Irtonumero 8 - Palokuntalainen
43 Irtonumero 8 € | 30.12.2011 | a t t o vu Erikoiset keikat • Persoona Päivi Räsänen • 84 sivuinen juhlalehti! Palokuntalainen – Brandkåristen 2012 TOSI TAUTINEN KEIKKA PALLOVALAISIN Valoa syksyn pimeyteen! PÄÄKIRJOITUS 5 pelastusylijohtajan terveiset 7 PÄIVÄN POLTTAVAT8 KIPINÄT 10 • Päivä paloasemalla • Kasvo Ari Jalonen • Juhlia ja palkintoja 32 PERSOONA PÄIVI RÄSÄNEN 39 1000 W HQI - Metalli-Halidi -valaisin - nopea ja helppo pystyttää - valoteho 110 000 lumenia!! (käyttäen vain 1 kW energiaa) - valaisee jopa 5000 m2 Lue lisää osoitteessa: www.rauplan.com • Päivi Räsänen tai soita (02) 273 1800 42 45 48 VILLIMIES HANKINNAT • OSA 2/2 PUKUASETUS TILAA OMA LEHTESI NYT! KUNNOSSA 66 PALOKUNTA JA LIIKENNE 5/6 68 • Liikenteenohjaus SSPL HISTORIIKKI 72 BRANDKÅRISTEN 75 ENSI NUMEROSSA 79 LETKUT SOLMUSSA 79 MARKO PARTASEN PALOPUHE82 66 PALOKUNTA JA LIIKENNE 5/6 • Liikenteenohjaus 50 51 54 Palokuntalainen on seitsemän kertaa vuodessa ilmestyvä pelastusalan ilmiöihin, tapahtumiin, henkilöihin ja uutisiin keskittyvä erikoislehti. Tilaa painava lukupaketti ja tiedä mitä alalla tapahtuu. Vuosikerta: 7 numeroa 46 € www.palokuntalainen.fi tai tilaukset@palokuntalainen.fi KUNNOSSA JO 5 VUOTTA • Veho • Kulmala • Colly • Luovutukset ERIKOISET KEIKAT 26 TOSI TAUTINEN KEIKKA32 LÄMPÖKAMERAMIES38 PERSOONA 39 PUNAINEN TORI Harri Knihti 1967—2011 KOULUTUSUUDISTUS PALOKUNTALAINEN 10 VUOTTA 56 YRITTÄJIEN ODOTUKSIA JA UHKAKUVIA 58 KALUSTOKULMA 61 Seitsemän lehteä hintaan 46 euroa 51 68 No. 43 • 30.12.2011 • Palokuntalainen-Brandkåristen ilmestyy vuoden 2012 aikana seitsemän kertaa. Ilmestymiskertojen lukumäärän kasvusta ja uudesta arvonlisäverosta johtuen lehden vuosikerran hinta on vastedes 46 euroa. Tästä veron osuus on yhdeksän prosenttia. Lehden sisältöä kehitetään entistä enemmän lukijoiden toiveiden mukaiseksi. Kaivattu testaustoiminta alkaa jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen. Tieteellisen tarkkoihin testeihin emme kuitenkaan lähde, vaan testaajamme ovat ammattipalomiehiä ja kokenutta sopimushenkilöstöä, joiden mielipiteet ja käyttökokemukset haluamme tuoda esille kaikille alalla toimiville. Helmikuussa kentän käyttäjien ääntä kuullaan johtoautoista. Myöhemmin tarkastellaan erilaisia sammutusautoja käyttäjien silmin. Palokuntalainen kehittää myös sähköistä puoltaan. Kevään aikana avataan uudet sivut, joissa palvelukirjo on paljon nykyistä laajempi. Facebookissa olemme jo, ja myös siellä tulee tapahtumaan kehitystä. Itsenäinen ja riippumaton Palokuntalainen jatkaa tuttua linjaansa vahvana pelastusalan vaikuttajana. Turvallista vuotta 2012! Palokuntalainen on myös facebookissa. Liity faniksi ja lue uusimmat tiedotteet. ISSN 1798-2685 Pelastusalan erikoislehti • 10. vuosikerta • Aikakauslehtien liiton jäsen • Toimitus toimitus@palokuntalainen.fi • Päätoimittaja Pekka Koivunen, puh. 040 501 8721 • Toimitussihteeri Anne Mallius • Toimittajat Silvio Hjelt, Isto Kujala ja Marko Partanen • Ohjeistamispäällikkö H. Ollikainen • Ilmoitukset ilmoitukset@palokuntalainen.fi, Maria Salo, puh. 0400 504 678 • Taitto Anna Broholm, PieniSuuri Idea • Paino Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki • Kustantaja Kustannusosakeyhtiö Sanomapaja, Postinrannantie 3 B, 29630 Pomarkku, Y2242549-9, Alv. rek. • www.palokuntalainen.fi • Palaute sähköpostitse toimitus@palokuntalainen.fi Päätoimittaja Pekka Koivunen Toimitussihteeri Anne Mallius Toimittaja Silvio Hjelt Toimittaja Isto Kujala Toimittaja Marko Partanen Ilmoitukset Maria Salo Taitto Anna Broholm Palokuntalainen • 43 3 Dafo toivottaa kaikille asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen hyvää uutta vuotta! Muutos lähenee hellodesign.eu rescue tools for professionals Pelastustoimen alueellistaminen on suurempi muutos kuin vielä kymmenen vuotta sitten ounasteltiin. Uudistusten vaikutukset näkyvät lähivuosina jokaisen palomiehen ja sammutusmiehen arjessa. Muutos tunkee haalarin läpi iholle. Vuosituhannen alussa oli tiedossa, että pelastustoimen hallinto ja talous kokevat vallankumouksen. Sen sijaan operatiivisella puolella ei odotettu tapahtuvan mitään erityistä. Nyt ravistelun kohteeksi tulevat pelastusalan pyhät Holmatro pelastustyökalujen markkinajohtajana, hallitsee tuotekehityksen ja innovatiivisuuden vastuun. Meille Dafo:ssa, tuotekehittely on jatkuva prosessi, sillä haasteet palo – ja pelastustyössä muuttuvat. Päivittäisessä työssä pelastajan on kohdattava uudet materiaalit, uudet mallit ja uudet teknologiat, oli kysymyksessä tieliikenneonnettomuus, rakennus – tai luonnonkatastrofi. Dafo on mukana muutoksessa kehittämällä uusia tuotteita ja tuomalla uusia ratkaisuja markkinoille. DAFO OY l Puutarhatie 22 C l 01300 Vantaa l Finland l Tel +358 10 666 5120 l Fax +358 10 666 5139 l info@dafo.fi l www.dafo.fi perusteet.” Ammattipalokuntien ruohonjuuritasolla muutokset ovatkin olleet melko pieniä. Tämän päivän ammattipalokunta on melkein samanlainen kuin se oli vuonna 2004. Päivärutiinit ovat samat ja koulutuksen sisältö on pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta ennallaan. Henkilöstön määrä on pysynyt pääpiirteittäin samalla tasolla - vain miehistön keski-ikä on selkeästi noussut. Varusteet ja kalusto ovat hieman kehittyneet. Uusia tehtäviä miehistölle on tullut tarkastus- ja valistustoiminnasta. Kaupunkikeskusten ammattipäällystö on sen sijaan kokenut tajunnan räjäyttävän elämyksen. Elämää ja onnettomuuksia on väestökeskusten ulkopuolellakin. Ja siellä on myös oikeita palokuntia, jotka pelastavat ja sammuttavat. Tämän ammattipäällystö on havainnut ja kokenut, koska päivystysalueet ovat laajentuneet ja yhteydenpito muihin palokuntiin on lisääntynyt. Sopimuspalokunnissa viime vuosien muutokset ovat olleet rajumpia kuin ammattipuolella. Miehistön keski-ikä on noussut, mutta hälytyskelpoisen henkilöstön määrä on vähentynyt. Yhteydenpito naapuripalokuntiin on aivan toisella tolalla kuin ennen alueellistamista. Tänään sopimuspalokuntien henkilöstö tuntee toisensa ja toistensa tavat paljon aiempaa paremmin. Palokunnat tekevät yhteistyötä niin harjoituksissa kuin hälytyksissäkin. Sopimuspalokunnat ovat myös saaneet lisää tehtäviä. Konservatiiviseksi mielletty pelastusala muuttuu nykyisin jatkuvasti. Uutta on, että muutokset alkavat entistä enemmän ulottua ruohonjuuritasolle niin ammatti- kuin sopimuspalokunnissakin. Uudet muodostelmat, johtamisjärjestelmän muutokset, eri palokuntamuotojen työnjaon kehittyminen, uudet menetelmät, uudet tunnukset, hätäkeskusuudistuksen vaikutukset viestiliikenteeseen, uudistuva koulutusjärjestelmä, uudistuva ensihoito… Uudistusten lista on loputon. Olemme tilanteessa, jossa pelastustoimen hallinnolliset ja taloudelliset asiat ovat jonkinlaisessa ojennuksessa. Nyt ravistelun kohteeksi tulevat pelastusalan pyhät perusteet. Jokainen meistä joutuu ennen pitkää ottamaan kehitykseen kantaa. Päätoimittaja Pekka Koivunen Palokuntalainen • 43 5 PALOKUNTALAINENi -leht • TIUKKAA ASIAA • TERÄVIÄ MIELIPITEITÄ • PERUSTELTUJA NÄKÖKULMIA • • LAAJOJA REPPAREITA • AJANKOHTAISIA UUTISIA • Palokuntalainen on seitsemän kertaa vuodessa ilmestyvä pelastusalan ilmiöihin, tapahtumiin, Pelastusylijohtajan tervehdys Teksti Pentti Partanen henkilöihin ja uutisiin keskittyvä erikoislehti. Tilaa painava lukupaketti ja tiedä mitä alalla tapahtuu. Ammatti- ja erikoislehtien tehtävänä on tuoda esiin punnittua, laajemmin ja syvällisemmin alaansa käsittelevää aineistoa.” Tilaukset: tilaukset@palokuntalainen.fi tai osoitteessa www.palokuntalainen.fi a o r e m u n 7 46 € VUOSIKERTA: (sis. ALV 9 %) • Pelastustoimi kuuluu median vakioaiheisiin. Erityisesti onnettomuusuutiset päätyvät tiedotusvälineiden agendalle. Mitä suurempi tai erikoislaatuisempi tilanne on, sitä varmemmin se löytää sinne tiensä. Vaikka usein tuntuu siltä, että turvallisuuden edistämistä ja onnettomuuksien ehkäisyä koskevat aiheet eivät tiedotusvälineitä erityisemmin kiinnosta, tosiasiassa niitäkin käsitellään varsin laajalti. Hätänumeropäivä, Nou Hätä -kilpailu, Päivä paloasemalla ja jutut palovaroittimen ja sprinklereiden merkityksestä sekä kevythormien riskeistä ovat esimerkkejä teemoista, joita on käsitelty varsin laajalti. Erimielisyydet, erehdykset ja väitteet puutteista palveluissa tulevat varmasti mediassa esiin. Jos palokunta tulee odotettua hitaammin onnettomuuspaikalle tai jos nuohooja taikka hätäkeskuspäivystäjä on käyttäytynyt epäasiallisesti, töykeästi tai ammattitaidottomasti, tieto tästä löytää tiensä joko lehden etusivulle tai ainakin yleisönosastoon. Sosiaalinen media keskustelupalstoineen on avannut aivan uudet väylät niin onnettomuustietojen kuin mielipiteiden välittämiselle ja käsittelylle. Vaikka jyrkät kannanotot tuntuvat niiden kohteeksi joutuneista usein epäoikeudenmukaisilta tai vain sensaationhakuisilta ja tosiasioista piittaamattomilta, on niilläkin demokraattisessa yhteiskunnassa paikkansa ja oikeutuksensa. Ammatti- ja erikoislehtien tehtävänä on tuoda esiin punnittua, laajemmin ja syvällisemmin alaansa käsittelevää aineistoa. Suomalaisen pelastusalan lehdistön parhaimmisto, johon tämäkin lehti mielestäni kuuluu, on täyttänyt tämän tehtävän varsin hyvin. Johtavat virkamiehet – esimerkiksi päälliköt ministeriössä ja pelastusjohtajat alueillaan – joutuvat harkitsemaan millä otteella ja aktiivisuudella lehdistö- ja blogikeskusteluihin tulisi osallistua. Jokaista nettikeskustelua ja lehtiuutista ei pysty seuraamaan eikä ehkä olisi viisastakaan ryhtyä kaikkien juttujen kommentoijaksi. Siksi olen pitänyt hyvänä alan lehdistön viime vuosina lisääntynyttä tapaa nostaa ajankohtaisia teemoja käsittelyyn ja hankkia niihin kommentteja laajalta pohjalta. Tämän toivoisin jatkuvan ja olisi tietysti hyvä, jos esiin nostetuista teemoista syntyisi myös pidempään jatkuvia keskusteluja. Palopäällystöliiton koordinoimana valmistellaan mallia sosiaalisen median käytöstä pelastustoimessa. Hyvä niin, sillä siellä on tulevaisuus niin kriisiviestinnässä kuin turvallisuusviestinnässäkin. Sosiaalisen median osuuden kasvaessa printtimedia ei kuitenkaan menettäne merkitystään. Toivotan alan ammattilehdistölle menestystä jatkossa. Hyvä journalistinen ote ja koko valtakunnan näkökulmat ymmärtävä asioiden tarkastelu olkoon ohjenuorana. Palokuntalainen • 43 7 Järkevä päätös pelastusosastolta Toimintavalmiusohje voimaan 2013 Kaikkea sattuu ja tapahtuu Kuluneen syksyn aikana tiedotusvälineistä on saanut lukea mitä erilaisimmista palokuntia kohdanneista tehtävistä. Osa uutisista on ollut yhden palstan ja muutaman rivin mittaisia, osa on saanut kissan korkuiset otsikot. • Eläinpelastus on ollut esillä melkein viikoittain. Palokunta on useaan otteeseen joutunut pelastamaan käärmettä pulasta. Kissa puussa on rutiinia, mutta koira luolassa ei. Varsinkaan kun luola sijaitsee kaukana korvessa. Chinchilla ei ole kaikille tuttu kotieläin, mutta yksi palokunta sai opetella sen käyttäytymistä. Kun Euroopan suurin sikarekka menee ympäri, palokunta rientää paikalle. Kalkkunat ovatkin paskoessaan vaarallisia taudinlevittäjiä ja niitä palokuntalaisten on osattava myös teurastaa. Ahteristaan jäähän ”jäätyneitä” joutsenia ei ennen joulua ole esiintynyt edellisen syksyn tapaan kymmeniä, muutamia kuitenkin. Hevosten ja lehmien pelastaminen palavasta rakennuksesta on tuttua kauraa monelle palokunnalle. Uusavuttomien kansalaisten tekemät hätäilmoitukset eläinten ”onnettomuuksista” ovat vieläkin tutumpia. Kansalaisten mielissä olutrekan kumoon meno aiheuttaa aina hauskoja ajatuksia. Palomiehelle lukuisten virvoitusjuoma- ja olutrekkojen lastin siivoaminen viime vuosina on ollut täyttä työtä. Ei missään tapauksessa hauskaa. Mitäpä tehdään, jos 10 000 kiloa mäntyöljyä menee mäkeen? Entä viisi tuhatta litraa maitoa? No, hälytetään palokunta. Tavallisia poltto- ja voiteluaineita palokunnat käyvät siivoamassa mitä erilaisimmista paikoista melkein viikoittain. Toisinaan myös vedestä. Jos ilmatilan täyttää outo tuoksu, kutsutaan paikalle useimmiten …palokunta. Miksi tällaista tekstiä vakavalla Päivän polttavat -palstalla? Ihan siksi, että kaikkea sattuu ja tapahtuu. Ja juuri meidän pelastusalan toimijoiden olisi varauduttava kaikkeen maan ja taivaan väliltä. On välillä hyvä muistuttaa niin ammatti- kuin sopimushenkilöstöä siitä tosiasiasta, että melkein kaikki on mahdollista. Siihen kaikkeen mahdolliseen on hyvä varautua joskus pohtimalla ja mielikuvaharjoittelulla. Porukalla tietenkin. Pitkään valmisteltu ja paljon mielipiteitä herättänyt uusi toimintavalmiusohje on viittä vaille valmis. Sisäministeriön pelastusosastolta saatujen tietojen mukaan syksyn aikana tulleiden lausuntojen käsittely jatkuu edelleen ja ohjeen julkaisu siirtyy alkuvuoteen. Taito Vainion mukaan ohje julkaistaan heti sen valmistuttua, mutta voimaan se astuu vasta 1.1.2013. Tappovartti tappaa uhrit ja alan • Toimintavalmiusohje katsotaan koko alalla niin merkittäväksi ohjeeksi, että sen muuttaminen tai oikeammin uudistus kannattaa tehdä harkiten. Tästä vallitsee liikuttava yksimielisyys alan toimijatahojen keskuudessa. Lehtemme saamien tietojen mukaan lausunnot ovat hyvin monimuotoisia ja saapuneissa dokumenteissa on myös aivan päinvastaisiakin mielipiteitä yksityiskohdista. Vaikka pelastuslaitokset ovat pääpiirteittäin Tuleva tappovarttiyksimielisiä, soraääniäkin löytyy. ohje tuhoaa Suomesta pitkälle viedyn Mikäli pelastusosaston johtoryhmä sisällytpelastusvalmiuden.” n e je h so iu valm Toimin tää uuteen ohjeeseen kaikki lausuntokierroksen Toiminta puolitiehen tulee ta tavalmiusohje i jä i... s u t is kohteena olleen luonnoksen asiat, vaatii uusi ohje uud muutoksia myös muuhun ohjeistukseen. Merkittävimpänä on johtamiseen ja myös viestiliikenteeseen tulevat muutokset. Jo nämä muutokset Toimin aiheuttavat edelleen uudistustarpeita koulutuksestavalmiu sohje on ainut Suomen pe sa ja kaikessa materiaalissa. Teholliseen toimintaan lastusto imelle ryhtiä an tava minister muodostuvan ryhmän selvitysmallit ovat myös oma iön ohje. ” laaja kehittämisalueensa. Uuden ohjeen voimaantulon siirtäminen vuoden 2013 alkuun mahdollistaa myös perusteellisemman suunnittelun pelastuslaioksesta toksissa. Palvelutasopäätöksiin tehtävät muutokset saavat näin ohjeluonn ntavalmius tuksia toimi Faktaa ja aja e myös lisäaikaa. Pelastuslaitosten tulisikin käyttää nyt saatava atiivisetoknsia r e p O Palokuntalainen on u lisäaika hyödykseen aloittamalla palvelutasopäätösten uudistaintaan mu im to aktiivisesti seurannut mishanke jo hyvissä ajoin vuoden 2012 aikana. Toimintavalmiustyöryhmän kabinetin avaimenreiästä kuuluu järkyttävää jorinaa. työryhmä aikoo työntää lisää vauhtia pelastustoimen ahkiolle, joka on jo valmiiksi jyrkässä alamäessä. toimintavalmiustyöryhmän olisi olettanut pitävän operatiivisen pelastustoimen puolia, mutta oletus on väärä. Toimintavalmiustyöryhmä suunnittelee lisäävänsä ykkösriskialueen toimintavalmiusaikaa 150 prosentilla. Nykyinen kuusi minuuttia saa jatkokseen yhdeksän lisäminuuttia. Näin syntyy pelastustoimen oma tappovartti, joka tappaa lisää onnettomuuden uhreja ja katkaisee niskat lopulta koko alalta. Niin kauan kuin videot ovat pyörineet, olemme pyörittäneet huoneistopalonauhaa kaikille vastaantuleville. siinä kerrostalohuoneisto tuhoutuu kaatuneesta kynttilästä täydenpalonvaiheen kautta käyttökelvottomaksi alle kolmessa minuutissa. Näitä kolmeminuuttisia sopii tappovarttityöryhmän mukaan sisällyttää ykkösluokan riskialueen toimintavalmiusaikaan viisi kappaletta. Tappovarttityöryhmässä ei soraääniä kuulu. Yksissä tuumin haistatetaan paskat koko operatiiviselle alalle. Ihmetellä sopii, että eikö Helsingistäkään löydy ketään barrikadeille nousijaksi? toteutuessaan tappovartti tarkoittaisi sitä, ettei pääkaupungissa tarvittaisi enää kuin kolme asemaa. tätä mallia liputtamalla helsinkiläinen tulipalojohtaja saa varmasti kuntapäättäjiltä varauksettoman ihailun, mutta asemalle hänellä ei taida olla enää mitään asiaa. ken Työryhmän mukaan tappovartti alkaa kes i pu lop hätäpuhelun alusta ja päättyy, kun pelastusRohkeus yksiköllä on selvitykset valmiina. tappovartilla halutaan kuvata avuntarvitsijan odottamaa aikaa. Nykyinen kuusiminuuttinenhan alkaa siitä, kun asemalla valot syttyvät ja kestää siihen, kun yksikkö päivittää itsensä n otettiinalakohteeseen. suunnitellun tappovartin jälotetta.Od lisesti nalyyttistä perinteel keen selvitys ykkösriskialueella on valmis ja taa lan lais iina tett uuden huoneiston ovi murretaan tai leikkurit puistäjaodo odotettiin haan. täm sta tur dyn kse ttiin reutuvat auton runkoon. ote ntahyö uudistu viointia.Od kkoluuloto iusohjeen nar nna alm Mutta kaikki, jotka ovat olleet keikalla llee ne tav nuude Toimin jatekniika ttelumallie useammin kuin kerran, tietävät, että tappoantiedon holm , mileidenaja AnnaBro uusimm kiinnosta t Kuvitus jähmettyn aa ihmistä varttiajatusmalli ei toimi. selvityksiä ei voida samssä olev a se, ti SilvioHjel en. Ei hädä a. Häntä kiinnosta Seuraajäänyt kesk tkest n vai ei. kuitenkin suihkupu aamuksi ioinalkaa tulla en huom pienin seur se ole palsimman loin vettä sta ja niid koska ei mahdolli in tera. Vahingoi in tutulta, ko palo ssa vars ttunut. Joita an vahinkoj on muu uu lukie en muu tarkoiteta hje tunt stuslaki . nsä nähd muksilla uusi pela vaikenee 66 Palokuntalainen • 39 ja edeltäjää , ohje inja aan kin jonk ta. Pääl ty uudelleen tua nista uusi aan viita määritet innan laa isen vaikea mitata. joihin void asemapaikalla mejä on toim liä, ei laaa pykä ivät ida ja erity aikaa, aa. Ellei ssä kset pyör tuonut uusi Mitataan laatua on vaikea arvio sen saa minkä mitt koska laan siirtymise leen ajatu muttajie nyt. Edel yön ita, o, että vien sam nkin säily Pelastust aus sano ttä ole take sallittu. kuuluu, on kuite n kokoontu isuusviis hälytto on nyt ei välttämä vanha sanonta on lisätty taikka siihe Vanha teoll vaihtoeh ä tiinkaan en päähän olevien in voi tehd onkin, että ta, sen saan keitä. Toin siitä huojun alku en, olko sen turv tua mita i oikein a työn ei ole virik htumaket hään, ja kohteese loogisest tamiseen nnonita, voi puhu se, että tapa liian myö nkin on ksi halli dun tuot Uutta on ää olosuhte vaikka mistä, , mikä tiete a tulee aina ttu oma aavoi syytt ja palokunt osta tipp sta kuluva aika Aina not on erote että kiinn eude nsa. min seen kaan siitämi istä ei ttämistoi mitä taha tävästä vaik laadusta, ei aina olevaa ihm soittonsa vastataan että häly melkein sta ja yllät oksen hädässä limatta, uude ovat eli hätä tuot a n jat n ttom häne Asiakast jeen laati arvaama puhua oma u, siitä kun haaraksi. almiusoh un ja alei tarvitse in aika kulu apua. Toimintav kunhan s tiedustelu kaan, mih hän myö hän saa asia on ka, kun keskeisin n loppupää hen saak aan ketju n kannalta eet muk . Asiakkaa toki ottan van ajan ksiin kulu kuselvity Teks sitoa kiinteään toimintavalmiusaikaan. jo vpk:n nuoriso-osastossakin tiedetään, että selvitys voi olla mitä tahansa kilometreistä muutaman askeleeseen. Tappovarttitoimikunta ehdottaa, että yksikkö päivittää virvellä, kun selvitys on valmis. työryhmä on sitä mieltä, että pelastuspuolella näin voidaan tehdä, koska ambulanssissakin voidaan. Mutta kaikki, jotka ovat olleet edes kerran savuisessa rappukäytävässä tietävät, että näin ei voida tehdä. Rahan läsnäolo lemuaa. Esitetään, että pelastusyksikön henkilöstö voi tulla onnettomuuspaikalle vaikka yksi kerrallaan, toisin sanoen kotipäivystyksestä omalla autolla. taas unohdetaan käytäntö! Yhteislähtö on nopein, matkalla voidaan pukeutua ja suunnitella mitä tehdään. Pääasiaksi esitetään kuitenkin, että riittää, kun on tappovartissa paikalla: vaateet päällä ja letku tanassa. Tuleva tappovarttiohje tuhoaa suomesta pitkälle viedyn pelastusvalmiuden. tehokkaat ja nopeat järjestelmät voidaan ajaa alas. kun kunnanisät katsovat, että tappovarttiin ja kotivarallaoloon ylletään vähemmälläkin rahalla, niin peli alkaa olla taputeltu. tappovarttityöryhmän esityksistä paistaa se, että operatiivista toimintaa ei tunneta. jos työryhmän operatiiviset työtunnit laskettaisiin lähivuosilta yhteen, niin tuloksen painoarvo kannustaisi korkeintaan järjestämään tukiopetusta. Toteutuessaan neronleimaus nimeltä tappovartti tuo tekijöilleen kuntaliiton kultaiset mitalit. kunniamerkin ansaitsee, kun on tärkeässä projektissa osannut huomioida kunnan kukkaron. Mitalin toiselta puolelta voi peilailla suurenevia vahinkoja. Hienoa esityksessä on se, että nyt palokunta ehtii säädetyssä ajassa keikalle. ja parin vuoden päästä voi paukautella henkseleitä, kun ottaa ProNtosta tietyn otannan, mutta vain tietyn otannan. Tappovarttityöryhmän mielestä ollaan asiakaslähtöisiä, kun avun tarvitsija tietää, kuinka kauan avuntuloon kestää. tietääkö? Moniko nykyään tietää, minkälainen ohje O en•42 kuntalain 54Palo häntä koskee? Asiakaslähtöisyys on vain sanaPelastus ala kes helinää, sillä tappovartissa on unohdettu nikustele isoon ään e ajoittain een. nyt menomaan onnettomuuden uhri. Hänelle ei kenttä korvat höröllään odottaa työryhmästä löytynyt puolestapuhujaa. tosiasia tulee uutta toim , millainen ehdotus intavalm valmiste iusohjet levalta on, että avun tulo kestää tappovarttisysteemilta työryhm maa on, ältä? Var että vuon lä kauemmin. na 201 ovat tamush enkilöt ovat vahv laitoksen asti muk kehittäm ana isessä, ovat kum toisissa ileimasim he matta tuleva ohje ia. tästä huolion tärk dän mää isoja ja 1 kirja eä osa ritelless heikaakossa äänenvoimakkuu imet ä palvelut toksens , kun ryhm snupit asoa laia alueelle. julkiseks än luon i ja läht nos tule Hätätilareportteri ee pela e virkamie Toiminta stusosa sten ston valmiuso viilaama Marko Partanen kierroks hje on na laus millaan elle. parhaim untoainut suo men melle ryht pelastus iä anta toiAla tiva va ministe sen onn a vastauks istumin riön ohje ia kymmen myksiin: en pun . sina. jää nitaan millainen iin kysy nähtävä lähivuo- ko on risk riskiluok ksi, varm ohjeella ialue at? mite istetaan kansalais n tehtävät ? entä kiireellis nen koht ten tasa yysluokki jaetaan elu sam puoliin? mite lään toim antyyppi samoin n määritel intavalm sillä alue ohjeen iusaika? illa. painoarv yksikön sop äätöksiä minimiv mikä on o palvelut ahvuus? tehtäes akö voi muo osa laito sä. tän miten yksi dostua? ksis ään ta pyrk kpäämiehen Pitääkö nykyistä ii noudatt mat neljän ohjetta, amaan malta ase kustaa kohtees toiset jopa lisesti. een samalta ja kirjaime volla? tai samalla lajoneujopa mikä levatko on ”yks Uutta ohje käsittee ikkö”? tutta valm t yleisjoht johtaja mä sai isteleva aja, tilan tai mah työlleen työryhnedollisest ja mää lisäaikaa ohjeelle i kenttäjo rittelyine puoli vuot kasaantu htaen käyttöön mään joht ta. neet odo asettav selventä amisjär at työryhm tukset - työn jestelm tehokas älle ää? pain lopputul tieduste saako eita, jote oksen sois lu ja toim tamisen n tusten innan aloit i olevan nopeus väärtti. odopalstam jeessa? illejä ohYksi vaih toehto, Kunnall josta ei puhuttu isen dem ole paljo , on tulo okratian n misen ssa muk teluun: kannalta toteutuaan kesk Valtakun suomen ustuslaito nallista neta ja 22 pela sta ovat ohje jokainen tta ei anshyvin erila töksiä tehd laitos mää oman toim isia. Pää ään laaja rittelee intavalm keskitety pohjaise sesti. sillo iutensa sti. tois sti tai itsenäiin on odo issa laito isompia tettavis ksissa sa vielä kirjaimia luotvolyymil tyy nup la, joka it eteläss synä. Päätoim ittaja Pekka koiv unen Palokunt alainen vana tänarvioita en skiertääken sohjeluonno enoperatiivis a mintavalmiu iin,päivittäis n,-luokkienj teltuuusitoi ksenkeskeis .Riskitasoje n uottavalmis lissaluonno oso intiin tav ikke onn rvio art litois ssä Puo yynjaa n.Ohjelu skitymmetä elin tienkäsittel misenvaraa rtikk koh ehty äna iden lähiviikot.Ke per Täm nnaltatärke omaehtoisen usosastonsivuilta. ersiota. aav toiminnanka elyjätetäänlukijan last aam ans äritt inisteriönpe .8.2011aika näkemyksiä. n23 -alueidenmä aansaatavillasisäm hmä ajan hjetyöry ess tavatkirjoitt intavalmiuso kokonaisuud lipiteetedus käytettytoim mentitjamie pohjanaon esitetytkom Artikkelissa • 37 5 toimintavalmiusohjeen valmistelua. 1 talainen•4 24Palokun 8 Palokuntalainen • 43 Palokuntalainen • 43 9 kipinät Palkinto pelastus- ja kantovaljaiden kehittäjille Helsingin pelastuskoululla toimivat koulutuspalomestari Vesa Hyvönen ja nuorempi harjoitusmestari Harri Karvonen palkittiin Palosuojelurahaston vuoden 2011 Innovaatiopalkinnolla. Palkinnon luovuttivat ajankohtaisseminaarin yhteydessä Jyväskylässä pelastusylijohtaja Pentti Partanen ja Palosuojelurahaston pääsihteeri Hanna Paakkolanvaara. Palkinnon suuruus on 10 000 euroa. • Valintaraadin mukaan sammutusasuun integroidusta pelastus- ja kantovaljaista on apua normaaleissa pelastustehtävissä, kuten ihmisten pelastamisessa ja raskaiden tavaroiden siirtämisessä. Lisäksi valjaat ovat käyttökelpoisia myös metsäpaloissa. Sammutus- ja pelastustyössä pelastajat joutuvat nostamaan ja kantamaan erilaisia painavia taakkoja hankalissa olosuhteissa pitkiäkin matkoja. Työskentelyolosuhteisiin on periaatteessa mahdotonta vaikuttaa ennakolta. – Idea nosto- ja kantotyöhön sopivasta apuvälineestä lähti pitäessämme Pelastuskoulussa oppilaille toimintakykytestiä. Oppilaat joutuivat kantamaan painavaa nukkea portaita ylös savusukellusvarustuksessa. Tältä pohjalta lähdimme kehittelemään sammutusasuun integroitua nostovaljasta, joka soveltuisi käytettäväksi kaikissa raskaiden taakkojen nosto- tai kantotilanteissa, kertovat Vesa Hyvönen ja Harri Karvonen. – Valjaiden tulee olla helppokäyttöiset, nopeasti käyttöön otettavat, moneen eri käyttöön soveltuvat ja lisäksi niiden tuli olla sellaiset, etteivät ne ole esteenä tai haittana muulle työskentelylle. Pelastustyössä nosto- ja kantotilanteet tulevat usein yllättäen, joten valjaiden tuli olla myös sellaiset, että ne ovat aina saatavilla ja mukana eivätkä esimerkiksi pelastusyksikössä erillisenä. Tajuttoman ihmisen evakuointi tulipalosta on yksi raskaimmista ja ergonomisesti hankalimmista pelastajan tehtävistä. Valjailla kannettaessa kädet vapautuvat oman liikkumisen tukemiseen, ovien avaamiseen ja paluureitin varmistamiseen letkua pitkin. Säädettävien nostovaljaiden avulla nosto voidaan suorittaa mahdollisimman ergonomisesti selkä suorana ja vartalon isojen lihasten avulla. Tulevaisuudessa on tarkoitus kehittää paranneltu versio prototyypistä sarjatuotantoon ja saada se operatiiviseen käyttöön. – Jatkokehittely onkin jo lähtenyt käyntiin ja seuraava prototyyppi tulee olemaan vielä monikäyttöisempi, mutta silti muuta työskentelyä haittaamaton. 