HYVISTÄ TEOISTA SYNTYY PAREMPI HUOMINEN
y h t e i s k u n t a a p a l v e l e v a Irtonro: 2 euroa. Ei muita kuluja, keräyksiä tms. e r i k o i s l e h t i Myyntiaika maalistoukokuu 2013 Nro 1/2013 Hyvistä teoista syntyy parempi huominen Päiväkummun ja Kotimäen lastensuojeluyksiköissä, Naisten vuoro -projektissa, ja monissa muissa hankkeissa rakennetaan hyvillä teoilla oikeudenmukaisempaa maailmaa. ROMANO BOODOS 1/2013 2 ROMANO BOODOS 1/2013 3 Työpaikka auttaa asunnon, ei asuinalueen valinnassa Romaninuoret Jyväskylässä: Romano Missio ry. Vilppulantie 2 C 4, 00700 Helsinki Puh. (09) 351 1366, fax (09) 345 2517 HALLITUS 2013 Leena Rauhala Väinö Lindberg Tina Mäkelä Malla Laiti Sirpa Pöllönen Jeppe Isberg Matti Virtanen Päivi Rask-Helin Satu Nyman Helena Räsänen puheenjohtaja, kansanedustaja varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos projektijohtaja erikoissuunnittelija oppisopimustoiminnan päällikkö yrittäjä johtaja romanikulttuuriohjaaja lähihoitaja vanhustyön päällikkö, varajäsen Omaa tilaa, rauhaa ja mahdollisuus vaikuttaa asuinympäristöönsä. Niistä on romaninuorten asumista koskevat toiveet tehty. KESKUSTOIMISTO toimisto@romanomissio.fi Samat oikeudet kuuluvat kaikille J yväskylässä toteutettiin marraskuussa romanilasten ja -nuorten yhteisötapaaminen, jonka tarkoituksena oli kuulla seudun romaninuorten asumiseen liittyviä kokemuksia, ajatuksia ja toiveita. Tapaamiseen osallistui yhteensä noin kaksikymmentä 15–25-vuotiasta romaninuorta. Osa heistä asui vielä luonnollisesti kotona, osa oli itsenäistymisvaiheessa hakemassa asuntoa, osalla oli jo omaa asumiskokemusta. Osallistuneista nuorista lähes kaikki joko kävivät koulua, opiskelivat tai olivat töissä. Nuorten mukaan työssäkäynti ”auttaa saamaan asunnon, mutta ei asuinalueen valintaan”. Tuula Åkerlund toiminnanjohtaja tuula.akerlund@romanomissio.fi Mervi Pamukci toimistosihteeri mervi@romanomissio.fi SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ Jokainen ihminen on luotu ainutkertaiseksi ja samanarvoiseksi yksilöksi kykyihin, ominaisuuksiin tai tuottavuuteen katsomatta. Ihmisarvo on aina ehdoton ja täysi – se ei ole suhteellinen käsite. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 75 vuotta YK:n yleismaailmallisesta ihmisoikeuksien julistuksesta. Se syntyi kun kansakunnat halusivat toisen maailmansodan jälkeen varmistaa, ettei sellaisia kauhuja enää pääsisi valloilleen. ”Ei koskaan enää” oli kantavana ajatuksena, kun YK perustettiin vuonna 1945, sekä kolme vuotta myöhemmin kaikkien maailman valtioiden yhteisessä ihmisoikeuksien julistuksessa. Toisen maailmansodan Saksassa natsit järjestelmällisesti tuhosivat tarkkaan määrittelemiään ihmisryhmiä. Myös muita kuin juutalaisia joutui vainojen kohteeksi. Lukemattomia romanejakin joutui keskitysleireille. Nämä ihmisoikeuksien loukkaukset olivat täysin käsittämättömiä ja ne on moneen kertaan julkisesti tuomittu. Kuitenkin jonkinlaisena ihmisoikeusloukkauksena on pidettävä myös sitä, ettei Saksan valtiovalta vieläkään ole antanut täyttä tunnustusta natsien toteuttamasta romanien vainoamisesta. Toisen maailmansodan kokemuksien perusteella YK päätti ihmisoikeuksien julistuksen kantavaksi ajatukseksi sen toisen artiklan. Siinä määrätään yksiselitteisesti, että ”jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin, ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.” YK:n ihmisoikeuksien julistuk- seen perustuu myös Euroopan ihmisoikeussopimus ja samat oikeudet määritetään Suomen perustuslaissakin. Lait ja sopimukset eivät kuitenkaan aina toteudu, kuten maailman uutisia seuratessamme usein joudumme toteamaan. Myös lähempänä, täällä Suomessa ihmisoikeuksien toteutumisessa on parantamisen varaa. Epäkohdasta, jota täällä on vasta viime aikoina parannettu, sopii esimerkiksi uutisoinnin tapa. Aiemmin kielteisten uutisten yhteydessä raportoitiin henkilön mahdollinen vähemmistöstatus, vaikka sillä ei olisi ollut rikkomuksen kanssa mitään tekemistä. Myöhemmin ymmärrettiin, että tällainen uutisointi on omiaan lisäämään ennakkoluuloja. Vielä on voimissaan sen sijaan eräs toinen selvä ihmisoikeuksien julistuksen hengen vastainen käytäntö. Monilla työpaikoilla suhtaudutaan työnhakutilanteissa edelleen syrjivästi romaneihin. Ennakkoluuloista kerrotaan pahimmillaan jopa ääneen, kuten romanit.fi -nettisivustolla kuvattu, koskettava esimerkki siivoustyötä hakeneesta naisesta kertoo. Tämä siitä huolimatta, että yhdenvertaisuuslain 2 ja 6pykälä kieltävät yksiselitteisesti syrjinnän tällaisessa tilanteessa. Kehitettävää riittää ihmisarvon ja ihmisoikeuksien edestä siis vielä Suomessakin. Ihmisoikeuksien edistäminen on poliittisella tasolla käytännössä hyvää tarkoittavien lakien säätämistä. Käytännössä ihmisoikeudet eivät kuitenkaan voi toteutua ilman jokaisen meistä omaa panosta niiden hyväksi. Lakeja kuten yhdenvertaisuuslakia on noudatettava, mutta ihmisoikeuksien kunnioittaminen ulottuu vielä paljon pidemmälle kuin lain edellytykset. Loppujen lopuksi kyse on hyvin henkilökohtaisesta ja samalla kuitenkin yksinkertaisesta periaatteen ymmärtämisestä – jokainen meistä on Jumalan luomana yhtä arvokas kuin minäkin. Roomalaiskirje (15:2) kiteyttää saman kultaisen säännön toimintaohjeeksi: ”Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä.” KIRJ:Leena Rauhala kansanedustaja Toimisto Alida Friman Puh. (09) 351 1366 NAISTENVUORO -vankilaprojekti Inka Jeskanen projektikoordinaattori GSM 045 873 9990 inka.jeskanen@naistenvuoro.fi Tuula Nyman palveluohjaaja GSM 044 300 7815 tuula.nyman@naistenvuoro.fi PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI Johtaja Hanna Pekonen Hyväneula, Mieholantie 158, 16800 Hämeenkoski Puh (03) 764 1501, fax (03) 764 5002 paivakumpu@romanomissio.fi KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI Vs. Johtaja Susan Ihanainen Kotimäentie 213, 04150 Martinkylä Puh. (09) 294 4492, Fax (09) 294 4493 kotimaki@romanomissio.fi Kuva: Tenho Roth Yksityisellä puolella voi valita asuinalueensa itse ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO Sampo 800014-80033. Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto Tässä numerossa Kirja Väinö Lindbergin elämästä 5 Nöyränä maailmalle 6 Älä Enää vaikene! 7 Tuulan voimavarana usko Taivaan Isään 8 Vaihtoehtoja romaninaisvangeille 10 VAO ry järjestää vertaistoimintaa 10 Suomen romanien historia 11 Sydämellinen laulaja 12 Karjalan tyttö 80-vuotta 13 Elli Palm 80 vuotta 13 Romano Mission lastensuojeluyksiköt 15 Toiminnanjohtajan palsta 40 vuotta kellon perässä Nuoret kokivat huonona asiana romanien asuttamisen samoille alueille. He kaipasivat omaa tilaa ja rauhaa ja kärsivät huono-osaisuuden kasautumisesta asumisympäristössään. Toisaalta he näkivät, että sosiaalisten ongelmien leimaamilla alueilla ollaan yleisesti ottaen sallivampia ja suvaitsevampia naapureita kohtaan: ”Ei valiteta joka asiasta”. Romaaninuorten tapaamisen yllättävä ja virkistävä piirre oli heidän kiinnostuksensa yksityistä vuokra-asumista kohtaan. Eri romaniväestön asumiseen liittyvissä keskusteluissa yleensä kerrotaan, että romanit eivät juuri hakeudu yksityisille vuokramarkkinoille korkeampien vuokrien, epävakaampien vuokrasopimusten ja syrjinnän pelon vuoksi. Jyväskyläläisten romaninuorten tapaamisessa oli sen sijaan kuultavissa nuorten toisenlaista asennoitumista yksityiseen vuokra-asumiseen. Monet romaninuorista nimenomaan halusivat vuokralle yksityisille markkinoille, koska se on nopeampaa: ”Ei tarvii odottaa ja anella”. Nuoret pitivät tärkeänä myös sitä, että yksityiset vuokramarkkinat antavat mahdollisuuden valita asuinpaikkansa paremmin itse. Ongelmia ja valopilkkuja Nuorten yhteisötapaamisessa tuli runsaasti esimerkkejä erityisesti perinteisesti pukeutuneiden nuorten naisten kohtaamasta syrjinnästä vuokra-asuntoa hakiessa sekä yksityisellä että julkisilla asuntomarkkinoilla. Ongelmat keskittyvät useimmiten asunnon saantiin, joskus myös asumisen aikaisiin ennakkoluuloihin eri asukkaiden välillä. Sekä julkisen että yksityisen puolen vuokranantajat ovat yleensä tyytyväisiä romanien tapaan pitää asunnostaan poikkeuksellisen hyvää huolta. Tästä huolimatta romaninuorten omien kokemuksien mukaan osaketaloissa on enemmän vaikeuksia asukassuhteissa, eikä romaniasukkaita hyväksytä helposti. Toisaalta monilla oli kokemuksia myös siitä, että talon muut asukkaat ovat tulleet heidän puolelleen ja kiistäneet heitä kohtaan esitettyjä asiattomia tai perusteettomia syytöksiä. Nuorten mukaan pienillä paikkakunnilla oli vaikeampaa saada asuntoa. Jyväskylän kaupungissa asuntoasiat koettiin helpommaksi, koska paikkakunnalla on pitkään tehty romanityötä sekä yleisesti että asumisasioissa. Sarita Friman-Korpela YTM, asiantuntija Yhdenvertaisuus etusijalle Yes-hanke Tilaus- ja ilmoitushinnat: Vuosikerta 15 euroa, jäsenille jäsenetuna. Irtonumero 2 euroa. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmoitushinta 1 euro/pmm Toimitussihteeri: Jaakko KaartinenKoutaniemi 15 Numero 2/2013 ilmestyy kesäkuun alussa. Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava Romano Mission toimistolla viimeistään 1.5. Laita kuoreen tunnus ”Romano Boodos”. Materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen toimisto@romanomissio.fi. 16 Julkaisija: Romano Missio ry Painopaikka: Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula Toimitusneuvosto: Tuovi Putkonen, Malla Laiti, Taina Cederström, Päivi Majaniemi Päätoimittaja: Tuula Åkerlund Lehden ulkoasu: Valfrid Åkerlund/ Grafimus Oy Tapaaminen järjestettiin sisäasiainministeriön hallinnoiman Yhdenvertaisuus etusijalle YES 5 -hankkeen ja Jyväskylän romaninuorten Siltana Huomiseen -projektin yhteistyönä. Yhteisötapaaminen oli osa romanipoliittisen ohjelman täytäntöönpanoa. Sen puitteissa on toteutettu myös muita romanien asumiseen liittyviä toimenpiteitä. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Romano Missio ry. Vilppulantie 2 C 4 00700 Helsinki. Puh: (09) 351 1366 Telefax: (09) 345 2517 Internet: www.romanomissio.fi ISSN 1239-9779 ROMANO BOODOS 1/2013 4 Baramisos kentenge – Tarinaa lapsille Panna kham aprula 6. dielos Tiljiba siigo Romano Boodos 4/2012 -patrosta: M ari däi d÷eelo hast lako kenteha lako dzeenosko Rainerisko neer. Joi sas jakke lo˛ani, ka joi aulo aro d÷elta, te Rainer dikjas undrime leen ta puhtas: So hin staudas? Mari phenjas: Maan hin lo˛ane neevibi tukke. Me aa˛tom kenteha dola latße gaajengo Virtasesko tßeere. Douva raani Maija phenjas mange, te lengo tßeeresko pa˛˛al hin kaan tßutßo tßeer. Douva phuro Kalle Järvinen hin merdas ta kaan lesko kenti biknavena douva tßeer lokkes. D÷aa kaan doori ta tßin douva tßeer menge. Uvakaa, Jakkes me tßeeraa. Ehe, me minsavaa douva tßeer. Douva hin rankano tßeer ta doi hin tßi˛ko hoffos. Me laas te tßeeraa gresko stanja aro doi hoffos. Hin tßihko, te pankako praaluno lovadas, te ame laha tßeeresko uu˛liba, ke ame jekkar tßinnahas ajasaavo. Ta kaan hin douva tiija, paarkiba Deeveleske. Kaan ame tßinnaha tßeer menge. Me biknavaa douva phuranide gres, katta ame laha douva vasteskolouve doi tßeereskotßyö- Jiiveski tßai M e dikkaa auri vaalijatta. Jiu dela bri˛no. Phuu hin parno. Kamana hin ˛ou, hin tamlo. Apo tafla ˛atßuvena momuja. Iek bultrila vuudar. ”Arre!” Me daa gooli. Beski tßai, koones hin parne koola ta langhte, sonatika baal, staavela arre. Joi phennela: ”Tßi˛ko sarra. So tukke hunjula?””Buut Tßi˛ko paarkiba. Bi koon Lumityttö K atson ulos ikkunasta. Lunta sataa. Maa on valkeana. Kello on kuusi, on hämärää. Pöydällä palavat kynttilät. Joku koputtaa oveen. Sisään! minä huudan. Pieni tyttö, kenellä on valkoiset vaatteet ja pitkät, kultaiset hiukset, astuu sisään. Hän sanoo: Hyvää huomenta. Mitä sinulle kuuluu? Paljon hyvää, kiitos. Mutta kuka sinä olet? Minä olen lumityttö. Minä pos, phenjas Rainer d÷intaha. Tino ta Tanja aa˛te lo˛ane, ka joon ˛unle so lengo phurnide rakkade. Iek tßoon sas d÷eelo om. Rainer sas tßertas douva tßeeresko tßyöpos ta jakkes Nymanesko huupa liine penge vaaguno var iego rankano phaaluno tßeer. Vaagos Mari tßertas styöka fäärdimeske ta doolesko paalal joi byrjydas te fäärdavel Tinosko duitu. Tino kamjas te lesko vondrosko tßakriba aa˛˛elas d÷eleno ta Mari tßinjas doori panna d÷eleno gulvakiiro. Joi tßertas Tinosko duitu rankaneske. Aro Tanjasko duitu sas buut lilo förjako duitujako guosi. Joi rikkadas buut dotta förjata. Hinko dauva kaan horttas tßatßo, Tino morradas leijaves lesko jakha, ta dikjas lo˛anes lesko phurnide. Rainer phenjas, kamlo tßau, hin dauva kaan tßatßo. Datta me niina alti haagadom, te me laas te tßinnaa mango huupake iego tßeer, kai ame lahas te d÷iiven ta tumen kenti hleppuvenas te d÷an aro skoola. Kaan mango haagiba hin aulo tßatßeske! Rannidas: Tuula Åkerlund Baramisos tiljula aro vauro Romano Boodos 2/2013 numerossa Vielä aurinko nousee 6.osa Jatkoa viime Romano Boodos 4/2012 -lehdestä. M ari äiti lähti nopeasti lastensa kanssa miehensä Rainerin luokse. Hän oli niin iloinen, kun hän tuli telttaan, että Rainer katsoi ihmeissään heitä ja kysyi: Mitä on tapahtunut? Mari vastasi: Minulla on sinulle iloisia uutisia. Olin lasten kanssa Virtasten kotona. Se Maija rouva kertoi minulle, että heidän talonsa vieressä on nyt tyhjänä oleva talo. Se vanha Kalle Järvinen on kuollut, ja nyt hänen lapsensa myyvät sen talon halvalla. Mene nyt sinne ja osta se talo meille. Mahtavaa, niinhän minä teen. Kyllä minä muistan sen talon. Se on kaunis ja siinä on hyvä piha. Minä voisin rakentaa hevostallinkin siihen pihaan. Onpa hyvä, että pankin johtaja lupasi, että me saamme talolainaa, jos joskus ostaisimme sellaisen. Ja nyt on se aika, Jumalan kiitos. Ostetaan meille talo. Minä myyn sen vanhemman hevosen, siitä me saamme käsirahan siihen talokauppaan, sanoi Rainer innoissaan. Tino ja Tanja olivat iloisia, kun he kuulivat mitä heidän vanhempansa puhuivat. Yksi kuukausi oli kulunut. Rainer oli tehnyt talokaupat ja niinpä Nymanin perhe sai ensimmäistä kertaa oman kauniin puutalon. Mari laittoi ensin keittiön kuntoon ja sen jälkeen hän alkoi valmistaa Tinon huonetta. Tino toivoi, että hänen sängynpeitteensä olisi vihreä ja Mari osti sinne vielä vihreän matonkin. Hän teki Tinon huoneen kauniiksi. Tanjan huoneessa oli paljon violetinvärisiä tavaroita. Siitä väristä hän piti kovasti. Onko tämän nyt oikeasti totta, Tino hieroi leikillisesti silmiään ja katsoi iloisesti vanhempiaan. Rainer sanoi, Rakas poika, tottahan tämä nyt on. Tästä minäkin aina haaveilin, että saisin ostettua perheelleni oman kodin, jossa saisimme asua ja te lapset pääsisitte käymään koulua. Nyt minun haaveeni on tullut todeksi! Kirjoittanut: Tuula Åkerlund Tarina jatkuu seuraavassa Romano Boodos 2/2013 lehdessä tu sal?” ”Me som jiiveski tßai. Me aanaa tukke lil. Aa˛ latßi.” ”Paarkiba. Saste aaven, jiiveski tßai. Kammehako tu kaali?” ”Ehe, me piivaa d÷intaha kaali.” Taala ame be˛˛aha, piha kaali ta rakkavaha kuti tiija. ”Sar huot tiija d÷ala! Kaan me mostuvaa te d÷aa nikki. Aa˛ Deuleha!” ”Deevel mo del. Riga ˛eelengo lokke rassa maasesko tßaaveske.” Me phiravaa lil ta drabavaa dooles. Maan hin lo˛iba aro mango d÷ii. tuon sinulle kirjeen. Ole hyvä! Kiitos, tervetuloa lumityttö. Haluatko kahvia? Kyllä, minä juon mielelläni kahvia. Sitten me istumme, juomme kahvia ja puhumme vähän aikaa. Kuinka pian aika kuluukaan. Nyt minun pitää lähteä. Näkemiin (Jää Jumalan haltuun). (Jumala suokoon) Näkemiin. Vie terveisiä pakkaspojalle. Minä avaan kirjeen ja luen sen. Minulla on iloa sydämessäni. ROMANO BOODOS 1/2013 Väinö Lindbergin elämästä Kirja Sosiaalineuvos Väinö Lindberg muistelee lapsuuttaan ja elämänsä kulkua viime syksynä ilmesty neessä kirjassa Kärrypoluilta punaisille matoille. Teksti Tuovi Putkonen K oulukiusatun mustalaispojan matka nyrkkeilyn nuorten raskaansarjan mestariksi, tullimieheksi, papiksi, Romano Mission johtotehtäviin ja romanipolitiikan vaikuttajaksi on elämänkaari, jonka rinnalla kulkee koko suomalaisen romaniväestön tarina syrjitystä kiertolaiskansasta yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Väinö Lindbergin kertomat muistot ja mietelmät on kirjalliseen asuun saattanut toimittaja Tuovi Putkonen. Loviisan Kirja-kahvilassa helmikuussa täpötäysi salillinen yleisöä kuunteli, kun Väinö Lindberg muisteli lapsuutensa aikaista Loviisaa. Väinö Lindbergin muistelmien alku sijoittuu sota-ajan Loviisaan, jossa Anni ja Roope Lindbergin perhe sai asuttavakseen muutaman neliömetrin kokoisen huoneen asuintalon kivijalassa. Kirjakahvilan haastattelija Thomas Rosenberg löysi Väinön ruotsinkielisestä romanisuvusta aikaisemmin tuntemattomia näkökulmia suomenruotsalaisen Loviisan historiaan. Muistelmakirjan esittelytilaisuuteen Loviisan kirjakahvilaan olivat tulleet myös talon nykyiset omistajat. ”On vaikea uskoa, että suuri perhe on asunut siellä pienessä kellarihuoneessa”, lehtori Hannele Kareinen ihmetteli. Väinöä tuli kuunteleman myös hänen nuoruusikänsä nyrkkeilyidoli, sittemmin loviisalainen arvostettu kunnallispoliitikko Teuvo Mankonen. ”Olisin pettynyt, jos en olisi nähnyt sinua täällä”, Väinö sanoi ihailemalleen, nyt jo reilusti yli 80-vuotiaalle nyrkkeilysankarilleen. Väinön nyrkkeilyharrastus johti aina nuorten raskaan sarjan mestaruuteen asti. Pienen mustalaispojan osa Seija Roth Kuva: Valfrid Åkerlund 5 Entiset koulutoverit muistivat hyvin sen, kuinka Väinöä ja hänen sisartaan Mirandaa kiusattiin koulussa. Pienenä mustalaispoikana rikkinäisine housuineen Väinö joutui myös opettajansa silmätikuksi. Väinö Lindberg arvelee Väinö Lindbergin elämästä kertova kirja veti Loviisan Kirjakahvilan täyteen yleisöä. Kuvassa haastattelija Thomas Rosenberg Tuovi Putkosen ja Väinö Lindbergin keskellä. koulussa koettujen nöyryytysten osaltaan kasvattaneen hänestä taistelijan. ”Häpeä huonoista vaatteista, koulukiusaaminen ja rehtorin väkivaltaisuus herättivät vastenmielisyyden koko koulua kohtaan. Tunsin, että koulu ei ollut minun maailmani. Eräänä päivänä pistin omat nimet kirjoihin ja kirjan kannet kiinni.” Väinö Lindbergin äiti sai hankittua Väinölle opiskelupaikan vapaakirkollisessa kansanopistossa Santalassa. Opiskeluvuodet antoivat hänen elämälleen pohjan, josta työura on polveillut tullimiehen, lääninhallituksen virkamiehen, papin ja opettajan polkuja, samalla kun rinnalla on kulkenut koko Suomen romaniväestön aseman parantamiseksi tehty työ. ”Työhön, työhön, sanoi Lapatossu” Kärrypoluilta punaisille matoille kertoo myös asioista, joista on vaiettu. Sellaisia ovat muun muassa pakkotyöleirit, jonne sota-aikana koottiin romanimiehiä. Suomen hallitus perusteli laajaa työvelvollisuutta ”kotirintaman asevelvollisuutena”. Siirtoväen huollon keskuksen päällikkö Urho Kekkonen halusi vuonna 1942 perustaa romaneita ja varsinkin siirtoväkeen kuuluvia romaneita varten erityisen työleirin. Kekkonen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä nimimerkillä