1. No category

Jarno Peltonen
Villa Tananarive / Villa Finlandia
- Suomen suurlähetystön residenssi entisöity loistoonsa
Embassy of Finland
restored to its former
glory
La résidence de la Finlande a retrouvé sa
splendeur d´antan
Pihafasadi.
Maurilaistyylinen Suomen suurlähetystö
on Alger’n kauneimpia rakennuksia ja se
sijaitsee näkyvällä paikalla kaupunkia ympäröivällä El Muradia -kukkulalla, mistä
on suurenmoinen näköala joka suuntaan,
erityisesti kaupungin yli Välimerelle. Suomella oli onnea, kun se pystyi tekemään
päätöksen ja ostamaan ripeästi niin edustavan ja kaikin puolin tarkoitukseen sopivan huvilarakennuksen – ja sai pitää sen
hallussaan.
Algerian itsenäistymisen edetessä ( vahvistettiin 5.7.1962) Suomi alkoi suunnitella suurlähetystön perustamista Algeriaan.
Asioiden hoito kuuluisi aluksi Pariisin
suurlähetystölle, kunnes saataisiin aikaiseksi Algerian suurlähetystö, joka ryhtyisi hoitamaan koko Maghrebin aluetta.
Suomella oli tuolloin edustusto Pohjois8
Afrikassa ainoastaan Kairossa. Itsenäistyvälle Algerialle oli selkeästi kehittymässä keskeinen asema Maghrebin alueella.
Algeria kiinnosti entistä enemmän myös
kaupallisesti öljyvarantojensa johdosta,
mikä vauhditti perustamishanketta. Ulkoministeriön käynnistettyä soveltuvan
virkatalon etsimisen löydettiin ehdolle
viisi ranskalaisomistuksessa olevaa huvilaa tontteineen. Vaihtoehdoista Villa
Tananarive osoittautui soveliaimmaksi,
ja hintapyyntö katsotiin asialliseksi. Rakennus todettiin hyväkuntoiseksi, eikä se
vaativunut suurempia peruskorjaustöitä.
Kaupasta ryhdyttiin kiireisesti neuvottelemaan, sillä omistaja oli muuttamassa pois
maasta. Lisäksi ilmeni, että mikäli kauppa
ei synny sovitussa ajassa, Ruotsi olisi valmis ostamaan huvilan vähintään samalla
summalla. Myös Saudi-Arabian kerrottiin
ehtineen mukaan tarjouksellaan, joka olisi
ollut lähes kolminketainen. Kauppa vahvistettiin virallisesti 5.11. 1962.
Villa Tananarive rakennettiin ranskalaisten siirtomaaisäntien toimesta Madagaskarin maanpakoon joutuneelle kuningatar
Ranavalona III:lle yksityisasunnoksi. Hänen käytössään se oli hänen kuolemaansa
saakka 1917. Villa vuokrattiin 1935 Belgian pääkonsulinvirastolle, joka toimi siinä
vuoteen 1945, jolloin Peugeot-yhtiön paikallisjohtaja M. Lavaysse osti sen.
Kolmikerroksiseen Villa Tananariveen,
Rue des Cèdres, El Mouradia, kuuluu lisäksi tilava kellari. Kerrospinta-ala 1200
m2. Meren pinnasta mitattuna 200 metrin korkeudella sijaitseva tontti, pintaalaltaan n. 3600 m2, muodostaa oman ka-
tujen ympäröimän korttelin. Edustavassa
puutarhassa kasvaa arvokkaita puu- ja
kasvilajeja. Rakennuksen pääsisäänkäynti
ja sisääntulopiha muodostavat näköalatasanteen.. Huvilakiinteistö sijaitsee linnuntietä n. 2 km päässä alakaupungista ja
on Alger´n tuolloin arvostetuimman hotellin, St Georgen, naapuruudessa..
Villa Tananarive kunnostettiin suurlähetystökäyttöön Pariisissa toimivan lähetystöneuvos Jussi Mäkisen johdolla, joka
sittemmin nimitettiin Suomen ensimmäiseksi suurlähettilääksi Algeriaan.Toiminnan alettua Villa Tananariven uudeksi nimeksi vakiintui Villa Finlandia.
