Porotalouden ruokintateknologiat/ Janne Mustonen
OPINNÄYTETYÖ Mustonen Janne 2012 POROTALOUDEN RUOKINTATEKNOLOGIAT Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma ROVANIEMEN AMMATTIKORKEAKOULU LUONNONVARA- JA YMPÄRISTÖALA Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Opinnäytetyö POROTALOUDEN RUOKINTATEKNOLOGIAT Janne Mustonen 2012 Toimeksiantaja PORUTAKU-hanke Ohjaaja Veikko Maijala Hyväksytty ______ 2012 _____________________ Työ on kirjastossa lainattavissa. Luonnonvara- ja ympäristöala Opinnäytetyön tiivistelmä Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Tekijä Janne Mustonen Vuosi 2012 Toimeksiantaja PORUTAKU -hanke Työn nimi Porotalouden ruokintateknologiat Sivu- ja liitemäärä 80 + 2 Opinnäytetyössä selvitetään poronruokinnassa käytettäviä teknologioita. Tutkimustehtävänä oli selvittää Suomen poronhoitoalueella käytössä olevia ruokintavälineitä, saada tietoa niiden käytettävyydestä ja tutkia niiden taloudellisuutta. Opinnäytteen tilaajana toimi Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt - elinkeinon kehittämishanke eli PORUTAKU. Porotaloudessa talvisesta lisäruokinnasta on tullut nykyisin jo laitumiin rinnastettava tuotantotekijä. Elinkeinon kehittämisen edellytyksenä on selvittää käytössä olevat ruokintateknologiat. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa menetelminä käytettiin kyselyitä ja haastatteluita. Teknologioiden taloudellisuutta tutkittiin laskemalla koneketjujen kustannuksia kuvitteellisilla porokarjoilla ja ruokintamalleilla. Tuloksista selvisi porojen lisäruokinnassa käytettävän useita erilaisia laitteita ja menetelmiä. Koneiden käyttö oli erittäin yleistä, ja varsinkin peruskoneita traktoreita, moottorikelkkoja ja mönkijöitä käytettiin ruokinnassa yleisesti. Traktoreissa käytettävät laitteet olivat pääasiassa maatalouteen tarkoitettuja laitteita, ja vastaavasti monet moottorikelkalla tai mönkijällä käytettävät laitteet olivat itse rakennettuja. Koneketjujen kustannuslaskennasta kävi ilmi porokarjojen koon vaikutus kustannuksiin. Porokarjojen koon kasvaessa laskelmien kustannukset poroa kohti pienenivät. Johtopäätöksinä voidaan todeta poronhoitoalueella olevan useita erilaisia ruokintaratkaisuja, joiden toteuttaminen vaatii oman teknologiansa. Käytettävät teknologiat ovat toimivia ratkaisuja sekä poron hyvinvoinnin että porotilan kannalta. Suuri peruskoneiden määrä porotaloudessa mahdollistaa tehokkaampien ruokintamenetelmien ja -teknologioiden käyttöönoton tulevaisuudessa. Ruokintalaitteet on hankittava tilan poromäärien ja käytettävän ruokintamallin mukaan. Lisäksi hankinnoista on syytä tehdä ennakkoon kustannuslaskelmat, jotta kannattavuus selviää. Koneiden käytön tarve ruokinnassa kasvaa poromäärien noustessa ja työvoiman vähetessä, käytännössä koneet ovat lisäruokinnassa välttämättömiä. Kustannuksia voidaan pienentää yhteiskäytöllä. Maasto- ja tarharuokinnassa on mahdollista käyttää samoja menetelmiä ja teknologioita. Avainsanat poronhoito, lisäruokinta, kannattavuus School of Forestry and Rural Industries Abstract of Thesis Rural Industries _____________________________________________________________ Author Janne Mustonen Year 2012 Commissioned by PORUTAKU project Subject of thesis Feeding Technologies in Reindeer Husbandry Number of pages 80 + 2 The objective of this thesis is to present the different feeding technologies utilized in the Finnish reindeer husbandry area along with a comprehensive applicability- and economical value assessment. The commissioner of this thesis is PORUTAKU- project. Supplementary feeding during wintertime has become a factor of production in modern reindeer husbandry beside the nature pasture. Therefore, it is a prerequisite to profoundly assess the used technologies and methods in order to enable development within the field. The empirical part of the thesis is qualitative and data is collected through interviews and questionnaires. The economic value of the machinery is configured by an expense of the machine chain- fictitious reindeer herd and feeding model ratio. The results confirm that the usage of machinery is very common in supplementary feeding. Tractors, snowmobiles and ATVs are the basic prevalent technologies. The equipment for the tractor is mainly destined for conventional farming and the ATV- and snowmobile implements are primarily self-made. Furthermore, it is indicated that with an increasing size of the reindeer herd, the expense ratio of the machinery decreases. The conclusion is that there are several feeding methods executed in the Finnish reindeer husbandry area and all require own machines and equipment. Additionally, the used technologies serve the well-being of the animals and the reindeer herder. The already large availability of basic machinery in reindeer husbandry allows the use of more efficient feeding methods and technology in the future. The size of the reindeer herd and the used feeding method are the determining factors of the machinery utilization. Machinery buying- and investment decisions should be based on expense calculation for ascertaining their economical value. The need of using machinery for supplementary reindeer feeding is rising according to the size of the herd. Simultaneously, the amount of labor decreases. In fact, the machines are indispensable. Expenses can be cut down if machines are bought collectively. The same machinery and methods can be used to feed the reindeer in an enclosure or directly in the landscape. Keywords Reindeer husbandry, supplementary feeding, costeffectiveness Sisällys KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO ........................................................................................................................ 1 1 JOHDANTO ................................................................................................................................................. 3 2 POROTALOUS.................................................................................................................................................. 6 2.1 PORONHOITO .......................................................................................................................................... 6 2.2 PORON LISÄRUOKINTA ............................................................................................................................ 8 2.2.1 Porojen ravinnon tarve ja käytettävät rehut .................................................................................. 10 2.2.2 Lisäruokinnan järjestäminen .......................................................................................................... 11 3 TEKNOLOGIA SELVITYKSEN TOTEUTUS.................................................................................................... 13 4 RUOKINTATEKNOLOGIA SELVITYKSEN TULOKSET ................................................................................... 16 4.1 TULOKSIEN POHJATIETOJA .................................................................................................................... 16 4.2 TRAKTORIKÄYTTÖISET RUOKINTALAITTEET .................................................................................... 17 4.2.1 Rehuleikkurit................................................................................................................................... 18 4.2.2 Paaliveitset ..................................................................................................................................... 19 4.2.3 Peräkärryt ....................................................................................................................................... 22 4.2.4 Apevaunut ...................................................................................................................................... 24 4.2.5 Paalisilppurit ................................................................................................................................... 28 4.2.6 Puutavarakuormain ........................................................................................................................ 30 4.2.7 Valssimylly ...................................................................................................................................... 31 4.2.8 heinäjauhomyllyt ............................................................................................................................ 32 4.2.9 Pellettikone sekä pelletinjakokone................................................................................................. 34 4.3 MOOTTORIKELKAN TAI MÖNKIJÄN PERÄSSÄVEDETTÄVÄTLAITTEET .................................................... 36 4.3.1 Pyöröpaaliliukuri ............................................................................................................................. 36 4.3.2 Pelletinlevityslaitteet ...................................................................................................................... 37 4.3.3 Sähköinen rehuleikkuri ................................................................................................................... 45 4.4 RUOKINTA-AUTOMAATIT JA KAUKALOT ............................................................................................... 45 4.4.1 Sähköiset automaatit...................................................................................................................... 45 4.3.2 Muut automaatit ............................................................................................................................ 46 4.3.3 Kaukalot ja muut ruokintaratkaisut ................................................................................................ 49 5 RUOKINTALAITTEIDEN KÄYTTÖKUSTANNUKSIA........................................................................................... 53 5.1 KUSTANNUSLASKENNAN POHJATIEDOT ............................................................................................... 53 5.2 TARHARUOKINTA 80 PORONKARJALLA ................................................................................................. 54 5.3 TARHARUOKINTA 200 PORONKARJALLA ............................................................................................... 57 5.4 TARHARUOKINTA 400 PORONKARJALLA ............................................................................................... 60 5.5 MAASTORUOKINTA 400 PORONKARJALLA............................................................................................ 66 5.6 LASKELMIEN YHTEENVETO JA TARKASTELU .......................................................................................... 71 6. JOHTOPÄÄTÖKSET ................................................................................................................................... 74 LÄHTEET ........................................................................................................................................................... 78 LIITTEET............................................................................................................................................................ 81 1 KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO Kuvio 1. Porutaku-hankkeen toteuttaman kyselyn tulokset suhteessa vastaajiin………………….16 Kuvio 2. Kuokkaleikkurin käyttöä Poikajärven paliskunnassa………………………………………..19 Kuvio 3. Paaliveitsi Narkauksen paliskunnassa …………………………………………………….....20 Kuvio 4. Paaliveitsi Alakylän paliskunnassa…………………………………………………………….20 Kuvio 5. Paaliveitsi Oraniemen paliskunnassa…………………………………………………………21 Kuvio 6. Paalipihdit Kynkäänniemen tilalla………………………………………………………………22 Kuvio 7. Purkava kärry säilörehun jaossa Poikajärven paliskunnassa………………………………23 Kuvio 8. Lastattu purkavakärry Poikajärven paliskunnassa…………………………………………..24 Kuvio 9. Apevaunu Jarmo Kynkäänniemen tilalla………………………………………………………25 Kuvio 10. Rehun jauhatus apevaunulla………………………………………………………………….26 Kuvio 11. Säilörehun jako apevaunulla………………………………………………………………….26 Kuvio 12. Karvon Vesan paalisilppuri…………………………………………………………………...28 Kuvio 13. Rehun silppuaminen käynnissä………………………………………………………………29 Kuvio 14. Viljan litistin Mylly Holsterin tilalla…………………………………………………………….31 Kuvio 15. Heinäjauhomylly Hirvasniemellä……………………………………………………………..32 Kuvio 16. Heinänjauhatus käynnissä……………………………………………………………………33 Kuvio 17. Pellettikone……………………………………………………………………………………..34 Kuvio 18. Valmista pellettiä……………………………………………………………………………….35 Kuvio 19. Koko pelletöinti ketju…………………………………………………………………………..35 Kuvio 20. Pyöröpaaliliukuri Oraniemen paliskunnassa………………………………………………..36 Kuvio 21. Pyörillä oleva täysrehun jakovaunu Oraniemen paliskunnassa………………………….37 Kuvio 22. Täysrehun jakoa annostelevalla ”louskuttimella”…………………………………………..38 Kuvio 23. Louskuttimen säiliön pohja sekä annostelijat……………………………………………...38 Kuvio 24. Annostelijan työn jälki puhtaalla lumella……………………………………………………..39 Kuvio 25. Täysrehunjako laite oraniemestä……………………………………………………………..40 Kuvio 26. Laitteen säiliön pohjaratkaisu ja jakoluukku………………………………………………...40 Kuvio 27. Nauhaksi rehut laskevan laitteen jälkeä……………………………………………………..41 Kuvio 28. Apulannanlevittimestä tehty rehunlevitin…………………………………………………….42 Kuvio 29. Automaattinen annostelija mallia kauha……………………………………………………..42 Kuvio 30. Siipipyörä mallinen automaattinen annostelija öljytynnyri säiliönä……………………….43 Kuvio 31. Siipipyörä annostelija………………………………………………………………………….44 Kuvio 32. Kynkäänniemen rehun kaukaloihin levitykseen soveltuva malli………………………….45 Kuvio 33. Konttaniemen heinäjauho automaatti………………………………………………………..47 Kuvio 34 Konttaniemen heinäjauho automaatti………………………………………………………...48 Kuvio 35. Ruokinta kaukalo suksiboksista Konttaniemellä……………………………………………49 Kuvio 36. Ruokintakaukaloja LAOn poroaidalla………………………………………………………..50 Kuvio 37. Kaukaloita Kynkäänniemen tarhalla………………………………………………………….50 Kuvio 38. Heinähäkki……………………………………………………………………………………....51 Kuvio 39. Kumimatto viritetty pyöröpaalun ympärille Konttaniemellä………………………………..52 Taulukko 1. Moottorikelkka ja louskutin 80 poron ruokinnassa………………………………………56 Taulukko 2. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 80 poron ruokinnassa………………………………………...57 Taulukko 3. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 200 poron ruokinnassa……………………………………….58 Taulukko 4. Paalisilppuri 200 poron ruokinnassa……………………………………………………...59 Taulukko 5. Moottorikelkka ja louskutin 200 poron ruokinnassa……………………………………..60 Taulukko 6. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 400 poron ruokinnassa……………………………………….62 Taulukko 7. Paalisilppuri 400 poron ruokinnassa……………………………………………………...63 Taulukko 8. Apevaunu 400 ruokinnassa…………………………………………………………………64 Taulukko 9. Moottorikelkka ja louskutin 400 poron ruokinnassa……………………………………..65 Taulukko 10. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 400 poron maastoruokinnassa……………………………..67 2 Taulukko 11. Paalisilppuri 400 poron maastoruokinnassa…………………………………………….68 Taulukko 12. Apevaunu 400 maastoruokinnassa……………………………………………………....69 Taulukko 13. Moottorikelkka ja louskutin 400 poron maastoruokinnassa……………………………70 Taulukko 14. Rehunjakokustannukset laitteittain ja poromäärien mukaan…………………………..71 3 1 JOHDANTO Porotaloudessa on viimeisinä vuosikymmeninä voimakkaasti kasvanut porojen talviaikainen lisä- ja tarharuokinta. Syyt ruokinnan lisääntymiseen ovat talvilaitumien huono kunto, muista maankäyttö muodoista osaksi johtuen, sekä kasvava tarve suojella poroja pedoilta. Porotalouden piirissä ruokintakeinot ovat vaihtelevia. Tieto porojenruokinnasta poronhoitajien keskuudessa voi olla vaihtelevaa. Tästä johtuen on tullut tarpeelliseksi kehittää hyvän käytännön ruokintamalli. Tätä tehtävää varten on perustettu PORUTAKU -hanke eli Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt elinkeinon kehittämishanke. PORUTAKU toimii tämän opinnäytteen toimeksiantaja. PORUTAKU - hanke on Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukainen porotalouden kehittämishanke, jossa tutkimuksen, neuvonnan ja elinkeinon edustajien yhteistyöllä luodaan hyviä toimintamalleja porotalouteen. Hankkeen tavoitteena on erityisesti kehittää elinkeinon kannattavuutta ja huomioida eläinten hyvinvointiin liittyvät vaatimukset.