TAAS ON KOVAT PIIPUSSA!
SOPA 1 / 10 1 TAAS ON KOVAT PIIPUSSA! 1/10 - Painettua teekkarihuumoria ja vessalukemistoa värikansien välissä. KOMPLEKSIN KOKOONTUMISAJOT • OLUTSEURA MAISTOI LINDEMANIN KIRSIKKAA • KOMPLEKSI-MAMMAT TUTUSTUIVAT PUBEIHIN • UUSI HALLITUS LAATI KYMMENVUOTISSUUNNITELMAN NAAPURI-SPECIAL • Kompleksi selvitti stereotypioita • Turku - Suomen persereikä? • Kiinalainen superrotu häiritsee Karrin yöunta SOPA 1 / 10 2 SOPA 1 / 10 3 PÄÄTOIMITTAJALTA SOSIAALIPAKETTI 1/10 Sosiaalitutkimuksen klubi Kompleksi Ry TOIMITUS Päätoimittaja Joel Kanerva, jmkane@utu.fi Avustajat Pasi Ahola Noora Asikainen Karri Blommila Johanna Hedman Karoliina Hiltunen Veera Kilpeläinen Eero Kivinen Ilari Kolttola Susanne Kruth Viivi Lehtinen Jelena Leppäniemi Saara Lindeman Saara Matsi Sonja Nylander Antti Pitkänen Jussi Pyykkönen Peetu Savolainen Ulkoasu ja taitto Joel Kanerva JULKAISUTIEDOT Julkaisija: Kompleksi Ry Painopaikka: Uniprint, Turku Julkaisuaika: Maaliskuu 2010, Viikko 12 Levikki: 60 kpl Edellisen Sopan teemana oli yhdistyminen ja tällä kertaa juttujemme ytimessä on naapuruus. Edellisen numeron tavoin naapuriteema on liitetty yhteen yliopistojen yhdistymisen kanssa. Mitäpä näistä puoli vuotta päällä olleista teemoista voisi päätellä? No ainakin sen, että opiskelijapiireissä herättää edelleen ihmetystä, mitä yliopistokonsortia käytännössä tarkoittaa. Sopaa voisi pitää jonkinlaisena tuntemusten peilinä asiasta. Tammikuun alusta lähtien me sosiaalipolitiikan ja -työn opiskelijat olemme kuuluneet sosiaalitieteiden laitokseen. Käytännössä on kuitenkin vaikea havaita eroa entiseen verrattuna. Ainakin näin alkuvaiheessa tuntuu asian herättävän enemmänkin epäselvyyttä kuin etuja. Menee aikaa ennen kuin tottuu löytämään oppiaineet omista laitoksistaan. Asiaan perehtyneelle jutut selviävät tietenkin aina sutjakkaammin, mutta ajatelkaapa minkälaisessa byrokraattisessa rakennelmassa me opiskelijat olemme. Esimerkiksi Kompleksin sosiaalityön opiskelijat opiskelevat Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan sosiaalitieteiden laitoksen sosiaalipolitiikan yksikössä sosiaalityötä. Yritäpä selittää tkadulla vastaantulijalle, mistä tässä on kyse. Onneksi opiskelijat voivat kuitenkin keskittyä enimmäkseen opiskeluun, kun henkilökunta pitää kasassa yliopisto-nimistä norsunluutornia. Toivottavasti tornin perusteet on saatu fiksattua kuntoon. - Joel Kanerva SOPA 1 / 10 4 SISÄLTÖ Pääkirjoitus Puheenjohtajan sana 20 03 05 BYROKRAATTILIITE Hallitushaastattelut 06 Hallituksenvaihto 2010 12 NAAPURI-SOPA Laitosnaapurit Omat naapurit Turkulaisten naapurit TAPAHTUMA-SOPA Kompleksin risteily Index Winter Tour Peli-ilta Country-sitsit KULTTUURI-SOPA Sopan Uutiset Kolumneja Speksi Levyhylly Olutseuran 3. kokous Johkin syömisongelma 14 16 18 12 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 26 SOPA 1 / 10 5 PUHEENJOHTAJAN SANA: Vuosi sitten tällä palstalla Viivi Lehtinen aloitti ensimmäisen kirjoituksensa viittauksella puheeseensa, jonka hän antoi Kompleksin pikkujouluissa marraskuussa 2008. Itse en tähän täysin kykene, sillä puheeni muistiinpanot ovat aikaa sitten hävinneet sekä silloinen pelokas tunnetilani on poistanut suurimman osan ulkomuistissani olleesta osuudesta. Linjasin puheessa haluavani pitää Kompleksin erityisesti elinvoimaisena ja avoimena. Elinvoimaisuus tarkoittaa minulle, että hallitus ja jäsenistö kokevat olevansa osa toimivaa järjestöä, jolla on oma identiteettinsä, toimintansa ja imagonsa. Avoimuus taas tarkoittaa avoimuutta jäsenistön suuntaan sekä avoimuutta ulkopuolisille järjestöille ja yksilöille. Tietenkin kyseiset tavoitteet voi toteuttaa vasta koko vuoden aikana, eikä niiden lupaaminen merkitse vielä mitään, jos yritys jää liian vähäiseksi. En siltikään pelkää, etteivätkö elinvoimaisuus ja avoimuus ole saavutettavissa minun ja hallitukseni johdolla. Osakseni lankesi ainejärjestömme puheenjohtajan pesti, missä muuallakaan, kuin syyskokouksessa. Ensimmäiset tuntemukseni olivat luonnollisesti sekavat: pelkäsin olevani epäpätevä, mutta toivoin olevani hyvä sekä pelkäsin vastuuta, mutta vallanhimoni sai vihdoinkin ravintoa. Edellinen toimen haltija jätti sentään melko mittavat puitteet, joissa minun tulisi toimia. Onneksi Viivin tuki on sentään jatkunut vastuun siirtymisenkin jälkeen. Se, että minut nimitettiin syyskokouksessa, ei ole ihan koko tarina: PJ-puheet nousivat keskusteluun minunkin toimestani jopa kesän aikana, jolloin tutkailin omia tuntemuksiani ja toisten mahdollista mielenkiintoa kyseistä pestiä kohtaan. Kaiken aikaa toivoin, että asettuessani ehdolle nousisi esiin joku muukin halukas, jolloin jäsenistö voisi aidosti valita järjestölleen parhaan mahdollisen johtajan. Tietenkään ketään muuta ei noussut esiin, liekö mistä johtunut. Loppujen lopuksi olin siis paras ja ainoa ehdokas. Vuoden alusta olen johtanut loistavaa hallitusta, jossa jokainen on tehnyt ja tulee varmasti tulevaisuudessakin tekemään oman osansa, oli se toimenkuvaan kuuluvaa tai yhdessä sovittua. Kevät on alkanut, vähintään kuvainnollisesti, uudelle porukalle intensiivisesti, mutta jokainen on ottanut toimen tosissaan, enkä voisi enempää keltään toivoakaan. Hallituksessa on tapahtunut melkoinen kasvojen vaihtuminen, mikä onkin sekä haas- tavaa että potentiaalia rikastavaa. Oma, joidenkin oudoksuma, toiveeni oppiaineiden ja sukupuolten tasaisesta edustuksesta on toteutunut mielestäni oikein riittävästi, varsinkin puheenjohtajistossa. Kyseiset seikat ovat ehkä pikkujuttuja, mutta eipä ainakaan tarvitse murehtia pieniä asioita liikaa, mikä onkin kaltaiselleni kaappi-kontrollifriikille hyvä. Haluaisin vain kiittää kaikkia hallitukseen lähteneitä; te olette huippuporukka, johon mielelläni tukeudun ja jota on ilo käskyttää. Yliopistomme ja tiedekuntamme ovat kokemassa monenmoista muutosta, mutta kompleksilaisina ja yhteiskuntatieteilijöinä osaamme varmasti sopeutua ja muokata yhteisömme ja työpaikkamme ilmettä ja rakennetta tulevina vuosina. Muutokset eivät välttämättä ole aina hyviä tai toivottuja, mutta jokainen toteutuva muutos on otettava vastaan haasteena ja mahdollisuutena. Laitoksemmekin on muuttanut nimeään, mutta silti olemme kaikki vielä täällä ja opintomme jatkuvat. Yhteiskuntatieteilijän vastuuna on muokata ympäristöä ja asenteita, joten ryhtykäämme tähän toimeen sosiaalitieteilijän asemassamme innokkaasti ja avoimin mielin. Kompleksikin tulee ottamaan osaa tulevaisuuden rakentamiseen. Tiedämme sentään, että nyt on aika oppia olemaan aktiivinen, jotta osaamme tulevaisuudessa puolustaa alaamme ja siten ihmisten hyvinvointia. Jatkakaamme nyt hyvin alkanutta vuotta. Kuluva vuosi tuo varmasti vastaan haasteita ja yllätyksiä, mutta jokainen tuntemani kompleksilainen on kykenevä ottamaan ne vastaan ja tekemään parhaansa olosuhteiden puitteissa. Itse aion ainakin tehdä oman osani. Kiitos. - Eero Kivinen SOPA 1 / 10 6 WANHAT KUMARTAVAT JA UUDET ESTRADILLE - vuoden 2010 hallituskokoonpano esittelyssä Kysymykset kuuluivat näin: 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. Miksi aloitit/jatkat hallituksessa? Sivuaineesi? Tavoite hallituskaudelle? Arvioitu valmistumisaikasi? (arvion ei tarvitse olla edes luotettava :D) Asuntosi neliömäärä ja kenen kanssa sen jaat? Jääkaappisi vakiotarvike? (Hesen etukuponkeja ei lasketa!) Kotiavaimissasi avaimenperänä toimii…? Terveisiä? PUHEENJOHTAJA EERO KIVINEN 1. Jatkan hallituksessa, koska oli koko ajan sellainen fiilis, että haluaisin puheenjohtajaksi noudattamaan normaalia jatkumoa. Ja koska Kompleksi on niin ihq <3! 2. Sivuaineeni ovat hieman hämärän peitossa paristakin syystä, mutta kyllä niitä on. 3. Tavoitteena on pitää kaikki ohjat käsissä ja inspiroida ihmisiä olemaan omissa tehtävissään hyviä. Vahva hallitus vahvalle järjestölle. 4. 2013 olis kait se oletettu 5. 21,9 ja jaan sen villakoirieni ja äänentoistoni kanssa. 6. Tabasco ja sinappikurkkusalaatti 7. Soneran jokin hihnatyyppinen, jossa oli ennen sulkurengas 8. Terveisiä: Massiivista energiaa ja asennetta jokaiselle jäsenelle ja ystävälle vuodeksi 2010, teemme tätä teille jokaiselle! SIHTEERI VEERA KILPELÄINEN 1. Vallanhimo on toinen nimeni. 2. Näillä näkymin valtio-oppi ja poliittinen historia. Ehkäpä myös tilastotiede. 3. Saada facebookiin faniryhmä pöytäkirjoilleni. 4. Se on vielä arvoitus. Toivottavasti tämän vuosikymmenen puolella. 5. Ei tätä 18 neliön itsemurhayksiötä ole toistaiseksi vielä kukaan suostunut kanssani jakamaan. 6. Raejuusto. 7. Isiltä saatu hopeinen laatta, jota koristaa timantti ja kaiverrus. 8. Hyvää kevättä vaan kaikille kompleksimussukoille! SOPA 1 / 10 7 Uusi hallitus toi tullessaan myös paljon uusia kasvoja ja tämän esittelyn myötä osaat yhdistää kasvoihin ainakin heidän kadonneet kotiavaimensa… VARA-PJ & KOPO JOHANNA HEDMAN 1. Hyviä tyyppejä? Mahdollisuus vaikuttaa? Miksipä siis ei :) Hallitustoiminta on ollut ehkä parasta mihin oon yliopistossa ryhtynyt, vaikka SPSS:llä leikkiminen on aika hyvänä kakkosena. Jatkan, koska en haluis olla ilmankaan. 2. Psykologia, erityispedagogiikka, valtio-oppi ja sosiaalipolitiikka. 3. Oon kopo-liekeissä, että varmaankin nyt ensisijaisesti toivon saavani sillä rintamalla jotain aikaan, ja ainakin toimia hyvin tiedonvälittäjänä eri ihmisten välillä. Ja sitten mä haluan pitää joskus yhden kokouksen ja koputella nuijalla pöytää. 4. (arvion ei tarvitse olla edes luotettava :D) - Niiiiiisk, en mä haluis valmistua ja lähtee pois huipputyyppien luota. Mutta siis, tässä varmaankin parin vuoden sisällä oon poissa. 5. 28, jaan itteni ja Isonkoiran (se on mun unikaveri). 6. Kivennäisvesi, kiwi-hedelmät ja kurkku (sipsejä ja suklaata ei säilytetä jääkaapissa...) 7. J, missä on ‘’timantteja’’. Käsi ylös se, ketä yllätty? 8. Terveisiä: Kompleksilaiset on muruja. TALENTIA KAROLIINA HILTUNEN 1. Aloitin hallituksessa, koska viime vuoden hallituksella näytti olevan niin kivaa! Ja halusin myös olla enemmän ihmisten kanssa tekemisissä, kun on joskus vähän turhan “itsenäistä” tää yliopisto-opiskelu. 