y h t e i s k u n t a a p a l v e l e v a Irtonro: 2 euroa. Ei muita kuluja, keräyksiä tms. e r i k o i s l e h t i Myyntiaika syysmarraskuu 2010 Nro 3/2010 KOU LUTI ELLÄ LE H D E N T EE Petri ja Taru Kuusisto ovat paluumuuttajia, jotka ovat rohkeasti etsineet paikkaansa Suomesta. Pitämällä kiinni omista oikeuksistaan he ovat onnistuneet rakentamaan elämänsä onnellisesti. Perheen tytär aloitti tänä syksynä ammatilliset opinnot. Petrin ja Tarun mukaan koulutus on nykyään elinehto – he ovat halunneet määrätietoisesti tukea lapsensa koulunkäyntiä. Koulutien turvaaminen ja polkujen avaaminen hyviin opintoihin on ohjenuorana myös Romano Mission lastensuojeluyksiköissä Päiväkummussa ja Kotimäessä. Jokaisen nuoren kohdalla huolehditaan peruskoulun päättötodistuksesta ja jatkosuunnitelmista. Jokaisen lapsen koulunkäynnin turvaaminen ja tukeminen MA Elämässä kiinni! on tärkeää jo aivan alusta saakka. Erikoisista asioista ei ole kyse: että tuttu aikuinen on saatavilla ja kiinnostunut lapsen koulupäivästä ja -tehtävistä, ja että lapsi saa kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu omana itsenään. Sen varaan minkä lapsena oppii, on aikuisena hyvä rakentaa. Sivut 5-9 ja 16. ROMANO BOODOS 3/2010 2 ROMANO BOODOS 3/2010 Romaninaisvangeille räätälöidään parempaa apua Romano Missio ry. Vilppulantie 2 C 4, 00700 Helsinki Puh. (09) 351 1366, fax (09) 345 2517 HALLITUS 2010 Leena Rauhala Väinö Lindberg Tina Mäkelä Brita Lamberg Sirpa Pöllönen Roberg Blomerus Jeppe Isberg Matti Virtanen Päivi Rask-Helin Seppo Lusikka puheenjohtaja, kansanedustaja varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos projektijohtaja ylitarkastaja oppisopimustoiminnan päällikkö insinööri, amk yrittäjä johtaja romanikulttuuriohjaaja työalasihteeri (varajäsen) Romano missio koordinoi nelivuotista romaninaisvankien kuntoutuksen Naisten vuoro -kehittämishanketta vuosina 2010–2013. KESKUSTOIMISTO toimisto@romanomissio.fi R Tuula Åkerlund toiminnanjohtaja tuula.akerlund@romanomissio.fi Timo Jokela talouspäällikkö Mervi Pamukci toimistosihteeri mervi@romanomissio.fi Kasvattajan tehtävä on vaativa Aurinkoisen ja lämpimän kesän aika on muuttumassa syksyn aikaan ja väreihin. Mennyt kesä antoi monenlaisia yllätyksiä. Kovat myrskyt tulivat yllättäen, aiheuttivat muutoksia ja vaikeuksia jopa selvitä suunniteltujen asioiden hoitamisessa. Kuitenkin asioihin tarttumalla ja yhdessä toimimalla vaikeistakin tilanteista pääsee eteenpäin. Eletyt kokemukset opettavat luopumista, mutta myös sitä miten tärkeää on usko tulevaisuuteen. Kaikesta huolimatta! Syksy on aikaa, jolloin eri toi- minnat alkavat lomien jälkeen. Monissa kodeissa koetaan innostusta, iloa ja jännitystäkin ekaluokkalaisten aloittaessa koulunkäyntiään . Ensimmäiset päivät ja kokemukset ovatkin tärkeitä, jotta ilo ja innostus eivät häviä vaan kasvavat. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen artiklan 18 mukaan: ”Vanhemmilla tai tapauksesta riippuen laillisilla huoltajilla ja holhoojilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä.” Lapsella tarkoitetaan sopimuksen mukaan kaikkia alle 18-vuotiaita. Meidän yhteiskuntamme on kasvuympäristönä vaativa. Kasvattajia kyllä löytyy monelta taholta. Kasvatuksellista vaikuttamista tapahtuu muun muassa kulutus- ja viihdeteollisuuden kautta. Lasten ja nuorten kasvua voivat ohjata tositelevisio, olutmainokset ja internetin aikuisviihde. Jos varsinaiset kasvattajat; isät ja äidit ja opettajat ja ohjaajat, laiminlyövät kasvatustehtävänsä, jäävät lapset yksin pärjäämään vahvojen vaikutteiden keskelle. Kasvattajan tehtävä on mo- nella tavalla vaativa. Ehkä juuri siksi moni meistä aikuisista kokee itsensä neuvottomaksi. On helpompi olla kaveri tai valmentaja. Lapsi tarvitsee aikuiselta aikaa ja lähellä oloa. Lasten tulee voida tuntea, että aikuiset välittävät ja rakastavat heitä. Kasvatustehtävään liittyy aina vastuu. Parhaimmillaan kasvatus on elämän jakamista ja läsnäoloa, jossa ei tarvitse tietää paremmin tai suorittaa jotain. Kasvattajan tehtävä on auttaa lasta tekemään valintoja, vahvistaa lapsen kehittyviä valmiuksia ja itsetuntoa Yhteiskunnassamme asiantuntijat kehittävät kasvatusmalleja. Hyvä niin, koska kysymys on tärkeästä tulevaisuuteen vaikuttavasta asiasta. On hyvä rakentaa luottamusta ja kumppanuutta kasvattajien kesken. ”Koko kylä kasvattaa” -aate luo yhteistoimintaa ja vastuuta. Kasvatus tuleekin nähdä yhteisenä tehtävänä. Jokainen aikuinen on kasvattaja. Kristillisessä kasvatuksessa ydin on Jumalan luoma ihminen ja Jumalan antama tarkoitus elämälle. Rukous ja Jumalan Sanan edessä viipyminen antakoon meille ymmärrystä ihmisarvon ja ihmisen ainutlaatuisuuden kunnioittamisessa. Syksyn avaus olkoon rohkeus elämään! Jumalan siunausta jokaiselle lukijalle Leena Rauhala SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ Toimisto 3 Puh. (09) 351 1366 NAISTENVUORO -vankilaprojekti Tuula Nyman projektikoordinaattori Puh. (09) 351 1366 GSM 044 300 7815 tuula.nyman@romanomissio.fi PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI Johtaja Hanna Pekonen Hyväneula, Mieholantie 158, 16800 Hämeenkoski Puh (03) 764 1501, fax (03) 764 5002 paivakumpu@romanomissio.fi KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI Johtaja Pia Valtonen Kotimäentie 213, 04150 Martinkylä Puh. (09) 294 4492, Fax (09) 294 4493 kotimaki@romanomissio.fi ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO Sampo 800014-80033. Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto Tässä numerossa Syys saapuu ja uudet opinnot 5 Hyvä opettaja! 5 Tiivistelmä 7-9 -vuotiaan kehityksestä 6 Pikku koululainen kasvaa ja kehittyy 6 Liljankukka, puhdas lumivalkea 7 Romano Missio ry valtakunnallinen lastensuojelujärjestö 9 Romanit suomalaisissa lehdissä 100 vuotta sitten 10 Romanijärjestöt torjuvat lakialoitteen 11 omanivankien tilanteesta vankiloissa on hyvin vähän tutkittua tietoa. Erityisesti romanitaustaisten naisten kasvava määrä on asettanut rikosseuraamusalan uuden haasteen eteen. Romano Missio halusi osaltaan vastata tähän haasteeseen ja käynnisti RAY:n avustamana 1.4.2010 Naisten vuoro -projektin vuosiksi 2010–2013. Hanke painottuu naisvankeihin, koska romaninaisvankeja koskee sama ilmiö kuin naisvankeja yleensäkin: naiset ovat miehiin nähden huomattavasti pienempi ryhmä. Vankeinhoito tai romaniyhteisökään ei pysty huomioimaan romaninaisvankien tarpeita. Romaninaisvankien ongelmat eivät ole erilaisia, vaan erityisiä, siksi heidän tarpeensa tulee huomioida kulttuurista käsin. Prosentuaalisesti romaninaisvankien määrä on suuri suhteessa muihin vankeihin. Vankilat tarvitsevat romaninaisvankeja varten uusia toimintamalleja. Hankkeessa työskentelee vuonna 2010 projektikoordinaattori. Vuonna 2011 hankkeessa aloittaa myös palveluohjaaja, joka työskentelee Vanajan vankilassa. Hankkeen ohjaus- ja arviointiryhmään osallistuvat Rikosseuraamusvirasto, Kriminaalihuollontukisäätiö, Oikeusministeriö, Helsingin Diakonissalaitos, Helsingin kaupunki, Ensi- ja turvakotiliitto ja Romano Missio ry. Tavoitteena syrjäytymisen ehkäisy Hankkeen päätavoitteena on selvittää romaninaisvankien tarpeet sekä tuottaa toimintamalli, jolla ehkäistään romaninaisvankien syvenevää syrjäytymistä ja uusintarikollisuutta. Toisena tavoitteena on edistää rikosseuraamusalan henkilöstön romanikulttuurin tuntemusta sekä romaniyhteisön tietämystä rikosseuraamuksiin liittyvistä käytänteistä. Kolmanneksi hankkeessa pyritään luomaan yhdyshenkilöverkosto romaninaisvangeille. Hankkeen kohderyhmänä ovat Vanajan ja Hämeenlinnan vankiloissa rangaistustaan suorittavat naisromanivangit ja heidän läheisensä, naisvankien kanssa työskentelevät Rikosseuraamuslaitoksen työntekijät sekä vapautuvien naisromanivankien ja heidän läheistensä kanssa työskentelevät toimijat. Hanke alkaa romaninaisvankien tarpeiden kartoituksella Hanke alkaa selvityksellä romaninaisvangeista ja heidän tarpeistaan. Selvityksen kohteena ovat erityisesti naisten elämäntilanteet, palvelu- ja kuntoutustarpeet sekä suhteet romanikulttuuriin. Myös romaninaisvankien lukumäärä kartoitetaan. Selvitystä varten romaninaisvankien parissa tehdään haastattelututkimus Hämeenlinnan ja Vanajan vankiloissa. Haastattelut nauhoitetaan, jota varten vangilta pyydetään kirjallinen lupa. Haastattelut tehdään anonyymisti. Tulokset raportoidaan siten, ettei vankien henkilöllisyys paljastu myöskään elämäntilanteesta kertovien seikkojen perusteella. Selvityksessä käytetään toimintatutkimuksen menetelmiä, jotka tähtäävät uuden ymmär- Naisten vuoro auttaa romaninaisia vankilasta parempaan elämään. ryksen löytämiseen tutkittavasta asiasta tutkijan ja tutkittavan yhteistyöllä. Haastattelujen avulla selvitetään psykososiaalisten ongelmien lisäksi lastensuojelu- ja diakoniatyön palveluiden saatavuus ja tarpeellisuus. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko vanki käyttänyt avoimen tai matalankynnyksen palveluita, mitä kolmannen sektorin palveluita vanki on käyttänyt, mitä palveluita vanki tarvitsisi nyt ja vapautumisen jälkeen? Kartoituksella selvitetään lisäksi perhetilanne, yhteydet sukulaisiin, yhteys kulttuuriin, yhteydenpitotavat Taisteluhuuto!11 Leiriterveiset Salonsaaresta! 12 Phurane Kaale -projekti 12 Vantaan kaupunki edelläkävijänä romaniasioissa 13 Romaniasiat etenevät opetushallituksessa 13 Heli Hoffren 60 v. 14.6.2010 15 Toiminnanjohtajan palsta 15 Meillä tehdään ainutlaatuista lastensuojelutyötä 15 Paluumuuttajien kivinen tie 16 sekä koulutuksen tarve. Tutkimus käynnistyy syyskuussa 2010. Aineiston keruu päättyy 30.11.2010. Pysyvää toimintamallia etsimässä Selvityksen perusteella romaninaisvangeille rakennetaan palveluohjausmalli, joka huomioi romaninaisvankien tarpeet. Seuraavaksi toimintamalli koulutetaan romaniyhdyshenkilöverkostolle. Hankkeen edetessä tuotetaan oppaita ja koulutusmateriaalia vankiloiden henkilökunnan ja romaniyhteisöjen käyttöön. Toimitusneuvosto: Tuovi Putkonen, Malla Laiti, Taina Cederström. Numero 4/2010 ilmestyy joulukuun alussa. Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava Romano Mission toimistolla viimeistään 1.11. Laita kuoreen tunnus ”Romano Boodos”. Materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen toimisto@romanomissio.fi. Päätoimittaja: Tuula Åkerlund Julkaisija: Romano Missio ry Lehden ulkoasu: Valfrid Åkerlund/ Grafimus Oy Kustantaja: Toimitussihteeri: Jaakko KaartinenKoutaniemi Hankkeen loppuvaiheessa toimintamalli kirjataan käsikirjaksi sekä rakennetaan toimintatavat, joilla malli pysyy Romano Mission palvelutuotteena. Lopuksi selvitetään toimintamallin soveltuvuus romanimiesvangeille. Kannen kuva: Valfrid Åkerlund Tilaus- ja ilmoitushinnat: Vuosikerta 15 euroa, jäsenille jäsenetuna. Irtonumero 2 euroa. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmoitushinta 1 euro/pmm Tuula Nyman Projektikoordinaattori Romano Missio ry. Vilppulantie 2 c 4 00700 Helsinki Puh: 09- 3511366, gsm 044–3007815 Faksi: 09- 3452517 tuula.nyman@romanomissio.fi www.romanomissio.fi Painopaikka: Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Vilppulantie 2 C 4 00700 Helsinki. Puh: (09) 351 1366 Telefax: (09) 345 2517 Internet: www.romanomissio.fi ISSN 1239-9779 ROMANO BOODOS 3/2010 4 Perhosen unta Olin pieni, elämäni juuri alkamassa. Oli turvatonta kaikkialla. Käperryin itseeni ja näin unta. Uni ja minä löimme kättä toisillemme. Unen maailmassa näin perhosen, joka lennähti kädelleni. Katselin sitä ja ihailin. Näin monenlaisia värejä sen siivissä. värit elämästä ja kuolemasta. Uni jatkui. Perhonen viestin halusi tuoda: On maailma suuri ja ihmeellinen ja sen ihmiset monesti kummallisia. Mutta sinä lapsonen, nuku lapsosen unta. Kun heräät, huomaat sen salaisuuden. kuinka suurta kaikki onkin ympärilläsi. On hyvyyttä, jumalallisuutta, sekä pahuutta pahuuden. Mutta nuku sinä unta ihaninta, keskellä värien loistavien. Uni rauhoitti sieluani, perhosen siivet moniväriset hyvyyttä minulle viestittävät. ROMANO BOODOS 3/2010 Syys saapuu ja uudet opinnot Tuulen viemää Iloa oppimaan oppimiseen – tässä on tarjolla opiskeluteknisiä ohjeita koulutukseen! Istun tuulessa, tuulen vietävänä. Ympärillä sumuinen kangastus. Ajatukseni harhailevat jonnekin, missä ei päivänsädettä näy. Huomaan katsovani sumuisen peitetyn ikkunan pintaa. Tuijotan sitä, näkemättä mitään. O Tuulikki ”Tuittu” Roininen nko mielessäsi käynyt joskus, että koulu ja opiskelu ovat kuin tulevan taudin sairastamista – aivopöhöä: järjenjuoksu hidastuu, silmät lasittuvat ja aivot alkavat anella armoa käytännön nippelitietotulvasta ja byrokraattisista systeemeistä? Nouhätä! Tilanne täytyy vaan kestää, se menee pian ohitse. Voit kuitenkin edistää sopeutumistasi ja vähentää aivopöhöä muutamilla vinkeillä. Suunnitelma Omat ja muiden tavoitteet Jos aiemmista koulukokemuksistasi tai muista opinnoista on jo vierähtänyt aikaa, ”uudet” sanat voivat tuntua hankalilta. Älä takerru silti jokaiseen vieraampaan sanaan, vaan koeta poimia ne tärkeimmät. Vähitellen sanastosi karttuu ja asioiden ymmärtäminen helpottuu. Aluksi kirjoittaminen voi tuntua vaikealta ja kankealta. Kun alat enemmän kirjoittamaan, se rutinoituu pikkuhiljaa. Älä luovuta äläkä anna periksi! Selvitä, mitä sinulta odotetaan tämän koulutuksen aikana. Yhtä tärkeää on, että ymmärrät, mitä itse odotat. Kun löydät tärkeitä syitä työskentelyllesi (kaikki oppiminenkin käy työstä!) opintoihisi, motivaatiosi kohoaa ja innostus kasvaa. Silloin uuden oppiminenkin tuntuu mielekkäältä. Tuulikki ”Tuittu” Roininen Suunnitelma auttaa sinua hahmottamaan tilannettasi paremmin. Se auttaa myös sinua pysymään aikataulussa ja oikealla polulla. Suunnitelmaa ei tarvitse orjallisesti noudattaa, jos esimerkiksi elämäntilanteeseen tulee muutoksia. ”Alku aina hankalaa – lopussa kiitos seisoo” Aikuisoppija on itse paras asiantuntija Voit joustavasti suunnitella ja tehdä valintoja erilaisten opintojen ja mahdollisuuksien välillä. Nykyään on tarjolla todella laajat opintokokonaisuuksien paletit. Sinulta odotetaan itseohjautuvuutta, oma-aloitteisuutta, kykyä vastuun kantamiseen sekä pitkäjänteisyyttä. Et kuitenkaan ole yksin, vaan opiskelutoverit ja kouluttajat sekä opettajat ovat tukenasi! Pyhä huolettomuus? H uolet ja murheet ovat elämän arkipäivää. Ne luovat elämään synkeää pohjavirettä, josta moni pyrkii omin avuin poispäin. Elämän pintaliito saattaa kuitenkin tarjota vain hetkellisen unohduksen. Murheiden määrä kun ei aina olekaan vakio, vaan niillä on taipumuksena moninkertaistua. Mitä enemmän niihin keskityt, sitä enemmän ne valtaavat elämääsi. Pikku murheistakin tulee hetkessä suuria. Eikä edes elämän pituuttakaan murehtiminen pysty lisäämään. Päinvastoin. Jeesuksen puhe pureutuu syvälle ajan kiireisen ihmisen todellisuuteen. Murehtimisen taidon ihminen kyllä osaa. Liiaksikin. Tarina kertoo vanhasta mummosta, joka raskaan risukuormansa kanssa pääsi hevoskyytiin. Noustuaan rattaille hän kantoi koko matkan taakkaa selässään, eikä osannut sitä laskea alas. Monesti me olemme juuri niin kiinni huolissamme, ettemme edes tunnista niitä, saati sitten että osaisimme niistä luopua. Liian usein huolten taakkaa kannetaan hiljaa yksinäisyyden ympäröimänä, kun lähellä on niitä, joiden kanssa asioita voisi jakaa. Usko on luottamusta. Jeesus kehotti kat- 5 somaan taivaan lintuja ja kedon kukkia. Hän kehotti oppimaan niistä pyhää huolettomuutta. Jumalan huolenpito nimittäin on todellista. Ihmistä ei ole jätetty yksin huoliensa ja murheidensa keskelle. Kaiken saa sittenkin jättää parempiin käsiin. Mutta ensin tulee etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen tahtoaan. Siten arki huolineenkin saa toisenlaisen merkityksen. Olisikohan tässä meillä vielä kilvoittelemista? Jouni Lehikoinen Jouni Lehikoinen on Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Ota oppimisen haaste vastaan Oppiminen ei ole helppoa, se vaatii aina työtä, eikä tapahdu itsestään. Kun olet työskennellyt ahkerasti, saat palkinnoksi oppimiskokemuksen! Se tuottaa riemua ja tuo sisältöä elämääsi. Ryhmällä on yhteinen tavoite ja jokaisella on vastuu tavoitteen saavuttamisesta. Oppimiseen iloa ja intoa sekä menestystä ammatinvalintaan! Katja Ärling Hyvä opettaja! O petus on inhimillistä toimintaa, jonka tarkoituksena on edellytysten luominen ihmisen monipuoliselle kehitykselle ja kasvulle. Opettamisessa, joka on kasvattajan ja kasvatettavan välistä vuorovaikutusta, on olennaista virikkeiden tarjonta ja säätely, joiden avulla muun muassa tietoja, taitoja ja uusia asioita välitetään. Nykyään on puhuttu paljon koulujen piilo-opetussuunnitelmasta: Miten opettajan tulisi työssään olla enemmän ihmisenä läsnä toiselle, ottaa henkilökohtaista vastuuta oppilaista. Hyvän opettajan pitäisi osata laittaa itseään enemmän likoon, keskustella kodinkin kanssa. Tähän liittyy suurelta osin sydämen sivistys, jota ei opita kasvatustieteen tenttikirjoista. Tällainen vastuullisuus tekee ihmisestä hyvän opettajan. Opettajalla on oikeus ja velvollisuus kehittää kaikkia inhimillisiä lahjojaan, välittää niitä myös oppilaille ja pitää huolta toisista ihmisistä. Hyviä opettajia tarvitaan Enemmän kuin koskaan tarvitsemme hyviä opettajia lapsille. Hyvän opettajan määritelmään liittyy taustalla oleva ihmiskäsityskin. Eräs tapaus elämästä pihayhteisössä pitää sisällään ajatuksia nyt hyvin pinnalla olevasta aiheesta; eettisyydestä. Juuri nyt on kaavailtu tämännimistä uutta oppiainettakin kouluihin. Pihalla pidettiin lapsien viihdyttämiseksi toiminnallinen päivä, missä pelattiin ja leikittiin ja oltiin muutenkin lasten ehdoilla. Aktiviteettien jälkeen grillattiin makkaraa ja paistettiin lettuja. Kaikki sujui niin hienosti kuin oli tarkoituskin. Mutta paikalla oli muutamia lapsia, jotka eivät asuneetkaan samassa taloyhtiössä. Niinpä he kirjaimellisesti katselivat päältä muiden täyttäessään vatsansa. Surullista mutta totta – eräs lapsi sanoi näin: ”Periaatteessa voisin antaa omastani puolet, mutta se olis sit väärin, ja siitä tulis sanomista”. Sama lapsi oli saanut kolme kuukautta aikaisemmin hymypatsaan ja stipendin koulusta, perusteluina rehti ja rei- lu käytös. Lapsi siis todella kuvitteli toimivansa oikein. Rehellinen opettaja Tapauksessa oli moraalin perustana sopimusteoria, jonka lähtökohtana on jossain yhteisössä sovitut normit yhteistoiminnalle ja käyttäytymiselle. Kasvattajat ja ympäristö olivat jo tehneet vaikutuksensa tämän nuoren ihmisen oikeustajun kehittymiselle. Jotenkin mieleen tulevat äärimmäiset tilanteet epäonnistuneista solidariteeteista, kun jonkin asian tai ideologian oikeaksi kokeminen voi aikaansaada ikäviä asioita, hyvällä omallatunnolla kuorrutettuna. Hyvä opettaja ja kasvattaja ottaa kantaa tällaiseen itsekkyyteen ja sen oikeuttamiseen. Väärin on aina väärin, oli sitten kyseessä oma tai vieras. Hyvä opettaja on ehdottoman rehellinen ja oikeudenmukainen. Arviointia opetuksessa olisi hyvä miettiä näistä eettisistä näkökulmista! Toivottavasti sellaiset opettajat eivät ole koulumaailmassa vain positiivisia poikkeuksia, vaan saisimme jokainen kohdata koulutuspoluillamme juuri heitä. Katja Ärling ROMANO BOODOS 3/2010 6 Liika tieto, ohjeet ja neuvot voivat olla joskus haitaksi, jos niiden takia menee pää pyörälle ja luottamus äitinä tai isänä oloon murenee. Mutta usein tieto rauhoittaa ja lisää ymmärrystä. T ässä kirjoituksessa kerrotaan ekatokaluokkalaisen lapsen kasvusta ja kehityksestä. Katso, mitä lapsesi ikäkaudesta kerrotaan: mikä sille on tyypillistä, mitä lapselta voi odottaa ja kuinka voit tukea lapsen kehitystä? Huomaat samalla, miten synnynnäinen temperamentti ja vuorovaikutuskokemukset muovaavat lapsen ja nuoren persoonallisuutta. Jokainen lapsi ja nuori on yksilö. Kuvaus lapsen ja nuoren kehityksen eri vaiheista on yleistä Pikku koululainen kasvaa ja kehittyy tietoa eikä se sellaisenaan kuvaa ketään yksittäistä lasta tai nuorta. Hän voi olla ihan normaalisti kehittynyt, vaikka ei olisi juuri sellainen kuin tekstissä kerrotaan. Tiivistelmä 7-9 -vuotiaan kehityksestä K oulun alkaminen on uusi iso asia lapselle ja koko perheelle. Lapsi on seesteinen, innokas ja nopea oppimaan uutta. Hän on entistä itsenäisempi, mutta toisaalta myös vanhempaan takertuva ja uhmakas ja kaipaa erityistä tukea uusissa haasteissaan. Tunteet saattavat ailahdella ja niitä voi olla vaikea hallita. Koululainen on innostunut tekemään sopivan kokoisia tehtäviä ja askareita itsenäisesti ja viemään ne loppuun. Hänelle on tärkeää saada kiitosta ja onnistumisen kokemuksia. Vapaa leikki ja omaehtoinen touhuilu ovat koulun rinnalla yhä tärkeitä. Kaverit merkitsevät entistä enemmän. Erilaiset leikit ja pelit sekä tavaroiden vaihto ovat mieluisia. Sääntöleikit ja säännöistä neuvottelu ja sopiminen ovat tärkeitä. Pelissä 7–9-vuotias Eka–tokaluokkalainen lapsi on usein seesteinen, sopeutuva, yhteistyökykyinen, innokas ja nopea oppimaan uutta. Hän häviäminen voi vielä olla vaikeaa. Lapsi pohtii erilaisia sääntöjä ja hänellä on melko hyvä kuva oikean ja väärän erosta. Tytöt ja pojat ovat vielä kavereita keskenään. Ensimmäisten kouluvuosien aikana tyttöjen ja poikien väliset kaverisuhteet usein vaihtuvat oman sukupuolen kavereihin. Ryhmään kuulumisella, hyväksytyksi tulemisella ja kavereiden mielipiteillä on suuri merkitys. Opettaja on tärkeä auktoriteetti, jopa ihailun kohde. Lapsi voi alkaa arvostella vanhempiaan, vaikka vanhemmat ovat hänelle hyvin tärkeitä. Lapsi pystyy parhaiten ajattelemaan asioita, joita voi itse nähdä, tuntea tai käsitellä. Ajattelu on vielä konkreettista. Ajantaju laajenee. Lapsi pystyy jo paremmin hahmottamaan, mikä on mahdollista ja mikä ei. Mielikuvitus ja uskomukset voivat kuitenkin sekoittua yhä tosiasioihin. Pituuskasvussa on tilapäinen spurtti 6–8 vuoden iässä. Lapsi on pitkäraajai- voi kuitenkin olla ajoittain vanhempaan