Suomen Mieli 2 2014.indd
1 M PERUSTAJAN MUISTOA KUNNIOITTAMASSA Kansalaisaloite etenee Jäsenretki Askolaan Kielivapautta koskeva kansalaisaloite on edennyt eduskunnan sivistysvaliokunnan käsiteltäväksi. Suomalaisuuden Liitto puuttui kansalaisaloitteen kulkuun sen viimeisimmissä vaiheissa asiantuntijoiden kuulemisen järjestämiseksi. Liiton tavoitteena on vaikuttaa vahvasti kansalaisaloitteen hyväksymiseksi eduskunnassa. Suomalaisuuden Liitto järjesti Kalle Soraisen johdolla jäsenilleen retken Liiton perustajajäsenen Johannes Linnankosken lapsuudenmaisemiin. Vierailukohteina olivat Linnankosken lapsuudenja nuoruudenkodit, joissa oppaat kertoivat suomalaisuusaatteen merkkimiehen elämänvaiheista ja urasta kirjailijana ja lehtimiehenä. Vierailun päätti muistokimpun laskeminen Linnankosken haudalle. Lue lisää retkestä lehden sivulta 4 Lue lisää kansalaisaloitteen tilasta lehden sivulta 2 Inkerinsuomalaisten uudet haasteet Pitkän elämäntyön inkerinsuomalaisten kielen ja kulttuurin eteen tehneen Wladimir Kokon mukaan Suomesta on tullut värikkäiden historiallisten vaiheiden jälkeen inkerinsuomalaisten pääasuinmaa. Inkerinsuomalaisten tulevaisuus on kuitenkin vakavan uhan alla. Lue lisää inkerinsuomalaisten asioista lehden sivulta 7 108 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA 2 Pääkirjoitus Tärkeä syyskokous Sampo Terho S uomalaisuuden Liiton vuosi syyskokouksesta syyskokoukseen sanedustaja puolusti kaikille pakollista ruotsin opiskelua sillä, eton täyttymässä. Tämänvuotinen kokous järjestetään 29.10. tä hänellä nuoruudessaan oli ollut ruotsinkielinen poikaystävä, Ostrobotnialla ja kutsun siihen löydät lehden takasivulta. toinen taas, koska hän joskus oli toiminut ruotsinopettajan sijaisena. Paljon on jälleen tapahtunut. Kuluneen vuoden aikana Liitto on pyrkinyt laajentamaan toimintaansa – vai tulisiko sanoa elvyttä- Yhä uudestaan saamme huomata, että ruotsin opiskelun pakollimään sitä – sukukansayhteistyön suhteen. Tämä on Liitolle tär- suutta perustellaan lähinnä henkilökohtaisilla tunnesyillä, jotka keä ja perinteinen toimiala, jonka parissa on mahdollisuus raken- voivat kyllä olla päteviä yksilötasolla, mutta joita ei millään lootavaan yhteistyöhön muiden järjestöjen kanssa. gisella hyppäyksellä voi muuttaa järjellisiksi syiksi pakottaa kaikkia nuoria lukemaan ruotsia. Lisätietoa kansalaisaloitteen eteneLiitto teki loppukesästä myös erittäin onnistuneen retken Liiton misestä on jäljempänä varapuheenjohtajan kirjoituksessa. perustajan, Johannes Linnankosken kotiseuduille. Jatkossa erilaisia kulttuurimatkoja ja tapahtumia järjestetään lisää, mikäli kiin- Syyskokous on tärkeä paitsi henkilövalintojen, niin myös jäsenisnostusta jäsenistössä löytyy. tön ja hallituksen käymän yleiskeskustelun takia. Toivomme tänä vuonna tavallistakin vilkkaampaa keskustelua Liiton toiminLiiton keskeisin toimiala oli kuitenkin kuluneena vuonna edel- nasta, tavoitteista ja painopisteistä. Ideoita ja mielipiteitä otetaan leen kielipolitiikka, kuten tulee olemaan jatkossakin. Järjenvas- jäsenistöltä mielellään vastaan. Hallitus tulee esittämään oman taisen pakkoruotsijärjestelmän purkaminen on Liiton ykkösta- näkemyksensä uudistuneessa toimintasuunnitelmassaan, jota on voite, jonka takana on kansalaisten selkeä enemmistö. Luovu- kokouksessa sitten mahdollisuus muokata. timme asiaa käsittelevän kansalaisaloitteen eduskunnan puhemiehelle 24.4. ja olemme sen jälkeen tarkkaan seuranneet aloit- Toivotan kaikki jäsenet siis lokakuun lopulla tervetulleiksi tavallistakin tärkeämpään syyskokoukseen! teen hidasta etenemistä. Olin läsnä eduskunnassa 15.5. kansalaisaloitteen lähetekeskustelussa, jonka älyllinen taso oli hetkittäin masentava. Yksi kan- Ruotsi vapaaehtoiseksi –kansalaisaloite, missä mennään nyt? Kansalaisaloite ruotsin kielen opiskelun muuttamiseksi vapaaehtoiseksi luovutettiin eduskunnan puhemies Eero Heinäluomalle 24.4.2014. Tuolloin luvattiin, että eduskunta käsittelisi ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoiseksi muuttamista koskevan kansalaisaloitteen kevään aikana. Yli 62 000 aloitteen allekirjoittajaa saivat kuitenkin odottaa koko kesän ennen kuin sivistysvaliokunta otti perjantaina 3.10. asian käsittelyyn. Suomalaisuuden Liiton toimistolla huolestuttiin, koska ulospäin näytti voimakkaasti siltä, että asiantuntijoita ei kutsuttaisi valiokunnan käsittelyyn. Liitto lähestyi useita sivistysvaliokunnan jäseniä, mukaan lukien sen puheenjohtaja, ja valiokunta päättikin järjestää julkisen kuulemi- sen, joka tietojemme mukaan pidetään 11.11.2014. Suomalaisuuden Liitto esitti oman toivomuksensa asiantuntijoista, joita Liiton käsityksen mukaan tulisi kuulla. Liiton lista on seuraava: Martti Hellström, opetusneuvos, kasvatustieteen tohtori, Ismo-Olav Kjäldman, filosofian tohtori, MBA, Anna-Kaisa Mustaparta, FM, Opetushalli- tuksen opetusneuvos Pasi Sahlberg, Visiting Professor, Harvard University Graduate School of Education Vapaa kielivalinta ry, Suomalaisuuden Liitto ry. Toistaiseksi