Suomen Mieli 1 / 2010 - Suomalaisuuden Liitto
1 M Kauppaneuvos Kari Hautanen Suomalaisuuden Liiton kunniajäseneksi Suomalaisuuden Liiton kevätkokous 22.4.2010 kutsui kauppaneuvos Kari Hautasen liiton kunniajäseneksi. Hautanen on syntynyt Alajärvellä vuonna 1949 ja on naimisissa Arja Hautasen (os. Jukkala) kanssa. Heillä on lapset Hannele (1973) ja Jarkko (1977). Hautanen on taloustieteiden maisteri ja sotilasarvoltaan reservin luutnantti. Hän on perustanut Tarjoustalo–myymäläketjun vuonna 1980 johtaen sitä vuoteen 2006, jolloin hän myi sen liiketoiminnat Tokmanni Oy:lle. Kauppaneuvos Hautanen on toiminut Suomen Kauppayhtiöt Oy:n toimitusjohtajana vuodesta 1980 lähtien. Yhtiö harjoittaa kiinteistöjen jalostusja vuokraustoimintaa sekä arvopaperikauppaa. Hautanen perusti vuonna 2009 Suomen Laatuoutlet Oy:n, joka on nyt aloittanut merkkitekstiilien vähittäismyynnin Hämeenlinnassa. Kauppaneuvos Kari Hautanen arvostaa suomalaisuutta ja kannattaa kansainvälistä yhteistyötä. Suomalaisuuden Liittoa hän on tukenut merkittävästi jo vuosien ajan. Liitto on tehnyt hänen mielestään suuren palveluksen suomalaisten aseman ja itsetunnon nostamiseksi. Suomalaisuuden ja suomalaisen identiteetin tärkeimpänä tunnusmerkkinä hän pitää suomen kieltä. Suomi on Euroopan vanhimpia kieliä ja siihen liittyvä kulttuurimme on osa Euroopan vanhaa kulttuuriperintöä. Niitä on syytä arvostaa ja niiden vaalimisesta on ensisijainen vastuu meillä suomalaisilla. Muut eivät tee sitä puolestamme. Osallistuessamme pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen yhteistyöhön, meillä on oikeus edellyttää reilujen ja tasapuolisten pelisääntöjen noudattamista. Euroopan Unionin säännöissä tasapuolisuus toteutuu jopa paremmin kuin Pohjoismaiden välisessä yhteistyössä, sanoo Hautanen. Kari Hautanen kertoo, että hän on päätynyt sponsoroimaan Suomalaisuuden Liiton toimintaa, koska hän on havainnut, miten Suomen valtiovalta on laiminlyönyt tämän perinteikkään ja kunnianarvoisan liiton rahoittamisen. Sodan jälkeisinä kylmän sodan vuosina Suomi haki itselleen turvaa pohjoismaisuudesta. Suomalaisten identiteettiä ryhdyttiin tämän perusteella ruotsalaistamaan - ruotsalaisuuden piti kuulua jokaisen suomalaisen identiteettiin – jos ei vapaaehtoisesti niin pakolla. Tämän seurauksena Suomessa edelleen kannetaan enemmän huolta ruotsin kielestä kuin suomesta. Ruotsi onkin yllättävästi ainut kieli, joka on koko Suomen valtakunnassa virallinen kieli. Ranska ja Ruotsi esimerkiksi ovat heränneet lainsäädännöllä turvaamaan maittensa pääkielen asemaa paljon Suomea tehokkaammin, vaikka ne ovat vähemmän uhanalaisia kieliä kuin niitä pienempi suomen kielemme, toteaa Kari Hautanen. Suomalaisuuden ja suomen kielen säilyminen maailmassa ei ole itsestään selvää. Tieteen ja talouselämän aloilla suomi on syrjäytymässä englannin edessä. Voimmekin kysyä, uhkaako suomen kieltä uudelleen samanlainen keittiökielen asema, joka sillä oli 1800–luvulla ennen suomalaisuuden nousua? Silloin suomen kieli oli vakavasti ruotsin uhkaama. Suomen kielen ja kulttuurin herääminen 1800–luvulla olikin suoranainen ihme. Hautanen on viime aikoina nähnyt merkkejä siitä, että suomalaisuuden ja suomen kielen arvostaminen ovat uudelleen nousemassa internationalismin ja pohjoismaisuuden huuman vähentyessä. Kehitystä tosin hidastaa se, että suuri osa poliittisesta eliitistä ja mediasta näyttää olevan pikemminkin tällaista kehitystä vastaan kuin sen puolesta. Maailma on sitä kiinnosta- vampi ja rikkaampi paikka elää, mitä enemmän täällä on omaperäisiä kansallisia kulttuureja. Suomenkielinen kulttuuri ja elämäntapa ovat puolustamisen arvoisia. Jokaisen, joka tuntee omat kulttuurilliset juurensa, pystyy sen jälkeen tuomaan oman antinsa maailman yhteiseen kulttuuriperintöön. Vanha suomalainen sananlasku sanoo: Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin. Meillä on oikeus ja velvollisuus puolustaa suomalaista elämäntapaa ja suomen kielen asemaa ja antaa arvo myös itsellemme. Kauppaneuvos Kari Hautanen kiittää Suomalaisuuden Liittoa huomionosoituksesta ja sanoo arvostavansa sitä suuresti ja toivottaa Suomalaisuuden Liitolle menestystä tavoitteidensa saavuttamisessa. Artikkeli on tiivistelmä puheenjohtajan 8.4. Aamulehdessä julkaisemasta kirjoituksesta Venäläisten maakaupat Suomessa kiellettävä EU-jäsenyyden myötä Suomi luopui asteittain ulkomaalaisiin kohdistuvista kiinteän omaisuuden hankintarajoituksista, joista viimeiset poistuivat vuoden 2000 alussa. Kun rajoitukset poistettiin EU-maiden kansalaisilta, totesi silloinen hallitus samalla, ettei ole perusteltua säilyttää rajoituksia myöskään unionin ulkopuolisten maiden kansalaisille. Vähitellen alkoivat maahamme löytää tiensä venäläiset uusrikkaat, jotka kaipaavat kotimaataan rauhallisempaa, turvallisempaa ja puhtaampaa ympäristöä loma-asunnoilleen. Monet suomalaiset ovat muitta mutkitta toivottaneet tulijat tervetulleiksi – kunhan nämä tulevat lompakkonsa kanssa – mutta toisaalta maakau- poista ja niihin liittyvistä muista hämäräbisneksistä on jatkuvasti alkanut nousta esille yhä suurempia kysymysmerkkejä. Isänmaansa kaupusteleminen on periaatteellisesti erikoinen tapa ansaita rahaa. Jokainen varmasti ymmärtää ainakin sen, etteivät maakaupat voi olla pitkäaikainen bisnes – kansallisomaisuutensa kun voi myydä vain kertaalleen. Lyhytnäköinen voitontavoittelu saattaa myös johtaa hyvin monenlaisiin ongelmiin, vaikka eri hallituksemme ovatkin tämän toistaiseksi kiistäneet. Mahdollinen turvallisuusongelma nousee siitä, kun venäläiset toimijat ovat ostaneet maa-alueita puolustusvoimien linkkimastojen läheisyydestä. Taloudellinen