1. No category

JR 56 JA JR 60 KILTA RY
VUOSIKOKOUS
JR 56 ja JR 60 KILTA RY:n
sääntöjen määräämä vuosikokous
pidetään 22.6.2010 klo 13.00
UUDENKAUPUNGIN
SEURAKUNTAKESKUKSESSA
KOULUKATU 6
Kokouksessa käsitellään ja päätetään
Killan sääntöjen 8 §:ssä mainitut asiat.
Kokouksen esityslista jaetaan kokouspaikalla.
JR 56 JA JR 60 KILTA RY
Hallitus
Kunnioitetut Kiltamme Veteraanit,
hyvät Naiset ja Miehet
Vuoden 2009 lama-ajasta huolimatta, yhteiskunnallinen elämänmeno on jatkunut suhteellisen
vakaana. Valtiovalta on vastannut antamistaan lupauksista kunniakansalaisillemme, veteraaneille.
Näinhän tietysti pitääkin olla. Veteraanien keskiikä hipoo jo 90 vuotta. Kaikenpuolinen apu ja hoito
ovat tarpeen. Veteraanien puolisoiden ja leskien
osaan on enenevässä määrin kiinnitetty huomiota.
Marraskuun 30 päivänä tuli kuluneeksi seitsemänkymmentä vuotta talvisodan syttymisestä. Suomen kansa on viettänyt lähes käsin kosketeltavalla tavalla tuota 105 päivän ajanjaksoa,
vanhemmat muistaen ja nuoremmat vahvasti eläytyen sen ajan tapahtumiin. Moni on halunnut saada tietoa sodan kulusta, sekä kotirintaman selviytymisestä poikkeuksellisena aikana. Yleinen mielenkiinto
menneisiin kohtaloihin on selvästi kasvanut.
Jr 56 ja Jr 60 Killan hallituksen kokous pidettiin Santahaminassa 23.
huhtikuuta 2009. Kauniin kevätsään vallitessa saimme nauttia myös
merellisistä maisemista lähellä pääkaupunkia. Kokousisäntänämme
toimi Kaartin Jääkärirykmentin komentaja Eversti Jukka Valkeaoja.
Varsinaisten sääntömääräisten kokousasioiden lisäksi keskustelun
aiheeksi nousi Killan sihteerin Veikko Mattilan jo aikaisemminkin esille tuoma asia. Hän haluaa jättää Killan sihteerin tehtävät seuraavan
vuoden alussa. Hänen ehdotuksensa siirtymävaiheen menettelyiksi
hallitus hyväksyi yksimielisesti. Samoin hallitus hyväksyi esitetyt tilit ja
toimintakertomuksen vuodelta 2008.
Kuten tunnettua, on Jr 56 ja Jr 60 Kilta orientoitunut vahvasti sodanaikaisen historiansa tallentamiseen. Nykyaikainen tiedonvälitys antaa
uusia mahdollisuuksia jo tallennetun tiedon nopeaan ja tehokkaaseen
välittämiseen. Internet-sivustot tietokoneella ja cd- ja DVD -elokuvat
ovat etenkin nuorison mielellään käyttämiä hakukanavia. Internet – sivustot antavat myös mahdollisuuden Killan sisäisen tiedonkulun ajan
tasalla pitämiseen. Jo kesällä 2009 oli nettisivustojen perusrunko valmiina ja sitä voidaan tarpeen mukaan täydentää. Laitilan Puhelinosuuskunta on lupautunut antamaan ilmaiseksi palvelimensa netti-sivustoja
varten. Matti Jalava Uudestakaupungista on menestyksellä hoitanut
netti sivustojen valmistusta.
Jouko Nummelan työ DVD -elokuvan osalta on ollut vielä kesken,
mutta on valmistumassa kuluvan kevään aikana. Menneen syksyn aikana on yhdessä tallenteen tekijän ja valitun toimikunnan kanssa kokoonnuttu tarkastelemaan tallenteen sisältöä.
2
Edellä mainittujen hankkeitten rahoittamista varten on loppuvuonna
2009 valmisteltu v. 2010 alkavaa keräyshanketta. Etelä-Suomen Lääninhallituksen lupa keräykselle on saatu helmikuussa 2009 ja keräysaika kestää v. 2010 loppuun.
Killan vuosikokous pidettiin 12. elokuuta 2009, Merivoimien Esikunnassa Turussa. Kuten jo edellä viitattiin. Killan sihteeri Veikko Mattila esitti eronpyyntönsä sihteerin tehtävistä 1. tammikuuta 2010 alkaen.
Veikko Mattila tuli hoitaneeksi Jr 56 ja Jr 60 Kilta ry:n sihteerin tehtäviä
vuodesta 1993 alkaen, yhteensä 17 vuotta. Jr 56 ja Jr 60 Kilta ry:n
uudeksi sihteeriksi valittiin Martti Aro Uudestakaupungista.
Toisena henkilövaihdokseen johtavana asiana Killan puheenjohtaja
kenraalimajuri Hannu Särkiö esitti eronpyyntönsä. Hän esitti perusteluiksi Killan toiminnan painopisteen siirtymisen lähivuosien aikana Lounaisen Suomen alueelle, rykmenttien 56 ja 60 sodanaikaisille perustamispaikkakunnille. Killan puheenjohtajana Hannu Särkiön toimikausi
alkoi v.2003, kestäen näin 7 vuotta.
Tultuani valituksi Jr 56 ja Jr 60 Killan puheenjohtajaksi, kiitän kiltaväkeä lämpimästi itseni ja uuden sihteerimme Martti Aron puolesta osaksemme tulleesta luottamuksesta. Suhtaudumme meille uskottuihin
tehtäviin mielenkiinnolla. Veteraaneja kunnioittaen pyrimme suorittamaan ne vakavasti ja arvokkaasti. Toivomme, että yhteistyömme Killan
hallituksen ja jäsenten välillä tulee sujumaan kitkattomasti.
Kiitän lämpimästi Kiltamme puolesta Kiltamme kunniajäseniä Hannu
Särkiötä ja Veikko Mattilaa ansiokkaasti ja menestyksellä hoidetusta
tehtävästä Kiltamme hyväksi. Pitkäaikainen työnne on kantanut kauniin
tuloksen, siitä on uusien vetäjien hyvä jatkaa.
Jonkin aikaa on keskusteluissa tullut esille lisäpainatuksen ottaminen Jr 56 historiateokselle. Tämä kirja on ollut jo vuosia loppuunmyyty, mutta sitä on varsin paljon kysytty. Keräysluvassa haetaan,
nettisivustojen ja DVD -elokuvan lisäksi, varoja Jr 56 historiakirjan
lisäpainatusta varten. Näin Kiltamme eräitten Veteraanijäsenten pitkäaikainen toive täyttyisi. Onhan kirjan julkaisemisesta kulunut jo 21
vuotta. Uusi sukupolvi suomalaisia on jo tänä aikana syntynyt, heissä Jr 56 historia löytää uuden potentiaalisen lukijakunnan. Kiltamme
vaikuttaa toimenpiteillään asiassa. Hallituksen päätökseksi tuli jatkaa
asian kehittelyä.
Hallinnollinen vaihto-operaatio vuoden vaihteessa toi esille Veikko
Mattilan vankan asiantuntemuksen talouden hoidossa. Talousasiantuntijana Veikko Mattila on suorittanut oikeaan osuneita sijoituksia, joilla hän on kyennyt vakauttamaan Killan talouden. Näin sidotun pääoman kasvutavoite ja sen antama tuotto ovat olleet hyvässä hoidossa.
Killan myöhemmän ajan perinnetyötä ajatellen, toimenpiteillä on suuri
merkitys. Killan johdossa tapahtuneista henkilövaihdoksista huolimatta
3
nykyinen toiminta jatkuu entistä viitoitusta seuraten, sopeutuen alueosastoissa paikallisiin tilanteisiin.
Kirjallisen ja visuaalisen dokumentoinnin lisäksi haluan tuoda esille
Killan muun kulttuuri- ja perinnetyön. Tällä tarkoitan viimeisen kahden
vuosikymmenen aikana pystytettyjä muistomerkkejä. Niistä huolehtiminen luo vahvan pohjan ja perustan perinnetyölle
Kiltamme veteraanijäsenten määrä on vuoden aikana laskenut alle
200. Kuluneen vuoden aikana ovat hallituksen jäsenistä edesmenneet
Aapo Rajahalme, Martti Salomaa, Into Suonpää ja Onni Laukkanen.
Suurella kunnioituksella muistamme heidän työtään Killan hyväksi.
