Kotitilalta 2/2013
Kotitilalta 2/2013 Hyvä siilohygienia varmistaa eläinten kasvun s. 8–9 HK:n viljanvälitys meni nettiin s. 10 Mehukasta luettavaa lihasta s. 22–23 Tavoitteena suuri sato ja edullinen rehu s. 4–6 SISÄLTÖ 2/2013 Kuva: Harri Jalli S. 15 Vasikoiden haku sujuu joutuisasti Maitoahon tilalla, kun Seija Kärkkäinen tuo eläimet valmiiksi navetan ovelle ja Ari Kokkonen ottaa ne autoon. Tautiriski on syytä tiedostaa eläimiä haettaessa. Pääkirjoitus............. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Tuota eläimillesi laatuviljaa... . . . . . . . . . . 4 Märkä syksy näkyy viljan laadussa......... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Helppoa ja turvallista rehujen varastointia............. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Laadukas vilja on ostajan ja myyjän yhteinen tavoite.. . . . . . . . . . . . . . . . . 10 Lihasikojen tulokset Optipossu netistä.. ...................... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 Monta askelta nurmen huippusatoon.......... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 Lisää terävyyttä tautien torjuntaan................ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 Tautivastustus alkaa tilalta... . . . . . . . . . 15 Kuva: Annika Suomi S. 22 HK Ruokatalon markkinointipäällikkö Laura Lindström ja painotuore Lihakirja. Työryhmiltä eväät siantuotannon kehittämiseen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 LSO Osuuskunta: Juhlavuosi jatkuu työn merkeissä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 Hannu Kottonen rakentaa yhtenäistä konsernia.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Lihasta kirjaksi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 HK Rypsiporsas® sopii mausteiseen gulassiin.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 Kuva: HK Agri Ajankohtaista.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 MTK:n kanssa käsikoukkua. . . . . . . . . . . 28 Snabbt och kort. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 Markkinakatsaus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 Rehumarkkinat: Kuudes aalto. . . . . . 31 S. 26 Kansi Sato-odotukset ovat keväällä korkeimmillaan. Kuva: Katri Uotila 2 Kotitilalta 2/2013 Nuorten sonnien parhaimmisto esitellään Tammelassa lauantaina 20. huhtikuuta. pääkirjoitus Ruoan tuottaminen halvalla kostautuu mpäri Eurooppaa levinnyt skandaali ruoan virheellisistä pakkausmerkinnöistä ei ota laantuakseen. Mielestäni näin on hyväkin. Tapahtumat muistuttavat, että ruoan hintaa ei aina vain voi polkea. Ruoan tuottaminen mahdollisimman halvalla kostautuu. Ruokaskandaalin ydin lienee siinä, että pakkausmerkinnät ja todellinen sisältö eivät ole täsmänneet. Tapauksia on niin paljon, että kyse ei voi olla erehdyksestä. EU-maat ovat käynnistäneet keskustelun pakkausmerkintöjä koskevien säännösten selkeyttämisestä. Alkuperämaamerkintöjen piti tulla voimaan ensi vuoden lopulla. Mielestäni tämä on niin meidän kuin monen muunkin maan kannalta aivan liian myöhään. Virheelliset pakkausmerkinnät ovat vain osa kokonaisongelmaa. Pohjimmiltaan kyse on siitä, kuinka halvaksi hinta voidaan ja halutaan painaa. Hyvin halpa ruoka tarkoittaa samaa kuin monimutkaiset ja läpinäkymättömät hankintaketjut. Halpaa ruokaa ei ole myöskään ilman ylipitkiä eläinten kuljetuksia ja muuta piittaamattomuutta eläinten oloista, sillä näistä asioista huolehtiminen maksaa. Halvan ruoan himo johtaa suurpiirteisyyteen. Meillä Suomessa alkutuotantoketjusta huolehtiminen on omaa luokkaansa. Hyvä esimerkki ketjun alusta loppuun ulottuvasta vastuullisuudesta on HK Rypsiporsas -tuotanto, jossa melkein grammalleen tiedetään, mitä eläin on syönyt. Myös julkisen vallan pitää terästäytyä. Pelkkä säätely ei riitä, myös julkisilla hankinnoilla on suuri merkitys. Laatuvaatimusten tiukentaminen ja kotimaisuuden suosiminen maksavat, mutta nostavat laatua. Sitä varten me kansallisesti olemme säädöksissä kovemmalla tasolla kuin muut EU-maat. Ilman kotimaista alkutuotantoa emme saa pidettyä yllä ruoan laatua. Halpaa ruokaa ei ole ilman ylipitkiä eläinten kuljetuksia. Terveisin, Veli-Matti Jäppilä Julkaisija HK Agri, PL 50, 20 521 Turku, puh. 010 , 570 150, www.hkagri.fi Päätoimittaja Veli-Matti Jäppilä Toimituspäällikkö Sari Järvinen Toimitussihteeri Raila Aaltonen, puh. 040 543 2390, raila.aaltonen@alkukirjain.fi Toimituskunta Ulf Jahnsson, Harri Jalli, Veli-Matti Jäppilä , Sari Järvinen, Veikko Kemppi (LSO Osuuskunta), Ulla Ketola, Olli Paakkala, Jarmo Seikola, Marja Siltala (HK Ruokatalo), Sami-Jussi Talpila, Eija Talvio Taitto Päivi Liikamaa, puh. 044 518 9258, paivi.liikamaa@phnet.fi Paino ForssaPrint, ISSN 2242-153X. Osoitteenmuutoksen voi tehdä www.hkagri.fi-sivujen palauteosiossa. Seuraava numero ilmestyy viikolla 25. Kotitilalta 2/2013 3 Kuva: Anne Kerminen Tuota eläimillesi laatuviljaa Kotieläintilalla pyritään tuottamaan rehuviljaa niin paljon kun mahdollista, sillä tehokkaasti tuotettuna se on ostorehua edullisempaa. Suuri satotaso ja korkea hehtolitranpaino kulkevat käsi kädessä. Anne Kerminen Kehityspäällikkö, viljat ja öljykasvit Yara Suomi Oy 4 Kotitilalta 2/2013 V iljasta haetaan rehuseokseen lähinnä energiaa, mutta viljan valkuaisella on merkitystä siipikarjatiloilla ja vilja-tiivisteruokinnassa myös sioilla. Sopivaa rehuviljalajiketta valittaessa sadon määrän lisäksi kannattaakin katsella myös lajikkeen Viljan jyväluku alkaa määräytyä jo kolmannen lehden tultua esiin. Alkukesän nopean kasvun aikana on tärkeää, että kasvilla on veden lisäksi kaikkia ravinteita saatavilla. valkuaispitoisuutta. Sopiva valkuaistaso viljoilla on 12–13 prosenttia. Tuhannen lihasian yksikkö tuottaa vuodessa 3 500 teurassikaa ja käyttää liemiruokinnassa noin 650 000 kiloa ohraa. Tarvittava peltoala vaihtelee melkoisesti satotason mukaan: kuuden tonnin sadoilla riittää 108 hehtaaria, mutta neljän tonnin satotasolla tarvitaan 162 hehtaaria. 54 hehtaarin ero omana tai vuokrapeltona vaikuttaa keskeisesti viljelyn kannattavuuteen. Myös viljelyn kiinteiden kustannusten ja pellon vuokrahintojen kurissapitämi- sellä on suuri vaikutus rehuviljan tuotantokustannukseen. Useampaa kasvia viljelyyn Hyvän kotoisen rehuraaka-aineen voi tuottaa viljelemällä ohraa 75 hehtaaria, vehnää 40 ja härkäpapua 16 hehtaaria. Näistä saa OVR:n kanssa toimivan rehuseoksen lihasioille. Härkäpavulla voi säädellä valkuaisen lähdettä esimerkiksi jos liemen saatavuudessa on häiriöitä. Peltoviljelyn kannalta on erittäin hyödyllistä pitää viljelykierrossa useampaa kasvilajia. Vuosittaiset satoerot tasaantuvat ja kasvitautipaine pienenee. Esimerkkitilan sikojen tuottama lantamäärää vaatii levitysalaa 95 hehtaaria, kun lietettä käytetään viljoille 22 kuutiota ja härkäpavulle 16 kuutiota hehtaarille. Taulukkoarvoilla laskettuna viljoille tulee 15 kiloa fosforia hehtaarille. On erittäin hyödyllistä pitää viljelykierrossa useampaa kasvilajia. Näin seleeni siirtyy elintarvikkeisiin Kaaviosta näkyy miten lannoiteseleeni siirtyy turvallisesti kasvien kautta suomalaiseen ruokaan. Lannoitteessa seleeniä Sato Rehut Terve eläin Fosforia tarpeen mukaan Lannoituksen suunnittelu on kokonaisuus, johon paneutumalla löytää kyllä pelloilleen sopivat vaihtoehdot. Sikaja siipikarjatilojen peltojen viljavuus on useimmiten hyvässä kunnossa. Korkeat fosforiluvut on huomioitava jo lannoitusta suunniteltaessa; arveluttavan korkeisiin P-luokkiin ei fosforia tule käyttää. Punaisella oleville lohkoille kannattaa aina antaa fosforia tuleentumisen ja jyväkoon varmistamiseksi. Karjanlanta on oiva lannoite näille lohkoille, ja käyttömäärä kannattaa laskea ympäristötuen ehtojen mukaan. Sopiva lannan määrä (m3/ha) saadaan, kun ympäristötuen ehtojen sallima fosforimäärä jaetaan lantakuutiosta tulevalla määrällä. Tyydyttävään ja korkeaan fosforiluokkaan kannattaa soveltaa kotieläintilan fosforipoikkeamaa, jolloin viljalle voi käyttää 15 kg fosforia /ha. Fosforilannoitusta suunniteltaessa on muistettava satotasokorjaus kolme kiloa fosforia/ha/1 000 kiloa viljaa kun satotaso on yli 4 000 kiloa, sekä fosforin tasaus viiden vuoden jaksoissa. Välttämätön täydennyslannoitus Karjanlannan lisäksi vilja tarvitsee aina typpeä, joskus kaliumia ja useimmiten Lannoittamaton pelto, seleenitön lannoite tai luomutuotanto Eläimellä seleeninpuutosta Seleenivajetta korjattava Maataloustuotteet Prosessointi elintarvikkeiksi Tuotanto heikkenee Vähän seleeniä raaka-aineessa Ravinnon mukana ihmiselle Seleeniköyhä ruoka tai luomuruoka Seleeni luonnolisesti ravinnosta Lähde: Yara Suomi Oy Rehuviljan laatukriteerit eri eläinlajeille Viljan laatu Nauta Sika Broileri Ohra > 62 > 66 Kaura > 58 > 56 Vehnä > 76 > 78 > 78 > 13 12–12,9 > 12 alle 14 alle 14 alle 14 Tilavuuspaino, kg/hl, vähintään Raakavalkuainen, % Kosteus (kuivattu vilja), % Hyvä rehuvilja on väriltään kirkasta, ei näkyvää hometta tai homeen hajua, roskia tai rikkasiemeniä. Kotitilalta 2/2013 5 Onnelan tilan ilmatiiviissä siilossa vilja säilyy yleensä hyvälaatuisena kevääseen asti, mutta nyt homeisuutta ilmeni jo ennen vuodenvaihdetta. mangaania, booria ja rikkiä. Kylvön yhteydessä annettu starttilannoitus varmistaa oraan kasvuunlähdön keväällä, kun lannan typpi ei ole vielä kasvin käytettävissä. Jos kylvölannoitus laiminlyödään tai se jää liian pieneksi, viljan alkukehitys on heikkoa eikä kasvusto kykene käyttämään myöskään lannan ravinteita hyödykseen. Näin ollen sato jää heikoksi. Useimmin sian- ja kananlannan täydennykseen paras tuote on YaraBela Suomensalpietari Se+ (185–330 kg/ha), josta saa sopivan typpitäydennyksen lisäksi rikkiä, seleeniä, booria ja kaliumia. Lohkoilla, joiden kaliumluku on punaisella, tarvitaan YaraMila NK -tuotteita. Seleenittömien lannoitteiden käyttö on huolestuttavasti lisännyt seleenin puutetta eläimillä. Lannoiteseleeni on turvallisin ja selvästi halvin tapa varmistaa tehokkaan orgaanisen seleenin saanti. Suuria lantamääriä käyttäville sopiva vaihtoehto on Lisäseleenisalpietari (0,0025 g seleeniä/t). Karjanlannassa on kuparia ja sinkkiä kasvin tarpeeseen, mutta ei riittävästi mangaania ja booria. Hyvässä kasvukunnossa olevat pellot tarvitsevat näiden hivenien lisälannoituksen joko kevätlannoitteena tai YaraVita lehtilannoitteena. Mangaanin puute on hyvin yleistä kotieläintiloilla, joiden peltojen pH on kasvin kannalta hyvässä kunnossa. Kaura on viljoista herkin, mutta myös ohran ja vehnän sato alenee herkästi mangaanin puutteen vuoksi. Viime kesän kokeissa saatiin YaraVita Mantrac Pro (2 l/ha) -lehtilannoituksella parhaimmillaan kauralta 1000 kilon sadonlisä/ha. Lannan ja kivennäislannoitteiden oikea yhdistelmä parantaa ravinteiden hyväksikäyttöä. Tasapainoinen lannoitus on tärkeä tekijä oikean kivennäistasapainon saamiseksi kotoiseen rehuun. Kasvitautien