10 Palokuntalainen • 43 Paloletku poikki palokirveellä. Näin vihittiin uusi ja upea alue käyttöön pelastusylijohtaja Pentti Partasen toimiessa kirvesmiehenä. Häntä avustivat apulaiskaupunginjohtaja Kari Hannus, Pelastusharjoitusaluesäätiön asiamies Arto Vitikka, Satakunnan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Pekka Tähtinen ja pelastuspäällikkö Jyri Leppäkoski. Läheisellä lentokentällä suoritettavien törmäyskokeiden autoja kierrätetään ensihoidon ja pelastustoimen harjoituksiin. Palveluja koko läntiseen Suomeen Pelastusharjoitusalue käyttöön Porissa Porin lentokentän viereen rakentuvalla Länsi-Suomen pelastusharjoitusalueella on valmiina korkean paikan harjoituskenttä, savusukelluskenttä, liikenneonnettomuuskenttä ja ylijäämämaista rakennettu mönkijärata. Alue tulee palvelemaan koko läntisen Suomen tarpeita. Harjoitusalueen käyttäjiä ovat muun muassa pelastuslaitokset, sopimuspalokunnat, sairaanhoitopiirit, poliisi, puolustuslaitos, Finavia, turvayritykset, oppilaitokset, teollisuuslaitokset, Olkiluodon ydinvoimalaitos, lentoyhtiöt, VR, maahuolintayhtiöt ja vapaaehtoinen pelastuspalvelu. Pelastusharjoitusalueen rakentaminen jatkuu vaiheittain vuoteen 2014 asti. Porin lentokenttä Länsi-Suomen pelastusharjoitusalue Savusukellusta on mahdollista harjoitella savusukelluskentällä, jossa on sekä lieskahdussimulaattori että konteista rakenettu palotalo. PORI Pelastusharjoitusalueen käyttäjäryhmiin kuuluu myös poliisi. Kuvassa poliisikoira ja kouluttaja harjoittelemassa. Palokuntalainen • 43 11 kipinät kipinät Pasi Hietanen opetti Krista Volotiselle oikeaa sammuttimen käyttöä. Päivä paloasemalla 2011 Ruokolahdella toinen kerta Teksti Isto Kujala Päivä paloasemalla -tapahtuma toteutui tänä vuonna lauantaina 26.11. noin kolmellasadalla paloasemalla ympäri Suomea. Etelä-Karjalainen Ruokolahden VPK lähti mukaan, koska jatkossakin tarvitaan uusia palokuntalaisia: kun palokunta tunnetaan, jäsenhankinta on helpompaa. Kuntalaisten osaamista turvallisuusasioissa halutaan myös parantaa. – Olemme mukana Päivä paloasemalla -tapahtumassa toisen kerran, kertoo Ruokolahden VPK:n päällikkö Petri Leppänen. Paloasemalle on valmisteltu rastikoulutusrata tapahtumaohjeistuksen mukaan. Tarkoitus on, että ihmiset eivät vain seiso ja seuraa opetusta, vaan he pääsevät heti tekemään ja oppimaan tarpeellisia taitoja. Rasteja toteuttamassa on palokunnasta kymmenen hälytysosastolaista ja kymmenen nuoriso-osastolaista. Rastien lisäksi on mahdollista tutustua paloautoihin ja muuhun kalustoon. Jaossa on erilaisia turvallisuuteen liittyviä esitteitä, arpajaisiin sai osallistua, myös piparia ja jouluglögiä oli vieraille tarjolla. Mukana tapahtumassa on myös tärkeä yhteistyökumppani – paikallinen ambulanssiyrittäjä. Ensihoitaja Anne Timonen esitteli ambulanssin kalustoa ja heidän toimintaansa muutenkin. Leppäsen mukaan ihmiset oli helposti saatu tekemään rasteilla erilaisia turvallisuustehtäviä. – Tämä on koko perheen mukava lauantaitapahtuma, jossa ei pelkästään töllistellä, vaan kaikki pääsevät rasteilla osallistumaan. Palautetta SPEKille TAMLANS OY, Niittyhaankatu 4, 33720 Tampere Puh. 010 682 1200, fax (03) 377 5610 Palautetta Leppänen kuitenkin antaa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön suuntaan. Viime vuonna oli enemmän mukavaa kampanjamateriaalia veloituksetta jaossa. Nyt oli siirrytty enemmän maksullisen rekvisiitan puolelle. – Joitakin palovaroittimia olisimme voineet ostaa, jos ne olisivat olleet hinnaltaan edullisempia. Rautakaupasta niitä saa halvemmalla. Bisnestä ei voi Päivä paloasemalla -tapahtumalla tehdä, mutta muutaman sopivan hintaisen palovaroittimen olisi voinut myydä, kun vieras kertoi palovaroittimen puutteesta. – Toivottavasti kampanja ei kilpisty siihen, että SPEK alkaa palokuntia laskuttaa yhä enemmän palokuntien tehdessä Ensihoitaja Anne Timonen esitteli Lauralle, Ellalle ja Anttonille ambulanssin välineistöä. Lapset saivat muistoksi joulukalenterin ja Pikkupalomies -kypärän. vapaaehtoisesti täysin ilmaiseksi turvallisuuskoulutusta, toteaa Leppänen painokkaasti. Tapahtumalla jäseniä palokuntaan Yhden rastin vetäjänä toimi yksikönjohtaja ja nuoriso-osaston kouluttaja Esko Toivonen. – Yllätyimme viime vuonna tapahtuman kiinnostavuudesta ja siksi päätimme myös nyt lähteä mukaan. Ruokolahtelaiset tuntevat kyllä pääsääntöisesti oman VPK:nsa, mutta asemamme on syrjässä ja siksi lisätunnettavuuden saavuttamiseksi on pyrittävä saamaan ihmiset erilaisilla keinoilla tutustumaan toimintaamme. Viime vuonna saimme pelkästään yhdellä tapahtumalla neljä uutta jäsentä. Nyt heidät on sitoutettu ja koulutettu palokunnan hälytystoimintaan, toteaa Toivonen. Osaavaa toimintaa Tapahtuma oli palokunnassa valmisteltu ja toteutettu erinomaisen hyvin. Ruokolahden VPK:n palokuntalaiset kouluttivat yleisöä osaavasti ja siten, että he heti perusteiden jälkeen pääsivät itse tekemään. Kouluttajat saivat eri rasteilla helposti yleisön toimimaan. Turhaan ei ole pelastusalalla viime vuosina puhuttu turvallisuuskoulutuksen tärkeydestä. Ruokolahdella tehtyjen havaintojen mukaan palokuntalaiset suhtautuvat turvallisuuskoulutukseen yhtä ammattimaisella otteella kun hälytystehtäviin. Kaikki ovet eivät auenneet Päivä paloasemalla -tapahtumaa mainostettiin lehti-ilmoituksilla. Miten käy, kun kansalainen menee paloasemalle ja ilmoituksesta huolimatta eivät ovet olekaan auki. Nyt tapahtumaan osallistui alle puolet Suomen palokunnista. Voi olla, että turhaan ovea nykivä henkilö ei enää koskaan lähesty palokuntaa tullakseen valistetuksi tai rekrytoiduksi. Miten olisi, jos kaikki Suomen aluepelastuslaitokset ja palokunnat olisivat seuraavalla kerralla mukana tapahtumassa? Valmisteltaisiin Päivä paloasemalla seuraavan kerran hyvin, yhdessä koko alueen palokuntaväen voimin. Pelastuslaitos voisi satsata hieman alueellisiin lehti-ilmoituksiin, joissa jokainen tapahtumaan osallistuva palokunta olisi noteerattu. Ei olisi myöskään pahitteeksi, jos pelastuslaitokset hankkisivat hieman monipuolisempaa turvallisuusviestinnän materiaalia jaettavaksi alueensa asukkaille. Ja ennen kaikkea, toteutettaisiin tapahtuma hyvin järjestettynä, innostuneesti ja osaavasti Ruokolahden mallilla. Palokuntalainen • 43 13 THE ONE FOR THE ROAD kipinät Ruskotalon pihalla yleisö pääsi tutustumaan paloauto- ja muuhun kalustoon. Kotkan VPK 135 Palokuntanuoret testaamassa vanhaa paloruiskua. Ruskon VPK 75 vuotta Ruskon VPK:n 75-vuotisjuhlaa vietettiin lokakuussa Ruskotalolla. Samalla vietettiin VPK:n naisosaston 50-vuotisjuhlaa. Päivän ohjelmaan kuului valokuvanäyttely, kalustonäyttely, palokuntaparaati ja pääjuhla. Teksti Isto Kujala • Ruskon VPK:n perustaminen lähti aikoinaan käyntiin samalla tavalla kuin monen muunkin suomalaisen VPK:n. Pitäjässä oli 30-luvulla sattunut muutamia tuhoisia tulipaloja, jotka saivat aikaan paikkakunnan miesten keskuudessa pohdintaa oman palokunnan tarpeesta. Myös Suomen ensimmäinen palolaki vuodelta 1933 edellytti palokunnan perustamista. Perustava kokous pidettiin loppuvuodesta 1936. Paikalle saapui 51 ruskolaista miestä. Jo siihen aikaan tehtiin yhteistyötä palokuntajärjestelmän kehittämiseksi – nimittäin 12 Marian VPK:n jäsentä oli kokouksessa mukana selvittämässä, mitä VPK-toiminta mer- kitsisi. Kokouksessa päätettiin palokunta perustaa. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Väinö Keskikylä. VPK tänään Ruskon VPK jakautuu hälytys-, nuoriso-, nais- ja veteraaniosastoon. Palokunnassa on tällä hetkellä reilut 80 jäsentä, hälytysosastoon heistä kuuluu 35. Palokuntasopimus edellyttää hälytykseen lähtöä viidessä minuutissa vahvuudella 1+3. Sopimus edellyttää myös toisen yksikön lähtöä 10 minuutissa vahvuudella 0+2. Hälytyksiä palokunnalla on 30—50 vuodessa. Valtaosa hälytyksistä aiheutuu automaattisista paloilmoittimista, Palokuntaparaati kuului juhlapäivän ohjelmaan. Paraati kulki keskeltä Ruskon kunnan keskustaa, kunnantalon ohi. 14 Palokuntalainen • 43 tulipaloista, liikenneonnettomuuksista ja myös muutamia eläinpelastustehtäviä on vuosittain. Palokunnan ajoneuvokalustoa ovat sammutusauto, säiliöauto, tukimiehistöauto ja miehistöauto. Nykyisin Ruskon VPK toimii Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen sopimuspalokuntana. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Kalle Tammi ja palokunnanpäällikkönä Pasi Kanerva. Naisosastoon kuuluu toistakymmentä naista. Sen tärkein tehtävä on tukea palokunnan muita osastoja tarpeen tullen ja erityisesti hälytysmuonituksessa. Naisosastoa johtaa Marjatta Uttula. Ansioituneita palkittiin Palokunnan juhlaan osallistui runsaasti naapuripalokuntien ja yhteistyökumppanien edustajia. Juhlassa kuultiin Marian VPK:n soittokunnan esittämää musiikkia. Puheiden lisäksi ohjelmaan kuului, tärkeimpänä osana, ansioituneiden palokuntalaisten palkitseminen. Juhlassa palkittiin palokunnan kunniapäällikkyydellä Teemu Kanerva. Hän on liittynyt palokunnan jäseneksi vuonna 1953. Ansioituneita jäseniä palkittiin myös Länsi-Suomen Pelastusalan Liiton ja Suomen Sopimuspalokuntien Liiton mitaleilla. Puheenjohtaja Kalle Tammi luovutti kunniakirjan kunniapalokunnanpäälliköksi kutsutulle Teemu Kanervalle. Karl Heikkisellä 75 vuotta palokuntatoimintaa Jäsenistön yhteiskuva palokunnan 135-vuotisjuhlassa. Kotkan VPK:n merkkivuoden tapahtumat alkoivat syyskuussa kun palokunnan juhlavuoden kunniaksi järjestettiin XXVI yleinen palokuntalaiskokous Kotkan VPK:n 122 vuoden ikäisellä palokunnantalolla. Toinen kohokohta oli vuosijuhla, jossa koettiin ainutlaatuinen hetki, kun 75 vuotta palokunnassa mukana ollut Karl Heikkinen palkittiin. • Kotkan VPK on edelleen aktiivinen toimija niin pelastustoimessa kuin Kotkan kaupungissa muutenkin – lähes kaikille kaupunkilaisille on tuttu keskustassa, Isonpuiston laidalla seisova VPK -talo. Iso osa yhdistyksen tuloista tuleekin talon vuokraustoiminnasta. Palokunnan oma 135-vuotisjuhla järjestettiin lauantaina 12.11., jolloin jäsenistöä kokoontui lämminhenkiseen illanviettoon, luonnollisesti palokunnan talolle. Illan aikana muistettiin aktiivisia ja ansioituneita palokunnan jäseniä sekä muisteltiin kuluneita, työntäyteisiä vuosia. Karl Heikkinen – elämäntyönä Kotkan VPK Palokunnan kunniajäsen, 87-vuotias Karl Heikkinen liittyi palokuntaan 16.8.1937 ollessaan 13 -vuotias, joten Karlilla on menossa 75. toimintavuosi palokunnan jäsenenä. Palokunnan 135-vuotisjuhlan kokokohta oli, kun Heikkiselle luovutettiin kultainen 75-vuotispalvelusvuosimerkki sekä palomiesreliefi kunnianosoituksena elämäntyöstä palokunnassa. Edelleen hyvässä kunnossa oleva Karl nouti kunnianosoitukset itse ja kehotti kiitospuheessaan palokuntalaisia olemaan aktiivisia ja hyvänä esimerkkinä. Jäsenistö osoitti kunnioitustaan antamalla raikuvat aplodit seisoviltaan. Vielä vuosituhannen vaihteesta aivan viime vuosiin Heikkinen huolehti palokunnan arkistojen ylläpidosta ja tietojen taltioinnista. Häntä voidaan kiittää siitä, että moni historiaan jäänyt esine, asia tai tapahtuma on taltioitu jälkipolvia varten. Kalle, kuten häntä kutsutaan, on ollut korvaamaton palokunnan muille jäsenille, kun arkistoa on käyty läpi ja palokunnan historiaa on saatu luovutettua kaupungin museon arkistoihin. Karl Heikkinen on ollut aktiivinen toimija vuosien aikana, mainittakoon muun muassa seuraavia luottamustoimia: Karl Heikkinen saamansa palkinnon kanssa. 1947–1953ESA III koneenkäyttäjä 1953–1974 poikaosaston johtaja 1969–1981VPK -talon isännöitsijä 1977–1981 kiinteistötoimikunnan puheenjohtaja 1982–1993kiinteistötoimikunnan jäsen 1961–1979, 1982–1993 hallituksen jäsen 1980–1981hallituksen puheenjohtaja Huomionosoituksia 1966 Palokuntien keskusliitto, ansioristi 1976 Palopäällystöliitto, ansioristi 1991 Kymen läänin palontorjuntaliitto, ansioristi 1991 Kotkan VPK:n kunniajäsenyys 2001 Kotkan VPK:n veteraanijäsenyys 2011 Kotkan VPK, palomiesreliefi pitkäaikaisesta jäsenyydestä Palokuntalainen • 43 15 kipinät Sysmän VPK:n nuoriso-osasto 60 vuotta Juhlavuosi täynnä toimintaa Teksti Merja Simola, Sysmän VPK • Sysmän VPK:n poikaosasto perustettiin 13.9.1951, sittemmin osaston nimi muutettiin nuoriso-osastoksi. Osasto on toiminut vireästi koko ajan ja torstaiset harjoitukset pyörivät edelleenkin ympäri vuoden. Juhlavuosi 2011 sisälsi useita mieleenpainuvia tapahtumia. Helmikuu: 24-h talvileiri järjestettiin oman VPK:n tanssilavan ja vapaa-ajan majan alueella. Pakkanenkaan ei pelottanut osallistujia, vaikka kireimmillään se paukkui –30 asteessa. Leirillä harjoiteltiin majoittumista talviolosuhteissa. Myös majoittumisen turvallisuus, leirihygienia, jäällä liikkuminen ja pilkkiminen kuuluivat leirin ohjelmaan. Vapaa-aikana laskettiin pulkkamäkeä ja pelattiin pelejä. Maaliskuu: Oma leiri toimi hyvänä harjoituksena Hämeen Pelastusliiton järjestämälle Hiutale 2011 -palokuntanuorten talvileirille. Leirillä vietettiin neljä savuntuoksuista päivää Padasjoella. Siellä majoituttiin teltassa ja ruoka valmistettiin nuotiolla. Leirillä opittiin, kuinka pärjätä luonnossa talvella ilman sähköä ja muita mukavuuksia. Päivien ohjelmassa oli muun muassa jäänaskalien tekoa, jäänveistoa, lumikenkäilyä ja tietenkin leirikilpailu. Toukokuu: Sysmän VPK osallistui palokuntien rekrytointitapahtumaan Sysmän paloasemalla. Tapahtuman vetonaulana oli nuoriso-osaston toimintanäytös. Nuorisoosastoon panostaminen on tulevan toiminnan perusta, varsinkin pienellä paikkakunnalla, sillä nuoriso-osastossa kasvavat tulevat palomiehet ja naiset. Heinäkuu: 60-vuotispäivää 16 Palokuntalainen • 43 vietettiin juhlanäytöksen merkeissä. Sammutuskalusto ja nuoret kuljetettiin kirkonkylän keskustan tuntumassa olevan järven rantaan. Selvitykset tehtiin mallikkaasti ja vesi suihkusi. Näytöksen jälkeen nuoret ehtivät vielä kiipeillä toimintaradalla. Hiki virtasi auringon paahteessa harjoitusvarusteissa, mutta hauskaa oli ja mehu maistui. Nuoret osallistuivat heinäkuussa myös Padasjoella Hämeen Pelastusliiton palokuntanuorten Palonaru 2011 -kesäleirille. Leirillä nuoret suorittivat ansiokkaasti kursseja, olipa joukossa kurssinsa priimuskin. Sysmän VPK:n nuoriso-osaston riveistä on hälytysosaston kautta noussut useita niin paloalan kuin muidenkin alojen vaikuttajia. Ensimmäisistä poikaosaston harjoituksista aloitti palokuntatoimintansa kunniajäsen Pertti Uurasmaa, joka edelleen on toiminnassa mukana aktiivisesti. Viime vuosina hän on vetänyt veteraaniosastoa ja lisäksi osallistunut nuoriso-osaston koulutukseen. Syyskuu: Juhlaharjoitus pidettiin Aurinkoniemessä Sysmän Nikkaroisissa. Ohjelmassa oli Pertti Uurasmaan oppitunti nuoriso-osaston historiasta. Lisäksi osaston vetäjä ja autonkuljettaja kertoivat muistikuvia omasta nuoriso-osastoajastaan Sysmässä. Ja totta kai, tarjolla oli maistuvaa täytekakkua. Joulukuu: Juhlavuoden päätti koko VPK:n yhteiset pikkujoulut itsenäisyyspäivän aattona. Pikkujouluissa taputettiin ahkerasti kaikille vuoden aikana toiminnassa ja kilpailuissa kunnostautuneille. Komea pokaalirivistö nuoriso-osaston pöydällä osoitti nuorten innostuksen ja toivottavasi kannusti nuoria jatkamaan tulevanakin vuonna hyvän harrastuksen parissa. Ja toivotaan, että näissä nuorissa palokunta-aatteen kipinä säilyy vuosia ja vuosikymmeniä eteenpäin. Tällä hetkellä Sysmän VPK:n nuoriso-osastoon kuuluu kolmisenkymmentä 10—15 -vuotiasta nuorta, joista tyttöjä on lähes puolet. Vuoden palomies Matti Waitinen. Intohimona turvallisuusviestintä Pelastuskoulun rehtorista vuoden palomies Vuoden Palomies -toimikunta on valinnut vuoden 2011 palomieheksi Matti Waitisen Helsingin kaupungin pelastuslaitokselta. Helsingin Pelastuskoulun rehtorina toimivan Waitisen erityiseksi ansioksi katsottiin määrätietoinen ja esimerkillinen toiminta pelastusalan turvallisuusviestinnän, kuten valistuksen, neuvonnan ja turvallisuuskoulutuksen kehittämisessä. • Pelastuskoulun rehtoriksi Waitinen valittiin 2001, jolloin hän jatkoi edeltäjänsä Erkki Jaakkolan viitoittamalla tiellä turvallisuusviestinnän ja -opetuksen kehittämistä. Pelastusalalla hän on työskennellyt vuodesta 1998, jolloin hänet valittiin Pelastuskouluun vanhemmaksi opettajaksi. Hänen toimenkuvaansa kuuluivat tuolloin turvallisuusopetuksen pedagogin tehtävät. – Varsinainen kipinä syntyi erityisesti koulujen ja oppilaitosten turvallisuuden kehittämiseen vappuyönä 1993. Silloin tuhopolttaja poltti peruskoulun, jossa toimin rehtorina, Waitinen muistelee Waitinen on kirjoittanut noin 30 erilaista turvallisuusalan opasta ja muuta teosta. Vuodesta 2010 hän on työskennellyt aktiivisesti valtakunnallisessa turvallisuusviestintätyöryhmässä, joka on osa pelastustoimen kumppanuushanketta. Se on kehittänyt alan turvallisuusviestintää ja siihen liittyvää yhteistyötä. – Turvallisuusviestinnän arvostus pitäisi saada jatkossakin nousemaan, mutta alalla jyräävät vielä operatiiviset arvot, Waitinen pohtii. – Opettamalla pelastettu ihmishenki on yhtä tärkeä kuin pelastustoiminnalla pelastettu, hän painottaa. Matti Waitinen väitteli 17.12.2011 tohtoriksi Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa. Aiheena oli ”Turvallinen koulu? – Helsinkiläisten peruskoulujen turvallisuuskulttuurista ja siihen vaikuttavista tekijöistä”. Vuoden Palomiehen valitsee toimikunta, johon kuuluvat edustajat Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä, Suomen Palopäällystöliitosta, Julkisten ja hyvinvointialojen liitosta, Suomen Sopimuspalokuntien Liitosta ja Pelastustieto-lehdestä. Vuoden Palomies tai Palokuntalainen on valittu vuodesta 1982 lähtien. Palokuntalainen • 43 17 kipinät Palokuntaleiri 2014: Vuoden 2011 pelastuslaitos: Leiritoimikuntaan kokemusta • LSPeL on vahvistanut Porin Kirjurinluodolla 2014 pidettävän kansainvälisen palokuntanuorten leirin toimialapäälliköiden valinnan. Toimialoille haki yhteensä 23 henkilöä. Suurin osa hakijoista halusi ruokahuoltoon. Valinnoissa otettiin huomioon valtakunnallinen näkemys leirintekoon ja päälliköt valittiin mahdollisimman kattavasti koko Suomesta. Leirin varapäälliköt tullaan nimeämään ensi kevään aikana. Lisäksi valtakunnallinen nuorisotyövaliokunta nimeää leirityöryhmään leiriläisten edustajan. Syksyn 2011 aikana pääpaino leirivalmisteluissa on ollut rahoituksen hakemisessa. Ensimmäinen myönteinen avustuspäätös saatiin Jenny ja Antti Wihurin säätiöltä, joka tukee leiriä 30 000 eurolla. Palosuojelurahastosta tuli erityishakemukselle kielteinen päätös, mutta liitto hakee avustusta yleisavustuksen mukana. Myös muille tahoille hakemuksia on lähtenyt, mutta päätöksiä ei ole vielä tullut. Yhteistyökumppaneiden kanssa on aloitettu keskustelut ja pääyhteistyökumppanit julkistettaneen alkuvuonna 2012. Valtakunnallinen leiritoimikunta 2014 • leirinjohtaja Kai Vainio, Kiukaisten VPK • projektivastaava Terhi Kivijärvi, LSPeL • koulutuspäällikkö Mikko Rauhanen, Maarian VPK • huoltopäällikkö Jani Vilkman, Lammin VPK • ruokahuoltopäällikkö Hillevi Kiema, Kauttuan tehtaan VPK • järjestelypäällikkö Matti Lehtonen, Pihlavan VPK • ohjelmapäällikkö Jarno Markkanen, Jäppilän VPK • turvapäällikkö Mika Gröndahl, Panelian VPK • kansainvälisten asioiden päällikkö Kalle Lehtonen, Rantakulman VPK • tuotepäällikkö Pirjo Soini, Porin VPK • toimistopäällikkö Toni Alatalo, Kotkan VPK • tiedotuspäällikkö Eija Holmberg-Lehto, Tammisalon VPK Kurikasta vuoden 2011 palokuntanuorisotyöntekijä • Vuoden 2011 palokuntanuorisotyöntekijäksi on valittu kurikkalainen ylipalomies Reijo Alanko-Luopa. Valinta julkistettiin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön valtuuston syysseminaarissa Helsingissä. Alanko-Luopa on toiminut palokuntanuorten kouluttajana lähes koko aikuisikänsä. Hän on toiminut SPEKin Yli Hyvä Juttu -hankkeessa aktiivisena promoottorina. Hankkeen tarkoituksena on ollut estää nuorten syrjäytymistä. Nuoria, joiden arveltiin olevan syrjäytymisvaarassa, ohjattiin mukaan palokuntanuorisotoimintaan. He saivat itselleen kiinnostavan harrastuksen omassa tiiviissä yhteisössä, mikä tuki heidän pärjäämistään Vuoden palokuntanuorisotyöntekijä -huomionosoitus myönnetään tunnustuksena ansiokkaasta ja menestyksekkäästä työstä palokuntanuorisotoiminnan hyväksi. 18 Palokuntalainen • 43 Kuva Valtteri Tervala yhteiskunnassa ja vähensi syrjäytymisriskiä. Palokuntanuorisotoiminnan ohjaajat saivat aiheeseen liittyvää koulutusta, mutta he eivät tienneet, ketkä toimintaan tulevista nuorista tulivat mukaan esimerkiksi sosiaalitoimen ohjaamina. – Hankkeen aikana toimin Pohjanmaan Pelastusalan Liiton palokuntanuorten nuorisotyön johtajana, joten oli tärkeää toimia suunnannäyttäjänä oman osaston kanssa. Minulla oli kyllä haju, että tätä työtä oli tehty jo aiemminkin. Ja kun olin yhteydessä sosiaalipuoleen, he löysivät nimilistastamme viisi tuttua nimeä ja tuumasivat, että kiva, kun nämä kaverit ovat mukana. Minulle ei kuitenkaan kerrottu, keistä oli kyse, kertoo Alanko-Luopa. Tunnustus jaetaan vuosittain ja valinnan tekee SPEKin nuorisotyötoimikunta. Kuvassa vuoden 2011 voittaja Reijo AlankoLuopa. Helsingin kaupungin pelastuslaitos Markkinajohtaja Suomessa ja maailmalla Yli 6000 laitetta yli 120 maahan Työskentelykorkeudet 16 - 112 m Suurin korikuorma 500kg Yli 2000 lisävarustetta Ylivoimainen paino-työkorkeussuhde Huolto lähellä ja nopeaa Kansainvälinen nostolavojen IPAF koulutus Vuoden 2011 pelastuslaitokseksi Palokuntalainen - Brandkåristen nimeää Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen. Se on lehden toimituskunnan mielestä pystynyt alan myllerryksistä huolimatta jatkamaan itsenäistä toimintapolitiikkaansa kaupunkilaisten turvallisuuden kehittämiseksi. Laitosta on kehitetty systemaattisesti ja pitkäjänteisesti. • Onnistumisen yhtenä peruspilarina on määrätietoisesti rakennettu julkinen kuva, joka edelleenkin heijastaa aikoinaan tehtyjä kaukoviisaita päätöksiä. Useista pelastuslaitoksista poiketen Helsingin pelastuslaitos on pystynyt tehokkaasti säilyttämään suhteet poliittisiin päätöksentekijöihin ja siten perustelemaan olemassaolonsa siellä, missä tosiasialliset resurssit viime kädessä jaetaan. Tämä näkyy sekä kaupunkikuvassa että laitoksen sisällä. Riittävillä resursseilla, hyvillä toimintamalleilla ja onnistuneella suunnittelulla tehokkuus on pystytty säilyttämään korkealla tasolla. Helsingin luonnollisena etuna moneen muuhun laitokseen verrattuna on kaupungin tiivis yhdyskuntarakenne ja vakaa asukaspohja. Vanhasta kaupunkipalokuntarakenteesta huolimatta Helsingin pelastuslaitos on pystynyt varsin tehokkaasti hyödyntämään myös sopimuspalokuntiaan. Helsingin pelastuslaitosta pidetään pääosin hyvänä työnantajana. Helsingin pelastuslaitoksen toiminta myös ensihoidon kehittämisessä ansaitsee kiitokset. Pelastustoimen ja ensihoidon synergia on osattu Helsingissä käyttää molempien osapuolien ja viime kädessä kaupunkilaisten hyödyksi. Kuntaliitto jättää SPEKin • Lehtemme saamien tietojen mukaan Suomen Kuntaliitto on eroamassa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä. Eroa pidetään sekä harmillisena imagotappiona keskusjärjestölle, että myöskin järjestöjen tilannetta selkiyttävänä toimenpiteenä. Suomen Kuntaliitto on selvästi etujärjestö, joka valvoo kuntasektorin etuja. Nämä eivät aina ole yhtenevät kaikkien SPEKin eri jäsenjärjestöjen kanssa. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä on eron jälkeen 35 jäsenyhteisöä. Suomen Kuntaliitolta pyydettiin lausuntoa asiassa, mutta se ei saapunut lehden painopäivään mennessä. Palaamme asiaan helmikuun numerossa. BRONTO SKYLIFT OY AB Teerivuorenkatu 28 33300 TAMPERE puh 020 7927 111 fax 020 7927 300 www.bronto.fi ISO 9001 ISO 14001 EN-ISO 3834-2 CERTIFIED ORGANISATION » CLICKMATE™ KLIKKAA liitin kiinni ! Suunniteltu hengitysilmapullojen turvalliseen ja nopeaan täyttöön. CLICKMATE™ TW154 on helposti jälkiasennettavissa nykyisiin täyttöasemiin, suoraan täyttöletkuun tai kaksoispakattujen pullojen täyttöön. Liitos sekunneissa hengitysilmapulloihin. Ei käsin kiertämistä - KLIKKAA liitin kiinni ! Edustus Suomessa: www.weh.com Oy Colly Company Ab Puh. +358 29 006 150 Fax +358 29 006 1150 e-mail: sales@colly.fi www.colly.fi kipinät Juhlassa palkittiin ansioituneita palokuntalaisia. Lehtokankaalle SPPL:n suurristi Klaukkalan-Metsäkylän VPK lähtee hälytystehtäviin tarvittaessa kahdella autolla. Käytössä on suhteellisen uudet pelastusyksikkö ja säiliöauto. Lisäksi palokunta omistaa museoauton. Klaukkalan-Metsäkylän VPK Oma talo miehen ikään Keski-Uusimaalaisen KlaukkalanMetsäkylän VPK:n talo vihittiin käyttöön 25.10.1961 silloisen Uudenmaan läänin maaherran Väinö Meltin toimesta. VPK:n talon rakentaminen oli pienen kylän talkootyön ja yhteishengen voimannäyttö. Talon täytettyä 50 vuotta viime lokakuussa, pidettiin Metsäkylässä juhlatilaisuus. • Vuonna 1951 perustettu VPK pyrki jo ensimmäisenä toimintavuotenaan hankkimaan itselleen tontin paloaseman rakentamista varten. Yritys oman tontin saamiseksi kuitenkin kariutui, koska sopivan tontin myyjä ei suostunutkaan kaupan tekoon. Toisaalta myös osa jäsenistöä vastusti tontin ostoa sen sijainnin johdosta. Uusi tonttivaihtoehto löytyi vuonna 1959. Aiemmista kokemuksista oli opittu ja niinpä kaupat tontista tehtiin pikaisesti lokakuussa 1959. Talo pystyyn lainoilla ja talkoilla Nurmijärven kunnaninsinööri Mikko Ketonen laati alustavat talon piirustukset. Ensin talosta oli määrä tulla kaksikerroksinen, mutta viereen suunniteltu Hyrylästä Klaukkalaan suuntautuva niin sanottu öljytie ja sille suunniteltu korkeus johti päätökseen kolmikerroksisesta rakennuksesta. Työt omalla tontilla aloitet- 20 Palokuntalainen • 43 • Helsingin pelastuskomentaja Kari Lehtokankaalle luovutettiin joulukuussa Suomen Palopäällystöliiton suurristi. Kari Lehtokangas on tehnyt yli 30-vuotisen virkauran pelastustoimessa. Hän on hoitanut myös lukuisia alan luottamustehtäviä niin paikallisesti, alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. Lehtokangas on toiminut muun muassa Suomen Palopäällystöliiton puheenjohtajana ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön varapuheenjohtajana. Suomen Palopäällystö- liiton suurristi on erittäin harvinainen. Liiton 80-vuotisen olemassaolon aikana se on jaettu vain neljä kertaa aikaisemmin. Nyt myönnetyn merkin kantajia on Lehtokankaan lisäksi ainoastaan pelastuskomentaja evp. Rainer Alho. SPPL:n jouluseminaarissa jaettiin toinenkin varsin harvinainen huomionosoitus, Suomen Palopäällystöliiton tuliristi. Sen sai pelastuspäällikkö evp. Timo Kaistinen Riihimäeltä. Tuliristin on saanut kaikkiaan 86 henkilöä. Sopimuspalokuntien pienavustushakemukset on tarkoitettu sopimus-, tehdas- ja laitospalokunnille, joilla on voimassa oleva palokuntasopimus. Avustusta myönnetään yksikköhinnaltaan alle 10 000 euron hankkeisiin. Avustuksilla tuetaan hälytysvalmiuden tehostamista tai työturvallisuuden parantamista tukevia varuste- ja kalustohankintoja tai hankkeita, joilla turvataan VPK -toiminnan jatkuvuutta ja toimintaedellytyksiä. tiin välittömästi. Talkootyöllä oli suuri merkitys rakentamisessa ja rahoituksesta huolehdittiin lainoilla, jotka 24 kyläläistä takasivat. Rakentamisen aikana kustannukset nousivat eikä lainaraha riittänyt, siksi täytyi vielä hakea uusi laina. Se saatiin 13 kyläläisen takauksella. Rakentamiseen kului aikaa kaksi vuotta. Talo vihittiin käyttöön 25.10.1961, reilut 10 vuotta palokunnan perustamisen jälkeen. Hanke oli sisukkaan kyläyhteisön ponnistus yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi. Tällaisia hankkeita ovat mm. • hälytysosastojen varuste- ja kalustohankinnat • todennetun työturvallisuushaitan poistaminen • rakennuksen muuttaminen paloasemakäyttöön • ajoneuvopaikkojen lisääminen • ajoneuvon hankinta (alle 10 000 euroa, sis. alv) • nuoriso-osaston suojavarusteet Lainat maksuun vuokrilla ja avustuksilla Talon rakentamisesta johtuvien lainojen maksaminen ei yhdistykselle ollut helppo homma. Asiaa käsitteltiin monissa kokouksissa. Lainojen maksamiseksi jouduttiin tiloja vuokraamaan muuhun käyttöön ja hakemaan avustuksia Nurmijärven kunnalta ja Palosuojelurahastolta. Vuonna 1972 voitiin todeta, että rakennuslainat oli saatu maksettua. Rakennuksen ylläpito on