Hurakka Nro 2 - Vantaan kansanperinteen ystävät ry
2/2011 30.5.2011 Kevätkokouksen tunnelmia 21.3.2011 Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti Hurakka on Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti. Toimintasuunnitelmassa on sovittu, että se ilmestyy noin 4-5 kertaa vuodessa. Lehti toimii tiedotuskanavana toimikuntien, hallituksen ja jäsenten etuja vaalien. Jokaisella on mahdollisuus käyttää palstatilaa lehdessä. Kannen kuvat: Mirja Antila Vantaan kansanperinteen ystävien internet-sivut löytyvät osoitteesta www.vantaankansanperinteenystavat.net Materiaalia sivuille voi lähettää sähköpostilla: jani.leskela@saunalahti.fi Kotisivulle on nyt laitettu kävijälaskuri! 2 PUHEENJOHTAJAN PALSTA Hyvät ystävät Tätä kirjoitusta Hurakkaa kirjoittaessani omenapuu edessäni on täydessä kukassa. Kevät on siis hyvin pitkällä ja viikon kuluttua, kun olen kummipoikani ylioppilasjuhlissa, silloin se on ohi.Tämän Hurakan numeron ilmestyessä onkin jo kesä. Vuoden ensimmäisten viiden kuukauden aikana on Seuramme kohdalla tapahtunut jo paljon, sekä mukavia asioita että myös surullisia. Niistä on enemmän tietoa lehtemme sivuilla, joten mainitsen tässä vain kevätretkemme. Se suuntautui Repoveden Orilammelle, kansallispuistomaisemiin. Olin harmissani siitä, että en itse päässyt mukaan, kun samaan aikaan oli muuttokiireitä. Niitä riittää vieläkin. Kaikkihan tietävät, että varsinkin, jos vanhemmalla iällä muuttaa,tavaraa on ehtinyt kertyä uskomattomia määriä ja sen kuljettaminen ja turhien tavaroiden pois heittäminen vie oman aikansa. Repovedellä mukana ollut iso joukko saa itse kertoa kokemuksistaan, mutta haluaisin tässä kuitenkin kiittää erityisesti Sauli Ronkaista, joka retken järjestelyistä vastasi. Lokakuussa kokoontuvat elojuhlalaiset jo perinteeksi muodostuneeseen Kekrijuhlaan. Päivämäärä on 22.10. ja paikka kuinkas muuten - Påkas. Sitä seuraa Seuran väen yhteinen joulujuhla Violassa lauantaina 3.12. Vuoden viimeisenä tapahtumana on vanhaan tapaan joulumyyjäiset 17.12. Tätä kirjoitusta lopettaessani sää on aika viileää ja sateista, mutta toivokaamme, että kesästä tulisi taas lämmin. Tavataan viimeistään elokuussa Elojuhlilla ja tehdään tapahtumasta taas itsellemme ja yleisöllemme hieno, muistamisen arvoinen tilaisuus. Kalervo Pelkkikangas Puheenjohtaja Elojuhlat ovat tänä vuonna elokuun 13. päivänä ja sitä ennen on tuo tuttu “käskynjakotilaisuus” 8.8. Påkaksessa. Tällä kertaa mielenkiinto kohdistuu ennen muuta “Loitsu”-näytelmään, jota esitetään sekä perjantai-iltana 12.8. että lauantaina. Esimakua siitä saatiin kaupunkijuhlien aikana, kun 15.5. esitettiin Påkaksessa pätkä näytelmästä. 3 RETKI REPOVEDEN KANSALLISPUISTOON Lauantaiaamuna 21.5. klo 7.00 lähti yhdistyksen 28 jäsentä pirteinä mm. reippailemaan Repoveden kansallispuistoon ja tutustumaan Verlan tehdasmuseoon. Matkajärjestelyt hoiti Sauli ja kivasti hoitikin. Repovesi ja Orilampi ovat entisen Valkealan kunnan alueella. Valkeala yhdistettiin vuoden vaihteessa Kouvolan kaupunkiin. Verlan tehdasmuseo taitaa olla Jaalan kunnassa. Reilun kahden tunnin bussimatkan ja yhden pysähdyksen jälkeen saavuimme Orilammen lomakeskukseen ja koko porukan voimin Repoveden kansallispuistoon luontopolulle. Kaunista kallioista, koskematonta metsämaisemaa. Kohokohta varmaan oli kapean ja jyrkkärantaisen salmen ylittävä yhdeksän metriä korkealla oleva riippusilta, jonka pituus on noin parikymmentä metriä. Ylitimme sen kahdesti, minäkin korkeanpaikankammoinen. Sillan toisella puolella on rannalla kiva levähdyspaikka nuotiotulineen ja tietenkin eri pituisia vaellusreittejä. Patikoitsijoita oli reippaanlaisesti. Riippusiltaa