on- gelma syntyy puolestaan siitä, jos maan hinta rikkaiden venäläisten himoitsemilla alueilla käy suomalaisille liian korkeaksi. Poliittinen ongelma meillä taas on käsissämme, kun Venäjän valtio ryhtyy maassamme huolehtimaan kansalaistensa asioista ja omaisuudesta. Ympäristöongelmista tuskin tulee pulaa niistäkään, ovathan maahamme hamuavat äkkirikkaat tunnettuja kerskakulutuksestaan, ja hankkineet tonttejaan aivan luonnonsuojelualueiden kupeista. Erityisesti kannattaa muistaa, että suomalainen ei käytännössä voi ostaa Venäjältä maata millään keinolla tai hinnalla, joten maakaupat ovat täysin yksipuolisia. Venäläiset itse pitävätkin isänmaa- taan kaupustelevia suomalaisia lähinnä omituisina, sillä Venäjällä vallitsee perinteinen ajattelu, jossa maa on pyhää. Meille ilmeisesti enää raha on pyhää. Paljonko sitten lopulta on se rahallinen voitto, joka istuvankin hallituksen mielestä oikeuttaa jatkamaan nykyistä politiikkaa sen riskeistä huolimatta? Tarjolla on todennäköisesti vain pikavoittoja, ei pysyvää talouden kehitystä. Venäläiset sijoittajat eivät tietenkään investoi tänne senttiäkään sen vuoksi, että saisivat rikastuttaa Suomea tai suomalaisia, vaan tehdäkseen rahaa itselleen. Samoin yksityisten datshojen tuotot suomalaisille ovat epäselvät. Venäläiset ovat jo perustaneet Suomeen omia rakennusfirmoja, jotka pys- tyttävät äkkirikkaille kotoisia venäläisiä loma-asuntoja. Eräille venäläisten rakennushankkeille on välikäsien kautta ilmeisesti haettu jopa EU-rahoitusta, mikä olisi jo kaiken huippu: ojennammeko isänmaamme venäläisille EU:n tuella! Aikakautemme leimaa-antava piirre on ahneus, mutta oppikaamme venäläisiltä sen verran, että jotkin asiat ovat jo periaatteellisesti arvokkaampia kuin raha. Siksikö maatamme on läpi historian rakennettu ja puolustettu, että me saisimme nyt myydä Suomen pala palalta pois? 104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA 2 Pääkirjoitus Tehdään Suomalaisuuden Liitosta suurempi S uomalaisuuden Liitossa alkuvuosi on mennyt kuin siivillä. Olen uutena puheenjohtajana ottanut innolla uudet haasteet vastaan ja hallituksen kanssa olemme pohtineet erilaisia uudistuksia Liiton toimintaan. me ja jäsenmäärämme kasvaa vääjäämättä. Tähän liittyen julkaisemme tänä vuonna jokaisessa lehdessä jäsenlaskurin, josta voimme Sampo Terho seurata, olemmeko onnistuneet jäksi keskeinen tavoite on jatkossa järjestää Suomalaisuuden Liiton senmäärän kasvattamisessa. ympärille enemmän toimintaa ja tapaamisia, siis jäsenten yhdessäoloa. Perinteinen kevätkokous järjestettiin 22.4. ja 12.5. aloitamuleviin Suomen mieli -lehtiin on suunnitteilla myös mielipideme uuden perinteen järjestämällä vapaamuotoiset suomalaisuuden palsta, joten vastaisuudessa voit lähettää omia kirjoituksiasi liipäivän juhlat. Niihin ovat tervetulleet kaikki jäsenet ja myös liittoon ton toimistolle, mikäli jokin polttelee sydäntäsi. Tästäkin löytyy likuulumattomat – lisätietoa löytyy tästä lehdestä. säohjeita lehden sivuilta. Y T S uomalaisuus on hieno ja iloinen asia, ja Suomalaisuuden Liitto mukava järjestö. Erilaisissa tapaamisissa saamme pitää hauskaa yhdessä, välillä vakavammissa ja välillä kevyemmissä merkeissä. Ole sinäkin aktiivinen ja osallistu! L opuksi toivotan kaikille hyvää kevättä! Viedään yhdessä suomalaisuuden hyvää asiaa kohti uutta kesää. T oisekseen pyrimme kasvattamaan jäsenmääräämme. Suomalai- Sampo Terho suuden asia on monille rakas, mutta kaikki eivät ole edes kuul- Puheenjohtaja leet liitostamme. Kerrotaan siitä heille! Itse yritän esitellä tätä nykyä jokaiselle sopivalle tutulleni liittoa ja sen toimintaa, ja tarjoan mahdollisuutta liittyä mukaan. Liittyminen on helppoa; meiltä löyk. Kevään polttava aihe on tuntijakotyöryhmän pohdinta koulutyy niin postikortti kuin internet-lomake, joilla pääsee vaivattomasopintojen uudistuksesta. Säilyykö pakkoruotsi yhä? Tuntijakotyöti mukaan joukkoon. ryhmän suositukset julkaistaneen samoihin aikoihin tämän lehden sittele sinäkin liittoa! Jos me kaikki kerromme Suomalaisuuden kanssa. Suomalaisuuden Liitto on jo alkuvuodesta lähettänyt työLiitosta aktiivisesti ja myönteisesti tutuillemme, niin maineem- ryhmälle oman evästyksensä, joka sekin löytyy tästä lehdestä. J E Sameli Suora Häpeä ei kelpaa konsultiksi Mihin suomalaisuutta enää tarvitaan? Maailma pelaa englanniksi, Amerikasta tulevat menestymisen mallit ja keskisestä sekä eteläisestä Euroopasta oikeat tavat hienoine viineineen ja ruokineen. Moni tuutti toistaa, kuinka suomalaisuus on metsäläisyyttä, josta on pyristeltävä eroon. Uuden, entistä ehomman Suomen airut, Aalto-huippuyliopisto korostaa avoimesti sitä, että suomen kieli on parempi jättää tieteelliseksi paaria-kieleksi. Todellista tiedettä tehdään englanniksi. Meihin suomalaisiin valitettavan hyvin istuva huono itsetunto näyttäkin iskostuneen erityisen syvään tavanomaisesti kansakunnan eliitiksi kutsuttuun, koulutettuun väestönosaan. Mielissä möyrii jonkinlainen itseinhon eetos. Häpeä on huono konsultti, vaikka nöyryyttä kuinka arvostaisimme. Itseinho ilmenee vaikkapa suomalaisen juoppouden, väkivaltaisuuden, mykkyyden yleistämisenä ja korostamisena. Se on näiden kellokkaiden mukaan koko kuva Suomesta ja suomalaisista. Aina kun joku hullu ottaa aseen käteensä ja saa kajahtaneen ajatuksen, lopputulos on seurausta koko kansan nyrjähtäneisyydestä. Toista on Ruotsissa, kiirehditään kirjoittamaan. Vakava oire on väheksyvä suhtautuminen suomen kieleen. Ainutlaatuiselle kielelle soisi suuremman huomion kuin sille on nykyään tarjolla, sillä kieli on kulttuurin sydän. Jos ruotsin kieli oli 1930-luvulla Suomalaisuuden