No 1026 KARSITUN ENERGIAPUUN KERTYMÄ NUORTEN METSIEN HARVENNUSHAKKUISSA Jos nuoren kasvatusmetsikön hakkuu tehdään leimikolla, jolle ei suositella kokopuun korjuuta, voidaan hakkuukertymää kasvattaa korjaamalla kuitupuun lisäksi karsittua rankaa energiapuuna. Tässä tapa‐ uksessa koko latvus jää karsiutuneena hakkuualalle, joten tällainen hakkuu voidaan suorittaa ka‐ ruimmillakin kasvupaikoilla ja kuusivaltaisilla leimikoilla. Toisaalta tiheimmissä ja pienipuustoisem‐ missa leimikoissa harvennushakkuun kertymä voidaan korjata kokonaan energiapuuna, harvennus‐ kohteesta riippuen joko kokonaan karsittuna tai osittain karsimattomana. Riittävän järeissä nuorten metsien harvennuskohteissa voidaan saada suuri osa hakkuutuloista kuitu‐ puusta. Kuitenkin kuitupuuosuuden lisäksi poistettavassa puustossa on runsaasti energiapuuksi hyö‐ dynnettävää biomassaa, jota korjaamalla voidaan hakkuun kokonaistuotosta kasvattaa merkittävästi‐ kin. Kuitu‐ ja energiapuun hintavaihtelu yhdessä vallitsevan tukipolitiikan kanssa voi johtaa tilanteisiin, joissa kuitupuusta saatava hakkuutulo ei olekaan suurempi kuin energiapuusta saatu tulo. Tällöin voi‐ daan hakkuun kuitupuukertymää pienentää kasvattamalla kuitupuun minimiläpimittaa tai vastaavasti korjata koko harvennuksen hakkuukertymä energiapuuna. Energiapuun korjuussa on kuitenkin huo‐ mioitava myös kokopuunkorjuu vaikutukset jäljelle jäävälle puustolle. Ravinnetasapainon ylläpitämi‐ seksi ja kasvutappioiden ehkäisemiseksi karsimattoman energiapuun korjuuta ei nykyisten suositusten valossa suositella karuimmille kasvupaikoille tai kuusivaltaisille leimikoille. Energiapuuta voidaan kui‐ tenkin korjata tällaisillakin leimikoilla täysin karsittuna, jolloin ravinnepitoinen latvus jää kokonaisuu‐ dessaan hakkuualalle. Kuvassa 1 on esitetty suhteelliset hakkuukertymät koivu‐ mänty‐ ja kuusivaltaisten nuorten kasvatus‐ metsiköiden harvennushakkuissa jaoteltuna kuitupuun, energiapuun ja hakkuualalle jäävän hakkuu‐ tähteen kertymiin. Kertymälaskennat perustuvat Keski‐Pohjanmaan VMI10‐aineistosta johdettuihin keskimääräisiin nuoriin kasvatusmetsiköihin, joille siis tehtiin laskennallisesti harvennushakkuu, jossa poistettiin n. 40 % kunkin metsikön alkuperäisestä runkoluvusta (n. 1800 / ha). Kuitupuun minimiläpi‐ mitalla 6/7cm (6 cm männyllä, 7 cm koivulla ja kuusella) energiarankaa korjaamalla saatiin kokonais‐ hakkuukertymää lisättyä n. 20 % männikössä ja n. 30 % koivikossa ja kuusikossa verrattuna pelkkään kuitupuun korjuuseen. Kuitupuun minimiläpimittaa kasvattamalla 10 cm:iin energiaranka muodostaa jo suurimman osan kuitu‐ ja energiapuun tilavuuskertymästä. Toisin kuin kokopuukorjuussa, kuitupuun minimiläpimitan kasvattaminen kuitu‐ ja rankahakkuussa ei lisää kokonaiskertymää ollenkaan eikä myöskään energiapuukertymää yhtä rajusti, joten ainespuun minimiläpimitan kasvattamisen kannattavuusraja on varsin lähellä kuitupuun tuottoa. Esimerkiksi mi‐ nimiläpimitan kasvattaminen 6/7 cm:stä 10 cm:iin edellyttäisi tässä esitetyissä hakkuissa energiapuun korjuun kannattavuuden rajahinnaksi vähintään n. 92‐93 % kuitupuun hinnasta (tuotosta). Toisin sa‐ noen energiapuusta pitäisi saada vähintään tämän verran hakkuutuloa, että kuitupuun minimiläpimi‐ tan kasvattaminen kannattaa. Jos koko harvennuspoistuman runkopuu korjattaisi energiapuuksi, pitäi‐ si siitä saatavan tuoton olla vähintään yhtä suuri kuin kuitupuusta saatava tuotto. Tiheiden, pienpuustoisten nuorten metsien harvennushakkuut voi joka tapauksessa olla pienen kuitu‐ puukertymän vuoksi kannattavinta hakata puhtaana energiapuuhakkuuna. Kokopuukorjuun ulkopuo‐ lelle rajatuilla leimikoilla harvennuskertymä voidaan hakata karsittuna rankana. Karsitun rangan lisäksi kertymää voidaan kuitenkin kokopuukorjuuseen soveltuvilla kohteilla lisätä korjaamalla myös latva‐ kappaleet kuljetuspituuteen katkotun karsitun runkopuun yläpuolelta. Edellisiä esimerkkejä pienipuus‐ toisempien ja tiheämpien (n. 2100 / ha) nuorten kasvatusmetsiköiden energiapuuharvennusten hak‐ kuupoistuman suhteelliset kertymät on esitetty kuvassa 2. Näissä energiapuuharvennuksissa hakkuu‐ poistuman kokonaisbiomassan tilavuudesta selvästi suurin osa on karsittua runkopuuta. Latvakappa‐ leiden tuoma energiapuukertymän lisäys jää koivuvaltaisen metsikön energiapuuharvennuksessa vain n. 10 %:iin – männikössä kertymän lisäys on n. 20 % (kuusivaltaisista harvennusmetsiköistähän latvus‐ ta ei suositella korjattavaksi ollenkaan). Latvusmassan lisääminen energiapuujakeeseen paitsi kasvat‐ taa kokonaiskertymää, myös vaikuttaa energiapuusta saatavan hakkeen laatuun ja mahdollisesti hak‐ kuun tuottavuuteen. Runkopuuta ilmavamman latvusmassan vaikutus metsäkuljetuksen tuottavuu‐ teen on myös syytä ottaa huomioon arvioitaessa eri hakkuutapojen kokonaiskannattavuutta. Kuva 1. Energiarangan, kuitupuun ja hakkuutähteen suhteelliset kertymät kahdella eri ainespuun minimi‐ läpimitalla. Koko latvus (oksat ja kuusen ja männyn neulaset) ja pienimmät puut (d1.3 < 5cm) luetaan kuuluvaksi hakkuutähteeseen. Kertymälaskennassa käytännön minimiläpimittana energiarangalla oli 3 cm. Kuva 2. Energiapuun ja hakkuutähteen suhteellinen kertymä kokonaishakkuupoistumasta. Energiaranka on karsittua runkopuuta ja latvakappaleet kuljetuspituuteen katkotun energiarangan yläpuolelle jäävien oksallisten latvakappaleiden kertymä. Hakkuutähde muodostuu siten karsitusta latvuksesta ja hakkuuker‐ tymän pienimmistä puista (d1.3 < 5 cm). 7.2.2012 Tommi Räisänen tommi.raisanen@metla.fi Euroopan unioni Euroopan aluekehitysrahasto Meret, vuoret ja rajat ylittävä yhteistyö