Koirien hoito ja ruokinta kennelolosuhteissa Mitä enemmän kasvattajalla on koiria sitä enemmän on haasteita. Koirien määrän kasvaessa kasvaa myös hoidon vaikeuskerroin. Stressi, tarttuvat taudit, loiset, heikentynyt hedelmällisyys ja kohonnut pentukuolleisuus ovat tyypillisiä suuren kennelin ongelmia. Myös taloudelliset ja eläinsuojelulliset kysymykset voivat tulla esiin uudella tavalla. Tarttuvat taudit leviävät herkästi kenneltiloissa, joissa on runsaasti eri-ikäisiä eläimiä. Stressi, pelokkuus ja hyökkäävä käytös lisääntyvät ahtaudessa. Aikaa ei tahdo riittää koirien liikutteluun, kiimojen seuraamiseen ja synnyttävien narttujen valvontaan. Silloin kun nämä asiat eivät ole kunnossa ja niistä ei huolehdita, niin tällaisessa tilanteessa ollaan menty liian pitkälle. Taloudelliset näkökulmat kallistuvat koirien terveyden edelle. Tällaisessa tilanteessa voidaan puhua jo ehkä pentutehtaasta. Taloudellisten tulosten tekeminen saattaa kuulostaa pahalta puhuttaessa koirankasvatuksesta, mutta tosiasia kuitenkin on, että Suomessa suurin osa kenneleistä toimii ammattimaisesti kasvatustyötä harjoittamalla. Vaikka kasvatustyötä tehtäisiin harrastusmielessä, niin täysin ei voida sivuuttaa taloudellisia realiteetteja. Hyvään taloudelliseen tulokseen pääsemiseksi hygienian, ruokinnan, terveydenhuollon, kirjanpidon ja eläinsuojelullisten asioiden pitää olla kunnossa. Erilaiset omavalvontasuunnitelmat ja laatujärjestelmät ovat tuttuja esim. karjatiloilta. Nämä ovat tulossa myös kennelmaailmaan. Nykyisellään pennunostajat osaavat vaatia laatua kasvatus- ja hoitokenneleiltäkin. RUOKINTA Koiralla on erilainen ravinnontarve eri elämänvaiheissa. Oikeanlainen ruokinta on yksi onnistuneen kasvatustyön tärkeimmistä asioista. Koirat pysyvät hengissä huonolaatuisemmallakin ruoalla, mutta hyvä vastustuskyky ja pentutulos edellyttävät laadukasta ravintoa. Yleisesti ottaen urokset tarvitsevat enemmän energiaa kuin nartut. Kasvavat koirat ja siitosnartut tarvitsevat muita enemmän hyvänlaatuisia aminohappoja, rasvahappoja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Helpointapa toteuttaa ruokinta koiran eri elämäntilanteissa on syöttää kaupallista koirankuivamuonaa. Useimmilla koiranruoka valmistajilla on tarjota erilaisia vaihtoehtoja koiran eri elämänvaiheisiin ja tarpeisiin. Ruoassa käytettyihin raaka-aineiden laatuihin kannattaa kiinnittää huomiota. Raakaravinto on koiralle maittavampaa, mutta raakaravinnon syöttäminen vaatii omistajalta tietoa ja taitoa. Luiden pureskelulla on koirien viihtyvyyttä ja suun terveyttä edistävä vaikutus. LIIKUNTA Liikunnalla on suuri merkitys koiran terveydelle ja viihtyvyydelle. Hyvässä fyysisessä kunnossa oleva jalostusnarttu selviää kanto- ja imetysajan rasituksista huomattavasti paremmin kuin huonokuntoinen narttu. Liikuttelu edistää mm. tiineen nartun suoliston toimintaa ja ylläpitää lihaskuntoa. Hyvää lihaskuntoa tarvitaan erityisesti synnytyksen ponnistusvaiheessa. Astutettavan nartun liikunta on oltava kohtuullista. Liian raskas fyysinen rasitus voi viivästyttää juoksun alkamista. Reipas kävely on jalostusnartulle sopivaa liikuntaa. Tiineyden alkuvaiheessa liikuntaa voidaan jatkaa entiseen tapaan välttäen raskasta fyysistä rasitusta. Työkoirina käytettävät nartut olisi hyvä vapauttaa tehtävistään loukkaantumisten ja stressaantumisen ehkäisemiseksi ennen aiottua astutusta sekä astutuksen