4/2010 - Stadin Sissit
S I S S Is a n o ma t Marraskuu Nro4 / 2010 47 vsk painos 600 kpl Avustajat: Bobi Luther, Christer Mikkonen, Lasse Seitavuopio, Seppo Kulonen, Mika Virta, Lapin sodan muistomerkki Katso tarkempaa tietoa tapahtumista toisaalla tässä lehdessä olevista ilmoituksista sekä internetistä Sissisivuilta www.stadinsissit.fi sekä Sissiportaalista. Sissien palsta löytyy myös Helsingin Reservin Sanomista lehden loppuosasta. MPK:n kurssit https://www.maanpuolustuskoulutus.fi/portal/index.asp SISSISANOMAT on Helsingin Sissikerho Ry:n ja Helsingin Sissiosasto Ry:n jäsen- ja tiedotuslehti. Päätoimittaja Matti Huomanen (matti.huomanen@iki.fi / 040-7307008) Ulkoasu: Matti Huomanen Kansi: Matti Huomanen Painolaitos:Painokurki Oy Helsinki Sissisanomat julkaisee sitoumuksetta Stadin Sissien toimialaan kuuluvia artikkeleita käytettävissä oleva tila huomioiden. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja editoida tekstejä sisältöä oleellisesti muuttamatta. Sissisanomat ja siinä julkaistut artikkelit, kuvat ja piirrokset kuuluvat tekijäinoikeuslain piiriin. Kirjoittajien esittämät näkökannat ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Sissiparlamentin päätöksiä. SISSISANOMIEN AINEISTON TOIMITUS: Sähköpostilla päätoimittajalle mieluiten Word- tai Excel- liitetiedostoina osoitteeseen matti.huomanen@iki.fi. Mahdollisen kuva-aineiston toimittamisesta sovittava erikseen päätoimittajan kanssa. OSOITTEENMUUTOKSET: Kaikki Sissit:Tommi Saikkonen (050-5544736 / tommi.saikkonen@gmail.com) RUL:n jäsenet: www –lomakkeella – www.rul.fi/jäseneksi s-postilla: jasenasiat@rul.fi puhelimella: 09-405 62011 (MPY Virpi Kukkonen) RES:n jäsenet: s-postilla: jasenasiat@reservilaisliitto.fi puhelimella: 09-405 62010 MPY / Sara Väinölä) Sissitili: Aktia 405556-1429 y-tunnus 2164701-4 ISSN 1239-0879 Taas se kesä meni. No, on syksyssäkin hyvät puolensa, kuten esim. Pahkis, joka tätä kirjoitettaessa on jo menestyksekkäästi takana. Osallistujiakin oli mukavasti ja tunnelma oli erittäin hyvä. Juuri Pahkiksen tapaisissa harjoituksissa (unohtamatta Sissitaitokilpailua ja esikuntatyöskentelyn kurssia) me Sissit olemme ehdottomasti parhaimmillamme ja, siitä meidän tulee pitää myös kiinni nykyisen kaltaisessa varsin nopeasti muuttuvassa reserviläismaailmassa. Tosin jostain kumman syystä enemmistö oli Sisseihin kuulumatonta väkeä, mikä ei tietenkään ole huono asia. Tällaisessa maailmassa täytyy meidän reserviläisten pyrkiä tekemään entistä enemmän yhteistyötä yhdistysrajojen yli niin, että kaikki eivät yritä tehdä samoja asioita väkisin, vaan jokainen keskittyy siihen missä on hyvä ja, mikä on omalle yhdistykselle luontevinta. Kommunikoidaan muiden yhdistysten kanssa ja kutsutaan niistä osallistujia omiin tapahtumiimme edelleen, niin varmasti saamme myös kutsuja muiden tapahtumiin. Näin säästetään samalla omien aktiivien hermoja ja rajallisia vapaa-ajan resursseja kun, joskus voi “vain osallistua” johonkin tapahtumaan ilman, että tarvitsee itse stressata asiasta. Melko varmasti virtaa riittää pidempiaikaisempaankin toimintaan, kun välillä saa itse vain suorittaa. Lehtiä lukiessa ja uutisia kuunnellessa tulee melkein, joka viikko törmättyä johonkin reserviläisiä koskevaan uutiseen tai uutisankkaan. Milloin puhutaan reservin pienentämisestä, palkka-armeijasta, milloin uudesta aselaista, joka vie kaikkien reserviläisten aseet. Välillä tuntuu, etteivät uutisten ja artikkelien kirjoittajat ole alkuunkaan perillä käsittelemistään asioista tai sitten ihmisiä yritetään tarkoituksellisesti harhauttaa. Mutta miksi? Näihin asioihin liittyen on tämän syksyn reserviläisliiton vuosikokouksessa tiedossa tapahtuma, jollaista ei ole ennen nähty. Liiton istuvaa puheenjohtajaa vastaan on asetettu vastaehdokas. Miksi näin? Mielestäni siksi, että kenttäväki on vihdoinkin huomannut, että asioihin voi vaikuttaa tai ainakin yrittää tosissaan. On huomattu, että puheenjohtajalla, joka ei paneudu asioihin niihin kunnolla perehtyen, ja jolla ei ole vahvaa kentän tukemaa kantaa, on turha. Toivotaan, että mahdollisesti tapahtuva vallan vaihto tuo liiton toimintaan uutta potkua ja reserviläiset saisivat äänensä paremmin kuuluviin. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan. Alkuvuodesta aloitettu Sissi-Team toiminta on lähtenyt käyntiin paremmin, kun osattiin pelätä, saati sitten toivoa. Talvella ja kesällä järjestetyt kilpailutehtävien harjoittelupäivätkin vetivät mukavasti niin kilpailujoukkueiden jäseniä kuin tavallisia “rivi sissejäkin” ulos liikkumaan ja nauttimaan sissimäisestä tekemisestä. Kuluneen vuoden aikana ovat aktiiviset Sissit osallistuneet niin kotimaisiin kuin myös ulkomaisiin kisoihin. Menestystäkin on tullut. Kisa teamit harjoittelevat ainakin osittain ympäri vuoden ja yhdellä joukkueella on tarkoitus osallistua heti vuoden vaihteen jälkeen Virossa järjestettävään Udria-dessant sotilaspartio kilpailuun. Kilpailu on ns. talvi Erna ja todella kova koitos, johon sääolosuhteet antavat vielä oman leimansa, joka hyvästi tai sitten pahasti. Toivotaan, että teamien mahdollinen menestys ja kokemukset aktivoivat myös muita Sissejä aktiivisempaan toimintaan. Muistuttaisin vielä, että vaikka talvi tekee tuloaan, ei Sissien toiminta jää talviunille. Salille ja luolalle ampumaan voivat kaikki Sissit tulla aktivoitumaan ainakin muutaman kerran talven aikana. Joulusaunassa tavataan Seppo Sissi-Ville iskee kuin tuhat volttia! Hyvän ystävänsä, eversti v. Bülowin tuntien, amiraali Canaris tiesi, että nyt olisi lopullisen kiteytyksen aika. Edellä lueteltu oli moneen kertaan käyty läpi. Nyt tultaisiin asian ytimeen. - Ainoa asia, joka oikeasti on vielä puolellamme on venäläisten viestiliikenteen alkeellisuus. Pystymme lukemaan lähes 80 prosenttia kaikesta salatusta liikenteestä. *** Tämä, ja juuri tämä, on venäläisen operoinnin heikoin kohta. Jos tämä asia korjataan, se tehostaa venäläisten sodanjohtoa ja taistelukykyä kaikilla tasoilla.