Historiallisesti arvokas rakennus edustaa uusmaurilaista tyyliä. Käyttöhistoria
kuvastaa Algerian vaiheita, mm. Mada9
gaskarin maanpakoon ajetun kuningattaren asuntona. Kun Ranskasta vapautunut
nuori valtio alkoi tuntea kasvavaa kiinnostusta omaan historiaansa, katsottiin Algeriassa, että ulkomaiden haltuunsa saamia
historiallisia rakennuksia tulisi palauttaa
Algerian valtiolle. Yllättäen osoittautui,
että Villa Finlandia kuului palautettaviin
rakennuksiin. Tarkoituksena oli tehdä rakennuksesta Madagaskarin kuningattaren
muistoa vaaliva museo. Samoin suunnitteilla oli diplomaattikaupunginosa, jonne
suurlähetystöt siirrettäisiin rakennettaviin
uudisrakennuksiin, ja näin vapautuneet
historialliset rakennukset palautettaisiin
Algerialle. Epävirallisina pysyneet hankkeet jäivät sittemmin toteuttamatta.
Villa Tananariven historia tunnettiin aikanaan laajalti. Paitsi, että huvila oli rakennustaiteellisesti arvostettu ja näkyvä
sijainniltaan, se oli rakennettu asuinvillaksi Madagaskaria 15 vuotta hallinneelle
kuningatar Ranavalona III lle, joka oli joutunut lähtemään maanpakoon 1897 Madakasgarin tultua Ranskan siirtomaaksi.
Ranavalona III siirrettin mahdollisimman
kauaksi maastaan Algeriaan, mutta kuitenkin Afrikan mantereelle. Matkaseurueseen kuuluivat ikääntynyt puoliso, entinen
pääministeri Rainilaiarivony, nuori sisaren
tytär, muutama vanhempi naisukulainen,
tusina palvelijoita sekä tavaraa kymmenessä suuressa matka-arkussa. Tuolloin
35- vuotias Ranavalona oli huomiota herättävän kaunis, olemukseltaan tyylikäs ja
muodikas. Asuissaan hän käytti valkoista
ja punaista – korallikoruja myöten – jotka
symboloivat Madagaskarin kansallisvärejä. Ranavalona – prinsessa Razafindrahety
- oli saanut brittiläisen koulutuksen. Uskonnoltaan hän oli maan eliitin ja laajemminkin asukkaiden mukaan protestantti.
Avioliiton hän oli solminut 20 vuotiaana
10
Ranavalona III (Internet)
nuoruuden rakkautensa kanssa, joka mitä
ilmeisimmin murhattiin. Ranavalona pakotettiin – perustuslain mukaisesti - naimisiin pääministerin kanssa tullessaan
nimitetyksi kuningattareksi 22 vuotiaana
tätinsä, Ranavalona II, jälkeen. Vanhahko
aviomies olikin ollut jo kahden aiemman
kuningattaren puoliso ja pitäytynyt pääministerinä
Algeriassa Ranavalona III sai valvotusti poistua maasta. Kuitenkin hän sai vastaanottaa ja tavata tuon ajan seurapiirejä.
Hänestä tulikin näiden suosion kohde,
aina Pariisia myöten. Hänen suosiotaan
kuvaa mm hänen puolen vuoden pitusen
matkansa
(Marseille-Pariisi-ArcachonMarseille) loistava ohjelma, mihin kuului
mm hänen elämästään kertovan näytelmän
esitys. Matkasta on ihailevia lehtikirjoituksia. Hänestä julkaistiin laajalti kuvia
(L´Illustration).
Pääsisäänkäynti. Main entrance.
Ranavalona III kuoli 1917 vain 55 vuoden ikäisenä. Hänet haudattiin Saint-Eugène Bologhinen hautausmaalle. Jäännökset
siirrettiin 1938 synnyinmaahan eräänlaisena madagaskarilaisten itsetunnon inkarnaationa. Algerian itsenäistymisen jälkeen
hänen esineistöään luovutettiin maiden
välisen ystävyyden osoituksena Madagaskariin, joka oli itsenäistynyt 1960. Näitä
oli mm. koristeellinen vuode. Antanarivossa entisestä kuninkaallisesta palatsista
oli tehty museo. Esineistö tuhoutui kuitenkin tulipalossa 1995.
Villa Tananarive on suunniteltu aikakauden johtavaan uusmaurilaiseen tyyliin.
Arkkitehtina rakennuksessa olevan laatan
1 Alkuperäisiä piirustuksia ei ole toistaiseksi tavoitettu ko arkistoista Algeriassa eikä Ranskassa,
jonne piirustukset olisi silloisen käytännön mukaan siirretty.
mukaan on ollut Réné Mesguich (k 1917)
ja rakennusvuodet ovat 1908-09 1. Rakennuksen massoittelu ja jäsentely noudattaa
1800-luvun lopun huvilamaisia yksityistaloja loggioineen. Sekä etu- että takafasadit ovat epäsymmetriset. Rakennus on
huomattavan kookas, kolmikerroksinen.