Lopuksi kiitän Kiltamme hallitusta ja alueosastoja, toiminta-alueemme kuntia ja seurakuntia, muita yhteisöjä, liikelaitoksia ja yrityksiä.
Kiitän puolustusvoimia, erityisesti Merivoimien Esikuntaa ja Porin Prikaatia hyvästä yhteistoiminnasta, samoin kiitos kaikille yhteistyökumppaneille ja ystäville.
Laitilassa, 10.5.2010
Tapaamisiin Uudessakaupungissa 22.6.2010
Pentti Isotupa, puheenjohtaja
4
Sihteeri Martti Aro
TOIMINTAKERTOMUS
VUODELTA 2009
Vuosi 2009 oli kiltamme 39. toimintavuosi. Itsenäinen Suomen tasavalta saavutti kuluneena vuotena 92 vuoden iän. Maailmanlaajuinen
talouden lama synkisti myös oman maamme
talouselämää. Huolestuttavinta on ollut perinteisesti vahvan metsäteollisuutemme alennustila. Sen sijaan killan oma talous näyttää nyt
hyvältä, killan pankkitileillä oli varoja vuoden
lopussa yli 27.400,- euroa ja osakesalkkumme
pörssiarvo oli lähes 60.000,00 euroa.
KILLAN VETERAANIJÄSENISTÖ
UUSIKAUPUNKI
RAUMA
TURKU
LAITILA
PIRKANMAA
KOKONAISJÄSENMÄÄRÄ
VETERAANIJÄSENET
NAISET
KANNATTAJAJÄSENET
YHTEENSÄ
58
42
25
22
17
OSASTO TÖRNI
HELSINKI
ULKOJÄSENET
IMPOLA
YHTEENSÄ
15
8
3
1
191
191
64
86
341
Veteraanien keski-ikä 30.6.2010 tulee oleman 89,19 vuotta.
Viimeiseen iltahuutoon sai kuluneena vuotena kutsun 30 veteraanijäsentä.
5
KILLAN HALLITUS
Hallituksen kokous pidettiin 23.4.2009 Santahaminassa Helsingissä
Kaartin jääkärirykmentin tiloissa ns. perinnesalissa. Kokousisäntänä toimi Kaartin Jääkärirykmentin komentaja eversti Jukka Valkeaoja.
Kokouksessa oli läsnä 20 henkilöä. Pääsihteeri Veikko Mattila päivitti tarkentaen aikaisemmin esittämänsä asian eli halunsa jättää killan
sihteerin tehtävät nuoremmille vuoden 2010 alusta lähtien. Ehdotus
siirtymävaiheesta hyväksyttiin yksimielisesti. Kokous hyväksyi vuoden
2008 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen.
KILLAN OSAKESALKKU 31.12.2009
KESKO B
KONE
POHJOLA PANKKI A
WÄRTSILÄ
1280
190
500
586
KILLAN VUOSIKOKOUS
Killan vuosikokous pidettiin 12.8.2009 Merivoimien Esikunnassa Turussa. Kokoukseen oli saapunut yli 80 osanottajaa.
Kokouksen avasi puheenjohtaja Hannu Särkiö. Avauspuheessaan
hän ilmoitti luopuvansa puheenjohtajuudesta, näin taakse jää seitsemän puheenjohtajuusvuotta. Samalla Särkiö vahvisti myös pitkäaikaisen pääsihteeri Veikko Mattilan eroaikeet 1.1.2010 alkaen, joten on aika
valita killalle myös uusi sihteeri. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin
Erkki Luntamo Uudestakaupungista. Sihteeriksi Katariina Molin. Pöytäkirjantarkastajiksi Valittiin Esa Haarala ja Jarmo Suomala.
Vuoden 2008 toimintakertomus ja tilinpäätös hyväksyttiin yksimielisesti, samoin hallitus ja tilivelvolliset saivat kokouksen yksimielisellä
päätöksellä vastuuvapauden. Hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi
valittiin Pentti Isotupa Laitilasta, I varapuheenjohtajaksi Toivo Haarala,
II varapuheenjohtajaksi Väinö Leppänen, I sihteeriksi Martti Aro Uudestakaupungista ja II sihteeriksi Mauri Ikonen. Kaikki muut alueosastojen hallitukset valittiin yksimielisesti edelleen jatkamaan, paitsi Laitilan
alueosaston hallitukseen tuli entisten lisäksi uutena Eero Kuisma. Tilintarkastajiksi valittiin yksimielisesti Seppo Kompuinen ja Matti Mikkola,
heille varamiehiksi Jorma Elo ja Jarmo Suomala. MKPKL:ssa kiltaa
edustavat Pentti Isotupa ja Esa Haarala. Päätettiin edelleen tehdä perinteinen vuosikokousjulkaisu ja pitää sitä killan julkaisumediana. Vuo6
den 2010 vuosikokousjärjestäjänä toimii Uudenkaupungin alueosasto
ja vuosikokous järjestetään Uudessakaupungissa.
Puheenjohtaja Särkiö ilmoitti nimenneensä killan kunniajäseneksi
Heimo Hakalan Uudestakaupungista.
MERKKIPÄIVIÄ
viettivät seuraavat hallituksen jäsenet ja kunniajäsenet
85
Pääsihteeri, pankinjohtaja Veikko Mattila
01.04.1922
Oitti
60
Maanviljelijä Untamo Jousamaa
12.01.1949
Laitila
23.01.2009
30.01.2009
12.06.2009
23.11.2009
Rauma
Helsinki
Turku
Turku
VIIMEISEEN ILTAHUUTOON
kutsuttiin seuraavat hallituksen jäsenet
Ekonomi Aapo Rajahalme
Kauppaneuvos Martti Salomaa
Filosofian maisteri Into Suonpää
Agrologi Onni Laukkanen
7
JR 56 ja 60 KILTA Ry VETERAANIJÄSENISTÖ
31.12.2009
†
%
HELSINKI ALUEOS. 1
Martti Salomaa
11,11
9
IMPOLAN POPPOO 0
0,00
1
LAITILA ALUEOS
Pentti Heino
Olavi Heinonen
Jorma Korpela
Taisto Karro
Jorma Korpela
Onni Laine
Aimo Paavola
Väinö Salvi
26,67
22
8
PIRKANM. ALUEOS. 0
0,00
17
RAUMA ALUEOS.
Toivo J. Lehtinen
Uuno Lempinen
Oiva V. Nummisto
Aapo Rajahalme
Risto Salminen
Kai Wasenius
12,50
42
Ikä
101 -100
95
90
85
80
Törni
Yhteensä
8
6
Jäsenistö v.2008
Synt.vuosi Lukum.
1908-1909 2
1910 -1914 10
1915-1919 39
1920 -1924 162
1925 -1927 15
-5
223
†
%
TURKU ALUEOS.
Hakon Arvela
Joel Fingeroos
Hannes Iinanen
Onni Laukkanen
Into Suonpää
Osmo Särkilahti
Heikki I. Vilhonen
7
21,87
25
OSASTO TÖRNI
Nils Niva
Arvi Rytkölä
Aimo Saarinen
3
13,04
20
UUSIKAUPUNKI
ALUEOS.
Mauno Heikkilä
Kauko Heilä
Pekka Luotonen
Erkki Niemi
Jorma Rantanen
Veijo Sara
6
9,23
58
jäs.m.
Poist.
-0
-4
-5
-20
-1
%
0,00
40,00
12,82
12,34
6,67
-30
13,45
jäs.m.
Jäsenistö v.2009
Synt.vuosi
Lukum.
1908-1910
3
1911 -1915
8
1916-1920
36
1921-1925
144
1926 -1927
0
kaksoisjäs. -5
191
1920
1921
1922
1923
1
15
58
191
1
1
4
5
4
5
1
1
1
1
1
1
2
2
1
2
2
22
17
2
1
1
2
1
1
4
2
1
11
1
VETERAANIJÄSENTEN
Tilastointi aloitettiin v. 1996.
Silloin jäsenmäärämme oli 595.
Uusia jäseniä on liittynyt 14,
jäseniä yhteensä 609.
31.12.2009 mennessä
kutsun viimeiseen iltahuutoon
on saanut 416 jäsentä.
Poistuma v. 2003 - 8,80 %
v. 2004 - 8,90 %
v. 2005 - 9,38 %
v. 2006 - 12,31 %
v. 2007 - 11,54 %
v. 2008 - 12,20 %
v. 2009 - 13,45 %
Keski-ikämme
30.6.2006 85,72
30.6.2007 86,62
30.6.2008 87,16
30.6.2009 87,87
30.6.2010 89,19
1
1
1
1
5
3
9
9
8
2
42
Synt.v.
