiset käyttävät suolen sisältöä, verta tai kudosnestettä ravintonaan ja saattavat aiheuttaa vaurioita elimiin. Vauriot näkyvät pennuilla heikentyneenä kasvuna, huonokuntoisena karvapeitteenä, yskänä, ripulina ja alttiutena tulehdussairauksille. Jos sisäloisia on paljon, ne voivat aiheuttaa jopa pennun kuoleman. Myös aikuisen koiran alentunut yleiskunto voi olla sisäloistartunnan seurausta. Koiralla esiintyviä sisäloisia Suolinkaiset (Toxocara canis, Toxascaris leonina) Hakamadot (Uncinaria stenocephala, Ancylostoma caninum) Piiskamato (Trichuris vulpis) Heisimadot (Diphyllobothrium latum, Mesocestoides spp, Taenia spp.) Suolinkainen on koiran merkittävin suolistomato Sisäloisten merkitys koiran terveydelle vaihtelee - heisimatotartunta on yleensä oireeton, kun taas suolinkais- tai hakamatotartunta voi johtaa vakavaan sairastumiseen. Koiran suolinkainen (Toxocara canis) on maassamme merkittävin koiran sisäloinen. Seuraavaksi yleisin on hakamato (Uncinaria stenocephala). Pentu saa suolinkaistartunnan emältään tiineysaikana istukan välityksellä tai ensimmäisten elinviikkojen aikana maidon mukana. Suolinkaiset ovat koiranpennuilla yleisiä. Aikuisista koirista noin 6 % erittää suolinkaisten munia. 9 Koirien rokotteet ja rokotussuositukset Rokota vain terveitä ja matolääkittyjä koiria. Nartut suositellaan rokotettaviksi ennen astutusta. Eri rokotteita ei suositella annettaviksi samanaikaisesti. Elävien rokotteiden antoväliksi suositellaan 3-4 viikkoa. Rokotusten välin on oltava vähintään kaksi viikkoa. Tiineiden tai immunosuppressoitujen eläinten rokottamista eläviä viruksia sisältävillä rokotteilla ei suositella. Rokote Koiran ikä 12 vko 16–20 vko Tehosterokote Noin 1 vuosi Penikkatauti, tarttuva maksatulehdus ja parvo (a 3 vuoden välein Penikkatauti, tarttuva maksatulehdus, parvo ja parainfluenssa (a 3 vuoden välein (parainfluenssa vuoden välein) Parvo (a 3 vuoden välein Rabies 3 vuoden välein a) Lisääntyneestä tartuntavaarasta johtuen pennut voidaan rokottaa alle kolmen kuukauden iässä, jo kuuden viikon iästä alkaen. Tällöin rokotusohjelmaa jatketaan suosituksen mukaisesti kolmen kuukauden iästä eteenpäin. Samoin voidaan aikaistaa noin vuoden iässä annettavaa tehosterokotusta, jos tartuntapaine on lisääntynyt. Suolinkaisen elämänkierto pennuissa Tiineellä nartulla lepotilassa olevat suolinkaisen toukat aktivoituvat noin 42. tiineysvuorokauden tienoilla. Toukat vaeltavat nartun elimistössä, läpäisevät istukan ja siirtyvät pennun maksaan odottamaan pennun syntymistä. Osa toukista vaeltaa emän maitorauhasiin, joten pentu voi saada tartunnan myös maidon välityksellä. Koiran ulosteiden mukana ympäristöön siirtyvistä suolinkaisen munista kehittyy suotuisissa olosuhteissa tartunnallinen toukka noin 6 viikossa. Koira saa 10 tartunnan syömällä tällaisen toukan tai toukkaa kantavan jyrsijän. Aikuisella koiralla toukat leviävät ympäri elimistöä ja jäävät elämään kudoksiin lepotilassa, mutta alle 3 kk ikäisten pentujen ohutsuolesta toukat porautuvat pennun keuhkoihin. Keuhkoista toukat kulkeutuvat yskösten mukana nielun kautta takaisin suolistoon, jossa niistä kehittyy aikuinen loinen. Voimakkaissa tartunnoissa toukkien vaellus aiheuttaa kudostuhoa, joka aikaansaa yskää ja sierainvuotoa. Suuri määrä aikuisia loisia voi turvottaa pennun mahan ja aiheuttaa ripulia sekä oksentelua. Suolistomatojen torjunta Käytettävä sisäloislääke tulee valita sen mukaan, mitä loisia halutaan häätää. Loisen elämänkierto on myös tunnettava, jotta lääkitys osataan antaa oikeaan aikaan. Koiran loishäädön tarve voidaan myös tutkia eläinlääkärille toimitetusta ulostenäytteestä. Apteekissa ja eläinlääkäriasemilla osataan neuvoa sisäloislääkkeen valinnassa. Anna sisäloishäätö ennen rokotusta Säännöllinen sisäloishäätö on erittäin tärkeää monikoiratalouksissa eläville ja jalostukseen käytettäville nartuille sekä ulkomailla vieraileville koirille. Pennut lääkitään ensimmäisen kerran 2-3 viikon iässä ja sen jälkeen vielä kahdesti (5 ja 7 viikon iässä) niiden ollessa kasvattajan luona. Pentujen emä lääkitään aina yhtä aikaa pentujen kanssa. Jos loistartunnan vaara on suuri, voidaan pentuja lääkitä kahden viikon välein, kunnes ne ovat täyttäneet kolme kuukautta. Muutoin pennuille annetaan sisäloislääkitys viikkoa ennen 12 ja 16 viikon iässä annettavia perusrokotuksia. Tämän jälkeen sisäloishäätö annetaan kuten aikuiselle koiralle eli kahdesti vuodessa tai mieluiten ulostenäytetutkimukseen perustuen. Ulkoloiset Koiran täi (Linognathus setosus) Koiran yleisin ulkoloinen on täi, joka on eri lajia kuin ihmisen päätäi. Ihmisen täi ei tartu koiraan, eikä koiran täi ihmiseen. Koira saa täit toisista koirista ja kaupunkialueella jokatalvinen täiepidemia on tavallinen. Täitartunnan oire on kutina ja hilseily. Täit ja niiden munat eli saivareet voi nähdä paljaalla silmällä, joskin ne ovat erittäin pieniä. Etsintä kannattaa suunnata koiran päähän, korvien tyveen ja eturintaan. Täitä voi myös olla kainaloissa ja nivusalueella. Täit häädetään apteekista saatavilla koirille tarkoitetuilla ulkoloishäätövalmisteilla. Sikaripunkki (Demodex canis) Sikaripunkki on pienenpieni hämähäkkieläin, joka asuu koiran ihon karvatupissa. Todennäköisesti jokaisella koiralla on sikaripunkkeja, jotka kuuluvat koiran ihon normaaliin asujaimistoon. Sikaripunkit siirtyvät pentuihin 2-3 ensimmäisen elinpäivän aikana emosta pentujen imiessä