Tule ja katso 03/2011
Tule ja katso Raision seurakuntalehti 3/2011 elokuu ■ 21. vsk Pyhiinvaellus avaa silmät näkemään ja korvat kuulemaan s. 6 Ekumenia on kristillistä yhteyttä, s. 5 Lähetysseuran Tasaus-kampanjan kohteena Nepalin syrjityt, s. 4 Miten 10 käskyä toimii käytännössä?, s. 12 Tule ja katso Pääkirjoitus Minä olen tie, totuus ja elämä ■ Kesä on monelle meistä kiireistä aikaa. Lataamme suuria odotuksia sille, mitä meidän pitäisi kesällä ehtiä tekemään. Pitäisi lukea lukemattomat kirjat, siivota sotkuiset kaapit, tavata tuttuja, käydä vierailuilla, tapahtumissa, mökillä ja matkoilla. Tuntuu, että epäonnistumme, jos emme ehdikään kaikkea mitä olemme suunnitelleet. Unohdamme monesti loman todellisen tarkoituksen, rentoutumisen ja paikallaan olemisen. ■ Usein se, mitä eniten kaipaamme, jää meiltä huomaamatta. Levottomuuden ja kiireen keskellä tunnemme tyhjyyttä ja etsimme, oikean tien ja totuuden lisäksi, pyhää. Jotain, mikä täyttäisi tyhjyyden ja antaisi meille voimaa. Ajattelemme ehkä, että pyhä on arjen vastakohta, jotain, ikään kuin jatkuvaa juhlaa. Mutta pyhän löytäminen ja kokeminen vaatii kiireetöntä hiljentymistä ja mietiskelyä. ■ Minä olen tie, totuus ja elämä, sanoi Jeesus. Nämä Jeesuksen sanat muuttuivat minulle todeksi, kun maltoin hiljentyä, kulkea kiirehtimättä ja avata silmäni, korvani ja sieluni pyhiinvaelluksella kohti Santiago de Compostelaa. ■ Tunne siitä, että tie on tässä ja nyt ja sen kulkeminen on tehtäväni, vapauttaa. Kulkiessa jäi tilaa omalle itselle, mietteille, jokahetkiselle läsnäololle. Fyysinen matkanteko, kävelyn vaivat, painuivat taka-alalle ja matka muuttui henkiseksi. Ikään kuin fyysinen rasitus olisi puhdistanut mielen ja sielun ja antanut tilaa puhdistavalle tyhjyydelle. Vaeltamalla sain kosketuksen johonkin ikiaikaiseen, pyhään, kaikkivaltiaaseen. Pyhä oli paikalla. ■ Matkalla tunsin kuuluvani maailmanlaajuiseen kristittyjen yhteisöön. Tunsin kumppanuutta, luottamusta ja syvää yhtyettä muihin kulkijoihin. Jokainen meistä etsi jotain ja vaikka kuljimme erikseen, kuljimme kuitenkin yhdessä. Teimme ruohonjuuritason ekumeniaa: uskomme yhteiseen Jumalaan, kirkkokunnalla ei ole merkitystä. Pyhä oli läsnä ja henki yhdisti. ■ Kesä vaihtuu vähitellen syksyksi, luonto asettuu levolle. Ehkäpä tänä vuonna osaisimme laskeutua levolle, vähentää vauhtia, rauhoittua ja hiljentyä. Sillä hiljentyäkseen tai kuuluakseen kristilliseen yhteisöön ei tarvitse lähteä kauas. Tässä lehdessä kerromme mm. Jaakontiestä, Turun tuomikirkolta alkavasta ja uudelleen merkitystä pyhiinvaellusreitistä, jonka jokainen voi kulkea hiljentyäkseen, mietiskelläkseen, nauttiakseen omasta rauhasta ja ympäröivästä luonnosta sekä ekumeenisesta jumalanpalveluksesta, johon osallistuivat kristityt Raision seudulta, kirkkokuntaan katsomatta. ■ Pyhän tai kristillisen yhteyden kokeminen ei vaadi vaellusta. Jokainen meistä voi vaeltaa pyhään ja yhteyteen: voimme sytyttää kynttilän ja istua hetken hiljaa, voimme katsella tuikkivaa tähtitaivasta ja vaipua mietteisiimme tai voimme kulkea kirkkoon ja asettua hetkeksi kristittyjen yhteisöön, kaikkivaltiaan Jumalan silmien eteen. Hiljaa, matkasta nauttien ja kiittäen. Riikka Leskinen tiedottaja 2 3 / 2011 Ajankohtaista Barokki- ja folk-musiikkia Raision kirkossa ■ Mika Suihkonen, viola da gamba ja Johannes Vesterinen, cembalo ja urut, tuovat Johann Sebastian Bachin sävellyksiä sisältävän konserttiohjelmansa Raision kirkkoon lokakuussa. Kansainvälisesti tunnettu gambisti Mika Suihkonen sekä Johannes Vesterinen ovat molemmat erikoistuneet vanhaan musiikkiin. Barokin äänimaisema ja vanhat instrumentit sopivat Raision kirkon akustiikkaan erinomaisesti. Folk-yhtye Mustarastas esiintyy kirkossa marraskuussa. Konsertissa yhtye esittää musiikkia mm. uudelta Murretut värit -levyltään. Mustarastas on Kari Haapalan luotsaama folk-yhtye, jonka musiikissa on havaittavissa sekä irlantilaisia että suomalaisia vaikutteita. Yhtyeen soitinvalikoimaan kuuluvat kansanmusiikille ominaiset akustiset kielisoittimet, haitari, viulu, nyckelharpa, basso ja tinapilli. Myös moniääninen laulu on erittäin vahvaa. Sävellykset ja sanoitukset ovat etupäässä yhtyeen perustajan ja johtajan Kari Haapalan käsialaa. Levyiltä löytyy myös Mustarastaan viulistina ja laulujentekijänä monipuolisesti kunnostautuneen Laura Ai- Mustarastas-yhtye rolan lyriikoita sekä vierailevia runoilijatähtiä kuten Eino Leino, Saima Harmaja ja Kaija Pispa. Virsikirjasta ja körttiläisten Siionin virsistäkin on versioitu vetäviä folkveisuja. Hengelliseltä latingiltaan Mustarastas muistuttaa kuiten- kin surumielistä suomalaista kansanlaulua. Bach-konsertti su 9.10. klo 18 kirkossa Mustarastas-yhtyeen konsertti su 13.11. kirkossa Suorin reitti Raisiosta Israeliin ■ Raision seurakunta järjestää seurakuntamatkan Israeliin keväällä 2012. Matkan aikana tutustutaan Raamatun maisemiin ja vieraillaan mm. Galileassa, Gennesaretin järven rannoilla sekä Jerusalemissa. Matkaan lähdetään maanantaina 12.3. Austrian Airlinesin lennolla Helsingistä Wienin ja Tel Avivin kautta Tiberiakseen. Paluu Wienin kautta Helsinkiin on maanantaina 19.3. Matkaisäntinä toimivat opettaja Seppo Niemeläinen ja kirkkoherra Pertti Ruotsalo. Matkan hinta on 1500–1600 euroa ja se sisältää lennot, majoittumisen puolihoidolla (aamiainen ja päivällinen) sekä retket. Matkan vastuullisena järjestäjänä toimii Kinneret Tours. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Seppo Niemeläinen, puh. 040-573 1155 Pertti Ruotsalo, puh. 040-502 0077 Syventymistä Raamattuun ■ Raamattuillat alkavat jälleen Tasalan Kamarissa maanantaina 12.9. Raamattuiltoja on järjestetty vuodesta 2008 lähtien joka toinen maanantai. Piirin vetäjänä toimii rovasti Teuvo Vähäkylä. Vähäkylän mukaan Raamattuil- tojen tarkoitus on tukea henkilökohtaista raamatunlukua. Seurakunta lahjoittaa kaikille osanottajille Hetkinen-raamatunlukuoppaan, jonka ohjelmaa seurataan koko vuoden ajan. Raamattuilloissa esitellään Raamatunkirjat aikajärjestyksessä. Il- loissa kukin osallistuja lukee vuorollaan otteita Raamatusta, jonka jälkeen sisältöön tutustutaan tarkemmin yhteisen keskustelun kautta. Raamattuillat Tasalan Kamarissa, joka toinen maanantai klo 18., alkaen 12.9. Laulukoulu kaikille laulamisesta innostuneille ■ Tänä syksynä on taas mahdollisuus osallistua kanttori Katarina Engströmin luotsaamaan laulukouluun. Avoin laulukoulu on tarkoitettu kaikille laulamisesta ja äänenkäy- tön kehittämisestä kiinnostuneille seurakuntalaisille. Avoin laulukoulu kokoontuu syyskuussa kahtena iltana: keskiviikkona 7.9. ja torstaina 8.9. klo 18.30 – 20.30 seurakuntatalossa. Laulukoulu osallistuu sunnuntaina 11.9. klo 10 messuun Raision kirkossa. Lisätietoja: kanttori Katarina Engström, 044-7160 333. Sanottua ”Ei päämäärä ole tärkeä, vaan matkalla oleminen. En ymmärtänyt sitä ennen. Minusta oli tärkeätä tie- tää, minne olin menossa. Tänään silmäni ovat auenneet. Nyt ymmärrän, että päämäärä suuntaa sydämemme, ajatuksemme ja pyrkimyksemme oikeaan suuntaan. Mutta ellemme uskalla olla matkalla tässä ja nyt, koko sydämellämme, ja ottaa vastaan niin tyyntä kuin tultakin, emme ehkä koskaan pääse perille.” Hannele Helin, Ristin vanavedessä - melojien pyhiinvaellus, Kotimaa 32/2011 Tule ja katso 3 3 / 2011 Tervetuloa rippikouluun! Vuoden 2012 rippikouluihin kutsutaan vuonna 1997 syntyneitä Raision seurakuntaan kuuluvia nuoria. Jos nuori ei kuulu seurakuntaan, on silti mahdollista käydä rippikoulu – konfirmaatioon osallistuminen tosin vaatii kirkkoon liittymisen! ■ Kutsukirje ja ilmoittautumislomake tulevat postitse kotiin syyskuun puolivälissä. Ne voi noutaa myös seurakunnan toimistosta. Viimeinen rippikouluun ilmoittautumispäivä on perjantai 14.10.2011. Tämän jälkeen voi toki vielä kysellä paikkoja! Tieto rippikouluryhmästä tulee kirjeitse koteihin lokakuun lopussa. Rippikoulut starttaavat aloitustapahtumalla, joka järjestetään seurakuntatalolla viikolla 45. Vuonna 2012 rippikoululaisten ikäluokka on hieman alle 300 nuorta eli samansuuruinen kuin aiempinakin vuosina. Koska rippikoululaisten ikäluokka on suuri, ei jokainen välttämättä pääse juuri siihen ryhmään, mihin toivoo. Edellisinä vuosina etenkin alkukesän ryhmät ovat olleet kaikkein suosituimpia. Siksi on suositeltavaa, että ryhmätoiveissa on myös sellaisia vaihtoehtoja, joiden leirijaksot ovat joko talvella tai myöhemmin kesällä. Konfirmaatiot järjestetään mahdollisimman pian leirijakson päättymisen jälkeen, usein jo seuraavana viikonloppuna. Kesällä 2011 seurakunta järjesti 12 rippikouluryhmää. Laskettelu- ripari oli talvilomalla ja vaellusripari kesän alussa Lapissa, 8 rippikouluryhmää kesäisessä Viherlahdessa ja yksi Mannerlahdessa. Kaupunkiripari kokoontui seurakuntatalolla alkukesällä. Rippikouluihin osallistui hieman alle 300 nuorta. Seurakunta järjestää myös aikuisrippikouluja, joita käydään papin kanssa keskustellen. Myös aikuisrippikoulu päättyy konfirmaatioon, jos aikuinen on jo kastettu, tai kasteeseen, jos häntä ei ole aiemmin kastettu. Rippikoulun käyminen oikeuttaa kummina toimimiseen, kirkollisen vihkimiseen ja itsenäiseen ehtoollisella käymiseen. Rippikoulun jälkeen voi myös asettua 18 vuotta täyttäneenä ehdokkaaksi sekä äänestää seurakuntavaaleissa. Ritva Rautiainen rippikoulupappi Lisätietoja Ritva Rautiainen, puh 0447160339 ja ritva.rautiainen@evl.fi Diakoniatoimiston päivystysajat ovat muuttuneet Sukuselvitykset