Sen fasadia dominoi rakennusta korkeampi tornimainen osa, jonka alaosassa
on hevosenkenkäkaarin artikuloitu pääsisäänkäynti. Sen vasemmalla puolen on
pylväiden kannattama kolmikaarinen loggia, oikealla puolen pylväin ja kaariaukoin
korostettu ranskalainen ikkuna.
Algerian, Tunisian ja Marokon arkkitehtuuria ovat sävyttäneet useat tyylipiirteet
Ranskan vallan aikana aivan sen alusta
lähtien. Maihin tuotiin länsimaisia malleja. Useiden vuosien ajan vallinneen klassisoivan tyylin paikalliset kokivat koloni11
Näkymä terassilta. View from the terrace. Photo J. Peltonen
alistisena. Algerialaisten kansallistunnon
virittämiseksi heräteltiin uusi tyyli, joka
sai vaikutteensa arabialaisesta arkkitehtuurista. Niinpä 1900-luvun alussa tarjottiin ennen kaikkea Andalusiasta peräisin
olevaa tyylimallia. Näin syntyi uusmaurilainen tyyli (néo-mauresque), jota myös
kutsutaan nimellä arabisance (arabisointi). Se rantautui Algeriaan eräänlaisena
historiallisena ”välikohtauksena” aivan
1900-luvun alussa kenraalikuvrnööri
Charles Célestin Jonnartin aikana. Hän
julkaisi tyylin käyttöä koskevan direktiivin 1905. Tarkoituksena oli soveltaa arkkitehtuurin avulla ranskalaisvallan toimesta
”suojelijan” rooli.Tämä poliittinen manipulointi edesauttoi vallanpitäjiä selkeästi
luomaan liiton paikallishallinnon kanssa.
Uusmaurilaiselle tyylille tunnusomaista
ovat lukuisat arabien taiteesta saadut lainat: kaaria, kupoleja, stukkokoristeita, ko12
risteellisia massiivisia portteja, fajansseja,
mosaiikkeja, moucharabieh-säleikköjä,
minareetteja, koraanin kirjoituksia. Syntyi
joukko uusmaurilaisia rakennuksia, joista
tunnetuimpia ovat ranskalaisarkkitehtien,
Voinot ja Tondoire, suunnittelema Postin
päätoimisto (la Grande-Poste) 1910, Kasbahin koraanikoulu (la Médersa de la Casbah) ja Lennätinlaitos ( La Dépêche). Samaa tyyliä kaupungin keskustassa edustaa
näyttävä La Galerie de France (nykyään
MAMA, Musée de l´Art Moderne).
Perinteisen rakennustavan uudellen
käyttö kehittyi kussakin Maghrebin maassa erilailla riippuen erilaisista sisällöistä,
ja oliko se valtion tai komiteoiden sanelemaa vai tiettyjen arkkitehtien yksityisiä
yrityksiä. Kyse oli useimmiten klassisten
pintojen ornamentoinnista, peittämisestä,
ja arabisismin merkit rajoittuivat kansan-
Loggia
Sisääntulohalli. Entrance hall
omaisen arkkitehtuurin tunnusomaisten
elementtien kuten kupolit, kattotiilet tai
kaaret yksinkertaiseen kopiointiin. Villa
Tananarivessa uusmaurilaisuutta ovat erilaiset kaaret, sisäänkäyntien ja ikkunoiden
otsalaudat kattotiilineen, fasadin torniosan
pintakoristelu, mielenkiintoiset kierrepylväät, sisätiloissa polykromisten kaakelien
käyttö seinäpaneeleina ja koristeena myös
terassin kaiteissa. Ikkunat ovat pienehköjä, pylvään jakamia kaksoisikkunoita. Kupolit ym kuuluvat kuvaan. Samoin pihan
oktagoninen marmorinen vesiallas suihkukaivoineen. Näihin löytyy rinnakkuuksia
ja viitteitä esim Alhambran arkkitehtuurista.
lin edustustilat vasemmalla suuri ja pieni
salonki, oikealla ruokasali. Kupolihallista
johtavat kierreportaat toiseen kerrokseen,
jossa ovat .suurlähettilään työhuone ja yksityistilat. Kolmannessa kerroksessa (kattokerros) on pieni asuinhuoneisto, jossa on
kirjastoalkovi tähtiholveineen.