liiton emävihollinen, kolman- nella vuosituhannella se on englanti. Ei englannissa sinänsä mitään vikaa ole. Harva ei nauti amerikkalaisista elokuvista ja musiikista sekä omaa huumorintajuamme lähellä olevasta brittikomiikasta alkukielellä. Ikävä puoli on se, että englannin kielellä on yksinkertaisesti niin valtava yliote paitsi kaupan myös akatemian kielessä, että se asettaa kyseenalaiseksi perinteisen ajatuksen yliopistosta kansan sivistäjänä. On muistettava, että vaikka kansainvälinen tutkijayhteisö keskustelisi älyä polttelevista kysymyksistä englanniksi ja arvostaisi tutkijoita jotka tähän kykenevät, me kaikki tavalliset suomalaiset kaipaamme tutkittua tietoa yhä suomeksi, äidinkielellämme. Sitä täytyy tiedeväeltä vaatia jatkossakin. Mitään umpiota ei Suomesta saa eikä tarvitse rakentaa. Suomen kielen ja kulttuurin rummuttaminen ei saa olla mitään ulkokullattua hurraa-isänmaallisuutta. Sellaiselle nauravat naurismaan aidatkin. Ulkoisista virikkeistä on usein hyötyä oman rakentamisessa. Se on silti pidettävä mielessä , että Suomea ja suomen kieltä ei saa alistaa kakkosluokan mökkikieleksi. Oman kielen ja kulttuurin laiminlyöminen tekee meistä kodittomia globaalin maailman sekä vahvojen ja ylpeiden isojen maiden puristuksessa. Euroopan unionissa ei kiiltonahkakenkiään tuijottamalla ja itseään häpeämällä pärjää. 104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA 3 Sotasyyllisyystuomiot kumottava Lähes 65 vuotta sitten Suomessa pidetty oikeudenkäynti ns. sotaan syyllisten rankaisemiseksi 12.9.1945 annetun lain (890/1945)nojalla on jättänyt syvän ja nöyryyttävän muiston Suomen kansalle ja loukannut rajusti suomalaisten oikeustajua ja kansanvaltaista ajatustapaa. Silloisissa olosuhteissa Suomi joutui vieraan vallan painostuksesta säätämään lain sotasyyllisten rankaisemisesta ja tuomitsemaan sodanaikaisen Tasavallan presidentin ja seitsemän muuta poliittista johtajaa ankariin vankeusrangaistuksiin. Mainittu laki syrjäytti oikeusjärjestyksemme periaatteen siitä, että ns. takautuvaa lakia ei voi- da säätää eli lain säätämisellä rikottiin karkeasti ”nulla poena sine lege” periaatetta. Vaikka mainittua periaatetta ei ollut lainsäädännössämme nimenomaan ilmaistu, ei voi olla epäilystä siitä, etteikö tuo periaate olisi sisältynyt Suomen oikeusjärjestykseen. Uudessa perustuslaissa on 8 §:ssä ilmaistu sama periaate siten, että ” ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi”. Sotasyyllisyystuomioiden antamisen aikana 21.2.1945 voimassa olleen Hallitusmuodon 60§:n 2 momentin mukaan ”älköön mitään satunnaista tuo- mioistuinta asetettako”. Tilapäisiä tuomioistuimia, joiden tehtävänä olisi määrättyjen asioiden käsitteleminen ja tiettyjen henkilöiden tuomitseminen, ei saa asettaa. Tästäkin säännöksestä ja periaatteesta poikettiin. Suomen sotilaallinen tilanne rintamalla kesällä 1944 oli niin vaikea, että presidentti Risto Ryti katsoi velvollisuudekseen antaa isänmaan pelastamiseksi sitoumus Saksalle sodan jatkamisesta, mikä oli Saksan vaatima ehdoton edellytys sotamateriaalin ja elintarvikkeiden saamiseksi. Saksasta saatiinkin nopeasti panssarintorjunta-aseita ja ampumatarvikkeita sekä muuta sotakalustoa mm. lento-osasto Kuhl- mey. Tällä sotilasavulla oli täysin ratkaiseva vaikutus kesän 1944 torjuntataistelujen onnistumiselle ja välirauhan aikaansaamiselle. Ilman Risto Rytin henkilökohtaista uhrausta Suomen rintama olisi murtunut ja Suomi joutunut neuvostosotilaiden miehittämäksi. Suomen ja suomalaisten kohtalona olisi saattanut olla totaalinen tuho. Sotasyyllisyystuomioiden vääryyden poistamiseksi Eduskunnan tulisi säätää laki, jolla todetaan sotasyyllisyyslain olleen Suomen oikeusjärjestyksen vastainen mielivaltainen laki. Samalla sotasyyllisyyslain nojalla annetut tuomiot mitätöitäisiin. Näistä tapahtumista on viime aikoinakin käyty julkista keskustelua ja esitetty mielipiteitä. On katsottu, että mitään toimenpiteitä ei enää tarvita sen vuoksi, että tuomitut henkilöt ovat kaiken aikaa nauttineet yleistä arvostusta eivätkä ole koskaan menettäneet kunniaansa. On myös mainittu, että presidentin tai pääministerin lausunto, jolla todettaisiin oikeudenkäynnin olleen oikeusvaltion periaatteiden vastainen, olisi riittävä. Edellä mainitut näkemykset ovat hyviä, mutta ne eivät tule säilymään historian lehdillä vuosisatoja tutkijoiden käytössä. Matti Ahdeoja kihlakunnanneuvos, Nurmijärvi Suomalaisuuden Liiton evästys tuntijakotyöryhmälle Suomalaisuuden Liitto on tammikuussa jättänyt seuraavanlaisen kannanoton parhaillaan istuvalle tuntijakotyöryhmälle, joka suunnittelee peruskouluopetuksen tulevaisuutta. Hyvä tuntijakotyöryhmä! Suomalaisuuden Liitto seuraa mielenkiinnolla tärkeää työtänne ja antaa seuraavassa oman kannanottonsa nuorisomme perusopetuksen kehittämisestä. Liitto kannattaa lämpimästi suunnittelemaanne taideaineiden lisäämistä opetuksessa. Koko isänmaamme tuleva kulttuurielämä perustuu paljolti koulussa annettavaan opetukseen, joka edistää niin taiteellisen lahjakkuuden syntymistä ja varhaista havaitsemista, kuin kulttuurista kiinnostuneen yleisön kasvamista. Toinen keskeinen lisättävä oppiaine olisi liikunta, joka virkistää muuta opiskelua, kohottaa koko elämänlaatua, ja pitkällä aikavälillä voisi olla merkittäväksi eduksi myös kansanterveydelle ja maanpuolustukselle. Suomalaisuuden Liitto kannattaa myös luopumista ruotsin kielen pakollisesta opetuksesta – kuten kannattaa lukuisien gallupien mukaan Suomen kansan selvä enemmistö. Esitämme alla perustelumme. Nykymaailmassa EU on Pohjoismaiden sijaan keskeisin kansainvälinen kytköksemme. Jokaisen nuoren on itsestään selvästi