tulevaisuudessa yhdestä paikasta Riikka Leskinen linaika on maanantaisin klo 15–16. Puhelinpäivystyksestä voi mm. varata aikoja henkilökohtaiseen tapaamiseen diakoniatyöntekijän kanssa. Puhelinpäivystyksen etuna on, että asiakkaan ei tarvitse jonottaa vuoroaan, vaan asioita pääsee hoitamaan suoraan diakoniatyöntekijän kanssa. Diakoniatyöntekijöille voi soittaa myös päivystyksen ulkopuolisina ai- koina. Tosin esim. kotikäyntien ja toimitusten aikana työntekijät eivät pääse vastaamaan puhelimeen. Puhelimeen voi kuitenkin jättää viestin, jolloin diakoniatyöntekijät ottavat yhteyttä soittajaan mahdollisimman pian. Diakoniatyöntekijöihin voi ottaa yhteyttä myös sähköpostilla. Viesteihin pyritään vastaamaan mahdollisimman pian. Kirkkauden kappeliin haudatuille muistolaatat järjestelmä ja jäsentietokanta vuoteen 2014 mennessä. Kun kaikkien seurakuntien vanhat kirjat on tallennettu, kirkon yhteisen palvelun avulla sukuselvityksiä ei tarvitse enää jatkossa kerätä monesta eri seurakunnasta, vaan tiedot ovat saatavissa yhdestä seurakunnasta. Raision seurakunnassa on nyt kuvattu sähköiseen muotoon kaikki vuodesta 1860 eteenpäin olevat kirkonkirjat. Tallennettuun aineistoon kuuluvat ns. pääkirjat ja kastetut, vihityt, kuolleet sekä Raisioon ja Raisiosta pois muuttaneet. Kirkonkirjoja digitoitiin yhteensä 56 200 sivua. Työ valmistui kesäkuussa 2011 ja kaikkine valmisteluineen työhön kului aikaan noin kaksi vuotta. Kirjat kuvattiin erikoisvälineillä asiantuntijayrityksessä. ■ Raision seurakunnan uurnahautausmaahan Kirkkauden Kappeliin haudattujen nimet on nykyisin mahdollista saada näkyville. Vuonna 2010 tehdyn kunnostuksen yhteydessä Kirkkauden Kappeliin asennettiin graniittipaadet, joihin messinkiset muistolaatat voidaan kiinnittää. Myös aiempina vuosina Kirkkauden Kappeliin haudatuille on mahdollisuus laitattaa muistolaatta. Seurakunta huolehtii messinkilaattojen tilaamisesta, kaiverruttamisesta ja kiinnittämisestä. Muistolaatan koko on 19 cm x 5 cm. Laattoihin kaiverretaan yhdenmukaisesti vainajan koko nimi sekä syntymä- ja kuolinajat. Muistolaatan kokonaishinta kaiverruksineen ja kiinnityksineen on 61,50 €. Kirkkauden kappeli on Raision kirkkomaalla sijaitseva, vuonna 1992 valmistunut teräsrunkoisella ja lasiseinäisellä rakennuksella katettu uurnahautausmaa. Maalattia, jota muratit peittävät, pidetään sulana talvella. Se mahdollistaa uurnanlaskut myös aikana, jolloin maa muuten on roudassa. Kappelissa on tilaa kerrallaan noin 3000 uurnalle. Kappeliin haudatuista laadittiin aiemmin pelkästään ns. muistokirja. Lisätietoja ja muistolaattojen tilaukset: toimistonhoitaja Taina Dahlgren, puh. 02-4360 343 tai taina.dahlgren@evl.fi Riikka Leskinen ■ Monet perunkirjoitusta varten sukuselvitystä tarvitsevat kyselevät, miksi todistukset täytyy tilata erikseen kaikista seurakunnista, joissa henkilö elämänsä aikana on ollut kirjoilla. Miksi tietoja ei saa yhdestä paikasta? Tilanteeseen on kuitenkin tulossa muutos. Useamman sadan vuoden ajan henkilötiedot kirjoitettiin käsin suuriin kirjoihin (kirkonkirjat) ja myöhemmin koneella perheittäin korteille (ns. perhelehdet). Yhteistä, koko kirkon kattavaa rekisteriä ei ole ollut, sillä vanhojen kirjojen ja korttien tietoja ole aikaisemmin siirretty tietokoneella luettavaan muotoon. Nyt Raision seurakunnan kirkonkirjat on saatettu digitaaliseen muotoon. Digitoitu aineisto tullaan sitten siirtämään rakenteilla olevaan koko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon omaan, yhteiseen jäsentietojärjestelmään. Kirkonkirjojen digitointi liittyy Kirkkohallituksen tavoitteeseen luoda yksi yhteinen kirkon jäsentieto- ■ Diakoniatoimiston päivystysaika on muuttunut heinäkuun alusta lähtien. Päivystykseen voi tulla maanantaisin klo 12-15 ilman ajanvarausta. Diakoniatyöntekijä ottaa kävijät vastaan saapumisjärjestyksessä. Diakoniatoimistossa on otettu käyttöön myös toimistopuhelinaika, jolla taataan, että soittajat saavat yhteyden diakoniatyöntekijään. Puhe- Tule ja katso 4 3 / 2011 Joanna Lindén Raision seurakunnan TASAUSTAPAHTUMA la 24.9. klo 11–14 Kauppakeskus Myllyssä Tasaamalla Nepalin kastittomille henkilötodistus. Mukana Raision seurakunta ja Suomen Lähetysseura. Jaossa tasaustietoa ja lapsille Tasausilmapalloja. Myynnissä erilaisia Tasaustuotteita. TASAUSPÄIVÄN TAPAHTUMA ma 26.9. klo 11–12 Tasalan Kamarissa Päämääränä on luoda yhteiskunta, jossa kaikilla on yhtäläiset oikeudet. – Suuri osa kristityistä on köyhiä daliteja. Kirkossa ei ole kasteja, usko Jeesukseen antaa kristityille tasa-arvon. Kristinusko voi toimia esikuvana siitä, miten haluamme daliteja kohdeltavan yhteiskunnassa. Siskokset Sita (18) ja Pamba (19) ovat Nepalin alakastisia. He ovat hakanneet kiviä rakennusteollisuuden käyttöön 6-vuotiaasta asti. Koulua he eivät ole käyneet. Päivä alkaa puoli seitsemältä kivien nostamisella joesta, töitä tehdään pimeän laskeutumiseen saakka. Päivän ansiot ovat noin euron. Tasaus-kampanja 2011 tukee Nepalin alakastisia L Lähetysseuran vuoden 2011 Tasaus-kampanjan keräystuotolla autetaan Nepalin alakastisia eli daliteja parantamaan koulutustasoaan, pääsemään terveydenhuollon piiriin ja kehittämään elinkeinojaan. Tavoitteena on tarjota yhä useammalle lapselle mahdollisuus perus- ja ammattikoulutukseen. Alakastisten tilanne on sietämätön Sada kuuluu dalitien kastiin; päiväpalkka, jonka hän saa maanomistajalta työstään on 1,50 euroa. Dalitit vaativat oikeuksiaan Viisi tuhatta dalitia kokoontui Kathmanduun 7. joulukuuta viime vuonna Dalit Janjati -puolueen kokoukseen. Samaan aikaan valmisteltiin suurmielenosoitusta, jossa dalitit vaativat oikeuksiaan. – Tämä on historiallinen hetki, jossa haluamme olla mukana. Tuhansia daliteja on saapunut eri puolilta maata, toteaa Bimala Gayak. Dalitit toivovat, että heidän oikeutensa kirjataan uuteen perustuslakiin. – Nykyinen hallitus on jo säätänyt lakeja syrjintää vastaan, mutta niitä ei noudateta, harmittelee Uplift Servicen juristi Bishnu Gurung. Simal Jhodi on tullut pääkaupunkiin Nepalin kaakkoisosasta Sarlahista 65 muun dalitin kanssa. – Aiemmin olimme hiljaa. Nyt olemme järjestäytyneet ja vaadimme kansalaisoikeuksiamme. Linja-automatka oli kallis, mutta meidän pitää näyttää, että olemme valmiita taistelemaan oikeuksiemme puolesta. Kirkossa kaikki ovat samanarvoisia On lauantai ja Laxmipurin kylän asukkaat pitävät lepopäivän kiireisen sadonkorjuuajan keskellä. Rehevät metsät vaihtuvat riisipeltoihin, kuoppaisella tiellä tulee vastaan heinäkuormia vetäviä puhveleita. Tietä reunustavat olkikattoiset savimajat, ja tuon tuosta kanat, koirat ja vuohet kirmaavat tien yli. Paikallisen seurakunnan pastori Joseph Soren kertoo, että taistelu dalitien oikeuksista ei tarkoita sitä, että arvostellaan muita kansaryhmiä. Joanna Lindén Jokainen ansaitsee ihmisarvoisen elämän Kuusi miljoonaa Nepalin alakastista eli dalitia odottaa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa Nepalissa. Vielä nykyäänkään syntyperä määrittää Nepalissa ihmisen kohtalon: hänen koulutusmahdollisuutensa, ammattinsa, puolisonsa, ihmisten suhtautumisen ja ihmisarvon. Kastilaitos on virallisesti kumottu, mutta käytännössä se elää vahvana. Daliteja pidetään saastaisina, ylempien kastien ihmiset eivät suostu edes koskettamaan heitä. Köyhyyden ja syrjinnän vuoksi he jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle, ilman koulutusta, terveydenhoitoa, toimeentuloa ja ihmisarvoa. Maan väliaikainen hallitus valmistelee uutta perustuslakia, ja kristilliset kirkot tekevät vaikuttamistyötä, jotta lakiin saadaan selvä merkintä ihmisoikeuksista. Sada Laxmia, 14, haluaa työskennellä tulevaisuudessa ompelijana. Nyt hän viettää kuitenkin sisartensa kanssa päivät riisinkorjuussa auringonnoususta pimeän tuloon asti Jutepanin kylässä lähellä Lalitpurin kaupunkia. – Olen opiskellut lukutaitoluokassa ja voisin jatkaa peruskouluun ja hankkia ammatin. Mutta miten perheeni selviää, jos en työskentele enää peltotöissä? Suomen Lähetysseuran yhteistyökumppanin Samaritan Uplift Servicen ohjelmakoordinaattori Bimala Gayak kertoo, että dalitien tilanne on sietämätön. Gayak on myös dalit ja tietää, miltä tuntuu, kun joutuu lähtemään pois ruokapöydästä ylempikastisten tullessa huoneeseen. Hän tietää, miltä tuntuu olla saastainen hindujen silmissä. – Koulutus on tärkein. Kun ymmärrämme, miksi meitä syrjitään, ja että se ei ole meidän vikamme, voimme muuttaa yhteiskuntaa sisältä päin. Meidän kristittyjen tulee taistella sen puolesta, että kaikkia ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti. Koulutus lisää arvostusta Markku Voutilainen toimii Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyökoordinaattorina Nepalissa. Hän kertoo, että 80 % Nepalin väestöstä elää maataloudesta. Dalitit pitävät yhteiskunnan käynnissä: he viljelevät maata ja korjaavat riisin maanomistajien pelloilta. Silti heille maksetaan pienempää palkkaa kuin ylemmän kastin jäsenille. Heidän työpäivänsäkin ovat pidemmät. – Meitä on syrjitty paljon tässä kylässä. Kerrankin ylempikastiset yrittivät estää meitä korjaamasta kyläämme johtavaa tietä, kertoo Natchan Marandi. – Kun Uplift alkoi järjestää meille koulutusta, ylempikastiset alkoivat osoittaa arvostustaan meitä kohtaan. Lähetysseuran yhteistyökumppani Morangin alueella on paikallinen luterilainen kirkko, joka vastaa Samaritan Uplift Servicen projekteista kylissä. Malati Devi Karn on bramiini, joka asuu dalitien naapurissa. Hän