2. Tähän mennessä psykologia sekä kestävä kehitys. Jälkimmäinen on siis sellainen kauppiksen järjestämä monitieteinen juttu, jossa esimerkiks pohditaan kestävän kehityksen eri puolia tiimeissä ja näin. 3. No sellainen aktiivinen osallistuminen ja mukava yhdessäolo. 4. Aloitin syksyllä 2008 että kai sitä vois yrittää hoitaa homman siinä viidessä vuodessa, eli 2013 mennessä. Ei kylläkään oo kiirusta. 5. Ei tarkkaa tietoa, neliömäärästä siis, kai se on jotain 60 yläpuolella. Syksystä asti ollaan asuttu täällä poikaystävän kanssa. 6. No jogurttia pitää aina olla jostain syystä. Ja hedelmiä, tosin ne ei kuulu jääkaappiin... Uutena tulokkaana on juusto, jota olen jostain syystä syönyt ihan järkyttäviä määriä lähiaikoina, itsetehtyjen sämpylöiden kanssa siis namnam. 7. Sellainen avaimenperäksi suhteellisen suurikokoinen pöllö. 8. Terveisiä: Kaikille<3 SOPA 1 / 10 TALOUDENHOITAJA SAARA LINDEMAN 1. Vaihtelua luennoilla istumiseen, vaikka ei siellä vielä kauheesti oo tullut istuttua. Täytettä ansioluetteloon ja ennen kaikkea mukavaa puuhaa muiden kompleksilaisten kanssa. 2. Enpä ole vielä saanut mitään aloitettua, varmaankin syksyllä aloitan kasvatustieteen. 3. Pitää hauskaa muiden kompleksilaisten kanssa ja hoitaa taloudenhoitajan pesti kunnialla loppuun. 4. Niin kaukana tulevaisuudessa, ettei siitä kannata vielä edes puhua. 5. 57 neliötä ja jaan sen poikaystäväni kanssa. Kutsumattomat ötökät ovat juuri saaneet häätöilmoituksen Raidpullon muodossa. 6. Ketsuppi- ja Pepsi-max-pullo 7. Puinen karhu, jossa lukee nimeni ja tietenkin Pubin atk-luokkien avainläpyskä. 8 JUHLAVASTAAVA NOORA ASIKAINEN 1. Opiskeluajasta kaikki irti. Ne ihmiset ympärillä. Tykkään leikkiä kiireistä ja tärkeää. Miksi ei? 2. Tiedostan ja myönnän valtio-opin, nenäsuihkeen, purukumin ja sokerittoman salmiakin. 3. Pysyä hengessä ja hengissä. Jos saisi muutaman ylimääräisen hymyn kompleksilaisille aikaan niin olisi hienoa! 4. joku päivä. 5. 60, tylyn kämppäkaverin, hänen koiransa dj tinjayn sekä oman hauvani mc Balu Balzanatorin. 6. maitorahka. 7. Näköjään teboil-avaimenperä ja joku lätkä josta voit lukea kotiosoitteeni.. Teen rosvoroopeille asian hyvin helpoksi. 8. Kompleksilaisille iso sydän! <3 Ps. Äiti mä olen lehdessä!!! SOPA 1 / 10 SVOL-VO 9 JUHLAVASTAAVA SONJA NYLANDER SAARA MATSI 1. Oon vaan niin helppo <3 Yritin kyl vältellä, mutta Proffassa sorruin sit. 2. Kuluttajaekonomia, viestintä ja vanhenemisen tutkimus. 3. Huudella sohvalta ja syödä muiden karkit. 4. 2012 5. Turku: 17,5 ja yksin / Helsinki 65+kissa ja Tatu 6. Ällösöpöt magneetit 7. ööö.. vaikka mitä 8. Terveisiä? <3 1. Päädyin hallitukseen toisen juhlavastaavan (neiti Asikaisen) taivuttelun tuloksena 2. Jaa-a, sen ku vois varmuudella sanoo, mutta luultavimmin ainakin valtiooppi 3. Hauskoja muistoja hallitustovereiden kanssa vietetyistä hetkistä ja tietenkin et sais noi hommat kunnialla hoidettuu :) 4. Öööö.... 5. Huikeat 25 neliöö, jotka jaan itseni kanssa 6. Ketsuppii sieltä varmuudella löytyy 7. Tyylikäs Ariel (siis se merenneito) 8. Terveisiä: kaikille KULTTUURI JA YHTEISTYÖ logia, sosiologia.. ja kaikki, mitä en oo viä tajunnu kiinnostavaks.) 3. Mahdollisimman monipuolista kulttuuritoimintaa, eli jokaiselle jotakin periaatteella! Osallistujamäärät tietysti nousuun, kun ollaan niin tuloshakuisia :D 4. 2014 5. 60,5 neliötä, jotka jaan kihlattuni ja kaikista aiemmista vastauksista huolimatta ihan aidon kääpiövillakoiravauva Viltin kanssa. 6. Soijakastike, hillo, tomaattimurska (vaikkei se siellä kaapissa ole) mutta näkisittepä mitä mun pakastimessa on :D 7. Lahjaksi saatu pehmoleijona, ja Barbie avainnauhan päätykappale. 8. Kaikille muruille ja toivottavasti teitä näkisi usein! JELENA LEPPÄNIEMI 1. Vahingossa tietysti, mutta tässä pestissä, koska tykkään järkätä asioita ja kulttuuri on se mun juttu. 2. Psykologia, tulevaisuudessa ehkä aikuiskasvatustiede (gerontologia, bio- SOPA 1 / 10 INDEX SUSANNE KRUTH 10 LIPPU-UPSEERI ILARI KOLTTOLA 1. Koska Kompleksi on pop. 2. Vähän hakusessa vielä. 3. On painokelvoton. 4. En mä haluu valmistua koskaan enkä mä haluu että te muutkaan valmistutte vaan mä haluun että ollaan kompleksilaisia ja pidetään vätköjä Joelin luona ja pelataan seuraleikkejä. 5. Neliömäärää en tarkkaan muista, mutta jaan asunnon kahden kämppikseni kanssa, joista toinen tosin ei varsinaisesti asu siellä ja toista en muuten vaan koskaan nää. 6. Kyllä multa yleensä ainakin maitoa löytyy. 7. Semmonen joku Soneran mainoskrääsäjuttu. 8. Terveisiä: Äitille. 1. Aloitin koska jonkun neropatin idea (Sonja tai jonkun muun vastaavan) Proffan kellarissa oli että Ilari hallitukseen, ja siinä oluen lomassa lupauduin näinkin vastuulliseen tehtävään. 2. Sivuainetta en vielä ihan päättäny. 3. Tavoitteeni on yleisen näsäviisailun ja muiden hoitamien tehtävien haukkumisen lisäksi, kantaa ylpeästi Kompleksin lippua ja kertoa kokouksissa paskoja vitsejä. 4. Huomenna 5. 23 neliötä ja jaan sen helvetin suuren egoni kanssa. 6. Jääpalat 7. Pullonavaaja 8. Uskon, että tää hallitus floppaa ja pahasti. LIIKUNTA sosiologia. Kasvastus- ja uskontotieteet alkoivat myös kiinnostaa... 3. Semiliikunnallisten rentoutumismahdollisuuksien järjestäminen jäsenistölle. Opiskelusta voi toipua myös ilman promilleja, uskokaa pois. ;) 4. Täydellisessä maailmassa se on vuoden 2014 keväällä. 5. 25 ihan omaa neliötä. 6. Voi, juusto ja maito. Niillä pääsee hyödyntämään keskeisimpiä elintarvikkeita eli leipiä ja muroja. 7. ATK-luokan kulkuavain, avaimet kulkevat taskussa joten ei ole varaa koristella. 8. Hyvä Kompleksin naispuolinen jäsenistö, älkää pelätkö sitä perjantain liikuntavuoroa. :D Se on silkkaa höntsyä, rentoutumista ja hauskanpitoa ja vuoron miespuoliset käyttäjät pelkäävät teitä enemmän kuin te heitä. PEETU SAVOLAINEN 1. Pitkällisen kiinnostuksen, epäröinnin ja painostuksen summana. Ajattelin, että tämä on varmasti paras tapa sitoutua ainejärjestöön ja heilua mukana enkä ollut väärässä. :) 2. Psykologia, tilastotiede, filosofia ja SOPA 1 / 10 VARAINHANKINTA SUVI RÖMAN 1. Viime vuonna vastasin tähän, että valta kiehtoo, ja se kiehtoo tietty edelleen. Lisäksi vuoden aikana on löytynyt monia hyviä syitä jatkaa, kuten Lynin vip-kortit ja kivat ihmiset. 2. Poliittinen historia, perusopintojen kirjatenttejä tässä suoritan huolella paneutuen jo toista vuotta. 3. Suomalaisia olympiahiihtäjiä siteeraten, roikkua sujuvasti perässä. Ja sit kahtena kappaleena maaliin. 4. Veikkaisin jotain 2015. 5. Yo-kylän länsipuolen kaksio, paljonko näissä nyt sit on, joku 45? Kihlattuni Juhon kanssa kahden asustellaan toistaiseksi, mutta kolmas asukas on valmisteilla. 6. Jääkaappimehu, eli valmiiksi lantrattu Pirkka-sekamehu, josta tulee tosi hyvää kun se vähän makustautuu. 7. Kompleksin vanhalta toimistolta löytynyt pullonavaaja. 8. Terveisiä? Juu, paljon terveisiä kaikille! 11 SOPA & TIEDOTUS JOEL KANERVA 1. Ihan vaan siksi, että pääsen täyttämään tämän lehden sivut vielä neljän numeron ajan Sopan uutisilla ja muulla laadukkaalla vessalukemistolla. 2. Sosiologia ja mediatutkimus sekä satunnaisia opintoja muistakin. Lisäksi olen ahkera elämänkoulun opiskelija! 3. Päästä vallankahvaan ja muuttaa Kompleksi hyvin hallituksi kansanvallaksi. 4. Kypsyn poikkeuksellisen nopeasti uunissa jo neljässä tunnissa. Tästä kiitos kuuluu esikypsytetylle iholleni. Mausteeksi päälle suosittelen turkkilaista jogurttia ja kebab-kastiketta. 5. Asun 30 neliön haaremissa jalkavaimojeni kanssa kaupungin sydämessä. 6. Kebab kaikissa muodoissa. 7. Samaanin kylkiluu, joka suojelee mustalaiskiroukselta. 8. No tietysti Persian kuninkaalle. Tulen kohta taas käymään! Kysymykset kertauksena: 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. Miksi aloitit/jatkat hallituksessa? Sivuaineesi? Tavoite hallituskaudelle? Arvioitu valmistumisaikasi? (arvion ei tarvitse olla edes luotettava :D) Asuntosi neliömäärä ja kenen kanssa sen jaat? Jääkaappisi vakiotarvike? (Hesen etukuponkeja ei lasketa!) Kotiavaimissasi avaimenperänä toimii…? Terveisiä? SOPA 1 / 10 12 HALLITUKSENVAIHTO 2010 - A Change in Perspective 22.1.2010 Sosiaalitutkimuksen klubi Kompleksi Ry koki taasen vallanvaihdon mielenkiintoisen ajan, kun vuoden 2009 ja 2010 hallitukset kokoontuivat saman katon alle siirtämään soihdun virallisesti hallitukselta toiselle. Vaihtuminen tapahtui toki verettömästi ja hyvän tavan mukaisesti muutenkin, mutta moisen illan muisteleminen on aina kohdallaan. Vähintään vastuuvapauden myöntämisen helpottamiseksi. Vaihtoseremonian paikaksi oli valittu jo edellisenä vuonna hyvin toiminut Vuokralaisyhdistyksen juhlatilan yläkerta. Kyseisessä paikassa on kuluneina vuosina juhlittu monen järjestön ja henkilön voimin, joten paikka on selkeästikin todistanut käytännöllisyytensä ja luotettavuutensa. Juhlien laatu on toki vaihdellut, mutta tällä kertaa ei ollut pelkoa, että bileet olisivat muuta kuin laadukkaat. Paikalta löytyvä keittiö esitti tärkeintä osaa, sillä hallitusten miesten oli taas vuoro metsästää ja valmistaa ravintoa nälkäisille luottamustoimijoille. Mistä moinen perinne on saanut alkunsa, on jäänyt allekirjoittaneelta edelleen pimentoon, mutta antakoon nukkuvien koirien olla: ruuanlaitto on ihan kivaa. Allekirjoittanut oli tietenkin taas startannut valmistelut jo aikaisemmin: viime vuoden salaattilaite oli tekevä paluun lukuisista, no, ainakin muutamista pyynnöistä johtuen. Päivän kaupassa käyntiä varjosti tosin outo päätökseni täyttää lomakkeita pariinkin eri lähteeseen päivällä, eli kiire meinasi tulla ja kunnolla. Ihme kyllä olin siltikin ensimmäinen juhlapaikalla, mutta jokainen sentään löysi ennen pitkää paikalle, jotta pystyimme valmistelemaan illan herkullisen aterian suunnitteluvai- heesta asti. Inspiraatio toki pysyi piilossa melkoisen tovin, mutta ennen pitkää miehet onnistuivat lyömään viisaat päänsä yhteen ja muuan iPhonen avustuksella saimme reseptin, joka kelpasi jokaiselle ja josta takuuvarmasti saisimme mahan täyteen. Kylävalintakin ansaitsee jälleen maininnan yllättävän hyvästä valikoimastaan, sillä mitään ei jäänyt puuttumaan. Ainakaan muistaakseni. Itse tapahtuma