Pekka Peitsi julkaisemassaan pakinassa ”Työhön, työhön, sanoi Lapatossu” (Suomen Kuvalehti 40/1942): ”Työleirit on sijoitettava sitä silmällä pitäen, että myöhemmin voidaan mustalaisille varata yhtenäinen asuma-alue. Tämä tietäisi mustalaiskysymyksen kokonaisratkaisua.” Väinön isäkin veljineen pidätettiin Tampereen markkinoilla irtolaislain perusteella ”työtä kaihtavina”, heidän ollessaan markkinoilla harjoittamassa elinkeinoaan ja hankkimassa toimeentuloa perheilleen. Hei- dät vietiin Kihniöön Aitonevan turvesuolle, jonne oli perustettu Erikoisleiri numero 6. Kaikki on mahdollista Jumalalle Väinö Lindberg kertoo kirjassa muun muassa seuraavaa: ”Aitonevalla nostettiin turvetta. Rangaistusvangit, työvelvolliset ja venäläiset sotavangit kaivoivat ojia tai keräsivät, käänsivät ja kantoivat turvetta paareilla aumoihin. Suo oli iso ja vetinen. Puita kasvoi vain siellä täällä. Aitonevan lähettyville oli asettunut useita pakkotyövangeiksi joutuneiden romanimiesten perheitä, jotka auttoivat toinen toistaan. Oli kesäaika. Meidän ei tarvinnut tapella kylmän kanssa, mutta koskaan en ole nähnyt nälkää niin kuin sinä kesänä. Äiti kertoi, että olin kerran katsellut pientä virtaavaa puroa ja sanonut: – Jos noista kivistä saisi jotain irti, söisin niitäkin. Kerran olin jostakin syystä päässyt vankileirin sisäpuolelle, kun miehet tuotiin hökkeliin, jossa he saivat päivän ruokaannoksensa. Isä otti minut jalkojensa väliin ja aikoi antaa minulle oman annoksensa, mutta vartija, kuka lieneekin, otti minut kovakouraisesti pois isäni jalkojen välistä ja tokaisi: – Syö mustalainen ite ruokas, että jaksat kuokkia.” Väinö Lindberg sai sosiaalineuvoksen arvonimen ensimmäisenä suomalaisena romanina vuonna 2002. ”Elämänkulkuni on todistanut sen, että kaikki on mahdollista Jumalalle, eikä ihminen elämänsä keväässä voi tietää, mistä vanhemmilla päivillään itsensä löytää. Vain Jumala voi ohjata miehen kivijalasta valtiopäivien juhlallisiin avajaisiin”, Väinö Lindberg sanoo. Väinö Lindberg & Tuovi Putkonen: Kärrypoluilta punaisille matoille, SKS 2012 ROMANO BOODOS 1/2013 6 Nöyränä maailmalle myksiä ei nähty poliittisesti tärkeinä kysymyksinä. ”Nyt kun sanon poliittisesti, niin monet romanit ajattelevat, että eiväthän romanit ole koskaan tehneet politiikkaa, politiikka on jopa pelottava sana. Tosiasiassa politiikan tekeminen on sitä että sovitaan yhteisistä asioista”, Vuolasranta sanoo. Henkilökohtaisena tavoitteena hänellä on ollutkin saada mahdollisimman moni romani innostumaan yhteisiin asioihin vaikuttamisesta. M iranda Vuolasrannasta huomaa, että hän on tottunut puhumaan politiikan kieltä tehdessään työuraansa eri ministeriöissä vuosien ajan. Muutos romanikielen opettajasta virkamieheksi ei tapahtunut sattumalta. Opetettuaan romanilapsia vuosien ajan Vuolasranta päätti, että hänen täytyy pyrkiä sellaiseen asemaan, jossa pääsee vaikuttamaan ihmisiin, jotka tekevät oikeita päätöksiä. Kuluneen vuoden ajan ulkoasianministeriössä hän on hoitanut kansainvälisiä romanikysymyksiä, yhteydenpitoa Suomen edustustoihin ja sellaisiin kansainvälisiin järjestöihin kuten EU, YK ja Euroopan neuvosto. Muutos vie aikaa ”Täytyy muistaa että mikään ei tapahdu äkkiä. Romanit ovat olleet syrjäytettyinä lähes 700 vuotta. Suuressa osassa Eurooppaa romaneita ei nähdä yhdenvertaisina kansalaisina, vaikka heillä virallisesti olisikin tämä asema”, Vuolasranta pohtii. ”Romaneista tiedetään yhä todella vähän, tavallinen kadun kansa ei ollut romaneista paljon kuullutkaan, ennen kuin Euroopan kaupunkien kaduille alkoi ilmestyä köyhiä romanikerjäläisiä Itä-Euroopan maista. Tämä taas kertoo siitä, että kun koulutusrakenteet ja oppimateriaalit ovat jättäneet täysin huomiotta yli 10-miljoonaisen vähemmistön olemassaolon satoja vuosia, niin kelkan kääntäminen ei onnistu yhtäkkiä.” Yksi tapa, jolla romanien asemaa voidaan muuttaa paremmaksi ja asenteita positiivisemmiksi, on vastata sosiaalisiin tarpeisiin, eli hoitaa kuntoon asuminen, koulutus, terveydenhuolto ja työllisyys. Oppikirjoihin pitäisi sisällyttää tietoa siitä, että meidän maassamme elää muitakin kuin pääväestöön kuuluvia kansalaisia: esimerkiksi saamelaisia, romaneja, juutalaisia ja tataareja. Tässä poliittisten päätöksentekijöiden ja median rooli on hyvin tärkeä. Euroopan romanifoorumi uudistuu Brysseliin lähdetään oppimaan ”Demokratia ja yhteiskuntaan vaikuttaminen on romaneille uutta. Voidaan sanoa että foorumin kahtena ensimmäisenä kautena on opittu, tehty virheitä, mutta myös onnistuttu”, Vuolasranta pohtii. Vuolasranta on myös osallistunut vuonna 2013 syyskuussa Helsingissä järjestettävän kansainvälisen romaninaisten konferenssin valmisteluihin. Päivittäiseen työhön kuuluvat lisäksi Suomen edustustojen yhteydenottoihin vastaaminen ja kansainvälisiin romaniasioita koskeviin konferensseihin osallistuminen. Lisäksi tarvittaessa Vuolasranta valmistelee esimiestensä ja politiikan johtajien romanikysymyksiin ja Suomen ulkopolitiikkaan liittyviä puheita. ”Tämä on sitä arkipäivän työtä.” Romanipolitiikkaa ja vaikuttamista EU pyrkii siihen että jäsenvaltiot loisivat maansa romaneita koskevat romanipoliittiset linjaukset: olisivat vastuussa siitä, kuinka oman maan romaniväestön asemaa tulisi kehittää. EU on antanut jäsenmailleen tietyt tärkeät teemat, joiden toivotaan näkyvän kaikissa ke- 7 ”Täytyy muistaa että mikään ei tapahdu äkkiä. Romanit ovat olleet syrjäytettyinä lähes 700 vuotta. Suuressa osassa Eurooppaa romaneita ei nähdä yhdenvertaisina kansalaisina, vaikka heillä virallisesti olisikin tämä asema”, Vuolasranta pohtii. Vuoden pesti Euroopan komission erityisasiantuntijana odottaa Miranda Vuolasrantaa Brysselissä. Kuluneen vuoden hän on työskennellyt Ulkoasianministeriössä ylitarkastajana. Vuolasranta lähtee nöyränä maailmalle ja tietää, ettei kaikkea voi muuttaa yhdessä yössä. Yksi vuoden keskeisistä teemoista Vuolasrannan pestissä ulkoasiainministeriössä on ollut Euroopan neuvoston uudistushanke ja esiin noussut mahdollisuus uudistaa Euroopan romanien ja kiertävien foorumi ERTF. ERTF antaa romaneille mahdollisuuden puhua puolestaan ja siitä, miten romanien asiaa kuuluisi Euroopassa kehittää. Monilla on paljon ennakkoluuloja ja pelkojakin siitä, että romanien asioista päätettäisiin ERTF:ssä. ”Jokaisen maan romanit ovat aina ensisijaisesti oman maansa kansalaisia ja heidän maansa hallitus huolehtii heitä koskevista päätöksistä. ERTF:n kautta romanit voivat kertoa maidensa asioista Euroopan neuvostolle”, Vuolasranta selventää. ERTF:n perustaminen on tarjonnut romaneille Euroopassa ensimmäisen oikeudellisen mahdollisuuden osallistua ja tulla kuulluiksi. Yhtenäinen ääni tulee yksittäistä helpommin kuulluksi. ROMANO BOODOS 1/2013 hittämislinjauksissa. Niitä ovat muun muassa terveydenhuolto, asuminen, koulutus ja työllisyys. ”Viime aikoina on alettu puhua myös romanivastaisuuteen vaikuttamisesta eli asennekasvatustyöstä, jossa medialla ja koulutusrakenteilla on hyvin tärkeä rooli”, Vuolasranta summaa. Aikaisemmin romanikysy- ”Brysseliin lähteminenhän on tietysti mahtava haaste. Katselen sitä kuitenkin hyvin nöyränä tyttönä. Tehtyäni työtä 35 vuotta tällä kentällä voin sanoa, että kaikkea ei ole opittu.” Vuolasranta toteaa. ”Tietysti kun lähden sinne romanina ja romaniasiat hyvin tuntevana toivon, että voin vaikuttaa niihin käytäntöihin ja politiikan linjauksiin, joita EU romanikysymyksissä säätää. En pysty siellä vaikuttamaan ihmisten yksittäisiin ongelmiin enkä hankkeisiin. Tehtäväni on edistää kaikkea EU:n syrjinnän vastaista työtä”, hän sanoo. ”Käytän sen mahdollisuuden jonka olen saanut niin hyvin kuin voin, edistääkseni niiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien romanien asemaa, puhuakseni heidän äänellään.” Vuolasranta haluaa lähettää viestin Romano Boodoksen lukijoille: ”Pyydän lukijoita, että he muistavat minua rukouksin, koska tarvitsen ihmisten tukea ja Jumalalta viisautta, että voin tehdä sen, mitä varten minut sinne lähetetään.” Mitä tavalliset ihmiset voisivat tehdä Euroopan romanien tilanteen parantamiseksi? ”Halutessaan ihminen voi tehdä paljonkin. Moni ajattelee että hätä ja romanien määrä on Euroopassa niin suuri, että mitä minä voin tehdä. Sanoisin näin, että jos voit auttaa yhtä kärsivää, niin olet tehnyt sen mitä voit.” Älä Enää vaikene! KIRJ:Johanna Harjunpää ERTF on maailmanlaa- juisesti ainoa virallinen taho, joka edustaa romaneja. ERTF:llä on virallinen kumppanuussopimus Euroopan neuvoston kanssa. ERTF:llä ei ole päätöksentekovaltaa, vaan sillä on oikeus esittää asioita Euroopan neuvostolle. ERTF kokoontuu kerran vuodessa yleiskokoukseen ja kansallisilla romanien kattojärjestöillä on oikeus valita neljän vuoden välein oma edustajansa sinne. Suomen Romanifoorumi on ERTF:n maajäsen ja seuraava edustaja valitaan vuonna 2013. Euroopan neuvosto on Euroopan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Siihen kuuluu 47 jäsenvaltiota. Neuvosto pyrkii edistämään jäsenmaidensa yhtenäisyyttä, suojelemaan ihmisoikeuksia ja moniarvoista demokratiaa, parantamaan elinolosuhteita sekä edistämään inhimillisiä arvoja. Euroopan komissio valmistelee ja panee täytäntöön Euroopan unionin tekemiä päätöksiä ja valvoo niiden noudattamista EU:ssa. R omaninainen, väkivallasta ei tarvitse vaieta! Keräämme romaninaisten kokemuksia perhe- ja lähisuhdeväkivallasta. Jos olet kokenut väkivaltaa, voit ottaa yhteyttä ja kertoa tutkimushaastattelussa kokemuksistasi luottamuksellisesti. Tutkimusta tehdään romaninaisten aseman ja palvelujen parantamiseksi. Aloite tutkimukseen on tullut romaninaisten keskuudesta. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt tutkimuksen romaninaisten kohtaamasta perhe- ja lähisuhdeväkivallasta. Tutkimuksen ohjausryhmässä ovat edustettuina Romano Missio ry, Suomen Romaniyhdistys ry, Suomen Romanifoorumi ry, Kromana ry ja Elämä ja Valo ry. Ohjausryhmässä on myös sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustus. Tutkimus rahoitetaan Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmasta ja sen toteuttaa Referenssi Oy. Tutkimushankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa romaninaisten kohtaaman perhe- ja lähisuhdeväkivallan ilmenemismuodoista, lähisuhdeväkivaltaan liittyvistä yhteisöllisistä tekijöistä, väkivallan uhrien tuki- ja palvelutarpeista sekä väkivaltaa kohdanneiden lasten tilanteesta. Tutkimus tuottaa ehdotuksia kehittämistoimenpiteiksi ja väkivallan uhrien tukipalvelujen parantamiseksi. Osana tukimusta haastatellaan väkivaltaa kohdanneita naisia ja heidän lähiomaisiaan. Naisten omat kertomukset ja ajatukset ovat erittäin tärkeitä tutkimuksen onnistumiselle ja palvelujen kehittämiselle. Haastattelut voidaan tehdä kasvotusten tai puhelimitse ja ne ovat ehdottoman luottamuksellisia. Haastatteluun voi osallistua ilmoittamatta omaa nimeään. Myös tutkimusraportti kirjoitetaan siten, että siitä ei voi tunnistaa ketään yksittäistä haastateltua. Yksittäisten haastateltujen antamat tiedot eivät myöskään tule minkään viranomaisen tietoon eivätkä johda mihinkään viranomaistoimenpiteisiin. Toivomme, että ilmoittautuisit tutkimukseen ja olisit mukana vaikuttamassa romaninaisten aseman parantamiseksi ja kehittämässä romaninaisille parempia palveluja! Tutkimushaastatteluun voi ilmoittautua Alidalle numeroon 09 3511366 maanantaista perjantaihin klo 9.00-15.30 välisenä aikana. 8 ROMANO BOODOS 1/2013 ROMANO BOODOS 1/2013 9 Kuva: Valfrid Åkerlund Kolme nuorta naista istuu Vanajan vankilan aulassa. Naiset osoittavat iloisen tervehdyksen ohikulkevalle Tuula Nymanille ja pikaisesti sovitaan tapaamisesta Tuulan työhuoneessa. Naisten vuoro -projektin vetäjä, Mikkelin Tuula, on Vanajan vankilan naisvangeille niin auttava käsi kuin kuunteleva korva. Mikkelin Tuulan voimavarana usko Taivaan Isään Järvenpään seurakuntaopistolla vietettiin valmistujaisjuhlaa. Tuula Nyman suoritti kolmoistutkinnon: sosionomi - diakoni - lastentarhan opettaja. Maalaistyttö muuttaa Helsinkiin Valmistuttuaan Tuula sai heti töitä Mikkelin kaupungin kesäsiirtolan keittiöstä. Sieltä matka jatkui kaupungin eri päiväkotien keittiöihin, henkilöstöruokalaan sekä pitopalvelussakin hän työskenteli. Mutta vielä oli Taivaan Isällä suunnitelmia Mikkelin Tuulan varalle. ”Puskaradion kautta sain tiedon, että Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva Romaniasianneuvottelukunta haki 40-vuotisjuhlajärjestelijää Finlandia-talolla pidettävään seminaariin ja romanikonserttiin. Lähetin hakemuksen, pääsin T uula Nyman on ylväsryhtinen nainen, jonka olemuksesta jo huokuu päättäväisyys ja tahdonlujuus. Molempia hän on tarvinnut matkalla tähän päivään ja vaativaan työhönsä naisromanivankien parissa. Tuulalla on ollut onni syntyä perheeseen, jossa vallitsi lämmin yhteenkuuluvaisuuden ilmapiiri ja vahva usko Jumalan johdatukseen. Myös koulutuksen tärkeys oli itsestäänselvyys kodin ja lähisukulaisten keskuudessa. ”Isovanhemmilleni kuuluu kiitos siitä, että he ovat luoneet suvullemme kannustavan ja tiiviin yhteishengen. Vanhempani ovat käyneet peruskoulun, mutta ammatillista koulutusta heillä ei ole. Tätejäni ja kaksi setääni sekä suuri osa serkuistani ovat kouluttautuneet ammattiin. Meitä on viisi lasta ja meidät kaikki on patistettu käymään koulut kunnialla”, Tuula kertoo. Tuula muistelee kuinka yhdeksännen luokan jälkeen hänen olisi tehnyt mieli ottaa vähän rennommin ja antaa koulujen hetkeksi jäädä, mutta äiti oli toista mieltä. ”Äiti otti yhteishakukaavakkeen käteen ja kysyi minulta, mihin olin ajatellut hakea. No enhän minä mitään ollut suunnitellut, lapsista tykkäsin ja ruokaa osasin laittaa, joten äiti ruksasi hakemukseen keittäjän koulutuksen ja niin minusta tuli suurtalouskeittäjä. Tuohon aikaan vielä lapset kunnioittivat vanhempiaan, eikä olisi tullut mieleenkään panna vastaan äidin päätökselle. Olen syvästi kiitollinen, että hän patisti minut opiskelemaan,” Tuula sanoo. Kuva: Valfrid Åkerlund työsuhde oli päättynyt, oli Tuula jo hakenut Isoon Kirjaan peruskurssille opiskelijaksi. ”Raamattuopistolla ollessani minulle soitettiin Sosiaali- ja terveysministeriön henkilöstöhallinnasta ja tarjottiin vuoden vuorotteluvapaan sijaisuutta toimistosihteerin tehtävään. Suoritin Raamattuopiston peruskurssin Keuruulla loppuun, sen jälkeen suuntasin taas Helsinkiin ja aloitin Romaniasianneuvottelukunnan toimistosihteerinä.” Työpaikka seurasi toistaan ja seuraavaksi yhteyttä otti Romano Mission silloinen toiminnanjohtaja Henry Hedman, joka etsi projektityöntekijää alkavaan Aina ammattiin asti -projektiin. ”Projektin tarkoitus oli tuoda romanivanhemmille tietoa koulun tärkeydestä ja madaltaa kynnystä koulumaailmaan. Se oli kaikin puolin mieluinen tehtävä”; Tuula muistelee. joten päätin aloittaa taas opiskelun työn ohella, tavoitteena sosionomin ammattikorkeakoulututkinto. Ihmisten ongelmat olivat niin isoja ja kokonaisvaltaisia, että osatakseni auttaa ja ohjata heitä, tarvitsin lisäkoulutusta.” Tuula opiskeli työn ohella si- Työtä vankilassa Vuonna 2010 alkoi Romano Mission Naisten vuoro -projekti, joka päättyy vuoden 2013 lopussa. RAY:n tukema hanke painottuu naisromanivankien aseman kartoittamiseen, heidän kuntouttami- nen ja uusintarikollisuus olivat suuri huolenaihe. He eivät tunteneet kuuluvansa tasavertaisina muiden vankien joukkoon, eivätkä kiinnostuneet vankilan tarjoamista kuntoutusohjelmista. Saman kulttuurin edustajana minun on helpompi ymmärtää taustoja, jotka ovat Kuva: Valfrid Åkerlund Ja taas koulunpenkille Sukulaisia ja ystäviä. Kuva: Anneli Enqvist Mikkelin Tuula on tarttunut rohkeasti haasteisiin, joita hänen eteensä on elämässä tullut. Tuulan työhuoneen hyllyä koristavat pitsit, jotka naisvanki virkkasi Tuulalle jäähyväislahjaksi vapauduttuaan vankilasta. haastatteluun ja tulin valituksi.” ”Vaikka uskon Taivaan Isän johdatukseen saadessani työpaikkoja, niin tuskin siitä oli haittaakaan, että silloisessa Romaniasianneuvottelukunnassa oli jäseniä, jotka tunsivat sukuni. Romaneilla lapset menevät siitä ovesta, jonka aikuisempi suku on avannut. Minulle nuo ovet olivat apposen selällään”, Tuula toteaa. Oli vuosi 1996 ja Mikkelin Tuulalle avautui täysin uusi maailma. ”Muutin Helsinkiin serkkuni luokse. Alussa oli paljon opeteltavaa, esimerkiksi millä bussille mennään mihinkin asti ja mistä sitten siihen ratikkaan hypätään. Juhlajärjestelyt taas pitivät sisällään enemmän kuin olisin uskonut. Minun piti järjestää juhlapuhujat, hoitaa Teoston paperit ja paljon, paljon muuta. Silloinen romaniasianneuvottelukunnan pääsihteeri Paavo Lounela uskoi minuun ja hänen isällisen opastuksensa avulla kaikki sujui hyvin”, Tuula kiittelee. Juhlat juhlittiin ja ennen kuin Tuulan elämässä oli toki muutakin kuin työ. Oli perhe ja työ. ”Jäin muutamaksi vuodeksi lasten kanssa kotiin. Lapsieni ollessa vielä pieniä minuun iski pelko, kuinka osaan auttaa heitä koulutehtävissä. Tämän tunteen johdosta suoritin etäopiskeluna koulunkäyntiavustajan ammattitutkinnon Amiedussa.” Tuula pyöritti perheen arkea ja teki silloin tällöin keikkahommia Seurun kautta keittäjän tai kouluavustajan tehtävissä, kunnes puskaradio toimi jälleen. Tuula kuuli, että opetushallituksen silloisessa Romaniväestön koulutusyksikössä olisi toimistosihteerin paikka vapaana. Hän haki siihen ja sai paikan. Vuonna 2006 alkoi jälleen tapahtua. Romano Mission hallituksen toimesta otettiin Tuulaan yhteyttä. ”Minulle kerrottiin, että Romano Mission uusi toiminnanjohtaja on Tuula Åkerlund, ja minulta kysyttiin tulisinko järjestöön kenttäsihteeriksi. Otin paikan suurella kiinnostuksella vastaan”, Tuula kertoo. ”Kenttäsihteeri toimii siltana virkamiesten ja romaneiden välillä valtakunnan tasolla. Se on paljolti diakonis-sosiaalista työtä. Enää eivät maalaisjärki ja työssä oppiminen riittäneet, Seurakuntaopisto lähettää tutkinnon suorittaneet siunaten matkaan. ten, että lähiopetusta oli kolme kertaa viikossa ja muuten opiskelu tapahtui etäopiskeluna. Sinnikäs nainen valmistui samassa ajassa kuin normaalikoulussa opiskelleet, eli 3,5 vuoden kuluttua hänellä oli sosionomin (AMK ) tutkinto sekä diakonin ja lastentarhanopettajan kelpoisuudet suoritettuna. Tuula kertoo, että koko hänen opiskelunsa ajan oli hänen läheistensä elämässä suuria kriisejä. Isoja murheita riitti joka vuodelle. ”Helpolla en päässyt. Lapset, työ ja koulu oli hoidettava. Välillä oli sydän niin raskas, että jos minulla ei olisi ollut uskoa Jeesukseen, en olisi selvinnyt. Kiitokset haluan sanoa kaikille meitä muistaneille sekä myös työpaikalleni, erityisesti pomolleni Tuulalle ja Mervi Pamukcille. Nyt jälkeenpäin, kun noita vuosia muistelee, itsekin ihmettelen miten niistä selvisin. Taivaan Isä on siunannut ja johdattanut matkaani aina, ja sieltä se voima tuli.” seensa ja tukemiseensa. Tuula aloitti ensin projektin vetäjänä ja projektin toisena vuotena hän aloitti palveluohjaajana Vanajan osaston