maitoa. Joillakin koirilla sikaripunkit voivat aiheuttaa iho-oireita, jotka vaihtelevat paikallisista itsestään rajoittuvista muutoksista aina vakavaan ihotulehdukseen saakka. Tavallisimmin oireita nähdään nuorilla koirilla, mutta myöhempikin esiintyminen on mahdollinen. Jos yleistynyt sairausmuoto esiintyy aikuisella koiralla, on taustalla usein jokin koiran immuunivasteen toimintaan vaikuttava sairaus. Paikallista sairausmuotoa ei hoideta, vaan odotellaan, että koiran ihon oma puolustusmekanismi rajoittaa punkkien lisääntymisen. Yleistyneeseen muotoon tarvitaan eläinlääkärin hoitoa. Puutiainen eli punkki (Ixodes ricinus) Kesäaikaan koiraan voi luonnosta tarttua puutiaisia eli punkkeja, jotka viihtyvät kosteassa maastossa, kuten esim. rantaniityillä. Puutiaisia esiintyy lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Puutiaisten tarttuminen sekä koiraan, että itseen kannattaa estää, sillä puutiaiset imevät isännästään verta ja saattavat samalla tartuttaa tiettyjä virus- ja bakteerisairauksia (borrelioosi, 11 anaplasmoosi ja TBE). Jos puutiainen on jo ehtinyt tarttua kiinni, irrota se välittömästi käyttäen p unkinirrottajia. Älä irrota puutiaisia sormin tai yritä tukehduttaa niitä. Puutiaisten tarttuminen koiraan voidaan ennaltaehkäistä käyttämällä apteekista saatavia ulkoloishäätövalmistetta. itse oireettomia. Hilsepunkki saattaa aiheuttaa ihmiselle kutisevia pieniä näppylöitä paikkoihin, jotka ovat olleet pennun kanssa kosketuksissa. Tyypillinen oire pennussa on kohtalainen tai voimakas hilseily ja vaihtelevan asteinen kutina. Hilsepunkin häätö onnistuu eläinlääkäriltä saaduin lääkkein ja neuvoin. Ruskea koirapunkki (Rhipicephalus sanguineus) Kapi eli syyhy (Sarcoptes scabiei var. canis ja vulpis) Ruskea koirapunkki on loisfaunassamme eksoottinen lämpimien maiden tulokas. Suomessa sitä on tavattu jo 1970-luvulta lähtien satunnaisesti. Etelä-Euroopassa se on koirissa yleinen loinen ja levittää pohjoisen serkkunsa tapaan sairauksia. Koirapunkki eroaa tavallisesta puutiaisesta nopeutensa ja elintapojensa suhteen. Ruskea koirapunkki imee verta koirasta tai paremman puutteessa ihmisestä, mieluiten lapsista. Nopealiikkeisenä se vilahtaa aterian jälkeen huonekalujen sopukoihin tai taulun taakse sulattelemaan saalistaan ja voi elää ilman veriateriaa kuukausista jopa vuoteen. Asuntoon majoittuminen tekee punkin tuhoamisesta haasteellista. Tavalliset hyönteistuhoaineet käyvät koirapunkkisotaan, mutta jos esiintyminen on laajamittaista, kannattaa paikalle kutsua alan ammattilaiset. Koirasta punkit pidetään poissa apteekista reseptivapaasti saatavilla ulkoloishäätölääkkeillä tai eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Kapieläin elää syvällä koiran ja villien koiraeläinten, kuten kettujen ja supikoirien ihossa, johon kapieläimet kaivavat tunneleita ja syövät kudosnestettä. Kapi aiheuttaa voimakkaat ihon kutina - ja ärsytysoireet sekä ihon tulehtumisen ja paksuuntumisen. Kapieläin voi kokeilla vierailua myös ihmisessä, mutta koiratai kettukapi ei voi lisääntyä ihmisen iholla. Ihmisessä oireet rajoittuvat usein itsestään, kunhan koiran tartunta on hoidettu. Koira saa koira- tai kettusyyhyn joko suoraan tartunnan kantajasta tai vierailemalla paikassa, jossa kapinen eläin on maannut. Kapin hoito onnistuu vain eläinlääkärin avustuksella. Hilsepunkki (Cheyletiella yasguri) Hilsepunkki on tavallinen nuorten koirien ulkoloinen, jonka pentu saa toisista koirista tai hilsepunkkien kansoittamasta ympäristöstä. Hilsepunkki on tyypillisesti monikoiratalouksissa esiintyvä ongelma ja aikuiset tartunnan kantajat ovat usein 12 Korvapunkki (Otodectes cynotis) Korvapunkki on yleinen ulkoloinen kissalla, josta koira usein saa tartunnan. Koiran ja kissan lisäksi tartunta voi olla fretillä. Korvapunkit elävät ulkokorvakäytävässä, jossa niitä voi esiintyä laumoittain. Tyypillinen oire on kahvinporomainen erite korvakäytävässä ja kutina. Korvapunkit ärsyttävät korvakäytävän ihoa, joka lähes poikkeuksetta tulehtuu. Korvapunkkitartuntaa epäiltäessä kaikki perheen koirat, kissat ja fretit kannattaa viedä eläinlääkäriin. Kirput (Ctenocephalidae) Kirput ovat vikkeliä ja hyppäämiseen kykeneviä hyönteisiä, jotka leviävät tehokkaasti koirasta toiseen, koiran ympäristöön ja sieltä taas koiraan takaisin. Kirput eivät ole isännästään tarkkoja, joten kissankirput ovat yleisin koirasta löytyvä kirppulaji. Kirput säilyvät toimintakykyisinä viikkoja tai jopa kuukausia asunnossa ilman koiraa. Kesäaikaan koirissa tavatut kirput ovat useimmiten peräisin luonnossa elävistä villieläimistä ja niiden elinaika koirassa on rajallinen. Ulkomaille matkaavien on hyvä muistaa suojata koiransa. Kissankirput ovat esim. Keski-Euroopassa yleisiä ja paikalliset koirat pyritään pitämään kirputtomina pitkäaikaisella suojaavalla lääkityksellä. Kirpputartunnan ennaltaehkäisyyn ja häätöön on saatavissa apteekista reseptivapaita lääkkeitä. Kirppujen häädössä asunnon puhdistamiseen on paneuduttava huolellisesti. Jos matkustat koiran kanssa ulkomaille, koira kannattaa suojata muun muassa kirpputartunnalta ja ruskeilta koirapunkeilta. Nenäpunkki (Pneumonyssoides caninum) Nenäpunkki on pienenpieni hämähäkkieläin, joka elää syvällä koiran nenäonteloissa. Koira saa tartunnan todennäköisesti suoraan toisesta koirasta ja jostakin syystä tartunnat ovat yleisimpiä yli 3-vuotiailla koirilla. Oireina on niiskutus, kirkas sierain-vuoto, pään ravistelu ja kutina. Toistuva tonsilliitti voi liittyä nenäpunkkien esiintymiseen. Koira hoidetaan tyypillisten oireiden perusteella, sillä nenäpunkkeja ei juuri koskaan päästä näkemään. Hoitoa varten koira on vietävä eläinlääkäriin. Kaikki muut saman talouden koirat on myös hoidettava. 