1. No category

taidetta kahvissa ➽ 15 bluesia imatralla ➽ 17 löytöjä pieksämäellä ➽ 23
lehti junamatkustajille TOUKOkuu 2010
Keräilijän
unelma
➽8
kauhea
siivo
➽ 18
Peter
Franzen
Kulkurin saappaissa
➽ 12
5
Kuopion Matkailupalvelu 1/1 (260x370)
pääkirjoitus sisältö
3
Luonnon ehdoilla – ja armoilla
Tuskin olimme selvinneet poikkeuksellisen kylmästä ja lumisesta talvesta, kun luonto järjesti
meille uuden oikun. Huhtikuussa Islannin tulivuorenpurkauksesta peräisin ollut tuhkapilvi
­lamautti koko Euroopan lentoliikenteen päiviksi
ja sekoitti monen matkasuunnitelmat.
Mitä me tästä opimme? Ehkä sen, että luontoa ei koskaan voi kokonaan selättää, ei vaikka
käytössä olisi hienoin tekniikka tai parhaimmat
keksijät. Tulivuorenpurkauksen valtava voima
kertoo jotain omasta haavoittuvuudestamme.
Teemme mitä tahansa, luonto voi silti aina yllättää meidät. Luontoa vastaan ei kannata taistella.
On vain toimittava sen ehdoilla. Mielestäni tässä on myös jotain melko lohduttavaa. Kaikkea ei
voi hallita. Onneksi. Siksi luontoa kannattaa
kohdella sen ansaitsemalla nöyryydellä. Huolehtimalla siitä. Hyväksymällä, että on asioita, joille
emme oikeasti voi mitään.
VR on jo monen vuoden ajan sitoutunut
ympäristöystävälliseen toimintaan. Loppuvuodesta 2007 julkaisimme 12 ympäristölupausta,
josta yksi oli junaliikenteen hiilidioksidipäästöjen
­puolittaminen. Vuodesta 2009 junamme ovat
kulkeneet vesivoimalla, eli kokonaan uusituvalla
energialla. Pitkän tähtäimen tavoitteenamme on
tarjota kokonaan hiilidioksidineutraaleja junamatkoja. Myös konsernin kumipyöräliikenne on
sitoutunut kattaviin ympäristölupauksiin. Esimerkiksi VR-konsernin linja-autoliikenteessä
­kokeillaan nykyään biodieseliä. Lisäksi veturinkuljettajille ja autonkuljettajille annetaan taloudellisen ajotavan koulutusta. Verkkosivuillamme voit
seurata ympäristölupaustemme toteutumista.
VR ja Suomen luonnonsuojeluliitto jatkavat
jo kolmatta vuotta yhteistyötään perinnemaisemien hoitamiseksi. Tänä vuonna VR lahjoittaa
kymmenen senttiä perinnemaisemahankkeelle
jokaisesta VR:n verkkokaupan ostoksesta. Tiesitkö muuten, että perinnemaisemakasvisto on
­yllättävän rikas ja monimuotoinen? Käy virittäytymässä kevääseen ja kesään vaikkapa kurkkaamalla kasvientunnistuskisaa VR:n nettisivuilla osoitteessa vr.fi. ­Vastaajien
kesken arvomme junamatkan.
8
Traktorikeräilijä ilman tilantarvetta
Keräilijä Timo Teinilän kiinnostus miniatyyrikokoisiin maatalouskoneisiin
on mahdollistanut mittavan kokoelman.
12
15
Peter Franzen
Kokemuksista rikastunut reissaaja
kokeilee siipiään esikoiskirjailijana.
Kaunista kahvista
Maitovaahdosta syntyy taidolla
koristeellisia kahviannoksia.
Hanna von Wendt
18
Roskille kyytiä 23
Rakennusvirasto taistelee puistojen kasvavia jätekasoja vastaan.
Aarteiden Pieksämäki
Pieksämäen kirpputorit ovat
aarteidenmetsästäjien Mekka.
Tässä numerossa myös VR:n kuulumisia 4 / Pyörän kuljetus junassa 6 /
Toukokuisia menovinkkejä 16 / Lypsyllä 20 / Matkapelejä 25 / Sivuraide 26 /
VR aktuellt och På spåret 28 / Ristikko, tenttiventti ja sudoku 30 / Lukemista 31
Julkaisija
VR Osakeyhtiö
Päätoimittaja
TOUKOkuu 2010
Hanna von Wendt
puh. 030 721 300
Osoite
VR-Yhtymä Oy/ Viestintä
PL 488, 00101 Helsinki
puh. 030 710
faksi 030 721 500
Toimitus
tuottaja
kuvatoimittaja
Alma Media Lehdentekijät
PL 502, 00101 Helsinki
puh. 010 665 102
faksi 010 665 2533
etunimi.sukunimi@lehdentekijat.fi
Johanna Salonen
puh. 010 665 2910
Laura Vuoma
Toimitussihteeri
Kati Särkelä
Matkaan-lehteen tarkoitetut
­jutunaiheet pyydetään esittämään
suoraan toimitukselle.
Ulkoasu
Marika Viherlaiho
Mika Soikkeli (AD)
Kristian Lindbohm
toimittaja
på spåret
Nina Zischka
Ilmoitusmarkkinointi
Sivunvalmistus
BF Media Oy
galia.suarez@bfmedia.fi
puh. 09 4559 0097
faksi 09 4559 2246
gsm 050 5707 924
Aste Helsinki Oy
puh. 020 720 9043
osoitteenmuutokset
Levikki
tuula.tengvall@vr.fi
Painopaikka
I-Print, Seinäjoki
70 000
ISSN
1236–2433
Ilmestymis­päivä
6.5. 2010
Seuraava lehti ilmestyy
3.6. 2010
kannen kuva
Junnu Lusa
Lehti ei vastaa tilaamatta
lähetettyjen kirjoitusten
tai kuvien säilytyksestä
eikä palauttamisesta.
4
VR:n kuulumisia Mistä ostan
junalipun?
Espoon uudistettu asema sai remontissa vihreän ilmeen.
Asemien lipunmyynnistä
Lipunmyyntiautomaatista
R-kioskilta
Junalippu varataan puhelimitse
VR Asiakaspalvelusta numerosta 0600 41 900 (puhelun hinta
1 € + pvm) ja lunastetaan R-kioskilta varausnumeroa vastaan.
VR:n verkkokaupasta
Junan konduktööriltä
Matkatoimistosta sekä
muilta jälleenmyyjiltä
Mistä löydän
aikataulut?
VR:n Internet-sivujen
­Matkahausta
VR asiakaspalvelusta
numerosta 0600 41 900 (puhelun hinta 1 € + pvm).
Pauliina Leisiö
Aikataulut-automaatista
numerosta 0307 20 906. Palvelu
on auki 24 h vuorokaudessa
­(puhelun hinta lankapuhelimella
0,08 € + 0,01 €/min, matkapuhelimella 0,3 €/min).
Teksti-tv:n sivulta 430
Tekstiviestillä
Lähettämällä tekstiviestin ”AK?”
numeroon 13 121 saat palvelun
käyttöohjeen ja tekstiviestillä
”AK” aikataulu­k yselyn viesti­
pohjan. Palvelu ­toimii Soneran,
Elisan, DNA:n ja Saunalahden
puhelinliittymissä, hinta 0,25 €.
Lisätietoja: vr.fi
VR Asiakaspalvelu
0600 41 900 (1 € + pvm)
L aura Vuoma
kuukauden
matkustaja Helena Berg, viestintäpäällikkö,
Mäntsälä
Olen matkalla kotiin. Kuljen
­päivittäin töihin Lahteen, ja täällä Mäntsälän asemalla minua
odottaa joka ilta punainen
1970-luvun Kombi-pyörä, jolla
polkaisen loppumatkan. Pidän
junamatkustuksesta. Valitsimme
mieheni kanssa asuinpaikkamme osaksi sen perusteella, että
työmatkat voi taittaa junalla. Raideliikenne on minusta luotettavaa, vaikka tänä talvena aikatauluyllätyksiä onkin tullut. Junassa
luen päivän uutisotsikot.
Espoon asemalla juhlitaan
Espoon keskuksessa vietetään
asemasillan avajaisia 31. 5.−4. 6.
Asemasillan remontin valmistumisen kunniaksi järjestetään
juhlaviikko, joka huipentuu
Anna Puun ulkoilmakonserttiin.
Juhlallisuudet alkavat 31.
toukokuuta, kun Helsingin rautatieasemalta saapuva juhla­
juna tuo kutsuvieraat paikalle
seuraamaan noin kello 15.15.
­alkavaa nauhan leikkaamista.
Tapahtumassa ovat läsnä muun
muassa kaupunginjohtaja
­Marketta Kokkonen ja Espoon
kaupunginhallituksen puheenjohtaja Saija Äikäs-IdänpäänHeikkilä. Seremoniamestarina
toimii kaupungininsinööri
­Martti Tieaho. Tarjolla on kakkukahvit 800 ensimmäiselle ja
lapsille mehua.
Pitkin viikkoa asemasillalla
on elävää musiikkia ruuhka-­
aikoina, ja nähtävillä myös
­Keski-Espoon koulujen kuvataidekilpailuun osallistuneet työt.
Kuvataidekilpailun voittaja pääsee tapaamaan Anna Puuta 4.
kesäkuuta kello 15−16 järjestettävässä juhlakonsertissa.
Kokonaan uudelleen rakennettu asemasilta on katettu
­valokatteella, jota koristavat
Mikko Rikalan suunnittelemat
haavan lehvästöt ja puunrunko-
jäljitelmät. Asemasillan lattia
on peitetty soraa muistuttavalla
pinnoitteella. Sen lisäksi alueella on VR:n vihreän yritysilmeen
mukaan uudistettu asema,
­lipunmyyntitilat ja lounaskahvila. Kaksikerroksiselta asemalta
on pääsy kolmelle laiturille sekä
­radan ylitse kauppakeskukseen
johtavalle kävelysillalle. Asemaalueella on kolme uutta hissiä
sekä liukuportaat.
Keväistä ravintoloissa
Auringon paistaessa päivä päivältä lämpimämmin kannattaa
istahtaa hetkeksi katselemaan
kesän saapumista juuri avatuille
terasseille. Helsingn asemalla
Oosterin terassilla on tänä
keväänä maisteltavissa monenlaisia rosé-kuohuviinejä. Piccolokuohuviinin, mansikoita ja
vaahtokarkkeja saa 20 eurolla.
Helsingin aseman Pullman
Barin alakerrasta löytyvässä
Pullman Loungessa pirskahtelee samppanja. Nicolas Fuillatte
roséta on tarjolla laseittain
– edullisin lasillinen samppanjaa maksaa neljä euroa.
Junien ravintoloissa herkutellaan touko-kesäkuussa
teemalla Makuja maailmalta
– Rail Gourmet’n keittiömestari
suosittelee meksikolaisilla
kananachos-lautasella ja SOLoluella.
L aura Vuoma
Matkapuhelimella osoitteesta mobile.vr.fi
Kelirikko haittaa liikennettä
iStockphoto
Taskuaikataulusta
Saatavilla VR:n asemien lipunmyynnistä, hinta 0,80 €.
Routiminen hidastaa junaliikennettä erityisesti Pohjois-Suomessa, mutta aiheuttaa haittoja
myös maanteillä. Lumien sulamisvedet eivät pääse roudan
­takia imeytymään tienpinnalta
maahan, jolloin tielle kertyvä
vesi pehmentää päällystämättömät tiet lähes kulkukelvottomiksi. Jäätynyt ojarumpu voi
­kelirikon aikana aiheuttaa tulvan tielle.
Sulamishaittoja pyritään
v­ ähentämään ennakoimalla:
lumi­valleja on madallettu, penkkoihin tehty sohjo-ojia, rumpuja
sulatettu ja tarvittaessa myös
kavennettu ajoratoja ja suljettu
ajokaistoja. Kelirikosta johtuvia
painorajoituksia on tiestössä yli
tuhannen kilometrin matkalla.
Eniten painorajoituksia on
­Hämeessä, Keski-Suomessa,
Savo-Karjalassa ja Vaasassa.
VR:n kuulumisia
kuukauden tuote ▸ Puhdasta vettä hätäalueille
Avecran isännöimissä junien
­ravintolavaunuissa ja asemien
ravintoloissa voi 28.4. – 9.5.
osallistua Unicefin Jano 2010
-kampanjaan. Jo yhden euron
lahjoituksella 40 lasta saa puhdasta vettä vuorokaudeksi
­alueilla, joissa Unicef vastaa
vesi- ja sanitaatiohuollosta.
Lahjoitus tehdään ravintoloissa laskua maksettaessa, ja
antaa voi euron tai enemmänkin. Lahjoitetut varat ohjataan
kokonaisuudessaan Unicefille.
Ravintolakohtaiset lahjoitukset
näkyvät kampanjasivuilla
unicef.fi/jano.
Ennakkoetu – alennusta
aikuisten junalipusta
kaupassa. Ennakkoetulippu
on voimassa ainoastaan
­lippuun merkittynä päivänä
ja lippuun merkityssä junassa. Siinä ei ole muutoseikä takaisinmaksumahdol­
lisuutta.
Lipun osto tapahtuu vr.fi-­
sivuston VR Matka­hausta,
josta valitaan haluttu junayhteys ja edetään lipun ostoon.
Osto­ruudussa Ennakkoetutarjouksen voi valita alas­
vetovalikosta. Matkustus­
aikaa ­Ennakkoetu-lipulla on
6. 6. asti.
▸ Vyöhykehinnoittelu jatkuu
L aura Vuoma
Toukokuussa ­aikuisten junalippu kannattaa ostaa seitsemän vuorokautta ennen matkaa verkkokaupasta, jolloin
lipun hinnasta saa 20 prosentin alennuksen.
Alennushinta kattaa kaikkialle Suomeen tehtävät, yli
­sadan kilometrin matkat.
Alennuksen saa myös vaihdollisten yhteyk­sien lipuista.
Tarjous koskee aikuisten normaalihintaisia kertalippuja
toisen luokan istumapaikoille.
Ennakkoetuhintainen lippu on myynnissä vain verkko-
Automaattien uudistus etenee
VR:n uusi, vihreä lipunmyynti­
automaatti löytyy nyt yhä
useam­malta asemalta. Suurin
osa vanhoista automaateista on
vaihdettu uusiin huhtikuun aikana, ja viimeistenkin automaattien asennukset tehdään toukokuun loppuun mennessä. Uusia
ulkoautomaatteja tulee myös
monille kylmä­asemille, joilla ei
ennen ole automaattia ollut.