*** Herra amiraali, uskon, että amerikkalaiset ja englantilaiset ovat käynnistäneet operaation, jonka tarkoitus on poistaa venäläisten viestiliikenteen heikkoudet. Tämä tarkoittaa myös yhteisiä sotaoperaatioita. Lyhennelty sitaatti on sissiveli Ville Kaarnakarin esikoisromaanista Operaatio Ûbung 42 – suomalaiset tiedustelun salaisin operaatio. Itse kirjan uunituoreena painosta saaneena pääsin nauttimaan lukuelämyksestä ensimmäisten joukossa, eikä seuraaviin päiviin muuta mahtunutkaan. Kirjaa lukiessa käy selväksi, mitä ”sisseys” on – toimitaan salassa kunnes on aika iskeä. Tiesin ja olin lukenutkin Villen aikaisempaa kirjallista tuotantoa, mutta että oma sotatrilleri! Ville on tehnyt totisesti töitä kirjaa tehdessään selvittäessään taustoja, kaikki kirjassa mainitut henkilöt ja laitteet ovat todellisia. Voisinpa kuvitella, että kirja on saanut alkunsa jo aikaa sitten, kenties Stadin Sissien ottaessa vuonna 1988 vastaan Osasto Marttinan kunniakkaan kaukopartiomies-perinteen vaalimisen. Ville on etsinyt tietoa niin internetistä, kuin sodan kokeneilta veteraaneilta ja muilta asiantuntijoilta. Sissien toiminnasta tuttu nimi Autiokin (sissiveli Martti Aution isä) vilahtaa kirjassa – olisiko Sissien Chairborn Teamin nuotioilloilla käyty Osasto Marttinan historiaa läpi? Kuten Luomen Veikko ”Risusanomien” arviossaan mainitsee, ”kokeneena reserviläisenä Ville on onnistunut välttämään sotilasterminol ogiaan ja –organisaatioih in liittyvät suurimmat virheet, mikä on monessa sotakirjassa ärsyttävää”. Vaikka olenkin jo pitkään tiennyt Villen verbaalisen lahjakkuuden, sissiveli Ville pääsi yllättämään kirjallisilla lahjoillaan. Itse löysin vain yhden häiritsevän kirjoitusvirheen, jossakin muissa arviossa on kommentoitu ”nykykielen muotiilmaisuista”, jotka ei allekirjoittanutta kylläkään häirinnyt ollenkaan. Kaiken kaikkiaan Villen tyyli kirjoittaa on mukaansatempaavaa ja sujuvaa – romaanina siis erittäin miellyttävä lukukokemus. Itse tarina on sitten monitasoinen, aivonystyröitä mukavasti koetteleva. Ville yhdistää kirjassaan faktaa ja fiktiota. Sotahistoriaa on täydennetty jännitystä lisäävillä käänteillä ja sen kirjoitettu pihistysmenetelmällä: joku asia saatetaan päättää, mutta tekstissä ei heti paljasteta, mistä päätöksessä on kyse. Kirjan juonta en tässä enempää kerro, vaan säästän sen lukijalle. Kuten eräässä arviossa kirjoitettiin, ”olipa kyse fiktiosta tai tosiasioista, Ville hallitsee kirjoittamisen rytmiikan; tarina kulkee ja yhteenotot vihollisen takaa-ajajien kanssa ovat rajuja, uskottavia ja mukaansa tempaavia. Tämä kirja kannattaa hankkia ja lukea – jopa useampaan kertaan! Kirjan saa hankittua esim. netin kautta http://hintaseuranta.fi/tuote.aspx/430928 ja kirja näytti halvimmillaan olevan 21,75€. Antti Rautiainen Ville Kaarnakari: Operaatio Übung 42, suomalaisen tiedustelun salaisin operaatio; romaani; kustannusosakeyhtiö Tammi 2010; 315 sivua; ISBN 978-95131-5627-5 Muita kirjasta tehtyjä arvosteluja: Helsingin Reservinsanomat, Veikko Luomi http://issuu.com/pulkki/docs/hrs_7_10/1 Sotainvalidi-lehti, Juha E. Tetri RESnet http://www.res.fi/foorumi/index.php?topic =431.60 Villen sivut Facebookissa http://www.facebook.com/group.php?gid= 124908730881101#!/group.php?gid=1249 08730881101 Johan-Ville Kaarnakari – reservin majuri, rauhanturvaaja, kirjailija ja mainonnan tekijä. Toiminut Sissikerhossa jo 70luvulla, mutta sittemmin jäänyt pois toiminnasta. Sissikerhon varapuheenjohtajana 85-86 sekä puheenjohtajana 87-89. Sissien 50vuotishistoriikin toimittaja. Ville on kirjoittanut Kyösti Pietiläisen kanssa kolme muistelmateosta: Legioonan isku Kolweziin (2008), Sotapoliisi Peters No 005 (2009) sekä Legioonalainen Peters – Verinen keidas (2010). KAULIMESTA KAJAHTAA.... HUVITOIMIKUNNAN ÄÄNITORVI VUODESTA 1996 Sinä, Minä, Hän, Me, Te, HE ........ kaikki nämä tapaat stadin sissien joulusaunassa KaartJR:n Killan saunalla pe 10.12.2010 klo 17:39 alkaen. Tarjolla perinteisesti, perinteiseen hintaan. Nestehuollosta vastaavat 4.6.2010 ylennetyt ja palkitut. Naisille oma saunavuoro. Uusi jäsen!!! Nyt mukaan!!! Tiedustelut juha_matikainen"2"suomi24.fi gsm 050-5977 139. Santahaminan portista pääset sisään helpoiten kertomalla meneväsi Stadi Sissien joulusaunaan ja oman nimeisi (varaudu todistamaan henkilöllisyytesi). Mikäli tulet linja-autolla sinun ei tarvitse jäädä portilla pois vaan voit jatkaa matkaa linja-autolla portista sisään ilmoittamalla meneväsi Stadin Sissien joulusaunaan ja oma nimesi (varaudu todistamaan henkilöllisyytesi). Päätoimittajalta Kuvassa toimittaja tiirailee Lapin maisemia Appistunturilla. Teen tätä lehteä ensimmäistä kertaa taitto-ohjelmalla, toivottavasti jälki on tyydyttävää. Pyrin saamaan lehden ulkoasun yhtenäiseksi fonteiltaan ja elävöittämään tekstejä kuvin monipuolise mmin kuin Word antaa myöden. Pahkis Sissitaisteluharjoitus 2010 Venäläisostajat vetäytyvät Saarijärven kohutuista maakaupoista 4.5.2010 14:19 Helsingin Sanomat Venäläisomisteinen Silta Solutions Oy purkaa kaksi vuotta sitten tekemänsä kiinteistökaupan Saarijärvellä, kertoo MTV3. Kauppa herätti suurta kohua vuonna 2008, kun MTV:n 45 minuuttia -ohjelma paljasti ostajatahon kytkökset Venäjän nykyisen presidentti Dmitri Medvedevin neuvonantajaan Leonid Reimaniin. MTV3:n mukaan ostaja perustelee vetäytymistään nyt sillä, ettei myyjä Salusharju Oy ole pysynyt kaupan ehdoissa. Silta Solutions maksoi yli 15 hehtaarin maaalueesta ja useista rakennuksista koostuvasta kiinteistökokonaisuudesta yhteensä 1,18 miljoonaa euroa. Yhtiö maksoi kaupasta käsirahaa 500 000 euroa kaupantekohetkellä, loppuosa kauppasummasta oli määrä tilittää kaavoituksen saatua lainvoiman. Myyjän eli Salusharju Oy:n edustaja varatuomari Ulla Tiilikainen kertoo MTV:n uutisille, että purkusopimusta