(PORUTAKU 2012.) Hankkeessa mallinnetaan porojen ruokinnan, tarhauksen ja kuljetuksen hyvät toimintatavat. Kustannustehokkaan ja porojen hyvinvoinnin huomioivan lisäruokintamallin luomiseksi hankkeessa mm. testataan erilaisia rehuja ja kartoitetaan olemassa olevia lisäruokintamalleja. Hankkeen tuottamat tiedot välitetään julkaisuilla, teemakoulutuksilla ja tilakäynneillä sekä Internet-sivujen välityksellä. (PORUTAKU 2012.) Rovaniemen ammattikorkeakoulun toteuttama ja hallinnoima, sekä Oulun seudun ammattikorkeakoulun osa toteuttama PORUTAKU - hanke, toteutetaan Lapin ELY- keskuksen maaliskuussa 2011 myöntämän Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston rahoituksella. (PORUTAKU 2012.) Jotta ruokinnan hyviä käytäntöjä voidaan luoda, on ensin selvitettävä erilaisia osa-alueita, joista yksi on tämän opinnäytteen aihe, eli porojen ruokintateknologiat. Porotalouden ruokintateknologioista ei ole ennen tätä opinnäytettä tehty kattavaa selvitystä. Aikaisempaa tietoa ruokintateknologioista ovat anta- 4 neet työterveyslaitoksen verkkosivut ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun agrologiopiskelijoiden 2003 tekemä projekti poron ruokintaa helpottavat laitteet ja siitä tehty raportti sekä video. Opiskelijoiden tekemä video on saatavilla PORUTAKUn verkkosivuilla. Poronhoitajat ovat joutuneet tekemään ruokintaratkaisuja usein oman tiedon ja tuttavapiirin perusteella ilman tutkittua tietoa ruokintateknologioista. Tehokas ja hygieeninen ruokinta erityisesti isoilla poromäärillä vaatii eri teknologioiden käyttöä. Myös työhyvänvointi, ergonomia ja työturvallisuus ovat riippuvaisia käytettävästä tekniikasta. Voidaan sanoa että poron sekä poronhoitajan hyvinvointi on riippuvainen käytettävästä teknologiasta. Koko porotalouden imagon kannalta yhtenäiset hyvät tavat ruokinnassa ovat eduksi. Porotalouden tuottavuuteen teknologian selvittämisellä on oletettavasti positiivista vaikutusta. Yhteiskunnan kannalta yhtenäisillä hyvillä ruokintatavoilla on mahdollista vähentää poronhoitajien sairauskuluja ja taloudellisia ongelmia. Myös kauppa ja teollisuus hyötyvät, kun poron ruokinnassa käyttökelpoinen ja tarvittava koneistus on tiedossa. Tarkoituksena on selvittää käytettävissä olevan kirjallisuuden ja PORUTAKU -hankkeen tekemän kyselyn, sekä poroisäntäpäivillä tehtävän kyselyn ja eri laitteiden omistajien haastattelujen perusteella käytössä oleva tekniikka. Teknologioiden taloudellisuutta tullaan myös pohtimaan koneketjulaskelmien avulla. Tulen keskittymään työssäni poron tarha- ja maastoruokinnassa pääasiassa käytettävien rehujen, joita ovat nurmirehut, teolliset täysrehut ja viljat, jakeluun, annosteluun ja hienontamiseen tarkoitettuihin teknisiin ratkaisuihin. Opinnäytteen alkuperäinen aikataulu oli toteuttaa kyselyt ja haastattelut kevään 2012 aikana ja raportoida tulokset 2012 kesäkuussa. Työn oli myös tarkoitus olla kaksiosainen, joissa molemmissa osioissa olisi omat toteuttajat. Toisen osion tekijä on Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelija. Opinnäytteen toisen osion oli tarkoitus koskea maatalouden käytössä olevien ruokintateknologioiden ja uuden teknologian soveltuvuutta poronruokintaan. Työn aikana päädyttiin kuitenkin ratkaisuun jossa molemmat työn osat tehdään omana työnään. Tähän päädyttiin aikataulujen erilaisuuden sekä koulu- 5 tuspaikkojen suuren välimatkan johdosta. Aikataulu oli realistinen kyselyiden ja haastatteluiden osalta. Ne saatiin toteutettua toukokuun 2012 loppuun mennessä. Opinnäytteen raportin valmistuminen kesti ennakoitua pidempää joulukuun 2012 loppuun asti. 6 2 POROTALOUS 2.1 PORONHOITO Poro on pitkäraajainen, nelivarpainen hirvieläin, kasvissyöjä ja märehtijä. Suomalainen poro on kesytetty Skandinavian villistä tunturipeurasta. Poronhoitoalueen eteläosissa poroihin on hieman sekoittunut pitkäkoipisempaa metsäpeuraa eli suomenpeuraa. Poro valikoi luonnossa ravintonsa hyvin tarkkaan, mutta se tulee toimeen myös hyvin yksinkertaisella ravinnolla. Poro käyttää saatavilla olevaa ravintoa hyväkseen tilanteen mukaan. Poroa pidetään tämän vuoksi välityypin märehtijänä. (Maijala – Nieminen – Soveri 1998, 9, 25.) Luonnonoloissa poro käyttää ravinnokseen yli 350 ravintokasvia, joista tärkeitä on yli sata (Kortesalmi 2007, 13). Poron tärkeimmät talviravintokasvit ovat jäkälä, luppo ja metsälauha (Meristö - Järvinen – Kettunen – Nieminen 2004, 12). Vaikka poro on alkujaan tuntureiden asukas, elää suurin osa Suomen poroista koko vuoden metsäalueella. Poro on hyvin lumeen sopeutunut eläin. Se pystyy kaivamaan jäkälää vielä 70 - 90 senttimetriä syvässä lumessa. Kevättalvella auringon kovettaessa hankia jäkälän kaivu käy vaikeaksi. Porot aloittavat tuolloin kevätvaelluksensa ja siirtyvät puilla kasvavien luppojen syöntiin tai siirtyvät tuntureille. Erittäin vaikeissa lumioloissa nälkiintymiset ja porokuolemat ovat tuolloin tavallisia. (Maijala ym. 1998, 9-10.) Poronhoito on pääasiassa Euraasian pohjoisosien taiga- ja tundravyöhykkeellä asuvien alkuperäiskansojen elinkeinomuoto. Suomessa poronhoito alkoi yleistyä 1600–1700 -luvuilla. 1700-luvun puolivälissä alue oli asettunut nykyisille sijoilleen, 65. ja 70. asteelle pohjoista leveyttä. (Meristö ym. 2004, 1.) Suomen poronhoitoalueen laajuus on 122 891 km2, mikä on runsaat 36 prosenttia koko maan pinta-alasta ja lähes 77 % Pohjois-Suomen pinta-alasta. Poronhoitoalueesta neljä viidesosaa sijaitsee Lapin läänissä, josta vain taajamat sekä teollistunein ja tiheimmin asuttu lounaisosa (Kemi, Keminmaa, Tornio) jäävät alueen ulkopuolelle. Oulun läänistä poronhoitoalueeseen kuu- 7 luu koillisosa. Etelässä alue rajoittuu Kuhmo - Oulu – linjan pohjoispuolelle. (Meristö ym. 2004, 6.) Nykyisin eloporoja (erotusten yhteydessä eloon jätetyt porot) saa olla kaikkiaan enintään 203 700 eli keskimäärin 1,8 poroa maaneliökilometriä kohti. Vasonnan ja erotusten välisenä aikana poroja on noin 100 000 enemmän. (Meristö ym. 2004, 6.) Poronhoitovuonna 2006/07 poronomistajia oli kaikkiaan lähes 4900 ja he jakaantuivat poronhoitovuonna 2005/06 noin 4 077 eri ruokakuntaan. Yli 80 poroa omistavia ruokakuntia oli 1019. (Rantamäki-Lahtinen 2008, 10.) Poroja saavat omistaa vain poronhoitoalueella pysyvästi asuvat Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalaiset sekä paliskunnat (Finlex 2012). Paliskuntajärjestelmä perustuu porojen yhteistoiminnalliseen hoitamiseen kunkin paliskunnan alueella. Poronhoitolain mukaan paliskunnan osakkaita ovat poronomistajat, joilla on sen alueella yksi tai useampi poro omassa merkissään. (Meristö ym. 2004, 8.). Paliskunnan tärkein tehtävä on poronhoitolain 2. luvun 6§ mukaan hoitaa osakkaitten poroja paliskunnan alueella, jos niitä ei ole poronhoitolain 7. luvun 41§ otettu omaan hoitoon (Finlex 2012). Paliskuntakohtainen suurin sallittu poromäärä määrätään lähinnä talvilaidunten kantokykyyn perustuen. Talvilaidunten kartoituksen mukaan jäkälälaitumet ovat yleisesti verraten huonokuntoisia. (Meristö ym. 2004, 13.) Poroa hyödynnetään taloudellisesti pääasiassa lihana ja teurastusten sivutuotteina, nahasta, luusta ja sarvista valmistettuina matkamuistoina ym. koriste-esineinä. Lisäksi poroa hyödynnetään erilaisina poroon tukeutuvina ohjelmapalveluina. (Meristö ym. 2004, 19.) Porotaloutta haittaavia tekijöitä ovat muut kilpailevat maakäyttömuodot, kuten metsätalous, maa- ja puutarhatalous, matkailu, vesivoimatalous ja kaivostoi- 8 minta. Lisäksi pedot, liikenneyhteydet ja liikenne ovat porotalouden kannalta ongelmallisia. (Meristö ym. 2004, 14–16.) Poronhoitoalueen sisällä luonnonolot ovat varsin erilaiset. Luonnonolojen erilaisuus heijastuu myös poronhoidon edellytyksiin ja harjoittamistapaan. Poronhoito perustuu lähtökohdiltaan porojen kykyyn hankkia itse oma ravintonsa luonnosta. (Meristö ym. 2004, 12). Vuoden keskilämpötila on poronhoitoalueella noin nollan celsiuksen tienoilla. Vuodenaikojen vaihtelu on suurta ja ilmasto äärevöityy pohjoista kohti. Tammikuussa pakkasta on keskimäärin 11–16 celsiusta. Vuotuinen sademäärä poronhoitoalueella on 300–550 millimetriä, josta lumena tulee 40–60 prosenttia. Pysyvä lumipeite kestää yleensä viidestä seitsemään kuukautta, tunturialueilla jopa kauemmin. Lunta on enimmillään metri, itäisillä vaaramailla enemmän. Vuosittaiset erot lämpötiloissa ja lumimäärässä ovat suuret. (Rantamäki-Lahtinen 2008, 46.) 2.2 PORON LISÄRUOKINTA Suomessa porojen lisäruokinta yleistyi 1960- luvulla aluksi poronhoitoalueen eteläosissa. Lisäruokinta lisääntyi ja levisi seuraavina vuosikymmeninä koko poronhoitoalueelle, lukuun ottamatta Pohjois-Sallaa. (Rantamäki-Lahtinen 2008, 63.) Lisäruokinnalla pyritään turvaamaan porojen selviytyminen poikkeuksellisissa luonnonoloissa, tällöin tarkoitetaan hätäruokintaa. Lisäruokinnalla voidaan myös helpottaa porojen paimentamista. Lisäksi lisäruokinnalla voidaan lisätä poronhoidon tuottoa ja vakautta. Tällöin lisäruokinta toteutetaan viemälle lisäravinto maastoon tai porot ruokitaan tarhaan. Maastoruokinta on yleisintä poronhoitoalueen keski- ja pohjoisosissa, vastaavasti tarharuokinta on yleisintä etelä- ja keskiosissa muulla poronhoitoalueella. Tarhavasotus ja kevätruokinta ovat yleisiä pohjoisosissa poronhoitoaluetta. (Rantamäki-Lahtinen 2008, 63–64.) 9 Lisäruokinnan edellytykset paranevat eteläisellä poronhoitoalueella. Viljelymaata on enemmän ja poronhoito on yleisesti maatilatalouden sivuelinkeino. Perinteisen maatalouden harjoittamisen vähetessä elinkeinon tuotantopanoksia, kuten pellot ja koneet on voitu siirtää porotalouden käyttöön.(Maijala – Nieminen 2004, 3.) Lisäruokinta aloitetaan talvisin vuoden vaihteen jälkeen tai viimeistään silloin kun kaivuolosuhteet vaikeutuvat ja porot eivät saa riittävästi ravintoa luonnonlaitumilta (Maijala ym. 1998, 91). Lisääntynyt ruokinta on muuttanut poronhoitoa vähentäen elinkeinon riippuvuutta talvilaitumista ja luonnonoloista. Lisäruokinta on jokavuotista varsinkin eteläisellä ja keskeisellä poronhoitoalueella ja on jo laitumiin rinnastettava välttämätön tuotantotekijä. Poronhoitovuonna 2003/04 poronhoitoalueen eloporoista yli 41 prosenttia oli tarharuokinnassa. Tarhoja oli yhteensä 1 317, joissa keskimäärin ruokittiin 64 poroa 88 vuorokauden ajan. Lisäruokintaan käytettiin kuivaksi heinäksi laskettuna 22 miljoonaa kiloa eli maa ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen rehutaulukon(maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus 2010) mukaan 16,08 miljoonaa rehuyksikköä. (RantamäkiLahtinen 2008, 63–64.) Ruokinnan kustannuksia on vaikea laskea, mutta tavallisesti maastoruokinta on kannattavampaa kuin tarharuokinta. Hätäruokinta kannattaa vain jos nälkiintyneiden porojen pelastaminen on mahdollista. (Rantamäki-Lahtinen 2008, 65.) Kaamasen koetarhalla tehtyjen kokeiden tuloksissa saatiin ruokinnan kustannuksiksi 72,9 euroa poroa kohti vapaalla täysrehun syönnillä, normaali tarharuokinnalla 42,3 euroa poroa kohti, maastoruokinnalla 38,3 euroa poroa kohti ja 10,5 euroa luonnonlaitumilla(Maijala – Nieminen 2004, 37). AnnaLeena Jänkälän opinnäytetyössä tarharuokinta on laskennallisesti halvempi kuin maastoruokinta jos poroja on tarhassa noin 200. Kun porojen määrä ruokinnassa on yli kahdensadan, on maastoruokinta halvempaa kuin tarharuokinta(Jänkälä 2009, 46). Ruokintamenot olivat paliskuntien menoista koko poronhoitoalueella poronhoitovuonna 2003/04 lähes 18 %, varsinaisen po- 10 ronhoitoalueen alapuolella olevalla muulla poronhoitoalueella jo yli 25 % (Rantamäki-Lahtinen 2008, 65). 2.2.1 Porojen ravinnon tarve ja käytettävät rehut Rehujen sisältämän ja eläimen eri tuotantovaiheissa tarvitseman energian mittaamiseksi on kehitetty erilaisia rehuarvojärjestelmiä. Porojen ruokintaan rehuyksikköjärjestelmää on sovellettu lähes suoraan. Suomessa on vuodesta 1995 ollut käytössä muuntokelpoiseen energiaan perustuva rehuyksikköjärjestelmä(ry) ja valkuaiselle OIV-PVT-järjestelmä. (Maijala ym. 1998, 93–94.) Vaadinporo tulee toimeen talvella normaalioloissa 1,1 ry vuorokaudessa, edelliskevään vasa 0,7 ry vuorokaudessa ja hirvas 1,9 ry vuorokaudessa. Lisäksi porot tarvitsevat raakavalkuaista, 100 kiloa painava poro tarvitsee 90– 110 grammaa vuorokaudessa. Käytettävän rehu tulee sisältää 10–12 prosenttia raakavalkuaista jotta poron paino pysyy ennallaan. (Maijala ym. 1998, 54 ja 111.) Ruokinta on merkittävin poron kuntoon ja terveyteen vaikuttava yksittäinen hoitotekijä. Tasapainotettu, laadullisesti ja määrällisesti oikeaksi mitoitettu ravinto pitää porot terveinä ja vastustuskykyisinä tauteja vastaan, auttaa niitä pärjäämään hyvin talven yli ja lisääntymään tuloksellisesti. (Maijala ym. 1998, 127.) Porojen ruokinnassa yleisimmin käytettyä rehuja ovat eri nurmirehut, viljat ja teolliset rehut. Nurmirehuja on tarjolla kuivaheinänä, heinäjauhona, rakeistettuna heinänä ja säilörehuna sekä esikuivattuna että märkänä. Nurmirehujen korjuuaste määrää rehun ravinto- ja sulavuusarvon. Porolle kelpaa vain hienorakenteinen ja korsiintumaton heinä. Porolle heinän sulavuus on huono. Heinäjauho soveltuu porolle kun siihen on lisätty väkevyyttä nostavia rehuja. Jauhaminen mahdollistaa karkeankin heinän syönnin. Rakeistettu heinä kelpaa poroille hyvin, mutta vaatii pitkän totutusajan 3-4 viikkoa. Säilörehu soveltuu hyvin poronrehuksi, se on kuivaheinää maittavampaa. Esikuivattu säi- 11 lörehu pysyy paremmin sulana, kuin tavallinen säilörehu ja on helpompi kuljettaa maastoon. ( Maijala ym. 1998, 101–103.) PORUTAKU - hankkeen talvella 2012 järjestämien ruokinta kokeiden perusteella säilörehun silppuaminen parantaa säilörehun maittavuutta (Maijala 2012, 15). Täysrehut ovat erityisesti poroille kehitettyjä rehuja, jotka on suunniteltu sisältämään poron tarvitsemat ravintoaineet. Ne koostuvat pääasiassa viljasta, sokeri- ja myllyteollisuuden sivutuotteista sekä valkuaisraaka-aineista. Täysrehuja voidaan antaa poroille, myös ainoana rehuna. Teollisista täysrehuista on hyviä kokemuksia porojen hoidossa. Väkirehut ovat energiapitoisia rehuja, joita annetaan väkevöittämään korsirehuvaltaista ruokintaa. Väkirehuja annetaan vain muiden rehujen yhteydessä enintään 40 – 60 prosenttia. Väkirehuja poronruokinnassa on käytetty viljoista ohraa ja kauraa, sekä alkoholi- ja myllyteollisuuden sivutuotteita ohrarehua ja mäskiä. (Maijala ym. 1998, 104– 105, 119.) Farmit internet sivuilla sanotaan viljan syötön edellytyksenä olevan viljan jyvien rikkominen, koska kotieläimet eivät voi sulattaa jyviä (Farmit 2012). 