myös vaatinut paljon suunnittelua ja päätöksiä niiltä, jotka ovat yhdistyksestä vastanneet. Klaukkalan-Metsäkylän VPK voi olla enemmän kuin tyytyväinen siitä, että yhdistyksen vastuuhenkilöt ovat tehneet oikeita päätöksiä ja talo on edelleenkin yhdistyksen omistuksessa. Palokunnan talon 50-vuotisjuhla pidettiin 25.10.2011. Juhlan tervehdyssanat lausui yhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Alho, juhlapuheen piti Etelä-Suomen Aluehallintoviraston pelastustoimen ja varautumisen vastuualueen johtaja Markku Haranne. Musiikista vastasi Jari Niemelän klubiorkesteri. Klaukkalan-Metsäkylän VPK on Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen sopimuspalokunta. SOPIMUSPALOKUNTIEN PIENAVUSTUKSET VUONNA 2012 Avustusta haetaan ilman määräaikaa viimeistään vuoden kuluessa hankinnan maksamisesta toteutuneiden kustannusten perusteella. Avustusta haetaan sähköisillä lomakkeilla, jotka löytyvät osoitteesta www.psr.fi/pienavustukset. Sopimuspalokuntien tulee lisäksi pyytää hakemuksiinsa pelastuslaitoksen lausunto. Hakemukset toimitetaan rahastoon sähköpostitse tai postitse. Palosuojelurahasto toivottaa kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012! Kuvassa ainoat suurristin kantajat; Rainer Alho onnittelee Kari Lehtokangasta, taustalla liiton puheenjohtaja Vesa Parkko. Lisätietoja: www.psr.fi/sopimuspalokunnat kipinät kasvo ari jalonen Muistolaatta paljastettiin lauantaina 26.11.2011 osoitteessa Noukantie 10, Pori. Kuvassa vasemmalta laatan suunnittelija Ari Lagerbom, puheenjohtaja Ari Nordström, Esa Ilves, kunniapäällikkö Heikki Hallamaa, kunniapuheenjohtaja Matti Sundvall, Kari Lampinen ja Keijo Härkälä. Vähärauman VPK 125 Teksti puheenjohtaja Ari Nordström Perinnepalokunnalle muistolaatta • Porilaisella Vähärauman VPK:lla oli yli sadan vuoden ajan tukikohtanaan palokunnantalo Vähärauman kaupunginosassa. Talo paloi vuonna 2009 perustuksiaan myöten ja jäljelle jäi vuonna 1917 luonnonkivistä rakennettu kalustorakennus. Tästäkin rakennuksesta palokunta luopuu vuoden vaihteessa, jolloin kiinteistön hallinta siirtyy tontin omistavalle Porin kaupungille. Vähärauman VPK jatkaa paloturvallisuustyötä pienemmissä puitteissa ilman varsinaista sammutusvalmiutta. Vähärauman VPK kunnosti kivirakennuksen julkisivut, jotta asemakaavassa suojelumerkinnällä varustettu rakennus säilyisi mahdollisimman pitkään muistuttamassa perinteikkäästä ja arvokkaasta palokuntatyöstä Vähäraumalla. Juhlavuoden kunniaksi palokunta hankki kivirakennuksen seinään muistolaatan. Laatan suunniteli reposaarelainen palokuntaaktiivi Ari Lagerbom. Vähärauman VPK:n syyskokouksessa valittiin palokunnan puheenjohtajaksi Ari Nordström. Varapuheenjohtajana toimii Keijo Härkälä, sihteerinä Jussi Konttinen ja taloudenhoitajana Heikki Hallamaa. Kunniapuheenjohtajaksi nimettiin Matti Sundvall ja kunniapäälliköksi Heikki Hallamaa. Molemmat ovat toimineet vapaaehtoisessa palokuntatyössä reilusti yli puoli vuosisataa. U UTTA: Pelastustoimen arvot -ajoneuvotarrat Näytä ulospäin, millaisten arvojen varassa toimimme! Uudet Pelastustoimen arvot -ajoneuvotarrat nyt saatavilla. Tarroja on kahta kokoa: suuremman halkaisija on 25 cm ja pienemmän 11 cm. Hinnat 9,00 e ja 4,00 e / kpl (sis.alv.) Tilaukset ja tiedustelut: Suomen Palopäällystöliitto Iso Roobertinkatu 7 A 5, 00120 Helsinki puhelin (09) 2522 9200 faksi (09) 2522 9222 toimisto@sppl.fi, www.sppl.fi Palokansan edustaja • Paloesimies Ari Jalonen syntyi Porissa vuonna 1974. Hänen syntymäkotinsa sijaitsi Viasvedellä, melkein 15 kilometrin päässä Porin torilta. Tänään Jalosen perhe, vaimo Leena, kolme alle kouluikäistä lasta ja koirat Elsa ja Rölli asuvat omakotitalossa Arin synnyinseudulla, Porin ”maasedulla”. Teini-ikäisenä Ari tutustui pelastusalaan Porin VPK:n nuoriso-osastossa, missä syttyi kiinnostus tulevaa ammattia kohtaan. Nuorena Ari harrasti myös kilpauintia. Osittain siksi vesielementti tuli tutuksi armeijassa. Hyväkuntoinen Ari valmistui merivoimien sukeltajakurssi 65:lta raivaajasukeltajaksi. Pelastusalan ammattiura alkoi Arin valmistuttua pelastajakurssi 7:ltä vuonna 1994. Ura keskeytyi puoleksitoista vuodeksi vuosituhannen vaihteessa, jolloin Ari palveli YK-rauhanturvaajana Libanonissa. Paloesimieskurssilta Ari valmistui vuonna 2001 ja sai koulutustaan vastaavan viran Porin palolaitoksen keskusasemalla. Pelastuslaitoksella hänen erityisvastuualueenaan on ollut vesipelastussukeltaminen Porin toiminta-alueella. Ennen heittäytymistä päätoimiseksi kansanedustajaksi Ari toimi kunnallisissa luottamustehtävissä. Hänet valittiin vuonna 2008 Porin kaupunginvaltuustoon ja 2011 eduskuntaan kolmanneksi suurimmalla äänimäärällä Satakunnasta. Hän on myös ollut Porin kaupunginhallituksen toinen varapuheenjohtaja. Moottoripyöräily on ollut hänelle läheinen harrastus jo 16-vuotiaasta alkaen. Tällä hetkellä alla on BMW K 1200 RS. Myös vaimo Leena on moottoripyöräilyn seurausta. Lempi syttyi kirjaimellisesti prätkien parissa. Ympäristöarvot ovat Arille tärkeitä. Hänen mielestään luontoa pitää suojella aina, kun siihen on mahdollisuus. Itse hän mielellään mainitsee esimerkkinä, että kaikki Jalosten lapset ovat kestovaippailleet. Satakuntalaisuus – Sydämen asia, iso kokonaisuus. SPAL – Edunvalvoja. SPPL: Perehdyttäminen 1.2. pelastuslaitoksissa –kehittämispäivä Mielimusiikki Vantaa – Monipuolinen. Viasvesi – Koti. Jorma Uotinen – Taiteilija. Eduskunta – Työpaikka. Ruoka, josta en pidä – Ei ole. Hell’s Angels – Rikollisjärjestö naamioituna moottoripyöräkerhoksi. Leena Harkimo – Kollega Porista. Lähitulevaisuus – Kiireinen. Terveiset päättäjäkollegoille – Päätöksentekijöiden on välillä hyvä astua kansan pariin. , ps jalonen ari paloesimies , ja kansanedusta Palokuntalainen • 43 23 kipinät ALALLA TAPAHTUU Toukokuu Tammikuu 20.–21.1 TULIMERI -risteily Silja Europa Turku– Tukholma 8.–10.5. SPPL: Sosiaali- ja terveydenalan turvallisuusfoorumi Hki–Tukholma –Hki 10.5. Nou Hätä -loppukilpailu Kuopio 24.–25.1. Turvallinen ja eheä Suomi – maakunnista kaupunkeihin ja kyliin -seminaari Lahti 11.–12.5. Ensihoito 12 opintopäivät Pelastusopisto, Kuopio 19.5. Palokuntien SM-kilpailut Lahti 29.5. Turvallinen Suomi -seminaari Helsinki 1.–30.6. Palomiesurheilu: Yleisurheilu Äänekoski 1.–30.6. Palomiesurheilu: Jalkapallo Mikkeli 29.6. Palokuntalainen ilmestyy Testi – Veneet SPEK: Tulta Päin -palokuntasoittokunta tapahtuma Rovaniemi Helmikuu 1.2. 1.2–31.3. Julkaisemme sitoumuksetta tietoja pelastusalan tapahtumista yms. Tiedot osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi Nimityksiä SPPL: Perehdyttäminen pelastuslaitoksissa -kehittämispäivä Vantaa Palomiesurheilu: Hiihto PohjoisKarjala Kesäkuu 9.–11.2. SPPL: Jälkivahingontorjunta ja kuivauspäivät m/s Mariella 30.6. 10.–12.2 SPEK: Pohjantähti 2012 Palotarus, Padasjoki Heinäkuu 11.2. 112-päivä Koko Suomi 1.–31.7 Palomiesurheilu: Ammunta Iisalmi 11.2. 112-päivän Valtakunnallinen päätapahtuma Tornio Haaparanta 1.7–31.8. Palomiesurheilu: Lentopallo Tampere 11.–12.2. SPEK: Palokuntanuorten valtakunnallinen symposium Jyväskylä 31.7. Palokuntalainen ilmestyy Ajankohtaisia aiheita 29.2. Palokuntalainen ilmestyy Testi - Autot 3.–5.8. CTIF kansalliset kilpailut 2012 Nummela 1.3–30.4. Palomiesurheilu: Pilkki Vaasa 1.–31.8. Palomiesurheilu: Golf Lappajärvi 1.3–30.4. Palomiesurheilu: Kaukalopallo Turku 31.8. Palokuntalainen ilmestyy 9.–10.3. Nuohousalan Keskusliiton kevätopintopäivät ja kevätkokous Heinola MESSULEHTI Testit - Pienkalusto 31.8–1.9. Palokunta Suomessa 175 vuotta Turku Palomiesurheilu: Slalom Ruka (Porvoo/ Kuusamo) Syyskuu 5.–7.9. TURVALLISUUSMESSUT Tampere Palomiesurheilu: Suunnistus Espoo 1.–30.10. Palomiesurheilu: Uinti Jyväskylä 1.10.– 30.11. Palomiesurheilu: Voimailu/Soutu Pori Kemi, (alustava paikka, vahvistuu myöhemmin) 18.– 19.10. SPPL: Opintopäivät Vierumäki 27.10. SPEK: Palokuntanais- ja nuorisotyön syysseminaari 31.10. Palokuntalainen ilmestyy Maaliskuu 14.–15.3. Elokuu 22.–24.3 SPPL: Palopäällystöpäivät Hämeenlinna 1.–30.9. 24.–25.3. SPEK: Palokuntanais- ja nuorisotyön kevätkokoukset Padasjoki Lokakuu Huhtikuu 13.4. Tapaturmapäivä 21.4. SPEK: Palokuntanuorten SM-tietokilpailu 21.–22.4. SPEK: Veikon Malja -kilpailu 2012 Kemi, paikka vahvistuu myöhemmin) 24.–26.4. Opetusalan turvallisuusfoorumi 2012 m/s Gabriella SPPL: Henkinen työsuojelu pelastuslaitoksissa Tampere 1.–30.4. Palomiesurheilu: Keilailu Raisio 30.4. Palokuntalainen ilmestyy Ajankohtaisia aiheita 25.4. Turvallisuus 2012- messujen satoa Palomiesurheilu: Salibandy Kotka Palokuntalainen ilmestyy Testit -Varusteet Joulukuu 31.12. Malmin VPK Palokunnanpäällikkö Petri Nyberg Mietoisten VPK Puheenjohtaja Antti Nuutamo Pihlavan VPK Palokunnanpäällikkö Jarkko Luonila Malmin VPK Hälytysosaston päällikkö Juha Vuorela Varpaisjärven VPK Puheenjohtaja Jukka Vepsäläinen Helsingin Pelastusliitto ry Toiminnanjohtaja Olli-Veikko Kurvinen Tuusulan VPK Puheenjohtaja (jatkaa tehtävässään) Kaj Winqvist Malmin VPK Puheenjohtaja Samuel Siliin Anjalan VPK Puheenjohtaja (jatkaa tehtävässään) Jari Kallio Tuusulan VPK Palokunnanpäällikkö (jatkaa tehtävässään) Kari Paldanius Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Pelastustoimi ja varautuminen- vastuualueen johtaja Pasi Ryynänen Mietoisten VPK Palokunnan päällikkö Sami Nikkilä Finscoop Ky:n Etelä-Suomen myyntipäällikkönä on aloittanut Mikko Känkänen ja Itä-Suomen myyntipäällikkönä Jouko Lätti. 20 valmistui päällikkökurssilta Teksti Isto Kujala Kurssilta valmistuivat: Marraskuu 1.–30.11. Pihlavan VPK Puheenjohtaja Tuomas Klimoff Aalto Toni Kerimäen VPK Aaltonen Hannes Perniön VPK Aarnio Atte Savitaipaleen palokunta Hentilä Erkki Leppävaaran VPK Hirvelä Kimmo Euran VPK Kallio Markku Pelkosenniemen VPK Karhunen Viljami Pusulan VPK Kuosmanen Markus Savion VPK Laurén Mikko Lavian VPK Mäkelä Juhani Kullaan VPK Peltoniemi Mika Mynämäen VPK Perttula Arto Kokemäen VPK Saarinen Sippo Halikon VPK Sainio Marko Kiukaisten VPK Takkinen Antti Sääksjärven VPK Toivonen Tommi Auran VPK Ukkonen Aki Euran VPK Uunila Kari Kauhajoen VPK Vinho Jouni Euran VPK Väisänen Matti Leppävaaran VPK • Sopimuspalokunnan päällikkökurssi päättyi 11.11.2011 Pelastusopistolla Kuopiossa. Kurssinjohtajana toimi vanhempi opettaja Jukka Ekholm. Kurssilla käsiteltiin luennoin ja harjoituksin pelastushallintoa, kouluttamista, pelastustoiminnan johtamista, pelastusneuvontaa ja tiedottamista, johtamistaitoa, palonehkäisyä ja sammutus- ja pelastustekniikkaa. Kurssin päätöstilaisuudessa luovutettiin SSPL-stipendi Antti Takkiselle, Sääksjärven VPK:sta. Tiedot kerätty laitosten ja palokuntien tiedottajilta sekä järjestäjien nettisivuilta. Palokuntalainen • 43 25 Erikoiset keikat Tunnin savusukellus tuplapulloilla Ottakaa oranssi käärme kiinni! Teksti Marko Partanen Kuvitukset Anna Broholm Keikoilla sattuu ja tapahtuu. Joskus jälkipolville ei jää paljon kerrottavaa, mutta toisella kertaa koettua tilannetta ei unohdeta. Siitä tulee helposti kahvipöytien legenda, joka jää elämään. Jos olet nyt paloasemalla, niin katso jalkoihisi: jokin aika sitten säilytyslaatikosta karkasi oranssi käärme. P elastusyksikkö hälytettiin ottamaan kiinni käärmettä. Kyseessä ei ollutkaan perinteinen kyy, vaan metrinmittainen oranssi käärme. Kukaan ei ollut nähnyt sellaista ennen, eikä kukaan tiennyt, mikä käärme se oli tai mistä se oli ylipäätään vapaaksi päässyt. Höökin väki sai ohjattua sen lapioilla pahvilaatikkoon. Matkalla asemalle käärme pysyi rauhallisena. Asemalla käärme vaihdettiin toiseen laatikkoon, missä ei ollut kantta. Kesämiehelle annettiin tehtäväksi vartioida käärmettä, kun muut menivät ansaitulle kahville. Eläintarhan edustajan oli määrä tulla hakemaan käärme pois. Kalustohallissa oli sen verran lämmin, että käärme sai uutta eloa. Se pyrki jatkuvasti pois laatikosta ja kesämies piti Sinipiika-harjalla käärmeen päätä kurissa. Oranssi käärme oli kuitenkin ovela ja sinnikäs. Se livahti kesämiehen pitämän harjan alta ja lopulta pois laatikosta. Käärme luikerteli vauhdilla pitkin kalustohallin lattiaa. Se pyrki kohti viemäriä. Ensin kesämies yritti pitää sitä aisoissa harjalla, mutta huomasi nopeasti, että se ei riitä. Kesämies viritti harjaansa jo golfsvingejä, mutta sekään ei auttanut. Käärme pyrki ehdoitta kohti viemäriä. 26 Palokuntalainen • 43 Kesämies alkoi pyörittää käärmettä päänsä päällä kuin lassoa.” Kesämies päätti ottaa käärmeen kiinni. Hän puki sammutushanskat käteensä ja sai kun saikin käärmeen häntäpäästä otteen. Koska käärmeen vaarallisuudesta ei ollut tietoa, oli kesämiehen varottava puremaa. Metrinmittainen käärme olisi helposti päässyt puremaan, jos sitä olisi pelkästään roikottanut. Siksi kesämies alkoi pyörittää käärmettä päänsä päällä kuin lassoa. Kesämies arveli, että käärme saattoi ihmetellä käsittelyä, johon oli joutunut. Työkavereiden kahvitauko oli kuitenkin pitkä ja kesämiehen käsi alkoi väsyä. Oli keksittävä uusi suunnitelma. Sitten kesämies hivutti toisenkin kätensä käärmettä pyörittävän käden viereen ja nykäisi sen käärmeenvartta liu’uttaen pään juureen. Sitten kesämies sai käärmeestä sellaisen otteen, että pystyi laittamaan eläimen takaisin laatikoon, josta se ei enää paennut. P3, me upottiin Kaksi miestä kaatui järvellä veneellä soudellessaan. He odottelivat avun tuloa kaatuneen veneen reunalla itseään kannatellen. Palomiehet saivat oman veneensä vesille, ja veden varaan joutuneet pelastettiin nopeahkosti kyytiin. Kun esimies ilmoitti tapahtuneesta palomestarille, hän perui kohteeseen matkalla olevat pelastusyksiköt. Vähän ajan kuluttua palomestari kuuli radiosta: P3, me upottiin. Vene oli painavassa lastissaan hörpännyt vettä perästä, kun kaasua väännettiin aggressiivisesti. Palomestari ilmoitti perumilleen yksiköille, että komento takaisin. Sopimuspalokuntalaiset ilmoittivat tulipalosta, jonka sijaintia ei pystytty määrittelemään. Pian palokohde tarkentui louhittavaan junaratatunneliin. Palomestari hälytti höökin ja säiliöauton lisäksi kaksi höökiä, suurtehotuulettimen sekä rautatietunneleita varten varustetut mönkijät. Ensimmäisen hööki aloitti tiedustelun mönkijää käyttäen. Toinen hööki vastasi viestiliikenteestä, joka edellytti niin ikään savusukeltamista tunneliin, koska virveyhteys katkesi syvälle mentäessä. Kolmas hööki valmistautui turvaamaan savusukeltajia ja jatkamaan tarvittaessa ensimmäisen höökin tehtävää. Tunnelipaloon menoa varten varauduttiin lisäämällä savusukelluslaitteisiin toinen kuuden litran paineilmapullo. Työmaalta löytyi etsimisen jälkeen palokunnan postilaatikko, jossa oli tiedot ja kartta työmaasta. Dokumentit olivat kuitenkin huonossa kunnossa. Paikalla oli kaksi työmiestä, joita riittävästi haastattelemalla selvisi tunnelin valmiusaste ja mihin päin tuuli luonnollisesti tunnelissa kulkee. Yhden höökin väki eteni savua vastaan tuulen yläpuolelta mönkijällä savurajalle ja siitä eteenpäin jalkaisin. Mönkijää tuotiin savun sekaan jalkatiedustelun perässä. Tuulen alapuolelta tunnelin toisesta päästä tiedusteleva ryhmä ilmoitti, että alkupää tunnelista oli puhdas, joten selvisi, että palo oli tunnelin keskivaiheilla. Siellä paloi räjäytyksessä käytetty 3,5 x 10 metrin -kokoinen kumimatto. Savua vastaan edenneet savusukeltajat käskettiin toiselle aukolle. Suurtehotuuletin käynnistettiin, näkyvyys parani ja sammutushyökkäys alkoi. Kaikki sammutushyökkäykset tehtiin tuulettimen suojaamana samalta aukolta. Palo sammutettiin ja paikka vaahdotettiin. Mönkijöillä yritettiin siirrellä mattoa, mutta se ei onnistunut. Paikalle järjestettiin työkone. Palomestari pohti, että keikka oli haastava. Tehtävä sitoi useita yksiköitä moneksi tunniksi. Aineelliset vahingot olivat vähäiset, mutta savu aiheutti haittaa laajalle alueelle. Tunnelissa tiloja oli erittäin vaikea hahmottaa, kun savua oli paljon. Tiedustelu- ja sammutustehtävissä savusukellus kesti noin 60 minuuttia. Hengitysvaikeus kymmenessä metrissä Lääkärihelikopteri ja ambulanssi hälytettiin hengitysvaikeustehtävälle, johon ei ollut lisätietoja. Kohde oli syrjäisellä teollisuusalueella hallin pihalla, jossa seisoi kaksi henkilönostinta korit kiinni toisissaan kymmenen metrin korkeudessa. Korien välissä oli mies puristuksissa. Hän oli juuri ja juuri saanut soitettua itse apua, mutta ei selitettyä tapahtunutta. Puuskuttavan miehen puheesta hätäkeskuspäivystäjä oli päätellyt kyseessä olleen hengitysvaikeuden. Potilaan luokse ei päästy ennen kuin paikalle hälytettiin nostolava-auto. Potilas vammautui vaikeasti, mutta selviytyi. Hän oli mennyt korjaamaan vikaantunutta henkilönostinta toisella nostimella, josta oli kadonnut yhtäkkiä paineet, minkä vuoksi sen kori oli painautunut toista koria vasten ja mies oli jäänyt väliin. Palokuntalainen • 43 27 Erikoiset keikat Savua lentokoneen ruumasta “Matkustajalentokone on lähdössä lentoon ja ruumasta tulee matkustamoon savua”, kuuluivat hätäkeskuspäivystäjän lisätiedot, kun hän oli ensin antanut hälytyksen: ilmaliikenneonnettomuusvaara, suuri. Palomiehet valmistautuivat hälytysilmoituksen perusteella pahimpaan. Paloautot piirittivät lentoon valmistautuvan koneen. Perusselvitys oli jo valmiina ja savusukeltajat kaivoivat lähtökuoppia, kun lennonjohtotornista ilmoitettiin, että lentokoneen kapteeni oli käskenyt paloautot pois tieltä, sillä kone lähtee lentoon. Lentokoneen kapteeni oli todennut savun olevan vesihöyryä, jolle oli luonnollinen selitys. Kapteeni vastaa lentokoneesta kaikissa tilanteissa, myös yli viranomaisten, niinpä kone lähti reitille oviaan avaamatta ja palomiehet rullasivat letkunsa ja palasivat asemilleen. Kolmen tuuman hyppynaru 10-kerroksisen tornitalon porraskäytävässä paloi ala-aulaan vartioimatta jätetty muuttokuorma. Hööki saapui paikalle ja perusselvitys saatiin valmiiksi. Kun konemies päästi paineet runkoon, niin jakoliittimen auki jääneestä yhteestä alkoi suihkuta vesi, ja letku alkoi heittelehtiä holtittomasti. Viestiliikennettä hoitava esimies joutui hyppimään heittelehtivän letkun yli kuin narua, aina kun letku tuli kohdalle. Savusukeltaja suojautui maastoutumalla ruusupuskaan. Lyhyessä ajassa, ennen kuin konemies sai suljettua pumpun, ehti tapahtua paljon. Toisen höökin väki lähti savuisen porraskäytävän ylimpään kerrokseen etsimään savunpoistoluukkua. Savunpoistoluukun etsijät olivat sukeltaneet jo jonkin aikaa, kun narua hypännyt esimies päätti mennä viidennen kerroksen kohdalle katsomaan, että ryhmä pääsee turvallisesti alas. Jossain vaiheessa savun seasta alkoi kuulua, kun paineilmalaitteen varailmapilli alkoi huutaa. Sitten alkoi kuulua pauke, mikä syntyi siitä, kun savusukeltajan paineilmalaite kopisi kaiteeseen, kun hän juoksi rappusia alas. Viidennessä kerroksessa ollut esimies havahtui, kun sammutusasu vilahti hänen ohitseen. Hän lähti perään. Alhaalla esimies kertoi savusukeltajalle, että hän huolestui, ettei tämä ehtisi ulos. Kun savusukeltaja riisui maskinsa, niin ilma oli niin vähissä, että laite ei edes pihahtanut. Savusukeltaja totesi esimiehelle: ” Ei tarvitse huolehtia, tiedän kyllä, mihin ilmani riittävät.” Viestiliikennettä hoitava esimies Isku Ladaan Mies oli linnoittautunut Ladaansa. Hänellä oli autossa nestekaasupullo ja toho. Nestekaasupullosta hän päästi kokoajan kaasua autoon ja sitä oli jo niin paljon, että haju tuntui auton ulkopuolellakin voimakkaasti. Mies uhkasi räjäyttää itsensä. Palomestari arveli kuitenkin, että auton sisällä seos on niin rikas, että se ei syty. Niinpä he päättivät poliisin kanssa toimia. Sa- vusukeltajat lähestyivät Ladaa hiipimällä autoa kohti kuolleesta kulmasta. Poliisit seurasivat palomiesten kannassa. Kakkonen löi Ladan sivulasin sisään murtoraudalla ja ykkönen työnsi sumusuihkulla vettä sisään. Poliisit ottivat miehen kiinni. Palomiehet neuvoivat omaista kuivaamaan autoa hieman ennen seuraavaa starttia. Mieheltä kysyttiin, mistä kasvojen mustelmat olivat tulleet, hän vastasi: – No tennispalloista tietenkin, hölmö!” Käsiin pudonneet Akassi ambulanssissa Lääkintäesimies, ambulanssi ja pelastusyksikkö hälytettiin hoitamaan hengitysvaikeuspotilasta. Pelastusyksikkö oli paikalla ensimmäisenä. Potilaan puoliso oli kerrostalon porraskäytävän alatasanteella ohjaamassa auttajia oikeaan kerrokseen ja asuntoon. Potilas meni elottomaksi pelastusyksikön ollessa paikalla. Seuraavaksi paikalle ehtivät lähes samanaikaisesti ambulanssi ja lääkintäesimies. Ensihoitajat menivät pelastusyksikön avuksi hoitamaan elvytystä. Lääkintäesimies totesi opastamassa olleen puolison hyvin huonovointiseksi ja jäi hoitamaan tätä. Hän oli hengästynyt ja kalpea. Hyvin pian puoliso meni keuhkopöhöön ja elottomaksi. Myös porraskäytävässä aloitettiin elvytys. Molemmat potilaat menehtyivät. Ambulanssi pyydettiin nelikymppisen miehen luokse. Hän oli sekava, olemukseltaan nuhruinen, tukka rehotti pystyssä ja kasvoissa oli mustelmia. Mies esittäytyi Anders Akassiksi, Vimpeltonin voittajaksi, mitä hän toisteli. Mies vakuutti todellakin olevansa tenniksen maailmanmestari ja pesevänsä lajissa ihan kenet tahansa. Kun mieheltä kysyttiin, mistä kasvojen mustelmat olivat tulleet, hän vastasi: No tennispalloista tietenkin, hölmö! joutui hyppimään heittelehtivän 28 Palokuntalainen • 43 letkun yli kuin narua, aina kun Savua lattiakaivosta letku tuli kohdalle.” Uudehkon kylpylä-, hotelli- ja liiketilakompleksin pohjakerroksessa kuntosalin pesuhuoneen lattiakaivoista tuli savua. Vaaleanharmaata savua tuli selvästi, mutta lämpöä ei ollut. Tila tyhjennettiin ja tuuletettiin. Savuntulo lakkasi. Syy jäi epäselväksi, kun pelastusyksiköt poistuvat paikalta. Muutaman tunnin kuluttua savua alkoi ilmetä jälleen. Yksiköt hälytettiin uudelleen. Huomattiin, että yksi lattiakaivoista on väärin koottu ja että kaivosta näkyi suoraan viemäriputkeen. Viemärilinjan äärellä olevat sähkölaitteet käytiin läpi, mahdolliset syttymispaikat poissulojettiin, mutta syytä ei löytynyt. Pian parkkihallissa havaittiin, että liekit pistivät esiin kaivosta. Kaivon muoviset rakenteet olivat syttyneet palamaan palavina kaivoon tiputetuista tupakantumpeista. Henkilökunta oli tottunut käymään kaivon vieressä tupakalla. Mainittakoon, että tuhkakuppi löytyi kymmenen metrin päästä. Iso saalis Palomestarin johtoyksikkö palasi pimeän aikaan tehtävältään. Vastaan ajoi auto, jonka alta sinkosi voimakas kipinäsuihku. Johtoyksikkö kääntyi ja päätti tavoittaa kipinöivän auton. Muutaman kilometrin takaa-ajon jälkeen yksikkö tavoitti haluamansa. Kipinöiden arveltiin johtuvan laahaavasta pakoputkesta tai rikki menneestä renkaasta, joten johtoyksiköllä päätettiin tehdä heille harvinainen ajoneuvon pysäyttäminen hälytysvaloja ja pitkiä valoja vilkutellen. Sitten auto pysähtyi. Kipinöivän auton kuljettaja tiesi kipinöille syyn: Hän oli ajanut katiskaan. Muutama kilometri aiemmin pimeälle tielle oli jonkun peräkärrystä pudonnut katiskoja, joita kuljettaja ei ollut nähnyt ajoissa, ja kun hän kuuli kolahduksen, oli liian myöhäistä väistää. Katiska oli mennyt niin syvälle akselin väliin, ettei sitä saanut tien varressa poistettua. Kuljettaja tiedusteli palomestarilta, että oliko katiskaan sattunut ajon aikana saalista? Sitä ei ollut, joten palomestari tyytyi toteamaan, että virkansa puolesta hän halusi vain tarkistaa tilanteen. Kuljettaja huokaisi helpotuksesta: “Ai, palokunnastako te olittekin. Minä jo ajattelin, että sakot tästä enää puuttuisivatkin.” Palokuntalainen • 43 29 Erikoiset keikat “Apua, minä hukun” Aurinko haittaa Mies soitti hätäkeskukseen syystalven aamuyönä. Hän oli parvekkeella käydessään kuullut miesäänen huutavan: ”Apua, minä hukun.” Avunhuutoja kuului useita kertoja. Ilmoittaja kertoi istuvansa pyörätuolissa, eikä siksi päässyt ulos katsomaan mistä oli kyse. Tapahtumapaikkana oli taajama-alue, missä ei kartan mukaan ollut vesistöä mailla halmeilla. Hätäkeskuksessa mietittiin hetki, mitä ilmoituksen kanssa tehdään, lopulta päätettiin hälyttää pelastusyksikkö tarkastamaan tilanne. Pitkien etsintöjen jälkeen yksikkö löytääkin syyn avunhuutoihin. Ravintolasta palaamassa ollut mies on kävellyt katukaivoon, josta joku on siirtänyt kannen paikoiltaan. Hän oli rintaansa myöten vedessä ja kylmissään. Mies ei todennäköisesti olisi omin voimin päässyt ylös kaivosta. Vakava hissikeikka Palomestari ihmetteli, kun hätäkeskus hälytti hissihälytykseen ison vasteen. Matkalla epäselvät tapahtumatiedot täsmentyivät vähitellen. Leikki-ikäinen poika oli joutunut hissionnettomuuteen. Hän oli juossut tyhjään vanhanmalliseen hissiin, jossa oli porraskäytävään kahvalla avautuva ovi sekä itse hissiin vievä veräjämallinen verkko-ovi. Poika oli juossut hissiin ja yrittänyt palata sieltä takaisin käytävään ennen hissin lähtöä. Palatessaan käytävään poika oli jäänyt verkko-oven ja käytävään vievän kiinteän oven väliin, jolloin hissi lähti liikkeelle. Poika liikkui hissikorin mukana hissikuilussa ja jäi päästään puristuksiin kerrostasanteen kohdalle, jolloin hissin tekniikka havaitsi häiriön ja pysäytti sen. Palomiehet työnsivät hissikorin kuilun takaseinään nostotyynyllä ja poika saatiin irti. Irrotuksen jälkeen poikaa jouduttiin elvyttämään, minkä jälkeen hänet kuljetettiin sairaalaan. Tapahtuma kosketti keikalla olleita henkilöitä ja heille järjestettiin defusing-tilaisuus. Moottoritiellä autoileva nainen soitti hätäkeskukseen aikaisin aamulla. Hän kertoi, että aurinko paistaa niin matalalla ja suoraan hänen silmiinsä, että hän ei näe ajaa. Nainen vaatikin moottoritietä suljettavaksi poliisin toimesta välittömästi. Räjähdysvaara Huoltoaseman asiakas soitti hätäkeskukseen. Hän oli tarkistamassa renkaiden ilmanpainetta, kun hän huomasi, että siirrettävä ilmasäiliö vinkui ja sihisi, kun se oli täyttöpisteessä. Soittajan mukaan se suhisi nyt samoin kuin se suhisi sitä liikuteltaessa. Soittajan mukaan kyseessä oli vaaratilanne, ja säiliössä oleva happi saattoi räjähtää. Samuraimiekka Soittaja ilmoitti hätäkeskukseen valtaväylän tienpientareella kävelevästä ihmisestä, jolla oli samuraimiekka kädessään. Poliisi tarkasti tilanteen ja tapasi hölmistyneen tielaitoksen työntekijän, joka siivosi piennarta apunaan roskankeräyskeppi. Ravintolasta palaamassa ollut mies on kävellyt Poika oli juossut hissiin ja katukaivoon, josta joku yrittänyt palata sieltä takaisin on siirtänyt kannen käytävään ennen hissin lähtöä.” paikoiltaan.” Vanhasta kipinästä Seksiä tarjolla Naapuri ilmoitti, että liekit lyövät paritalon räystään alta. Talon oma, asukkaan kännykkään hälyttävä, hälytysjärjestelmä ei ollut reagoinut. Palokunta tuli paikalle ja savusukeltajat menivät sisään. Asunto oli puhdas, eikä savua tai liekkejä näkynyt. Nopeasti palo levisi kuitenkin myös asuntoon. Palo saatiin katkaistua palavaan asuntoon, joka tuhoutui täysin. Syytä keskipäivällä havaittuun paloon ei tahtonut löytyä, kunnes selvisi, että talon takapihalla oli tehty tulitöitä edellisiltana. Laikan kipinäsuihku oli mennyt terassirakenteiden alle ja sytyttänyt pienen palon, joka oli kiivennyt sokkelin juuresta seinärakenteen tuuletusrakoa pitkin ullakolle. Palo oli kehittynyt vähitellen vajaan vuorokauden kuluessa. Ensihoitajat kuljettivat mielenterveyspotilasta. Yhtäkkiä kesken kuljetuksen potilas ehdotti hoitajalle, että pysäytetään auto tähän, minkä jälkeen molemmat ensihoitajat saisivat seksiä häneltä. Hoitaja kieltäytyi kohteliaasti ja matka jatkui suunnitellulla tavalla. Haukka haukkapalalla Hätäkeskus vastaanotti puhelun, jossa soittaja vaati päivystäjää tekemään jotain, koska varpushaukka söi pullaa hienon kahvilan terassilla. Apua ei välitetty, mutta päivystäjät pohtivat, että pitikö lintu poistaa terassilta siksi, että se söi siellä omia eväitään vai siksi että se söi maksamatta? Ryhmäseksiä paloautossa Iäkäs mies soitti hätäkeskukseen ja kertoi, että hänen parvekkeensa alapuolella on parkissa paloauto, jossa harrastetaan ryhmäseksiä. Jostakin syystä tehtävälle ilmoittautui useita poliisipartioita. Paikalta ei kuitenkaan löytynyt paloautoa, ja kävi ilmi, että parveke, josta ilmoittaja soitti, kuului vanhainkodin dementiaosastolle. Pelastusopisto järjestää Kuopiossa alkukeväällä 2012 mm. seuraavat koulutustapahtumat: 20041 Pelastustoiminnanjohtamisentäydennyskurssi sopimuspalokunnanyksikönjohtajille Aika 13.