SOGSAKKsanomat2012_screen-1

2012
sogsakk
sanomat
SAMI LAITI PERINTEIDEN
ÄÄRELLÄ
SAAMELAISNEIDOT
MAAILMALLA
UHKAAKO
SUOMALAISTUMINEN
DUODJIA?
SISÄLTÖ
03
04
06
SOGSAKK SANOMAT
Julkaisija
Saamelaisalueen
koulutuskeskus
Pääkirjoitus
Kielten ja kulttuurin Sajos
Suurta tukea saamelaiselle
elokuvalle
08 Saamelaisneidot maailmalla
10Oppisopimuskoulutuksessa
perinteiden äärelle
14
15
18
20
22
26
Toimittajat
Camilla Arjasmaa
Kevin Francett
Onneli Halonen
Maria Kosonen
Marjo Ulkuniemi
Jarkko Remahl
Etukannen kuva
Maria Kosonen
Malli: Sami Laiti
Ijahis idja
Uhkaako suomalaistuminen
duodjia?
Matkailulinjalla on mukavaa!
Porojen animointia lampaiden
maassa
Asuntolaelämää Virpin
valtakunnassa
The Slap
28 Some - Internetin hiekkalaatikko
30 Aitojen taitojen juurilla
31Koulutustarjonta
SOGSAKK sanomat 2012
Toimitus
Saamelaisalueen koulutuskeskus
Menesjärventie 4, PL 50
99871 Inari
·2
Takakannen kuva
Maria Kosonen
Malli: Sami Laiti
Ulkoasu
Toimituskunta
SOGSAKK Sanomat on medialinjan
opintoihin kuuluva
julkaisu.
Ohjaajat
Erkki Feodoroff
Aki Harju
Hannu Tikkanen
Painopaikka
Kopijyvä Oy 2012
Painettu 100% uusiopaperille
www.sogsakk.fi
Pääkirjoitus
SOGSAKK ELÄÄ JA KEHITTYY
Saamelaisalueen koulutuskeskus on aikojen kulu­
essa laajentunut tarjoamaan hyvin laajaa joukkoa
erilaisia lyhyitä ja pitempiä koulutuksia, ja kehit­
tynyt siinä tunnetuksi taitajaksi, hyväksi ja arvos­
tetuksi. Mutta nytkään, jos koskaan, laakereilla
lepäilemään ei voi jäädä, kun maailma muuttuu
kiihkeään tahtiin. Siksi kaikkia toimintoja kehite­
tään koko ajan tarmokkaasti ja määrätietoisesti.
Yksi päällimmäisistä uudistuksista perus­
tutk­
into­
koulutuksessa on laajennetun työssä­
oppimisen malli, jota aletaan toteuttaa poro­
talouden koulutusohjelmassa ensi syksystä lähti­
en. Laajennettu top tarkoittaa sitä, että nykyisen
n. 20 opintoviikon sijasta jopa puolet tutkinnosta
eli 60 opintoviikkoa voi suorittaa käytännön po­
rotöissä.
Poropuolella tapahtuu muutakin uutta: tänä
vuonna aloitettiin muiden porokoulujen kanssa
perinne, poronuorten omat päivät. Tänä vuonna
tämä Nuoret vieropalkisilla-tapahtuma järjestet­
tiin Inarissa, ensi vuonna mennään Rovaniemelle,
sitten toivottavasti Norjaan tai Ruotsiin. Tapah­
tuma on siitä erilainen kuin muut porotapahtu­
mat, että se on järjestetty nuorten ”formaatilla”.
Kokouspaikka ei ole luentosali, vaan se järjeste­
tään viihtyisäksi keskustella ryhmissä ja yhdessä.
Asiantuntijoiden puheenvuorot ovat lyhyitä ja
ytimekkäitä, keskusteluja on paljon, kuten myös
oheistapahtumia, ja nuoret pääsevät tutustu­
maan toisiin poronuoriin joka puolelta poronhoi­
toaluetta.
Ihan uutena koulutuksena SAKK tarjoaa luku­
vuoden mittaista (40 ov) koltansaamen kielen ja
kulttuurin koulutusta alkaen syksyllä 2012. Koulu­
tus on tarkoitettu kaikille koltansaamen kielestä
ja kulttuurista kiinnostuneille. Koulutuksen ope­
tus on suunniteltu siten, että se sopii työelämäs­
sä koltansaamen kielen ja kulttuurin osaamista
tarvitseville sekä jatko-opintoja suunnitteleville.
SAKK:n koulutustarjonnassa erittäin tärkeässä
roolissa ovat ympäri saamelaisaluetta toteutet­
tavat saamelaiskulttuurikoulutukset sekä muut
alueen ihmisten tarpeiden mukaan järjestettävät
lisä- ja täydennyskoulutukset. Näiden koulutusten
kautta oppilaitoksemme pääsee lähelle alueen
ihmisiä ja pyrkii joustavasti vastaamaan tärkeisiin
esille tuleviin koulutustarpeisiin. Parhaillaan on
menossa useita laajoja työvoimapoliittisia aikuis­
koulutuksia. Näistä mainittakoon Sevettijärven
saamenpuku ja asusteet -koulutus sekä Hetassa
toteutettava luu- ja sarvityö sekä puu- ja pahka­
työkoulutukset.
Lisäksi keväällä 2012 toteutetaan laajasti eri
puolilla saamelaisaluetta poroelinkeinoon liitty­
vää lyhytkoulutusta kuten yhdessä SPR:n Järjes­
töt kylässä -hankkeen kanssa to­teu­tet­tava gpskoulutus sekä Utsjoella Saame­lais­alueen matkai­
lukoulutus yhdessä saame­lais­matkailuyrittäjien
kanssa.
Saamelaisalueella tapahtuvan koulutuksen li­
säksi tarjoamme virtuaalikoulussamme etä- ja
verkko-opetusta koko Suomeen. Runsaan kansal­
lisen toiminnan lisäksi pidämme yllä laajaa kan­
sainvälistä alkuperäiskansaverkostoamme sekä
toteutamme erilaisia kehitys- ja koulutusprojek­
teja pohjoisten alkuperäiskansojen kanssa. Oppi­
laitoksemme siis elää ja kehittyy itse, ja on lisäksi
merkityksellinen toimija koko sirkumpolaarisen
alueen kehittämisessä.
Outi Jääskö
Opettaja
Luonto- ja ympäristöala, porotalous
3
· SOGSAKK sanomat 2012
Kielten ja kulttuurin Sajos
Teksti/Ulkoasu: Marjo Ulkuniemi Kuvat: Kevin Francett
”Sajos on tavallaan kulttuuri- ja
tietokeskittymä. Tarjolla on ta­
pahtumia, joihin pääsee osal­
listumaan paikan päällä mutta
myös linkkien kautta etänä”,
Holmberg kertoo. Sajoksessa on
tilat myös virtuaalikoulutuksel­
le, mikä Holmbergin mukaan on
tänä päivänä todella iso juttu.
Pohjoissaamen kielen ja kult­
tuurin lehtori Outi Länsman on
tyytyväinen Sajoksen tiloihin.
”Pääosin muutto uusiin tiloihin
on sujunut hyvin. Uuden talon
tapoihin ja käytäntöihin tutus­
tuminen vie silti aikansa. Saim­
me käyttöömme kielistudion,
joka on ollut todella hyvä lisä
kielenopiskelussa. Siitä myös
opiskelijat ovat pitäneet”, Läns­
man kertoo.
Myös medialinja siirtyi vuo­
den alussa Sajoksen katon alle.
Rehtori Holmberg on innois­
saan niistä mahdollisuuksista,
joita Sajos tuo media-alan kou­
lutukseen.
”Media on saanut omat isot
tilat ja studion, mikä tuo muka­
naan haasteita ja uudenlaista
Uusi talo, uutta sisältöä ja in­
novatiivisia ajatuksia
Sajos on Suomen saamelaisten
hallinnon ja kulttuurin keskus.
Keskuksen rakentaminen oli
noin seitsemäntoista miljoonan
euron investointi. Nyt saman
katon alla ovat saamelaiskir­
jasto, saamelaisarkisto ja saa­
melaiskäräjien toimitilat, jotka
ruokkivat toinen toisiaan ja
tuovat uusia mahdollisuuksia
opetus- ja tutkimustoimintaan.
”Valtiovalta on tämän hank­
keen aikana hienosti osoitta­
nut, että se haluaa tukea saa­
men kieltä ja kulttuuria. Koko
projektissa on ollut kyse saa­
melaisten itsehallinnon toteut­
tamisesta, ja sille Sajos tarjoaa
fyysiset puitteet”, saamelais­
käräjien hallintopäällikkö Juha
Guttorm sanoo.
Kevättalven aikana saame­
laiskulttuurikeskuksessa on jär­
jes­tetty lukuisia konsertteja,
semi­naareja ja elokuvanäytök­
siä. Juha Guttormin mukaan
Sajokselle asetetut tavoitteet
ovat täyttyneet heti alusta läh­
tien. Oman tukikohdan myötä
monen saamelaisen unelma on
toteutunut.
”Sajos on tehty ennen kaik­
kea saamelaisille itselleen. Sen
tarkoituksena on lisätä alku­
peräiskansan yhteisöllisyyttä ja
vahvistaa sen identiteettiä ja it­
setuntoa. Samalla Sajos tarjoaa
puitteet perinteisen saamelais­
kulttuurin edistämiselle ja yhtä
lailla kulttuurin kehittämiselle ja
uudistamiselle”, Guttorm kertoo.
