1. No category

Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti | Irtonumero 4€
04/12
Sisällys
3 Toimittajalta
4 Kirkkoherralta
5Ajankohtaista
7 KARJALAINEN ORTODOKSISUUS
10 ITKUVIRSI syntyy aidosta tunteesta
12 ESIPAIMENELTA Syyria on lähellä!
13 EN KÄLLÅDER FÖR ORTODOXI PÅ SVENSKA
14 СТРАНИЦЫ НА РУССКОМ ЯЗЫКЕ
16 ORTAID TUKEE ETIOPIAA
18 IHMINEN VAI BIOKONE?
Seurakunnan osoitteet ja puhelinnumerot
asiakaspalvelu
Liisankatu 29, 00170 Helsinki
Avoinna ma–pe 9–14
puh. 0207 220 600, faksi 0207 220 618
asiakaspalvelu.helsinki@ort.fi
Kirkkoherra
Markku Salminen, puh. 0207 220 603
Kirkkoherran sihteeri
Anne Lehto, puh. 0207 220 605
Päivystävä pappi
puh. (09) 5845 9635, arkisin 9–14
paivystaja.helsinki@ort.fi
Isännöitsijän sijainen
Henri Luostarinen, puh. 0207 220 616
Tiedottaja
Vlada Wahlstén, puh. 0207 220 620
22KULTTUURI
24 MUNKKI SErAFIMIN MIETTEITÄ Unohduksen voima
25 LAPSET JA NUORET
28 Mielipiteitä
29 KALENTERI
34 MINNE MENNÄ
36 diakonia tiedottaa 37 KOLUMNI Elämän lahja
38 PERHEUUTISIA
39 meikäläisiä Iivan Jakovlev
sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@ort.fi
kasvatustoimen päällikkö
Kaarina Lyhykäinen
puh. 0207 220 621
Taloustoimisto
puh. 0207 220 610, 0207 220 611,
faksi 0207 220 618
kasvatustoimi
Unioninkatu 39 A 1, 00170 Helsinki
puh. 0207 220 631, faksi 0207 220 618
kasvatustoimi.helsinki@ort.fi
Auttava puhelin
Puhelinpäivystys ti, pe, la klo 18–22
puh. (09) 5845 9642
Seurakuntakirjasto
Liisankatu 29 A, 2. krs, puh. 0207 220 642
Avoinna ma - ti klo 10–15, ke klo 15–19, to klo 15–19
Seurakuntasali
Unioninkatu 39 (sisäpiha), puh. 0207 220 629
Hautausmaa
Leirikeskus Kaunisniemi
Lapinlahdentie 2, 00180 Helsinki
vahtimestari puh. 0207 620502
Diakoniatyö
St. Isaac of Nineveh, Unioninkatu 39 A, 10. krs
puh. 0207 220 644
Kaunisniementie 18, 12600
Läyliäinen puh. 0207 620 503
Unioninkatu 39 (sisäpiha)
puh. 09) 5845 9633
diakonia.helsinki@ort.fi
kansainvälinen yhteisö
Ortodoksiviesti
Liisankatu 29 A 2, 00170 Helsinki
puh. 0207 220 619
ortodoksiviesti@ort.fi
www.ortodoksiviesti.fi
TOIMITTAJALTA
Ortodoksi
04/12
viesti
Uudenmaan ortodoksilehti
Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa.
{
}
Karjalaisuuden ja ortodoksisuuden liitokseen
sisältyy paljon voimakkaita tunteita.
Karjalaisista juurista
Perustettu: 1950
Julkaisija: Helsingin
ortodoksinen seurakunta
Vastaava toimittaja:
Tiina Makkonen
Toimitus:
Liisankatu 29 A 2, 00170 Helsinki
puh. 0207 220 619
Sähköposti: ortodoksiviesti@ort.fi
Lehden ulkoasu: Leena Toivola
Lehden taitto: Tiina Makkonen,
sivut 7 - 11 ja 25 - 26 Ilovecreative
Viestintätoimikunta:
Marja Istala-Kumpunen, Heikki Huttunen,
Heidi Kusmin-Bergenstad, Tertti
Lappalainen, Urpo Uotila, Markku Salminen,
Vlada Wahlstén ja Tiina Makkonen
Tilaushinta: 32 e / vuosi. Lehti on
seurakunnan jäsenille ilmainen.
Tilaukset ja osoitteenmuutokset:
(seurakuntalaisten ei tarvitse ilmoittaa
osoitteenmuutoksia): p. 0207 220 600.
Painopaikka:
Kirjapaino PunaMusta Tampere
Tilaamatta lähetettyjä kuvia ja
kirjoituksia ei säilytetä eikä palauteta.
Seuraava lehti ilmestyy 24.8.
Lehteen tulevan aineiston on oltava
toimituksessa viimeistään 3.8.
www.ortodoksiviesti.fi
www.helsinginortodoksinenseurakunta.fi
ISSN 0788-9194
Kannen kuva: rainer ressler
nuoruutensa
Antoninana ja Ivanina. Sitten tuli sota ja
evakkomatkat, ja he jatkoivat elämäänsä Niinana ja Juhona. Mummoni suuttui, jos häntä sanottiin oikealla nimellä.
Evakkona oleminen oli ottanut niin koville, että hän halusi elää uudessa ympäristössä ilman karjalaisleimaa.
Mutta ei ihminen pääse kokonaan
eroon juuristaan. Kun on elänyt jossain
kulttuurissa, jää siitä väkisinkin jälkiä.
Muistan mummon sultsinoista. Kun niitä söi, sula suolainen voi valui ihanasti
pitkin suupieliä.
Ukin kanssa oli kiva hassutella vertailemalla kieliä. Ukki ja mummo puhuivat
Aunuksen karjalaa eli livviä. Minä aloin
ensimmäisenä vieraana kielenäni opiskella venäjää. Oli jännittävää, että ukin
kielessä oli niin paljon melkein samoja
sanoja kuin venäjässä.
Isäni oli 6-vuotias, kun perhe joutui
lopullisesti lähtemään Karjalasta. Hän
muistaa varhaislapsuudestaan paljon
kaikenlaista, myös kieltä, jonka hän oppi ensimmäisenä, mutta jolle ei sittemmin ollut enää käyttöä.
Isäni kotikylässä niin kuin muuallakin Raja-Karjalan alueella melkein kaikki olivat ortodokseja. Kun Karjalan ortodoksit siirtyivät Kanta-Suomeen, ortodoksiset seurakunnat saivat uutta väkeä
ja uusia seurakuntia perustettiin. Ortodoksisuus ja karjalaisuus liitettiin vahvasti yhteen, vaikka kaikki ortodoksit eivät tietysti tuolloinkaan olleet taustoilIs o va n h e m pa n i e l i vät
taan karjalaisia.
Omat siteeni karjalaisuuteen ovat
katkenneet. Ortodoksisuus on uskontoni, mutta omassa kokemusmaailmassani sillä ei ole suoraa yhtymäkohtaa karjalaisuuteen. Isäni on karjalainen, en
minä. Ymmärrän kuitenkin niitä, joille ortodoksisuus on osa karjalaisia juuria. Kun tuntee luovutetun alueen karjalaisten historiaa, on helppo ymmärtää
sekin, että tuohon karjalaisuuden ja ortodoksisuuden liitokseen sisältyy paljon
voimakkaita tunteita.
Tässä Ortodoksiviestissä karjalaisuus
on esillä tämän ajan olemuksellaan.
Olemme päässeet alkukesään vuonna 2012. Miten voi karjalainen kulttuuri? Entä mitä muita ilmiöitä ajassamme
liikkuu?
Mielenkiintoisia lukuhetkiä ja hyvää
kesää!
Tiina Makkonen
3
kirkkoherralta
Ki rk ko e i o l e ke s älom al la
Seurakunnan 185-vuotisjuhlat ovat
käynnistyneet, ja juhla näkyy seurakunnan eri puolilla koko kesän ajan. Voimme
muistella aikaisempien sukupolvien työtä,
joka on mahdollistanut paljon. Ja samalla
meidät kutsutaan aitoon läsnäoloon juuri
tässä hetkessä, näiden nyt meille annettujen ihmisten ja olosuhteiden kanssa. Nyt
on meidän vuoromme: se miten toimimme ja rakennamme yhteisöämme, vaikuttaa siihen, mitkä edellytykset tulevilla sukupolvilla on kantaa
perinnettä eteenpäin.
Parhaiten palvelemme seurakunnan tulevaisuutta olemalla aktiivisia kirkon palvelujen käyttäjiä, keskittymällä Kirkon
sanomaan ja siten suostumalla kasvamaan Kirkon perinteessä. Helluntain praasniekassa laulettiin: ’Ja niin me yksin mielin ylistämme kaikkein pyhintä Henkeä’. Tämä Kirkon kutsu
yksimielisyyteen ei ole pakottavaa vallan käyttöä, vaan kehotus
paluuseen ihmisiä rakastavan Jumalan yhteyteen. Ja sen myötä meidät kutsutaan kasvamaan Kristuksen tuntemiseen. Tästä puolestaan seuraa, että katumuksen kautta lähdemme paran-
nuksen polulle. Helluntain polvirukouksien sanoin rukoilemme
anteeksiantoa synneille, olivatpa ne ’ilmeisiä tai salaisia, tekoja, sanoja tai ajatuksia, elämäntapoja ja mielenliikkeitämme’.
Mitä yhteisöllemme tapahtuisikaan, jos keskittyisimme erityisesti omien mielenliikkeittemme puhdistamiseen? On monia,
jotka ovat edistyneet siinä valtavan pitkälle. Mutta itsellemme
voimme aina esittää kysymyksen: milloin minä aloitan?
Tämän mielenmuutoksen tukemiseksi seurakunta ei sulje
oviaan kesälomaksi. Kirkoissa toimitetaan palveluksia, ehkä ei
ihan jokaisena viikonloppuna, mutta säännöllisesti kuitenkin.
Sakramentteja toimitetaan, kasvatus- ja diakoniatoimet palvelevat jne. Suuri osa seurakuntamme työstä jää näkymättömäksi,
mutta se on oikeaa ja todellista palvelemista, jota tekevät niin
työntekijät kuin vapaaehtoisetkin.
Erilaisten ihmisten ja erilaisten tahtotilojen yhteistyö mahdollistuu muistaessamme, että Kristus on keskellämme. Seurakunta toimii läpi vuoden todistaakseen elävän Jumalan ja Hänen kirkkonsa vaikutuksesta tässä ajassa juuri meidän keskuudessamme. Tervetuloa mukaan kesälläkin yhteisiin palveluksiin ja toimintoihin!
Esirukouksista kiittäen, Markku Salminen
ОТ НАСТОЯТЕЛЯ
У ЦЕРКВИ НЕТ ЛЕТНИХ КАНИКУЛ
Празднование 185-летия Хельсинского прихода продолжится
все лето. Можем вспоминать труды предыдущих поколений,
благодаря которым многое стало возможным. И одновременно
нас призывают пребывать в настоящем, сегодняшнем дне, с
данными нам людьми и обстоятельствами. Теперь наш черёд: то,
как мы действуем и строим нашу общину, влияет на то, в каких
условиях будущие поколения продолжат нашу традицию.
Лучше всего мы содействуем будущему, активно участвуя в
делах прихода, сосредоточившись на главной церковной вести,
тем самым соглашаясь возрастать в церковной традиции. На
престольном празднике, на Пятидесятницу, мы единодушно
пели: «и согласно славим Всесвятаго Духа». Этот призыв церкви
к единомыслию - не властное принуждение, но призыв к людям
вернуться к общению с любящим Богом. Возрастать в познании
Христа. Следовательно, через покаяние мы выходим на узкий
путь совершенствования. Словами коленопреклонённых молитв
в Пятидесятницу мы молимся о прощении грехов, были они
«вольная и невольная, яже в ведении и не в ведении… яже в
4
Перевод Влада Валстен
деянии, яже в помышлении, яже в словеси, яже во всех наших
житиях и движениих». Что было бы с нашей общиной, если бы мы
сосредоточились главным образом на очищении наших мыслей?
Многие ушли в этом далеко. Но всегда можно задать себе вопрос:
чего же я достиг?
Ради поддержания этого возрастания, приход не закрывает
свои двери на время летнего отпуска. Богослужения в церкви
совершаются, если не каждые выходные, но всё же регулярно.
Совершаются Таинства, дела милосердия, диакония, продолжается
учеба. Большая часть работы нашего прихода остаётся невидимой,
но это истинное и правильное служение, осуществляемое
работниками и добровольными помощниками.
Совместный труд разных людей, с разными мнениями, делается
возможным, когда помним, что Христос посреди нас. Церковь
действует целый год, свидетельствуя о делах живого Бога и Его
Церкви в настоящем времени, именно посреди нас. Добро
пожаловать и летом к участию в богослужениях и делах прихода!
Благодарю за молитвы,
Маркку Салминен
ajankohtaista
Seurakunta säästää
Kirkollishallituksen päätöksiä 29.5.2012
• Kirkollishallitus päätti myöntää peruskorjausavustuksena Helsingin Pappilatalon vesikaton uusimiseen 75 000 €.
• Kiiltokultausavustuksiin oli varattu 50 000 euron suuruinen määräraha.
Avustusanomuksia ei saapunut. Säästynyt määräraha käytetään aikanaan
Uspenskin katedraalin ikonostaasin kiiltokultausten konservointiin.
• Pyhän Karitsan ritarikunnan I luokan ritarimerkki on myönnetty seuraaville Helsingin seurakunnan jäsenille: Hilkka Lehtonen, Aleksandra Viskari
ja Merja Tiira.
• Piispallinen siunauskirja on myönnetty Helsingin seurakunnan alueella
seuraaville henkilöille: Timo Lepistö, Tomi Mononen, Aira Semi, Okko Balagurin, Pekka Asikainen, Pauli Hatsala, Leena Heinonen ja Ari Rytkölä.
• Kirkollishallitus päätti antaa lakityöryhmälle tehtäväksi valmistella kirkkojärjestyksen (KJ 11 §) muutoksen, jolla arkkipiispan sijoituspaikka siirtyy
Kuopiosta Helsinkiin.
Sijoituspaikan muutos helpottaisi merkittävästi arkkipiispan tehtävän hoitoa kirkkomme päämiehenä. Valtion johto sekä kirkon muut merkittävät yhteistyötahot ovat kaikki pääkaupunkiseudulla. Yli puolet kirkkomme jäsenistä asuu Helsingin hiippakunnan alueella, ja jäsenmäärä kasvaa sisäisen
muuttoliikkeen sekä maahanmuuton vuoksi edelleen. Logistisesti arkkipiispan tehtävä kirkkomme näkyvänä edustajana niin Suomessa kuin ulkomailla hoituisi luontevasti ja kustannustehokkaasti maamme pääkaupungissa.
Kirkkomme kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävin ortodoksinen kirkko
– ja samalla maamerkki – Uspenskin katedraali sijaitsee Helsingissä.
Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkon
Kesäkahvila
on auki keskiviikkoisin
13.6. - 11.7. 2012 klo 12-15
pidennetty aukiolo 20.6. ja 4.7. klo 12-18
Kaupinkallionite 2, Tapiola
Kahvilan avautuessa klo 12 toimitetaan
maallikkopalveluksena rukoushetkipalvelus,
johon kaikki ovat tervetulleita.
Opastuksia kirkon seinämaalauksista ja ikoneista.
Seurakuntasalissa myytävänä kahvia, teetä
ja pientä purtavaa.
20.6. myös lapsikuoron pihakirppis!
Jotta seurakunnan talous voitaisiin tasapainottaa veronkorotuksilla, olisi veroäyriä nostettava ainakin 0,3 prosenttiyksikköä. Näin kertoi neuvoston ensimmäinen varapuheenjohtaja Seppo Ketola seurakunnan esimiehille, luottamusmiehille ja henkilöstön edustajille järjestetyssä
tiedotus- ja keskustelutilaisuudessa toukokuun lopussa. Seurakunnalla on paljon
kiinteistöjä. Niiden ylläpito ja pakolliset
korjaukset käyvät niin kalliiksi, etteivät
tulot tahdo riittää kulujen kattamiseen.
Tilaisuudessa käytiin läpi viime vuoden
menot ja tulot. Eniten keskustelua aiheuttivat hautausmaan käyttökulut sekä Kaunisniemen leirikeskuksen tilanne. Myös
uskonnonopetuksen kustannuksista puhuttiin vilkkaasti.
Seurakunta maksoi viime vuonna yli
1,2 miljoonaa euroa keskusrahastomaksuja kirkkokunnalle. Maksujen jatkuvan
nousun nähtiin käyvän seurakunnalle yhä
raskaammaksi.
Seurakunnassa on etsitty säästökohteita koko kevätkauden. Veronkorotukset
ovat jäämässä säästötoimien ulkopuolelle. Sen sijaan YT-neuvottelujen kautta yhdeksän työntekijää on irtisanottu
tai tehtäviä on muutettu osa-aikaiseksi. Kaunisniemen leirikeskuksessa ns.
Johanneksenranta on päätetty myydä ja
käyttää rahat leirikeskuksen majoitustilojen korjaamiseen. Muita säästökohteita
selvitellään edelleen.
SÄÄSTÖBUDJETTI HYVÄKSYTTY
Seurakunnanvaltuusto hyväksyi neuvoston esittämän negatiivisen lisätalousarvion kokouksessaan 31.5. Merkittävin
säästö syntyy tänä vuonna seurakunnan
avoinna olevien toimien täyttämättäjättämisestä. Lisäksi säästetään mm. hautausmaan kesähoidossa, asiantuntijapalveluksissa ja viestinnän sopimuksissa.
Budjetin kokonaissäästö tälle vuodelle
on lähes 270 000 euroa.
5
Kuvaaja Valentin Kazerski
Suomen kirkon
ja seurakunnan
edustajien lisäksi
juhlaan osallistui
papistoa myös
Moskovan ja Serbian patriarkaateista sekä Virosta.
Juhlaliturgian
toimitti Karjalan
ja koko Suomen
arkkipiispa Leo
yhdessä muun
papiston kanssa.
Pihajuhla oli täynnä
ohjelmaa: harmonikan
soittoa, serbialaista ja
venäläistä kansantanssia ja tietysti paljon
puheita ja huomionosoituksia.
Seurakunnan syntymäpäivät
Helluntaina vietettiin Pyhän Kolminaisuuden kirkon temppelijuhlaa ja seurakunnan 185-vuotisjuhlaa.
Arviolta muutama sata ihmistä osallistui juhlaan ja seurasi Unioninkadun ­siunaamista.
J
uhla alkoi lauantaina seppeleenlaskulla piispa Aleksanterin haudalla ja
panihidalla seurakunnan edesmenneitten isien ja työntekijöiden muistoksi. Juhlaliturgian toimitti Korkeasti Pyhitetty Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo yhdessä seurakunnan papiston ja
vierailevan papiston kanssa. Liturgia oli
ortodoksisuuden yhtenäisyyden juhlaa:
toimittava papisto oli kolmesta eri paikalliskirkosta, Suomen ortodoksisesta
kirkosta sekä Moskovan ja Serbian patriarkaateista.
Siunatun kadun varrella
Ristisaaton
6
yhteydessä
siunattiin
Unionin­katu erityisellä kadun siunausrukouksella: ”Suojele nyt, Herra, tätäkin
tietä, jotta se pysyisi perustukseltaan vahvana ja vahingoittumattomana. Anna tätä
tietä käyttävien kulkea rauhassa, hyvinvoivina ja terveinä sekä varjele heitä kaikilta
liikenneonnettomuuksilta.” Unionin­katu
siunattiin Helsinki 200 vuotta pääkaupunkina -juhlavuoden kunniaksi. Helsingin juhlavuoden tuottaja kiitti tunnelmallisesta ja välittömästä tilaisuudesta, josta ”tuli oikein hyvä mieli”.
Palveluksen loputtua arkkipiispa
Leo jakoi myöntämänsä Pyhän Karitsan ritarikunnan merkit ja metropoliitta
Ambrosioksen myöntämät siunauskirjat.
Pihajuhlassa muistettiin erityisesti
vapaaehtoistyötä tekeviä ja entisiä seurakunnan työntekijöitä. Juhlaan osallistui kunniavieraita Virosta, isä Aleksei
Samoldinin leski Irma ja pojat sekä isä
Aleksein työtovereita Narvasta. Pihajuhla
hiljeni hetkeksi, kun isä Alekseille laulettiin iankaikkinen muisto.
Aurinkoinen sää täydensi juhlatunnelman.Tuntui kuin jokainen haluaisi
kiittää siitä, että juhla on todella onnistunut. Pian kirkon kellot jo ilmoittivat
juhlan päättymisestä ja kutsuivat helluntain ehtoopalvelukseen.
VLADA WAHLSTÉN
Karjala elyä!
TEKSTI TIInA mAKKOnEn
K
ristinusko tuli Karjalaan ja lähes
koko silloisen Suomenkin alueelle idästä. Kirkkoja ja seurakuntia oli Karjalassa jo 800-luvulta alkaen.
Toisen vuosituhannen alussa syntyi Laatokan saarelle Valamon luostariyhteisö,
jonka perustajina olivat pyhittäjät Sergei
ja Herman. Tuolloin kristinuskon asema
vahvistui tuntuvasti Karjalassa.
Ortodoksista väestöä oli ennen sotia
eniten rajakarjalaisissa pitäjissä kuten
Salmissa, Suistamolla, Suojärvellä, Impilahdella ja Korpiselässä, mutta heitä
oli myös muissa luovutetun Karjalan ja
Pohjois-Karjalan pitäjissä.
Kun talvisota alkoi vuonna 1939, Karjalassa oli noin 55 000 ortodoksia. Silloin karjalaisilla oli edessään ensimmäinen evakkomatka. Paluu vallattuun Karjalaan alkoi syksyllä 1941. Ihmiset ehtivät asettua uudelleen aloilleen, rakentaa
muun muassa uusia koteja tuhottujen tilalle, kunnes kesällä 1944 tuli lopullinen
lähtö. Evakuoinnin seurauksena Karjalan
ortodoksinen väestö asutettiin eri puolille Suomea.
