JÄTTEEN MONILOKEROKERÄYSKOKEILU ITÄ-UUDENMAAN JÄTEHUOLTO OY:N ALUEELLA SIPOOSSA VUOSINA 2012 - 2013 Aalto-yliopisto Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos 26.08.2013 1 JÄTTEEN MONILOKEROKERÄYSKOKEILU ITÄ-UUDENMAAN JÄTEHUOLTO OY:N ALUEELLA SIPOOSSA VUOSINA 2012 – 2013 Pirjo Korhonen (1 Pasi Haverinen (1 Juha Kaila (1 Vesa Heikkonen (2 1) 2) Aalto-yliopisto, Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy 2 Tiivistelmä Jätteen monilokerokeräyskokeilu toteutettiin Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n alueella Sipoon Söderkullassa ja sen lähiympäristössä. Kyseessä oli jätehuollon kehitysprojekti ja siihen liittyvä tutkimus, joka alkoi maaliskuussa 2012 ja päättyi maaliskuussa 2013. Hankkeeseen osallistuivat Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy, Aalto-yliopisto ja yksityiset urakoitsijat. Tekes rahoitti hankkeen tutkimus- ja kokeiluosioita. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää monilokerokeräyksen toimivuutta, koettua palvelutasoa ja sen muutoksia sekä hyötyjätteiden talteenottoa ja ympäristövaikutuksia suhteessa hyötyjätteiden aluekeräykseen. Kotitalouksien toimintatapoja ja mielipiteitä selvitettiin kyselyjen avulla. Ensimmäinen kysely tehtiin kokeilun alkaessa ennen kuin osallistujilla oli kokemuksia uudesta järjestelmästä ja toinen kysely varsinaisen kokeilun puolivälissä. Keräyksen sekä astia- ja ajokaluston toimivuutta selvitettiin kuljettajia ja ajojärjestelijöitä haastattelemalla. Tutkimuksen tietolähteinä käytettiin asiakastutkimusta, jätehuoltoyhtiön ja urakoitsijoiden kirjanpitoa ja tilastoja sekä omia mittauksia. Asiakastutkimuksen perusteella voitiin todeta, että asiakkaat suhtautuvat hyvin myönteisesti monilokerokokeiluun, ja heidän toimintatapansa oman jätehuoltonsa suhteen ovat edistykselliset. Motivaatiota ja valmiutta kierrätykseen ja sen lisäämiseen löytyy paljon, jos vain sen suorittamista käytännössä tuetaan jätehuoltoyhtiön taholta. Monilokerokeräys tehostaa hyötyjakeiden talteensaantia huomattavasti ekopistekeräykseen verrattuna. Asukasta kohti lasketut keräystulokset olivat monilokerokeräyksessä noin kaksinkertaiset ekopistekeräykseen verrattuna. Menetelmän yksityiskohdissa on vielä kehittämismahdollisuuksia, liittyen mm. astioiden ja keräysauton lokerokokoihin, kerättäviin jakeisiin, keräysauton toimintavarmuuteen, reittisuunnitteluun sekä markkinointiin ja tiedotukseen. Monilokerokeräyksen ympäristövaikutukset eivät järjestelmätasolla poikkea nykytilanteesta kovinkaan paljon. Lähiympäristössä haitat hiukan lisääntyvät, koska monilokerokeräyksen päästöt ovat suuremmat kuin perinteisen jätteenkeräyksen. Seututasolla ja globaalilla tasolla haitat sekä lisääntyvät että vähenevät, kun jätteen hyödyntäminen energiana vähenee ja materiaalihyötykäyttö kasvaa. Kaatopaikalle päätyvän jätteen määrään ei monilokerokeräyksellä ole tässä tapauksessa vaikutusta, koska sekajätteet toimitetaan energiakäyttöön. Avainsanat jätehuolto, monilokeroastia, keräys, kuljetus, asiakastutkimus, hyötyjakeet, lajittelu, kierrätys, ympäristö 3 SISÄLTÖ sivu 1 JOHDANTO ……………………………………………………………………………………………………………………………… 4 1.1 Tutkimuksen tausta ………………………………………………………………………………………………………………... 4 1.2 Tutkimuksen tavoite ja rajaus …………………………………………………………………………………………………. 4 1.3 Työn rakenne ja tietopohja ……………………………………………………………………………………………………… 5 2 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT ………………………………………………………………………………... 2.1 Tutkimusalue ja tutkimukseen osallistuvat ………………………………………………………………………………. 2.2 Perinteinen jätteenkeräys tutkimusalueella …………………………………………………………………………….. 2.3 Monilokeroastia ja keräysauto …………………………………………………………………………………………………. 2.4 Tutkimusmenetelmät ……………………………………………………………………………………………………………….. 5 5 7 8 10 3 KOETTU PALVELUTASO ……………………………………………………………………………………………………………. 11 4 KOKEILUREITIT JA AJOSUORITTEET ……………………………………………………………………………………..… 22 5 MONILOKEROASTIOIDEN TÄYTTÖASTEET JA JÄTEMÄÄRÄT …………………………………………….. 27 6 MONILOKEROKERÄYKSEN KUSTANNUSTASO ……………………………………………………………………. 34 7 EKOPISTEKERÄYS KOKEILUALUEELLA ………………………………………………………………………………….. 35 8 MONILOKEROKERÄYKSEN HYÖDYT JA HAITAT ………………………………………………………………….. 38 9 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET ………………………………………………………………………………….. 43 3.1 3.2 3.3 3.4 3.5 3.6 3.7 4.1 4.2 5.1 5.2 7.1 7.2 8.1 8.2 8.3 Kokeiluun osallistujien taustatiedot ……………………………………………………………………………………….….. 11 Kotitalouksien näkemykset jätekertymästä ja lajittelusta ennen kokeilujakson alkua ……………….. 13 Kokeiluun osallistujien arviot syntypaikkalajittelustaan …………………………………………………………….. 14 Motivaatio kokeiluun osallistumiseen ja kokeiluun kohdistuvat odotukset ………………………………. 17 Arviot kokeilun vaikutuksesta kulutuskäyttäytymiseen …………………………………………………………….. 17 Kokemuksia monilokeroastiakeräyksen toimivuudesta ……………………………………………………………. 18 Halukkuus maksaa uudesta palvelusta ……………………………………………………………………………………… 21 Keräysreitit ……………………………………………………………………………………………………………………………….. 23 Työajan jakautuminen keräysreiteillä ……………………………………………………………………………………….. 24 Monilokeroastian lokeroiden täyttöasteet ……………………………………………………………………………….. 27 Monilokeroastioiden jätemäärät …………………………………………………………………………………………….. 30 Yleistä ……………………………………………………………………………………………………………………………………… 35 Hyötymateriaalien saannot ekopistekeräyksessä ……………………………………………………………………. 36 Yleistä …………………………………………………………………………………………………………………………………….. 38 Hyötyjakeiden keräyksen tehostuminen monilokerokeräyksen ansiosta ……………………………….. 40 Monilokerokeräyksen ympäristövaikutukset suhteessa nykyjärjestelmään ……………………………. 40 Lähteet ……………………………………………………………………………………………………………………………………………. 44 Liite Kyselykaavake ……………………………………………………………………………………………………………………….. 46 4 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta Tutkimus oli osa Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n kehitysprojektia, jonka tavoitteena oli testata jätteen monilokerokeräyksen toimivuutta pientalo- ja haja-asutusalueilla uuden palvelukonseptin luomiseksi alueen kotitalouksille. Kehitysprojektiin kuului kokeilujakso, joka alkoi maaliskuussa 2012 ja kesti yhden vuoden. Kokeilujakson aikana testattiin palvelun toimivuutta sekä teknisestä että asiakasnäkökulmasta. Monilokerokeräyksen ideana on tarjota hyötyjätteiden kiinteistökohtaiseen keräykseen perustuvaa jätehuoltopalvelua yhden tai muutaman talouden pienkiinteistöille siten, että kaikki jakeet haetaan samalla kertaa. Hyötyjakeiden talteen saannon tehostamiseksi kokeiltiin Itä-Uudellamaalla menetelmää, jossa tutkimusalueen kotitalouksiin jaettiin nelilokeroinen jäteastia. Lajiteltaviksi jakeiksi valittiin kartonki-, lasi-, metalli- ja sekajäte. Monilokeroastian toivottiin motivoivan alueen asukkaita lajittelemaan entistä enemmän jätteitään. Toisaalta myös kotitalouksien alueellisiin keräyspisteisiin tekemien ajomatkojen toivottiin samalla vähenevän, ja näin ollen myös niiden ympäristöä kuormittavan vaikutuksen pienenevän. Tavoitteena oli edistää jätehuollon painopisteen siirtymistä jätehierarkiassa ylöspäin: kaatopaikkasijoittamisesta ja energiakäytöstä materiaalien kierrätykseen. Suomessa ei kuitenkaan ole tehty kunnallisen jätehuoltoyhtiön toiminnan tasolla selvitystä siitä, millaiset monilokeroisen jäteastian ja siihen liittyvän keräystoiminnan vaikutukset ovat mahdollisesti parantuneen hyötyjakeiden talteen saannon ja toisaalta kuljetusten aiheuttaman ympäristökuormituksen kannalta tarkasteltuna. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää monilokerokeräyksen soveltuvuutta kunnalliseen jätehuoltoon edellä mainitut seikat huomioon ottaen. Asiakastutkimuksen avulla pyrittiin muodostamaan käsitys siitä, millaiseksi asukkaat kokevat jätehuollon palvelutason, mitkä ovat heidän toimintatapansa kierrätykseen liittyen, sekä kuinka he suhtautuvat kyseiseen jätehuollon uudistuskokeiluun. Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy voi käyttää saatuja tuloksia päätöksenteon tukena arvioidessaan mahdollisuutta laajentaa menetelmää koskemaan koko toimialuettaan. 1.2 Tutkimuksen tavoite ja rajaus Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, onko monilokerokeräys toimiva ratkaisu materiaalien kierrätyksen tehostamiseen. Tutkimuksen suunnitteluvaiheessa asetettiin tavoitteiksi saada vastaukset seuraaviin kysymyksiin: 1. monilokerokeräyksen ympäristökuormitukset suhteessa perinteiseen jätehuoltoon, kun otetaan huomioon kierrätysmateriaalien talteensaannon parantuminen 2. monilokerokeräyksen kustannusvaikutukset suhteessa aikaisempaan 3. koettu palvelutaso ja sen muutokset 4. monilokerokeräyksen suunnitteluparametrit: a. lokeroiden mitoitus / kokosuhteet b. keräysajoneuvon hyötykuormat c. keräyksen aikamenekki / tehokkuus d. polttoaineen kulutus keräystyössä ja ajossa e. päästöt keräystyössä ja ajossa 5 Tavoitteena oli tunnistaa ja punnita jäteastiat tyhjennyksen yhteydessä sekä mitata jatkuvasti polttoaineen kulutusta. Näistä tavoitteista jouduttiin kuitenkin luopumaan teknisten rajoitteiden takia ja yksityiskohtaisen tiedon sijaan jouduttiin tyytymään osin keskiarvoista laskettuihin tuloksiin. Tutkimus kohdistuu keräyskokeiluun osallistuvien talouksien kulutusjätteeseen eli kotitalousjätteeseen lukuun ottamatta keräyspaperia. Lisäksi tarkastellaan tutkimusalueen ekopisteisiin tuotuja metalli-, lasi- ja kartonkijätteitä. Kiinteistökohtaisesti jäte on jaoteltu neljään pääryhmään: lasi, metalli, kartonki ja sekajäte. Tämä johtuu siitä, että alueen jätehuollon infrastruktuuri on jo entuudestaan rakennettu palvelemaan pitkälti kyseistä jaottelua. Jätteen tuottajien asumismuoto on omakotitaloasuminen. Kerrostalot ja rivitalot on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Monilokeroinen jäteastia ei ole tilavuudeltaan riittävän suuri palvelemaan isoja käyttäjämääriä, vaan sen tarkoitus on korvata omakotitalojen käyttöön suunniteltu astiatyyppi. 1.3 Työn rakenne ja tietopohja Rakenteellisesti tutkimus muodostuu kolmesta osiosta: asiakastutkimukset, monilokerokeräystä koskevat mittaukset ja analyysit sekä ekopistekeräyksen materiaalisaantojen analyysi. Päästömuutosten arviointi on tehty yhdistämällä mitattuun tietoon kirjallisuudesta saatuja päästökertoimia. Asiakastutkimuksissa analysoitu tieto saatiin www-pohjaisena toteutetuista asiakaskyselyistä. Hyötyjakeisiin ja kuljetuksiin liittyvän tutkimuksen tietolähteinä olivat asiakastutkimuksen lisäksi jätehuoltoyhtiön ja urakoitsijan ylläpitämät tilastot sekä tutkimuksen tekijöiden suorittamat mittaukset. Tulosten analysoinnin perusteella on tehty lopuksi johtopäätökset, joissa pohditaan monilokerokeräyksen soveltuvuutta kunnalliseen jätehuoltoon ottaen huomioon hyötyjakeiden talteen saanto, keräyksen aiheuttamat päästöt sekä jätehuoltoyhtiön asiakkaiden kokeman palvelutason. 