5
· SOGSAKK sanomat 2012
opetusta. Esimerkiksi Sajoksen
avajaisissa tehty yhteistyö Yleis­
radion kanssa oli haasteellinen
homma, mutta se sujui lopulta
hienosti.”
Medialinja tuotti avajaisista
suoran internetlähetyksen, jota
tuhannet katsojat seurasivat
Yleisradio Sápmin nettisivujen
kautta. Ohjaavat opettajat Erkki
Feodoroff, Aki Harju ja Joonas
Saari olivat tyytyväisiä lähetyk­
seen. ”Tästä on hyvä jatkaa. Tu­
levaisuudessa pääsemme teke­
mään varmasti vastaavanlaisia
lähetyksiä”, kertoo Feodoroff.
Tammikuussa avattu saa­melais­
kulttuurikeskus Sajos on anta­
nut uudet tilat Saamelaisalu­
een koulutuskeskuksen kielten
ja kulttuurin koulutukselle.
Koulu­tuskeskuksen reh­tori Lii­
sa Holmberg on mielissään sii­
tä, miten Sajos on vilkastutta­
nut koulun toimintaa. Talossa
järjestetään erilaisia seminaa­
reja, joihin myös opiskelijat
voivat osallistua.
SOGSAKK sanomat 2012
·4
Suurta tukea saamelaiselle elokuvalle
Opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä Suomen elokuvasäätiö
jakaa tänä vuonna enintään 100 000 euroa saamelaisen elokuvan
käsikirjoittamiseen ja kehittämiseen. Tuotantojohtaja Petri Kemp­
pisen mukaan kyselyitä tukeen liittyen on tullut paljon.
Tarja Porsanger.
Kuva Camilla Arjasmaa
Ima Aikio-Arianaick ohjaustöissä. Kuva Minna Saastamoinen
Suomen elokuvasäätiön haku­
sääntöjen mukaan elokuva­
hank­
keesta vastaavien käsi­
kirjoittajan ja ohjaajan tulee
täyttää saamelaisuuden kritee­
rit. Kemppisen mukaan saa­me­
laisuutta tulkitaan Suomen elo­
kuvasäätiössä laissa saamelai­
suudesta asetettujen määrittei­
den mukaisesti. Elokuvasäätiö
soveltaa tukea hakeviin kor­
keimman
hallinto-oikeuden
syyskuussa 2011 antamaa laa­
jennusta saamelaisuudesta.
SOGSAKK sanomat 2012
Laajennuksen mukaan hen­
kilöä voidaan pitää saamelaise­
na, vaikka hän ei täysin täyttäisi
kaikkia saamelaisuudelle ase­
tettuja edellytyksiä.
”Kun hakemuksia tulee,
niitä käsitellään väljemmän
näkemyksen
mukaisesti”,
Kemppinen toteaa. Hänen mu­
kaansa tuki soveltuu parhaiten
tekijöille, kuten käsikirjoittajille
ja ohjaajille, kun taas kehittä­
mistukea hakevat useimmiten
tuotantoyhtiöt.
·6
Saamelainen
elokuvante­
kijä Ima Aikio-Arianaick työs­
tää parhaillaan dokumenttia
saamelaismuusikko
Niillas
Holmbergistä. Työtään varten
hän on saanut jo käsikirjoitus­
tukea elokuvasäätiöltä ja aikoo
hakea vielä kehittämistukea do­
kumenttiprojektiinsa.
Hänen mukaansa kor­vamer­
ka­
tun tuen saaminen saame­
laiselle elokuvalle on todella
motivoivaa. ”Pidän päätöstä
hyvin merkittävänä. Tämä alen­
taa kynnystä hakea rahoitusta”,
Aikio-Arianaick toteaa.
”Uskon
myös että ensi­
kertalaisia löytyy hakijoiden
joukosta nyt enemmän.” Itse
vuodesta 2004 elokuvia tehnyt
ja tuottanut Aikio-Arianaick ei
ole yllättynyt elokuvasäätiön
päätöksestä määrittää saame­
laisuutta korkeimman hallintooikeuden päätöksen mukaan.
”En pidä asiaa kuitenkaan ko­
vinkaan merkityksellisenä”, hän
sanoo.
”Tuki saa varmasti mo­
net näkemään eloku­
van tekemisen mah­
dollisena ammattina
eikä enää pelkkänä
harrastetoimintana”
S k á b m a g o v a t elokuvafestivaalien
projek­
tipäällikkö
Tarja Porsanger
uskoo paikallisen koulutuksen
sekä elokuvakeskuksen moti­
voivan uusia saamelaisia eloku­
vantekijöitä pohjoisen alueella.
Saamelaiselle elokuvalle jyvi­
tetty tuki luo hänen mukaansa
uusille tekijöille uskoa tule­
vaan. ”Tuki saa varmasti monet
näkemään elokuvan tekemisen
mahdollisena ammattina eikä
enää pelkkänä harrastetoimin­
tana”, Porsanger toteaa.
”Elokuvasäätiön tuki avaa
myös mahdollisuuksia yhteis­
pohjoismaisiin
tuotantoihin.
Ensin tarvitaan kotimaista ra­
haa, että voidaan lähteä hake­
maan myös ruotsalaista ja nor­
jalaista rahoitusta.” Seuraavana
kehittämiskohteena Porsanger
mainitsee saamelaiset tuotan­
toyhtiöt. ”Pohjoisessa pohdi­
taan, kannattaako perustaa uu­
sia tuotantoyhtiöitä vai ehdot­
taa ideoitaan jo olemassa ole­
ville yhtiöille. Tuotantoyhtiöitä
pohjoisessa on vähän.”
Saamelaisen
elokuvan
ei Porsangerin mukaan tar­
vitse olla genresidonnais­
ta. ”Suomessa on innostut­
tu
dokumenttielokuvista.
Tulevaisuudessa voitaisiin myös
kehittää muun muassa animaa­
tioiden ja fiktiivisten lyhytelo­
kuvien tekemistä.”
Teksti:
Jarkko Remahl
Kuvat:
Camilla Arjasmaa
Minna Saastamoinen / Studio Borga
Ulkoasu:
Jarkko Remahl
7
· SOGSAKK sanomat 2012
N
S
I
A
L
E
AS AM
A
L
L
A
M
L
I
A
A
M
OEID T
Yleisradiossa ke­
väällä nähty Märät
Säpikkäät oli yksi
kevään puhutuim­
mista televisio­
sarjoista – ainakin
pohjoisessa. Saa­
melaisia ja saame­
laiskulttuuria huu­
morilla esittelevä
sarja ihastutti niin
saamelaisia kuin
suomalaisiakin.
Sarjassa esiintyvä
Anne Kirste Aikio
kertoo, että ohjel­
man toinen tuotan­
tokausi on jo työn
alla.
Sarjan saamelaisneidot Anne
Kirste Aikio ja Suvi West opis­
kelivat Saamelaisalueen kou­
lutuskeskuksen medialinjalla
2000-luvun alussa. Media-ala
tuntui Anne Kirsten mielestä
omalta jutulta heti alusta läh­
tien.
”Oli kova hinku päästä radi­
oon. Keplottelinkin itseni kesä­
töi­hin Ylen Saamen radioon lu­
kion jälkeen”, hän kertoo.
Anne Kirste muutti perhei­
neen Norjasta Suomeen ennen
kuin hän aloitti lukion. Lukion
jälkeen hän halusi tehdä jotain
käytännönläheistä.
”Ei siinä vaiheessa ollut sel­
laista tunnetta, että olisin ha­
lunnut lähteä Inarista muualle”,
hän sanoo.
Medialinjan kaksivuotiset opin­
not tutustuttivat Anne Kirsten
moniin asioihin. Opin­
noissa
paino­tettiin lehtikirjoittamista,
multimediaa, radiotyötä ja eri­
tyisesti televisiokerrontaa.
Koulutukseen kuului myös
työharjoittelujaksoja, joiden ai­
kana Anne Kirste pääsi monen­
laisiin paikkoihin kokeilemaan
siipiään. Vapaa-aika meni omi­
en projektien parissa, mutta se
ei Anne Kirsteä haitannut.
”Koin, että kaikesta, mitä
teen, on hyötyä minulle itsel­
leni. Nautin siitä, mitä sain teh­
dä”, hän muistelee.
Anne Kirsten mukaan erityi­
sen hienoa oli, että opiskellessa
sai itse päättää, mihin haluaa
suuntautua. Koulu antoi mah­
dollisuudet, perustekniikat ja
taidot.
”Opettajat olivat inspiroivia
ja veivät journalismista poispäin
vapaaseen ilmaisuun. Saimme
tehdä sitä, minkä koimme ins­
piroivaksi.”
Kahden vuoden aikana opituis­
ta taidoista on ollut paljon hyötyä
”Medialinja antaa hyvän pohjan
ihan mihin tahansa media-alan
töihin”, Anne Kirste sanoo.
a
lo
nata Arjasma Aki Harju
i
r
a
T
,
t;
lla
Kuva su; Cami Arjasmaa
a
a
Ulko ; Camill
Teksti
Tällä hetkellä Anne Kirsten
aika kuluu Märät Säpikkäät
-sarjan toisen tuotantokauden
käsikirjoittamiseen. Hän kirjoit­
taa sarjaa yhdessä Suvi Westin
kanssa. Tytöt tutustuivat sattu­
malta juuri medialinjalla.
”Huomasimme että meillä
oli samankaltaiset työtavat,
ja varsinkin huumori yhdisti”,
Anne Kirste nauraa.
