yhteentuoja verkostojen luoja poliittinen keskustelija ilmaisuvalmis
yhteentuoja verkostojen luoja poliittinen keskustelija ilmaisuvalmis hämmentäjä tilasto-ohjelmien edelläkävijä ikinuori bilettäjä kompleksi 65 v. 1/2012 Kompleksi 1/2012 1 KOMPLEKSI 1/2012 Päätoimittaja Iivo Koirikivi Taitto ja ulkoasu Iivo Koirikivi Painettu Solver palvelut oy Painosmäärä Sisältö 3 ................. Päätoimittaja avautuu, Toimitus 4 .................. Esittelyssä: Hallitus 2012 8 .................. Paneelikeskustelua! 9 .................. PJ-Palsta 150 10 ................. Vuosijuhlat! Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestölehti KOMPLEKSI ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kompleksi-lehti on tuotettu HYY:n lehtituen avulla. Julkaisun ISSN-tunnus: ISSN-L 2242-0584 ISSN 2242-0584 (painettu) ISSN 2242-0592 (verkkojulkaisu) Kirjoittajat: Tommi Aho Vilja Helminen Iivo Koirikivi Maija Vasala Milla Huuskonen Sini Jylhä-Vuorio Viljami Lappalainen Jarno Paunonen Emma Rekolainen 15 ................. Kuultua 16 .................. Kompleksi-raati Downshifting 18 ................... SPOL-Seminaari 2012 19 ................... Kompleksi tutkii Ihmemarjat 20 ................... Kompleksi kyläilee 22 ................... Psykologia toisten silmin 23 ................... Puuhanurkka Kiitokset lehdessä käytetyistä kuvista: Hallitus 2012 Tommi Aho Vilja Helminen Jarno Paunonen Timo Säämänen Arvi Teikari Niia Virtanen Ruusuja? Risuja? Kuultuja? Juttuideoita? Kompleksi-lehden ikioma sähköpostiosoite ottaa sanasi vastaan! kompleksilehti@ gmail.com 2 Kompleksi1/2012 3/2011 Kompleksi TOIMITUS Päätoimittaja avautuu Lähdin vuosijuhlistamme vailla neljän yöbussilla kohti Pasilaa. Sain bussin lähtöä odotellessani yhden lukuisista kuningasideoistani ja keksin, että voisin kirjoittaa päätoimittajan avautumiseni tuossa hetkessä, laskuhumalaisena kotiinpalaajana, puku vielä ojennuksessa. Varmaan arvaattekin, mitä siinä sitten kävi. Kyllä, menin ja kirjoitin palstan verran tekstiä mustaan vahakantiseen muistivihkooni. Viimeiset sanat sain paperille juuri ennen kuin bussi hidasti pysäkilleni. Seuraavana päivänä, silliksen jälkeen, olin vielä tyytyväinen hengentuotokseeni: olin saanut mielestäni paperille sen, miltä laskuhumala tuona erittäin onnellisena yönä päässäni tuntui. Ajatukset olivat hajanaisia ja maailmaasyleileviä, mutta kuitenkin tosia. Maanantaiaamu toi päähäni selvyyden ja pakotti minut tunnustamaan tosiasian. Vaikka teksti oli ihan kelpoa, ja ehkä jotkut yksityiskohdat pääni sisäisistä liikkeistä ja puolivillaiset heittoni johonkin suuntaan saattaisivat jotakuta naurattaa, ei tuo teksti minulle olisi performatiivisuudessaan enempää kuin sisällytyksetön stuntti, ja enköhän sellaisia tehnyt jo tarpeeksi vuosijuhlien jatkoilla. (Anteeksi teille, joihin törmäilin tanssilattialla kantaessani erästä jätkää reppuselässä.) Olen ehkä hieman erikoinen Kompleksi-lehden päätoimittaja. En ole ennen tätä pestiä pitänyt itselläni hallituspaikkaa, ja tutorointiani lukuun ottamatta olen Kompleksi-hommissa keskittynyt nimenomaan lehden toimittamiseen. Lähtö lehden toimintaan mukaan aikoinaan fuksina tuntui luonnolliselta, sillä jos jotain mielestäni osasin jo silloin, niin tekstin. Luotto omiin kykyihini tuottaa sanottavaa oli paljon suurempi kuin bileiden organisoimiseen tai paperisotiin. (Kesti minulta silti pitkälle fuksivuoden syksyyn, että uskalsin Eevalle, silloiselle päätoimittajalle, sähköpostia laittaa. Hänelle, kuten myös Villelle ja Marleenalle syvät kiitokset perustan luomisesta nykyiselle duunilleni ja monista keskusteluista lehteen liittyen. Ja on ne ihan hyviä tyyppejäkin.) Minusta tuntuu oikealta olla päätoimittajana yli viisikymmentävuotiaalle lehdellemme. Tämä lehti, sen historia ja nykypäivä on itselleni tärkeä – ja siksi en voinut haaskata tätä tilaa pelkälle juopuneen tarinoinnille, vaan halusin todella yrittää ilmaista sen, mitä lehti ja tämä kokemus nimenomaan tästä lehdestä, vuosijuhlanumerosta, minulle merkitsee. Nyt kuitenkin huomaan, että minun on viisainta päättää tämä palstani kahteen viimeiseen kappaleeseen tuosta muuten kadotetuksi julistamastani tekstistä, sillä en näitä asioita pysty selvänä näin rehellisestä sanomaan: ”Mietin lehteä, joka on vielä taitettavana, mutta johon jutut ja kuvitukset ovat tippuneet juhlia edeltävänä päivänä, ja iltapäivällä ennen juhlia – ja mietin, että miten mahtava, uusi ja vahva porukka on tätä lehteä tehnyt. Moni on tässä näyttänyt itsestään kykyjä, joita minä tai muukaan Kompleksi ei ehkä tiennyt heillä olevan. Kompleksi uusiutuu, ja se on sen voimavara. Se myös tarkoittaa, kuten juhlapuheissa kävi ilmi, että ihmisen aika Kompleksissa on oikeastaan häviävän lyhyt. Eloni ja elon vaiheiden rajallisuuden miettiminen on minulle usein kovin ahdistavaa – mutta juuri nyt, näin voin sanoa, olen luottavainen.” - iivo Maanantaiaamu vuosijuhlien jälkeen ... Iivo ... särähtää, heleällä nuotilla. Maija ... nytkö jo? Vilja ...on kuumeinen ja kuiva. Tommi ... oli näpäytys arkeen, tiputus maanpinnalle ylellisyyden pilven- hattaralta jonne edellisen viikon juhlallisuudet olivat nostattaneet. Pahanilmanlintuja liikenteessä; kaikkialle ne ennättävätkin – jopa luentosaleihin! Kompleksi Kompleksi 3/2011 1/2012 3 Esittelyssä Maija Vasala KOMPLEKSIN HALLITUS 2012 Uusi vuosi, uusi hallitus! Toimihenkilöitä suinkaan unohtamatta. Kompleksi-lehti tarjoaa täten perinteisen esittelykierroksen uusista järjestömme luottohenkilöistä, heidän pesteistään ja persoonistaan. Viljami Lappalainen, n:nen vuoden opiskelija, puheenjohtaja Lupaan, että jos jonkin jaoston tapahtuma uhkaa kaatua yhden vapaaehtoisen puutteeseen, niin olen käytettävissä. Omaelämäkertani nimi olisi “Eksyksissä elämässä - vaiheita ja hetkiä” Kalle Vihma, 4. vuoden opiskelija, varapuheenjohtaja, Upsy:n opiskelijaedustaja Lupaan pitää