emme ole saaneet eduskunnasta lisätietoja tai kutsua avoimeen kuulemistilaisuuteen. Pekka M. Sinisalo, Kirjoittaja on Suomalaisuuden Liiton varapuheenjohtaja 108 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA 3 Karjalan kieli Suomessa osa 2/2 Onko Suomella varaa menettää karjalan kieli? Karjalan kielen seura, Karjalan sivistysseura, monet pitäjäseurat ja muut yhdistykset ovat vuosien ajan yrittäneet omalla tavallaan kohentaa karjalan kielen asemaa tässä kuitenkaan merkittävässä määrin onnistumatta. Ainoastaan Karjalan kielen seura ja sen jäsenjärjestöt ovat onnistuneet luomaan asian suhteen muutokseen johtavaa ilmapiiriä. Eri toimijat eivät kuitenkaan tunnu pääsevän konsensukseen siitä, mitä pitäisi saada aikaiseksi ja miten. Kaikki kielen eteen tehtävä työ on kuitenkin arvokasta, oli se sitten pientä tai suurta tai vaikka se olisi osittain samaa jonkin toisen tahon tekemän työn kanssa. Karjalaisilta puuttuu kunnollinen edustus. Kysymys kuuluu, tarvitsevatko karjalaiset jonkinlaisen virallisen saamelaiskäräjien tai romanien neuvottelukunnan tapaisen virallisen elimen vai riittääkö nykyisten karjalaisten etua ajavien seurojen toiminta? Karjalan liitolta olisi moni toivonut aktiivisempaa otetta vaikka se edustaakin kaikkia karjalaisia, eikä vain karjalankielisiä. Perustuslaissa Suomen kansalliskieliksi on määritelty suomi ja ruotsi. Perustuslaissa sanotaan myös: ”Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.” Karjalan kieli on siis jätetty tietoisesti mainitsematta erikseen perustuslaissa ja voidaan siis ajatella sen sisältyvän laissa mainittuihin muihin ryhmiin. Mielestäni ei ole väärin vertailla tässä kohtaa laissa mainittuja kieliä ja karjalan kieltä keskenään siinä suhteessa, mikä niiden merkitys on Suomelle ja jopa suomalaisuudelle. Suomi, ruotsi, saame, romani ja viittoma- Karjalaiset laulujuhlat yhdistävät Suomen ja Venäjän karjalaisia. Tämän vuoden kesäkuussa laulettiin Joensuussa. Kuva: Risto Salmela kieli – ja siis vielä karjala. Ruotsi ja romani ovat molemmat enemmän tai vähemmän tuoretta tuontitavaraa. Jäljelle jää siis suomi, saame ja karjala – näillä kielellä on erityinen merkitys Suomelle ja suomalaisuudelle. Ne ovat kaikki sukulaiskieliä ja kaikki enemmän tai vähemmän alkuperäisen väestön kieliä alueella. Jonkin kielen aseman parantaminen ei kuitenkaan saa olla sidoksissa toisen ryhmän kielellisten olojen heikkentämiseen. Nämä ovat erillisiä kysymyksiä ja ne olisi täten myös erikseen ratkaistava. Perustuslaissa hallitus velvoitetaan tekemään kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta. Kertomuksessa käsitellään suomen ja ruotsin kielen lisäksi ainakin saamen kieltä, romanikieltä ja viittomakieltä. Olennaista tässä kohtaa on sana ’ainakin’. Laki ei velvoita tekemään tätä kertomusta karjalan kielen osalta, mutta olen kuitenkin ymmärtänyt, että se ol- taisiin nyt lisäämässä kertomusta koskevien kielten listaan. Onneksi karjalaiset itse ovat vihdoinkin heränneet. Olemme lopettaneet tuntemasta alemmuuden tunnetta suhteessa valtaväestöön ja olemaan ylpeitä kielestämme ja kulttuuristamme. Kieltä on alettu elvyttämään omaehtoisesti perheissä ja kieli on alkanut elämään netissä mm. erilaisissa Facebook -ryhmissä. Suomen karjalaisia auttaa kielellisissä oloissa tälle hetkellä myös akateeminen aivovuoto venäjältä. Venäjältä on muuttanut ja muuttaa koko ajan Suomeen akateemisesti koulutettua karjalankielistä väestöä, jonka koulutus vielä usein liittyy omaan kieleen. Tietenkin tämä on huono asia Karjalan tasavallan kielioloja ajatellen. Suomen karjalaiset eivät voikaan yksin pelastaa kieli täällä, eivätkä karjalaiset yksin Venäjällä. Kaikkien karjalaisten on tehtävä tämä työ yhdessä. Viime aikoina on karjalankielisten kesken käyty paljon keskustelua yhteisen kirjakielen luomisesta karjalaisille Tveriä myöten. Tämä on tärkeä asia. Se ei ole mikään taikakeino, joka pelastaa kielen, mutta hyvä työkalu kielemme säilyttämisessä. Moni pelkää kirjakielen tappavan murteet. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan kyse on siitä miten ja mihin kirjakieltä käytetään. Murteilla kirjoittamisella on niin voimakas asema karjalaisten parissa, että en usko kirjakielen korvaavan niitä edes lehtien kielenä vaan sen saavan enemmänkin jonkinlaisen kielen aseman, jota tarvitaan kyltteihin, lomakkeisiin yms. viranomaiskäyttöön. Karjalan kielestä tehtiin erillisellä asetuksella kuitenkin virallinen vähemmistökieli vuonna 2009. Käytännössä aseman virallistaminen tarkoitti, että kielen elvyttämiseen voi hakea julkista rahoitusta. Nyt eletään kui- tenkin vuotta 2014 eli on kulunut pian 5 vuotta ja mitään konkreettista ei ole vielä tapahtunut. Kyse on kokonaisten perheiden, sukujen ja sukukuntien kielellisten olojen hoitamisesta. Aika ei ole ehkä taloustilanteen kannalta sopivin, mutta voiko tällainen asia odottaa yleisen taloustilanteen paranemista? Anneli Sarhimaa kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynässä 5.12.2012 ” Karjalan kieli ansaitsee