2 TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT 2.1 Tutkimusalue ja tutkimukseen osallistuvat Kokeilu- ja tutkimusalueeksi valittiin Sipoon kunnan eteläosa (Kuva 2.1). Tutkimusalue oli kooltaan noin 10 x 15 km. Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n asiakkaina oleville pienkiinteistöille yhtiö lähetti ilmoituksen mahdollisuudesta osallistua keräyskokeiluun. Perheiden osallistuminen kokeiluun perustui täysin vapaaehtoisuuteen ja heidän omaan haluunsa olla omalta osaltaan vaikuttamassa ympäristön tilaa koskeviin asioihin ja alueen jätehuollon toimivuuteen. Kokeiluun osallistuu 262 kotitaloutta, jotka valittiin hakemusten perusteella. Hakuun saattoi osallistua nettisivujen tai sähköpostin välityksellä tai soittamalla jätehuoltoyhtiön asiakaspalveluun. Kokeiluun osallistumisesta ei aiheutunut asiakkaille lisäkuluja perinteiseen keräysjärjestelmään verrattuna. Vuoden 2011 lopussa tutkimusalueella asui yhteensä 7620 asukasta (Taulukko 2.1), joista tutkimuskiinteistöillä asui asukaskyselyjen vastausten perusteella 816 asukasta eli noin 11 % tutkimusalueen koko väestöstä. 6 Kuva 2.1. Sipoon kunnan tilastokartta (Lönnroth 2012) ja kokeilualueen rajaus. Taulukko 2.1. Kokeilualueen asukkaat tilastoalueittain 31.12.2011 (Lönnroth 2012). Alue Asukkaita 31.12.2011 4. Västerskog 747 5. Majvik 356 6. Immersby 282 7. Hitå 118 8. Söderkulla 3172 9. Hangelby 262 10. Massby 444 11. Träskby 615 12. Spjutsund 248 13. Box 811 20. Gesterby 565 Tutkimusalue yhteensä 7620 Kokeilusta on tiedotettu säännöllisesti yrityksen nettisivuilla ja lisäksi vuoden 2011 loppupuolella järjestettiin hanketta koskeva tiedotustilaisuus. Kuvassa 2.2 on esitetty kokeilukiinteistöjen sijoittuminen tutkimusalueelle. Kuvassa näkyy kokeiluun osallistuvien perheiden talojen sijainnit punaisilla merkinnöillä 7 sekä alueella sijaitsevat hyötyjakeiden aluekeräyspisteet vihreillä merkinnöillä. Aluekeräyspisteiden nimet löytyvät kuvan alareunasta. Kuva 2.2. Tutkimusalue, kotitaloudet ja aluekeräyspisteet. 2.2 Perinteinen jätteenkeräys tutkimusalueella Kunnan jätehuoltomääräyksissä (IUJ 2012) sekajätteellä tarkoitetaan yhdyskuntajätettä, joka jää jäljelle hyötyjätteen lajittelun jälkeen. Yhdyskuntajäte puolestaan määritellään asumisessa syntyväksi jätteeksi, mutta siihen kuuluu myös tähän rinnastettava teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntynyt jäte. Tämän tutkimuksen puitteissa tarkastellaan vain kotitalouksista peräisin olevaa kulutusjätettä, eli kotitalousjätettä. Jätehuoltoyhtiön toimialueella on periaatteessa mahdollista laittaa kaikki jätteet sekajätteenä yhteen astiaan. Hyötyjakeiden eli paperin, kartongin, lasin ja metallin talteen saanto tapahtuu asukkaiden omaan aktiivisuuteen perustuen siten, että he toimittavat kyseiset jakeet alueellisiin keräyspisteisiin (ekopisteisiin). Biojätteiden hyötykäyttö perustuu omiin komposteihin, muutoin se laitetaan sekajätteen joukkoon. Sekajäte viedään jätehuoltoyhtiön toimesta polttolaitokseen hyödynnettäväksi energiana. Kunnan antamien jätehuoltomääräysten mukaisesti alueen sekajäteastiat tyhjennetään vähintään kerran kahdessa viikossa ennalta sovittuna viikonpäivänä (IUJ 2012). Tyhjennysväliin voi saada pidennystä erillisellä hakemuksella, jos syntyvä jätemäärä on vähäinen, hyötyjakeet lajitellaan ja biojätteet kompostoidaan. Käytännössä valistuksen ja neuvonnan avulla alueen asukkaita on pyritty ohjaamaan hyötyjakeiden lajitteluun ja omaan kompostointiin myös perinteisen jätteenkeräyksen puitteissa jo ennen monilokerokokeilun alkamista, joten kaiken jätteen laittaminen sekajätteen joukkoon on ollut koko ajan 8 vähenemässä. Tähän vaikuttaa myös ihmisten lisääntyvä tietous ympäristön tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Aluekeräyspisteiden lisäksi hyötyjakeet voi viedä jätekeskukseen, pienjäteasemille ja sekajätepisteisiin. Jätekeskukseen ja pienjäteasemille asukkaat voivat viedä myös vaaralliset jätteensä, samoin kuin ne voi jättää alueella keväisin kiertävään keräysautoon tai saaristoa kesäisin kiertävään keräyslauttaan. Myös esim. rakennusjätteelle ja muulle sellaiselle jätteelle, jota ei synny normaalisti jokapäiväisessä arkielämässä, on järjestetty vastaanottopaikat em. pisteissä jätteen laadun mukaan vaihdellen. (IUJ 2012) 2.3 Monilokeroastia ja keräysauto Monilokeroastia, josta käytetään myös nimitystä nelilokeroastia, oli kokeilussa jaettu nimensä mukaisesti neljään osioon: metalli, lasi, kartonki ja sekajäte. Sekajätteelle varattu osa astiasta olin tilavuudeltaan suurin, 180 litraa. Kartongille varatun osan tilavuus oli 120 litraa ja metallille ja lasille varattujen osioiden koko oli 30 litraa kummallekin. Lokeroiden mitoitus tehtiin arvioimalla kunkin jakeen vaatima tilantarve sekajätekuorma-tietoihin ja aluekeräyspisteistä saatuihin hyötyjakeiden määriä koskeviin tietoihin perustuen. Jäteastian ulkomitat ovat 76 x 86,5 x 107 cm. Ulkomitat ovat jonkin verran suuremmat kuin mitä lokeroiden tilavuuden perusteella voisi olettaa, johtuen astian lokerokohtaisen tyhjennyksen kannalta tarpeellisista mekanismeista. Mekanismien avulla astia voidaan tyhjentää yhdellä nostolla, jakeiden tyhjentyessä kukin omaan lokeroonsa. Kuvassa 2.3 on monilokeroastia. Kuva 2.3. Monilokeroastia (Pelto-Timperi 2010) Asukkaita opastettiin laittamaan metallilokeroon esim. säilyketölkit, alumiinifoliot ja -vuoat sekä muu pienmetalli. Lasilokeroon tuli laittaa erilaiset lasipurkit ja -pullot, kartonkilokeroon maito- ja mehutölkit, kartonkipakkaukset ja –astiat, munakennot ja paperipussit. Sekajätelokeroon puolestaan tuli laittaa esim. muovipakkaukset, tekstiilit ja muut sekajätteet. Myös biojäte kerättiin tähän lokeroon, jos talossa ei ollut omaa kompostoria. Jätteiden lajittelua koskeva yksityiskohtainen tieto oli saatavissa Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n nettisivuilta sekä erilaisista lajittelua koskevista esitteistä ja oppaista. 9 Keräysauto, joka on suunniteltu monilokerohanketta varten, tyhjentää astian kuormatilaansa. Samoin kuin jäteastia, myös keräysauton kuormatila on jaettu neljään osaan, joissa hyötyjakeet pysyvät erillään koko keräyksen ajan. Auto ajaa kuormansa tyhjennyspaikalle, jossa jakeet edelleen kerätään omiin välivarastointitiloihinsa. Näistä tiloista jakeet jatkavat matkaansa hyötykäyttöön: sekajäte energiantuotantoon ja kartonki, metalli ja lasi teollisuudelle käytettäväksi uutena raaka-aineena. Monilokeroauton kuormatila avattuna on esitetty kuvassa 2.4. (IUJ 2012) Keräysauto oli vuosimallin 2006 Mercedes-Benz EcoNic, jonka alustalle oli asennettu NTM:n valmistama Quatropakkaaja (Räsänen 2012). Autossa on 6370 cm3 moottori, jonka teho on 210 kW. Voimansiirto vetäville pyörille tapahtuu automaattivaihteiston välityksellä. Ahtaissa tiloissa kääntymisen helpottamiseksi myös auton takarenkaat kääntyvät. Auton pituus on 9650 mm ja leveys 2600 mm, ja se on ns. matalalattiaversio, joka helpottaa kuljettajan työskentelyä. Suurin sallittu kokonaismassa on 26 000 kg, ja auton omamassa on 16 200 kg. Samoin kuin jäteastia, myös keräysauton kuormatila on jaettu neljään osaan, joissa hyötyjakeet pysyvät erillään koko keräyksen ajan. Kuormatilan lokeroiden koot ovat seuraavat: - sekajäte - kartonki - lasi -metalli 9,4 m3 4,8 m3 4,4 m3 2,1 m3 Haastatteluiden perusteella kuljettajat ja ajojärjestelijät olivat melko tyytyväisiä keräysautoon, mm. matala nousukorkeus auton ohjaamoon ja automaattivaihteisto saivat kiitosta. Myös auton käsittely ahtaissa paikoissa oli tehty sen suureen kokoon nähden riittävän helpoksi mm. kääntyvien takapyörien ja peruutustutkan avulla. Kuva 2.4. Monilokeroauton kartongille ja lasille varatun kuormatilan tyhjennys (© 2012, Korhonen). 10 Monilokeroreiteillä oli kuitenkin paljon kapeita ja mutkaisia teitä, joilla auton koosta oli haittaa. Lisäksi osa auton alustarakenteista, esim. tukivarret ja vakaajatangot, ovat hyvin matalalla. Nämä aiheuttivat ongelmia edellä mainitun kaltaisilla pienemmillä teillä talviaikaan. Auton päällirakenteen eli monilokeroisen pakkaajan käytön helppous ja toimintavarmuus olivat hyvällä tasolla, ottaen huomioon rakenteen monimutkaisuuden verrattuna yksilokeroiseen pakkaajaan. Kuitenkin juuri monimutkaisuudesta johtuen laitteiston korjaaminen vikatilanteessa kesken keräysreitin ajon oli haastavaa, jo yksistään lokeroiden syöttöluukkujen korkeasta sijainnista johtuen. Reitin varrella tehtävät korjaukset saattavat myös heikentää kuljettajien työturvallisuutta korkeiden työskentelypaikkojen lisäksi muun liikenteen vuoksi, erityisesti hämärinä ja pimeinä vuodenaikoina. Ajettuaan keräysreitin loppuun auto ajoi tyhjennyspaikoille, joissa jakeet säilytettiin omissa välivarastointitiloissaan. Näistä tiloista jakeet jatkoivat matkaansa hyötykäyttöön: sekajäte energiantuotantoon ja kartonki, metalli ja lasi teollisuudelle käytettäväksi uutena raaka-aineena. Monilokeroauton kartongille ja lasille varattujen kuormatilojen tyhjennys on esitetty kuvassa 2.4. Kuormat tyhjennetään säiliöissä olevan liikkuvan takaseinän avulla. Takaseinä toimii mäntänä, joka työntää säiliön sisällön ulos. Autossa oli myös uudenaikainen ajonhallintajärjestelmä, jonka avulla auton reittiä, keräyspisteitä, ajankäytön profiilia, kuormatietoja ym. asioita koskien saatiin ajantasaista tietoa. 