-17.2.2012 Hinta 500€ Hakuaikapäättyy 20.1.2012 20039 Sivutoimisenteollisuuspalopäällikönperuskurssi (kurssitoteutetaankahdessajaksossa) 6.-17.2.2012ja 12.-23.3.2012 1.740€ 9.1.2012 20076 Hälytysajoneuvonkuljettaja-/kouluttajakurssi 7.-9.2.2012 350€ 20.1.2012 Kurssimaksusisältääopetuksen,oppimateriaalinjalounaankurssipäivinä. 30 Palokuntalainen • 43 KurssikuvaushintatietoineenjahakumenettelylöytyvätPelastusopistonwww-sivuilta täydennyskoulutustarjonnanyhteydestäko.kurssinkohdalta. PELASTUSOPISTO PL1122,70821KUOPIO 202C, KARVIA SARAPOHJANTIE eläinrekka ojassa, 0400xxxxxx, kalkkunoita kyydissä, 16,4km kolmostieltä, kuljettajalla haava päässä KV11,ESA332 PSA132” ”Eläinsuuronnettomuus”: 1134 kalkkunaa hädässä M arko Lähdekorpi päättelee, että tilannepaikka on kaukana ja ennakkotiedustelusta tässä tapauksessa suuri hyöty. Hän lähteekin kohteeseen KV1:llä klo 22:41. Matka kohteeseen on 18,5 kilometriä. Aikaa matkaan kuluu noin 15 minuuttia. Tie on jäinen ja liukas ja lisäksi sumu heikentää näkyvyyttä. Muutamassa minuutissa hälytyksestä myös KV11 ja KV17 ovat liikkeellä yhteisvahvuudella 13. kuormasta. Kuljettajan mukaan Jalasjärveltä teurastamolle Säkylään menossa olleen yhdistelmän perävaunu lähti heittelehtimään liukkaalla tiellä ja ajautui ulos ajoradalta. Nuppi oli kaatunut paikaltaan ojaan. Kuljettaja kertoo myös, että kuljetusliikkeen toimesta on paikalle jo soitettu jatkokuljetus eläimille Säkylään. Epätodellinen näkymä Kohteessa Lähdekorpi tekee tiedustelun ja tilanteen ainutlaatuisuus selviää hänelle nopeasti. Täysperävaunullinen eläinkuljetusrekka on oikealle kaartavan mutkan jälkeen vasemmalla kyljellään ojassa. Kymmeniä kalkkunoita istuu tien poskessa ja rekan päällä. Osa linnuista on liiskautunut perävaunun alle. Perävaunu on hajonnut palasiksi. Kalkkunakuljetuskontteja (9 laatikkoa kontissa, kussakin laatikossa neljä kalkkunaa, kontin paino 1 000 kiloa) on siellä täällä. Kontteja on purkautunut perävaunun perästä ojaan, ja joitain on tullut myös perävaunun seinien ja katon läpi. Rekan nuppi on ainut ehjän näköinen osa yhdistelmästä. KV11 saapuu kohteeseen klo 23:00. Lähdekorven tiedustelun jälkeen tehtäväkäsky on helppo antaa: kuorma-auto virrattomaksi, mahdollisten polttoaine- ja öljyvuotojen torjunta sekä onnettomuuspaikan valaistus. Isoja vuotoja ei havaita. Pieni polttoainevuoto saadaan nopeasti tukittua. Suojaustasoksi Lähdekorpi määrää sammutusvarustuksen. – Tein selväksi, että jos joku joutuu jostain syystä koskemaan lintuihin, tulee hänen pitää sammutuskäsineet kädessä ja kypärä päässä. Kalkkuna kun huitoo siivillään erittäin voimakkaasti ja voi näin ollen aiheuttaa päähän kovan tällin osuessaan, selvittää Marko Lähdekorpi ensiohjeistusta. Rekassa 20 tonnia elävää massaa Lisäapua Rekan kuljettajalla on naarmuja kasvoissa ja Lähdekorpi ohjaa hänet paikalle saapuneeseen ESA332:een. Hyväkuntoinen, mutta järkyttynyt kuljettaja kertoo kyydissä olleen 1134 kukkokalkkunaa. Yksi lintu painaa noin 18 kiloa eli kyse on noin 20 tonnin elävästä Lähdekorpi antaa tilanneraportin puhelimitse päivystävälle palomestari Rauno Rajalalle (POSAP3) ja pyytää hänet kohteeseen. – Pyysin häntä hälyttämään paikalle päivystävän eläinlääkärin. Lisäksi pyysin häntä hälyttämään lisäapuun raivausyksikön. Oletus oli, että naapuripelastustaitoksen Etelä-Pohjanmaan Jalasjärvellä (matka 28 km) olisi raivausyksikkö, jolla voitaisiin nostella lintukontteja. Jalasjärven asemalta oli matkaa kohteeseen 27,8 km. POSAP3 käskee Satakunnan hätäkeskusta hälyttämään eläinlääkärin, mutta hätäkeskuksessa ei ole minkäänlaista tietoa eläinlääkäreistä (esimerkki hätäkeskusten palvelujen heikentymisestä, toim.huom.). Eläimet pysyvät kohtuullisen rauhallisina palokunnan tehdessä ympärillä töitä. Eläimiin ei tässä vaiheessa kosketa. Eläimet eivät myöskään liiku, vaan pysyivät paikallaan. a k k i e k n e n Tosi ttauti Torstaina 17.11.2011 klo 22.36 pohjoissatakuntalaisen Karvian VPK:n varalla oleva yksikönjohtaja KVP7, Marko Lähdekorpi nautti kotonaan saunan löylyistä, kun Virven hälytysääni kuului pukuhuoneesta. Tästä hetkestä alkoi omalaatuinen ja myös ainutlaatuinen tapahtumasarja, joka jatkuu edelleen monen pelastustoimiin osallistuneen arjessa. Pelastustoimet alkavat – suojaus huomioidaan alusta alkaen Pölkky, palokirves ja tuuletusta Klo 23:02 paikalle saapunut KV17 saa tehtäväkseen liikenteen ohjauksen. Lisätehtäväksi heille Lähdekorpi antaa loukkaantuneiden eläinten lopetuspaikan järjestämisen. Kyseeseen tulee puupölkky ja palokirves. KV11 alkaa kuljettajan kanssa järjestää lisäilmaa nupissa olleille noin 400 kalkkunalle. Koppi on ehjä ja umpinainen. Siksi tuuletus on järjestettävä palokunnan toimesta. – Noin klo 23:15 saimme tiedon, ettei Jalasjärvellä ole ollut raivausautoa ainakaan kahteen vuoteen. He ovat tulossa kohteeseen sammutusautolla. Lisäkäsiä tarvittiin, joten he saivat tulla kohteeseen, kertoo Marko Lähdekorpi. – Pyysin tässä vaiheessa POSAP3:n hälyttämään Kankaanpäästä raivausauton. Kankaanpään asemalta matkaa onnettomuuspaikalle on 60 km. Teksti Pekka Koivunen Kuvat Marko Lähdekorpi, Martti Välimäki ja Satakunnan Pelastuslaitos 32 Palokuntalainen • 43 Palokuntalainen • 43 33 Poliisi (PSA132) saapuu kohteeseen klo 23:30. Matkalla poliisit ovat hälyttäneet paikalle eläinlääkärin, joka oli jo matkalla. Päivystävä palomestari POSAP3 saapuu kohteeseen 23:40 ja ottaa johtovastuun. Klo 23:55 JA12 saapuu vahvuudella 1+5. KV17 ja JA12 alkavat kuljettajan kanssa järjestämään lisäilmaa nupissa olleille noin 400 kalkkunalle savutuulettimella. Nupin koko kylki joudutaan avaamaan. Eläinlääkäri: ”Eläimet tautivapaita, ei erityistä suojausta.” Päivystävä eläinlääkäri Päivi Lahti Kankaanpäästä saapuu kohteeseen klo 00:15. Häneltä tiedustellaan muun muassa mahdollisesta tartuntavaarasta ja suojaustasosta. Hän kertoo eläinten olevan tautivapaita ja erityistä suojaustasoa ei hänen mukaansa tarvita. Eläinlääkäri päättää loukkaantuneiden lintujen lopetuksesta ja kertoo lopetuksen tapahtuvan kaulan katkaisulla. Loukkaantuneiden lintujen lopettaminen alkaa. Yksi Yllätys yllätys KV11:n miehistön jäsen hoitaa Rajut oireet alkavat kaulan katkaisun.” Marko Lähdekorpi – Olin jo aikaisemmin käskenyt KVP17 järjestämään teurastuspaikan linnuille. Eläinlääkäri alkoi tarkistaa lintuja yksitellen. Pari palomiestä avusti häntä. Lintuihin koskettiin nyt ensimmäisen kerran, kuvailee Lähdekorpi uuden vaiheen alkua pelastustoiminnassa. Terveet linnut laitetaan laatikoihin, joihin tulee neljä lintua kuhunkin. Loukkaantuneiden lintujen lopettaminen alkaa. Yksi KV11:n miehistön jäsen hoitaa kaulan katkaisun. Nosturilla varustettu K15 saapuu kohteeseen klo 00:30 ja lintujen kuljetusauto klo 01:00. Karvian VPK:n naisosasto hälytetään asemalle järjestämään muonitus. Kohteeseen pyydetään myös paikallisen rakennusliikkeen kurottaja kantamaan ja lastaamaan kontteja paikalle saapuneeseen kuljetusautoon. PSA132 poistuu paikalta klo 02:30 ja POSAP3 klo 03:00. Johtovastuu siirtyy takaisin Lähdekorvelle. Paikalle hälytetään myös lopetettujen eläinten kuljetus Honkajoelle, Honkajoki Oy:lle. Onnettomuuspaikalla eläinten siirto kuljetusautoon alkaa ja jatkuu pit- 34 Palokuntalainen • 43 källe seuraavaan päivään. 250 kalkkunaa teurastettiin paikan päällä. Linnut vietiin Honkajoelle hävitettäväksi. Ruokailu ja miehistön vaihdos Palomiesten muonitus alkaa Karvian paloasemalla klo 02:00. Miehet riisuvat likaiset vaatteet ja peseytyvät paloasemalla ennen ruokailua. Osa Karvian VPK:n miehistä lähtee aamulla siviilitöihin. Onnettomuuspaikalle viedään aamupalaa. Paikalle hälytetään vaihtomiehiä Honkajoelta. Kello 07:30 P3:lla on vuoronvaihto Kankaanpäässä, ja paikalle lähtee uusi POSAP3 ja kaksi vakinaista palomiestä Kankaanpään paloasemalta. Paikalla oli palokuntien yksiköitä Karviasta, Jalasjärveltä, Kankaanpäästä ja Honkajoelta. Tilanne oli kokonaisuudessaan ohi 18.11.2011 klo 15:32. Tai eipä ollutkaan ohi… Onnettomuuspaikalla olleista kymmenkunta sai erilaisia oireita parin – kolmen päivän sisällä onnettomuudesta. Pääosan kohdalla altistuminen sairauksia aiheuttaville bakteereille on selvä. Toisin kuin tiedotusvälineissä mainittiin, selvää yhteyttä ruokailulla ja sairastumisella ei ole. Onnettomuuspaikan olosuhteet olisivat vaatineet korkean tason suojauksen alusta loppuun, jotta altistumisilta olisi vältytty. Palokunta toimi kuitenkin eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Palokunnan ja eläinlääkärin muistikuvat tilanteessa käydyistä keskusteluista poikkeavat toisistaan. Vsm, kunnan rakennusmestari Jaakko Kallioniemi, teki töitä kohteessa alusta aamuyhdeksään, sairastui Kalkkunoiden siirtäminen oli hidasta ja työlästä, koska jokainen kalkkuna käytiin läpi eläinlääkärin kanssa ennen jatkokuljetusta. Linnut ulostivat aika paljon, ja välillä tienkohta, jossa kävimme kalkkunoita läpi, oli melkoisen paskakerroksen peitossa. Itse ehdin käsittelemään noin 400 lintua. Noin sata vahingoittunutta kalkkunaa hätäteurastettiin kirves ja pölkky -menetelmällä. Kalkkunat räpiköivät yleensä vielä minuutin verran hyvin voimakkaasti kaulan katkaisun jälkeen. Lintujen siivistä on voinut lentää mitä lie paskaa ilmaan ja edelleen suuhun. Palohanskat kastuivat keikan aikana läpimäriksi, koska osa kalkkunoista oli myös vesiojassa. Luultavasti bakteeri on voinut tarttua käteen läpimärän hanskan välityksellä. Tai sitten ruokailtaessa paikan päällä. Maanantai-iltana alkoi mahaa särkeä ja seuraavana yönä alkoi sitten ripuli. Ripulin lisäksi alkoi kuumeilu. Tiistain sairastelin kotona ja soitin töihin, että olen kipeänä. Terveyskeskukseen en viitsinyt mennä voimakkaan ripulin takia. Keskiviikkoaamuna sitten Palokuntalainen • 43 35 Harri Viitasalo Oli lihassärkyä, välillä kylmä, välillä lämmin, hikoilutti ja lihakset kramppasivat. Työkaveri oli viety vastaavien Jaakko Kallioniemi Martti Välimäki tiputukseen.” Rauno Rajala soitettiin paikallisesta terveyskeskuksesta, että pitäisi tulla käymään, koska muillakin kalkkunakeikalla olleilla pelastustyöntekijöillä on todettu olevan ripulia ja nyt epäillään jotain tartuntaa. Kuumetta oli terveyskeskuksessa mitattuna noin 38 astetta ja tulehdusarvot 130. Lääkäri epäili aluksi mahdollisesti salmonellatartuntaa ja määräsi antibioottikuurin ja lepoa. Myöhemmin taudin aiheuttajaksi varmistui kampylobakteeri. Itse ripuli ja kuumeilu kesti kolme päivää. Pari päivää meni muuten toipumiseen. Pari viikkoa myöhemmin jalkani paisui nilkasta alaspäin ja tuli niin kosketusaraksi, ettei painoa enää pystynyt laittamaan kipeytyneen jalan päälle yhtään. Syy tähän ilmeisesti on se, että yhdestä neljään prosentille kampylobakteeriin sairastuneelle voi tulla jälkitautina niveltulehdus. Viikon verran jouduin keppien kanssa kävelemään. Yj. Martti Välimäki, teki töitä kohteessa aamuun saakka, sairastui, yhteys onnettomuuteen epävarma Raivauksen ja tuuletuksen jälkeen seuraavat tunnit menivät lintujen poisottamisessa ja eläinlääkärin avustamisessa ja lintujen lopettamisessa. Syömässä 36 Palokuntalainen • 43 oireiden vuoksi sairaalaan kävin ensimmäisten joukossa paloasemalla ja sinne päästyämme riisuin varusteet ja pesin käteni ja naamani ja myös hiukseni, koska nupin kyljen avaamisessa lentänyt lasikuitupöly aiheutti kutinaa. Lisäksi vaihdoin kuivan paidan päälleni. Ruokailun jälkeen menimme takaisin keikkapaikalle ja jatkoimme lintujen pelastamista ja teurastamista kunnes aamulla 6.30 lähdin siviilitöihin käytyäni ensin suihkussa. Sunnuntaina sain ripulin, minkä yhdistin mielessäni aiemmin sairastamaani flunssaan ja siihen, että vuorokausirytmi oli sekaisin, koska keikkayönä ei tullut nukuttua yhtään. Maanantaina minulle nousi kuume, jonka takia hakeuduin terveydenhoitajan vastaanotolle. Tulehdusarvot olivat hieman koholla. Sain loppuviikon sairaslomaa. Tiistai-illalla ripuli oli ohitse ja kuumekin laskenut. Jälkioireita ei minulle ole tullut. Varmuutta siitä, että minun sairastumiseni olisi johtunut kalkkunakeikasta, ei ole.” Palomies Harri Viitasalo, teki töitä onnettomuuspaikalla päivällä, sairastui Seuraavana maanantaina tullessani työvuoroon kuulin, että työtoverini oli lähtenyt kotiin huonon olon vuoksi. Oloni oli myös omalaatuinen ja totesinkin, että en ole työkykyinen. Päätin lähteä kotiin. Päivällä kun soiteltiin, todettiin, että useammalla Karvian keikalla olleella oli ilmennyt oireita. Omat oireet pahenivat. Oli lihassärkyä, välillä kylmä, välillä lämmin, hikoilutti ja lihakset kramppasivat. Työkaveri oli viety vastaavien oireiden vuoksi sairaalaan tiputukseen. Toivuin kuitenkin kotihoidolla työkuntoon. Pahinta tässä on se, että vieläkään ei tiedetä oireiden tarkkaa aiheuttajaa. Komplikaatioita saattaa tulla myöhemmin, jopa elämänikäisiä.” Päivystävä palomestari (POSAP3) Rauno Rajala, oli kohteessa yöllä, ei sairastunut Lähdin kohteeseen tilannetta johtaneen yksikönjohtajan pyynnöstä. Keli oli pahin mahdollinen. Mustaa jäätä ja sumua. Kuudenkymmenen kilometrin matkaan kului tunti. Teimme töitä minun jälkeeni paikalle saapuneen lääkärin ohjeiden mukaan. Tautiasia tulikin sitten täysin puskista. Minulle ei koskaan ole 35-vuotisen työhistoriani aikana tullut kohdalle mitään tällaista. Luotimme eläinlääkäriin. Ei meitä mitenkään varoitettu. Ja kukaan ei ole koskaan missään koulutuksessa vihjannutkaan mistään tällaisesta. Onneksi tästä nyt kuitenkin selvittiin kohtalaisen hyvin, vaikkakaan kaikkien toipuminen ei ole vielä selvää.” Eläinlääkäri Päivi Lahti, kohteessa klo 00.30 alkaen, ei sairastunut Muistini mukaan mahdollisesta tartuntavaarasta ja suojaustasosta ei minulta erikseen tiedusteltu ennen kuin lintuja alettiin käsitellä. Ennen lintujen käsittelyä annoin pelastushenkilökunnalle ohjeistusta ainoastaan eläinsuojelullisesta näkökulmasta, eli lintujen kiinniotosta, tarkastamisesta ja loukkaantuneiden lintujen lopettamisesta. Näin ollen tekstin kappale ei mennyt ihan näin: ”Häneltä tiedustellaan muun muassa mahdollisesta tartuntavaarasta ja suojaustasosta. Hän kertoo eläinten olevan tautivapaita ja erityistä suojaustasoa ei hänen mukaansa tarvita.” Esitetty väite: ”Eläinlääkäri Päivi Lahti ilmoitti onnettomuuskohteessa, että mitään vaaraa kalkkunoiden käsittelyssä ei ole, koska eläimet ovat tarkastettuja ja kotimaisia.” ei siis myöskään sellaisenaan pidä paikkaansa. Aamulla pelastustöiden ollessa kalkkunoiden osalta loppusuo- ralla, minulta kysyttiin pelastuspaikan ja välineiden siivouksesta ja pesusta, johon totesin, että linnut on tutkittu salmonellan varalta ja todettu salmonellanegatiivisiksi, mutta että ulosteessa on aina bakteereja ja muita taudinaiheuttajia. Totesin myös, että mitään, mitä luonnossa ei jo muutenkin olisi, teuraskalkkunoissa ei pitäisi olla, joten onnettomuuspaikan pesu riittää sekä varusteiden huolellinen pesu. (Luonnonlinnuissa muun muassa kampylobakteeri on tavallinen.) En muista, oliko yöllä puhetta mahdollisesta tartuntavaarasta. On mahdollista, että olen yölläkin todennut, että linnut on tutkittu salmonellan varalta ennen kuljetusta ja todettu salmonellanegatiivisiksi. Ehkä mahdollinen mainintani salmonellavapaudesta on tulkittu niin, että linnut olisivat vapaita kaikista taudinaiheuttajista? En kuitenkaan ole sanonut, että mitään vaaraa kalkkunoiden käsittelyssä ei ole, sillä ulosteessa on aina riskinsä. Tämä asia on itselleni niin selvä, että en älynnyt sitä onnettomuustilanteessa korostaa, mutta näin jälkikäteen ymmärrän, että niin olisi ehdottomasti pitänyt tehdä. Tiloilla ja teurastamolla ei käytetä suojavarustusta käsittelijöiden suojaamiseksi taudeilta kalkkunoita lastattaessa ja käsiteltäessä. Työntekijöillä on normaali työvaatetus, eli haalarit ja yleensä käsineet, mikä vastaa palomiestenkin onnettomuustilanteen varustusta. Kampylobakteeria esiintyy ajoittain siipikarjassa, pääasiassa kesäisin, mutta riskiä, että se tarttuisi lintuja käsiteltäessä, pidetään pienenä, jos hygieniasta huolehditaan. Erityinen suojavarustus onnettomuuspaikallakaan ei siis välttämättä olisi estänyt tartuntaa. Mahdollisuus kunnolliseen käsien pesuun ennen ruokailua olisi kuitenkin ollut tarpeen. Ilmeisesti sellaista ei ollut, en tosin seurannut aamuöistä ruokailutilannetta kovin tarkasti.” Palokuntalainen • 43 37 lämpökameramies Hälytysajo säädösten valossa Uusi vuosi, vanhat kujeet Lämpökameramiehen korviin on kantautunut tiedon rippeitä sieltä täältä siitä, mitä vuonna 2012 pelastusalalla tapahtuu. Yhteenvetona voi sanoa, että ”ei mitään uutta Partasen valvovien silmien alla”. Sitä samaa muutosta muutoksen perään. Hälytyksiä hälytyksen perään. Palosuojelurahaston anomuksia anomusten perään, SPALin tyrmääviä lausuntoja tyrmäävien lausuntojen perään, SPEKin ja lääninliittojen eriäviä näkemyksiä eriävien näkemyksien perään, pelastuslaitosten tiukkenevia budjetteja tiukkenevien budjettien perään, pelastusosaston lau- suntopyyntöjä lausuntopyyntöjen perään, sopimuspalokuntastrategioiden kehittämistä sopimuspalokuntastrategioiden kehittämisen perään ja muita peräänajoja peräänajojen perään. Huh, huh. Ennuste ensi vuodelle on siis kovin tuttu. Samoja asioita samojen asioiden perään. Siis toisin sanoin vanhoja kujeita vanhojen kujeiden perään. Infolakkolainen Lämpökameramiehen jouluun kuului kaiken maailman tiedostusvälineiden herkeämätön seuranta. Radio, kaksi läppäriä, yksi pöytä-pc, taulu-tv, kolme puhelinta, joissa kahdessa on älyä sekä lämpökamera takasivat yhdessä sen, että töitä piisasi. Ja perhe ja sukulaiset saivat juhlia jouluaan rauhassa – ja tietysti keskenään. Etukäteen mietitty tapahtumabingorivi sisälsi tänä vuonna muun muassa kysymykset kaatuuko olutrekka, palaako talo Pohjois-Savossa, jääkö joulupukki keltaisen taksin alle Broadwayllä, uhkaako Islannin tulivuori purkautua ja kaikkea muuta tuollaista. No, bingoa ei tarvinnut huutaa, mutta silti kaikkea tapahtui. Infoähky iski ja Läpökameramiehen superseurantasessio päättyi juuri ennen tämän lehden ilmestymistä. Näin koska joulun tuikkivien tähtösten keskeltä kuului Tapaninpäivänä vieno kysymys: ”Mitä helkkarin järkeä on olla ajan tasalla ja vielä loma-aikana?”. Kysymyksen takana olivat puoliso ja lapset. Siinäpä oli SE kysymys, joka herätti. Miksi ihmeessä vannoutuneen uutisfriikin pitää olla friikki? Lämpökameramiehen laitteiden kytkimet kääntyivätkin yksitellen off-asentoon. Hiljaisuus valtasi hänen maailmansa. Juuri tämän lehden ilmestyttyä Lämpökameramies onkin kaiken tiedotuksen tavoittamattomissa. Ensi kertaa elämässään hänen ainut yhteytensä ulkomaailman on pienen punaisen mökin ulkoikkuna. Seuraavassa numerossa ratkeaa, onko muutaman päivän täydellinen irtiotto kaikesta ulkopuolisesta tietotulvasta ollut hyväksi. Batman-tv-sarjaa mukaillen: Pääseekö Lämpökameramies irti infotulvasta? Pystyykö hän olemaan tarkistamatta mitä välipäivinä tapahtui? Onko hän vielä järjissään? Vastaukset näihin kysymyksiin selviävät helmikuussa tästä lehdestä, tältä sivulta, tältä palstalta. Sisäasiainministeri Päivi Räsänen: Pelastusalan arvopohja S kunnossa isäasiainministeri Päivi Räsänen (kd.) on johtanut sisäasiainministeriötä 22.6.2011 alkaen. Hän vastaa poliisi-, pelastus-, rajavartio- ja maahanmuutto-osastoille kuuluvista asioista lukuun ottamatta kotouttamisyksikön asioita. Ministeri Räsänen käsittelee myös ministeriön erillisille yksiköille kuuluvat asiat sekä opetus- ja kulttuuriministeriöön kuuluvat kirkollisasiat. säännökset ovat uudistuneet, olisi taas käsitteistön täsmentämisen paikka. Sonkajärvellä vuonna 1959 syntynyt, kuuden laudaturin ylioppilas Päivi Räsänen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1984. Hän on työskennellyt Helsingin Marian sairaalassa, Riihimäen terveyskeskuksessa ja Riihimäen aluesairaalassa. Vuonna 1995 hänet valittiin eduskuntaan, 2003 eduskuntaryhmänsä puheenjohtajaksi ja 2004 puolueen puheenjohtajaksi. Kesäkuussa 2011 hänet nimitettiin Kataisen 1. hallituksen sisäasiainministeriksi. Päivi Räsänen on naimisissa teologian tohtori Niilo Räsäsen kanssa. Heillä on viisi lasta. Räsäset asuvat Riihimäellä. Mitä mieltä olette Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväisen aloitteesta pelastustoimen koko koulutuksen kustannusvastuun siirtämisestä valtiolle? – Kuntauudistukseen liittyen valtionvarainministeriö on asettanut laajapohjaisen työryhmän määrittämään kuntien ja valtion työnjakoa. Pelastusalaa edustaa työryhmässä hallitusneuvos Esko Koskinen. Tässä työssä arvioidaan varmasti myös pelastustoimen työnjakoa. Miten olette ministerinuranne alussa sivistänyt itseänne pelastustoimen suhteen? – Sisäministeriön hallinnonhaaroista pelastustoimi oli tutuin lääkärintyöstä johtuen ja kunnallispolitiikasta, jossa olen ollut tekemässä pelastustointa koskevia päätöksiä. Olen lukenut paljon alan materiaalia, pyytänyt selvityksiä, vieraillut niin hätäkeskuksissa kuin paloasemillakin ja kuunnellut alan asiantuntijoita. Pelastustoimea koskeva kansalaispalaute on myös lisännyt tietouttani alasta. Mitä mieltä olette pelastusalan kirjavasta käsitteistöstä? – Käsitteet nousevat lainsäädännöstä, niiden pitäisi siten olla yksiselitteistä. Vanhat termit jäävät valitettavan usein kuitenkin käyttöön. Hyvänä esimerkkinä on ”puolivakinainen palokunta”. Nyt, kun alan Miten teille uusi toimiala on yllättänyt, vai onko? – Alan ammatillinen asiantuntemus ja sen määrä on vakuuttanut. Olen hyvin vaikuttunut esimerkiksi pelastusalan koulutuksen tasosta. Turvallisuutemme on hyvissä käsissä. Entä SSPL:n toiminnanjohtaja Isto Kujalan aloite sopimushenkilöstölle tarkoitetun ”Valtion palokoulun” perustamiseksi? – Uusia ajatuksia ja aloitteita kannattaa tutkia ennakkoluulottomasti. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan suunnitteilla uuden koulun perustamista. Nykyinen järjestely on rikkaus, koska alan järjestöillä on myös koulutustehtävä. Olen jatkossa kuitenkin avoin uusille ajatuksille. Edeltäjänne eivät saaneet aikaan pelastushenkilöstön varmistettua hälyttämisjärjestelmää. Mitä aiotte tehdä pelastushenkilöstön hälyttämisen varmistamiseksi Suomessa? – Tämä asia ei ole vielä tullut pöydälle. Sisäministeriön asetuksella voidaan säätää ilmoituksen tai tehtävän välittämiseen tai hälyttämiseen käytettävistä teknisistä järjestelmistä tai menetelmistä. Sisäasiainministeriö selvittää tällaisen asetuksen tarvetta ja valmistelee tarvittavat säädökset. Postia lämpökameramiehelle Lähetä mielenkiintoisia viestejä osoitteeseen lampokameramies@hotmail.com. 38 Palokuntalainen • 43 Palokuntalainen • 43 39 Entä kansalaisille suunnattu tiedottaminen kriisitilanteita (suuronnettomuudet yms.) varten? Kaakkois-Aasian tsunamin jälkeen luvattiin välittömiä toimia, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut. – Asiasta on keskusteltu hallituksen keskuudessa. Asia on valtioneuvoston kanslian vastuulla. Tähän liittyy myös kriisiportaali. Aluehälytyskeskuksiin verrattuna hätäkeskusten kyky palvella pelastustointa on käytännössä supistunut pelkkään hätäilmoitusten vastaanottoon ja hälyttämiseen. Poliisi ja pelastuslaitokset ovat perustamassa omia johtokeskuksiaan ja valvomoita, jotka hoitavat pitkälti niitä tehtäviä, joita ahk:t aikanaan hoitivat. Onko Suomeen tulossa kuusi ”hätäkeskuspuhelinvaihdetta”? – Nykyisten hätäkeskusten tuottamat lakisääteiset palvelut eivät poikkea erityisesti aluehälytyskeskusten palveluista. Aiemmin kuntien palveluksessa oleva hälytyskeskushenkilöstöllä saatettiin teettää myös muita palveluita, jotka perustuivat kunnallisiin päätöksiin. Sillä, että jotkut pelastuslaitokset perustavat valvomoita, ei ole mitään tekemistä hätäkeskusuudistuksen kanssa. Hätäkeskukset eivät ole pelkkiä ”puhelinkeskuksia”, vaan niiden tehtävänä on vastaanottaa hätäilmoituksia, tehdä tilannearvio ja välittää niiden perusteella tehtäviä eri viranomaisille niiden antamien vastemäärittelyiden perusteella ja antaa viranomaisille toiminnassa tarvittavia tukipalveluita. Tavoitteena on, että kaikilla alueilla pelastustoimen palvelut on suhteutettu paikallisiin riskeihin.” Vuokria kuitenkin maksetaan tyhjistä tiloista vielä pitkään. – Näin on. Uskomme hätäkeskuksilta vapautuville tiloille löytyvän uutta käyttöä. Millaisia ne tukipalvelut oikein ovat, jos esimerkiksi eläinlääkäriä ei hätäkeskuksen kautta voi hälyttää kiireelliseen eläinpelastustehtävään (Ei hätäkeskuksen asiakkaalle antaman tiedon mukaan kuulu hätäkeskukselle.)? – Eläinlääkintähuolto kuuluu maa- ja metsätalousministeriön toimialaan. Hätäkeskuslaitos tuottaa lain mukaan hätäkeskuspalveluita pelastustoimen, poliisin sekä sosiaali- ja terveystoimen viranomaisille. Eläinlääkäriä tai muitakaan kuin edellä mainittuja viranomaisia ei näin ollen voi tilata tai hälyttää itsenäisesti hätäkeskuksen kautta suoraan. Sen sijaan eläinlääkäri, niin kuin moni muukin viranomainen voi olla liitettynä edellä mainittujen viranomaisten vasteeseen ja juuri tällaisena tukipalveluna tulla hälytetyksi viranomaisen Hätäkeskuslaitokselle antaman hälytysohjeen tai viranomaisen tilanteessa antaman määräyksen perusteella. (Ei toiminut ns. Kalkkunaonnettomuudessa, katso sivu 32. toim.huom.) Nykyinen hätäkeskustietojärjestelmä on puutteellinen erityisesti karttajärjestelmän osalta. Milloin aiotte puuttua tähän päivittäisiä ongelmia tuottavaan epäkohtaan? – Tilanne korjaantuu uuden järjestelmän myötä viimeistään vuonna 2015. Tekniset ja toiminnalliset (ja aivan mitä ilmeisimmin taloudelliset) valmiudet koko Suomen hoitamiseksi kahdella keskuksella ovat olemassa. Miksi hätäkeskusjärjestelmän kehittämisessä tehdään taas yksi turha välivaihe? – Päätös tehtiin viime kaudella ja siihen oli monia perusteita. Vaihtoehtoja oli esillä, mutta kuuteen päädyttiin. Miten mielestänne pitäisi hoitaa se, että pelastustoimen palvelujen laatu on tasainen kautta maan? – Aluehallintovirastojen valvova rooli on tulossa yhä tärkeämmäksi. Tavoitteena on, että kaikilla alueilla pelastustoimen palvelut on suhteutettu paikallisiin riskeihin. Mikä on hätäkeskusuudistuksen ”turhien investointien” (2000–2009) kokonaishinta? (esimerkiksi tilat). – Hätäkeskuksen tietojärjestelmään olisi jouduttu joka tapauksessa investoimaan. Kaikki hätäkeskukset ovat sijainneet vuokratiloissa. 