jälkeen mahdollisena kantoaikana. Tutkimuksissa on todettu, että jo vähäinenkin stressi vaikuttaa sikiöiden lisääntyneesti pitkäaikaiseen kortisolin eritykseen. Aktiiviset nartut voivat turhautua tekemättömyyteen ja tällöin kannattaa miettiä normaalin toiminnan jatkamista työkäytössä huomattavasti kevennettynä. Kun nartun vatsa alkaa kasvamaan kantoajan loppupuolella tahtia tulee hiljentää ja liikunnan on tapahduttava nartun ehdoilla. Synnytyksen jälkeen narttua ei juurikaan tarvitse liikutellaan pariin ensimmäiseen viikkoon. Useimmat nartut eivät edes halua jättää pentujaan yksin. Liikuttelua jatketaan parin ensimmäisen viikon jälkeen asteittain. Liikunta edistää kohdun palautumista ja on muutenkin hyväksi niin nartun fyysiselle kuin psyykkisellekin kunnolle. JALOSTUSNARTUN RUOKINTA Nykyisellään koirat elää kohtuullisen kevyttä elämää verrattuna entisaikoihin. Ruokinnan merkitys on vähäinen hedelmällisyyden ja alkutiineyden kannalta, mutta korostuu lopputiineyden ja imetyksen aikana. Kiima-aikana hormonien tuotanto kuitenkin kasvaa ja lisääntymishormonien valmistusta varten jalostusnartun ravinnon tulisi sisältää riittävästi kolesterolia, jodia ja sinkkiä sekä A- ja E- vitamiineja. Ravinnon koostumuksella voidaan vaikuttaa niin kohdussa kehittyviin sikiöihin kuin nartun maidon koostumukseen ja määrään. Nartun elimistö pyrkii turvaamaan sikiöiden kehityksen ja maidontuotannon vaikka emän hyvinvoinnin kustannuksella, mutta tasapainoisen ravinnon puutteessa esim. maidon valkuaisen laatu sekä kivennäis- ja vitamiinipitoisuudet saattava jäädä alle suositusten. Aina tavoitteena pitäisi myös olla se, että narttu säilyttää kuntonsa hyvin imetyksen aikana. Sopiva ravitsemustila parantaa hedelmällisyyttä. Lihavat nartut on laihdutettava ennen astutusta. Lantioonteloon kertyvä ylimääräinen rasva vaikeuttaa synnytystä ja ylipaino voi alentaa myös maidontuotantoa. Kantoaikana laihduttamista ei enää saa tehdä. Laihoja narttuja on puolestaan taas pyrittävä lihottamaan ennen astutusta. Astutushetkellä on suositeltavaa, että narttu on lievästi ylipainoinen, max. +5% normaalipainosta. Lievä ylipaino toimii luonnonsignaalina siitä, että tulevalla emolla on riittävästi ravintoa tulevalle emolle ja pennuille. Sikiöiden kasvu on ensimmäisen 6 viikon aikana hidasta eivätkä nartun ravitsemukselliset tarpeet kasva kovinkaan paljon. Suositeltavaa onkin, että ensimmäisten neljän viikon aikana narttu söisi normaalia ylläpitoruokaa. Ravinnon on kuitenkin oltava aminohappokoostumukseltaan laadukasta. Aminohappojen puutostilat voivat lisätä varhaistiineyden alkio- ja sikiökuolleisuutta. Tiineyden toteamisen jälkeen 4. – 5. viikolla siirrytään jalostusnartun osalta asteittain pikkupennuille tarkoitettuun ruokaan. Vaihdos on tehtävä pikkuhiljaa, jotta nartun elimistö ehtii sopeutua voimakkaampaan ruokaan. Suositeltavaa on pysytellä saman ruokavalmistajan tuotteissa. Joillakin nartuilla on ehtymätön ruokahalu tiineyden alusta loppuun. On myös tavallista, että nartulla on tiineyden puolessa välissä huono ruokahalu ja jotkut nartut kieltäytyvät jopa kokonaan ruoasta. Toisilla saattaa esiintyä myös aamupahoinvointia. Yleensä näillekin nartuille kelpaavat erilaiset herkut. Imetyksen onnistumiseksi narttu pitäisi yrittää kaikin keinoin houkutella syömään koiranmuonaa, joka täyttää sen kaikki ravitsemukselliset tarpeet. Kolmen viimeisen viikon aikana