on huomannut, että naapurit ovat olleet terveempiä sen jälkeen, kun Uplift aloitti työn kylässä. – Haluan, että dalitien oikeuksia parannetaan. Toivon, että lapset pääsevät kouluun ja dalitit saavat paremmat elinolosuhteet. Olen usein ollut neuvoton nähdessäni dalitien kärsimystä, mutta nyt tiedän, että voin auttaa heitä Uplift-järjestön kautta. On hienoa, että kristillinen järjestö näyttää esimerkkiä, miten ihmisoikeudet pitäisi panna käytäntöön. Tasaus jakaa hyvinvointia Tasaus on Suomen Lähetysseuran vuosittainen tiedotus- ja varainhankintakampanja, jolla tuetaan kehitysyhteistyötä eri puolilla maailmaa. Lähetysseuran kehitysyhteistyöhankkeet saavat varoja myös ulkoministeriöltä, Tasaus-kampanjalla kootaan Lähetysseuran omavastuuosuutta. Tasaus-kampanja syntyi vuonna 1992 kevät- ja syyspäiväntasauksen innoittamana. Valo jakaantuu maailmassa tasan kaksi kertaa vuodessa, mutta elämisen edellytykset eivät koskaan. Siksi tarvitaan hyvinvoinnin tasaamista. Joanna Lindén Henkilöllisyystodistus on ensiaskel tasa-arvoon. Ryhmänjohtaja Sakundi Devi Sahar, Samaritan Uplift Service. (käännös ruotsista Paula Laajalahti) Kirjoittaja on Lähetysseuran tiedottaja; hän vieraili Nepalissa marraskuussa 2010 Tule ja katso 5 3 / 2011 Iloa yhteisestä uskosta Raision ekumeenisessa ulkoilma jumalanpalveluksessa saarnasi pappeja neljästä eri kirkkokunnasta. Heidän mukaansa ekumenia toimii tällä alueella, koska keskinäinen kunnioitus on kohdallaan. Opilliset erot eivät paina vaakakupissa, kun kristityt kokoontuvat yhteiseen, ekumeeniseen Jumalanpalvelukseen. Iloitsemme siitä, mikä on yhteistä, Raision kirkkoherra Pertti Ruotsalo luonnehtii päivän tarkoitusta. Raisiossa ekumeeninen Jumalanpalvelus järjestettiin kolmatta kertaa. Ensimmäinen oli kirkon riemuvuonna 2000 ja toinen kesäkuussa 2005, jolloin vietettiin Raision kirkon 700-vuotisjuhlavuotta. Nyt elokuussa 2011 pidetty Jumalanpalvelus sopii Ruotsalon mukaan hyvin kulttuuripääkaupunkivuoden keskelle, vaikka se ei viralliseen ohjelmaan kuulukaan. Kokemukset ovat olleet erinomaisia ja ekumeeninen tila Raisiossa on varsin hyvä. Täällä ei ole mitään nokittelua, eikä kenenkään tarvitse nostaa omaa profiilia muiden yläpuolelle, Ruotsalo kertoo. Kristus yhdistää Helluntaiseurakunnan pappi Taisto Toivola kehuu myös Raision tilannetta mutta toteaa, että kaikkien seurakuntien kanssa yhteistyö ei aina pelaa. Tavoitetta riittää. – Ekumenia merkitsee minulle kristittyjen yhteyttä. Kristityillä tulee olla yhteinen todistus Kristuksesta tälle maailmalle. Suurin haaste on, että pitäytyisimme seurakuntarajoihin katsomatta Jumalan sanaan, Raamattuun, ja vastaanottaisimme sen niin kuin se on kirjoitettu, Toivola painottaa. Helluntaiseurakunta ja vapaakirkko ovat ns. vapaita suuntauksia, joissa pidetään tärkeänä henkilökohtaista suhdetta Kristukseen. Vaikka asiaa painotetaan myös evankelis-luterilaisessa kirkossa, tässä on vapaakirkon paimenen, Arto Koivukosken, mukaan yksi merkittävä ero valtakirkkoon. Vapaissa suuntauksissa henkilökohtainen suhde Kristukseen on suorastaan seurakuntaan liittymisen edellytys, Koivukoski sanoo. Vapaissa suuntauksissa ei kasteta vauvoja, vaan käytetään niin sanottua uskovien kastetta, joka otetaan usein vasta aikuisiässä. Traditioita kunnioitetaan Ortodoksipappi Ion Durakin mukaan erot luterilaiseen kirkkoon ovat jopa kasvaneet jälkimmäisen hyväksyttyä naispappeuden ja -piispuuden. Siitä huolimatta ekumenia on edistynyt hyvin ja tilanne Suomessa on parempi kuin monessa muussa maassa. Ortodoksit rukoilevat jokaisessa Jumalanpalveluksessa, että kristityt olisivat vielä yksi yhteinen seurakunta, alkukirkon tavoin. – Mielestäni ekumeniassakin tärkein yhteinen asia on rukous, Durak toteaa. Omista traditioista ei silti haluta luopua, eikä siihen ole pappien mukaan syytäkään. Toisten traditioita tulee kunnioittaa, ja silti voidaan ottaa oppia muilta. Ruotsalon mukaan hyvänä esimerkkinä tästä on ikonien yleistyminen myös evankelis-luterilaisessa kirkossa, vaikka täällä ei niiden merkitystä välttämättä niin syvästi ymmärretäkään. Yhteydet rikastuttavat joka tapauksessa, ilman että tarvitsisi luopua omastaan, Ruotsalo kiteyttää. Janne Mäkitalo toimittaja ka tarkoittaa asuttua maata, maailmaa ja maanpiiriä. Taustalla on kreikan sana oikos, ”talo”. Kristillisen kirkon yhteydessä ekumenialla tarkoitetaan eri kristillisten yhteisöjen välisiä yhteistyö- ja yhteyspyrkimyksiä. Uskontodialogi taas viit- Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako ■ Otsikosta voisi kuvitella, että tässä kirjoituksessa käsitellään avioliittoa. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa ekumeniasta, eli kristillisten kirkkojen välisestä yhteistyöstä ja lähentymispyrkimyksistä. Ekumenialla yritetään korjata sitä ikävää tilannetta, että maailmassa on useita kristillisiä kirkkokuntia, jotka eivät löydä yhteyttä keskenään, eivätkä voi käydä samaan ehtoollispöytään yhdessä. Ekumeeninen työ perustuu siihen uskoon, että Jumala on luonut kirkon yhdeksi Jumalan kansaksi. Jumalan tahto on, että kaikki kristityt olisivat yhtä. Kasteessa meidät liitetään kirkkoon, Jumalan perheväkeen. Yhteinen uskomme yhdistää meidät. Kristityt puhuttelevat toisiaan veljinä ja sisarina, Jumalan lapsina. Joskus tämä saattaa tuntua hiukan oudolta. Perhe koostuu ihmisistä joiden kanssa jaan koko elämäni, he ovat minulle ne kaikkein lähimmät ihmiset. Kuinka ihminen, jota en koskaan ole edes tavannut, voisi olla sisareni tai veljeni? Jumala on yhdistänyt kirkon ja toivoo, että me osaisimme elää yhdessä, yhtenä perheenä. Ekumeenisen liikkeen mottona käytetäänkin Johanneksen evankeliumin jaetta, jossa Jeesus rukoilee häneen uskovien puolesta: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” (Joh. 17:21). Nikean uskontunnustuksessa me lausumme, että Jeesus on samaa olemusta kuin Isä. Tästä näkökulmasta sisarina ja veljinä puhuttelu, ei missään nimessä ole yliampuvaa. Tai edes vertaaminen avioliittoon, jossa aviopuolisot ”tulevat yhdeksi lihaksi”. Itse asiassa ajatus on aika upea. Minne tahansa menenkin, siellä on minun kastettuja sisariani ja veljiäni. Jumalan perhe on maailmanlaaja yhteisö, jonka Jumala on itse yhdistänyt. Se on jotain, jota itse kaipaan ja uskon tämän maailmankin kaipaavan: yhteyttä ihmisten kesken. Sitä, että me voimme tunnistaa kuuluvamme samaan perheeseen ja käydä aterialle saman pöydän ääreen. Tätä unelmaa me joudumme vielä kuitenkin odottamaan. Niin kuin avioliitossa, eivät ihanteet ja toiveet toteudu aina kristittyjen keskenkään. Joskus ajaudumme niin pahasti erillemme, ettei yhteisen elämän jatkaminen ole mahdollista. Tämän kaltaisia erimielisyyksiä kirkot yrittävät nyt yhdessä ratkoa. Siihen tarvitaan paljon teologista työskentelyä ja yhteistyötä, mutta ennen kaikkea yhteistä rukousta. Tämän lehden ilmestyessä on Raisiossa juuri vietetty ekumeenista jumalanpalvelusta eri kirkkokuntien kesken. Yhteinen jumalanpalvelus, yhteinen rukous, tuo meitä kristittyjä yhteen sellaisella tavalla, joka asettaa erimielisyytemme oikeaan perspektiiviin. Rukoillessa emme ole napit vastakkain, vaan yhdessä rinnakkain. Kääntyneenä kohti alttaria, kohti Jumalan kasvoja. Miika Ahola Ekumenia merkitsee ykseyttä, yhtenäisyyttä. tulee kreikan sanasta oikoumene, jo- Puheenvuoro taa toimintaan, joka pyrkii lähentämään eri uskontoja toisiinsa. Ekumeenisen työn tarkoituksena on koota hajaantuneet kirkot elämään ja todistamaan uskosta yhdessä. Lähde: Wikipedia & Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Internet-sivu: ekumenia pastori, Turun seudun ekumeenisen piirin pj. Tule ja katso 6 3 / 2011 Janne Mäkitalo Papin puheenvuoro Pyhiinvaeltajan päiväkirjamerkintöjä ■ 23.4.2007 Pamplona Monen vuoden unelman täyttymys on lähellä. Olen Espanjassa, lähdössä vaeltamaan Santiago de Compostelaan. Kääntyilen kerrossänkyvuoteellani ja mietin, että refugio on olosuhteiltaan kuin leirikeskus, mutta ilmapiiriltään kuin Lapin autiotuvat. Olen kolmeen kertaan karsinut rinkastani kaiken ylimääräisen ja paino on silti kymmenkunta kiloa. Tuntuu hullulta, että kaiken tuiki tarpeellisen keskellä on tarpeeton kivi. Kirjoista luin, että kotoa asti mukana kannettava kivi kuvaa oman elämän taakkoja, joista matkan aikana pääsee eroon. Nukun huonosti, kun jännitän auringon kanssa samaan aikaan nousemista. ■ 1.5.2007 San Juan de Ortega Vietän vappupäivää räntäsateessa tarpoen. Mieli on valoisa, kävelemme samaan tahtiin seitsemän espanjalaisen kanssa, joista kukaan ei puhu yhtään osaamaamme kieltä. Silti meitä voi kutsua jo hyvän päivän tuttaviksi. Viikon vaelluksen jälkeen tiedän jo paljon pyhiinvaelluksesta. Sen, että päivän helpottavin hetki on riisua vaelluskengät pakottavista jaloista ja paikata nirhaumat ja rakot. Sen, että pyhiinvaellus on vaellusta kaikkine vaivoineen, pyhyys tulee jostain ihan muualta. Tunnistan, kuinka yksinkertainen ja yksitoikkoinen elämä raivaa minun sisälläni tilaa kuin olisin sielun suursiivouksessa. Pitkillä kävelyillä mieleen nousee asioita, jotka arkena ovat mielen komeroissa piiloissa. ■ 13.5.2007 Cruz Ferro Olen päässyt rautaristille saakka, se merkitsee käännekohtaa, ja onnistumista, vaikka en olekaan perillä. On aika jättää kivi pois rinkasta. Huolellisesti asettelen elämäni taakan Kristuksen ristin juurelle ja hartaan hiljaisen rukouksen myötä kerron, mistä haluaisin vapautua. Jatkan matkaani näennäisesti samanlaisin askelin, mutta jotain suurta ja käänteentekevää on tapahtunut. Olen pyytänyt apua Jumalalta. Kivi vierähtää sydämeltä. ■ 25.5. 