vierastavia koiria taisin nähdä parikymmentä vajaan tunnin aikana. Lapinsalmen riippusilta Muutaman kilometrin patikoinnin jälkeen tulikin nälkä. Orilammen lomakeskuksessa meitä odotti todella hyvä lounaspöytä ravintolan itse valmistamine erilaisine kaloineen ja lämpimine ruokalajeineen unohtamatta jälkiruokaa. Suosittelen lämpimästi, jos satutte tälle suunnalle. Ja sitten pääsimme kahdeksi tunniksi TUULETAR II:n kyytiin Vuohijärveltä Repovedelle. Laivan kippari Heikki Vesalainen kertoi matkan aikana paikalliset historiikit ja tarut lennokkaasti sekä säesteli haitarilla yhteislaulut. Apukippari tarjoili juotavia halukkaille. Saimmepa oikein kehut hyvästä laulutaidosta. Taisi olla miesten ansiota. Venematkalla alitimme riippusillan ja kyllä se näyttää korkealla olevan, mutta onneksi se on tukeva. Venematkan jälkeen kävimme kylän pienellä 1200-luvulta peräisin olevalla ja 4 5 vielä käytetyllä hautausmaalla ja sen pienen pienessä kappelissa. Laivan kipparin kertoman mukaan alun perin saareen haudattiin erilaisia rötöstelijöitä. Kansa näet uskoi, että kun nämä “pahat” haudattiin saareen, niin eivät pääsisi sieltä pois ja näin elossa olijat saisivat elellä rauhassa. Seuraavaksi oli edessä vajaan tunnin ajomatka Verlan museoon. Tutustuimme tehtaan ympäristöön odotellessamme museokierroksen alkua. Vanhassa ympäristössä on tietenkin itse kirkkomaiset punatiiliset kartonkitehdas ja sen kuivaamo 1800-luvun lopulta alkuperäisessä asussaan ja ympäröivissä ulkorakennuksissa pieni kahvila ja käsityölaispuoteja. Kyllä kahvi maistui. Upea puinen patruunan asunto on remontissa. Remontin valmistuttua siinä varmaan jatkaa toimintaansa ravintola. Itse tehdaskierros oli opettavainen ja opas osasi todella asiansa. Hän kertoi lennokkaasti vuosisadan alun todella raskaista työolosuhteista. Työpäivän piYlhäällä Tuuletar II:n kippari ja Orilammen majan isäntä Heikki Vesalainen Pieni ja idyllinen Mäntysaaren kappeli, samalla saarella oli myös kylän oma hautausmaa 6 tuuskin oli 12-tuntinen, työvuoroja kaksi ja vain sunnuntai oli lepopäivä. Palkka naisilla oli 45 markkaa kuukaudessa ja jossain laitteissa käytettiin lapsityövoimaa. Eivatpä nämä lapset tainneet kouluun ehtiä. Tehdassaleissa oli talvella lämpötila pakkasen puolella ja kesälläkin varmaan kylmää, kun ei ollut lämmitystä. Mutta vastaavasti kuivaamon puolella oli 75 asteen lämpötila. Kartonkinippuja naisetkin nostelivat käsin noin 50 kilon painoisina nippuina. Onnistuisikohan nykypäivänä miehiltäkään tämmöinen nostelu 12 tunnin ajan. Kiitos järjestäjille ja osallistujille mielenkiintoisesta lauantaipäivästä. Meidän toivomus on, että vuoden kuluttua järjestettäisiin vastaavanlainen lauantaipäivä. Minne? Toivomuksia vastaanotetaan. Matkaterveisin Leila Tehtaan toiminta loppui 1960-luvulla ns. pehmeään laskuun. Ketään ei irtisanottu ja kun ei ollut työvoimaa, niin pillit pussiin. Laitteisto oli tietenkin vanhentunutta ja tuotantokapasiteetti aivan liian pieni. Nykyään ympäristön työläisasunnot ovat yhtiön henkilökunnan loma-asuntoina. kapulalossi ilman kapulaa eli vaijerista vaan kiinni ja vetoja =) Vaikka kello oli jo 18.00, sai Sauli järjestettyä meille viinipuotiin Verlan omien viinien ja liköörien maistiaiset. Kiitos siitä. Ja sitten nokka kohti Vantaata. Påkaksen parkkipaikalla olimme jälleen klo 20.30. Matkan hyvänolontunnetta lisäsi vielä koko päivän kestänyt lämmin ja aurinkoinen sää. Verlan opas Jussi... sukunimeä emme muista Kuvat: Uusi-Eskolat 7 Laivan kippari Heikki Vesalaisen matkan aikana kertoma hauska tarina Annukan muistiinmerkitsemänä: Eräänä iltana jänis päätti mennä ottamaan Orilammen majalle pari