sikiöiden kasvu kiihtyy ja nartun ravinnonsaanti tarve kasvaa noin 1,5 kertaiseksi. Nartun paino nousee kantoaikana noin 20-55%. Suurentuva kohtu vie tilaa vatsaontelolta eikä narttu kykene syömään kerralla kovinkaan paljon. Tiineyden loppuvaiheessa on suotavaa antaa nartulle 3-4 pienempää ateriaa päivässä. Ihan viimeisinä tiineyspäivinä ruokahalu heikkenee ja viimeisimmät päivät narttu saattaa olla ihan paastollakin. Kantavalle nartulle ei saa antaa kuivamuonan lisäksi mitään kalkki- ja vitamiinivalmisteita! Liiallinen kalsiumin ja D-vitamiinin saanti sekoittavat nartun kalsiumaineenvaihdunnan ja altistavat nartun eklampsialle. Liiallinen A-vitamiinin saanti voi saada aikaan sikiöiden epämuodostumia, kuten kitalakihalkioita. Noin vuorokautta ennen narttu yleensä lopettaa syönnin kokonaan ja saattaa jopa oksentaa pian syömänsä ruoan. Heti synnytyksen jälkeen on hyvä ruokkia narttua kevyesti, jotta sen suolisto pääsee palautumaan tiineyttä edeltäneeseen tilaan. Lihaliemi sopii hyvin ensimmäiseksi ateriaksi synnytyksen jälkeen. Lisäravintoa narttu on saanut syömistään jälkeisistä. Ensimmäisen imetysviikon aikana nartun energian tarve ei ole vielä kovin suuri ja synnytyksen jälkeinen ruokinnan käynnistäminen kannattaakin tehdä maltillisesti ripulin välttämiseksi. Toisesta tiineysviikosta alkaen nartun energiantarve kasvaa pentueen koosta riippuen 3-4 kertaiseksi. Imettävän nartun ravinnon on oltava maittavaa, helposti sulavaa ja energiapitoista. On tärkeää, että narttu saa tarvitsemansa energiamäärän joutumatta syömään suuria ruokamääriä. Monien narttujen suoliston entsymaattinen kapasiteetti ei riitä suurien ravintomäärien sulattamiseen yhtäkkiä vaan seurauksena on ripuli. Imettävän nartun ravinnon optimaalinen valkuaispitoisuus on 30-35% ja rasvapitoisuus 20-30%. Rasvan ja valkuaisen määrä ja laatu vaikuttavat suuresti ruoan maittavuuteen. Ruoan maittavuutta voi lisätä lisäämällä ruoan joukkoon rasvaista lihaa tai keitettyjä kananmunia. Riittävä valkuaisen määrä ja korkea valkuaisen laatu turvaavat pentujen tuki- ja liikuntaelimistön kehityksen. Vieroituksen alkaessa narttu siirretään ylläpitomuonalle. Joskus voidaan joutua siirtämään narttu myös kevytruoalle maidontuotannon tyrehdyttämiseksi. Suositus imettävän nartun ruoan ravintoainekoostumuksesta  valkuaista 30 - 35 %  rasvaa 20 - 30 %  kalsiumia 1,5 - 2 %  fosforia 0,9 - 1 %  A-vitamiinia 10 000 IU/kg  energiaa 4 200 – 5 000 kcal / kg  Valkuaisen ja energian suhde 75 – 85 g/1000 kcal SIITOSUROKSEN RUOKINTA Siitosuroksen olisi oltava fyysisesti hyvässä kunnossa kyetäkseen astumaan normaalisti ja tuottamaan hyvälaatuista spermaa. Siitosuros ei saa laiha, mutta ei missään tapauksessa lihava. Urokset ovat yleisesti ottaen narttuja aktiivisempia ja kennelkoirat kotikoiria aktiivisempia. Siitosurokselle ei välttämättä riitä ylläpitomuona vaan sille on annettava korkeaenergisempää aktiivisen koiran ruokaa. Urosten ruokahalu saattaa heiketä ja energiankulutus kasvaa narttujen kiima-aikoina. Jos narttuja on paljon, voi urosten syömättömyyskaudet olla viikkojen tai kuukausien mittaisia. Lemmensairasta urosta ei pysty pakottamaan syömään, mutta heikon ruokahalun aikana sitä on pyrittävä ruokkimaan korkeaenergisellä ja rasvaisella ravinnolla. Ruokaan voidaan lisätä rasvaista lihaa ja tarjota ruokaa kädenlämpöisenä. Toisille voi auttaa useamman ruoan tarjoaminen