yllä Kompleksin suunnatonta lämpö/liikene-energiaa keinoja kaihtamatta ja kenties tuoda meininkiin jotain lisä-ärsykettäkin, joista aiheutuu ennennäkemättömän vallankumouksellisia reaktioita. Elämäkertani nimi olisi: “Mitä ********* täällä oikein tapahtuu?” tai “Elämässä kokeiltua, vol. 42” Julius Väliaho, 3. vuoden opiskelija, taloudenhoitaja Paras ominaisuuteni taloudenhoitajan tehtävää ajatellen on se, että osaan tasapainoilla takakireyden ja huolettomuuden välillä. Omaelämäkertani nimi olisi ehdottomasti “Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis”. Micaela (Ela) Salo, 2. vuoden opiskelija, sihteeri Edeltäjältäni haluan säilyttää kynähameet, punaiset huulet ja sellasen kynän jossa höyheniä ja glitteriä päädyssä. Hedelmistä luonnettani kuvaa kirsikka. Ku kuulun sellaiseen ryhmäänkin. Ilkka Muukkonen, 1. vuoden opiskelija, tutorvastaava Paras ominaisuuteni tutorvastaavan tehtävää ajatellen on se, että pidän megafoneista. Olen kauheassa painajaisessa sekoittanut Unicafen salaattiottimet. Marleena “All-in” Alho, 6.vuoden opiskelija, alumnivastaava Paras ominaisuuteni aluminivastaavan toimea ajatellen on se, että rakastan Kompleksia, enkä halua valmistumisenkaan jälkeen luopua siitä kokonaan. Tämän rakkauden voimin saan aikaan sellaista alumnitoimintaa, joka varmasti innostaa entisiä ja nykyisiä kompleksilaisia osallistumaan. Unen ja valveen välitiloissa saatan käydä kännykkäni torkutuksen kanssa pitkiäkin keskusteluja. Viimeinen tällainen sivistynyt puhehetki koski sitä, kuinka torkkunappulani olisi paljon suositumpi nappi, jos se ei se aina vainoaisi viattomia ihmisiä. Torkku oli erimieltä. 4 Kompleksi 1/2012 Sanna Liesto, 3. vuoden opiskelija, opintovastaava Haluan jatkaa “Viini ja Valitus”-iltoja, koska se on paras tapa pohtia ja ideoida psykan opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia ja parannuksia niihin. Kukaan ei saa jäädä yksin opintoasioita märehtimään! Minulle on sanottu, että, jos olisin mies, minulla olisi iso penis. Haluaisin kysyä Freudilta, mitä tämä kertoo minusta. Koska opintovastaava pyysi vastausta kysymykseensä, toimitus soitti Freudille, joka kehoitti Sannaa pohtimaan äitisuhdettaan. Jaakko Tähkä, 2. vuoden opiskelija, Condus-edustaja Edeltäjältäni haluaisin säilyttää eri tapahtumien kovan hypetyksen, vaikka en kyllä varmaan ihan samanlaiseen suoritukseen pysty. Oudointa mitä olen tehnyt unessa, oli ratsastaminen keltaisella villisialla, jolla oli selässä mustia raitoja. Olin hieman hämmentynyt kun heräsin. Helena Haikonen, 2. vuoden opiskelija, Conduksen varaedustaja Conduksen varaedustajana lupaan hyväksyä, ettei Kompleksi ole tiedekunnan ainut ainejärjestö ja että kahvihuoneen ulkopuolellakin on elämää. Lupaan myös levittää tätä ilosanomaa. Luonnettani kuvaava hedelmä on banaani: käyrä ja kirkasvärinen. Suositeltavaa kuoria. Heidi Kuvaja, 1. vuoden opiskelija, SPOL-edustaja. Paras ominaisuuteni tätä pestiä varten on innostuneisuuteni ja aktiivisuuteni. Lapsena luulin, että saunan kiukaassa asuu pelottava peikko nimeltään Poppa ja siksi kiuasta pitää niin kovasti varoa. Salla(maria) Rautavaara, 3. vuoden opiskelija, SPOL-edustaja Paras ominaisuuteni SPOL-edustajan pestiä ajatellen on ehkäpä innostuneisuus ja kiinnostus muidenkin kaupunkien eläviä kohtaan. Olen pikkukaupungin citylapsi: Kesäiltana ukkosella ulkona välähti kirkas valo. Kysyin vanhemmiltani, mikä se oli. Salama. Oma tarkentava kysymykseni: kuka otti kuvan? Taru Saari, 4. vuoden opiskelija, Upsy:n opiskelijaedustaja Lupaan yrittää hankkia työelämäniltoihin sellaisia vieraita, jotka voisivat lievittää tähän alaan liittyvää tuskaa. Luulin lapsena, että uutistenlukija oli sama asia kuin Suomen presidentti. Tuuli Levänen, 2. vuoden opiskelija, HePsy:n opiskelijajäsen Edeltäjieni perinteiden mukaisesti aion edelleen viedä tarjolle mitä maistuvimpia herkkuja HePsyn kokouksiin. Niin, ja edustaa esimerkillisesti kompleksilaisia sekä yleisesti opiskelijoita kokouksissa ja HePsy-toiminnassa! Luulin pitkään lapsena, että Ruotsi, Tanska ja Norja ovat Suomen sisällä olevia isoja rakennuksia... :D Hanna Nikkinen, 2.vuoden opiskelija, HePsy:n opiskelijaedustaja Edeltäjieni järjestämät PTEIt ja TEI:t ovat loistava perintö, niitä on luvassa tälläkin kaudella! Freudilta kysyisin: “Voisitko tulkita muutaman mun unen, ne vähän hämmentää...?” Kompleksi 1/2012 5 Ida Örmä, 1. vuoden opiskelija, tarjoiluvastaava (tilavastaava) Edellisiltä emänniltä haluan säilyttää mahtavat ruuat ja leipomukset Kompleksin tapahtumissa. Kun olin lapsi, psykologi kysyi minulta koulukypsyystesteissä, miksi kasvot pitää pestä illalla, johon vastasin “Ettei tyynyliina likastu”. Lotta Lunnela, 1. vuoden opiskelija, tarjoiluvastaava (suhdevastaava) Lupaan keksiä uudenlaisia mahtavia ruokakokonaisuuksia! Hedelmä, joka kuvastaa luonettani olisi varmaan hunajameloni, koska olen ominaisuuksiltani hunajainen :)) Maija Haimala, 1. vuoden opiskelija, tarjoiluvastaava (ympäristövastaava) Lupaan panostaa tarjoiluihin. Erikoisin paikka jossa olen syönyt aamiaista lienee trooppinen sademetsä. Elina Suutarinen, 1. vuoden opiskelija, tarjoiluvastaava (merkkivastaava) Haluaisin säilyttää edeltäjiltäni perinteenä emäntäpullon! Ukkini oli eversti, ja hänelle tuli usein postia nimellä Eversti Matti Lukkari. Luulin vielä ala-asteellakin, että ukin oikea etunimi on Eversti... Antti Kuivaniemi, 1. vuoden opiskelija, bilis Lupaan olla kaikkien janoisten sankari! Mun isoveli kerto mulle pienenä, että se on syntyny äidin mahasta ja mä taas perseestä. Uskoin tohon edelleen jollain tasolla. Niina Vähäaho, 1. vuoden opiskelija, bilis Edeltäjiltäni haluan säilyttää biliskasteen. Sain vasta hiljattain tietää, että ne kananmunat, mitä syödään, ovat hedelmöittymättömiä tipuja. Tähänastisen elämäni olen kärsinyt huonoa omatuntoa kananpoikien murhaamisesta. Robert Nyman, 1. vuoden opiskelija, bilis [Tässä sitä on mystinen mies, kun ei ole meillä kuvaa eikä tekstivastauksia jätkästä. Robert “The International Man of Mystery” Nyman. -pt huom.] Jutta Kallinen, 2. vuoden opiskelija, kulttuurivastaava Edeltäjiltäni haluan säilyttää monipuolisen kulttuuritarjonnan. Kultturia on monenlaista ja niin on kompleksilaisiakin, joten olisi tyhmää toteuttaa vain yhdenlaisia kulttuuritapahtumia. Unessa menin Mäkkiin ja mietin tosi pitkään mitä ottaisin. Lopulta tilasin pienen kokiksen ja aurinkorasvaa. Tuuli Virolainen, 2. vuoden opiskelija, kulttuurivastaava Kulttuurivastaavana lupaan sivistää itseäni ja muita kompleksilaisia mahdollisimman monipuolisesti kulttuurin merkeissä (mm. vierailu Kiasmassa ensi kertaa elämässä voisi olla aiheellista vihdoin..)