trinksua. Kotimatkalla väsymys kävi jäniksen käpälään ja hän päätti jäädä lepäämään tien penkalle. Nukahdettuaan siihen paikalle tuli kettu. Kettu tuumi, että siinäpä onkin jänis mutta enpä syö sitä vielä. Käyn viereen lepäämään ja herättyäni syön tuon jäniksen, saan siinä samalla aamutrinksun kun tuoksahtaa niin kovin viinalta. Niin jänis ja kettu nukkuivat vierekkäin. Paikalle tuli toinen kettu ja totesi, että siinähän on jänis ja kettu. No, en kuitenkaan halua syödä tuota kettua vaan syön tuon jäniksen. Samalla kettu heräsi ja huomasi toisen ketun aikeet. Ketuille tuli kova tappelu. Ne tappeli niin että saivat toisensa hengiltä. Siinä molemmat ketut sitten makasi kuolleena jäniksen vieressä. Jänis heräsi hetken kuluttua ja totesi ketut nähtyään, että kaikkea sitä humalapäissään tulee tehtyä. Eteläpohjalaisia perinneruokia ja ruokamuistoja Viime joulun alla sain idean haastatella kauhavalaisjuurista anoppiani Maija Antilaa hänen lapsuutensa ruokamuistoista ja kyselin samalla eteläpohjalaisten perinneruokien reseptejä. Näistä sitten kokosin Mummin parhaat reseptit-vihkosen, jollaisen jokainen lapsenlapsista sai joululahjaksi. Mummi kertoi, että hänen lapsuudenkodissaaan leivottiin ohuita reikäleipiä noin kerran kuukaudessa ja niitä säilytettiin ylhäällä vartaissa. Vieno-anoppi teki paksumpaa reikäleipää, mutta mummi itse piti enemmän ohuemmasta. “Oli kuin hevoset olis rouskuttanut ku isä ja veljeni Kusti ja Pentti söivät leipää”, Mummi muisteli. Vaaleaa leipää ei ollut ollenkaan. Pullaa syötiin viipale kerrallaan lauantaina ja muita leivonnaisia olivat viikonloppuisin hanna-tädin keksit sekä sokerikakku, johon tuli yhtä paljon sokeria, munia ja vehnäjauhoja. Ne mitattiin lasilla, leivinjauhoa ei siihen laitettu. 8 Mämmiä kun keitettiin, niin sitä hämmennettiin puusta tehdyllä kieräimellä. Vispipuuroa vatkattiin tosi pitkään käsin vatkaimella. Mummi muistaa, että hän on lapsena noukkinut mustikoita, puolukoita, lakkoja, mesimarjoja ja vadelmia. Kiisseliä laitettiin pyhinä ja ilta-aterian yhteydessä syötiin aina jälkiruokaa. Sekä makaroni-, maito- että helmiryynivelliä tehtiin. “Äitini paistoi pieniä lettuja aina 7 kerrallaan sitä tarkoitusta varten olleessa pannussa”, Mummi mainitsee. siihen taikinaa, paista 250 asteessa 1015 min. Sama taikina käy lettuihin, mutta saa olla löysempi. Piimäpuuro 1 litra vettä, kourallinen puuroriisiä kiehuvaan veteen, kourallinen rusinoita lisätään, tölkki kermaviiliä, 5-7 dl piimää, suurustetaan 2-3 rkl jauholla, valmiina lisätään sokeria, ½ tl suolaa sekä leipäjuustoa kuutioina. Lihavelli Keitä liemi luisista sian- ja naudanlihoista, lisää suolaa. Lisää puuroriisiä sekä rusinoita. Tee klimpit: 2 dl maitoa, 1 kananmuna, vehnäjauhoja sekoitetaan sakeaksi. Liemen pitää koko ajan kiehua, kun lisätään limpit, lisää lopuksi luista irrotetut lihanpalat. Aladobia, sianpää-, sianmaha- sekä siansorkkasylttyä tehtiin itse ja myös makkaroita. Mummi oli jo alle 10-vuotiaana pessyt suolia makkaroita varten. Pihvisoosi tehtiin juhlapyhinä sisäpaistista Mummin kotona.Viipaleiksi leikattu liha ruskistetaan pannussa voissa, lopuksi lisätään kiehuva vesi, jossa lihat haudutetaan pehmeiksi. Kaisa-äiti ei laittanut mausteita muuta kuin suolaa. Kastiketta varten jauhot ruskistetaan paistinpannulla. Lisätään kerma ja mustapippuria. Hannatädit eli hannarit Nämä ovat mureita. Yllätys on se, ettei näihin tulekaan kermaa. 