opittava englantia, mutta lisäksi monien olisi hyvä puhua myös vaikkapa ranskaa, saksaa tai ItäSuomessa venäjää. Nuorille on usein vaikeaa oppia monia kieliä samanaikaisesti, joten pakollinen ruotsin opetus vie heiltä kohtuuttomasti resursseja ja yksipuolistaa nuorisomme kielitaitoa. Näin ollen pakollinen ruotsin opiskelu vahingoittaa nuorten urasuunnitelmia ja koko kansain- välistä kilpailukykyämme. Suomalaisten kielitaito kaipaisi monipuolisuutta, mutta kielten opetusta tuskin voidaan enää lisätä, koska nuoret opiskelevat pakollisen ruotsin takia jo nyt poikkeuksellisen paljon vieraita kieliä. Ei yksinkertaisesti ole järkevää koulussa pakollisesti opettaa kahta kansainvälisesti pientä kieltä (suomi ja ruotsi), joita kukaan muu Euroopassa ei puhu – nykyinen vanhentunut kielipolitiikka on kuin eristäytymiseen tähtäävää. Kannattaa myös huomioida, että kaiken pakottamisen jälkeenkin erityisesti miespuolisten opiskelijoiden oppimistulokset ovat ruotsin kielessä olleet hyvin heikkoja, joten ruotsin opiskeluun uhratut suuret voimavarat valuvat jo nyt todellisuudessa paljolti hukkaan. Ilman motivaatiota ei synny osaamista, ei käskemälläkään. Luopumalla pakollisesta ruotsin opiskelusta vapautamme aikaresursseja taideaineille ja muille kielille. Samalla voimme lisätä opetuksen joustavuutta ja vapaaehtoisuutta, parannamme niin opiskelijoiden kuin opettajien motivaatiota, ja annamme entistäkin paremman mahdollisuuden ruotsin opiskeluun kaikille niille, jotka katsovat sen tarpeelliseksi omalle uralleen ja osaamiselleen. Hyvä tuntijakotyöryhmä! Olemme tietenkin tietoisia, että työryhmän tehtävä on vaikea, ja erityisesti pakollisen ruotsin opetuksen suhteen on voimakasta lobbausta myös säilyttämisen puolesta. Jos työryhmä lopulta päättäisi yleisen mielipiteen ja oikeustajun vastaisesti säilyttää pakkoruotsin, tulisi tälle kyetä esittämään erinomaiset perustelut, jottei syntyisi epätoivottavaa mielikuvaa lobbareiden vaikutusvallasta kansanvallan yli. Koska työryhmä tietenkin haluaa antaa hyvän kuvan arvostelukyvystään, perusteluissa kannattaa välttää tavanomaiset sudenkuopat, kuten: • hyvä tapa oppia muita kieliä on lukea ensin ruotsia – varmasti vielä parempi tapa oppia mitä tahansa tarvitsemaansa kieltä on lukea sitä itseään • historialliset syyt – historia on tärkeää mutta kuuluu historiantunneille, kieliopetus ei voi tähdätä menneisyyteen vaan tulevaisuuteen • ruotsin kieli on sivistävää – ehkäpä, mutta vainko ruotsin kieli, eikö minkään muun kielen opiskelu tuota nuorelle vastaavaa sivistymistä • pohjoismainen identiteettimme vaatii ruotsin opiskelua – 2000-luvun yksilölähtöiseen moraalikäsitykseen kuuluu, ettei kukaan voi määrätä toisen ihmisen identiteetistä, vaan jokainen saa rakentaa identiteettinsä oman kutsumuksensa pohjalta Tämän tiiviin kannanottomme myötä toivotamme teille menestystä ja rohkeutta päätöksiinne, jotka vaikuttavat keskeisesti maamme tulevaan menestykseen. 8.1.2010 Suomalaisuuden Liitto 104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA Sampo Terho Puheenjohtaja Pekka M. Sinisalo Varapuheenjohtaja 4 LUKEMATTOMIA KIRJOJA LUETTAVIKSI Soinin sotahistoria Soini-seuran puheenjohtaja Lasse Autio on kirjoittanut näyttävän kirjan pienen eteläpohjalaisen kotipitäjänsä sotahistoriasta jääkäriliikkeestä jatkosodan jälkeiseen asekätkentään saakka. Ansiokasta on, että Autio kronikoi kattavasti myös soinilaisten vaiheet vapaussodassa unohtamatta sotien välisenä aikana suojeluskunta- ja Lotta Svärd -järjestöissä tehtyä vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Soinilaisten talvisodan aikainen komppanianpäällikkö Jalkaväkirykmentti 30:ssä oli kirjailija Yrjö Jylhä. Hän kirjasi kuuluun runoteokseensa Kiirastuli (1941) sotakokemuksiaan Taipaleen rintamalta. Tunnettu on Jylhän ytimekäs vertaus: ”Taipaleenjoki, Tuonelanjoki”. Se on murheellisen osuva eritoten soinilaisten osalta, sillä talvisodassa pääosin juuri Taipaleen taisteluissa kaatui 85 Soinin miestä, joka oli peräti 3,7 prosenttia kunnan miespuolisesta väestöstä. Määrä on valtakunnallisessa mittakaavassa kuudenneksi suurin. Soini oli jatkosodassakin kovilla. Kaikista soinilaisista kaatui viime sodissa yli neljä prosenttia. Se on kaikista Etelä-Pohjanmaan kunnista eniten. Lasse Aution Sisulla ja sydämellä – aatteen voimalla Sotakuvat kertovat John Lagerbohmin ja Matti Simulan toimittama kuvateos Me olimme nuoria sotilaita on mielenkiintoinen tuttavuus. Se esittelee tavallisten suomalaisten miesten albumeista peräisin olevien kuvien kautta viime sotien aikaista rintamaelämää. Kirjan pääasiallisena lähteenä on nuoren sotahistorian keräilijän Olli Kleemolan ilmeisen laaja ja monipuolinen valokuvakokoelma. Tekijät tosin mainitsevat esipuheessaan virheellisesti, ettei kuvia ole aiemmin julkaistu. Jotkut on, mutta se ei menoa haittaa. Kuvia kopioitiin ja myytiin aseveljeltä toiselle muistoiksi. Samoja kuvia löytyy useammasta albumista. Sotakuvat kertovat muun muassa tuimista taisteluista, taistelukentällä syntyneestä toveruudesta, vallatusta Itä-Karjalasta ja sen asukkaista, viihdytyskiertueista, rakkaudesta ja sankarikuolemasta. Luonnollisista syistä aitoja taistelukuvia on vähän. Sivulla 47 olevat kaksi kuvaa jääkärimajuri Gunnar Visapuun elämän viimeisestä päivästä 11. joulukuuta 1941 Valkeasaaressa ovat järkyttävyydessään unohtumattomia. Lapsille ja heikkohermoisille kirjaa ei voi suositella. Jou- eteenpäin 1918–1945 on A4-kokoinen ja siinä on poikkeuksellisen runsas ja osin harvinainen asiakirja- sekä valokuvakuvitus. Kirjoittajalla on hallussaan merkittävä aihepiiriin liittyvä yksityiskokoelma. Tekstiä elävöittävät runsaat lainaukset aikalaisilta. Soinilaisten lisäksi Aution mainio kirja kiinnostanee lähikuntien kuten Karstulan, Ähtärin, Lehtimäen, Alajärven ja Vimpelin asukkaita sekä yleensä Etelä-Pohjanmaan maanpuolustushistorian harrastajia. Kirja päättyy jälkisanoihin, jotka Soinin lottatoiminnan kantava voima, opettaja Helmi Pesola kirjasi muistiinpanoihinsa vuonna 1960: ”Uusi sukupolvi ei sodasta mitään tiedä. Tieto siitä on heille opetettava. Heille on tehtävä selväksi, miten tuhansin veriuhrein vain on voitu säilyttää maamme vapaus. Hinta on ollut niin suuri, että jokaisen nuoren ihmisen on tiedettävä, että maa, jota he astuvat, on pyhää maata.” Jussi Niinistö Lasse Autio: Sisulla ja sydämellä – aatteen voimalla eteenpäin 1918–1945. Omakustanne 2009. 