takertuva, uhmakas ja tarvita vanhemman erityistä huomiota ja tukea uusissa haasteissa. Välillä lapsi haluaa olla iso ja itsenäinen, välillä nen, ”varsamainen”. Hampaat vaihtuvat maitohampaista pysyviin hampaisiin n. 12 ikävuoteen asti. Unen tarve vaihtelee, keskimäärin tarve on 10 t vrk:ssa. Lapsi tarvitsee riittävästi unta oppiakseen ja jaksaakseen uusissa haasteissa. Ensiluokkalaisista n. joka 10. kastelee öisin tai päivisin, asia kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa tai kouluterveydenhoitajan kanssa. Asia saattaa nolottaa lasta. Lapsi on liikunnallisesti taitava ja aktiivinen. Tässä iässä ollaan usein huimapäisiä ja uhkarohkeita. Lapsi pyöräilee, kiipeilee, juoksee, hyppii, heittää ja ottaa kiinni palloa, tekee kuperkeikan, hiihtää, luistelee ja opettelee uimista. Sorminäppäryys kehittyy ja antaa valmiuksia piirtämiseen, kirjoittamiseen, askarteluun tai soittimen soittamiseen. Pikku koululainen tekee monia asioita miellyttääkseen vanhempiaan. Hän ei aina osaa arvioida omaa jaksamistaan ja kykyjään. taas käpertyä vanhemman syliin. Jokainen lapsi kehittyy omaan, yksilölliseen tahtiinsa, joten alla mainitut iät ja kehitysvaiheet ovat suuntaa antavia. Vasemmasta valikosta pääset lukemaan lisää 7-9 -vuotiaan kasvusta ja kehityksestä. Persoonallisuuden ja tunne-elämän kehitys Lapsen tunteet voivat ailahdella ja niitä on ajoittain vaikea hallita. Pelästyminen saa lapsen ehkä itkemään, pettyminen paiskomaan tai potkimaan ja suuttuminen tappelemaan. Tunteet ovat sallittuja, mutta toisten ihmisten ja tavaroiden vahingoittaminen ei ole. Vanhempi voi auttaa lasta tunnistamaan erilaisia tunteita mm. sanoittamalla niitä: ”Sinä taidat olla tosi pettynyt.” Nyt harjoitellaan oma-aloitteista oppimista ja työn tekemistä. On ihanaa olla jossakin osaava ja taitava! Lapsi on innostunut tekemään erilaisia askareita. Hänelle voi luottaa sopivan kokoisia tehtäviä, jotka hän voi viedä itsenäisesti loppuun, tai joissa hän harjoittelee asioistaan huolehtimista. Tehtäviä voivat olla esim. pölyjen pyyhkiminen, astioiden laittaminen tiskikoneeseen, suihkussa käyminen itsekseen tai jumppakassin pakkaaminen. Lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia, mahdollisuuksia tehdä työtehtäviä loppuun saakka, kiitosta ja kannustusta. Epäonnistumisiakin on tärkeää oppia sietämään. Ne kasvattavat lasta tuntemaan itseään ja ottamaan vastaan väistämättömiä elämän pettymyksiä. Jos lapsi kuitenkin kokee liian usein epäonnistumisia ja pettymyksiä ja häntä niistä moititaan, hän tuntee itsensä muita huonommaksi ja riittämättömäksi. Se vie ilon opiskelusta ja työnteosta. Sopivat haasteet innostavat lasta ja antavat tilaa oma-aloitteisuudella ja luovuudelle. Epäonnistumiset voidaan nähdä haasteina. Lapsi ei lannistu niistä niin helposti, jos hän useimmiten suhtautuu itseensä myönteisesti. Lapsen elämään pitäisi vielä kuulua paljon leikkimistä ja huoletonta omaehtoista touhuilua. Lapsi tarvitsee sopivasti leikin ja työnteon vaihtelua. Luonnossa liikkuminen, mielikuvitus ja satumaailmat ovat älyllisen oppimisen rinnalla tärkeitä asioita. Lapsi on huumorintajuinen ja nauttii loruista, lauluista ja arvoituksista. Sosiaalisten taitojen kehitys Monet lapset ovat ennen kouluikää päivähoidossa, esikoulussa tai jossakin kerhossa tai harrastuksessa. Niinpä useimmat ekaluokkalaiset ovat jo harjoitelleet vuorovaikutustaitoja muiden lasten kanssa ja heillä on sellaisia sosiaalisia taitoja, joita tarvitaan ryhmässä. Lapsi, joka ei ole ennen kouluikää ollut missään lapsiryhmässä, voi tarvita aluksi tukea. Koulussa lapsen pitäisi pystyä mm. kuulumaan ryhmään ja sietämään sitä, että opettaja huomioi kaikkia luokan lapsia. Kouluiässä kavereista tulee ROMANO BOODOS 3/2010 entistä tärkeämpiä. Lapset touhuavat mielellään keskenään. Silti koululainen tarvitsee vielä paljon aikuisen turvaa ja aikaa. Erilaiset leikit ja pelit ja tavaroiden vaihto ovat usein suosittua tekemistä kavereiden kanssa. Ensimmäisinä kouluvuosina tytöt ja pojat voivat vielä leikkiä yhdessä, ystävyyssuhteet eri sukupuolten välillä voivat olla tiiviitäkin. Alakouluvuosien aikana tyttöjen ja poikien ryhmät ja touhut alkavat kuitenkin erota toisistaan. Pojat leikkivät mielellään suurissa porukoissa, kun taas tytöillä on usein joku paras kaveri, jonka kanssa he haluavat olla. Ryhmään kuulumisella ja hyväksytyksi tulemisella ikätovereiden joukossa on kouluikäisille suuri merkitys. Lapsi voi haluta pukeutua kuten kaverinsa. Hän ihailee tai inhoaa samoja asioita kuin kaverinsa. Kavereiden mielipiteillä on yhä suurempi merkitys. Lapsi pystyy entistä paremmin ajattelemaan myös muiden tunteita ja tarpeita, hänen empatiakykynsä kehittyy. Pikku koululaisen käytös voi kuitenkin ajoittain olla itsekästä tai jopa hyökkäävää. Lapsen empatiakyky näkyy mm. hoivaa- misena: hän haluaa ehkä lemmikkieläimen ja hoitaa eläimiä, vauvoja ja pikkulapsia. Ekaluokkalaiselle on syntynyt omatunto Ennen kuin lapselle kehittyy selkeä omatunto, hän joutuu toimimaan muiden käskyjen, komentojen, kehotusten ja ohjeiden varassa. N. 6–7 vuoden iässä aikuisen valvonta ja ohjeet alkavat elää lapsen omana sisäisenä oppaana, omatuntona. Lapsi voi itse säädellä toimintaansa eri tavoin kuin ennen. Tämä antaa hänelle uudenlaista itsenäisyyden tunnetta ja vahvistaa itsetuntoa. Alussa lapsen omatunto on usein jyrkkä ja vaativa. Lapsi on tässä ikävaiheessa herkkä kritiikille ja vähättelylle. Hän voi puolustautua voimakkaasti, jos häntä arvostellaan tai hän ei saa riittävästi hyväksyntää ja kiitosta. Omatunnon lisäksi lapselle kehittyy niin sanottu minäihanne, mielikuva siitä, millainen hän haluaisi olla. Lapsi voi nostaa tärkeitä aikuisia esikuvikseen ja samastumiskohteikseen. Kun lapsi on vähemmän riippuvainen aikuisten ohjauksesta, hän kehittää omaa arvos- 7 telukykyään. Tämä on arvokas kyky. Pikku koululaisten leikeissä ja peleissä on usein tarkat säännöt. Kaikki säännöt eivät ole ehdottomia, vaan niistä voidaan yhdessä sopia ja muuttaakin niitä. Aina ei ole kuitenkaan helppoa löytää yhteisymmärrystä siitä, mikä on oikeudenmukaista. Pelissä häviäminen on vielä vaikeaa. Lapsi haluaisi olla paras kaikessa. Lapsi pyrkii hahmottamaan ja ymmärtämään erilaisia sääntöjä. Tämä voi näkyä esim. siten, että hän kantelee ystäviensä kielletyistä puuhista. Kantelulla lapsi ei useinkaan halua hankaluuksia ystävälleen, vaan vahvistusta sille, onko hän ymmärtänyt säännön oikein ja kuinka aikuinen asiaan suhtautuu. Kantelevalle lapselle voi vastata esim.: ”Hienoa, että sinä jo tiedät tuon säännön. Elina taitaa sitä vielä harjoitella. Teko tuntui sinusta epäreilulta.” (VÄLIOTS) Selvät säännöt ovat turvallisia Koska lapsi tässä iässä on valppaana säännöille, hän huomauttaa herkästi aikuisellekin, jos tämä toimii sääntöjen vastaisesti, esim. jättää turvavyön kiinnittämättä. Tietynlainen ”sääntökartta” antaa lapselle turvallisuutta ja varmuutta. Lapsi ei kuitenkaan pysty yleistämään sääntöjä eri tilanteisiin ja ympäristöihin. Esim. jos lasta on kielletty heittelemästä palloa kotona olohuoneessa, hän ei välttämättä pysty soveltamaan samaa sääntöä mummolan olohuoneeseen. Vanhemmalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, sillä lapsi ei aina tahallaan uhmaa sääntöjä. Lapsella on melko hyvä kuva oikeasta ja väärästä. Kun hän arvioi tekojen pahuutta, hän kiinnittää yleensä huomiota teon tarkoitukseen. Hänestä on esim. pahempi asia rikkoa yksi astia pikkuleipiä pihistäessä kuin monta astiaa vahingossa tiskatessa. Opettaja on ensimmäisinä kouluvuosina yleensä lapselle tärkeä auktoriteetti. Lapsi ei useinkaan arvostele opettajaa, kouluaineita tai opetusmenetelmiä. Hän haluaa aikuisen kiitosta ja hyväksyntää. Opiskelua motivoi halu toimia mieliksi tärkeille aikuisille, opettajalle ja vanhemmille. Lapsi voi vertailla vanhempiaan ja opettajaansa, ja ainakin välillä opettajan eduksi: ”Mutta meidän ope on sanonut…!” Vanhemmat ovat edelleen lapsen tärkeimmät aikuiset, mutta he eivät ole enää hänen ainoita auktoriteettejaan. Onkin melko tavallista, että lapsi arvostelee vanhempiaan eri tavoin kuin varhaislapsuudessa. Hän ei kuitenkaan siedä sitä, että kukaan muu arvostelee heitä. Lähde: Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainnettisivu Liljankukka, puhdas lumivalkea O len syntynyt Järvenpäässä 50-luvun puolen välin jälkeen. Isäni oli puuseppä ja rakennusmies, äiti karjanhoitaja. Meitä on kuusi lasta, kaksi poikaa ja neljä tyttöä. Elämämme oli silloin hyvin köyhää, vaikka asuimmekin omassa, isän rakentamassa talossa. Tilaa oli vähän, kaksi huonetta ja keittiö. Vesi kannettiin kaivosta ja taloa lämmitettiin puilla ja koksilla. Kouluun menin 60-luvun alussa ja kuljimme viiden kilometrin matkan kouluun kävellen, pyöräillen ja hiihtäen. Rahaa oli vähän, aina ei ollut leipää eikä maitoakaan. Tiedän, miltä tuntuu lähteä aamulla kouluun, kun ei ole mitään syötävää. Vaatteita oli vain yhdet ja ne pestiin lauantaisin saunan yhteydessä. Naapurissamme oli kaupungin vuokratalo, jossa asukkaat vaihtuivat usein. Ollessani noin 10-vuotias taloon muutti romanimies kahden pojan kanssa. Toinen pojista tuli luokalleni, hän oli meitä muutaman vuoden vanhempi. Luokkamme oli iso, meitä oli 42 koululaista. Pitkät oppilaat istuivat takana ja lyhyet edessä. Istuin takarivissä naapurin romanipojan vieressä. Hän ei osannut lukea eikä laskea, mutta hän oli todella hyvä laulamaan. Hän lauloi isossa luokassa kovaan ääneen Liljankukkaa. Naisopettajamme kannusti poikaa laulamaan ja esiintymään. Opettaja järjesti koulussa laulukilpailut, jotka tämä poika voitti ylivoimaisesti, vaikka oli muitakin hyviä laulajia. Palkintona oli piirustusvälineitä ja erilaisia värejä. Poika oli niin onnellinen ja me kaikki taputimme innoissamme! Ihailen opettajan tapaa, jolla hän kannusti ja tuki poikaa tuomalla esille hänen vahvuutensa. Yksikin kannustava ja innos- tava aikuinen on jokaiselle lapselle ja nuorelle korvaamattoman tärkeä. Aikuinen, joka uskoo, että minä osaan ja minusta tulee jotakin hyvää. Tuki ja kannustus on arvokkainta mitä me aikuiset voimme antaa niin omille kuin muidenkin lapsille ja nuorille. Tapasin kaikki sisarukseni viime heinäkuussa ja muistelimme lapsuuden köyhyyttä ja koulunkäyntiä. Olen kiitollinen, että saamme kaikki sisarukset olla vielä yhdessä ja olemme köyhistä oloista ja puutteesta huolimatta selvinneet elämään. Siinäkin oli ratkaisevaa se, että äiti kannusti meitä käymään koulua ja hankkimaan hyvä koulutus. Äidilläni oli unelma, että lapsilla olisi parempi elämä ja hyvä koulutus. Hän olisi itsekin halunnut käydä koulua, mutta koulu oli keskeytetty sodan vuoksi. Hän oli käynyt vain supistetun kansakoulun. En koskaan unohda Liljankukkaa enkä tuota poikaa. Tänään muistin tuon Liljankukan ja pojan, tehdessäni oppisopimusta eräälle nuorelle romaninaiselle. Hän oli jo opiskellut lähihoitajaksi ja halusi jatkaa ammattitutkintoon. Neljän