2.2.2 Lisäruokinnan järjestäminen Maasto- ja tarharuokinnassa käytetään samoja rehuja, mutta tarharuokinnassa voidaan lisäksi käyttää rehuja, joita on vaikea kuljettaa pitkiä matkoja. Maastoruokinnassa lisärehujen tarve riippuu laitumien ravinnon saannista, lähtökohtaisesti lisärehutarve kasvaa kevättä kohti. Maastoruokinnassa rehut levitetään lumelle. Maastoruokinnassa on hyvä olla paliskuntakohtaiset säännöt. Maastoruokinnan toteutus on helpompaa ”kairoittain” tai tokkakunnittain, sillä yhteistyöllä kannattavuus paranee. On muistettava ettei poroja ruokita kymmeniä kilometrejä pitkälle moottorikelkan uralle, sillä porot kävelevät uraa pitkin ja hukkaavat näin energiaa. ( Maijala ym. 1998, 112–113.) Tarharuokinnassa käytettävän aidan on oltava niin iso, että poroille on jatkuvasti puhdasta lunta saatavilla. Poroille on annettava mahdollisuus tottua ruokintaan ennen täysimittaiseen ruokintaan siirtymistä. (Maijala ym. 1998, 12 115.) Hyväkuntoinen poro sopeutuu ruokintaan 1-2 viikossa (Hukkanen – Laaksonen - Maijala 2009, 10) ja nälkiintynyt poro tarvitsee 2-3 viikkoa (Maijala ym. 1998, 137). Rehuastiat, kaukalot, heinähäkit ja automaatit ovat hyviä ruokinta ratkaisuja, sillä eteenkin pienissä aitauksissa puhtaanapidon merkitys korostuu (Hukkanen ym. 2009, 16). Korsirehut levitetään useimmiten pieniin tuppoihin. Korsirehuja ei levitetä maahan isoina kasoina, sillä valtaporot valtaavat kasat itselleen. Syötyään ne asettuvat rehujen päälle märehtimään, jonka jälkeen rehu ei ole enää maittavaa. Maittavat ja/tai määrältään vähäiset rehut on jaettava nopeasti, jotta kaikki porot saavat osansa. Nopeasti jaettavia ovat täys- ja väkirehut. Poromäärien kasvaessa moottorikelkan ja mönkijän käyttö tulee tarpeelliseksi. Ruokinnan nopeuteen ei tarvitse kiinnittää huomiota, jos jaettavia rehuja annetaan niin runsaasti, että porot eivät ehdi syödä kaikkea kerralla. Tämä ei kuitenkaan koske väkirehuja. (Maijala ym. 1998, 117.) Tarhassa tulee olla runsaasti tilaa, mikäli rehut levitetään puhtaalle lumelle. Jos tarhassa on vähän puhdasta lunta, tulevat rehut tarjota maasta irti olevista astioista (Porojen talvitarhauksen hyvien toimintatapojen opas 2012, 5). On muistettava varmistaa kaikkien porojen rehunsaanti, sillä valtaporot voivat estää hierarkiassa alempina olevien porojen syönnin, jolloin ne eivät uskalla tulla ruokailemaan valtaporojen lähelle (Maijala ym. 1998, 116). 13 3 TEKNOLOGIA SELVITYKSEN TOTEUTUS Tämän opinnäytteen osana oli selvittää porotalouden käytössä olevat ruokintateknologiat. Selvitys toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Laadullisessa tutkimuksessa pyritään ymmärtämään todellisuutta laadullisen aineiston kokoamisen ja analysoinnin avulla. (Rovaniemen ammattikorkeakoulu 2011, 3.) Laadullinen menetelmä sanan laajimmassa merkityksessä viittaa tutkimukseen, jossa käytetään ihmisten omin sanoin kirjallisesti tai suullisesti tuottamaa aineistoa. Laadullisen tutkimuksen tiedonkeruumenetelminä voivat olla havainnointi ja haastattelut. Aineistona voi olla opiskelijan tekemät kenttämuistiinpanot, videot ja muut tallenteet. Tutkimusaineiston laadullinen käsittely on loogiseen päättelyyn ja tulkintaan perustuvaa sisällön erittelyä, jonka tarkoituksena on luoda hajanaisesta tiedosta mielekäs, selkeä, tiivis ja yhtenäinen tutkittavaa ilmiötä kuvaava tietokokonaisuus. (Rovaniemen ammattikorkeakoulu 2011, 3.) Selvitys toteutettiin aikaisempien tietojen pohjalta, sekä kyselytutkimuksena ja täydentävinä haastatteluina. Aihe rajattiin koskemaan poron ravinnon kannalta tärkeimpien rehujen eli nurmirehujen, teollisten rehujen ja viljojen jakamista sekä annostelua. Lisäksi aiheeseen kuuluu viljojen litistäminen ja nurmirehujen jauhaminen sekä silppuaminen. Aiheesta ei ole tehty kattavia selvityksiä ennen tätä opinnäytettä. Rovaniemen ammattikorkeakoulun agrologiopiskelijat vuosikurssilta 2001 ovat tehneet 2002 - 2003 talvella projektiopintoina projektin, jossa selvitettiin porojen ruokintaa helpottavia laitteita. Projektin raportti ja projektin tekemä ruokintalaitteita esittelevä video toimivat tämän opinnäytteen lähteenä. Myös työterveyslaitoksen verkkosivuilla esitellään muutama ruokintaa helpottava laite. Opinnäytteen tilaaja PORUTAKU -hanke kiersi syksyllä 2011 paliskuntien kokouksissa ja muissa porotalouden tapahtumissa jakaen tietoa hankkeesta ja teetti samalla kyselyn liite 1, jossa yhtenä kysymyksenä on ruokinnassa käytettävät koneet. Lomake on ollut saatavilla myös PORUTAKU - hankkeen verkkosivuilla. Koska paliskuntien kokoukset ajoittuvat ajallisesti samoille 14 ajoille ei hankkeen toimijoilla ollut mahdollisuutta vierailla kuin muutamassa kokouksessa, jotka keskittyivät lähinnä Rovaniemen ympäristöön. Vastauksia saatiin 73 kappaletta, vastaamatta jättäneiden määrästä ei ole tietoa. Vastaajia löytyi koko poronhoitoalueelta, mutta Rovaniemen alueen paliskuntien osakkaat ovat vastaajien joukossa huomattavana enemmistönä. Vastaajien määrän suppeasta määrästä ja alueellisesta keskittymisestä johtuen päädyttiin johtopäätökseen, ettei kysely anna välttämättä todellista kuvaa poronhoitoalueella käytettävästä teknologiasta. Kokonaistutkimus, jossa olisi otettu yhteyttä jokaiseen poronhoitoruokakuntaan, todettiin olevan hankkeen resurssien ulkopuolella ja ajankäytöllisesti mahdottomaksi toteuttaa. Poronhoitajien vastausprosentin oletettiin jäävän alhaiseksi, jos uusi kysely lähetettäisiin postitse tai muita välineitä kuten sähköpostia hyväksikäyttäen. Jotta saataisiin riittävä alueellinen ja määrällinen kattavuus vastaajien joukossa päätettiin teetättää kysely poroisännille liite 2. Poroisäntä, joka on jokaisen paliskunnan virallinen edustaja (Finlex 2012), oletettiin tietävän oman paliskuntansa tilanteen ruokintateknologioiden osalta riittävän tarkasti. Rovaniemellä järjestettiin 1.3.2012 poroisäntien koulutuspäivät. Kysely päätettiin jakaa ja esitellä kyseisessä tilaisuudessa. Alun perin oli tarkoitus saada vastaukset välittömästi tilaisuuden loputtua, mutta saimme puheenvuoron vasta tilaisuuden viimeisenä. Koska PORUTAKU - hanke toteutti samaan aikaan täysrehukyselyn poroisäntäpäivillä, joka oli tarkoitus palauttaa postitse valmiiksi maksetuissa kirjekuorissa. Tämän vuoksi päätettiin ruokintateknologia kysely jättää palautettavaksi samassa kirjekuoressa täysrehukyselyn kanssa. Koska jouduimme esittäytymään tapahtuman viimeisenä, muutama poroisäntä poistui paikalta ennen kyselyn esittelemistä ja jäi näin ollen ilman kyselyä. Osanottajalistan mukaan paikalla oli 39 poroisäntää ja varaporoisäntää, huomioimatta paikalta poistuneita. Osanottajalistan mukaan päätettiin lähettää poissaolleille varsinaisille poroisännille kysely postitse, mukaan lukien yksi koulutustilaisuudesta aikaisemmin poistunut. Poroisäntien nimet ja yhteystiedot saatiin paliskuntain yhdistyksen verkkosivuilta. Kyselyitä lähetettiin 32 15 kappaletta. Palautusta toivottiin maaliskuun loppuun mennessä. Maaliskuun 22. päivänä lähetettiin vielä palauttamatta olleille poroisännille muistutustekstiviesti. Huhtikuun puoliväliin mennessä kyselyitä oli palautettu 25 kappaletta 71 jaetusta ja lähetetystä kyselystä. PORUTAKU - hankkeen tekemän kyselyn perusteella tehtiin haastatteluja eri ruokintateknologioiden käyttäjien keskuudessa. Haastateltavat valittiin heidän käyttämiensä laitteiden ja ruokintamallien perusteella. Kaikkiaan yhdeksää eri porotalousyrittäjää haastateltiin eri laitteiden käytöstä ja lisäksi haastateltiin yhtä maatalousyrittäjää. Haastatteluita tehtiin PORUTAKUn tilavierailujen ja ruokintakokeiden yhteydessä, puhelimitse, sekä vierailemalla yhden haastateltavan kotona. Haastatteluihin ei ollut valmista kysymys pohjaa. Jokaiselta haastateltavalta kysyttiin heidän käyttämiensä laitteiden ominaisuuksia ja toimivuutta lisäruokinnassa. Lisäksi kysyttiin laitteiden hintoja ja käyttökustannuksia, sekä taustatietoja tilan ruokintamallista. Haastatteluita ei nauhoitettu vaan kirjattiin suoraan muistivihkoon, josta ne koottiin lopuksi puhtaaksikirjoitettuna word tiedostoksi. Hyödynsin omaa tietoani porotalousyrittäjänä laitteista, joista minulla oli tietoa ja kokemuksia. 16 4 RUOKINTATEKNOLOGIA SELVITYKSEN TULOKSET 4.1 TULOKSIEN POHJATIETOJA PORUTAKU - hankkeen toteuttaman kyselyyn saatiin vastauksia 73 kappaletta. Kymmenen vastaajaa ilmoitti ruokkivansa porot käsin, 46 vastaajaa käytti moottorikelkkaa, 21 vastaajaa käytti mönkijää, 46 vastaajaa käytti traktoria, viidellä vastaajalla oli käytössä täys- tai väkirehun jakoon koneella vedettävä automaatti ja viisi vastaajaa käytti säilörehun jakamiseen erikseen tarkoitettua laitetta. Lisäksi mainittiin valssimylly, paalipiikki/veitsi, tuorerehuleikkuri ja auto. Vastaajien pääteltiin käyttävän traktoria, mikäli oli mainittu traktorin lisälaite, mutta ei itse traktoria. Alla olevasta pylväsdiagrammista näemme vastaajien käyttämien laitteiden suhteen vastaajiin. 70 60 50 40 30 20 10 0 Kuvio 1. PORUTAKU - hankkeen toteuttaman kyselyn tulokset suhteessa vastaajiin Aineistoa analysoidessa tulee huomioida aineiston pieni määrä, mutta johtopäätöksiä voidaan silti tehdä. Yli puolet vastaajista käyttää traktoria ja moottorikelkkaa hyväksi porojen ruokinnassa. Lisäksi 21 vastaajaa ilmoittaa käyttävänsä mönkijää. Traktoria, mönkijää ja moottorikelkkaa jo käyttävien vastaajien on helppo hyödyntää edellä mainittujen ajoneuvojen lisälaitteita ruokinnassa sillä heillä on jo olemassa olevaa peruskoneistusta. Jos koko poronhoitoalue noudattaa tätä jakaumaa poronhoitajien parissa, on porotalouden piirissä jo huomattava määrä peruskoneistusta ja täten helppo siirtyä käyttämään ruokintaa helpottavaa kalustoa. 17 Kyselyssä ei kysytty vastaajien ruokinnassa olevia poromääriä, joten ei voida päätellä koneiden käytön ja käsin ruokkimisen suhdetta poromääriin. Mielestäni voidaan kuitenkin olettaa osalla vastaajista olevan suhteellisen vähän poroja vastauksien analysoinnin perusteella mikä lisää koneiden käyttösuhdetta ammattimaisessa poronruokinnassa, mikäli ammattimaisuus määritellään vähintään eloporotukeen oikeuttavana 80 eloporon määränä ruokakuntaa kohti. Tunnen henkilökohtaisesti useita kyselyyn vastanneita poronomistajia. Huomasin etteivät kaikki tuntemani poronomistajat maininneet käyttämiään ruokintalaitteita, mutta kaikki mainitsivat kyllä peruskoneet: traktorin, moottorikelkan ja mönkijän. Poroisäntien täydentävässä kyselyssä mainittiin yksi uusi laite, jota ei edellisessä kyselyssä ollut mainittu, puutavarakuormain säilörehun jaossa. Poroisäntien kyselyssä vastaukset tulivat lähinnä eteläiseltä ja keskeiseltä poronhoitoalueelta. Saamelais- alueelta ei tullut yhtään vastausta. Poroisäntien täydentävässä kyselyssä kysyttiin myös toivomuksia: mitä ruokintavälineitä porotalouden käyttöön tulisi saada. Useat vastaajat toivoivat porotalouden käyttöön apevaunuja, paalisilppureita ja ruokinta-automaatteja, myös kelkalla ja mönkijällä vedettäviä heinän ja täysrehun sekoittavia sekä jakavia pienvaunuja toivottiin. Toivottiin myös säilörehun jakovaunua/rekeä moottorikelkkaan ja lisäksi purkavaa rekeä ilman mainintaa minkä rehun purkamista toivottiin. Yleisesti siis toivottiin ruokintaa helpottavia ja tehostavia laitteita. 4.2 TRAKTORIKÄYTTÖISET RUOKINTALAITTEET Tässä luvussa esitellään tiedossa olevat porojen ruokintaan käytettävät laitteet. Peruskoneistus eli traktorit, moottorikelkat ja mönkijät ovat yleisesti tiedossa, joten niitä ei esitellä tarkemmin. Ruokintalaitteet jaotellaan niiden käyttötavan mukaan: traktori -käyttöisiin ruokintalaitteisiin, moottorikelkka tai mönkijä vetoisiin laitteisiin ja automaatteihin. Koneita voi olla käytössä myös muita merkkejä kuin esitellyt mutta niiden toiminta periaatteet ovat kuitenkin lähellä toisiaan. 18 Porotalouden ruokintalaitteita tarkastellessa tulee ilmi poromiesten omaaloitteisuus ruokintalaitteiden kehittelyssä. Monet laitteet ovat alusta loppuun itsenäisesti kehitetty ja moni laite on alun perin tehty toista tarkoitusta varten. Laitteilla voi olla myös muuta käyttöä porotalousyrittäjän taloudessa. Traktorilla käytettäviä laitteita on montaa eri tyyppiä, mutta suurin osa toimii 60–100 hevosvoimaisilla perustraktoreilla ilman erikoisvaatimuksia. Etukuormain on traktorin lisälaite ja nykyään yleinen lisälaite traktorissa, kaikilla opinnäytettä varten vierailluilla tiloilla oli etukuormaajalla varustettu traktori. Useat välineet vaativat koneellista lastausta, jossa etukuormaaja on tarpeellinen väline. Myös traktorin nelivetoisuus on nykyään yleinen ratkaisu ja poronruokinnan olosuhteisiin tarpeellinen. Traktorin käytön rajoituksia voivat asettaa jo edellä mainitut poronhoitoalueen luonnon olosuhteet kovineen pakkasineen. Omien kokemuksien perusteella traktorin käynnistettävyys ja kestävyys, sekä laitteiden kestävyys pakkasella voi tuottaa ongelmia ja kalliita remontteja. 4.2.1 Rehuleikkurit Rehuleikkuri on tarpeellinen väline säilörehun jakamisessa. Leikkuri on tarkoitettu säilörehun leikkaamiseen aumasta. Leikkurin periaatteena on leikata hydraulisesti puristamalla säilörehukappaleita. Leikkureita on laatikkomallisia ja kuokkaleikkureita. Myös rehupihtejä voidaan pitää rehuleikkureina, sillä niiden rakenne vastaa laatikkoleikkuria, leikkuulaatikko on vain korvattu piikeillä. Leikkureita on saatavilla sekä takanostolaitteisiin kolmipistekiinnityksellä kytkettävinä että etukuormaajaan kytkettävänä. Leikkuria voidaan käyttää myös pyöröpaalien hajottamiseen, mutta se voi rasittaa leikkurin rakenteita kohtuuttomasti varsinkin jos kyseessä on jäätynyt pallo. Leikkurilla voidaan siis irrottaa rehua aumasta ja pyöröpaalista. Sillä voidaan myös jakaa rehua pudottamalla rehuläjiä ympäri ruokintapaikkaa tai varta vasten tehtyihin paikkoihin. 19 Leikkureita voi saada erittäin halvalla maanviljelijöiden vaihtaessa koneitaan, oma rehuleikkurini maksoi käytettynä 350 euroa. Uudet leikkurit voivat olla hinnaltaan useita tuhansia euroja. Käyttökustannukset ovat olleet kirjoittajan omassa leikkurissa alhaiset, lähinnä rasvausta, yksi letkun vaihto ja piikkien satunnaista hitsausta viiden vuoden käytön aikana kaikissa olosuhteissa. Traktorin käyttökulut pysyvät rehuleikkuria käytettäessä normaalikulutuksen rajoissa. Kuviossa kaksi nähdään kuokkaleikkurin malli. Kuvio 2. Kuokkaleikkurin käyttöä Poikajärven paliskunnassa(Hangasvaara ym. 2003) 4.2.2 Paaliveitset Paaliveitsi on tarkoitettu pyöröpaalin hajottamiseen. Myös veitsiä löytyy useita eri tyyppejä. Veitsiä saa sekä takanostolaitteisiin kolmipistekiinnityksellä, että etukuormaajan sovitteille. Veitsen toiminta periaatteena on paalin halkaiseminen hydraulisella veitsellä laitteen runkoa tai maata vasten. Olimme seuraamassa Narkauksen paliskunnassa Jänkälän Petrin poroaidalla veitsen käyttöä. Veitsi oli etukuormaajaan kytkettynä. Useita pyöröpaaluja hajotettiin veitsellä aitauksiin noin 40 minuutissa. Paalu halkaistiin ensin puoleksi, jonka jälkeen muovit ja verkot poistettiin. Tämän jälkeen puolikas paalu otettiin veitsen väliin ja vietiin aitaukseen, aitauksessa puolikas paalu paloiteltiin pienempiin osiin ympäri aitaa paaluveistä hyväksikäyttäen. Paalun hajotus oli todella helpon näköistä ja nopeaa, mutta Jänkälä mainitsi tilanteen 20 vaikeutuvan, jos paalut pääsevät jäätymään. Käyttökustannukset veitsellä ovat alhaiset ja veitsien hankintahinnat vaihtelevat muutamasta sadasta eurosta tuhansiin euroihin. Halvimmilla veitsillä ei voi levittää, kuten Jänkälän käyttämällä veitsellä, vaan ne ovat vain paikallaan olevaa halkaisua varten. Paaliveitsen toimintaa havainnollistetaan alla olevassa kuvassa.( Jänkälä 2012.) Kuvio 3. Paaliveitsi Narkauksen paliskunnassa(kuva Veikko Maijala) Alakylän paliskunnassa on vuonna 2003 ollut käytössä vastaavan mallinen veitsi kolmipistekiinnityksellä. Se on paikallisen keksijän käsin tekemä malli. Agrologi opiskelijoiden 2003 tekemällä videolla myös se on verrattain nopea ja käytännöllinen laite. Siinä traktorina toimii takavetoinen ja ilman etukuormaajaa oleva malli, joten myös vähän vanhemmalla traktorilla pystytään tehokkaaseen poron ruokintaan. Alla olevassa kuvassa esitellään veitsen ja traktorin toimintaa.