alkoikin lupaavasti, vaikka ilmassa oli ihmetystä ruokailun tavallista myöhemmästä ajankohdasta. Hyvää on hyvä odottaa, joten ruuan valmistuminen sai tapahtua rauhassa ja rakkaudella. Hallitusten miehet osoittivat joviaalia asennetta ruuanlaittoa ja toisiaan kohtaan, joten mitään skismoja keittiössä ei päässyt syntymään useasta kokista huolimatta. Ruokailu tapahtui lähes kynttilänvalossa, joten iloiset kasvot näkyivät läpi pöydän ja takasivat lämminhenkisen ruokailuhetken. Pääruoka sai kiitosta täyttävyydestään monelta ja oma väsäyksenikin sai kiitosta, mikä lämmitti sydäntä oikein paljon. Myös ruokajuomana toiminut viini pääsi jakaantumaan tasaisesti. Allekirjoittaneelle jäi hieman mietinnän alle, että olisiko pääruuan kanssa pitänyt juoda valkoista vai punaista. En laske tonnikalaa oikeaksi kalaksi. SOPA 1 / 10 Ruokailun ohessa edeltäjäni pääsi jakamaan jokaisen himoitsemia diplomeja edellisen vuoden ansioituneille hallituslaisille, eli jokaiselle. Diplomien jaossa ilmeni toki pieni kuriositeetti, mutta se jääköön mainitsematta, kysykää mieluummin asianomaisilta ja saatte vastaukseksi naurahduksen ja anekdootin. Ruokailua ja diplomeja seurannut vapaa seurustelu tapahtui jälkiruuan ja muuan synttäribileissä ”hyväksi” todetun boolin säestyksellä jouhevasti. Paljastuksia tuli ja suuria tunteita ilmeni, mutta hyvän maun rajoissa tietenkin, olemmehan aikuisia ihmisiä. Siivouksen koittaessa pääsi viime ja nykyisen vuoden puheenjohtajat loistamaan tiskauksessa, muiden hoitaessa itse paikan kunnon. Liekö johtunut adrenaliinista tai muista kemikaaleista, mutta tiskaaminen sujui antaumuksella ja nopeahkosti suuresta tiskivuoresta huolimatta. Paikka jäikin aivan kelvolliseen kuntoon viimeisenkin poistuessa paikalta 13 joko kotiin tai lähimpään seurusteluravintolaan. Paikalla oli kaikkien suureksi iloksi myös muita vanhoja tuttuja, joten meininki vain pääsi paranemaan. Matka jatkui edelleen Turun yöhön, jossa jälleen kohtasimme uusia kasvoja. Matkalla koitimme melkoisen uskaliasta taksikeinottelua johtuen muuan tutun suuresta halusta maksaa matkamme. No, se onnistui miten onnistui, mutta perille pääsimme, ja onkin pääasia. Koko ilta sai arvoisensa päätöksen ja seuraavassa kokouksessa jokainen muisteli lämmöllä koko iltaa. Koko hallituksenvaihto oli siis onnistunut tapahtuma ainakin allekirjoittaneen mielestä ja lähensi vaihtuvia hallituksia ja tarjosi foorumin avoimelle dialogille hallitustoiminnasta ja toimijoista. Toivon jokaisen olevan kanssani samaa mieltä. Kiitos molemmille hallituksille ja seuraavaan tapaamiseen… - Eero Kivinen SOPA 1 / 10 14 “ONKS TEIL JOKU IDENTITEETTIKRIISI?” - mielipidetutkimus kompleksilaisiin suhtautumisesta JOHDANTO ”Onks teil joku identiteettikriisi?” Tämä oli vastakysymys, jonka saimme kuulla toteuttaessamme tähän tutkimukseen kuuluvaa haastattelua. Halusimme haastatella tilastotieteilijöitä ja sosiologeja laitosnaapureistaan kompleksilaisista. Toteutimme lyhyen tutkimuksen Publicumin maastossa metsästäen kyseisiä opiskelijoita. Molempia oli yllättävän vaikeaa löytää, sillä ensiyrittämällä emme löytäneet ristin sielua Statistikan tai Sklubin taukohuoneista, tai miksi he niitä kutsuvatkaan. Anonymiteetin säilyttämiseksi julkaisemme vain kuvat, mutta nimet saa lukija selvittää itse, mikäli kokee lausutut sanat loukkaaviksi, mutta miksi kokisi? Kirjoittajat eivät ole vastuussa poltetuista silloista, pilalle menneistä ihmissuhteista tai liian vakavista käsityksistä. TULOKSET “Miltä näyttää peruskompleksilainen?” Statistika (Sosiaalitieteiden laitoksella?): ”Tytöt näyttävät lähihoitajilta, poikien keskuudessa on enemmän vaihtelua, mutta suurin osa heistä näyttää aktivisteilta tai ovat isoja demareita” ”En edes tiedä, miltä ne näyttävät” Sklubi (Vähemmistöt): ”Keltaiselta, ystävällismieliseltä” ”Hyvältä ja rasvaiselta” Mitä mieltä olet kompleksilaisista? Statistika (käppyröitä): ”Söpöjä ja turhia” ”Hyi helvetti” Sklubi (siis mitä se sosiologia edes on?): ”En ole tuntenut yhtään huonoa kompleksilaista, hyviä tyyppejä” ”En tunne” ”Ihan kivoja yhteiskuntatieteilijöitä” ”Ei tykkää sosiologeista” ”En tunne henkilökohtaisesti, olisi kiva tutustua lisää” JOHTOPÄÄTÖKSET Kompleksilainen on selkeästi aivan kuin kaikki muutkin, pienillä vivahteilla, paitsi Eero. Olemme maailmaa parantavia kommaridemareita, jotka pukeutuvat keltaiseen vain keskenään. Emmeköhän me siis tule toimeen aivan kenen tahansa kanssa; olemme kunnon naapureita. Kirjoittaneet: - Oskari Kankaanpää ja Kristiina Hietanen SOPA 1 / 10 15 SOPA 1 / 10 16 NAAPURIT KERTOVAT, KOMISARIO PALMU Sopa tunkeutuu nyt meidän jokaisen kodin piiriin. Tätä numeroa varten toimitus pyysi lukijoita lähettämään omia tarinoitaan naapureista - noista seinän takana asuvista kummajaisista. Seuraavassa korjaamamme sato. O mat kokemukseni naapureista omilleni muuttoa ennen olivat pääosin hyviä, olinhan kasvanut idyllisessä hyvinvoivien espoolaisten rivitalolähiössä, jossa vienon tuulenvireen ja runsaiden koivunlehtien muodostama lempeä suhina yhdistyy korkeintaan pihalla leikkivien lasten kirkkaaseen puheensorinaan muodostaen näin korvia hivelevän Kuvassa esiintyvältä Kompleksiseniililtä ei symbioosin. ole kysytty lupaa kuvan esittämistä varten. Varmasti jotain tuollaista yliromantisoitunutta toiveajattelua oli ilmassa, seinän saattavat joskus tuntua yllättävänkin ahtailta kun ensimmäisiä kertoja yritin ummistaa ja tätä tunnetta helpottamaan voi kutsua ystäviä silmiäni Turun Räntämäen kaupunginokylään vaalimaan yhteisöllisyyttä, mutta asuntojen sassa. Ainoana ongelmana tilanteespaperinohuet seinät huomioon ottaen täytyy vain sa tosin oli se, että seinänaapurillani kysyä, miksi kuulumiset on muka parhainta vaihtaa alkoi aina normaalien ihmisten nukklo 24 jälkeen yöllä. kumaanmenon aikaan koripallotreenit, Joskus on oikeasti käynyt mielessä, että kiijoita säestettiin Radio Nova –radiokananalainen superrotu ei yksinkertaisesti tarvitse heivan ”laatumusiikilla”. kolle ja kuolevaiselle ihmisille tarkoitettuja yöunia. Tilanne ei äitynyt kovinkaan vakaKoska olen laiska ja saamaton, olen vihdoin tavaksi, sillä pari napakkaa kopautusta junnut siirtyä tehottomasta seinän hakkaamisesta välillämme ollutta seinää vasten saivat ja hiljaisesta sadattelusta korvatulppien käyttöön. innokkaan treenaajan ymmärtämään, Korvatulppien keksijä (kuka ikinä oletkaan), I salute että myös uni on tärkeä osa harjoittelua you! ja kehitystä. Nykyisin Ylioppilaskylässä asues- Karri Blommila sa on kuuloaisti tottunut myös hivenen erilaiseen elämisen muodostamaan äänimaailmaan. Ilmeisesti ainakin oppuvuodesta tajusin olevani vanha. Seinätoisella kiinalaisista naapureistani on naapurikseni muutti mitä ilmeisimmin kaksi jäänyt aivoihin pysyvästi viritettynä opiskelijatyttöä, jotka jaksavat juhlia sekä jokaiseoman maan aikavyöhykkeen hallitsema na mahdollisena arkipäivänä että myös viikonsisäinen kello. loppuisin. En ole koskaan pahastunut liiemmin Ymmärrän, että Yo-kylän itsetoisten aiheuttamista äänistä (sattuneesta syystä murhakopeiksikin kutsuttujen lukaalien L SOPA 1 / 10 17 vai kroketti, mutta ainakin hän harjoittelee ahkerasti. Joka yö. N rappukäytävässäni kiljuu päivittäin ahdistuneita lapsia ja naapuriasunnon toimistotädit kalkattavat ikkunani alla tupakkatauoilla), mutta nyt olen hajota omaan tuskaani. Kyllä, saan nukuttua ihan yhtä hyvin vaikka he juhlivatkin ja kyllä, tenttiinlukeminenkin onnistuu, mutta ärsyynnyn suunnattomasti, että heillä on kivaa. Kyllä kai minäkin juhlisin, ellei olisi harjoittelua ja töitä ja tenttejä. Oma elämä tuntuu niin säälittävältä, kun istuu kotona villasukat jalassa ja tenttikirja kädessä, ainoana odotuksena Salkkareiden alkaminen, jotta sen jälkeen pääsee nukkumaan ja heräämään taas aamulla seitsemältä. Joskus harvoin (ja nyt loppu se hymähtely!) kun itse lähden juhlimaan, olen yleensä poissa kotoa, joten naapurini eivät selkeästikään tiedä, että minullakin on oikeasti elämä (ja kyllä, ehdin myös kuluttaa aikaani miettimällä, mitä naapurini, joita en koskaan näe, minusta ajattelevat…). Eräänä tuskaisena keskiviikkoiltana hermostuin ja koputtelin hieman seinään toivoen sen hiljentävän iloista puheensorinaa ja musiikkia. Koska seinät ovat melkoisen pahvia, kuului sieltä toisen asukkaan kommentti: ’’Joo, siis se on ihan ihme v*tun mummo, luulis että nuori kans ymmärtää…’’. Odotan ihan hirveästi, että voin pitää isot bileet. En kostomielessä, vaan todistaakseni naapureille, että kyllä minäkin osaan. - Kristiina Hietanen PS. Yläkerrassani asuu ihanan urheilullinen nuori mies: en ole ihan varma, onko laji koripallo aapurit. Nuo vuosiksi tuntemattomiksi jäävät yksilöt suoraan seinän takana. Ainakin omia naapureitani heidän henkilöllisyytensä varjelemisessa lienee auttanut yhteisen rappukäytävän puute ja jokaisen oma suora uloskäynti. Siitä huolimatta yläkerran tytön koira on paljastunut karvansa pudottavaksi roduksi, sillä keväästä syksyyn on norjanangervo pensaamme täynnä villaisia vesisateessa kastuneita möttejä. Toiseksi koira katselee tätä nykyä kateellisena yläkerran ikkunasta, kun päivisin leikin pallolla ulkona oman koirani kanssa. Säännöllisin väliajoin vierailulla yläkerrassa käy myös tuntematon nuori mies, jolla on erirotuinen koira. Mielenkiintoista eikö? Nainen hoitaa välillä myös äitinsä tanskandogia, jolloin muuten hiljainen koira äityy oikein koirakuoroksi. Mutta erään iltalenkin päätteeksi tämä tyttösnautseri tutustui meidän pieneen karvapalleroomme ja ne tulivat juttuun oikein hyvin. Siinä sitten vaihtoivat kuulumisia myös omistajat ja naapuri vaikuttaa varsin mukavalta eikä niitä karvatuppojakaan enää lennä pensaikkoon. Voin kyllä vahvistaa sen legendan, että koiran avulla tutustuu ihmisiin. Vuoden niin tuntemattomina pysytelleet naapurit ovat kummasti pysähtyneet pihapolulle paijaamaan villavauvaamme. Nyt tietää kuka asuu ylhäällä ja kuka oikealla. Parasta naapureissa on kuitenkin se, etteivät he valita. - Jelena Leppäniemi M inun naapurissani asuu Kompleksi-toveri Jelena. Ei ihan seinän takana, mutta muutaman sadan metrin päässä kuitenkin. Jelenalla on mies ja touhukas Viltti-koira, jonka kummitäti olen. Minusta on mukavaa, että Jelena asuu naapurissani ja käyn hänen luonaan usein kylässä. Yhdessä me juomme kahvia ja keskustelemme maailman tilanteesta. Kerran Jelena leikkasi sekä värjäsi hiukseni ja niistä tuli hienot. Samalla säästin paljon rahaa, kun en mennyt kampaajalle. Muitakin naapureita minulla on, mutta heitä en tunne. - Susanne Kruth SOPA 1 / 10 18 TAVOITTEENA LOPULLINEN RATKAISU TURKULAISKYSYMYKSEEN - MITÄ AJATELLAAN KOMPLEKSILAISISTA HELSINGISSÄ, TAMPEREELLA JA JYVÄSKYLÄSSÄ Sopan haastattelussa paljastui, että turkulaisvastaiset käsitykset elävät vahvana yliopistoissa. Ajoittain jopa törkeyksiin menevät vastaukset paljastavat, mitä meistä todella ajatellaan. Siis seuraavan kerran kun kohtaat opiskelijatovereita muista yliopistoista, muista epäillä kaikkia kohteliaisuuksia, joita he sinulle saattavat kertoa. Haastateltavina olivat sosiologian opiskelija, sosiaalipolitiikan opiskelija Helsingistä sekä yhteiskuntapolitiikan opiskelija Jyväskylästä. Ehkä jotain mielipiteiden arkaluontoisuudesta kertoo, että kyseiset henkilöt eivät halunneet käyttää omaa nimeään eivätkä luovuttaa omaa kuvaansa haastattelun yhteyteen. Tässä ovat kysymykset, jotka esitettiin haastateltaville: 1. Kerro jotain itsestäsi. Mitä opiskelet, missä, oletko esim. demari, jos et, niin miten kuvailisit itseäsi muuten? 