Pääsisäänkäynnistä keskikäytävä johtaa
eteistilan kautta kerrosten läpi ulottuvaan
kupolihalliin ja edelleen pihalle ja puutarhaan. Keskikäytävän molemmin puo-
Villa Finlandian ensimmäinen peruskorjaus, johon kuului kalusteiden uusiminen
sekä kanslian modernisointi nykyaikaiseksi työtilaksi, toteutettiin suurlähettiläs
Osmo Orkomiehen aikana. Työ ulottui
rakennuksen vaatimista kunnostuksista,
ulko- ja sisätilojen maalauksesta, sisustuksiin ja ympäristöstä ympärysmuurin korotukseen, tukimuurien vahvistamiseen, portin uusimiseen, puutarhan raivaamiseen ja
sisäpihan sementointiin. Tupaantuliaisvastaanotto voitiin pitää 31.5.1977. Kalustaminen oli toteutettu pariisilaisen sisustus13
Musiikkisalonki Music salon
Suuri salonki, Main salon
sunnittelija Bonsin ja rouva Orkomiehen
näkemysten mukaan. Erikoisuutena olivat
useat akustiikkaa parantavat ryijyt.
Uutta peruskorjausta suunniteltiin 1990
-luvun alussa, ja siihen oli rahoitus saatu
budjettiin. Kuitenkin alkaneiden levottomuuksien johdosta suurlähetystö sai 1995
poistumiskäskyn siirtyä Tunisiin suurlähettiläänä Jan Groop. Algeria jäi Tunisin
edustuston alaisuuteen. Rakennukseen jäi
toimistonhoitaja, sitä käytettiin satunnaisesti suurlähettilään tarkoituksiin. Peruskorjaus jäi. Maanjäristys 2003 ja pienempi 2005 aiheuttivat jonkinlaisia vaurioita.
Kunto askarrutti. Sittemmin Algerian olojen rauhoituttua ja suurlähettiläs Kaija
Ilanderin toimikauden päättyessä 2007
14
Algeria erotettiin väliaikaisesti kiertävän
suurlähettilään alaiseksi yksiköksi. Kiertävänä suurlähettiläänä toimi Risto Veltheim.
Ulkoaisiainministeriön kiinteistöyksikkö teetti maanjäristysvahvistuksen ja järistyksistä aiheutuneiden vaurioiden korjaamisen slovenialaisella urakoitsijalla Rudis
Ltd:llä, joka teki myös peruskorjauksen
2007-2010.2
Pitkään korjaamatta ollut rakennus kunnostettiin nyt perusteellisesti sen raken2 Yrityksen käyttämä järjestelmä oli Euroopassa
ja Yhdysvalloissa patentoitu System DC90, joka
erityisesti on sovellettu vanhoihin rakennuksiin.
nustaiteellista arvoa hienovaraisesti kunnioittaen monia vaativia puutöitä myöten.
Rakennus myös sisustettiin uudestaan ulkoasianministerriön kiinteistöyksikön toimesta sisustusarkkitehti Pauliina Jurmun
johdolla.Tiloja puolestaan dominoi koristeellisuus - moniväriset kaakelipaneelit,
marmorilattia, marmoritakat, seinien reliefimäiset stukkokoristeet ja kattolistat,
seinäkomerot, ovet pitsikoristeineen ja
kaariaiheiset ikkunat värilaseineen. Sisustuksen on haluttu kunnioittavan tilojen koristeellisuutta. Yleisilmeeltään se edustaa
pelkistettyä suomalaista uusinta muotoilua.
hettiläs Risto Veltheim järjesti 12.7.2011
juhlavan vastaanoton kolme vuotta kestäneen kiertävän suurlähettilästoiminnan
päätöstilaisuudeksi. Suurlähettiläs Hannele Voionmaa aloitti Algerissa suurlähettiläänä 1.9. 2011.
Villa Finlandian, Suomen Algerin edustuston, kunnostus valmistui 2011. Suurlä-
Toiseen kerrokseen johtava portaikko:
Matto, suunnittelija Hanna Korvela
Hankintoja, suunnittelijoita, valmistajia
Sisääntulohalli: Silkkimatto, suunnittelija ja valmistaja Hanna Korvela. Mitoitettu
paikkaan, noudattaa lattian väritystä. Kuvioaiheena paikalla aiemmin ollut suihkuallas.
15
Ruokasali Dining room
Musiikkisalonki Music salon
Halli, toinen kerros First floor hall
Pihafasadin ikkuna. Window, garden side facade
Suuri salonki: Sohvat, suunnittelija
Kirsti Valanti
kuorta, Suuren salongin sohvapöydällä
on Ritva-Liisa Pohjolaisen uniikkitaidelasia, jotka väreillään yhdistyvät huoneen
ikkunoiden alkuperäisiin värilaseihin.