(Hangasvaara ym. 2003a.) Kuvio 4. Paaliveitsi Alakylän paliskunnassa(Hangasvaara ym. 2003) 21 Samalla videolla on myös Oraniemen paliskunnassa oleva paaliveitsi. Veitsen esittely löytyy myös työterveyslaitoksen verkkosivuilta. Myös se on kolmipiste kiinnityksellä. Tämän veitsen rakenne ja toimintaperiaate on hieman erilainen, mutta silti käytännöllinen helpottamaan poromiehen työtä. Tämä veitsi ei videolla näytä olevan yhtä tehokas aitaan levityksessä kuin edelliset veitset, mutta hajottaa paalun edellisiä pienemmäksi. Kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä. Näiden kahden videolla olevan veitsen kustannuksista ei ole tietoa, mutta voidaan olettaa, etteivät niiden käyttökustannukset poikkea oleellisesti Jänkälän käyttämästä veitsestä, yksinkertaisesta rakenteesta johtuen. (Hangasvaara ym. 2003b.) Kuvio 5. Paaliveitsi Oraniemen paliskunnassa (työterveyslaitos 2012) Useilla tiloilla on lisäksi pyöröpaalien siirtelemiseen apuvälineenä paalipihdit, jotka ovat etukuormaajan lisälaite. Ne ovat erittäin käytännölliset paalujen liikuttelemisessa. Varsinkin paalien muovi säilyy pihtejä käyttäessä ehjänä paremmin kuin muilla välineillä. Ruokinnassa pihdit ovat kätevät esimerkiksi myöhemmin esiteltävän apevaunun lastauksessa tai paalien siirtelemisessä ruokintapaikalle. Paalipihtejä saa käytettynä muutamalla sadalla eurolla, uudet maksavat kalleimmillaan useita tuhansia euroja. Yksinkertainen rakenne, kuten alla olevasta kuviosta kuusi näemme, mahdollistaa pihdeille pienet käyttökulut. 22 Kuvio 6. Paalipihdit (Karoliina Majuri) 4.2.3 Peräkärryt Peräkärryjä käytetään porojen ruokinnassa yleisesti säilörehun levityksessä. Niillä voidaan siirtää säilörehua paikasta toiseen ja niillä voidaan myös levittää säilörehua. Peräkärrystä voidaan levittää säilörehua käsin, jolloin tarvitaan kaksi työntekijää: toinen ajamaan traktoria ja toinen levittämään säilörehua. Peräkärrystä voidaan levittää rehua myös koneellisesti puutavarakuormaimella, mitä tullaan käsittelemään luvussa.4.2.6. Peräkärryjä on myös purkavia malleja, joissa peräkärryn lavan pohjaa kiertää kuljetin. Kuljetin toimii traktorin ulosotolla. Ulosoton kytkemisen jälkeen kuljetin siirtää säädetyllä nopeudella lastatun lastin kärrynperää kohti. Itse käytän vastaavaa kärryä, jossa on lisäksi levityskela kärrynperäosassa. Myös useilla paliskuntani porotalousyrittäjillä on vastaavia kärryjä käytössä. Säilörehun levitin on mainittu myös agrologi opiskelijoiden 2003 tekemässä videossa. Säilörehunlevitin on nopea keino levittää säilörehu ympäri aitaa. Kun oikea nopeus kärryn kuljettimelle ja traktorille on löytynyt, leviää säilörehu noin kärryn levyiseksi ohueksi matoksi ajojäljelle. Levityskela kärryn perässä hajottaa isommat säilörehu kasautumat hienommaksi silpuksi. Purkavankärryn toiminta ja jälki näkyy alla olevasta kuvasta. 23 Kuvio 7. Purkavakärry säilörehun jaossa Poikajärven paliskunnassa(Veikko Maijala) Omalla tilallani yhdellä kärryllisellä ruokitaan noin 150 vaadinta joka toinen päivä. Kärryn lastaus kestää noin 15 minuuttia ja purku noin 15 minuuttia. Kärry on ollut käytössä vasta vuoden ja käyttökustannukset ovat vielä olleet alhaiset sisältäen lähinnä rasvausta, hankintahinta kärryllä oli tuhat euroa. Polttoaineen kulutus kärryä käyttäessä ei poikkea normaalista kahdeksasta kymmeneen litraa tuntia kohden käyttämälläni 100 hevosvoimaisella traktorilla. Maavara kärryssä on korkea, joten sillä voidaan levittää rehua huonommillekin ajoalustoille. Sillä varsinkin kevättä kohti rehun levitykseen olisi saatava puhtaita ajouria. Kärry toimii hyvin jaettaessa aumaan säilöttyä sulaa säilörehua. Paaleja levitettäessä, on lastauksen aikana muistettava huolellisesti hajottaa paali pieniksi paloiksi tasaisesti kärryyn, isot rehukasaumat voivat jumittaa levityskelan toiminnan. Jäätynyt paali voi aiheuttaa ongelmia ja mahdollisesti johtaa kärryn rikkoontumiseen. Alla olevasta kuviossa kahdeksan nähdään valmiiksi lastattu purkavakärry. 24 Kuvio 8. Lastattu purkavakärry Poikajärven paliskunnassa (Hangasvaara ym. 2003) Otettaessa ruokintakäyttöön kotieläintiloilla käytössä olleita koneita on muistettava tautien ja loisien tutkitusti parempi siirtyvyys märehtijästä toiseen jopa pitkän ajan jälkeen. Tästä syystä huolellinen laitteen pesu ja desinfiointi on tarpeen ennen käyttöönottoa. (Talvitarhauksen hyvien toiminta tapojen opas 2012. 8.) 4.2.4 Apevaunut Ape eli seosrehuvaunu on vaunu jolla voidaan sekoittaa ja jakaa itse tehtyjä rehuseoksia. Poronhoitoalueella oli muutamia vaunuja käytössä, mutta ainakin vielä niiden laajempaa käyttöä on rajoittanut kallis hankintahinta. Vierailin yhdellä tilalla seuraamassa apevaunun käyttöä ja haastattelin puhelimitse yhtä vaunulla porojansa ruokkivaa yrittäjää. Vierailin Jarmo kynkäänniemen tilalla, jossa porot ruokittiin junkkarin apevaunun avulla. Tilallinen jakoi täysrehut erikseen, joko käsin tai varta vasten tilalle rakennetulla rehunjakovaunulla. Apevaunulla jaettiin vain päivittäiset säilörehut. Ruokinta alkoi apevaunu lastauksella (kuvio 9). Tilalla oli kaksi traktoria, toinen noin 80 hevosvoimainen, joka toimi koko talven apevaunun 25 vetäjänä ja toinen noin 90 hevosvoimainen etukuormaajalla, sekä paalipihdeillä varustettuna lastaamassa vaunua. Kuvio 9. Apevaunu Jarmo Kynkäänniemen tilalla (Karoliina Majuri) Tilalla oli käytäntönä ajaa pyöröpaalit talouskeskukseen, jotta talvella traktorit voivat aloittaa työt lämmitettyinä. Apevaunu lastataan talouskeskuksessa normaalisti kahdella pyöröpaalulla. Apevaunussa oli varusteena vaaka, jolloin oikean rehumäärän lastaaminen poroa kohti oli helppoa. Apevaunuun lastattiin poikkeuksellisesti myös 40 kilon säkki täysrehua maittavuuden lisäämiseksi. Yrittäjä oli voittanut lavallisen täysrehua porokilpailuista ja käytti sen säilörehun maittavuuden parantamiseen. Apevaunun annettiin sekoittaa säilörehua noin 15 minuuttia (kuvio 10). Yrittäjä piti riittävän pitkää sekoitusta tarpeellisena, jotta jakovaiheessa ei syntyisi ongelmia ja rehu olisi tarpeeksi murskaantunutta.(Kynkäänniemi 2012.) 26 Kuvio 10. Rehun jauhatus apevaunulla (Karoliina Majuri) Sekoituksen jälkeen yrittäjä ajoi tarhalle noin 500 metriä ja jakoi rehut aitaukseen varta vasten raivatulle riistapellolle. Jako tapahtui noin 15 minuutissa eli koko rehun jako kesti yhteensä lastauksineen noin 35 minuuttia. Yrittäjän apevaunu jakoi rehut karhelle halutulle puolen vaunua. Vaunun purku tapahtuu murskausruuvia pyörittämällä ja avaamalla hydraulisen luukun hihnakuljettimelle. Ruuvi pudottaa pyöriessään avoimesta luukusta rehua kuljettimelle ja kuljettaja säätelee rehun annostusta luukulla, kuljettimen pyörintänopeudella ja ajonopeudella. Alla olevassa kuviossa 11 näemme rehun jakamista apevaunulla.(Kynkäänniemi 2012.) Kuvio 11. Säilörehun jako apevaunulla (Karoliina Majuri) 27 Vaunu oli tehokas ja nopea käyttää, mutta raskaan rakenteen johdosta vaatii hyvän ajoalustan. Ajo oli lumessa paikoitellen hankalaa. Yrittäjä oli myös kokeillut appeiden tekoa mutta ei ollut tyytyväinen appeen syöttöön. Hänen mielestään porot valikoivat appeesta maittavimmat osat, talloivat ja sotkivat osan rehua syömäkelvottomaksi. Yrittäjän vaunu oli maksanut käytettynä 8 000 € ja neljän vuoden aikana huoltokuluja oli syntynyt vain muutama sata euroa. Uuden apevaunun hinta on useita kymmeniä tuhansia riippuen mallista. Traktorin käyttökulut olivat pienet, traktoria käytettiin vain 1500 kierroksella. (Kynkäänniemi 2012.) Myös toisella apevaunun käyttäjällä Seppo Huitsilla oli vastaava Junkkarin yhdeksän kuution vaunu. Hänellä oli käytössään yksi traktori. Yrittäjä jakoi vaunulla vain säilörehupaalit, yhden päivää kohti. Rehut jaettiin peltosaralle, koko ruokinta lastauksineen, sekoituksineen ja jakoineen kesti 1,5 tuntia. Lastaus tehtiin paaliveitsellä. Polttoaineen kulutukseksi yrittäjä arvioi kymmenen litraa tunnissa. Vaunun hankintahinta oli 8 000 euroa sisältäen arvonlisäveron.(Huitsi 2012.) Yrittäjä oli tyytyväinen vaunuun. Huonona puolena hän mainitsi vaunun ison koon ja painon, joka asettaa haasteita ruokintapaikan suhteen. Yrittäjä oli poistanut kuljetinmaton, jolloin rehu putoaa suoraan luukusta ajojäljelle. Matto oli rikkoontunut pakkasella ja yrittäjä piti korjauskustannuksia liian kalliina. Muuten vaunun ylläpito ei ollut vaatinut kuin terien vaihtoa.(Huitsi 2012.) Yrittäjä oli myös aikaisemmin kokeillut appeen tekoa. Säilörehun sekaan oli lisätty litistettyä viljaa ja kivennäisiä. Porot olivat syöneet appeen erittäin hyvin ja tarkasti. Yrittäjä ei itse viljellyt viljaa, vaan ne ostettiin suursäkeissä. Vilja litistettiin tilan omalla litistimellä suoraan vaunuun, mikä yrittäjän mielestä oli työlästä ja aikaa vievää yhdellä traktorilla. Appeen syöttö loppui, kun viljan hinta nousi liian korkeaksi suhteessa täysrehun hintaan. Yrittäjän suunnitelmissa oli ehkä joskus palata viljan syöttöön. Mikäli viljan hinta laskee ja sen litistäminen ja siirto vaunuun helpottuu. (Huitsi 2012.) 28 4.2.5 Paalisilppurit Paalisilppureita oli kyselyiden mukaan käytössä eripuolilla poronhoitoaluetta. Haastattelin silppurin käytöstä yhtä maatalousyrittäjää ja yhtä porotalousyrittäjää, lisäksi tutustuin silppurin käyttöön Oraniemen paliskunnassa Alakitisen tokkakunnassa. Paalisilppuri on kone, jonka tarkoituksena on silputa paali hienoksi silpuksi. Silppurit on myös varustettu lastaus systeemillä, jolloin paalu saadaan silppuriin ilman apuvoimia. Kaikilla haastatelluilla oli käytössä Elhon rotocutter 1500 – silppuri. Kyselyssä mainittiin lisäksi nimeltä Jeantil silppuri, johon on tutustuttu vain pintapuolisesti verkkoesitteen kautta. Haastateltu maatalousyrittäjä Vesa Karvo käytti vuonna 2007 Elho rotocutter 1500 silppuria (Kuvio 12). Silppuri on tarkoitettu kytkettäväksi kolmipiste kiinnityksellä. Silppuria käytettiin Valtra n141 A traktorilla, joka oli varustettu polttoaineen kulutusmittarilla. Yrittäjä silppusi noin 300 pyöröpaalua vuodessa. Silppurin hinta yrittäjän mukaan oli noin 15 000 euroa sisältäen arvonlisäveron. Silppurin käyttökulut olivat noin 200 euroa/vuosi, sisältäen uudet terät ja rasvaukset. Traktorin polttoainekulut olivat silppuamisen aikaan kuudesta kahdeksaan litraa tunnilta kulutusmittarin mukaan.(Karvo 2012.) Kuvio 12. Karvon Vesan paalisilppuri (Veikko Maijala) Yrittäjä arvioi laitteen käyttöiäksi vähintään kymmenen vuotta, mikäli huollot ja säädöt tehdään oikein. Säädöillä hän tarkoitti lähinnä kehän pyörittimen säätöjä. Laite on yrittäjän mielestä hyvä investointi, sillä se säilyttää jälleenmyyntiarvoaan hyvin. Paalin silppuaminen onnistuu sekä paikaltaan että aja- 29 essa. Silppu voidaan purkaa molemmille puolille konetta tarpeen mukaan ja karhon etäisyys ja koko on säädettävissä. Paaluja voidaan yrittäjän mukaan silputa neljästä kuuteen kappaletta tunnissa. Laitteen käyttöä ei haittaa pakkanen eikä jäätynyt paali. Paalin silppuaminen havainnollistetaan alla olevassa kuviossa 13. (Karvo 2012.) Kuvio 13. Rehun silppuaminen käynnissä (Veikko Maijala) Porotalousyrittäjä Heikki Holsterilla oli käytössä samanlainen Elho rotocutter. Sitä käytettiin 100 hv traktorilla ja keskikulutus silppuamisessa oli arvioitu kuudesta seitsemään litraa tunnissa. Rehut jaettiin suoraa aitaukseen karhelle traktorilla ajaen. Silppuamisnopeudeksi arvioitiin 3 paalua tunnissa. Laite oli hankittu käytettynä. Käytettyjen laitteiden hinnat alkavat yrittäjien mukaan muutamasta tuhannesta eurosta. (Holster 2012.) Jeantil-paalisilppuri on poroisännille tehdyn kyselyn mukaan käytössä Syväjärven paliskunnassa. Laitteen verkkoesitteen mukaan Silppuri on saatavilla sekä kolmipiste kiinnityksellä että hinattavana. Silppurissa on paalin lastaaja, lisäksi esitteessä mainitaan myös siilo- ja aumarehun käyttömahdollisuus. Laiteessa on pohjakuljetin, silppuri ja lietso. Pienin malli on vain säilörehun jakoa varten, mutta isompiin malleihin on saatavilla säiliöt kivennäisiä ja tiivis- 30 teitä eli pellettejä varten. Isompia Jeantil malleja voidaan näin verrata apevaunuihin. Isommilla silppureilla voidaan näin jakaa apetta, silppuri sekoittaa kivennäiset ja tiivisteet säilörehun sekaan. Myös tällä silppurilla voidaan rehut purkaa ajaen karhelle. (Kjellman konekuvasto 2008.) 4.2.6 Puutavarakuormain Puutavarakuormain säilörehun ruokinnassa mainittiin käytettävän kahdessa paliskunnassa. En haastatellut käyttäjiä, sillä olen ollut katsomassa rehun levitystä puutavarakuormaimella. Säilörehun levitystä voidaan tehdä kuormaimella, joko erillisestä peräkärrystä tai metsäkärrystä, jos kuormain on kärryssä kiinteästi. Rehu on ensin lastattava kärryyn etukuormaimella tai vaihtoehtoisesti säilörehu siirretään maahan kärryn viereen ja nostetaan kuormaimella kyytiin. Purku ei ajon aikana ole mahdollista. Traktori pysäytetään ja kuormainta käyttäen levitetään halutun kokoisia rehumääriä kuormaimen toiminta-alueelle, jonka jälkeen ajetaan jälleen eteenpäin ja toistetaan toimenpiteet. Jos kuormain on traktorissa kiinni ja mahdollistaa erillisen perävaunun käytön on kärryn lastaus helppoa. Jos kyseessä on metsäkärry, jossa kuormain on kiinteästi, on lastaus työläämpää. Metsäkärryä käytettäessä on metsäkärryyn laitettava puita tai muuta materiaalia, jotta rehu pysyy kärryssä. Kuormain on käytännöllinen paalien siirrossa, jos sen koko on riittävä. Mutta on muistettava, että kouralla puristaa helposti paalin rakenteen rikki, josta voi seurata paalin jäätyminen ja mahdollisesti pilaantuminen. Kouralla ei myöskään ole käytännöllistä ottaa rehua suoraan aumasta. Puutavarakuormainta käytettäessä eivät traktorin polttoainekulut nouse kovin korkealle. Sitä käytetään yleensä pienillä kierroksilla. Puutavarakuormaimet ovat hankintahinnaltaan kalliita ja voivat olla pakkasella herkkiä rikkoontumaan hydraulisen toimintaperiaatteen vuoksi. Puutavarakuormainta ei kannata ostaa yksistään porojen säilörehuruokintaan, sillä 31 siihen on vastaavalla hinnalla saatavilla muitakin ratkaisuja. Tilanne on toinen, jos kuormaimelle on muutakin käyttöä. 4.2.7 Valssimylly Viljan litistinmyllyllä, on tarkoituksena rikkoa viljan jyvän rakenne, parantaa sen sulavuutta ja erityisesti murskesäilönnässä mahdollistaa säilyvyys(farmit 2012). Myllyllä voidaan litistää sekä kuivia viljan jyviä että märkiä jyviä. Haastattelin kahta porotalousyrittäjää, jotka käyttivät litistintä eli valssimyllyä. Molemmilla oli käytössä Aimo Kortteen murska 350 s mylly (Kuvio 14). Myllyn hinta Heikki Holsterin mukaan oli käytettynä 2200 euroa ilman arvonlisäveroa ja uusi maksaisi noin 5000 euroa. Traktorin polttoaineen kulutuksen mainittiin olevan alhainen, koska mylly on kevyt käyttää. Heikki Holster viljeli itse ohraa ja kauraa. Viljat säilöttiin murskesäilönnällä eli myllyä käytettiin puinnin jälkeen viljojen litistämiseen. (Holster 2012.) Kuvio 14. Viljan litistin Mylly Holsterin tilalla (Veikko Maijala) 32 Seppo Huitsi osti kuivattua viljaa 1000 kilon suursäkeissä ja litisti ne suoraan apevaunuun tarpeen mukaan. Huitsi piti litistämistä työläänä. Huitsi oli lopettanut litistämisen viljan hinnan nousun myötä. Yrittäjä arvelija jatkaa litistämistä jos viljan hinta laskee. Lisäksi hän piti tarpeellisena järjestää litistämiseen suurempia eriä kerralla eikä vain yhden päivän tarvetta varten.(Huitsi 2012.) 