Omaa tv-sarjaa tytöt suun­
nittelivat jo tuolloin. Anne
Kirste lähti medialinjan jälkeen
opiskelemaan yliopistoon, ja
Suvi teki dokumenttiprojekteja
tahollaan. Myöhemmin tytöt
kuitenkin palasivat idean pariin.
He kaupittelivat projektia
joka puolelle, ja yllättäen idea
löikin läpi. Ylellä esitetty Märät
Säpikkäät on saanut paljon
suosiota ja näkyvyyttä.
”Käsikirjoitan uusia jaksoja
päivittäin. Tammikuussa näh­
dään sitten uudet tuotokset.”
Anne Kirste Aikio (oik.) ja Suvi West (vas.) löysivät toisensä opiskelujen
kautta. Nyt tytöt tekevät yhdessä Märät Säpikkäät -tv-sarjaa.
9
· SOGSAKK sanomat 2012
O P P I S O P I M U S KO U LU T U KS ES S A P E R I N T E I D E N Ä Ä R E L L E
Inarilainen 30-vuotias Sami Laiti, Mihku-Biehtar Sami-Asllat, on tunnet­
tua Laitin sukua. Suku on täynnä toinen toistaan taitavampia käsityöläisiä
monessa sukupolvessa. Ei ole siis ihme, mutta ei myöskään itsestään sel­
vää, että Sami on oppisopimuskoulutuksessa isällään.
Kuvat, teksti ja ulkoasu: Onneli Halonen
Inarin kirkonkylän vanhin pihapiiri ja rakennus,
Samekki, on tullut tunnetuksi viime vuosikym­
menien aikana Petteri Laitin, ansioituneen ja
pitkänlinjan saamenkäsityöläisen, verstaana
ja myymälänä.
Sisällä talossa vallitsee leppoisa, lähes ajaton
tunnelma. Erilaiset vitriineihin ja seinille asete­
tut taidokkaasti valmistetut käsityöt hopeisista
riskuista sisnapussukoihin hivelevät silmää.
”Tippuuko täältä katosta kultaa, vai mitä
ihmettä täällä oikein pölisee...”, työhuoneen
puolelta kuuluu puhetta naputuksen ja työs­
tökoneiden hurinan lomasta. Petteri Laiti on
opastamassa takaisin Inariin muuttanutta poi­
kaansa riskujen valmistamisen saloihin.
”Opiskelin Helsingin yliopistossa tietojen­
käsittelytiedettä ja valmistuinkin sieltä, mutta
samalla kypsyin ajatukseen pelkästä tietoko­
neen ääressä istumisesta ja alaan liittyvästä
stressistä ja kilpailusta. Atk-alalla pitäisi koko
ajan opiskella ja päivittää tietojaan tuhannen
muun samasta työpaikasta kilpailevan kans­
sa”, Sami perustelee alanvaihdostaan.
”Yhtenä iltana tajusin saavani paljon enem­
män irti käsityöharrastuksistani. Siinä opittu
ei menetä koskaan arvoaan.”
Oppia isältä pojalle
Petteri on isänä ja käsityöläisenä iloinen poi­
kansa valinnasta. Hän on saamassa omalle
elämäntyölleen jatkajan. Viidenkymmenen
vuoden kokemuksensa lisäksi hän saa siirtää
isältään ja veljeltään opitut tiedot ja taidot
eteenpäin omalle pojalleen. Myös Sami arvos­
taa tätä ja toteaa, että perinteiden ylläpito on
tärkeää.
”Jossakin vaiheessa haluan varmasti tehdä
kokonaan omia malleja. Perinteen jatkumon
SOGSAKK sanomat 2012
· 10
kannalta on kuitenkin tärkeää tuntea perin­
teet ensin. On keskeistä säilyttää tarkkaan se
tieto, jonka edellisiltä sukupolvilta voi saada, ja
vasta sen pohjalta lähteä toteuttamaan itseään.”
Samin mukaan monille käsitöistä innostu­
neille tuntuu käyvän niin, että he haluavat
heti alkaa kehitellä uusia malleja.
”Hienojakin oman näköisiään töitä voi syn­
tyä, mutta silloin ei välttämättä löydä sitä
kaikkea, mitä voi tehdä ja ottaa huomioon.
Perinteisiin töihin ja työtapoihin piiloutuu pal­
jon merkityksellisiä yksityiskohtia, jotka ovat
muovautuneet pitkän ajan kuluessa.”
Tähtäimessä kisällin ammattitutkinto
Muutettuaan takaisin kotiseudulleen Sami
aloitti käsityöopintonsa Saamelaisalueen kou­
lutuskeskuksen esinesuunnittelun linjalla, jos­
sapääpaino on puu-, pahka-, sarvi- ja luutöis­
sä.
Kolmevuotisten saamenkäsityöartesaanin
perusopintojen jälkeen tuntui luontevalta
jatkaa opiskelua oppisopimuskoulutuksessa
omalla isällään. Nyt tähtäimessä on saamen­
käsityökisällin ammattitutkinto, johon henki­
lökohtaisesti räätälöity oppisopimuskoulutus­
jakso valmentaa. Samin kohdalla valmentava
koulutus kestää kaksi vuotta.
”Oppiminen vie aikaa, ja onhan tämä ylipää­
tään hieno mahdollisuus”, Sami pohtii. Hän on
kiitollinen omasta tilanteestaan.
”Ei mikään muu opiskelumuoto valmenna
näin hyvin suoraan työelämään kuin tämä. Nä­
kemällä ja tekemällä oppii, niinhän se on aina
ollut.”
Sami ei kuitenkaan halua aliarvioida nykyyhteiskunnan koulukulttuuria ja teoriaosaami­
sen merkitystä.
11
· SOGSAKK sanomat 2012
O P I S K E L E S A A M E N K Ä S I T YÖ K I S Ä L L I K S I TA I - M E S TA R I K S I
Saamelaisalueen koulutuskeskus tarjoaa aikuisille saamenkäsityöntaitajille
joustavia tapoja hankkia tutkintopaperit ammattitaidostaan.
Tiesitkö, että Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa voi suorittaa tutkintoja myös pelkkinä näyt­
tötutkintoina? Näyttöihin voi hakea kuka tahansa tarvittavat tiedot ja taidot omaava henkilö.
Näyttötutkintojen tarkoituksena on antaa mahdollisuus hankkia todistus ammattitaidostaan
myös niille käsityöntaitajille, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua pitkäkestoisiin koulutuksiin
ja jotka ovat oppineet saamenkäsityötaidon esimerkiksi vanhemmiltaan.
Jokaiselle tutkinnon suorittajalle laaditaan henkilökohtainen nätyttösuunnitelma. Jos tarvi­
taan lisää osaamista, laaditaan erillinen osaamisen täydentämissuunnitelma tai kouluttautumis­
suunnitelma. Ennen näyttöä useimmat osallistujat käyvät läpi tutkinnon näyttöihin valmistavaa
koulutusta. Tarvittavaa tietotaitoa voi kerryttää myös oppisopimuskoulutuksella tai monipuo­
lisilla lyhytkursseilla, joita Saamelaisalueen koulutuskeskus järjestää ympäri saamelaisaluetta.
Opiskelija saa valita osaamisalakseen joko vaatetuksen tai esinevalmistuksen. Kummassakin
osaamis- ja suuntautumisalassa on useita vaihtoehtoja. Tutkintojen suorittamisessa vaaditaan
saamen kielen taitoa. Hakuaika on ympäri vuoden. Sami Laitin oppisopimuskoulutuksen järjestäjänä toimii Lapin oppisopimus­
keskus yhteistyössä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa.
”Käsitöissä opittu ei menetä koskaan arvoaan”
”Se lyhentää reittiä taituruuteen. Joka tapa­
uksessa hyvällä ja motivoivalla opettajalla on
aina valtaisa merkitys”, hän lisää ja suosittelee
oppisopimuskoulutusta muillekin.
Hyppy yrittäjyyteen
Sukupolvenvaihdos näyttää siis jossain vai­
heessa tulevan ajankohtaiseksi. Monia ajatus
yrittäjäksi alkamisesta usein vähän hirvittää,
mutta miten Sami suhtautuu asiaan?
”Ajatus pelottaa koko ajan vähemmän, kun
tiedot ja taidot karttuvat. Vaikka ei tämän
homman jatkaminen ole niin helppoa kuin voi­
si kuvitella. Hienot puitteet täällä on, mutta
kovaa työtä yrittäjänä olo on joka tapauksessa.
Se vaatii paljon muutakin kun vain käsitöiden
SOGSAKK sanomat 2012
· 12
tekoa, paperitöistä lähtien”, Sami selvittää.
Toden totta, jo yksistään vanha pihapiiri
vaatii paljon huoltoa. Tässä vaiheessa isäkin jo
osallistuu keskusteluun. Hän virnistää hyvän­
tahtoisesti ja muistuttaa:
”En ole pakottanut, olen varoittanut.”
Perinteisten materiaalien haasteet
Ja töitä käsityöyrityksessä riittää aina enem­
män kuin niitä ehtii tekemään. Varsinkin, jos
tuotteita valmistetaan perinteisistä materiaa­
leista, kuten sarvesta ja pahkasta.
Niitä kun ei tilata verkkolomakkeella, vaan
hyvää käsityömateriaalia joutuu itse etsimään
aina kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan.
Lisäksi materiaalin työstämisessä pitää ottaa
Lisätietoja voit kysellä:
kanslia@sogsakk.fi tai puh. 040 723 7309
huomioon paljon sellaisia asioita, jotka eivät
näy päällepäin, ainakaan maallikolle.
