PIKKUISEN PAREMPI PERINtö s. 4
Leht i si n u l l e m et s ä n o m i staja KE VÄT Jalostettu siemen metsän uudistamisessa PIKKUISEN PAREMPI perintö s. 4 Ympäristötietoisen kuluttajan valinta KOTIMAINEN LÄMPÖKÄSITELTY PUU s. 8 www.harvestia.fi 2 0 1 3 S I S Ä L T Ö SISÄLTÖ HARVESTIA Metsänomistajan lehti - Kevät 2013 2 Ha H a rve r ve st i a Pääkirjoitus 3 Jalostettu siemen metsän uudistamisessa – pikkuisen parempi perintö 4 Savon Sellun kuulumisia 7 Ympäristötietoisen kuluttajan valinta – kotimainen lämpökäsitelty puu 8 Laserkeilaus uudistaa metsien inventointia, puunostoa ja -korjuuta 11 Rikosylikomisario Juha Rautaheimolle metsäasioiden hoitamisessa luottamus on kaikkein tärkein 14 Yrittäjä Sami Kohvakka – vastuuta ja uskallusta 17 Metsä – ihania muistoja ja ahdistavia mielikuvia 21 Työ tekijäänsä opettaa 24 Kansainvälisiä vieraita Heinävedellä 25 Puumarkkinabarometri alueittain 26 Hankintaesimiehet 28 Harvestia mukana Silva 2013 Metsänäyttelyssä 30 Kiitos palautteesta 31 HARVESTIA Harvestia Oy:n lehti metsänomistajalle Painopaperi: paperi UPM Star Silk 80g kansilehti Galerie Art Gloss 130 g Päätoimittaja: Liisa Viikari, Harvestia Oy Kansikuva: Jaakko Vähämäki/Vastavalo.fi Toimituskunta: Harvestia Oy Teija Hyytiäinen-Koskimäki Vesa Koskimäki Niko Pettinen Markku Turunen Janne Vatanen Savon Sellu Oy Juha Koukka Ulkoasu ja taitto: Susanna Muurman Painopaikka: ScanWeb Oy, Kouvola Painosmäärä: 74 000 kpl P Ä Ä K I R J O I T U S Männikkömetsät ja koivikkohaat HARVESTIA OY on Powerflute Oyj:n ja Vapo Oy:n omistama puunhankintayhtiö. Harvestia hankkii omistajayhtiöidensä tehtailla ja sahoilla käyttämän puuraaka-aineen. Lisäksi yhtiö hankkii puuta yhteistyökumppaneilleen. Harvestia ostaa puuta pystyja hankintakaupalla. www.harvestia.fi Metsät pysyvät ja kasvavat Suomessa. Männiköt ja koivikot ovat lisääntyneet eniten. Kotipitäjäni puumäärä on kasvanut parinkymmenen vuoden aikana yli miljoonalla kuutiolla, vaikka hakkuumäärät ovat olleet korkealla. Viime vuosina vain joka toinen vuotuinen kasvumotti on hyödynnetty. Me metsäammattilaiset olemme huolissamme, miten hyvin kasvavien puuvarojemme käy jatkossa. Lähes jokaisella suomalaisella on mielikuva metsästä ja siitä, miltä männikkömetsät ja koivikkohaat näyttävät. Se, miten me miellämme ja koemme metsämme, vaikuttaa niiden käyttöön. Samalla tavalla nämä näkemykset vaikuttavat myös puun uusien käyttömuotojen suunnitteluun ja toteutukseen. Osa meistä näkee metsät taloudellisista lähtökohdista ja osa koskemattomuuteen päätyvinä sielunparantajapaikkoina. Jako ei suinkaan ole näin karkea. Puuta täysimääräisesti hyödyntävät jättävät myös omiin talousmetsiin ns. pyhiä paikkoja, joissa käydään iltakävelyllä huokaisemassa tai kesäloman alettua ensimmäiseksi tarkistamassa, onko tunne tilassa säilynyt samana. Tämä vuosi näyttää puun käytön suhteen hyvältä. Puukauppa on käynyt vuoden alusta edellisvuosia vilkkaammin. Puun hankinta on vuosi vuodelta tarkempaa mottikauppaa ja perustuu täysin puun käyttöön. Jos käytössä tapahtuu nopeita muutoksia, ne näkyvät myös ostossa. Mikäli puukauppa käy korkeilla volyymeilla vain kaksi kertaa vuodessa, puunjalostus eikä puunhankinta voi olla taloudellisesti toimivaa. Kaikenlaiset myynnin esteet tulisi poistaa. Toivomuksena olisi, että puumarkkinat toimivat ja edistävät kummankin osapuolen toimintaedellytyksiä. Myyntihalukkuus ja myyntimahdollisuudet eivät aina kulje käsi kädessä. Monelle, joilla metsää on omistuksessa esimerkiksi kuolinpesän jäsenenä, metsä jää vieraaksi tai sen käyttö mahdottomaksi. Olisiko mahdotonta purkaa kuolinpesät lainsäädännöllä? Ei ole kenenkään etu, jos kuolinpesän omistuksessa olevan tilan kokonaispinta-ala on 135 ha ja osakkaita on yli 100. Jokainen vuosi tuo tällaiseen kuolinpesään lisää jäseniä - ehkä myös erimielisyyksiä metsän käytöstä. Syyttääkö teollisuutta vai puun myyjiä, jos emme osaa hyödyntää metsiämme. Kysymyksiä on ilman vastauksia: Miten me jatkossa käytämme korkealaatuisen paperin tekoon päätyneen kuusikuidun, kun markkinointi siirtyy sähköisiin tiedotuskanaviin? Mitä teemme paksuoksaisille viljelymänniköille, joiden istuttaminen on perustunut aikanaan sahapuun tuotantoon? Onko ainoa mahdollisuus ohjata puu polttoon erittäin pienellä jalostusasteella? Me harvestialaiset tarjoamme palvelujamme metsäomaisuutesi hyvään hoitoon. Metsien kasvukausi on käynnistymässä, joten hyödynnetään kasvu entistä paremmin ja pidetään kotimainen puu käytössä! Puukauppa on iloinen asia. Teija Hyytiäinen-Koskimäki Aluepäällikkö, Keski-Suomi H ar ve st i a 3 M E T S Ä N H O I T O Jalostettu siemen metsän uudistamisessa Pikkuisen parempi perintö Metsän, varsinkin hyväkuntoisen metsän, omistaminen on pääsääntöisesti mukavaa touhua. Metsään liittyy ominaisuus, joka näinä kolmen kuukauden pätkinä elettyjen kvartaalivuosien aikana tahtoo unohtua. Tämän päivän ratkaisu vaikuttaa aina metsän tulevaisuuteen, jopa kymmenien vuosien päähän. Se, miten uudistan, teen taimikonhoidon, miten harvennan, ojitan tai lannoitan, muuttaa aina metsän jatkokehitystä. Pitkävaikutteisin metsätemppu eli uudistaminen Jokainen meistä tuntee ympäristössään ihmisen, jolle säästetty euro on rakkaampi kuin ansaittu euro. Uudistamisvaiheessa tämä ajattelu hiipii – myönnä pois – meille itse kullekin mieleen. Olisiko tässä peiliin katsomisen paikka? Otetaanko sittenkin sata vuotta tehdyn jalostustyön hyödyt käyttöön ja järjestellään lapsenlapselle aikanaan lihavampi tili. Jalostuksella on tutkitusti pystytty vaikuttamaan puuston laatuun. Tunnettuja jalostushyötyjä ovat mm. kasvunopeus, oksakulman suureneminen, oksien väheneminen ja oheneminen, poikaoksien kasvun estäminen, rungon suoruus ja suurempi puuaineen tiheys. Hyödyt nähtävissä samanlaisissa olosuhteissa kasvaneilla puilla Maaperä sanelee omat reunaehtonsa puun laatuun. Viljavalla paikalla on eväitä kasvattaa oksista paksumpia ja lustoista leveämpiä kuin karulla maalla, vaikka geenit olisivat samanlaiset. 4 H a r ve st i a Samalla tavalla vaikuttavat muutkin ympäristötekijät. Väljässä tilassa pullistelleen puun oksat ovat paksummat ja pidemmät kuin läheisesti vierustovereihinsa nojailleen puun. Saattaapa elintilallaan mässäillyt puu jäädä laiskuuttaan lyhyenlännäksikin. Kuitenkin samankaltaisissa olosuhteissa kasvaneilla puilla jalostuksen hyödyt ovat suorastaan silmin nähtävissä. Vierailu esimerkiksi Metsäntutkimuslaitoksen koealoilla vahvistaa tämän. Jalostushyötynä kasvunopeus Toinen merkittävä jalostushyöty on kasvunopeus. Sekä Suomessa että Ruotsissa tehdyissä kokeissa on saatu metsänomistajan kannalta iloisia tuloksia. Maatiaissiemeneen verrattuna on kasvunopeudessa saatu jalostamalla aikaan 10 – 25 prosentin kasvunlisäyksiä puulajista ja jalostusasteesta riippuen. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi noin 15 prosentin jalostushyöty antaa päätehakkuussa samat myytävät kuutiometrit vajaa 10 vuotta aikaisemmin jalostamattomaan puuhun verrattuna. Metsänomistaja voi siis miettiä, lähteäkö puukaupparahoilla matkalle maailman ympäri 65 vai 75-vuotiaana. Toki vaihtoehtona on ottaa jalostushyöty kuutiometreinä ja lähteä 75-vuotiaana vielä pidemmälle maailmanympärysmatkalle! Geneettinen vaihtelu laajaa Huutavan ääni korvessa saattaa nyt varoittaa rodunjalostukseen liittyvästä pelosta liian yksipuoliseen perimään. Voidaanko kuvainnollisesti ajatella, että jalostetut puuyksilöt olisivat vähän ”siniverisiä”, liian läheltä naituja. Kasvit, tässä tapauksessa puut, seistä pönöttävät paikoillaan ja antavat siitepölyn levitä satojakin kilometrejä. Jalostuksessa eivät edes puiden esivanhemmat olleet samalta kylältä, vaan huippuyksilöitä on löydetty ja otettu mukaan eri puolilta maata. Jalostetun puun geneettinen vaihtelu saattaakin olla laajempaa kuin metsikköpuun. Jalostetuilla jälkeläisillä tehdään jatkuvasti kokeita. Niitä istutetaan tarkoituksellisesti liian korkeille, liian lämpimille tai liian kylmille seuduille, jotta saadaan tietoa. Saattaahan ilmastokin muuttua, jolloin näin saatu tieto on kullanarvoista. M E T S Ä N H O I T O “Tämän päivän ratkaisu vaikuttaa aina metsän tulevaisuuteen.” Jalostetusta siemenestä kasvatetut taimet ovat tasalaatuisia. Kasvuun lähtö on nopeaa ja uudistamisvaiheessa eurot