Vakuutuskuntoutus 1/2013
VakuutusKuntoutus Lehti kuntoutusalan ammattilaisille Hyvän työnohjaajan resepti Kirvesmiehestä kasvoi työturvallisuusvalvoja Työtapaturmasta huolimatta huippuhiihtäjäksi 1/2013 Onko kuntoutuksen asiakaslähtöisyys pelkkä fraasi? Päätoimittaja Juha Mikkola O tsikon sain Kuntoutusportissa selostetusta Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkimushankkeesta Asiakaslähtöisyys nuorten aikuisten avohoidollisessa mielenterveyskuntoutuksessa. Tutkija Kirsi Güntherin mukaan asiakaslähtöisyydestä puhutaan niin paljon, että se otetaan herkästi jo itsestäänselvyytenä eikä pysähdytä miettimään, mitä sillä lopulta tarkoitetaan. Kuntoutustyössä asiakaslähtöisyydestä puhutaan, kun arvioidaan kuntouttajan ja kuntoutujan vuorovaikutuksen luonnetta, ja sitä, miten kumpikin voi vaikuttaa kohtaamiseen ja sen seurauksiin. Kuntouttajalla on lisäksi asiakkaanaan myös toimeksiantajana oleva kuntoutuksen rahoittaja, joten kuntouttajan tulee kyetä olemaan samanaikaisesti asiakaslähtöinen useamman eri tahon kanssa. Kuntouttajan on täytettävä näiden kummankin asiakkaansa oikeutetut odotukset. Kuntoutuja ja kuntouttaja eivät myöskään ole pelkästään keskinäisessä vuorovaikutuksessa, vaan kuntoutujan kokema palvelu koostuu monen eri toimijan verkostotyöstä. Olen ollut varovainen käyttämään asiakaslähtöisyys-käsitettä, koska mielestäni sen käyttö jää hurskasteluksi, jos reaalimaailman olosuhteet eivät anna todellisuudessa mahdollisuuksia asiakkaan auttamiseksi. Siksi tämä termi tulisikin purkaa auki ja realistisesti tarkastella kussakin tilanteessa, mihin on edellytyksiä. Kuntoutuspalveluiden käyttäjien kuntoutusjärjestelmästä saamaan hyötyyn soveltuu todennäköisesti sama havainto kuin mikä on tehty kuluttajansuojasta: järjestelmästä hyötyy parhaiten hyvinkoulutettu keskiluokka. Ja vastaavasti, mitä huonompi on kuntoutujan elämäntilanne ja mitä heikommat eväät muutokseen, sitä hankalampaa on puhua asiakaslähtöisyydestä, jos sen ymmärtää synonyymiksi asiakkaan kaikkien ongelmien ratkaisemiselle. VKK on viime aikoina ryhtynyt kehittämään kuntoutustyötään siten, että työote voitaisiin paremmin sovittaa erityyppisille asiakkaille soveltuvaksi.Tässä ei itsessään ole mitään mullistavaa, kaikki kuntouttajat tietävät, että kuntoutujat voidaan jakaa tuen tarpeesta riippuen erilaisiin ryhmiin. Riippumatta sitä, mihin ryhmään asiakas kuuluu, kaikki ovat oikean informaation ja ohjauksen tarpeessa. Tästähän asiakaslähtöisyydessä loppujen lopuksi on kyse: asiakasta kunnioittavasta palveluasenteesta, työskentely tavan säätämisestä sopivaksi, oikean tiedon antamisesta, ja käytettävissä olevien resurssien - myös taloudellisten – tunnistamisesta ja tunnustamisesta. n VakuutusKuntoutus 1/2013 Julkaisija Vakuutuskuntoutus VKK ry Hämeentie 19 B, 00500 HELSINKI puhelin (09) 2312 2000 faksi (09) 876 4531 etunimi.sukunimi@vkk.fi www.vkk.fi Päätoimittaja Juha Mikkola juha.mikkola@vkk.fi Toimitusneuvosto Samuli Kaarre Sanna Sinkkilä Susanna Finne Juha Mikkola Helena Oksanen Eero Lankia Veikko Valkonen VKK:n jäsenet Liikennevakuutuskeskus Tapaturmavakuutuslaitosten liitto Työeläkevakuuttajat TELA ry Osoitelähde VKK:n osoiterekisteri Tilaukset ja osoitteenmuutokset Mari Fromholdt puhelin 044 700 2015 mari.fromholdt@vkk.fi Toimitus ja ulkoasu MCI Press Oy Mikonkatu 8 A, 00100 HELSINKI puhelin (09) 2525 0250 faksi (09) 2525 0251 info@mcipress.fi www.mcipress.fi Kannen kuva Pentti Potkonen Painatus Libris Oy Copyright © MCI Press Oy Lehden sisältöä ei saa osittainkaan jäljentää ilman toimituksen kirjallista lupaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä materiaaleista. Vakuutuskuntoutus ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Sisältö 4 Kirvesmiehestä kasvoi työturvallisuusvalvoja Rakennusmiehen rautainen ammattitaito ei joutunut työtapaturman myötä hukkaan. 8 Ohjausta ja tukea elämässä eteenpäin TEOT-hankkeessa selvitettiin, mikä tekee työnohjaajasta ja -johtajasta hyvän. 12 Ladulta ammatti 16 Etsivä työssään 20 23 3 4 Pari vuotta sitten vammautunut Lasse Kankkunen tähtää maastohiihdon huipuksi. VKK:n työ- ja uravalmentaja löytää asiakkailleen uusia työllistymismahdollisuuksia. Työpaikkakuntoutujan askeleet Työpaikallaan kuntoutuva ei saa jäädä yksin, vaan hän tarvitsee tukea ja seurantaa. Ajassa Omasairaalassa asiakasta kuunnellaan herkällä korvalla. 8 KOLUMNIT 2 Onko kuntoutuksen asiakaslähtöisyys pelkkä fraasi? Päätoimittaja Juha Mikkola 11 Konsensuksen vaikeus Toiminnanjohtaja Sirkku Lindstam 12 ”Jos meillä asiakas uskoo, ettei hänestä ole tuolintekijäksi, tuoli konkreettisesti laitetaan osiin.” Timo Kauppi Vastaa lukijakyselyyn ja voita iPad! Katso lisää s. 23 tai www.mcipress.fi/vakuutuskuntoutus VakuutusKuntoutus 1/2013 4 Teksti: Jarmo Seppälä Kuvat: Hannu Miettinen Kirvesmiehestä kasvoi työturvallisuusvalvoja Työtapaturma ei ollut työuran loppu vaan uuden alku. Nyt entinen kirvesmies kiertää rakennustyömailla valvomassa, että työturvallisuutta noudatetaan. en piti olla normaali työpäivä kuopiolaisen rakennuskirvesmiehen Jarmo Jokelan työpäivien joukossa. Hän oli tullut aamulla tavanomaiseen tapaansa Lemminkäinen-rakennusyhtiön kerrostalotyömaalle ja tehnyt niitä töitä, joita sille päivälle oli suunniteltu. Jokela oli kävelemässä käytävää eteenpäin, kun hän jostain syystä kompastui ja kaatui niin, että ensimmäisenä betonille osui hänen oikea olkapäänsä. Kipu oli säväyttävä, mutta hiukan verryteltyään ja venyteltyään kättään Jokela tuumasi, että luita ei liene rikki, joten eiköhän jatketa töitä. Jokelan kaatuminen oli sinänsä vähäinen tapahtuma, mutta sen seuraukset olivat kauaskantoiset. Olkapää ei oikein tuntunut parantuvan, mutta sillä pystyi kuitenkin jotenkuten tekemään töitä. – Olkapäätä ja kättä ei tutkittu kunnolla. Jälkeenpäin selvisi, että kaatumisen seurauksena olkapään kiertäjäkalvosin oli repeytynyt. Työnteossa vamman haittoja yritin ehkä jotenkin korvata erilaisilla työasennoilla, mutta tuloksena oli nivelkuluma, joka vain paheni, Jarmo Jokela kertoo. sä nelisen vuotta, olkapää leikattiin kaksi kertaa, mutta lopputuloksena lääkäri kertoi hänelle varsin tylyä tekstiä: olkapäällä ei enää tehtäisi kirvesmiehen töitä, eikä muitakaan raskaita tai nostamista vaativia töitä. – Siinä oli vähän miettimistä minulle, viisikymppiselle ja ikänsä töitä tehneelle miehelle, kun rakentaminen oli ”oma” alani. Vakuutusyhtiö tilasi Invalidiliiton Kuopion työklinikalta tilanneselvittelyn, johon liittyen työpaikalla järjestettiin uudelleensijoitusneuvottelu. Sopivan työpaikan arvioitiin edellyttävän kouluttautumista insinööriksi tai rakennusmestariksi. Tämän jälkeen Pohjola siirsi kuntoutusasian hoidon Vakuutuskuntoutukselle. TE-keskuksen ammatinvalinnan ohjauksessa ammattikorkeakoulutasoinen koulutus arvioitiin epärealistiseksi ja Jokela mietti yhdessä psykologin kanssa muita mahdollisia aloja. Sopivaa suunnitelmaa ei kuitenkaan löytynyt. Tässä vaiheessa Jokelan hoitava lääkäri ehdotti jo eläkeratkaisua. Vakuutuskuntoutuksen kuntoutussuunnittelija Hannalea Wigforss kertoo, että Jokelan tapaus on melko tyypillinen: – Uuden koulutus- ja työsuunnitelman