40 Palokuntalainen • 43 Onko valtion ote herpaantumassa pelastustoimessa? – Ei ole tullut sellaista tunnetta. Uudessa laissa määritetään roolit tarkkaan. Kuten aiemmin vastasin, työryhmä pohtii kuntien ja valtion työnjakoa. Missä menee pelastustoimen sirpaloitumisen raja? – Alueellinen järjestelmä on merkittävällä tavalla yhdenmukaistanut toimintatapoja. Kuitenkin erilaiset riskit ja olosuhteet maamme eri osissa vaativat erilaisia paikallisia ratkaisuja. Tästä yhtenä esimerkkinä ovat erot sopimushenkilöstön käyttöasteessa eri laitoksissa. Mitä mieltä olette siitä, että pelastustoimi on ainut kansalaisten turvallisuuteen suoranaisesti vaikuttava hallinnonhaara, joka on kuntien vastuulla? – Kuntien vastuulla on toki muitakin turvallisuuteen vaikuttavia palvelutehtäviä, kuten sairaan- ja terveydenhoito. Olisiko valtio kuitenkin parempi isäntä? – Hallitusohjelmassa ei ole kirjausta pelastustoimen rakenteiden muuttamiseksi. Kuitenkin tuo aiemmin mainitsemani työryhmä pohtii tätäkin asiaa. Uskon, että kunnallisessa palvelussa lähidemokratia toimii paremmin kuin valtion järjestämässä palvelussa. Miten arvioitte kunnallisen alueellisen pelastustoimen (alkaen 2003/2004) toimivan hallinnollisesti ja talouden kannalta? – Puolen vuoden kokemuksella väittäisin järjestelmän toimivan kohtuullisen hyvin. Pidän tärkeänä yhdenmukaisia toimintamalleja. Mitä erityisiä kehitystarpeita näette kunnallisessa pelastustoimessa? – Kolmas sisäisen turvallisuuden ohjelma on laadinnassa. Arjen turvallisuus, ikääntyvän väestön tarpeet, uudet innovaatiot, pohjoismainen yhteistyö. Kriisiviestinnässä on kehittämistarpeita niin kunnallisella kuin valtiollisellakin tasolla. Mihin on hautautunut harjoitusalueiden keskitetty kehittäminen? – Pelastusopisto on Palosuojelurahaston rahoituksella tehnyt harjoitusalueselvityksen. Palosuojelurahasto ottaa harjoitusalueselvityksen ja pelastustoimen harjoitusstrategian johtopäätökset huomioon tehdessään päätöksiä harjoitusalueiden rahoittamisesta. Länsi-Suomen uusi harjoitusalue Porissa on esimerkki tästä. Kehittäminen ei ole hautautunut mihinkään, vaan rahasto odottaa hankesuunnitelmia ja rahoitushakemuksia. Siis palosuojelurahastoko koordinoi harjoitusalueiden sijoituksen jatkossa? Millä kompetenssilla? – Palosuojelurahaston osuus asiassa on harkintansa mukaan avustaa pelastustoimen alueiden harjoitusaluehankkeita. Rahaston avustuksista päättää lain mukaan rahaston hallitus. Pelastuslaitosten tulisi keskenään päästä yhteisymmärrykseen harjoitusalueiden määrästä ja sijoittamisesta sekä sitoutua niiden käyttämiseen. Pelastuslaitosten yhteinen näkemys edesauttaa myönteisen rahoituspäätöksen saamisessa. Millaisena näette pelastustoimen järjestökentän Suomessa? – Pelastusalan järjestöillä on hieno historia ja erittäin suuri rooli käytännön toiminnassa. Tämä on hieno esimerkki toimivasta kansalaisyhteiskunnasta. Terveisenne pelastustoimen kentälle? – Lähettäisin kiitokset kentälle siitä, että pelastustoimi on pystynyt pitämään kansalaisten luottamuksen. Pelastajat ovatkin aivan ammattiarvostuslistojen kärjessä. Henkilöstöön luotetaan, sen arvopohja ja etiikka ovat kunnossa. Toivotan voimia ja kärsivällisyyttä. Palokuntalainen • 43 41 Punainen tori Punainen tori Ajoneuvot VV-Auto Group Oy Torilla sinut huomataan Paineilmalaitteet Tikkurilantie 123 01530 Vantaa www.volkswagen-hyötyautot.fi 0105338300 Ajoneuvovarustelu Turvata Oy Ab 02920 Espoo 010 569 4700 info@turvata.fi www.turvata.fi PL 103, Hankasuontie 3 00391 Helsinki 029 006 150 sales@colly.fi www.colly.fi Schneider-Electric Buildings Finland Oy Kalkkipellontie 6 02650 Espoo 010 446 511 myynti@pelco.com www.pelco.fi Oy Hedengren Security Ab Lauttasaarentie 50 00200 Helsinki 09 682 81 security@hedengren.fi www.hedengrensecurity.fi Läntinen teollisuuskatu 2 Paineilmalaitteiden täyttöjärjestelmät Special Code Oy Laukkamäentie 8 08500 Lohja 050 556 8333 info@specialcode.fi www.specialcode.fi Colly Company Oy Verhoomo Sorsa Oy Ormuspellontie 9 00700 Helsinki 020 755 8810 helsinki@verhoomosorsa.fi www.verhoomosorsa.fi Paloilmoittimet Hälyttäminen ja viestiliikenne Elektro-Arola Oy Leppäkuja 2 14200 Turenki 03 630 830 ea@elektro-arola.fi www.elektro-arola.fi Santa Margarita SA Oy Laserkatu 6 53850 Lappeenranta 05 6243120 info@santamargarita.fi www.santamargarita.fi Special Code Oy Laukkamäentie 8 08500 Lohja 050 556 8333 info@specialcode.fi www.specialcode.fi Fin-Alert Electronics Oy Kylvöpolku 6 00680 Helsinki 010 832 8200 myynti@finalert.fi www.finalert.fi Visi-Systems Vasaratie 2 48400 Kotka 05 225 5000 ilkka.sorsa@visisystems.fi www.visisystems.fi Savon Palokalusto Ky Liipasintie 8 70460 Kuopio 017 264 7220 myynti@savonpalokalusto.com www.savonpalokalusto.com Turvata Oy Ab Läntinen teollisuuskatu 2 02920 Espoo 010 569 4700 info@turvata.fi www.turvata.fi Mestarintie 8 01730 Vantaa 09 849 4111 myynti@flygt.com www.itt.fi Palokalusto Hälytyslaitteet Special Code Oy Laukkamäentie 8 08500 Lohja 050 556 8333 info@specialcode.fi www.specialcode.fi Pumput Tammivilkut Virusmäentie 47 20300 Turku 0400 520 596 tapio.tammi@co.inet.fi www.tammivilkut.com ITT Suomi Oy Elektro-Arola Oy Leppäkuja 2 14200 Turenki 03 630 830 ea@elektro-arola.fi www.elektro-arola.fi Puvut: virka- ja palokuntaHeijastinasu Sahaajankatu 49 00880 Helsinki 09 664 639 heijastinasu@kolumbus.fi www.heijastinasu.com Läntinen teollisuuskatu 2 02920 Espoo 010 569 4700 info@turvata.fi www.turvata.fi Pajunen Oy Toimenkatu 2 38700 Kankaanpää 02 572 1082 pajunen@pajunen.fi www.pajunen.fi Hämeentie 40 00500 Helsinki 050 501 7157 contact@mountainshop.fi www.mountainshop.fi Palosuojelurahasto PL 26 00023 Valtioneuvosto 071 878 8461 psr@intermin.fi www.psr.fi Special Code Oy Laukkamäentie 8 08500 Lohja 050 556 8333 info@specialcode.fi www.specialcode.fi Sukellustarvikkeet ja -laitteet Turvata Oy Ab Läntinen teollisuuskatu 2 02920 Espoo 010 569 4700 info@turvata.fi www.turvata.fi Arwell-Tekniikka Oy Kiurunkuja 5 21210 Raisio 020 719 9900 rauli.lahteenmaki@arwell.fi www.arwell.fi Laserkatu 6 53850 Lappeenranta 05 6243120 info@santamargarita.fi www.santamargarita.fi Jalkineet Turvata Oy Ab Korkeanpaikan työskentely Mountain Shop Finland Rahastot Koulutus Valvontatekniikka Käsineet Turvata Oy Ab Läntinen teollisuuskatu 2 02920 Espoo 010 569 4700 info@turvata.fi www.turvata.fi PL 163 33901 Tampere 0207 701 212 veli-pekka.rouvali@ tampereenmessut.fi www.turvallisuusmessut.fi Messut, näyttelyt Tampereen Messut Oy FinnSec-messut / Suomen Messut Helsingin messukeskus Messuaukio 1 00510 Helsinki 09 150 9446 virpi.rantanen@finnexpo.fi www.finnsec.fi Santa Margarita SA Oy Virve päätelaitteiden ja tarvikkeiden myynti ja huolto Elektro-Arola Oy Leppäkuja 2 14200 Turenki 03 630 830 ea@elektro-arola.fi www.elektro-arola.fi VIRVE Tuotteet ja palvelut Oy Pyhäranta 4 33230 Tampere 020 740 0640 huoltokeskus@virve.com www.virve.com specialcode www.punainentori.fi 42 Palokuntalainen • 43 www.punainentori.fi Palokuntalainen • 43 43 Karkaistu 5mm Kaksi valotehoa lasilinssi 3x suurteho LED Ergonominen kahva Optiona: vilkutus- sekä turvavalotoiminto Antistaattinen runko, IP-67 Palokuntalainen Harri Knihti 1967—2011 Optiona CRI-90+ värintoistoindeksi Uusi MICA IL-800 Ex -valaisin on saatavana ZONE 0 sekä ZONE 1 - tilaluokissa. IL-800 valaisimilla on kansainvälinen IECEx- sekä eurooppalainen ATEX-sertifikaatti. Kaikki IL-800 sarjan valaisimet on saatavana luonnonmukaisella MICA CRI-90+ värintoistoindeksillä. MICA ELEKTRO OY LTD. Puh: 09-561 7666 Email: info@mica.eu Perheen ja palokunnan Zone 0 ja Zone 1 -versiot www.mica.eu HÄLYTYS- JA VIESTINTÄTEKNIIKKAA vaativaan ammattikäyttöön • SNP status/navigointi -ohjelmistosovellukset • YLLI VIRVE -sovitinyksiköt • SKL-statuslähettimet ja ACTIS-älynavigaattorit • TEHO-ULVO -väestöhälyttimet ja ohjausjärjestelmät • ULVO-SIRRA- ja DELTA-ääni- ja valohälyttimet • VIRVE, DMR ja PMR -radiolaitteet • VOIP-liitäntäiset radiopuhelinjärjestelmät • TETRA/VHF/GPRS -hakulaitejärjestelmät Leppäkuja 2, 14200 TURENKI Puh. (03) 630 830, fax (03) 688 3836 elektro-arola.fi Elektro-Arola toivottaa turvallista uutta vuotta! suuri suru Sunnuntain vaihduttua maanantaiksi 10.10.2011 klo 00.31, Lapin hätäkeskus sai ilmoituksen vapaa-ajan asunnon palosta Sallan Leusjärvellä. Palokunnan saavuttua kohteeseen, ulkoiset merkit palosta olivat vähäiset. Sisätiloihin rajoittuneessa palossa menehtyivät nakkilalaiset Lasse Mäenpää, 60 ja Harri Knihti, 47. Lapin poliisilaitos tutkii palon syttymissyytä. Tapahtumassa ei epäillä rikosta. V Teksti Pekka Koivunen Kuvat Maria Salo, Pekka Koivunen ja Nakkilan Kokoomus iikon kalareissulle Sallan Leusjärvelle oli alun perin tarkoitus lähteä Harrin lisäksi kolme hänen tuttavaansa. Kaksi heistä kuitenkin joutui perumaan matkan. Sunnuntaiaamuna 9.10.2011 Harri ja hänen työntekijänsä Lasse Mäenpää lähtivät ajamaan kohti Sallaa Lassen hallinnassa olleelle mökille. Seuraavan kerran heistä kuultiin klo 00.31 seuraavan vuorokauden puolella, kun Lapin hätäkeskus soitti Lassen puolisolle Nakkilaan ja kysyi mökin tarkkaa osoitetta. Harrille, joka oli tehnyt hätäilmoituksen 112:een, kohteen tarkka osoite oli ollut epäselvä. Paikka oli hänelle ”Lassen mökki Leusjärvellä”. Miesten viimeisistä hetkistä ei ole tarkkaa tietoa. Ainut fakta on se, että Harri teki hätäilmoituksen, mutta menehtyi itsekin ilmeisesti savukaasuihin yrittäessään pelastaa Lassea. Harrin varsinainen kuolinsyy selviää aikanaan oikeuslääketieteellisen tutkimuksen valmistuttua. Harri, kolmannen polven palokuntalainen Harrin isoisä Eelis oli Nakkilan VPK:n kantavia voimia kymmeniä vuosia 1930-luvulta 1960-luvulle. Eeliksen viidestä pojasta kahdesta (Erno ja Jouko) tuli palokuntalaisia ja Teuvosta ammattipalomies. Harrin isä Jouko toimi Nakkilan kunnan sivutoimisena palopäällikkönä 1970-luvun alussa. Hän toimi myös VPK:n päällikkönä vuoteen 1980 ja puheenjohtajana 1980–1995. Palokuntalainen • 43 45 vaaroista. Muuten ei koskaan tullut mieleen mahdolliset vaarat hälytyksissä, kertoo Jouko. – Tämä toiminta vaan on sellaista, että vaaroja ei niin aktiivisesti ajattele. Kuitenkin tämä, että oma, paljon itsekin vaikeita asioita kohtaamaan joutunut poika joutuu siviilissä tulen uhriksi, koskettaa todella syvältä. Hautajaispäivänä Satakunnan Pelastuslaitoksen johto ja Nakkilan VPK:n jäsenistöä ryhmäkuvassa. Palokunta ottaa osaa Tieto Harrin kohtalosta tuli Nakkilan VPK:n päällikölle, Hannu Mäenpäälle maanantaina aamupäivällä. – Otin heti yhteyttä puheenjohtajaan ja soitimme hallituksen jäsenille suruviestin. Kävimme esittämässä omaisille surunvalittelumme jo samana päivänä ja illalla harjoituksissa välitimme tiedon miehistön jäsenille. Tiistaina paloaseman lippu oli puolitangossa ja illan harjoituksissa tiedotimme vielä jäsenistölle sen, mitä tietoja omaisilta saimme. Nakkilan VPK:n kohdalle tämä oli jo kolmas murheellinen tapahtuma. Nuoriso-osaston jäsen kuoli putoamalla rotkoon 1980-luvulla ja toinen vuonna 2002 rekan alle. Palokunta osallistui vahvalla panoksella hautaustilaisuuteen sekä saattoi Harrin paloautolla Poriin krematorioon. Muistotilaisuus pidettiin paikallisessa juhlatalossa. – Palokunnan toiminta hautajaisissa oli todella hienoa. Pitää antaa palokunnalle suuri kiitos, sanoo Jouko Knihti. Hautajaiset sitoivat Nakkilan VPK:n hälytysosaston jäsenet niin, että naapuriapu oli tarpeen. – Panelian VPK auttoi vahvuuksien säilymisessä hautajaisten ajan, mistä kiitos Juho Ansion porukalle. He olivat mukana surussamme pyyteettömästi, päättää Hannu Mäenpää. Tämä toiminta vaan on sellaista, että vaaroja ei niin aktiivisesti ajattele.” Harri liittyi Nakkilan VPK:n poikaosastoon seitsemänvuotiaana. Nuoriso-osaston johtajistoon hän kuului 1985—89. Hälytysosastossa Harri ehti olla 32 vuotta. Myös vpk:n hallituksen jäsenenä toiminut Harri palkittiin SPEKin ansiomitalilla 2002. Kuolinvuotenaan hän ehti olla mukana 23:ssa lähdössä. Maanviljelijä ja rakennusyrittäjä Harri Knihti oli aktiivinen myös Nakkilan kunnalliselämässä. Hän toimi muun muassa rakennus- ja ympäristölautakunnan puheenjohtajana. 46 Palokuntalainen • 43 Harria jäivät kaipaamaan Sari-vaimon lisäksi neljä lasta, joista Heikki on mukana palokunnan hälytysosastossa. Vaarat taka-alalla Isä-Jouko kertoo palokuntatoiminnan olevan heidän suvussaan pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Hän on itse kokenut palokuntalainen ja kohdannut useita vaikeitakin asioita uransa aikana. – Kun päiväkoti paloi Nakkilassa, olin huolissani sammutusten Nakkilan VPK:n päällikkö Hannu Mäenpää ja Harrin isä Jouko Knihti. Palokuntalainen • 43 47 in. jäs enh va e est elm den rsink sti h u ä ä o i l s n e Näi yty ais n nsi n v ske i l mm oit l yhy mis ais emm äisek poisu taa iin u äll , e s ä k i kur den a ttä uut nta urs ssi ta hän vaa s k h i si. äly lla sop ku tys . K ii O osa urs n näh rssia pal sto sin oku ty on n j nta tär pi s u ä ori toi keä sen tta min n tä nee ä, taa aja lla n – a s i ja sää on n j sii a s h ama e n. n m lla yös var - Peruskoulutukseen tulisi saada uutena kurssina henkilöautokortin muuntokoulutus kuorma-autokortiksi.” oit ett Sopimushenkilöstön suu kel poi suu ank vai int kut aan s o sal lis tua eri sit teh out täv uma ia val mis koulutus uudistuu Palokunnista tullut palaute sopimuspalokuntalaisten koulutusjärjestelmän epäkohdista on vihdoin johtanut uudistushankkeeseen, joka saatiin liikkeelle lopullisesti joulukuussa, jolloin SPEKin hallitus hyväksyi sen. K Teksti Isto Kujala Kuvitus Anna Broholm oulutusuudistuksen tärkeä syy on, että nykyinen järjestelmä on vaikuttanut palokuntien jäsenhankintaan kielteisesti. Erityisesti hälytyskelpoisuuden antavaa kurssia on pidetty liian pitkänä varsinkin ensimmäiseksi kurssiksi. On nähty tärkeänä, että hälytyskelpoisuuden saisi lyhyemmällä kurssilla. Kurssin suorittaneella olisi rajoitettu kelpoisuus osallistua eri tehtäviin. Näin voitaisiin uutta hälytysosaston jäsentä ajaa sisään ja samalla varmistaa, että hän sopii palokuntatoimintaan – ja on siihen myös valmis sitoutumaan. Uudessa järjestelmässä suoritettaisiin esimerkiksi 20 tunnin sammutustyökurssi, jonka perusteella saataisiin rajoitettu hälytyskelpoisuus. Sen jälkeen suoritettaisiin tarpeen mukaan sammutustyökurssi B, 20 tuntia ja seuraavaksi sammutustyökurssi C, noin 20 tuntia. Kaikki kolme osaa suorittaneella pätevyys ja kelpoisuus olisivat samalla tasalla kuin nykyisen pitkän sammutustyökurssin suorittaneilla. 48 Palokuntalainen • 43 Erilaisia koulutusputkia Nykyinen koulutusjärjestelmä lähtee siitä, että jokaisen palokunnan henkilöstö käy saman putken läpi – tai heistä ainakin ne, jotka kouluttautuvat yksikönjohtajiksi. Näin tehdään, vaikka palokunnan ei tarvitsisi sopimuksensa mukaan osallistua kuin esimerkiksi metsäpalojen sammuttamiseen. Täytyy olla mahdollista, että tällaisen palokunnan henkilöstö pääsee sille välttämättömien kurssien jälkeen yksikönjohtajakurssille. Kurssiputkia tulee siis olla erilaisia. Niiden määrittely tapahtuu palokuntaryhmien mukaisesti tai jopa palokuntakohtaisesti. Yksikönjohtajakoulutus myös kehitettävänä Yksikönjohtajakurssin toteutustapaa on myös paljon arvosteltu. Yksikönjohtajakurssille on tätä nykyä vaikea saada väkeä. Yksikönjohtajakoulutuksen järkevöittämiseen liittyy se, että koulutuksessa voisi olla esimerkiksi kolme moduulia. Reservipalokunnan yksi- könjohtaja voisi käydä vain yhden moduulin ja valmistuisi yksikönjohtajaksi. Vastaavasti valmiuspalokunnan yksikönjohtajan tulisi käydä kaikki kolme moduulia. Muita muutoksia Peruskoulutukseen tulisi saada uutena kurssina henkilöautokortin muuntokoulutus kuorma-autokortiksi. Tämän suunnittelulla ja toteutuksella on jo kiire – palokunnista loppuvat kohta kuorma-autokortilliset. Nuoriso-osastossa opitut tiedot ja taidot tulisi uudessa järjestelmässä voida osoittaa teoria- ja näyttökokeella. Uudessa järjestelmässä hakeuduttaisiin palokuntakursseille samaan tapaan kuin aiemmin. Ne kurssille hyväksytyt, jotka haluavat, voivat käydä pari viikkoa ennen lähikoulutuksen alkua tekemässä teoriakokeen ja henkilökohtaisten taitojen näyttökokeen. Jos kummatkin menevät läpi hyväksytysti, vapautetaan henkilö kurssin teoria- ja henkilökohtaisten taitojen lähiopetuksesta. Mikäli kurssikokonaisuus sisältää ryhmäkohtaisia taitoja, on kaikkien tähän osioon osallistuttava. Uusi koulutusjärjestelmä käyttöön 2013? Koulutusuudistuksen virallinen käynnistämislupa tuli Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön hallitukselta. Kyseinen hallitus edustaa kuitenkin vain osittain palokuntakenttää – siksi on edelleenkin perin kummallista, että heiltä täytyy käydä palokuntatoimintaan kuuluvissa asioissa kysymässä lupa. Jos näin jatketaan, olisi reilua, että hallituksen palokuntakenttää edustamattomat eivät osallistuisi suoranaisesti palokuntia koskevien asioiden käsittelyyn. Nyt on kuitenkin mahdollista, että uusittu sopimuspalokuntalaisten koulutusjärjestelmä on vuoden 2013 alussa käytössä. Tulimeri 2012 -risteilyllä ja Palopäällystöliiton sopimushenkilöstön koulutuspäivänä 24.3.2012 Hämeenlinnassa on mahdollista saada tietoa uudistuksesta. Tarkoitus on järjestää ensi vuoden aikana myös lausuntokierros uudistuksesta. Palokuntalainen • 43 49 villimies Pelastuslaitosten hankinnat osa II Yhteisiä toimintamalleja kaivataan Hyvää työtä! Esimerkki hyvästä työstä on pelastuslaitosten kumppanuusverkoston turvallisuuspalveluiden turvallisuusviestintätyöryhmä. Sen ensimmäinen toimintakausi on päättymässä. Työryhmä määritti viisi kehittämisaluetta toimintasuunnitelmassaan: alan sisäisen ilmaston kehittäminen, työn arvomittareiden rakentaminen, yhteistyöverkoston monipuolistaminen, työkalujen kehittäminen ja markkinoinnin kehittäminen. Ryhmä on edennyt toimintasuunnitelman mukaisesti. Turvallisuusviestinnän sisältö on määritelty ja turvallisuusviestinnän nykytilasta on tehty selvitys. Erilaisiin ammattiopintoihin on vaikutettu, palautejärjestelmä ja yhteyshenkilörekisteri on luotu. Yhteistyöverkoston tunnustelut tehtiin ja sen jälkeen ryhdyttiin järjestämään turvallisuusviestinnän seminaareja. Kansainvälinen yhteistyö turvallisuusviestinnässä on aloitettu. Materiaalin jakoalusta on valmis. Turvallisuuskampanjoihin on vaikutettu ja tehty myös kampanjavuosikello. Työryhmän kokoonpano 2010–2011 on ollut seuraava: Jari Lepistö (puheenjohtaja), Matti Waitinen, Pauliina Kopra, Isto Heikkinen ja Veijo Kajan. Työryhmä on kertonut työstään avoimesti, ja se on käynyt keskustelua pelastusalan toimijoiden kanssa. Keskusteluissa esille tulleet kommentit ja palautteet on pyritty kaikin keinoin hyödyntämään. Työ on ollut ansiokasta jo siksikin, että se on tuottanut tulosta pienin resurssein ja oman toimen ohessa tehtynä. Onnittelut – olette tehneet hyvää työtä pelastusalan hyväksi! Uusi sisäisen turvallisuuden ohjelma valmisteltavana Valtioneuvosto on käynnistänyt kolmannen sisäisen turvallisuuden ohjelman valmistelutyön. Työtä tehdään tällä kertaa hieman poiketen aiemmasta; sisäisen turvallisuuden ohjelman alueellista toimeenpanoa suunnittelevat aluehallintovirastojen johdolla toimivat työryhmät. Suunnitteluun osallistuu viranomaisten lisäksi järjestöjen edustajia. Näin pyritään sisäisen turvallisuuden ohjelmassa asetetut tavoitteet sovittamaan yhteen alueellisten erityispiirteiden ja tarpeiden kanssa. Alueellisten pelastusalan liittojen olisi hyvä olla tässä työssä mukana tai ainakin vaikuttamassa pelastustoimen asioiden huomioimiseksi. Pelastusalan järjestöjen ansiomitalit ja -ristit Käsitykseni on, että pelastusalan ansiomitalien ja -ristien arvostus on alalla kasvanut. Niitä haetaan ansioituneiden henkilöiden työn arvostamiseksi. Liitot myöntävät merkit omien suhteellisen tiukkojen perusteidensa mukaisesti. Yleensä nämä merkit myönnetään pitkäaikaisesta ansioitumisesta pelastusalalla, osittaisena perusteena voi olla myös aktiivinen toiminta myöntävän liiton vastuutehtävissä. On hyvä, että liitot pitävät kiinni tiukasti ohjeidensa mukaisista myöntämisperusteista. Näin palkitsemistavan arvo pysyy korkealla. Vakiintuneeksi käytännöksi – etiketiksi – on muodostunut vuosikymmenten aikana, että näitä mitaleja ja ristejä käytetään pelastusalan juhlatilaisuuksissa ja pukeuduttaessa muihin juhlatilaisuuksiin palokuntapukuun tai pelastusalan virkapukuun. Tällaista etiketin mukaista toimintaa tulee arvostaa. Huomasin, että valtiollisia kunniamerkkejä oli itsenäisyyspäivänä myönnetty erilaisten järjestöjen edustajille. Tämä mahdollisuus tulee myös pelastusalalla ottaa huomioon. Kiitos hyvästä yhteistyöstä vuonna 2011 ja hyvää uutta vuotta! Villimies Isto Kujala 50 Palokuntalainen • 43 Pelastusalan näkyvimmät ja rahallisesti suurimmat hankinnat koskevat ajoneuvoja. Vuosittain uusittavien autojen määrä liikkuu sadoissa. Omia osa-alueitaan ovat pienkalusto ja varusteet. Informaatiotekniikan hankintojen osuus on nousussa. Tavaroiden ja palvelujen hankinnoissa pelastuslaitoksilla on useita erilaisia toimintamalleja ja käytäntöjä, ja päälle tulevat vielä palokuntayhdistykset, joiden hankinnat ovat vuosikymmenen puolivälin notkahduksen jälkeen alkaneet lisääntyä. T Teksti Pekka Koivunen Kuvitus Anna Broholm unnusomaista pelastusalalle on se, että sen tavarantoimittajat ovat pääosin pienyrityksiä. Suomessa varsinaisia pelastusalan toimittajia on noin 50, joista 28 on järjestäytynyt Suomen Palokalustoliikkeiden yhdistykseen (SPLY). Enemmän teollisuuteen ja yksityissektorille suuntautuneet yritykset ovat järjestäytyneet Paloturvallisuusliikkeiden liittoon (PTLL), jossa on 50 jäsenyritystä. Yhteisiäkin jäseniä yhdistyksillä on. Ostajapuolelta löytyy noin tusina yksittäistä, mutta aika ajoin toistensa kanssa hankintayhteistyötä harjoittavaa pelastuslaitosta sekä yhdeksän laitoksen ja Pelastusopiston kimppa. Näiden lisäksi noin 550 palokuntayhdistystä muodostaa merkittävän kohderyhmän alan toimittajille. Tarjouspyynnöissä parannettavaa SPLY ry:n toimintamuotoja ovat muun muassa ajanmukaisen palo- ja pelastuskaluston valmistuksen ja kaupan edistäminen, jäsenistönsä edunvalvonta ja yhteistyön ylläpitäminen kotimaisten ja ulkomaisten viranomaisten sekä järjestöjen kanssa. – Pelastuslaitosten hankintavastaaville ja SPLY:n jäsenyrityksille tarkoitettu hankintaseminaari herätettiin vuosien hiljaiselon jälkeen henkiin tänä syksynä. Pidämme tärkeänä, että osapuolet pääsevät näin vaihtamaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan, kertoo SPLY:n puheenjohtaja Petri Asikainen Finsatec Oy:stä. Tavarantoimittajien näkökulmasta pelastusalan hankintatoimi on melko kirjavaa, mutta mitään suuria epäkohtia ei ole näköpiirissä. – Tarjouspyyntöjen laadinnassa olisi edelleen parannettavaa, lähinnä hankittavien tuotteiden teknisten vaatimusten ja pisteytyksen osalta. Vaillinaisesti laaditut tuotespeksit aiheuttavat yleensä epäselvyyksiä, sanoo Asikainen. – Mielestäni tulisi korostaa tuotteiden suorituskykyvaatimuksia voimassa oleviin standardeihin perustuen eikä jotain tuotteen yksittäistä ominaisuutta. – Oman lisävärinsä kalustokaupalle on tuonut useamman vuoden mittaiset puitesopimukset, joissa sopimustoimittajia on paljon. Kokemukseni mukaan aluepelastuslaitokset toimivat puitesopimuksen piirissä hyvin vaihtelevalla tavalla. – Tulevaisuudessa palo- ja pelastustoimialallakin mahdollisesti käyttöönotettavat hankintamenettelyt, sähköinen huutokauppa ja dynaaminen hankintajärjestelmä lisäävät tarjoajien tasapuolisuutta tarjouksen jättövaiheessa, mutta luovat varmasti teknisesti omat haasteensa kummallekin osapuolelle. Kokonaisuutena Petri Asikainen pitää alan kaupantekoa kuitenkin melko asiallisena. Paljon puhuttu tarjouspyyntöjen rukkailu suosimaan räikeästi tiettyjä toimittajia ei hänen mukaansa enää ole merkittävä ongelma, vaikkakin rukkailua edelleen jossain määrin esiintyy. Palokuntalainen • 43 51 Kahdeksan miljoonan kimppa Vuonna 2004 aloittivat Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan pelastuslaitokset hankintayhteistyön ajoneuvohankinnoissa. Kilpailutus annettiin Kuopion kaupungin hankintatoimiston tehtäväksi. Erikoisuutena yhteistyössä on se, että ainakin toistaiseksi yhteistyökumppanit ovat kilpailuttaneet alustat ja korityön erikseen. Vuonna 2006 aloitettiin yhteistyö suojavarusteiden, palo-, pelastus-, ja öljyntorjuntakaluston sekä huolto- ja jälkihoitokaluston hankinnoissa. Näissä tuoteryhmissä kilpailutettiin sopimustoimittajat, joita sitten hyväksyttiin tarvittaessa useampia tuoteryhmistä riippuen. Varsinaiset ostot tapahtuvat päivän hinnoin hyväksytyltä sopimustoimittajalta. Vuosien varrella yhteistyöhön ovat liittyneet Keski-Suomi, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Kymenlaakso ja Kainuu. Osalla näistä on erikseen sovittuja poikkeamia yhteistyön laajuudessa, kuten myös mukaan 2010 mukaan liittyneellä Pelastusopistolla. Vuodessa kimpan ostot ovat noin kahdeksan miljoonaa euroa. – Hankintayhteistyön tuoman suoranaisen rahallisen hyödyn määrää on vaikea arvioida, kertoo pelastusjohtaja Seppo Lokka Etelä-Savon pelastuslaitokselta. – Hankintaprosessi on helpottunut todella paljon. Yksittäisessä pelastuslaitoksessa säästyy suuri määrä työtunteja, kun hankinnat on keskitetty. Ja yleisarviona sanoisin, että markkinatalous kuitenkin toimii: mitä suurempi erä sitä edullisempi yksikköhinta. Seppo Lokan mielestä siinä, että sopimustoimittajilta kysytään vielä kilpailutuksen jälkeen päivän hintoja, ei ole mitään erikoista. – Kyseessä on avoin hankintamenettely/puitejärjestely ja tämän hankintamenettelyn ominaisuus on juuri se, että päivän hinta kysy- tään. Kun olemme valinneet sopimustoimittajat, on yksittäisten hankintojen tekeminen paljon helpompaa, koska varsinaista kilpailutusta ei enää tarvitse tehdä. Ensihoitokaupoissa oma maailma Ensihoito on hankintojen osalta oma maailmansa. Tavarantoimittajat ovatkin alalleen erikoistuneita yrityksiä, joiden repertuaari leikkaa vain hyvin pieneltä osin pelastusalan yritysten tuotevalikoimaa. – Pelastuslaitokset ovat valistuneita ostajia. Teollisuus tai esimerkiksi joku seurakuntayhtymä on aivan eri juttu, sanoo Tammed Oy:n toimitusjohtaja Kari Kuusisto. – Hankintalaki on kuin influenssa. Sen kanssa on pakko tulla toimeen. Ensihoitopuolella ei markkinaoikeuteen valittaminen ole kuitenkaan yleistä. Kuusiston mukaan kaupunkien hankintatoimet ovat usein aivan pihalla. Kiitosta hän antaa sairaaloiden hankintaosastoille, jotka toimivat ammattimaisesti. – Kaupunkien hankintaosastot eivät vain toimi tällä alalla. Niissä tapahtuu usein aivan turhaa papereiden pyöritystä. Hankintapäätökset tulisikin siirtää takaisin laitoksille. Hankintaosastot voisivat olla enemmän valvovia orgaaneja, pohtii Kari Kuusisto. – Ostajien ja yleensä hankintatoimen henkilöiden olisi syytä perehtyä alan säädöksiin esimerkiksi MDD:en (medical device directive). Kuusisto ei pidä tarjouspyynnöissä tapahtuvaa ohjailua merkittävänä ongelmana. Hänen mukaansa kolikolla on myös toinen puoli; kun on käytetty monta vuotta tiettyä tuotetta, niin miksi sitten ei voi ostaa samaa? Erikoisuutena yhteistyössä on se, että ainakin toistaiseksi yhteistyökumppanit ovat kilpailuttaneet alustat ja korityön erikseen.” Palomies, palokuntalainen, kerro kokemuksistasi hankinnoista! Onko näkemyksesi otettu huomioon? Onko mielipidettäsi kysytty? Onko oman laitoksesi tai yhdistyksesi hankintatoimi ok? Palokuntalainen palaa hankintoihin kevään numeroissa. 