ovat aikaisemmin irrotettavissa kuin jalostamattomasta siemenestä kasvatetussa metsässä. H Har arve vest stiiaa 55 M E T S Ä N H O I T O Metsän jalostuksella pyritetään vaikuttamaan tulevaan tukkipuun laatuun. Tavoitteena on mahdollisimman vähä- ja pienioksaisen tukkipuun kasvattaminen. Jalostus ei auta olosuhteita vastaan Ovatko trimmatut puut herkempiä tuhoille kuin rahvaan edustajat? On tutkimuksia, joissa esimerkiksi hirvien syönti kohdistuisi nopeasti kasvaviin puihin herkemmin kuin hitaasti kasvaviin (Bergquist ym. 2002), mutta tutkimus ei osoittanut syönnin osuvan jalostettuihin taimiin. Hirvien kohdalla on myös tutkimuksia, jotka viittaavat taimen makuun. Viinin maistelijoiden tuntemat tanniinit olisivat merkittävässä osassa myös hirven suussa. On kuitenkin muistettava erään pylkönmäkeläisen metsäneuvojan sanoma kivääriä jahtiin ladatessaan: ”Jos hirvi ei enää kävele, ei se syö taimiakaan.” Sama tilanne on monien muidenkin tuholaisten kohdalla. Jos olosuhteet ovat metsänkasvattajaa vastaan eli eletään sienitauteja kiihottavia kosteita, viileitä vuosia, saadaan pakkasen heikentämiä puita, koetaan kovia myrskyjä, kärsitään runsaista hyönteisesiintymistä, syntyy aina tuhoja, olipa metsä tehty jalostetuista puista tai ei. Taimiaines ei selviä yksinään Viljelysuunnitelmia pohdittaessa jalostus tarjoaa mielenkiintoisen, euroinakin tuntuvan hyödyn metsänomistajalle, ja ainakin perillisille. Kirkkaana on kuitenkin pidettävä mielessä, että hyväkään taimiaines ei selviä yksinään. Muista siis hyvät uudistamisen keinot, äläkä missään nimessä unohda raivaussahaa. Varhaisperkuu ja taimikonhoito tekevät metsän! • Vaikka metsä uudistetaan kuinka hyvällä siemenellä tahansa, ei pidä unohtaa metsän hoitamista. Varhaisperkuu ja taimikonhoito tekevät metsän. 6 H a r ve st i a S A V O N S E L L U Savon Sellun kuulumisia Tervehdys Harvestia-lehden lukijoille täältä Sorsasalosta Kuopiosta! Suurkiitos kaikille teille metsänomistajille, jotka olette myyneet koivukuitua Harvestialle. Ilman tehtaalle saakka toimitettua raakaainetta on hankala tehdä ”mualiman parasta flutingia”. Puutoimitukset toimineet hienosti Viime kesä ja varsinkin syksy olivat niin sateisia, että puuta oli hyvin vaikea saada liikkeelle metsästä. Harvestian henkilöstö teki kaikkensa, jotta puupula ei pääsisi meitä yllättämään. Aivan loppuun saakka taistelumme olosuhteita vastaan ei riittänyt, vaan tammikuun alussa tehdas oli pysäytettävä pariksi päiväksi, kun hakevarasto pääsi loppumaan. Onneksi kuitenkin pystyimme hyödyntämään tuon seisokin tekemällä tehtaalla tarpeellisia huoltotöitä. Sen jälkeen puutoimitukset ovat toimineet hienosti – olemme saaneet puuta tehtaalle noin 70 000 kuution kuukausivauhdilla. Tästä suurkiitos kaikille teille metsänomistajille. Iso kiitos kuuluu myös metsäkoneurakoitsijoille, kuljetusyrittäjille ja tietysti harvestialaisille. Seuraava kelirikkokausi on kuitenkin jo ovella. Savon Sellulla tämä tarkoit- taa, että meidän täytyy saada hakekasaa kasvatettua ja pyöreän puun varastoa nostettua. Toivotaan pitkään jatkuvia yöpakkasia, jotta saadaan pidettyä pyörät pyörimässä ja puu liikkeessä. Aallotuskartongin kysyntä säilynyt vahvana Yleisen taloustilanteen epävarmuudesta huolimatta aallotuskartongin kysyntä on säilynyt vahvana. Kysyntätilannetta auttavat myös meidän omat toimenpiteet – olemme onnistuneet avaamaan uusia asiakkuuksia mm. Etelä-Amerikassa. Samalla olemme pystyneet hieman vähentämään riippuvuuttamme EteläEuroopan maista. Olemme myös onnistuneet ratkaisemaan tuotantoamme vaivanneet ongelmat ja tällä hetkellä tuotanto sujuukin ennätystahtiin. Kilpailu maailman markkinoilla on kovaa ja meidänkin on juostava ja uudistuttava, jotta pysymme edes paikoillamme. Koska olemme maailman markkinoilla pieni toimija, meidän tulee olla ketteriä, kyvykkäitä ja halukkaita uudistumaan pärjätäksemme tässä kilpailussa. Hyvänä esimerkkinä ennakkoluulottomasta asenteestamme on se, että otimme Savon Sellulla ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana Suomen metsäteollisuudessa käyttöön 12 tunnin työvuorosysteemin tuotantomme tehostamiseksi. Uusi järjestelmä on lisännyt myös työhyvinvointia, kun henkilöstöä rasittavia yövuoroja tarvitsee tehdä harvemmin. Investoinnit turvaavat tulevaisuutemme Tänäkin vuonna tulemme investoimaan tehtaaseen useita miljoonia euroja. Meidän pitää tehdä tulosta, jotta pystymme rahoittamaan investointimme, jotka puolestaan turvaavat meidän tulevaisuutemme. Tavoitteenamme on edelleen lisätä tuotantoa, tehdä vieläkin parempaa tuotelaatua, toimia entistäkin kustannustehokkaammin ja ympäristöystävällisemmin. Haasteita ja työtä riittää, mutta haasteet ovat tehty voitettaviksi. Savon Sellulla on innostunut ja ammattitaitoinen porukka ja tekemisen meininki. Hyvää kevättä! Juha Koukka toimitusjohtaja Savon Sellu Oy H ar ve st i a 7 L Ä M P Ö K Ä S I T E L T Y P U U Ympäristötietoisen kuluttajan valinta Kotimainen lämpökäsitelty puu Kun toiveena on myrkytön, halkeilematon, pihkaton ja lahonkestävä puutavara, on oikea ratkaisu lämpökäsitelty puu. Alan markkinajohtajalle raaka-aineeksi kelpaa ainoastaan Suomen pohjoisissa oloissa kasvanut, kestävä ja laadukas havupuu. 8 Ha H a rve r ve st i a L Ä M P Ö K Ä S I T E L T Y Sahatavaran jatkojalostajana olet joko lähellä markkinoita tai raaka-ainelähdettä. Iisalmessa sijaitseva Lunawood Oy on valinnut näistä jälkimmäisen. ”Raakaaineemme on pohjoinen tiheäsyinen mänty ja kuusi. Puutavara tulee KeskiSuomesta ja Pohjois-Savosta”, kertoo toimitusjohtaja Arto Halonen. ”Tuotteemme on hyvin pitkälle raakaaineeseen nojaavaa. Meillä on hyvät, pitkät asiakassuhteet. Yhdessä sahojen kanssa on kehitetty yhteistyötä niin, että saamme juuri oikeaa rungon osaa meidän tarpeisiin”, Halonen jatkaa. Sahatavaran oltava suoraa ja terveoksaista Lämpökäsitellyn puun valmistuksessa raaka-aineella onkin äärimmäisen tärkeä merkitys. Sahatavaran on oltava suoraa ja terveoksaista. Terveet oksat eivät irtoa lämpökäsittelyprosessissa. Myöskään halkeamia ja muotovikoja ei sallita. Lämpöpuun ominaisuudet sopivat niin sisä- kuin ulkokäyttöönkin. Pääasialliset tuoteryhmät ovat ulkoverhous, piharakentaminen, sisustaminen ja saunat. Myös ikkunateollisuus on merkittävä asiakas lämpöpuun lämmöneristävyyden ansiosta. Vienti tukee kotimaan markkinoiden kausiluonteisuutta Lunawood Oy on perustettu vuonna 1986 Aulis ja Olavi Kärkkäisen toimesta. Yhtiö on kasvanut maailman johtavaksi lämpöpuun valmistajaksi. P U U “Lämpöpuun ominaisuudet sopivat niin sisä- kuin ulkokäyttöönkin.” Kasvua haetaan edelleen lähivuosien lisäinvestoinneilla. Yhtiö investoi kuluvana vuonna kahteen uuteen prosessiuuniin Iisalmen Soinlahdessa. Investointi mahdollistaa 17 000 m3:n tuotannon kasvun ja jatkossa 62 000 m3:n kokonaistuotannon. Lunawoodin tuotannosta 85 % menee vientiin. Pääasiallisia vientikohteita ovat > Lämpökäsitelty puu toimii hyvin kovalle rasitukselle joutuvassa ulkoverhouksessa. Tämä kohde voitti arkkitehtipalkinnon Portugalissa. H Har arve vest stiiaa 99 L Ä M P Ö K Ä S I T E L T Y P U U Lämpöpuu on lahonkestävyytensä ja muotopysyvyytensä ansiosta loistava materiaali terassirakentamiseen. Lämpöpuu kestää myös hyvin erilaisia sääolosuhteita kuten suoraa auringonpaistetta. Kuva: Lunawood Oy Suomessa lämpökäsiteltyä puuta käytetään eniten saunarakentamisessa. Kuva: Lunawood Oy “Kuluttajat arvostavat yhä enemmän ympäristöystävällisiä ja ekologisia ratkaisuja.” > Ranska, Englanti, Saksa ja Pohjoismaat. Tulevaisuuden kasvunäkymät ovat Lähiidässä, Venäjällä ja Aasiassa. Halosen mukaan vienti tukee loistavasti kotimaan markkinoiden kausiluonteisuutta. ”Meillä Suomessa tämä on säistä johtuen sesonkibisnestä. Kauppaa käydään ennen kaikkia toisella ja kolmannella kvartaalilla”, hän täsmentää. Lämpöpuu kestää kovissa olosuhteissa Miksi lämpöpuu on niin suosittua maailmalla? ”Meidän kaikista kovin juttu on tuotteen ympäristöystävällisyys ja kestävyys”, perustelee Halonen. ”Lämpökäsittelyssä puusta lähtee pihka ja sokeri pois, joten puu ei halkeile, siitä tulee lahonkestävää, eikä se elä”, innostuu Halonen jatkamaan. Monissa vientimaissa puu joutuu kovalle rasitukselle suorassa auringonpaisteessa. Lämpökäsitelty puu kestää ja toimii hyvin näissä olosuhteissa. ”Auringonpaisteessa väri harmaantuu, mutta sitä ei nähdä ongelmana. Meillä Suomessa vaan on totuttu käsittelemään kaikki puupinnat punamullalla tai keltaisella”, Halonen toteaa. 