tästä (pdf)
Kymenlaakson Tuulivoimaselvitys 2010 B:125 Kymenlaakson Liiton julkaisu Karhulantie 36 B, PL 35, 48601 KOTKA Puh. 05 230 8900, Faksi 05 230 8910 etunimi.sukunimi@kymenlaakso.fi virasto@kymenlaakso.fi ISBN 978-952-9598-93-9 (PDF) ISSN 1236-8849 Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 1 Sisältö 1 JOHDANTO ...................................................................................................................... 4 2 SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET ................................................. 5 2.1 2.2 Työn tausta ja tavoitteet ....................................................................................................... 5 Analyysimenetelmät ja arviointikriteerit............................................................................... 5 2.2.1 Pisteyttävät kriteerit 6 2.2.2 Poissulkevat kriteerit 7 Lähtöaineistot ...................................................................................................................... 8 2.3.1 Paikkatietoaineistot 8 2.3.1.1 Suomen tuuliatlas ............................................................................................ 8 2.3.2 Tuulivoimaselvitys 2005 9 2.3 3 SELVITYKSEN VAIHEET ............................................................................................ 12 3.1 3.2 Selvityksen kulku ja aikataulu ............................................................................................ 12 Ohjausryhmä...................................................................................................................... 16 4 TUULIVOIMARAKENTAMISEN LÄHTÖKOHTIA .................................................. 18 4.1 Teknis-taloudelliset lähtökohdat......................................................................................... 18 4.1.1 Perustietoa tuulivoimasta 18 4.1.2 Tuulivoima maailmalla 19 4.1.3 Tuulivoima Suomessa 19 4.1.4 Tuotanto 20 4.1.5 Tilantarve 21 Maankäyttö, lainsäädäntö ja luvitus.................................................................................... 22 4.2.1 Maakuntakaavoitus 22 4.2.2 Maakuntakaavat Kymenlaakson alueella 22 4.2.3 Maakunnalliset tuulivoimaselvitykset 23 4.2.4 YVA-menettely 24 4.2.5 Yleiskaavoitus ja tuulivoimarakentaminen 25 4.2.6 Asemakaavoitus 26 4.2.7 Suunnittelutarveratkaisu 26 4.2.8 Luvitus 27 4.2.9 Tuulivoiman ottaminen huomioon maankäytön suunnittelussa 28 4.2 5 TUULIVOIMARAKENTAMISEN YMPÄRISTÖ- JA MAISEMAVAIKUTUKSET . 32 5.1 Vaikutukset linnustoon ...................................................................................................... 32 5.1.1 Törmäysriski 32 5.1.2 Melu ja vaikutukset lintujen käyttämiin reitteihin 33 5.1.3 Rakentamisen häiriövaikutukset 33 5.1.4 Lieventämiskeinot 34 5.1.5 Kymenlaakson alueen linnuston erityispiirteitä 34 Vaikutukset maisemaan ..................................................................................................... 36 5.2.1 Tuulivoimaloiden näkyvyyteen liittyviä tekijöitä 37 5.2.2 Maiseman visuaalinen luonne ja sietokyky 39 5.2 Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 2 5.3 5.4 5.5 5.6 5.7 5.8 5.9 5.10 5.11 5.12 Vaikutukset pinta- ja pohjavesiin sekä maa- ja kallioperään ............................................... 40 Vaikutukset kasvillisuuteen................................................................................................ 41 Vaikutukset ilmastoon........................................................................................................ 42 Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen..................................................................... 42 Kansantaloudelliset vaikutukset ......................................................................................... 44 Aluetaloudelliset vaikutukset ............................................................................................. 45 Vaikutukset liikenteeseen................................................................................................... 46 Vaikutukset turvallisuuteen ................................................................................................ 46 Vaikutukset virkistyskäyttöön ja yhteensovittaminen tuulivoimarakentamisen kanssa ........ 49 Useiden tuulipuistojen yhteisvaikutukset............................................................................ 50 6 TUULIVOIMAN TARKASTELUALUEIDEN KUVAUKSET .................................... 51 6.1 Tuulivoiman tarkastelualueet rannikolla ............................................................................. 53 6.1.1 Alue nro 2: Munapirtti, Pyhtää 53 6.1.2 Alue nro 4: Kirkonmaa-Rankki, Kotka 61 6.1.3 Alue nro 8: Kakkuvuori / Haminanlahden itäosa, Hamina 66 6.1.4 Alue nro 11: Matinmäki (Harvajanniemen pohjoisosat), Virolahti-Hamina 69 6.1.5 Alue nro 12: Purola, Pyhtää 74 6.1.6 Alue nro 13: Struka, Pyhtää 79 6.1.7 Alue nro 15: Myllykylä-Valkjärvensuo, Kotka-Pyhtää 83 6.1.8 Alue nro 16: Suljento, Kotka-Kouvola 88 6.1.9 Alue nro 17: Suutari-Matarniemi, Kotka-Hamina 92 6.1.10 Alue nro 20: Suurisuo-Huosiossuo-Ala-Pihlaja, Virolahti 97 6.1.11 Alue nro 25: Korven alueet, Hamina 104 Tuulivoiman tarkastelualueet sisämaassa ......................................................................... 108 6.2.1 Alue nro B2: Huhdasjärven pohjoiset alueet, Kouvola 108 6.2.2 Alue nro B4: Petäjäposti, Kouvola 112 6.2.3 Alue nro B6: Perä-Mankala, Iitti 116 6.2.4 Alue nro B7: Tillola, Iitti-Kouvola 121 6.2.5 Alue nro B8: Lintoja, Kouvola 126 6.2.6 Alue nro B10: Muhniemi-Munikssuo, Kouvola 130 6.2.7 Alue nro B11: Keltakangas, Kouvola 133 6.2 7 TARKASTELUSSA POIS KARSIUTUNEITA KOHTEITA ..................................... 137 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO ................................................................. 140 9 LÄHTEET...................................................................................................................... 141 Liitteet Liite 1, Paikkatietoanalyysin kriteerit Liite 2, Teemakartat Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson eteläosat, asutus ja liikenneyhteydet Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson pohjoisosat, asutus ja liikenneyhteydet Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson eteläosat, maisema ja kulttuuriympäristö Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson pohjoisosat, maisema ja kulttuuriympäristö Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson eteläosat, luonto ja virkistys Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson pohjoisosat, luonto ja virkistys Liite 3, Yhteenveto tuulimallinnuksista Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 3 Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 4 1 JOHDANTO Vuonna 2009 voimaan tulleissa tarkistetuissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on edellytetty, että maakuntakaavoituksessa osoitetaan tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tarkistus ottaa siten huomioon sisämaa-alueet rannikko- ja merialueiden lisäksi. Vuoden 2009 lopulla käyttöön otettu valtakunnallinen Tuuliatlas on kartoittanut aiempaa tarkempaa tietoa tuulisuudesta koko maassa, ja tuulivoimaloiden nopeasti etenevä tekninen kehitys mahdollistaa jatkossa myös sisämaa-alueiden entistä kattavamman tarkastelun tuulivoimatuotantoon. Näistä lähtökohdista Kymenlaakson liitto käynnisti kesällä 2010 tuulivoimaselvityksen, jossa kartoitetaan uutta tietoa Kymenlaakson maakunnan sisämaa-alueilta. Kymenlaakson maakuntakaavojen lähtöaineistoihin sisältyy yhdessä Itä-Uudenmaan liiton kanssa vuonna 2005 teetetty kartoitus tuulivoiman tuotantoon soveltuvista maa- ja merialueista Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson rannikkoalueilla. Kartoituksen pohjalta Kymenlaakson maakuntakaavoihin on osoitettu alueita, jotka rannikolla soveltuvat tuulivoiman tuotantoon. Nyt laadittavassa selvityksessä on tavoitteena päivittää vuonna 2005 laadittua Kymenlaakson ja Itä-Uudenmaan rannikko- ja merialueiden tuulivoimaselvitystä mm. puolustusvoimien käytöstä mahdollisesti vapautuvien rannikkoalueiden osalta. Työn tavoitteena on ollut kartoittaa Kymenlaakson maakunnan parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuvia alueita, selvittää alueiden teknisiä ja ympäristöön liittyviä edellytyksiä tuulivoimarakentamiseen sekä laatia alueista kohdekuvaukset ja suosituksia jatkosuunnitteluun. Selvitys tuottaa aineistoa sekä maakuntakaavoituksen lähtötiedoksi että alueen energia-alan toimijoiden hyödyksi. Selvitystyötä on valvonut laaja ohjausryhmä, jossa on jäseninä mm. viranomaisten, ympäristöhallinnon, paikallisten energiayhtiöiden, kehitysyhtiöiden, luonnonsuojelujärjestöjen sekä alueen kuntien edustajia. Ohjausryhmän kokoonpano on kuvattu luvussa 3.2. Ohjausryhmä on määritellyt selvityksen kriteerit ja etenemistavan vaiheesta toiseen sekä kommentoinut käynnissä olevaa selvitystyötä. Ohjausryhmä on kokoontunut työn aikana viisi kertaa. Ohjausryhmän puheenjohtajana on toiminut Kymenlaakson liiton suunnittelujohtaja Ari Pietarinen ja sihteerinä konsultti. Selvitystä on laatinut konsulttityönä Pöyry Finland Oy. Projektipäällikkönä on toiminut Elina Kataja, teknisestä selvityksestä on vastannut Paula Kohvakka, paikkatietoanalyysistä Pekka Hurskainen ja kartoista Inka Kytö. Luontovaikutusten arvioinnista ovat vastanneet Thomas Bonn ja Laura Leino; maisemavaikutusten arvioinnista ovat vastanneet Elina Kataja ja Inka Kytö. Aluetaloudellisista vaikutuksista on vastannut Timo Laakso. Lisäksi selvitykseen ovat osallistuneet Pöyryllä Saija Miettinen-Tuoma, Arto Ruotsalainen, Mira Hulkkonen, Atte Lohman ja Tiina Sauvola. Vantaalla 31.5.2010 Pöyry Finland Oy Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 5 2 2.1 SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET Työn tausta ja tavoitteet Maakunnallinen tuulivoimaselvitys on käynnistynyt Kymenlaakson rannikko- ja sisämaa-alueella kesällä 2010. Selvityksen tavoitteena on tarkistettujen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti kartoittaa tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvia alueita sisämaa- ja rannikkoalueilla koko maakunnassa. Selvitys laaditaan konsulttityönä. Liitto tekee päätöksen selvityksen pohjalta maakuntakaavaan esitettävistä tuulivoimakohteista, ja lisäksi selvitys tuottaa tietoa toimijoille. Kaavoituksen yhteydessä tapahtuvan vuorovaikutusmenettelyn kautta kohteiden määrä ja rajautuminen voi muuttua. Tuulivoimaselvitys koostuu kolmesta päätyövaiheesta: paikkatietoanalyysistä, teknistaloudellisesta tarkastelusta sekä vaikutusten arvioinnista. Selvitys on käynnistynyt paikkatietoanalyysillä, ja muut vaiheet ovat kulkeneet osittain samanaikaisesti täydentäen toisiaan. Selvitys sisältää kolmen päätyövaiheen perusteella valittujen tuulivoiman tarkastelualueiden kohdekuvaukset sekä suosituksia jatkosuunnitteluun. Kriteereistä on keskusteltu ohjausryhmän kokouksissa ja niitä on tarkistettu työn edetessä ohjausryhmän päätösten perusteella. Erityisesti on pohdittu etäisyyttä asutukseen ja loma-asutukseen sekä tuulivoima-alueiden suhdetta suojelualueisiin, luonnonalueisiin ja toisaalta inhimillisen toiminnan vyöhykkeisiin. Paikkatietoanalyysin yhteydessä on laadittu vaihtoehtotarkasteluja ja hankittu lisätietoa kuntien maankäytöstä. Tarkastelun tuloksena on tunnistettu laajoja alueita, joita on teknisen ja ympäristöllisen tarkastelun yhteydessä rajattu ja yhdistelty. Tavoitteena on ollut alustavien teknisten selvitysten ja ympäristövaikutusten arviointien perusteella karsia alueiden määrää, jotta tarkemmat selvitykset on voitu kohdistaa parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuviin alueisiin. Parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuvista kuudestatoista alueesta on tehty tuulimallinnus ja alustava tuulipuistosuunnittelu. Tämä on tarpeellista siksi, että vain pinta-alaan perustuvat arviot alueen tuotantokapasiteetista useimmiten yliarvioivat todellisen kapasiteetin. Kohteisiin on laadittu tuuliresurssikartta sekä alustava tuotantolaskelma. Kaikkien jatkotarkastelukohteiden tuulivoimarakentamisen ympäristövaikutukset on arvioitu maakuntakaavan edellyttämällä tarkkuustasolla, keskittyen erityisesti merkittäviin vaikutuksiin ja arvokohteisiin. 2.2 Analyysimenetelmät ja arviointikriteerit Työn tarkoituksena on ollut tunnistaa teknisesti toteutuskelpoisia, riittävän laajoja maaalueita, joilla ympäristön asettamat reunaehdot on sovitettavissa yhteen tuulivoimarakentamisen ja tuotannon kanssa. Työn lähtökohdaksi on määritelty paikkatietoanalyysin alustavat kriteerit, joita on tarkistettu työn edetessä ohjausryhmän päätösten perusteella. Kriteerien avulla on tutkittu, mitä alueita alustavassa vaiheessa rajataan tarkastelusta pois tai otetaan mukaan tietyin varauksin (esimerkiksi määrittelemällä alueille ja kohteille suojaetäisyyksiä). Kriteerit on kuvattu myös taulukkomuodossa liitteessä 1. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 6 2.2.1 Pisteyttävät kriteerit Pisteyttävinä kriteereinä on käytetty analyysissä seuraavia tekijöitä: o tuulisuus o maaston korkeusasema (ympäristöstään kohoavat kummut) o soveltuva maankäyttö (maakuntakaavojen aluevaraukset) o liittyminen verkkoon, etäisyys sähköasemaan o etäisyys tiestöön Tärkein määritelty analyysikriteeri oli tuulisuus. Kymenlaakson alueella oli saatavissa tarkkaa 250 x 250 m ruututietoa rannikkoalueella; sisämaassa tuulisuustiedon tarkkuus oli 2,5 x 2,5 km. Paikkatietoanalyysissä ruudut pisteytettiin tuulisuuden mukana, mutta alhaisen tuulisuuden vuoksi ruutuja ei suoraan suljettu pois. Tarkasteltavan alueen edullisuutta alettiin painottaa, kun tuulennopeus 100 m korkeudella oli 6 m/s tai enemmän. Kuva 1 Tuulisuus analyysikriteerinä. Rannikkovyöhykkeellä tuulisuustieto on ollut tarkempaa kuin sisämaa-alueilla. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 7 Tuulisuuden ohella merkittävä analyysikriteeri oli maaston suhteellinen korkeusasema. Analyysissä maaston korkeusmallin perusteella pyrittiin tunnistamaan muusta ympäristöstä selvästi kohoavat kummut. Tämän taustalla oli kokemusperäinen tieto: kun ympäristöstään kohoavien kumpujen korkeustieto yhdistettiin karkeaan tuulisuustietoon, saatiin tuloksena huomattavasti tuuliatlasta tarkempaa tietoa alueiden tuulisuudesta ja pienipiirteisestä vaihtelusta. Maaston suhteellista korkeusasemaa korostettiin erityisesti sisämaan kohteissa; rannikkovyöhykkeellä suhteellisella korkeusasemalla ei ollut analyysissä yhtä suurta merkitystä loivan maastonprofiilin ja merialueen vaikutuksesta paremman tuulisuuden vuoksi. 2.2.2 Poissulkevat kriteerit Tuulivoimarakentamisen mahdollisuuksia oli tarkoituksenmukaista kartoittaa alueilla, joilla ympäristön asettamia reunaehtoja on mahdollisimman vähän. Siten alustavassa paikkatietoanalyysissä sovittiin poissulkevista kriteereistä sekä poissuljetuille alueille osoitetuista suojaetäisyyksistä. Tarkastelusta suljettiin pois seuraavat alueet: o luonnonsuojelualueet, suojeluohjelma-alueet o kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeät lintualueet (IBA- ja FINIBA-alueet) o valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet o valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt o muinaismuistot o asutus (pysyvä asutus ja loma-asutus / taajamat ja yksittäiset rakennukset) o soveltumaton maankäyttö (mm. lentoliikenteen alueet, lentoesterajoituspinnat) Asutukseen osoitettiin analyysissä suojavyöhyke, jonka laajuudesta käytiin keskustelua ohjausryhmässä. Paikkatietoanalyysissä päädyttiin käyttämään 500 m suojavyöhykettä sekä taajamiin että yksittäisiin rakennuksiin ja loma-asutukseen, mutta analyysivaiheessa käytettiin rinnalla myös 800 m etäisyyttä. Alustavassa analyysissa yksittäisiä loma-asuinrakennuksia ei otettu huomioon. Merkittävää eroa ei eri suojavyöhyke-etäisyyksien laajuuksilla tullut esiin tunnistetuissa alueissa. Varsinaisessa tuulipuistosuunnittelussa asetettiin suojaetäisyydet tapauskohtaisesti sekä asuin- että loma-asuinrakennuksiin. Suojelualueet ja maisemaltaan tai kulttuuriympäristöltään valtakunnallisesti arvokkaat alueet suljettiin tarkastelun ulkopuolelle, mutta näihin ei määritetty etäisyysvyöhykettä paikkatietoanalyysin ensimmäisessä vaiheessa. Työn aikana tehtiin myös vaihtoehtotarkasteluja siten, että valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ja merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt olivat tuulivoimarakentamiseen tarkasteltavissa kohteissa mukana. Samoin laadittiin vaihtoehtotarkastelu siten, että puolustusvoimien alueita oli tarkastelussa mukana. Vaihtoehtotarkastelut eivät tuoneet merkittäviä lisiä analyysiin. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 8 2.3 Lähtöaineistot 2.3.1 Paikkatietoaineistot Tuulivoimaselvityksen paikkatieto- eli GIS-analyysit pohjautuvat eri lähteistä hankittuihin aineistoihin, joita on tarkasteltu paikkatieto-ohjelmassa (ESRI ArcGIS ArcMap 9.3). Kymenlaakson liitto on toimittanut paikkatietoanalyysia varten seuraavat aineistot: Tieverkosto (Digiroad – ESRI Shapefile) Esterajoituspinnat, Kymin lentokenttä (ESRI Shapefile) Maakuntakaavojen aluevaraukset (Taajamat ja niiden ympäristöt; Maaseutu ja luonto – ESRI FileGeodatabase) YKR-aineisto (väestö 2009, loma-asutus 2008 sekä taajamat, kylät ja pienkylät 2008 – MS Access, ESRI Shapefile) Muinaismuistot (Aluemaiset kohteet, merkintä SM, maakuntakaavat. Pistemäiset kohteet, Museoviraston muinaisjäännösrekisteri) (Taajamat ja niiden ympäristöt; Maaseutu ja luonto – ESRI FileGeodatabase) Sähköverkko (muuntamot ja sähkölinjat, Fingrid Oy – MapInfo TAB) Rakennettu kulttuuriympäristö (RKY 2009 – ESRI Shapefile) Iitin kunnan kaavoitustietoja (MapInfo TAB) E18-moottoritien linjaus (ESRI Shapefile) Lisäksi käytössä ovat olleet seuraavat aineistot: 25 m korkeusmalli (MML – Erdas IMAGINE) IBA- ja FINIBA-alueet (BirdLife Suomi ry – ESRI Shapefile ja MapInfo TAB) Esterajoituspinnat, Utin lentokenttä (TraFi – MicroStation DGN) Esterajoituspinnat, FINAVIA (ESRI Shapefile) Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) paikkatietoaineistot, mm. luonnonsuojelualueet (sisältäen kosket), Natura 2000-alueet, suojeluohjelmaalueet (sisältäen valtakunnalliset maisema-alueet, harjut, lehdot, rannat, suot, lintuvedet ja vanhat metsät) (Logica, Mapstream-suorakäyttö, ESRI Shapefile) Tuuliatlas, 250 m ja 2500 m ruutudata, mittausdataa 50, 100 ja 150 m korkeuksilta (Ilmatieteen laitos – ESRI Shapefile ja GeoTIFF). Tarkempi kuvaus tuuliatlaksesta on tämän raportin luvussa 2.3.1.1. Kymenlaakson kuntien kaavoitustiedot (kuntien internet-sivut) Muut selvityksessä käytetyt kirjalliset ja sähköiset lähteet on kuvattu tämän raportin lähdeluettelossa (ks. luku 9). Kymenlaakson maakuntakaavoja on kuvattu tämän raportin luvuissa 4.2.1 ja 4.2.2. 2.3.1.1 Suomen tuuliatlas Suomen tuuliatlas on tuulienergiakartasto, jonka avulla voidaan arvioida mahdollisuuksia tuottaa tuulen avulla sähköä. Tuuliatlas perustuu tietokonemallinnukseen. Mallinnuksen laatimisessa on hyödynnetty sääennustusmalleja (HIRLAM ja AROME) sekä tuuliatlassovellutuksissa yleisesti käytettyä laskentaohjelmaa. Säämalleilla on laskettu yhteensä 72 toteutuneen kuukauden säätilanteet, jotka on valittu edustamaan tilastollisesti viimeisen 50 vuoden jaksoa. Näin simuloidun keskimääräistä tuulisuutta edustavan perusaineiston säätilanteista on Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 9 laskettu tuulen keskinopeudet sekä muut tuulen ominaisuuksiin liittyvät arvot 2,5 x 2,5 km2 hilaruutuihin. Nämä ruudut kattavat koko Suomen. Lisäksi etukäteen määritellyiltä alueilta on mallinnettu tuuliolosuhteet 250 x 250 m2 hilakoolla. Tämä tarkempi aineisto kattaa mm. rannikko-, tunturi-, vaara- ja järvialueita, joilla voidaan olettaa vallitsevan tuulivoimatuotannon kannalta keskimääräistä paremmat olosuhteet. Tuuliatlaksesta löytyvät kuukausittaiset tuulitiedot ja kolmelle teholtaan eri voimalatyypille (1, 3 ja 5 MW) lasketut tuotantoarviot (MWh) korkeuksilla 50 - 400 m. Kuva 2 Suomen tuuliatlas. Tuulen keskinopeuden jakauma 100 m korkeudella 2,5 x 2,5 neliökilometrin tarkkuudella (www.tuuliatlas.fi). Huomioitavaa on, että Tuuliatlaksen tuulitiedot kuvaavat 50 viimeisimmän vuoden keskimääräisiä kuukausittaisia ja vuotuisia tuulioloja. Näin ollen yksittäisten vuosien tuuliolot voivat poiketa huomattavasti keskimääräisistä oloista. Myös rakennettavan tuulivoimalan käyttöiän aikana tuuliolot voivat poiketa tuuliatlaksella kuvatuista. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös tuuliin. Sen mahdollista vaikutusta ei ole otettu huomioon tuuliatlaksen arvoissa. (Suomen tuuliatlas 2010) 2.3.2 Tuulivoimaselvitys 2005 Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson maakuntakaavojen laatimista varten laadittiin tuulivoimatuotannolle soveltuvien alueiden selvitys 2004–2005. Kymenlaakson rannikkoalueiden osalta vuoden 2005 tuulivoimaselvitys toimii nyt laadittavan selvityksen yhtenä lähtöaineistona. Osalla alueista lähtötiedot ovat tarkentuneet, ja tuulienergia-alan nopea tekninen kehitys mahdollistaa uusien kohteiden tarkastelun myös sellaisilla alueilla, jotka vuonna 2005 eivät olleet teknisesti toteutuskelpoisia. Vuosina 2004–2005 laaditun työn tavoitteena oli löytää perustamisolosuhteiden, rakennetun infrastruktuurin, sähköverkoston, tuuliolosuhteiden sekä muiden Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 10 teknistaloudellisten tekijöiden suhteen tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita. Työ tehtiin kolmivaiheisesti siten, että selvityksen ohjausryhmässä määriteltyjen esivalintakriteerien perusteella tunnistetuista 33 kohteesta karsittiin soveltumattomina 18. Jäljelle jääneistä 15 kohteesta tehtiin paikkakohtainen vaikutusselvitys. Selvitystyö aloitettiin aineiston hankinnalla ja esikarsintaan sopivien kriteereiden valinnalla. Kriteereistä käytiin laajaa keskustelua ohjausryhmässä työn eri vaiheissa. Selvitystä laadittaessa todettiin, että valittujen alueiden tulee soveltua useamman suurikokoisen tuulivoimalayksikön sijoituspaikaksi siten, että teknistaloudelliset edellytykset täyttyvät ja ympäristön ja maiseman arvot voidaan ottaa huomioon. Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson liittojen alueilla toimiville luonto- ja ympäristöjärjestöille sekä -yhdistyksille, lintutieteellisille yhdistyksille, energiayhtiöille, satamille, rannikkokunnille, maakuntamuseoille, Merenkulkulaitokselle, Museovirastolle sekä monille muille liittojen alueilla toimiville yhteisöille tehtiin kysely, johon saatuja vastauksia käytettiin hyväksi aluekuvausten tarkennuksissa. Esikarsintavaiheessa alueiden valintakriteereitä tarkennettiin ja maankäyttöön sekä ympäristöön liittyvät edellytykset tarkistettiin tekemällä kohdekohtainen vaikutusten arviointi. Edellytysten tarkentamisessa ja vaikutusten arvioinnissa otettiin aiemmin saadut kirjalliset mielipiteet ja kyselyn tulokset soveltuvin osin huomioon. Karsintaprosessin loppuvaiheessa ohjausryhmä hyväksyi eri alueita koskevat arvioinnit ja suositukset. Tämän perusteella selvityksessä esitettiin erikseen teknistaloudellinen ja ympäristövaikutuksiin perustuva luokittelu. Teknistaloudellisessa arvioinnissa käytettiin jakoa tuulivoimatuotantoon hyvin/kohtalaisesti soveltuviin alueisiin, ja ympäristövaikutusten osalta käytettiin jakoa tuulivoimarakentamiseen soveltuviin/tietyin reunaehdoin soveltuviin/huonosti soveltuviin tai erityisiä lisäselvityksiä vaativiin alueisiin. Jatkosuunnittelusuositusten antamisen yhteydessä havainnollistettiin maisemallisesti herkille alueille sijoittuvien kohteiden maisemavaikutuksia leikkauskuvin sekä maastovalokuviin tehdyin havainnollistuksin. Tuulivoimaselvityksessä 2005 tarkasteltiin myös merialueita. Syvyysaineistona käytettiin VTT:n laatimaa vedensyvyysmallia, jonka avulla paikallistettiin karkealla tarkkuudella laajoja yhtenäisiä syvyydeltään soveltuvia alueita. Merialueiden osalta todettiin, että 20 m syvyisille alueille olisi tulevaisuudessa teknisesti mahdollista rakentaa tuulipuistoja. Lisäksi arvioitiin karttatarkastelujen perusteella muita rakennusteknisiä tekijöitä: Alueen hajanaisuus, suuret syvyysvaihtelut ja vaikeiksi arvioidut pohjaolosuhteet sekä altistuminen erittäin suurille jää- ja aaltokuormille pudottivat monia offshore-kohteita pois jatkotarkasteluista. Merialueiden kohteet ovat toteutuskelpoisia vain, mikäli niihin voidaan rakentaa useita kymmeniä tuulivoimalaitoksia. Tällöin sähkönsiirto mantereelle tulee järjestää vähintään 110 kV jännitteellä. Sähköverkkoinvestointi ei rasita suuren hankkeen kokonaistaloutta kohtuuttomasti. Siirtoetäisyys ei ole määräävä kustannustekijä, ja korkean jännitteen vuoksi siirtohäviöt ovat pitkilläkin etäisyyksillä kohtuulliset. Näin ollen etäisyyttä nykyisistä sähköasemista ei merituulivoiman kohdalla pidetty määräävänä kriteerinä. Selvityksessä 2005 tunnistettiin neljä kohdetta Kymenlaakson merialueilta, joista jatkotarkasteluun ehdotettiin kahta: Kotkan Rankin matalikkoja sekä Kirkonmaanselän – Virluodon – Haapasaaren pohjoispuolen matalikkoja. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 11 Kuva 3 Rankin matalikon tarkastelualue tuulivoimaselvityksessä 2005. Kuva 4 Alueleikkaus, tuulivoiman tarkastelualue Pyhtään Munapirtin Labbölen kohdalla. Kuva tuulivoimaselvitykestä 2005. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 12 3 3.1 SELVITYKSEN VAIHEET Selvityksen kulku ja aikataulu Aloitusvaihe Maakunnallinen tuulivoimaselvitys käynnistyi Kymenlaakson maa- ja rannikkoalueilla kesäkuussa 2010 lähtötietojen keruulla ja analysoinnilla sekä alustavien kriteerien määrittelyllä paikkatietoanalyysiä varten. Selvityksen tavoitteena on kartoittaa tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvia alueita koko Kymenlaakson alueella. Kriteerien tarkoitus on osoittaa, mitä alueita alustavassa vaiheessa rajataan pois tai otetaan mukaan tietyin varauksin, esimerkiksi määrittelemällä suojaetäisyyksiä. Kriteerejä on tarkistettu työn edetessä liiton kanssa käytyjen keskustelujen sekä ohjausryhmän päätösten perusteella. Alustavia kriteerejä ja työn tavoitteita esiteltiin ohjausryhmän 1. kokouksessa 29.6.2010. Paikkatietoanalyysi Ohjausryhmän määrittelemien kriteerien pohjalta käynnistettiin paikkatietoanalyysi, josta esiteltiin alustavia tuloksia ohjausryhmän 2. kokouksessa 27.9.2010. Kriteereinä analyysissä käytettiin mm. tuulisuutta, paikan suhteellista korkeusasemaa sekä etäisyyttä sähköverkkoon ja sähköasemiin. Erityisesti pohdittiin eri etäisyyksiä asutukseen sekä tuulivoima-alueiden suhdetta suojelualueisiin ja arvokkaisiin alueisiin, asumattomiin alueisiin ja inhimillisen toiminnan vyöhykkeisiin sekä erityistoimintoihin (mm. puolustusvoimien alueisiin). Ohjausryhmä päätti 27.9. kokouksessa kriteerien tarkennuksista. Sovittiin, että laaditaan vaihtoehtotarkastelu siten, että etäisyyttä asutukseen lasketaan 800 metristä 500 metriin. Analyysissä otettiin poissulkevaksi tekijäksi myös loma-asutus, ja vähimmäisetäisyydeksi loma-asutukseen määriteltiin 500 m. Yksittäisiä lomaasuinrakennuksia ei alustavassa analyysissä otettu huomioon. Näiden päätösten perusteella laadittiin päivitetty paikkatietoanalyysi ja ohjelmoitiin alustavat teknistaloudelliset analyysit sekä vaikutusten arvioinnin työvaiheet. Lisäksi ohjausryhmän päätösten perusteella päädyttiin viemään sekä vaikutusten arviointia että teknistä tarkastelua samanaikaisesti yhtä suurella painoarvolla eteenpäin. Paikkatietoanalyysin työvaiheen aikana laadittiin vaihtoehtotarkasteluja, joissa ei suljettu analyysin soveltuvista alueista pois puolustusvoimien alueita tai valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita ja rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Perusteena oli, että näillä alueilla oli tarpeen tarkastella sellaisia tuulivoimatuotannon kannalta potentiaalisia osa-alueita, joissa tuulivoimarakentaminen ei olisi ristiriidassa päämaankäyttömuodon kanssa. Lisäksi taustalla oli tieto valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden inventoinnin päivityksestä, joka valmistuu vuonna 2015. Vaihtoehtotarkastelut eivät tuoneet merkittäviä lisiä analyysiin. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 13 Kuva 5 Paikkatietoanalyysin osa-alueita Kymenlaakson tuulivoimaselvityksessä Alustava teknis-taloudellinen tarkastelu ja vaikutusten arviointi Alustavassa teknisessä tarkastelussa karsittiin, rajattiin ja yhdisteltiin paikkatietoanalyysissä tunnistettuja alustavia alueita painotusten ja ympäristövaikutusten perusteella. Tavoitteena oli rajata jatkotarkastelukohteet noin 20– 30 kohteeseen sekä käynnistää vaikutusten arvioinnit teknisen tarkastelun rinnalla. Alustavia alueita käytiin yksitellen läpi aluksi hyvin karkealla tasolla ja työvaiheen edetessä vähitellen tarkentaen. Karsintaa tehtiin käsityönä siten, että paikkatietoanalyysin parametreja (erityisesti tuulisuutta ja suhteellista korkeusasemaa) painotettiin. Tietoja koottiin taulukkoon, jossa kuvattiin mm. maaston korkeusvaihtelu, tuulen minimi- ja maksiminopeus eri korkeuksilla (100 ja 150 m), etäisyys sähköasemasta, alueen koko sekä havaintoja teknisestä ja ympäristöllisestä toteutettavuudesta. Varsinaista kokorajaa alueille ei asetettu, mutta maakunnallisen mittakaavan perusteella todettiin, että realistinen toteutuskelpoinen tuulipuisto olisi vähintään 5-7 voimalan kokonaisuus. Kohteet jaettiin alustavasti teknisen ja ympäristöllisen toteutettavuuden perusteella kolmeen luokkaan: mukaan jatkotarkasteluun / tietyin reunaehdoin jatkotarkasteluun / ei jatkotarkasteluun. Alustavassa kohdetaulukossa esitettiin 29 aluekokonaisuutta rannikkovyöhykkeellä ja 10 aluekokonaisuutta sisämaassa. Tässä työvaiheessa selvitysalueen kunnilta hankittiin lisätietoa analyysiin, esimerkiksi suunnitteilla olevaan maankäyttöön ja asutukseen sekä paikallisiin ympäristöarvoihin liittyen. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 14 Alustavan teknisen tarkastelun tuloksia esiteltiin ohjausryhmän 3. kokouksessa 29.11.2010, jolloin käytiin aineistoa läpi kohteittain sekä sovittiin alueiden edelleen rajaamisesta. Tarkentava suunnittelukokous kohdealueiden valintaan ja rajaamiseen liittyen pidettiin 26.1.2011, ja kokoukseen osallistuivat maakuntaliiton, ELY-keskuksen sekä konsultin edustajat. Tarkennettu vaikutusten arviointi ja kohdekuvaukset Valittujen alueiden osalta teknis-taloudellista tarkastelua ja vaikutusten arviointia vietiin eteenpäin ja tarkennettiin. Lisätietoja hankittiin erityisesti luontoarvojen osalta, sisältäen mm. kalasääsken pesätiedot sekä erillisen selvityksen (Parkko 2011) perusteella laaditun analysoinnin arktisten hanhien, joutsenien, kurkien ja lokkilintujen muuttoreiteistä, lepäilyalueista ja reiteistä ruokailu- sekä yöpymispaikkojen välillä Kymenlaakson alueella. Kustakin kohteesta laadittiin alustava kohdekuvaus, jota täydennettiin suosituksilla jatkosuunnitteluun. Kohteet esitettiin teemakartoilla, joilla tuotiin näkyviin myös luonnon ja maiseman arvokohteiden rajaukset sekä asutus ja tiestö. Kohdekuvaukset, jotka sisältävät vaikutusten arvioinnin, ovat tämän raportin luvussa 6. Kartat ovat tämän raportin liitteenä. Valittujen kohteiden tuulipuistosuunnittelu teknis-taloudellinen arviointi ja alustava Tarkentavassa suunnittelukokouksessa 26.1.2011 sovittiin laadittavaksi teknistaloudelliset analyysit aluksi viidestä esimerkkikohteesta, jotta saataisiin realistinen käsitys muutamien eriluonteisten alueiden potentiaalista maaston ja tuulisuuden perusteella. Tarkasteltaviksi kohteiksi valittiin rannikolta alueet 12, 15 ja 20, ja sisämaasta alueet B4 ja B7. Alueille tehtiin tuulimallinnus, jossa lähtötietona olivat Ilmatieteen laitoksen tuuliatlas sekä Maanmittauslaitoksen maastonkuvausaineisto (korkeuskäyrät 5 m välein). Mallinnus toteutettiin WAsP-ohjelmalla, joka on tuulivoimasovelluksiin yleisesti käytetty lineaarinen virtausmalli. Mallinnuksen tuloksena saatiin kunkin alueen tuuliresurssikartta, joka kuvaa tuulennopeutta rajatun alueen kussakin hilaruudussa. Resurssikartat laskettiin napakorkeudelle 100 m. Tämän työvaiheen perusteella kullekin mallinnetulle alueelle tehtiin alustava sijoitussuunnittelu, joka toteutettiin WindFarmer-ohjelmalla. Tuulivoimaloiden sijoittelussa otettiin huomioon mm. paikan ympäristöllinen soveltuvuus, mallinnettu tuulennopeus (ensisijainen kriteeri vähimmäisehtojen täyttyessä), etäisyys asuinrakennuksiin ja loma-asuntoihin, alueella kulkevat julkiset tiet, rautatiet ja sähkölinjat, suojelualueet, maastonmuodot ja maaperä karkealla tasolla sekä turbiinien vaikutukset toisiinsa, eli nk. varjostushäviöt. Varjostushäviöiden enimmäisarvoksi esitettiin noin 7 % koko tuulipuiston osalta. Viidestä kohteesta saatujen tulosten perusteella voitiin todeta, että tuuliatlas odotetusti yliarvioi tuulisuuden verrattuna mallinnettuihin arvoihin erityisesti rannikolla. Sisämaaalueilla arvojen ero oli jonkin verran pienempi. Mallinnus toi esille pienemmän mittakaavan vaihtelun tuulennopeudessa, mikä on olennainen tieto teknisesti toteutuskelpoisen tuulipuiston sijoitussuunnittelun laatimiselle. Erityisesti sisämaan kohteissa potentiaaliset alueet saadaan parhaiten esille erikseen laaditun tuulimallinnuksen avulla. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 15 Valittujen kohteiden teknis-taloudellisia analyysejä sekä kaikkien alueiden vaikutusten arviointia esiteltiin ohjausryhmälle 4. kokouksessa 7.3.2011. Tässä kokouksessa sovittiin myös muiden kohteiden tarkennetuista tuulimallinnuksista. Yhdentoista kohteen tuulimallinnus ja sijoitussuunnittelu laadittiin huhtikuussa 2011, ja tulokset esiteltiin ohjausryhmälle lopullisen raporttiluonnoksen yhteydessä ohjausryhmän 5. kokouksessa 9.5.2011. Yhteenveto ja johtopäätökset Työn loppuvaiheessa kohdekuvaukset, suositukset ja karttaesitykset täydennettiin ja viimeisteltiin sekä laadittiin yhteenveto ja johtopäätökset selvityksen tuloksista. Työ valmistui aikataulun mukaan toukokuun 2011 loppuun mennessä. Johtopäätökset on kuvattu raportin luvussa 8. Kuva 6 Selvityksen kulku ja työvaiheet Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 16 3.2 Ohjausryhmä Kymenlaakson liitto kutsui selvityksen käynnistyttyä työtä varten ohjausryhmän, johon kuuluneet jäsenet on kuvattu alla. Lisäksi tarpeen mukaan ohjausryhmän kokouksiin osallistui varajäseniä sekä asiantuntijoita mm. Kymenlaakson liitosta sekä selvitystä laativalta konsultilta. Kunnat: Edustaja Iitin kunta Veikko Haimila Kouvolan kaupunki Hannu Luotonen Pyhtään kunta Pirjo Kopra Kotkan kaupunki Markku Hannonen Haminan kaupunki Matti Filppu Sami Suoknuuti Virolahden / Miehikkälän kunta Markku Uski Energiayhtiöt: Kotkan Energia Vesa Pirtilä Haminan Energia Timo Toikka KSS Energia Markku Tommiska Luonnonsuojelujärjestöt: Kotkan ympäristöseura Pentti Tiusanen Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri Pekka Raukko Ympäristöpoliittinen neuvottelukunta Risto Hamari Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys Jukka Rokkonen Selvityksen koordinointi: Kymenlaakson Liitto Ari Pietarinen (puheenjohtaja) Kymenlaakson Liitto Lotta Vuorinen Pöyry Finland Oy Elina Kataja (sihteeri) Muut tahot: Ilmailuhallinto Petteri Lehti Puolustusvoimat Pekka Tynkkynen TraFi Jari Nurmi Winwind Ltd. Heikki Peltomaa Cursor Teemu Loikkanen Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 17 Kinno Kouvola Innovation Oy Raili Pallonen Kaakkois-Suomen ELY-keskus Antti Puhalainen Metsäkeskus Seppo Repo Metsähallitus Tuomo Häyrinen, Jaakko Savolahti Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 18 4 4.1 TUULIVOIMARAKENTAMISEN LÄHTÖKOHTIA Teknis-taloudelliset lähtökohdat 4.1.1 Perustietoa tuulivoimasta Tuulivoima on uusiutuvaa, päästötöntä energiaa. Tuulivoima on tuulen liike-energian muuntamista pyörimisliikkeeksi sekä edelleen sähköksi tuulivoimalan generaattorissa. Auringon säteilyn aiheuttamat ilman lämpötila- ja ilmanpaine-erot synnyttävät tuulta, ja tuuli puolestaan synnyttää paine-eron tuulivoimalan lapojen etu- ja takaosan välillä. Tämä saa lavat ja roottorin akselin pyörimään ja roottorin akseliin liitetyn generaattorin edelleen tuottamaan sähköä. (Motiva 2010, Vattenfall 2011) Kuva 7 Tuulivoimalan periaatekuva (Pöyry) Sähkötehon perusyksikkö on watti. Tuulivoimalan tehontuotantokykyä kuvataan yleensä megawatteina (MW), joka on miljoona wattia. Tällä hetkellä rakennettavien voimaloiden keskimääräinen laitoskoko on 2 MW ja suurimpien markkinoilla olevien voimaloiden puolestaan 6 MW. Jopa 8-10 MW:n voimaloita on kehitteillä. Vertailukohtana voidaan mainita, että 1 MW:n voimalan vuoden sähköntuotto hyvissä olosuhteissa vastaa noin 100–150 sähkölämmitteisen omakotitalon vuodessa käyttämää energiaa (Holttinen & Peltola 2009; Motiva 2009). Tuulivoimalan rakenne koostuu perustuksista, tornista sekä roottorista, johon kuuluvat lavat ja konehuone. Teollisen tuotannon käyttöön on vakiintunut 3-lapainen, vaakaakseloitu voimala, mutta useita erilaisiakin ratkaisuja on kehitetty. Maalle Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 19 rakennettaessa tuulivoimala voidaan pystyttää joko maanvaraiselle laattaperustukselle (paalutettava pehmeässä maassa) tai kallioperustukselle, joka edellyttää lähellä pintaa olevaa ehjää peruskalliota. Jälkimmäinen on onnistuessaan edullisempi ratkaisu. Merelle tai järveen perustettaessa käytetään erilaisia perustusratkaisuja riippuen veden syvyydestä ja pohjaolosuhteista. Riippuen koosta ja sijainnista voi tuulivoimalan tornin korkeus vaihdella 50–130 m välillä ja roottorin halkaisijat välillä 40–120 m. Kokonaiskorkeudet voivat näin ollen olla jopa 150–200 m (Holttinen & Peltola 2009; Motiva 2010; Boverket 2009; Tuulivoimatieto 2010a). Tulevaisuudessa hyödynnetään yhä korkeampia voimalatorneja, jotta tarkastelua voidaan tehdä yhä laajemmilla alueilla, ja tornin korkeus voi olla näissä tarkasteluissa esimerkiksi 150 m. Tällöin tuulivoimalan kokonaiskorkeus voi olla jopa 220 m. Tuulivoimaloiden nimellistehojen ja tämän myötä myös dimensioiden kehitys on ollut voimakasta viimeisten vuosikymmenten aikana. Nykyiset voimalat ovat karkeasti arvioituna tuotantotehoiltaan noin 100-kertaisia ja samalla laitoskooltaan noin kymmenkertaisia verrattuna voimaloihin 80-luvulla. Teknisesti tuulivoimalan käyttöikä on noin 20–25 vuotta, mutta useimmiten voimalat ovat käytössä 10–15 vuoden ajan (Boverket 20097; Holttinen & Peltola 2009). Tuulivoimaloiden perustusten käyttöikä mitoitetaan yleensä väljemmäksi, jopa noin 50 vuodeksi, jolloin tulevaisuudessa on periaatteessa mahdollista hyödyntää vanhoja perustusrakenteita uusia voimaloita varten. 4.1.2 Tuulivoima maailmalla Vuonna 2009 tuulivoiman maailmanlaajuinen tuotantokapasiteetti oli lähes 160 000 MW. Koko maailman voimaloiden tuotto vastasi noin 2 % maailman vuotuisesta sähkönkulutuksesta. Maakohtaisesti suurin tuulivoiman tuotantokapasiteetti oli USA:ssa, Kiinassa ja Saksassa. Vuoteen 2009 mennessä EU:n sisällä asennettua tuulivoimakapasiteettia oli lähes 75 000 MW. Sekä vuonna 2008 että vuonna 2009 tuulivoimaa on asennettu Euroopassa enemmän kuin mitään muuta uutta sähköntuotantomuotoa. Eniten tuulivoimakapasiteettia oli Saksassa ja Espanjassa ja näissä maissa asennettiin myös vuoden 2009 aikana eniten uutta tuulivoimaa. Kehittyvistä maista Kiinan merkitys on tällä hetkellä suurin. (mm. EWEA 2010; WWEA 2010). Ennusteiden mukaan tuulivoiman tuotantokapasiteetti vuonna 2020 tulee olemaan noin 1 900 000 MW. Yleisiä trendejä maailmalla ovat edelleen voimaloiden kasvu sekä myös tuulipuistojen koon kasvu (Holttinen & Peltola 2009). Maailmalla ajankohtaista on suurten merituulivoimapuistojen (offshore-tuulipuistot) suosion lisääntyminen, erityisesti Euroopassa (WWEA 2010). Kansainvälisesti tuulivoimalat rakennetaan kuitenkin lähivuosina edelleen pääasiassa maalle, mm. merituulivoimaa pienempien riskien ja vähäisempien kustannusten takia. 