2007 Santiago de Compostela Saavutan päämääräni. Saan todistuksen suoritetusta pyhiinvaelluksesta; 32 päivää ja 700 kilometriä. Hymyilen valokuvissa ystävieni kanssa. Iloitsemme, juhlimme ja osallistumme messuun. Tunnistan peilistä, että olen ruskettunut ja laihtunut. Ääneni kuulostaa vapautuneemmalta ja haluan puhua ihmisten kanssa henkilökohtaisesti ja syvällisesti. Haikeana jo pohdin, miten opin elämään arkea ilman, että menetän tämän kaiken. Osaanko pysähtyä kotikirkkoon yhtä levollisena. Tiedän, että tämä on yksi elämäni tärkeä merkkipaalu. Tätä muistelen vielä mummona lastenlapsille. ■ Neljä vuotta myöhemmin 17.5. 2011 Aviles Täällä taas, olen tainnut jäädä koukkuun. Neljän vuoden ajan olen kertoillut yhdistyksissä matkoistani. Nyt minulla on uudet jutut pohjoiselta reitiltä, rannan tuntumasta. Olen kuljeskellut myös kotona Raision pyhiä polkuja, vaeltanut Suomen kauneimpia erämaita ja aina uudelleen palannut Espanjaan. Kun ensimmäisellä kerralla luulin, että on vain yksi oikea tapa, reitti tai ystävyyksiksi muuttuneet ihmissuhteet, tiedän nyt että jokainen matka on erilainen. Kuten Santiagoon, myös Kristuksen ristin luo voi saapua monelta eri suunnalta ja monin eri tavoin. Taksi voi tuoda tavarat tai bussi voi viedä perille, oikeaoppisuus ei ole tämän lajin tärkein anti, vaan yhteenkuuluvuus, niin ihmisten, luomakunnan kuin Jumalankin kanssa. Olen täällä tullakseni paremmaksi ihmiseksi, sanoi eräs ystäväni. Olin kovasti eri mieltä, mutta väite ei jättänyt rauhaan. Ainakin lähimmäisilleni on suuri siunaus, jos minä matkoillani muutun paremmaksi ihmiseksi. Tiina Rautiainen pastori Hymy oli herkässä vielä loppusuorallakin. Raision kirkkomaan edessä Aune ja Matti Lahtela sekä Anneli Sukari-Laivoranta ja Jarmo Laivoranta. Pyhiinvaellus halki kaupungin Turun Tuomiokirkolta Raision kirkolle suuntautunut Pyhän Jaakobin eli Jaakon vaellus keräsi mukaansa parikymmentä vaeltajaa. Matka auttoi vaeltajien mukaan näkemään monia asioita uudelta kantilta. T ämänvuotiselle Jaakonvaellukselle Turusta Raisioon ilmoittautui mukaan monenlaista väkeä, aina liikemiehistä eläkeläisiin ja ensikertalaisista kokeneempaan kaartiin. Yksi ensikertalainen oli Maskusta Turkuun muuttanut liikemies ja poliitikko, Jarmo Laivoranta. Rauhoittuminen kiireen keskellä vetosi mieheen. – Ei luoja tänne kiirettä luonut, se on meidän ihmisten keksimä juttu. Vaellus tuntui ihanalta, ja näimme tuttuja maisemia uudelta näkökannalta, Laivoranta kuvailee matkaa. Pyhiinvaellus järjestettiin Jaakonpäivänä eli maanantaina 25.7. Tilaisuus alkoi hartaushetkellä Turun tuomiokirkon portailla. Hartauden jälkeen kuultiin matkanjohtaja Jyrki Aaltosen ohjeita onnistunutta vaellusta varten. – Olemme valinneet reitin, jossa on mahdollisimman vähän isoja risteyksiä ja liikennevaloja. Kun selviydymme Satakunnantien risteyksestä, olemme jo voiton puolella, Aaltonen kertoo. Vehreästä puistosta lähtenyt 9.1 km:n matka kulki Turun keskustan katujen ja Suikkilan polkujen kautta Ihalaan ja sieltä aina päätepisteelle, Raision kirkolle. Sää suosi vaeltajia, kun helteet hellittivät hetkeksi ja maisemia saatiin ihailla sopivassa pilvipoudassa. Päämäärään päästiin ja vain yksi iäkkäämpi matkaaja joutui vaihtamaan apostolinkyydin bussiin. Pyhiinvaelluksen suosio kasvaa Tänä vuonna järjestetty Jaakonvaellus oli, tällä Turusta Rymättylän kirkolle johtavalla reitillä, kolmas. Ensimmäinen vaellus vuonna 2004 suuntautui Turusta Raision ja Naantalin kautta Rymättylään. Viime vuonna oli vuorossa tynkävaellus Naantalista Rymättylään. Yhteistä näillä kaikilla reiteillä on suunnittelija ja organisaattori, Jyrki Aaltonen. – Tämä on tällainen yhden miehen pakkomielle, Aaltonen naurahtaa omille motiiveilleen. Aaltonen toimii Raision Rinkan puheenjohtajana ja on sitä kautta innostunut vaelluksista. Etukäteen häntä arvelutti erityisesti vaeltajien määrä, sillä sitä ei osannut yhtään arvioida. Mies oli tyytyväinen, että lähtijöitä oli näinkin paljon. Mukaan saatiin myös kokenut matkantekijä, SauvoKarunan kirkkoherra Kalle Elonheimo. Uskontunnustusta jaloilla Elonheimon mukaan pyhiinvaelluksessa on jotain ainutlaatuista, se on uskontunnusta jaloilla. Asioita näkee ja ymmärtää uusin silmin, eri tavalla kuin pyöräillessä, saati autoillessa. – Vaeltaessa voi rukoilla ja lukea jopa Raamattua, Elonheimo kertoo. Elonheimo tietää mistä puhuu, sillä häntä voidaan pitää varsinaisena pyhiinvaelluspappina. Niin paljon hän on vaeltanut, aina Santiago de Compostelaa myöden. Lisäksi hän on Jaakontien ystävät -yhdistyksen sihteeri ja perustajajäsen. Elonheimon mukaan pyhiinvaelluksen suosio on kasvussa, ja tänäkin vuonna Suomessa järjestetään noin parikymmentä eri vaellusta. Uskonelämään uusia ulottuvuuksia Pyhiinvaeltajissa on Elonheimon mukaan kahdenlaista väkeä. Toisaalta on itse vaelluksesta kiinnostuneita kuntoilijoita ja retkeilijöitä ja toisaalta seurakunta-aktiiveja, jotka hakevat uusia ulottuvuuksia uskonelämäänsä. Tämänkertaisen joukon vanhimmat vaeltajat lienevät olleen raisiolaiset, yli 70-vuotiaat Aune ja Matti Lahtela. Lahtelat ovat aikanaan palvelleet seurakunnan vapaaehtoistyössä monin eri tavoin. Nykyään he käyvät kirkossa aina kun ehtivät ja laulavat kirkkokuorossa. – Vaelluksellakin virrenlaulamiset olivat yksi kohokohta, Matti Lahtela sanoo. Turkulainen Jaakko Erola on osallistunut pyhiinvaelluksiin ennenkin. Hänen mukaansa kävellessä on hyvä pohtia uskon ja elämän asioita. Toisten ihmisten kohtaaminen on myös tärkeää. – Matkalla kaikki ovat tasa-arvoisia riippumatta siitä, mitä kirkkokuntaa he edustavat. Yhteistä tavoitetta kohti käydään, Erola kuvailee matkan arvoa. Määränpäässä, Raision kirkossa, pidettiin vielä loppuhartaus ennen kuin siirryttiin nauttimaan ansaittua mehutarjoilua. Ensi vuonna tarkoituksena on vaeltaa Raisiosta Naantaliin. Janne Mäkitalo toimittaja Tule ja katso 7 3 / 2011 Diakoniatyöltä kysytään nyt läsnäolon taitoa Diakoniatyölle olisi Raisiossa tilausta varsinkin yhteisöllisyyden vahvistajana. Vastoinkäymisistä selvitään paremmin, kun ihmiset tukevat toisiaan, uskovat Kari Hanka ja Heikki Arikka. K oko lailla hyvinvoivassa Raisiossakin yhä useampi asukas voi huonosti: sosiaalitoimen menot kasvavat jatkuvasti, nuorisotyöttömyyden kehitys on ollut ennätysmäistä ja huostaanotot ovat lisääntyneet melkoisesti. Samaan pöytään istuneet Raision työttömien entinen puheenjohtaja, eläkeläinen Kari Hanka ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän keskusrekisterin johtaja Heikki Arik- ka jakavat näkemyksen siitä, että aineellisen tuen lisäksi raisiolaiset tarvitsevat nyt ennen kaikkea uutta yhteisöllisyyttä: henkistä tukea – kuuntelijoita, opastajia ja rinnalla kulkijoita, ja diakoniatyöllä voisi tässä olla tärkeä rooli. Nyt olisi myös korkea aika tiivistää kaikkien osapuolten yhteistyötä ja haudata mahdolliset ennakkoluulot. – Ihmisistä tässä on viime kädessä kysymys, keskustelijat painottavat. Ihmiset yhteen Hanka pitää tärkeänä sitä, että raisiolaisille saataisiin sukupolvien rajat ylittävä kohtaamispaikka, jonka kautta yhteisöllisyyden tunne voi luontevasti kasvaa. – Diakoniatyö voisi tehdä tässä asiassa päänavauksen. Tuoda ihmiset yhteen ja toimia tiiviisti myötäeläjänä, henkisen tuen antajana, hän pohtii. – Henkinen tuki ja vierellä oleminen eivät kuulu yhteiskunnan tehtäväpiiriin, ja tässä on seurakunnan rako. Palkattu diakonia voisi organisoida ihmiset yhteiseen pöytään, saada heidät auttamaan toisiaan ja olemaan toistensa kanssa tekemisissä, Arikka vastaa. Konkreettisesti tämmöinen paikka voisi Arikan mukaan löytyä ydinkeskustasta. ToiTiina Piha Raision diakoniatyöllä on markkinarako kuuntelijana ihmisten keskellä. – Ennakkoluulottomasti kohti uutta yhteisöllisyyttä, rohkaisevat Kari Hanka (vas.) ja Heikki Arikka. minnassa olisi mukana työttömiä, nuoria työllistettyjä, vapaaehtoisia, diakoniatyöntekijöitä, yhdistyselämässä mukana olevia aikuisia. Erilaisia ihmisiä eri elämäntilanteissa. – Tilat eivät olisi kustannusmielessä iso asia, ja toiminta yhdistäisi ihmisiä yli ikärajojen kirkko keskelle kylää -periaatteella, mutta matalakirkollisessa diakonian hengessä toteutettuna, Arikka visioi. Hanka muistuttaa, että valtavaan tarpeeseen ei millään pystytä vastaamaan palkatuin voimin, vaan riveihin tarvitaan koko liuta vapaaehtoisia. Oppia elämänhallintaan Arikka huomauttaa, että usein tarvetta ei ole nimenomaan diakonille, vaan läsnä olevalle ihmiselle. – Monilta puuttuu sekin taho, jonka puoleen voi kääntyä arkisen avun tarpeessa. Siinäkin voisi olla diakonialle paikka. Myös kokonaisvaltaisen elämänhallinnan opastukselle on tarvetta, Arikka sanoo. Keskustelijat suorastaan vaativat enemmän yhteistyötä kaupungin ja diakoniatyön välille ja pitävät aikaa monin tavoin otollisena päänavauksille – Kaupungin työntekijöillä, muun muassa opettajilla, on aika kattava kuva, missä tässä kaupungissa mennään., Arikka uskoo. Keskustelijat ovat vakuuttuneita siitä, että yhteisöllisyyden vahvistaminen on myös kaupungin etu. – Siitähän syrjäytyminen lähtee, että koetaan, että on muut ja minä. Pitäisi monin eri tavoin vahvistaa ihmisten tunnetta siitä, että he kuuluvat yhteisöön. Se ei kuulu kaupungin päätehtäviin, mutta se tulee varmasti sille halvemmaksi ja on yhteinen etu. Arikka muistuttaa myös seurakunnan olevan viime kädessä yhteisö