elvytysohjelman” mm. seuraavasti: ”Suomalainen yhteiskunta ei pitkään ymmärtänyt karjalankielisten kielellistä ja kulttuurista erityislaatua. Valtaväestöön sulautumisen paine johti toisen maailmansodan jälkeen hyvin nopeasti siihen, että karjala lakkasi siirtymästä seuraaville sukupolville. Yhden ikiaikaisen väestönosan kielestä tuli vakavasti uhanalainen.” ja ”… on selvinnyt, että karjalan kielen suomalaisilla puhujilla ja heidän jälkeläisillään on monipuolista pedagogista ja muuta kielen elvyttämiseen tarvittavaa asiantuntemusta. Jotta se saadaan tehokkaaseen käyttöön, on tärkeää, että karjalan kielelle laaditaan pikimmiten samanlainen elvytysohjelma kuin saamen kielelle. Konkreettiset toimet karjalan kielen elvyttämiseksi ovat suomalaisen yhteiskunnan kunniavelka kotoperäiselle, kauan varjoon jätetylle karjalankieliselle vähemmistölleen.” On velanmaksun aika! Ari Burtsoff ari@burtsoff.net Kirjoittaja on karjalaisaktiivi ja Karjalan Kielen Seura ry:n entinen sihteeri. 108 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA 4 Suomalaisuuden Liiton perustajan maisemissa Suomalaisuuden Liiton jäsenistöä lähti 30. elokuuta Helsingin Aleksis Kiven patsaan lähistöltä linja-autolla kohti kirjailija Johannes Linnankosken (1869-1913) lapsuuden- ja nuoruudenmaisemia Askolan kuntaan. Vierailu oli erityisen merkittävä siksi, että Suomalaisuuden Liitto perustettiin vuonna 1906 juuri Linnankosken aloitteesta. Hän toimi muutaman vuoden myös järjestön aatteellisena isänä ja organisaattorina. ström halusi perustaa suomenkielisen sanomalehden Porvooseen. Vielä nimellä Vihtori Peltonen kulkeneesta Linnankoskesta tuli Uusimaa-lehden päätoimittaja. Tehtävässään Linnankoski ei tyytynyt jäämään toimistoonsa, vaan kierteli ahkerasti pitkin Itä-Uuttamaata hankkiakseen tilaajia ja kuulostellen kansalta tärkeitä kirjoitusaiheita. Kansan tunteiden tulkki toimittajana ja kirjailijana Maineeseen Vihtori Peltonen nousi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämän näytelmäkilpailun ansiosta. Hänen uusi nimensä Linnankoski tuli kilpailun voittajana ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle tutuksi. Menestyksensä rohkaisemana Linnankoski jätti päätoimittajan tehtävänsä ja keskittyi kirjailijan työhön. Häneltä ilmestyivät myöhemmin muun muassa menestysteokset Pakolaiset ja Laulu tulipunaisesta kukasta. Linnankosken suuruuden voidaan sanoa perustuvan enemmän hänen rooliinsa suomen aseman vakiinnuttajana kuin kirjailijana. Hänen tärkeimpiä saavutuksiaan oli nostaa esille suomen kielen huono asema. Tämän vuoksi Suo- Johannes Linnankoski syntyi nimellä Vihtori Peltonen talonpoikaissukuun 18.10.1869 Askolan pitäjän Vakkolan kylässä. Hän pääsi opiskelemaan Jyväskylän seminaariin vuonna 1888. Seminaarin autoritäärinen kuri ei kuitenkaan sopinut nuorelle Linnankoskelle. Hän alkoi keskeytyneiden opintojen sijaan kirjoittaa suomenkieliseen Suometar-sanomalehteen. Hänen suosituimpia aiheitaan olivat maaseudun ja työväestön olot, naisten asema sekä suomenkielisten kansakoulujen perustamisen tärkeys. Linnankosken suuri mahdollisuus koitti, kun Werner Söder- Suuri suomalaisuusasiamies Johannes Linnankosken nuoruudenkoti (oik.) ja synnyinsauna (siirretty Linnankosken lapsuudenkodin tontilta) Retken järjestäjä Kalle Sorainen Johannes Linnankosken lapsuudenkodin edessä malaisuuden Liiton puheenjohtaja Sampo Terho ja järjestön hallituksen jäsen Antti Ahonen laskivat Askolan hautausmaalla sijaitsevalle Linnankosken haudalle kukkakimpun. Kimpun viestissä luki ”Johannes Linnankosken muistoa kunnioittaen, Suomalaisuuden Liitto 2014”. Aktiivinen jäsenistö yhdistyksen voimavarana Jäsenmatkan järjestelyistä vastannut Kalle Sorainen oli kiitollinen Suomalaisuuden Liittoa kohtaan siitä, että sai jäsenenä ehdottaa ja käytännössä toteuttaa hankkeen. Ajatus jäsenmatkan järjestämisestä syntyi kirjailijan elämään tutustuessa: – Vierailtuani Linnankosken viehättävissä lapsuudenmaisemissa syntyi heti tunne, että Suomalaisuuden Liiton tulisi tehdä ensimmäistä kertaa retki perustajajäsenensä elämän tärkeisiin kohteisiin. Matka keräsikin kiitosta jäsenistöltä. Tuusulassa asuvan Riitta Mattilan mukaan retki oli kiinnostava nimenomaan tarjotessaan mahdollisuuden nähdä, missä Lii- Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja Sampo Terho ja hallituksen jäsen Antti Ahonen laskivat muistokimpun Johannes Linnankosken haudalle ton perustajajäsen eli. Mattila toivoi samanlaisia reissuja lisää. Puheenjohtaja Sampo Terho oli kiitollinen Kalle Soraisen aktiivisuudesta. Terhon mukaan Liitto on halukas järjestämään vastaavia jäsenmatkoja tulevaisuudessakin. – Kannustan kaikkia yhdistyksemme jäseniä ideoimaan suomalaisuuteen liittyviä kulttuuritapahtumia. Jäsenet voivat olla yhteydessä Liiton toimistoon, jossa otetaan mielellään ehdotuksia vastaan tulevista tapahtumista ja matkoista. Kauniiden maaseutumaisemien, idyllisten rakennusten ja juhlallisen kimpunlaskun lisäksi suomalaisuusliike sai konkreettista vahvistusta matkan