HILJAINEN SEURAKUNTA
SYYSKUU Hiljainen S eurak unta 3/2012 Room. 13: 8-10 Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt »Älä tee aviorikosta», »Älä tapa», »Älä varasta», »Älä himoitse», samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. Anna meille rohkeutta ja viisautta Jeesuksen esikuvan mukaan osoittaa rakkautta ja lempeyttä kaikille lähimmäisillemme. Hiljainen Seurakunta Päätoimittaja: Riitta Kuusi, PL 185, 00161 Helsinki Toimitus: Kuurojenpapit Varainhoito ja osoiterekisterit: Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyö PL 185, 00161 Helsinki Ilmestyminen: Neljä kertaa vuodessa, vuosikerta 10 € . 2 Hiljainen Seurakunta 3/2012 teksti ja kuva Elina Jokipaltio VIINIPUU K Kävelin kesälomamatkalla viinitarhassa. Paikka oli viininviljelyalueella Kaliforniassa. Viiniköynnöksiä oli riveissä vieri vieressä. Rungosta haarautuvat oksat ulottuivat pitkälle. Oksat olivat niin tiukasti kietoutuneet toisiinsa, ettei erottanut mistä ne alkoivat ja mihin päättyivät. Viiniköynnöksissä oli paljon suuria rypäleterttuja. Huomasin myös, että osa oksista oli tuettu. Niiden oli sillä tavoin helpompi kasvaa ja kantaa hedelmää. Kulkiessani viiniköynnösten välissä mieleen tuli Jeesuksen sana: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. (Joh. 15:5) Kristus on runko, joka pitää kaiken koossa. Kristitty elää yhteydessä Kristukseen kuten viiniköynnöksen oksa on kiinni rungossa. Kristityn kasvu on sisäistä kasvua Kristuksen yhteydessä. Se on ihmiseksi kasvamista. Se on tilan antamista omassa elämässä rukoukselle, Jumalan sanalle ja rakkauden teoille. Myös me kristityt olemme sidoksissa toinen toisiimme viinipuun oksien tavoin. Kristittyinä yhdessä kasvamisen suurin lahja on ystävyys. Yhdessä elämiseen me kristityt tarvitsemme myös kärsivällisyyttä ja tahtoa elää sovussa. Toisiamme tukien silloin kun on vaikeaa. Yhdessä iloiten kun on ilon aika. Ymmärtäen, että erilaisuudestamme huolimatta olemme kiinni samassa rungossa, Kristuksessa. Virsi 231 1. Maan sato elonaikaan pelloilta korjataan, ja jyvät yhteen liittyy, kun leipä leivotaan. Näin, Herra, yhteen liitä sydämet kaikkien. Luo kirkkoon yksi sielu ja rauha taivainen. 2. Syksyllä viinirinteet aurinko kypsyttää, ja rypäleistä saadaan taas uutta elämää. Veresi pyhä voima virratkoon meissä niin ja kootkoon kaikki yhteen hääjuhliin iäisiin. Hiljainen Seurakunta 3/2012 3 Viime toukokuussa pääkaupunkiseudun perhekerhon retkelle Orimattilaan lähdettiin bussilla. Matkaa tehtiin retkipäivänä myös hevosella ja polkuautoilla. Välillä otettiin vauhtia keinuissa ja pomppulinnassa. Keinumassa Jani ja Jere, Seija antaa vauhtia Bussikuva, jossa Leppävaaran asemalla lähdössä: vasemmalta Maryan, Sara sylissä Faria, Jussi ja Elli rattaissa, toisissa rattaissa Nolan, seisomassa Matteo, isä Philippe ja äiti Miia, takana bussikuski. Polkuautoilla ajavat Matti, Max ja Maija 4 Hiljainen Seurakunta 3/2012 Teksti Elina Jokipaltio Kuvat Salla Koskinen, Seppo Laukkanen ja Elina Jokipaltio Girl Power – Viittomakielinen rippikoululeiri Mertiörannassa S Sunnuntaina 10.6. Mertiörannan leirikeskukseen Jämijärvelle saapui seitsemän rippikoululaista, yksi isonen ja nuoriso-ohjaaja. Kaksi pappia, diakonissa sekä toinen isonen olivat saapuneet jo edellisenä päivänä leiriä valmistelemaan. Paikka oli myös meille vetäjille uusi, koska siellä järjestettiin viittomakielinen rippikoululeiri ensimmäistä kertaa. Havaitsimme leiripaikan oikein toimivaksi. Käytössämme oli koko päärakennus, jossa sijaitsivat majoitus-, ruokailu- ja luokkatilat. Aloitimme leirin kokoamalla puun oksille sellaisia hedelmiä eli asioita, joilla itse kukin haluaa edistää leirin mukavaa sujumista. Leirin säännöt oli laadittu yhdessä jo aikaisemmin maaliskuussa viikonloppuleirillä eikä niitä tarvinnut edes paljon täydentää. Leirin yhteisissä työskentelyissä käsiteltiin kristillisen uskon keskeisiä teemoja keskustelun ja yhdessä tekemisen kautta. Opittua sovellettiin iltaisin pohdinta ja piiperrys -tunnilla eli käytännössä askarrellen. Ensimmäisenä iltana askarreltiin rukoushelminauhat, joita käytettiin joka aamu leirin jumalanpalveluksessa sekä iltahartaudessa. Diakonissa Päivi Lehtinen oli tuonut leirille ison määrän erilaisia askartelutarvikkeita. Oli pyhää tarjottimella. Sai tehdä käteen sopivan ristin sekä ystävyyden nauhan ranteeseen. Ihanat isoset ”Ainot” Hakala ja Laiho vastasivat nuoriso-ohjaaja Tero Suomisen kanssa iltaohjelmasta sekä päivän kisojen ohjaamisesta. Heillä riitti joka päivälle liikunnallisia yhteisleikkejä ja hauskoja ideoita iltaohjelmaan. Isoset tekivät myös pieniä näytelmiä iltahar- Hiljainen Seurakunta 3/2012 5 tauksiin. Silloin kun oli oikein lämmin päivä, niin tehtiin ohjelmanmuutos ja käytiin uimassa keskellä päivää. Keskiviikkona järjestettiin tyttöjen ilta. Isoset olivat leikanneet jokaisen leiriläisen nimen vaaleanpunaisesta pahvista ja koristelleet huoneen. Aluksi tehtiin käsitöitä Päivin johdolla. Sen jälkeen oli mahdollisuus isosten tekemään kasvomaalaukseen ja Elina-papin tekemään minimanikyyriin. Lopuksi kokoonnuimme syömään iltapalaa vaaleanpunaisen kattauksen ääreen. Leirin miehet Seppo-pappi ja Tero toimivat tarjoilijoina