13 KOIRANPENNUN KASVU JA KEHITYS Luovutusikäisellä pennulla on meneillään kehityskausi, jota kutsutaan sosiaalistumiskaudeksi. Tässä iässä pennun on helppo tottua uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin, sillä se on luonnostaan rohkea ja utelias. Seuraavassa kerrotaan, mitä kaikkea omistajalla on odotettavanaan matkallaan aikuisen koiran perheenpääksi. Herkällä kehityskaudella on suuri merkitys Pennun kehitykselle tasapainoiseksi aikuiseksi sosiaalistumiskauden (ikä 3 14 viikkoa) aikaisilla kokemuksilla on erittäin suuri merkitys. Pennun on saatava kokea ja nähdä tänä aikana kaikkea sitä, minkä kanssa sen on myöhemmin elämässään tultava toimeen. Pentu ei saa kuitenkaan missään vaiheessa pelästyä. Pelon aiheuttaja saattaa olla pennulle vastenmielinen koko sen loppuelämän ajan aivan samalla tavoin, kuin se muistaa myös kaikki miellyttäviksi kokemansa asiat. Jotta pennusta kasvaisi avoimesti ja ystävällisesti maailmaan suhtautuva koira, on sen totuttava erilaisiin ihmisiin, ympäristöihin, ääniin, liikenteeseen, ihmisvilinään, toisiin koiriin ja sellaisten eläinlajien edustajiin, joihin sen toivotaan suhtautuvan aikuisenakin ystävällisesti. Emon antama aikuisen koiran malli on erittäin tärkeä pennuille. Emo opettaa ensimmäiset laumassa elämisen perussäännöt, alistumisen ja itsehillinnän. Pennun on opittava, ettei se saa kaikkea haluamaansa. Tämä tapahtuu luonnostaan vieroitusvaiheessa, jolloin emo kertoo, milloin saa imeä ja milloin ei. Emo myös lopettaa lyhyeen pentujen väliset 14 liian rajut rähinät, jolloin ne oppivat, ettei kukkoilusta ole laumassa hyötyä. Koira puhuu koiraa Aluksi pentu ei ymmärrä puhetta. Ihmiskielen sanat, joita halutaan käyttää koiran ohjailemiseen, on opetettava koiralle. Tehokkain kielto on pikku-pennulle murina ja tuima ilme, sillä se ei ymmärrä mitä ”ei” tarkoittaa ennen kuin olet riittävän monta kertaa yhdistänyt sanan murinaan ja kulmien kurtistamiseen. Parhaiten koira todennäköisesti täysikasvuisenakin osaa tulkita ihmisen eleitä, liikkeitä ja äänensävyjä kuin suoraa puhekieltä. Siksi koiralle kannattaa tiettyjen käskysanojen lisäksi opettaa myös käsimerkki, jolla sen saa esim. istumaan. Tästä on sekin hyöty, että hyvin käsimerkkeihin koulutettua koiraa voidaan merkeillä ohjata huomattavasti kauempaa, kuin huutamalla käskysanoja. Toinen käyttökelpoinen kauko-ohjain on pilli. Jo muutamalla eri vihellysmerkillä ohjaat koiraa pitkältäkin matkalta esim. tulemaan luokse tai jäämään paikalleen sinne, missä koira sillä hetkellä on. Mitä tapaa sitten ikinä käytätkin, muista antaa käskyt selvästi, äläkä kerro koiralle samaan aikaan päivän tapahtumista, kun haluat käskeä sitä esim. istumaan. Anna aina selvä käsky ja välittömät kehut päälle. Tällöin koirallasi on mahdollisuus ymmärtää ja totella. Pennut ovat yksilöitä Pennuissa on yksilöllisiä eroja. Jotkut ovat ujoja ja sivuun vetäytyviä toisten osallistuessa touhukkaina kaikkeen, mitä ympärillä tapahtuu. Pennun oma luonne ja tapa tutustua uuteen, on otettava huomioon, kun pentua totutetaan maailman ihmeellisyyksiin. Rohkeata pentua on paljon helpompi totuttaa ulkomaailmaan kuin epävarmaa, mutta epävarmalle pennulle kokemusmaailman hienovarainen laajentaminen on erittäin tärkeää. Perusluonteeltaan herkkä ja arka koira kehittää sairaalloisia pelkoja huomattavasti helpommin kuin rohkea ja tätä voidaan ennaltaehkäistä huolehtimalla pennun hyvästä totuttamisesta ja sosiaalistamisesta. Jos tarttuvat taudit pelottavat, hanki pennulle parvovirusrokotus elävällä rokotteella. Sillä voidaan rokottaa jo 6-viikkoinen pentu ja voit turvallisemmin mielin viedä pennun löytöretkelle. Nuoren koiran yleisin kuolinsyy eivät ole tartuntataudit, vaan lopettaminen käytösongelman takia, joille altistuvat kokemusmaailmaltaan köyhän lapsuuden eläneet pennut. Rokottamattoman pennun kanssa ei ole syytä mennä koiratilaisuuksiin tai koirapuistoihin, joissa Sinulla ei ole mitään mahdollisuutta kontrolloida muiden koirien terveydentilaa tai käyttäytymistä. Pentu muistaa myös ikävät kokemukset pitkään eikä näin ollen ole suotavaa, että se pelästyy vieraita koiria. Johdonmukaisuus luo turvallisuutta Perheen on jo ennen pennun tuloa päätettävä, mikä on sallittua ja mikä ei. Epäjohdonmukaisuus luo pennulle epävarmuutta. Kaikki hoitotoimenpiteet tulee aina johdonmukaisella lempeällä jääräpäisyydellä viedä loppuun saakka pennun vastustelusta huolimatta palkiten onnistumisesta. Pennun rimpuilua ja naskalihampaita on huomattavasti helpompi hallita kuin aikuisen koiran aggressiivista vastaanhangoittelua. Pentu suhtautuu ihmiseen aluksi samoin kuin se suhtautuisi toiseen pentuun. Kun pentu tulistuu, rähinä voi olla mahtava, mutta tällaisen spontaanin käyttäytymisen tulisi jäädä pois viimeistään 16 viikon ikään mennessä. Pennulle tulee opettaa, ettei se voi tehdä mitä päähän pälkähtää, ja että ihmisen pureskelu ei ole missään tilanteessa sallittua. Housunlahkeet tai purennan kohteena olevat kädet tulee vaihtaa johonkin sallittuun kohteeseen, kuten leluun. Pentua on aina muutoinkin käsiteltävä määrätietoisesti, jotta