laaditaan parhaillaan. Tiilikaisen mukaan kauppa purettiin hyvässä yhteisymmärryksessä. Artikkeli Helsingin Sanomissa Pahkis 2010 Stadin sissien pääsotaharjoitus taisteltiin tänä vuonna Vekaranjärven maastossa Karjalan Prikaatin vahvalla tuella. Harjoitus pidettiin 17-19.9.2010. Harjoitukseen osallistui yhteensä 95 sissiä. Harjoituksen toimivia osastoja oli kaksi keltainen ja vihreä, joissa oli yhteensä n 30 taistelijaa kussakin ja tuo reilu kolmannes oli järjestämässä taistelijoille tekemistä ja vastaosastona toimi terävä osasto punainen. Harjoitus perustettiin jo perjantaiaamun aikana, mikä onnistui todella hyvin. Harjoitus rakentui kehystarinan ympärille. Harjoitukseen valittiin tai valikoitui eri osaalueiden johtajat jo loppusyksystä ja alkutalvesta. Suunnittelukokoontumisia pidettiin Affecton avulla n. kerran kuussa ja kehystarinaa rakennettiin ja sen ympärille mietittiin mitä kaikkea tarvitaan jotta nuo 60 taistelijaa saavat kunnollisen harjoituksen sissitoiminnasta. Alkuperäinen tavoite oli että toimivissa osastoissa olisi ollut kussakin johto ja 3 ryhmää, tästä tavoitteesta jouduttiin vähän tinkimään. Yhtä aikaa oli muutama samantyyppinen harjoitus verottamassa potentiaalisia harjoitukseen lähtijöitä. Kehystarina haettiin yhdistämällä oikeita uutisia, juonena oli torjua pienen vihollisryhmittymän aikeet hyökätä valtiovallan hallintoa vastaan ohjus-iskuin. Tarinassa oli ulkopuolisen tahon maaalueosto, idästä tulevan suuryrityksen kaupallinen konttiohjuslavetti jne. Tilanne kiristyi vuoden aikana huipentuen tuohon liikekannallepanokäskyyn ja erilliseen hajautetun toiminnan omaiseen tiedustelutehtävään. Liikekannallepanon ytimenä oli värvätyn osaston siirto Helsingistä tilausbussilla Vekaranjärvelle, jonne bussi saapui n 10.30. Tämän jälkeen suoritettiin sissimäinen hieman armeijan standardeista poikkeava nopeahko varustaminen, pikakoulutus uusiin viestivälineisiin ja Tasi-järjestelmään joka päättyi Prikaatin harjoituksen valvojan Majuri Laineen joukon tarkastukseen ja alkupuhutteluun. Joukkojen puhuttelu ennen maastoon lähtöä Tämän jälkeen käskyjen mukaan osasto keltainen ja valkoinen suorittivat alueelle tunkeutumisen sniper-tähystysalueen läpi. Harjoituksessa sisseille uusia elementtejä olivat Tasi-järjestelmä, jota pidettiin päällä koko harjoituksenajan. Lisäksi olimme saaneet Tracker Oy:n avustuksella GPS-pohjaisen seuranta- ja valvontalaitteiston jonka avulla tiesimme osastojen keltainen, vihreä ja punainen liikkeet Tilannekuvakeskuksessa (Tikessä) hyvinkin tarkkaan. Molemmat osastot suoriutuivat ensimmäisestä tehtävästä kunnialla ja pääsivät huomaamatta harjoitusalueelle. Tämän jälkeen tehtävän oli perustaa osaston komentopaikka, saada viestiyhteydet toimimaan osaston sisällä ja komentopaikan välillä. LV 141 ja LV241 –kaluston käyttöönotosta suoriuduttiin erinomaisesti ja Partiosanomalaitteiden käyttökin sujui alusta alkaen hyvin. Joukkojen tehtävä oli perjantai-illan aikana aloittaa alueen huomaamaton tiedustelu viholliskontaktia välttäen. Osasto punainen kuvasi vihollisen vartiointiliikettä tehokkaasti auto ja jalkapartioin. Viholliskontakteja tuli, mutta pääasiassa tiedustelijat pystyivät todella tehokkaasti välttämään kosketusta ja tilannekuvaruudulta pystyimme tarkkailemaan kuinka kontaktit olivat todella lähellä. Molemmat osastot selvittivät vihollisleirin sijainnin ja löysivät myös epäilyttävän polttoainevaraston. Mallikas vangin sieppaus ja lisätietojen hankinta suoritettiin myös. Kuva tilannekuvakeskuksesta ja pc-n ruudusta. Tilannekuvakeskuksessa juonen kehittyminen näkyi hyvin ja osastojen reagointi siihen. Suomalainen luonto ei päästänyt joukkoja helpolla, tasainen kasteleva vesisade vihmoi lähes koko harjoituksen ajan ja huollon sekä levon merkitys alkoi jo näinkin lyhyessä harjoituksessa näkyä. Kaikki harjoituksessa mukana olleet toimivien osastojen edustajat varmasti myöntävät että turhaan emme sissitelttaa kaminalla jakaneet, sadevarusteillekin olisi ollut parempaa käyttöä kuin olla kohdekätkössä odottamassa todellista rajuilmaa. Tämä yhdessä sen kanssa että gps-seurantalaitteiden mukaan harjoituksessa siirryttiin n. 35-40km metsässä verotti muutaman taistelijan. Heidät evakuoitiin ”kenttäsairaalaan” lepäämään jonka jälkeen harjoituksen lääkäri antoi luvan taistelijoiden toivuttua liittyä osasto punaisen vahvuuteen. Lauantai-illan tunteina harjoituksen johtotroikka teki juonellisia säätöjä tehtävät ja olosuhteet huomioiden. Takataskuun tuleviin harjoituksiin jäi Iivarin pikasillan kokeileminen käytännössä. Yön tunteina tiedustelutietojen perusteella valittiin osasto keltaisen suunnitelma toteuttamiskelpoisimmaksi, ja osastot yhdistettiin hyökkäystä varten. Osastojen johtajat laativat uuden suunnitelman yhdistetyllä joukolla. Tehtävänä oli tuhota sekä ohjuksen laukaisun johtopaikka (Tiken teltta) ja laukaisupaikka eli polttoaine-varastoon siirretty ohjuslavettivaunu. Potilaan kanto pakoputken aikana Sissien ohjuslavetti valmiina lähtöön Hyökkäys alkoi murhaavan puolustuksen tehokkaalla muurilla. Johto oli haastavasti päättänyt rynnätä ylämäkeen ja suoraan päin osasto punaisen kk-pesäkettä. Lisäksi tiedustelutiedot olivat sen verran epäselvät että komentoteltta oli piirretty suunnitelmaan tien väärälle puolelle, jonka johdosta hyökkäyksen painopiste oli ensin väärässä kohdassa. Taitavan toiminnan ja riittävän miesylivoiman turvin tehtävästä kuitenkin selvittiin, mutta raskain tappioin. Sekä ohjus- että komentopaikka saatiin tuhottua ja maan yhteiskuntarauha turvattua. Osasto lähti tiukasti irti ja sai uuden tehtävän siirtyä noutopaikalle jalkamarssina. Marssin tiimellyksessä, punaiset ajoivat takaa ja osasto törmäsi miinaan, jonka seurauksena joutuivat antamaan ensiapua, sekä nostamaan pahiten haavoittunen taistelijan paareille. Kaveria ei jätetä. Marssi jatkui erinomaisella yhteishengellä