lapsen äitinä ja kasvattajana tiedän, että aina ei ole helppoa nähdä lapsessa ja nuoressa pelkästään hyvää, mutta kannustus ja tuki hyvään ovat mahdollisuus parempaan elämään. Sirpa Pöllönen oppisopimustoiminnan päällikkö Romano Mission hallituksen jäsen ROMANO BOODOS 3/2010 8 ROMANO BOODOS 3/2010 9 Romano Missio ry valtakunnallinen lastensuojelujärjestö Kotimäen pienryhmäkoti Romano Missiolla on toiminnassa kaksi lastensuojeluyksikköä, Päiväkummun lastenkoti Hämeenkosken Hyväneulassa ja Kotimäen pienryhmäkoti Sipoon Martinkylässä. Molemmat yksiköt sijaitsevat kauniissa maalaisympäristössä. L astensuojelutyön tavoitteena on lasten edun mukainen hoito, kasvatus ja kuntoutus sekä myönteiset ja läheiset ihmissuhteet. Jokaiselle lapselle nimetään oma hoitaja, joka vastaa lapsen asioista sekä yhteistyöstä perheen, viranomaisten ja muiden lapsen kasvatukseen liittyvien tahojen kanssa. Ammattitaitoinen henki- Päiväkummun lastenkoti Päiväkummun paikkaluku pienenee neljääntoista uuden lastensuojelulain mukaisesti vuoden 2011 alusta (16 paikkaa vuoden 2010 loppuun saakka). Käytännössä lapsimäärä jakaantuu kahteen hoitoryhmään lasten ikäjakauman mukaisesti. Päiväkumpuun on tällä hetkellä sijoitettuna 11 lasta ja yksi jälkihuollossa oleva nuori asuu itsenäistymisasunnossa Hämeenkoskella. Lisäksi Päiväkumpuun on avohuollon tukitoimena sijoitettu viikonloppulapsia kolmesta eri lökunta, joilla on vuosien kokemus perheiden kanssa työskentelystä, hoitaa ja kasvattaa kristilliseen arvomaailmaan pohjautuen. Hoitohenkilökunnassa on myös romanityöntekijöitä. Romanilapsia tuetaan niin, että he voivat saada tietoa omaan kulttuuriin liittyvistä asioista. Alussa pidetään hoitoneuvottelu, jossa on mukana sosiaalityöntekijä, omahoitaja, vanhemmat ja lastensuojelu- Kotimäen pienryhmäkoti sijaitsee rauhallisella Martinkylän alueella, Sipoossa, noin viisi kilometriä Keravan keskustasta ja neljä kilometriä Nikkilän keskustasta. Lähimpään peruskoulun ala-asteelle on matkaa noin neljä kilometriä. Kiinteistön yhteydessä toimii vuokralla kunnallinen päiväkoti. Tilat ovat siistit ja asianmukaiset. Rakennus sijaitsee noin neljän hehtaarin tontilla. Kotimäen paikkaluku on 10. Kotimäkeen on tällä hetkellä sijoitettuna 6 lasta. 3 ala-asteikäistä ja 3 yläasteikäistä lasta. yksikön johtaja. Neuvotteluissa sovitaan käytännön asioista, kuten talon tavoista ja vierailuista. Vanhempien asiantuntemusta lastensa huoltajina kuullaan, kun lasta ja nuorta hoidetaan ja kasvatetaan. Päiväkummun ja Kotimäen kodit pidetään kodikkaina ja turvallisina paikkoina lapselle ja nuorelle luomalla mahdollisimman lämpimät ja pysyvät ihmissuhteet sekä asettamalla turvalliset rajat. perheestä, yhteensä neljä lasta. Päiväkummussa asuu sekä romani- että valtaväestön lapsia. Päiväkummun lastenkodin pihapiiri käsittää noin 10 hehtaarin luonnonkauniin alueen, jossa on puita, marjapensaita, istutuksia ja alueet erillisille liikunta- ja leikkipaikoille. Lähimetsässä sijaitsee myös lasten suosima riihi, jossa asustaa Einari-tonttu. Molemmissa yksiköissä on myös erillinen asunto, jota on tarpeen mukaan käytetty muun muassa vanhempien vierailuihin, itsenäistymisasuntona, perhesijoituksissa sekä työntekijöiden asuntona. Päiväkummun lasten ja aikuisten mietteitä ”Einari- tontuu asuu riihellä mettässä. Einari syö rusinoita ja omppua. Einari on jouluna kotona.” Poika 3v. ”Kummussa on hyviä autoja, siis henkilökunnalla.” Poika 11v. ”Tykkään Päiväkummun idyllisestä ympäristöstä sekä hyvästä työilmapiiristä.” Työntekijä 20 vuotta Päiväkummussa ”Tykkään olla töissä Päiväkummussa. Työ on vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Päivät eivät ole samanlaisia.” Työntekijä, 8 vuotta Päiväkummussa ”Päiväkummussa on hyvä henki. Tykkään lapsista ja työkavereista. Päiväkummussa on hyvä vastaanotto töihin tullessa. Tykkään olla lasten kanssa pihalla ja käydä metsäretkellä.” Työntekijä 3 vuotta Päiväkummussa. ”On mukavaa, kun entiset, pois lähteneet nuoret käyvät Päiväkummussa ja soittelevat kertoakseen kuulumisiaan. Tykkään lapsista, hyvästä ruoasta ja työkavereista.” Työntekijä 11 vuotta Päiväkummussa. ”Välillä on tylsää, kun on ikävä äitiä ja isää.” Tyttö 7v. ”Kotilomat on kivoja.” Poika 11v. Hanna Pekonen, johtaja 041-441 6350, 03-7641 501 Päiväkummun lastenkoti Mieholantie 158 16800 HÄMEENKOSKI Kotimäen lasten ja aikuisten terveisiä kesästä ”Hyvä kesä! ja paljon rauhallisempi kuin ennen. Kesällä olen käynyt kuntosalilla ja uimassa, olen alkanut treenaamaan kunnolla. Olen käynyt ajamassa carting-autoilla ja kerran kävin ohjaajan kanssa Helsingissä. Oli muuten tosi hieno paikka. Lomailtiin koko Kotimäen porukan kanssa Porvoon saaristossa viikon, siellä oli mukavaa. Pelattiin Unoa ja sulkapalloa ohjaajan kanssa ja saatiin ohjata pikavenettä.” Aleksi, 15 v. ”On ollut hyvä kesä, koska on päästy lomille ja oltiin siellä saaressa mökillä ja on kivaa, kun täällä on pari kivaa työntekijää.” Natja, 11v. ”On ollut kiva kesä. Sain akvaarion ja oli tosi kivaa, kun oltiin siellä mökillä. Ollaan uitu tosi paljon.” P-Raineri, 12 v. ”Ollaan uitu tosi paljon ja siellä mökillä oli kivaa.” Benkku, 8 v. ”Kivoja asioita: Punkanharjun romanikielenleiri, musiikki, vieraat Kotimä- essä ja eri tapahtumiin osallistuminen. Mökilläolo ja saunominen ja grillaaminen.” I-Rainer 17 v. ”Uusi lapsi tuli Kotimäkeen juhannusviikolla.” ”Lämmin kesä – ollaan saatu viettää päivät ulkona yhdessä, rannalla, pelaten lentopalloa ja sulkapalloa.” ”Viikko Porvoon saaristossa intensiivisesti lasten kanssa (yhdessäoloa). Siellä on aikaa lapsille ihan eri tavalla ja lapsista löytyy ihan uusia puolia.” ”Kalastusta, uimista, saunan lämmitystä, grillausta ja iltahartaudet ja raamatunluku.” ”Mukavaa yhdessäoloa.” ”Pari lasta vietti juhannuksen Virossa ohjaajan kanssa.” Pia Valtonen, johtaja p. 050-407 4985, 09-351 1366 Kotimäen pienryhmäkoti Kotimäentie 213 04150 MARTINKYLÄ ROMANO BOODOS 3/2010 10 Romanit suomalaisissa lehdissä 100 vuotta sitten Mustalainen vai romani? Vielä noin 10 vuotta sitten Suomessa käytettiin yleisesti sanaa mustalainen. Viime vuosina on tullut tavaksi puhua romaneista, ja mustalainen-sanaa vieroksutaan, vaikka monien mielestä sanassa ei ole mitään vikaa, ja se esiintyy edelleen käsitteissä mustalaismusiikki, mustalaisromantiikka, mustalaisorkesteri jne. Romani-sanan käyttöönottoa vaadittiin Suomessa jo yli 100 vuotta sitten, todistavat vanhat sanomalehdet. Oheinen artikkeli lienee julkaistu useammissa sanomalehdissä vuonna 1907, ainakin Laatokka-lehdessä ja turkulaisessa Uusi Aura-lehdessä osastossa Pieniä tietoja. Kuinka laajaa mustalainen-sanan vastustaminen oli romanien piirissä, siitä ei ole tietoa. Vain pieni joukko romaneja oli 1900-luvun alussa luku- ja kirjoitustaitoisia, joten suuria yleistyksiä ei voi varmaankaan tehdä Kiertolaisen kannanoton pohjalta. Mustalaislähetyksen äänenkannattaja Kiertolainen oli nykyinen Romano Boodos-lehti. Mustalaislähetys sai vuosituhannen vaihteessa nimen Romano Missio. Laatokka nro 13, 31.1.1907 ja Uusi Aura nro 13, 29.1.1907: ”Välttäkäämme nimeä mustalainen, sanoo Mustalaislähetyksen äänenkannattaja Kiertolainen. Se koskee kuin puukolla leikattaisiin, kun kuulee mainittavan nimen mustalainen, sanovat romanit usein. Välttäkäämme siis tuota vihattua nimeä! Käyt- täkäämme sen sijaan nimeä romani (huom. ei romaani!). Romanit nimittävät itseänsä tällä nimellä. Tätä nimeä voimme käyttää sitä paremmin, kun se on niin ikivanhakin ja merkitykseltään niin kaunis. Se johtuu sanskriittisanasta dom, romanisanasta rom eli mies, ihminen. Paitsi nimeä romani voimme käyttää myös nimeä kaalo (musta, mustalainen). ’Romani’ on se puhdas, tahraamaton, ja isiltä peritty ikivanha nimi, mutta kaalo (monikko kaale, kaaleita) on se tahrattu, saatu ja romanien olemusta kuvaava nimi. Se vastaa nimeä mustalainen, ainoastaan sillä erotuksella, että kaalonimen kuuleminen ei koske kipeää romaneihin, kun mustalaisnimi sen sijaan koskee. Esimerkiksi laulussa mustalaiseks olen syntynyt romanikielellä ei ole käytetty romaninimeä, vaan kaalo. Se ei ole mikään valitettava asia romanien mielestä, että hän syntyi romaniksi, siitä hän päinvastoin on ylpeä, mutta sitä hän suree ja valittaa, että hän syntyi mustalaiseksi, kaaloksi. Lapsi, joka puhui liian hyvin suomea Huhuilla on siivet, jotka kantavat nopeammin kuin kukaan arvaakaan maasta maahan ja kaupungista toiseen. Vuonna 1904 ei ollut kännyköitä, tuskin oli puhelimiakaan, mutta huhut kulkivat silti ja saivat matkan varrella mitä mielikuvituksellisimpia vivahteita. Jos et ole kiltisti, niin mus- talainen vie sinut, pääväestö usein pelotteli lapsiaan ja kylvi herkkiin lapsenmieliin hurjaa pelkoa ja epäluuloa romaneita kohtaan. Kun Viipuriin saapui ulkomaalainen esiintyvä romaniseurue, jonka mukana oli suomea puhuva pikkutyttö, huhut kantautuivat poliisienkin korviin. Viipurin poliisit päättivät ottaa selvää lapsenryöstöpuheiden todenperäisyydestä, ja näin siitä tapahtumasarjasta kirjoitettiin Viipurin Sanomissa vuonna 1904: Viipurin Sanomat, keskiviikkona toukokuun 18 pnä 1904 ”Yleisenä huhuna on kaupungissa kierrellyt nykyään puhe, että täällä viime päivinä oleskelleella mustalaisseurueella olisi mukanaan suomalaista syntyperää oleva tyttölapsi, ja että se olisi sama lapsi, joka noin 8 eli 10 vuotta takaperin oli kadonnut joltain henkilöltä Kirvun pitäjässä. Viime lauantaina oli asia tutkittavana täkäläisessä etsivässä osastossa, mihin oli tuotu mainitun mustalaisseurueen johtaja, Bakun kaupungista kotoisin oleva Wasili Mikolowitsch Kusmin, Helsingörin kaupungista kotoisin oleva mustalainen voimistelija Karl Jansson ja tämän vaimo Serbian alamainen Maria sekä kysymyksessä oleva tyttö. Johtaja Wasili Kusminin kertomuksen mukaan oli Jansson vaimonsa ja tyttärensä kanssa yhtynyt seurueeseen noin kahdeksan vuotta sitten Pietarissa, jota ennen hän ei heitä tuntenut, vaan sittemmin ovat olleet hänen johtonsa alla. Kokemuksesta hän on tuntenut heidät kunnon ihmisiksi, joten luulee tytön olevan heidän. Voimistelija Karl Jansson ja tämän vaimo kertoivat tutustuneensa toisiinsa Rigan kaupungissa noin 13 vuotta takaperin, ja siitä asti he ovat eläneet yhdessä, ja että heillä on ollut 3 lasta, joista vain nuorin Valentina on elossa. Tämä on heidän vakuutuksensa mukaan syntynyt Ostromin kaupungissa Bikowin kuverementissa 11 vuotta takaperin, ja on kaiken ikänsä ollut heidän seurassaaan. Tytön suhteen he kertovat olleen samanlaista epäilystä jo tätä ennen Düneburgissa, Turussa, Tampereella ja Oulussa. Syyksi epäilyksiin arvelevat ainoastaan sen, että tyttö puhuu hyvin suomea, jota on oppinut heidän oleskellessaan Suomessa. Muita kieliä tyttö on oppinut muissa maissa. Tyttö itse ei osannut antaa mitään muuta selkoa itsestään, kuin että Jansson on hänen isänsä ja sen vaimo Maria hänen äitinsä. Näiden selitysten nojalla tyttö jäi edelleenkin