Ilmarinen, s. xx Maakunta- artikkelissa Tohmajärvi ennen
POHJOIS-KARJALAN NUMISMAATIKOT RY:N JULKAISU 5. vsk Ilmarinen, s. xx Eurosetelien harvinaisuus 20 ja 50 €, s. 32 Maakuntaartikkelissa Tohmajärvi ennen tänään, s. 6 3/2014 NÄIN LÖYDÄT MEIDÄT : Myymälät ma-pe 10-16 Vaajakoskentie 9 40320 JYVÄSKYLÄ +358 40 719 9906 Kauppakatu 20 53100 LAPPEENRANTA +358 50 3775073 Verkkokauppa 24h www.matinmarkka.com HUOMIOTA HUOMIOTA HOO ! Uusi kauppa Lappeenrannassa. Sijainti historiallisesti merkittävän Linnoituksen laidalla aivan ydinkeskustassa. Hyllyssä paljon hopearahoja, kultaa ja erikoisuuksia sekä tarjoustuotteita, joita et löydä nettikaupastamme. TERVETULOA OSTOKSILLE ! Myymme, ostamme ja arvioimme. Suomen ja Venäjän rahat, eurot, maailman rahat. Laatutarvikkeet, oma maahantuonti. Karjalan Pultti Oy Salpakatu 6 80100 Joensuu puh. 020 758 1300 www.karjalanpultti.fi NSG Group Flat Glass Business Tuulilasin vaihto ja korjaus! meiltä purkuosat • ostamme kolariautoja www.karjalanpurkupojat.fi Karjalan Purku-Pojat lylykoskentie 27, joensuu avoinna: ma–pe klo 8.00 –16.30, la suljettu 0400 229 800 2 PÄÄKIRJOITUS 3 • 2014 POHJOIS-KARJALAN NUMISMAATIKOT RY:N JULKAISU Maakuntakierroksen loppumetreillä T ohmajärven ja Värtsilän suunnassa liikkuessani minulle on usein tullut tunne, että seudusta huokuu rikas menneisyys. Vanhat rakennukset ja niiden jäljet luonnossa, vainiot, tiestö, luonto kaiken kaikkiaan. Rajapitäjä Tohmajärven historia on rikasta niin taloudellisesti kuin kulttuurisestikin. Viime viikkoina Tohmajärvi on ollut julkisuudessa kulttuurin tiimoilta. Tohmajärven pääkatu, Kauppakatu ja Kirkkotien alkuosa, on päätetty nimetä Katri Helenan raitiksi; nimeäminen tapahtuisi Potsijuhlassa tulevana kesänä. Päätösesitys on herättänyt vilkasta keskustelua. Oman pitäjän osaajia on laulun taitaja Katri Helenan lisäksi muistettu jo aiemmin mm. Maiju Lassilan tiellä, Järnefeltintiellä ja Oeschintiellä. Tohmajärvi tulee nyt tutuksi myös Rajan Rahan lukijoille. Jo viime numerossa Tohmajärveä sivuttiin Värtsilä-teemassamme. Historioitsija Raimo Vänskä herättää henkiin rajapitäjän rikkaan historian rahalöytöineen. Kyläasiamies Tuomo Eronen puolestaan kertoo pitäjän nykypäivästä sanoin ja kuvin. Rajan Raha on tehnyt historiaa. PohjoisKarjalan maakunta on nyt käyty läpi päästä päähän, sen historiaa ja nykypäivää on tuotu esille lehtemme numerosta 4/2010 lähtien. Esittelyssä on ollut 19 eri aluetta. Raha, sen käyttö, on ollut yksi keskeinen tekijä maakunnan historiassa. – Rahojen ja erilaisten keräilykohteiden avulla on pyritty valaisemaan näiden käyttöajan ihmisten arkea ja kruunun vaikutusta, Raimo Vänskä kertoo. – On kysymys numismatiikasta historian aputieteenä ja rahoista historian dokumentteina. Eri keräilyalojen kohteet ovat olleet tärkeitä, kun on yritetty päästä käsiksi kuhunkin aikaan. Kerrottavaa on havainnollistettu runsaalla kuva-aineistolla. Kuntien ja pitäjien nykypäivää taas on kuvattu ajankohtaisissa Tänään-artikkeleissa, on saatu tuoreita kuulumisia maakunnan eri alueilta. - Huomenna tämä kaikki on jo eilistä, dokumentiksi jäävää ja korvaamatontakin, Vänskä muistuttaa. Kyseessä on kulttuuriteko. Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry. tukijoineen ja tekijöineen on samalla tehnyt kunnianosoituksen meitä edeltäneiden sukupolvien työlle. Tämä on myös talkootyön mestarinäyte. Historioitsija Raimo Vänskä on tehnyt artikkelinsa yhdistykselle maksutta. Talkootyöllä on myös hankittu lehdelle mainoksia, joiden tuotoilla tämä kaikki on saatu painettua kansien väliin. On vielä todettava, että kyllähän tämä sarja hiukan jatkuu syksyn ensimmäisessä numerossa. Mutta sen jälkeen on lehtemme sisällössä edessä uuden etsinnän aika. *** Keräilyharrastus on kulttuuria ja hyvinvointia. Äskettäin Helsingin Sanomissa kerrottiin amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa todettiin luovien harrastusten tukevan työntekoa. Ne auttavat meitä palautumaan työstä, löytämään sille vastapainoa, intoa ja terveellistä tekemistä. Lasken luoviin harrastuksiin myös numismatiikan ja muut keräilyharrastukset. Numismaatikot kokoontuvat kuukausittain kerhoilloissamme ja usein muissakin tapahtumissa, keräilyssä on sekä itsekseen tekemistä että yhdessä toimimista, mikä luo hyvinvointia. Toivotan lukijoille lämmintä ja monipuolista kesää. Syksy on kaukana, vaikka laulussa sanotaankin että kesä on lyhyt. Syyskauden ensimmäiseen Rajan Rahaan toivomme juttuja ja kuulumisia 8.9. mennessä. Kari Tahvanainen Vastaava toimittaja 3 Lehdistökatsaus 1 ja 5 kopeekan ”jäähyväiset” Paavo Pölönen Venäjä ei enää mitä todennäköisimmin lyö uusia yhden ja viiden kopeekan rahoja. Kyseiset kolikot säilyvät kuitenkin edelleen virallissina maksuvälineinä. Venäjän parlamentti päättää asiasta ja rahojen lopullisesta kohtalosta myöhemmin. Syitä kolikoiden häviämiseen on useita, suurimpana varmaan kolikoiden heikko arvo. Yksi kopeekka on nimittäin arvoltaan vain noin 0.03 Usan centtiä. Kopeekat eivät siksi myöskään ole mieluisia vaihtorahoja eivätkä ne käy esimerkiksi kolikkoautomaatteihin ollenkaan. Inflaatio ja maailman taloustilanteet ovat syöneet rublan ostovoimaa merkittävästi. Suhteessa kolikoihin käytettyjen raaka-aineden hinnat ovat kuitenkin pysyneet normaalina ja näin ollen yhden kopeekan lyöminen maksaa tällähetkellä enemmän kuin sen nominaali arvo on. Siinä jo riittävän painava syy olla lyömättä kolikkoa lisää. Keräilijöiden ei kuitenkaan kannata huolestua sillä molempia näistä kolikoista on tähän mennessä lyöty yhteensä noin 13 miljoonaa kappaletta, joten oletettavasti tämmöinen kolikko voi Suomalaisenkin keräilijän haaviin vielä helpostikin tarttua. Lähde: Numismaster.com Britanniasta taasen kantautuu vähän päinvastaisia uutisia. Britannian Royal mint on nimittäin julkaisemassa uutta yhden punnan kolikkoa, näillä näkymin kolikko tulee kansalaisten käyttöön vuoden 2017 aikana. Yksi kolikon julkaisemiseen johtaneista syistä, on halu taistella rahan väärentäjiä vastaan. Vanha punnan kolikko on ollu käytössä jo yli kolmenkymmen vuoden ajan ja niitä on laskettu liikkeelle noin 45 miljoonaa kappaletta. Pitkään käytössä ollut valuttaa on riski jo itsessään, koska sen väärentäminen on helpompaa suhteessa uusiin ja turvalli- suustekijät paremmin huomioiviin rahoihin. Virallisten arvioiden mukaan noin 3% kaikista punnan kolikoista olisi väärennöksiä. Uusi kolikko tuleekin olemaan väärentäjän painajainen. Kolikko tulee olemaan kaksitoista kulmainen ja siinä on euron tavoin käytetty kahta eri metallia ja metalliseosta ja se muistuttaa väritykseltään myös pitkälti yhden euron kolikkoa. Kolikon etupuolella nähdään kuningatar Elisabethin kuva, taustapuoli taas määräytyy myöhemmin järjestettävän suunnittelukilpailun tuloksien mukaan. Lähde: Bbc Pohjois-Karjalan numismaatikot ry:n hallitus päätti muistaa pöytästandaarilla kahta pitkäaikaista puurtajaa. Armi Hakkarainen on toiminut yhdistyksen sihteerinä ja Tapio Turunen on vastannut tarvikemyynnistä sekä toiminut hallituksessa. Huhtikuun 1. päivänä kevätkokouksessa heille luovutettiin tämä yhdistyksen merkittävin huomionosoitus – kiitoksena yhdistyksemme eteen tehdystä pyyteettömästä ja erinomaisen ansiokkaasta työstä. Kuvassa standaaria luovuttamassa Matti Virrantalo ja taustalla Paavo Pölönen. Kuva: Teemu Kortelainen 4 Sisällys 3/2014 3 Pääkirjoitus: Maakuntakierroksen loppumetreillä 4Lehdistökatsaus Pohjois-Karjalan numismaatikot ry palkitsi kahta pitkäaikaista puurtajaa 6 11 20 26 28 29 30 32 40 Kun Tohmajärven kyliä syntyi, väki vaihtui, omaisuutta suojattiin ja kruunu ohjasi alaisiaan Nils Ludvig Arppe Karjalan teollisuuden rakentaja, maatalouden kehittäjä ja suurliikemies Kustaan sota 1788–1790 sekä Tohmajärven Jouhkolan carpelanit ja sota komissariaatin fahnehjelmit Tohmajärvi tänään Tuokiokuvia Tohmajärveltä eilen ja tänään Tohmajärvi Karjalan Armeijan VII armeijakunnan hyökkäyksen lähtö alueena 1941 SA-kuvissa Vodkaetikettejä, komisario Palmu Eurosetelien harvinaisuus osa II – 20 ja 50 € Lukijan kynästä 5 Maakuntamme alueita ja kuntia Kun Tohmajärven kyliä syntyi, väki vaihtui, omaisuutta suojattiin ja kruunu ohjasi alaisiaan Teksti ja kuvat Raimo Vänskä T ohmajärvi tunnetaan kulttuurin ja hallinnon pitäjänä. Kyläasutus syntyi keskiaikana. Vanhin kylä Kemie on perustettu 1400-luvulla Ilomantsin Sonkajan perevaaran alaiseksi. Kemien tilastoon 1589 luettiin kaikki kylät lukuun ottamatta Kaurilaa, Saariota ja Onkamoa. Saloheimo on kuitenkin selvittänyt muiden kylien taloluvut henkilönimien vertailun avulla. Pienten kylien autiot hän on liittänyt Kemien talolukuun, joten Kemien taloluku lienee todellista lukua jonkin verran suurempi. Onkamo lienee 1400-luvulta. Vuonna 1589 Tohmajärven 72 taloa jakaantuivat Saloheimon mukaan seuraavasti: Akkalassa 1, Ertolassa 5, Jouhkolassa 3, Kantosyrjässä 1, Kaurilassa 5, Kemiessä 35, Littilässä 2, Onkamossa 9, Peijonniemessä 2, Petravaarassa 1, Riikolassa 3 ja Saariossa 5 taloa. Vuonna 1618 kylissä oli yhteensä 75 taloa. Kaikissa asui ortodokseja. Ortodoksien määrä nopeasti väheni Venäjälle muuton vuoksi. Kaurila pitäjän itäosassa mainittiin kylänä 1589. Tohmajärven luoteisosan Onkamo oli suurkylä, josta irrotettiin osa Rääkkylään. Tohmajärven uusia kyliä olivat 1690 tilastoihin merkityt Kutsu ja Valkeavaara. Katovuodet 1690-luvullla ja Pohjan sodan vaikeat vaiheet johtivat talojen määrän laskuun. Saloheimon mukaan Kemien 1690 talolukuun 22 voidaan lisätä kirkkoherran ja lukkarin virkata- lot ja hovileiri. Pappila perustettiin vuonna 1651 syntyneen seurakunnan jälkeen. Kemienmäen itäpäässä Hovila torppineen ulottui kilometrin kaistalle. Läänitysaikana siitä muodostettiin vapaaherrakunnan hovileiri. Kemie käsitti neljä kyläkuntaa. Akkala tunnettiin Siikajärvenä vuoteen 1637 saakka. Jouhkolan kylän asutus ulottuu 1500-luvulle, jolloin Danila Jouhkosen perhe asettui Jouhkolaan. Isonvihan jälkeen Jouhkolassa asui muun muassa pormestari Benjamin Krook. Jouhkola hoveineen muodostui 1700-luvulla seutukunnan keskuspaikaksi. Kylästä tuli 1770-luvulla rälssikylä. Kruununvouti Gabriel Wallenius yhdisti kartanoonsa kaikki Jouhkolan tilat yhtä luovuttamisesta kieltäytyneen isännän tilaa lukuun ottamatta. Walleniuksen hovin päärakennus valmistui 1764. Minne tohmajärveläiset ortodoksit muuttivat Ruotsin vallan alta? Ortodoksien poismuutto koski myös tohmajärveläisiä. Vaikka ortodokseille luvattiin Stolbovan rauhassa 1617 kunnioittaa heidän uskontoaan ja taata heille vapaus uskontonsa harjoittamiseen, Ruotsin asenne muuttui kielteiseksi. Pappien tulo Venäjältä estettiin. Ruotsi määräsi avautuviin pappien virkoihin vuodesta 1638 alkaen luteri- Tohmajärven ortodoksien ja luterilaisten taloluvut Saloheimon mukaan 1500 1589 1618 Ortodoksit 6 72 77 Luterilaiset - - - Yhteensä 6 72 77 6 1637 1651 1690 122 105 7 19 44 116 141 149 123 Vuonna 1908 valmistuneen Jouhkolan jugendtyylisen päärakennuksen kulmatorni 1988. laisia pappeja. Ortodokseilla ei ollut pappien koulutusta Suomessa. Tohmajärvellä toimi ortodoksipappina Erasmus Iivananpoika, jonka vaikutuksesta ortodoksinen asutus lienee säilynyt hieman pitempään kuin naapuripitäjissä. Hänet mainitaan myllynisäntänä 1641. Erasmus kuoli 1640-luvun puolivälissä. Piispa Isak Rothoviuksen tehokas toiminta puhdasoppisuuden puolesta vahvisti luterilaisen kirkon asemaa ja heikensi ortodoksien tilannetta. Ortodoksit joutuivat mukautumaan Ruotsin puhdasoppisuuden ajan määräyksiin: rakentamaan luterilaisten kirkkoja ja pappiloita sekä osallistumaan luterilaisiin jumalanpalveluksiin. Ortodoksinen pyhäkkö sijaitsi Kemien Kirkkoniemessä. Sen paikalle rakennettiin luterilainen kirkko. Tsasounoita oli ollut eri Venäjä 1000 vuotta 1862. Novgorod. Stolbovan rauhan 1617 vallan vaihdon jälkeen Tohmajärven väki vaihtui lähes kokonaan 40 vuoden aikana. Luterilaiset muuttivat ortodoksien sijoille. Rahaa maasta puolilla pitäjää. Sotakauden 1656 – 1658 jälkeen ortodoksiväestöä ei pitäjässä ollut kuin hyvin pieni vähemmistö. Veijo Saloheimon mukaan Tohmajärven alueelta Venäjälle muutti 215 perhettä. Näistä 127 perheen menosuunta tiedetään. Muuttomatkat olivat pitkiä. Kauimmaksi Volgan taakse Suzdaliin muuttaneella perheellä kertyi muuttomatkaa yli 1000 kilometriä. Suuri muuttoaalto suuntautui Vesjegonskin alueelle, jonne Tohmajärveltä oli linnunteitse 500 – 700 kilometriä ja kulkuteitä myöten matkaa kertyi huomattavasti enemmän. Kulku oli hidasta ja vaivalloista. Perheiden jokapäiväisistä tarpeista ja toimeentulosta huolehtimisen ongelmat sekä tuntematon tulevaisuus lisäsivät muuttajien taakkaa. Monet perheet asuivat useassa paikassa ennen muuton päättymistä. Samasta kylästä lähtöisin olevia hakeutui samoille seutukunnille. Tverin alueelle hakeutui 28 tohmajärveläistä perhettä. Vanhan Tohmajärven rahojen tiedossa olevien maakätköjen pääosa on 1700-luvulta Värtsilän alueelta, jonka kätköjä tarkasteltiin edellisessä Rajan Rahassa. Kustaa II Adolfin aloittama kuparirahojen valmistus jatkui Kristiinan aikana. Rahat kuljetettiin Viipurin kautta Pohjois-Karjalaan. Kustaa II Adolfin ja Kristiinan kuparirahojen yhteiskätkö löydettiin Tohmajärven (Värtsilän) Patsolasta kynnön yhteydessä 22.8.1917. Rahoja löytyi noin 150 kappaletta. Löytöpaikka ei ole tiedossa. Kohteet painoivat noin 6 kilogrammaa. Työmies Oskar Walin Jaakkiman Huhtervun kylästä osti näistä 103 kappaletta. Pienempi osa rahoista jäi löytötilalle. Kansallismuseo sai tutkittavakseen myydyistä rahoista 101 ruotsalaista rahaa sekä kaksi venäläistä 1790-luvun kohdetta (Katariina II:n 5 kopeekkaa 1791 ja Paavali I:n 2 kopeekkaa 1799). Venäläiset rahat ovat noin 150 vuotta nuorempia kuin ruotsalaiset kohteet. On mahdollista, että venäläiskohteet eivät kuuluneet äyrikätköön. Tohmajärven Patsolan Kustaa II Adolfin ja Kristiinan kuparirahojen löytö 1917 Aika 1 öre ½ öre Rahapaja Kustaa II Adolf 1628 2 Säter 1629 1 Säter 1630 2 Säter 1631 1 Säter Epäselviä 22 Säter Epäselviä 2 Arboga Epäselviä 2 Arboga Epäselviä 2 Säter Yhteensä 30 4 Kristiina 1638 10 1639 13 1640 10 Epäselviä 34 Yhteensä 67 Kaikki 97 yhteensä 4 101 Rahat olivat huonokuntoisia. Niitä ei lunastettu valtion kokoelmiin. Patsolan kätkö saattaa liittyä ortodoksien poismuuttoon. Tohmajärven Patsolan kylä liitettiin Moskovan rauhan jälkeen Värtsilään ja Värtsilä Tohmajärven pitäjään 2005. Rahat voivat säilyä maakätkössä myös hyväkuntoisina, kuten nämä Kustaa II Adolfin äyrit 1628 Joensuussa. Saloheimon tutkimuksesta 2010 poimittuja tohmajärveläisperheiden muuttotietoja Perheiden määrä Muuttoalue Muuttopaikka ja tiedossa olevien perheiden määrä 66 Ilmajärven eteläpuoli Jefremovoon 10 perhettä 63 Valdai Jeglinoon 42 perhettä 39 Bežetskin ylänkö Tverin alueen koillisosa Sandovoon 11 perhettä 11 Bežetskistä lounaaseen tverinkarjalais- Nikol´skojeen kolme sekä Nametskovoon ja ten nykyinen ydinalue Tomatšuun kumpaankin kaksi perhettä 20 Mustajoki Mošenskojeen 11 ja Sopinyyn 9 perhettä 20 Tihvinä Klimovovoon yksi perhe 23 Aunus 1 Vepsä Oštaan yksi perhe 7 Kemien Postilan hopeataalerit Kemien Postilan tilan 21:5 kivenraivauksen yhteydessä Jaakko ja Leevi Karvinen löysivät 19.5.1960 viisi 30-vuotisen sodan aikaista hopeataaleria. Löytöpaikka on noin 350 m Ikolanmäen harjanteella sijaitsevasta päärakennuksesta koilliseen. Ensimmäinen raha havaittiin viilloksen päältä ja neljä muuta noin 5 cm:n syvyydestä punertavasta mullasta. Kohteet olivat Saksi - Gothan hopeataale- ri 1627, Nürnbergin hopeataaleri 1626, Brunswick - Lüneburgin hopeataaleri 1639, Hollannin Zwollen hopeataaleri 1645 ja hopeataaleri 1636, jonka tekstistä on luettavissa vuosiluku 1636 ja IN DIAR sekä toiselta puolelta ARCHID. Luultavasti rahat on kätketty Kristiinan kaudella ortodoksien poismuuton aikoihin. On mahdollista, että rahoja kulkeutui saksalaisalueilta suomalaisten sotilaiden mukana Suomeen. Viipuri oli Turun jälkeen suurin vientikaupunki, josta rahdattiin tervaa ulkomaille enemmän Kemien Postilan Hollannin Zwollen hopeataaleri 1645. Zwolle perustettiin vuoden 800 paikkeilla. Se sai kaupunkioikeudet 1230. Zwollen vaakunassa on sinisellä pohjalla valkoinen risti (vrt. rahan vaakunaan). Zwolle kuului hansaliittoon. Kustaa II Adolfin maihinnousu Saksaan ja Hakkapeliitat –mitalit. Viipuri oli kansainvälisen kaupan kaupunki. Postikortti Conrad Oldenburg. Leevi Karvinen Postilan hopeataalereiden löytöpaikalla 10.6.1986. 