LEPAKOTJAMETSÄTALOUS–
LEPAKOT JA METSÄTALOUS – ISOVIIKSISIIPPOJEN RADIOSEURANTATUTKIMUS UPMKYMMENE OYJ:N JANAKKALAN HARVIALAN METSÄTILOILLA 2008 Otsikko: Lepakot ja metsätalous – Isoviiksisiippojen radioseurantatutkimus UPM-Kymmene Oyj:n Janakkalan Harvialassa sijaitsevilla metsätiloilla 2008 Tekijät: Petteri Vihervaara, Teemu Virtanen & Ilona Välimaa/ Biologitoimisto Vihervaara Oy Tilaaja: UPM-Kymmene Oyj Metsä Etusivun kuvat: Petteri Vihervaara Kuopiossa 31.12.2008 www.biologitoimisto.fi 1 Tiivistelmä Isoviiksisiippojen radioseurantatutkimus UPM-Kymmene Oyj:n Janakkalan Harvialassa omistamilla metsätiloilla 2008 UPM-Kymmene Oyj toteuttaa omistamissaan metsissä kansainvälistä monimuotoisuusohjelmaa. Ohjelman tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuus osana metsien kestävää käyttöä sekä edistää metsätalouden parhaita käytäntöjä. Ohjelma perustuu kuuteen luonnon monimuotoisuudelle tärkeään pääaiheeseen. Nämä ovat luontaiset puulajit, lahopuu, arvokkaat elinympäristöt, metsien rakenne, vesiekosysteemit ja luonnonmetsät. Radioseurantatutkimus on osa UPM:n monimuotoisuusohjelman tutkimusyhteistyötä. Metsänhoidon vaikutusta lepakoiden elinympäristönvalintaan eteläsuomalaisessa talousmetsässä tutkittiin UPM:n omistamilla metsätiloilla (7000 ha) Janakkalan Harvialassa kesällä 2008. Isoviiksisiippojen (Myotis brandtii) radiolähetinseurannan avulla kerättiin tietoa mm. lepakoiden käyttämistä ruokailualueista, päiväpiiloista ja niiden välisistä kulkureiteistä. Tutkimuksessa oli seurannassa 12 isoviiksisiippanaarasta, joiden selkään oli liimattu 0,47 g painoinen radiolähetin. Lepakoita seurattiin kahdessa jaksossa: alkukesällä 1.-15.6. ja keskikesällä 15.-30.7. Kummallakin jaksolla oli seurannassa kuusi yksilöä. Radiolähetinseurannan lisäksi lepakoita pyydystettiin yhdyskunnista ja ruokailualueilta verkoilla ja havainnoitiin yliääni-ilmaisimen (detektorin) avulla. Tutkimusalueilta tavattiin viisi lepakkolajia ja rengastettiin 143 yksilöä, joista isoviiksisiippoja oli 119 (113 ♀, kuusi ♂), viiksisiippoja 20 (18 ♀, kaksi ♂) sekä yksi vesisiippa (♂), kaksi pohjanlepakkoa (♀) ja yksi korvayökkö (♂). Kontrollihavaintoja saatiin 13. Lepakoiden käyttämät päiväpiilot sijaitsivat pääosin rakennuksissa. Yksi piiloista löytyi keloutuneen männyn kaarnan alta. Varsinaisia lisääntymisyhdyskuntia löydettiin kaksi, muissa yli 10 yksilön yhdyskunnissa tavattiin lähinnä koiraita ja lisääntymättömiä naaraita. Poikasten syntymä ajoittui heinäkuun loppupuolelle. Alkukesällä 10.14.6. lepakot horrostivat jopa neljä vuorokautta kylmän ja sateisen sään vallitessa. Kuusivaltaiset, varttuneet tai hakkuukypsät korpimaat olivat isoviiksisiippojen tärkeimpiä ruokailualueita. Ruokailualueet sijaitsivat keskimäärin 950 m päässä päiväpiilosta (vaihteluväli 1502600 m). Ruokailualueiden koko vaihteli 2-24,7 ha välillä keskiarvon ollessa 8,9 ha. Ruokailualueista lähes puolet rajoittuivat vesistöön tai niiden halki virtasi puro/joki. Rämeillä ja harvapuustoisemmilla alueilla varsinaisen metsäkuvion reuna-alueet olivat kuvion keskiosia tärkeämpiä. Ruokailualueiden pinta-alasta korpea oli peräti 85,1 %, kangasta 9,1 %, rämettä 4,7 % ja muita alueita 1,1 %. Puulajien osalta kuusivaltaisia kuvioita oli 80,3 % alasta ja mäntyvaltaisia 19,7 % alasta. Ruokailualueiden puuston ikä vaihteli 24-128 vuoteen, keskiarvon ollessa 66 vuotta. Kehitysluokaltaan suosituimpia olivat varttuneet ja hakkuukypsät metsät. Hehtaarikohtainen runkolukumäärä vaihteli 318-3000 välillä, keskiarvon ollessa 1025. Puuston valtapituus ruokailualueilla oli 19,5 m ja keskiläpimitta 21,2 cm. Kulkureitteinä isoviiksisiippojen havaittiin suosivan mieluiten maaston notkelmiin jääviä vanhempia kosteapohjaisia kuusikoita ja purojen varsia. Tietyin oletuksin voidaan tutkimustuloksista johtaa arvio, jonka mukaan Harvialan metsätilojen isoviiksisiippojen populaatiokoon voidaan arvioida olevan 660-4930 yksilöä. UPM:n monimuotoisuusohjelman toimenpiteet ja metsäsuunnitelmien mukaiset metsätaloustoimet antavat isoviiksisiipoille hyvät mahdollisuudet menestyä talousmetsissä Harvialassa ja muissa eteläsuomalaisissa metsissä. Isoviiksisiippaa hyödyttää rantametsien säästäminen, puronvarsimetsien suojelu, kuolleiden pystypuiden lisääminen mm. säästöpuita jättämällä, sekä varttuneiden kuusivaltaisten korpien esiintyminen ja kangasmaiden rinnemetsien reuna-alueiden säilyminen puustoisena. 2 Sisällys 1. Johdanto .............................................................................................................................................................. 4 1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoite........................................................................................................................ 4 1.2 UPM:n monimuotoisuusohjelma................................................................................................................... 5 1.3 Tutkimuslajina isoviiksisiippa....................................................................................................................... 5 1.4 Lepakoiden uhanalaisuuteen vaikuttavat tekijät ja suojelutilanne................................................................. 6 2. Lepakot ja metsätalous ........................................................................................................................................ 7 2.1 Metsänrakenteen ja metsänkäsittelyn vaikutus lepakoiden esiintymiseen .................................................... 7 2.2 Metsähoitomenetelmät .................................................................................................................................. 8 2.3 Luonnonsuojelulaki, metsälaki ja muut arvokkaat elinympäristöt ................................................................ 8 2.4 Rantametsät ................................................................................................................................................... 9 2.5 Säästöpuut ja lahopuu ................................................................................................................................... 9 2.6 Uudistamisajankohta ja -menetelmä ............................................................................................................. 9 3. Aineisto ja menetelmät ........................................................................................................................................ 9 3.1 Tutkimusalueet ja ajankohta.......................................................................................................................... 9 3.2 Radiolähetinseuranta ................................................................................................................................... 10 3.2.1 Välineet ja niiden tekniset ominaisuudet.............................................................................................. 10 3.2.2 Lepakoiden pyydystäminen ja seuranta ............................................................................................... 10 3.3 Yhdyskuntatarkistukset ja verkkopyynnit ................................................................................................... 11 3.4 Detektorihavainnointi .................................................................................................................................. 12 3.5 Sääolosuhteet .............................................................................................................................................. 12 3.6 Ruokailualueiden biotooppikartoitukset...................................................................................................... 12 4. Tulokset ja niiden analysointi ........................................................................................................................... 13 4.1 Lepakoiden käyttämät alueet ....................................................................................................................... 13 4.1.1 Liikkumisetäisyydet ja ajallinen vaihtelu ............................................................................................. 13 4.1.2 Ruokailualueet ja kulkureitit ................................................................................................................ 13 4.1.3 Ruokailualueiden biotooppitiedot ........................................................................................................ 14 4.2 Päiväpiilot ja yhdyskuntien dynamiikka ..................................................................................................... 16 4.3. Rengastetut yksilöt ja kontrollit ................................................................................................................. 18 4.4 Menetelmän toimivuus ja virhelähteet ........................................................................................................ 19 4.4.1 Suuntimiseen liittyvä epätarkkuus ....................................................................................................... 19 4.4.2 Maastonmuodot ja muut esteet ............................................................................................................. 20 4.4.3 Lähettimien toimivuus ......................................................................................................................... 20 5. Johtopäätökset ................................................................................................................................................... 21 5.1 Lepakoiden huomioiminen metsätaloudessa ............................................................................................... 21 5.1.1 Piilopaikat ............................................................................................................................................ 21 5.1.2 Metsänkäsittelyvaihtoehdot ja metsäkuvioiden mosaiikki ................................................................... 21 5.1.3 Arvokkaiden elinympäristöjen merkitys lepakoille .............................................................................. 22 5.2 Arvio yhdyskuntien suojelutarpeesta .......................................................................................................... 22 5.2.1 Lisääntymisyhdyskunnan määrittely .................................................................................................... 22 5.2.2 Yhdyskuntien paikanvaihtokäyttäytyminen ......................................................................................... 23 5.2.3 Tarvitseeko yksittäistä rakennusta suojella? ........................................................................................ 23 5.3 Arvioita yksilömääristä ja populaatiokoosta aiempiin raportteihin ja detektorikartoituksiin verrattuna ..... 23 5.4 Isoviiksisiipat indikaattorilajeina – vertailu muihin lajeihin ....................................................................... 24 Kiitokset ................................................................................................................................................................ 25 Lähteet .................................................................................................................................................................. 26 Liite I: Päiväkirja –yhteenveto seurantayksilöistä................................................................................................. 29 Liite II: Säätiedot .................................................................................................................................................. 48 Tietoavain: Lepakot ja metsätalous ....................................................................................................................... 50 3 1. Johdanto 1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoite Luonnon monimuotoisuuden huomioon ottaminen metsätaloudessa ja talousmetsien hoidossa edellyttää eri lajiryhmien ja lajien ekologian tuntemusta. Lepakot ovat puutteellisesti tunnettu lajiryhmä, ja Suomessa tavatuista 12 lepakkolajista, jotka kaikki kuuluvat Vespertilionidae-heimoon, ainakin neljä lajia – isoviiksisiippa (Myotis brandtii), viiksisiippa (M. mystacinus), pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) ja korvayökkö (Plecotus auritus) – kuuluvat metsiemme peruslajistoon. Yleisimmistä lajeista lisäksi vesisiipan (M. daubentonii) voidaan katsoa käyttävän metsiä elinympäristöinään mm. päiväpiilojen osalta, vaikka sen ruokailualueet sijaitsevatkin yleensä vesistöjen äärellä. Muut maassamme tavatuista lepakoista, joihin lukeutuvat ripsi- (M. nattereri) ja lampisiippa (M. dasycneme) sekä iso- (Nyctalus noctula), pikku- (Pipistrellus nathusii), vaivais- (P. pipistrellus), kääpiö- (P. pygmaeus) ja kimolepakko (Vespertilio murinus), ovat joko harvinaisia ja harvalukuisia lisääntyjiä tai satunnaisia vierailijoita. Edellä mainittujen viiden yleisimmän lajin levinneisyysalue kattaa koko Etelä-Suomen ainakin Vaasa-Kuopio linjalle (63° N). Pohjanlepakkoa tavataan jopa napapiirin pohjoispuolelta ja isoviiksi-/viiksisiipoista on havaintoja ainakin Kainuusta ja Kuusamosta asti (64-66° N). (Siivonen & Sulkava 1999; Skarén 1992; Kaisila 1972; Kaikusalo 1993; Erkinaro & Vihervaara 2006; Vihervaara, havainto Käylän kylältä 2007) Metsien kestävän hoidon ja käytön kriteereihin kuuluu luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsäekosysteemeissä (Tapio 2001). Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi UPM-Kymmene Oyj toteuttaa yhtiön metsiin laadittua monimuotoisuusohjelmaa (ks. 1.2), ja Harvialan tilakokonaisuudella toteutetaan useita siihen liittyviä kehityshankkeita. Esimerkiksi metsänhoitomenetelmien vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen on tutkittu eri eliöryhmiä koskevissa hankkeissa. Harvialassa kartoitettiin lepakoita ultraäänidetektorin avulla kesällä 2007 (Vihervaara 2007), minkä perusteella saatiin yleiskäsitys alueella esiintyvistä lajeista ja eräistä tärkeimmistä ruokailualueista, sekä löydettiin muutamia mahdollisia lisääntymisyhdyskuntia ja päiväpiiloja. Tulosten pohjalta ryhdyttiin suunnittelemaan tarkempaa radiolähetinseurantaan perustuvaa jatkotutkimusta, jossa selvitetään lepakoiden esiintymistä talousmetsissä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Kesällä 2008 toteutetun talousmetsien lepakkotutkimuksen tavoitteena oli selvittää tutkimuslajiksi valitun isoviiksisiipan radiolähetinseurannan avulla: ● Missä ja minkälaisissa paikoissa sijaitsevat päiväpiilot ja lisääntymisyhdyskunnat? ● Missä lepakot ruokailevat ja millaisia ovat erityisen tärkeät ruokailualueet? ● Millaisia kulkureittejä lepakot käyttävät siirtyessään päiväpiilosta ruokailualueelle? ● Vaihtelevatko lepakoiden käyttämät ruokailualueet alkukesän ja keskikesän välillä? Lisäksi selvitettiin tutkimusalueiden muuta lepakkolajistoa detektorihavainnoinnin ja verkkopyydystysten avulla. Tutkimuksen lopullisena tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat lepakoiden esiintymiseen talousmetsissä, ja arvioida tulosten perusteella, miten lepakot voitaisiin parhaiten ottaa huomioon metsänhoidon suunnittelussa. Tulosten yhteenvetona on laadittu tämän raportin lopussa esitettävä ”lepakkoavain”, jossa on tarkasteltu erilaisten elinympäristöjen, metsänhoitosuositusten, kehitysluokkien ja UPM:n monimuotoisuusohjelman merkitystä lepakoiden elinkierron eri vaiheissa. 