eikä rakennustensa tai työntekijöidensä summa. – Seurakuntien kannattakin pohtia vakavasti sitä, miten tarjota yhteisöllisyyttä pikemminkin kuin palveluja – niin kauan kuin rahaa on vielä jäljellä. Tiina Piha toimittaja ❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧ Ratkaisuna aikuiskaste R aisiolainen Rauha Seppälä kävi aikuisrippikoulun ja hänet kastettiin 27-vuotiaana, vuonna 2008. – Olin tullut uskoon edeltävän vuoden aikana. Seurakuntien työ perheiden ja vähävaraisten parissa oli tullut tutuksi lasteni syntymän jälkeen ja halusin tukea hyvää työtä maksamalla kirkollisveroa. – Varmaankin lasten saaminen synnytti myös tarpeen uskoa Hyvän olemassaoloon. Maailma on kylmä ja kova paikka, jossa tapahtuu hirveyksiä. Ilman uskoa ja toivoa paremmasta en olisi pystynyt kasvattamaan tasapainoisia lapsia enkä jaksaisi itsekään ponnistella eteenpäin vaikeina aikoina. Mielenkiintoisia keskusteluja Rippikoulun Seppälä koki kaikin puolin myönteiseksi. – Kävin useita kertoja erään pastorin puheilla. Keskusteluista sukeutui aina pitkiä ja mielenkiintoisia, sillä olin juuri lukenut Raamatun ensimmäistä kertaa ja moni asia siinä vaivasi ja suorastaan suututti minua. Yllättävän monet kohdat olivat myös tuttuja, sillä monet sanonnat ja ajatelmat ovat niin syvällä suomalaisessa kulttuurissa. Se tuntui turvalliselta ja oikealta. Rauha Seppälä kastettiin kirkossa, lasten, sisarusten, kummien ja äidin läsnä ollessa. – Tilaisuus oli juhlallinen, mutta myös konstailematon ja rento. Olin iloinen, se oli hyvin onnellinen päivä. Lapsiani ei kastettu vielä tuolloin. Heidän kastejuhlansa vuonna 2009 oli myös unohtumaton tilaisuus. Harva laulaa omissa ristiäisissään täysillä mukana lastenvirsiä kuten tyttäreni. Seppälä suosittelee rippikoulua ja kastetta aikuisiällä erityisesti pohdiskelijaluonteille. Sillä, mihin kirkkokuntaan liittyy, ei ole hänelle enää kovin suurta merkitystä. – Tärkeintä on uskovien yhteys. Aikuiskasteella käydään hiljaisesti Suomessa aikuinen tulee rippikouluun ja kastettavaksi saadakseen kirkolliset häät tai hautajaiset, päästäkseen kummiksi tai koettuaan us- koon tulemisen, kiteyttää pastori Tiina Rautiainen Raision seurakunnasta. Vuosittain Raisiossa kastetaan noin kym- menkunta aikuista ja määrä on ollut hienoisesti kasvamaan päin. Henkinen kynnys on silti melkoisen korkea ja kastetut pitävät ratkaisunsa suhteen matalaa profiilia. – Uskonnolliset ajatukset ja kokemukset ovat suomalaisille herkkiä yksityisasioita. Olemme myös mieleltämme kansankirkkolaisia; kun kaikki tekevät samalla tavalla, ei kenenkään tarvitse hävetä. Lapsikasteesta poikkeaminen herättää hämmennystä, Rautiainen tuumii. Aikuisiällä yleensä yksityisesti käytävästä rippikoulusta lähtee Rautiaisen mukaan enimmäkseen tyytyväisiä ihmisiä. Myös papin näkökulmasta kokemus on hyvä. – On aivan oma antinsa puhua asioista aikuisten kanssa. Jos kaste kiinnostaa, kannattaa Rautiaisen mukaan yksinkertaisesti soittaa papille vaikka tikusta asiaa tehden. – Sen jälkeen kynnys on ylitetty ja kaikki on jo helpompaa. Tiina Piha toimittaja Tule ja katso 8 3 / 2011 Sana Jumalalle kelpaava Riikka Leskinen ■ ”Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.” (Room. 3: 25-26) Leirijakson aikana käytimme siis paljon aikaa Raamatun lukemiseen ja rukoukseen. Tuossa Roomalaiskirjeen kohdassa mainittiin parikin kertaa sana vanhurskas. Se tarkoittaa Jumalalle kelpaava. Raamatun mukaan vanhurskas on se, joka uskoo Jeesukseen. Raamatun punainen lanka on siis Jeesus, olennainen, ja olennaisinta on Hänen tuntemisensa ja Häneen uskominen. Viikon rippileirijaksomme Mannerlahdessa päättyi ja konfirmaatiomessua vietimme seuraavana lauantaina. Noin seitsemän päivää opiskelimme Raamattua. Sen kautta löydämme ja sen kautta opimme tuntemaan Jeesuksen Kristuksen – elävän Vapahtajan. Raamatun lehdiltä löydämme Jumalan ja kuulemme Hänen äänensä. Mitä me leirijaksomme aikana oikeastaan opiskelimme? Konfirmaatiomessussa nuoret tunnustivat yhdessä seurakunnan kanssa kristillisen uskon. Tuossa apostolisessa uskontunnustuksessa on kristillisen uskomme ydinkohdat. Jokainen kohta siinä on tärkeä. Tunnustamamme usko nojaa noihin totuuksiin. Raamatussa sanotaan: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.” Mutta kuinka rakastamme Jumalaa yli kaiken? Otamme vastaan Hänen tarjoaman syntien anteeksiannon, jonka Hän Jeesuksen kautta meille tarjoaa. Pyhä Henki on puolustajamme. Hän haluaa johtaa meidät Jeesuksen ristin juurelle. Sinne saat jättää kaikki ne itsekkyydestäkin johtuvat asiat, synnit, jotka vievät sinua kauemmas Jumalasta. Mannerlahden leirikeskuksen rajojen sisällä leiripäivämme olivat toinen toistaan mukavampia – näin uskallan sanoa. Ehkä todellisempi elämä alkoi taas, kun tulimme noiden rajojen sisältä ulos. Tässä maailmassa todellisia asioita ovat Jumalan Henki – Pyhä Henki ja Paholainen voimineen. Elämä on henkien taistelua, sen voimme huomata joka päivä. Rukoukseni on, että oppisimme tuntemaan ja tietämään suurimman, mitä ihminen voi omistaa – Jeesuksen. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Mitä sinä vastaat? Paholainen yrittää saada meitä kauemmas Jumalasta niin, että Hänen petkutuksessaan luottaisimme vain itseemme. Ihminen itsekkyydessään luottaa vain Jaakko Rainerma, pastori Luomakunta itseensä ja yrittää saada muiden ja Jumalan hyväksynnän. Edes hetkellinen muiden hyväksyntä, hurraus ja kiitos eivät näytä riittävän, vaan me ihmiset haluamme Jumalan paikan. Paholainen haluaa, että hylkäämme Jumalan ja lakkaamme kuuntelemasta Häntä ja Hänen pyhää Sanaansa Raamattua. Henkilöstöuutiset Seurakuntapastori Pyry Winter on nimitetty kappalainen Markku Ahlstrandin vuorotteluvapaan sijaiseksi ajalle 1.6.–30.11.2011. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta… Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. ” Johanna Niemi ja on valittu lastenohjaajan toimeen 1.8.2011 alkaen. Marika Tohka on valittu lastenohjaajan toimeen 1.8.2011 alkaen. Mira Salonen on valittu lastenohjaajan sijaiseksi ajalle 1.8.–31.12.2011. Joh 14:1-2, 5-6 Koonnut: Hannele Siltala ympäristöasiantuntija Hannele Siltala Jeesus puhuu oheisessa Raamatun tekstissä tiestä ja iankaikkisesta elämästä. Hahmottele oman elämäsi polkua joko mielessäsi tai paperilla. Mitkä asiat ovat luoneet varjoja polullesi? Mitkä kohdat polullasi ovat puolestaan niitä kaikkein valoisimpia? Onko polkusi jossain kohtaa kapeampi tai leveämpi? Mieti miksi? Mitä asioita on polkusi varrella? Tunnetko sinä tien Jumalan luo? Raision seurakuntalehti ■ ISSN 1457-8395 ■ 21. vuosikerta Raision seurakunta Julkaisija Raision seurakunta Postiosoite PL 10, 21201 Raisio Toimituksen käyntiosoite Kirkkoherrankuja 2 Puhelin (02) 436 0300 Internet www.raisionseurakunta.fi Päätoimittaja Riikka Leskinen puh. (02) 436 0331 riikka.leskinen@evl.fi Kustantaja Toimituskunta Riikka Leskinen Mariitta Pentti Ritva Rautiainen Tiina Rautiainen Johanna Salonen Sirpa-Liisa Tuominen Levikki Jakelu Kannen kuvat Kustannus-osakeyhtiö Kotimaa 11 000 Itella posti oy Janne Mäkitalo Joanna Lindén Tule ja katso ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ 3 / 2011 9 ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ JUMALANPALVELUSELÄMÄ Messu sunnuntaisin ja pyhäpäivisin klo 10 kirkossa. ARKIAAMUN EHTOOLLINEN ke 7.9., 5.10. 2.11. ja 7.12. klo 8 seurakuntatalossa KirkonMenot -MESSU ke 7.9., 5.10., 2.11., 7.12. klo 18 kirkossa VANHUSTEN KIRKKOPYHÄ su 2.10. klo 10 messu kirkossa Jumalanpalveluksen jälkeen juhla seurakuntatalolla. Kirkkokuljetus. Muut kuljetusta tarvitsevat voivat ottaa yhteyttä diakoniatoimistoon Erja Andersson puh. 044-7160 326. Seurakunnassa tapahtuu HERÄTTÄJÄN KIRKKOPYHÄ su 16.10. klo 10 messu kirkossa Lounas ja seurat messun jälkeen seurakuntatalossa. Mukana mm. Jaakko Löytty, joka saarnaa messussa. Rovastikunnallinen KEHITYSVAMMAISTEN KIRKKOPYHÄ su 9.10. klo 10 Maskun kirkossa Lisätiedot ja ilmoittautumiset viimeistään 30.9. Päivi Leinolle, puh. 044-7160 365 KIRKKOKULJETUKSET Joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai. Lähtö klo 9.30. kodeista kirkon ovelle. Jumalanpalveluksen jälkeen autot kuljettavat kotiin. Kirkkokuljetus on ilmainen. Kirkkokuljetusreitit: reitti 1: Kalkelankatu - Vaisaaren R-kioski, Karrinkadun ja Kunnaan kadun kulma – kirkko reitti 2: Pertunkuja 3 – Hulvelankatu 24,22,20 ja 16 – kirkko Kirkkokuljetus on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tulla kirkkoon, mutta eivät jaksa itse kävellä, pyöräillä tai kyydinsaanti on vaikeaa. Vakioreittejä on kaksi, mutta aina voi soittaa ja pyytää kyyti omalle kotiovelle, josta taksikuljettaja hakee ovelta autoon ja takaisin. Lisätietoja: Erja Andersson, puh. 044-7160 326. Diakoniatoimiston päivystysajat Diakoniatoimistossa maanantaisin klo 12–15 Puhelinpäivystys maanantaisin klo 15–16 Työntekijöille voi soittaa myös muina aikoina tai ottaa yhteyttä sähköpostitse etunimi.sukunimi@evl.fi. Kahvila ja lähetyssoppi avoinna ma–to klo 10–15, pe klo 10–13. Syyskausi alkaa 5.9. Lähetyssoppi Avoinna kahvilan aukioloaikoina. Myytävänä käsitöitä, kortteja, adresseja. Soppi vastaanottaa lahjoituksena mm. lankoja ja käsitöitä. Tasalan Kamarin joka kuukauden ensimmäisen maanantain tuotto menee lähetystyön hyväksi. Säännöllinen viikkotoiminta: •Diakoniatyöntekijän vastaanotto tiistaisin klo 10-12, mm. verenpaineen mittausta ja keskustelua •Nettikahvila tiistaisin ja keskiviikkoisin klo 13-15 •Rummikub-pelituokio keskiviikkoisin klo 13-15 •Äiti Teresan peittopiiri torstaisin klo 10-13 Raision seurakunnan SEURAKUNTAMATKA ISRAELIIN 12.