ansiosta. Retkueen opas ja Linnankosken synnyinkodin kahvilatyöntekijä saivat Liiton retken aikana ajatuksen järjestää arpajaiset ja kunnostaa sen tuottamilla rahoilla suurmiehemme hauta. Suomen Mieli -lehden lukijat Japani sodassa Tervetuloa -näyttelyyn Nurmijärven kunnan Käräjäsaliin osoitteeseen Keskustie 2 01900 Nurmijärvi Näyttely no 24 on avoinna la 15.11.2014 klo 11-18.00 sekä su 16.11.2014 klo 10.0018.00 Vapaaehtoinen pääsymaksu sotaveteraanien hyväksi Lisätietoja Hannu Lakee E-Mail Lakee226@gmail.com 108 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA 5 VANHA LORU Useimmat muistanevat lapsuusajalta lorun sormien nimistä: peukaloputti, suomensutti, tuomontutti, kultaralli, pikkurilli. Olen yli 40 vuotta tutkinut suomen etäisiä sukukieliä ja tullut siihen tulokseen, että uralilaisten kielten kehän ulkopuolella Intian dravidakielet, altailaiset kielet, japani-korea ja Andien ketšua ovat suomelle etäistä sukua. Kaikki nämä viisi kielikuntaa ovat rakenteeltaan agglunatiivisia. Morfologiassa ne käyttävät loppupäätteitä eli suffikseja. Näiden viiden kielikunnan yhdessä muodostamalle suurkielikunnalle olen alkukirjanlyhenteenä antanut nimen duraljan (dravida, ural, altai, japani-korea ja Andit). Iranilaisen Assadianin kanssa olemme myöhemmin lisänneet suurkielikuntaan myös sumerin. Metodina olen käyttänyt sanastojen vertailua ja olen löytänyt tuhatkunta sanasarjaa, joissa on verrokki vähintään kolmesta kielikunnasta. Mielestäni on mielenkiintoista selvittää, mitä kiinnekohtia tämän lorun sanat saavat duraljansanastosta. 1. Peukaloputti. Peukalo on SSA:n (Suomen sanojen alkuperä) mukaan ehkä permiläis-suomalainen, mutta kiinnittäisin huomiota yhdyssanan toiseen osaan. SSA ei anna putti- sanalle selitystä, mutta esittää sanan lilliputti, joka liittyy J. Swiftin kertomukseen Gulliverista lilliputtien maassa. Putti- sanalla on kuitenkin paljon vanhempi ja laajempi tausta. Italiassa putti on lapsi ja latinassa putos samoin poika. Vakuuttava todiste levikin laajuudesta ja vanhuudesta tulee dravidakielistä: putti merkitsee esim. kannadassa, gabdassa ja gondissa pienuutta ja lyhyyttä, ja sellainenhan peukalo on verrattuna kolmeen seuraavaan sormeen. 2. Suomensutti. Etusormi on myös hyvin mielenkiintoinen. Sekä Janhunen että unkarilainen Rédein työryhmä pitävät sanaa sud’å uralilaisena merkityksessä sormi. Kannadassa suttumbe (Dravidian Etymological Dictionary) on juuri etusormi ja suttu osoittaa sormella eli sitä mitä juuri etusormella tehdään. On todella erikoista, että suomi on säilyttänyt tämän merkityksen lorussa, vaikka etusormi on muuten syrjäyttänyt sen yleiskielessä. Loru todistaa kuitenkin, että sutti on nimenomaan suomensutti. 3. Tuomontutti. Keskisormi. Väitän, etä tuomo ei tässä viittaa etunimeen, vaan sanaan tuma (pähkinän sydän), viron tumm (sydän, sydin). SSA:n mukaan sana olisi volgansuomalainen, turkissa tumarcuk on myös nuppu, silmu. Tuomo tässä yhdyssanassa tarkoittaisi siis pikkulasta ja tutti samaa kuin nyt yleiskielessä. Tuomontutti viittaa vauvojen tapan imeä joskus keskisormea peukalon sijasta. Aikuinenkin voi tarjota keskisormeaan tutiksi ja tästä saattaa olla seurauksena globaalinen herjausmerkki: keskisormen heristely. Ajatuksena on, että herjattava ei ole aivan täydestä otettava. Samaan sanapesueeseen kuulunee suomen tomppeli, jonka SSA katsoo lainaksi ruotsista. Kuitenkin myös Unkarissa tombe on ”blunt, dull”, virossa dumb ”tyhmä, typerä”, saksassa dumm ”tyhmä”. Pikkulapsella ja tyhmällä on ymmärrettävä yhteys. 4. Kultaralli. Nimetön sormi. Suomen murteissa esiintyy vaihtelua ällän ja ärrän välillä. Jos muutetaan tilalle l-kirjain, saadaan mielenkiintoinen näkymä: kultalalli. Ketšuassa llalli tarkoitaa ”voittajaa”. Pyhän Henrikin surmarunossa talonpoika Lalli oli kieltämättä myös ”voittaja”. Virossa Lalli esiintyy etunimenä. SSA:n esittää merkityksen ”vetelys, nahjus” ja liittää sanueeseen juoppolallin. En pidä mahdottomana, että juoppolallilla on tarkoitettu miestä, joka esiintyy sankarina vain juovuksissa. Kultaralli on siis sormista se, joka on voittanut kilvan kultasormuksen pitopaikasta. 5. Pikkurilli. Pikkusormi. Tässä meidän täytyy turvautua samaan konsonantinvaihdokseen kuten edellä ja otaksua taustaksi pikkulilli. SSA mainitseekin sanueessa pikkurillin. Lilli onkin sana, jota merkityksessä ”pieni” ei tarvitse kaukaa hakea, esim. ruotsin lilla, unkari yhdistää liliputin Gulliverin matkoihin: liliputi on ”tiny, diminution”. SSA määrittelee lorun onomatopoeettisen lorista verbin johdannaiseksi ja esittää merkityksek- si ”puhua joutavia”. Samanlaisessa merkityksessä se esiintyy muissakin itämerensuomalaisissa kielissä. Englannin sanakirjani esittää kuitenkin kaksi merkitystä: ”nursery rhyme” ja ”nonsense, rubbish”. Vanhemmat, lapsen hoitaja ja isommat sisarukset ovat pikkulapselle opettaneet sormien nimet, jotka yhdyssanan toisen sanan loppusointua hyväksikäyttäen ovat tehneet siitä mnemoteknisesti niin mielessä pysyvän, että tämä loru tuo vieläkin viestiä