TUHOISA SOTA
Kirkkokunnalle sodat tekivät pahaa tuhoa. Noin 70 prosenttia ortodoksisen
kirkon jäsenistä joutui evakkotielle. Kirkon omaisuus jäi lähes kokonaan luovutetulle alueelle. Menetys piti sisällään yli
sata kirkkoa, saman määrän rukoushuoneita, muita rakennuksia ja kirkolle kuulunutta maata.
Ortodoksista väestöä tuli myös nykyisen Helsingin seurakunnan alueelle. Lisää ortodokseja tuli etelään seuraavina
77
vuosikymmeninä vilkkaan
maaltamuuton seurauksena. Vaikka tulijoita oli paljon, seurakunnan jäsenmäärä kasvoi ensin hitaasti,
sillä kirkosta eroaminen oli
vilkasta. Moni ortodoksi sai
huomata, että Suomessa on
helpompi olla luterilainen.
PALJOn SUKUJUURIA
Kuvaaja Rainer Ressler
Kaikkein nuorimmat luovutetun Karjalan alueella syntyneet lähestyvät 70 vuoden
ikää, mutta nykyisen Suomen rajojen sisällä asuu yhä
valtava määrä ihmisiä, joiden sukujuuret ovat ainakin
jossain määrin ortodoksisessa Karjalassa. Jonkin asteen karjalaisia ortodoksisten seurakuntien jäsenistä
on edelleenkin suuri osa.
Jos sotien jälkeen monilla evakkoon lähteneillä Karjalan ortodokseilla elämä
olikin kohtuuttoman vaikeaa, ei ortodoksikarjalaisena oleminen ole enää nykySuomessa ongelma. Ortodoksisuuteen suhtaudutaan
myönteisesti.
Luovutetun Karjalan alueen kulttuuri eli ilman erityistoimenpiteitä vielä pitPyhän Sergein ja Hermannin ikoni
kään sotien jälkeen karjalaijalan kielen puhuja, joista on maahansen siirtoväen avulla. Nyt alkuperäisten
karjalaisten määrä vähenee koko ajan ko- muuttajakarjalaisia runsaat 2 000. Livaa vauhtia, ja heidän jälkeläisistään suu- säksi noin 25 000 puhuu ja ymmärtää jokin verran kieltä ja heillä on karjalainen
ri osa on kadottanut suoran yhteytensä
identiteetti. Karjalan kieli sai vuonna
äitiensä ja isiensä uskontoon, kieleen ja
2009 virallisen vähemmistökielen asekulttuuriin.
man. Vuodesta 2011 lähtien karjalan on
”EI OLE mOnDUA, JOTKA PAGISOU
voinut ilmoittaa väestörekisteriin myös
DA ELEnDIÄ KARJALUA”
äidinkieleksi.
(KARJALAn PUHUJIA EI OLE
Näin on tehnyt muun muassa Pekka
EnÄÄ PALJOn)
Helakallio. Hän on syntynyt vasta sotien
Suomessa on edelleen noin 5 000 kar- jälkeen, mutta eli lapsuutensa ortodoksi88
karjalaisen kielen ja kulttuurin ympäröimänä. Molemmat vanhemmat olivat Karjalan evakkoja ja olivat töissä Kuopiossa ortodoksisessa
pappisseminaarissa. Hän on
itsekin saanut pappiskoulutuksen ja toiminut seurakunnassa pappina.
– Ainakin koirani ovat
karjalankielisiä. Kun käyn
niitä ulkoiluttamassa, juttelen niille aina karjalaksi,
Pekka nauraa.
Pekka Helakallio kuuluu Karjalan kielen seuraan,
jonka hallituksen johdossa
on Korkeasti pyhitetty Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo. Arkkipiispan sukujuuret ovat Salmissa.
Seura perustettiin vuonna 1995 pitämään huolta
karjalan kielestä ja kulttuurista Suomessa.
Seuralla on mm. omat verkkosivut osoitteessa www.karjal.
fi. Sivuilta pääsee lukemaan
mm. Karjalan kielen seuran
julkaisemaa lehteä Karjal
žurnualua. Se on karjalazien
iänenkannattai.
KARJALAISTEn KIRKKO?
Karjalan kielen seura yrittää
estää karjalaisen kulttuurin muuttumisen menneisyyden asiaksi.
Jäseninä on paljon nuoria ja nuorehkoja
karjalaisia. Seura pyrkii tekemään karjalasta nykyaikaisen käyttökielen.
Karjalan kielen seura on muun muassa julkaissut viime vuosina ahkerasti karjalan kielelle käännettyjä kirjoja.
Viimeisin julkaisu ilmestyi toukokuussa.
Saaran kuaskut da starinat on karjalankielinen vitsikirja, joka sisältää hyväntahtoista karjalaista huumoria.
Karjalan Kielen Seuran sihteeri Pertti
Lampi on kirjoittanut paljon karjalaisten
oikeuksien puolesta, myös kirkossa. Hän
haluaisi, että karjalaa käytettäisiin nykyistä enemmän palveluksissa. Mellunmäen Aleksanteri Syväriläisen kappelissa kieltä käytetään jonkin verran palveluksissa ja toimintakeskuksessa toimii
myös karjalan kielen ja kulttuurin piiri.
Lampi toivoo, että myös muissa seurakunnan kirkoissa ja Suomen muissa seurakunnissa alettaisiin nykyistä
enemmän käyttää karjalaa.
– Suomalaistamisajalta peräisin oleva sanonta, jota usein vieläkin käytetään
karjalaisia vastaan kuuluu: ”Ortodoksinen kirkko ei ole mikään karjalakerho”.
Nykyään näin sanovat lähinnä jotkut
seurakuntien aktiivit. Samojen ihmisten
mielestä on sitä vastoin ihan luonnollista, että kirkossa toimitetaan palveluksia
vaikkapa koptin tai ruotsin kielillä. Meidän mielestämme tämä ei ole ihan loogista, Pertti Lampi ihmettelee.
OmA KARJALA
Pekka Helakallio on käynyt muutaman
kerran vanhempiensa kotikonnuilla
Hyrsylänmutkassa.
– Kävin siellä ensimmäisen kerran
neuvostovallan aikaan. Minulle meinasi käydä siellä huonosti, mutta onneksi
taksikuski auttoi minut turvallisesti pois
maasta, kun huomasi, että minulla oli
ortodoksiristi kaulassa. Menin Hyrsylänmutkassa paikkaan, jossa oli ollut äitini kodin rantasauna. Siellä tuli sellainen olo, että huh-huh, tämä on minun
oma Karjala.
Hyrsylänmutkan tsasounan rakennuksen paikalta Pekalla on naula. Se on
hänellä kotona ikoninurkkauksessa tärkeällä paikalla.
Pekka Helakallion äidinkieleksi on
merkitty karjala. Hän vetää muun muassa
Helsingin työväenopistossa karjalankielen
kursseja. Osa kurssilaisista haluaa verestää oman lapsuudenkielensä taitoja, osa on
nuoria, jotka haluavat tutustua juuriinsa.
Karjalan
Lahja
TEKSTI TIInA mAKKOnEn
L
ahja Martikainen kuuluu niihin
seurakuntalaisiin, joille ortodoksisuus ja karjalaisuus kuuluvat erottamattomasti yhteen. Hän on
muutaman vuoden ajan asunut Mellunmäen toimintakeskuksen lähellä.
Hän käy siellä ahkerasti, vaikka kaipaileekin pikkuisen Tikkurilan aikoja.
– Vielä muutamia vuosia sitten kotikirkkoni oli Tikkurilassa. Siellä oli
mukavaa, kun meitä karjalaisia oli paljon. Aina kun tapasimme, puhuimme
karjalaa, Lahja kertoo.
Lahja on lähtöisin Suojärveltä. Kun
perhe muutti ensimmäisen kerran
evakkoon, hän oli vain puolivuotias.
Lopullisen lähdön aikoihin tyttö oli jo
täyttänyt viisi vuotta.
– Kävin kouluni Nurmeksessa.
Aluksi oli vähän vaikeaa, kun en ymmärtänyt kunnolla suomea. Mutta onneksi Nurmeksessa oli paljon evakkoja. Pystyimme keskenämme puhumaan omaa äidinkieltämme, karjalaa,
välitunneilla. Vähitellen opin myös
suomea. Muistan että saimme kuulla
ryssittelyä, mutta olin niin pieni, etten onneksi oikein ymmärtänyt, mistä
siinä oli kysymys, Lahja muistelee.
Alkuaikoina Nurmeksessa ei ollut
ortodoksikirkkoa.
– Jumalanpalveluksia pidettiin ihmisten kodeissa. Kun olin pieni, meilläkin oli usein palveluksia.
KARJALAISET OSA
KOKOnAISUUTTA
Siirtokarjalaisten mielessä olevat muistot ja kokemukset yhdistävät
vahvasti ihmisiä toisiinsa. Lahja kuuluu muun muassa Helsingin Suojärviseuraan. Siellä on mukavaa, kun saa
olla samanhenkisten ihmisten kanssa,
joilla on samanlainen tausta.
Lahjan kodissa ortodoksisuus oli
Lahja Martikainen (oikealla) pitää erilaisia
piirakkakursseja. Tämä kuva on vuodelta 2008. Kuvaaja Tarja Sulalampi
osa karjalaista kulttuuria, ja sitä se on
Lahjalle edelleen. Hän jatkaa karjalaisperinteitä seurakunnassa mm. pitämällä käspaikkakursseja. Stefanoskodissa seuraava kurssi alkaa lokakuun alussa. Hän on myös paistanut
elämänsä aikana valtavan määrän karjalanpiirakoita seurakunnan erilaisiin
tilaisuuksiin.
– Lahja on taivaan lahja. Tikkurilan kirkon rakennusprojektin hyväksi Lahja ehti paistaa vuosien mittaan
varmasti miljoona karjalanpiirakkaa.
Hienoa, että saimme tämän lahja nyt
Mellunmäkeen, Itä-Helsingin ortodoksien sihteeri Raila Hokkanen kiittelee.
Lahjalle ortodoksisuus tulee lapsuuden perintönä. Miten hän suhtautuu uusiin seurakuntalaisiin, joiden
tie kirkkoon on aivan toinen?
– Kyllä seurakuntaan liittyneet kirkossa helposti tunnistaa muista. Mutta
eihän tämä ole vain karjalaisten kirkko. Ei minulla ole mitään syytä vastustaa uusien ihmisten tuloa seurakunnan
jäseniksi, hän vakuuttaa.
Lahjan poika on kastettu 60-luvulla
isän mukaan luterilaiseksi, mutta Lahja uskoo, että poika liittyy vielä äitinsä
kirkkoon. Sellaisesta on itse asiassa jo
puhuttukin pojan kanssa.
99
Kuten muinaiset
emosemme
V
enäjän Karjalassa elää edelleenkin vanhoja itkijänaisia.
Siellä perinne on kuitenkin
kuolemassa, sillä uusia itkijöitä ei
ole näköpiirissä, kun vanhat kuolevat. Suomessa tilanne on toinen. Kun
1990-luvulla itkijäperinne oli vaarassa kuolla kokonaan, alkoi uusi nousu.
Vuonna 2001 perustettiin Suomeen
Äänellä Itkijät ry. Tähän mennessä yhdistys on järjestänyt yli 80 kurssia yli
50 paikkakunnalla. Vuodesta 1998 on
yli 1000 ihmistä käynyt itkuvirsikurssilla. Kiinnostus on koko ajan lisääntymään päin.
Äänellä Itkijöiden puheenjohtajan
Pirkko Fihlmanin innostus perinteistä
itkua kohtaan liittyy hänen miehensä
harrastamiin Karjalan historiallisiin
tutkimuksiin. Fihlmanin perhe oli ostanut 1960-luvulla kesäpaikan Uukuniemeltä. Siellä pariskunta alkoi tutkia
innokkaasta alueen historiaa. Tutkimusharrastus johti muun muassa siihen, että Pirkon mies, Ensio Fihlman,
kirjoitti näytelmän muinaissuomalaisesta UkonVa k k a
Itkuvirret kuuluivat karjalaisiin tapoihin menetetyn Karjalan
ortodoksisilla alueilla. Muinainen perinne oli säilynyt
nimenomaan Karjalassa, sillä ortodoksinen kirkko suhtautui
suopeasti perinteeseen. Pirkko Fihlman on syntynyt
Sortavalassa. Hän löysi itsestään äänelläitkijän 1990-luvulla.
TEKSTI JA KUVAT TIInA mAKKOnEn
juhlaperinteestä. Näytelmän esitystä
varten hän tarvitsi itkijänaisen.
– Sanoin Ensiolle, että jos sinä kirjoitat näytelmän, niin kyllä minä yhden itkun opettelen. Aloin kuunnella vanhoja itkijöiden lauluja nauhalta.
Ensin oli vähän sellainen tunne, että
eihän tässä ole päätä eikä häntää. Mutta kun sitten kuuntelin nauhoja ja aloin
tapailla melodian avulla sanoja, huomasin yhtäkkiä, että minähän itken.
Nauhoitin ensimmäisen itkuni ja soitin sen äidilleni. Hän sanoi, että sehän
kuulosti aivan siltä, kuin hänen oma
”babansa” olisi itkenyt, Pirkko kertoo.
PUHDISTAVA VAIKUTUS
Itkuvirsiperinne ei ole ainoastaan
karjalaisten erityisperinne. Siirtymäriitteihin kuuluvia itkuvirsiä esitetään
edelleen eri puolilla maailmaa. Karjalassa traditio oli säilynyt ortodoksisen kirkon varjeluksessa. Pirkko Fihlmannille äänellä itkeminen on pyhä asia.
– Itkuvirsien esittäminen eli
äänellä itkeminen on puhdistava ja hoitava kokemus. Itku
Pirkko esitti itkuvirsiä 75-vuotissyntymäpäivillään toukokuussa.
Kuvaaja Mariamne Purmonen
10
10
nostaa mielen sopukoista vaikeitakin
asioita, toteaa Pirkko Fihlman.
Pirkko on purkanut esimerkiksi sotalapsi-itkun kautta lapsuusajalta peräisin olevia traumojaan. Äiti lähetti Pirkko-tytön Ruotsiin vuonna 1942.
Kun tytär palasi kotiin sodan jälkeen,
hän oli ruotsalainen tyttö Suomessa,
kadottanut jopa äitinsä kielen. Sopeutuminen Suomen ankeisiin oloihin ei
ollut helppoa Ruotsissa vietetyn hyvän
ajan jälkeen. Tästä ristiriidasta syntyi
äidin ja tyttären välille vuosikymmeniä
kestänyt jännite.
Äänellä itkiessä tunne muuttuu sanoiksi, jota itkuääni kannattelee. Jo
muinaiset naiset tiesivät, että kun saa
muotoiltua tunteensa sanoiksi, olo helpottuu. Naiset hoitivat mielenterveyttään itkuvirsien eli virsittämisen avulla.
ITKUn KAUTTA UUTEEn
Itkuvirret liittyvät siirtymäriitteihin. Itkuvirsiä itkettiin esimerkiksi hautajaisissa, tyttären mennessä naimisiin tai pojan
sotaanlähdön yhteydessä. Itkun tarkoituksena oli valmistella lähtijää ja yhteisöä
muuttuvaa elämäntilannetta varten. Itkuvirsien avulla vainaja lähetettiin tuonpuoleiseen, morsian miehelään ja poika
sotaväkeen.
Pirkko käy itkemässä monenlaisissa
Pirkko on huomannut, että itkuvirret
auttavat myös nykyajan ihmistä.
tilaisuuksissa. Itkuvirsien esittäjää saatetaan kysyä, kun joku on jäämässä eläkkeelle tai lapsi kastetaan. Kerran Pirkon
täytyi jättää lupaamansa itkeminen väliin. Kyseessä oli hänen miehensä veljentyttären hautajaiset. Miehen oli mentävä
tuuraamaan vaimoaan.
– Ihan hyvin se meni, Ensio kertoo ja
itkee pätkän itkuvirrestä – silmät kiinni
vahvasti eläytyen.
Perinteisesti äänellä itkeminen on
kuulunut naisten perinteeseen, mutta
nykyään miehetkin voivat itkeä. Tärkeintä on, että itkun antaa auttaa.
– Kun äitini oli kuollut, menin sairaalaan itkemään hänelle kuolonitkua. Vanhan perinteen mukaan vainajalle itkettiin kolme päivää kuoleman jälkeen, koska uskottiin että vainaja kuulee itkuääntä.
Sain saatella äidin tuonilmaisiin. Kuolinitkun itkeminen on arvokas hetki ja ikimuistettava kokemus, sanoo Pirkko.
LEVY TEKEILLÄ
Itkukieli on valitusrunoutta, jolle on
ominaista metaforien ja piilonimitysten runsas käyttö, alkusointu ja kertaus
sekä muun muassa erilaisten hellittelysanojen runsaus. Itkussa on mukana
improvisaatiota, mutta sen on seurattava vapaamittaista melodiaa. Oikeanlainen hengitys on tärkeää. Jokainen
säe hiipuu loppua kohti.
– Tärkeintä on tunteen ilmaisu. Hyvä
itku on aitoa eläytymistä. Itkuvirttä ei pidä yrittää itkeä, jos tunne ei ole mukana,
Pirkko Fihlman opastaa.
– Tekniikka on vasta toissijainen asia.
Eikä tähän vaadita erityistä laulutaitoa.
Pirkko täytti vastikään 75 vuotta. Viimeisen 14 vuoden aikana hän on säveltänyt ja sanoittanut yli 60 itkua. Uusia itkuja syntyy koko ajan.
Suomessa on nauhoitettu itkuvirsiä jo
kauan, mutta kokonaista itkuvirsikokoelmaa nykyitkuista ei ole vielä tehty. Sellainen on nyt Pirkko Fihlmanin haaveena.
Toteutuskin on jo pitkällä, sillä melkein
kaikki äänitykset on tehty. Nyt pitäisi
vielä löytää rahat muun muassa graafikon
palkkaamiseen kansikuvaa varten.
Syntymäpäivälahjaksi hän toivookin
tilisiirtoa Äänellä Itkijöiden pankkitilille CD-levyn tuottamista varten.
Ote kuolinitkusta
Pirkon äidille
(Sanat ja sävel Pirkko Fihlman)
Oi sie armas muamosein, miun
maallein synnyttäjäisein.
Kaiho nousee syömehen,
kun sinnuu aattelen.
Tässä mie istun ja ikävöin,
sie lähit Tuonen tuville,
syliin Luojan kaikkivaltiaan,
syntyisten syvien syliin.
Mie sain silitellä siun
silopintaista poskeas,
kiitellä kaikesta hyvästä,
hyvän matkan siulle saatoin.
Olkoon olosi nyt pehmoinen,
kevyellä mullalla peiteltiin,
jott sie libolintusena tulisit
meitä tervehtimään.
Sinun poislähtöäsi suremme
ja läsnäoloasi kaipaamme.
Hyvä päivätyön suoritit,
siunuulla lähit matkalle.
Kiitos armais muamosemme
hyvistä kättesi töistä,
sinua rukouksissa saattelemme.
11 11
Esipaimenelta
Syyria on lähellä!
on
ilmaissut vakavan huolensa Syyrian tilanteen kärjistymisestä. Keväällä julistettu heiveröinen aselepo ei ole rauhoittanut tilan­
netta. Levottomuuksissa on kuollut yli 9000
ihmistä. Väkivalta ja terrori ovat leviämässä Libanoniin. Yhteiskunnallisen kuohunnan myötä islamia käytetään myös arabi­
nationalistisen politiikan välikappaleena.
Lähi-idässä on kristinuskon juuret. Damaskoksessa syntyivät
ne ensimmäiset yhteisöt, joista käytettiin nimitystä ”kristityt”.
Alueella toimii ikiaikainen vahvasti arabian kieleen ja arabialaiseen kulttuuriin sitoutunut kirkko, Antiokian patriarkaatti. Se
on tullut myös suomalaisille ortodokseille läheiseksi ja tutuksi
esimerkiksi Syndesmoksen kautta. Tämä kirkko on elänyt toista
tuhatta vuotta islamin keskellä. Uskontojen välillä on perinteisesti vallinnut keskinäinen kunnioitus.
Samalla on syytä muistaa, miten eurooppalaiset ovat oman
uskontonsa nimissä historian kuluessa monesti käyneet muslimien kimppuun. Ristiretkien ja siirtomaavallan kausi on perin häpeällistä luettavaa. Valitettavasti ortodoksiset kirkot, jotka
ovat aina olleet kiinteä osa alueen kulttuuria, ovat tässä joutuneet ”maksumiehiksi” historian eri vaiheissa. Niin tänäänkin.
Tämän hetkinen konflikti voi olla kohtalokasta alueen kristillisyydelle. Ymmärrän hyvin niitä kristittyjä, jotka eivät enää
jaksa nähdä tulevaisuuttaan Lähi-idässä, vaan muuttavat ulkomaille pysyvästi. Syyriassa kristittyjä on noin 5%, Egyptissä hieman enemmän.
Kun tiedotusvälineiden antama kuva Syyrian levottomuuksista on varsin etäinen ja sekava, sosiaalinen media tuo syyrialaiset yhtä lähelle meitä kuin lähimmät naapurimme. Homsin
kaupungissa sai surmansa tammikuun 25. päivä ortodoksinen
pappi Basilios Nassar. Jo seuraavana päivänä maailmalle levisi
YouTube-video hänen hautajaisistaan. Mekin olisimme voineet
osallistua Basilios Nassarin hautajaisiin lähes reaaliaikaisesti.
Olemme myös saaneet nähdä, kuinka uutta marttyyria muistetaan Facebookissa ja blogikirjoituksissa, kuinka marttyyrikultti
internet-aikakaudella syntyy ja kasvaa silmiemme edessä uudella tavalla.
YK:n erikoislähettiläs Kofi Annan
12
Isä Basilios Nassar sai surmansa auttaessaan haavoittunutta
uskonveljeään. Uutisissa tapahtumasta on kerrottu, kuinka hän
uhrasi itsensä palvelutehtävässä, ”pani itsensä alttiiksi lampaidensa edestä” meidän Herramme esikuvaa noudattaen. Kirkon
lukuisien marttyyrien ketjuun liittyi jälleen uusi lenkki.