”On ihan eri asia työskennellä luonnonma­
teriaalien kanssa. Niitä työstäessä pitää ottaa
mahdollisimtman hyvin huomioon kaikki muo­
dot, laadut, eläminen ja säilytys. Laadukkaita
materiaaleja on vaikea saada. Niitä pitää osata
hyödyntää tarkoin ja säästeliäästi”, Sami ker­
too. Haasteita siis riittää.
Huoli käsitöiden käytön unohtamisesta
”Kun teemme esimerkiksi perinteisiä puuk­
koja, yritämme ajatuksen kanssa saada niistä
mahdollisimman hyviä ja toimivia – jokaista
yksityiskohtaa myöten. Hintaa niille kertyy
vähintään parisataa euroa. Puukko ostetaan
usein esimerkiksi vaarille 60-vuotislahjaksi,
eikä sitä sitten koskaan raaskita käyttää”, Sami
huokaa.
”Minua huolettaa, että näiden perinteisten
esineiden käyttö unohtuu.”
Yksi miehen unelmista käsityöläisenä onkin
pystyä tuomaan nämä satojen vuosien aikana
käyttötarkoituksiinsa muovautuneet hienot
käsityöt lähemmäs nykypäivän ihmisiä. Siksi
hän usein toivookin asiakkailtaan, että nämä
myös oikeasti käyttäisivät heiltä ostettuja kä­
sitöitä.
Kerran eräs ison leukun ostanut asiakas lä­
hetti Samille valokuvia, joissa hän paloitteli
ostamallaan leukulla jänistä. Parempaa palau­
tetta ei Sami olisi voinut toivoa.

13
· SOGSAKK sanomat 2012
Kuva: Stina Roos
Teksti: Anna Näkkäläjärvi-Länsman
Ulkoasu: Camilla Arjasmaa
Uhkaako
duodjia?
Uhkaako suomalaistuminen
suomalaistuminen duodjia?
Ijahis idja ensimmäistä kertaa
saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa Inarissa
Ijahis idja on Inarin kirkonkyläl­
lä järjestettävä alkuperäiskan­
sojen musiikkifestivaali, joka
jär­jes­tetään 17.-19.8.2012 yh­
de­ksättä kertaa. Festivaalin ni­
mi, Ijahis idja, on pohjoissaa­
men kieltä ja tarkoittaa suo­
meksi yötöntä yötä. Ijahis idja
keskittyy monenkirjavaan saa­
melaismusiikkiin, ja joka vuosi
festivaalilla vierailee muita al­
kuperäiskansoja. Tänä vuonna
alkuperäiskansavieraita Inariin
tulee ainakin Grönlannista ja
Komista. Tammikuussa avattu
Saamelaiskulttuurikeskus Sajos
antaa upeat puitteet Ijahis idjal­
le luonnonkauniin Juu­tu­an­joen
rannalla.
Saamelaismusiikkia Ijahis­
idja­
ssa kuullaan useista eri
genreistä. Ijahis idjan tär­
keä painopiste on pe­
rinteisen
joiun,
leu’ddin
ja
SOGSAKK sanomat 2012
livđen tunnetuksi tekeminen.
Saamelaista populäärimusiik­
kia tänä päivänä löytyy useista
eri musiikkigenreistä, ja Ijahis
idjassa kuullaan etnisiä saame­
laismusiikkivärejä unohtamat­
ta populäärimusiikin viimeisiä
tuulia. Konserttiohjelman lisäk­
si Ijahis idjassa järjestetään kan­
sainvälinen musiikkiseminaari
ja Lasten ja nuorten päivä, jossa
lapset pääsevät työpajaopetuk­
sessa tutustumaan sekä saame­
laiseen musiikkiperinteeseen
että maailman musiikkiin.
Ijahis idjan tämän vuoden
teema on Biegga čuodjá – Tuuli
soi. Teema kuvastaa festivaalin
merkitystä kohtauspaikkana ja
sitä, miten se tuo yhteen ih­
misiä, ilmiöitä ja perinteitä eri
puolilta maailmaa. Tuulessa
kuuluvat sekä vahvat perintei­
set äänet että uudet virtaukset.
Näistä elementeistä syntyy al­
· 14
kuperäiskansojen elämäntapa,
jossa perinteet säilyvät osana
modernia yhteiskuntaa.
Ijahis idja 2012 ohjelma jul­
kistetaan kesäkuussa. Festi­
vaalin järjestävät yhteis­työssä
Anára Sámisearvi, Saamelais­
alueen koulutuskeskus, Saame­
lais­käräjät, Saamelais­museo
Siida,
Giellagas-instituutti,
Saame­lainen
lastenkulttuu­
rikeskus Mánnu ja Inarin
kunta.
Ann Fes Lisäti
a N tivaa etoa
ä
l
p
u
ann
h. + kkäläj ijohtaj
ä
a.n
a
akk 358 50 rvi-Lä
n
ala
ww jarv 364 5 sman,
w.ij i@s 109
a
,
ahi
sidj medi
ggi
a.fi
.fi
Teksti/kuvat/ulkoasu: Maria Kosonen
Saamenkäsityöalan artesaanikoulutuksen pe­
lätään suomalaistuttavan saamelaisen käsityön
perinteet. Näin linjaa Sámi Duodjin johtokunta.
Sámi Duodji on yhdistys, jonka keskeisenä tavoit­
teena on saamelaiskäsityön suojaaminen ja ar­
von nostaminen.
Yhdistys on huolissaan saamelaisväestön mah­
dollisuudesta saada käsityöalan koulutusta, jon­
ka perustana on saamelainen kulttuuri.
Sámi Duodjin puheenjohtaja Petra MaggaVars ilmaisee huolensa käsityöalan opetussuun­
nitelman suppeudesta. Hänen mielestään ope­
tuksen tulisi olla kokonaisvaltaisempaa.
Magga-Vars uskoo, että alkuperäiskansan
perinteinen opetustapa lisäisi myös saame­
laisnuorten intoa hakeutua opiskelemaan.
”Opetussuunnitelma tulee rakentaa saamelaisen
tiedon pohjalle”, hän sanoo.
käsityö ei ole mitään ilman oikeaa alan sanastoa.
”Tähän tulisi panostaa ja kenties suunnitella
saamelaisille oma koulutusohjelma kyseiselle
alalle.”
Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtori
Liisa Holmberg ei usko saamelaisen käsityön suo­
malaistumiseen. ”Meidän tehtävämme on tukea
ja kehittää saamelaista käsityötä, kieltä ja kulttuu­
ria. Käsityöopetusta saa myös saamen kielellä.”
Holmberg kertoo, että saamen kielen käyttö
on usein välttämätöntä käsitöiden opetukses­
sa. ”Lähes kaikki opettajamme ovat saamelaisia,
ja monet asiat on helpompi selittää saameksi.
Monille sanoille ei edes löydy suomenkielisiä vas­
tineita.”
”Meidän tehtävämme on tu­
kea ja kehittää saamelaista
käsityötä, kieltä ja kuttuuria.”
Opetuksessa tärkeäksi hän nostaa käsitöiden
teon aineettoman puolen, kuten esimerkiksi sen,
mitä käsitöiden muotokieli tarkoittaa.
Myös kielelliset kysymykset aiheuttavat huol­
ta. Magga-Varsin mukaan duodji eli saamelainen
Sámi Duodji -merkki tuot­
teessa takaa tekijän ole­
van saamelainen.
15
· SOGSAKK sanomat 2012
”Ongelmia ei synny, jos kult­
tuuri ja perinteet tunnetaan ja
niitä kunnioitetaan.”
Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa on opis­
kelijoita monista eri kulttuureista. Saamelaisten
ja suomalaisten opiskelijoiden lisäksi opiskeli­
joita on muun muassa Venäjältä ja Kanadasta.
Holmberg pitää saamelaiskulttuurin kiinnosta­
vuutta vahvuutena.
”Saamelaisella kulttuurilla on annettavaa muil­
le kulttuureille. Ihmisten ulkopuolelle sulkeminen
ei ole oikea tapa toimia, vaan kulttuurin on säi­
lytettävä vuorovaikutuksensa muiden kulttuurien
kanssa.”
Myös Magga-Varsin mielestä kaikki ovat
tervetulleita opiskelemaan saamenkäsitöitä.
”Ongelmia ei synny, jos kulttuuri ja perinteet tun­
netaan ja niitä kunnioitetaan.”
Hän muistuttaa, että on tärkeää, miten oppeja
työelämässä käytetään. Myös moraalikäsitys tu­
lee säilyttää. ”Sellaistakin on nykyisin tapahtunut,
että kulttuurista on yritetty hyötyä”, Magga-Vars
kertoo. Hän toivoo, että oikeanlainen opetus vä­
hentäisi ennakkoluuloja kulttuurien välillä.
Etelä-Suomesta Inariin opiskelemaan tullut
opiskelija kokee, että hänet on otettu hyvin vas­
taan. Hän muistuttaa, että opiskelemaan tultaes­
sa on tärkeää kunnioittaa saamelaista kulttuuria
ja perinteitä. ”Itseään ei saa erehtyä luulemaan
saamelaiseksi”, opiskelija huomauttaa.
”Käsitöitä tehdessä kulttuuri tulee tuntea ja
sitä kunnioittaa. Näitä arvoja opetamme ja vaa­
limme Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa”,
myös Holmberg kertoo.
Liisa Holmberg ja Petra Magga-Vars eivät usko
saamenkäsityön häviämiseen. Magga-Vars to­
teaa, että käsityö voi hyvin erityisesti perheissä,
sukuyhteisöissä ja kylissä, missä käsityötä harjoi­
tetaan ja opetetaan sukupolvelta toiselle.