! Luonnettani hedelmistä kuvaa ehkä mandariini, koska ne on useimmiten mukavan makeita mutta välillä yllättävät kirpeydellään. Minulle on myös kehittynyt kyky valita n. 95% tarkkuudella (tarpeeksi pitkän pohdinnan jälkeen) kaupassa siemenetön mandariini. 6 Kompleksi 1/2012 Ville Ritola, 5. vuoden opiskelija, KV-tiimin jäsen Lupaan parantaa kompleksilaisten mahdollisuuksia kansainvälistyä. Freudilta kysyisin: ”Onko sikari koskaan vain sikari?” (Kysymykseen liittyvä kuuluisa sanontahan on siis keksitty.) Iikka Yli-Kyyny, 2. vuoden opiskelija, KV-tiimin jäsen Lupaan solmia suhteita ulkomaille, jotka mahdollisesti hyödyttäis Kompleksia tulevaisuudessakin. Olen kysynyt unessani olleelta henkilöltä, tiesikö tämä olevan vain minun mielikuvitukseni tulosta, unihenkilö, eikä oikea ihminen. Hämmennys oli luonnollisesti molemminpuolista. Reetta Latvala, 4. vuoden opiskelija, KV-vastaava Paras ominaisuuteni tulevaa hallituspestiäni varten on taipumus armottomaan sähköpostidebattiin ja -spämmäykseen. Oudointa mitä olen tehnyt unessa on suuren suklaavanukaskulhon kaataminen päälleni. Tunne suklaavanukkaan valumisesta päänähkaa, naamaa ja hartioita pitkin oli hyvin elävä. Tatu Huovilainen, 3. vuoden opiskelija, KV-tiimin jäsen Eero Iso-Kokkila, 3. vuoden opiskelija, KV-tiimin jäsen Viliina (Fifi) Rantaniska, 2. vuoden opiskelija, liikuntavastaava Lupaan järjestää kivoja ja mielenkiintoisia liikuntatapahtumia yhdessä liikuntavastaavaparini kanssa. Luonnettani kuvaava hedelmä on säilykepersikka. Kuulemma. Ilona Halme, 2. vuoden opiskelija, liikuntavastaava Lupaan pistää kompleksilaiset hikoilemaan! No eiii, jotain kivaa ja liikunnalista aktiviteettia luvassa. Luulin pitkään, että MTV3:lla pyöri reportaasiohjelma nimeltä Karpalolla on asiaa. Vuosien jälkeen sain kuulla, että kyseessä ei suinkaan ollut karpalo vaan Karpo. Liisa Vaalasranta, 2. vuoden opiskelija, eksuvastaava Lupaan järjestää hiivatin hyviä ekskuja huippumielenkiintoisiin paikkoihin, ja paljonki vielä. Elämäkertani nimi olisi ”Kuinka hävittää tuhat sivua elämänkertaa ja itsesi?” Noora Jantunen, 2. vuoden opiskelija, ekskuvastaava Edeltäjiltäni haluan säilyttää mahdollisimman monipuolisen ekskutarjonnan opiskelijoille. Vierailuja tullaan järjestämään aiemmin suosituiksi havaittuihin sekä uusiin ja mielenkiintoisiin kohteisiin. Luulin pienenä, että jos on tarpeeksi pitkään pää alaspäin, niin kaikki veri menee päähän ja lopulta se räjähtää. Nimim. Hyväuskoinen pikkusisko. Viivi Kaivolainen, 1. vuoden opiskelija, ekskuvastaava Haluan säilyttää ekskujen monimuotoisuuden sekä niiden suuren lukumäärän. Lapsena puhuimme kavereideni kanssa usein “siansaksaa” kuvitellen, että muut ihmiset luulisivat meitä ulkomaalaisiksi. Todellisuudessa siansaksamme ei kuulostanut millään tavalla järkevältä tai muistuttanut mitään olemassa olevaa kieltä, mutta itse pidimme meitä hyvin nokkelina ja fiksuina. Kompleksi 1/2012 7 Elina Lahtiharju, 1. vuoden opiskelija, ekskuvastaava Haluan järjestää yhtä upeita ja innostavia ekskuja kuin viime vuonna! Unessa olen esittänyt kuollutta, kun karhu haisteli naamaani (ihan hiton pelottavaa!) Maija Vasala, 2. vuoden opiskelija, Kompleksi-lehden toimituksen jäsen Lupaan noudattaa Iivon asettamia deadlineja. Luulin pienenä (kotiseutu-uskollisesti), että cayennepippuri on Kajaani-pippuri. Mikko Heimola, 2. vuoden opiskelija, Nyyti-vastaava Iivo Koirikivi, 3. vuoden opiskelija, Kompleksi-lehden päätoimittaja Edelliseltä päätoimittajalta haluan säilyttää useiden vakiopalstojen lisäksi ajatuksen siitä, että lehden tulisi olla jotenkin lukijaystävällinen. Olen unessa ohjannut valtamerilaivan Tornionjokea pitkin moottoritielle. Matkustajat taputtivat, kun kurssimme tiellä vakaantui. Tommi Aho, 1. vuoden opiskelija, Kompleksi-lehden toimituksen jäsen Lupaan olla mukana tekemässä Kompleksi-lehdestä entistäkin huipumpaa, Helsingin psykojen yhteistä lehteä! Luulin, että Tarja Halonen jokavuotisessa uudenvuodenpuheessaan sanoo: “Kansalaiset! Me pärjäämme!” (“Kansalaiset. Med börjare.”) Vilja Helminen, 1. vuoden opiskelija, ATK-, tiedotus- ja artikkelivastaava sekä Kompleksilehden toimituksen jäsen Paras ominaisuuteni tehtäviäni ajatellen on se, että uskallan lähteä tekemään ja kokeilemaan asioita, vaikka en olisi ihan varma mitä olen edes tekemässä. Osoittautuu joskus myös huonoksi ominaisuudeksi. Luonnettani kuvaa hedelmistä persimon: lievästi outo sekasikiö, maistuu vähän kaikelta eikä kuitenkaan oikein miltään. Psykologian huiput paneelikeskustelussa Kompleksin vuosijuhlaviikon käynnisti paljon odotettu juhlapaneeli, jossa psykologian alalla ansioituneet panelistit pohtivat psykologin paikkaa yhteiskunnassa. Panelisteina nähtiin professori Liisa KeltikangasJärvinen, kriisipsykologi Salli Saari, Suomen Psykologiliitossa puheenjohtajana vaikuttava Tuomo Tikkanen, yliopiston lehtori Hely Kalska sekä professori Kimmo Alho – kaikki Kompleksin kunniajäseniä. Psykologiatieteen nuoruudesta huolimatta psykologien ammattikunta on asettunut hyvin osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tästä kertovat