tekeminen henkilölle, jolla on takana pitkä työura yhdellä alalla, on usein varsin haasteellista. Tulevaisuus uuteen pohdintaan Työturvallisuus tarvitsee tekijöitä Ajatus oli, että pienten vaivojen vuoksi töistä ei jääty pois. Jokela kitkutteli töis- Työnantajan kanssa alettiin käydä keskustelua mahdollisen eläköitymisen kustan- S VakuutusKuntoutus 1/2013 nuksista. Samalla mietittiin tosissaan sitä, löytyisikö Jokelalle kuitenkin sopivaa työtä räätälöidyn koulutuksen avulla. Työpaikan palaveriin osallistuivat työntekijä, työnantaja, työterveyshuolto ja kuntoutussuunnittelija. Näin sovittiin siitä, kuka mitäkin osa-aluetta asiassa hoitaa. Jokelan lähin esimies, rakennuspäällikkö Pentti Holopainen Lemminkäiseltä sanoo, että Jokelalle mietittiin monenlaisia töitä. Rakentamissuunnittelutyöt olisivat olleet yksi vaihtoehto. Se olisi kuitenkin vaatinut usean vuoden teknisen alan amk-opintoja. Esillä olivat torninosturin kuljettajan työ ja mittaustyöt. Ensimmäiseksi suunnitelmaksi syntyi työkokeiluna tehty kiinteistönhuoltotyö. Se ei tuntunut Jokelalle käden kannalta sopivalta eikä työtä tuntunut olevan riittävästi. Wigforss kertoo, että Jokelan kanssa käytiin epävarmasta tulevaisuudesta useita puhelinkeskusteluja. Jokela mietti, mitä sitten tapahtuisi, jos työt Lemminkäisellä eivät jatkuisikaan. Sitten Pentti Holopainen keksi, että rakennusyhtiöt panostavat kovasti työturvallisuuteen, ja siinä tarvitaan tekijöitä. Niinpä Holopainen, Wigforss, Lemminkäisen työturvallisuusasiantuntija, työsuojelun edustaja ja Ratekon koulutusasiantuntija räätälöivät tarvittavat koulutukset aikatauluineen ostokoulutuksena eri kouluttajilta. Koulutuksen ohella Jokela aloitteli tekemään uusia töitä työhönvalmennuksena. 5 Hoitava lääkäri ehdotti jo eläkeratkaisua. Jarmo Jokela on tyytyväinen voidessaan jatkaa työuraansa uudessa tehtävässään työturvallisuusvalvojana. VakuutusKuntoutus 1/2013 6 ”Työtapaturmat nollaan” Viime vuonna rakennustöissä menehtyi kymmenen henkilöä. Sen lisäksi monet työntekijät loukkaantuivat. Rakennusteollisuus RT:n yksi tavoitteista on saada rakennusalan työtapaturmat nollaan vuoteen 2020 mennessä. Ratuke-hanke on puolestaan raken nusalan eri osapuolten yhteishanke rakentamisen turvallisuuden kehittämiseksi. Tarkoituksena on juurruttaa nolla tapaturmaa -ajattelun ja sen mukaiset toimintatavat rakennustyömaille osaksi kaikkien osapuolten toimintaa. Rakennustyömaiden suurimmat puutteet ovat työturvallisuusasiantuntija Jarmo Jokelan mukaan järjestys ja siisteys. Tämä puolestaan voi aiheuttaa vaaratilanteita ja siten myös tapaturmia. Rakennuspäällikkö Pentti Holopainen korostaa, että työturvallisuus on erittäin tärkeä työsarka, ja siihen panostetaan rakennusyrityksissä tosissaan. Lisäksi kaikki sattuneet tapaturmat ja mahdollisuudet niiden ennakolta välttämiseksi tutkitaan tarkasti. – Tavoitteena on nollataso, mutta valitettavasti tapaturmia sattuu edelleen liian paljon. Siinä on vielä alan kaikille toimijoille yhteistä työsarkaa. VakuutusKuntoutus 1/2013 Jarmo Jokelan (vas.) työmaakierroksella olivat mukana myös vastaava työnjohtaja Markku Hyvönen, rakennuspäällikkö Pentti Holopainen ja kuntoutussuunnittelija Hannalea Wigforss. Jokelalle suunniteltiin vajaan vuoden ajalle esimerkiksi taulukkolaskennan ja toimistosovellutusten kurssit, kiinteistöautomaation käyttöjärjestelmäkurssi, työsuojelun perus- ja jatkokurssit sekä rakenteiden kosteuteen ja sen mittaukseen liittyvä kurssi. Lisäksi Jokela opiskeli energiatalou dellista rakentamista sekä märkä- ja ve deneristystöiden laadunvalvontaa. – Koulutuspaketti oli varsin laaja ja tiivistahtinen, mutta kokonaisuutena hyvin kiinnostava ja antoi työturvallisuustehtäviin hyvän perustan. Sisällöt olivat hyvät, mutta aikataulu olisi voinut olla hiukan pidemmälle ajalle jaksotettu, Jokela mainitsee. Vakuutusyhtiö turvaa vakuutetun toimeentulon kuntoutuksen aikana. Kuntoutujalle maksetaan ansionmenetyskorvausta kohtuullisen pituisen kuntoutusselvittelyn ja kuntoutusohjelman ajalta, jos kuntoutuja ei voi kuntoutuksen ohella tehdä ansiotyötä. Vastaavasti jos kuntoutujan uuden työn tai ammatin mukaiset ansiot jäävät aiempaa vuosityöansiota pienemmiksi, erotusta korvataan kuntoutuksen jälkeen ansionalenemana. Riskit pienemmiksi Työturvallisuusvalvoja Jarmo Jokela kiertää Lemminkäisen työmaat jokaisena viikkona Kuopiossa ja joskus myös Joensuussa ja Kajaanissa. Jokelalla on luettelo, jonka mukaisiin asioihin hän kiinnittää huomionsa eli hän kirjaa ylös havaintonsa hyvistä ja huonoista asioista. Havaintoja tulee noin sata kappaletta jokaisella työmaakierroksella.Yhteenveto, joka kertoo yleisen turvallisuustason, toimitetaan yhtiön kaikille työmaille. – Seuraan, miten asioihin on reagoitu ja miten mahdollisia työturvallisuuspuutteita on korjattu. Olen siis työnjohdon apuna turvallisuusasioissa, Jokela kuvailee. Jokela korostaa työturvallisuuden tärkeyttä. Turvallisuustyössä on oltava kaikkien mukana, koska rakennustyömaalla on monta toimijaa ja samaan aikaan on menossa monia erilaisia työvaiheita. Lisäksi työturvallisuusmääräykset muuttuvat jatkuvasti. – Kaikilla on kiire tehdä omaa työtään, joten työturvallisuusasioissa olen eräänlainen konsultti eli neuvon ja perustelen. Mielestäni minua kyllä kuun- 7 Turvallisuustyössä on oltava kaikkien mukana. nellaan, vaikka aluksi työmailla taidettiin vähän miettiä rooliani, kun olen työnantajan palkkaama. Ehkä suurin työsarkani on työmailla olevien lukuisten aliurakoitsijoiden ja sivu-urakoitsijoiden työturvallisuusopastus. Turvallisuusasioiden lisäksi Jokela hoitaa myös kevyitä lisätöitä. Hän esimerkiksi toimittaa tarvikkeita eri työmaille ja vastaa kiinteistönhoitoon kuuluvista tehtävistä. Ulkopuoliset silmät työmaasokeutta vastaan Yksi Lemminkäisen työmaista Kuopiossa on noin 400 oppilaan musiikkipainotteinen Pohjantien koulu, jossa tehdään perusteellinen korjaus. Korjaustyömaan vastaava työnjohtaja Markku Hyvönen pitää Jarmo Jokelan käyntejä työmaalla pelkästään myönteisinä. – Työturvallisuus- ja -suojeluasioissa tarvitaan ilman muuta ulkopuolisia sil- miä. Ne ovat paras väline niin sanottua työmaasokeutta vastaan, joka voi tulla aika helposti samassa kohteessa päivästä toiseen työskenteleville. – Sisäportaiden pintasuojien kiinnitys on hiukan puutteellinen ja hutera, Jokela havainnoi remontoitavan rakennuksen sisällä. Urheilusalin puolella on muun muassa putkimiesten penkkejä, erilaisia putkia, muita tarvikkeita pahvilaatikoita ja tyhjiä pakkauksia. – Työmaan siisteyskäsite pitää tietenkin suhteuttaa työvaiheisiin. Tässä on iso kasa putkia, joita käsitellään ja tarvitaan työssä koko ajan eli se asia on kunnossa, kun putket säilytetään järjestelmällisesti. Sen sijaan tyhjät ja turhat pahvilaatikot ja pakkausmuovit pitää toimittaa aina saman tien roskiin. Rakenteilla olevassa luokkahuoneessa on sähkömiehen työpiste. Meneillään on kattovalaisinten asennus. Alumiinisilta ”tellingeiltä” puuttuvat erilliset nousuportaat, joten Jokelan papereihin tulee miinusmerkintä. Muuten tämä osa työmaata vaikuttaa asianmukaiselta. Oikea henkilö oikeassa tehtävässä Holopaisen ja Wigforssin