vuosituhansien takaa. Mielestäni selityksistäni peukaloputti ja suomensutti ovat vakuuttavia, kolme muuta viitteellisiä. Vanha lastenloru on myös hyvä esimerkki siitä, minkälaisia helmiä rakkaaseen äidinkieleemme kätkeytyy. Ne löytyvät vain ennakkoluulottomasti tutkimalla. Ei pitäisi heittää lasta pesuveden mukana eikä lastenlorua hölynpölynä. (Lähdeluettelo viitteineen on saatavissa kirjoittajalta.) Panu Hakola, Kirjoittaja on Kuopiossa asuva emeritusprofessori Suomalaisuuden Liitto palasi sukukansatoimijaksi Suomalaisuuden Liiton hallituksen jäsen Sakari Linden tapasi heinäkuussa Karjalan tasavallan kansanedustajia Petroskoissa ja osallistui syyskuun alussa suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressin välikonferenssiin järjestön edustajana. Liiton kannalta tämä merkitsee paluuta suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyön osapuoleksi pitkän tauon jälkeen. Liiton toiminnan oleellinen osa oli 1920- ja 1930-luvuilla heimotyö. Se kohdistui lähinnä yhteyksien vaalimiseen virolaisiin ja Latviassa asuviin liiviläisiin sekä Unkarin suuntaan. Sukukansapäivän idea esittelyssä Sakari Linden tapasi heinäkuussa Petroskoissa Karjalan tasavallan kulttuuriministerin, nuoriso- ja urheiluministerin sekä varatalousministerin. Tapaamisten tarkoituksena oli esitellä Suomalaisuuden Liittoa tulevaisuuden potentiaalisena yhteistyötoimijana. Lisäksi hän tapasi kustannusyhtiö Periodikan johtajan Aleksei Maka- rovin. Periodika on erikoistunut Karjalan tasavallan suomen sukukielillä julkaistavien lehtien julkaisuun. Esimerkkejä heidän julkaisuistaan ovat suomenkielinen sanomalehti Karjalan Sanomat, suomenkielinen aikakauslehti Carelia, karjalankielinen sanomalehti Oma Mua, karjalankielinen aikakauslehti Taival, vepsänkielinen sanomalehti Kodima sekä eri itämerensuomalaisilla kielillä julkaistava lastenlehti Kipinä. Heinäkuisen matkan varsinainen tarkoitus Lindenillä oli esitellä Karjalan tasavallan parlamentin ja nuorisoparlamentin jäsenille näkemyksiään siitä, miksi hänen mielestään Karjalassa tulisi viettää sukukansapäivää. Karjalan nuorisoparlamentti on esittänyt tasavallan lainsäädäntökokoukseen hankeluonnoksensa sukukansapäivän viettämisestä tasavallan kansallisena juhlana Kalevalan päivän ja kansainvälisen äidinkielen päivän tapaan. Sukukansapäivän vieton virallistaminen Karjalan tasavallassa olisi Lindenin mukaan kunnianosoitus niille kymmenille tuhansille Karjalan tasavallan asukkaille, jotka puhuvat äidinkielenään karjalaa, vepsää tai suomea. Sukukansapäivän pitäisi hänen mukaansa olla tarkoitettu kaikille Karjalan tasavallan asukkaille. Se voisi olla Karjalan tasavallalle yksi askel kohti itämerensuomalaisten kansojen nostamista alueen vahvuustekijäksi, esimerkiksi suomalaisten investointien ja matkailijoiden houkuttelemiseksi alueelle, Linden ajattelee. Sukukansapäivää on vietetty Virossa valtiollisena juhlana vuodesta 2011 ja Unkarissa vuodesta 2013 lähtien. Suomalaisuuden Liiton tavoitteena on saattaa sukukansapäivä Suomessakin vakiintuneeksi liputuspäiväksi. Petroskoin konferenssi Syyskuun ensimmäisellä viikolla Linden osallistui Suomalaisuuden Liiton edustajana suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressin välikonferenssiin. Välikonferenssi järjestetään aina kaksi vuotta ennen joka neljäs vuosi järjestettävää maailmankongressia. Seuraa- Sakari Linden (vas.) tapasi heinäkuisella matkallaan mm. Karjalan tasavallan nuorisoparlamentin puheenjohtajan Anton Tšivinin. Kuva: Polina Pašuk. va maailmankongressi järjestetään maan kansalliseen ja alueelliseen lainsäädäntöön. Lahdessa syyskuussa 2016. Linden puhui konferenssissa Konferenssi antoi Suomalaisuusen puolesta, että maailmankong- den Liitolle mahdollisuuden luoda ressin tulisi antaa julistus minimi- suhteita järjestön suomalaisuusaatstandardeista, jotka jokaisen alu- teen kannalta tärkeisiin kalevalaiseen tulisi pyrkiä täyttämään liit- ten kansojen edustajiin. Linden tyen varhaiskasvatukseen ja muu- tapasikin konferenssin yhteydessä hun koulutukseen suomalais-ug- muun muassa inkerinsuomalaisten rilaisilla kielillä ja kielten statuk- ja Pohjois-Norjan kveenien edustaseen julkishallinnossa. Hän toi il- jia. Lisäksi Karjalan Suomalaisten mi, että koska maailmankongressi Inkeri-Liiton kanssa oli puhetta tuei voi säätää kovaa lakia, tulee sen levaisuuden yhteistyöstä. pyrkiä julistusten avulla vaikutta- 108 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA 6 Inkerinsuomalaiset elävät taas kohtalokkaita vuosia Inkerinsuomalaisten esivanhemmat muuttivat Suomesta historialliseen Inkeriin 1600-luvulla, kun Inkerinmaa oli yksi kultakauttansa eläneen Ruotsin maakunnista. Melkein saamaan aikaan niin sanotut metsäsuomalaiset pääsivät Etelä-Norjan raja-alueelle, jota myöhemmin kutsuttiin Finskogeniksi, ja Suomi-Ruotsin siirtolaiset rantautuivat Delawareen. Finskogenin ja Delawaren suomalaisväestöstä voi lukea vain kirjoista. Jollakin ihmeellisellä tavalla inkerinsuomalaiset ovat säilyneet nykypäiviin vanhimpana ulkosuomalaisyhteisönä. Inkerinsuomalaisten lukumäärä nousi korkeimmilleen 1920-luvulla 120 tuhanteen. Inkerissä heidät yhdisti yli 30 luterilaista seurakuntaa. 