1910
1911
1912
1913
1914
1915
1916
1917
1918
1919
1920
1921
1922
1923
1924
1925
1927
yht.
1
1
2
2
1
6
2
1
4
8
8
2
25
2
Keski-ikä
x ikä
Yht.
Uusikaup.
Törni
7
2
1
1
1
3
21
8
12
2
1
1
1
0
0
3
2
3
8
5
16
1
7
12
55
36
29
12
1
1
1924
1925
1927
Yht.
Turku
1
1908
1909
1910
1911
1912
1913
1914
1915
1916
1917
1918
1919
Rauma
Pirkanm.
Laitila
Impola
Helsinki
Synt.v.
KESKI-IKÄTILASTO
30.06.2010
102
101
100
99
98
97
96
95
94
93
92
91
90
89
88
87
86
85
Jäsenistö
v.1996
alkaen
14
15
24
28
35
24
48
46
41
17
23
50
106
73
51
14
† 2009
0
2
0
2
0
1
1
2
0
1
4
3
8
2
3
1
Poistumat
†1996 - 09
11
15
24
25
33
21
40
41
25
16
17
38
51
37
22
2
609
30
418
102
101
100
0
0
291
192
285
752
465
1472
91
630
1068
4840
3132
2494
1020
17035 89,19
†%
78,57
86,66
100,00
82,14
94,29
83,33
81,25
84,78
58,54
82,35
56,52
70,00
39,62
49,32
33,33
25,00
Jäsenistö
2009
3
0
0
3
2
3
8
5
16
1
6
12
55
36
29
12
0
191
9
10
11
12
13
JR 56 ja JR 60 KILTA RY
HALLITUS
Sosiaalineuvos
PENTTI ISOTUPA
Vihtorinkatu 4 A 4
23800 LAITILA
01.09.1935
02 856 672
0500 765 533
puheenjohtaja
Kunn.jäs.-01
Professori
ANTERO KALLIO
Itätuulenkuja 1 C 49
02100 ESPOO
Pankinjohtaja
TOIVO HAARALA
Moromäentie 7
23800 LAITILA
21.12.1924
(02) 851 300
050 511 7233
I varapuheenjoht.
Toimistoesimies
10.07.1922
VÄINÖ W. LEPPÄNEN
Nortamonkatu 2 A 3
02 822 7670
26100 RAUMA
†11.03.2010
Pankinjohtaja
MARTTI ARO
Koskelokuja 21
23500 UUSIKAUPUNKI
18.09.1949
(02) 842 3476
044 234 8747
I sihteeri
Everstiluutnantti
MAURI IKONEN
Rykmentintie 15
20810 TURKU
12.01.1942
(02) 430 3879
VT
VELI-MATTI MIKKOLA 22.08.1950
Kaskenkatu 4 a D 13
(02) 231 4806
20100 TURKU
14
15.03.1953
(020) 756 9064
040 547 7131
II sihteeri
VARATILINTARKASTAJAT
TILINTARKASTAJAT
Maanviljelijä
SEPPO KOMPUINEN
Haapaistentie 338
23100 MYNÄMÄKI
08.06.1918
09 466 447
040 573 1087
Kunn.pj.-93
Sähköteknikko
JORMA ELO
Koverontie 31
23800 LAITILA
Majuri EVP
JARMO SUOMALA
Wareliuksenkatu 5 A 3
20380 TURKU
23.06.1937
(02) 834 661
08.04.1937
(02) 238 6363
0400 908 314
HELSINKI
LAITILA
Insinööri
11.12.1922
LAURI LÄHTEENMÄKI
Piikintie 7 B
(09) 728 5465
00680 HELSINKI
Linja-autonkuljettaja
TOIVO RAIVO
Myllykoskentie 1
23800 LAITILA
24.07.1924
(02) 853 988
Kenraalimajuri
HANNU SÄRKIÖ
Alakartanontie 15 D 21
02360 ESPOO
30.04.1937
(09) 813 73
040 530 9805
Kunn.jäs. -95
Maanviljelijä
UNTAMO JOUSAMAA
Raumantie 573
23800 LAITILA
12.01.1949
(02) 853 520
Pankinjohtaja
VEIKKO MATTILA
Rivikuja 1 A 8
12100 OITTI
01.04.1922
(019) 783 218
040 572 5056
Kunn.jäs. -95
Toimitusjohtaja
EERO KUISMA
Kaivolantie 87
23800 LAITILA
14.06.1956
040 585 5661
(02) 851 716
Presidentti
MAUNO KOIVISTO
Presidentin kanslia
Mariankatu 2
00170 HELSINKI
25.11.1923
Kunn.jäs.-99
PIRKANMAA
Karttapäällikkö
UNTO ORANNE
Urkupillintie 4 B
00420 HELSINKI
06.11.1915
(09) 793 141
Kunn.jäs.-06
Talousneuvos
VIHTORI SIIVO
Keskuskatu 61 B 24
38700 KANKAANPÄÄ
16.08.1913
(02) 572 2298
Kunn.jäs.-95
Amm.koul.opettaja
MARTTI YLILAMMI
Saramäentie 41 E
00670 HELSINKI
11.05.1917
(09) 724 0301
040 738 2956
Kunn.jäs.-06
IMPOLAN POPPOO
Rovasti
TIMO KÖKKÖ
Iisankatu 27
38200 SASTAMALA
14.05.1927
(03) 514 2817
Kunn.jäs.-05
Ekonomi
MATTI SANTA
Liekolankatu 1 A 4
38200 SASTAMALA
15.01.1934
(03) 511 3575
(03) 513 8264
Kunn.jäs. -06
Toimitusjohtaja
KARI KOIVUNEN
Saarenkärjenk.15 D 19
33300 TAMPERE
17.07.1952
(03) 343 1744
0400 902 601
Tekn. suunnittelija
OLAVI JOKIRANTA
Ruovedenkatu 14 A 18
33720 TAMPERE
23.10.1915
(03) 317 1521
Kunn.jäs.-03
RAUMA
Pankinjohtaja
OLLI VARHO
Vähämaanpuisto 1 B
26100 RAUMA
12.09.1910
(02) 822 7970
Kunn.jäs.-00
Toimistoesimies
10.07.1922
VÄINÖ W. LEPPÄNEN
Nortamonkatu 2 A 3
02 822 7670
26100 RAUMA
†11.03.2010
Yrittäjä
PERTTI PELTONEN
Naappukuja 2 C
26660 RAUMA
12.03.1943
(02) 825 0366
0400 72 2846
Operaattori
RAVO SARMET
Kolhantie 132
26510 RAUMA
04.05.1970
(02) 822 5575
15
UUSIKAUPUNKI
TURKU
Kauppat.maisteri
JYRI SUONPÄÄ
Aurator Varainhoito Oy
Aurakatu 8 3.krs
20100 TURKU
18.07.1966
(02) 6516 6636
040 730 7855
Dipl.ekonomi
HEIKKI LAMPINEN
Saga-Seniorikeskus
Vähäheikkiläntie 1 B 156
20700 TURKU
06.08.1922
(02) 4445 5156
040 5804 794
Kunn.jäs. -96
Toiminnanjohtaja
25.08.1960
OSMO SUOMINEN
(02) 2334 165
V-S:n Sotaveteraanipiiri ry 0400 908 314
Brahenkatu 11 G 119
20100 TURKU
OSASTO TÖRNI
Teologian tohtori
VOITTO VUOLA
Eerikinkatu 27 A 12
20100 TURKU
16
31.08.1922
(02) 251 4948
Opettaja
ERKKI LUNTAMO
Harmaalokkikuja 3
23500 UUSIKAUPUNKI
25.11.1914
02 842 3827
Kunn.jäs.-92
Maanviljelijä
VAITO SIIVONEN
Heiläntanhua 4
23600 KALANTI
21.12.1922
(02) 874 589
Kunn.jäs.-04
Merkonomi
HEIMO HAKALA
Varbergintie 3
23500 UUSIKAUPUNKI
27.11.1939
(02) 842 3953
Liikkeenharjoittaja
KEIJO JÄRVINEN
Kyröntie 18
21800 KYRÖ
26.09.1922
(02) 486 2234
0500 843 068
Kunn.jäs.-03
YHDYSHENKILÖT
TURKU
HELSINKI
Puheenjohtaja
MARTTI SALOMAA
Marjaniemenranta 20
00930 HELSINKI
(09) 323 9363
0400 201 656
Sihteeri
VEIKKO MATTILA
Rivikuja 1 A 8
12100 OITTI
(019) 783 218
040 572 5056
Sihteeri
MATTI SANTA
Liekolankatu 1 A 4
38200 SASTAMALA
OS. TÖRNI
LAURI LÄHTEENMÄKI (09) 728 5465
Piikintie 7 B
00680 HELSINKI
IMPOLAN POPPOO
Puheenjohtaja
TIMO KÖKKÖ
Iisankatu 27
38200 SASTAMALA
Puheenjohtaja
HEIKKI LAMPINEN
(02) 4445 5156
Saga-Seniorikeskus
040 5804 794
Vähäheikkiläntie 1 B 156
20700 TURKU
(03) 514 2817
(03) 511 3575
Puheenjohtaja
URHO RASTAS
Väntsintie 1
20780 KAARINA
Sihteeri
VEIKKO MATTILA
Rivikuja 1 A 8
12100 OITTI
(02) 243 2286
(019) 783 218
040 572 5056
LAITILA
UUSIKAUPUNKI
Sihteeri
MARTTI ARO
044 342 8747
Koskelokuja 21
23500 UUSIKAUPUNKI
Puheenjohtaja
ERKKI LUNTAMO
(02) 842 3827
Harmaalokkikuja 3
23500 UUSIKAUPUNKI
PIRKANMAA
Sihteeri
HEIMO HAKALA
(02) 842 3953
Varbergintie 3
23500 UUSIKAUPUNKI
Puheenjohtaja
KARI KOIVUNEN
Saarenkärjenk.15 D 19
33300 TAMPERE
(03) 343 1744
0400 902 601
RAUMA
Yrittäjä
PERTTI PELTONEN
Naappukuja 2 C
26660 RAUMA
(02) 825 0366
0400 72 2846
17
AAPO RAJAHALME
in memoriam
Rouva Helena Lehtosola
Aapon tytär-Helena!