8 kuin mistään muusta kaupungista. Tuontitavara ja raha tulivat Karjalaan Viipurin kautta. Kätkö Petravaarasta ja kuparilantti Jouhkolan hovin pihan kärryuralta. Tohmajärven Petravaaran koulun vierestä löydettiin vuoden 1917 paikkeilla noin 15 kilogrammaa ruotsalaisia ja venäläisiä kuparirahoja. Rahat siirrettiin kuparipystöön kaivettavaksi radion maajohtoa varten. Arvo Pirhonen kaivoi paikkaa 1969 muistitietojen perusteella, mutta kuparirahoja ei löytynyt. Jouhkolan hovin oma poika, seitsenvuotias Levanojan Toivo, löysi leikkiessään pyöreän metallipalan hovin pihamaan vanhalta kärrykehältä kesäkuussa 1988. Hän puhdisti isänsä Juhani Levanojan kanssa kohteen, joka oli Ruotsin 2 äyriä sm 1762. Todennäköisesti kolikko jäi kärrykehään kruununvouti Walleniuksen aikana. Wallenius sai Jouhkolan säterikseen 1764, vaikka asui tuolloin vielä Siikasalmen hovissa. Kirkkolöytöjä Kirkkojen korjaustöiden yhteydessä on tullut esiin lattian alle asetettuja rahoja ja muita esineitä. Yleensä kirkon rakenteista havaitut rahat ovat olleet yksittäisiä kolikoita, jotka ovat kenties tahattomasti sinne joutuneet. Tohmajärven kirkon lattian alta kerrotaan löydetyn ”huomattavan määrän” rahaa. Valtion historiallinen museo ilmoitti kirjeellään 7.9.1911 kirkkoherra T. G. Warenille, että Tohmajärven kirkon löydetyt kuparirahat olivat arvottomia. Museo kuitenkin lunasti nämä 57 kuparirahaa. Mainittakoon, että Kiihtelysvaaran kirkon peruskorjaustöissä 1931 löytyi lattian alta ”useita kourallisia” vanhoja rahoja. Joukossa oli ruotsalaisia 1700-luvun äyrejä. Kirkkoherra Juho Noponen kirjoitti löydöstä Muinaistieteelliselle toimikunnalle 1931 ja 1933. Korjaustöiden yhteydessä löydettiin myös kuusi vierekkäin ristiinnaulittua, ajan syömää oravannahkaa. Nahkojen yläpuolella riippui ylösalaisin parinkymmenen sentin pituinen risti. Tohmajärven kappeliseurakuntana toiminut Kiihtelysvaara sai oman seurakuntansa 1857. Kiihtelysvaaran kirkko rakennettiin 1769 - 1770. Jouhkolan hovin 2 öre silvermynt 1762 oli yleinen käyttöraha. lääni jaettiin kahtia. Pohjois-Karjala määrättiin tuolloin perustettuun Savo – Karjalan lääniin, josta tuli myöhemmin Kuopion lääni. Kruunun virkamiehistä korkein asema oli kruununvoudilla, joka vastasi poliisitoimesta, toimi ylimpänä virallisena syyttäjänä, huolehti veronkannosta ja veronmaksukyvyn seuraamisesta, kruunun päätösten toimeenpanosta, valvoi maatalouden harjoitusta, kiinnitti huomiota epäkohtiin ja niiden poistamiseen. Kruununvouti Gabriel Walleniuksen toimiala oli erityisen laaja. Siihen kuului edellisten lisäksi muun muassa maakunnan ja raja-alueiden puolustus, rajakauppa, postitoimi, kulkuyhteyksien parantaminen, teollistaminen ja verotuksen uudistaminen. Hän hoiti yhteydenpidon ja epäkohtien korjausehdotukset esimiehelleen. Hän valaisi maakuntansa asemaa ja esitti tarvittavia uudistuksia Kustaa III:lle Loviisassa 1775. Alueluovutusten vuoksi Ruotsi joutui muuttamaan oikeustoimen hallinnollisia rajoja. Karjalan tuomiokunta muodostettiin 1722. Se jaettiin 1788 Karjalan Yliseen ja Aliseen tuomiokuntaan. Tohmajär- Kruunun toimialaan kuuluivat hallinto-, talous- ja oikeustoimi Vuoden 1721 jälkeen Pohjois-Karjalasta muodostettiin oma itsenäinen kruunun toimialojen yksikkö. Aiemmin alue oli ollut Käkisalmen lääniin kuulunut Taka-Karjalan kihlakunta Pohjois-Karjalan uudeksi pääkaupungiksi tuli Turun rauhan 1743 jälkeen Loviisa (Degerby). Maakuntaan nimitettiin johtavat virkamiehet kruununvouti, henkikirjoittaja ja kihlakunnantuomari. Se sai oikeuden lähettää edustajansa valtiopäiville. Vuonna 1775 Kymenkartanon ja Savonlinnan Kiihtelysvaaran kirkko ristiinnaulittujen oravien ja kolikoiden kätköpaikka. vi kuului Karjalan Aliseen tuomiokuntaan. Mainittakoon, että Arppesukuiset Karjalan tuomiokunnan tuomarit asuivat Kiteellä. Käräjillä oikeusistuimen muodostivat tuomari, lautamiehet, kruununvouti tai hänen edustajansa, joka usein oli nimismies. Ennen oikeusasioiden käsittelyä seurakunnan pappi piti käräjäsaarnan. Lakimääräisiä käräjiä tuli istua kaksi kertaa vuodessa. Kruununvoudin myönteinen lausunto tohmajärveläisten korkeasta moraalista ja pari poikkeuksellista käräjäjuttua Tohmajärven kirkko on vanhin Pohjois-Karjalan puukirkko 2013. Kruununvouti kertoi lausunnossaan 1826, että kansan moraalissa ei yleensä ole valittamista. Hän jatkaa: ”Vaikka vakaviakin rikoksia 9 sattuu aika-ajoin, mutta mea. Rahalähetys katosi niiden perusteella ei koko jäljettömiin. Rahojen arvo 1547 hopeataalaria oli rahvasta pitänyt tuomita -- Karjalan talonpoika ainutlaatuisen suuri. Se on lainkuuliainen ja erivastasi rengin 200 työtyisesti hän huolehtii vuovuoden palkkaa. Varosittaisesta verojensa suotoimiin ryhdyttiin. Postirittamisesta.” Yleisimpiä tarkastaja Hammarbeck rangaistuksen syitä olivat kielsi talonpoikien velvoittamisen kruununverojen haureus, juopumus, varkaus ja pahoinpitely. postinkuljetukseen Loviisaan. Postiryöstöä selviTohmajärveläisittäin teltiin vuosikausien ajan. harvinainen rikos tuotti ankaran rangaistuksen Kruununvouti Wallenius onkamolaiselle miehelle, saattoi tiedoksi kansliaoikeuden päätöksen postijoka todettiin syylliseksi väärän rahan tekoon. ryöstöstä vasta 6.6.1778 Onkamon T. I. teki hoRaha nähtiin keisarin pearuplan mallin mukairahana, kuten 2000 vuotsia tinasta tehtyjä vääta sitten. Rahanväärenrennöksiä. T. I. maksoi täjää rangaistiin julmalla velkansa Hammaslahden tavalla, kuten tohmajärveläistä ”korvamerkitysMatti Kokolle 19 väärennetyllä hopearuplan nätä” rahasta. Tuomiokirjat köisellä rahalla. Tämän likertovat muun muassa säksi väärän rahan tekijä ryöstöistä ja varkauksista. Näihin kuuluu kruuT. I. oli rikkonut lakia saRuotsin seteli 12 daler kopparmynt 1769 lakuljettamalla Venäjälnunvouti Walleniuksen yli kruununvouti Gabriel Walleniuksen ajalta. tä pellavakangasta. Ra1500 hopeataalarin poshan väärennös tuli esille tilähetyksen katoaminen. Tohmajärven talvikäräjillä Vaiensiko metsien humina ja korpilaki asiasta tie1761. Syytettyä velkoivat tävät? Tohmajärven väki Naatselän Juho Soikkeli 15 vaihtui 1600-luvulla. Moruplaa, Juho Lavikainen 3 net tuon ajan maapankit ruplaa ja Olli Heinonen ovat ortodoksien jäljiltä. venäläisen Parfentei Lukioffin perikunnan puolesTervakaupan kukoistukta 13 ruplaa. Lisäksi Imsen kaudella maakunpilahden Nuutti Partinen ta sai runsaasti Kustaa II ja Ruskealan Matti KuokAdolfin ja Kristiinan kaukanen velkoivat syytettyä sien kuparirahaa. Viipurin 60 parista venäläisiä käsiulkomaankauppaan liitneitä á 14 kopeekkaa, yhtyivät myös hopeataaledeksästä nahkavyöstä á 9 rit, joihin kuuluvat Postilan hopearahat. kopeekkaa, 15 heikompilaatuisesta vyöstä á 6 Tohmajärvi on maantieteellisen sijaintinkopeekkaa. Näistä kertyi sa vuoksi joutunut aikorvattavaa 10 ruplaa 11 Nämä ruplayksikköiset 1700-luvun hopea ka ajoin idän ja lännen kopeekkaa. Turun hovioirahat ovat Polvijärven Sotkuman Iljalan keus tuomitsi 26.5.1761 välisten vihollisuuksimaalöydöstä. Kuva on otettu ennen en temmellyskentäkrahan väärentäjän T. I:n varsinaista puhdistusta. Maakunnassa 1765 si. Toisaalta Tohmamenettämään toisen korkäyteyn ruplan ja kuparitaalarin vaihtokurssin vansa ja saamaan 40 pajärvelle on ollut hyötyä mukaan 1 rupla vastasi 9:12 kuparitaalaria. ria raippoja. Lisäksi hänet kulkuväylien risteyspaikastaan. Menneimäärättiin kolmeksi vuoverorahat Loviisaan. deksi linnoitustyöhön. Kovia ransyyden kuvaa rekonstruoidaan Verorahat paketoitiin narulgaistuksia käytettiin myös peloterilaisten dokumenttien valosla kuudeksi paketiksi. Setelipaketeena pysymään kaidalla tiellä. sa. Aktiivisen toiminnan kauttit sinetöitiin. Postilaukku sidottiin ta kuva tarkentuu. Jokainen Viranomaisetkaan eivät aina ehjällä nahkahihnalla ja sinetöitiin. sukupolvi tuo vuorollaan oman välttyneet rahan ja muun omaisuuPostimestari Svahn vei laukun enden ryöstöiltä ja varkauksilta. Linäkymänsä kuvaketjuun uusisimmäiseen postitaloon. Kelirikon perin syyskäräjillä 1770 käsiteltiin en sukupolvien tarkasteltavakja tulvivien järvien vuoksi postin si ja jatkettavaksi. saman vuoden toukokuussa tehlähtö viivästyi. Kruununvouti oli tyä suurta postiryöstöä. Postimessaanut ohjeita postitoimesta. Postari Svahn oli lähettänyt seteleitisäkkiin tuli merkitä, milloin posnä 17 kirjekuoressa kruununvouti Lähdeluettelo on Tohmajärven toiti lähti Liperistä kohti Rantasalsen osan yhteydessä. Walleniuksen hänelle toimittamat 10 Nils Ludvig Arppe Karjalan teollisuuden rakentaja, maatalouden kehittäjä ja suurliikemies Teksti Raimo Vänskä, kuvat Pohjois-Karjalan museo ja kirjoittaja Yrityksen päärahoittaja oli Johan Hallonblad. Puhoksen saha Nils Ludvig Arppe. PKM. N ils Ludvig Arppea on sanottu Karjalan teollisuuden perustajaksi. Arppen suku oli lähtöisin Turusta. Nils Ludvigin isä siirtyi kihlakunnantuomariksi Karjalan aliseen tuomiokuntaan 1793. Hänen äitinsä Gret-Sophie kuului tunnettuun Wegeliuksen pappis- ja kulttuurisukuun. Nils Ludvig syntyi vuonna 1803. Hän kävi varhaiskoulunsa Savonlinnassa. Hänet kirjoitettiin ylioppilaaksi Turun akatemiassa 1820. Arppe suoritti oikeustieteen tutkinnon ja sai todistuksen oikeuslaitosta varten. Hän tuli auskultantiksi Vaasan hovioikeuteen, mutta keskeytti oikeustieteen opinnot ja muutti sukulaistensa luo Puhokseen. Nils Ludvig aloitti yritystoiminnan Johan Fabritiuksen perillisten omaisuuden vuokraajana ja hoitajana. Puhos oli vilkas markkinapaikka. Puhoksen sahan alkuvaiheet ulottuvat 1780–luvulle. Ylioppilas Joseph Wallenius sai luvan sahan perustamiseen 3.1.1783. Sahausmäärät olivat pieniä. Vuosikiintiö oli 2000 sahatukkia. Sahatavaran myynti Venäjälle oli sallittua. Verotuksen vapaavuosia sahan ylläpitäjä ei kuitenkaan saanut. Saha siirtyi Gabriel Fabritiuksen omistukseen. Puhos lisäsi tuotantoaan 1830-luvulla. Saha rakennettiin uudelleen ja vesivoiman saantia parannettiin. Saha sai luvan toimia ympäri vuoden. Lupaa anottiin 12.000 tukin sahaukseen, mutta lupa saatiin vain 5000 tukille. Tämä ei tyydyttänyt käytännön asioita hoitavaa Arppea. Kuurnassa oli lupa sahata 10.000 tukkia, mutta Kuurnan sahan alueella oli tukkipuu- ta huomattavasti tätä enemmän. Arppe anoikin Puhokselle 12.000 tukin sahauslupaa uittaakseen Puhokseen Kuurnan alueen tukkeja. Hän sai luvan 10.000 tukin sahaukseen. Näin Puhoksesta tuli yksi maakunnan suurimmista sahoista. Höyryvoimaa käyttöön –Ilmarinen rakennetaan Arppe siirtyi Puhoksen sahan hoitajaksi 1824 ja vuokrasi Puhoksen sekä Utran sahan 1832. Tukkien uitto voimakkaiden virtojen, koskien ja myrskyisten järvenselkien läpi oli ongelma, johon Arppe haki ratkaisua. Virtaumia ja tuulta käytettiin kyllä hyväksi, mutta se ei riittänyt. Erilaisia kuljetusratkaisuja oli käytetty, kuten ”hevosponttuuta” järvikuljetuksissa, joissa hevonen kiersi ponttuun kehää kelaten samalla tukkilauttaa ankkurin suuntaan. Pielisen ”hevosponttuu vorokkeineen” Pielisen museossa 2012 11 Kuljetuksen suuri ongelma oli lautojen kuormaaminen ja purkaminen moneen kertaan ennen määräpaikkaa. Esimerkiksi Pielisjokea myöten Joensuuhun saatu sahatavara lastattiin lotjiin kuljetettavaksi Lauritsalaan, josta laudat rahdattiin hevoskuljetuksina Viipuriin. Arppe perehtyi höyrylaivaliikenteen mahdollisuuksiin ja päätyi anomaan höyrylaivaliikenteen järjestämistä Saimaalle: ”Vakuuttuneena siitä, että nopeampi ja täysin hallittavissa oleva kulkuyhteys Suomen koillisten seutujen ja Lappeenrannan merestä vain viiden peninkulman päässä olevan kaupungin välillä koituisi sisämaan teollisuudelle arvaamattomaksi hyödyksi, olen harkinnut Saimaan vesireitillä käytettävän höyrylaivan rakentamista.” Arppe halusi turvata selustansa anoessaan lupakirjaa saada pitää yksin yhtä tai useampaa höyrylaivaa Saimaan liikenteessä. Senaatti näki anomuksessa sitä puoltavia asioita, kuten kotimaisen teollisuuden edistämisen, sisäisen liikenteen helpottamisen ja kaukana sijaitsevien alueiden tavarankul- Wärtsilä avaamassa Saimaan väylää Joensuuhun 1980-luvulla. jetuksen. Senaatin esityksen mukaan lupa olisi voimassa 20 vuotta Arppen anoman 50 vuoden asemesta. Liikenne tuli aloittaa kahden vuoden kuluessa. Keisari vahvisti luvan tammikuussa 1833. Arppe aloitti laivanrakennuksen Puhoksessa. Höyrylaivan rakentamisen osaajia ei paikkakunnalla ollut. Ammattimiehiä haalittiin muualta. Rakennus käynnistyi. Ilmariseksi nimetyn siipirataslaivan pituudeksi tuli 88½ jalkaa ja leveyttä 13½ jalkaa. Koneisto hankittiin Clarken konepajasta Englannista, mistä oli lähtöisin koneen asentajaksi kutsuttu Reed. Reedin tehtävänä oli kouluttaa ja perehdyttää Ilmarisen koneenkäyttäjäksi masuunimestari Gustaf Nousiainen. Suomen ensimmäinen höyrylaiva Ilmarinen valmistui heinäkuussa 1833. Pietarilainen T. Ilmarinen postikortissa ja kääntöpuolen Grommé oli autosasuurennos. Eläkevakuutusosakeyhtiö tanut Ilmarisen Ilmarinen, Helsinki. 12 piirustusten hankinnassa. Laivan kustannukset olivat 40.000 ruplaa, josta Arppen osuus oli 2/3 ja Hackmanin 1/3. Ilmarinen tuotti voittoa ensimmäisenä toimintavuotenaan 583 ruplaa. Seuraavina vuosina voitto lienee ollut noin 950 ruplaa. Ilmarinen herätti kiinnostusta myös kilpailijoiden piirissä. Tutustujia riitti. Niinpä ”Sanansaattaja Wiipurista” ilmoitti 1834: ”Se on herrojen laivanomistajien käytettävissä yhdestä viiteen tuntiin 50 ruplan maksusta; jokaiselta seuraavalta tunnilta maksu on 5 ruplaa silloin kun höyrylaiva Ilmarinen ei ollut hinaamassa muita laivoja.” Ilmarinen herätti ihmettelyä ja pelkoakin. Tästä kertoo aikansa runo: ”Kummako se kulkenoopi, sarviniekka Saimahalla, jonka sarvi savuaapi sekä tulta tuiskoaapi. Ovat siivetkin sivulla, Kahden puolen kainalossa. Mikä mörkö mölähtääpi, Talon vanhin vaimoinensa.” Ilmarinen toimi Arppen suunnitelmien mukaisesti. Tiedot laivan myöhemmistä vaiheista ovat niukkoja. Erään tiedon mukaan Ilmarinen romutettiin Puhoksessa 1844 ja toisaalla kerrottiin laivan myydyn Helsinkiin. Ilmarisen merkitys väheni, kun Arppe otti käyttöön 1842 uuden kuljetusreitin Utran, Puhoksen ja Kuurnan sahojen tuotteille Orivedeltä Pyhäjärvelle hevosvetoista ”primitiivistä” rautatietä myöten. Kiskot olivat myötämäkeen Puhoksesta kohti Pyhäjärveä, jonne sahatavaralla lastatut vaunut vierivät helposti. Hevoset vetivät tyhjät vaunut takaisin Pu- hokselle uutta lastausta varten. Pyhäjärveltä sahatavaraa siirrettiin vesiväyliä myöten Lahdenpohjaan, Laatokalle, Nevalle, Pietarin vientisatamaan ja edelleen Englantiin. Kansainvälisessä kaupassa Venäjän vientisatamasta ostetusta sahatavarasta sai paremman hinnan kuin suoraan Suomesta myydystä. Arppe käytti etua hyväkseen. Saimaan kanavan valmistuminen 1856 avasi uudet mahdollisuudet kansainväliselle kaupalle. Valtio asettaa rajoituksia sahaustoiminnalle Valtion metsäpolitiikka esti sahaustoiminnan laajentamisen, koska pelättiin sahaustoiminnan kuluttavan liikaa metsävaroja. Puutavaran vientihinnat olivat 1830-luvulla kohtalaisen hyvät. Koko maan sahatavaran vienti kaksinkertaistui. Arppen sahaustoiminnan tulot kasvoivat rajoituksista huolimatta. Tukin ostoon ja hintaan liittyvät kysymykset aiheuttivat kuitenkin ongelmia. Arppe lakimiehenä tunsi oikeuskäytäntöä riitakysymysten käsittelyssä. Hän oli tottunut toimimaan myös virkamieskunnan kanssa. Arppe halusi puun oston ja myynnin olevan yksinomaan sahan omistajan ja metsän myyjän välinen asia ilman viranomaisten sekaantumista. Arppe kohtasi vastoinkäymisiä. Sahaustoiminnassa vienti tyrehtyi. Arppe jätti anomuksen 1843 talousosastolle verojensa lykkäämisestä. Koko vuoden tuotanto oli myymättä Värtsilässä, Kuurnassa, Utrassa, Puhoksessa ja Juankoskella. kua ja lautaa oli viety ulos. Kaikki varastot satamissa ja sahoilla olivat täynnä sahatavaraa. Investointia sahoihin ei kannattanut tehdä. Arppe ilmoitti sinetöitäviksi Kuurnan sahan 1.1.1844 ja Juankosken sahan 1.2.1844. Perhettä kohtasi suru, kun Arppen vaimo Jeanette kuoli synnytykseen 1845. Vastoinkäymisten jälkeen ulkomaanmatkalle 1845 Arppe päätti lähteä laajalle ulkomaanmatkalle 1845. Hän totesi matkastaan:”-- aion matkasta saada paitsi huvia myös hyötyä.” Matka suuntautui aluksi Pietariin ja Kronstadtiin. Venäjältä hän matkusti Saksaan. Hän kertoi Reinin muistuttavan Düsseldorfin kohdalla lähinnä Pielisjoen alajuoksua Joensuussa. Matka jatkui Ranskaan ja Sveitsiin. Paluu Itämerelle tapahtui Saksan kautta. Münchenin taideaarteet kiinnostivat häntä kovasti. Nürnberg, Dresden, Potsdam, Berliini ja Hampuri kuuluivat useita viikkoja kestäneen matkan viimeisiin tutustumiskohteisiin. Arppea kiinnostivat tekniset laitteet ja koneet, kuten tuulimyllyt, erilaiset saharatkaisut, sirkkelisahat, myllyt ja sulkujen rakentaminen. Dresdenin teollisen näyttelyn ihmeelliset mekaaniset kangaspuut, sorvit, vaunut, pianot, pitsit, huivit, silkkikankaat ja monet muut tuotteet saivat tilaa hänen päiväkirjassaan, jonka viimeisellä sivulla on merkintä: ”Ostettu messinkistä sihtikangasta Puh. myllyyn.” Metsä- ja maatalousasiat olivat Arppen matkan erityisiä kiinnostuksen kohteita. Hän halusi siirtää Suomeen hyväksi näkemiään ratkaisuja. Puutarhanhoitoon hän kävi perehtymässä matkansa alkuvaiheessa. Kasselin puutarhaa hän piti kauneimpana näkemistään. Arppe merkitsi muistiin tietoja kiintoisimmista lajikkeista. Hän perehtyi niittyjen viljelyyn ja erityisesti kastelujärjestelmien kehittämiseen. Koivikon tilalleen hän suunnitteli uuden kastelujärjestelmän. Arppe kiinnitti huomiota maa-alan hyödyntämiseen viljelykäyttöön. Suotkin oli otettu tutustumiskohteessa viljelykseen ojituksen ja lannoituksen avulla. Arppe totesi, että hänen kotikonnuillaan suuret suoalueet ovat joutilaina – maanviljelyksen ulkopuolella. Arppe tutustui Saksan maatalousopistoissa maanviljelyyn ja karjanhoitoon. Näistä hän sai ideoita kotimatkalle. Häntä kiinnostivat uudet käytännölliset työvälineet, kuten yhdistetty äes ja aura. Nähtyään Saksan polttoturpeen hyväksi käyttöä hän totesi polttoturpeen käytön mahdollisuu- Sahateollisuus 1859–1959. Postimerkki. Arppe ilmoitti vuoden lopulla 1843, että kahden edellisen vuoden aikana vain pieni määrä lank- Arppen mukaan Pielisjoen alajuoksu muistutti Reiniä Düsseldorfin kohdalla. Joensuu-postikortti. Leima 21.X 1911. 