mm. suuri psykologitiheys, korkeatasoinen koulutus sekä erinomainen ammattiarvostus. Toisaalta psykologit ammatillisina toimijoina eivät sijoitu enää pelkästään sairaalamaailmaan, vaan psykologista tietoa sovelletaan runsaasti muuallakin, kuten työ – ja organisaatiomaailmassa. Panelistit kuitenkin muistuttavat, että on pidettävä huolta psykologien tiedon validiudesta; 8 Kompleksi 1/2012 Tommi Aho tiedon soveltaminen ilman alan asianmukaista tuntemusta ei palvele yksilöä, yhteiskuntaa eikä psykologiaa tieteenä. Psykologian opiskelijat ovat valikoitunut joukko ja opinnot opettavat ymmärtämään ilmiöiden kompleksisuutta. Turha yksinkertaistaminen ja popularisointi johtavat pahimmillaan tiedon häviämiseen. Valepsykologeja panelistit eivät näe uhkana, mutta keittiöpsykologit valtakunnan paraatipaikoilla eivät aja kenenkään etua. Yhteiskunta asettaa raamit toimijuudelle. Tulostavoitteellisuus ja taloudellinen tila vaikuttavat tiedon tuotteistamiseen, toisaalta esim. terveydenhuollon, testauksen tai ylipäänsä asiantuntijuuden ulkoistamiseen. Uhkana on, että osaaminen jää tekniikoiden ja ohuen osaamisen alle ja suurien muutosten yhteydessä tulisi pohtia toimien vaikutusta pitkällä aikavälillä, kuten Salli Saari toteaa. Valitettavasti psykologialla on surkea Pj-palsta Mielenkiintoista, miten päädyin sitten puheenjohtajaksi. Kiitos Kompleksille siitä. Olen varma, että tästä vuodesta tulee mielenkiintoinen ja aion toimia mahdollisimman hyvin pestissäni. Haluan olla kompleksilaisten tavoitettavissa. Elämässä ja opinnoissa voi tulla vastaan monenmuotoisia ongelmia ja voin yrittää auttaa niissä omien kykyjeni ja resurssieni rajoissa. Yllättävän usein on mahdollista löytää tapoja päästä ongelmista ylitse etenkin jos on muita, jotka auttavat siinä ja vanhemmilla opiskelijoilla on kokemusta monenlaisista ongelmista, joita voi tulla matkalla vastaan. Osin harmikseni minun opintoni ovat viivästyneet paljon, mutta se on antanut myös kokemusta siitä millaista elämä voi olla, jonka toivon olevan muille hyödyksi. Minusta psykologian opiskeleminen on aikaa, jolloin voi harjoitella eettistä tapaa tarkastella asioita turvallisessa ympäristössä. Miten voimme löytää itsellemme ja toisillemme toimivia tapoja elää, jotka kunnioittavat ihmisten oikeutta päättää omasta elämästään myös tilanteissa, joissa ei ole selkeää oikeaa ja väärää? Kunhan olemme herkkiä sille millaisia oppimisen mahdollisuuksia ympäristömme antaa voimme oppia jatkuvasti ja nauttia siitä oppimisesta paljonkin. Alamme antaa mahdollisuuden sekä omalle kasvullemme, että sille että opimme auttamaan muita kasvamaan ihmisinä. Tässä voi ehkä soveltaa Vygotskyn lähikehityksen vyöhykkeen ajatusta – kenties voimme toinen toisillemme luoda ympäristön, jossa meidän on mahdollista osata mitä muuten emme osaisikaan ja hiljalleen oppia nämä tiedot ja taidot niin että osaamme ne myös muulloinkin. Yhdessä meidän on mahdollista saada aikaan niin paljon enemmän ja elää mahdollisimman hyvää elämää. Terveisin, Viljami Lappalainen Kompleksin puheenjohtaja 2012 puh. 041 451 7782 vaikuttavuus yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Psykologisen tiedon kompleksisuus on arkipäivän politiikassa kuin punainen vaate, sillä ”joko – tai” asetelman sijaan psykologit puhuvat todennäköisyyksistä mikä kuuluu psykologisen tiedon luonteeseen. Liisa Keltikangas-Järvinen pitää tätä merkkinä siitä, että tiedon välittämisessä eri alojen välillä ei käytetä yhteistä kieltä. Toisaalta, mikäli kompleksisesta tiedosta on yleistyksiä tehtävä, se kuuluu psykologeille. Mitkä olisivat sitten ne keinot joilla yhteiskunnallista vaikuttavuutta voitaisiin lisätä? Nykyinen yliopisto-opetus ei tarjoa juuri välineitä yhteiskunnan kohtaamiseen. Toisaalta psykologian ja sosiaalipsykologian oppiaineiden voimakas erillisyys ei Tuomo Tikkasen mukaan ole opiskelijoita, valmistuneita ja näin yhteiskuntaa palveleva systeemi. Olisiko siis koulutuspoliittisilla muutoksilla vaikutusta meidän tulevien psykologien intoon, valmiuksiin ja asenteisiin Panelistit sanojaan vaihtamassa. Puhetta johti Sanna Liesto. alakohtaista yhteiskunnallista vaikuttavuutta kohtaan? Kriisipsykologina suhteellisen kapealla sektorilla toiminut Salli Saari näkee kapean sektorin mahdollisuutena – spesifi asiantuntijatieto ja vaikutusvalta kulkevat usein yhdessä. Kompleksi 1/2012 9 10 Kompleksi 1/2012 Kompleksi 1/2012 11 12 Kompleksi 1/2012 Kompleksi 1/2012 13 14 Kompleksi 1/2012 KUULTUA Oletko kuullut luennoilla, yliopiston käytävillä tai oikeassa elämässä vastustamattomia heittoja? Lähetä tarkkojen korviesi aikaansaannokset osoitteeseen kompleksilehti@gmail.com. Vallanvaihtokaronkan pöytäkeskustelu: ”Seksi on kuin pitsaa, jos se on hyvää niin se on tosi hyvää, mutta jos se on huonoa niin se on silti pitsaa.” ”Monessa paikassa kyntäneenä voin sanoa että tuo on paskaa. Esimerkiksi voi sanoa, että roiskeläppä.” ”Niin, jotkut ihmiset nyt vaan on seksin roiskeläppiä.” Uutta hallitustoimijaa opastetaan Gustavus Rexin tilankäyttökoulutuksen tarpeellisuudesta: ”Sitten kun ne agentit tulee hakee sua Rexistä niin sulle ei ole mitään hyötyä jostain Ilmalan tunnelista” Bussi 65a, ti 17.1. klo 18:04, kaks parikymppistä tyttöä “..hirveen pienirakenteinen ranskalainen parvekekääpiö.” “Kuitenkin oma?” “Joo.” Kadulla, presidentinvaalien aikaan: Tyttö1: ”Ketä sä aiot äänestää?” Tyttö2: ”Emmä tiiä.. Varmaan öö.. Haavistoa tai Niinistöä! ... Emmä oo varma. (Hiljaisuus) Tai siis emmä oikein tiedä niistä mitään, mä yritin ottaa selvää, mutta kun ne on niin.. Salamyhkäisiä!” “Tää on niin ku jostain saatanan tamponimainoksesta!” Timo Säämänen editoidessaan vuosijuhlaleffaa Salli Saari, Ammattikäytäntö IV: “Jäin YTHS:ltä eläkkeelle viime vuoden lopussa. Uutisista huomasin, että aloitin samaan aikaan YTHS:llä kuin Gaddafi Libyan johdossa. Meillä olikin näköjään kova skaba siitä, kumpi