ja viihdyttivät meitä omalla ohjelmallaan. Mertiörannassa oli samaan aikaan toinenkin leiri: harmonikkaleiri lapsille ja nuorille. Harmonikkaleiriläiset olivat todella kiinnostuneita oppimaan viittomista, joten Aino Hakala kävi opettamassa heille viittomakielellä onnittelulaulun ja muitakin viittomia. Sorminäppärät harmonikansoittajat oppivat nopeasti käsien kieltä. Sen jälkeen nuoret muusikot opettivat Ainon pyynnöstä hänelle harmonikan ja viulun oikeat otteet. Yhteisten tilojen käyttö ja yhteistyö harmonikkaleirin kanssa sujui oikein hyvin. Saimme tietenkin myös katsella ja kuunnella harmonikan soittoa. Torstai-iltana meidät kutsuttiin syömään harmonikkaleirin vetäjien paistamia muurinpohjalettuja. Harmonikkaleirillä oli samana iltana disko, jonne myös meidän leirin tytöt pääsivät tanssimaan. Aikuisilta oli diskoon pääsy kielletty. Leirin loppupuolella saimme odotetun vieraan. Tarja Sandholm tuli pariksi päiväksi pitämään raamattuopetusta ja kertomaan viittomakielisestä käännöstyöstä. Kaikki viittomakieliset rippikoululaiset olivat tänä vuonna tyttöjä. Koko leiristä huokui varsinainen Girl Power. Tytöt näyttivät leirillä olevansa ainutlaatuisia, lahjakkaita, vahvoja ja viisaita. Tytöt toimivat hienosti ryhmässä toinen toisiaan huomioon ottaen. Lauantaina 16.6. jätimme hyvästit Mertiörannalle ja suuntasimme Ylöjärven kirkkoon kaksikieliseen konfirmaatiomessuun. Kirkkoon kokoontuneet perheenjäsenet, kummit, sukulaiset ja ystävät katselivat liikuttuneina valkopukuisia nuoria, jotka astelivat kauniisti ristikulkueessa. Nuoret viittoivat konfirmaatiolauluna Martin Luther Kingin laulun isosen Aino Laihon johdolla. Siunauksen saaneet nuoret lähtivät konfirmaation jälkeen koteihinsa iloiten yhteydestä toisiinsa ja ystävyyden lahjasta. 6 Hiljainen Seurakunta 3/2012 Haastattelu Riitta Kuusi Kuva Kari Tanskanen ERILAISUUSHAN ON RIKKAUTTA – YHDESSÄ VOIMME SAADA PALJON AIKAAN! 1.Erityisdiakoni Tuula Mertanen Joensuusta, olet tullut takaisin töihin kesän alussa. Miltä nyt tuntuu? Yllättävän mukavalta! Töihin paluun ”tuskaa” helpotti mieheni, joka jäi kotiin hoitamaan lapsia. Se tuntui niin mukavalta ja hienolta, että hän halusi jäädä koti-isäksi syksyyn asti. Minusta kesäkuussa oli hyvä aika palata töihin, koska saamme koko perhe olla tavallista enemmän yhdessä kesällä. Kesällä se on mukavampaa kuin talvella, siksi tämä ratkaisu tuntui oikein hyvältä meidän kaikkien kannalta. Tunsin itseni kovin tervetulleeksi tullessani töihin, koska seurakuntalaiset ottivat minut avosyliin vastaan ja iloitsivat paluustani. Siitä tuli kiitollinen olo. Olen töissä edelleen kolme päivää viikossa kuten ennenkin. 2. Miltä seurakuntasi näyttää, kun katselet sitä pienen tauon jälkeen. Onko muutoksia? Luulisi 1,5 vuoden olevan lyhyt aika, mutta siinä ehti tapahtua paljonkin! Seurakuntalaisten ikääntyminen tuo tulleessaan paljon haasteita ja muutoksia. Rahaa ei ole enää yhtä paljon kuin ennen, joten nykyään on suunniteltava tarkkaan mitä tapahtumia ja toimintoja voin seurakunnassa järjestää. Koin myös, että ilmapiiri kirkon sisällä on muuttunut. On syntynyt erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä eri asioista. Hyvän dialogin merkitys ja ekumenian tarve korostuvat tässä mielessä. Sijaiseni ei ehtinyt tehdä yhtään kotikäyntejä, koska teki minun työtäni vain viikon kuukaudessa. Nyt kun tapaamme, seurakuntalaiset kertovat innoissaan kuulumisistaan. Luulen, että jokin on tapahtunut juuri nyt, mutta se voikin olla jo vuoden vanha asia. Näen, että seurakuntalaisista on hyvin tärkeää päästä kertomaan asioistaan. 3. Millaisin odotuksin/toivein palasit töihin? Palasin töihin vähän sekavin mielin. – Tämä on onneksi normaalia äideille, jotka palaavat työelämään oltuaan poissa kauan! – Seurakuntalaisten iloinen vastaanotto helpotti. Aloin sitten muistella, että miksi teen tätä työtä. Jumala kutsui minut tähän tehtävään. Tätä kutsua noudatan mielelläni. Lasten kannalta minun on helpompaa rajoittaa työni määrää. Ennen olin AINA töissä, mutta osaan nyt lopettaa ajoissa ja mennä kotiin perheen luokse. Arvojärjestys on muuttunut lasten syntymisen ansiosta. Olen huomannut kasvaneeni paljon verrattuna siihen aikaan, jolloin aloitin työt. Sen takia asennoidun työhön hieman eri tavalla kuin ennen, mutta työni korkein ”pomo” eli Jumala on onneksi sama eilen, tänään sekä huomenna. Häneen voin aina turvautua. Hiljainen Seurakunta 3/2012 7 4. Olet äidinkieleltäsi viittomakielinen, mitä se merkitsee sinulle? On aina suuri ilo nähdä, että viittomakieliset seurakuntalaiset voivat kommunikoida kanssani suoraan omalla äidinkielellään. Se merkitsee heille erittäin paljon. Koen taas itse, että pystyn viittomakielisyydelläni ”säätämään” sopivaa kommunikaatiotapaa viittomakielisten kanssa. Joidenkin kanssa pitää viittoa lasten tavoin, asiakkaan muun vamman mukaisesti sopivalla tasolla tai taktiiliviittomalla. Näkövammaisten kanssa taas on joskus vähän haasteellista kommunikoida, koska eivät pysty näkemään minua, ja jotkut heistä eivät totu tulkin läsnäoloon. Näkövammainen on samassa asemassa, jossa kuuro joutuu kertomaan asioistaan viranomaiselle vastenmielisesti tulkin välityksellä, jossa ei haluaisi tämän ”tietävän”. Siinä näkökulmassa ymmärrän heitä. 