2.4 Tutkimusmenetelmät Tutkimuksessa vertaillaan perinteistä, sekajäteastiaan ja aluekeräyspisteiden (ekopisteiden) käyttöön perustuvaa järjestelmää uuteen, nelilokeroastian käyttöön perustuvaan järjestelmään. Myös uudessa järjestelmässä ekopisteet ovat käytössä, mutta niiden käytön oletetaan vähenevän syntypaikkalajittelun käytännön toimien painopisteen siirtyessä enemmän kotitalouksien suuntaan. Lähtötilanteessa mitattiin alueen jätemäärät sekajätekuormatietojen ja hyötyjakeiden lajitteluasteet aluekeräystietojen perusteella. Asukaskyselyjen perusteella arvioitiin laskennallisesti, kuinka paljon henkilöautopäästöjä aiheutuu kierrätysmateriaalien toimittamisesta aluekeräyspisteisiin. Monilokerokeräyksessä mitattiin keräysauton ajankäytön profiili TCS-järjestelmästä saatujen lokitietojen avulla. Lokitiedot osoittautuivat kuitenkin tutkimuksen näkökulmasta epätarkoiksi sen vuoksi, että auton seisoessa paikallaan tai liikkuessa hyvin hitaasti vain lyhyen matkan, lokiin tallentui aikaleima vain 30 tai 60 sekunnin välein. Tämän vuoksi esimerkiksi astioiden tyhjentämiseen kuluneen ajan määritys on epätarkka. Keräysajoneuvon polttoaineen kulutusta ei pystytty mittaamaan jatkuvatoimisesti, vaan jouduttiin tyytymään tankkaustietoihin. Tankkausten kilometrilukemat olivat kuitenkin osittain epätarkkoja eikä polttoainesäiliötä täytetty aina samalla tavoin tankatessa, joten polttoaineen kulutustiedot ovat vain suuntaa-antavia. Polttoaineen kulutusta oli myös vaikea kohdistaa tiettyihin kuormiin, koska tankkausten välillä autolla saatettiin ajaa myös reitin ulkopuolella. Usein myös kuorman tyhjentäminen tapahtui eri päivänä kuin itse keräys. Jäteastioiden painot ja eri jakeiden osuudet saatiin mitattua vain kuormakohtaisesti. Jokaiseen kuormaan tyhjennettyjen jäteastioiden määrä oli kuitenkin tiedossa, joten kunkin reitin keskimääräiset astia- ja jaepainot saatiin laskettua. Jäteastioiden täyttöasteet mitattiin erillisillä kenttäkierroksilla, jolloin tutkijat ajoivat jäteauton edellä sovittua reittiä ja mittasivat kaikkien lokeroiden täyttöasteet ennen tyhjennystä. Kuljettaja vaihteli kuitenkin ennalta ilmoittamatta ajojärjestystä jokaisella mittauskerralla jonkin verran, 11 joten miltään reitiltä ei saatu mitattua aivan kaikkien astioiden täyttöasteita. Ekopistetyhjennysten astiakohtaiset painot saatiin Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:ltä. Asukaskyselyt tehtiin kaikille kokeiluun osallistuville kaksi kertaa. Ensimmäinen kysely tehtiin juuri kokeilun alkaessa ennen kuin osallistujilla oli käytännön kokemusta uudesta järjestelmästä. Toinen kysely tehtiin kokeilun loppupuolella. Kumpikin kysely tehtiin sähköpostitse nettikyselynä sekä suomen että ruotsin kielellä. Osallistujat saivat halutessaan myös paperisen kyselylomakkeen. Monilokerokeräyksen aiheuttamat päästömuutokset laskettiin mitattujen jätemäärien ja suoritteiden sekä kirjallisuudesta saatujen yksikköpäästötietojen perusteella. Suorat kustannusvaikutukset laskettiin mitatuista suoritteista käyttäen Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n antamia yksikköhintoja. Epäsuoria kustannusvaikutuksia arvioitiin asiakaskyselytulosten perusteella. 3 KOETTU PALVELUTASO Kokeilujakson aikana suoritettiin kaksi asiakaskyselyä. Ensimmäinen kysely toteutettiin ennen kokeilujakson alkua maaliskuussa 2012 ja toinen kokeilujakson puolivälissä loka-marraskuussa 2012. Ennen kokeilujaksoa toteutetun asiakaskyselyn tavoitteena oli selvittää kokeiluun osallistuvien jätekäyttäytymistä sekä osallistumisen odotuksia ja motiivia. Välikyselyn tavoitteena oli selvittää kotitalouksien näkemyksiä kokeilun vaikutuksista kulutuskäyttäytymiseen, odotusten toteutumisesta, koetun palvelutason muutoksesta sekä halukkuudesta maksaa jatkossa monilokeroastiakeräyksestä kokeilujakson päätyttyä. Kokeiluun osallistu 264 kotitaloutta. Niille osallistujille, joilla oli sähköpostiosoite, lähetettiin linkki nettikyselyyn ja lopuille lähetettiin kyselylomake. Kyselystä oli suomenkieliset ja ruotsinkieliset versiot. Kyselyyn ennen kokeilujakson alkua saatiin 178 vastausta (vastausprosentti 67 %) ja välikyselyyn 150 vastausta (vastausprosentti 57 %). 3.1 Kokeiluun osallistujien taustatiedot Kokeiluun osallistuneista kotitalouksista 74 % asui Söderkullan postinumeroalueilla 01150 ja 26 % Västerskogin postinumeroalueella 01120, joista yksi kotitalous kuului Kalkkirannan postinumeroalueeseen 01180. Kyselyihin vastaajat jakautuivat samassa suhteessa Söderkullan ja Västerskogin postinumeroalueille, joten kyselyyn vastanneet edustivat hyvin kokeiluun osallistuneita (Kuva 3.1). Kuva 3.1. Kyselyihin vastanneiden jakautuminen postinumeroalueisiin. 12 Kyselyyn vastanneiden ikäjakauma painottui molemmissa kyselyissä ikäryhmiin 35 – 49 ja yli 50 –vuotiaisiin. Useimmiten kyselyyn vastaaja oli nainen. Vastaajat jakautuivat koulutustason mukaan tasaisesti ammattikoulutuksesta ylempään korkeakoulututkintoon. Enemmistö vastaajista oli töissä kodin ulkopuolella. Kotitalouksien jakautuminen eri tuloluokkiin noudattaa lähes normaalijakaumaa, joskin vastaajien sijoittuminen ylimpään tuloluokkaan aiheuttaa lievää vinoutta. Kotitalouksien jätekertymään vaikuttaa kotitalouden koko sekä kotitalouteen kuuluvien vaippaikäisten ja kouluikäisten lasten määrä. Ennen kokeilujakson kotitalouden koko kysyttiin luokitellulla muuttujalla. Välikyselyssä vastaajat ilmoittivat kotitalouden todellisin henkilölukumäärän. Tämän tuloksen pohjalta pystyttiin arvioimaan monilokeroastiakokeiluun osallistuvien henkilöiden lukumäärän. Kuvassa 3.2 on esitetty kyselyyn vastanneiden kotitalouksien koko luokittelun mukaisesti. Kuva 3.2. Kyselyihin vastanneiden kotitalouksien koko. Yleisin kotitalouden koko oli 3-4 henkilöä, suurin kotitalouden koko oli kuusi henkilöä. Kun kotitalouden kokoa ja lasten lukumäärää tarkastellaan yhdessä, oli yleisin kotitalouden muoto vanhemmat ja yksi tai kaksi lasta. Lapsettomia kotitalouksia oli 35 % ennen kokeilua kyselyyn vastanneista ja 40 % välikyselyyn vastanneista. Kouluikäisten lasten osuus oli suurin kotitalouksissa, joissa oli yhdestä kolmeen lasta. Vaippaikäisten osuus oli suhteellisen pieni ja nelilapsisissa kotitalouksissa ei ollut yhtään vaippaikäistä lasta. Kuvassa 3.3 on esitetty kotona asuvien lasten jakautuminen vaippaikäisiin, kouluikäisiin ja niihin lapsiin, jotka eivät kuulu kumpaankaan ryhmään. 13 Kuva 3.3. Vaippa- ja kouluikäisten lasten osuus lapsiperheissä kokeilun alussa. Välikyselyssä jakauma oli samansuuntainen. Vaippaikäisten lasten osuus oli 22 % yksilapsisissa perheissä, 10 % kaksilapsisissa ja 13 % kolmilapsissa perheissä. Kouluikäisten lasten osuus oli suurin kaksilapsisissa perheissä, 73 prosenttia. 3.2 Kotitalouksien näkemykset jätekertymästä ja lajittelusta ennen kokeilujakson alkua Ennen kokeilua toteutetussa kyselyssä kotitalouksia pyydettiin arvioimaan kuinka paljon heillä syntyy jätettä viikossa. Vastaajat saivat arvioida jätemäärän kiloina. Verrattaessa arvioituja määriä kotitalouden kokoon voidaan havaita, että arvioissa on suurta vaihtelua (Kuva 3.4). Kysymyksellä tarkoitettiin kaikkea syntyvää jätettä hyötyjakeet mukaan lukien. Osa vastaajista todennäköisesti päätteli syntyväksi jätteeksi hyötyjakeiden lajittelun jälkeen jäävän osuuden. Tämä kuvaa positiivista asennemuutosta: kaikkea jätettä ei enää mielletä pelkäksi hyödyttömäksi jätteeksi, vaan siinä nähdään potentiaalinen raaka-aine uusille tuotteille. Jos syntyvään jätteeseen luetaan mukaan paperi, kartonki, lasi, metalli ja kompostoitavat jätteet, niin jätteen paino on tällöin luonnollisesti huomattavasti suurempi kuin lajittelun jälkeen. Suurin osa vastauksista oli alueella 0 – 10 kg, mikä viittaa siihen, että nämä vastaajat olivat käsittäneet syntyväksi jätteeksi pelkästään sekajätteen. Myös alueilla 11 – 20 kg, 26 – 30 kg ja 50 kg oli paljon vastauksia, muilla alueilla oli muutamia tai vain yksittäisiä vastauksia. Suurin vaihtelu oli 3-4 henkilön kotitalouksissa. Tarkasteltaessa kotitalouksien arvioiden mediaania yhdessä Tilastokeskuksen vuoden 2010 tilastoihin huomataan, että kotitalouksien viikon jätekertymän arvion mediaani noudattaa tilastollista viikkokertymää. 14 Kuva 3.4. Arvioitu viikoittainen jätemäärä suhteessa perheen kokoon. Vaippaikäisten osuudella kotitaloudessa oletetaan lisäävän jätemääriä, mutta selvää tilastollista korrelaatiota arvioitujen jätemäärien ja vaippaikäisten määrällä ei kyselyn tulosten tarkastelussa löydetty. Vastaavasti kouluikäisten lasten lukumäärällä ei todettu olevan yhteyttä arvioituun jätekertymään. 3.3 Kokeiluun osallistujien arviot syntypaikkalajittelustaan Ennen kokeilua suoritetussa kyselyssä selvitettiin kotitalouksien syntypaikka lajittelua ennen monilokeroastiakeräystä. Kyselyyn vastanneista 96 % ilmoitti lajittelevansa kotitaloudessa syntyvät jätteet. Paperin, kartongin, lasin ja metallin lajittelu kysyttiin yksilöidysti. Lisäksi kokeiluun osallistujilta kysyttiin mitä muita jätejakeita he lajittelevat. Paperi oli vastanneiden keskuudessa kaikkein yleisin lajiteltu hyötyjae 90 prosentin osallistumisasteella, ja myös kartonkia, lasia ja metallia lajiteltiin melko tehokkaasti. Kuvassa 3.5 on esitetty kyselyyn vastanneiden osallistumisasteet syntypaikkalajittelussa. Kuva 3.5. Hyötyjaekohtaiset osallistumisasteet. 15 Kohdan ”muu, mikä?” sanallisia vastauksia tutkittaessa havaittiin, että lähes kaikissa tapauksissa tällä tarkoitettiin biojätettä. Melko usein mainittiin myös vaarallinen jäte eli patterit, energiansäästölamput, lääkkeet, maalit, kestopuu, ym. Myös muoveja, vaatteita ja sähkö- ja elektroniikkaromua lajiteltiin. Vastaajia pyydettiin arvioimaan kuinka suuren osan he lajittelevat syntyvästä jätejakeesta (kaikki = 100 %). Kuvassa 3.6 on esitetty kyselyyn vastanneiden kotitalouksien lajitteluasteet. Lajitteluaste noudattaa melko pitkälti samaa järjestystä kuin osallistumisastekin. Paperia lajitellaan kaikkein eniten ja metallia vähiten. Kuva 3.6. Hyötyjakeiden lajitteluasteet. Osallistumisasteen ja lajitteluasteen perusteella voidaan laskea erotteluaste (osallistumisaste x lajitteluaste), mikä kuvaa hyötyjakeiden kierrätyksen tehokkuutta. Kuvassa 3.7 on esitetty laskennallinen erotteluaste hyötyjakeille. Kuva 3.7. Hyötyjakeiden erotteluasteet. Vastanneista 37 %:n oli sitä mieltä, että lajittelu on helppoa, ja 55 %:n mielestä melko helppoa. Melko vaikeaksi lajittelun koki 7 %:a vastanneista (n= 177). Yksi vastaaja koki lajittelun erittäin vaikeaksi. Ne vastaajat, joiden mielestä lajittelu on melko vaikeaa, kokivat tämän usein johtuvan tilanpuutteesta. Hyötyjakeiden vaatimat varastointitilat ovat kotona niin pienet, että lajittelu jää tämän vuoksi tekemättä tai 16 sitä tehdään vain satunnaisesti. Myös oma laiskuus ja esim. kompostorin puute tekivät lajittelusta melko vaikeaa. Lajittelun esteitä kysyttiin avoimella kysymyksellä, johon saatiin 134 vastausta. Vastauksissa oli usein esitetty useampi este lajittelun toteuttamiselle. Keskeisin este lajittelulle oli säilytystilan puute kotona ja lajiteltujen jakeiden kuljettaminen ekopisteille. Vaikka kokeilualueen kotitaloudet asuivat omakotitaloissa, ei keittiöiden suunnittelussa ole huomioitu syntypaikkalajittelun tilan tarvetta. Lajiteltuja jakeita säilytetään kotona ennen kuin ne kuljetetaan ekopisteille. Kuljettamiseen liittyviä esteitä olivat pitkä matka ja oman auton puute. Jätehuollon palvelutasoon liittyvinä esteinä tuotiin esiin bio- ja muovi-/energiajätteiden erilliskeräyksen puute. Vastaajista 56 % ilmoitti omistavansa kompostorin, mutta kompostointi, etenkin talvisin, koettiin hankalaksi. Palvelutasoon liittyvinä esteinä koettiin myös ekopisteisiin liittyvät ongelmat kuten epäsiisteys ja täydet keräysastiat. Henkilökohtaisina esteinä vastaajat mainitsivat laiskuuden, mutta myös tiedon puute siitä, mihin jokin yksittäinen jäte kuuluisi laittaa. Varsinkin eri pakkausmuovien lajittelussa koettiin tiedon puutetta johtuen epäselvistä merkinnöistä pakkauksissa. Kuitenkin viidennes (22 %) vastaajista ei kokenut mitään estettä lajittelulle. Lajitellut jakeet kuljetettiin useimmiten omalla autolla ekopisteisiin joko kaupassa käynnin tai muun asioinnin yhteydessä. Söderkullan ekopiste oli ylivoimaisesti suosituin hyötyjakeiden vastaanottopaikka otosjoukon keskuudessa. Tämä selittyy sillä, että ekopiste sijaitsee päivittäistavarakaupan yhteydessä ja kyselyn perusteella asukkaat toimittavat hyötyjakeet keräykseen usein juuri kaupassa käynnin yhteydessä. Söderkullaan avattiin myös Alkon myymälä vuoden 2011 loppupuolella. Kuvassa 3.8 on esitetty frekvenssijakauma ekopisteiden käytöstä. Kuva 3.8. Ekopisteiden käyttö ennen kokeilujaksoa. Kuvassa 3.9 on esitetty karttaohjelmalla (Esri® ArcMap™ 10.1) tehty analyysi kokeiluun osallistuvien kotitalouksien etäisyydestä lähimpään ekopisteeseen. Etäisyys ekopisteelle on luokiteltu vyöhykkeiksi eri etäisyyksien (500 m, 800 m, 1000 m, 1500 m ja 2000 m) mukaan tieverkkoa (Liikennevirasto / Digiroad 2013) hyödyntäen. 