1 0 Ha rve st i a Valttina myrkyttömyys Halosen mukaan yksi ehdoton valtti on lämpöpuun myrkyttömyys. Lämpökäsittelyssä puuhun ei lisätä mitään kemikaaleja. Puu käsitellään hapettomassa tilassa joko 185 tai 213 asteessa tulevan käyttötarkoituksen mukaan. Palaminen estetään vesihöyryn avulla. ”Kuluttajat arvostavat yhä enemmän ympäristöystävällisiä ja ekologisia ratkaisuja, joiden valmistuksessa ei ole käytetty kemikaaleja”, perustelee Halonen. ”Lämpöpuu on meidän vastauksemme tähän kysyntään”, hän jatkaa ja muistuttaa siitä, että heidän tuotteensa voi milloin tahansa hävittää polttamalla. Toisin kuin kestopuun, jota Halonen ei suostu hyväksymään lämpöpuun kilpailijaksi. ”Puhumme täysin eri tuotteesta”, hän vastaa kysyttäessä kilpailuasetelmasta kyllästetyn puun kanssa. ”Vientimaissa lämpöpuu kilpailee erilaisten kovien, trooppisten puulajien kanssa”, hän täsmentää. Lankeavan suman sahaaminen ei ole tätä päivää Halosen puheesta paistaa läpi pitkän linjan sahamies. ”Oleellinen osa tätä liiketoimintaa on yhteistyö sahan kanssa”, hän korostaa. ”Jotta tuotanto saadaan säi- lymään Suomessa ja pystytään hakemaan kasvua, tulee toimintaa tehostaa asiakaslähtöisemmäksi ihan koko ketjussa.” Tällä hän tarkoittaa sitä, että asiakkaan toivomat sahatavaran pituudet pitää saada entistäkin paremmin jalkautettua metsään ja hakkuukoneen katkontaan saakka. Lunawoodille haluttuja ovat latvatukit ja pikkutukit. Oleellista on se, että puutavara on oksatonta tai terveoksaista, eikä liian järeää. ”Lankeavan suman sahaaminen ei ole tätä päivää. Olemme myyneet tietyt pituudet asiakkaillemme ja toivomme saavamme myös niitä pituuksia sahalta. Meidän kannaltamme heikoin tilanne on se, että samassa paketissa tulee useampaa eri pituutta”, Halonen kuvailee. Vapo Timber iso sahatavaran toimittaja Vapo Timber on iso sahatavaran toimittaja Lunawoodille. Käytettävästä mäntysahatavarasta tulee yli 10 % Vapolta, pääosin Nurmeksen sahalta. Niinpä Harvestian metsänomistaja-asiakkaiden myymiä tukkipuita päätyy myös jalostettavaksi lämpöpuuksi Iisalmen Soinlahdessa. Lunawoodilla ollaan tyytyväisiä pitkään jatkuneeseen yhteistyöhön Vapon kanssa. ”Iso positiivinen tekijä on Vapon toimitusvarmuus, myös laadullisesti L A S E R K E I L A U S Lunawood Oy:n toimitusjohtaja Arto Halonen painottaa raaka-aineen merkitystä lämpöpuun valmistuksessa. Sahatavaran on oltava suoraa ja oksatonta tai terveoksaista sekä oikeaan pituuteen katkottua. Hänen mielestään parannettavaa on edelleen asian jalkauttamissa metsään ja hakkuukoneeseen saakka. olemme olleet raaka-aineeseen tyytyväisiä. Parannettavaa on edelleen asiakkaan toivoman pituusjakauman toteuttamisessa”, Halonen kiteyttää. Laserkeilaus uudistaa metsien inventointia, puunostoa ja -korjuuta Jatkojalostus metsäteollisuuden elinehtona Halosen mukaan jatkojalostusta ja toimintaa on jatkuvasti kehitettävä, jotta metsäteollisuus saadaan säilymään Suomessa. Lunawoodilla tähän asiaan on panostettu ja panostetaan edelleen. Tytäryhtiö Lunacomp Oy perustettiin vuonna 2011. Se valmistaa lämpöpuuprosessissa jäävästä purusta puukomposiittia. Halonen näkee tässä hyvän kasvumahdollisuuden. ”Puru, joka meillä on, on erittäin kuivaa ja siksi huono polttokäyttöön. Puukomposiittia valmistetaan yhdistämällä tämä puru polymeeriin. Lopputuotteessa puun osuus on vielä 66 %”, Halonen kertoo. Tuote soveltuu erinomaisesti huoltovapautensa ja kestävyytensä ansiosta terassirakentamiseen. Halonen näkee kasvun mahdollisuuksia etenkin julkisrakennusten edustoilla ja kylpylärakentamisessa. Halonen tunnustaa lämpökäsittelyn ja puukomposiitiksi jalostamisen toki vaikuttavan kuluttajahintaan. Hän ei kuitenkaan näe sitä kuluttajien näkökulmasta kynnyskysymyksenä. ”Kuluttajan on hyvä miettiä tuotteen käyttöikää, kestävyyttä ja huoltovapautta ennen kuin tyrmää lämpöpuun hieman kalliimpana raaka-aineena”, hän kehottaa. • Automaattikuviointia (keltainen rajaviiva) puuston pituutta kuvaavan kuvan päällä. Kuvassa lyhyet puustot näkyvät tummina ja pitkät puustot kirkkaina. Kuvassa puuston pituudet on ilmoitettu metreinä (ylempi luku) ja puuston tiheyttä kuvaava latvuspeittävyysosuus alempana lukuna. Metsien inventointia on Suomessa tehty perinteisesti ”kumikenkämenetelmällä”. Kaikki puustotunnukset on arvioitu maastossa ihmistyönä. Suurinta vastuuta maastoinventoinnin toteuttamisesta ovat kantaneet metsäkeskukset. Tämän lisäksi metsiä inventoivat myös metsänhoitoyhdistykset, metsäyh- tiöt sekä metsätalousyrittäjät. Maanomistajalle metsien inventoinnista tuttu näky on perinteisesti ollut relaskoopin kanssa heiluva metsäsuunnittelija, joka mittaa tarvittavat puustotunnukset ja jalostaa puustotunnuksista metsänomistajan toiveiden mukaisen metsäsuunnitelman. > Lisätietoa: www.lunawood.fi H ar ve st i a 1 1 L A S E R K E I L A U S Maastokoealojen mittaaminen vaatii osaamista metsänmittauksesta ja GPS-paikannuksesta. “Puustotunnuksien luotettavuus ”laserkeilaamalla” on hoidetuissa metsissä kilpailukykyistä verrattuna metsäammattilaisten maastossa tekemiin arvioihin.” > Luotettavaa aineistoa laserkeilaamalla Kaukokartoitusmenetelmien käyttö alkoi metsien inventoinnissa ja metsäsuunnittelussa 1970-luvulla, jolloin ilmakuvaus yleistyi. 2000-luvulla laserkeilaimien kehittyminen on mahdollistanut myös lasertekniikan käytön metsien inventoinnissa. Suurempia hankkeita on toteutettu vuodesta 2006 lähtien. Vuonna 2013 Suomessa kaukokartoituspohjaista metsien inventointia toteutetaan yksityismailla reilun kahden miljoonan hehtaarin verran. Metsäkeskusten tavoitteena on inventoida koko Suomi kaukokartoitusmenetelmiä hyväksikäyttäen vuoteen 2020 mennessä. Metsäkeskuksen lisäksi metsiä inventoivat kaukokartoitusmenetelmillä Metsähallitus sekä metsäteollisuusyhtiöt. Kaukokartoitusmenetelmillä inventoitavat metsikköalueet ovat yleensä kooltaan noin 100 000-300 000 hehtaaria. Puustotunnuksien aikaansaamiseksi on inventoitava metsäalue ilmakuvattava, laserkeilattava ja kerättävä maastokoealat sekä tehtävä edellä mainittujen aineistojen yhdistäminen eli mallinnus. Mallinnuslaskentojen lopputuloksena saadaan metsäisille ihmisille tuttuja tunnuksia kuten puuston pituus, keskiläpimitta, tilavuus, pohjapinta-ala, kehitysluokka sekä runkoluku. Perinteisten puustotunnuksien lisäksi kaukokartoitusmenetelmillä voidaan tuottaa uusia ja käyttökelpoisia tunnuksia metsistä. Näiden edellä mainittujen tunnuksien hyödyntämistä Harvestia 1 2 Ha rve st i a ja Blom ovat yhteistyössä testaamassa puunostossa ja -korjuussa. Puustotunnuksien luotettavuus ”laserkeilaamalla” on hoidetuissa metsissä kilpailukykyistä verrattuna metsäammattilaisten maastossa tekemiin arvioihin. Hoitamattomissa metsissä, joissa luontainen metsien vaihtelu on suurta, on kaukokartoitusmenetelmillä tuotettujen metsätunnusten luotettavuus epävarmempaa. Hyötyä metsänomistajille ja metsäammattilaisille Suurin hyöty aineistoista yksittäiselle metsänomistajalle on kaukokartoituspohjaisen metsävaratiedon edullisuus verrattuna perinteisillä menetelmillä tuotettuun metsävaratietoon. Kaukokartoituspohjaisesta metsävaratiedosta suurimman hyödyn saavat etenkin valveutuneet metsänomistajat sekä osaavat metsäammattilaiset. Tuotetusta metsävaratiedosta hakkuu- ja hoitotoimenpiteiden määritys helpottuu. Metsävaratiedon laajemman käytön uskotaan luovan lähitulevaisuudessa lisää palvelutarjontaa myös metsäsuunnittelu ja -neuvontasektorille. • Lasse Turunen Tuotepäällikkö Blom Kartta Oy Kuvien käyttöoikeus Blom Kartta Oy L A S E R K E I L A U S Lasse Turunen Metsätalousinsinööri Lasse Turunen työskentelee Blom Kartta Oy:ssä tuotepäällikkönä. Turusen vastuulla ovat metsään liittyvät asiakkaat ja asiakkuudet, merkittävimpänä metsäteollisuusyritykset. Yhtiö tuottaa metsävaratietoa maastokoealojen, ilmakuvien ja laserkeilausaineiston perusteella. Turunen näkee, että valtaosa puuvaratiedosta tuotetaan laserkeilauksen avulla jo parin vuoden kuluttua. ”Menetelmä mahdollistaa mahdollisimman oikean ja ajantasaisen metsävaratiedon. Metsänhoidon ja metsien käsittelyn suunnittelu