Pallo avustajalla - Soveltava Liikunta SoveLi ry
SOVELI soveltavan liikunnan asiantuntija 2 . 2011 Esittelyssä ministeri Paavo Arhinmäki 6 Kala-Pentin pilkkituoli 20 Terveysliikunta uutta seuroille 41 Pallo avustajalla TEEMA: Ilman vapaaehtoisia ja ammattiavustajia moni jäisi kotiin 22–27 SOVELI soveltavan liikunnan asiantuntija Soveli-lehti ISSN-L 1795-2255 ISSN 1795-2255 (painettu) ISSN 2242-1238 (verkkolehti) Sisältö 2 • 2011 Julkaisija &TUKI Soveltava Liikunta SoveLi ry APU Päätoimittaja, vt. 22 25 26 38 Painopaikka Painohäme Oy, Ylöjärvi Arto Tulima Heidi Hölsömäki Aivoinfarktista kuntoutuva Reko Hotti nyrkkeilee ja harrastaa avustajansa tuella, sivu 26. Toimitusneuvosto Terhi Huovinen, Jyväskylän yliopisto, erityisliikunnan lehtori Kaisu Laasonen, Ammattikorkeakoulu Saimaa Oy, tutkimuspäällikkö Hilkka Leskinen-Nikander, Hämeenlinnan Liikuntahallit Oy, erityisliikunnanohjaaja Virpi Lumimäki, Aivoliitto ry, järjestösuunnittelija/liikuntavastaava Ilkka Rautiainen, Mielenterveysyhdistys Kello ry, puheenjohtaja Jukka Tauriainen, Suomen Parkinson-liitto ry, aluetyöntekijä Mari Vehmanen, vapaa toimittaja Reetta Kettunen, SoveLi ry, ts. toiminnanjohtaja Heidi Hölsömäki, SoveLi ry, tiedottaja Uutispätkät 4–5, 15, 31, 41 Lainasanat 8 Tutkittua 16–17 Tapahtumia 28–29, 42 Uusia aineistoja 36–37 Koulutusta 44 Avustuksista pontta liikuntaan: KKI- ja seuratukea aikuisten liikuttamiseen Heidi Hölsömäki uusia päättäjiä 6 vakiot ▹ ▹ ▹ ▹ ▹ ▹ Avustajan kanssa liikkeelle Liikunnassa avustaminen innostaa Reko ja Robin liikkuvat monipuolisesti Mari Vehmanen 9 Paavo Arhinmäki: Kansanterveysjärjestöjä tarvitaan Heidi Hölsömäki ELJ:ssä tuttuja ja tuoreita kasvoja Kari Koivumäki 10 Sari Virta: Järjestöt voisivat rohkaista seuroja Heidi Hölsömäki aktiivista yhdistysväkeä 12 Liikuntavastaavat innostivat toisiaan Rovaniemellä Heidi Hölsömäki 18 CP-liiton väki kisasi 25. kertaa bocciassa Tiia Kantanen 20 Välinevinkki: Kala-Pentin pilkkituoli Heidi Hölsömäki Lehden aineistot Soveli-lehti Aleksanterinkatu 21 A, 5. krs 33100 Tampere toimitus@soveli.fi gsm 050 544 1028 Näköislehti verkossa Lue lehteä ja uutiskirjeitä netissä: issuu.com/soveli Sovelin pdf-lehtien arkisto: www.soveli.fi/julkaisut/soveli-lehti 30 Pajulahti panostaa soveltamiseen Jaana Teräväinen Lehti ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy toukokuussa 2012 ja aineistot on toimitettava 28.3. mennessä. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. verkostoista virtaa liikuntaan Sari Holappa valmistautuu heittoon CP-boccian mestaruusturnauksessa, sivu 18. Taru Schroderus 32 Kuntaliitos: Joensuu tuplasi liikuntaryhmät Reetta Kettunen 35 Lempäälässä liikuntapolku rakennetaan yhdessä Heidi Hölsömäki SOVELIN HALLITUS 2011 Yhteystiedot SOVELI RY Timo Peltovuori, puheenjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto ry Yliopistonkatu 31, Tomi Kaasinen, varapuheenjohtaja, Suomen CP-liitto ry 20100 Turku Annukka Ala-Pappila, Suomen Sydänliitto ry www.soveli.fi Janne Haarala, Hengitysliitto Heli ry Kannen kuva Veijo Kivistö, Aivoliitto ry Toimihenkilöiden Kaisa Karvonen avustaa pyörätuolirugbyjoukkuetta. Kuva: Mari Männistö Lea Salminen, Suomen Reumaliitto ry ja jäsenjärjestöjen Riitta Samstén, Suomen MS-liitto ry yhteystiedot ovat Reetta Kettunen, esittelijä ja sihteeri, Soveltava Liikunta SoveLi ry lehden sivulla 43. PÄÄKIRJOITUS Positiiviset merkit soveltavassa liikunnassa seimmiten median ja eri toimijoiden keskusteluissa nostetaan esiin toimintaa rajoittavia ja kielteisiä ilmiötä. Positiiviset merkit, kuten palautteet, viestit ja kokemukset lausutaan hyvin hämmentyneinä, ikään kuin epäuskottavina tilapäisinä sattumina. Tämä Soveli-lehden numero sisältää useita juttuja onnistumisista sekä uskosta siihen, että muutos voi tuoda jotain uutta, hyvää ja kehitettävää. Liikunnan kentällä tehdään parhaillaan uusia strategisia valintoja. SLU:n jäsenjärjestöt kokoontuvat Seinäjoelle marraskuussa päättämään tulevista painopisteistä ja organisaatiorakenteesta. SoveLi on ollut mukana valtakunnallisessa visiotyössä ja tuonut rohkeasti esiin soveltavan liikunnan asemaa sekä kansanterveys- ja vammaisjärjestöjen näkökulmia liikuntaan. SoveLin oma strategiatyö käynnistyy tulevan vuoden aikana. SoveLin roolin ja tehtävien selkeyttäminen sekä soveltavan liikunnan määrittelytyö etenee kaiken aikaa. Liikunnan valtakunnallinen visio 2020 on tiivistetty sloganiin: ”Olemme maailman liikkuvin urheilukansa”. Suomalaisen huippu-urheilun vahvistamista tarkennetaan mielikuvalla urheilijan polusta. Kun halutaan vahvistaa kaikkien suomalaisten liikuntaa, pi- PS tää mielikuvaan sisällyttää soveltavan liikkujan polku. Tässä yhteydessä voisi nähdä liikkujan polun etenevän kuntoutuksen jälkeiseksi elinikäiseksi liikunnan harrastamiseksi. Liikuntaa pitää voida harrastaa omien mieltymystensä ja tarpeidensa mukaisesti. Liikuntaa on voitava soveltaa niin, että se on mukavaa, mielekästä ja turvallista. Tällaisen liikunnan kehittämiseksi tarvitaan runsasta keskustelua ja tiedon vaihtoa niin liikkujien kuin liikuttajien kesken. Tarvitaan kehittävää koulutusta ja hyvien ideoiden jakamista. Yhteistyön lisääntyessä eri toimijoiden välillä saadaan ideat tehokkaaseen käyttöön ja vähennettyä turhaa päällekkäistä toimintaa. Kun halutaan vahvistaa kaikkien suomalaisten liikuntaa, pitää mielikuvaan sisällyttää soveltavan liikkujan polku. Tämä lehti ilmestyy sopivasti joka toinen vuosi järjestettävien Apuväline, hyvinvointi- ja kotimessujen yhteyteen. Toivottavasti tällaiset messut ja massatapaamiset toimivat hyvien ideoiden kehittämis- ja kierrätyspaikkana. Positiiviset merkit kunniaan! x Reetta Kettunen SoveLin ts. toiminnanjohtaja Heidi Hölsömäki U Positiivista energiaa paikallisyhdistyksissä L iikunnan lisääminen vammais- ja kansaterveysjärjestöissä on terveyden edistämisen ja ihmisen hyvinvoinnin kulmakiviä. Jotta liikunnan harrastaminen voisi lisääntyä, tarvitaan saavutettavuuden paranemista. Helpotusta tähän tuo avustajapalveluiden kehittyminen ja myös vapaaehtoisten kiinnostus toimia liikunnan avustajana, kuten Mari Vehmasen jutusta sivuilla 22–25 voi lukea. Yhdistysten liikuntavastaavilla ja vertaisohjaajilla on tärkeä rooli liikuntaryhmien käytännön toteuttamisessa. He toimivat monissa tilanteissa tsemppaajina, varmistajina, toteuttajina ja moniosaajina liikkujien tukena ja turvana. Saamme kiittää kaikkia näitä ahkeria ihmisiä, jotka auttavat soveltavan liikunnan toteutuksessa. Koulutus on yksi tapa kiittää ja tukea yhdistyksiä. Rovaniemen Liikkeelle-koulutuksen osallistujien kertomukset puhuvat puolestaan sivuilla 12–15. x TEKSTI Reetta Kettunen Soveltavan liikunnan lehti 3 Soveli 2/2011 U U T I S PÄT K ÄT Päättäjät saivat kättä pidempää ikäihmisten liikuttamiseen O petus- ja kulttuuriministeriö (OKM) ja sosiaali- ja terveysministeriö (STM) julkistivat yhteistyössä Ikäinstituutin kanssa ikäihmisten liikunnan kansallisen toimenpideohjelman lokakuussa. Ohjelman tavoitteena on lisätä ja kehittää ikäihmisten liikuntaa tavalla, joka edistää vanhenevan väestön terveyttä, toimintakykyä ja osallisuutta. SoveLin jäsenjärjestöissä on paljon ihmisiä, joita ohjelma koskee. Toimenpideohjelman kohderyhminä ovat: 1. terveytensä kannalta liian vähän liikkuvat 60 vuotta täyttäneet ihmiset, jotka ovat siirtymässä eläkkeelle 2. yli 75-vuotiaat itsenäisesti asuvat ja alkavista toimintakyvyn ongelmista kärsivät henkilöt sekä 3. kotihoidossa, palveluasumisessa tai pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevat ikäihmiset. Ohjelman ehdotukset on suunnattu kaikille päättäjille ja toimijoille. Ehdotukset on jaettu kuuteen osa-alueeseen: Toimenpiteiden toteutuessa poikkihallinnollinen yhteistyö ja ikäihmisten liikunnan suunnittelu paranevat, lähiliikuntaympäristöt rakennetaan ikäihmisille soveltuvammikksi, liikuntaneuvonta ja -toiminta lisääntyvät se- kä yleinen tietoisuus ja osaaminen ikäihmisten liikunnasta vahvistuvat. Lisäksi ikäihmisten oma osallistuminen heitä koskevissa liikunta-asioissa paranee, alan tutkimus- ja kehittämistoiminta vahvistuu ja toimenpideohjelman tulosten seuranta käynnistyy. x TEKSTI Reetta Kettunen Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma. Liikunnasta terveyttä ja hyvinvointia. Elina Karvinen, Pirjo Kalmari, Kari Koivumäki. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:30 Ohjelma on ladattavissa ministeriön kotisivulla: www.minedu.fi > Liikunta > Tiedotteet Liikuntajärjestöt tiivistävät yhteistyötään S uomalaisten liikuntajärjestöjen yhteisenä visiona on: Olemme maailman liikkuvin urheilukansa 2020. Vision kunnianhimoisena tavoitteena on nostaa Suomi maailman liikkuvimmaksi urheilukansaksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kansainvälisesti vertailtuna suomalaiset ovat seuraavan vuosikymmenen vaihtuessa fyysisesti aktiivisia, osallistuvat laajasti seuratoimintaan, menestyvät huippu-urheilussa ja seuraavat urheilua kotona tai paikan päällä urheilutapahtumissa. Suomen Liikunnan ja Urheilun jäsenjärjestöjen eli liikuntajärjestöjen on tarkoitus tiivistää yhteistyötään viidellä valitulla alueella: 1. Vaikutamme perheiden ja vanhempien liikuntatietoisuuteen ja liikuntakäyttäytymiseen 2. Koulupäivässä tunti liikuntaa 3. Kehitämme seuratoiminnan laatua 4. Urheilijan polku: Lapsuus-, valinta- ja huippuvaiheen ratkaisut 5. Liikkumisen ja urheilemisen edellytykset ja olosuhteet kunnossa. Soveltavan liikunnan lehti 4 Soveli 2/2011 Valinnoista päätetään SLU ry:n syyskokouksessa Seinäjoella 19.11.2011. Kokouksen päätösasiat koskevat SLU-yhteisön yhteisiä valintoja, rakenteita ja toimintatapoja. Jokaisella jäsenjärjestöllä on lisäksi omia painopisteitään. Erityisliikunnan jaoston uuden puheenjohtajan Sari Virran mielestä visio 2020 pitää automaattisesti sisällään niin soveltavan kuin terveysliikunnankin näkökulmat. – Osa seuroista on sitä mieltä, että seurojen ydin on urheilu, ei koko kansan liikuttaminen. SLU:n visio vaatii kuitenkin liikunnan laajaa käsitettä, joka sisältää myös terveysliikunnan. Terveydenhän pitäisi olla sisäänkirjoitettuna myös huippuurheilussa, Virta pohtii. x TEKSTI Heidi Hölsömäki Uuden erityisliikunnan jaoston kokoonpano ja puheenjohtaja Sari Virran haastattelu sivuilla 9 – 11. Lisätietoa SLU:n visiotyöstä: www.slu.fi Taisto Tarkiainen Rovaniemen Seudun Kilpirauhasyhdistyksestä osallistui Rovaniemen Liikkeellekoulutukseen. Janne Ruotsalainen Suunnitelma vuoden 2012 koulutuksista löytyy lehden takakannesta. SoveLin kouluttajaverkosto aktivoituu S oveLi kokoaa parhaillaan Kovehankkeessaan valtakunnallista kouluttajaverkostoa paikallisen soveltavan liikunnan tueksi. Ensimmäinen kouluttajaverkoston koulutus on 2.–4. joulukuuta Pajulahdessa. Koulutukseen on jo ilmoittautunut mukavasti liikunnan ja järjestötyön ammattilaisia Oulusta Helsinkiin. Kukin kouluttaja osallistuu ensi vuonna Liikkeelle-koulutusten toteuttamiseen. Verkostoa täydennetään hankkeen aikana (2011–2013). Jos olet kiinnostunut kouluttajan työstä, ota yhteyttä projektipäällikkö Tinja Saarelaan: puh. 050 430 8251 tai tinja.saarela@soveli.fi. x Osteoporoosiliitto liittyi SoveLiin S oveLin hallitus hyväksyi kokouksessaan 21.10.2011 Suomen Osteoporoosiliiton jäsenekseen 1.1.2012 alkaen. Liikuntatoiminnan voimakas aktivoituminen Osteoporoosiliiton 17 alueyhdistyksessä sai hakemaan jäsenyyttä. – Liikunta on olennainen osa osteoporoosin omahoitoa, ja tämä on selvästi ymmärretty yhdistyksissä. Liikuntaryhmien määrät ovat kasvaneet vuodessa kymmeniä prosentteja ja ryhmäkootkin ovat kasvaneet, Osteoporoosiliiton toiminnanjohtaja ja tuleva liikunnan yhteyshenkilö Ansa Holm kertoo. Liiton yhdistyksissä on yhteensä 3 200 henkilöjäsentä. SoveLi-yhteisöltä Holm odottaa tukea liikuntaan. – Tarvitsemme verkostoitumista ja osaamista myös ulkopuolta. Liikuntatoiminnassakaan ei kannata tehdä yksin vaan yhteistyö on voimaa. Osteoporoosiyhdistysten liikunnassa korostuvat Holmin mielestä liikunnan tuoma hyvinvointi ja vertaisporukan Ansa Holm voima. – Kaikesta liikunnasta on hyötyä, mutta osteoporoosia sairastavien liikunnassa täytyy tietää, mikä liikunta sopii ja tukee omahoitoa. Omassa porukassa liikunta on nimenmomaan osteoporootikolle sopivaa. Samalla ihmiset saavat vertaistukea ja ryhmän mukana tulee liikuttua helpommin. SoveLin jäsenet ovat valtakunnallisia soveltavaa liikuntaa harjoittavia järjestöjä. x TEKSTI Heidi Hölsömäki Mikä SoveLi? ▹ Valtakunnallinen liikuntajärjestö, joka edistää pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisten liikuntaa ja aktiivista elämäntapaa ▹ Toimii 16 jäsenjärjestönsä asiantuntija-, yhteistoiminta- ja palvelujärjestönä ▹ Perustehtävät: viestintä, vaikuttaminen ja koulutus ▹ Jäsenet ovat valtakunnallisia soveltavaa liikuntaa harjoittavia järjestöjä, ks. sivut 42–43. Jäsenedut: ▹ Kehittämishankkeet yhteisten liikunta-asioiden edistämiseksi ▹ Liikkeelle-koulutuksia ja kursseja ▹ Mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa: vuosittaiset järjestöpäivät, yhteisiä keskustelu- ja vaikuttamisfoorumeita, lausuntoja ja kannanottoja ▹ Uutiskirje SoveLi-info ilmestyy sähköisesti 6 kertaa vuodessa ▹ Soveli – soveltavan liikunnan asiantuntija -lehti kaksi kertaa vuodessa jaettavaksi muun muassa yhdistysten liikuntavastaaville ▹ Julkaisuja ja muita materiaaleja jäsenhintaan ▹ Teosto-Gramex-sopimus maksuttoman musiikin esittämiseen valtakunnallisten liittojen liikuntatoiminnassa ▹ Liikuntavälineitä yhdistysten lainattavaksi ▹ Lue lisää: www.soveli.fi > SoveLi > Jäsenpalvelut Soveltavan liikunnan lehti 5 Soveli 2/2011 KYSYMYKSET Heidi Hölsömäki KUVA STT-Lehtikuva/Valtioneuvoston kanslia ”Kansanterveysjärjestöjä tarvitaan” Uusi urheiluja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki vastasi sähköpostitse Sovelilehden kysymyksiin. Millainen käsitys teillä on kansanterveysjärjestöjen liikuntatoiminnasta? – Moni kansanterveysjärjestö on jo parinkymmenen vuoden ajan järjestänyt liikuntatoimintaa jäsenistölleen myös veikkausvoittovaroin tuettuna. Tämä on laajentanut suomalaista liikuntakulttuuria ja mahdollistanut liikunnan harrastamisen sellaisille henkilöille, joiden ei ole helppoa tai mahdollista osallistua keskiverto-urheiluseurojen organisoimaan liikuntaan. Kansanterveysjärjestöjen paikallisyhdistykset tekevät merkittävää työtä terveyttä edistävän liikunnan alueella, Paavo Arhinmäki sanoo. Miten aiotte edistää kansanterveysjärjestöjen jäsenten liikunnan yhdenvertaisuutta ? – Yhdenvertaisuus edellyttää, että myös vammaisilla ja pitkäaikaissairailla henkilöillä on mahdollisuus osallistua heille soveltuvaan liikunnan harrastustoimintaan. Tähän tarjoavat mahdollisuuden sekä kansanterveysjärjestöt että kuntien liikuntatoimen ohjattu erityisliikuntatoiminta. Kysymys mahdollisesta mukanaolosta urheilu- ja liikuntaseurojen järjestämässä toiminnassa ei ole näiden ihmisten kannalta helppo, koska osal- Soveltavan liikunnan lehti 6 listuminen yleisseurojen toimintaan edellyttäisi monilta osin soveltamista ja erityisosaamista. Lähtökohtana pitää olla, että kuunnellaan ihmisten omia toiveita – myös liikuntatoiminnan organisointitavoissa. Yhdenvertaisuus edellyttää ”Yhdessä ja erikseen”-periaatteen noudattamista. Mikä on mielestänne kansanterveysja vammaisjärjestöjen rooli liikunnan toimijoina? – Olemme