mielestä Jarmo Jokela sopii uuteen työturvallisuustehtävään kaikin puolin erinomaisesti.Vaikka hänelle aiemmin sattunut työtapaturma sinänsä oli ikävä, hän on kokemuksensa perusteella juuri oikea henkilö puhumaan työtapaturmista ja sellaisten ehkäisemisestä. Lisäksi hänellä on nyt uusi, tehtäväkohtainen koulutus ja tietenkin oma, rautainen rakennusalan työkokemuksensa. Näistä koostuu aimo paketti auktoriteettia, jota on kenenkään turha sivuuttaa olankohautuksella. Jokela kertoo, että hän on nyt hyvin tyytyväinen siitä, että hänelle löytyi uusi, mielekäs työtehtävä, jossa perusteet ovat tuttuja, mutta johon saattoi myös opiskella sopivasti uutta teoriaa. Jokelan mukaan hän on mieluummin nykytyössään kuin eläkkeellä, jota hoitava lääkäri jo aiemmin ehdotteli. Niin Jokela kuin Holopainen pitävät Vakuutuskuntoutuksen roolia Jokelan uuden uran laatimisessa varsin ratkaisevana: langat pysyivät yksissä käsissä ja monenlaisista opinto- ja työllistämisvaihtoehdoista löytyivät juuri tähän tilanteeseen sopivat. – Panostus maksaa itsensä takaisin monella tapaa.Vakuutuskuntoutuksen hoitama uudelleentyöllistämisprosessi oli todella tuloksellista, Holopainen painottaa. n Rakennusalan työtapaturmia aiheuttavat 1. 2. 3. 4. 5. Vastaava työnjohtaja Markku Hyvönen pitää työmaatarkastuksia tärkeänä keinona tapaturmien ehkäisyyn. 6. Putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen Terävään esineeseen astuminen, kolhiminen, ym. Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen Laitteen, työkoneen tai eläimen hallinnan menettäminen Aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen ym. ja Aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen ym. Lähde: Työterveyslaitos VakuutusKuntoutus 1/2013 8 Ohjausta ja tukea elämässä eteenpäin Oma paikka työmarkkinoilla voi olla vaikea löytää, jos taustalla on liikaa taakkaa. Oikein opastettuna ja kannustavalla asenteelle työtoiminnasta saa lisää valmiuksia myös kokonaisvaltaiseen elämänhallintaan. VakuutusKuntoutus 1/2013 Teksti: Hanna Ojanpää Kuvat: Vesa Tyni On maagista ajattelua, että työ itsessään kuntouttaisi. H elsingin kaupungilla on työhönkuntoutustehtävissä toistasataa työnjohtajaa tai -ohjaajaa. Heidän tehtävänään on ohjata syrjäytyneitä nuoria ja aikuisia elämään kiinni työn tekemisen kautta. Sosiaali- ja terveysviraston perhe- ja sosiaalipalveluiden työllistymisen tuki -yksikössä työskentelee myös Timo Kauppi. – Organisaatiomme hakee vielä muotoaan, kahden suuren viraston yhteen saattaminen vie aikansa, Kauppi viittaa sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistymiseen vuoden alussa. Oma työ kehittämis- ja suunnittelutyön puitteissa löytyy työhönkuntoutuksesta. Kaupin viimeisimpänä tuotoksena on TEOT-hankkeen raportti. – Lyhenne tulee sanoista työelämävalmiuksia edistävä ohjaus työtoiminnalla, hän selventää. Kaupin vetämään hankkeeseen osallistui 12 työnjohtajaa tai -ohjaajaa eri työtoiminnallisista toimipisteistä. – Tapasin osallistujia heidän työpaikoillaan ja lisäksi meillä oli kaksi koulutussessiota. Tältä pohjalta rakensimme yhdessä erilaisia käytäntöjä ja malleja, joita voi toivottavasti jatkossa hyödyntää ohjaajien työssä ja ehkä laajemminkin. Vastaus ei löydy oppikirjoista Niin tutkimusryhmä kuin ammattikunta yleensäkin on hyvin heterogeeninen. Ammattiin tähtäävää koulutusta ei ole ollut; ohjaajat ovat valmistuneet oman alansa oppilaitoksista tai edenneet tehtäviin työkokemuksen kautta. – Myös ikähaarukka on laaja.Yhdistävä tekijä taas on intuitiivinen ja luontainen tapa ohjata ja kohdata ihmisiä, Kauppi kertoo. Kaupin oma koulutuspohja on Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta. Nykyisessä toimessaan hän on ollut vuodesta 2004. – Koulutus antaa kyvyn hahmottaa kokonaisuuksia ja löytää uusia lähestymistapoja, mutta vasta käytännön työ luo todellista kokemusta. Elämänkokemuksesta, ennakkoluulottomuudesta ja erilaisten ihmisten ymmärtämisestä on pitkälti kysymys myös työhönkuntoutuksessa. Työtoiminnas- 9 sa käyvien taustalta voi löytyä henkilö kohtaisia menetyksiä, päihteiden käyttöä, itsetunto-ongelmia, fyysisiä esteitä tai vain tarve saada uusia taitoja. – Henkilö saattaa kokea aikaisempiin epäonnistumisiensa pohjalta, että hän ei taaskaan osaa mitään eikä mistään tule mitään. Yleensä hän ei itsekään tiedä, mikä loppujen lopuksi mättää. Ohjaajalta vaaditaan kykyä katkaista kielteisen uusiintumisen kierre ja nostaa ihminen pienten onnistumisten kautta avoimeksi onnistumisille. Henkilöhistoriaan ei myöskään kannata tuijottaa vaan aloittaa yhteistyö puhtaalta pöydältä. Myös mallinnuskäytännöillä tilanteita voidaan purkaa auki ja löytää uusia ajattelun ja toiminnan tapoja. – Jos meillä asiakas uskoo, ettei hänestä ole verstaalla tuolintekijäksi, tuoli konkreettisesti laitetaan osiin. Tuolissa on jalka ja ensin keskitytään sen tekemiseen. Kun yksi jalka on tehty, siirrytään toiseen. Pikkuhiljaa tuolin kaikki osat ovat valmiit. Asioita voi nähdä kokonaisuuden lisäksi myös osina. Myös ihmisen itse tuntoa voi alkaa kasata pikkuhiljaa. Avainsanana yksilöllisyys Kuntouttavaan työtoimintaan a siakkaat tulevat työvoiman palvelukeskus Duurin kautta, missä tehdään räätälöity aktivointisuunnitelma.Vaihtoehtoisia työtoimintapaikkoja ovat koti- ja laitospalvelut, Pakilan työ- sekä tekstiilityökeskus, kiinteistöpalvelut, ympäristöpalvelut ja Uusix-verstaat. – Aloitusjakso kestää kolme kuukautta, minkä aikana ohjaaja seuraa, tapahtuuko työssä tekemisessä ja elämänhallinnassa edistymistä ja minkä tasoista. Osa jatkaa vaativampiin tehtäviin, osa jatkaa aloitustason hommissa ja osa palaa takaisin Duuriin. Toisille työtoiminnassa käyminen on ylläpitävää toimintaa, toisella tähtäimessä voi olla elämän saaminen uusille raiteille. Onpa lopputulema mikä hyvänsä, Kauppi korostaa, että kuntoutus tähtää säännöllisyyteen, työtaitoihin ja omaan edistymiseen sekä itsearvostuksen kohoamiseen. – Hyvän työnjohtajan ja -ohjaajan tunnistaa siitä, että hän pystyy omalla toiminnallaan valamaan uskoa syrjäytyneeseenkin ihmiseen. VakuutusKuntoutus 1/2013 10 – Työnohjaajan pyrkimyksenä on saada kulloinenkin tehtävä kulkemaan, avata mahdollisuuksia ja höllätä tarvittaessa, rohkaista ja luoda lisämotivaatiota, Timo Kauppi kuvaa. Kauppi painottaakin ammatin monta roolia vaikuttaa esimerkiksi valmentajana, innostajana, kouluttajana ja neuvojana. – Tietty ammatillisuus on kuitenkin tässä työssä tärkeää. Omia yksityisasioita ei kannata vatvoa tai lähteä työpäivän jälkeen yhdessä vapaa-aikaa viettämään. Pieniä hetkiä, suuria tunteita Tässäkin työssä vastaan tulee myös ristiriitatilanteita. – Määrätietoinen on hyvä olla, mutta päsmäröinti ei auta. Jos kohtaaminen silti johtaa ongelmiin, voi osaava ohjaaja oppia siitä itsekin: Mitä tein väärin? Miksi tilanne meni näin? Miten minun tulisi jatkossa toimia? Toki pelkkä erittely ja analyysi eivät auta, vaan sen tulisi auttaa löytämään uusia lähestymistapoja. Huonojenkaan päivien jälkeen työtoiminnasta ei kovin herkästi lähetetä ketään pois. TEOT-hankkeen seurantajakson ja kyselyjen perusteella osallistujilla on erilaisia tapoja motivoida eteenpäin. – Joku saattaa