2. Mitä tiedät Turusta? Entä turkulaisista sosiaalipolitiikan ja -työn opiskelijoista? 3. Kun olet yksin kotona, haaveiletko salaa turkulaisuudesta? Miksi? Miksi et? 4. Onko salainen suunnitelmasi löytää lopullinen ratkaisu turkulaiskysymykseen? Miksi? 5. City-lehden mukaan turkulaiset ovat muuta Suomea edelle muodissa, miten tämä näkyy etenkin Turun miespuolisissa sosiaalipolitiikan ja -työn opiskelijoissa? 6. Oletko syypää siihen, että jotkut pahat ihmiset haluavat Suomeen lukukausimaksut? Ovatko mielestäsi turkulaiset vastuussa asiasta? 7. Mikä on käsityksesi siitä, miksi kukaan haluaisi asua Turussa? Onko syynä kenties ihanan puhdas Aurajoki, kiva murre tai jokilaivat? 8. Mitä aiot tehdä turkulaiselle kun sellaisen seuraavan kerran kohtaat? NIMIMERKKI TAMPEREEN TAJUNTA 1. Opiskelen sosiologiaa Tampereella. En ole demari, enkä kokoomuslainen, enkä kepulainen. 2. Tiedän, että turkulaiset sosiaalipolitiikan ja -työn opiskelijat ovat köyhiä köyhyystutkijoita 3. Totta kai haaveilen, koska turkulaiset ovat aina vähän kauniimpia. 4. Kyllä, koska haluan tietää miksi turkulaiset ovat niin yli-inhimillisiä. 5. Näkyy mm. liian pieninä, vanhoina ja kulahtaneina rätteinä. 6. En ole itse vastuussa lukukausimaksuista, mutta turkulaiset ovat! 7. Murre on ehdottomasti syy siihen, miksi kukaan haluaa asua Turussa, harmi vaan, että sen omaksuminen kestää jonkin aikaa 8. Aion tuijottaa pitkään perään. SOPA 1 / 10 19 ALIAS, JOSTA EI VOI TUNNISTAA KUKA ON KYSEESSÄ! 1. Opiskelupaikka: Helsinki, pääaine: sosiaalipolitiikka. Enkä todella oo demari! 2. Turussa on muumeja. Eiku neki oli naantalissa. Hmm... Turussa on Stockmann! Ne opiskelijat käy varmaan kattomassa muumeja kun ne ovat siinä lähellä, niin mä ainakin tekisin! 3. NO WAY IN HELL! 4. Onko turkulaisilla joku kysymys? 5. Meillä ei niitä miespuoleisia sos.polin opiskelijoita hirveesti näy, joten en oikeen osaa kuvitella niitä muuallakaan. 6. En todella! Hmm en ookaan koskaan aikasemmin aatellu, etä vika vois olla turkulaisissa, mut miksipä ei! 7. Ainoo syy haluta asua Turussa on oltava halvat vuokrat. 8. Varmaan nauraa. JARI HESAST 1. Olen Jari, opiskelen Helsingissä sosiaalipolitiikkaa. Vakaumukseltani seksikäs sitoutumaton. 2. Turusta tiedän linnan sekä karmean murteen. Myös sen, että sitä kutsutaan Suomen persereiäksi. Turun sospol ja -työn opiskelijat on varmaan ihan jees, sillä itsekin lähes sellaiseksi jouduin. 3. Viime keväänä haaveilin, ja samalla pelkäsin kuollakseni turkulaisuutta. Ehkä viehkeät savolaiset juureni eivät olisi sopineet Turun atmösfääriin, joten on parempi, etten ryhtynyt turkulaiseksi. Toisaalta, Sedukin taitaa olla sieltä kotoisin ja omistaa nyt jo jalkapallojoukkueen... 4. Turkulaiskysymykseen haluaisin neuvoja persuilta. 5. Turkulaisten muodikkuus näkyy etenkin keltaisissa haalareissa. Keltainen on yksi lempiväreistäni, ja sopii hyvin pääsiäiseen, sekä erityisen hyvin miehille. 6. Turkulaisia voi erittäin hyvin syyttää kaikesta, myös lukukausimaksuista. Kyseessä on kuitenkin lähes aina informaatiokatkos keskusteltaessa turkulaisen kanssa. 7. Onhan Turussa Ruisrock. Kyllä sen siivellä siellä muutaman päivän kesällä asuisi. 8. Seuraavalla kerralla kohdatessani turkulaisen aion mäiskiä tätä kovaa pakaroille. Tässä vaiheessa on haastateltavan pakko myöntää, että otsikko on harhaanjohtava, laatua “Eva Wahlström riisuu paitansa”. Yhteistyö Jyväskylän suuntaan ei näköjään toimi, valitettavasti vastauksia tuolta vihreiden vassaripaskojen hautausmaalta ei kuulunut! Tämän perusteella voidaankin miettiä, kuinka voimakkaat anti-turkulaismielipiteet ovatkaan kyseisessä kaupungissa. Kaiken kaikkiaan voidaan huomioida, että vastakkainasettelua Turun ja muiden kaupunkien välillä on olemassa. Tämä kannattaa ottaa esiin tulevilla Stigma-sitseillä. Syyttävää osoittelua tulee odottaa ainakin olutseuran musiikkivastaavalta. - Tommi Niinimäki SOPA 1 / 10 20 ITÄMEREN VALTIAAT! Kompleksin innokkaat bilehileet kerääntyivät Ruotsiin matkaavalle laivalle tammikuun loppupuolella. Matkan päämääränä oli käydä pyörähtämässä rakkaan naapurin satamassa, mutta kotoisasta laivasta poistumista ei luonnolisesti edes harkittu. Mielestäni on tärkeää nähdä pienet hyvät asiat vähemmän tuntemattomia ihmisiä lastataan moni- maailmassa ja iloita niistä. Aamukahvi kaupungil- kerroksiseen viihdekeskukseen, jonka kaiken ma- la, hallan kuuraamat pellot tai vippikortti Marilyniin alaisjärjen mukaan tulisi ulkoisen olemuksensa ja Vegasiin ansaitsevat tulla huomioiduiksi. Olen perusteella upota suoraan meren pohjaan. Käsit- lukenut lehdestä, että maailman kaunein nainen tämättömien fysiikan lakien johdosta se ei kuiten- eli taitoluistelija Kiira Korpi on jo vuosia kirjannut kaan uppoa, vaan lähtee valloittamaan aaltoi- päivittäin ylös kolme hyvää asiaa ja sanon vaan, levaa merta jättäen rannalle vain matkustajiensa että meidän tulisi kaikkien tässäkin suhteessa ot- kristillisen orjamoraalin. Miten nerokasta! taa hänestä mallia. Niin mekin Kompleksissa päätimme lähteä Yksi ihmismielessä piilevän kauneuden ja risteilemään. Matkamme alkoi hyvissä merkeissä, sitä kautta elämän mielekkyyden ilmentymistä sillä oikeaan tunnelmaan päästiin Aikuista Naista on ruotsinlaivat sekä niiden erilaiset siksakkia laulamalla jo bussissa torilta satamaan. Sata- pitkin Itämerta päivästä toiseen seilaavat variaa- massa meitä odottivat risteilyn toteuttamisesta tiot. Parhaita ovat risteilyt, joilla ei poistuta koko huolehtineet juhlavastaavamme Saara ja Noora aluksesta ennen kuin ollaan takaisin siellä, mistä hyttikorttien kanssa. Laivaan pääsyä odotelles- matkaan lähdettiin. Joukko toisilleen enemmän tai samme menimme yhdille sataman baariin. Joka SOPA 1 / 10 puolella kuhisi ihmisiä kuin muurahaiskeossa ikään ja mielemme olivat jännittyneen odottavai- 21 todistus. Pian olikin jo aika suunnata buffettiin, jota sia seuraavien merellä vietettävien 23 tunnin suh- silmälläpitäen neuvokkaimmat meistä olivat teen. paastonneet aamusta asti jaksaakseen varmasti Lopulta pääsimme astumaan suuren ja syödä koko rahan edestä. Vaikka en itse olekaan valkoisen Silja Europan kyytiin. Hyttimme löyty- suuri buffettien ystävä, kului aika rattoisasti kom- ivät autokannen alapuolelta, toisin kuin samalla pleksitoverien kanssa saman pöydän ääressä risteilyllä olleiden Statistikkojen, joiden hytit tai- istuen ja mahat täyttyivät. Ruoka oli hyvää ja vii- sivat olla peräti kymppikerroksessa. Kateellisia nikin tarjoiltiin pulloista. Seuraleikkejäkin viriteltiin tai katkeria emme kuitenkaan olleet, sillä ajatuk- ruokailun ohessa ja saimme jälleen oivan tilaisuu- semme pyörivät merkityksellisempien asioiden den tutustua toisiimme paremmin. ympärillä. Saisimmeko ostettua viinaa laivan tax Puolen yön aikoihin siirryimme kuuntelemaan free -myymälästä, vaikka hyttikorttimme eivät laivalla esiintynyttä Anna Puuta, jota seuraavien meitä siihen oikeuttaneet? Voisiko olla mahdollis- tuntien tapahtumat ovat jääneet minulta jokseen- ta, että myyjiä olisi ohjeistettu tarkistamaan asia, kin hämärän peittoon. Muistikuvieni mukaan is- sillä laivalla tiedettiin olevan opiskelijaryhmä? tuimme kuitenkin joukolla hyttikäytävässämme Täytyisikö meidän risteillä selvin päin? Huolemme metelöimässä. Ei siis välttämättä ollut muiden alkoholin saatavuudesta osoittautuivat kuitenkin matkustajien kannalta ollenkaan huono asia, että aiheettomaksi, sillä tax freessä ei tälläkään kertaa majailimme autokannen alapuolella. Muistan, että tarkastettu muuta kuin korkeintaan henkilöllisyys- minulla oli kommunisminpunaiset sukat, jotka olivat varmasti vielä aamulla olleet ihan puhtaat. Muistan myös törkeän hyvän musiikkimakuni sekä vahvan itsenäisen naiseuden eetokseni, jonka ilosanomaa evankelioin kaikille, jotka sen tahtoivat ottaa vastaan ja myös niille, jotka eivät tahtoneet. Nukkumaan menin aamuviiden maissa. Seuraavana päivänä ei tapahtunut juuri mitään. Monilla meistä oli krapula ja joukkomme olivat hajaantuneet pitkin laivaa. Puhelimestani oli loppunut edellisenä yönä akku, minkä johdosta rakas harrastukseni kännitekstailu oli jäänyt yhteen viestiin, enkä voinut soittaa kenellekään kysyäkseni missä hän sijaitsee. Kävin kuitenkin aamulla pelaamassa bingoa Sopan päätoimittajan Joelin kanssa ja voitin 24 euroa. Kaiken kaikkeaan risteily oli onnistunut ja odotan innolla seuraavaa mahdollisuutta lähteä Kompleksin kanssa merille. - Susanne Kruth SOPA 1 / 10 22 NOUSUKAS JA LASKIAINEN Turussa käytiin taas eräs Suomen rankimpia kaupunkisuunnistuksia, kun opiskelijat syöksyivät kuluttamaan Kelan avustuksiaan Turun kaupunkikulttuurin hyväksi. W inter tour, tuo