saaneet parin viime vuosikymmenen aikana paljon uusia liikunta-aktiiveja tukemalla kansanterveysjärjestöjen järjestämää liikuntatoimintaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön taloudellinen tuki on tälle sektorille melko pieni, hieman alle puoli miljoonaa euroa vuositasolla, mutta saavutettu liikunta-aktiivisuus siihen nähden on merkittävää. On perusteltua, että kuntien liikuntatoimet tekevät hyvää yhteistyötä paikallistasolla kansanterveysyhdistysten kanssa. Tämänkaltaista toimintaa tulisi vielä saada ulotettua myös asukasmäärältään pienempiin kuntiin. Kansanterveysjärjestöjen paikallisyhdistyksiin on koulutettu jo satoja liikunnan vertaisohjaajia, mutta tulevaisuudessa tarvittaisiin vielä lisää sekä vertaisia että soveltavan liikunnan ammattilaisia. Millaisena näette seurojen mahdollisuuden osallistua aikuisten pitkäaikaissairaiden liikuttamiseen? – Ilmeistä on, että liikuntaseurat voivat kyllä liikuttaa myös pitkäaikaissairaita ihmisiä, koska esimerkiksi astma Soveli 2/2011 ja allergiat ja eräät muut pitkäaikaissairaudet ovat sellaisia, että meillä onmyös esimerkkejä jopa kilpaurheiluun osallistuvista henkilöistä. Kyse on kuitenkin hyvin yksilöllisistä ratkaisuista ja tilanteet vaativat sopimista ohjaajien ja ohjattavien kesken. Kansanterveysjärjestöt voivat toimia tässä yhdyssiteinä ja asiantuntijoina. Toki monissa kansanterveysjärjestöissä on paljon sellaisia henkilöitä, joiden ei ole helppo osallistua tavallisten seurojen toimintaan ja tällöin tarvitaan erityisratkaisuja. Mikä on pitkäaikaissairaiden asema liikunnan valtionavustusjärjestelmässä ja siihen suunnitelluissa muutoksissa? – Kysymys pitkäaikaissairaiden ihmisten liikunnan tukemisesta vaatii tulevaisuudessa lisäselvityksiä. Voisi ajatella, että opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntayksikkö sekä valtion liikuntaneuvosto selvittävät tätä kokonaisuutta yhteistyössä sosiaali- ja terveyssektorin ja Raha-automaattiyhdistyksen sekä kansanterveysjärjestöjen edustajien kanssa. Soveltava Liikunta SoveLilla on tässä selvitystyössä merkittävä roolinsa alan asiantuntijajärjestönä. Toivottavasti löydämme sellaisen ratkaisun, joka mahdollistaa kaikille kansanterveysjärjestöjen jäsenille mieluisan liikunnan harrastamisen heille soveltuvassa ympäristössä. Tämä edistäisi myös toimintakyvyn ylläpitoa ja kehittämistä niidenkin ihmisten keskuudessa, joilla on erilaisia sairauden aiheuttamia toimintarajoitteita. x Lähtökohtana pitää olla, että kuunnellaan ihmisten omia toiveita – myös liikuntatoiminnan organisointitavoissa. Yhdenvertaisuus edellyttää ”Yhdessä ja erikseen” -periaatteen noudattamista. – Urheilu ja liikunta tuovat minulle iloa ja hyvinvointia. Yritän päästä urheilemaan vähintään 2–3 kertaa viikossa. Lisäksi osallistun aktiivisesti urheilu- ja kulttuuritapahtumiin ja seuraan niitä, ministeri Paavo Arhinmäki kertoo liikunnan merkityksestä itselleen. Soveltavan liikunnan lehti 7 Soveli 2/2011 A N I T A A L AN S Ko etta t Re ee onn e aH en j tun Ket äki söm öl idi H Avain 4/2011 Parkinsonpostia 2/2011 – Vaikka lääkkeet pitävät oireet hyvin kurissa, joudun päivittäin venyttelemään määrätietoisesti säilyttääkseni liikkeissäni joustavuuden. Mustan vyön judoka Erkki Kivoja, 60, suosittelee judoa myös muille Parkinsonin tautia sairastaville: – Tasapaino- ja kaatumisharjoituksista hyötyvät erityisesti vanhenevat ihmiset. Ne auttavat pystyssä pysymistä, tuovat liikkumiseen itsevarmuutta ja vähentävät loukkaantumisia kaatumistilanteissa. Porras 3/2011 – Ryhmässä voi olla ympärillä 20 naista, mutta vain kaksi, joskus neljä miestä. En tiedä häpeääkö ne jumppaa vai sitä uimavyön käyttöä. Ja kun se on niin tavattoman mukava liikuntamuoto! Juuri se on hyvä, että se on ohjattua. Ihminen on sellainen, että muuten se pinnaa. Reijo Moisander harrastaa muiden muassa vesijumppaa ja mandoliinin soittoa. Hän liikkuu LGMD-sairautensa vuoksi kahden kepin avulla ja pidemmillä matkoilla kolmipyöräisellä mopolla. – Vatsatanssi vaikuttaa tasapainoon ja syviin lihaksiin ja teen edelleen kotitöitä tehdessäni vatsatanssiliikkeitä. Jos lantiopohjalihakset ovat kunnossa, on myös pienempi mahdollisuus sairastua virtsarakon toimintahäiriöön. MS-tautiin yli 20 vuotta sitten sairastunut Sinikka Myllyoja vahvistaa harrastuksillaan heikkoja kohtiaan. Keilaaminen tuo voimaa sormiin, ristipistotyöt kehittävät muistia ja jooga auttaa stressiperäisiin kipuihin, uniongelmiin ja väsymykseen. CP-lehti 4/2011 Ihon aika 3/2011 Porras 3/2011 – Pelaamisessa on monia hyviä asioita, esimerkiksi hyvä joukkuehenki. Alussa parasta oli, että jotain voi harrastaa myös sähköpyörätuolilla. Urheilusta seuraan vain SPT-salibandya. Petri Niemelä on osallistunut sähköpyörätuolisalibandyn turnauksiin virallisesti vuodesta 1993 alkaen. Soveltavan liikunnan lehti 8 – Urheiluvarusteissa ihon hyvinvointi on huomioitu monin tavoin. Ne tasaavat kosteutta ja lämpöä tehokkaasti tarpeen mukaan. Nuorten yösuunnistuksen Suomen mestari Sanni Kivelä on uinut ja suunnistanut pienestä pitäen. Murrosiässä atooppista ihottumaa sai rasvata jatkuvasti, nyt ihon kunto on ollut hyvä. Soveli 2/2011 – Itse innostuin kädenväännöstä punttisalilla käydessäni. Se tuntui kokeilun jälkeen omalta lajilta. Jäykähköt spastiset jalkani mahdollistavat kyllä kävelyn sekä nojapolkupyörällä ajon satoja kilometrejä. Muita lajeja, joissa rasitus kohdistuu runsaasti jalkoihin, en ole kokeilujen jälkeen pidempään pystynyt harrastamaan. Olen harrastanut penkkipunnerrusta vuorikiipeilyn ja melonnan ohella, joten yläkropan lihaksisto on ollut hyvässä kunnossa. Tamperelainen Olli Salpakoski keskittyy ylävartalon urheiluun. TEKSTI Kari Koivumäki ELJ:ssä tuttuja ja tuoreita kasvoja Erityisliikunnan jaosto ELJ aloitti nelivuotisen toimikautensa lokakuussa. Valtioneuvosto nimitti syyskuussa uuden valtion liikuntaneuvoston, jonka puheenjohtajana kaudella 2011–2015 toimii kansanedustaja Jan Vapaavuori (kok). Opetus- ja kulttuuriministeriö nimitti 30.9.2011 myös valtion liikuntaneuvoston jaostot. Erityisliikunnan jaoston eli ELJ:n uudeksi puheenjohtajaksi nimitettiin kehittämisjohtaja Sari Virta (vas), joka on myös liikuntaneuvoston jäsen. ELJ:n edellisestä kokoonpanosta neljä jatkaa myös uudessa, mikä tuo jaostoon kokemusta ja jatkuvuutta. Jaostoon uusina valitut viisi edustajaa puolestaan tuovat uutta näkökulmaa. Jaoston jäseninä jatkavat edelliseltä kaudelta Elina Karvinen, Mari Miettinen, Pertti Perko ja Pauli Rintala, jotka edustavat ikäihmisten liikunnan, sosiaali- ja terveyssektorin, kunnan liikuntatoimen sekä alan ylimmän koulutuksen alueita. Jaoston uudet jäsenet edustavat laaja-alaisesti erityisliikunnan asiantuntemuksen eri alueita: Kaisu Mononen alan tutkimusta, Virpi Remahl alan opetusta sekä järjestökokemusta, Esa Yletyinen kuntien erityisliikuntatoimintaa ja Antti Vuolanne liikuntapolitiikkaa. Jaoston edellisen nelivuotiskauden Erityisliikunnan jaosto 2011–2015: PUHEENJOHTAJA Kehittämisjohtaja Sari Virta, Vihti sari.virta@tul.fi tai gsm 050 522 7708 JÄSENET Toimialapäällikkö Elina Karvinen, Helsinki / Ikäinstituutti Ylitarkastaja Mari Miettinen, Helsinki / STM Tutkija Kaisu Mononen, Jyväskylä / KIHU Urheiluasiamies Pertti Perko, Turku Lehtori Virpi Remahl, Nastola / Pajulahti Professori Pauli Rintala, Jyväskylän yliopisto Valtiotieteen kandidaatti Antti Vuolanne, Pori Liikuntasuunnittelija Esa Yletyinen, Espoo (2007–2011) toiminnasta on valmistunut kirjallinen raportti, jota saa opetusja kulttuuriministeriöstä. Valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaosto toivoo hyvää ja tuloksellista yhteistyötä alan järjestöjen ja muiden yhteisöjen kanssa nyt alkaneella nelivuotiskaudella. x Lisätietoa ja raportin tilaukset: Kari Koivumäki, erityisliikunnan suunnittelija ja erityisliikunnan jaoston sihteeri OKM-liikuntayksikkö kari.koivumaki@minedu.fi puh. 09 1607 7381 Jaoston tehtävät VLN:n erityisliikunnan jaosto on asiantuntijaelin, joka: ▹ tekee erityisliikunnan kehittämisselvityksiä ja -aloitteita ▹ antaa alaan liittyviä asiantuntijalausuntoja ▹ järjestää alan yhteisöjen kanssa koulutustilaisuuksia ja vastaa koulutuksen yhteensovittamisesta ▹ osallistuu alan kansainväliseen yhteistyöhön ▹ edistää erityisliikuntaa kunnissa, järjestöissä ja laitoksissa sekä ▹ toimii tiedonvälittäjänä eri hallintokuntien, alan laitosten ja järjestöjen kesken. Soveltavan liikunnan lehti 9 Soveli 2/2011 TEKSTI Heidi Hölsömäki ”Järjestöt voisivat Erityisliikunnan jaoston uusi puheenjohtaja Sari Virta edistää liikunnan yhdenvertaisuutta myös omassa työssään. Erityisliikunnan jaoston puheenjohtajalla, Suomen Työväen Urheiluliiton kehittämisjohtajalla Sari Virralla on vankka yhteys liikuntamaailmaan. Hän on työskennellyt liikuntajärjestössä 13 vuotta, ja harrasti aikanaan muiden muassa kilpahiihtoa Oulaisten Tarussa. Aikuisena hänen omassa elämässään ovat korostuneet liikunnan terveysmerkitykset. – Jos alkaa olla niska- ja hartiakipuja, niin katson kalenterista enemmän aikaa omalle liikunnalle. Minulle sopii bodycombat, sillä lähtevät kivut ja päänsärky ja samalla saan lihaskuntoa, Virta kertoo. Kansanterveysjärjestöt korostavat liikunnan merkitystä hyvinvoinnille, ehkäiseehän se sairauksia sekä tukee hoitoa ja kuntoutusta. Järjestöjen toiminnasta uusi puheenjohtaja tuntee ennestään edunvalvontatyötä ja kampanjoja. – Esimerkiksi Sydänliiton Pukeudu punaiseen -päivässä korostetaan myös liikuntaa. Tiedostan hyvin, että sem- Ismo Alhoniemi Sari Virta, 43 – Minulla on monta rautaa tulessa, mutta jaksan hyvin, kun pääsen välillä lenkille ja liikkumaan, Sari Virta kertoo. Soveltavan liikunnan lehti 10 Soveli 2/2011 ▹ Koulutus: Filosofian maisteri, uskonnon, psykologian ja filosofian opettaja / Turun yliopisto ▹ Ura: Erilaisia opettajan tehtäviä 1988–1998, TUL:n VarsinaisSuomen piirin toiminnanjohtaja 1998–2005, TUL:n kehittämisjohtaja 2005 alkaen ▹ Koti: Asuu Vihdissä omakotitalossa aviomiehensä ja 6- ja 8-vuotiaiden lastensa kanssa. ▹ Luottamustoimia: Vihdin kunnanvaltuutettu (vas) ja kunnanhallituksen varajäsen, Urheiluopisto Kisakeskus-säätiön hallituksen puheenjohtaja, Stadionsäätiön edustajiston jäsen. rohkaista seuroja” Timo Virolainen lesta, sillä hän oli mukana tekemässä TUL:n tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelmaa (2010). Sen yhtenä tuloksena TUL kerää parhaillaan tietopankkia seuroistaan, joilla on erityisliikuntaa. – Esimerkiksi Maskun judoseurassa on ylivilkkaille lapsille judoa ja Raision Ryhdillä on oma judoryhmä lapsille, joilla on dysfasia tai hahmotushäiriöitä. Yhteystietoja on koossa jo noin 40. Erityisliikuntaa toteuttavista seuroista on tarkoitus muodostaa verkosto ja lisätä tietopankin avulla erityisliikuntaa muihinkin TUL:n seuroihin. Liikuntapaikat esteettömiksi ja monikäyttöisiksi Syksyllä pidetyssä TUL:n avoimessa erityisliikunnan salibandyturnauksessa oli liikunnan riemua, jonka Sari Virta toivoisi välittyvän kaikkeen seuratoimintaan. Kuvassa kättelevät harrastesarjan finalistijoukkueet I-HK:n Kairat (sinisissä) ja Kuopion Salibandyseuran Welhot (mustissa). moista vaivaa tai sairautta ei taida olla, johon liikunta ei olisi hyödyksi. Ystäväni lapsen sairastuessa MS-tautiin neuvoin häntä hakemaan MS-yhdistyksestä tietoa sairaudesta ja liikunnasta, Virta kertoo. SoveLiin Sari Virta tutustui kuutisen vuotta sitten työskennellessään TUL:n Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtajana Turussa. VAU ry syntyprosesseineen on myös jäänyt hänelle hyvin mieleen. Tarvitaan osaavia ohjaajia, ei rakettitiedettä Haastattelua tehdessämme ELJ:n ensimmäinen kokous on vielä edessä. Sari Virta on tutustunut edellisen jaoston raportteihin ja soveltavan liikunnan kenttään. – Erityisliikunnassa on saatu suhteellisen pienellä rahallisella panostuksella paljon aikaan. Koko valtion liikuntabudjetista erityisliikunnan osuus on vain 5–6 prosenttia. Kansanterveysjärjestöistä puhuttaessa hän korostaa erityisesti niiden asiantuntemusta omien jäsentensä liikuttamisessa. – Järjestöjen rooli pitkäaikaissairaiden liikuttajina on erittäin tärkeä, koska sairauksien asiantuntemus on näissä järjestöissä. On hyvä, että järjestöillä on liikuntavastaavia, jotka kehittävät liikunnallista puolta kuntoutusvaiheeseen tai toimintakyvyn ylläpitämiseen. Virta toivoo myös, että järjestöt voisivat omalla tietotaidollaan tukea seuroja monenlaisten liikkujien mukaan ottamisessa. – Järjestöt voisivat rohkaista seuroja siinä, että tämä ei ole rakettitiedettä vaan turvallisin mielin voi ottaa tällaisen ryhmän mukaan toimintaan. On myös tärkeää lisätä tietoisuutta siitä, että kaikki erityisliikunta ei tarkoita pyörätuolissa istuvien liikuntaa tai erityisiä tiloja. Ohjaajan täytyy tietysti osata asiansa, ettei tule vääriä liikkeitä. Virta on edistänyt liikunnan laajaalaista kehittämistä myös työnsä puo- Liikunnan ”sydämen asiaa” kysyttäessä Virta muistelee syyskuista TUL:n avointa erityisliikunnan salibandyturnausta. – Säbäturnauksessa oli todellista liikunnan iloa ja vaihtorumba pyöri koko ajan. Kukaan ei haukkunut ja huutanut, vaan kaikkien maaleista iloittiin. Toivoisin tuon ilon siirtyvän erityisesti seurojen lasten ja nuorten liikuntaan. Sari Virta arvelee, että erityisliikunnassa on helpompi toteuttaa liikunnan riemua, koska asiat ovat tärkeysjärjestyksessä. Toiseksi Virta toivoo, että liikuntaa kaikille -ajatus leviää edelleen. – Erityisliikunnan jaosto on perustettu 1980-luvun lopulla edistämään tätä ajatusta. Tämä työ ei ole vielä valmis. Esimerkiksi liikuntapaikkojen monipuolisuutta ja esteettömyyttä pitää parantaa. Lopuksi tuore puheenjohtaja lähettää lämpimät terveiset SoveLin jäsenjärjestöihin, liikuntavastaaville ja vertaisohjaajille: – Haluan kiittää ja tsempata, teette erittäin arvokasta työtä, jolla on hyvät ja kauaskantoiset vaikutukset! Toivon, että otatte rohkeasti yhteyttä minuun tai muihin jaoston jäseniin niin pienissä kuin isoissakin asioissa, Sari Virta kannustaa. x Soveltavan liikunnan lehti 11 Soveli 2/2011 TEKSTI Heidi Hölsömäki KUVAT Janne Ruotsalainen Liikuntavastaavat innostivat toisiaan Rovaniemellä Liikuntavastaavaksi ryhtyminen voi olla pienestä kiinni. Muiden liikuntavastaavien tapaaminen antoi Pirjo Pantsarille ratkaisevan sysäyksen. – Sain intoa siihen, miten voi viedä eteenpäin ja levittää liikunnan hyviä vaikutuksia. Koulutuksessa tuli hyvin sekä teoriaa että käytännön ideoita. Kokeilimme esimerkiksi curlingia ja bocciaa soveltaen. Rovaniemen syyskuiseen Liikkeellekoulutukseen etsittiin innokkaita osallistujia viidakkorummun välityksellä. Rummutus tavoitti 15 innokasta liikuntavastaavaa tai liikunnasta kiinnostunutta osallistujaa Oulusta Ivaloon. Yksi heistä oli Erityislasten Omaiset ELO ry:ssä Rovaniemellä vapaaehtoisena toimiva Pirjo Pantsar. – ELOsta kyseltiin ennen koulutusta, alkaisinko liikuntavastaavan hommaan. Aluksi tuntui, ettei minusta ole semmoiseen, vaikka liikuntaa pidin silloinkin tärkeänä. Koulutuksesta sain tietoa, ettei se niin kauhea pesti olisikaan ja lupauduin mukaan, Pantsar kertoo koulutuksen jälkeen. Tuore liikuntavastaava kuvaa puhelimitse koulutuksen antia: Soveltavan liikunnan lehti 12 Liikunta tuo terveyttä ja vaatii joskus soveltamista Pirjo Pantsar on ammatiltaan lastentarhanopettaja. Liikunnan merkitykset ja soveltaminen ovat