288 sivua. Yli 400 kuvaa. – Kirjaa on saatavilla Soinin kirjakaupasta ja tekijältä, puh. 050-3483 234 tai lasse.autio@pp.inet. fi. Hinta on 35 € + postikulut. kossa on nimittäin todella julmiakin kuvia, kuten puna-armeijalaisten sortumisesta ihmissyöntiin kertova otos. Virallisen seulan läpikäyneistä TK-kuvista ei siis tässä kirjassa todellakaan ole kyse. Kirjassa on kenraali Gustav Hägglundin kirjoittama johdanto. ”Suomen sota 1939–45 on sankaritaru vailla vertaa Euroopan uuden ajan historiassa”, painottaa Hägglund. ”Vain Suomi kykeni torjumaan puna-armeijan keskitetyn hyökkäyksen, eikä vain kerran vaan kahdesti, talvisodassa 1939–40 ja kesällä 1944.” Toiseen maailmansotaan osallistuneista Manner-Euroopan maista Suomi oli ainoa, jota ei miehitetty. Tämä tosiasia kansakunnan kannattaa pystypäin muistaa. Jermujen omilla kameroillaan ottamat valokuvat täydentävät rosoisen aidolla tavalla käsitystämme talvi- ja jatkosodan maineikkaista taistelijoista sekä heidän elämästään siellä jossain. Jussi Niinistö Gustav Hägglund, John Lagerbohm ja Matti Simula: Me olimme nuoria sotilaita. Tuntemattomat sotakuvat kertovat. Otava 2009. 168 sivua. – Keräilijä Olli Kleemolan kotisivut löytyvät osoitteesta www.palasuomenhistoriaa.net. Suomalaisuuden Liitossa oli 811 jäsentä 30.4. 2010. 104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA 5 Kirjoita Sähköiset kirjanlukijat mielimuuttavat lukutottumuksemme piteesi julki Sähköiset kirjanlukijalaitteet ovat koko 2000-luvun olleet tekniikkaa, joka on ollut tuloillaan markkinoille, mutta ainakaan Suomessa ei ole vieläkään laitetta, joka olisi ottanut täkäläiset markkinat vahvasti haltuunsa. Internet-kirjakaupan jättiläinen Amazon vapautti syksyllä 2009 sähköisen kirjanlukijansa Kindlen [http://www.amazon. com/kindle] myös eurooppalaisille kuluttajille, kun se aloitti Kindlen myynnin myös Yhdysvaltain ulkopuolelle. Yhdysvalloissa Amazon Kindle tuli markkinoille keväällä 2007 ja vuoden 2009 lopulla siitä on julkaistu kolme versiota, kaksi perusmallia (6 tuuman näytöillä) ja suurinäyttöisempi malli DX (9,7 tuuman näyttö). Kindlen näyttö on harmaa ja se hyödyntää näyttötekniikassa E Ink -yhtiön [http:// www.eink.com/] ns. sähköistä mustetta, jossa teksti kirjoitetaan ruudulle sähköisesti, mutta tekstin ruudulla pito ei vaadi sähköä. Tekniikka säästää energiaa ja mahdollistaa pitkän lukuajan melko pienellä akulla. Tekstiä voi myös lukea ulkona auringonpaisteessa, mikä tavallisilla tietokonenäytöillä on vaikeaa. Tilasin Amazon Kindle 2 -perusmallin luottokortilla Internetistä lokakuisena maanantai-iltana ja jo saman viikon torstaina kuriiri olisi tuonut sen kotiovelleni jos olisin ollut paikalla, mutta toimitus virka-aikaan toimistolle onnistui perjantaina. Laite nahkakansilla kotiin kuljetettuna maksoi 273 euroa, joten mistään isosta investoinnista ei ole kyse, kymmenkunnan kirjan hinta riittää. Ironista kyllä, sähköinen kirjanlukija toimitetaan Suomeen amerikkalaisella sähköpistokkeella, joka ei sovi suomalaisiin pistorasioihin ja sähköisen kirjanlukijan lataamiseksi sähköllä on hankittava erikseen pistorasian välikappale. Amazon Kindle on siis sähköpistoketta myöten kovin angloamerikkalainen konsepti. Suomenkielisiä kirjoja ei juuri ole myynnissä Amazon Kindlen -kirjakauppasivuilla muutamaan harvaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kirjoja on lähinnä englanniksi saatavilla Eurooppaan noin 290 000 kappaletta. Mistä sitten saada vaikkapa Aleksis Kiven ”Seitsemän veljestä” tai muuta suomalaista si- sältöä, jos kerran Amazon ei niitä myy. Gutenberg-projektin [http://www.gutenberg.org/ browse/languages/fi] sivuilla on runsaasti ilmaisia suomenkielisiä kirjoja. On Kalevala, Rautatie ja muita 1800-luvulla julkaistuja klassikoita. Myös Mobipocket-sivustolla [http://www. mobipocket.com/freebooks/] on ilmaisia suomenkielisiä kirjoja, ainakin marraskuun 2009 alussa niitä oli tarjolla 276 teosta. Saatavilla olevien 1800-luvun teosten ilmaisuus perustuu tekijänoikeuksien vanhenemiseen. Uudempia ilmaisia englanninkielisiä kirjoja voi rekisteröitymällä ladata monista sivustoista [esim. http://www.free-ebooks.net/]. Aleksis Kiven ”Seitsemän veljestä” vie tilaa mobi-tiedostona noin 400 kilotavua, joten Kindlen 1,4 gigatavun asiakkaalle käytettävissä olevaan tyhjään muistiin niitä mahtuisi 3 600 kappaletta. Laitteen tekstintallennuskapasiteetin määrä on käsittämätön ja siihen saa koottua melkoisen kirjaston. Amazon Kindlen konseptin oleellinen osa, kirjojen lataaminen suoraan verkkokaupasta kirjanlukijan sisäisen UMTS-modeemin ja langattoman 3G-yhteyden avulla, puuttuu toistaiseksi Suomesta. Amazon ei ole vielä päässyt suomalaisen verkko-operaattorin kanssa sopimukseen verkkoyhteydestä, jolla kirjoja voisi ladata ilman, että käyttäjän tarvitsee maksaa kaistanleveyden käytöstä. Kunhan suomalaiset