torjunta varmistaa osaltaan ravinteiden tehokkaan käytön ja rehuviljan korkean hehtolitranpainon. Lisätietoa seleenistä: www.seleeni.fi. 6 Kotitilalta 2/2013 Kuva: Ulla Ketola Muista hivenet Märkä syksy näkyy viljan laadussa Puintikauden sateiset säät heikensivät viljojen säilyvyyttä tilojen omissa varastoissa. Rehuviljan laadusta johtuvia ongelmia esiintyy niin porsastiloilla kuin lihasikaloissa. Johanna Daka Kehitysasiantuntija, Satafood Kehittämisyhdistys ry P orsastuotannossa on syksystä lähtien esiintynyt monenmoisia homemyrkkyihin viittaavia terveys- ja hedelmällisyysongelmia, jotka pahimmillaan ovat johtaneet emakoiden ja porsaiden kohonneeseen kuolleisuuteen. Lihasioilla hometoksiinien ainoa oire saattaa olla syönnin vähentyminen. Taloudelliset menetykset voivat joka tapauksessa olla merkittävät. Homekasvua on havaittu niin ilmatiiviisiin kuin kuivaaviin siiloihin varastoiduissa viljoissa. Edes perinteinen lämmöllä kuivaaminen ei aina takaa viljan homeettomuutta. Lämminilmalla kuivatuissa viljoissa on havaittu yli 15 prosentin kosteuksia. Homeisen viljan voi tunnistaa tummista tai punertavista jyvistä sekä tunkkaisesta hajusta. Suomessa yleisimpiä, jo kasvustossa esiintyviä homeita ovat Fusarium- eli punahomeet. Ne voivat muodostaa myrkkyjä, joista yleisin on deoksinivalenoli eli DON. DONia ja zearalenonia muodostuu viljaan tyypillisesti kosteissa olosuhteissa. Kuivan, kuuman kesän jälkeen kasvaa riski trikotekeenien (T-2, HT-2) muodostumiselle. Ihan pienet määrät homemyrkkyä eivät ole sikojen rehussa ongelma, ja EU on antanut rehuviljalle raja-arvot (ks. taulukko). Miten sitten voi selvittää, onko viljassa homemyrkkyjä? Aivan moitteettoman näköinen vilja voi sisältää toksiineja, ja toisaalta niitä ei homeisessa viljassa aina ole. DON-pikamäärityksen voi teettää viljoista muutamalla kympillä (mm. Suomen Viljava). Tarkempia, mutta myös kalliimpia homemyrkkyanalyysejä tekevät mm. Eviran, MTT:n ja Eurofinsin laboratoriot. Edustavan näytteen saaminen siilossa olevasta viljaerästä voi olla hankalaa. Homeet ja niiden muodostamat toksiinit voivat esiintyä pistemäisinä, jolloin yksittäisen analyysin tulos ei anna oikeaa kuvaa tilanteesta. Siepparit avuksi? Jos tilan viljassa homemyrkkyjä, ovat konstit vähissä. Kuumentamalla tai Kuva: Johanna Daka Homeisen viljan joukossa on tummia tai punertavia jyviä. Kylvösiemenen lajittelu ja peittaus ovat avainasemassa. muullakaan käsittelyllä myrkyt eivät häviä, joten vaihtoehtona ovat homeisen viljan laimentaminen hyvälaatuisella (esim. suhteessa 10/90), syöttäminen yhdistelmätuotannossa vähemmän herkille lihasioille tai ns. siepparin lisääminen rehuseokseen. Homeisen viljan myyminen voi olla vaikeaa, vaikka naudat eivät ole aivan niin herkkiä homemyrkyille kuin siat. Porsastuotannossa monet käyttävät sieppareita, jos eläimet oireilevat tai vilja vaikuttaa homeiselta. Aineet ovat kyllä kalliita ja annostelu voi olla työlästä, mutta jos oireet pysyvät poissa, on toimenpide kannattava. Kannattaa kuitenkin varmistaa, että tuote on suunniteltu nimenomaan meillä esiintyvien homemyrkkyjen sitomiseen. Viljan punahomeiden ja homemyrkkyjen ehkäisyyn kannattaa panostaa kasvukauteen valmistautuessa. Viljalajeistamme yleisimmin toksiineja esiintyy kaurassa, mutta myös ohrassa ja kevätvehnässä voi olla punahomeita. Koska sääriskit kasvavat korjuukauden edetessä, varhain kypsyvät viljalajit ja -lajikkeet ovat hyviä vaihtoehtoja. Kylvösiemenen lajittelu ja peittaus ovat myös avainasemassa homeongelmien välttämisessä. Homemyrkkyjen oireet ja EU:n antamat raja-arvot Homemyrkky µg/kg viljassa Oireet tuotannossa DON 8 000 syömättömyys, oksentelu, alentunut vastustuskyky, porsailla häntäkuoliota Zearalenoni 2 000 peräsuolen ja emättimen esiinluiskahdukset, emakoilla estrogeenivaikutukset, porsaiden heikkous (mm. hajaraajaisuus) Kotitilalta 2/2013 7 Helppoa ja turvallista rehujen varastointia Mäkiperen broileritilalla rehusiilot puhdistetaan jokaisen rehuerän jälkeen. Kuivaava viljasiilo tehostaa vehnän korjuuta ja säästää viljan kuivaamisen kustannuksia. Kimmo Haapanen I Tuotantoneuvoja ikka Mäkipere Kiukaisista on viljellyt broilerinkasvattamiseen erikoistunutta kotitilaansa vuodesta 1987. Kahdessa kasvattamorakennuksessa on yhteensä kolme kasvatushallia. Tilalla on kerralla kasvamassa 67 000 broileria ja vuodessa kasvatetaan kuusi erää. 65 hehtaarin peltoalasta noin 50 hehtaarilla viljellään vehnää broilereiden rehuksi. Punajuurta on runsas 10 hehtaaria sekä muutama hehtaari heinää hevosille. Lintujen ruokkimiseen käytetään lähes 1,7 miljoonaa kiloa rehua, josta noin neljännes on omaa vehnää. Tehdasrehuja varten kanaloiden päädyissä on seitsemän 15–22 tonnin rehusiiloa. Tilan kaikki rehu- ja viljasiilot ovat teräksestä valmistettuja ja ilma-aukoissa on verkot, jotka estävät lintujen pääsyn siiloihin. Suljetun järjestelmän kaikki siilot kuivapuhdistetaan jokaisen rehuerän jälkeen. Kuivurisiilo puhdistetaan kerran 8 Kotitilalta 2/2013 vuodessa. ”Näin varmistan linnuille aina tuoreen ja puhtaan rehun, johon ei ole päässyt taudinaiheuttajia siirtojen ja varastoinnin aikana”, Mäkipere sanoo. Kuivaava viljasiilo Mäkiperen tilalla siirryttiin viljan kuivauksessa ja varastoinnissa kokonaisedulliseen kylmäilmakuivaukseen vuonna 2011. ”Kesän aikana rakensimme kanaloiden väliin kuivaavan Dancorn-viljasiilon. Siilon kapasiteetti on 400 tonnia vehnää, halkaisija on 10 metriä. Omilta pelloilta saamme runsaan puolet tarvittavasta vehnästä. Loput ostetaan lähinaapureilta.” ”Kuivaava viljasiilo mahdollistaa veh- Iikka Mäkiperen kuivaava viljasiilo rakennettiin kesällä 2011 kanaloiden väliin, joten vehnäkuljettimet kanaloihin ovat lyhyet. Rakenna rehuhygienia kuntoon Kotieläintiloilla on jatkuvasti pohdittava toiminnan vaikutuksia lopputuotteen puhtauteen. Jos rehu on saastunutta, taudinaiheuttajat leviävät todella nopeasti. Hyvä rehuhygienia on ennen kaikkea ennalta ehkäisyä. • Kaikki rehuvarastot ovat tiiviitä ja katettuja • Rehujen siirtolaitteet pidetään kunnossa, ei vuotoja • Rehuvarastojen lähialueet pidetään puhtaana ja pusikot raivataan pois • Jos rehuja pääsee siilon ulkopuolelle, alue siivotaan välittömästi • Jyrsijöiden ja lintujen torjunta pitää olla ympärivuotista • Jyrsijöiden syöttilaatikoissa pidetään syötit rehustamossa ja rehuvarastojen lähellä • Lintujen pääsy rehuvarastoihin ja tuotantotiloihin estetään verkottamalla kulkuaukot ja pitämällä ovet kiinni • Rehuvarastot puhdistetaan kunnolla säännöllisesti • Rehusiilojen täyttöputket sijoitetaan tuotantorakennuksen ulkopuolelle • Rahtikirjoja varten postilaatikko rehusiilon viereen nän tehokkaan korjaamisen puintipäivinä. Kaikki puitu vilja mahtuu siiloon, eikä mitään tarvitse jättää peräkärryihin odottelemaan”, kertoo Mäkipere. Vehnän siirtäminen tasokuljettimella ja kairalla kanalaan säästää selvästi työtä ja pitää rehuketjun suljettuna systeeminä. Nyt vehnä saapuu varastosiiloon suoraan pellolta, joten siirtotyötä on todella vähän. Vehnän siirto kanalan päädyssä olevaan 20 kuution siiloon kestää vain parikymmentä minuuttia. Kuivausenergiaa hakkeesta Kuivaava viljasiilo on ollut käytössä kahtena syksynä. Syksyllä 2011 vehnä korjattiin varsin kuivana, mutta viime syk- synä jouduttiin puimaan todella märkää viljaa. ”Märkä vilja vaatii huomattavasti enemmän siilon toiminnan tarkkailua. Sekoituskairojen merkitys korostuu, jotta siiloon ei pääse jäämään kosteita pesäkkeitä.” Viljan kuivumisen Mäkipere varmistaa lisälämmöllä. ”Kuivaavan siilon pu- Vehnä saapuu varastosiiloon suoraan pellolta. haltimen edessä on 150 kW:n lämmityskenno, jolla nostetaan puhallettavan ilman lämpötilaa 5–6 astetta. Tähän lämmön nostamisen säätämiseen aion vielä asentaa automaattisen kolmitieventtiilin.” Ostoenergian tarve kuivauksessa on pieni. Syksyn aikana kului sähköä vehnän kuivaukseen 1 350 euron edestä, alle 3,5 euroa vehnätonnia kohti. Kuivaavan viljasiilon lisälämpö tulee tilan hakelämpökeskuksesta, josta menee lämpö myös kanaloihin. Saapuva vehnä esipuhdistetaan tehokkaasti ennen kuivaavaa siiloa. Esipuhdistuksessa poistuvat roskat poltetaan lämpökeskuksessa. Kotitilalta 2/2013 9 Laadukas vilja on ostajan ja myyjän yhteinen tavoite Kotoisten viljojen osuus sikojen ruokinnasta on edelleen suuri. Tästä syystä viljan laadulla on huomattava merkitys tuotantotuloksiin ja hyvästä viljasta kannattaa maksaa enemmän kuin bulkista. Jouni Saarinen S Myyntipäällikkö, sianrehut ikojen ruokinta perustuu edelleen pääosin kotoiseen viljaan, jota täydennetään erilaisilla tehdasrehuilla ja mahdollisesti myös elintarviketeollisuuden sivutuoteliemillä. Rehuviljan laatu vaikuttaa selvästi päiväkasvuun, rehuhyötysuhteeseen sekä lihaprosenttiin. Viljelyssä kannattaa siis pyrkiä mahdollisimman hyvälaatuiseen ja suureen satoon, jossa on korkea hehtolitrapaino ja kohtuullinen valkuaistaso. Viljan tulee olla homeetonta ja taudeista vapaata. Samat kriteerit pätevät lihatilalle ostettavaan viljaan. Monet lihantuottajat hankkivat säännöllisesti viljaa muualta omien viljojen loputtua. Keskimääräinen valkuaistaso riittää Vilja on ruokinnassa pääasiassa energianlähde. Siksi viljelyssä tavoitellaan mahdollisimman korkeaa satoa ja energiatasoa. Mitä korkeampi hehtolitrapaino, sitä enemmän viljassa on energiaa. Satotasoon ja energiapitoisuuteen päästään vaikuttamaan hyvälaatuisella siemenellä, maan hyvällä kasvukunnolla, oikealla lannoituksella sekä tautiaineiden käytöllä kasvinsuojelussa. Viljoista saadaan ruokintaan myös valkuaista kohtalaisesti, mutta valkuaistäydennys on edullisempaa tehdä esimerkiksi ovr-liemiruokinnassa liemen 10 Kotitilalta 2/2013 määrää säätämällä. Perinteisessä vilja-tiivisteruokinnassa viljojen valkuaisen tulisi olla keskimääräinen, sillä rehutehtaat säätävät tiivisteiden valkuaistasot vuosittain. Viljojen valkuaistason nosto korkealle vaatisi runsasta typpilannoitusta ja on siten kallista touhua. Ruokinnan näkökulmasta viljan valkuaispitoisuudeksi riittää direktiivien mukaisella, järkevällä lannoitustasolla saatava keskimääräinen taso. Painava vilja kasvattaa Painavasta viljasta voi ja kannattaakin maksaa enemmän kuin kevyestä. Mutta paljonko enemmän siitä voi maksaa? Otetaan esimerkki ohrasta, joka on sikojen ruokinnassa pääasiallinen vilja. Viime satokauden ohran hehtolitrapainot ovat vaihdelleet ääripäissä 60 kilosta 75 kiloon. Kilossa kevyttä ohraa on energi- aa 0,94 ja painavassa 1,01 rehuyksikköä. Energiamäärissä eroa on siis noin seitsemän prosenttia. Vähintään samansuuruinen vaikutus saadaan myös sikojen kasvuun, rehuhyötysuhteeseen ja sitä kautta myös lihaprosenttiin. Nykyisellä ohran hintatasolla (210 €/ tn) seitsemän prosenttia merkitsee noin 15 euroa viljantonnin hintaan. Hintaero on siis merkittävä, mutta niin on myös