13 desta Suomessa: ”Olen varma, että monille metsättömille seuduille voitaisiin tehdä suuri palvelus levittämällä tietoutta polttoturpeen valmistuksesta ja käytöstä.” Arppe maatalouden kehittäjänä Muutettuaan Kiteen Koivikon tilalle Arppen maanviljelylle avautuivat uudet mahdollisuudet. Hän tuli veljensä Edvard Arppen kanssa tunnetuiksi suoviljelyksistään. Ludvig Arppen tiedetään raivauttaneen Niinikummun kylässä 400 hehtaaria suota. Mainittakoon, että hän jakoi työtä ja tulosta maanomistajien kesken. Joulukuussa 1845 mitatun Nils Ludvig Arppen uuden valtaojan pituus oli noin 10 km. Kustannukset olivat kaikkiaan 400 hopearuplaa. Työtä jatkettaessa ilmeni, että eräästä suosta ei saatukaan riittävää vesimäärää niittyjen kastelua varten. Neljä vesialuetta sijaitsi valtaojan lähettyvillä. Hän yhdisti vesialueen valtaojaan ja sai niittyjen kastelun toimimaan. Niittyjen kasvu parani merkittävästi. Vesijärjestelyjen käyttö niitty- ja peltomaiden kasteluun levisi maakuntaan. Kastelujärjestelmien avulla saatiin myös karjatalouden edellytyksiä kohennetuksi. Arppe pyrki suurempiin tilakohtaisiin karjamääriin. Hän perusti suuria karjarakennuksia ja oman meijerin. Karjaa hän hankki ulkomailta. Arppen lehtikuusimetsä Puhokseen Lehtikuusia tavataan eri puolilla Pohjois-Karjalaa. Monet puut ovat saaneet siemenensä Arppen lehtikuusimetsästä. Koivikon 3000 lehtikuusta istutettiin pääosin 1847 12 hehtaarin alueelle. Lehtikuusia on kahta lajia: siperialaista ja eurooppalaista. Arppen lehtikuusimetsä on Suomen suurin ja vanhin. Lehtikuusi oli sopivaa laivojen mastopuuksi. Koivikon tilalla puutarhanhoidossa otettiin huomioon myös kauneusarvot. Arppen kerrotaan käyttäneen huomattavasti rahaa ja työtunteja Koivikon puutarhaan. Vaihtuvan veden Joutsenlampi kaivettiin Koivikkoon 1846. Myös luonnon vedet saivat uuden eläinlajin: Arppe istutti rapuja Puhoksen ja Koivikon ympäristön vesistöihin. Arppe toimi kokonaisvaltaisesti maaseudun elämänlaadun kohentamiseksi. Hän muutti Koivikon tilalta Värtsilään 1858. 14 Nämä setelit pilkkoutuivat sirkkelisahauksen yhteydessä Nurmeksen Savikylässä. Kaikkiaan tuhoutui 28 ruplamääräistä Venäjän 1800-luvun arvokasta seteliä. Setelinippu oli piilotettu sahattavaan paksuun lankkuun. Arppe joutuu purkamaan Kuurnan sahan Kuurnan kosken käyttölupaan sisältyi määräys (kuten muissakin sahaluvissa), että saha oli siirrettävä tai purettava, mikäli se on tarpeen vesiväylän liikenteen kannalta. Kuopion läänin kuvernööri määräsi 11.3.1850 Kuurnan sahan purettavaksi laivaliikenteen vuoksi. Purku tuli suorittaa saman vuoden kesäkuun puoliväliin mennessä. Syynä oli patoaminen ja siitä aiheutuvat tulvat. Arppelle tämä ei sopinut. Hän oli saanut vesi- ja rakennushallituksen ylijohtajalta lupauksen sahauksen jatkamisesta ainakin koko kesäkauden 1850. Hän arvioi tappioikseen 10.000 ruplaa. Arppe oli ilmoittanut ennakkoon englantilaiselle ostajalleen Kuurnassa 1850 sahattavan tukkimäärän. Hän ei saanut muutosta Kuurnan sahan lopettamispäätökseen. Arppe ei myöskään saanut hakemaansa korvausta eikä sahausoikeuden siirtämistä Utran sahauskiintiöön. Hän olisi sahauttanut Utrassa 1850–1852 Kuurnan sahaukseen tarkoitetut tukit. Suuri määrä metsäalueilla olleista kaadetuista tukeista jäi sahaamatta. Lisäksi sahanomistajat menettäi- sivät tällaisessa tapauksessa oikeutensa sahata rälssi- tai veromaallaan Kuurnassa sahattaviksi määrätyt tukit. Arppe esitti useita vaihtoehtoja tilanteen purkamiseksi, mutta umpikuja ei auennut. Arppe koki sahansa ja omaisuutensa menetyksen karvaana. Arppe luopuu Utrasta ja Puhoksesta Arppe ei pystynyt maksamaan sahojensa vuokraa. Uuden metsäasetuksen hän oletti vaikeuttavan lisää sahaustoimintaa. Hän sanoi irti Utran ja Puhoksen sahojen vuokrasopimuksen. Uusi sopimus kuitenkin tehtiin. Sahanomistajat myönsivät Arppelle maksujen lisäaikaa vuoden 1855 puoliväliin saakka. Sahojen omistajat Fabritiuksen perilliset suunnittelivat kaiken omaisuutensa myymistä Karjalassa. Sotatoimet tulivat väliin. Arppe suositteli anomuksen jättämistä Utran ja Puhoksen sahojen pysäyttämiseksi sodan ajaksi ja samalla vapautusta lain määräämistä maksuista. Verovapaus ei toteutunut. Utran sahaustoiminta pysäytettiin vuoden 1855 alussa. Raaka-aine siirrettiin Puhokseen. Utran saha myytiin 1856 ja Puhoksen saha 1857 Antti Juhana sahalaitoksensa paikaksi omistamansa Läskelän kosken. Hän hyödynsi suurta 120.000 – 130.000 hehtaarin metsäomaisuuttaan sahateollisuudessa ja raudan tuotannossa. Varapastori Gustaf Löfström oli saanut senaatin 6.3.1835 vahvistaman sahan lupakirjan, jonka mukaan Värtsilän kaksiraamisella sahalla oli oikeus sahata vuosittain kahdeksan kuukauden aikana 12000 tukkia. Sahan padot eivät saaneet aiheuttaa haittaa kosken ylä- ja alapuolella. Tukkien sahausmäärä muutettiin 10000 tukiksi. Värtsilän saha aloitti toimintansa heti luvan saannin jälkeen. Saha siirtyi Arppen nimiin vuoden 1836 lopulla. Tietoja sahan toiminnasta on niukasti. Ristiriitoja ilmeni toistuvasti Arppen ja viUtran saha. PKM. Mustoselle ja Simo Parviaiselle. Keväällä 1860 Arppe sai maksetuksi lopun velkansa Alfred Kihlmanille (Angelica Fabritiuksen aviomiehelle) ja muille Fabritiuksen perillisille. Arppen yritteliäisyys suuntautui tämän jälkeen erityisesti rautateollisuuteen. Arppen suurostot Läskelän saha ja metsät Metsä ei ollut vielä suuressa arvossa 1800-luvulla. Pohjois-Karjalan sahoille ostettiin 1820-luvulla tukkeja, joiden hinta oli kaksi hopeakopeekkaa. Hinnat alkoivat kuitenkin kohota. 1840-luvulla maksettiin tukilta kymmenen kopeekkaa. Tukkikauppa ja metsätyöt olivat käteisrahan lähteitä 1800-luvun puoliväliin tultaessa. Metsäteollisuuden harjoittajat, tehdasyhteisöt, sijoittajat ja kauppiaat käynnistivät metsätilojen hankinnan. Näin teki myös Nils Ludvig Arppe, jolle siirtyi valtiolle palauttamattomia jääneitä rälssikylien maita. Hän peri ja osti rälssitiloja sekä hankki Kuolismaan ja Vuottojärven kylät. Hänen lunasti tiloja 1839 – 1847 uittoväylien varsialueita. Värtsilän suurin tila Auvila sekä Kokkola siiryivät Nils Ludvig Arppen omistukseen 1851 -1852. Jokien virtaumat olivat sopivia myös myllyjen käyttöön. Myllynkivet saatiin lähistön myllynkivilou- Arppe osti metsätiloja Jänisjoen vesistön varsilta myös Oskolasta. Näkymä Oskolankoskelta Loitimon ääreltä 2013. hokselta ja sahapuuta oli kosolti lähimetsissä. Lokakuussa 1860 Arppe teki yhden suurimmista kaupoistaan ostamalla huutokaupasta Sortavalan pitäjän Läskelän sahan metsineen. Alue oli kuulunut Venäjän tykistöhallitukselle. Arppen ostoon liittyi aiemmin vuokrattujen alueiden metsänkäyttöoikeus. Arppe osti kolme tilaa 1861 Tohmajärven pitäjästä turvatakseen Värtsilän sahan ja rautatehtaan toimintaa. Sahateollisuutta rajoittanut asetus kumottiin 1861. Arppe oli valinnut ranomaisten välillä. Vuodelta 1853 mainitaan muun muassa patoihin, erilaisiin rattaisiin, kiertokangen toimintaan, vetolaitteeseen, vedenpinnan korkeuden vaihteluihin liittyviä selvityksiä. Viranomaiset valvoivat koesahauksia, joita suoritettiin ”silloin tällöin” tarpeen mukaan. Kolmannen sahauksen tuloksista syyskuussa 1853 lääninmetsänhoitaja Forstén totesi, että 46 % oli virheetöntä, 36 % enemmän tai vähemmän virheellistä ja 18 % hylkylautaa. Edelleen hän totesi, että Värtsilän sahatut lan- 15 Laatokka, Pähkinäsaari. kut ja laudat näkyivät olevan erittäin hyvälaatuisia, ”tasaisia ja hyvin sahattuja”. Värtsilän sahan laudat myytiin Pietariin ja Kronstadtiin. Laudat kuljetettiin proomuilla Juvanjokea myöten 12 virstaa (virsta 1,0688 km) Jänisjärvelle ja sen yli 33 virstaa, minkä jälkeen laudat siirrettiin maakuljetuksena 20 virstaa Laatokalle ja Laatokan Pähkinäsaareen, josta ne siirrettiin Pietariin. Lähes jatkuvat erimielisyydet ja selkkaukset viranomaisten kanssa harmistuttivat Arppen. Taustalla olivat sahaustoiminnan ankara säännöstely ja tiukka valvonta. Arppe luopui sahaustoiminnasta ja siirtyi aloittamaansa raudanjalostukseen Värtsilässä. Järvimalmin nostoa Ilomantsissa. PKM. Värtsilän rautaruukki loi pohjan maakunnan rautateollisuudelle Malmin kuljetusta Koitajoella. PKM. Möhkön rautaruukki Arppen omistukseen Itä-Suomen järvien pohjissa ja soissa oli saostunutta malmia. Ensimmäinen ruukki perustettiin Juankoskelle 1746. C. G. Nygren sai ruukin perustamisluvan Möhkön koskeen 1837, mutta hän myi oikeutensa 1847. Pietarilainen von Rauch jatkoi ruukin rakennustöitä. Vesivoimaa saadakseen hän rakennutti Möhkön koskeen padon 1848 ilman lupaa. Arppe valitti luvattomasta padon rakentamisesta, koska padosta olisi suurta haittaa alueelle. Arppe lupasi perustaa masuunin, jonka toiminta ei edellyttäisi patoamista. Möhkön ruukin ja omistajan vaikeiden vaiheiden jälkeen Arppe osti Möhkön ruukin 1851 75000 hopearuplalla. Hän oli aiemmin ostanut Käenkosken ruukin ja hankkinut laajoja metsä- ja 16 suoalueita. Arppe suuntasi tarmoaan Värtsilän ruukin toimintaan ja keskeytti Möhkön ruukin toiminnan. Krimin sodan alettua 1854 raudan hinta nousi. Möhkön toimintaa jatkettiin. Vuonna 1856 Möhkön ja Värtsilän ruukit olivat Suomen suurimmat ja tuotannoltaan yhtä suuria. Takkirauta soveltui valuraudaksi. Se oli työstettävissä myös kankiraudaksi. Möhkö raudantuotanto oli vuosina 1857 – 1860 noin 3300 tonnia. Tehtaan kanavaa laajennettiin, mutta talvisin ja matalan veden aikana tarvittiin lisäksi höyryvoimaa. Arppe anoi patoamislupaa, muta lupaa hän ei saanut. Tulipalo tuhosi masuunirakennuksen 1861. Rakentamistyöt käynnistettiin heti. Patoamisluvan ruukki sai 1865. Möhköön rakennettiin myös uusi kanava, toinen masuuni ja käsityöpaja. Möhkön ruukin vaikeudet alkoivat vuorimalmin voittaessa markkinoilla alaa. Puun kysyntä kasvoi puunjalostusteollisuuden kasvaessa ja monipuolistuessa. Tämä merkitsi myös puun hinnan nousua. Puutavaraa ei enää kannattanut polttaa hiileksi. Möhkön ruukin toiminta päättyi 1908. Rautamalmia hinataan Möhköön. PKM. Arppe näki Värtsilän sahaustoiminnalle vaihtoehdon: rautaruukkien perustamisen. Hän katsoi saavansa riittävästi ja edullisesti suo- ja järvimalmia kohtuullisten hankintamatkojen piiristä. Arppe jätti 30.3.1850 lupa-anomuksen rautaruukin perustamiseksi Värtsilään. Asian käsittely eri hallintoportaissa eteni hitaasti. Hankkeelle löytyi puoltaja. Vuorineuvos Gustaf Idestam näki tämän vasta aloitetun teollisuuden alan taloudelliseen Möhkön ruukin rakennuksia. PKM. Möhkön ruukin isännöitsijän talo. PKM. hyötyyn liittyvän myös kulttuuria edistämiseen. Senaatti myönsi kahden masuunin rakennusluvan 30.11.1850 järvi- ja suomalmien sulattamiseen. Luvan piiriin kuuluivat kaksi ahjoa, ahjon kankivasara, nippuvasara, kaksi naulavasaraa, kupoliuuni ja konepaja. Veden patoamisessa tuli noudattaa aiempia määräyksiä. Tehdas ei saanut olla esteenä Värtsilän kosken perkaukselle. Käyttövesi johdettaisiin sahan padosta kanavan kautta. Tehtaan toimintavalmius tuli saavuttaa kahden vuoden sisällä. Tämän jälkeen tehtaan toiminta oli verovapaata 15 vuoden ajan. Kuitenkin kankirautakoneistosta tuli suorittaa vasaraverona kolme kippuntaa kankirautaa kummastakin ahjosta viiden vuoden ajan. Tämän jälkeen suoritettaisiin uusi katsastus, jonka perusteella määritettäisiin uusi vasaravero. Tehtaan nimeksi vahvistettiin Wärtsilä ja yritykselle oma leima. Tehtaan paikka oli kruunun- ja verotila n:o 3 Värtsilän kylästä. Arppe omisti tilasta ¼:n ja loput ¾ muut ruukin rakentamiseen osallistuneet. Raaka-ainelähteiksi tehtaan toimintaa varten Arppe oli hankkinut Kiteen Ruokojärven, Pälkjärven pitäjään kuuluneet Jänisjoen osat Värtsilän tehtaan masuuni 1910-luvulta. PKM. Värtsilän tehdas. PKM. sekä järviä ja soita Tohmajärveltä ja Kiihtelysvaarasta. Polttoainetarvetta varten Arppella oli verotilansa Tohmajärvellä. Lisäksi hänellä oli mahdollisuus ostaa puuta Jouhkolan rälssitiloilta ja kruununmetsistä Kiteeltä ja Tohmajärveltä. Ruukin toimintaan tarvittiin ulkomaista osaamista Arppe ei itse ollut raudanvalmistuksen osaaja. Hän kutsui ruotsalais-englantilaisen vuorimekaanikko Nikolai Smithin suunnittelemaan Värtsilän masuunin, konepajan ja rautavalimon. Mainittakoon, että Värtsilän suunnitelmia ja piirustuksia käytettiin myös vuonna 1851 valmistuneen Möhkön ruukin rakentamisessa. Smith johti Värtsilän ruukin rakennustyötä. Englantilainen Hill jatkoi töiden teknisten töiden johtamista. Arppe totesikin muutamien toimintaviikkojen jälkeen, että tehdas toimi jatkuvasti hyvin. Tuotto oli helmikuun loppuun 1853 mennessä 80.000 puutaa (1 puuta = 16,3805 kg). Vuosina 1854, 1855 ja 1856 tuotanto oli keskimäärin 56 kippuntaa/vrk (1 kippunta rautaa = 136 kg). Muualla vuorokauden tuotanto ei yleensä noussut yli 20 kippunnan. Värtsilän vuosituotannon keskiarvo oli 1854–1856 noin 20642 kippuntaa. Möhkön ja Värtsilän raaka-aineen haittana oli raudan fosforipitoisuus. Krimin sodan vaikutukset näkyivät 1850-luvun puolivälissä raudan kysynnässä. Värtsilä kasvatti tuotantoaan ja samalla raudan hinta nousi. Arppe ilmoitti vuonna 1855 rautaa myydyn 272.000 ruplan arvosta. Seuraavan vuoden tammitoukokuun aikana raudan myynnin arvo oli 140.000 ruplaa. Päivittäi- Arppen aikalainen Ruotsin 8 killinkiä 1836. Ruotsin raha oli Suomessa virallisesti voimassa vuoden 1842 loppuun. Suomen 20 kopeekkaa 1825. Keisari Aleksanteri I antoi 1811 luvan valmistaa 20, 50 ja 75 kopeekan seteleitä, myöhemmin myös suurempia nimellisarvoja. 