kustantajat tuottavat kirjoja myytäviksi Amazonille, niin sopimukset verkkoyhteyksistäkin saataneen aikaisiksi. Nyt kirjat täytyy ladata tietokoneeseen ja siirtää kirjanlukijaan kaapelilla USBportin kautta, mikä sekin on kovin helppoa. Internet-hakukonejätti Google on viimevuosina panostanut valtavasti kirjojen skannaamiseen. Se on digitoinut kirjojen sisältöjä tavoitteenaan luoda kattava hakukone, jonka avulla myös kirjojen sisältöjä voi tulevaisuudessa etsiä, kuten Internetiä nykyään [http://books.google.com/]. Kirjojen sisällöt ovat tekijänoikeuksien alaisia, joten hanke on nostattanut vastalauseita ja oikeudenkäyntejä. On selvää, että uusien kirjojen sisältöjen ilmainen jako ei tule onnistumaan ilman jonkinlaista piraattipuolueen vallankumousta, mutta mah- dollisuus etsiä sisällöistä ennen langaton tiedonsiirto on joka paikirjan ostopäätöstä on mahdol- kassa mahdollista, myös sanomalisuus, jonka luulisi kiinnostavan lehdet niin tilattavat kuin ilmaiskirjojen kustantajiakin. Mahdol- jakelulehdetkin siirtyvät vähitelTulevista Suomen mieli -lehlistaahan hakukone uuden mark- len kirjanlukijoihin. distä tullaan tarvittaessa varaakinointikanavan kirjoille. Kirjanlukijat muuttavat lu- maan tilaa jäsenten mielipideGoogle on käyttänyt valtavia kutottumuksemme ja aiheutta- kirjoituksille. Kirjoitusten aiheet resurssejaan myös käyttöjärjes- vat luovaa tuhoa. Kirjastot, jot- ovat vapaat, mutta liiton keskeitelmäkehitykseen. Android-käyt- ka 1900-luvulla ovat olleet kirja- siin kiinnostuksen kohteisiin ja töjärjestelmä on suunnattu eri- varastoja, joutuvat muuttamaan tavoitteisiin liittyvät kirjoitukset tyisesti älypuhelimiin ja muihin toimintatapansa tai jopa sulke- ovat julkaistaessa etusijalla. mobiililaitteisiin ja myös Barnes maan ovensa, riippuen siitä miKirjoita lyhyesti ja asiallises& Noble -kirjakaupan kirjanluki- ten sähköisten kirjojen lainaami- ti, sopiva pituus on noin 1000ja Nook [http://www.nook.com/] nen jatkossa onnistuu. Kirjasto- 2500 merkkiä, siis korkeintaan hyödyntää sitä. Nook maksaa sa- jen toiminta on ollut mahdollis- yksi liuska. Toimitus muokkaa man verran kuin Kindle ja se ta, koska niissä on ollut vain ra- ja tiivistää tekstejä tarvittaessa käyttää samaa näyttötekniikkaa jattu kappalemäärä kirjoja, jol- ja päättää kirjoitusten otsikoinja samankokoista näyttöä. Eri- loin uutuuskirjoja ei ole saanut nista. koisuutena siinä on pieni kos- sieltä kuin pitkällä jonotukselKirjoita mieluiten sähköisessä ketusohjattava LCD-värinäyttö, la, jolloin markkinoilla on jäänyt muodossa ja lähetä teksti osoitjonka avulla kirjanlukijaan la- tilaa kirjojen myyjille. Sähköistä teeseen: suomalaisuudenliitto@ dattujen kirjojen kansia voi sela- kirjaa voi monistaa rajattomas- kolumbus.fi ta ikään kuin kirjaston kirjahyl- ti, joten yksi sähköinen kirjasto Paperiset kirjoitukset voi lälyssä. Nook on vahva uutuus, jo- vaikkapa Inarissa, voisi syöttää hettää liiton toimistolle osoitteeka haastaa Kindlen, mutta me- kaikkiin Suomen kirjanlukijoi- seen: Suomalaisuuden Liitto ry nestystä eivät ratkaise tekniset yk- hin uutuuskirjat. Se ei ole kauAurorankatu 7 A 1, 00100 sityiskohdat, vaan markkinoiden pallisesti mahdollista, joten ko- Helsinki. valloittaminen ja siinä Googlella ko lainauksen ajatus joudutaan Puhtaasti asiapitoisia kirjoivoi olla sanansa sanottavanaan. rakentamaan uuteen tekniikkaan tuksia voi tarjota toimitukseen Kirjojen lukijat, jakelijat ja sopivaksi. Myös kirjakaupat jou- muutenkin kuin mielipidesivuilkoko kirja-ala joutuvat sopeutu- tuvat muuttamaan toimintata- le, aivan kuten tähänkin saakka. maan kirjanlukijoihin. Ne ovat pansa, kun kirjat ladataan InterAnna sanasi kuulua! tulleet jäädäkseen, sillä niillä on netistä. valtavasti etuja. Kirjojen hinta Suomenkieliset kirjalliset toihalpenee, kun paperiin, paina- mijat tekevät hyvin kun lähtetyvät lukulaitteisiin, jää nähtämiseen ja kirjansidontaan, kulje- vät tukemaan kirjanlukijoita ja väksi, mutta panostamalla sisältukseen, varastointiin jne. ei ku- saattavat runsaasti suomenkietöihin nyt, voivat kustantajat saalu resursseja. Kirjojen ostaminen listä aineistoa niiden vaatimiin da otteen markkinoista ja totuthelpottuu ja niitä voi ostaa het- sähköisiin muotoihin. Vanhoistaa uuden suomeksi lukevan suken mielijohteesta vain parilla ta klassikoista on saatavilla uutkupolven suomenkielisen kirjallikirjanlukijan tai Internetin klik- ta rahaa, kunhan sisällöt annesuuden maailmaan nykyaikaisilla kauksella. Kirjojen ensipainokset taan edullisesti lukijoille. Ja uukirjanlukijoilla. eivät lopu ikinä, vaan niitä on ai- det lukijat haluavat nykyaikaisna vaan saatavilla. ta sisältöä, 2010-luvun kirjailiAki Härkönen Kaupalliset kirjat joutuvat joiden hengentuotteita. Kuinka Suomalaisuuden myös enenevästi kilpailemaan il- nopeasti kirjallisuuden suurkuLiiton hallituksen jäsen maisten kirjojen kanssa. Erilaiset luttajat, keski-ikäiset naiset siirkirjailijat ja yhteisöt, joille kirja ei ole ensisijaisesti rahanansaitsemisväline, vaan ajatusten SUOMALAISUUDEN LIITOSTA KAIKKIEN ja ideologioiden ITSENÄISTEN VALTIOIDEN PÖYTÄ- JA levityskeino, syleilevät sähköisSALKOLIPUT SEKÄ MAAKUNTAVIIRIT tä kirjaa ja tarjoAURORANKATU 7 A 1, 00100 HELSINKI avat lukijoilleen Puhelin: 09-442 824 ilmaiseksi sisältöjään. PainaSähköposti: suomalaisuudenliitto@kolumbus.fi tuskustannukset Kotisivut: www.suomalaisuudenliitto.fi ovat tähän asti TILAA OMASI! olleet este ilmaiselle kirjojen jaolle. Kun näyttötekniikka menee eteenpäin ja 104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA 6 INKERIN HISTORIA ON SUOMEN HISTORIAA Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi maaliskuussa 2010 Suomen Akatemian rahoittaman, Kansallisarkistossa toteutetun tutkimuksen Kotiin karkotettavaksi. Inkeriläisen siirtoväen palautukset Suomesta Neuvostoliittoon 1944–1955. Kyseessä on ensimmäinen kokonaisesitys inkeriläisten vaiheista sodan jaloissa ja rauhan koitettua. Väestösiirtojen motiivit Tammikuun 15. päivänä 2010 tuli kuluneeksi 65 vuotta siitä, kun Liittoutuneiden Valvontakomission toteuttaman inkeriläisen siirtoväen palautusoperaation viimeinen juna ylitti Suomen rajan. Jatkosodan aikana toista vuotta kestäneissä väestönsiirroissa maahamme saapui noin 64 000 inkeriläissiviiliä. Heistä kahdeksan kymmenestä oli alle 15-vuotiaita naisia ja lapsia. Neuvostohallitus kiitti Valvontakomission nimissä Suomen valtiojohtoa onnistuneista toimista. Palautukset toteutettiin 5. joulukuuta 1944 ja 15. tammikuuta 1945 välisenä aikana. Neuvostoliittoon palautettiin noin 55 000 henkeä. Kaikki eivät kuitenkaan palanneet. Arviolta joka seitsemäs jäi Suomeen. Tämänhetkisen käsityksen mukaan puolet heistä pakeni Ruotsiin. Mitkä olivat Suomen päättäjien sodanaikaisten väestönsiirtojen motiivit? Millä voidaan selittää, että Suomessa kannettiin huolta Venäjällä ja myöhemmin Neuvostoliitossa, vieraan maan kansalaisina olleista suomalaisista, Inkerinmaan suomalaisista. Käsitykseni mukaan Suomen ja Inkerin suomalaisten henkinen yhteenkuuluvuuden pohja on vahvistunut Tarton rauhan jälkeen. Suomessa oli vallankumouksen jälkeisinä vuosina Inkerin suomalaisia pakolaisia yli 8 000 henkeä. Tarton rauhassa Venäjän tarjoama amnestia ei vakuuttanut kaikkia. Suomeen jäi silloin vajaat puolet pakolaisista. Heidän joukostaan nousseet aktiivit perustivat Inkerin Liiton (IL) vuonna 1922. Yhteistä historiaamme Suomalaisuuden Liitolla on Inkerin Liiton syntyvaiheissa ja yhteistoiminnassa vähän tunnettu, silti hyvin merkittävä osa. Inkerin Liiton väliaikainen johtokunta kokoontui Suomalaisuuden Liiton kansliassa 14. lokakuuta 1922. Myöhempinä vuo- sina ja vuosikymmeninä Suomalaisuuden Liitto tuki Inkerin Liittoa tarjoamalla toimitilojaan kokouksille ja jopa IL:n arkistolle. Myös tämän ansiosta Kansallisarkiston kryptassa vappuun asti sesillä olevassa Inkeri-näyttelyssä on voitu esitellä harvinaisia asiakirjoja ja valokuvia vajaan sadan vuoden takaa. Erityisen arvokkaaksi Suomalaisuuden Liiton henkinen tuki muodostui jatkosodan jälkeisinä vuosina. Valvontakomission vaatimuksesta lakkautettu Inkerin Liitto sai jatkaa toimintaansa Inkeriläisten Yhdistyksen nimissä ja kokoontua Suomalaisuuden Liiton tiloissa, kunnes onnistui hankkimaan itselleen Karjalatalolla sijaitsevan Inkeri-kodin. Yhteinen historiamme antaa kummallekin liitolle tilaisuuden muistuttaa, että väestönsiirroilla ja palautuksilla oli keskinäisiä syy- ja seurausyhteyksiä. Samalla voitaisiin yhdessä pohtia, mikä merkitys sodanaikaisilla tapahtumilla on tämän päivän Suomessa. Vuonna 2012 tulee kuluneeksi 90 vuotta Inkerin Liiton perustamisesta. Koska Suomalaisuuden Liitolla ja Inkerin Liitolla on ollut yhteistoimintaa paljon vaikeimmissa oloissa kuin tänä päivänä, voidaan toivoa sen jatkuvan tulevaisuudessakin. Kirjoittaja on pyrkinyt seikkaperäisesti selvittämään inkeriläisten siirtojen toimeenpanoa. Lisäksi hän on tarkastellut inkeriläisaktiivien toimintaa Suomessa 1920-luvulta 1950-luvulle ja esitellyt suomalaisten heimoaatteen innoittamien piirien vaikutusta inkeriläisten väestönsiirtoihin. Hän myös selvittelee parhaillaan inkerinsuomalaisen sivistyneistön nousua ja tuhoa Neuvostoliitossa 1920 ja 1930- luvuilla. Toivo Flink Filosofian tohtori, erikoistutkija Siirtolaisuusinstituutti Turku Suomen Inkeri-liiton puheenjohtaja Kirjan tilaukset: Suomalaisuuden Liitto, puh. 09-442 824, suomalaisuudenliitto@kolumbus.fi Toivo Flink Kotiin karkotettavaksi Nid., 320 s., 32 euroa, 2010 ISBN 978-952-222-183-4 ISSN 0073-2559 Kivinen katu Jamburgissa, Länsi-Inkerissä, 1942. Kuva Inkerissä toimineen pastori Juhani Jääskeläisen ottama. Inkeriläiset palautettiin Suomesta Neuvostoliittoon 5.12.1944-15.1.1945 kokoamiskeskuksista. Alempana sijoituspaikat Venäjällä. Kartta Kansallisarkisto. 104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA 7 Matkakertomus: Uusi-Seelanti Niin kaunis kuin isänmaammekin on, välillä on hyvä käydä tutustumassa myös kaukomaiden nähtävyyksiin ja elinoloihin. Liiton puheenjohtaja lomaili helmikuussa maapallon toisella laidalla Uudessa-Seelannissa, josta seuraava matkakertomus. Uusi-Seelanti on luonnonihmeiden saarivaltio. On hämmästyttävää, miten Suomea pienempään maahan voi olla pakattuna niin alppeja, tasankoja, jäätiköitä, tulivuoria, sademetsää, kuin tietysti häkellyttäviä merimaisemia valaineen, pingviineineen ja merileijonineen. Yhteiskuntana Uusi-Seelanti on lähes yhtä mielenkiintoinen. Väestö on hieman Suomea pie- Franz Josefin jäätikkö. nempi, 4,3 miljoonaa, josta alkuperäisväestöksi luettavia maoreita on noin 15% ja eurooppalaisperäisiä 80%. Näiden väestöryhmien välille on yritetty muodostaa mielenkiintoinen kaksoiskulttuuri, joka koostuu toisilleen alunperin täysin vieraista maorien ja eurooppalaisten vaikutteista. Tosin maahanmuuton avautumisen myötä myös aasialaisia on nykyään paljon, joten väestö kirjavoituu entisestään, mutta ainakin paikallinen sanomalehti korosti, että maa haluaa olla kaksikulttuurinen, eikä monikulttuurinen. Uudella-Seelannilla on erittäin lyhyt historia. Maorien arvellaan saapuneen saarille 1200-luvulla, mutta tämäkin on historiatieteellisesti ajatellen vasta Uuden-Seelannin esihistoriaa, koska ajasta ennen eurooppalaisten saapumista ei ole kirjallisia lähteitä. Hollantilainen Abel Tasman löysi saaret ensimmäisenä eurooppalaisena 1642, mutta ei noussut maihin. James Cook tutki saaria 1769-70 ja 1700-luvun lopulla Uudessa-Seelannissa alettiin vierailla enemmän mm. valaanpyynnin merkeissä. 