Isä Georges Massouh, Balamandin yliopiston professori, toteaa omassa blogissaan, että on tärkeätä tietää, kuka tappoi Basilios Nassarin, vaikka tämän selville saaminen sisällissodan
olosuhteissa onkin äärimmäisen vaikeata. Kuitenkin hän tähdentää, että vielä tärkeämpää on se, ettei uhrin puhtaalla verellä käydä kauppaa. Siitä ei saa yrittää hyötyä, kuten isä Georges kirjoittaa, ”kansainvälisen konfliktin basaarissa”. Tämä on
vastuullista, viisasta ja syvällisesti kristillistä puhetta ihmiseltä, joka elää keskellä ristiriitojen ja taisteluiden kärjistämää ilmapiiriä.
Syyrian todellisuus heijastelee arabimaailman tämänhetkistä
käymistilaa. Viime kädessähän kyse ei tietenkään ole ihmisten
uskonnollisista mielipiteistä vaan koko alueen poliittisesta tulevaisuudesta. Siirtyminen diktatuurista kohti demokraattista
kansalaisyhteiskuntaa ei käy käden käänteessä.
Erityisen valitettavaa on se, että kristilliset kirkot ja muut
vähemmistöryhmät tällaisessa tilanteessa joutuvat helposti ajetuksi nurkkaan, vaikka ne useimmiten ovat olleet etujoukoissa
inhimillisemmän yhteiskunnan rakentamisessa. Esimerkkejä
tästä juuri nyt ovat vaikkapa ortodoksit Syyriassa, Libanonissa
ja samoin koptikristityt Egyptissä.
Syyrian kirkolliset johtajat tuomitsevat yksiselitteisesti kaiken väkivallan. He rohkaisevat ihmisiä – myös meitä - uskomaan tulevaisuuteen: ”Rukoilemme ja toivomme, että vallitseva sotilaallinen painostus ja väkivalta loppuu pian. Toivomme,
että tämänhetkinen epävarmuus ei tuhoaisi niitä historiallisia
ja henkilökohtaisia siteitä, jotka Syyrian ja koko alueen kristittyjen ja muslimien välillä perinteisesti ovat vallinneet. Syyrian kristittyjen rohkeus pitää kiinni omasta uskostaan ja tuoda
esiin kristillisiä eettisiä arvoja tällaisella kriittisellä hetkellä, on
meille kaikille opettavana esimerkkinä.”
En källåder för ortodoxi på svenska
Foto Max Arhippainen
Munkarnas sång klingar stark och stram under
grottkyrkans valv. Det är tidig morgon en
vardag i Petseri kloster. Inom kort tänder en
av munkarna en liten lykta och bär elden från
kyrkan till köket. En ny dag av bön och arbete
har inletts.
SERGIUS COLLIANDER
S
edan den nya gränsdragningen mellan Estland och Ryssland för drygt tjugo år sedan ligger klostret i Ryssland, alldeles nära gränsen. Till staden Pskov är det knappa femtio
kilometers bilfärd österut. Klostret med anor från medel­tiden
är helgat till Gudsmoders avsomnandes minne och firar sin
årshögtid den 28 augusti.
Under 1920- och 1930-talen tillhörde klostret och staden
Petseri alldeles invid det självständiga Estland. Området
beboddes och bebos fortfarande av setufolket och ryssar. För
familjen Ina och Tito Colliander innebar konfrontationen med
den här miljön 1936 inledningen av ett nytt skede i livet.
Konstnärinnan Ina Colliander och författaren Tito Colliander­
är båda födda i S:t Petersburg och uppvuxna i protestantiska
familjer. Men båda hade ryska barnsköterskor, njanjor, med
ikon och oljelampa i tjänarinnerummets hörn. Helt nytt var det
ryska och det ortodoxa alltså inte; man kan väl snarare tala om
ett kärt återseende.
Men det gick längre än så. Paret – mina föräldrar – övergick
snart till ortodoxin, myrrasmordes och vigdes kyrkligt i stadsförsamlingens kyrka. Dottern Maria, sju år då, döptes i det fria i
den lilla by strax utanför staden och klostret där familjen bosatt
sig. Här skrev Tito romanen Korståget där skildringen av den
kyrkliga festprocessionen från klostret och från by till by ingår.
Boken avslutas med tankar kring den heliga liturgin, eukaristin,
nattvardsgudstjänsten.
Efter den tvååriga vistelsen i Estland kom den religiösa och
existentiella tematiken att i allt högre grad prägla makarnas
konstnärliga skapande. Nya impulser kom till: bekantskapen
med biskop Alexander av Helsingfors gav stoff till religions­
filosofiskt tänkande och Nya Valamo med fader Johannes
betydde ett allt intensivare engagemang i ortodoxt andligt liv.
Tjugo år efter upplevelserna i Petseri utkom Tito Collianders­
översättning av den heliga liturgin. Detta blev den första
översättningen till svenska som kom att i praktiken användas
för förrättandet av liturgin.
Kyrkor, befästningsverk och ekonomibyggnader flätas samman­i Petseri
kloster, som fäderna Mikael Nummela och Sergius Colliander­ samt
Peter Saramo och Max Arhippainen besökte i maj.
När nu den nya översättningen av Johannes Chrysostomos
liturgi i våras, femtiofyra år senare godkändes av det ortodoxa
biskopsmötet i Finland känns det naturligt att minnas och
återknyta till den aldrig sinande källa för ortodox fromhet som
Petseri kloster utgör. Här fortsätter fäderna och bröderna att
så andligt utsäde söcken som helg, här samlas pilgrimer och
volontärer från när och fjärran, här är forna seklers fäders
böner ständigt närvarande: deras kvarlevor finns i sandstensgångarna under jord. Det forntida och det nutida möts, känslan
av evigt fortgående tidlöshet blir stark.
I maj fick en liten grupp svenska pilgrimer från Finland här
uppleva samma gemenskapskänsla som måste ha varit ett av
inslagen i det Ina och Tito Colliander var med om decennier tidigare. Vi som den här gången slagit följe och delgivit
stifts- och klosterledningen anledningen för vårt besök fick ett
bemötande som i sin uppriktiga vänlighet berörde oss starkt.
13
Страницы на русском языке
ЮБИЛЕЙ ПРИХОДА
На день Святой Троицы, 27 мая,
в престольный праздник СвятоТроицкой
церкви,
мы
отмечали
185-летие
Хельсинского
прихода.
В празднике приняли участие сотни
людей.
Праздничную
литургию
служил
Высокопреосвященнейший
Архиепископ
Карельский
и
всея Финляндии Лев вместе со
священнослужителями
прихода
и
священнством из поместных церквей
Московского патриархата, Сербского
патриархата и из Нарвы.
Во время крестного хода была освящена
улица Унионинкату, в честь 200-летнего
юбилея столицы Хельсинки.
После службы Архиепископ Лев вручал
церковные награды.
Праздник продолжился во дворе,
где были накрыты столы. Звучали
песни, музыка, исполнялись народные
сербские и русские танцы.
На
празднике
присутствовали
вдова и сыновья покойного протоирея
Алексея Самолдина а также служивщие
с ним в Нарве священники и дьякон.
Завершился праздник колокольным
звоном - призывающим на Великое
повечерие.
Тексты и фото
Влада Валстен
14
Архиепископ Лев вручил Ангелине
Кивимяки благословительную архи­
ерейскую грамоту за десятилетний­
хозяйственный труд в СвятоТроицкой церкви. Она работает в
приходе до 1.10.2012. мы все благодарим Ангелину за её труд и желаем
ей многая лета.
Счастливый человек
В день празднования памяти
преподобных Сергия и Германа
Валаамских, 28 июня, протодиакону
отцу Геннадию Столбову исполняется
80. И хотя одиннадцать лет он
официально пребывает на покое,
но продолжает служить. И службы
с участием отца Геннадия в СвятоТроицкой церкви проходят особенно
торжественно.
Наверное, на роду было написано стать
дьяконом. Церковь в его жизни была
всегда. Особенное и определяющее
событие
произошло,
когда
ему
исполнилось двенадцать.
- Это было в сорок четвертом году.
Меня впервые впустили в алтарь. И
мне это так понравилось, что я решил:
стану диаконом. Очень захотел читать в
церкви. И это осуществилось. На Пасху
в 1945 году я получил стихарь. Это был
для меня великий праздник. В нашем
приходе был певчий, бас-баритон. Он
читал Апостола. С него я брал пример.
И этот человек, Николай Старостин,
стал моим первым учителем церковного
чтения.
В 1953 году регент Успенского собора,
Петр Яковлевич Шаповалов, услышав и
оценив голос певца, пригласил Геннадия
Столбова петь в Успенском соборе.
Господь одарил отца Геннадия ещё
одним талантом - любовью к рисованию.
- Первые уроки мне давал отец. Он
заметил мой талант, и мы всё время
вместе рисовали. Когда я окончил
школу, я поступил в типографию, а
потом в художественное училище, Всю
жизнь рисовал и углем, и карандашом, и
акварелью, и маслом тоже.
Весной 1976 года, а именно 29 мая,
в Успенском кафедральном соборе
митрополит Иоанн посвятил Геннадия
в диаконы.
- И это стало самым большим
праздником в моей жизни. Я никогда
не стремился стать священником. Быть
священником очень ответственно. И раз
уж Господь поставил меня диаконом надо знать и делать это хорошо - это мой
жизненный принцип, который, впрочем,
всегда определяет человека.
Отец Геннадий прослужил десять лет
на посту первого диакона в Успенском
соборе. 11-ый год на пенсии, но всё
равно продолжает служить.
- Само служение даёт мне силы. Живу с
воскресенья до воскресенья. Как только
служба кончается, я уже думаю, какое
будет следующее воскресенье, какие
особенности. Для меня это очень важно.
Это внутренний мир, молиться Богу и
служить людям. И окрыляет, когда ктонибудь в церкви подходит и спрашивает,
когда я опять буду служить и устрою им
праздник. Этой мыслью живу целую
неделю. Бывает, я даже не знаю того
человека, который подойдёт и скажет:
«Как хорошо, что вы существуете. Слава
Богу, что вы у нас есть». А я отвечаю,
просите Бога, чтобы он мне продолжил
жизнь. Служение Богу в церкви это смысл моей жизни. И потому я
счастливый человек.
Светлым днём Троицы, на праздничном
богослужении
в Свято-Троицкой
церкви,
посвященном
185-летию
прихода, всем нам радостно было
слышать голос отца Геннадия. А после
Божественной литургии архиепископ
Карельский и всея Финляндии Лев
вручил отцу Геннадию высокую награду
Финляндской Православной церкви орден Святого Агнца I степени.
Пожелаем отцу Геннадию многая лета!
15
Ortaidi n kesäker äys
Veden lahja
Ortaidin kesäkeräyksellä ”Veden lahja” tuetaan
Etiopian kuivuusalueella eläviä yhteisöjä.
Itä-Afrikkaa koetteli vuosi sitten kuivuus ja nälänhätä. Sateet ovat jälleen myöhässä ja kuivuus­
tilanne ajaa miljoonat ihmiset liikkeelle veden ja
ruuan perässä.
Ortaid toteuttaa Etiopiassa vesi- ja ruokaturvahanketta, jossa Haikin alueella Pohjois-Etiopiassa rakennetaan kaivoja, vesipisteitä ja kastelujärjestelmiä. Kastelujärjestelmien avulla ruokaa voidaan
tuottaa sadekauden ulkopuolella ja kaivoista kyläyhteisöt saavat elintärkeää puhdasta vettä.
Kanna vettä ja osallistu keräykseen! Keräys päättyy
kirkastusjuhlaan 6.8.
L isätietoja:
w w w.k ir k k otoimii.fi/or taid,
ortaid@ort.fi, puh. 044 336 7064.
Ortaidin Etiopia-työhön voi tutustua järjestön kotisivuilla osoitteessa www.kirkkotoimii.fi/ortaid.
ETIOPIAN TUOKSUJA
Maailma kylässä -festivaaleilla
TEKSTI JA KUVA TIINA MAKKONEN
O
rtAidin Etiopia-teema oli esillä tämän vuoden Maailma kylässä -festivaaleilla, joka järjestettiin toukokuun viimeisenä viikonloppuna Helsingissä. OrtAidilla oli ilmaisfestivaaleilla oma kojunsa, jossa kerrottiin ortodoksisen kirkon ulkomaanavun työstä Etiopiassa sekä myytiin etiopialaisia tuotteita.
- Osa ohikulkevasta ihmisvirrasta on poikennut tutustumaan meihinkin, kiitteli projektipäällikkö Riina Nguyen OrtAidista.
- Väkeä oli paljon varsinkin lauantaina aamupäivällä, kun järjestimme kojun
lattialle etiopialaisen kahvihetken. Kahvihetki oli retkiversio kahden tunnin kahviseremoniasta, Riina kertoo iloisena.
Riinan tehtäviin kuului muun muassa pussittaa tuoksuvaa etiopialaista mausteseosta myytäväksi. Tarjolla oli myös mm. paikallisen nunnaluostarin tekemiä
tekstiilejä.
- Kaikki tuotto lähetetään Etiopiaan, Riina vakuuttaa.
Maailma kylässä on kaukomaiden karnevaali, jonka tarkoitus on antaa uusia
kokemuksia ja näkökulmia suvaitsevaan monikulttuurisuuteen, kehitysyhteistyöhön, kestävään kehitykseen ja globaaliasioihin.
16
Riina Nguyen toi Etiopiaa esille
Kaisaniemen puiston festareilla.
Teksti Riina Nguyen
Kuvat Ortaid ry
Etiopian pääkaupunki
Addis Abeba on sekoitus
tarunhohtoista historiaa,
värikästä elämänmenoa
ja miljoonakaupungin
köyhyyttä.
Maedotin alakoulussa Addis
Abebassa on tilaa pyörätuolillekin.
Koulutus auttaa uuteen alkuun
O
n oikeastaan pysähdyttävää ajatella, että vuosittain tuhannet etiopialaiset lapset ja nuoret saavat käydä kouluryhmän kanssa tutustumassa Etiopian kansallismuseoon.
Museon aarteisiin kuuluu yksi maailman
vanhimmista löydetyistä esi-ihmisen
luurangoista, Lucy. Addis Abeban nuoret
pääsevät näkemään yli kolme miljoonaa
vuotta vanhan ja reilun metrin mittaisen naisen luurangon osana omaa varttumistaan.
Ihmisen alkuajoista on tietysti pitkä
matka kirkon syntyyn 2 000 vuotta sitten, mutta kristinusko on jättänyt lähtemättömän jälkensä yhteen Itä-Afrikan keskeisistä valtioista. Addis Abeban asukkaat pitävät kaupungin keskipisteenä pyhän Georgioksen kirkkoa, ja
uskonnollisuus on muutenkin luonnollinen osa ihmisten arkea. Etiopialaista yli 60 prosenttia on kristittyjä, joista
enemmistö kuuluu Etiopian ortodoksiseen kirkkoon. Kolmannes maan asuk-
kaista on muslimeja.
Addis Abebassa asuu yli kolme miljoonaa ihmistä ja luku kasvaa sitä mukaa,
kun ihmiset muuttavat maalta kaupunkiin paremman elämän toivossa. Myös
syntyvyys on Etiopiassa korkea, mikä lisää väestönkasvua. Etiopian väkiluku on
yli 80 miljoonaa, vaikka maa on pintaalaltaan vain 2,5 kertaa Suomen kokoinen.
Pääkaupungissa on suuria slummi­
alueita, joissa elämä ei ole tarunhohtoista. Monet lapset ovat menettäneet molemmat tai toisen vanhemman, ja kaduilla elää äitejä rintaruokittavien ja taaperoikäisten lasten kanssa.
Slummeissa ja kaduilla elävien on todella vaikea ponnistaa elämässä eteenpäin, sillä he eivät välttämättä pääse valtion kouluihin. Niinpä Etiopiaan on kehittynyt muun muassa kansalaisjärjestöjen toimesta rinnakkainen alakoulujärjestelmä, jonka kautta orvot ja slummien lapset pääsevät kouluun. He voivat
jatkaa ensimmäisillä luokilla niin kauan,
että saavuttavat valtion kouluun vaadittavan tason.
Yksi rinnakkaista koulutusta järjestävä kansalaisjärjestö on Maedot, joka on
tehnyt pitkäjänteistä työtä usean vuoden
ajan. Kymmenet lapset ovat siirtyneet
Maedotin kouluista valtion kouluihin ja
saaneet elämälleen uuden alun. Maedot
järjestää koululaisille opetuksen lisäksi yhden lämpimän aterian päivässä ja
koordinoi vapaaehtoisten naisten toteuttamaa ruokaturvatoimintaa, jonka avulla
pystytään jakamaan ruokapaketteja aliravituille vauvoille ja lapsille.
Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu
Ortaid tutustui Maedotin työhön Addis­
Abebassa ja Wolisossa maaliskuussa.­
Järjestöt suunnittelevat parhaillaan
yhteistyön aloittamista Wolisossa, jonne kaavaillaan ruokaturvaan ja naisten
tulon­hankkimiseen keskittyvää hanketta.­
Naisten koulutus ja työllistäminen ovat
keskeisiä avaimia kehitykselle.
17
TEKSTI MARKKU SUNIMENTO KUVA KATARINA KOSKIVAARA
IHMINEN
vai biokone?
Ikuinen elämä odottaa
transhumanismiin uskovia jo
lähitulevaisuudessa. Heidän
kalenterissaan ihmiskunta
saavuttaa kuolemattomuuden
vuonna 2030. Parikymmentä
vuotta myöhemmin
planeettaamme hallitsee
keinotekoinen superäly.
Ihmiset eivät tunne kipua,
eivät kärsimystä. Voimme
vapaasti muokata psyykkisiä ja
fyysisiä ominaisuuksiamme.
Maailma muuttuu paratiisiksi,
jossa ihminen ja geneettisesti
vaarattomiksi muokatut
petoeläimet elävät sovussa
rinnakkain.
18
T
ranshumanistien paratiisi on
maan päällä eikä sieltä puutu mitään. Ihmiset ovat täydellisiä. Tulevaisuudessa ihminen voi myös itse valita elinaikansa ja halutessaan elää loputtomiin. Brittiläinen biogerontologi
Aubrey de Grey uskoo, että ensimmäinen tuhatvuotiaaksi elävä ihminen kävelee jo maan päällä.
Transhumanismi, joka tunnetaan
myös nimellä posthumanismi, on lähtöisin Yhdysvalloista. Biologi Julian Huxley keksi termin vuonna 1957. Ajatuksen
varhaisiin kehittäjiin 1970-luvulla kuului amerikkalainen tulevaisuudentutkimuksen professori, jolla oli harvinainen
nimi, FM-2030. Nimenvalinta perustui
siihen, että hän uskoi juhlivansa vuonna 2030 satavuotispäiväänsä kuolemattoman ihmiskunnan keskellä. Juhlat jäävät pitämättä, sillä professori FM-2030
kuoli syöpään vuonna 2000.
Ideologi menehtyi, mutta aate elää.
Transhumanistien visioissa tiede tulee
muuttamaan ihmisiä perusteellisesti; he
voivat itse muokata olemustaan, geeniperimäänsä ja jopa tietoisuuttaan. Tuloksena
on ihminen plus, superihminen, biokone,
joka ei vanhene eikä tunne kärsimystä.
World Transhumanist Associationin perustaja, brittiläinen filosofi David
Pearce uskoo tekoälyn hallitsevan tulevaa maailmaa. Suuri osa transhumanisteista arvelee tämän superälyn tai ”teknologisen singulariteetin” olevan mahdollinen jo muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Lopulta maapallon jokainen elävä organismi ja jokainen kuutiometri on täydellisesti suunniteltu ja
kontrolloitu.
Pearcen mukaan useimmat tulevista yli-ihmisistä – eivät siis kaikki! - eivät ole pelkästään älykkäämpiä kuin me,
vaan kokevat myös nykyihmisille täysin
vieraita tajunnantiloja. Pian ihminen voi
ylittää henkiset kykynsä kemian tai tietotekniikan avulla.
Nootroopit eli älylääkkeet ovat ainei-
ta, joita käytetään aivojen suorituskyvyn
tehostamiseen. Niillä voidaan kohottaa
ja parantaa tietoisuutta, muistia, virkeyttä, mielialaa, hapenottokykyä, glukoosin
hyväksikäyttöä, aivojen verenkiertoa ja
muita tekijöitä. Monet aineista ovat vaarallisia ja osa luokitellaan nykyisin huumeiksi.
Eksokorteksi eli aivokuoreen kytkettävä tietokoneimplantti tekisi mahdolliseksi telepatian ja suoran yhteyden aivojen ja tietoverkon välillä. Transhumanistien visioissa sellainen voitaisiin asentaa
ihmisaivoihin vuonna 2050.
Mitä on humanismi?
Transhumanistit määrittelevät itsensä
klassisen humanismin perinnettä jatkavaksi ja uudistavaksi ajattelusuunnaksi, joka korostaa teknologian tarjoamia
mahdollisuuksia ihmisyyden kehittämisessä yli luonnollisten rajojen. Transhumanisteille ihminen nykymuodossaan ei
edusta lajimme kehityksen päätepistettä,
korkeintaan hyvää alkua.
Hekin myöntävät, että matka tulevaan
teknoparatiisiin ei ole ongelmaton. Teknologian ja biologian sulautumiseen sekä yli-inhimilliseen tekoälyyn sisältyy
myös riskejä. Tuhoisatkin epäonnistumiset ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä,
koska ihminen ei välttämättä kykene hallitsemaan voimaa, jonka transhumanistinen kehitys sille antaa. Tuhoisia teknologioita voisivat olla tappajavirus tai tieteisfantasioiden voimakas, pahansuopa tekoäly kuten elokuvassa Avaruusseikkailu
2001, jossa itsenäiseen ajatteluun kykenevä HAL 9000 -tietokone ottaa avaruusaluksen hallintaansa ja nujertaa ihmiset.
Toistaiseksi se on fiktiota, mutta antaa aiheen miettiä, mitä humanismilla ja
transhumanismilla tarkoitetaan. Humanismi merkitsee ihmisyyttä. Humanistinen ajattelu ja etiikka korostavat ihmisen
vapaata, luovaa ja vastuullista luonnetta
sekä moraalia. Jos ihminen muuttuisi koneeksi, tämä perusnäkemys olisi vaarassa.