17 tehtävästään 1858. Talousosaston johtajaksi nimitettiin Fabian Langenskjöld, joka tuki voimakkaasti sahateollisuutta. Hän pyysi 1859 sahanomistajilta lausuntoa sahateollisuutta koskevien rajoitusten poistamisesta. Yksi lausunnon antajista oli N. L. Arppe. Arppe sai kutsun 1860 uutta metsälakia valmistelevaan komiteaan. Sairautensa ja yksityisasioidensa vuoksi hän ei voinut osallistua komiteatyöskentelyyn. Komitea kuitenkin toimi Arppen ajamien uudistusten suuntaan. Arppen uudistusajatukset näkyivät senaatin huhtikuussa 1861 antamassa asetuksessa sahaustoiminnasta. Rajoitukset tuotannon suuruudesta, kuten yksityisten sahojen aikarajoitukset poistettiin. Annettiin lupa kaikenlaisen puutavaran rajoittamattomaan sahaukseen. Asetus sisälsi muun muassa määräyksiä vesija höyrysahojen perustamisesta. Aikaisempi sahavero poistettiin. Värtsilän rautatehtaan alue. PKM. nen tuotanto oli tuolloin sekä Värtsilässä että Möhkön ruukilla noin 1000 puutaa. Tullitariffien alentaminen avasi väylät englantilaiselle harkkoraudalle. Uudessa kilpailutilanteessa Arppe vähensi raudan valmistusta. Arppe näki mahdollisuuden jalostusasteen nostamiselle. Tehtaan perustamislupa sisälsi kankirautavasaran asentamisluvan, jota ei Värtsilässä ollut kuitenkaan käytetty. Harkkoraudan valmistusprosessia kankiraudaksi kokeiltiin muualla. Arppe suunnitteli jo 1856 valssilaitoksen perustamista kankiraudan valmistamiseksi. Syyskuussa 1859 Arppe jätti senaatille lupa-anomuksen höyrykäyttöisen putlaus- ja valssilaitoksen rakentamiseksi Värtsilään. Lupa myönnettiin. Se sisälsi kankirautavasaran asentamisluvan, jota ei Värtsilän tehtaalla ollut käytetty. Putlauslaitoksen rakennus aloitettiin syksyllä 1859. Masuuni ja valimon katto tuhoutuivat tulipalossa marraskuussa 1859. Marraskuussa 1860 korjaus- ja asennustyöt saatiin valmiiksi. Värtsilän valssilaitos otettiin käyttöön elokuussa 1861. Kuljetusmahdollisuudet ja Venäjän tullitariffit kuuluivat raudantuotannon avaintekijöihin. Rautatuotteiden tullia viennin osalta Venäjälle kevennettiin. Wärtsilän tuotannon myynti suuntautui muun muassa Pietariin ja Baltiaan. Wärtsilästä reitti kulki Laatokal- 18 le ja Nevajokea myöten Pietariin. Möhkön tehtaan rauta kuljetettiin Saimaalle, Puhokseen ja 1856 valmistunutta Saimaan kanavaa pitkin Viipuriin. Suomi sai täyden tullivapauden jo aiemmin vapautetun järvimalmista valmistetun harkkoraudan rinnalle myös kankiraudan myynnin sekä rajoittamattoman myyntimäärän. Arppen työ jatkui Suomen markkakauden alkuun. Vuoden 1860 markka vastasi ruplan neljäsosaa ja teoreettisesti neljää nykyistä euroa. Ensimmäistä markkatyyppiä 1860–1869 valmistettiin 2804250 kappaletta. Setelimarkka 1867. Nils Ludvig Arppe metsäteollisuuden asiantuntijana ja lainsäädännön kehittäjänä Aleksanteri II halusi tukea Suomen taloudellista kehitystä. Elinkeinojen harjoittamiselle annettiin aiempaa vapaammat kädet. Sahateollisuuden kehittämistä vastustanut senaatin talousosaston johtaja L. G. von Hartman siirtyi Maasta viedystä kaikesta sahatavarasta määrättiin maksu. Arppe tuki puutavaraliikkeen toimillaan myös rautatehtaan investointeja. Sahateollisuutta rajoittanut asetus kumottiin 1861. Arppe oli valinnut sahalaitoksensa paikaksi omistamansa Läskelän kosken. Hän hyödynsi suurta 120.000 – 130.000 hehtaarin metsäomaisuuttaan niin sahateollisuudessa kuin ja raudan tuotannossa. Nils Ludvig Arppe toimi konkreettisesti siellä, missä hänen työväkensä ja tehtaansa toimivat. Tuotanto saavutti huippunsa 1861, mutta samana vuonna tehtaanjohtaja Arppe sai halvauskohtauksen. Karjalan olojen kehittäjä ja teollistaja Nils Ludvig Arppe kuoli kotonaan Värtsilässä 9.12.1861. Arppen kolmas vaimo Amalia Seitz (1833 – 1908) jäi äidiksi kolmelle lapselle ja äitipuoleksi kahdeksalle Arppen lapselle. Arppen testamentissa määrättiin Amalia ja Arppen veli Edvard lasten holhoojiksi. Arppen perheyhtiö muutettiin osakeyhtiöksi. Nils Ludvig Arppen hauta Kiteen kirkkomaalla. Arppe on haudattu kahden ensimmäisen vaimonsa Jeanette ja Thilda Porthanin väliin. Lähteitä: Arppen jälkeen Arppen työtä jatkoivat hänen perillisensä vuoteen 1891 saakka. Klas Arppe rakennutti 1868 Siemens – Martin tyyppisen malminsulattamon, joka jalosti järvimalmista takkirautaa. Osakekanta siirtyi vähitellen Arppen perikunnan ulkopuolisille. Yhtiö myi taloutensa tasapainottamiseksi 1 miljoonalla markalla 1888 hakattavaksi suuren puumäärän 10 vuoden aikana. Yhtiö muutettiin Aktiebolag N. L. Arppe Arfvingar -nimiseksi osakeyhtiöksi 1892. Viipurista Joensuuhun rakennettu rautatieyhteys mahdollisti Wärtsilän tehdasalueen yhdistämisen sivuraiteella Karjalan rataan 1895. Senaatti vahvisti 1898 Värtsilä AktieBolag-nimisen yhtiön säännöt. Yhtiön osakepääoma oli 1.875.000 mk. Vuonna 1899 tehtaan isännöitsijäksi tuli M. Hallberg. Yhtiö pilkottiin toimintasektorien mukaisiksi yhtiöiksi. Yhtiö sai uuden nimen Aktiebolaget Värtsilä Osakehtiö vuoden 1908 alussa. Tähän yhtiöön kuuluivat ainoastaan Wärtsilän tuotantolaitokset ja yhdyskunta. Kaikki maa-alueet oli luovutettu jo 1902 erilliselle kiinteistöyhtiölle lukuun ottamatta Wärtsilän tehtaan läheisyydessä olevia tarpeellisia alueita. Myös lakkautetun Möhkön tehtaan alueet siirrettiin kiinteistöyhtiölle. Läskelän saha ja 20.000 hehtaaria eli kaikki Viipurin läänissä olleet Wärtsilän maat myytiin1905 Harlun Läskelä Bruks Aktiebolag – yhtiöl- pohjoiskarjalaisille – ajoittain yli tuhannelle henkilölle. Tukkipuun kysynnän kasvu vaikutti kantohintojen nousuun ja maaseudun vaurastumiseen. Hän sai tuotantonsa avulla rahavirran suuntautumaan Pohjois-Karjalaan. Arppen toiminta loi perustan Wärtsilä-yhtymälle, joka on tänään maailman johtava laivamoottorien valmistaja ja laajaalainen huipputekniikan tuottaja. Erkki Borg: Suomessa käytetyt rahat. Toinen painos. 1976. Jaana Juvonen: Vanhan Tohmajärven historia. Pieksämäki 1990. Kimmo Katajala ja Jaana Juvonen (toim.) : Maakunnan synty. Pohjois-Karjalan historia 1809 – 1939. Hämeenlinna 2006. Wärtsilä -merkki edustaa jatkuvuutta le, joka oli perustettu saman vuonna. Saimaan kanava, jokien kanavointi, laivaväylien ruoppaukset, laiva-, proomu- ja lotjaliikenteen kehitys, rautatie- ja maantieverkoston rakentaminen loivat edellytyksiä puun kysynnän ja metsäteollisuuden kasvun uudelle tasolle. Läskelä-yhtiö osti 1907 kaikki Kuopion läänissä olleet Wärtsilän maaalueet. Näin Arppen maa-aluekokonaisuus pilkottiin ja siirrettiin uusille omistajayhtiöille. Nils Ludvig Arppe rakensi maakunnan saha- ja rautateollisuuden sekä vahvisti niiden toimintaedellytykset. Maakunnan järvi- ja suomalmin sulattaminen rautatehtaan masuuneissa oli alansa suurprosessi. Vuosina 1859-1861 rakennetut höyryvoimaa käyttäneet putlaus- ja valssilaitokset olivat Suomen suurimmat. Arppen teollisuuslaitokset tarjosivat työtä ja toimeentuloa samanaikaisesti useille sadoille Olof Mustelin: Nils Ludvig Arppe – Karjalan teollisuuden perustaja. Porvoo 1973. Paavo Haavikko: Wärtsilä 1834 – 1984. Wärtsilä-yhtiön ja siihen liitettyjen yritysten kehitysvaiheita kansainvälistyväksi monialayritykseksi. Porvoo 10984. Jorma Pasanen: Rahakirja. Helsinki 1968. Veijo Saloheimo: Pohjois-Karjalan historia III. Joensuu 1980. Tuukka Talvio: Tietoja rahan kurssiarvosta 2013. Raimo Vänskä: Kansan käsissä ja kätköissä. STUDIA CARELICA HUMANISTICA 13. Joensuu 1998. Wärtsilän viralliset sivut (http:// www.vartsila.com), Postikortit Ilmarinen: Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarinen, Helsinki ja Merimuseo. Valokuvat: Pohjois-Karjalan maakuntamuseo (PKM) ja Raimo Vänskä. Raimo Vänskän arkisto. 19 Kustaan sota 1788 – 1790 sekä Tohmajärven Jouhkolan carpelanit ja sotakomissariaatin fahnehjelmit Teksti Raimo Vänskä | Kuvat Kontakt Mynt 1975 ja kirjoittaja K ustaan sota 1788–1790 koski koko maakuntaa, vaikka Pohjois-Karjala ei joutunutkaan varsinaiseksi taistelutantereeksi. Sodan aikana kruunu alkoi maksaa myös Pohjois-Karjalassa ylisotakomissaari Fahnehielmin maksukuiteilla. Maaherra Carpelan käytti nimellään varustettuja sotaseteleitä maksuliikenteessä. Tiedossa olevat carpelanit on päivätty Jouhkolassa. Kuningas hyväksyi fahnehjelmien ja carpelanien käytön. Ruotsin valtiokonttori lisäsi voimakkaasti setelistön määrää. Mukaan tulivat myös laittomat Munckin väärennöstehtaan "fahnehjelmit". Ruotsin hallitusmuoto 1772 kielsi kuninkaalta oikeuden hyökkäyssodan aloittamiseen. Kustaa III yritti saada Venäjän antamaan tekosyyn hyökkäyksen aloittamiseen. Katariina II ei ollut halukas sotaan. Koska itärajalla oli maanomistukseen liittyviä rajankäyntipulmia, kuningas näki tämän alueen otolliseksi provokaatiolle. Kustaa III oli teatterimiehiä. Kerrotaan, että kunin- gas teetätti kasakkapuvut ”Savon metsien” teatterinäytäntöä varten. Puumalan Vuolteen kylässä 28.6.1788 alkoi tapahtua. Venäläiset väittivät, että kasakoiksi pukeutuneet ruotsalaiset polttivat talon rajan pinnassa omalla puolellaan, tosin alueella, jonka omistussuhteet olivat epäselvät. Liikkeelle lähtenyt venäläinen partio antoi tahtomattaan aiheen syyttää Venäjää rajaloukkauksesta. Henrik Gabriel Porthan ja monet muut pitivät välikohtausta eversti ”Hastferin ilveilynä”. Sotaan ei Suomessa uskottu. Kuningas sai kuitenkin sodan aikaan tällä tekosyyllä. Pian Savon prikaati ylitti rajan. Sota oli alkanut. Eversti Hastferin 320 miehen yksikkö lähti venein Puumalasta ahdistamaan Savonlinnaa etelästä päin. Maitse siirrettäviä joukkoja vahvistettiin ja selustoja turvattiin. Tavoitteena oli vallata Savonlinna, jota ei kuitenkaan saatu vallatuksi. Kustaa III esitti 12.7.1788 Venäjälle uhkavaatimuksen, jonka mukaan Venäjän oli palautettava Ruotsille tämän Uudenkaupungin ja Turun rauhassa menettämät alueet Ruotsin kuninkaalle koituneiden sotakustannusten korvaamiseksi. Lisäksi Kustaa III vaati, että Venäjän on luvattava palauttaa Krimin alue Turkille ja otettava hänet Turkin ja Venäjän rauhanvälittäjäksi. Katariina II:n pitkämielisyys Ruotsia kohtaan päättyi viralliseen sodanjulistukseen. Kustaa III:n veli Kaarle-herttua toimi Suomen armeijan ylipäällikkönä kuninkaan poistuttua Suomesta 1788. Kaarle-herttua nimitti maaherra Carpelanin Karjalan joukkojen komentajaksi. Carpelan vahvisti joukkojaan pitkin talvea. Majuri H. Gripenbergin Hämeen jalkaväen pataljoona saatiin Karjalan joukkojen tueksi. Karjalan jääkärijoukko organisoitiin kevättalvella neljän komppanian 576 miehen joukko-osastoksi. Saloheimon mukaan todennäköisesti Tohmajärvi, Kitee, Kesälahti ja Pälkjärvi muodostivat omat komppaniansa. Sodan osapuolet: Kustaa III koruna käytetyssä Rääkkylän Niemisen maalöydön riikintaalerissa ja Katariina II 100 ruplan setelissä. 20 en suuntaan Savosta ja Karjalasta. Carpelanin mukaan jääkärijoukkoja tuli vahvistaa tuhanteen mieheen. Ilomantsin, Enon, Pielisjärven, Liperin ja Kaavin komppaniat perustettiin. Värväys tuotti vaikeuksia. Lieksan oma vartioväki suhtautui nuivasti Karjalan jääkärijoukon esimiehiin. A.R. Cederbergin mukaan jokaiseen maakunnan pitäjään järjestettiin nimismiesten johdolla niin kutsutut vahtikokot korkeille paikoille. Vanhan Tohmajärven vahtikokot Kaustajärvi Juho Mikkosen pelto Värtsilän kylä Mikko Partasen tila Pälkjärvi, Iljala Kalle Näätäsen (rälssi) tila Pälksaari Olli Partasen maa Peijonniemen kylä Jaakko Parviaisen pelto Maaherra Carpelanin Tohmajärven Jouhkolassa 1790 päivätyt setelit Jouhkolan hovi Hiidenvaaran kukkula Karjalan jääkäripatsas Joensuussa 2013. Carpelanin joukot käsittivät yli tuhat miestä. Hän yritti saada hyökkäyslupaa rajan yli saatuaan mielestään luotettavaa tietoa Venäjän hyökkäysaikeista suoraan Karjalaan tai Kainuuseen. Lupaa ei kuitenkaan tullut. Carpelan pyysi ylipäällikkö Meijerfeltiltä Savon prikaatista apujoukkoja oletettuaan 12.000 venäläisen hyökkäävän rajan yli. Savon prikaatin päällikkö Stedingk ei luovuttanut joukkojaan alaiselleen maaherra Carpelanille. Carpelan ehdotti pääarmeijan hyökkäystä Haminaan samalla kun hyökättäisiin Kerimä- Pohjanmaalta saatu tykistö hyökkäsivät Gripenbergin johdolla Pälkjärveltä Ruskealan kirkolle. Muun hyökkäysjoukon tuli kapteeni Wetterhofin johdolla edetä Kiteeltä Kangasjärven kautta venäläisten selustaan. Kummankin joukon tehtävänä oli katkaista tiet Ruskealaan. Hyökkäys Ruskealaan eteni aluksi hyvin, mutta majuri Gripenberg ja jääkäreitä johtanut Fieandt haavoittuivat. Kapteeni Wetterhof oli joutunut hankaluuksiin vaikeakulkuisen maaston, tuhottujen siltojen ja Venäjän tykkitulen vuoksi. Sotaan tottumattomat Wetterhofin jääkärit ja talonpojat karkasivat. Kerrotaan, että kuitenkin Kiteen joukko taisteli puolitoista tuntia koko venäläisvoimaa vastaan ennen perääntymistään. Maaherra Carpelan hyökkäsi Ristiinasta Suomenniemelle tuhotakseen venäläisten varastot, mutta hän epäonnistui. Carpelan ei saanutkaan majuri Gripenbergiä tukemaan hyökkäystä, koska eversti Stedingk ohjasikin tämän hyökkäämään Sortavalaan. Carpelan joutui jättämään sotajoukkojen johtamisen ja hänet siirrettiin hoitamaan maaherran virkaansa. Hänen tuli tukea sotavoimia ja toimia sotakomissaarina. Sotatoimet jatkuivat muun muassa Ruskealan ja Sortavalan alueilla. Sortavalaan oli koottu 1000 miehen venäläisjoukko, josta irrotettu joukko oli tehnyt toukokuussa 1789 hyökkäyksiä Matkaselkään ja Jaakkimaan. Eversti Stiernstedt päätti hyökätä 600 miehen voimin rajan yli. Tohmajärven komppania, pari sataa hämäläistä sekä Numismatiikan ja keräilyn harvinaisuuksiin kuuluvat maaherra Carpelanin Jouhkolassa 1790 päivätyt setelit. Carpelan johtaman Karjalan prikaatin komentopaikka oli Jouhkola. Carpelanin seteleitä on tiedossa ainoastaan viisi Jouhkolan kappaletta. J. M. Saloniuksen kokoama Simon Vilhelm Carpelanin kirjeitä vuosilta 1788 – 1790 valaisee Kustaan sotaan osallistuneen Savo – Karjalan maaherra Carpelanin toimintaa lisäjoukkojen ja muonavarojen hankkijana sekä Karjalan puolen ylipäällikkönä. Useissa kirjeissään kuninkaalle hän valittaa muun muassa riittävien varusteiden ja sodan käynnin voimavarojen puuttumista sekä rahavarojen riittämättömyyttä. Hän kantaa voimakkaasti huolta sotatoimien onnistumisesta ja tekee lukuisia ehdotuksia erilaisten pulmien ratkaisemiseksi. Carpelanin toimintaa kuvataan kiihkeäksi ja arvaa- Maaherra Carpelanin Jouhkolassa toukokuussa 1790 päivätyt setelit N:o Nimellisarvo Päiväys 1790 Allekirjoitus Kohteen säilytyspaikka 29 24 skillingar Jouhkola 4.5. Simon Vilhelm Carpelan Anders Johan Envald Hans Gustaf Hauswolff Kunglika Myntkabinettet i Stockholm 283 2 skillingar Jouhkola 6.5. Simon Vilhelm Carpelan Kansallismuseo Rahakammio Helsinki 868 2 skillingar Jouhkola 6.5. Simon Vilhelm Carpelan Kansallismuseo Rahakammio Helsinki 1482 2 skillingar Jouhkola 8.5. Simon Vilhelm Carpelan Porvoon Lyseon kokoelma Porvoo 2358 2 skillingar Jouhkola 8.5. Simon Vilhelm Carpelan Kunglika Myntkabinettet i Stockholm 21 Jouhkolassa 1790 päivätyt Carpelanin setelit 24 killinkiä ja 2 killinkiä. Lähde: Tuukka Talvio ja Torgny Lindgren: ”Fahnehielmare”, ”Carpelaner” och ”Knorringar”. Mynt Kontakt. Januari 1975. Svenska Numismatiska Föreningens Tidskrift, s. 11. mattomaksi. Hän pitää kirjeissään kuningasta ajan tasalla oman ”rintamansa” asioista ja tarpeista. Carpelanin Kiteeltä 7.2.1789 lähettämän kirjeen mukaan kapteeni Wetterhof oli saanut karjalaiset taipumaan sotapalvelukseen, vaikka nämä olivat edellisenä vuonna jyrkästi sotapalvelusta vastustaneet. Carpelan kertoi, että hän voisi pestata 2000 miestä, jos näille olisi riittävä vaatevarustus. Hän oli kruunun varojen puuttuessa pantannut omaisuutensa ja kirjoittanut sitoumuksia (seteleitä) jääkärien varustamista ja palkkausta varten. Kerrotaan, että kun ”setelit” tulivat lunastettaviksi, hän oli aina pulassa ja pestatut sotilaat vaativat turhaan palkkojaan. Majuri Gripenberg sai käskyn siirtyä häiritsemään venäläisten Savonlinnan selustayhteyksiä. Karjalan jääkärit marssitettiin Savoon Pielisjärven komppaniaa lukuun ottamatta. Maakunnan rajan vartiointia talonpojat suorittivat entiseen tapaan. Miehistö–ja huoltokuljetukset rasittivat talonpoikia. Mikäli muonaa oli paikan päältä saatavissa, kruunu lunasti sitä siekailematta. Talonpoikien kielteinen asenne kruunun velvoitteita kohtaan jyrkkeni. Vapaaehtoisten palvelujen määrä väheni, vaikka monet kirkon ja kruunun virkamiehet näyttivät esimerkkiä lahjoittamalla muun muassa heinää, kauraa ja ohraa. Tohmajärven pitäjässä toimitettiin 1789 armeijalle Kemien varastoon kuivaa leipää 3476 kg, heinää 2816 kg ja olkia 273 kg. Myös naapuripitäjät toimittivat elintarvike- ja rehuapua yhteiseen varastoon. Kruunun edustajilla ei ollut riittävästi rahaa maksaa han- 22 kintojaan ja velvoittamiaan palveluita. Setelirahan korvikkeena käytettiin ylisotakomissaari Fahnehielmin allekirjoittamia kuitteja. Syksyllä 1789 maakuntaan siirrettiin komppaniat savolaisia ja pohjalaisia. Jääkärien värväys jatkui maakunnassa talonpoikien vastustuksesta huolimatta. Nurmeksen komppania muodostettiin talvella 1790. Tuolloin siirrettiin hyökkäystä varten lähes koko Uudenmaan jalkaväkirykmentti sekä lisää savolaisia ja pohjalaisia. Joukoista muodostettiin Karjalan prikaati, jonka piti aloittaa kenraalimajuriksi ylennetyn maaherra Carpelanin johdolla hyökkäystoi- met. Hyökkäyssuuntavaihtoehdot olivat Repola, Sortavala ja Petroskoi, jonka tykkitehdas oli Carpelanin liipasimella, mutta tosiasiallisesti tavoittamattomissa. Riittävien varastojen kokoaminen joukko-osastoille muodostui ongelmaksi. Kelirikko ehti tulla ja hyökkäyksen mahdollisuudet ehtyivät. Carpelan sai komennuksen siirtää prikaatinsa pääsotanäyttämölle Kymenlaaksoon. Vain majuri Fieandtin pataljoona jäi maakuntaan. Joukkojen piti siirtyä tykkiveneillä Joensuusta Rantasalmelle. Tulipalo kuitenkin tuhosi tykkiveneet ja veistämön. Oli siirryttävä Kuopion kautta Mikkeliin. Karjalaisten talonpoikien raskas kuljetusosuus päättyi Outokumpuun. Carpelanin joukkojen piti osallistua Kustaa Armfeltin johtamien joukkojen mukana päähyökkäykseen Savitaipaleen alueella. Armfelt päätti saarrostaa vihollisen ennen hyökkäystä. Carpelanin piti kiertää joukkoineen Savitaipaleen kirkon eteläpuolelle. Carpelanin joukot monien esteiden hidastamina myöhästyivät. Armfelt joutui kohtaamaan vihollisen yksin. Hän haavoittui. Armfeltin joukot palasivat lähtöalueelleen Kärnänkoskelle. Carpelan joutui luovuttamaan Karjalan prikaatin johdon eversti Fabian Wredelle, jonka johdolla Karjalan prikaati osallistui Kymijoen varren taisteluihin. Meritaistelussa Petroskoin tehtaan vanhat tykinputket Petroskoissa 1988. – 1816), joka allekirjoitti setelit ja jonka mukaan setelit ovat saaneet nimensä. Kansa vieroksui näitä setelien korvikkeita, joiden arvo laski vuoden 1791 loppuun mennessä 75 %:iin alkuperäisestä arvostaan. Kuvat 8. ja 9. 