Uudet automaatit toimivat
kosketusnäytöllä ja liput mak­
setaan sirukortilla. Maksuvälineinä käyvät myös VR Matka­
tilikortti (edellyttää verkkotun­
nusta) sekä American Express.
Automaatilla voi tulostaa myös
VR Asiakaspalvelusta varatun
kaukoliikenteen lipun tai VR:n
verkkokaupasta ostetun matkalipun.
L aura VUoma
kuukauden kysymys Missä lataan korttini?
VR:n uusissa, vihreissä
l­ipunmyyntiautomaateissa
matkakortin lataus onnistuu
ensi vuonna, kun VR ottaa
käyttöön uuden myyntijär­
jestelmän. Tällöin myös
­automaattien toimintoihin
ja t­ uotevalikoimaan tulee
­uudistuksia.
arvaa mikä junan osa Lähetä arvauksesi osan nimestä ja käyttö­tarkoituksesta (max. 160
merkkiä) tekstiviestinä numeroon 173 323. Kirjoita viestin alkuun
­koodi LS ARVAA. Liitä mukaan myös yhteystietosi. Viestin hinta on
0,95 euroa. Kaikkien 27. 5. mennessä vastanneiden kesken ­arvotaan
edestakainen kotimaan junamatka InterCity-junan business-luokassa.
Oikea vastaus selviää seuraavassa Matkaan-­lehden numerossa.
Pauliina Leisiö
Tähän voi törmätä
muuallakin, mutta
vetureissa ja junissa
tämä osa on mel­
koisen virrakas
­kapistus. Mikä osa
on kyseessä?
Viime numerossa arvuuteltiin tyhjennysventtiiliä,
joka on osa junan wc:n tyhjennysjärjestelmää.
Sen kautta pytyn sisältö ohjataan säiliöön.
­Parhaita vastauksia ja voittaja sivulla 29.
miika kainu
Matkakortin lataus onnistuu
kätevästi VR-asemien lipunmyynneissä Espoon, Helsingin, Keravan, Kirkkonummen, Pasilan ja Tikkurilan
asemilla. Näissä lipunmyynneissä korttiin voi ladata joko
kautta, arvoa tai ostaa kertakortteja sekä kertalippuja.
5
Tämän vuoden alussa toimintansa aloittanut Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä on
päättänyt jatkaa vyöhykehinnoittelua. Helsingin seudun
taksa- ja lippujärjestelmä 2014
mallin mukaan voi jatkossa
osan matkasta maksaa kausilipulla, vaikka se ulottuisi kelpoisuusalueen ulkopuolelle.
Tällöin lisähinta maksetaan kortin arvolla.
Hinnoittelumallin avulla voidaan järjestelmää jatkossa laajentaa vaiheittain myös lähi- ja
kehyskuntiin. Tällöin uloin vyöhykeraja voisi ulottua jopa sadan kilometrin päähän Helsingin keskustasta. Jo nyt vyöhykealue on laajentunut kolmannen
vyöhykkeen myötä, sillä HSL:n
matkakortti kelpaa myös Keravalla ja Kirkkonummella. HSL:n
hallitus hyväksyi taksa- ja lippujärjestelmän 2014 periaatteet
kokouksessaan maaliskuussa.
▸ Vihreitä junanvaunuja
liikenteessä
Vihreät, VR:n uuden yritysilmeen mukaiset junanvaunut
näkyvät jo raiteilla. Liikenteessä
on viisi vihreää IC-kaksikerrosvaunua ja kaksi IC-yksikerrosvaunua. Vihreiden vaunujen
­k yljissä näkyvät suomalaiset
eläimet ja maisemat. Kuvituksen ideoijana on kansainvälinen
suunnittelutoimisto Design
Bridge.
Nykyinen junakalusto tulee
vihertymään vaiheittain, kun
vaunut maalataan peruskor­
jausten yhteydessä. Myös tänä
kesänä liikennöinnin aloittavissa uusissa makuuvaunuissa on
vihreää.
▸ Muutostöitä Helsingin
autojuna-asemalla
Helsingin autojuna-asemalla
tehdään muutostöitä huhtikuusta elokuun loppuun. Autojunien lastauspaikka siirtyy sata
metriä pohjoiseen. Muutostöissä uudistetaan muun muassa
autojen kuormaussiltoja sekä
lyhennetään autojen lastaus­
paikan raiteita.
Remontin ajaksi autojunaaseman kulkureittejä on muutettu, ja lipuntarkastuspiste
sekä odotustila sijaitsevat
­uudella paikalla.
pyöräillen 6
Teksti Jenni Junkala kuva Rodeo
▸ Muista aina liikenteessä
• Käänny konduktöörin puoleen,
jos kaipaat johonkin asiaan
­selvennystä.
• Lähiliikenteen juniin on merkitty
ovet, joista mennään pyörän
kanssa sisälle.
• Ota kanssamatkustajat huo­
mioon, erityisesti kuraisen pyörän tai vaikkapa juuri öljyttyjen
ketjujen kanssa.
• Varaa pyöräpaikka etukäteen.
• HSL-alue tarkoittaa Helsinkiä,
­Espoota, Vantaata, Kauniaista,
Kirkkonummea ja Keravaa.
Vietä vihreä kesäloma
Kesäloman voi viettää polkupyörällä ristiin rastiin rullaten.
Huilitauko polkemisen lomassa onnistuu vaikka junassa.
”
Junan avulla pyöräilijä ehtii nähdä
lomaviikon aikana vähän enemmän
kuin pelkällä lihasvoimalla. Junai­
leminen on sallittua huilaamista”,
kertoo ­innokas kesäpyöräilijä, VR:n
­ympäristö- ja yhteiskuntasuhdejohtaja
Otto Lehtipuu.
Suomen suvesta nauttiva saa pyörän
selässä pisamat loistamaan ja hien virtaamaan. Vihreä kesämatkalainen voi
suunnistaa vaikkapa Järvi-Suomea tai
karjalaisia maisemia ihailemaan. ”Sen
hienompaa maisemaa kuin Etelä-Savon
Punkaharju ei juuri löydäkään”, Lehtipuu
mietiskelee.
Lähijunissa ilmaiseksi
Vuoden 2010 alussa HSL aloitti vuoden
kestävän kokeilun, jonka aikana polkupyörää saa kuljettaa maksuttomasti
ruuhka-aikojen ulkopuolella miltei
­samoilla säännöillä kuin Helsingin
­metroissakin.
”Ruuhka-aikoina kello 7–9 ja 15–18
lähiliikenteen juniin ei voi tuoda polkupyöriä lainkaan, mutta ruuhka-aikojen
Kaustisen Evankelinen Opisto
114x110
­ lkopuolella pyöristä ei veloteta HSL:n liu
pulla HSL:n alueella”, Lehtipuu summaa.
Ajatus kokeiluun on lähtenyt pyöräilyn kasvavasta suosiosta. Yhä useampi
kuluttaja haluaa vaikuttaa liikenteen
päästöjen määrään ja ilmastonmuutok-
seen valitsemalla vihreämpiä kulkutapoja.
Kätevä taittopyörä
Perinteisen polkupyörän rinnalle on tullut taittopyörä, joka ­kulkee kokoon taitettuna kuten muukin käsimatkatavara
ilman polkupyörämaksua kaukojunissa
– myös Pendolinoissa – ja lähijunissa.
Isoimmat taittopyörät eivät mahdu
hattuhyllylle tai IC-junien panttilukollisiin matkatavaralokerikkoihin. Jos taittopyörä mahtuu hattuhyllylle, pitää se
­suojata suojapussilla. ”Suojapussilla
­vältetään muiden matkustajien vaatteiden tai matkatavaroiden tahriintuminen”, Lehtipuu selventää. ▪
Missä perinteistä pyörää saa kuljettaa?
Perinteisen polkupyörän kuljetus onnistuu kaikissa kaukojunissa Pendolinojunaa lukuun ottamatta. Normaali polkupyörä kulkee itsepalvelumatka­
tavarana junissa, joissa on matkatavaravaunu. Yksi matkustaja voi kuljettaa
yhden pyörän.
IC- ja IC2-junien palveluvaunuissa on kolme panttilukittavaa pyöräteli­
nettä. Pyöräpaikka tulee ostaa aina etukäteen.
Taajamajunissa eli kiskobusseissa yksikön toisessa päässä on väljä
­matkustusosasto, jossa pyörää voi kuljettaa. Taajamajunat kulkevat välejä
Pieksämäki−Joensuu, Joensuu−Nurmes, Iisalmi−Ylivieska, Savonlinna−­
Parikkala, Tampere−Haapamäki ja Karjaa−Hanko.
Sm4-kaupunkijunissa, jotka liikennöivät pääosin välejä Helsinki−Riihi­
mäki–Tampere, Helsinki−Lahti−Kouvola ja Lahti−Riihimäki, on kolme pyöräpaikkaa.
Sm5-kaupunkijunissa on tilava monikäyttöalue, jonne saa pyörän. Kaksi
koeliikenteessä olevaa Sm5-kaupunkijunaa liikennöi linjoilla A ja M ja lauantaisin K, N ja I.
Lähijunissa polkupyöriä saa kuljettaa ruuhka-aikojen ulkopuolella, jos
­junassa on tilaa. Ruuhka-ajat ovat ma−pe klo 7−9 ja klo 15−18. Uusittujen lähijunien tilavissa eteisissä on kolme pyöräkoukkua.
Metrossa polkupyörän voi kuljettaa, jos vaunussa on tilaa. Metroasemilla
polkupyörällä ajo on kielletty.
Busseissa ja raitiovaunuissa ei saa kuljettaa polkupyöriä.
▸ Mitä pyörän kuljettaminen maksaa?
Kaukojuna 9 € (junasta ostettuna 10 €)
Lähijuna 0 € HSL:n alueella, HSL:n matkakortilla
ruuhka-aikojen ulkopuolella
Metro
0€
Oy Fincirk AB (233x170)
VR/Bilnäs 1/2 (233x170)
8
ihanan Teksti Taina Saarinen Kuvat Miika Kainu
KERÄILY
on näkökulma ja asenne
Keräämiseen liittyy tiedonjanoa ja muistoja, se voi olla
katoavaisuudelta tallentamista, kokonaisen museon alku
tai vain hillittömän hauska harrastus.
tavaran
9
Kauko Juvosen koti pursuaa possuja. Perheen venekin on nimetty teeman mukaisesti s/y Porcellaksi.
Iloisten
possujen
talo
I
stun possutyynyllä jalassani muhkeat
possuvierastohvelit. Pikkuruinen puutarhatalo on omistettu possuhahmoille.
Täydellisesti. Niitä on katosta lattiaan.
Pöydällä on possuastioita, niiden alla liinassa kirmaa pullukoiden possujen piiri. Seinällä
kiikuttaa heiluriaan possu-käkikello, vieressään kaapillinen peukalonpään kokoisia veikeitä possuhahmoja tanssimassa, istumassa,
toisiinsa nojailemassa.
Raisiolainen Kauko Juvonen ei luetteloi, järjestä tai laske kokoelmiensa rahallista
arvoa. Valtaisa possuhahmokokoelma täydentyy lähes itsestään. Koriin eteisen nurkassa on
taas kertynyt kymmenen uutta. Mistä näitä
possuja oikein tulee?
Varsinainen keräily alkoi Juvosen sanojen
mukaan ”jossain vaiheessa”. Niitä vain alkoi
tulla. Pian niitä oli sata. Mentiin naimisiin,
ostettiin talo ja kokoelma kasvoi räjähdysmäisesti. ”On vähän se käsitys, että muutama
vuosi sitten niitä oli 2 500. Ystävät pääsevät
osallisiksi kokoelmaan tuomalla siihen jotain
uutta. Sanovat, että aina kun näkevät sian,
niin me tulemme mieleen”, Juvonen kertoilee.
Musta sytkäripossu (Pariisista) syöksee
tulta sieraimistaan, vaaleanpunainen rikkaimuri (Berliinistä) vetää pölyä kärsään. Lentävä possu (pikkuveljeltä) ajaa ympyrää. On
kynttilöitä, mukeja, alushousuja, naamari,
tossut, sirottimia, kannuja, tyynyjä, liinoja,
kyniä, toimistotarvikkeita, pidikkeitä ja paperitavaraa. Katolla kitisee tuuliviirisika. Toissa
talvena kokoelmaan kohdistui hävikkiä hiiren ahmittua vanhimman marsipaanipossun.
”Mitään rajaa ei kyllä ole. Possutavaraa on
maailmassa paljon.”
Suosituimmat materiaalit näyttävät olevan
posliini, muovi ja puu. Kristalliakin löytyy.
Kokoelman ensimmäinen possu on oranssi,
takajaloillaan seisova kumipullero, jolla on
samettimainen pinta ja kukkahattu. Keräilyintoa se ei laukaissut, koska Juvonen oli
hyvin nuori saadessaan sen Turun kauppatorin arpakojusta.
Ensipossusta tuli teinihuumoria ja se pääsi kirjahyllyyn. Juvosta meripartiolaistoverei-
neen huvitti suuresti 1970-luvun purkkatarra
sikala, sian ja kalan yhdistelmä. Oltiin ”sikalajengi”. Se jaksoi naurattaa muutaman vuoden.
Juvonen tietää myös, miksi opetamme lapset laittaman rahaa säästöpossuun. ”Sika on
Aasiassa onnea tuova eläin, se edustaa vaurastumista ja menestymistä. Sika lisääntyy ja
kasvaa nopeasti, ja on pulskistuessaan todellinen säästöpossu.”
Kauko ja Maarit Juvosen puutarhassa on
vene, possujohdannaiselta nimeltään s/y Porcella. Edelliset olivat s/y Pigasos ja s/y Merisika. Elävää possua ei ole ollut. Merillä viihtyvän pariskunnan mukaan purjehduskausi
on liian pitkä kesäpossun pitämiseen, eivätkä pienimmänkään minipossun sorkat kestä
veneessä.
Juvonen huomasi olevansa possuistaan
ylpeä, kun Wäinö Aaltosen museossa Turussa esillä ollut alan kokoelma osoittautui suppeaksi. Omat siat olisi ehkä pitänyt luetteloida ajallaan, nyt se tuntuu toivottomalta.
Lasketaanko jokainen kortti erikseen, entä
lasinaluset…? Monella on hauska ja erikoinen tarinakin.