17 Kuva 3.9. Ekopisteiden saavutettavuus kokeiluun osallistuvista kotitalouksista. Kartasta voidaan havaita, että ekopisteiden saavutettavuus tiiviillä pientaloalueella olevilla kokeiluun osallistuvilla kotitalouksilla on 500 – 800 metriä. Koska suurin osa kokeiluun osallistuvista kotitalouksista on ekopisteen suhteen kaukana, selittä tämä Söderkullan ekopisteen suosiota sekä oman auton käyttöä lajiteltujen jakeiden kuljetuksessa. 3.4 Motivaatio kokeiluun osallistumiseen ja kokeiluun kohdistuvat odotukset Kokeiluun osallistujilta kysyttiin avoimilla kysymyksillä heidän motivaatiotaan kokeiluun osallistumiseen ja mitä odotuksia heillä on kokeilun suhteen. Molempien kysymysten vastaukset tukivat sisällöllisesti toisiaan ja vastaukset oli ryhmiteltävissä eri sisältöryhmiin. Vastausten sisältöä voidaan tarkastella myös lajittelun esteiden näkökulmasta. Keskeinen motivaatio kokeiluun osallistumiselle oli halu kokeilla helpottaako monilokeroastiakeräys jätteiden lajittelua ja kierrätystä. Kun monilokeroastia on omalla kotipihalla, ei lajiteltuja jakeita tarvitse enää säilytellä ahtaissa tiloissa eikä kuljettaa ekopisteelle. Kokeiluun osallistumisen motiivina olivat myös ympäristöasiat, kuten luonnon säästäminen ja ympäristön suojelu, sekä kasvatuksellinen näkökulma kuten kierrätyksen opettaminen lapsille. Motiiviksi mainittiin myös mielenkiinto itse kokeiluun ja sen tuloksiin. Kysyttäessä millaisia odotuksia asukkailla on kokeilun suhteen, saatiin jossain määrin samanlaisia vastauksia kuin motivaatiota koskevassa kysymyksessä. Kysymykset lähestyvätkin samaa asiaa eri suunnilta. Osallistujien odotuksena oli jokapäiväisen jätehuollon helpottuvan uuden menetelmän ansiosta. Osallistujat odottivat myös, että kokeilu toimisi hyvin ja se jatkuisi kokeiluajan päätyttyä eli monilokeroastiakeräys muuttuisi normaaliksi jätehuollon palveluksia. Oman asenteen muuttumista, oppimista ja hyötyjakeisiin liittyvän tietouden lisääntymistä odotettiin. Vastaajien mielestään myös kasvatuksellinen/valistuksellinen/ 18 tutkimuksellinen näkemys oli tärkeä, ja he odottivat kokeilun tukevan tätä. Myös erilaisia käytännön asioihin ja kustannuksiin liittyviä odotuksia mainittiin, kuten esim. säiliöiden koon odotettiin optimoituvan sopivaksi eri jakeille ja kustannusten odotettiin pysyvän maltillisina. Osa vastaajista odotti, että jätemäärät, erityisesti sekajätteen määrä, vähenisi. Myös ekopisteillä käyntien määrän odotettiin harvenevan. 3.5 Arviot kokeilun vaikutuksesta kulutuskäyttäytymiseen Kokeiluun osallistuja pyydettiin arvioimaan ennen kokeilua, onko kokeilulla mahdollisesti vaikutuksia heidän kulutustottumuksiinsa. Välikyselyssä kysyttiin osallistujilta arviota, onko kokeilu muuttanut heidän kulutustottumuksiaan. Kokeilun alussa tehdyssä kyselyssä 36 % vastaajista (n= 178) arvioi, että kokeilulla voi olla vaikutusta heidän kulutuskäyttäytymiseen. Välikyselyssä 34 % vastaajista (n=150) ilmoitti kokeilulla olleen vaikutusta heidän kulutuskäyttäytymiseensä (Kuva 3.10). Kuva 3.10. Kokeilun arvioitu ja todettu vaikutus kulutuskäyttäytymiseen. Niitä vastaajia, jotka vastasivat Kyllä, pyydettiin tarkentamaan miten he arvioivat kulutustottumistensa muuttuvan. Noin puolet vastaajista arvioi kiinnittävänsä enemmän huomiota tuotteiden pakkausmateriaaleihin kierrätyksen näkökulmasta ostotapahtuman yhteydessä. Toinen puoli vastauksista liittyi jätemäärien vähenemiseen / vähentämiseen ja kierrätyksen tehostumiseen sekä lajittelun tarkentumiseen. Väliskyselyssä vastaukset kulutuskäyttäytymisen muutoksista liittyivät ostotapahtumassa pakkausmateriaaleihin siten, että päädyttiin tuotteisiin, joiden pakkausmateriaali oli mahdollista laittaa monilokeroastiaan. Joissakin tapaukissa oli mahdollista ostaa tuotteita sellaisissa pakkauksissa, mikä ei ollut mahdollista ennen kokeilua. Muut mainitut vaikutukset liittyivät lajittelun ja kierrätyksen tehostumiseen sekä jätemäärien vähentymiseen. 3.6 Kokemuksia monilokeroastiakeräyksen toimivuudesta Kokeiluun osallistuville kotitalouksille lähetettiin toinen asiakaskysely marraskuussa 2012, jolloin kokeilu oli kestänyt puoli vuotta. Kyselyn tavoitteena oli kerätä tietoa kotitalouksien kokemuksia kokeilusta ja sen 19 vaikutuksia kunnallisen jätehuollon palvelutasoon. Kyselyyn vastasi 150 kokeiluun osallistunutta kotitaloutta, joten vastausprosentti (57 %) oli alhaisempi kuin ennen kokeilua tehdyssä kyselyssä. Kyselyyn vastanneista yli 90 % oli sitä mieltä, että monilokeroastiakeräys on vastannut heidän odotuksiaan. Osan mielestä kokeilu oli jopa ylittänyt heidän odotuksensa. Kokeiluun osallistuneiden kokemukset vastasivat hyvin kokeiluun osallistumisen motiiveja, kuten helppous, lajittelu ja kierrättäminen. Pääsääntöisesti oltiin tyytyväisiä uuteen palveluun. Monilokeroastiakeräys koettiin helpottavan syntypaikkalajittelua, kun syntyvät lasi-, metalli- ja kartonkipakkaukset voi viedä heti omalla pihalla olevaan keräysastiaan, eikä niitä tarvinnut enää kuljettaa ekopisteelle. Näin ollen monilokeroastiakeräys poisti ennakkokyselyssä esiin tulleet tilaan ja kuljettamiseen liittyneet lajittelun esteet. Myös lajittelu ja kierrätys koettiin parantuneen ja tehostuneen, kun ei enää voinut laiskuuteen tai kiireeseen vedoten laittaa kierrätettäviä materiaaleja sekajätteeseen ekopisteelle viennin sijaan. Vastauksen yhteydessä kommentoitiin monilokeroastian lokeroiden kokoa suhteessa keräysmateriaaliin. Vastaajien kielteiset kokemukset ja kielteinen vastaus odotusten suhteen perusteltiin usein keräysastian sopimattomuudella kotitalouden tarpeisiin. Myös muovin ja paperin puuttuminen monilokeroastiasta oli perustelu kielteiselle vastaukselle. Monilokeroastian täyttäminen koettiin myös hankalaksi, koska metalli ja lasi lokeroiden alapuolelle jää tyhjää tilaa, mistä johtuen kartongin ja sekajätteen lokerot täyttyvät nopeasti. Koettu palvelutason muutos Välikyselyssä kysyttiin kokeiluun osallistuvilta kotitalouksilta, miten he kokivat uuden keräyspalvelun parantaneen kunnallisen jätehuollon palvelutasoa. Vastaajista 59 % oli sitä mieltä, että palvelutaso oli parantunut huomattavasti, 28 %:n mielestä palvelutaso oli parantunut vähän ja 11 %:n mukaan palvelutaso oli pysynyt ennallaan. Palvelutason koki 3 % vastanneista huonontuneen vähän. Huonontumisen perustelut olivat samat kuin kielteisissä kokemuksissa. Kuvassa 3.11 on esitetty koetun palvelutason muutoksen prosentuaalinen jakauma. Kuva 3.11. Monilokeroastiakeräyksen vaikutus jätehuollon palvelutasoon. 20 Lisäksi kokeiluun osallistuneista kotitalouksilta kysyttiin, oliko kerättävät jätejakeet (lasi, metalli, kartonki, sekajäte) heille sopivat. Vastanneista kotitalouksista 75 %:a oli sitä mieltä, että jakeet ovat sopivia. Kielteisen vastauksen antaneita pyydettiin luettelemaan ne neljä jaetta, jotka heidän kotitaloudelleen olivat sopivia. Kuvassa 3.12 on esitetyt jätejakeet esiintyvyyden mukaisessa järjestyksessä. Esitysten perusteella neljä kerättävää jätejaetta olisivat sekajäte, paperi, kartonki/pahvi ja metalli. Lasi, biojäte ja muovi/energiajäte jäivät ulkopuolelle. Kokeilun palautteissa esitettiin yhtenä vaihtoehtona, että sekajäte kerättäisiin erillisessä astiassa ja lisättäisiin monilokeroastian jakeisiin muovit tyhjennysvälin ollessa yksi kuukausi. Kuva 3.12. Monilokeroastiassa kerättäväksi ehdotettuja jätejakeita. Kotitalouksilta kysyttiin myös monilokeroastian lokeroiden koon sopivuutta jätekertymälle. Astiat tyhjennettiin pääsääntöisesti kahden viikon välein. Kotitalouksien jätekertymän vaihteluun vaikutta monet asiat kuten esimerkiksi kotitalouden koko, vaippaikäisten ja kouluikäisten lasten määrä, työssäkäynti kodin ulkopuolella, joten kotitalouksilla on erilaiset tarpeet jätehuollon suhteen. Kuvassa 3.13 on kyselyyn vastanneiden kotitalouksien kokemukset eri jätejakeille varattujen lokeroiden tilavuudesta suhteessa kyseisen jätejakeen kertymään. Vastaajat saivat valita kunkin jakeen kohdalla vaihtoehdoista liian suuri, sopiva tai liian pieni. 21 Kuva 3.13. Eri jätejakeille varattujen lokeroiden koon sopivuus. Sekajätteelle ja kartongille varatut lokerot olivat kotitalouksille joko liian pieniä tai sopivia, kun taas lasille ja metallille varattuja lokeroita pidettiin liian suurina. Astian rakenteesta johtuen sekajätteelle ja kartongille varattujen lokeroiden täyttö vaatii huolellisuutta, että varattu tilavuus tulisi täytettyä. Tämä voi osaltaan vaikuttaa siihen, että lokerot koettiin liian pieniksi. Muiden jätteiden lajittelu Kokeiluun osallistujat ilmoittivat lajittelevansa monilokeroastiassa kerättävien jakeiden lisäksi paperia, jonka he kuljettivat keskimäärin kerran kuukaudessa ekopisteille. Välikyselyn vastausten perusteella paperin erotteluasteeksi saatiin 85 %, kun se kokeilun alussa oli 69 %. Ekopisteiden käyttö oli pysynyt lähes saman kuin kokeilun alussa. Hansaksen ja Gumbostrandin ekopisteiden käyttö oli vähentynyt muita ekopisteitä enemmän. Kotitaloudet lajittelivat lisäksi pahvia, vaarallisia jätteitä ja sähkö- ja elektroniikka romua (SER), jotka he kuljettivat keräyspisteille harvemmin. Näiden jakeiden erotteluasteet olivat alhaisempia: pahvi 48 %, vaarallinen jäte 69 % ja SER 63 %. Biojätteen osalta toivottiin myös erilliskeräystä, koska se sekajätteen joukossa kahden viikon tyhjennysvälillä aiheuttaa hajuhaittoja. Yli puolella kotitalouksista oli kotikompostori, jossa kompostoitiin sekä keittiö- että puutarhajätteitä. 