Kummassakin salongissa on Petri Vainion suunnittelema jalkavalaisin Helmat,
valmistaja Doctor Design, pöydillä Petri Vainion suunnittelemat kulhot Tuisku,
puristettua pähkinä- ja kirsikkapuu vaneria, valmistaja Showroom Finland, sekä
nisheissä Harri Koskisen suunnittelemat
Lantern kynttilävalasimet, valmistaja Iittala.
topuusta3, ja uudenlaisella teknologisella
menetelmällä. Tällä saadaan aikaan myös
lepotuoleille ominainen jousto. Materiaali
on myös ekologinen. Vaalea lakkaus jättää puun näkyviin. Muotoilu on vahvaa ja
voimakasta
3Kertopuu on rakennusteollisuudesta tuttu mate-
Pieni salonki (musiikkihuone): Lepotuolit Koura, suunnittelija Jukka Lommi,
Punkalive,
Suuri ja pieni salonki: Sohvapöydät,
lasia, jalustat kertopuuta, Jukka Lommi,
Punkalive
Eteishalli ja suuri salonki: Väritykseltään tummat Pin pöytä ja Pin tuoli, samaa
myös ruokasalin leveä peili, suunnittelija
Jukka Lommi, Punkalive
Ruokasalin seinällä on Irina Påttin hienovarainen paperinen taideteos 12 kirje-
16
Punkaliven tuolien osalta muotoilu on
innovatiivista. Niissä on suomalaisille
huonekaluille tyypillistä puutaivutusta,
mutta nyt uudenlaisesta materiaalista, ker-
riaali, joka voidaan muuntaa uudenlaisiin muotoihin patentoidulla menetelmällä. Materiaali,
joka liimataan 3 mm paksuista havupuuviiluista
levyiksi tai palkeiksi on suomalaista kuusta, joka
on hankittu 100 km etäisyydellä Punkaliven tuotantolaitoksesta Punkaharjulla.
Valokuvat: Villa Finlandia, Suomen Ulkoministeriö
Photos: Villa Finlandia, The Ministery of Foreign Affairs, Finland
Lähteet:
- Suomen Algerian suurlähetystön kiinteistö (1962-77), Ulkoministeriön arkisto
- Omar Zelig, La dérnière reine des malgaches, Tassili, no 26, 2001
- M.B. Qu´est-ce donc que le style néo-mauresque? El Watan 26 nov 2007
- Samar Kamel. La grande poste d´Alger, Lecon d´histoire.
- Haastattelut: Suurlähettiläät Kaija Ilander, Risto Veltheim ja Hannele Voionmaa, sisustusarkkitehti Pauliina Jurmu (UM) sekä dipl.ins. Matej Vilhar (RUDIS-LJUBLJANA)
17
Villa Finlandia - Villa Tananarive
- Embassy of Finland restored to its former glory
Built in the Mauresque style, the
Embassy of Finland is one of the most
attractive buildings in Algiers. It occupies a prominent position on the El
Mouradia heights from which there is
a superb view looking over the city to
the Mediterranean Sea. Finland was
fortunate in being able to make a quick
decision to purchase such a handsome
villa - which lends itself perfectly to its
purpose - and to retain possession of it.
With Algerian independence in 1962,
Finland began plans to establish a diplomatic mission there to serve the entire Maghreb region, where Algeria was
clearly taking on a key role. Algeria
was also of commercial interest because of its oil reserves. The Ministry for
Foreign Affairs of Finland began searching for a suitable building and identified five potential villas, with plots, in
French ownership. Of these, Villa Tananarive, Rue des Cèdres, El Mouradia
turned out to be the most appropriate.
The purchase was confirmed on 5 November 1962.
Villa Tananarive was built by its
French colonial hosts as the private
residence of Queen Ranavalona III
of Madagascar who had been forced
into exile. She occupied the villa until
her death in 19171. The villa was then
leased to the Consulate General of
Belgium, which occupied it until 1945,
18
when it was acquired by M. Lavayasse,
local director of the Peugeot company.
Villa Tananarive is an architecturally
important building designed in the predominant Néo-Mauresque style of the
era. According to the placard on the
building, the architect was Réné Mesguich and the villa was built in 1908092. The architectural modelling and
layout of the building complies with
the style of late 19th-century villa-like
private houses with loggias. Villa Tananarive is 1,200 square metres spread
over three storeys and occupies a plot
of around 3,600 square metres, which
is 200 metres above sea level and forms
a separate block surrounded by streets. The imposing garden his home to
important species of trees and plants.
The main entrance and entrance court
of the building form a lookout spot.