sanoa suoraan, että ”töissä kun ollaan niin töihin tullaan”. Joku taas herättää asiakkaassa itsessään halun säilyttää tehtävänsä. Mitään yksiselitteistä tapaa tässä työssä ei laajemminkaan ole, mutta herkkyys aistia ohjattavan tapa kokea ja käsitellä asioita on tärkeintä: pyrkimyksenä on saada kulloinenkin tehtävä kulkemaan, avata mahdollisuuksia ja VakuutusKuntoutus 1/2013 höllätä tarvittaessa, rohkaista ja luoda lisä motivaatiota, Kauppi kuvaa. Mallintamiskäytäntöjen hyödyntäminen työnjohtajien ja -ohjaajien kuntoutuksellisuuden kehittämisessä oli Kaupin mielestä ratkaisevaa. – Johtuen osallistujien erilaisista taustoista ja itse työstä, luennointi ja esityskaaviot olivat tehoton muoto oppia. Mielestäni pääsimme työn kehittämisessä parhaisiin tuloksiin erilaisten käytännön harjoitteiden kautta, jakamalla kokemuksia ja laatimalla yhdessä hyvän ohjauksen standardeja, mittapuita.Viimeksi mainittu auttaa arvioimaan ja kehittämään omaa työtä, lisäämään sen ammatillisuutta. Kauppi sanoo, että on maagista ajattelua, että työ itsessään kuntouttaisi. Kysymys kuuluu, millainen ohjaaminen edistää kuntoutumista. – Tuloksellisen ohjaamisen mallinnusteni mukaan ratkaisevimpia ovat arvostava ja välittävä suhtautuminen ilman rajoittavia ennakkoasenteita, taito arvioida ohjattavan kehittymistä, tehtävien pakkaaminen ”ihmisen kokoisiksi”, mutta sopivasti haastaviksi sekä ohjattavan oman toimijuuden edistäminen vastuuttamalla ja onnistumisilla. Tärkeää on myös tukea uutta ihmistä pääsemään ryhmään ja auttaa rakentamaan sosiaalisia suhteita. Milloin työelämänvalmiuksiin ohjaava sitten tietää onnistuneensa työssään? – Usein ajatellaan, että onnistuakseen tehtävässään, seurausten täytyy olla jotain suurta ja tilastoina konkreettista. Tässä työssä kysymykseen ei ole vakiovastausta. Se voi olla vaikka se päivä, jolloin eräs työnjohtaja saa vastauksen henkilöltä, joka ei ole tähän mennessä puhunut kenellekään. Tai se voi olla se hetki, kun toisia jännittänyt uskaltautuu työskentelemään uuden työparin kanssa. Esimerkkejä on yhtä monta kuin tekijöitä. n Mistä tunnistaa hyvän työnohjaajan? • • • • • • Psykologista silmää ja korvaa Motivoitunut ja ennakkoluuloton asenne Halu lisätä asiakkaan omia valinnanmahdollisuuksia Työelämävalmiuksien arviointikyky Ryhmän toiminnan edistäminen Ongelmatilanteiden hallinta 11 Konsensuksen vaikeus V ahinkoja sattuu ihmisille.Vakuutusjärjestelmä on luotu tasaamaan yksittäisen ihmisen vahingon vuoksi kohtaamaa kohtuuttoman suurta taakkaa. Sosiaalijärjestelmä on kehittynyt samaan tarkoitukseen.Vakuutuspuolella yksilö liittyy asiakkaaksi sopimalla asioista ja maksamalla sovittuja maksuja. Sosiaalipuolella asiakkuus kytkeytyy kansalaisuuteen, ja jokaisella on jokseenkin samat mahdollisuudet korvauksiin. Aivovamman saaneista henkilöistä osa kuuluu molempien korvausjärjestelmien piiriin. Edunvalvojana Aivovammaliiton tulee ottaa kumpikin korvaus- ja palveluntuottamisjärjestelmä huomioon. Potilasjärjestö ei voi keskittyä vain jompaankumpaan. Tästä tosiasiasta syntyy ristivetoa. Aivovammatyössä törmää toistuvasti siihen, että jos ei tietyllä tavalla asennoidu vakuutusyhtiöihin, on niiden puolella ja asiakkaita vastaan. Jos puolustaa sitä, että voima varojen on riitettävä myös sosiaalijärjestelmän turvaverkon varassa olevien auttamiseen, saa hetken ymmärrystä, mutta pian taas huomaa toimivansa väärin. Tässä voi nähdä yksilökeskeisyyttä ja kapea-alaisuutta. Konsensusta aivovauriokuntoutukseen etsittiin vuonna 2008. Sen jälkeen Aivovammaliitto on potilasjärjestönä kantanut edunvalvonnallista vastuutaan järjestämällä jälkipuintitilaisuuksia. Niissä kuntoutuksen asiantuntijat ovat yhdessä pohtineet aivo vammatyön pullonkauloja ja etsineet ratkaisuja. Kehitystä on tapahtunut. Kun vuonna 2009 saatiin HUSista vain lista sairaaloista, joissa hoidetaan aivovammapotilaita, on sielläkin nyt jo olemassa aivovammapoli klinikka. On myös saatu tamperelaisten tekemänä lievän aivovamman saaneen potilaan hoitoprotokollaohjeet. Traumaattiset aivovammat on tehty myös julkisuudessa näkyviksi ja tunnistettaviksi. Sitähän vielä 2000-luvun puolivälissä peräänkuulutettiin. Konsensuskokous 2008 lykkäsi aivovammautuneitten asian uudelle, kehittyvälle uralle. Sitä eivät tehneet yksittäiset riita-asiat ja oikeudenkäynnit. Kehittyminen vaatii yhteistyötä. Ei voida kuitenkaan jäädä lepäämään laakereille ja pysähtyä ihastelemaan aikaansaannoksia. Edunvalvontatyössä on kestettävä, että muutokset tapahtuvat ajan kanssa. Taikatempuilla ei kukaan ole asioita edistänyt. On myös kestettävä, että vahingon kärsinyt kokee olevansa altavastaaja kaikissa tarvitsemissaan palveluissa ja niiden saamisessa. Erityistä kestävyyttä vaatii se, että auttamistyössä joutuu jatkuvasti kritiikin kohteeksi ”väärin sammuttamisesta”. On myös riittävän usein löydettävä helikopterinäkökulma. Kun katsoo etäältä suurempaa kokonaisuutta, näkee aikaansaannoksetkin. Edunvalvonta ei paranna vammautunutta ihmistä.Yhteistyössä toteutetulla edunvalvonnalla tasataan osaltaan sitä kohtuutonta taakkaa mikä yksilölle on vahingosta aiheutunut.Yhteistyöllä varmistetaan se, että uusi arki on paras mahdollinen elämänmuutoksesta huolimatta. n Sirkku Lindstam toiminnanjohtaja Aivovammaliitto ry VakuutusKuntoutus 1/2013 12 Teksti: Sirpa Sutinen Kuvat: Pentti Potkonen Ladulta ammatti Pari vuotta sitten vammautunut Lasse Kankkunen tähtää maastohiihdon ammattilaiseksi. A urinko paistaa kirkkaan siniseltä talviselta taivaalta Kiteellä Pohjois-Karjalassa. Lasse Kankkunen on juuri lopettanut puolentoista tunnin mittaisen aamutreeninsä. Hiihtäjän aamupäivän harjoitus on tähdännyt vauhtikestävyyteen. Kysymykseen hiihtolenkin pituudesta vastaa urheilun ammattilaiseksi tähtäävä nuori mies naurahduksella. VakuutusKuntoutus 1/2013 – Kilometrejä en ole laskenut enää aikoihin. Iltapäivällä on edessä kevyempi harjoitus kuntosalin tai sauvakävelyn merkeissä. – Tavallisesti arkisin riittää yksi harjoitusrupeama ja viikonloppuisin harjoituksia on kaksi. Kankkunen työskentelee osa-aikaisena kiinteistönhoitajana vanhempiensa matkailuyrityksessä, joten jo työssäkäynti asettaa rajoituksensa harjoitustiheydelle. – Jos huipulle haluaa, ei täyspäiväiseen työntekoon ole aikaa, myöntää Kankkunen. Tavoitteena maajoukkue Suomen maastohiihdon vammaismaajoukkueessa on tällä hetkellä kaksi täyspäiväisesti harjoittelevaa hiihtäjää. Tuohon joukkoon tähtää myös Kankkunen. – Täyspäiväinen harjoittelu v aatisi taloudelliset järjestelyt uusiksi. A lussa hiihtoliitto maksaa noin kolmasosan kuluista, loput on kustannettava itse tai 13 Ladulle haetaan voimaa kuntosaliharjoittelusta. Perinteisellä tyylillä. Lasse Kankkunen harjoittelee tähtäimessään maajoukkuepaikka. sponsoreiden avulla. Kun on päässyt palkintosijoille, alkaa liitto tukea enemmän. Kankkusen valmentajana toimii Toni Myllylä, joka on vammaisten maastohiihtomaajoukkueen päävalmentaja. – Reilu vuosi sitten aloin kysellä Paralympiakomitealta, olisiko jotain kisoja, joissa voisin hiihtää toisia vammaisia vastaan, ettei tarvitsisi hiihtää terveitä vastaan. Pian Myllylä ottikin yhteyttä Kankkuseen, joka