Vaimoni – Eeva – kertoi puhelinsoitostanne ja
surusanoman isänne Aapon kuolemasta. Valmistauduin Rauman matkaan JR 56 ja JR 60
nykyisen puheenjohtajan kenraalimajuri Hannu
Särkiön kanssa. Toisin kuitenkin kävi. Kaaduin
liukkaalla kadulla, nilkassani todettiin luunmurtuma, jalkani on nyt “kipsissä”
Keskustelimme Aapon kanssa varsinkin hänen sairautensa aikana
lähestyvästä “poismuutosta“. Sovimme, että eloonjäänyt saapuu siunaustilaisuuteen jättämään viimeisen tervehdyksensä.. Tätä sopimusta
en nyt voi täyttää.
Muistoja sota-ajalta
Kohtasimme jatkosotamme aikana useita kertoja siirryttyäni kesällä
1942 JR 56:een - Vakka- Suomen rykmenttiin. Aapohan oli lähtenyt
sotaan JR 56 1. komppanian joukkueenjohtajana 20 vuotta täyttäneenä
vänrikkinä.. Hän sai hyökkäysvaiheen alkaessa mahdollisimman kovan
tulikasteen. JR 56 muistolaattaan Rauman merikoulun kupeessa on
kaiverrettu Aapon muotoilema teksti
“JR 56 siirtyi etulinjaan 17.7.1941 talvisodan kunniakkaalle Kollaan
tantereelle. Rykmentin 3500 miehestä menetettiin 12 päivää kestäneiden taisteluiden aikana kaatuneina ja haavoittuneina 876 sotilasta. Tässä luvussa on komppanioiden 67 upseerista 36. “
Se kertoo yksiselitteisesti ja ytimekkäästi taistelusta, joka jätti pysyvät jäljet taistelijoiden myös Aapon mieleen. Hänen joukkueensa miehet muistelivat vuosikymmeniä myöhemmin suurella kunnioituksella
nuorta, ripeää ja ennen kaikkea harkitsevaa joukkueenjohtajaansa.
Hän saavutti heidän täyden luottamuksensa.
Muistan omasta kokemuksestani kuinka vaikean tehtävän eteen alaisiaan useita vuosia nuorempi johtaja joutuu kunnian ja kuoleman kentällä - Aapo siinä onnistui.
Muistolaatan teksti jatkuu
“Kollaan jälkeen rykmentin taistelutaival kulki Petroskoin ja Karhumäen kautta Maaselän kannakselle.. Asemasotavaiheen päätyttyä alettiin
18
20.6.1944 vetäytyminen. JR 56 oli jälleen Kollaa-Loimolan puolustusasemissa kun aselepo solmittiin 4.9.1944. “
Aapo Rajahalme määrättiin 10.7.1942 I Pataljoonan adjutantiksi. Hän
oli täten Pataljoonan komentajan lähin mies ja vastasi mm yhteyksistä
rykmentin esikuntaan. Hän valmisteli aktiivisesti ja tehokkaasti toimenpiteet pataljoonan taistelukunnon säilyttämiseksi pitkän asemasotavaiheen aikana. Hän oli tarvittaessa valmis tekemään itsenäisiä päätöksiä
ja kantamaan niistä vastuun. “Nuorennusleikkaus onnistui“ Täydennysmiehet eri puolelta Suomea muodostivat Rauman seudun miehien
kanssa taisteluvalmiin joukon, joka kesällä 1944 teki tyhjäksi vihollisen suunnitelmat Loimolan valtaamiseksi. Se muodosti yhden tärkeän
lenkin torjuntavoittojen ketjussa Karjalan Kannakselta Jäämerelle. JR
56 komentaja, eversti Matti A. Aarnio- legendaarinen Motti- Matti loi
rehdillä käytöksellään luottamukseen ja ystävyyteen perustuvat suhteet
upseereihinsa. Hän antoi heille mielellään tärkeitä erikoistehtäviä, Kun
tarvittiin edustuskelpoista, komeata miestä järjestämään arvokkaiden
kotiseutuvieraiden käyntejä rintamalle, sai Aapo ne usein tehtäväkseen. Kun rykmentti palasi marraskuussa 1944 Raumalle Aapo oli niin
Rauman linnan päättäjäisjuhlan kuin muiden tapahtumien pääorganisaattori.
“Kotiin palasivat miehet, jatka olivat taanneet maan vapauden ja jotka olivat valmiina “tarttumaan auran Kurkeen” tulevaisuuden haasteiden voittamiseksi “oli Aapon sanoma niin aseveljille kuin kotipaikkakuntien väestölle.
Ei valitusta muka hävitystä sodasta, syvä kunnioitus niin kaatuneiden aseveljien lopullisesta uhrista kuin kotirintaman ponnistuksista. Sanoma meni perille.
Muistoja rauhan ajalta
Aapo Rajahalme osallistui keskeisenä henkilönä JR 56 ja JR 60 aseveljien rauhanaikaiseen toimintaan. Kun Motti- Matti jätti kotimaansa
1945, hän otti tarunomaisella pakomatkallaan yhteyden Raumalle, jossa Aapo ystävineen järjesti kuljetukset ja varman piilopaikan. Seuraavana päivänä moottorivene kuljetti hänet Ruotsin puolelle. Motti- Matin
palattua kotimaahan, järjestettiin Raumalla JR 56 ensimmäinen kokoontuminen 1.3.1953.
Aapo lausui yhteistoimintamme ytimen JR 56 muistotilaisuuden
paljastustilaisuudessa itsenäisyytemme 50 vuosipäivänä 6.12.1987.
“Jos Jumala on antanut meille nuoruudessamme suuria ajatuksia,
jalojen tapauksien odotuksia ja uhrimieltä niiden toteuttamiseksi, älkäämme antako niiden vanhemmalla iällä himmetä. vaikka vuodet
satavat päällemme lunta ja veremme kierto hidastuu. “
19
JR 56 killan virallinen perustaminen sinetöitiin Raumalla 1972. Rauman Alueosasto Veikko Vesan ja Aapon johdolla järjesti lukuisia vuosikokouksia niin Raumalla, Eurajoella kuin Huovinrinteen Varuskunnassa. Veren kiertoa koetettiin kaikin tavoin - milloin uintikilpailujen
muodossa tai illanistujaisissa - nopeuttaa. Aapo toimi muistopatsastoimikuntamme puheenjohtajana. Työn tuloksena paljastettiin JR 56,
JR 60 ja Osasto Törnin patsas presidentti Mauno Koiviston ja hänen
rouvansa kunnioittaessa tilaisuutta läsnäolollaan. Aapon paljastuspuhe
vaikutti voimakkaasti niin veteraaneihin, korkeisiin vieraisiin kuin runsaslukuiseen yleisöön.