250 g sokeria 250 g perunajauhoja 250 g vehnäjauhoja 4 munaa, 200 g voita 1 tl nafti suudaa ja 1 tl leivinpulveria Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, sokeri ja munat vatkataan, lopuksi lisätään voi pehmeänä. Lihapullat vanhaa lajia 500 g jauhelihaa, sipuli silputtuna, mauste- ja valkopippuria, suolaa, ½ dl korppujauhoja, 1 dl kermaa, 1 muna Turvota korppujauhot kermassa. Lisää jauheliha, muna ja mausteet. Pyöritä kostutetuin käsin pullat ja paista ne voissa. Tee kastike samoin kuin pihvisoosissa. Tätä salaattia Mummi valmistaa usein juhla-aterioille: Isoäidin salaatti Lehti- tai keräsalaattia leikataan suikaleiksi. Keitetyt kananmunat (2-3) pilkotaan haarukalla, suolaa ja sokeria lisätään. Löysäksi vaahdoksi vatkattuun kermaan lisätään etikkaa vähän ja sekoitetaan salaatin joukkoon kuten myös kananmunasilppu. Mirja Antila Kartanonpaistia tehtiin jo Mummin lapsuudenkodissa pyhäruoaksi. Se tarjottiin ohuiksi siivuiksi leikattuna. Kastike tehtiin erikseen paistinliemestä. Kropsu eli pannukakku 1 litra rasvatonta maitoa, 1 tl suolaa, 4 kananmunaa, 7dl vehnäjauhoja sulata pyöreässä pastinpannussa voi, laita 9 AIKAMATKA VANTAAN HISTORIAAN HÅKANSBÖLEN KARTANON ALUEELLA - Vantaa on ollut perinteisesti matalan byrokratian kaupunki myös päättäjien puheiden ja vaatteiden osalta, mutta ehkä sitä kerran voi tällaistakin koettaa näin juhlapäivänä, Lindtman totesi. - Nyky-Vantaalla me ollaan totuttu vähän vaatimattomampaan meininkiin, Antti Lindtman naureskeli vetäessään päälleen sinistä kuninkaan kaapua. Aikamatkoja järjestettiin Hakunilassa Håkansbölen kartanon mailla Vantaan 660-vuotispäivänä sunnuntaina. Opastetuilla kierroksilla vaellettiin läpi Vantaan historian merkkitapahtumien ja kohdattiin muun muassa kalastavia munkkeja ja venäläisiä kasakoita. Oppaina kierroksella toimivat Osmo (Tero Koponen) ja Martti (Teemu Palosaari).Osana tapahtumaa järjestettiin keskiaikaiset markkinat, jotka aukesivat kartanon tallipihalla heti puolenpäivän aikaan. Markkinoille osallistui muun muassa kyläseppiä, torikauppiaita sekä vatsasta puhuva taikuri, joka opetti lapsia jonglööraamaan. Lapsille ja lapsenmielisille oli tarjolla myös erilaisia keskiaikaisia leikkejä sekä jousella ammuntaa.Vantaan kaupunginmuseon henkilökuntineen esittäytyi osana tapahtumaa kartanon päärakennuksen keittiössä ja kertoi Håkansbölen kartanon historiasta. Lindtman (s.1982) esitti sunnuntaina 15.5. Håkansbölen kartanon ympäristöön levittäytyvässä aikamatkatapahtumassa kuningas Maunu Eerikinpoikaa (13161377). Roolitus on osuva, sillä Eerikinpoika nousi kuninkaaksi ollessaan kolmevuotias, ja myös Lindtman valittiin johtotehtäviin jo nuorena: hänestä tuli 26-vuotiaana Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Kansanedustajaksi hänet valittiin vajaa kuukausi sitten 28-vuotiaana. Puku teetettiin kymmenen vuotta sitten kaupunginjohtaja Erkki Rantalaa varten, jolla oli vastaava tehtävä silloin Hakunilan urheilupuistossa järjestetyssä aikamatka-tapahtumassa. Hyvin tuo tuntuu Lindtmanillekin sopivan, vaikka mies itse piti asua turhan koreana. 10 Tapahtuman järjesti Vantaan kaupungin kulttuuripalvelut yhteistyössä alue- ja tapahtumapalveluiden, Tanssiteatteri Raatikon, Vantaan Tanssiopiston, Hakunilan alueen yhdistysten, aluetoimikunnan sekä vantaalaisten harrastajatahojen kanssa. Vantaan Sanomat Vesa Marttinen 11 Håkansbölen kartanon aikamatkatapahtumassa kuningas Maunu Eerikinpoika (1316-1377) saapuu seurueineen. Vuonna 1351 Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika luovutti Viron Padisen luostarille lohenkalastusoikeudet Vantaanjokeen, joka oli tuolloin nimeltään Helsingaa. Oikeuksien luovutus ja Helsingaa mainittiin kirjeessä ensimmäisen kerran 15.5.1351. Vantaapäivää vietetään kirjeen päivämäärän perusteella.Vuoteen 1865 nykyinen Vantaa oli Helsingin pitäjä. Vuosina 1865–1971 Vantaa oli Helsingin maalaiskunta. Vuonna 1972 siitä tuli kauppala ja vuonna 1974 kaupunki. 