se ymmärtää, että tässä sitä nyt ollaan ja pysytään kunnes lupa johonkin muuhun toimintaan annetaan. Muista aina välittömästi palkita onnistumisesta pienellä makupalalla. Tärkeitä kokemuksia pennulle uudessa kodissa Pennun oma paikka, ruokailutilanne ja ulos meno • miehet, naiset, lapset, vanhukset, kodissa vierailevat henkilöt Pennulle on heti alusta alkaen osoitettava oma makuupaikka, johon se saa mennä lepäämään kenenkään häiritsemättä. Makuupaikka toimii pennun turvapaikkana, mutta sen ei tule antaa vahtia sitä. Ihmisen on tarvittaessa saatava mennä hakemaan sieltä esimerkiksi jokin pennun ryöväämä vaarallinen esine. Totuta pentu vähitellen siihen, että käyt hyväntahtoisesti ihailemassa sen puruluita ja leluja, otat lelun käteesi ja tutkailet sitä hetken ja annat sen sitten pennulle takaisin kehujen kera. Jos pentu osoittaa jo heti alkuun taipumusta tavaroiden kantamiseen, käytä tätä hyväksesi ja aloita leikkimieliset noutoharjoitukset. Älä koskaan toru pentua tai säikäytä sitä, jos sillä on esine suussa, vaan kutsu se luoksesi kehuen ja ihaillen sen kantamaa aarretta. Houkuttele pentu luovuttamaan se vapaaehtoisesti sinulle. Anna palkkioksi pieni herkkupala. • eri tavoin liikkuvat ihmiset • pyöräilijät, sauvakävelijät, lenkkeilijät, lastenvaunuja työntävät, mopoilijat • kissat, koirat, tuotantoeläimet, hevoset, kanit, marsut, häkkilinnut • eläinlääkärikäynnit ja vieraan ihmisen suorittama käsittely • vierailut toisissa kodeissa • rautatieasema, linja-autoasema, autoilu, hissillä kulkeminen, portaat, alikulkukäytävät • kaupunki, maaseutu, metsä, puisto, vesi • imuri, astianpesukone, pyykinkuivuri, WC:n vetäminen • erilaiset äänet • liikenne, lentokone, laukaukset, ilotulitteet, ukkonen, lasten äänet, pallon pomputtelu, jääkiekon pelaaminen • hoitotoimenpiteet • pesu, kuivatus, harjaaminen, hampaiden pesu, kynsien leikkaaminen Mitä mainioin tapa opettaa pennulle arkitottelevaisuutta on antaa ruokakuppi pennulle vasta, kun se on ensin istunut. Tämä tapahtuu kuin vahingossa; nostat kuppia hiukan ylöspäin ja kun pentu hämmentyneenäkäy istumaan, sanot sanan ”istu” ja annat kupin välittömästi pennulle. Samalla pentu oppii, ettei se saa mitään ilmaiseksi, vaan sen on ansaittava ruokansa. Ruokakupin tai muun palkinnon on seurattava oikein suoritettua tehtävää välittömästi. Jos palkitseminen ei tapahdu heti, pentu saattaa yhdistää sen täysin väärään asiaan. Kun pennun kanssa lähdetään kävelylle, mennään ulos oikeassa järjestyksessä. Ensin lähtee isäntä ja vasta luvan saatuaan koira. Pentu opetetaan istumaan ja odottamaan vuoroaan kulkea ovesta. Heti alkuun pennulle myös opetetaan, ettei hihnassa saa vetää ja harva pentu sitä heti alkuun tekeekään. Jossakin vaiheessa nuori koira vetämistä kuitenkin kokeilee, jolloin pysähdytään odottamaan, että pentu lähestyy omistajaa, jolloin hihna löystyy ja matka jatkuu vasta, kun koira on saanut palkinnon tästä oikein suoritetusta tehtävästä. Jos pentu taas vetää, toistetaan harjoitusta niin pitkään, että pentu älyää olla vetämättä. Tiukalla hihnalla ei edetä senttiäkään. Eteneminen tapahtuu vain, kun hihna on löysällä. Kerralla ei saa aluksi harjoitella kuin 5-10 min. Tauon jälkeen harjoitus voidaan toistaa. Harjoittelu unohdetaan siltä päivältä ja annetaan pennun kulkea turvallisella paikalla vapaana. Lisää ohjeita pennun kasvatukseen ja erilaisiin harjoituksiin saat Tuire Kaimion kirjasta ”Pennun kasvatus”. Sisäsiisteys Luovutusikäinen pentu saattaa virtsata kerran tunnissa ja ulostaa 4 kertaa päivässä ympärivuorokautisesti. Parhaiten oikea tarpeidentekoalusta opitaan juuri luovutusiän kynnyksellä eli 7-8 viikon iässä, joten sisäsiisteysharjoittelu on 16 aloitettava heti pennun tultua uuteen kotiin. Sisäsiistiksi pentu opetetaan viemällä se ulos heti, kun se on herännyt uniltaan tai syönyt taikka muuten vain ollut hetken tekemättä tarpeitaan. Tarpeiden tekemisestä oikeaan paikkaan eli ulos kehutaan niin selkeästi, että pentu varmasti ymmärtää tehneensä jotain poikkeuksellisen upeaa. Tarpeiden tekemistä sisälle ei huomioida millään tavalla, jottei pentu rangaistusta välttääkseen keksi tehdä tarpeitaan piiloon tai pahimmassa tapauksessa jopa syömään niitä. Lattian suojaamiseksi aluksi käytetyistä sanomalehdistä tulee hankkiutua mahdollisimman nopeasti eroon, jottei pentu opi niiden olevan sallittu alusta tarpeiden tekemiseen. Täydellistä sisäsiisteyttä voidaan edellyttää aikaisintaan 6 kk ikäiseltä urokselta ja nartulta vasta ensimmäisen kiiman jälkeen. Koiran tulisi päästä tarpeilleen vähintään 3 kertaa päivässä ja uroksen on pystyttävä nostamaan ulkoilukertaa kohden jalkaansa ainakin 10 kertaa, jotta rakko tyhjenee kunnolla. Yksinolo Tärkeä asia, joka jokaisen koiranpennun on opittava, on yksinolo. Uuteen kotiin tuloonsa saakka pentu ei ole koskaan ollut erossa emostaan ja sisaruksistaan. Totuttaminen aloitetaan pitämällä pentua lyhyitä aikoja esimerkiksi asunnon jossakin huoneessa siten, ettei se pääse tulemaan luoksesi. Harjoittelu kannattaa tehdä silloin, kun pentu on leikeistään väsynyt ja jää mielellään toisaalle nukkumaan. Aluksi yksinoloaika on hyvin lyhyt ja sitä pidennetään vähitellen. Yksinjäävälle pennulle on hyvä jättää sallittua puuhastelua puruluiden tai pahvisen puuhalaatikon muodossa, johon on pakattu kaikkea kivaa, jonka pentu saa 17 yksin ollessaan kaivaa laatikosta esiin. Laatikkoon kannattaa aluksi