Etuliite ”trans” merkitsee ”toisella puolella”. Transhumanismi perustuu
ajatukseen ”tuonpuoleisesta”: ihminen
voi jättää taakseen puutteellisuutensa
ylittämällä inhimilliset rajansa. Huonot
osat korvataan entistä paremmilla tekniikan avulla. Näin parannettu ihminen
astuu ihmisenä olemisen rajojen toiselle
puolelle. Jälkihumanistisessa maailmassa ihminen löytää itsestään aivan uusia
mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia.
Irti tehokkuuden tyranniasta!
Muun muassa elämän tarkoitusta, ritarillisia hyveitä ja romantiikkaa tutkinut
käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen on pohtinut myös ihmisen ja koneen suhdetta. Vuonna 2005 ilmestyneessä kirjassaan Ihmiskoneen tulevaisuus hän määrittelee ihmisen biokoneeksi, joka voidaan osittain monistaa
tieteen ja tekniikan keinoin. Nämä kyborgit pohjautuvat ihmiseen, mutta kantavat
mukanaan piikoneita eli tietotekniikkaa,
mikä tekee alkuperäisestä biokoneesta
entistä paremman ja pitkäikäisemmän.
Airaksisen mukaan olemme koneiden
vallassa jo nyt. Tekniikka on tunkeutunut kaikkialle niin elimellisesti, ettemme enää edes huomaa sitä. Tekniikasta
on tullut yhteiskunnan taustakohinaa.
Tekniikan maailman itseymmärrys
on jyrkässä ristiriidassa perinteisen humanismin ja moraalis-eettisten järjestelmien kanssa. Yksi esimerkki on tekniikan ehdoilla toteutettava kehittyvän
maailman ”auttaminen”. Afrikan kyläyhteisöihin tuodaan edistystä asentamalla
niihin internetyhteydet.
- Taivaskanavia rakennetaan kyliin,
joissa juomavedestä saa koleran. Tekniikka valtaa kylän omien arvojensa perusteella muiden arvoista piittaamatta.
Kannattajiensa mielestä juuri tekniikka
on hyvinvointia! He eivät ymmärrä muuta kieltä kuin omaansa.
Airaksisen mielestä tehokkuus ei ole
välttämätön eikä missään tapauksessa ai-
19
{
}
Mahtuuko uuteen uljaaseen jälkimaailmaan armoa?
noa ihmisen tekoja ohjaava normi. Myös
velvollisuus, laki, kauneus, hyveet, tottumukset, pakko ja mielihyvä ovat inhimillisen toiminnan taustalla.
- Koen huolestuttavana sen, että tekniikkametafora leviää nopeasti alalta
toiselle naamioituna hyödyn ja tehokkuuden valeasuun. Kaikki muuttuu välineelliseksi. Ihmisen itseisarvo katoaa ja
sen mukana mahdollisuus autonomiseen
haluamiseen ja toimintaan. Ihmisen halu alistetaan tekniikan hengelle tavalla,
jolle ei ole vaihtoehtoja. Samalla menetetään itseisarvot kuten taide ja kauneus.
Niiden tilalle tulee kehityksen normi, joka johtaa vain tekniikan kehittämiseen.
- Tanssija tanssii taiteen vuoksi, tavallaan huvikseen. Hän ei halua tanssia
entistä paremmin, vaan antaa yleisölle
taiteellisen elämyksen. Tekniikan normin mukaan tanssijan ainoa tehtävä on
tanssia paremmin kuin ennen. Taiteen
tehtävän ilmaisuna ajatus on masentava,
Airaksinen sanoo.
iHMISYYTEEN KUULUVAT TUNTEET
Airaksisen mukaan tunteet ovat ihmisyyden perimmäinen koetinkivi. Vasta kyky
tuntea antaa koneille mahdollisuuden
ihmisen paikan valloittamiseen.
Vaikeinta on tunteiden opettaminen
piikoneelle.
- Tunteet vaativat ruumiin ja sen reaktiot. Tunteet ovat analogisia tiloja, eivät digitaalisia. Jos kyborgilla on oikea
ruumis, tunteet ovat mahdollisia, mutta
pelkkä metallilaatikko tai digitaalinen tilakokonaisuus ei tunne tunteita.
Jos kyborgilla on tunteet, sillä voi Airaksisen mukaan olla kaikki inhimilliset tunteet. Se osaa tuntea myötätuntoa
ja sääliä. Biokone osaa olla myös luova ja
utelias sekä nähdä omat puutteensa ja oppia niistä.
- Luovuus on ohjelmoitavissa. Luonto on erittäin luova, kuten darwinismi
on osoittanut. Tarvitaan vain sopivat algoritmit ja aikaa. Tehokas feedback an20
taa biokoneelle mahdollisuuden omien
puutteidensa havaitsemisen ja niiden
tehokkaaseen korjaamisen.
Mutta mitä tapahtuu taiteelle ja kulttuurille? Osaako kyborgi kirjoittaa runoja, osaako se säveltää ja maalata tauluja?
- Kyborgi kirjoittaa kyborgirunoja ja
tekee oman näköistään taidetta. Se ei
välttämättä ole samanlaista taidetta kuin
nyt, mutta taidetta kuitenkin.
Koska biokone osaa lähes kaikkea, on
kysyttävä, mikä Airaksisen mielestä tekee ihmisestä ihmisen?
- Ajatus siitä, että olen ihminen, filosofi vastaa.
kohti superihmistä
Lääketieteen ja kemian avulla puutteellista ja rapistuvaa ihmistä voidaan korjata jo
nyt. Olen itsekin jonkinlainen kyborgin
esiaste, ainakin varaosaihminen. Kaihileikkauksen jälkeen olen katsonut maailmaa akryylimykiöiden läpi. Alkuperäiset lonkkaniveleni on korvattu titaanista
valmistetuilla. Korvikkeet ovat toimineet
hyvin. Näen aikaisempaa paremmin. Titaanilonkkani muistuttavat itsestään vain
lentokentän metallinpaljastimessa, muuten en niitä edes huomaa.
Tekonivelet ja akryylimykiöt ovat kuitenkin vasta alkua. Sokean näköhermoon
osataan jo liittää tietokonesilmä. Lähitulevaisuudessa kehitetään tietokoneistettuja piilolinssejä, joiden avulla voidaan
nähdä pimeässä tai heijastaa näkökenttään virtuaalista dataa.
Kyberneettisiä raajoja on jo olemassa.
Lähivuosina niistä tulee tehokkaampia
kuin alkuperäiset. Työn alla ovat kyberjalat, joilla voi juosta nopeammin kuin
pikajuoksija.
Geenimanipulaatio on jo todellisuutta, mutta eettiset kysymykset hidastavat
sen soveltamista ihmiseen.
Missä raja tulee vastaan? Mitkä ovat
uusien mahdollisuuksien eettiset rajoitteet, onko niitä? Lääkärin tehtävä on suojella elämää, mikä on jo osittain kyseen-
alaistettu kiivaana käyvässä eutanasiakeskustelussa. Onko tulevaisuuden lääkäri jonkinlainen ”Kyber-Mengele”?
Arkkiatri Risto Pelkonen on työssään
joutunut monesti pohtimaan ihmisenä olemisen, elämän ja kuoleman kysymyksiä. Hän ei lämpene transhumanistien visioille.
- Ensimmäiseksi tulee mieleen, että
aikajakso on kovin lyhyt. Vuonna 2030 ihminen ei varmasti ole saavuttanut kuolemattomuutta. Transhumanistien mukaan
ihminen ei ole vielä valmis. Miten voisi ollakaan, koska evoluutio jatkuu. Kiinnostavin asia on, kuinka paljon ihmisen
omat, tietoiset toimet ovat vaikuttaneet ja
edelleen vaikuttavat evoluution kulkuun.
Ihmiselle on kehittynyt tahto, äly ja
tieto. Sen hallitsemisessa ei vielä ole ehditty kovin pitkälle. On otettu taka-askeliakin.
- Koska ihmisellä lajina on moraalin
taju, hänen täytyisi kuulla omantunnon
ääntä. Nykyisin on syntynyt evoluution
kannalta uusi tilanne. Samalla kun ihminen on laji, jolla on eniten altruistisia
taipumuksia, sen vastapainoksi on viime
aikana tullut outoa pahuutta. Pahuudesta emme pääse koskaan eroon, Pelkonen
sanoo.
Lääkäri suojeE elämää
Teknologia on tuonut paljon hyvää lääketieteen instrumentteihin ja hoitomuotoihin. Siksi on entistä tärkeämpää pohtia ratkaisujen arvoperustaa ja rajanvetoa.
Pelkosen mielestä raja kulkee lääketieteen ja kosmeettisten parannusten välimaastossa.
- Terveydenhuollon palvelujärjestelmämme perustuu Matteuksen evankeliumin auttamisen eetokseen. Terveydellä ymmärretään arjessa selviytymistä. Se
tarkoittaa käytännössä sitä, että kun vanhat lonkat pettävät, liikuntakyky palautetaan tekonivelillä. Kun kaihi sumentaa
silmät, keinolinsseillä palautetaan näkökyky. Mutta jos aletaan manipuloida ter-
{
Kykeneekö kyborgi tuntemaan mysteerin ja selittämättömän - pyhän?
vettä ihmistä toisenlaiseksi, ylitetään raja joka ei ole hyväksyttävissä – ja jota on
ainakin varjeltava.
Geeniteknologia on tuonut mukanaan
uusia arvo-ongelmia.
- Joidenkin visioiden mukaan ne joilla on siihen varaa, alkavat valikoida alkioita. Näin syntyy uusi laji, joka ei enää
sekoitu peruslajin kanssa. Nämä ovat
enemmän uhkakuvia, enkä tiedä toteutuvatko ne koskaan, Pelkonen sanoo.
Kiinasta sen sijaan tiedetään, että
siellä syntyy poikalapsia paljon enemmän kuin tilastollisesti pitäisi.
- Ultraääni on halpa ja yksinkertainen laite, jolla saadaan lapsen sukupuoli
selville. Sillä valikoidaan tytöt pois abortoimalla. Se on todella huolestuttava asia
ja silloin mennään ilman muuta eettisen
rajan yli.
Rajanveto genetiikan maailmassa
tuntuu olevan ongelmallista muutenkin.
Kirkon kanta esimerkiksi kantasolututkimukseen on häilyvä. Jehovan todistajat kieltäytyvät verensiirrosta. Katolinen
kirkko ei hyväksy ehkäisyä eikä aborttia
missään tilanteessa. Uskonnollis-eettiset perustelut voivat myös jarruttaa ja
viedä sivuteille.
- Abortti on tavattoman ristiriitainen
asia. Lääkärin tehtävä on suojella elämää, miten silloin voi tappaa. Sama argumentti pätee eutanasiaan. Minun mielestäni eutanasia ei ole lääkärin työtä. Se
on ihmiskunnan suurten kysymysten,
elämän ja kuoleman väheksymistä. Pyhästä kuolemasta tehdään tekninen toimenpide. Ei maailman kärsimyksiä hävitetä eutanasian avulla, Pelkonen sanoo.
- Kuolema on hyvin harvoin yksityisasia. Se koskettaa yleensä läheisiä ja lähiympäristöä. Viimeiset keskustelut kuolevan ihmisen kanssa voivat olla hyvin merkityksellisiä jälkipolville ja myös kuolevalle itselleen. Hän voi lähteä rauhassa.
Pelkosen mielestä itseymmärrys ja
kuolevaisuuden ymmärtäminen tekee
ihmisestä ihmisen.
- Ja moraali, ymmärrys oikeasta ja
väärästä. Ei millään muulla lajilla kuin
ihmisellä ole omaatuntoa.
maailmaSTA paratiisi?
Hybris, muinaiskreikaksi ”loukkaus”,
tarkoittaa ylimielisyyttä ja rajatonta luottamusta omiin kykyihin. Antiikin Kreikassa hybriksellä tarkoitettiin toimia,
joilla tekijä halusi ylentää itsensä häpäisemällä kohdettaan. Siellä se oli rikos.
Nykyisinkin hybrikseen liitetään usein
tuleva rangaistus rajojen ylittämisestä. Sananlaskujen kirjan sanonta ”ylpeys käy lankeemuksen edellä” kuvaa hyvin
tätä näkemystä.
Transhumanistien näkemyksissä on
paljon hybristä. Ne jättävät paljon kysyttävää. Ehkä se juuri on tärkeintä, koska
silloin joudumme pohtimaan omaa suhdettamme ihmisenä olemiseen.
Itse jäin miettimään, osaako biokone
tuntea myötätuntoa ja sääliä? Mahtuuko
uuteen uljaaseen jälkimaailmaan armoa?
Joskus tuntuu siltä, että kyborgit ovat
keskuudessamme jo nyt. Empatiaa on
käytössä kovin säästeliäästi. Tunteet koetaan usein kehityksen jarruksi tehokkuuteen pyrittäessä.
Kykeneekö kyborgi tuntemaan mysteerin ja selittämättömän - pyhän?
Pyhyyden kokeminen, ainakin sen
ymmärtäminen on mielestäni ihmiselle tärkeää, koska sen avulla hän voi tajuta ihmisyyden ja inhimillisen toiminnan rajat. Nykyisessä läntisessä kulttuurissamme pyhyyden tajun on korvannut
armoton kulutusideologia ja luonnon resurssien hyväksikäyttö.
Siellä missä ei tunneta Jumalaa, ihmisillä ja luonnolla on vain hyötyarvo. Nykyisin kulttuuri ja yhteiskunta ovat sirpaloituneet ja eriytyneet toisistaan. Politiikka, taide, talous, kasvatus ja uskonto ovat kaikki muodostuneet omiksi elämänalueiksi. Uskonnon alueesta on tullut Jumalan reservaatti, jonne puhe pyhyydestä on rajoitettu.
}
Biolääketiede, genetiikka ja virtuaaliteknologia ovat vieneet meidät uusien
kysymysten eteen. Olemme vielä tuntemattomalla maaperällä, jossa vanhoista
kartoista ei ole paljon apua. Rajojen vedossa ja niiden ylittämisessä tarvitsemme nöyryyttä, tunneherkkyyttä ja kunnioitusta sekä inhimillisten rajojen ja pyhyyden tajua.
Talouden arvot dominoivat nykyisin
kulttuuriamme. Niiden termein määritellään mikä on tärkeää, mikä ei. Pyhästä
ja sen symboleista on tullut hyödykkeitä
kuten kaikesta muustakin.
Jos ihminen ymmärretään vain markkinasuhteiden, tuotannon, kulutuksen,
ostamisen ja myymisen tuotteena, ihmisen itseisarvo katoaa.
Jos pyhän kokeminen katoaa kulttuuristamme, vallan ottavat inhimillisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta piittaamattomat markkinavoimat. Merkit ovat
jo näkyvissä. Maailman ympäristökysymykset odottavat turhaan ratkaisijoita.
Kuilu menestyjien ja oman onnensa varaan jätettyjen välillä kasvaa.
Kun sanoilla voidaan nykyisin myydä
mitä tahansa, ne menettävät merkityksensä. Inhimillisten, todellisten rajojen
etsimiseen tarvitaan hiljaisuutta. Pyhä
karttaa parrasvaloja. Se elää niiden takana, siellä, missä asioita ei tarvitse sanoa
ääneen.
Eläminen talouden korostuneiden arvojen keskellä merkitsee kirkolle uutta haastetta ja lähetystehtävää. Kirkon on
rohkeasti puolustettava inhimillistä elämää
itsessään, luovuttamatonta ihmisarvoa.
Vielä yksi kysymys jäi askarruttamaan.
Jos oletamme, että transhumanistit olisivatkin oikeassa ja ihmisestä tulisi kuolematon, mihin mahtuisivat uudet ihmiset, joita syntyy koko ajan lisää - ja jotka myös eläisivät ikuisesti. Miten kaikki
mahtuisivat maapallolle? Mistä kaikille
riittäisi ruokaa, juomaa ja energiaa?
Siihen en ole löytänyt transhumanistien vastausta.
21
Kulttuuri
Näyttely on tänä vuonna esillä yleisölle Porvoossa 2. - 18.5, Kuhmossa n. 20.5. - 30.6 ja Helsingissä Oikeusministeriön salissa, Eteläesplanadi 10, 17.9 - 5.10. sekä Rikhardinkadun kirjastossa 1. - 31.12.
Sabira Ståhlbergilta ilmestyy vuoden loppupuolella Karl Emilin elämänkerta ja dokumenttielokuva.
Kirjasto ja arkisto
kulttuurintutkimuksen välittäjinä
Sabira Ståhlberg äitinsä Mariannen kanssa. Mariannen päällä on suvun Dolly-tädin tekemä
kauniisti laskeutuva sametinsininen mekko.
F
ilosofian tohtori, monikulttuuritaustainen kosmopoliitti Sabira
Ståhlberg hurmasi yleisönsä kirjallisuuspiin vieraana lauantaina 21.4 .
Oman alansa, historiallisen etnobiologiatutkimuksen, kirjoittamisen, luennoimisen ja matkustamisen ohella Sabira yhdessä äitinsä Mariannen kanssa on
hiljattain koonnut isoisoisälle omistetun
näyttelyn, joka kiertää parhaillaan Suomessa ja vieraili myös kirjastossamme.
Tänä vuonna on kulunut 150 vuotta
monipuolisen liikemiehen, suomalaisen valokuvauksen, elokuvan ja operetin edelläkävijän Karl Emil Ståhlbergin­
(1862 - 1919) syntymästä. Itsenäisen Suomen ensimmäisen presidentin
Kaarlo Juhon serkun värikäs elämä vä-
22
littyi Sabiran kertomana kuin elokuva,
josta ilmeni, että liiketoiminta on politiikkaa elämyksellisempää.
Ståhlbergin suku on voitu jäljittää Suomessa 1600-luvun loppuun. Vaikka Ståhlbergit olivat pitkän linjan pappissukua,
Karl Emil syntyi nimismiehen perheeseen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulussa
ja vuonna 1887 valmistui siviili-insinööriksi Helsingin Polyteknisestä opistosta. Insinööriura ei tuntunut kiinnostavan
nuorta Karl Emiliä, ja pian hän matkustikin Saksaan opiskelemaan valokuvausta.
Hän meni naimisiin oululaisen Aurora
Lindgrenin kanssa, ja pari muutti Helsinkiin vuonna 1889, jolloin Karl Emil
avasi ensimmäisen valokuva-ateljeensa.
Perheeseen syntyi viisi lasta, joista yk-
si kuoli vauvana. Pian myös Aurora menehtyi.
Karl Emilin toinen vaimo Sonja Gerasimoff oli puolalais-venäläisestä miljonääriperheestä. Hän syntyi Siperian
Irkutskissa ja kävi koulua Pietarissa. Arkistomme kirkonkirjojen mukaan pari
vihittiin vuonna 1896 Uspenskin katedraalissa. Häämatkalla Pariisiin Karl Emil
osti elokuvaprojektorin ja sarjan Lumière-veljesten eläviä kuvia, joita hän näytti eri puolilla Suomea. Vuonna 1904 hän
perusti Helsinkiin ensimmäisen vakituisen elokuvateatterin Maailman Ympäri,
ja hänen Atelier Apollo tuotti ensimmäisen suomalaisen näytelmäelokuvan. Osa
laajaa liiketoimintaa olivat Apollo-niminen viihdepalatsi hotelleineen ja ravintoloineen Helsingin Eteläesplanadilla sekä kesähuvilat Pihlajasaaressa, Saviossa ja
Mankalassa. Tätä osittain onnistunutta ja
paljossa epäonnistunutta liiketoimintaa
rahoitettiin yli 20 vuotta Sonjan varoilla. Paitsi rahoittajana vaimo oli hankkeissa myös toiminnallisesti täysin mukana.
Perheeseen syntyi seitsemän lasta. Sonja
piti huolta omista, mutta myös miehensä edellisen liiton lapsista, vaikka he eivät äitipuolta koskaan täysin hyväksyneet.
Miten heille kävi? Toiset elivät pitkän turvallisen elämän. Toiset taas elivät vauhdikkaan tähtilennon, kuten uhkarohkea Kirsti-täti, joka ampui itsensä
ja prinssinsä vahvistaakseen keskinäistä rakkauttaan. Prinssi tosin selvisi hengissä. Karl Emilin perheessä oli monta
kiehtovaa tarinaa, joita jäämme innokkaasti odottamaan, kun Karl Emilin elämästä kertova kirja ilmestyy.
Sabira kertoi meille kauan sitten menehtyneistä ihmisistä, jotka heräsivät
mielikuvituksissamme eloon kaikkine inhimillisine heikkouksineen, haaveineen
ja taitoineen. Mutta tavallisilta he eivät
silti tuntuneet. Kenties tuossa suvussa
kulkee jotakin ainutlaatuista ainesta, joka on Sabirankin kohdalla monitoimista,
monimuotoista, ehtymätöntä, luovuutta.
Christina Kontkanen
”Hieno kirja!”
Arkkipiispa Leo, Vastuullisen ihmisyyden puolesta–Ortodoksinen näkökulma
Maahenki 2012
- Hieno kirja, ulkoasu on vimpan päälle,
arvokkaan näköinen. On hyvä, että kirja
on koottu useista erillisistä artikkeleista.
Ainakin minua tämä kiinnostaa.
Näin arvioi junamatkalla vierustoveri, kun näytin hänelle arkkipiispa Leosta tehtyä uutta juhlakirjaa. Mies ei kuulu
kirkkoon, mutta on kiinnostunut ortodoksisuudesta.
Miehen arvioon voi varmasti yhtyä
moni muukin kirjaan tarttuja. Sitä paitsi kirja on kolmikielinen. Sen voi antaa
luet­tavaksi myös niille, jotka osaavat vain
englantia tai venäjää.
Kirjastoa ei pidä lakkauttaa
Olen huolestuneena seurannut ortodoksisen kirjastomme asemaa meidän seurakunnassamme. Olen kuullut, että lauantaina 26.5. pidetyssä seurakunnan luottamushenkilöiden koulutustilaisuudessa olisi sanottu, että kirjasto lakkautetaan.
Seurakunnan vaikea taloudellinen asema edellyttää asioi­
den priorisointia, mutta priorisoinnissa on myös mietittävä­
kokonaisnäkemystä sekä asioiden vaikutusta tulevaisuuteen. Mielestäni arvokeskustelua olisi käytävä laajemmin.