heidän huostaansa, kun poliisikaan ei ollut voinut löytää ketään, jolta olisi lapsi kadonnut ja olisi tuntenut tämän tytön nyt omaksensa. Muutakaan pätevää todistusta epäluulolle ei löydetty. Polkupyöräilijä ja mustalaiset Yleisönosastot lienevät yhtä vanhoja kuin sanomalehdet. Mikkelin Sanomien lukija kimmastui vuonna 1897 luettuaan polkupyöräilevän herrasmiehen hätävarjelun liioittelusta. Voi vain kuvitella tuon Savonlinnassa ylpeänä uuden ajan ihmeellä polkeneen herran, jolla oli mukanaan koirankarkoittimena ammoniakkirevolveri. Varmaankin polkupyörän kehityksen alkutaipaleella pohdittiin niitäkin vaaroja, jotka vinhaan kulkevan vekottimen käyttäjällä on vihaisista koirista. Polkupyöräilevästä herrasta julkaistu artikkeli näyttää kuvanneen ammoniakkiaseen käytön mustalaisia vastaan jonkinlaisena urotyönä, ja siitä valveutunut lukija on kauhistunut vuonna 1897. Kirjoittajan kaltaisista oikeudenmukaisuutta vaativista sanan säilän käyttäjistä olisi tarvetta nykyisinkin. Mikkeli, keskiviikkona 11 p. elokuuta 1897 ”Mikkelin sanomien 88 n:ossa olevassa kirjoituksessa Polkupyöräilijä ja mustalaiset kerrotaan Rantasalmen maantiellä Savonlinnan lähellä tapahtuneen sen kumman, että kaksi mustalaista aikoi pysäyttää erästä polkupyörällä matkustavaa herraa, pyytäen häneltä almua, mutta tämä otti ammoniakkirevolverinsa, jolla häiritseviä koiria karkotetaan, ja antoi toiselle roikaleelle sievoisen ruiskeen nenän alle. Mustalainen alkoi tehdä epäilyttäviä muoto-opillisia virheitä, virnistellä ilkeästi naamaansa, syleksiä ja kirota mölytä sekaan, pyyhkien ja hangaten suunsa seutuja kuten tuskainen ainakin. Toinen mustalainen arveli veikkonsa vähintäänkin kuoleman napsun saaneen ja loikkasi kiireemmän kautta tiepuoleen, vaan polkupyöräilijä jatkoi tyytyväisenä matkaansa. Mustalaisten käytös ei kyllä yleensä kiitosta ansaitse, sen kai jokainen myöntänee, mutta, ellemme ota lukuun käsitettä kerjäämisen kiellosta, joka näkyy vielä olevan jokseenkin hämärä omillekin kansalaisillemme, niin heidän rikoksensa puheena olevassa tilaisuudessa näyttää olleen siinä, että he olivat mustalaisia. Uskallamme näet epäillä josko ja mistä tuo herra sai edes sen vakuutuksen, ettei mustalaisilla saattanut olla hänelle ehkä muutakin sanomista kuin rahan mankuminen; ja jos niinkin, niin voisi kai siinäkin löytyä helpottavia asianhaaroja. Olkoon tämä miten hyvänsä, mutta kaikesta päättäen on mustalaista kohdannut liika kova rangaistus, jota emme voi nimittää muuksi kuin äärimmäiseksi raakalaistyöksi. Ellei mustalaisraukka ole tullut ikipäivikseen umpisokeaksi tuosta kohtelusta, niin saa hän kiittää ihmeellistä sattumaa pelastumisestaan, sillä ammoniakki ammuttuna vasten kasvoja voipi niin onnettomasti vaikuttaa. Kansan halveksiminen ja vaino mustalaisia kohtaan on ennestäänkin hyvin tunnettu, ja tämä tapaus on omiansa sitä kiihottamaan ellei sen tekijä saa ansaittua muistutusta teostaan. Tuoreessa muistossa on meillä tapaus Rantasalmelta, jossa joukko kyläkunnan nuoria miehiä ryhtyivät huvikseen häätämään pois johonkin taloon yöpynyttä mustalaisjoukkoa keskellä yötä kovalla talvipakkasella, josta oli seurauksena, että äskettäin synnyttänyt vaimo lapsineen sai raskaita vammoja terveydellensä ja iäkäs mustalaisvanhus sai surmansa väkivaltaisessa kohtelusta ja pakkasen vaikutuksesta. Ellemme väärin muista, tuomittiin tämän urheilun harjoittajista kaksi henkilöä elinkautiseen kuritushuonevankeuteen ja muut, vähemmän syylliset pääsivät helpommalla rangaistuksella. Inhimillisyyden nimessä panemme jyrkän vastalauseen herran menettelyä vastaan, ja teemme sen kaksin kerroin siitä syystä, että hän sanojensa mukaan omistaa ’herran’ nimityksen.” Vanhoja sanomalehtiä selaili Tuovi Putkonen ROMANO BOODOS 3/2010 11 Romanijärjestöt torjuvat kerjäämisen kieltävän lakialoitteen S uomen romanijärjestöt antoivat kesäkuussa yhteisen julkilausuman lakialoitteesta, joka tähtää kerjäämisen kriminalisoimiseen. Romanijärjestöjen mukaan kokoomuksen helsinkiläisen kansanedustajan Juha Hakolan lakialoite järjestyslain muuttamiseksi on EU-lainsäädännön vastainen. Julkilausuman allekirjoittivat Elämä ja Valo ry, Kromana ry, Nevo Roma ry, Romanitaiteen keskus ry, Romano Missio ry, Suomen Romaniyhdistys ry, Suomen Romanifoorumi Fintiko Romano Forum FRF:n jäsenyhdistykset jaSuomen Romanitaiteilijoiden Verkosto (SRV). Julkilausumassa todetaan, että Suomen romanijärjestöt eivät hyväksy kerjäämisen kieltävää lakialoitetta, jonka lähtökohtana on järjestyslain muuttaminen. Lakimuutosaloite liittyy pääosin Suomeen tulleisiin kadulla kerjääviin romanialaisiin tai romanitaustaisiin köyhyyssiirtolaisiin ja se on luonteeltaan syrjivä. Voimassa oleva järjestyslainsäädäntö antaa jo nyt poliisille riittävät oikeudet puuttua rikolliseen ja/tai yleisesti häiritsevään toimintaan. Kerjäläiset eivät käytä Suomen sosiaalipalveluja kuin poikkeustapauksissa. He elättävät itsensä muun muassa kerjäämällä, romuja keräämisellä, musisoimalla ja keräämällä tyhjiä pulloja. Kerjäämisen taustalla laaja köyhyysongelma Suomen romanijärjestöjen näkemyksen mukaan romaneita koskettavat kerjäläiskysymykset ovat osa laajaa eurooppalaista köyhyysilmiötä, johon tu- Kuva: Kukka Ranta lee etsiä yhteisiä kansainvälisiä ratkaisukeinoja. Euroopan unionin piirissä on luotava yhteinen romanipolitiikan strategia ja perustamalla EU:n jäsenmaille yhteinen romaniväestön asemaa koskeva kehittämisrahasto, jonka integraatiotavoitteiden toimeenpanoa seurataan EU tasoisesti. Jäsenvaltioiden ja romanitahojen yhteistyötä on lisäksi vahvistettava kansallisella tasolla, sekä EU:n Komission piirissä toimivan Euroopan Romanien Integraatio foorumin työn kautta. Romanijärjestöt muistuttavat, että joka kuudes EU:n kansalainen (80 milj. ihmistä) elää köyhyysrajan alapuolella. Myös Suomessa tuloerot ovat voimakkaassa kasvussa. EU:n alueella elää pääväestön lisäksi 12–15 miljoonaa romania. Heistä suurin osa elää myös köyhyysrajan alapuolella. Romanikerjäläisten liikkeellelähtö eri puolille Eurooppaa on osoitus romanien epätoivoisesta tilanteesta lähtömaissa. Köyhyysongelman ratkaisuissa kuultava romaneja Suomen romanijärjestöt muistuttavat, että eurooppalainen köyhyys on tuonut tullessaan romaneihin suuntautuvia huolestuttavia ilmiöitä. Euroopan Unionin romaniasioiden toisessa huippukokouksessa Espanjan Cordobassa (2010) EU:n ihmisoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien komissaarit Vivianne Reding ja Laszlo Andor totesivat, että Euroopan romaneihin kohdistuu rotusyrjintää ja he kokevat usein vakavaa rakenteellista syrjintää, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. Komissaarit haastoivat EU jäsenmaita käyttämään tehokkaammin hyödyksi rakennerahastojen ja Euroopan sosiaalirahaston muodostamia mahdollisuuksia romanien aseman kehittämisessä sekä lähtömaissa että vastaanottavissa maissa. Sekä EU:n että Euroopan neuvoston vahvistamat Euroopan romaniväestön asemaa koskevat suositukset edellyttävät, että romaneita kuullaan heitä itseään koskevassa kehittämistyössä ja lainsäädännöllisten uudistusten yhteydessä. Suomen romanijärjestöt edellyttävät, että sisäasiainministeri Anne Holmlundin äskettäin asettama, kerjäämisen kieltäjää lakialoitetta käsittelevä työryhmä kuulee työnsä yhteydessä romanijärjestöjä, ja niiden riippumattomia asiantuntijatahoja, kuten Euroopan neuvoston romaneita koskeva yleissuositus edellyttää. Yleissuosituksen mukaan tällaisen kuulemisen tulee toteutua säännönmukaisesti kaikessa Euroopan romaneita koskevassa viranomaisten hallintotyössä kuin myös eduskunnan lainsäädäntötyössä. Romanit ovat tasaveroisia kansalaisia EU:n yhteisten päätösasiakirjojen mukaan Euroopan romanien enemmistöstä on EU:n laajentumisten myötä tullut Euroopan unionin kansalaisia, joilla on unionin kansalaisille kuuluva oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. EU on kehottanut jäsen- ja ehdokasvaltioita tiukentamaan kansallista lainsäädäntöään ja hallintotoimiaan, joilla torjutaan nimenomaisesti romanivihaa ja kielletään rotuun perustuva suoranainen tai välillinen syrjintä ja suvaitsemattomuus kaikilla julkisen elämän aloilla ja romanialkuperää oleville siirtolaisille on tarpeen varmistaa tasavertaiset sosiaaliset ja poliittiset oikeudet. Suomen romanijärjestöt edellyttävät Euroopan romanien yhdenvertaisuuden toteutumiseksi Suomen valtiolta ja sen hallitukselta konkreettisia toimenpiteitä ja ehdotuksia kansallisella ja EU:n tasolla niin, että riittävät perusoikeudet ja ihmisoikeudet taataan kaikissa EU:n jäsenmaissa. Perusoikeuksille ja yhdenvertaisuudelle tarvitaan myös riittävä seurantajärjestelmä EU:n tasolla sekä kansallisilla tasoilla jäsenmaissa. Taisteluhuuto! S uomessa on järkytytty ennenäkemättömästä ilmiöstä – Romanian romanikerjäläisistä, jotka ovat ilmestyneet erityisesti pääkaupunkiseudun katukuvaan. Ensi alkuun ilmiön arveltiin olevan hetkellisen ja poistuvan ikäänkuin itsestään. Toisin kävi. Modernin orjuuden asteella elävät ihmiset eivät voi haihtua ilmaan, vaikka monet niin toivovatkin. Euroopan Unioni on unohtanut sen suurimman kansallisen vähemmistön, romanien luonnolliset oikeudet tulla kohdelluksi tasaveroisesti muiden kansalaisten rinnalla. EU maiden alueella arvioidaan olevan 10–12 miljoona romania. Nyt on tapahtunut se, mitä oli odotettavissa jo siinä vaiheessa kun Romania ja Bulgaria liittyivät suureen eurooppalaiseen yhteyteen. Euroopan Unionin jäseneksi pääsy vaatii sen kaikkien, siis jokaisen jäsenvaltion hyväksyminen. Yksikin EU:n jäsenvaltio olisi voinut estää nyt kaikkien nähtävissä olevan yleiseurooppalaisen katastrofin leviämisen. Samassa yhteydessä olisi ollut todelliset mahdollisuudet vaatia Romaniaa ja myös Bulgariaa hoitamaan sisäiset ihmisoikeusongelmansa eurooppalaiselle sivistysvaltiolle kuuluvalla tavalla. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty arvioi, että romanien syrjintä ja ihmisoikeusloukkaukset ovat jopa lisääntyneet EU:n jäsenmaissa. Euroopan romanien tasavertainen kohtelu tarkoittaa samoja asioita, joiden kanssa Suomenkin romanit ovat perinteisesti joutuneet taistelemaan. Kelvolliset mahdollisuudet asumiseen ja koulutukseen, johon liittyy oman, romanikielen vaaliminen ja kehittäminen, ovat maassamme saaneet merkittävästi pontta viime vuosikymmenien aikana. Mutta se ei ole tapahtunut itsestään, vaan on vaatinut rankkaa valistustyötä romanien itsensä ja romaniasiaan vihkiytyneiden valkolaisten taholta, ennen kuin enemmistökansalaiset tulivat tietoiseksi romanien arkipäivän traagisesta todellisuudesta. Mitä on tehtävissä tämän todennäköisesti Euroopan suurimman ja näillä näkymin pitkäaikaisimman ongelman ratkaisemiseksi? Etelä-Euroopan romanien syrjäytymiskierteen lopettamiseksi eivät yksittäisten kansalaisten ja asiaan vihkiytyneiden paikallisten kansalaisjärjestöjen toimet yksin riitä. Ongelmatiikan ratkaisun avaimet ovat itse asiassa niiden hallussa, jotka ovat sen syntymiseen myötävaikuttaneet. Ensikädessä päärooli kuuluu yksittäisille eurooppalaisille valtioille. Mutta paikallisten ongelmien ryöstäydyttyä yli rajojen, ainoa joka voi ja jonka velvollisuus on ryhtyä pikaisiin toimiin eurooppalaisen romaniongelman hoitamiseksi, on EU:n komissio, jolla on valta, vastuu ja todelliset mahdollisuudet sen hoitamiseksi. Valitettavasti useiden suomalaisten poliitikkojen käsitykset siitä, miten eurooppalainen romanikysymys on hoidettava, ovat suomalaisten perustuslaki- ja ihmisoikeusasiantuntijoiden mukaan jopa Suomen perustuslain vastaisia. Onhan päivänselvää, ettei ihmisoikeuksia ja kansalaisten tasavertaisuuskysymyksiä edistetä tai ratkaista kerjäämisen kieltämisellä. Sen sijaan, että puoskaroidaan ihmisten universaaleilla oikeuksilla inhimilliseen ja kunnialliseen elämään, olisi suomalaisilla poliitikoilla todellinen mahdollisuus painostaa EU:ta ryhtymään toimiin, joilla saataisiin kansallisvaltiot ryhtymään vihdoinkin toimenpiteisiin, joihin niiden olisi pitänyt ryhtyä jo vuosisatoja sitten. On käsittämätöntä, että maanosamme suurimman, monimiljoonaisen vähemmistökansanosan on hengissä pysyäkseen kerjättävä olemassaololleen armoa ja oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun enemmistökansalaisten rinnalla. Yrjö Tähtelä ROMANO BOODOS 3/2010 12 Leiriterveiset Salonsaaresta! ROMANO BOODOS 3/2010 Vantaan kaupunki edelläkävijänä romaniasioissa Vantaalla on saatu pitkään hyötyä toimivasta yhteistyöstä romaniasioiden hoitamisessa kaupungin ja muiden viranomaisten kesken. R S uomen Romaniyhdistys järjesti kesäkuussa romanivanhuksille leirin Vääksyn Salonsaaressa. Leiri alkoi ihan kivasti, vaikkakin pientä alkukankeutta oli ilmassa. Leirin alkupäivinä kaikki tapaavat hakevat omaa paikkaansa, ja päivittävät päällimmäisiä kuulumisiaan, ennen kuin rohkenevat olemaan vapaasti. Toimintaa leirille oli järjestetty mukavasti. Oli bingoa, joka oli ehdoton suosikki ja piha-olympialaiset, johon leiriläiset lähtivät yllättävällä innolla mukaan. Ihanaa oli nähdä miten vaikeasti liikkuvatkin vanhukset olivat ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa olympialaisiin. Kuutamolla-pelikin oli loppujen lopuksi vanhusten mieleen, kunhan tarinan kerronta pääsi vauhtiin. Hauskoja palkintoja jaettiin tietenkin kaikista kilpailuista. Monipuolista ohjelmaa ja yhdessäoloa ja vanhoille kanssanne oli ilo lomailla. Vaikka toimintaa oli järjestetty kaikille päiville, jäi vanhuksille silti omaa aikaa. Illat menivät mukavasti ”juorutessa” vanhojen tuttujen kanssa. Jalkahoitoa ja hierontaakin saatiin järjestettyä. Kävimme myös läheisessä kartanossa juomassa kahvit. Kartanossa toimii kuivakukkayritys, josta sai ostaa kuivakukka-tuotteita. Juhlimme myös kahdet 80 vuotis- ja yhdet 90- vuotisjuhlat mansikkakakun kera. Myös leirin konkari palkittiin perinteen mukaisesti lahjalla. Pienet läksiäislahjat annettiin myös leirin työntekijöille. Kaiken kaikkiaan kesän leiri meni mukavasti ja sääkin suosi meitä koko ajan. Kiitokset kaikille leirin osallistujille, uusille Kiitokset vapaaehtoisille ja työntekijöille Kaikki leirin työntekijät ovat vapaaehtoisia työntekijöitä, muutama oli ollut meidän kanssamme ennenkin. Minusta on hieno asia, että he ovat halukkaita viettämään oman lomansa leiriläisiä passaamalla. Isot kiitokset kuuluvat myös Salonsaaren työntekijöille, jotka olivat kaikessa mukana ja osasivat innostaa jokaista leiriläistä leikkeihin. Hauskoja muistoja riittää koko vuodelle. Tervetuloa ensi vuonna uudelleen! Sari Berg projektivastaava SRY Phurane Kaale –projekti parantaa romanivanhusten asemaa De patti phuuridenge - douva hin godjiba – Anna kunnia vanhuksille - se on viisautta P hurane Kaale -projekti on romanivanhuksille suunnattujen kulttuurisensitiivisten palvelujen ohjaus-, käyttö- ja kehittämisprojekti. Vuosina 2009–2011 toteutettava projekti on Rahaautomaattiyhdistyksen tukema. Vanhat -projektin (2005– 2008) tulosten mukaan romanivanhukset kuuluvat edelleen sosiaalisesti ja taloudellisesti heikoimmin toimeentulevaan väestönosaan. Monet romanivanhukset kokevat yksinäisyyttä ja tyhjyyttä elämässään. Vanhuksilla ei ole kokemusta liikunnan, harrastusten ja ruokavalion merkityksestä elämänlaatua lisäävinä tekijöinä. Kuntoutus ja valistus eivät tavoita heitä. Romanivanhukset eivät käytä virkistykseen eivätkä harrastukseen tarkoitettuja julkisia palveluja juuri lainkaan. Myöskään kolmannen sektorin palvelut eivät tavoita romanivanhuksia. Tavoitteena turvallinen ja kulttuurin huomioiva vanhuus Romanivanhukset kaipaavat erityistoimia, jotta he uskaltautuisivat ja osaisivat hakeutua yleisten palvelujen piiriin. Toisaalta vanhuspalvelujen tarjoajat kaipaavat kipeästi tietoa ja opastusta erilaisten kulttuurien huomioimisessa. Tietoa tarvitaan, jotta voidaan tarjota vähemmistöön kuuluville romanivanhuksille turvallinen ja kulttuuria huomioiva vanhuus niin kotona kuin laitoshoidossakin. omanikielen opetusta on voitu antaa Suomen kouluissa vuoden 1995 perustuslakiuudistuksesta alkaen. Vantaa lienee ensimmäinen kaupunki, joka on järjestänyt opetusta romanikielessä lakiuudistuksen alkuajoista asti. Hyvin järjestetty romanikielen opetus ja opetukseen osallistuvien romanioppilaiden paljous ovatkin aina olleet ylpeydenaiheita kaupungille. Vantaan sivistysvirasto panostaa lisäksi romanioppilaiden perusopetuksen tukemiseen Opetushallituksen myöntämän projektirahoituksen keinoin. Suomen Romaniyhdystys ry:n uudet toimitilat Herttoniemi Linnanrakentajantie 6, (huone 26) 00880 Helsinki Puh. 045-329 6226, 045-329 6225 puhelinaika: klo 9–13 Unto Jääpuro hallituksen varapuheenjohtaja 0400-917 056 Tiina Pirttilahti Projektivastaava Phurane Kaale- projekti puh. 044 088 1003 tiina.sry@gmail.com sry@suomenromaniyhdistys.fi Phurane kaale -projektin tavoitteena on tukea romanivanhusten itsenäistä ja mielekästä kotona asumista, ohjata romanivanhuksia vanhuspalvelujen käyttäjiksi, valistaa romanivanhuksia hyvän terveyden ja kun- 13 non merkityksestä ja tavoittaa romanivanhusten omaishoitajat sekä tarjota koulutusta ja neuvontaa vanhuspalvelujen tarjoajille. Phurane kaale –projektissa järjestetään kerhotoimintaa. Voit tilata maksuttomat oppaat Suomen Romaniyhdistys ry:ltä Romanivanhusten palvelukartoitus: lyhyt opas romanien historiasta ja kulttuurista sekä kartoituksen tulokset Vanhinta ei unohdeta: selkokielinen opas omaishoidon palveluista sekä vinkkejä kotihoitoon ja virkistykseen Voit pyytää myös Suomen Romaniyhdistyksestä luennoitsijoita kertomaan romanivanhusten elämästä ja tarpeista. Aktiivinen romaniasioiden johtoryhmä Vantaan kaupungilla on vuodesta 1993 alkaen ollut roma- niasioiden johtoryhmä. Johtoryhmä on koostunut Vantaan Romaniyhdistyksen aktiiveista, evl.-seurakuntien yhteistyöntekijöistä, poliisin ja työvoimatoimiston edustajista sekä kaupungin toimijoista; erityisesti sosiaali- ja terveystoimen, sivistystoimen sekä VAV asunnot Oy:n edustajista. Arvostetun ja kokeneen romaniaktiivin Rosa Åkerlundin mukaan romaniasioiden kehittäminen alkoi Vantaalla jo vuonna 1992, kun silloinen lääninhallitus ehdotti Vantaan kaupungille romaniasioiden yhdyshenkilötoimintaa. Vantaan romaniasioiden johtoryhmä sai alkunsa siitä ja Vantaan romanien sekä virkamiesten yhteistyö aloitettiin. Alusta alkaen romanien oma osallisuus, siltojen rakentaminen, romanikulttuurin erityispiirteiden huomioiminen ja ymmärtäminen ovat olleet tärkeitä tavoitteita toiminnassa. Yhdenvertaisuuden toteuttamista Viime vuoden maaliskuussa kaupunginhallitus päätti päivittää johtoryhmän kokoonpanoa ja tällöin myös ryhmän nimeksi määräytyi Vantaan kaupungin Laaja-alainen yhteistyö Vantaan paikallisromanityöryhmä näkyy myös erilaisissa Vantaan tapahtumissa. Lauluyhtye Suora Lähestys esiintyi toukokuussa pidetyssä Vantaan kaupunkijuhlassa. paikallisromanityöryhmä. Kun kaupunginhallitus perusti paikallisromanityöryhmän, korostettiin että erityiselle romaniasioita käsittelevälle yhteistyöelimelle on Vantaalla selkeä tarve. Vantaalla ensinnäkin asuu paljon romaneja. Romanikulttuurissa on kuitenkin monia erityispiirteitä, jotka jäävät usein huomiotta kaupungin päätöksenteossa, suunnittelussa ja palveluiden toteuttamisessa. Romanien syrjintä ja syrjäytyminen ovat vakavia inhimillisiä ja taloudellisia ongelmia. ”Yhdenvertaisuuden ja tasaarvon toteutuminen on Vantaalle tärkeä arvo. Siksi Vantaalla halutaan panostaa romaniväestön hyvinvoinnin edistämiseen”, toteaa Vantaan paikallisroma- nityöryhmän puheenjohtaja ja kaupungin Vapaa-aika- ja asukaspalveluiden toimialajohtaja Heidi Nygren. Kokouksissa käsitellään pääasiassa varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, ammatillisen koulutuksen, työnsaannin, nuorison vapaa-aikaan ja asumiseen liittyviä kysymyksiä. Myös Vantaan romaniprojektit ovat esillä. Moniammatillinen, eri hallintokuntien ja vantaalaisten romanien muodostama Vantaan paikallisromanityöryhmä kokoontuu neljä–viisi kertaa vuodessa. Mertsi Lindgren projektiassistentti Vantaan kaupunki Vantaan kaupungin paikallisromanityöryhmään kuuluvat puheenjohtajana Heidi Nygren, toimialan johtaja, sihteeri Hannele Lautiola, monikulttuurisuusasiat, sihteeri Mertsi Lindgren, projektiassistentti, varapuheenjohtaja Teea Markkula, sivistystoimi/ varhaiskasvatus, Taina Saarenpää, nuorisotoimi, Arja Torkkeli, sosiaali- ja terveystoimi, Hanna-Mari Sarlin, sivistystoimi/perusopetus, Iiris Lehtonen, kulttuuritoimi, Marja-Leena Metsä, vuokra-asuntopäällikkö, maankäyttö ja ympäristö/yrityspalvelut, Tarja Tammilehto-Koli, Vantaan työvoima- ja elinkeinotoimisto, Lea Karhinen, Vantaan seurakuntayhtymä, Eija Miettinen, Vantaan seurakuntayhtymä, Malla Laiti, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Jarmo Ojala, Itä-Uudenmaan poliisi, Satu Blomerus, Opetushallitus, Rosa Åkerlund, Vantaan romaniyhdistys, Maritta Korp, Vantaan romaniyhdistys. Romaniasiat etenevät opetushallituksessa K esäkuun alussa Opetushallitus teki myönteisiä valtionavustuspäätöksiä romanioppilaiden perusopetuksen tukemiseen sekä jo toiminnassa mukana oleville että toimintansa aloittaville kunnille. Yhteensä romanioppilaiden perusopetusta kehittää tänä vuonna 31 kuntaa. Toiminnan suuntaviivat lähtevät aina paikallisista tarpeista ja siksi kehittämisen sisällöt voivat olla hyvinkin erilaisia eri paikkakunnilla. Perusopetuksen kehittämistoimien pitää kunnissa tähdätä siihen, että romanioppilaat löytäisivät paremmin paikkansa peruskoulussa, saisivat päättötodistuksen ja jatkaisivat perusopetuksesta toisen asteen koulutukseen. Monissa kehittämiskunnissa opettajien täydennyskoulutus on nostettu painopistealueeksi. Jotkut opettajat kertovatkin melko avoimesti haluavansa lisätietoa romanikulttuurista ja tiedon kautta osaamista kodin ja koulun yhteistyön kehittämiseen. Usein juuri kodin ja koulun yhteistyö on myönteisessä mielessä