osallistui ensimmäistä kertaa vammaishiihdon ja -ampumahiihdon maailmancupin avauskisoihin jo viime vuoden maaliskuussa Vuokatissa. – Siellä pääsin näkemään, kuinka maailman huiput hiihtävät.Vauhti näytti hirvittävältä. Tiesin, että omasta vammautumisesta oli silloin vasta vuosi aikaa ja proteesia olin käyttänyt vasta puolisen vuotta. Joten ei ollut syytä vetää mitään hätäisiä johtopäätöksiä. – Nyt joulukuussa osallistuessani maailmancupin loppukilpailuun Vuokatissa huomasin, että olin jo kehittynyt paljon vajaan vuoden aikana, vaikka kuntoutumisen kanssa oli vielä viime kesänä pieniä ongelmia, pääasiassa ihon kanssa. Arki katkesi yllättäen Kankkunen vammautui kevättalvella 2011, kun oikea jalkaterä jäi lumitöissä jumiutuneen traktorin lumilingon ruhjomaksi. Hän oli tuolloin 21-vuotias. Onnettomuuspaikalta hänet lennätettiin Medihelin kyydillä Töölön sairaalaan, jossa ensimmäinen viikko kului teho- osastolla. Kuukauden kuluttua nuori mies pääsi kotiin ja aloitti itsenäisen kuntoutuksen kuntoilemalla kuntosalilla ja seinälle kiinnitetyn hiihtolaitteen avulla. – En jäänyt makaamaan. Kesällä kävin soutamassa veneellä järvellä. Kuntoutumiseen meni kuitenkin tavallista pidempi aika, koska jalka oli repeytynyt pahasti. Tarvittiin vielä kaksi korjausleikkausta, ennen kuin jalka saatiin nykyiseen kuntoon. Oikea jalka on amputoitu säärestä 13 senttiä polven alapuolelta. Ensiproteesin jälkeen Kankkunen sai käyttöönsä varsinaisen proteesin ja nykyisin on käytössä myös niin sanottu juoksuproteesi, joka joustaa tavallista proteesia enemmän. – Hiihtäessä toimii normaali proteesi hyvin. Kunto on nyt Kankkusen mielestä hyvällä mallilla. VakuutusKuntoutus 1/2013 14 Nykyisin urheiluyleisö jo ymmärtää, mitä vammaisurheilu tarkoittaa. – Toki pieniä murheita aina on. Joskus harjoitellessa voi tulla hiertymiä, eikä muutamaan päivään voi proteesia käyttää. Silloin treenaan ylä- ja keskivartaloa. Vakuutukset olivat kunnossa Kun vammautumisesta on nyt kulunut pari vuotta ja onnettomuus alkaa olla muisto, miettii Kankkunen, kuinka hyvä oli, että vakuutukset olivat kunnossa. – Oma tapaturmavakuutus ja työn antajan vakuutus olivat paikallaan. Vakuutusyhtiö on luvannut tukea myös Kankkusen uudelleenkouluttautumista. – Halusin itse urheiluhierojaksi ja vakuutuksesta korvataan koulutuskustannukset. En ole vielä aloittanut koulutusta, mutta aloitan opiskelun mahdollisesti ensi syksynä. Kankkunen ehti opiskella Kiteellä ammattiopistossa talonrakentajaksi, mutta vammautuminen estää ammatissa työskentelyn. Urheilu kiinnosti nuorta miestä jo ennen vammautumista. – Jo pienenä poikana harrastin monenlaista urheilua ja pelejä. Olen aina ollut lahjakas hiihtäjä, mutta olen hiihtänyt vain omaksi ilokseni. Enkä edes kilpaillut ennen vammautumistani. Hän kertoo kuitenkin innostuneensa haastamaan itsensä vaativaan liikuntaan ammattiopintojen loppuvaiheessa. – Päätin kokeilla maratonin juoksemista ja onnistuinkin siinä. Ensimmäisen kerran juoksi maratonin Joensuussa 19-vuotiaana ja seuraavana vuonna uudestaan. Samalla innostuin hiihtämään pitkiä hiihtoja ja osallistuin Finlandia-hiihtoon ja Pogostan hiihtoon. Halusin silloinkin kehittyä niin hyväksi hiihtäjäksi kuin pystyisin. Onnettomuus käännekohtana – Palo hiihtoon oli todella kova vielä vammautumisen jälkeen. Alussa ei tietysti pystynyt oikein kävellenkään lenkille, keppien kanssa piti opetella. Nyt Kankkunen näkee urheilun mahdollisuutena, johon tekee mieli tarttua kaksin käsin. Työtä tehdään valmentajan kanssa, jotta suoritukset paranevat entisestään. – Uskon, että ensi kaudella voisi jo olla mahdollisuus päästä mukaan maajoukkueeseen.Viimeistään seuraavalla kaudella, miettii Kankkunen ääneen. – Olemme valmentajan kanssa luottavaisia, että se onnistuu, toteaa tulevaisuuteen katsova hiihtäjä hymyillen. Urheilu vammaisen näkökulmasta Kankkusen tavoittelemassa hiihtomaajoukkueessa on tällä hetkellä vähemmän hiihtäjiä kuin monesti ennen. Vammaisurheilu tänään Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n toiminnanjohtaja Riikka Juntunen. ”Ammattimaistuminen on vammaisurheilussa päivän trendi. Nyky päivää on myös, että suuri osa huipulla olevista vammaisurheilijoista harjoittelee lajiliittojen maajoukkueissa. Huipulla olevia vammaisurheilijoita on arviolta kuutisensataa. Kansallisella tasolla kilpailevia ja harrastajia on tuhansia. Määrä kasvaa koko ajan. Erityispiirteenä on, että vammaisurheilun pariin tullaan monta reittiä. Vammaisena syntyneet ovat olleet sen parissa koko ikänsä. VakuutusKuntoutus 1/2013 Mutta vammautumisen seurauksena menee moni asia uusiksi, myös aiemmin urheilua harrastaneella ihmisellä. Harva pystyy jatkamaan omassa lajissaan. Hiihto voi muuttua kelkkahiihdoksi. Tärkeitä asioita vammaisurheilussa ovatkin välineet ja olosuhteet. Kunnissa olisi oltava esteettömiä liikuntapaikkoja. Monessa lajissa tarvitaan omat erityiset välineet, ennen kuin harrastusta voi edes aloittaa. Tänä päivänä tilannetta helpottaa Soveltavan liikunnan apuvälinepalvelu SOLIA, joka tarjoaa eri puolilla Suomea kokeiltavaksi erilaisia välineitä.” 15 Ammattilaisilla on useita kymmeniä suksipareja. Nyt Lasse Kankkusella on käytössään 11 paria kisakapuloita. – Takavuosina maajoukkueessa on ollut jopa toistakymmentä jäsentä. Kankkunen arvelee sen johtuvan siitä, että vammaisia on suhteellisen vähän, joten pienestä joukosta nousee myös harva urheilun huipulle. – Vammaisurheilun näen urheiluna muun urheilun joukossa. Työtä on tehtävä menestyksen eteen. Eikä se ainakaan helpompaa ole kuin terveillä. Vammaisurheilun näkyvyys on Kankkusenkin mielestä viime vuosina kasvanut. Nykyisin urheiluyleisö jo ymmärtää, mitä vammaisurheilu tarkoittaa. Harjoitusta valmentajan ohjauksessa Nykyisiin harjoitusmaastoihinsa Kiteellä ja muualla Pohjois-Karjalassa on Kankkunen varsin tyytyväinen. – Hiihtokausi alkaa Kontiolahden jäähdytetyllä ladulla jo lokakuussa ja jatkuu siellä niin kauan kunnes lumi on satanut kotikulmien laduille. Kesällä Kankkunen hiihtää paljon rullasuksilla. – Jopa enemmän kuin terveet hiihtäjät. Vammautunut jalka ei kestä kovin runsasta juoksuharjoittelua. Vammaisurheilijan arkinen harjoittelu on yksinäistä puurtamista. Kankkunen myöntää, että mukava olisi, jos olisi joku kaveri harjoituksissa. – Omat leirit valmentajan kanssa Vuokatissa kestävät yleensä neljä päivää.Vielä tänä keväänä on yksi leiri. Leireihin on aina otettava vapaata töistä, joten tehokkaammat leirit olisivat mahdollisia, jos taloudellisella puolella olisi jokunen sponsori, pohtii Kankkunen. Hän toivoo, että kesälläkin järjestyisi vielä ainakin kolme leiriä. – Jos saisi vaikka suksivalmistajan kanssa sopimuksen, se olisi hyvä. Ammattilaisilla on käytössään useita kymmeniä suksipareja. Jokaiselle kelille ja joka alustalle on oltava omat suksensa. Nyt Kankkusella on käytössään 11 paria kisasuksia, tai kisakapuloita kuten termi ammattipiireissä kuuluu. Pienikin sponsoriapu on alussa merkittävä, ja Kankkunen kiittelee tähänastisia yhteistyökumppaneitaan. Muun muassa ilomantsilainen urheiluliike on tukenut häntä edullisilla suksikaupoilla ja tarvikelahjoituksilla. n VakuutusKuntoutus 