Vanajan vankilassa. Työpiste on kolmena päivänä viikossa Vanajan vankilassa, jossa hän toimii palveluohjaajana. Kerran viikossa Tuula vetää Voivaohjelmaa romaninaisvangeille Hämeenlinnan vankilassa. ”Voiva on romaninaisvangeille suunnattu kuntouttava ohjelma, joka tulee sanoista voimaantuminen, identiteetti ja vaihtoehto. Kurssilla käymme läpi asioita identiteetistä ihmisoikeuksiin ja arjen hallintaan. Käsittelimme elinikäistä oppimista ja positiivista ajattelua. Ohjelmaan kuului myös romaneiden historiaan tutustumista. Pohdimme ihan perusasioitakin, kuten että onko helpompi muuttaa itseään kuin toista”, Tuula kiteyttää Voivan sisältöä. ”Jo ennen tätä Naisten vuoro -projektia, minut kutsuttiin usein kertomaan vankilan henkilökunnalle kulttuuristamme. Naisromanivankien syrjäytymi- vaikuttaneet heidän elämänsä valintoihin ja niitä vaikeuksia, joihin he törmäävät vankilasta vapauduttuaan”, Tuula pohtii. Työsarkaa Mikkelin Tuulalla riittää ja hän toivoo tulevaisuudessa näkevänsä yhä enemmän sosiaalialalle kouluttaneita romaninaisia. Tuula toteaa, että romaniväestön on tärkeää ymmärtää, ettei heidän identiteettinsä katoa mihinkään, vaikka lapset ja nuoret kävisivät kouluja ja sijoittuisivat työelämään valtaväestön rinnalle. ”Sosiaalialalla eivät työt lopu. Maailma menee aina vain huonompaan suuntaan. Kulttuurimme hyvät arvot ovat murenemassa sen myötä, kun vanhempi ikäväestö poistuu keskuudestamme. Läheisten aineellinen ja henkinen tukeminen hiipuu. Enää eivät useat sukupolvet asu yhdessä, vaan vanhukset jäävät yksin. Päihteet ja rikollisuus houkuttelevat nuoria eikä heillä ole enää turvaverkkoa, joka pitäisi rehdillä tiellä.” Teksti Anneli Enqvist ROMANO BOODOS 1/2013 10 R omano Missio käynnisti vuonna 2010 romanitaustaisten naisvankien auttamiseen suunnatun kehittämishankkeen. Tietoa asiasta on vähän ja rikosseuraamusala tarvitsee uudenlaisia toimintamalleja romanitaustaisten vankien tukemiseen. Naisten vuoro on nelivuotinen (2010−2013) RAY:n tuen avulla toimiva projekti, joka työllistää kaksi henkilöä. Palveluohjaajan työpiste sijaitsee osan viikkoa Vanajan vankilan Vanajan osastolla. Päätavoitteena on tuottaa toimintamalli, jolla voidaan vaikuttaa romaninaisvankien uusintarikollisuuteen ja syrjäytymiseen. Hankkeen puitteissa koulutetaan myös Rikosseuraamuslaitoksen henkilökun- osallistuvien naisten ja vankilan henkilökunnan taholta on ollut positiivista. Sekä vankilan henkilökunta että romaninaisvangit ovat kokeneet, että ohjelmaan osallistuneet naiset ovat hyötyneet Voivasta. He eivät ole hyötyneet samalla tavalla muista vankilan tarjoamista kuntoutus- ja kurssitoiminnasta. Yhtenä syynä voi olla, että tieto on usein tarjottu heille vieraassa muodossa. Voiva-ryhmiä vetää romanitaustainen työntekijä. Työntekijän romanitausta on keskeistä, sillä perinteinen romanielämä poikkeaa valtaväestön elämästä osittain erilaisten arvojen sekä kulttuurillisten tapojen vuoksi. Romanitaustainen työntekijä ymmärtää romaninaisten maailmaa ja osaa esimerkkien kautta tuoda käsiteltävät teemat lähelle romaninaisten elämän realiteetteja. Keskeistä on myös, että asioista puhutaan yhteisellä kielellä. Projektissa on tältä pohjalta työstetty kuntouttava ohjelma, jossa romaninaisvankien minäkuvaa vahvistetaan romanikulttuurista käsin ja annetaan valmiuksia hyödyntää muita vankilassa tarjottavia kuntouttavia toimintoja. Tulevaisuutta mietitään Vuoden 2013 alussa käynnistyi Naisten vuoro -projektin viimeinen vuosi. Viimeisen vuo- Suomalaisen kirjallisuuden seura julkaisi Suomen romanien historia – kirjan lokakuussa 2012. Se kokoaa uutta ja merkittävää tietoa Suomen romaneista, heidän selviytymisestään, elinoloistaan, yhteisöllisyydestä, kulttuurista ja muutoksesta nykypäivään. T Päivä kerrallaan Opas läheiselle ja rangaistukseen tuomitulle raamusalan opiskelijaa, jotka tekivät opinnäytetyönsä projektiin liittyen. Toinen opinnäytetyö tulee käsittelemään yhdyshenkilö/tukihenkilötoiminnan kehittämistä ja toinen Voivan vaikuttavuutta Vanajan vankilassa. KIRJ:Inka Jeskanen Projektikoordinaattori inka.jeskanen@naistenvuoro.fi taa sekä muita koulutuksesta hyötyviä tahoja. Kuntouttava toimintamalli Voiva Projektin puitteissa kehitetyn kuntouttavan toimintamallin nimi on Voiva. Voiva tulee sanoista voimaannuttava, identiteettiä vahvistava ja vaihtoehtoja tarjoava. Voivan yksilötoimintaa on toteutettu Vanajan vankilan romanitaustaisten vankilaan joutuneiden naisten parissa ja ryhmätoimintaa on ollut Vanajan vankilassa kesästä 2011 saakka. Myös Hämeenlinnan vankilassa on aloitettu ensimmäinen ryhmä vuoden 2013 alussa. Palaute sekä toimintaan den tavoitteina on ennen kaikkea koota yhteen saatua tietoa ja kokemuksia sekä miettiä projektin tulevaisuutta. Lisäksi vuoteen mahtuu Voivan pyörittämistä sekä Vanajalla että Hämeenlinnassa, rikosseuraamusalan henkilöstön koulutusta ja yhdyshenkilö- sekä tukihenkilötoiminnan koulutuksia ja kehittämistä. Projektin lopulla julkaistaan vielä raportti, jossa on käytetty vankilassa olleiden tai paraillaan olevien naisten haastatteluja. Myös Voivasta julkaistaan käsikirja, mallin sovellusta miehille pohditaan ja toimintaa pyritään jatkamaan Romano Mission palvelutuotteena. Projektissa on tällä hetkellä mukana myös kolme rikosseu- 11 Suomen romanien historia Voimaannuttamista ja vaihtoehtoja romaninaisvangeille Naisten vuoro -hanke kasvattaa lisäksi romaniyhteisön tietämystä rikosseuraamuksiin liittyvistä asioista, kehittää yhdyshenkilötoimintaa vapautuvien vankien tueksi ja tuottaa tietoa romaninaisvankien tilanteesta ja palvelutarpeesta Suomessa. ROMANO BOODOS 1/2013 Naisten vuoro -projektin tulevaa toimintaa Osallistuminen vanginvartijaopiskelijoiden monikulttuurisuus -seminaariin 19.3.2013 Tukihenkilökoulutus Mikkelissä 6.−7.4.2013 Rikosseuraamusalan henkilökunnan koulutus Rikosseuraamuslaitoksen koulutuskeskuksen tiloissa Tikkurilassa 29.4.2013 Tervetuloa mukaan! Lisätietoja projektista ja tapahtumista saat ottamalla yhteyden projektin työntekijöihin. VAO ry järjestää vertaistoimintaa vankien läheisille kiryhmien kokoontumisajoista ja -paikoista ovat saatavilla nettisivuiltamme www.vankienomaiset.fi. Lisätietoa saa myös puhelimitse tai sähköpostilla. V Apua ja tukihenkilötoimintaa ankien Omaiset Vao ry on valtakunnallinen, vuonna 2005 perustettu, poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, vapaaehtoistyötä vertaisperiaatteella tekevä järjestö. Toimintaamme kuuluu vertaistukiryhmiä, tukihenkilötoimintaa, leirejä ja virkistystapahtumia, sekä neuvonta-aikoja vertaispisteellä vankeusrangaistusta tai muuta rikosseuraamusta suorittavien läheisille. Vertaistukiryhmät kokoontuvat kuukausittain Hämeenlinnassa, Imatralla, Kouvolassa, Seinäjoella, Tampereella sekä Helsingissä. Ryhmät ovat avoimia kaikille, jotka ovat tai ovat olleet rikosseuraamusta suorittavan läheisiä. Helsingissä kokoontuu kaikille läheisille yhteisen ryhmän lisäksi myös puolisoille suunnattu Linnaleski-ryhmä. Päivä kerrallaan opas läheisille ja rangaistukseen tuomituille on ilmestynyt ja on luettavissa verkkosivuilla www. porttivapauteen.fi. Tarkemmat tiedot vertaistu- Helsingissä sijaitsevalle vertaispisteelle (Kinaporinkatu 2 katutaso) voi lisäksi varata vertaistapaamisen, tai ajan Kriminaalihuollon tukisäätiön sosiaalineuvojalle tai perheterapeutille. Ajan voi varata muualta Suomesta myös puhelinaikana. Saatavilla olevat neuvonta-ajat löytyvät nettisivuilta. VAO ry järjestää vuosittain perheleirin siviilissä oleville läheisille ja lapsille sekä virkistysviikonlopun aikuisille. Leireistä ja hakuohjeista tiedotetaan jäsenkirjeissä ja nettisivuilla. Lisäksi vuoden aikana järjestetään yhteistyössä muiden tahojen ja järjestöjen kanssa paikallisia teematapahtumia. Kesän 2013 perheleiri järjestetään kesäkuussa Turussa. Hakuohjeet ja ohjelma julkaistaan nettisivuillamme helmi- maaliskuun vaihteessa. Leireillä on ohjattua ryhmätoimintaa sekä yhteistä ajanviettoa ja virkistystoimintaa. eos kertoo romanien vaiheista 1500-luvulta tähän päivään romaniväestön omasta perspektiivistä. Luin teoksen suurella mielenkiinnolla: kansani historiaa täällä Suomessa. Mummoni, Alina Nyman, syntyi vuonna 1894 Sääminkissä. Teosta lukiessani kuvittelin mummon vanhempia ja lapsuutta. Olipa siellä myös maininta mahdollisesti mummoni äidin vangitsemisesta irtolaisuudesta vuonna 1889. Jos ei saanut asettua asumaan minnekään, miten voi irtolaisuudesta vangita? Romanit saapuivat RuotsiSuomeen 1500-luvulla. Suomessa he viettivät vaeltavaa elämää, 1960-luvulle asti. 1800-luvun loppupuolella joillakin perheillä alkoi olla jonkinlaisia omia mökkejä. Mummoni vanhemmat ovat asuneet Karjalassa, ja jo silloin heillä oli talo, jossa asuivat. Suurin osa kuitenkin oli vailla asuntoa. Ihmetyttää, miten he ovat selvinneet kylmistä talvista lapsilauman kanssa. He todellakin olivat ihmisten armeliaisuuden varassa. Eräs romaninainen sanookin asian hyvin: ”Valtaväestön kanssa oli pakko tulla toimeen, muuten ei elänny”. Keskeisinä arvoina on ollut tuolloin ja on myös tänäkin päivänä perheen ja suvun merkitys. Yhteisön tuki oli merkittävää. Toinen toistaan tukien oli selviydytty ja toisiltaan lämpöä saatu monissa vaikeuksissa. Osallisuutta ja syrjintää 1500–1700-luvun tapahtumat pohjautuvat käräjäoikeuksien pöytäkirjoihin. Niistä huokuu selvästi ymmärtämättömyys ja syrjintä romaneita kohtaan. Heidät koettiin ulkopuolisina, mustalaisina. Romanit haluttiin saada luopumaan mustalaisuudesta, tavoista ja kielestä. Konfliktit johtuivat pääasiassa tietämättömyydestä, eristäytyneisyydestä ja syrjäytyneisyydestä, eivät romanikulttuurista. Jo 1800-luvulla romani oli ulossuljettuna työmarkkinoilta, koska olet mustalainen. Tänäkin päivänä kohtaa saman asenteen, vaikkei sitä ehkä noin suoraan ilmaista. Romanit osallistuivat toiseen maailmansotaan. Silloin ei romaneilla ollut kotia, johon sotilas saattoi palata. Hänen tuli etsiä perheensä tutuista taloista, joissa olivat tottuneet yöpymään. Sota maksoi kaikille suomalaisille paljon. Setäni, Vihtori Grönfors, oli myös sodassa ja haavoittui siellä. Joku sotakaveri oli kantanut Vikin pois sieltä pellon laidalta. 