Kokoelma on alkanut vitsistä ja eräänlainen Pahkasika-vaikutteinen asennekivijalka
pitää. Tässä ei ole arvokkuutta tai totisuutta.
”Possu nyt on hahmona sellainen, että siitä
tulee hyvä ja iloinen mieli.”
Tuhansien possuhahmojen kokoelmassa
on museon ainesta. Kuka tietää, ehkä joskus. Iloisten possujen talo sinisen talon puutarhassa, kirsikoiden ja vadelmien keskellä.
”Kinkkusämpylöitä vois myydä siinä sivussa”,
Juvonen virnuilee.
10
omistamisen Se ei ole lelu
T
uorlan maatalousoppilaitoksen mäellä
tuoksuu märkä maa. On hiljaista, vaikka vieressä kuhisee Turku−Helsinkitie. Tulevat puutarhurit, floristit, maaseutuyrittäjät ja ympäristönhoitajat ovat oppitunneilla, vain talonkokoinen traktori pörrää
ohi, perässään jokin hieno maatalouslaite.
Maatalousteknologian opettaja Timo
Teinilä on tauolla ja kantaa isoja laatikoita
puutarhapuolen muoviseinäiseen varastohalliin. Laatikot ovat täynnä traktoreita. Ne ovat
pienoismalleja.
Pienoismalli eroaa lelusta siten, että
miniatyyri on esikuvansa tarkka kopio, eikä
sillä leikitä. Ne eivät kestä leikkimistä. Pie-
niä myydään siellä missä isojakin, traktorikaupassa. ”Myyjät kysyvät, että ei kai tämä
tule lapselle, ja sanon että ei mutta lapsenmieliselle kylläkin.”
Ensimmäinen valmistettu traktoripienoismalli oli valettu amerikkalainen Avery 1920-luvun alusta. ”Pyörät ei pyöri,
eikä se siksi lelulta vaikutakaan.”
Kotivitriiniin mahtuu sata traktoria, mikä
onkin kokoelman virallinen määrä. Ullakolla
on saman verran, mutta systemaattista lajittelua ei tarvita. ”Ulkomuistista menee. Ei näitä
nyt vielä niin paljon ole.
”Teinilä täydentää kokoelmaa talvisin
nettikaupoista ja -huutokaupoista. ”Se vaatii
keskittymistä, mihin ei kesällä ole maatöiltä
aikaa. Eikä kesällä ole niin tarjontaakaan.”
Kokoelmasta puolet on suomalaisia Valmeteja, joiden ensimmäiset pienoismallit tulivat
1980-luvulla uuden 05-sarjan myötä. Kolme
vanhinta puuttuu, mutta löytyvät kun löytyvät, kiirettä ei ole.
Toinen kohde on CVT-traktorit. Se tarkoittaa portaatonta hydrostaattismekaanista voimansiirtoa, siis sitä että vaihteita on äärettö-
mästi. Teinilä teki ilmiöstä agroteknologian
opinnäytetyönsä. Ensimmäinen CVT-traktori
oli Fendt. CVT-mineinä löytyy myös DeutzFahr (deutsi), John Deere (jonteeri eli jontikka), Massey Ferguson (verku), Claas Xerion ja
Ares, New Holland (neukkari), Case IH (kase
tai natikka), Valtra ja JCB ( fastrakki).
Kokoelman vanhin on 1960-luvun puimuri Massey Harris (massikka), ja aarre on ikäisekseen harvinaisen ehjä puolitelainen Fiat
1980-luvulta. Sininen Fordson Major -sarja
on suosikki: Major (majuri), Countyjä (kontu) ja Doe, jotka tulivat pieninä metallinpalasina Englannista. Ne on koottu itse. ”Enkä
kerro mitä maksoi, kun en ole kertonut kotonakaan”, Teinilä vaikenee visusti.
Oman lapsuuden, 60- ja 70-luvun, traktoreita on, koska ”ne olivat silloin vielä persoonia”. Viidestä isosta yksi on lapsuusajoilta.
”Mutta pieniä on helpompi kerätä. Voi olla suuri traktorikeräilijä ilman suurta tilantarvetta.”
Lapsivieraat eivät vitriinitraktoreita mangu. Mutta ei hätää. ”Lapsia varten on rikkinäisiä laatikollinen.”
Tuorlassa kaikki oppivat ajamaan traktoria ja Timo Teinilä lähtee ajattamaan. Tulevan pienoistraktorimuseon paikka olisi ilman
muuta Tuorlassa, jossa on tiettyä arvokkuutta,
perinteitä ja teknologiaa.
Timo Teinilän keräilytraktoreita ei ole tarkoitettu lasten leluiksi. Sitä varten miehellä on erikseen laatikollinen kolhuja saaneita yksilöitä.
vimma
Itsekin puukontekijänä kunnostau­
tunut keräilijä Anssi Ruusuvuori
­arvostaa käsityönä tehtyjä puukkoja.
11
Ruusun juurta,
männyn pahkaa
S
e on hyvin kaunis. Teräksen viiste kimmeltää valossa, vahvistavat helat ovat
yhtä kahvan sileyden kanssa. Se on
täydellinen yksinkertaisessa käyttökelpoisuudessaan.
Puukkoon yhdistyy taikauskoon ja väkivaltaan liittyviä asenteita ja pelkoja. Siksi
kestää tunnin verran ennen kuin saan otettua ensimmäisen puukon käteeni Anssi
Ruusuvuoren 200 puukon kokoelmasta. Varsin täydellinen otetuntuma.
”Kun puukkoa ei osata käyttää puutöihin,
sen oikeaa luonnetta ei nähdä ja se on alettu
nähdä väkivallan välineenä.”
Kiinnitettyään huomionsa veistelyssä ylivertaisen työkalun muotoiluun Ruusuvuori lähti käymään Fiskarsin Puukkopäivillä
1990-luvun alussa. Hän tutustui puukontekijöihin, opetteli itsekin puukontekemisen
taidon ja alkoi pian saada kilpailuista palkintoja. Nyt Ruusuvuori istuu puukkokilpailujen tuomarina.
Hän alkoi kerätä puukkoja. Yleisen tiedonhalun tuloksena on tuore kirja, 700-sivuinen
Puukon historia. Puukko on erityisen suomalainen esine ja kädentaidon kansallinen symboli. Se on ollut jokaisen suomalaisen henkilökohtainen työkalu, käypä ruuanvalmistuksessa, kalastuksessa ja metsästyksessä,
kodin tarvekalujen ja astioiden valmistuksessa,
sytykkeiden veistelyssä ja syömisessä.
Kokoelman puukot ovat eri puolilta
­Suomea. Yksi vanhimmista on Kalajoen tuohipääpuukko 1800-luvulta. Viime vuosisadan
alusta on useita, muun muassa siro Rautalammin puukko, jonka tunnusmerkkinä on
metallinen pikkupallukka tupen päässä ja
tämän yksilön erikoisuutena kahva hevosen
hampaista.
Ruusuvuori nimeää suosikeikseen vanhan, Iivari Harlingin tekemän Rautalammin
puukon ja Jukka Hankalan perinteisen mallin mukaan tekemän Toijalan puukon, jonka
­sädehtivä tuppi on uushopeaa.
Tommi-puukko oli Kekkosen suosikkipuukko. Iloinen nimi tulee kainuulaisen puukkomestari Kalle Keräsen oppi-isältä, Fiskarsiin vuonna 1862 tulleelta Thomas Woodwardilta, jonka kunniaksi Keränen nimesi
kehittelemänsä puukkomallin. Tommissa on
punainen tupen peili ja kahva raidanjuurta,
harjahelat messinkiä.
Keski-Euroopassa ei käytetä puukkoja,
vaan taittoveistä, sitäkin lähinnä syömiseen
ja kynän teroittamiseen. Norjassa puukko
tunnetaan, ruotsalainen käsintehty puukko
taas on useimmiten pelkkä koriste-esine, ja
tehdään käytön kannalta turhankin eksoottisista materiaaleista.
”On hyvin suomalaista, että puukko on
meillä edelleen työkalu. Yhdysvalloissa järjestetään suuria art knife -tapahtumia, joissa merkitystä on vain kauniilla ulkonäöllä.
Puukko se on vain siksi, että siinä on potentiaalista vaaraa.”
Vanhimmat puukkolöydöt ovat rautakaudelta. ”Puukonterien metallurgiaa ei ole tutkittu, kun taas vaikkapa keritsimien on. Tutkijoilla on jonkinlainen puukkohäpeä”, Ruusuvuori pohtii.
Anssi Ruusuvuoren poika sai isän teke­
män puukon 6-vuotislahjaksi, tytär saa
pian omansa. Puukkomuseo on jo Kauhavalla,
mutta Ruusuvuori laittaisi kokoelmansa ikuisuuspaikaksi käsityöläisten Fiskarsin. Hänen
tekemiään puukkoja myy Helsingin Design
Forum. ”Ja koska terään tulee nimi, niiden
on oltava aina hyviä.” ▪
▸ Keräilytapahtumia
• 13.5. Keräilyn markkinatapahtuma
Wanhan Villatehtaan Wanha Areena,
Hyvinkää
• 19.−20.6. Antiikki-, taide- ja
keräilymessut Vääksyn liikuntasali
→ www.kerailykuume.fi
12
elämän Teksti JAANA RINNE kuvat JUNNU LUSA
s
e
i
m
u
s
s
i
e
R
Joskus on kuljettava kauas nähdäkseen lähelle. Näyttelijä Peter Franzen on
kulkenut pitkän matkan Keminmaan kodin jäiseltä muovilattialta Hollywoodiin.
P
ieni tummatukkainen poika
polkee syntymäpäivälahjaksi
saamallaan hopearunkoisella
polkuautolla. Lahja-autossa
on ilmalla täytettävät kumiset renkaat, ralliratti ja oikea
kilpailunumerokyltti.
Sama poika näyttelee isän kuvaamassa
kaitafilmissä sheriffi Mc Cloudia. Tärkeintä on, että kravatti liehuu tuulessa yhtä
hienosti kuin sheriffillä.
44 elokuvaa ja televisiosarjaa myöhemmin näyttelijä Peter Franzen istuu
helsinkiläisessä hotelli Kämpissä ja käy
läpi elämänsä matkaa. Lapsuudenkodin
jäinen muovilattia on vaihtunut lukemattomiin osoitteisiin ja kuvauspaikkoihin.
”Juuret olen pitänyt aina mielessä, missä ikinä olen asunutkaan. Ne ovat tietynlainen ankkuri, joka pitää elämän kurssin
oikeana”, Franzen sanoo.
Paluu juurille tapahtuu kirjailijaksi
ryhtyneen Franzenin esikoisromaanissa
Tumman veden päällä. Kirjassa Franzen
katsoo mystisen pikkutarkasti lapsen maailmaan. Siellä kaikki on yhtä luonnollista:
isän äitiä kohtaan osoittama väkivalta,
tärkätty kauluspaidan aiheuttama epämukavuus ja lahja-autosta nouseva euforia.
Tiheätunnelmaisen kasvukertomuksen
synnyttäminen kesti viisi vuotta. Kirjan
kirjoittaminen ei ollut helppoa, mutta kun
aiheesta päästiin kirjakustantamon kanssa yhteisymmärrykseen, mielessä kauan
muhineet tarinat alkoivat kuplia ja pyrkiä
pinnalle. ”Varmaankin osansa oli näyttelijän mielikuvituksella. Sen avulla pääsin
asioiden ytimeen.”
Ytimeen pääsemisessä auttoi osaltaan
lappilainen mytologia. Sillä on paikkansa
sekä esikoiskirjassa että Franzenin elämässä.
ajelinkin viritettyä Kuplaa. Se oli kauhea peli, väriltään raatokärpäsenvihreä.
Kuplan tarina loppui ajaessani sillä orapihlaja aidan läpi loskaisena talvipäivänä
suoraan pihakoivuun.”
Törmäyksen jälkeen oli hyvä aika lähteä Helsinkiin. Franzen asui isän kanssa
pientä mökkiä Kivistössä ja meni töihin
autokorjaamoon.
”Alitajunnassa, jossain mielen pohjukassa oli haave näyttelemisestä tai vähintään jollekin luovalle alalle hakeutumisesta”, Franzen muistelee.
Teatterikoulun ovien auettua nuorukaiselle alkoi iloisen köyhä opiskelijaelämä ja itsenäistyminen.
”Mummo lähetti pullapitkoja ja nötköttiä ja läheiset pitivät pinnalla. Aina kun
siltä tuntui, pystyin soittamaan kotiin ja
juttelemaan asioista.”
Kaunis elämä
Ensimmäinen leffa, jossa Franzen oli mukana, oli teatterikoulun aikana valmistunut nuorisoelokuva Matokuningas. Pätkän muisteleminen saa miehen nauramaan ääneen.
”Juuret olen pitänyt aina mielessä,
missä ikinä olen asunutkaan.”
Raatokärpäsenvihreä Kupla
Kotipihan rallileikkiä seurasi voinhakureissu Ruotsiin. Pidemmälle poika lähti
lentäessään yksin Lapista oikean isänsä
luo Helsinkiin. Lentokoneessa oli jännittävää. Poika puristi lentoemännän kättä
ja katseli emon ihanan punaisia huulia.
Helsingissä olivat autoja rassaavat, ruotsia
puhuvat sedät, isä ja muutenkin mukavaa.
Herätysjuhlat sen sijaan saivat hänet
voimaan pahoin. ”Se oli sellainen ihmisyyden syvin loukko”, Franzen kuvailee.
Äidin muutettua Keski-Suomeen Peter
asui vielä hetkisen Lapissa, mutta muutti pian äidin ja siskon perässä Mänttään.
Mäntän anti kutistui kolmeen vuoteen
lukiota ja kuorma-autokorttiin.
”Kuorma-autokortti piti olla, vaikka
”Olin se paha jätkä, joka pyöritti isoa
matobisnestä Kauppatorilla.”
Matokuningasta on seurannut joukko
tähtirooleja Rukajärven tiessä, Baddingissä, Kuutamolla-elokuvassa, Pahoissa pojissa, Koirankynnen leikkaajassa, Rööperissä ja Suden arvoituksessa. Tähtipölystä
Franzen on saanut oman osansa. Jussejakin on kertynyt ja palstamillimetrejä,
mutta harvemmin on kuultu Franzenin
ajatuksia näyttelemisestä.
”Näyttelijä on maailmoiden rakentaja.