5. Millaisena näet viittovan seurakunnan tällä hetkellä koko kirkossa? Ikääntyneitä alkaa olla todella paljon ja osa heistä on poistunut/poistumassa lähivuosina keskuudestamme. Nuoria ei näy kovin paljon. Kuurojenyhdistyksissä on todettu samaa, joten minusta olisi hyvä miettiä mitä kaikkea voimme tarjota eri-ikäisille viittomakielisille. Jollei henkilö ole saanut yhteyttä seurakuntaan jo pienenä lapsena tai nuorena, tuskinpa häntä näkee helposti aikuisenakaan seurakunnan toiminnassa. Seurakunta tarvitsee eriikäisiä vapaaehtoisia. Heistä on kova pula paikoittain. Seurakunta ei ole vain työntekijöiden vastuulla, vaan siihen kuuluu myös luottamushenkilöt, vapaaehtoiset sekä seurakuntalaiset. Yhdessä voimme saada paljon aikaan! Uskon, että me kuurojentyöntekijät kuuntelemme mielellämme viittomakielisten seurakuntalaisten ajatuksia, toiveita ja ideoita seurakunnan toiminnasta tuleviksi vuosiksi. 6. Mitä erilaisilla kieli- ja kulttuuriryhmillä/vähemmistöillä voisi olla annettavana enemmistölle? Sanoin juuri toisen lehden haastattelussa, että me täydennämme toisiamme erilaisina ja palvelemme toisiamme omilla lahjoillamme. Uskon vahvasti tähän. Erilaisuushan on rikkautta. Olen viime vuosina törmännyt ihmisten hämmästelyihin, että Suomessa on kuuroja diakoneja ja kuuro pappi, joka tosin työskentelee tällä hetkellä Jerusalemissa. Signmark on myös saanut kovasti suosiota. Tästä näkee, että viittomakieliset pystyvät kyllä samaan kuin kuulevatkin. 7. Millainen olisi unelmiesi kirkko/seurakunta? Unelmieni seurakunta/kirkko on sellainen paikka, missä jokainen saa olla oma itsensä. Kirkko on avoin kaikille: ovella ei kysytä mihin seurakuntaan kuulut, ei vähätellä toisen uskoa tai pidetä omaa uskoa parempana. Jumalan armo koskee meitä jokaista. Lähimmäisenrakkautta tulisi myös toteuttaa eri tavoin. Nykyään yhteiskunnassa keskitytään vain omaan itseen. Tämä yksilökeskeisyys on surullista. Tarvitaan enemmän lähimmäisenrakkautta konkreettisellakin tasolla. Ihmiselle on tärkeää saada rakkautta ja tulla hyväksytyksi yhteisössä. Kirkossa olemme kaikki samaa perhettä, koska uskomme Jeesus Kristukseen. Sitä kukaan/ mikään ei voi viedä. Haluaisin vielä päättää tämän erääseen Raamatun kohtaan: Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. (Hepr.10:24) 8 Hiljainen Seurakunta 3/2012 MUUTOKSIA TAMPEREELLA Diakonissa Sirpa Toivo on aloittanut Tampereen seurakuntayhtymässä kuurojendiakonissana elokuun alussa. Samoihin aikoihin tehtiin myös muuttoa Idesrantaan. 1. Sirpa, olet juuri aloittanut työt Tampereen srk-yhtymässä kuurojendiakonissana. Miltä nyt tuntuu? Jännittää sopivasti ja olo on rauhallisen odottava: mitä onkaan tulossa! 2. Polkusi kuurojen työssä on melko pitkä. Mitä olet tehnyt kuurojen seurakunnassa ja muualla? Jyväskylässä sain olla ”kerho- ja leirityttönä” Päivi Lehtisen työssä ja sain huomata, että viittomakieltä voi oppia joka päivä lisää. Vuonna 1992 aloitin Lahdessa kuulovammaistyöntekijänä seurakunnassa. Vuonna 2003 muutin Tampereelle. Viittomakieli on pysynyt käsissä, kun sitä on tarvinnut ihmisten kohtaamisissa eri työpaikoissa välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kuurojen Palvelusäätiö ja Kuurojen Liitto sekä Suomen Kuurosokeat ovat olleet työnantajiani. Tampereen ev.lut. seurakuntien kuurojentyössäkin ehdin piipahtaa 50%:n sijaisena tovin. Työni on ollut ihmisten kohtaamista kotona, toimistossa ja erilaisissa yleisen palvelujärjestelmän paikoissa, tukena ja apuna. Seurakunnissa työhön on kuulunut myös erilaisia piirejä tai kerhoja sekä jumalanpalveluksia. Joka päivä olen saanut oppia jotakin uutta. 3. Tampereella on tehty viittomakielistä seurakuntatyötä pitkään. Miten arvioit historian merkitystä? Tampereella kuurojendiakonissat ovat olleet pitkään työssä. Kun on samalla paikalla pitkään, ehtii nykyisyyden lisäksi nähdä tulevaisuuteenkin. Tampereen työ on ollut ajassa mukana olemista. Viittomakielen asema on muuttunut ja tulkkipalvelu kehittynyt. Yhteistyöverkosto on vahva ja selkeä. 4. Myötätuuli on muuttanut. Kuinka tämä vaikuttaa viittomakielisen seurakunnan toimintaan? Myötätuuli on muuttanut Iidesrannan seurakuntakotiin lähelle Viinikan liikennejakajaa. Toimistojen lisäksi käytössämme on sali. Tilojen puolesta mahdollisuudet erilaisten ryhmien kokoontumiseen ovat lisääntyneet. ja tilat ovat esteettömiä, portaita tai korkeita kynnyksiä ei ole ja ovi avautuu automaattisesti. Hiljainen Seurakunta 3/2012 9 5. Millaisin ajatuksin lähdet työtäsi rakentamaan? Työllä Tampereella on vahva pohja, perustuksia ei tarvitse rakentaa. Itse joudun tietenkin aluksi kartoittamaan mitä on jo olemassa ja odotan myös seurakuntalaisten ajatuksia toiminnasta, mitä haluttaisiin. Kaikki ideat ovat tervetulleita. Yhteistyöllä kaikki sujuu. 6. Mitä toivot/odotat/rukoilet, kun ajattelet seurakuntalaisiasi? Seurakuntalaisilta odotan avointa mieltä ja rohkeutta uuden työntekijän kohtaamiseen. Rukoukseni on: Herra, ole meidän kanssamme. 7. Mitä muuta haluat sanoa? Tässä olen, ota rohkeasti yhteyttä. Teksti-TV s. 558 (ja tästä lehdestä) löytyy yhteystiedot. 