40 vuoden jälkeen he ”sattumalta” tapasivat Kaunialan sotavammasairaalassa ja siellä Viki sai vihdoinkin kiittää pelastajaansa. Ei siitä itkemättä päässyt, kertoi Viki. Rintamalla ei katsottu etnisyyttä vaan kaikki taistelivat yhtenäisen Suomen puolesta. Sodan jälkeen romanit joutuivat keksimään uusia tapoja selviytyäkseen. Vanhoihin menetelmiin kehiteltiin uutta. Hevoset vaihtuivat autoihin ja päästiin liikkumaan laajemmin. Uusilla paikkakunnilla oltiin autolla liikuttaessa vieraita, mustalaisia, ja alkoi esiintyä yhä enemmän syrjintää. Suhde valtaväestöön muuttui myös kaupungistumisen myötä. Romanien harjoittamia ammatteja ei enää tarvittu. Niinpä romanitkin muuttivat lähelle kaupunkeja, jotta voisivat kaupustelemalla hankkia elannon lapsilleen. Omien oikeuksien puolesta Romanikieli kannattelee 1950–60-luvulta lähtien tapahtui muutos romanipolitiikassa: Romanit itse heräsivät yhteiskunnallisesti ja alkoi syrjinnän vastainen taistelu. 1970-luku oli ihmisoikeuspolitiikan nousun kautta ja siinä vaiheessa myös romanit pääsivät yhä enemmän sisään yhteiskuntaan. Koulutuksella on ollut merkittävä vaikutus romaniväestön sijoittumisessa yhteiskuntaan. Asuntojen saamisen myötä ensimmäinen sukupolvi kävi enemmän tai vähemmän säännöllisesti koulua 1960-luvulla. Vanhempani olivat muuttaneet jo 1928 Kiuruvedelle. Muistan itsekin sen ajan kun romaniperheitä oli meillä yötä, eivätkä kulkijoiden lapset lähteneet kouluun, koska ei ollut sitä pysyvää kotia. Jo vuonna 1867 ilmestyneessä kuopiolaisessa lehdessä eräs romani kertoo näkemyksensä romanien tilanteen parantamiseksi. Hän ehdottaa muun muassa lasten kouluttamista, tasa-arvoista kohtelua sekä sellaisen vähemmistöasiamiesten asettamista, joka olisi romani. Tämän päivän Suomessa ajatus jo toimii: lähes joka hankkeessa ja työryhmässä, jossa käsitellään romanien asiaa, on mukana romaniväestön oma edustaja. Romani itse on romaniyhteisön ja -kulttuurin paras asiantuntija. Asennoituminen romaneihin on muuttunut. Jotka ovat tutustuneet romanikulttuuriin, ovat hyvinkin myötämielisiä. Toisaalta tavallisen kadunkulkijan asenteet ovat kiristyneet. Yhteiskunnan taholta romaneja halutaan auttaa osallistumaan täysivaltaisina. Toisaalta tuntuu, että maahan tulleet huomioidaan paremmin kuin maassa jo 500 vuotta olleet tummat ihmiset. Romanit itse halusivat jo 1800-luvulla, että heitä kutsuttaisiin romaneiksi. Mustalainen oli haukkumanimi. Romanikieleen on liittynyt niin voimakas romani-identiteetin symboliarvo, että se on haluttu säilyttää vain oman yhteisön omaisuutena. Kuitenkaan 1800-luvulla romanikieli ei enää ollut Suomen romanien äidinkieli. Arkikielenä puhuttiin romanikieltä ja suomenkieltä sekaisin. Tilanne on edelleen sama, kuitenkin niin, että suomenkieli on pääasiallisesti käytössä. Siksi kieltä elvytetäänkin ja sitä voi opiskella myös yliopistossa. Romanivaatetuksenkin kulku näkyy historiassa. Tavallisesta talonpoikaisvaatetuksesta siirryttiin vähitellen nykymallisen romanipuvun käyttöön. Onpa sekin selvinnyt, että ensimmäisen samettisen romanihameen teki eräs romaninainen elokuvan teatterin samettiverhoista 1920–30-luvulla. Kirjassa esitellään laajasti musiikkia ja se onkin mielenkiintoista luettavaa. 1700-ja 1800-luvulla on laulettu paljon enemmän romanikielisiä lauluja kuin nykyään. Laulut kertovat kiertämisestä, tuskasta, murheesta ja tietenkin rakkaudesta. Niistä on voitu myös seurata romanikielen jälkiä. Valtaväestön keskuuteen romanimusiikki levisi suuremassa määrin vasta 1970-luvulla. Mummoni syntymän aikoihin romaneista kertovissa teksteissä mainitaan usein viulun käyttö. Tänä päivänä viulunsoittajia on romanien keskuudessa harvassa. Kitara on tullut viulun sijaan. Mielenkiintoista oli lukea Mustalaiseks´ olen syntynyt -laulun historiaa. Laulu on alun perin unkarilainen rakkauslaulu. Suomessa sitä laulettiin oppimillamme sanoilla jo 1890-luvulla. Teoksesta välittyy selvästi uskonnon vaikutus romaniyhteisössä. Uskon merkityksen avautuminen on vaikuttanut merkittävästi romanin asennoitumiseen yhteiskuntaan. Romaneille oli järjestetty rippikouluja ja pidetty telttakokouksia. Nykyään he ovat innokkaasti mukana seurakuntien toiminnassa. Hengellisen romanimusiikin saralla on useita artisteja, jotka ovat tallentaneet musiikkia. Kulttuuri muuttaa muotoaan Suomen romanien historia- teos selvensi romanien 500-vuotishistoriaa Suomessa. Itse ymmärsin monia asioita syvemmin ja koin yhteenkuuluvaisuuden tunnetta yhä enemmän. Samoin nousi ihailu selviytymisestä ja kaiken jatkuvuudesta. Lukeissani nousi myös mieleen: eihän vain romanikulttuuri häviä, miten se muuttuu? Ja niin kuin eräässä romanilaulussa sanotaan: ”Mitä jäljelle jää, sammunut hiillos vain harmaa…” Ja kuitenkin – olen vahvasti romani ja tiedän muidenkin olevan. Kulttuuria ei opeteta, eikä sitä opita kouluissa, se eletään elämässä, ja se muuttaa muotoaan elämän tarpeiden mukaan. Mutta niin kauan kuin olemme ylpeitä identiteetistämme, omasta itsestämme, emme häviä. Isäni, Feija Grönforsin ( 87) sanoin: ”Ihmisen mitta on siinä, mitä hänen sydämessään on ja teot ratkaisevat”. KIRJ:Malla Laiti Erikoissuunnittelija Etelä-Suomen aluehallintovirasto/ alueellinen romaniasian neuvottelukunta ROMANO BOODOS 1/2013 12 Teresa Sydämellinen laulaja Eräänä kauniina päi- käytännössä. Omalla CD- levylläni esitän kaikki laulut itse. Jokaiseen lauluun veljeni Mertsi Lindgren on tehnyt sovituksen. Kymmenestä laulusta seitsemään hän on tehnyt sävellyksen ja joihinkin lauluihin myös sanoituksen. Marika Lindeman on tehnyt kahteen lauluun sävellyksen ja sanoituksen. Kyösti Roth on pääsanoittaja levylläni.” ”Minulle on tärkeää saada kokea, että levyn tekeminen on saatu Herralta ja se on ihmeellistä silmissäni. Jumala vahvisti minua äitini kautta. Hän oli kokenut rukouksissa, että vaikka levyllä olisi pelkkää viulun soittoa, se on tehty Jumalan kunniaksi ja Hän myös lupaa sinetöidä jokaisen laulun.” ”Tänään kuulun Elämän sävel- nimiseen lauluryhmään, jonka kanssa olen vierailut seurakunnissa ja Latviassa aktiossa. Haluamme palvella Jumalaa laulunlahjallamme. Laulaminen ei ole itsestäänselvyys, vaan Jumalalta saatu lahja.” vänä jäin keskuste- lemaan hengellisen kokouksen jälkeen Terasan kanssa ja kuulin hänen tekevän CD-levyä. Keskustelun kuluessa kypsyi päätös haastatella häntä ja saada selville, millainen laulaja hän oikein on. O len Teresa Pienilahti, kotoisin Muhokselta, mutta nyt asun Kuopiossa. Olen luonteeltani hiljainen, sovittelija, kuuntelija ja sielunhoitaja. Olen myös hengellisen musiikin laulaja. Silloin tällöin myöskin sävellän ja sanoitan musiikkia.” ”Perheeseeni kuuluu Leif Hagert ja poikani Gunnar. Leif opiskelee päihdetyön ammattitutkintoa Savon ammatti- ja aikuisopistossa, sekä toimii seurakunnan vankilatyöntekijänä. Gunnar käy kristillisessä päiväkodissa.” Miten tulit uskoon? ”Olin kiltti, ehkä hiukan syrjäänvetäytyväkin tyttö. Sisimmässäni oli tyhjä kohta, jota yritin täyttää esimerkiksi viihdekirjallisuudella, elokuvilla ja tv- sarjoilla. Vanhempani olivat uskossa ja he pyysivät minua hengellisiin kokouksiin. Laitoin siellä rukouksen aikana merkin Jumalalle ja se toteutui. Sain murtua Jumalan käsiin. Koen, että vanhempieni esirukoukset saivat tuolloin tulosta minun uskoontuloni myötä.” ”Oulussa järjestettiin Taivaan portit ja helvetin liekit - niminen näytelmä, jonka seurauksena monia läheisiäni nuoria tuli uskoon. Useat meistä olivat luontaisesti musiikin parissa. Uskoon tulon myötä nousi tarve perustaa joukko, joka lauloi ja teki hengellistä musiikkia. Tuosta joukosta muodostui tuolloin kuuden henkilön laulu- ja musiikkiryhmä, joka oli nimeltään Taivaan lahjat.” Milloin CD-levysi ilmestyy ja mistä sen voi hankkia halutessaan itselleen? ”Levyni ilmestyy tämän vuoden eli 2013 puolella. Tarkkaa päivämäärää ei ole vielä määritelty. Haastattelun aikana levyn nimi ei ollut vielä lopullisesti muotoutunut. Levyn voin hankkia halutessaan itselleen sähköpostitse osoitteesta teresa.p@hotmail.com.” Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on? Haluan olla mahdollisimman lähellä Jumalaa ja Hänen suunnitelmissaan. Palan halusta elää Hänen armonsa alla ja rukoilen, että Hänen suunnitelmansa toteutuu koko perhekuntani kohdalla. Toivon, että mahdollisimman moni olisi siinä joukossa mukana, kun Jeesus tulee omiansa noutamaan. Perheeseeni kuuluu Leif Hagert ja poikani Gunnar, Teresa Pienilahti kertoo. Mitä sinulle nyt kuuluu? ”Tänään minulle kuuluu hyvää, koska Jumalan suunnitelmat ovat toteutuneet minun ja perheeni kohdalla. Unelmani ROMANO BOODOS 1/2013 on ollut oman CD-levyn tekeminen. Sen luomisesta Jumala puhui minulle yli viisi vuotta sitten. Nyt aika on täysi ja oikea. Saatamme pettyä ihmi- siin, mutta Jumalan antamiin lupauksiin ja unelmiin emme pety. Minkä Jumala lupaa, sen Hän varmasti täyttää. Sen olen kokenut omakohtaisesti Jos sinulla olisi valtaa maailmassa, mitä tekisit? En voisi poistaa täysin pahaa. Haluaisin herättää kaikki uskovaiset, jotta he olisivat sillä paikalla, mihin Jumala on heidät asettanut ja jotta he näkisivät avun tarpeessa olevat ihmiset. Tarvitsemme kipeästi maailmaan enemmän Jumalan rakkauden valtaamia ihmisiä. Haastattelu Inga Angersaari 13 Karjalan tyttö 80-vuotta T öölön kerholaiset Helsingistä kokoontuivat marraskuun lopulla viettämään Karjalan tytön Sandra Miranda Nymanin syntymäpäiväjuhlia. Tämä ikinuori Parikkalan tyttö täytti komeat 80 vuotta. Juhlia vietettiin näyttävästi Paavalin kirkon seurakuntasalissa karjalaisen pitopöydän ääressä. Ruoka oli erinomaista ja tunnelma lämmin ja mukava. Juhlan pääjuontajana toimi Aleksi joka vanhaan tuttuun tapaansa otti tilanteen haltuun. Useat paikallaolijat lausui- Elli Palm 80 vuotta Kaunis juhlahetki sydämeen tallennetaan. Ne myöhempinä päivinämme jäävät muistoja kultaamaan. N äillä sanoilla voimme tallentaa mukavan ja leppoisan juhlahetken, jonka saimme viettää Ellin 80 -vuotispäivillä. Näimme, kuinka Ellin askel on lyhentynyt, mutta sydän on lämpöisiä ajatuksia täynnä. Elli otti ilolla vastaan vieraansa ja nautti juhlahetkestä ystävien, sukulaisten ja omien, jo viidessä polvessa olevien rakkaittensa läheisten kanssa. Elli Palm päätyi monien vaiheiden kautta Viipurista Helsinkiin ja siellä he viettivät miehensä Väinön kanssa yhteiselämää. Monet tuntevat Ellin ompelija-Ellinä. Hän oli ensimmäisiä ulkomaanmatkantekijöitä, joka haki romaniasuun kuuluvia kankaita. Niistä hän ompeli romanipuserot ja esiliinat, ja hankki näin lisäelantoa isolle porukalleen. Ellin elämään mahtuu myös monia raskaita menetyksiä. Hän menetti miehensä vuosia sitten vaikean sairauden johdosta ja jäi yksin kantamaan vastuuta lapsistaan ja lapsenlapsistaan, sekä muutamasta kasvatistaan. Hän on myös joutunut saattamaan kaksi lastaan haudan poveen. Näistä surusta selviäminen on vienyt aikaa, eikä niistä koskaan selviäkään, mutta niiden kanssa oppii elämään. Voimia Elli kertoo saaneensa lapsistaan ja heidän jälkeläisistä. Heistä kaikista Elli jaksaa huolehtia. Hänet nimitettiinkin pari vuotta sitten vuoden isovanhemmaksi. Meistä sukulaisista tuntui hienolta, että hänelle osoitettiin arvostusta yhteiskunnankin tasolta. Elli on meille nuoremmille omaisille esimerkkihenkilö siinä, miten hän jaksaa ohjata ja opastaa, jakaa pyyteetöntä huolenpitoa ja rakkautta sekä muistaa rukoilla meidän kaikkien puolesta. Kaikki se on meille arvokasta pääomaa, elämän evästä nuoremmille ja niistä kannattaisi ottaa opiksi. Elämän vaikeuksista huolimatta Elli on kokenut elämässään suurta Jumalan siunausta ja huolenpitoa. Me sukulaiset ja ystävät toivomme Ellille vielä monia hyviä vuosia lisää, että saamme pitää hänet vielä keskuudessamme. Elämämme on Jumalan kädessä. Ketjussa muistojen kultaisten saimme juhlahetken jakaa. Suokoon Rakas Jumala monia vuosia lisää. Siunaavin ajatuksin serkkusi Fanni Palm vat lämpimiä tervehdyksiä Sandralle ja päivänsankarin pojat lauloivat sekä Oskan tyttö soitti pianoa ja lauloi. Lahjoja tuli jos jonkinmoista, ystävät toivat muun muassa lämpimän täkin. Mieluisin lahja oli kuitenkin suuri, posliininen hennon vihreä kynttelikkö. Kaikki mukana olijat kiittävät juhlasta sekä sankaria itseään, että järjestäjiä, keittiössä hääri ahkera joukko ihmisiä – suurkiitos koko porukalle. Riitta Wallenius ROMANO BOODOS 1/2013 14 Romano Mission lastensuojeluyksiköt Romano Mission toimintamuodot Romano Mission toiminta-ajatuksena on toimia valtakunnallisena lastensuojelun, sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa. Romano Missio toimii yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien, valtion ja eri järjestöjen kanssa. R omano Missio ylläpitää kahta lastensuojeluyksikköä: 14-paikkainen Päiväkummun lastenkoti Hämeenkoskella ja 7-paikkainen Kotimäen pienryhmäkoti Sipoossa. Yksiköt toimivat kotina huostaan otetuille ja avohuollon tukitoimena sijoitetuille 0–21-vuotiaille lapsille. Molemmissa yksikössä on erikoistuttu romanilasten kasvattamiseen ja perheiden tukemiseen. Sijoituspaikat soveltuvat erinomaisesti myös monikulttuuristen ja valtaväestön lasten kodeiksi. Molemmat yksiköt tarjoavat avohuollon tukitoimena viikonloppuhoitoa lapsille sekä lyhytaikaista tukiasumista perheille ja jälkihuoltoa itsenäistyville nuorille. Lasten- ja pienryhmäkotien hoito- ja kasvatustavoitteet noudattavat lastensuojelussa säädettyjä lakeja ja asetuksia. Lisäksi Romano Mission lastensuojelutyön tavoitteena on antaa lapselle ja nuorelle sellainen arvomaailma ja kasvun tuki, jonka avulla he voivat selviytyä romanina suomalaisessa yhteiskunnassa. Lasten kasvua tuetaan yksilöllisesti ja jokaiselle lapselle tehdään henkilökohtainen hoito- ja kasvatussuunnitelma. Jokaiselle Lastensuojelutyö ■ Ylläpitää 14-paikkaista lastenkotia Hämeenkoskella ja 7-paikkaista pienryhmäkotia Martinkylässä. Sosiaali- ja diakoniatyö ■ Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-, työllisyys-, koulutus- sekä muissa sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot viranomaisille sekä luennot. ■ Hengellinen toiminta: mm. romaneille suunnatut jumalanpalvelukset – myös romanikieliset. Projektit Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla. ■ Naisten vuoro (2010–2013): naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti. Julkaisutoiminta ■ Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden. lapselle pyritään luomaan mahdollisimman tasapainoinen arki ja elämänrytmi sekä turvalliset rajat. Perhe- ja sukulais- ROMANO BOODOS 1/2013 suhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen ovat tärkeä osa lapsen hoitoa ja kasvatusta. Molemmat yksiköt tekevät tiivistä yhteistyötä koulujen kanssa, jotta lapsen yksilölliset erityistarpeet osattaisiin ottaa huomioon. Jokaiselle lapselle pyritään löytämään mielekäs ja kiinnostava harrastus. Tämän lisäksi lasten kanssa osallistutaan erilaisiin seurakunnan järjestämiin tapahtumiin, leireihin ja kerhotoimintaan sekä romanitapahtumiin ja seminaareihin. Romanilapsilla on mahdollisuus romanikielen ja -kulttuurin opetukseen molemmissa yksiköissä. Kotimäen pienryhmäkodissa käy viikoittain musiikkiterapeutti. Päiväkummun työntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja pitää lapsille tunne- taideterapiaa. Henkilökunnassa toimii romani- ja pääväestöön kuuluvia, työhönsä sitoutuneita ohjaajia, joilla on myös vuosien kokemus perheiden kanssa työskentelystä. Yksiköissä on erityistä asiantuntemusta muun muassa romanikulttuurista, psykiatriasta, perhe-, päihde- ja mielenterveystyöstä, liikunta- ja musiikkikasvatuksesta. Henkilöstön työhyvinvointia tuetaan esimerkiksi tyky-päivillä, säännöllisillä työpaikkapalavereilla, työnohjauksella, kehityskeskusteluilla ja liikuntaeduilla. Romano Missio tukee henkilökunnan kouluttautumista, huomioiden yksilöllisiä kehittämis-/kouluttautumistarpeita. Lyhyempien koulutusten lisäksi suurin osa ohjaajista on suorittanut lasten- ja nuorten erityisammattitutkinnon sekä vuoden kestäneen omaohjaaja-koulutuksen. 15 Paikkatilanteistamme ja palveluistamme voit kysyä: Q Päiväkummun lastenkodista Hanna Pekonen, johtaja p.041-441 6350 paivakumpu@phnet.fi Q Kotimäen Pienryhmäkodista Susan Ihanainen, vs. johtaja p.050-407 4985 kotimaki@romanomisso.fi Q Romano Mission keskustoimistolta Tuula Åkerlund, toiminnanjohtaja p.09-351 1366 tuula.akerlund@romanomissio.fi Stipendirahasto ■ Myöntää pienehköjä stipendejä kannustukseksi koulutusta hankkiville romaninuorille. Tietoa Dzor-koulutuksesta H Romano Mission kevätkokous Toiminnanjohtajan palsta ROMANO MISSIO Tunnus 5007555 00003 VASTAUSLÄHETYS Vastaanottaja maksaa postimaksun Palvelukortti ❏ Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden (4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa) ❏ ❏ ❏ Kestotilaus (laskutus vuoden välein) (jäsenmaksu 20 euroa/vuosi, sisältää jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran) Olen uusi tilaaja Liityn Romano Mission jäseneksi Lehden saaja_________________________________ elsingin diakoniaopistossa on parhaillaan käynnissä oleva Dzor- ohjaava koulutus romaneille työllistymisen ja koulutuksen tukihenkilötehtäviin. Koulutuksen tavoitteena on antaa perustietoa työhönvalmentajan tehtävästä ja erilaisten asiakasryhmien ohjaamisesta koulutukseen. Tarkoituksena on, että koulutuksen jälkeen opiskelija tuntee työllistymisen tukemiseen liittyvien ohjaustehtävien erilaisia osa-alueita, alan toimintaa sekä alan työntekijälle asetettavia vaatimuksia. Koulutuksen suoritettuaan opiskelija pystyy arvioimaan omaa ammatillista suuntautumistaan ja omia edellytyksiään toimia ohjaustehtävissä ja työllistymisen tukihenkilönä. Työssäoppimisen tavoitteena on, että opiskelija saa konkreettista oppia ja työkokemusta sekä tietoa soveltuvuudestaan alalle. Jakson aikana opiskelija pohtii omia ammatillisia tavoitteitaan ja soveltuvuutta alalle. Työssäoppiminen ajoittuu ajalle 4.2.