onnistuu paremmin, kun saamme luotettavaa tietoa siitä, minne metsänhoitotoimenpiteet ja hakkuut pitää kohdistaa ja milloin”, kertoo Turunen. Monilla toimijoilla laserkeilausaineisto on käytössä yhtiöiden omissa metsissä. Turunen toivoo hyödyntämisen lisääntyvän myös yksityismetsien puolella. ”Tämä on valtion rahoittamaa työtä ja aineisto tulee jatkossa kaikille metsänomistajille vapaasti hyödynnettäväksi. Maanmittauslaitos on jo vapauttanut omaa kaukokartoitusaineistoansa.” Tavoitteena on tuottaa niin luotettavaa metsävaratietoa, että sen perusteella tietää ilman metsäkäyntiäkin, mitä metsässä pitää tehdä ja milloin. Tässä yhteydessä Turunen heittää haasteen myös metsäammattilaisten suuntaan. ”Pitäisi miettiä omia toimintatapoja ja rutiineja. Näillä nykyaikaisilla menetelmillä on mahdollista lisätä työtehoa. Yksi henkilö pystyy hallitsemaan isompia metsäalueita ja suurempia kokonaisuuksia. Jos uutta laserkeilausaineistoa käyttää vanhalla tavalla ja käy jokaisen kuvion yksitellen metsässä toteamassa, jää kustannushyöty saamatta.” Metsävaratiedon keräämisen tehostamisella pyritään metsävarojen tehokkaampaan hyödyntämiseen. ”Toivon, että aineistoa käytetään jatkossa yhä enemmän puun liikkeelle saamiseksi”, kiteyttää Turunen.• H ar ve st i a 1 3 M E T S Ä N O M I S T A J A Rikosylikomisario Juha Rautaheimolle metsäasioiden hoitamisessa Luottamus on kaikkein tärkein Juha Rautaheimo hoitaa Saarijärvellä ja Karstulassa sijaitsevia metsiänsä suunnitelmallisesti. Metsällä on hänelle toinenkin merkitys. Se on täydellinen vapaa-ajanviettopaikka. Se on myös keino päästä irti väkivallan ja kuoleman sävyttämästä päivittäisestä työstä. Saarijärven toimiston ovesta astuu sisään hyväntuulinen mies. Juha Rautaheimo on tullut hoitamaan metsäasioitansa. ”Otikko metsäsuunnitelman mukaan?”, huikkaa hankintaesimies Teija Hyytiäinen-Koskimäki heti tervehdysten jälkeen. ”Käykkö hakemassa?”, jatkuu kysely, kun Rautaheimo tunnustaa jättäneensä suunnitelman autoon. On kuin kaveri olisi poikennut kahville. Valokuvat käsiteltävistä kuvioista Rautaheimon vaari toimi aikanaan Karstulassa kauppiaana. Sitä kautta Karstulassa ja Saarijärvellä sijaitsevat metsäpalstat ovat kulkeutuneet Rautaheimon omistukseen. Hän kertoo vastanneensa metsien hoidosta jo parikymmentä vuotta. ”Koskaan ei ole käynyt mielessä tilasta luopuminen”, Rautaheimo toteaa. ”Tämä on sukutila, eikä tästä oikein henno luopua.” 14 Ha rve st i a Metsäasioista on ollut tapana keskustella kasvotusten pari kertaa vuodessa. Tällä kertaa Teija on kiertänyt Saarijärven palstan edellisenä päivänä. Kierroksen tuloksena on nippu valokuvia, joiden avulla on helpompi selventää, mitä toimenpiteitä missäkin tarvitsisi tehdä seuraavan kolmen vuoden aikana. Onpahan joukossa kuva karhunjäljestä ja metsäautotien kunnostakin. ”Metsänomistajana on mukava tulla tällaisen pöydän ääreen”, kiittelee Rautaheimo. ”Jos itse lähtisin tuonne maastoon kuviokartan kanssa, voisi suunnitelma olla vähän toisenlainen. Minulla onkin ollut tapana yhdistää näihin käynteihin metsäasioiden katsominen ammattilaisen kanssa”, Rautaheimo jatkaa. Tällä kertaa kiireellisiä ovat ennen kaikkea pari taimikonhoitokohdetta. ”Metsuri löytyy kyllä halutessa raivaamaan vielä tänäkin syksynä”, Teija muistuttaa. Metsäasiat henkilöityvät Teijan ja Rautaheimon yhteistyö alkoi jo kymmenen vuotta sitten Teijan työskennellessä metsänhoitoyhdistyksellä. ”Olin surkeissani, kun Teija lähti yhdistykseltä”, muistelee Rautaheimo. Yhteistyö kuitenkin jatkui Teijan aloitettua Harvestian puunostajana. ”Tuntui luontevalta jatkaa yhteistyötä, kun oli alkuun päästy. Oli kuitenkin paljon helpompi siirtyä ihmisen mukana kuin jäädä ja selittää jollekin uudelle samat asiat. Nämä asiat henkilöityvät hyvin herkästi”, kertoo Rautaheimo. ”Teijahan se on tehnyt tuon metsäsuunnitelmankin.” ”Teijasta tuli vähän niin kuin kirjeenvaihtokaveri”, jatkaa Juha leikkisästi. ”Aina, kun metsässä tapahtui jotakin tai oli aika tehdä jotakin, Teija laittoi postia tulemaan ja piti minut ajan tasalla.” Rautaheimo ei säästele sanojaan kiitellessä Teijan aktiivista otetta metsäasioiden hoitamisessa. ”Teija osaa huomioida myös metsän moniarvoisuuden. Teijalle erityiskiitos siitä, että tilan M E T S Ä N O M I S T A J A on kaksi raivaussahaa ja eläkkeellä oleva työkaveri Leppänen. Tarkoituksena on laittaa Karstulan palstalla sijaitseva 1,3 hehtaarin taimikkokuvio kuntoon. Rautaheimo haaveilee, että olisi enemmän aikaa paneutua metsäasioihin. Pienen mahdollisuuden tähän ja hengähdystauon arkirutiineihin tuovat vuorotteluvapaajaksot, joita Rautaheimolla on kolme neljän kuukauden jaksoa kuluvan kahden vuoden aikana. Vuorotteluvapaan jaksoista pari sijoittuu syksyyn. ”Tykkään syksystä tosi paljon. Vietän paljon aikaani meren saaressa olevalla sähköttömällä mökillä”, Rautaheimo kertoo. Rautaheimo tunnustautuu luontoihmiseksi, jolle metsä edustaa muutakin kuin vain taloudellista hyvinvointia. ”Tykkään metsässä olemisesta tosi paljon. Lisäksi hyödynnän metsän antimia niin sieniä kuin marjojakin.” ”Metsä on täydellinen vapaa-ajanviettopaikka. Siellä on vähän niin kuin oman itsensä herra, luonnon ehdoilla ja säillä, ei ole pakkoa mihinkään”, pohtii Rautaheimo suhdetta metsään ja tunnustaa tekevänsä metsänhoitotöitäkin fiiliksellä, ilman minkäänlaista pakkoa. ”Välillä pidetään rokulipäiviäkin”, hän tunnustaa. Teija on tapaamista edeltävänä päivänä kiertänyt metsäpalstan ja ottanut kuvia käsiteltävistä kohteista. Kuvien avulla on helpompi selventää, mitä toimenpiteitä milläkin kuviolla tulisi tehdä. arvokkaat elinympäristöt on kartoitettu ja niille on haettu kohteille kuuluva ympäristötuki.” Luottamus yhteistyön perustana ”Luottamus on kaikkein tärkein, homman pitää olla avointa ja rehtiä kaikin puolin”, Rautaheimo pohtii yhteistyön perustaa. Lienee työuran tulosta, että hän kokee näkevänsä ihmisestä helposti, voiko tähän luottaa. ”Teijan kanssa työt ovat aina tehty sillä tavalla, kuin on sovittu ja hommalle on ollut jatkumo. Nytkin Teija on tehnyt suunnitelman seuraavalle kolmelle vuodelle”, kiittelee tyytyväinen metsänomistaja. Teija täydentää, että kyseessä on hyvä ja sujuva yhteistyö molemmin puolin. ”Tässä metsässä tehdään hommat ajallaan. Jos Juha aina kieltäytyisi ehdotetuista toimenpiteistä, ei yhteistyö “Metsänomistajana on mukava tulla tällaisen pöydän ääreen.” sujuisi tällä tavalla.” Lisäksi Teija antaa Rautaheimolle kiitosta tämän metsällisestä osaamisesta. ”Juha on tavallista tietoisempi metsänomistaja. Tästä hyvänä esimerkkinä on se, että metsävähennys ja muutkin verotusasiat ovat hyvin hallussa.” Oman itsensä herra luonnon ehdoilla ja säillä Rautaheimo tunnustaa olevansa innokas metsän hoitaja. Tälläkin reissulla mukana ”En ole saanut rikollisuutta loppumaan” Rautaheimo on työskennellyt koko työuransa, vuodesta 1975 lähtien, Helsingin rikospoliisin väkivaltarikosyksikössä eli ns. murharyhmässä. Viimeiset 25-vuotta ovat kuluneet tutkinnanjohtajana. Rautaheimo kuvailee työnsä olevan päivittäistä kuolemaa ja väkivaltaa. Teijan kysyessä kovettuuko ihminen, kun kuolema ja väkivalta ovat päivittäisiä, on miehellä vastaus valmiina. ”Ei sitä koskaan tunteettomaksi tule, mutta sen pystyy ottamaan työnä. En ole uniani työn takia menettänyt.” Työuransa mieleen painuvimmiksi rikosjutuiksi Rautaheimo nimeää kolme tapausta, joissa hän on ollut tutkinnanjohtajana: Lahden taksisurma vuonna 2001, Suomen ensimmäinen, Herlinin sukuun kohdistunut, kidnappausjuttu sekä isän ja tämän naisystävän aiheuttama 8-vuotiaan tytön kuolema. Keskustelu kääntyy väistämättä viimeksi mainittuun, paljon julkisuudessa olleeseen, lapsen isän ja tämän naisystävän aiheuttamaan 8-vuotiaan Eerikan kuolemaan. Rautaheimo toivoo, että > H ar ve st i a 1 5 M E T S Ä N O M I S T A J A “Ei tuon parempaa ajoitusta olisi voinut kuvitellakaan. 25 %:n verohuojennus, sopimusasiakasedut ja kemeratuki tekivät 30 hehtaarin ensiharvennuksesta kannattavan.” > kaikessa kauheudessaankin tämä tapaus omalla karmealla tavallaan auttaisi muita. On helppo uskoa metsän ja luonnon olevan Rautaheimolle myös henkireikä, jossa työasiat eivät tule mieleen. Parin vuoden päästä hän on valmis jättämään työt kokonaan taakseen. ”Voin hyvin jäädä eläkkeelle, koska en ole saanut rikollisuutta loppumaan”, toteaa Rautaheimo positiiviseen suoraan tyyliinsä. Malliraivaus, nuotiokahvit ja makkaranpaistoa Rautaheimo on Harvestian sopimusasiakas, jolloin hän saa sopimusasiakkaan palvelut ja hintaedut puukaupoissa. Edellinen puukauppa osuikin ajoitukselli- 1 6 Ha rve st i a sesti aivan nappiin. ”Ei tuon parempaa ajoitusta olisi voinut kuvitellakaan. 