–19.3.2012 Matkan aikana tutustutaan Raamatun maisemiin ja vieraillaan mm. Galileassa, Gennesaretin järven rannoilla sekä Jerusalemissa. Lisätiedot matkaisänniltä: opettaja Seppo Niemeläinen, 040-573 1155 kirkkoherra Pertti Ruotsalo, puh. 040-502 0077 Muut toiminta: Tuolijumppaa ma 12.9., 10.10., 14.11. ja 12.12. klo 11-12 Yhteislauluhetki ke 7.9., 26.10., 16.11. klo 13-14 Ohjelmatuokiot maanantaisin klo 11-12: •19.9. Pysyvät arvot vanhuudessa. Riitta Hoverfält ja Marketta Visa. •26.9. Tasauspäivän ohjelmaa. Katja Koskensalo. •5.10. (keskiviikko) Enkelten kielin. Katarina Engström ja Tiina Rautiainen. •21.11. Isänmaallisia lauluja. Sauli Hannuksela. Kuukauden pappi Syyskuu: Pyry Winter Lokakuu: Tiina Rautiainen Marraskuu: Seija Ala-Uotila Raisiomessu ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ Illanvietto rennommalla otteella su 18.9. ja 20.11. klo 17 seurakuntatalossa to 27.10. klo 18 seurakuntatalossa BACH-KONSERTTI su 9.10. klo 18 kirkossa Mika Suihkonen, viola da damba Johannes Vesterinen, cembalo ja urut Mustarastas-yhtyeen FOLK-KONSERTTI su 13.11. klo 18 kirkossa Martinus-kuoron ADVENTTIKONSERTTI su 27.11. klo 18 kirkossa KUOROJA Martinus-kuoro sekakuoro nuorille ja nuorekkaille aikuisille ma klo 19–21 seurakuntatalossa alkaen 29.8. Laulukammari Yhteislaulun riemua kaikenikäisille laulajille ti klo 10–11.30 seurakuntatalossa, alkaen 13.9. Lisätietoja: kanttori Katarina Engström, 044-7160 333 YHTEISLAULUA ”Virsin, lauluin, psalttarein” - yhteislauluhetki ke 14.9., 12.10. ja 30.11. klo 18.30 kirkossa Kanttori Katarina Engströmin johdolla. Tasalan Kamarin yhteislauluhetki ke 7.9., 26.10., 16.11. ja 14.12. klo 13-14 Kanttori Sini Niemisen johdolla. torstaisin klo 18–20 seurakuntatalossa •22.9. Kasteen lahja – suurinta rakkautta, Seija Ala-Uotila ja Pyry Winter •29.9. Ehtoollisen lahja – anteeksiannon makua, Seija Ala-Uotila •6.10. Rukouksen lahja – yhteys maan ja taivaan välillä, Jaakko Rainerma Avoin keskusteluilta uskonkysymyksistä, jossa mikään asia ei ole liian pieni pohdittavaksi. AKKOJEN LATAUS ke 7.9. klo 17–21 Viherlahden leirikeskuksessa Rentoutumis- ja hemmotteluhetki äideille! Ohjelmassa ulkoilua (säävaraus), saunomista, jutustelua, hiljentymistä ja iltapalaa. Viherlahteen mennään kimppakyydein. Ilmoittautuminen 2.9. mennessä Johanna Saloselle p. 044-7160 370 tai johanna.salonen@evl.fi MIELI-ryhmä Uusi ryhmä aloittaa perjantaina 16.9. klo 13 Tasalan Kamarissa. Jos haluatko keskustella itsellesi tärkeistä asioista ja/tai jakaa ajatuksiasi toisten kanssa, Tasalan Kamarissa kokoontuvassa Mielenterveyskuntoutujien vertaistukiryhmässä sinulla on siihen mahdollisuus. Lisätiedot: diakoniatyöntekijät Erja Andersson, p. 044-7160 326 ja Anna Ojala, p. 044-7160 352. SOPUKKA ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ LÄHETYSTYÖSSÄ TAPAHTUU PIIRIT Lähetystyön askartelupiiri to 1.9., 29.9., 27.10. ja 24.11. klo 13 seurakuntatalon rippikoulusalissa. Kaanaan lähetyspiiri ke 7.9., 5.10., 2.11. ja 7.12. klo 13 seurakuntatalon kahviossa. Kenian lähetyspiiri ti 20.9., 18.10., 15.11. ja 13.12 klo 11.30 seurakuntatalon kahviossa. TASAUSTAPAHTUMA la 24.9. klo 11–14 Kauppakeskus Myllyssä Tasaamalla Nepalin kastittomille henkilötodistus. Mukana Raision seurakunta ja Suomen Lähetysseura. Jaossa tasaustietoa ja lapsille Tasausilmapalloja. Myynnissä erilaisia Tasaustuotteita. TASAUSPÄIVÄN TAPAHTUMA ma 26.9. klo 11–12 Tasalan Kamarissa Lähetyksen ADVENTTIMYYJÄISET la 26.11. klo 11–13 seurakuntatalossa PIIRIT JA KERHOT Varttuneiden kerhot Seurakuntatalo: parillisten viikkojen torstaisin klo 12, alkaen 8.9. Vaisaaren seurakuntakoti: parittomien viikkojen torstaisin klo 12, alk. 15.9. Mahdollisuus kerhotaksin käyttöön. Kerhoemäntä: Erja Andersson, p. 044-7160 326 Seniorikerho parillisten viikkojen keskiviikkoisin klo 12 Kokinvuoren seurakunta kodissa, alk. 21.9. Kerhoisäntä: Teppo Lummikko, p. 044-7160 350 Thainkielinen piiri su 4.9., 30.10. ja 27.11. klo 14 seurakuntatalossa Runopiiri joka kuukauden ensimmäinen maanantai klo 15.30 Tasalan Kamarissa, alkaen 5.9. Miestenpiiri joka toinen pe klo 18 Tasalan Kamarissa, alkaen 23.9. Raamattuillat ma 12.9., 26.9., 10.10., 24.10., 7.11., 21.11., 5.12. ja 19.12. klo 18 Tasalan Kamarissa Miestenryhmä joka toinen pe klo 18.30 Tasalan Kamarissa, alkaen 23.9. LEIREJÄ JA RETKIÄ Omaishoitajien virkistyspäivä ”LUONNON HELMASSA” to 8.9. klo 10–15 Viherlahden leirikeskuksessa Lähtö yhteiskuljetuksella seurakuntatalolta klo 9.30., paluu Raisioon n. klo 15.30. Päivän hinta 5 € henkilö sisältäen matkat, ruokailun ja ohjelman. Tiedustelut ja ilmoittautumiset viimeistään ti 30.8. Anna Ojala, p. 044-7160 352. Kerrothan myös erikoisruokavaliosi. Perheiden ja aikuisten LUONTOPOLKULEIRI 1.–2.10. Viherlahden leirikeskuksessa Ohjelmassa mm. luontoaskartelua, Gospel -jumppaa sekä Jone & kroko -esitys. Lisätietoja: Hannele Siltala, 044-7160 380 ja Tiina Rautiainen, 044-7160 323. ELÄMÄ PELISSÄ Thaimaa – Suomi – soppaa kavereille la 24.9., 22.10. ja 19.11. klo 13 Tasalan Kamarissa Raision seurakunnan keittolounas työttömille ja vähävaraisille raisiolaisille. ■ AVOIN LAULUKOULU Kaikille laulamisesta ja äänenkäytön kehittämisestä kiinnostuneille ke 7.9. ja to 8.9. klo 18.30–20.30 seurakuntatalossa Laulukoulu osallistuu Raision kirkossa su 11.9. järjestettävään messuun. Lisätietoja: kanttori Katarina Engström, 044-7160 333 ILTA RAAMATUN ÄÄRELLÄ SURURYHMÄ Uusi ryhmä aloittaa tiistaina 11.10. klo 18 seurakuntatalossa Ryhmä on kuoleman kautta läheisensä menettäneille tarkoitettu tukiryhmä. Siihen osallistuminen ei edellytä kirkkoon kuulumista, eikä seurakunta-aktiivisuutta. Ennen ryhmän alkua tapaamme jokaisen osallistujan henkilökohtaisesti. Lisätiedot ja ilmoittautumiset viimeistään 3.10. pastori Teppo Lummikko, p. 044-7160 350 tai diakoniatyöntekijä Päivi Leino, p. 044-7160 365 Auttamiskeskus Puhelinpäivystys torstaisin klo 10–14, p. 4385 865. Tilapäistä apua voi pyytää esim. asioiden toimittamiseen, saattajaksi sairaalaan, lukemaan tai juttelemaan. Apu on maksutonta. ■ KONSERTTEJA PYHIEN MUISTO Pyhäinpäivän iltakirkot la 5.11. Raision kirkossa klo 16 ja 18 Luetaan viime pyhäinpäivän jälkeen kuolleiden seurakuntalaisten nimet ja sytytetään kynttilät heidän muistolleen. Ensimmäisessä tilaisuudessa luetaan niiden henkilöiden nimet, joiden sukunimi alkaa aakkosten alkupään kirjaimilla ja toisessa tilaisuudessa niiden nimet, joiden sukunimi alkaa aakkosten loppupään kirjaimilla. Kirjain rajaus ei ole vielä tiedossa. Tasalan Kamarin toimintaa ■ KULTTUURIT KOHTAAVAT su 30.10. klo 14 seurakuntatalossa Tilaisuus on kaksikielinen ja kaikille avoin. Tulkkina toimii pastori Seija Ala-Uotila. Mukana mm. Thaimaan luterilaisen kirkon diakoniatyössä toiminut Kirsi Mikkola. Phatchara Viander esittää thairam -tanssia perinteisessä thai-asussa ja Heijastus-lauluryhmä esiintyy Marja Savirannan johdolla. -seurakuntaillat Joka toinen lauantai klo 17–19 Kokinvuoren seurakuntakodissa, alkaen 3.9. Illoissa pureudutaan eri arkipäivän aiheisiin Raamatun kautta sekä lauletaan yhdessä. Yhteinen iltarukous ja iltatee. Vetäjänä pastori Jaakko Rainerma. ■ Tule ja katso 3 / 2011 10 Lapsille ja perheille Päiväkerhot Tytöille ja pojille Perheseikkailu Vapaita päiväkerhopaikkoja voi tiedustella numerosta 0447160 370 / Johanna Salonen. HARRASTEKERHOT ke 21.9. klo 17 Wanhan Pappilan pihamaalla Perhekerhot Kokinvuoressa, Tikanmaalla ja Pappilassa ke klo 10.30–12 Vaisaaressa ke klo 10–11.30 Kokkikerho ti klo 16-18 parillisilla viikoilla Kokinvuoren seurakuntakodissa, alk. 6.9. ma klo 16–17 Raision lukion salissa, alk. 5.9. Partiolippukunnat alakoululaisille Partiolippukunnat kokoontuvat Wanhassa Pappilassa, seurakuntatalon pihapiirissä. Piltit Tikanmaalla ti klo 13–14.30 Tiitiäiset Kokinvuoressa ti klo 13.30–15 ti klo 16–17 Ihalan koulun salissa, alk. 6.9. Toiminta on maksutonta eikä siihen tarvitse ilmoittautua etukäteen. Pyhän Martin lyhtyjuhla Lisätietoja Eeva Lahti p. 044-7160 341 Omat sisäpelitossut ja maila mukaan. Kerhot ovat maksuttomia. puuhamessun tapaan to 3.11. klo 17.30 seurakuntatalossa ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ sunnuntaisin klo 12–13, alkaen 18.9. Toiminta on maksutonta, ilmoittautuminen tapahtuu pyhäkoulussa. Kokoontumispaikat Puuhakerhot ti klo 16–17 Tikanmaan srk-koti ja Vaisaaren srk-koti, alkaen 6.9. Vaisaaren srk-koti, Kunnaank. 8 Kokinvuoren srk-koti, Murroskuja 3 Friisilän srk-koti, Lumparlank. 18 Tikanmaan srk-koti, Kapponk. 