12 Lähteet ja lisätietoja: www.vantaa.fi ja www.kafnetti.fi/vantaa 13 Vantaan kaupunkijuhlan 15.5.2011 järjestelyihin osallistuttiin vanhaan tapaan Påkaksessa toimivia yhdistyksiä esittelemällä klo 14-16. Maissi Salmen ohjaamasta Hiisi vieköön! –näytelmästä nähtiin ensi ”herätys” eli noin 15 minuutin pätkä. Kaupungin kulttuuripalvelut oli pyytänyt keskiaikaisiin asuihin pukeutuneita jäseniämme Håkansbölen kartanon alueella samana päivänä pidettyä historiallista tapahtumaa elävöittämään.Timo Kemiläinen hoiti järjestelyt. Kuvassa Timo Kemiläinen ja Eeva Uljonen, kuva: Liisa Pöyhönen Vieressä kaksi esimerkkiä, kuinka sukupuun voi toteuttaa myös ympyrämuodossa, toisessa 5 ja toisessa 7 sukupolvea 14 RITVA NIEMISEN MUISTOLLE Hän lähti pois, mutt' viel' on lähellämme tuhansin sitein meihin liittyen. Jäi muistoihin, jäi liki sydäntämme elämän voima, sielu silmien. Ritva Nieminen tuli joukkoomme osallistumaan, olemaan osa kotipaikkakunnan kansanperinteen harrastustoimintaa. Hänen toiminta-alueensa olivat senioritanssit, mutta mukaan mahtui monenlaista aktiviteettia. Ritva Nieminen oli hyvävoimaisena vielä mukana yhdistyksemme kevätkokouksessa, hän on takana toinen vasemmalta Vantaan kansanperinteen ystävät kokevat Ritva Niemisen odottomattoman poismenon suurena ikävänä. Hänenlaisensa ihminen luo ympärilleen valoa ja hyvää mieltä. Näin hän on erinomainen ystävä JOKAISELLE. Ritva tulee säilymään muistoissamme yhtenä meistä. armoitettuihin ihmisiin, jotka osaavat elää ilot ja surut elämään kuuluvina, itsestään selvyyksinä. Ritvan täysin odottamaton poistuminen jätti milloinkaan unohtumattoman muiston. Jokainen tapaaminen - vähäisinkin kävelymatka - oli juhlaa - juhlan parhaassa merkityksessä. MEIDÄN KAIKKIEN SYDÄMELLINEN OSANOTTO OMAISTEN SURUUN. Omalla kohdallani nousevat itseoikeutetusti päällimmäisiksi tuoreet muistot monista tapaamisista mitä erilaimmissa tilanteissa. Ritvalla oli jumalainen kyky olla lähellä ilossa ja surussa. Hän kuului niihin Irja Seetula 15 MAIRE LIPPOSEN MUISTOLLE kauppa ei käynyt tai jos olisi pitänyt myydä puoli-ilmaiseksi vaivalla valmistettuja töitä. Ihailin aina Mairen huolella tekemiä neuleita ja virkattuja ponchoja. Hänen keskiaikaispukunsa oli myös hieno ja hän esitteli Joutsenon pukuaan kansallispukunäytöksessämme Lumossa 8.3.2009. Tiesin Mairen käyneen muunmuassa aikuisopiston ompeluryhmässä Tikkurilassa jo pitkään, joten hänen käsityöharrastuksensa oli hyvin monipuolista. Toinen muistokirjoitus Sunnuntaina 22.5. kysyin Påkaksessa huolettomasti Liisa Tanskaselta, tietääkö hän mitä Maire Lipposelle kuuluu. Liisa vastasi, että Maire on kuollut. Jäin sanattomaksi. Olin kahta viikkoa aikaisemmin käynyt tavoittelemassa Mairea siitä talosta Peijaksen takaa, minkä eteen hänet jätin autoni kyydistä viimeeksi tavatessamme. En kuitenkaan nähnyt nimeä Lipponen asukkaitten nimitaulussa alhaalla rappukäytävässä. Ajattelin, että täytyypä soittaa Mairelle tai laittaa sähköpostia ja kysyä, asuuko hän vielä Mikaelintiellä.Viikon päästä tästä Maire oli kuulemma kuollut Peijaksen sairaalassa. Påkaksen joulumyyjäisissä ehkä vuonna 2008, Mairen asiakas sovittaa virkattua hattua. Liisa Pöyhösen ottama kuva. Muistan, kun kävelin Mairen kanssa illan pimeydessä Påkaksesta kekrijuhlista lokakuussa 2009 hiljakseen Tikkurilan bussilaitureille. Hänellä oli jalkansa takia liikkumisvaikeuksia ja sanoinkin silloin, että minä voin hakea hänet, jos hän tarvitsee kyytiä ja haluaa lähteä joihinkin tapahtumiin, edellyttäen, että minulla on auto käytössäni, asuimme nimittäin samalla suunnalla. Muistan, että Maire