hänelle tuttuja niin työn kuin läheistenkin kautta. – Liike on myös monin tavoin lääkettä, sen olen omin silmin nähnyt. Liikunta vähentää levottomuutta, lisää keskittymiskykyä ja auttaa lapsia oppimisessa. Liikunnalla on suuri merkitys myös mielialaan ja vireyteen, sen olen huomannut esimerkiksi iäkkäiden vanhempieni kohdalla. Soveltaminen on Pantsarille myös yhdenvertaisuuskysymys. – Minulle lapset ovat aina ensisijaisesti lapsia, ja jokaisella on oikeus liikuntaan. Ei ole liikuntaa katsoa pyörätuoliin paketoituna, kun toiset laskevat Soveli 2/2011 mäkeä pulkalla tai liukumäestä. Pirjo Pantsar tekee niin kuin puhuu. Hän on esimerkiksi mahdollistanut mäenlaskun riemut pyörätuolia käyttäville tai muuten liikuntarajoitteisille lapsille. – He ovat voineet laskea mäkeä sylissäni tai itse kehittelemässäni ”suojapussukassa” turvallisesti siten, että pää, jalat ja kädet ovat pussin suojassa ja lapsi voi itse kehollaan tuntea laskemisen. Tulevaan liikuntavastaavan työhönsä Pantsar sai koulutuksesta uusia näkökulmia. – Ajattelin liikuntavastaavan homman koskevan vain ELO-yhdistyksen lapsia ja nuoria. Koulutuksessa oivalsin, että samalla kun ELOn vanhemmat tekevät kaikkensa lasten eteen, heillä voi itsestä ja omasta kunnosta huolehtiminen jäädä sivuseikaksi. Tehtävässäni voisin yrittää nostaa esiin helposti toteutettavia ja innostavia liikuntavinkkejä vanhemmille. Pantsar kiittelee, että koulutuksen jatkuu – Teen vapaaehtoistyötä, koska saan siitä niin paljon. Itsellänikin on reuma, joten asia on tuttu, kertoo reumayhdistyksen liikuntavastaava Kaisa Mattila (kesk). Taisto Tarkiainen kilpirauhasyhdistyksestä ja Pirjo Pantsar ELOsta seuraavat, miten kourua voi käyttää pallon vierittämisessä. Soveltavan liikunnan lehti 13 Soveli 2/2011 Kaikilla voi olla ideoita ja annettavaa toisilleen. Pirjo Pantsar osallistujaporukkaan oli helppo tulla mukaan. Kaikkia tarvitaan. – Toisilla on enemmän kokemusta, toisilla vähemmän, mutta kaikilla voi olla ideoita ja annettavaa toisilleen. Yhteinen kuntosalivuoro vaikeasti vammaisille Yksi koulutuksen ryhmätöissä pulpahtaneista ideoista oli yhdistysten yhteinen kuntosalivuoro. Tämän tuloksen nostivat esiin sekä Pirjo Pantsar että liikuntavastaavien konkariosastoa edustava Kaisa Mattila. – Vaikeasti liikuntavammaisten kuntosali on ihan kuningasajatus, sytyin tälle! Mattila hehkuttaa. Monessa yhdistyksessä on vaikeasti liikkuvia, esimerkiksi reuma-, avh-, parkinson- ja polioyhdistyksissä. Yksi yhdistys ei välttämättä saa koottua tarpeeksi ihmisiä omaan vuoroon. Tällaisissa kohdin yhteistyö on rautaa – tapahtui se sitten yhdessä toisten yhdistysten, kunnan tai oppilaitosten kanssa. –Yhteisen kuntosalivuoron avulla saisimme ehkä ihmiset kokeilemaan kuntosalia. Opiskelijat voisivat toimia avustajina ja saisivat samalla käytännön harjoittelua oikeilla ihmisillä. Esteetön paikkakin on valmiina, Mattila tiivistää ryhmän suunnitelmia. Konkarille tukea ja peilauspintaa Rovaniemen Reumayhdistyksen liikuntatoiminnasta vastaava Kaisa Mattila on tehnyt vapaaehtoistyötä vuosia. Hän sai reuman etenemisen vuoksi uudet polvinivelet 15 sitten ja tuntee liikunnan hyödyt omasta kehostaan. –Hyvä lihaskunto tukee keinoniveliä ja mitä parempi lihaskunto on, sen paremmin nivelet kestävät. Liikunta auttaa toimimaan normaali-ihmisen tavalla ja siitä saa mielihyvää, ystäviä ja kavereita. Se on elämäni kantava voima. Mattila haluaa liikuntavastaavana ja- Soveltavan liikunnan lehti 14 Pirjo Pantsar kaataa keilat tyylillä. Sisäpelejä voi soveltaa kaikkien liikkujien käyttöön muuntelemalla välineitä ja sääntöjä. kaa hyvän kokemustaan myös muille. – Tiedän, miten paljon liikunta auttaa kivun hallinnassa ja arjessa selviytymisessä. Toivon, että saisin muutkin kokemaan tämän saman, ymmärtämään liikunnan tärkeyden. Mattila on ilmeisesti onnistunut tehtävässään, sillä reumayhdistyksen, kaupungin ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun järjestämässä 16 liikuntaryhmässä käy viikoittain yhteensä vajaat 200 reumaatikkoa. Se tarkoittaa kolmannesta reumayhdistyksen jäsenistä. Yhteistyö etenkin Rovaniemen liikuntatoimen ja RAMK:in kanssa on tiivistä, ja ihmisiä ohjataan aina kullekin so- Soveli 2/2011 pivaan, toimintakyvyn mukaiseen ryhmään. RAMK tarjoaa käyttöön tiloja ja ohjaajia ryhmille. Eläkeläisellä on aikaa, mutta vapaaehtoistyön ei ole tarkoitus näännyttää. – Onhan tuo hurja määrä toimintaa. Koulutuksesta sain ajatuksen, että minulla pitäisi olla nimetty varaliikuntavastaava. Hallituksen kokouksissa käsittelemme hyvin liikuntaa kuukausittain, mutta olisi hyvä olla myös ”särkymävara”. Muuten meillä menevät perusasiat hyvin rutiinilla, yhteistyökuviot ovat hioutuneet ja rahoituskanavat, tilavuorot ja muut ovat selvillä, Mattila kertoo. x Liikkeelle- ja Liikuttajakoulutukset ▹ SoveLi järjestää Liikkeellekoulutuksia yhteistyössä Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAUn sekä kuntien kanssa. ▹ Koulutuksia voi myös tilata suoraan omalle järjestölle. ▹ Kaikille avoimet Liikkeellekoulutukset on räätälöity erityisesti kansanterveys- ja vammaisyhdistysten tarpeisiin. ▹ Liikkeelle-koulutukset hyväksytään osaksi kunto- ja terveysliikunnan Liikuttajakoulutuskokonaisuutta. ▹ Lisätietoa ensi vuoden Liikkeellekoulutuksista lehden takakannessa tai osoitteessa www.soveli.fi > Koulutus ▹ Muiden toimijoiden tuottamiin Liikuttajakoulutuksiin voi tutustua osoitteessa: www.kunto.fi > koulutukset > Aikuisten terveyttä edistävä liikunta ▹ Koulutukseen kannattaa hakea avustuksia, ks. juttu sivulla 38–39. Yläkuvassa Sari Kuivas VAUsta neuvoo Kaisa Mattilalle sisäcurlingin soveltamista. Alemmassa kuvassa pidetään tuumaustaukoa, ovathan yhteiset keskustelut tärkeä osa koulutusta. Liikkeelle-koulutukset liitettiin osaksi laajempaa kokonaisuutta S oveLi ja Kuntoliikuntaliitto tiivistivät koulutusyhteistyötään. SoveLin Liikkeelle-koulutukset hyväksytään jatkossa osaksi Suomen Kuntoliikuntaliiton kehittämää ja SLU-alueiden organisoimaa Liikuttajakoulutusta. Suomen Kuntoliikuntaliitto vastaa aikuisliikunnan toimialajärjestönä aikuisten kuntoja terveysliikunnan ohjaajakoulutuksen kehittämisestä. Koulutuksesta on valmistunut jo yli 800 Liikuttajaa. Liikuttajakoulutus on kaksitasoinen laaja kokonaisuus, josta saa tuhdit eväät aikuisten liikuttamiseen niin paikallisyhdistyksissä kuin urheiluseuroissa. Koulutus koostuu kaikille yhteisis- tä lähiopinnoista, itsenäisestä opiskelusta ja vapaavalintaisista lajikoulutuksista. I-tason perusosat on suunniteltu UKK-instituutin kehittämän liikuntapiirakan pohjalta, ja ne ovat Liikunta osana arkea, Lihaskunto ja liikehallinta sekä kestävyyskunto ja lihashuolto. Koulutuksia tarjoavat SLU-alueet ja muut kouluttajat. SoveLin 3–14 tunnin mittaiset Liikkeelle-koulutukset (ks. takakansi) hyväksytään osaksi vapaavalintaisia kursseja. Esimerkiksi Liikkeelle-peruskoulutus on I-tason vapaasti valittava kurssi. Liikkeelle yhdessä -jatkokoulutus, Liikkeelle-virikepäivä ja Liikkeelle-kehittä- mispäivä sijoittuvat II-tason vapaavalintaisiin lajikoulutuksiin. – I-tasolla koulutusten laajuus on yhteensä 50 tuntia ja II-tasolla 120 tuntia. Koulutuksesta voi käydä itseään kiinnostavia osia sitä tahtia kuin haluaa, mutta II-tasolle pääsee etenemään vasta, kun I-taso on suoritettu tai omaa vastaavan koulutuksen, Suomen Kuntoliikuntaliiton järjestöliikunnan päällikkö Eerika Laalo-Häikiö kertoo. Liikuttajakoulutus on kehitetty suomalaisen valmentaja- ja ohjaajakoulutusjärjestelmän (VOK) mukaisesti. x TEKSTI Heidi Hölsömäki Soveltavan liikunnan lehti 15 Soveli 2/2011 Koonneet Reetta Kettunen, Heidi Hölsömäki T U T K I T T UA Duodecimin tutkimusuutisia S oveLi julkaisee Duodecimin liikuntaan ja terveyteen liittyviä tutkimusuutisia. Uutiset ovat kokonaisuudessaan luettavissa SoveLin nettisivujen uutisarkistossa uutisen lopussa mainitun julkaisupäivän kohdalla: www.soveli.fi > Uutisarkisto. Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus pidentää elinikää Liikuntapainotteiset sydänkuntoutusohjelmat vähentävät ennenaikaista kokonaiskuolleisuutta verrattuna tavanomaiseen sepelvaltimotautipotilaan jatkohoitoon, todetaan Suomen Fysioterapeuttien julkistamassa Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus -suosituksessa. Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus on aloitettava nopeasti jo sairaalavaiheessa. Säännöllinen kestävyysliikunta ja lihasvoimaharjoittelu ovat keskeinen osa sepelvaltimotautipotilaan kuntoutusta. (Julkaistu 6.10.2011) Munuaissairaiden ja elinsiirron saaneiden oireet vähenevät liikunnalla Kroonista munuaissairautta potevat uupuvat ja liikkuvat vähän. Tutkijoiden mukaan heidän kannattaisi kuitenkin lisätä liikuntaa, sillä se vähentää sairauden oireita. Liikunnan lisääminen parantaa munuaispotilaiden kuntoa, kävelykykyä, alentaa verenpainetta ja sydämen sykettä ja johtaa elämänlaadun paranemiseen. Liikunta auttoi sekä sairauden varhaisessa vaiheessa olevia että keinomunuaishoidoissa olevia ja munuaissiirron saaneita. Tehokkaita olivat ainakin 4–6 kuukauden mittaiset kunto-ohjelmat ja kolmen kuukauden jooga- ja voimaharjoitukset. (Julkaistu 5.10.2011) Varttitunti liikuntaa päivässä antaa lisävuosia ja vähentää sepelvaltimosairauksia Virallisia liikuntasuosituksia vaatimattomatkin ponnistelut auttavat välttymään sepelvaltimotaudilta. Vaikutus on silti suurempi, kun liikuntaa harrastaa enemmän. Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että jo viidentoista minuutin reipas päivittäinen liikunta auttaa sydän- ja verisuonisairauksien välttämisessä ja antaa lisävuosia. (Julkaistu 29.8.2011) Myös taiwanilaistutkimuksen mukaan niinkin vähäinen kuin 15 minuutin päivittäinen ripeä kävely voi auttaa pidentämään elinikää kolmella vuodella. Tulostensa perusteella tutkijat uskovat, että sydäntaudit, diabetes, syövät ja niistä johtuvat kuolemat vähenisivät huomattavasti, jos fyysisesti passiiviset aikuiset lisäisivät liikuntaansa edes 15 minuutilla. (Julkaistu 16.8.2011) Soveltavan liikunnan lehti 16 Soveli 2/2011 Fyysinen aktiivisuus lisää keuhkoahtaumaa sairastavien elinikää Saksalaistutkijoiden mukaan keuhkoahtaumapotilaiden ennuste riippuu pitkälti siitä miten paljon he liikkuvat. Tutkimuksessa riski kuolla nelivuotisen seurannan aikana oli sitä pienempi mitä enemmän potilas liikkui. Jokainen 200–250 kilokalorin kulutusta vastaava lisäys liikunnassa pienensi riskiä noin puolella, tutkijat havaitsivat. (Julkaistu 24.8.2011) Lisänäyttöä liikunnan hyödyistä aivojen terveydelle Liikuntaa harrastavat näyttävät välttyvän kognitiivisten toimintojen heikentymiseltä muita todennäköisemmin. Tulos perustuu kahteen tutkimukseen. Toisessa tutkimuksessa seurattiin sepelvaltimotaudin riskitekijöistä ja verisuonisairauksista kärsiviä naisia. Toisin kuin odotettiin, lisäravinteet eivät ehkäisseet muistivaikeuksia tai sydän- ja verisuonitapahtumien uusiutumista. Liikunnan hyöty oli sen sijaan selvä. Vähiten liikkuvien naisten kognitiivisten toimintojen heikentyminen oli seurannassa huomattavampaa kuin runsaammin liikkuvien naisten. (Julkaistu 8.8.2011) Liikunta suojaa iäkkään aivoja minihalvauksilta Säännöllinen liikunta voi ehkäistä oireettomia aivohalvauksia, jotka ovat ensimmäisiä merkkejä aivoverenkierron sairauksista. Oireettomia aivohalvauksia kutsutaan myös hiljaisiksi aivohalvauksiksi, jotka voivat liittyä moniin terveysongelmiin kuten kaatuiluun, muistiongelmiin ja dementiaan. Aivokuvaukset osoittivat hiljaiset aivohalvaukset noin 40 prosenttia harvinaisemmiksi eniten liikkuvien ryhmässä, kun heitä verrattiin vähiten liikkuviiin. (Julkaistu 4.7.2011) Liikunta ehkäisee sydämen eteisvärinää vain vähän Liikunta pienentää vaaraa sairastua eteisvärinärytmihäiriöön, mutta vaikutus on pienehkö ja johtuu lähinnä ylipainon vähentymisestä. Ylipaino on korkean verenpaineen ohella keskeinen ehkäistävissä oleva eteisvärinän riskitekijä. Tulokset viittaavat siihen, että vaikka säännöllinen liikunta auttaa sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä, sen vaikutus eteisvärinöihin on vähäinen. Eteisvärinää on joka kymmenennellä yli 65-vuotiaalla, ja se yleistyy iän myötä. Eteisvärinän tärkein riskitekijä on korkea verenpaine, mutta myös muut sydänsairaudet, lihavuus, diabetes ja tupakointi voivat altistaa sairastumiseen. (Julkaistu 12.5.2011) x Vammaisilla lapsilla ei ole asiaa liikuntakerhoihin Aija Saari A Erityistä tukea tarvitsevien lasten mahdollisuudet osallistua yleiseen liikuntaan paranevat vain konkreettisten tekojen kautta. Espoon Tapioiden ja VAUn toteuttamissa perhepäivissä on rohkaistu vammaisten lasten perheitä mukaan Espoon Tapioiden järjestämään soveltavaan urheilukouluun. ija Saaren tuoreesta liikuntapeda- listumiseen ja osallistumisen esteisiin. gogiikan väitöstutkimuksesta selSaaren tutkimuksessa selvisi muiviää, että vammaisilla lapsilla ei ole vie- den muassa se, että vammaisilla lapsillä mahdollisuutta osallistua yleisiin lii- la ei nykyisin ole mahdollisuutta osalkuntakerhoihin. Inkluusiota edistäisi- listua yleisiin liikuntakerhoihin. vät sellaisten matalan kynnyksen ker– Liikunnallisen iltapäivätoiminnan hojen lisääminen, jotka eivät perustu hankkeiden retoriikka lapsilähtöisyykilpailuun tai vertailuun. Myös erityis- destä ja matalan kynnyksen toiminnasliikunta voi toimia väylänä kaikille avoi- ta ei näytä koskevan vammaisia lapsia. meen toimintaan. Vammaisten lasten ajatellaan kuuluvan Saari tutki väitöstyössään vammais- ”jonnekin muualle” ja hyötyvän enemten ja erityistä tukea tarvitsevien las- män omissa erityisryhmissään harrasten osallistumista liikunnallisen ilta- tamisesta, Saari tulkitsee. x päivätoiminnan hankkeissa vuosina 2004–2007. Hän selvitti, millaista kai- Saari, Aija. Inkluusion nosteet ja esteet kille avoin liikunta ja urheilu on, millai- liikuntakulttuurissa – Tavoitteena sia liikuntakerhomalleja erityistä tukea kaikille avoin liikunnallinen tarvitseville lapsille on luotu sekä mil- iltapäivätoiminta. Jyväskylän yliopisto. laisia integraatio- ja inkluusiostrategi- Väitöskirjasta on julkaistu oita liikuntatoiminnan järjestäjillä on. Liikunta&Tiede -lehdessä 4/2011 Lisäksi Saari selvitti perheiden näkö- artikkeli ”Erikseen ollaan ja erikseen kulmia liikunnan harrastamiseen, osal- jäädään?” Lapsen vähäinen liikunnallinen leikki ennustaa huonoa kuntoa L asten motoriset ongelmat ja haluttomuus leikkiä liikunnallisia leikkejä saattavat johtaa vähäiseen liikuntaan ja huonoon kestävyyskuntoon nuoruusiässä. LIKES-tutkimuskeskuksen, Suomen CP-liiton, Oulun ja Jyväskylän yliopistojen sekä Työterveyslaitoksen tutkimuksessa oli mukana 5 767 vuonna 1986 syntynyttä lasta PohjoisSuomesta. Lasten motorisia taitoja ja halukkuutta osallistua liikunnallisiin leikkeihin kysyttiin lasten vanhemmilta lasten ollessa 7–8-vuotiaita. Tutkittavien ollessa 15–16-vuotiaita, he arvioivat itse liikunnallista aktiivisuuttaan ja osallistuivat polkupyöräergometritestiin, jolla mitattiin nuorten kestävyyskuntoa. Tulosten mukaan pojilla esiintyi enemmän motorisia ongelmia lapsuudessa kuin tytöillä, mutta he osallistui- vat innokkaammin liikunnallisiin leikkeihin kuin tytöt. Nuoruusiässä pojat olivat liikunnallisesti aktiivisempia kuin tytöt ja heillä oli myös parempi fyysinen kunto. Lapset, jotka eivät mielellään leikkineet liikunnallisia leikkejä, liikkuivat vähemmän ja olivat huonommassa kunnossa nuoruusiässä kuin liikunnallisista leikeistä innostuneet lapset. Pojilla myös lapsuuden motoriset ongelmat ennustivat vähäistä liikuntaa 16 vuoden iässä. Liikkumattomuus ja huono kunto olivat erityisen yleisiä nuorilla, joilla esiintyi motorisia ongelmia ja jotka eivät mielellään osallistuneet liikunnallisiin leikkeihin 7–8-vuoden iässä. Tutkija Marko Kantomaan mukaan tutkimuksen tulokset osoittavat, että liikunnallisen leikin ja motoristen taitojen kartoittamisen avulla on mahdollista tunnistaa lapsia, joilla on suurentunut liikkumattomuuden ja huonon fyysisen kunnon riski nuoruusiässä. Tukemalla näiden lasten motorista oppimista ja kannustamalla heitä liikunnallisiin leikkeihin on mahdollista edistää heidän liikunnallista aktiivisuutta ja kuntoa myöhemmällä iällä. x Lisätietoa: Kantomaa Marko T., Purtsi Jarno, Taanila Anja M., Remes Jouko, Viholainen Helena, Rintala Pauli, Ahonen Timo, Tammelin Tuija H.: Motor Problems and Low Preference for Active Play in Childhood Are Associated with Physical Inactivity and Low Fitness in Adolescence. PLos ONE -lehti PLoS ONE 6(1): e14554. doi:10.1371/journal.pone.0014554. Soveltavan liikunnan lehti 17 Soveli 2/2011 Oululainen Sari Holappa odottaa vuoroaan porilaisen Aila Mäkisen lennättäessä nahkapalloa. CP-liiton väki kisasi 25. kertaa bocciassa O n kulunut tasan 25 vuotta ensimmäisistä Suomen CP-liiton järjestämistä bocciakisoista, kun liiton 25 vuotis-bocciamestaruuskilpailut pelataan Lappeenrannassa 8.