Pelkään, että noin 1840-luvulla alkunsa saanut kirjoitetun sivistyksen ja kulttuurin jakaja lakkautetaan liian lyhytnäköisesti ajattelematta asian kaikkia näkökulmia. Lyhyt­
näköisessä priorisoinnissa voidaan menettää vaikeasti takaisin saatavaa erityisosaamista, joka turvaa omaisuuden,
pysyvyyden ja henkisen rikkauden jatkossakin.
Ville Kajatsalo
KIRJASTOTOIMIKUNNAN JÄSEN
Arkkipiispa Leo -kirjaan on koottu
artikkeleita isä Esipaimenen teksteistä
ja esityksistä viimeisten vuosien ajalta.
Lukija saa uusia näkökulmia niin karppaamiseen kuin talouslamaankin. Kirja puhuu nykyihmiselle ymmärrettävästi
muun muassa rukouksesta, lohdutuksesta ja lähimmäisenrakkaudesta.
Kirja on kunnianosoitus Korkeasti
Pyhitetylle Esipaimenelle, jonka intronisaatiosta Karjalan ja koko Suomen
arkkipiispaksi tuli viime vuoden lopussa
kuluneeksi 10 vuotta.
TIINA MAKKONEN
Seurakunnan kirjasto
Liisankatu 29 A 2.krs. Puhelin 0207 220 642.
Aukioloajat ma - ti klo 10 - 15, ke 15–19 ja
to 15–19.
Heinäkuussa kirjasto on suljettu.
Församlingsbiblioteket
Elisabetsgatan 29 A, II vån.
Tel. 0207 220 642. Öppet mån - ti 10–15, 
on 15–19, to 15–19.
I juli biblioteket är stängt.
Parish Library
Liisankatu 29 A, tel. 0207 220 642.
Open Mon - Tue 10–15, Wed 15–19, Thu 15–19.
Closed in july.
Библиотека прихода
открыта по понедельникам и вторникам
в 10–15 ч, по средам в 15–19 ч. и
по четвергам в 15–19 ч.
Liisankatu 29 a, 2-й этаж.
Библиотека закрыта в июле.
23
U noh du kse n vo ima
V i i m e n u m e ro ss a lu pa s i n ryhtyä toimiin Kreikan talouden pelastamiseksi.
Toiminnan aika koitti jo toukokuun lopulla, kun osallistuin uskontotieteelliseen symposiumiin Athoksen kupeessa.
Samalla ajelin muutaman päivän Kreikan
vuorilla ja elvytin kansantaloutta parhaani mukaan.
Parhaat nautinnot ja syvällisimmät kokemukset ovat kuitenkin ilmaisia – niin Kreikassa kuin kaikkialla muuallakin. Sikäli rahasta ei kannata liikoja murehtia.
Itselleni ikimuistoisin kokemus oli kiivetä aamu-usvassa
Meteoran paasimaisille vuorille. Meteoran tummien kallioiden
massiiviset muodot ja pehmeät kaaret luovat oudon läpitunkevan vaikutelman; vuoret näyttävät yhtä aikaa ylimaallisen jylhiltä ja persoonallisen sympaattisilta. Surrealistisen kattauksen
täydentävät vanhat luostarit, jotka on rakennettu toinen toistaan
tolkuttomampiin paikkoihin. Kuten esimerkiksi tyhjän päälle.
Kavuttuani polkuja jonkin aikaa olin pian kiertänyt läpi kaikki kuusi luostaria.
Kuusi? Muistelin saaneeni pyhien elämäkerroista vaikutelman, että luostareita olisi Meteorassa enemmänkin. Ja todella:
kun selasin hieman historiankirjoja, kävi ilmi, että tuolta suhteellisen pieneltä alueelta on kadonnut kokonaan jopa kahdeksantoista luostaria.
Kadonnut? Luostareita? Kahdeksantoista? Ajatus oli yhtä
huimaava kuin Meteoran huippujen näkymät.
Olemme tottuneet ajattelemaan kirkkoa ajattomuuden linnakkeena, jossa pyhittäjäisien ja -äitien perintöä vaalitaan ja
heidän perintönsä kantaa meitä: vaikka ihmisten elämät muuten katoaisivat maan päältä, kirkoissa menneet vuosisadat hengittävät ja rukoilevat kanssamme.
Siksi tuntui typerryttävältä ajatella niitä ihmisiä, jotka vuosisatojen varrella viettivät elämänsä rukoillen ja kilvoitellen,
maalaten, muuraten, nikkaroiden – eikä heidän uurastuksestaan ole jäänyt kiveä kiven päälle.
Kadonnut luostari on pyhä tila, josta jokainen pyhyyden indikaattori on kadonnut. Missä joskus diakoni kulki liturgisessa
saatossa evankeliumikirjaa kantaen, siinä puhaltaa nyt pelkkä
keväinen tuulenvire. Missä joskus veljestö istui ruokailemassa luentaa kuunnellen, siinä kasvaa nyt tiheää pusikkoa. Aivan
kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan.
***
Unohduksen voima on hirmuinen. Elämä haihtuu kuin uni aa-
24
munsarastuksessa. Olemme alituisessa unohtumisen tilassa.
Unohdumme toisiltamme ja jopa itseltämme. Meillä on vain hajanaisia muistikuvia siitä, millaisia olimme 30 vuotta sitten. Ei
ihme, jos tulevat sukupolvet eivät meitä muista.
Sama koskee pitkälti kirkkoakin. Kaikki se, mitä teemme
kirkon hyväksi, voi maan päällä unohtua. Rakennuksemme voivat joutua purettaviksi, eikä niissä koetuista hetkistä jää juurikaan jälkiä historiaan.
Vuosisatojen vieriessä kirkolliseen tietoisuuteen jää vain
muutamia yksittäisiä tapahtumia suurimpien pyhien elämästä. Tavallisten luostariasukkien ja seurakuntalaisten sanat, tavat, asenteet, yhteisöjen ilmapiirit ja niiden hengellinen elämä
– kaikki tällainen tuntuu haihtuvan ilmaan.
Tilanne on tältä osin toivoton, ja tiedätte mitä aion sanoa –
Jumala.
Kyllä, Jumala muistaa, hänen muistissaan on kaikki oleva, ja
sikäli meidänkin olemassa olemisemme on perimmiltään osallisuutta Jumalan muistissa olemisesta.
Jumalassa muistomme on ikuinen. Tämä on kuitenkin vasta
asian toinen puoli. Jumala kyllä muistaa, mutta entä me?
Toivomme on Jumalassa – sekö oikeuttaisi meidät unohtamaan toinen toisemme, historiamme, poisnukkuneiden veljiemme ja sisariemme kilvoitukset?
Eikö paremminkin ole niin, että Jumalassa me kaikki sukupolvet olemme yhtä. Siksi kutsumuksemme on muistaa yhdessä
Jumalan kanssa. Muistaa toisiamme, muistaa kärsineitä, muistaa sorrettuja, muistaa kadonneita. Muistaa sotien, kulkutautien
ja kansanmurhien uhreja.
Pelkkä yritys on tolkuton. Unohtumisen voima on kuin valtameri, jonka pinta nousee nousemistaan. Kirkko on utopia uskon
sankareista, jotka keräävät lankkuja ja alkavat rakentaa pelastuksen arkkia – muistoa menneiden sukupolvien kilvoituksista.
Tämä on projekti, jossa ei näytä olevan paljoakaan järkeä.
Miksi nähdä vaivaa, miksi taistella valtamerta vastaan muutaman lankun kanssa? Miksi kantaa sydämessään menneitä aikoja? Miksi tuntea kärsimystä kadonneiden elämäntapojen takia?
Kun istuin Meteoran kalliolla katsellen mielessäni kadonneita luostareita ja niiden unohtuneita asukkeja, vastaus alkoi
piirtyä mieleeni. Viime kädessä kyse on siitä, millainen on ihminen ja hänen arvonsa.
Miksi rukoilemme poisnukkuneille ikuista muistoa?
Siksi, että ihminen on kaunis. Hän ansaitsee tulla muistetuksi.
Munkki Serafim
Lapset & nuoret
P
naisen paulan minun häntääni – se häiritsi
tavattomasti! Kannelta sen sijaan osaan soittaa kymmenkyntisesti, ja omasta mielestäni
tulkintani, vaikkapa Konevitsan kelloista on
perin helkkyvä.
Vaan ennen kuin pääsemme mökille, on
täällä kaupungissa vielä huputettava salin
kalusto ja kattokruunut ja pakattava ties mitä tavaraa lisää. Taidankin tästä hiipiä vahtimaan, mitä Emäntä pakkaa ruokakomerosta
mukaamme eväiksi.
Iloista kesää kaikille, muistakaa käydä
praasniekoilla tekin!
Hesekiel
Eeva Mehto
appilassa on käynyt jälleen kerran vallan mahdoton tohina parin päivän ajan. Kaikki pakkaavat tavaroita jos jonkinlaisia, kun
perhe muuttaa pariksi kuukaudeksi mökille.
Minunkin tärkeitä tavaroita on sullottu kirstuihin ja kapsäkkeihin, itse pakkasin mukaan
pari palloa ja leluhiiren. Vaikka mökillä on sitten oikeitakin siimahäntiä...
Mökkielämä on mukavaa: saa loikoa IHAN
missä lystää, ihmisetkin ovat rennommin ja
kerrankin unohtavat hössäämisensä, järvestä
saa tuoretta kalaa, ja minä tykkään käydä
Emännän mukana marjassakin – mustikat
ovat makoisia. Villieläimiä ei meidän mökillä
ole, mitä nyt pari kettua on joskus hölkytellyt pihasta läpi – muka oppaiksi lähimaatilan
kanojen huviretkelle. En perustaisikaan jonkin
peljottavan karhun näkemisestä, maukumattakaan niistä lieroista sun muista äklötyksistä.
Mökkielämään kuuluu pihapiirin oma
tsasouna sekä lähiseudun praasniekat, Suomen suloisessa suvessa niitä piisaakin. Praasniekka on kirkon nimipäivä ja silloin pidetään jumalanpalveluksia ja juhlahetkiä, ristisaattojakin. Minua ei ole vielä koskaan
pyydetty juhlapuhujaksi saati tanhuamaan,
vaikka sitoihan ilkikurinen Joona kerran pu-
ä
ä
v
Hy
!
ä
ä
kes
25
25
Lap
set & nuoret
Lapset
Sikurimäen
kirkko on
nukkekotikokoa
S
adepäivä eikä mitään tekemistä?
Rakenna oma minikirkko!
Sikurimäki sijaitsee mielikuvitusmaassa, missä kaikki on pikkuruista
kokoa. Sikurimäen ortodoksinen kirkko
mahtuu puulaatikkoon, ja tuohukset ovat
kapoisia kuin grillitikut. Ja niitähän ne
oikeasti ovatkin!
Kirkon rakentamista varten tarvitset
tukevan pahvi- tai puulaatikon, askartelumaaleja, mainoskartonkia tai balsaa sekä liimaa, esimerkiksi EriKeeperiä. Monenlaisia kangastilkkuja, nauhoja, helmiä, rikkoontuneen korun osia ja muita
”roskia” voi hyödyntää tässä puuhassa.
Pian totut katselemaan roskiinmeneviä tavaroita ”sillä
silmällä” – saisikohan tästä
jotain minikirkkooni?
Maalaa kirkon sisäseinät ja lattia haluamasi väriseksi. Pyydä aikuisen apua kartonkiikonostaasin leikkaamiseen mattoveitsellä. Piirrä ikonit itse tai leikkaa ne esimerkiksi lehdestä. Alttaripöytä on tehty
puupalikasta, joka on päällystetty kultakankaalla. Sikurimäen kirkon Evankeliumikirja löytyi nukkekotikaupasta,
mutta sen voit askarrella myös pahvista tai paperilla päällystetystä puupalasta.
Sikurimäen kirkosta löytyy
myös vainajien muistelupöytä ja kasteallas.
Lopuksi kutsu nukkekodin väki kirkkoon. Jos olet näppärä sormistasi, haluat
ehkä askarrella itse myös kirkkokansan
ja papin. Hauskoja näperryshetkiä!
TEksTi ja kuvaT: kaTja MEriluoTo
Kasv atus toim i
K a svat u s to i m i
tiedottaa
. 10.9.) lasten
kerhot jatkuvat viikolla 37 (alk
päiväkerhoa ei tällä
(2–6-vuotiaat) kruununhaan
n klo 10–13 järjestetään
kaudella järjestetä. lauantaisi
Ter vetuloa!
lastenkerho 3–10-vuotiaille.
ä hajapaikkoja
kesän lopuille leireille on viel
/kasvatustoimi.
jäljellä. ks. tiedot www.hos.fi
NuPi kokoontuu läpi kesän!
26
26
Kaarina Lyhykäinen, kasvatustoimen päällikkö
0207 220 621
Isä Teemu Toivonen, nuorisopappi 0207 220
632
Stiina Hakonen, nuorisokanttori 0207 220 635
Kristiina Klubb, perhetyöntekijä 0207 220 636
Niina-Maarit Rautamäki, nuorisotyöntekijä
0207 220 637
Liisa Saarinen, lapsityöntekijä 0207 220 638
Rainer Hellenurm, siviilipalvelusmies
Pöytäpuhelin 0207 220 631
Sähköpostit etunimi.sukunimi@ort.fi
kasvatustoimi.helsinki@ort.fi
Kau nisn ieme n leir ikes kus :
Isäntä Ari Kanerva, talonmies Petri Jeskanen
0207 620 503
kaunisniemi.helsinki@ort.fi
Us konn o n m e r k i tys e lämässän i
Venäjältä tulleen sukuni ansiosta. Muutama vuosi taaksepäin äitini puolen suvusta tehtiin sukututkimus, josta selvisi, että isoisoisoisäni on asunut Venäjällä
Talvipalatsissa ja siitä sukuni saikin alkunsa. Näin jälkeenpäin
asiasta luettuani olen todella ylpeä siitä, mistä ja miten sukuni
on lähtenyt liikkeelle. Isäni on luterilainen, joten lähes kaikki ortodoksisuus ilmenee äitini vanhempien ja hänen sisarustensa seurassa. Suurin yhteinen tapahtumamme joulun jälkeen
on tietenkin pääsiäinen. Pääsiäisenä aina tapaamme kirkossa,
useimmiten Uspenskin katedraalissa. Isovanhempani ovat vielä melko uskonnollisia, ja olen iloinen siitä, että he pitävät näitä vanhoja tapoja yllä. Yhteinen kokoontuminen pääsiäiskirkossa johtaa aina yhteiselle päivälliselle ja ortodoksiselle hautausmaalle. Tämä tapa onkin jo jatkunut monia kymmeniä vuosia jo
ennen minun syntymääni. Aina välillä kaikilla on vaikeita hetkiä
ja pelottaa, mutta aina näinä hetkinä on hyvä turvautua rukoilemaan, ja seuraavana aamuna kaikki näyttääkin jo paremmalta.
Itse tiedän uskovani Jeesukseen Kristukseen sekä Neitsyt Mariaan enkä häpeä myöntää sitä. Joskus kaveriporukassani ihmetellään, että ”Kuka uskoo Jumalaan?”, ja minä voin rehellisesti
myöntää useimmiten ainoana, että ”Minä uskon”.
Suomen kouluissa opetetaan kaikille omaa uskontoaan, ja se
on minusta oikein. Tälläkin hetkellä, jos miettisin, etten olisi
koskaan opiskellut mitään ortodoksisesta kirkosta, voisin sanoa
itseäni tyhmäksi, sillä ortodoksisuus vaikuttaa minuun, sukuuni, perheeseeni ja elämäntapoihini niin vahvasti. Ala-asteella
uskonto tuntui ennemminkin tunnilta ”liimaa ja leikkaa” ja tykTiedän ole vani ortodoksi
käsin aina ylpeillä muille helpoista tunneista, mutta yläasteella opetuksesta on tullut paljon vakavampaa ja asioita on alettu
oikeasti miettimään. Ilman ortodoksiopetusta en olisi varmaan
ikinä käynyt kirkossa sukulaisteni kanssa tai huoneessani ei olisi ikoneita enkä edes tietäisi, mikä on ikoni. Onneksi maailmassa on osaajia monenlaiseen työhön ja kaikki uskonnot saavat tulla edukseen koulunpenkillä.
Koska isovanhempani ja omat vanhempani ovat jatkaneet yhdessä olemisen perinteitä muiden sukulaisteni kanssa, aion pitää huolen siitä, että kun minä olen se suvun isomummo, niin
vien lapsenlapseni ja omat lapseni joka pääsiäinen kirkkoon ja
myöhemmin myös vanhempieni haudoille. Tällä hetkellä moinen ajatus tuntuu kuitenkin kaukaiselta ja pelottavalta. En pysty
ajattelemaan omien vanhempieni kuolemaa vielä näin varhain
enkä haluaisi mieluiten kokea sitä koskaan, mutta kaikilla ihmisillä tulee se hetki, kun omasta sisäisestä kellosta vain loppuu
aika. En aio pakottaa lapsiani erityisen uskonnolliseen elämään,
mutta huolehdin siitä, että he pysyvät oikeilla poluilla suurilla
elämänsä teillä. Olen aina valmis turvautumaan Jumalaan ja valmis laskemaan pääni Hänen olkapäälleen, kun minulla on vaikeaa, ja siksi toivonkin löytyväni itseni joskus taivaan omasta
Talvipalatsista niin, että tietäisin jättäneeni maailman hyvään
kuntoon ja tietäisin myös, että minun vaikutteistani siitä yritettäisi tehdä vielä parempi.
Susanne Autio, Hiidenkiven peruskoulun 9. luokkalainen
PSH V h a a s ta a vil l asu k k atal k oisiin
Neulo lämmin joululahja Kreikan luostariin
Kreikan valtiota on viime aikoina koetellut vaikea velkakriisi. Tämä on
vaikuttanut paljon tavallisten kreikkalaisten elämään: elinkustannukset ovat kasvaneet samalla, kun palkkoja ja muita valtion maksamia
tukia on leikattu. Lapsia on hylätty kirkon haltuun, terveydenhuoltoon ei ole enää varaa ja ruoasta on pulaa. Myöskään luostarit, jotka
ovat taloudellisesti itsenäisiä yksiköitä, eivät ole selvinneet kriisistä
vahingoitta. Esimerkiksi ikonimaalauksesta elävät luostarit ovat menettäneet paljon tuloja, kun köyhtyneillä asiakkailla ei olekaan varaa
lunastaa ikoneja.
PSHV haastaa kirkkomme ja koko jäsenistönsä neulomaan lämpimiä villasukkia joululahjaksi Kreikan luostareihin. Kreikan talvi on kylmä, ja kylmiä erityisesti kivestä rakennetut luostarit. Myöskään lämmitystä ei ole nykyisessä taloudellisessa tilanteessa varaa pitää jatkuvas-
ti päällä. Luostarit harjoittavat kreikkalaisessa yhteiskunnassa laajalti
hyväntekeväisyyttä, joten luostarien kautta villasukat löytävät tiensä
myös yhteiskunnan köyhimpien jalkoihin ilman raskasta byrokratiaa.
Valmistuneista sukista PSHV toivoo saavansa myös digi- tai paperikuvat, sillä valokuvista kootaan Veljeskunnan vuosijuhlille 2013 kookas ja näyttävä näyttely. Mukaan näyttelyyn on tarkoitus saada kuvia myös sukkien käyttäjistä! Vuosijuhlat järjestetään Valamossa 26.
– 28.4.2013.
Lisätietoja ja toimintaohjeet: Eija Räsänen p. 0206 100 491/pshv@ort.fi
27
q
mielipiteitä
Hätähuuto
hylättyjen puolesta
Äiti Teresa on sanonut, että pahin sairaus on hylättynä oleminen. Usein rikkaiden maiden köyhiä ovat yksinäiset ja
hylätyt ihmiset. Vanhukset, vammaiset, psyyken sairaat ja
köyhät liian usein hylätään. Eniten halveksuntaa saavat
osakseen psyykkisesti vammaiset. Monesti heillä ei ole ollenkaan niin sanottuja terveitä ystäviä. Jopa jumalanpalveluksista saatetaan halveksivilla katseilla häätää heidät
pois.
Heitä Jumalanäiti on puolustanut ilmestyessään 12. kerran Pyhittäjä Serafim Sarovilaiselle. Hänellä oli mukanaan
psyykkisesti kärsinyt nunna. Neitsyt Maria oli sanonut:”On
myös sisäistä marttyyriyttä, kun ruumiiseen kajoamatta
haavoitetaan Herran jalanjäljissä kulkevaa sielua.”
Pelkkä keskustelu, ääneen lukeminen, hierominen ja
hauskojen juttujen kertominen saa aikaan ihmeitä vanhusten ja vammaisten parissa. Skitsofreniaa sairastavia kammoksutaan, että usein heiltä voi oppia iloa, lapsenmielisyyttä ja ennen kaikkea huumoria, joka on usein kadonnut- varsinkin uskovaisilta, jotka ovat turhan totista porukkaa. Tänä
päivänä maamme ateisteissa ja maallistuneissa ihmisissä on
enemmän iloa ja valoa kuin aktiivikristityissä.
Köyhiä maassamme on aivan liikaa. On sydänätäsärkevää kohdata heitä tai lukea heidän ahdingostaan. On järkyttävää, että useimmilla aktiivikristityllä ei ole yhtään köyhää
ystävää. Sitä paitsi he usein häpeävät Kristuksen opetusta:
”Anna sille, joka sinulta anoo odottamatta saavasi takaisin.”
300-luvulla pyhä Nonna ei kerännyt omaisuutta lapsilleen,
vaan sijoitti kaiken ”taivaallisiin tallelokeroihin”.
Meitä hyväosaisia taas maassamme on loputtoman paljon. Kun kuljemme avoimin ja lämpimin silmin, löytyy niitä,
jotka kipeästi tarvitsevat apua.
300-luvulla elänyt kirkkoisä Johannes Krysostomos on
antanut tärkeän opetuksen:”Almujen antaminen on korkeampaa kuin neitsyys ja ahneus pahempaa kuin aviorikos.”
Venäläinen sananlasku sanoo: ”Taivaaseen mennään pyhällä almun annolla - rikas ruokkii köyhän ja köyhä pelastaa
rikkaan esirukouksillaan.” Yllytän kaikkia hankkimaan näitä
esirukoilijoita!