kestää pidempään.” “Both high and low sensation seekers reported positive feelings and functioned best after administration of amphetamine.” Strelau, Jan: Temperament: A Psychological Perspective “No jos sitä viinaa ostaa varmuuden vuoks lisää, ei se Kompleksissa pääse happanemaan.” Vuosijuhlatoimikunnan jäsen pohtiessaan jatkojuomien mitoitusta Jari Lipsanen, Mittaaminen ja tilastollisen tiedon keruu: “Muutamia perusongelmia, mitä ihmisille, tai siis joita teille tulee [Survon kanssa]” ”Viinaa alkoholisteille vaan ilmaseks valtion piikkiin” Aku Kopakkala, Interpersoonallinen psykoterapia, Psykoterapian perusteet: ”Masentuneet ihmiset ovat realistisia, ja se tekee ne vaarallisiksi. Ei kannata alkaa väittelemään heidän kanssaan, sillä siinä masentuu itsekin. Heiltä puuttuu sellainen peruspositiivisuus, jolla me päästään yleensä ylös sängystä... Miten mä päädyin tähän?” ”Terapeutti ei voi ottaa päätösvaltaa itselleen: “[nasaalilla äänellä] Kyllä ton pitää erota kun sillä on sellainen hulttiomies”, ei, ei voi tehdä niin.” ”Perunkirjoituksissa tulee vastaan vähän kaikkea, yleensä löytyy joku irtolainen avioton lapsi.” ”Unet on ihan kivoja, mutta kerro kaverille, älä minulle.” “Tää terapia ei ota kantaa Jumalan olemassaoloon, niin kuin esim. psykoanalyyttinen terapia.” ”Tiedättekö, kun on joitain sellaisia terapeutteja, että kun kävelee kadulla vastaan, niin näkee jo vaatetuksesta, että aha, toi on psykoterapeutti.” ”Seuraava maailmankongressi järjestetään Iowassa. Maailman tylsin paikka! Mä yritin kysyä järjestäjiltä, että mitä Iowassa on. Kuulemma maailman suurin voista tehty lehmä.” ”Lievä masennus on sellaista, että hui hai, sitä liikkuu; jos elämässä ei ole koskaan masentunut niin siinä menettää jotain syvyyttä.” Kompleksi 1/2012 15 Iivo Koirikivi Kuva: Niia Virtanen Kompleksi-raati Downshifting Kompleksi-raati kokoaa yhteen Suomen rohkeimmat, kauneimmat ja viisaimmat ajattelijat lietsomaan ja syventämään ajankohtaista keskustelua. Downshifting on Yhdysvalloissa 1990-luvulla syntynyt liike, jonka keskeisenä ajatuksena on “mielekkäämmän elämänrytmin saavuttaminen esimerkiksi työntekoa ja kulutusta vähentämällä” (http://tinyurl. com/yeck77e). Koska liike on viime aikoina alkanut puhuttamaan myös Suomessa, koimme tarpeelliseksi kysyä ainejärjestömme jäsenistön mielipidettä tähän liikkeeseen: ”Onko Downshifting-ajattelun yleistyminen mielestänne positiivinen kehityssuunta?” Kyllä: 92,3 % Ei: 7,7 % Kyselyymme osallistuneet vastasivat harvinaisen yksimielisesti esittämäämme kysymykseen. Tarkemmista kommenteista ilmenee, että periaattelisesti Downshifting-ajatteluun myönteisesti suhtautuneissa henkilöissä vaihtelee suuresti se, suhtaudutaanko tällaisen toiminnan käytännön toteutukseen avoimesti vai enemmän varauksella. Vastaukset ilmentävät toisaalta kaihoa parempaa huomista kohtaan ja halua tehdä sen, mikä on oikein ja hyväksi koko yhteiskunnalle – ja toisaalta, elämän realiteetit tuntuvat puskevan monilla arjen yksinkertaistamisen edelle. EI ”Kiireisen ihmisen elämä voi olla onnellista samoin kuin kiirettömän onnetonta. Downshiftaus samoin kuin uraputkessa pahtaaminen ovat valintoja ja kumpikaan näistä ei sovi kaikille.” Hippi on hipille hippi ”Tokkopa vaan, ihmisethän löytäisivät pian onnellisuuden ytimeen ja me psykologit ynnä muut olisimme pian työttömiä.Miettikääpä lääkäreitäkin, jos ihmiset pysyisivät normaalipainoisina, savuttomina ja joisivat lasillisen punaviiniä viikossa !” että hyshys vaan.. KYLLÄ ”Vähentynyt kulutus on aina hyvästä. Suurin osa ihmisistä ei tee työkseen mielekästä, luovaa tai merkityksellistä työtä vaan töitä, joita koneet tekevät jo monessa maailman kolkassa. Lisääntynyt aika tarkoittaa enemmän aikaa mielekkäille asioille ja mielekkäiden asioiden tekemisestä syntyy parempi maailma ja yhteiskunta.” igor ”Mitä ihmettä varten ihmiskunta on vuosituhannet pyrkinyt kehittymään jos ei siksi että saisi makoilla riippumatossa kaikki päivät!” rubrtdubjdtr ”Hyvä, että tehokkuus ei ole ainoa arvo ja ideologia nykyyhteiskunnassa.” Avokado 16 Kompleksi 1/2012 ”Riippuu tietenkin siitä, kuka esim. työntekoa vähentää. Jos henkilö muutenkin välttelee töitä koko ajan, eihän hänen kohdalla työnteon vähentäminen voi olla hyvä juttu.” lähes työnarkomaani ”Toisaalta on hienoa, että ne, joilla on mahdollisuus vähentää työntekoa, voivat ja haluavat niin tehdä, mutta toisaalta kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta ja siksi termiin liittyy osaltani myös jonkin verran negatiivisia ajatuksia. Mutta jos olisin itse työelämässä ja voisin vähentää työaikaani, niin varmasti tekisin niin. Kulutuksen vähentämisen näen vain ja ainoastaan positiivisena asiana.” Ihannoija ”Pois turhasta oravanpyörästä ja Babylonin pauloista! Absurdia, että kiire ja tavara tekisivät onnelliseksi! Downshiftaus voi hyvinkin olla tää ns. tie onneen:) ” Hippi ”No onhan se hyvä, koska silloin se hidastaa tätä aina niiin kovin ikäväksi ruodittua ja kaiken syypäätä hektistä yhteiskuntaa. Kunhan vaan ei yltyisi karppaamistyyppiseksi överöinniksi. Toisaalta hylkiikö tämä uusi ilmiö niitä joilla on aktiivinen temperamentti?” täti ”Mielestäni kulutusta ei kuitenkaan pitäisi vähentää rahalliselta arvoltaan, vaan tulisi siirtyä ostamaan kalliimpia, eli siis ekologisempia, eettisempiä ja kestävämpiä tuotteita. Näin talous jatkaisi pyörimistään ja maailma pelastuisi samalla.” Poke ”Ehdottomasti hyvä asia, onhan se hienoa että edes osa jengistä huomaa elämässä olevan miljoona tärkeämpää asiaa kuin palkkatyö. Ja eihän jatkuva kulutuksen kasvamiseen perustuva talouskasvu yksinkertaisesti ole mahdollista rajallisella pallolla. Sitten kun kaikki downshiftaa, meidän psykologienkin työt vähenee mielenterveysongelmien vähenemisen myötä. Mutta sitte voidaan ryhtyä vaikka downshiftauskonsulteiksi!” ekojorma ”Se on ajatuksena niiiin kaunis, mutta