52 Palokuntalainen • 43 Tarjouspyynnöt laaditaan jonkun muun alan kokemusten perusteella.” – Ymmärrän, että esimerkiksi rakennustarvikkeet pitää kilpailuttaa, mutta potilasturvallisuus on tärkeässä asemassa ja siksi ensihoidossa pitäisi saada valita se paras ja turvallisin tuote huolimatta hinnasta. Hankintalaki on sinänsä hyvä, mutta se ei saisi liikaa ohjata, päättää Kari Kuusisto. Yhtenäinen malli ja spekseihin järkeä Pelastuslaitosten hankinnat toimivat ajoneuvotoimittajien mukaan kohtalaisen hyvin. Ongelmana on se, että tarjouspyynnöt laaditaan edelleen hankintayksiköissä eri tavoin. Yhtenäinen malli puuttuu. Tähän on kuitenkin tulossa muutos nettitarjousten myötä. Jokainen tarjoaja joutuu täyttämään tarjouksensa netissä ja tällöin voidaan varmistua, että kaikki tekevät yhtenevän mallin mukaisen tarjouksen. – Hankintalainsäädäntö toimii hyvin, mutta onko se järkevää on eri juttu, sanoo Jaakko Lohjansalo Tamlans Oy:stä. – Käyttäjät pääsevät nykyään aika pitkälle määrittelemään speksit, mutta kun hankinnat keskittyvät, raadissa jokainen haluaa saada lopputulokseen oman sormenjälkensä. Siksi tarjouspyynnöissä on usein aivan outoja teknisiä ratkaisuja/toiveita. Näistä toiveista tilaaja maksaa usein aivan turhaan. Toinen ääripää on ammattiostajat, jotka eivät kuuntele käyttäjiä lainkaan. Tarjouspyynnöt laaditaan jonkun muun alan kokemusten perusteella, kertoo Lohjansalo. Esimerkiksi vaaditaan, että jos sattuu vaurio takuuaikana, auto on korjattava tietyssä, useimmiten hyvin lyhyessä ajassa. Jos sitä ei korjata sovittuna aikana, sakot lähtevät pyörimään. Tosiasiassa mikään autonvalmistaja ei ole varautunut vaadittuihin vasteaikoihin varaosien toimittamisessa. – Vaihteistossa on tehtaalla öljy sisällä, se ei tule lentorahtina, vaan vaatii meri- tai maakuljetuksen. Tarjoajan on tässä tapauksessa varauduttava riskiin, joka on leivottava hintaan lisää, selvittää Lohjansalo. – Hankintatoimen olisi hyvä ottaa selvää autoalan normaaleista toimintatavoista huoltojen yms. suhteen. Ei kannata ottaa turhia kustannuksia tekemällä kalliita vaatimuksia, päättää Jaakko Lohjansalo. Hankintaosaaminen kehittynyt – sähköiset huutokaupat tulossa Turvata Oy:n toimitusjohtaja Kauko Mannerjärven mukaan hankintaosaaminen on kehittynyt viiden vuoden aikana. Laadukkuus on noussut, eikä hinta ole enää ainoa kriteeri. Pyyntöjä osataan tehdä aiempaa paremmin. – Käsitykseni mukaan markkinaoikeuteen viedään tänään vähemmän juttuja kuin aiemmin, mikä myös kertoo hankintatoimen kehittymisestä. Tänään alan kärkituotteiden speksit valitaan usein tarjouspyynnön pohjaksi, mikä ei välttämättä ole huono asia, pohtii Kauko Mannerjärvi. Siten tuotteiden ominaisuudet tulevat määriteltyä selkeästi. – Sen sijaan en pidä terveenä kehitystä, jossa hankintayksiköt ovat alkaneet käyttää toistensa saamia tarjouksia hyväkseen. Teemme kuitenkin jokaiselle tarjouspyynnön tekijälle tarjouksen ottaen huomioon juuri tämän ostajan erityispiirteet. Mannerjärvi näkee lähiajan haasteena sähköiset huutokaupat, joista hänellä on kokemuksia työsuojainten kaupankäynnissä. – Siinä kyllä punnitaan toimittajien resurssit. Pahimmassa tapauksessa loputkin katteet menevät. Sähköiset huutokaupat vaativat erityisesti myös tietotekniikan osaamista ja hallintaa – siinä jää väkisinkin jalkoihin, elleivät systeemit toimi, epäilee Mannerjärvi, jota huolestuttaa myös tarjouspyynnöissä esiintyvien pitkien sopimusaikojen lisääntyminen. – Kaikkien kannalta olisi tärkeää, että näinä eurotalouden epävarmuuden aikoina pitkien toimitussopimusten tekemistä pyrittäisiin välttämään. Kolme vuottakin on jo pitkä aika. Tällä hetkellä on hyvin vaikeaa sitoutua yli kahteen vuoteen, päättää Kauko Mannerjärvi. Palokuntalainen • 43 53 Virkapukuohjeesta rättiasetukseen – osa 1 Vaatteet miehen tekevät Ihmisen vaatteiden ensisijainen tehtävä on suojaaminen eli lähinnä lämpimänä ja kuivana pitäminen. Vaatetukselle on kuitenkin aikojen saatossa kehittynyt myös toissijainen tehtävä, tunnistaminen. Henkilön vaatetus kertoo kantajasta ja hänen taustastansa toiselle ihmiselle. Muita tehtäviä vaatteilla ei sitten oikeastaan ole. Mitä vaatetus ja sen oheiselementit kuten tunnukset ja muut ”koristeet” kertovat ulkopuolisille ja miksi niillä on merkitystä? Teksti Silvio Hjelt Kuvat Palokuntien Keskusliiton julkaisemasta Harjoitusohjeesta m/61. Muodista poikkeaminen usein kuvaa määrätietoista riskinottoa, rohkeutta valita toisia teitä.” Grankulla FBK:n miehistö uuden palokunnantalonsa edessä vuonna 1930. V Grankulla FBK:n miehiä talonsa edessä vuonna 1911. aatteita on käytetty eri seikkojen ilmaisuun niin kauan kuin ihmiskunta on vaatteita käyttänyt. Vaatteilla ja niiden yksityiskohdilla kerrotaan varallisuudesta, vallasta, omista mieltymyksistä ja myös kuulumisesta tiettyyn, valikoituun ryhmään. Vaatteilla ilmaistaan halua, ja vastaavasti vaatteet myös ilmaisevat haluttavuutta. Vaatteilla on siis keskeinen sosiaalinen viestintätehtävä. Vaatteiden avulla voi toki myös yrittää olla ilmaisematta mainittuja asioita, mikä sekin on ilmaisu. Pröystäilevä vaatetus ja toisaalta vaatimaton vaatetus kertovat ominaisuudesta tai ainakin yrittävät kertoa siitä. Vaatteilla voidaan siksi myös harhauttaa. Vaatteet seuraavat ”muotia”, ne ovat koko ajan tietyssä kehityksessä. Muodinmukaisuus kuvaa pyrkimystä kuulua tulevien menestyjien joukkoon. Muodista poikkeaminen taas usein kuvaa määrätietoista riskinottoa, rohkeutta valita toisia teitä. Useimmat meistä eivät kuulu kumpaankaan ryhmään vaan muodostamme ”harmaan välimassan”. Symboliikka Vaatteiden symbolivaikutus on vahva. Joku on osuvasti sanonut, että ”mitä enemmän valtaa sen naurettavampi päähine”, mikä varmaankin pitää jossain määrin paikkansa ainakin historian lehdillä. Nyky-yhteiskunnassa taloudellista valtaa ei yleensä kuvata päähineen naurettavuuden vaan etenkin vaatetuksen laadun avulla. Hyvin istuva, hyvästä kankaasta valmistettu takki kertoo paljon, samoin kuin huono. Erilaiset boheemit yrittävät vaatetuksellaan ilmaista sen, etteivät taloudellisesta vallasta juuri välitä, olkoon sitten todellisuus mikä tahansa. Aivan samalla tavalla kuin joku saattaa vaatetuksellaan viestittää taloudellisesta tilanteestaan, vaikka se ei vaatetusta vastaisikaan. Toiset pyrkivät olemuksellaan viestittämään taiteellisuutta, turvallista perinteellisyyttä, itsenäisyyttä, seksuaalisuutta ja niin edelleen. Me ja ne Vaatteilla yhdistetään ja vaatteilla eriytetään. Kuuluminen tiettyyn ryhmään näkyy vaatteissa, olipa sitten kyse jengiläisen nahkatakista, tiettyjen ammattiryhmien käyttämistä tummista puvuista tai toisten ryhmien käyttämistä puukengistä. Kaikki ovat ”univormuja”, olkoonkin, että kantaja ei asiaa aina tiedosta ja jopa saattaa sen kiistää. Sana ”univormu” tulee sanasta ”uniform”, joka monella kielellä yleisesti tarkoittaa ”yhdenmukainen”. Suomenkielessä sana univormu (eli ”jonkun ammattikunnan tms. jäsenten yhdenmukainen puku, virkapuku”) on hieman vanhahtava ja tarkoittaa yksinomaan vaatetusta ja erityisesti sellaista vaatetusta, jota ainakin jossain määrin hierarkkisesti järjestäytyneen rakenteen jäsenet käyttävät ilmaisemaan asemaansa. Hyviin tapoihin kuuluu, että univormua käytetään oikein, eli juuri sillä tavalla kuin kantajan asema rakenteessa määrää ja juuri sillä tavalla kuin on sovittu. Joidenkin univormujen osalta on jopa säädetty yksinoikeudesta, toisten asujen osalta oikeassa käytössä taas on kyse lähinnä oman naurettavuuden välttämisestä. Univormu on kokonaisuus Univormujen luonteeseen kuuluu, että siihen kuuluvat osat ovat tarkoin määrätyt. Esimerkiksi kansallispuku on kuosiltaan ja erilliselementtien osalta staattinen: muoti ei vaikuta muutoin kuin siihen, onko kansallispuvun käyttö muodikasta vai ei. Tummaan pukuun kuuluu pääsääntöisesti valkoinen paita, kun sen sijaan esimerkiksi housujen lahkeet seuraavat muotia ja solmion valinnassa saa käyttää tiettyä harkintaakin. Nuorisojengin keskuudessa univormun muoti sen sijaan saattaa vaihdella hyvinkin nopeasti johtavien eli ”onnistuvien” yksilöiden mieltymysten mukaan. Sotilas-, palokunta- ja virkapuku Jäykän hierarkkisesti järjestäytyneet organisaatiot pyrkivät tietoisesti erottumaan tavallisista kansalaisista. Niiden univormuilla on kuosi, jonka tarkoituksena on tuottaa yleinen mielikuva organisaation luonteesta. Maailmanlaajuisesti sotilailla on siksi jokseenkin samanlainen perusvaatetus, kun taas päähineissä on käytetty kansallista mielikuvitusta. Univormun perusmalli on muissakin hierarkkisissa organisaatioissa kaikille henkilöstöryhmille jokseenkin samanlainen. Tällöin asema organisaatiossa osoitetaan erilaisilla tunnuksilla. Asemaa osoittavissa tunnuksissa vallitsee kuitenkin tietty vaihtoehtojen pula: raidat, nauhat ja hapsut ovat perusolemuksiltaan vain raitoja ja hapsuja, ja isoina tai pieninä tähdet ovat kuitenkin tähtiä, ja lehvät ovat lehviä. Mutta näiden keskinäisellä sommittelulla voidaan toki ilmaista kaikenlaisia hierarkkisia riippuvuuksia. Jatkuu ensi numerossa. 54 Palokuntalainen • 43 Palokuntalainen • 43 55 10 vuotta ja 43 numeroa Sopimuspalokuntalainen-lehti syntyi marraskuussa 2001 Suomen Sopimuspalokuntien liiton 40-sivuisena jäsenjulkaisuna. Vuonna 2004 lehti muuttui yksityisen yrityksen kustantamaksi, mutta julkaisijana toimi edelleen SSPL. Vuonna 2009 muodolliset siteet liiton ja lehden välillä katkaistiin ja aviisin nimi lyheni Palokuntalaiseksi. Tänään lehti on järjestöistä riippumaton, tilaajapohjainen pelastusalan erikoislehti. Vuonna 2012 se ilmestyy seitsemän kertaa. 2001 (nro 1) 2004 (6–9) Jyväskylässä taitettu ja Saarijärvellä painettu ensimmäinen lehti kohahdutti pelastusalaa. Liitto sai paljon kehuja uudesta tavasta tiedottaa. Aikakauslehtimäisyydestä pidettiin. Pääjuttuna oli pelastusylijohtaja Pentti Partasen haastattelu. Pahat kielet povasivat kuitenkin nopeaa loppua lehdelle. Jopa lehden omassa tekstissä ei oltu varmoja jatkosta. Lehden sisältö vahvistui entisestään, mutta puhdas talkootyö lehden julkaisemiseksi ei enää kiinnostanut lehden tekijöitä. Siksi tiiviiden neuvotteluiden jälkeen päätettiin antaa lehti ulkopuolisen tahon haltuun kuitenkin siten, että julkaisijana on SSPL. Kustannusvastuun otti Sanomapaja Koivunen & Mäensivu ja lehti muuttui tilaajapohjaiseksi. Ilmestymiskerrat lisääntyivät kahdella. Painopaikka vaihtui Kokemäelle. Ulkoasusta vastasi edelleen Mediacabinet Jyväskylässä, mutta taittajan pallille istui viideksi vuodeksi nuori Lari Kemiläinen, jonka raikas ote näkyi heti lehden sivuilla. Vuoden lehdissä käsiteltiin paljon hälytystilanteita. Konginkankaan onnettomuuden käsittelytapa oli ennennäkemätöntä pelastusalan lehdissä. Keskustelu MPK:n aikeista lisätä aktiviteettejaan pelastusalalla oli vahvasti esillä vuoden numeroissa. Lehti otti todella tiukan kannan valtakunnalliseen asiaan. Villimies-kolumni aloitti ja jatkuu edelleen Isto Kujalan toimittamana. Myös Sammutustyökurssia odotellessa aloitti ja jatkaa edelleen. 2002 (2 ja 3) Viisikymmentäkaksisivuiseksi kasvaneen kakkoslehden kansikuvana oli auto, kuten ykkösessäkin. Lehden aktiivinen toimittaja Isto Kujala ilmoitti lopettavansa kirjoittamisen, mikäli auto on kansikuvassa pääosassa. Päätoimittaja Pekka Koivunen järjestikin kolmoslehden kanteen lappeenrantalaista naiskauneutta. Ensimmäisten lehtien ilmoitusmyynti hoidettiin palokuntien toimesta. Erityisesti Heinäveden VPK, Jokilaaksojen palokunnat ja muutamat satakuntalaiset palokunnat kunnostautuivat ilmoitusmyyjinä. 2003 (4 ja 5) Vuoden aikana ilmestyneet lehdet tehtiin niin toimitus- kuin ilmoitusmyyntityön osalta talkootyönä. Palokuntien halu myydä ilmoituksia laski ja tuotot pienenivät. Sen sijaan juttujen tarjonta oli aktiivista. Kaikkia juttuehdotuksia ei enää pystytty toteuttamaan. 56 Palokuntalainen • 43 2005 (10–13) Uutena osastona julkaistiin Testipenkki, jossa tutkittiin pelastusautoja maastureista sammutusautoihin. Ensivastetoiminta sai paljon palstatilaa vuoden lehdissä. Ajankohtaisia aiheita riitti kuten myös palokuntien vuosijuhlauutisia. satunnainen ohikulkija villimies marko partasen palopuhe nuijamies testipenkki käytännön ensivastetta viestiliikenne -sarja lämpökameramies jälkilöylyt kunnossa anna palaa! 2007 (18–21) Puheenjohtaja Mauno Peltokosken Nuijamies-kolumni aloittaa. Ajankohtaisten asioiden kirjo käy yhä laajemmaksi. Pääkirjoitukset puhuttavat alaa. Vuoden tuhdimmassa lehdessä on jo 68 sivua. 2008 (22–25) Sivumäärä on vuoden ensimmäisessä numerossa jo 76. Ilmoittajat ovat löytäneet lehden. Lehden politiikkana on ollut vuodesta 2004 alkaen olla myymättä alle neljännessivun ilmoituksia. ”Silpusta” kieltäytyminen on taloudellisesti epäviisasta, mutta saa kiitosta niin lukijoilta kuin ilmoittajilta. Vuoden viimeinen numero käsittelee Kauhajoen ampumistapausta laajasti. Lähestymistapa saa kiitosta lukijoilta. Neuvotteluja lehden omistuspohjan muutoksista käydään syksyn ajan. Vuoden viimeisenä päivänä lehden julkaisu- ja kustannusoikeudet siirtyvät Kustannusosakeyhtiö Sanomapajalle. 2009 (26–31) Pitkäaikaisen avustaja Petri Aallon Kypärän alta -palsta poistuu lehdestä. Lehden nimestä Sopimus -sana putoaa pois. Ilmestymiskertojen määrä nousee kuuteen. Ulkoasu ja sisältö muuttuvat. Ensimmäinen sarja-artikkeli ”Käytännön ensivastetta” ilmestyy kuudessa lehdessä. Pelastusalan vaikuttajia henkilöinä avaava ”Kasvo” aloittaa. Persoona-osaston ensimmäinen haastateltava on Pentti Partanen. Marko Partanen aloittaa niin artikkelitoimittajana kuin kolumnistina. Paljon keskustelua herättänyt Palopuhe siirtyy Palokuntalaisen sivuille. Ja keskustelua riittää… Satunnainen ohikulkija siirtyy jäähylle. Keväällä lehden taitto vaihtuu Poriin. Kumppania Oy:ssä lehden ulkoasusta alkaa vastata nuori, taitava Anna Broholm. 2010 (32–37) Lehden rakenne-, sisältö- ja ulkoasu-uudistus toteutetaan Kumppania Oy:n suunnitelman mukaan vuoden kolmessa ensimmäisessä lehdessä. Vuoden alusta Maria Salo aloittaa lehden ensimmäisenä omistajaryhmän ulkopuolisena työntekijänä. Tampereen turvallisuusmessuille osallistutaan vahvalla panoksella. Raskaiden investointien vuoksi vuosi on taloudellisesti haastava. 2011 (38–43) 2006 (14–17) Jo vuonna 2004 alkanut keskustelu puolustushallinnon ”vyörymisestä” siviilipuolelle sai edelleen palstatilaa ja lehti säilytti tiukan kantansa. Vaatimukset sopimuspalokuntatoiminnan ottamisesta selvemmin pelastuslakiin kasvoivat. Hälytysjärjestelmän epäkohdat olivat esillä. Ensimmäinen nainen tuli mukaan vakinaiseen toimituskuntaan, kun psykologi Anne Mallius alkoi toimittaa Kunnossa-osastoa numerossa 17. SSPL:n logo poistui lehden kannesta. Edellisen vuoden uudistusten jälkeen on vakauttamisen ja sisällön kehittämisen aika. Kesän jälkeen taitosta vastaa Anna Broholm nyt itsenäisenä yrittäjänä. Pitkä ja menestyksellinen yhteistyö Satakunnan Painotuote Oy:n kanssa jatkuu. Juhlavuosi vietetään työn merkeissä. 2012 (44–50) Lehden ilmestymiskerrat nousevat seitsemään. Tilaushintaan tulee pieni korotus uuden arvonlisäveron päälle. Palokuntalaisen testiosasto kokee uuden syntymän helmikuussa. Osa jutuista edelleen också på svenska. Palokuntalainen • 43 57 Kauko Mannerjärvi Vuosi 2012 kauppiaiden näkökulmasta Odotuksia ja uhkakuvia Palokuntalainen-lehti haastatteli neljän pelastusalalla toimivan yrityksen johtoa ja kyseli heiltä kuluneesta vuodesta alalla ja odotuksista ja uhkakuvista ensi vuodelle. Teksti Maria Salo 1 Millainen kulunut vuosi 2011 on mielestäsi ollut omalla toimialallasi? On puhuttu paljon uhkaavasta taantumasta. Onko taantuman uhka vaikuttanut omaan toimialaasi? 2 Oman yrityksesi kannalta merkittävin tapahtuma vuonna 2011? 3 Mitä vuosi 2012 tuo tulleessaan yrityksessä? Oman toimialan odotukset ja uhkakuvat? Yrittäjällä on yrittäjän vapaus ja vastuu.” Turvata Oy Ab Palo- ja pelastuskaluston kauppa 1. – Ennakko-odotukset alan kannalta vuodelle 2011 olivat aika korkealla parin lamavuoden jälkeen. Toki kauppa on piristynyt, mutta varovaisuus leimaa edelleen palokalustokauppaa. Hankintapäätöksiin käytetään aikaisempaa enemmän aikaa. Uuden taantuman uhka ei vielä ole merkittävästi vaikuttanut kaupankäyntiin, mutta pelättävissä on, että sen vaikutukset tulevat näkyviin seuraavalla budjettikaudella – etenkin julkisella sektorilla. – Yrityksellemme kuluva vuosi on ollut uuden rakentamisen ja kehittämisen vuosi. Turvata Oy Ab syntyi vuoden vaihteessa, kun kaksi varsin erilaista liiketoimintaa yhdistettiin. Vuoden mittaan olemme toteuttaneet varsin mittavia muutoksia ja kehityshankkeita liiketoiminnassamme. Rakennamme vahvaa pohjaa tuleville vuosille. neita konseptiin tulee alkuvaiheessa noin kymmenen. –Suurimpana uhkana on tietenkin Etelä-Eurooppaa koetteleva velkalama, jonka vaikutuksista Suomeen ei vielä ole selkeää kuvaa. Edellinen lama lähti liikkeelle Amerikan asuntoluotoista, jotka vuonna 2008 tuntuivat olevan hyvin kaukana meistä. Mutta toisin kävi. Selvää on kuiten- Kulkeva Paloautot 1. – Vuosi 2011 on ollut töiden suhteen kiireellinen vuosi eikä taantuma ole meillä näkynyt millään lailla vielä tämän vuoden tuotannossa. Vuonna 2011 Kulkevan henkilöstömäärä on kasvanut 20 %. Ensi vuosi kuitenkin näyttää ainakin tällä hetkellä hiljaisemmalta. Kentältä on myös kuulunut tulevista supistuksista ainakin raskaiden autojen hankinnoissa. 3. Yrittäjyys – Yrittäjällä on yrittäjän vapaus ja vastuu. – Haasteellinen vuosi on tulossa. Taantuma tulee varmasti jollain tavalla näkymään meilläkin. Yritysostot Pelastuslaitosten hankintayhteistyö Terveiset pelastusalalle – Isojen kokonaisuuksien toimittami- 58 Palokuntalainen • 43 seen pienillä valmistajilla on rajatut resurssit eikä näin ollen pystytä tekemään yhtä kilpailukykyisiä tarjouksia kuin pienempien hankintakokonaisuuksien kohdalla. Suuri eräkoko ei siis automaattisesti tarkoita kustannussäästöä. – Voi olla oikein hyvä asia kunhan on tarkkaan harkittu teko. – Hyvää vuotta 2012 kaikille tasapuolisesti. Pajunen Oy Puvut ja virka-asut 1. – Taantumaa ei vielä ole näkynyt. Toimimme monella eri sektorilla ja ehkä se on tasannut kokonaistilannetta. Jotkin materiaalitoimitukset ovat hieman haitanneet tänä syksynä, mutta tilanne on nyt korjaantunut. – Näyttää lisääntyvän koko ajan. Joskus hyvä, joskus huono juttu. Mietintää aiheuttaa, joutuvatko hankintayksiköt tekemään liikaa kompromisseja laatumäärittelyissä erilaisten tarpeiden ja toivomusten takia? – Hyvä juttu. Toivottavasti euro pysyy koossa sekä valtion ja kuntataloudet kunnossa. Yritysostot – Hyvä juttu. Antaa uusia mahdollisuuksia sekä oman liiketoiminnan että koko alan toiminnan kehittämiseen. – Vuoden 2012 merkittävin asia meillä tulee olemaan uuden palokaluston jälleenmyyntikonseptin käynnistäminen. Tavoitteemme on olla ”valtakunnallisesti paikallinen” ja parantaa palokaluston saatavuutta ja toimitusvarmuutta, ja siten auttaa pelastajia pelastamaan omissa töissään. Uuden konseptimme nimi on PaloKamu. Yhteistyökumppa- Jouko Pajunen Pelastuslaitosten hankintayhteistyö Suomi yrityksen kotimaana 3. Marko Salomäki kin, että pelastusala on ja pysyy. Ihmisten ja omaisuuden turvaamiseen on aina panostettava. Mahdollisen taantuman takia on hyvä turvata myös oman yrityksen talouden pohja. Terveiset pelastusalalle – Entistä selkeämmillä tuoteominaisuuksien määrittelyillä vältettäisiin useat, jopa turhat valituskierrokset, jotka aiheuttavat viiveitä hankintoihin ja turhia kustannuksia sekä hankintayksiköille että toimittajille. 2. – Ei ole ollut mitään isoa merkittävää tapahtumaa 2011. Koko vuosi on mennyt tasaisen puurtamisen merkeissä. 3. – Tämän hetkisistä uhkakuvista maailmalla huolimatta uskon, että ahkerasti yrittämällä pysymme ainakin nykyisessä tasossamme. Pelastuslaitosten hankintayhteistyö – Ei välttämättä sovi joka alalle. Puku-uudistus – Hyvä tavoite, mutta toteutus ei ole kaikilta osin onnistunut. Terveiset pelastusalalle – Kiitos kuluneesta vuodesta ja menestystä tulevalle vuodelle. Palokuntalainen • 43 59 Jari Tainio Schneider Electric, Pelco Finland Paloilmoitinjärjestelmät 1. köiden itsenäisyyttä 2012. – Meillä on ollut nähtävissä hienoista kasvua palojärjestelmien toimitusten osalta. Kumppaneilla on mennyt myös pääsääntöisesti hyvin. Epävarmoissa tunnelmissa on kuitenkin osittain menty yleisen taloustilanteen vuoksi. Pelastuslaitosten hankintayhteistyö – Hiukan epäselvää, mitä tarkoittaa oikeasti. Uusi pelastuslaki 2. – Finnsec-messut ja samaan aikaan pitämämme partneripäivät. Sen lisäksi vuoden alun yhtyeenmenomme Schneider Electric Buildingsin kanssa on ollut merkittävä sisäinen hanke. – Lain säätäjät säätävät, me yritämme toteuttaa parhaamme mukaan. Suomi yrityksen kotimaana – Erittäin hyvä toimintaympäristö. Yritysostot 3. – Voimakasta panostamista edelleenkin asiakkaidemme tarpeiden tyydyttämisessä. Vastuun ja vallan tuomista lähemmäksi asiakasrajapintaa. Eli lisäämme alueyksi- – Osa tätä päivää, hyvin toteutettuna iso mahdollisuus. Terveiset pelastusalalle – Jatketaan hyvää yhteistyötä. Schneider Electric Buildings. Turvaa ihmiset ja kiinteistöt. Esmi FX NET -paloilmoitin on ihmisten ja kiinteistöjen turvallisuuden perusta. Paloturvallisuudessa tulipalon aikainen havaitseminen ja tiedon välittäminen on ensiarvoisen tärkeää. Paloilmoitin minimoi palo- ja keskeytysvahingot. Esmi FX NET on ratkaisu kaikkien rakennusten ja huonetilojen palovalvontaan. Toimittamiamme paloilmoitin- ja muita turvallisuusjärjestelmiä voidaan täydentää ja päivittää helposti. Järjestelmää uudistettaessa yhteensopivuus vanhan ja uuden teknologian välillä säästää aikaa, rahaa ja vaivaa. www.pelco.fi Itä-Uudellemaalle uusi kevytyksikkö Veho ja Paja Viher-Vehmas luovuttivat Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselle uuden kevytyksikön joulukuussa. Alustana on umpikorinen ja nelivetoinen Mercedes-Benz Sprinter 519 CDI. Kokonaispainoltaan viiden tonnin autoa liikuttaa 140 kW:n diesel ja pykäliä siirtelee 5-vaihteinen momentinmuuntimella varustettu automaattilaatikko. Tilaa autossa on viidelle palomiehelle. • Sprinterissä on nykyaikainen turvallisuusvarustus: ABS, BAS, 4ETS ja kuljettajalle löytyy myös turvatyyny. Ikkunallinen liukuovi on kalustotilan molemmilla puolilla, takana pariovet ilman ikkunoita. Valoja on vaikka muille jakaa: kaksi LEDruuhkavilkkua edessä, kaksi sivuilla ja kaksi takana. Työvaloja löytyy kiinteinä sivuilta ja takaa sekä kaksi kappaletta siirrettäviä valonheittimiä. Sähköntuotannosta vastaa Hondan generaattori. Paja Viher-Vehmas on rakentanut autoon kalustotilan hyllyt sekä tehnyt asiakkaan varusteiden asennuksen ja kiinnitykset. Kalustotilan tilapäisistuimet sekä tikasteline ja nousutikkaat katolle ovat myös Viher-Vehmaan käsialaa kuten myös teippaukset ja tunnukset. Kalustotilasta löytyvät muun muassa kellupumppu, moottoriruisku ESTERI 650 sekä korkeapainesammutusjärjestelmä Rosenbauer UHPS, 300 litran vesisäiliö ja 60 metriä letkua kelalla. Pintapelastuslautta ja pintapelastuspuku sekä kaksi Drägerin paineilmalaitetta varailmapulloineen ovat luonnollinen osa kalustoa. Monipuolisen pienkaluston lisäksi autosta löytyy myös ensivastevarusteet. Palokuntalainen • 43 61 Pikaliittimet hengitysilmapullojen täyttöön Rosenbauer vuonna 2010: • ajoneuvojen kokonaismäärä 2312 kappaletta, joista Itävallassa 910 ajoneuvoa. • henkilökuntaa 2046, joista Itävallassa 940 • liikevaihto 595 milj. € • ajoneuvot noin 71 %, • henkilökohtaiset suojavarusteet ja irtokalusto noin 10 % • komponentit ajoneuvoihin noin 3 % • nostolavat 11 % • loput 5 % huoltoja, varaosia yms. Kulmala aktivoitui automarkkinoilla Perinteinen kalustotoimittaja Oy Veljekset Kulmala Ab ja sen itävaltalainen päämies Rosenbauer International AG ovat tuomassa Suomen markkinoille laajan repertuaarin ajoneuvoja, joita käytetään pelastustoimessa. Rosenbauerin vakiotuotantovalikoimasta löytyy autoja noin kolmen tonnin painoluokasta aina raskaisiin teollisuus- ja lentokenttäpaloautoihin. • Rosenbauerin tuotantomäärät ovat suuria, joten heiltä löytyy valmis ratkaisu lähes jokaiseen pelastustoimen tarpeeseen ja toiveeseen. Myös yksilöllisten toiveiden huomiointi on Kulmalan antamien tietojen perusteella mahdollista. – Kenenkään ei tarvitse ostaa prototyyppiä, vaan kaikki ajatukset ja ratkaisut ovat jo käytössä ja suunniteltuja, sanoo Ville Luojukoski Oy Veljekset Kulmala Ab:sta. – Nyt on Suomessakin mahdollista saada yhdestä paikasta kaikki ajoneuvot johtoautoista aina raskaisiin teollisuus- ja 62 Palokuntalainen • 43 lentokenttäautoihin. Rosenbauerin konseptiin sopivat kaikki alustamerkit, kertoo Ville Luojukoski. Kulmala oli vahva peluri paloautoissa 1930-luvulta aina 1960-luvulle saakka. Omalla koritehtaalla Pitäjänmäellä syntyi suuri määrä nyt jo museoautoikään ehtineitä paloautoja. Vuosituhannen alussa Kulmala oli mukana Suomen suurimmassa yksittäisessä palokalustokaupassa. Tällöin Suomeen hankittiin kahdeksan Rosenbauer Panther -lentokenttäpaloautoa. • WEH on vuodesta 1983 kehittänyt teknisesti uudenaikaisia liittimiä kaasupullojen täyttöä varten. WEH-liittimiä käytetään pullojen täytössä ja testauksessa. Hengitysilmapullojen täyttäminen perinteisillä menetelmillä on aikaa vievää. Varsinkin, jos täytettäviä pulloja on paljon ja pulloja pitää jatkuvasti liittää tai irrottaa, aikaa saattaa kulua kymmeniä minuutteja ja kädet väsyvät liittimiä kiertäessä. WEH- pikaliittimillä voidaan nopeuttaa ja helpottaa pullojen täyttämistä huomattavasti. Pikaliitin painetaan kiinni pulloventtiilin kierteeseen ja käännetään silmukka alas, jolloin saadaan aikaan painetiivis ja turvallinen liitos ja pullon täyttäminen voidaan aloittaa. Pikaliittimessä on lisäksi sisäinen varmuustappi, joka estää liittimen irrottamisen paineen alaisena. WEH-liittimillä voidaan täyttää monia erilaisilla venttiileillä varustettuja pulloja. Ergonomisilla pikaliittimillä saadaan nopea liitos ja pullon täyttö, joka tarkoittaa, että WEH- liittimet ovat kustannustehokas investointi. Hengitysilmapullojen täyttämistä helpottaa myös pullon alle laitettava joustava tuki, jolloin pulloa ei tarvitse kannatella käsillä. WEH:in valikoimassa on pikaliittimiä jo olemassa oleviin täyttöasemiin 200 ja 300 bar versioina, kokonaisia täyttöasemia ja tarpeen vaatiessa asiakkaan toiveiden mukaisia ratkaisuja hengitysilmapullojen täyttöön. Kaikki pikaliittimet on testattu Painelaitedirektiivin PED97/23/EC mukaisesti ja niitä on testattu 100 000 painetyöjaksolla ennen tuotevalikoimaan hyväksymistä. Lisätietoja tuotteesta saa maahantuojalta Oy Colly Company Ab Antti Laaksonen Tuotepäällikkö Puh. 029 006 150 Fax. 029 006 1150 antti.laaksonen@colly.fi www.colly.fi CLICKMATE™ TW154 pikaliitintä käytetään letkukiinnitteisenä hengitysilmapullojen täyttöön. Liitintä on saatavana 200bar (musta) ja 300bar (punainen) järjestelmiin. Liitäntä suoraan pullon venttiilin standardikierteille. Nopea liitäntä sekunneissa ilman käsin tapahtuvaa kiristämistä. Hengitysilmapullojen täyttäminen tulee helpoksi ja tehokkaaksi. Parantaa käyttäjän ergonomiaa ja käyttöturvallisuutta. CLICKMATE™ TW154 pikaliitinmalli on tarkoitettu kiinteään asennukseen pullojen täyttöjärjestelmään. Tätä pikaliitinmallia voidaan käyttää esimerkiksi Dräger tai Bauer -merkkisissä pullojen täyttöjärjestelmissä. Palokuntalainen • 43 63 Palokunta-asut Pajuselta Perinteinen palokunnan juhlapuku malli m/58. Luovutukset Kulkevalta säiliöauto Seinäjoelle • Kulkeva on tehnyt korityöt säiliöautoon, joka luovutettiin Etelä-Pohjanmaan Pelastuslaitokselle. Auton alustana Mercedes-Benz Actros 2541L 6x2. Säiliöauton vesisäiliö tilavuus on 10000 litraa ja vaahtonestesäiliön 800 litraa. Palopumppuna toimii Ester D240 m/opisto. Palokunnan kenttäpuku m/83, jossa on vetoketjukiinnitys ja hengittävä verkkovuori. Volkkari Kotkan VPK:lle Suosittu nuorten 2-osainen harjoitusasu, jossa on hihoissa ja lahkeissa reilut prismaheijastinTukevasta collegemanauhat, leveät vyölenkit teriaalista valmistettu väliasu, jossa on polvi- ja nuorten sammutusvyötä kyynärvahvikkeet. Puse- varten. Takissa ja housissa on isot taskut. rossa reilu rintatasku ja Takissa on irroitettava housuissa sivutaskut. vakanssinumerolaatta. Meiltä myös päällystakit, Takkiin on saatavana päähineet, paidat, solmiot, erikseen myös huppu ja arvomerkit ja lakkimerkit. tikkivuori. Pajunen Oy, PL 141, 38700 Kankaanpää Puh. (02) 572 1082, 050 598 1057 pajunen@pajunen.fi • www.pajunen.fi Helsingin toimipiste: Pohjoinen Rautatiekatu 29 Avoinna sop. mukaan. Soita ja sovi tapaaminen. • Verhoomo Sorsa luovutti varustelemansa VW Crafter Kombi 2.0 TDI: Kymenlaakson Pelastuslaitokselle joulukuussa. Auto tulee Kotkan VPK:n käyttöön. Auton matkustamo on varusteltu erillisistuimilla ja kalustotila on erotettu väliseinällä. Autossa on varusteina Elektro-Arolan Ulvo-Sirra Pro hälytyslaitteisto, Standby puskurivilkut, sekä ympäri autoa sijoitetut työvalot. Verhoomo Sorsa on huolehtinut myös auton teippauksesta. Seitsemän ambulanssia Kanta-Hämeeseen • Tamlans Oy ja Veho Group Oy toimittaa Kanta-Hämeen pelastuslaitokselle seitsemän MB Sprinter Negea -ambu- lanssia. Ensimmäiset kolme ambulanssia toimitetaan kuluvan vuoden aikana ja loput neljä ensi vuoden alussa. Kaksi sammutusautoa Etelä-Pohjanmaalle • Kulkeva luovutti Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitokselle kaksi sammutusautoa. Autot sijoitetaan Lapualle ja Ilmajoelle. Auton alustana Scania P400 4x2MNA CP31, ja päälirakenne Kulkeva sigma+. Autoissa on 2900 litran vesisäiliö, peräpumppu sekä hydraulitoiminen generaattori. Miehistönkuljetusauto Lapin VPK:lle • Tamlans Oy ja Huittisten Laatuauto Oy toimittivat Lapin VPK:lle Volkswagen Crafter -miehistöauton. Auto varusteltiin muun muassa seitsemällä kotimaisella matkustamon istuimella ja hälytyslaitteilla. Palokuntalainen • 43 65 Kunnossa Lievitystä masennukseen ja ahdistukseen Työterveyspsykologi Anne Mallius Unta, palautumista ja rentoutumista Mielen tasapainoa Kunto korkealle Kunnossa-vinjetti esiintyi ensimmäisen kerran lehdessä 17, joka ilmestyi 28.12.2006. Tuolloin käsiteltiin Pasin uneen vaikuttavia tekijöitä ja unen puutteen seurauksia. Tarina jatkui lehdessä 32, jolloin vinkkejä annettiin unettomuuden selättämiseksi. Palautumiseen ja rentoutumiseen liittyviä asioita käsiteltiin palstalla myös viime vuoden viimeisessä lehdessä (37). Stressiä ja temperamenttia Apua kipuuynn ja särky Kunnossa 5 vuotta Viimeisten viiden vuoden aikana Palokuntalaisessa on ollut hyvään oloon keskittynyt Kunnossapalsta. Tähän yhteenvetoon on kerätty kaikki julkaistut aiheet siten, että aiheista kiinnostuneet voivat halutessaan löytää lehden, jossa mielenkiintoa herättänyt artikkeli on ollut. 