–9.10.2011. Juhlakilpailuihin osallistui 35 kilpailijaa vähintään 10 eri paikallisyhdistyksestä. Kisatunnelma oli huikea ja ihmiset nauttivat boccian peluusta. Lauantaina oli henkilökohtaiset kilpailut (VAU-luokat 1–4) ja sunnuntaina miteltiin joukkuekilpailut. Tulokset voi lukea viereiseltä sivulta. Tavoitteena kilpailuissa on antaa yhdenvertainen osallistumismahdollisuus saman vammaryhmän osallistujille. Juhlakilpailut järjestivät Suomen CPliitto ja Etelä-Saimaan CP-yhdistys. Muita toimijoita olivat Lappeenrannan fysioterepian opiskelijat, CP-liiton työntekijät sekä muut yhdistysaktiivit. Soveltavan liikunnan lehti 18 CP-boccian ”isä” Olavi Härkönen pani aikanaan alulle liiton bocciakisat. – Boccia-peli tuli aikoinaan Suomeen 1970-luvulla. Osallistuin itse ensimmäisen kerran 1984 Invalidiliiton bocciakisoihin ja silloin huomasin, että on vaikea pärjätä kisaluokissa. Ehdotin CP-liitolle, että järjestettäisiin omat kilpailut, joissa luokitukset mahdollistaisivat CPvammaisenkin pärjäämisen. Ehdotukseni ansiosta vuonna 1987 järjestettiin ensimmäiset CP-liiton bocciakilpailut, Härkönen kertoo. Historiasta tähän päivään: bocciakisojen perinne jatkuu ja myös ensi vuonna järjestetään CP-liiton bocciakilpailut. Kisoissa oli hyvä ja urheiluhenkinen tunnelma. Ensi vuotta odotellessa! x TEKSTI Tiia Kantanen KUVAT Jaana Teräväinen Soveli 2/2011 CP-boccian isä Olavi Härkönen oli järjestämässä myös liiton 25-vuotisjuhlaturnausta. Aila Mäkinen osallistui jo vuoden 1987 bocciakilpailuihin A ila Mäkinen edusti kisoissa Porin seudun CP-yhdistystä, sijoittuen lopulta naisten sarjassa kolmanneksi ja joukkuekilpailussa ykköseksi. Vaatimattoman oloinen nainen kertoo, että kisoja varten valmistauduttiin huolella. – Harjoittelemme Porissa vapaa-aikaviraston tiloissa yhdessä muiden eläkeläis- ja vammaisyhdistysten kanssa keskiviikko- ja perjantaiaamuisin. Kilpailujen lähestyessä treenasimme kovemmin, niin kuin muissakin lajeissa tehdään. Mäkinen osallistui joukkuekilpailuihin ensimmäisen kerran 1987. Hän on kerännyt talteen kaikkien kisojen käsiohjelmat. Kilpailut motivoivat Mäkistä harjoittelemaan. – On hyvä, että yrittäminen tähtää johonkin, se palkitsee kovan harjoittelun. On myös kiva seurata, miten lajissa kehittyy. Mäkisen Boccia-harrastus eteni kuin porttiteoriassa. Aluksi hän laski toisille tuloksia ja tuumasi, ettei pallojen heittely ole häntä varten. Yhtenä päivänä tutut reumayhdistyksen naiset saivat hänet houkuteltua pelikentälle. Se oli menoa. – Joku heitto taisi onnistua, ja ajattelin, että tämä onkin kivaa! Boccia on taito- ja taktiikkalaji, jossa oppii tuntemaan vastustajien heittotyylin, Mäkinen kertoo. x Luokan 1–2 heittovuorossa tähtää Monika Dahlberg. Maajoukkueessa bocciaa pelaava Jari Rummukainen on räätälöinyt pyörätuoliinsa sopivan, säädettävän bocciakourun. Avustaja ja valmentaja Sari Aittokoski (vas.) siirtää kourun Rummukaisen haluamaan kohtaan. Kilpailujen tulokset Henkilökohtainen kilpailu TEKSTI Heidi Hölsömäki Luokat 1–2 Boccia 1. Teemu Mäkinen, Pirkanmaan CP-yhdistys 2. Timo Ollikka, EteläSaimaan CP-yhdistys 3. Terttu Lindström, Etelä-Saimaan CP-yhdistys 4. Roope Järvinen, Pirkanmaan CP-yhdistys 5. Jari Rummukainen, Pohjois-Karjalan CP-yhdistys 6. Juha Soikkeli, KeskiSuomen-CP-yhdistys ▹ Boccian pelivälineinä on sisäkilpailuissa 13 nahkaista palloa, joista kuusi on punaista ja kuusi sinistä. Lisäksi on valkoinen maalipallo. ▹ Ulkona pelataan kovilla muovipalloilla, joiden värit ovat samat kuin sisäpallojen. ▹ Bocciassa on tavoitteena pelata omat nahkapallot mahdollisimman lähelle maalipalloa, petanquen tapaan. ▹ Palloa voi heittää, potkaista, vierittää tai heittää käyttämällä vierityskourua ja avustajaa. ▹ Boccia lausutaan suomalaisittain niin kuin se kirjoitetaan eli ’bokkia’. Virallista käännöstä ei ole, ja lajista puhutaan myös ’botsana’. ▹ Lisätietoa ja lähde: www.vammaisurheilu.fi ja lajikoordinaattori Harri Lindblom. Luokat 3–4 Miehet 1. Mika Taimi, Porin seudun CP-yhdistys 2. Jarkko Kyläniitty, Porin seudun CP-yhdistys 3. Ari Tuomikoski, EteläSaimaan CP-yhdistys 4. Jouni Nordlund, Porin seudun CP-yhdistys 5. Jori Itkonen, EteläSaimaan CP-yhdistys 6. Jorma Tyrmi, EteläSaimaan CP-yhdistys Luokat 3–4 Naiset 1. Päivi Miettinen, Porin seudun CP-yhdistys 2. Tuula Koivula, Uudenmaan CP-yhdistys 3. Aila Mäkinen, Porin seudun CP-yhdistys 4. Sari Holappa, Oulun seudun CP-yhdistys 5. Maija Tikka, EteläSaimaan CP-yhdistys 6. Tarja Haltsonen, EteläSaimaan CP-yhdistys Joukkuekilpailu 1. Pori I (Päivi Miettinen, Aila Mäkinen, Jarkko Kyläniitty ) 2. Etelä-Saimaa V (Vilho Lähde, Marjatta Hirvikallio, Jori Itkonen) 3. Pori II (Mika Taimi, Eerik Lehto, Jouni Nordlund) 4. Etelä-Saimaa II (Ari Tuomikoski, Tarja Haltsonen, Jorma Tyrmi) 5. Pohjois-Suomi (Sari Holappa, Tiia Kantanen, Susanna Holmisto) 6. Uusimaa (Tim Dahlberg, Leena Särelä, Tuula Koivula) Soveltavan liikunnan lehti 19 Soveli 2/2011 VÄ L I N EV I N K K I 5 4 7 1 2 3 6 8 3 9 Kesää kohti kurotellen P entti Tiainen ja Lauri Louhelainen ovat toteuttaneet myös kesäkalastukseen sopivan tuolin, lähtökohtanaan tavallinen pyörivä toimistontuoli (oik.). Tuolin jaloista otettiin rullat pois ja tukiputken saa vaihdettua lyhyeen, 15 sentin korkuiseen putkeen. Niiden avulla painopiste pysyy riittävän alhaalla, kun tuoli lasketaan veneen etu- tai takapenkille eli savolaisittain ”teljulle”. Tuoliin kiinnitetyn vapatelineen kallistuskulmaa ja suuntaa saa säädettyä, ja pyörivä tuoli helpottaa liikkumista. x Lisää kuvia ja kalavinkkejä netissä: kalapentti.suntuubi.com Soveltavan liikunnan lehti 20 Soveli 2/2011 Kala-Pentin pilkkituoli Kun jotain oikein haluaa, sen eteen on valmis näkemään unia. Unia, jotka toteutuvat. – Halvannuin vuonna 1999 vasemmalta puolelta. Sitä ennen harrastin kalastusta intensiivisesti. Nyt on ollut pakko kehitellä sopivia apuvälineitä niin kesä- kuin talvikalastukseeni. Toivon, että ideoista on hyötyä laajemmaltikin saman kohtalon kokeneille. Näillä sanoin imatralainen, syntyjään savolainen Pentti Tiainen lähestyi Sovelin toimitusta. Tiainen on kuntoutunut aivohalvauksen ja muutaman kuukauden pyörätuolijakson jälkeen hyvin. Entinen vasenkätinen joutui opettelemaan oikeakätiseksi, mutta kalamiehen onneksi avokelojen kätisyys on helppo vaihtaa. Hyvänä päivänä taakse jää 500 metrin kierros luontopolulla ja spastisuutta eli lihasjäykkyyttä helpottaa päivittäinen kotijumppa. Viereisen sivun kuvissa esitellään ”Kala-Pentin” uusin tuoliratkaisu, pilkkituoli. Tiainen on kehitellyt sitä yhdessä metalli-alan ammattilaisen ja lankomiehensä Lauri Louhelaisen kanssa. – Annan vaimon velipojalle idean ja hän toteuttaa sen omalla tavallaan, yleensä paremmin kuin ajattelin, Tiainen kertoo. Idea pilkkituoliin jäi muhimaan jo vuosia sitten, kun Tiainen näki March Fishing -yrityksen valmistaman esikuvan kuntoutusjaksollaan Kruunupuistossa. Nykyisin tuoleja ei tiettävästi myydä kaupallisesti. Yksityiskohtien kauneutta Uusi tuoli ratkaisuineen hiipi uniinkin ennen kuin konkeritisoitui lankomiehen käsissä. Huhtikuussa pilkkituoli kävi Rautjärvellä neitsytmatkallaan, ja ensimmäiset ahvenet nousivat sen seurassa Ahdin sylistä. Mukana Tiaisella oli myös hänen vapaa-ajan avustajansa Vesa Rautio, joka auttoi Tiaista siirtymisissä, syötin kiinnittämisessä ja isompien kalojen nostamisessa. Talvikalastustuoli on monikäyttöinen. Penkin edessä töröttävään vapatelineeseen (1) saa viritettyä vavan ootto-ongen tapaan ja toimivalla kädellä voi narrata toista kalaa. Ootto- tai oottionki tarkoittaa nojalleen asetettua vapaa, jolla ongitaan passiivisesti, tärppiä odotellen. – Pyydän avustajaani sijoittamaan tuolin sopivaan kohtaan niin, että ootto-onki osuu suoraan avantoon. Kun kala nappaa, vapa kallistuu hyvin telinettä vasten, Pentti Tiainen kuvailee. Tuoli perustuu ylösalaisin käännettyyn muovilaatikkoon, jonka pohjaksi on kiinnitetty märkää sietävä vesivanerilevy. Täysin omaa tuotekehittelyä tuolissa edustaa haarukkavavalle sopiva teline (2). Kaikki osat ovat helposti irrotettavia, esimerkiksi istuinlaatikko lepää jalaksilla metallitappien päälle (3) . Istuimen reiästä (4) on helppo poimia kulloiseenkin tilanteeseen tarvittava vapa ja mormuska. Solumuovilla päällystetty tuoli pitää talvipakkasillakin takapuolen lämpimänä, ja saranoistaan taittuva selkänoja (5) antaa istujalle lisätukea. Pidemmillä matkoilla jalat voi nostaa eturaudan päälle (6) avustajan vetäessä kelkkaa. Tuolia voi kuljettaa myös selässä kantohihnojen (7) avulla. Sitten vain tuoli peräkonttiin ja menoksi! Kolme toivetta tuleville pilkkireissuille Tiainen huomasi viime kevään testimatkalla tuolissa jatkokehiteltävää. Ensimmäisenä on tarkoitus parantaa tuolin jalaksia (8) . – Talvituolin halkaisijaltaan 20 millin putkijalat upottivat hangessa. Tarkoituksemme on liittää niiden alle tyttäriltäni jääneet kantavammat ja luistavammat sukset, Tiainen sanoo. Pohdimme porukalla, että Kamupulkka saattaisi sopia tuolin alle. Antti Tulasalo Malikkeelta vinkkaa, että Stiga-kelkan jalaksia saa varaosina ja niissä on valmiiksi putkikiinnistys, joka voisi sopia suoraan nykyisten metalliputkien alle. Tiaisen toinen toive ensi talven pilk- – Halvaantumisen jälkeen luulin, että nyt loppui kalastus. Hyvä tuttuni sai minut houkuteltua veneeseen ja aluksi pelotti hirveästi, mutta eipä enää, kalastusliikkeenkin aikanaan omistanut Pentti Tiainen kertoo. kireissuille on haarukka, johon siimaa voisi keriä kalan tärpätessä. Nykyinen 25-sentin levyinen Risto Tenhun tekemä haarukkavapa (9) on hyvä, mutta siiman kelaaminen ei tahdo yksikätiseltä onnistua. – Nyt kädet loppuvat kesken, kun vapaakin pitäisi pidellä jossain. Vaimon velipoika lupasi tehdä uuden haarukkasysteemin. Terveessä kädessä on silloin tavallinen pilkkivapa ja kun kala iskee kiinni, laitan vavan telineeseen, otan siimasta kiinni ja kelaan sitä ulospäin osoittavien haarukan tappien varaan, Tiainen suunnittelee. Kolmaskin toive Kala-Pentillä on mielessään: – Koukun saa kalasta helposti irti yhdellä kädellä, kun laittaa kalan jalan alle ja kääntää koukun irti. Toukan kiinnittäminen koukkuun on hankalampaa. Saisikohan penkkiin kiinnitettyä semmoisen naulan, jossa mormuskan koukku pysyisi toukan kiinnittämisen ajan. Ehkä näistä täytyy vielä nähdä muutama uni… x TEKSTI Heidi Hölsömäki KUVAT Jaana Teräväinen Soveltavan liikunnan lehti 21 Soveli 2/2011 Avustajan kanss Kaisa Karvoselle pyörätuolirugbyjoukkueen avustaminen on jo enemmän harrastus kuin työtä. Juha Salminen kiittää avustajien asennetta. Soveltavan liikunnan lehti 22 Soveli 2/2011 sa liikkeelle Moni liikuntaharrastus mahdollistuu avustajan ansiosta. Turkulainen pyörätuolirugbyjoukkue on huomannut yhteiset avustajat käteväksi ratkaisuksi. TEKSTI Mari Vehmanen KUVAT Mari Männistö Turkulainen pyörätuolirugbyn pelaaja Juha Salminen vastaa empimättä kysymykseen, kuinka tärkeitä avustajat ovat lajin harrastajille. − Ilman avustajia ainakaan meidän joukkuettamme ei yksinkertaisesti olisi. He ovat koko homman ehdoton edellytys, hän määrittelee. Juha Salminen pelikavereineen on löytänyt hyvän tavan kattaa koko ryhmän avustajien tarve. Joukkueella on kerrallaan kaksi vakituista avustajaa. Kumpikin on solminut sopimuksen nimellisesti yhden pelaajan kanssa − mutta käytännössä avustajat ovat koko ryhmän käytössä. − Tämä on kaikin puolin helpoin järjestely. Minulla itselläni esimerkiksi on päätös 40:stä vapaa-ajan avustustunnista kuukaudessa, ja tuosta määrästä riittää hyvin joukkueen kesken käytettäväksi, Salminen sanoo. Säännöllisten harjoitusten lisäksi avustajat ovat osallistuneet pelireissuille ja -tapahtumiin. Luotettavuus tärkeintä Rugbyporukka on huomannut, että yhdelle avustajalle harjoitukset olisivat turhan iso urakka. Kahden hengen voimin treenien avustaminen sen sijaan sujuu näppärästi. − Salivuoromme alkaessa on siirryttävä pelituoleihin sekä tarkastettava kiinnitykset ja varusteet. Myös itse pelin aikana saattaa tulla kaatumisia, välinerikkoja tai muuta avuntarvetta. Ja lopuksi vaihdamme taas avustajien tuella omiin tuoleihimme ja arkivaatteisiin, Juha Salminen kuvailee. Hänen mukaansa vaihtuvat keikkaavustajat eivät ole palloilujoukkueelle paras ratkaisu. – Tässä on paljon opeteltavaa: erilaisia remmejä, lukituksia, säätöjä ja niin edelleen. Menee muutama kerta, että avustaja perehtyy näihin yksityiskohtiin ja oppii myös tuntemaan meidät joukkueen jäsenet, Salminen sanoo. jatkuu Soveltavan liikunnan lehti 23 Soveli 2/2011 Juha Salmisen mielestä luotettavuus ja täsmällisyys ovatkin joukkuetta avustavan kaikkein tärkeimpiä ominaisuuksia. – Ei käy päinsä huomata vasta harjoituksissa, ettei avustaja tänään saapunutkaan. Siinä tapauksessa on monta ihmistä tehnyt hukkareissun, ja harjoitusvuoro jää käyttämättä. Palveluasenne on Salmisen mukaan avustajiksi ryhtyvillä ihmisillä yleensä kohdillaan. – Ja itse kyllä ainakin arvostan kovasti heidän panostaan. He käyttävät tähän hommaan iltojaan varsin vaatimatonta korvausta vastaan. Herjaa heittäen Kaisa Karvonen avustaa pyörätuolirugbynporukkaa kolmatta vuotta. – Aikoinaan Turkuun muuttaessani työskentelin jonkin aikaa henkilökohtaisena avustajana. Ja vaikka nykyään päivätyöni on opetusalalla, halusin tavalla tai toisella jatkaa myös avustamista − tehdä vapaa-ajalla jotain hyödyllistä, Kaisa Karvonen kertoo. Hän hakeutui Turun Avustajakeskuksen listoille. Siellä silmiin osui ilmoitus, jossa rugbyjoukkue haki vakituista avustajaa. – Laji sinänsä oli minulle ihan vieras. Siinä sitten viestittelin Juhan kanssa ja opiskelin netistä, millaista tämä pyörätuolirugby oikein on. Rentoon peliporukkaan oli Kaisa Karvosen mukaan helppo kotiutua. – Tietynlaista hurttia huumoria tämä vaatii myös avustajalta. Ehkä jo lajin luonteesta johtuu, että