14 C 26 Kuloisten koulu, Keskitie 38 Konsan koulu, Alikonsantie 2 Petäsmäen päiväkoti, Hietatie 4 Metsäaron kerhotila, Hakakatu 2 Kerhossa hiljennytään, lauletaan, leikitään ja askarrellaan. Kerho on tarkoitettu alakouluikäisille ja on maksuton. Vanhemmuuttaan aloittelevien perheiden ryhmä Kullannuput Tyttökerho joka toinen tiistai klo 14–16 Kokinvuoren srk-koti, alkaen 13.9. ma klo 13–15 Tikanmaan seurakuntakodissa, alkaen 22.8. Rentoutumis- ja hemmotteluhetki äideille! Ohjelmassa ulkoilua (säävaraus), saunomista, jutustelua, hiljentymistä ja iltapalaa. Viherlahteen mennään kimppakyydein. Ilmoittautuminen 2.9. mennessä Johanna Saloselle p. 044-7160 370 tai johanna.salonen@evl.fi PYHÄKOULUT Kausimaksu 5 €. Lisätietoja Rauli Louhi p. 050 9121 802 Tarjolla kahvia, kavereita ja kuulumisten vaihtoa! Kahvila on suunnattu pienten lasten perheille. Emäntänä Johanna Niemi. ke 7.9. klo 17–21 Viherlahden leirikeskuksessa Lippukunnanjohtaja Inka Lähteenmäki p. 040-5179691 www.raisionkillinallit.fi RC- autokerho la klo 14–18 Raision lukion salissa, alk. 10.9. maanantaisin klo 13.30–15.30 Kokinvuoren seurakuntakodissa Akkojen lataus Lippukunnanjohtaja Aleksi Mannerjoki p. 040-8291050 www.jokikylanpojat.net Raision KilliNallit Kausimaksu 5 €. Lisätietoja Timo Koskensalo p. 050 5291 083 Perhekahvila Monenlaista mukavaa tekemistä koko perheelle: mm. askartelua, musiikkia, leikkiä, laulua, pieniä hartaushetkiä ja toisinaan yllätysohjelmaa. Lapsiperheille edullinen keittolounas. Jokikylän Pojat Lennokkikerho la klo 10–12 Navetan kerhotilassa, alkaen 10.9. Ohjelmassa tuikkulyhtyjen valmistusta Pappilan päiväkerhon tiloissa seurakuntatalon alakerrassa, kun lyhdyt ovat valmiit niin siirrytään kulkueena kirkkoon, jossa iltahartaus. Tilaisuus päättyy seurakuntatalon pihamaalla olevaan mehu ja pipari tarjoiluun. ■ Kurssi on tarkoitettu rippikoulun käyneille. Ilmoittautuminen 23.9. mennessä. Eevalle p. 044 7160 341 Sählykerhot: yläkoululaisille ja lukiolaisille Ohjelmassa mm. lauluja, runoja ja lasten töiden näyttely. 17.9., 29.10. ja 26.11. klo 10–14 Kokinvuoren seurakuntakodissa Kerhonohjaajakurssi nuorille alkaa 1.10. rovastikunnallisella vihjepäivällä Kokinvuoren seurakuntakodissa. Kausimaksu 5 €. Järj. Raision Martat Lisätietoja Eeva Lahti p. 044-7160 341 puuhamessun tapaan su 2.10. klo 16 seurakuntatalossa Perheiden lauantait Vietä syyslomapäivät nauttien luonnosta, leikeistä ja peleistä yhdessä toisten perheiden kanssa. Ilmoittautuminen sähköisesti seurakunnan Internet -sivuilla 31.8. mennessä. Aikuiset 30 € lapset 16 €, alle 7- vuotiaat ilmaiseksi. Lisätietoja Eevalta. Kausimaksu 5 €. Lisätietoja Stefan Forsström p. 044-7160 369 Enkeli-ilta Vauvaperheiden ja 1. lapsensa saaneiden ryhmät Syyslomaleiri perheille 21.–23.10. Viherlahden leirikeskuksessa K-12 Taideklubi ti klo 16–17.30 seurakuntatalossa, alk. 6.9. Kokoperheen tapahtuma, jossa ohjelmassa monenlaista mukavaa tekemistä, laulua, leikkiä, rastirata, hiljentyminen, mehu- ja piparitarjoilu. Tervetuloa mukaan! Tiedustelut Tyttökerho on 4.–5. -luokkalaisten tyttöjen oma juttu. Lisätietoja Eeva Hörkkö p. 044-7160 341 Lisätietoja: Sari Jokinen puh. 4383015, sari.jokinen@ evl.fi pyhäkoulusihteeri Irma Siivonen p. 4360 374 pastori Tiina Rautiainen p. 044-7160 323 Lapsikuoro Chorus Juniorum (7–12 -vuotiaille) to klo 16–17.30 Wanhassa Pappilassa, 1.9. alkaen Pyhäkoulujen SYYSRETKI su 2.10. Viherlahden leirikeskukseen Retki on tarkoitettu koko perheelle. Lisätietoja: pyhäkoulusihteeri Irma Siivonen, puh. 4360 374 Lisätietoja kanttori Sini Nieminen p. 044-7160 367 ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ (7-14-vuotiaat) ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ Kokemuksia Kullannupuissa: Ryhmässä jaetaan vauvaperheen ilot ja surut ■ Odotin ensimmäistä lastani ja olin mukana neuvolan perhevalmennuksessa. Erään kerran seurakunnan lastenohjaaja tuli neuvolaan kertomaan vauvaperheiden ryhmästä, Kullannupuista. Kullannuppuihin ei tarvitse ilmoittautua ja mukaan voi tulla, kun seinät kotona alkavat kaatua niskaan. Olimme juuri muuttaneet Raisioon ja olin iloinen mahdollisuudesta tutustua muihin äiteihin sekä päästä jakamaan vauvaperheen iloja ja suruja. Odotin myös saavani hyödyllisiä vinkkejä vauvan hoitoon. Olenko riittävä? Kun esikoisemme oli kahden kuukauden ikäinen, lähdimme kohti Tikanmaan seurakuntakotia. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja kerhon nukkehuoneen lattialla oli jo 8 vauvakaukaloa. Mukaan oli helppoa ja luontevaa mennä. Kokoonnuimme ensin olkkariin, aikuiset piiriin ja vauvat keskellä olevalle peitolle. Alussa laulettiin rytmimunilla säestäen ja kuulumisia vaih- dellen. Tuntui huojentavalta kuulla, että muillakin on samanlaisia mietteitä ja pelkoja, kuin minulla. Osaanko, olenko riittävä, toiminko oikein? Vanhemmuudessa on paljon oppimista ja parisuhdekin on koetuksella esikoisen tultua maailmaan. Yksi äideistä sanoi, että pidetään ”ketutuspäivä”. Hänellä oli ollut miehen kanssa aamulla erimielisyyksiä ja hän halusi purkaa tuntojaan. Asiat, joita Kullannupuissa puhutaan, jäävät niiden seinien sisälle ja jokainen voi osallistua keskusteluun oman halunsa mukaan. Ensimmäisen kerran teemana oli varhainen vuorovaikutus musiikin keinoin. Oli ihanaa, kun aluksi jokaiselle lapselle laulettiin erikseen omalla nimellä. Jokainen tunsi kuuluvansa joukkoon. Sitten oli huiveja, rytmisoittimia, lorutusta ja heijaamista. Opin uusia vauvalauluja, joita voin laulella kotona vauvalleni. Pienokaiseni piti hurjasti huivileikeistä ja koko pieni naama oli hymyssä. Jotkut vähän isommat vauvat kikattivat suureen ääneen. Lauluhetken jälkeen oli tarjolla kahvia, teetä, mehua. Mo- nilla oli omaakin evästä. Joku vaihtoi vaippaa, joku imetti. Tunnelma oli kotoinen ja rauhallinen. Tärkeää tietoa treffeiltä Tiedän myös, että tulevan syksyn aikana on paljon mukavaa tulossa: keskustelemme perheen rooleista, teemme aarrekarttaa, musiikkia ja kuvataidettakin on lisää tiedossa. Asiantuntijoita tulee kertomaan kestovaipoista, vauvaviittomista, vauvahieronnasta ja erityisesti odotan innolla vauvan soseruokakurssia. Keväällä on tulossa myös kiinnostava Yhtä köyttä -perhekurssi ensimmäisen lapsen saaneille pariskunnille, josta voi saada tukea parisuhteen hoitamiseen. Parasta tietenkin on arjen juttujen jakaminen toisten äitien kanssa. Olemme sopineet kerhossa myös vaunuttelutreffejä ja ystävystyneet perheittäinkin. Tärkeiksi ovat tulleet myös turvalliset ohjaajat, joilta voi aina kysyä neuvoa. Kullannupun äiti Kullannupuista tukea vanhemmuuteen ■ Raision seurakunta aloitti Kullannuput -ryhmän tammikuussa 2008 yhteistyössä Raision äitiysneuvolan kanssa. Ryhmä perustettiin ensimmäisen lapsen saaneiden perheiden vertaistukiryhmäksi, tukemaan varhaista vuorovaikutusta ja uuden perheen jaksamista. Reilun kahden vuoden aikana on Kullannupuissa käynyt lähes sata perhettä. Yhteistyötä on tehty Raision kaupungin sosiaalitoimen, neuvolan ja päivähoidon kanssa. Sekä monien eri yhdistysten, mm Marttojen ja MLL:n kanssa. Kullannuput Tikanmaa seurakuntakodissa maanantaisin klo 13-15. Lisätiedot www.raisionseurakunta.fi tai sari.jokinen@evl.fi ■ Tule ja katso Nu 3 / 2011 11 Koulupastori Miia päivystää rten tapahtumat Vaisaaren koulussa keskiviikkoisin Raision lukiossa joka toinen torstai VIIKKOTOIMINTA Nuorten Gospelkuoro Raision kauppaopistossa joka toinen torstai Tarkemmat päivämäärät ilmestyvät koulujen ilmoitustauluille. sunnuntaisin klo 13.30 seurakuntatalon alasalissa. Lisätietoja Siniltä, puh. 044-7160 367 Kirkonmenot ke 7.9., 5.10., 2.11.,7.12. klo 18 kirkossa. Ehtoollisjumalanpalvelus nuorille. Teejatkot Nurkassa. Bänditoiminta Bänditoimintaan tarvitaan mukaan kaikentasoisia eri soittimien soittajia. Bändi säestää esimerkiksi KirkonMenoissa. Jos et osaa soittaa, mutta bänditoiminta kiinnostaa muuten, niin myös sinulle on tekemistä esimerkiksi äänentoiston parissa. Myös soittamiseen saat opastusta. Lisätietoja Hannulta. Nuortenillat keskiviikkoisin klo 18-20 Nurkassa. Yhteistä toimintaa ja tekemistä nuorille. Voit myös osallistua nuorteniltojen suunnitteluun ja tuoda vaikka oman esityksesi nuorteniltaan! Lisätietoja Hannulta. Kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona ei ole Nuorteniltaa vaan KirkonMenot. Yhteystiedot Yhteystiedot LEIREJÄ Nuortenleiri 25.-27.11. Viherlahdessa. Yhdessä olemista ja kaikkea kivaa toimintaa rippikoulun käyneille nuorille. Leirimaksu 16 €. Hengarit Ajankohtaista tietoa nuorisotyön toiminnasta ja tapahtumista nuorisotyön nettisivuilla: www.raisionseurakunta.fi/ nuorille torstaisin klo 17–20 Nurkassa. Nuorten avoimien ovien ilta, johon voi tulla vaikka pelailemaan tai muuten vain oleskelemaan. Kitarakerho tiistaisin klo 17 Nurkassa. Kitarakerhossa opetellaan soittamaan kitaraa ja vietetään aikaa yhdessä. Kaikki kitaransoitosta kiinnostuneet ovat tervetulleita. Oma kitara ei ole välttämätön. Lisätietoja Hannulta. Hannu Back vs. nuorisotyönohjaaja 044-7160 351 Mia Flemming nuorisotyönohjaaja 044-7160 357 Eeva Lahti nuorisotyönohjaaja 044-7160 341 Kimmo Keskinen nuorisotyönohjaaja 044-7160 330 Ritva Rautiainen 044-7160 339 rippikoulu- ja nuorisopastori Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@evl.fi www.raisionseurakunta.fi Rippikoulur yhmä 10. tuotantoa. Kohtaamisia ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ Seurakuntanuoret seikkailevat maan ja taivaan välillä ■ Sukellusta, kalliokiipeilyä, bänditoimintaa, valokuvausta ja tiettävästi maailman ensimmäinen plektraralli; seinäkiipeilyä, pelkokerrointa ja juhlaillallinen. Puhe on seurakunnan nuorisotyöstä. Raision seurakunnassa nuorisotoiminta on niin aktiivista ja monipuolista, että siinä moni isompikin kaupunki jää heittämällä kakkoseksi. – Näin hyvästä toiminnasta saa olla kiitollinen, summaa nuorisotiloihin pistäytymään tullut tuore lukiolainen Henna Peräkylä monen nuoren tunnelmat. Toinen paikalla piipahtaja, Anni Suominen peukuttaa ja lisää kiitoslistaan hyvät nuorisotyöntekijät. – Työntekijöistä on tosi paljon kiinni. Ei sitä ihan kenen kanssa tahansa voisi tehdä tätä kaikkea. Isoja kokemuksia turvallisesti Tänä syksynä uuteen opiskelukaupunkiin suuntaava Anni on ollut