10 Hiljainen Seurakunta 3/2012 Keskiyön aurinkoa Tromssassa! Tromssa, norjaksi Tromsø, pohjoissaameksi Romsa, Tromsa on Pohjois-Norjan pääkaupunki. Asukkaita siellä on vajaa 70 000. Tromssa on Norjan 7. suurin kaupunki. Se on myös Pohjoismaiden suurin napapiirin pohjoispuolella oleva kaupunki. Kaupungin keskusta sijaitsee Tromssan saarella, joka on n. 12 km. pitkä ja 2 km leveä. Tromssa on kalastuksen ja merenkulun keskus. Yliopiston lisäksi kaupungissa toimii muun muassa Meribiologinen tutkimusasema sekä Revontuliobservatorio. Tromssan seudulla vallitsee Golfvirran ansiosta leuto rannikkoilmasto. Kesällä lämpötila vaihtelee 5–28°C välillä. Talven pakkasennätys Tromssassa on vain −18°C, keskilämpötila tammikuussa on −4°C. Kaupungin lempinimiä ovat Pohjolan Pariisi ja Jäämeren portti. Hiljainen Seurakunta 3/2012 11 V Vietin juhannusta Tromssassa. Suunnittelimme ensi vuoden kesäkuussa pidettävää pohjoismaista kuurojentyöntekijöiden kokousta. Jäin katsomaan keskiyön aurinkoa, joka näkyikin kirkkaalta taivaalta. Tromssassa on yksi Norjan kuurojenkirkoista. Kirkollinen työ kuurojen parissa alkoi Norjassa 1890-luvulla ja siitä alkaen ovat kuurojenpapit pyrkineet tapaamaan kuuroja kaikkialla Norjassa. Kun Tromssan kuurojen kirkko vihittiin vuonna 2006, vanha unelma tuli todeksi. Kirkollinen työ kuurojen parissa alkoi kuurojen omasta aloitteesta. Vuonna 1905 perustettu Harstadin kristillinen kuurojenyhdistys oli Pohjois-Norjan ensimmäinen kuurojenyhdistys. Yhdistys ei ollut kristillinen vain nimeltään, vaan sen tavoitteena oli edistää kristillistä kasvatusta ja elämää. Tällaisessa ympäristössä kasvoi Bjørn J. Sørensen, joka vihittiin vuonna 1957 pohjoisen alueen ensimmäiseksi kuurojenpapiksi. Tromsassa oli vahva ja aktiivinen kuurojen yhteisö. Sen johtohahmo Julius Lorentsenn onnistui saamaan kaupunkiin oman kuurojenpapin. Tromssa on edelleen tärkeä pohjoisnorjalaisille kuuroille. Siellä on mm. kuurosokeiden alueellinen keskus ja peruskoulun oppilaille on viittomakielinen luokka. Gudrun Boge Karlsen toimi ensimmäisenä kuurojenkatekeettana Tromsassa. Katekeetta vastaa kristillisestä opetuksesta eri-ikäisten keskuudessa. Hän myös aktiivisesti ajoi oman kuurojenkirkon saamista kaupunkiin. Siihen saakka kuurot olivat käyttäneet muita kirkkoja mm. Katolista kirkkoa, Metodistikirkkoa, Tromsdalenin kirkkoa, Grønnåsenin kirkkoa sekä kokoontuneet joskus myös papin kotona viettämään jumalanpalvelusta. Toive oman kirkon saamisesta kasvoi yhä vahvemmaksi. Vuonna 2004 Jarl Åge Tjørn tuli kuurojenpapiksi. Hän sai vastuulleen kirkkoprojektin eteenpäin viemisen. Seuraavana vuonna Stortinget (vastaa eduskuntaa) antoi 8 miljoonaa NOK kuurojenkirkon rakentamiseen Tromssaan. Kirkkosalissa on nouseva lattia, joten penkeistä on hyvä näkyvyys alttarille. Penkit on asetettu sivuille oven kahta puolta. Oven vastapäätä ovat alttari, saarnastuoli ja kastemalja. Alttariseinän reliefissä on raamatunkertomuksiin pohjautuvia kivisiä tauluja, niiden keskellä risti. Sininen kesäperhonen symbolisoi ylösnousemusta. Rakennuksessa on myös seurakuntasali, keittiö ja papin toimisto. Nykyisin Tromsassa toimii kuurojenpappina Arne Lundqvist. Hänen suomalainen vaimonsa on töissä Kuurosokeiden keskuksessa. 12 Hiljainen Seurakunta 3/2012 Tromssalaisten vierailu Kittilässä Nykyisin Tromssan kuurojenpappina toimii Arne Lundqvist. Hän on Norjassa ensimmäinen kuuro, joka on vihitty papiksi. Arne ja hänen seurakuntalaisensa tekivät retken Lappiin. Norjalaisia vieraita Kittilän kirkossa, jossa Arne toimitti viittomakielisen messun. Arne muistutti, että olemme kirkossa/ seurakunnassa kaikki Kristuksen ruumiin jäseniä. Jokaisella on omat lahjansa, taitonsa, tietonsa. Yhdessä olemme kokonainen Kristuksen ruumis, kokonainen Kristuksen kirkko, jossa jokaisella on paikka ja tehtävä. Hiljainen Seurakunta 3/2012 13 Teksti Sanna Lehti Kuvat Kata Laurila, Sanna Lehti UNOHTUMATON SÖDERSKÄRIN PÄIVÄRETKI reipasta ulkoilua, hauskaa seuraa, herkullista ruokaa P Palataanpa päivään lauantaihin 4. elokuuta 2012! Sinä päivänä olin lähdössä Vantaan kuurojen seurakunnan järjestämälle päiväretkelle Söderskärin saaristoon, joka on Porvoon edustalla. Mukana oli noin 40 vantaalaista. Matkasimme vain meidän käyttöömme varatulla m/s Merisaraste-nimisellä aluksella. Vantaan Kuurot ry. oli ehdottanut tätä retkeä. Lähtö oli aamukymmeneltä Kauppatorilta. Aurinko oli piiloutunut meiltä, mutta se ei meidän menoa juurikaan haitannut. Meillä oli heti alusta oikein mukavaa! Matkan alussa syötiin ulkokannella lohivoileipää kahvin ja teen kera ja ihailtiin Söderskärin upeata saaristoa. Parin tunnin venematkan jälkeen näimmekin jo Söderskärin historiallisen majakkasaaren ja sen upean punamultamiljöön. Paikka suorastaan kutsui meidät aikamatkalle lähes 150 vuoden taakse. Oli niin häikäisevän kaunista! Kamerat olivat monella meistä ahkerassa käytössä. Piti kuvata kukkiakin, jotka olivat erittäin kauniita kallioita vasten. Linnuista en saanut kuvia, olisi ollut hauskaa nähdä lintu nimeltä pilkkasiipi. Merikin siinä vieressä oli niin mahtava! Mielenrauhan sai heti, ainakin minä! Siellä ollessani halusin niin kovasti halata maailmaa, oli tilaa hengittää ja olla. Päätin heti siltä