Tämä on mielenkiintoisella tavalla vaikea
ammatti. Hyvä näyttelijä käyttää hyväksi
omia kokemuksiaan, mutta jos roolihenkilö on kaukana omasta kokemusmaailmasta, on tehtävä kattavampaa työtä.
Ajateltava, miten henkilö toimii päivän
askareissa ja millaisiin ratkaisuihin hän
pyrkii”, Franzen pohtii.
”Käsikirjoituksessa on elokuvamaailman faktinen tapahtumaketju. Täydennän sitä rakentamalla henkilöhahmolle
historiaa lapsuuteen asti.”
Franzen on nyt 39-vuotias, iässä, jossa
taitava näyttelijä alkaa hyödyntää vuosirenkaitaan. ”Elämän haasteellisuus ja
Kuka?
Nimi: Peter Vilhelm Franzén
Syntynyt: 14. 8. 1971 Kemin maalais­
kunnassa.
Tunnustukset: Jussi-palkinnot roolitöistä elokuvissa Kuningasjätkä ja Koirankynnen leikkaaja.
Perhe: Naimisissa näyttelijä Irina Björklundin kanssa. Heillä on kolmevuotias
Diego-poika.
kauneus näyttäytyvät neljääkymmentä lähestyessä. Elämä haastaa ihmisen
kasvamaan. Tavallisen kevätpäivän valo,
tuoksuihin heräävä luonto ja sen yllätykset panevat ihmettelemään, voiko mikään
olla yhtä hienoa kuin tämä matka, joka
on parhaimmillaan puolivälissä”, Franzen maalailee.
”Tarkoituksena lienee kokea kaikki, koko kirjo, ja sitten kun on lopun aika, joku
voi heittää multiin tyytyväisen miehen.”
Franzen kuvaa elämäänsä virtana,
­joka pienenä pisarana tihkuu ulos graniitista, Pohjoisen maailman perukoilta.
Hän imee voimaa luonnosta. Se on opettanut hänet tuntemaan itsensä.
Psykoanalyysissa Franzen ei ole käynyt. ”Sellainen ajatus ei ole tullut missään vaiheessa mieleen. Olen elänyt oman
henkilöhistoriani kanssa niin kuin lapsi, luullut väkivallan kuuluvan elämään.
Aikuisempana voi antaa anteeksi itselleen sen, ettei tajunnut joitain asioita
aikaisemmin.”
kakumppani, näyttelijä Irina Björklund.
Amerikka houkutteli seikkailuun.
”Minulla on ollut onnea, sillä Los
­A ngeles voi olla aika tyly yksineläjälle.
Vaimo on myös paras ystäväni. Hän tietää
aina, miten asiat oikeasti ovat.”
Kymmenen vuoden aikana Enkelten
Kaupungista on tullut koti. Silti se on ­jotain
muutakin, kultaisena kimmeltävä Eldorado. ”Joka kerta kun laskeudun lentokoneesta koen saman tunteen: Täällä on kaikki
mahdollista.”
Franzenille L. A. on näyttelemisen ja
elokuvien kaupunki. Sellaiseksi sen tekee
kaupungissa jatkuvasti läsnä oleva tietoisuus Hollywoodin historiasta.
”Kaupunkiin tulee näyttelijöitä ympäri maailmaa. Heidän lisäkseen siellä asuu
muu elokuvaväki. Joskus tuotannosta nousee esiin hienoja juttuja, unohtumattomia
leffoja.”
Franzenin idolit, ne unohtumattomat näyttelijät, löytyvät pitkän linjan
ammattilaisista.
”Herra Daniel Day Lewis vetää niin
liivit lukkoon, tai kullit kivenrakoon, niin
kuin mummo sanoo.”
Maailman elokuvapääkaupunki ei ole
vielä antanut parastaan puusavotan ja
­pottujen ystävälle. Kymmenen vuoden
koekuvausten saldo ei ole kummoinen.
”Kenties mitään ei tapahdu. Ehkä olen
täällä turhaan. Koekuvaus. En jaksa verkostoitua. Olen huono kauppamies”, Franzen fiilisteli kaksi vuotta sitten. Los Angelesissa hän on yksi kymmenistä tuhansista.
Viidenkymmenen suomalaisen elokuvan
­tekeminen ei merkitse siellä yhtään mitään.
”Ai sinulla on myös palkintoja. Oho. No
oletko tehnyt mitään englanninkielellä? Ai
muutaman. No moido”, ironisoi CSI Miami
-sarjan yhdessä jatkossa ruumista ja Suomessakin nähtävässä True Blood -sarjassa
viikinkiä esittänyt mies.
Los Angeles on automiehen unelmakaupunki. Peter Franzen tietää kokemuksesta, että limusiinikuljettajan posti Enkelten
Kaupungissa hakkaa aina helsinkiläisessä
autokorjaamossa työskentelyn.
10 vuotta Los Angelesissa on tuottanut
hauskoja sattumuksia. ”Asuimme esimerkiksi kuusi vuotta Katherine Hepburnin
ja Spencer Tracyn kuhertelumökissä.”
Paikan romanttisen hengen tuloksena
maailmaan saapui vuonna 1999 Diego
Aaron Vilhelm Franzen. ▪
Oho ja moi
Alle kolmikymppisenä Peter Franzen suuntasi uudelle mantereelle. Mukana oli mat-
Peter Franzenin esikoisteos Tumman veden
päällä ilmestyi huhtikuussa.
virta
Kokemuksista rikastunut.
E­ lämän haasteellisuus ja kauneus
­näyttäytyvät kohta neljäkymppiselle
­Peter Franzenille. "Voiko mikään olla
­yhtä hienoa kuin tämä matka?"
13
VR/Suomen luonnonsuojeluliitto 1/2 (233x170)
Keski-Pohjanmaan kulttuuriopisto
1/4 (114x170)
Pääesikunta/viestintäosasto
1/4 (114x170)
herkku
Teksti satu väisänen Kuvat kreetta järvenpää
15
Taidetta kahvikupissa
Latte art tekee kahvista visuaalisen elämyksen. Maitovaahdosta voi loihtia
kuvioita joutsenista Taj Mahaliin.
L
atte art tarkoittaa maitovaahdosvaikeusaste, symmetrisyys, kuvion sijainti
kuppiin nähden, ja tietenkin myös maku.”
ta tehtäviä kuvioita espresso-pohjaisten juomien pinnalle. Taidemuoto on suosittua esimerkiksi
Samettista vaahtoa
Aasiassa, Australiassa, Isossa-BriLatte artissa kaiken a ja o on onnistunut
espresso, mikä vaatii jo sekin taitoa. Jos
tanniassa ja Tanskassa. Suomessa on tällä
espresson valumisaika on liian nopea tai
hetkellä vasta yksittäisiä baristoja, jotka
hallitsevat latte artin.
liian hidas, kahvista tulee pahanmakuista,
Yksi eksperteistä on Pauligin koulueikä pinnalle välttämättä synny cremaa,
tusasiantuntija Emmi Hämäläinen, joka
eli espresson pinnalle valmistusvaiheessa
hurahti kahviin kuusi vuotta sitten työssyntyvää kullanruskeaa vaahtoa. Ilman
kennellessään Paula-tyttönä.
cremaa eivät onnistu kuviotkaan.
Vielä vaikeampaa on täydellisen mai”Minulla ei voi olla kotona espressokonetta, muuten tekisin kuvioita sielläkin”,
tovaahdon tekeminen. Hämäläinen asetHämäläinen nauraa.
taa metallikannuun kaadetun maidon
Hän opetteli latte artin salat tilaamalrutinoituneesti espressolaitteen höyrytysla netistä videoita ja matkimalla kikkoja
putken päähän juuri oikeaan syvyyteen
sitkeästi, kantapään kautta ja litroja kuja saa hetkessä maitovaahdosta kiiltävää
ja pienikuplaista – oikeammin sanotluttamalla. Nyt Emmi kouluttaa baristoja
tuna mikrokuplaista.
ja on ollut myös latte artin SM”Höttövaahdosta ei
kisoissa tuomarina.
pysty tekemään ku”Kisoissa arvioidaan
Keitä hyvät sumpit
vioita. Jääkaappiesimerkiksi kuvion
1. Säilytä suodatinkahvi
alkuperäisessä p
­ akkauksessa
ja ilma­tiiviissä rasiassa.
2. Jos kahvipaketin kuluttamiseen menee
yli viikko, säilytä kahvia jääkaapissa.
3. Pese kahvinkeitin päivittäin ruokasoodalla.
4. Kaada raikas vesi kahvinkeittimeen
eri ­astialla kuin kahvikannulla.
5. Älä ota kahvia kesken valumisen.
Kahvi säilyy tuoreena puolisen tuntia.
Kursseja ja kahvitietoutta:
→ www.paulig.fi
kylmästä punaisesta maidosta tai kahvimaidosta saa sopivan samettista vaahtoa”,
kahvitaituri neuvoo.
Hän kopauttaa kannua vielä pari kertaa pöytään ja pyörittää sitä pöydänpintaa vasten. Samaan aikaan espresso on
valunut, ja sitten alkaa koristelu!
Kuvioita ja ornamentteja
Kuviot näyttävät niin suloisilta, ettei
kahvia raaskisi juoda.
”Hieno kuvio ei kuitenkaan takaa, että
kahvi on hyvää. Kahvin kuuluu olla ennen kaikkea makunautinto”, Hämäläinen
muistuttaa. ▪
Baristojen MM-kisat järjestetään 23.−25. 6.
Lontoossa.
Hämäläinen kaataa hyvin varovasti rannetta tärisyttäen maitoa espresson päälle
niin, että espresson ja maidon kerrokset
sekoittuvat kauniisti keskenään. Lopulta
pinnalle syntyy rosetta eli lehden kuvio.
Yksi klassisista kuvioista on sydän, haastavampi taas esimerkiksi triple tulip eli
kolmois-tulppaani.
”Oma suosikkini on Taj Mahal,” Hämäläinen kertoo ja pursottaa maidon päälle suklaakastiketta. Hän vetää ohuella
tikulla kastikkeen läpi pikku vetoja, joista
muodostuu intialainen monumentti. Tätä
menetelmää sanotaan etchingiksi.
Hän näyttää toisen etching-kuvion:
kun suklaakastikkeella tekee viivan maidon pinnalle ja sen jälkeen vetää tikulla
pyöreitä liikkeitä viivan läpi, syntyy hieno ornamenttimainen kuvio.
Emmi Hämäläinen kertoo, että Suomen
­menestyneimmät baristat ovat Turussa,
joten ainakin siltä suunnalta voi saada
latte art -kahvia.
menossa merkkien selitykset
koonnut Johanna Salonen tekstit Markus Laakso, Johanna Salonen ja Marika Viherlaiho
Tapahtumatiedot osoitteeseen matkaan.menossa@lehdentekijat.fi
elokuva/tv |
konsertti |
näyttely |
ooppera |
tanssi |
tapahtuma |
teatteri
Kirsi Halkola
16
Hopparista ladyksi
Entinen hiphoptähti Mariska tekee nyt iskelmää kaikille ihanille miehille
ja tavoittelee kymmenen leuanvedon haamurajaa.
luu meikäläisen luonteeseen, että välillä
vedellään kieli poskessa.
Kummalla tienaa paremmin: omalla
­musiikilla vai muille kirjoitetuilla
­sanoituksilla?
Se riippuu täysin siitä, kuinka paljon
­biisit soivat radiossa.
Kokkaa mua -biisin avoimen kaksimieliset tekstit saavat korvat punottamaan.
Millaista sitä on esittää lavalla?
Ihanaa! Se on helpoin biisi, jonka olen
ikinä tehnyt. Sitä on niin siistiä vetää livenä, ettei mitään rajaa. Mä oon todellakin
innostunut tästä seksiaiheesta. Lisää
tämmöstä!
Olet opiskellut muinaiskreikkaa ja
latinaa lontoolaisessa yliopistossa.
­Oletko ­harkinnut sanoittaa myös niillä?
En lähimainkaan! Eivätkä ne enää taivukaan. Mä osaan sanoa kreikaksi vain
”tule tänne, oi orja”. Muut ovat tätä
”arpa on heitetty” Asterix-osastoa.
­Kielitaitoa täytyy pitää koko ajan yllä,
­jottei se ruostuisi, ja siitä on kuitenkin
kymmenen vuotta, kun noita on yrittänyt
­opetella.
Minna Kurjenluoma
Kirjoitat MySpace-blogissasi, että aiot
­vetää kesään mennessä kymmenen
­leukaa ja juosta maratonin. Kuinka
­kuntokuuri on sujunut ja montako
­leukaa menee?
Siitä mä oon pikkasen nipistänyt. En
usko, että saan maratonia juostua tänäkään vuonna. Vedetään puolikas, kuten
viimeksikin. Ja kymmenen leukaa... Mä
löin vedon sukulaispoikieni kanssa, että
päihitän ne leuanvedossa kesäkuuhun
mennessä. Mulla oli parin viikon salibreikki, ja tänään oli taas eka treenipäivä.
Mulla on yleensä vähän isot puheet,
mutta kyllä mä oon kovasti treenannut.
Saan parhaimmillani kaks tai kolme leukaa – vielä pitäisi petrata seitsemän.
Mistä olet tulossa?
Mä oon tulossa salilta, punttikselta.
Olet menestynyt aiemmin hiphopin parissa
ja viihtynyt rennoissa vaatteissa. Nyt vedät
iskelmää sarjakuvamaisella femme fatale
-lookilla. Kumpi oli vaikeampi muuttaa:
musiikkityyli vai ulkoinen habitus?
Ööh... Ehkä ulkoinen.
Mariska & Pahat Sudet soittaa asenne­
iskelmää, eli mitä?
Mitenhän sen sanoisi lyhyesti? Se on
punk-höysteistä, jazz-vivahteista vanhaa
iskelmää. Ja niiden sekoitusta.
Mistä lähti idea tehdä nimenomaan
­tällaista musiikkia?
Mun mieli muuttuu välillä radikaalistikin.
Oon aatellut, että tässä olomuodossa
vedellään vain yksi elämä. Jos tuntuu
­siltä, niin vedetään nyt näin. Ainakin
­hetken aikaa.
Mikä on levyn kohderyhmä ja jännittääkö
vastaanotto?
Ensisijainen kohderyhmä on kaikki
­ihanat miehet. Kyllä mua kriitikoiden ja
yleisön vastaanotto jännittää ­hyvällä
tavalla.
Olet tehnyt paljon sanoituksia myös
muille artisteille, kuten Anna Puulle ja
Jenni Vartiaiselle. Millaista oli sanoittaa
iskelmää?