seikkailuklubin aktiivijäsen. – Olen saanut tehdä paljon sellaista, mihin ei muuten olisi ollut mahdollisuutta. Nämä jutut ovat olleet jokaiselle meistä isoja kokemuk- sia ja mahdollisuuksia itsensä ylittämiseen. Toisaalta kenenkään ei ole ollut pakko tehdä mitään sellaista, mitä ei halua. Monesti nuoret tekevät vain muiden painostuksesta asioita, joita eivät oikeasti halua. Tässä porukassa voi turvallisesti myös pelätä, Anni painottaa. Huimapäisyyttä kysyvät äärimmäisyyslajit ovat silti pikemminkin pikantti mauste kuin itsetarkoitus. Nuorisotoiminnan kulmakiviä ovat viikoittaiset nuortenillat sekä suositut hengarit, joissa tärkeintä on yhdessäolo ja puuhastelu leppoisassa hengessä. Säännölliseen toimintaan lukeutuvat myös muun muassa kitarakerho, bändi sekä kuvauskerho, isoskoulutusta unohtamatta. Annilla on hyvä kokemuksia myös kitarakerhosta. – Ilmapiiri on minun kaltaiseni epämusikaalisenkin kannalta hyvä, hän nauraa. – Kukaan ei ihmetellyt, että mitä tuokin täällä tekee. Ja hei, ilman bänditoimintaa kirkonmenot olisivat paljon tylsemmät, hän muistuttaa. Henna puolestaan on toiminut ahkerasti isosena ja on lisäksi osallistunut nuorten retriittiin. – Sekin oli hieno, mielenkiintoinen ja rauhoittava kokemus. Hiljaa oleminen oli tavallaan vaikeaa, mutta siihen tottui. Isostoiminnalle Hen na syttyi oman rippileirinsä aikana. – Toiminnassa on samanhenkisiä ihmisiä ja siinä saa kavereita. Saa toteuttaa itseään, laulaa, leikkiä, mikäs siinä! Se vain on mun juttu, Henna kertoo. Nuorten toiveita kuunnellaan Kun yhdessä seikkaillaan, yhdessä myös rauhoitutaan. Nuorisotyöntekijä Hannu Back toteaa, että yhdessä tekeminen on usein se tärkein juttu. Hannu kertoo, että alkavan syksyn suunnitelmissa on myös uudenlainen klubi-ilta kerran kuukaudessa. – Se olisi lähinnä yhdessä oloa, laulua, leikkiä, näytelmiä. Tehtäisiin tätä kaikkea porukal- la ja nuoret voivat myös keskenään valmistella esityksiä, Hannu hahmottelee. Hennan ja Annin kommentit ovat kannustavia. – Klubi-ilta on oikeasti hyvä idea! Hannu kuuntelee herkällä korvalla tyttöjen toiveita. – Nuorten omia ideoita otetaan erittäin mielellään vastaan ja niitä saisi tulla paljon enemmänkin. Kaikkein parasta on tehdä sellaista, mistä tietää nuorten pitävän. Heitä vartenhan me tätä teemme. Tiina Piha toimittaja Tule ja katso 12 3 / 2011 Kymmenen käskyä – tässä ja nyt K ymmenen käskyä ovat yhtä ajankohtaisia edelleen: viimeistään rippikoulussa ne opetellaan ulkoa. Mutta miten hyvin käskyt ovat mielessä vielä aikuisena, miten niitä tulkitsevat lapset ja miten rippikoulunuoret muotoilevat niistä tuoreet käskyt. – Uskoisin muistavani kaikki Kymmenen käskyä, raisiolainen Tuija Vihermäki pohtii. Ja kun hän alkaa miettiä, tulee kahdeksan kymmenestä mieleen heti. Kahta viimeistä pitää vähän miettiä. – Ne ovat mielestäni yleisiä elämänohjeita, älä varasta, älä tapa, Vihermäki pohtii. – Lapsena kävin pyhäkoulussa, missä niitä opeteltiin, eli muistelen, että osasin ne jo ennen rippikoulua. Pienen lapsen äitinä Tuija Vihermäki voi pohtia esimerkiksi neljännen käskyn sanomaa vanhempien kunnioittamisesta. Sitä on yritettävä opettaa omille lapsille. - Omien vanhempien kohdalla se voisi merkitä sitä, että vaikka ei olisi samaa mieltä, niin kunnioittaisi toisten mielipiteitä. – Esimerkiksi älä varasta. Siitä tulee mieleen, mitä Englannissa on nyt tapahtunut. Ei ole tahdottu kunnioittaa toisten omaa. Siinä on mennyt yrittäjiltä bisnekset ja ihmisiltä kodit ja tavarat. Isän ja äidin kunnioittaminen herättää ajatuksia heidän merkityksestään: – Ei sitä itsekään olisi täällä jos ei olisi omia vanhempia. Ei voi juuriaan eikä vanhempiaan unohtaa. Yhdeksäs ja kymmenes käsky siitä, ettei pidä tavoitella toisen omaa on tänä päivänä ajankohtainen. Lehtonen pohtii, että hänen omalla kohdallaan on toive asua omakotitalossa. – Tuntuu helposti, että kaikilla muilla onkin omakotitalo, siitä tulee helposti katkera olo. Mutta asiat voi ajatella myös toisin: – Pitää muistaa itse ihan päivittäin kiittää siitä, mitä on. Jos jollain toisella on jotakin, voisi iloita siitä, se ei ole itseltä pois. Ohjenuora omassa elämässä Hannele Ruuskalle kymmenen käskyä ovat yleisiä sääntöjä ja elämänohjeita. – Ensimmäisenä tulee mieleen älä varasta. Kymmenen käskyä ovat sääntöjä, että mitä tahansa tekeekin ja toimii niin niiden sääntöjen mukaan. – Ne toimivat ohjenuorana, mitä voi noudattaa elämässä. 1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. – Meillä on monia eri asioita elämässä. Tär keintä on se, mikä on meidän Jumalamme. Jos rahasta tulee tärkein, se vaikuttaa ihmissuhteisiin ja näkyy kaikessa: epä jumala on saanut paikan. Vanhassa Tes tamentissa se oli epäjumala nimeltä Baal, omistamisen jumala, jota palvottiin. 2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä. – Yksinkertaistettuna se on tervettä Jumalan pelkoa, kunnioitusta Jumalaa koh taan. 3. Pyhitä lepopäivä. – Lepopäivän pyhittämisessä kyse voi olla myös epäjumalan palvomisesta: status, asema, raha pistää tekemään töitä vuo rokauden ja viikon ympäri. Pyhittäminen tarkoittaa myös sitä, että käyttää erilaista huomiota jumalasuhteeseensa. 4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Raamattu on perhekeskeinen, käsky suo jelee perhettä. Mutta jos vanhemmat eivät ansaitse kunnioitusta? Ehkä kunnioituksen osoittaminen heille voi herättää ajatuksia siitä, pitäisikö käyttäytyä sen kunnioituksen mukaisesti. 6. Älä tee aviorikosta. Tähän Jumalan käskyyn liittyy siunaus. Jos jättää pettämättä aviopuolisoaan, mikä siunaus se onkaan koko perheelle, avio liitolle ja lapsille. 7. Älä varasta. Tällä käskyllä, kuten muillakin, on myös yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. 8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. Väärän todistuksen lausuminen on erään laista juoruamista. Kun valehtelee, on mie tittävä kenelle olet sanonut asian mitenkin. Tämä tekee olon hyvin stressaantuneeksi ja rikkoo ihmissuhteita. 9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. 10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu. – Jos uskoo Jumalaan, hyvään tarkoittavaan isään, voi uskoa hänen pitävän huolta siitä, että minulla on tarpeellinen. – Nyt eletään hyvin vahvasti materialistista aikaa, saattaa ihmisissä tunteen onko mi kään tarpeeksi. Kateus vallitsee, eikä kiitetä siitä mitä on. Useimmilla Suomessa kaikki on hyvin, se pyrkii unohtumaan. 5. Älä tapa. Käsky merkitsee myös sitä, tule solvata toisia ja lyödä henkisesti alas. Käskyt osoittavat Jumalan tahdon mukaista elämää, seurakuntapastori Pyry Winter kertoo. Sini Silvan Yhteiskunnan pilareita – Kymmenen käskyä ovat ne pilarit joihin yhteiskunta on rakentunut, Minna Lehtonen pohtii. Siinä kohtaa kun niitä lähdetään rikkomaan, alkavat ihmiset voimaan huonosti. Sini Silvan Martti Luther julkaisi Vähä Katekismuksen vuonna 1529. Yhdeksi sen tärkeäksi osaksi muodostuivat Vanhan Testamentin Mooseksen laista peräisin olevat Kymmenen käskyä. 11-kuukautisen Aleksin äiti, Tuija Vihermäki uskoo, että aikuisillekin pieni kertaus kymmenestä käskystä voisi olla ajoittain paikallaan. – Ei niitä tule ihan päivittäin mietittyä. Rippikoululaisten nykypäivän kymmenen käskyä Raision seurakunnan rippikouluryhmä muotoili tuoreen version käskyistä, omasta näkökulmastaan. Ja tältä se kuulostaa: 1. Älä aseta ketään/mitään Jumalan paikalle. 2. Älä sano Jumalauta 3. Anna aikaa itsellesi ja lähimmäisellesi. Varaa ainakin yksi päivä viikosta rauhoittumiselle. 4. Arvosta vanhempiasi ja anna heille aikaa. Pidä heidän kanssaan hyvät välit. 5. Älä satuta muita henkisesti äläkä fyysisesti. Varjele ja suojele kaikkea elämää. 6. Ole uskollinen puolisollesi ja kunnioita häntä. 7. Kunnioita toisten omaisuutta ja arvosta heidän tekemäänsä työtä. 8. Kerro totuus ja ole rehellinen mielipiteissäsi. 9.–10. Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on ja ole kadehtimatta sitä, mitä muilla on. Hanki oma elämä. Käskyt suojelevat elämää ja vähentävät pahuutta – Lailla ja kymmenellä käskyllä on kaksi tehtävää. Ensinnä ne suojelevat elämää. Jos olisi mahdollista, että ihmiset eläisivät ja noudattaisivat kymmentä käskyä sataprosenttisesti, eikö se olisikin hyvää elämää, Raision seurakunnan uusi seurakuntapastori Pyry Winter kysyy. – Toinen tehtävistä on osoittaa, se että olemme vajavaisia ja syntisiä ih- misiä, jotka tarvitsevat Jeesuksen pelastustyötä. Synnit sovitettiin Golgatan ristillä. – Ehkä tänä päivänä meillä on yhteiskunnassa se humanistinen ihmiskäsitys, että ihminen on hyvä ja pystyy tekemään oikeita ja tasapuolisia ratkaisuja. Tässä Raamattu opettaa toisin. Syntiinlankeemuksessa ihmisestä tuli syntinen eli taipuvainen pahaan. – Laki tai käskyt osoittavat samalla, että ihminen on vajavainen eikä pysty elämään niiden mukaan. Toivon mukaan se johtaa siihen, että ihminen kääntyy Jumalan ja Jeesuksen puoleen: sitä kautta löytyy pelastus, Winter kertoo. Winter muistuttaa, että rippikoulussa puhutaan paljon myös hengen hedelmistä Galatalaiskirjeen mukaan: Pyhä Henki tuottaa hyviä hedelmiä ja niitä hyviä hedelmiä, hyviä tekoja saavat nauttia myös muut. – Käskyt osoittavat Jumalan tahdon mukaista elämää. Jumala ei ole sellainen perfektionisti: taas teit tuossa ja tuossa pieleen. Hän antoi käskyt, osoitti tahdon, mutta antoi poikansa Jeesuksen, joka sovitti synnit ristillä, Winter sanoo. – Jumala on ihmisen puolella, hän kiteyttää. Sini Silvan toimittaja
© Copyright 2024