3.7 Halukkuus maksaa uudesta palvelusta Välikyselyssä kotitalouksilta kysyttiin, kuinka paljon enemmän he olisivat valmiita maksamaan kuukaudessa monilokeroastiakeräyksestä verrattuna pelkästään sekajätteen keräykseen. Kotitalouksille esitettiin vaihtoehtoina seuraavat korotukset jätehuollon kuukausimaksuun kahden viikon tyhjennysvälillä: en yhtään enempää 2 eur/kk (eli yhteensä 15 eur/kk) 4 eur/kk (eli yhteensä 17 eur/kk) 6 eur/kk (eli yhteensä 19 eur/kk) 8 eur/kk (eli yhteensä 21 eur/kk) 10 eur/kk (eli yhteensä 23 eur/kk) 22 Lisäksi kotitaloudet saivat esittää jonkin muun summan. Kyselyyn vastanneista kotitalouksista 37 %:a (n= 150) ei ollut halukas maksamaan yhtään enempää, kun taas 34 %:a oli valmis maksamaan 2 euroa kuukaudessa enemmän (Kuva 3.14). Kuva 3.14. Kotitalouksien halukkuus maksaa jätehuollon palvelutason muutoksesta. Neljä vastaaja oli valinnut kohdan ”muu summa”, näistä yksi vastaaja oli halukas maksamaan kaksi euroa enemmän tyhjennykseltä, kahden vastaajan mielestä hinnalla ei ollut väliä. Yksi vastaaja ihmetteli, miksi hinnan pitäisi nousta, kun monilokeroastiassa kerättävät jakeet voi viedä ilmaiseksi sorttiasemille. Tuloksen perusteella voi päätellä, etteivät kotitaloudet ole kovin halukkaita maksamaan jätehuollon palvelusta tai eivät halua ilmaista todellista halukkuuttaan ohjatakseen jätehuollon hinnoittelua. On kuitenkin todennäköistä, että uuden palvelun jatkamiseen vaikuttavat enemmän sen tuoma helppous kotitalouden päivittäiseen jätehuoltoon kuin palvelun hinta. 4 KOKEILUREITIT JA AJOSUORITTEET Kokeilujaksolla ajettiin 53 keräysreittiä, joista 48 reitin ajonseurantatiedot (TCS, Transport Control System) analysoitiin. Ajonseurantaohjelma kerää tietoa auton sijainnista (GPS-paikannin), suunnasta ja nopeudesta tallentamalla järjestelmään tietuerivin aina, kun auto on siirtynyt 100 metriä, ja kun edellisestä tietuerivin syntymisestä oli kulunut 30 sekuntia. Auto ollessa pysähdyksissä, syntyy uusi tietue joko 60 sekunnin tai 90 sekunnin välein. Analyysiä varten ajonseurantadataa esikäsiteltiin taulukkolaskentaohjelmassa. Tietojen tallennusintervallista johtuen keräysauton katsottiin olevan pysähdyksissä, kun auton siirtymä edellisestä tietueen otosta oli alle 10 metriä ja laskettu nopeus oli alle kilometri tunnissa. Todelliset moniloeroastian tyhjennykseen liittyvät pysähdykset tunnistettiin yhdistämällä jäteyhtiön asiakastietojärjestelmästä saatu tyhjennyssuoritteiden kuittaustieto ajonseurantatietoon aikaleimojen perusteella ja paikkatiedolla. 23 4.1 Keräysreitit Monilokeroastioiden tyhjennystä varten kokeiluun osallistuvat kotitaloudet oli jaettu kahdelle reitille. MONI1 reitti ajettiin parittoman viikon torstaina ja MONI2 reitti parillisen viikon torstaina. MONI1 reitillä noutopaikkojen lukumäärä vaihteli 115 - 122 välillä ja MONI2 reitillä 127 - 129 johtuen siitä, että osalla kotitalouksia tyhjennysväli oli neljä viikkoa. Molemmilla reiteillä oli joitakin asiakkaita, joilla oli monilokeroastian lisäksi erillinen sekajäteastia tyhjennettävänä. MONI1 reitin asiakkaat sijaitsivat pääsääntöisesti taajama-alueen ulkopuolella (Kuva 4.1), jolloin siirtymät noutopisteiden välillä olivat pitempiä. MONI2 reitin asiakkaat olivat pääsääntöisesti taajaman pientaloalueella (Kuva 4.2), jolloin siirtymät noutopisteiden välillä olivat lyhyitä ja samalla pysähdyksellä tyhjennettiin kahden tai kolmen asiakkaan monilokeroastiat. Kuvassa 4.3 on molempien reittien noutopaikkojen välisten siirtymien frekvenssijakaumat, josta on havaittavissa, että MONI2 –reitillä on runsaasti hyvin lyhyitä siirtymiä, kun MONI1-reitin siirtymät jakautuvat 50 metrin ja 1500 metrin välille. Kuva 4.1. Esimerkki monilokeroastiakeräyksen parittoman viikon keräysreitti (MONI1). 24 Kuva 4.2. Esimerkki monilokeroastiakeräyksen parillisen viikon keräysreitti (MONI2). Kuva 4.3. Siirtymät noutopaikkojen välillä. Reitin kokonaispituuteen vaikutti tyhjennyspaikkojen lukumäärä ja se, käytiinkö kuorma tyhjentämässä saman päivän aikana. Keskimääräinen reitin pituus oli 125 km vaihteluvälin ollessa 100 – 143 kilometriä. 4.2 Työajan jakautuminen keräysreiteillä Jätteiden keräysreittien työaikaa voidaan tarkastella kolmella tasolla. Varsinainen keräysaika muodostuu noutopaikka-ajasta ja ajosta noutopaikkojen välillä. Seuraava tarkastelutaso on auton käynti-aika, johon 25 sisältyvät noutopaikka-aika, siirtymäajat varikolta ensimmäiseen noutopaikkaan ja paluu varikolle työpäivän päätteeksi, siirtymät kuorman purkupaikalle ja kuorman purkuaika sekä muu keräyksestä poikkeava siirtymäajo. Kolmas tarkastelutaso on kuljettajan palkkatunnit, johon sisältyy noutopaikka-aika, auton käyttöaika, tauot ja ajot tauolle/tauolta sekä muu aika, kuten valmisteluaika varikolla, henkilökohtaiset ajat ja muu odotusaika esimerkiksi kaluston rikkoutumisen vuoksi. Kuvissa 4.4 on esitetty MONI1 keräysreitin työajan jakautuminen työpäivän aikana normaalilla reitillä ilman kuorman purkua. Noin kolmannes työajasta kuluu noutopaikalla ja yli puolet työajasta kuluu siirtymiin noutopaikkojen välillä, mitä selittää pitemmät välimatkat noutopaikkojen välillä. Kuva 4.4. Päivittäisen työajan jakautuminen MONI1-reitillä. MONI2 keräysreitillä noutopaikka –aika vei hieman enemmän aikaa, mikä johtui siitä, että pientaloalueella yhdellä pysähdyksellä tyhjennettiin kahden tai kolmen asiakkaan monilokeroastiat. Tällöin keräysauto pysähtyy paikkaan, josta on suhteellisesti pitempi matka siirtää astia tyhjennykseen kuin silloin, kun tyhjennetään vain yhden asiakkaan astia. MONI2 reitillä vastaavasti siirtymäaika noutopisteiden välillä vei vähemmän aikaa kokonaistyöajasta (Kuva 4.5). 26 Kuva 4.5. Päivittäisen työajan jakautuminen MONI2-reitillä. Noutopaikka-ajan tarkastelussa analysoitiin astian tyhjennysaikaa suhteessa yksilokeroastian tyhjennykseen. Kuvassa 4.6 on esitetty molempien reittien keskimääräinen astian tyhjennysaika sekä pelkän sekajätteen että yhdistettyjen monilokeroastioiden keräysreittien tyhjennysaika. Kuva 4.6. Keskimääräinen astian tyhjennysaika eri reiteillä verrattuna sekajäteastian tyhjennysaikaan. Tarkastelussa on huomioitava käytetyn aineiston tietueen tallennuksen jaksottaisuus. Keskimäärin monilokeroastian tyhjennysaika on puoli minuuttia pidempi kuin yksilokeroisen sekajäteastian. MONI1 reitin astian tyhjennysaika on jonkin verran pidempi, johtuen siitä, että kyseisellä reitillä useimmiten tyhjennettiin vain yksi astia. 27 Noutopaikka-aikaan vaikuttaa myös keliolosuhteet. Kuvassa 4.7 on esitetty aikasarjana molempien reittien keskimääräinen astian tyhjennysaika. Kuva 4.7. Aikasarja monilokeroastian keskimääräinen tyhjennysaika eri reiteillä. Molemmilla reiteillä astian tyhjennysaika (noutopaikka-aika) piteni talviaikana. Erityisesti MONI1 –reitillä lumen tulo näkyy noutopaikka-ajan pidentymisenä. Kyseisen reitin asiakkaat olivat taajaman ulkopuolella, jolloin pääsyyn noutopaikalle vaikutta teiden kunto. MONI1 reitillä on nähtävissä kaksi selvää piikkiä, joihin liittyy kaluston toimintahäiriö tai muu tyhjennystä hidastava asia. MONI2 reitin noutopaikka-aikaan lumen tulo toi noin 10 sekunnin lisäyksen. 5 MONILOKEROASTIOIDEN TÄYTTÖASTEET JA JÄTEMÄÄRÄT 5.1 Monilokeroastian lokeroiden täyttöasteet Monilokeroastian rakenteen käytännöllisyyttä tutkittiin tarkastelemalla astian eri hyötyjakeille varattujen lokeroiden täyttymistä. Tämä tehtiin neljä kertaa tutkimuksen aikana (23.8.2012 reitti 2, 30.8.2012 reitti 1, 18.10.2012 reitti 2 ja 28.2.2013 reitti 1). Otosjoukon kotitalouksille ilmoitettiin etukäteen mittauksista sähköpostilla, ja IUJ:n nettisivuilla tiedotettiin asiasta. Mittaushetki ajoitettiin siten, että mittauksen suorittajat kulkivat keräysauton reittiä ja mittasivat astioiden täyttöasteet juuri ennen kuin keräysauto tyhjensi ne. Tällä pyrittiin varmistamaan mahdollisimman totuudenmukainen tulos, koska usein astioita saatetaan täyttää vielä viime hetkellä. Reitin ajojärjestyksestä pyrittiin sopimaan etukäteen mahdollisimman tarkasti ajojärjestelijän ja kuljettajan kanssa. Tästä huolimatta ei aivan kaikkia astioita saatu mitattua ennen tyhjennystä. Mittausvälineinä käytettiin kahta mittatikkua, joihin oli tehty mitta-asteikko 0 – 100 %. Pidempää mittatikkua käytettiin kartonki- ja sekajätelokeroiden mittaamiseen, ja lyhyempää lasi- ja metallilokeroiden mittaamiseen. Astia ei ole symmetrinen, vaan se on alhaalta hieman kapeampi ja sen pohjalla on syvennykset, ja toisaalta taas ylöspäin mentäessä lasi- ja metallilokerot kaventavat sekajätteelle ja kartongille varattuja tiloja. Myöskään lasi- ja metallilokerot eivät ole täysin symmetrisiä, vaan nekin levenevät jonkin verran alhaalta ylöspäin. 28 Mitta-asteikon määritys tehtiin täyttämällä tyhjän jäteastian lokeroita vedellä siten, että lisätyn veden määrä oli aina 10 % lokeron tilavuudesta. Näin menettelemällä saatiin asteikko, jonka avulla voitiin ottaa huomioon astian muoto. Lopuksi mitta-asteikko käännettiin ylösalaisin, jolloin mittatikkua ei tarvinnut työntää jätteiden läpi astian pohjaan asti, vaan tikun alapää voitiin asettaa jätekerroksen päälle. Tällöin jätekerroksen pinnan ja astian reunan välinen korkeusero osoitti astian täyttöasteen. Jos astia oli esimerkiksi 10 %:sesti täynnä, oli se tällöin 90 %:sesti tyhjä. Mitattaessa tämä ”tyhjyysaste” ja vähennettäessä se 100 %:sta saatiin täyttöasteeksi 10 %. Kuvassa 5.1 mitataan lasille varatun lokeron täyttöastetta ja Kuvassa 5.2 puolestaan mitataan sekajätelokeron täyttöastetta. Kuva 5.1. Lasilokeron täyttöasteen mittaus (© Korhonen 2012). Kuva 5.2. Sekajätelokeron täyttöasteen mittaus (© Korhonen 2012). Täyttöasteiden mittauspäivinä tyhjennettiin yhteensä 494 astiaa ja mittaustulokset saatiin 401 astiasta. Kaikkia kohteita ei joko ehditty mittaamaan ennen keräysauton käyntiä, tai sitten jäteastioista oli poistettu metalli- ja lasilokero. Nämä 30-litraiset lokerot on mahdollista poistaa jäteastioista helposti ilman työkaluja, ja joissain kotitalouksissa näin oli tehtykin. Asukkaat ovat ilmeisesti todenneet, että lasi- ja/tai metallijätettä ei heillä synny, joten poistamalla kyseiset lokerot on saatu enemmän tilaa kartongille ja sekajätteelle. Osa asukkaista toimii myös siten, että he säilyttävät ja täyttävät lasi- ja metallilokerot erillään, ja vasta niiden 29 täytyttyä riittävästi liittävät ne takaisin monilokeroastiaan. Kartonki- ja sekajätelokeroiden täyttöastetta ei kuitenkaan voitu näissä tapauksissa mitata, koska mittatikun asteikko ei pätenyt astiaan, josta 30-litraiset lokerot puuttuivat. Taulukossa 5.1 on esitetty mittaustulosten keskiarvo, keskihajonta ja mediaani. Keskihajonta on melko suurta, minkä vuoksi jakauman tyypillistä arvoa kuvaa tässä tapauksessa keskiarvoa paremmin arvojen mediaani. Mittaustulokset vahvistavat etukäteen tehdyt oletukset ja aiemman tiedon siitä, että metallia ja lasia kertyy vähemmän