When the Finnish mission moved into
1 The history of Villa Tananarive was widely known
in its day. Not only was the villa acclaimed architecturally and for its prominent location, but it
was also built as the residence of Queen Ranavalona III, who had ruled Madagascar for 15 years
before being forced into exile in 1897, after the
French colonisation of Madagascar. Ranavalona
III was relocated as far away as possible from her
country to Algeria, but nevertheless remained on
the African continent.
2 The original plans have not yet been found in
the archives concerned in Algeria or in France,
to where they were transferred according to the
practice at the time.
the building, Villa Tananarive became
known as Villa Finlandia.
and references, for example, from the
architecture of Alhambra.
Ranavalona III died in 1917 at the
age of just 55 and was interred in the
Saint-Eugène Bologhine Cemetery in
Algiers. Her remains were exhumed in
1938 and re-interred in her native land
as a kind of incarnation of Malagasy
self-respect. After Algerian independence, her belongings were handed
over to Madagascar, which had gained
independence in 1960, as a token of
friendship between the two countries.
These belongings included the ornamented bed at Villa Tananarive. The
former royal palace in Antanarivo in
Madagascar was turned into a museum, but, however, many artefacts were
destroyed in a fire at the palace in 1995.
Villa Finlandia, as it is now known,
was first renovated in 1976-77, another
renovation was planned for the early
1990s. However, due to the start of
unrest, in 1995, the Embassy received
an expulsion order to relocate to Tunis
and Algeria came under its subjection.
Nothing became of the renovation. An
earthquake in 2003 and a smaller one
in 2005 caused some damage. The condition of the building was constantly
on the mind. When the situation later
calmed down, Algeria was temporarily formed into a separated unit under a
roving ambassador.
Algerian, Tunisian and Moroccan
architecture has been influenced from
the very beginning by a number of styles under French rule and new western
models were imported into the countries. Locals considered the classicised
style that had predominated for years
as being colonial. To stimulate nationalism, a new style was inspired with impulses from Arabian architecture. This
gave rise to the Néo-Mauresque style,
which was also known as arabisance
or Arabised. It arrived in Algeria at the
very start of the 20th century during the
time of Governor-General Charles Célestin Jonnart. In 1905, he announced
a directive concerning the new style.
Villa Tananarive has a wealth of NéoMauresque features, with similarities
Earthquake reinforcement and repair
of the damage was entrusted in 2006 to
Rudis Ltd, an experienced Slovenian
contractor whose System DC90, patented in Europe and the United States,
particularly lent itself to old buildings.
Rudis was responsible for the renovation in 2007-2010 under the supervision
of the Real Estate Unit of the Ministry
for Foreign Affairs of Finland.
Villa Finlandia had long gone unrepaired and was now thoroughly refurbished, including much intricate
woodwork, with due deference to the
importance of its architectural heritage. An interior design plan could now
be drawn up for the building. This was
the responsibility of interior architect
Pauliina Jurmu, from the Real Estate
Unit. It was to represent Finnish design
and production. The premises are do19
minated by ornamentation, which the
interior design sought to respect**.
Renovation of the diplomatic mission
in Algiers was completed in 2011 and
on 12 July, Ambassador Risto Veltheim
was able to mark the end of three years of being a roving ambassador at an
Embassy reception at Villa Finlandia.
On 1 September 2011, Ambassador
Hannele Voionmaa took up the post as
Finland’s first resident ambassador in
Algeria for almost 18 years.
Acquisitions, designers, manufacturers
Entrance hall: Silk mat, designed and
made by Hanna Korvela. Made to measure, matches the floor colour. Motif,
fountain that stood earlier in the place.
Stairs leading up to the first floor:
Mat designed by Hanna Korvela
Large drawing room: Sofas, designed by Kirsti Valanti
Small drawing room (music room):
Easy chairs Koura, designed by Jukka
Lommi, made by Punkalive
Large and small drawing room: Coffee tables, glass, supports of laminated
veneer spruce, Jukka Lommi, Punkalive
Entrance hall and large drawing
room: Dark Pin table and Pin chair,
same also wide mirror in the dining
room, designed by Jukka Lommi, Punkalive
20
Original lanterns were restored.
A fine paper work, 12 Envelopes, by
Irina Pått hangs on the dining room
wall. On the coffee table in the large
drawing room is coloured unique art
glass by Ritva-Liisa Pohjoinen. The
glass coordinates with the original
stained glass in the windows of the
room. In addition, both drawing rooms
have Helmat floor lamps designed by
Petri Vainio and made by Doctor Design, on the table are Tuisku cherry and
walnut plywood bowls designed by
Petri Vainio and made by Showroom
Finland, and in the niches, Lantern
candleholders designed by Harri Koskinen and made by Iittala.