kukitettiin tuossa kekrijuhlassa tulevan 70vuotissyntymäpäivänsä johdosta. Vuosien varrella tapasin Mairea usein seuramme tilaisuuksissa ja opin tuntemaan hänet rauhallisena ja miellyttävänä ihmisenä, jonka kanssa oli helppo keskustella. Monesti olimme myymässä itse valmistamiamme tuotteita joko Påkaksen joulumyyjäisissä tai Tikkurilan joulubasaarissa terveysaseman katetulla sisäpihalla. Vaihdoimme kokemuksia käsityöläisen epäkiitollisesta osasta, etenkin jos 16 Maire että hänen tyttärensä ja poikansa olivat menossa. Ymmärsin, että hänellä oli ollut monenlaisia terveydellisiä ongelmia, mutta hän puhui niistäkin hyvin rauhallisesti ja toivoin hänen saavan apua Jüriltä. Joulun alla 2008 kyselin seuramme jäseniltä, mistä kukin on kotoisin ja tein aiheesta jutun Hurakkaan. Mairelta sain seuraavanlaisen vastauksen sähköpostilla: Hei Mirja Olen syntynyt Etela-Karjalassa, Joutsenossa. Siella imin kaikenlaisia karjalaisia vaikutteita ja tunnen itseni karjalaiseksi. Isani on syntynyt Heinavedella savossa ja aitini suku on kotoisin varsinaissuomesta. Joten aito karjalainen en ikava kylla ole. Terveisin Maire ps.nahdaan varmaan myyjaisissa. Seuraavassa tammikuussa soitin sitten Mairelle ja kysyin, olisiko hän kiinnostunut lähtemään Mäntsälään minun ja muutaman muun kanssa ostamaan erään toimintansa päättäneen käsityötarvikeliikkeen loppuunmyynnistä lankoja ja muita materiaaleja edullisesti. Teimme retken autollani neljän naisen voimin ja kun Maire jäi pois kyydistä, sovimme, että tulen jonain päivänä käymään hänen luonaan.Hän kertoi, että voisi kiitokseksi kyydistä antaa minulle osan suuresta nappikokoelmastaan. Tuo vierailu jäi toteuttamatta. Kaipaan Mairea. Monet keskustelut jäivät käymättä. Ihminen on poissa, mutta ei kadonnut. Hän elää meidän muistoissamme. Mirja Antila Viimeisen kerran tapasin Mairen Jüri Reinokin luennolla Påkaksessa viime elokuussa ja puhuin hänen kanssaan sen jälkeen puhelimessa, kun järjestelimme Jürin syyskuista hoitokäyntiä, jonne sekä 17 ARKKITEHTUURIA IHAILEMASSA Syy siihen, että itsenäisyyspäiväjuhlien kuvat jäivät edellisestä Hurakasta pois, oli toimittajan äkkilähtö muutaman päivän Barcelonan-matkalle. Matkan varsinainen aihe oli puolison 50-vuotispäivien juhlistaminen, mutta tarkoitus oli samalla tutustua katalonialaisen modernistisen arkkitehdin Antoni Gaudin suunnittelemiin merkittävimpiin rakennuksiin. Aikoinaan opiskellessani oppisopimuksella kuvallisen ilmaisun perustutkintoa Vakesissa, kertoi taidehistorian opettajani Leena Hakli niin innostuneesti Gaudista ja hänen töistään, että päätin jossain vaiheessa matkustaa niitä katsomaan oikein paikan päälle. Upea Sagrada Familia Pääkohde oli tietenkin katolinen kirkko Sagrada Familia, jonka parissa Gaudi työskenteli yli 40 vuotta, alkaen vuodesta 1884. Gaudin kuollessa v. 1926 rakennus oli keskeneräinen ja on sitä edelleenkin. Arkkitehti on haudattu kirkon kryptaan. Toinen kohde oli Casa Mila,jota aikalaiset haukkuivat kutsumanimellä “La Pedrera” eli kivilouhos. Casa Mila kuuluu UNESCON maailmanperintöluetteloon ja on rakennettu vuosina 1905-07. Alakuvassa Casa Mila, vieressä Camp Nou, Barcan kotistadion iltavalaistuksessa 18 Satunnaiset matkailijat Barcelonassa. Vas. toimittaja poseeraa elävän patsaan kanssa kävelykatu La Ramblalla, oik. päivänsankari nauttimassa tapaksia ja sangriaa KEVÄTKOKOUS 21.3.2011 Tunnelmia sääntömääräisestä kevätkokouksesta kotiseututalo Påkaksesta. Kokouksessa käsiteltiin yhdistyksen säännöissä mainitut kevätkokoukselle kuuluvat asiat ja valittiin hallitukseen uusi jäsen EevaLiisa Pekkarinen Yläkuvassa kokouksen puheenjohtaja Olli Uusi-Eskola ja sihteeri Kalervo