opiskelijana kovin vaikeeta.” Epätoivonen-85 ”Absoluuttinen talouskasvu ei ole pakollista hyvinvoinnille.” Vipu Kompleksi 1/2012 17 Kompleksi-lehti Kyläilee Jaakko Tähkän residenssi Sini Jylhä-Vuorio Emma Rekolainen Iivo Koirikivi Matinkylän asuntoon – varsinaisessa talossa oli ollut ainoastaan keskuspölynimuri, eikä lainkaan perinteistä imuria, joten perinteistä imuria ei oltu myöskään menetetty palossa. Enää menneestä onnettomuudesta ei ole talossa jälkeäkään, kaikki on uutta ja hienoa. Tällä kertaa Kompleksi-lehti suuntaa vierailulle Jaakko Tähkän kotiin. Matka on pitkä, sillä talo sijaitsee Espoon perukoilla, joko Soukassa tai Kaitaalla ‒ vastausta ei tiedetä. Betonilaatikoiden keskellä tallustaessa ei aivan heti arvaisi, millaisessa talossa Jaakko oikein asuu. Viehättävä omakotitalo löytyykin pian kuljettuamme alikulkutunnelin läpi pois kerrostaloalueelta viihtyisälle puuaitaiselle omakotitaloalueelle. Kompleksi-lehteä kiinnostaa tietysti kovasti, millaista elämä Espoossa on. Espoossa kasvaminen on ollut Jaakosta ”ihan jees”; Jaakon olemus viestittää Jaakon selkeästi viihtyvän synnyinseuduillaan. ”Ei valittamista” Jaakko toteaa. Edes pitkä matka yliopistolle ei harmita, bussimatkalla voi vaikka lukea tenttiin. Toisaalta Jaakko on asu- Jaakon koti on suunnilleen yhtä vanha kuin Jaakko. Jaakon vanhemmat rakennuttivat talon asuessaan Moskovassa, ja Espooseen muutettiin hieman ennen Jaakon syntymää. Jaakko kertoo valkoisten ulkotiilten olevan papan muuraamia; perheen kädenjälki näkyy siis talossa. Koti on valoisa, tilava ja viihtyisä. Kaikki on suunniteltu perheen tarpeiden mukaan. Kaunis talo kätkee historiaansa myös dramatiikkaa. Eräänä uutena vuotena perheen loma Lapissa keskeytyi puhelinsoittoon. Talo Espoossa oli tulessa, raketti oli lentänyt sisään ullakolle katonrajassa olleesta kolosta ja sytyttänyt tulipalon. Talo meni remonttiin ja perhe joutuikin evakkoon puoleksi vuodeksi Matinkylään. Onneksi vakuutus korvasi kaiken. Kaiken, paitsi pölynimurin 18 Kompleksi 1/2012 Jaakko harjoittelee rummunsoittoa talon kirjastossa nut lähes koko elämänsä samassa paikassa, eikä vertailukohtaa juurikaan ole. Jaakko on käynyt ala-asteen Soukassa, mutta varsinaisesti soukkalaiseksi Jaakko ei itseään koe. Identiteettikriisi ei ole vielä ratkennut: ollakko soukkalainen vai kaitaalainen. Toisaalta, ehkäpä espoolaisena identifioidutaan yleensä vain espoolaiseksi, eikä kaupunginosalla ole niin väliä. Vierailijoiden ihastellessa avaraa keittiö-olohuonetilaa keittiön pöydän äärellä, keskustelu siirtyy muihin aiheisiin ja haastattelijat intoutuvat kyselemään Jaakon historiasta ja inttiajoista. Opintojen alkaessa Jaakko oli menossa inttiin ja puolessa vuodessa sieltä palattiinkin takaisin psykologian opintojen pariin. ”Ikäväähän se oli” Jaakko toteaa ja kertoo, ettei halunnut jäädä pidemmäksi aikaa, vaikka hyvin oli mennyt. Inttiä lukuunottamatta Jaakko ei Espoon ulkopuolella olekaan asunut. Espoossa on hyvä olla. Vaikka talo on ihastuttava, vierailijat ovat tietysti ihmeissään, miten vanhempien kanssa voi asua. Jaakko kertoo kuitenkin asumisen olevan käytännöllinen ratkaisu. Asunnossa on myös riittävästi omaa tilaa Jaakolle, joten kotona asuminen sopii hyvin. Omakotitalossa Jaakko voi myös vapaasti toteuttaa musiikkiharrastuksiaan. Kirjastosta löytyy Jaakon rummut, joiden soittamisen harjoittelua varten Jaakko käy soittotunneillakin. Lisäksi Jaakolta löytyy muun muassa kitara ja ukulele. Tähkän keittiö — kuin suoraan Kotilieden sivuilta! huteran oloinen tikapuuviritelmä, mutta Jaakko kertoo luottavansa suomalaisen työn laatuun. Toiset taitavat vain olla tottuneempia tikapuihin. Ullakko on kylmä, eikä siellä Jaakon mukaan paljon hengailla. Lähinnä sieltä käydään hakemassa tavaraa, tällä kertaa mukaan tarttuvat kengät vuosijuhlia varten. Jaakko esittelee myös oman huoneensa. Ensimmäisenä silmään pomppaa legorakennelmat – Jaakko on joskus nuorempana harrastanut legoja enemmänkin ja nyt hyllynpäältä löytyy muun muassa lego-Yoda. Legorakennelmien lisäksi Kompleksi-lehti toteaa kirja-, musiikki-, elokuvaja pelivalikoimien olevan hyväksyttävällä tasolla. ”Iivo taidetaankin jättää pelailemaan tänne” haastattelijat toteavat. Viimeisenä Kompleksi-lehti kurkistaa pihamaalle. Maassa näkyy paljon pieneläinten jälkiä. Jaakko kertoo nähneensä oravien lisäksi muun muassa Peuran, sekä jälkiä ketusta, ollaan siis melko lailla luonnon helmassa. Näihin maisemiin Jaakko toivoo palaavansa vielä keski-ikäisenäkin – ainoa häiriötekijä näissä maisemissa taitaakin olla Jaakon rummunsoitto. Jedimestari Yoda katselee Jaakon huonetta kunniapaikaltaan Jaakko vie vierailijat katsomaan ullakkoa, jonne kiivetään tikapuita pitkin. Vierailijoita hieman pelottaa Kompleksi 1/2012 19 Psykoterapiaa ja kukkaishoitoja Vilja Helminen Spol-Seminaari 2012 Tämän vuoden SPOL-seminaari pidettiin hyisessä Jyväskylässä. Teemana oli psykoterapia, mutta joukkoon mahtui vähän muutakin. ”Koska ollaan Jyväskylässä, mä olen iloinen että pääsen tölvimään laadullista tutkimusta”, aloitti Jari Lipsanen luentonsa SPOL-seminaarissa ja sai yleisön joukossa olevat jyväskyläläisetkin nauramaan. Lipsasen luento terapiatutkimuksen menetelmistä aloitti samalla psykoterapia-aiheisen seminaarin. Lupauksistaan huolimatta Lipsanen ei kuitenkaan aivan täysin tyrmännyt laadullista tutkimusta, vaikka näkeekin sen ”lähinnä eleganttina datan keräämiskeinona”. Laadullinen tutkimus voi olla hyödyksi terapiatutkimuksen pilotointivaiheessa, mutta sen jälkeen pitäisi ryhtyä tutkimaan teorioita määrällisen tutkimuksen keinoin. Lipsasen mukaan laadullisen tutkimuksen suurin ongelma piilee siinä, ettei tutkimusten tuloksia voida yleistää, vaikka tieteen tarkoitus on luoda yleistyksiä ja malleja. Terapiatutkimus on Lipsasen mukaan mutkikasta myös tutkimusmenetelmien osalta: kokeellinen tutkimus on lähes mahdotonta, sillä kontrolliryhmiä ei voida usein muodostaa esimerkiksi eettisistä syistä. Miten siis terapian toimivuudesta voitaisiin saada tieteellistä näyttöä? Lipsanen totesi tämänhetkisten psykologisten arviointimenetelmien olevan vielä lapsenkengissä. Useissa testeissä pisteiden laskeminen tapahtuu laskemalla suoraan eri osioiden summa, Panelistit pohtimassa case-tapaustaan. 