010524 ja 010525. Ruotsinsalmen II meritaistelun 9.7.1790 muistomitali. Ruotsilla oli taistelussa 195 alusta ja lähes 14.000 miestä. Venäläisten laivasto käsitti 273 alusta ja lähes 17.000 miestä. Ruotsin merivoitto tasoitti Kustaa III:n tietä Värälän rauhaan. jetusten epäonnistumiseen. Eversti Henrik Jägerhorn valaisi asiaa pari vuotta myöhemmin. Talonpojat saivat oikeutta selvitettyään Porvoon rahdista pois jäämisensä syyt. Maaherra perui raskaat syytöksensä. Hän joutui luopumaan maaherran tehtävästä. Mainittakoon, että kenraalimajuri, vapaaherra Simon Wilhelm Carpelan nimitettiin Savo – Karjalan maaherraksi 1809. Kustaan sodan päätti Värälän rauha 14.8.1790. A.R. Cederberg toteaa: ”Niin päättyi tämä sota, josta ei kummallekaan osapuolelle ollut hyötyä, mutta joka kumminkin tuotti paljon kärsimyksiä sille rahvaalle, joka sodan päätaakan saa kantaa.” Rajamuutoksia ei tullut, vaikka kuningas oli elätellyt toivoa muutamaa päivää ennen rauhanneuvottelujen aloittamista muun muassa Savonlinnan, Haminan ja Lappeenrannan liittämisestä Ruotsin yhteyteen. Venäjälle rauha oli helpotus. Se oli ollut ”kahden tulen” välissä joutuessaan Kustaan sodan aikana sotimaan pääarmeijansa voimin Turkkia vastaan. Sotakomissariaatin tehtävänä oli vastata sotaväen muona-, varusteja asehuollosta. Se huolehti palkkojen sekä tehtäväksi määrättyjen muiden sotaväen menojen maksusta. Sotakomissariaatti laski liikkeelle rahan liiallisen niukkuuden ja vaihtorahan puutteen vuoksi valtion takaamia maksusitoumuksia 12 eri nimellisarvoa 1,3 miljoonan riikintaalerin arvosta. Sotakomissariaatin johtajana toimi ylisotakomissario Pehr Georg Fahnehielm (1735 17.7.1788 Kotkan edustalla ei ollut voittajaa. Merivoimien kamppailuja jatkettiin. Kustaan sodan viimeisessä Ruotsinsalmen meritaistelussa 9.7.1790 Ruotsi pystyi kukistamaan Venäjän laivaston. Maaherra Carpelan oli käskenyt karjalaisia talvella 1790 ajamaan sotaväen muonaa ja tarvikkeita Porvoosta maakunnassa olevalle sotaväelle. Kaikki syrjäseutujen rahtimiehet eivät kuitenkaan ehtineet ajoissa lähtöpaikalle käskyn jälkeen. Tuhannen kilometrin ajomatkalle valmistautumiseen talonpojilla ei ollut riittävästi aikaa. Kuljetuksia ei saatu tarkoituksenmukaisesti hoidetuksi. Tämä iski ikävällä tavalla joukkojen huoltoon ja varusteluun. Kuningas vaati Carpelanilta selvitystä. Carpelan kertoi kuninkaalle karjalaisten niskuroinnin ja kapinoinnin olleen syynä kul- ” Fahnehjelm” 16 killinkiä specie. N:o 25776. Porvoo 1790. Lähde: Tuukka Talvio ja Torgny Lindgren: ”Fahnehielmare”, ”Carpelaner” och ”Knorringar”. Mynt Kontakt. Januari 1975. Svenska Numismatiska Föreningens Tidskrift, s. 10. Ruotsin sotakomissariaatin maksusitoumukset ”fahnehjelmit” Nimellisarvo Koko 8 killinkiä 150x91 8 killinkiä 150x94 8 killinkiä 150x94 8 killinkiä 154x94 12 killinkiä 150x90 12 killinkiä 150x91 16 killinkiä 147x93 24 killinkiä 32 killinkiä 32 killinkiä 153x94 1 riikintaaleri 150x90 1 riikintaaleri 8 killinkiä 1 riikintaaleri 16 killinkiä 156x92 1 riikintaaleri 24 killinkiä 147x93 1 riikintaaleri 32 killinkiä 157x91 1 riikintaaleri 40 killinkiä 152x96 2 riikintaaleria 152x92 2 riikintaaleria 157x91 23 Seteli 9 daler kopparmynt 1771. Väärentämistä ja mukaamista sekä Munckin väärien rahojen ja fahnehjelmien valmistusta Sven E. Lindqvistin mukaan 1700-luvulla ymmärrettiin setelin väärentämisellä setelin merkintöjen muuttamista, mutta mukaamisella tarkoitettiin kokonaan uuden setelin tekemistä. Valkoiselle (vaalealle) paperille painettujen isojen setelien tekstit rikkoutuivat helposti reunoistaan ja varsinkin taittelujen vuoksi. Lisäksi paperin nuhraantuminen heikensi setelin luettavuutta. Niinpä väärän setelin erottaminen oikeasta saattoi olla vaikeaa. Lindqvistin mukaan vuoden 1734 laki ei tuntenut setelin väärentämistä. Kuitenkin jo vuoden 1747 lakiin sisältyvät sekä mukaaminen että väärentäminen, joista kummastakin tuomittiin kuolemaan. Tuomiota saatettiin lieventää, kuten Onkamon rahanväärentäjän kohdalla tehtiin: 40 paria raippoja, kolme vuotta pakkotyötä ja toinen korva pois. Kreivi Munck perusti Kustaa III:n toimeksiannosta toisen tehtaan nimellä naamioidun rahanväärennystehtaan. Tehdas valmisti venäläisiä kultarahoja ja paperiruplia Katarii- 24 nan II:n harmiksi. Munck laajensi tehtaan tuotantoa aloittamalla laittomien fahnehjelmien valmistuksen. Näiden myynnin yksi tukikohta oli Turku, jota hoiteli Isaac Aron. Munck suuntasi setelilähetyksensä muualle Suomeen. Kansa alkoi kummastella fahnehjelmien runsautta. Viranomaiset aloittivat tutkimuksensa, jotka johtivat oikeille jäljille. Jäätyään kiinni Isaac Aron kertoi puolustuksekseen, että hän oli käsittänyt toimineen kuninkaan antamalla luvalla. Munck jäi lopulta todistajien verkkoon ja tunnusti tekonsa, mutta uhkasi kuningasta kertomalla tämän osuudesta venäläisten rahojen väärentämiseen. Kustaa III uhkasi, että mikäli tämä valtiosalaisuus vuotaa ulos, vuotaa myös ilmiantajan veri. Kustaa III:n kuolema saattoi pelastaa Munckin hengen. Munck tuomittiin suuriin korvauksiin, luopumaan kunniamerkeistään ja muuttamaan maasta. Ulkomailta käsin hän kiristi Ruotsin hallitusta lähettämään rahaa uhkaamalla kertoa suhteestaan kuningasperheen. Ruotsin hallitus valmisteli Munckin sieppausta, mutta se ei onnistunut Munckin saatua vihiä asiasta. Adolf Fredrik Munck, ehkä kuuluisin suomalainen rahanväärentäjä, kuoli Carrarassa vuonna 1831. riel Walleniuksen kuulutus fahnehjelmien lunastuksesta annettiin 20.8.1793. Kruununvouti lunasti ”kuitteja” muun muassa sotakauden teuraskarjasta ja kyydeistä. Fahnehjelmit kävivät myös veron maksuun. Kansalla oli vaikeaa sodan jälkeenkin. Taudit levisivät ja kuolleisuus nousi. Sodan rasitusten jälkeen Tohmajärvellä menehtyi sääolojen vaikean kesän 1790 seurauksena yli 2000 henkeä. Osa joutui lähtemään tiloiltaan, koska Sodan jälkeen Vuonna 1792 valtio alkoi lunastaa sotakomissariaatin fahnehjelmejä. Valtiopäivillä Kustaa III oli jälleen havainnut suomalaisten lojaalisuuden häntä kohtaan. Suomessa käyttöön lasketut fahnehjelmit päätettiin lunastaa heti. Muiden velkasetelien lunastus tuli muualla tapahtua kymmenen vuoden sisällä. Kruununvouti Gab- Jouhkola – Karjalan kuninkaan hovi. Opetusfilmi. Joensuun oppimateriaalikeskus 1988. Kansakuntaa rakentamaan 1809. Pienoisarkki 2009. ei pystynyt maksamaan verojaan. Kuitenkin eräs Karjalan puolustaja totesi sodan päätyttyä: ”Tämä sota lienee ollut ensimmäinen, jolloin Karjalaa ei hävitetty.” Seuraava sota alkoi 1808. Se johti Suomen liittämiseen Venäjän yhteyteen sen autonomisena osana. Aleksanteri I antoi hallitsijavakuutuksen Porvoon valtiopäivillä 1809. Hän lupasi pitää voimassa maan uskonnon, entiset lait ja asukkaiden muut oikeudet. Säädyt vannoivat uskollisuudenvalan tunnustaen keisarin kansan hallitsijaksi ja suuriruhtinaaksi. Raha on aikansa kuva – dokumentti, jonka vaiheet liittyvät käyttäjäänsä. Tohmajärvellä on poikkeuksellisen monipuolinen ja samalla harvinainen rahan käytön historia. Tohmajärvelle keskittyi sekä siviiliettä sotilasvallan käyttöä. Maaherra Carpelanin Jouhkolan setelien liikkeelle lasku sekä fahnehjelmit olivat sidoksissa hallinnon ohjailuun ja käyttäjiensä arkeen. Kustaan sota kosketti monin tavoin koko maakunnan väkeä. Tohmajärvi-artikkelien lähteitä: Erkki Borg: Suomessa käytetyt rahat. Toinen painos. 1976. A. R. Cederberg. Kuvauksia 17881790 sodasta. Historiallinen Aikakauskirja 1908. Helsinki 1908. Jaana Juvonen: Vanhan Tohmajärven historia. Pieksämäki 1990. Sven E. Lindqvist: Numismaattinen sanakirja. Helsinki 1994. Jorma Pasanen: Rahakirja. Helsinki 1968. Jorma Pasanen: Tilapäiset maksuvälineet Suomessa. Suomen Numismaattisen Yhdistyksen julkaisuja 2. Helsinki 1972. Helge Pohjolan-Pirhonen: Kansakunta etsii itseään 1772-1808. Helge Pohjolan-Pirhonen – Kari O. Virtanen: Kansakunnan historia I. Kivikaudesta kustavilaiseen aikaan. Toinen painos. Porvoo 1983. J.M. Salenius: Suomen historiaa valaisevaa. Simon Carpelanin kirjeitä vuosilta 1788 – 1790. Historiallinen Aikakauskirja 1908. Helsinki 1908. Veijo Saloheimo: Pohjois-Karjalan asutusmuodot 1600-luvulla. Joensuun korkeakoulun julkaisuja. Sarja A n:o 2. Joensuu 1971. Veijo Saloheimo: Entisen esivallan alle, uusille asuinsijoille. Ortodoksikarjalaisten ja inkeroisten poismuutto 1500- ja 1600-luvuilla. Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys. Tampere 2010. Veijo Saloheimo: Pohjois-Karjalan historia III. Joensuu 1980. Tuukka Talvio–Torgny Lindgren: ”Fahnehielmare”, ”Carpelaner” och ”Knorringar”. Mynt Kontakt. Januari 1975. Svenska Numismatiska Föreningens Tidskrift. Raimo Vänskä: Kansan käsissä ja kätköissä. STUDIA CARELICA HUMANISTICA 13. Joensuu 1998. Joensuun maakunta-arkisto (JMA). Pohjois-Karjalan museo (PKM) ja Raimo Vänskän arkisto. 25 Sinisen tien rullaluistelijat Niiralassa 2011. Tohmajärvi tänään Teksti ja kuvat: Tuomo Eronen T ohmajärvi tunnetaan rajasta, monipuolisesta luonnosta, monista kuuluisista henkilöistä ja vaikuttajista, sotahistoriasta, kulttuurista ja värikkäästä kunnalliselämästä. Viime vuosina kuntaa on ankkuroitu mediassa Suomen kartalle kielikysymyksillä, sote-ratkaisuilla, venäläisyydellä ja viimeksi katunimikysymyksellä. Moneen muuhun pieneen maaseutukuntaan verrattuna Tohmajärveltä on noussut säännöllisesti erikoisia uutisaiheita, jotka pitävät kunnan nimen keskusteluissa. Vanha suurpitäjä on kokenut reilussa vuosisadassa monta suurta rakenteellista muutosta. Värtsilän irtautuminen omaksi kunnaksi 1920 oli aikanaan väistämätöntä. Talouden pääsuunta olikin en- Emolehmän muotokuva. 26 nen sotaa idässä, mutta uusi raja muutti Tohmajärven tilanteen täydellisesti. Sodan jälkeen perustetut asutustilat kasvattivat väestöä ja takasivat talouden kehityksen pitkälle 60-luvulle asti. Maatalouden rakennemuutos ja savupiipputeollisuuden taantuminen käänsivät kehityksen kuitenkin 1970-luvulla ja sen jälkeen elinkeinorakenteen painopiste muuttui entistä enemmän palveluihin. Rajan avautumista, yhteistyötä Todellinen suuri muutos oli Venäjän rajan avautuminen 1990-luvun alussa. Ensimmäinen vuosikymmen meni kuitenkin paljolti tutustumiseen ja palveluiden kehittämiseen. Vasta 2000-luvulla kauppa ja kansalaisten kanssakäyminen pääsivät todenteolla vauhtiin. Venäjän talouden voimakas kasvu on lisännyt tasaisesti rajaliikennettä ja vuonna 2013 Niiralan rajanylityspaikalla laskettiin jo yli 1,6 miljoonaa rajanylitystä. Ihan viime aikoina rajan ylittävä tavaraliikenne on kuitenkin vähentynyt johtuen yleisestä talouden taantumasta. Venäjän rajan mahdollisuudet korostuvat sekä Tohmajärven että koko Pohjois-Karjalan elinkeinojen kehittämisessä. Voimakkainta kasvu on ollut kaupassa, mutta myös Suomeen suuntautuva venäläisten matkailu piristää palveluiden kysyntää alueella. Yleistä yhteiskunnallista rakennemuutosta kuvaa hyvin Värtsilän kunnan kanssa tehty kuntaliitos vuonna 2005. Värtsilän jatkaminen itsenäisenä kuntana oli silloin käynyt taloudellisista syistä mahdottomaksi. Odotukset kuntaliitoksen jälkeisestä kehityksestä olivat luonnollisesti optimistisempia kuin mitä kehitys on sen jälkeen ollut. Uuden Tohmajärven – niin kuin uuden kunnan perustaminen kuntaliitoksessa sovittiin – heikkenevä kuntatalous ja palvelurakennetta koskevat lainsäädäntö pakottivat kunnan suuriin palvelurakenneuudistuksiin 2000-luvun lopussa. Kunnallispoliitikoille toimintojen alasajo on vaikea tehtävä eikä riidoiltakaan selvitty. Samaan aikaan tehtiin myös uusia kuntaliitosaloitteita, jotka eivät kuitenkaan saaneet riittävää kannatusta. Ratkaisua haettiin ensin KeskiKarjalan sote-yhteistyöstä. Keski-Karjalan seutuyhteistyö ajautui kuitenkin pian eripuraan sote-palveluiden tuotantoon perustetun Helli-liikelaitoksen hajottua muutaman harjoitteluvuoden jälkeen. Erityisesti sote-palveluiden kalleus ja vaikeasti toteutettava rakenneuudistukset tuntuvat olevan loputon rasite kaikille kunnille. Toh- majärvi on nyt ratkaissut asian yksityistämällä nämä palvelut. Odotuksen aikaa Kunnan vuoden 2013 tilinpäätös muodostui erilaisten talouden järjestelyiden ansiosta positiiviseksi, mikä antaa jonkin verran pelivaraa tulevaisuutta ajatellen. Yleisesti ottaen kuntamaailmassa eletään kuitenkin odotuksen aikaa, sillä suuri sote-uudistus muuttaisi ratkaisevalla tavalla kaikkien kuntien palveluluita koskevaa päätöksentekoa. Tohmajärven väkiluku oli vuoden 2013 lopussa 4895 henkilöä. Syntyvyys on piristynyt selvästi 2000-luvun alun aallonpohjasta, mutta ilman muuttoliikettä väestö pikkuhiljaa vähenee. Tohmajärvi on tällä hetkellä suhteellisesti Suomen kolmanneksi venäläisin kunta. Tämä näkyy myös selvästi kouluissa, joissa on paljon maahanmuuttajien lapsia. Oma lukio koetaan erityisen tärkeäksi voimavaraksi. Tuotannollisista elinkeinoista vahvin on tällä hetkellä maatalous, jossa Tohmajärvi on maakunnan kärkikaartia tilakokoon ja tuotantolukujen suhteen. Maataloudessa on investoitu erittäin voimakkaasti suurin yksiköihin viimeisen 15 vuoden aikana ja kunnan peltopinta-ala on kasvanut EU-aikana yli 1000 ha. Silti maatiloja on edelleen n. 200. Muita tärkeitä työllistäjiä ovat julkiset hyvinvointipalvelut, rajapalvelut ja koneurakointi. Erityisesti rajavartiosta ja tulli ovat tärkeitä työnantajia. Luonnon keskellä kulttuuripitäjänä Erityisen tunnetuksi Tohmajärvi on tullut viime vuosina mielenkiintoisista luontokohteistaan ja lintupaikoistaan. Syksyisin ja keväisin suuret hanhiparvet valtaavat viikoiksi peltoalueet ja kesäisin alueelta löytyy kansainvälisestikin kiinnostavia lintuharvinaisuuksia. Myöskin näyttävät vaaramaisemat ja vanhat kulttuuriympäristöt miellyttävät vieraiden silmää. Kuntaa halkoo myös kaksi perinteikästä matkailutietä: Sininen Tie ja Runon ja rajan tie. Aivan erityinen kohde on Tohmajärven kunnallismaisema Kirkkoniemi, josta löytyvät maakunnan vanhin puukirkko, Pitäjäntupa, sankarihaudat, mielenkiintoinen Aconitum-luontopolku – ja paljon Tohmajärvi ja Kirkkoniemi. Valkoposkihanhia Korven pellolla 2012. historian siipien havinaa satojen vuosien ajalta. Tohmajärven evl. seurakunnalla on seurakuntien yhdistymisen jälkeen käytössä kaksi kirkkoa ja seurakuntatalo Kemiessä. Petravaarassa on myös toimiva ortodoksinen kylätsasouna. Tohmajärvi on myös tunnettu hyvistä urheilijoistaan, pesäpallosta, Enduro-kisoista ja vahvasta liikuntaharrastuksesta. Myös muu seuratoiminta ja kylätoiminta ovat edelleen kunnassa vahvoja. Kulttuuripitäjän perinteitä vaalivat maakunnallisesti toimiva musiikkiopisto, vetävät kesäteatterit, kuorot, Tikkalan Kassan Baari, hieno Nymanin talo ja monet muut teemamuseot. Ja kesän kohokohta ovat tietysti Potsipäivät, jotka vetävät edelleen parhaaseen loma-aikaan myös entiset tohmajärveläiset kotikunnailleen. Toivottavasti näemme myös Katri-Helenan oman nimikkoraittinsa avajaisissa. Toimintaympäristön muutoksista ja yhteiskunnallisista muutos- paineista huolimatta Tohmajärvellä uskotaan edelleen itsenäisen kunnan voimaan. Suomen historian mullistusten kautta alueella on opittu sopeutumaan ja sietämään epävarmuutta. Aika sitten näyttää, mihin eri rakennemuutokset päätyvät. Tuomo Eronen Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan kylät ry:n kyläasiamiehenä 27 Tuokiokuvia Tohmajärveltä eilen ja tänään Teksti Raimo Vänskä | Kuvat SA-kuva ja kirjoittaja Kuvat viestivät aikaansa. Ne ovat aikansa dokumentteja. Sanotaan yleistäen, että ”kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Tohmajär- ven asema hallinnon ja kulttuurin piirissä on vahvistanut sen dokumenttien merkitystä. Siitä kertovat myös valokuvat Kruununvouti Gabriel Wallenius perusti Jouhkolan hovin 1764 ja muutti Siikasalmelta Jouhkolaan 1772. Hovista muodostui maakunnan hallinnon ja kulttuurin keskus. Venäjän keisari Aleksanteri I vieraili hovissa 1819. Hovin päärakennus paloi 1904. Uusi hovi rakennettiin paikalle 1907. 