laittaa jotakin hyväntuoksuista syötävää, jotta pentu innostuu tutkimaan sitä. MITEN HOIDAN KOIRAANI? Iho ja korvat Säännöllinen pesu ja rodunomainen turkinhoito trimmauksineen on ensiarvoisen tärkeää koiran ihon ja korvien terveyden kannalta. Korvakäytävät eivät saa päästä tukkeutumaan pitkästä karvasta, vaan ne on trimmauksella tai nyppimisellä pidettävä puhtaana sellaisilla roduilla, joilla turkki on runsasta korvien sisäpinnoilla. Korvat puhdistetaan, kun siihen on tarvetta eli korvakäytävän suulla nähdään vaikkua. Käytä puhdistukseen mietoa koirille tarkoitettua esim. Vetcaren Korvapuhdistetta, jota saa apteekista tai eläinlääkäriltä. Jos koiran korva kutisee (koira ravistelee päätään), on kipeä tai punoittava, vie koira eläinlääkäriin, äläkä laita korviin mitään omatoimisesti. Kynnet Koiran kynnet leikataan tarpeen mukaan - yleensä niiden pituus kannattaa tarkistaa vähintään kerran kuukaudessa ja 18 pennuilla jopa useammin. Pennuilla kynsien leikkaamista kannattaa harjoitella lähes päivittäin, jotta koira tottuu toimenpiteeseen normaalirutiinina. Muista leikata eturaajoista myös peukaloiden kynnet, jotka ovat muita kynsiä hieman ylempänä. Koiraroduilta joilla on takatassuissa kannukset, pitää kannuskynsiä leikata useammin kuin muita kynsiä, koska ne eivät kulu. Palkitse pentua välittömästi kehuilla ja namipaloin reippaasta ja rohkeasta käyttäytymisestä, alkuun jopa vain tassun koskettamisesta. Silmät Roikkuvaluomisten tai suurisilmäisten koirien silmiä voidaan tarvittaessa hellävaraisesti puhdistaa koirille tarkoitetulla silmävedellä, vedellä tai keittosuolaliuoksella ja pumpulilla. Jos koiran silmä punoittaa, koira siristelee silmäänsä, hieroo sitä tai silmästä tulee runsasta taikka paksua vuotoa, vie koira viipymättä eläinlääkäriin. KOIRAN YLEISIMPIÄ SAIRAUKSIA PEVISA-ohjelma Monella rodulla on perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma eli PEVISA-ohjelma, johon voi olla sisällytettynä tutkimuspakko tai jalostusrajoituksia. Kysy oman rotusi ohjelmasta kasvattajalta, rotujärjestöltä tai Suomen Kennelliitosta. Roduilla, joilla on PEVISAohjelma, on olemassa myös jalostuksen tavoiteohjelma, jossa kuvataan rotu ja sen suurimmat terveydelliset ongelmat sekä niiden merkitys rodulle. Jalostuksen tavoite-ohjelmaan kannattaa tutustua jo rodun hankintaa harkittaessa ja yleensä se löytyy rotujärjestön tai rotua harrastavan yhdistyksen nettisivuilta. Nivelet ja tukiranka Monilla roduilla esiintyy nivelen kasvuhäiriöitä (mm. lonkkanivel-dysplasia, kyynärnivelen kasvuhäiriö), joiden seurauksena niveleen kehittyy ajan mittaan nivelrikkomuutos, joka aiheuttaa koiralle kipua. Koiran liikkuminen vaikeutuu. Koira ei pääse enää ketterästi ylös lattialta tai hyppäämään sohvalle taikka autoon. Koiran ruokahalu ja vireys kärsivät. Lisäksi koirasta voi tulla syrjäänvetäytyvä sekä ärtyisä. Nivelrikolle ovat alttiimpia suurikokoisten rotujen edustajat, mutta ikääntyvän pikkukoirankin niveliä voi kolottaa. Vie koira eläinlääkärin tutkittavaksi, jos epäilet sillä olevan kipuja tai liikkumisvaikeuksia. dilatoiva kardiomyopatia eli sydänlihaksen rappeutuminen. Sydänsairauden ensioireet ovat yskä ja väsyminen. Koira voi myös saada putoamiskohtauksia, joiden aikana se hetkellisesti menettää tajuntansa. Sydänsairauksille on tyypillistä, että koira näyttää päällisin puolin olevan pitkäänkin kunnossa, mutta sydämessä on olemassa jo selkeitä muutoksia, jotka voidaan nykyisillä tutkimus- menetelmillä (kuuntelu, röntgen, sydänsähkökäyrä, ultraääni) havaita. Nykyisillä lääkkeillä voidaan sydämen vajaatoimintaa potevalle koiralle taata laadukasta elinaikaa kuukausista jopa vuosiin. Hampaan kiinnityskudoksen tulehdus Suurimmalle osalle koirista kertyy ajan kuluessa hammaskiveä, joka johtaa vähitellen hampaan kiinnityskudoksen tulehdukseen ja hampaiden irtoamiseen. Oireena on koiran suusta tuleva paha haju. Pentu on hyvä opettaa pienestä pitäen hampaiden säännölliseen puhdistamiseen. Pesun tulisi olla päivittäinen, mutta muutaman kerran viikossa suoritetusta pesusta on apua. Jos hammaskiveä kaikesta huolimatta muodostuu, vie koira eläinlääkäriin hammaskiven poistoa varten. Tarjoa koiralle pennusta Sydän Pentujen sydämet kuunnellaan eläinlääkärin tekemässä pentutarkastuksessa, jolloin jotkin synnynnäiset sydänviat saatetaan havaita. Joskus pennuilla esiintyy täysin harmiton, nuoreen ikään liittyvä sivuääni sydämessä, joka häipyy itsekseen pennun kasvaessa. Vanhemmilla koirilla esiintyvistä sydänsairauksista yleisimmät ovat sydänläppien rappeutuminen (läppävika) ja 19 pitäen puruluita kaluttavaksi, niin helpotat omaa työtäsi ja koiralla on mukavaa puuhasteltavaa. Markkinoilla on monia koirien hampaiden hoitoon tarkoitettuja valmisteita, joiden avulla pahanhajuista hengitystä ja hammaskiven muodostumista voidaan vähentää. Entsymaattiset hammastahnat ja muut entsyymivalmisteet ovat käyttökelpoinen apu koiran suuhygienian hoidossa. Synnynnäiset viat ja kehityshäiriöt Koiralla voi esiintyä monenlaisia purentavikoja mm. ala-, ylä- ja vinopurentaa ja hammaspuutoksia, mutta niistä on harvoin koiralle todellista haittaa. Näyttely- ja jalostuskäyttöön ne vaikuttavat estävästi. Napatyrä on suhteellisen yleinen vika koiranpennuilla, joka hoidetaan tarvittaessa yksinkertaisella leikkauksella. Kyseessä on usein perinnöllinen vika, joten napatyräpentua ei pidä käyttää jalostukseen. Monia muitakin synnynnäisiä vikoja ja sairauksia esiintyy ja monet niistä ovat tyypillisiä tietyille roduille. Kysy kasvattajalta omalla rodullasi tai koirasi suvussa esiintyneistä ongelmista. Suolistohäiriöt Ripuli on ulostetta, jonka nestepitoisuus on normaalia suurempi. Löysävatsaisen koiran paksusuoli säätelee puutteellisesti nesteen ja kiinteän aineen pitoisuutta ulosteessa. Äkillisesti ilmaantuvan löysävatsaisuuden tavallisimmat syyt ovat ylensyönti, hotkiminen, virukset, bakteerit, loiset, alkueläimet, ruoka-aine-yliherkkyys, stressi, huonolaatuinen ruoka tai vesi, taikka löysävatsaisuus voi olla seurausta jostakin perussairaudesta, kuten esim. haiman vajaatoiminnasta. 