Divisioonamme ja rykmenttiemme taisteluja kuvaavat historiateoksemme ovat tiedon lähteenä niin veteraaneille kuin tuleville sukupolville. Kaino Tuokko ja Mauno Jokipii historia asiantuntijana työskentelivät toistakymmentä vuotta niin sota arkistossa kuin aseveljien parissa,
tuloksena 7 kirjaa 3000 sivua, satoja valokuvia - monet niistä Aapon
ottamia tapahtumakuvia. Järjestimme Aapon kanssa painatukseen ja
kirjojen jakeluun tarvittavat taloudelliset resurssit. Aapo Rauman seudun keskeisenä vaikuttajana varmisti Vakka- Suomen Nuorisosäätiön,
Erkki Paasikiven Säätiön, Rauman kaupungin ja yritysten tuen. Jaoimme tällaisin eväin kirjat sankarivainajien omaisille, kirjastoihin ja Puolustusvoimien käyttöön
Tässä vain muutama välähdys työstä, jota Aapo teki niin tunteen kuin
järjen voimin, Niitä hän oli saanut runsaasti geeniperintönä eväikseen
maalliselle matkalleen
Hän ylennettiin sotilasarvoltaan majuriksi, hän toimi JR 56 ja JR 60
killan varapuheenjohtajana 1993 -2003. Hän sai korkeat kunniamerkit
työstään isänmaan hyväksi
Summa Summarum
Aapo oli tammenlehväsukupolven mies
*hän ei kerskunut teoillaan
*hän eli epäitsekkäästi ja tehokkaasti
*Turvaamassa Suomen itsenäisyyttä ja olemassaoloa
*Rakentamassa maan, jossa seuraavilla sukupolvilla on mahdollisuus
kunnon elämään
Muistan hänet hyvänä ihmisenä ja ystävänä.
Kaipaukseen liittyy kultaisia muistoja lähes 70 vuotta kestäneen säröttömän ystävyyden polulta.
Tapiola, 11.2.2009
Antero Kallio
20
Martti Salomaa
In Memoriam
16.9.1920 – 30.1.2009
Martti Salomaa osallistui talvisotaan vapaaehtoisena kotikaupunkinsa Viipurin suojeluskunnan
riveissä. Muutettuaan Tampereelle hänet kutsuttiin 1941 kesäkuussa JR 60 1. Pataljoonan 4.
komppaniaan, joka eteni kovia taisteluja käyden
ja suuria tappioita kärsien Korpiselästä Karhumäkeen Asemasotavaiheen aikana hänet siirrettiin
III P/ JR 56, joka 21. Prikaatin osana osallistui Ilomantsin mottitaisteluihin kesällä1944. Aseveljet ovat kertoneet urhoollisesta, harkitsevasta
ja määrätietoisesta johtajasta, joka oli esimerkkinä niin alaisille kuin
esimiehille. Hän sai ansioistaan VM 1 ja ylennettiin ylikersantiksi. Olihan hän nuoruusvuosinaan myös yksi parhaista pikaluistelijoistamme
ja kilpapyöräilijöistämme
Luontainen yrittäjyys ja riskinottovalmius olivat valtteja, joiden voimalla Martti kohotti rauhan palattua Salomaa yhtiönsä pienestä pyöräkorjaamosta suureksi autojen maahantuojaksi, myyjäksi ja huoltajaksi.
Hän kertoi uupumattoman työn olleen perusta menestykseen. Taito
sopeutua sodanjälkeisen talouden nopeisiin muutoksiin, kyky valita
pätevän henkilökunnan ja huolenpito alaisistaan olivat Martin henkistä
voimaa, jonka avulla hän toteutti amerikkalaisen unelman Suomen oloihin sovitettuna. Hän tunsi myös omat voimavaransa ja osasi oikeaan
aikaan myydä yrityksensä uudelle sukupolvelle. Tasavallan Presidentti
myönsi hänelle kauppaneuvoksen arvonimen 1986
Hän ei jäänyt lepäämään laakereillaan kuten on tapana sanoa. Hän
perusti elämänkumppaninsa kanssa “Martti ja May Salomaan säätiön“,
jonka varoja hän käytti sotainvalidien ja sotaveteraanien kuntoutuslaitosten rakentamiseen ja asunto olojen parantamiseen. Käydessäni
Oulnnkylän kuntoutussairaalassa hänen sairautensa aikana hän muisteli hartaudella ja innolla sen rakentamisen vaiheita, joihin hän pienimpiä yksityiskohtia myöten oli paneutunut. Sellaisia mesenaatteja on
Suomessa hyvin harvoja,
Hän ei unohtanut sodanaikaisia joukko-osastokavereitaan, Martti oli
JR 56 ja JR 60 killan aktiivinen jäsen, joka osallistui lähes kaikkiin kokouksiimme. ja retkiimme aloitteellisena voimana. Hän teki suurlahjoituksia, joiden avulla jaoimme rykmenttien historiakirjat niin kaatunei21
den omaisille kuin puolustusvoimien käyttöön. Helsingin alueosaston
puheenjohtajana hän toimi 2000 kuvulla sairastumiseensa saakka. Kilta kutsui hänet kunniajäsenekseen 1986.
Kiltamme suuri hahmo poistui joukostamme. Hän jos kukaan näytti elämänsä aikana, mitä tunnuslauseemme “kaveria ei jätetä “ merkitsee
Antero Kallio
22
Into Suonpää
In Memoriam
20.8.1923 - 12.6.2009
Into Suonpää ilmoittautui upseerikokelaana JR
56 Esikuntaan 05.06 1944. Viivytysvaiheen alkaessa kesäkuun loppupuolella hän siirtyi 6. komppanian joukkueenjohtajaksi. joutuen välittömästi
koviin taisteluihin, jotka päättyivät Loimolassa.
Hän oli joukkueensa miehiä useita vuosia nuorempi onnistuen kuitenkin saavuttamaan heidän luottamuksensa rohkealla ja ennen kaikkea
harkitsevalla johtamistavallaan. Vihollisen rajut hyökkäykset torjuttiin.
Joukkueenjohtajan panos oli usein ratkaisevaa, siinä Into onnistui.
Hän sai rintaansa kunniamerkit ja kaulukseensa luutnantin tähdet.
Into opiskeli Turun Yliopistossa filosofian maisteriksi. Hän oli opettajana jonkin aikaa Laitilassa, siirtyen sitten Turun klassilliseen lyseoon,
jonka vararehtorina hän suoritti menestyksellisen elämäntyönsä.
Hän osallistui innokkaasti JR 56 ja JR 60 Killan toimintaan Turun
alueosastossa. Muistiini on jäänyt mm mielenkiintoinen päivä hänen
opinahjossaan, jossa hän opettajatoveriensa kanssa kertoi nykyajan
koulutuksesta ja opetuksen muutoksista. Kyseessä oli kiltamme hallituksen kokous- todellista jatko-opiskelua sotamuisteloiden lomassa.
Killan kunniajäseneksi hänet valittiin 2006
Into oli humanisti, jonka kynän jäljet näkyivät hyvin mielenkiintoisissa
kirjoissa, joissa hän kuvasi sukunsa kohtaloita ja elämää maalaisympäristössä. Historian opettajana ja tutkijana hän usein keskusteli ja
väitteli Mauno Jokipiin ja Kaino Tuokon kanssa niin rykmenttiemme vaiheista kuin muinaisaikojen sodista., se oli antoisaa kuultavaa. Vuosikokouksemme 2008 Parolassa jäi viimeiseksi tapaamiseksi. Hän puristi
hyvästellessämme lujasti kättäni, kiitti ystävyydestä ja totesi lähtölaskennan alkaneen. Urhoollinen sotilas, hyvä ihminen on nyt poistunut
joukostamme - osanottomme hänen perhepiirilleen
Antero Kallio
23
Onni Laukkanen 1911 — 2009
In memoriam
Agrologi, diplomikauppias, reservin majuri Onni
Laukkasen pitkä elämänkaari päättyi 23. marraskuuta 2009. Hän oli syntynyt kauhajokisen
maanviljelijäperheen vanhimpana poikana 29.
huhtikuuta 1911 ja oli kuollessaan 98-vuotias.
Poikavuosina Onni hiihti ja yleisurheili Kauhajoen Karhuissa sekä suojeluskunnan poikaosastossa. Hän valmistui Kurkijoen maanviljelysopistossa agrologiksi 1937 ja sai Maanviljelysseuran
konsulentin paikan Taivassalossa.