Paula Puhalainen
28
Kom m en t t i H ei di Va a l i ston
ki rjoi t u kseen Ortod oksi v i est i ssä 0 3/1 2
Heidi Vaalisto kritisoi (OV 3/2012) papiston ja kanttoreiden palkkoihin liittyvää päätöstä. Aluksi korjauksena mainittakoon, että päätöstä ei tehty loppuvuonna 2011. Asia tuli vireille
maaliskuussa 2011 tehdyn neuvostoaloitteen perusteella ja valmistelun jälkeen päätös tehtiin kesäkuussa 2011. Oikeaa tietoa
saa pöytäkirjoista, jotka julkaistaan seurakunnan ilmoitustaululla.
Kaikki puheet eivät aina pidä paikkaansa. Esimerkiksi mainittu 10 prosentin palkankorotus ei tosiasiassa tuonut työajattomien palkkoihin vastaavaa korotusta: korotus kohdistui taulukkopalkan perusosaan, joka muodostaa vain osan kaikkien työntekijöiden palkasta.
Vuosia sitten tehdyt työsuhde-etuihin liittyvät ratkaisut yhdistettyinä nykyiseen työehtosopimukseen ovat luoneet tilanteen, jossa työajaton pappi tai kanttori voi olla toimintakeskuksen heikoiten palkattu työntekijä. Korotusta kritisoivat ovat
saaneet väärää tietoa tai haluavat, että vastuu, tehtävän erityinen
vaativuus sekä siinä edellytettävät yliopisto-opinnot eivät muodosta työajattomalle kirkon työntekijälle perustetta saada alaistaan parempaa palkkaa.
Markku Salminen, kirkkoherra
q
qqqqqqqqq
Kalenteri
| Jumalanpalvelukset
qqqqqqqqq
Kaikista kirkollisista toimituksista,
kasteista, vihkimisistä, hautaamisista,
rukouspalveluksista ja panihidoista
tulee sopia kirkkoherranvirastossa
päivystävän papin kanssa
henkilökohtaisesti tai puhelmitse
puh. 09 5845 9635. Pääsääntöisesti
palveluksia toimittavat seurakunnan
toimessa olevat papit.
Palveluskieli merkitty lyhentein: su=suomi,
ru=ruotsi, sl=slaavi, en=englanti,
ven=venäjä, kr=kreikka, rom=romania.
METROPOLIITTA AMBROSIUKSEN
TOIMITTAMIA PALVELUKSIA
To 28.6. klo 10 liturgia, Pyhän
Kolminaisuuden kirkko, Helsinki
Pe 27.7. klo 9 liturgia, tsasounan vihkiminen, Kaunisniemen leirikeskus, Läyliäinen
Ke 8.8. klo 18 suuri ehtoopalvelus, ristisaatto, vedenpyhitys, Pyhän Herman Alaskalaisen kirkko, Tapiola
Ti 14.8. klo 18 vigilia,
Uspenskin katedraali, Helsinki
Ke 15.8. klo 10 liturgia, ristisaatto, vedenpyhitys, Uspenskin katedraali, Helsinki
To 16. 8. klo 20 vedenpyhitys rannassa, Kulttuurikeskus Sofia
Radio & tv
Yle Radio 1
JUMALANPALVELUKSET
Su 15.7. klo 11–12 liturgia, Kristuksen­
kirkastumisen kirkko, Kajaani
Su 29.7. klo 11–12 liturgia, Pyhän­Aleksanteri Nevskin ja pyhän Nikolaoksen kirkko, Tre
Su 12.8. klo 11–12 liturgia, Pyhän
Nektatrios Eginalaisen kirkko, Kitee
Su 26.8. klo 11 - 12 liturgia Valamon
luostarin Kristuksen kirkastumisen­
kirkko, Heinävesi
AAMUHARTAUDET
Yle Radio 1 klo 6.15. ja 7.50
16.6. Kirkkoherra Iivo Suvanto , Joensuu
14.7. Kirkkoherra Timo Honkaselkä, Kuopio
4.8. Pastori Heikki Honkamäki, Joensuu
25.8. Projektipääll. Riina Nguyen, Helsinki
ILTAHARTAUDET
Yle Radio 1 klo 18.50
Ti 19.6. Rehtori Sirpa Koriala, Valamo
Ti 17.7. Pastori Veli-Matti Antikainen, Vantaa
Ti 21.8. Pastori Mikael Sundkvist, Vantaa
Radio Vega
Andrum kl. 6.54 och 8.54
Aftonandakt kl. 19.20
TVPisara – ajatus uskosta la klo
11.05, uusinta ma 13.40.
HELSINKI
PAPISTO
Kirkkoherra Markku Salminen p. 0207 220 603
Rovasti Raimo Huttu p. 0207 220 654
Pastori Kalevi Kasala, p. 0207 220 659
Pastori Petri Korhonen, p. 0207 220 694
Pastori Teo Merras p. 0207 220 673
Pastori Jyrki Penttonen p. 0207 220 645
Pastori Mikael Sundkvist p. 0207 220 646
Pastori Teemu Toivonen,
nuorisopappi p. 0207 220 632
Pastori Jonas Bergenstad, p. 0207 220 682
Pastori Alexandre Björklund, p.0207 220 511
Ylidiakoni Juha Lampinen p. 0207 220 647
AVUSTAVA PAPISTO
Pastori Ioan Durac p. 040 516 6741 (rom)
Pastori Jukka Alava
p. 0400 737 466, jukka.alava@iki.fi
Pastori Juha Hirvonen p. 044 5274514,
juha.hirvonen@edu.hel.fi
Rovasti Juhani Härkin (eläkkeellä)
Rovasti Johannes Karhusaari (eläkkeellä) p. 040 544 7557
Rovasti Aleksander Korelin (eläkkeellä)
Rovasti Timo Lehmuskoski
(eläkkeellä), p. (koti) 09 135 2902
Rovasti Veikko Purmonen (eläkkeellä)
p. 040 5920 684, veikko.purmonen@welho.com
Pastori Raimo Pores
(eläkkeellä), p. 050 533 8790
Rovasti Viktor Porokara
(eläkkeellä) p. 0400 744 757
Pastori Tapio Rautamäki p. 0400 338 508
Pastori Kai Selin (eläkkeellä), p. 050 330 50 73
Rovasti Timo Soisalo, p. 09 349 6599
Ylidiakoni Gennadij Stolbow
(eläkkeellä), p. 040 587 8580
Diakoniatyöntekijä
Ilona Lehmus­p. 040 357 3981
Pappi päivystää asiakaspalvelussa
arkisin klo 9–14, p. (09) 5845 9635
Uspenskin katedraali
Kanavakatu 1, Katajanokka,
p. 0207 220 683, sähköposti: uspenski@ort.fi.
Kirkkoherra Markku Salminen, rovasti Raimo
Huttu, pastori Teo Merras, ylidiakoni Juha
Lampinen, kanttori-kuoronjohtaja Jarmo Lehto
Diakoni Heikki Kaski. AVOINNA ti–pe klo
9.30–16, la klo 9.30–14, su klo 12–15.
JUMALANPALVELUKSET
La 16.6. klo 18 vigilia
Su 17.6. klo 10 liturgia
Johannes Kastajan syntymä
La 23.6. klo 18 vigilia
Su 24.6. klo 10 liturgia
Apostolit Pietari ja Paavali
To 28.6. klo 18 vigilia (su/sl)
Pe 29.6. klo 9 liturgia (su/sl)
La 30.6. klo 18 vigilia
Su 1.7. klo 10 liturgia
La 7.7. klo 18 vigilia
Su 8.7. klo 10 liturgia
La 14.7. klo 18 vigilia
Su 15.7. klo 10 liturgia
La 21.7. klo 18 vigilia
Su 22.7. klo 10 liturgia
La 28.7. klo 18 vigilia
Su 29.7. klo 10 liturgia
Ristin esiintuominen
Ke 1.8. klo 8 aamupalvelus
Ke 1.8. klo 9 liturgia
La 4.8. klo 18 vigilia
Su 5.8. klo 10 liturgia
Kristuksen kirkastuminen
Su 5.8. klo 18 vigilia
Ma 6.8. klo 9 liturgia
La 11.8. klo 18 vigilia
Su 12.8. klo 10 liturgia
Jumalansynnyttäjän kuolonuneen
nukkuminen, uspenie, temppelijuhla
Ti 14.8. klo 18 vigilia (su/sl)
Ke 15.8. klo10 liturgia, ristisaatto ja vedenpyhitys (su/sl)
Pappismarttyyri Aleksander Hotovitski
La 18.8. klo 18 vigilia
Su 19.8. klo 10 liturgia
La 25.8. klo 18 vigilia
Su 26.8. klo 10 liturgia
Pyhän Kolminaisuuden kirkko
Unioninkatu 31, Kruununhaka
p. 0207 220 651/vahtimestari
Pastori Alexandre Björklund, p. 0207 620 511,
Kanttori Irina Tchervinskij-Matsi, p. 0207 220
652 Muu papisto: isä Timo Soisalo p. 09 349
6599
Ylidiakoni Gennadij Stolbow (eläkkeellä), p. 040 587 8580.
SLAAVINKIELISET JUMALANPALVELUKSET
La 16.6 klo 18 vigilia
Su 17.6 klo 10 liturgia
Johannes Kastajan syntymä
La 23.6 klo 18 vigilia
Su 24.6 klo 10 liturgia
Pyhittäjät Sergei ja Herman Valamolaiset
Ke 27.6 klo 18 vigilia (su/sl)
To 28.6 klo 10 liturgia (su/sl)
Metropoliitta Ambrosius toimittaa
La 30.6 klo 18 vigilia
Su 1.7 klo 10 liturgia
La 7.7. klo 18 vigilia
Su 8.7. klo 10 liturgia
Apostolinvertainen Olga Venäläinen
Ke 11.7. klo 10 liturgia
La 14.7. klo 18 vigilia
Su 15.7. klo 10 liturgia
2929
To 19.7. klo 16–18 litaniat haudoilla
La 21.7. klo 18 vigilia
Su 22.7. klo 10 liturgia
La 28.7. klo 18 vigilia
Su 29.7. klo 10 liturgia
Kunniallisen ja eläväksitekevän Ristin esiintuominen
Ti 31.7. klo 18 aamupalvelus
Ke 1.8. klo 10 liturgia ja vedenpyhitys
La 4.8. klo 18 vigilia
Su 5.8. klo 10 liturgia
Kristuksen kirkastuminen
Su 5.8. klo 18 vigilia
Ma 6.8. klo 10 liturgia
La 11.8. klo 18 vigilia
Su 12.8. klo 10 liturgia
Jumalansynnyttäjän kuolon
uneen nukkuminen, uspenie
Ke 15.8. klo 18 akatistos
La 18.8. klo 18 vigilia
Su 19.8. klo 9:45 liturgia
Ke 22.8. klo 18 akatistos
To 23.8. klo 17 kiitosrukouspalvelus su/sl
To 23.8. klo 19 akatistos su/sl
La 25.8. klo 18 vigilia
Su 26.8. klo 9.45 liturgia
Kotikirkko
Liisankatu 29 A, 4. krs, Kruununhaka
p. 0207 220 649/vahtimestari
Su 1.7. klo 14 ehtoopalvelus (rom)
Hautausmaan
Profeetta Elian kirkko
Lapinlahdentie 2, Ruoholahti
Pastori Juha Hirvonen p. 044 5274514
Kanttori Tatjana Wilenius p. 0207 220 681
Diakoni Taisto Rikkonen, p. 050 371 6475
Palvelukset suomeksi ellei toisin mainita.
JUMALANPALVELUKSET
Profeetta Elia Tisbeläinen, temppelijuhla
To 19.7. klo 15 litania haudoilla (su/sl)
To 19.7. klo 18 vigilia (su/sl)
Pe 20.7. klo 9.30 vedenpyhitys pikkukirkossa, ristisaatto isoon kirkkoon (su/sl)
Pe 20.7. klo 10 liturgia (su/sl)
Helenakoti
Hämeentie 55, p. (09) 2511 1411.
Rovasti Aleksander Korelin slaaviksi.
JUMALANPALVELUKSET
La 14.7. klo 10 liturgia
La 18.8. klo 10 liturgia
Stefanoskoti
Hallatie 2, Tapaninvainio
p. 040 5922 066
Isä Juhani Härkin; diakoni Markku Kinkki
JUMALANPALVELUKSET
Temppelijuhla
To 2.8. klo 16 suuri ehtoopalvelus ja pieni vedenpyhitys
La 4.8. klo 10 liturgia
30
Mellunmäki
Palvelukset ovat avoinna kaikille.
Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen kappeli Korvatunturintie
2, Mellunmäki, p. 0207 220 672.
Mellunmäki
Pastori
Jyrki
Penttonen
0207 220kappeli
645
Pyhittäjä
Aleksanteri
Syväriläisen
Kanttori Varvara Merras-Häyrynen
Korvatunturintie
2, Mellunmäki, p. 0207
0207 220
220 633
672.
Diakoniatyöntekijä Kari Hartikka p. 040 703 4616
Isä Jyrki Penttonen 0207 220 645
JUMALANPALVELUKSET
Kanttori Varvara Merras-HäySu
17.6.
klo 220
10 liturgia
rynen
0207
633
ke 27.6. klo 18 akatistos Jumalansynnyttäjälle
ke
11.7. klo 18 akatistos Jumalansynnyttäjälle
JUMALANPALVELUKSET
Su
Ke 15.7.
18.8. klo
klo 10
17 liturgia
akatistos Jumalansynnyttäjälle
ke
Jumalansynnyttäjälle
To 25.7.
19.8. klo
klo 18
17 akatistos
ehtoopalvelus
Kristuksen
La 21.8. klokirkastuminen
18 vigilia
Ma
6.8. klo
Su 22.8.
klo10
10liturgia
liturgia, sm/ven
Su
Ke 12.8.
25.8. klo
klo 10
17 hetkipalvelus
ehtoopalvelus
Su
19.8. klo
klo 17
10 ehtoopalvelus
liturgia
Tp 26.8.
Su 29.8. klo 10 liturgia
MUUTA
PyhittäjäTOIMINTAA
Aleksanteri Syväriläinen
Kerhot
ja kirkkokahvit ovat kesätauolla. SykPraasniekka
syn
toiminnasta
ilmoitetaan myöhemmin.
Su 29.8.
klo 18 juhlavigilia
Ma 30.8. kl0 9.30 vedenpyhitys ja liturgia
Kulttuurikeskus
Ke 1..9. klo 17 akatistos Sofia
La 4.9. klo
18 vigilia
Pyhän
viisauden
kappeli
Su 5.9. klo 1028,
liturgia
Kallvikintie
Vuosaari
Jumalansynnyttäjän syntymä
JUMALANPALVELUKSET
Ti 7.9. klo 18 ehtoopalvelus
Aamupalvelus
arkisin klo 8.30
Ke 8.9. klo 17 akatistos
Ehtoo­
alvelus
arkisin klo 17
To 9.9.pklo
17 ehtoopalvelus
Jeesuksen
-palvelus ti klo 18
La 11.9. klorukous
18. vigilia
Akatistos
Jumalansynnyttäjälle­
to klo 17.30
Su 12.9. klo
10 liturgia
Liturgia:
usein
klo 7 ja vähinKunniallisen
ja torstaisin
eläväksiteketään
kerran
kuussa lauantaisin klo 9
vän ristin
ylentäminen
Ma 13.9. klo 18 vigilia
Listalla
palvelusten lisäksi Sofian­
Ti 14.9. olevien
klo 10 liturgia
yhteisöllä
omia palveluksia ja
Ke
15.9. kloon
17muita
ehtoopalvelus
palveluksia
yhteydessä.
To 16.9. klo tapahtumien
17 ehtoopalvelus
MUUTA TOIMINTAA
Kirkkokahvit sunnuntaina liturgian jälkeen.
Kirkkokuoro aloittaa toimintansa 9.9. klo
Pastori
Petri Korhonen,
p. 0207 joka
220 694
18 ja kokoontuu
säännöllisesti
keskiKanttori
Hakonen,
p. 0207 220litur695
viikko kloPetri
18. Lapsille
sunnuntaisin
Muu
papisto:kirkkokerho klo 10–12.30.
gian aikana
Rovasti Heikki Huttunen, p. 040 741 8792
Diakoniatyöntekijä
Kulttuurikeskus Sofia
Taisia Pohjola p. 040 583 2915
Pyhän viisauden kappeli,
Kallvikintie 28, Vuosaari
ESPOO
Tapiola
JUMALANPALVELUKSET
Pyhittäjä
Herman
Alaskalaisen
kirkko
Jeesuksen rukous
-palvelus
joka tiistai klo
18.
Kaupinkalliontie
2, Tapiola
Aamupalvelus arkisin
klo 8.30 ja ehtoo­
palvelus arkisin klo 17; akatistos JuJUMALANPALVELUKSET
malansynnyttäjälle
to klo 17.30.
La
16.6. klo 18 vigilia
Su 17.6. klo 10 liturgia
Tarkemmat
ml. viikonloppupalKe
20.6. klo palvelustiedot
12 hetkivelukset (kesäkahvilan
osoitteesta: www.kulttuurikeskussopalvelus
aloitus)
fia.fi/fi/kulttuuri/83-jumalanpalvelusohjelma
Ke
27.6. klo 12 hetkipalvelus­
(kesäkahvilan aloitus)
La 30.6. klo 18 vigilia
Su 1.7. klo 10 liturgia
Ke 4.7. klo 12 hetkipalvelus
(kesäkahvilan aloitus)
Su 8.7. klo 10 liturgia
Ke
12 hetkipalvelus­
Isä 11.7.
Petri klo
Korhonen,
p. 0207 220 694
(kesäkahvilan
aloitus)
Kanttori isä Petri
Hakonen, p. 0207 220 695
Su
15.7.
klo 10
Muu
papisto
isäliturgia
Heikki HutSu
22.7.p.klo
liturgia
tunen,
04010741
8792
Su 29.7. klo 10 liturgia
Su 5.8. klo 10 liturgia
TapiolaHerman Alaskalainen,­
Pyhittäjä
temppelijuhla
Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko.
Ke
8.8. klo 18 vedenpyhitys
ehtoopalvelus
Kaupinkalliontie
2, p. 0207 ja
220
693,
tapiolan.kirkko@ort.fi, http://
www.espoonortodoksit.fi.
ESPOO
To 9.8. klo 9 liturgia
Su 12.8.avoinna
klo 10 liturgia
Kirkko
ke, to klo 16–18 ja to klo 10–12.
La 18.8. klo 18 vigilia
Su 19.8. klo 10 liturgia
JUMALANPALVELUKSET
La 5.8.
25.8.klo
klo1818vigilia
vigilia
To
Su 6.8.
26.8.klo
klo9 10
liturgia
Pe
liturgia
Su 8.8. klo 10 liturgia su/ru
Pyhittäjä
Herman Alaskalainen
MUUTA TOIMINTAA
praasniekka
Kirkkokahvit su liturgian jälkeen.
Su 8.8. klo 18 ehtoopalvelus, risti­
saatto vedenpyhitys
Ma 9.8. klo 10 liturgia
Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen
Pastori
p. 0207 220 646
La
14.8.Mikael
klo 18 Sundkvist,
vigilia
Kanttori
Helena
Tchervinskij,
Su
15.8. klo
10 liturgia
su/romp. 0207 220 656
Diakoni
Ma
16.8. Sergei
Ti 17.8.Podschivalow p. 040 749 1560
Ke 18.8. klo 18 ehtoopalvelus
To 19.8. klo 9 aamupalvelus
Tikkurila
Pe
20.8. klo 9 aamupalvelus
Kristuksen
kirkko,
La
21.8. klo taivaaseenastumisen
18 ehtoopalvelus
Läntinen
Valkoisenlähteentie
Su
22.8. klo
9 aamupalvelus 48
p. 0207
22010
653.
Su
22.8. klo
liturgia su/en/kr
Ke 25.8. klo 18 akatistos
To
26.8. klo
9 liturgiakaksikielisenä (su-sl)
Liturgia
toimitetaan
Pe
27.8.
klo 9 aamupalvelus
joka
kuukauden
viimeisenä sunnuntaina.
La 28.8. klo 18 vigilia
JUMALANPALVELUKSET
Su
29.8. klo 10 liturgia
Johannes
Kaastajan
Ke
1.9. klo 18
akatistossyntymä
La 2.9.
23.6.klo
vigilia
To
klo 918
liturgia
Su 3.9
24.6.
10 liturgia
Pe
kloklo
9 aamupalvelus
Pyhät
apostolit
Pietari ja Paavali
La
4.9. klo
18 vigilia
To 5.9.
28.6.klo
klo1018liturgia
vigilia su/ve
Su
Pe 29.6. klo 9 liturgiasyntymä
Jumalansynnyttäjän
La7.9.
14.7.
vigilia
Ti
kloklo
1818
vigilia
Su 8.9
15.7.
10 liturgia
Ke
kloklo
9 liturgia
La 8.9.
28.7.klo
klo1818ehtoopalvelus
vigilia
Ke
Su 9.9.
29.7.klo
klo9 10
liturgia
To
aamupalvelus
Kristuksen
Pe
10.9. klokirkastuminen
9 aamupalvelus
Su 11.9.
5.8. klo
La
klo18
18vigilia
vigilia
Ma12.9.
6.8. klo
Su
klo 910liturgia
liturgia su/ru
La 11.8. klo 18
vigilia
Kunniallisen
ja eläväksitekeSu 12.8.
klo 10 liturgia
vän
risti ylentäminen
Su 19.8.
Ma
13.9. klo
klo 10
18 liturgia
vigilia
La14.9.
25.8.klo
klo918
vigilia
Ti
liturgia
Su 15.9.
26.8. klo
klo 18
10 ehtoopalvelus
liturgia
Ke
To 16.9. klo 9 aamupalvelus
MUUTA TOIMINTAA
Kirkkokerho
su klo 10-12.30 kirkon kerhoMUUTA
TOIMINTAA
huoneessa. Mukaan
sisätossut
ja pieni eväs.
Kirkkokahvit
su liturgian
jälkeen.
Kuoroharjoitukset jatkuvat syksyllä.
Lisätietoja kirkon ilmoitustaululta sekä
www.espoonortodoksit.fi.