20 Ruuan ja juoman tai kontaktin kautta leviävät ripulit Huonolaatuinen, väärissä olosuhteissa säilytetty ruoka tai juomavesi voi sisältää runsaasti bakteereita tai alkueläimiä, jotka voivat aiheuttaa koiralle löysän ulosteen. Virukset leviävät helposti suoraan koirasta koiraan tai virusta kantavan koiran eritteiden, kuten ulosteiden välityksellä. Virus-tartunnat leviävät helposti paikoissa, joissa on paljon koiria, kuten koirapuistoissa. Ruoka-aineallergia Herkistyminen jollekin tietylle ruokaaineelle ei tapahdu yhdessä yössä, vaan allergian aiheuttajaa on yleensä ollut jo pitkään koiran ruokavaliossa. Kun mitkään muut pitkään jatkuneen herkkävatsaisuuden tutkimus- tai hoitotoimenpiteet eivät ole tuottaneet tulosta, kannattaa tämäkin vaihtoehto sulkea pois. Koiralle suunnitellaan 8-10 viikon ajaksi ruokavalio, joka ei saa sisältää mitään sen aiemmin pitkäaikaisesti syömiä ravintoaineita. Helpointa on käyttää kaupallista ruokaa, kuten esimerkiksi Virbac Vet Complex -sarjan tuotteita. Jos dieettikokeilusta löytyy apu, etsitään koiralle sille soveltuva kaupallinen ruoka, josta koira saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet. Vierasesine Pentujen tai muutoin ahneiden koirien kyseessä ollen oksentelu ja löysävatsaisuus voivat myös johtua vierasesineestä, joka tukkii kokonaan tai osittain koiran ruuansulatuskanavan. Täydellinen tukkeutuminen voi johtaa nopeasti koiran menehtymiseen, joten apua kannattaa hakea ajoissa eläinlääkäriltä. Löysävatsaisuuden hoito Aina kun aikuinen koira alkaa äkillisesti ripuloida, sen ruokintaa kevennetään. Vettä tulee olla vapaasti saatavilla ja löysävatsaisen tai ripuloivan koiran tuleekin juoda normaalia enemmän. Ruokinnan kevennys toteutetaan esim. siirtymällä keitettyyn riisiin, kalaan tai broilerinlihaan. Neljäntenä päivänä voidaan riisin joukkoon lisätä lusikallinen koiran omaa ruokaa, jonka määrää lisätään päivä päivältä. Jos löysä uloste ei rauhoitu kolmen päivän kuluessa tai koiralla on myös muita oireita (esim. väsymys, kuume, kivut, veriset tai tummat ulosteet, voimakas oksentelu) on otettava yhteyttä eläinlääkäriin. Ripuloivat tai oksentavat pennut kuivuvat nopeasti, joten ne on syytä viedä eläinlääkärin nähtäväksi viivyttelemättä. Apteekista ilman reseptiä saatava täydennysrehu Canikur® -tabletit ja Canikur® Pro -tahna auttavat suolistoa pääsemään takaisin tasapainoon. Haavat Koiran haavat hoidetaan samoin kuin ihmistenkin haavat. Ensin tarkistetaan haavan koko ja syvyys ja se, ettei haavaan ole jäänyt jotakin sinne kuulumatonta, kuten esim. lasinsiruja. Haavan ympäriltä ajetaan tai leikataan kaikki karvat pois ja haava puhdistetaan vedellä tai miedolla ihondesinfektio-aineella. Jos haava vuotaa rajusti, on ensimmäinen tehtävä tyrehdyttää verenvuoto tukevalla siteellä. Yli 1-1,5 cm suuruiset tai syvät haavat on aina syytä näyttää eläinlääkärille samoin kuin puremahaavat, jotka lähes poikkeuksetta tulehtuvat. Haavan perushoitoon kuuluvat puhtaus, kuivuus ja suojaaminen. Puhdista haava kaksi kertaa päivässä miedolla ihondesinfektioaineella ja suojaa se nuolemiselta ja likaantumiselta. Erittävää haavaa voidaan suihkuttaa ruumiinlämpöisellä vedellä 1-2 kertaa päivässä, mutta sen jälkeen haava on kuivatettava huolellisesti vaikkapa hiustenkuivaajalla. Siteen alle ei saa jäädä kosteutta ja side on vaihdettava 1-2 kertaa päivässä ja aina, jos se kastuu tai likaantuu. Haavan päälle voidaan yhden vuorokauden kuluttua suihkuttaa yrttipohjaista desinfioivaa Cothivet®-suihketta, joka vähentää koiran mielenkiintoa haavaa kohtaan ja nopeuttaa haavan paranemista. Pinnallinen ihotulehdus Paikallisia märkiviä ihotulehduksia (hot spot), joita etenkin kesäaikaan esiintyy koirilla runsaasti, hoidetaan samoilla periaatteilla kuin haavoja. Tulehtuneelta alueelta poistetaan karvat, iho puhdistetaan ihondesinfektioaineella ja suojataan. Kaulurin käyttö on monesti riittävä suojaus, jottei koira pääse nuolemaan haavaa tai tulehtunutta ihoaluetta. Cothivet®-suihketta voidaan käyttää ihotulehduksissakin ensiapuna, mutta usein tarvitaan myös eläinlääkäriä. KOIRAN SUKUPUOLIELÄMÄ Uros Uros tulee sukukypsäksi aikaisintaan noin 6 kk iässä. Nartut alkavat kiinnostaa ja nuori koirapoika harjoittelee koiven nostamista. Jos aiot käyttää urostasi jalostukseen, älä rankaise sitä sen innokkaasta kiinnostuksesta, vaan vie uros eleettömästi pois liehittelyyn kyllästyneen nartun läheltä. Sukukypsyyden saavuttanut nuori uros saattaa alkaa uhitella toisille uroksille. Virtsalla merkkaaminen on koiralle rakon tyhjentymisen lisäksi myös sosiaalinen toimenpide. Virtsamerkki sisältää sen jättäneen yksilön ”allekirjoituksen”, jota muut alueen koirat mielenkiinnolla lukevat. Uroksen tulisikin saada nostaa jokaisella lenkillä koipeaan noin 10 kertaa, jotta sen virtsarakko tyhjenisi mahdollisimman hyvin. Uroskoiralla kuuluu olla kaksi kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin. Jos toinen tai molemmat jäävät laskeutumatta, on koira ns. kivesvikainen eli piilokiveksinen, eikä sitä voida palkita näyttelyissä. Sitä ei myöskään voida käyttää jalostukseen, vaikka toispuoleisesti kivesvikainen koiran onkin täysin lisääntymiskykyinen. 