–4.6 siten, että työssäoppimisessa ollaan 2-3 päivää viikossa, maanantaista keskiviikkoon ja loppu viikko on aina koulua. Työssäoppimisjakson aloitus voidaan tarvittaessa määritellä myös yksilöllisesti. Kutsu Romano Missio ry:n jäsenille SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KEVÄTKOKOUS Pe 26.4.2013 klo 17.00 Romano Mission keskustoimisto Malmilla Vilppulantie 2 C 4 00700 Helsinki Tervetuloa! Päivi Malmivaara kouluttaja Romano Missiolla myynnissä Lähiosoite_______________________________________ postitoimipaikka_________________________________ Lehden maksaja, ellei sama kuin edellinen Nimi____________________________________________ Lähosoite________________________________________ Postitoimipaikka_________________________________ Päiväys ____________________/_______20___________ Paikkakunta_____________________________________ Allekirjoitus_____________________________________ Tilaukset myös puh. (09) 351 1366 klo 9-15) l Tie omana, keppi turvana - 135 s. mustalaisista muistettua: Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup. julkaisu, 20 euroa l Suruadresseja kukkaaiheisia, 10 euroa l Onnittelu- ja suruadresseja kukka-aiheisia, 10 euroa l Tartu käteeni: Väinö Lindberg, cd 16,50 euroa l Romani ja päihdehuollon palvelut Opas päihdehuollon ammattilaisille 5 euroa Kaikista myyntiartikkeleistamme perimme lähetettäessä lisäksi postikulut Lapsen kulttuuritaustan huomioiminen on osa lapsen oikeusturvaa Y k:n rasismin vastaista viikkoa vietetään maaliskuun 18.-24. päivä. Monikulttuurinen Lapsen Etu –verkostoon kuuluvat järjestöt haluavat nostaa esille erikoisesti sen, että jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus turvalliseen arkeen. Yhdenkään lapsen ei pidä joutua rasistisen huutelun, herjaamisen, fyysisen väkivallan tai niiden uhan kohteeksi. Yleisesti tiedetään, että rasismilla on lapsen hyvinvointiin ja identiteetin kehitykseen vakavia seurauksia. Rasistinen kohtelu saa lapsen tuntemaan olonsa epätoivotuksi ja yhteiskuntaan kuulumattomaksi. Meidän aikuisten velvollisuus on puuttua lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan rasismiin, syrjintään ja epäasialliseen käytökseen. Puuttuminen on viesti siitä, että emme hyväksy rasismia yhteiskunnassamme. Rasismin torjuminen on yhteinen asia eikä lasta tai nuorta saa jättää yksin selviytymään. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat rasismin kohteeksi joutuvat lapset ja nuoret, jotka kasvavat ulkopuolella oman kulttuuriyhteisönsä. Olen itse huolissani nykyisessä lastensuojelutyössä näkyvästä kehityksestä. Mielestäni romanilapsen sijoituspaikkaa valittaessa, lapsen kulttuuritaustan huomioiminen sivuutetaan liian kevyesti. Alan ammattilaiset eivät kiinnitä tarpeeksi huomiota siihen, että kulttuuritausta on välttämätön osa lapsen oikeusturvaa, lapsen oikeus omaan kulttuuri-identiteettiin. Lastensuojelulain 4:s pykälä käsittelee juuri näitä lastensuojelun keskeisiä periaatteita. Ei riitä se, että sijoituskoti on hyvä ja turvallinen, lapsi tarvitsee tervettä vahvuutta juurillensa. Olen omin silmin nähnyt liian monta ikävää tapausta, jossa romanilapsi on kasvanut ulkopuolella romaniyhteisön. Hän ei ole saanut juurillensa vahvuutta, kuitenkin hän on joutunut pienestä pitäen leimatuksi ”mustalaisuutensa” vuoksi. Rasistiset huutelut ja letkautukset satuttavat lasta sy- västi. Lapsi ei kykene yksin kantamaan erilaisuuden taakkaa ja alkaa hävetä omia juuriaan. Ei riitä edes se, että lapsella on yhteys biologisiin vanhempiinsa. Monessa tapauksessa vanhemmat ovat eronneet ja kodin ilmapiiri on ristiriitainen. Lapsen elinympäristöön tulisi kuulua tervettä kulttuurikokemusta, muuten hän ”eksyy väärään seuraan” etsiessään myöhemmin juuriaan. Romano Missio on 107 vuotta vanha valtakunnallinen romanijärjestö. Tärkein työmuotomme on 1950-luvulta alkaen ollut lastensuojelutyö. Hyvällä syyllä voimme sanoa, että järjestömme on ainutlaatuinen koko Suomessa.. Romano Mission lastensuojeluyksiköt tarjoavat romanilapsille turvallista sijoituspaikkaa, jossa he kasvavat luontevasti omaan identiteettiinsä romanina ja suomalaisina. Romano Mission lastensuojeluyksiköissä on vankkaa romanikulttuurin tuntemusta, ammattitaitoisten työntekijöiden joukossa on myös romaniohjaajia. Lapset saavat halutessaan romanikielen opetusta ja ohjaamme heitä hyvien harrastusten pariin. Teemme lasten vanhempien kanssa yhteistyötä ja pyrimme tukemaan vanhemmuutta. Lasten koulukäynnin sujuminen on yksi tärkeimmistä tavoitteistamme. Myös lyhytaikainen perheen tukiasuminen on mahdollista molemmissa yksiköissämme. Pidetään huolta siitä, että romanilasten oikeudet omaan kulttuuri-identiteettiin toteutuvat myös lastensuojelutyön piirissä. Yhteistyöterveisin Tuula Äkerlund, toiminnanjohtaja ROMANO BOODOS 1/2013 16 40 vuotta kellon perässä Romaniaktivisti, johtaja Esa Ellala EteläSuomen aluehallintovirastosta vaihtaa vapaalle. Erojaisjuhliin sisältyi ripaus haikeutta myös romanien taholta. Virkamiehenä Esa Ellala on ollut aina vahvasti romanien puolella E sa Ellala kertoo tulleensa maailmaan ja eläneensä maaseudulla Iissä. Seutukunnan romanit tulivat tutuiksi, koska he kiertelivät taloissa, myös Ellalan lapsuudenkodissa. ”Meillä oli tietysti hevosia. Romanien kanssa tehtiin hevoskauppoja ja Iissä oli myös minun ikäisiäni romanipoikia, joiden kanssa oteltiin, esimerkiksi painissa.” Romanien asiat Esa Ellala sai sydämelleen vähitellen työssään Hämeen lääninhallituksessa. ”Edeltäjäni Juho Tenhiälä teki työtä Mustalaislähetyksen, nykyisen Romano mission parissa ja myös silloinen työtoverini Jouko Mäkelä oli vahvasti mukana romaniasioissa. Heiltä sain kuulla näkemyksiä siitä miten pitkäaikaisen vähemmistömme asioita pitää hoitaa lääninhallituksessa. 1990-luvun alussa Ellala sai puhelun, joka oli ikään kuin lähtölaukaus merkittävälle tapahtumaketjulle. Forssalainen romaniaktivisti Taito Lehmusta soitti ja tiedusteli, miten olisi mahdollista saada aikaiseksi romanityöryhmä senaikaisessa Hämeen läänissä. ”Käännyimme maaherra Kaarina Suonion puoleen ja esitimme romanityöryhmän perustamista. Siitä se alkoi. Sen jälkeen minulla on ollut vahvat ja hyvät siteet romaniväestöön.” Työtä romanien hyväksi Esa Ellalan, Väinö Lindbergin ja Risto Laakkosen epävirallinen työryhmä laati uudistuksia valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukuntaan (RONK) ja samassa yhteydessä vahvis- tettiin 1990-luvun puolivälissä alueellisten neuvottelukuntien (ARONK) asema. ”Myös rahoitus saatiin vahvistettua niin, että aluehallintovirastoihin voitiin palkata alueellisten neuvottelukuntien sihteerit.” Vähitellen on syntynyt foorumeita, joilla käsitellään romaniasioita. Ne ottavat kantaa erilaisiin säädöksiin ja huolehtivat siitä, että romanien asema huomioidaan. ”Asumiseen on yritetty vaikuttaa ja viimeaikaista työsarkamme koulutusasioiden lisäksi ovat olleet paikalliset romanityöryhmät ja niiden perustaminen. Se työ on vielä kesken. Sitä jatkaa muiden muassa suuresti arvostamani Malla Laiti aluehallintovirastossa.” Esa Ellala toivoo romanien itsensä osallistuvan yhä enemmän romaniasioiden hoitamiseen. Hänen mielestään romanijärjestöt voisivat lisätä yhteistyötään. ”Romaniväestön valmiuksia ja itsetuntoa on kohotettava niin, että he uskaltavat tuoda asiansa esiin ja että he tietävät miten niitä pitää viedä eteenpäin. Hallinto on hallintoa ja siellä on omat pelisääntönsä.” Romaneissa Esa Ellala kertoo kohdanneensa paljon fiksuja, laaja-alaisia ja hyviä ihmisiä, joiden kanssa on ollut ilo tehdä työtä. ”Minulla on täysi kunnioitus romaniväestöä kohtaan ja olen saanut romanien taholta hyvää kohtelua.” Miltä tuntuu vapaan ihmisen elämä? 40-vuotisen virkamiesuransa päättyessä johtaja Esa Ellala on uuden elämäntilanteen kynnyksellä. ”Kun on jo 40 vuotta palvellut samaa hallinnonalaa, tässä on jo valmis jättämään foorumit nuoremmille ihmisille”, Esa Ellala sanoo. Työ, työhuone Hämeenlinnassa, asema ja kaikki rakkaat työtoverit jäävät aluehallintovirastoon. Se, mikä saa jäädäkin, on kello. ”Olen ajatellut näin, että koska olen aina saanut juosta kellon perässä, niin nyt täytyy vähän katsoa, miltä tuntuu vapaan ihmisen elämä. Sellainen elämä, että voi mennä omia aikojaan, kelloon katsomatta ja minne haluaa!” Esa Ellala arvelee, että eläkemiehen elämään sopeutumisen jälkeen hän rupeaa taas etsimään ja aukomaan uusia yhteiskuntaan osallistumisen kanavia. Tuovi Putkonen pitkää uraa juhlittiin kutsuseminaarissa J ohtaja Esa Ellala ehti luoda menestyksekkään uran aluehallinnon näköalapaikoilla. Hän toimi Hämeen lääninhallituksessa sosiaali- ja terveysosaston osastopäällikkönä vuodesta 1978 alkaen ja jatkoi vuoden 1997 suurlääniuudistuksen jälkeen Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston johtajana. Vuodesta 2010 alkaen hän on toiminut Etelä-Suomen aluehallintoviraston peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen johtajana. Romaniasioihin liittyen Ellala on toiminut alueellisen romaniasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtajana neuvottelukuntien perustamisesta lähti- en ja vaikuttanut toiminnallaan merkittävästi romaniaseman parantamiseen yhteiskunnassamme. Esa Ellalalle myönnettiin sosiaalineuvoksen arvonimi vuonna 2012. Aluehallintovirasto järjesti 28.1. juhlaseminaarin Esa Ellalan eläkkeellesiirtymisen johdosta. Helsingissä pidetyn tilaisuuden pääteemana oli sosiaali- ja terveydenhuollossa neljän viime vuosikymmenen aikana tapahtunut murros. Seminaarin yhteydessä julkistettiin myös aluehallintoviraston juhlajulkaisu EteläSuomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston toimintaa ja taustaa suurläänin aikana 1997–2009. ROMANO BOODOS 1/2013 17
© Copyright 2024