25 %:n verohuojennus, sopimusasiakasedut ja kemeratuki tekivät 30 hehtaarin ensiharvennuksesta kannattavan”, Rautaheimo kuvailee. ”Metsä tuli hoidettua, samalla tuli tiekin tehtyä ja rahoitettua puukauppatuloilla”, hän jatkaa. Yhteistyö jatkuu heti seuraavana päivänä. Sovitaan tapaaminen Karstulan metsäpalstalle. Tarkoituksena on käydä katsomassa mahdollista tulevaa hakkuukohdetta. Teija lupaa samalla tehdä malliraivauksen, jotta Rautaheimo ja Leppänen eivät jätä puustoa liian tiheäksi. Mielellään sitä lähtisi tämän parivaljakon mukaan toiseksikin päiväksi. Luvassa olisi Rautaheimon nuotiokahvit ja Teijan mukanaan tuomat makkarat. • Juha Rautaheimon ja Teija HyytiäinenKoskimäen yhteistyö metsäasioissa on jatkunut yli kymmenen vuotta. Yhteistyön perustana on molemmin puolinen luottamus. Teija-Hyytiäinen-Koskimäki nimitettiin Harvestian Keski-Suomen aluepäälliköksi. Saarijärven ympäristössä Harvestian puut ostaa nyt Vesa Koskimäki (kuvassa). Y R I T T Ä J Ä Yrittäjä Sami Kohvakka Vastuuta ja uskallusta Arvostusta ja luottamusta nauttiva yrittäjä ei ole aina varttuneimmasta päästä. Tämän osoittaa oikeaksi Harvestian korjuuyrittäjä Sami Kohvakka. Samin nuoresta iästä huolimatta yhteistyö on vaivatonta ja ennen kaikkea luotettavaa. Aivan kuin mies olisi viettänyt aikaa koneen hytissä vuosikymmeniä. Alun perin Etelä-Savosta ponnistava Sami on koulutukseltaan sähköasentaja. Pian valmistumisen ja armeijan jälkeen veri veti metsään isän jalanjälkiä seuraten. Mikkelin metsäkoulussa Sami opiskeli oppisopimuksessa vaaditut kurssit ja isän opissa käytännön työn. Valmistumisen jälkeen isän työmaista ei enää riittänyt kahden miehen työllistäjäksi, joten käytännön kokemusta oli lähdettävä hakemaan hieman kauempaa. Suunnaksi valikoitui lopulta Kymenlaakso, ja sille tielle on jääty. Ensimmäinen kuusirunko nurin omalla kalustolla Kauaa ei Sami ehtinyt vieraan kuskina olemaan, kun ajatus yrittäjyydestä heräsi. Vuonna 2010 katkesikin ensimmäinen kuusirunko omalla kalustolla Harvestian hankintaesimiehen Kari Salosen ostamalla leimikolla. Alkuun Sami kuljetti yksin hakkuukonetta, ja puut perässä pinolle hoiti isä Hannu Kohvakka aliurakointina. ”Isä lähti mielellään auttamaan alkuun, ja luulen, että suurin syy oli halu Korjuuyrittäjä Sami Kohvakka urakoi Harvestian työmailla Kotkassa, Elimäellä, Pyhtäällä ja Loviisassa. H ar ve st i a 1 7 Y R I T T Ä J Ä Kohvakan kalustoon kuuluvat hakkuu- ja ajokone. Yrittäjän lisäksi yrityksessä työskentelevät hakkuukoneen ja ajokoneen kuljettajat. nähdä, kuinka opit ovat pysyneet pojan mielessä. Olisin varmasti lopulta päätynyt isän yrityksen jatkajaksi, ja alkanut urakoimaan Mikkelin alueella, joten miksi sitä yrittäjäksi lähtemistä pitkittämään”, kertoo Sami yrittäjyyden taustoista. Nykyisin Hannu on palannut pitämään kotitilaa pystyssä, ja urakoimaan hänelle tutumpiin maastoihin. Kun Hannu suunnitteli lähtöään, lisäsi Sami kalustoa ajokoneella sekä palkkasi kuljettajat niin hakkuukoneeseen kuin ajokoneeseenkin. Tekemiseen metsässä voi luottaa Edelleenkin Sami korjaa puuta osalla Kari Salosen ostoaluetta, Kotkassa, Elimäellä, Pyhtäällä ja Loviisassa. Kiitosta Sami on antanut ostajalle tasaisesta työllisyydestä sekä hyvistä leimikoista. Harvestialta palaute Samille on pelkästään positiivinen. Mitä vähemmän ostajan tarvitsee korjuuasioihin puuttua, sen parempi. It- seohjautuvuus ja oma-aloitteellisuus ovat kaiken A ja O. Näin jokainen henkilö eri työvaiheissa saa paneutua niihin asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä. ”Samin tekemiseen metsässä voi luottaa. Sovitut asiat pidetään ja asioita sekä tekemistä ajatellaan myös itse. Ei vain mennä sokeasti annetuilla ohjeilla, vaan otetaan huomioon pienetkin seikat ja muutokset”, kiittää Salonen. Samin osalta urakkaa helpottavat tämän hetkiset kuljettajat: ”Motivoitu- Kari Salonen ostaa puuta alueelta Pyhtää, Kotka, Kouvolasta Elimäki, Hamina, Loviisa, Lapinjärvi ja Virolahti. Ostoslistalla ensimmäisenä ovat päätehakkuukuusikot, järeät kuusikon harvennukset sekä koivikot. 18 H Ha a rrve ve st i a Y R I T T Ä J Ä “Onhan se myös ammattiylpeyttä ja tietynlaista kunnianhimoa pyrkiä parhaaseen lopputulokseen.” Nykypäivän osaamista neet ja ammattitaitoiset kaverit tekevät hienoa jälkeä, ja heihin voi luottaa”, kehuu Sami työntekijöitään. Palaute on aina hyvästä Korjuuesimiesten aloittaminen yhtiössä täysipäiväisenä toimihenkilöinä on Kohvakan mielestä positiivinen asia. ”Tekemiseen ja palautteenantoon keskitytään hyvässä ja rakentavassa hengessä. Palaute on aina hyvästä, niin positiivinen kuin negatiivinenkin. Peilin edessä voi vikaa etsiä, jos virheistä ei opita ja tulosta ei saada aikaan”, toteaa Sami ja jatkaa ”Onhan se myös ammattiylpeyttä ja tietynlaista kunnianhimoa pyrkiä parhaaseen lopputulokseen niin korjuujäljessä kuin tehtaalle vietävän puun laadussa. Samalla vaivalla se hyvä tulee kuin sekundakin”, naurahtaa Sami. Samin kanssa yhteistyötä tehneet tietävät, että tekniikan kanssa hänellä ei tule ongelmia. Hakkuu- ja ajokoneen hallitseminen ovat erittäin oleellisia tekijöitä, kun haetaan kaikkia osapuolia tyydyttäviä tuloksia. Moton toimiessa oikealla tavalla saa kuljettaja keskittyä kahteen metsänomistajia miellyttävään asiaan: tasaiseen harvennusjälkeen sekä tukin tarkkaan talteenottoon ottaen huomioon rungon muodot ja viat. Kun mielessä ei ole liian montaa asiaa, saa huoletta tehdä sitä työtä, joka jättää käyntikortin jokaiseen hakattuun metsään. Jotta tehtaat saavat tukkia, jota kykenevät parhaiten hyödyntämään sahaamisessa, on hakkuukoneen kouran mitattava ja laskelmoitava runkoja tarkasti. Läpimitan ja pituuden on oltava prosenttien tarkkuudella kohdillaan. Pituuden ja läpimittojen mittaamiseen vaikuttavat kouran syöttönopeus, leukojen puristukset sekä esimerkiksi karsintaterien kunto. Tietotekniikan puolelta ohjataan koneen katkaisukohtia sekä muita arvoja, joilla määritetään haluttuja tukkien pituuksia eri läpimittojen mukaan. Vain kaikki nämä osa-alueet huomioonottamalla päästään tulokseen, jolloin käsitellyistä rungoista saatu tukkiprosentti on korkeampi ja tehdas tyytyväinen saamiinsa tukkeihin ja kuituihin. ”Sekä maanomistajaa hymyilyttää enemmän”, toteaa Sami. Jotta ajo- ja hakkuukoneen sielunelämän voi tuntea, on asioista otettava selvää ja tiedettävä, mitä mistäkin tapahtuu. Rohkeus kokeilla ja halu ratkaista ongelmat ovat tuoneet Saminkin pisteeseen, jossa tiedetään, mitä tehdään ja millä muutoksilla haluttuihin tuloksiin päästään. ”Pelkästään koneen liikkeen tasaisuudella ja rauhallisella ajotavalla voidaan säästää polttoainekuluissa selvää rahaa tuotoksen kärsimättä”, muistuttaa Sami. Aukko vai harvennus? Sami kuljettajineen osaa tehdä harvennuksilla hienoa jälkeä sekä hakata päätehakkuita keräten tukin tarkasti talteen. Mutta mitä mies itse tekee mieluiten? ”Olen aloittanut metsätyöt harvennuksilla, ja tehnyt niitä hyvin paljon. Oman työn jäljen näkee välittömästi, ja vaihtelua tulee mukavasti. Ehkä siinä syitä siihen, miksi hakkaan mieluiten harvennushakkuita”, vastaa Sami kysymykseen. Pieni toive metsänomistajille Metsänomistajilta Sami toivoo aktiivista otetta niin puukauppoihin kuin metsäasioihin muutoinkin. Hakkuulla vieraileva metsänomistaja on aina mieluinen yllätys, nykyisin yhä harvempi nimittäin vierailee käynnissä olevalla leimikolla. ”Aina se on helpompaa vaihtaa mielipiteitä kasvotusten, ja samalla molemmat osapuolet voivat oppia jotain uutta”, Sami vinkkaa. Ennakkoraivauksien täytyy olla aina kunnossa, jotta korjuujälki pysyy laadukkaana ja korjuu tuottavana. Sami painottaa metsiään raivaaville metsämiehille, että raivaus tehdään riittävän voimakkaasti poistamalla kaikki pieni roskapuu, joka haittaa korjuuta. Näin myös korjuussa poistettavat rungot on helpompi valita ja päivässä saadaan enemmän runkoja nurin. ”Palkaksi metsänomistaja