ja kovalla moraalilla eteenpäin. Osastojen kisakuntoa ja taistelutahtoa kuvasi se että maalin tultiin vain n. minuutin aikaerolla vaikka ensiapu ja siirtyminen huomioiden ero olisi voinut olla huomattavasti suurempikin. Harjoitukseen liittyy aina palaute joka parhaiten tulee arvostelujen ja kisaluonteen mukaisesti. Harjoitus purettiin sunnuntai-aamun aikana. Johto laski tiukasti pisteitä ja voittajaksi tänä vuonna selvisi selvällä piste-erolla tasaisesti koko harjoituksen ajan osasto Keltainen. Vihreitä tilanne jäi sen verran kismittämään että toivottavasti ensi vuonna nähdään tiukka kisa palkintopokaalin sijoituksesta. Moni toimintajoukoissa mukana ollut kehui että eivät olleet arvanneet harjoitusta näin tiukaksi ja toimintaa sisältäväksi ja arvostelujen perusteella olivat tyytyväisiä harjoituksen muotoon ja tapaan. PV:n kantaupseerien kommentit olivat myös rohkaisevia. He olivat vaikuttuneita sissien koneistosta joka harjoituksen rakensi, porukan motivoitumisen asteesta ja siitä asenteesta millä hommat tehtiin. Tästä voimme olla itse ylpeitä ja rakentaa ensi vuonna harjoitusta samalla asenteella kuin jo monena vuonna aiemminkin. Kuvasatoa Pahkikselta Kk-vöiden latausta Christer nauttii Lipasta ja varmista... Pahkiksen johto seuraa tilannetta reaaliajassa Laserin kohdistus meneillään Mikko mietteliäänä, mihin pitkään vastata? Syysjotos Sissi-Teamin vuoden vakiotavoitteeksi! Allekirjoittaneella oli ilo ja kunnia osallistua RESULin syysjotokseen ensimmäistä kertaa Sissien konkaritiimin (Pasi Favorin, Jyri Favorin, Harry Eklundh) mukana, ja tapahtuma jäi mieleen oikein mukavana puolentoista vuorokauden maastotapahtumana – mitä nyt muutama tuhat hirvikärpästä yritti ajoittain latistaa tunnelmaa. En tiedä miksi tapahtuma ei ole aikaisempina vuosina nykäissyt mukaansa. Ehkä syynä on ollut ajankohdan valitettava läheisyys tai päällekkäisyys Pahkiksen kanssa, oman syksyn lapinvaelluksen ajoittuminen samoille viikonlopuille tai sopivan vakioporukan puute. Nyt kuitenkin jotoskärpänen puraisi. Syysjotos tarjoaa hyvän valmentautumismahdollisuuden esim. ulkomaisia sotilaskilpailuja silmällä pitäen. Jotoksen sotilassarjakaan ei ole fyysisesti kovin rankka normaalikuntoiselle reserviläiselle (ja Sissithän ovat aina vähintään normaalikuntoisia, tavallisesti normaalia paljon kovempia, eikö niin...?) joten ihan viimeisiä voimanrippeitä ei tarvita. Lyhyt kesto ja mahdollisuus yöpymisiin ei myöskään vedätä hämärän rajamaille unen puutteen takia. Mutta sotilaalliset tehtävät antavat paitsi hyvän tilaisuuden soveltaa tietoja ja taitoja, myös mahdollisuuden harjoittaa partion yhteistoimintaa, johtamista ja tehtävätaktista silmää. Rutiinin saaminen luo hyvän pohjan muihinkin kilpailuihin osallistumiselle. Jotos toimi tänä vuonna karsintakilpailuna ensi vuoden reserviupseerien Pohjoismaisiin maastomestaruuskilpailuihin. Kaksi parasta upseeripartiota sai paikan, joten kaukana emme olleet. Ensimmäisen kokemuksen perusteella ehdotan, että syysjotos otettaisiin Sissi-Teamin kalenteriin jokavuotiseksi tavoitteeksi, mielellään useamman partion voimin. Ensi vuodelle tavoitetta lisää Sissi-Teamin vuosi 2010 oli ajateltu toiminnan käynnistämisen vuodeksi. Siihen nähden saimme lupaavaa aktiviteettia aikaan, mistä kaikki kiitos aktiivisille partionjohtajille (esim. Henrik Kumlin, Aarne Björklund, Eki Monni) jotka saivat oman porukan mukaan eri kilpailuihin ja tapahtumiin. Tästä on hyvä jatkaa. Vuodelle 2011 on tarkoitus laatia kunnianhimoisempi ohjelma, mukana kotimaisia ja ulkomaisia kilpailuja ja tapahtumia. Ohjelma kannattaa laatia jo siitä syystä, että piirien avustukset on uusien periaatteiden mukaan haettava Kerhon tai Osaston toimesta ja hyvissä ajoin etukäteen, ja varsinkin kansainvälisten kisojen tuki päätetään piirien kilpailukalenterien perusteella. Tästä lisää tietoa ennen vuoden vaihdetta. Matti Riikonen Jos Sissi-Teamin harjoittelu ja kilpailutoiminta kiinnostaa, ilmoittaudu mukaan ja tuo kaverisikin. Lisätietoja antavat: Seppo Siimeslehto 040 500 4089 Kimmo Lohman 0400 555 377 Matti Riikonen 040 5805 337 Muutoksia hallintoon Vuoden alusta Sissikerhon uusi vpj on Matti Riikonen ja uusi rahastonhoitaja on Vesa Vepsä. Sissiosaston uudeksi ampumavastaavaksi valittiin Eki Monni. Muut toimihenkilöt jatkavat tehtävissään. PÄÄMAJAN KAUKOPARTIOOSASTO MARTTINA TALVI- JA JATKOSODASSA 1939-1944 Tiedustelutoiminta oli ennen sotia organisoitu yleisesikunnan tilastotoimiston (YE:n tilastollinen ja ulkomaanosasto, Osasto 2) alaisuuteen. Osasto 2:lla oli alueellisia alatoimistoja, joille muodostettiin talvisodan aikana joukkueen vahvuinen tiedusteluosasto. Yleisesikunnan tiedusteluupseerin Itn Pauli Marttinan aloitteesta perustettiin Päämajan alaisuuteen kolme kaukopartio-osastoa. Toimistojen asiamiehet olivat pääosin vienankarjalaisia ja inkeriläisiä pakolaisia, mutta joukossa oli myös muualta Suomesta tulleita henkilöitä. Pauli Marttina kuului esim. ensimmäiseen ryhmään. Osasto Marttina perustettiin Kajaanissa 25.11.1939. Osaston toimihenkilöstö valittiin perhetuttujen joukosta. Partiomiehet poikkeuksellisesti värvättiin vapaaehtoisista, tutuista ja luotettavista, fyysisesti ja psyykkisesti vahvoista henkilöistä. Toiminnan salaamisvelvollisuus koski koko henkilöstöä. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 ja aloitti talvisodan. Talvisodan aikana Osasto Marttina suoritti yleistiedustelu- ja häirintätehtäviä vihollisen selustassa, jonka etureuna kulki Kuusamon, Suomussalmen, Kuhmon ja Lieksan rintamatasolla. Moskovan rauhan aikana keskityttiin myös rakentamaan alaosastojen organisaatiota: valittiin ja koulutettiin kantahenkilöstöä. Henkilöstön valinta perustui vapaaehtoisuuden ohella luotettavuuteen, isänmaallisuuteen, hyvään kuntoon ja paineensietokykyyn. Joukkoon valikoitui esimerkiksi hiihto- ja ampumaurheilun huippuja. Heinäkuussa 1941 alkaneen jatkosodan aikana toiminta sekä toiminta-alue pysyivät samana kuin talvisodassa. Myöhemmin asemasotavaiheessa vastaava linja oli tasalla Kiestinki-Rukajärvi-Jolmajärvi. Jo sotaa edeltäneen ajan tilastotoimiston alatoimistoista olivat muodostuneet neljä kaukopartio-osastoa: Osasto Vehniäinen (päällikkö Hannes Vehniäinen), toiminta-alueena Karjalankannas Osasto Kuismanen (OsKu, päällikkö Into Kuismanen), Pohjois-Karjalassa operoiva osasto Osasto Marttina (päällikkö Pauli Marttina), toiminta-alueena Kainuu Osasto Paatsalo (päällikkö Harri Paatsalo), toiminta-alueena Lappi Osastot organisoitiin 1. heinäkuuta 1943 Erillinen pataljoona 4:ksi (ErP 4), johon jokainen osasto kuului komppaniana. Pataljoonan lähin esimies oli päämajan tiedusteluosastossa ensin eversti Kaarlo Somerto ja huhtikuusta 1944 alkaen everstiluutnantti Reino Hallamaa. Pataljoonan ainoa varsinainen komentaja oli everstiluutnantti Jussi Sovio ajanjakson 15. syyskuuta 1943 – 30. marraskuuta 1944. Sovio oli päämajan tiedustelutoimisto 1:n ilmavoimajaoksen päällikkö. Kesällä 1942 Osasto Marttinan pääosa siirtyi Kajaanista Kuhmon Rajakomppaniaan. Osaston vahvuutta lisättiin 200 henkilöön. Kaukopartio-osasto, majuri Pauli Marttinan johdolla, onnistui tehokkaan tiedustelutoiminnan ansiosta pitämään sodan korkeimman johdon vihollisen selustatapahtumien tasalla. Sisukkaat ja tehtävilleen uskolliset partiomiehet täyttivät vaikeimmissakin olosuhteissa heille annetut tehtävät. Jatkosodan aikana Osasto Marttina suoritti 74 vaativaa kesä- ja talvikauden partiomatkaa. Partiotoiminta päättyi aselepopäivänä 4.9.1944. Osasto Marttinan muistomerkki seisoo Kuhmon Rajakomppanian pihamaalla Jämäksessä. Muistomerkin on suunnitellut partiojohtaja, kapteeni Mikko Klemetin aloitteesta graafikko Juhani Vepsäläinen. Stadin Sissit lupautuivat kunniatehtävään Katajanokan kasinolla 14.9.1988 – ErP4 / Osasto Marttinan kaukopartiomiesten kunniakkaiden perinteiden vaaliminen uskottiin Sisseille viirien vaihdon yhteydessä. (Sissisanomat 5/1988) Tarkemmin kaukopartiotoiminnasta löytyy tietoa esim. Wikipediasta. Antti Rautiainen Kuvia liittyen osasto Marttinaan Tiedustelupäällikkö evl Pöyhönen ja ErP4:n komentaja Sovio Osasto Marttinassa Majuri Marttinan vieraana, takana vasemmalla Operaatio Übung neljäkakkosessakin esiintyvä radioaseman päällikköluutnantti Autio. palveli eri joukko-osastoissa aina vuoteen 1936 saakka. Tällöin hänet siirrettiin tiedustelusta vastaavaan Puolustusvoimain Tilastotoimiston alatoimistoon. Talvisodan syttyessä Puolustusvoimain Tilastotoimistosta tuli Tiedusteluosasto, jonka alaisuuteen perustettiin kaukopartioosasto, johon myös Marttina siirrettiin. Hän toimi Osasto Marttinan eli Kainuun kaukopartio-osaston johtajana, joissa toimissa hänet ylennettiin vuonna 1940 kapteeniksi ja 1942 majuriksi. Sotien jälkeen hän erosi palveluksesta ja pakeni yhdessä Mikko Klemetin kanssa Venezuelaan. Suomeen Marttina palasi vuonna 1950 ja toimi sen jälkeen Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien ulkomaanosaston toimittajana. Paul (Pauli) Marttina (12.joulukuuta 1898 – 1963) oli suomalainen sotilas. Hänen lempinimiään olivat muun muassa Paukka ja Kalmiston Janne. Marttina syntyi viipurilaiseen kauppiasperheeseen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin yhteiskoulusta. Opiskelun jälkeen Marttina osallistui Suomen vapaussotaan Venäjänsaaren retkelle ja myöhemmin vapaussodan jälkeen Aunuksen retkikuntaan. Kyseisen retken Ltn Marttina aikoihin hänet ylennettiin vääpeliksi. Näistä retkistään Marttina kirjoitti kirjan Miesten syöjiltä sijoilta. Teos kuului mm. niiden kirjojen joukkoon, jotka Valvontakomission vaatimuksesta poistettiin kirjastoista vuonna 1944. Aunuksesta palattuaan hän osallistui itsenäisen Suomen ensimmäiselle reserviupseerikurssille vuonna 1920. Kursseilta palattuaan hän astui vakinaiseen palvelukseen Karjalan Kaartin Rykmenttiin. Rykmentissä hän palveli aina vuoteen 1928 saakka, jolloin luutnantiksi ylennyt Marttina siirrettiin kouluttajaksi Reserviupseerikouluun. Kouluttajana hän toimi noin vuoden, jonka jälkeen hän Operaatio Übung 42:ssa suomalaisten pommikoneiden perään lähtivät uudet venäläiset MiG3-koneet. Mikojan-Gurevitš MiG-3 oli Neuvostoliiton parhaita hävittäjäkoneita toisen maailmansodan alussa. Se oli toinen Artem Mikojanin suunnittelema hävittäjä. Kone oli kehitetty MiG-1-hävittäjästä pyrkimyksenä korjata sen huonoa ohjattavuutta.Vuonna 1942 Suomi neuvotteli Saksan kanssa 22 MiG-3sotasaaliskoneen ostamisesta. Koneet tilattiin joulukuussa 1942. Koneiden toimitukset viivästyivät ja suomalaisten tiedusteltua toukokuussa 1943 syytä tähän, saksalaiset ilmoittivat kone-erän tuhoutuneen ilmapommituksessa. Pietari Uramon muistolle Stadin Sissien aktiivinen jäsen Pietari Uramo poistui keskuudestamme 28-vuotiaana 27.7. 2010 tapaturmaisen kiipeilyonnettomuuden seurauksena. heitetyt kommentit siitä, miten asiat olivat kiinni korvien välistä tai toteamukset tulevan koitoksen ”helppoudesta” pohjustivat toinen toistaan raskaampia fyysisiä suorituksia joihin yhdessä osallistuimme. Nuoren ihmisen tapaturmainen poismeno on aina koskettava asia, joka pysäyttää ja pakottaa miettimään elämää ja myös omia tekemisiä eri näkökulmasta. Lauri Törninkin käyttämä sanonta ”Parhaat lähtevät aina ensin” pitää paikkansa myös tässä valitettavassa tapauksessa. Stadin Sissit ottavat osaa suruun ja toivovat voimia läheisille. Aarne Björklund Omaistenpäivillä tarvitaan miestäydennystä! Pietu oli monipuolinen urheilija, jonka harrastuksiin kuuluivat mm. jääkiekko, erilaiset kamppailulajit, pyöräily sekä kiipeily. Kiinnostus erähenkiseen toimintaan vei miehen tiedustelulinjalle armeijassa, josta mukaan tarttui kipinä, koulutuksen hengessä, pitkiin siirtymisiin. Armeijan jälkeisinä vuosina Pietu osallistuikin lukuisiin pitkiin juoksu-, hiihto-, marssija pyöräilytapahtumiin. Pietun toiminta sisseissä alkoi puolestaan armeijan jälkeen Pahkiksilla ja Sissitaitokilpailuilla. Myöhempinä vuosina Pietu nähtiin myös mm. järjestämässä Sissitaitokilpailua ja mukana Maastotoimikunnan sekä vasta perustetun Sissiteamin toiminnassa. Henkilönä Pietu oli periksiantamaton ja haasteisiin tarttuva, joka osasi suhtautua asioihin tarvittavalla vakavuudella huumoria unohtamatta. Hymyssä suin Tule Santahaminaan Rykmentin omaistenpäiville 15. – 16. 