Näkökulmassa oli kokeilevampi asenne.
On siellä vakavampiakin juttuja seassa,
mutta ehkä se on isoin erottaja. Se kuu-
Mitä tekisit, jollet elättäsi itseäsi
­musiikilla?
Mä oon sanonut pienenä, että musta
­tulee polkupyöräilijä ja pulujen ruokkija.
Se kuulostaa oikein hyvältä!
Minne olet menossa?
Olen menossa bänditreeneihin.
MARISKA keikalla
8. 5. Korjaamo, Helsinki
12. 5. Levykauppa ÄX,
Helsinki
29. 5. Kumpulan kyläjuhlat,
Helsinki
→ myspace.com/mariskaspace
Mariska & Pahat Sudet -albumi ilmestyy
12. 5.
Värikäs ­elämä
Onerva – kaupungin naiset
­-näyttely valottaa kulturellin
­naisen elämää Helsingissä
1910-luvulla. Hilja Onerva Lehtisestä eli
runoilija L. Onervasta ei koskaan tullut
pikku rouvaa, vaan aikuinen, itsenäisesti
ajatteleva nainen. Hän shokeerasi aikalaisiaan muun muassa miessuhteillaan,
polttamalla savukkeita ja ajattelemalla
ääneen. Onervan ensimmäinen proosateos Mirdja (1908) koettiin niin rohkeaksi, ettei sellaista nuori, opettajaksi valmistunut nainen saanut julkaista.
Avioliitto Leevi Madetojan kanssa
keskittyi riitoihin ja alkoholiin, kun
Madetojan sävellystyö takerteli. Pariskunta toimitettiin pakkohoitoon syksyllä
1941. Elämänkertakirjailija Hannu Mäkelän mukaan lopputuloksessa näkyi ajan
henki: Madetoja toimitettiin alkoholistiparantolaan ja sai pitää vapautensa,
mutta Onerva päätyi vähitellen Nikkilän
mielisairaalaan.
Onerva – kaupungin naiset
Ateneum, Helsinki
−29.8.
→ ateneum.fi
Jari Nieminen
”Mulla on yleensä vähän isot puheet”, leuanvedosta vetoa lyönyt Mariska toteaa.
Keskiajan ääniä
Turussa todistetaan että näyt­
telyn ei aina tarvitse olla vain
katsottavaa: se voidaan myös
kuunnella. Aboa Vetuksen rauniotilassa
kuullaan Ääniteitä-näyttely, jossa pääosassa ovat keskiajan äänet, kuulokuvat.
Miljöö on mitä mainioin: keskiaikaisen Turun aidoissa raunioissa äänet
­kuljettavat kuulijan luontevasti menneeseen. Vierailija voi samastua sepän,
­kalastajan vaimon, katedraalikoulun
opettajan, kauppiastalon pikkupiian,
­paimenen sekä birgittalaisluostarin
­abbedissan arjen äänimaailmaan.
Ääniteitä
Aboa Vetus & Ars Nova, Turku
–19. 9.
Tiedustelut 02 250 0552
→ aboavetusarsnova.fi
tapahtuu
Blueslegenda Buddy Guy
tähdittää 8. 7. Imatra Big
Band Festivalin Blues
­Caravan -konserttia.
17
Alexander Raths/ScanStockPhoto
Hyötymessut Oulu 13.–15.5.
Kolmen päivän ajan
Ouluhallissa puhutaan
pihasta, puutarhasta ja mökkeilystä. Messutarjonnasta
saa mukaan ideoiden lisäksi
myös taimia, kesä­kukkia ja
muita pihan somisteita. Työnäytöksissä nähdään muun
muassa veneen tervausta.
Haitaripainia Helsinki 13.–16.5.
Että mitä? Haitari­
musiikkia ja painia?
1920-luvulta alkaen jokaiseen painiturnaukseen liittyi
voimakkaasti elävä ­musiikki.
Nyt perinteen ovat elvyttäneet hanuristi Kimmo Pohjonen ja painiryhmä. Kaapelitehtaan esityksiin ­liput myy
Lippupiste.
Maailman huiput Imatralla
balls. Muita ­ulkomaisia bändejä
on lisäksi kymmenkunta.
Kotimaan kärkiartisteista
Imatralla musisoivat muun
­muassa Eppu Normaali, Maija
Vilkkumaa, Popeda, Samuli
Edelmann, Riku Niemi Orches­
tra, Tuomo, Kuunkuiskaajat,
Vuokko Hovatta, Dave Lindholm, Heikki Silvennoinen, ­Pelle
Miljoona, Miss Saana & The
Missionaries ja Eläkeläiset.
Festivaalin konserteista yli
puolet on ilmaistapahtumia,
ja lapsille on tarjolla joka päivä
omaa ohjelmaa. Big bandien
SM-kilpailu, Suomen Jazzlegenda
-palkintojen jako, big band
­soittajien kesäkurssi sekä
­musiikkiristeilyt elävöittävät
­tarjontaa.
Imatra Big Band Festival
2.–10. 7.
Tiedustelut ja liput 020 747 9404
→ ibbf.fi
Kolmas nainen Tampere 14.5.
AJ Savolainen
Heinäkuun alussa
­pidettävä 28. Imatra
Big Band Festival tar­
joaa 50:ssä eri konsertissaan
yli 60 artistin musiikkia.
Festivaalin kansainväliset
huippunimet ovat blueslegenda
Buddy Guy, jazzin ­kolossit
­McCoy Tyner ja Joe ­Lovano,
­reggaehiteistään tunnettu Inner
Circle, funkin ja grooven mestarit Brand New Heavies ja Manu
Dibango sekä tietysti The Base-
Rovaniemeläinen viidakkoseikkailu
Viidakkokirja
Rovaniemen teatteri
8.5.–25. 5.
Liput 0400 282 484 ja Lippupiste
0600 900 900
→ rovaniementeatteri.fi
Iskelmää toukokuussa Jaakko Laitinen & Väärä Raha 7.5., Club Escape, Riihimäki |
Ässät 8.5., Huittinen | Taikakuu 12.5., Helsinki Pavi, Vantaa | Dallapé 19.5., Tavastiaklubi, Helsinki | Tomi Markkula 21.5., Kuikan lava, Jyväskylän mlk | Finlanders, Matti
Kangas 28.5., Kuikan lava, Jyväskylän mlk
Musta komedia Jyri Pietarinen
Joensuu –24. 4.
Toukokuun viimeisen
päivän tapahtumat
suomalaisessa pikkukaupungissa ovat Viimeinen sikari
-näytelmän keskiössä. Joensuun kaupunginteatterin
­komediallinen näytelmä on
Bengt Ahlforsin käsialaa ja
Lasse Pöystin suomentama.
Tajunnanvirtaa Seppo Arina: Hyrrä, 1984 (yks.)
Vaasa –23. 5.
Helene Schjerfbeck: Sairaanhoitaja, 1943
Tätä kauemmaksi ei
englantilainen kirjailija
Rudyard Kipling olisi
tuskin voinut kuvitella Viidakkokirja-seikkailutarinansa päätyvän.
Alkuperäinen kokoelma
­Intian viidakossa kasvaneen
Mowgli-pojan tarinoista, ystävällisestä Baloo-karhusta,
Bagheera-pantterista sekä
pahasta Shere Khan -tiikeristä
julkaistiin yksissä kansissa
vuonna 1894. Toukokuussa tarinan on ottanut omakseen
Rovaniemen teatteri, joka tuo
lavalle samat, Disney-animaatiostakin tutut hahmot.
Seikkailunäytelmän ikäraja
on 10 vuotta, ja mukana on
myös ripaus hyväntekeväisyyttä:
teatteri lahjoittaa jokaisesta toukokuun 15. päivän esitykseen
ostetusta lipusta kaksi euroa
Rovaniemen Unicef-keräykseen.
Yo-talo saa toukokuussa historiallisen vieraan, kun lauteille kipuaa
Kolmas nainen. Viime vuoden lopulla julkaistun
Sydänääniä-levyn myötä keikalla kuullaan myös uusia
biisejä. Tampereen jälkeen
keikkaillaan Raumalla.
Pohjanmaan museossa
perehdytään surrealismiin taiteilija Seppo Arinan
töiden avulla. Alitajunnan
kuvat houkuttelevat tulkintoihin. 19. ja 23.5. Museossa
Arinan taidetta esittelee
­hänen tyttärensä Tuija ArinaSundelin.
Suomalaisia kuvia Riihimäki –5. 12.
Riihimäen 15 vuotta
täyttävä taidemuseo
nostaa näytille kokoelmien
suomalaista taidetta 1900­luvulta nykypäivään. Ajan
muodot -näyttelyssä on
esillä muun muassa Helene
Schjerfbeckin, Tyko Sallisen ja
Jalmari ­Ruokokosken teoksia.
18
tumpit Teksti Marika Viherlaiho Kuvat Kreetta Järvenpää
Su l a m a a
paljastaa
r
T
a
s
K
o
Helsingin rakennusvirasto käyttää arviolta jopa neljä miljoonaa
euroa ­vuodessa ­viheralueiden puhtaanapitoon. Tällä summalla
saisi 400 000 ruusua, 20 000 pensasta, 4 000 city-pyörää,
2 700 puistonpenkkiä, 1 000 isoa puuta tai 80 konserttia.
Siivoaminen on käsityötä
Vuoden 2009 vappuna yksistään Helsingin Kaivopuistosta kerättiin 42 lavaa
jätettä ja 29 000 tyhjää kuohuviinipulloa.
Vappupäivänä Kaivopuistoa siivosi 20
­rakennusviraston työntekijää ja 30 eri
­yhdistysten ja järjestöjen jäsentä. Siivousurakka maksoi noin 150 000 euroa:
puistojen siivoaminen maksoi 77 500,
katualueiden puhdistaminen 44 000 ja
­lisäroska-astioiden hankkiminen tyhjennyksineen 32 000 euroa.
Vapun lisäksi myös massatapahtu­
mien, kuten Taiteiden yön, Ilotulituksen
SM-kilpailujen, koulujen alkamisen ja
päättymisen sekä suurten konserttien,
jälkien siivoaminen aiheuttaa suuria
­kustannuksia Helsingin kaupungille.
talteen
19
Roskaaminen haaskaa resursseja
Puistojen ylläpidosta vastaavat alan
ammattilaiset, joista suurimmalla osalla
on puutarha-alan koulutus tai pitkä
kokemus alalta. Heidän työajastaan noin
neljäsosa menee roskien keräämiseen ja
roska-astioiden tyhjentämiseen. Jos
puhtaanapitokuluissa säästäisi vaikkapa
miljoonan, voitaisiin esimerkiksi kesäkukkien määrä Helsingissä kaksinkertaistaa.
”Toisten sotkujen siivoaminen on
puutarhureiden ammattitaidon aliarvioimista. Tällä hetkellä vallitsee valitettavan
usein sellainen fiilis, että hei mä maksan
veroja, joten jonkun muun täytyy putsata jäljet”, rakennusviraston laatuvastaava Ritva Keko ärähtää.
Viisi yleisintä roskaa
Rakennusviraston auto kurvaa Tähtitorninmäelle. Autosta
nousset Merja Juntunen ja Ari Vähänen alkavat purkaa
työvälineitä. Puista varisseet lehdet ja nurmikolle ajautuneet hiekat lähtevät reppupuhaltimella kätevästi pois
myös istutusryhmistä. Seitsemänhenkinen hoitoryhmä
tekee puiston kevätsiivousta aseinaan puutarhahanskat,
haravat, lapiot, reppupuhaltimet, lumiluudat ja traktori.
Taistelu puistojen viittä yleisintä roskaa vastaan jatkuu.
Tupakka-askit ja tumpit, olutpakkausten pahviset kuoret,
ilmaisjakelulehdet, nenäliinat sekä pullot ja tölkit saavat
kyytiä.
Seija Tuomela kertoo, että nelihenkinen perhe aiheuttaa vapun eväsretkellä usein viikon edestä roskaa. ”Kun
aloitin työt vuonna 1978 keskustan roskat mahtuivat pieneen koriin − nykyään täytyy olla auto perälavoineen.”
Pääkaupunkiseudun
siivoustalkoot −30. 5.
Helsingissä
puh. 09 3103 9000
Vantaalla
Länsi-Vantaalla
puh. 040 551 8243,
Tikkurilassa, Hakunilassa,
Länsimäessä, Pakkalassa
ja Tammistossa
puh. 0400 605 852,
Korsossa ja Koivukylässä
puh. 0400 981 294
Espoossa
nettilomakkeella
→ espoo.fi/asuminen/
asukastoiminta/talkoot
Kauniaisissa
puh. 09 505 6269 tai
agb@kauniainen.fi
Panttimaksuilla kierrätys kunniaan
Ihmiset ovat oppineet viettämään kesällä vapaa-aikansa puistoissa ja katuaukioilla. Sen lieveilmiönä on kuitenkin syntynyt viikonloppu- ja iltaroskaamista.
Puistoista löytyy roskia ilmaislehdistä
huumeruiskuihin.
”Roska-astioita on riittävästi, mutta
ihmiset eivät suostu käyttämään niitä.
He haluavat laittaa jätteensä tiettyihin,
kulkureittien varrella oleviin roska-astioihin, eivätkä kiertää löytääkseen tyhjän
roskiksen”, Ritva Keko sanoo.
Hän ihmettelee, miksi kahvi on
­mukaan otettuna halvempaa ja miksi
­pikaruokapaikat eivät kerää kertakäyttöastioista 20 sentin panttimaksuja ja
­pulita niitä kaupungille siivouskuluihin.
”Olutpakkausten pahvisista kuorista
pitäisi saada sellainen panttimaksu, että
ihmiset kilvan keräisivät niitä kuten
­pulloja. Tai milloin sipsipussit voitaisiin
kierrättää panttia vastaan?”
Ilmoittaudu
mukaan!
→ facebook.com/puistot
Helsingin seudun kesäyliopisto 173x55
20
pakko kokeilla Teksti JOHANNA SUOMINEN Kuva MIKKO VÄHÄNIITTY
Lypsyllä
T
ällaista vastaanottokomiteaa en
ole kokenut koskaan aikaisemmin. 26 isoa eläintä, ja 26 vähän
pienempää, tuijottaa vieraita selvästi epäluuloisena. Etenkin nuorempi
sukupolvi ilmoittaa varsin äänekkäästi
olemassaolostaan. Tapahtumassa on
­jotain tavallisuudesta poikkeavaa – sen
tiedämme sekä minä että lehmät. Minä
aion lypsää.