22 Narttu Narttu saavuttaa sukukypsyyden noin 6 - 12 kk iässä hetkenä, jolloin sille tulee ensimmäinen kiima. Kiiman alkaminen on kuitenkin hyvin yksilöllistä ja kiimaa voidaan joutua odottamaan jopa lähelle 24 kk ikää etenkin suurikokoisilla roduilla. Kiiman lähestymisen huomaa siitä, että narttu kiinnostuu toisten koirien jättämistä virtsamerkeistä ja alkaa itsekin merkkailla normaalia enemmän. Kiiman alkamisen merkkinä nartun vulva turpoaa ja narttu tiputtelee veristä vuotoa. Juoksuaika kestää noin kolme viikkoa ja paras astutushetki ajoittuu kiiman keskivaiheille. Narttukoira on pidettävä sisällä ja ulkoilutettava hihnassa juoksuvuodon alusta lähtien kolmen viikon ajan, jos ei halua nartulleen pentuja. Juoksuvuodon aikana kodin voi suojata laittamalla nartulle eläintarvikeliikkeistä saatavat suojahousut. Noin 1,5 - 2 kk kuluttua kiimasta nartulle kehittyy valeraskaudeksi kutsuttu tila, joka valmistaa narttua synnytykseen, on sitä astutettu tai ei. Alun perin valeraskauden tarkoituksena on ollut taata koiralauman jälkeläisten menestyminen, sillä kuka tahansa nartuista on voinut imettää ja hoitaa toistensa pentuja. Valeraskausoireet eli hoivaaminen, masentuneisuus ja maidontulo voidaan hoitaa lääkityksellä, jollei narttua jostakin syystä haluta steriloida. Ikääntyvä narttu kehittää helposti noin 2 kuukauden kuluttua juoksusta märkäkohduksi kutsutun hengenvaarallisen kohtutulehduksen. Nartulta, jota ei aiota käyttää jalostukseen, kannattaa steriloida ensimmäisen kiiman jälkeen. Aikainen sterilointi vähentää nisäkasvainten esiintymistä. Tuotteita koiran hyvinvointiin Vetcare Korvapuhdiste 100 ml Vetcaren Korvapuhdiste sisältää 2 % etikka- ja boorihappoa, joilla on bakteerien ja hiivojen elinolosuhteita sekä lisääntymistä heikentäviä ominaisuuksia. Korvapuhdiste on tarkoitettu säännölliseen käyttöön ja sillä on myös kuivattavaa vaikutusta. Korvapuhdistetta voidaan käyttää myös ihon puhdistamiseen. Sitä ei saa laittaa ärtyneisiin korviin eikä ärtyneelle iholle. Käyttö: Annostellaan liuosta korvakäytävään korvan koosta riippuen riittävä määrä (0,5–2 ml) tarvittaessa tai eläinlääkärin antamien ohjeiden mukaan. Korvaa hierotaan kevyesti tyvestä, minkä jälkeen korvakäytävän aukko pyyhitään pumpulilla. Jos epäilet tärykalvovauriota, ota yhteys eläinlääkäriin ennen korvapuhdisteen käyttöä. Vetcare Silmäpuhdiste Silmäpuhdiste koirille ja kissoille. Käyttöohje: Ulkoisesti silmien ja silmäluomien puhdistamiseen. Annostele pieni määrä liuosta pumpuliin ja pyyhi silmää ulkokulmasta sisäkulmaan. Puhdistaa silmää eritteistä, pölystä ja roskista. Käytetään tarvittaessa tai eläinlääkärin ohjeen mukaan. Jos silmä rähmii, käänny eläinlääkärin puoleen. Pakkaus: 60 ml. Apteekeista ja eläinläkäreiltä. 23 Cothivet® haavasumute Cothivet® on antiseptinen haavasumute haavojen ja muiden ihovaurioiden desinfiointiin eläimille. Annostus: Suihkuta Cothivet®-valmistetta suoraan haavan päälle 3–4 kertaa päivässä. Jatka käsittelyä kunnes haava on parantunut. Cothivet® voidaan annostella myös hauteena. Koostumus: Hydrokotyyliuute, laventeliöljy, rosmariiniöljy, hevoskastanjauute, timjamiöljy, sypressiöljy, mailasöljy, asteriuute. P akkaukset: Suihkepullo 30 ja 100 ml. Seraquin® makutabletti Seraquin® on nivelongelmista kärsiville koirille ja kissoille tarkoitettu luonnollinen, terveen ruston rakennusaineita sisältävä täydennysrehu. Käyttöohje: Katso annostelu pakkauksesta. Kun eläin on syönyt tabletteja 4-6 viikon ajan, voidaan annosta tavallisesti laskea 0,5 tabletilla viikossa kunnes saavutetaan annostaso, joka on puolet aloitusannoksesta. Koostumus: Inaktivoitu hiiva, jauhettu katkaravunkuori (glukosamiini HCl), jauhettu porsaan henkitorvi (kondroitiinisulfaatti), hydrolysoitu kasvivalkuainen, maissitärkkelys, sakkaroosi, vakioitu kurkumauute, suola ja maissivalkuainen, kalsiumkarbonaatti (E170), stabilointiaine (E470), glyseroli (E422). Pakkaus: 60 makutablettia. Viacutan® Plus liuos ja kapselit 24 Viacutan® Plus on välttämättömiä rasvahappoja ja luonnollisia antioksidantteja sisältävä täydennysrehu koirille ja kissoille. Välttämättömien rasvahappojen puute saattaa aiheuttaa karvanlähtöä, ihon kuivumista ja hilseilyä. Antioksidantit tukevat elimistön oman puolustusjärjestelmän toimintaa. Annostus: 1-2 pumpun painallusta tai kapselia 10 painokiloa kohden päivässä ruuan päällä tai siihen sekoitettuna. Annostelua tulisi jatkaa vähintään 8 viikon ajan. Koostumus: 0,6 ml liuosta (yksi pumpun painallus) tai yksi kapseli sisältää: gammalinoleenihappoa (GLA) 105 mg, linolihappoa (LA) 190 mg, eikosapentaeenihappoa (EPA) 12,9 mg, dokosaheptaeenihappoa (DHA) 8,6 mg, kurkumauutetta 3000 ppm, rosmariiniuutetta 1800 ppm. Pakkaukset: 95 ml pumppupullo, kapselit 40 x 500 mg. Yhdessä pullollisessa on noin 160 pumpun painallusta (1 pumpun painallus = 0,6 ml). Canikur®-tabletit täydennysrehu suolistohäiriöiden tukihoitoon Canikur®-täydennysrehua käytetään