seiso- 14 Hiljainen Seurakunta 3/2012 malta, että tällainen retki ei jää minulta viimeiseksi. Olin vallan rakastunut tähän saareen, ensisilmäyksellä! Söderskärin historiallinen majakka oli todellakin upea ja näkemisen arvoinen. Tämän vuoden aikana se täytti komeat 150 vuotta (rakennettu v. 1862). Se nousee peräti 40 metrin korkeudelle merenpinnasta. Majakkarakennus on saanut v. 2010 rakennussuojelupäätöksen. Majakka on säilytettävä mahdollisimman ennallaan. Majakka on nyt yksityisomistuksessa, matkailukohteena. Majakanvartijat ovat poistuneet Söderskäriltä vuonna 1957, jolloin majakka automatisoitiin. Majakka sammutettiin kokonaan vuonna 1989. Näin Wikipediassa. Majakan kattoterassilla oli hauskaa, kun tuuli kovasti. Takkini muuttui ilmapalloksi, sekös nauratti! Maisemat olivat sieltä katsottuna huikeat! Oli vaikea ymmärtää, miten aikuiset olivat voineet elää pienten lastensa kanssa siellä saarella. Meri ympäröi saarta ja hukkumisvaara oli suuri! Lapset oppivat nopeasti uimaan. Isoina voivat uida saaresta toiseen! Lapset kävivät koulua veneillä. Jos oli myrsky, koulu oli suljettuna. Yhdessä pienessä talossa asui jopa neljä perhettä! Saimme herkullisen lounaan veneessä. Sen jälkeen lähdimme takaisinpäin. Aurinko oli tullut esiin ja piristi meitä. Avomerellä vene alkoi keikkua aika lailla. Mieleen tuli Jumalan kämmenellä -laulu: ”Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.” Nauru kelpasi, vaikka monilla oli vaikeuksia pysyä pystyssä ja auttavia käsiä tarvittiin! Oli pakko istua penkeillä ja pitää tiukasti kaiteista kiinni. Loppumatkalla tuuli onneksi tyyntyi. Kahvit ja juustokakku mansikkakastikkeen kera kruunasi meidän unohtumattoman päiväretken! Jokainen lähti kotiin iloisin ja tyytyväisin mielin! Lämmin kiitos Seija Einolalle tästä retkipäivästä! Lisää tällaisia retkiä! Hiljainen Seurakunta 3/2012 15 teksti Inkeri Vyyryläinen kuvat Riitta Kuusi LÄHETYSTYÖN KONKRETIAA S Suomen Lähetysseura vuosijuhlilla Haminassa oli myös Kuurojen Lähetyksen oma kanava ja myynti- ja esittelypöytä. Toiminnanjohtaja Inkeri Vyyryläinen kertoi havainnollisesti, mihin Kuurojen Lähetyksen kautta kuurojenkouluille annettava tuki menee. TANSANIA NJOMBEN KUUROJEN KOULUT - ala-asteella oppilaita noin 130 - yläasteella 64 opiskelijaa Kuurojen Lähetys lähetti vuonna 2011 Njomben kuurojen kouluille 20 000,00 €. Lisäksi se maksoi osuutensa Elina ja Mika Tikkasen nimikkosopimuksesta. Rahaa käytettiin esimerkiksi ala-asteella: • täysihoitoon (lapset asuvat koululla; ruoka, vesi, puhtaus) • opetusmateriaaleihin • terveydenhuoltoon • kirjoitustarvikkeisiin • sähköön • valmistumisjuhlaan • koulun auton bensaan ja korjaukseen ja yläasteella kustannettiin: • ruokatarvikkeita • sähkö- ja vesimaksuja • opetusmateriaaleja • kirjoitustarvikkeita 16 Hiljainen Seurakunta 3/2012 MWANGAN KUUROJEN KOULU - noin 120 oppilasta, joista 8 valittiin valtion yläasteen kouluihin opiskelemaan ja kaksi ammatilliseen koulutukseen eli kaikki saivat jatkopaikan Kuurojen Lähetys tukee Mwangan kuurojen koulua yhteistyössä Saksan kanssa. Vuonna 2011 koululle lähetettiin 31 400 dollaria eli noin 23 000,00 €. Rahoja käytetään koululla samoihin tarpeisiin kuin Njomben koululla. ERITREA KERENIN KUUROJEN KOULU - n. 100 oppilasta ASMARAN KUUROJENKOULU - n. 60 oppilasta Koulussa toimii myös saksalaisten ylläpitämä lastentarha, jossa on 12 kuuroa lasta. Kuurojen Lähetys lähetti vuonna 2011 yhteistyössä Saksan kanssa Eritrean kuurojen kouluille 86 700 dollaria eli noin 62 000,00 €. Viime vuonna Eritreasta pyydettiin lisätukea mm. kallistuneisiin ruokakustannuksiin. Kuurojen Lähetyksen Toiminnanjohtaja Inkeri Vyyryläinen alkaa tehdä 1.9.2012 alkaen työtä osa-aikaisesti eli keskimäärin kaksi työpäivää/viikko. Inkerin tavoittaa edelleen puhelimella/tekstiviestillä: 045 3186377 tai sähköpostilla: inkeri.vyyrylainen@kuurojenlahetys.fi Asiat pyritään hoitamaan kuten ennenkin. Vaikka viesteihin ei voida vastata heti, niihin vastataan:-) Jos on kiireellistä asiaa, voi ottaa yhteyttä puheenjohtaja Riitta Kuuseen, puhelimella/tekstiviestillä 050 3006353 tai sähköpostilla: riitta.kuusi@evl.fi Hiljainen Seurakunta 3/2012 17 teksti ja kuvat Inkeri Vyyryläinen LÄHETYKSEN KIITOSJUHLA TURUSSA Lauantaina 11.8. vietettiin Turussa Pallivahan seurakuntakeskuksessa lähetyksen kiitosjuhlaa. Kunniavieraina tilaisuudessa olivat Almaz ja Nabai Kauppinen perheineen. Samalla vietettiin Almazin 50-vuotissyntymäpäiviä. Lähetyssihteeri Lauri Lehtinen kertoi alkupuheessaan, että seurakunnassa on ollut monia lähetysjumalanpalveluksia, koska Kauppisen perhe oli heidän nimikkolähettejään Tansaniassa. Nabai ja Almaz ovat olleet myös Kuurojen Lähetyksen nimikkolähettejä. Nabai Kauppinen piti liikuttavan esityksen Almazille. Nabai viittoi useaan kertaan, kuinka paljon hän rakastaa vaimoaan ja kuinka ihana ja kaunis vaimo hänellä on. He ovat olleet yhdessä 26 vuotta. He tapasivat lapsina Kerenin koulussa, Nabai oli kolmannella luokalla ja Almaz tuli kouluun ensimmäiselle luokalle. Koulussa huhuttiin, että ihana, kaunis tyttö oli tullut ensimmäiselle luokalle. Eivät he silloin vielä rakastuneet toisiinsa, mutta kyllä poikien keskuudessa oli kilpailua