Jotkut käsityöt voivat kuitenkin kadota vähäi­
sen käyttötarpeen vuoksi. ”Saamelaisella käsityö­
tuotteella on aina jokin käyttötarkoitus. Uudet,
tekniset materiaalit ovat kuitenkin vähentäneet
joidenkin tuotteiden käyttöä”, Magga-Vars sanoo.
Hän on huomannut, että erimerkiksi peskien
käyttö on vähentynyt huomattavasti.
”Käsitöitä, kuten pukuja tarvitaan, ja tällöin
niitä myös tehdään. Näin ollen käsityö voi hyvin”,
Liisa Holmberg kertoo. Hän uskoo, että myös kä­
sityöalan koulutuksella oli osansa esimerkiksi
saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen avajaisissa
nähtyyn pukuloistoon. ”Moni tekijöistä on osal­
listunut koulutukseen, ja näin myös meillä on
osamme käsitöiden ja kulttuurin ylläpitämisessä.”
Sámi Duodjin puheenjohtajan mukaan vuoro­
vaikutusta on hyvä olla, mutta sitä on tapahdut­
tava kumpaankin suuntaan ”Saamelaiskulttuuri
ei mielestäni ole ansainnut sitä, että se on aina
hyödynnettävänä”, Magga-Vars sanoo.
Koulutuskeskuksen rehtori toivottaa opiske­
lijat kaikista kulttuureista tervetulleeksi Inariin,
sillä nykypäivänä kulttuureiden on pysyttävä vuo­
rovaikutuksessa.
”Saamelaiskulttuuri ei mieles­
täni ole ansainnut sitä, että se
on aina hyödynnettävänä”
Käsitöiden opiskeluun kuuluu pal­
jon myös itsenäistä työskentelyä.
Marja-Liisa Laiti opettaa poronkoipien
nylkemistä.
SOGSAKK sanomat 2012
· 16
17
· SOGSAKK sanomat 2012
Matkailulinjalla on mukavaa!
Retkeilyä luonnossa, opintomat­
koja Venäjälle ja työharjoittelua
Kanadassa. Inarin toimipistees­
sä voi opiskella matkailualan
ammattilaiseksi. Koulutus on
kansainvälistä ja monipuolista.
Matkailulinjan opettaja Irma
Lehtola haluaa nähdä opiske­
lijoissa seikkailumieltä. ”Inarin
alueen matkailu on vahvasti ke­
hittyvää ja selkeästi kasvusuun­
nassa. Tämä on tavallaan haas­
te. Tekemistä riittää ja tekevä
löytää”, Lehtola sanoo.
Matkailualan koulutus on
myös hyvin käytännönläheistä.
Opetuksessa näkyvät alueen
erityispiirteet. ”Kun olemme
näin lähellä luontoa, luontoasi­
at ja erätaidot ovat tärkeitä. Me
retkeilemme ja opettelemme
tekemään ruokaa luonnossa.
Tutustumme siis konkreettisesti
kaikkeen ja matkustelemme pal­
jon sen sijaan, että lukisimme
asiat vain kirjasta. Itse kokemal­
la tietää, mikä on hyvää ja mikä
huonoa matkailua”, Lehtola ker­
too. Matkailulinjan koulutuksen
rikkaus Saamelaisalueen kou­
lutuskeskuksessa on kulttuurin
näkyminen ja sen esiin tulemi­
nen yhteistyön kautta alueen
kylien ja paikallisten yrittäjien
kanssa.
Hänen mukaansa varsinkin
Inarin talvimatkailu on kehitty­
nyt. Lehtolan mukaan erilaisia
työ- ja harjoittelupaikkoja riittää
opiskelijoille, mikäli heillä vain
on halua jäädä Inariin.
Yhteydet alkuperäiskansoihin
antavat mahdollisuuksia vaikka
mihin. Kansainvälistä toimintaa
on niin Ruotsin kuin Norjankin
kanssa, ja halutessaan opiske­
Maarita Rantamaa
Matkailulinjan vierailu Nenetsiaan oli NÉDA ORDYM -hankkeen EU:n ja Kolarctic ENPI CBC:n
rahoittama. Lisätietoja hankkeesta löytyy osoitteesta www.nedaordym.fi
Teksti: Marjo Ulkuniemi
Kuvat: Marjo Ulkuniemi,
Kirsi Suomi
Ulkoasu: Marjo Ulkuniemi
SOGSAKK sanomat 2012
lija voi suorittaa työharjoitte­
lunsa esimerkiksi Kanadassa.
Tänä keväänä matkailulinjalai­
set tekivät kulttuurinvaihtomat­
kan Nenetsian pääkaupunkiin
Narjan-Mariin.
Linjalla opiskeleva Maarita
Rantamaa on tullut Tampereelta
Inariin opiskelemaan. ”En olisi
koskaan uskonut, että käyn te­
kemässä matkailualan turval­
lisuuspassin Venäjällä Nenet­
siassa”, Rantamaa naurahtaa.
Hänen mielestään Inarissa on
opiskelulle todella hyvät puit­
teet. ’’Kansainvälistä ja monen­
ikäistä porukkaa on meidänkin
ryhmässämme. Olen tykännyt
todella paljon täällä opiskelus­
ta”, Rantamaa kertoo.
· 18
19
· SOGSAKK sanomat 2012
ID it jos lähtisi n
A
P
M
A
ois keskukse
TIA L
tä san
s
N
I
. Mi n koulutu 11 koulun
O
n
i
M
ti
I
n
a
l
e
0
t
ua Sko laisalue ksyllä 2 intonsa
EN AN
Teksti ja Ulkoasu; Camilla Arjasmaa, Kuvat; Camilla Arjasmaa ja Sunna Kitti
llut sinota”, Saameä tapahtui syn vuoden onphenkilö­
e
t
i
p
u
len kaän animaatihdotti. Täm ttanut toise anut koulu maatiolla.
o
ä
n
i
”M tekemä mberg e uuri aloi li vakuutt ban -ani
sinne ri Liisa Hol na Kitti oli j jalla. Hän o ällään Rie
rehto lassa. Sun en medialin nna tekem
ruoka tuskeskuks nä lukuvuo
koulu an edellise
kunn
Saamelaisalueen
koulutuskeskus on tehnyt
yhteistyötä West Highland
Animation -studion kanssa jo
vuosia. Tälläkin hetkellä suun­
nitteilla on isomman luokan
kansainvälinen yhteistyöpro­
jekti, mihin etsi­tään parhail­
laan rahoittajia.
Lähetettyään an­sio­­luet­­te­­
lon­­­sa­­­ ­ja­ työnäytteensä studiol­
le­­­­ ­ei kulunut aikaakaan, kun­
Sunnalle näytettiin stu­di­olta
vihreää valoa. Niin pohjoisen
tyttö pakkasi laukkunsa ja lähti
kuu­­dek­si­­vii­kok­si Skot­lanti­in te­
kemään lopputyötään.
Sunna oli etukäteen nähnyt
kuvia määränpäästään mutta
ei ollut osannut varautua tule­
vaan. Paikka oli aivan erilainen
kuin hän oli kuvitellut.
Leslie McKenzien omista­
ma animaatiostudio sijait­
see maaseudulla, Skotlan­
nin länsirannikolla. Matka
Glasgowsta perille kestää
useita tunteja. Studiotiloina
toimii omakotitalon yläkerta.
McKenzie pitää tontilla­myös
lammastilaa miehen­sä kanssa.
Paikka sija­it­see vuo­­ri­en juu­
SOGSAKK sanomat 2012
rella, lä­hes­eristy­ne­enä­
muu­sta­ maailmasta.
Paikalliset puhuvat eng­
lantia todella erikoisella­
­aksen­t illa, mikä hämmensi
Sunnaa alussa. ”Kun ensim­
mäisen kerran­ kävin kaupassa,
en ymmärtänyt sanaa­kaan kas­­
saneidin puheesta.”
Sunnan mukaan maassa
on yllättävän paljon turisteja.
Lampaita näkyy joka puolella,
ja lähes jokaisessa kadunkul­
massa on talojen kylkiin perus­
tettuja pikku kahviloita.
”Skotlantiin verrattuna Su­o­­­­­­
mes­­­sa­­ on kaikki järjes­tyk­sessä.
Tie­
tkin ovat yksin­
kertaisia ja
selkeitä. Siellä tie­verkosto on
käsittämätön la­byrintti”, Sunna
naurahtaa.
Sunna sai avukseen studiolle kak­
si kanadalaista Emily Carr -kuva­
taidekoulusta valmistunutta ani­
maatio-opiskelijaa. Tytöt olivat
hankkineen työviisumit ja läh­te­
· 20
neet
todistukset
kourassa Skot­
lantiin etsimään töitä
vais­ton varassa. Projektin
kaut­ta ­kolmikon tiet kohtasivat.
Sunna
saapui
paikalle
­val­miin kuvakäsikirjoituksen
kanssa, ja niin työt saatiin
käyntiin. Animaation teemana
on saamelaisuus, ja se sijoittuu
menneeseen aikaan. Tarina
kertoo tytöstä ja hänen isoäi­
distään. Keskiössä on tragedia,
jota elokuvassa käsitellään.
Iso osa animaatiosta­ teh­
tiin­ käsin piirtämällä. Kanada­
laiset opiskelijat kohtasivat
erikoisia haasteita kuvitta­es­
saan ma­te­riaalia työtä varten.
Heidän piti es­i­mer­kiksi piirtää
animaati­oon poroja, joihin
kum­pikaan
ei
ollut
e l ä­­m ä n s ä
aikana tör­
männyt.