VANTAA
Myyrmäen ev.lut.kappeli
Pyhän Martinin kappeli, Uomatie 1
Espoon
keskusMyyrmäessä pitäJumalanpalvelukset
vät kesätauon
ja jatkuvat
Trapesa:
Kotikyläntie
5, syyskuussa.
käynti Kylänraitin puolelta, Kirkkojärvi
ITÄ- JA KESKI-UUSIMAA
Su 29.8. klo 10 liturgia
Kirkkovuoden alku, luomakunnan päivä
Ke
1.9. klo
9 vedenpyhitys
ja 0207
liturgia
Pastori
Jonas
Bergenstad, p.
220 682
Ma
klo 18 rovasti
akatistos
Jumalansynnyttäjälle
Muu6.9.
papisto:
Viktor
Porokara p. 0400
744 757, pastori Jukka Alava p. 0400 737 466
MUUTA
TOIMINTAA
Diakoniatyöntekijä
Valentina­
Trapesa
Lobia p. Kirkkojärvellä,
040 832 8722 Kotikyläntie 5
p. (09) 412 2045, sähköposti: trapesa.info@
saunalahti.fi.
Monikulttuurista kerhotoimintaa.
Järvenpää
Kasanilaisen Jumalanäidin ikonin kirkko, Kartanontie 45
VANTAA
Pastori Jonas Bergenstad, p. 0207 220 682
Kanttori Anne-Mari Rautamäki p. 0207 220 665
Diakoni Erkki Toivonen, p. (09) 291 8382
Mikael Sundkvist p. 0207 220 646
Diakoni Sergei Podschivalow p. 040 749 1560
Kanttori Helena Tchervinskij p. 0207 220 656
30
Vahtimestari p. 0207 220 680
JUMALANPALVELUKSET
La 16.6. klo 18 vigilia
Su 17.6. klo 10 liturgia
La 7.7. klo 18 vigilia
Su 8.7. klo 9.30 vedenpyhitys ja liturgia
La 21.7. klo 18 vigilia
Su 22.7. klo 10 liturgia
La 4.8. klo 18 vigilia
Su 5.8. klo 10 liturgia
La 18.8. klo 18 vigilia
Su 19.8. klo 10 liturgia
MUUTA TOIMINTAA
Kerhot kesätauolla. Toiminta jatkuu syyskuussa.
Porvoo
LÄNSI-UUSIMAA
Pastori Kalevi Kasala, p. 0207 220 659
Kanttori Matti Jyrkinen p. 0207 220 660
Diakoni Seppo Pesonen
Diakoniatyöntekijä
Ilona Lehmus p. 040 357 3981
Lohja
Karjalan valistajien kirkko,
Nahkurinkatu 4
MUUTA TOIMINTAA
Toiminta on kesätauolla.
Metsolan hautausmaa
Kristuksen kirkastumisen kirkko, Vanha Helsingintie 1
Kaikkien pyhien tsasouna, Myyryntie, Lohja
Kanttori Elena Nemlander p. 0440 430 249
Diakoni Yrjö Saran­pää
Vahtimestari Niko Laakso 0207 220 691
JUMALANPALVELUKSET
Su 1.7. klo 10 liturgia
JUMALANPALVELUKSET
La 30.6. klo 18 vigilia
Su 1.7. klo 10 liturgia
Su 15.7. Porvoon Tiistaiseuran kirkkomatka Hangon praasniekkaan
La 28.7. klo 18 vigilia
Su 29.7. klo 10 liturgia
Kristuksen kirkastuminen, temppelijuhla
Su 5.8. klo 18 vigilia
Ma 6.8. klo 9.30 vedenpyhitys ja liturgia
La 11.8. klo 18 vigilia
Su 12.8. klo 10 liturgia
La 25.8. klo 18 vigilia
Su 26.8. klo 10 liturgia
Evl. Srk-keskus, Kappelitie 5
MUUTA TOIMINTAA
Kerhot kesätauolla. Toiminta jatkuu syyskuussa.
Klaukkala
Pyhän Nektarioksen kirkko, Kuonomäentie 80, 01800 Klaukkala, p. 0207
220 664, nektarioksen.kirkko@ort.fi
Kanttori Anu Ekholm, p. 0400 408881
kirkonisännöitsijä
Aune Svennevig, p. 0207 220 666.
JUMALANPALVELUKSET
La 18.8. klo 18 vigilia
Su 19.8. klo 10 liturgia
Kaunisniemi
Apostoli Jaakobin ja pyhän Annan kirkkoSeurakunnan leirikeskus,
Läyliäinenp. 0207 620 503.
Pe 29.6. klo 9 liturgia
Pe 13.7. klo 9 liturgia
Ti 24.7. klo 18 ehtoopalvelus ja vedenpyhitys
Ke 25.7. klo 9 liturgia, praasniekka
Pe 27.7. klo 9 liturgia ja
tsasounan siunaaminen
Nummela
JUMALANPALVELUKSET
Johannes Kastajan syntymä
Su 24.6. klo 10 liturgia
La 21.7. klo 18 ehtoopalvelus
Kirkkonummi
Pokrovan kirkko, Elfvinginkuja, Jorvas, p. (09) 221 1400
JUMALANPALVELUKSET
La 16.6. klo 18 vigilia *
Su 17.6. klo 10 liturgia *
Johannes Kastajan syntymä
La 23.6. klo 17 vigilia
Su 24.6. klo 10 liturgia
Tähdellä * merkityt seurakunnan palveluksia,
muut veljesyhteisön järjestämiä. Palvelukset
ovat kaikille avoimia.
GUDTjänster på svenska
Helsingfors
Huskyrkan
Elisabetsgatan 29 A, 4. vån.
De svenska gudstjänsterna håller paus under
sommaren och återupptas i september.
Gudtjänsterna förrättas av fader Mikael Sundkvist, tel. 0207 220 646. Mariamkören leds av
kantor Tatjana Wilenius, tel. 0207 220 693.
Esbo
Den Helige Herman av Alaskas kyrka,
Kaupinkalliontie 2, Hagalund, tel. 0207 220 693.
GUDSTJÄNSTER andra söndagen i månaden
svenska inslag i liturgin.
SERVICES IN ENGLISH
Kotikirkko / Ss. James and Catherine Church
Liisankatu 29, 4th floor ( Kruununhaka )
No services during the summertime.
ajantasainen JUMALANPALVELUSKALENTERI:
www.hos.fi>jumalanpalvelukset
Pokrovan veljestön pitämät jumalanpalvelukset isä Haritonin johdolla jatkuvat terveydentilan mukaan toivottavasti syyskuun lopulla. Voitte tarkistaa palvelukset internetsivuiltamme www.pokrova.fi
tai puhelimitse numerosta 09-22 11 400.
Hanko
Apostolienvertaisten Magdalan Marian ja
Vladimir Kiovalaisen kirkko Täktomintie.
Vahtimestari Mari Backman 0207 220 670
JUMALANPALVELUKSET
Pyhän Vladimir Kiovalaisen juhla, kirkon temppelijuhla
La 14.7. klo 18 vigilia
Su 15.7. klo 10 liturgia
Su 10.6. klo 10 liturgia
MUUTA TOIMINTAA
Toiminta on kesätauolla.
Jumalanpalveluksia toimitetaan leirien, kurssien ja muiden tapahtumien aikoina. Tarkempia tietoja p. 0207 220 631
tai kasvatustoimi.helsinki@ort.fi
31
qqqqqqqqq
КАЛЕНДАРЬ | БОГОСЛУЖЕНИЙ
qqqqqqqqq
ДУХОВЕНСТВО
Дежурный священник принимает
в канцелярии c 9 до 14 ч.
• Адрес: Liisankatu 29, Хельсинки
• Тел. 09-5845 9635
• Электронная почта: paivystaja.helsinki@ort.fi
• В Свято-Троицкой церкви
нет дежурства до начала августа
Адрес: Helsingin ortodoksinen seurakunta, Liisankatu 29, 00170 Helsinki
Канцелярия открыта: Пн–Пт 9.00–14.00
• Настоятель прихода отец
Маркку Салминен, тел. 0207 220
603/markku.salminen@ort.fi
• Секретарь настоятеля Анне Лехто,
тел. 0207 220 605/anne.lehto@ort.fi
Хельсинки
Свято-Троицкая церковь
Unioninkatu 31, Kruununhaka, тел. 0207 220 649.
Русскоязычный священник приходa
Александр Бъёрклунд тел. 0207 220 511,
Регент Ирина Червинский-Матси тел. 0207
220 652. Священник Тимо Сойсало тел. 09
349 6599. Протодиакон Геннадий Столбов
(на пенсии), тел. 040 587 8580б. Диакон
Иоанн Авдуевский, тел. 0408339127.
БОГОСЛУЖЕНИЯ
на церковно-славянском языке
Сб 16.6. в 18ч. всенощная
Вс 17.6. в 10 ч. Литургия
Рождество Предтечи и
Крестителя Господня Иоанна
Сб 23.6. в 18 ч. всенощная
Вс 24.6. в 10 ч. Литургия
Память Преподобных Сергия
и Германа Валаамских
Ср27.6 в 18 ч. всенощная, служба на
церковно-славянском и финском языках
Чт 28.6 в 10 ч. Литургия, служба на
церковно-славянском и финском языках,
служит митрополит Хельсинский Амвросий
Сб 30.6 в 18 ч. всенощная
Вс 1.7 в 10 ч. Литургия
Сб 7.7 в 18 ч. всенощная
Вс 8.7 в 10 ч. Литургия
Святая равноапостольная княгиня Ольга
Ср11.7 в 10 ч. Литургия
Сб 14.7 в 18 ч. всенощная
Вс 15.7 в 10 ч. Литургия
Сб 21.7 в 18 ч. всенощная
Вс 22.7 в 10 ч. Литургия
Сб 28.7 в 18 ч. всенощная
Вс 29.7 в 10 ч. Литургия
Происхождение Честных Древ
Животворящего Креста Господня
Вт 31.7 в 18 ч. утреня
Ср 1.8 в 10 ч. Литургия и водоосвящение
Сб 4.8 в 18 ч. всенощная
Вс 5.8 в 10 ч. Литургия
Преображение Господне
Вс 5.8 в 18 ч. всенощная
Ma 6.8 в 10 ч. Литургия
Сб 11.8 в 18 ч. всенощная
Вс 12.8 в 10 ч. Литургия
Успение Пресвятой Богородицы
Ср 15.8. в 18 ч. акафист
Сб 18.8. в 18 ч. всенощная
Вс 19.8. в 9:45 ч. Литургия
Ср 22.8. в 18 ч. акафист
Чт 23.8. в 17 ч. благодарственный
молебен (на финском и церковнославянском языках)
Чт 23.8. в 19 ч. акафист (на финском
и церковно-славянском языках)
Сб 25.8. в 18 ч. всенощная
Вс 26.8. в 9.45 ч. Литургия
Успенский кафедральный
собор
Kanavakatu 1, Katajanokka
Апостолы Петр и Павел
Чт 28.6. в 18 ч. всенощная (на финском
и церковно-славянском языках)
Пт 29.6. в 9 ч. Литургия (на финском
и церковно-славянском языках)
Успение Пресвятой Богородицы,
престольный праздник
Вт 14.8. в 18 ч. всенощная (на финском
и церковно-славянском языках)
Ср15.8. в 10 ч. Литургия, крестный ход и
водоосвящение (на финском и церковнославянском языках)
Храм при доме для
престарелых
Hämeentie 55, тел. (09) 2511 1411
Священник Александр Корелин.
Сб 14.7 в 10 ч. Литургия
Сб 18.8 в 10 ч. Литургия
Церковь прор. Илии
на кладбище
Lapinlahdentie 2, Ruoholahti, тел. 0207620500
БОГОСЛУЖЕНИЯ
Литургия на церковно-славянском языке:
Память пророка Илии,
Престольный праздник
Чт 19.7. в 15 ч. литии на кладбище
Чт 19.7. в 18 ч. всенощная (фин./сл.)
Пт 20.7. в 9.30 ч. водоосвящение
в старой церкви
Пт 20.7. в 10 ч. Литургия в новой
церкви, крестный ход
Приходской центр
в Meллунмяки
Часовня прп. Александра Свирского
Korvatunturintie 2, Mellunmäki, тел. 0207
220 672. Священник Юрки Пенттонен, тел.
0207 220 645.
БОГОСЛУЖЕНИЯ
В присутствии русскоязычных прихожан,
служба проводится и на русском языке.
Культурный центр София
Часовня Святой Софии, Kallvikintie 28,
Вуосаари
БОГОСЛУЖЕНИЯ
в будние дни утреня в 8.30, вечерня в
17.00. По вторникам – служба Иисусовой
молитвы в 18.00. По четвергам –
акафист в 17.30. Литургия обычно
по четвергам в 7 ч., и раз, иногда
два раза в месяц - в субботу, в 9.00.
Эспоо
Церковь прп. Германа Аляскинского
Kaupinkalliontie 2, Tapiola,
тел. 0207 220 693, факс 0207 220 696;
tapiolan.kirkko@ort.fi,
www.espoonortodoksit.fi
Священники: Петри Корхонен, тел. 0207 220
694; Хейкки Хуттунен, тел. 040 741 8792.
Священник дежурит в церкви по средам с 17
до 18 ч.
БОГОСЛУЖЕНИЯ
В первое воскресенье месяца служба на фин.
и рус. языках.
Вантаа
Спасо-Вознесенская церковь в Тиккурила
Läntinen Valkoisenlähteentie 48
тел. 0207 220 653, факс 0207 220 657
Священник Микаел Сундквист, тел. 0207
220 646. Регент Хелена Червинская,
тел. 0207 220 656. Диакон Сергей
Подшивалов, тел. 040 749 1560.
БОГОСЛУЖЕНИЯ
В последнее воскресенье месяца в 10
ч. Литургия на фин. и сл. языках.
32
q
q
Ruotsinkielinen
liturgia televisioitiin
kuvaaja Valentin Kazerski
Helluntaina Uspenskin katedraali täyttyi kirkkoväestä, kun Johannes Krysostomoksen liturgia toimitettiin uutena ruotsinnoksena. Yle Fem taltioi palveluksen
ja esitti sen kanavallaan samana päivänä
puolitoistatuntisena lähetyksenä.
Liturgian käännösprojekti on herättänyt kiinnostusta kansainvälisesti. Ruotsin TV-yhtiö SVT editoi Yleisradion lähetyksestä 45 minuuttia kestävän koosteen, jota esitetään syksyllä muissa Pohjoismaissa.
Helsingin metropoliitta Ambrosius toimitti palveluksen, ja siihen osallistui papistoa sekä Ruotsista että Suomesta. Paikalla oli myös Romanian ortodoksisen
kirkon piispa Macarie Tukholmasta.
Tikkurilan kirkko
täytti 15 vuotta
Helatorstaina kokoontui suuri joukko
seurakuntalaisia Tikkurilan Kristuksen
taivaaseen astumisen muistolle pyhitetyn kirkon praasniekkaan. Temppelijuhlan yhteydessä vietettiin kirkon 15-vuotisjuhlaa.
Juhlaliturgian toimitti KP Helsingin
metropoliitta Ambrosius. Liturgian yhteydessä metropoliitta myönsi Tikkurilan toimintakeskuksen papille Mikael
Sundkvistille kultaristin kanto-oikeuden.
teksti ja kuvat Mari vainio
33
qqqqqqqqq
Minne mennä
qqqqqqqqq
Pokrovan avoimet ovet su 19.8.
SOFIA
Taidekursseja
Ikonimaalausviikko, ma-la 30.7.-4.8.
Koko viikon kestävä ikonimaalauskurssi elokuussa. Opettaja Tuula Majurinen.
Seuraava kultauskurssi: 4.-5.8.
Kursseilla opetellaan kultauksen perusasioita. Kultauskurssien opettajana toimii kultaajamestari Raimo Snellman.
Lisätietoja kursseista: http://www.kulttuurikeskussofia.fi/fi/kulttuuri/seminaarit
Galleria
Ohjelma:
Klo 10.30 Rukouspalvelus kirkossa, klo 11 avoimet ovet
Päivän aikana kirkossa on ”mini”konsertteja ( slaavilaisia kirkkolauluja) sekä luentoja.
Avointen ovien aikaan on mahdollisuus tutustua rakennuksiin, puutarhaan ja alueeseen.
Päärakennuksen takana on terassi jonka yhteydessä buffet, josta mahdollisuus ostaa
borssikeittoa, erilaisia piirakoita, kahvia ja kahvileipiä.
Päärakennuksen edessä olevassa teltassa myynnissä Pokrovan puutarhan ja keittiön
omia tuotteita, mm. erilaisia hilloja ( valkoinen mansikkahillo on meidän erikoisuus),
mehuja, lehmuksenkukka teetä, piirakoita, borssikeittoa jne.
Päärakennuksessa on pieni kirkollinen kauppa, jossa käsintehtyjä ikoneita ja pääsiäismunia (harvinaisia) ja muuta kirkollista tavaraa.
Ajurintalossa on teehuone, jossa on rauhallinen ilmapiiri nauttia leivonnaisista ja Pokrovan teestä niin sisällä kauniilla lasiverannalla kuin terassilla.
Villa Elfving rakennuksessa on esillä hyväntekeväisyysikonimyyntinäyttely.
Teemana ”uudet pietarilaiset ikonit” ja tuotto menee St. Peterburg Institute of Theology and Ecelesical Arts” hyväksi.
Tutustukaa myös internetsivuihimme, jossa ohjeet ennakkoon tilattavista tuotteista,
jotka voi noutaa tapahtumapäivänä.
Olemme samalla osa valtakunnallista Avoimet Puutarhat tapahtumaa.
Osoite: Elfvinginkuja 11, 02420 Jorvas
Tel: 09-22 11 400 ( arkisin ko 09-16)
www.pokrova.fi/avoimetovet
34
Ikonimaalari Maila Mäkisen ikoninäyttely kesän ajan. Avoinna ma-su klo 9-16.
Muulloin sopimuksen mukaan.
Rosa Liksomin Postmoderni ekumeeninen ikonostaasi Sofiassa.
Kappeli
Maanantaista perjantaihin joka päivä aamupalvelus klo 8.30 ja ehtoopalvelus klo 17.00.
Tiistaisin Jeesuksen rukous –palvelus klo 18.00
Torstaisin akatistos Jumalansynnyttäjälle klo 17.30.
Tarkka jumalanpalvelusohjelma ml. viikonloppujen palvelukset löytyy nettisivuiltamme:
http://www.kulttuurikeskussofia.fi/fi/
kulttuuri/83-jumalanpalvelusohjelma
Syksyn 2012 seminaareja ja tapahtumia
Sofian praasniekka la 1.9.
Pyhän Viisauden kappelin temppelijuhla. Ohjelmassa mm. liturgia ja vedenpyhitys sekä lounas ja musiikkiohjelmaa.
Pyhät Tanssit -viikonloppu 8. - 9.9.2
Pyhät tanssit ovat liikemietiskelyä, rukousta.
Yksinkertaiset askeleet ja keholiike avaavat
tilaa kokonaisvaltaiselle kokemukselle omasta itsestä, Jumalasta ja yhteydestä toisiin. Sitä kautta voi kokea pyhän läsnäoloa ja rauhaa. Hiljaisuus ja Marian syntymään liittyvät
kirkkovuoden tekstit rytmittävät tansseja.
q
q
qqqqqq
Lauantaiseminaareja
elämäntapakysymyksistä:
- Elämän leppoistaminen la 15.9. klo 13 - 16
- Elämäntavat ja luonnonsuojelu­
la 13.10. klo 13 - 16
Lauantailuentosarjan luennot ovat kaikillle avoimia ja maksuttomia.
ХЕЛЬСИНКИ
ПРИХОДСКАЯ ЖИЗНЬ
СВЯТО-ТРОИЦКАЯ ЦЕРКОВЬ
Unioninkatu 31, Kruununhaka,­
тел. 0207 220 649
• Хор Свято-Троицкой церкви
приглашает басов и альтов. Хор поет
еженедельно всенощную, литургию и
праздничную литургию. Регент Ирина
Червинский-Матси, тел. 0207220652.
qqqqqq
Maallikkoyhteisöt-kirkon voimavara? pe - la 28.-29.9
Seminaarissa tutustutaan kirkkojen yhteisölli-
Vihdin-Nummelan ortodoksit ry
Seurakuntaillat ja tiistaiseura ovat kesätauolla. Tiedustelut yhdistyksen
pj. Petra Paljakka 0400 527952.
Nummelan torilla olemme kesällä satunnaisesti, seuraa ilmoitteluamme paikallislehtien järjestö-/ seurapalstoilla sekä kotisivuillamme www.vihdin-nummelanortodoksit.fi
ESPOO
Православные
радиопрограммы
Радио Спутник
Хельсинки 106,9 ФМ
Порво 88,4 ФМ
ТВОРИ ДОБРО.
Радиопрограмма хельсинского
православного прихода.
Ведущий: отец Александр.
Cуббота в 8.50 ч.
Воскресенье в 12.50 ч.
ГОЛОСА ДРУЗЕЙ. Радиопрограмма
друзей Хельсингфорского прихода.
Ведущая: Людмила Устинова.
Воскресенье в 8.50 ч.
Hermannin jengin
kesäkausi päättyy i Heikki Huttusen mökillä
23.8. Lähtö kirkoilta klo 18. Autottomille kyyti
Koollekutsujana Markku Laihinen
Puh. 0400 - 521 170
Stefanoskodin praasniekka
Torstaina 2.8. suuri ehtopalvelus ja
pieni vedenpyhitys klo 16:00, jon­
ka jälkeen grillausta pihalla.
Lauantaina juhlaliturgia 4.8. klo 10:00,
jonka jälkeen yhteinen lounas.
Osoite: Hallatie 2-6, 00780 Helsinki. Tervetuloa!
ЭСПОО
Международный центр
встреч Трапеза
Открытый зал международного центра
встреч Трапеза открыт пн-пт в 10-16 ч.
Обслуживание и советы для
иммигрантов по договору во время
открытия офиса центра (вт-чт в 9-15 ч. )
Дополинительная информацию: trapesa.info@saunalahti.fi, www.trapesa.com
и по тел. 09-4122045, 045-897 3232.
Адрес: Filoksenia ry, Международный
центр встреч Трапеза, Kotikyläntie 5, 02270 Espoo, www.trapesa.com
Летние праздники
20 июля престольный праздник церкви пророка
Ильи у кладбиша. Служба на финском и церковнославянском языках. Водоосвящение в старой
церкви в 9.30 ч. и Литургия в новой церкви.