harjoituksissa heitetään aika rankkaakin herjaa. Ei- kä avustaja voi kauhistella tai hyssytellä salin laidalla: törmäykset ja jopa kaatumiset kuuluvat asiaan. Myös tietty määrä fyysistä voimaa on Kaisa Karvosen mukaan tarpeen, koska osa pelaajista on nostettava tuolista toiseen. – Avuntarpeet vaihtelevat kovasti. Eräs seikka joukkueen jäseniä kuitenkin yhdistää. Heistä jokainen on sinut oman vammansa kanssa. Myös tuomarointia Viime talvena Kaisa Karvonen alkoi laajentaa tehtävänkuvaansa ja osallistua avustamisen lisäksi itse pelitapahtumiin. – Homma vaan veti vähitellen mukaansa. Aluksi heitin aloituspalloja ja otin aikaa. Nyt olen alkanut opetella myös tuomarointia ja viheltää pelejä, Kaisa Karvonen kertoo. Hänen mukaansa rugbytreenit ovat näin tulleet entistäkin mielekkäämmiksi. – Tämä tuntuu harrastukselta eikä työltä. Kiireisenkin päivän päätteeksi on aina mukava tulla harjoituksiin ja heittää läppää tutussa porukassa, Kaisa Karvonen sanoo. Juha Salminen rohkaisee myös muita joukkuelajien harrastajia kokeilemaan yhteisten avustajien käyttöä. Osallistuminen on tällöin mahdollista ilman henkilökohtaista avustajaa tai seuralaista. – Olemme saaneet hyvää palvelua Avustajakeskuksesta. Eivätkä edes paperityöt ole mitenkään vaikeita. Itse ilmoitan kerran kuukaudessa avustajien tunnit eteenpäin palkkioiden tilitystä varten. Juha Salminen itse ei toistaiseksi ole tarvinnut erillistä avustajaa työhön tai kotiin, vaan vapaa-ajan aktiviteetteihin tarkoitetut tunnit riittävät. – Jos töissä tarvitsen apua, saan sitä työkavereilta. Kotona taas tukena on avopuoliso. Mutta iän karttuessa tilanne voi tietysti muuttua. x Marko Kortesalon ja Kaisa Karvosen avulla koko joukkue siirtyy kätevästi pelituoleihin. Soveltavan liikunnan lehti 24 Soveli 2/2011 Liikunnassa avustaminen innostaa Varsinais-Suomessa avustajatoiminta vetää runsaasti myös vapaaehtoisia. Vapaaehtoinen, palkaton avustaminen tuntuu olevan suoranainen buumi ainakin Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella. – Meillä on noin 500 vapaaehtoista. Ja kaikki heistä tosiaan ovat mukana toiminnassa eivätkä vain roiku niminä listoilla, Avustajakeskuksen toiminnanjohtaja Sirke Salmela kertoo. Keskuksen palvelut jakautuvat selkeästi kahteen osaan. Vaikeavammaisille, kunnan avustuspäätöksen saaneille keskus välittää palkallista henkilökohtaista apua. Vapaaehtoisten palveluja taas voivat saada hekin, joilla ei avustuspäätöstä ole. – Usein meiltä kysellään, eivätkö nämä kaksi toimintoa sotkeudu tai haittaa toisiaan. Ainakaan toistaiseksi tällaisia ongelmia ei ole ollut, Sirke Salmela toteaa. Vammaispalvelulain muutos ja henkilökohtaisen avun vähimmäistunti- määrien kasvu vaikutti hänen mukaansa hieman yllättävälläkin tavalla keskuksen toimintaan. – Siihen olimme varautuneet, että palkallisen henkilökohtaisen avun kysyntä lisääntyy. Mutta myös vapaaehtoispuolella volyymit ovat kasvaneet. Avustaminen yleensä ja keskuksen palvelut ovat nimittäin olleet uuden lain myötä kovasti esillä julkisuudessa. Viidakkorumpu toimii Vapaaehtoiset hakeutuvat toimintaan Sirke Salmelan mukaan kahta kautta. Viidakkorumpu on erittäin tehokas: hyvin moni vapaaehtoiseksi ilmoittautuva kertoo tuttujen suositelleen avustamista. – Lisäksi järjestämme joka vuosi useita aloituskursseja vapaaehtoisille. Ne täyttyvät todella hyvin. Motiiveita tulla mukaan on paljon: halu tehdä vapaaajalla jotakin järkevää ja olla hyödyksi muille. Moni opiskelija taas kerää tärkeää kokemusta työelämää varten, Salmela kertoo. Sirke Salmelan mukaan varsinkin vapaaehtoispuolella kysyntä painot- Apua vapaa-aikaan vähintään 30 tuntia kuussa ▹ Oikeus henkilökohtaiseen apuun on määritelty vammaispalvelulaissa. ▹ Jokaiselle vammaispalvelujen käyttäjälle on laadittava henkilökohtainen palvelusuunnitelma, joka ohjaa palvelujen järjestämistä. ▹ Päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten henkilökohtaista apua on järjestettävä kunkin henkilökohtaisen tarpeen mukaan. ▹ Vapaa-aikaan, kuten harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen Juha Salmiselle pyörätuolirugbytreenit merkitsevät ennen kaikkea kuntoilua ja yhdessäoloa. Varusteiden on oltava kunnossa. ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen, on järjestettävä henkilökohtaista apua vähintään 30 tuntia kuukaudessa, ellei vähäisempi määrä turvaa välttämätöntä avun tarvetta. Ennen vuotta 2011 vähimmäismäärä oli 10 tuntia kuukaudessa. ▹ Kyseessä on vähimmäismäärä, joten tarvittaessa tunteja voi saada enemmänkin. ▹ Lisätietoa: www.sosiaaliportti.fi > Vammaispalvelujen käsikirja tuu selkeästi nimenomaan liikunnassa avustamiseen. – Sanoisin, että vapaaehtoisten tunneista lähes 70 prosenttia liittyy tavalla tai toisella kuntoiluharrastuksiin. Varmasti kaikkein tyypillisintä on käyttää avustajaa uimahallikäynteihin. Niin ikään ulkona lenkkeily on suosittua. Liikunta palvelusuunnitelmiin Liikunnalliset keikat ovat Sirke Salmelan mukaan myös avustajien mieleen. – Uudenkin avustajan on helppo aloittaa tällaisista selkeistä ja toiminnallisista hommista. Osa vapaaehtoisista toimii säännöllisesti kunnan tarjoaman liikuntaryhmän apuna. Tällaisia ryhmiä on esimerkiksi vesivoimistelussa, tasapainoharjoittelussa ja pallopeleissä. – Tämä on kunnillekin oikein järkevää toimintaa. Avustajien ansiosta kaikki harrastajat liikkumisen rajoituksiin katsomatta pystyvät osallistumaan samoihin ryhmiin, Sirke Salmela sanoo. Sirke Salmelan havaintojen perusteella liikuntaharrastuksia ei edelleenkään eritellä vaikeavammaisten palvelusuunnitelmiin. Avustustunnit myönnetään vain yleisesti ”vapaa-aikaan”. x TEKSTI Mari Vehmanen Soveltavan liikunnan lehti 25 Soveli 2/2011 – Robinin lisäksi liikun paljon Sirpa-vaimon ja koirien kanssa, Reko Hotti kertoo. Avustaja Robin Chauter auttaa häntä esimerkiksi liikuntapaikalla siirtymisissä. Soveltavan liikunnan lehti 26 Soveli 2/2011 TEKSTI Mari Vehmanen KUVAT Arto Tulima Reko ja Robin liikkuvat monipuolisesti Aivoinfarktista kuntoutuva Reko Hotti suuntaa liikuntahallille, uimaan tai ampumaradalle henkilökohtaisen avustajansa Robin Chuterin kanssa. Kajaanilaisen Reko Hotin liikuntaharrastukset muuttuivat kerralla vuonna 2005 − kuten koko muukin elämä. Hotti sai täysin yllättäen aivoinfarktin ollessaan ainoastaan 33-vuotias. − Olin silloin elämäni kunnossa. Maratoneja oli takana muutama. Paiskin töitä ja urheilin hullun lailla, Hotti muistelee. Alkuun infarktin jälkeen edes istuminen ei onnistunut. Nykyään Hotti liikkuu sisätiloissa nelipistekepin tai kyynärsauvan kanssa. Ulkona pidemmillä matkoilla käytössä on pyörätuoli. Vähitellen kuntoutumisen edetessä liikuntaharrastukset ovat jälleen alkaneet. Lajit on vain täytynyt valita uudelleen. − Olin juuri ennen sairastumistani innostunut metsästyksestä. Maastoon lähtö on infarktin jälkeen täytynyt vaihtaa ampumaradalla harjoitteluun. Se on hyvää silmä- ja käsitreeniä. Fysioterapeutin suunnittelemaan kuntouttavaan liikuntaan kuuluu monenlaista harjoittelua keihäänheitosta aina nyrkkeilysäkin hakkaamiseen. Hotin muita lajeja ovat esimerkiksi boccia ja uinti. − Uimahallissa ihmiset tuntuvat ihmettelevän, että kuinka tuo kaveri oikein pysyy pinnalla. Mutta altaassa pääsen lujaa, Reko Hotti myhäilee. Hän arvioi säännöllisen liikunnan olevan omalle hyvinvoinnilleen aivan ensiarvoisen tärkeää. − Kyllä vaikkapa vesijuoksulenkin ja Reko Hotti tuumailee keihäänheittopaikalla. Avustaja tukee pyörätuolia heiton aikana ja hakee keihään takaisin seuraavaa heittoa varten. saunan jälkeen olo on koko loppupäivän mahtavan rento. Yhteistyö toimii Monipuolisen harrastamisen tekee mahdolliseksi oma henkilökohtainen avustaja. Reko Hotilla on avustaja käytössään kuusi tuntia jokaisena arkipäivänä. Tuosta määrästä riittää hänen mukaansa hyvin tunteja myös liikunnalle. − Alkujaan fysioterapeuttini Outi Leinonen vinkkasi minulle, että olisin oikeutettu henkilökohtaiseen avustajaan. Esimerkiksi kotikunnan puolelta tätä mahdollisuutta ei aktiivisesti tarjottu. Puolisen vuotta Reko Hotin avustajana on toiminut brittisyntyinen Robin Chuter. Kaksikon yhteistyö toimii Hotin mielestä hyvin. – Meillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, esimerkiksi ampumaurheilu. Saan sitä paitsi Robinin kanssa erinomaista kielikoulua, sillä kommunikoimme englanniksi, Reko Hotti kertoo. Hyvä avustaja on hänen mukaansa sellainen, joka osaa auttaa päivän ohjelman organisoimisessa. Huumorintajukaan ei ole pahitteeksi. − Aina ei silti jaksa olla kulussa. Välillä surffailemme Robinin kanssa netissä tai vaan rentoudumme ja katselemme leffoja. Kesällä meillä oli tapana kuntoilemassa käytyä palkita itsemme torilla lettukahveilla, Reko Hotti kertoo. Hän rohkaisee kaikkia avustajaa käyttäviä kokeilemaan ennakkoluulottomasti uusiakin liikuntamuotoja. − Hyviä lajejahan on vaikka kuinka paljon. Ja avustajan kanssa pääsee useimpiin sellaisiinkin harrastuspaikkoihin, jotka muuten olisivat liian hankalia. x Soveltavan liikunnan lehti 27 Soveli 2/2011 Mikko Käkelä ja KKI-ohjelma Koonnut Heidi Hölsömäki TA PA H T UM I A SuomiMies-kiertueen testeissä miehet saivat hikoilematta tietoa omasta kehonkoostumuksestaan, lihasvoimastaan ja kestävyydestään. Palaute testituloksista annettiin ryhmissä. 10 800 SuomiMiestä testautti kuntonsa 23286 S V uomiMies seikkailee -rekkakiertue päätti vuoden 2011 kiertueensa Turkuun 23. syyskuuta. Toukokuun ja syyskuun aikana rekkaan rakennettu kuntotestiasema vieraili yhteensä 30 paikkakunnalle. Kiertue huipentui Turkuun, jossa päätöspäivänä testattiin ennätykselliset 669 SuomiMiestä. Jokaisella paikkakunnalla riitti vilskettä ja kaiken kaikkiaan koko kiertueella kuntonsa kävi testauttamassa 10 800 miestä. Kiertue oli terveysliikuntaverkoston yhteinen hieno voimannäyte. Toritapahtumissa useat kansanterveys- ja liikuntajärjestöt sekä alan yritykset esittelivät toimintaansa ja tarjosivat miehille erilaisia mittauksia ja testejä. Kiertue osoitti, että monet miehet ovat kiinnostuneita huolehtimaan hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Hernesoppa maistui, eivätkä toisinaan pitkiksi venähtäneet jonot haitanneet. Miehet viihtyivät tapahtumissa ja testeissä, mikä ennustaa hyvää tämän tyyppisille tapahtumille jatkossakin. SoveLin jäsenjärjestöistä mukana olivat Hengitysliitto Heli, Suomen Diabetesliitto, Suomen Reumaliitto ja Suomen Sydänliitto. x vei vanhuksen ulos altakunnallinen Vie vanhus ulos -kampanja käynnistyi 19.4.2011 ja se huipentui valtakunnalliseen iäkkäiden ulkoilupäivään 6. lokakuuta. Kampanjan avulla edistettiin ulkoilussa apua tarvitsevien ikäihmisten ulkoilua. Yli 23 000 ihmistä tarttui lopulta Ikäinstuutin ja sen taustalla olevan Kuntokallio-säätiön haasteeseen. Kampanja käynnistyy seuraavan kerran 4.10.2012.x Lisätietoa: www.vievanhusulos.fi 1 000 000 kertaa ylös sohvalta? A TEKSTI Katri Väisänen llergia- ja astmaliitto haastaa Nouse sohvalta -kampanjassaan suomalaiset nousemaan miljoona kertaa sohvalta vuoden 2012 loppuun mennessä. Liity joukkoon! x Lisätietoja kiertueesta ja vinkkejä miesten liikuntaan: www.suomimies.fi Lisätietoa osoitteesta: www.nousesohvalta.fi Soveltavan liikunnan lehti 28 Soveli 2/2011 Varpaat vauhtiin -kampanja kutsuu leikki- ja liikuntatreffeille P erheitä innostetaan kokoontumaan leikki- ja liikuntatreffeille päiväkodin pihalle aina kuukauden ensimmäinen lauantai klo 10–11. Treffit ovat osa päivähoidon valtakunnallista Varpaat Vauhtiin! -kampanjaa. Päivähoidon henkilökuntaa ei paikalla ole, vaan perheet tapaavat toisiaan vapaamuotoisesti. Treffeillä on tärkeä muistaa: ▹ Toiminta on vapaamuotoista. ▹ Jokainen vastaa oman lapsensa liikkumisesta ja turvallisuudesta. ▹ Lauantaiaamuna on hyvä tarkistaa, että piha on leikkikunnossa. ▹ Liikennejärjestelyjä ei tarvita, kun paikalle tullaan kävellen. Leikki- ja liikuntatreffeillä pyritään lisäämään lasten ja vanhempien yhteistä liikkumista. Samalla tutustutaan lapsen kavereihin ja toisiin vanhempiin. Treffeille sopivia leikkejä ovat muun muassa Vauhtivarvas-hippa ja Pesäpuu palaa: Vauhtivarvashippa: ▹ Lapset juoksevat karkuun aikuisia. Kun lapsi saadaan kiinni, hänet kaapataan syliin ja pyöräytetään pari kertaa ympäri. Sen jälkeen hippajuoksu taas jatkuu. Pesäpuu palaa: ▹ Yksi leikkijöistä on näätä ja muut ovat oravia. Oravat etsivät itselleen omat pesäpuut, jotka merkitään nauhalla. Kun näätä huutaa: ”Pesäpuu palaa!”, oravien on pakko vaihtaa pesiä keskenään. Näätäkin yrittää valloittaa itselleen pesäpuun ennen oravaa. Siinä onnistuessaan roolit vaihtuvat: oravasta tulee näätä ja näädästä orava. x Lisää vinkkejä: www.perheliikunta.fi Kutsu Liikuntatreffien julisteella perheet tapahtumaasi. Täydennä tyhjään kohtaan paikalliset tiedot. Julisteita saa maksutta SoveLista niin kauan kuin niitä riittää: tinja.saarela@soveli.fi Tampereen talviliikuntapäivässä voi liikkua apuvälinein tai ilman Markku Suominen P Talviliikuntapäivässä voi testata vaikkapa käsivoimiaan hiihtokelkkailun muodossa. Lisätietoa talvitapahtumasta 2012: timo.pelkonen@vammaisurheilu.fi irkanmaalaiset vammais- ja kansanterveysjärjestöt järjestävät keskiviikkona 8.2.2012 yhteisen talviliikuntapäivän. Päivä järjestetään toista kertaa Tesoman jäähallin ympäristössä ja tapahtumaan ovat tervetulleita kaikki talvisesta liikunnasta kiinnostuneet vammaan ja terveydentilaan katsomatta. Ohjelma noudattelee edellisvuotista tarjontaa mutta uuttakin kokeiltavaa saattaa olla mukana. Viime vuonna tapahtuma keräsi lumituiskusta huolimatta paikalle reilusti yli 200 talviliikunnasta kiinnostunutta kävijää. Päivän aikana oli mahdollisuus tutustua viiteen eri talviliikuntalajiin sekä kokea pulkkamäen vauhtia ja kisailujen jännitystä. Kokeiltavana oli hiihtoa, pilkkiä, lumikenkäkävelyä, luistelua ja curlingia. Lajeista ehdottomasti suosituin oli luistelu. Parhaimmillaan jäällä viilet- ti yhtä aikaa yli 50 luistelun kokeilijaa. Jäähallin jäällä oli testattavana monenlaisia luistelutukia sekä -kelkkoja, myös ilman apuvälineitä liikkuvia luistelijoita riitti ruuhkaksi asti. Kaukalon toisessa päädyssä järjestetty curling kokeilu osoittautui myös suosituksi. Oikeilla curlingkivillä ja -harjoilla pääsi ottamaan tuntumaa mistä lajista oikein on kyse. Hiihdon ohjauksesta vastasi todella kokenut hiihtoammattilainen, MM- ja olympiamitalisti Hilkka Riihivuori. Hänen opissaan kävi moni ensikertalainen kelkkahiihtäjä sekä iso joukko pystyhiihtäjiä. Lumikengillä tarvottiin pitkin lähimetsiä ja järvenjäätä. Liekö kova lumikenkäaskellus pelästyttänyt kalat piiloon, sillä pilkkikokeilijoiden saalis jäi sillä kertaa kalajuttujen tasolle. x TEKSTI Timo Pelkonen Soveltavan liikunnan lehti 29 Soveli 2/2011 TEKSTI Taru Schroderus Pajulahdessa painotetaan Liikuntakeskus Pajulahti on kirjannut soveltavan liikunnan yhdeksi toimintansa merkittävistä painopistealueista. Pajulahden kannalta linjaus tarkoittaa entistäkin monipuolisempaa kurssitarjontaa sekä riittävien resurssien ja osaamisen varmistamista soveltavan liikunnan asiakasryhmien sekä vammaisurheilijoiden tarpeisiin. Liikuntakeskus Pajulahden rehtori Lasse Mikkelsson sanoo linjauksen olevan pitkän prosessin tulos. Soveltavan liikunnan lehti 30 – Jo vuosikymmeniä jatkunut soveltavan liikunnan painotus liikunnanohjaajien opetuksessa, valtakunnan laajuisesti ainutlaatuinen