4.2.8 heinäjauhomyllyt Heinäjauhomyllyllä (Kuvio 15) jauhetaan kuivatettua heinää. Heinän sulavuus paranee jauhamisen avulla. Heinäjauhon maittavuutta ja väkevyyttä voidaan parantaa laittamalla jauhamisen yhteydessä myllyn läpi viljaa ja melassia. Kuvio 15. Heinäjauhomylly Hirvasniemellä (Hangasvaara ym. 2003) Kyselyissä ei mainittu heinäjauhon käyttöä, mutta tiedän porotalousyrittäjiä, jotka ruokkivat porojaan heinäjauholla. Myös kirjoittajalla on kokemuksia heinän jauhamisesta ja sen syöttämisestä. Heinän jauhaminen oli mielestäni hidasta ja erittäin työlästä. Heinäjauhon tekeminen ei myöskään ollut miellyttä- 33 vä kokemus, myllyn aiheuttaman heinäpölyn vuoksi. Pölyllä oli todennäköisesti myös terveysvaikutuksia sekä poroon että ruokkijaan. Jauho oli poroille kylläkin maukasta, mutta jauho tarvitsee vähintään ruokinta kaukalot ja jauho kastuu välittömästi kostealla ilmalla. Jauhon teko ja käyttäminen poron ruokinnassa on loppunut 90-luvulla kirjoittajan kotikylässä. Vierailimme porotalousyrittäjä Matti Konttaniemen tilalla, jossa vielä harjoitetaan heinän jauhamista. Jauhon ruokinta ratkaisu esitellään luvussa 4.5. Yrittäjällä oli 80-luvulla ruotsista ostettu kone, jota pyöritetään traktorilla. Konetta käytettiin vain muutamana päivänä vuodessa jauhon sijoitus ratkaisun johdosta. Yrittäjä piti myös pölyn muodostumista ongelmana, mutta arvioi sen terveysvaikutusten olevan vähäisiä harvojen käyttökertojen vuoksi. Koneeseen pystyi syöttämään kokonaisia pienkanttipaaleja. (Konttaniemi 2012.) Yrittäjä jauhoi päivän aikana noin 3000 kiloa valmista jauhoa. Yrittäjän jauhoon sekoitettiin myös ohraa ja melassia. Yrittäjä piti rehun jauhamista edullisena ratkaisuna, myös sen vuoksi ettei poroille tarvinnut antaa täysrehuja. Konetta voi käyttää yksikin mies, mutta työ on tällöin huomattavasti hitaampaa. Yrittäjä käytti konetta yhdessä kahden poikansa kanssa. Kuviosta 16 nähdään heinänjauhamista käytännössä. (Konttaniemi 2012.) Kuvio 16. Heinänjauhatus käynnissä (Hangasvaara ym. 2003) 34 Myös Hirvasniemen paliskunnassa on käytössä heinäjauhomylly seuraavassa luvussa esiteltävän pellettikoneen raaka-aineiden esikäsittelyssä. Agrologiopiskelijoiden 2003 tekemän esittelyvideon perusteella mylly on periaatteiltaan samanlainen kuin edellisen yrittäjän mylly. Myös siinä myllyyn sopi pienkantti paali ja seosta väkevöitettiin viljalla ja melassilla. Myllyjen hintoja ei ole haastatteluissa mainittu.(Hangasvaara ym. 2003b.) 4.2.9 Pellettikone sekä pelletinjakokone Hirvasniemen paliskunnassa on käytössä Korte pellet 300 maatalouden pelletöinti kone(Kuvio 17). Koneen tarkoituksena on, puristaa sinne syötetyistä raaka-aineista, pellettejä. (Hangasvaara ym. 2003b.) Kuvio 17. Pellettikone (Hangasvaara ym. 2003) Hirvasniemellä raaka-aineena käytetään jauhettua heinää, viljaa ja melassia. Koneella on päästy 800 kilon tunti tuotokseen. Koneella tuotettu pelletti on rakenteeltaan vastaavaa kuin teollinen rehu (kuvio 18). (Hangasvaara ym. 2003b.) Koneen hankintahinnasta ei haastattelussa ole mainintaa. Internetissä on kuitenkin myynnissä käytettynä vastaava kone 34 000 euron hintaan ja 35 maininta uuden koneen hinnaksi 60 000 euroa.(Nettikone 2012.) Kuvio 18. Valmista pellettiä (Hangasvaara ym. 2003) Koneen käyttö vaatii kuitenkin kaksi traktoria toisen pellettikoneelle ja toisen heinämyllylle syöttämään raaka-ainetta ja lisäksi miestyövoimaa. Koneketju havainnollistetaan alla olevassa kuviossa. Kuvio 19. Koko pelletöinti ketju (Hangavaara ym. 2003) 36 Toinen apevaunua varten haastattelemani yrittäjä käytti täysrehujen levitykseen vanhasta väkilannan eli apulannan levittimestä kehitettyä mallia. Apulannan levittimen levitin siivekkeet oli poistettu ja tilalle asennettu luukku. Traktorilla ajaessa luukku avattiin ja rehu pääsee näin putoamaan nauhana maahan. Luukku oli traktorista avattava ja suljettava. (Huitsi 2012.) Myös muutamassa poroisäntien vastauslomakkeessa oli mainittu apulannan levittimestä tehdyt pelletin jakokoneet. 4.3 MOOTTORIKELKAN TAI MÖNKIJÄN PERÄSSÄVEDETTÄVÄTLAITTEET Moottorikelkan ja mönkijän perässä vedettävät laitteet ovat lähinnä peräkärryjä ja rekiä, mutta tässä työssä niitä ei esitellä tarkemmin, vaikka niitä käytetään kaikenlaisen rehun levitykseen ja kuljetukseen. Ne ovat jo yleisesti riittävän hyvin tiedossa, jotta niiden esittely ei enää ole tarpeellista. Sen sijaan keskitytään porotalousyrittäjien kehittämiin laiteinnovaatioihin. 4.3.1 Pyöröpaaliliukuri Työterveyslaitoksen sivuilla esitellään pyöröpaaliliukuri (kuvio 20). Tutustuin myös itse liukuriin vieraillessamme Oraniemen paliskunnan alakitisen tokkakunnan poronruokinta paikalla. Kuvio 20. Pyöröpaaliliukuri Oraniemen paliskunnassa (Karoliina Majuri) 37 Liukuri on rakenteeltaan yksinkertainen, vain paksumuovi on taiteltu oikean muotoiseksi, kierretty reunat metalliputkella ja lisätty vetoaisa. Liukuri helpottaa paalin viemistä metsään moottorikelkalla leveän muovipohjan ja matalan painopisteen johdosta. Liukuri on varmasti toimiva ratkaisu, jos pyöröpaali on siirrettävä maastoon moottorikelkalla. 4.3.2 Pelletinlevityslaitteet Pelletinlevityslaitteita on useita erilaisilla ratkaisuilla toteutettuna. Niitä löytyy rekien päälle rakennettuina, omilla suksilla varustettuina ja lumettomalle ajalle pyörillä varustettuina, joka nähdään kuviosta 21. Kuvio 21. Pyörillä oleva täysrehun jakovaunu Oraniemen paliskunnassa (Veikko Maijala) Rehun jakoperiaatteita on myös useita, löytyy valmiita annoksia jakavia ja rehut nauhaksi jakavia. Rehunjakoluukku tai -annostin voivat myös toimia erityyppisesti. Kaikissa hyödynnetään rehun taipumusta valua alaspäin kohti astian syvintä kohtaa. Useat mallit voidaan täyttää suoraan ajamalla ne rehusiilon alle, muilla tavoin täyttö tapahtuu käsin lastaamalla. Itse olen käyttänyt jo vuosia tynnyriin rakennettua rehunjakolaitetta eli ”louskutinta”(Kuvio 22). Laitteen on kehitellyt Reino Ylisuvanto Poikajärven palis- 38 kunnasta. Laite on esitelty myös agrologien 2003 tekemässä videossa. Kuvio 22. Täysrehun jakoa annostelevalla ”louskuttimella” (Veikko Maijala) Laitteen toimintaperiaatteena on tynnyrin pohjalle laitettu kaksipesäinen annostelija (Kuvio 23). Annostelijaan sopii kerralla noin 700 grammaa rehua. Annostelijaa liikutetaan kelkasta tai mönkijästä käsin kepillä, keppiä eteen liikuttaessa ensimmäinen annostelupesä pudottaa rehuannoksen ja toinen liukuu täytettäväksi ja vastaavasti takaisin työnnettäessä tapahtuu päinvastoin. Kuvio 23. Louskuttimen säiliön pohja sekä annostelijat (Veikko Maijala) Samasta laitteesta olen nähnyt variaatioita, joissa on vain yksi annostelija, jota vedetään narulla eteenpäin ja jonka jousi vetää takaisin ladattavaksi. Laitteen rakennusmateriaalit ovat edullisia ja käyttökustannukset ovat itse laitteella pienet. Tynnyriin sopii noin 150 kiloa rehua kerralla. Laitteella on help- 39 po ja nopea jakaa rehut. Laitteella voidaan jakaa rehua myös umpilumelle, sillä rehu putoaa kelkan telan jäljelle, kuten kuviosta 24 voidaan havaita. Kuvio 24. Annostelijan työn jälki puhtaalla lumella (Veikko Maijala) Olen nähnyt myös reen päälle tehdyn laitteen, jossa on vanerista tehty kallellaan oleva säiliö, jonka alaosassa on luukku, jossa on jousi vetämässä sitä takaisin ja yläosasta lähtee naru kelkkaan. Narua vetämällä luukku aukeaa ja pudottaa rehua. Luukkua voitiin, joko pitää auki jolloin rehua valui nauhana lumelle tai luukkua voitiin sulkea ja avata, jolloin rehu putosi annoksittain. Myös tämän mallin rakenne on halpa ja yksinkertainen toteuttaa. Kuviossa 25 nähdään täysrehunjakolaite, joka mahdollistaa isomman porokarjan ruokkimisen. 40 Kuvio 25. Täysrehunjako laite oraniemestä (Veikko Maijala) Myös tässä laitteessa rehun jakaminen perustuu rehun valumiseen laitteen pohjaan. Kuviossa 26 nähdään laitteen pohjaratkaisu ja jakoluukku. Kuvio 26. Laitteen säiliön pohjaratkaisu ja jakoluukku (Veikko Maijala) 41 Laite jakaa rehut pitkäksi nauhaksi ajouralle. Kuvion 27 perusteella ratkaisu on käytännöllinen, mutta vaikuttaa aiheuttavan enemmän hävikkiä kuin annoksiin jakavat rehunjakolaitteet Kuvio 27. Nauhaksi rehut laskevan laitteen jälkeä (Veikko Maijala) Sallan paliskunnassa on käytössä mekaanisesti toimivia annostelijoita, eli annostelija toimii itsenäisesti ajomatkan mukaan, lisäksi kuulin pudasjärven suunnalla olevan myös vastaavan mallisia laitteita. Sallassa oli Kyösti Mattilan mukaan kehitetty kahta eri tyyppiä olevaa automaattista annostelijaa. (Mattila 2012.) Mattila oli rakentanut ensimmäisen koneen vanhasta pyöreänmallisesta väkilannanlevittimestä (Kuvio 28). Siipilevitinosa oli poistettu, jonka jälkeen laitteeseen oli asennettu jalaksiksi vanhat moottorikelkan sukset. Sukset oli asennettu riittävän leveälle kaatumisen estämiseksi. Lisäksi levittimeen oli 42 asennettu aisa vetämistä varten. (Mattila 2012.) Kuvio 28. Väkilannan levittimestä tehty rehunlevitin (Merja Mattila) Annostelijaksi kehitettiin kauharatkaisu (Kuvio 29). Suoraan levittimen suppilon alle asennettiin kauha, joka oli varustettu vastapainolla ja nivelletty aukeamaan vastapainon puolelle. Kun rehun annetaan valua levittimen suppilosta, rehu menee suoraan kauhaan. Kun kauhassa on noin yksi kilo rehua, vastapaino antaa periksi ja kauha kippaa rehut maahan, jonka jälkeen kauha palautuu takaisin omalle paikalleen. Mattilan mukaan rakenne on yksikertainen, mutta vaatii kokeiluja, jotta oikean mallinen kauha ja vastapaino löytyvät. (Mattila 2012.) Kuvio 29. Automaattinen annostelija mallia kauha (Merja Mattila) Käytetyssä apulannanlevittimessä on säätökahva, jolla joko katkaistaan tai säädetään levittimestä valuvan apulannan määrää. Rehulevittimessä samalla säätökahvalla säädetään annostelijan nopeutta tai katkaistaan toiminta. Kah- 43 vaan on asennettu keppi, jotta levitintä voidaan käyttää moottorikelkasta tai mönkijästä käsin. Mattilan mukaan mallia on todella toimiva. Mattilan tuttavat ovat käyttäneet mallia myös traktorin lingon perässä, jolloin rehut on levitetty puhtaalle polanteelle. Annostelija on noin 30 cm korkeudella maasta. (Mattila 2012.) Toinen annostelijatyyppi oli siipipyörä malli. Tämä malli oli rakennettu öljytynnyrin alle, johon oli tehty jalakset ja sukset (Kuvio 30). Mattilan mukaan edellinen apulannanlevitinmalli on paras, mutta annostelija voidaan tehdä minkä tahansa suppilon alle. Tynnyriin tehdyn reiän alle oli asennettu neljäpesäinen noin 20 cm leveä siipipyörä. Siipipyörän akseli oli korkeussuunnassa muutaman sentin väljässä reiässä. Siipipyörään asennettiin kierrejousi, joka veti pyörän vasten tynnyrinreikää ja siihen asennettua topparia, joka esti pyörää pyörähtämästä. Pyörän asento oli hieman vinossa, jotta rehu valuu toista siipeä vasten. (Mattila 2012.) Kuvio 30. Siipipyörä mallinen automaattinen annostelija öljytynnyri säiliönä (Merja Mattila) Kun rehun annetaan valua tynnyristä noin kilon painoinen rehumäärä riittää painamaan pyörän alaspäin (Kuvio 31), jolloin toppari ei enää estä pyörähdysliikettä. Näin pyörä pyörähtää alaspäin ja tyhjenee. Jousi vetää jälleen tyhjän pyörän topparia vasten täyttöaukolle. Myös tässä mallissa annostelua voidaan säädellä valumisnopeudella. Mattilan mukaan tämä malli ei ole yhtä 44 toimintavarma kuin edellinen, sillä lumi ja muu lika haittaa toimintaa välittömästi. (Mattila 2012.) Kuvio 31. Siipipyörä annostelija (Merja Mattila) Kynkäänniemen tilalla levitetään täysrehut kaukaloihin. Yrittäjä oli kehitellyt rehunjakokoneen (Kuvio 32), jota vedettiin mönkijällä. Laite oli riittävän korkea kulkemaan kaukaloiden yläpuolella. Laite levitti rehun kaukaloihin nauhaksi. (Kynkäänniemi 2012.) 45 Kuvio 32. Kynkäänniemen täysrehunjakolaite (Veikko Maijala) 4.3.3 Sähköinen rehuleikkuri Sähköisestä rehuleikkurista on maininta Muonion paliskunnan alueelta. Muuten sähköisestä rehuleikkurista ei ole mainintoja. Sähkön puute poroaidoilla ja ruokintapaikoilla on oletettavasti rajoittanut laitteen käyttöä. Lisäksi epäilen, ettei laite ole kovin monen poronomistajan tiedossa. Sähköinen rehuleikkuri ei ole varsinaisesti kuulu tähän eikä muihinkaan lukuihin laitteiden jaottelun perusteella, mutta on ehdottomasti esiteltävä. Leikkuri toimii kahden toisiaan vasten eri suuntiin värähtelevän erikoisteräslevyn avulla eli kyseessä on eräänlainen saha. Leikkuri toimii koneviestilehden mukaan kaikenlaisen korsirehun leikkaamiseen jäätymisasteesta riippumatta. Hinta ilman rahtikuluja ja kaapelia on 1 100 euroa. (Koneviesti 2012.) 4.4 RUOKINTA-AUTOMAATIT JA KAUKALOT 4.4.1 Sähköiset automaatit Varsinaisia ruokinta-automaatteja poronhoitoalueella ei ollut käytössä saatavissa olevan tiedon perusteella kuin kaksi kappaletta Kaamasen porotutki- 46 musaseman koetarhalla. Alice Degerman on tehnyt opinnäytteen, johon liittyen on esitelty automaattien toimintaa. Koeaikana automaatti ruokinnassa oli 10.6.2000 – 30.9.2001 kahdeksan vaadinta, 5.9.2000 – 31.12.2000 kahdeksan vasaa, 1.1.2001 - 8.6.2001 kahdeksan kermikkää, sekä 10.6.2000 – 5.92000 ja 8.6.2001 – 30.9.2001 kahdeksan vasaa kaukaloruokinnassa siten, että myös niillä oli mahdollisuus vierailla emien matkassa automaateilla. (Degerman 2004, 11, 15.) Automaatit olivat Pello konepajan rakentamia. Ne oli sijoitettu rehuvaraston viereen katoksen alle vasten toisiaan. Automaattiruokinnassa oleville poroille oli laitettu tunnistus pannat. Pantoihin oli asennettu passiivinen tunnistussiru, joka ei vaatinut pattereita vaan toimii automaatin lukulaitteen viestin antamalla virralla. Poroilla oli kokoajan vapaa pääsy automaatille. Automaatin toiminta käynnistyi poron saapuessa automaatin lukulaitteen vaikutusalueelle. Automaatti toimintakäskyn saatuaan, käynnisti rehunsiirtomoottorin ja pudotti ruokintakaukaloon ennalta määrätyn 25 gramman annoksen, automaatti jatkaa annoksien pudottamista niin kauan kun poro on lukulaitteen vaikutusalueella ja poron yksilöllisestä rehukiintiöstä on jäljellä. Annokset pudotaan kaukaloon viiveellä, jotta sen täyttyminen estetään. (Degerman 2004, 11–14.) Ruokinta-automaatin hinnasta ei ollut tietoa, mutta epäilen sen olevan hinnaltaan verrannollinen lehmien ruokinta-automaatioratkaisuihin, joita Pellon paja rakentaa, eli useita kymmeniätuhansia euroja. Automaatti vaatii sähköä, jota ei tarhaus tai maastoruokinta paikoissa yleensä ole saatavilla. Automaattia ei myöskään ole testattu isommilla poromäärillä, joten ei voida tietää kuinka monta automaattia täytyy olla poroa kohti jotta väki- ja täysrehun saanti kaikille poroille varmistuu. Automaatti sisältää useita tietoteknisiä ratkaisuja, joten sen toimivuutta ja kestävyyttä alkeellisissa olosuhteissa voidaan epäillä. 4.3.2 Muut automaatit Mainitsin edellisessä kappaleessa heinäjauhoa tekevän porotalousyrittäjän. Hänellä oli käytössä automaattiin verrattava ruokintaratkaisu. Yrittäjä oli ra- 47 kentanut kaksi heinäjauhokoppia, joihin heinäjauho voitiin puhaltaa suoraan myllystä. Isompaan koppiin meni noin 3000 kiloa (Kuvio 33) ja pienempään noin 2500 kiloa. Kopit oli rakennettu puutavarasta ja vanerista, ne oli rakennettu kärryjen alustoille liikuttamisen mahdollistamiseksi. Koppien alaosaa ympäröi kaukalo ja koppien alalaita oli kokonaan avonainen. Näin heinäjauho seos oli porojen saatavilla kokoajan. Yrittäjä kävi kerran päivässä tarkastamassa heinäjauhon valuvuuden kaukalo-osaan. Kaukaloiden yhteispituus oli useita metrejä, joten suurempikin poromäärä pääsi syömään kerralla. Yrittäjällä oli noin 100 vaadinta heinäjauhoruokinnassa. (Konttaniemi 2012.) Kuvio 33. Konttaniemen heinäjauho automaatti (Veikko Maijala) Vastaavanlaisia ruokintaratkaisuja on toteutettu myös muualla poronhoitoalueella, mutta täysrehu ruokintaan perustuen. Automaattien täyttötarve riippuu automaatin koosta. (Maijala ym. 1998, 116). Automaattien rehunkulutus voi olla suuri, pelkällä täysrehulla. Vapaasti ruokittujen porojen keskimääräinen talvinen rehunkulutus on noin 2,8 kiloa täysrehua päivässä (Maijala – Nieminen 2004, 19). Täysrehut ovat maittavuudeltaan erinomaisia, joten rehun kulutuksen automaattia käyttäessä määrää muiden käytettävien rehujen laatu, jos automaatin toimintaa ei säädellä. 