4 1.2 UPM:n monimuotoisuusohjelma UPM-Kymmene Oyj toteuttaa omistamissaan metsissä kansainvälistä monimuotoisuusohjelmaa. Ohjelman tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuus osana metsien kestävää käyttöä sekä edistää metsätalouden parhaita käytäntöjä. Ohjelma perustuu kuuteen luonnon monimuotoisuudelle tärkeään pääaiheeseen. Nämä ovat luontaiset puulajit, lahopuu, arvokkaat elinympäristöt, metsien rakenne, vesiekosysteemit ja luonnonmetsät. Ohjelmassa on asetettu pääaiheita koskevat kansainväliset tavoitteet ja kansalliset toimintaohjelmat. Ohjelmaa toteutetaan hyödyntämällä yhtiön ulkopuolisia asiantuntijoita sekä aktiivisella sidosryhmäyhteistyöllä. 1.3 Tutkimuslajina isoviiksisiippa Radiolähetinseurannan kohdelajiksi valittiin isoviiksisiippa Myotis brandtii (Eversmann 1845), jota voidaan pitää metsiemme peruslepakkona. Isoviiksisiippa on erotettu omaksi lajikseen hyvin samannäköisestä lähisukuisesta viiksisiipasta vuonna 1970 (Gauckler & Krauss 1970). Isoviiksisiipan paino on 4,3-9,5 g, siipiväli 190-255 mm ja kyynärvarsi 31-39 mm (Siivonen & Sulkava 1999), kuitenkin Dietzin & Helversenin (2004) mukaan kyynärvarsi on 33-38,2 mm ja Podlutskyn ym. (2005) mukaan isoviiksisiippa painaa 6,0-6,7 g ennen horrosta ja 5,0-6,2 g horroksen jälkeen. Isoviiksisiippojen ekologiaa on tutkittu sangen vähän. Suomessa viiksisiippalajeja on tutkinut Nyholm (1965), joka tarkasteli väitöskirjassaan viiksisiippojen (tai isoviiksisiippojen) ja vesisiippojen välisiä ekologisia eroja Rautalammilla Pohjois-Savossa. Skarén (1992) on esittänyt katsauksen isoviiksisiipan esiintymisestä maassamme. Skarén myös mainitsee lepakoiden vähentyneen huomattavasti YläSavossa ja Kuhmossa viimeisten kymmenien vuosien aikana. Useissa viime vuosina tehdyissä lepakkokartoituksissa lajipari isoviiksi-/viiksisiippa, joita ei voi erottaa toisistaan detektorihavainnointiin perustuvan äänianalyysin avulla, on ollut runsain eteläboreaalisilla kuusivaltaisilla metsäalueilla esimerkiksi Kontiolahden Kolvananuurolla ja Rantasalmen Linnansaaren kansallispuistossa, pohjanlepakon ollessa seuraavaksi runsaimmin havaittu laji. Urbaaneiden alueiden läheisyydessä tehdyissä selvityksissä pohjanlepakko on usein ollut runsain laji. Siivonen & Sulkava (1999) esittävät, että isoviiksisiippa voi elää jopa 16-19-vuotiaaksi, mutta Siperiasta, Biryusan karstialueelta löydettiin 41-vuotias isoviiksisiippakoiras tutun talvehtimisluolan seinältä roikkumasta (Podlutsky ym. 2005). Alueella vuonna 1962 rengastetuista 1544 yksilöstä ainakin 67 (kaikki koiraita!) elivät yli 20-vuotiaiksi. Isoviiksisiipan sanotaan suosivan runsasvesistöisiä metsäseutuja ja saalistelevan metsässä ja metsäaukioiden reunoilla, kun taas viiksisiippaa on pidetty lajina, jota useammin tavataan ihmisasutuksen lähettyviltä (Siivonen & Sulkava 1999; Schober & Grimmberger 1997). Ravintoon kuuluvat ainakin sääsket, mäkärät, yöperhoset, korennot yms. Isoviiksisiipat synnyttävät yhden poikasen aikaisintaan toisena elinvuotenaan. Keski-Euroopassa synnytys tapahtuu kesäkuun puolivälin ja heinäkuun alkupuoliskon välisenä aikana (Schober & Grimmberger 1997), meillä heinäkuun puolivälin tienoilla (Siivonen & Sulkava 1999) tai kylminä vuosina vielä lähempänä heinäkuun loppupuolta (Kaisila/Nyholm 1972). Poikasten kehittyminen lentokykyisiksi tapahtuu Schoberin & Grimmbergerin (1997) mukaan 3-4 viikon kuluessa, mutta Nyholmin (1972) mukaan vasta 40-50 vuorokauden ikäisinä. Kesäaikaisia yhdyskuntien päiväpiiloja on löydetty lähinnä rakennuksista, mutta myös pöntöistä. Yksittäisiä yksilöitä on lisäksi löydetty pystyyn kuolleen koivun kuoren alta (Skarén 1992) ja halkopinosta (Virtanen suull.). Talvehtivia yksilöitä on löydetty mm. ihmisten rakentamista luolista, louhikoista ja ontoista puista (Siivonen & Sulkava 1999; Kyheröinen ym. 2004), mutta kesäaikaisiin havaintomääriin verrattuna talvella löydettyjen yksilöiden määrä on äärimmäisen pieni. Isoviiksisiippojen arvellaan parittelevan syksyllä talvehtimispaikkojen läheisyydessä, mutta useiden muiden siippalajien tavoin myös niiden pariutumiskäyttäytyminen tunnetaan hyvin huonosti. Britanniassa tehdyissä tutkimuksissa on selvitetty maanalaisten talvehtimispaikkojen liepeillä tapahtuvaa siippojen, etenkin vesi- ja ripsisiipan syysparveilua, ja myös isoviiksisiippoja on näillä 5 paikoilla havaittu (Parsons ym. 2003; Rivers ym. 2006). Parsons ym. (2003) huomasivat, että eri lajien parveilu ajoittui syksyyn siten, että eräällä paikalla havaittiin ensimmäiseksi isoviiksisiippoja, niiden jälkeen oli vesisiippojen parveilusesonki ja viimeiseksi parveilivat ripsisiipat. Isoviiksisiippojen on havaittu yleensä saalistelevan päiväpiilon lähettyvillä tai enimmillään 600 metrin päässä (Nyholm 1972; Arlettaz 1989). Kesäaikaiset siirtymiset päiväpiilojen välillä ovat rengastushavaintojen perusteella melko yleisiä, minkä lisäksi on havaittu vuodenaikaisvaihtelua kesä- ja talvipiilojen välillä (Hutterer ym. 2005). Lajia pidetään satunnaisena muuttajana tai vaeltajana (Tupinier 2001). Rengastusten perusteella on havaittu useita alle 40 km siirtymisiä ja muutamia pidempiä muuttoja. Ennätys on kuitenkin peräti 618 km lentäneellä yksilöllä, joka oli rengastettu syyskuussa 1980 Liettuassa ja löydettiin maaliskuussa 1981 Tsekkoslovakiasta (Hutterer ym. 2005). Isoviiksisiippa on luokiteltu mm. Saksassa ja eräissä muissa keskieurooppalaisissa maissa uhanalaiseksi (Eurobats-maaraportit 2006; Schober & Grimmberger 1997). Norjassa molemmat viiksisiippalajit on luokiteltu lähes uhanalaisiksi (NT, near threatened) (Eurobats-maaraportti 2006). Ruotsissa isoviiksisiippojen populaatiokoossa ei ole havaittu muutoksia ja laji on laajalle levinnyt; sen sijaan viiksisiippojen määrän on arveltu vähentyneen viimeisen 20 vuoden aikana paikoitellen jopa yli 40 % (Eurobats-maaraportti 2006). Venäjällä isoviiksisiippojen määrä on paikoitellen vähentynyt tai pysynyt ennallaan (Eurobats-maaraportti 2006). Virossa isoviiksisiippa on melko harvinainen ja viiksisiippa harvinainen (Eurobats-maaraportti 2003). 1.4 Lepakoiden uhanalaisuuteen vaikuttavat tekijät ja suojelutilanne Lepakoita tunnetaan nykyisin yli 1100 lajia (Simmons 2005). Vuonna 1996 arvioitiin, että noin 24 % maailman lepakkolajeista oli uhanalaisia (Racey & Entwistle 2003). Uhanalaistumisen syyt ovat usein ihmistoiminnasta aiheutuvia, ja niistä merkittävimpiä ovat elinympäristöjen häviäminen tai heikentyminen, tappaminen esim. ravinnoksi ja tulokaslajien vaikutus. Lepakoiden suojelun kannalta tärkeimpiä osa-alueita ovat mm. elinympäristöön ja saalistusalueisiin kohdistuva suojelu, saalishyönteisten kantojen ja ravinnonsaannin turvaaminen, sekä lepopaikkojen suojeleminen (Fenton 1997; Pierson 1989; Racey & Entwistle 2003). Kaikki maassamme tavattavat lepakkolajit ovat luonnonsuojelulain 38 §:n (Luonnonsuojelulaki 1096/1996) mukaan rauhoitettuja. Erityisen uhanalaiseksi luokiteltu ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella (160/1997, § 22) erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. Lepakot ovat myös Euroopan unionin luontodirektiivin (92/43/EEC) liitteessä IV (a) mainittuja lajeja, joiden luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Suomessa kerran havaittu lampisiippa on lisäksi luontodirektiivin liitteen II laji. Vuonna 1991 tehtiin Euroopan lepakoiden suojelua koskeva EUROBATS-sopimus, johon Suomi liittyi vuonna 1999 (Valtionsopimus 943/1999). Sopimuksessa sitoudutaan edistämään lepakoiden tutkimusta ja suojelua, sekä tarkentamaan tietoja varsinkin puutteellisesti tunnetuista lajeista. Lisäksi ripsisiippa on luokiteltu viimeisimmässä uhanalaistoimikunnan mietinnössä erittäin uhanalaiseksi (Rassi ym. 2001). Samassa mietinnössä molemmat viiksisiippalajit, isolepakko ja pikkulepakko luokiteltiin puutteellisesti tunnetuiksi. 6 2. Lepakot ja metsätalous 2.1 Metsänrakenteen ja metsänkäsittelyn vaikutus lepakoiden esiintymiseen Lepakoiden esiintymistä talousmetsissä ei ole Suomessa juuri tutkittu, ja metsänkäsittelyn lepakoille aiheuttamia vaikutuksia käsitteleviä tutkimuksia on maailmallakin tehty suhteellisen vähän (Racey & Entwistle 2003; Miller ym. 2003). Euroopassa tehdyt viimeaikaiset lepakoiden ekologiaa selvittävät tutkimukset ovat usein painottuneet urbaaneiden alueiden liepeille. Menetelmällisesti useimmat tutkimukset on toteutettu automaattista detektorihavainnointia erilaisissa habitaateissa hyödyntäen, jolloin on saatu tietoa alueiden välisistä aktiivisuuseroista. Kuitenkin mm. Miller ym. (2003) ovat peränneet tarkempia esim. telemetriaan perustuvia ja yhteen tai kahteen lajiin keskittyviä tutkimuksia. Walsh & Harris (1996) tutkivat maisematasolla Vespertilionidae-heimoon kuuluvien lepakoiden ruokailualueiden valintaa Britanniassa ja totesivat niiden suosivan ensisijaisesti lehtimetsiä ja vesistöjen läheisyyttä. Silti lepakot olivat melko joustavia metsäisen habitaatin valinnassa, sillä ensisijaisia alueita oli tutkimusalueella tarjolla vähän ja laikuittaisesti. Kuitenkin avoimia viljelysmaita, nummia ja ruohostoja lepakot välttelivät voimakkaasti. Lajien välillä on kuitenkin suuria eroja. Ruotsissa peltoalueiden keskelle jäävien erikokoisten metsäalueiden (0,1-98,7 ha) lajirunsauteen (myös isoviiksisiipan esiintymiseen) vaikutti niinikään tarjolla olevan lehtimetsän määrä, mutta havumetsän määrällä tai alueen etäisyydellä suurempaan yhtenäiseen metsään ei havaittu olevan merkitsevää vaikutusta (de Jong 1995). Metsäkuvioiden reuna-alueilla on todettu olevan merkitystä etenkin lepakoiden kulkureitteinä. Viimeaikaiset verkkopyydystystä ja automaattista detektorihavainnointia hyödyntäneet tutkimukset ovat osoittaneet myös metsän latvuston tärkeän merkityksen lepakoille: erityisesti vanhoissa metsissä metsänpohjalla havaittu näennäisesti alhainen lepakkoaktiivisuus voi olla harhaanjohtavaa, sillä lepakot saalistelevat usein latvuston tuntumassa (Kalko ym. 1996; Simmons & Voss 1998; Kalcounis ym. 1999). Lauhkeilla alueilla vanhojen metsien on havaittu olevan lepakoille tärkeitä elinympäristöjä (Humes ym. 1999; Jung ym. 1999). Humes ym. (1999) vertailivat yli 200 vuotta vanhojen metsien ja 50-100 -vuotiaiden harventamattomien ja harvennettujen metsiköiden lepakkoaktiivisuutta, erityisesti Myotis-lajien osalta, Pohjois-Amerikan luoteisosissa. Vanhoissa metsissä lepakoita havaittiin eniten, mutta suurta tilastollista eroa harvennettuun 50-100 –vuotiaaseen metsään ei ollut havaittavissa. Sen sijaan harvennetussa 50-100 –vuotiaissa metsiköissä havaintoja tehtiin selvästi enemmän kuin harventamattomassa saman ikäisessä metsikössä. Tutkijat arvelevat, että harvennuksesta johtuvat metsän rakenteelliset muutokset saattavat hyödyttää lepakoita luoden niille paremmat saalistusmahdollisuudet. Metsänkäsittelyn ja puuston tiheyden vaikutusta lepakoiden saalistusalueiden valintaan tutkittiin boreaalisessa sekametsässä Kanadassa (Patriquin & Barclay 2003). Koealoiksi valittiin hakkuuaukkoja, harvennettuja metsiköitä ja koskematonta metsää. Tutkimuksessa ilmeni, että metsän tiheys ei vaikuta metsän sisäosia suosivien pienikokoisempien lajien saalistukseen, mutta suurikokoisemmat lajit suosivat hakkuuaukioiden reuna-alueita. Harvennuksella todettiin olevan vain vähän merkitystä ruokailualueiden valintaan. Metsänkäsittelyn, joka luo alueelle puustotiheydeltään vaihtelevien metsäkuvioiden mosaiikin, arveltiin tyydyttävän useampien lepakkolajien elinympäristövaatimukset, kuin esimerkiksi suuriin uudistusaloihin perustuvilla menetelmillä voitaisiin saavuttaa. Myös tarjolla olevien piilopaikkojen määrän on arveltu vaikuttavan lepakoiden esiintymisrunsauteen eri tavoin käsitellyissä strobusmäntyvaltaisissa (Pinus strobus) sekametsissä Pohjois-Amerikassa (Jung ym. 1999), minkä takia metsänkäsittelysuosituksissa onkin ehdotettu pienialaisten puustoltaan vanhojen metsäkuvioiden jättämistä muutoin talousmetsän luonnehtimaan maisemaan sekä yksittäisten suurempien puiden jättämistä metsäkuviolle harsinta- ja valintahakkuissa. 7 Metsän lepakkoyhteisön palautumista valikoivan hakkuun jälkeen tutkittiin Trinidadissa, jossa trooppisia metsiä harvennetaan 30 vuoden sykleissä (Clarke ym. 2005). Luonnontilaisen metsän lepakkoyhteisön lajikoostumusta verrattiin eri kehitysvaiheissa olevista metsiköistä pyydystettyihin lajeihin, jolloin havaittiin, ettei valikoiva hakkuu vaikuta lajiston diversiteettiin, mutta kylläkin yhteisön rakenteeseen muuttuneiden saalistusolosuhteiden myötä. Samalla saatiin todisteita, että lajisto palautuu ennalleen, kun harvennuksesta on kulunut riittävästi aikaa, mikä osoittaa ekologisesti kestävän metsänhakkuun olevan mahdollista, mikäli puunkorjuu tehdään alhaisella intensiteetillä, pitkillä kiertoajoilla ja kontrolloimalla hakkuun vaikutuksia ekosysteemissä. Samojen johtopäätösten soveltaminen voisi onnistua boreaalisessakin metsässä. 2.2 Metsähoitomenetelmät Pohjoiset havumetsät eli boreaaliset metsät ovat jo pitkään olleet ihmisten monenlaisen hyödyntämisen kohteena. Aiemmin metsämaisemaan ovat laajalti vaikuttaneet kaskiviljely, tervanpoltto, laivanrakennuspuiden poiminta, metsälaidunnus ja suurimpiin puuyksilöihin kohdistunut harsinta. Sahateollisuuden laajeneminen 1800-luvulla lisäsi järeän tukkipuun kysyntää, ja 1900-luvun alkupuolella kuitupuun teollisen käytön alkaminen vaikutti suuresti metsähoitomenetelmien kehittymiseen. (Tapio 2001.) Nykyisin talousmetsistämme 66 % on mäntyvaltaisia, 26 % kuusivaltaisia ja kahdeksan prosenttia lehtipuu-, lähinnä koivuvaltaisia (Metla 2007). Nykyisten kestävän metsätalouden ohjeistusten avulla pyritään turvaamaan puuntuotannon lisäksi myös talousmetsien luonnonarvot sekä yhä enenevässä määrin metsien monikäyttöön liittyvät sosiaaliset arvot. Uudistettujen metsänhoitosuositusten lisäksi metsälaki ja luonnonsuojelulaki säätelevät metsätalouden harjoittamisen reunaehtoja. Valtion omistamilla mailla, joita on noin 55 % maamme pinta-alasta1, ns. alue-ekologinen suunnittelu ja luonnonvarasuunnittelu ovat muotoutuneet 1990-luvun puolivälissä menetelmiksi ekologisten ja sosiaalisten arvojen huomioon ottamiseksi metsäsuunnittelussa (Karvonen 2005). Myös kuluttajalähtöiset metsäsertifikaattijärjestelmät ovat tehneet tuloaan suomalaistenkin talousmetsien hoidon suunnitteluun viime aikoina. Yksityisillä mailla, joita on noin 37 %, omistus on hajaantunut, mistä johtuen metsälöiden koko Etelä-Suomessa on pieni. 2.3 Luonnonsuojelulaki, metsälaki ja muut arvokkaat elinympäristöt Tärkeimpiä metsien hoitoa ja käyttöä rajoittavia määräyksiä sisältävät luonnonsuojelu- ja metsälaki. Luonnonsuojelulailla suojeltuja luontotyyppejä ovat: 1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt, 2) pähkinäpensaslehdot, 3) tervaleppäkorvet, 4) luonnontilaiset hiekkarannat, 5) merenrantaniityt, 6) puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit, 7) katajakedot, 8) lehdesniityt, ja 9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät. Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ovat: 1) lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt, 2) ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijtaisevat letot, 3) rehevät lehtolaikut, 4) pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, 5) rotkot ja kurut, 6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät, sekä 7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. (Meriluoto & Soininen 1998; Metsälaki 1996) 1 Tässä luvussa on mukana kaikki maa-alueet. Kuitenkin metsätalousmaaksi lasketaan ainoastaan metsä- ja kitumaat (VMI10:n mukaan 20,2 milj ha), joista 52 % on yksityisten omistamia, 35 % valtion, 8 % yritysten ja 5 % muiden (Metla 2007). 8 Muita arvokkaita elinympäristöjä ovat: 1) metsälaissa määritellyt em. elinympäristöt, jotka esimerkiksi alueellisen yleisyyden tai vähäisen edustavuuden vuoksi eivät kuulu lakikohteisiin, 2) vanhat luonnonsuojelullisesti arvokkaat metsiköt, 3) harjumaiden paisterinteet ja supat, 4) ruohoiset suot, ja 5) perinnemaisemien hakamaat ja metsäniityt (Meriluoto & Soininen 1998). 2.4 Rantametsät Vesistöjen lähettyvillä tapahtuvassa metsänkäsittelyssä on tavoitteena ottaa huomioon vesiensuojelu, luonnonarvot ja maisemanhoito. Rantametsiin suositellaan jätettäväksi suojavyöhyke estämään kiintoaineiden ja ravinteiden kulkeutumista vesiin. Suojavyöhykeet voivat olla myös tärkeitä ekologisia yhteyksiä monille lajeille eri elinympäristöjen välillä. Suojakaistalla pintakasvillisuutta ja monimuotoisuudelle sekä maisemalle merkittäviä pensaita ja rantapuita ei poisteta, eikä kemiallisia torjunta-aineita ja metsänlannoitteita käytetä. 2.5 Säästöpuut ja lahopuu Säästöpuiden jättämisellä tavoitellaan talousmetsiin järeiden ylispuiden tuomaa rakenteellista vaihtelua ja järeän lahopuun jatkuvuutta (Tapio 2001). Säästöpuut tai säästöpuuryhmät säilytetään läpi metsän kehitysvaiheiden ja jätetään lopulta lahoamaan. Arvokkaita säästöpuita ovat järeät haavat, raita, pihlaja, lepät ja jalot lehtipuut sekä edellisten sukupolvien vanhat puut. Hehtaarille jätetään keskimäärin viisi säästöpuuta, mutta määrä voi vaihdella ja monimuotoisuuden kannalta tärkeille alueille niitä voi jättää 10-20 puun ryhmiksi. Lahopuuta on hoidetuissa talousmetsissä huomattavan vähän, mutta sen merkitys luonnon monimuotoisuudelle on erittäin tärkeä. Säästöpuiden lisäksi metsään tulisi jättää keloja, pökkelöitä, kolopuita, tuulenkaatoja ja maapuita sekä muuta lahoavaa puuta. 2.6 Uudistamisajankohta ja -menetelmä Hakkuun ajoituksessa pyritään välttämään lintujen tärkeimpiä pesintäaikoja touko-kesäkuussa. Mikäli hakkuut tehdään eläinten lisääntymisaikana, ne suunnataan mahdollisuuksien mukaan kuivahkoille ja kuiville kankaille sekä havupuuvaltaisille tuoreille kankaille. Yleisimmin metsänhoito tapahtuu maassamme Metsäkeskusten ohjeistuksessa ja valvonnassa istutuksesta harvennusten kautta joko harsintaan tai päätehakkuuseen. 3. Aineisto ja menetelmät 3.1 Tutkimusalueet ja ajankohta Tutkimus toteutettiin Kanta-Hämeessä, Janakkalan Harvialassa sijaitsevalla UPM-Kymmene Oyj:n omistamalla noin 7000 ha tilakokonaisuudella touko-heinäkuussa 2008. Alueen metsät muodostavat eri-ikäisten ja vaihtelevalla tavalla käsiteltyjen metsäkuvioiden mosaiikin. Vallitsevina metsätyyppeinä vuorottelevat etenkin mäntyvaltaiset kuivemmat kangasmetsät ja kuusivaltaiset kosteat korvet. Alueella on myös useampia pienempiä, pääosin ojitettuja soita, lähinnä rämeitä ja korpia. Vanhimmat metsiköt ovat yli 100-vuotiaita. Topografialtaan alue on pienipiirteistä mäkien ja kumpareiden sekä niiden väliin jäävien notkelmien ja suppien muotoilemaa maastoa. Alueen halki 9 kulkee koillis-lounas-suuntainen Kesiharju, jonka korkein kohta on Isomäki 158,2 metriä (mpy). Alueen koillisosassa sijaitseva ojittamattomana säilynyt Suurisuo on Etelä-Hämeen merkittävimpiä soita, ja se kuuluu Natura 2000 –verkostoon (FI0312003). Suurisuo on keidassuo, mutta siinä on myös aapasuomaisia piirteitä. Suotyyppivalikoima on monipuolinen ulottuen laiteiden räme ja korpityypeistä keskustan ravinteisiin letto- ja saranevoihin sekä niukkaravinteisiin lyhytkorsinevoihin asti (Ympäristöhallinnon verkkopalvelu). Tutkimusalueen halki kulkee Isojärvestä Kesijärven ja Sääjärven kautta Hiidenjokeen laskeva vesireitti. Edellä mainittujen kolmen järven lisäksi ydinalueella on kaksi lampea, Hanhiliko ja Leppälammi. Harvialan metsät rajoittuvat etelässä laajoihin Heinäjoen ja Tyryn peltoaukeisiin. Koko aluetta halkoo metsäautotieverkosto. Lisäksi Kesijärven ja Sääjärven välisen Sahakosken ympäristöön jää yksityisomistuksessa olevia maita, joilla on muutamia ympärivuotisessa käytössä olevia maatiloja sekä useita kesämökkejä. Radiolähetinseuranta toteutettiin kesällä 2008 kahdessa jaksossa: 1.-15.6. ja 15.-30.7. Toukokuun lopussa 30.-31.5. kartoitettiin suunniteltujen pyydystysalueiden ja edellisenä vuonna löytyneiden yhdyskuntien tilanne. Tutkimusyksilöitä pyrittiin seuraamaan maastossa jokaisena yönä koko sen ajan, jonka ne olivat liikkeellä. Luonnontieteellisen keskusmuseon ohjeistuksen mukaan lepakoita ei häiritty 15.6.-15.7. välisenä aikana, jolloin niiden on oletettu synnyttävän ja huolehtivan poikasestaan. Rauhoitusajankohdan nykyistä ajoitusta on käsitelty kriittisesti johtopäätöksissä. 3.2 Radiolähetinseuranta 3.2.1 Välineet ja niiden tekniset ominaisuudet Lepakoiden radiolähetinseuranta on Suomessa varsin uusi tutkimusmenetelmä, jota maassamme ovat testanneet tutkijat Helsingin ja Turun yliopistoista (Kyheröinen suull.; Kosonen & Lilley 2006). Suuremmilla nisäkkäillä ja linnuilla radiolähetinseurantaa on tehty enemmän, mutta menetelmät eivät poikkea toisistaan juuri muuten kuin lähetinten koon perusteella. Lepakoiden pienen koon takia lähettimienkin on oltava erittäin kevyitä ja pienikokoisia. Suosituksena on, että tutkittavaan lentävään eläimeen kiinnitettävän lähettimen paino ei saisi ylittää viittä prosenttia eläimen painosta. Tällä pyritään varmistamaan, että lisäpaino ei aiheuta merkittävää muutosta eläimen käyttäytymiseen. Tästä säännöstä joudutaan toisinaan hieman joustamaan, mutta koskaan lähettimen paino ei saa ylittää kymmentä prosenttia eläimen painosta (Butchkoski 2004). Tutkimuksessa käytettiin kanadalaisen Holohil Systems Ltd:n (www.holohil.com) valmistamia lähettimiä, jotka painoivat 0,47 grammaa. Lähettimien toiminta-ajaksi valmistaja ilmoitti keskimäärin 12 päivää (8-15), mikä toteutui varsin hyvin kaikkien lähettimien osalta. Lähettimen toiminta perustuu VHF -alueella sijaitsevaan säteilyyn, jota lähetetään 20 millisekunnin pituisina pulsseina noin 1,5 sekunnin välein. Käytettyjen lähettimien säteily sijaitsi 138 Mhz taajuuskaistalla, joka on Suomessa ainoa luvasta vapaa taajuusalue VHFalueella. Vastaanottimena voidaan käyttää mitä tahansa oikealla taajuusalueella toimivaa radiovastaanotinta, jonka taajuus voidaan säätää kyllin tarkasti. Tavallisten radioskannereiden puutteena on liian karkea taajuusvalinta, sillä parhaan signaalitason saavuttamiseksi taajuus tulisi voida säätää 0,1 kHz:n askelin. Tässä tutkimuksessa käytettiin kahta radioseurantaan suunniteltua, isobritannialaisen Biotrackin valmistamaa Sika-merkkistä vastaanotinta (www.biotrack.co.uk). Antenneina käytettiin saman valmistajan Yagi–tyyppisiä nelielementtisiä antenneja, joiden elementit olivat taittuvaa mallia. Ominaisuus osoittautui hyväksi lukuisien autoon pakkaamisien yhteydessä. Maastossa taittuvista elementeistä ei ole erityistä hyötyä. 3.2.2 Lepakoiden pyydystäminen ja seuranta Radiolähetinseurantaan valittiin 12 isoviiksisiippanaarasta, L1-12 (taulukko 1), kuusi kummallekin seurantajaksolle. Kummallakin seurantajaksolla kolme yksilöä pyydystettiin lepakkoverkkojen (pituus 10 2,6, 6, 10 ja 12 m, korkeus 2,6 m, langan paksuus 50 ja 70 denieriä) avulla tunnetun lisääntymisyhdyskunnan lähettyviltä ja kolme ruokailualueilta maastosta. Näiden selästä leikattiin karvat noin 0,25 cm2 alalta, johon lähettimet liimattiin kirurgisella liimalla (Ellesworth Adhesives Ab, Hudlim B-522). Seurantaan valittiin hyväkuntoisia naaraita, jotka rengastettiin ja mitattiin. Jokaisesta pyydystetystä yksilöstä mitattiin kyynärvarren pituus ja paino. Lepakoiden ikää arvioitiin sorminivelten luutumiseen ja naarailla nisien kuntoon perustuen neliportaisella luokituksella: 1) ko. kalenterivuoden poikaset (joita tutkimuksessa ei rengastettu), 2) lisääntymättömät vähintään 1-vuotiaat naaraat/ nuoret koiraat (sorminivelet vain vähän pullistuneet, nisiä ei lainkaan imetty), 3) vanhat vähintään kerran lisääntyneet naaraat/ vanhat koiraat (sorminivelet pullistuneet, naaraiden nisät vaaleat, mutta joita silti selvästi purtu), ja 4) vanhat tn. ainakin kahdesti lisääntyneet naaraat/ vanhat koiraat (sorminivelet kyhmyräiset, naaraiden nisät purtu tummiksi, ”arpiset”, ”rusinaiset”). Lepakoiden kuntoa arvioitiin siipien arpisuuden ja ulkoloisten (punkit, kirput, loiskärpäset) määrän perusteella. Seurannassa käytettiin lähinnä kahta menetelmää: 1) ristiinpaikantamalla lähetin kahden vastaanottimen avulla samanaikaisesti noin 10 minuutin välein hyvin kuuluvilta maastonkohdilta tai 2) yhden vastaanottimen avulla näkökontaktiin tai muuten lepakon välittömään läheisyyteen pyrkien. Useimpina öinä pyrittiin seuraamaan kaikkia yksilöitä, mutta lisäksi muutamana yönä keskityttiin yksittäisen yksilön intensiiviseen ja tarkkaan seurantaan. Kahden vastaanottimen menetelmä sopii paremmin useamman lähettimen yhtäaikaiseen seuraamiseen. Kustakin lähettimestä otetaan suuntima säännöllisin ennalta sovituin väliajoin, jolloin lähetinyksilön liikkeet voidaan selvittää suuntimien risteyskohdasta. Yhden vastaanottimen suuntimaa käytettiin silloin, kun lepakko käyttäytyi aikaisempien havaintojen perusteella ennalta arvattavasti, jolloin suuntimalla selvitettiin esimerkiksi lepakon saalistusalueelta poistumisen ajankohta. Seurantaa jatkettiin siihen saakka, kunnes lähetin lakkasi toimimasta tai lepakko onnistui irrottamaan sen. Kaksi seurantayksilöä otettiin uudelleen kiinni ja lähetin irrotettiin vähän ennen pariston loppumista, jolloin voitiin myös arvioida lähettimestä lepakolle aiheutunutta haittaa. Lepakoita ei seurattu lainkaan yhtenä yönä, 7.6. ensimmäisellä jaksolla. Taulukko 1: Radiolähetinseurannassa olleiden isoviiksisiippanaaraiden yksilötiedot. Iänmääritys perustuu edellä tekstissä ilmoitettuun neliportaiseen luokitukseen. R merkitsee yksilöä, joka oli tn. raskaana. Lähetin Rengasnro Pvm Pyyd.paikkaIkä/tila Kyynär Massa Seuranta mm g vrk L1 BA 336 1.-2.6. P1 3 35.5 5.90 6 L2 BA 339 1.-2.6. P1 3 36.1 6.40 3 L3 BA 342 1.-2.6. P1 4 35.7 6.40 15 L4 BA 347 2.-3.6. Pato 2-3 36.8 6.90 9 L5 BA 348 3.-4.6. Pato 2 34.6 5.30 12 L6 BA 349 3.-4.6. Pato 2 34.0 4.90 12 L7 BA 385 16.-17.7. P2 4R 37.2 10.10 13 L8 BA 383 16.-17.7. Pato 2-3 35.3 7.40 10 (11?) L9 BA 361 16.-17.7. Sahakoski 2-3 35.1 7.10 14 L10 BA 382 15.-16.7. P1 2-3 34.3 7.60 9 (7) 3 35.9 7.50 15 L11 BA 381 15.-16.7. P1 L12 BA 346 15.-16.7. P1 3R 37.0 9.85 9 3.3 Yhdyskuntatarkistukset ja verkkopyynnit Kaikki tutkimusalueelta vuoden 2007 kartoituksessa havaitut yhdyskunnat, uudet yleisöilmoitukset sekä radioseurannassa löydetyt päiväpiilot tarkistettiin molemmilla tutkimusjaksoilla. Suurimmista yhdyskunnista lähtevät lepakot laskettiin useana iltana saadaksemme tietoa yksilömäärien ajallisesta 11 vaihtelusta. Kun seurantayksilö siirtyi uuteen ennalta tuntemattomaan päiväpiiloon, laskettiin kyseisestä piilosta lähtevät lepakot seuraavana iltana. Lepakoita pyydystettiin lisäksi sekä passiivisesti päiväpiilojen edustalle ja ruokailualueille viritetyillä verkoilla, että etenkin hyvien ruokailupaikkojen ääreltä aktiivisesti 4-8 metristen onkivapojen väliin viritetyllä lyhyellä verkolla. Kaikista kiinni otetuista yksilöistä määritettiin laji, sukupuoli ja arvio iästä, jonka jälkeen ne mitattiin (ks. 3.2.2) ja rengastettiin. Toiseen kertaan kiinni saadut kontrolliyksilöt punnittiin, jonka jälkeen ne vapautettiin välittömästi. 3.4 Detektorihavainnointi Radioseurannan lisäksi lepakoiden aktiivisuutta seurattiin detektorihavainnoin avulla. Havainnointi tapahtui kuunnellen lepakoiden päästämiä 20-50 kHz:n kaikuluotausääniä lepakkodetektorin (Pettersson D240X) avulla. Osa havaittujen lepakoiden äänistä nauhoitettiin ja analysoitiin lajinmääritystä varten tietokoneella BatSound-äänianalyysiohjelmalla. Sahakosken padolla ruokailevien lepakoiden määrää käytiin arvioimassa useana yönä, ja havaintomääriä verrattiin radioseurannan havaintoihin sekä yhdyskunnista lähtevien lepakoiden määriin. Tällä pyrittiin saamaan selville esim. säätilan vaikutusta liikkeellä olevien lepakoiden määrään. 3.5 Sääolosuhteet Kunkin havaintokerran säätiedot on kirjattu liitteeseen II, jossa on mainittu havainnoinnin alkuhetken lämpötila (°C), pilvisyyden peittävyys (0/4 selkeä – 4/4 pilvessä) sekä tuulen suunta ja voimakkuus (m/s) puolen minuutin keskiarvona sekä hetkellisenä maksimina. 3.6 Ruokailualueiden biotooppikartoitukset UPM-Kymmene Oyj:n omistamilta mailta oli käytössämme palstakohtaiset metsäkuviotiedot. Kuviotiedoista kävivät ilmi mm. seuraavat ominaisuudet: 1) kuvion pinta-ala (ha), 2) maalaatu (metsämaa, kitumaa, joutomaa), 3) maaryhmä (kangas, korpi, räme, avosuo, kallio/hietikko), 4) kasvupaikka (lehto/letto, lehtomainen kangas/ruohoinen suo, tuore kangas/suursaramustikkavaltainen suo, kuivahko kangas/piensara-puolukkavaltainen suo, kuiva kangas/tupasvilla-isovarpuvaltainen suo, karukkokags/rahkainen suo), 5) maaperätarkennus (ei tarkennusta, kivinen, kallioinen, kunttaantunut, soistunut) Lepakoiden käyttäminen ruokailualueiden 6) pääpuulaji (kuusi, mänty, rauduskoivu, hieskoivu, haapa, harmaaleppä, tervaleppä), 7) kehitysluokka (aukea, siemenpuumetsikkö, taimikko pituus alle 1,3 m, taimikko pituus yli 1,3 m, nuori kasvatusmetsikkö, varttunut kasvatusmetsikkö, uudistuskypsä metsikkö, ylispuustoinen taimikko 8) ikä (vuosia) 9) runkomäärä (kpl/ha) 10) valtapituus (m) 11) keskipituus (m) 12) keskiläpimitta (cm) Yksityismailla sijainneista ruokailualueista pyrittiin määrittelemään vastaavat tiedot mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi pyrittiin selvittämään ruokailualueiden ja päiväpiilojen välisten lentoreittien biotoopit ja ominaispiirteet. 