”Pohjanmaan lahja”
Kuten Vakka-Suomen isännät tapasivat 1930-luvulla sanoa: ”Onni oli
Pohjanmaan lahja Taivassalolle.” Onni Laukkanen oli ahkerasti kaikissa
kunnan päätöksissä mukana.
Talvisotaan lähdettäessä Onnille tarjottiin kotirintaman autonkuljettajan paikkaa, kun hänen oikeasta silmästään oli nelivuotiaana
mennyt näkö tapaturmassa.
Onni otti taivassalolaisen nuoren vänrikin Hemmilän moottoripyöränsä takasatulalle ja ilmoitti Haminassa rintamapalvelukseen upseerin, suojeluskuntalaisen ja moottoripyörän.
Talvisodan korpraali
Onni Laukkanen ylennettiin korpraaliksi viikon sotimisen jälkeen 6.
joulukuuta 1939. Pataljoonankomentajansa Viljo Laakson haavoituttua
Onni raahasi hänet etulinjasta suksiensa päällä turvaan.
Talvisodan päätyttyä Onni oli esimiestensä suosituksilla ilmoittautunut reserviupseerikurssille Niinisaloon, kun tieto vänrikiksi ylentämisestä ei ollut ehtinyt rintamalle asti.
Jatkosodan kapteeni
Jatkosotaan ja vielä Lapin sotaankin silloisen kapteenin Onni Laukkasen johtamistaitoja tarvittiin niin, ettei omien sanojensa mukaan ehtinyt asekätkentähommiin mukaan, kuten Valpon tutkijoille kuulusteluissa vastasi.
24
Onni Laukkanen perusti Taivassaloon kirja- ja kemikaalikaupan 1947
sekä jatkoi maatalousneuvojan työtään. Vuonna 1963 hän perusti Maatalouskonttori Laukkasen, joka hoiteli kone- ja viljakauppaa.
Mukana perinnetyössä
Kunnallisessa keskikoulussa ja vielä peruskoulussakin Onni toimi
maatalouden, kirjanpidon ja liikunnan opettajana 1970-luvun puoliväliin
saakka. Onnin tunneilla oli tiukka kuri ja selkeä opetus.
Vielä 80-vuotiaana Onni Laukkanen johti Turkuun muutettuaan Vapaussoturien Huoltosäätiön toiminnan päätyttyä 1991 perustettua Vapaussodan Varsinais-Suomen Perinneyhdistystä.
ANTTI PAATONEN
Kirjoittaja on Vapaussodan Varsinais-Suomen
Perinneyhdistyksen sihteeri
(Lainaus Vapaussoturi-lehdestä 1/2010)
25
Rakentamista 1940 luvun
loppuvuosina
Suomi ja Neuvostoliitto solmivat aselevon
4.9.1944. Saksalaiset työnnettiin rajojemme
taakse 27.4.1945. Suomi aloitti välittömästi näiden tapahtumien jälkeen rakennustoiminnan,
joka oli ollut käytännöllisesti katsoen pysähdyksissä kaikki sotavuodet. Se keskittyi vuosikymmenen loppuvuosina
*Siirtoväen asuttamiseen
*Lapin jälleenrakentamiseen
*Teollisuuden ja telakoiden rakentamiseen, jotka olivat välttämättömiä
Sotakorvausten maksamiseksi
*Vesivoimalaitosten rakentamiseen sähkön saannin turvaamiseksi
* Metsäteollisuuden kapasiteetin lisäämiseen vientitulojen kasvattamiseksi
*Rakennusaineteollisuuden uudistamiseen ja laajentamiseen.
Rakentajat onnistuivat loistavasti toteuttamaan yhteiskunnan heille
antamat tehtävät. Kansainväliset asiantuntijat jakelivat jälleen esim.
siirtoväen asuttamisesta “ihme“ arvosanaa. Sotakorvauksien täsmällinen toteuttaminen tuntui monen teollisuusmiehenkin mukaan lähes
mahdottomalta. Myös venäläiset nostivat “kätensä ylös”- hehän olivat
arvioineet, että Suomen selkäranka murtuisi viimeistään sotakorvauksia suoritettaessa. Nopeasti rakennetut tehtaat ja telakat olivat rakentajien “lahja” taitaville koneinsinööreille, jotka onnistuivat sotakorvausten
päätyttyä luomaan niiden avulla Suomelle uuden vientialueen- insinööriteknologian. Metsäteollisuuden vientitulot kasvoivat uusien paperi ja
sellutehtaiden myötä arvioitua nopeammin tulihan esim.. Korean sota
sopivaan aikaan -50 luvun alussa. Voimalaitokset jauhoivat puhdasta
ja halpaa vesivoimaa. Näin yhteiskuntamme voikin keskittyä ankaran
sotakorvaus ja jälleenrakennuskauden jälkeen elintasomme nostamiseen.
Rakentaminen oli nuo vuodet lujan säännöstelyn kourissa. Niin
naulat kuin sementti olivat “kortilla”. Laatu pystyttiin kuitenkin säilyttämään varsin tyydyttävänä. Sen voivat matkailijat todeta vertaillessaan
rakennettua ympäristöämme esim. itäisen naapurimme saavutuksiin.
Omia kokemuksia ja muutamia yksityiskohtia tuolta ajalta
Valmistuin diplomi insinööriksi keväällä 1945 Työpaikkoja oli runsaasti
tarjolla. Rakennustoimisto Alfred A. Palmberg oli siihen aikaan teollisuusrakentajista suurin. Kun yrityksen teknillinen johtaja soitti ja tie26
dusteli kiinnostustani, hyväksyin ehdotuksen mielihyvin. Sainhan siellä
kokemusta yllin kyllin. Parin vuoden kuluttua soi puhelin jälleen. Imatran Voiman Neuvostoliiton Projektien johtaja kertoi ensimmäisestä vesivoimalaitoksesta, joka rakennettaisiin uudelleen Paatsjokeen Jäniskoskelle toimittamaan sähköä Petsamon Nikkelin tarpeisiin. Näin olin
nuorena miehenä mukana -40 luvun loppuvuosien rakennusprojekteissa. Työmaat pyörivät 7 päivää viikossa ympäri vuorokauden, asunto oli
keskellä työmaiden hälinää - Lauri Viidan “Betonimylläri hattureuhkoin
ja sementtikeuhkoin… “ kuului illanistujaisten vakio ohjelmaan.
1. Siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen oli mahtava voimainponnistus jossa oli suoranaisesti osallisena 20 % väestöstä joko maan
luovuttajina tai saajina. Asukaslukumme oli silloin 3,5 miljoonaa. Siirtolaisten määrä oli 430300. Maanhankintalaki hyväksyttiin 1945. Sen
mukaan perustettiin noin 120000 maatilaa noin 2,8 miljoonan hehtaarin
alueelle, keskimäärin siis 15 ha peltoa ja 30 ha metsää. Rakennukset
nousivat joko pienurakoitsijoiden toimesta tai talkootyönä. Tieverkosto,
padot ja muut insinöörirakenteet valmistuivat maanviljelysinsinöörien
toimiessa suunnittelijoina ja töiden valvojina. Pääosa tästä “savotasta”
valmistui 1940 luvulla jatkuen tasaisemmalla tahdilla -50 luvun. Veikko
Vennamo oli Asuntoasiainosaston ylijohtajana todellinen päällikkö ja “
sivistynyt itsevaltias“ alaistensa mukaan. Muistan kuinka opiskeluaikanani osallistuimme suurtalkoisiin, jolloin satoja teekkareita raivasivat
tiet ja teki pihatyöt invalideille rakennetulle asuntoalueelle. Lehdistö
tiedotti asiasta suurin otsikoin. Järvenpää, jossa alue sijaitsi, kutsui
meidät vielä 60 vuotta tapahtuman jälkeen pullakahville muistelemaan
talkootyömme vaiheita.
2. Lapin jälleenrakentaminen alkoi jo sodan vielä jatkuessa 1945
alussa. Koko Lappi oli lukuun ottamatta Rovaniemeä täysin raunioina. Lapin väestö- 140000 - palasi takaisin, asuinrakennukset, koulut ja
kaupat nousivat ripeästi. Mm. Pohjanhovi Rovaniemellä, joka oli suurelta osin hävitetty, oli valmiina elokuussa 1947, jolloin Imatran Voiman
rakennuspäällikkö tarjosi illallisen Neuvostoliiton rakennustöiden valvojalle. Minä olin rakennuspäällikön apulaisena mukana, menin silloin Jäniskoskelle uutteen työpaikkaani Siniristilippu ja” sirppi ja vasara” olivat
pöydän “koristeena“ Lapin rakentajien täyttäessä salin ja ihmetellessä
muutoksen nopeutta. “Lapin lisä” oli vetänyt niin kunnollisia rakennusmiehiä kuin monennäköisiä onnenonkijoita pohjoiseen.