48 Markus Jaurakkajärvellä on Pudasjärvellä käytössään täysrehuautomaatit, joiden toimintaa hän säätelee. Jaurakkajärvi on käyttänyt automaatteja useita vuosia. Viimeisenä kolmena talvena syöntiä automaateilta on alettu rajoittaa. Syönti ennen rajoitusta oli noin 1,7 - 1,8 kiloa täysrehua poroa kohti, rehujen hinnan noustua rajoittaminen tuli ajankohtaiseksi. Lisäksi poroille tarjotaan säilörehua. Automaatit ovat samankaltaisia kuin Konttaniemellä (Kuvio 34). Automaatteja on neljä kappaletta, automaatteihin mahtuu Jaurakkajärven arvion mukaan 4 000 kg rehua. Automaatit ovat kiinteästi aidassa ja rehut voidaan purkaa rehuautosta suoraan automaatteihin. Rehuja tilattiin kerralla 9 000 kg. (Jaurakkajärvi 2012.) Kuvio 34 Konttaniemen heinäjauho automaatti (Veikko Maijala) Jaurakkajärvi rajoitti rehujen syöntiä, tekemällä luukut automaatin alaosan kaukaloiden päälle. Luukut aukaistaan aamuisin aidalle mentäessä. Noin puolessa tunnissa kaikki porot saavat ruokailtua, pakkasilla luukut ovat auki pitempään ja keväällä hieman vähemmän aikaa. Keskikulutus on noin kilo poroa kohti. Automaattiruokinnassa on noin 150 poroa. Automaatit on tehty puutavarasta ja vanerista, katto pellistä. Jaurakkajärvi pitää automaatteja helppona ja vaivattomana. Kuka tahansa voi olla sijaisena kun aitauksessa ei tarvitse kuin aukaista automaatin luukut. (Jaurakkajärvi 2012) 49 4.3.3 Kaukalot ja muut ruokintaratkaisut Ruokintakaukaloita on poronhoitoalueella käytössä useita erimallisia. Kaukaloita on rakenneltu puutavarasta, vanerista, rumpuputkista, autojen suksibokseista(Kuvio 35). Kaukalot voivat olla maata vasten, korotettuina ja tarpeen vaatiessa katettuina. Kuvio 35. Ruokinta kaukalo suksiboksista Konttaniemellä (Veikko Maijala) Kuviossa 36 on Lapin ammattiopiston porotarhalle 2012 keväällä tehtyjä katettuja täys- ja säilörehukaukaloita. Kaukalot tehtiin PORUTAKU – hankkeen järjestämää porojen ruokintakoetta varten. Kaukalot olivat käytännöllisiä pienessä aitauksessa. 50 Kuvio 36. Ruokintakaukaloja LAOn poroaidalla (Veikko Maijala) Jarmo Kynkäänniemi oli panostanut kaukaloiden käyttöön, kaikki täysrehut jaettiin kaukaloihin (Kuvio 37). Kynkäänniemen tarhassa oli noin 150 metriä ruokinta kaukaloita, jotta kaikki porot varmasti saavat täysrehua (Kynkäänniemi 2012). Kuvio 37. Kaukaloita Kynkäänniemen tarhalla (Karoliina Majuri) Myös kuivaheinän jakoon on automaatti eli heinähäkki (Kuvio 38), joita on käytössä koko poronhoitoalueella. Heinähäkistä voidaan antaa myös muuta korsirehua. Heinähäkin etuna on rehun saatavuus kokoajan ja heinää ei hukkaannu niin paljon kuin maastoon levitettynä. Ongelmana heinähäkin käytössä voivat olla valtaporot, jotka eivät päästä muita poroja häkille. Tämä koskee 51 kaikkia muitakin automaattimalleja sekä yleisesti pienellä alalla olevaa rehua. (Maijala ym. 1998, 116.) Kuvio 38. Heinähäkki (Sauli Laaksonen) Konttaniemellä oli myös toinen ”automaatti”(Kuvio 39). Pyöröpaalia on pidetty itsessään poromiesten keskuudessa automaattina, jonka voi aukaista ja jättää porojen syötäväksi. Pyöröpaali näin syötettynä on ongelmallinen, sillä porot hajottavat ja polkevat paalin, jolloin siitä jää suuri osa syömättä. Myös valtaporot voivat asettua paalin viereen tai päälle makaamaan, jolloin muut porot eivät pääse syömään. Yrittäjä oli laittanut paalin ympärille kumimaton joka esti poroja hajottamasta paalia. Paali pysyi näin kasassa loppuun asti ja rehun hävikki määrä oli pienempi. (Konttaniemi 2012.). 52 Kuvio 39. Kumimatto viritettynä pyöröpaalin ympärille Konttaniemellä (Veikko Maijala) 53 5 RUOKINTALAITTEIDEN KÄYTTÖKUSTANNUKSIA 5.1 KUSTANNUSLASKENNAN POHJATIEDOT Tässä luvussa on tarkoitus vertailla ruokintalaitteiden aiheuttamia konekustannuksia. Keskityn pelkästään säilörehun ja pelletin jakamiseen tarkoitettujen koneketjujen kustannuksiin. Säilörehu ja pelletit ovat yleisimpiä poronruokinnassa käytettyjä rehuja ja ne ovat kaikkien porotalousyrittäjien saatavilla koko poronhoitoalueella, huolimatta siitä onko yrittäjällä maataloutta vai ei. Ruokintalaitteet valittiin käytettävien rehujen mukaan edellisiä lukuja hyväksi käyttäen. Ruokintalaitteiksi valittiin traktori, moottorikelkka, apevaunu, paalisilppuri, paaliveitsi, paalipihdit, rehuleikkuri sekä moottorikelkan perässä vedettävä pelletinjakolaite eli louskutin. Koneketjuja sovelletaan osaan Anna-Leena Jänkälän opinnäytetyössä käyttämien kuvitteellisten poromiesten ruokintamallien rehujen jakamiseen. Jänkälän työstä valittiin tarharuokinta-ratkaisumallit 80:llä, 200:lla ja 400:lla porolla säilörehua ja täysrehua käyttäen, sekä 400 poron maastoruokinta säilörehulla ja täysrehulla (Jänkälä 2009, liitteet 6, 11, 16, 19). Koneketjujen kustannuslaskurina käytin agronet konelaskuria, jonka verkkoversio on ilmainen ja vapaasti käytettävissä (Konelaskuri 2012). Säilörehun oletetaan olevan pyöröpaaleissa. Sekä täysrehun että pyöröpaalien oletetaan olevan ruokinta paikalla. Kustannukset koskevat siten vain rehujen jakamista. Laskelmissa rehut jaetaan kerran päivässä. Kaikki laskelmassa käytetyt kustannukset ovat ilman arvonlisäveroa. Kaikkien rehujen myös oletetaan olevan valmiina käyttöön eli pyöröpaalit ilman muoveja ja täysrehu siinä muodossa ettei sen laitto pelletinjakokoneeseen tai apevaunuun vie ajallisesti muutamaa minuuttia kauempaa. Jos laskelmissa jaetaan täys- tai väkirehu apevaunulla yhdessä säilörehun kanssa, ovat kustannukset verrannollisia, viljasta ja säilörehusta tehdyn appeen kanssa kun siihen lisätään viljan käsittelyn aiheuttamat kustannukset, sekä kivennäisten käsittelyn hinta. 54 Automaattien kustannuksia ei vertailtu, sillä ne keskittyvät lähinnä täysrehun ja heinäjauhojen jakamiseen eikä niiden kulutusta pystytä luotettavasti rajoittamaan. Automaateissa ei synny kustannuksia muutoin kuin rakennus-, kunnossapito- ja täyttökustannukset. Säilö- ja täysrehut jaetaan lumelle sen yleisyyden perusteella. Laskelmia voidaan verrata suoraan myös aitauksiin joissa täysrehuja jaetaan kaukaloihin, jotka ovat malliltaan kuten kuviossa 37. Rehujen jakokustannuksiin on siten lisättävä vain kaukaloiden hankintahinnan vuosittainen poisto sekä kunnossapito kustannukset, jotta ne ovat vertailukelpoisia näihin laskelmiin. Kaukaloihin jakavan pellettikoneen kustannukset eivät poikkea merkittävästi muista pelletinjakokoneista. Säilörehun osalta apevaunulla ja paalisilppurilla voidaan jakaa rehua kaukaloihin, mikäli ne siihen malliltaan soveltuvat. Traktorin hintana käytin oman traktorini hankinta hintaa 38 000 euroa ilman arvonlisäveroa. Koska traktori on harvoin millään tilalla vain poron ruokintaan, jaoin hinnan oman tilani mallin mukaan ruokinnan osuudeksi 30 prosenttia. Samoin moottorikelkan hintana ja käyttöasteena ruokintaan käytin oman tilani mallia. Hankinta hinta ilman arvonlisäveroa on 8 000€ ja ruokinnan osuus käytöstä 30 prosenttia. Joten muille tiloille vertailtaessa nämä laskelmat on huomioitava. Muiden laitteiden hinnat on otettu suoraan haastatteluiden perusteella ja niiden on katsottu kuuluvan 100 prosenttisesti ruokintaan. Poistoaikana kaikilla koneilla on 10 vuotta, korkovaatimus 5 %, jäännösarvo 10 % hankintahinnasta, ajajan palkkana 11,35€ tunnilta. Vakuutus-, säilytys- ja muut kiinteät kulut, sekä käyttökustannukset tulevat traktorin ja kelkan osalta omalta tilaltani. Muiden laitteiden osalta edellä mainitut kulut tulevat haastatteluiden perusteella ja arvioimalla. 5.2 TARHARUOKINTA 80 PORONKARJALLA Jänkälän opinnäytteessä 80 poron tarharuokintamallissa porojen ravinnontarve tyydytettiin säilö- ja täysrehulla. Rehuja annettiin 1,1 rehuyksikköä päivässä poroa kohden, siten että poroa kohden annettiin 3,7 kg säilörehua ja 55 0,4 kg täysrehua päivässä. Kokoruokinta kauden pituus oli 100 päivää. Kerran päivässä annettiin siis 301,4 kiloa säilörehua ja 31,8 kiloa täysrehua. Ruokintaan käytettiin aikaa 2 tuntia päivässä. (Jänkälä 2009, liite 9.) Käytännöllisiä laitteita 80 poron ruokinnassa on traktorin ja rehuleikkurin/paaliveitsen yhdistelmä säilörehu ruokinnassa, sekä moottorikelkka jaettavalle täysrehumäärälle sopivalla pelletin jakajalla, mielellään 400 gramman annostelijalla. Pelletinjakokoneen valmistus kulut ovat korkeintaan 500 euroa ja kelkan hankintahinnasta 2 400 euroa kohdistuu ruokintaan. Käyttö kustannukset ovat noin kuusi euroa tuntia kohden, vakuutukset ruokinnan osalta noin 50 euroa, kunnossapito ja varastokuluja samat 50 euroa, muita kiinteitä kuluja 50 euroa vuodessa. Jakokoneella ei muita kuluja juurikaan ole kunnossapito, varastointi ja muiksi kiinteiksi kuluiksi voidaan laittaa kymmenen euroa vuosi. Moottorikelkka on nelitahtikoneella ja siten polttoaineen kulutuksen osalta vähäruokainen rehunjakotehtävissä. Jos tarha aita on moottorikelkalla jakoon soveltuva, voidaan täysrehut jakaa kelkalla noin 15 minuutissa eli käyttö aikaa tulee ruokintakaudessa 25 tuntia. Jakokoneen käyttökustannukset muodostuvat kelkan käyttökustannuksista, jakokoneen käyttö ei lisää kelkan kustannuksia. Tällöin jakokoneen käyttökustannuksiin tulee nolla euroa. 56 Täysrehun jakamisen kustannuksiksi muodostuu kelkka+louskutin yhdistelmällä 1 015 euroa koko ruokintakauden aikana. Poroa kohden konekustannus on 12,69 euroa. Taulukossa yksi esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden. Taulukko 1. Moottorikelkka ja louskutin 80 poron ruokinnassa Kuvaus KELKKA Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti Poisto 216 8,64 45 1,80 Korko 66 2,64 14 0,55 Vakuutus 50 20 10 0,40 Säilytys 50 20 10 0,40 Kunnossapito 50 20 10 0,40 Muut kiinteät kustannukset 50 20 10 0,40 Käyttökustannukset 60 0 0 Ajajan palkka ja sivukulut 284 11,35 0 0 Kustannukset yhteensä 36,63 99 3,95 150 916 LOUSKUTIN Säilörehun levityksessä paaliveitsellä tai rehuleikkurilla saadaan säilörehu levitettyä 80 porolle riittävän pieninä paloina sopivalle laajuudelle. Paaliveitsen hintana voidaan pitää 1 500 € käytettynä ostaessa ja rehuleikkurin hintana 500 € käytettynä ostaessa. Kunnossapito kustannukset ovat molemmilla noin 100 € vuosi, vakuutukset ja muut kustannukset noin 10 €. Paaliveitsen ja rehuleikkurin käyttökustannukset jäävät nollaksi samoin kuin edellisessä laskelmassa. Traktorin hinnaksi jää ruokinnanosalta 11 400€. Käyttökustannus noin 11 € tunti, vakuutukset noin 50 €, kunnossapito kustannukset 300 €, varastointi ja muut kiinteät kustannukset noin 100 €. Aikaa säilörehun levitykseen menee päivässä noin 15 minuuttia eli samat 25 tuntia kun moottorikelkalla. 57 Kokonaiskustannuksiksi tulee traktori rehuleikkuri yhdistelmälle 2637 € ruokintakaudelle ja poroa kohti 32,96 €. Traktori paaliveitsi yhdistelmälle tulee 2754 € ruokintakausi ja poroa kohti 34,42 €. Alla olevassa taulukossa kaksi esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden. Taulukko 2. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 80 poron ruokinnassa Kuvaus TRAKTORI LEIKKURI Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti Poisto 1 026 41,04 45 1,80 135 5,40 Korko 314 12,54 14 0,55 41 1,65 Vakuutus 50 20 10 0,40 10 0,40 Säilytys 100 40 10 0,40 10 0,40 Kunnossapito 300 12,00 100 40 100 40 Muut kiinteät kustannukset 100 40 0,40 10 0,40 Käyttökustannukset 275 11,00 0 0 0 0 Ajajan palkka ja sivukulut 284 11,35 0 0 0 0 Kustannukset yhteensä 97,93 189 7,55 306 12,25 2 448 10 VEITSI Yhdistetty laitteiden kustannus on 80 porolla kelkka + pellettikone + traktori + rehuleikkuri -yhdistelmällä 45,65 € poroa kohti. Kelkka + pellettikone + traktori + paaliveitsi -yhdistelmällä 47,11 € poroa kohti. 5.3 TARHARUOKINTA 200 PORONKARJALLA Jänkälän opinnäytteessä 200 poron tarharuokintamallissa porojen ravinnontarve tyydytettiin säilö- ja täysrehulla. Jota ne saivat 1,1 rehuyksikköä päivässä poroa kohden, siten että 3,7 kiloa säilörehua ja 0,39 kiloa täysrehua poroa kohti. Kokoruokinta kauden pituus oli 100 päivää. Kerran päivässä annettiin siis 753,6 kiloa säilörehua ja 78,8 kiloa täysrehua. Ruokintaan käytettiin aikaa 2,5 tuntia päivässä eli 250 tuntia kokoruokinta kautena. (Jänkälä 2009. liite 11.) 58 Sopivat välineet ovat edelleen samat kuin edellisessä luvussa ja lisäksi säilörehua voidaan jakaa paalisilppurilla. Kustannukset paalisilppuria lukuun ottamatta ovat samat kuin edellisessä luvussa. Paalisilppurin hankinta hinta käytettynä oli haastatteluiden mukaan muutamia tuhansia euroja, joten hinnaksi otetaan 4 000 euroa. Käyttökulut vuosittain: huolto- ja ylläpito kulut laitteella ovat 200 euroa vuodessa. Varastointiin, muihin kiinteisiin kuluihin, sekä vakuutuskuluihin laitetaan 50 euroa vuosi. Aikaa säilörehun jakamiseen menee haastatteluiden perusteella noin 20 minuuttia päivässä ja kokoruokinta kautena 33,3 tuntia. Paaliveistä ja rehuleikkuria käytettäessä aikaa menee 30 minuuttia. Samoin täysrehun levitys kelkalla vie 30 minuuttia. 30 minuutin päivittäinen ruokinta vie kokoruokinta kautena 50 tuntia. Paaliveitsi + traktori-yhdistelmällä säilörehun jakokulut ovat 3 313 euroa koko ruokintakaudelta ja poroa kohden kulut ovat 16,57 euroa. Rehuleikkuri + traktori yhdistelmällä säilörehun jakokulut ovat 3 196 euroa koko ruokintakaudelta ja poroa kohden kuluja tulee 15,98 euroa. Taulukossa kolme esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden. Taulukko 3. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 200 poron ruokinnassa Kuvaus TRAKTORI LEIKKURI VEITSI Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti Poisto 1 026 20,52 45 0,90 135 2,70 Korko 314 6,27 14 0,28 41 0,83 Vakuutus 50 10 10 0,20 10 0,20 Säilytys 100 20 10 0,20 10 0,20 Kunnossapito 300 60 100 20 100 20 100 20 10 0,20 10 0,20 Muut kiinteät kustannuk- 59 Käyttökustannukset 550 11,00 0 0 0 0 Ajajan palkka ja sivukulut 568 11,35 0 0 0 0 Kustannukset yhteensä 60,14 189 3,78 306 6,13 3 007 Paalisilppuri + traktori-yhdistelmällä kokoruokinta kauden hinnaksi tulee 3 454 euroa. Poroa kohden hinnaksi tulee 17,27 euroa. Alla olevassa taulukossa neljä esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden. Taulukko 4. Paalisilppuri 200 poron ruokinnassa Kuvaus TRAKTORI SILPPURI Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti Poisto 1 026 30,81 360 10,81 Korko 314 9,41 110 3,30 Vakuutus 50 1,50 50 1,50 Säilytys 100 30 50 1,50 Kunnossapito 300 9,01 200 6,01 Muut kiinteät kustannukset 100 30 50 1,50 Käyttökustannukset 366 11,00 0 0 Ajajan palkka ja sivukulut 378 11,35 0 0 Kustannukset yhteensä 2 634 79,09 820 24,62 60 Täysrehun jakokustannuksiksi tulee kelkka + louskutin-yhdistelmällä 1 449 euroa. Poroa kohden kustannus on 7,25 euroa. Alla olevassa taulukossa esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden. Taulukko 5. Moottorikelkka ja louskutin 200 poron ruokinnassa Kuvaus KELKKA LOUSKUTIN Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti Poisto 216 4,32 45 0,90 Korko 66 1,32 14 0,28 Vakuutus 50 10 10 0,20 Säilytys 50 10 10 0,20 Kunnossapito 50 10 10 0,20 Muut kiinteät kustannukset 50 10 10 0,20 Käyttökustannukset 300 60 0 0 Ajajan palkka ja sivukulut 568 11,35 0 0 Kustannukset yhteensä 1 350 26,99 99 1,98 Traktori+paaliveitsi+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 4 762 euroa ja poroa kohden kustannus on 23,81 euroa. Traktori+rehuleikkuri+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 4 645 euroa ja poroa kohden kustannukseksi muodostuu 23,23 euroa. Traktori+paalisilppuri+kelkka+louskutin- yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 4 903 euroa ja poroa kohden kustannuksia tulee 24,52 euroa. 