vaikutus sian kasvussa. HK Agrin viljanvälityksessä viljaerien laatu huomioidaan hinnoittelussa ostajalähtöisesti. Viljaa tarvitseva tila voi esittää erikoistoiveita mm. hehtolitrapainosta, viljan puhtaudesta tai vaikkapa valkuaistasosta. Samalla sovitaan yhteisesti lisähinnasta, jonka ostaja maksaa laatukriteerit täyttävistä eristä. Viljanvälityksen tarkoituksena on löytää viljan ostajat ja myyjät mahdollisimman läheltä toisiaan laatutoiveet huomioiden. Hae sopiva viljaerä netistä HK Agrin viljavälitys on jalkautunut reaaliaikaisesti HK Agrin nettisivuille. Uudessa palvelussa ostaja tai myyjä voivat seurata olemassa olevia viljaeriä. Erät näkyvät kartalla pisteinä ja pisteiden takaa löytää tiedot paikkakunnasta, viljan laadusta ja määrästä. Tarkemmat tiedot saat myyjiltä. HK Agrin viljavälityksen reaaliaikaiset nettisivut toimivat monipuolisesti. Ostajat voivat etsiä tilalleen sopivia viljaeriä käyttämällä hakupalvelua. Nettisivuilla kartan yläpuolella löytyy hakukenttä, josta ostaja valitsee kohdan Myyvät tilat, ja sen jälkeen viljaerän. Lisätietokenttään voi valita tuoresäilötyn viljan tai luomun. Tämän jälkeen painetaan hakupainiketta, jolloin alla oleva kartta päivittyy. Viljan myyjät voivat tehdä sivuilla myynti-ilmoituksen. Tämä tapah- tuu linkistä Jätä oma ilmoituksesi palveluun. Linkki vie sivuille, josta löytyy myyntilomake. Lomakkeen täytettyään viljan tarjoaja painaa Lähetä-komentoa. Tiedot siirtyvät sähköisesti HK Agrin viljan myyjille, jotka hoitavat viljaerät sivuille näkyviin. HK Agrin viljakaupassa ylimääräiset kustannukset on siivottu pois. Vilja ajetaan tilalta tilalle ilman välivarastointia. Noudettuaan viljaerän kuljettaja käy punnitsemassa sen. Tilitys hoituu HK Agrin kautta. Viljan ostajalla on myös mahdollisuus saada 180 vuorokautta maksuaikaa. Rehurahoitushakemuksen saat rehumyyjiltä. HK Agrin viljanvälityssivut löytyvät osoitteesta www.hkagri.fi -> ruokinta ja tarvikkeet -> viljavälitys. Mirva Heikkilä Toimenpiteet perustetaan arvausten sijasta todellisille tuloksille. Optipossun netin avulla tuottaja voi laskea tulokset osastokohtaisesti tai kertatäyttöisessä sikalassa koko kasvatuserälle. Kuva: Ulla Ketola Lihasikojen tulokset Optipossu netistä Tuotantotulosten seuraaminen ja oman toimintatavan kehittäminen on erityisen tärkeää jatkuvatäyttöisille sikaloille. Optipossu netti -ohjelma antaa seurantaan kunnon työkalut. Ulla Ketola T Tuotantoneuvoja uotannonseuranta on porsas- ja yhdistelmätuotannossa tänä päivänä itsestään selvää, mutta lihasian tuotannossa vain osalla tiloista on ollut käytössä oma tuotannonseuranta. Vuonna 2012 HK Agri laski tuotantotulokset 323000 teurassialle, mikä on noin puolet lihasiantuotantoon erikoistuneiden tilojen tuotantomäärästä. HK Agrin lihasikojen tuotannonseuranta tapahtuu nyt Optipossu netin kautta. Aiempi tuotannonseuranta Sinetissä päättyi maaliskuun lopulla. Sen avulla tuottaja voi laskea tuotantotulokset osastokohtaisesti tai kertatäyttöisessä sikalassa koko kasvatuserälle. Optipossu netti löytyy Sinetistä Tuotanto-välilehdeltä. Kun lihasikala tai sen osasto ei koskaan tyhjene, vaan aina tulee uusi porsaita kasvamaan, puhutaan jatkuvatäyttöisestä kasvatuksesta. Kuva: HK Agri Tähän tarvii kuvan possusta Kehittäminen helpottuu Optipossu netin tuotannonseuranta lihasioille perustuu WinPig.Net-ohjelmaan. Optipossu netti -ohjelma löytyy Sinetistä. Tuotantomallina jatkuvatäyttöinen sikala ei ole paras mahdollinen, koska sikojen tautipaine kasvaa ja sitä myötä teuraseläinten hylkäysten määrä lisääntyy. Siksi on sitäkin tärkeämpää seurata jatkuvatäyttöisten lihasikaloiden tuotantotuloksia ja saada vertailutietoa. Tällöin kehitystoimenpiteet perustetaan arvausten sijasta todellisille oman sikalan tuloksille. Teurastiedot suoraan ohjelmaan WinPig-ohjelma päivitetään seuraavan kerran kesällä, jonka jälkeen yhdistelmäja jatkuvatäyttöisillä tiloilla on mahdollisuus saada tiedot teurastuksesta sähköisesti suoraan omalle tietokoneelle. Kun teuraiden tiedot ovat jo valmiina omassa tuotannon seurantaohjelmassa, on lihasikojen tuotantoseuranta helppo aloittaa. Jotta tuottaja pääsee laskemaan tuotantotulokset, on ensin tallennettava WinPig.Net-ohjelmaan kuukauden vaihteessa laskettujen lihasikojen määrä sekä niiden yhteispaino. Kun vielä kirjataan kuolleet siat, lääkitykset ja rehunkulutus, tuottaja saa käyttöönsä täydelliset Optipossu netti -tuotantoraportit. Optipossu netti tullaan avaamaan vaiheittain kevään aikana ja tästä ilmoitetaan tuottajalle tekstiviestillä ja kirjeellä. Ota yhteyttä omaan kenttäedustajaasi, jos et vielä ole mukana Optipossu netti -kehitysohjelmassa. Kotitilalta 2/2013 11 Monta askelta nurmen huippusatoon Nurmi on aina ollut olennainen osa nautojen ruokintaa Suomessa, eikä sen valta-asemaa ole syrjäyttänyt tukipolitiikka eivätkä eteläiset yksivuotiset rehukasvit. Sitä on totuttu ajattelemaan yhtenä kasvina, mutta nurmi on aivan jotain muuta. Jarkko Storberg Erikoisneuvoja, ProAgria Satakunta S uomalainen nurmikasvusto on aukkojen ja tuppaiden muodostama peltoalue. Selkeimpiä satotappioita nurmessa aiheuttaa aukkojen suuri määrä. Aukot ovat voineet vallata yli puolet peltoalasta, mutta siihen ei osata reagoida, jos pelto on kuitenkin tilustieltä katsottaessa tasaisen vihreä eikä selviä tyhjiä paikkoja näy. Kasvuston aukkoisuuden havaitsee parhaiten kulkemalla nurmilohkolla keväällä aivan kasvuun lähdön aikoihin, tai 12 Kotitilalta 2/2013 leikkaamalla kasvustoa ja tutkiskelemalla paljaan pellonpinnan suhdetta nurmituppaisiin. Hyvässä nurmessa tulee tiheyttä arvioida myös kasvuston sisällä: onko pitkä timoteikasvusto tiheä myös kasvuston alaosassa, vai sopisiko siihen esim. matalakasvuisempi apila tai lehtevämpi nurminata. Kasvu alkaa maasta Jos pellosta halutaan saada huippusato, pitää etenkin nurmituotannossa perus- asioiden olla kunnossa. Pellon pinnan alla tapahtuu olennainen osa kasvin toiminnoista. Kasvi ottaa kaikki ravinteet juuristollaan ja siksi on välttämätöntä luoda juurille hyvät olosuhteet. Maakuntakierroksella havaitsee helposti puutteita pellon pinnan tasauksessa. Jokaiselle syksyllä syntyvälle lammikolle voi laskea 90 prosentin sadonmenetysriskin tulevalle kesälle. Siksi nurmea perustettaessa kannattaa uhrata aikaa ja vaivaa sille, että saa painanteet ja vesilammikoiden paikat muotoiltua pois. Nurmikasveja pidetään hyvinä maan rakenteen kannalta, ja hyviä ne ovatkin. Parhaimmillaan yli kahden metrin syvyyteen ulottuva juuristo saa aikaan erittäin positiivisia vaikutuksia maan rakenteeseen. Ne voidaan kuitenkin tuhota toimimattomalla ojituksella ja ylisuu- Niiton jäljiltä paljastuu, kuinka suuri osa pellon pinta-alasta on nurmikasvien peittämää ja kuinka paljon on aukkoja. Olisiko tässä pellossa vielä tilaa viljeltäville nurmikasveille? Täydennyskylvöllä on saatu merkittävää sadonlisää. rella koneistuksella. Tämä näkyy ajourien matalakasvuisuutena ja tieliittymien vajaatuottoisuutena. Monta oikeaa tapaa Nurmi voidaan perustaa monella tavalla oikein, mutta myös monella tavalla väärin. Onnistuneen työn tunnusmerkki on huippusato ja rikkakasveista vapaa kasvusto kylvöä seuraavana vuonna. Tieteellistä näyttöä minkään perustamistavan ylivoimaisuudesta toisiin nähden ei ole. Jokaisen nurmiviljelijän on syytä pohtia omaa tapaansa ja katsoa, kuinka hyviä ensimmäisen vuoden sadot ovat. Tilahavaintojen perusteella hyviä nurmia on saatu aikaiseksi perustamalla nurmi puhtaana kasvustona – edellyttäen että kosteutta riittää. Hyviä kokemuksia on myös kokoviljasäilörehuun perustetuista nurmista. Puitavan viljan ongelmana ovat lähinnä peltoon jäävät olki- ja akanakasat, jotka tulevina vuosi- Ruotsissa siemenseoksissa on usein yhdestä kasvista useampia lajikkeita viljelyvarmuuden takaamiseksi. na toimivat hyvinä rikkakasvien lisääntymisalueina. Nurmen tiheyttä voidaan vielä satovuosinakin lisätä. Täydennyskylvöllä on saatu merkittävää sadonlisää ja pidempi ikä nurmelle. Täydennyskylvössä siemen on saatava kosketuksiin maan kanssa ja sille riittävästi kosteutta, jotta se itäisi. Joskus näiden olosuhteiden saavuttaminen on hyvinkin haasteellista. Nurmi on kuitenkin hyvä uudistaa aika ajoin, sillä lopullinen puhti hiipuu nurmesta ajan myötä. Seos yksinkertaistaa viljelyä Korkea kasvusto. Markkinoilla on monenlaisia laitteita nurmen perustamiseen ja täydennyskylvöön. Hyväksi osoittautuva täydennyskylvökone voi löytyä hyvinkin lähetä ja huokeilla kustannuksilla. Suomalaisessa viljelyssä on totuttu käyttämään kahden tai kolmen nurmikasvin seosta, lajikkeista välittämättä. Timoteistä, nurminadasta tai apilasta ei kuitenkaan ole täydellistä lajiketta, jonka kaikki ominaisuudet olisivat huippuluokkaa. Siksi kannattaa harkita siemenseoksen muodostamista useammasta lajikkeesta hyvän sadon varmistamiseksi. Tehokkailla nurmituotantoalueilla, kuten Britanniassa, on tuiki tavallista, että usean kasvilajin seos koostuu useasta lajikkeesta. Normaali englantilainen nurmiseos sisältää kuudesta kahteentoista lajiketta. Tällaisella seoksella saadaan tiheä ja tuottava kasvusto peltolohkon jokaiselle aarille olosuhteiden ja maalajien muutoksista huolimatta. Jokin lajike menestyy yhdessä paikassa, toinen taas toisessa. Miksi myös suomalaiset nurmikasvustot eivät voisi koostua useammista lajikkeista? Tiloilta olen saanut kuulla kokemuksia, joissa viimeisiin nurmikylvöksiin on siemenen puutteessa yhdistetty kaikki vanhat siemenseossäkit, ja saatu hyvin satoa tuottava kasvusto. Kotitilalta 2/2013 13 Lisää terävyyttä tautien torjuntaan Nautatautien torjuntatoimia on syytä tehostaa. Diagnoosit on vahvistettava ja taudeista ilmoitettava teurastamon edustajalle nykyistä nopeammin. Heidi Härtel Terveydenhuoltoeläinlääkäri K ansallisen terveydenhuollon Tarttuvien tautien teemavuoden ajoitus vuoteen 2012 oli osuva. Tautitorjunnan onnistumista päästiin valitettavasti testaamaan heti alkuvuodesta laajoilla alueilla virusripulin osalta, syyskesällä todettiin Schmallenberg-viruksen levinneen Suomeen ja loppuvuodesta löytyi sitten Mycoplasma bovis -tartunta. Salmonellaa, pälvisilsaa, hengitystietulehduksia ja sorkkatulehduksia esiintyi tavalliseen tapaan. Näiden ”vähemmän vaarallisten” tautien leviämistä seuratessa onkin saatu hyvää kokemusta siitä, miten todella vaaralliset ja helposti tarttuvat eläintaudit meillä pääsisivät leviämään. Koska tautitilanne Suomessa on ollut erityisen hyvä, on torjunta monella tilalla ollut puutteellista. Tautien havaitseminen ja diagnoosin varmistaminen on tapahtunut viiveellä. Ilmoitukset ja toimenpiteet tautien leviämisen estämiseksi on valitettavan usein tehty liian myöhään tai unohdettu kokonaan. tuu ostoeläimistä, jotka oireettominakin voivat tuoda mukanaan uusia taudinaiheuttajia. Pitoeläinten kohdalla on erittäin