tukihoitona äkillisessä ripulissa koirilla. Käyttöohje: 2–3 kertaa päivässä lemmikin painonmukainen annos kunnes uloste on normaalia. Tabletit voidaan tarvittaessa murskata ja sekoittaa veteen. Jos ripuli jatkuu yli 3 päivän ajan, koiralla on yleisoireita, verta ulosteessa taikka voimakasta oksentelua ja/tai ripulointia, vie koira eläinlääkäriin. Koostumus: Glukoosi, riisitärkkelys, sitruspektiini, natriumkloridi, kaliumkloridi, 1,2-propaanidioli, lesitiini, kaoliinin, sepioliitti. Lisäksi hapettumisenesto- ja apuaineita. Pakkaus: tabletit 12 kpl. Canikur® Pro -tahna täydennysrehu suolistohäiriöiden tukihoitoon Canikur® Pro on maistuva tahna koiran suoliston normaalien bakteerien hyvinvoinnin tueksi. Canikur® Pro -tahna sisältää suolistolle hyödyllistä probioottia (Enterococcus faecium), haitallisia bakteereita torjuvaa prebioottia (Bio-Mos® C) ja montmorilloniitti mineraalia, joka sitoo myrkkyaineita. Koostumus: Soijaöljy, inaktivoitu hiiva, hydrolysoitu kasvivalkuainen, glukoosi, natriumkloridi, Enterococcus faecium (NCIMB 10415) E 1707: 5x1011 pmy/kg, montmorilloniitti E 558: 22 %, keinotekoinen ja luonnollisen kaltainen liha-aromi. Pakkaukset: 15 ml ja 30 ml. Gerivet® makutabletti Gerivet® on ginseng-uutetta sisältävä hyvänmakuinen täydennysrehu ikääntyvälle koiralle. Gerivet® lisää energiaa ja elinvoimaa sekä terävöittää aistien toimintaa. Annostus: Koiran paino Tablettia päivässä Alle 10 kg 0,5 10-25 kg 2 Yli 25 kg 4 Käyttö: Vähintään 8 viikon pituisena kuurina. Koostumus: Dekstroosi, oluthiiva, sokeri, vakioitu ginseng-uute 40 mg, stabilointiaine (E470) 20 mg. Pakkaus: 36 makutablettia. 25 DermAcetic Shampoo ja Conditioner DermAcetic Shampoo ja Conditioner (hoitoaine) sisältävät mm. etikkahappoa, joka hoitaa ihoa ja turkkia luonnollisella tavalla. Shampoo ei sisällä väri- eikä saippua-aineita. Etikkahappo puhdistaa turkin, desinfioi ja poistaa iholta hilseen. Shampoolla ja hoitoaineella on keratolyyttinen, keratoplastinen sekä hajua ja rasvaa poistava vaikutus. Shampoon käyttö: Kastele eläimen turkki. Hiero shampoota iholle ja turkkiin kunnes turkki hieman vaahtoaa. Odota 5–10 minuutin ajan, jonka jälkeen huuhdo huolellisesti. Hoitoaineen käyttö: Käytetään ulkoisesti hilseilevälle iholle sekä eläinlääkärin ohjeiden mukaan iholle, jolla on hyötyä etikkahaposta. Kuivaan turkkiin: Hiero turkkiin ja anna kuivua. Kosteaan turkkiin shampoopesun jälkeen: Kuivaa turkki pyyhkeellä ja levitä hoitoaine turkkiin tekemiisi jakauksiin. Harjaa turkki normaalisti. Suihkeena: Sekoita 4 korkillista 950 ml vettä. Suihkuta turkkiin tarvittaessa lisäämään kiiltoa ja ylläpitämään ihon hyvinvointia. Parhaaseen tulokseen päästään käyttämällä hoitoainetta yhdessä DermAcetic-shampoon kanssa. Pakkaukset: Shampoo ja hoitoaine 300 ml. S I L L Ä S I I S T I KERTAANNOS! DermAcetic Wet Wipes DermAcetic Wet Wipes -puhdistuspyyhkeet soveltuvat kaikkiin koirien ja kissojen paikallisiin ihonpuhdistustarpeisiin. Pyyhkeitä voidaan käyttää haavojen, ihovaurioiden ja ihopoimujen (huulipoimut, nenäpoimut) puhdistamiseen. Pyyhkeillä voidaan myös puhdistaa vaikku korvakäytävän suulta. Käyttö: Pyyhi varovasti halutut ihoalueet tarpeen mukaan. Sopii erityisesti ihopoimujen, huulien, korvalehtien, tassujen, kirsun ja peräaukkoa ympäröivän ihon puhdistukseen. Pakkaus:50 pyyhettä. PEKONINMAKUINEN TABLETTI KOIRILLE SISÄLOISTEN HÄÄTÖÖN 26 Terveyttä ja pitkää ikää uudelle perheenjäsenelle! Oikeanlainenravinto on tärkeää pennun normaalille kehitykselle. Virbac-ruuat valmistetaan korkealaatuisista raaka-aineista muista ruuista poikkeavalla menetelmällä, mikä takaa ruuan erinomaisenmaistuvuuden sekä sulavuuden. Virbac ruuat eivät sisällä keinotekoisia väri- eikä makuaineita. Virbac Baby Dog sisältää kaikki pennun terveeseen kehitykseen tarvittavat ravintoaineet maistuvassa muodossa. Pakkaukset:3 kg, 7,5 kg ja 13,5 kg Dolpac® vet tabletit pienille (1-6 kg), keskikokoisille (3-30 kg) ja suurille (10-75 kg) koirille. Vaikuttavat aineet: Oksanteeli, pyranteeli ja pratsikvanteli. Käyttöaiheet: Pyörömatojen (Toxocara canis, Toxascaris leonina, Ancylostoma caninum, Uncinaria stenocephala ja Trichuris vulpis) sekä heisimatojen (Dipylidium caninum, Taenia spp, Echinococcus multilocularis ja Echinococcus granulosus) aiheuttamien sekatartuntojen hoito koiralla. Eläimiä koskevat erityiset varotoimet: Valmistetta ei suositella käytettäväksi alle kahden kuukauden ikäisille tai alle kilon painoisille pennuille. Ei saa käyttää eläimille, joiden tiedetään olevan yliherkkiä joillekin valmisteen ainesosalle. Haittavaikutukset: Oksentelua ja ripulia saattaa esiintyä hoidon jälkeen. Käyttö tiineyden ja laktaation aikana: Turvallisuutta tiineyden ja laktaation aikana ei ole selvitetty, joten käyttöä ei suositella tiineyden ja laktaation aikana. Annostus: 20 mg oksanteelia/5mg pyranteelia/5 mg pratsikvantelia elopainokiloa kohti kerta-annoksena suun kautta mieluiten tyhjään vatsaan. Pakkaukset: Dolpac® vet tabletit pienille koirille (1-6 kg) 10 tabl., keskikokoisille koirille (3-30 kg) 6 tabl. ja suurille koirille (10–75 kg) 3 tabl. Myyntiluvan haltija: Vetoquinol S.A., Ranska. Markkinoija: Vetcare Oy, www.dolpac.fi. Markkinoija: Vetcare Oy www.dolpac.fi Etusijalla eläinten hyvinvointi 2.2015 Virbac Baby Dog Etusijalla eläinten hyvinvointi 10.2014 Vetcare Oy PL/PB 99, 24101 Salo vetcare@vetcare.fi www.vetcare.fi
© Copyright 2024