1/2013 16 Työ- ja uravalmentaja Nina Orlo iloitsee asiakkaidensa onnistumisista sydämensä pohjasta. VakuutusKuntoutus 1/2013 Teksti: Ari Rytsy Kuvat: Vesa Tyni Etsivä työssään Vakuutuskuntoutuksen työ- ja uravalmentaja Nina Orlo etsii asiakkailleen uusia työllistymismahdollisuuksia. Vapailta markkinoilta löytyvä työkokeilupaikka poikii parhaassa tapauksessa menestystarinan. T yötehtävissä tapahtuneen loukkaantumisen johdosta rakennusalalla toiminut, viisikymppinen maahanmuuttajamies joutui jättämään työmaat pysyvästi taakseen.Vamman lisäksi heikko suomen kielen taito uhkasi hänen uudelleen työllistymistään. Pitkän kuntoutusvaiheen jälkeen Vakuutuskuntoutuksen työ- ja uravalmentaja Nina Orlo ryhtyi yhdessä kuntoutussuunnittelijan kanssa valmistelemaan työkokeilun toteuttamista. Idea sopivasta työnantajasta syntyi Orlon ollessa työmatkalla. Keravan kohdalla hänen silmiinsä osuivat lampuista ja valaisimista tunnetun Airamin toimitilat. Orlo nappasi puhelimellaan yrityksestä valokuvan muistin tueksi. – Tällä hetkellä asiakas suorittaa Airamilla kolmen kuukauden mittaista työkokeilujaksoa. Kokoonpanon lisäksi hän on päässyt ajamaan trukkia. Miehen vaimolta saamani sähköpostin perusteella kaikki on sujunut oikein hyvin, Orlo iloitsee. Tämäntyyppiset onnistumiset ovat työ- ja uravalmentajan huippuhetkiä, joista on osattava nauttia. Jokaisen työkokeilun taustalla on toive kuntoutujan pysyvästä työllistymisestä tai uudelleen kouluttamisesta. Maahanmuuttajamiehen tapauksessa työkokeilu ulottuu keväälle, jolloin yritykset palkkaavat kesätyöntekijöitä. Kolmen kuukauden työkokeilun mahdollinen jatkuminen kesäkuukausien ansiotyöllä voi toimia ponnahduslautana pysy vään työsuhteeseen. Ei myöskään sovi unohtaa asiakkaan löytämää uutta ammatti-identiteettiä, joka parantaa merkittävästi tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksia. – Olen sydämeni pohjasta onnellinen näiden ihmisten puolesta. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa itse joutuisin olemaan vuoden tai kaksi pois työelämästä vamman takia. Samaan aikaan tietäisin, että en välttämättä pysty palaamaan entiseen työhöni. Oikeanlainen kuntoutus eheyttää ihmisen fyysisesti, mutta henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta yksilön on tärkeää päästä kiinni työnteon rutiineihin. Työ- ja uravalmentajan tehtävässä kyse on juuri näiden mahdollisuuksien etsimisestä. – Eräs aivovammasta kuntoutunut asiakas on erittäin onnellinen työkokeilu paikastaan ja hänelle sopivasta neljän tunnin työpäivästä. Positiivista palautetta tulee sähköpostilla noin kerran viikossa, Orlo hymyilee. Asiakkaita laidasta laitaan Ihmisläheinen asiakastyö on Orlolle tuttua aikaisemmista työpaikoista. Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta valmistumisen jälkeen hän ehti toimia kaksi vuotta Uudenmaan TE-keskuksessa KOTO-ohjelman työsuunnittelijana. Maahanmuuttajien parissa tehtävä työ piti sisällään muun muassa koulutusja ammattitietopalveluneuvontaa, kotoutumissuunnitelmien laatimista sekä kielikurssien koordinointia. Asiakkaiden laajasta kirjosta kertoo se, että osalle ryhdyttiin hankkimaan suomen kielen koulutusta ja ammatillista pätevyyttä. Toisten kohdalla taas edettiin suoraan työmarkkinoille. – Eräällä asiakkaalla oli kaksoistutkinto Harvardin yliopistosta. Hänelle löytyi heti sopiva työpaikka, Orlo muistelee. Seuraavaksi uraetapiksi muodostui ammatillinen aikuiskoulutuskeskus Amiedu. Siellä ohjaavana kouluttajana toimineen Orlon vastuualue koostui esimerkiksi työnhaku- ja ammatinvalintakoulutuksesta, kuntoutuksen tarpeen selvittämisestä sekä työharjoittelun hallinnoinnista ja valmennuksesta. Työttömille työnhakijoille suunnattujen, 1–4 kuukauden mittaisten kurssien aikana käytiin läpi myös työlainsäädäntöä sekä elämänhallintaa. Lisäksi Orlon työtehtäviin kuului kurssilaisten henkilökohtaista ohjausta. Viime toukokuussa Orlon osaamis paletti täydentyi Helsingin yliopistossa VakuutusKuntoutus 1/2013 17 18 Lisäarvoa kuntoutuspalveluihin VKK:n työ- ja uravalmentaja on kokonaan uusi tehtävä, jonka toimen kuva muokkautuu edelleen tekijänsä näköiseksi. Tavoitteena on joustava ja ilman turhaa byrokratiaa etenevä työllistymisprosessi, joka käytännön tekemisen ohella vahvistaa asiakkaan uskoa omaan osaamiseen. Orlo on innoissaan mahdollisuudesta rakentaa entistä tehokkaampia ja tuloksellisempia toimintamalleja asiakkaiden työllisty miseen. – Omassa roolissani on varmasti vielä paljon kehitettävää. Uskon kuitenkin työ- ja uravalmentajan sekä kuntoutussuunnittelijan ja -psykologien välisen yhteistyön lisäävän VKK:sta löytyvää, moniammatil lista osaamista. Sen avulla voimme tukea entistä paremmin asiakkaiden työkokeiluja, koulutuspolkuja, niiden seurantaa sekä tulevaisuuden suunnittelua. VKK:n työ- ja uravalmentajalla on tärkeä rooli myös oman työ yhteisön ulkopuolella. Orlo esimerkiksi vierailee ahkerasti työkokeilu paikoilla tapaamassa työnantajia ja asiakkaita. Näiden tapaamisten yhteydessä arvioidaan, miten kokeilu on sujunut ja tarvitaanko asiakkaan kohdalla mahdollisesti jotain lisäosaamista. Proaktiivinen lähestymistapa mahdollistaa epäkohtien havaitsemisen sekä suurempien ongelmien ehkäisemisen. Eri osapuolten tarpeisiin ja toiveisiin kiinnitetään huomiota jo sopivia työkokeilupaikkoja kartoitettaessa. – Käyn etukäteen tapaamassa mahdollisia työnantajia. Samalla kerron heille VKK:sta ja sen toiminnasta. Osallistun myös työkokeilupaikka haastatteluun. Sen aikana voimme yhdessä asiakkaan ja työnantajan kanssa keskustella muun muassa työtehtävistä ja -ajasta, kertoo Orlo. suoritetuilla aikuispedagogisilla opinnoilla. Parivuotisen opiskeluprojektin taustalla oli kiinnostus suunnitteluun, viestintään ja kouluttamiseen liittyvien henkilökohtaisten valmiuksien kehittämiseen. – Hyvä koulutuspohja on vain yksi osa työ- ja uravalmentajan tehtävissä vaadittavia taitoja. Itse olen oppinut paljon tiedonhankinnasta ja ihmisten kohtaamisesta työhistorian kautta. Oma ammatillinen identiteetti on kypsynyt näiden kokemusten myötä. Viime marraskuussa alkanut pesti Vakuutuskuntoutus VKK ry:n ensimmäisenä työ- ja uravalmentajana tarjoaa Orlon mielestä mahdollisuuden keskittyä olennaiseen. Kyseisessä työssä häntä kiinnostaa erityisesti asiakkaiden ohjaaminen keskellä hämmentävää ja usein vaikeaakin elämäntilannetta. VakuutusKuntoutus 1/2013 Tiimityö tehostaa asiakasprosessia Orlo valmistelee asiakkaiden työkokeilujen toteuttamista Helsingin Käenkujalla sijaitsevasta työhuoneestaan käsin. Pöydän kulmalla komeilee käsin kirjoitettu muisti lista viikon avaintehtävistä. Luettelosta löytyy useita puhelinsoittoja asiakkaille sekä yhteydenottoja työkokeilu- ja koulutuspaikkoihin sekä oppilaitoksiin. Mol.fi:n CV-netistä pitäisi tarkistaa erään asiakkaan ansioluettelo sekä valmistella asiakaskäyttöön tarkoitettu, työnhakua käsittelevä infopaketti. Muu aika täyttyy sähköposteista, palavereista sekä asiakaskäynneistä. – Yleensä ensimmäinen tapaaminen sovitaan tänne, mutta sen jälkeen käyn myös asiakkaiden luona. Periaatteessa tapaaminen onnistuu nykyteknologian ansiosta missä vain. Esimerkiksi kirjastoissa