3. Teollisuuden ja telakoiden rakentaminen sotakorvausteollisuudelle oli v.1945 -48 ylivoimaisesti tärkein rakennusinvestointi. Kun
Neuvostoliitto vaati vastoin odotuksia nimenomaan laivoja ja erilaisia
koneita metsäteollisuustuotteiden asemasta, jouduttiin mittaviin rakennusinvestointeihin. Onneksi Wärtsilä, Rauma-Raahe (nykyiset UPM ja
Metso) Strömberg, Kone jne. olivat valmiina ottamaan suuria riskejä.
27
Olin 1945–47 suunnittelemassa Alfred OY Palmbergilla ensinnä Värtsilän suurta valimoa Sörnäisiin ja sitten telakka ja konepajarakennuksia Raumalle. Kun siellä tarvittiin työmaapäällikköä, muutin Raumalle
myös asumaan. Työmaalla oli 800 -1000 työntekijää. Koneita oli vähän
ja rakennuttajan aikataulut olivat äärettömän kireitä. Hauskana yksityiskohtana on jäänyt muistini lokeroihin tapaus Rauman Kauppaseurassa.
Palmbergin teknillinen johtaja Erkki Paloheimo tarjosi Rauma- Raahen
valvoja Paavo Honkajuurelle (myöhemmin Rauma- Repolan pääjohtaja)
illallisen. Juna Helsinkiin oli lähdössä, mutta asiat ja myös juomat olivat
kesken. Minut määrättiin soittamaan asemalle puolen tunnin “neuvottelulisä”. Näin saatiin aikataulut työmaallakin sovittua. Nämä investoinnit olivat todellisia “kultamunia” sotakorvaustoimitusten päätyttyä metalliteollisuutemme, jota nykyään kutsutaan insinööri teknologiaksi,
vienti kokonaisuutena ovat ohittaneet metsäteollisuuden- vientimme
aikaisemman tukevan selkärankan Rakensimme Rauman kaudellani
myös ensimmäisen meren pohjaan upotettavan kasuunimajakan, jonka
hinasimme 1947 kesällä Raumalta Knihtin selälle. Ruotsalainen teollisuusmies Dahlen oli lahjoittanut majakan valolaitteet ja Palmberg urakoi Merenkulkuhallitukselle rakennustyöt. Siellä se vilkuttaa edelleen
laivoille tietä Maarianhaminaan ja Turkuun. Myrskyisä mutta peräti
mielenkiintoinen” kesäloma 1947 “
3. Vesivoimalaitosten rakentaminen
Neuvostoliitolle luovutetulle alueelle jäi useita vesivoimaloita. Sähkön
kulutus kasvoi voimakkaasti rauhan myötä. Sähköpula oli todella suuri. Säännöstelytoimia oli vaikea saada tehokkaiksi. Oulunjoen koskien
valjastaminen oli jo aloitettu jatkosodan aikana. . Kokemäenjoen, Kymijoen, Vuoksen ja Kemijoen vesivoimaloiden rakentaminen potkaistiin
täyteen vauhtiin 1940 luvun loppuvuosina - Imatran Voima, Pohjolan
Voima ja monet teollisuuslaitokset ja suuret kaupungit aloittivat tällöin
omat projektinsa. Tähän mittelöön liityin 1947 siirtyessäni Imatran Voiman palkkalistoille. Tosin työpaikkani oli Neuvostoliitolle v 1947 myydyllä alueella Jäniskoskella. Vesivoiman rakentaminen on rakennustekniikan vaativin alue, vesitiiviit rakenteet ja koneasemat mahtaville
vesiturbiineille edellyttävät niin suunnittelijoilta kuin rakentajilta erikoistietoutta ja kokemusta. Tästä johtuen teimme usein muutaman päivän retkiä muille vesivoimatyömaille oppiaksemme toisten kehittämiä
työtapoja ja vaihtaaksemme kokemuksia. Peli oli hyvin avointa, salaisuuksia ei ollut. Vierailimme myös Ruotsin ja Norjan työmailla. Siellä
teknilliset vaikeudet olivat vielä suurempia kuin Suomessa. Putouskorkeudet ovat näet maaston johdosta huomattavasti suurempia. Imatran Voima siis suunnitteli ja rakensi Jäniskosken voimalaitoksen laskutyönä. Rakennuttajana venäläiset valvojat tarkastivat työn kunnollisen
suorittamisen. Nämä herrat -“ toverit” - olivat tosi kokeneita Siperian
28
suurten voimalaitosten rakentajia. Tulimme hyvin toimeen keskenämme. Illanistujaisissa kuulimme todella hyviä venäläisvitsejä, he oppivat
meiltä betonitekniikan salaisuuksia, joita Imatran Voima oli voimakkaan
tutkimuksen avulla kehittänyt ja me heiltä maapadon rakentamisen
rakenneratkaisuja. Kun turbiinit olivat Ruotsissa valmistettuja, niiden
asentaminen tapahtui ruotsalaisen päällikön johdolla. Näin nimeni oli
“Kallio”, Venäläisten kanssa keskusteltaessa olin “gaspadin Skala”, j a
ruotsalaisten “herr Berg “. Työmaa-alue oli omavarainen yhteiskunta,
jossa noin 1200 työntekijää saivat kaiken tarvitsemansa Alko mukaan
luettuna - tosin kortilla. Henkilöautoja oli siihen aikaan varsin vähän.
Työntekijät kävivät muutaman kerran vuodessa kotona, johtohenkilöille
oli rakennettu perheasunnot.
Laitos valmistui aikataulussa ja jauhaa edelleen sähköä Petsamon
Nikkelin ja myös Inarin kunnan tarpeisiin. Imatran Voima jatkoi 50 -70
luvuilla 3 uuden voimalaitoksen rakentamista. NL alueelle Minä tulin
Helsinkiin 1950- uudet haasteet odottivat, niistä ehkä myöhemmin mikäli elinpäiviä riittää. Jäniskosken voimalaitoksen rakentaminen alkoi
Suomen rakennus ”viennin”, joka vuosikymmenien mittaan on laajentunut eri puolille maailmaa.
Loppupäätelmänä totean, että olen todella tyytyväinen, että sain
olla aktiivisesti mukana, kun Suomi saavutti komean torjuntavoiton
myös rauhan rintamalla. 1940 loppuvuosina. sekä kotona että myös entisen vihollisen hallitsemalla alueella. Olin nuori ja pieni “talonpoika”
suurissa turnajaisissa - rakentamisen nopeata rytmiä oli mielenkiintoista opiskella. Saapuessani viimeisen kerran Jäniskoskelle venäläinen
rajavartioupseeri pysäytti autoni ja pyysi minua vartiorakennukseen.
Vuosien mittaan tarkastus oli ollut meikäläisille “pomoille“ vain muodollisuus - kädenheilautuksin. Nyt hän otti vakavan ilmeen. Ihmettelin,
mitäs nyt tapahtuu. Hän meni pöytänsä taakse, avasi laatikon ja luki
paperikopiosta - sotilaspassini tiedot sotilasarvostani, taisteluista, kunniamerkeistä jne. Olin hämmästynyt -VALPO oli “vuotanut” ne. Hän otti
sitten kaksi pikaria ja kaatoi niihin votkaa, nousi seisomaan ja kohotti
lasinsa sanoen venäjäksi “kunnioitukseni“. Näin päättyi 1940 luvun rakentaminen omalta osaltani.
Antero Kallio
29
Jännittävin tilanteeni JR 56:ssa
Näinä päivinä tulee kuluneeksi 10 vuotta Vakka-Suomessa perustetun JR 56:n
hajoittamisesta sodan loppuvaiheissa. Lehtemme on tavoittanut puhelimeen
muutamia tunnettuja JR 56:n etumiehiä ja pyytänyt heitä antamaan lyhyen
kuvauksen vastauksena kysymykseen:
Mikä oli jännittävin tilanteenne JR 56:ssa?