”Olivat he
ca­ribuja näh­
neet, mutta eihän
se ole sama asia. Cari­
but ovat paljon isompia ja eri
näköisiä­kin”, Sunna kertoo huvittu­
neena.
Kolmikon arki pyöri pitkälti­projektin paris­
sa. ”Joskus vietimme­aikaa studiolla jopa kuuteen
aamu­l­la ani­maatiota­tehden.”­­Va­paa­­­­-­ai­kaa­­ei­juuri
ollut. ”Kerran tosin kävimme Skotlannissa­järjestettävil­
lä Hi-Ex-sarjakuvafestivaaleilla”, Sunna lisää.
Nyt animaatio on valmis. Sunna puhuu vaatimattomasti
työstään, vaikka tuotos on saanut paljon kehuja. Animaatio on
lähetetty monille elokuvafestivaaleille näytille.
”Olen todella kranttu erityisesti omista töistäni. Sitä katsoo epäkohtia aina
suurennuslasin läpi. Mutta kyllä tämä animaatio katsomisen arvoinen on.”
21
· SOGSAKK sanomat 2012
Sunna Kitti pääsi medialinjan kautta Skotlantiin West Highland -animaatiostudiolle tekemään näyttötyötään.
P
OROJ
A
S
S
A
A
EN M
t
A suntolaelämää V irpin valtakunnassa
K u v a t , t e k s t i j a u l k o a s u : H a n n e l i To l o n e n
Muistan ensimmäisen yöni
asuntolassa. Aikaa siitä on tosin
jo kaksitoista vuotta. Olin muut­
tanut pois kotoa Vantaalta ja
tullut opiskelemaan kauas Inarin
ihmeelliseen maailmaan Saame­
laisalueen koulutuskeskukseen.
Juuri kun olen nukahtamas­
sa, kuulen käytävän alkupäästä,
kuinka joku alkaa hakata ovea
jollakin kovalla. Tasaisen jysky­
tyksen lomasta kuuluu kovaääni­
siä vaatimuksia. ”Päästä sisälle,
meidän täytyy jutella.” Hakkaa­
minen jatkuu kauan, kunnes se
jossain vaiheessa muuttuu Pink
Floydiksi, jota säestää epämää­
räinen keskustelu.
Aamuseitsemältä asuntolan
pihalla on mustamaija, joka ha­
kee yöllisen häiriköitsijän pa­
rempaan huomaan. Käytävällä
lojuu särkynyt nojatuoli säpä­
leiden keskellä. Huomaan sen
viereisessä ovessa ison, nyrkin
mentävän reiän. Myöhemmin
kuulen, että kyseessä oli vain
SOGSAKK sanomat 2012
kolmiodraama kyläläisen mie­
hen ja kahden opiskelijan kes­
ken. Mietin silti, mihin kumman
paikkaan olen oikein tullut.
Pikkuhiljaa minunkin korvii­
ni kantautuu puheita oudoista
aikaisemmista opiskelijoista ja
levottomista, jopa hurjistakin ta­
pahtumista, joita asuntolaelämä
on pitänyt sisällään. Outoja hiip­
pareita minunkin opiskeluvuo­
silleni mahtuu, mutta me lähin­
nä vain idätimme asuntolassa
ituja, paistoimme chapateja ja
neuloimme kirjosukkia ringissä.
No, joskus saatoimme seka­
saunoa tai pitää esimerkiksi ää­
niterapiaa tai harjoittaa jotain
muuta tervehenkistä tai vaihto­
ehtoista toimintaa. Ja ehkä jos­
kus kävimme Rantsussa, paikal­
lisessa baarissa, kääntymässä tai
pidimme naamiaisia, mutta vain
harvoin yritimme esimerkiksi
salakuljettaa ketään ulkopuo­
lisia jatkoille huoneisiimme. Ja
muistan, että vain kerran jonkun
· 22
tukasta olisi lauantaiaamuna
löytynyt männynkäpyjä, naavaa
ja oksanpätkiä.
Ja muistaakseni vain yhden
kerran asuntolanhoitaja joutui
puuttumaan tekemisiimme. Se
oli silloin, kun keksimme järjes­
tää eräänä hiljaisena viikonlop­
puna aikamme kuluksi festarit
asuntolassa. Ja tosiaan, oli fes­
tareilla nimikin: Morning ma­
niac Music – Multippeli Sihaus.
Festarialueena oli asuntolan iso
luentosali, jonka sisustimme
uudelleen. Mattojen, batiikki­
värjättyjen kankaiden ja bongo­
rumpujen lisäksi keräsimme sin­
ne kaikki asuntolan viherkasvit
tunnelmaa luomaan.
Pystytimme jopa oikein tel­
tankin majoitukseksemme, jos­
sa eräs innokas majailikin pari
viikkoa. Ja niin kuin jokaisella
kunnon festarilla, oli myös meil­
läkin ihan oikea vesipiste (kolme
vesipulloa rivissä takan reunal­
la). Ja vielä lisäksi sellainen luo­
va puuhapiste pingispöydän alla
kynillä, tyynyillä ja papereilla
varustettuna. Myönnettäköön,
että ehkä sillä kertaa lähti vähän
lapasesta. Etenkin kun eräs opis­
kelutoveri halusi välttämättä olla
festareiden huumediileri. Hän
valmistautui hartaudella rooliin­
sa pussittamalla perunajauhoja
ja kaivertamalla c-vitamiinipille­
reihin hymynaamoja. Silloin toi­
nen asuntolanhoitajista kehotti
meitä ystävällisesti ”laittamaan
kuitenkin kaikki viherkasvit ta­
kaisin paikoilleen ennen kuin
Virpi tulee töihin”.
Asuntolaohjaajana vuodesta
1996 toiminut Virpi Valle-Perä­
talo kertoo, että meininki on rau­
hoittunut viime vuosina paljon.
Ihmettelen syitä opiskelijoiden
rauhoittumiseen. ”Asiat ovat ke­
hittyneet paljon vuosien aikana.
Muun muassa vapaa-ajan toi­
mintaa on lisätty, ja asuntolassa
on nykyään viikonloppuvalvon­
ta, jota alkuvuosina ei ollut”, Vir­
pi kertoo. Myös nykyinen video­
valvonta ja tiukemmat säännöt
ovien lukitsemisesta vaikuttane­
vat tilanteeseen. ”Paljon vaikut­
taa myös se, minkä ikäisiä ihmi­
siä talossa sattuu samaan aikaan
olemaan. Jos kaikki ovat suurin
piirtein saman ikäisiä, meno voi
helposti yltyä. Jos joukossa on
kaikenikäisiä, meininki on rau­
hallisempaa”, Virpi toteaa.
Alamme muistella vanhoja
juttuja ja asuntolan asukkai­
ta. Itse en muistanutkaan, että
asuntola oli yhden äänen pääs­
sä tulla ristityksi Virpiläksi Jee­
ran sijaan. Muistan vain, kuinka
eräästä äänestyslaatikosta löytyi
noin viisikymmentä samalla kä­
sialalla kirjoitettua lappua, joissa
luki ”Kerpola”. Tämä ehdotus
kuitenkin hylättiin mahdollisen
vaalivilpin vuoksi. ”Ja muistatko,
kuinka kiersimme oikein kulku­
eessa rumpujen ja muiden kans­
sa pirskottelemassa vettä vas­
tanimetyn Jeeran ulkoseinille”,
Virpi kyselee huvittuneena. En
kyllä muista, mutta hymähtelen
mielessäni, että ei se Virpikään
ole ihan viattomimmasta päästä
ollut. Seura kaiketi tekee kaltai­
sekseen.
Asuntolaohjaaja on työnsä
aikana tutustunut ja törmännyt
monenlaiseen hiihtäjään. ”Aina
toisinaan saattaa joku vanha
tyyppi tulla käymään tai soittaa
minulle, että mitä kuuluu. On
mukavaa kuulla myös, mitä heil­
le kuuluu”, Virpi juttelee. ”Vaikka
he soittelisivatkin puistonpenkil­
tä”, hän lisää.
Tiukan asuntolaohjaajan roo­
lin takana on mukava ihminen
– ei siis ihme, että yhteyksiä pi­
detään vielä vuosienkin jälkeen.
Tuleville
asuntola-asiakkaille
tiedoksi, että ryppyilläkään ei
kannata, sen verran on tälle
asuntolanvalvojalle
kertynyt
kokemusta menneistä vuosista.
Sitä vastoin esimerkiksi lomaajan asumisanomus kannattaa
23
· SOGSAKK sanomat 2012
aloittaa : ”Sinä maailman kau­
nein ja ihanin asuntolanvalvo­
ja...” Näin eräs miespuolinen
opiskelutoverini kerran kirjoitti.
Sitä Virpi ei voinut vastustaa.
Uusille asiakkaille myös tie­
doksi, että uudet tuulet alkavat
tolassa kauniilla paikalla Ina­
rijärven rannalla. Ei varmasti
monenkaan asuntolan ikkunasta
avaudu yhtä hulppeat järvimai­
semat. Eikä joka asuntolasta ole
esimerkiksi kimppakyydityksiä
elokuviin neljänkymmenen kilo­
valita mielensä mukaan. Sauna
lämpenee kaksi kertaa viikossa,
ja myös vanhaa rantasaunaa voi
lämmittää halutessaan. Pyykit,
tiskit ja iltapala pitää ainoastaan
itse laittaa. Ja keittiöt siivota,
”koska äitisi ei ole töissä tääl­
Näyttely Design Forum Finlandissa
Helsingissä 18 . 10 — 8 . 11 2012
SKÁBMAGOVAT
2013
KAAMOKSEN KUVIA
REFLECTIONS OF ENDLESS NIGHT
Asuntolaohjaaja Virpi Valle-Perätalo on kohdannut uransa aikana monenlaista hiihtäjää.
puhaltaa asuntolassa ensi kesä­
nä. Nykyinen 52 huoneen asun­
tola laajenee uudella lisäraken­
nuksella, johon tulee 24 uutta
avainkortilla aukeavaa yksittäis­
tä huonetta omilla suihkuilla.