12 4. Tulokset ja niiden analysointi 4.1 Lepakoiden käyttämät alueet 4.1.1 Liikkumisetäisyydet ja ajallinen vaihtelu Radioseurannassa olleet isoviiksisiipat saalistelivat melko laajalla alueella. Ruokailualueet (alueen keskikohdasta mitattuna) sijaitsivat 150-2600 metrin päässä päiväpiilosta, keskiarvon ollessa 950 metriä. Alkukesän ensimmäisellä seurantajaksolla lepakoiden käyttämät ruokailualueet sijaitsivat keskimäärin 810 metrin ja keskikesän toisella seurantajaksolla keskimäärin 1010 metrin päässä päiväpiilosta. Kauimpana sijainneille ruokailualueille kertyi lepakon käyttämää lentoreittiä pitkin matkaa jopa 3,6 km, josta lepakko saattoi palata välillä päiväpiilolle ja käydä sen jälkeen samalla alueella vielä toisen kerran ruokailemassa. Yhteensä edestakaista lentomatkaa päiväpiilon ja ruokailualueiden välillä saattoi yhdessä yössä kertyä yli 15 km, jonka lisäksi lentokilometrejä kertyi ruokailualueella saalistelusta. Ruokailualueista (A-U) vain ensimmäisellä jaksolla olivat käytössä D, E, F ja R, ja vain toisella jaksolla A, B, G, L, M, O, S, T ja U (kuva 2, taulukko 2). Muilla alueilla ruokaili lepakoita molemmilla jaksoilla. Alku- ja keskikesällä käytössä olleiden ruokailualueiden ominaisuuksissa ei havaittu merkittäviä eroja. Merkille pantavaa on kuitenkin, että 12 ruokailualueesta, jotka olivat käytössä alkukesällä, kahdeksan rajautui puroon tai rantaan ja neljä sijaitsi metsämaalla. Näistä ensimmäisen jakson puro- tai ranta-alueista kuusi osoittautui ruokailualueeksi myös jälkimmäisellä seurantajaksolla, mutta silloisista 17 ruokailualueesta yhdeksän sijaitsi metsämaalla. J-alue eli Sahakosken padon ympäristö oli alkukesällä selvästi tärkeämpi ruokailualue kuin keskikesällä. Ensimmäisellä seurantajaksolla lepakot olivat liikkeellä yhtäjaksoisesti lähes koko saalistusajan, noin klo 23:15-3:00 palaamatta välillä päiväpiilolle. Ensimmäiselle jaksolle sattui muutama viileä yö, jolloin lähetinyksilöt jäivät horrostamaan päiväpiiloon. Siitä huolimatta kylmänä yönä lähti esimerkiksi piilon P1 suuresta yhdyskunnasta noin 25 % yksilöistä liikkeelle. Toisella jaksolla lepakot olivat liikkeellä lähes jokaisena yönä noin klo 22:30-04:00 välisenä aikana – ainoastaan seurantayksilön L11 ei havaittu liikkuvan kahtena yönä 17.-19.7., jolloin se todennäköisesti horrosti. Toisella jaksolla muutaman yksilön käyttäytyminen muuttui niin, että ne palasivat klo 1:00-2:00 välisenä aikana päiväpiilolle 20-50 minuutiksi, minkä arveltiin olevan merkkinä syntyneestä poikasesta, jota emo kävi välillä imettämässä. Osa yksilöistä ei toisella jaksollakaan palannut välillä päiväpiilolle ennen aamua. Lähettimen signaalin kuuluvuudesta oli mahdollista päätellä, milloin lepakko oli liikkeellä tai milloin se asettui paikalleen. Vaikutti siltä, että lepakot lensivät yhtäjaksoisesti ollessaan saalistamassa, ja vain harvoin syntyi vaikutelma, että lepakko olisi jäänyt kesken saalistuksen lepäämään ruokailualueen lähettyville. 4.1.2 Ruokailualueet ja kulkureitit Lepakoiden käyttämät alueet jaoteltiin kulkureitteihin, joiden kautta lepakot nopeasti siirtyivät päiväpiilolta ruokailualueelle tai ruokailualueelta toiselle, muihin alueisiin, jossa lepakot viipyivät satunnaisesti lyhyitä aikoja, ja pääruokailualueisiin, jossa lepakot saalistelivat yli 45 minuuttia yön aikana ja vähintään kahtena tai useampana yönä. Ruokailualueita rajattiin kartoille 21 kappaletta, ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 186,9 ha. Jokaisen ruokailualueen metsäkuvioiden ominaisuudet selvitettiin tulosten selittämiseksi (taulukko 2). Kulkureitteinä isoviiksisiippojen havaittiin suosivan mieluiten maaston notkelmiin jääviä vanhempia kosteapohjaisia kuusikoita ja purojen varsia. Kuusikon ja hakkuuaukon reuna saattoi ohjata lepakoiden kulkureittejä, kuten havaittiin lähetinyksilöillä L1, L11 ja L12, mutta silloinkin ne lensivät metsän puolella, useiden metrien päässä aukon reunasta. Lähetinyksilöt L1, L7 ja L12 esimerkiksi seurasivat puronvartta säännöllisesti siirtyessään päiväpiilolta ruokailualueille. Lepakot eivät kuitenkaan 13 lentäneet puron pinnan tuntumassa vaan 6-12 metrin korkeudella, ja suunnistivat kenties kuunnellen puron äänimaisemaa. Laskimme, että ainakin noin 15 yksilöä (L12 mukaan lukien) lensi puronvartta itään kohti lisääntymisyhdyskuntaa P8 (todennäköisesti imettämään) 22.-23.7. välisenä yönä klo 00:40-01:10 kohdassa, jossa Kirinmyllynoja virtaa Kesiharjun länsipuolelle ja alittaa metsäautotien hakkuuaukion reunassa (ks. liite I: L12 pikkukartta, kontakti Kirinmyllynojan ja metsäautotien risteyksessä). 4.1.3 Ruokailualueiden biotooppitiedot Ruokailualueiden koko vaihteli 2-24,7 ha välillä keskiarvon ollessa 8,9 ha (mediaani 7,7 ha). Ruokailualueiden rajauksessa noudatettiin pääsääntöisesti metsäkuvioiden rajoja. Eräillä alueilla (mm. J ja P) vesistön läheisyys, kuten puro, oli metsäkuvioita yhtenäisempi ominaisuus, joten näissä ruokailualueen rajaus noudattelee vesistön reunamia. Ruokailualueista lähes puolet, 10 kpl, joko rajoittui vesistön rantaan tai niiden halki virtasi puro tai joki. Muutamilla ruokailualueilla, etenkin rämeillä ja harvapuustoisemmilla alueilla varsinaisen metsäkuvion reuna-alueet olivat kuvion keskiosia tärkeämpiä. Erityisesti tämä oli havaittavissa kohteissa, joissa kuviota reunusti runsaspuustoisempi rinnemetsä, kuten kuvioilla D, E, M ja S. Yhdellä ruokailualueella saattoi olla useampia erilaisia metsäkuvioita, jotka tulosten tarkastelua varten on pelkistetty yhdeksi luokaksi pinta-alallisesti runsaimman vallitsevan ominaisuuden mukaan. Niinpä esimerkiksi joillakin kuvioilla on ollut hieman enemmän hakkuukypsää metsikköä, mitä tulokset osoittavat, sillä varttuneiden metsien osuus oli useimmilla alueilla suurin. Kuusivaltaiset, varttuneet tai hakkuukypsät korpimaat olivat tutkimustulosten perusteella isoviiksisiippojen ensisijaisia ruokailualueita. Tällaisten metsäkuvioiden alueella lepakot ruokailivat koko kuvion alueella. Avoimia alueita, kuten hakkuuaukkoja, ne karttoivat. Isoviiksisiippojen käyttämien ruokailualueiden pinta-alasta korpea oli peräti 85,1 % (159,0 ha, 14 kpl alueista), kangasta 9,1 % (17,1 ha, 4 kpl), rämettä 4,7 % (8,8 ha, 2 kpl) ja muita alueita 1,1 % (2 ha, 1 kpl) (kuva 1). Puulajien osalta kuusivaltaisia kuvioita oli 17 kpl (80,2 % alasta) ja mäntyvaltaisia 4 kpl (19,8 % alasta). Kaikilla kuvioilla paitsi alueella S kasvoi lisäksi lehtipuita, joista runsaimpia olivat hies- ja rauduskoivu, harmaaleppä sekä haapa. Ruokailualueiden puuston ikä vaihteli 24-128 vuoteen, keskiarvon ollessa 66 vuotta. Kehitysluokaltaan suosituimpia olivat varttuneet (85,9 % alasta, 16 kpl) ja hakkuukypsät metsät (13,3 % alasta, 4 kpl). Myös yhdellä ylispuustoisella taimikkokuviolla Hanhilikon eteläpuolella (Mäkelän tila, kuvio 43) havaittiin seurantayksilön saalistelua. Hehtaarikohtainen runkolukumäärä vaihteli 318-3000 välillä, keskiarvon ollessa 1025. Muutamia pienialaisia puuttomia suokuvioita rajoittui ruokailualueiden läheisyyteen joutomaille. Puuston valtapituus vaihteli metsäkuvioilla 8-29 metriin, ja valtapituuden keskiarvo oli ruokailualueilla 19,5 metriä. Runkojen keskiläpimitta vaihteli 7-35 cm:n välillä, ja keskiläpimitan keskiarvo oli 21,2 cm. 14 Kuva 1: Ruokailualueiden maalajijakauma (ha). Taulukko 2: Ruokailualueet ja niiden ominaisuudet Alue Kuvio Ala Maalaji Puro/ranta Pääpuulaji A 306 9,3 korpi ei kuusi 298 5,8 korpi kuusi B 293 18,4 korpi ei kuusi 294 1,8 korpi kuusi C kuten 293 n. 10 korpi ei kuusi D 25 6,5 räme on mänty 32 0,8 kangas kuusi 33 5,1 kangas mänty 34 1,8 korpi mänty 43 2,7 korpi hieskoivu 44 3 kangas mänty 63 4,8 korpi mänty E 69 6,1 korpi ei kuusi 99 ja 99.1 5 kangas kuusi F 75 1,9 kangas ei kuusi 76 2,9 korpi kuusi 77 5,2 korpi kuusi G 106 1,1 kangas ei kuusi 107 2,3 kangas mänty H 109 8,1 korpi on kuusi I puro, n. 5 korpi on kuusi kuusikko J pato n. 2 ranta on kuusi-lehtipuu K 114 6,8 korpi ei kuusi L 95 5,8 korpi ei kuusi 117 1,3 räme M 86 1,4 räme on mänty N 153 3,0 kangas on kuusi O 159 7,7 kangas ei kuusi P puro n. 10 korpi on kuusi Q 100 3,5 korpi on kuusi Kl 3 3 3 4 3-4 3 3 3 2 Y1 3 2 3 3 4 4 3 4 3 3 4 Ikä 64 61 66 98 6081 51 37 31 43 44 30 87 84 92 87 85 104 43 75 80- Vp 18 23 18 24 n. 16 18 20 17 9 14 18 8 24 29 29 23 20 23 19 21 n. 23 2-3 3 4 2 4 3 2-4 3 24-89 89 87 67 128 82 24-92 51 12-27 24 24 9 28 23 12-22 19 Runkolkm 1700 1700 950 637 318 1000 920 2400 3000 1200 1800 330 392, 338 504 534 953 547 1000 751 358-2200 358-2200 764 765 800 381 552 491-1800 1100 15 R S T U 105 rantametsä 117, reunat kuusisuo puro 3,6 n. 3 7,4 n. 14 n. 3 korpi kangas räme korpi korpi on on ei ei on kuusi kuusi mänty kuusi kuusi 3 4 3 3-4 3-4 55 7077 6060- 20 606 n. 25 15 678 n. 20 n. 22 Kuva 2: Radiolähetinseurannassa löydetyt 21 ruokailualuetta (A-U). 4.2 Päiväpiilot ja yhdyskuntien dynamiikka Radiolähetinseurannassa löydettiin 16 lepakoiden käyttämää piilopaikkaa (P1-P16, taulukko 3), joista 15 sijaitsi rakennuksissa ja vain yksi pystyynkuolleen männyn kaarnanraossa. Piilopaikoista varmuudella vain kaksi (P2 ja P8) olivat lisääntyvien naaraiden muodostamia yhdyskuntia, joista löydettiin myös poikasia. Piiloista kaksi oli ilmeisesti vain yhden yksilön käytössä (P14 ja P15) ja yhdestä paikasta (P10) löytyi toisella kerralla vain yksi yksilö. Kaikista muista piiloista löydettiin 16 useampia yksilöitä (taulukko 3). Vuosina 2007 ja 2008 tietoon tuli lisäksi seitsemän paikkaa, jossa asukkaiden mukaan oli havaittu lepakoita, ja useimmista näistä löytyi tarkistettaessa papanoita, vaikka tarkistushetkellä lepakoita ei näkynytkään. Yli 20 yksilön yhdyskuntia löydettiin lisääntymisyhdyskuntien lisäksi viisi (P1, P9, P10, P11 ja P13). Suurimmassa osassa löydetyistä päiväpiiloista tavattiin isoviiksisiippoja, mutta eräistä pienemmistä yhdyskunnista löytyi isoviiksisiippojen lisäksi myös viiksisiippoja, ja näissä piilopaikoissa oli toisinaan sekä koiraita että lisääntymättömiä naaraita. Ainoastaan yhdestä rakennuksesta (P2) saatiin kiinni muitakin lajeja: korvayökkö ja pohjanlepakoita. Pohjanlepakoiden lisääntymisyhdyskunta, jossa oli arviolta 10-15 naarasta, sijaitsi rakennuksen toisessa päässä, ja niiden poikasia, jotka olivat havaintohetkellä jo melko suurikokoisia, havaittiin ulkolaudoituksen raoissa eteläseinustalla kerjäämässä voimakkaalla 17-20 kHz äänellä emoilta maitoa klo 01:00-02:00 välillä 23.7. ja sitä seuraavina öinä. Isoviiksisiipoilla vastaavaa kerjuuääntä ei havaittu. Pisin siirtymä päiväpiilosta toiseen oli 3,7 km. Lisääntymisyhdyskuntien välimatka oli 3,15 km. Taulukko 3: Päiväpiilot ja lepakoiden lukumäärien vaihtelut. Lepakoiden lukumäärä on laskettu detektori- ja näköhavaintoihin perustuen, eikä mahdollisia viiksisiippoja ole näin ollen erotettu isoviiksisiipoista. Piilo Tyyppi Pvm Lepakoiden lkm P1 Lato 1 02.06.08 111 11.06.08 28 15.06.08 63 16.07.08 50 26.07.08 6 P2 Lato 2 03.06.08 23 31 06.06.08 25.07.08 38 29-30.07.08 36 P3 Lato 3 18.07.08 7 P4 Navetta 17.07.08 5 P5 Nautasuoja 20.07.08 3 P6 Liiteri 12.06.08 3 P7 Laavu 28.07.08 3 P8 Mökki 1 27-28.07.08 110 + 30 poikasta P9 Mökki 04.06.08 50 08.06.08 48 7 12.06.08 16.07.08 0 P10 Mökki 03.06.08 20 15.07.08 0 28.07.08 1 P11 Mökki 16.06.08 40 28.07.08 0 P12 Mökki 05.06.08 5 16.06.08 6 P13 Mökki 20.07.08 20 21.07.08 24 23.07.08 10 P14 Mökki 17.07.08 1 P15 Mökki 1 P16 Kelopuu 18.07.08 3 17 4.3. Rengastetut yksilöt ja kontrollit Tutkimuksen yhteydessä rengastettiin yhteensä 143 lepakkoa, joista isoviiksisiippoja oli 119 (113 ♀, kuusi ♂), viiksisiippoja 20 (18 ♀, kaksi ♂) sekä yksi vesisiippa (♂), kaksi pohjanlepakkoa (♀) ja yksi korvayökkö (♂). Kontrolleja saatiin kaiken kaikkiaan 13 (yhdeksän isoviiksisiippaa, kaksi viiksisiippaa ja kaksi pohjanlepakkoa). Ensimmäisellä seurantajaksolla pyydystettiin 38 lepakkoa, joista yhdyskuntien liepeiltä saatiin 24 ja ruokailualueilta 14. Toisella jaksolla pyydystettiin 105 lepakkoa, joista yhdyskunnista saatiin 103 ja ruokailualueilta tai lentoreittien varrelta vain kaksi. Kontrolleista 12 saatiin yhdyskunnista ja yksi maastosta. Kontrollien perusteella saatiin selville seuraavaa: 1) Myo bra 342 pyydystettiin 1.6. piilosta P1 (6,40g) (laitettiin lähetin 3), kontrolli 15.6. piilosta P6 (5,50g) 2) Myo mys 362 pyydystettiin 14.6. piilosta P9 (5,40g), kontrolli 16.6. piilosta P11 (6,50g) 3) Myo bra 351 pyydystettiin 6.6. piilosta P2 (5.90g), kontrolli 16.6. piilosta P11 (7,10g) 4) Myo bra 335 pyydystettiin 1.6. piilosta P1 (5,40g), kontrolli 16.7. piilosta P1 (8,00 g) 5) Myo bra 346 pyydystettiin 1.6. piilosta P1 (5,60g), kontrolli 16.7. piilosta P1 (9,85g) (laitettiin lähetin 12) 6) Myo bra 361 pyydystettiin 11.6. Sahakosken padolta (6,40g), kontrolli 16.7. padolta 200 m alaspäin (7,10g) (laitettiin lähetin 9) 7) Myo bra 338 pyydystettiin 1.6. piilosta P1 (5,20g), kontrolli 27.7. piilosta P8 (6,40g) 8) Ept nil 384 pyydystettiin 17.7. piilosta P2 (13,85g), kontrolli 28.7. piilosta P2 (15,0g) 9) Myo bra 396 pyydystettiin 21.7. piilosta P13 (6,70g), kontrolli 28.7. piilosta P2 (6,50g) 10) Ept nil 352 pyydystettiin 6.6. piilosta P2 (10,60g), kontrolli 30.7. piilosta P2 (12,75g) 11) Myo bra 385 pyydystettiin 17.7. piilosta P2 (10,10g) (laitettiin lähetin 7), kontrolli 30.7. piilosta P2 (9,65g) 12) Myo bra 370 pyydystettiin 16.6. piilosta P12 (6,50g), kontrolli 21.7. piilosta P13 (6,30g) 13) Myo mys 366 pyydystettiin 14.6. Sahakosken padolta (6,20g), kontrolli 21.7. piilosta P13 (6,80g) Lisäksi havaittiin kaksi rengastettua yksilöä piilosta P11 15.-16.6., yksi rengastettu naaras havaittiin piilon P10 itäpäädyn laudoituksen alla yksinään ja yksi rengastettu naaras piilosta P7 pelti-pärekaton välistä ainakin kolmen muun yksilön kanssa 29.7. Näitä ei kuitenkaan saatu kiinni, jotta rengastiedot olisi voitu lukea. Rengastusten perusteella havaittiin, että isoviiksisiippojen (N=119) kyynärvarren pituus vaihteli 32,337,5 mm (naarailla 33,3-37,5) ja paino 4,9-10,1 g (koirailla 5,4-6,5 g) (taulukko 4). Painon keskiarvo oli 6,42 g, ja 6,32 g, kun joukosta oli vähennetty yli 8 g painoiset naaraat (5 yksilöä), jotka saattoivat olla mittaushetkellä raskaana. Alkukesän painokeskiarvo oli 5,73 g (N=25), keskikesän painokeskiarvo oli 6,61 g (N=94; 6,48 g ilman viittä yli 8 g painoista naarasta). Alkuyön painokeskiarvo ennen klo 01:00 punnituista yksilöistä oli 6,33 g (N=97), aamuyön eli klo 01:00 jälkeen pyydystettyjen ja punnittujen yksilöiden painokeskiarvo oli 6,84 g (N=22). Oheisessa taulukossa 3 on esitetty samat tiedot vertailun vuoksi myös viiksisiipoista. 18 Taulukko 4: Isoviiksi- (Myo bra) ja viiksisiippojen (Myo mys) mittaustulokset (kyynärluun keskiarvo = kyynär AVR ja vaihteluväli, mm) ja painonvaihtelut (g) ensimmäiseltä ja toiselta seurantajaksolta sekä alkuyöstä (ennen klo 01:00) ja loppuyöstä (klo 01:00 jälkeen). Seurantajaksojen alku- (<01:00) ja loppuyön (>01:00) keskiarvot on laskettu molemmat sukupuolet mukaan lukien. Isoviiksisiippojen painokeskiarvon mediaani oli 6,40 g ja viiksisiippojen 6,10 g. <01:00 >01:00 Myo bra ♀ (113) ♂ (6) jakso I jakso II ♀&♂ kyynär AVR 35,53 35,56 34,88 kyynär vaihtelu 32,3-37,5 33,3-37,5 32,3-36,5 6,33 6,84 paino AVR 6,42 6,46 5,78 5,73 6,61 paino vaihtelu 4,9-10,1 4,9-10,1 5,4-6,5 4,9-6,9 5,2-10,1 Myo mys ♀&♂ kyynär AVR 34,54 kyynär vaihtelu 32,9-37,3 paino AVR 6,08 paino vaihtelu 4,7-7,6 ♀ (18) 34,39 32,9-36,7 6,08 5,1-7 ♂ (2) 35,85 34,4-37,3 6,15 4,7-7,6 jakso I 5,74 4,7-6,4 jakso II 6,51 5,9-7,6 <01:00 >01:00 6,01 6,17 4.4 Menetelmän toimivuus ja virhelähteet Radioseurannan avulla saatava informaatio on muihin menetelmiin nähden ainutlaatuista. Yhtä yksityiskohtaista tietoa yksittäisen lepakon liikkeistä on muilla menetelmillä lähes mahdoton saada, poikkeuksena ehkä pohjanlepakko avonaisessa ja valoisassa maastossa. Esimerkiksi yhteyttä eri yksilöiden käyttämien päiväpiilojen ja ruokailualueiden välillä on erittäin työlästä tai käytännössä mahdotonta selvittää muilla menetelmillä. Tietyn lepakon saaminen rengastuksen jälkeen kontrolliin on osoittautunut satunnaiseksi tapahtumaksi, mutta radioseurannalla voidaan saada selville uusia yhdyskuntia ja ruokailualueita melko lyhyelläkin seurantajaksolla. Menetelmän antama informaatio pitää kuitenkin suhteuttaa tapauskohtaisesti vallitseviin olosuhteisiin virhepäätelmien välttämiseksi. 