5.4 TARHARUOKINTA 400 PORONKARJALLA Jänkälän opinnäytteessä 400 poron tarharuokintamallissa porojen ravinnontarve tyydytettiin säilö- ja täysrehulla. Jota ne saivat 1,1 rehuyksikköä päivässä poroa kohden, siten että 4,31 kg säilörehua ja 0,26 kg täysrehua poroa kohti. Kokoruokinta kauden pituus oli 100 päivää. Kerran päivässä annettiin siis 1722,6 kiloa säilörehua ja 105 kiloa täysrehua. Ruokintaan käytettiin aikaa 6 tuntia päivässä eli 600 tuntia kokoruokinta kautena. (Jänkälä 2009. liite 16.) 61 Sopivat välineet ovat edelleen samat kuin edellisissä luvuissa. Lisäksi laskelmiin otetaan mukaan apevaunu jolla voidaan jakaa säilörehu ja täysrehu yhdellä jakokerralla tai pelkästään säilörehua. Apevaunun kustannuksiksi tulee hankinta hinta 6 504 euroa ilman arvonlisäveroa. Kunnossapitokustannus on 100 euroa ja vakuutus 50 euroa. Lisäksi säilytys ja muut kustannukset ovat 100 euroa vuodessa. Täysrehun levitys vie aikaa päivittäin 40 minuuttia ja ruokintakaudella 66,67 tuntia louskuttimella ja kelkalla. Säilörehun levitys vaatii paalisilppurilta noin tunnin ja apevaunu yhdellä traktorilla käytettäessä yhden tunnin oli kyseessä pelkkä säilörehu tai säilörehu/täysrehu ape. Molempien välineiden kokoaika ruokinta kaudella on 100 tuntia. Säilörehun määrä on arvioitu kolmeksi palloksi. Apevaunu lastataan laskelmassa paalipihdeillä, jonka hankinta hinta on 700 euroa, muiksi kustannuksiksi, kuten vakuutukset, kunnossapito, arvioidaan kymmenen euroa vuosi. Säilörehun levitys riittävän laajalle paaliveitsellä tai rehuleikkurilla vaatii vähintään kaksi tuntia päivässä. Koko ruokintakaudella käytetty aika on 200 tuntia. Poromäärän kasvaessa matka paalilta levityspaikkaan kasvaa koko ajan, jotta kaikkien porojen rehun saanti voidaan varmistaa. 62 Paaliveitsi +traktori-yhdistelmällä säilörehun jakokulut ovat 6 666 euroa koko ruokintakaudelta ja poroa kohden 16,67 euroa. Rehuleikkuri +traktoriyhdistelmällä säilörehun jakokulut ovat 6 549 euroa koko ruokintakaudelta ja poroa kohden 16,37 euroa. Alla olevassa taulukossa esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden. Taulukko 6. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 400 poron ruokinnassa Kuvaus TRAKTORI LEIKKURI VEITSI Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti Poisto 1 026 5,13 45 0,23 135 0,68 Korko 314 1,57 14 0,07 41 0,21 Vakuutus 50 0,25 10 0,05 10 0,05 Säilytys 100 0,50 10 0,05 10 0,05 Kunnossapito 300 1,50 100 0,50 100 0,50 Muut kiinteät kustannukset 100 0,50 10 0,05 10 0,05 Käyttökustannukset 2 200 11,00 0 0 0 0 Ajajan palkka ja sivukulut 2 270 11,35 0 0 0 0 Kustannukset yhteensä 6 360 31,80 189 0,94 306 1,53 63 Paalisilppuri ja traktori yhdistelmällä kokoruokinta kauden hinnaksi tulee 4945 euroa. Poroa kohden hinnaksi tulee 12,36. Taulukossa seitsemän esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden. Taulukko 7. Paalisilppuri 400 poron ruokinnassa Kuvaus TRAKTORI SILPPURI Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti Poisto 1 026 10,26 360 3,60 Korko 314 3,14 110 1,10 Vakuutus 50 0,50 50 0,50 Säilytys 100 10 50 0,50 Kunnossapito 300 30 200 20 Muut kiinteät kustannukset 100 10 50 0,50 Käyttökustannukset 1 100 11,00 0 0 Ajajan palkka ja sivukulut 1 135 11,35 0 0 Kustannukset yhteensä 4 125 41,25 820 8,20 64 Apevaunu, paalipihdit ja traktori yhdistelmällä kokoruokinta kauden hinnaksi tulee 5 361 euroa. Poroa kohden hinnaksi muodostuu 13,4 euroa. Taulukossa kahdeksan esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden. Taulukko 8. Apevaunu 400:n ruokinnassa Kuvaus TRAKTORI APEVAUNU PIHDIT Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti Poisto 1 026 10,26 585 5,85 63 6,30 Korko 314 3,14 179 1,79 19 1,93 Vakuutus 50 0,50 50 0,50 10 10 Säilytys 100 10 100 10 10 10 Kunnossapito 300 30 100 10 10 10 100 10 100 10 10 10 1 100 11,00 0 0 0 0 Ajajan palkka ja sivukulut 1 135 11,35 0 0 0 0 Kustannukset yhteensä 41,25 1 114 11,14 122 12,23 Muut kiinteät kustannuk- t Käyttökustannukset 4 125 65 Täysrehun jakamisen kustannuksiksi tulee, kelkka+louskutin -yhdistelmällä 1 738 euroa. Poroa kohden kustannus on 4,35 euroa. Taulukossa yhdeksän esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden. Taulukko 9. Moottorikelkka ja louskutin 400 poron ruokinnassa Kuvaus KELKKA Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti Poisto 216 3,24 45 0,67 Korko 66 0,99 14 0,21 Vakuutus 50 0,75 10 0,15 Säilytys 50 0,75 10 0,15 Kunnossapito 50 0,75 10 0,15 Muut kiinteät kustannukset 50 0,75 10 0,15 Käyttökustannukset 400 60 0 0 Ajajan palkka ja sivukulut 757 11,35 0 0 Kustannukset yhteensä 1 639 24,58 99 1,48 Traktori+paaliveitsi+kelkka+louskutin LOUSKUTIN -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat, 8 404 euroa ja poroa kohden kustannus on 21,01 euroa. Traktori+rehuleikkuri+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 8 287 euroa ja poroa kohden kustannuksia muodostuu 20,72 euroa. Traktori+paalisilppuri+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 6 683 euroa ja poroa kohden kustannus on 16,71 euroa. Trakto- ri+apevaunu+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 7 66 099 euroa ja poroa kohti kustannukset ovat 17,75 euroa. Appeen levitys kustannukset ovat samat kuin pelkän apevaunun kustannukset eli 5 361 euroa ja poroa kohti kustannus on 13,4 euroa. 5.5 MAASTORUOKINTA 400 PORONKARJALLA Jänkälän opinnäytteessä 400 poron maastoruokintamallissa porojen ravinnontarve tyydytettiin säilö- ja täysrehulla. Jota ne saivat 0,7 rehuyksikköä päivässä poroa kohden, siten että 2,74 kg säilörehua ja 0,18 kg täysrehua poroa kohti. Kokoruokinta kauden pituus oli 100 päivää, mutta ruokinta kertoja vain 90. Kerran päivässä annettiin siis 1096,2 kiloa säilörehua ja 70 kiloa täysrehua. Ruokintaan käytettiin aikaa 6 tuntia päivässä eli 540 tuntia kokoruokinta kautena. (Jänkälä 2009. liite 19.) Kaikki laitteet edellisistä luvuista ovat maastoruokinnassa käyttökelpoisia. On huomioitava kuitenkin maastoruokinnan asettamat vaatimukset vertailtaessa tarha ruokintaa. Jänkälän mallissa porojen lisäravinnon tarve on 0,7 ry ja loput 0,4 ry porot saavat luonnosta, jolloin luonnollisesti jaettavien rehujen määrä on pienempi tarharuokintaan verraten. Aikaa ruokintaan menee esimerkki koneilla vähemmän kuin tarharuokinnassa ja siten peruskoneiden kelkan ja traktorin käyttökustannukset ovat pienemmät. Täysrehun levitys vie aikaa päivittäin 30 minuuttia ja ruokintakaudella 45 tuntia louskuttimella ja kelkalla. Säilörehun levitys vaatii paalisilppurilta noin 40 minuuttia ja koko ruokinta kaudelta 60 tuntia. Apevaunulla rehujen levitys vaatii yhdellä traktorilla käytettäessä noin 50 minuuttia kyseessä pelkkä säilörehu tai säilörehu/täysrehu ape. Koko ruokintakaudella apevaunua käytetään 75 tuntia. Apevaunun ja paalisilppurin ero tässä laskelmassa johtuu rehujen määrän muutoksesta. Edellisessä laskelmassa rehuja oli kolmen pyöröpaalin verran, mikä oli yhden haastatellun mukaan paalisilppurin tuntinopeus 100 hevosvoiman traktorilla, jolloin noin kahden paalin silppuaminen kestää 40 minuuttia. Apevaunun lastaus kahdella tai kolmella pallolla ei aiheuta ajassa merkittävää muutosta, mutta silti apevaunua on käytettävä vähintään noin 15 minuuttia ennen purkua. Purku tietysti on nopeampaa vähemmällä rehu määrällä, tästä syystä ajaksi tuli 50 minuuttia. Säilörehun levitys riittävän laajalle 67 paaliveitsellä tai rehuleikkurilla vaatii vähintään 1,5 tuntia päivässä ja koko ruokintakaudella 135 tuntia. Paaliveitsi+traktori -yhdistelmällä säilörehun jakokulut ovat 5 213 euroa koko ruokintakaudelta ja poroa kohden 13,03 euroa. Rehuleikkuri+traktori yhdistelmällä säilörehun jakokulut ovat 5 096 euroa koko ruokintakaudelta ja poroa kohden 12,74. Taulukossa kymmenen esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden. Taulukko 10. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 400 poron maastoruokinnassa Kuvaus Kustannuserä TRAKTORI €/vuos €/tunti LEIKKURI VEITSI €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti Poisto 1 026 7,60 45 0,33 135 10 Korko 314 2,32 14 0,10 41 0,31 Vakuutus 50 0,37 10 0,07 10 0,07 Säilytys 100 0,74 10 0,07 10 0,07 Kunnossapito 300 2,22 100 0,74 100 0,74 Muut kiinteät kustannukset 100 0,74 10 0,07 10 0,07 Käyttökustannukset 1 485 11,00 0 0 0 0 Ajajan palkka ja sivukulut 1 532 11,35 0 0 0 0 Kustannukset yhteensä 4 907 36,35 189 1,40 306 2,27 68 Paalisilppuri+traktori -yhdistelmällä kokoruokinta kauden hinnaksi tulee 4 051 euroa. Poroa kohden hinnaksi tulee 10,13. Taulukossa 11 esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden. Taulukko 11. Paalisilppuri 400 poron maastoruokinnassa Kuvaus TRAKTORI SILPPURI Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti Poisto 1 026 17,10 360 60 Korko 314 5,23 110 1,83 Vakuutus 50 0,83 50 0,83 Säilytys 100 1,67 50 0,83 Kunnossapito 300 50 200 3,33 Muut kiinteät kustannukset 100 1,67 50 0,83 Käyttökustannukset 660 11,00 0 0 Ajajan palkka ja sivukulut 681 11,35 0 0 Kustannukset yhteensä 3 231 53,84 820 13,67 69 Apevaunu+paalipihdit+traktori -yhdistelmällä kokoruokinta kauden hinnaksi tulee 4 802 euroa. Poroa kohden hinnaksi tulee 12,01 euroa. Alla olevassa taulukossa 12 esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden. Taulukko 12. Apevaunu 400:n maastoruokinnassa Kuvaus TRAKTORI APEVAUNU PIHDIT Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti Poisto 1 026 13,68 585 7,80 63 0,84 Korko 314 4,18 179 2,38 19 0,26 Vakuutus 50 0,67 50 0,67 10 0,13 Säilytys 100 1,33 100 1,33 10 0,13 Kunnossapito 300 40 100 1,33 10 0,13 100 1,33 100 1,33 10 0,13 825 11,00 0 0 0 0 Ajajan palkka ja sivukulut 851 11,35 0 0 0 0 Kustannukset yhteensä 47,54 1 114 14,86 122 1,63 Muut kiinteät kustannuk- Käyttökustannukset 3 566 70 Täysrehun jakamisen kustannuksiksi tulee kelkka+louskutin -yhdistelmällä 1 622 euroa. Poroa kohden kustannus on 4,06 euroa. Taulukossa 13 esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden. Taulukko 13. Moottorikelkka ja louskutin 400 poron maastoruokinnassa Kuvaus KELKKA Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti Poisto 216 3,60 45 0,75 Korko 66 1,10 14 0,23 Vakuutus 50 0,83 10 0,17 Säilytys 50 0,83 10 0,17 Kunnossapito 50 0,83 10 0,17 50 0,83 10 0,17 360 60 0 0 Ajajan palkka ja sivukulut 681 11,35 0 0 Kustannukset yhteensä 25,38 99 1,65 Muut kiinteät kustannukset Käyttökustannukset LOUSKUTIN 1 523 Traktori+paaliveitsi+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 6 835 euroa ja poroa kohden kustannuksia tulee 17,09 euroa. Traktori+rehuleikkuri+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 6 718 euroa ja poroa kohden kustannuksia muodostuu 16,8 euroa. Traktori+paalisilppuri+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 5 673 euroa ja poroa kohden kustannuksia on 14,18 euroa. Traktori+apevaunu+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 6 424 euroa ja poroa kohti kustannuksia on 16,06 euroa. Appeen levitys kustannukset ovat samat kuin pelkän apevaunun kustannukset eli 4 802 euroa ja poroa kohti kustannuksia on 12,01 euroa. 71 5.6 LASKELMIEN YHTEENVETO JA TARKASTELU Laskelmista näkee tarkkaan poromäärien vaikutuksen kustannusten hintaan. 80 poron karjalla tarharuokinnassa, konekustannukset säilörehun sekä täysrehun jakoon olivat paaliveitsi+traktori ja kelkka+louskutin -yhdistelmällä 47,11 euroa poroa kohden ja vastaavasti 400 poron tarharuokinnassa samat kustannukset olivat 21,01 euroa poroa kohden. Alla olevassa taulukossa on koottu yhteen rehujen jakokustannukset yhtä poroa kohden laitteittain ja poromäärien mukaan. Taulukko 14. Rehunjakokustannukset laitteittain ja poromäärien mukaan Porojen määrä ja ruokintatapa louskutin/kelkka rehuleikkuri/traktori Yhdistetty täys- ja säilörehunjakokustannus paaliveitsi/traktori Yhdistetty täys- ja säilörehunjakokustannus paalisilppuri/traktori Yhdistetty täys- ja säilörehunjakokustannus apevaunu/traktori Yhdistetty täys- ja säilörehunjakokustannus 80(tarha) 200(tarha) 12,69 32,96 45,65 34,42 47,11 ei laskettu ei laskettu ei laskettu ei laskettu ei laskettu ei laskettu 400(tarha) 7,25 15,98 23,23 16,57 23,82 17,27 24,52 4,35 16,37 20,72 16,67 21,02 12,36 16,71 13,4 17,75 400(maasto) 4,06 12,74 16,8 13,03 17,09 10,13 14,19 12,01 16,07 Hankintahinnaltaan kalleimmat laitteet tulevat edullisemmaksi kuin pelkkä traktori ja paaliveitsi, kun poro määrä kasvaa riittävän suureksi. Kun poroja on tarhassa 200, on paalisilppurin käyttö vielä noin euron verran poroa kohti kalliimpaa kuin paaliveitsen käyttö, mutta 400 poron tarhassa tilanne on jo muuttunut paalisilppurille edullisemmaksi. Tässä vaiheessa myös apevaunu on jo paaliveistä halvempi vaihtoehto, kun täysrehut jaetaan kelkalla. Apevaunu on kuitenkin kaikista vaihtoehdoista halvin kun sitä käytetään käyttötarkoituksen mukaan appeen tekoon eli tässä tapauksessa sekä täysrehut että säilörehu jaetaan apevaunulla yhdellä kertaa. Tarkasteltaessa ruokintakoneiden kustannuksia on muistettava huomioida myös porojen hyvinvointi. Paalisilppurilla ja apevaunulla säilörehut saadaan 72 nopeasti ja tarkasti levitettyä riittävän laajalle alueelle sopivan kokoiselle karhelle kaikkien porojen saataville. Paaliveitsi ja rehuleikkuri eivät saa aikaiseksi yhtä hyvää jälkeä, jolloin varsinkin isommassa porokarjassa voi heikoimmilla poroilla olla vaikeuksia päästä säilörehun syöntiin, lisäksi valtaporot aiheuttavat hävikkiä makaamalle liian isojen kasojen päällä. 80 Poron ruokinnassa koneiden käyttö varsinkin säilörehun levityksessä on erittäin kallista. On huomioitava, että kyseessä oli uuden traktorin ja kelkan hinta, poistojen osuus pienenee merkittävästi peruskoneiden hinnan ollessa edullisempi. Mutta voidaan todeta että pelkästään poron ruokintaan 80 poron karjalla ei traktorin hankinta ole kannattavaa vaan se tulisi järjestää muulla tavoin. Mutta kelkan ja pelletinlevityskoneen käyttö ruokinnassa ei silti ole huomattavan kallista ja porotalousyrittäjillä on kelkka jo yleensä olemassa muuta poronhoitoa varten joten sen käyttö ruokinnassa on perusteltua pienemmilläkin porokarjoilla. Luvussa 2.4 mainittiin ruokinnan kuluiksi normaalitarha oloissa 42,3 euroa poroa kohden. Tähän tietoon nähden laskelmat näyttävät koneellistetun ruokinnan aiheuttavan kustannuksiin huomattavaa korotusta. Jänkälän työssä 400 poron tarha ruokinnassa rehukustannus oli 12 855,32 euroa eli 32,14 euroa poroa kohden. Halvimman ruokinta vaihtoehdon mukaan apevaunua käyttäen yhteenlaskettu rehu ja konekustannus on poroa kohden 45,54 euroa. Tästä puuttuvat vielä tarhan aiheuttamat kustannukset ja rehujen kuljetuskustannukset, sekä toisaalta koneiden tuoma työajan säästö. Ruokinnan teknillistymisen voidaan siis päätellä nostavan ruokinnan kokonaiskustannuksia. Laskelmista voidaan päätellä myös ajallista säästöä. Koneet nopeuttavat ruokintaa. Esimerkiksi 400 poron tarharuokinnassa aikaa oli varattu koko ruokintakaudelle 600 tuntia ja päivälle kuusi tuntia. Paalisilppuri+traktori yhdistelmä käytti ruokintaan aikaa päivässä yhden tunnin ja kelkka+louskutin -yhdistelmä käytti ruokintaan päivässä aikaa 40 minuuttia. Aikaa voidaan laskea kuluvan veräjien aukaisuihin ja sulkemisiin, muovien poistoihin sekä muihin tarpeellisiin toimintoihin lisäksi yhden tunnin. Tällöin koko päivänä 73 ruokintaan kuluu aikaa kaksi tuntia 40 minuuttia yhdeltä ihmiseltä. Tällöin aikaa säästyy kolme tuntia ja 20 minuuttia. Työpalkka vaatimuksen mukainen säästö päivälle on tällöin 26,49 euroa ja kokoruokinta kaudelle 2 649 euroa. Käytännössä poromies voi käyttää tämän ajan muuhun työhön. Maastoruokinnan sanotaan luvussa 2.4 olevan yleisesti tarharuokintaa halvempaa. Myös konekustannukset maastoruokinnassa ovat halvemmat kuin tarharuokinnassa poroa kohden, esitettyjen laskelmien mukaan. Tarha ja maastoruokinnan ero kustannuksissa johtuu maastoruokinnan vähäisemmästä rehun määrästä. Jos luonnon olosuhteet ovat huonot ja koko porojen ravinto tulee lisäruokinnasta, ovat rehukustannukset samat kuin tarharuokinnassa. Tämä toistuu myös konekustannuksissa. On myös muistettava vaatimukset mitä maastoruokinta edellyttää. Traktori on näissä laskelmissa ruokintapaikalla samoin moottorikelkka. Maastoruokinta paikka voi olla kaukana talouskeskuksesta jolloin tulee lisäkustannuksia jos koneilla on muuta käyttöä tai niitä ei voi pitää ruokintapaikalla muista syistä. Laskelma osoittaa apevaunun edullisimmaksi ruokinta välineeksi kun poroja on riittävästi. On muistettava kuitenkin ettei ehkä ole porojen hyvinvoinnin kannalta hyväksi jakaa apevaunulla esimerkeissä käytettyjä täysrehumääriä yhdessä säilörehun kanssa. Tämä huomio ei koske oikein tehtyä apetta vaan esimerkeissä käytettyä täysrehua. Täysrehun vähäinen määrä appeessa voi jättää osan poroista kokonaan ilman täysrehuja, porot voivat lisäksi sotkea säilörehun etsiessään erittäin hyvin maittavia täysrehuja. Lisäksi täysrehu on jo valmis tuote itsessään eikä tarvitse apevaunun käsittelyä. Laskelmat osoittavat selvästi ettei kelkalla ruokinta vie paljoa aikaa eivätkä kustannukset nouse korkeiksi, lisäksi voidaan olla lähes varmoja että poron omistajalla on moottorikelkka jo olemassa muita poronhoitotöitä varten. Täysrehun jakaminen poroille, kun kyseessä on pieni määrä poroa kohden, onnistuu parhaiten jos täysrehut jaetaan erikseen. 