1900-luvusta saattoi kuitenkin muodostua inkerinsuomalaisille viimeinen vuosisata, mihin syynä ovat Stalinin ajan vainot. Kovin ottein inkerinsuomalaisia karkotettiin pois kotimaastaan, vangittiin ja teloitettiin. Suomen kieli joutui myös käytännössä kieltoon Inkerissä. Inkerinsuomalaisten piti kotiutua Venäjän Karjalaan, Viroon tai Ruotsiin, jotkut jäivät asumaan karkotusalueille Siperiassa, Pohjois-Venäjällä tai jopa Keski-Aasiassa. Vain kolmasosa maamiehistämme onnistui palaamaan Stalinin kuoleman jälkeen Inkerin kotikyliin. Hrushtshevin innostavina ja Brezhnevin tyyninä aikoina NL:n viranomaiset eivät tehneet mitään suomenkielisten oppilaitosverkoston uudelleenrakentamiseksi tai suomalaisen kulttuurin säilymiseksi Inkerissä. Inkerinsuomalais- ten kotimaassaan piti ilmeisesti viranomaisten mielestä venäläistyä hiljakseen. 1980-luvun alussa Inkerissä ei ollut yhtään koulua, jossa opetettiin suomea. Pushkinin kaupungissa oli Viron luterilaiseen kirkkoon kuulunut ja KGB:n tiukassa valvonnassa toiminut inkerinsuomalainen seurakunta sekä Toksovan Rappulassa harjoitteli ainoa inkerinsuomalainen musiikkiperinneyhtye nimeltä Röntyskä. Historiallinen suomalaiskulttuurin ikkuna Venäjälle oli käytännössä kiinni. Inkerin suomalaisilla ei ollut mitään yhteyttä emokulttuuriin Suomeen. Inkerinsuomalaisia ei ollut tapana muistella Neuvostoliiton ja Suomen rajan kummallakaan puolella. Perestroika antoi meille kuitenkin mahdollisuuden jäädä suomalaisiksi omassa kotimaassamme Inkerissä. Juuri tämän tavoitteen julisti 15.10.1988 päämääräksi perustamiskokouksessaan vasta syntynyt Inkerin Liitto (IL). Inkerinsuomalaisten kansanliikkeen nousun aika Inkerinsuomalaisten etujärjestö aloitti toimintansa suomen aikuiskurssien perustamisella. Ne täyttyivät aina yllättävän nopeasti eikä päteviä kielenopettajia riittänyt tarpeeksi. IL:n Pietarin osastossa 1990-luvun puolivälissä kieliryhmien määrä nousi yli kahteenkymmeneen. Usean suomalaisen oppilaitoksen ja tahon tuella kieliopetustoiminta on jatkunut meillä tähän asti. Samaan aikaan alkoi Liiton kulttuuritoiminta, juhannuspäi- Juhannusjuhlat Skuoritsassa v. 2000. Kuva Wladimir Kokko. Wladimir Kokko puhuu Kolppanan opettajaseminaarin 150. vuosijuhlan näyttelyn avajaisissa Hatsinassa lokakuussa 2013. Vasemmalla Ruotsin Inkeri-liiton ex-puheenjohtaja Inkeri Peterson. Kuva Katerina Zajika. vinä 1989 Pohjois-Inkerin Kel- viettoja. IL:n yhteydessä toimii 5 sa, pystyttiin Survon ansiosta ketossa pidettiin kauniit juhlat, joi- musiikkiyhtyettä. räämään varoja vanhan Kupanithin saimme paikalle vajaa kolmeYhdistyksen alkuvaiheissa eri- san kivikirkon kunnostamiseen. tuhatta juhlijaa. Spontaanisti eri koishuomio kiinnittyi oikeusasi- Mahtavan näköinen kirkko vihitpuolilta Inkeriä, Karjalasta ja Vi- oihin. Vähemmistökansallemme tiin käyttöön vuonna 1991. Inrosta tulleet esiintyjät jonottivat samoin kuin yksittäisille maan- kerin kirkko julistautui virallilavalle. Inkeriläisten kesäjuhlien miehillemme oli saatava maineen- sesti itsenäiseksi uskontokunnakperinteen alullepanijana oli sävel- palautus. Inkerin Liitossa palveli si 1.1.1992. Saman vuoden syktäjä Mooses Putro. IL:n 25 vuo- vapaaehtoinen juristi, mutta pe- syllä Kelttossa vihittiin käyttöön den historian aikana olemme ke- rusteellisempaa poliittista työtä ensimmäinen Neuvostoliiton rohittäneet kulttuuritoiminnan mo- tehtiin yhteistyössä muiden inke- mahtamisen jälkeen rakennettu nia muotoja, meillä luennoidaan, riläisliittojen kanssa. suomalainen luterilainen kirkko. järjestetään esimerkiksi pääsiäisPäätös maineen palauttamises- Siitä ajasta Inkerin evankelis-luja joulutyöpajoja, kulttuurimat- ta hyväksyttiin Venäjän federaati- terilainen kirkko on kehittynyt ja koja sekä yhteisiä kansanjuhlien on korkeimmassa neuvostossa ke- kasvanut sellaisiin mittoihin, mitä säkuussa 1993. Valtiovalta näin olisi 1990-luvun alussa ollut vaivirallisesti pyysi anteeksi entisen kea uskoa. Neuvostoliiton suomalaisilta StaNykyiseen piispa Aarre Kuulinin vainoja. Valitettavasti pää- kaupin johtamaan Inkerin kirktöksen pykälät, jotka koskivat val- koon kuuluu yli 80 seurakuntaa tion tukea Inkeriin palaaville suo- eri puolilla Venäjää. Eniten seumalaisille ja suomalaiskulttuurin rakuntia on tietenkin Inkerissä elvyttämisohjelmaa, ovat jääneet ja Karjalassa. Historiallisella Invain paperille. Halukkaita Inke- kerinmaalla on yli 10 seurakunriin palaajia ei löytynyt pariakym- taa, jossa jumalanpalvelukset pimentä perhettä enempää. IL:n eh- detään suomen kielellä. Niissä dotuksia kulttuurin elvyttämisoh- suurimmissa on muutama sata jelmaan ei myöhemmin edes käsi- jäsentä. Ahkeran lähetystyön tutelty tarvittavalla tasolla. loksena ovat Inkerin kirkon seuPerestroika avasi ovet myös rakunnat levinneet Venäjän Voluskontokuntien kehitykselle. In- gan suomalais-ugrilaisiin tasavalkerissä vanhat inkerinsuomalais- toihin. Näissä luterilaisissa seuraten luterilaiset seurakunnat pe- kunnissa käytetään paikallisia kierustettiin uudestaan ja raunioi- liä (mordvaa, udmurttia, maria). tuja kirkkoja yritettiin saada ta- Monet kirkkoon kuuluvat seurakaisin ja kunnostaa. Kirkkomme kunnat ovat täysin venäjänkielielpymisen innokkaana johtaja- siä. Tärkeää roolia suorittava Inna oli karismaattinen nuori pap- kerin kirkko olekaan enää yhtä pi Arvo Survo. Koko Neuvosto- kansallinen (suomalainen) kuin liiton talouden ollessa kaaokses- se oli 1900-luvun alussa. 