20 Kompleksi 1/2012 vaikka jotkin oireet voivat olla vakavampia kuin toiset. Pelkät oirekyselyt eivät siis ole kovin luotettavia mittareita jos halutaan tutkia terapian tuloksellisuutta. Mitkä tekijät ylipäänsä vaikuttavat terapian tuloksellisuuteen? Psykologiassa kaikki on tunnetusti monimutkaista, ja monimutkaisten asioiden mallintamiseen tarvitaan monimutkaisia malleja. Lipsanen esittikin monitaso- ja rakenneyhtälömalleja ratkaisuksi esimerkiksi terapian tuloksellisuuden tutkimiseen. Lounaan jälkeen seminaarilaiset siirtyivät workshopeihin, joissa esiteltiin erilaisia terapiamuotoja. Valittavana oli muun muassa tanssi- ja liiketerapiaa, toimintaterapiaa sekä integratiivista terapiaa, joista viimeisimmän ilmoittautumislistat olivat menneet hetkessä täyteen. Kahvitauolla monen mielestä erityisesti psykodraama-workshop oli ollut mielenkiintoinen ja erilainen. Suosittu integratiivisen terapian workshop oli puolestaan osoittautunut yllätykseksi; kuulopuheiden mukaan workshopissa yhdistettiin psykologiaa ja vaihtoehtohoitoja. Kahvipöydässä ihmeteltiin workshopissa jaettua paikallisen yrityksen esitettä, joka tarjosi muun muassa Bachin kukkaterapiaa, intuitiivista energiahoitoa ja reconnecting-hoitoa. Hieman epäselväksi jäi, miksi kyseinen terapiamuoto oltiin valittu seminaariin. Seminaarin viimeinen asiapitoinen ohjelma oli paneelikeskustelu, jossa neljä eri taustoista tulevaa psykologia saivat pureskeltavakseen fiktiivisen mielenterveysongelmatapauksen. Jarl Wahlström, Aarno Laitila, Seppo Anttonen ja Outi Jäntti arvioivat kukin 23-vuotiaan sosiaalisia tilanteita pelkäävän Teijan tapausta. Suuria erimielisyyksiä ei panelistien välille muodostunut, vaan kaikki lähtivät lähestymään tapausta suunnilleen samoista lähtökohdista. Paneelin parasta antia olikin ehkä juuri sen osoittaminen, etteivät terapiasuuntaukset loppujen lopuksi eroa kovin paljon toisistaan, vaan samoja asioita käsitellään ja painotetaan, oli kyse sitten psykoanalyyttisesta tai kognitiivisesta suuntauksesta. Mielenkiintoista keskustelua syntyi myös siitä, pitääkö terapeutin pitää asiakkaistaan. Kompleksi Tutkii Jarno Paunonen Ihmemarjat! Johdanto Makuasioista ei voi kiistellä, mutta niitä voi toki tutkia. Kalatinsa lukeneet kenties muistavat miehen kertomuksen seikkailustaan ihmemarjojen parissa (Kalat 2007, s. 216). Kyseessä on marja, jonka sisältämä proteiini puijaa puoleksi tunniksi makunystyrät aistimaan kaiken happaman makeana. Kalat itse kertoo seuraavaa: ”A colleague and I once spent an evening experimenting with miracle berries. We drank straight lemon juice, sauerkraut juice, even vinegar. All tasted extremely sweet, but we awoke the next day with mouths full of ulcers.” Koska Kompleksi ei pelkää mitään, tutkimme arvon päätoimittajan kanssa toimivatko marjat todella. Makuhermojamme koettelemaan leivoimme pellillisen vuohenjuustolla kuorrutettuja sokerittomia greippi-lime-muffinsseja. Palanpainikkeeksi hankimme vielä pullollisen viinietikkaa. Menetelmät Lämpimillä seuduilla versova ihmemarja (Synsepalum dulcificum) on tuoreena herkkä ja hauras, eikä sitä tänne kotoisaan pakkashelvettiin saa kuin kylmäkuivattuina tabletteina. Tutkimuksessa käytetyt aineet tilattiin Saksasta ja niiden alkuperä oli The Great Green Miracle Fruit Farm USA:n kultaisessa keskilännessä. Tutkimuksemme uskottavuuden vuoksi pyrimme haalimaan maistajaraatiin itsemme lisäksi myös liudan koehenkilöitä, mutta suomalaisen tutkimusperinteen hengessä yksikään asianmukaisesti informoitu koehenkilö ei saapunut paikalle. Yhden saimme sentään mukaan vähemmän paljastavalla viestillä ”Leivottiin muffinei, tuu syömään!” Koeasetelmana oli toistettujen mittausten m-testi (m = maku, makeus, muka-tieteellisyys). Ensimmäisellä mittauksella ruokaa maisteltiin varovasti ilman ihmemarjaa, ja toinen mittaustilanne otettiin makuhermojen manipuloimisen jälkeen. Tulokset Yllättäen muffinssit olivat aivan syömäkelpoisia sellaisinaan; kenties hieman happamia ja raskaita, mutta teeleipinä aivan toimivia. Etikkaa sen sijaan ei tarvinnut kuin haistaa ymmärtääkseen sen haluavan pysyä pullossa. Hieromalla marjapilleriä kieltä vasten vartin verran, saatiin nystyrät heittämään kärrynpyörää: Cupcakeiksi naamioidut hapanleipämme muuttuivat hetkessä aidoiksi sitruunamuffinsseiksi. Ne olivat ehkä jopa liiankin yltiömakeita, mutta voittivat kyllä pakastealtaan kilpailijansa. Koehenkilömme keksi makeuttaa leivostaan vielä lisää puristamalla sen päälle sitruunaa. Viinietikka havainnollisti hienosti maku- ja hajuaistin yhteistoimintaa. Hengitystä pidättäen etikka meni kyllä helposti alas kuin mikä tahansa miellyttävän makea liemi, mutta heti happea haukatessa mielen valtasi syvä katumus: on se pahaa! Pahuuden suhteen tuloksia ei kenties kuitenkaan voida pitää merkitsevinä, koska koehenkilömme kuvaili etikan makua ”hauskaksi” ja suositteli lämpimästi muitakin kompleksilaisia kokeilemaan sitä. Pohdinta Testauksen tuloksena Kompleksi toteaa ihmemarjojen kiistattomasti toimivan. Paikallaan on kuitenkin pieni varoituksen sana: raavaina suomalaisina miehinä emme saaneet Kalatin mainitsemia haavaumia suuhun, mutta maistelu kyllä pilaa mahdollisen illanvieton: juomat oluesta punaviiniin maistuvat epäilyttäviltä aina pikkutunneille asti. Psykologiopiskelijoilta peräänkuulutetun yhteiskunnallisen impaktin hengessä tarjosin lämmitettyjä muffinsseja vielä seuraavana päivänä hippinaapurilleni. Hän vahvisti aiemmat tulokset makeudesta, sekä kommentoi päivän vanhaa