Seuraavassa vanhojen aseveljien kertomaa:
Ev. Matti A. Aarnio:
Rykmentin jännittävin tilanne sattui johtoportaan
näkökulmasta juhannuksen etuna 1944, kun venäläisten Kannaksen suurhyökkäyksen seuraamuksena oli aloitettu juuri vetäytyminen myös Maanselän kannakselta Äänisjärven pohjoispuolella.
Olimme Ahvenjärven maastossa, ja vihollinen
oli jo saanut haltuunsa eteentyönnetyn tukikohdan. Se oli ilmeisesti saantu muilta lohkoilta tietoja joukkojemme yleisestä vetäytymisestä, ja sen
vuoksi erehtynyt luulemaan meidän jo luopuneen
päävastarinta-asemastamme sekä yrittämään läpimurtoa. Hyökkäys oli vallan tavattoman raju, niin
että rynnistäjiä ilmestyi vallan laumoittain kohti
asemiamme.
Hyökkäyksensä ensi vaiheessa vihollinen saavutti menestystä niin, että se joissain kohdin pääsi
Matti A. Aarnio, ”Molli-Matti”
pureutumaan asemiimme. Tilanne oli puolustajien
kannalta hyvin vaarallinen, koska miehemme olivat juuri ottaneet haltuunsa
heille entuudestaan oudot asemat. Mutta torjuntataisteluun ryhdyttiin reippaasti ja sitä kesti illasta lähtien aivan aamuun asti.
Taistelun kovuutta kuvastaa se, että sen tuoksinassa tusinan verta konekiväärejä joutui epäkuntoon, mutta osa niistä saatiin korjatuksi ja onneksi oli
takaa päin saatavissa myös täydennystä. Sisäänmurtokohtaan levittäytyneet
viholliset tuhottiin, ja muille venäläisille tuottivat asemiemme edessä olevan
joen ylitysyritykset murhaavia tappioita. Aamuun mennessä asemamme olivat
kauttaaltaan meidän hallussamme ja vielä tällöinkin tehdyt vihollisen hyökkäysyritykset tukahtuivat alkuunsa.
Tässä taistelussa olivat vastassamme olleen vihollisen menetykset niin raskaat, että meidän lohkollamme koko vetäytymisvaiheen aikana ei tapahtunut
vakavanlaatuisia häirintähyökkäyksiä. – Toiminnastamme Ahvenjärvellä saimme muuten sitten marskilta erikoistunnustuksen.
Ekonomi Pekka Aaltonen Vehmaalta:
Jännittävin kokemukseni oli sodan loppuvaiheissa Porajärven rannalta. Vihollisen hyökkäys oli saattanut asemat niin sekaviksi, että kyn ylempää tuli määräys lähteä valtaamaan takaisin Liusvaaran kylää, koko pataljoonamme oli itse
30
asiassa motissa. Emme kunnolla tienneet, missä
oli omia ja missä vihollisia, mutta käsky oli käsky
ja sitä oli yritettävä noudattaa.
Koottiin eräänlainen iskuporukka ja lähdimme
etenemään. Jouduimme ylittämään leveätä suota
ketjussa aprikoiden, milloin saamme vastaamme
tulta. Kaikki sujui laukaustakaan kuulemassa,
kunnes olimme päässeet 50–100 m:n päähän
vastakkaisen metsän laidasta. Silloin alkoi sieltä
kerrassaan ankara tulitus.
Meidän oli heittäydyttävä pitkäksemme hyllyvälle suolle. Peräytyminen näytti mahdottomalta,
ja siksi päätimme kaikesta huolimatta ensin yrittää edetä. Täysin avoimessa maastossa ollen siitä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä vastassa tuntui
olevan ylivoima, tulituksen voimakkuudesta pää- Pekka Aaltonen
tellen. Silloin ei auttanut muu kuin ryhtyä perääntymään, mutta sekin oli äärettömän vaikeaa, kun pieniä mättäitä lukuunottamatta ei mitään muuta suojaa ollut. Ryömiminen uuvutti voimat niin tyystin,
että vähän kauemmas vastustajista irtauduttuamme useimmat tulituksesta
huolimatta kävelivät lopen väsyneinä taaksepäin.
Suoranainen ihmeitten ihme oli, että kuitenkin selvisimme tästä tilanteesta
niinkin pienin tappioin. Vihollisen tulituksen täytyi olla aivan summittaista.
Lehtori Kustaa Ala-Kaila Laitilasta:
– Yksikkömme taisi olla jännittävimmässä tilanteessa Kollaan tienoilla sodan
loppuvaiheissa. Komppaniamme lohkon laidassa oli linjaan syntynyt murtuma,
ja jos viholliset olisivat silloin ryhtyneet etenemään, olisimme olleet vaarassa joutua mottiin. Kun murtumaan ei muuten liiennyt voimia, pataljoonan krhjoukkue johtajanaan luutn. Melartin lähtettiin apuun. Krh-miehet tekivät kerrassaan uljaan työn pitäessään putkineen linjaa
koko päivän. Ihme, että heidän putkensä kestivät,
koska koko päivä ajettiin ammustäydennystä ja
silti ammuksen vähenivät. Tämän ansiosta rintama saatiin vakiinnutetuksi ja meidän yksikkömme
selvisi kiperästä tilanteesta.
– Henkilökohtaisesti on jännittävin muistoni
Kirvesjärveltä. Komentaja oli aamupäivällä soittanut, että venäläiset todennäköisesti vetäytyvät
asemistaan ja että sen ajankohdasta on heti tiedotettava. Kun vastakkaiset asemat sitten kävivät
haudan hiljaisiksi, päätin lähteä ottamaan selvää,
joko vastapuoli oli livistänyt. Lähdin kävelemään
hiljalleen kohti vihollisen linjoja johtanutta kärrytietä, mutta siinäpä hermot joutuivat koetukselle.
Pelkäsin aluksi, minä hetkenä luoti lopettaa etenemiseni. Edemmäksi tultuani aloin aavistella, Kustaa Ala-Kaila
31
että minut voidaan helposti napata vangiksikin...
Mutta vihollinen oli kuin olikin jo lähtenyt asemistaan.
Opettaja Erkki Luntamo Kalannista:
– Jännittävin päivä kohdaltani oli varmasti hyökkäysvaiheen alussa heinäk. 27 pnä Kollaalla.
– Rykmenttimme oli hyökännyt vihollisen vahvoja asemia vastaan toista viikkoa, tappiot olivat
olleet raskaat, ja me kaikki olimme yhtämittaisesta valvomisesta peräti väsyneitä.
– Aamulla kävi 10. komppaniamme jälleen
hyökkäämään, kun odottamatta saimme tulta
myös sivultamme, jossa Eero Aulan johtaman 9.
komppanian piti olla. Kävi selville, että suomeksi
huutelemalla vihollinen oli päässyt kiilautumaan
Erkki Luntamo
yksikköjemme väliin.
– Saapui suruviesti, että komppaniamme peloton päällikkö Veikko Saarinen
oli kaatunut. Kuulin, että minut oli määrätty hänen tehtäviinsä. Oli vaikea työ
päästä siirtymään suoraan sivulle komentopaikalle vihollisen tulen alaisena.
Tilanteen hallitseminen tuntui mahdottomalta. Koetimme käskyn mukaisesti
jatkaa etenemistä, mutta yritys tyrehtyi, ja uuden käskyn mukainen vetäytyminen suon ylitse oli sekin peräti vaarallinen.
– Tuli puolisen tunnin kuluttua taas uusi rynnäkkökäsky, jonka toteuttaminen tuntui heti toivottomalta. Yritettiin kuitenkin, mutta epäonnistuen. Vihollisen tarkk´ampuja aiheutti vielä raskaita menetyksiä: puolessa tunnissa hänen
luotinsa kaatoi peräperää toistensa lähellä toimineet kokelaan, kk-ampujan ja
tämän apulaisen.
– Näätäojan tienhaarasta on vaikuttava henkilökohtainen muistoni. Väsyneinä painuimme viiden miehen ryhmässä vieri vierisin tien viereen lepäämään. Oli aika kylmä, ja siksi ensiksi keskelle ryhmäämme jäänyt vänr. Rikkilä tarjoutui vaihtamaan kanssani paikkaansa, koska hänellä oli paksummat
tamineet kuin minulla, laidassa maanneella. Mutta paikan vaihtomme jälkeen
ennätti kulua tuskin minuuttia, kun kohdallemme tupsahti venäläisten puolelta
pienoisheittimen ammus, josta tuli vänr. Rikkilän matkan pää... Ellemme olisi
paikanvaihtoa suorittaneet, olisi ollut minun vuoroni.
32