Almazista. Kun Eritreaan syntyi sota, vuonna 1976 Nabai ja Anni Kauppinen tulivat Suomeen. Nabai meni opiskelemaan Turun Kristilliselle opistolle. Yhteydet kotimaahan Eritreaan katkesivat miltei kokonaan. Joitakin kirjeitä yritettiin sinne lähettää, mutta yhteydenpito oli huonoa. Kun Nabai oli asunut 7 vuotta Turussa, kuurojenpappi Eino Savisaari ehdotti, että olisi mukava saada uusi oppilas Eritreasta Suomeen opiskelemaan. Silloin Almaz tuli Suomeen. Nabai oli silloin jo lähetyskurssilla ja lähdössä vähän ajan kuluttua Tansaniaan. Kun Almaz saapui Suomeen, Nabai kutsuttiin paikalle, jotta asioita saatiin selvitettyä. Nabai kertoi hyvin voimakkaasti: ”Jumala on johdattanut meidät yhteen. Hän antoi vaimolleen raamatunlauseen: ”Niin pysyvät nyt nämä kolme: Usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.” Kauppisen perhe yhteiskuvassa: Nabai, Anni-äiti, Almaz sekä lapset. 18 Hiljainen Seurakunta 3/2012 Myöhemmin Almaz meni myös Tansaniaan ja he menivät vihille Eritreassa. Tie Tansaniasta toi Suomeen ja Turun Runosmäkeen ja sieltä Norjaan. Norjassa Kauppiset asuvat Bergenissä. Nuorin lapsista Brigitta asuu vielä heidän kanssaan, pojat ovat muuttaneet jo maailmalle. Bergen on kuuluisa sateistaan. Alussa oli vaikeaa tottua siihen, että ympäri vuoden aina sataa. Nabai työskentelee kuurojen tukipalvelukeskuksessa, johon ei ollut helppo päästä, koska työ on hyvin vaativaa. Keskuksessa käy 30–55-vuotiaita työssäkäyviä kuuroja, jotka tarvitsevat tukea omaan elämäänsä. Lisäksi Nabai on toiminut 5 vuotta paikallisessa kirkossa vapaaehtoistyöntekijänä lähetystyössä. Almaz on töissä Signo-kodissa, joka on viittomakielisille tarkoitettu vanhusten palvelutalo. Osa asukkaista on kuurosokeita, jotka eivät osaa viittomakieltä. Almaz on ollut siellä töissä nyt 2 vuotta. Palvelutalossa on 8 kuuroa työntekijää ja Almaz kertoi, että se on mukava työpaikka. Juhlassa Esko Päivistö näytti kuvia viime syksyn Tansanian matkaltaan ja kertoi erityisesti Mwangan kuurojen koulusta, jossa Almaz ja Nabai ovat työskennelleet. Anni Kauppinen kertoi Nabain lapsuudesta sekä omista kokemuksistaan lähetystyöntekijänä. Tilaisuudessa kerättiin kolehti Tansanian Pohjois-osan Moshin seurakunnan työn tukemiseksi. Siellä toimii Tansanian ensimmäinen kuuro pappi Enoch, joka on Nabain entinen koulutoveri. Enoch johtaa Moshin alueella kuurojen seurakunnan toimintaa. Inkeri, Almaz,Anni,Nabai: Inkeri Vyyryläinen yhdessä Almazin, Annin ja Nabain kanssa. Hiljainen Seurakunta 3/2012 19 Almaz kiittää: ”Tahdon kiittää teitä koko sydämestäni lauantain juhlasta. Kun aloitimme juhlan suunnittelun, minä ajattelin, että siitä tulisi tavallinen ja vaatimaton juhla. Ajattelin, että paikalle saapuu muutamia ihmisiä. Lauantaina tilanne oli kuitenkin toinen. Juhlassa oli paljon valmisteltua hienoa ohjelmaa ja ihmisiä tuli paikalle todella paljon. Juhla oli todella hieno. Sydämellinen kiitos kaikille, jotka olitte juhlaa suunnittelemassa, toteuttamassa ja niille, jotka tulitte mukaan juhlaan ja toitte lahjoja. Tahdon kiittää Maarian ja kuurojen seurakuntaa siitä vahvasta tuesta, jota saamme täältä kotimaasta. Kotimaan tuki on tärkeä kun lähtee lähetystyöhön. Samalla tavoin kuin puu kuolee ilman vahvoja juuriaan, myös lähetystyötä ei voi tehdä ilman vahvaa tukea, kotimaata ja juuria. Toivon, että seurakunnat jatkavat lähetystyön tukemista vielä senkin jälkeen kun lähetystyöntekijä on palannut työstään takaisin. Tuen tarve ei pääty työntekijän palaamiseen. Työn tekeminen ei ole aina helppoa, joskus se on vaativaa. Toivon, että voimme kuitenkin kaikki yhdessä iloita lähetystyöstä kuten teimme viime viikon juhlan lämpimissä tunnelmissa. Siunatkoon Jumala lauantaina keräämämme kolehdin ja sen avulla tehtävän työn.” Almaz, Nabai ja lapset 20 Hiljainen Seurakunta 3/2012 Sinäkin voit auttaa – Ota kuurojen lähetyksen kautta oma kummilapsi Afrikasta Entinen lähetystyöntekijä Silja Leino kertoo: Tansaniassa eräs köyhä yksinhuoltaja äiti toi kuuron lapsensa, Paolon, Mwangan kuurojen kouluun. Syynä oli se, että halusi pääsi pojasta eroon. Kun loma alkoi, koulun henkilökunta alkoi etsiä äitiä, sillä myös Paolon pitäisi päästä kotiin. Äiti löytyi ja hänelle selvitettiin, että Paolo on oppinut viittomaan ja osasi monia asioita. Äidille kerrottiin myös, että kaukaisesta maasta Suomesta Paolo oli saanut kummin, joka maksoi hänen kulujaan koulunkäynnin aikana ja äidin ei tarvinnut olla niistä huolissaan. Äiti ilahtui suuresti ja hämmästyi muutosta, joka hänen lapsessaan oli tapahtunut ja kuinka paljon Paulo oli kehittynyt. Kiitokseksi äiti toi vähistä varoistaan koululle säkillisen maissia. Äiti alkoi rakastaa lastaan ja käydä koululla häntä tapaamassa. Kuurojen koulun ja kaukaisen kummin ansiosta äiti löysi yhteyden ja rakkauden lapseensa. Sinäkin voit ruveta kummiksi yksin tai kerätä pienen porukan ja tukea yhdessä. Kysy lisää: Kuurojen Lähetyksen kummisihteeri SILJA LEINO Myrskylinnantie 13 21500 PIIKKIÖ Gsm 040 752 8010 (tekstiviesti) silya.leino@gmail.fi Hiljainen Seurakunta 3/2012 21 ”Hyvä Paimen” Kuurojen Lähetys ry järjestää yhteistyössä Seinäjoen seurakunnan kanssa teemaviikonlopun Nurmossa 17. –18.11.2012 Paikka: Lankarin leirikeskus, Kourantie 122, 60640 Isokoski Ilmoittautuminen ja lisätietoja: Mukaan otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Lankarissa on 52 vuodepaikkaa, mutta osa niistä on kerrossängyn ylävuoteita. Ilmoittautumiset lomakkeella viimeistään 5.11.2012 mennessä: Tanja Salo, diakonissa, 050 570 6152, tanja.salo@evl.fi Osoite: Seinäjoen seurakunta, Ala-Kuljunkatu 1A, 60100 Seinäjoki Lisätietoja myös: Inkeri Vyyryläinen, Kuurojen Lähetys ry 045-3186377 inkeri.vyyrylainen@kuurojenlahetys.fi www.kuurojenlahetys.fi 22 Hiljainen Seurakunta 3/2012 ILMOITTAUTUMISLOMAKE SEINÄJOEN SEURAKUNTA ”Hyvä Paimen” Kuurojen Lähetyksen Teemaviikonloppu Nurmossa 17.