tärkeää pyytää myyjältä karjan terveystodistus ennen eläinten siirtoa. Lisäksi kannattaa tarkastella kaikkia oman karjan eläinten kontakteja muihin karjoihin (kuljetukset, hiehokasvatus, laidunkontaktit ym.). Selkeän riskin aiheuttaa välitys- tai teuraseläinten haku tilalta. Lastaukset kannattaakin miettiä erityisen tarkasti ja mieluiten niin, että eläimet tuodaan itse ulos tai kuljetuskujan päähän. Kuva: Harri jalli Vaaralliset yhteydet Kukaan muu ei voi tehokkaasti estää tarttuvien tautien tuloa tilalle kuin tilanväki itse. Ensisijainen tautivaara aiheu- 14 Kotitilalta 2/2013 Maitoahon tilalla vierailijoiden sisäänkäynti on varustettu tautisululla, jossa vaihdetaan talon varusteet. Jos eläinkuljettaja joutuu käymään sekä karjasuojassa että eläinkuljetusautossa, riski tautien leviämisestä kasvaa. Tautisulku ja suojavaatetus vierailijoille kannattaa myös järjestää hyvin, sillä kaikki useilla tiloilla käyvät voivat kuljettaa taudinaiheuttajia mukanaan. Muita huomioitavia riskikohtia ovat haitta- ja tuhoeläimet, rehu, vesi ja kuivikkeet sekä koneet ja laitteet. Suunnittele bioturvallisuus ETU terveydenhuolto valmistelee parhaillaan tiloille ohjeita bioturvallisuussuunnitelman laatimisesta. Bioturvallisuudella tarkoitetaan sekä tilan ulkoista tautivastustusta että sisäistä suojautumista eli toimenpiteitä, joilla ehkäistään tautien tuloa tilalle ja leviämistä tilan sisällä. Erityisen tärkeää suunnitelman laatiminen on ”riskitiloille”, mutta suositeltavaa se on kaikille. Suunnitelma kannattaa laatia omistajan, eläinten hoitajien ja eläinlääkärin yhteistyönä. Oman karjan terveyden turvaamisen lisäksi tulisi kaikkien karjanomistajien tuntea vastuunsa myös muiden karjojen suojaamisessa. Tarttuvasta eläintaudista omalla tilalla tulee aina ilmoittaa meijerille ja teurastamolle sekä muille tilalla kävijöille, jotta taudin leviäminen voidaan estää. Lisätietoa eri tautien torjunnasta ja sairauksien esiintymiseen liittyvistä varoajoista saa ETT ry:n sivuilta, Nasevasta ja terveydenhuoltoeläinlääkäriltä. Tarttuvasta eläintaudista tulee heti ilmoittaa meijerille ja teurastamolle. Maitoahon tilalle ei osteta lainkaan eläimiä, sillä omat hiehot riittävät. Ulkoistettu hiehokasvatus tuottaa paljon eläinliikennettä. Tautivastustus alkaa tilalta Kuvat: Harri jalli Eläintaudit ovat lisääntyneet ja yleistyneet. Tilan toimilla voidaan kuitenkin estää tai ainakin hidastaa niiden leviämistä. Maitoahon tilalla tautivastustusta on mietitty tarkoin ja saatu hyviä tuloksia. Maitoaho Ay harjoittaa maidontuotantoa Kiuruvedellä 160 lehmän pihatossa. Yhtiön osakkaina ovat Jarno Kämäräinen, Hannu Kemppainen ja Matti Kämäräinen. Osakkaitten lisäksi työvoimana ovat Matin vaimo Seija ja Hannun poika Matti. Navetta valmistui vuonna 2002 ja jo suunnittelussa tautivastustus huomioitiin tarkoin. Siementäjälle, eläinlääkärille ja muille vieraille on oma sisäänkäynti, jonka ovessa on selkeät toimin- Vierailijoiden sisäänkäynnissä on selkeä ohje. taohjeet ja oven takana tautisulku. Tulijan omat kengät ja ulkovaatteet jäävät penkin toiselle puolelle ja toisella puolella puetaan tilan varusteet. Seija Kärkkäinen kertoo tautisulun toi- mineen hyvin ja kävijöitten ymmärtäneen sen tarpeellisuuden. Välitysvasikoiden tai teuraiden haun yhteydessä auton henkilökunnan ei tarvitse astua lainkaan navetan puolelle. Navettaan tulevilla eloeläimillä ja lähtevillä vasikoilla ja teurailla on omat ovet. Tautivastustukseen kuuluvat myös säännölliset eläinlääkärikäynnit aina kahden viikon välein. Silloin hoidetaan tiineystarkastukset, nupoutukset sekä akuutit hoidot. Tarkkailu navetassa on monivaiheista ja sairaat eläimet hoidetaan luonnollisesti heti eikä odoteta eläinlääkärin seuraavaa käyntiä. Sorkkahoitaja käy joka toinen kuukausi. Kun sorkkia hoidetaan joka lehmältä muutaman kerran vuodessa, työtä on kerralla vähemmän ja päivässä ehditään suuri määrä eläimiä. Tilalla on myös oma hoitoteline ja kokemusta sorkkien hoidosta, joten akuutit tapaukset voidaan leikata nopeasti. Hiehojen kasvatus on ulkoistettu kahteen navettaan. Seija Kärkkäinen pitää tautivastustuksen kannalta ehdottoman tärkeänä, että niissä ei kasvateta muiden tilojen eläimiä. Vasikat lähtevät kasvatukseen 4–5 kuukauden ikäisinä ja palaavat pari kuukautta ennen poikimista. Helmikuisena aamuna seitsemältä Veljekset Silvennoinen Oy:n eläinvälitysauto kaartaa tottuneesti navetan oven eteen. Parissa minuutissa Kärkkäinen on taluttanut vasikat ovelle ja kuljettaja Ari Kokkonen vienyt ne autoon ja punninnut. Kokkonen kertoo jo monen tilan tuovan vasikat ovelle ja soisi tavan edelleen yleistyvän. Rupattelun ja paperien täytön kanssakaan aikaa ei mene kymmentä minuuttia enempää. Päivän päätteeksi välitysauto pestään ja desinfioidaan. Myös narut vaihdetaan puhtaisiin. Harri Jalli Kotitilalta 2/2013 15 Työryhmiltä eväät siantuotannon kehittämiseen Kaikissa kolmessa sikatalouden työryhmässä nostettiin tärkeimmäksi kehityskohteeksi tuotannon kannattavuus. Se on saatava tasolle, joka rohkaisee uusinvestointeihin ja mahdollistaa korvausinvestoinnit. Kustannustehokas tapa toimia Yhdistelmätuotannon ryhmän mukaan kustannustehokkuus on keskeinen menestystekijä. Se edellyttää mm. tehokasta tuotannonohjausta ja järkeviä laajennusinvestointeja. Työn organisointi, perehdyttäminen ja motivointi ovat avainasemassa. Kustannusten minimointi ei saa heikentää tuottavuutta. Tuotannon tehokkuuteen vaikuttavat tekijät on tunnistettava ja niihin puututtava. Kehittämisessä otetaan huomioon kuluttaja, ympäristö ja eläinten hyvinvointi. Sujuva eläinliikenne on erittäin tärkeä kannattavuustekijä. Tarvitaan myös alkutuotannon brändäystä ja lisää koulutusta esimerkiksi porsitusosaston managementista. Hankinnassa tulee keskittyä olennaiseen ja tarkentaa hankinnan strategia. On tärkeää myös välittää kuluttajille alkutuotannon tarina. Konsernin johdolle ryhmä muistuttaa, että kustannukset ja paperityöt ovat lisääntyneet valtion, EU:n ja teurastamon vaatimusten vuoksi. Logistiikkaan kaivataan lisää sujuvuutta, jotta pystytään suunnittelemaan viikon työt ja työntekijöiden vapaapäivät. Porsastiloilla korostettiin kehittämiskohteista erityisesti lihaketjun häiriötöntä toimintaa; rehujen, porsaiden ja sikojen on oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kannattavuutta parantaisi vastaajien mielestä myös porsaskuolleisuuden vähentäminen ja kaikkien lihasikaloiden sitoutuminen verkostoon, sekä välitysporsaan painohajonnan pienentäminen. Vastauksissa korostettiin tarvetta saada maksuvalmius ja kannattavuus kuntoon ja alalle sitä kautta uusia investointeja ja uskoa tulevaisuuteen. On löydettävä kustannustehokas tapa toimia markkinoilla. Tuotannon on oltava tehokasta, laadukasta ja toimintavarmaa. Tuotekehitys ja uudet innovaatiot ovat tärkeitä menetystekijöitä edelleen, Rypsiporsasta pidettiin hyvänä alkuna. Kuluttajalähtöisyyttä haluttiin lisätä esimerkiksi tekemällä ympäristö ja eettisyys brändiksi ja korostamalla tuotannon jäljitettävyyttä. HK:n liha pitää saada erilaistettua massasta esimerkiksi maatilojen brändäämisen ja tilojen tarinoiden kertomisen kautta. Nykyisen tilanteen esiintuomisessa täytyy tuottajien mielestä onnistua nykyistä paremmin, jotta kuluttajat ymmärtävät laajasti, miksi kotimaista kannattaa suosia. Konsernilta edellytetään lisätoimia kustannustehokkuuden saavuttamiseksi. Yhtiön pitää tehdä tulosta, jotta se pystyy maksamaan parhaan tilityshinnan ”parhaasta” lihasta. Hinnalla luodaan uskoa tulevaisuuteen ja investointeihin ja turvataan kotimainen tuotanto. Nykyinen johto tuntuu tuottajien näkökulmasta etäiseltä; luottamusta ja avoimuutta kaivataan lisää. Lisäksi ryhmä muistuttaa, että elintarviketeollisuus pystyy vaikuttamaan alkutuotantoon kohdistuvan byrokratian karsimiseen (esim. rautapistosten kirjaaminen Sikavaan). Vastaajat Kari Kivinen, Hämeenkoski, lihasikala n. 1 000 sikapaikkaa, osakkaana emakkosikalassa jossa 950 emakkoa. Jarmo Kontulainen, Loimaa, 120 emakkoa ja 650 lihasikapaikkaa Juha Kouvo, Punkalaidun, 800 emakkoa ja 2500 lihasikaa Vastaajat Juha Penkkala, Uusikaupunki, 180 emakkoa ja 450 lihasikapaikkaa Juha Turto, Huittinen, 500 siitossikaa. Emomylly Oy:n (2 600 em.) toim.johtaja, osakkaana neljässä muussa sikayhtiössä. Arto Ylilammi, Karvia; Porsastuotantotilalla 200 emakkoa Järkeviä laajennuksia 16 Kotitilalta 2/2013 Ketjun sujuva toiminta Lihasikatuotantoa pohtiva ryhmä vaatii sikatalouden supistumiskierteen katkaisemista. Tärkeässä asemassa ovat suunnitelmallisuus ja ketjun sujuva toiminta. Nykymallin mukainen tuotanto sietää entistä vähemmän häiriöitä. Porsaat on saatava liikkeelle muutaman päivän aikaikkunassa ja myös teuraiden pitää liikkua sovitusti. Jatkuviin häiriöihin pitäisi vastaajien mielestä pystyä varautumaan paremmin ja muutoksiin sopeutumaan nopeammin. Yllättävien tilanteiden aiheuttamat virhekustannukset rasittavat liiaksi alkutuotantoa. Esimerkkinä mainittiin sikojen kasvun häiriintyminen sivutuoterehujen saatavuuden heiketessä äkillisesti. Pitkä tuotantoprosessi emakoiden kasvatuksesta valmiiseen lihasikaan johtaa siihen, että lyhyetkin häiriöt heijastuvat pitkälle jaksolle. Sikojen päiväkasvuun ja terveyteen tulisi kiinnittää vielä enemmän huomiota, ja ottaa lihasian kasvattajan näkökulma paremmin huomioon jalostuksessa. Lihasikaloiden viesti konsernin johdolle on painava. Sikasektori on ollut juoksuhiekassa syksystä 2007 ja sikafarmarin työstä on tullut ”halpatyötä”, jota kukaan ei viitsisi enää tehdä. Tällaiset signaalit ovat vaarallisia yhtiönkin kannalta. Alalle kaivataan kokonaan uutta otetta, jotta kotimaista lihaa riittää jatkossakin. Tulee koko ketjulle huomattavasti kalliimmaksi rakentaa uutta kapasiteettia kuin ylläpitää toimivaa, siksi tuotannossa olevia tiloja ei tulisi päästää kylmäksi. Vastaajat Matti Isolauri, Vehmaa, 3000 lihasikapaikkaa Marko Onnela, Alastaro, 1600 lihasikapaikkaa Juha Wikström, Salo, lihasikalassa 425 paikkaa, ketjutettu porsastilan kanssa Tuotannon on oltava tehokasta, laadukasta ja toimintavarmaa. Tuotannon jäljitettävyys kunnossa Alkutuotannon yhteistyöryhmät aloittivat Jokaisesta tuotantosuunnasta nimetyt eturivin lihantuottajat pohtivat työryhmissä keinoja kehittää HK:n lihantuotannon ja -hankinnan kilpailukykyä, seurata kannattavuutta sekä varmentaa tuotannon jatkuvuus toimintaansa aktiivisesti kehittävillä tiloilla. Sikatuotannon työryhmiin valitut tuottajat vastasivat sähköpostilla Kotitilalta-lehden kysymyksiin oman tuotantosuuntansa tärkeimmistä kehityskohteista ja vahvuuksista. Naudantuotannon ja broilerituotannon työryhmät esitellään Kotitilalta-lehden tulevissa numeroissa. at taj t t u Kul t tava en luo maise . i kot ihaan l Lihasikalan tasainen viikkorytmi Pahimmat sikataudit vältetty järkevät tilakoot