После службы праздничное чаепитие.
15 августа престольный праздник Успенского
кафедрального собора. Общая всенощная и
Литургия на финском и церковно-славянском
языках. Праздничное чаепитие.
Ortodok s i n en ta i tei den yö
Православная ночь искусств
Pyhän Kolminaisuuden kirkossa järjestetään perinteikäs taiteidenyö torstaina 23.8. klo 16-23. Kirkossa toimitetaan kiitosrukouspalvelus klo 17 ja akatistos klo 19 suomeksi ja kirkkoslaaviksi, ja kirkon
ovet ovat avoinna koko illan. Kirkon pihalla ohjelmassa musiikkiesityksiä ja nälkäisille on tarjolla borshia, piirakoita, blinejä sekä kahvia ja teetä. Tuotto
tullaan käyttämään kirkon tarpeisiin ja hyväntekeväisyystyöhön.
В четверг, 23 августа, с 16 до 23 часов во дворе
Свято-Троицкой церкви - православный праздник.
Богослужения на финском и церковно-славянском
языках: 17 - благодарственный молебен, 19 - акафист.
Двери церкви открыты весь вечер. Во дворе прихода выступление церковного хора и музыка. Гостям будут
традиционно предложены борщ, блины, пироги, чай
и кофе. Вырученные деньги пойдут на нужды церкви
и благотворительность.
Osoite: Unioninkatu 31.
Адрес: Unioninkatu 31.
35
qqqqqqqqq
Diakonia
qqqqqqqqq
Diakoniatoimiston päivystysajat
Syyskuun 2012 alusta alkaen
puhelinpäivystys ma, ti, to ja pe
klo 9-12 p. 09-58459633
Henkilökohtaiset tapaamiset sovitaan
ensisijaisesti oman alueen työntekijän kanssa.
Sähköposti
diakonia.helsinki@ort.fi
Kaikilla työntekijöillä on oma
sähköpostiosoite muotoa:
etunimi.sukunimi@ort.fi
Diakoniatyöstä
vastaava pappi
isä Teo Merras 040 540 3200
TIIMIESIMIES
Ylidiakoni Juha Lampinen 040 527 9580
Diakoniatyöntekijät
ja vastuualueet
Kari Hartikka p. 040 703 4616
Itä-Helsinki,vapaaehtoistyö
Jaana Karvinen p. 040 764 0992
Vantaa, yhteistyö kasvatustoimen
kanssa, mielenterveystyö
Ilona Lehmus p. 040 357 3981
Helsinki
Valentina Lobia p. 040 832 8722
Itä- ja Keski-Uusimaa,
venäjänkielinen työ
Taisia Pohjola p. 040 583 2915
Espoo ja Kauniainen, kehitysvammatyö
Jaana Lötjönen, mielenterveystyö,
Länsi-Uusimaa p. 040 738 3374
DIAKONIATYÖNTEKIJÖIDEN
LOMAT:
Juha Lampinen 20.6.-5.8.
Kari Hartikka 2.7.-3.8.
Jaana Karvinen 2.-20.7. ja 30.7.-3.8.
Valentina Lobia 4.6.-25.6. ja 16.7.-3.8.
Ilona Lehmus 18.-6.-4.7.
ja 3.-7.9. ja 15.-23.10.
Taisia Pohjola 18.6.-13.7.
Jaana Lötjönen 4.6.-3.7.
36
Oletko sinä tai
läheisesi vaikeassa
elämäntilanteessa?­
Kaipaatko apua ja tukea
arjessa selviytymisessä?
Ohjattu vertaistukiryhmä
Ksenia on tarkoitettu
mielenterveys-ja
päihdekuntoutujille elämän
hallinnan tueksi. Ryhmään
otetaan 5-10 ensimmäistä
ilmoittautujaa. Ryhmä
kokoontuu 7.9 - 14.12. pe klo
11 - 14 diakoniatoimistossa,
os. Unioninkatu 39 (sisäpiha)
09 5845 9642
Lisätiedot ja ilmoittautumiset
31.8.2012 mennessä:
Jaana Karvinen p. 040-7640992
Jaana Lötjönen p. 040-7383374
” Tu l e m u ka a n - a n n a a ika a s i! ”
Oletko kiinnostunut vapaaehtoistyöstä?
Kaikille halukkaille järjestetään yleisinfo keskiviikkona 12.9. klo
17:00 alkaen. Lisätietoa ja ilmoittautumiset: Kari Hartikka
PYHIINVAELLUSMATKA PIETARIIN JA SEN LÄHIALUEILLE 15.-18.9.2012
Diakoniatyön pyhiinvaellusmatka suuntautuu tänä vuonna Pietariin ja sen lähialueille. Matkalla yövymme kaksi yötä Pietarissa. Teemme retken Lezjen rauhanpuistoon sekä Pietarhoviin. Paluumatkalla ajamme Kronstadtin kautta Uspenskin sivuluostariin Sosnovyj Borin kylään (Halila) Karjalan kannakselle, jossa yövymme. Matkalla mukana isä Teo Merras ja isä Juha
Lampinen.
Matkan hinta on 391,00 euroa, 1-hengen huoneen lisämaksu on 30 euroa.
Matka edellyttää kohteissa omatoimisuutta ja liikkumista jalan. Vastuullisena matkanjärjestäjänä on Pohjolan Matka.
Passin tulee olla voimassa vähintään puoli vuotta matkan jälkeen. Matkalle tarvitaan ryhmäviisumi, sekä todistus matkavakuutuksesta.
Ilmoittautumiset matkatoimistoon 16.7. mennessä puh. 0201 303 535 arkisin klo 9.0016.00 tai sähköpostitse pirjo.toivanen@pohjolanmatka.fi
Lisätietoja myös diakonian päivystysnumerosta 09 5845 9633 ma-ti 9-12 ja to-pe 9-12.
q
q
KOLUMNI
Riikka Juvonen
Elä m ä n l a h j a
koin eräänlaisen valaistumisen. Kysymys ei ollut mistään suuresta tapahtumasta, vaan pienestä oivalluksesta. Usein kaikkein merkittävimmät muutokset
ovatkin tuskin huomattavia liikkeitä.
Seisoin pääsiäisyöpalvelussa Uspenskin katedraalin hämärässä. Ulkoa kantautui ristisaaton raikuva laulu. TuohukViime pääsiäisenä
set pilkuttivat tummuutta. Kristus nousi kuolleista – ymmärsin
ensimmäisen kerran, että se on totta.
Aikaisemmin ylösnousemus on ollut minulle jotenkin etäinen, vertauskuvallinen asia. En ollut ajatellut sitä todellisena
tapahtumana, vaan enemmänkin salaperäisenä, hengellisenä
käsitteenä, jota minun ei ole tarvinnutkaan täysin ymmärtää.
Mutta silloin, siinä kirkon lattialla ymmärsin, että se on oikeasti tapahtunut juuri niin kuin Raamatussa kerrotaan, selkeästi ja
konstailematta. Jeesus heräsi kuolleista, tuli ulos haudastaan,
puhui, käveli, söi. Opetuslapset näkivät hänet, puhuivat hänen
kanssaan, ja Tuomas kosketti hänen haavojaan. Kuolema ei ollutkaan lopullinen.
Se oli niin riemullinen, maailmoja mullistava uutinen, että köyhät kalastajat ja oppimattomat miehenköriläät Galilean takamailta tunsivat pakottavaa tarvetta kertoa siitä kaikille.
Mikään muu ei olisi riittänyt antamaan heille rohkeutta lähteä apostoleiksi vieraille maille, eikä mikään muu olisi riittänyt kantamaan viestinä yli kahden vuosituhannen. Kristus nousi kuolleista. Se todisti, ettei kuolemaa tarvitse pelätä. Synkin
taakka putosi ihmiskunnan hartioilta.
Sanotaan, että suuret totuudet ovat yksinkertaisia, selkeitä.
Meillä ihmisillä vain on taipumus väännellä ja pyöritellä asioita, tehdä niistä vaikeita ja monimutkaisia. Nyt puheenaiheena
on eutanasia.
Armomurhalla tarkoitetaan avustettua itsemurhaa silloin,
kun sairaus johtaa hirveisiin tuskiin, eikä potilaalla ole toivoa paranemisesta eikä mahdollisuuksia päättää itse päiviään.
Ymmärrettävästi aihe herättää voimakkaita tunteita. Yksi pelko
varmaan on, että käytäntö, mikäli se sallittaisiin, karkaisi käsistä eikä enää pohjautuisikaan uhrin omaan päätökseen, vaan
jonkun toisen. Monet kokevat myös kuoleman puhtaasti Jumalan asiana, johon ihmisen ei sovi puuttua.
Elämä on pyhä. Se on myös lahja. Mutta jos parantumattomasti sairas ihminen rukoilee ja anelee poispääsyä, ja se evätään häneltä, niin eikö elämästä silloin tule vankila. Kumpaa
me oikeastaan kunnioitamme kieltäessämme eutanasian, elämää vai kuolemaa? Jeesus näytti, että kuoleman valta on murrettavissa. Hän mitätöi sen. Kuolema ei ole enää luunkova kohtalo, jonka edessä ihminen on voimaton.
Kuolemaa voidaan lykätä nykylääketieteen keinoilla. Miksi sitä
ei siis voisi myös aikaistaa silloin, kun toivoa tässä maailmassa
ei enää ole? Kuolemansairaan kärsimyksen katseleminen satuttaa myös hänen läheisiään. Siitä jää tuskallisia muistoja. Eutanasia tarkoittaa hyvää kuolemaa. Eikö se ole rakkautta?
37
qqqqqqqqq
Perheuutisia
qqqqqqqqq
Vihityt
Timoskainen Harri Mikael ja Teea
Marika (e. Salo), 12.4.2012
Kallström Petter Oskar Wilhelm ja Jenni
Vappu Maria (e. Naumanen), 14.4.2012
Adamovs Aleksandrs ja Arestova
Laura, 20.4.2012
Kalevirta Timo Tapio ja Makkonen-Kalevirta
Erja Margareta (e. Makkonen), 20.4.2012
Nyman Tomi Christer ja Purmonen
Irene (e. Masalin), 21.4.2012
Wenman Mattias Karl Emil ja Pamela
Nicolina (e. Westerlund), 21.4.2012
Rounas Toni Petri Mikael ja Julia
(e. Menchikova), 25.4.2012
Tirteu Adrian ja Maria Cristina (e.
Muntenau), 25.4.2012
Remshu Andrei (e. Minaev)
ja Yulia, 27.4.2012
Tanskanen Jarno Juhani ja Henna
Marika (e. Rissanen), 27.4.2012
Mutanen Hannu Tapani ja Satu
Annika (e. Kurvinen), 28.4.2012
Partanen Juha Tapio ja Veera Maria
(e. Ljokkoi), 28.4.2012
Shumkov Pavel ja Khyarginen
Natalia, 28.4.2012
Tevilin Lauri Aleksi ja Katri Sofia
(e. Nurmiranta), 28.4.2012
Laasonen Tuukka Tapio ja Emmi
Maria (e. Heino), 30.4.2012
Chand Niraj ja Salolahti AnneMaria, 2.5.2012
Narinen Timo Tuomas ja Heli Päivi
Sofia (e. Lehtiö), 9.5.2012
Laukkanen Tatu-Ilari Timoteus ja Johanna
Silvia (e. Paupitz), 11.5.2012
Minkkinen Marko Pertti Petteri ja Jasmin
Janette (e. Brotkin), 11.5.2012
Nora Markus ja Anni Elisa (e.
Simula), 12.5.2012
Selenius Teo (e. Zotow) ja Tanja
Pauliina, 17.5.2012
Harakka Hannu Tapio ja Jaana Marita
(e. Hämäläinen), 21.5.2012
Ikuinen muisto
Oikarinen Viivia (e. Leskinen), s. 1923, Kitee
Ljapidevksij Lydmila (e. Krykov),
s. 1932, Helsinki
Truhponen Kalevi, s. 1932, Suojärvi
Lautanen Pekka Mikael, s. 1963, Helsinki
Marschan Tamara (e. Froloff ),
s. 1917, ulkomaat
Jääskeläinen Irja Kyllikki (e.
Sormunen), s. 1926, Eno
Salminen Sirkka Tuulikki (e.
Konttinen), s. 1944, Suojärvi
Hiidenmies Helena (e. Kallamäki),
s. 1950, Kuusjärvi
Jelekäinen Teuvo Johannes,
s. 1936, Suistamo
Pyykönen Tiina Elina, s. 1988, Nurmes
Mäkinen Pentti Väinämö, s.
1921, Sorvalan mlk
Hrustaljeva Olesja, s. 1987, Neuvostoliitto
Tenhu Valeria, s. 1932, Salmi
Juppi Olavi, s. 1950, Kajaanin mlk
Virmajoki Pirkko Ulla Talvikki (e.
Uotila), s. 1928, Noormarkku
Kärki Jukka Petteri, s. 1968, Espoo
Kastetut
Rostislav Nikolaevich Korotkiy,
31.3.2012, Helsinki
Yasmine Christina Anastasia Katila,
14.4.2012, Järvenpää
Linnéa Maria Pellonmaa, 14.4.2012, Espoo
Stefania Nevvonen, 14.4.2012, Helsinki
Alexander Onni Värtö, 14.4.2012, Helsinki
Samuel Aleksis Olavi Sariola,
15.4.2012, Helsinki
Kuhilas Kirmo Kontinen,
15.4.2012, Järvenpää
Elizabeth Adele Hämäläinen,
16.4.2012, Helsinki
Sophia Nicole Hämäläinen,
16.4.2012, Helsinki
Mikael Aleksander Johannes
Karvonen, 28.4.2012, Porvoo
Ann Maria Hagelberg, 28.4.2012, Espoo
Anton Kanttikoski, 29.4.2012, Helsinki
Stella Angelina Celeste Ståhlberg,
29.4.2012, Helsinki
Jesse Juho Christian Tall, 5.5.2012, Järvenpää
Joona Elias Eemeli Leinonen,
5.5.2012, Tuusula
Olivia Aleine Metsikkö, 5.5.2012, Helsinki
Aapi Kalervo Saarinen, 12.5.2012, Helsinki
Amy Adele Linde, 12.5.2012, Porvoo
Milo Jalmari Raevuori, 19.5.2012, Helsinki
Jerry Aaron Stenudd, 20.5.2012, Helsinki
Emil Johannes Talasjoki, 20.5.2012, Helsinki
En stilla bön till min gudmor Tamara Marschan (1917 – 2012)
En stilla bön till Dig som lämnat oss, till Dig som vilar i en värld
där kärleken och friden råder, där smärtan inte längre finns och ilskan ej
har tillträde.
Ge oss ett mänskligare anlete som vi så innerligt behöver
Ge oss vårt barnasinne, den äkta ärlighet och glädje som
gått för länge se’n förlorad
Ge oss förstånd att övervinna girighet och avund
och ge oss insikten att erkänna att där Du nu befinner Dig,
ej rikedomar räknas.
Alexander Marschan
Professor, Helsingfors
38
q
q
MEIKÄLÄISIÄ
Nimi: Iivan Jakovlev
Syntynyt: Ruotsissa
v. 1950, kasvanut vanhempiensa synnyinseudulla
Venäjän Karjalassa Tsokkilassa­
(ven. Щеккила, Iivanin translitteroinnin mukaan Shjekkila)
Äidinkieli: Karjalan livvi
Ammatti: Yrittäjä
Asuu: Helsingissä
TEKSTI JA KUVa TIINA MAKKONEN
Karjalainen, helsinkiläinen
I i va n e l i l a p s u u t e n s a Neuvostoliitossa ja oli silloin maan tavan mukaan
nimeltään Ivan. Nyt hän haluaa olla oma
karjalainen itsensä kahdella i:llä.
Iivan tuli Suomeen yli 20 vuotta sitten Latviasta. Siellä hän oli töissä ulkomaansuhteiden osaston päällikkönä paikallisessa yrityksessä. Suomessa mies
on työllistänyt itsensä yrittäjänä.
- Minulla on yritys, joka tarjoaa palveluja muille yrityksille. Tällä hetkellä
tarjoan erilaisia palveluja helsinkiläisille taksiyrityksille, Iivan kertoo.
Iivanin koti on Helsingissä, mutta sydän edelleen Venäjän Karjalassa.
- Jo Latviassa asuessani kävin aina
keväällä laskemassa veneen kotijärveeni
ja syksyllä nostamassa sen ylös.
Nykyään hän käy kotikulmilla muutaman kerran vuodessa. Hän käy tapaamassa sukulaisiaan ja tekemässä asioita,
jotka tuntuvat tärkeiltä.
TSASOUNAN NOUSUSSA MUKANA
Kotiseudulla Tsokkilassa Iivania on viime vuosina työllistänyt tsasounan rakentaminen. Mies ei tiedä tarkkaan,
milloin kotikylän entinen tsasouna on
tuhoutunut, mutta sen on täytynyt tapahtua viimeistään 1930 – 40 –luvuilla.
Uusi pyhäkkö on nyt rakennettu vanhan
lähelle.
- Rakennus on saatu pystyyn kyläläisten omin voimin. Ensin ihmiset hankkivat rahaa erilaisilla keräyksillä. Kun paikallinen hallinto oli antanut raaka-aineen hakkuuluvan, hankittiin paikallisia
työmiehiä hirsikehikon tekoon. Sitten
löysimme taitavan puusepän, joka teki
haavasta ristin ja kupolit, Iivan kertoo.
Paikallinen isä Viktor siunasi pyhäkön käyttöön kolme vuotta sitten syyskesällä. Kirkko on ollut käytössä lähinnä
kesäisin, jolloin paikkakunnan väkiluku
on suurimmillaan. Tsasouna on ollut tä-
hän asti ilman kelloa, mutta tänä kesänä
sekin puute saadaan korjattua.
Karjalan alueelle on vuosituhannen
alusta lähtien noussut kiivaaseen tahtiin
uusia tsasounia.
- Karjalan tasavallan keskiluokka on
vaurastunut viime vuosina. Nyt kun taloudellisetkin esteet ovat poissa, ihmiset ovat kokeneet tärkeäksi saada alueilleen kirkkorakennuksia, Iivan kertoo.
Tsasounien määrän palauttaminen
sadan vuoden takaiseen tilanteeseen on
kuitenkin vielä kaukana.
- Aunuksen hiippakunnassa oli ennen sotia koko maailmassa eniten kirkkorakennuksia suhteessa asukaslukuun,
Iivan Jakovlev kertoo ylpeänä.
Hänelle Kirkko on tärkeä niin Suomessa kuin Karjalassakin.
39
Ilmoittaudu
majoittajaksi
Taizé-tapahtumaan
Suomessa järjestetään ensimmäistä kertaa Taizén pohjoismaalais-baltialais-venäläinen nuorten aikuisten tapaaminen. Tapahtuma järjestetään Helsingissä syyskuun viimeisenä viikonloppuna 28.–30.9.2012.
Helsinkiin kokoontuu Taizé-liikkeen ja ekumenian hengessä satoja nuoria Suomesta, Pohjoismaista, Venäjältä ja Baltiasta. Ekumeenisten rukoushetkien lisäksi viikonlopputapaamisen ohjelmassa on workshop-työskentelyjä, ruokailuja sekä vapaamuotoista kohtaamista.
Tapahtuma toteutetaan vapaaehtoisvoimin, ja sen toteuttamiseen osallistuvat erityisesti paikalliset seurakunnat. Metropoliitta
Ambrosius on yksi tapahtuman virallisista kutsujista. Tavoitteena on majoittaa kaikki osallistujat isäntäperheissä pääkaupunkiseudulla. Vaatimaton lattiamajoitus riittää. Jos kiinnostuit, ilmoita itsesi majoittajaksi maikki.viljanen@yahoo.com tai nuorisopapille Teemu Toivoselle (p.0207 220 632), ja saat lisäohjeita.
Lisätietoa tapahtumasta: taizehelsinki2012.wordpress.com.
Valamon kesässä kukkii kulttuuri.
Valamo-trilogia I osa: Isän varjo teatteriesitykset kesäheinäkuussa, teatteri+majoitus -paketit alk. 62 e/hlö/vrk,
www.valamotrilogia.fi • Valamon aarteet ainutlaatuinen
näyttely luostarin taide-esineistä • Uutta ja vanhaa
Valamoa Sergei Pietilän öljyvärimaalauksia • Konevitsakvartetti useita esiintymisiä kesän aikana • M/S Sergein
risteilyt luostarin laiturista mm. Täyssinän rauhan rajakivelle,
Varistaipaleen kanavalle ja Lintulan luostariin • Valamon
viinit uutta: esittely- ja maistelukierrokset ryhmille • Kahvilaravintola Trapesan runsas noutopöytä • Kesäyöt
luostarissa alk. 40 e/huone/vrk, sis. aamiaisen.
Elokuussa kansainvälinen Saarikoski-seminaari
24.–26.8. Lisätiedot ja kesän kurssit netissä.
Lämpimästi tervetuloa!
Tiedotustilaisuus ortodoksiseen kirkkoon liittymistä
harkitseville ja ortodoksi­
suudesta kiinnostuneille
12.9. klo 17 alkaen Kotikirkon ehtoopalveluksesta (Liisankatu 29, 4. krs.). Tilaisuus jatkuu
seurakuntasalilla (Unioninkatu 39, sisäpiha).
Illan aikana kerrotaan kirkkoon liittymiseen
suositeltavista kursseista sekä seurakunnan
toiminnasta, jonka avulla ortodoksisuuteen
voi tutustua.
Puh. 017 570 111 • www.valamo.fi.
Oikaisu
Viime numerossa seurakunnan taloutta­käsittelevässä jutussa (s.6) oli pieni virhe. Vuonna
1998 veroprosentti ei puolitoistakertaistunut,
vaan se nostettiin 1,25:stä 1,5:een. Unioninkatu
39:n rakennus vihittiin käyttöön vuonna 1937.
Peruskivi laskettiin pari vuotta aiemmin, ei
1939, kuten sivulla 9 virheellisesti mainittiin.
Seuraava numero
ilmestyy kesätauon jälkeen 24.8.
Lehteen tulevan aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 3.8. Ortodoksiviestin toimitus toivottaa lukijoilleen
oikein hyvää ja rentouttavaa kesää.