Tuomo ja Päivi Anttilan maatilalla
Jämsän Haavistossa on iltalypsyn aika.
Lähikontakti lehmän kanssa jännittää. Nähdäänkö kohtaamisessa
ihan oikeasti maitoa, vai ainoastaan epätoivoinen lypsy-yritys?
Perheen lapset, Elisa 2,5 vuotta ja
­Matias yhdeksän kuukautta, ovat vieressä asuvien isovanhempien hoivissa.
”Lapset ovat usein mukana touhussa, ja
etenkin Elisa pärjää navetassa hienosti”,
emäntä kertoo.
Itsestäni en ole ihan niin varma.
Pariskunnan otteista näkyy, että kyseessä on tuttu rutiini, minä sen sijaan tunnen olevani vieraalla maaperällä.
”Lehmä on rauhallinen ja herkkä
eläin, harvoin se kunnolla hermostuu,
mutta kovista, äkkinäisistä äänistä se ei
pidä”, isäntä juttelee ja rohkaisee tutustumaan navetan asukkaisiin.
Taputtelen joukon vanhusta, jo
11-vuotiasta Nekkua, jonka tytär Persikka
on kolme päivää aikaisemmin synnyttänyt Hillaksi nimetyn kauniin vasikan.
Koen hienoisen yllätyksen, kun Nekku
päättää tutustua minuun pitkällä ja karhealla kielellään.
Tuomo Anttila opastaa minua tehtävääni. Lypsy hoidetaan koneellisesti,
mutta ensin jokaisesta lehmästä otetaan
käsin koetipat valkoiselle lettupannua
muistuttavalle alustalle. ”Alkutipoista
voidaan tarkastella maidon laatua, sillä
hyvä maito on täysin valkoista ja hajutonta.”
Tässä navetassa tuotettua maitoa
tarkkaillaankin tiukoin laatukriteerein.
Viime vuonna Anttiloille myönnettiin
kultainen mitali 25-vuotisesta laadukkaasta maidontuotannosta. Tilan perinteet juontavat Tuomon vanhempiin ja
isovanhempiin, aina 1950-luvulle saakka.
Ja sitten edessäni seisoo Unelma.
Katselen jännittyneenä suurta eläintä, ja
etenkin sen vahvoja takajalkoja. Taputtelen Unelmaa ja pyydän jo etukäteen
anteeksi epävarmoja otteitani. Lehmät
vaikuttavat kilteiltä ja rauhallisilta, mutta
minusta tuntuu vähän hurjalta kyykistyä
aivan lehmän jalkojen juureen.
Ensin pyyhin utareen vetimet märällä
pyyhkeellä, ja sitten päätän lypsää kunnolliset alkusuihkaukset. ”Ota ihan reilusti kiinni, rauhallisesti puristat ja
vedät”, isäntäpari neuvoo kärsivällisesti.
Helpommin sanottu kuin tehty, suihkauksista ei ole tietoakaan. Unelma ei välitä sähläämisestäni, vaan antaa minun
opetella rauhassa. Lopulta saan kuin
saankin lypsettyä ihan kelvolliset maitotipat.
Haluan tarjota Unelman raskailta
näyttäville utareille helpotuksen, ja siirryn Päivi Anttilan opastamana koneelliseen lypsyyn. Kiinnitän lypsimen nännikupit vetimiin, ja alipaineen ansiosta
maito alkaa välittömästi virrata putkistoa pitkin maitohuoneessa olevaan tankkiin. Unelma vaikuttaa toimintaani tyytyväiseltä.
Pääsen harjoittelemaan karjakon
uraani vielä Ylpyllä. Saan jälleen irti alkutipat. Alan tottua eläimen läheisyyteen ja
sen liikkeisiin. Jokainen lehmä on oma
persoonansa, niillä on omat yksilölliset
tapansa ja luonteensa. ”Kyllä lehmiin
kiintyy, mutta toisaalta niistä pitää osata
myös luopua, kun se aika koittaa”, vastailee emäntä kysymyksiini.
Lähtiessä käyn hyvästelemässä Unelman ja Ylpyn, ja kurkistan karsinassaan
nukkuvaa Hillaa. Tekisi kovasti mieli silitellä suloista myttyä, mutta en halua
häiritä sen unta enkä navetan uneliaan
leppoisaa tunnelmaa.
Eläimet ovat saaneet ruokaa, puhtaat
kuivikkeet ja kevennetyt utareet, ja ihmiset puolestaan litratolkulla maitoa. Kerrassaan upeaa yhteistyötä! ▪
▸ Tiesitkö?
Muista lypsyllä
•Vakaat kädet,
varmat otteet
•Hellä mutta tehokas
­puristus ja veto
•Älä möykkää ja hosu
Unelmasta heruu maitoa vasta-alkajankin hyppysissä.
• Suomessa on lypsykarjaa noin
300 000 eläintä.
• Tärkeimmät rodut ovat Ayrshire,
Holstein ja Suomenkarja.
• Täysikasvuinen lehmä painaa
noin 600 kg.
• Keskimääräinen maitotuotos on
8 500 kg vuodessa.
• Vuoden 2009 ennätys on
­Onnetar-lehmällä, joka lypsi
19 860 kg maitoa.
Oy Dagmar AB/Riihimäen Erämessut 1/4 (114x170)
Lappeenrannan kylpylä 1/4 (114x170)
Aboa Vetus & Ars Nova-museo
(114x100)
Turun Neva Tours 1/4 (114x170)
KARSTULAN
E VA N K E L I N E N O P I S TO
VALMIUKSIA JATKO-OPINTOIHIN
• Henkilökohtainenavustaja/Omaishoitajalinja
• Kasvatus-japsykologistenaineidenlinja
• Käsityönerityistekniikoidenlinja
• Liikuntalinja
• Retkeilynperuskurssi
Kysy opintosetelirahoitusta tai omaehtoisesta opiskelusta
työttömyysetuudella!
AMMATTITUTKINTOKOULUTUS
• Koulunkäyntiavustaja
• Perhepäivähoitaja
• Erä-jaluonto-oppaanat:nvalmistavakoulutus
KOKOUS- JA MATKAILUPALVELUT
Lisätiedot: Kokkolantie 12, 43500 KARSTULA
puh. 014-5252 200, 044-3252 213
www.keokarstula.fi kansanopisto@keokarstula.fi
Cantores Minores 1/4 (114x170)
Helsingin kaupunginteatteri 1/4
(114x170)
Hämeenlinnan kaupunginteatteri 1/4
(114x170)
Tampere-talo 1/4 (114x170)
radan varrella
Teksti kirsti sergejeff kuvat jyrki kauko
23
pis Jättikirp rilla äen to
Pieksäm a 22. 5.
lauantain 15
klo 9–
Tarja Kuronen esittelee Second Hand Kähverän käsilaukkuvalikoimia.
Löytöjä Pieksämäellä
Pieksämäki on kirpputorien aarreaitta. Keräilijä bongaa toisille joutavia esineitä
helposti omiksi kokoelma-aarteikseen.
1. Second hand kähverän aistillisessa
ilmapiirissä silmä lepää. Galleria-myymälän sivuhuoneeseen kolmisen vuotta
sitten perustetun kirpputoriosaston valikoimat ovat säntillisessä järjestyksessä:
kengät kauniisti telineessä, vaatteet
kokojen mukaan rekeissä ja astiahyllyn
kuppien korvat ojennuksessa. Kähverään
voi tarjota myytäväksi sisustustuotteita,
käytettyjä vaatteita, jopa huonekaluja.
Mikäli tuote läpäisee työntekijöiden jyrytyksen – taidepiireistä tuttu termi näyttelyyn hyväksytyistä esineistä – se asetellaan muiden joukkoon houkuttelemaan uutta omistajaa.
Second Hand Kähverä Torikatu 7
ma−pe klo 10–17, la klo 10–14, tiedustelut
044 518 4138, kahvera.fi
2. Kirpputori ferian valikoimista löytyy jokaiselle jotakin, muotivaatteista
antiikkihuonekaluihin. Myymälän etuosassa hyllyjen vuokraajat tarjoavat
kaappiensa kätköistä löytynyttä tavaraa,
takaosa toimii jykevämmän kaluston
­realisointipaikkana. Pitkään muualla
Suomessa kauppiaina toimineet Tarja
ja Pauli Silvast lopettivat liiketoimintansa ja nukkuivat kuin muumit vuoden verran ennen kuin heittäytyivät
uuteen elämään. Espanjan lomalla
­Feria-torilta mukaan tarttui mekko,
joka antoi nimen kirpputorille ja ilmeen
logolle, vaikka he eivät vielä mekon ostohetkellä tienneet päätyvänsä asumaan,
saati kirpputorinpitäjiksi Pieksämäelle.
Sopiva liiketila ja mukava asunto sinetöivät päätöksen.
Kirpputori Feria Tallikatu 3−5, avoinna
ma−pe klo 10–18, la klo 9−15, tiedustelut
040 410 3715
3. Lähetystori Fidassa soi hengellinen
musiikki. Myymälässä työharjoittelussa
olevan Waew Thanomphwtsa-Lötjösen
pää näkyy juuri ja juuri rekkien ylitse,
mutta kun katse hänet tavoittaa, on
hymy herkässä kuten thaimaalaisilla
Jani Liljalahti ja Suvi Nykänen ovat tulleet vaate­
ostoksille kirpputori Feriaan.
nään ja vertailemaan löytöjään”, kirpputorin omistaja Kari Himanen sanoo.
Samalla on syntynyt ratkaisu
monien kirpputorien ongelmaan:
”Pihistäminenkin vähenee kun
ei ole kuolleita nurkkia”. Kirpputorien kummallinen piirre:
tavaraa häviää, vaikka se ei
maksa juuri mitään ja myyjänä
on yksityishenkilö, siis lähes
kaveri. Viimeaikojen myynneistä kookkain oli kaappikello,
­kallein kannettava tietokone ja
erikoisin ajo-opetuspolkimet.
Karin Tori Ky Torikatu 13, avoinna
ma−pe klo 10–17, la klo 10–14, tiedustelut
044 516 2427, karin-tori.fi
yleensä. Fida saa myytävän tavaran lahjoituksina. Kirpputoritoiminnasta kertyvät varat käytetään kehitysyhteistyöhön,
jonka organisoi Helluntaiseurakuntien
lähetysjärjestö.
Lähetystori Fida Savontie 1, avoinna ma−pe
klo 9−17, la 9−13, tiedustelut 015 488 207,
www.fida.info
4. Karin tori vuokraa myyntipöytiä ja
ottaa tavaraa myyntitilille. Pienen ja pitkänomaisen myymälän rekit on asetettu
seinustoille, jotta tila pysyy avoimena.
”Ihmiset pääsevät juttelemaan keske-
PIEKSÄMÄKI Asukasluku 20 151 | Pinta-ala 1 836,4 km² | Perustamisvuosi 1573 (Pieksämäen kauppala 1930) | Etäisyydet rautatieasemalta Karin Tori ja Kähverä
800 m, Feria ja Fida 300 m
RAY (173x240)
Työväen
musiikkitapahtuma
54x170
Matkaan-lehden ilmoitusmarkkinointi
BF Media Oy puh. 09 4559 0097 fax 09 4559 2246
Järvenpään
teatteri
54x95
Kajaanin Runoviikko Sana ja
sävel 54x95
Keski-Uudenmaan teatteri
54x95
PohjoisKarjalan
opisto ja Ammattiopisto
54x95
matkalle mukaan
Teksti Sami Turunen kuva laura vuoma
25
Palstalla testataan matkustus­
mukavuutta lisääviä keksintöjä.
Armoton raati testasi seurapelien
kätevästi p
­ akatut matkaversiot.
Soveltuvatko ne matkoille ollenkaan?
Pikkupelit ­puntarissa
Rappakalja
Huijauspeli, jossa pitää arvata sanojen
merkitys.
Meksikon pikajuna
Muodostetaan numeroiduilla nappu­
loilla jonoja, periaate lähellä dominoa.
Tietopelit
Korteissa perinteisiä tietokilpailu­
kysymyksiä.
Yatzy
Noppapeli, jossa saatava tiettyjä
­numeroyhdistelmiä.
+
–
–
+
+
–
–
+
+
–
+
–
–
–
hauska, vaatii nokkeluutta
hankala tajuta perheen pienimmille
pelilappuja tarvitaan paljon – loppuvat äkkiä
Testiryhmä viihtyi pelin parissa
15 minuuttia.
pienemmätkin oppivat nopeasti
hienot nappulat
peli leviää laajalle, ei sovellu ahtaisiin
kulkuvälineisiin
ärsyttävä pakata pieniä nappuloita
Testiryhmä viihtyi pelin parissa yli ­tunnin.
helppo, hauska
soveltuu myös matkoille
joissakin korttisarjoissa liian vaikeita
kysymyksiä
Testiryhmä viihtyi pelin parissa
45 minuuttia.
perinteinen, kiva Yatzy
tuloslappujen liian pienet sarakkeet,
vaikea korjata virhemerkintöjä
pienet nopat häviävät helposti
nuoremmat eivät ymmärrä aina
taktiikkaa
Testiryhmä viihtyi pelin parissa tunnin.
Testiryhmä: Netta (13 v.), Nuutti (10 v.) ja Fanni (8 v.)
Pohjois-Pohjanmaan museo
54x95
raadin
suosikki
Pyynikin kesäteatterisäätiö
54x95
Samppalinnan
kesäteatteri
54x95
Teatteri
Vantaa
54x95
26
sivuraide koonnut Carola Björklöf KUVITUKSET elina Warsta
Kerro, kysy, kummastele
Matkaan-lehti julkaisee junaliikennettä koskevia mielipiteitä, ­moitteita,
parannusehdotuksia ja kiitoksia. Palautteet käsittelee VR:n tiedottaja
Carola Björklöf. Liitä kirjoitukseesi nimi ja osoite. ­Nimimerkillä
­kirjoittavien henkilötiedot jäävät toimituksen tietoon. Toimituksella on
oikeus valita, muokata ja otsikoida kirjoituksia.