Viljelijät omistavat tuotannon Sikayrittäjät ovat hyvin koulutettuja Kotitilalta 2/2013 17 LSO Osuuskunta Juhlavuosi jatkuu työn merkeissä V uonna 2012 oli liha-alalle ominaista hintojen nousu. Nousu alkoi rehuraaka-aineiden hinnoista, vastoin yleistä olettamusta. Lihan tuottajahinta nousi merkittävästi kuten myös lihan ja lihajalosteiden hinta kaupassa. Tämä tapahtui kuitenkin viiveellä eikä tuottajan asema juuri helpottunut. Tuottajan asema elintarvikeketjussa on edelleen heikko. Valmisteilla olevalla kilpailulain uudistuksella on tarkoitus parantaa niin tuottajan kuin elintarviketeollisuudenkin kilpailuasemaa. LSO Osuuskunta on riippuvainen molempien menestyksestä, joten lain uudistuksella on merkittävä vaikutus meille. Alkuperä esiin Elintarvikkeiden alkuperämerkinnät ovat tulossa pakollisiksi tänä vuonna. Uudis- tus tulee osaltaan parantamaan kotimaisten elintarvikkeiden näkyvyyttä ja asemaa kaupassa. Raaka-aineiden alkuperän merkitseminen kuluttajapakkauksiin on etu paikalliseen lihantuotantoon vahvasti sitoutuneelle HKScanille sen kaikilla toimialueilla. Alkuvuonna 2013 hevosenlihakohu on tuonut esille vastuuttoman toiminnan pitkissä lihan toimitusketjuissa. LSO-lainen lihaketju on aina perustunut osuuskunnan jäsenten tuottamaan kotimaiseen lihaan. Se on varmasti ollut vuosien varrella lisäkustannus, kun kilpailussa toiset toimijat ovat hankkineet raaka-aineensa mistä halvimmalla ovat saaneet. Tuontiraaka-aineesta tehdyt tuotteet on sitten voitu myydä suomalaisella tuotemerkillä ja samalla häivyttää lihan alkuperää. Tulevaisuus on toimijoiden, jotka pys- Hyvä toimintaympäristö kannustaa tuottajia investoimaan tuotantoonsa. tyvät ohjaamaan koko elintarvikeketjua rehuntuotannosta aina kaupan hyllylle saakka. Tällaisen ketjun toiminta edellyttää tuottajien, teollisuuden ja kaupan tiukkaa sitoutumista. LSO Osuuskunnalla on jäsentensä ja omistuksensa kautta HKScanissa mahdollisuus pitää yllä ja kehittää osaltaan tällaista läpinäkyvää ja vastuullista ketjua. HKScanin uudessa alkutuotannon vaikuttamismallissa lihantuottajat ja yhtiö kehittävät alkutuotantoa yhdessä, osana koko konsernia. LSO Osuuskunta on kehittänyt mallin yhdessä yhtiön kanssa. Enemmän vuoropuhelua Lakot HK Ruokatalon teurastamoilla ovat aiheuttaneet ongelmia etenkin sikatiloilla. Ruuhkat, joiden purkautumiseen kuluu taas viikkoja, ellei kuukausia, hankaloittavat eläinten hyvinvoinnista huolehtimista tiloilla. On välttämätöntä, että omassa lihaketjussamme turhat häiriötekijät saadaan eliminoitua. Osana juhlavuoden tekemisiä LSO Osuuskunta kutsuu teurastamojen työntekijöitä ja muita lihaketjun toimijoita tutustumaan tavallisten tilojen arkeen ja keskustelemaan sujuvan eläinlogistiikan Aktiivisten tilojen osuuskunta LSO Osuuskunta on 1 500 suomalaisen, aktiivisesti lihaa sekä välityseläimiä tuottavien ja tuotantoaan kehittävien tilojen yhteisö. Sen vahvuutena ovat selvä omistajatahdon linjaava toimintastrategia, toimiva omistajavaikuttamismalli, sitoutuneet jäsenet sekä aktiivinen, osaamistaan kehittävä hallinto. Osuuskunta kohtelee jäseniään tasapuolisesti edistäen niin sika-, nauta- kuin siipikarjanlihantuotannon toimintaedellytyksiä ja tulonmuodostusta. Osuuskunnan perustehtävä, tuottaa lihantuottajajäsenelleen lisäarvoa, on ollut muuttumaton koko 100-vuotisen historian ajan ja näin on myös jatkossa. välttämättömyydestä tiloille. Hyvä toimintaympäristö kannustaa lihantuottajia investoimaan tuotantoonsa. Samalla se varmistaa ja luo työpaikkoja koko lihantuotannosta riippuvalle elintarvikesektorille. Tulevat haasteet HKScanin uusi toimitusjohtaja aloitti tehtävänsä vuosi sitten maaliskuussa. Hannu Kottonen on lähtenyt kehittämään yhtiötä määrätietoisesti tavoitteenaan toiminnan tehostaminen ja konsernin synergian parempi hyödyntäminen. Yhtiön johtoa on myös uudistettu voimakkaasti. Yhtiön hallituksen näkemyksen mukaan vuosi 2013 tulee olemaan edellisvuotta parempi. Ison yhtiön tuloksentekokyky ei parane nopeasti, joten uudelle johdolle on annettu aikaa näyttää taitonsa. Merkkejä tuloksen kohenemisesta on silti perusteltua odottaa jo kuluvan vuoden aikana. Parantunut tuloksentekokyky on edellytys LSO Osuuskunnan ja sen lihantuottajajäsenten menestykselle jatkossa. LSO Osuuskunnan hallinnossa on viime vuosina ollut vaihtuvuutta. Osuuskunnan ja yhtiön hallintojen eriyttäminen aiheutti sen, että osuuskunnan hallinnon jäseniä siirtyi yhtiön puolelle. Tuotannon loppumisen, sukupolvenvaihdosten ja muiden syiden takia hallintohenkilöitä on myös jäänyt pois hallintopaikoilta. Uusia hyviä päätöksentekijöitä on kuitenkin löydetty heidän tilalleen. Vuosi 2014 on LSO Osuuskunnan edustajiston vaalivuosi. Uusille liha-alasta kiinnostuneille osuuskunnan jäsenille avautuu jälleen hyvä mahdollisuus päästä vaikuttamaan oman tuotannonalan asioihin näköalapaikalta ja etenemään hallintouralla. Matti Murto Hallituksen puheenjohtaja Osuuskunnan seuraavat kokoukset • Puheenjohtajat 17.4., Turku • Hallitus 25.4., Turku • Puheenjohtajat 8.5., Turku • Hallitus 23.5., Turku • Puheenjohtajat 5.6., Turku • Hallintoneuvosto 12.6., Turku • Edustajisto 12.6., Turku • Hallitus 19.6., Turku LSO Osuuskunta www.lso-osuuskunta.fi PL 50, 20521 Turku puh. 010 570 4000 S-posti: osuuskunta@lso.fi Pärinää ja pulinaa rennolla otteella! Työnäytöksistä ja ammattimaisista näytteilleasettajista messutapahtuma kokoaa Kiuruvedelle tiedonjanoiset isännät ja emännät, parhaat näytteilleasettajat ja oikean, aidon konemessutunnelman - ammattilaisilta ammattilaisille. VILJO 25.-27.7.2013: JOA! PEUKUTA VIL että Viljo Voi olla nulle lahjoittaa si ... VIP-paketin - Alan ammattilaisten ykköstapahtuma - Laadukkaat näytteilleasettajat - Messutanssit - Suomen Vahvin Viljelijä- kilpailu - Valion Maitojuoksu Ä NYT! MYYNNISS 10,(norm. 15 ,-) Myynti: Itä-Maidon myymälät, K-Maatalous Heiskanen tai info@viljelijankonemessut.fi NÄYTTEILLEASETTAJA! Joko varasit paikkasi? www.viljelijankonemessut.fi Kotitilalta 2/2013 19 M iten kuvailisit ensimmäistä vuottasi HKScanin toimitusjohtajana? Takana on työntäyteinen ja tiukka vuosi, joka on kulunut ajoittain myös melkoisessa vastatuulessa. Haasteita toi esimerkiksi Tanskan Vinderupin tuotantolaitoksella viime kesänä sattunut tulipalo. Konsernista löytyy paljon hyvää osaamista, mutta parannettavaa on vielä mittavasti. Koko joukko erittäin tarpeellisia ja HKScanille isoja ensimmäisen vaiheen muutoksia on parhaillaan toteutuksessa. Olet kertonut rakentavasi entistä yhtenäisempää konsernia. Mitä se tarkoittaa käytännössä ja miksi se on tärkeää? HKScanilla on tuotantoa kuudessa maassa. Konserni on muodostunut lukuisten yritysostojen myötä, mutta siltä on puuttunut yhtenäinen ja parhaita käytäntöjä tukeva toimintamalli. Olemme toimineet paikallisten yhtiöiden ja toimipisteiden toimintatapojen sekä kulttuurien mosaiikissa. Uudistetun toimintamallin ja organisaatiorakenteen mukaisesti liiketoiminnot ja kaikki tukitoiminnot kattavat koko konsernin. Olemme jalkauttaneet yhtenäisiä toimintatapoja kaikissa maissa, ja pääsemme nyt hyödyntämään synergiaetuja, karsimaan kuluja ja luomaan konsernihenkeä. Voimme esimerkiksi vertailla entistä tehokkaammin tuotantoprosesseja eri maissa ja hyödyn- Kuluttajalle tuotteen raaka-aineen alkuperä on tärkeä tieto, Hannu Kottonen korostaa. HKScan tuntee tuotteidensa alkuperän tarkoin. Hannu Kottonen rakentaa yhtenäistä konsernia Teksti Marja-Leena Dahlskog Kuva HKScan 20 Kotitilalta 2/2013 Hannu Kottonen kehittää kansainvälistä ruokakonsernia muuttuvilla markkinoilla. tää parhaita käytäntöjä. Synergiat syntyvät arjessa niin pienistä kuin isoistakin puroista. Mitkä ovat HKScanin päivitetyn strategian kulmakivet? Seuraavan kolmen vuoden aikana parannamme konsernin suorituskykyä merkittävästi rakentamalla brändiarvoa ja kysyntää sekä tehostamalla toimintaa. Lisäksi johdamme tulevaisuuden liiketoimintaan vaikuttavia tekijöitä entistä aktiivisemmin. Konsernin pääomarakennetta ja raportointia kehitetään edelleen. Mitkä ovat konsernin tuloksentekokyvyn haasteet ja mahdollisuudet? Tuloksentekokyky täytyy valjastaa käyttöön paremmin. Työtä on tehtävä toimialan koko pitkässä ja haastavassa arvoketjussa. Harva kuluttaja ymmärtää, että liha-alan arvoketju alkaa käytännössä rehukomponenttien maailmanlaajuisista satonäkymistä. Rehun saatavuuden ja hintatason nopeat muutokset vaikuttavat niin tuottajien kuin HKScaninkin tuloksentekokykyyn. Lihateollisuuden perinteinen tuotantolähtöinen tapa toimia on, yhdessä ylituotannon ja suurten kausivaihteluiden kanssa, ajanut alan vaikeaan asemaan. Kasvaneita kuluja on ollut vaikea siirtää asiakashintoihin. Pienessä alituotantotilanteessa hintoja ja muita kaupan ehtoja voidaan korjata vastaamaan todellista kustannustilannetta. Toisaalta liian korkeat hinnat voivat pienentää kulutusta. Aasian ostovoima ja väkimäärä kasvavat vauhdilla, joten proteiinille on ottajansa jatkossakin. Vapaan kaupan esteitä on maailman elintarvikekaupassa kuitenkin edelleen paljon. Eurooppa puolestaan uhkaa vanheta ja säädellä itsensä vaikeuksiin. Yksi haasteistamme on kilpailu kuluttajien suosiosta erilaisten ravitsemussuositusten, mielikuvien ja uskomusten maailmassa. Itse uskon, että liha säilyttää asemansa tärkeänä osana terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota. Meidän täytyy pysyä vastuullisesti toimiva- ”Tarvitsemme vastuullisesti valmistettuja menestystuotteita.” na, innovatiivisena ja tuottajansa hyvin tuntevana vahvojen tuotemerkkien lähiruokatalona. Mistä olet ylpeä? HK Ruokatalolle myönnettiin vuoden 2012 kansanterveyspalkinto tunnustuksena pitkäaikaisesta tuotekehitystyöstä, jota yhtiö on tehnyt vähentääkseen suolan ja kovan rasvan määrää tuotteissaan. Alkutuotannon yhteistyömalli, jossa pyritään parantamaan kilpailukykyä koko arvoketjussa, on toinen merkittävä askel hyvään suuntaan. Luonnollisesti myös HKScanin ja LSO Osuuskunnan yhteinen juhlavuosi on merkittävä virstanpylväs. Se on merkki pitkäjänteistä työstä, ei kvartaalihötkyilystä. Mitä hevosenlihakohu merkitsi HKScanilla? Mediamylläkkä toi paljon aikaa vieviä asiakas- ja mediakyselyjä. Toimialalla on arvioitu uusien rutiinien käyttöönottoa, kuten DNA-testausten lisäämis- ”Toivon, että lihaketjun kilpailukyky säilyy yhteisin toimin.” tä ja pakkausmerkintämuutoksia. Tämä kaikki voi johtaa kustannusten nousuun. Keskustelulla oli myös hyvät puolensa. Viestimme siitä, että HKScan on vahva ja vastuullinen toimija, vahvistui ja kiteytyi. Omien sopimustuottajiemme ansiosta tunnemme tuotteidemme alkuperän usein jopa eläinten genetiikasta ja ravinnosta alkaen kaikilla kotimarkkinoillamme. Käyttämämme lihan kotimaisuusaste Suomessa on 97 prosenttia. HK-tuotteissa oleva sian, naudan ja siipi- karjanliha ja Kariniemen-tuotteissa oleva siipikarjanliha