1. 2011 jatkamaan Sissien perinnettä perustaa talvisodan aikainen tukikohta ja esitellä sen ajan varusteet ja aseet. P.S. Rakovalkea palaa ja makkara paistuu. Ilmoittautuminen: Christer Mikkonen s-posti christer.mikkonen@elisanet.fi puh. 050-5722 873 Sissit Sandels -syysjotoksella Reserviläisurheiluliiton 40. syysjotos järjestettiin tänä vuonna Iisalmen lähellä Sonkajärvellä 17.-19.9.2010. Syysjotoksethan saivat alkunsa vuonna 1971 Padasjoella Stadin Sissien Pahkisten innoittamina, ja ilmeisesti sissit ovat olleet mukana kaikilla tähän asti järjestetyillä syysjotoksilla joko järjestäjinä tai kilpailijoina. Tapahtuma on ResUL:n suurin jokavuotinen tapahtuma, siinä on parhaimmillaan ollut kilpailemassa jopa 145 noin neljän hengen partiota. ResUL:n jotossääntöjä oli jälleen päivitetty ja jotoksella kokeiltiin uusia ideoita sarjajaossa. Varsinaiseen sotilassarjaan (Döbeln) hyväksyttiin 2-5 henkisiä partioita, yhtenäinen varustus ei ollut enää pakollinen ja jotos alkoi kuten ennenkin perjantaina. Mukana piti olla omat muonat ja majoitteet. Jokaisen reserviläisen sarjaan (Sandels) hyväksyttiin 2-6 hengen partioita, jotos alkoi tällä kertaa vasta lauantaiaamuna, ja järjestäjien puolelta tuli myös muona sekä majoitus. Molemmat sarjat päätyivät sunnuntaina. Döbeln -sarjassa oli mukana 34 ja Sandels -sarjassa 30 partiota. Stadin Sissien partiossa olivat mukana Harry Eklundh, Jyri Favorin, Pasi Favorin ja Matti Riikonen. Döbeln -sarjalaisina aloitimme kilpailun ilmoittautumalla Kuopiossa Rissalan lentokentän ampumaradalla perjantaina jo ennen määrättyä kello 15:sta. Paikalla suoritettiin tavanomainen rynnäkkökivääriammunta: kymmenen laukausta pyöreisiin tauluihin 150 metrin matkalta. Tulokset laskettiin iskemäkeskeispisteen avulla, joten aseita ei kohdistettu. Oli opettavaista havaita, että sadekuuron läpimäräksi kastelema ase heittää joka laukauksella silmille öljynsekaista vettä. Ammunnan jälkeen siirryimme omalla ajoneuvolla n. 120 kilometriä varsinaiselle jotoksen lähtöpaialle Sonkajärven Jyrkän kylään. Olimme saaneet rastipisteiden koordinaatit ja ehdimme mukavasti matkalla merkitä rastit karttoihin. Pääsimme ensimmäisinä maastoon, ja suunnistimme kolmen rastin kautta yöpymispaikalle. Paikallinen maasto oli melko tasaista ja suurimmalta osin ojitettua suota. Ensimmäisellä rastilla oli paperitehtävänä selvittää mikä on sissiryhmän kokoonpano ja miten se ylittää tien. Seuraavalla piti puolipimeässä tähystämällä selvittää mitä vihollisleirissä oli. Vaikka käytettävissä oli kiikari ja valonvahvistin, niin tehtävä oli vaikea. Kolmannella rastilla piti esittää kuinka toimitaan kun kohdataan sirotemiinoite. Emme olleet kaikilta osin järjestäjien kanssa samaa mieltä oikeasta toimintatavasta. Yöpymispaikkana oli erinomainen kuiva männikkö järven rannalla. Majoituimme peparätin alle, laitoimme ruuat ja saimme nukuttua pitkät yöunet. Lauantaina lähdettiin liikkeelle ammunnan paremmuusjärjestyksessä, joten erinomaisesti ampunut partiomme (Matti sai palkinnon kolmanneksi parhaana ampujana) pääsi matkaan toisena hieman kello seitsemän jälkeen. Lauantain ensimmäisellä rastilla kyseltiin sodanaikaiseen ilmailuun liittyviä kysymyksiä, seuraavalla arvioitiin etäisyyksiä. Sitten tehtäväksi tuli kk-pesäkkeen tuhoaminen. Pesäke oli hienosti tehty: suuliekit välkkyivät ja ääniefektit olivat kohdallaan. Matti koukkasi kasapanoksen kanssa, muut olivat tulituessa. Kasapanos lensi pesäkkeeseen, jymähdys ja rynnäkkö. Täydet pisteet tältä rastilta. Seuraavilla rasteilla annettiin ensiapua täydellisissä lentäjän varusteissa puussa roikkuvalle loukkaantuneelle, suojattiin vartiopaikka viuhkapanoksella ja pohdittiin metsästyslupien tarvetta. Sitten Harry ja Pasi pääsivät heittämään harjoituskäsikranaatteja, joita oli neljä kummallekin. Ensimmäisessä heittopaikassa heittäjä ei nähnyt kohdetta, vaan heitti toisen ohjeiden mukaisesti noin viiden metrin päässä olevaan kehikkoon. Seuraavassa heittopaikassa heitettiin kranaatti kylkiasennosta ja viimeisessä piti heittää polvelta pidemmällä olevaan kehikkoon. Onnistuimme kahdessa ensimmäisessä heittopaikassa, mutta kolmannessa eivät voimat riittäneet. Tämän jälkeen nousimme näköalapaikalle, jossa pidettiin varustetarkastus ja ilmoitettiin yllättäen pikataival alkaneeksi. Piti siirtyä mahdollisimman nopeasti noin 8,5 kilometrin matka, ja matkan aikana piti vielä suorittaa rasti, jolla tunnistettiin lentokoneita ja niiden osia. Siirryimme matkan tasaisen reipasta marssivauhtia, ja kiitos Harryn erinomaisen suunnistuksen saimme kohtuullisen tuloksen, olimme 12:sta. Tämän jälkeen tuli vielä ensiapurasti jolla piti hoitaa sienimyrkytyksen uhria, viiltohaavan saanutta sekä nilkkansa nyrjäyttänyttä puukottajaa. Sitten siirryimme samalle perjantai-illan majoitusalueelle, olimme paikalla ensimmäisten joukossa jo kello kolmen aikoihin iltapäivällä. Oli hyvää aikaa syödä ja levätä. Lauantaina tuli käveltyä noin 20 km. Sunnuntai alkoi yösuunnistusosuudella jolle lähdettiin pikataipaleen paremmuusjärjestyksessä. Ensimmäinen partio lähti 3.30 ja me lähdimme 4.05. Aamiaista ei nautittu ja jatkuva hiljainen sade alkoi lähtiessämme. Viidestä yörastista ensimmäisellä oli myös etäisyydenarviointia pimeässä ja sienitietämyksen testausta. Seuraavat kaksi kylmää rastia olivat väärissä paikoissa, joten emme uhranneet niiden etsimiseen aikaa. Seuraava tehtävärasti