Valkku-koulutus sekä nyt käynnissä oleva soveltavan liikunnan osaamis- ja resurssikeskushanke ovat muovanneet Pajulahtea hiljalleen soveltavan liikunnan tarpeisiin sopivaksi. Uuden, hallituksemme hyväksymän strategisen linjauksen myötä aiomme vahvistaa soveltavan liikunnan opetus- että valmennusresursseja sekä kehittää edelleen tilojemme esteettömyyttä, Mikkelsson kertoo. Pajulahti on kotimaisessa urheiluopistokentässä soveltavan liikunnan edelläkävijä. Soveli 2/2011 – Opetuksessa on perehdytty erityisryhmien tarpeisiin jo Sinikka Tuomisen ajoista, 1960-luvulta lähtien. On huikean hienoa ja rohkeaa, että urheiluopisto, joita ei ole yleensä mielletty soveltavan liikunnan palveluja tarjoavaksi paikaksi, päättää profiloitua sellaiseksi, Pajulahden soveltavan liikunnan osaamis- ja resurssikeskuksen projektipäällikkö Osku Kuutamo iloitsee. Pajulahti aikoo monipuolistaa entisestään liikunta- ja vapaa-ajan kurssitarjontaansa sekä suunnata voimavaroja vammaisurheilijoiden harjoitteluedellytysten kohentamiseen. Esimerkiksi vammaisurheiluun on palkattu VAUn, Paralympiakomitean ja Pajulah- Liikuntaseurat terveyden edistäjinä omassa lajissaan soveltamista Ilo liikuttaa -kursseja pitkäaikaissairaille Liikuntakeskus Pajulahden soveltavan liikunnan toimintaa kehitetään myös yhteistyössä SoveLin ja sen jäsenjärjestöjen kanssa. Erityisesti Ilo liikuttaa -hankkeessa vastataan pitkäaikaissairaiden ihmisten liikunnan tarpeisiin tarjoamalla uusia matalan kynnyksen sovellettuja liikuntakursseja. Pilottikursseja on pidetty tänä vuonna yhteistyössä Suomen Ni- velyhdistyksen, Suomen Selkäliiton, Suomen Reumaliiton ja Suomen Osteoporoosiliiton kanssa. – Kun kurssit järjestetään ja markkinoidaan yhteistyössä asiantuntijaorganisaatioiden kanssa, osallistumisen kynnys madaltuu etenkin sellaisten ihmisten kohdalla, jotka kokevat liikuntakeskuksen itselleen vieraaksi paikaksi. Harva tietää, miten loistavat tilat, liikuntavälineet, luontoliikuntamahdollisuudet ja osaavat ohjaajat meillä on, projektipäällikkö Nina Tohkanen toteaa ja rohkaisee osallistumaan seuraaville kursseille. x Lisätietoa: www.pajulahti.com Ilo liikuttaa -hankkeessa on järjestetty kesän ja syksyn aikana esimerkiksi Pajulahden selkäkoulu ja kuvan Notkeutta nivelille -kurssi. uomen Kuntoliikuntaliitto toteutti EU:n tukemana Sports Club for Health -hankkeen (SCforH) vuosina 2010-2011. Hankkeena aikana tehtiin käytännönläheinen ohjeistus paikallisille liikunta- ja urheiluseuroille terveyttä edistävän liikuntaohjelman toteuttamiseen. Mukana työssä ovat olleet keskeiset eurooppalaiset terveyttä edistävän liikunnan järjestöt sekä asiantuntijoita ja tutkijoita eri maista. SCforH-kirja on ilmestynyt englanniksi syyskuussa 2011 ja se on ladattavissa internetistä: www.kunto.fi/ en/sports-club-for-health/guidelineswork-packages/. Kirjaan on koottu tärkeitä perusteluja liikunnan terveyttä edistävistä vaikutuksista jokaisen seuratoimijan käyttöön sekä ohjeistus liikuntaohjelman toteuttamiseen. Lisäksi materiaalissa on laaja kokonaisuus hankkeen aikana järjestettyjen työpajojen tuloksista. Materiaali käännetään suomeksi vuoden 2011 aikana. SCforH-ohjeistuksessa on kolme vaihetta: suunnittelu, toteutus ja dokumentointi ja lisäksi joka vaiheessa on omat tarkemmat ohjenuorat. Ohjeistus auttaa seuraväkeä nimenomaan oman lajitoimintansa kehittämisessä siten, että lajin terveysvaikutukset ymmärretään entistä paremmin. Tavoitteena onkin käynnistää SCforH-hanke Suomessa vuoden 2012 aikana ja nostaa aikuisten harrasteliikunnan arvostusta sekä lisätä ymmärrystä liikunnan ja erityisesti eri urheilulajien terveysvaikutuksista. x TEKSTI Eerika Laalo-Häikiö Erkki Hämäläinen den kolmikantasopimuksella vammaisurheilun valmentajaksi brittiläinen Kevin Collet. S Kysy lisää: Suomen Kuntoliikuntaliitto, järjestöliikunnan päällikkö, eerika.laalo-haikio@kunto.fi tai 020 796 4437 Soveltavan liikunnan lehti 31 Soveli 2/2011 Joensuulaiset ikänaiset ammentavat kuntosalilta vahvuutta arkeen ja liikkumiseen. Kehittämishankkeessa on kokeiltu palvelujen ketjuttamista niin, että sosiaali- ja terveystoimen vanhuspalvelujen päivätoiminta valikoi osallistujat liikuntatoimen ja urheiluseuran yhteiseen voima- ja tasapainoryhmään. TEKSTI Reetta Kettunen KUVA Annu Jantunen Joensuu tuplasi liikuntaryhmät Kuntaliitos on mahdollisuus lisätä palveluja vähentämisen sijaan. Joensuun kaupunki selvitti laajentuessaan soveltavan terveysliikunnan tarpeet ja tiivisti yhteistyöverkostoa. Heini Lehikoinen kertoo kehittämisen karikoista ja onnistumisista. Yli 73 o00 asukkaan kaupungiksi laajentuneen Joensuun liikuntatoimi uudisti palvelujaan kuntaliitosten 2005 ja 2009 yhteydessä varsin onnistuneesti. Uudistukset toteutettiin terveys- ja soveltavan liikunnan kehittämishankkeessa (2009–2011), jonka mielenkiintoisia tuloksia projektikoordinaattori Heini Lehikoinen on esitellyt muiden muassa suurten kuntien erityisliikunnan ohjaajien tapaamisessa viime keväänä. Parin vuoden uurastuksen tuloksena erityisryhmille tarkoitettujen liikuntaryhmien määrä on Joensuussa lähes kaksinkertaistunut 54 ryhmään. Esimerkiksi maaseutualueilla ryhmien määrä kasvoi viidellä. Suurin kasvu on ollut liikunnan avustajien osuudessa: yhden avustetun ryhmän sijaan kaupungilla on ollut mahdollisuus tarjota avustajia 12 ryhmään. Miten tässä onnistuttiin? Lehikoinen kertoo, että Joensuun kehittämistyö perustuu palvelutarpei- Soveltavan liikunnan lehti 32 den selvittämiseen. Lähtökohtana olivat ikääntyvien määrän kasvu, kuntaliitokset ja liikunnan korostunut merkitys terveydelle. Tavoitteeksi uusien kohderyhmien liikuttaminen Terveys- ja soveltavan liikunnan kehittäminen olivat vahvasti mukana liikuntatoimen strategisissa päämäärissä, kuten ennaltaehkäisevissä palveluissa ja terveyttä edistävissä toimintatavoissa sekä liikkumisen eriarvoistumisen kaventamisessa. Vuonna 2008 tehdyn peruskartoituksen pohjalta käynnistettiin terveysja soveltavan liikunnan suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen kehittäminen. Peruskartoituksen avulla kunta sai selville, kenelle toimintaa järjestetään ja kenelle ei. – Tulosten perusteella huomattiin, että toimintatavat olivat vanhentuneet Soveli 2/2011 Yhteistyöllä saa enemmän aikaan, ja hyvä yhteistyökumppani voi löytyä yllättävältäkin taholta. Heini Lehikoinen eivätkä palvelut vastanneet uusiin tarpeisiin. Halusimme tavoittaa uusia kohderyhmiä ja saada uusia liikkujia sekä suunnata tarjontaa ja ryhmiä sellaisille henkilöille, joille kukaan muu palveluntuottaja ei niitä tarjonnut, Lehikoinen kertoo. Joensuun alueen kokemukset osoittavat, että kuntakoon kasvaessa myös haja-asutusalueet voivat hyötyä liikuntapalveluissa. Miten tämä oli mahdollista lisäämättä liikuntatoimen resursseja vai onko kysymyksessä vain hankkeen aikainen piikki toiminnassa? – Käytännössä päätimme ottaa resurssit tehokkaampaan käyttöön ja siirsimme ryhmätoimintoja omiin tiloihin ja käytimme vapautuneet vuokrakulut uusien ryhmien perustamiseen. Aloimme myös järjestää ryhmiä yhteistyössä eri tahojen kanssa, jolloin voimme käyttää resursseja tehokkaammin ja jakaa kustannuksia, Lehikoinen toteaa. Miten kustannuksia jaetaan? – Uutena kokeiluna kansalaisopistojen kanssa jaetaan palkkakuluja, avustajia, joilla on kokemus ryhmänohjauksesta. Samoin urheiluseurojen kanssa toteutamme yhteisiä ryhmiä. Suoraan sosiaali- ja terveydenhuollosta tulevissa ryhmissä, joissa on oma ohjaaja, ryhmät ovat osallistujille ilmaisia. Myös uusi kausimaksu ja ennakkoilmoittautumiset auttavat ryhmien suunnittelemisessa. Mitkä ovat olleet onnistuneimpia uusia ratkaisuja ? – Yhteistyön ansiosta olemme saaneet poistettua päällekkäisyyksiä esimerkiksi ikäihmisille suunnatuissa palveluissa. Kunta ei kilpaile muiden järjestäjien kanssa vaan markkinoimme liikuntapalveluja yhteistyössä. Esimerkkinä tästä on sähköinen kalente- ri ja palveluketjut, joiden avulla ”oikeat ihmiset ovat oikeissa ryhmissä”. Toki tässä on vielä paljon kehitettävää, mutta työ on saatu alkuun. Mitä konkreettisia haasteita on yhä edessä? – Tiedottaminen niin yhteistyötahojen kesken kuin asiakkaillekin. Tuntuu, ettei siinä voi koskaan onnistua riittävän hyvin! Kehittämistyössä on myös siedettävä epävarmuutta ja tämä on aiheuttanut haasteita eri osapuolten kanssa toimiessa, ellei voi luvata heti jotain asiaa varmaksi. Myös suunnitelmien tekeminen ja toiminnasta sopiminen pitkällä tähtäimellä on ollut haasteellista. Esimerkiksi yhdistysten käytettävissä olevien resurssien määrä muuttuu joskus hyvinkin nopeasti vaikkapa sellaisissa tilanteissa, joissa aktiivinen henkilö jää pois yhdistyksen toiminnasta. Parannuksena toivoisi vastuunjakamista ja koulut- Soveltavan liikunnan lehti 33 Soveli 2/2011 tamista, ettei oltaisi yhden kortin varassa. Tulevaisuudessa toivomme, että järjestöissäkin levitetään laajemmin liikunnan ilosanomaa kaikille, ja että järjestöt osallistuisivat entistä enemmän toiminnan järjestämiseen kaupungin tukemana. Minkälaista palautetta ja keneltä olette saaneet uudesta toiminnasta? – Koska terveys- ja soveltavan liikunnan kehittäminen ovat olleet niin hyvin esillä liikuntatoimen strategiassa, on sen tärkeys noussut esille myös muissa hallintokunnissa ja päättäjien keskuudessa. Ennakkoluulottoman yhteistyön lisääminen on saanut kiitosta päättäjiltä, koska se on myös ollut erittäin tuottavaa ja toimintatapojamme on jopa haluttu nostaa esimerkiksi muille hallinnonaloille. – Niiltä kuntalaisilta, jotka ovat käyneet ryhmissä pitkään, on tullut ”risuja” muutoksista, koska totuttelu uusiin toimintatapoihin on alkuun aina hankalaa. Niiltä kuntalaisilta, jotka ovat päässeet ryhmiin, joita ei ole ennen järjestetty, olemme saaneet ”ruusuja”. Kaikkein mukavin palaute on ollut, että jokin uutena perustettu ryhmä on saanut paljon osanottajia. Näin on käynyt esimerkiksi nuorille suunnatun soveltavan peliryhmän kohdalla. Miten Joensuuhun liittyneet kunnat ovat suhtautuneet muutokseen? – Kaksi kuntaliitosta oli tapahtunut jo ennen hanketta ja kaksi tapahtui sa- Kuntaliitostilanteissa on hyvä huomioida alueiden omaleimaisuus ja toimintakulttuurit. Muutokset on voitava perustella ja kompromissien tekeminen helpottaa yhteistyötä. Heini Lehikoinen maan aikaan, kun hanke alkoi. Niillä alueilla, joissa ryhmiä ei aiemmin ollut, uudet ryhmät otettiin ilolla vastaan. Olemme pyrkineet tasaamaan ryhmien määrää siten, että niitä olisi suunnilleen saman verran vastaavan kokoisilla alueilla. Tämä sekä se, että olemme joutuneet myös harmonisoimaan hintoja vertailukelpoiseksi, on luonnollisesti aiheuttanut keskustelua niillä alueilla, jotka ovat olleet ”häviäjiä”. Suhtautuminen vaihtelee siis hyvin paljon sen mukaan, minkälaista toimintaa alueilla on ollut ennen kuntaliitoksia. Säilyvätkö uudet liikuntapalvelut hankkeen jälkeen eli mikä muuttuu? – Hankkeen avulla olemme osoittaneet kuinka tärkeää on, että joku henkilö kunnassa koordinoi terveys- ja sovel- tavan liikunnan asioita. Hankkeen päätyttyä saammekin uuden terveyssuunnittelijan toimen. Tämän henkilön toimenkuvaan kuuluvat laajemmin tervey- den ja hyvinvoinnin edistämiseen liittyvät asiat ja niiden koordinointi kaupungissa. Jatkossa tavoitteena on uusien lapsiryhmien lisääminen, esimerkiksi lasten tavoittaminen liikuntaan ja liikkumaan aktivoiminen terapian jälkeen. Lisäksi lähdemme kehittämään avustusjärjestelmäämme niin, että aktivoisimme yhdistyksiä järjestämään toimintaa tietyille kohderyhmille. Lapsille on saatu avustajia oppilaitosyhteistyön kautta. Yhteistyön vahvistaminen lähikuntien kanssa on myös tärkeä aihe, josta pitää keskustella, Heini Lehikoinen pohtii. x Joensuun uudistukset pähkinänkuoressa ▹ Joensuun kaupunki ja lähiseudun kunnat ovat liittyneet yhteen ja tuloksena on syntynyt 72 200 asukkaan kokoinen kunta, jossa alueen koko kasvoi 120 neliökilometristä 2 750 neliökilometriin. ▹ Kuntaliitokset toteutettiin kahdessa vaiheessa. Vuonna 2005 Joensuun kaupunkiin liittyivät Kiihtelysvaara ja Tuupovaara ja vuonna 2009 Eno ja Pyhäselkä. ▹ Laajempana toiminta-alueena palveluja tarjotaan Joensuun seutukunnalle, jossa asukkaita on yhteensä 120 000. ▹ Erityisliikunnan kehittämisohjelmaa Soveltavan liikunnan lehti 34 Soveli 2/2011 varten kartoitettiin vuonna 2008 koko Joensuun ohjattu liikuntatoiminta, jonka pohjalta laadittiin liikunnan kehittämis- ja hankesuunnitelma. ▹ Uusia erilaisia toimintatapoja on kokeiltu yhteistyössä oppilaitosten, kansalaisopistojen, tuntiohjaajien, omien ja vertaisohjaajien kanssa. ▹ Tuloksena erityisryhmille tarkoitettujen liikuntaryhmien määrä on lähes kaksinkertaistunut Joensuussa vuodesta 2009 vuoteen 2011 mennessä eli ryhmien määrä nousi 34:stä 54:ään. TEKSTI Heidi Hölsömäki Lempäälässä liikuntapolku rakennetaan yhdessä Liikuntapolku saa usein vauhtia terveyskeskuksesta, kun sairaus motivoi liikkumaan terveyttä. Jaana Teräväinen Terveyskeskuksen lääkärit ja fysioterapeutit ovat avainasemassa pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisten innostamisessa liikunnan polulle. Lempäälän terveyskeskuksen uusissa mata- lan kynnyksen starttiryhmissä liikunta on helppo aloittaa. Kymmenen käyntikerran jälkeen ihmiset ohjataan heille sopivaan jatkoryhmään tai lähiliikuntapaikkaan. Esimerkiksi Tulppa-kuntoutuksen jälkeen ihmiset siirtyvät Sydänyhdistyksen ryhmään, jossa he saavat saavat tärkeää vertaistukea liikkumiselleen. Samalla on purettu terveyskeskuksen ”kroonikkoryhmiä” ja vapauttaa vastasairastuneille tilaa terveyskeskuksen ryhmiin. – Liikunnasta tulee aina ihana olo ja tutussa porukassa on hauskaa, Eine Salonen kertoo. Hän käy Lempäälän Lempäälän-Vesilahden Hengitysyhdistyksen kuntosaliryhmässä ja ohjaa itse senioritansseja. Liikuntapolun toteutuminen edellyttää sujuvaa yhteistyötä. Lempäälässä eri toimijat liikuntatoimesta terveyskeskukseen ja kansalaisopistosta ja yhdistyksiin ovatkin tiivistäneet yhteistyötään määrätietoisesti jo vuodesta 1995 alkaen, aluksi KKI-ohjelman tuella. Liikuntakalenteri myös lääkärien käytössä Lempäälässä liikuntaneuvontaa helpottaa, että eri toimijoiden tuottamat terveys- ja soveltavan liikunnan palvelut on koottu yhteen. Nelisivuinen liikuntatarjotin on pikakuvakkeena jokaisen terveyskeskuksen työntekijän tietokoneella.Terveyskeskuksen fysioterapeutti Mari Lemmetti kiittelee, että myös lääkärit ovat ottaneet liikunnan omakseen ja ohjaavat liikuntatarjottimen avulla potilaita lähimpään sopivaan liikuntapaikkaan. Laaja-alainen terveysliikunta-ajattelu näkyy Lempäälässä. Esimerkiksi Lempäälä-opisto tarjoaa runsaasti erilaisille liikkujille sopivaa liikuntaa shindosta kehonhuoltoon. Muutosta kuvaa myös erityisliikunnaohjaaja Anne Nummenpään tittelin muuttuminen terveysliikunnan neuvojaksi. Vaikka yleinen suuntaus on kohti kaikilla avointa liikuntatoimintaa, jatkossakin osa ihmisistä tarvitsee tavallista enemmän erityisosaamista liikunnan toteuttamisessa. Monisairaiden ja vaikeimmin liikuntarajoittuneiden ryhmät pysyvät Lempäälässäkin kokonaan tai osittain erillisinä ryhminä. Esimerkiksi neurologisten ryhmien liikunnan ohjaus ostetaan tähän erikoistuneelta fysioterapeutilta. x Juttu on lyhennelmä SoveLin tuottamasta artikkelista Fysioterapeutti-lehteen 6/2011. Soveltavan liikunnan lehti 35 Soveli 2/2011 Koonnut Heidi Hölsömäki A I N E I ST OJA Soveltavia liikuntapiirakoita on tehty toimintakyvyn mukaan kolme erilaista: 1. Soveltava liikuntapiirakka aikuisille, joilla sairaus tai toimintakyvyn aleneminen vaikeuttaa liikkumista jonkin verran. Sopii myös ikääntyneille ja vertaisryhmille. 