on täysin suomalaista. Miten näet lihantuotannon tulevaisuuden Suomessa? Toivon, että omavaraisuus säilyisi yli 95 prosentissa ja koko lihajalostusketjun kilpailukyky vahvistuisi yhteisin toimin. Rypsiporsas-konseptille toivon myös lihavia aikoja. Tuottajahintojen vaihtelu tulee jatkumaan kysynnän kausivaihteluista johtuen. Esimerkiksi kesä ja joulunaika ovat merkittäviä myyntisesonkeja. Rehukomponenttien hinnat muuttuvat omaan globaaliin tahtiinsa ja vaikuttavat kokonaisuuteen. Lisämausteensa hintojen kehitykseen tuo myös kova kilpailu. Miksi kuluttajahinnat eivät nouse tuotantokustannusten kohotessa? HKScan ei määrittele kuluttajahintoja, sen tekevät asiakkaamme. Kaupan kanssa hinnoista neuvotellaan vain muutaman kerran vuodessa ja tuotteet hinnoitellaan monta kuukautta etukäteen. Toimialamme on ollut valitettavan usein hinnankorotuspyyntöineen myöhässä. Hintoihin vaikuttavat myös tuotteen laatu, innovatiivisuus ja brändien vahvuus. Tarvitsemme jatkossakin tasaisen virran uusia, vastuullisesti valmistettuja ja omilla merkeillä myytäviä menestystuotteita. Mitä terveisiä lähetät kotitiloille? Tarvitsemme hyvää yhteistyötä, toisiamme ja toiminnan jatkuvaa kehittämistä. Tunnemme tuottajamme ja tuottajamme tuntevat meidät – se on vahvuus. Se on saatava entistä paremmin kuluttajien ja asiakkaiden mieliin! Kirjoittaja on HKScanin viestintäjohtaja Kotitilalta 2/2013 21 Valokuvaaja Tommi Anttonen kävi kameroineen sikaloissa ja navetoissa, teurastamolla ja keittiössä. Toimittaja Mika Remes tutustumassa yhteen kirjan kohteista, highland-rotuiseen lehmään. Lihasta kirjaksi HK Ruokatalo juhlistaa vuosisataista taivaltaan perusteellisella lihasta kertovalla tietokirjalla. ”Liha – kaikki lihasta laitumelta lautaselle” on kunnianosoitus suomalaisille tuotantoeläimille ja koko pitkän lihaketjun parissa puurtaville ammattilaisille. Teksti Mika Remes Kuvat Tommi Anttonen, Mika Remes S ain vuoden 2012 alkaessa kiinnostavan yhteydenoton HK Pro:n johtajalta Mikko Karellilta. HK Ruokatalo haluaisi juhlistaa merkkivuottaan lihasta kertovalla tietokirjalla, ”oikein sellaisella syötävän hyvällä liharaamatulla, jota jokainen alalla toimiva ja lihasta kiinnostunut voisi käyttää työkalunaan”. Muutaman palaverin jälkeen tekijätiimi oli koossa. Minä toimittajana laatisin asiaosuuden, ruokatoimittaja Mikko Takala reseptiikan ja valokuvaaja Tommi Anttonen kuvaisi kirjan. Apuna tiimillä olisi HK Ruokatalon ja HK Agrin asiantuntijaosaaminen ja markkinointipäällikkö Laura Lindströmin organisointitaidot. Kun tietokirjaa lähdetään tekemään, huolellinen aihepiirin määrittely on avain onnistuneeseen lopputulokseen. Päädyimme jo alkupalavereissa siihen, että kirja kertoisi vain Suomessa tuotet- 22 Kotitilalta 2/2013 tavasta lihasta, sillä juuri sellaista kirjaa ei ole tarjolla ollut. Lihan syvin olemus? Vietin muutaman vähäunisen yön miettiessäni, miten lähestyä isoa aihetta. Lopulta asia kirkastui filosofian kautta kysymällä: miksi syömme lihaa? Yksinkertaiseen kysymykseen löytyy yksinkertainen vastaus: syömme lihaa pysyäksemme itse hengissä. Silloin tarvitaan eläin, joka kasvatetaan, tapetaan, teurastetaan, paloitellaan, kypsennetään ja syödään ruokana. Nyt tarinan pystyi jakamaan neljään ydinajatusta kuljettavaan päälukuun: eläin, liha, ruoka ja elämys. Niistä syntyi kirjan alaotsikko ”kaikki lihasta laitumelta lautaselle”. Kevään päättyessä kirjan lähde- ja taustamateriaali alkoi olla koossa. Vaikka kaikki oleelliset tiedonsirpaleet oli löy- dettävissä kirjallisuudesta sekä internetin ihmemaailmasta, pidimme oleellisena jalkautua sinne, missä suomalaista lihaa tuotetaan ja jalostetaan sekä kuunnella, mitä ihmiset kertovat työstään. Kesäkuussa aloitin valokuvaaja Tommi Anttosen kanssa pitkän maakuntamarssin, jonka aikana vierailimme eri puolilla Suomea kuudella lihakarjatilalla, kahdella maitotilalla, broileri- sekä kalkkunatilalla, porsastilalla, lihasikatilalla sekä Suomen maatiaisrotuja säilyttävällä Ahlmanin ammattiopistolla. Lisäksi tutustuimme pariinkin otteeseen HK Ruokatalon toimintaan Vantaalla sekä teurastamoihin Eurassa, Forssassa ja Outokummussa. Yksinäistä puurtamista Varsinainen kirjoitustyö vaatii tekijältään pakaravoimaa, keskittymistä ja omaan maailmaan vetäytymistä. Lihan tarina oli itsessään helppo kirjoittaa, koska juoni on selkeä. Tiedonmurusten kerääminen oli kuitenkin yllättävän työlästä. Talven tullessa loppusuora kuitenkin jo häämötti horisontissa. Samaan aikaan reseptiikasta vastaavalla Mikko Takalalla ja HK Ruokatalon keittiömestari Risto Mikkolan vetämällä keittiötiimillä tuntui olevan paljon hauskempaa. HK Ruokatalon tuotekehityskeittiössä Vantaalla olivat pannut ja kattilat kuumina viikon verran aamusta iltaan kokkien loihtiessa lihaista annosta annoksen perään Tommi Anttosen kameran ikuistettavaksi. Ruokakuvauksissa pelkkä hyvä ruoka ei riitä. Kuvien astiat ja muu rekvisiitta vaikuttavat yhtä lailla siihen, millainen vaikutelma kuvista syntyy. Kirjaan haluttiin herkullisuuden lisäksi maanläheisyyttä. Tavoite oli, että jokainen kuva herättää katsojassa halun itse kokeilla ohjetta. Vakuuttava järkäle HK Ruokatalon ja HK Agrin asiantuntijoiden avulla tekstistä muotoutui sujuva kokonaisuus. He lukivat jokaisen lauseen läpi ja arvioivat sitä oman ammatillisen osaamisensa kautta. Korjasin kirjasta korvat punaisina monta virhettä tai väärinkäsitystä. Se oli helppo kestää, koska jokainen tarkastuskerta paransi lopputulosta. Kirja ei ole kirja ilman hyvää taittajaa. Liha-kirjan graafisesta suunnittelusta vastasi Suomen eturiviin graafikoihin kuuluva Jukka Aalto. Hänen varma typografian ja muodon hallinta sekä oivaltava kuvien käyttö antoivat Liha-kirjalle arvokkaan olemuksen. Tiesin, että sivuja kirjassa oli 512, mutta kansissa nähtynä ja kädessä koettuna sen 2,1 kiloa painava olemus yllätti massiivisuudellaan. Kirjan julkaisujuhla pidettiin 14.2. Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä. Tilaisuudessa tarjottiin kokonaisena palvattua sikaa, ja se maistui sinä iltana paremmalta kuin koskaan. Kirjaa myyvät Suomalainen Kirjakauppa, Akateeminen ja Prismat, sekä nettikirjakaupat Adlibris ja Bookplus. Hinta noin 30–40 euroa. Kotitilalta 2/2013 23 Gulassikastike porsaasta 3–4 annosta HK Rypsiporsas® Suikaloitu filee mausteöljyssä (300 g) 1 iso sipuli silputtuna ½ tl suolaa 2 tl paprikajauhetta ripaus chilijauhetta 3valkosipulinkynttä hienonnettuna 1 punainen paprika kuutioina 70 g tomaattipyreetä 5 dl vettä 1 dl hillosipuleita 1 dl vettä + ½ dl vehnäjauhoja Ota liha huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen kypsennystä. Paista liha paistokasarissa, mausta suolalla, paprikajauheella ja chilijauheella. Lisää joukkoon hienonnetut valkosipulinkynnet, paprikakuutiot, tomaattipyree, vesi ja hillosipulit. Anna kiehua hiljalleen noin 40 minuuttia. Lisää tarvittaessa joukkoon hieman vettä. Sekoita vesi ja vehnäjauhot keskenään ja lisää seos höyryävään liemeen sekoittaen. Anna jauhojen kypsyä 5–10 minuuttia miedolla lämmöllä kiehuen. Tarkista maku. Tarjoa gulassikastikkeen seuraksi keitettyjä perunoita tai perunasosetta. HK Rypsiporsas ® sopii mausteiseen gulassiin Hieman mausteinen gulassi lämmittää mukavasti, jos ulkona on vielä viileää. Viikonlopun leffahetkeen sopivat mainiosti Kariniemen Kananpojan Rapeat pikkufileet. Jos ruuanlaittoon ei ole aikaa, niin hetkessä lämpiävät valmisateriat vievät isommankin nälän. 24 Kotitilalta 2/2013 Kantonin keittiön makuja Via-sarjan uusin ateria tulee suoraan EteläKiinan makumaailmasta, Kantonin alueen keittiöstä. Via Kantonin nuudeleita (320 g) sisältää mureita porsaansuikaleita, porkkanaa, valkokaalia, bambuversoja, mustasientä, soijapapuja ja nuudelia herkullisessa hapanimeläkastikkeessa. Tuotteelle on myönnetty Sydänmerkki, eli se on omassa tuoteryhmässään parempi valinta suolan ja rasvan kannalta. Valmisruokauutuuksissa runsaasti proteiinia HK:n uusissa valmisruoka-aterioissa on runsaasti lihaa ja kasviksia, ja ne ovat kooltaan reiluja. Ne sopivat myös niille, jotka haluavat ostaa valmiin aterian ja lisätä siihen esim. pastaa tai riisiä. HK Mummon jauhelihapihvit juustokastikkeella ja kasviksilla (360 g) -uutuusateria sisältää kaksi Mummon jauhelihapihviä ja kasviksia: oranssia ja keltaista porkkanaa, paprikaa, romanopapuja sekä palsternakkaa juustokastikkeessa. Proteiinipitoisessa ateriassa hiilihydraatteja on 6 g /100 g. Toinen runsaasti proteiinia sisältävä ateriavaihtoehto on HK Kananpojan paahdetut sisäfileet ja papumuhennosta (360 g). Ateriassa broilerin sisäfileiden seurana on mausteinen papumuhennos. Tässäkin annoksessa hiilihydraatteja on vain 7 g /100 g. HK Rypsiporsas® Suikaloitu filee mausteöljyssä (300 g) on valmistettu puhdistetusta porsaanfileestä. Laadukkaat suikaloidut fileet ovat totuttua ohuempia, joten ne myös kypsyvät nopeammin pannulla. HK Jauheliha 15 % (400 g) on valmistettu suomalaisesta sian- ja naudanlihasta ja sisältää nimensä mukaisesti rasvaa vain 15 prosenttia. Illanistujaisten hitti, Kariniemen Kananpojan Rapeat pikkufileet (n. 600 g, 8–10 kpl) valmistetaan suomalaisesta kananpojan sisäfileestä, joka on kuorrutettu gluteenittomalla perunapaneroinnilla. Pikkufileet paistuvat rapeiksi uunissa tai pannulla ja niitä voi dipata pakkauksessa mukana tulevaan kurkkumajoneesiin. Kotitilalta 2/2013 25 ajankohtaista Kuva: HK Agri Liha-alan viesti selkeämmäksi Liha-ala tuntuu olevan jatkuvasti median suurennuslasin alla. Alan yhteisellä hankkeella vaikutetaan suomalaisen lihantuotannon imagoon ja kitketään vääriä mielikuvia. Liha-ala on kahden vuoden ajan yhdessä työstänyt mallia, jolla kertoa kuluttajille luotettavasti suomalaisesta tuotannosta. Suomi vastuullisen lihantuotannon mallimaana, lyhyemmin Suvali-projektissa järjestelmälle haetaan kansallisen laatujärjestelmän statusta. Asiasta kerrotaan laajemmin seuraavassa Kotitilalta-lehdessä. Kuluttajaviestintä alkaa vuoden 2013 lopulla. Julkisuudessa käytävässä keskustelussa faktat sekoittuvat mielikuviin ja lopputuloksena on usein vääristynyt kuva alan todellisesta tilasta. Suuret lihatalot ovat valitettavasti aina syytetyn penkillä, vaikka suomalainen sianlihan tuotanto kestää kaikki katseet ainutlaatuisen kansallisen terveydenhoitojärjestelmän ansiosta. Motoristit suuntaavat Viroon HK Agrin perinteinen moottoripyöräreissu ajellaan tänä vuonna 4.– 6.6. Virossa. Lähtö Helsingistä tiistaina kello.10.30 M/s Superstarilla Tallinnaan, josta Haapsalun kautta Pärnuun. Majoitus on hotelli Kanali Villassa. Keskiviikkona ajellaan Viron maaperällä ja palataan yöksi Pärnuun. Matka jatkuu torstaina kohti Tallinnaa ja Helsinkiä, jonne saavumme kello 15.30. Matkan hinta on 187 euroa per henkilö, ilman pyörää 154 euroa. Paikkoja on varattu kolmellekymmenelle, ja ne täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Lisätietoja matkasta ja ilmoittautumiset: Antti Ylöstalo, p. 0400 716717 tai Tauno Prami, p. 0500 927317. 