on Jalan saaminen oven väliin on usein ensimmäinen askel pysyvään työhön. ohjaukseen sopivia tiloja, joista löytyy tarvittavat tietoliikenneyhteydet. Toimistolla ollessaan Orlo tekee paljon töitä yhdessä kuntoutussuunnittelijan kanssa. Etelä-Suomen tiimissä käyttöön otettu uusi parityömalli on hänen mielestään tehokas ja kannustava tapa edistää asiakkaiden työkokeiluprosessia. – Kuntoutussuunnittelija kertoo minulle asiakkaasta ja sopii kanssani ajan tapaamiselle. Hän vastaa vakuutusyhtiöviestinnästä ja minä asiakkaan osaamiskartoituksesta sekä työkokeilupaikan etsimisestä.Tarvittaessa olen yhteydessä VKK:n kuntoutuspsykologeihin. Tässä vaiheessa tavoitteena on luoda kunnollinen pohja uravalinnalle sekä työkokeilulle, kuvailee Orlo. Työ- ja uravalmentaja on asiakkaan tärkeä tukija, joka opastaa työkokeilu paikan hakemisessa. Suomea huonosti osaavien asiakkaiden kohdalla Orlo huolehtii myös ensimmäisestä yhteydenotosta työnantajaan. Jokainen kontakti ei kanna hedelmää, mutta Orlon kokemusten mukaan yritykset suhtautuvat positiivisesti työkokeiluun. Jalan saaminen oven väliin on usein ensimmäinen askel pysyvään työhön tai koulutuksen kautta hankittavan uuden pätevyyden saamiseen. – Ollessani töissä TE-keskuksessa ja Amiedussa sain monia hyviä yrityskontakteja. Niistä on hyötyä työ- ja uravalmentajan tehtävissä.Tietysti pyrin myös etsimään uusia työnantajia koko ajan, Orlo summaa. Onnistunut työkokeilu edellyttää työnantajalta asiakkaan riittävää ohjausta ja opastusta. Työ- ja uravalmentaja onkin säännöllisesti yhteydessä työnantajaan kokeilun aikana. Orlo toivoo, että pysyvästi työllistyneiden kohdalla päästään jatkossa tekemään jonkinasteista jälkiseurantaa. – Esimerkiksi puhelinsoitto asiakkaalle kolme kuukautta työllistymisen jälkeen voisi olla paikallaan. n 19 Nina Orlo • • • • syntynyt 1975 VKK:n työ- ja uravalmentaja 12.11.2012 alkaen koulutus: valmistunut valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta 2004 pääaineenaan yleinen valtio-oppi, aikuisopetukseen suuntautuvat opettajan pedagogiset opinnot (didaktiikka, suunnittelu, vuorovaikutustaidot) Helsingin yliopistossa 2010–2012 työkokemus: työsuunnittelijana Uudenmaan TE-keskuksessa 2004–2006 sekä ohjaavana kouluttajana Amiedussa 2006–2012 VakuutusKuntoutus 1/2013 20 Teksti: Salla Peltonen Kuva: Vesa Tyni Työpaikkakuntoutujan askeleet Työkokeilun tai -valmennuksen kautta kuntoutuja voi löytää uuden, omalle terveydelleen paremmin sopivan toimenkuvan. Työnantajaa erilaiset kuntoutumismuodot auttavat säilyttämään yrityksessä arvokasta osaamista. t yöpaikkakuntoutumisen onnistumisen kannalta on hyvin tärkeää, että kuntoutujan kokonaistilanne on perusteellisesti kartoitettu, Skanska Oy:n työhyvinvointipäällikkö Helena Pekkanen kertoo. Kun työntekijän aiempi työkokemus, oma motivaatio ja kiinnostuksen kohteet sekä terveystilanne ja sen työlle aiheuttamat mahdolliset rajoitteet ovat täysin selviä sekä työntekijälle itselleen että työnantajalle, sopiva paikka esimerkiksi työkokeiluun tai -valmennukseen on helpompi löytää. – Toisinaan esimerkiksi rakennusalalle työkokeiluun tai -valmennukseen hakevilla ei ole täysin realistista kuvaa siitä, että kyse on fyysisesti hyvin raskaasta työstä, jossa esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat tyypillisiä ja työn keventämismahdollisuudet rajalliset, Pekkanen sanoo. Monipuolinen yhteistyö tärkeää Toisaalta oikean työkokeilu- tai -valmennuspaikan löytyminen on pitkälti myös neuvotteluasia. On tärkeää, että esitetään VakuutusKuntoutus 1/2013 kysymyksiä puolin ja toisin ja sovitaan asioista yhteisen pöydän ääressä työn tekijän, työnantajan ja kuntoutuspalvelujen tuottajien, kuten työvoimatoimiston, oppilaitosten ja kuntoutuslaitosten kanssa. Toisinaan mukana voi olla myös työterveyshuollon edustaja. – Olennaista on, että keskustelun pohjalta kullekin työpaikkakuntoutujalle tehdään hyvä kuntoutumissuunnitelma tulevaa työjaksoa varten, Pekkanen painottaa. Yhtä tärkeää on sopia myös suunnitelman seurannasta esimerkiksi puhelin kontaktein mutta myös kasvotusten. – Työkokeilija ei saa jäädä heitteille. Kaikkien osapuolten kannalta on tärkeä tietää, pärjääkö henkilö työssään, vai pitääkö esimerkiksi työtehtäviin tehdä muutoksia kokeilun aikana. Säännöllinen seuranta auttaa myös esimiehiä ymmärtämään ja muistamaan työpaikkakuntoutujan erityistarpeet prosessin aikana, Pekkanen korostaa ja muistuttaa, ettei työkokeilijalta voida vaatia täysin samaa kuin muilta työntekijöiltä. Säännöllisten tapaamisten määrä on yksilöllinen, mutta Pekkasen mukaan kuntoutujan sekä työnantajan ja palveluntuottajan edustajien olisi hyvä tavata kasvotusten esimerkiksi kuukauden kuluttua työpaikkakuntoutumisjakson alusta sekä hyvissä ajoin ennen sen loppua. Suunnitelmallisuuden puuttuminen lisää riskiä siitä, että työpaikkakuntoutuja ei ole kenenkään vastuulla.Työnantajan edustajana Pekkanen toivoo myös pysyvyyttä prosessissa mukana olevilta yhteyshenkilöiltä. – Ihmisten vaihtuessa saattaa tuntua siltä, että prosessi on aloitettava alusta uudelleen. Asiantuntijatuki nostaa esiin olennaiset asiat Kuntoutujalta itseltään Helena Pekkanen toivoo rohkeutta ja aktiivista asennetta tuoda esille työhön liittyviä havaintojaan sekä toivomuksiaan työpaikkakuntoutumisen suhteen. – Tavallisesti ihmisillä on voimakas halu selvitä tehtävistään. Jos mahdollisia hankaluuksia ei tuo esiin, ne jäävät helposti huomiotta. On hyvä, että prosessissa on mukana palveluntuottajien asiantuntijoita, jotka auttavat ottamaan asioita esil- 21 Työkokeilija ei saa jäädä heitteille. Skanska Oy:n työhyvinvointipäällikkö Helena Pekkanen korostaa kasvokkaisten tapaamisten merkitystä. VakuutusKuntoutus 1/2013 22 Työ on tärkeä hyvinvoinnin lähde, joka tuo osaltaan elämään sisältöä ja tarkoitusta. le niin, ettei kuntoutuja itse joudu hankalaan tilanteeseen, Pekkanen tähdentää. Yhtä lailla palveluntuottajien tuki on tärkeää myös työnantajille. Työpaikka kuntoutumiseen, erityisesti siitä aiheutuviin kustannuksiin, liittyy paljon byrokratiaa. – Työnantajapuolen on tärkeää muistaa, että kuntoutumisprosessia läpikäyvä henkilö ei voi olla vielä täysin tuottava ja mahdollisia lisäkustannuksia kompensoidaan esimerkiksi vakuutusten kautta. – Useimmille meistä työ on tärkeä hyvinvoinnin lähde, joka osaltaan tuo elämään sisältöä ja tarkoitusta, Pekkanen sanoo. Ennenaikainen eläkkeelle jääminen pienentää tuloja ja vaikuttaa vanhuuseläkkeeseen. Työssään Pekkanen kertoo kokevansa, että yhdeksällä ihmisellä kymmenestä on valtava hätä, kun huomaa, ettei terveydellisistä syistä ehkä enää pärjääkään entisissä tehtävissään. – Eniten positiivista palautetta työssäni saan ihmisiltä, jotka huomaavat, että onkin olemassa prosessi, jonka kautta heillä on mahdollisuus työllistyä terveydelleen paremmin sopiviin tehtäviin, Helena Pekkanen sanoo. n Skanska työllistää työpaikkakuntoutujia Vuosittain kymmenet Skanskan työntekijät käyvät yrityksen sisällä läpi työkokeilu- tai -valmennusprosessia. Näiden kautta fyysisesti raskaalla rakennusalalla työntekijän työnkuvaa voidaan keventää tai jopa muuttaa kokonaan, jos terveydentila niin