oli telamiinankanto. Kukin partion jäsen sai kuusi telamiinaa jotka piti siirtää mahdollisimman pian noin 50 metrin päähän. Todellista telamiinojen väärinkäyttöä, ei ollut meille sopiva laji. Siirryimme vesistönylitysrastille jossa ylitimme lahdelman kumiveneellä. Emme osanneet kuvitella itsellemme aseita, joten emme saaneet täysiä pisteitä. Tämän jälkeen siirryimme viimeiselle tehtäväpaikalle. Siellä näytimme kuinka puu kaadettaisiin TNT:llä, ja opimme, että siviilien TNT on kovin heppoista. Sitä näemmä tarvitaan tuplasti enemmän kuin valtion tavaraa. Sitten edessä oli vain marssi maaliin, peseytyminen ja ruokailu. Aurinkokin paistoi jälleen. Jotoksen järjestäjät osasivat tehdä hyviä ja toiminnallisia rasteja, mutta eivät aina ymmärtäneet suuren ihmismäärän tarpeita. Tiedottaminen oli heikkoa, ja monilla rasteilla oli liian vähän suorituspaikkoja (jotkut jonottivat yli kaksi tuntia vesistönylitysrastilla, saunassa yksi suihku ja kolme pesuvatia on kovin vähän). Tulimme Döbeln -sotilassarjassa neljänneksi, ja kokonaisuutena jotoksesta jäi oikein hyvä mieli. Pasi Favorin ** Sissi-Teamille tukitehtäviin Talvi-Ernaan 6.-9.1.2011 ** Sissi-Team osallistuu joukkueellaan tammikussa 2011 Utria Dessantkilpailuun, eli "Talvi-Ernaan" Virossa. Kyseessä on Viron sotilasurheilujärjestön "Eesti SõjalisSportlik Selts Erna" järjestämä vaativa sotilastaitokilpailu talviolosuhteissa. Kilpailu käydään Narvan alueella 6.9.1.2011. Sissi-Teamin kilpailujoukkue on valmis taistoon lukuunottamatta kahta tukihenkilöä, joiden tehtävänä on seurata kilpailujoukkuetta maastoautolla virolainen yhteysupseeri mukanaan. Kilpailujoukkueelle tulee antaa tukea ruoka- ja vrustehuollon suhteen koko kaksipäiväisen kilpailun ajan. Tarkemmin kuvio sovitaan kisajoukkueen kanssa hyvissä ajoin ennen kilpailua. Tukihenkilöiltä vaaditaan - oma-aloitteisuutta joukkueen tarpeista huolehtimiseen - maastoajo- ja kartanlukutaitoja - englannin kielen taitoa. Lisätietoja: www.erna.ee Yhteydenotot Eki Monni puh. 050 486 7740. Liity Sissiteamiin! Sissi Team on herätetty henkiin. Tätä paitaa ovat oikeutetut käyttämään stadin sissit, jotka edustavat meitä ampuma- maasto- tai muissa partiotyyppisissä kilpailuissa. Tarkemmat säännöt seuraavassa SissiSanomassa Hyvää Joulunalusta Ampumatoimikunnasta! Ampumavuosi alkaa olla koko lailla pulkassa, ja alkaa joulukiireet. Tämän vuoden viimeinen maanantaihuki luolalla on viikolla 48 29.11.2010. (Sunnuntai edelleen käytettävissä, Eki lupas) Vko.50 13.12 2010 ammutaan luolassa PARLAMENTTIKISA, johon voi osallistua vain Sissiparlamentin jäsenet...sorry! (Sunnuntai niinikään edelleen käytettävissä, Eki lupas) ..ja väliviikko 52 27.12 2010 maanantai rauhoitetaan myös.. (Sunnuntai tod.näk edelleen käytettävissä, Eki lupaili ) Ensi vuoden ampumavuoroista tiedoitetaan sitten kun piiri sen vahvistaa. 2011 todennäköisesti menee vanhan kaavan puitteissa.. Niin että kuka hiton EKI lupailee?? Hyvät herrat, naiset ja jäsenet yleensäkkin, saanko esitellä UUSI ampuma AU ...EKI MONNI !! On jo pitkään toimittu mun valvonnassa, ja on aika siirtää viestikapula uusille kyvyille. Ei Eki ettekä te jäsenet pääse minusta kuitenkaan vieläkään eroon, sillä jatkan A-toimikunnan muissa tehtävissä. Toivotan menestystä Ekille tässä virassa, ja ampumatoimikunta tukee häntä tässä kovalla sykkeellä.Hyvää Joulunalusta Ampumatoimikunnasta! Ampumavuosi alkaa olla koko lailla pulkassa, ja alkaa joulukiireet. Tämän vuoden viimeinen maanantaihuki luolalla on viikolla 48 29.11.2010. (Sunnuntai edelleen käytettävissä, Eki lupas) Vko.50 13.12 2010 ammutaan luolassa PARLAMENTTIKISA, johon voi osallistua vain Sissiparlamentin jäsenet...sorry! (Sunnuntai niinikään edelleen käytettävissä, Eki lupas) ..ja väliviikko 52 27.12 2010 maanantai rauhoitetaan myös.. (Sunnuntai tod.näk edelleen käytettävissä, Eki lupaili ) Ensi vuoden ampumavuoroista tiedoitetaan sitten kun piiri sen vahvistaa. 2011 todennäköisesti menee vanhan kaavan puitteissa.. Niin että kuka hiton EKI lupailee?? Hyvät herrat, naiset ja jäsenet yleensäkkin, saanko esitellä UUSI ampuma AU ...EKI MONNI !! On jo pitkään toimittu mun valvonnassa, ja on aika siirtää viestikapula uusille kyvyille. Ei Eki ettekä te jäsenet pääse minusta kuitenkaan vieläkään eroon, sillä jatkan A-toimikunnan muissa tehtävissä. Toivotan menestystä Ekille tässä virassa, ja ampumatoimikunta tukee häntä tässä kovalla sykkeellä. Lopuksi kiitän kaikkia 2010 ampumassa käyneitä, ja heitä jotka ovat hommissa olleet mukana.(vielä ehtii !! ) Saakoon kaikki "kovia" paketteja jouluna! evp.Ampuma-AU Kari Savolainen Lopuksi kiitän kaikkia 2010 ampumassa käyneitä, ja heitä jotka ovat hommissa olleet mukana.(vielä ehtii !! ) Saakoon kaikki "kovia" paketteja jouluna! evp.Ampuma-AU Kari Savolainen Iskuryhmä Appistunturilla Elo-syyskuun vaihteessa lähtivät Urho, Timo, Jukka ja Matti retkelle Lappiin. Junaan pakattiin ”Vanha Uskollinen” Kustu terästettynä Timon tekemillä viime hetken virityksillä. Katolle rakennettiin kaukalo repuille ja sisätiloihin Timo teki sähkövirityksiä radiolaitteisiin ja sähkönsyöttöön liittyen. Auton oma 24V järjestelmä ei sellaisenaan sovi 12V ja 220V laitteille. Junassa hyvin nukutun yön jälkeen ajettiin Kolarista Kaamaseen, missä yövyttiin Lapin sodan Akukoski Kustun sähköviritys aikaisen lentokentän maisemissa. Seuraavana päivänä ajettiin Karigasniemen kautta Akujoen maastoon ja käytiin Akukoskella kääntymässä. Kulinaristisia nautintojakaan ei matkalla unohdettu. Leivoin kolmena aamuna tuoretta leipää, paisto tapahtui laavakiven päällä. Hyvin teki kauppansa. Akujoelta matka jatkui Nuvvokseen, missä yövyttiin. Aamulla odoteltiin sumun hälvenemistä Tuoretta leipää ennen lähtöä vaellukselle n. 5km päässä olevalle järvelle. yövyimme järven vieressä olevan mäen rinteessä kivikasojen keskellä. Jukka kuvasi matkalla kaiken vähänkin kukkivan osana käynnissä olevaa opiskeluaan. Ohessa muutama kuva matkan varrelta. Retkemme päättyi Utsjoelle, mistä ajoimme seuraavana päivänä takaisin Kolariin rauhallista 70-80 km/h vauhtia välillä kuskia vaihtaen. Muistiin merkitsi päätoimittaja. Jukka, Timo, Urho ja Matti Pimeätoimintakurssi Lopella Stadin Sissien pimeätoimintakurssi järjestettiin RUL:n Padasjoen koulutuskeskuksessa 29.