talven odotettu huipennus, oli varsinkin meille fukseille jännittävä, kun sai ensikertaa pukea päälleen nuo odotetut keltaiset työhaalarit. Ennen haalareiden pukemista oli kuitenkin edessä ehkäpä opiskelijaelämän vaikein haaste - merkkien kiinniompelu. Kun hermot menivät ompelun 1 merkki tunnissa vauhtiin, sai allekirjoittanut neronleimauksen - NIITTAUS. Tuo pieni jumalallinen metallinpala pelastaa päiväni. Vanhempien opiskelijoiden neuvoista olisi pitänyt kuitenkin ottaa vaari, kun merkit alkoivat tippua ensimmäisten 15 minuutin aikana. Nyt lukijat varmasti miettivät, miksi tämä kusipää vaan kirjoittaa jostain merkeistä, kun aihe oli talvikierros. Vastaus on kuitenkin yksinkertainen, kun pitää kirjoittaa jostain mistä ei ole montaa muistikuvaan ja tavoitteena on se 400 sanaa, on keksittävä kirjoitettavaa mitä moninaisimmista seikoista. Päivä alkoi, mitä hienoimman sään saatellessa Vartiovuorenmäeltä. Siellä joukkueeni jo odotti vittuuntuneena myöhästelyyni ja lähdimmekin heti matkaan. Ensimmäisenä oli vuorossa Hunter´s Inn, jonne meitä seurasi miltei koko kompleksifuksien joukko. Tunnelma oli jotenkin odottava aivan kuin vaatien muutama jäänmurtajan. Tilanne kuitenkin parani kun päästiin Olkoseen, vaikka muutamat meistä joutuivat tekemään vaikean valinnan. Ottaisiko nelosta vai kolmosta kun hintakin oli tuopista sama? Toiset päätyivät päihdyttävämpään ratkaisuun ja toiset ei. Siitä huolimatta jatkoimme matkaamme joen toiselle puolelle Breemeriin, jossa nautimme myös muutamat sosiaalisuuden edistäjät. Sen jälkeen muistikuvat alkaa pikkuhiljaa sumentua. Löysimme kuitenkin Kompleksin vanhempia jäseniä Edisonista. Baari sai myös muutaman harhautettua kierolla juomalistallaan: siideri oli piilotettu oluiden sekaan. Kun luuli tilaavansa irlantilaista olutta, saikin irlantilaista siideriä. Tämäkään ei silti saanut mieliä mataliksi, ja miten saisikaan varsinkin kun osa porukasta oli käynyt jopa Rouva Winterin ovella (nainen joka tunnetaan myös Joelin naapurifantasioista). Matkaa jatkettiin kuitenkin Castleen, missä Indexin porukkaa alkoi olla jo SOPA 1 / 10 enemmän kuin perusbaarin pitäjän mielenterveys kestää. Juomat nautittuaan ja muutaman tuopin puhallettuaan urhoollinen joukkomme alkoi edetä kohti Turun ylpeyttä. Hesen pöydässä juttu lensikin omissa sfääreissään, kun nousuhumalainen Kompleksi-joukko pääsi ruokiensa pariin. Kuitenkin myös huolestuttavia uutisia kantautui korviini. Joukko henkilöitä oli nauttinut osalla rasteista vettä, ilman sen suurempia perusteluita. Trendinä tämä on huolestuttava, ja ehdotankin että seuraavassa hallituksessa kokouksessa asiaan paneuduttaisiin. Vielä oli käymättä 3 baaria ja matkaan olikin lähdettävä mitä pikemmin. Päästyämme Kukaan oli se jo todella täynnä, ja osan kompleksilaisista olikin vaikea 23 löytää sitä nurkkaa johon piiloutua, jotta mahdollista sosiaalista kanssakäymistä voitaisiin välttää. Enää Pikku Torre ja nokka kohti loppurastia – paikkaan, jota varten koetettiin keksiä yhä väsyneempiä (jopa väsyneempiä kuin tämän tekstin vitsit) loppuperformansseja. Muutamat lonkerot ja kohti loppuhuipennusta Sykkeeseen, josta muistikuvat ovat hataria. Yleensä niin luotettava puristusvoima tuoppiin oli kadonnut, ja muutaman särkyneen juoman jälkeen kirjoittajan muisti alkaakin temppuilla. Bändi siellä kuitenkin soitti ja hauskaa kuulemma oli, erityisesti seuraavana aamuna. - Ilari Kolttola SOPA 1 / 10 24 KOHUPROTESTI EPÄYHTEISÖLLISYYTTÄ VASTAAN! Alustavasti piti noudattaa perinnettä, jonka mu- taman sydämenkin. Tunnetusti Kompleksi ei ole kaan peli-ilta olisi kevätkokouksen jälkeen. Näin ei vielä saanut allergia- ja astmaliiton hyväksyntää.. kuitenkaan aikataulullisista syistä päästy tekemään, Pelaajia saapui protestoimaan epäyhteisöl- joten peli-ilta järjestettiin torstaina 18. helmikuuta lisyyttä vastaan ihailtavan monta, lieneekö tämä tuki tavallisen kokouksen päätteeksi. tehokkaan facebook-mainonnan tulosta...jatkamme Vastuuntuntoisena kulttuurivastaavana tyh- markkinointikehitystä silti edelleen. jensin kirjahyllyni kaikista peleistäni ja pakkasin Ilta käynnistettiin uuden sukupolven Trivial ne valtavaan kassiin. Täpötäydessä neljän bussissa Pursuit julkkis-versiolla, joka kuitenkin vaihdet- (kääpiövillakoira Viltti kainalossa ja pelikassi mat- tiin pian tuki tavalliseen versioon. Toisen jouk- kassa) seistessäni mietin muutamia meditaatiohar- kueen ylivoimaisuudesta huolimatta kaikki pääsivät joituksia ja kuinka mukavaa luonnontuhoava yksi- nauttimaan kilpailuhenkisyydestä ja sorrosta! Alias tyisautoilu on. huolehti välisoitosta ja joukkueiden uudelleen jaos- Vaivan palkitsi tietenkin se, kun Noora tupsahti ta, mutta olutseuran ryöstäessä osallistujista osansa, Index-kartanolle iki-ihana mopsinsa Balu mukanaan siirryimme takaisin Trivial Pursuitiin. Näin tuli to- ja nämä kaksi pikkukoiraa valloittivat lattian ja muu- distetuksi, että laajasta pelivalikoimasta huolimatta SOPA 1 / 10 25 Olutseura kokoontui peli-illan yhteydessä Kompleksin syksyllä 2009 perustettu maltaan mahtiin uskova Kompleksin olutseura kokoontui kolmatta kertaa - tällä erää peli-illan yhteydessä. Tapahtuma oli jälleen menestys ja saimme vanhojen konkareiden ohella tapahtumaan jälleen uutta verta. Olutseuran hallituksen kokoonpano laajentui Susanne Kruthin aloitettua olutseuran virallisena lobbaajana. Kokouksen yhteydessä vahvistettiin myös konkareiden hallituspestejä: Ilari Kolttolasta tuli irlantilaisen pubimusiikin asiantuntijuuden myötä musiikkivastaava ja amerikkalaisten vaaleiden oluiden ystävä Antti Pitkänen nimitettiin olutseuran oppositioon. Mainittakoon tässä yhteydessä myös vanhat hallituspestit: minä toimin seuran puheenjohtajana, Jussi Pyykkönen sihteerinä ja Karri Blommila on koulutuspoliittinen vastaava. Hallituksen kolme pidettyä kokousta ovat vahvistaneet olutseuran harrastuspohjaa ja yhteishenkeä. Samalla on ollut upeaa löytää harrastuksen myötä jokaiselle ne lempioluet. Viime kertaisen kokouksen hedelmät löytyvät tämän lehden loppuosasta olutpisteytyksineen. Kompleksin toimistolta aina löytyvä Trivial Pursuit vei voiton ja oli jatkuvan kysynnän uhri. Muistia tässä peli-illassa testattiin kysymyksillä, jotka oli laadittu vuonna -95, mikä asetti hieman haasteita politiikan tuntemukselle. Pahvisia pelilautoja valloittamaan saapui ihailtavasti väkeä, ja kulttuurivastaavan sydäntä lämmitti erityisesti ei-hallituslaisten osallistuminen, sillä hei- Mikäli epäröitä seuraan liittymistä, niin kannustan sinua osallistumaan seuraavaan kokoukseemme. On ilo huomata, miten erilaisia makuja ihmisillä on. Seuramme konservatiivisiipi luottaa tummien oluiden makuelämyksiin, kun taas liberaalille jaostolle maistuvat niin vaaleat kuin tummatkin nesteet. Pääasia on kuitenkin yhteinen harrastus ja se, että oluista löytyy makua, uskottavuutta ja asennetta! hin ryhmäpaineen vaikutus oli luonnollisesti vähäisempi. Koska pitsannälkä ei yllättänyt minua, pois- Olutseuran tuin hieman muuta seuraa aiemmin, mutta kuuleman puheenjohtaja, mukaan pitsakin oli hyvää! Mukavaa oli ja ehkä jat- Joel kossa pelaillaan vähän useamminkin. Ensi kerralla Kanerva nyyttärihengessä. - Jelena Leppäniemi SOPA 1 / 10 26 Country-sitsit Mitä saadaan kun sosiaalipolitiikan, sosiaalityön, sosiologian ja taloustieteen opiskelijat laitetaan samaan pöytään Sotkulle?! Taisi olla toveriainejärjestömme ja uusi naapurimme Sklubi, joka otti Kompleksiin yhteyttä tähtäimessä ystävänpäiväsitsit, joiden kolmantena osapuolena oli T-Klubi. Niin siinä sitten kävi, että alun perin ystävänpäiväaiheiset sitsit venyivät parilla viikolla ja uutena teemana oli Johnny Cashin ja salonkimeiningin inspiroima country. Kompleksin ilmoittautumislista täyttyi kunnioitettavaa vauhtia ja sitseillä meidän ainejärjestöllämme olikin eniten nei- edustajia. Pistetään vaikka sitten sen din piikkiin, ettei kompleksilaisten yhteislaulu häiritessään korkea-arvoisia laulunjohta- oikein sujunut ongelmitta muiden kut- jiamme ampumalla heitä vesipyssyllä. suessa ”Kompleksi på bordet”. Tästäkin seurasi rangaistuksena sheik- Keltanokkia kun me uudet juhlavas- kohdalle, hänen törkeästi kausta muiden juhlijoiden huvitukseksi. taavat sitsien järjestämisessä olimme, ei meillä ollut selvää visiota siitä työn .. Mellan snaps!! määrästä, mitä sitsien onnistumiseen tarvitaan. Pientä stressinpoikasta aiheutti Sotkun vanha, mutta nostalginen raken- mm. se, ettei Sotkun musiikkilaitteet tah- nus ei tahtonut toneet taipua juhlavastaavien tahtoon ja salonkimurkinakin saapui Sotkulle nipin napin. Kaiken työn kuitenkin kruunasi erittäin onnistunut ja hauska ilta! Kaikki sitsaajat eivät syystä tai toisesta suorittaneet sitsejä etiketin mukaan. Esimerkiksi Kompleksin herra Kanerva joutui aloittamaan sitsi-iltansa paljastamalla huimat kantrihenkiset tanssitaitonsa. Illan toinen rangaistus osui sklubilaisen SOPA 1 / 10 27 alkuun pitää sitsaajia lämpiminä talven Beerfest. Marilynissä sitsaajat pääsivät kirpeiden pakkasten takia, mutta kym- nauttimaan litrankokoisista tuopeista ja menien yhteiskuntatieteilijöiden istuessa loppuillan hyvästä tunnelmasta. sardiineina vierekkäin paikka alkoi läm- Omstart!! ..Mitä saadaan kun sosi- metä mukavasti. On myös mahdollista, aalipolitiikan, sosiaalityön, sosiologian ja että taloustieteen opiskelijat laitetaan samaan juhlakansan pienessä maistissa oleminen vaikutti hieman asiaan. pöytään Sotkulle?! Seuraaville viikoille Illan ohjelmaan kuului myös pöytien puhuttavaa, liuta uusia facebook-kave- välinen kilpailu, jonka tarkoituksena oli reita, mielettömän-kiva-siivota-aamulla- kehittää wc ja ennen kaikkea mahtavat sitsit!! vapaavalintainen performans- siesitys. Parrasvaloissa nähtiin lanteiden heilutusta, lauleskelua ja jopa runonlausuntaa. Ylivoimaisen voiton kuitenkin vei Juhlavastaavanne, ryhmä, joka muodosti pöydän päällä, lu- Saara Matsi ja Noora Asikainen onnonlakeja uhmaten kolmikerroksisen ihmispyramidin. Tämä päätähuimaava performanssi ei kuitenkaan kauaa viihdyttänyt yleisöä, sillä pyramidi sortui melko nopeasti ylhäällä