4.4.1 Suuntimiseen liittyvä epätarkkuus Kahden vastaanottimen avulla tehtyjen ristisuuntimien perustana on samanaikaisuus. Yhtä aikaan tehty suuntiminen korostuu liikkuvien lepakoiden kohdalla, jolloin eriaikainen suuntiminen johtaa lähes aina virheelliseen paikannukseen. Seuraava kuva esittää tilannetta, jossa lähetin on liikkunut suuntimien välillä nuolen osoittaman matkan. Toisella vastaanottimella on otettu suuntima lähettimen ollessa pisteessä A ja toisella vastaanottimella lähettimen ollessa pisteessä B (kuva 3). Ristipaikannuksena saatu sijainti on pisteessä C. Suuntimaan liittyvän epävarmuuden vuoksi lähettimen paikaksi voidaan olettaa pistettä ympäröivän nelikulmion rajaama alue. Katkoviivat esittävät suuntimakulman virhettä ja sen suuruus on kuvassa ±2 astetta. Täsmälleen yhtä aikaan otettuihin suuntimiin tai paikallaan olevaan lähettimeen liittyy sama virhearvio, mutta tällöin lähetin todella sijaitsee nelikulmion sisällä. Kuvasta 4 nähdään pisteeseen C liittyvän virheen kasvavan voimakkaasti suuntimakulmien lähestyessä toisiaan. Havaitaan myös, että mitä kauempana lähetin sijaitsee vastaanottimista, sitä suurempi virhe paikannukseen tulee. Kuva 3: Ristipaikannuksen virhevaihtelu. 19 Pienimmillään virhe on suuntimien ollessa kohtisuoraan toisiaan vasten, jolloin , missä on virheen suurin arvo, lähettimen ajautumisnopeus (vaikka lepakon liike ei olisikaan suoraviivaista, voidaan pisteiden A ja B välille laskea keskimääräinen nopeus, eng. drift) ja suuntimien ajallinen ero. Tapauksessa, jossa lähettimen nopeudeksi arvioidaan 10 m/s ja suuntimien väliseksi ajaksi 15 sekuntia, saadaan etäisyydelle AB arvo 150 metriä. Käytännössä edes näin samanaikainen suuntiminen ei ole mahdollista ilman vastaanotinkohtaista apuhenkilöä, joka määrittää suunnan ja kirjaa havainnon samalla, kun vastaanottimen käyttäjä paikantaa lähettimen signaalin. Koska suuntimiseen kuluva aika vaihtelee voimakkaasti, tulisi jokaiselle lähettimelle erikseen sopia täsmälliset suuntima-ajat. Yhden vastaanottimen suuntima on siinä mielessä yksinkertaisempi, että ajallista täsmällisyyttä ei tarvitse noudattaa, vaan suuntima voidaan ottaa lähettimen ollessa hyvin kuultavissa. Vastaanottimen i suuntimaa vastaan kohtisuora suuntimavirhe , missä D on lähettimen etäisyys vastaanottimesta ja suuntimakulman virhe. Kohtisuoraan tai lähes kohtisuoraan suunnittaessa tämä virhe on myös likipitäen yhtä suuri kuin lähettimen sijaintia kuvaavan nelikulmion särmän pituus (kuva 4). Esimerkiksi tässä tutkimuksessa käytettyjen kompassien lukematarkkuudesta aiheutuu kahden asteen suuntimavirhe, mikä vastaa kilometrin päässä noin ±35 metrin virhettä. Kuva 4: Yhden vastaanottimen paikannukseen liittyvä virhevaihtelu 4.4.2 Maastonmuodot ja muut esteet Korkeat maastonmuodot voivat heikentää signaalin voimakkuutta lähettimen todellisessa suunnassa niin paljon, että esteen sivulta ”vuotava” signaali on voimakkaampi ja aiheuttaa näin merkittävän virheen paikannukseen. Systemaattisessa samoista pisteistä tapahtuvassa ristipaikannuksessa virhe voi jäädä huomaamatta. Maaston muodot ja peitteisyys aiheuttavat lisäksi etenkin matalalla lentävien lepakoiden lähettimien kuuluvuuteen voimakkaan vaihtelun, jolloin tarkan suuntiman saaminen voi olla vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Tällöin samanaikainen ristipaikannuskaan ei ole mahdollista. Radiosignaali voi heijastua myös mitättömiltä näyttävistä esteistä. Tutkimuksen aikana havaittiin 20 kilovoltin sähkölinjasta heijastunut signaali jopa voimakkaampana kuin suoraan lähettimestä tullut, vaikka antennin asennossa oli lähes yhdeksänkymmenen asteen ero. Ilmiö selittyy sähkömagneettisen aaltoliikkeen luonteella. Aaltoliike heijastuu lähes kokonaan pinnoista, joiden reiän koko on 1/16 osa aallonpituudesta tai pienempi. Käytetyt radioaallot olivat taajuudeltaan noin 138 kHz. Sähkömagneettisen säteilyn aallonpituus ilmassa on tällä taajuudella noin 2,2 metriä, jolloin säteily kokee umpinaiseksi pinnan, jonka reiän maksimikoko on noin 0,14 metriä. 20 kilovoltin sähkölinjassa usein käytetty johtimien välinen etäisyys on 0,8 metriä. Yksittäisellä (tai nippuun kierretyllä) johtimella ei havaittu vastaavaa ilmiötä. Epäselvissä tapauksissa hyväksi menetelmäksi havaittiin signaalin kuuluvuuden reuna-alueiden etsimisen, jonka jälkeen voimakkain suunta löytyi yleensä reunasuuntien keskeltä. Vastaanottimen vahvistus tulee tällöin säätää siten, että signaali on kuultavissa alle 180 asteen sektorissa. Toisinaan vastaanottimen signaalitason näyttö on yksiselitteisempi, kuin luottaminen pelkkään kuuloon perustuvaan voimakkuuden arviointiin. 4.4.3 Lähettimien toimivuus Ensimmäisellä jaksolla lähettimistä kaksi irtosi ennen pariston loppumista. L2:n signaali oli vaimea alusta alkaen, ja se irtosi kolmen yön jälkeen. L1 irtosi kuuden yön jälkeen. Lisäksi L4 katosi kovan etelätuulen vallitessa, jolloin seurantayksilön arveltiin joutuneen kuuluvuusalueen ulkopuolelle. 20 5. Johtopäätökset 5.1 Lepakoiden huomioiminen metsätaloudessa 5.1.1 Piilopaikat Isoviiksisiippojen päiväpiilot sijaitsivat valtaosin rakennuksissa. Kuitenkin radioseurannan yhteydessä löytyi pystyynkuolleen männyn kaarnan alta kolmen yksilön päiväpiilo, joka osoittaa tällaisten paikkojen olevan lepakoiden käytössä ainakin satunnaisesti. Kelot, pystyynkuolleet puut, kolopuut ja pökkelöt ovat todennäköisimpiä suojapaikkoja, joita lepakot ovat luonnontilaisissa elinympäristöissä hyödyntäneet. Vaikuttaa siltä, että isoviiksisiippa on sopeutunut erittäin hyvin hyödyntämään ihmisten tekemiä rakennuksia, mihin johtaneena syynä on toki voinut olla aiemmista metsätalouskäytännöistä aiheutunut luonnollisten piilopaikkojen vähentyminen. Suosituimpia piilopaikkoja olivat ladot, navetat ja rauhalliset rakennukset, joiden lähiympäristössä kasvoi suojaavaa vanhempaa puustoa. Nykyisin käytössä olevien metsänhoitosuositusten sekä UPM:n omien ohjeiden ja monimuotoisuusohjelman voidaan odottaa tuottavan seuraavien 30-50 vuoden kuluessa metsiin runsaasti luonnonkoloja ja muita lepakoille soveliaita piilopaikkoja. Jää nähtäväksi, millainen vaikutus em. metsänhoitomenetelmillä on lepakoiden kantoihin ja käyttäytymiseen. 5.1.2 Metsänkäsittelyvaihtoehdot ja metsäkuvioiden mosaiikki Varttuneiden kuusivaltaisten korpien merkitys isoviiksisiippojen ruokailualueina oli tutkimustulosten perusteella erittäin suuri. Todennäköisesti alueiden runsas hyönteistuotanto houkutteli lepakoita näille metsäkuvioille. Ojituksen vaikutusta korpien hyönteistuotantoon ei tässä tutkimuksessa selvitetty, joten varmuudella ei voida sanoa millainen vaikutus sillä on lepakoiden ravintohyönteispopulaatiohin. On mahdollista, että ojituksen kuivattava vaikutus vähentäisi hyönteisten määrää, joka voisi vaikuttaa lepakoihin. Toisaalta juuri ojien seisovissa lampareissa ja virtaavissa vesissä kehittyy suuri määrä kaksisiipisiä, mäkäröitä ja hyttysiä. Joka tapauksessa tutkimuksen yhteydessä havaituista lepakoiden ruokailualueina käyttämistä korpimaista suurin osa oli ojitettuja. Koska maamme talousmetsistä suurin osa on mäntyvaltaisia ja vain 26 % kuusivaltaisia, on juuri varttuneiden kuusivaltaisten metsäkuvioiden riittävän suuren osuuden säilymisellä tärkeä merkitys isoviiksisiippojen kannalta. On kuitenkin liian aikaista arvioida, kuinka suuri osuus metsämaan pintaalasta tulisi olla varttunutta kuusivaltaista korpea, jotta isoviiksisiippojen kannat säilyisivät nykytasolla, sillä vertailuaineistoa muunlaisilta metsäalueilta ei ole saatavilla. Tutkimustulokset osoittavat, että isoviiksisiipat käyttävät notkelmissa ja purojen varsilla kasvavia kuusikoita kulkiessaan päiväpiilolta ruokailualueelle, joten ainakin muutaman tärkeimmän kulkureitin jättäminen mahdollisten rakennuksissa sijaitsevien piilopaikkojen ja soveliaiden ruokailualueiden välille parantaa lepakoiden mahdollisuuksia hyödyntää fragmentoituneita talousmetsiä elinympäristönään. Tulosten perusteella ei voida varmaksi sanoa, olisiko esimerkiksi juuri tässä tutkimuksessa löytyneiden ruokailualueiden säästäminen hakkuilta lepakoiden säilymisen kannalta välttämätöntä, vai riittääkö alueen lepakkoyhteisön elinvoimaisuudelle se, että yhdyskuntien ympäristössä tietty osuus metsistä on varttuneita kuusivaltaisia korpia. Ruokailualueilla havaittiin lähetinyksilöiden lisäksi yleensä vain joitakin muita siippoja, tavallisesti kahdesta viiteen yksilöä – ja toisinaan lähetinyksilön säännöllisestikin käyttämällä ruokailualueella ei havaittu lainkaan muita lepakoita. Ainoastaan kuviolla J havaittiin alkukesällä paljon lepakoita saalistelemassa; paikalla saattoi parhaimmillaan olla jopa joitakin kymmeniä yksilöitä kesäkuun alussa. Tutkimustulosten perusteella yhdyskuntien lepakot hajaantuvat saalistamaan laajalle alueelle, noin 3 kilometrin säteelle yhdyskunnasta, kuitenkin tärkeimpien alueiden sijaitessa vesistöjen lähettyvillä. On syytä huomioida, että esimerkiksi kaikki piiloissa P2 ja P9-P15 lepäilleet seurantayksilöt saalistelivat piilojen pohjoispuolella, eivätkä esimerkiksi eteläpuoleisilla metsäalueille, jossa ei ole lähettyvillä vesistöjä, vaikka kuusivaltaisia 21 korpimaita onkin. Voidaan kuitenkin olettaa, että pitkäikäisinä ja lentokykyisinä eläiminä lepakot voivat sopeutua yksittäisen pienialaisen ruokailualueen häviämiseen, mikäli lähiympäristössä on tarjolla vaihtoehtoisia saalistusalueita. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, miten esimerkiksi lajinsisäinen tai lajienvälinen kilpailu voisi tällaisessa tapauksessa vaikuttaa jäljelle jääneiden ruokailualueiden lepakkotiheyksiin. Lajienvälistä kilpailua ei tässä tutkimuksessa selvitetty, mutta ensimmäisellä seurantajaksolla havaitsimme, että kylminä öinä, jolloin useimmat seurannassa olleista isoviiksisiipoista horrostivat, piilosta P9 lähti liikkeelle ainoastaan viiksisiippoja, vaikka ko. paikassa oli aiemmin havaittu molempia lajeja. Samana yönä Sahakosken padolta saatiin aktiivisella verkotuksella kiinni ainoastaan viiksisiippoja, kun horrosjaksoa edeltäneinä öinä samalta paikalta oli saatu kiinni lähes ainoastaan isoviiksisiippoja. Arvelimme tämän voivan johtua siitä, että normaaliöinä isoviiksisiippojen ollessa liikkeellä, ne voisivat vahvempina kilpailijoina häätää viiksisiipat parhaalta ruokailualueelta muualle. 5.1.3 Arvokkaiden elinympäristöjen merkitys lepakoille Tutkimustulosten perusteella arvioimme sekä lakisääteisten suojeluperusteiden, kuten metsälakikohteiden, että UPM:n ohjeiden ja monimuotoisuusohjelman merkitystä lepakoille. Tuloksista ilmenee, että monenlaiset soistuneet maat, kuten kosteapohjaiset korvet ja rämeet, ovat ilmeisesti runsaan hyönteistuotannon ansiosta lepakoiden suosimia ruokailualueita. Yhdyskunnan yksilöt voivat saalistella laajalla alueella, joten metsälakikohteilta edellytettävästä pienialaisuudesta (joka joissakin tapauksissa tarkoittaa alle hehtaarin suuruisia kohteita) johtuen yksittäiset lakikohteet eivät riitä turvaamaan lepakoiden tarvitsemia ruokailualueita. Kuitenkin niiden yhdistyminen muihin, erityisesti kehitysluokaltaan varttuneisiin ja uudistuskypsiin metsäkuvoihin tai UPM:n monimuotoisuusohjelman mukaisia luontoarvoja sisältäviin metsiköihin hyödyttää lepakoita. Metsälain erityisen tärkeistä elinympäristöistä lepakoille tärkeitä ovat purojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt, ruoho- ja heinäkorvet, sekä todennäköisesti myös saniaiskorvet ja lehtokorvet. Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla (mutta myös ojitetuilla) soilla voivat muodostaa tärkeitä reuna-alueita, johon kertyviä hyönteisiä lepakot saalistavat. Myös jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät ovat todennäköisesti tärkeitä ruokailualueita, mikäli paikalla kasvaa varttunutta kuusikkoa. Jyrkänteiden, kuten myös kallioiden, kivikoiden ja louhikoiden merkitystä lepakoiden talvehtimis- ja syysparveilupaikkoina tulisi tarkemmin selvittää. Syksyisin ja keväisin lepakoita on löydetty horrostamasta jyrkänteiden kallionhalkeamista. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta vähäpuustoisten soiden ja rantaluhtien olevan lepakoiden käyttämiä ruokailualueita. Muista arvokkaista elinympäristöistä vanhat luonnonsuojelullisesti arvokkaat metsiköt ovat tutkimustuloksista päätellen lepakoiden kannalta tärkeitä. Luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä ei Harvialan tutkimusalueilla juuri ollut, joten niiden merkitystä lepakoille ei voitu selvittää. Tulokset kuitenkin tukevat päätelmää tervaleppäkorpien merkityksestä lepakoille. 5.2 Arvio yhdyskuntien suojelutarpeesta 5.2.1 Lisääntymisyhdyskunnan määrittely Lisääntymisyhdyskuntina voidaan pitää niitä useiden naaraiden muodostamia päiväpiiloja, joissa joko nähdään poikasia tai joissa naaraiden havaitaan käyvän yöllä saalistuksen välillä imettämässä poikasiaan. Lisääntymättömien yksilöiden kesäaikaisissa yhdyskunnissa ei ole yleensä havaittavissa lepakoiden edestakaista lentelyä sen jälkeen, kun yksilöt ovat lähteneet saalistamaan. Lepakot alkavat kerääntyä yhdyskuntiin toukokuun lopulla ja hajaantuvat niistä elo-syyskuussa. Havaintojemme mukaan alkukesän seurantajaksolla lisääntymättömien yksilöiden yhdyskunnissa oli enemmän 22 lepakoita kuin keskikesän seurantajaksolla, jolloin koiraita ja lisääntymättömiä naaraita löytyi useammasta paikasta, mutta ryhmät olivat pienempiä. Syynä tähän voi olla alkukesän viileämmästä säästä ja eläinten vähäisemmistä rasvavarastoista johtuva energiansäästötarve. 5.2.2 Yhdyskuntien paikanvaihtokäyttäytyminen Lisääntymisyhdyskunnat osoittautuivat olevan selvästi vakaampia kuin muut yhdyskunnat. Tämä voi johtua siitä, että lisääntyvien naaraiden ei kannata ottaa uuden yhdyskunnan etsimisestä aiheutuvaa riskiä, jos tutuilta paikoilta löytyy riittävästi ravintoa, ja yhdyskunnan tarjoama lämpö vähentää energiantarvetta, mitkä auttavat sikiönkehityksen onnistumisessa ja myöhemmin imetykseen kuluvassa energiaresurssien säästössä. Sen sijaan etenkin nuoret yksilöt vaihtoivat piilopaikkaa herkästi, ja jälkimmäisellä seurantajaksolla lisääntymättömien naaraiden ja koiraiden muodostamat ryhmät käyttivät useampia rakennuksia piilopaikkoinaan kuin ensimmäisellä jaksolla (ks. taulukko 3). Esimerkkinä yhdyskunnan yksilöiden vaihtuvuudesta voidaan mainita suurin tutkimuksen yhteydessä löydetty eli yli 100 yksilön yhdyskunta piilopaikassa P1, josta alkukesällä rengastettiin 12 yksilöä (noin 10 % yhdyskunnasta). Yhdyskunnan oletettiin keskikesällä kokonaisuudessaan siirtyneen läheiseen piilopaikkaan P8, josta pyydystettiin toisella seurantajaksolla noin puolet yksilöistä. Kuitenkaan tässä pyydystettyjen joukossa ei ollut kuin yksi aiemmin rengastettu yksilö. Myös seurantayksilöiden L10 ja L11 pitkät siirtymät uusiin piilopaikkoihin heti lähettimen kiinnittämistä seuraavina öinä osoittavat, että lepakoilla on joko tiedossa muitakin piilopaikkoja tai – todennäköisemmin – ne seuraavat aamuyöstä muita lepakoita, jotka ovat matkalla tuttuun piiloon. Tähän viittaavia havaintoja tehtiin yhdyskunnista lähtevistä ja niihin palaavista lepakoista, jolloin ne liikkuivat usein 2-3 yksilön ryhmissä. 