saa hyvännäköisen ja tuottavasti kasvavan metsän.” • H ar ve st i a 1 9 Y R I T T Ä J Ä Elimäkeläinen Elina Helinen lähti opiskelemaan ajokoneenkuljettajaksi naisille suunnattuun koulutusohjelmaan Jämsän metsäkonekouluun. Maatalouslomittaminen on vaihtumassa metsäkoneenkuljettajan työksi. Rohkea ratkaisu – nainen ajokoneessa Elimäkeläinen neljän lapsen äiti Elina Helinen teki rohkean ratkaisun, kun hän haki Jämsän metsäkonekouluun naisille suunnattuun koulutusohjelmaan ajokoneenkuljettajaksi. Vuoden 2012 tammikuussa joukko naisia aloitti ajokonekoulutuksen Jämsän metsäkonekoulussa. Halukkaita koulutukseen oli kaikkiaan reilu parikymmentä. Sisään pääsi lopulta yhdeksän henkilöä kokeiden jälkeen, ja koulutus sai alkaa. Helena Sneckin, ammattikoulun lehtorin, johdolla lähdettiin kouluttamaan naisista tekijöitä metsään. Entiset ammatit aloittaneilla naisilla vaihtelivat. Joukossa oli muun muassa sairaanhoitaja sekä ravintolatyöntekijä. Elina työskenteli aiemmin maatalouden lomittamisen parissa. Mielikuvat metsässä työskentelystä toivat ajatuksen uudesta ammatista. ”Ajatuksena rauhallinen työympäristö sekä omien ajatusten kanssa oleminen tuntuivat hyviltä, joten miksei?”, kommentoi Helinen siirtymistään metsäalalle. Ryhmä aloitti käytännön työn harjoittelemalla 20 H Ha a rrve ve st i a laitteiden hallintaa koulun alueella, josta siirryttiin maastoon hakkuutähteen ajoon. Työharjoitteluissa kouraan tarttui kuituja ja edelleen ajan varttuessa tukkeja. Haastavinta maastojen luomat vaikeudet Haastavimpana Helinen näkee työssään maastojen luomat vaikeudet, kuten maaston jyrkkyyden tai pehmeyden. Toisaalta hänellä on mielenkiintoa ymmärtää koneen sielunelämää paremmin. ”Kun koneen tuntee paremmin ja tietää, miten se toimii, on aina hytissä turvallisempi olla”, kertoo Helinen käynnistäessään ajokonetta. Palkitsevinta työssä ovat hänen mielestään monipuoliset ja vaihtelevat maastot sekä tehdyn työn näkeminen konkreettisena metsässä ja varastolla. Luonto on myös näyttänyt parhaat ja kauneimmat puolensa aamun sarastaessa ja illan hämärtyessä ympäröivän metsän ympärille. Selkeät ohjeet ja nopea apu Näyttötyötään Sami Kohvakan yrityksessä tekevä Helinen jakaa kiitosta myös työnantajalleen. ”Selkeät ohjeet ja nopea apu tarvittaessa helpottivat huomattavasti työtä, ja toisaalta leimikolla aloittaminen illalla oli luontevaa, kun tiesi avun olevan lähellä”, Elina sanoo. Nähtäväksi jää, kuinka paljon tulevaisuudessa näemme naisia ajokoneiden puikoissa. Suotavaa se varmasti olisi, koska kokemukset jo osoittavat, että rauhallisuus sekä ympäröivää luontoa kunnioittavat naiset antavat vahvoja näyttöjä taidoistaan. • M E T S Ä N O M I S T A J A METSÄ Ihania muistoja ja ahdistavia mielikuvia Metsänomistaja Timo Tirkkosen metsäpalsta sijaitsee lähes puolen tuhannen kilometrin päässä. Tirkkonen vierastaa puhumista etämetsänomistajista. ”Olemme puuntuottajia siinä missä muutkin metsänomistajat. Nämäkin puut tarvitaan tehtailla.” > H Har arve vest stiiaa 2211 M E T S Ä N O M I S T A J A > Mutkainen soratie johtaa kauniin hirsitalon pihaan. Talon toisella puolella pilkottaa lampi. Jäisen lammen pinnassa näkyy jäniksen ja peuran jälkiä. Lammen takana maisema muuttuu metsäksi. Koskematonta luontoa jatkuu silmän kantamattomiin. Tirkkosen oma metsä ei kuitenkaan ulotu tontin rajojen ulkopuolelle, vaan se sijaitsee lähes puolen tuhannen kilometrin päässä Nilsiässä. Pakkastalvi Vapon halkosavotalla Tirkkosesta tuli metsänomistaja pari vuotta sitten perittyään kotitilan yhdessä siskonsa kanssa. Vaikka metsällä on ollut Tirkkoselle aina suuri merkitys, herätti metsänomistus ristiriitaisia tunteita. ”Metsään liittyy aivan ihania ja pysyviä mielikuvia, mutta toisaalta muistot metsätöistä ovat varsin rankkoja”, hän perustelee. Tirkkonen kertoo olleensa vain yksitoistavuotias, kun hän oli auttamassa isää Vapon halkosavotalla kolme kuukautta. Poika oli vapautettu koulunkäynnistä tuoksi ajaksi. Tirkkosen vastuulla oli ajaa puutavara Tähti-tammalla jäädytettyä uraa pitkin neljän kilometrin päässä sijaitsevaan halkolaaniin. Muistot kylmän talven sävyttämältä halkosavotalta ovat raskaita. Tirkkonen on miettinyt paljon, mitä mielikuvia hänen omalle ikäluokalleen, sotavuosina lapsuutta viettäneille, metsään liittyy. Metsä oli suojapaikka, mistä haettiin turvaa, kun pommikoneet kaartelivat kylän yllä. ”Monelle koko tuttu maisema on leimautunut sotaan ja sota-aikaan”, pohtii Tirkkonen. ”Toisaalta sodan jaloissa kasvaneille lapsille metsä oli mahtava paikka sotaleikkien harjoittamiseen. Kirkkaat kevätpurot vetivät puoleensa ja ne saattoivat olla monelle lapselle sotavuosien jälkeen jopa se ainoa kirkas asia elämässä”, Tirkkonen jatkaa haikeutta äänessänsä. ”Soitapa kuule Harvestialle” Nilsiän Muuruveden tila on tullut Tirkkosen sukuun 1900-luvun alussa. Kaavin puolelta löytyy suvusta merkintöjä jo 1600-luvulta. Kantatilaa ei kuitenkaan haluttu ryhtyä pilkkomaan, vaan kolmelle pojalle ostettiin omat tilat muualta. Tällainen on myös Tirkkosen isän tilan historia. Tirkkonen kertoo metsän olleen isällensä hyvin tärkeä. Vielä 95-vuotiaana hän lähti mukaan retkelle omaan metsäänsä. Tirkkosen saadessa metsäpalstan haltuunsa oli tilalla vanheneva metsäsuunnitelma. Suunnitelman mukaan metsässä oli ajankohtaisia harvennus- ja uudistushakkuita. Tirkkonen kertoo kokeneensa valinnan tuskaa siinä, miten metsää tulisi käsitellä. Pitäisikö perintö säilyttää koskemattomana vai hoitaa metsää suunnitelman mukaisesti? ”Päätimme sisareni kanssa katsoa, saammeko puukaupan aikaiseksi”, Tirkkonen kertoo. Hän pyysi pitkään toimineilta metsäyhtiöiltä tarjouksia. Tarjoukset eivät erottuneet toisistaan”, jatkaa Tirkkonen ihmetellen. ”Soitapa kuule Harvestian Pasi Pohtiselle”, neuvoi naapuri Tirkkosen ollessa neuvottelemassa tienkäyttö- ja varastopaikkaoikeuksista. ”En ollut koskaan kuullutkaan moisesta yhtiöstä, mutta niin minä soitin Pasi Pohtiselle”, muistelee Tirkkonen yhteistyön alkumetrejä. Palvelu ratkaisi asian Siitä puhelusta lähtivät asiat etenemään. ”Puhelinyhteys oli erittäin huono, mutta Pohtisen äänessä oleva viesti oli luottamusta herättävä”, kuvailee Tirkkonen. Harvestian hankintaesimies Pasi Pohtinen teki tarjouksen. Tirkkonen korostaa, että hinta oli toki yksi tärkeä asia, mutta merkitystä oli myös fiiliksellä, joka ensimmäisestä yhteydenotosta syntyi. Pohtinen kierteli tilalla ja sai sovituksi paremmat kulkuyhteydet. ”Näillä asioilla on merkitystä. Palvelu ratkaisi asian”, Tirkkonen painottaa. Puukaupat tehtiin Harvestian kanssa. ”Turhahan sitä oli pidempään miettiä, kun meillä oli myytävää ja Pohtinen halusi selvästi Timo Tirkkonen on ollut metsänomistaja parin vuoden ajan. Hän on miettinyt paljon metsän merkitystä sekä omaa suhdetta metsään. Tirkkosen metsään liittyy rankkoja muistoja metsätöistä. Toisaalta se herättää ihania mielikuvia. Hänen mukaansa kumpiakin näistä tarvitaan elämän rakennuspuina. Hankintaesimies Pasi Pohtinen ostaa Harvestian puut Nilsiästä, Varpaisjärveltä ja Kuopion itäosista. Pohtisen mukaan onnistuneen puukaupan ratkaisee luottamus ja riittävä yhteydenpito. ”Kun asioista ja toiveista puhutaan suoraan, ei pääse syntymään väärinkäsityksiä ja lopputulos on varmasti molempien kannalta hyvä.” 2 2 Ha rve st i a M E T S Ä N O M I S T A J A ostaa meidän puut”, Tirkkonen perustelee hymyillen. Koneyrittäjä merkittävässä roolissa Yhteydenpito Pohtisen kanssa on hoidettu puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Tirkkonen tunnustaa miettineensä, mitä lisäarvoa hänelle olisi tuonut asioiden hoitaminen paikan päällä Nilsiässä. ”Tämä meni näin ehkä jopa paremmin kuin se, että olisimme viettäneet aikaa siellä metsän reunassa. Asiat pystyy tarvittaessa hoitamaan puhelimella ja sähköpostilla.” Leimikko hakattiin talven aikana ja Tirkkonen on tyytyväinen lopputulokseen. ”Kauppa on mennyt niin kuin on sovittu.” Tirkkonen kertoo käyneensä työmaalla silloin, kun hakkuut alkoivat. ”Halusin ennen kaikkea tavata koneyrittäjän. Tavatessa tuntui, että hän on henkilö, johon voi myös luottaa. Hänhän vastaa siitä, miten metsä pystytään parhaiten hyödyntämään”, Tirkkonen toteaa. Puut tarvitaan tehtailla Vaikka Tirkkonen on tyypillinen etämetsänomistaja, hän ei halua itsestään