kartonkiin ja sekajätteeseen verrattuna. Tämä on luonnollisesti otettu huomioon jo astioita ja lokerokokoja suunniteltaessa: metallille ja lasille varatut lokerot ovat tilavuudeltaan 30 litraa, kartonkilokero 120 litraa ja sekajätelokero 180 litraa. Kyselytutkimuksissa saatujen asukkaiden kommenttien perusteella osattiin myös odottaa, että metalli- ja lasilokeroiden pienemmästä koosta huolimatta niiden täyttöaste jää vähäiseksi. Taulukko 5.1. Lokeroiden täyttöasteiden keskiarvo, keskihajonta ja mediaani. Mittauspvä reitti(* Metalli Lasi Kartonki ka/k-haj/med ka/k-haj/med ka/k-haj/med 23.8.2012 M2 17/23/8 10/17/2 59/29/60 30.8.2012 M1 18/21/10 14/19/8 51/30/50 18.10.2012 M2 18/23/10 10/15/5 60/31/60 28.2.2013 M1 15/20/10 11/17/5 41/30/40 Sekajäte ka/k-haj/med 79/20/80 68/25/70 79/21/80 72/22/70 *) M1: monilokeroreitti 1; M2: monilokeroreitti 2 Vaikka mittauksissa ei ollutkaan tarkoitus tutkia lokeroiden sisältöä, vaan ainoastaan täyttöastetta, voitiin kuitenkin metallia ja lasia koskien tehdä eräitä havaintoja: metallilokeroissa oli usein pantittomia juomatölkkejä ja paistinpannuja, lasilokeroissa vauvanruokapurkkeja ja viinipulloja. Sisällön yleissilmäyksen perusteella kotitalouksien tietämys siitä, mitä mihinkin lokeroon kuuluu laittaa, oli odotusten mukaisesti hyvällä tasolla. Yleisimmät virheet lajittelussa olivat lasilokerossa olevat tasolasit tai sinne sopimaton keramiikka, ja metallilokerossa SER (sähkö- ja elektroniikkaromu). Nämä tapaukset olivat kuitenkin harvinaisia. Tarkasteltaessa lokeroiden täyttöastetta mitoitusnäkökulmasta (Kuva 5.3) havaitaan, että sekajätelokero täyttyy ensin ja kokeilussa käytetty noutoväli (2 tai 4 viikkoa) on osittain liian pitkä. Tätä havaintoa tukee myös se, että täyttöastemittauksissa havaittiin astian ulkopuolelle jätettyjä ylimääräisiä sekajätepusseja noin 7 %:lla tutkituista jätepisteistä. 30 Kuva 5.3. Lokeroiden keskimääräisen täyttöasteen summafunktiot Kartonkilokeron mitoitus oli koejaksolla suurin piirtein sopiva ja on epätodennäköistä, että kartonkia olisi joutunut sekajätelokeroon kartonkilokeron täyttymisen takia. Metalli- ja lasilokerot olivat tarpeeseen nähden selvästi liian suuria. Lasi ja metalli voitaisiin kerätä yhteen lokeroon, eikä silloinkaan olisi ylitäyttymisen vaaraa kuin poikkeustapauksissa (Kuva 5.3, Metalli+lasi). Kuvasta havaitaan myös, että lasin ja metallin lajitteluinto oli selvästi vähäisempää kuin kartongin, koska valtaosa tutkituista metalli- ja lasilokeroista oli tyhjiä tai lähes tyhjiä. Täyttöastemittausten perusteella voitiin määrittää myös eri jakeiden nimellistilavuuspainot astian lokeroissa (Taulukko 5.2). Taulukko 5.2. Jätejakeiden nimellistilavuuspainot monilokeroastiassa Mittauspvä reitti Metalli Lasi (kg/m3) (kg/m3) 23.8.2012 M2 148 498 30.8.2012 M1 157 352 18.10.2012 M2 116 321 28.2.2013 M1 75 295 keskimäärin 122 365 Kartonki (kg/m3) 24 25 22 20 23 Sekajäte (kg/m3) 118 116 130 109 118 5.2 Monilokeroastioiden jätemäärät Jätteiden määrä eri lokeroissa määritettiin kunkin reitin kuormapainojen perusteella. Ajetun reitin jälkeen auto punnittiin, jonka jälkeen auton lokerot tyhjennettiin yksi kerrallaan ja auto punnittiin jokaisen tyhjennyksen jälkeen. Näin saatiin jokaisen jakeen paino kyseiseltä reitiltä. Astiakohtaiset painot laskettiin jakamalla kunkin jakeen paino tyhjennettyjen astioiden määrällä. 31 Jätteiden kokonaispaino astiassa on esitetty kuvassa 5.4. Kokeilun aikana jätemäärä/tyhjennys on alentunut noin 10 %. Jakso on kuitenkin niin lyhyt, ettei ole varmuutta, onko kyseessä todellinen jätemäärän vähentyminen, vai satunnaisvaihtelusta aiheutuva näennäinen vähenemä. Kuva 5.4. Keskimääräiset jätteiden kokonaispainot monilokerokeräyksessä Metallin kertymä monilokeroastian metallilokeroon on esitetty Kuvassa 5.5. Kertymässä on nähtävissä aleneva trendi samoin kuin kokonaisjätemäärässä. Metallin kertymässä on kuitenkin selkeää kausivaihtelua, joka selittää ainakin suurimman osan trendistä. Tässäkin tutkimusjakson lyhyys vaikeuttaa tulosten tulkintaa. 32 Kuva 5.5. Metallikertymä monilokeroastian metallilokerossa Lasilokeroon kertyneen lasijätteen määrän kehitys on esitetty Kuvassa 5.6. Lasin määrä on selvästi vähentynyt kokeilun aikana. Koska sekajätteen koostumusta ei tutkimuksessa selvitetty, ei ole tietoa, johtuuko lasilokeroon laitetun lasin määrän väheneminen lajitteluinnon laantumisesta vai siitä, että lasia päätyy jätteeseen aikaisempaa vähemmän. Jälkimmäiseen tulkintaan voisi viitata mahdollinen kokonaisjätemäärän lievä aleneminen. Kuva 5.6. Lasikertymä monilokeroastian lasilokerossa 33 Kartongin kertymä monilokeroastian kartonkilokeroon on esitetty Kuvassa 5.7. Myös kartongin kertymä näyttäisi olevan lievästi laskusuunnassa kokeilun aikana. Varsinaista kausivaihtelua ei kertymässä näyttäisi olevan, vaan vaihtelut johtuvat lähinnä yksittäisten havaintojen suuresta hajonnasta. Kartongin kohdalla ei myöskään voida sanoa, johtuuko vähenemä lajitteluinnon laantumisesta vai jätemäärän vähenemisestä. Kuva 5.7. Kartonkikertymä monilokeroastian kartonkilokerossa Sekajätelokeroon päätyneen materiaalin määrä on esitetty Kuvassa 5.8. Sekajätteen määrä näyttää pysyneen koko tutkimusjakson ajan samalla tasolla. Suurimmat kertymäarvot on saavutettu vapun ja joulun jälkeen, mutta muutoin ei kertymässä näy vuodenaikaisvaihtelua. Kuva 5.8. Sekajätekertymä monilokeroastian sekajätelokerossa 34 6 MONILOKEROKERÄYKSEN KUSTANNUKSET Monilokerokeräyksen kustannukset eroavat tyypillisen yksikammioisella pakkaavalla sekajäteautolla suoritettavan jätteenkeräyksen kustannuksista pääosin kahdesta syystä: monilokerokaluston korkeampi investointihinta sekä myös monilokeroastian hitaampi tyhjennettävyys. Monilokerokaluston päällirakenteen kustannukset ovat vertailukalustosta riippuen 2-3 kertaa suuremmat kuin tyypillisen yksikammioisen päällirakenteen. Alustarakenteen osalta keräyskaluston kustannuksissa ei ole eroa, sillä samanlainen rakenne sopii molemmille päällirakenteille. Keräyskokeilun loppuvaiheessa keväällä 2013 toteutettiin monilokerokeräyksen urakkakilpailutus. Kilpailutettavana alueena oli Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n koko toimialue kuitenkin sillä rajauksella, että asiakkaita otetaan keräykseen mukaan vain alueilta, joilta monilokeroasiakkaita tulee riittävän paljon. Yksittäisiä noutopaikkoja ei sisällytetty kuljetusurakkaan, vaan urakka-alue laajenee vasta kun asiakkaista muodostuu logistisesti riittävän tehokkaita noutoalueita. Monilokeropalveluun liittyneitä asiakkaita oli kilpailutushetkellä noin 800 omakotitaloutta, mikä on noin 4 % Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n toimialueen omakotitalouksista. Kilpailutuksen perusteella todettiin, että monilokeroastian tyhjennyksen yksikköhinta on noin 2 kertaa niin suuri kuin tyypillisen 240 l sekajäteastian tyhjennyksen yksikköhinta. Kuljetusurakoitsijalle maksettavan tyhjennystyötä koskevan korvauksen lisäksi monilokerokeräykseen liittyy samat muut kustannustekijät kuin muillakin astiatyypeillä: jäteastian pesu jätehuoltomääräysten mukaisesti, kerättyjen jätejakeiden käsittelykulut ja mahdolliset hyötykäytön tuotot ja lisäksi järjestelmän hallinnointikulut. Monilokerokeräyksen asiakashinta kokonaisuudessaan kilpailutushetken asiakasmäärillä (sis alv 24 %, tyhjennysväli 2 vko) astiavuokrakustannuksen kanssa on noin 14 eur/tyhjennys. 240 l sekajäteastian tyypillinen asiakashinta Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n alueella ilman astiakulua on noin 6,5 eur/tyhjennys (sis. alv 24 %) ja astiavuokran (mikäli astia vuokrattu Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:ltä) kanssa yhteensä noin 7,60 eur/tyhjennys (sis.alv 24 %). Mikäli monilokerokeräyksen asiakasmäärät tulevaisuudessa kasvavat ja järjestelmä yleistyy, on tyhjennyskustannuksen osalle ennakoitavissa jonkinasteista laskua. Monilokeroastian (370 l) asiakashinnan muodostuminen edellä esitettyihin osatekijöihin on esitetty kuvassa 6.1. Kuva 6.1. 370 l monilokeroastian tyhjennyksen asiakashinnan jakautuminen eri osatekijöihin (sis. alv 24 %). 35 7 EKOPISTEKERÄYS KOKEILUALUEELLA 7. 1 Yleistä Tutkimusalueella sijaitsee kuusi ekopistettä, joissa on astiat keräyspaperille, kartongille, lasille ja metalleille. Ekopisteiden sijainti näkyy Kuvassa 7.1. Ekopisteet palvelevat vakituisen asutuksen lisäksi kesäasukkaita ja pisteet Storören, Gumbostrand ja Kalkkiranta osin myös veneilijöitä. Ekopisteitä käyttävien kesäasukkaiden ja veneilijöiden määrästä ei ole tietoa, mutta lisääntynyt käyttö näkyy kesäajan suurempina kertyminä. Ekopisteiden saavutettavuus samoin kuin niiden sijainti suhteessa asutukseen vaihtelevat suuresti (Kuva 7.1), mikä näkyy myös siinä, miten materiaaleja kertyy eri pisteisiin (Taulukko 7.1). Kuva 7.1. Ekopisteiden sijainti kokeilualueella Ekopisteisiin päätyvän paperin määrästä ei valitettavasti saatu tutkimuksen aikana tietoja. Koska paperia ei kerätty monilokerokeräyksessä, ei puuttuvalla tiedolla kuitenkaan ole merkitystä tulosten analysoinnissa. Taulukko 7.1 Hyötyjätteiden kertyminen tutkimusalueen ekopisteisiin (%) Ekopiste Metalli Lasi Kartonki 1. Storören 14 4 5 2. Hansas 10 8 13 3. Söderkulla 34 53 47 4. Gumbostrand 14 14 8 5. Eriksnäs 8 9 13 6. Kalkkiranta 19 13 13 Yhteensä 100 100 100 36 Jos kaikkien kokeilualueella sijaitsevien kotitalouksien käytössä olisi monilokeroastia, voitaisiin ekopisteistä periaatteessa luopua kokonaan. Tämä edellyttäisi kuitenkin sitä, että myös paperi olisi mukana monilokerokeräyksessä. Jos monilokerokeräys toteutetaan jatkossa vapaaehtoisuuteen perustuvana palveluna, ei ekopisteverkostoa voida lakkauttaa eikä materiaalien noutovälejä ekopisteiltä voida juurikaan harventaa. Kuvassa 7.2 on esimerkki Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n ekopisteestä. Kuva 7.2. Ekopiste (IUJ 2012). 7.2 Hyötymateriaalien saannot ekopistekeräyksessä Ekopisteille tuotuja hyötyjätemääriä on tässä tarkasteltu kesäkuusta 2011 maaliskuuhun 2013, joten tarkastelujakso kattaa sekä ennen kokeilua vallinneen ”lähtökohtatilanteen” että kokeilun aikaisen kertymän. Ominaisjätekertymien (kg/asukas/vuosi) laskentaa varten on oletettu, että ennen kokeilun alkua ovat kaikki alueen asukkaat (7620 asukasta) käyttäneet ekopisteitä keskimäärin samalla tavoin. Kokeilun alettua on oletettu, että kokeiluun osallistuvat taloudet eivät enää vie ekopisteisiin kartonkia, lasia tai metalleja, mutta muut asukkaat käyttävät ekopisteitä kuten aiemminkin. Kokeilun aikana ekopisteiden vakituisen käyttäjämäärän on laskelmissa oletettu olevan 6808 asukasta. Kuvassa 7.3 on esitetty tutkimusalueen ekopisteisiin kertyvän metallin määrä ja vastaavasti kuvissa 7.4 ja 7.5 lasin ja kartongin määrät. Kaikkien materiaalien osalta nähdään selvästi kesäaikainen käyttäjämäärän lisäys, mikä erityisesti lasin osalta keskittyy kesäloma-aikaan. Kertymissä näyttää myös olevan pientä vuodenaikaisvaihtelua, mikä näkyy selvimmin kartongin kertymistä koskevissa tuloksissa. Ekopisteiden kartonkiastioita on tyhjennetty pääsääntöisesti 1-2 kertaa viikossa. Lasi- ja metalliastioita on vastaavasti tyhjennetty 1- 2 kertaa kuukaudessa, lukuun ottamatta Söderkullan ekopistettä, jossa tyhjennys on tapahtunut pääsääntöisesti kerran viikossa. 