5.2.3 Tarvitseeko yksittäistä rakennusta suojella? Mikäli yhdyskunta todetaan lisääntymisyhdyskunnaksi, voi sen määräaikainen rauhoittaminen, kuten esimerkiksi pidättäytyminen rakennustoimenpiteistä, olla kesäkuun puolivälistä elokuun alkuun järkevää lepakoiden suojelemiseksi. Erityisen arvokkaita ovat rakennukset, joissa asustaa useiden eri lepakkolajien lisääntymisyhdyskuntia tai useita kymmeniä yksilöitä. Tällaisten paikkojen ja niiden lähiympäristön lepakoille tärkeät ominaisuudet olisi tärkeää säilyttää, ja tiukkakin suojelu saattaa olla joissakin tapauksissa tarpeellista. Ensisijaisesti rakennuksen tai maanomistajan kanssa tulee kuitenkin neuvottelemalla sopia lepakoille tärkeiden ominaisuuksien turvaamisesta. Lisääntymiyhdyskuntaan rajoittuvan metsäkuvion säästäminen lepakoiden kulkureittien turvaamiseksi olisi tärkeää. Muiden rakennuksissa sijaitsevien yhdyskuntien tai yksittäisten piilopaikkojen kohdalla suojelu ei välttämättä ole perusteltua, koska lisääntymättömät naaraat ja koiraat näyttävät vaihtavan piilojaan muutenkin usein. On kuitenkin muistettava, että johtopäätös koskee vain isoviiksisiippaa, joka on mahdollisesti maamme runsaslukuisin lepakkolaji. Harvinaisempien tai uhanalaisten lajien osalta yksittäistenkin piilopaikkojen suojelutarve tulee tapauskohtaisesti arvioida. Luonnonmukaisten piilojen lisääntyessä metsänhoitomenetelmien myötä myös satunnaisten piilopaikkojen tarjonta paranee, josta hyötyvät isoviiksisiipan ohella muutkin lajit. 5.3 Arvioita yksilömääristä ja populaatiokoosta aiempiin raportteihin ja detektorikartoituksiin verrattuna Lepakoiden yksilömäärien ja populaatiokoon arviointi on monessa suhteessa vaikeaa. Lajeja on vaikea havaita ja niiden kuuluvuus vaihtelee lajista riippuen suuresti. Linjalaskentamenetelmän tuloksiin vaikuttaa säätila, joka heijastuu liikkeellä olevien yksilöiden määrään. Lisäksi lepakoiden siirtymiskäyttäytyminen, kuten vaellukset ja muutot, tunnetaan huonosti. Aiempien linjalaskentakokemusten perusteella voidaan sanoa, että keskimääräisellä 2,5-3 km laskentalinjalla 23 Etelä-Suomessa tehdään hyvien olosuhteiden vallitessa 10-20 havaintoa, ja havaintotiheys vaihtelee paikasta ja ajankohdasta riippuen ollen parhaimmillaan 8-14 havaintoa/km (Vihervaara 2004). Tämän tutkimuksen yhdyskuntalaskennoista saadun tuloksen perusteella voidaan sanoa, että tutkimusalueella elää kesäaikana vähintään 200 isoviiksisiippaa, jotka muodostavat kaksi isompaa isoviiksisiippanaaraiden lisääntymisyhdyskuntaa ja hajanaisen joukon pienempiä lisääntymättömien naaraiden ja koiraiden sekayhdyskuntia, joissa voi olla myös joitakin viiksisiippoja. Yhdyskunnan lepakot saalistelevat keskimäärin 950 metrin säteellä, mutta jopa 2,6 kilometrin päässä päiväpiilosta, jolloin yhden yhdyskunnan elinpiirin keskimääräinen pinta-ala olisi 2,84 km2 (maksimi 21,23 km2, jos r = 2600 m). Jos oletetaan, ettei pääyhdyskunnan elinpiirillä ole muita yhdyskuntia, ja että pääyhdyskunnassa on 100 naarasta, koiraiden ja naaraiden välinen suhde (sex ratio) on 1:1, ja Harvialan 7000 ha metsätilat ovat kauttaaltaan isoviiksisiipalle soveliasta elinympäristöä, saadaan Harvialan metsissä elävien isoviiksisiippojen populaatiokoon arvioksi 660 yksilöä elinpiirin säteen ollessa 2,6 km, 1,5 km säteellä 1980 yksilöä, ja 950 metrin säteellä 4930 yksilöä. Alueen lepakkotiheys olisi tällöin suurimmalla yksilömääräarviolla (r = 950 m) 1 per 1,42 ha. Vertasimme näin saatua lepakkotiheysarviota linjalaskennoista saatuihin havaintomääriin, ja havaitsimme, että mikäli em. oletukset pitävät paikkansa, linjalaskennassa havaitaan keskimäärin 1/10 alueen siipoista. Tähän arvioon päädytään, jos pyöristetään nyt saatua tiheyslukua vertailun helpottamiseksi alaspäin 1 lepakkoon/ha (100m x 100m), ja pidetään linjalaskennasta saatua isoviiksi/viiksisiippoja koskevana havaintotiheytenä 1,09 havaintoa/km (Vihervaara 2004). Näin ollen kilometrin matkalla pitäisi havaita vähintään kymmenen siippaa. Laskelmassa oletetaan kuitenkin, että linjalla havaitaan kaikki siipat 100 metriä leveältä kaistalta, vaikka todellisuudessa siippojen äänet kuuluvat noin 30 metriä eli kuljettavasta kaistasta katetaan silloin 60%. Koska lepakot kuitenkin liikkuvat nopeasti, voidaan väittää havaintolinjan kattavan hieman suuremman kuin 60 metriä leveän alueen. Jos samanlainen vertailulaskelma tehdäänkin pienimmällä yksilömääräarviolla (r = 2,6 km) saadaan lepakkotiheydeksi 1 lepakko/10,6 ha. Kun tämä pyöristetään 10 ha alaan, joka on 100 metriä leveä ja 1000 metriä pitkä, tulos vastaa melko tarkasti linjalaskennoista saatua keskimääräistä isoviiksi/viiksisiippojen havaintotiheyttä. Edellä kuvatut laskelmat ovat kuitenkin erittäin karkeita ja perustuvat osittain olettamuksiin, joista ei ole täyttä varmuutta, mutta ne auttavat ymmärtämään lepakkopopulaatioiden koon arviointiin liittyvää vaikeutta ja vaihteluvälin laajuutta. 5.4 Isoviiksisiipat indikaattorilajeina – vertailu muihin lajeihin Isoviiksisiippojen ja ehkä pohjanlepakoidenkin radiolähetinseurantaa voidaan pitää hyvänä menetelmänä paljastamaan alueellisesti tärkeitä ruokailualueita etenkin alkukaudesta, sillä parhaille ruokailupaikoille kertyy yleisimpien lajien lisäksi ruokailemaan myös muita alueella mahdollisesti harvinaisempina esiintyviä lajeja. Tässä tutkimuksessa saatujen tulosten yleistäminen koskemaan kaikkia maassamme tavattavia lepakkolajeja ei ole mahdollista. Kirjallisuustietoihin perustuen voidaan maamme lepakot kuitenkin jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: 1) metsälajeihin, joihin kuuluvat isoviiksisiipan lisäksi, viiksisiippa, korvayökkö, ripsisiippa, 2) metsänreunojen lajeihin, joihin kuuluvat vesisiippa, pikku-, vaivais- ja kääpiölepakko, ja 3) avoimien ympäristöjen lajeihin, joihin kuuluvat pohjan-, kimo- ja isolepakko sekä toisinaan lampisiippa. Tämän luokittelun mukaan voidaan olettaa, että ainakin isoviiksisiippojen käyttämiä kulkureittejä ja ruokailualueita koskevat vaatimukset olisivat jossain määrin yhtenevät muiden metsälajien kanssa. Avoimien ympäristöjen lajien kannalta eräät metsänkäsittelymenetelmät, kuten harvennus ja pienaukkouudistaminen, voivat jopa parantaa elinympäristöä ja kulkureittejä, kun taas metsälajien kannalta samat menetelmät vain pirstovat soveliasta aluetta. 24 Kiitokset Haluamme esittää lämpimät kiitokset tutkimuksen toteuttamiseksi saamastamme avusta seuraaville henkilöille: Timo Lehesvirta, Juha-Matti Valonen ja Sami Oksa/ UPM-Kymmene Oyj Metsä, Kai Norrdahl/ Turun yliopisto ja Visa Saaristo (radiopuhelinten lainasta). Lisäksi esitämme kiitokset kaikille niille yksityishenkilöille, jotka antoivat luvan lepakoiden pyydystämiseen rakennusten pihapiiristä. 25 Lähteet Arlettaz, R. 1989: Découverte d’une colonie de parturition de Myotis brandti (Chiroptera) dans la Haute vallée du Rhône (Valais, Suisse). Mammalia 53:387-393. Butchkoski,C.M. 2004: Indiana bat (Myotis sodalis) radio tracking and telemetry studies – getting started. Wildlife Diversity Section, Pennsylvania Game Commission, Petersburg, Pennsylvania. s. 69-80. Clarke, F.M., Rostant, L.V. & Racey, P.A. 2005: Life after logging: post-logging recovery of a neotropical bat community. Journal of Applied Ecology 42:409-420. Diez, C. & von Helversen, O. 2004: Kuvitettu määritysopas Euroopan lepakoista. Sähköinen julkaisu. Käännös ja sovitus Suomen oloihin Salovaara, K. & Erkinaro, M. 2005. Erkinaro, M. & Vihervaara, P. 2006: Talvivaaran kaivoksen hankealueen lepakkoselvitys 2006. Biologitoimisto Vihervaaran raportti Pöyry Environment Oy:lle. 16 s. Eurobats-maaraportit 2006 ja 2003. www.eurobats.org/documents/national_reports.htm Fenton, M.B. 1997: Science and the conservation of bats. J. Mamm. 78:1-14. Gauckler, A. & Kraus, M. 1970: Kennzeichen und Verbreitung von Myotis brandti. Zeitsch. Säugetierkunde 35:113-124. Humes, M.L., Hayes, J.P. & Collopy, M.W. 1999: Bat activity in thinned, unthinned and old-growth forests in western Oregon. Journal of Wildlife Management 63:553-561. Hutterer, R., Ivanova, T. Meyer-Cords, C. & Rodrigues, L. 2005: Bat migrations in Europe. A review of banding data and literature. Naturschutz und Biologische Vielfalt, Heft 28, Bundesamt für Naturschutz (BfN), Federal Agency for Nature Conservation, Bonn, Germany. 162 s. de Jong, J. 1995: Habitat use and species richness of bats in a pathcy landscape. Acta Theriologica 40(3):237248. Jung, T.S. Thompson, I.D., Titman, R.D. & Applejohn, A.P. 1999: Habitat selection by forest bats in relation to mixed-wood stand types and structure in central Ontario. Journal of Wildlife Management 63(4):1306-1319. Kaikusalo, A. (toim.) 1993: Nisäkäsatlas 1993. Nisäkäsposti 33. Kaisila, J. 1972: Lepakot. Teoksessa Siivonen, L. (toim.): Suomen Nisäkkäät 1. Otava. Kalcounis, M.C., Hobson, K.A.., Brigham, R.M. & Hecker, K.R. 1999: Bat activity in the boreal forest: importance of stand type and vertical strata. Journal of Mammalogy 80:673-682. Kalko, E.K.V., Handley, C.O.Jr. & Handley, D. 1996: Organization, diversity and long-term dynamics of a Neotropical bat community. Teoksessa Cody, M. & Smallwood, J. (toim.): Long-Term Studies in Vertebrate Communities. s. 503-553. Academic Press, Los Angeles. Kosonen, E. & Lilley, T. 2006: Kaarinan lepakkotalon pohjanlepakkoyhdyskunnan radiotelemetriatutkimus kesällä 2006. Loppuraportti. 17 s. Kyheröinen, E.–M, Vihervaara, P., Vehviläinen, H., Karhilahti, A., Aarnio, E., Lappalainen, M. & Kiviluoto, J. 2004: Observations of bat hibernation in their northernmost distribution area, in Finland. – A review of known hibernation sites and a case study of the phenological fluctuations of bat activity in Heikkilä cave. – Poster in 13th International Bat Research Conference. – P. 93 in: Programme and abstracts of 13th International Bat 26 Research Conference. Poland, Mikolajki, 23. – 27. August 2004. Museum and institute of zoology PAS, Warszawa, 120 pp. Luonnonsuojeluasetus 160/1997. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Luontodirektiivi 1992: Neuvoston direktiivi 92/43/ETY; luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta; EYVL 1992 L 206. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 192 s. Metla 2007. Metsätutkimuslaitoksen tilastoja. www.metla.fi Karvonen, L. 2005: Alue-ekologisen tarkastelun periaatteet. Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja 55. Metsähallitus. Metsälaki 1996/1093. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2001: Hyvän metsänhoidon suositukset. 95 s. Miller, D.A., Arnett, E.B. & Lacki, M.J. 2003: Habitat management for forest-roosting bats of North America: a critical review of habitat studies. Wildlife Society Bulletin 31(1):30-44. Nyholm, E.S. 1965: Zur Ökologie von Myotis mystacinus (Leisl.) und M. daubentoni (Leisl.) (Chiroptera). Ann. Zool. Fenn. 2:77-123. Nyholm, E.S. 1972: Viiksisiippa. Teoksessa Siivonen, L. (toim.): Suomen Nisäkkäät 1. s. 221-227. Otava. Parsons, K.N., Jones, G., Davidson-Watts, I. & Greenaway, F. 2003: Swarming of bats at underground sites in Britain – implications for conservation. Biol. Cons. 111:63-70. Patriquin, K.J. & Barclay, R.M.R. 2003: Foraging by bats in cleared, thinned and unharvested boreal forest. Journal of Applied Ecology 40:646-657. Pierson, E.D. 1998: Tall trees, deep holes, and scarred landscapes: conservation biology of Northern American bats. Teoksessa Kunz T.H. & Racey P.A. (toim.): Bat biology and conservation. Smithsonian Institution Press, Washington & Lontoo. Podlutsky, A.J., Khritankov, A.M., Ovodov, N.D. & Austad, S.N. 2005: A new field record for bat longevity. J. Gerontol. Biol. Sci. 60A(11): 1366-1368. Racey, P. & Entwistle, A. C. 2003: Conservation ecology of bats. Teoksessa Kunz, T.H. & Fenton, M.B. (toim.) 2003: Bat Ecology. University of Chicago Press, Chicago. S. 680-743. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rivers, N.M., Butlin, R.K. & Altringham, J.D. 2006: Autumn warming behavior of Natterer’s bats in the UK: Population size, catchment area and dispersal. Biol. Cons. 127:215-226. Schober, W. & Grimmberger, E. 1997: The bats of Europe and North America. T.F.H. Publications, USA. 240 s. Siivonen, L. & Sulkava S. 1999: Pohjolan nisäkkäät. 4. painos. Otava, Keuruu. 224 s. 27 Simmons, N. B. 2005: Order Chiroptera. Teoksessa Wilson, D.E. & Reeder, D.M. (toim.): Mammal Species of the World: A taxonomic and geographic reference. Third Edition. Baltimore (John Hopkins University Press): p. 312-529. Simmons, N.B. & Voss, R.S. 1998: The mammals of Paracou, French Guiana: a Neotropical lowland rainforest fauna. Pt. 1. Bats. Bulletin of the American Museum of Natural History 37:1-129. Skarén, U. 1992: Isoviiksisiippa – vähän tunnettu lepakkomme. Luonnon Tutkija 96:4-11. Tupinier, Y. 2001: Myotis brandtii (Eversmann, 1845) – Grosse Bartfledermaus (Brandtfledermaus). Teoksessa Krapp, F. (toim.): Handbuch der Säugetiere Europas, Band 4: Fledertiere Teil I: Chiroptera I. Wiebelsheim (AULA-Verlag). p. 345-368. Valtionsopimus 943/1999 Vihervaara, P. 2007: UPM-Kymmene Oyj:n Janakkalan Harvialan metsätilojen lepakkokartoitus 2007. 17 s. Vihervaara, P. 2004: Lepakoiden esiintymisen vaihtelu Saaristomerellä ja Varsinais-Suomen rannikolla. Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston julkaisuja 2. 66 s. Walsh, A.L. & Harris, S. 1996: Foraging habitat preferences of vespertilionid bats in Britain. Journal of Applied Ecology 33:508-518. Ympäristöhallinnon verkkopalvelu www.ymparisto.fi 28 Liite I: Päiväkirja –yhteenveto seurantayksilöistä Liite I a-i: Seurantayksilöiden paikannukset: a) L1 (musta), L2 (vihreä) ja L3 (punainen), b) L4, c) L5, d) L6, e) L7, f) L8, g) L9, h) L10 (musta) ja L11 (punainen), ja i) L12. Tähti osoittaa kontaktipaikan, jossa lepakosta on saatu näköhavainto, kolmio osoittaa ristipaikannuksen sijainnin ja soikiot osoittavat yhdensuuntaisten paikannusten arvioidun sijainnin, jossa soikion laajuus kuvaa havainnon tarkkuutta (pieni soikio on tarkka havainto, pidempi soikio on epätarkempi havainto). L1 Lähettimen kiinnitys tapahtui 1.6. ladolla P1. Ensimmäisenä yönä lepakkoon saatiin näköyhteys Kesimajan tuntumasta saalistusalueelta N. Ladolle lepakko palasi ensimmäisen yön jälkeen 3:28. Ruokailualueille siirtyminen tapahtui havaintojen perusteella Kirinmyllynojaa pitkin, minkä varressa lepakko tuntui viihtyvän myös keskellä yötä. Ennen Kesijärvelle(alue N) siirtymistä havaittiin saalistelua päiväpiilon pohjoispuolisella alueella(P). Muutaman kerran lepakko havaittiin lisäksi Kesiharjulla saalistelemassa. Kuva a) Päivä Yön havainnot 1.6.2008 Lintutornin länsipuolen hakkuulta Kesimajalle päin 1:50, Saalisti Kesimajalla 2:25-2:35, ladolta P1 länteen 3:20, meni sisään latoon 3:28 2.6.2008 Lähti viimeisenä 23:15, suunnittu Sahakoskenojan padolta ruokailualueen N suuntaan 1:45, Leppälammin suunnalla 2:15, 2:23, ladossa 3:45. 