1989. Kuvakulmia Tohmajärven liikekeskuksesta 2014. Karjalan kuninkaan G. Walleniuksen sukuhautamuistomerkki Kirkkoniemessä. Tohmajärven ratapiha 2014. Sankarihaudat Kirkko niemessä. 28 Tohmajärvi Karjalan Armeijan VII armeijakunnan hyökkäyksen lähtöalueena 1941 SA-kuvissa Tohmajärven strateginen asema hyökkäyssodan vaiheessa kesällä 1941 oli poikkeuksellisen merkittävä. Kulkuyhteydet ja sijainti olivat Tohmajärvelle keskittämisen avaimia. Sota kosketti tohmajärveläisiä. Tämä näkyy myös SA-kuvissa. VII AKE:n puhelinkeskus. Tohmajärvi 15.7.1941. SA-kuva. VII AKE:n keskuskanslia navetassa. Tohmajärvi 15.7.1941. SA-kuva. VII AKE:n pikkulotta ”Kipo”, Kirsti Saloheimo ja pikku komendantti Jaakko Kettunen ovat mukana ”siellä jossakin”. Tohmajärvi 15.7.1941. SA-kuva. ”Kyllä me täällä toimeen tullaan kunnes isä jälleen astuu kotiportista sisään.” Tohmajärvi 14.8.1941. SA-kuva. Odotusaika venyi pitkäksi. Sotatoimet Neuvostoliiton ja Suomen välillä päättyivät vasta 4.9.1944 aselepoon. Liikkuva sotilaskoti lähellä etulinjaa Tohmajärvellä 4.7.1941. SA-kuva. 29 Vodkaetikettejä, komisario Palmu Teksti ja kuvat: Kari Tahvanainen Jos joensuulaisen Raimo Pakarisen etikettikokoelma olisi alkuperäisessä yhteydessään, sille tarvittaisiin iso ulkovarasto. Pakarisen etiketit on kuitenkin irrotettu pulloista ja ne mahtuvat näin yhteen paksuun kansioon. Etikettien keräily on harrastus ilman omaa yhdistystä, mutta verkostot ovat sitäkin tiiviimmät. R aimo Pakarinen on monen alan keräilijä. Kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat niin vanhat rahat, postimerkit, postileimat kuin tulitikkuetiketitkin. Keräilyinnostuksen juuret löytyvät Liperin Puromäen kansakoulusta. – Me koulupojat Puromäen kansakoululla keräsimme innokkaasti Pauligin kahvilappuja, koska niissä oli eri merkkisiä autoja, vielä- pä värillisinä. Sitten yläluokilla sain yhden äyrin kuparikolikon, joka oli löytynyt Joensuun ratapihan laajennustyömaalta joskus 1950- ja 60-lukujen vaihteessa. Numismatiikka alkoi kiinnostaa. Olen numismaatikko edelleenkin, pyrin keräämään kohtuullisen järkevästi, ekonomian muistaen. Pakarisen postimerkkikokoelmaan on päätynyt vanhoja kuoria niin sodassa luovutetuilta alueilta kuin Liperin seudultakin. Postileimat ovat kiehtovaa autenttista historiaa. Filatelian alueina ovat Suomi, Baltian maat ja Venäjä. Tulitikkuetikettien kohdalla kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti pohjoiskarjalaiset kauppiaat. Kolmisenkymmentä vuotta sitten harrastus laajeni yllättävälle alueelle. – Kaveri tuli ja ehdotti, että mitäpä jos rupeaisit Raimo keräämään viinapullojen etikettejä. Aika pitkään siinä vastustelin, mutta muutaman kupillisen jälkeen sanoin, että mikäpäs siinä! Siitä se alkoi. Jätekeräilyä Pakarisen vodkaetikettikokoelmaan kuuluu tällä hetkellä 865 erilaista etikettiä, isompia ja pienempiä. Etiketit näyttävät olevan kaikki venäläisperäisiä. Keräilijä luonnehtii humoristisesti harrastustaan jätekeräilyksi: – Viinapullohan on jätettä kun se on tyhjennetty. Olen pyrkinyt poistamaan niistä etiketit siististi. Kaikki eivät toki ole olleet omista pulloista, muuten huonosti olisi käynyt. Etikettikokoelma sopii kohtuullisiin tiloihin, se on minulle tärkeää. Tuhat etikettiä sopii yhteen kansioon. Tuhat pulloa vaatisi jo ulkovaraston. Kustannustaso Vodkaetikettien kokoelma mahtuu vielä yhteen kansioon, mutta tiukkaa jo tekee. Alla pilkottaa olutetikettien kokoelmakansio. 30 pysyy kohtuullisena, kun hankkii verkostoitumisen kautta. Rajattavissa oleva kohde, kuten venäläiset vodkat, on tärkeä. Mutta toki laajentumisriski on aina olemassa, Raimo naurahtaa. Kuinka paljon erilaisia vodkamerkkejä onkaan, sitä keräilijä ei tiedä. – Vanhimmat etiketit minulla ovat Stolishnaja-pulloista 1950-luvulta, ja siitä sitten eteenpäin. Kun Neuvostoliitto loppui, alkoi Venäjällä ilmeisesti etikettejä todella tulla, eikö liene tullut välillä päivittäin. Neuvostoliiton aikaan se oli jotenkin kontrollissa. Loputon harrastus Viina- ja olutetikettien keräilyssä ei ole vaaraa, että kohteet loppuisivat kesken. Harrastus herättää väliin keskustelua kotiväenkin piirissä. – Tämä on ollut minulle ajanvietettä, ei ole tarvinnut kapakassa istua. Kotona kerrostalossa asuvalle etiketit ovat aivan siedettävä harrastus. Tämähän on loputon harrastus, aina painetaan uutta. Graafikot ovat työssä koko ajan, niin postimerkeissä kuin etiketeissäkin. Onko tämä järkevää? Kukaan ei maksa etiketistä, toisin kuin postimerkeistä. En pyrikään kaikkein parhaimpaan kokoelmaan vaan kerään sitä mitä sattuu kohdalle. Tiedän kyllä että jollain on täydellisempi kokoelma, mutta se ei haittaa. Ja vaimoani siteeraten: - Tää harraste on täysin tarpeeton! – Mutta toisaalta, ainahan tilalle tulisi joku muu harrastus jos tästä nyt luopuisi. Näissä etiketeissä kiehtoo kauneus. Ja nämähän ovat selvemmin luettavissa kuin postimerkit, grafiikka on helpommin näkyvillä. Etikettien keräilijöillä ei ole omaa yhdistystä, mutta apua ja vinkkejä tulee joskus yllättävistäkin suunnista. – Tälle etikettien keräilylle ei ole tietääkseni missään päin maata kerhoa. Suppean porukan tuki vain. Mutta verkostoitumisessa, tässä kuten numismatiikassakin, on se ilo että siellä on ihmisiä yhteiskunnan eri osa-alueilta. Mm. ammattiliiton puheenjohtaja, toimittaja, työkaverit, tuttavat, kaikki auttavat ja ilahduttavat, kun tietävät harrastukseni. Ammattiliiton puheenjohtaja totesi kerran, että Rami se on mukava kaveri, se on tyytyväinen, kun saa tyhjän pullon käsiinsä vaikka muut saivatkin sen juuri tyhjäksi! Erikoisin etiketti on Beluga. Etiketti on yhtenäinen, se kiertää pullon ympäri. Beluga eli kitasampi (Huso huso) on suurin sampilaji, jonka mäti on myös suurijyväisintä, noin 50 munaa grammassa. Mädin väri vaihtelee tumman harmaasta (luokka 0) vaalean harmaaseen (luokka 000). Belugaa pidetään parhaana kaviaarina juuri munien koon vuoksi. Se on harvinaista ja sen osuus kaviaarin maailmankaupasta on vain muutamia prosentteja. – Wikipedia Vodkaetikettien ohella Raimo Pakarinen kerää myös venäläisiä ja suomalaisia olutetikettejä. Kokoelmassa on tällä hetkellä vajaa tuhat erilaista etikettiä. - Saunaoluen ostan useimmiten hyvin harkiten, etiketin mukaan. Tosin suomalaisten pienpanimoiden kohdalla valitettavasti hinta on aika kova verrattuna näihin standardioluisiin. Uniikkeja tarinoita – ja idea suomalaisillekin Kokoelman erikoisimmassa etiketissä on mielenkiintoinen lisä, metallinen beluga-sampi. – Beluga on sampilaji Kaspiasta. Sanovat että se on paras ja kallein vodka, mitä Venäjällä on tällä hetkellä. Monella etiketillä on oma uniikki tarinansa. Kansiota selaillessa tulee vastaan tuttuja teemoja, joita venäläiset ovat osanneet hyödyntää. – Venäläisissä vodkaetiketeissä on suomalaisillekin tuttuja aiheita ja erikoisuuksia, mm. poliitikkojen vaalikampanjat, Kalevala, tuhansien järvien maa, pohjola. Kaikki viinafirmat venäjällä eivät ole nähtävästi valtion omistamia. Suomessakin olisi rajaton mahdollisuus vaihtaa etiketin nimiä. Maakunnallisia erikoisuuksia, tuhansien järvien maa ja niin edelleen, mutta meillä on vain Koskenkorva ja Vaakuna, Raimo tuhahtaa. – Esimerkiksi Seitsemän veljestä jos mikä olisi klassillinen etiketiksi, vodkamerkin nimeksi. 31 Eurosetelien harvinaisuus osa II – 20 ja 50 € Tero Kontiokari ja Pekka Alatalo, Oulun Numismaattinen Kerho Tämä artikkeli jatkaa viime numerossa aloittamaamme Eurosetelien harvinaisuus -sarjaa. Ensimmäinen osa kertoi 5 ja 10 € seteleistä. Tässä kirjoituksessa käydään läpi 20 ja 50 € setelien yleisyyttä 4.3.2014 päivätyn Euro Bill Tracer (EBT) -datan pohjalta; data löytyy täältä: http://leopardi.miuku.net/tmp/denomination_serial_detailedshortcode_country.txt. AINEISTON RAJAAMINEN JA KÄSITTELY Esitämme EBT:n syötettyjen tietojen mukaisesti eri nimellisarvojen, painopaikkojen ja -laattojen esiintyvyyden 20 ja 50 € -setelien osalta. Samoin kuin viimeksi, poistimme EBT datasta selkeästi virheelliset yhdistelmät sekä kombinaatiot, joiden olemassaoloa ei ole kuvallisesti tai muuten varmistettu. Kaksikymppisten yhdistelmiä tunnettiin tekohetkellä 314 kpl ja viisikymppisiä 304 kpl (http://liste.eurobillets.free.fr/). Lisäksi taulukoimme sellaiset yhdistelmät, jotka saattaisivat olla olemassa, mutta joista ei ole saatu varmistusta. 20 € ja 50 € setelistöä tuotetaan koko ajan Draghin allekirjoituksella ja uusimmat laatat ovat niin tuoreita, että niitä ei järjestelmiin juurikaan ole ehditty syöttää. Tämä vääristää setelien yleisyysarviota merkittävästi. Siksi harvinaisuutta arvioidessamme esitämme omana taulukkona Duisenbergin ja Trichet´n allekirjoittamat setelit ja Draghin uudemmat setelit omanaan. 20 € Esiintyminen maittain Kaksikymppisiä oli EBT:lle 4.3.2014 mennessä syötetty 26 416 328 kappaletta. Niistä selvästi virheellisiä syöttöjä oli 63 668 (0,24 %), jolloin lopulliseen analyysiin jäi 26 352 660 seteliä. Saksan, Ranskan, Italian, Suomen ja Hollanin tilaukset olivat suurimpia kattaen n. 76 % syötöistä. Harvinaisimmat maakirjaimet olivat D, G, F, E, Y ja T, joita kaikkia oli alle 1 % (Kuva 1). Maa-paino-laatta yhdistelmät Kuva 1. 20 € setelien yleisyys sarjanumeron kirjaimen (=tilaajamaa) mukaan. 32 Taulukkoon 1 on kerätty kaikki tunnetut tilajamaan (= sarjanumeron 1. kirjain), painon (= pikkukoodin 1. kirjain) ja painolaatan (= pikkukoodin 2–4. merkit) yhdistelmät, joita on taulukossa 313 erilaista alussa mainitun 314 sijasta. Selitys tähän löytyy Itävallan laatasta F002, jota tavataan sekä Duisenbergin, että Trichet’n allekirjoituksella. Hieman yli puolet (53 %) kaksikymppisistä oli laskettu liikkeelle tilaajamaan ulkopuolella. Taulukko 1. 20 € maa-paino-laatta yhdistelmien yleisyys Maa D D D E E E E E E E E E E E E F F F F F F F F F F F G G G G G G G G G H H H H H H H H H H H L L L L L L L L L L L L L L L L L L L L L M M M M M M M M M M M M Laatta R027 R028 R031 G010 G012 G013 G014 G015 R020 R026 R027 R028 R029 R031 R032 G007 G008 G009 G010 G012 G013 G014 R027 R029 R030 R031 G007 G008 G009 G010 G012 G013 G014 R027 R031 E003 E004 G007 G008 G009 G010 G012 G013 G014 G015 R027 D001 E003 E005 E006 G005 G006 G010 G011 G012 G014 G015 H006 P011 R020 R023 R024 R025 R026 R027 R030 R031 H004 H005 U001 U002 U003 U004 U005 U006 U007 U008 U009 U010 Syöttöjä 399 3 313 < 10 1 566 133 912 10 028 95 22 861 < 10 137 82 9 808 150 2 998 158 154 1 418 95 847 30 204 34 6 977 3 253 149 < 10 51 347 368 5 929 46 225 1 809 117 15 225 6 031 191 202 51 261 282 202 < 10 < 10 763 73 880 325 21 172 68 7 591 1 844 315 484 1054674 50 075 109 814 274 524 7 770 2 356 164 430 23 493 8 040 19 739 20 342 873 719 38 1 066 17 661 6 699 8 193 1 162 42 101 153 182 108 553 12 795 52 775 8 316 64 965 27 646 103 846 44 545 22 960 162 570 118 249 % kaikista 0,0015 0,013 0,00 0,0059 0,51 0,038 0,00036 0,087 0,00 0,00052 0,00031 0,037 0,00057 0,011 0,00060 0,00058 0,0054 0,36 0,11 0,00013 0,026 0,012 0,00057 0,00 0,00019 0,0013 0,0014 0,022 0,18 0,0069 0,00044 0,058 0,023 0,00072 0,00077 0,19 1,07 0,00 0,00 0,0029 0,28 0,0012 0,080 0,00026 0,029 0,0070 1,20 4,00 0,19 0,42 1,04 0,029 0,0089 0,62 0,089 0,031 0,075 0,077 3,32 0,00014 0,0040 0,067 0,025 0,031 0,0044 0,00016 0,00038 0,58 0,41 0,049 0,20 0,032 0,25 0,10 0,39 0,17 0,087 0,62 0,45 Eniten syöttöjä Ranska Ranska Italia Italia Ranska Italia Italia Ranska Ranska Ranska Saksa Itävalta Saksa Belgia Belgia Belgia Itävalta Portugali Portugali Portugali Espanja Italia Italia Espanja Espanja Suomi Hollanti Portugali Portugali Portugali Espanja UK Slovenia Saksa Belgia Belgia Portugali Portugali Italia Italia Espanja Suomi Suomi Espanja Suomi Suomi Espanja Belgia Belgia Italia Portugali Italia Saksa Suomi Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Italia Italia Portugali Portugali Portugali Portugali Portugali Portugali Portugali Portugali Portugali Portugali Belgia Portugali Maa T T T T U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U Laatta K001 K002 K003 K004 E001 E002 L001 L002 L003 L004 L005 L006 L007 L008 L009 L010 L011 L012 L013 L014 L015 L016 L017 L018 L019 L020 L021 L022 L023 L024 L025 L026 L027 L028 L029 L030 L031 L032 L033 L034 L035 L036 L037 L038 L039 L040 L041 L042 L043 L044 L045 L046 L047 L048 L049 L050 L051 L052 L053 L054 L055 L056 L057 L058 L059 L060 L061 L062 L063 L064 L065 L066 L067 L068 L069 L070 L071 L072 L073 Syöttöjä 75 981 36 968 38 939 70 642 74 323 11 705 8 399 2 946 14 407 26 984 20 952 21 425 23 473 26 978 25 385 20 743 24 597 24 828 22 699 31 066 33 862 41 143 36 312 42 248 42 041 8 547 38 115 46 899 31 042 41 599 44 103 22 269 25 304 39 060 12 279 60 151 59 119 18 628 63 135 143 425 88 219 1 025 71 699 6 131 67 652 80 119 83 928 73 488 81 225 86 392 92 500 90 589 70 147 82 496 96 015 82 303 78 700 69 288 39 303 87 798 82 257 71 401 111 551 94 718 91 380 38 362 55 956 67 576 74 936 66 035 134 666 108 071 92 103 101 994 67 548 57 870 61 382 61 374 60 416 % kaikista 0,29 0,14 0,15 0,27 0,28 0,044 0,032 0,011 0,055 0,10 0,080 0,081 0,089 0,10 0,10 0,079 0,093 0,094 0,086 0,12 0,13 0,16 0,14 0,16 0,16 0,032 0,14 0,18 0,12 0,16 0,17 0,085 0,10 0,15 0,047 0,23 0,22 0,071 0,24 0,54 0,33 0,0039 0,27 0,023 0,26 0,30 0,32 0,28 0,31 0,33 0,35 0,34 0,27 0,31 0,36 0,31 0,30 0,26 0,15 0,33 0,31 0,27 0,42 0,36 0,35 0,15 0,21 0,26 0,28 0,25 0,51 0,41 0,35 0,39 0,26 0,22 0,23 0,23 0,23 Eniten syöttöjä Irlanti Saksa Irlanti Irlanti Hollanti Belgia Hollanti Belgia Saksa Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Saksa Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Saksa Belgia Saksa Belgia Belgia Belgia Saksa Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Ranska Ranska Ranska Saksa Ranska Slovenia Ranska Hollanti Saksa Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Saksa Saksa Ranska Ranska Saksa Saksa Portugali Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska ➞ 33 M M M M M M M M M N N N P P P P P P P P P P P P P P P P P P P P P P P P P P S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S T T T T U011 U012 U013 U014 U015 U016 U017 U018 U019 F001 F002 * F003 G001 G002 G003 G005 G006 G007 G008 G009 G010 G011 G012 G014 G015 P009 R015 R016 R017 R018 R019 R020 R021 R023 R024 R029 R030 R031 J001 J002 J003 J004 J005 J006 J007 J008 J009 J010 J011 J012 J013 J014 J015 J016 J017 J018 J019 J020 J021 J022 J023 J024 J025 J026 J027 J028 J029 J030 J031 J032 J033 J034 J035 J036 H001 H002 H003 H004 241 507 172 055 194 978 40 425 26 751 117 928 197 952 150 859 145 594 51 901 152 005 98 125 278 005 505 152 228 048 183 430 405 499 267 220 226 809 1 287 27 790 28 371 1 303 111 627 18 649 448 057 50 565 29 792 24 847 5 170 16 789 15 424 3 187 18 203 319 2 602 1 843 50 37 651 54 694 39 492 62 801 176 527 210 305 52 496 50 937 602 59 806 243 315 147 441 238 822 337 221 173 429 239 708 4 405 4 690 144 907 430 606 119 984 91 692 99 166 138 482 136 066 1 052 46 460 16 791 70 266 41 952 20 406 35 018 36 783 7 316 2 438 77 2 935 10 161 22 383 674 0,92 0,65 0,74 0,15 0,10 0,45 0,75 0,57 0,55 0,20 0,58 0,37 1,05 1,92 0,87 0,70 1,54 1,01 0,86 0,0049 0,11 0,11 0,0049 0,42 0,071 1,70 0,19 0,11 0,094 0,020 0,064 0,059 0,012 0,069 0,0012 0,010 0,0070 0,00019 0,14 0,21 0,15 0,24 0,67 0,80 0,20 0,19 0,0023 0,23 0,92 0,56 0,91 1,28 0,66 0,91 0,017 0,018 0,55 1,63 0,46 0,35 0,38 0,53 0,52 0,0040 0,18 0,064 0,27 0,16 0,077 0,13 0,14 0,028 0,009 0,00029 0,011 0,039 0,085 0,0026 Portugali Portugali Portugali Portugali Portugali Portugali Portugali Portugali Portugali Suomi Slovenia Saksa Hollanti Suomi Hollanti Belgia Belgia Belgia Belgia Hollanti Italia Italia Espanja Portugali Italia Suomi Belgia Portugali Espanja Espanja Espanja Ranska Espanja Portugali Ranska UK Itävalta Sveitsi Italia Italia Italia Saksa Saksa Suomi Suomi Italia Saksa Italia Belgia Belgia Belgia Saksa Belgia Malta Malta Italia Malta Slovenia Saksa Italia Suomi Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Saksa Saksa Saksa Saksa U U U U U U U U U U U U U U V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X Y Y Y Y Y Y Z Z L074 L075 L076 L077 L078 L079 L080 L081 L082 L083 L084 L085 L086 L087 M001 M002 M003 M004 M005 M006 M007 M008 M009 M010 M011 M012 M013 M014 M015 M016 M017 M018 M019 M020 M021 M022 M023 M024 M025 E008 E009 E010 P001 P002 P003 P004 P005 P006 P007 P008 P009 P010 P011 P012 P013 P014 P015 P016 P017 P018 P019 R001 R002 R003 R004 R005 R006 R007 R008 N001 N002 N003 N005 N006 N007 T001 T002 54 566 104 564 113 820 73 342 85 638 90 057 51 253 2 211 18 965 55 442 55 712 16 691 5 874 1 304 24 686 40 651 52 889 47 402 53 089 109 724 112 580 143 828 103 399 62 900 142 712 43 558 166 717 129 094 145 238 50 953 279 219 182 118 222 023 594 62 190 70 516 32 073 46 043 24 765 32 615 10 969 15 176 169 668 162 525 167 803 166 851 171 997 170 708 76 540 1261401 248 704 70 793 219 779 391 340 361 661 261 017 120 281 162 126 64 787 77 338 176 254 280 377 152 864 174 959 169 156 155 701 110 797 51 994 1 752 47 654 587 33 224 3 904 47 495 25 177 033 146 028 0,21 0,40 0,43 0,28 0,32 0,34 0,19 0,0084 0,072 0,21 0,21 0,063 0,022 0,0049 0,094 0,15 0,20 0,18 0,20 0,42 0,43 0,55 0,39 0,24 0,54 0,17 0,63 0,49 0,55 0,19 1,06 0,69 0,84 0,0023 0,24 0,27 0,12 0,17 0,094 0,12 0,042 0,058 0,64 0,62 0,64 0,63 0,65 0,65 0,29 4,79 0,94 0,27 0,83 1,49 1,37 0,99 0,46 0,62 0,25 0,29 0,67 1,06 0,58 0,66 0,64 0,59 0,42 0,20 0,0066 0,18 0,0022 0,13 0,015 0,18 0,000095 0,67 0,55 Ranska Ranska Ranska Espanja Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Ranska Saksa Espanja Espanja Saksa Saksa Portugali Portugali Saksa Espanja Kreikka Saksa Saksa Ranska Ranska Belgia Espanja Belgia Belgia Belgia Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Suomi Suomi Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Espanja Kreikka Belgia Belgia Hollanti Belgia Belgia * Laattaa on painettu kahdella eri allekirjoituksella, joita EBT ei erottele. Jakauma Euro Tracer Net -tietokannassa: Duisenberg 27 %, Trichet 73 %. 