1800-luvulla saaret liitettiin osaksi Brittiläistä imperiumia, ja vasta tuon vuosisadan aikana eurooppalaisia siirtolaisia alkoi saapua merkittäviä määriä. Uusi- Seelanti tuntuukin osittain yhä etsivän identiteettiään. Lehdistössä mm. käytiin vilkasta keskustelua maan lipusta, jota monet haluaisivat muuttaa, mutta yhteisymmärrystä uudesta vaihtoehdosta ei ole. Kansana uusseelantilaiset ovat leppoisia ja ystävällisiä. Heissä on säilynyt rajaseudun henkeä, jonka periaatteisiin kuuluu avuliaisuus ja yritteliäisyys – nämä olivat keskeisimmät seikat, joista mekin voisimme heiltä oppia. Uusseelantilaiset tekevät erit- täin pitkiä työviikkoja keskimäärin melko matalaa korvausta vastaan, usein minimipalkkaa. Töitä on kyllä tarjolla runsaasti, mikäli ei ole turhan valikoiva. Monet näyttivät tekevän useampaa työtä, eli keräävän elantonsa vähän sieltä täältä. Turismi on keskeinen tulonlähde. Uutta-Seelantia voi lämpimästi suositella kaikille matkailijoille, jotka kestävät istua koneessa ja lentokentillä yli 30 tuntia suuntaansa. Kuumavesilähde Rotoruassa. Maisemaa Queenstownin lomakaupungin lähistöltä. 104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA 8 Lähdetään yhdessä Viipuriin 7–8.8.2010! Kokoonnumme ravintola Zetorin kabinetissa ja ravintolassa keskiviikkona 12.5.2010 kello 16 alkaen. Kun toimit nopeasti ehdit vielä ilmoittautumaan matkalle mukaan. Soita varauksesi liiton toimistoon 09-442 824. Matkan asiantuntijaoppaana on sotahistorioitsija Eeva Tammi ja vastuullisena matkan järjestäjänä Vihdin Liikenne Oy VL-Matkat, rekisteritunnus 4074/00/Mj Mv. 7.8. LAUANTAI Tule iloiseen joukkoomme viettämään suomalaisuuden päivää. 07:30 10:00 Lähtö Helsingistä Aleksis Kiven patsaan läheltä Mikonkadulla sijaitsevalta bussien matkailuliikennelaiturilta Vihdin Liikenne Oy:n turistibussilla. Pysähtyminen Rajahovissa Vaalimaalla, jossa mahdollisuus omakustanteiseen lounaaseen. Paikalla on myös valuutan vaihto ja kauppa, josta voi ostaa esim. juomavettä ja eväitä. n. 11:00 Rajan ylitys (Suomen aikaa). n. 14:00 Saapuminen Viipuriin (Venäjän aikaa). Majoittuminen hotelli Viipuriin. Kiertoajelu kaupungissa. Tutustuminen 20.6.1944 taistelun keskeisiin paikkoihin, vanhan kaupungin keskustaan, kirjastoon ym. Paluu hotelliin n. klo 19. 20:00 Illallinen hotellissa. 8.8. SUNNUNTAI 07:30 08:30 Aamiainen hotellissa Kiertokävely kaupungilla; kohteina ovat kaupungin arkkitehtuurista kuuluisat rakennukset, vanhat arkeologiset kaivaukset, taidemuseo. Opastettu tutustumiskierros Viipurin Linnaan. n.11:30 Huoneiden luovutus ja siirtyminen bussiin. Tutustumista Viipuriin. 13:00 Lounas ravintola Labyrintissa. Tutustuminen Monrepos’n puistoon Ostosaikaa: ostoskeskus Karuselli, Pellavakauppa. n.15:30 Lähtö Viipurista. Rajanylitys Vaalimaalla, jossa mahdollisuus tax-free ostoksiin. Omakustanne ruokailu Rajahovissa. Saapuminen Helsinkiin myöhään illalla. HUOM! Ajat rajan itäpuolella ovat paljolti noin aikoja, koska rajanylitykseen menevä aika vaihtelee. Matkan hinta: 225 €/henkilö 2-hengen huoneessa mikäli osallistujia on vähintään 30. 237 €/henkilö 2-hengen huoneessa mikäli osallistujia on vähintään 25. 254 €/henkilö 2-hengen huoneessa mikäli osallistujia on vähintään 20. 1-hengen huoneen lisämaksu 28 €. Hintaan sisältyy: 1 yö hotelli Viipurissa täysihoito: illallinen, aamiainen ja lounas 8.8. ravintola Labyrintissa viisumi ja sen hankinta kuljetukset Vihdin Liikenne Oy:n turistibussilla rekisteröintimaksu hotellissa asiantuntijaoppaanpalvelut tutustuminen Viipurin linnaan ja Monrepos’n puistoon Hintaan ei sisälly: laskutuslisää 5 €/lasku henkilökohtaista vakuutusta Numero 1/2010 Kevät Numero 70 23. vuosikerta Toimitus: Aurorankatu 7 A 1 00100 Helsinki puhelin (09) 442 824 Päätoimittaja: Sampo Terho Toimitussihteeri: Saila Savinen Julkaisija: Suomalaisuuden Liitto ry ISN 0786-2393 Taitto: TR-Latomo Oy Mannerheimintie 3-5, Kaivopiha, 00100 Helsinki, puh. 010 766 44 50. JÄSENHAKEMUS Suomalaisuuden Liiton hallitukselle Haluan liittyä Suomalaisuuden Liiton jäseneksi. Hyväksyn liiton tavoitteet ja toimintaperiaatteet. Sukunimi: Etunimi: Lähiosoite: Postinumero ja -toimipaikka: Koulutus: Syntymävuosi: Ammatti/Arvo: Puhelin: Sähköposti: Haluan vastaanottaa sähköpostitse Sähkökannel-tiedotetta: (rasti = haluan; tyhjä tai viiva = ei halukas) Olen valmis vapaaehtoiseen talkootyöhön liiton hyväksi: (rasti = halukas; tyhjä tai viiva = ei halukas). Toivomuksia hallitukselle: (tarvittaessa jatka kääntöpuolelle…) Paikka ja aika: Allekirjoitus: Jäsenmaksu on 20 euroa. Työttömältä, samassa taloudessa asuvalta jäseneltä tai alle 26-vuotiaalta 10 euroa. Palautus postitse tai sähköpostilla liiton toimistoon: Suomalaisuuden Liitto ry Aurorankatu 7 A 1, 00100 HELSINKI Puhelin (09) 442 824 suomalaisuudenliitto@kolumbus.fi Mistä sait tiedon Suomalaisuuden Liitosta? Paino: Satakunnan Painotuote Oy, 2010 Sähköposti: suomalaisuudenliitto@ kolumbus.fi Internet/kotisivut: www.suomalaisuudenliitto.fi Tilaushinnat: 7 /vuosikerta ilmestyy neljä kertaa vuodessa tai kolmesti yhden numeron ollessa kaksoisnumero. Irtonumero 2 . Suomalaisuuden Liiton perustivat kaikki suomenkieliset puolueet 12.5.1906 Johannes Linnankosken aloitteesta. Liiton jäsenyys on avoin jokaiselle suomalaiselle, joka hyväksyy liiton tarkoituksen. Lisätietoja numerosta (09) 442 824. 104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA
© Copyright 2024