2. Soveltava liikuntapiirakka aikuisille, jotka kävelevät apuvälinettä käyttäen (kuvassa). 3. Soveltava liikuntapiirakka aikuisille, jotka liikkuvat pyörätuolilla itse kelaten. Liikuntapiirakka käyttäjän mukaan UKK-instituutin ja Suomen MS-liiton muokkaamat soveltavat liikuntapiirakat on tarkoitettu aikuisille, joiden toimintakyky on jollain tavoin alentunut tai sairaus vaikeuttaa liikkumista. Nelisivuisessa liikuntapiirakkalehtisessä esitellään terveysliikunnan suositus, mutta osa perinteisen liikuntapiirakan vaativammista lajeista on vaihdettu paremmin soveltuviksi liikuntamuodoiksi. Liikuntapiirakoita voi käyttää esimerkiksi liikuntaneuvonnassa, ottaen huomioon asiakkaan yksilölliset toimintakyvyn rajoitukset. Mukana on myös täytettävä liikuntapiirakka. Lataa piirakoita maksutta osoitteesta: www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka tai tilaa painettuja esitteitä hintaan 3 euroa / 10 kpl:een nippu. Loikkiksella ketteryyttä lapsille Jokaisesta päiväkoti- tai koululuokasta löytyy keskimäärin yksi lapsi, jolla on motorisen oppimisen vaikeuksia. Motoriset oppimisen vaikeudet ovat siis varsin yleisiä. Loikkiksella Ketteräksi -materiaalissa perehdytään motorisessa oppimisessa ilmeneviin vaikeuksiin, niiden havainnointiin ja oppimisen tukemiseen esittelemällä muun muassa Loikkis-kerhon toimintaperiaatteita ja toteutusta. Kirja on tarkoitettu erityisesti esi- ja alkuopetusikäisten kanssa työskenteleville sekä eri alojen terapeuteille Mukana on Loikkis-kerhoa esittelevä DVD, oppimisen arviointiin soveltuvia lomakkeita ja valmiita tuntisuunnitelmia. Loikkis-kerho ja Ketteräksi-havainnointimenetelmä syntyivät Suomen CP-liiton Liiku, opi, osallistu -projektissa. KUMMI 7 – Arviointi-, opetus- ja kuntoutusmateriaaleja. Loikkiksella ketteräksi. Viholainen, H., Hemmola, P.M., Suvikas, J. & Purtsi, J. 2011. 104 sivua. Kustantaja: Niilo Mäki Instituutti ja Suomen CP-liitto ry. Myynti: Niilo Mäki Instituutti, hinta 48 euroa (+toimituskulut). Soveltavan liikunnan lehti 36 Soveli 2/2011 Viikkoliikuntamittari kuin ajopäiväkirja Uusi viikkoliikuntamittari auttaa arvioimaan ja seuraamaan, liikutko terveyden kannalta riittävästi. Mittaria käytetään päivittäin liikunta-aktiivisuuden seuraamiseen siten, että kiekkoa pyöritetään eteenpäin päivän liikuntamäärän mukaan. Seitsemän päivän käytön jälkeen luetaan viikon tulos, joka merkitään kiekon kääntöpuolelle ”ajopiirturiin”. Yhdistämällä viivalla viikoittaiset tulokset muodostuu liikunta-aktiivisuuskäyrä vuoden ajalta. ViLiMistä on eri versiot lapsille, nuorille ja aikuisille. Mittarit perustuvat kansallisiin ja kansainvälisiin terveysliikuntasuosituksiin. Ne ovat kehittäneet Carousel Oy:n liikuntatieteilijät yhteistyössä Terve Lappi -hankkeen kanssa. 100 kpl hintaan 282 euroa (+ postikulut). Lisätietoa ja tilaukset: www.liikuntamittari.fi Kuntomitta tuki- ja liikuntaelinten kunnolle Kansalaisen TuleKUNTOMITTA sisältää tietoa terveyskunnosta ja -liikunnasta, terveysliikuntapiirakan, terveyskyselyn, Tule-kuntomittauksen testit sekä harjoitusohjeet. Vihkosesta saa tietoa siitä, miten Tulekuntoa voidaan arvioida ja millaisilla harjoitteilla ja liikunnalla voidaan kuntoa edistää. Varsinainen kuntomittaus on tarkoitus tehdä koulutetun vertaisohjaajan kanssa. Asiantuntijoina Ilkka Vuori, Jaana Suni, Marjo Rinne ja Annika Taulaniemi. 31 s. Hinta 5 euroa. Suomen Tule ry. Esite Parkinsonista ja liikunnasta päivitetty Opas: aivoverenkiertohäiriöt ja liikunta Sydäntietoa ammattilaisille ja liikkujille Suomen Parkinson-liiton fysioteratepeuttien kirjoittama opas Parkinsonia sairastavien liikuntaan on päivitetty. Esite sisältää kuvallisia ohjeita liikkeiden ja venytysten tekemiseen. Liikunta ja Parkinsonin tauti. Sal- Aivoliiton tuottama uusi opas kertoo aivoverenkiertohäiriöstä ja liikunnasta. Oppaaseen on koottu tietoa liikunnan merkityksestä, annostelusta ja mahdollisuuksista. Ohjeet pohjautuvat liikunnan Käypä hoito -suositukseen AVH-sairastuneille sekä kansainvälisiin terveysliikuntasuosituksiin. Opas on julkaistu vain pdf-muodossa Aivoliiton nettisivuilla. 5 sivua. Samassa osoitteessa voi lukea myös liikunta-aiheisia artikkeleita: www.aivoliitto.fi > Aivoverenkiertohairio > Liikunta Sydänpotilaan liikuntasuositukset ammattilaisille la Koivunen, Ulla Ehrlund, Taina Piittisjärvi, Tanja Virtanen. 8 sivua. Esitettä voi ladata maksutta: www.parkinson.fi > Julkaisut > Tulostettavat oppaat Astmasta ja liikunnasta selkokielellä Kuurojen palvelusäätiö on julkaissut yhdessä Hengitysliitto Helin kanssa selkokielisen Astma ja liikunta -esitteen. Esitteessä kerrotaan, miten astmaa sairastava voi harrastaa turvallisesti ja terveellisesti liikuntaa. Säännöllinen liikunta lisää vastustuskykyä ja vähentää vaikeita astman rasitusoireita, kuten hengenahdistusta. Esitettä voi tilata maksutta osoitteesta: http://papunet.net/selkokeskus/ Alle kouluikäisen lapsen astma ja liikunta Hengitysliiton ja Allergia- ja Astmaliiton yhteisessä esitteessä kerrotaan, miten lapsen astmaa hoidetaan. Liikunta on tässä yksi tärkeä keino. Alle kouluikäisen lapsen astma. Merja Kajosaari. 16 sivua. Esitteen tekstit myös netissä: www.allergia.fi/allergia-ja-astma/ alle-kouluikaisten-lasten-astma/ Hengitysliiton oppaita Opas uniapneaa sairastaville Painonhallinta ja oikeat elintavat ovat tärkeä osa uniapnean hoitoa. Hengitysliiton oppaassa kerrotaan perustietoa uniapneasta sekä liikunnan merkityksestä osana sen omahoitoa. 20 sivua. Opas keuhkoahtaumatautia sairastaville Oppaassa kerrotaan perustietoa keuhkoahtaumataudista ja kerrotaan liikunnan tärkeydestä osana omahoitoa. 20 sivua. kuuluvat Suomen Sydänliiton pro-sarjaan, joka tarjoaa luotettavaa tietoa terveydenhuollon ammattilaisille. Eri sydänsairauksiin liittyvät liikuntasuositukset ovat kooltaan 21 x 24 senttiä ja nelivärisiä. Aortan sairaudet ja liikunta. Viimeisimpänä julkaistu ammattilaisten suositus antaa tietoa aortan sairauksista ja niihin liittyvästä fysioterapiasta ja liikunnasta. Vain verkkojulkaisuna: www.sydanliitto.fi Potilasoppaita netissä: Sepelvaltimotauti-, Sepelvaltimoiden pallolaajennus-, Sydämen vajaatoiminta-, Sydämen eteisvärinä-, Kardiomyopatiat-, Aortan sairaudet- ja Sydänleikkauksen jälkeen -potilasoppaissa on mukana liikuntateema. Saatavana myös ruotsinkielisenä. Tutustu osoitteessa: www.sydanliitto.fi Lisäksi liikunta on mukana Sydänliiton elintapojen parantamista tukevissa esitteissä: Kolesteroli kohdalleen 8 sivua, myös ruotsinkielisenä. Verenpaine kohdalleen 8 sivua, myös ruotsinkielisenä. Testaa liikuntatottumuksesi Helpolla testillä saa selville liikuntatottumukset terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. 2 sivua, myös ruotsiksi. Omahoito-ohjeita keuhkoahtaumatautia sairastavalle Ohjeita ja vinkkejä muun muassa painonhallinnasta, liikunnasta ja aktiivisesta arjesta keuhkoahtaumatautia sairastavalle. Sisältää lomakkeen, johon fysioterapeutti voi kirjata henkilökohtaisia kuntoiluohjeita. 16 sivua. TILAUKSET: www.hengitysliitto.fi 90 aineistoa liikunnasta ja terveydestä Lataa SoveLin kotisivujen materiaalisalkusta päivitetty luettelo: ”Soveltavan liikunnan aineistoja”. Listaan on koottu SoveLin ja jäsenjärjestöjen liikuntaan ja terveyteen liittyviä julkaisuja: esitteitä, oppaita, kirjoja ja muuta materiaalia. www.soveli.fi > Materiaalisalkku Uusista julkaisuista kerrotaan myös kuudesti vuodessa ilmestyvässä uutiskirjeessä SoveLi-infossa. Tilaa itsellesi SoveLin uutiskirje: toimitus@soveli.fi Soveltavan liikunnan lehti 37 Soveli 2/2011 Kokeillen Kuntoon J yväskyläläinen Mielenterveysyhdistys Kello ry tarjoaa Kokeillen kuntoon -ryhmissä erityisryhmiin kuuluville ihmisille mahdollisuuksia kokeilla eri liikuntamuotoja maastoratsastuksesta (kuva) sovellettuihin sisäpeleihin. – Ratsastusryhmässämme kävi sekä mielenterveyskuntoutujia että aivohalvauksen saaneita. Tämä toimi hyvin, kun ilmapiiri oli suvaitsevainen ja keskityimme ongelmien sijaan toimintaan, puheenjohtaja Ilkka Rautiainen kertoo. Kellon uusin liikuntahanke toteutetaan 2 500 euron KKI-tuen avulla. Yhdistys on kehittänyt aiemmin liikuntatoimintaansa myös seuratuen avulla. x TRE DIAB KUVA Soveltavan liikunnan lehti 38 Soveli 2/2011 TEKSTI Heidi Hölsömäki KUVA Ilkka Rautiainen Avustuksista pontta liikuntaan Kuntien liikunta- ja terveystoimet ovat tärkeitä yhdistysten liikuntatoiminnan avustajia. Tukea liikuntaan kannattaa hakea samalla vaivalla myös muualta, kuten KKI-ohjelmalta tai seuratoiminnan kehittämistuesta. Seuratuki ja KKI-hanketuki ovat osit- lasten ja nuorten urheiluun tai aikuistain samantyyppisiä paikallisen liikun- ten terveyttä edistävään liikuntaan. tatoiminnan tukimuotoja. Ne ovat jo – Kevään haussa yhdistysten kannatmonelle tuttuja, mutta ensikertalainen taa hakea sekä seuratukea että KKI-tusaattaa lyödä hakulomakkeiden edessä kea, mutta avustusta voi saada vain toihanskat tiskiin. sesta. Tarkistamme päällekkäisyydet Kysyimme vinkkejä tukien hakuun yhdessä KKI-toimiston kanssa. Kuntoliikuntaliiton järjestöliikunnan Laalo-Häikiö pitää hyvänä näkökulpäälliköltä Eerika Laalo-Häikiöltä. mana sitä, että seuratuen avulla yhdisHän vastaa toiminnallisesta seuratues- tysten liikuntatoimintaa voidaan kehitta, joka kohdistuu aikuisten terveyttä tää liikuntapää edellä, ilman kohderyhedistävään liikuntaan. mään liittyviä tiukempia rajauksia. Mitä tukea paikallisyhdistyksen kannattaa hakea liikuntaansa? Tukea voi hakea – Kansanterveysyhdistyksille suositvaikkapa lajikokeiluihin telen ensisijaisesti KKI-tukea. Seurat eivät ole olleet niin kiinnostuneita pas- Liikuntajärjestöjen paikallisseurat ja siivisten aikuisten liikuttamisesta, kun -yhdistykset voivat hakea seuratuestaas kansanterveysyhdistyksillä on tä- ta joka toinen vuosi päätoimisen palkhän erityisosaamista ja hyviä kontak- kaustukea ja vuosittain toiminnallisteja paikallistasolla, Laalo-Häikiö sanoo. ta tukea liikunnan kehittämiseen. PaiKKI-tukea voi hakea kaksi kertaa kallisia kansanterveys- ja vammaisyhvuodessa ja se on suunnattu pääasiassa distyksiä on kiinnostanut lähinnä aihankkeisiin, jotka houkuttelevat liikku- kuisten terveyttä edistävään liikuntaan maan terveytensä kannalta liian vähän myönnettävä toiminnallinen tuki. Tuliikkuvia yli 40-vuotiaita aikuisia. KKI- kea haki tänä vuonna 18 SoveLin jäsentukivinkkeihin voi tutustua tarkemmin järjestön yhdistystä ja sai 5, yhteensä 8 500 euroa. Kaikkiaan aikuisten terveseuraavalla aukeamalla. Kerran vuodessa haettavassa toi- yttä edistävään liikuntaan myönnettiin minnallisessa seuratuessa kriteerit ai- tänä vuonna 235 000 euroa ja lasten ja kuisten terveyttä edistävän liikunnan nuorten liikuntaan 855 000 euroa. Seuratuen hakulomake aukeaa seukehittämistyöhön ovat hiukan väljempiä, jotta eri urheilulajit voivat laaja- raavan kerran joulukuun puolessa väalaisesti lisätä aikuisten toimintaa tai lissä. Laalo-Häikiö kehottaa yhdistyksiä parantaa olemassa olevan toiminnan käyttämään kolmen kuukauden pituijatkuu laatua. Toiminnallista tukea voi hakea sen hakuajan hyödykseen. Seuratuki ▹ Seuratoiminnan kehittämistuen tavoitteena on urheiluseuratoiminnan elinvoimaisuuden ja kehittymisen varmistaminen. ▹ Tukirahat myöntää opetusja kulttuuriministeriön liikuntayksikkö ja rahat ovat kokonaisuudessaan Veikkauksen tuottoa. ▹ Tuen jakamisesta vastaavat: Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU), Nuori Suomi ja Suomen Kuntoliikuntaliitto yhdessä lajiliittojen, TUL:n, FSI:n, muiden valtakunnallisten liikuntajärjestöjen ja liikunnan aluejärjestöjen kanssa. ▹ SoveLi käsittelee jäsenjärjestöjensä yhdistysten hakemukset prosessin ensimmäisellä kierroksella. ▹ Hanketuki on keskimäärin 2 100 euroa. ▹ Seuraava toiminnan kehittämiseen tarkoitettu haku alkaa joulukuun puolivälissä ja päättyy 15.3.2012. Palkkatuen seuraava haku on keväällä 2013. ▹ Kysy neuvoa SLU-alueilta tai Eerika Laalo-Häikiöltä: eerika.laalo-haikio@kunto.fi tai 040 593 2487 ▹ Lisätietoa: www.seuratuki.fi Soveltavan liikunnan lehti 39 Soveli 2/2011 Palkkatuella yhteinen liikuntakoordinaattori Joka toinen vuosi myönnettävä palkkatuki on yksi mahdollisuus yhdistysten liikunnan kehittämiseen. Tänä vuonna palkkatukea myönnettiin 100 seuralle tuen kattaessa puolet palkkakustannuksista. – Kaksi kansanterveysyhdistystä voisi hakea palkkatukea yhdessä, jolloin liikuntatyöntekijä hoitaisi rutiinit ja tukisi vapaaehtoisia, Laalo-Häikiö ehdottaa. Vammais- ja kansanterveysyhdistyksissä on toistaiseksi ollut vain yksi tällainen kokeilu: seuratuella kaksi vuotta sitten käynnistetty liikuntayhteistyö Spurtti. Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaisten yhdistys toteuttaa Spurttia yhdessä Helsingin Invalidien Yhdistyksen ja Helsingin Kehitysvammatuki 57 ry:n kanssa. Yhdistysten yhteisenä liikuntakoordinaattorina aloitti syyskuun alussa uusi työntekijä, Jussi Oinonen. – Alkuperäisenä ideana oli lisätä yhdistysten yhteistä liikuntatoimintaa, ja koetamme elvyttää tätä uudelleen. Käytännössä jaan nyt työaikani kolmen yhdistyksen liikuntatoiminnan kesken, Oinonen kertoo. x Soveltavan liikunnan lehti 40 Jaana Teräväinen – Hakulomake kannattaa tehdä ajoissa ja suunnitella mahdollisimman realistiseksi. Jos halutaan esimerkiksi lisätä ohjaajien osaamista koulutuksella, niin hakemuksessa kannattaa kertoa koulutukset, joihin tuki halutaan käyttää. Tukea voi saada esimerkiksi SoveLin Liikkeelle-koulutuksiin. Seuratukea voi hakea myös aikuisten liikuntatoiminnan aloittamiseen tai nykyisen toiminnan lisäämiseen tai laadun kehittämiseen. Tukea ei myönnetä yksittäisiin tapahtumiin, mutta esimerkiksi useamman kerran lajikokeilut sopivat. Hankkeisiin kannattaa miettiä konkreettinen tavoite, kuten ”aloitetaan uusi 15 hengen vesiliikuntaryhmä, joka kokoontuu kerran viikossa tunnin ajan syys- ja kevätkauden ajan”. – Kerro hakemuksessa tavoitteet selkeästi, esimerkiksi monenko viikon aikana liikuntaa järjestetään, montako osallistujaa tavoitellaan, onko ohjaaja valmiina ja tarvitseeko hän koulutusta, Laalo-Häikiö tiivistää. Diabetesyhdistys otti jooga-venyttely-ryhmän ohjelmistoon jäsenistön toivomuksesta. Etualalla venyy Mikael Rinnetmäki. Diabetesyhdistys sytyttää liikkumaan T ampereen diabetesyhdistys sai tänä vuonna 2 000 euroa seuratukea aikuisten terveyttä edistävään liikuntaan teemalla Liikunta tavaksi – uudet lajit tutuksi. Tavoitteena on innostaa vähän liikkuvia liikkumaan enemmän ja säännöllisemmin tutustuttamalla osallistujat eri liikuntamuotoihin ja -paikkoihin. – Monelle kynnys lähteä liikkumaan voi olla iso, mutta edullisissa ryhmissä ja vertaistuen avulla oma liikkumismuoto voi löytyä helpommin, toiminnanjohtaja Piia Nykänen kertoo. Yhdistys käyttää seuratuen ohjaajapalkkioihin ja tilavuokriin. Tänä syksynä tarjottiin kuutta ryhmää, joista kolmeen saatiin riittävästi osallistujia. Vesijumppa, uudelleen elvytetty kuntosali ja jooga-venyttely vetivät ihmisiä. Kevättä kohden lähdetään uusin ideoin. – Keväällä tarjoamme seuratuen avulla 5–15 kerran ryhmätoiminnan sijaan liikunta-cocktailin, jossa yhtä liikuntamuotoa kokeillaan