makua: ”On helvetin pahaa, kiitos vaan. Enää en luota psykologeihin edes keittiössä.” Lähteet Kalat, James W. (2007, 9th ed.). Biological Psychology. Thomson Wadsworth, Belmont CA. Kompleksi 1/2012 21 Milla Huuskonen Vilja Helminen Psykologia toisten silmin Mielikuvia normaaleilta opiskelijoilta Kompleksi-lehti päätti selvittää, mitä muiden alojen opiskelijat todella ajattelevat psykologiasta. Freud mainittiin ja monet olivat epävarmoja alamme tieteellisyydestä, mutta myös positiivisia yllätyksiä löytyi. Näissä kirjavissa haastatteluissa vaihteli niin tietotaso kuin toimittajien verenpainekin. Latinalaisen filologian opiskelija sekä teologian opiskelija, miehiä: Minkälainen on stereotyyppinen psykalainen? Mitä psykologian opiskelijat käytännössä opiskelevat? Onko psykologia tiede, kyllä vai ei? – No... On, luulisin. – Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa, mutta en oikeastaan tiedä. – On arvaus, mutta voisi liittyä siihen, mitä on lukion psykologiassa? Mitä psykalaisista sitten tulee ”isona”, eli mihin psykalta valmistutaan? Ei ole mielikuvaa, en osaa sanoa. Sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija sekä politiikan tutkimuksen opiskelija, naisia: Mitä psykologian opiskelijat käytännössä opiskelevat? – Kaikenlaisia teorioita... – Sosiaalityöntekijä. – Freudia? – Terapeutti, ongelmaperheiden auttaja. Mitä psykalaisista sitten tulee ”isona”, eli mihin psykalta valmistutaan? – Onko psykoterapeutilla erillinen koulutus? Minkälainen on stereotyyppinen psykalainen? – Ei ole [tyypillistä psykalaista]? – Tulee mieleen Freudin naama, mutta sehän ei oikeastaan ollut psykologi. Eikö se ollut lääkäri? – Yks mielikuva psykologeista on vaaleahiuksiset vanhat naiset, joilla on nariseva ääni ja jotka ei ymmärrä sarkasmia. – On erilaisia linjoja, esimerkiksi kasvatuspsykologiaa tai aivojen toimintaa tutkivia... en oikeastaan tiedä muita. Minkälainen on stereotyyppinen psykalainen? – Samanlainen kuin esim. valtio-opin opiskelija, tai vaikka antropologian opiskelija? – En luokittelisi ihmisiä sen perusteella. Onko psykologia tiede, kyllä vai ei? Onko psykologia tiede, kyllä vai ei? – On tiede. – Kai se on. – On. – Jos tieteellä tarkoitetaan jotain, missä mitataan, niin... – Vähän niinkuin science vs. art englannissa? Yleisen kirjallisuustieteen opiskelija, nainen: – Niin. Silloin se ei ole, koska ei mitata mitään. Mitä psykologian opiskelijat käytännössä opiskelevat? – Minusta taas on, koska psykologiasta tulee tietoa. Herranen aika... [miettii] Oon kuullu joitain asioita. Jonkin verran mielenterveyttä ja jonkin verran aivokemiaa? Espanjalaisen filologian opiskelija, nainen: Mitä psykologian opiskelijat käytännössä opiskelevat? Ei tule mieleen ku joku Freud ja mitäs ne oli.... no joitain kaavioita, hämärästi muistan joltain lukiopsykan kurssilta [puhuu hetken kaavioista]. Ja joku neuropsykologia. Mitä psykalaisista sitten tulee ”isona”, eli mihin psykalta valmistutaan? Ainakin terveyskeskuspsykologia... Tulee kans mieleen kyselytutkimukset ja tilastot, ja just se neuropsykologia silleen. 22 Kompleksi 1/2012 Mitä psykalaisista sitten tulee ”isona”, eli mihin psykalta valmistutaan? Psykologeja? [naurua] Varmaan niin kun ihmisten kanssa puhumista, vaikka esim. työpaikalla, yhteisössä tai organisaatiohommissa. Minkälainen on stereotyyppinen psykalainen? Ehkä reipas? En osaa sanoa sen enempää. Onko psykologia tiede, kyllä vai ei? Siltä väliltä kyllä viiva ei. Automaatio- ja systeemitekniikan opiskelija, mies Minkälainen on stereotyyppinen psykalainen? Mitä psykologian opiskelijat käytännössä opiskelevat? Ihmisläheinen ja läheisistään kiinnostunut, ei Jannan kämppis Ville.* Ihmismieltä. Mitä psykalaisista sitten tulee ”isona”, eli mihin psykalta valmistutaan? Ai miks valmistutaan? Siks että käytävät kurssit loppuu kesken. [haastattelija selittää kysymystä] No tutkijoita ja psykologei tai terapeuttei. Onko psykologia tiede, kyllä vai ei? Todellakin on. * Ville on hakenut (ja hakee jälleen) opiskelemaan psykaa. Kim-Jong-Maija Puuhanurkka Koska poliittinen kuohunta on maailmalla nyt muodikkaampaa kuin koskaan, Kompleksi-lehti loi ”Kuka kiistanalainen johtaja olet?” - persoonallisuustestin ja -nimigeneraattorin. Selvitä, millainen ihminen todella pohjimmiltasi olet ja generoi itsellesi tuloksen perusteella uusi kutsumanimi! Valitse seuraavista väittämistä sinua parhaiten kuvaava: A) Haluan tulla haudatuksi mereen. B) Haluan, että naamallani ja nimelläni myydään tsiljoona t-paitaa ja mukia kapinallisille teineille. C) Tykkään pönöttämisestä ja huonosti istuvista puvuista, kuten isänikin. D) Haluan, että Frederik tekee minusta laulun. Valinnasta suoriuduttuasi käännä lehti ympäri! Johtajanimesi: Tšingis-_____________________ D) Olet niin voimakastahtoinen, että saat muut ihmiset luulemaan, että haluaisit omistaa koko maailman. Johtajanimesi: Kim-Jong-___________________ C) Olet altis muiden mielipiteiden vaikutuksille ja itsenäinen päätöksenteko on sinulle vaikeaa - ryhdistäydy! Johtajanimesi: Che Gue ___________________ B) Salaat todellisen minäsi ja esität usein olevasi muuta kuin olet. Johtajanimesi: Osama bin _________________ A) Sinulla on taipumus vältellä tilanteita, joissa koet itsesi uhatuksi. Pakenet vaikeuksiasi ja olet eristäytyvä - mieti onko se tietoista. Etsi nyt valintaasi vastaava persoonallisuusluonnehdinta ja luo johtajanimesi! (ohje: kirjoita viivalle oma etunimesi) Kompleksi 1/2012 23 Kuvitus: Arvi Teikari KÄNNIKORTIT Presentoimme nuorisovalistuksen nimissä erilaisten kännityyppien taksonomiaa. Osa #1: Perustendenssit. Nousuhumala Laskuhumala Tämä on vielä yksinkertaista. Amatööriys alkaa näkyä, tapahtuu turhia luovuttamisia. Uuden nousun humala Vuosijuhlahumala Uusi aamu on kokeneempi. Osaat arvostaa paremmin tilaasi. Yhtä nousua koko viikko, kevät ja vuosi! 24 Kompleksi 1/2012
© Copyright 2024