Uutta rakennusta aletaan raken­
taa ensi kesänä, ja sen pitäisi olla
valmis vuonna 2013. Enää ei ole
siis niin isoa vaaraa joutua jaka­
maan huoneensa jonkun muun
kanssa. Se onkin ehkä ainut asia,
joka on tasaisesti aiheuttanut
nurinaa asuntolassa. Muutoin
asuntolan toimintaan tunnu­
taan pääsääntöisesti olevan tyy­
tyväisiä.
Ja tosiaan, mikäpä opiskeli­
joilla on asua ilmaisessa asun­
SOGSAKK sanomat 2012
metrin päähän. ”Järjestämme ja
tuemme mielellämme erilaista
vapaa-ajan toimintaa, kuten esi­
merkiksi kuvaus- tai hiihtoretkiä.
Toivomme myös opiskelijoilta
aloitteellisuutta ja uusia ideoi­
ta”, asuntolaohjaaja kertoo.
Opiskelijoiden toivomuksesta
luentosalissa järjestetään muun
muassa peli- ja elokuvailtoja
kerran viikossa. Toimintaa var­
ten on hankittu videotykki, ja
nyt asuntolaan ollaan touhua­
massa langatonta nettiyhteyttä
kaikkien asukkaiden käyttöön.
Asuntolasta löytyy vielä kunto­
sali, kangaspuut ja pingispöytä
sekä kolme television katsomis­
tilaa sohvineen. Jokainen voi siis
· 24
lä”. Kuten lappukin muistuttaa
erään keittiön kaapin ovessa.
Tulevat opiskelijat, älkää siis
suotta pelätkö Inarin ”paha­
maineista asuntolaa”, vaan otta­
kaa kaikki ilo irti tuosta melkein
all-inclusive-holiday-resortista!
Ja jos jotkut herkät vielä ovat
aistivinaan noita menneisyyden
haamuja huoneissaan, niin oliko
se nyt salvia vai mikähän yrtti,
jota polttamalla pahat energi­
at sai karkotettua! Että vinkiksi
teille. Minä ainakin nautin joka
hetkestä. Moido 
EAMIÁLBMOGIID FILBMAFESTIVÁLA SKÁBMAGOVAT
ALKUPERÄISKANSOJEN ELOKUVAFESTIVAALI SKÁBMAGOVAT
THE INDIGENOUS PEOPLES’ FILM FESTIVAL SKÁBMAGOVAT
www.skabmagovat.fi
31.1. 4.2. 2013 Anár | Inari, Finland
25
· SOGSAKK sanomat 2012
ELLE KOKKONEN
THE SLAP
· 26
SUNNA KOKKONEN
27
· SOGSAKK sanomat 2012
TARU RIKKONEN
KST
E
T
/
T
KUVA RANCETT
NF
KEVI
PEKKA MOILANEN
Huhtikuussa yhtye voitti Saamelaisnuorten tai­
detapahtuman bändikisan Inarissa. ­
Kilpailussa
­esitetty kappale Njoara mirkkuid eatnamii sai ylei­
sön suorastaan villiintymään. Kappaleen tarttuvan
melodian lisäksi yleisön mieleen jäivät rumpali
Pekka Moilasen taidokkaat rumpufillit.
Inarinsaamelainen Pekka on soittanut viisi vuot­
ta rumpuja. Hän kertoo, että ­saamelaisuus näkyy
bändin toiminnassa monin tavoin.
”Pohjoisessa asuminen ja saamelaisuus näkyvät
ennen kaikkea siten, että suurin osa ­keikoistamme
on saamelaistapahtumissa. ­Lisäksi ­kappaleemme
ovat ­pohjoissaamenkielisiä. Uskon, että toimin­
tamme olisi hyvin erilaista, jos ­asuisimme saame­
laisalueen ulkopuolella.”
Toukokuussa bändi edusti ­saamelaisnuoria val­
takunnallisessa Sounds 2012 ­-tapahtumassa Tu­
russa. Konserttimatka tuli palkinnoksi Saamelais­
nuorten taidetapahtuman voitosta.
Bändin laulajaa Elle Kokkosta keikka­­ jännitti,
mutta ei liikaa. ”Muissa ­tapahtumaan ­osallistuvissa
­bändeissa oli melko ­ammattimaista porukkaa”, Elle
kertoo. Hän opiskelee kaksoistutkintona käsityö­
alaa Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa ja käy
lukiota Ivalossa.
Hän aikoo valmistua neljässä vuodessa. Elle toi­
voo, että hän voisi hyödyntää ­musikaalisuuttaan
tulevassa ammatissaan. ­Opiskeluista on ollut hyö­
tyä myös bänditoimintaan.
­­­”Koulukaverit käyvät keikoillamme. ­­Lisäksi sekä
soittohommissa että käsitöiden ­tekemisessä tarvi­
taan luovuutta ja sorminäppäryyttä.”
Neljä vuotta sitten perustettu bändi ­keik­kailee
puolenkymmentä kertaa ­
vuodessa. ­
Suurin osa
keikoista on saamelaisalueella. ­Maaliskuussa yh­
tye esiintyi Eastrockissa Sallassa.
”Takavuosina kävimme myös Kolarissa.
­Ainakin meillä oli hauskaa molemmilla reissuilla.
­Toivottavasti myös yleisö viihtyi”, Elle päättää.
ASU
O
K
L
I/U
SOGSAKK sanomat 2012
IITA JAAKONAHO
INARILAINEN THE SLAP VALLOITTTAA MAAILMAA
Kolumni
Some – internetin hiekkalaatikko
Facebook, Google+, Twitter, Suomi24, IRCGalleria… Siinä esimerkkejä suomalaisten suosi­
mista sosiaalisista medioista. Sosiaalinen media
on sitä, mikä on korvannut erityisesti meille suo­
malaisille tärkeän ajanvietteen, kasvotusten kah­
vipöydässä kohtaamisen. Nyt kohtaamme kah­
vikupin ääressä vain tietokoneen näytön ja sen
hohtaman lämmöttö­
män valon.
Jotenkin kaipaan
niitä aikoja, kun vielä
istuttiin kahvipöydäs­
sä ja hermostuneen
vaivaantuneina kilis­
teltiin hopealusikoil­
la
posliinikuppeja.
Ihmisillä oli hienotun­
teisuutta, eikä kukaan
solvannut toisia päin
naamaan, paitsi päih­
tyneenä tai todella vi­
haisena. Internetissä
kaikki on toisin.
Internetin käyttö
lisääntyy koko ajan,
ja aina vain nuorem­
pia käyttäjiä ilmestyy
tiedon valtatien var­
teen ihmettelemään
menoa. Myös negatii­
viset ilmiöt, kuten kiu­
saaminen, ovat lisään­
tyneet
internetissä
voimakkaasti.
Meitä kehotetaan
olemaan aktiivisia internetin käyttäjiä ja luomaan
kontakteja. Selkeät pelisäännöt tuntuvat kuiten­
kin uupuvan monelta. Eurocom Worldwiden te­
kemästä kyselystä ilmenee, että keskimäärin joka
viides it-alan työnhakija jää ilman työpaikkaa siksi,
että heidän sosiaalisen median profiileistaan löy­
tyy jotain sellaista, joka ei miellytä työnantajaa.
Samassa kyselyssä selvisi, että 40 prosenttia yri­
tyksistä tarkistaa hakijoidensa sosiaalisen median
profiilit. Tämä tieto herättää ajatuksia. Kuinkahan
SOGSAKK sanomat 2012
· 28
moni mahdollinen työnantaja on tarkastanut,
mitä minusta löytyy internetistä? Nopea vilkai­
su: Google-hakukone osaa antaa nimelläni link­
kejä lähinnä Twitteriin ja vanhoihin postauksiini
Suomi24-foorumille ja Youtube-videoihin. Ei mi­
tään asiatonta tai valonarkaa.
Siitäkin huolimatta pysähdyn päivittäin pohti­
maan, millaisia ajatuk­
sia sosiaaliseen medi­
aan, tuttavallisemmin
someen, oikein lähetän.
Seuraajissani on kuiten­
kin mahdollisia tulevai­
suuden työnantajiani
ja työtovereitani. Heille
jää varmasti mieleen
niin fiksut ja asiantun­
tevat lausunnot kuin
asiattomat huutelutkin.
Harva meistä edel­
leenkään sisäistää täy­
sin sitä, kuinka kaikki,
mitä me laitamme in­
ternetiin, jää myös in­
ternetiin. En tiedä kuin­
ka nykyisessä perus­
koulutuksessa lapsia ja
nuoria ohjeistetaan toi­
mimaan netissä, ainakin
toisen asteen koulutuk­
sessa asiaa kannattaisi
käsitellä enemmän.
Siispä toivomuksena
esitänkin, että ryhtyi­
simme yhdessä opis­
kelemaan nettietikettiä. Netissä viettämämme
vapaa-aika ei ole yksin meidän aikaamme, vaan
vaikuttaa kaikkiin muihinkin ympärillämme.