tasapainoilevan nei- don horjahduksesta. Kateutta herättävä palkinto, tämän vaarallisen stuntin suorittamisesta, oli Lidlin lihapullat. Sitsien teema oli erittäin onnistuneesti toteutettu. Sitsaajat olivat laittaneet asujensa eteen paljon eforttia (toim. huom. toimitus arvostaa suuresti juhanitammismaisten käsitteiden käyttöä Sopassa), josta erityismaininnan saa Ilari Kolttola tuuheaviiksisenä maajussina sekä laulunjohtajat Kivinen ja Salonen Brokeback Mountain- kaksikkona. Ruutupaidat ja stetsonit olivat illan kovinta huutoa eikä teema olisi ollut täysin onnistunut ilman jatkuvaa Southern-henkistä läpänheittoa ja taustalla raikuvaa country-musaa. Vaikka alkuilta Sotkulla olikin todella onnistunut ja juhlijat virittäytyneet kantrihuumaan, Turun oli jatkojen keskustan määränpäänä opiskelijaystävällinen Marilyn, jonka teemana oli puolestaan SOPA 1 / 10 Pääoma on ryöstetty! Tovarisc Gorbaciov Kansalliskirjasto 28 KOTIMAA Kompleksin pitkäaikaisen jäsenen Pesu Paavosienen pääoma on ryöstetty. Turun poliisi tutkii johtolankoja, joiden mukaan pääomaa olisi yritetty välittää yökerhon vessassa. - Epäilty on 168cm pitkä, pitkätukkainen mies/nainen ja häneltä löytyy esiinpistävä parta. Tekijä oli myös pukeutunut hameeseen. Teon epäilyn kohteena on entisen itäblokin urheilijat ja Kompleksin miesjäsenistö. Asiaa emme kuitenkaan enempää kommentoi. Mikko Suosilakka, Turun poliisista kommentoi. Pääoma kuului Paavosienen dynastian perhekalleuksiin ja sillä on suuri henkinen merkitys koko suvulle. - Se oli semmoinen perhekalleus, vuoden 1968 neuvostoliittolainen versio Breznevin omistuskirjoituksella, Paavosieni tilittää. Kyseessä olevan pääoman arvo liikkuu katukaupassa noin 12e pinnassa, ja ryöstö harmittaa erityisesti Paavosientä, jolle pääoma oli osa lapsuutta. - Sitä oli tapana tutkailla aina ennen ruokailua, ja sen paikka esillä oli taattu. Muistan eräänkin tapauksen, jossa isä sanoi, että mikä ei pääomasta löydy niin sitä ei tarvitse. Pääoma antoi Paavosienelle elämänarvot, ja siihen turvauduttiin varsinkin silloin kun elämässä oli tullut alamäkiä. Tekijästä ei ole kuitenkaan varmuutta. - No porvaripuoleltahan tämän on täytynyt tapahtua, mutta meidän puoli ei ammu ilman tutkimista. Se miten pääoma oli edes joutunut varkauden kohteeksi, herätti myös tunteita. Ovi oli jäänyt auki Paavosienen sammuessa rappukäytävään. - No noh alkoholihan on se luokkavihollinen numero yksi, Paavosieni naurahtaa. Karl Marxin Pääoma-teoksen ryöstö oli jo kolmas tapaus Etelä-Suomessa viimeisen puolen vuoden aikana. Bingoiltaa vietettiin lupsakassa tunnelmassa Turussa Illankohokohdaksi suunniteltu bingo aloitettiin muun ohjelmiston myöhästeltyä vasta noin kello 23:30. Bingon tarkoituksena oli arvioida opiskelijoiden osaamista tenteissä, esseissä ja luentopäiväkirjojen saralla. Bingossa vedettyjen arvosanojen keskiarvoksi saatiin 3,7, mikä kertoo Turun yliopiston opiskelijoiden hyvästä tasosta ja laadukkaasta opetuksesta. Bingon toisella kierroksella bingopalloista löytyi tarkempi palaute arvosanaksi ykkösen tai kakkosen saaneille. Yliopiston henkilökunta piti iltaa menestyksenä ja aikoo luottaa jatkossakin bingoiltoihin arvioinnissa sekä hallinnon kehittämisessä. Tällä tavoin muun muassa tehostetaan tentaattorien työskentelyä ja saadaan yliopisto näyttämään saatanan hyvältä muidenkin silmissä. Virallinen valvoja Se pöytä, josta toimittajat sai ilmasta viinaa Jokakuukautista yliopiston henkilökunnan bingoiltaa vietettiin leppoisassa ja hyvässä tunnelmassa Turun Kultaisessa hirvessä. Illan ohjelmanumeroihin kuului muun muassa pitkiä ja kuivia puheenvuoroja sekä mainio imitaatioesitys, jossa työntekijöille tarjottiin mahdollisuus matkia tyhmiä, vajaita ja juopottelevia opiskelijoita. Ohjelmanumeroiden perusteella tehtiin linjaukset tulevista palkankorotuksista ja ylennyksistä seuraavan kymmenen vuoden ajaksi. SOPA 1 / 10 29 SOPA 1 / 10 K 30 ANERVAN ORNERI Hullunpaperit, joilla ei pääse eläkkeelle Me suomalaiset olemme urheiluhullua kansaa. Ylensää hulluus nähdään tässä kontekstissa positiivisena asiana - jonkinlaisena leikkimielisyyden ja terveen kilpailuhenkisyyden balanssina. Nyt aionkin leikkiä lääkäriä ja antaa meille suomalaisille pesunkestävän hullun paperit - enkä tarkoita tätä siis positiivisessa mielessä. Seurasin itkupotkuraivareiden sekaisin tuntein helmikuisia Vancouverin olympialaisia. Syy tunteenpurkauksiin ei löytynyt meikäläisittäin heikosti menneissä kisoissa, vaan siitä karnevaalimeiningistä mikä suomalaisen urheilumenestyksen ympärille kerääntyi. Kun olympiakomitea oli suuressa viisaudessaan lähtenyt hakemaan kisoista 12 mitalia, niin kotiintuomisiksi tuli viisi arvometalia, joista suurin osa oli pronssisia. Tuloksena oli luonnollisesti suuri mediakohu, jonka tuoksinassa toimittajien, urheiljoiden, valmentajien ja urheilujohtajien ruoska viuhui silmittömästi eri suuntiin. Tämän verilöylyn keskellä en suinkaan itse miettinyt syitä heikkoon menestykseen, vaan kysyin itseltäni “Mitä sitten?”. Mitä sitten, vaikka suomalaisilla nämä kisat menivät huonosti? Mitä sitten, ettei tavoitteet täyttyneetkään? Näin penkkiurheilijan silmin katsottuna olympialaisissa ja muussa kisailussa on kyse viihteestä. Jos lajissa ainoana kiinnostuksen aiheena on se, miten siinä pärjää savonmurretta solkkaava kekkosslovakian aikaan syntynyt maajussi, niin kyllä lajissakin täytyy olla jotain vikaa. Hieman perverssiltä tuntuu esimerkiksi tuijottaa 50 kilometrin hiihtoa vain sen takia, että suomalaiset peesailee jossain sijoilla “pari pykälää kazakstanilaisten takana”. Mutta meikäläisiähän pitää kannustaa! Eikö se näin mennytkin? Urheilun keskittyminen juuri niiden omien poikien ja tyttöjen kannustamiseen on peruja ajalta, jolloin nationalismi oli pop. Mielestäni tätä ajattelua voitaisiin hieman päivittää. En sano, että omiaan ei saisi kannustaa, mutta sille suomalaistakin kiusanneelle ulkomaanpirulle voi hurrata. On se sen verran kova karpaasi menemään. Tämän radikaalin ehdotuksen ohella haluan parin muunkin asian heittävän urheilussa kuperkeikkaa. Ensinnäkin voisimmeko luopua kisojen mitalitavoitteista, jotka kaatuvat yksittäisten urheilijoiden harteille? Kaverit tekevät siellä varmasti jokainen parhaansa, eikä heidän tehtävänsä ole kerätä maille mitaleja. Toisekseen voisiko urheilutoimittajat jättää rauhaan pettyneet urheilijat suorituksensa jälkeen. On suorastaan sadistista ahdistella elämänsä tärkeimmän kilpailun jälkeen pettyneitä urheilijoita. “Miltä se hiihto nyt oikein tuntui?” -tyyppisiin kysymyksiin vastaaminen tällöin on yhtä kivaa kuin esimerkiksi neulojen työntäminen kynsien alle tai paperiviiltojen tekeminen varpaidenväleihin. Urheilu on pohjimmiltaan leikkiä. Ihmiset vain ottavat sen helvetin tosissaan. Ehdotankin siis, että annetaan urheilijoiden urheilla ja me sohvaperunat keskitymme lähinnä viihtymään sen parissa. Kirjoittaja on tyytyväinen, ettei tämä kolumni ole kirjoitettu verkkolehteen, jonka kommenttiosiossa tällainen höttö tuomittaisiin luultavasti isänmaan häpäisynä ja perinteisen penkkiurheilun raiskauksena. SOPA 1 / 10 31 P ASIN ALSTA Virtuaalimaisteri Nykyisin on olemassa verkkoluentoja. Nämä voivat olla sellaisia luentoja, joita voi kotona katsella tietokoneelta silloin kun itselle sopii. Sitten on sellaisia verkkoluentoja, joita pitää mennä kuuntelemaan luentosaliin. Näin voi olla mahdollista sellainen järjestely, jossa yhden luennoitsijan esitys lähetetään livenä ympäri valtakuntaa sadoille opiskelijoille. Interaktiivisuus toimii, kun luennoitsijalta voi kysyäkin jotain. Erityisesti nuo luennot, joita on mahdollisuus seurata kotoaan, voivat olla ihan toimivia ratkaisuja sellaisille, joilla ei ole mahdollisuutta vaikkapa päiväsaikaan käydä yliopistolla. Mutta noin yleisesti suhtautuisin aika nihkeästi; yksi luennoitsija per satoja opiskelijoita ympäri maan ei ainakaan paranna opettaja/opiskelija-suhdetta. Sen laskeminen kontaktiopetuksen piiriin on myös vähän niin ja näin. Pankki oli kuitenkin vielä räjäyttämättä, kunnes kuulin, että psykologian oppiaineessa käytetään myös nauhoitettuja luentoja! Siis joku luento on joskus pidetty, nauhoitettu, ja myöhemmin sitä näytetään luentosaleissa pitkin Suomea monelle sadalle opiskelijalle. Miten absurdi onkaan tilanne, kun luennoitsija toteaa olevansa nyt hetken hiljaa, jotta opiskelijat voivat pohtia kysymyksiä. Kyllä minusta joku roti pitäisi olla säästämisessäkin. Aikamoinen pokka vaaditaan, jotta voi kirkkain silmin julistaa edellä mainitun olevan ”laadukasta tutkimukseen perustuvaa yliopisto-opetusta”. Toki onhan se pirun kustannustehokasta, kun koko Suomessa tarvitaan vain yksi luennoitsija ja yksi luento, jota voidaan sitten vuosikaudet pyörittää kelalla eri yliopistoihin. Tästä sainkin ajatuksen ja ratkaisin sosiaalitoimistoja ja -työntekijöitä rassaavan työvoimapulan. Tullessaan sosiaalityöntekijän pakeille asiakas ilmoittaa sopivaa nappia painamalla, mitä hänen asiansa koskee. Sitten hän istuu näyttöruudun ääreen ja seuraa puolen tunnin videon, joka on nauhoitettu joskus vuoden kivi asiakastapaamisessa. Videon jälkeen koneesta tulostuu paperi, johon asiakas vetää nimen alle. Miten kätevää! Sosiaalitoimistoissa ei tarvittaisi enää kuin vahtimestareita ja siivoojia. Koko maassa voisi riittää ehkäpä tusina sosiaalityöntekijää, jotka päivittelisivät silloin tällöin nauhoitekokoelmaa. Jos rahan säästäminen on se tärkein arvo ja tavoite, niin tätä ideaa saa kyllä vapaasti käyttää ja laajentaa esimerkiksi terveyskeskuksiin, verovirastoihin, työvoimatoimistoihin ja Kansaneläkelaitokseen. Vakavasti puhuen olen sitä mieltä, että virtuaaliopetuksella tulee virtuaalimaistereita. Tässä jatkuvassa uudistuksen huumassa olisi ehkä hyvä hetkeksi pysähtyä ja pohtia, onko tärkeämpää opetus vai tutkinto. Jos nimittäin yliopiston tarkoitus on toimia vain maisteritehtaana, niin kyllä muutamasta muustakin paikasta voisi säästää. Kirjoittaja ei ole koskaan osallistunut verkkoluennolle, mutta uskoo porttiteoriaan ja on yleisesti ottaenkin pirun kiukkuinen nuori