The drawing rooms and entrance hall
represent the latest design language in
furnishing, and even innovative as regards the new Punkalive chairs. These
feature the bent wood so typical of Finnish furniture, but this time in the form
of a new ecological material, kertopuu1
- a laminated veneer spruce – and produced by a new technological method.
1 Kertopuu is a structurally lasting material known
from the construction industry and can be made
into new forms using a patented method. The
material, which is glued from 3-mm thick spruce
veneer into boards or beams, is Finnish spruce
harvested from within a radius of 100 kilometres
from Punkalive’s production facilities in Punkaharju, Finland.
Villa Finlandia -Villa Tananarive
- La résidence de l’ambassade de Finlande a retrouvé sa splendeur d’antan
Magnifiquement située sur la colline El
Muradia autour du centre ville dominant
superbement la Méditerranée, l’ambassade
de Finlande, de style mauresque, est l’un
des plus beaux bâtiments d’Alger. La
Finlande a eu la chance de prendre rapidement la décision d’acquérir cette villa,
idéale à des fins de représentation – et de
pouvoir la garder.
Dès lors que les projets d’indépendance
de l’Algérie avançaient en 1962, la Finlande a envisagé de fonder une ambassade
en Algérie, qui couvrirait toute la région
maghrébine où le pays fraichement indépendante commençait à occuper clairement une place centrale. L’Algérie représentait aussi un intérêt commercial non
négligeable en raison de ses réserves pétrolières. Dès que le ministère des Affaires
étrangères avait déclenché les recherches
afin de trouver un logement de fonction
approprié, cinq villas avec terrains, toutes
de propriété française, lui ont été présentées. Sur ces alternatives, la Villa Tananarive, située rue de Cèdres, El Mouradia,
s’est avérée la plus adéquate. L’acquisition
a été conclue le 5 novembre 1962.
Construite par des colons français pour
la reine malgache Ranavalona III en exil,
la Villa Tananarive lui avait servi de résidence privée jusqu’à sa mort en 19171. En
1935, la villa a été louée à la chancellerie
consulaire de la Belgique, qui y est restée
jusqu’en 1945, date à laquelle le directeur
local des entreprises Peugeot, M. Lavaysse, l’a achetée.
Conçue dans le style néo-mauresque,
en vogue à l’époque, la Villa Tananarive
représente une grande valeur architectonique. D’après l’enseigne laissée sur le bâtiment, il a été conçu par l´architecte Réné Mesguish (mort 1917) et construite dans
les années1908-092. Le volume et la conception du bâtiment avec ses loggias imitent les maisons privées du type villa de
la fin du 19ème siècle. La villa Tananarive
comprend trois étages d’une superficie de
1200 m2. D’une superficie de 3600 m2, le
terrain se situe à 200 mètres au-dessus du
niveau de la mer et forme son propre pâté
de maisons entouré de rues. Dans le beau
jardin se trouvent de précieuses variétés
d’arbres et de plantes. L’entrée principale du bâtiment et de la cour forment une
terrasse avec vue. A ces débuts finlandais,
la Villa Tananarive a été baptisée, pendant
quelque temps, Villa Finlandia.
Durant la gérance française, l’architecture algérienne, tunisienne et marocaine
s’est imprégnée, depuis ses débuts, de
caractéristiques divers. Des modèles occidentaux y ont été importés. Le style classique en vigueur pendant de longues années
a été ressenti comme colonialiste par les
habitants de ces pays. Afin de faire naître un sentiment nationaliste, un nouveau
style, tirant ses sources de l’architecture
arabe, a été créé. Ainsi est né le style néomauresque, appelé aussi style arabisant. Il
est arrivé en Algérie au début du 20ème
siècle à l’époque du gouverneur général
Charles Célestin Jonnart, qui a d’ailleurs
publié une directive sur l’utilisation de ce
style. Villa Tananarive comprend plusieurs exemples représentant le courant néo21
mauresque, qui trouvent leurs parallèles et
références, notamment dans l’architecture
de l’Alhambra.
La première rénovation de la Villa Finlandia a été réalisée en 1976-77, une seconde avait été prévue au début des années
1990. Néanmoins en raison des agitations
débutant à l’époque, l’ambassade a obtenu, en 1995, la permission de se retirer
à Tunis et l’Algérie est a été placée sous
sa dépendance. Les projets de rénovation
ont été abandonnés. Les tremblements de
terre en 2003 et 2005 ont causé un certain
nombre de dégâts. L’état du bâtiment a
suscité des inquiétudes. Par la suite, lorsque la situation s’est stabilisée, l’Algérie a
été provisoirement détachée pour former
sa propre unité gérée par un ambassadeur
itinérant.