kerran. Näin 15 kerran aikana pääsee kokeilemaan 15 eri lajia tai vain yhtä mieltä askarruttanutta. Lisäksi porrastamme lajeja niin, että pilates ja tuolijumppa alkavat tammikuussa ja kävely huhtikuussa. Diabetesyhdistyksen ideana on vakituisen liikuntatoiminnan sijaan tarjota mahdollisimman monelle ihmisille tutustumismahdollisuus liikuntaan. Sopivia jatkoliikuntapaikkoja pohditaan tarvittaessa yhdessä liikkujien kanssa. – Monet jäsenistämme kuuluvat useampaan eri yhdistykseen, joten liikuntapaikka voi löytyä vaikkapa hengitysyhdistyksen tai näkövammaisten yhdistyksen liikuntaryhmästä. Diabetesyhdistyksen liikuntaryhmät ovat kaikille avoimia, mutta jäsenille osallistumismaksut ovat edullisempia kuin ei-jäsenille. x Soveli 2/2011 Aikuisten terveyttä edistävä liikunta on yhä vierasta seuroille L asten ja nuorten liikunta ja urheilu ovat perinteisesti lähimpänä urheiluseuroja siinä missä aikuisten vertaisliikunta on tutuinta paikallisyhdistyksille. Aikuisten liikunnan edistäminen on Eerika Laalo-Häikiön mukaan seuroissa vielä lähtökuopissaan. – Terveysliikunnalla on seuroissa tietty lataus. Sitä ei välttämättä yhdistetä omaan lajiin, vaan ajatellaan, että se on sauvakävelyä. Puhummekin mieluummin aikuisten liikunnasta, joka on terveyttä edistävää. Tuki kohdistunut aikuisliikunnan käynnistämiseen Aikuisliikunnan seuratukea on haettu ja myönnetty enimmäkseen toiminnan käynnistämiseen. Päätoimisen aikuisliikunnan kehittäjän palkkatukea on hakenut yksi seura. – Suurimmiksi haasteiksi ensimmäisellä hankekierroksella 2010–2011 osoittautuivat aikuisten puolella markkinointi ja viestintä. Potilasyhdistyksille tämä on ehkä helpompaa, kun jäsenet ovat lähellä. – Aikuisliikuntaan on myös vaikeampi saada vapaaehtoisia ohjaajia ja tiloja kuin lasten liikuntaan. Muutama edelläkävijäseura on ottanut rohkeasti erityisryhmiin kuuluvia aikuisia mukaan toimintaan yhteistyössä kunnan kanssa. – Esimerkiksi Turun urheiluliiton voimistelujaosto on toteuttanut yhdessä kaupungin kanssa innovatiivisen hankkeen, jossa liikutetaan erilaisia ryhmiä, kuten alkoholisteja ja maahanmuuttajia. Soveltamista tarvitsevien aikuisten terveysliikuntaan seurat eivät ole tiettävästi tukia hakeneet. Eerika LaaloHäikiö ehdottaa, että eri toimijat hakisivat yhteisiä hankkeita aikuisten laajaalaiseen liikuttamiseen. – Esimerkiksi urheiluseura, sydänyhdistys ja terveystoimi voisivat hakea yhdessä aikuisten terveysliikuntahanketta. Tällaisissa hankkeissa henkilöstön on hyvä olla kiinnostunut aikuisten liikunnasta ja elämäntapamuutoksista.x KKI-tukea aikuisten liikuttamiseen Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelma myöntää kaksi kertaa vuodessa hanketukia aikuisten liikuntatoimintaan. Kevään 2011 haussa myönnettiin yhteensä 225 000 euroa, josta 7 000 euroa kohdentui suoraan SoveLin jäsenjärjestöjen yhdistyksille. Lisäksi pitkäaikaissairaat ja vammaiset ihmiset olivat kohderyhmänä useissa kuntavetoisissa hankkeissa. Seuraava haku päättyy maaliskuussa 2012. Usein kysyttyjä kysymyksiä SoveLin koulutuksissa on noussut esiin kysymyksiä KKI-tuen hakemisesta. KKI-ohjelman kenttäpäällikkö Sari Kivimäki kokosi yhdistysten esittämiä yleisimpiä kysymyksiä ja hankevalmistelija Elina Tarkiainen vastasi niihin: K Soveltavan liikunnan osallistujamäärät ovat vaikeavammaisten ryhmissä pieniä mutta vaativat ohjaajalta erityisosaamista. Voiko tukea hakea 10 hengen uusiin liikuntaryhmiin? Onko ryhmässä minimimäärää? KKI ei aseta ryhmille minimiosallistujamääriä. Osallistuja- ja ryhmämäärät suhteutetaan kuitenkin haettavaan avustukseen. V K V KKI-tukea voi hakea enintään puolet kokonaiskuluista, mitä voimme kirjata kuluiksi ja tuloiksi? Hankkeen kuluja voivat olla esimerkiksi liikunnan ohjaajapalkkiot, luennot, tiedotus, tilavuokrat. Yhdistyksellä voi olla muutakin toimintaa hankkeen lisäksi. Hankkeen ulkopuolisia kuluja ei kirjata hakemukseen. Hankkeen tuloja voivat olla esimerkiksi osallistujamaksut, omarahoitus, yhteistyökumppaneiden tuki, myyjäistuotot ja avustukset. Oma työpanos, vapaaehtoistyö ja omat tilat ovat talousarvion ulkopuolista omaa panostusta. K V Mitä tarkoittaa säännöllinen liikuntaryhmä? Säännöllisyyden kriteeri toteutuu esimerkiksi useita kuukausia kerran viikossa kokoontuvan liikuntaryhmän kohdalla. KKI-tukea ei myönnetä pelkästään yksittäisten tapahtumien järjestämiseen. K V Voiko samaan toimintaan/ryhmiin hakea uudelleen tukea seuraavana vuonna? Voi hakea, jos on edelleen tuen tarvetta. Kannattaa kuitenkin huomioida, että KKI-hanketuki on toiminnan starttiraha, jolla ei voi pysyvästi rahoittaa toimintaa. Toivomme hyvien toimintojen vakiintumista. K V K V Mitä jos liikuntaryhmät eivät toteudu tavoitteiden mukaisesti? Pitääkö rahat palauttaa? Tilanteet katsotaan tapauskohtaisesti, ota yhteyttä KKI:hin. Mitä vinkkejä hanketta suunnitellessa? Hanketuella kannustetaan huomioimaan KKI-ohjelman painopistealueita. Vuonna 2012 niitä ovat erityisesti fyysisesti huonokuntoiset miehet sekä painonhallintaan liittyvät liikunta- ja ravitsemusmallit. Yleisimmin KKI-tukea myönnetään liikunnan ohjaajapalkkioihin ja ohjaajien koulutuksiin. KKI-tukea myönnetään hankkeille, jotka parhaiten täyttävät hakukriteerit. Kysy hankkeen suunnitteluun rohkeasti neuvoa KKI-ohjelman hankevalmistelija Elina Tarkiaiselta elina. tarkiainen@likes.fi ja puh. 050 441 4025 tai oman alueen SLU-aluejärjestöstä. Katso myös netistä: www.kki.likes.fi > Hae tukea liikuttamiseen > Käynnistä KKI-hanke. x Soveltavan liikunnan lehti 41 Soveli 2/2011 Soveltavaa liikuntaa 2012 Poimintoja jäsenjärjestöjen valtakunnallisista ja alueellisista tapahtumista 2012 SoveLin jäsenjärjestöt ovat oman jäsenistönsä liikunnan ja terveyden asiantuntijoita. Valtakunnalliset järjestöt tarjoavat yhdistyksilleen liikuntakoulutuksia, -kursseja, -lomia ja tapahtumia sekä jäsenille tietoa ja neuvontaa. Ohessa poimintoja näistä. Aivoliitto ▹ 10.5. kansainvälinen Aivohalvauspäivä ▹ 12.11. Boccia-mestaruuskisat Koskenkorvalla Paikallisilla yhdistyksillä on satoja omia tai yhteisiä liikuntaryhmiä sekä muuta liikuntatoimintaa. Kysy lisää lähimmästä yhdistyksestäsi! Allergia- ja astmaliitto ▹ Nouse Sohvalta! -kampanja alkaa Kari Lyytikäinen Lihastautiliitto ▹ 7.6. Alueellinen kesä-/virkistyspäivä Pääkanta, Kerimäki ▹ Vko 42 valtakunnallinen lihastautiviikko ▹ Sähköpyörätuolisalibandy: SM-ja Finladia-sarjat käyntiin syksyllä ▹ Sähköpyörätuolijalkapallo: tulossa uuden lajin promootiotilaisuuksia. ▹ Liikuntaa harrastavien vertaistukiverkoston perustaminen Alpo Tossavainen heitti turbokeihästä Mielenterveyden keskusliiton edellisissä yleisurheilukisoissa Mikkelissä. Suomen CP-liitto ▹ Paikallisyhdistysten alueellisia liikuntatapahtumia- ja päiviä eri puolella Suomea ▹ Laskettelutapahtuma helmikuussa Kuopiossa ▹ 9.–11.3. Lasten ja nuorten liikuntaleiri Pajulahdessa yhteistyössä Haaga-Helia ammatikorkeakoulun kanssa ▹ Perheliikuntaviikonloppu ▹ Yhdistysten liikuntavastaavien koulutus- ja virikepäiviä ▹ Syysliikuntapäivä: melomista, veneilyä ja luontoretkeilyä ▹ CP-boccian mestaruusturnaus syksyllä ▹ Yleisurheilumestaruuskilpailut 25.8. Kokkolassa ▹ Liikuntavastaavien koulutusta, tanssitapahtumia ja -kursseja Suomen Mielenterveysseura ▹ Perus- ja lisäkoulutusta paikallisten mielenterveysseurojen liikunnasta vastaaville hyvinvointivastaaville Yhteistyötapahtumia eri puolella Suomea: ▹ Perheliikuntatapahtumia ▹ Ikäihmisten rollaattorimarsseja ▹ Hyvinvointitreenit-ryhmiä ikäihmisille (yli 65 v) ja yli 40-vuotiaille vähän liikkuville Suomen Diabetesliitto Suomen MS-liitto ▹ Yhdistysten välinen valtakunnallinen lentopalloturnaus keväällä ▹ Alueellisia keilakilpailuja keväällä ▹ Valtakunnallinen keilakilpailu syksyllä ▹ Liikkeelle-koulutuksia yhdistysten liikuntavastaaville syksyllä ▹ Alueellisia liikuntatapahtumia ▹ 30.5. Maailman MS-päivä Mielenterveyden keskusliitto ▹ Palloilulajien mestaruusturnaus 19.–20.5. Joensuussa Soveltavan liikunnan lehti 42 Suomen Parkinson-liitto ▹ 11.–17.4 Valtakunnallinen Parkinson-viikko ▹ Tervaturnaus Pohjois-Suomessa ▹ 13.4. Parkkiadit Tampereella ▹ Parkinson-golf -tapahtuma Levillä kesäkuun lopulla ja Turussa elosyyskuun vaihteessa ▹ Luontoliikuntaloma Lompolossa syyskuun alussa Soveli 2/2011 ▹ Pukka-liiga Uudenmaan alueella ▹ Keilakilpailuja Tampere-Lahtisuunnalla ▹ Yhdistysten liikuntavastaavien koulutuspäivä syksyllä Psoriasisliitto ▹ Terveyden edistämisen teemana ravitsemus ja liikunta ▹ Helmikuussa Psori-viikko ja 3.2. Valon päivä ▹ 4.–6.5. Psoriasisliiton liikuntavastaavien ja liikuntavastaaviksi aikovien koulutuspäivät Pajulahdessa ▹ 29.10. Maailman psoriasispäivä ▹ 21.–22.4. Iloa pintaan – liikettä niveliin, alueellinen koulutus, Liikuntakeskus Pajulahti, Nastola ▹ 4.–7.9. Liikuntapainotteinen seniorikurssi, Härmän kuntoutuskeskus, Ylihärmä ▹ 28.–30.9 Lasten liikuntapainotteinen perhekurssi, Liikuntakeskus Pajulahti, Nastola Suomen Selkäliitto ▹ ▹ ▹ ▹ 5. –6.5. Meren Selkä -risteily 7. –12.5. yhdistyksissä lajikokeiluja 16.10. Maailman Selkäpäivä 19.–21.10. Selkäpäivät, Messukeskus Suomen Sydänliitto ▹ 15.–22.4. Sydänviikko ▹ 20.4. Pukeudu punaiseen -päivä ▹ 29.9. Maailman sydänpäivä Ota yhteyttä järjestöjen liikunnan yhteyshenkilöihin ja kysy lisää! Jäsenten liikuntatoimintaa esitellään kootusti nettisivulla: www.soveli.fi/tule-liikkumaan OTA YHTEYTTÄ! Soveltava Liikunta SoveLi ry Yliopistonkatu 31, 20100 Turku www.soveli.fi Reetta Kettunen, ts. toiminnanjohtaja Aleksanterinkatu 21 A, 5. krs, 33100 Tampere puh. 040 511 5941 reetta.kettunen@soveli.fi Heidi Hölsömäki, tiedottaja Aleksanterinkatu 21 A, 5. krs, 33100 Tampere puh. 050 544 1028 heidi.holsomaki@soveli.fi Tinja Saarela, projektipäällikkö Malmin kauppatie 26, 4. krs, 00700 Helsinki Puh. 050 430 8251 tinja.saarela@soveli.fi JÄSENJÄRJESTÖJEN LIIKUNNAN YHTEYSHENKILÖT Aivoliitto ry Virpi Lumimäki, järjestösuunnittelija Korkalonkatu 18 B, 96200 Rovaniemi puh. 040 7375 879 virpi.lumimaki@aivoliitto.fi Allergia- ja Astmaliitto ry Hannele Kiviranta, aluepäällikkö Kauppakatu 1, 60100 Seinäjoki puh. 06 4232 573 ja 040 5259 055 lansisuomi@allergia.fi Epilepsialiitto ry* Jorma Lahikainen, aluesihteeri Hämeenkatu 13 B, 4. krs. 33100 Tampere puh. 09 3508 2319, 040 511 0109 jorma.lahikainen@epilepsia.fi Soveli-lehti 2/2011 SoveLin jäsenjärjestöjen 1 126 paikallisyhdistyksessä on yhteensä 1 580 liikuntavastaavaa ja ohjaajaa toteuttamassa liikuntaa SINUA VARTEN! Hengitysliitto Heli ry* Suomen MS-liitto ry* Janne Haarala, liikunnan suunnittelija Hämeenkatu 15 B, 4. krs, PL 832, 33101 Tampere puh. 020 757 5104 janne.haarala@hengitysliitto.fi Riitta Samstén, erikoissuunnittelija PL 15, 21251 Masku puh. 0400 828 536 riitta.samsten@ms-liitto.fi Lihastautiliitto ry Sirpa Kälviäinen, järjestösuunnittelija, liikuntavastaava Perillistenkatu 3, 53100 Lappeenranta puh. 050 5992 472 sirpa.kalviainen@lihastautiliitto.fi Mielenterveyden keskusliitto ry* Aino Hokkanen, vs. liikuntasihteeri Hämeenkatu 13 B 4. krs, 33100 Tampere puh. 050 383 0236 aino.hokkanen@mtkl.fi Psoriasisliitto-Psoriasisförbundet ry Hanna Järvinen, fysioterapeutti Fredrikinkatu 27 A 3, 00120 Helsinki puh. 040 455 3378 hanna.jarvinen@psori.fi Suomen CP-liitto ry* Tiia Kantanen, ts. liikuntasuunnittelija Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki puh. 09 2511 9053 tai 040 4553 378 tiia.kantanen@cp-liitto.fi Suomen Diabetesliitto ry Petteri Bjurström, järjestösuunnittelija Kirjoniementie 15, 33680 Tampere puh. 03 2860 428 tai 0400 723 662 petteri.bjurstrom@diabetes.fi Suomen Mielenterveysseura ry Sinikka Kaakkuriniemi, järjestöjohtaja Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki puh. 09 615 516 sinikka.kaakkuriniemi@ mielenterveysseura.fi Suomen Nivelyhdistys ry Jyrki Laakso, toiminnanjohtaja PL 1328, 00101 Helsinki puh. 044 5544 555 jyrki.laakso@niveltieto.net Suomen Parkinson-liitto ry* Taina Piittisjärvi, kurssivastaava/ fysioterapeutti, liikuntatyöntekijä Suvilinnantie 2, 20900 Turku puh. 02 2740 435 taina.piittisjarvi@parkinson.fi Suomen Reumaliitto ry* Outi Pautamo, ts. liikuntasuunnittelija Kuntoutumiskeskus Apila Reumantie 6, 36200 Kangasala puh. 03 2716 336 tai 0400 596 869 outi.pautamo@reumaliitto.fi Suomen Selkäliitto ry Pirjo Ailanto, selkäneuvoja/suunnittelija Yliopistonkatu 31, 20100 Turku puh. 040 553 1941 pirjo.ailanto@selkaliitto.fi Suomen Sydänliitto ry* Annukka Alapappila, liikunta-asiantuntija Oltermannintie 8, 00620 Helsinki puh. 09 7527 5241 annukka.alapappila@sydanliitto.fi * Järjestö saa opetus- ja kulttuuri- ministeriöstä liikuntatoiminnan perusavustusta. www.soveli.fi Janne Ruotsalainen Liikkeelle-koulutuksesta saat lisäpotkua ja kipinää paikallisen liikuntatoiminnan Yhdessä kehittämiseen! enemmän liikuntaa! Koulutusta 2012 Liikkeelle-koulutukset on tarkoitettu Sinulle, paikallisyhdistysten liikunnasta vastaava henkilö tai vertaisohjaaja. Koulutuksista saat tietoa ja voimavaroja yhdistyksen liikuntatoimintaan. Liikkeelle-virikepäivä, 3–7 h Liikkeelle-peruskoulutus, 14 h Liikkeelle-kehittämispäivä, 7 h Peruskoulutuksessa koulutetaan innostavia ja osaavia yhdistysten liikuntavastaavia ja vertaisohjaajia. Koulutus tarjoaa eväitä yhdistyksen liikuntatoiminnan käynnistämiseen ja suunnitelmalliseen toteuttamiseen teorian ja käytännön avulla. ▹ Tampere 21.–22.1.2012 ▹ Espoo 11.2.2012 ▹ Ikaalinen ja Hämeenkyrö 10.–11.3.2012 ▹ Ilmajoki 16.–17.3.2012 ▹ Kerava ja Järvenpää 8.–9.9.2012 ▹ Turku 3.–4.3.2012 tai 22.–23.9.2012 ▹ Seinäjoki 6.–7.10.2012 ▹ Akaa 13.–14.10.2012 ▹ Oulu 20.–21.10.2012 ▹ Mikkeli 10.–11.11.2012 ▹ Salo 17.–18.11.2012 tai Turun seudun kanssa yhteinen 22.–23.9.2012 Kehittämispäivä tarjoaa pontta yhdistyksen liikuntatoiminnan kehittämiseen. Löydät toiminnasta uusia puolia ja voit oppia ajattelemaan liikunnasta uudella tavalla! Päivän aikana perehdymme paikallisyhdistyksen liikuntatoiminnan kehittämistä tukevaan ITE-menetelmään. Sen avulla mietimme, missä olemme onnistuneet ja mitä voisimme kehittää tulevaisuudessa. ▹ Kuopio (ajankohta auki) Virikepäivä tarjoaa virikkeitä yhdistysliikunnan monipuolistamiseen. Päivän aikana tutustumme sovellettuihin liikuntamuotoihin, kuten tasapainoharjoitteluun, eri tanssimuotoihin ja pelisovelluksiin. Päivän avulla yhdistys voi myös tehdä tunnetuksi omaa liikuntatoimintaansa! ▹ Ylöjärvi (ajankohta auki) Tilauskoulutus SoveLi järjestää myös tilauskoulutuksia. Koulutusten tilaajina voivat olla SoveLin jäsenjärjestöt, paikallisyhdistykset, kunnat ja muut toimijat. Kysy tarpeidesi pohjalta räätälöityjä koulutuksia! Liikkeelle yhdessä -jatkokoulutus, 14 h HUOM! Muutokset ovat mahdollisia. Seuraa tulevia koulutuksia osoitteessa: www.soveli.fi/koulutukset Jatkokoulutus vahvistaa liikuntavastaavien ja vertaisohjaajien osaamista. Koulutuspäivien aikana mietimme liikunnan järjestämisen mahdollisuuksia sekä yhteistyömuotoja muiden yhdistysten, liikuntaseurojen ja kunnan kanssa. ▹ Helsinki 3.–4.3.2012 SoveLi toteuttaa Liikkeelle-koulutuksia yhteistyössä Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n kanssa ja ne hyväksytään osaksi Suomen Kuntoliikuntaliiton ja SLU-alueiden Liikuttaja-koulutuskokonaisuutta. Soveltavan liikunnan lehti Kysy lisää SoveLin koulutuksista: puh. 040 551 4468 tai 050 430 8251 44 sähköposti: Soveli 2/2011 koulutus@soveli.fi
© Copyright 2024