3.6.2008 Liikkeelle 22:31, ladon pohjoispuolella 22:52, 22:58, liikkui Kirinmyllynojaa pitkin ja loittonee Hakomäenlahden suuntaan 23:35, ei palannut ladolle seuraavaksi päiväksi. 4.6.2008 Lepakko löytyi Kesijärvenlahden eteläpuolelta saalistelemasta tien vierestä kuusikosta 0:20, Kesiharjulle menevän metsäautotien kääntöpaikan tuntumassa kontakti 0:46, 1:00. 29 Ladossa 21:15, Kirinmyllynojan eteläisen mutkan suunnassa 22:50, alueen N suunnassa 22:55, 5.6.2008 Kesiharjun ja Isomäen väliseltä hakkuulta etelään 23:15, eestaas Kirinmyllynojaa Kesiharjun kohdalla 23:30, Kesiharjun kääntöpaikan suunnalla 0:00. 6.6.2008 Ladossa 11:05, suunnittu Lintutornilta Kesijärvenlahden eteläpuolelle 2:28, Kesijärvenlahden kohdalla Kirinmyllynojan varressa 2:47. 7.6.2008 Välipäivä, ei suuntimia. 8.6.2008 Ladossa 21:30, suunnittu Kesijärven länsipuolelta (paloaukealta) Säippin pohjoispuoliseen suuntaan(signaali heikko ja epävarma) 23:35. 9.6.2008 Ei havaintoja 10.6.2008 Ei kuulu paloaukealle, ukkosta. 11.6.2008 Kylmä ja sateinen, ei havaintoja. 12.6.2008 Lähetin ladossa. 13.6.2008 Lähetin ladossa, todennäköisesti irronnut. 14.6.2008 Sammunut 20.6. 2:20 L2 Lähettimen kiinnitys tapahtui 1.6. ladolla P1. Lepakko saalisteli kolmena yönä ladolta pohjoiseen, mutta ilmeisesti lähetin irtosi tämän jälkeen päiväpiilolla, koska sen ei havaittu enää liikkuvan. Päivä Yön havainnot 1.6.2008 Kiinnitys ladolla P1. Palasi ladolle 3:25 ja meni sisään 3:28. 2.6.2008 Liikkeellä 22:37, suuntasi pohjoiseen 22:45, lintutornin pohjoispuolella 0:09. 30 3.6.2008 Siirtyi kohti Suurisuota 22:30-22:44, ladossa 3:31. 4.6.2008 Lähetin ei liikkunut ladosta enää seuraavina öinä, lähetin todennäköisesti irronnut. 5.6.2008 Sammunut 20.6. 2:20. L3 Lähetin kiinnitettiin ladolla P1 1.6. lähtevien lepakoiden verkotuksen yhteydessä. Lepakko saalisteli koko jakson Isojärven rannassa varsin pienellä alueella (etäisyys päiväpiilosta alle 500m). Vaihtoin piilopaikkaa 10.6. jälkeisen yön päätteeksi liiterin P6 kattorakenteisiin. Saalistuskäyttäytyminen ei muuttunut. Lepakko poimittiin melko avonaisesta päiväpiilostaan ja lähetin irroitettiin 15.6. Päivä Yön havainnot 1.6.2008 Lähettimen kiinnitys ladolla P1, suunnittu tieltä ladon edestä pohjoiseen 3:10 ja tyypillisimmälle ruokailualueelleen R 3:30. 2.6.2008 Myllylahden pohjoispuolella 22:27, parkkipaikan suunnalla 22:50, kontakti ruokailueelta R 23:44, ladossa 3:45. Liikkeelle ilmeisesti 22:17-22:39, kiersi Kirinmyllynojan kautta ruokailualueelle R 22:39-22:43, 3.6.2008 ruokailualueella 22:43-23:36, välissä Kirinmyllyn parkkipaikan suunnalla 23:03, lenteli alueen R rantapenkkaa latvuksissa (15-20m) edes takaisin 23:45, 23:55, ladossa 3:32. Rannassa (alue R) 23:55, kuuluu heikosti Kesijärvenlahden eteläpuolelta suunnittuna Myllylahden 4.6.2008 pohjoispuolella 0:29, Kesiharjun kääntöpaikalta kohti Levonkärkeä 0:53, suunnittu Kirinmyllyn parkkipaikalta etelään 1:20. 5.6.2008 Ladossa 21:15, rannassa (alue R)22:54, 23:30, 0:00. 6.6.2008 Ladossa 11:05, rannassa (alue R) 1:56, suunnittu parkkipaikalta päiväpiilon P6 suunnassa 2:02 7.6.2008 Välipäivä, ei suuntimia. 8.6.2008 Suunnittu paloaukealta välille Säippin niemen nokka Sopensuo 23:20-23:40, lienee virhe?? Suunnittu etäältä ja havaittu lähettimen liikkuvan ainakin 23:30-23:40. Suuntimien paikkatiedot ristiriitaisia. 9.6.2008 Ei kuulu paloaukealle 23:00, 23:10, Paloaukealta Säippin ja Vähäsuon väliselle suolle 23:05, 23:20, Paloaukealta Myllylahden pohjoispuolelle 23:30, Vähäsuolle 23:40, edelleen Pirilän suuntaan 23:50 ja Säippin ja Vähäsuon väliin 0:00, 0:10, Rytkösentorin risteyksestä lintutornille 0:10, hieman pohjoisempaa ruokailualueelle 0:20, seuraavan risteyksen pohjoispuolelta Vähäsuon eteläpuolelle 0:30, padolta lintutornille 0:46, voitanee unohtaa nämä ;) Suunnittu etäältä ja havaittu lähettimen liikkuvan välillä 23:05-0:46. Suuntimien paikkatiedot ristiriitaisia. 31 10.6.2008 Paloaukealta suunnittu välille lintutorni Vähäsuo. Suunnittu etäältä. Suntimien paikkatiedot ristiriitaisia. Päiväpiilossa P6 1:12 sataa ja ukkostaa. 11.6.2008 Ei tietoja. 12.6.2008 Lähetin ei liikkeessä. Lepakko ilmeisesti horrosti kylmän ja sateisen yö. 13.6.2008 Ei tietoja. 14.6.2008 Kontakti ruokailualueella R 0:05, suunnittu Myllymäenlahden pohjoispuolelta kohti Levonkärkeä 0:49, palannut päiväpiiloon P6 2:46. 15.6.2008 Lähetin irroitettu päiväpiilolla P6. L4 Lähetin kiinnitettiin Sahakoskenojan padolta pyydystettyyn yksilöön 2.6. Lepakko vapautettiin padolla 2:01 ja se poistui 3:24 kohti ensimmäistä päiväpiiloaan P10. Siirtyi 7.6. jälkeen rakennukseen P9. Lepakko saalisteli enimmäkseen Hanhilion eteläpuolisilla suoalueilla(alue E), sekä padon tuntumassa(alueet H ja J). Lähettimeen ei saatu enää kontaktia 10.6. riehuneen ukkosen jälkeen. Saalistusalueille siirtyminen tapahtui Sahakoskenojaa pitkin. 32 Kuva b) Päivä Yön havainnot 1.6.2008 2.6.2008 Kiinnitys padolla 2:01, Kohti päiväpiiloa P10 3:24. 3.6.2008 4.6.2008 Päiväpiilolla P10 23:16, padolla 23:23, Isonkivensuolla 23:27, padolla 23:29, alueella H 23:43, padolla 23:55. 5.6.2008 Liikkeelle 23:06, päiväpiilon ja saalistusalueiden väliin jäävän tien yli 23:19, kiertää hakkuuaukkoa pitkin aluetta H 23:27, padolla 23:30-0:37, kontakti padolla 0:52. 6.6.2008 Padolla 23:15, ei muita tietoja. 33 7.6.2008 Padolla 0:42, alueen H pohjoisosa 1:00, alueella E 1:25, alueen E eteläosa 1:35, alueen E pohjoisosa 1:47, alueen H eteläosat 2:28-2:58. 8.6.2008 Ollut päivän piilossa P9, Liikkeelle 23:28, siirtyi padon länsipuoliseen kuusikkoon 23:29-23:42(kuuluu huonosti paloaukealle), paikalla vielä 1:26. 9.6.2008 Liikkeelle 23:10, siirtyi padon suuntaan 23:24-23:32, lähti Hanhilion suuntaan 23:39-0:30, takaisin padolla 0:45. 10.6.2008 Liikkeelle 23:40, Hanhilion eteläpuolisen suon etelä kärki 0:05, paloaukean kohdalla 0:15-0:20, alueen E pohjoisosa 2:22, Yö sateinen ja ukkosti paljon lähellä, lähetin hävisi tänä yönä. 11.6.2008 Ei kuulu 12.6.2008 Ei kuulu 13.6.2008 Ei kuulu 14.6.2008 Ei kuulu 15.6.2008 Ei kuulu L5 Lähetin kiinitettiin Sahakoskenojan padolla saalistelleeseen yksilöön 3.6. Ensimmäisen yön jälkeen lepakko saapui päiväpiilollee P9 3:15. Suuren osan aktiivisesta ajasta lähetin suunnittiin päiväpiilon läheisyyteen alueelle H, sekä padon tuntumaan alueelle J. 34 Kuva c) Päivä Yön havainnot 1.6.2008 2.6.2008 3.6.2008 Lähettimen kiinnitys Sahakoskenojan padolla saalistelevaan yksilöön. Päiväpiilossa P9 talossa 3:15. 4.6.2008 Liikkeelle 23:30, alue H 22:34-23:57. 5.6.2008 Liikkeelle 22:57, pyöri Sahakoskenojalla tien tuntumassa 23:33-0:04, padolla 0:37, kontakti padolla 0:52. Sunnittu Ylöstalonmäeltä Hanhilion suuntaan alueelle D 0:59, Hanhilion eteläpuolisen suon eteläkärki 6.6.2008 1:34, 1:39, 1:48, Kesiharjun hakkuulta edelliseen paikkaan/Myllymäenlahden suuntaan 2:20, päiväpiilossa P9 3:01. 7.6.2008 Välipäivä, ei suuntimia. 8.6.2008 Liikkeellä 23:29, liikkuu Sahakoskenojaa patoa kohti 23:30, 23:35, jatkoi matkaa Myllymäenlahden pohjoispuolelle alueelle K 23:40, 23:45, alueen H keskivaiheilla 1:26. 35 9.6.2008 Liikkeelle 23:00, tien kohdalla Sahakoskenojalla 23:10, 23:20, 23:30, alueella K 23:40, Isonkivensuolla 23:50, alueen H keskivaiheilla 0:00, 0:10, alueella K 0:20, padolla 0:44. 10.6.2008 Päiväpiilossa P9 23:21, 23:30, 23:40, 23:52, ukkosta. 11.6.2008 Kylmä ja sateinen yö. Ei havaintoja liikkeistä. 12.6.2008 Lähettimen ei havaittu liikkuvan koko yönä. 13.6.2008 Ei tietoja. 14.6.2008 Padolla 0:23(sataa reilusti), padon tuntumassa 0:38, 0:41, 0:45, padolla 0:57, liikkuu padolta kohti päiväpiiloa 1:20, 1:45, päiväpiilolla P9 1:52(sade loppunut). 15.6.2008 Ei tietoja. L6 Lähetin kiinnitettiin padolla lentäneeseen lepakkoon 3.6. Yksilön käyttämä päiväpiilo oli P12. Yhden yön lepakko vietti myös päiväpiilossa P11. Pääasialliset saalistusalueet olivat alueet D ja F, mutta myös alueet C, H ja I olivat useasti käytössä. 36 Kuva d) Päivä Yön havainnot 1.6.2008 2.6.2008 3.6.2008 Kiinnitys padolla lentäneeseen yksilöön. 4.6.2008 Liikkeelle 23:25, Sahakoskenojaa pitkin padolle 23:38, 23:45, 23:57. 5.6.2008 Päiväpiilolla P12 22:50, liikkeellä 23:16, liikkuu kohti patoa 23:52, suunnittu padon pohjoispuolisesta kuusikosta alueelle D 1:04, 1:24, alueen D eteläosassa 1:30, 1:34, alueen D kaakkoisosa 1:40, alueen D koillisosa 1:52-2:05, kontakti koillisosassa 2:11, lähti alueelta D kohti päiväpiiloa P12 2:23, alueen D ja päiväpiilon välissä 2:46, lähestyy päiväpiiloa koillisesta 2:59, sisällä 3:12. Hanhilion suunnalla 0:52, Ylöstalonmäeltä sunnittu Hanhilikoon 0:58, Kontakti Hanhilion 6.6.2008 kääntöpaikalla 1:20, samaan suuntaan sorakuopan risteyksestä 1:39, Lintutornista Hanhilion eteläpuolelle 2:28, Purhosten pohjoispuolella 3:01 7.6.2008 Välipäivä, ei suuntimia. 37 8.6.2008 Liikkeelle 23:16, alueella I 23:20, 23:35, 23:42 ukkonen keskeytti suuntimisen 23:50, suunnittu Rytkösentorin risteyksestä padon suuntaan 1:28. Liikkeelle 23:02, alue C 23:24, 23:32, 23:39, Ylöstalonmäelle menevän tien risteyksen pohjoispuolella 9.6.2008 23:50, Ylöstalonmäen länsipuolella sijaitsevalla suolla 0:00, alueella F 0:10, ei kuulu alueen H eteläpuoliselle hakkuulle 0:20, alueella F 0:30, 0:44. 10.6.2008 Päiväpiilossa P12 23:11-23:52, ei muita tietoja, ukkosta. 11.6.2008 Kylmä ja sateinen yö, ei havaintoja liikkeestä. 12.6.2008 Lähettimen ei havaittu liikkuvan koko yönä. 13.6.2008 Liikkeelle 22:50, Siirtyi F alueelta etelään 2:07, 2:10, Purhosen koillispuolella 2:20, Purhonen 2:32 14.6.2008 Ylöstalonmäen luoteispuolinen suo 0:45, alueen F pohjoiskärki 1:23, 1:32, siirtynyt hieman länteen 1:40, 2:02, kontakti F alueen länsipuolella 2:13, Ilmeisesti matkalla päiväpiilolle 2:54, alueella I 3:40. L7 Lähetin kiinnitettiin päiväpiilelle P2 palaavaan yksilöön 16.7. kello 4:19. Ensimmäisen yön päätteeksi lepakko jäi saalistusalueelta palatessaan rakennukseen P14 ilmeisesti yksinään. Sieltä se siirtyi seuraaviksi kahdeksi päiväksi viereiseen rakennukseen P13, jossa oli suurempi , noin 20 yksilön yhdyskunta. 21.7. lähetin piippasi kuitenkin ladolla P2, missä lepakko oleili seurannan loppupäivät. Selvästi tärkein ruokailualue oli alue A, jolla lepakko vieraili joka yö. Myös alueet B ja C olivat ahkerassa käytössä. Lepakon reitti saalistusalueille oli varsin suoraviivainen seuraillen Sahakoskenojaa. Lepakko ei pysähdellyt matkalla vaan siirtyi määrätietoisesti ruokailualueiden ja päiväpiilon välillä. Kuva e) 38 Päivä Yön havainnot 15.7.2008 16.7.2008 Kiinnitys ladolle P2 yön jälkeen palaavaan yksilöön 4:19. 17.7.2008 Liikkeelle viimeisten joukossa 23:21, Sahakoskenojaa alas 23:30, alueen A pohjoisosa 0:30-0:57, päiväpiilossa P14 ilmeisesti yksinään 4:01. 18.7.2008 Liikkeelle 22:36, hävisi alueen B suuntaan 23:23-23:28, alue A 0:02, alueen A keski-alaosa 2:21-3:08, siirtyi muutamassa minuutissa päiväpiilolle P13 3:28, päiväpiilossa P13 4:00. 19.7.2008 Päiväpiilosta P13 20 yksilöä liikkeelle 22:30-23:15, alueen A pohjoispää 1:36, alueen B pohjoispää 1:54, päiväpiilo P13 3:46. 20.7.2008 Liikkeelle 22:42, Saalistelee alueella C 23:06-1:08, alueen A ja Sääjärven rannan välissä 1:23-1:28, päiväpiilossa P2 2:10. 21.7.2008 Alueella A 22:45, ladossa P2 0:43, alueen A pohjoisosa 1:15-2:07, matkalla ladolle P2 2:23, ladossa P2 (2:43), 2:47, 3:50. 22.7.2008 Ladolta Sahakoskenojaa alueelle A 23:02-23:04, alueen A pohjoispää 23:10-23:24, alueen A länsipuolella 0:40-0:53, ladossa P2 1:52, alueella A 2:55-3:14. 23.7.2008 Alueen A pohjoispää 0:10-0:37, matkalla latoon P2 Sahakosken kohdalla 1:14, ohilento päiväpiilo P11:n kohdalla 1:18, ladossa P2 1:29, 1:46, 2:09, liikkeellä ladolla 2:54, alueen A eteläpää 2:59. 24.7.2008 Suunnittu ylöstalonmäeltä, liikkeelle 22:47, ei kuulu 23:02-1:47, Sahakosken alajuoksun suunnassa 3:24, ladon P2 suunnassa 3:26. 25.7.2008 Alue C 23:25-0:27, ladossa P2 0:37-0:56, liikkuu Sahakoskenojaa alas 1:07, ei kuulu ladolta P2 1:26. 26.7.2008 Ei kuulu padolta 1:12, ladossa P2 1:29, liikkeellä 2:05, Sääjärven ranta? 2:26-2-34, lähellä latoa P2 3:22, ladossa 3:25. 27.7.2008 Ladossa P2 1:30, Sääjärven ranta? 2:48, lähti alueelta A ladolle P2 2:51, matkalla 2:56, sisään latoon 3:10. 28.7.2008 Liikkeellä 22:28, Alueen A eteläosa/suistoalue 0:27-0:41, alueen A keskiosa 2:55, lähellä Huhmarinharjun eteläpuolella 3:01, Lähetin irroitettu päiväpiilolla P2 3:57. 39 L8 Lähetin kiinnitettiin 16.7. Sahakoskenojan padolla lepakon lennettyä passiiviseen verkkoon. Ensimmäiseksi päiväpiiloksi varmistui P2 4:20. Lähetintä L8 kantanut lepakko oli mieltynyt padon ympäristöön ja liikkui lähettimen L9 kanssa paljon samoilla ruokailualueilla, erityisesti alueilla H, J ja K. L8 ruokaili kuitenkin myös pohjoisemmalla alueilla L ja etenkin alkuyöstä alueella I. Lepakolla oli ilmeisesti poikanen ladolla P2 ja sen imettämisajankohta oli kello yhden aikoihin. Lähettimestä L9 poiketen L8 kulki ruokailualueille aina suoraan ladolta eikä kiertänyt L9:n käyttämää eteläistä reittiä pitkin, vaikka saalistelikin alkuyöstä alueella I. Lisäksi yhtenä yönä lepakko kävi varsin pitkällä lännessä. Kuva f) Päivä Yön havainnot 15.7.2008 16.7.2008 Kiinnitys padolla, spontaani lento verkkoon, ladossa P2 4:20. 17.7.2008 Liikkeelle 23:20, lähti alueelle I 23:45, Sahakoskea padon suuntaan 23:56-0:10, ladossa P2 3:30. Liikkeelle 22:39, ladon liepeillä 23:15, lähti alueelle I 23:28 ja palasi koskea pitkin alueelle K 23:50-0:09, 18.7.2008 mahdollisesti Isonkivensuolla 0:51, lähti länteen tien vierustaa 2:20, kontakti tien pohjoispuolella puomin kohdalla 2:29, melkein Sahakoskentien päässä 3:03, palasi päiväpiilolle P2 3:30. 19.7.2008 Liikkeellä ilmeisesti padolla 23:22, Lähellä päiväpiiloa P2 tien padon puolella 1:28, tien ladon puolelle 1:30, ladossa P2 2:35. 20.7.2008 Liikkeelle 22:38, tien yli kohti patoa 22:41-22:53, ilmeisesti alueilla K ja L 23:02, padon seudulla 23:16-1:01, ladossa/ladolla P2 1:40. 21.7.2008 Alueella I 0:42, ladossa P2 ainakin 1:15-1:25, lähti Sahakoskenojaa länteen 1:52, koskea edes takas 1:58-3:00, kävi vielä padon suunnalla ennen palaamista, palailee ladolle P2 3:54. 40 22.7.2008 Aluella L 23:09-23:20, suunnittu padolta pohjoiseen 1:35, ladossa P2 3:15. 23.7.2008 Ladon P2 suunnalla 0:29, alueella L 0:49-1:12, padon suunnalla 1:20, 1:35, 1:43, Ladossa P2 1:48, 2:08. 24.7.2008 Liikkeelle 22:40, kuunneltu Ylistalonmäeltä, ei kuulunut 23:59 ja 1:47, muutoin tavanomaisten saalistusalueiden suunnassa, liikkeessä vielä 3:27. Padon suunnalla 23:34, Myllymäenlahden alueella K 0:06, Ylöstalonmäkeen johtavan tien 25.7.2008 risteyksestä tien yli 0:20, tien länsipuolella(alue G) 0:27, ladossa P2 0:35-0:57, pyörii ladolla 1:08, ladossa 1:26. 