Les travaux de consolidation antisis1 L’histoire de la Villa Tananarive était largement connue dans le temps. Outre sa valeur
architectonique et sa belle situation, elle avait
été construite pour accueillir la reine Ranavalona III qui après avoir régné pendant 15 ans à
Madagascar a été condamnée à l’exil , en 1897,
lors de la colonisation française. Ranavalona III
a été envoyée le plus loin possible de son pays
et toutefois sur le continent africain ; en Algérie.
Ranavalona III est morte en 1917, à l’âge de 55
ans seulement. Elle a été enterrée dans le cimetière de Bologhine. Incarnant en quelque sorte
la conscience des Malgaches, ses restes ont été
transférés dans son pays de naissance en 1938.
Après l’indépendance de l’Algérie, certains de
ses biens ont été cédés, en signe d’amitié des
deux pays, à Madagascar devenu indépendant à
son tour en 1960. Parmi ces objets, se trouvait
notamment le lit décoratif de la Villa Tananarive. A Antanarivo, l’ancien palais royal avait été
transformé en musée, dont les objets ont cependant été détruits dans un incendie en 1995.
2 Les plans d’origine n’ont pas été retrouvés dans
les archives, ni en Algérie, ni en France où ils
auraient, selon la coutume de l’époque, dus être
transférés.
22
miques et la réfection des dégâts ont été
confiés, en 2006, à un entrepreneur slovène expérimenté Rudis Ltd, qui utilisait le
système DC90, spécialement conçu pour
les bâtiments anciens et breveté en Europe et aux Etats-Unis. Rudis s’est également occupé de la rénovation effectuée
en 2007-2010, sous la supervision de
l’administration immobilière du ministère
des Affaires étrangères finlandais.
Le bâtiment resté longtemps sans réparations a pu être entièrement rénové dans
le délicat respect de sa valeur architectonique sans oublier les exigeants travaux
de boiseries. Un plan de décoration a pu
être élaboré pour l’édifice, il a été confié à
la décoratrice de la division immobilière,
Mme Pauliina Jurmu. Elle avait pour but
de représenter la conception et la production finlandaise, tout en respectant le cachet
décorateur des lieux. **
Lorsque les travaux de rénovation de
la délégation à Alger ont été terminés en
2010. Une réception solennelle organisée
le 12 juillet 2011 par l’ambassadeur M.
Risto Weltheim a mis fin à trois années
d’activités diplomatiques itinérantes. Le
nouvel ambassadeur, Mme Hannele Voionmaa, s’installa sur place le 1 septembre
2011.
Acquisitions, designers, fabricants.
Hall d’entrée: Tapis en soie, conception et fabrication Hanna Korvela. Fait sur
mesure, reproduisant les couleurs du sol et
ayant comme motif le jet d’eau Kuvioaiheena paikalla aiemmin ollut suihkuallas.
Escalier conduisant au 1er étage: Tapis,
conception Hanna Korvela
Grand salon: Canapés, conception et
fabrication Kirsti Valanti
Villa Finlandia
Petit salon (salon de musique):
Fauteuils Koura, conception Jukka
Lommi,fabrication Punkalive.
Grand et petit salons: Tables basses,
verre, pieds en bois, Jukka Lommi, Punkalive
Hall d’entrée et grand salon: Table et
chaise Pin de couleur foncée, idem le large miroir de la salle à manger, conception
Jukka Lommi, Punkalive.
Sur le mur de la salle à manger, l’oeuvre
d’art en papier de Irina Pått, Les 12 enveloppes, Sur la table basse du grand salon,
pièce unique de verrerie d’art colorée de
Ritva-Liisa Pohjolainen, qui communique avec les vitres colorées des fenêtres
d’origine. Dans les deux salons un lampadaire Helmat conçu par Petri Vainio,
fabrication Doctor Design, sur les tables
des bols Tuisku conçus par Petri Vainio,
contreplaqué en bois de noyer et cerisier
comprimé, fabrication Showroom Finland, et dans les niches des luminaires
chandelles Lantern conçus par Harri Koskinen, fabrication Iittala. Le mobilier du salon et du hall d’entrée
représente les dernières tendances du design finlandais, et même un certain esprit
innovant en ce qui concerne les chaises
de Punkalive. Courbé à la manière typique traditionnelle finlandaise, le matériau
est fabriqué avec un nouveau type de bois
écologique* et produit avec de nouvelles
méthodes technologiques.
23