108 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA 7 Nykyisin inkerinsuomalaiset ovat päässeet vaikuttamaan kansainväliselle tasolle. Olemme mukana suomalais-ugrilaisten kansojen liikkeessä ja ulkosuomalaisparlamentin toiminnassa. Inkerin kirkko on Luterilaisen maailmanliiton jäsen. 1990-luvulla kansanliikkeemme eli oikeata euforista nousuaikaa, suomalaistyötä tehtiin pääosin vapaaehtoisesti. Inkerinsuomalaisten elämä muuttui nopeasti paremmaksi ja kaikki tuntui mahdolliselta. Varsinkin silloin, kun Suomen rajakin meille aukeni. Paluumuutto ja sen vaikutus Huhtikuussa 1990 presidentti Mauno Koivisto lausui yllättäen, että ”suomalaisia Neuvostoliiton alueelta voidaan pitää paluumuuttajina Suomessa”. Inkerinsuomalaisten paluumuutto on alkanut. Alussa se vain ilahdutti IL:n johtoa, olimmehan taistelleet inkerinsuomalaisten oikeuksista, joihin kuuluu myös oikeus valita asuinpaikkansa. Yhtäkkiä olemme saaneet toisen kotimaan. Tuhansia inkerinsuomalaisia pidettiin kuitenkin pakolaisina heidän joutuessaan Kannaksella Suomen puolelle rajaa Venäjän kansalaissodan aikana (1918-1920). Yli 60 000 inkerinsuomalaista puolestaan kohdeltiin vuosina 1943-44 Suomessa siirtoväkenä. Koivisto on ensimmäisenä kutsunut inkerinsuomalaisia paluumuuttajiksi. Jo 1990-luvun lopulla kävi ilmi, että muutto Suomeen inkeriläisten kannalta tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin taistelu ”inkerinsuomalaisten säilymisestä entisenä yhteisönä koti-Inkerissä”. 1990-2000-luvuilla Suomeen muutti Venäjältä ja Virosta 300-1800 inkerinsuomalaista vuodessa. Kadonneen Inkerin muistoristi Hatsinan Rahkolan kylässä. Kuva Lilja-Liisa Aleksandrova. Taloudellinen ja poliittinen epävakaisuus Venäjällä on johtanut siihen, että monet inkerinsuomalaiset päättivät muuttaa Suomeen. Tähän asti paluumuutto-oikeutensa on käyttänyt noin 22 000 inkerinsuomalaista. Suomeen on lähtenyt mm. useita IL:n toimijoita. Uusia haasteita 2010-luvulla inkerinsuomalaisten asema on muuttunut huomattavasti. Venäjällä ja Virossa heidän lukumääränsä väheni luontevan assimilaation (esimerkiksi Inkerissä kuuden miljoonan alueella asuu vain 8 000 suomalaista) ja Suomeen muuton takia. Vastaavasti Venäjän Karjalassa ja Inkerinmaalla suomen kielen käyttö väheni ja suomalaisen kulttuurin tarjonta supistui. Suomalaiskulttuurin häviäminen Inkeristä ja Karjalasta tuntuukin pitemmällä ajanjaksolla mahdolliselta. Venäjän viime väestönlaskun virallisen tiedon mukaan vuonna 2010 koko maassa oli vähän yli 20 000 suomalaista. Suomi on ollut viimeisen 20 vuoden aikana ainoa maa, jossa inkerinsuomalaisten lukumäärä kasvoi. Heidän tarkkaa lukumääräänsä ei voi tietää, koska Suomessa ihmisiltä ei kysytä heidän etnistä taustaansa. Arvioiden mukaan Suomeen on kuitenkin tullut noin 22 000 inkerinsuomalaista. Ennen paluumuuttoa maassa asui kolmisen tuhatta aikaisemmin muuttanutta inkerinsuomalaista tai heidän jälkeläistään. Yhteensä inkerinsuomalaisten lukumäärän Suomessa arvioidaan vuoden 2014 alussa olevan siis noin 25 000. Suomesta on tullut inkerinsuomalaisten pääasuinmaa. Suomessa asuu nyt enemmän inkerinsuomalaisia kuin on suomalaisia koko Venäjällä. Joidenkin tutkimusten perusteella voidaan todeta, että puolet Suomessa olevista inkerinsuomalaisista asuu pääkaupunkiseudulla. Inkeriläispaluumuuttajien kohtalo uudessa kotimaassaan vaihtelee. Joukossa on päteviä lääkäreitä, lahjakkaita insinöörejä, tohtoriksi väitelleitä tutkijoita, menestyviä liikemiehiä, mutta samoin paljon avuttomia syrjäytyneitä. Inkerinsuomalaisten työttömyys on 40 prosentin tasolla. Monille nuorille inkerinsuomalaisille muutto Suomeen on joka tapauksessa avannut laajoja koulutusmahdollisuuksia ja taannut vanhuksille ihmisarvoista hoitoa. Inkeriläisyys ei ole sama, kuin suomalaisuus vaikka onkin sitä lähellä. Inkeriläisidentiteettiin kuuluu esim. Venäjällä vahvistunut kollektivismi. Heitä myös yhdistää vanhempien ja isovanhempien traaginen kokemus vainovuosilta ja tietenkin he puhuvat omaa suomen murretta. Inkeriläisyys elää siellä, missä inkerinsuomalaiset asuvat. Vastuu inkerinsuomalaisten tulevaisuudesta ja inkeriläisyyden säilymisestä on siirtynyt käytännössä Suomeen. Suomessa toimivat inkeriläisjärjestöt ovat uusien haasteiden edessä. Niiden on löydettävä sellaiset toimintamuodot, jotka houkuttelisivat vanhoja ja nuoria, Venäjältä ja Virosta tulleita, kielitaitoisia ja inkeriläisyyden tuntevia sekä ummikkoja, akateemisesti