26 Kotitilalta 2/2013 Nuorten rotusonnien valiot huutokaupataan Tammelassa 20.4. Tammelassa rakennetaan rotulihalle tulevaisuutta Tammelan Teurolla sijaitsevan Ali-Lekkalan kasvattamon pihalle järjestäytyy 60–70 parasta sonnia tarjolle 20. huhtikuuta. Kyse on muustakin kuin huutokaupasta. Astutuskäyttöön valikoituvat sonnit asettavat jalostuksellisen tason HK Agrin ja Lihatukku Harri Tammisen käyttöön aikanaan tulevalle teuraseläinainekselle. Onnistuneilla valinnoilla rakennetaan myös tulevaisuuden emoainesta. Meidän pitäisikin edelleen kehittää ketjumme eläinainesta. Tavoitteena tulee olla tilanne, jossa kaikkien astutussonnien laatu täyttää jalostavan teollisuuden asettamat kriteerit. Vain näin toimien päästään siihen, että lihan ostaminen ei kuluttajalle ole ”tuurinkauppaa”. Sonnihuutokaupassa ostaja saa runsaasti tietoa valinnan tueksi. Jalostusarvojen lisäksi sonneille on tehty rakenne- ja luonnearvostelut, kivesten mitta- us sekä tarvittavat terveystutkimukset. Joka punnituksessa olemme kirjanneet sonneista mahdollisimman paljon havaintoja, joiden luotettavuus paranee kerta kerralta. Sonnin valinnassa on myös kyse sukulinjoista. Suomessa lähes joka rodussa uusia sukulinjoja on niukasti. Siemennyksien ja alkionsiirtojen määrän lisääminen jalostavilla tiloilla tekisi Suomesta kiinnostavan markkinoinan kansainvälisille toimijoille ja avaisi vientinäkymiä – sijaitsemmehan tulevaisuuden suurien eläinostajien naapurissa. Tämän vuoden sonnien laatu on tasaisen hyvä. Viime vuoden tapaan joku onnekas saattaa lähteä Tammelasta kotiin onnellisempana kuin aamulla arvasikaan. Juhani Numminen Lisätietoja: www.hkagri.fi ja tuotantoneuvoja Juhani Numminen, puh. 040 085 4911. Rehutestausta käytännön olosuhteissa Kuvat: Päivi Volanto Vastuullinen sikatalous -hanke testaa yhteistyössä HK Agrin ja Raisioagron kanssa sopivinta käyttömäärää bioetanolituotannossa syntyvälle ohrarankille, joka yleisemmin tunnetaan Jokioisten OVR:nä. Käytännön sikalassa tehtävän testin ensimmäisessä vaiheessa yhden osaston sioille syötettiin Jokioisten lientä 25 prosenttia kuiva-aineesta 1-rehussa, 2ja 3-rehussa hieman vähemmän. Raisioagro valmisti kullekin käyttötasolle optimoidun tiivisteen. Siat kasvoivat noin kilon päivässä ja rehuhyötysuhde oli 2,60 ry/lihakilo. Testin seuraavassa vaiheessa ohrarankin käyttömäärä on nostettu 1-rehussa 35 prosenttiin. Tätäkin seosta porsaat alkoivat heti syödä hyvin ja kasvu lähti ripeästi vauhtiin. HK Agrilta käyttöön saatu vaaka rekisteröi 20 sian painoa ja piirtää painokäyrää. Näin päästään seuraamaan painon kehitystä kasvukauden Myös testin toisen vaiheen rehu maistuu porsaille hyvin, vaikka seoksessa on normaalia isompi annos sivutuotetta. Karsinoiden välille sijoitettu vaaka punnitsee sen kautta kulkevat siat ja tuloksena syntyy kasvukäyrä. eri vaiheissa. Toukokuussa toisen erän sikojen teurastuksen jälkeen verrataan tuotantotuloksia ja taloudellista tulosta ohrarankin eri käyttötasoilla. Brittisikalat johtavat keuhkoterveydessä Britanniassa rekisteröidään kaikki teurastuksen yhteydessä havaittavat sikojen keuhkomuutokset samoin kuin HK Ruokatalolla. Keuhkokalvontulehduksen esiintyvyys teurastuksessa on Britanniassa 12 prosenttia. HK:lla esiintyvyys on 35 prosenttia. Siantuotannon neuvottelukunta BPEX laskee keuhkokalvontulehduksen kustannukseksi tuottajille sikäläisellä kustannustasolla noin seitsemän euroa sikaa kohti, jos tautia esiintyy joka kolmannella sialla. Teurastamon lisäkustannuksiksi lasketaan noin euro per sika, johtuen linjan hidastumisesta ja ruhon puhdistustyön lisääntymisestä. BPEX:n mukaan keuhkokalvontulehdus lisääntyy, jos samassa rakennuksessa pidetään sekä porsaita että lihasikoja tai jos tontilla on sikoja, joiden ikäero on enemmän kuin yksi kuukausi. Sama vaikutus on sikojen siirtelyllä ja sekoittelulla kasvatusaikana. Keuhkokalvontulehduksen vähentämisessä keskeiset keinot ovat karsinoiden pesu ja Kuva: Riikka Huhtaniemi Britanniassa sikojen keuhkokalvontulehdus on harvinaisempi kuin HK:lla. desinfiointi aina ennen uusia sikoja ja lihasikalan tyhjänä oloajan pidentäminen erien välillä. Myös siirtyminen jatkuvatäyttöisestä tuotantomallista kertatäyttöiseen vähentää sairastumisia. Vuonna 2011 brittiläisissä sikaloissa vieroitettiin 22,5 porsasta emakkoa kohti. sikojen päiväkasvu oli välikasvattamoissa 489 ja lihasikaloissa 784 grammaa, ja kuolleisuus vastaavasti 2,6 ja 2,9 prosenttia. Neuvottelukunta BPEX rahoittaa sikatalouden tehokkuuden, osaamisen ja kilpailukyvyn kehittämistä tuottajien ja teurastamoiden maksamalla sikakohtaisella maksulla. Lisätiedot: www.bpex.org.uk/ Kotitilalta 2/2013 27 Hankintamiesten matkassa MTK:n kanssa käsikoukkua Erikoistuminen sikatalouteen alkoi 1960-luvulla ja seuraavalla vuosikymmenellä alkoi kehittyä nautojen teuraskasvatus. LSO Osuuskunnan teurashankintaa tuki tiivis yhteistyö tuottajayhdistysten piirimiesten kanssa. inä sen yhteistyön taisin keksiä”, muistaa armoitettu kauppamies Veikko Viitaniemi. Hän tuli vuonna 1951 ostajaksi Etelä-Suomen Osuusteurastamolle, joka sulautui Lounais-Suomen Osuusteurastamoon maaliskuussa 1971. ”Yhdessä käytiin läpi pitäjän jokainen karjatila ja mihin kukin myy. Sitten merkittiin paikat, joissa käytiin piirimiehen kanssa tekemässä tarjous. Tuottajayhdistysten kokoukset olivat tärkeä kanava pitää yhteyttä, ja MTK vetosi voimakkaasti osuusteurastamolle myymisen puolesta.” Kilpailutilanne kentällä oli kireä ja ostajia edelleen runsaasti. Merkittävimmäksi kilpailijaksi nousi Helsingin Kauppiaat Oy, joka oli alkanut ostaa teuraita suoraan tiloilta 50-ja 60-lukujen vaihteessa. Viitaniemen mukaan HK:n Salonoja tuli alueelle vauhdilla ja kovilla hinnoilla. Vuonna 1968 HK julkisti Keskon kanssa suunnitelman oman teurastamon rakentamisesta Forssaan. 28 Kotitilalta 2/2013 Viimeistään tässä vaiheessa osuusteurastamoleirissä kirkastui käsitys siitä, että jotain oli tehtävä ennen laitoksen valmistumista. Tavalla tai toisella HK ja Salonoja oli pysäytettävä. HK oli taitavalla toiminnallaan saavuttanut ”hyvän maksajan maineen”, mutta monilla muilla alan yrittäjillä meno oli villiä. ”Yksityiset ostivat härskisti, vielä konkurssipäivän aamuna, jolloin tilalta jäi rahat saamatta. Osuusteurastamon tilitykset olivat varmat ja hintataso pysyi huononakin aikana”, kertoo Viitaniemi. Teuraskauppojen yhteydessä väännettiin joskus tiukastikin kättä tuottajapalautuksista ja palautuslihan hinnasta. Lihantuottaja sai vielä 70-luvulla ottaa omasta eläimestä palautuslihan verovapaasti omaan käyttöön. Liha oli arvossaan raskaassa maataloustyössä. Viitaniemi muistaa yhden asiakastilan, jossa ruokapöytään istui päivittäin 14 miestä. Useimmilla maatiloilla oli 60-luvulle tultaessa lypsykarjan ohessa pienimuo- Teksti Raila Aaltonen Kuva LSO Osuuskunta toista siankasvatusta, usein myös kanoja ja lampaita. Kun pienet maitotilat kävivät kannattamattomiksi ja lypsylehmien määrä alkoi laskea, tuli maataloudessa tilaa erikoistuneelle siankasvatukselle. Porsasvälitystä suunnittelemaan ja toteuttamaan palkattiin 1964 agrologi Taisto Tähkämaa, josta tuli sittemmin kansanedustaja ja maatalousministeri. Vielä samana vuonna LSO ryhtyi toimittamaan porsaita emakkotiloilta osuuskuntaan kuuluvien sianlihantuottajien kasvatettavaksi. Kertatoimitus oli aluksi viisi porsasta ja porsaan alin välityspaino 15 kiloa. Tähän asti pieninä teurastetut sonnivasikatkin alettiin kasvattaa lihantuotantoon. Osa maidontuotannon lopettajista siirtyi nautojen teuraskasvatukseen, ja monet maitotilat järjestivät kasvatustilaa omille sonnivasikoille. Vuonna 1971 LSO:n palvelukseen tullut Jouni Ritala alkoi kehittää tuotantomenetelmiä erikoistuneelle naudanlihantuotannolle. ”Silloin ruvettiin säästämään hyvää vasikkaa. Ritala aloitti nautapiirit ja ruokintaneuvonnan sonnikasvattajille. Pohjanmaalta kävi osuusteurastamojen retkikuntia tutustumassa etelän hyviin nautakasvattamoihin.” Kursivoidut tekstit LSO Osuuskunnan 100-vuotisjuhlateoksesta Lihatalonpojat ja heidän yhtiönsä. Snabbt och kort Egen spannmål är förmånligt foder Effektivt producerad egen fodersäd är förmånligare för husdjursgårdarna än köpt foder. Hög skördenivå och hög hektolitervikt går hand i hand. Då man väljer spannmålssort lönar det sig att inte bara tänka på mängden utan också på proteinhalten. En lämplig proteinhalt för svin och broiler är 12–13 procent. Den åkerareal som behövs för fodersäd varierar en hel del beroende på skördenivån. För en enhet med tusen slaktsvin räcker 108 hektar med skördar på sex ton, men med en skördenivå på fyra ton behöver man 162 hektar. Skillnaden har en stor inverkan på lönsamheten i odlingen. Man når en lämplig gödsling (m3/ha) genom att dividera den fosformängd som tillåts enligt miljöstödsvillkoren med den mängd som erhålls ur en kubikmeter gödsel. Det lönar sig att tillämpa fosforavvikelsen för husdjursgårdar om fosforklassen är tillfredsställande eller hög. Då kan man använda 15 kg fosfor per hektar. På skiften som klassificerats som röda ges fosfor för att trygga mognaden och fröstorleken. Utöver djurgödsel behöver spannmålet alltid kväve, ibland kalium och oftast mangan, bor och svavel. Startgödsling i samband med sådden tryggar att brodden spirar på våren, då växten inte ännu kan uppta kväve ur gödseln. Otillräcklig gödsling vid sådden leder till att spannmålsutvecklingen är svag i början och till att växtligheten inte heller förmår utnyttja näringsämnena i gödseln. Flera sorter i gräsblandningen Anläggningen av gräsvall har lyckats om växtligheten året efter sådden är fri från ogräs och ger en god skörd. Det går att anlägga en bra vall såväl som ren gräsvall som med skyddssäd. Problemet med spannmål som ska tröskas är främst de halmrester som blir kvar på åkern, eftersom ogräsen frodas i dem. Man ska skapa goda förhållanden för växtrötterna. Som bäst kan vallväxternas rotsystem sträcka sig till över två meters djup, men sänkor, dikning som inte fungerar och överstora maskiner förstör den luckra strukturen. Om det bildas vattensamlingar på åkern under hösten skvallrar det om att det kommande årets skördeavkastning kan vara i fara. I områden med effektiv vallproduktion, såsom Storbritannien, är det vanligt att gräsblandningen består av flera växtarter och sorter. En viss sort klarar sig bra på en del av åkern, en annan på en annan del. På det sättet försäkrar man sig om att få en skörd och odlingen är enklare. Täpp till smittvägarna på nötgården Det är skäl att effektivera bekämpningen av sjukdomar som drabbar nötdjur. Om en smittsam djursjukdom uppdagas på gården ska man alltid meddela mejeriet, slakteriet