66 Palokuntalainen • 43 Kunnossa-palstalla ilmestyi stressi-juttu numerossa 18. Jutussa listataan tyypillisiä stressioireita sekä mietitään myös keinoja stressinhallintaan. Temperamentin ja stressin yhteyksiä käsiteltiin lehdessä 35, jota edelsi juttu temperamentista (34). Fyysisen kunnon kohottaminen – ikuisuusprojektejako? Lehdessä 19 aloitettiin fyysisen kunnon tarkastelu. Yli 50-vuotiaat Pekka ja Tapsa aloittivat oman savusukelluskuntoon-projektinsa. Asiaan palattiin lehdissä 20 ja 21, mutta projekti on tiettävästi edelleen kesken. Maarian VPK:n kuntoremonttia seurattiin lehdissä 27 ja 29, joista jälkimmäisessä pohdiskeltiin elämäntapojen muokkaamista ja muutoksessa väistämättömiä repsahduksia. Liikunnan psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttaviin tekijöihin palattiin vielä myöhemmin (36). Tupakkaa, alkoholia, ruokaa ja kuntoutusta Elämäntavoissa pysyttiin myös lehdessä 20, jolloin katse kääntyi tupakointiin. Jutussa esimerkkinä olleen palokunnanpäällikön tupakointi loppui joksikin aikaa jutun teon jälkeen, mutta tämän hetkisestä tilanteesta ei ole tarkkaa tietoa (polttaa, toim.huom.). Numerossa 21 tutkailtiin toista suosittua terveysriskiä eli alkoholin runsasta käyttöä. Lehti 23 vei ruoan ääreen ja jutussa annettiin vinkkejä järkevään painonhallintaan. Jos omat konstit elämäntapojen kohentamiseksi eivät riitä, muistetaan myös Kelan korvaaman laitoskuntoutuksen mahdollisuus (26). Esimerkkinä oli ennestäänkin hyväkuntoisen palokunnan päällikön Aslak-kuntoutus. Yhteisön toimintaa: tiheää tunnelmaa ja iän tuomaa viisautta Työelämään ja yhteisöjen toimintaa liittyvät jutut alkavat organisaatiomuutoksista lehdessä 19. Esillä olivat myös työyhteisökriisit ja konfliktit. Tätä teemaa jatkettiin lehdessä 40. Seuraavassa numerossa (41) pohdittiin erityisesti kateuden vaikutuksia yhteisöjen toimintaan, ja tunteiden vaikutuksia toiminnan tehokkuuteen ja terveyteen numerossa 42. Ikääntyneillä todettiin olevan annettavaa yhteisöille lehdessä 33 ja palautteenkin merkitystä käytiin läpi (39). Pelkoa, masennusta, kipua, surua Lehti 22 aloitti vaikeisiin tunteisiin ja kokemuksiin liittyvän sarjan. Ensimmäiseksi pohdittiin pelon olemusta ja keinoja pelkojen voittamiseksi. Seuraavaksi (28) esillä oli masennus, sen oireita ja mielialan itsehoitokeinoja. Numeroissa 30 ja 31 käsiteltiin kipua ja kivun kanssa toimeen tulemista. Lehdessä 38 oltiin surussa, läheisen kuoleman äärellä. Kuoleman kanssa oltiin tekemisissä myös Kauhajoen kouluampumisesta kertovassa jutussa (25), jossa palokuntalaisten kanssa keskusteltiin myös järkyttävän tapahtuman jälkihoidosta palokunnassa. Vain yksi parisuhdejuttu! Perheeseen liittyviä juttuja on vuosien varrella toivottu, mutta selailu ei tuottanut suurta tulosta. Palokuntalaisen parisuhde otettiin tarkasteluun lehdessä 24. Jutusta löytyi myös kirjaja harjoitusvinkkejä parisuhteen parantamiseksi. Ilmestyneitä lehtiä on rajoitetussa määrin edelleen saatavilla kahdeksan euron (+postikulut, sis. alv) hintaan osoitteesta toimitus@palokuntalainen.fi. Palokuntalainen • 43 67 Liikenteenohjaus PALOKUNTA JA LIIKENNE 5/6 Liikenteenohjaajalla on tieliikennelain mukaan samat valtuudet kuin poliisilla liikenteen ohjaamisessa!” ”Suostunut, täysi-ikäinen asiantuntija” Rensselit Viranomainen voi määrätä liikenteen ohjaajan tiettyä tehtävää varten taikka määräajaksi. Liikenteen ohjaajana toimivan henkilön on oltava täysi-ikäinen, hänen on annettava suostumuksensa tehtävään ja hänellä on oltava tehtävän edellyttämä asiantuntemus. Liikenteen ohjaajaksi määrätyltä henkilöltä edellytetään tehtävään määräävän viranomaisen hyväksymää liikenteen ohjaajan koulutusta. Liikenteen ohjaajaksi määrättyyn henkilöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa. Liikenteen ohjaajalla on oltava selvästi erottuva vaatetus, joka vastaa standardin SFS-EN 471 vaatimuksia. Pelastustoimen tilapäisissä liikenteenohjaustehtävissä voidaan kuitenkin käyttää 2-luokan varoitusvaatetusta, mikä tarkoittaa esimerkiksi asianmukaista liiviä. Vaaleat käsineet eivät ole pakolliset, mutta lisäävät havaittavuutta. Samoin tekee käsivalaisin. Pukeutumisen tulee olla säänmukaista, koska liikenteenohjaustehtävät voivat pahimmassa tapauksessa kestää tunteja. Useissa palokunnissa on käytössä liikenteenohjauskasseja, joista löytyy perusvarustuksen (kypärä, varoitusvaate, liikennemerkki 311, varoituskartio, vilkkuvalo) lisäksi myös lämpimiä vaatteita, sadeasu, varaparistoja, kuivamuonaa ja juotavaa. Muun kuin virkapukuisen poliisimiehen on liikennettä ohjatessaan käytettävä pysäytysmerkkinä pienoiskokoista liikennemerkkiä ”Ajoneuvolla ajo kielletty”, liikennemerkki 311 (halkaisija 200 mm (valaistu) tai 400 mm, pintamateriaali päiväloistekalvo, tausta on harmaa, lyhyt varsi ja rannehihna). Punaista valoa (esimerkiksi Magliten kartio) saa käyttää vain liikenteen valvoja, ei liikenteenohjaaja! Yhteydenpitoon palokunnissa käytetään pääosin Virve-puhelinta. Liikenteenohjauksen puheryhmäohjeet vaihtelevat pelastuslaitoksittain. Joissakin palokunnissa on käytössä edelleen VHFpuhelimia. Virve-puheryhmistä pitää liikenteenohjaukselle valita oma ryhmä tai suorakanava, jotta sen jatkuva liikenne ei häiritse muuta toimintaa. Liikenteen ohjaajina voivat toimia myös ne, jotka: Georg Malmstenin Liikennelaulua mukaillen Muista aina liikenteessä: Liikenteenohjaus Tulipalosta, liikenne- tai muusta onnettomuudesta aiheutuvat häiriöt liikenteeseen vaativat melkein poikkeuksetta pelastushenkilöstön toimenpiteitä. Poliisin vähäisistä resursseista johtuen liikenteenohjaus tilannepaikalla jää usein palokunnan tehtäväksi. Pääosassa Suomen palokunnista liikenteenohjaukseen on olemassa varusteet, kalustoa ja koulutettua henkilöstöä. Myös toimintamallit ovat viime vuosien aikana kehittyneet. Liikenteenohjaus on vaarallista työtä. Siksi liikenteenohjauksen säännöllinen harjoittelu on tärkeää niin ammatti- kuin sopimuspalokunnissakin. Liikenteenohjaaja – tarkoin säädelty henkilö T ieliikennelain mukaan liikenteen ohjaajina toimivat poliisit sekä tiellä suoritettavien puolustusvoimien harjoitusten aikana sotilaspoliisi tai tähän tehtävään määrätty sotilashenkilö. Poliisi voi oikeuttaa työsuojelutarkastajan ohjaamaan liikennettä poliisin ja työsuojeluhallinnon yhteisesti tien päällä suoritettavassa moottoriajoneuvon kuljettajan 68 Palokuntalainen • 43 ajo- ja lepoaikojen valvonnassa. Liikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden varmistamiseksi liikenteen ohjaajina toimivat myös henkilöt, jotka: …9) pelastusviranomainen tai muu pelastustoiminnan johtaja määrää ohjaamaan liikennettä, kun tehtävä liittyy pelastuslain mukaiseen avustamiseen pelastustoiminnassa. • Ratahallintokeskus on määrännyt ohjaamaan liikennettä tien ja rautatien tasoristeyksessä, • kunnallinen viranomainen on määrännyt ohjaamaan liikennettä paikassa, missä raitiovaunuliikenteestä voi aiheutua vaaraa tai haittaa muulle tieliikenteelle, • liikenteen ohjauksesta vastaava viranomainen on määrännyt ohjaamaan liikennettä tiellä tai sen läheisyydessä tehtävän työn tai tutkimuksen vuoksi, • Tielaitos tai poliisi on määrännyt ohjaamaan liikennettä erikoiskuljetuksessa, • poliisi on määrännyt tilapäisesti ohjaamaan liikennettä urheilukilpailujen, kansanjuhlien, näyttelyiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi; poliisi, palo- tai pelastusviranomainen on määrännyt ohjaamaan liikennettä tulipalon tai muun vastaavan syyn vuoksi tai • poliisi on määrännyt ohjaamaan liikennettä lauttapaikalla, pysäköintialueella tai -laitoksessa. Palokunta ja liikenne -artikkelisarjan osat 1. Pelastusajoneuvo – ei mikä tahansa auto 2. Pelastusajoneuvoja moneen lähtöön 3. Hälytysajo säädösten valossa 4. Hälytysajo käytännössä 5. Liikenteenohjaus 6. Ajoneuvojen hankinta ja ylläpito Tämä liikenteenohjausta koskeva artikkeli on rajattu käsittelemään liikenteenohjauksen keskeisimpiä säädöksiä sekä yleisimpiä käytännön tilanteita, joita pelastushenkilöstö joutuu tehtävissään kohtaamaan. Liikenteenohjauksen tarkempaan opiskeluun on saatavilla ”Liikenteenohjaajana onnettomuuspaikalla (SPEK 2006) -opas, jota on tässä artikkelissa käytetty pääasiallisena lähteenä olemassa olevan lainsäädännön lisäksi. Teksti Pekka Koivunen Kuvat Palokuntalainen-lehti Palokuntalainen-lehti kiittää seuraavia Satakunnan pelastuslaitoksen henkilöitä rakentavista kommenteista artikkelia laadittaessa: tieliikennepelastamisen asiantuntija ylipalomies Hannu Kangas ja hälytysajokouluttaja paloesimies Jarno Joensuu. Palokuntalainen • 43 69 Liikenteenohjaus PALOKUNTA JA LIIKENNE 5/6 Pysäytyspaikka Viestitys Pysäytytyspaikka tulee valita siten, että se ei ole liikenteen tulosuunnasta katsottuna välittömästi mutkan takana. Jos näin on, riski lisäonnettomuuksiin kasvaa merkittävästi. Pysäytyspaikka ei saa olla liukkaalla kelillä koskaan mäessä, ei vasta- eikä myötämäessä. Näkyvyyttä tulosuuntaan on oltava nopeusrajoituksesta riippuen 100 – 300 metriä. Liukkaalla kelillä vieläkin enemmän, mikäli mahdollista. Suositeltavaa on käyttää pelastusajoneuvoa liikenteenohjauspisteessä. Tärkeää on se, että varoittava pelastusajoneuvo näkyy mahdollisimman pitkälle. Sijoituksessa tulee huomioida muodostuva jono, joka saattaa peittää näkyvyyden tulosuuntaan. Hämärässä ja pimeällä pysäköintivalot ja hälytysvalot takaavat parhaan lopputuloksen. Hätävilkkujen käyttö lisänä on perusteltua erityisen huonoissa olosuhteissa. Ennakkovaroitus tulee hoitaa esimerkiski muu vaara –liikennemerkillä ja vilkkuvalolla. Liikenteenohjaajien viestiliikenne tapahtuu yleensä omassa puheryhmässään. Liikenteenohjaajien viestityksen pitää olla yksiselitteistä ja virheiden mahdollisuudet pitää minimoida. Kummankin pysäytyspaikan nimi tulee sopia ja käyttää vain sovittuja nimityksiä. Jyväskylä: ”Viimeisenä tukkirekka Jyväskylästä.” Lahti: ”Viimeisenä tukkirekka, Lahti.” Lahti: ”Lahti päästää.” Jkl: ”Lähti päästää, Jyväskylä.” Myös jonossa seisoville on syytä tiedottaa tilanteesta malliin: ”Liikenneonnettomuuden pelastus- ja raivaustyöt ovat käynnissä. Arvioitu odotusaika on viisi minuuttia. Kun ajovuoronne tulee, onnettomuuspaikka pitää ohittaa pysähtymättä alhaisella nopeudella.” Kysymyksiin onnettomuuden osallisista, uhreista tai syistä voi vastata, että tiedotusvastuu on pelastustoiminnan johtajalla tai poliisilla. Ohjaajan sijoitus Liikenneonnettomuuspaikalla on tärkeää rajata työskentelyalue, mikäli toinen kaista pidetään avoinna. Rajaajina voi käyttää kartioita, lippusiimoja, valoja, soihtuja yms. Tärkeää on, että ajonopeuksien laskemiseksi onnettomuuspaikan kohdalle tehdään ”juuri ja juuri rekan mentävä”, kapeneva kapeikko. Onnettomuuspaikan ohituksen jälkeen on tärkeää merkitä ajokaista, jota myöden ajetaan pysäytyspaikkaan. Kokemus on osoittanut, että kolmas liikenteenohjaaja onnettomuuspaikan kohdalla on usein tarpeen. Hän voi toiminnallaan pitää ajoneuvot liikenteessä ja myös varoittaa onnettomuuspaikkaa lähestyvistä raskaista tai epänormaalisti käyttäytyvistä ajoneuvoista. Joissakin palokunnissa on käytössä 20 km/h ja 20 km/h päättyy –nopeusrajoitusmerkit, joista on pelkästään positiivisia kokemuksia. Merkit asennetaan onnettomuuskohteen molemmin puolin. Liikenteenohjaaja seisoo aluksi (ei autoja jonossa) ohjattavan liikenteen ajokaistan oikeanpuolisella pientareella, josta hän pysäyttää yksittäisen ajoneuvon. Pysäytysmerkki pitää nostaa ylös! Seuraavat hän pysäyttää ajoradan keskiviivalla seisten jo pysähtyneen ajoneuvon kohdalla. Jonon pidentyessä ohjaaja voi tarvittaessa kävellä jonon hännille pysäyttääkseen tulevia ajoneuvoja. Kun toinen suunta on vapaa ohjaaja siirtyy pientareelle, varmistaa ajokaistan vapaana olon, laskee pysäytysmerkin alas ja näyttää toisella kädellä lähtömerkin. Ohjaajan on varottava viereisen kaistan liikennettä. Ne, jotka lähtevät ohittamaan jonoa, on pysäytettävä määrätietoisesti ja ohjattava sivuun. Liikenteenohjaajan on oltava jatkuvasti tietoinen liikennetilanteesta. Selän kääntäminen liikenteelle on hyvin vaarallista. Hyvin hankalissa olosuhteissa kahden liikenteenohjaajan käyttö pysäytyspaikalla on perusteltua. 70 Palokuntalainen • 43 Onnettomuuspaikan eristäminen Vinkkejä tien päälle • Ennakkovaroitusmerkit on asetettava noin 100–400 metrin etäisyydelle pysäytyspaikasta. • Liikenteenohjaajan pitää näyttää olemuksellaan hallitsevansa tilanteen. • Pysäytyspaikkaa ei tule sijoittaa vasta- tai myötämäkeen varsinkaan liukkaalla. • Ruuhkaisemmalle suunnalle annetaan pidemmät jaksot. • Muodostunut jono on pyrittävä päästämään kerralla läpi. • Linja-autoille annetaan erityiskohtelu, jos mahdollista. • Raskas ajoneuvo jonon ensimmäisenä peittää näkyvyyttä. • Tarpeetonta seisottamista on vältettävä. • Pysäytyspaikkojen välillä sijaitsevat risteykset tulee huomioida. • Lyhyt ja ytimekäs tiedottaminen jonossa vähentää aggressioita. • Pimeällä pelastusajoneuvoihin hälytysvalojen lisäksi myös pysäköintivalot. (kts. kuva alla) Viranomaisajoneuvojen ryhmitys onnettomuuspaikalla Selkeä näkymä oikealla ryhmityksellä Tielläliikkujalle on edessä olevan näkymän selkeys ensisijaisen tärkeää hänen tehdessään esimerkiksi ajolinja- ja nopeusvalintojaan. Siksi normaalista poikkeavan tilanteen näkyvyyden varmistaminen on yksi ensimmäisistä toimenpiteistä onnettomuuspaikalla. Liikennettä varottavien ja ohjaavien merkkien, valojen ja myös henkilöstön näkyvyyden lisäksi onnettomuuspaikalle ryhmittyneiden ajoneuvojen sijoitteluun kannattaa kiinnittää huomiota. Samalle puolelle tietä, jos mahdollista Ennakkovaroitusalue & Pysäytyspaikka Viranomaisajoneuvojen keskitysalue kevyet ajoneuvot Työalue Jos mahdollista, kaikkien viranomaisajoneuvojen tulisi sijoittua samalle puolelle tietä – pääsääntöisesti puolelle, jolle onnettomuuden osalliset ovat päätyneet. Viranomaisajoneuvojen jättäminen hujan hajan eri puolille onnettomuuspaikkaa tekee näkymästä ohiajavien ajoneuvojen kuljettajille vaikeasti hahmotettavan. Myös pelastushenkilöstön työturvallisuuden kannalta ajoneuvojen ryhmittäminen samalla puolelle tietä on perusteltua. Liikenne seis – ainakin hetkeksi Pohdittavaa palokuntiin: • Oman palokunnan toimintamalli liikenteenohjauksessa • Liikenteenohjaus moottoritiellä • Liikenteenohjaus ohituskaistatiellä • Liikenteenohjaus neljän tien risteyksessä • Vaihtojärjestelyt • Viestiliikenne liikenteenohjauksessa Kun ensimmäinen viranomaisajoneuvo saapuu onnettomuuspaikalle, on yksi hyväksi koettu tapa katkaista liikenne hetkeksi kokonaan – ellei se jo ole kokonaan poikki onnettomuuden vuoksi. Näin yksikön esimies voi tehdä rauhassa tilanteen arvioinnin, miettiä paikalle saapuvien viranomaisajoneuvojen ryhmityksen ja samalla liikenteenohjaus saadaan rakennettua suunnitelmallisesti. Liikenne voi odottaa aivan hyvin muutaman minuutin. Pysäyttämisessä on kuitenkin noudatettava harkintaa. Esimerkiksi moottoritiellä täysi pysäyttäminen huonolla kelillä on aina riski. Suoja-alue Suoja-auto Siirtymäalue Sovittu toimintamalli Useissa palokunnissa liikenteenohjaaja varusteineen jätetään paikalleen jo lähestyttäessä onnettomuuspaikkaa. Varsinkin maaseudulla on palokuntien liikenneonnettomuusmuodostelmissa usein mukana miehistöauto tai -autoja ja taktiikkana on rakentaa näistä pysäytyspaikat heti saavuttaessa toiminta-alueelle. Malli USA Emergency Responder Safety Institute Kaavapiirros ei mittakaavassa. Pysäytyspaikka Ennakkovaroitusalue 100–400 metriä SSPL:n puheenjohtajat Kymmenen vuotta sopimuspalokuntien edunvalvontaa SSPL:n perustava kokous pidettiin Tamperetalolla 4.2.2001. Paikalla oli valtuutettuja edustajia 230 sopimuspalokunnasta, tarkkailijoina lisäksi 117 henkilöä sekä Suomen Palopäällystöliiton ja Suomen Palomiesliiton edustajat. Kymmenen toimintavuotensa aikana liitto on vakiinnuttanut asemansa pelastusalan vahvana toimijana. P Teksti Silvio Hjelt erustavan kokouksen puheenjohtajana toimi Jaakko Pukkinen Isonkyrön palomieskerhosta ja sihteereinä Janne Aso Piikkiön VPK:sta ja Silvio Hjelt Grankulla FBK:sta. Liiton puheenjohtajaksi valittiin Pekka Koivunen Pomarkun VPK:sta. Hallituksen jäsenet ja varajäsenet valittiin siten, että eri palokuntatyypit ja eri alueet olisivat hallituksessa edustettuina. Yhteistyöyritelmiä ennen SSPL:oa Vapaaehtoispalokuntien yhteistoimintaa oli yritetty rakentaa jo aikaisemminkin, mutta ilman todellista uhkaa suunnitelmat eivät edenneet. Jo 1980-luvulla oli rakenteilla lähinnä suurten kaupunkien vapaaehtoisten palokuntien edunvalvontajärjestö, mutta hanke kaatui. SPEKissä VPK-työryhmä oli korvattu VPK-muotoisten ja PvPK-muotoisten vapaaehtoispalokuntien yhteisellä järjestötoimikunnalla, jossa eri palokuntamuotojen toimijat ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pääsivät keskinäiseen vuorovaikutukseen. Suomen Palopäällystöliitossa toimi vapaaehtoisjaosto, jonka edustavuus alueellisesti ei ollut paras mahdollinen. Turun kapinakokous Turun VPK:lle kokoontui 19.6.1999 runsaslukuinen vapaaehtoisjoukko pohtimaan kattojärjestön perustamista. Kokouksessa perustettiin SPEKin järjestötoimikunnan ja Palopäällystöliiton vapaaehtoisjaoston yhteinen elin eli Pelastustoimen Vapaaehtoissektorin Neuvottelukunta PaVaNek. Neuvottelukunta ehti nostaa järjestökentällä ihmettelevää meteliä ja pitää kaksi kokousta kolmannen peruuntuessa ”tarpeettomana”. Valtakunnallinen edunvalvonta jäi edelleen toteutumatta. Alueilla herätään Alueellistamisen alla syntyi yhteiseen edunvalvontaan panostavia neuvottelukuntia, jotka keskittyivät nimenomaan uusiin uhkiin. Samoihin aikoihin pidettiin Suomen Palopäällystöliiton toimesta I Sopimuspalopäällikköseminaari, missä ensimmäistä kertaa rakentui verkostomainen yhteistyö eri puolilta maata kotoisin olevien kokeneiden palokunnanpäälliköiden kesken. 72 Palokuntalainen • 43 Tampereen suunnittelukokous Satakuntaan perustetun neuvottelukunnan vetäjä Pekka Koivunen näki alueellistamisessa selvän riskin sille, että sopimuspalokunnat uudessa järjestelyssä marginalisoituisivat yksinomaan palveluntuottajiksi vain siinä laajuudessa kuin alue saattoi lyhyellä tähtäyksellä tarvita. Tähän uhkakuvaan perinteiset ja hidasliikkeiset alan järjestöt eivät pystyisi tai ehtisi vaikuttaa. Koivunen näki ratkaisuna muista toimijoista riippumattomat alueneuvottelukunnat. Taitavana järjestelijänä hän kutsui Tampereelle koolle eri alueilla toimivien neuvottelukuntien edustajat. Tampereella Hotelli Cumuluksen ahtaissa kellaritiloissa 17.12.2000 pidetyssä kokouksessa päätettiin antaa työryhmälle tehtäväksi valmistella sopimuspalokuntien valtakunnallisen edunvalvontaliiton perustaminen. Piti laatia säännöt, piti valita paikka ja aika, piti kutsua päätösvaltainen ja riittävän edustava joukko koolle, piti täsmentää toiminnan raamit ja piti junailla kokous siten, ettei kävisi niin kuin Turussa. Suoraan kentän ääneksi Suunnitelmissa oli, että uusi edunvalvontajärjestö saisi mandaattinsa suoraan kentältä. Sen tehtävänä olisi selkeän toiminnallisen aukon täyttäminen – kuitenkin yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Uusi liitto selkeyttäisi myös SPEKin roolia, koska SPEK silloin pystyisi keskittymään perustehtäväänsä eikä joutuisi harkitsemaan eri järjestön jäsentahojen mahdollisia keskinäisiä eturistiriitoja. Näin SPEKin taustajärjestöt eivät pääsisi haittaamaan heikoimpana neuvotteluosapuolena olevien vapaaehtoispalokuntien intressien vaalimista. Perustava kokous Helmikuun 4. päivä 2001 pidetyssä perustavassa kokouksessa hyväksyttiin säännöt ja ensimmäinen periaateohjelma. Uuden järjestön ensimmäisen hallituksen jokaisella jäsenellä oli velvollisuus tuoda oma panoksensa yhteisen tilannekuvan rakentamiseksi ja asioiden eteenpäin viemiseksi. Hallituksen jäsen ei edustanut omaa palokuntaansa, omaa kuntaansa tai omaa aluettaan, vaan kaikkia vapaaehtoispalokuntia. Ensimmäinen haaste – valtakunnallinen työrauha Nuoren liiton ensimmäisiä huolia oli alueellisen pelastustoimen valtakunnallinen rönsyily. Yhtenäisyyttä ei syntynyt. Jokaisella alueella tehtiin siten kuin siellä katsottiin parhaaksi. Sama huoli oli myös Suomen Kuntaliitolla, joka maksajien edustajan roolissa joutui näkemään hajanaisen rakennelman syntyä. Alueiden pelastustoimet eivät kehittyneet aivan siten kuin selvitysmies Pekka Myllyniemi oli kaavaillut, vaan varsin itsenäisesti jokseenkin toisella tavalla. Isännän eli maksajan ääni ei välttämättä kuulunut. Vahvojen keskuskuntien hallintokulttuuria sovellettiin maaseudullekin, mihin se ei välttämättä sopinut. SSPL ja Suomen Kuntaliitto löysivät toisensa tavoitteenaan yhteiskuntarauhan ja sopimuspalokuntajärjestelmän eloonjäämisen varmistaminen. Kuntaliiton projektipäällikkö Tuomo Karjalaisen isännöimien pitkien neuvottelujen jälkeen syntyi kolmiportainen sopimusmalli. Ylimenokauden ajaksi sovittiin, että kaikille olemassa oleville kunnallisille sopimuspalokunnille taattaisiin sopimus myös alueen pelastustoimen kanssa, ja niin saavutettiin jatkotyölle työskentelyrauha. Sovittiin mallista, jossa palokuntasopimukset toisaalta pyrkisivät oikeudenmukaisuuteen ja toisaalta myötävaikuttaisivat alan kehittämiseen. Puhtaasti muodollisesti tarkasteltuna kummallakaan sopijapuolella ei ollut mandaattia sopia mistään, mutta lopputuloksena kaikki kunnalliset sopimukset kuitenkin siirtyivät siirtosopimuksilla aluelaitoksille. Ainuttakaan sopimuspalokuntaa ei ”tapettu” tässä vaiheessa. Yhteiskuntarauha säilyi, ja bonuksena muodostettiin selkeä ja yksinkertainen palokuntien luokitusjärjestelmä ja niiden palvelutarjonnan arviointityökalu. Sen sijaan itse sopimusjärjestelmä lähti sitten alueittain omille teilleen. Valtakunnalliseksi toimijaksi Liiton eräs keskeinen tavoite alusta saakka oli valtakunnallisen aseman vahvistaminen ja lopulta lausunnonantajan statuksen saavuttaminen. Periaatesyistä ja liikkumavapauden takaamiseksi ei pyydetty yhteiskunnalta apua. Liiton mandaatti oli selkeä, missio oli selkeä ja toiminnallinen tyhjiö takasi sen, ettei jouduttu heti astumaan jonkun toisen varpaille. Liiton jäsenmäärä karttui sellaiseksi, että liiton roolia ei enää kyseenalaistettu. Jos jokin palokunta haluaa pysyä valtakunnallisen yhteistyön ulkopuolella, niin olkoon se sallittua. Taustatyötä kaikkien puolesta kuitenkin tehdään, myös liittoon kuulumattomien eduksi. Haasteita riittää Ympärivuorokautinen päivystys kuvaa hyvin paitsi jäsenten, niin myös liiton toimintaa. Puhelin soi jatkuvasti, sähköpostilaatikot täyttyivät, ja palveluun kuului, että kaikkeen vastattiin. Tämän työn helpottamiseksi liiton puheenjohtajuudesta sittemmin toiminnanjohtajaksi siirtynyt Isto Kujala kirjasi kentältä tullutta palautetta, mistä sitten muodostuikin liiton ensimmäinen julkaisu ”Palokuntayhdistys toimii”. Kujalan jälkeen puheenjohtajaksi valittiin Mauno Peltokoski Nurmon VPK:sta. Hänen kaudellaan valmistui uuden toiminnajohtajan koostama laaja selvitys ”Palokuntasopimukset Suomessa”. Siinä todistettiin viimein sopimuspalokuntajärjestelmän kustannustehokkuus tutkitun tiedon valossa. Monessa tapauksessa on jouduttu kulkemaan kieli keskellä suuta. Jos jäsenpalokunnalla on sisäisiä ristiriitoja, niin usein kysytään liitolta neuvoa, miten jokin asia ”oikeasti on”. Pelin henkeen kuuluu, että sammutettuja ”palosotia” ei kuuluteta julkisuuteen, mutta monenlaisia ongelmia on aikojen saatossa väläytelty. Liittohan elää jäsentensä keskellä, joten ongelmien tuominen liitolle on aivan luonnollinen osa jäsenpalvelua. Antti Rantakangas 2011– Mauno Peltokoski 2007–2010 Lausuntoja, työryhmiä, lausuntoja… Valtakunnallisen aseman tunnustaminen tapahtui yllättävän nopeasti. Runsas kaksi viikkoa liiton perustamisen jälkeen SM:n pelastusosastolta tiedusteltiin sähköpostiosoitetta. Haluttiin toimittaa ensimmäinen lausuntopyyntö. SSPL:n lausuntojen takana on aina varsin laaja sisäinen lausuntokierros, jossa lausuntoa tarvittaessa hienosäädetään. Nopeasti liiton asema muuttuikin häiriköstä lausujaksi ja työryhmiin osallistujaksi. On pohdittu valtakunnallista ja paikallista hälyttämistä, on pohdittu pariakin pelastuslakia, on käsitelty toimintavalmiutta eri näkökulmista, on virallisesti ja muuten lausuttu savusukellusohjeesta, korkealla työskentelemisestä, palosuojelurahastolaista, hätäkeskusuudistuksesta, pelastustoimen mahdollisesta