päivän aikana ja toiset taas syövät vain yhden aterian päivässä. PENTUJEN RUOKINTA Pentujen kasvu ja kehitys vaihtelevat suuresti roduittain sekä suvuittain. Pennun kehittyessä ruuansulatuskanavan toiminnassa tapahtuu paljon muutoksia lyhyessä ajassa. Pikkupennun mahalaukku sulattaa valkuaista eri tavoin kuin aikuisen koiran. Pikku pentu on altis suun kautta tapahtuville bakteeriinfektioille, koska infektioilta suojaava mahalaukun suolahaponeritys käynnistyy vasta 18 elinvuorokauden jälkeen. Maidon laktoosia pilkkovan laktaasientsyymin aktiivisuus alkaa vähentyä 3-7 viikon iässä, kun taas tärkkelystä pilkkovan amylaasientsyymin aktiivisuus alkaa lisääntyä 8 viikon iässä. Emonmaito on pikkupennun parasta ravintoa. Osa pennuista alkaa siirtyä itsenäisesti 4-5 viikon iässä kiinteään ravintoon ja osa haluaisi nauttia pelkästään emonmaitoa vielä 7-8 viikon iässäkin. Imettävien narttujen muonat, jotka sisältävät valkuaista yli 30% ja rasvaa yli 20% sopivat hyvin kaiken rotuisten pentujen starttimuonaksi. Pennuille on suositeltavaa alkaa syöttämään 3 viikon ikäisestä eteenpäin samaa ruokaa kuin emäkin syö. Pennut voidaan houkutella myös syömään kiinteää ravintoa aloittamalla antamaan niille kädenlämpöisiä raakoja jauhelihapalleroita 3 viikon iässä. Pentujen täyttäessä 6 viikkoa, tulisi kaikkien syödä halukkaasti pikkupennuille tarkoitettua koiran muonaa. Kiinteän ruoan lisäksi pennut nauttivat vielä emon maitoa. Pikkupennun kuivamuonan on oltava valkuaisrikasta ja rasvaista. Ruuan on oltava myös helposti sulavaa. Tärkkelyspitoisuus ei saisi olla yli 25%. Ruuassa on oltava riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita häiriöttömän luuston ja lihaksiston kasvun turvaamiseksi. Pentujen ruoassa on usein myös zeoliittia, joka suojaa pennun suolen herkkää limakalvoa sekä prebiootteja, kuten frukto-oligosakkarideja. Pentujen ravintoa voi täydentää lihalla ja ruoantähteillä. Raa’an lihan syöttäminen tarjoaa pennun ruoansulatuskanavalle immunologisia haasteita. Liiallinen lihan syöttäminen voi kiihdyttää pennun kasvua liikaa. Pentuja ei saa päästää lihomaan, ne on pidettävä lihaksikkaina ja jäntevinä. Viime vuosina on alettu keskustelemaan ensimmäisten kuukausien rajoittamattoman kasvun ja nopeakasvuisten, suurikokoisten koirien luuston kasvuhäiriöiden välisistä yhteyksistä. Pennut ruokitaan luovutukseen saakka 4 kertaa päivässä. Äkillisten ruokintamuutosten välttämiseksi niille kannattaa antaa mukaan uuteen kotiin samaa ruokaa, jota ne ovat kasvattajan luona syöneet. Luovutusiästä eteenpäin on suositeltavaa ruokkia pennut koko kasvukauden ajan pikkupentujen ja siitosnarttujen muonalla. Pennun kasvaessa nopeasti voidaan kasvua hillitä ruoalla, joka hieman jarruttaa kiihkeintä kasvua. Tällaisessa ruoassa on energiapitoisuutta laskettu sekä ylimääräinen kalsium ja fosfori poistettu. Tällaista ruokaa voi syöttää pennuille jo 8 viikosta eteenpäin. RUOKINTAVIRHEISTÄ AIHEUTUVIA ONGELMIA     Epäsiististi hoidettu lisäruokinta altistaa alle 3 viikkoiset pennut ruoansulatuskanavan infektioille Starttiruoan liian alhainen valkuais- ja rasvapitoisuus sekä heikkolaatuinen valkuainen ruoassa altistaa pennun kasvuhäiriöille Vieroituksen jälkeinen yliruokinta saattaa altistaa koiran pysyvälle ylipainolle Rajoittamaton ravinnonsaanti 2 ensimmäisen elinkuukauden aikana on riskitekijä kasvuhäiriöiden suhteen isokokoisilla roduilla