Pelkkikangas. Alakuvassa Jorma Vartiainen ja Liisa Pöyhönen 19 vas. Eila ja Veini Vuorela, Irja Seetula, Timo ja Sirpa Kemiläinen vas. Sipa Kemiläinen, Jussi Lehtinen, Taina Sarivaara, Raimo Tanskanen, - , Hilkka ja Sulo Peltonen, Eeva-Liisa Pekkarinen 20 Itsenäisyyspäivän juhlaa vietettiin 5.12.2010 Påkaksessa. Tarjolla oli pientä purtavaa, kahvia ja kakkua. Kaikki olivat pukeneet parhaat päälle ja laittaneet mitalit rintaan. Seuramme naisten taidonnäyte, sinivalkoinen kakku 93-vuotiaan maamme kunniaksi Kaunis ja juhlava kahvipöytä 21 Siniset maljat ja koristeelliset asetelmat loivat tunnelmaa. Musiikkia ja mitaleita, Anna Säteri ja Jussi Lehtinen 22 Liisa Pöyhönen, Maire Sievänen, Veini ja Eila Vuorela Liisa Tanskanen, Sulo Peltonen 23 TAPAHTUNUTTA JA TIEDOTETTAVAA Kalevalajuhla oli oikein kodikas ja kiva. Lauri Leppänen vastasi juhlan järjestelyistä. Perinteinen ”käskynjakopalaveri” pidetään maanantaina elokuun 8. päivänä klo 18.00 Påkaksessa. Tiedoksi kaikille entisille Elojuhlatalkoolaisille: jos et pääse tulemaan Elojuhlille, niin ilmoittaisitko siitä Liisa T. puh. 900 3881, myös kaikki uudet talkoolaiset toivotetaan tervetulleiksi. Kysykää tuttavia tai naapureitanne tai muita innostuneita ihmisiä, jotka eivät ole ennen olleet porukassamme mukana ja haluaisivat mahdollisesti osallistua yhteiseen tekemiseen. Yhdistyksemme 23-vuotispäivää vietettiin lauantaina 9.4.2011 kaikille jäsenille tarkoitetussa keväisessä tutustumistilaisuudessa kotiseututalo Påkaksessa. Illan aikana seuran toimintaa esiteltiin harrastusryhmien “työnäytteillä”, saimme nauttia niin tansseista, runonlausunnasta kuin käsitöistä ja tietenkin kahvipöydän antimista. Huomio kaikki keskiaikaisen puvun ja päähineen lainanneet, voisitteko palauttaa puvun Elojuhlien jälkeen Påkakseen! Liisa ja Raimo Tanskanen sekä Esko Vierikko kävivät seuraamassa Hiisi vieköön!- näytelmän harjoituksia 6.5. Martinlaakson lukiossa ja totesivat, että esittäjät osaavat asiansa. Elojuhlatalkoolaisten kekrijuhlaa vietetään lauantaina lokakuun 22 päivänä. Pyyntö jäsenille! Jos teillä muuttuu jokin yhteystiedoista, voisitko ilmoittaa siitä Kaijalle. kaija.turtio@kolumbus.fi tai puh. 823 4238, 040-5962140 Yhteistyökumppanit Elojuhlilla: Vantaan kaupunki Vantaan seurakuntayhtymä Tiedekeskus Heureka Vantaan kansanpelimannit Kansanmusiikkiliitto Martinlaakson lukion ilmaisutaidon ryhmä 24 LAURIN ELOJUHLAT - LAURENTIUSFEST 12.-13.8.2011 23. Laurin Elojuhlat Vantaan Pyhän Laurin kirkolla. Tämän vuoden teemana jatkuu LOITSUT. Ohjelma (muutokset mahdollisia) Pakaritupa klo 13.45 kantelisti Marja Turu klo 14.30 laulujouhikko Outi Pulkkinen. Elojuhlat alkavat viikkoa ennen sunnuntaina 7.8 klo 14.00 Heurekassa aiheeseen liittyvällä luennolla. Etnografi, shamanisti Pia Kyyrö-Harju kertoo suomalaisesta kansanuskosta ja loitsuista. Elojuhlatoimikunta toivoo, että mahdollisimman moni voisi mennä kuuntelemaan luentoa. Kappeli klo 12.15 Lumous Group klo 13.00 kantelisti Marja Turu. (Marja Turulla on eri ohjelma Pakarituvassa ja Kappelissa) Ohjelmateltta klo 9.00 Elojuhlafanfaari n. klo 9.30 Tikkurilan mieskuoro n.klo 9.50 Kansanlaululaulajaiset, yhteislaulutilaisuus, Tiina Komulainen n. klo 10.15 Tikkurilan soittokunta n. klo 13.00 Lumous Group n.klo13.20Kansanlaululaulajaiset, yhteislaulutilaisuus, Tiina Komulainen Alustavaa tietoa Elojuhlista Loitsuaiheinen Hiisi vieköön! -näytelmä esitetään kirkonkylän myllyllä perjantaina 12.8. klo 19.00 sekä lauantaina 13.8. klo 15.30. Lauantaina markkinat päättyvät tämän vuoksi klo 15.00. Näyttelijät tulevat todennäköisesti lauantaina aikaisemmin markkinoille roolivaatteet päällä mainostamaan