–18.11.2012 Paikka: Lankarin leirikeskus, Kourantie 122, 60640 Isokoski Sukunimi _Etunimet __________________________________________________________ Sähköpostiosoite ___________________________________________________________ Puhelinnumero_____________________________________________________________ Osoite ____________________________________________________________________ Postinumero _ _____________________________________________________________ Postitoimipaikka _ __________________________________________________________ Voin nukkua kerrossängyn yläsängyssä kyllä ( ) ei ( ) Tarvitsen invahuoneen ( ) Erityisruokavaliot: _ _________________________________________________________ Tarvitsen kuljetuksen Seinäjoelta Lankariin kyllä ( ) ei ( ) Lähtö: Lakeuden Ristin kirkon parkkipaikalta klo 10.45. Viikonlopun hinta: Osallistumismaksu: majoitus + ruokailut koko ajalta 30,00€ Kuljetus Seinäjoelta Lankariin meno-paluu 5,00€ ✂ Ilmoittautuneet saavat etukäteen kotiin kirjeen, jossa ohjelma ja viikonlopun maksulomake. Ohjelma alkaa lauantaina klo 11.00 ja päättyy sunnuntaina klo 14.00. Hiljainen Seurakunta 3/2012 23 MUISTOKIRJOITUS Raimo Tapio Blom 10.12.1954 – 7.5.2012 Raimo Blom oli viiden kuukauden ikäinen, kun hänet otettiin huostaan yksinhuoltajaäidin ”ansiotyön ja aistiviallisuuden” takia. Raimo ilmaisikin ytimekkäästi eläneensä Lastensuojelulain varjossa. Kovien kokemusten keskellä hän sai kuitenkin kokea: rakkaat eivät hylkää! Äiti piti yhteyttä ja taisteli oikeudestaan saada lapsensa huoltajuus. Raimo kotiutettiin lopulta 3.9.1960. Vaikka Raimo kärsi lapsuudessaan myös vaikeasta ihottumasta ja myöhemmin hänelle puhkesi sekä Chronin että Parkinsonin tauti, hän säilytti positiivisen elämänasenteensa ja omintakeiseksi parkkiintuneen huumorinsa loppuun asti. Vertaistuen tärkeyden kokeneena Raimo piti kansalaisaktiivisuutta tärkeänä. Hän oli perustamassa Chronin tautia sairastavien yhdistystä ja toimi aktiivisesti sekä Parkinson-yhdistyksessä että Seta ry:n auttavassa puhelimessa. Raimo Blom koki erittäin tärkeäksi edistää myös viittomakielisten kuulevien oikeuksia ja oli mukana coda-toiminnassa elämänsä loppuun saakka. Työelämässä Raimon merkittävimmäksi ansioksi voidaan eittämättä katsoa 1980-luvun alussa Espooseen vastaanotettujen vietnamilaisten kuurojen pakolaisten kotouttamistyö. Hän suunnitteli projektin sosiaalitoimen tilauksesta ja jatkoi sen toteuttamista työskennellessään kahteen otteeseen Espoon seurakunnassa kuurojentyötä tekevien diakonien viransijaisena 80ja 90-luvuilla. Raimo kykeni ymmärtämään näitä pakolaisia tavalla, joka teki vaikutuksen moniin. Ihailua herätti myös hänen pitkäjänteisyytensä ja päämäärätietoisuutensa tuossa työssä. Raimon elämässä vaikeudet jalostuivat heikommassa asemassa olevien ihmisten auttamiseksi. Raimo opiskeli vielä sosionomiksi 1990-luvun ja 2000-luvun vaihteessa, mutta joutui sitten siirtymään sairaseläkkeelle. Aktiivinen elämänasenne jatkui kuitenkin aivan loppuun asti. Ahti Tenhunen 24 Hiljainen Seurakunta 3/2012 Kirkolliset Kastettuja Frans Henrik Viitanen vanhemmat Heidi-Maria ja Markus Viitanen s. 5.5. 2012, kastettu 7.7.2012 Ylöjärvi Aaro Oskari Kungas vanhemmat Antti ja Anne Kungas s. 31.5.2012 Tampere, kastettu 28.7.2012 Rukouksin, siunauksin saatamme lapsemme matkaan. Jumalan perheeseen, Jeesuksen yhteyteen lapsi näin kasteessa liittyä saa. Kuolleita Maire Toini Leikas o.s. Vanhanen s. 11.1.1922 Muolaa, k. 19.6.2012 Lahti Raimo Tapio Blom s. 10.12.1954 Helsinki, k. 7.5.2012 Helsinki Kiitos, Herra, matkasta! Ole tienä, valona. Näytä meille määränpäämme, käsiisi me täällä jäämme. Hiljainen Seurakunta 3/2012 25 Seurakuntien diakoniatyöntekijöitä Espoo Kouvola Kirkkokatu 1, 02770 Espoo puh. 09-8050 2339 matkapuh. 040-5311 002 fax 09 8050 2345 sähköposti helena.rakemaa@evl.fi Kirkkokatu 1, 1. krs, Espoo Savonkatu 40, 45100 KOUVOLA matkapuh. 040-7463 444 sähköposti ulla.torniainen@evl.fi HELENA RAKEMAA Helsinki PÄIVI KORHONEN Kolmas linja 22 B, 00530 Helsinki puh. 09-2340 2544 tekstipuh. 09-7539 760 matkapuh. 050 3019 619 fax 09-2340 2525 sähköposti paivi.korhonen@evl.fi myös webkamera Vastaanotto ajanvarauksella. Hämeenlinna REIJA AHOLA Diakoniakeskus Birger Jaarlinkatu 3, 13100 Hämeenlinna puh. 03-6264 256 matkapuh. 050-5054 520 fax 03-6264 259 sähköposti reija.ahola@evl.fi ULLA TORNIAINEN Kuopio ANNA-SOFIA OLKKOLA Diakoniakeskus Suokatu 31, 70110 Kuopio matkapuh. 