Emmehän me normaalissa elämässäkään sorru
ajattelemattomiin ja solvaaviin kommentteihin,
emmehän?
a
s
s
one
m
K
SAK
BEBO
a
n
a
muk
Boazoealahusaboahtevuoda ovddas
Poroelinkeinon
tulevaisuuden puolesta
on kansainvälinen poronhoidon ja muiden perinteisten elinkeinojen koulutusverkosto,
joka toimii Arktisella alueella, oppilaitosten, yritysten ja organisaatioiden yhteisenä kehittämisfoorumina. Saamelaisalueen koulutuskeskus on yksi perustajajäsenistä.
Porokansojen perinnetieto koulutuksen ja tutkimuksen lähtökohtana
-seminaari Inarissa 17.8.2012
Saamelaisalueen koulutuskeskuksen järjestämä seminaari toimii asiantuntijafoorumina
arktisen alueen kielten ja kulttuurin erityiskysymyksissä. Seminaarissa kuullaan pohjoisten alueiden asiantuntijanäkemyksiä kielten ja kulttuurin nykytilasta, säilymisen haasteista sekä mm. ilmastonmuutoksen uhista perinteisten elinkeinojen säilymiseen.
Lue lisää: www.beboedu.fi
Jarkko Remahl.
Kainuusta kotoisin oleva kirjoittaja harrastaa säätämis­
tä ja haaveilee toimittajana työskentelystä
SOGSAKK sanomat 2012
· 29
29
· SOGSAKK sanomat 2012
AITOJEN
TAITOJEN
JUURILLA
Saamelaisalueen koulutuskeskus on ainutlaatu­
inen oppilaitos, ja päätoimipaikkamme sijaitsee
monikulttuurisessa Inarissa. Saamelaisalueen
koulutuskeskus on toisen asteen oppilaitos, jos­
sa on mahdollisuus opiskella moneen ammat­
tiin. Järjestämme monialaista ammatillista kou­
lutusta suomeksi ja saameksi sekä edistämme
saamelaiskulttuuria koko saamelaisalueella. Kou­
lutus- ja tutkimusyhteistyötä teemme Saamelais­
alueen lisäksi arktisen alueen valtioiden ja alku­
peräiskansojen kanssa.
Tehtävä
Tehtävänämme on antaa koulutusta lähinnä
saamelaisalueen tarpeita varten ja säilyttää ja
kehittää saamen kieliä, saamelaiskulttuuria ja
luontaiselinkeinoja. Tarjoamme ammatillista
peruskoulutusta ja ammatillista lisä- ja täyden­
nyskoulutusta, ja meillä voit myös opiskella saa­
men kieltä ja kulttuuria, mediaa ja korkea-as­
teen opintoja. Lisäksi järjestämme monipuolista
saamelaiskulttuurikoulutusta eli saamen kieleen
ja kulttuuriin liittyviä lyhyitä ja pidempiä kursseja
eri puolella saamelaisaluetta ja sen ulkopuolel­
lakin. Kehitämme aktiivisesti myös verkko-opetus­
ta ja virtuaalikoulua ja niihin liittyviä tukipalvelu­
ja. Saamenkielisen oppimateriaalin tuottaminen
on myös yksi tehtävistämme. Edistämme toimin­
nallamme alueen työllisyyttä ja elinkeinoelämää,
ja yhtenä tavoitteenamme on kehittää erityisesti
saamelaisväestön ammatillista osaamista.
KOULUTUSTARJONTA
Ammatillinen
perustutkintokoulutus
Poro – kestävää kehitystä parhaimmillaan
Yhtenä ideologianamme on alkuperäiskanso­
jen perinteiden ja ympäristön kunnioittaminen.
Teemme aktiivista kansainvälistä yhteistyötä
arktisen alueen valtioiden ja alkuperäiskansojen
kanssa. Yhteistyön tavoitteena on porotalousk­
oulutuksen ja porotaloutta tukevien elinkeinojen
kuten käsityö-, matkailu- ja mediakoulutuksen
kehittäminen.
Kieli ja kulttuuri
Meillä on laajaa kansallista ja kansainvälistä
hanketoimintaa, jolla kehitämme saamen kieliä,
saamelaiskulttuuria
ja
luontaiselinkeinoja.
Teemme yhteistyötä Lapin ja Oulun yliopistojen
sekä arktisen alueen korkea­koulujen kanssa.
Toimipaikat
Toimipaikat sijaitsevat Inarissa, Ivalossa, Kaa­
masessa (Toivoniemi) ja Enontekiöllä. Hallinnol­
linen keskus on Inarissa, ja Toivoniemessä sijait­
sevassa luontaistalouden kehittämisyksikössä on
mm. opetusteurastamo ja nahankäsittelytilat.
Asuntolat
Oppilaitoksemme asuntolat sijaitsevat kolm­
essa toimipaikassa eli Ivalossa, Inarissa ja Toivo­
niemessä. Ivalon ja Toivoniemen asuntolat sijait­
sevat aivan koulun vieressä, ja Inarin asuntola
Jeera on puolestaan kauniilla paikalla Inarijärven
rannalla.
Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto, 120 ov
Toivoniemi
- luontoalan koulutusohjelma, luonto-ohjaaja
- porotalouden koulutusohjelma, poronhoitaja
Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto,
120 ov, artesaani
Inari
- tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusoh­
jelma
- korukivi- ja jalometalliala
- saamenkäsityöala, pehmeät materiaalit
- saamenkäsityöala kovat materiaalit
Matkailualan perustutkinto,
120 ov, matkailupalvelujen tuottaja
Inari
- matkailupalvelujen koulutusohjelma
Hotelli-, ravintola- ja catering-alan perustutkinto,
120 ov, kokki
Ivalo
- kokin koulutusohjelma
Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto,
120 ov, lähihoitaja, Ivalo
- sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelma
- vanhustyön koulutusohjelma
Tieto- ja viestintätekniikan perustutkinto,
120 ov, datanomi, ei ala vuonna 2012
Ivalo
- käytön tuen koulutusohjelma
Liiketalouden perustutkinto, 120 ov, merkonomi
Ivalo, ei ala vuonna 2012
- asiakaspalvelun ja myynnin koulutusohjelma
Kaikkien perustutkintojen yhteydessä mahdollisuus
ylioppilastutkinnon ja lukion oppimäärän suorittami­
seen.
Muu koulutus
Pohjoissaamen kieli ja kulttuuri, 40 ov
Inarinsaamen kieli ja kulttuuri, 40 ov
SOGSAKK sanomat 2012
· 30
Medialinja, 40 ov + 40 ov
Koltansaamen kieli ja kulttuuri, 40 ov
Saamelaiskulttuurikoulutus
- saamenkielisiä lyhytkursseja (esim. kieli- ja kä­
sityökurssit)
Ammattitutkintoihin
valmistava koulutus
- Erä- ja luonto-oppaan
ammattitutkintoon valmistava koulutus
- Saamenkäsityön ammattitutkinnot
- Porotalouden ammattitutkinto
AIKUISKOULUTUS
Aikuiskoulutus on aikuisväestölle suunnattua ammatil­
lista tutkintotavoitteista aikuiskoulutusta, ammatillista
lisäkoulutusta ja lyhytkursseja. Aikuiskoulutus voi olla
omaehtoista, työvoimapoliittista tai työnantajan mak­
samaa henkilöstökoulutusta.
Tutkintotavoitteinen aikuiskoulutus on näyttötutkinto­
koulutusta, jossa tutkintoon vaadittava ammattitaito
hankitaan valmentavassa koulutuksessa ja työssä op­
pimalla. Ammattiosaaminen osoitetaan näytöillä.
OPINTOSOSIAALISET ETUUDET
Opiskelijoiden opintososiaaliset etuudet on määritel­
ty laissa630/1998 (laki ammatillisesta koulutuksesta)
sekä oppilaitoksen omassa laissa 252/2010 (Laki Saa­
melaisalueen koulutuskeskuksesta). Osalla opintolin­
joista opiskelijoilla on maksuton ruokailu koulupäivinä
sekä mahdollisuus maksuttomaan asuntolamajoi­
tukseen. Opiskelijoilla on mahdollisuus hakea Kelalta
opintotukea.
HAKUAJAT JA PÄÄSYVAATIMUKSET
Ammatilliset perustutkintokoulutukset ovat yhteis­
haussa, muihin haku suoraan oppilaitokseen 13.7.
eräopaskoulutukseen 25.5 2012 mennessä. Linjojen
alkamisajoista, pääsyvaatimuksista ja hakuajoista saa
lisätietoja koulun toimistosta puh. 040 723 7319
kanslia@sogsakk.fi
Täydennyshaku opintolinjoille, joille jää vapaita paik­
koja 6.-13.7.2012 osoitteessa www.haenyt.fi
31
· SOGSAKK sanomat 2012
TOIMIPAIKAT
Saamelaisalueen koulutuskeskus
Menesjärventie 4, PL 50, 99870 INARI
Puh. 040 723 7309, faksi (016) 671 426
kanslia@sogsakk.fi
Saamelaisalueen koulutuskeskus
Ivalon toimipaikka
Jokikuja 10, 99800 IVALO
puh. 040 723 7309, faksi (016) 663 803
kanslia@sogsakk.fi
Saamelaisalueen koulutuskeskus
Luontaistalouden kehittämisyksikkö
Toivoniementie 290, 99910 KAAMANEN
puh. 040 723 7309
kanslia@sogsakk.fi
www.sogsakk.fi
Saamelaisalueen koulutuskeskus
Enontekiön toimipaikka
Rivihalli 2, Ruijantie 5,
99400 ENONTEKIÖ
puh. 040 572 8398,
puh./faksi (016) 521 033,
kanslia@sogsakk.fi