-31.10. Kurssin johtajana toimi C. Mikkonen, muonittajana J. Matikainen ja kouluttajina Sissien perusjoukkoa. Erityiskiitos lankeaa jälleen nitroille, jotka hiljaisen tehokkaalla työllään mahdollistivat harjoitteiden läpiviennin ja onnistuneet perusjärjestelyt. Kurssin sisältö koostui pimeätoiminnan eri osa-alueista lähtien silmän ja hämärässä / pimeässä näkemisen perusteista, teknisistä apuvälineistä (valonvahvistin, lämpökamera) sekä yösuunnistuksesta päätyen sovellettuun harjoitukseen, jossa kurssilaiset soluttautuivat valvontalinjan yli toiminta-alueelle ja tiedustelivat vihollisen leirin sijainnin ja toiminnan. Sissien ampumatoimikunta järjesti ammattitaidolla lisäksi kurssilaisille ja kouluttajille sovelletun ammunnan harjoituksen yhdistysten mp5kalustolla. Ratojen aikataulullisten käyttörajoitusten takia ei varsinaista pimeäammuntaa päästy opettelemaan, mutta hämärtyvä ilta antoi aavistuksen tämänkin taiteenlajin haasteista. Parasta antia kurssilla oli tälläkin kertaa perustavanlaatuinen muistutus pimeyden ja sääolosuhteiden vaikutuksesta kaikkeen toimintaan. Yösuunnistuksen hankaluus valoisaan verrattuna, äänen ja valojen paljastavuus sekä välineistön toimivuus tuli kerrattua kantapään kautta. Varsinkin lämpökameran teho lämpötähystykseltä suojautumatonta joukkoa vastaan herätti mietteitä. Kameran edullisesta käyttömahdollisuudesta muuten kiitokset Infradex Oy:lle. Kehitysajatuksia syntyi tietenkin myös. Pimeäammuntaan toivottiin harjoitusmahdollisuutta, joka edellyttää lisäjärjestelyjä mm. pimeätähtäimien ja valonvahvistinlaitteiden saamiseksi käyttöön. Kurssi järjestetään jälleen ensi syksynä, tervetuloa oppimaan uutta ja kertaamaan vanhoja taitoja hämärähommissa! A Brax Kuvia kurssin ajalta. Lämmin ja kylmä ase Löytyihän Lämmin keho hohkaa pimeässä se rasti valoisalla Syyskokouksen satoa 2.1 Toimintaympäristön muutos Toimintasuunnitelmasta poimittua Stadin Sissien toimintaympäristöä muuttava keskeinen trendi on puolustusvoimien muokkaaminen teollisen yhteiskunnan sodankäynnistä tietoyhteiskunnan sodankäyntiin sopivaksi. Tietoyhteiskunnan armeijan joukot ovat entistä pienempiä ja teknologisempia, ja ne toimivat verkottuneesti (verkostosodankäynti). Uusien asejärjestelmien kalleuden vuoksi suurta kenttäarmeijaa ei kyetä ylläpitämään. Armeijan koon pienentyessä reserviläisten kierto sijoituksissa ja niistä pois nopeutuu. 1.2 Toiminta-ajatus ja arvot Stadin Sissit kouluttaa ja harjoittaa reserviläisiä kehittämään henkilökohtaisia taitojaan. Stadin Sissit keskittyy järjestämässään koulutuksessa tiedusteluun, johtamiseen ja sissitoimintaan liittyviin taitoihin. Samalla pidämme yllä ja kehitämme sotilaallisia perustaitoja kuten ampumataitoa sekä itsepuolustustaitoa. Stadin Sissit tarjoaa mahdollisuuden reserviläisen taitojen harjoitteluun myös sijoitettuun reserviin kuulumattomille. Stadin Sissit kehittää itse koulutusmenetelmiä (oppiminen + taitojen ylläpitäminen + lisäkouluttautuminen + soveltava harjoittelu) ja -välineitä. Menetelmien ja välineiden kehittämisen mahdollistamiseksi Kunniapj Jukka Karila tarjoamme koulutus-palvelujamme MPK:lle. Toiminta Stadin Sisseissä on hauska harrastus. Stadin Sissit tarjoaa jäsenilleen elämyksiä ja mahdollisuuksia Kokousyleisöä itsensä kehittämiseen tavalla, josta on hyötyä muussakin elämässä. Sissien toimintaa ja esiintymistä leimaa sissihenki, joka tarkoittaa - reippautta (oma-aloitteisuutta, fyysistä vilkkautta ja ennakkoluulottomuutta) - suvaitsevaisuutta yksilöiden erilaisuu-delle, suhtautumista pilke silmäkulmassa - vastuullisuutta (epäkohtiin tarttumista, jatkuvuuden turvaamista, sissiveljen turvallisuudesta huolehtimista) - innovatiivisuutta (uusien luovien ratkaisujen etsimistä ja niiden aktiivista julkituomista). 3 Toiminnan painopisteet 2011 Toimintavuoden 2011 aikana painotetaan edelleen seuraavia alueita: jäsenhankinta ja nuorten jäsenten aktiivisuuden nostaminen, sissitoiminta ja ammunta. Näiden alueiden tavoitteet otetaan huomioon varsinaisen toiminnan suunnittelussa Sissiparlamentissa ja toimikunnissa. 4.1 Toiminnan johtaminen Sissikerhon hallitus ja Sissiosaston johtokunta muodostavat yhdessä Sissiparlamentin, joka johtaa Stadin Sissien toimintaa. Tapahtumia toteuttavaa ja kehittävää aktiivijoukkoa johdetaan Sissiparlamentin alaisten toimikuntien ja ryhmien sekä projektien kautta. Toimikunnat huolehtivat perinteisten ”sektorien” – maasto, ammunta, sali ja viesti – toiminnasta ja kehittymisestä sekä jäsenistön huvista ja huollosta. Lisäksi vakiintuneita työryhmiä ovat päämaastotapahtuma Pahkiksen jatkuvuudesta huolehtiva Pahkis-Jopo ja Esikuntatyöskentelyn kursseja kehittävä ryhmä. Suurempia tapahtumia varten tai toiminnan laajentamiseen perinteisten sektorien ulkopuolelle asetetaan tarvittaessa projekteja. Kullakin suuremmalla tapahtumalla on asianomaisen toimikunnan nimeämä vastuuhenkilö, joka vastaa hankkeesta kokonaisuutena (resurssit, kalusto, tehtäväsisältö jne.). Tämän lisäksi jokaiseen tapahtumaan nimetään tiedottamisesta ja markkinoinnista vastaava henkilö, jonka tehtävä on saada jäseniä osallistumaan tapahtumaan ja värväämään muitakin mukaansa. SISSIKALENTERI Maasto/ Ammunta Johtaminen Joulukuu Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Sali Muu Tiedotus 10.12. joulusauna Parlamenttikisa 24.12. Jouluaaton kunniavartio Parlamentti 1.12. Omaisten päivä 15.-16.1. Santahamina Katso kevään vuorot HRS:stä Katso kevään vuorot HRS:stä SS 1/2011 DL 1.2.
© Copyright 2024