koulutettuja ja lähes lukutaidottomia. Tehtävä tuntuu erittäin vaikealta varsinkin tilanteessa, kun Suomeen muuttaneita huolestuttavat kurssille pääseminen, työnhaku ja muut kotoutumiseen liittyvät arkiongelmat. Historia on armoton vähemmistökansojen suhteen. Inkerinsuomalaisten säilyminen etnisenä vähemmistönä on nykyäänkin yhtä ongelmallinen niin koti-Inkerissä kuin Suomessa. Wladimir Kokko Kirjoittaja on Pietarissa asuva taloustieteiden lisensiaatti, joka toimii ulkosuomalaisparlamentin varapuhemiehenä. Kokko toimi aikaisemmin pitkään Pietarin Inkerin Liiton puheenjohtajana. Ohituskaistalta opiskelemaan Kaikilla on oltava tasa-arvoiset mahdollisuudet päästä yliopistoon, eikä millään kansalaisryhmällä voi olla mitään etuoikeuksia, totesi entinen opetusministeri Jukka Gustafsson vuonna 2011. Gustafsson on sittemmin menettänyt ministerinpostinsa, kuten moni suomenkielinen opiskelija menettää mahdollisuutensa korkeakoulutukseen joka vuosi. Korkeakoulujen opiskelijavalintoja ohjaavat kiintiöt ja epätasa-arvo. Esimerkiksi Helsingin yliopiston lääketieteelliseen koulutukseen hakevat suomenkieliset ja ruotsinkieliset eivät ole samalla viivalla. Ruotsinkielisestä kiintiöstä pääsee opiskelemaan huomattavasti heikommilla tuloksilla ja moni lahjakkaampi oppilas jää kielipolitiikan uhriksi ja ilman opiskelupaikkaa. Epäterve tilanne on johtanut siihen, että yhteiskuntamme parhaiten palkatuissa ammattiryhmissä, kuten juristeissa ja lääkäreissä on ruotsinkielisillä moninkertainen yliedustus väestön suhteelliseen osuuteen verrattuna. Pisa-tuloksia ja korkeakoulujen pääsykoetuloksia tarkastellessa pitäisi tilanteen olla päinvastainen. Kiintiöt koskettavat eniten hallintoa eli koulutusta kauppa-, oikeus- ja lääketieteen johtotehtäviin. Eivät siis palveluammatteja, joiden suhteen yleensä ilmaistaan huoli ruotsinkielen asemasta. Perustuslaissa sanotaan, että julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisestä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Nyt tämä ei toteudu. Oppilasvalintojen ohituskaista pitäisi lakkauttaa, antaa koetulosten ratkaista ja valita pätevimmät. Vilhelm Junnila Kirjoittaja on Suomalaisuuden Liiton hallituksen jäsen Åbo Akademi on vuonna 1918 perustettu pääosin Turussa toimiva ruotsinkielinen yliopisto. 108 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA 8 KOKOUSKUTSU SUOMALAISUUDEN LIITTO RY:N SYYSKOKOUS KESKIVIIKKONA 29.10.2014 Suomalaisuuden Liitto ry:n sääntömääräinen syyskokous on keskiviikkona 29. lokakuuta 2014 kello 18.00 Ostrobotnian juhlakerroksen baarikabinetissa osoitteessa: Museokatu 10, 00100 Helsinki. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat: – toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2015 – jäsenmaksujen suuruus – liiton puheenjohtajan valinta – hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle – tilintarkastajat ja varamiehet vuodelle 2015 Hallitus JÄSENHAKEMUS Suomalaisuuden Liiton hallitukselle Haluan liittyä Suomalaisuuden Liiton jäseneksi. Hyväksyn liiton tavoitteet ja toimintaperiaatteet. SUOMALAISUUDEN LIITOSTA KAIKKIEN ITSENÄISTEN VALTIOIDEN PÖYTÄ- JA SALKOLIPUT SEKÄ MAAKUNTAVIIRIT Sukunimi: AURORANKATU 7 A 1, 00100 HELSINKI Puhelin: 09-442 824 Etunimi: Lähiosoite: Postinumero ja -toimipaikka: Sähköposti: suomalaisuudenliitto@kolumbus.fi Kotisivut: www.suomalaisuudenliitto.fi Koulutus: Syntymävuosi: TILAA OMASI! Ammatti/Arvo: Puhelin: Sähköposti: Haluan vastaanottaa sähköpostitse Sähkökannel-tiedotetta: (rasti = haluan; tyhjä tai viiva = ei halukas) Olen valmis vapaaehtoiseen talkootyöhön liiton hyväksi: (rasti = halukas; tyhjä tai viiva = ei halukas). Suomalaisuuden Liitto ry Tilinumero IBAN FI34 5780 0720 3638 08 Suomalaisuuden Liitossa oli 1269 jäsentä 15.10.2014 Numero 2/2014 Syksy Numero 83 27. vuosikerta Toimitus: Aurorankatu 7 A 1 00100 Helsinki puhelin (09) 442 824 Päätoimittaja: Sampo Terho Vt. päätoimittaja Sakari Linden Toimitussihteeri: Saila Ampuja Julkaisija: Suomalaisuuden Liitto ry ISN 0786-2393 Taitto: TR-Latomo Oy Toivomuksia hallitukselle: (tarvittaessa jatka kääntöpuolelle…) Paikka ja aika: Allekirjoitus: Jäsenmaksu on 22 euroa. Työttömältä, samassa taloudessa asuvalta jäseneltä tai alle 26-vuotiaalta 10 euroa. Palautus postitse tai sähköpostilla liiton toimistoon: Suomalaisuuden Liitto ry Aurorankatu 7 A 1, 00100 HELSINKI Puhelin (09) 442 824 suomalaisuudenliitto@kolumbus.fi Mistä sait tiedon Suomalaisuuden Liitosta? Paino: Sata-Pirkan Painotalo, 2014 Sähköposti: suomalaisuudenliitto@ kolumbus.fi Internet/kotisivut: www.suomalaisuudenliitto.fi Tilaushinnat: 7 €/vuosikerta ilmestyy neljä kertaa vuodessa tai kolmesti yhden numeron ollessa kaksoisnumero. Irtonumero 2 €. Suomalaisuuden Liiton perustivat kaikki suomenkieliset puolueet 12.5.1906 Johannes Linnankosken aloitteesta. Liiton jäsenyys on avoin jokaiselle suomalaiselle, joka hyväksyy liiton tarkoituksen. Lisätietoja numerosta (09) 442 824. 108 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA
© Copyright 2024