vaatii. Esimerkiksi erilaiset laaduntarkkailu- tai mittaustehtävät ovat huomattavasti rakennusmiesten tehtäviä kevyempiä. Työkokeilu sopii hyvin myös pitkältä sairauslomalta palaaville, jolloin työntekijän mahdollisia koulutustarpeita sekä edellytyksiä pärjätä vanhoissa työtehtävissä voidaan arvioida. Yhtä lailla työelämävalmennus sopii jatkokoulutukseen. – Kirvesmies voi esimerkiksi kouluttautua työn johtajaksi, jolloin harjoittelu tehdään yrityksessä ja koulutukseen liittyvät lähiopinnot talon u lkopuolella, Skanska Oy:n työhyvinvointipäällikkö Helena Pekkanen kertoo. Skanska työllistää vuosittain myös muutamia työpaikkakuntoutujia talon ulkopuolelta. Työnantajapuolelta erilaiset työpaikkakuntoutumisen muodot vaativat sitoutumista työntekijän ohjaukseen prosessin aikana. Pekkasen mukaan Skanskan kokemukset työpaikkakuntoutumisesta ovat pääsääntöisesti positiivisia. – Useimmiten tavoitteet on saavutettu, kun työntekijää koskeva alkukartoitus on tehty hyvin. Parhaim- VakuutusKuntoutus 1/2013 massa tapauksessa työkokeilun tai -valmennuksen kautta työntekijälle on löytynyt tehtävä, jossa työhön liittyviä riskejä tai rajoituksia ei enää ole lainkaan, Pekkanen sanoo. – Jos kuntoutussuunnitelmaa ei ole tehty perusteellisesti, kesken työkokeilun saattaa selvitä, että kuntoutujalla onkin juuri tähän kyseiseen työhön liittyviä esteitä. Tästäkin huolimatta työkokeilun aikana löytyy usein uusi polku, mitä lähdetään kokeilemaan, hän jatkaa. Skanskalla on käytössä työkyvyn varhaisen tuen malli, jonka avulla esimiehet koulutetaan tunnistamaan työntekijän työkykyyn kohdistuvat uhat. Sairaus poissaolojen lisääntyessä työntekijän kanssa keskustellaan työkykyyn ja sen ylläpitoon liittyvistä asioista, joihin esimies ehkä voi vaikuttaa. – Joskus tarpeet, joilla työntekijän työkykyä voidaan parantaa, ovat hyvin pieniä, joskus taas vaaditaan työterveyshuollon mukanaoloa, Pekkanen selvittää. Yhdellä yksittäisellä työmaalla asiaa ei välttämättä pystytä ratkaisemaan, mutta kun asiaa tarkastellaan koko yrityksen toimintojen näkökulmasta, mahdollisuudet lisääntyvät huomattavasti. – Työntekijä voidaan esimerkiksi siirtää niin sanottuihin vuositakuutöihin, jotka ovat huomattavasti uudisrakentamisesta kevyempiä. Ajassa 23 Asiakastyytyväisyys mittaa tehokkuutta Vuoden vaihteessa Helsingissä toimintansa aloittanut Omasairaala kertoo avoimesti, mitä mieltä potilaat ovat sairaalan toiminnasta. Jokaiselta leikkauspotilaalta pyydetään palaute: miten halukkaasti suosittelisit sairaalaa muille? Sairaalan toimitusjohtajan Harri Ahon mukaan tyytyväisyys on ollut yli 90 prosentin luokkaa. Ortopediseen päiväkirurgiaan erikoistunut Omasairaala avasi ovensa Helsingin Pikku Huopalahdessa tammikuun alussa. Kyseessä on ensimmäinen vakuutus yhtiön täysin omistama sairaala. Siellä tutkitaan ja hoidetaan tuki- ja liikuntaelinten tapaturmia ja vammoja. Omasairaala lupaa puolittavansa hoitoajan erityisalan keskimääräisiin hoitoaikoihin verrattuna. Itsensä loukannut pääsee suoraan erikoislääkärin vastaanotolle, siitä tarvittaessa röntgeniin tai magneettikuvaukseen ja vammasta ja viikonpäivästä riippuen jopa samalla viikolla leikkaukseen. Sairaalan henkilökunnalta saa apua muun muassa vakuutusyhtiön korvaushakemusten täyttämisessä. Kuntoutus on olennainen osa Omasairaalan hoitoketjua. Osa potilasta pystytään hoitamaan yksinomaan kuntou tuksella, mutta aivan yhtä tärkeä on leikkauspotilaiden kuntouttaminen. Palvelut toimimaan -tutkimus TATU ry:n ja Itä-Suomen yliopiston vammaistutkimusyksikön toteuttamassa tutkimuksessa selvitettiin vammautuneiden nuorten ja heidän vanhempiensa kokemuksia palvelujärjestelmästä sekä nivelvaiheen palveluketjujen toimivuutta. Nivelvaiheen palvelut ja tukimuodot ovat usein satunnaisia ja järjestelmät jäykkiä, sillä tapaturmaisesti vammautuneet nuoret tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista. Nuoret suhtautuivat elämäänsä positiivisesti ja haaveilivat tulevaisuudessa muun muassa ammatin hankkimisesta, työpaikasta ja perheen perustamisesta. Vanhemmat kokivat nuoria enemmän joutuneensa taistelemaan palveluista ja erilaisista tukimuodoista. Nuoret ja vanhemmat kaipasivat enemmän tietoa muun muassa koulutuksen jatkamiseen tai työllistymiseen liittyvistä asiois- Anna palautetta lehdestä ja voita iPad! ta. Nivelvaiheessa vammautunut nuori tarvitsee yksilöllisiä ja joustavia järjestelyitä, joissa otetaan huomioon hänen elämäntilanteensa monipuolisesti. Opiskelun ohella asuminen, sosiaaliset suhteet ja toimeentulo edellyttävät hyvin yksilöllisiä ratkaisuja palveluilta. Tutkimus on osa TATU ry:n hallinnoimaa, RAY:n rahoittamaa Nivel vaiheen nuotit -projektia (2011–2013). Tutkimuksen on julkaissut Kunnallis alan kehittämissäätiö ja se on kokonaisuudessaan luettavissa Internetissä: www.kaks.fi/sites/default/ files/Tutkimusjulkaisu%2071.pdf Omasairaala mittaa tehokkuuttaan hoitoketjun pituuden – tai oikeammin sen lyhyyden – lisäksi asiakastyytyväisyydellä. – Omasairaalan toimintaperiaatteena on kokonaisvaltainen potilaasta huolehtiminen ja avoimuus, Aho kertoo. – Mittaamme sairaalan asiakastyyty väisyyttä reaaliaikaisesti niin sanotulla Net Promoter Score (NPS) -mittarilla. Se kertoo, miten halukkaasti meillä hoidetut potilaat suosittelisivat Omasairaalaa. Tulokset ovat jatkuvasti nähtävillä nettisivuillamme. Työhönkuntoutumisen palveluverkoston vuosi 2012 VKK:n Työeläkevakuuttajat Telan lukuun koordinoimaan Työhönkuntoutumisen palveluverkostoon kuului vuoden lopussa 12 tilaajaa ja 76 palveluntuottajaa. Palveluntuottajien määrä kasvoi kymmenellä edelliseen vuoteen verrattuna. Kuluneen vuoden aikana panostettiin muun muassa uusien palveluntuottajien perehdytykseen. KuntoutuNET-verkkopalvelussa oli vuoden lopussa mukana kymmenen tilaajaa ja 78 palveluntuottajan yksikköä. Tässäkin käyttäjinä olevien palveluntuottajayksiköiden määrä kasvoi kymmenellä edelliseen vuoteen verrattuna. Käyttö volyymi vakiintui edellisvuoden tasolle. KuntoutuNETin kautta tehtiin 2311 toimeksiantoa, mikä oli kolme enemmän kuin vuotta aiemmin. Jäsenistön osalta merkittävin tapahtuma oli Kevan irtisanoutuminen palveluverkoston jäsenyydestä ja KuntoutuNETin käytöstä1.1.2013 alkaen. Vastaaminen on helppoa ja nopeaa! Arvottava palkinto on noin 600 euron arvoinen Applen iPad. 1.Kirjaudu osoitteeseen www.mcipress.fi/lukijakyselyt 2.Valitse Vakuutuskuntoutus-lehti. 3.Merkitse numerosarja 2775. 4.Tämän jälkeen pääset lukijakyselyyn klikkaamalla Lähetä-painiketta. Onnea arvontaan! Lukijakyselyyn voi vastata kahden viikon sisällä lehden ilmestymisestä. Kyselyyn voivat osallistua kaikki MCI Press Oy:n tuottamien lehtien lukijat. Voit osallistua kyselyyn jokaisen ilmestyvän numeron yhteydessä, mutta vain yhdellä vastauksella lehden numeroa kohden Kysely ja arvonta koskevat lehtiä, jotka ilmestyvät kevätkaudella 2013. Palkinnon arvontaan osallistuvat kaikki vastanneet. Palkinto arvotaan 31.7.2013. Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse tai kirjeitse. Syksyn lukijapalkinnon, iPhonen voitti Kauppapolitiikka -lehden lukija Anne Myllykorpi Seinäjoelta. VakuutusKuntoutus 1/2013
© Copyright 2024