37 Kuva 7.3. Metallien saanto ekopistekeräyksessä Kuva 7.4. Lasin saanto ekopistekeräyksessä 38 Kuva 7.5. Kartongin saanto ekopistekeräyksessä Kuvista 7.3 – 7.5 on myös nähtävissä, että metallin, lasin ja kartongin kertymissä ei ole tapahtunut ainakaan merkittäviä trendimuutoksia tutkimusaikana eli kertymät ovat pysyneet keskimäärin samalla tasolla koko mittausajan. 8 MONILOKEROKERÄYKSEN HYÖDYT JA HAITAT 8.1 Yleistä Monilokerokeräyksen hyötyjen ja haittojen arvioinnissa on otettu huomioon kaikki kuljetukset sekä jätejakeiden energia- ja materiaalihyötykäyttö. Arvioinnissa monilokerokeräystä ja sen aiheuttamia muutoksia on verrattu ennen kokeilua vallinneeseen tilanteeseen. Laskelmia on kuitenkin tehty vain kasvihuonekaasupäästöille, joten tuloksia ei voi yleistää kaikkia hyötyjä ja haittoja koskeviksi. Monilokeroastiakokeilun tavoitteena on saada mahdollisimman paljon hyötyjakeita kierrätettäväksi uusioraaka-aineena, jotta neitseellisen raaka-aineen tarve vähenee. Tällä puolestaan on suora vaikutus hiilidioksidipäästöihin, jotka ovat tutkimuksen puitteissa keskeisessä asemassa arvioitaessa järjestelmän ympäristövaikutuksia. Neitseellisen raaka-aineen hankinta kuormittaa ympäristöä monissa eri vaiheissa. Näitä vaiheita ovat mm. raaka-aineen tai malmin louhinta, sen kuljetus jatkojalostettavaksi, jatkojalostus, kuljetukset tuotteita valmistaville tehtaille eri puolille maailmaa, varastoinnit ja välivarastoinnit, ym. suorat ja epäsuorat ympäristövaikutukset. Käytettäessä tuotteiden valmistuksessa kierrätysraaka-aineita saadaan monia näistä em. vaiheista vähäisemmäksi ja useita jopa kokonaan poistetuksi valmistusketjusta. Neitseellisen raakaaineen hankinta ja siihen liittyvät jatkojalostukset, kuljetukset ja varastoinnit jäävät luonnollisesti kokonaan pois. 39 Kuitenkin myös kierrätysraaka-aineen keräys, kuljetukset ja varastointi aiheuttavat ympäristökuormitusta, ja se on myös prosessoitava ennen kuin sitä voidaan käyttää teollisuuden raaka-aineena. Nämä vaikutukset ovat kuitenkin merkittävästi pienemmät verrattuna neitseellisen raaka-aineen hankintaan. Monilokerohankkeeseen liittyvän tutkimusosion yhtenä tarkoituksena onkin tarkastella juuri tätä eroa neitseellisen raaka-aineen ja kierrätysraaka-aineen ympäristövaikutuksissa hiilidioksidipäästöjen muodossa. Teollistuneissa maissa on viime vuosina kiinnitetty yhä enemmän huomiota jätteenkeräyksen kustannuksiin ja sen aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. Koska keräysautot käyttävät lähinnä fossiilisia polttoaineita, aiheuttavat ne merkittäviä määriä hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi niistä aiheutuu myös muita päästöjä: rikkidioksidia (SO2), hiilimonoksidia (CO), palamattomia hiilivetyjä (HC), typen oksideja (NOx) sekä pienhiukkasia. Pienhiukkasten vaikutuksista ihmisten terveydelle on viime vuosina tullut aiempaa enemmän tietoa, ja ne näyttäisivät olevan luultuakin haitallisempia. Vuonna 2005 jätehuollon aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt kokonaisuudessaan (mukaan lukien kaatopaikoilta, jätteenpoltosta, kierrätykseen liittyvistä toimenpiteistä ja jätteen kuljetuksesta aiheutuvat päästöt) olivat EU15-maissa 2,6 % kaikista kasvihuonekaasupäästöistä (Skovgaard et al. 2008). Tanskassa suoritetun tutkimuksen mukaan erilaisissa kaupunkiympäristöissä suoritetussa jätteenkeräyksessä keräysauton hiilidioksidipäästöt ovat keskimäärin 2629 g/litra dieselpolttonestettä (Larsen et. al 2009). Jätteenkeräysauto aiheuttaa päästöjä paitsi ajaessaan keräysalueelle, noutopisteiden välejä ja keräysalueelta pois, myös sen käydessä paikallaan jäteastioiden noudon, tyhjentämisen ja takaisin paikalleen viemisen aikana. Tästä aiheutuu päästöhaittojen lisäksi myös meluhaittoja. Astioiden ja kuorman tyhjennysten aikana auton moottori käy paikallaan usein suuremmalla käyntinopeudella, kuin mitä sen normaali tyhjäkäyntinopeus on. Edellä mainituissa toimenpiteissä kuluva aika vaihtelee reitin ja olosuhteiden mukaan. Eräiden tutkimusten mukaan ruuhkaisessa, väkimäärältään suuressa kaupungissa, voi aika, jona keräysauto ei liiku vaan sen moottori käy paikallaan, olla jopa 50 % reitin kokonaiskestosta (Faccio et al. 2011). Panostamalla keräysreittien suunnitteluun voidaan kustannusten alenemisen ja päästöjen vähenemisen lisäksi saavuttaa myös korkeampi hyötyjakeiden kierrätysaste (Nuortio et al. 2005). Reittien suunnittelussa voidaan hyödyntää nykyaikaista teknologiaa, mm. erilaisia ajonohjaus- ja paikannusjärjestelmiä. Myös erilaisia sensoreita voidaan käyttää apuna (Faccio et al. 2011). Keräysreittejä optimoimalla vähenee myös keräysautojen tarve, joka puolestaan vaikuttaa suoraan päästöjen ja melun vähenemisen lisäksi investointikustannuksia alentavasti. Myös eri jätejakeiden keräämisen samalla noutokerralla on todettu tehostavan syntypaikkalajitellun kotitalousjätteen keräystä, ja korkea osallistumis- ja erotteluaste puolestaan pienentävät keräyksen kustannuksia (Tanskanen & Kaila 2001). Keräysajoneuvojen keskimääräinen dieselpolttonesteen kulutus vaihtelee välillä 1,4 – 10,1 litraa/tonni jätettä, riippuen mm. asutuksen tiheydestä (Larsen et al. 2009). Ajoneuvojen teknologian kehittyessä myös jätteenkeräyksen aiheuttamat päästöt mitä suurimmalla todennäköisyydellä vähenevät tulevaisuudessa. Jo nyt on saatu hyviä kokemuksia esimerkiksi liikennekaasun (CNG, compressed natural gas) käytöstä keräysajoneuvoissa (Wada et al. 2009). 40 8.2 Hyötyjakeiden keräyksen tehostuminen monilokerokeräyksen ansiosta Arvioitaessa monilokerokeräyksen tehokkuutta hyötyjakeiden saannon ja ympäristövaikutusten näkökulmasta on vertailukohtana ennen kokeilua vallinnut tilanne, jossa hyötyjätteet on kerätty ekopisteverkoston kautta. Hyötymateriaalien saannon näkökulmasta tulos on erittäin selkeä. Monilokerokeräyksellä ominaissaanto on noin kaksinkertainen ekopistekeräykseen verrattuna (Kuva 8.1). Kuva 8.1. Hyötymateriaalien saanto eri keräysmenetelmillä 8.3 Monilokerokeräyksen ympäristövaikutukset suhteessa nykyjärjestelmään Ympäristövaikutusten laskennassa otetaan huomioon muutokset kuljetuksissa sekä materiaali- ja energiakäyttöön menevien jätemateriaalien määrissä. Kuvassa 8.2 on esitetty kokeilussa mukana olleen keskimääräisen kotitalouden jätevirrat ennen kokeilua ja sen aikana. Molemmissa tapauksissa on oletettu, että syntyvä jätemäärä on yhtä suuri. Kuvassa esitetyt jätemäärät perustuvat tutkimuksen aikana tehtyihin mittauksiin monilokeroastioiden ja ekopisteiden jätemääristä. Kotitalouksien omien jätemateriaalikuljetusten päästöihin kokeilulla ei todennäköisesti ole vaikutusta, koska keräyspaperi viedään molemmissa tapauksissa ekopisteeseen. Lisäksi voidaan olettaa, että paperi on myös ennen kokeilua ollut ekopisteellä käynnin määräävä tekijä. Jäteautokuljetuksissa suurin ero syntyy kiinteistökohtaisessa keräyksessä. Tutkimusalueella tehtyjen sekajätteen ja monilokerokeräyksen polttoaineenkulutusmittausten mukaan kuluu monilokerokeräyksessä noin 20 % enemmän polttoainetta kuin pelkässä sekajätekeräyksessä. Tulos on kuitenkin vain suuntaaantava, koska polttoaineen kulutusta ei pystytty kohdistamaan suoraan vertailukelpoisille reiteille. Ekopisteiltä tapahtuvissa kuorma-autokuljetuksissa syntyy eroja vain järjestelmätasolla, jos monilokerokeräykseen osallistuvien osuus on riittävän suuri. Kokeilussa toteutunut noin 11 % osuus tai 41 myöhemmin tavoitteena oleva 10 – 20 % osuus ei juuri muuta ekopisteastioiden tyhjennysrytmejä eli kuljetussäästöt jäävät tältä osin enimmäkseen toteutumatta. Kuva 8.2. Yhden kotitalouden jätemateriaalivirrat ennen kokeilua ja sen aikana. Metallin, lasi ja kartongin hyötykäytössä tapahtuvat muutokset ovat sekä ympäristövaikutuksia vähentäviä että niitä lisääviä. Metallin saanto kasvaa erilliskeräyksessä, mutta vähenee samalla polttolaitostuhkasta erotetun metallin osalta. Kokonaistase on kuitenkin positiivinen ja voidaan olettaa, että saannon kasvu on lähinnä alumiinia. Lasin erilliskeräyksen kasvu kasvattaa suoraan talteen saadun materiaalin määrää. Kartongin saannon kasvu erilliskeräyksessä lisää suoraan talteen saadun materiaalin määrää, mutta vähentää samalla määrällä kartongista saatavaa energiahyötyä. Yhtä kotitaloutta kohti lasketut ja arvioidut muutokset on esitetty taulukossa 8.1. Taulukko 8.1. Hyötyjen ja haittojen muutokset monilokerokeräyksessä verrattuna nykyjärjestelmään Tekijä Muutos / kotitalous / vuosi Materiaalin vienti ekopisteeseen ei muutosta ajomäärissä Jätteen kiinteistökohtainen keräys + 3,3 litraa dieselpolttoainetta Materiaalien nouto ekopisteiltä ei muutosta ajomäärissä Jätteiden kuljetukset hyöty- ja energiakäyttöön ei muutosta ajomäärissä Kartongin materiaalikäyttö + 22 kg Kartongin energiakäyttö - 22 kg Lasin materiaalikäyttö + 17,5 kg Metallin materiaalikäyttö + 3,5 kg (alumiinia) Taulukon 8.1 mukaisista hyötyjen ja haittojen muutoksista on laskettu vastaavat muutokset kasvihuonekaasupäästöissä käyttäen kirjallisuudesta saatuja korvaavuus- ja muuntokertoimia. 42 Dieselpolttoaineen käytön lisäyksestä aiheutuu 2,63 kg CO2-eq lisäys / litra polttoainetta (Larsen et al 2009). Kartongin materiaalikäytön lisäyksestä tulee puolestaan säästöä 1,91 kg CO2-eq / kg kartonkia ja energiakäytön vähenemisestä 0,88 kg CO2-eq lisäys / kg kartonkia (Christensen & Damgaard, 2011a). Lasin materiaalikäytön lisäämisestä tulee säästöä 0,83 kg CO2-eq / kg lasia (Christensen & Damgaard, 2011b) ja alumiinin materiaalikäytön lisääntymisestä 3,53 kg CO2-eq / kg alumiinia (Damgaard & Christensen 2011). Kun hyödyt ja haitat yhdistetään, saadaan arvio muutoksen vaikutuksista kasvihuonekaasupäästöihin (Taulukko 8.2). Taulukko 8.2. Kasvihuonekaasupäästöjen muutokset monilokerokeräyksessä verrattuna nykyjärjestelmään Tekijä Muutos / kotitalous / vuosi (kg CO2-eq) Materiaalin vienti ekopisteeseen 0 Jätteen kiinteistökohtainen keräys +9 Materiaalien nouto ekopisteiltä 0 Jätteiden kuljetukset hyöty- ja energiakäyttöön 0 Kartongin materiaalikäyttö -42 Kartongin energiakäyttö +19 Lasin materiaalikäyttö -15 Metallin materiaalikäyttö (alumiinia) -12 Kasvihuonekaasupäästöt yhteensä -41 Taulukosta 8.2 havaitaan, että monilokerokeräyksen aihettamat CO2-päästöjen lisäykset ja kartongin energiakäytön vähenemisen aiheuttama päästölisäys ovat selvästi pienemmät kuin materiaalikäytön lisäyksestä saatavat säästöt. Tilastokeskuksen mukaan ( Tilastokeskus 2013) olivat kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2012 Suomessa yhteensä 61,4 milj tonnia CO2-eq ja jätehuollon osalta 2,1 milj tonnia CO2-eq. Tutkimusalueen kotitaloutta kohti luvut ovat tämän mukaan yhteensä 36 000 kg CO2-eq / kotitalous ja jätehuollon osalta 1 230 kg CO2eq / kotitalous. Monilokerokeräys lisäisi tämän mukaan jätehuollon kuormitusta 28 kg CO2-eq / vuosi eli runsaat 2% ja samalla vähentäisi kuormitusta jätehuollon ulkopuolella 69 kg CO2-eq / vuosi eli noin 0,2 % kokonaiskuormituksesta. 