mies. SOPA 1 / 10 32 SPEKTAAKKELIMAINEN SPEKSI Wikipedian mukaan Speksi on interaktiivista musiikki- ja tanssinumeroilla höystettyä opiskelijateatteria. Speksien suosio on kasvanut huimasti 2000-luvulle tultaessa – erityisesti Helsingissä jokainen vakavasti otettava tiedekunta pyrkii vuosittain puristamaan opiskelijavoimin yhä ravisuttavampia spektaakkeleita. Turussa speksiperinnettä ovat toistaiseksi pitäneet yllä Turun lääketieteenkandidaattiseura LKTS sekä viime vuonna ensimmäisellä speksillään startannut TuKY. Turkulaisille yhteiskuntatieteilijöille lohdutusta kauppa- ja lääketieteeseen painottuvaan speksitarjontaan toi tänä vuonna helsinkiläisten kollegojen speksihistorian ensimmäinen kiertue, joka toi Valtsikalaisten Jumalaisen näytelmän Turun Manillaan helmikuun 15. päivänä. Yhden speksin kokemana päätin itsekin lähteä katsastamaan, mikä valtiotieteissä juuri nyt oli kuuminta hottia! Valtsikalaisten kollegojen tuotokseen kohdistunut mielenkiinto oli houkutellut teatterin täyteen yhteiskuntatieteilijöitä, enimmäkseen P-klubilaisia, jotka speksietiketin mukaisesti myös pääsivät esityksen aikana vaikuttamaan näytelmän kulkuun huutamalla kohtausten päätteeksi Omstart! ja vaatimalla juuri esitettyihin kohtauksiin esimerkiksi ”enemmän seksiä” jne. jne. Valtsikan historian 11. speksi Jumalainen näytelmä – Pekka Tuli taloon keskittyy Olympos-vuorelta tuttujen jumalhahmojen ympärille. Despoottisen Pallas Athenen johdolla jumalat jalkautuvat Vantaan Korsoon etsimään kadonnutta ylijumala Zeusta apunaan yliopistoharjoittelija Pekka (VTK), joka etsii löytöretken ohessa ennen kaikkea koulutustaan vastaavaa työtä ja arvostusta. Pekan kohtaloon kiteytyykin valtiotieteilijän kitkerä osa tai osattomuus yliopistouudistuksen ja Aaltoyliopiston täyttämässä koulutusyhteiskunnassa, mikä tuodaan esiin 1940-luvulle ominaisessa germaanisessa eetoksessa. Osansa valtiotieteilijöiden tragediasta saa yllättäen myös produktion sponsori Sval, jonka jäsenistö rinnastetaan banaania jahtaaviin apinoihin. Valtiotieteilijän tyly kohtalo tuodaan esiin erityisesti valtio-opin ja poliittisen historian oppiaineissa, joihin esitys myös pääosin keskittyy. Loppujen lopuksi Pekka tuli taloon on kuitenkin kannanotto vuoden 2010 Suomeen, jossa rakkaudelle ja solidaarisuudelle ei enää ole tilaa olemassaololleen suurempaa tarkoitusta hakevien yksilöiden elämässä. Nelituntiseksi venähtäneen esityksen aikana yleisö pääsi nauttimaan hulvattomista monologeista, repäisevistä roolisuorituksista sekä hui- keista musiikki- ja tanssiesityksistä sovitettuna Baseballsin, Fintelligensin ja Lady Gagan tahtiin. Paikalle raahautunut liveorkesteri elävöitti esitystä antamalla parastaan musiikkinumeroissa ja tarttumalla Omstart! -pyyntöihin – osa tietenkin toisia hanakammin. Viimeisen esityksen paine ja luvassa olevat jatkot näkyivät kuitenkin loppua kohden esityksessä, ja esimerkiksi orkesteri nautiskeli vapautuneesti alkoholijuomia jo ennen väliaikaa. Loppupuolella nautintoaineiden vaikutus alkoi kuulua myös yleisön puolella, joiden Omstartit älyttiin loppupuolella perustellusti myös olla noteeraamatta. P-klubin ylistys 3 h 30 minuutin kohdalla ei kyllä olisi kiinnostanutkaan ketään. Esityksen parasta antia olivat orgastiset musiikki- ja tanssinumerot sekä muutamat huippuhauskat huomiot nyky-yhteiskunnan ilmiöistä. Henkilökohtaiseksi suosikikseni nousi kuitenkin 110 prosenttisesti allekirjoittamani havainto kirjastobyrokratiasta, jonka vaikutukset asiakaspalveluun vaientuvat julkisessa keskustelussa lahjakkaasti kuntien säästöpaineiden ja kirjastoinstituution suitsutuksen alle. Vai olenko ainoa, jonka päällimmäiseksi kokemukseksi kirjastosta on usein jäänyt tunne: Kyllä, meiltä saa nykyään myös SUKSIA (…) ! - Viivi Lehtinen (kirjoittaja on varannut liput teekkarispeksiin) SOPA 1 / 10 ILMOITUS 33 MUUTOSTEN VUOSI 2010 Yliopistot uudistuvat kaikkialla: uusi Turun yliopistokin hakee toimintatapojaan ja virittää organisaatiotaan. Uusi sosiaalitieteiden laitos yhdistää eri pääaineet saman katon alle. Opiskelijoiden kannalta uudistus on hieno mahdollisuus luoda uusia yhteistyökuvioita ja nostaa profiilia – väitän, että opiskelijoita kuunnellaan nyt tarkalla korvalla, koska oppimisen laatu ja opiskelijoiden hyvinvointi ovat yhä tärkeämpiä mittareita. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että yksittäiset opiskelijat ja etenkin ainejärjestöt pitävät ääntä ja aktivoituvat edunvalvonnassa entisestään! Valtaa ei anneta, se otetaan. Myös työelämässä vuosi 2010 on taitekohta. Ensinnäkin työmarkkinoilta jää eläkkeelle enemmän työntekijöitä kuin mitä sinne nuorista ikäluokista tulee. Kaikkien tehtäviä ei tarvitse enää täyttää, mutta silti työtä on etenkin meille moniosaajille tarjolla. Toinen muutos, mikä meidän tilannettamme helpottaa, on ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloajan lyhentyminen. Ennen piti olla ennen valmistumista 18 h/ viikko työssä yhteensä 43 viikkoa (n. 10 kk), kun vuoden alusta lähtien riittää 34 viikkoa. Olethan muistanut ottaa asiasta selvää – siis liittyä liiton jäseneksi ja sitä kautta työttömyyskassaan? SVAL kannustaa opiskelijoita liittymään myös kassan jäseneksi: laskimme 1—4 kuukautta 18 h/viikko työskentelevien jäsenmaksua 60 euroon vuodessa. Ja kuten ennenkin, tämä vähennetään verotuksessasi automaattisesti! Talven mittaan näemme uutisissa varmasti vakavia naamoja, kun työmarkkinaneuvotteluja käydään. Neuvotteluissa sovitaan työnantajaliittojen ja työntekijäliittojen välillä siitä, miten palkankorotukset, lomat, sairausajan palkkaus, työhyvinvointiasiat tai vaikkapa perhevapaiden järjestelyt kullakin alalla hoidetaan. Työnantajat kuuluvat lähes kaikki omiin liittoihinsa – myös työntekijöiden olisi korkea aika liittyä, jotta asioita saataisiin eteenpäin nopeammin. Vain liittymällä omaan liittoosi jo opiskeluaikana voit vaikuttaa siihen, että niihin ongelmiin, joita meidän alallamme vielä on, voidaan puuttua jo ennakolta. Opiskelijajäsentemme tulevaisuus on meille todella tärkeää – siksi haluamme olla tukenasi ja turvata etusi. Jäsenmaksumme on tarkoituksella niin edullinen, että et voi jäädä tappiolle! Tervetuloa kasvavaan yhteiskuntatieteilijöiden joukkoon! Terveisin, asiamies Aki Reinimäki, opiskelijat@sval.fi Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL ry Lisätietoja ja jäsenhakemus: www.sval.fi SOPA 1 / 10 LEVYHYLLY 34 leen. Tämänkertaisessa levyhyllyssä kohtaavat sukupolvet, kun arvostelussa on kultaiselta 70-luvulta peräisin olevat vinyylit. Nämä Dualin soittimessa pyörineet klassikot voivat kuulostaa nykyajan pullamössönuorisolle perin kummallisilta, mutta seuraavan polven Kanervana käsittelen levyjä asiaan kuuluvalla kunnioituksella, mutta kuitenkin tieteellisen objektiivisella ja kriittisellä silmällä. Nyt onkin aika ottaa korva käteen ja antaa musiikin viedä aikaan, jolloin rock, folk ja maissipiippu olivat pop. Kimono in my House. Sienitripin kokemukset kirjasi: Joel Kanerva Lasse Kanerva oli 1970-luvulla nuori mies. Armeijan upseerikoulutuksen jälkeen tämä kirkasotsainen nuorukainen aloitteli yliopistolla matematiikan opintoja ja työssäkäynnin myötä saatiin voitakin leivän päälle. Kun Lasselle alkoi kertyä taskurahaa, se oli syytä käyttää erilaisiin vapaa-ajan toimiin. Orastavan maissipiippuharrastuksen ohella hänen intohimonaan oli musiikki. Eräänä kauniina päivänä kaupasta tarttuikin mukaan hyvistä soittimistaan tunnetun Dualin vinyylipyöritin, joka perimätiedon mukaan oli myös varsin kohtuuhintainen. Tämä musiikkiharrastus kestikin kokonaisen vuosikymmenen, kunnes kuvioihin astui nainen, jonka musiikkimaku käsitti enemmänkin suomalaisia radio- ja tanssilavaklassikoita. Tämän kaksikon myöhempiin saavutuksiin kuuluu muun muassa erään nuoren sosiaalipoliitikon saattaminen tähän maailmaan. Vaikka vuodet kuluvat, muistot elävät edel- Vedän hyllystä esille ensimmäisenä vihreäkantisen levyn ja asetan vinyylin soittimeen. Alan kuunnella ensimmäisiä melodioita. Monivivahteisen äänimaiseman lomasta erottuu laulaja, joka kuulostaa enemmän oopperalaulajalta kuin pop-tähdeltä. Levottomien sointujen keskellä muistan, että olen soittanut levyä eräillä varsin lyhyiksi jääneillä jatkoilla. Enää ei tarvitse ihmettele, miksi Kompleksin pikkujoulujen naisvieraat hävisivät Kauppiaskadun virallisesta jatkomestasta noin viisi minuuttia sen jälkeen, kun soittimen neula alkoi väristä levyn biittien tahdissa. Vaikka Kimono in my House ei aivan nykynuorisoon iskisikään se ei tarkoita, että kyseessä olisi huono levy. Helvetin outo kylläkin. Musiikkia voisi kuvata oopperapunkiksi, jonka sydämessä ovat kitaramelodioiden ohella pianosäkeet. Sukulaisuutta on myös nähtävissä jossain määrin skan sekä britpopin kanssa. Sparksin vuodelta 1974 olevaa lättyä suositellaan eksoottisiin musiikkitrippeihin ja Back in the Days -teemaisiin kesäfestarifiilistelyihin. Jatkojen musiikkivalinnoissa on taas syytä tulevaisuudessa luottaa eri levyihin. Tee sinäkin trippi 1970-luvulle! Kolme ensimmäistä arvosteltua levyä löytyy Spotify-palvelusta. SOPA 1 / 10 Acquiring the Taste. Vaihdan soittimeen seuraavan levyn, joka alkaa jaksolla tummia synasäveliä, jotka yhdistyvät melko erikoisesti gregoriaaniseen kirkkomusiikkiin. Kannen pastellivärisen piirustuksen perusteella olisi voinut odottaa jotain leppoisaa ja leikkisää, mutta tämä sienitrippi on hengeltään aivan jotain muuta. Melkein kuin kuuntelisi kolmea levyä päällekkäin! Kun kuuntelija ehtii juuri ja juuri tottua erikoiseen äänimaisemaan isketään päälle kummallisia ja värikkäitä torvi- ja pan-huilu-melodioita. Musiikki on yhtäältä rauhallista ja rauhatonta melankoliaa - jotain täysin käsittämätöntä. Luulenpa, että faijan maissipiippu sai vähän erikoisempia mausteita tämän levyn kohdilla. Tätä Gentle Giantin vuonna 1971 ilmestynyttä levyä ja erityisesti sen A-puolta suosittelen kaikille, jotka haaveilevat mielenterveysongelmista ja aikaisista eläkepäivistä. Meille taviksille levy sisältää aivan liikaa ansoja - täysin odottamattomia musiikillisia jaksoja, joissa