valtiollistamisesta, Isto Kujala 2003–2006 Palokuntalainen Pekka Koivunen • 43 73 2001–2002 Pekka Koivunen, Isto Kujala ja Anne Mallius SUOMEN SOPIMUS PALOKU NTIEN Palokuntayhdistys toim ii työturvallisuuslainsäädännöstä, työsisäjaksamisesta ja testaamisesta. On autettu palokuntia verotus- ja vakuutusongelmien selvittämisessä, ja on otettu kantaa palokuntalaisiin kohdistuvaan ikärasismiin. On selvitelty päivystysjärjestelyihin liittyviä ongelmia. On pohdittu maanpuolustuskoulutuksen roolia ja on osallistuttu pelastustoimen kehittämishankkeeseen. Työttömien palokuntalaisten korvauskohtelu on vajaan kymmenen vuoden väännön jälkeen osittain ratkaistu. Palokuntien koulutusta ollaan oltu mukana kehittämässä koko liiton olemassaolon ajan ja työ jatkuu. Pelastusala kehittyy ja SSPL on siinä mukana aktiivisessa asiantuntija- ja mielipidemuokkaajan roolissa. Petri Aalto, Silvio Hjelt, Suomen palokuntayhdis tykset ovat oiva esimerkki moninaisesta ja monipuolisesta kansalaistoiminnasta. Palokuntayhdistysten menest yksellin en toiminta edellyttää suuren tietomä ärän hallitsemista. Tähän kirjaan on koottu hyödyllistä ja käytännönläheistä informa atiota yhdistysten vastuuhenkilöid en tehtävien helpottamiseksi ja erityise sti uusien jäsenten perehdy ttämiseksi monipuoliseen palokuntatoimintaan. Opas on ensisijaisesti hakuteos tiedon lähteille. Opasta tullaan kentältä saatavan palautteen peruste ella täydentämään seuraavissa painoksissa. LIITON JULKAIS UJA – A: 1/2009 Palokuntayhdistys toimii Petri Aalto, Silvio Hjelt, Pekka Koivunen, Isto Kujala ja Anne Mallius ISBN 978–95 2–6718 8–0–4 Yhteistyötä järjestökentällä Jotta mikään asia ei jäisi vahingossa ilman huolenpitoa, kehitettiin jo alkuaikoina yhteispalaverit SPEKin järjestötoimikunnan, Palopäällystöliiton vapaaehtoisjaoston ja SSPL:n välillä. Näin pystyttiin estämään päällekkäisen työn tekemistä ja varmistamaan, että ainakin joku ottaisi kaikista tärkeistä asioista koppia. PALO K – SO PIMU STEN Isto UNTA S SUOM OPIMUKS ET ESSA SELV ITTÄM ISHA Kujala NKKE EN LO PPUR APOR TTI Pää- ja sivujuonia Liiton toimintaperiaatteena on ongelmien ja ratkaisujen vieminen mahdollisimman alas. Alueelliset ongelmat pitää ensisijaisesti ratkaista aluetasolla. Tarvittaessa liitto tarjoaa taustatukea ja laajempaa kaikupohjaa. Varsinaisen ydintoiminnan ohella liitto synnytti valtakunnallisen kaikupohjan eli Sopimuspalokuntalainen-Brandkåristen -lehden. Lehti on nyttemmin erkautunut omille teilleen, mutta liiton henki ja ääni kuuluvat siinä edelleen. Toinen sivujuoni liittyy palkitsemiseen. SSPL tarjoaa oman mitalijärjestelmänsä, mikä onkin saavuttanut suuren suosion vapaaehtoispalokuntakentällä. UUDEN SUKUPOLVEN Työ jatkuu monella tasolla Pelastuslain viimeinen uudistus jäi vapaaehtoispalokuntien osalta puolitiehen, ellei peräti askeleeksi taaksepäin. Se ei ratkaissut havaittuja ja odotettavissa olevia ongelmia. Muutostarpeita lakiin pidetään esillä tulevina vuosina. SSPL jatkaa työtään useissa työryhmissä ja toimikunnissa sekä tarkkailee pelastusalan tilannetta puuttuen tarvittaessa jäsenyhdistysten etuja uhkaaviin ilmiöihin. Tänään liiton puheenjohtajana toimii Antti Rantakangas Haapaveden VPK:sta. Isto Kujala on päätoiminen toiminnanjohtaja. HIHATUNNISTE - Hyväksytty EN 13034 tyyppi 6 ja EN 343 -NBC -ÖLJYNTORJUNTA KAKSOISHIHA ISTUVUUS brandkåristen ledaRE Förändringen kommer allt närmare Regionaliseringen av räddningsväsendet är en större förändring än man ännu för tio år sedan kunde tänka sig. Inom de närmaste åren kommer reformens verkningar att märkas i varje brandmans och släckningsmans vardag. Förändringen tränger genom överhalaren och in på bara skinnet. I början av decenniet visste man att räddningsväsendets förvaltning och ekonomi kommer att revolutioneras. Däremot väntade man sig inte att det skulle hända någonting speciellt på den operativa sidan. Nu har turen att ruskas om kommit till räddningsväsendets heliga grunder.” På yrkesbrandkårernas gräsrotsnivå har förändringarna varit rätt små. Dagens yrkesbrandkår är nästan likadan som den var år 2004. De dagliga rutinerna är desamma, och bortsett från några små undantag är utbildningens innehåll detsamma. Personalstyrkorna har förblivit på ungefär på samma nivå – med den skillnaden att manskapets medelålder klart har stigit. Utrustningen och redskapen har aningen utvecklats. För manskapet har det tillkommit nya uppgifter inom gransknings- och upplysningsområdet. Däremot har yrkesbefälet i stadscentra erhållit en upplevelse som fått medvetandet att explodera. Det finns ett liv och det förekommer olyckor även utanför befolkningscentra. Och där finns även riktiga brandkårer som räddar och släcker. Detta har yrkesbefälet fått observera och erfara i och med att dejoureringsområdena vuxit och kommunika- tionen med andra brandkårer ökat. Bland avtalabrandkårerna har de senaste årens förändringar varit mera drastiska än på yrkessidan. Manskapets medelåder har stigit medan den alarmeringsdugliga personalen minskat. Kontakterna med grannbrandkårerna är nu på en helt annan bog än före regionaliseringen. Idag känner avtalsbrandkårernas personal varandra och varandras vanor mycket bättre än förut. Brandkårerna samarbetar både vid övningar och vid alarm. Avtalsbrandkårerna har även fått mera att göra. Räddningsbranschen har upplevts som konservativ men förändras nuförtiden kontinuerligt. Det nya är att förändringarna nuförtiden i allt högre grad börjar utsträcka sig till gräsrotsnivån, såväl inom yrkes- som inom avtalsbrandkårerna. Nya formationer, förändringar i ledningssystemet, utvecklandet av samarbetet mellan olika brandkårsformer, nya metoder, nya enhetsbeteckningar, förnyandet av nödcentralerna och hur det påverkar signaltrafiken, förnyelsen av utbildningssystemet, förnyelsen av akutvården… Listan på reformer är utan ände. Vi befinner oss i en situation där räddningsväsendets förvaltning och ekonomi börjar vara i något slags ordning. Nu har turen att ruskas om kommit till räddningsväsendets heliga grunder. Var och en av oss kommer förr eller senare att vara tvungen att ta ställning till utvecklingen. Chefredaktör Pekka Koivunen Palokuntalainen • 43 75 brandkåristen inte enskilda förbipasserande. Tur i oturen var att han placerade den relativt ”långsamma” sprängladdningen ovanpå ett garagedäck, så att en del av sprängkraften slog nedåt. Annars hade regeringsbyggnaden troligen rasat samman, med helt andra följder. Nu dog där 8 personer, medan ett hundratal fick splitterskador, mest av de krossade fönstren. Det exakta antalet förblir okänt, eftersom de lättast skadade tog hand om sig själva. För att transportera resten till vård använde man bland annat ”konfiskerade” stadsbussar, dvs. passagerarna föstes ut och skadade föstes in. Centrala Oslo evakuerades. Brandstationen - en del av målområdet På brandstationen upplevde man situationen mycket handgripligt: man fick fönstren bokstavligt talat i famnen. Någon tittade ut och såg en beväpnad man springa förbi: det var terroristen själv, men eftersom kvarteret är vad det är trodde man att det rörde sig om polis eller väktare. Det första automatalarmet kom klockan 15:26. Medan manskapet röjde körväg ut från stationen begav sig dejourerande brandmästaren till fots till platsen, och klockan 15:29 gav han ge den första bilden av läget. Klockan 15:38 kunde första brandbilen rycka ut. Uppgiften var att stöda de andra Finlands Brandbefälsförbunds och Finlands Svenska Brand- och räddningsförbunds svenskspråkiga studiedagar 18 - 19.11.2011 i Raseborg Terrordåden i Oslo 22.7.2011 ur räddningstjänstens perspektiv Text Silvio Hjelt Foto Dreamstime ” Jag satt hemma hos min son och firade mitt barnbarn Emmas 2-årsdag. Det var fredag och klockan var ungefär kvart över tre. Då hördes ett dunder och jag tittade ut. Solen sken från en klarblå himmel. Två minuter senare ringde telefonen.” Så inleder avdelningschef Rolf Nordberg från Oslo Brand- och räddningstjänst sin utförliga presentation av det terrordåd där Norge ”förlorade oskulden”. Sedan fortsatte han inför ett andäktigt forum i två timmar med en ingående och livfull beskrivning av vad som hände, sett från ”insidan”, på platsen. Brandstationen ligger i samma kvarter som den bombade regeringsbyggnaden. Det tog tolv-tretton minuter innan den första brandbilen kom ut, eftersom man måste börja med att röja undan 76 Palokuntalainen • 43 de nedfallna takskjutportarna. Det gjorde inte så mycket: det som hade hänt hade hänt, och brandbilarnas fysiska närvaro var inte avgörande för det fortsatta händelseförloppet. Räddningsväsendets uppgift var att bistå andra myndigheter. Han fokuserade således på frågor om beredskap, lednings- och stabsfunktioner, samarbetet samt erfarenheter. Vid sidan om målades upp en bild av en operativ situation som ingen kunnat föreställa sig i ett nordiskt land, trots att man hade övat med fokus på terror och använt mycken konstruktiv fantasi. Verkligheten kom ändå som en total överraskning. Norge ritades in på terrorns världskarta. Den norskfödde terroristen hade använt ett knappt ton hemtillverkat sprängämne och hans avsikt hade varit att skada ”systemet”, Presentationen fokuserade alltså på lednings- och stabsfunktionerna. Nordbergs uppgift var att leda räddningsväsendets lokala operativa stab och fungera som brand- och räddningsverkets representant i polismästarens stab. Eftersom de döda var döda, de skadade på väg till sjukhuset och det brann på en enda plats handlade det alltså mest om att bistå dem som hade huvudansvaret, dvs. att stöda polis- och sjukvårdsmyndigheterna. Åhörarna fick en god inblick i stabsarbete med många samverkande myndigheter, och även i en del problem. Ett sådant var överlappande arbete och ett annat kontakten med media. Norge hade plötsligt kommit i internationellt fokus. Situationen var kaotisk, eftersom ingen visste vem som gjort vad eller vad annat som eventuellt kunde vara på gång. Man hade i det skedet inte full kontroll över läget utan gjorde vad man kunde inom ramen för vad man visste. Man insåg hastigt att även Rådhuset där staben arbetade kunde vara ett mål, men det kunde inte hjälpas. Under arbetets gång började det komma rykten att någonting hände ute på semesterparadiset Utøya som ligger i fjorden utanför Oslo. Människor sågs simma i vattnet, vilket inte i sig var underligt en vacker julidag, men småningom insåg man att där hände någonting annat. En beväpnad terrorist höll på att systematiskt skjuta ner panikslagna ungdomar på sommarläger. De simmande var ungdomar som försökte fly undan terrorn. De simmande räddades av frivilliga civila Nordberg prisar särskilt de frivilligas insats. Medan polis- och räddningsmyndigheter ännu tvekade inför kulregnet plockade civilt båtfolk, med uppenbar fara för eget liv, upp de simmande ung- domarna. Nordberg hade till sitt förfogande skicklig och dykningskunnig personal och en fungerande kommando-organisation, och deras uppgift blev att bärga allt som bärgas kunde. Endast en enda person drunknade, alla andra i vattnet dog av skottskador. I vilken mån räddningspersonal skall ta risker som civila inte tvekar inför är en fråga som kommer att dryftas länge, även i Finland. Mediakontakten - en del av eftervården Föredraget gav en god inblick administrativa spörsmål med förankring i Oslo, och gav en del uppslag att fundera på även här. Utöver detta belyste avdelningschef Nordberg även två mera generella temata, dvs. kontakten med media och den psykiska eftervården. Räddningsväsendet var inte endast en administrativ funktion utan i detta fall en del av själva händelsen, och då blev trycket från media särskilt stort. Terrordådet var en i sig tillsvidare osannolik världsnyhet och mediauppbådet enormt. Traditionellt har räddningsväsendet i Oslo ett gott förhållande till media, eftersom det är en del av samhället som man varken kan eller vill undkomma. Nu var det dock även ett enormt pådrag av andra aktörer med annan mediakultur, och själva läget helt annorlunda än vad man var van vid. Risken för obefogade rykten, felaktiga slutsatser och en psykisk belastning på personalen var överhängande. I ett tidigt skede kom man alltså ut med ett pressmeddelande inkluderande två namngivna kontaktpersoner. De svarade på frågorna, övriga teg. På det sättet kunde man upprätthålla enhetlig information till media och avlasta den övriga personalen. Man gick till och med så långt att man även i ett sent skede utsåg namngivna talesmän för de olika manskapsgrupperna, för att på det sättet befria de övriga från den psykiska belastning som påträngande media kan medföra. Eftervården - en central del av återuppbyggnaden Personalens psykiska eftervård är alltid viktig, och särskilt viktig blir den i en situation som så drastiskt avviker från allt det man vant sig vid. Därför gjorde man debriefingen obligatorisk, dvs. även de erfarna män som ansåg sig vara ”vana vid allt” deltog. Trots att mången hade infunnit sig även långväga ifrån så hade operationen inte krävt alla personalresurser, och därför var även personer som inte fått deltaga i behov av stöd. Som en del av den eftervården fick brandstationen besök både av Norges statsledning och av Oslo stads ledning. För Norge som samhälle blev eftervården av tragedin en manifestation över okuvlighet och framtidstro. Utøya kanske aldrig blir riktigt detsamma som förr, men bl.a. rosenceremonin som täckte torget utanför Stortinget med blommor visade att samhället både fysiskt och emotionellt klarar av att hantera även sådana situationer som man aldrig kunnat föreställa sig. Själva utvärderingen av vad som hände får vi vänta på till nästa sommar. Efter föredraget konstaterade studiedagens ordförande, områdesbrandchef Stig Granström att även vi i Finland måste dra lärdom av det vi nyss hört. Man kan inte annat än instämma. Palokuntalainen • 43 77 brandkåristen vildmannen Ett gott arbete! Inom räddningsverkens kompanjonskapsnätverk utgör arbetsgruppen för trygghetsinformation ett exempel på gott arbete. Dess första verksamhetsperiod börjar vara till ände. I sin verksamhetsplan definierade arbetsgruppen fem utvecklingsområden: att utveckla branschens interna atmosfär, att bygga upp mätare för bedömning av arbetets värde, att göra samarbetsnätverket mera mångsidigt, att utveckla verktygen och att utveckla marknadsföringen. Gruppen har framskridit i enlighet med planen. Man har definierat trygghetsinformationens innehåll och man har gjort en utredning av trygghetsinformationens nuläge. Man har påverkat olika yrkesstudier och man har skapat ett responssystem och ett register över kontaktpersoner. Man utförde sondering av samarbetsnätverket och därefter började man hålla seminarier om trygghetsinformation. Man har även inlett internationellt samarbete på det området. Materialfördelningsplattformen är färdig. Man har inverkat på trygghetskampanjerna och man har även gjort upp en årsklocka för dem. Åren 2010–2011 har arbetsgruppen haft följande sammansättning: Jari Lepistö (ordförande), Matti Waitinen, Pauliina Kopra, Isto Heikkinen och Veijo Kajan. Arbetsgruppen har öppet berättat om sitt arbete och den har fört diskussioner med branschens aktörer. De kommentarer och den respons som kommit fram i diskussionerna har man med alla medel strävat att utnyttja. Arbetet har varit förtjänstfullt redan såtillvida att det med små resurser och arbete vid sidan om det ordinarie har presterat resultat. Gratulerar – ni har gjort ett gott arbete räddningsbranschen till fromma! skulle vara med i detta arbete eller åtminstone vara med och påverka så att räddningsväsendets frågor skulle beaktas. Ett nytt program för den inre säkerheten är under beredning Räddningsbranschens organisationers medaljer och kors Statsrådet har startat beredningen av det tredje programmet för den inre säkerheten. Denhär gången görs arbetet lite annorlunda än tidigare; det regionala verkställandet av programmet för den inre säkerheten planeras i arbetsgrupper under ledning av regionförvaltningsverken. Förutom myndigheter deltar även representanter för organisationerna i planeringen. På det sättet strävar man att anpassa de mål som ställs i programmet för den inre säkerheten till de regionala särdragen och behoven. Det skulle vara bra om de regionala räddningsförbunden Min uppfattning är att man inom branschen allt mera börjat uppskatta räddningsbranschens medaljer och kors. Man ansöker om dem för att visa uppskattning för det arbete förtjänta personer utfört. Förbunden beviljar förtjänsttecknen i enlighet med sina egna relativt stränga grunder. I allmänhet beviljas förtjänsttecknen på basen av långvarigt förtjänstfullt arbete inom räddningsbranschen och en delgrund kan även vara aktiv verksamhet i den beviljande organisationens ansvarsuppgifter. Det är bra att förbunden håller stadigt fast vid de grunder som stipuleras i respektive reglemente. På det sättet bibehålls värdet av detta sätt att premiera. Det har även under årtionden blivit praxis - etikett - att man vid räddningsbranschens festtillfällen bär sina medaljer och kors på brandkårsuniformen eller räddningsbranschens tjänsteuniform. Sådan verksamhet i enlighet med god etikett skall man uppskatta. Jag observerade att man på självständighetsdagen hade beviljat statliga officiella förtjänsttecken åt representanter för olika organisationer. Denna möjlighet bör man även beakta inom räddningsbranschen. Tack för gott samarbete år 2011 samt Gott Nytt År! Vildmannen Isto Kujala 78 Palokuntalainen • 43 Sammutustyökurssia odotellessa... ENSI numerossa: Vertailussa johtoautot Osoitejärjestelmät Keski-Pohjanmaa Palokunta ja liikenne 6/6 • Ajoneuvojen hankinta ja ylläpito “Koulutusuudistuksessa tulee huomioida myös lisääntyvät tulvat ja niihin varautuminen.” Palokuntalainen numero 44 ilmestyy 29.2.2012. TILAA PALOKUNTALAINEN! www.palokuntalainen.fi Kuva-arvoitus Turvallisuusmessut Tampereella 5.–7.9.2012 Palokuntalainen onnittelee: • Mitä ihmettä? Nyt toimitus tarvitsee apua. Mitä kuvassa on? Parhaat vastukset julkaistaan. Vastaukset osoitteeseen: toimitus@palokuntalainen.fi Lue edellisen lehden kuva-arvoituksen vastaukset seuraavalta aukeamalta. • Vuoden palokuntanuorisotyöntekijä Reijo Alanko-Luopaa • Innovaatiopalkinnon voittajia Vesa Hyvöstä ja Harri Karvosta. • 125-vuotiasta Vähärauman VPK:ta • 135-vuotiasta Kotkan VPK:ta • 75-vuotiasta Ruskon VPK:ta Lähetä juttusi Anna palaa! -palstalle, osoitteeseen: toimitus@palokuntalainen.fi. Palokuntalainen • 43 79 Kuvassa on Hyvinkään Konepajan TPK:n käytössä oleva kemikaalintorjunta-auto. Auto on VR:n omaisuutta ja tuntee myös tunnuksen KU 883 (vanhan ohjeen mukainen tunnus). Auto on myös esitelty aiemmin palokuntalainen-lehdessä. RR305 tarkoittaa ilmeisesti Railway Rescue asema 30 ja auton tyyppi 5 eli jonkinlainen pelastusauto, jos auto tulkitaan kemikaalintorjunta-autoksi, niin tunnuksen pitäisi uuden ohjeen mukaan olla RR3058. Omasta mielestäni nämä uudet tunnukset voitaisiin miettiä uudestaan ihan alusta alkaen. Omasta mielestäni tunnuksiin pitäisi lisätä vain maakuntatunnukset esimerkiksi PIT11 (Tampere 11) ja LAT11 (Tornio 11). – Sebastian Holm n e s k u t i o v r a a Kuv t e s k o l u t • Kysyimme viime lehdessä kuvassa olleen auton tunnuksesta, mistä oli kyse ja mikä yksikkö? Julkaisemme oikeilla jäljillä olleiden vastaukset kokonaisuudessaan. Kiitokset kaikille vastaajille! Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen itsenäisesti toimiva vaarallisten aineiden torjuntaan kykenevä yksikkö. Alustana Iveco Daily 65c17 d, 3.0 eev. Kalustokorin on rakentanut Paja Viher-Vehmas Ky. Autoon mahtuu kuljettajan ja konemiehen lisäksi neljä sammutusmiestä. Uusi tunnus on KU883. Auto on Paja Viher-Vehmaan tekemä, kevytsammutusauto, Tunnukset RR305 ja ylhäällä KU883. – Veijo Pursiainen – Onni Kuparinen Hyvinkään konepaja. Sopimus 883/RR305. Vaarallisten aineiden torjunta-auto. Omistaja VR-yhtymä Oy. Auto on ”ex” Keski-Uusimaa 883, eli VR-yhtymän vaarallisten aineiden torjunta-auto. Uusilla yksikkötunnuksilla Railway Rescue Asema 30 raivausauto. – Harri Härkönen – Sami Paini 80 Palokuntalainen • 43 RR305 tarkoittaa: kaksi ensimmäistä numeroa tarkoittavat pelastuslaitosta tai valtakunnallista yksikköä ja se merkitään kahdella kirjaimella. 30 on paloaseman tunnus ja se on joko yhdellä tai kahdella numerolla ja viimeinen numero 5 tarkoittaa yksikön laatua (autoa esim.15) yhdellä tai kahdella numerolla. – Kristiina Joensuu Kyseinen kuva on otettu rautateiden pelastusyksiköstä. – Jere Laitinen Uusimman lehden kuva-arvoituksessa on VRYhtymä Oy:n omistama vaarallisten aineiden torjunta-auto Ivecon alustalla. Kyljestä löytyy myös tunnus KU883. Korityöt autoon on tehnyt Paja Viher-Vehmas Ky. Auto otettiin käyttöön huhtikuussa 2011.Hyvinkään konepajan TPK miehittää auton ja auto on sijoitettuna konepajalle. RR 305 on Railway Rescue, asema 30 ja 5 tarkoittaa raivausautoa. – Lasse Moisio Koska uudet tunnukset eivät vielä ole oikein ”hanskassa”, niin ensimmäinen ajatukseni oli, että kyseessä on Rescue Rovaniemi asema numero 30 ja sen raivausauto (= 5). Seuraava ajatukseni oli kuitenkin, että eihän se voi niin mennä, koska ainakaan Satakunnassa ei pelastusajoneuvoihin teipata tuota R- kirjainta ollenkaan. Esimerkiksi käytössämme oleva sammutusauto KÖ21 teipataan ajoneuvotunnuksella SA721, vaikka kutsutunnus onkin ”Risto Satakunta seitsemän kaksi yksi”. Ensimmäinen teoriani romuttui siis jo heti toisella ajatuksella. Aloin miettiä mikä pelastuslaitos voisi olla lyhennettynä muotoon RR, mutta kun en keksinyt mitään, niin kirjoitin Googleen ”Pelastustoimen yksikkötunnukset”. Löysinkin sivustolta http://www.pelastuslaitokset.fi/index.php?p=Yksikkotunnukset pelastustoimen yksikkötunnuksista ohjeen, jossa kerrotaan että RR = Rautateiden pelastusyksikkö. 30 on varmaankin jonkin aseman numero ja 5 = raivausauto. Vastaukseni on siis VR:n raivausauto FireImages.net sivustolta löysin täydellisen vastauksen ja se on: Vaarallisten aineiden torjunta-auto. Omistaja: VR-yhtymä Oy. Haltija: VR Kunnossapito Hyvinkään konepaja. Mielestäni tunnuksen perään pitäisi vielä lisätä numero 8 (= Kemikaalin torjunta-auto), jotta se olisi täydellinen eli tunnus kai pitäisi olla RR3058 Onpa helppoa ;-) PS. Miettikääpä P3:n kannalta tilannetta, kun samaan isohkoon liikenneonnettomuuteen on tulossa esim. RSA32, RSA721, RSA727, RSA711, RSA455, ESA423, ESA231, ESA00 ja EVS00. (Tällainen tilanne oli viime kesänä, tietenkin nykyisillä tunnuksilla). – Juha Saarinen Palokuntalainen toivottaa Onnellista ja Menestyksekästä Uutta Vuotta kaikille lukijoilleen! Palokuntalainen • 43 81 Hoitajien edunvalvojat: Pelastajat pois ambulanssista Ei ole yllätys, että hoitajien edunvalvojat haluaisivat poistaa terveydenhuoltosäädöksistä kohdan, joka mahdollistaa ambulanssityöskentelyn henkilöltä, jolla ei ole hoitajan tutkintotodistusta. Vielä selvemmin tämän voisi sanoa, että jos jäsenkorttia ei ole, niin ambulanssiin et tule. Tehy ja sen alainen Suomen Ensihoitoalan Liitto haluavat muuttaa säädöksiä, vaikka niistä päätettiin vasta puoli vuotta sitten. Julkilausumassaan edunvalvojat hyökkäävät erityisesti pelastajia ja heidän ensihoito-opetustaan vastaan. Pelastajatutkinnon kaltaisilla ensihoito-opeilla ei hoitajien edunvalvojien mukaan pitäisi saada ollenkaan työskennellä ambulanssissa. Viime toukokuussa voimaan tulleet säädökset kuitenkin sallivat ambulanssiin toiseksi pelkän pelastajatutkinnon omaavankin henkilön. Edunvalvojille tämä malli ei kelpaa. Ne ovat tuoneet näkemänsä epäkohdat esiin jo lakia valmisteltaessa. Lainsäätäjät eivät kuitenkaan vakuuttuneet, siksi vakuuttelu jatkuu. Kumpi on oikeassa, STM, sen ensihoidon asiantuntijat ja lainsäätäjät vai hoitajien edunvalvojat? Yhdelläkään potilaalla tuskin on mitään sitä vastaan, jos häntä hoitamaan tulisi ensihoitoon perehtyneitä lääkäreitä tai heikommassa tapauksessa vain ensihoitaja AMK -tutkinnon suorittaneita. Ensihoitoon vähänkin perehtyneet tietävät, että se ei ole mahdollista. Lait ja asetukset on säädettävä siten, että niitä on myös mahdollista noudattaa. Julkilausuman mukaan lähihoitajat ovat edelleen Tehyn ja Ensihoitoalan liitonkin mukaan tervetulleita ambulanssiin, mutta pelastajat haiskoot savussa. Edunvalvojien mielestä lähihoitajat ovat parempia ammattilaisia ambulanssissa kuin pelastajat, koska heillä on oikeanlainen tutkintopaperi. Silti lähihoitajaopetuksenkin ongelmat ovat tiedossa: koulutuksen taso heittelee merkittävästi oppilaitoksesta riippuen. Pelastajatutkinnon laadun on tunnustanut jo terveydenhuollonkin opinahjo. Kun Helsingin kaupungin pelastuskoulu päätti integroida pelastajakurssiinsa lähihoitajatutkinnon, niin Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos luki hyväksi kaikki Pelastuskoulussa suoritetut ensihoito-opinnot, eikä nähnyt tarpeelliseksi istuttaa pelastajia ollenkaan enää ensihoidon teoriatunneilla. Ensihoidosta koulu halusi vain näyttökokeet sekä päivystyksen harjoittelun. Edunvalvojat tietävät myös Kuopion Pelastusopiston merkittävän osuuden perustason ensihoidon kehittämisessä. Opiston pystyttämät puitteet painivat omassa raskaassa sarjassaan mihin tahansa muuhun ensihoitoa opettavaan oppilaitokseen verrattuna. Opiston vahvuus ei ole vain pitkä, täysin varusteltu ambulanssirivi, jota millään muulla suomalaisella ensihoitoa opettavalla oppilaitoksella ei ole, tai vain Euroopan mittakaavassa monipuolinen ajoradan sisältävä harjoitusalue, jota millään muulla suomalaisella ensihoitoa opettavalla oppilaitoksella ei ole, tai vain monelle oppilaitokselle vieras simulaatio-oppimisympäristö. Opistolta löytyy oikeasti myös ensihoidon opetuksen osaamista. Edunvalvojat pelkäsivät julkilausumassaan muun muassa potilasturvallisuuden puolesta, siinä valossa, että ambulanssityötä tehdään jollain muulla kuin hoitajan tutkinnolla. Se, että henkilöllä on terveydenhuollon tutkinto, ei takaa sitä, että hänellä olisi osaamista potilasturvallisuuteen liittyvistä asioissa kuten ei-teknisistä taidoista tai tiimityöskentelys- Perävaunuja joka joka lähtöön lähtöön Perävaunuja tä. Vaikka pelastajatutkinto ei olekaan terveydenhuollon tutkinto, niin sen opetuksessa on jo jonkin aikaa ollut integroituna potilasturvallisuus. Hoitajien edunvalvojat esittävät pontevasti pelastajien boikotointia ambulanssihenkilöstön rekrytoinnissa. Nähtäväksi jää miten duunareiden edunvalvonnan vetoomus puree työnantajiin. Hätätilareportteri Marko Partanen 82 Palokuntalainen • 43 Perävaunutalo Viitala Viitala Ky Ky Perävaunutalo Tehtaantie12, 12,29630 29630Pomarkku Pomarkku••Puh. Puh.02 02634 6343800 3800 Tehtaantie www.peravaunutaloviitala.fi • info@peravaunutaloviitala.fi www.peravaunutaloviitala.fi • info@peravaunutaloviitala.fi Pelastaja ansaitsee laatua MSA Gallet – Suomen myydyin palokypärä Huippuergonomiset MSA AUER -paineilmalaitteet Uuden teknologian Seiz-palokäsineet Yhteistyössä palomiesten kanssa kehitetty Safe Life -sammutusasu täyttää tiukimmat paloturvallisuusnormit (EN469:2006). SAATAVANA VUODEN 2012 ALUSSA Suomen olosuhteisiin ja suomalaiseen jalkaan sopiva kaikki normit täyttävä YSD Firepro -palomiehen saapas. Turvata Oy Ab | 010 569 4700 | info@turvata.fi | turvata.fi | Läntinen Teollisuuskatu 2 | 02920 ESPOO
© Copyright 2024