eikä muistakaan käytettävän tuota nimitystä. ”Puhun ennemmin puun tuottajista, niitähän me olemme.” Hänen mukaansa kaukana metsätilasta asuvien metsänomistus perustuu monesti muistoihin ja tunteisiin. ”Muistot ovat äärimmäisen tärkeitä, mutta ne eivät saa ohjata liikaa toimintaa. Kansantaloudellisesti on merkittävää, että nämäkin metsät saadaan hyödynnettyä. Puut tarvitaan tehtailla”, Tirkkonen pohtii. ”Jos metsät jäävät hoitamatta, kannattaisi nostaa kissa pöydälle ja miettiä peilin edessä, pitäisikö antaa hallintaoikeus jollekin, joka haluaa ja osaa hoitaa metsäomaisuutta.” Luottamus ja yhteisymmärrys puukaupan perustana Kaukana metsätilastaan asuvan kannalta Tirkkonen näkee merkittäväksi sen, että metsien sijaintipaikkakunnalla ovat oikeat tyypit ostamassa puuta. Tärkeintä on saada luottamus syntymään. ”Metsät sijaitsevat yleensä siellä, mistä olemme kotoisin. Puun ostajat ovat meille tutussa kulttuurissa ja puhuvat meille tuttua kieltä. Siitä syntyy yhteisymmärrys. Pasi Pohtisen kanssa ymmärsimme toisiamme, olimme heti tuttuja”, päättää Tirkkonen. • H ar ve st i a 2 3 H A N K I N T A E S I M I E S Työ tekijäänsä opettaa Talluskylä, Syvänniemi, Leppäselkä, Sonkari, Ristinen, Pihkainmäki. Vielä vuosi sitten tuollaiset nimet olisivat olleet Markku Turuselle vain arvailuissa jonkin sortin paikannimiä. Nyt ne alkavat olla lähes jokapäiväistä elämää ja niistä puhuttaessa ajatuksiin piirtyy enemmän tai vähemmän selkeä tiekartta ja teiden varsilla sijaitsevat kuusikot, männiköt ja koivikot. ”Siitä kohtaa oikealle, sen jälkeen parin kilometrin päästä vasemmalle ja toinen risteys oikealle”, kertoo sisäinen navigaattori, kun Markku miettii ajo-ohjeita Karttulassa, Tervossa, Vesannolla tai Keiteleellä sijaitsevan hakkuutyömaan laidalle. ”Näistä hommistahan voisi tykätä” Markku Turunen on Harvestian tuorein hankintaesimies. Hän vastaa puun ostosta ja korjuusta edellä mainituissa pitäjissä. Ensi askeleensa Markku otti noin 25vuotta sitten Nilsiän maaseudulla metsien helmassa, joten metsätouhut ovat olleet aina lähellä sydäntä. Markku tunnustaa tykkäävänsä vaihdella kuulumisia ja rupatella maailman menosta erilaisten ihmisten kanssa. Mikäpä sopisi nuoren miehen luonteelle paremmin kuin puunostajan arki. Markun työura Harvestiassa alkoi noin vuosi sitten, kun hän sai kutsun haastatteluun työharjoittelupaikkaa varten. ”Sain paikan ja aloitin harjoittelijana 2 4 Ha rve st i a Hankintaesimies Markku Turunen vastaa Harvestian puun ostosta Tervossa, Vesannolla, Karttulassa ja Keiteleellä. huhtikuun alussa 2012. Alkutaival oli talon tapojen opettelua, mutta hiljalleen aloin saada enemmän vastuuta ja pääsin tutustumaan puunostajan arkeen”, kertoo Markku. ”Loppukesästä tein hankintaesimiesten kesälomien tuurauksia ja silloin aloin huomata, että näistä hommistahan voisi oikeasti tykätä”, Markku jatkaa. Tehtävät olivat toisinaan haasteellisia, mutta Markun positiivisella asenteella haasteet on tehty selätettäviksi. Harjoittelu päättyi elokuun lopussa ja Markku palasi takaisin opiskeluelämään tyytyväisenä kesän annista. ”Muutaman viikon päästä sain kuulla, että Harvestiassa oli auennut yksi hankintaesimiehen paikka. En epäröinyt hetkeäkään kysellä mahdollisuuttani työllistyä metsätalousinsinöörin opintojeni ohessa. Teimme sopimuksen ja tässä ollaan”, toteaa Markku tyytyväisenä. Opiskelujen loppusuora häämöttää ja työnteko maistuu mukavalle. Joka päivä jotakin uutta Markun toimistonurkkaus sijaitsee Kuopi- ossa Savon Sellulla. Päivittäiset maastokierrokset suuntautuvat Vesannolle, Karttulaan, Keiteleelle ja Tervoon. ”Harvestian toimintatavan mukaan tehtäviini kuuluvat kaikki puukaupan vaiheet siihen saakka, kunnes puutavara on tienvarressa. Näin ollen hommia riittää laidasta laitaan”, kuvailee Markku työtänsä. Markku ei tunnusta katuneensa päivääkään ammatinvalintaansa, eikä usko sitä päivää tulevankaan. ”Suurin kiitos kuuluu yhteistyökumppaneille eli metsänomistajille. Tärkeää on myös rehti ja rento työilmapiiri sekä kollegoiden että konemiesten kesken.” Markun mukaan parasta työssä on se, että jokainen päivä on erilainen ja opettavainen. ”Opinnoilla rakennetaan pohja työelämään, mutta työntekoon ei opi kuin työtä tekemällä. Työ opettaa tekijälleen joka päivä jotakin uutta”, hän kiteyttää. Markku kehottaa metsänomistajia: ”Jos jokin metsään liittyvä asia askarruttaa mieltäsi tai olet kiinnostunut yhteistyöstä kanssamme, älä ujostele vaan ota yhteyttä, niin mietitään asiaa porukassa ja hoidetaan se yhdessä kuntoon.” • T A P A H T U M A Itä-Suomen Yliopiston kansainväliset metsä- ja luonnontieteiden opiskelijat tutustuivat nuoren metsän harvennukseen Heinävedellä. Monelle ulkomaiselle opiskelijalle tämä oli ensimmäinen vierailu suomalaisella energiapuun korjuukohteella. Kansainvälisiä vieraita Heinävedellä Itä- Suomen yliopiston Joensuun kampuksen kansainvälisiä opiskelijoita vieraili Heinävedellä tutustumassa metsäenergian hankintaan ja haketukseen. Harvestia järjesti vierailun yhteistyössä Vapo Oy:n ja Keski-Savon Metsänhoitoyhdistyksen kanssa. Päivän isäntänä ja emäntänä toimivat Harvestian hankintaesimies Olli Kukkonen ja Keski-Savon Metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja Jaana Lindroos. Valtaosa opiskelijoista oli eurooppalaisia, mutta mukana oli myös brasialaisia ja intialaisia nuoria. Pääsääntöisesti opiskelijat olivat metsä- ja luonnontieteiden opiskelijoita. Monelle näistä nuorista tämä oli ensimmäinen vierailu suomalaisella energiapuun korjuukohteella. Heidän vierailunsa oli osa Puun biomassan energiatuotanto -kurssin opintoja. Opiskelijat saivat tutustua myös lämpölaitosten toimintaan Outokummun Energialla ja Joensuun Fortumilla. Ohjaavana opettajana toimi maa- ja metsätieteiden tohtori, projektitutkija Aki Villa. Uusia tapoja puun hyödyntämiseen Heinävedellä tutustuttiin kahteen työmaahan. Pölläkän kylällä nähtiin nuoren metsän harvennusta. Sarvikummun kylällä saimme seurata metsittyneen pellon energiapuun korjuuta ja kuulla asiaa pellon metsittämissuunnitelmasta. Pellon metsittämiseen käytetään valtion myöntämiä kemeravaroja. Molemmissa kohteissa työtä teki Keski-Savon Metsänhoitoyhdistyksen sopimusyrittäjä Vesuri Oy. Vaikka olosuhteet olivat haastavat, työ sujui Vesurin konemiehiltä hyvin. Olli ja Jaana kertoivat Heinäveden alueen ajankohtaisista metsäasioista. He kertoivat myös energiapuun hankinnasta. Olli haastoi opiskelijat kehittämään uusia tapoja, joilla puuta voidaan hyödyntää. Jatkoa yhteistyölle Opiskelijat olivat aktiivisia ja esittivät hyviä kysymyksiä ja kommentteja. He kertoivat myös omien kotimaidensa metsien hyödyntämisestä, muun muassa Brasilian eukalyptusviljelmistä. Kiertoaika viljelmillä on yhdeksän vuotta. Vierailu metsään tehtiin kahtena eri päivänä. Molemmat päivät olivat onnistuneita, ja vierailut ovat hyvä esimerkki eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä. Ollin, Jaanan ja Akin sanojen mukaan yhteistyötä tullaan tekemään myös jatkossa.• H ar ve st i a 2 5 P U U M A R K K I N A B A R O M E T R I Aluepäällikkö Heikki Alanne: Puukauppaa on Eteläisen Suomen alueella käyty vilkkaasti alkuvuonna. Harvestian omistajien ja muiden asiakkaiden puunkäyttö on normaalilla tasolla, joten tarvetta puulle on jatkossakin. Puutavaralajeista kysytyimpiä ovat kuusitukki ja koivukuitu sekä energiaranka. Tällä hetkellä halutuimpia ovat erityisesti kesä- ja kelirikkokorjuukelpoiset päätehakkuuleimikot. Nyt kannattaa tarkistaa uudistuskypsät kuusikot hyönteistuhojen varalta, estää tuhojen laajeneminen ja puuston arvonalentuminen hoitamalla metsät kuntoon! ETELÄ-SUOMI PUUMARKKINABAROMETRI ALUEITTAIN ETELÄ-SUOMI Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Mäntykuitu Erinomainen kysyntä Kuusikuitu Yleisesti hyvä kysyntä Koivukuitu Kysyntä vaihtelee ja voi olla paikoin heikko 2 6 Ha rve st i a Energiapuu P U U M A R K K I N A B A R O M E T R I KESKI-SUOMI SAVO-KARJALA Aluepäällikkö Aluepäällikkö Jari Takkinen: Teija Hyytiäinen-Koskimäki: Mäntytukki Kuusitukki Kokonaisuutena kevään ja kesän puukauppavireestä Savo-Karjalan alueella voidaan ennakoida varsin positiivista niin puunmyyjän kuin ostajankin näkökulmasta. Ostamme aktiivisesti puuta Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueelta. Halutuimmat puutavaralajit ovat mäntytukki, kuusitukki ja koivukuitu. Kiinnostavimmat ostokohteet ovat kesäkorjuukelpoiset mäntytukkivaltaiset päätehakkuuleimikot sekä koivukuituvaltaiset harvennuskohteet. Omistajalaitoksistamme Vapo Timber Oy:n PohjoisKarjalan sahat käyttävät niin mänty- kuin kuusitukkia yhä kasvaviin tarpeisiin. Savon Sellun puuntarve on pysynyt korkealla tasolla suotuisten kartonkimarkkinoiden ansiosta. Energiapuiden osalta kysyntä on voimakasta etenkin Pohjois-Savon alueella, missä kasvavat uusiutuvien polttoaineiden tarpeet mahdollistavat tasaisen raakaainevirran metsästä saataville energiajakeille. SAVO-KARJALA KESKI-SUOMI Puukauppa on käynyt alkuvuodesta keskisessä Suomessa normaalia vilkkaammin. Me Harvestiassa toivomme tarjonnan jatkuvan tasaisena ja lisääntyvän vielä kesää kohti. Ostamme kaiken aikaa Hankasalmen sahalle hyvälaatuista mäntytukkia ja järeähköjä kuusitukkileimikoita. Toiveenamme on lisääntyvä koivukuitutarjonta. Koivumäärät ovat kasvussa monessa pitäjässä. Koivikoita onkin hyvä seurata säännöllisesti. Rehevien maiden kohteilla kasvuvauhti on kovaa ja harvennustarve saattaa yllättää, ellei seuranta ole vuosittaista. Hyödyntäkää hyvä kysyntä! Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Koivutukki Mäntykuitu Mäntykuitu Kuusikuitu Kuusikuitu Koivukuitu Koivukuitu Energiapuu Energiapuu H ar ve st i a 2 7 H A N K I N T A E S I M I E H E T Hankintaesimiehet Hausjärvi, Janakkala, Riihimäki, Hyvinkää, Loppi, Nurmijärvi, Hattula, Hämeenlinna (pois lukien Lammi ja Tuulos), Hämeenkoski ja Kärkölä Ari Aalto Puh. 040 484 8168 ari.aalto@harvestia.fi Jorma Frisk Puh. 0400 186 633 jorma.frisk@harvestia.fi Artjärvi, Askola, Myrskylä, Mäntsälä, Orimattila, Pornainen ja Pukkila Keuruu, Multia, Petäjävesi ja Mänttä-Vilppula Juha Kortelainen Ilkka Katajalehto Puh. 040 488 9522 juha.kortelainen@harvestia.fi Puh. 040 167 8050 ilkka.katajalehto@harvestia.fi Hollola, Lahti, Nastola, Iitti ja Kouvolasta Jaala Uurainen, Saarijärvi, Kannonkoski ja Karstula Tuomo Oksanen Vesa Koskimäki Puh. 0400 673 918 tuomo.oksanen@harvestia.fi Puh. 040 673 6780 vesa.koskimaki@harvestia.fi Kangasala (pois lukien Kuhmalahti), Pälkäne, Valkeakoski, Akaa, Lempäälä, Pirkkala, Tampere, Orivesi, Ruovesi ja Juupajoki Hankasalmi, Laukaa, Toivakka ja Kangasniemi Hannu Lehdonmäki Puh. 040 521 7089 hannu.lehdonmaki@harvestia.fi Padasjoki, Asikkala (pois lukien Kalkkinen), Kuhmoinen, Kangasalalta Kuhmalahti ja Hämeenlinnasta Lammi ja Tuulos Matti Rantala puh. 040 484 0550 matti.rantala@harvestia.fi Hartola, Sysmä, Heinola ja Asikkalasta Kalkkinen Juhani Stjernvall puh. 044 333 5002 juhani.stjernvall@harvestia.fi Joutsa ja Luhanka Laura Kärki Puh. 040 180 1181 laura.karki@harvestia.fi 28 2 8 Ha rve st i a Jämsä, Jyväskylä ja Muurame Vesa Lahikainen Puh. 040 196 6643 vesa.lahikainen@harvestia.fi Viitasaari, Äänekoski ja Konnevesi Timo Pasanen Puh. 040 672 0780 timo.pasanen@harvestia.fi Leppävirta, Suonenjoki ja Rautalampi Pekka Hartikainen Puh. 040 674 4510 pekka.hartikainen@harvestia.fi Keitele, Tervo, Vesanto ja Kuopiosta Karttula Markku Turunen Puh. 0400 786 301 markku.turunen@harvestia.fi H A N K I N T A E S I M I E H E T Hankintaesimiehet Kaavi, Juankoski, Tuusniemi ja Kuopion Vehmersalmelta Suvasveden itäpuoli Tapani Honkamaa Puh. 040 822 3865 tapani.honkamaa@harvestia.fi Juuka ja Koli Lieksasta Jukka Alanko Puh. 040 507 1108 jukka.alanko@harvestia.fi Lapinlahdelta Varpaisjärvi, Kuopiosta Nilsiä, Riistavesi, Soisalon saari ja Vehmersalmi (pois lukien Suvasveden itäpuoli) Polvijärvi, Kontiolahti ja Liperi Pasi Pohtinen Puh. 0400 159 290 jari.nevalainen@harvestia.fi Puh. 040 411 1915 pasi.pohtinen@harvestia.fi Pielavesi, Siilinjärvi, Maaninka ja Kuopio (pois lukien Karttula, Nilsiä, Riistavesi, Vehmersalmi ja Soisalon saari) Tapio Bruun Puh. 040 722 6603 tapio.bruun@harvestia.fi Iisalmi, Kiuruvesi, Vieremä, Sonkajärvi ja Lapinlahti (pois lukien Varpaisjärvi) Ari Sirviö Puh. 040 521 4756 ari.sirvio@harvestia.fi Jari Nevalainen Joensuu ja Ilomantsi Risto Mutanen Puh. 040 513 5594 risto.mutanen@harvestia.fi Kitee, Rääkkylä ja Tohmajärvi Jarkko Eskelinen Puh. 040 357 7231 jarkko.eskelinen@harvestia.fi Kajaani, Sotkamo, Hyrynsalmi, Ristijärvi ja Paltamo Heinävesi, Outokumpu, Enonkoski ja Savonlinnasta Savonranta Pentti Särkelä Olli Kukkonen Puh. 0400 342 308 pentti.sarkela@harvestia.fi Puh. 040 722 8744 olli.kukkonen@harvestia.fi Kuhmo ja Lieksa (pois lukien Koli) Savonlinna (pois lukien Savonranta) ja Parikkala Markku Suhonen Puh. 0400 377 536 markku.suhonen@harvestia.fi Nurmes, Rautavaara ja Valtimo Tommi Räsänen Puh. 0400 964 463 tommi.rasanen@harvestia.fi Ville Kekkonen Puh. 040 167 8445 ville.kekkonen@harvestia.fi Juva, Sulkava ja Rantasalmi Liisa Hälvä Puh. 040 180 1550 liisa.halva@harvestia.fi H ar ve st i a 2 9 H A N K I N T A E S I M I E H E T Hankintaesimiehet Pieksämäki, Varkaus ja Joroinen Aarne Tiainen Puh. 040 175 9957 aarne.tiainen@harvestia.fi Mikkeli (pois lukien Ristiina ja Suomenniemi) ja Puumala Teemu Simpanen Puh. 040 722 6522 teemu.simpanen@harvestia.fi Mäntyharju, Hirvensalmi, Pertunmaa ja Mikkelistä Ristiina ja Suomenniemi Vesa Hyyryläinen Puh. 0400 423 122 vesa.hyyrylainen@harvestia.fi Lappeenranta (pois lukien Ylämaa), Taipalsaari, Lemi, Savitaipale, Imatra, Rautjärvi ja Ruokolahti Riitta Hakkarainen Puh. 040 532 7857 riitta.hakkarainen@harvestia.fi Luumäki, Miehikkälä ja Lappeenrannasta Ylämaa Ville Väinölä Puh. 040 673 7760 ville.vainola@harvestia.fi Kouvola (pois lukien Elimäki ja Jaala) Matti Vesanen Puh. 040 519 1540 matti.vesanen@harvestia.fi Kouvolasta Elimäki, Virolahti, Hamina, Kotka, Pyhtää, Loviisa ja Lapinjärvi Kari Salonen Puh. 0400 751 575 kari.salonen@harvestia.fi 30 Ha rve st i a Harvestia mukana Silva 2013 Metsänäyttelyssä Joensuussa 7.-8.6.2013 Silva metsänäyttely järjestetään Joensuussa kesäkuussa jo viidettä kertaa. Kysymyksessä on koko metsäsektorin yhteinen tapahtuma, jonka pääjärjestäjinä toimivat Suomen metsäkeskus ja ProAgria Pohjois-Karjala. Pääyhteistyökumppaneita ovat Juuan kunta, PohjoisKarjalan Maakuntaliitto ja Pohjois-Karjalan Osuuspankit. Näyttelyalue sijoittuu aivan Joensuun ydinkeskustaan ja on avoin kaikille ilman pääsymaksua. Näyttelyn Silva 2013 teemana on ”Hyvä mieli metsästä!”. Silvaan odotetaan 25 000 kävijää ja 200 näytteilleasettajaa. Harvestia mukana ensimmäistä kertaa Silva Metsänäyttelyn voima kumpuaa yli organisaatiorajojen kantavasta yhteistyöstä eri metsätoimijoiden kesken. Tämä yhteistyö on mahdollista juuri Joensuussa, jossa on Suomen vahvin keskittymä metsäosaamista tutkimuksesta puunjalostukseen. Näyttelyn tapahtumasuunnittelun tavoitteena on ollut yhdistää eri metsätoimijoiden erikoisosaaminen siten, että voimme esitellä metsäosaamistamme kokonaisuutena kannolta tehtaalle. Puunhankintayhtiö Harvestia on mukana näyttelyssä ensimmäistä kertaa. Tule tapaamaan puunostajiamme omalle näyttelyosastollemme matkustajasatamaan! Tervetuloa mukaan iloiseen metsätunnelmaan – nähdään Silvassa Joensuussa! Lisätietoja: www.silvafair.fi http://www.facebook.com/SilvaMetsa K I I T O S P A L A U T T E E S T A Kiitos palautteesta! Saimme paljon palautetta syksyn 2012 lehdestämme. Lehti sai kiitosta mielenkiintoisista henkilöhaastatteluista ja hyvin kirjoitetuista jutuista. Te, lukijat, äänestitte kiinnostavimmiksi lehtiartikkelit ”Vaivaako kuusikkoasi boorin puutos?” ja ”Uusi metsälaki – Vapauteen liittyy myös vastuu”. Lämmin kiitos kaikille palautuslipukkeen lähettäneille! Kaikkien lipukkeen palauttaneiden kesken arvottiin Harvestian tuotepalkintoja. Voittajia olivat: Kirsi Filenius, Nurmes Tuomo Kauppinen, Helsinki Tarja Kurvinen, Ristiina Juha Hakkarainen, Haapavesi Onnea jille! voitta H ar ve st i a 3 1 Hyvä Harvestia-lehden lukija! Toivomme palautetta lehdestämme. Arvomme lipukkeen palauttaneiden kesken tuotepalkintoja. Kiitos palautteestanne! Kiinnostavin artikkeli: Harvestia Oy maksaa postimaksun Toiveita seuraavaa lehteä varten: Toivon yhteydenottoa puukauppaan liittyvissä asioissa. Minuun saa ottaa yhteyttä: Nimi: Harvestia Oy Tunnus 5017390 00003 VASTAUSLÄHETYS Osoite: Puhelin: Sähköposti: Metsän sijaintikunta: En halua jatkossa metsällistä postia.
© Copyright 2025