43 9 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Johtopäätöksiä Valtaosa kokeiluun osallistuneista on kokenut uuden keräyspalvelun parantaneen kunnallisen jätehuollon palvelutasoa. Vastaajista 59 % oli sitä mieltä, että palvelutaso oli parantunut huomattavasti, 28 %:n mielestä palvelutaso oli parantunut vähän ja 11 %:n mukaan palvelutaso oli pysynyt ennallaan. Kyselyyn vastanneista yli 90 % oli sitä mieltä, että monilokeroastiakeräys on vastannut heidän odotuksiaan. Osan mielestä kokeilu oli jopa ylittänyt heidän odotuksensa. Kokeiluun osallistuneiden kokemukset vastasivat hyvin kokeiluun osallistumisen motiiveja, kuten helppous, lajittelu ja kierrättäminen. Monilokeroastian sekajätelokero oli hiukan alimitoitettu ja kartonkilokeron mitoitus oli koejaksolla suurin piirtein sopiva. Metalli- ja lasilokerot olivat tarpeeseen nähden selvästi liian suuria. Lasi ja metalli voitaisiin kerätä yhteen lokeroon, eikä silloinkaan olisi ylitäyttymisen vaaraa kuin poikkeustapauksissa. Hyötymateriaalien saannon näkökulmasta kokeilun tulos on erittäin selkeä. Monilokerokeräyksen avulla saadaan talteen huomattavasti enemmän hyötymateriaaleja kuin ekopistekeräyksellä. Asukasta kohti laskettu ominaissaanto on monilokerokeräyksellä noin kaksinkertainen ekopistekeräykseen verrattuna. Monilokerokeräyksen aihettamat CO2-päästöjen lisäykset ja kartongin energiakäytön vähenemisen aiheuttama päästölisäys ovat selvästi pienemmät kuin materiaalikäytön lisäyksestä saatavat säästöt. Kokonaisuutena kasvihuonekaasupäästöt ovat siten jonkin verran pienemmät monilokerokeräyksessä kuin nykyisessä ekopisteisiin ja kiinteistökohtaiseen sekajätekeräykseen perustuvassa järjestelmässä. Suositukset Jos monilokerokeräystä päätetään jatkaa, tulee järjestelmän suunnittelussa ja mitoituksessa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin: sekajätelokeron kokoa tulee hiukan kasvattaa suhteessa muihin lokeroihin, jotta astian eri lokeroiden täyttyminen olisi tasaisempaa, lajiteltaviin jakeisiin voitaisiin lisätä paperi ja kerätä metalli ja lasi samaan lokeroon. Tällöin osallistujien tarve käydä ekopisteillä vähenisi oleellisesti, mikä vähentäisi myös kuljetusten kokonaispäästöjä, alueet, joille monilokerokeräystä tarjotaan, tulisi rajata asutuksen tiheyden perusteella, jotta vältytään tarpeettoman pitkiltä siirtymäajoilta. 44 Lähteet Christensen, T. H., Damgaard, A., 2011a. Recycling of Paper and Cardboard, kirjassa Solid Waste Technology & Management ( Thomas H. Christensen, toim.). 2011 Blackwell Publishing Ltd. ISBN: 9781-405-17517-3 Christensen, T. H., Damgaard, A., 2011b. Recycling of Glass, kirjassa Solid Waste Technology & Management ( Thomas H. Christensen, toim.). 2011 Blackwell Publishing Ltd. ISBN: 978-1-405-17517-3 Damgaard, A., Christensen, T. H., 2011. Recycling of Metals, kirjassa Solid Waste Technology & Management ( Thomas H. Christensen, toim.). 2011 Blackwell Publishing Ltd. ISBN: 978-1-405-17517-3 Damgaard, A., Larsen, A., Christensen, T. 2009. Recycling of metals: accounting of greenhouse gases and global warming contributions. Waste Management & Research 2009:27. s. 773 – 780. ISSN 0734242X Faccio, M., Persona, A., Zanin, G. 2011. Waste collection multi objective model with real time traceability data. Waste Management (2011), doi:10.1016/j.wasman.2011.07.005 IUJ, Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy. 2012. [www-sivut]. [Vierailtu 25.4.2012 – 30.9.2012]. Saatavissa: www.iuj.fi Larsen, A., Vrgoc, M., Christensen, H., Lieberknecht, P. 2009. Diesel consumption in waste collection and transport and its environmental significance. Waste Management & Research 2009 27, s. 652 – 659. ISSN 0734-242X. DOI: 10.1177/0734242X08097636 Lönnroth, Rita, erikoissuunnittelija. Sipoon kunta. Sähköposti 20.9.2012. Nuortio, T., Kytöjoki, J., Niska, H., Bräysy, O. 2005. Improved route planning and scheduling of waste collection and transport. Expert systems with applications 30 (2006). s. 223 – 232. [www-sivut]. [Viitattu 15.11.2012]. Pelto-Timperi, J. 2010. Sitaatti, SITA Oy:n asiakaslehti nro 1, toukokuu 2010. [verkkolehti]. s. 10. [viitattu 23.4.2012]. Saatavissa: http://www.sita.fi/c/document_library/get_file?uuid=8e0d6d79-560e40be-b5ad-d8d2a072c07b&groupId=10136 Räsänen, A. 2012. Environet Oy. Sähköpostikirjeenvaihto ja puhelinkeskustelu 15.8.2012. Skovgaard, M., Hedal, N., Villanueva, A. 2008. Municipal waste management and greenhouse gases. ETC/RWM working paper 2008/1. [www-sivut]. [Viitattu 15.11.2012]. Saatavissa: http://scp.eionet.europa.eu/publications/wp2008_1/wp/wp1_2008 Tanskanen, J-H., Kaila, J. 2001. Comparison of methods used in the collection of source-separated household waste. Waste Management & Research 19. s. 486 – 497. ISSN 0734-242x. Tilastokeskus 2013. Suomen kasvihuonekaasupäästöt alhaisimmalla tasolla sitten vuoden 1990 http://tilastokeskus.fi/til/khki/2012/khki_2012_2013-05-16_tie_001_fi.html 45 Wada, Y., Okumoto, T., Wada, N. 2009. Evaluating household waste treatment systems with specific examination of collection and transportation processes. J Mater Cycles Manag (2009) 11. s. 82 – 94. DOI 10.1007/s10163-008-0222-4 46 Liite Monilokeroastiakokeilun kysely kokeilujakson aikana (Ympyröikää sopiva vastausvaihtoehto) Taustakysymykset: 1. Asuinalueesi postinumero? _______________ 2. Vastaajan sukupuoli? a. Mies b. Nainen 3. Vastaajan ikä? a. b. c. d. 18-24 25-34 35-49 50 -> 4. Ammatillinen koulutuksesi? a. b. c. d. e. Ammattikoulu Opistotason tutkinto Ammattikorkeakoulu Ylemmän asteen tutkinto Muu, mikä?________________________________________ 5. Elämäntilanteesi tällä hetkellä? a. b. c. d. e. f. g. h. Töissä kokopäiväisesti kodin ulkopuolella Töissä osa-aikaisesti kodin ulkopuolella Töissä kotona /etätyö Opiskelija Kotiäiti/-isä Työtön Eläkeläinen Muu, mikä? _______________________________________ 47 6. Kotitalouden bruttotulot kuukaudessa (yhteenlasketut)? a. b. c. d. e. f. g. 0 – 1 600 euroa 1 601 -3 300 euroa 3 301 - 5 000 euroa 5 001 - 7 500 euroa 7 501 - 9 100 euroa 9 101 - 11 600 euroa Yli 11 600 euroa 7. Samassa taloudessa asuvien henkilöiden lukumäärä? ______ henkilöä 8. Samassa taloudessa asuvien lasten lukumäärä? ____ , joista vaippaikäisiä ___ koululaisia ___ Kokemukset osallistumisesta: 9. Miten monilokeroastia -kokeilu on muuttanut jätehuollon palvelutasoa? 1. 2. 3. 4. 5. parantanut huomattavasti parantanut vähän ennallaan huonontanut vähän huonontanut paljon 10. Mitä kokemuksia teillä on kokeilusta? ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ 11. Onko kokeilu vastannut odotuksianne? 48 ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ 12. Onko kokeilulla ollut vaikutusta kulutuskäyttäytymiseenne? Kyllä Ei Mikäli vastasitte Kyllä, niin millaisia vaikutuksia? ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ 13. Onko monilokeroastian lokeroiden koko on mielestänne (merkitkää x sopiva vaihtoehto) liian suuri sopiva liian pieni sekajäte _______ ______ _______ kartonki _______ ______ _______ lasi _______ ______ _______ metalli _______ ______ _______ 14. Ovatko kokeilussa kerättävät jätejakeet (lasi, metalli, kartonki, sekajäte) teille sopivat? Kyllä Ei Mikäli vastasitte Ei, niin mitä neljää jaetta ehdotatte kerättäväksi monilokeroastiassa? ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ 15. Lajitteletteko muita jätteitä? Kyllä Ei Mikäli vastasitte Kyllä, mitä jätejakeita lajittelette? (ympäröikää lajittelemanne jätejakeet) Arvioikaa myös, kuinka suuren osan kunkin eri jätejakeen muodostuvasta kokonaismäärästä lajittelette ja viette keräykseen. (kaikki = 100%) lajiteltu osuus 49 a. b. c. d. e. Paperi Pahvi Biojäte Vaarallinen jäte Muu, mikä______________________________________________________ 16. Mihin toimitatte nämä lajitellut jätejakeet? Ekopisteet: a. Sipoonranta b. Hansas c. Söderkulla d. Gumbostrand e. Eriksnäs f. Kalkkiranta g. Muu, mikä _____________________________________________________ 17. Viettekö kaikki jakeet kerralla ekopisteelle? Kyllä Ei 18. Kuinka usein viette näitä jakeita ekopisteisiin? (Esim. 1 x vko, joka 2. vko, 1 x kk ) ___________________________________________________________________ ___________________________________________________________________ 19. Miten kuljetatte lajitellut jakeet keräyspisteisiin? a. jalan b. pyörällä c. omalla autolla 20. Toimitatteko lajitellut jätejakeet keräyspisteisiin a. erikseen b. kaupassa käynnin yhteydessä c. muun asioinnin yhteydessä 21. Onko Teillä kotikompostori? Kyllä Ei 22. Mitä jätteitä kompostoitte? _______________________________________________________________ Monilokerohankkeen tutkimusjakso päättyy maaliskuussa 2013. Tutkimusjaksolla keräystä on rahoitettu osittain valtion Tekes-tutkimusrahoituksella ja Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n tutkimusrahoituksella. Mikäli tutkimusjakson perusteella ympäristövaikutukset ja palvelutaso todetaan hyviksi, monilokeropalvelua pyritään jatkamaan myös tutkimusjakson jälkeen. 50 Asiakashinta määräytyy tällöin todellisten kustannusten mukaisesti. Mitä enemmän monilokerokeräykseen saadaan asiakkaita, sitä kustannustehokkaammin keräys pystytään järjestämään ja sitä edullisemmaksi asiakashinnat muodostuvat. 23. Normaali sekajäteastian tyhjennys maksaa asiakkaalle n. 13 eur / kk (240 l astia, tyhjennys 2 krt / kk). Mikäli monilokerokeräyspalvelua jatketaan, kuinka paljon enemmän olette valmis maksamaan astiatyhjennyksestä kuukaudessa? 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. en yhtään enempää 2 eur/kk (eli yhteensä 15 eur/kk) 4 eur/kk (eli yhteensä 17 eur/kk) 6 eur/kk (eli yhteensä 19 eur/kk) 8 eur/kk (eli yhteensä 21 eur/kk) 10 eur/kk (eli yhteensä 23 eur/kk) muu summa _________ eur/kk enemmän. Voitte antaa palautetta kyselystä. ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ Kiitos vastauksestanne!
© Copyright 2024