74 6. JOHTOPÄÄTÖKSET Johtopäätöksenä voidaan todeta poronhoitoalueella olevan useita erilaisia ruokintaratkaisuja, jotka kaikki vaativat omanlaisensa teknologian. Maatalouden teknologioita oli otettu porotalouden käyttöön sellaisenaan. Lisäksi porotalousyrittäjät olivat kehitelleet itsenäisesti useita ruokintalaitteita. Käytettävät ruokintateknologiat oli pyritty järjestämään jokaisella haastatellulla tilalla mahdollisimman helpoksi ja tehokkaaksi poron hyvinvointi huomioiden, sekä tilan kapasiteetista riippuen. Porotalousyrittäjillä on kyselyiden mukaan huomattava määrä peruskoneita, kuten traktoreita, kelkkoja ja mönkijöitä, mukana ruokinnassa. Jo olemassa olevat peruskoneet antavat mahdollisuuden siirtyä tehokkaampiin ruokintamenetelmiin ja -teknologioihin. Lähes kaikki täydentävään kyselyyn vastanneet olivat kiinnostuneita tehokkaammista ja helpottavista ruokintaratkaisuista, sekä niiden kehittämisestä. Ruokintalaitteet on suositeltavaa hankkia tilan poromäärät ja ruokintaratkaisun huomioiden. Koneiden hankinnan kannalta kustannus laskemat antavat todellisen kuvan porokarjan ruokinnan koneistuksen kannattavuudesta. Porojen hyvinvointi on ruokinta ratkaisusta riippuvainen samoin porotalousyrityksen kannattavuus. Jos porojen ruokinnan kannattavuutta yritetään saada pienemmäksi antamalla minimimäärä rehua 1,1 ry poroa kohti on rehujen jako riittävän laajalle ja riittävän nopeasti tärkeää. Tämä korostuu mitä enemmän poroja on ruokinnassa ja mitä vähemmän työvoimaa on käytössä. Tällöin riittävä koneistus on lähestulkoon pakollista. Täys- ja väkirehu on annosteltava tarkoin ja nopeasti, säilörehu ja muut nurmirehut voidaan jakaa hitaammin. Pellettien jakoon, oman porokarjan koon mukaan, rakennetut pelletinjakokoneet ovat hyvä ratkaisu. Jakokoneet on syytä varustaa annostelijalla, joka pudottaa halutun määrän pellettejä. Näin voidaan joka porolle pudottaa yksi annos nopeasti riittävän pitkin välimatkoin ja tarvittaessa antaa lisää. Nauhaksi pudottavilla pellettikoneilla ei voida ja- 75 kaa yhtä tarkasti. Pellettejä voidaan punnita yhtä tarkasti laitteeseen poroa kohti, mutta rehua ei voida kohdentaa yhtä hyvin poroa kohden kuin annostelevalla laitteella. Suurella poromäärällä yksin ruokkiessa säilörehun jakaminen käsin riittävän laajalle on rakasta ja aikaa vievää. Esimerkiksi 400 poron päivä annos säilörehua on 400*1,1*0,6= 264 ry, kun säilörehun osuus ruokinnasta on 60 % ja kokonaistarve 1,1 rehuyksikköä. 264 rehuyksikköä 1. sadon normaaliaikaan korjattua säilörehua on rehutaulukon mukaan 264 / 0,94 säilörehun rehuyksikkö arvo ry/ rehun kosteusprosentilla 0,25=1 123 kg. Edellinen luku on ilman arvioitua rehun hävikki jolloin todellinen tarvittavan rehun määrä on suurempi. Tästä voi muodostua ongelma ruokintakauden aikana, kuten rasitusvammat ja erilaiset jaksamisongelmat. Sijaisen saaminen sairauden tai muun syyn vuoksi voi olla hankalaa, kyseisen rehumäärän käsin jakamiseen. Apevaunut, paalisilppurit ja purkavat kärryt antavat ratkaisun säilörehun jakamiseen. Säilörehun jakaminen riittävän laajalle pienissä erissä voi olla vaikeaa, eräillä laitteilla kuten esimerkiksi paaliveitsellä, rehuleikkurilla tai puutavarakuormaimella, kun rehua on saatavilla vähäisiä määriä. Tällöin voivat valtaporot vallata rehuläjät estäen muiden syömisen, rehuja on tässä tapauksessa levitettävä lisäksi myös käsin. Tarhan ja ruokintapaikan koko ratkaisee osaksi myös käytettävät laitteet. Pienemmissä tarhoissa automaatit, kaukalot ja muut ratkaisut voivat olla välttämättömiä lumen puutteen ja riittävän hygienian saavuttamisen vuoksi. Pienemmillä poromäärillä ruokintaratkaisut kannattaa suunnitella rehuilla, jotka eivät vaadi suuria laite- ja koneinvestointeja. Maastoruokinnassa on mahdollista käyttää samoja ratkaisuja kuin tarharuokinnassa. Tällöin pystytään ruokkimaan tehokkaasti pienemmällä työvoimalla. Tämä edellyttää suunnittelua. Rehut ja tarvittavat laitteet täytyy siirtää ruokintapaikalle hyvissä ajoin, sekä varmistaa maaston soveltuvuus käytettävälle koneistukselle. Traktoria voidaan käyttää maastoruokinnassa, jos polttoainehuolto voidaan järjestää ja traktori on varustettu webastolla tai muulla käynnistyksen mahdollistavalla systeemillä sekä kykenee malliltaan toimi- 76 maan pakkasessa. Kaikki traktorit eivät ole kokemukseni mukaan toimintavarmoja ulkona säilytettäessä. Laitteiden hankintahintoja ja käyttökustannuksia voidaan pienentää yhteiskäytöllä. Jos 250 poroa ruokkii apevaunulla yhtä traktoria käyttäen 1,5 tunnissa, riittäisi yksi apevaunu kaikille kyläni poromiehille yhteisesti. Maastoruokinnassa paliskunnan, kairojen tai tokkakuntien yhteiskoneet olisivat vaihtoehto kaikkien poromiesten omille koneille. Myös valtiovallan tulisi herätä tukemaan yksittäisiä poromiehiä ja poromiesten yhteisöjä, eteenkin kun ruokinta on jo laitumiin rinnastettava tekijä, sillä esimerkiksi maataloudessa nautapuolella on mahdollista saada tukea ruokintaa helpottaviin ratkaisuihin (maatalousvirasto 2012). Tilalla, jonka tuotanto mahdollistaa viljojen ja kuivan heinän tuotannon, voidaan niiden jo olemassa olevia ruokintaratkaisuja hyväksikäyttää. Näiden ratkaisujen avulla voidaan pienentää teollisen rehun tarvetta ja jopa lopettaa teollisen rehun käyttö kokonaan. Mutta uuden yrittäjän kannattaa suunnitella ruokintaratkaisu vain tilan peltojen, työvoiman ja kalusto mahdollistamaan ruokintamalliin. Viljojen litistäminen, heinän jauhaminen ja rakeistaminen vaatii useita koneita ja työvoimaa, kun porojen lisäruokinta jo muutenkin vie huomattavan osan porotalouden tuloista ja työvoima porotaloudessa vähenee jatkuvasti. Porojen lisäruokinnassa tulisi pyrkiä yksinkertaiseen ruokintaan mahdollisimman vähin laittein ja työpanoksin porojen hyvinvointi huomioiden. Vaikka kaikkia vastauksia ei kyselyihin saatu, voidaan kuitenkin mielestäni sanoa, että porotalouden ruokintateknologiat on saatu selvitettyä kattavasti. Laitteiden käytettävyyden selvittäminen oli riittävää. Siitä huolimatta jos tekisin saman työn uudestaan, tekisin haastatteluja laitetta kohti vähintään kaksi kappaletta, jotta saataisiin useampia mielipiteitä laitteiden toimivuudesta väärien johtopäätösten ehkäisemiseksi. Samoin haastatteluiden tallentaminen nauhurilla olisi ollut suotavaa, vastausten tulkitsemiseen olisi jäänyt enemmän aikaa käsin kirjoitettujen muistiinpanojen sijasta. Taloudellisuudenselvittäminen olisi ehkä vaatinut kokonaan oman työnsä. Joka tapauksessa se an- 77 toi hyvän kuvan ruokintalaitteiden koneketjujen kustannuksista, sekä lisäksi se antaa lukijalle helpon mallin laskea kustannuksia omalla tilalla. 78 LÄHTEET Farmit 2012. farmit, kotieläin. rehunsäilöntä. viljansäilöntä. murskevilja. osoitteessa http://www.farmit.net/kotielain/rehunsailonta/viljansailonta/murskevilja. 28.5.2012 Finlex 2012. Poronhoitolaki 14.9.1990/848. osoitteessa http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19900848. 28.11.2012 Degerman, A. 2004. Vuodenaikojen vaikutus poron rehun käyttöön. Opinnäyte. Rovaniemen ammattikorkeakoulu: Luonnonvara-ala. Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Hangasvaara, J – Kitti, H – Kostamo, A – Kumpulehto, A – Saukko, E – Takala, S – Teerijoki, A – Tulla, M – Vallo, P – Ämmänpää, H. 2003a. Porojen ruokintaa helpottavat laitteet – projekti. Projektiraportti. Rovaniemen ammattikorkeakoulu. Luonnonvara-ala. Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma. Hangasvaara, J – Kitti, H – Kostamo, A – Kumpulehto, A – Saukko, E – Takala, S – Teerijoki, A – Tulla, M – Vallo, P – Ämmänpää, H. 2003b. Porojen ruokintaa helpottavat laitteet-video. Porutaku. materiaalit. lisäruokinta. osoitteessa http://www.porutaku.fi/?page_id=238. 29.5.2012 Holster, H. 2012. Porotalousyrittäjä Heikki Holsterin haastattelu Lohijärvellä 21.3.2012 Huitsi, S. 2012. Porotalousyrittäjä Seppo Huitsin puhelinhaastattelu 4.3.2012 Hukkanen, T – Laaksonen, S – Maijala, V. 2009. Porojen hätäruokinta ja – hoito. Osoitteessa http://www.paliskunnat.fi/PoroNet2/attachments/Porojen%20hatar uokinta%20ja%20hoito%202009.pdf. 28.5.2012 Jaurakkajärvi, M. 2012. Porotalousyrittäjä Markus Jaurakkajärven puhelinhaastattelu 29.5.2012 Jänkälä, Anna-Leena 2009. Suunnittelun vaikutus poron talvisen lisäruokinnan kustannustekijöihin. Jyväskylä: Kopijyvä Oy Jänkälä, P. 2012. Porotalousyrittäjä Petri Jänkälän haastettelu Narkauksessa 12.3.2012 Karvo, V. 2012. Maatalousyrittäjä Vesa Karvon haastattelu LAOn poroaidalla 19.3.2012 79 Kjellman konekuvasto 2008. osoitteessa http://www.tomaskjellman.fi/pdf/jeantil_paalisilppurit_2008.pdf. 28.5.2012 Konelaskuri 2012. Agronet. Laskurit. Konelaskurit. Koneiden vertailulaskelma. osoitteessa https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/agronet/Laskurit/Konelaskurit/ konelaskuri.html. 28.11.2012 Koneviesti 2012. uutiset. 2007 uutiset. Sähköisen rehuleikkurin paluu. osoitteessa http://www.koneviesti.fi/uutiset/2007_uutiset/fi_FI/rehuleikkuri/. 28.5.2012 Konttaniemi, M. 2012. Porotalousyrittäjä Matti Konttaniemen haastattelu napapiirin porofarmilla 12.3.2012 Kortesalmi, J Juhani 2007. Poronhoidon synty ja kehitys Suomessa. Tampere: Tammer-Paino Oy. Kynkäänniemi, J. 2012. Porotalousyrittäjä Jarmo Kynkäänniemen haastattelu Tannilassa 29.3.2012 Maa- ja Elintarviketalouden tutkimuskeskus 2010. Rehutaulukot. https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/Rehutaulukot/Rehutaulukot. 14.3.2012 Maatalousvirasto 2012. osoitteessa http://www.mavi.fi/fi/index/maaseudunrahoitus/investointituet/tukik ohteet.html#Lypsy-%20ja%20nautakarjatalous. 29.5.2012 Maijala, V. 2012. Säilörehun riskitekijöitä poron ruokinnassa. Esitelmä säilörehun viljely-infossa Apukassa Rovaniemellä 16.8.2012. http://www.porutaku.fi/wpcontent/uploads/2011/08/S%C3%A4il%C3%B6nt%C3%A4-jariskitekij%C3%A4t2.pdf Maijala, V – Nieminen, M. 2004. Porojen ympärivuotinen ruokinta ja sen kannattavuus. Helsinki: Maa- ja metsätalousministeriö. osoitteessa http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/raportti304.pdf. 28.5.2012 Maijala, V – Nieminen, M – Soveri, T 1998. Poron ruokinta. Helsinki: Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos. Mattila, K. 2012. Porotalousyrittäjä(eläkkeellä) Kyösti Mattilan haastattelu Rovaniemellä 29.5.2012 Meristö, T – Järvinen, J – Kettunen, J – Nieminen, M 2004. Porotalouden tulevaisuus – ”Keitä me olemme ja mitä meille kuuluu?” Riista- ja ka- 80 latalouden tutkimuslaitos. http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/raportti298.pdf . 14.3.2012 Nettikone 2012. nettikone. myydään. puuntyöstökone. osoitteessa http://www.nettikone.com/muu-merkki/korte-pellet-300/1040664. 28.5.2012 Porojen talvitarhauksen hyvien toimintatapojen opas 2012. osoitteessa http://www.paliskunnat.fi/PoroNet2/attachments/opas_porojen_talv itarhaus_2012.pdf. 28.5.2012 PORUTAKU 2012. osoitteessa http://www.porutaku.fi/. 3.12.2012 Rantamäki-Lahtinen. L. 2008 Porotalouden taloudelliset menestys tekijät. MTT Taloustutkimus. osoitteessa http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts156.pdf . 14.3.2012 Rovaniemen ammattikorkeakoulu 2011. Opinnäyteopas. Opetustoiminnan kehittämistiimi. Rovaniemen ammattikorkeakoulu. osoitteessa http://www.ramk.fi/fi/Opiskelijalle/Kaytannon_tyokaluja/Lomakkeet _ja_ohjeet.iw3. 3.9.2012 Työterveyslaitos 2012. Pyöröpaalihalkaisija- - paloittelee paalin sopiviin annoksiin. Työterveyslaitos. osoitteessa http://www.ttl.fi/fi/ratkaisupankki/Sivut/details.aspx?luokka=Ergono mia&aihealue=Maatalouden%20ergonomiaratkaisut&aihetarkenne =Poronhoito&item=386. 29.5.2012 81 LIITTEET PORUTAKUn ruokintakysely Liite 1. Porojen ruokintateknologiakysely poroisännille Liite 2. 82 Liite 1. “PORUTAKU “- porojen lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt – elinkeinon kehittämishanke. Olen kiinnostunut poronruokinnan kehittämisestä ja uudesta tiedosta. Nimi: Puh. numero: Osoite: Sähköposti: Paliskunta: Osoitetietoja käytetään vain porotalouden, koulutuksen ja poromiesten välisessä viestinnässä. 1. Hoidan poroni talven yli a. Maastoon b. Aitaukseen/tarhaan 2. Ruokin porojani seuraavilla rehuilla/ravinnolla a. Kuiva heinä, onko jauhettu? b. Säilötty nurmirehu, onko silputtu? c. Teollinen täysrehu Rehuraisio Suomen rehu Kinnusen mylly Muu, mikä______________________ d. e. f. g. Väkirehu (ohra, kaura, ohrarehu, melassi, muu mikä) Kivennäinen, mikä ___________________________ Jäkälä Luppo Korte Kerput Muu. Mikä?_______________________________ 3. Ruokintaan käytettävät koneet/ välineet/laitteet 4. Missä varastoin rehuni 5. Mitä haluaisin poronruokinnassani kehittää? 6. Mitä muuta haluat kertoa poronruokinnasta? Lisätietoja löytyy: http://www.porutaku.fi/ Sanna Vinblad Karoliina Majuri Merja Mattila Veikko Maijala Projektipäällikkö Projektisuunnittelija Asiantuntija Asiantuntija 83 020 798 5504 020 798 5508 020 798 5362 020 798 5357 sanna.vinblad@ramk.fi karoliina.majuri@ramk.fi merja.mattila@ramk.fi veikko.maijala@ramk.fi 84 Liite 2. Porojen ruokintateknologia -kysely Kysely on osa agrologiopiskelija Janne Mustosen ruokintateknologiaan liittyvää opinnäytetyötä. Opinnäytetyön tilaajana toimii Porutaku-hanke/Rovaniemen ammattikorkeakoulu. Olen kiinnostunut poron ruokinnan kehittämisestä ja alan uudesta tiedosta. Nimi:__________________Osoite:___________________________________________ Puh:_____________________Sähköposti:___________________Paliskunta:_________ Osoitetietoja käytetään vain porotalouden, koulutuksen ja elinkeinon sisäisessä viestinnässä. 1.Minkälaisia välineitä paliskuntanne osakkaat käyttävät tarha-, maasto- tai paimennusruokinnassa? a) Teollisen rehun jakamiseen b) Nurmirehun (säilörehu/kuivaheinä) levitykseen sekä silppuamiseen c) Heinän/viljojen käsittelyyn (rakeistaminen/litistäminen/jauhaminen) ja jakamiseen 2.Mitä ruokintavälineitä toivoisitte porotalouden käyttöön? Lisätietoja: Porutaku-Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt -hanke www.porutaku.fi Janne Mustonen Agrologiopiskelija 040 510 7116 janne.mustonen@edu.ramk.fi Sanna Vinblad Projektipäällikkö 020 798 5504 sanna.vinblad@ramk.fi Karoliina Majuri Projektisuunnittelija 020 798 5508 karoliina.majuri@ramk.fi Veikko Maijala Asiantuntija 020 798 5357 veikko.maijala@ramk.fi 85
© Copyright 2024