Jätä viestisi
Suurimpien rautatie­asemien Matkaan-lehden postilaatikkoon
tai
tai
Kirjeellä osoitteeseen
Matkaan-lehti, VR-Yhtymä Oy, Viestintä,
Carola Björklöf, PL 488, 00101 Helsinki
Sähköpostilla
­osoitteeseen
sivuraide@vr.fi
Punttivaunu junaan
Antaisin paljon mieluummin anteeksi junien tämän alkukevään lukuisat
myöhästymiset, jos junassa olisi esimerkiksi ”punttivaunu”, jossa voisi
jumpata matkan ajan. Tunnin työmatkalla saisi
kuitattua työmatkan lisäksi jonkin verran liikuntaakin. Kyllähän siitä lystistä vähän enemmän
maksaisikin. Onhan niitä hieromavaunujakin kai
jo kokeiltu?
OILI VALKILA,
R-JUNALLA MYÖHÄSTYJÄ
Kiitos ehdotuksestasi. Työmatka
kannattaa tosiaan hyödyntää, mutta
valitettavasti tällaista ”punttivaunua”
ei junaan voi turvallisuussyistä perustaa. Itse kuntolaitteet ovat niin painavia, että
­niiden kiinnittäminen junakalustoon turvallisesti
on hankalaa. Liikkuvassa junassa ei voisi olla
­irrallisia kuntovälineitä, koska ne voisivat pudotessaan aiheuttaa vahinkoa sekä kalustolle että
kuntoilijalle.
Hierontavaunu on tosiaan ollut kokeilussa
joillakin junavuoroilla. Tällaisen palvelun jatkokehitystä harkitaan asiakaspalautteiden perusteella.
Kiitos!
Matkustin 5. tammikuuta
Lappeenrannasta Kuopioon
junilla S8 ja P707. Pendolino
Helsinkiin oli roimasti myöhässä, sen piti lähteä kello 14.39 Lappeenrannasta, mutta lähtikin vasta kello
15.24. Huolestuin, odottaako vaihto­
yhteys minua.
Menin kysymään asiaa lipunmyyjältä.
Kyseinen iloinen ja ystävällinen herrasmies on ehdottomasti oikeassa ammatissa, niin palvelualttiina ja tunnelmaa
nostaen palveli kaikkia, myös edelläni
olleita kärttyisiäkin matkustajia! Hän
nosti hymyn niin minun kuin monen
muunkin kasvoille.
Kun juna sitten lähti kohti Kouvolaa,
ystävällinen konnari keräsi erilliselle
lapulle meidän matkaajien jatkoyhteyksiä ja lupasi selvittää odottavatko junat.
Mielestäni tämä oli erinomaista. Pian
hän sitten kuuluttikin, että vaihtoyhteys
Kuopioon odottaa! Vaikka juna oli täpötäynnä, eikä kaikille meinannut riittää
istumapaikkoja, konduktööri palveli
­meitä kaikkia henkilökohtaisesti ja
a­ rvostaen – ja silti nopeasti ja tehokkaasti. Hän selkeästi kunnioitti matkustajia, ja kuunteli jos kenelläkään oli
­k ysyttävää.
Kouvolassa näin junasta ryntäävien
pitkäjalkaisten miesten juoksevan vaihtojunaan. Olin vaunussa 2, ja laituriremontin takia jouduin siis kiiruhtamaan
pitkän matkan, että pääsisin tunneliin ja
takaisin ylös. Pelkäsin junan jättävän
minut, sillä minulla oli painavat laukut
mukanani, enkä pysynyt miesten vauhdissa. Kuopion-junan konnari näki, kun
olin nousemassa laiturille, ja odotti
junan vierellä, että pääsin kyytiin. Hän
komensi minut kyytiin lähimmästä ovesta, onneksi, sillä juna lähti liikkeelle vain
hetkeä myöhemmin. Kun konnari tuli
tarkistamaan lippuja, hän oli aivan ihana, hymyileväinen ja reipas, vaikka juna
olikin joutunut odottamaan meitä Joensuusta päin tulevia aika pitkään.
Haluan kiittää valtavasti näitä mahtavia herroja, joiden nimiä en valitettavasti
saanut ylös! Te teitte matkastani ikimuistoisen ja hauskan kokemuksen, jota
muistellessani hymy nousee kasvoilleni!
Se on täysin teidän ansiotanne. Haluaisin myös kiittää VR:ää siitä, että vaikka
junat välillä myöhästelevät, osaatte
todellakin valita työntekijänne!
TYTTÖ KUOPIOSTA :)
sivuraide
Kuka vei laukkuni?
Haluaisin osoittaa pettymykseni kanssamatkustajiani kohtaan. Unohdin laukkuni junaan 12. helmikuuta,
kun matkustin Lahdesta Helsinkiin. Laukussa ei ollut mitään erittäin arvokasta:
vaihtovaatteita, meikkejä ja kosmetiikkaa.
Soitin kuitenkin lukuisia kertoja löytötavaratoimistoon, jotta saisin minulle
paljon tunnearvoa sisältävän laukun
27
vierasraide s­ isältöineen takaisin. Joku kuitenkin
kehtasi ottaa laukun, eikä toimittanut
sitä löytötavaratoimistoon. Kyllä täytyy
olla itsekkäitä ihmisiä, jos tuolla tavoin
ottaa toisen omaisuutta, eikä ilmoita siitä mihinkään. Paras tapa olisi antaa löytötavara konduktöörille, joka toimittaa
tavarat eteenpäin löytötavaratoimistoon.
HARMISTUNUT LAUKKUAAN
EDELLEEN ETSIVÄ
Asiakaspalvelijan toiminta
menpiteitä, eikä lataaminen mielestäni
näyttänyt yhtään sen vaivalloisemmalta
kuin asiakaspalvelijan mainitsemalla
R-kioskilla. Jäin ihmettelemään asiakaspalvelijan
käyttäytymistä, onko todella niin, että
matkakortteja ei saisi ladata lipunmyyntipisteissä laisinkaan? Yleensä olen saanut VR:ltä hyvää palvelua ja mukavat
konnarit ovat piristäneet päivääni useampaan kertaan. Toivon, että kyseisellä
asiakaspalvelijalla oli vain huono päivä,
ja hän ei kommentoi vastaavia muille
asiakkaille.
DELENN
Pahoittelen, että sait tällä
kertaa palvelua, johon et
ollut tyytyväinen. VR haluaa
palvella asiakasta mahdollisimman hyvin. Palveluumme kuuluu
myös HSL:n tuotteiden myynti. VR:n ja
HSL:n lipunmyyntijärjestelmät poikkeavat toisistaan, johon virkailija luultavasti
viittasi. Tästä huolimatta matkakorttien
lataaminen onnistuu hyvin kaikissa
myyntipisteissämme, lukuun ottamatta
kansainvälisten lippujen myyntipistettä.
Uusien matkakorttien lataamista VR:n
automaateilla selvitetään parhaillaan.
Huonoa tuuriako?
M.L. Mönkkönen Tampereelta kertoo helmikuun Matkaan-lehdessä, että hänellä
on ollut hyvää tuuria junamatkailussa. Entäpä minulla?
Olen tänä armon vuonna 2010 matkustanut rautateitse tasan kaksi kertaa
Salosta Turkuun, ja molemmilla kerroilla
olen myöhästynyt tapaamisesta. Tammikuun alkupäivinä Pendolino Helsingistä
Turkuun oli Salossa ja määränpäässä 40
minuuttia myöhässä. Toiselle matkalleni
9. helmikuuta olin jälleen ostanut lipun
Pendolinoon. Tämä tekniikan ihme oli
jostain syystä vaihtunut IC2-junaksi.
Juna oli Salossa 1h 3 minuuttia myöhässä, samoin Turussa. Mainittakoon, että
pakkasta oli Salossa aamulla 5–6 astetta. Miksi Pendolinolla matkustaminen
on kalliimpaa kuin muilla junilla? Epävarmuudestako maksetaan lisähintaa?
Salon aseman henkilökunnalle kuitenkin kiitokset ystävällisestä asiakaspalvelusta!
ELINA AALTONEN, SALO
Onpa harmillista, että juna
on kulkenut myöhässä
­molemmilla kerroilla, kun
olet matkustanut Turkuun.
Kirjoituksesi perusteella en valitettavasti
pysty selvittämään syytä tarkasti, koska
tekstissä ei ilmene, mistä junavuoroista
oli kyse.
Toinen junamatkasi oli 9. helmikuuta.
Kyseisenä päivänä rantaradan junaliikenteessä oli runsaasti myöhästymisiä, jotka johtuivat useasta eri syystä. Helsingin
ratapiha oli ruuhkainen, mikä viivästytti
Helsingistä lähteviä junia. Lisäksi osa
junakalustosta oli huollossa. Muun
muassa Pendolino-junia jouduttiin
korvaamaan muulla kalustolla.
Viime talvena koko VR:n junakalusto
joutui koville. Myöhästymisiä oli eri
junavuoroilla riippumatta siitä, mikä
­junakalusto oli kyseessä. Lisäksi rata­
verkon ongelmat aiheuttivat haittaa
­junaliikenteelle.
VR:llä on kolme junatyyppiä, jotka
ovat taajamajuna, InterCity ja Pendolino.
Hinnoittelueroina ovat junien nopeus ja
palvelutaso. Pendolino-junat ovat nopeita junia ja ne liikennöivät suurimpien
kaupunkien välillä. Matkan nopeudesta
on erityisesti hyötyä, kun matkustaa
­pidemmillä matkoilla esimerkiksi Helsingistä Seinäjoen, Jyväskylän ja Kuopion
suuntaan. Lisäksi Pendolino-junien palvelutaso on hyvä ja kalusto modernia.
suvi inkeri pesonen
Asioin 22. maaliskuuta Helsingin rautatieaseman lipunmyyntipisteessä varsinaisen
lipunmyynnin ulkopuolella.
Halusin ladata matkakorttiini arvoa.
Aiemmin latasin korttini aina VR:n lipunmyyntiautomaatilla, mutta nyt niissä ei
ole enää mahdollista ladata uudistuneita
matkakortteja. Olin jo kerran aiemmin
ladannut kyseisessä lipunmyyntipisteessä matkakorttini ja huomannut, että
lipunmyyntipisteen ikkunassa on lappu,
jossa kerrotaan että matkakorttien lataaminen on mahdollista täällä.
Menin tiskille, jossa ei ollut lainkaan
jonoa. Minua palveli nuori naisihminen.
Tervehdin häntä, laitoin matkakortin
­tiskille ja ilmoitin haluavani ladata sille
arvoa. Sain vastaukseksi mielestäni asiattoman kommentin: ”Voi voi, miksette
te käy lataamassa näitä kortteja R-kioskilla, kun se on meille tehty niin vaivalloiseksi”. Hämmästyin täysin moisesta
kommentista. Kerroin, että ennen asioin
automaatillanne, mutta siellä ei enää voi
ladata näitä kortteja. Tähän asiakaspalvelija totesi ”Ne automaatit ovat nykyään tuolla ulkona. Ja nämä matkakortit
eivät kuulu meille oikein millään tavalla.”
Seurasin hänen tekemiään lataustoi-
Ahne automaatti ei antanut Suvi Pesoselle matkalippua Nürnbergissä.
Ajokortilla ei pääse rajan yli
Vuonna 2008 olin vaihto-oppilaana Saksassa, mutta halusin lähteä kaverini
syntymäpäiville Tšekkeihin. Jo hypätessäni junaan minulla oli tunne, että olin
unohtanut jotain. Mutta lompakko, kamera ja kännykkä löytyivät laukustani.
Kaikki oleellinen oli mukana – tai niin ainakin luulin.
Lähellä Tšekin rajaa poliisit kiersivät junassa kyselemässä passeja. Tajusin,
että olin unohtanut ottaa passin mukaan! Ojensin poliisille passin sijasta suomalaisen ajokorttini. Saksalainen poliisi ei sanonut mitään, mutta tšekkiläiselle
poliisi-sedälle ei korttini käynyt. Seuraavalla pysäkillä minun täytyi poistua
­junasta.
Löysin itseni pienestä kylästä nimeltä Arzberg. Juna-asema, jos sellaista
­k ylässä oli, oli kiinni. Kaksi tuntia junaa odotellessa meni nopeasti. Yhtään
­ärräpäätä ei suustani päässyt. Minulla oli sellainen olo, että elän. Kiljuin,
­lauloin ja tanssin. Teinpäs oman musiikkivideonkin.
Päädyin parin junan vaihdon jälkeen takaisin Saksaan, jossa minulla oli
45 minuuttia aikaa hakea passi ja kiiruhtaa takaisin juna-asemalle.
Reittisuunnitelmani muuttui täysin. Matkakumppanini matkustivat Prahaan
odottamaan minua, kun matkustin Nürnbergin kautta Prahaan. Nürnbergissa
olin yhden aikaan aamulla. Yritin ostaa lippua Prahaan, mutta ”nälkäinen”
­lippuautomaatti päätti olla antamatta matkalippua. Kone imaisi 50 euroa.
­Onneksi koneen kyljessä oli numero, johon pystyi soittamaan ongelmatilanteessa. Naputtelin kännykkääni puhelinnumeron, mutta prepaid-liittymäni
­puheaika loppui. Puhelinautomaatti sentään toimi.
Mitä opin matkan aikana? Ainakin sen, että kaikki on loppujen lopuksi
omasta asenteesta kiinni. Voin murehtia ja panikoida tai ottaa ilon irti hetkestä. Nauttikaa kaikki elämästä ja muistakaa, ettei ajokortilla pääse rajan yli! ▪
Suvi Inkeri PESonen
Vierasraide-palstalla julkaistaan ikimuistoisia junakokemuksia ulkomailta. Lähetä
tarinasi ja siihen liittyvä kuva osoitteeseen matkaan.vierasraide@lehdentekijat.fi tai
Matkaan/Vierasraide, Alma Media Lehdentekijät, PL 502, 00101 Helsinki. Julkaistujen
tarinoiden ­kirjoittajat palkitaan edestakaisella kotimaan junamatkalla valinnaiseen
kohteeseen.
28
på spåret VR aktuellt
VR information: vr.fi | VR Kundservice 0600 41 900 (1 € + lna)
månadens produkt Förhands- förmånen
Njut av hav, historia och musik Helsingfors 1.6−31.8
Våren och sommaren är äntligen här! Passa på att vara
­utomhus och gör en picknick till
Sveaborg, där det finns mycket
spännande att se och uppleva. Varför inte kombinera besöket med en
konsert: i maj uppträder Linnoituksen laulajat och i början av juni går
Kaartin soittokunta-festivalen av
­stapeln i denna historiska fästning.