och andra som besöker gården för att spridningen ska kunna förhindras. Det är bara djurägarna som effektivt kan förhindra att smittsamma sjukdomar kommer in på gården. Också symtomfria köpta djur kan ha med sig nya sjukdomsalstrare. Därför är det ytterst viktigt att be säljaren om ett hälsointyg innan djuret flyttas. Hämtningen av förmedlings- eller slaktdjur från gården innebär alltid en risk. Det lönar sig därför att ordna lastningen så att djurhållaren själv för ut djuren eller för dem till ändan av transportgången. Det är också viktigt att ha en sjukdomsspärr och att besökare bär skyddsdräkt, eftersom alla aktörer som ofta besöker boskapsgårdar kan bära med sig sjukdomsalstrare. Det lönar sig dessutom att kontrollera alla kontakter som de egna djuren har med annan boskap (transport, uppfödning av kvigor, betesgång osv.). Inom ETU-hälsovården bereds som bäst anvisningar för gårdarna om att göra upp en biosäkerhetsplan. Det är bäst att planen görs upp i samarbete mellan ägaren, djurskötarna och veterinären. Närmare information får man på ETT rf:s webbplats, hos Naseva och av hälsovårdsveterinären. Hygienen börjar i fodersiloerna En god foderhygien förutsätter att foderlagren är täta och täckta och att de rengörs regelbundet. Fodersiloerna ska fyllas på från utsidan av produktionsbyggnaden. Det lönar sig att fästa en postlåda bredvid silon för fraktböcker. Buskage ska röjas från området när- mast foderlagren och foder som hamnat utanför silon ska städas undan omedelbart. Gnagare och fåglar ska bekämpas året om. Man hindar fåglar från att komma in i foderlagren och produktionslokalerna genom att lägga nät för öppningarna och hålla dörrarna stängda. Det ska finnas bete i råttlådorna i foderanläggningen och i närheten av foderlagren. Foderhygienen på en husdjursgård är en av de faktorer som påverkar hygienen i slutprodukten. Sjukdomsalstrare sprids väldigt snabbt i kontaminerat foder. Kotitilalta 2/2013 29 MARKKINAKATSAUS Teurasruuhka vaikeuttaa sikaketjun toimintaa Vuoden alun teurastus- ja leikkuuongelmat ovat vaikeuttaneet ketjun toimintaa ja vaarantaneet eläinten hyvinvointia tiloilla. Koko HK Ruokataloa koskevien YT-neuvotteluiden aikana työntekijäliitto SEL järjesti laittomia työtaistelutoimia sekä Forssan että Mellilän laitoksilla. Ne hidastivat teurastusta ja aiheuttivat viikkojen teurasruuhkan. Pahoittelemme tilannetta. Olemme mahdollisuuksien mukaan muuttanet kärkiväliä ja lisien määräytymisperus- Tehostamisen keskeinen edellytys on toimiva ketju. teita, jotta taloudelliset vahingot jäisivät mahdollisimman pieniksi. Tilanne on meille kiusallinen, koska olemme kannustaneet tiloja tehostamaan toimin- taansa. Sen keskeinen edellytys on kuitenkin toimiva ketju. Toiminnassa katsomme eteenpäin. LSO Osuuskunnan nimeämät sian alkutuotannon työryhmät aloittavat työnsä maaliskuun lopulla. Olemme saaneet kentältä arvokasta palautetta ketjun toiminnan kehittämiseen. Uskon, että niin tuottajien kuin meidänkin odotukset kehitystoiminnalle ovat suuret. Olli Paakkala Katse tulevaan kasvukauteen Naudan myönteinen hintakehitys on kevään mittaan jatkunut ja kotimaisen naudanlihan kysyntä antaa uskoa tulevaan. Positiivinen kehitys on polkaissut monella tilalla investointisuunnitelmia eteenpäin. Mukaan naudanlihantuotantoon mahtuu myös kokonaan uusia Tuotantoon mahtuu mukaan uusia yrittäjiä. yrittäjiä, sillä investoinneissa riittää kirittävää. Viime vuosina investointitahti on jäänyt tavoitteista useita tuhansia paikkoja. Osin riittämättömän loppukasvatuskapasiteetin takia emme ole kyenneet noutamaan vasikoita toivotussa aikataulussa. Teemme töitä kotimaisen nuoren naudan kasvatusketjun kehittämiseksi, ja kasvatuspaikkojen lisääntyessä pystymme parempaan palveluun vasikoiden noutojen osalta. Kevätauringon näyttäytyessä on aika lyödä kiinni tulevan kasvukauden suunnitelmat ja reseptit huippusatoihin. Vaikka viljan hintataso hieman laskisikin, matalan hinnan aikaa ei viljalle ole odotettavissa. Nautatilalla korostuukin omalta pellolta saatavan rehusadon määrä ja laatu. Heikon säilörehun paikkaaminen ostovalkuaista lisäämällä lohkaisee nautatilan tilipussiin ison loven. Hyvän säilörehusadon hehtaarikustannus ei merkittävästi poikkea huonon rehusadon tuotantokustannuksesta. Sami-Jussi Talpila Rehun hinnoissa viimein helpotusta Broilerien kasvut ovat olleet keskimääräistä alemmalla tasolla, mikä on tavanomaista tammi–maaliskuussa. Lintujen terveys ja hyvinvointi ovat pysyneet hyvinä, vaikka kuivikkeen saannissa on ollut haasteita ja kosteuden poistamiseen on tarvittu normaalia enemmän lämmitystä. Kevään kuukaudet, jolloin vuorokauden lämpötilavaihtelut eivät ole suuria ja ilmankosteus on alhaisimmillaan, ovat parasta kasvun aikaa. Rehuissa ensimmäiset hinnanlaskut ovat viimein toteutuneet. Kustannuspaine broilerin tuotantoketjussa on edel- 30 Kotitilalta 2/2013 Kuva: Pasi leino leen suuri ja eri vaiheiden tehostamisen eteen tehdään hartiavoimin töitä. Tuotantoketjua on tarpeen kehittää entistä toimitusvarmemmaksi. Broilerituotannon kolme kehitystyöryhmää ovat aloittaneet työnsä. Broilerin tuotantomäärä ylittää tänä vuonna ensi kertaa 100 miljoonaa kiloa. Tämä on merkittävä virstanpylväs nuorelle tuotantosuunnalle. Voimme kaikki onnitella toisiamme hyvin tehdystä työstä alan hyväksi. Toivotan kaikille aurinkoista kevättä! Jarmo Seikola Rehumarkkinat Ulf Jahnsson Johtaja, rehuliiketoiminta Kuudes aalto Kondratieffin hyvinvoinnin aallot % 24 20 1880–1930 Sähkö, 1830–1880 16 kemian Rautatie, teollisuus teräs 12 1780–1830 Höyryvoima 1930–1970 Auto, petrokemian teoll. 1970–2010 2010– InformaatioÄlykäs teknologia teknologia 8 4 0 -4 -8 -10 Vuoden 1837 paniikki 1837–1843 Pitkä taantuma 1873–1879 Suuri talouslama 1929–1939 1. ja 2. öljykriisi 1974–1980 Talouskriisi 2007–2009 182918491869 18891909 1929 19491969 19892009 Lähiajan näkymät raaka-ainemarkkinassa ovat suhteellisen rauhallisia. Helmikuun alussa ilmestynyt USDA:n raportti povaa ennätyskorkeita maissi- ja soijasatoja. Suuri sato tarkoittaa, että hinta ei ainakaan nouse. Perinteisesti maissin hinta korreloi voimakkaasti vehnän hintaan. Soijasato on ennusteiden mukaan Etelä-Amerikassa hyvä. Korjuuolosuhteet Argentiinassa ovat olleet vaikeat, mutta Brasiliassa sato on erinomainen. Samanaikaisesti kysyntä varsinkin Kiinassa on erittäin vahvaa ja tästä syystä soijan hinta on pysynyt alkuvuonna melko vakaana. Ongelmana on ollut saada soija liikkeelle Etelä-Amerikan ylikuormitetuista satamista. Soijan hintataso on selvästi alhaisemmalla tasolla verrattuna viime syksyyn. Raaka-ainehintojen odotetaan olevan melko vakaat kevään aikana, olettaen että kasvuolosuhteet pääviljelyalueilla ovat normaalit. Ruoan tuottaminen tulee jatkossa olemaan entistä enemmän uutisissa ja ihmisten mielessä, olivatpa kyseessä sitten laadulliset, hinnalliset, eettiset, jäljitettävyyteen tai ruoan tuottamiseen liittyvät kestävän kehityksen haasteet. Olennaista on suhtautua asiaan riittävällä ammatillisella vakavuudella ja ylpeydellä. Suomalainen lihaketju on pieni, mutta sillä on oma roolinsa globaalissa ruokamarkkinassa. Olemme jo siirtyneet uuteen aikakauteen, eikä paluuta vanhaan ole. Kotitilalta 2/2013 31 Lähde: datastream ondratieffin aaltoteoria on nimetty 1900-luvun alussa vaikuttaneen venäläisen ekonomistin mukaan. Sen mukaan talouden nousu- ja laskukaudet voidaan jakaa pitkiin, 4060 vuoden pituisiin aaltoihin. Tätä teoriaa tukevat monet tieteelliset tutkimukset. Kirjallisuuden ja taloudellisten tosiasioiden perusteella viidennen ja kuudennen aallon saumakohdan oletetaan olleen vuosi 2008, jolloin maailmantalouden kriisi alkoi. Olemme siis juuri aloittaneet matkan kuudennessa aallossa. Olennaista on yrittää havainnoida, mitä ympärillämme tapahtuu - ja mielellään pitkällä kaukoputkella. Kuudennen aallon megatrendejä ovat ruoan tuottaminen kestävän kehityksen mukaisesti, resurssitehokkuus, ruoan riittävyys ja sen hinta. Teknologian kehitys tulee olennaisesti vaikuttamaan siihen, onnistummeko vastaamaan haasteeseen vai syntyykö jopa sotia, kun ruoka ei kaikille riitä. YK:n ja Maailmanpankin mukaan vuonna 2050 ihmisiä on maapallolla reilusti yli 9 miljardia. Lähitulevaisuudessa noin kolmea miljardia voidaan kutsua keskiluokkaisiksi. Heidän ruokatottumuksensa ja halunsa syödä ovat kuten meillä suomalaisilla. Raaka-ainemarkkinoiden kehitys 2000-luvulla osoittaa ongelman laajuuden. Kiistatta olemme jo siirtyneet uuteen aikakauteen, eikä paluuta vanhaan ole. Kysymys on viime kädessä hyvin yksinkertaisesta asiasta: kysyntä on suurempaa kuin tarjonta, jolloin hinnat vääjäämättä nousevat. Raaka-ainemarkkina rauhoittui hetkeksi 2008/09, todennäköisesti kysyntää hetkellisesti leikanneen talouskriisin vuoksi. Nyt maailman talous on pari vuotta ollut kasvussa ja raaka-ainemarkkina kehittynyt sen mukaisesti. Suuretkin hintavaihtelut hyödykemarkkinassa tulevat olemaan arkipäivää, mutta päätrendi ei muutu. Olemme pysyvästi siirtyneet kalliimman ruoan aikakauteen, ja ruoan hinta nousee edelleen. HK Agrin kenttäedustajat esittäytyvät Kilpailukyky vaatii kehittymistä. Olemme tarkentaneet hankinnan toimintamalliamme ja organisoitumistamme. Tavoitteenamme on vastata nykyistä paremmin lihanhankinnan ja alkutuotannon haasteisiin, parantaa kilpailukykyämme ja palvella teitä hyvät asiakkaamme mahdollisimman hyvin. Teuras- ja välityseläinlogistiikassa sekä rehutarjonnassa teitä palvelevien kenttäedustajien ja kuormasuunnittelijoiden yhteystiedot löydätte alta. SIKAKENTTÄ: 1 2 3 4 5 6 Heikkilä Esa Prami Tauno Lassila Olli Partala Jari Ylöstalo Antti Leva Pirjo 0400 303 854 1 Heikkilä 0500 927 317 Esa 0400 451Tauno 2 740 Prami 040 573 3442 3 Lassila Olli 0400 716 717 Partala 0404 773 7290Jari 5 4 6 3 Ylöstalo Antti Sikatilojen teuras- ja vasikkailmoitukset ja kuorman suunnittelu 010 5701 812 Pirjo 6 Leva 5 2 1 © MML, 2013 NAUTAKENTTÄ: 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Vättö Katja Lassila Olli Partala Jari Simonen Reijo Ylöstalo Antti Öhman Mika Silvennoinen Jukka Koppi Jouni Leva Pirjo Karjalainen Matti Tynnyrinen Herkko Könönen Osmo Väisänen Markku Vättö Katja 2 5652 Lassila270 Olli 040 0400 740 451 3 Partala Jari 040 573 3442 4 Simonen Reijo 0400 833 307 5 Ylöstalo Antti 0400 716 717 6 Öhman Mika 0400 241 690 7 Silvennoinen Jukka 040 558 9000 8 Koppi Jouni 0400 302 481 9 Leva Pirjo 040 773 7290 10 Karjalainen Matti 0400 376 716 11 Tynnyrinen Herkko 0400 373 581 12 Könönen Osmo 040 8314 475 13 Väisänen 0400 192 423Markku 13 7 4 11 12 6 3 10 2 5 8 9 1 © MML, 2013 Nautatilojen teuras- ja vasikkailmoitukset ja kuorman suunnittelu Länsi-Suomi 010 5701 810, Itä-Suomi 010 5701 811 HK Agri Oy | PL 50 (Lemminkäisenkatu 48), 20521 Turku | Vaihde 010 570 150 www.hkagri.fi
© Copyright 2024