34 Vaikeimmat Duisenberg ja Trichet -laatat on kerätty Taulukkoon 2. Siihen on otettu mukaan 20 vaikeinta laattaa, joiden yhteenlaskettu osuus on < 0,05 % kaikista syötöistä. Harvinaisimpia seteleitä ei ole kirjautunut rekisteriin yhtään, tai niiden syöttömäärä on alle kymmenen, jolloin EBT ei niitä raportoi. Useimmiten nämä ovat uusia laattoja, joita ei vielä ole tilastointiin ehtinyt, vaikka keräilijät ne jo tuntevat. Tilaajamaiden ulkopuolella liikkeelle laskettuja seteleitä on harvinaisemmissa seteleissä selvästi isompi osuus (75 %) kuin tavallisissa. Hieman yllättäen, jopa 90 %:ssa vaikeimmista seteleistä on Trichet’n allekirjoitus ja vain 10 % on Duisenbergin allekirjoittamia. Hollantilainen Joh. Enschedé Security Print -painotalossa (G) on tehty 70 %:a harvinaisimmista kaksikymppisistä. Vaikeimpina ovat Slovenian (H) laatat G007 ja G008, joiden syöttömäärä EBT:ssä on analysointihetkellä puhdas nolla! Kolmannelta sijalta löytyy kuuden tilaajamaan (E, F, G, H, L ja P) yhteispainoksen G012 laatta Maltan (F) tilaamana (1: 775 000). Vaikeimpien taulukosta löytyy kaikkiaan neljä tämän laatan tilaajamaata, eli Maltan lisäksi Kypros (G), Slovenia (H) ja Hollanti (P). Myös toinen vastaava yhteistilaus G014 on Slovenian ja Slovakian (E) tilaamana vaikeimpien kärkiviisikossa; myös Suomen G014 on vaikeahko laatta. Koska uusia Draghin allekirjoittamia laattoja lasketaan jatkuvasti liikkeelle, niiden harvinaisuudesta on vaikea antaa luotettavia arvioita. Taulukkoon 3 on kuitenkin kerätty analysointihetkellä harvinaisimmat yhdistelmät. EBT:n syöttöjen tilastointi näyttää muutaman laatan osalta vielä tyhjää, vaikka näistä on joitakin kappaleita ollut julkisessa myynnissä. Kaikki Suomen tilaamat kaksikymppiset on kerätty Taulukkoon 4. Erilaisia 20 € yhdistelmiä Suomen tilaamana tunnetaan jo 21. Toistaiseksi vähillä syötöillä olevat tuoreet Draghin laatat edustavat harvinaisuus kärkeä. Näiden osaltahan tilanne tulee luonnollisesti muuttumaan ajan myötä jonkin verran. Vaikein Trichet’n allekirjoittama seteli on G010 (1: 11 000). Näiden setelien Eurooppalaisesta hintatasosta kertoo jotakin vasta myyty kiertämätön G006, joka kipusi 277 euroon (http:// www.delcampe.net/page/item/ Taulukko 2. 20 harvinaisinta Duisenbergin ja Trichet´n allekirjoittamaa 20 € yhdistelmää Maa Allekirjoittaja Laatta Syöttöjä % kaikista Eniten syöttöjä H Trichet G007 < 10 0,00 H Trichet G008 < 10 0,00 F Trichet G012 34 0,00013 Portugali H Trichet G014 68 0,00026 Italia E Trichet G014 95 0,00036 Italia G Trichet G012 117 0,00044 Portugali F Trichet G007 154 0,00058 Belgia H Trichet G012 325 0,0012 Portugali G Trichet G007 368 0,0014 Espanja Y Trichet N002 587 0,0022 Espanja V Trichet M020 594 0,0023 Espanja S Duisenberg J009 602 0,0023 Saksa T Duisenberg H004 674 0,0026 Saksa H Trichet G009 763 0,0029 Belgia U Trichet L036 1 025 0,0039 Hollanti S Trichet J026 1 052 0,0040 Italia P Trichet G009 1 287 0,0049 Hollanti P Trichet G012 1 303 0,0049 Espanja F Trichet G008 1 418 0,0054 Belgia E Trichet G010 1 566 0,0059 Italia Taulukko 3. Kymmenen harvinaisinta Draghin allekirjoittamaa 20 € yhdistelmää Maa Allekirjoittaja Laatta Syöttöjä % kaikista Eniten syöttöjä D Draghi R031 < 10 0,00 E Draghi R020 < 10 0,00 F Draghi R029 < 10 0,00 Y Draghi N007 25 0,000095 Hollanti L Draghi R020 38 0,00014 Ranska L Draghi R030 42 0,00016 Italia P Draghi R031 50 0,00019 Sveitsi F Draghi R030 51 0,00019 Italia S Draghi J036 77 0,00029 Italia E Draghi R027 82 0,00031 Ranska Taulukko 4. Kaikki toistaiseksi tiedossa olevat Suomen 20 € laatat Maa Allekirjoitta- Laatta Syöttöjä % kaikista Eniten syöttöjä ja L Draghi R020 38 0,00014 Ranska L Draghi R030 42 0,00016 Italia L Draghi R031 101 0,00038 Italia L Draghi R023 1 066 0,0040 Ranska L Draghi R027 1 162 0,0044 Ranska L Trichet G010 2 356 0,0089 Belgia L Draghi R025 6 699 0,025 Ranska L Trichet G006 7 770 0,029 Espanja L Trichet G014 8 040 0,031 Portugali L Draghi R026 8 193 0,031 Ranska L Draghi R024 17 661 0,067 Ranska L Trichet G015 19 739 0,075 Italia L Trichet H006 20 342 0,077 Saksa L Trichet G012 23 493 0,089 Italia L Trichet E005 50 075 0,19 Espanja L Trichet E006 109 814 0,42 Suomi L Trichet G011 164 430 0,62 Belgia L Trichet G005 274 524 1,04 Suomi L Duisenberg D001 315 484 1,20 Suomi L Trichet P011 873 719 3,32 Suomi L Trichet E003 1 054 674 4,00 Suomi id,254625692,var,20-euro-Finlandia-G006I6-UNC,language,E.html#.UzmRNM7k_Sg). Setec Oyn painama D001 ja alkupään Trichet’n allekirjoittamat laatat ovat selkeästi tilattu Suomen omiin tarpeisiin ja uudemmat Trichet ja Draghi setelit laskettu liikkeelle eteläisen Euroopan käyttöön. 50 € Esiintyminen maittain Viisikymppisiä oli EBT:lle 4.3.2014 syötetty 16 121 003 kappaletta. Niistä selvästi virheellisiä syöttöjä oli 24 170 (0.15 %). Lopulliseen analyysiin jäi 16 096 833 seteliä. Saksan tilaamat X -setelit käsittivät tästä määrästä lähes 40 %. 35 Harvinaisimmat maakirjaimet olivat Y, T, N ja M, jotka kaikki jäivät alle 1 % osuuteen syötetyistä seteleistä (Kuva 2). Maa-paino-laatta yhdistelmät Kuva 2. 50 € setelien yleisyys sarjanumeron kirjaimen (=tilaajamaa) mukaan Taulukkoon 5 on kerätty kaikki tunnetut 50 € yhdistelmät, joita on siis 304 erilaista. Suurin osa (78 %) seteleistä on löytynyt tilaajamaasta. Tämä on selvästi suurempi osuus kuin esimerkiksi 5–20 € seteleissä. Osa sarjoista on selvästi tehty toisen maan tarpeisiin, esimerkiksi Italian (S) F -sarjan alku on ollut jakelussa Itävallassa ja yllättävää kyllä, Ranskan pieni U -sarja Saksassa. Taulukko 5. 50 € maa-paino-laatta yhdistelmien yleisyys Maa Laatta Syöttöjä % kaikista Eniten syöttöjä Maa Laatta Syöttöjä % kaikista Eniten syöttöjä L L L L M M M M M M P P P P P P P P P P P P P P P P P P P P P P P P P S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S D001 H005 H006 H007 H001 H002 H003 H004 H007 H008 G001 G002 G004 G005 G006 G007 G008 G009 G010 G011 G016 G017 G019 G020 G021 G023 G024 G025 G026 H016 R044 R045 R046 R047 R048 F002 F003 F004 F005 F006 F007 F008 J001 J002 J003 J004 J005 J006 J007 J008 J009 J010 J011 J012 J013 J014 J015 J016 J017 172785 557 180264 907 5172 167 19009 36583 46246 31393 22269 41701 11758 441 32057 24158 17680 169 28269 36612 4244 32765 42288 138199 164671 165880 117586 120769 160560 65235 8463 5044 5575 1263 10 1004 63125 3229 70094 42866 30358 17675 47978 45360 40397 45370 22051 21489 22033 956 58693 1101 57824 1880 53301 51016 843 4286 9235 1,07 0,0035 1,12 0,0056 0,032 0,0010 0,12 0,23 0,29 0,20 0,14 0,26 0,073 0,0027 0,20 0,15 0,11 0,0010 0,18 0,23 0,026 0,20 0,26 0,86 1,023 1,03 0,73 0,75 1,00 0,41 0,053 0,031 0,035 0,0078 0,00010 0,0062 0,39 0,020 0,44 0,27 0,19 0,11 0,30 0,28 0,25 0,28 0,14 0,13 0,14 0,0059 0,36 0,0068 0,36 0,012 0,33 0,32 0,0052 0,027 0,057 Suomi Suomi Suomi Suomi Portugali Portugali Portugali Portugali Saksa Portugali Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Hollanti Saksa Hollanti Hollanti Saksa Sveitsi Itävalta Itävalta Itävalta Itävalta Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V V X X X X M001 M002 M003 M004 M005 M006 M007 M008 M009 M010 M011 M012 M013 M014 M015 M016 M017 M018 M019 M020 M021 M022 M023 M024 M025 M026 M027 M028 M029 M030 M031 M032 M033 M034 M035 M036 M037 M038 M039 M040 M041 M042 M043 M044 M045 M046 M047 M048 M049 M050 M051 M052 M053 M054 P001 G027 G028 G029 G030 37274 40356 56587 44338 51028 39468 33344 43780 41876 46313 53612 56551 17649 53364 73479 88174 82298 57832 44643 35354 57610 72905 55545 21269 49373 47292 30307 43177 36609 40161 28807 29407 36941 24023 28241 26853 19054 27148 18008 38614 23765 17858 29267 25490 20950 7962 13467 6669 9582 2686 533 1227 1449 243 73202 17775 54771 48323 64677 0,23 0,25 0,35 0,28 0,32 0,25 0,21 0,27 0,26 0,29 0,33 0,35 0,11 0,33 0,46 0,55 0,51 0,36 0,28 0,22 0,36 0,45 0,35 0,13 0,31 0,29 0,19 0,27 0,23 0,25 0,18 0,18 0,23 0,15 0,18 0,17 0,12 0,17 0,11 0,24 0,15 0,11 0,18 0,16 0,13 0,050 0,084 0,041 0,060 0,017 0,0033 0,0076 0,0090 0,0015 0,45 0,11 0,34 0,30 0,40 Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Saksa Saksa Saksa Saksa Espanja Espanja Espanja Saksa Italia Italia Espanja Saksa Espanja Espanja Saksa Saksa Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Irlanti Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Espanja Ranska Ranska Italia Espanja Espanja Espanja Ranska Saksa Hollanti Saksa 36 ➞ S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S S Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z J018 J019 J020 J021 J022 J023 J024 J026 J027 J028 J029 J030 J031 J032 J033 J034 J035 J036 J037 J038 J039 J040 J041 J042 J043 J044 J045 J046 J047 J048 J049 J050 J051 J052 J053 J054 J055 J056 J057 J058 J059 J060 J061 J062 J063 J064 J065 J066 J067 J068 J069 J070 J072 J073 J074 J075 J076 J077 J078 J079 J080 J081 J083 J084 T001 T002 T003 T004 T005 T006 T007 T008 T009 T010 T011 T013 T014 T015 T016 T017 T018 T019 T020 T021 T026 T028 T029 T031 T032 T033 T034 T035 T036 50996 45666 1402 18237 36783 111510 109027 103675 83663 35329 23204 77077 80029 100217 29843 1565 87423 13562 26944 76033 1277 78487 357 69530 45549 37017 12278 33191 36322 68658 16063 56350 56396 6680 51691 12395 1663 179 35524 21722 29974 13637 44896 8179 12209 9045 27956 26733 7546 3305 26297 27098 21354 29976 19856 23914 20887 16671 24938 5804 19591 6406 1842 1612 124159 100965 102621 203239 90030 326243 191204 212116 230387 135085 149786 120292 112435 120118 10090 67779 129165 127744 9506 10709 85929 103466 7245 6471 26826 57643 19664 15868 1391 0,32 0,28 0,0087 0,11 0,23 0,69 0,68 0,64 0,52 0,22 0,14 0,48 0,50 0,62 0,19 0,0097 0,54 0,084 0,17 0,47 0,0079 0,49 0,0022 0,43 0,28 0,23 0,076 0,21 0,23 0,43 0,10 0,35 0,35 0,042 0,32 0,077 0,010 0,0011 0,22 0,13 0,19 0,085 0,28 0,051 0,076 0,056 0,17 0,17 0,047 0,021 0,16 0,17 0,13 0,19 0,12 0,15 0,13 0,10 0,15 0,036 0,12 0,040 0,011 0,010 0,77 0,63 0,64 1,26 0,60 2,027 1,19 1,32 1,43 0,84 0,93 0,75 0,70 0,75 0,063 0,42 0,80 0,80 0,060 0,067 0,53 0,64 0,045 0,040 0,17 0,36 0,12 0,10 0,0086 Italia Italia Italia Italia Italia Saksa Saksa Italia Italia Saksa Italia Italia Italia Italia Italia Kreikka Italia Italia Italia Italia Kreikka Italia Italia Italia Italia Malta Malta Italia Italia Italia Italia Italia Italia Kreikka Italia Italia Saksa Hollanti Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Italia Belgia Saksa Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Suomi Suomi Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Saksa Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia Belgia X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X Y Y Y T U U U U U U U U U N G031 G032 G033 G034 G035 G036 G037 G038 G039 G040 G041 G042 G043 G044 P002 P003 P004 P005 P006 P007 P008 P009 P010 P011 P012 P013 P014 P015 P016 P017 P018 P019 P020 P021 P022 P023 P024 P025 P026 P027 P028 P029 P030 P031 R001 R002 R004 R005 R006 R008 R011 R012 R013 R014 R015 R016 R017 R018 R019 R020 R021 R022 R023 R024 R025 R026 R027 R028 R029 R030 R031 R032 R033 R034 R035 R036 R037 R039 R041 G013 G014 N001 K001 L002 L003 L004 L005 L006 L007 L008 L009 L010 F001 26909 13844 4610 11771 13163 3675 6607 16092 30131 18064 685 2375 3315 3614 101053 97149 110987 232222 98370 156215 153456 110652 102836 120901 95790 127983 135369 123940 133816 139009 124778 79975 71763 211167 177772 81195 35833 110756 87473 55504 78182 113762 98129 43147 103262 54156 107248 99971 121861 65253 57650 53803 114943 8678 124054 22612 76766 1121 1260 7467 74546 10955 104809 35951 126399 108676 94907 150200 141252 364246 110367 38450 17089 45488 52620 58322 26420 16658 11038 708 7735 9042 26717 7479 20143 18510 17962 22121 11077 13322 17293 14007 55301 0,17 0,086 0,029 0,073 0,082 0,023 0,041 0,10 0,19 0,11 0,0042 0,015 0,021 0,023 0,63 0,60 0,69 1,44 0,61 0,97 0,95 0,69 0,64 0,75 0,60 0,80 0,84 0,77 0,83 0,86 0,78 0,50 0,45 1,31 1,10 0,50 0,22 0,69 0,54 0,34 0,49 0,71 0,61 0,27 0,64 0,34 0,67 0,62 0,76 0,41 0,36 0,33 0,71 0,054 0,77 0,14 0,48 0,0070 0,0078 0,046 0,46 0,068 0,65 0,22 0,79 0,68 0,59 0,93 0,88 2,26 0,69 0,24 0,11 0,28 0,33 0,36 0,16 0,10 0,069 0,0044 0,048 0,056 0,17 0,047 0,13 0,12 0,11 0,14 0,069 0,083 0,11 0,087 0,34 Saksa Saksa Saksa Ranska Ranska Kreikka Saksa Saksa Saksa Saksa Italia Italia Italia Italia Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Suomi Suomi Itävalta Italia Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Suomi Saksa Saksa Saksa Ranska Suomi Saksa Saksa Saksa Irlanti Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa Saksa 37 Harvinaisimmat Duisenberg ja Trichet -laatat on kerätty Taulukkoon 6. Siihen on otettu mukaan 20 vaikeinta laattaa, joiden yhteenlaskettu osuus on 0.13 %:n kaikista syötöistä. Harvinaisin viisikymppinen on Portugalin (M) laatta H002, joita on järjestelmään tilastoitunut vain 167 kappaletta (1: 100 000). Listalta löytyy muitakin Thomas De La Ruen painamia laatta H:n seteleitä: Suomen L H005 ja H007. Näiden harvinaisuuden syitä on käsitelty tässä lehdessä aiemmin (Viite 1). Useita pienipainoksisia eriä löytyy myös Hollannin (P) G-laatoista ja Italian (S) J-laatoista. Duisenbergien ja Trichet´n jakauma on tasainen 11:9. Tilaajamaissa harvinaisemmista laatoista on laskettu liikkeelle hieman vähemmän (65 %) kuin muista laatoista. Kreikkaan on osunut kaksi ja Saksaan ja Hollantiin kumpaankin yksi Italian harvinaisemmista J-laatoista kun taas Kreikan omat Y G013 setelit ovat löytyneet pääosin Saksasta. Itävallassa EBT:n on syötetty eniten kahta harvinaista Italian F-laattaa. Taulukkoon 7 on kerätty analyysihetkellä harvinaisimmat Draghin allekirjoittamat yhdistelmät. Kärjessä on juuri ilmestynyt Hollannin (P) laatta R048, josta on vasta juuri rajan ylittävät 10 syöttöä. Kuten kaksikymppisissäkin, näiden järjestys tulee vielä elämään. Taulukko 6. 