ei ole juurikaan järkeä. Kyseinen vinyyli toimii myös erinomaisesti taustamusiikkina ei-toivottujen vieraiden sattuessa käynnille. Win, Lose or Draw. 35 Seuraavaksi kaivan levyhyllystä vinyylin, jonka kannessa pari viskipulloa, pelikortit ja pelimerkkejä. Levynkin nimi on Win, Lose or Draw, joten ilmeisesti uhkapelilinjalla ollaan liikkeellä. Laitan tämän vuonna 1975 valmistuneen The Allman Brothers Bandin levyn neulan alle soimaan ja pääsen kuulemaan ensitahdit. Levy paljastuu perus-rokiksi, joka on linjaltaan melkoisen kevyttä ja countrymaista. Keskiössä on tietenkin kitara ja karheaääninen miessolisti. Tämä on juuri sellainen levy, jota luultavasti rekkakuskit kuuntelevat rentoutuakseen parin päivän lomalla pitkän keikkaviikon jälkeen. Kyytipoikana tietysti Budweiser ja oma vaimo kainalossa. Tiettävästi isäni ei ollut rekkakuski, eikä hänellä ollut kahta aiemmin mainituista levyn ostohetkellä. Epäselväksi jää siis, miksi hän on tämän levyn aikanaan hankkinut. Ehkäpä Bpuolelta löytyvien melko siistien jazz-fiilistelyjen takia. Niistä erityispeukut! The Second Coming. Viimeisen arvioitavan levyn kannessa esiintyy ihmiskasvoinen leijonahahmo. Hetken aikaa voisi kuvitella katsovansa lasten kuvitettua satukirjaa, mutta kannen toinen puoli paljastaa levyn takana olevan viiksiniekan. Samalla selviää, että levy on ostettu Finnlevystä hintaan 29 markkaa ja 80 penniä. Sehän on alle 5 euroa - tosi halpaa siis! Heti ensimmäiset tahdit paljastavat, että tämä Jerry LaCroixin levy on kuumaa kamaa. Lähivaikutteet on otettu funkista ja diskosta, minkä myötä musiikki soljuu todella sujuvasti eteenpäin. Havaittavissa on jopa hieman gospel-henkeä, mikä ilmenee hienona solistin tulkintana. Levy tuo mieleen Stevie Wonderin tähtihetket, kissamaiset taustalaulajat ja messevät 70-luvun funk-meiningit. Suositellaan lämpimästi diskon ystäville sekä maissipiipun kera että ilman! SOPA 1 / 10 OLUTSEURAN KOLMAS - Arvostelussa sekalainen seurakunta 36 Old Engine Oil (0,355l 3,14€) Niin, sitä saa mitä tilaa. Polta kahvi pohjaan, niin pääset aika lähelle. Olut on mokkainen ja savuinen, mutta silti raadin mielestä erityisen miellyttävä. Savuinen maku yhdistyy uskottavaan jälkimakuun. Tämä moottoriöljy sopii lammaspäivälliseen, kuten odottaa saattaa. Luennolla kerrottiin että öljy loppuu ihan pian. No onneksi ei lopu tämän seuran kaljakaapista. Kuvassa kokouksen tämänkertainen kokoonpano Antti, Susanne, Ilari, Joel ja Jussi (18.02.2010) Hoegaarden Wirbier (0,33l 3,02€) Etkö ole oluen ystävä? Ei hätää. Kevät sekä Rentoravintolan huikea terassi voivat muuttaa mielipiteesi. Terassikauden voi avata laimentuneen päärynäsiiderin sijasta Hoegaardenin aurinkoisilla tuotteilla. Tämä aloittelijoille sopiva pehmeä ja hedelmäinen olutta muistuttava tuote on raadin mielestä varsin suositeltava vaihtoehto. Kotikaljamainen ja viilin (!) hajuinen Hoegaarden pelastaa monen kesätentissä epäonnistuneen kompleksilaisen perjantai-illan. Wild Hare (0,5l 3,88€) Olutseuran konservatiivisiipi oli oksentaa, kun selvisi että kyseessä on luomuolut. Valitettavasti kaikki muutkin lähes oksensivat maistettuaan tätä pesuvettä. Alkujärkytyksestä selvittyään, raati kuitenkin arvosti olutta mm. varsin kiinnostavan toffeetuoksun vuoksi. Katkeran jälkimaun lisäksi tätä olutta kuvailtiin loppujenlopuksi nuorisotermillä ”fresh”. Osa seuran maalaissiivestä jätti eriävän mielipiteen, koska termi on varsin epätieteellinen ja liian Helsinki-keskeinen. SOPA 1 / 10 Fuller’s London Porter (0,5l 3,76€) Lontoon olut muka. Punatiilitalot ja Liverpool, siltä se maistuu. Kompleksin uusi musiikkivastaava (tähän ei oo nokan koputtamista) Ilari junior soitti asiaan kuuluvaa musiikkia, ja seura päätti samalta istumalta suorittaa excun brittipubien maailmaan. Kuka muuten on Kompleksin uus talousvastaava? Niin, siitä oluesta. Suklaata ja paahtuneisuutta - on hyvää, tosi hyvää. Lindemans Kriek (0,25l 2,26€) Olutseuran sikariporras oli kaikessa viisaudessaan valinnut maisteltavaksi myös kirsikkaolutta. Tässä vaiheessa on syytä huomauttaa, että seuran sikariporras käytännössä sääntelee koko seuran toimintaa mielivaltaisesti, mukaanlukien arvosteluita. Soraääniä saa esittää. Niitä ei vaan kuunnella. Itse olut maistui mehukatilta, ei mallasjuomalta. Teollisuuskirsikka paistoi läpi, ja nimesimmekin tämän juoman Spidermanolueksi. 37 Rip Tide Stout (0,33l 3,37€) Muistiinpanot on sekavat. Asiaa on ilmeisesti ollut, mutta ota nyt tosta sihteerin käsialasta selvää. Mitä ilmeisimmin kauttaaltaan palanut ja mauton olut, joka haisee alkoholilta. Kyllä se kuulostaa tähtiin verrattuna ihan kohtuulliselta arviolta. Kirjattu myös, että puheenjohtaja on humalassa. Kirjaaminen kuuluu seuran traditioihin. Sierra Pale Nevada Ale (0,35l 3,06€) Sika kiva bisse. Kukaan ei tykänny. Haisee pihka, maistuu yrttiseltä. Tämän tyyliset oluet ovat tosin aikaisemminkin tuottaneet ongelmia Kompleksin olutseuran jäsenille. Kuulemme jatkuvaa naljailua olutpiireissä ”amatöörimäisestä lähestymistavasta ”, joka kuulemma paistaa läpi jokaisen arvostelemamme oluen kohdalla. Kompleksi ottaa esitetyn kunnian vastaan, ja suuntaa seuraavaksi hankkimaan uskottavuutta Helsinkiin olutfestivaaleille. SOPA 1 / 10 38 Susanne Kruth: Näin minustakin tuli oluen ystävä! Elin ensimmäiset 21 ja puoli vuotta elämästäni siinä uskossa, etten pidä oluesta. Kävi kuitenkin ilmi, että olin ollut väärässä. Silmäni avautuivat ja mieltäni aikaisemmin verhonnut vääräuskoisuuden sumu hälveni. Kuinka olinkaan voinut kulkea pimeässä kaiken tämän ajan! Olin jopa opetellut pitämään selleristä ja parsakaalista ihan vain siksi, että mielestäni on parempi rakastaa kuin vihata, mutta oluelle, tuolle jumalten nektarille olin vain irvistellyt. Tästäkään asiasta en kuitenkaan suostu itse kantamaan vastuuta. Tavallisesta tavastani poiketen en tällä kertaa syytä äitiäni, vaan Lapin Kultaa, Koffia ja ennen kaikkea Fostersia. On suuri sääli ja häpeä, että niin monet ihmiset saavat ensikosketuksensa oluiden rikkaaseen, kiehtovaan ja moniulotteiseen maailmaan edellä mainittujen kaltaisten kautta, pahimmassa tapauksessa lämpimänä nautittuna. Parahin lukija. Jos pystyt samaistumaan entiseen elämääni, kehotan sinua vapauttamaan mielesi ja liittymään Kompleksin olutseuraan. Muista myös, ettei oluen juonti ei ole pelkästään herrasmiesten sekä vahvojen ja itsenäisten naisten korkeakulttuuria, vaan se on myös antoisa harrastus, jonka parissa voi saada paljon hyviä ystäviä. JohQ ei Pidän ruuasta hyvin paljon. Yliopistoruokaloista löytää melkeinpä joka päivä hyvää ruokaa, mutta en käy siellä läheskään päivittäin. Kyllä, suurimpana syynä tällä hetkellä on yksinkertaisesti ajan- ja yliopistolla vietettävän ajan vähäisyys, mutta näiden kolmen ja puolen opiskeluvuoteni aikana se ei aina ole johtunut siitä: en vain käy yksin syömässä. En ole koskaan käynyt ja epäilen vahvasti, etten tule käymäänkään*. Ruokailu on yksi päivän kohokohdista eikä vain suorite, joten nautin ruokani joko hyvässä seurassa tai sitten vaihtoehtoisesti kotona yksin, lehtiä selaillen tai Salkkareita nettitv:stä katsoen. En usko, että voisin nauttia ruuastani, jos istuisin täpötäydessä ruokalassa itsekseni, joten en siis tee niin. Kyllä, mieluummin olen nälkäinen (ja kiukkuinen) tai kannan mukana omia miniporkkanoitani tai kuivuneita ruisleipiä kuin istun ruokailemassa yksin. Yksin syömisessä ei mielestäni ole mitään noloa, enkä itsekään katso lukuisia yksinsyöjiä säälien tai ajatellen, ettei heillä ole kavereita, mutta itsestäni tuntuisi varmaankin juuri siltä, jos kokeilisin. Olen varma, että jos erehtyisin täpötäyteen ruokalaan ilman seuraa, onnistuisin säheltämään jonossa, ottaisin ruokaa väärin ja lopulta tiputtaisin tarjottimeni… Ja kaikki tämä tapahtuisi ilman kaveria, jonka kanssa voisin Olutseuran lobbaaja, Susanne Kruth nauraa. Ei onnistu! Istumapaikka tulisi myös valita tarkkaan, sillä suurten kaveriporukoiden ympäröimänä oma yksinäisyys korostuisi. En todellakaan usko, että kenenkään muun kuin itseni mielestä, mutta sekin riittää. Ja toisaalta, SOPA 1 / 10 39 syö yksin jos vieressä sattuisi istumaan toinen yksinsyöjä, tulisiko alkaa keskustella? Väkinäistä keskustelua säästä, Myllysillasta tai opintojen maksul- Kompleksilaisen toimintakalenteri: Maaliskuu: 25. pv Stigma-sitsit Helsingissä 29. pv Myyjäiset Jusleniassa lisuudesta? Tai entä, kun viereen istuvatkin kaverukset, jotka keskustelevat keskenään omia salaisuuksiaan: voiko silloin näyttää avoimesti kuuntelevansa, vai tuleeko esittää epäuskottavasti, että on niin uppoutunut ruokaansa, ettei kuule, mitä viime yönä tapahtui ja miksi? Yksin Huhtikuu: 10. pv Synttärisitsit 15. pv Hukkaputki @ Helsinki 26. pv --> Indexin vappuviikot 30. pv Kompleksin vapputeltta syömisessä on niin suuria riskejä, etten ole valmis kohtaamaan niitä. Sen lisäksi, että kaveri tuo syömiseen turvaa, on seurassa myös mukavampaa. Ruokailu Toukokuu: 6. pv AATU ‘10 12. pv Kevätorgiat ja karaokeilta on ihana sosiaalinen tapahtuma, ja onkin paljon luonnollisempaa pyytää toista tulemaan lounaalle, kuin vain ’’istumaan Pubin aulaan’’. Varsinkin nykyään, kun sahaan harjoitte- lupaikan ja yliopiston välillä, haluan kaikki yliopistoruokailuni käyttää niiden ihanien ihmisten kanssa, joiden näkeminen olisi muuten aivan surullisen vähäistä. Mikä olisikaan kivempaa, kuin mennä ensiksi syömään yhdessä, ja sitten toimistolle hengailemaan? Aivan. - Johanna Hedman, joka ajattelee ja välittää aivan liikaa. *Tähän Sopaan oli tarkoitus tulla juttu siitä, kuinka kohtaan pelkoni ja istun Macciksessa ruuhka-aikana yksin syömässä. En kyennyt toteuttamaan sitä, vaikka kävin viikossa keskimäärin kolmesti yliopistolla. Halusin nähdä ihmisiä, joten perustelin kykenemättömyyttäni ajanpuutteella. Oikeasti en vain uskaltanut. Lisäksi mm. Olutseuran kokouksia ja paaaaljon muuta hauskaa! SOPA 1 / 10 40 Vuoden 2010 toinen numero on kevään viimeinen. Kyseinen lehti välitetään hyväksymiskirjeen mukana tuleville fukseillemme. Osallistu lehden suunnitteluun ja ole Kuul!
© Copyright 2024