illan esitystä.Timo Hämäläinen on säveltänyt ”loitsu” -musiikkia, jota Vantaan kansanpelimannit säestävät. Samaani Johannes Setälää yritetään saada myös mukaan. Viimevuotinen kiertävä noita, Susanna Aarnio saapuu paikalle. Tiedoksi kaikille, että jos saamme EUavustusta näytelmän järjestelyitä varten, pitää Vantaan kaupungille ja EU:lle tehtävien tilitysten takia Elojuhlien talkooväestä jokaisella olla leimattu ruoka- ja kahvilipuke, kun menee ruokailuun tai kahville. Aina uusi lipuke vaikka kävisi kuinka monta kertaa! Lisäksi kaikilla, jotka osallistuvat Hiisi vieköön! -näytelmän talkoisiin, pitää olla nimi kuitattuna lipukkeeseen. Lipukkeet annetaan Ruusu-kahvilasta. Käsiohjelma tehdään Elojuhlille (painos 1000 kpl) ja Hiisi vieköön! näytelmään (painos 500 kpl) erikseen. Seurakunta järjestää mahdollisesti perjantaina iltatilaisuuden Pyhän Laurin Kirkossa. Kirkko ei ole meidän käytössämme perjantaina eikä lauantaina. Markkina-alueeseen ei tule muutoksia. Eräs Vantaalla tapaava luokkakokousryhmä saapuu Elojuhlille lohikeittoruokailuun. 25 Lasten telttaan on mietitty jotain uutta tekemistä, etenkin pojille, esimerkiksi peikkolaa ja köydenvetoa. Tintamareski tuodaan markkinoille lasten nurkan läheisyyteen, kuvaamisesta ei peritä maksua. Elojuhlan vastuuhenkilöt, päivitetty 19.5.2011, tarkennuksia ja lisäyksiä tehdään tarvittaessa PÄÄVASTUU Raimo Tanskanen 040-9003880, raimo.tanskanen@kolumbus.fi varahenkilö ja LIIKENNE Olli Uusi-Eskola 040-5052732, uusi-eskola@kolumbus.fi AURINKOKAHVILA Eeva Uljonen 050-5704639 RUUSUKAHVILA Liisa Tanskanen 040-9003881 LASTENNURKKA Tiina Kannisto, tiina.kannisto@elisanet.fi LETUNPAISTO Annikki Lammila, Raija Miettinen ja Irja Seetula. LOHIKEITTO Pirjo Pietikäinen 0400-971688, pietikainen.pirjo@luukku.com keittäjä Eeva-Liisa Pekkarinen 050-5769823, eeva.pekkarinen@luukku.com OHJELMAVASTUURaimo Tanskanen 040-9003880raimo.tanskanen@kolumbus.fi OMA MYYNTIKOJU Hilkka Peltonen 050-4109579, hilkka.peltonen@wippies.com SALAKAPAKKA Kalervo Pelkkikangas 040-5772645, kalervo@pelkkikangas.net TIEDOTUS Mirja Antila 050-5996936, mirja.antila@kolumbus.fi Toimii kuvaajana markkinoilla VIHIKOJU (INFO) Taina Sarivaara 040-5708077, taina.sarivaara@elisanet.fi YÖVAHDIT Matti Ruuti ÄÄNENTOISTO Jorma Vartiainen 050-5215861, jorma.vartiainen@saunalahti.fi KUULUTUS Esko Vierikko 040-5033891, esko.v@hotmail.com 26 Vantaan kansanperinteen ystävät ry PUHELINNUMEROITA JA SÄHKÖPOSTIOSOITTEITA 13.5.2011 HALLITUS Jäsen Puhelin Kalervo Pelkkikangas puheenjohtaja Eeva-Liisa Pekkarinen Hilkka Peltonen Peukaloiset Pirjo Pietikäinen puvusto Liisa Tanskanen juhlavastaava Raimo Tanskanen varapuheenjohtaja Anna-Liisa Uusi-Eskola Hurakan toimittaja Matkapuhelin Sähköposti 8724264 040-5772645 kalervo@pelkkikangas.net 8767919 050-5769823 eeva.pekkarinen@luukku.com 050-4109579 hilkka.peltonen@wippies.com 0400-971688 pietikainen.pirjo@luukku.com 8273314 040-9003881 8273314 040-9003880 raimo.tanskanen@kolumbus.fi 897712 044-3463723 uusi-eskola@kolumbus.fi TOIMIHENKILÖITÄ Liisa Pöyhönen rahastonhoitaja Kaija Turtio 8234238 elojuhlasihteeri, jäsenrekisteri Mirja Antila 8712107 Hurakan päätoimittaja Jani Leskelä internet-vastaava Tilitoimisto Ritva Pulkkinen 3865515 040-5101742 liisa.poyhonen@elisanet.fi 040-5962140 kaija.turtio@kolumbus.fi 050-5996936 mirja.antila@kolumbus.fi jani.leskela@saunalahti.fi 050-3865515 ritva.pulkkinen@nic.fi TOIMINNANTARKASTAJAT Mirja Antila 8712107 Kaija Turtio 8234238 Jorma Vartiainen 8232229 Marjatta Koivu-Loman 050-5996936 mirja.antila@kolumbus.fi 040-5962140 kaija.turtio@kolumbus.fi 050-5215861 jorma.vartiainen@saunalahti.fi 27
© Copyright 2024