Pauliina Leisiö
Rundvandringar
dagligen kl. 11−14
Konsert av Linnoituksen
­laulajat 23.5 kl. 18
Kaartin soittokunta
-festivalen 3.−6.6
→ suomenlinna.fi
Upplev historien på plats
och som spel Vasa
På centralen i Esbo firas invigningen av
stationsbron från den 31 maj till den 4
juni. Till ära av den nyrenoverade stationsbron anordnas festligheter under
hela veckan som kulminerar i Anna Puus
utomhuskonsert.
Festligheterna börjar den 31 maj då
ett festtåg plockar upp inbjudna gäster
från Helsingfors järnvägsstation för att
bevittna när invigningsbandet klipps av
cirka kl. 15.15.
I evenemanget deltar bland annat
stadsdirektör Marketta Kokkonen och
Esbo stadsstyrelses ordförande Saija
Äikäs-Idänpään-Heikkilä.
Ceremonimästare är stadsingenjör
Martti Tieaho. Det bjuds på kaffe och
kaka för de 800 första besökarna och saft
för barnen.
månadens fråga Ta med matsäck, soligt humör
och gör en utflykt med familj
eller vänner till Gamla Vasas ruiner.
Lär känna områdets historia genom
att spela ett historiskt spel tillsammans. Spelet kan spelas samtidigt
som man sitter och äter er matsäcken eller så kan man gå runt ruinerna med spelplanen. Mer information såväl som själva spelet laddar
du ned på websidan.
Var kan jag ladda mitt resekort?
Du kan enkelt ladda ditt resekort
på VR-stationernas biljettförsäljning
i Esbo, Helsingfors, Kervo, Kyrkslätt,
Böle och Dickursby. Här kan du
ladda perioder och värde eller köpa
→ matkailu.vaasa.fi
Raseborg i vårskepnad → www.raseborg.org/raseborg/slott
Pauliina Leisiö
Raseborg 1.−31.5
Raseborgs medeltida slotts­
ruin tronar hemlighetsfullt på
sin gråstensklippa vid Raseborgsån
i Snappertuna. Borgen är öppen i
maj alla dagar kl. 10–17. Guidning
lördagar och söndagar kl. 15.
Passa på och gör en djupdykning
i den västnyländska historien.
Även ­övernattning är möjlig på
ett ­vandrarhem endast 500 meter
från ­ruinerna.
Under veckans lopp spelas det livemusik på stationsbron under rusningstid och verk från en bildkonsttävling i
skolorna i mellersta Esbo ställs ut.
­Tävlingens vinnare får träffa Anna Puu
under galakonserten som anordnas den
4 juni kl. 15−16.
Den helt ombyggda stationsbron har
täckts med ett ljustak som pryds av asplöv och trädstammar. Stationsbrons golv
har täckts med en grusliknande beläggning. På området finns dessutom stationen, som har renoverats enligt VR:s
­gröna image, biljettförsäljningslokaler
och ett lunchcafé. Stationen har två
­våningar med tillträde till tre perronger
och gångbron som leder över spåret till
ett köpcentrum. På stationsområdet
finns tre nya hissar och rulltrappor.
Laura Vuoma
Ilmo Valtonen/Suomenlinnan hoitokunnan kuva-arkisto
Fest på Esbo station
I maj lönar det sig att köpa tåg­
biljetter för vuxna sju dygn före
­avresan via VR:s näthandel och
på så sätt få 20 procent rabatt på
biljetten. Rabattpriset gäller för
alla resor över hundra kilometer
i Finland. Rabatt fås även på biljett­
er som inkluderar tågbyte. Erbjudandet gäller normalprissatta
enkel­biljetter för vuxna för sitt­
platser i andra klass.
Förhandsförmånen fås endast
via näthandeln. Biljetten gäller
endast på den dag och det tåg som
har angetts på biljetten. Ombokning eller återbetalning är inte möjligt. Biljetter kan köpas via tjänsten
VR Sök resa på webbplatsen vr.fi,
där man väljer tågförbindelse och
betalar biljetten. I köpfönstret kan
man välja förhandsförmånen i rullmenyn. Man kan resa med förhandsförmånen fram till den 6 juni.
engångs­kort och enkelbiljetter.
Nästa år kan resekorten laddas
i VR:s nya, gröna biljettautomater
i och med att ett nytt försäljnings­
system tas i bruk.
­ rissättningen
P
­enligt zoner
fortsätter
Samkommunen Helsingforsregionens
trafik (HRT), som inledde sin verksamhet i början av året, har beslutat att fortsätta med zonprissättningen även framöver. Enligt modell 2014 för Helsingforsregionens taxa- och biljettsystem kan
man i fortsättningen betala en del av
­resan med periodbiljett även om den
sträcker sig över giltighetsområdet. Det
extra priset avdras då från kortets värde.
Med hjälp av prissättningsmodellen
kan systemet i fortsättningen utvidgas
gradvis till att gälla även när- och randkommunerna. Då kan den yttersta zongränsen sträcka sig upp till 100 kilometer från Helsingfors centrum. Redan nu
har området utvidgats med en tredje
zon i och med att HRT:s resekort gäller
också i Kervo och Kyrkslätt. HRT:s styrelse godkände principerna för taxa- och
biljettsystemet 2014 på sitt möte i mars.
Tampereen Komediateatteri
54x95
Turun
kesäteatteri54x95
Pohjanmaan museo (114x60)
Teatteri Avoimien Ovien kannatus­
yhdistys (114x50)
arvaa mikä junan osa 6
7
9
2
3
4
5
1
8
Teatteri Helsinki (114x50)
5
7
2
3
3
4
1
6
8
1
3
7
4
6
9
8
5
2
4
5
2
7
1
8
9
6
3
1
5
9
8
4
5
5
7
5
3
8
9
1
6
4
3
7
2
5
9
8
6
3
5
2
1
7
4
4
6
2
1
6
7
4
3
9
2
5
6
8
1
© Bulls
Sudoku MB0060
9
2
6
5
8
7
1
3
4
9
VR/Perhelippu 1/2 (233x170)
2
5
2
8
1
9
6
4
3
7
Sivun 30 sudokun ratkaisu
8
3
1
4
5
8
7
2
9
6
2
4
2
7
5
8
Viime numerossa arvuuteltu osa oli
­tyhjennysventtiili. Lähelle osuneita
arvauk­sia oli useita, mutta oikeat vastaukset harvassa. Vastaukseksi ehdotettiin
muun muassa junan iskaria eli iskun­
vaimenninta, vessan huuhtelupoljinta tai reikää, wc-hajulukkoa,
viemäriputkea, wc:n sulkuventtiiliä ja alipaineventtiiliä.
Arvonnassa edestakaisen
­kotimaan junamatkan voitti
Sari Kaihola Kotkasta.
3
6
ristikko 5/10 laatinut anssi lampo
kuva Kreetta Järvenpää/LT
tenttiventti 5/10 vastaukset: (1.) Verdin (2.) Paula Koivuniemen (3.) Mustaanmereen (4.) D (5. ) Kalalaji (6.) Berliinissä
(7.) Ahab (8.) Kaksi vuotta (9.) Thomas Alva (10.) Harmaaleppä ja tervaleppä (11.) Jussi Juonio (12.) 750 mm (13.) Poronnahoista
­ommeltu lappalaisten päällysasu (14.) Kate ja Allie (15.) Tekokuitu (16.) Vanha vuori tai vanha huippu (17.) Wireless Application
­Protocol (18.) Italian (19.) Ruovedellä (20.) 1860 (+) Noin 600 kg
30
Oikein vastanneiden kesken arvotaan kaksi edestakaista kotimaan junamatkaa valinnaiseen
­kohteeseen. Jätä vastauksesi 3. 6. 2010 mennessä Matkaan-lehden postilaatikkoon suurimmilla
asemilla tai postita se osoitteella VR Osakeyhtiö, Henkilöliikenne, PL 488, 00101 Helsinki. Kuoreen merkintä ”Kilpailuristikko”. Voit myös lähettää ristikon ratkaisurivit tekstiviestinä numeroon
173 323. Vastaus muodossa LS välilyönti VASTAUKSESI. Liitä mukaan myös yhteystietosi. Viestin
hinta on 0,95 euroa. Ristikon 3/10 voittajat ovat Kyllikki Tanninen Helsingistä ja Anna-Maija Mähönen Enosta. Oikea vastaus oli: tosi vakaana tuulimylly seisoo / tuntuukin se sopeutuvan luontoon.
tenttiventti 5/10 laatinut kari vento
(1.) Kenen säveltämiä oopperoita ovat Aida ja Nabucco?
(2.) Kenen laulajattaremme viimeisin levy on nimeltään Rakkaudesta?
Nimi
(3.) Mihin Dnepr laskee?
(4.) Mikä kirjain vastaa lukua 500 roomalaisissa numeroissa?
Osoite
(5.) Mikä on siloneula?
(6.) Missä vuoden 1916 olympialaiset piti alun perin järjestää?
(7.) Minkä niminen kapteeni yrittää pyydystää Moby Dick -valasta
Harold Melvillen kirjassa?
★★★
sudoku 5/10 6
3
2
1
5
2
6
1
5
4
3
6
(10.) Mitkä ovat kaksi Suomessa yleisenä kasvavaa leppälajia?
5
5
8
8
(9.) Mitkä olivat keksijä Edisonin etunimet?
8
4
9
2
7
(8.) Montako vuotta Alexander Stubb on toiminut ulkoministerinä?
(11.) Kuka on sarjakuvahahmo Matti Mainion kaveri?
2
6
(12.) Mikä on Jokioisten kapearaiteisen museorautatien raideleveys?
7
3
(13.) Mikä on peski?
4
(14.) Minkä suositun tv-sarjan pääosissa olivat Susan Saint James ja
5
9
Jane Curtin?
8
1
3
2
7
5
4
Sudoku MB0060
© Bulls
Täytä Sudoku niin, että luvut
1–9 esiintyvät jokaisella ­­vaakaja pystyrivillä sekä ­jokaisessa
paksummin viivoin erotellussa
laatikossa vain yhden kerran.
(15.) Mikä on modaali?
Sudokun ratkaisu sivulla 29.
(19.) Missä sijaitsee Runebergin lähde?
6 3 5 2 7 8 1 4 9ilmestyy 3. 6.
Seuraava Matkaan-lehti
7
9
2
3
4
5
1
4
5
8
7
2
2
8
1
9
6
4
6
5
8
7
1
3
4
3
9
2
5
6
9
1
6
4
3
7
3
7
4
6
9
8
5
2
7
1
8
9
8
6
3
5
2
1
(16.) Mitä on inkojen kaupunki Machu Picchu suomeksi?
(17.) Mistä tulee lyhenne WAP?
(18.) Minkä nykyisen maan alueella asuivat etruskit?
( 20.) Minä vuonna Suomi sai oman rahan?
(+) Paljonko täysikasvuinen lehmä painaa?
kuukauden pokkari teksti Tarja Västilä
kuva juuso noronkoski
Esirippu nousee
V
ihdoinkin mahdottomasta voi tehdä mahdollista! Sehän tiedetään:
suomalaiset eivät kommunikoi
keskenään matkustaessaan julkisilla liikennevälineillä. Vaiteliaisuuden muurin
murtaminen käy kuitenkin näppärästi
tämän pokkarin avulla. Kaksi näytelmää
sisältävä Viivi ja Wagner -opus kannattaa kaivaa esiin ruuhkaisessa junassa ja
ryhtyä jakamaan rooleja kanssamatkustajien kanssa.
Kaikkihan haikailevat etelän lämpöön, joten otetaan ensin näytelmä Viivi
ja Wagner Teneriffalla. Matkustava pariskunta on oikea kaksikko esittämään itsekeskeistä sikaa ja sovinnaisempaa naista. Lisäksi tarvitaan toinen pariskunta,
Annika ja Rainer. Vanhimmista reissaajista valitaan mummo, Viivin äiti ja isä
sekä Julli-setä ja Fylli-täti.
Timmissä kunnossa olevista matkaajista löytynee entinen hiihtovalmentaja
Hessu ja kuubalainen tanssityttö Tequila.
Läppäriä naputteleva suostunee Digi-­
jumalaksi ja nappikuulokkein varustautuneet hytkyjät ovat kuin luotuja teknoenkeleiksi. Jos esitys tapahtuu ravintolavaunussa, löytynee roppakaupalla innokkaita
tanssityttöjä ja talon puolesta tarjoilija.
Kamarinäytelmään tarvitaan hiukan
v­ ähemmän osallistujia. Hessu, Tequila,
teknoenkelit, tanssitytöt ja tarjoilija
­korvautuvat tv-miehellä, ja Digi-jumalan
­tilalla on itse Saatana. Nukkuvat voidaan
valjastaa Wagneriksi ja Beelsebubiksi,
­sillä heidän dialoginsa tapahtuu unessa.
Vaununäytelmä alkaa kohtauksella,
jossa Viivi kuivaa hiuksia. Ennen esityksen alkua kannattaa kysyä, onko jollakulla fööni mukana. Näin saadaan näytelmään aitouden tunnetta. Wagner herää
surinaan ja huutaa.
Viivi: Wagner, älä karju vaunusta toiseen! Jos sinulla on asiaa, tule tänne!
Wagnerhan ei tietenkään liikahda,
mutta koska puolipukeinen Viivi haluaa
kuulla Wagnerin asian, hän siirtyy sian
luokse. Näin saadaan mukavaa liikettä
vaunusta toiseen myös asemien välillä.
Ei liene ihan liikaa pyydetty, jos näytelmää seuraavat muut matkustajat
maksavat pienen korvauksen vaiteliaisuuden muurin murtavasta esityksestä.
Kannattaa ehkä kysäistä, suostuisiko
konnari lipunmyyjäksi. ▪
Juba: Viivi ja Wagner, Kaksi
­näytelmää (Arktinen banaani)
▸ Pokkarit top 10
1. Lee Child: Terässeinä (Karisto)
2. Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä (Gummerus)
3. Torey Hayden: Lapsi muiden joukossa (Seven)
4. Alice Sebold: Oma taivas (WSOY)
5. Reino Lehväslaiho: Läpimurto (WSOY)
6. Agatha Christie: Helmeilevä kuolema (WSOY)
7. Danielle Steel: Hänen kuninkaallinen korkeutensa (WSOY)
8. Nicholas Sparks: Haikein terveisin (WSOY)
9. Sidney Sheldon: Jos huominen tulee (WSOY)
10. Kate Mosse: Krypta (Seven)
Lähde. Suomen Pokkaritukku
VR/Tarjous – Ennakkoetu 1/2
(114x345)
Suomen komediateatteri 1/1 (260x370)