joutunut ravistelun koh- teeksi. Romanilasten huoltajilla pitää olla luonteva yhteys koulun henkilöstöön ja tietysti päinvastoin. Valtionavustuksen turvin on ollut mahdollista myös kouluttaa vanhempia hyvään vanhemmuuteen, muun muassa vastuuseen siitä, että lapset ovat koulussa, ihan jokaisena koulupäivänä. Kouluopetuksessa pitää huomioida romanikieli Romanioppilaiden perusopetuksen tukemisen keinoksi on joissakin kunnissa valittu romanitaustaisen toimintaa organisoivan henkilön palkkaaminen. Kunnassa ollaan tällaisissa tapauksissa yleensä hyvin motivoituneita panostamaan romanioppilaiden peruskoulun käyntiin. Valtionavustus toimiikin lähinnä asioiden vauhdittajana ja lisänä kunnan oman panostuksen ohessa. Olivatpa kehittämisen keinot millaisia tahansa, pääasia on, että koulunkäynnin merkityksen ydin kirkastuu jokaisen mielessä. Valtionavustuksilla on ollut mahdollista tukea myös romanikielen opetusta perusopetuksessa. Kuntien kehittämisryhmissä, joihin tyypillisimmillään kuuluu sekä opetustoimen henkilöstöä että romanitaustaisia toimijoita (sekä romaniyhdistysaktiiveja että romanioppilaiden vanhempia) on usein keskusteltu romanikielen opettamisen tärkeydestä. Keskusteluissa on päädytty monenlaisiin lopputuloksiin romanikielen merkityksestä lapsille. Joillakin paikkakunnilla romanivanhemmat eivät ole pitäneet romanikielen opetusta ensisijaisena tukimuotona. Toisaalla taas on nähty kielenoppimisen yhteys romani-identiteettiin ja sitä kautta oppilaan parempaan itsetuntoon. Kuntien on mahdollista tämän vuoden alusta hakea Opetushallituksesta valtionavustusta romanikielen opetukseen kahta viikkotuntia kohden, jos opetusryhmässä on vähintään kaksi oppilasta. Leirit ja seminaarit Suomen romanikieli on osa suomalaista kulttuuriperintöä, jota meidän kaikkien on vaalittava. Tänä vuonna Opetushallitus järjesti kaksi romanikielen kesäkoulua. Ensimmäinen pidettiin kesä-heinäkuun vaihteessa perinteisesti Itä-Karjalan kansanopistolla Punkaharjulla. Romanikielen opetuksesta aikuisille vastasi pitkän linjan kouluttaja Henry Hedman. Ryhmässä oli myös runsaasti lapsia, joiden romanikielen opinnoista vastasi Hellevi Hedman-Valentin avustajanaan romanikielen opettaja Armas Hagert. Toinen romanikielen kesäkoulu pidettiin Voionmaan opistolla Ylöjärvellä elokuun alussa. Tämä kesäkoulu oli suunniteltu samalle viikolle kuin romanikielen opettajien Romano-koulutusjakso. Tällä kertaa Romano-jakson teemoja olivat mm. ”Miten lapsi oppii?” ja ”Millaisia oppijoita on?” Yhdessä pohdittiin myös sadutusta, joka on mainiosti myös romanilapsille soveltuva menetelmä. Sadutuksessa todella kohdataan lapsi ja kuunnellaan häntä. Romano-jakson jälkeen hankkeeseen sitoutuneet koulutettavat saivat vielä kahden päivän tehokuurin Henry Hed- manin opetusta romanikielessä. Romanikielisten kielipesien toiminta on ainakin osittain ollut tauolla kesällä. Tasavallan presidentti Tarja Halonen ryhtyi viime vuonna Opetushallituksen organisoiman romanikielipesätoiminnan suojelijaksi. Toiminta alkoi koeluontoisesti kolmella paikkakunnalla: Oulussa, Mikkelissä ja Savonlinnassa. Koska tulokset olivat hyviä, toiminta jatkui ja tänä vuonna pystyttiin rahoittamaan kielipesät yhteensä kahdeksalla paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Kielipesät toimivat ilman ikärajoituksia. Vetäjän ei tarvitse olla romanikielen opettaja, vaan romanikieltä taitava henkilö. Kielipesässä ei opiskella romania, vaan keskustellaan romaniksi. Pesä on myös paikka, jossa romanien on mahdollista siirtää romanikulttuuria sukupolvelta toiselle. Kunhan sen tekee romaniksi. Opetushallitus on järjestänyt useita ns. romanivanhempien seminaareja eri kaupungeissa. Yhteistyössä on voimaa! Susanna Rajala ROMANO BOODOS 3/2010 14 Aune Alatalo in memoriam Romano Mission toiminta-ajatuksena on toimia valtakunnallisena lastensuojelun, sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa. Romano Missio toimii yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien, valtion ja eri järjestöjen kanssa. Lastensuojelutyö ■ Ylläpitää 16-paikkaista lastenkotia Hämeenkoskella ja 10-paikkaista pienryhmäkotia Martinkylässä. Sosiaali- ja diakoniatyö ■ Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-, työllisyys-, koulutus- sekä muissa sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot viranomaisille sekä luennot. ■ Hengellinen toiminta: mm. romaneille suunnatut jumalanpalvelukset – myös romanikieliset. Projektit Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla. ■ Naisten vuoro (2010–2013): naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti. ■ Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden ROMANO MISSIO Tunnus 5007555 00003 VASTAUSLÄHETYS VALOISAMPI HUOMEN -konsertti UUTUU Romaniväestö ja muu yleisö ovat jo pitkään odottaneet suomalaisen romanimusiikin laajempaa esiinmarssia yleisen kulttuuritarjonnan rinnalle. Menneiden vuosien romanitaiteilijat viihdemusiikin puolella ovat toki monille jo tuttuja, mutta alkuperäinen suomalainen romanikansan lauluperinne on jäänyt paljolti vain romanikotien seinien sisäpuolelle. Nyt tilanteeseen on tulossa radikaalisti parannusta, sillä romanit ovat alkaneet tuoda esiin kulttuurinsa musiikkiperintöä jonka anti huokuu suuria tunteita ja romanikansan elämän vaiheita. Sibeliusakatemian kansanmusiikkiosastolla opiskeleva Anette Åkerlund on panostanut asiaan ja koonnut ympärilleen laulajia ja muusikoita jotka liittävät saumattomasti musiikin eri lajeja flamencosta ja bluesista vanhoihin romanilaulelmiin. Tällä DVD-levyllä kuullaan myös muutama hengellinen romanilaulu joita esittävät yhtyeet Suoralähetys, sekä Telal Kham. Vaikka suunnitelmissa ei alkujaan ollutkaan konsertin taltiointi, päätettiin se kuitenkin toteuttaa konsertin ainutlaatuisuuden tähden. Tästä johtuen kuvan ja äänen laatu ovat kotivideon tasoisia, mutta se ei kuitenkaan estä välittymästä romanimusiikin voimakasta tunnetta ja elämyksellisyyttä. VALOISAMPI HUOMEN -konsertti ROMANO MISSIO RY Esiintyjinä: Timi Keiski Anette & Co. Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden (4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa) ❏ ❏ ❏ Kestotilaus (laskutus vuoden välein) (jäsenmaksu 16 euroa/vuosi, sisältää jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran) Olen uusi tilaaja Liityn Romano Mission jäseneksi Lehden saaja_________________________________ Romaninuoret esittävät hengellisiä ja perinteisiä romanilauluja Kulttuurikeskus Stoassa. RM DVD-102 RM DVD-101 ❏ Levyn myynnistä saatava tuotto käytetään romaninuorten opiskelua tukevan stipendirahaston hyväksi. 15 € Levyn myynnistä saatava tuotto käytetään romaninuorten opiskelua tukevan stipendirahaston hyväksi. Telal Kham Palvelukortti Piia Alatalo Nyt saatavana molemmat Valoisampi huomen -konsertit DVD-videona. Suoralähetys ROMANO MISSIO RY kin muistoista, mutta myös niistä hyvistä muistoista, joita meidän jokaisen tulisi myös vaalia. Hänen sydäntään lämmitti nähdä ja keskustella niiden lasten kanssa, joita oli 60-luvulla hoitanut. Heitä kaikkia äiti kantoi koko elämänsä sydämessään ja ajatuksissaan. ! DET Stipendirahasto Vastaanottaja maksaa postimaksun lämmin sydän, jonka hyvyydestä saivat osansa eritoten lapset, riippumatta etnisestä taustasta. Hän kulki jalat tukevasti maanpinnalla, vaikka antoikin ajatuksen lentää. Äiti oli erittäin onnellinen saadessaan osallistua huhtikuussa Lapsuus lastenkodissa -seminaariin, jossa hän puhui osin kipeistä- Romano Missio ry:n syyskokous pidetään Malmin kirkolla torstaina 25.11. klo 17.00. Järjestön jäsenet tervetuloa! Julkaisutoiminta R Ä itini, sosiaalikasvattaja Aune Alatalo, ent. Koponen, matkasi taivaankotiin 24.7.2010. Hän työskenteli 60-luvulla useamman vuoden ajan Kotimäen lastenkodissa ja lyhyen ajan Tiukulan lastenkodin johtajana. Täältä hän siirtyi Helsingin kaupungille töihin. Naimisiin mentyä tie kulki Satakuntaan. Äiti oli perustamassa Nakkilan päiväkotia ja toimi siellä yli kymmenen vuoden ajan johtajana. Sukujuurilleen Savoon hän palasi ryhtyessään Nilsiän päiväkodin johtajaksi, jossa työskenteli eläke-ikään saakka. Eläkkeelle jäätyään äiti nautti mökin rauhasta, käsitöistä ja lapsenlapsistaan. Äitini sydäntä lähellä romanit olivat aina ja heidän puoliaan hän piti. Hänellä oli suuri Romaninuorten konsertti Kulttuurikeskus Stoassa VALOISAMPI HUOMEN -konsertti II 20 € Lehden maksaja, ellei sama kuin edellinen Nimi____________________________________________ Lähosoite________________________________________ Postitoimipaikka_________________________________ Päiväys ____________________/_______20___________ Paikkakunta_____________________________________ Leif Lindeman Romanos Anette Åkerlund Telal Kham Räppi Veljet Alida Friman Hyväntekeväisyyskonsertti Temppeliaukion kirkossa Konsertti Temppeliaukion kirkossa. Mukana mm. Leif Lindeman, Anette, Romanos ym. Tuotteet voi tilata Romano Missiosta Puh. 09 - 351 1366 (Levyjen hintoihin lisätään postituskulut) Myynnistä saatavilla tuloilla tuetaan nuorten opintostipendirahastoa. Romano Missiolla myynnissä Allekirjoitus_____________________________________ Tilaukset myös puh. (09) 351 1366 klo 9-15) l Romaniukin satureppu - 57 s. satu- ja tarinakirja: Inga Angersaari, 17 euroa l Onnittelu- ja suruadresseja kukka-aiheisia, 10 euroa l Tie omana, keppi turvana - 135 s. mustalaisista muistettua: Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup. julkaisu, 20 euroa l Tartu käteeni: Väinö Lindberg, cd 16,50 euroa l Suruadresseja kukkaaiheisia, 10 euroa omano Mission keskustoimisto järjesti Heli Marjatta Hoffrenille 60-vuotisjuhlapäivän. Halusimme järjestää päivän, josta jäisi hyvät muistot ja lämmin mieli. Uskon meidän tavoitteessamme onnistuneen, kun katselin Heliä laulujen, lahjojen ja puheiden lomassa. Hänen ruskettuneita kasvojaan kaunisti vieno hymy, kun hän sai osakseen jakamatonta huomiota. Keväällä kyselin Heliltä, miten hän oli ajatellut kuuskymppisensä viettää. Heli vastasi, ettei mitenkään. Lupasin silloin, että 14.6. on sitten sinun 60-vuotisjuhlasi, joten kutsu itse vieraat, niin me järjestämme muun. Heli oli aivan ihmeissään, mitä minulleko, että oikeastiko järjestetään? Heli kutsui itse vieraansa, joita saapui yllättävän paljon paikalle. Tuula Åkerlund järjesti Helille pienen yllätysnumeron. Erno Enhrot, joka on Helin kasvunkumppani lapsuudesta sekä Köpi Roth saapuivat soittovehkeineen. Heli oli aivan töpinöissään, että mitähän se Erno taas hänelle järjestää. Liekö jäänyt lapsuudesta sellainen tunne Helille, että Erno keksii aina jo- kokea. Heli arvostaa sitä mitä toinen sanoo tai tekee hänelle ja se on palkitsevaa puolin ja toisin. Heli, en pitänyt sinulle puhetta juhlapäivänäsi, mutta uskon, että tiedät lämpimät ja rakastavat ajatukseni sinua kohtaan. Olet tärkeä ja ainutlaatuinen omana itsenäsi. Olet selättänyt vaikean sairauden, ja osasit ja l Romani ja päihdehuollon