26.7.2008 Ei kuulu padolla 1:12, ladossa P2 1:29. 27.7.2008 Lähetin irronnut? L9 Lähettimen kiinnitys tapahtui 16.7. Sahakosken padon alapuolisella alueella. Lepakko pyydystettiin puron yltä saalistelemasta. Kiinnityksen jälkeen lepakko jäi saalistelemaan alueelle ja löytyi 4:15 ladosta P2. Lepakko saalisteli koko jakson melko pienellä alueella lähellä päiväpiilojaan. Useinmiten lepakko löytyi alueilta G, H ja J, mutta myös alue K oli usein käytössä. Siirtyminen alueille ja alueelta toiselle tapahtui Sahakoskenojaa pitkin. Lepakko vaihtoi päiväpiilopaikkaansa tarkkailujakson aikana yhteensä 3 kertaa käyttäen kolmea eri päiväpiiloa. Häirinnällä, jopa lievällä, havaittiin olevan yhteys piilon vaihtamisen kanssa, joskin vaihto dokumentoitiin myös ilman näkyvää häirintää. Kuva g) Päivä Yön havainnot 15.7.2008 41 16.7.2008 Kiinnitys padon alajuoksulla 23:05, päiväpiilo P2 4:15. 17.7.2008 Liikkeelle 23:20, kiersi alueen I kautta alueelle J 23:30-0:10, alueella K 0:27-0:47, ladossa P2 3:50. 18.7.2008 Liikkeelle 22:36, kiersi alueen I kautta padolle 22:59, saalisteli alueella J 23:47, 23:54, 0:10, kävi lähellä päiväpiiloa P2 0:52, alueella J 2:22, 2:40, lähti päiväpiilolle P13 3:40-4:00. 19.7.2008 Kesijärven toiselta puolelta suunnittu padon suuntaan 23:22, alueen H eteläosassa 1:27, alueen H pohjoisosassa 1:48, padon lounaispuolella alueella H 2:01-2:32, päiväpiilossa P13 3:42. 20.7.2008 Liikkeellä 22:42, alueen G eteläpäässä ja tien eteläpuolella 22:49-2:40, lähestyy latoa P2 Sahakosken suunnasta 2:55. 21.7.2008 Kontrolli päiväpiilolla P13 22:45, alueen H keskikohta 0:40, alueella I 1:12-2:39, ladossa P2 3:50. 22.7.2008 Alueen H keskikohdalla 22:57-23:01, padon eteläpuoli/Isonkivensuo 23:13- 1:20, ladossa P2 1:52, 3:03. 23.7.2008 Alueen H keskikohdalla 0:10-0:31, alueella K 1:01-1:10, alueen H eteläpää 1:29-2:09, alueen H keskikohta 2:56. 24.7.2008 Suunnittu Ylöstalonmäeltä, Liikkeellä 22:40, saalisteli lähes koko yön padolta länteen(alueen G ja H), suunnassa 199(ladossa?) 4:35. 25.7.2008 Alueella G 23:35-1:08. 26.7.2008 Alueen H keskikohdalla 1:12, lähempänä tietä 1:30, 2:42, 3:22, lähestyy latoa P2 3:44. 27.7.2008 Isonkivensuolla 2:02, suon alla tien molemmin puolin 2:29, häipyi alueen H suuntaan 2:37, alueella H 2:44, kävi ladossa P2 pyydystysyrityksen jälkeen ja häipyi Sahakoskenojaa alas 3:40. 28.7.2008 Alueen H eteläpää 22:50, alueella I 0:29, alueen H puoliväli 2:35, 2:53. 29.7.2008 Päiväpiilossa P15 vuorilaudoituksen välissä. Siirtyi talon sisällä vastakkaiselle puolelle ja karkasi 22:40, padon pohjoispuolella 0:03-2:39. 42 L10 Lähettimen kiinnitys tapahtui 15.7. ladolle P1 päiväpiiloon palaavia lepakoita pyydystäen. Lähettimestä ei saatu havaintoja kahtena seuraavana yönä ja se löytyi lopulta 3,7 kilometriä etelämpää ladosta P3. Lato sijaitsi päärakennuksen tuntumassa peltojen lähes täysin ympäröimänä. Noin 80 metriä leveä metsäinen kulkuyhteys rakennukseen oli kallistetun u-kirjaimen muotoinen. Lepakko ilmeisesti horrosti 19.7. ja 20.7. välisen yön. Saalistusalueet (T ja U)sijaitsivat lähellä päiväpiiloa. Kuva h) Päivä Yön havainnot 15.7.2008 Kiinnitys loppuyöstä ladolla P1. 16.7.2008 Kadonnut 17.7.2008 18.7.2008 Liikkeelle 23:15, Saalistelee rinnekuusikossa 23:50, päiväpiilossa P3 1:47. 19.7.2008 EI havaintoja liikkeestä yön aikana. Horrostamassa? 20.7.2008 Alueella T 22:38-23:10, siirtynyt alueen länsiosaan 23:20, vielä liikkeessä alueella T 1:54. 43 21.7.2008 Liikkeellä 23:36, Alueen T länsiosa 23:02, alueen T pohjoisosa 1:52, päiväpiilossa P3 2:09. 22.7.2008 Ladossa P3 3:40. 23.7.2008 Ladossa P3 1:48. 24.7.2008 Ei tietoa 25.7.2008 Ei tietoa 26.7.2008 Ei tietoa 27.7.2008 Ei tietoa 28.7.2008 Ei tietoa 29.7.2008 Ei tietoa L11 Lähettimen kiinnitys tapahtui 15.7. ladolle P1 päiväpiiloon palavia lepakoita pyydystäen. Kiinnityksen jälkeen lepakko päästettiin laudan raosta ladon sisäpuolelle. Seuraavana yönä lähettimeen ei saatu minkäänlaista kontaktia. Lepakko löytyi lopulta vajaan kilometrin päästä päiväpiilosta P4, missä sen havaittiin horrostaneen kaksi seuraavaa yötä. 19.7. lepakko saalisteli alueella S, mistä päätyi uuteen päiväpiiloonsa 3,3 kilometrin päähän alkuperäisestä piilostaan etelään päiväpiiloon P5. Pääasialliseksi saalistusalueeksi osoittautui alue S, jonka reunametsiä lepakko kierteli säännöllisesti. Seurantajakson lopussa lepakon havaittiin siirtyneen aikaisemmin päiväpiilonaan pitämänsä P4:n liepeillä. Epäselväksi jäi siirtyikö lepakko pysyvästi pohjoisemmalle alueelle. Päivä Yön havainnot 15.7.2008 Kiinnitys loppuyöstä ladolla P1. 16.7.2008 Kadonnut 44 17.7.2008 Löytyi päiväpiilosta P4 horrostamasta. 18.7.2008 Horrostamassa päiväpiilossa P4. 19.7.2008 Vähäsuon eteläkärki 23:35, 23:39, Saalistelee alueen S pohjoisreunassa 23:55-0:39, kävi mahdollisesti vähäsuolla 1:03, päiväpiilossa P5 3:09. 20.7.2008 Liikkeelle 22:35 itään, alueen S suunnalla 22:40, Vähäsuon suunnalla 22:48, alueen S suunnalla 23:02, palaamassa takaisin 01:35, päiväpiilossa P5 1:45. 21.7.2008 Liikkeelle 22:41, loittoni alueen S suuntaan 22:51, lähes hävisi Vähäsuon suuntaan 22:52, alueella S 23:37, päiväpiilossa P5 1:50. 22.7.2008 Päiväpiilossa P5 2:25, ei muita tietoja. 23.7.2008 Päiväpiilon P5 lähellä 1:46, ei muita tietoja. 24.7.2008 Ei tietoja 25.7.2008 Liikkeelle 22:50, siirtyi alueen S suuntaan 23:15. 26.7.2008 Kontakti tiellä matkalla alueen S suuntaan, Kontakti alueen S länsireunalta 23:00, kiersi suolla ja poistui Vähäsuon suuntaan 0:20, Vähäsuon eteläkärki 1:01, Vähäsuon suunnassa 0:40. 27.7.2008 Ei tietoja 28.7.2008 Ei tietoja 29.7.2008 Säippin pellon takusrinteessä 0:30, Kontakti päiväpiilon P4 liepeillä 0:47, Koiralamminsuon luoteisreuna 1:56-2:28. 30.7.2008 Ei tietoja 45 L12 Lähettimen kiinnitys tapahtui 15.7. ladolla P1 päiväpiiloon palavia lepakoita pyydystäen. Kiinnityksen jälkeen lepakko päästettiin laudan raosta ladon sisäpuolelle. Seuraavana yönä lepakko saalisteli Kesimajan pohjoispuolella alueella N. Lepakko siirtyi seuraavan yön päätteeksi päiväpiiloon P8. Aamulla 19.7. lepakko löytyi keloutuneen männyn kaarnan välistä alueelta Q, josta palasi takaisin päiväpiiloon P8. Tämän jälkeen lepakon liikkeet olivat varsin säännöllisiä. Alkuyön saalistusalueet olivat M, N ja Q. Kello yhden aikaan lepakko kävi todennäköisesti imettämässä yhdyskunnassa, josta se lähti loppuyöksi saalistamaan alueelle Q. Alkuyön siirtyminen ruokailualueille ja sieltä pois tapahtui Kirinmyllynojaa seuraillen ripeästi pysähtelemättä. Vain aivan alkuyöstä lepakko saattoi viivähtää hetken alueella P. Reitillä havaittiin myös muita lepakoita palaamassa ilmeisesti imettämään samoihin aikoihin lähettimen L12 kanssa. Lähetin oli irronnut 24.7.-25.7. välisenä aikana ja se löytyi päiväpiilon alapuolelta maasta 27.7. Kuva i) Päivä Yön havainnot 15.7.2008 Kiinnitys loppuyöstä ladolla P1. 16.7.2008 Päivehti ladossa P1. Suunnittu kerran padolta(76, alkuyö) Kesimajan pohjoispuolelle. Yön jälkeen 4:54 ladossa P1. 17.7.2008 Ei kunnon suuntimia, liikkeellä ainakin 23:50, 3:24 P8, kävi 1:23 ehkä ladossa P1. 18.7.2008 Alueella N 23:21, 23:32, 23:38, 0:20, ampaisi päiväpiillon P8 lähistöön 0:45, alueella N 3:34, alueella M 2:22, alueella O 4:40, päiväpiilossa P16 5:00. 19.7.2008 Lähti piilosta P16 22:45, alueella Q 1:27, latoon P1 2:42. 20.7.2008 Päivän piilossa P8!, alueella N 23:23, poistui päiväpiiloon P8 0:49. 46 21.7.2008 Leppälamminsuon eteläosa 0:30, päiväpiilossa P8 1:38, alueella Q 2:24(kontakti 2:45), Kirinmyllyn parkkipaikka 3:32 kontakti, päiväpiilossa P8 3:35. Liikkeelle 22:48, Kirinmyllynojan Kesimajan päässä tien vieressä kohti aluetta Q 23:05, mäen kohdalta tien yli 22.7.2008 23:15, kontakti tien ja ojan risteyksessä(Kesiharju) 1:05, Levonkärjessä 1:24, päiväpiilossa P8 1:35, liikkeellä rannassa 1:50, päiväpiilossa P8 2:02, Vielä liikkeellä rannassa 2:24, alueella Q 3:29. 23.7.2008 Saalisteli alueella N 0:07, 0:32, 0:53, 0:59, alueella M 1:13, päiväpiilossa P8 1:59, alueella Q 3:09. 24.7.2008 Ei kuulu Ylöstalonmäelle koko yönä. 25.7.2008 Ei tietoja 26.7.2008 Ei kuulu padolle 1:12, ei muita tietoja. 27.7.2008 Lähetin poimittu päiväpiilon P8 edustalta maasta. 47 Liite II: Säätiedot Ei pilviä Harso/hajapilviä Puolipilvistä Melkein pilvistä Täysin pilvessä 20 16 20,7 17 18 21 17 20 15 13 12 10 14 10,1 15 16 13 0 0 4 225 6 0 0 1 1 0 0 1 0 3 3 3 5 4 2 5 2 1 2 1 3 3 3 4 3 0 45 315 315 225 135 270 225 90 270 135 45 270 180 90 16 20 13,4 13 <6 3,6 6 2 4 3 4 0 4 1 0 0 3 0 4 3 4 225 0 5 225 0 Lämpötila Loppuyö, 3:00 Tuulen suunta Pilvisyys Lämpötila Tuulen suunta Sade Tuulen voimakkuus Keskiyö, 00:00 8 9 9,7 7 12 14 10 14 9 6,2 8 3 5 4,2 9 9 12 Tuulen suunta 1.6. 2.6. 3.6. 4.6. 5.6. 6.6. 7.6. 8.6. 9.6. 10.6. 11.6. 12.6. 13.6. 14.6. 15.6. 16.6. 17.6. 4 3 2 1 0 Sade Tuulen voimakkuus su ma ti ke to pe la su ma ti ke to pe la su ma ti Pilvisyys Lämpötila Alkuyö, 21:00 0 1 2 3 4 Pilvisyys 45 45 45 45 45 45 45 45 Sade Tuulen voimakkuus 0 45 90 135 180 225 270 315 3 3 0 4 1 1 1 45 2 315 3 3 3 2 4 0 2 0 0 0 48 2 2 2 ti ke to pe la su ma ti ke to pe la su ma ti 15.7. 16.7. 17.7. 18.7. 19.7. 20.7. 21.7. 22.7. 23.7. 24.7. 25.7. 26.7. 27.7. 28.7. 29.7. 18 18 13 18 21 17 15 15 18 18 15,5 23 21 21 18 0 4 0 0 4 1 4 0 1 1 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 2 6 5 6 3 2 3 2 0 3 0 0 2 3 2 180 225 225 225 180 315 225 225 315 0 90 f 0 f 11,7 11 13,6 0 14 12 9,5 10,5 15,5 4 4 0 1 1 0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 5 225 4 225 0 0 0 16 12 11 0 14 ? 11 ? 15 13 4 11 0 10,4 0 10 16 15,6 1 17 0 11 0 6,6 1 (4,4) 49 Tuulen suunta Sade Tuulen voimakkuus Pilvisyys Lämpötila Tuulen suunta Loppuyö, 3:00 Sade Tuulen voimakkuus Lämpötila f f f f Pilvisyys Keskiyö, 00:00 Tuulen suunta Sade Tuulen voimakkuus Pilvisyys Lämpötila Alkuyö, 21:00 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 2 2 2 3 1 4 6 2 0 0 0 0 0 0 2 315 2 0 1 90 0 0 180 225 180 45 270 225 225 0 Tietoavain: Lepakot ja metsätalous Arvio metsätyyppien merkityksestä lepakoille perustuu ensisijaisesti isoviiksisiipasta saatuihin havaintoihin, mutta voi olla samansuuntainen myös viiksi-, vesi- ja ripsisiipan sekä korvayökön osalta Muiden lajien kohdalla merkitys voi vaihdella enemmänkin. MetsälakiMuut kohteet arvokkaat Purot, Korvet Lehtolaikut Kang.m.s. Rotkot, Kalliot, Vähäp. suot, Vanhat Harjujen Ruohoiset Perinnem. Lepakoiden norot, soilla kurut, kivikot, rantaluhdat metsiköt paisterinteet, suot hakamaat elinkierto lammet jyrkänteet louhikot supat ja m.niityt Lisääntymis0 +/? +/? 0/? ++/? +/? 0 +++/? 0 0 +/?* yhdyskunta Muu 0 +/? +/? 0/? ++/? +/? 0 +++/? 0 0 +/? yhdyskunta Yksittäinen 0 + + +/? +++ ++/? 0 +++ + 0 +/? päiväpiilo Alkukesän +++ ++ + + ++ 0 ++ ++ ++ + +/? ruokailualue Keskikesän +++ +++ + ++ +++ 0 ++ +++ + ++ ++/? ruokailualue Kulkureitti ++ +++ + + ++ 0 ++ +++ + 0/+ +/? Satunnainen esiintymisalue Syysparveilu + ++ + + + + ++ ++ + 0/+ + ? ? ? ? +++/? ++/? ? +/? ? 0 0/? Syyskeväthorros Talvihorros 0/? +/? 0/? 0/? +++ +++/? 0 +++/? +/? 0/? 0/? 0/? ? 0/? 0/? +++/? +++/? 0 +++/? ? 0/? 0/? +++ erittäin tärkeä, ++ melko tärkeä, + jossain määrin tärkeä, 0 ei erityistä vaikutusta, ? merkitystä ei tunneta * hakamailla voi esiintyä yhdyskuntien piilopaikoiksi soveltuvia puita 50 Metsänhoitosuositusten ja kasvatusluokkien merkityksen arviointi koskee ensisijaisesti isoviiksi-, viiksi-, vesi- ja ripsisiipan sekä korvayökön elinympäristövaatimuksia. MetsänhoitoKasvatusLepakoiden elinkiertovaiheen suositukset luokan suojelutarve merkitys Rantametsät Säästöpuut Lahopuu, Uudistetut Taimikot Nuoret Varttuneet Uudistuskypsät Lepakoiden kelot, alat kasvatus- kasvatusmetsät* elinkierto pökkelöt metsät metsät Lisääntymis+++ +++/? +++/? ----0/+ ++/? ++/? !!!, kesärauhoitus yhdyskunta Muu +++ +++/? +++/? ----0/+ ++/? +++/? !!/!, kesärauhoitus yhdyskunta +++ +++ +++/? ---+ ++ +++ 0 (ehkä !! luonnonpiiloissa) Yksittäinen päiväpiilo Alkukesän +++ 0 +/? --0 ++ +++ !!! ruokailualue Keskikesän +++ 0 +/? ---/+ + +++ +++ !/0 ruokailualue Kulkureitti +++ +/? 0 --/+ --/0 0/+ +++ +++ !!, kompensaatiomahdollisuutena vaihtoehtoisten reittien turvaaminen Satunnainen ++ 0 + --/0 -/0 0/+ +++ +++ 0 esiintymisalue Syysparveilu ? 0/? 0/? ?/0 ?/0 ?/0 +/? ++/? !!!, selvitettävä Syyskeväthorros Talvihorros 0/? +++/? +++/? ?/0 ?/0 ?/0 ++/? +++/? 0 +++/? +++/? ?/0 ?/0 ?/0 ++/? ++/?0 ! !!!/!!, jos yksilöitä yli 5 !/0, jos yksilöitä alle 5 Metsänhoidon ja kasvatusluokan merkitys lepakoille: +++ erittäin tärkeä, ++ melko tärkeä, + jossain määrin tärkeä, 0 ei erityistä vaikutusta, ? merkitystä ei tunneta, - hieman haitallinen, -- melko haitallinen, --- erittäin haitallinen Suojelu: !!! korkea suojelutarve vuodesta toiseen, !! määräaikainen rauhoitus ja paikan ominaispiirteiden säilyminen, ! määräaikainen rauhoitus ilman paikan kestosuojelua, 0 ei erityistä suojelutarvetta * Lepakkopopulaatioiden elinvoimaisuuden turvaamiseksi tarvittavaa uudistuskypsien metsien suhteellista osuutta alueen metsistä ei tunneta; riittävästä määrästä tulisi huolehtia alueellisesti kestävällä hakkuusuunnitelmalla. 51 Arvio UPM:n monimuotoisuusohjelman pääaihealueiden merkityksestä lepakoille. Luontaiset puulajit Lahopuu Arvokkaat elinympäristöt luontaisella levinneisyysalueellaan kaikki luontaisten puulajien pienialaiset Määritelmä Metsien rakenne Vesiekosysteemit Luonnontilaiset metsät latvuskerroksen vaihtelevuus metsikkötasolla ja sukkessiovaiheiden vaihtelevuus aluetasolla säilyttää ja lisätä luonnonmetsille tyypillistä rakenteellista vaihtelua laaja-alaiset avovedet, kosteikot ja suot, joiden ominaisuuksiin veden taso ja veden laatu vaikuttavat luontaisten prosessien ja häiriöiden synnyttämät metsät säilyttää vesiekosysteemit esiintyvät puulajit lahoava materiaali monimuotoisuudelle arvokkaat biotoopit Kansainvälinen tavoite säilyttää ja lisätä luontaisten puulajien osuutta ja luontaisia puulajeja säilyttää ja luoda monipuolinen lahopuusto suojella arvokkaat elinympäristöt Toimenpide Suomessa ohjeiden päivitys, ohjeiden lanseeraus ja käyttöönotto ohjeiden päivitys, ohjeiden lanseeraus ja käyttöönotto ohjeiden päivitys, elinympäristöhankkeet ohjeiden päivitys, ohjeiden lanseeraus ja käyttöönotto, alueellisen suunnittelumallin toteuttaminen vesiensuojelun, turvemaiden metsien käsittelyn, kunnostusojitus- ja lannoitusohjeiden päivitys, ohjeiden lanseeraus ja käyttöönotto suojella luonnontilaiset metsät ja säilyttää suojelukohteiden suojeluarvo Natura 2000-alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmien laadinta Lisääntymisyhdyskunta Muu yhdyskunta Yksittäinen päiväpiilo Alkukesän ruokailualue Keskikesän ruokailualue Kulkureitti + +++ + + 0 +++ + +++ + + 0 +++ + +++ + + 0 +++ +/? 0 +++ ++ +++ +++ +/? 0 + +++ +++ +++ +/? 0 +/0 +++ ++ +++ Satunnainen esiintymisalue Syysparveilu +/? 0 +/0 ++ ++ ++ 0/? 0 +/? +/? +/? +/? Syyskeväthorros Talvihorros +/0 +++ +/? 0/? 0/? ++ +/0 ++ +/? 0/? 0 +/? +++ erittäin tärkeä, ++ melko tärkeä, + jossain määrin tärkeä, 0 ei erityistä vaikutusta, ? merkitystä ei tunneta 52
© Copyright 2024