20 harvinaisinta Duisenbergin ja Trichet´n allekirjoittamaa 50 € yhdistelmää Maa M P S S P L Y S L S S S X X S S S S S S Allekirjoittaja Duisenberg Duisenberg Trichet Trichet Duisenberg Duisenberg Duisenberg Trichet Duisenberg Duisenberg Trichet Duisenberg Duisenberg Duisenberg Trichet Trichet Trichet Trichet Duisenberg Trichet Laatta H002 G009 J056 J041 G005 H005 G013 J015 H007 J008 F002 J010 R018 R019 J039 J020 J034 J055 J012 F004 Syöttöjä 167 169 179 357 441 557 708 843 907 956 1004 1101 1121 1260 1277 1402 1565 1663 1880 3229 % kaikista 0,0010 0,0010 0,0011 0,0022 0,0027 0,0035 0,0044 0,0052 0,0056 0,0059 0,0062 0,0068 0,0070 0,0078 0,0079 0,0087 0,0097 0,0103 0,0117 0,0201 Eniten syöttöjä Portugali Hollanti Hollanti Italia Hollanti Suomi Saksa Italia Suomi Italia Itävalta Italia Saksa Saksa Kreikka Italia Kreikka Saksa Italia Itävalta Taulukko 7. Kymmenen harvinaisinta Draghin allekirjoittamaa 50 € yhdistelmää Maa P V V X V P Z V S S Allekirjoittaja Draghi Draghi Draghi Draghi Draghi Draghi Draghi Draghi Draghi Draghi Laatta R048 M054 M051 G041 M052 R047 T036 M053 J084 J083 Syöttöjä 10 243 533 685 1227 1263 1391 1449 1612 1842 % kaikista 0,0001 0,0015 0,0033 0,0042 0,0076 0,0078 0,0086 0,0090 0,0100 0,0114 Eniten syöttöjä Sveitsi Espanja Ranska Italia Italia Saksa Belgia Espanja Italia Italia MIKÄ SELITTÄÄ HARVINAISET JA PUUTTUVAT LAATAT? 20–50 € setelistön tavallisuuden ja harvinaisuuden taustalla lienevät pääosin samat syyt kuin pienemmilläkin nimellisarvoilla eli painotekniset ongelmat, varastointi ja sattuma (Viite 2). Varsinkin 20 € seteleissä harvinaisuus korreloi luonnollisesti paitsi tilaajamaan setelitarpeeseen, myös Euron käyttöönottoon: harvinaisemmista Duisenberg + Trichet seteleistä 12/20 ja Dragheista 5/10 löytyy niistä maista, jotka ovat siirtyneet Euron käyttöön vasta myöhemmässä vaiheessa (Kypros, Malta, Slovenia, Slovakia, Viro). 20 € osalta on tehty useita yhteistilauksia useammallekin painotalolle, näitä ovat ainakin Royal Joh. Enschedé (laatta G), F. C. Oberthur (laatta E) ja uusimmista Bundesdruckerei (laatta R). Tuolloin siis useampi maa tilaa maakiintiöstään 38 Kuva 3. Harvinaisimmat Suomen 20 € setelit ylhäältä alas: Duisenberg D001, ensimmäinen tilauserä 013, Trichet G010 ja Draghi R020 (kuva kirjoittajien kokoelmasta). Taulukko 8. Teoriassa mahdolliset yhdistelmät, joiden olemassaoloa ei ole varmistettu. Syöttömäärät EBT:ssa. Nimellisarvo Maa Laatta Syöttöjä Eniten syöttöjä 20 € E G011 146 Hollanti 110 H G011 193 Belgia 180 L E004 137 Suomi 105 G013 87 Hollanti 43 M H001 78 Portugali 36 H002 68 Portugali 26 H003 114 Portugali 80 H006 128 Suomi 26 N F004 255 Saksa 88 P G004 582 Hollanti 244 G013 283 Hollanti 104 P008 615 Suomi 558 T K005 105 Hollanti 44 X R009 262 Saksa 110 Y N004 36 Belgia 20 Z T003 242 Belgia 113 T004 296 Belgia 220 50 € U L001 102 Hollanti 62 X R003 1282 Saksa 477 R007 427 Saksa 191 R009 200 Saksa 109 R010 287 Saksa 131 R038 98 Saksa 56 R040 33 Suomi 23 Z T012 286 Belgia 163 T022 82 Belgia 42 T023 234 Belgia 180 T024 72 Hollanti 49 T025 263 Belgia 187 T027 50 Belgia 37 T030 28 Belgia 16 S J025 665 Italia 211 J071 22 Italia 22 P G003 240 Hollanti 122 G012 653 Hollanti 356 G015 110 Hollanti 78 G018 43 Hollanti 27 G022 180 Hollanti 118 kaksikymppisiä samalta painotalolta. Näyttäisi siltä, että osaa näistä tilauksista ei ole tehty maakirjain kerrallaan vaan näennäisen sattumanvaraisesti, jolloin on syntynyt hyvinkin pieniä tuotantoeriä, esimerkiksi Suomen L kirjaimen 20 € G010 ja R020 joita tiedetään löydetyn Hollannin (P) setelien pakoista (Kuva 3). Onko syy tähän painotekninen esimerkiksi niin, että setelistöä painavat painokoneet on valjastettu yhtä aikaa eri maiden tilauksiin, mutta käytössä on sama paperierä, jolloin eri maille tulee erilaisia osuuksia kullakin laatalla esipainetusta setelipaperista? Vai ehkä se, että euroseteleitä valmistavilla setelipainoilla on käytössään monenlaista painotekniikkaa ja numerointilogiikkaa, jolloin maakirjain jää sivuseikaksi painojärjestystä suunniteltaessa (Viite 3). Viisikymppisissä Suomen ja Portugalin tilaus Thomas De La Ruelle (H001-H008) vaikuttaa kahden maan yhteistilaukselta. Tuolloin on syntynyt peräti kolme pienipainoksista seteliä: M/H002, L/H005 ja H007 (Kuva 4). H007 on myös ainoa kahdelle maalle yhteisesti tehty 50€ -laatta: Portugalin versio on H007:sta on tavallinen, mutta Suomen H007 taas harvinainen Suomen markkoja korvaavien setelien viimeinen ja vajaaksi jäänyt tilauserä. Hieman ihmetystä herättää muusta numeroinnista irralleen jäävä Hollannin (P) H016. Olisiko TDR:lla spekuloitu, että Suomen tai Portugalin tilaus jatkuisi tuonne asti? Huomionarvoista on myös se, että harvinaisista Duisenberg ja Trichet -seteleistä yli puolet on valmistettu kahdessa yksityisen tahon omistamassa painotalossa: G = Royal Joh. Enschedéssä Hollannissa ja H = Thomas De La Ruessa Englannissa. Taulukkoon 8 on kerätty laatat, joiden pitäisi olla olemassa, mutta joiden olemassaoloa ei ole varmistettu, vaikkakin siis EBT:sta löytyy syöttöjä näistäkin. LOPUKSI Tämä kirjoitus on jatkoa aloittamallemme Eurosetelien harvinaisuus -sarjalle, jonka myötä toivomme euroseteliymmärryksen lisääntyvän ja keräämisen helpottuvan. Seuraava artikkeli tulee käsittämään jäljelläolevat 100–500 €. nimellisarvot. Edelleen toivomme, että jos joku teistä löytää Taulukossa 8 olevia yhdistelmiä, tai edellisessä artikkelissa mainittuja ”olemattomia” 5–10 € yhdistelmiä, otamme mielellämme ylös tiedon tällaisista harvinaisuuksista. Yhteystietomme saa toimituksen kautta. Kuva 4. Harvinaisin 50 €: Portugalin M H002 ja Suomen harvinaisimmat 50 €: H005 ja H007. Kaikki Thomas De La Ruen painosta (H) (kuva kirjoittajien kokoelmista). VIITTEET 1.Kontiokari Tero, Numismaatikko 4/2011 2.Kontiokari Tero ja Alatalo Pekka, Numismaatikko 2/2014 3.Heinonen Antti, Ensimmäiset eurot – Eurosetelisarjan synty 2014. Suomen Pankin julkaisuja 39 Lukijan kynästä Positiivista ajattelua! Erään ”nummarin” viestittelyä, kun kertoi, että viesti katkeaa – ei näy loppuosa! Vastausviestissä luki, että kelaa hiukka rullalla tai nuolesta alaspäin josko teksti jatkuisi? Todellakin! Vähän alaspäin kelaamallahan ne lopputekstit sieltä löytyvätkin. Tällainen ongelmallisuus kuvaa hyvin atk-osaamistani! Kun toissa syksynä pitkän sairauden jälkeen ostin kannettavan tietokoneen, käyttöopasta tiedustellessani myyjä kertoi, ettei sellaisia enää tehdä, kun "kaikki oppivat jo koulussa tietokoneen käytön". Ostin koneen Soneralta, joka on puhelinoperaattorinikin. Seuraavassa puhelinlaskussa Sonera sai sitten 160€ ylimääräistä, kun jouduin soittelemaan tyttärelleni tyyliin "miten saan isot alkukirjaimet" ja hetken kuluttua soitin uudestaan "miten isot alkukirjaimet saa pois". No, mä täytän elokuussa jo 70! Kohta kansallismuseo nappaa mut näyttelyesineeksi menneiden aikojen ihmisten osastolle. Hauskaahan tää on! yt. seniorinörtti WANTED - JUTTUJA RAJAN RAHAAN KUN KIRJOITAT - JUTUN RAKENTAMISVINKKEJÄ Tehdään mielenkiintoisia juttuja. Etsi juttuusi näkökulma, josta asiaa tarkastelet. Kirjoita lyhyesti ja nasevasti, laita alkuun lyhyesti se mistä haluat seuraavassa kertoa (ingressi). Voit myös antaa lukijalle jonkin ”koukun” (yllättävä asia, löytö, selviytyminen yms.) joka selviää vasta jutun lopussa. Näin lukija odottaa mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää. Eli jutussa on aina jonkinlainen juoni ja järjestys. Havainnollista, konkretisoi, hanki valokuvia ja muuta ”to- distusaineistoa”. Loppuun tarpeen mukaan vinkki, mistä lukija saa lisätietoa, eli nettilinkkejä, kirjallisuutta, lehtiartikkeleja ym. dä siitä lehtijutun. Tapaamiset ovat pääasiassa Joensuussa erikseen sovittavana aikana. Tapaamiset Joensuussa voivat olla kirjailijayhdistys Ukrin toimitilassa Arttelissa Merimiehenkatu 32:ssa tai muualla, kuinka vain sovitaan. Lehden toimituskunta viime kädessä päättää lehden sisällöstä ja avustaa lehden tekemisessä. TARINASTA LEHTIJUTUKSI MITEN SAAMME JUTUT VALMIIKSI JA LEHTEEN Vastaavan toimittajan yhteystiedot: Kari Tahvanainen kartsa.tahvanainen@gmail.com puh. 050-3561903 Sepänkatu 49 A 8, 80100 Joensuu Minulle voi lähettää tekstejä muokattavaksi valmiiksi jutuiksi. Voin koota juttuja haastattelujen ja aineiston pohjalta. Voin esimerkiksi nauhoittaa kertomasi tarinan/jutun ja teh- haan kuuluu 350-pa ikkainen kesäteatteri. Arkkitehti Vilho Suonmaa suunnittelema tšasoun a sijaitsee perinnepihan piirissä. Tilalla on pitkät maaseutuelämä n perinteet 1600-luvulta saakka. Tilalla toimi kestikievari, jonka tunnetuimpia vieraita oli Elias Lönnrot . Tänään kylässä on noin 300 asukasta ja 60 oppilaan kyläkoulu, mikä osaltaan vahvistaa kylän toiminto ja. Pyhäselän vankila Suhmuran entinen koulurakennus. Suhmuran nykyisen koulun pihanäkymä sunnuntaina 19. tammikuuta 2014. Kuvan olen ottanut samana päivänä kuin Suhmuran entisen koulun kuvan RR 1/2014 s. 16. Tänään käydään keskust elua Pyhäselän vankilan lakkaut tamisesta. Maakunnan ääni vastust aa lakkautusta. Pyhäselän 1990 perustettu vankila on suljettu vankila, joka kuuluu Itä- ja Pohjois -Suomen rikosseuraamusalueesee n. Vankilapaikkoja on miehille ja naisille 87 ja henkilökuntaa 60. Tutkintavankeus, vankeusrangai stusten toimeenpano ja sakon muuntorangaistusten toimeen pano kuuluvat vankilan toimintasektorii n. lan piirissä toimii aikuislu Vankikio. Piippolan ammatti- ja kulttuuriopisto järjestää kädenta itopainotteista valmentavaa opetust a. Myös kuntoutustoiminta kuuluu ohjelmaan osa-alueina ja OMA-ku rsseina. Aikaansa seuraava tietokone- ja viestinnän koulutus on opetusohjelmissa mukana. asiasta Apu-lehdessä 48/1966: ”Kyllä Santra aikoina Voudinkylä an tavattiin. Kävin usein Hamma slahden seuVouvinkylä rojentalolla tansseis sa kesäisin – Kasvava väestömäärä meillä oli näet huvila tarvitsi lisää siellä elintilaa ja kruunu seuduilla. Kerran sattui aseman veronmaksajia niin, et1700-luvulla. Kansan tä yhtä tyttöä saatolle elämän ja pyytäessävaltion tulojen ni hän varoitteli jotain turvaamiseksi maan siihen päin, ja vesivoiman käyttöä että ’Voi tokkiinsa, tuli kehittää. jalakojas siäsUudistushankkeissa tä´. Tyttö näet asui haluttiin hyöSuhmurassa… dyntää luonnon tarjoam ja meidän huvilamme ia maholi taas päindollisuuksia. Verohel vastaiseen suuntaa potuksin tuetn. Joten siinä tiin uusien tilojen olisi tullut nelisenk perustamista. ymmentä kiloKruununmaita luovute metriä saattomatkaa… ttiin uudisMoinen pikasutukseen. Kruunu kutapaus jäikin mieleen nvouti Gabriel niin, että Wallenius toimi aktiivise sitten asemasodan sti uuaikoihin muisdisasutuksen puolest tui laulunaiheeksi.” a. Maaherra Ramsayn tarkastuskäynn Laulu sai julkisuu in yhteytta radiosdessä 1773 sai alkunsa sa 1951 ja pikkuhi 10 kruuljaa pääsi konuntilan luovutushanke ko kansan tietoisuuteen. Hammaslahden kupa ”rahvaa n Terho A. ripojille ja loisille”. Könösen laulama Mantilankumja sinkkikaivos esitys mun alueelle peruste tettiin Yleisradion studios nauhoittiin kolme tisa JoenHammaslahdesta laa. Kylän nimeksi suun kaupungintalol löydettiin uutuli Voudinkylä. la joulukuussa si kuparimalmio, Kansan kielessä nimi 1951. Nauhoitus esitettii josta louhittiin muutti Voun tammi1973–1986 malmia vinkyläksi. Voudink kuussa 1952. Esa noin ylässä 6 Mt. koetuis PääPakarisen kanmalmimineraaleja olivat ta vaikeuksista huolima sanomaiset esitykse magneettta taloja t vahvistivat tikiisu, kuparikiisu, oli edelleen kolme Suhmuran Santran sinkkivälke ja vuonna 1850. suosiota. Laupyriitti. Kuparimalmi Vouvinkylän alueelta lun sanat on käänne sisälsi myös on tty ruotsiksi, hieman kultaa ja sinkkiä. useita merkkejä kivikaud löydetty englanniksi, saksaks Kaivosen asui, ranskaksi, alue sijaitsee Lähdep tuksesta. venäjäksi ja latinaks ohjassa , joni. Voi olettaa, ka alueelta Iiksenjo että käännöspiiri ki saa alkunsa. laajenee edelYmpäristöhaittojen Honkavaara-Rekivaar leen. Näin Suhmur rajaus an Santra jata minen ovat olleet myös ja estäkaa kulkuaan ajattom HammasHonkavaara-Rekivaara illa poluillaan lahden kaivostoiminna kylä sijaitkevään puhtaana n jälkitöitä. see kuutostien varrella karjalaistyttöRikastushiekkaa läjitettii 25 km Jonä – ehkä paljain jaloin n kaivosensuusta. Tien kulkija – säteillen alueelle noin 5,3 Mt huomaa helunohtumatonta olemus ja sivukiveä posti Honkavaaran taan myös 1.8 Mt (Puustinen perinnepihan Terhojen mielikuviin. 2003). Näiden heinämammutteineen ympäristövaikutuksia . Perinnepiovat tutkineet muun muassa Tenhola ja Räisänen (2006). Tenholan ja Räisäse Suhmuran n (2006) mukaan noin 30 hehtaar postipysäkillä in alueella on 9–10 m paksu rikastus leimattu hiekkakasa. Tämä läjitysalue on postilähetys peitetty kaivostoiminnan päättym asemasodan isen jälkeen 0,1 m–0,6 m paksulla ajalta 1943. hiekkamoreenikerroksella ja osittain peitetty myös turvekerroksell a. Puustoa on istutettu turveke rroksen päälle. Ampumarata on rakenne ttu täyte- Korjaus: RR 1/2014 sivun 15 Pyhäselän koulutoimesta mainitun kappaleen lopun viimeisen lauseen tulee olla ”Kouluja lakkautettiin” eikä ”Koulu lakkautettiin”. 16 40 08-17 Pyhäselkä 1 korjattu.indd 16 28.1.2014 7.02 Metalliasennus Timo Räsänen Oy Joensuun Tilintarkastus Oy Seppo Åkerlund Siltakatu 18, 80100 Joensuu http://www.joensuuntilintarkastus.fi/ Viritie 21, 80160 Joensuu Puh. 0500 374 755 ISIP OY / ASIAKASLÄHTÖINEN MAALAUSKOLMIO Puh. 040 5842 255 Raatekankaantie 22 a puh. 020 779 0710 Avoinna arkisin 7–17 la 9–13 LVI-MYYMÄLÄ / ASENNUSPALVELU MAALAUSLIIKE Raimo Ollikainen –kaikki lämpöön, veteen ja ilmastointiin liittyvät osat ja asennukset. Sakari Virta 40 vuoden kokemus alalta. Yläsatamakatu 9 B, 80100 Joensuu www.karelcom.fi J p. 0500 881 026 vesikatto- ja vesieristystyöt • katot • seinät käytämme kotimaisia katepal-tuotteita sakari.virta@karjalanmestarit.fi 41 tunnukset saat Extranet Puukeskuksen t u v i S t a m O myyntipalvelusta Puh. 020 55 66100 myynti.tilaukset@puukeskus.fi Rahaliike Lehtola&Lehtola Oy Ostamme, myymme Suomi-setelit ja -kolikot. Valikoimastamme löytyy myös eurokolikot ja keräilyyn liittyvät tarvikkeet. Ilmarisenkatu 8 33100 Tampere p. 03 2122316, 0400 130 722 www.llshop.fi www.pohjola.fi Raatekankaantie 20, 80100 Joensuu Puhelin: 013 122 662 joensuunrautavarasto@gmail.com www.joensuunrautavarasto.fi www.ncc.fi 42 RajanRaha 3/2014 Harrastustamme tukevat: 5. vuosikerta Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry:n julkaisu ISSN-L 1798-761X ISSN 1798-761X 6 numeroa vuodessa Vastaava toimittaja Kari Tahvanainen Toimitus Kari Tahvanainen ja hallituksen jäsenet Toimitus, ilmoitusmyynti ja sähköposti Osoitteenmuutokset kirjallisina: Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry Kerolantie 52a 80910 KULHO tai sähköpostitse: info@rajanraha.fi Lehti ilmestyy vuonna 2014 4.2., 21.3., 29.4., 30.9., 24.10., 2.12. Tilaushinta koko vuodeksi 2014 Koko vuosikerta 50 € P-K:n Numismaatikot ry:n jäsenet 45 € Kannatusjäsenet 45 € Irtonumero 8,50 € Ilmoitushinnasto 1.1.2014 alkaen toistaiseksi Koko sivu / takakansi, väri 350 € Etukannen jälkeinen/takakannen edellinen, väri 280 € Koko sivu, mustavalkoinen 200 € 1/2 sivua, väri 185 € 1/8 sivua 80 € Rivi-ilmoitus 50-100 merkkiä 8 € yli 100-150 merkkiä 10 € yli 150 alkavalta 50 merkiltä + 3 € Yhdistysten huutokauppasivut á 60 € Muut ilmoitukset sopimuksen mukaan Ilmoitukset sähköpostilla: toimitus@rajanraha.fi Lisää kotisivuillamme www.pk-numismaatikot.fi Lisävärit, ilmoitusliitteet ym. sopimuksen mukaan. Julkaisemme sitoumuksetta kirjoituksia eri harrastusaloilta. Kirjoittajien teksteissään ilmaisemat mielipiteet eivät välttämättä edusta yhdistyksemme kantaa, ellei sitä ole erityisesti mainittu. Taitto/Paino Kustannushuone Oy / Tammerprint, Tampere Rajan Raha 4/2014 ilmestyy 30.9. Lehteen tarkoitetun ilmoitusaineiston tulee olla toimituksella 8.9. mennessä. Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry www.pk-numismaatikot.fi Vastaava toimittaja 2014 Kari Tahvanainen, 050 356 1903, kartsa.tahvanainen@gmail.com Toimituskuntana toimii yhdistyksen hallitus Hallitus Puheenjohtaja Teemu Kortelainen, 0400 170 211 Sihteeri, rahastonhoitaja, jäsenasiat Matti Virrantalo, matti@virrantalo.fi, 040 566 6646 Hallituksen jäsenet I varapuheenjohtaja Timo Ruotsalainen, 0500 572 712 II varapuheenjohtaja Juha Pöllänen Martti Puustinen Mauno Saarelainen Paavo Pölönen Sähköpostiosoite: info@pk-numismaatikot.fi Pankit päätilimme FI6157700520113132 huutokauppatilimme FI2457700520202844 Y-2323168-8 Kansi: Taitto: Kustannushuone Oy Suunnittelu ja toteutus: Raimo Vänskä, Teemu Kortelainen, Kari Tahvanainen Kuva: xx 43
© Copyright 2024