040-4848 467 fax 017-158 299 sähköposti anna-sofia.olkkola@evl.fi päivystys: ma, ke klo 10.00-12.00 Lahti PÄIVI RASK Vammaistyön vastaava työntekijä, kuulovammaistyö Diakoniakeskus Maria Mariankatu 16 15110 Lahti puh. 03 - 891 264 matkapuh. 044-7191 264 sähköposti paivi.rask@evl.fi päivystys: ke klo 9.00 -12.00 Lappeenranta HANNA KORKALAINEN Iisalmi Koulukatu 10 B, PL 45, 53101 Lappeenranta matkapuh. 040 3126 322 sähköposti hanna.korkalainen@evl.fi Ilvolankatu 14, 74100 Iisalmi matkapuh. 044-7335 224 sähköposti raija.autio@evl.fi Mikkelin rovastikunta RAIJA AUTIO Joensuu TUULA MERTANEN Kirkkokatu 28, 80100 Joensuu matkapuh. 050 366 0892 (vain tekstiviestit) sähköposti tuula.mertanen@evl.fi Jyväskylä PÄIVI LEHTINEN PL 103, käyntios. Cygnaeuksenkatu 8, 40100 Jyväskylä matkapuh. 050-5497 012 sähköposti ja webkamera: paivi.lehtinen@evl.fi päivystys: ti klo 9.00-12.00 ke klo 9.00-11.00 (puh. ja kamera-aika 11-12) to klo 16-17 (ei kesällä) 26 Hiljainen Seurakunta 3/2012 ANNE PÖYRY matkapuh. sähköposti 0400 143 419 anne.poyry@evl.fi Oulu ANNE-MARI KYLLÖNEN, vs. Diakoniakeskus Kirkkokatu 5, 90100 Oulu matkapuh. 040-591 2657 sähköposti anne-mari.kyllonen@evl.fi päivystys ti ja to klo 9-11 Pori MINNA ARO Palvelukeskus Eteläpuisto 10, 28100 Pori puh. 02-6238 761 matkapuh. 0400-309 761 sähköposti minna.aro@evl.fi päivystys: ma ja ke klo 9.00-12.00 Porvoo Turku Lundinkatu 5, 06100 Porvoo matkapuh. 040-5500 946 sähköposti anu.peltomaki@evl.fi matkapuh. fax sähköposti päivystys: ANU PELTOMÄKI Rauma LEENA SUOMINEN Kirkkokatu 2, 26100 Rauma puh. 02-5341 238 matkapuh. 0440-341 238 sähköposti leena.k.suominen@evl.fi Riihimäki ANNE IMMONEN Temppelikatu 9 C, 11100 Riihimäki puh. 019-748 258 matkapuh. 050-3237 965 sähköposti anne.immonen@evl.fi Savonlinnan rovastikunta JUKKA RAHIKAINEN matkapuh. sähköposti 044-776 8011 jukka.rahikainen@evl.fi Seinäjoki TANJA SALO Ala-Kuljunkatu 1 A, 60100 Seinäjoki puh. 06 4184 272 matkapuh. 050 570 6152 sähköposti tanja.salo@evl.fi KRISTIINA WALLENIUS 040-3417 279 02-2617 212 kristiina.wallenius@evl.fi ti klo 11-13, to klo 13 - 16 Vaasa JOHANNA BÅTMAN vs. PL 78, Vaasanpuistikko 3 E, 2. krs, 65101 Vaasa puh. 06-3261 265 matkapuh. 044 4808 265 fax 06-3261 449 sähköposti johanna.batman@evl.fi päivystys: Vaasanpuistikko 3 E, ti klo 9 - 11 ja Kuurojen talolla joka toinen ke (parilliset viikot) klo 18.30 - 20 Vantaa SEIJA EINOLA PL 56, 01301 Vantaa puh. 09-8306 280 matkapuh. 050-3386 212 fax 09-8361 099 sähköposti seija.einola@evl.fi päivystys: ti klo 14-16 Myyrmäki ke klo 9-11 Tikkurila Tampere SIRPA TOIVO Myötätuuli/yhteinen vammaistyö, Iidesranta 5, 33100 Tampere matkapuh. 050-561 1025 sähköposti sirpa.toivo@evl.fi päivystys: ti klo 10.00-12.00 Myötätuuli, Ilmarinkatu 10 ke klo 15.00-16.00 Iidesranta 5 Tornio TOINI PIESKÄ Vammaistyön toimisto, Kirkkokatu 13, 95400 Tornio puh. 016-430 198 matkapuh. 040-5930 760 fax 016-482 231 sähköposti toini.pieska@evl.fi päivystys: ma ja ti klo 9.00-11.00 Kirkkohallitus, viittomakielen kääntäjät TOMAS UUSIMÄKI tekstiviestit. sähköposti: 050 4634 612 tomas.uusimaki@evl.fi TARJA SANDHOLM tekstiviestit 040-1424 819 sähköposti: tarja.sandholm@evl.fi Satamakatu 9 A, PL 185, 00161 HKI Kuurojen Lähetys ry. INKERI VYYRYLÄINEN Läntinen Pitkäkatu 22 A 3, 20100 Turku matkapuh. 045-318 6377 sähköposti inkeri.vyyrylainen@kuurojenlahetys.fi pankkiyhteys Sampo 800015-285 359 Hiljainen Seurakunta 3/2012 27 OSOITTEENMUUTOS Jos osoitteesi muuttuu leikkaa ylläoleva osoiteliuska kokonaan irti ja kirjoita uusi osoitteesi tyhjään tilaan. Lähetä liuska osoitteella Eila Karkkunen, Pl 185, 00161 Helsinki. Voit myös ilmoittaa muutoksen sähköpostitse eila.karkkunen@evl.fi. Kuurojenpapit Helsingin piiri Oulun piiri Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli PL 142, 00121 Helsinki Käyntiosoite: Bulevardi 16 B, 5. krs sähköposti elina.jokipaltio@evl.fi gsm. +358400605129, (myös tekstiviestit ja 3G videopuhelut) skype kuurojenpappihelsinki Facebook Viittova seurakunta Ojakatu 1, 90100 Oulu matkapuh. 044 755 5554 sähköposti urpo.luokkala@evl.fi ELINA JOKIPALTIO URPO LUOKKALA Porvoon piiri MARIA LINDBERG, vt. Kirkon ruotsinkielisen työn keskus Satamakatu 9, PL 185, 00161 Helsinki puh. 09-1802 552 sähköposti maria.lindberg@evl.fi Lapuan piiri MARJA SAUKKONEN Turun piiri Hiippakunnan toimisto Kauppakatu 19 C, 3. krs., 40100 Jyväskylä puh. 0400-241401 (myös tekstiviestit ja videopuhelut) fax 014-211421 sähköposti marja.saukkonen@evl.fi Facebook Marja Kuurojenpappi PETRI MAJATIE Hämeenkatu 13, 20500 Turku puh. 02-2797 041 matkapuh. 0400-824 039 fax 02-2797 001 sähköposti petri.majatie@evl.fi päivystys: tiistaisin klo 10.00-12.00 Vastaanotto toimistolla sopimuksen mukaan. Kirkkohallitus Mikkelin piiri KDY, Satamakatu 11, PL 185, 00161 Helsinki puh. 09-1802 269 matkapuh. 050-3006 353 fax 09-1802 426 skype riittakuusi sähköposti riitta.kuusi@evl.fi SEPPO LAUKKANEN Kirkkokatu 10, PL 122, 50101 Mikkeli puh. 015-321 6013 matkapuh. 050-3559 819 fax 015-3216 016 sähköposti seppo.laukkanen@evl.fi RIITTA KUUSI Taitto ja paino: OffsetKolmio, Hämeenlinna. Aineisto seuraavaan lehteen toimitettava 10.11.2012 mennessä Riitta Kuuselle. (tekstit mielellään sähköpostissa, kuvat liitetiedostoina)
© Copyright 2024