palvelut Opas päihdehuollon ammattilaisille 5 euroa Kaikista myyntiartikkeleistamme perimme lähetettäessä lisäksi postikulut jaksoit kääntää kaikesta huolimatta tappiot voitoksi, sellainen sinä Heli olet. Kiva, että käyt aina silloin tällöin tervehtimässä meitä keskustoimistolla, olemme sinun läheisiäsi, sinun perheesi. Rakkaudella Helille Tuula Nyman ja koko keskustoimiston väki. Romano Missiolle lämpimät kiitokset syntymäpäiväjuhlani järjestämisestä. Tuula oli leiponut ihanan kakun. Juhla oli rento ja lämminhenkinen. Kiitos kauniista lauluista, puheista ja lahjoista ja kiitos kaikille ystävilleni, jotka saapuivat paikalle. Heli Hoffren tain kujeita? Mutta kun miehet aloittivat laulunsa, hiljeni Helikin. Erno piti kauniin ja koskettavan puheen Helille ja lauloi monia eri serenadeja lapsuuden ystävälleen. Sanotaan nyt lukijoille, että kyllä sillä Ernolla oli virne silmäkulmassa, kun hän Helille puhetta piti. Helille pidetyissä puheissa oli sama ajatus kaikilla. Heli on selviytyjä ja hän omaa vahvan persoonan, jonka avulla hän on selvinnyt. Myös Helin lämminsydämisyyttä ja aitoutta ylistettiin. Heli välittää ystävistään ja osoittaa sen sanoin ja teoin, sen on allekirjoittanutkin saanut Toiminnanjohtajan palsta Esiintyjinä mm: Lähiosoite_______________________________________ postitoimipaikka_________________________________ 15 Heli Hoffren 60 v. 14.6.2010 VALOISAMPI HUOMEN -konsertti ll Romano Mission toimintamuodot ■ Myöntää pienehköjä stipendejä kannustukseksi koulutusta hankkiville romaninuorille. ROMANO BOODOS 3/2010 Meillä tehdään ainutlaatuista lastensuojelutyötä Olemme saaneet nauttia harvinaisen lämpimästä kesästä, mutta nyt kesä alkaa vaihtua syksyksi. Pidimme keskustoimiston heinäkuussa suljettuna 3 viikkoa kesälomien vuoksi. Elokuu on ollut melko rauhallista. Vähitellen asiakkaat ja lehden ostajat ovat alkaneet käydä toimistolla asioimassa. Vaikka vierailijoita ei ole ollut paljon, yhteydenottoja sähköpostitse ja puhelimitse on tullut runsaasti. Meiltä pyydetään monenlaisia lausuntoja ja viranomaisyhteydenottoja. Olemme avustaneet eri viranomaisia paljon – ohjeita kysellään ja pyydetään neuvotteluihin. Tiukentuneen taloustilanteemme vuoksi olemme joutuneet toistaiseksi luopumaan sosiaalioh- jaajan toimesta. Hänen tehtäviinsä kuului nimenomaan sosiaali- ja diakoniatyö. Koska meillä on paljon varsinaiseen lastensuojelutyöhön ynnä muuhun järjestön aktiivitoimintaan kuuluvia tehtäviä, joudumme väkisinkin rajaamaan työtämme. Ohjaamme asiakkaitamme nykyään toisille toimijoille, mutta silti siihen kuluu yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Lastensuojelutyö on edelleenkin toimintamme kivijalka ja siihen olemme pyrkineet keskittymään entistä vahvemmin. Taloudellinen taantuma on ajanut myös monia romaniperheitä suuriin vaikeuksiin ja ne heijastuvat erityisesti lasten elämään. Vaikeudet kasaantuvat ja samanaikaisesti kunnat tekevät säästöbudjetteja. Kaikesta tingitään, mistä voidaan. Huolestuttavasti lasten huostaanotot lisääntyvät. Nykyinen lastensuojelulain pykälässä 50 velvoitetaan sijoittajakuntia ottamaan huomioon lapsen kulttuuritaustan sijaishuoltopaikan valintaa tehtäessä. Kuitenkin suurin osa romanilapsista sijoitetaan muualle kuin Romano Mission lastensuojeluyksiköihin. Monessa tapauksessa vanhemmat ovat toivoneet, että lapsi sijoitettaisiin meille. On käsittämätöntä, että romanilapset sijoitetaan paikkoihin, joissa romanikulttuurin tietämys on lähes olematon ja lapsen identiteetti jää ilman tu- kea. Käytäntö on osoittanut, että myöhemmin romaninuori etsii juuriaan, mutta monesti hän eksyy ”väärään” seuraan. On tärkeää, että työntekijät tuntevat romanikulttuuria ja osaavat työskennellä romaniperheiden kanssa. Romanityöntekijät ovat myös ehdottoman tarpeellisia, silloin kun sijaiskodissa on romanilapsia. Romano Mission ylläpitämissä Kotimäen pienryhmäkodissa ja Päiväkummun lastenkodissa on edelleen vapaita sijoituspaikkoja. Lastensuojelukotimme ovat valtakunnallisesti katsottuna ainutlaatuisia. Olemme nimenomaan erikoistuneet romanilasten kasvattamiseen ja heidän perheidensä tukemiseen. Henkilöstömme koostuu ammattilaisista moniosaajista, romani- sekä pääväestöön kuuluvista kasvattajista. Olemme panostaneet erityisesti lapsen terveen itsetunnon tukemiseen sekä omien juuriensa tiedostamiseen ja sitä kautta tasapainoiseen kehitykseen. Koulunkäynti on myös ykkösasioitamme. Emme halua, että yksikään nuori lähtee meiltä ilman päättötodistusta ja jatkosuunnitelmia. Paikallisten koulujen kanssa on tehty hienoa yhteistyötä ja räätälöity tarvittaessa erityisjärjestelyjä, että lapsen ja nuoren koulunkäynti on saatu sujumaan. Romano Mission lastensuojeluyksiköissä pidetään huolta lapsen oikeudesta turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Tuula Åkerlund ROMANO BOODOS 3/2010 16 ”Meillä on kaikilla lupa tehdä valitus ja hakea itsellemme oikeutta silloin, kun meitä on kohdeltu väärin, kuulumme sitten romaneihin tai pääväestöön”, kauhajokelainen Petri Kuusisto sanoo. Viimeksi kuluneet puolitoista vuotta ovat saaneet hänet entistä vakuuttuneemmaksi asiasta. H allintokantelun teko aluehallintovirastoon tuli ajankohtaiseksi Perille ja hänen puolisolleen Tarulle, kun he tunsivat saaneensa epäasiallista kohtelua sosiaalitoimistossa. Kuusiston perhe oli muuttanut neljän Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen takaisin kotipaikkakunnalleen Kauhajoelle, kun heille tarjoutui mahdollisuus ostaa Tarun vanhempien omakotitalo. Asiaan vaikutti sekin, että Taru ja Petri halusivat antaa lapsilleen mahdollisuuden käydä koulua Suomessa. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan, koska työllistyminen vanhassa kotikaupungissa osoittautui hankalaksi. ”Työsuhteemme Ruotsissa loppuivat maaliskuussa, minkä jälkeen muutimme Kauhajoelle. Elimme Ruotsista saaduilla palkoillamme huhtikuun, mutta toukokuussa rahamme loppuivat. Olimme hakeneet Kelasta tukea, mutta päätökset viipyivät”, kertoo Petri. Perheen oli pakko mennä sosiaalitoimistoon hakemaan toimeentulotukea. Sosiaalitoimiston kanta oli järkytys. Perhe ei saanut toimeentulotukea, koska sosiaalitoimi epäili perheen pimittävän tulojaan ja varallisuuttaan. Taru ja Petri loukkaantuivat epäilyistä. Taru yritti selittää sosiaalitoimistossa, että nuorisotyöntekijän ja vanhusten kotipalvelutyöntekijän palkat Ruotsissakin ovat niin pienet, että perheessä, jossa kotona asuu kaksi lasta, ei jää säästöjä. Heitä ei kuitenkaan uskottu. Kantelu puri Toimeentulotuki on tarkoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi perheen tilanteisiin, joissa hakijan tai hänen perheensä tulot tai varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Kuusiston perheessä näin oli käynyt. He kokivat tuleensa huonosti kohdelluiksi. ”Sosiaaliasiamiestä täytyy kiittää. Hän on auttanut ja antanut neuvoja kantelun tekemiseen aluehallintovirastoon. Taru ja Petri Kuusisto toivovat, että heidän kokemuksistaan on rohkaisua ja apua muillekin. Paluumuuttajien kivinen tie Me emme tiedä lakipykälistä, mutta sosiaaliasiamies tietää ja asiat ovat selvinneet”, kertovat Petri ja Taru. Kantelun käsittely kesti aluehallintovirastossa vuoden, mutta Kuusistot olivat kärsivällisiä, ja odottaminen maksoi vaivan. ”Jos oikeutta ei saa, aluehallintovirastoon kannattaa tehdä kantelu. Joka kunnassa tulee toimia lakipykälien mukaan. Asiat eivät voi korjaantua kunnassa, mikäli väärinkäytökset eivät mene aluehallintoviraston tietoon”, Petri vakuuttaa. ”Asioita ei kannata vain jättää omaan tietoon. Tarvitaan kuitenkin pitkäjännitteisyyttä, että jaksaa viedä asian loppuun”, Taru vahvistaa. Perheen kantelu tosiaan tuotti tulosta. Aluehallintoviraston päätöksessä todetaan, että perheen saama kohtelu ei ollut sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain hengen mukainen, eikä kielteinen toimeentulotukipäätös noudattanut lakia toimeentulotuesta ja hallintolakia. Lapsiperheen toimeentulo olisi tullut turvata, sanotaan päätöksessä. Kantelun ansiosta aluehallintovirasto kiinnittää huomi- ota, että Kauhajoella ja koko Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän alueella toimeentulotukihakemukset käsitellään jatkossa asianmukaisesti. Ennakkoluuloja ilmassa Taru työllistyi viime vuoden elokuun alussa. ”Olin iloinen, kun sain työpaikan. Ajattelin, miten voi ollakin niin hyvä tuuri, että vaikka asumme pienellä paikkakunnalla, eikä avoimia työpaikkoja täällä ole pilvin pimein, sain työn, jota haluan tehdä. Taru pääsi töihin vanhusten kotipalveluun. ”Olin niin onnellinen, kun palkka juoksi. Pärjäsimme taloudellisesti, eikä enää tarvinnut mennä sosiaalitoimen luukulle. Sinne ei kukaan mene mielellään, vaan ennemmin tekee työtä.” Petrin työllistyminen ei ole ollut yhtä helppoa. Hän työskenteli Ruotsissa muuttofirmassa, kaupassa ja viimeksi nuorisotyöntekijänä. ”Seinäjoen suunnalta minulle luvattiin töitä muuttofirmasta. Sanoin puhelimessa, että älkää sitten peljästykö, kun tulen pai- kalle. Kuulun vähemmistöön. Saman tien työnantaja sanoi hänelle, että valitettavasti juuri huudettiin toimistosta, että paikkaan on jo valittu toinen”, kertoo Petri. Taru jatkaa, että monta asiaa on heille luvattu, mutta kun on käynyt ilmi, että Petri on romani, tilanne onkin muuttunut siinä paikassa. ”Esimerkiksi luvattua vuokra-asuntoa emme saaneetkaan kerran, kun ilmestyimme katsomaan asuntoa. Rasismiin törmää useammin, kun on valtaväestöön kuuluva sukunimi. Puhelimessa kukaan ei arvaa, että olemme romaniperhe.” Taru ja Petri ovat huomanneet, että monesti työnantajat olisivat valmiita ottamaan heidät töihin, mutta paine romanin syrjäyttämiseen tulee firmojen asiakkailta. Samoin moni olisi valmis ottamaan vuokralle, mutta vuokrattavan asunnon naapureilla on ennakkoluuloja. ”Tässä meidän on hyvä asua. Meidät tunnetaan hyvin, koska Tarun vanhemmat asuivat tässä talossa”, sanoo Petri. ”Ihan normaalia elämää me vietämme. Ajattelemme usein, että ihmisten pitäisi tulla asu- maan meille viikoksi, niin he näkisivät, että emme ole erilaisempia kuin muutkaan”, jatkaa Taru. Koulutus nykypäivää Lasten koulunkäynti on Tarulle ja Petrille tärkeää. Petri kertoo, että häntä koulunkäynti ei aikoinaan oikein kiinnostanut, eikä peruskoulun jälkeistä koulutusta tullut hankittua. Ammatillinen koulutus on kuitenkin nykypäivänä elinehto. ”Tytärtämme haukuttiin mustalaiseksi koulussa muutettuamme takaisin Kauhajoelle. Meille ehdotettiin, että lapsemme siirtyisi kotiopetukseen”, kertoo Petri. ”Olemme kuitenkin sitä mieltä, että lapsemme täytyy saada olla yhteiskunnassa mukana siinä missä muutkin lapset”, painottavat molemmat vanhemmat. ”Perheen tytär vaihtoi koulua, ja aloitti tänä syksynä ammatilliset opinnot. Teemme kaikkemme, että lapsemme saavat hyvän koulutuksen. Se on elinehto nykypäivänä”, sanovat Petri ja Taru. Teksti: Marja Haapasalo-Koivu Kuva: Hannu Koivu ROMANO BOODOS 3/2010 17