4.1.3 Tuulivoima Suomessa Vuoden 2011 toukokuussa Suomessa on yhteensä 130 tuulivoimalaa, joiden yhteenlaskettu tuotantokapasiteetti on 197 MW. Tuulivoimalla tuotetaan noin 0,3 % Suomen sähkönkulutuksesta, vuonna 2010 tuotanto oli noin 292 GWh. (VTT 2011). Verrattuna maailmalla tapahtuneeseen kehitykseen Suomen tuulivoimakapasiteetin kehitys on viime vuosina ollut melko vaatimatonta, mutta tulevina vuosina tuotannon ennustetaan kuitenkin lisääntyvän merkittävästi. Taustalla ovat EU:n ilmasto- ja energiapoliittiset linjaukset, joiden myötä Valtioneuvosto hyväksyi 6.11.2008 myös Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 20 Suomen kansallisen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian. Sen mukaan Suomen tulee lisätä uusiutuvan energian osuutta sähköntuotannossaan 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tämä tarkoittaa, että vuonna 2020 vuotuisen sähköntuotannon tuulivoimalla tulisi olla noin 6 TWh, mikä merkitsee tuotantokapasiteetin nostamista noin 2500 MW:iin (HE 152/2010 vp). Suomen Tuulivoimayhdistyksen ja VTT:n mukaan tammikuun 2011 loppuun mennessä Suomessa oli julkaistu tuulivoimahankkeita noin 6000 MW, joista merituulivoimahankkeiden osuus on noin puolet. Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tuulivoimatuotannon lisäämistä pyritään tukemaan erilaisin toimenpitein. Esimerkiksi uudet taloudelliset tukijärjestelmät sekä kaavoitus- ja lupamenettelyä koskevat uudistukset tähtäävät tuulivoimatuotannon voimakkaaseen kasvattamiseen. Tuotantotukea tuulivoimalle pyritään antamaan mm. syöttötariffin muodossa. Tällä hetkellä uusiutuvat energialähteet ovat usein kilpailukyvyltään heikompia fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna, ja uuden lain tarkoituksena on tukea tuulivoimaan, biokaasuun ja puupolttoaineeseen perustuvaa sähköntuotantoa ja taattaisiin tuottajille takuuhinta. Uusiutuvan energian tuotantotukea koskevan lain mukaan syöttötariffijärjestelmän avulla sähkön tuottajalle maksettaisiin 12 vuoden ajan tukea sähkön tuotantokustannusten ja kyseessä olevan energialähteen markkinahinnan tai vaihtoehtoisen polttoaineen kustannusten välisen eron kattamiseksi. Tuulivoiman takuuhinta takaa tuottajalle varmuuden saada tuottamastaan sähköstä 12 vuoden ajan 83,5 euroa/MWh. Nopea investoija saa lisäksi enintään kolmen vuoden ajaksi korotetun tuen, jolloin takuuhinta nousee 105,3 euroon/MWh. Käytännössä hankkeet, jotka käynnistyvät 2013 mennessä, voivat saada suurimman mahdollisen määrän korotettua tariffia. Eduskunta hyväksyi lain joulukuussa 2010, ja uusiutuvan sähköntuotannon tukien notifikaatio Euroopan komissiossa hyväksyttiin maaliskuussa 2011, joten syöttötariffi on tullut voimaan. Vanhat tuet ovat poistuneet käytöstä vuoden 2010 lopussa. (HE 152/2010 vp; Suomen tuulivoimayhdistys ry, TEM 03/2011). Suomessa muutoksia on tulevaisuudessa odotettavissa myös esimerkiksi tuulivoimatuotannon sijainnin suhteen. Suomessa tuulivoima on perinteisesti mielletty lähinnä rannikkoalueiden energiantuotantomuodoksi, mutta jatkossa myös meri- ja sisämaa-alueiden tuotantoa kasvatetaan. Sisämaa-alueiden käyttöön ottoa tukee vuoden 2009 marraskuussa valmistunut Tuuliatlas, joka paljasti runsaasti hyviä tuuliolosuhteita sisämaa-alueilta (TEM 2009). Tilastojen mukaan vuoden 2010 syyskuun puoliväliin mennessä Suomessa oli julkaistu tuulivoimahankkeita yli 10 000 MW edestä, näistä merelle suunniteltujen hankkeiden osuus oli yli 6000 MW (VTT 2010b). 4.1.4 Tuotanto Tuulivoimalan tuotanto on voimakkaasti riippuvaista sijoituspaikan tuulioloista. Tuottoa arvioitaessa käytetään yleensä voimalan napakorkeudella vallitsevaa keskituulennopeutta haluttuna ajankohtana. Voimaloiden toiminta-alue ulottuu tuulennopeuksien suhteen välille 5-25 m/s. Sitä heikommilla tai voimakkaammilla tuulilla voimalat eivät tuota energiaa. Nimellistehonsa voimalat saavuttavat noin 10-15 m/s tuulen nopeuksilla. 2 MW voimalan vuosituottoa eri tuulennopeuksilla tutkittaessa voidaan havaita, että voimalan Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 21 tuotto nelinkertaistuu kun tuulen nopeus kasvaa tuulennopeudesta kaksinkertaiseksi eli 10 m/s. (Tuulivoimatieto 2010b & 2010c). 5 m/s Tuulisuus ja siten tuulivoimalan tuotanto vaihtelee alueittain mutta myös kausittain. Tuulisuudeltaan parhaita alueita ovat meri-, rannikko ja tunturialueet. Suomessa tuulisuus on – toisin kuin usein oletetaan – selvästi voimakkaampaa talvikuukausina kuin kesällä. Näin ollen tuulivoimankin tuotanto painottuu talveen, loka-maaliskuulle, jolloin tuotetaan keskimäärin 60 % vuosittaisesta tuulisähköstä. Myös vuosittaisella tasolla tapahtuu vaihtelua tuulen nopeuksissa (Tuulivoimatieto 2010d & 2010e). Tuulisähkötuotanto vaihtelee, ja sitä on vaikeampi ennustaa kuin sähkön kulutuksen vaihteluita. Suurien tuulisähkömäärien lisääminen sähköjärjestelmään on sen vuoksi haasteellista. VTT:n koordinoimassa kansainvälisessä yhteistyössä selvitettiin tuulivoiman sähköjärjestelmävaikutuksia. Sen mukaan paikkaansa ei pidä väite, että tuulivoima vaatisi tuekseen yhtä paljon varavoimaa. Sähköjärjestelmässämme on runsaasti jo sisäänrakennettua säätövaraa, ja tuulivoimavaihteluiden vaikutuksia voidaan erilaisin toimenpitein tasapainottaa lisää. (VTT 2007) Suomi kuuluu pohjoismaiseen sähkömarkkina-alueeseen (Nord Pool). VTT:n tutkimustulosten perusteella 10 % tuulivoimaosuus pohjoismaisessa sähköjärjestelmässä ei aiheuta lisäsäädön rakentamistarvetta säätösähkömarkkinoille. Tuulivoiman lisäys vaikuttaa Suomen sähköjärjestelmässä eniten ns. lyhytaikaiseen säätöön, jonka järjestelmävastaavat hankkivat pohjoismaisilta säätösähkömarkkinoilta. Tätä 10-15 minuutissa käyttöönotettavaa säätöä kaikki tuottajat voivat tarjota säätösähkömarkkinoille joka tunti mahdollisuuksiensa mukaan, joko alas- tai ylössäätöä tai kumpaakin. Suurin osa säädöstä toteutetaan vesivoimaloissa, joissa se on edullisinta tehdä, mutta myös kaasu- ja kivihiilivoimalat tarjoavat ja tuottavat säätöä. VTT:n erikoistutkija Hannele Holttisen mukaan Suomessa suunnitellut vesivoiman tehonnostot riittävät kattamaan vuoteen 2020 mennessä kaavaillun tuulivoimarakentamisen tuoman säätövoiman tarpeen. (Tuulivoimatieto 2010g) 4.1.5 Tilantarve Yksi tuulivoimala perustuksineen vie suhteellisen pienen alan maata. Nykyinen suuntaus on keskittää voimalat useiden voimaloiden tuulipuistoiksi ja ne vaativat siten rakentuakseen laajojakin alueita. Voimaloiden väliin jäävää tilaa voidaan kuitenkin hyödyntää. Maalla tila voi toimia esimerkiksi maatalous- tai varastokäytössä, ja usein tuulipuistot rakennetaankin jo valmiiksi esimerkiksi satamien tai teollisuusalueiden yhteyteen. Merellä puolestaan esimerkiksi ammattikalastusta ja purjehdusta voidaan tuulipuiston alueella yleensä jatkaa ongelmitta myös rakentamisen jälkeen (mm. Tuulivoimatieto 2010f). Tuulipuistot tarvitsevat tilaa, sillä voimaloita ei tule sijoittaa liian lähelle toisiaan. Tuulivoimala aiheuttaa ilman virtaukseen häiriön, joka ulottuu kauas roottorin alapuolelle. Jotta voimalat eivät vaikuttaisi toistensa tuotantoon, on niiden välille jäätävä tarpeeksi suuri etäisyys (Tuulivoimatieto 2010f). Maalla voimaloiden välillä tulee olla noin 4-6 roottorin halkaisijan mitta. Tuulipuiston vaatima pinta-ala voidaan karkeasti määritellä varaamalla 0,1–0,2 km2 maata yhtä megawattia kohden, riippuen maaston luonteesta. Näin ollen 200 MW tuulipuisto vaatii noin 20–40 km2 maa-alaa. Merellä voimaloiden välille tulee varata suurempi välimatka johtuen suuremmasta tuulen turbulenssista (Boverket 2009). Kyseiset arviot ovat kuitenkin hyvin yleispiirteisiä ja soveltuvat vain tasaisille maastoille. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 22 4.2 Maankäyttö, lainsäädäntö ja luvitus 4.2.1 Maakuntakaavoitus Maakuntakaava on osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista maankäytön suunnittelujärjestelmää. Maakuntakaavan tehtävänä on ratkaista valtakunnalliset, maakunnalliset ja seudulliset alueidenkäytön kysymykset. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet välittyvät kunnan kaavoitukseen pääosin maakuntakaavoituksen kautta ja maakuntakaava toimii ohjeena muutettaessa tai laadittaessa yleis- ja asemakaavoja. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on osoitettu maakuntien liittojen tehtäväksi osallistuminen uusiutuvien energialähteiden lisäämiseen mm. kartoittamalla soveliaita alueita tuulivoiman tuotantoa varten. Tuulivoimarakentamiseen parhaiten soveltuvat alueet tulisi osoittaa mahdollisimman laajasti maakuntakaavatasolla. Tämä perustuu edellä kuvattuihin, tarkistettuihin valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin. Tavoitteena on tunnistaa parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuvia alueita, joilla ympäristö ei aseta merkittäviä reunaehtoja toteuttamiselle ja tuulivoiman tuotantopotentiaali on mahdollisimman edullinen. Perustellusta syystä tuulivoimaa voidaan tarkastella myös muilla alueilla, ympäröivän alueen asutus ja muu maankäyttö sekä erityisesti luontoon, maisemaan ja kulttuuriympäristöön liittyvät arvot huomioon ottaen. 4.2.2 Maakuntakaavat Kymenlaakson alueella Kymenlaakson maakuntakaava on laadittu vaiheittain. Kymenlaakson maakuntakaava, taajamat ja niiden ympäristöt Ensimmäinen maakuntakaavan vaihe eli taajamia ja niiden ympäristöjä koskeva maakuntakaava on vahvistettu ja se on osittain korvannut 19.6.2001 vahvistetun Kymenlaakson kokonaisseutukaavan. Maakuntakaava on vahvistettu Ympäristöministeriön päätöksillä 28.5.2008 ja 18.1.2010. Kaava määrättiin tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Kaava on alueellisesti rajattu, se käsittää maakunnan kuntakeskukset lähialueineen. Tässä Kymenlaakson vaihemaakuntakaavan ensimmäisessä osassa on käsitelty pääasiassa yhdyskuntien ja elinympäristöjen kehittämistä erityisesti palvelurakenteen ja laadun kannalta. Varsinaisen käsiteltävän alueen, keskustaajamien ja niiden lähiympäristöjen lisäksi kaavaan on sisällytetty myös alueita, joilla kaavan laadintavaiheessa oli käynnissä akuutteja liikenteen kehittämishankkeita. Näitä hankkeita olivat Iitissä vt 12 Kausalasta länteen, Anjalankosken Kaipiainen, Jaalassa Kimolan kanava ja Pyhtäällä vt 7 liittymineen Ahvenkoskelta itään. Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto Maaseutua ja luontoa koskeva maakuntakaava on hyväksytty Kymenlaakson maakuntavaltuustossa 8.6.2009. Ympäristöministeriö on päätöksellään 14.12.2010 vahvistanut kaavan. Ympäristöministeriö on päätöksessään maankäyttö- ja rakennuslain 201 §:n nojalla määrännyt, että maakuntakaava tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Vahvistamispäätös on kuulutettu vireille alueen kunnissa. Päätös ja vahvistetut kaava-asiakirjat ovat nähtävillä 10.2. – 15.3.2011 Kymenlaakson liiton virastossa sekä liiton jäsenkunnissa. Kymenlaakson maakuntakaava tulee Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 23 lainvoimaiseksi, kun ympäristöministeriön vahvistamispäätös maakuntakaavasta on kuulutettu (MRA 93§). Maaseutua ja luontoa koskevan maakuntakaavan yhteydessä hyväksyttiin joitakin muutoksia taajamia ja niiden ympäristöjä koskevaan maakuntakaavaan. Tällöin koko maakuntakaava-aluetta koskevat kaavamääräykset hyväksyttiin koskemaan myös taajamakaavan alueita. Maaseutua ja luontoa koskeva maakuntakaava korvaa Kymenlaakson kokonaisseutukaavan suunnittelualueella. Keskeisiä asiakokonaisuuksia tässä toisen vaiheen maakuntakaavassa ovat alue- ja yhdyskuntarakenne erityisesti taajamien ulkopuolisen asumis-, tuotanto- työssäkäynti- ja palvelutoimintojen kannalta, yhteysverkon kehittämistarpeet, kulttuuri- ja luonnonperintöarvojen edellyttämät kaavaratkaisut, luonnonvarojen käytön ohjaus, virkistys-, loma-asutus- ja matkailurakenne sekä puolustusvoimien aluetarpeiden vaatimat kaavaratkaisut. Ympäristöministeriön 14.12.2010 vahvistamassa maakuntakaavassa on osoitettu tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita merkinnällä tv. Merkinnällä osoitetaan maakunnallisesti merkittävät tuulivoimapuistojen sijoituspaikaksi soveltuvat alueet. Alueita koskee suunnittelumääräys: Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee yksittäiset voimalat mitoittaa ja sijoittaa siten, että tuulivoimatuotannon aiheuttama melu ei ylistä valtioneuvoston 1992 hyväksymiä ohjearvoja asumiseen käytettävillä alueilla tai virkistysalueilla. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on minimoitava tuulivoimatuotannon aiheuttamat kielteiset vaikutukset alueen maisemaan, luonnonympäristöön, virkistyskäyttöön ja asumiseen. Voimassaolevassa maakuntakaavassa on viisi tuulivoimatuotannolle osoitettua aluetta. Niihin olisi mahdollista sijoittaa noin 50 tuulivoimalaa. Mikään kohteista ei ole toistaiseksi edennyt hankesuunnitteluun. Taustalla ovat tekniset syyt sekä taloudelliset rajoitteet, esimerkiksi osa maa-alueiden kohteista on kooltaan kohtalaisen pieniä ja verkkoonliittyminen on kaukana. Alueiden laajentaminen usean tuulipuiston kokonaisuuksiksi voisi mahdollistaa myös pienehköjen kohteiden toteutumisen. Jatkossa myös mm. syöttötariffin hyväksyminen parantaa tilannetta. Itä-Uudenmaan maakuntakaava Kymenlaakson maakuntaan kuuluu 7 kuntaa: Hamina, Iitti, Kotka, Kouvola, Miehikkälä, Pyhtää ja Virolahti. Vuoden 2010 alusta lähtien Pyhtään kuntaan on liitetty entisestä Ruotsinpyhtään kunnasta ns. Vastilan mutkan alue. Tätä aluetta koskee ItäUudenmaan maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö vahvisti 15.2.2010. (www.kymenlaakso.fi) 4.2.3 Maakunnalliset tuulivoimaselvitykset Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksen (2009) myötä on koko maassa laadittu maakunnallisia tuulivoimaselvityksiä parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuvien alueiden kartoittamiseksi. Osaa selvityksistä rahoittaa ympäristöministeriö, joka on asettanut selvityksiä varten valtakunnallisen ohjausryhmän. Valtaosa selvityksistä valmistuu elokuuhun 2011 mennessä. Kymenlaakson maakunnan länsipuolella on laadittu tuulivoimaselvitys Etelä-Suomen yhteistoiminta-alueelle neljän maakunnan välisenä yhteistyönä. Uudenmaan liitto on toiminut työn koordinaattorina. Työn paikkatieto-osiot on tehty Uudenmaan ja ItäUudenmaan liitoissa. Lähtötietojen keruuseen ovat osallistuneet selvitysalueen Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 24 maakunnat kukin oman alueensa osalta. Selvityksen työryhmässä on ollut edustus kaikista selvitysalueen liitoista. (Päijät-Hämeen liitto 2010) Etelä-Suomen selvityksessä on Päijät-Hämeen liiton alueelta tunnistettu kohteita, jotka sijoittuvat lähelle Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson rajaa. Tällaisia kohteita on erityisesti Heinolan ja Jaalan välisellä alueella. Eräs kohteista sijaitsee Heinolasta noin 15 km kaakkoon, Taipaleen kylän eteläpuolella, jossa on pienehköjä ympäristöstään kohoavia kumpareita ja mäkistä maastoa järvenlahtien ja salmien rytmittämässä maisemassa. Kymenlaakson tuulivoimaselvityksen alustavassa paikkatietoanalyysissä tunnistettiin kooltaan hyvin pienialaisia alue-ehdokkaita läheltä kyseistä aluetta. Näitä kohteita ei Kymenlaakson osalta tarkasteltu tarkemmin mm. pienen koon, ympäristön runsaan loma-asutuksen sekä maisema- ja luontovaikutusten vuoksi. Mikäli Päijät-Hämeen alueella sijaitsevan kohteen kohdalla kehitetään tuulivoimahanketta, on tarkoituksenmukaista selvittää alueen edellytyksiä laajempana kokonaisuutena myös maakunnan rajan ylitse, ympäristön ja asutuksen reunaehdot huomioon ottaen. 4.2.4 YVA-menettely Tuulivoimarakentamisen ympäristövaikutuksia selvitetään ja arvioidaan useissa eri prosesseissa: YVA-menettelyjen, kaavoituksen sekä lupamenettelyjen yhteydessä. Arviointien laajuuteen ja tarkkuuteen sekä hankkeen edellyttämiin kaavoihin ja lupiin vaikuttavat mm. tarkasteltavan alueen ominaispiirteet ja arvot, alueen nykyinen ja suunniteltu maankäyttö ja yhteensovittamisen tarpeet hankkeen suhteen sekä suunnitteilla olevan hankkeen koko. Valtioneuvosto hyväksyi 14.4.2011 YVA-asetuksen (713/2006 6§, hankeluettelo) muutoksen, jolla suuriin tuulivoimalahankkeisiin ryhdytään säännönmukaisesti soveltamaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA). Suurten hankkeiden kokorajaksi on määritelty vähintään kymmenen yksittäistä tuulivoimalaitosta tai vähintään 30 megawatin kokonaisteho. Asetusmuutos vakiinnuttaa nykyisen käytännön, sillä yli kymmenen laitoksen tuulivoimalahankkeisiin on tähänkin saakka lähes poikkeuksetta sovellettu YVAmenettelyä erillisellä ELY-keskuksen päätöksellä. YVA-menettelyä on kuitenkin jatkossa mahdollista soveltaa myös pienempiin tuulivoimahankkeisiin. Muutos selkeyttää YVA-menettelyn soveltamisalan määrittelyä ja nopeuttaa hankkeiden alkuvaiheen suunnittelua. Tuulivoimaloiden mukaan ottamista asetuksen hankeluetteloon on pidetty tärkeänä, koska tuulivoimaloita on viime vuosina suunniteltu yhä kiivaampaa tahtia. Asetusmuutos tulee voimaan 1.6.2011. (www.ymparisto.fi) Varsinainen YVA-menettely on aina kaksivaiheinen: Ensimmäinen vaihe eli YVAohjelma on suunnitelma siitä, mitä vaikutuksia arvioidaan ja miten arviointi tehdään. Toisessa vaiheessa eli YVA-selostusvaiheessa laaditaan YVA-ohjelmassa kuvatut ympäristöselvitykset. YVA-ohjelman ja siitä annettujen mielipiteiden ja lausuntojen sekä laadittujen ympäristöselvitysten perusteella laaditaan raportti hankkeen ympäristövaikutuksista. Selvitykset ja YVA-menettelyssä laaditut arvioinnit toimivat myös hankkeisiin mahdollisesti edellytettyjen asema- ja yleiskaavojen lähtötietoina. Ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ole päätöksenteko- tai lupamenettely, joten YVA-menettelyn aikana ei tehdä päätöstä tuulipuistojen toteuttamisesta. Menettelyn Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 25 aikana tuotetaan tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista, ja tuotetun tiedon perusteella voidaan arvioida hankkeen eri vaihtoehtojen ympäristöllistä toteutettavuutta. Laki edellyttää, että hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä ennen kuin ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen arvioinnin päättymistä. YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen luovuttaa lausuntonsa YVA-selostuksesta hankkeesta vastaavalle. Yleensä on edullista pyrkiä sovittamaan YVA-menettely mahdollisimman hyvin yhteen maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen kaavan laatimisen kanssa. Osallistuminen ja vuoropuhelu on hyvä yhdistää mahdollisimman selkeästi ja vuorovaikutusmenettelyissä on syytä korostaa, että osallisilla on mahdollisuus antaa palautetta yhteisissä tilaisuuksissa molempiin menettelyihin (kaava ja YVA) liittyen. Tämä edistää hankkeen avoimuutta ja vuorovaikutuksen toteutumista. Tuulivoimahanke, jossa tulee soveltaa YVA-menettelyä, edellyttää myös yleensä aina kaavan laatimista rakennusluvan myöntämisen perusteeksi. Rakennuslupa voidaan myöntää asemakaavan tai oikeusvaikutteisen yleiskaavan perusteella. Näitä menettelyjä on kuvattu alla. 4.2.5 Yleiskaavoitus ja tuulivoimarakentaminen Yleiskaavan avulla ratkaistaan kunnan alueella maankäytön yleispiirteiset pääperiaatteet. Maakuntakaava toimii ohjeena yleiskaavalle. Yleiskaavan hyväksyy kunta. Yleiskaavoja voidaan myös laatia osa-alueille tai vaiheyleiskaavoina. Tuulivoimarakentamista Suomessa on pyritty selkeyttämään maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksella. Aiemmin maankäyttö- ja rakennuslaki ei sisältänyt erityisiä säännöksiä tuulivoimarakentamisen osalta. Tuulivoimala-alueiden suunnittelua ja tuulivoimaloiden rakentamista ohjaavat kuitenkin lähtökohtaisesti samat säännökset kuin muiden rakennushankkeiden suunnittelua ja toteuttamista. Tuulivoimaloiden koon ja tehokkuuden kasvu sekä laajat aluetarpeet ovat johtaneet siihen, että maankäyttö- ja rakennuslain säännösten on katsottu olevan riittämättömiä tuulivoimarakentamisen ohjaamiseen. Lakimuutosesityksen tavoitteena oli, että yleiskaavaa olisi mahdollista käyttää aikaisempaa useammin tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntämisessä. Eduskunta on hyväksynyt maankäyttö- ja rakennuslain muutosesityksen, ja lain voimaantulosäännöksen mukaan uusi säädös on sovellettavissa huhtikuun 2011 alusta lähtien. (HE 141/2010 vp). Lakimuutoksen perusteella yleiskaava voi toimia suoraan rakentamista ohjaavana kaavana samaan tapaan kuin ranta-alueilla (MRL 72 § sekä kyläalueilla (MRL 44 § 2 mom). Edellytyksenä on yleiskaavan riittävä ohjausvaikutus – käytännössä kaavaa voidaan soveltaa esimerkiksi vesialueilla tai maa-alueilla, joilla ei ole merkittävää yhteensovittamisen tarvetta muun maankäytön kanssa. Lakimuutos ei vaikuta maankäytön suunnittelujärjestelmään ja maakuntakaavan ohjausvaikutukseen. Laki tuo erinomaisen uuden työvälineen tuulivoimarakentamisen toteuttamista varten. Tulee kuitenkin todeta, ettei laki välttämättä poista asemakaavan tai esimerkiksi suunnittelutarveratkaisun tarvetta kokonaan. Joillakin alueilla voidaan edelleen käyttää näitä ratkaisuja rakennusluvan myöntämisen perusteena. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 26 4.2.6 Asemakaavoitus Maankäyttö- ja rakennuslain 50 §:n mukaan alueidenkäytön yksityiskohtaista järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten tulee laatia asemakaava, jonka tarkoituksena on osoittaa tarpeelliset alueet eri tarkoituksia varten ja ohjata rakentamista ja muuta maankäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, hyvän rakentamistavan, olemassa olevan rakennuskannan käytön edistämisen ja kaavan muun ohjaustavoitteen edellyttämällä tavalla. Asemakaavan hyväksyy kunta. Tuulipuiston rakentaminen edellyttää pääsääntöisesti asemakaavan laatimista hankealueelle. Hyväksytyn ja lainvoimaisen asemakaavan perusteella kunta myöntää rakennusluvan kaavan aluevarausten, merkintöjen ja määräysten mukaisesti. Useilla tuulivoimarakentamiseen tarkasteltavilla alueilla ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa, yleiskaava on vanhentunut tai se on luonteeltaan strateginen, jolloin kaavan ohjausvaikutus ei ole riittävää. Laadittaessa asemakaavaa alueelle, jolla ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa, on MRL 54 §:n mukaan soveltuvin osin otettava huomioon myös mitä yleiskaavan sisältövaatimuksissa (MRL 39 §) säädetään. Tämä voi tarkoittaa laajempaa kaavallista tarkastelua alueen ja hankkeen luonne huomioon ottaen. 4.2.7 Suunnittelutarveratkaisu Tuulivoimala voidaan toteuttaa suunnittelutarveratkaisulla, jos alueen ja sen ympäristön käyttö ja ympäristöarvot eivät aseta tuulivoimarakentamiselle rajoituksia, eikä tuulivoimarakentamisen ja muun alueiden käytön välillä ole merkittävää yhteensovittamisen tarvetta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi satama-, teollisuus- ja varastoalueet lähiympäristöineen sekä kaukana rannasta sijaitsevat merialueet. Suunnittelutarveratkaisun ja asemakaavan välistä rajaa vedettäessä tuulivoimaloiden lukumäärää tärkeämpi arviointiperuste on tuulivoimalapuiston sijainti ja suhde ympäröiviin alueisiin. Kaavan laatimistarvetta harkittaessa on kuitenkin otettava huomioon myös kaavoitukseen liittyvät suunnittelutarveratkaisua laajemmat osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyt sekä vaikutusarvioinnit. Ranta-alueille sijoittuvilla tuulivoimaloilla edellytetään poikkeamispäätöstä MRL 72§ mukaisesta rannan suunnittelutarpeesta, mikäli tuulivoimarakentamista ei ole ratkaistu asemakaavalla tai rakentamista suoraan ohjaavalla yleiskaavalla. Poikkeamislupapäätöksen myöntää pääsääntöisesti alueellinen ELY-keskus. Suunnittelutarveratkaisua haetaan kunnalta joko rakennuslupamenettelyn yhteydessä tai erillisessä menettelyssä. Suunnittelutarveratkaisua koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä kuullaan naapureita ja muita, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa vaikuttaa sekä pyydetään tarvittaessa lausunnot (esim. ELYkeskukselta ja muilta valtion viranomaisilta(kuten Trafi) sekä maakunnan liitolta) (Ympäristöministeriö 2011) Mikäli suunniteltu tuulivoimahanke edellyttää YVA-menettelyä, suunnittelutarveratkaisua ei voida soveltaa rakennusluvan perusteena. Tällöin katsotaan hankkeen aiheuttamien ympäristövaikutusten olevan sellaisia, että tarkastelu edellyttää erityistä yhteensovittamista sekä kaavoituksen edellyttämiä laajempia vuorovaikutusmenettelyjä. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 27 4.2.8 Luvitus Tuulivoimala-alueiden suunnittelua ja tuulivoimaloiden rakentamista ohjaavat lähtökohtaisesti samat säännökset kuin muiden rakennushankkeiden suunnittelua ja toteuttamista. Kehitteillä olevien hankkeiden määrä Suomessa on kasvanut merkittävästi mm. valtioneuvoston asettamien ilmastopoliittisten tavoitteiden ja tukitoimien myötä. Tuulivoimaloiden tekninen kehitys on ollut hyvin nopeaa, joten myös voimaloiden koko ja tehokkuus ovat kasvaneet nopeasti viime vuosina. Pääsääntöisesti teollisen mittakaavan tuulivoimalan toteuttaminen edellyttää aina rakennuslupaa, jota haetaan kunnalta. Luvan myöntämisen perusteena voi olla joko asemakaava tai myönteinen suunnittelutarveratkaisu, ja 1.4.2011 myös oikeusvaikutteinen tuulivoimayleiskaava (mm. MRL 44 § ja 77 a §), josta Eduskunta on hyväksynyt maankäyttö- ja rakennuslain muutosesityksen (HE 141/2010 vp). Lakimuutoksen tavoitteena on ollut mahdollistaa yleiskaavan käyttäminen aikaisempaa useammin tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntämisessä. Hankkeeseen soveltuvan kaavatason tarkasteluun vaikuttavat alueen koko, ympäristön olosuhteet, hankkeen aiheuttamat vaikutukset sekä yhteensovittaminen muun maankäytön kanssa. Lähtökohtaisesti suunnittelutarveratkaisua ei voida soveltaa, jos hanke edellyttää YVA-menettelyä. Tällöin katsotaan hankkeen aiheuttamien ympäristövaikutusten olevan sellaisia, että tarkastelu edellyttää laajempaa yhteensovittamista sekä kaavoituksen edellyttämiä vuorovaikutusmenettelyjä. Tuulivoimaloiden toteuttaminen voi edellyttää ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaista ympäristölupaa, mikäli katsotaan melu- tai välkevaikutusten olevan haitallisia lähialueen asutukselle. Tuulivoiman aiheuttamat maisemavaikutukset eivät kuitenkaan aiheuta tarvetta ympäristölupaan. Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei tuulivoimaloiden toiminnasta aiheudu kohtuuttomia melu- tai välkevaikutuksia naapureille tai lähialueen asukkaille. Ympäristöluvassa voidaan antaa määräyksiä esimerkiksi toimista häiriötilanteissa sekä haittojen ehkäisystä. Tuulivoimaloiden toteuttaminen edellyttää vesilain (264/1961) mukaisen rakennusluvan (vesilupa), jos tuulivoimalat rakennetaan vesistöön tai jos hankkeeseen sisältyy voimajohdon rakentaminen kulkuväylän alitse, tai jos rakentamisella on muuten vaikutuksia vesistöön. Vesilupaa haetaan aluehallintovirastolta (AVI). Eduskunta on hyväksynyt vesilain uudistuksen (HE 277/2009) 11.3.2011, mutta laki ei ole vielä tullut voimaan. Muutos ei vaikuta merkittävästi vesitaloushankkeiden sääntelyyn. (Ympäristöministeriö 2011) Teollisen mittakaavan tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää ilmailulain (1194/2009, 165 §) mukaista lentoestelupaa, joka haetaan ennen tuulivoimalan rakentamista. Liikenteen turvallisuusvirasto TraFille toimitettavaan lupahakemukseen tulee liittää asianomaisen ilmaliikennepalvelujen tarjoajan eli Finavian lausunto. Lentoesteet on merkittävä liikenteen turvallisuusvirasto Trafin lentoesteluvassa määräämällä tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuulivoimalat tulee varustaa lentoestevaloin. Muita mahdollisesti tarvittavia lupia tai sopimuksia ovat: – Maankäyttöoikeus (vuokrasopimus) Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 28 – Lunastuslain mukainen tutkimuslupa (voimajohtoreittien maastotutkimusta varten) ja lunastuslupa (jos voimajohdon rakentaminen edellyttää lunastusta) – Liittymissopimus sähköverkkoon – Sähkömarkkinalain mukainen lupa vähintään 110 kV sähköjohdon rakentamiseen – Maantielain mukainen poikkeamislupa maantien suoja- tai näkemäalueelle rakentamisesta (voimajohto), lupa maantien ylitykselle tai alitukselle (voimajohto) ja liittymälupa yleiseen tiehen – Muinaismuistolain mukainen kajoamislupa 4.2.9 Tuulivoiman ottaminen huomioon maankäytön suunnittelussa Alueidenkäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon kaavoitettavan alueen ja lähiympäristön ympäristöarvot. Maankäyttö- ja rakennuslaissa (1999/132) säädetään ympäristövaikutusten arvioinnista maankäytön suunnitelmien laatimisen yhteydessä. Muut ympäristöarvojen huomioon ottamista säätelevät keskeisimmät kansalliset lait ovat muinaismuistolaki, maa-aineslaki, ympäristölaki, luonnonsuojelulaki, metsälaki ja vesilaki. Euroopan Unionin lainsäädännössä keskeisimpiä ovat direktiivi luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta eli luontodirektiivi, ja lintudirektiivi eli direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Maisema-arvojen ja rakennetun kulttuuriympäristön kannalta tärkeimmät alueet on esitetty julkaisussa valtakunnallisesti arvokkaista maisemakokonaisuuksista sekä Ympäristöministeriön ja Museoviraston yhteistyönä laatimassa julkaisussa valtakunnallisesti merkittävistä kulttuurihistoriallisista ympäristöistä. Museoviraston päivitetyt inventoinnit valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä (RKY) ovat tulleet voimaan 2009. Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi on käynnissä ja valmistuu vuonna 2015. Edellä mainituilla inventoinneilla on varsin suuri merkitys, sillä ne on erikseen mainittu valtioneuvoston päätöksessä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Valtakunnallisesti arvokkaista maisemakokonaisuuksista on olemassa valtioneuvoston päätös, joka ei kuitenkaan koskenut inventoinnissa myös mukana olleita perinnemaisemia. Edellä mainittuihin valtakunnallisiin inventointeihin kuuluvien kohteiden lisäksi maakuntien liitot ovat seutu- ja maakuntakaavojen laatimisen yhteydessä selvittäneet maiseman ja kulttuuriympäristön kannalta maakunnallisesti merkittäviä alueita ja kohteita. Luonnonsuojelualueet ovat luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja alueita. Luonnonsuojelualueella tai sen osalla voidaan kieltää liikkuminen tai rajoittaa sitä edellyttäen, että alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sitä vaatii. Luonnonsuojeluohjelmien avulla voidaan alueita varata luonnonsuojelutarkoituksiin valtakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen turvaamiseksi. Luonnonsuojeluohjelmien alueet eivät kuitenkaan ole varsinaisia luonnonsuojelualueita, ellei niitä ole rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Valtioneuvosto on hyväksynyt seitsemän luonnonsuojeluohjelmaa: kansallis- ja luonnonpuisto-ohjelman sekä soiden, lintuvesien, harjujen, lehtojen, rantojen ja Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 29 vanhojen metsien suojeluohjelmat. Ohjelmissa valtioneuvosto on asettanut suojelutavoitteita, joiden perusteella uusia luonnonsuojelualueita perustetaan. Valtioneuvosto on lisäksi tehnyt periaatepäätöksen valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista ja maisemanhoidon kehittämisestä. Kansallispuistoista on säädetty erikseen lailla. Suunnittelualueella sijaitseva Itäisen Suomenlahden kansallispuisto on perustettu turvaamaan meri- ja saaristoluonnon arvoja. Euroopan yhteisön suojelualueverkosto Natura 2000 käsittää alueita, joilla esiintyy EU:n direktiiveissä lueteltuja uhanalaisia ja arvokkaita luontotyyppejä ja lajeja. Natura 2000 -verkostoon sisältyy lukuisia laajoja alueita Suomen rannikolla ja Ahvenanmaalla. Näillä alueilla sekä myös niiden ulkopuolella on kielletty toimenpiteet, jotka voivat heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on liitetty Naturaan. Jos Natura-alueelle tai sellaisen lähettyville aiotaan perustaa tuulivoimala tai tuulipuisto, ja jos voidaan olettaa, että tällä voi olla vaikutuksia Natura-alueen luontoarvoihin, on tehtävä luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen luontotyyppi- ja lajitason vaikutusarviointi. Jos tämä arviointi osoittaa, että hankkeella ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia direktiiviluontotyyppeihin ja -lajeihin, ja jollei hankkeelle ole muita esteitä, on hankkeen toteuttaminen mahdollista Natura-alueella. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja BirdLife Suomen kartoituksissa on valittu yli 2000 alueen joukosta Suomen tärkeät lintualueet eli FINIBA -alueet (Finnish Important Bird Areas). Pesimisalueiden valinnassa käytettiin kriteerinä lintulajien uhanalaisuutta, mutta mukaan otettiin myös 12 EU:n määrittelemää ns. erityisvastuulajia. FINIBA-alueiden suojelutilanne vaihtelee. Osa alueista on kokonaan suojeltuja, mutta osa on kokonaan vailla suojelua. FINIBA-alueiden kokonaispinta-alasta 78 % on kuitenkin suojeltu. Suojeltuja FINIBA-alueita tai niiden osia koskevat luonnonsuojelualueita koskevat säännökset. Important Bird Areas (IBA) on BirdLife Internationalin maailmanlaajuinen hanke kansainvälisesti tärkeiden lintukohteiden tunnistamiseksi ja suojelemiseksi. Tärkeät lintualueet ovat tärkeitä kohteita linnuston suojelemiseksi, ja ne on valittu tietynlaisin kriteerein. Tärkeiden lintualueiden verkosto on merkittävä Suomen luonnonsuojelun kannalta. Verkoston ytimenä käytetään esimerkiksi mahdollisimman hyvin jo olemassa olevaa suojelualueverkostoa, jota täydennetään. Tavoitteena on, että kukin alue on riittävän laaja, jotta mahdollisimman monen lintulajin kannat kykenevät säilymään alueella riippumatta muista alueista. Hankkeen tarkoituksena on alueiden saaminen osaksi virallista suojeluverkostoa sekä linnustonsuojelun ja luonnonsuojelun edistäminen hankkeen avulla. Luonnonsuojelulaissa (29§) luetellaan suojeltuja luontotyyppejä. Näihin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Näitä luontotyyppejä ovat luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt; pähkinäpensaslehdot; tervaleppäkorvet; luonnontilaiset hiekkarannat; merenrantaniityt; puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit; katajakedot; lehdesniityt sekä avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut tai puuryhmät. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 30 Muuttamiskielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on rajannut alueen. Kieltoon voi saada poikkeuksia. Metsälain 10 §:ssä käsitellään metsien monimuotoisuuden säilyttämistä ja erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Metsiä tulee hoitaa siten, että yleiset edellytykset metsien biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilymiselle turvataan. Metsälain 10 §:n mukaiset metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet, sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; rehevät lehtolaikut; pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; rotkot ja kurut; jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät sekä karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Metsälain kohteet rajataan talousmetsissä yleensä tiukasti käsittämään vain itse luontotyyppiä edustavan alueen. Kaavoituksessa metsälakikohteet voidaan huomioida myös talousmetsien ulkopuolella, mutta mitään pakkoa siihen ei ole. Virkistyskäyttöön osoitettavissa metsissä metsälain kohteiden huomioiminen on kuitenkin suositeltavaa, koska ne rikastuttavat virkistysalueita ja tarjoavat mm. sopivia opetuskohteita. Vesilain 15 a §:ssä ja 17 a §:ssä on määritelty luonnonympäristöä koskevia vesistöjen käytön yleisiä rajoituksia. Enintään 10 hehtaarin suuruisen fladan tai kluuvijärven tai Lapin läänin ulkopuolella enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilaisena säilymistä ei saa vaarantaa toimenpiteillä. Muualla kuin Lapin läänissä sijaitsevan luonnontilaisen uoman muuttaminen on kielletty, jos uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Kielto koskee myös luonnontilaisia lähteitä. Vesilain kohteet on huomioitava kaavoituksessa. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus arvioitiin ensimmäisen kerran vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Luontotyypit on uhanalaisuusarvioinnissa jaettu seitsemään pääryhmään: Itämeri ja rannikko, sisävedet, suot, metsät, kalliot, perinnebiotoopit ja tunturit. Arvioinnissa tarkasteltiin noin 400 luontotyyppiä ja ihmisen aiheuttamia muutoksia niissä. Uhanalaisten luontotyyppien osuus on Etelä-Suomessa noin 66 % ja Pohjois-Suomessa noin 29 %. Valmistunut arviointi on tutkimus, jonka tulosten soveltamisesta käytäntöön päätetään myöhemmin laajapohjaisen valmistelun jälkeen. Luonnonsuojelulailla on pantu toimeen lintu- ja luontodirektiivit. Lintudirektiivi koskee kaikkia luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioissa. Direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Jäsenvaltioiden on osoitettava erityiseksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet. Liitteen I lajien suojelu ei ole totaalisuojelua, jossa kaikki lajien esiintymisalueet olisi suojeltava. Kaavoituksessa tämä jättää harkintavallan pitkälti kaavoittajalle. Luontodirektiivin ensisijaisena tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Direktiivin liitteessä I on mainittu yhteisön tärkeinä pitämät luontotyypit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Liitteessä II on yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Luonto- ja lintudirektiivin suojelutavoitetta toteuttavat pääasiassa Natura 2000 -alueet. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 31 Luontodirektiivin liitteen IV eläinlajien lisääntymis- ja levähtämispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty, ja kasvilajien tai niiden osan hallussapito, kuljetus, myyminen ja vaihtaminen on kielletty. Liitteessä mainittujen lajien osalta suojelu on automaattisesti voimassa. Luonnonsuojelulailla voidaan rauhoittaa luonnonvarainen eliölaji. Suomessa rauhoitetut eliölajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksessa. Rauhoitetun lajin kerääminen, tahallinen häiritseminen, vangitseminen, tappaminen ja siirtäminen on kielletty. Rauhoitussäännökset eivät kuitenkaan estä alueen käyttämistä maa- ja metsätalouteen tai rakentamistoimintaan. Suomen lajiston uhanalaisuusarvioinnissa (Rassi ym. 2010) on esitetty Suomen uhanalaiset lajit. Näistä osa on luonnonsuojeluasetuksella säädetty erityisesti suojelluiksi. Erityisesti suojellun lajin esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Kielto astuu voimaan alueellisen ympäristökeskuksen tehtyä ns. rajauspäätöksen. Vuonna 2010 uusitussa luokituksessa Suomen lajiston uhanalaisuusarvioinnissa noudatetaan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokittelua. Sen perusteella uhanalaiset lajit jaetaan seuraavasti: äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) sekä vaarantuneet (VU). Silmälläpidettävät lajit (NT) eivät ole varsinaisesti uhanalaisia, mutta niiden kannan kehitystä seurataan tarkasti. Näiden lisäksi Suomen punainen lista sisältää hävinneet (RE) ja puutteellisesti tunnetut (DD) lajit. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 32 5 TUULIVOIMARAKENTAMISEN YMPÄRISTÖ- JA MAISEMAVAIKUTUKSET Tämä luku sisältää tietoa tuulivoimarakentamisen vaikutuksista mm. luontoon ja erityisesti linnustoon, maisemaan, maa- ja kallioperään sekä pinta- ja pohjavesiin, alueja yhdyskuntarakenteeseen, liikenteeseen, aluetalouteen sekä liikenneturvallisuuteen. Lisäksi on pohdittu tuulivoimarakentamisen ja virkistyskäytön yhteensovittamisen mahdollisuuksia. Luvussa 6 on esitetty analyysin perusteella tunnistetut kohteet sekä niiden kuvaus ja vaikutusten arviointi. Kuvausten yhteydessä on käyty tarkemmin kohteittain läpi mm. ihmisten elinoloihin, luontoon ja maisemaan kohdistuvia tuulivoimarakentamisen vaikutuksia. 5.1 Vaikutukset linnustoon Tuulivoimaloiden keskeisimmiksi ympäristövaikutuksiksi mainitaan usein niiden mahdolliset linnustovaikutukset. Linnustolle aiheutuvista vaikutuksista yhtenä keskeisimpänä voidaan pitää voimaloista aiheutuvaa törmäysriskiä. Muita mahdollisia tuulivoimaloiden linnustovaikutuksia ovat rakentamisen aikaiset tilapäiset häiriövaikutukset sekä tuulivoimaloiden aiheuttaman melun ja valaistuksen häiritsevät vaikutukset lintujen pesintään. Tässä luvussa on tavoitteena tunnistaa niitä linnuston kannalta keskeisiä seikkoja, joilla arvellaan olevan vaikutusta tarkasteltavien alueiden soveltuvuuteen ja tuulipuistojen mahdollisiin linnustovaikutuksiin. Tuulivoimaloiden potentiaaliset linnustovaikutukset riippuvat muun muassa valittavasta paikasta, alueen pesimä- ja muuttolinnustosta sekä tuulivoimaloiden sijoittelusta. Siten linnustovaikutusten tarkka arviointi edellyttää yleensä kohdekohtaista tarkastelua sekä alueella tehtäviä maastoselvityksiä, joissa kartoitetaan muun muassa linnuston lentosuuntia, lentoreittejä lepäily-, kerääntymis- ja pesimäalueiden välillä suhteessa suunniteltuihin tuulivoimaloihin sekä tavanomaisia lentokorkeuksia. Hankekohtainen vaikutusten arviointi toteutetaan useimmiten YVAtai lupavaiheessa, mikäli mahdolliset hankkeet etenevät alueilla. 5.1.1 Törmäysriski Törmäysriskillä tarkoitetaan lintujen riskiä törmätä lentäessään tuulivoimalan lapaan. Linnut ovat periaatteessa varsin hyviä havaitsemaan ja väistämään mahdollisia esteitä lentäessään. Tuulivoimalan lapojen pyörimisnopeuden havaitseminen voi kuitenkin olla linnuille haasteellista. Suurikokoisia voimaloita pidetään törmäysriskin kannalta periaatteessa pieniä parempina, sillä niiden roottorin pyörimisnopeus on alhaisempi ja lintujen katsotaan havaitsevan ne tyypillisesti paremmin. Toisaalta suuremman kokoluokan voimaloissa, lavan pituudesta johtuen, lavan kärjen pyörimisnopeus on varsin suuri. Sen vuoksi linnut eivät välttämättä pysty hahmottamaan lavan liikettä, mikä voi johtaa törmäyksiin. Lintujen törmäysriskiin vaikuttaa keskeisesti voimaloiden sijoituspaikka. Alueilla, joille lintuja kertyy samanaikaisesti runsaasti esimerkiksi ruokailemaan tai lepäämään, on törmäysriski suurempi kuin alueilla, joille linnut eivät tyypillisesti keräänny suurina parvina. Suurempi törmäysriski näillä alueilla liittyy paitsi lintujen suurempaan lukumäärään myös niiden käyttäytymiseen parvessa – lintuparvi voi lehahtaa yhtäkkiä Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 33 massana lentoon, jolloin yksittäisten lintujen havainnointikyky voi olla herpaantunut ja törmäysriski suurempi. Törmäysriski on suurentunut myös alueilla, joilla kulkee merkittävä lintujen muuttoreitti. Muutonaikaisen törmäysriskin suuruuteen vaikuttavat muun muassa muuttavien lintujen laji, paikasta aiheutuva ohjausvaikutus (esimerkiksi kasaantuuko muutto kyseisellä kohdalla tietylle kapealle alueelle, onko alueen maasto peitteistä), lintujen tyypillinen muuttokorkeus ja sää- ym. olosuhteet. Paikallisesti on merkitystä erityisesti alueella mahdollisesti pesivien lajien lentoreiteillä pesäpaikan ja ruokailualueiden välillä suhteessa tuulivoimaloiden sijoitteluun. Mikäli alueella sijaitsee lepäily- tai kerääntymisalueita, tulee lintujen lentoreitit näille alueille ottaa huomioon suhteessa tuulivoimaloiden sijoittumiseen. Törmäysriski vaihtelee merkittävästi lintulajista riippuen. Yleistyksenä voidaan todeta, että suurikokoiset lajit ovat tyypillisesti törmäyksille alttiimpia kuin pienikokoiset ketterät lentäjät. Törmäyksille alttiina lajeina pidetään tyypillisesti muun muassa suuria petolintuja, joutsenia ja hanhia. Siten tuulivoimaloiden sijoittamista esimerkiksi merikotkien pesimä- ja reviirialueiden läheisyyteen on syytä välttää. Lintujen riski törmätä voimalaitoksiin riippuu paitsi edellä esitetyistä tekijöistä myös kulloinkin vallitsevista olosuhteista. Vähiten lintujen törmäyksiä tapahtuu kirkkaalla säällä päiväsaikaan. Suurimmat törmäysriskit ajoittuvat ajankohtiin, jolloin näkyvyys on huono esimerkiksi sumun, sateen tai pimeyden vuoksi. Myös ilmavirtaukset vaikututtavat lintujen lentoon ja voivat tuoda poikkeuksellisesti ohjata esimerkiksi muutolla olevia lintuja tavanomaista lähemmäs tuulivoimaloita. Pääasiallisesti linnut väistävät tuulivoimaloita. Joitakin havaintoja on myös siitä, että tuulivoimaloiden lähistöllä pidempään oleskelleet yksilöt mahdollisesti myös väistäisivät tuulivoimaloita paremmin kuin alueelle vasta tulleet yksilöt. Tuulivoimaloiden aiheuttaman törmäysriskin vaikutukset ovat yleisesti arvioiden populaatiotasolla merkityksettömiä, mikäli voimaloiden sijoittelussa vältetään lintujen kannalta ongelmallisimmat alueet. 5.1.2 Melu ja vaikutukset lintujen käyttämiin reitteihin Tuulivoimaloiden lapojen pyörimisestä aiheutuva ääni voi olla lintujen kannalta merkityksellistä lähinnä välittömästi tuulivoimalan läheisyydessä pesivän linnuston kannalta, sillä linnut voivat periaatteessa välttää pesimistä alueella, johon tuulivoimalan melu kuuluu. On myös mahdollista, että linnut jossain määrin tottuvat tuulivoimaloiden käyntiääneen. Eri lajien välillä esiintyy eroja tuulivoiman häiritsevyyden suhteen. Tuulivoimapuistoilla saattaa olla vaikutuksia lintujen käyttämiin lentoreitteihin, sillä linnut saattavat ensisijaisesti kiertää alueen ympäri sen sijaan että lentäisivät sen poikki. Tällä voi periaatteessa olla vaikutusta pesimälinnuston ruuanhakumatkan pituuteen, mikäli tuulipuisto sijoittuu pesimäalueen ja ruokailualueen väliin. Pidentynyt ruuanhakumatka voi esimerkiksi heikentää lintujen lisääntymismenestystä. 5.1.3 Rakentamisen häiriövaikutukset Tuulivoimapuistojen rakentaminen kestää voimaloiden määrästä riippuen tyypillisesti muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin. Rakentamisvaiheen vaikutukset muistuttavat minkä tahansa rakennushankkeen vaikutuksia. Merkittävin vaikutus on rakennusvaiheessa aiheutuva melu ja alueella liikkumisesta aiheutuvat Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 34 häiriövaikutukset. Näillä tekijöillä voi olla vaikutusta alueen pesimälinnuston pesinnän onnistumiseen rakennusvuosina. 5.1.4 Lieventämiskeinot Tuulivoimaloiden linnustolle aiheuttamia vaikutuksia tulisi ensisijaisesti lieventää huolellisen yhteensovittamisen, maankäytön suunnittelun ja hankesuunnittelun keinoin. Tuulivoimaloita ei lähtökohtaisesti tulisi sijoittaa alueille (tai niiden välittömään läheisyyteen), jotka ovat erityisen merkittäviä linnuston kannalta. Tällaisista alueista merkittävimpiä ovat: o kansainvälisesti tärkeät lintualueet (IBA-alueet), o kansallisesti tärkeät lintualueet (FINIBA-alueet), o lintudirektiivin perusteella suojellut Natura-alueet, o suurten petolintujen pesien lähiympäristö. Vaikutuksia voidaan lieventää sijoittamalla suunnitellut tuulipuistot näiden alueiden ulkopuolelle. BirdLife Suomen mukaan niin sanottujen suojavyöhykkeiden tulisi olla näihin alueisiin 500–1000 metriä ja suurikokoisten petolintujen pesäpaikkoihin vähintään kaksi kilometriä (Birdlife Suomi ry). Etäisyyksiä voidaan pitää suuntaa antavina, sillä ne riippuvat aina myös kyseessä olevan paikan ominaispiirteistä. Tuulivoimaloiden sijoitussuunnittelussa voidaan ottaa huomioon tunnetut lintujen päälentosuunnat ja pyrkiä sijoittamaan voimalat siten, että riski törmäyksiin jää mahdollisimman pieneksi. Merkittävällä osalla muuttolinnuista pääasiallinen muutto tietyn alueen halki jakaantuu muutaman viikon ajalle. Mikäli tuulivoimaloista arvioidaan aiheutuvan törmäysriskejä erityisesti muuttolinnustolle, on suositeltavaa harkita voimaloiden pysäyttämistä päämuuton ajaksi mahdollisten törmäysten ehkäisemiseksi. Tämä saattaa olla tarpeen erityisesti Virolahden rannikolla (mm. Parkko 2011). 5.1.5 Kymenlaakson alueen linnuston erityispiirteitä Suomenlahden rannikkoa pitkin kulkee keväisin arktisten vesilintujen ja hanhien muutto eli arktika. Muuttaessaan keväällä kohti pohjoista linnut ylittävät Suomenlahden ja seurailevat sen rannikkoa itää kohti. Muutto tapahtuu pääosin meren yllä, ja noin Kotkan kaupungin kohdalle asti yleensä etäämpänä rannikosta. Kotkan jälkeen päämuutto tyypillisesti siirtyy lähemmäs rannikkoa, mistä johtuen varsinkin Vironlahden alue on suosittua muuton seuranta-aluetta. Päämuutto jatkuu rannikkoa seuraillen Suomenlahden perukkaan, josta muutto jatkuu mantereen päällä vesistöjä seuraillen kohti Jäämeren ja Siperian rannikkoa. Osa linnuista kääntyy kuitenkin kohti pohjoista jo aiemmin ja seurailee alueen vesistöjä (mm. Kymijokea) kohti pohjoista. Sisämaan rehevien vesistöjen ääreen kerääntyy muuton aikana levähtämään kymmenittäin, jopa sadoittain, mm. joutsenia ja sorsalintuja. Syksyllä muutto etelään ei ole yhtä intensiivistä ja keskittynyttä kuin keväällä, vaan linnut muuttavat pienempinä ryhminä pidempänä ajanjaksona. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 35 Merikotka ei tiettävästi pesi Kymenlaakson alueella; sen pesintä on painottunut Saaristomerelle ja Pohjanlahdelle. Muutolla olevia merikotkia havaitaan Kymenlaakson rannikolla kuitenkin vuosittain (mm. Santaniemenselkä Pyhtäällä, Rautalanselkä Virolahdella), vaikkei alue sijoitu pääasialliselle muuttoreitille. Kymenlaakson rannikolla on runsaasti lintujen kannalta tärkeäksi luokiteltuja kosteikkoalueita, jotka tarjoavat soveltuvia ruokailu- ja levähdysalueita muuttaville vesilinnuille ja kahlaajille. Kyseiset lajit muuttavat tätä reittiä keväisin pesimäalueilleen ja palaavat syksyisin talvehtimisalueilleen. Merkittävimmät lintukosteikkoalueet kuuluvat Natura 2000 -verkoston alueisiin ja/tai ovat IBA/FINIBA -alueita. Kymenlaakson tuulivoimaselvityksen yhteydessä on Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen ja BirdLife Suomi ry:n havainnointitietojen perusteella selvitetty lisäksi maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaita levähdysalueita sekä muuttoreittejä (Parkko 2011), sekä päädytty antamaan suosituksia näiden alueiden ja reittien huomioon ottamisesta tuulivoimarakentamisen suunnittelussa. Kymenlaakson alueella sijaitsee runsaasti yleisesti käytössä olevia linnuston tarkkailupaikkoja. Pääosa näistä kohteista sijaitsee rannikon tuntumassa, ja niistä seurataan etenkin arktisten lintujen kevät- ja syysmuuttoa, mutta myös sisämaan vesistöjen varrella on lintutorneja sekä muita lintujen tarkkailupaikkoja. Keskeisimpiä muuton seuranta-alueita on Vironlahden alue, mistä kertovat myös alueella sijaitsevat viisi lintutornia. Lintuharrastus on alueella aktiivista; muun muassa Vironlahden Hurpun alueella järjestetään vuosittainen muutonseurantatapahtuma, arktika-päivät. Kuva 8 Arktisten hanhien muuton kulku Kymenlaakson rannikolla tapahtuu yleensä kartan nuolien välisellä alueella. Kuva Tapio Tohmo. Lähde: Kymenlaakson tuulivoimasuunnitteluun liittyvä linnustoarviointi 2011. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 36 5.2 Vaikutukset maisemaan Merkittävimmät tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset kohdistuvat yleensä maisemaan. Tuulivoimarakentamisen maisemavaikutukset ovat sidoksissa voimaloiden ulkonäköön, kokoon ja näkyvyyteen liittyviin tekijöihin. Lisäksi ympäröivän maiseman visuaalisella luonteella ja sietokyvyllä on merkitystä maisemavaikutusten laatuun (Weckman 2006). Maisemavaikutukset ovat tuulivoimarakentamisen eräs merkittävimmistä vaikutuksista, ja ne tulee hankkeissa selvittää aina. Maisemavaikutus voi syntyä esim. vaikutuksesta maiseman luonteeseen tai laatuun. Visuaaliset vaikutukset, vaikutukset näkymiin, ovat yksi maisemavaikutusten osajoukko. Maisemaan liittyy myös ei-aineellisia tekijöitä – arvostukset ja asenteet vaikuttavat maiseman kokemiseen, ja tämän vuoksi arviot hankkeen maisemavaikutusten merkittävyydestä voivat poiketa toisistaan. Teollisen mittakaavan tuulivoimaloita ei voi maisemoida tai piilottaa. Visuaalisten vaikutusten arvioinnin kautta voidaan tuottaa arvokasta tietoa tarkempaa sijoitussuunnittelua varten. Tarkemman sijoitussuunnittelun ratkaisuilla saattaa olla vaikutusta voimaloiden näkymiseen esim. tietystä erityistä tarkasteltua vaativasta herkästä tai alueen identiteetin kannalta erityisen merkittävästä kohteesta.. Kuva 9 Havainnekuva tuulivoimarakentamisen suhteesta maisemaan Pyhtään Munapirtin / Labbölen alueella. Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2005. Kuvasovite Pöyty. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 37 Tuulivoimarakentamisen maisemavaikutuksia arvioidaan sekä suhteessa maisemakokonaisuuden piirteisiin että sen arvoihin. Maiseman arvojen selvittämiseksi tulee tarkastella tuulivoimarakentamisen sijaintia suhteessa valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin, valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin, sekä tarpeen mukaan maakunnallisiin ja paikallisiin arvokohteisiin ja -alueisiin. Arvioinnissa tulee tuulivoimaloiden lisäksi ottaa huomioon sähkönsiirron edellyttämien rakenteiden, esimerkiksi voimajohtojen, kaapelien ja sähköasemien sekä mahdollisten uusien tieyhteyksien vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön. Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan muutoksia maiseman rakenteessa, luonteessa ja laadussa. Vaikutuksia voi aiheutua esimerkiksi maiseman mittakaavaan, ajallisen luonteeseen, maisematilan eheyteen, erilaisiin suojeluarvoihin sekä tärkeisiin näkymiin. Tarkastelussa suhteutetaan vaikutukset esimerkiksi maisematilan suuntautuneisuuden, maisematyypin edustavuuteen tai alkuperäisyyteen tai alueen identiteetin kannalta tärkeimpiin näkymäsuuntiin nähden. Tuulivoiman maisemavaikutusten merkittävyys riippuu mm. maiseman piirteistä ja mittakaavasta – esimerkiksi onko maisema luonteeltaan pien- vai suurpiirteistä, sijaitseeko alueella nykyaikaisia rakenteita, ja mikä on tulevan tuulipuiston alueen asema alueen maisemakuvassa. Tuulivoimala saattaa suuren kokonsa vuoksi muuttaa maisematilan hierarkiaa ja alkaa alistaa maisemaa tai sen merkittäviä yksittäisiä elementtejä (pienpiirteiset kulttuuriympäristöt, luonnonympäristön maamerkit). Suuripiirteisessä maisemassa maiseman elementtien koko antaa tukea myös suurikokoisille teknisille rakenteille. Metsäisellä alueella tai rakennetussa ympäristössä tuulivoimalan maisemavaikutus saattaa olla paikallinen: mitä lähempänä tarkastelupistettä on näkymiä katkaisevia elementtejä (puustoa, rakennuksia), sitä tehokkaammin näkymät kohti voimalaa peittyvät. Merkittäviä visuaalisia vaikutuksia saattavat sen sijaan aiheuttaa avoimeen maisemaan (esimerkiksi pellot, vesistöt, avoimet suoalueet) tai korkeille maastonkohdille sijoittuvat voimalat.(mm. Pöyry Energy 2007, Varsinais-Suomen liitto ym. 2007, Weckman 2006) Voimajohtojen haitallisimmat vaikutukset liittyvät tyypillisesti uusiin voimajohtokäytäviin, joiden myötä yhtenäiset ja eheät metsäalueet pirstoutuvat, tai suurten jokien ylityspaikkoihin sekä kulttuurimaiseman arvoalueisiin. Uusien voimajohtojen rakentamisesta aiheutuvat vaikutukset maisemaan ja kulttuuriperintöön ovat usein vähäisempiä kuin tuulivoimaloiden vaikutukset, sillä voimajohtorakenteet ovat huomattavasti matalampia kuin tuulivoimalat eivätkä näin ollen näy yhtä laajalle alueelle. On kuitenkin otettava huomioon, että sähkönsiirron aiheuttamat maisemalliset vaikutukset voivat tapahtua erittäin laajalla alueella sähköverkkoon liittymisen ratkaisuista ja tuulipuiston koosta riippuen. Siten sähkönsiirron reittien maisemavaikutusalueen ulottuvuus voi hankkeesta riippuen olla laajempi kuin tuulipuiston vaikutusalueen. 5.2.1 Tuulivoimaloiden näkyvyyteen liittyviä tekijöitä Tuulivoimalan muotoilu Tuulivoimalan osiin kuuluu torni, roottori (lapojen muodostama kokonaisuus), napa ja konehuone. Nykyiset teolliseen tuotantoon tarkoitetut tuulivoimalat ovat useimmiten kolmilapaisia. Ne on koettu visuaalisesti tasapainoisemmiksi kuin esimerkiksi 2-lapaiset voimalat. 3-lapaisiakin tuulivoimalamalleja on olemassa erilaisia ja samankokoinen Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 38 voimala voi luoda erilaisen visuaalisen vaikutelman erilaisen muotoilun tai teknisten ominaisuuksien takia. Tärkeitä tekijöitä ovat mm. lapojen pituuden suhde tornin korkeuteen ja lapojen pyörimisen aiheuttama vaikutelma. Esimerkiksi suuret, hitaasti pyörivät lavat näyttävät erilaisilta kuin pienet, nopeammin pyörivät lavat (Siting and Designing Windfarms in the Landscape 2009). Väritys Kokemusten mukaan tuulivoimalan sulauttaminen värityksen avulla taustaansa on mahdotonta. Tuulivoimala voidaan nähdä eri katselukulmista käsin hyvin erilaisia taustoja vasten. Värityksen tulisikin olla sellainen, että se sopii taustaan riippumatta katselukulmasta. Voimaloiden väriksi on vakiintunut harmahtavan valkoinen. Värin on koettu sopeutuvan hyvin vaaleaa taivasta vasten ja erilaisiin valaistus- ja sääolosuhteisiin. Esimerkiksi merellä sumuisella säällä ja tietyissä valaistusoloissa harmahtavansävyisten myllyjen näkyvyys on heikko, tosin vaikkapa metsäistä taustaa vasten vaaleat voimalat kuitenkin erottuvat selkeästi. Esimerkiksi Skotlannissa tuulivoimalan sijoittelua ja ulkonäköä koskevassa ohjeistuksessa suositellaan käytettäväksi yksivärisiä tuulivoimaloita ja erityisesti harmaan värin mainitaan usein olevan paras vaihtoehto erityisesti taivasta vasten nähtynä. Lisäksi esimerkiksi useiden voimaloiden tuulipuistoissa voimaloiden värityksen olisi suotavaa olla yhtenäinen. (Siting and Designing Windfarms in the Landscape 2009; Weckman 2006). Koko Voimaloiden koot ovat kasvaneet tekniikan kehittyessä. Suomessa nykyisin toiminnassa olevat voimalat koostuvat tyypillisesti 60-100 metriä korkeasta tornista sekä vähintään 40 metriä pitkistä lavoista, jolloin kokonaiskorkeus voi olla noin 100-140 metriä. Tätä korkeampiakin voimaloita on saatavilla. Suuren kokonsa vuoksi (kokonaiskorkeus jopa 150-220 m) tuulivoimalat näkyvät kauas ja niiden visuaaliset vaikutukset ulottuvat laajalle alueelle. Tuulivoimala on ikään kuin mittatikku, johon muut ympäristön rakenteet ja elementit vertautuvat. Kuva 10 Tuulivoimaloita ei voi maisemoida, mutta metsäinen maasto katkaisee usein näkymiä voimaloiden suuntaan. Kuvassa 2 MW tuulivoimala Hangossa. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 39 Sijoittelu Tuulivoimalat keskitetään nykyään useimmiten usean voimalan kokonaisuuksiksi ja tämä on myös maisemakuvan kannalta parempi keino kuin yksittäisten voimaloiden hajasijoitus. Tuulivoimaloiden ryhmittelyssä on suosittu erilaisia sijoittelukuvioita, kuten rivejä, neliöistä tai kolmioista koostuvia kuvioita ja ympyrämuodostelmia. Voimaloiden väliset sijoitusetäisyydet toisiinsa nähden vaikuttavat olennaisesti muodostelman hahmottamiseen. Lähinnä teknisten seikkojen (esim. tuulivarjo = toisen voimalan aiheuttaman katvealue tuulisuudessa) takia sijoitusetäisyys on pidettävä riittävänä (Weckman 2006). Muodostelman tulisi mahdollisuuksien mukaan sopia ympäröivään maisemaan, esimerkiksi sen suuntautuneisuuteen. Voimaloita voidaan asetella säännöllisiin tai epäsäännöllisiin muodostelmiin. Esimerkiksi laajoilla peltoaukeilla voidaan suositella säännöllistä muodostelmaa (esimerkiksi rivejä) erityisesti, jos pellot muodostavat säännöllisen kuvion maisemassa. Epäsäännöllistä sijoittelua voidaan suosia esimerkiksi maastonmuodoiltaan vaihtelevassa ympäristössä. Muodostelmaa tulee suunnitteluvaiheessa tarkastella eri kohdista ja korkeuksilta, jolloin myös kuvio nähdään erilaisena. Valaistus Tietyissä paikoissa tuulivoimalan valaiseminen on välttämätöntä turvallisuussyistä. Valaistus voi olla maisemaa hallitseva elementti yöaikaan, etenkin ennestään valaisemattomilla alueilla. Siellä, missä valaiseminen on välttämätöntä, tulisi se toteuttaa maisema- ja visuaaliset vaikutukset huomioon ottaen. Valot on mahdollista asentaa esimerkiksi siten, että ne nähdään vain ylhäältä (esim. lentokoneet). Voimaloiden näkyvyyteen vaikuttavat myös ilman selkeys ja valo-olosuhteet (mm. Weckman 2006). Infrastuktuuri Myös tuulivoimaloihin ja tuotantoon liittyvä muu infrastruktuuri tulee sovittaa ympäröivään maisemaan huolellisesti. Tiet, voimalinjat, sähköasemat, voimajohdot ja mittausmastot sekä muut tarvittavat rakenteet tulee suunnitella ympäröivän maiseman erityispiirteet huomioon ottaen. Suurissa tuulienergiahankkeissa sähkönsiirron reittien vaikutukset maisemaan voivat ulottua hyvin laajalle alueelle, vaikka voimajohdot pylväineen eivät yksittäisinä rakenteina näykään yhtä kauas kuin tuulivoimalat. 5.2.2 Maiseman visuaalinen luonne ja sietokyky Tuulivoimaloita ympäröivän maiseman visuaalisella luonteella ja sietokyvyllä on merkitystä maisemavaikutusten laatuun. Tietyt maisematyypit sietävät voimaloiden sijoittamista paremmin kuin toiset. Maisemallisesti erityisen herkkiä paikkoja ovat esimerkiksi valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuurihistorialliset ympäristöt ja valtakunnallisesti merkittävät esihistorialliset suojelualuekokonaisuudet. Maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkailla kohteilla tulee huolehtia siitä, ettei niiden arvo ainakaan merkittävästi heikkene tuulivoimarakentamisen takia. Kokonsa puolesta tuulivoimalat eivät juuri vertaudu muuhun ympäristöön. Voimalan ja olemassa olevien maisemaelementtien välille saattaa näin ollen syntyä kilpailutilanne Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 40 mittakaavallisesti ja symbolisten merkitysten suhteen. Tämän vuoksi sijoituspaikkaa valittaessa maiseman mittasuhteet, olemassa olevat maamerkit (esimerkiksi kirkontornit) sekä muut maisemaelementit ja niiden asema sekä arvo maisemakuvassa nousevat keskeisiksi tekijöiksi. Maiseman sietokyvyn voidaan katsoa olevan ylittynyt jos tuulivoimala alkaa alistaa tai hallita maisemakuvaa tai sen merkittäviä yksittäisiä elementtejä Tuulivoimaloiden maisemavaikutuksia ei kuitenkaan tule nähdä vain negatiivisena asiana. Harkitusti sijoitettuna ja ympäröivän maisema huomioon ottaen voimalat voivat tuoda ympäristölleen myös lisäarvoa (Weckman 2006). 5.3 Vaikutukset pinta- ja pohjavesiin sekä maa- ja kallioperään Tuulivoimarakentamisen vaikutukset vesistöihin riippuvat voimaloiden, teiden ja kaapelilinjojen sijainnista suhteessa pienvesiin kuten jokiin, puroihin, fladoihin, kluuvijärviin ja muihin vesistöihin. Vaikutukset vesistöihin ovat usein suurimmillaan rakentamisen aikana. Tuulivoimaloiden perustusten ja tieyhteyksien rakentamisella voi olla paikallista samentumisvaikutusta työmaa-alueella tai sen tuntumassa sijaitseviin vesistöihin. Samentumisella voi edelleen olla vaikutuksia mm. vesistön kalastoon ja sen lisääntymiseen. Myös virtausolosuhteet ja vesimäärät saattavat tieyhteyksien myötä muuttua, mikä voi aiheuttaa vaikutuksia vesiekosysteemiin. Tuulivoimarakentamisella ei yleensä ole merkittäviä haittavaikutuksia pintavesiin. Pienialaisten arvokkaiden vesistöjen läheisyydessä saattaa kuitenkin olla syytä rajoittaa tuulivoimarakentamista. Tuulivoimaloiden perustukset ovat pistemäisiä (laajuus esim. 20 x 20 m, syvyys muutamia metrejä voimalan koosta ja maaperästä riippuen) ja tuulivoimalat sijoitetaan toisistaan etäälle, yleensä vähintään 400-500 m etäisyydelle toisistaan. Siten voimalaitosten perustukset vaikuttavat pintavesien valuntaan yleensä vain paikallisesti. Tuulivoimaloiden rakentamista ja huoltoa varten joudutaan rakentamaan useimmiten uutta tieyhteyttä, ja tarkemman suunnittelun yhteydessä tulee selvittää tierakentamisen suhde pintavesien valuntaan (esimerkiksi mahdolliset patoamisvaikutukset). Tuulivoimarakentamisen vaikutukset maa- ja kallioperään ovat paikallisia. Vaikutukset aiheutuvat tuulivoimaloiden perustusten rakentamisesta ja teiden vahvistamisesta sekä mahdollisten uusien huoltotieyhteyksien rakentamisesta. Tuulivoimarakentamisen suunnitteluvaiheessa on syytä kartoittaa rakentamisolosuhteiltaan edullisia alueita, jotta mahdolliset haittavaikutukset maa- ja kallioperään jäävät vähäisiksi. Haittavaikutukset ovat vähäisiä erityisesti maakunnan mittakaavassa. Pohjaveden pilaamiskiellosta on säädetty ympäristönsuojelulailla (YSL 86/2000, 8§). Paras keino suojella pohjavesiä on pilaantumisen ennaltaehkäisy. Tuulivoimarakentamista on mahdollista sijoittaa myös pohjavesialueille, kun alueen suunnittelu, rakentaminen ja huolto tehdään erityisen huolellisesti. Pohjavesialueisiin ja vedenottamoihin saattaa liittyä määräyksiä, jotka rajoittavat mm. rakennusmaan oton laajuutta (syvyyttä), läjitystä, viemäröintiä sekä maahan imeyttämistä tms. toimenpiteitä alueella. Tuulivoimalan konehuoneen vaihteistossa on öljyä, jonka määrä riippuu voimalan koosta ja koneiston mallista. Vaihteistoissa voidaan tarvita myös muita voiteluaineita. Käytännössä vaihteistoöljyn määrä teollisen mittakaavan tuulivoimalassa voi vaihdella esimerkiksi 300-400 litran välillä. Öljy vaihdetaan noin 5 vuoden välein. Vaihtoöljyjä ei säilytetä voimalan konehuoneessa tai tornissa. Mikäli voimalassa sattuisi öljynvuoto, Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 41 öljy kerääntyy konehuoneen pohjalle tai voimalatornin alaosaan. (Mm. Lunnekullen Vindkraft 2007) Tuulivoimaloissa voi olla öljynkeräysjärjestelmä konehuoneessa. Teoriassa, mikäli tuulivoimala kaatuu tai voimalassa syttyy tulipalo, öljyvuoto voi päästä maastoon tai likaantuneita sammutusvesiä voi joutua ympäristöön. Käytännössä tällaiset tilanteet ovat hyvin harvinaisia. On myös kehitteillä voimalatyyppejä, joissa generaattori muuttaa roottorin liikkeen suoraan sähköksi ilman vaihteistoja. Tällaisissa tuulivoimaloissa laiteosien määrä on tavanomaista vähäisempi eikä esimerkiksi vaihteistoöljyjä tarvita. (Mm. Siemens 2010) Tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä haittavaikutuksia pohjavesiin tai vedenhankintaan, koska kallio- ja maaperään kohdistuvat maanrakennustöiden vaikutukset kohdistuvat varsin suppeille alueille tarkasteltualueiden kokonaispintaaloista. Tuulivoimaloiden alueille ei ole tarpeen perustaa laajoja maanpintaa peittäviä rakenteita, ja sadevesiä ei tarvitse ohjata pois mahdollisilta pohjaveden muodostumisalueilta merkittävissä määrin. Pohjavesialueilla tulee kuitenkin huolehtia rakentamisen aikaisten riskien hallinnasta. Pohjaveden laadun turvaamiseksi tuulivoimalat tulee tarvittaessa varustaa suojarakentein, joilla estetään mahdollisten vaihteistoöljyjen sekä muiden pohjaveden laatua huonontavien aineiden joutuminen maaperään. Pohjavesialueille rakennettavien tuulivoimaloiden huoltoteiden kunnossapidossa tulee välttää tiesuolan käyttöä pölynsidonnassa ja liukkaudentorjunnassa. Vedenottamoiden läheisyydessä tulee jatkosuunnittelun yhteydessä selvittää kaivutasoihin liittyvien mahdollisten suojakerrosten tarve ja laajuus. Merialueille rakennettaessa tulee erityisesti arvioida tuulivoimarakentamisen vaikutuksia vesistöön mm. kalaston, pohjaeläinten, kasvillisuuden sekä kalatalouden kannalta. Vaikutuksia voivat aiheuttaa ruoppaaminen, täyttäminen, massojen kuljetukset sekä läjittäminen niin tuulivoimaloiden kuin merikaapelien osalta. Tämä selvitys koskee Kymenlaakson manneralueita, joten vesistövaikutuksia ei ole ollut tässä yhteydessä tarpeen selvittää tarkemmin. Ympäristöministeriön valmistelema tuulivoimarakentamiseen liittyvä ohje tarjoaa jatkossa lisätietoa mm. merialueille rakentamiseen liittyen. 5.4 Vaikutukset kasvillisuuteen Tuulivoimarakentamisella on paikallisia vaikutuksia kasvillisuuteen erityisesti voimaloiden välittömässä lähiympäristössä. Kasvillisuus poistetaan rakentamisvaiheessa tuulivoimaloiden perustusten sekä voimajohtojen ja mahdollisen huoltotiestön vaatiman tilan kohdalta. Teollisten voimaloiden perustukset edellyttävät vähintään noin 20 m x 20 m laajuista aluetta ja puustoa raivataan käytännössä hieman laajemmalta alueelta (noin 50 m x 50 m) rakennusvaiheen pystytyskalustoa varten. Tämä voi aiheuttaa paikallisesti luontoalueiden pirstoutumista. Lähtökohtaisesti tuulivoimarakentaminen on Kymenlaakson tuulivoimaselvityksessä sijoitettu arvokkaiden luontoalueiden ja luontokohteiden ulkopuolelle. Tarkemmassa suunnittelussa luontoalueiden pirstoutumista voidaan vähentää tutkimalla huolellisesti yksittäisten voimaloiden sijoittumista suhteessa arvokkaisiin luontokohteisiin ja yhtenäisiin luonnonalueisiin. Siten voidaan todeta, ettei tuulivoimarakentaminen aiheuta merkittäviä haittavaikutuksia arvokkaaseen kasvillisuuteen. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 42 5.5 Vaikutukset ilmastoon Tuulivoima tarjoaa hyvät mahdollisuudet kestävän kehityksen periaatteiden mukaiseen energiantuotantoon. Tuulivoimalla tuotettu sähkö ei aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä. Kun raaka-aineiden kierrätys otetaan huomioon, tuulivoimala maksaa sen rakentamiseen raaka-aineiden louhinnasta niiden kuljetuksen ja turbiinin valmistamisen kautta turbiinin kuljettamiseen ja pystyttämiseen käytetyn energian takaisin 3-9 kuukaudessa. Tuotannosta ei synny hiilidioksidipäästöjä, joten päästötöntä sähköä saadaan koko tuulivoimalan toiminta-ajan eli käytännössä 20-30 vuotta. Tuulivoiman laajamittainen hyödyntäminen energiantuotantoon vähentää mm. hiililauhdevoimaloiden sähköntuotantoa ja sitä kautta hiilidioksidipäästöjä. Tuulivoimarakentamisen laajamittainen toteuttaminen edistää Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian tavoitetta uusiutuvan energian lisäämisestä. Tuulivoimarakentamisen huolellisella suunnittelulla voidaan vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia. (mm. Tuulivoimatieto 2011) 5.6 Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen Yksittäisten tuulivoimaloiden vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä yhdyskunta- ja energiatalouteen eivät ole merkittäviä. Sen sijaan tuulivoimapuistoilla saattaa niiden koosta ja kapasiteetista riippuen olla näihin merkittäviäkin vaikutuksia. Periaatteena on, että tuulivoimalaitosten ja asutuksen väliin jätetään suojavyöhyke ja voimalaitokset sijoitetaan sellaisille alueille, joille ei maakuntakaavoissa ole osoitettu asumista. Lisäksi voimalaitokset tulisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä sijoittamaan esimerkiksi olemassa olevien teollisuusalueiden yhteyteen. Sijoittaminen teollisuus-, satama- tai varastoalueiden yhteyteen tai esimerkiksi E18-moottoritien yhteyteen ja lähelle päävoimajohtolinjauksia olisi suositeltavaa alue- ja yhdyskuntarakenteen sekä yhdyskunta- ja energiatalouden kannalta. Käytännössä kuitenkin teollisuus- ym. aluevarausten suppeus ja eri toimintojen vaatimat suojaetäisyydet voivat heikentää mahdollisuuksia sijoittaa tuulivoimaloita teiden ja teollisuusalueiden yhteyteen. Tuulivoiman sijoittamisessa voidaan tarkastella yleispiirteisesti kahta eri perusperiaatetta. Toisaalta voidaan pyrkiä sijoittamaan voimalat aluerakenteellisesti mahdollisimman lähelle ihmistoiminnan vyöhykkeitä, erityisesti jo häiriötä tuottavien maankäyttömuotojen yhteyteen. Toisaalta voidaan tarkastella sijoittamiseen esimerkiksi laajoja rakentamattomia metsäalueita, joilla ei ole erityisiä luonto- tai virkistysarvoja, ja jotka sijaitsevat kaukana asutuksesta – tällöin vaikutukset asutukseen mm. melun ja välkkeen vuoksi jäävät vähäisiksi. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden perusteella voidaan todeta, että tuulivoimaloiden keskittäminen mahdollisimman laajoihin kokonaisuuksiin on suotavaa – tämän voidaan myös nähdä vähentävän haittavaikutuksia esimerkiksi aluerakenteen ja maisemallisten vaikutusten kannalta. Kymenlaakson tuulivoimaselvityksessä on pyritty tunnistamaan mahdollisimman laajoja aluekokonaisuuksia, joilla tuulivoimarakentamisen edellytyksiä on tutkittu tarkemmin. Muutamien voimalaitosten kokonaisuuksia, jotka sijoittuvat jo rakentuneiden satama- ja teollisuus- ym. alueiden yhteyteen, ja joilla saattaa olla jo hankkeita käynnissä, ei ole tässä selvityksessä tarkasteltu tarkemmalla tasolla. Tuulivoimalalaitosten rakentaminen edellyttää infrastruktuurin, erityisesti teiden ja voimansiirtoyhteyksien rakentamista. Mahdollisimman lyhyt matka päävoimajohtolinjaukseen (erityisesti 110 kV) ja tiestöön vähentää tuulivoimarakentamisen aiheuttamia vaikutuksia. Muiden käynnissä tai suunnitteilla Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 43 olevien energia- ja teollisuushankkeiden mahdolliset uudet voimajohtolinjaukset tulee ottaa huomioon suunniteltaessa reittejä. Voimajohtolinjaukset rajoittavat maankäyttöä alueellaan. Tuulivoimarakentamisen toteutus edistää Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian tavoitetta uusiutuvan energian lisäämisestä 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tuulivoiman osalta tavoite on tuottaa vuonna 2020 tuulivoimalla 6 TWh energiaa, jolloin se vastaa noin 6 prosenttia kokonaissähkönkulutuksesta. 6TWh tuulivoimalla tuotettua sähköä vastaa 2 000 - 3 000 MW rakennettua kapasiteettia paikasta riippuen. Tuulivoimarakentamisen avulla voidaan täydentää ja korvata muita sähköntuotantomuotoja sähkömarkkinoilla. Tuulivoiman laajamittainen hyödyntäminen tukee Suomen tavoitteita energiantuotannon omavaraisuusasteen kasvattamisessa sekä sähkön tuotantorakenteen kehittämisessä monimuotoisemmaksi. Näiden tavoitteiden myötä myös Kymenlaakson maakunnan merkitys energiantuottajana voi vahvistua ja monipuolistua. Tuulisuus on saaristo- ja rannikkoalueilla sisämaata parempi, ja energiataloudellisesta näkökulmasta voimaloiden sijoittaminen edullisille tuulisuusvyöhykkeille on suositeltavaa. Sisämaa-alueilla tulee huonomman tuulisuuden vuoksi tarkastella laajempia aluekokonaisuuksia ja korkeampia voimaloita, jotta päästään energiataloudellisesti järkevään tuotantoon. Selvitys luo tietopohjaa tulevaisuutta varten myös sisämaa-alueilla, joissa korkeiden voimaloiden rakentaminen on usein tarpeen teknisen kannattavuuden vuoksi. Paikalliset elinkeinot Tuulivoimalarakentaminen edellyttää usein puuston paikallista kaatamista huoltoteiden ja pystytysalueiden tieltä. Paikasta riippuen voi olla tarve suorittaa hakkuita laajemmaltakin alueelta tuulisuusolosuhteiden parantamiksi. Vaikutukset maa- ja metsätalouden harjoittamiseen ovat yleensä paikallisia, ja taloudellisista korvauksista neuvotellaan tapauskohtaisesti elinkeinon harjoittajan kanssa. Yksittäisen maanomistajan kannalta vaikutukset voivat kuitenkin olla merkittäviä. Tuulivoimaloiden edellyttämien voimajohtojen aiheuttamien maa- ja metsätalousmaiden menetysten osalta noudatetaan lunastuslaissa (603/1977) määriteltyä lunastusmenettelyä. Käyttöoikeuden rajoittaminen supistaa omistajan oikeuksia metsäalueilla siten, että johtoaukealla puita ei voi kasvattaa ja reunavyöhykkeillä puiden kasvupituus on rajoitettu. Pelloilla johtoaukealla saa viljellä ja johtojen alla voi liikkua. (Ympäristöministeriö 2011) Matkailu Tuulivoimarakentamisen vaikutukset alueen matkailuelinkeinoihin riippuvat mm. harjoitettavan matkailuelinkeinon tyypistä sekä tuulivoimatuotantoalueiden sijainnista ja koosta. Potentiaaliset haitalliset vaikutukset kohdistuvat yleisesti erämaamatkailuun tai kohteisiin, joiden matkailullinen arvo perustuu koskemattomaan luontoon. Rakennetussa ympäristössä tuulivoimarakentaminen voi toisaalta olla nähtävyys, joka lisää matkailukohteen vetovoimaa. Kymenlaakson matkailututkimuksen (Haaga-Perho, 2008) mukaan matkailun aluetaloudellinen merkitys on maakunnassa erityisen suuri Kouvolan ja KotkanKymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 44 Haminan seuduilla. Asukasta kohden mitattuna eniten matkailutuloa saivat Virolahti, Jaala ja Kouvola. Matkailu työllistää erityisesti majoitus- ja ravitsemussektorin vuoksi Kotkassa, Kouvolassa ja Haminassa. Matkailututkimuksen mukaan Kymenlaakson vetovoimaisimmat matkailukohteet ja tapahtumat ovat Verla, Vellamo, Sapokka ja Meriniemi, Tykkimäki, Maretarium, Kotkan Meripäivät, Hamina Tattoo, Haminan vanha kaupunki kaikkine kohteineen sekä Salpalinjan museot. Näiden lisäksi Kymenlaakson alueella sijaitsee useita luontomatkailukohteita, mm. Itäisen Suomenlahden kansallispuisto, Kymijoen kosket (esim. Korkeakosken, Siikakosken ja Langinkosken kalastuskohteet, Ahvionkosken melontapaikka), Repoveden kansallispuisto ja siellä Olhavanvuoren kallioseinämä, Valkealan vesi- ja vaellusreitit sekä Salpausselän pohjoispuoliset järvialueet. Tuulivoimarakentamisen kohdealueiden vaikutukset kävijämääriltään suurimpiin Kymenlaakson matkailukohteisiin ovat vähäisiä. Vaikutukset luontomatkailukohteisiin on kuvattu kohdealueittain laadituissa kuvauksissa ja arvioinneissa luvussa 6. 5.7 Kansantaloudelliset vaikutukset Tuulivoiman kansantaloudelliset vaikutukset muodostuvat tuulivoimarakentamisen myötä syntyvistä työpaikoista, valmistavan teollisuuden uusista mahdollisuuksista kotimarkkinan kehittymisen myötä sekä pidemmällä tähtäimellä tuulivoimaloiden ja niiden eri komponenttien vientimahdollisuuksista. Tuulivoima on investointivaltainen sähköntuotantomuoto, joka toistaiseksi tarvitsee yhteiskunnan tukea ollakseen kilpailukykyinen teknologisesti kypsempien sähköntuotantomuotojen kanssa. Tuulivoima on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista energiantuotantoa. Sähkön hinnan määräytyessä vapailla energiamarkkinoilla pyrkivät sähköntuottajat tuottamaan energiaa muuttuvilta kustannuksiltaan edullisilla sähköntuotantomuodoilla. Tuulivoiman muuttuvat kustannukset ovat edulliset, joten yhteispohjoismaisten sähkömarkkinoiden alueella käytetään aina maksimaalinen määrä tuulivoimaa. Mikäli tuulivoima korvaa sähköjärjestelmässä muuttuvilta kustannuksiltaan kalliimpia tuotantomuotoja (esim. hiililauhde tai kaasuturbiinit), johtaa tämä sähköjärjestelmän kokonaispäästöjen pienenemiseen. Suomi on sitoutunut nostamaan uusiutuvien energialähteiden osuuden 38 %:iin energian kulutuksesta. Tuulivoiman osalta kansalliseksi tavoitteeksi on asetettu 6TWh vuotuinen tuotantotaso vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää noin 2500MW tuulivoimakapasiteetin rakentamista vuoteen 2020 mennessä. Valtioneuvosto on hyväksynyt asetuksen, jonka seurauksena laki uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön tuotantotuesta tuli kokonaisuudessaan voimaan 25.3.2011 alkaen. Laki tuli jo osittain voimaan vuoden 2011 alusta alkaen, mutta tukijärjestelmien mukaisen valtiontuen käyttöön tarvittiin Euroopan komission hyväksyntä. (TEM 4/2011) Syöttötariffityöryhmän selvitysten (TEM 9/2009) mukaan esitetyn syöttötariffijärjestelmän kansantaloudellinen kustannus olisi noin 200 milj. € vuodessa kun tuulivoimalla tuotetun sähkönmäärä olisi 6TWh vuodessa ja sähkön markkinahinta pohjoismaisessa sähköpörssissä on noin 50€/MWh. Kaikelle kulutukselle jaettuna kustannus tulisi olemaan 2,2 €/MWh eli kerrostalokäyttäjälle (K1) noin 4,40 € vuodessa ja sähkölämmityskäyttäjälle (L1) noin 39,60 € vuodessa. Vuotuisten sähköntuotannon päästöjen on arvioitu laskevan Pohjoismaissa 0,62 t/CO2 /MWh, mikä tarkoittaisi Suomen vuoden 2010 sähkönkulutuksen tasolla noin 5.5 miljoonan CO2-tonnin päästövähenemää vuosittain. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 45 Arvioitu euromääräinen kokonaisinvestointi 2020 tuulivoimatavoitteen saavuttamiseksi tulisi olemaan noin 3,5 Mrd €, josta kotimaisen työn osuus olisi arvioilta 1,0–1,5 Mrd €. Mahdollisuuksia tätä suurempaankin kotimaisuusasteeseen on Suomen vahvan tuulivoimakomponenttiteollisuuden vuoksi. Teknologiateollisuus ry:n selvityksen (2009) mukaan tuulivoima-alan liikevaihto Suomessa vuonna 2008 oli noin miljardi euroa. Liikevaihdosta noin 90 % muodostui laitteiden ja palveluiden viennistä. Tuulivoima-ala työllisti vuonna 2008 suoraan noin 3000 teknologiateollisuuden työntekijää. Teknologiateollisuus ry arvioi, että Suomen tuulivoimateknologian valmistus ja vienti voi kasvaa tasolle 10 Mrd € vuodessa 2020 mennessä. Arvioin mukaan tuulivoima-alan teollisuuden työllistävä vaikutus Suomessa olisi tällöin noin 13000 htv vuonna 2020. 5.8 Aluetaloudelliset vaikutukset Tuulivoimahankkeet vaikuttavat muiden merkittävien rakennushankkeiden lailla monin tavoin paikalliseen yritystoimintaan. Työllisyysvaikutukset voidaan jakaa välittömiin ja välillisiin vaikutuksiin. Tuulivoimahankkeilla on talousvaikutuksia kunnan talouteen kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöverovaikutuksien kautta. Tuulivoimalla voi myös jossain tapauksissa olla negatiivisia vaikutuksia aluetalouteen esimerkiksi matkailutalouden näkökulmasta. Yksittäisten tuulivoimahankkeiden vaikutukset aluetalouteen voidaan selvittää yksittäisten hankkeiden kehittämisen yhteydessä tehtävien ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) yhteydessä. Suomessa tuulivoimarakentaminen on toistaiseksi ollut pienimuotoista ja tuulivoiman aluetaloudellisia vaikutuksia ei ole selvitetty laajamittaisesti. Kansainvälisten selvitysten perusteella tuulivoiman suora työllistävä vaikutus kokonaisuudessaan on noin 15 htv asennettua MW kohden rakennusaikana ja voimaloiden, tyypillisesti noin 20 vuoden käyttöiän aikana 0,3-0,5 htv/MW vuodessa (EWEA 2009). Suurin työllistävä vaikutus, noin 70 % on turbiinien ja komponenttien valmistuksella. Kansainvälisissä selvityksissä on myös tutkittu useiden yksittäisten tuulivoimahankkeiden vaikutusta paikalliseen aluetalouteen. Selvitysten perusteella tuulivoimahankkeet ovat työllistäneet suoraan ja paikallisesti rakentamisvaiheessa 2,2-2,7 htv/MW ja voimaloiden käytön aikana 0,3-0,5 htv/a/MW. Paikallinen työ koostuu tyypillisesti maanrakentamisesta, perustustöistä sekä sähköverkon ja muuntoasemien rakentamisesta. Laajamittaisemmat paikalliset työllisyysvaikutukset edellyttävät komponentti- ja laitevalmistusta. Tuulivoimalla on myös vaikutuksia kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöverotuloihin työllisyydessä ja yritystoiminnassa tapahtuvien muutosten kautta. Yksittäisten tuulivoimahankkeiden vaikutus kunnallisveroihin muodostuu muutoksista paikallisessa työllisyydessä. Yksittäisten tuulivoimahankkeiden vaikutus kunnallisveroihin on selvityksissä ollut 4000–6000 € / MW rakennusvaiheessa ja 2000– 3000 € / MW vuodessa voimalan käytön aikana. Luvut eivät sisällä mahdollisen paikallisen komponentti- ja laitevalmistuksen vaikutuksia työllisyyteen. Tuulivoimahankkeiden kiinteistövero määräytyy yleisen kiinteistöveroprosentin (yleinen tai energia investoinneille oma veroprosentti) ja tuulivoimaloiden rakenteiden jälleenhankinta-arvon ja siitä vuosittain tehtävien vähennysten perusteella. Valtiovarainministeriön asetuksen (666/2008) mukaan tuulivoiman käypä arvo on se arvo, joka vastaa 70 % rungon ja konehuoneen rakentamiskustannuksista. Vuosittainen ikäalennus on 4 %. Näin ollen tuulivoiman vaikutus kiinteistöveroihin on noin 1000 - Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 46 1500 € / MW vuodessa riippuen kiinteistöveroprosentista ja voimalan iästä. Lisäksi tuulivoimalla on vaikutuksia aluetalouteen yhteisöverokertymän kautta. Tuulivoimahankkeiden aluetaloudellisia vaikutuksia Kymenlaakson alueella on arvioitu tässä hankkeessa tuulivoimantuotantoon alustavasti soveltuvien alueiden laajuuden perusteella. Tässä työssä on Kymenlaakson alueelta tunnistettu noin 180 km2 tuulivoimantuotantoon soveltuvia alueita. Suurimmasta osasta kohdealueita on laadittu tekninen analyysi ja tuulimallinnukset, joiden perusteella on saatu kokonaiskapasiteetiksi noin 600 – 700 MW. Kaakkois-Suomella on hyvä asema alan tutkimuksessa sekä innovaatioiden kehittämisessä. Kaakkois-Suomessa toimivat ennestään mm. WinWinD, The Switch ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Tuulivoimaloiden ja raskaiden komponenttien kuljettaminen vaatii riittävän satamainfrastruktuuriin. Kymenlaakson alueelta sijaitsee jo entuudestaan hyvä satamainfrastruktuuri Kotkassa ja Haminassa. Laajamittaisella tuulivoimarakentamisella Kymenlaakson alueella olisi positiivinen vaikutus alueen yritysten toimintaan. Rakentamisen volyymi loisi myös pohjaa uudelle yritystoiminnalle, mm. tuulivoimaloiden käyttöja kunnossapidossa, projektikehityksessä ja mahdollisesti komponenttivalmistuksessa. 5.9 Vaikutukset liikenteeseen Tuulivoimarakentaminen merkittävin liikennevaikutus on rakentamisen edellyttämän raskaan kaluston kuljetusliikenteen aiheuttama vaikutus tieverkolla. Vaikutukset ovat yleensä paikallisia ja kestoltaan lyhyitä ja tilapäisiä, mutta ne voivat pienillä teillä ja harvaan asutuilla alueilla olla haitallisia rakentamisen aikana. Rakentaminen yksittäisellä alueella kestää yleensä vuodesta kahteen, ja raskaat kuljetukset eivät toistu yhtä laajoina koko rakentamisen ajan. Avoimen ja säännöllisen tiedotuksen avulla voidaan lieventää asukkaiden kokemia haittoja. Mikäli kaukana asutuksesta sijaitsevalle alueelle joudutaan rakentamaan uutta tieyhteyttä ja ohjaamaan kuljetuksia, vaikutukset ovat suurempia kuin verrattuna taajamarakenteen läheisyydessä tapahtuvaan rakentamiseen. Uudet kulkuyhteydet voivat valmistuttuaan palvella mm. maa- ja metsätalouden harjoittamista sekä virkistyskäyttöä. 5.10 Vaikutukset turvallisuuteen Tuulivoimaloiden aiheuttamat turvallisuusriskit liittyvät pääasiassa jään kertymiseen tuulivoimalan lapoihin sekä tuulivoimaloiden aiheuttamiin haittavaikutuksiin ilmavalvontajärjestelmiin. Turvallisuussyistä tuulivoimalalle asetetaan suurin sallittu tuulennopeus, jonka jälkeen voimala on pysäytettävä. Pysäytykseen käytetään aerodynaamista jarrutusta, joko erillistä jarrua tai kääntämällä lapaa kohti tuulta siten, ettei pyörittävää momenttia enää synny. Säätö- ja pysäytysjärjestelmät saattavat olla samoja tai erillisiä riippuen tuulivoimalan tyypistä (Tuulivoimatieto 2010). Myös liikenneturvallisuus tulee ottaa huomioon tuulivoimarakentamisen suunnittelussa. Maantien tai rautatien suoja-alueelle ei ole mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita. Tuulivoimalat eivät saa haitata tienkäyttäjän näkemää eivätkä häiritä keskittymistä liikennetilanteiden seurantaan (Ympäristöministeriö 2011). Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 47 Jää Tuulivoimaloiden lapoihin kertyy jäätä talvikautena, ja lavoista irtoava jää voi aiheuttaa loukkaantumisriskin alueella liikkuville. Tuulivoimarakentamisen tarkemman suunnittelun yhteydessä tulee aina arvioida jäänestojärjestelmien tarpeellisuus. Jään kertyminen riippuu myös voimaloiden tarkasta sijainnista ja vallitsevista sääolosuhteista. Tuulivoimalat pyritään lähtökohtaisesti sijoittamaan alueille, joilla ei ole merkittävästi muuta käyttöä. Tuulivoimarakentamisen mahdollisuuksia on kuitenkin suositeltavaa tutkia esimerkiksi satama- ja teollisuusalueiden yhteyteen. Tällöin tulee lapojen jäätymisen estämiseen kiinnittää erityistä huomiota. Tutkat Puolustusvoimien valvonta- ja asejärjestelmien suorituskyvyn osalta tuulivoimaloiden toiminta voi aiheuttaa haittaa erityisesti ilmavalvonnalle, jonka tutkajärjestelmille tuulivoimalat edustavat suuria kohteita. Tuulivoimaloiden aiheuttamat häiriöt tutkajärjestelmiin ilmenevät muun muassa varjostamisena ja ei-toivottuina heijastuksina, mistä johtuen tuulivoimala voi varjostaa varsinaisia tutkamaaleja ja näkyä itse tutkassa. Puolustusvoimien lakisääteisen aluevalvontatehtävän toteuttamisen kannalta saattaa valvontasensoreihin kohdistuvilla häiriöillä olla kauaskantoisia vaikutuksia erityisesti ilma- ja merivalvontaan. (Ympäristöministeriö 2011) Puolustusvoimat ja VTT ovat käynnistäneet selvityksen, jonka tarkoituksena on hankkia tietoa tuulivoimarakentamisen vaikutuksista ilma- ja merivoimien tutkavalvontaan ja sitä kautta turvallisuuteen. Selvityksessä tarkastellaan tuulivoimaloiden vaikutuksia muun muassa puolustusvoimien valvontasensoreihin ja ilma- ja merivalvontatutkien suorituskykyyn. Selvitys valmistuu vuoden 2011 loppuun mennessä, mutta ensimmäisiä tuloksia hankkeesta saattaa olla käytössä jo aiemmin, kun ensimmäiset laskentatulokset tuulipuistojen tutkavaikutuksista valmistuvat. Tässä vaiheessa puolustusvoimat voi antaa alustavia arvioita eri tuulivoimahankkeiden hyväksyttävyydestä. Lopullisten tulosten valmistuttua puolustusvoimilla on käytössään luotettava kriteeristö tuulivoimahankkeiden yksityiskohtaiseksi arvioimiseksi. (Energiateollisuus 2010) Tutkavaikutuksia selvitetään yhteistyössä alan toimijoiden ja puolustusvoimien kanssa. Tavoitteena on, että kehitettävän työkalun ja saatavan tiedon avulla pystytään jatkossa arvioimaan tuulipuistojen vaikutukset tutkiin jo tuulivoimahankkeiden alkuvaiheessa. (Työ- ja elinkeinoministeriö; Energiateollisuus 2010) Tässä vaiheessa käytettävissä olevien tietojen perusteella tutkien sijainnit eivät merkittävästi rajoita tuulivoimahankkeiden suunnittelua Kymenlaakson alueella. Lentoturvallisuus Ilmailuviranomaisten vaatimukset lentoestemerkinnöistä kullakin suunniteltavalla alueella tulee ottaa huomioon. Vaatimukset voivat vaikuttaa suunniteltavien tuulivoimaloiden tornien korkeuteen. Lentoesteet voivat hankaloittaa lentoliikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta. Lentoesteen asettamiseen tarvitaan Ilmailulain mukaan lentoestelupa. Lentoestelupaa varten haetaan Finavian lausunto. Lausunto liitetään Liikenteen turvallisuusvirasto Trafille osoitettuun lentoestelupahakemukseen. Varsinaisen lentoesteluvan myöntää Trafi. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 48 Lentoeste ei saa vaarantaa lentoliikennettä, häiritä ilmailua palvelevia laitteita tai lentoliikennettä eikä sitä voida asettaa niin, että sitä voisi erehdyksessä pitää lentoliikennettä palvelevana laitteena tai merkkinä. Finavia on laatinut keväällä 2011 maakunnallisten tuulivoimaselvitysten ja lukuisien käynnissä olevien hankkeiden tueksi paikkatietoaineiston, jota voidaan käyttää esimerkiksi tuulivoimahankkeiden suunnitteluvaiheessa. Aineistossa on kuvattu useita alueita, joihin on liitetty ominaisuutena esteen suurin sallittu huipun korkeus merenpinnan tasosta. Päällekkäisten alueiden osalta matalin korkeus on määräävä. Kun aineistoon yhdistetään tieto maanpinnan korkeudesta, saadaan selville, minkä korkuinen rakennelma millekin paikalle sopii. Näiden alueiden lisäksi on olemassa useita erisuuntaisia kaltevia pintoja, jotka tulee ottaa huomioon Ilmailulain § 165 mukaista lentoestelupaa varten tarvittavassa lausunnossa. Lentoasemien lähellä olevien esterajoituspintojen (ilmailumääräys AGA M3-6) ulottuvuus on Finavian paikkatietoaineistossa kuvattu karkeasti ympyrällä. (Finavia 2011) Kuva 11 Ote Finavian ilmoittamista lentoesterajoituspinnoista. Kuvassa keskellä näkymä EFUT merkitsee Utin kenttää. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 49 5.11 Vaikutukset virkistyskäyttöön ja yhteensovittaminen tuulivoimarakentamisen kanssa Tuulivoimalat pyritään yleensä sijoittamaan alueille, joilla ei ole suurta yhteensovittamisen tarvetta muun maankäytön kanssa. Tällaisia alueita voivat olla esimerkiksi maa- ja metsätalousvaltaiset alueet. Tuulivoimarakentaminen ei kuitenkaan suoraan sulje pois muuta maankäyttöä alueellaan, mikäli tarkemmassa suunnittelussa otetaan huomioon erityisesti turvallisuuteen liittyviä seikkoja. Kymenlaakson tuulivoimaselvityksen yhteydessä on tarkasteltu tuulivoimarakentamisen sijoittumista suhteessa inhimillisen toiminnan vyöhykkeisiin ja taajama- sekä virkistysalueisiin. Tuulivoimarakentaminen on luonteeltaan teollisen mittakaavan rakentamista ja toimintaa, jonka voidaan arvioida soveltuvan hyvin teollisuus-, liikenneja satama- tms. alueiden lähistölle. Tuulivoimarakentamista on kuitenkin mahdollista sijoittaa myös virkistysalueille tai niiden lähistölle. Usein tuulivoimarakentaminen sijoittuukin metsäisille alueille, joiden ympäristössä liikutaan ja voidaan edelleen liikkua jokamiehen oikeuksien turvin esimerkiksi marjastaen ja sienestäen. Tuulivoimarakentamisen sijoittamista varsinaisille virkistysalueille saattaa kuitenkin rajoittaa voimaloiden melu. Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992) ohjaa maankäytön suunnittelua, ja ohjearvon mukaan melutason tulee taajamien virkistysalueilla olla päivällä enintään 55 dB(A) ja yöllä 45 dB(A) sekä taajamien ulkopuolella päivällä 45 dB(A) ja yöllä 40 dB(A). Kyseiset ohjearvot eivät kuitenkaan suoraan sovellu tuulivoimamelun häiritsevyyden arviointiin (Ympäristöministeriö 2011). Kooltaan laajan virkistysalueen ollessa kyseessä lienee mahdollista, että yksittäisillä sijaintipaikoilla melutason ohjearvot paikoin ylittyvät, mikäli valtaosa virkistysalueesta säilyy melulta suojattuna. Tulee myös ottaa huomioon, että tuulivoimalan melun leviämiseen vaikuttavat paljolti mm. säätila ja tuulen suunta sekä maastonmuodot, kasvillisuus ja muu peitteisyys. Tuulivoimala voi teoriassa kaatua tai syttyä palamaan, mutta tällaisen onnettomuuden todennäköisyys on pieni. Todennäköisempiä riskejä virkistyskäytölle voi aiheutua mm. jään kertymisestä tuulivoimalan lapoihin, kun irtoava jää voi aiheuttaa loukkaantumisia lähistöllä liikkujille. Tuulivoimaloiden lavat olisi suositeltavaa varustaa jään tunnistusja estolaitteilla sellaisilla alueilla, joissa virkistysreitti kulkee tuulivoimalan lähellä. Erityisen huonoissa sääolosuhteissa lähellä virkistysreittiä tai teollisuusalueita sijaitsevat voimalat voidaan sammuttaa kokonaan (mm. Haminan Energian suositus). Myös varoituskylttejä jään putoamisesta voidaan käyttää. Tarvittaessa tuulivoimaloiden lähialueet voidaan myös aidata mm. turvallisuussyistä, mutta tämä rajoittaa muuta käyttöä alueella. Jääntunnistimien ja jäänpoisto- tai estojärjestelmien lisäksi tuulivoimaloiden lapoihin voidaan asentaa rakenteen sisäinen ukkossuojausjärjestelmä, joka suojaa lapaa salamaniskujen aiheuttamilta vahingoilta (Vattenfall 2011) ja siten myös tulipaloilta. Kymenlaaksossa on mm. Kotkan Mussalon alueella tuulivoimaloita, jotka sijoittuvat retkeily- ja virkistysalueen tuntumaan. Myös osa Haminan Summaan rakennetuista uusista tuulivoimaloista sijoittuu lähelle virkistysalueita. Tuulivoimalat voivat toimia myös vierailu-, matkailu- ja tiedotuskohteina. Tuulivoimaloiden yhteyteen perustettu tietotaulu tai laajempi tietokeskusrakennus voi olla luonteva osa virkistysaluetta. Tällaisen rakennuksen sijainti erityisesti lähellä taajamaa tai suosittua virkistysreittiä olisi edullinen. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 50 Kuva 12 Näkymä Haminan Summan tuulipuistosta (kuvalähde: Haminan Energia) 5.12 Useiden tuulipuistojen yhteisvaikutukset Kymenlaakson manneralueiden tuulivoimaselvityksessä on tarkasteltu maantieteellisesti melko laajaa aluetta, joka sisältää useita erikokoisia ja eriluonteisia kohteita. Yhteisvaikutukset tunnistettujen muiden hankkeiden kanssa tulee arvioida sillä tasolla kuin se on mahdollista, hankkeiden suunnittelutilanne ja saatavilla olevan tiedon taso huomioon ottaen. Mikäli hankkeita käynnistyy useissa lähellä toisiaan sijaitsevissa kohteissa, on yhteisvaikutusten arviointiin kiinnitettävä erityistä huomiota. Yhteisvaikutuksissa korostuvat useimmiten vaikutukset maisemaan sekä ihmisten elinoloihin (melu ja vilkkuminen). Linnustoon kohdistuvat vaikutukset voivat olla merkittäviä tärkeiden muuttoreittien läheisyydessä, esimerkiksi Suomenlahden arktisen muuton osalta. Tuulipuistojen yhteisvaikutukset voivat koskea erityisesti myös maankäyttöä sekä luonnonolojen osalta vesistöön ja kalastoon kohdistuvia vaikutuksia. Usean tuulipuiston yhteisvaikutusten arvioinnin kautta tulee tarkastella, onko hankkeen vaikutusalueella sellaisia arvokkaita alueita ja kohteita, joihin useiden tuulipuistojen toteutuminen vaikuttaisi arvoja merkittävästi heikentäen. Esimerkiksi yksittäisen tuulipuiston visuaaliset vaikutukset valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen tai merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön saattavat olla vielä hallittavissa, jos kyseisellä arvokkaalla alueella säilyy osa-alueita, joille tuulivoimarakentaminen ei merkittävästi näy. Jos taas arvokas alue jää laajojen tuulipuistojen ympäröimäksi useilta suunnilta, tulee tarkkaan selvittää alueen suhde ympäröivään maisemaan ja tuulivoimarakentamisen aiheuttamat muutokset maisema- ja kulttuuriympäristön laajassa kokonaisuudessa. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 51 6 TUULIVOIMAN TARKASTELUALUEIDEN KUVAUKSET Tuulivoimaselvityksen tarkastelualueena ovat Kymenlaakson maakunnan maa-alueet, mukaan lukien rannikon ja saariston alueet. Tarkastelualueella Kymenlaakson maakunnassa sijaitsevat Kotkan, Kouvolan ja Haminan kaupungit sekä Iitin, Pyhtään, Virolahden ja Miehikkälän kunnat. Kouvolan kaupunkiin ovat vuonna 2009 liittyneet läheiset Elimäen, Anjalankosken, Kuusankosken, Jaalan ja Valkealan kunnat. Merialueita ei nyt laaditussa selvityksessä ole tarkasteltu; kyseiset alueet käytiin läpi vuoden 2005 selvityksessä. Kuva 13 Selvitysalue ja Kymenlaakson kunnat (Kymenlaakson liitto 2011) Tähän lukuun on koottu jatkotarkasteluun valittujen alueiden kohdekuvaukset sekä vaikutusten arviointi kohteittain. Työn eri vaiheissa on tarkasteltu laajaa määrää kohteita, joita on rajattu ja karsittu selvityksen edetessä. Selvityksen työvaiheita ja vaihtoehtotarkasteluja on kuvattu raportin luvussa 3. Tärkeimpiä pois rajattuja kohteita on kuvattu tiivistelmänä luvussa 7. Kohdekuvaukset on jäsennelty Kymenlaakson maakunnan rannikkoalueen ja sisämaaalueen kohteisiin. Tarkastelualuetta havainnollistavat A3-kokoon laaditut teemakartat asutuksesta, luonnon ja virkistyksen sekä maiseman ja kulttuuriympäristön arvoista (liite 2). Teemakartat on esitetty rannikko- ja sisämaa-alueille erikseen. Teemakartoille on rajattu tuulivoiman tarkastelualueet (kokonaisuudet) sekä paikkatietoanalyysissä tunnistetut alue-ehdokkaat (osa-alueet). Tarkastelualueet on numeroitu paikkatietoanalyysissä tunnistettujen kohdekokonaisuuksien mukaan, alueiden sijainti ja numerointi käyvät ilmi kohdistuskartalta (Kuva 14). Kohdekuvausteksteissä esiintyvät numerot viittaavat paikkatietoanalyysin osa-alueisiin, jotka on numeroitu teemakartoille. Potentiaalisimmista jatkotarkastelualueista on laadittu tekniset kartat, joista käy ilmi mallinnuksen perusteella tarkennettu tieto alueen tuulisuudesta sekä tuulivoimaloiden alustava sijoitteluehdotus. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 52 Kuva 14 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Kymenlaaksossa, kohdistuskartta. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 53 6.1 Tuulivoiman tarkastelualueet rannikolla 6.1.1 Alue nro 2: Munapirtti, Pyhtää Kuva 15 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Pyhtään Munapirtin alueella, yleiskuva. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 54 Alueen sijainti Munapirtin tarkastelualue koostuu paikkatietoanalyysissä tunnistetuista kolmesta kokonaisuudesta (osa-alueet 176, 240 ja 250; Labböle, Hinkapyöli ja Roones-PirtnuoraSkitunäs), jotka sijaitsevat rannikolla ja rannikon tuntumassa Pyhtään kunnassa, noin 110 km Pyhtään kirkonkylästä etelään ja itään. Alueen yleiskuvaus Tarkastelualue käsittää etelässä osia Munapirtin saaresta Labbölessä ja Hinkapyölissä, sekä pohjoisemmassa Ahvenkoskenlahden äärelle sijoittuvan rannikkoalueen. Alustavassa paikkatietoanalyysissä tunnistettu alue sijoittuu osittain valtatien pohjoispuolelle lähelle maakunnan rajaa. Munapirtin saari sijoittuu rannikkovyöhykkeen ja sisäsaariston rajan tuntumaan. Munapirtti on metsäinen alue, jolla on paljon pieniä sisälahtia. Metsien lomassa on jonkin verran avokallioalueita. Kaakkois-, luoteis- ja eteläsuunnissa on maisemakuvaltaan melko avointa saaristovyöhykettä, muilla suunnilla on tiheähköä saaristoa tai mannerta. Saarella on sekä pysyvää että loma-asutusta, mutta saaren keskiosissa on myös kohtalaisen laajoja asumattomia alueita. Asutus on keskittynyt pääosin rantojen tuntumaan. Ahvenkoskenlahden rannikkoalue on havumetsävaltaista aluetta, muutaman laajan peltoalueen sekä suon halkomaa. Asutus on keskittynyt rantaviivan tuntumaan. Maankäyttö Alueen eteläosassa, Munapirtin saarella, on voimassa Kymenlaakson Maaseutu ja luonto- maakuntakaavassa kaavamerkintä MU (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla ulkoilun ohjaamistarvetta tai ympäristöarvoja). Saaren etelärannalla on kaksi pienehköä aluetta merkinnällä VR (retkeily- ja ulkoilualue). Näillä alueilla sijaitsee muinaismuistoiksi merkityt rautakautinen hautapaikka sekä historiallinen hiilimiilu. Etelärannalla on lisäksi kaavamerkintä R (loma- ja matkailualue) sekä merkintä koskien arvokkaita geologisia muodostumia (Versonkangas). Versonkangas on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi harjukohteeksi. Labbölen ja Hinkapyölin väliin jäävällä Tuuskin alueella on hiekanottoalueita. Osa alueesta on merkitty Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueeksi. Kyseiseen alueeseen kohdistuu ylimaakunnallisia matkailun kehittämistarpeita, ja maakuntakaavassa osoitetun suunnittelumääräyksen mukaan tarpeet tulee sovittaa yhteen alueen luonto-, rakennusperintö- ja kulttuuriarvoihin niitä hyödyntäen. Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa on merkitty tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita tv-merkinnällä Tuuskin kylän itä- ja länsipuolille, osittain päällekkäin kahden tässä tarkasteltavan kohdealueen kanssa. Alueen pohjoisosassa on maakuntakaavassa osoitettu uuden pääradan ohjeellinen sijainti. Maakuntakaavassa osoitettu valtatien (E18) sijainti noudattelee pääosin tien nykyistä linjausta. Alueella on Pyhtään keskustan ympäristössä voimassa taajamat ja niiden ympäristöt maakuntakaava, jossa alueella on pääosin kaavamerkintä M (maa- ja metsätalousvaltainen alue), sekä pieneltä osin merkinnät MY (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja) ja V (virkistysalue). Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 55 Pohjoispuolella on voimassa Pyhtään ja Ruotsinpyhtään kuntien yhteinen Ahvenkosken osayleiskaava (YM vahvistanut 30.5.2008). Siinä kohteen 176 pohjoiskärjen kohdalla on kaavamerkintöjä M (maa- ja metsätalousvaltainen alue), RM (matkailupalvelujen alue), MU (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta), sekä MA (maisemallisesti arvokas peltoalue). Mantereen puoleiset Ahvenkoskenlahden rannikkoalueet ovat paikoin maanviljelyskäytössä, paikoin suota ja metsää. Alueella sijaitsee kaksi muinaismuistoa (historiallinen kivimuuri ja ajoittamaton kivirakenne). Alueen itäpuolella kulkee Kymijoki, ja Kymijoen laakso on valtioneuvoston periaatepäätöksessä osoitettu valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Itäpuolella sijaitsevat Natura-alueet (Kymijoki/SCI- eli luontodirektiivi ja Santaniemenselkä-Tyyslahti/SPA- eli lintudirektiivi) ja lintuvesien suojeluohjelmakohde. Samoin lähistölle sijoittuvat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, Kullaan kartanomaisema 5 km etäisyydelle Ahvenkoskenlahden vastarannalle, sekä itäpuolelle Pyhtään kirkko ja pappila noin 2 km etäisyydelle. Kohteen 176 pohjoiskärki ulottuu Ahvenkosken historiallisen ympäristön alueelle, joka on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Alueeseen sisältyy mm. Ahvenkosken kartano, joka on yksi harvoista 1800–1900-lukujen vaihteen arkkitehtuurinäkemyksellä toteutetuista kartanorakennuksista. Kartanon harmaakivestä rakennetut viljamakasiini ja entinen talli muodostavat harvinaisen kokonaisuuden päärakennuksen pohjoispuolella. Pohjoispuolella alueen läpi kulkee myös valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi luokiteltu osuus Suuresta Rantatiestä, joka on yksi Suomen tärkeimmistä historiallisista maantieyhteyksistä. Se on kehittynyt tiettävästi jo 1300-luvulla yhdistämään Suomen keskeisiä hallinto- ja linnakeskuksia Turkua ja Viipuria (RKY 2009). Alueen eteläkärjestä noin 1 km etelään sijaitsee Högbergetin kallioalue, joka on Kymen läänin kallioalueinventoinnissa (Hamari et al. 1992) luokiteltu suojelun kannalta arvokkaaksi. Alue on myös maaseutu- ja luonto maakuntakaavassa luokiteltu arvokkaaksi geologisesti muodostelmaksi. Maakuntakaavaan on lisäksi merkitty kohteen itäpuolella noin 400 m etäisyydellä sijaitseva Verssonkankaan harju arvokkaaksi geologiseksi muodostelmaksi. Verssonkankaan alueen pohjoispuolella on maisemakuva kuitenkin muuttunut maa-ainesten oton myötä. Alueen läheisyydessä sijaitsevat kallioalueet Trollberget Hinkapyölin ja Tuuskin välillä Munapirtissä noin 500 m etäisyydellä kohteesta, sekä tarkastelualueen pohjoisosassa Abborforsbergen-Huvikalliot heti Ahvenkosken kartanon eteläpuolella. Niitä ei kuitenkaan ole Kymen läänin kallioalueinventoinnissa (1992) luokiteltu suojelun kannalta arvokkaiksi. Teknistaloudellinen arvio Korkeusolosuhteet alueella vaihtelevat 0-39 m mpy välillä. Korkeus merenpinnasta on keskimäärin 13,6 m ja ympäröivän alueen korkeus merenpinnasta 500 m vyöhykkeellä on noin 9 m. Lähin sähköasema sijaitsee osa-alueesta riippuen Ahvenkoskella tai Pyhtäällä ja matkaa lähimmälle sähköasemalle on minimissään 1,4 km. Alueen pohjoisosan läpi kulkee tie E18; suurista keskuksista Kotkaan on matkaa noin 20 km. Alueella on kallioisia selänteitä Munapirtin saaren Labbölen alueen keskiosissa, joissa rakentamisolosuhteet ovat melko hyvät. Maastossa on paikoin myös soistuvia Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 56 painanteita. Tuuskin ja Hinkapyölin kylien välissä on hiekanottoalue. Skitunäsin niemellä Munapirtin luoteispuolella on kivikkoista ja osin kallioista maastoa ja pienten selänteiden välissä soistuvia painanteita. Lähempänä Pyhtään keskustaa, PirtnuoranMuurainsuon-Roonesin alueella on rannan tuntumassa pienipiirteisiä kallioselänteitä ja alueen keskellä peltoaluetta sekä Muurainsuon alue, joilla maaperän rakennettavuus on tavallista huonompi. Kohdealueella tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee Tuuliatlaksen mukaan välillä 6,2-8,2 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan voimalakohtainen vaihteluväli on alueella 100 m korkeudella 6,4 – 8,3 m/s. tuulennopeuden Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa noin 16 voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 48 MW. Huipunkäyttöaika on 2600-3200 h/a (100 m napakorkeus). E18-väylä halkoo alueen pohjoisosan, jossa myös sähkölinjat ja olemassa oleva tie rajoittavat sijoittelua. Asutuksen läheisyys estää sijoittelun tarkastelualueen reunoille pohjoisella osa-alueella. Kahdella pienellä osa-alueella tarkastelualueen eteläosassa asutus rajoittaa sijoittelua voimakkaasti. Lähimmät asuin- ja loma-asuinrakennukset sijoittuvat noin 700 m etäisyydelle. Alueen pohjoisosassa kulkee Fingridin 110 kV johto. Mahdollisen suuren koon vuoksi tuulipuisto ei voi liittyä suoraan johtoon, vaan se tulee liittää lähimpään kytkinlaitokseen tai rakentaa uusi kytkinlaitos. Lähin Fingridin 110 kV kytkinlaitos sijaitsee noin 4 km etäisyydellä Ahvenkoskella. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 57 Kuva 16 Alue 2, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Alueella ja lähiympäristössä, erityisesti rannoilla lounaan suunnalla on kohtalaisen runsaasti asutusta, johon voi tuulivoimarakentamisen myötä kohdistua vaikutuksia. Paikoin myös kohdealueiden sisällä on yksittäisiä asuinrakennuksia, joiden kohdalla esimerkiksi melu- sekä vilkkumisvaikutukset tulee tutkia tarkemman suunnittelun yhteydessä. Tarkastelualue on kooltaan varsin laaja kokonaisuus, jota jatkosuunnittelun yhteydessä tulee rajata tarkennettujen vaikutusten arviointien myötä mahdollisesti pienemmäksi. Osa alueesta on merkitty Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueeksi. Kyseinen Munapirtin ja sen edustan saarien alue on laaja kokonaisuus, johon kohdistuu ylimaakunnallisia matkailun kehittämistarpeita. Tuulivoimarakentaminen ei heikennä alueen laajan kokonaisuuden tarkempaa suunnittelua ja toteuttamista matkailu- ja virkistyspainotteisena alueena, sillä valtaosa alueesta säilyy tuulivoimarakentamisen ulkopuolella. Tuulivoimalat voivat osaltaan luoda mielikuvaa kestävän alueidenkäytön periaatteista myös matkailu- ja virkistysalueiden tuntumassa. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 58 Myös tarkastelualueen pohjois- ja luoteispuolella Ahvenkosken alueella on matkailuun liittyviä arvoja; alue on osoitettu maakuntakaavassa matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueena. Tarkastelualueesta noin 4 km luoteeseen sijaitsevan Ruotsinpyhtään ruukki on arvokas kokonaisuus, jonka alueella on useita matkailun kehittämishankkeita. Tuulivoimarakentamisen ei kuitenkaan arvioida aiheuttavan merkittäviä vaikutuksia matkailun kehittämishankkeisiin; rakentaminen ei suoraan vaikuta Strömforsin alueeseen. Joillekin kohdin tuulivoimalat voivat näkyä alueelle, mutta etäisyyttä on useita kilometrejä ja välissä on puustoa sekä muita näkymiä katkaisevia elementtejä, joten visuaaliset vaikutukset ovat vähäisiä. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa suositellaan tarkastelualueen valtatien pohjoispuoleisen osan jättämistä suunnittelun ulkopuolelle, jolloin vaikutukset jäävät vähäisiksi. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on kuvattu tämän raportin luvussa 5.3. Kohdealueelle sijoittuu muutamia geologisesti arvokkaita kalliomuodostumia. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa tulee ottaa huomioon tuulivoimalarakenteiden suhde näihin alueisiin. 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Selvityksessä tuulivoimarakentaminen on lähtökohtaisesti sijoitettu arvokkaiden linnustoalueiden ulkopuolelle ja käytettävissä olevien tietojen perusteella tärkeimpien muuttoreittien ulkopuolelle. Muuttoreiteistä tulee kuitenkin hankkia tarkempia tietoja arvioinnin tarkentamista varten. Alue on laaja kokonaisuus, jolla on tuulivoimarakentamiseen soveltuvia osia sekä osaalueita, joilla vaikutukset mm. linnustoon saattaisivat olla suuria. Valtaosa kohteesta (Pirtnuoran-Muurainsuon-Roonesin alue) sijoittuu arktisten muuton lentosuuntaa kohtisuoraan, millä voi olla tarkemmassa suunnittelussa esiin tulevia vaikutuksia. Alueen itäpuolella sijaitseva matala Tyyslahti on luonnonsuojelualue sekä linnustoarvojensa takia suojeltu Natura alue (SPA). Tyyslahden itäpuolella sijaitseva Santaniemenselkä on maakunnallisesti arvokas linnustokohde, jolla mm. sijaitsee suuri harmaahaikaran pesimäyhdyskunta. Santaniemenselällä tavataan säännöllisesti myös merikotkia. Alueen lähiympäristössä molemmin puolin maakuntarajaa on Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokannan mukaan useita kymmeniä kalasääsken pesäpaikkoja, joista muutamat sijaitsevat suunnitelluilla tuulivoima-alueilla. Tyyslahden länsipuolelle sijoittuva osa-alue ei ole tuulivoimarakentamiselle edellytyksiltään paras. Sama koskee läheisten tarkastelualueiden nro 12 ja 13 eteläosia, joissa linnustoon saattaisi kohdistua haitallisia vaikutuksia. Alueen länsi- ja pohjoispuolella sijaitsee Ahvenkoskenlahden Natura-alue, joka on osoitettu sekä lintu- että luontodirektiivin perusteella (SPA ja SCI) Natura 2000 verkostoon. Tuulivoima-alueen rajautumista pohjoisosassa paikkatietoanalyysin perusteella tunnistetun kohteen aluerajauksen osalta tulee erityisesti tutkia jatkossa. Yleisesti lintudirektiivin (SPA) perusteella suojelluille Natura-alueille ja FINIBA- tai IBA-alueille olisi suositeltavaa osoittaa esimerkiksi 0,5-1 km suojaetäisyys tuulivoimaloihin. Alueen ympäristössä on huomattava kalasääsken pesäpaikkojen keskittymä ja runsaasti muitakin linnustollisia arvoja. Vain pieni osa kalasääsken pesistä on kuitenkin asuttuja Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 59 kunakin vuonna, sillä kalasääskellä on useita vaihtopesiä. Tuulivoimarakentamisella ei näin ollen lähtökohtaisesti ole merkittäviä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Mikäli hankkeet alueilla etenevät tarkempaan suunnitteluun, tulee hankevaiheessa selvittää ja arvioida tuulivoimarakentamisen vaikutuksia mm. kalasääsken esiintymiseen alueella ja alueen läntisen osan ja tämän tuntumassa sijaitsevien laajojen kallioalueiden merkitystä korkeutta ottaville muuttaville petolinnuille. 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9. 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Tarkastelualueen pohjoisosan lähistöllä sijaitsee Kymenlaakson maakunnan kannalta merkittävä porttiaihe tai maisemallinen solmukohta, jossa valtatie ylittää Kymijoen Merikosken kohdalla. Vuodelta 1933 peräisin oleva Ahvenkoskenlahden kulttuurihistoriallisesti arvokas Helsingin Energian voimalaitos sijaitsee tien pohjoispuolella, eteläpuolella avautuu näkymä ruovikkoisten sisälahtien kautta merelle. Tarkastelualueelle sijoitettavat tuulivoimalat tulisivat näkymään tälle alueelle. Tarkka voimaloiden sijainti ratkaistaan vasta mahdollisen hankesuunnittelun yhteydessä, jolloin vaikutusten arviointia voidaan tarkentaa. Voimalat muuttaisivat maisemakuvaa jonkin verran, mutta voimaloiden sijoittaminen maakunnan läntisen pääsisääntuloväylän ympäristöön loisi myös vahvan mielikuvan maakunnasta tuulivoima-alueena. Ahvenkoskenlahden äärellä tuulivoimala-alueet näkyisivät noin 2 km etäisyydellä länteen Loviisan kaupungin puolella sijaitsevalle vastarannalle, jolla on jossain määrin asutusta. Vaikutusten merkittävyys riippuu mm. toteutettavan tuulivoima-alueen laajuudesta ja yksittäisten voimaloiden sijainneista. Asukkaiden näkymät alueen suuntaan tulisivat muuttumaan jonkin verran. Maakuntakaavassa on merkitty alueen eteläosaan arvokkaita geologisia muodostumia, mutta osa alueista on muuttunut maa-ainesten oton myötä. Yksittäisillä tuulivoimaloilla ei ole merkittävää haittavaikutusta geologisiin arvoihin, sillä voimaloiden perustukset ovat pienialaisia ja pistemäisiä ja sijaitsevat kaukana toisistaan. Hyvin laajat tuulivoimaalueet voivat kuitenkin heikentää arvokkaiden geologisten alueiden maisemallista arvoa. Alueen pohjoiskärki sijoittuu lähelle Kymijoen laakson valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa alue on rajattu maisema-alueen ulkopuolelle. Kymijoen maisema-alue on hyvin laaja ja monimuotoinen kokonaisuus, jonka arvot eivät heikkene, vaikka tuulivoimarakentamista sijoitettaisiin tarkastelualueelle. Voimalat on suositeltavaa sijoittaa kokonaisuudessaan valtatien eteläpuolelle. Tarkastelualueesta luoteeseen Loviisan Ruotsinpyhtäällä sijaitseva Strömfors on historiallisesti arvokas ruukinalue, jossa on hyvin säilyneitä teollisuusrakennuksia ja työväen asuinrakennuksia. Ruukin toiminta alkoi vuonna 1698 perustetulla rautaruukilla. Alueeseen kuuluu lukuisia asuin- ja tuotantorakennuksia 1700luvun lopulta ja 1800-luvulta. Strömforsin ruukki on suosittu matkailukohde muun muassa teollisuushistoriallisen museon ja vanhaa perinnettä myötäilevien käsityöläispajojen ansiosta. (YM 1992) Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 60 Tuulivoimarakentamisella saattaa olla vaikutuksia Loviisan kunnan alueella sijaitsevan Ruotsinpyhtään ruukkialueen kaukomaisemakuvaan. Vaikutukset riippuvat mm. toteutettavan tuulivoima-alueen laajuudesta ja yksittäisten voimaloiden sijainneista. Etäisyyttä Ruotsinpyhtään ruukkialueelle on vähimmillään noin 4,5 km, ja metsäisessä maastossa suoria näkymiä tuulivoimaloihin ei arvion perusteella synny kuin yksittäisissä pisteissä. Lisäksi tuulivoiman tarkastelualue sijoittuu miltei pohjoiseteläsuuntaiselle vyöhykkeelle, jolloin laajaa voimaloiden rivistöä ei Ruotsinpyhtään ruukkialueelta voi havaita. Siten voidaan todeta, että merkittäviä muutoksia valtakunnallisesti arvokkaan ruukkialueen maisemakuvaan ei synny. Tuulivoiman tarkastelualueella sijaitsee joitakin yksittäisiä muinaisjäännöksiä. Tarkemman suunnittelun yhteydessä muinaisjäännökset tulee ottaa huomioon tuulivoimaloiden sijoittelussa, jotta tuulivoimarakentamisen haittavaikutukset voidaan minimoida. Eteläisimmät kohteet Munapirtin saarella aiheuttavat maisemavaikutuksia saaristo- ja merialueelle. Tuulivoimalat näkyisivät esimerkiksi Munapirtin edustan merialueella noin 3-4 km etäisyydellä sijaitseviin Heinäsaaren ja Långön pääosin virkistyskäytössä oleviin saariin. Vaikutukset eivät kuitenkaan ole merkittäviä; saarista lounaaseenkaakkoon avautuvat näkymäsektorit säilyvät luonnonmaisemana. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 61 6.1.2 Alue nro 4: Kirkonmaa-Rankki, Kotka Kuva 17 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Kotkan Kirkonmaan ja Rankin alueella, yleiskuva. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 62 Alueen sijainti Kirkonmaan ja Rankin saaret (osa-alueet 287 ja 281) sijaitsevat merialueella Kotkan edustalla, noin 9-10 kilometriä Kotkan keskustasta eteläkaakkoon. Alueen yleiskuvaus Tarkasteltavaan alueeseen kuuluu kaksi saarta, Kirkonmaa ja Rankki. Kirkonmaan saari on kokonaisuudessaan noin 3 km2 laajuinen, Rankki on kooltaan edellistä selvästi pienempi, noin 0,6 km2. Kirkonmaalla sijaitsee puolustusvoimien varuskunta ja eteläosa saaresta on kokonaan puolustusvoimien käytössä. Pohjoisosassa sijaitsee muutamia puolustusvoimien kantahenkilökunnan vakituisia asumuksia sekä jonkin verran kesäasutusta. Saari on pääosin metsätalousmaata, ja osa metsästä on hakattu. Kirkonmaan etelä- ja itäosissa on paljon avokallioita. Saaren eteläpuolella avautuu Suomenlahti, pohjoispuolella sijaitsee Kuutsalon suuri saari sekä sitä ympäröiviä pienempiä saaria (mm. Satamasaari, Vuorisaari), joilla on paljon loma-asutusta. Rankki on kokonaan puolustusvoimien käytössä. Se on metsäinen ja rannoiltaan kallioinen saari, jolla sijaitsee myös sääasema. Maankäyttö Kirkonmaa on maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa osittain kaavamerkinnällä EP (puolustusvoimien alue) ja osittain merkinnällä MU (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta). Rankki on kokonaan maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa puolustusvoimien aluetta (EP-alue). Rankki sijoittuu maakuntakaavassa tv-merkinnällä osoitetun tuulivoiman tuotantoon soveltuvan merialueen kylkeen alueen eteläpuolelle. Saarten väliin jää kapeahko kaistale Itäisen Suomenlahden kansallispuiston merialuetta. Teknistaloudellinen arvio Alueen keskimääräinen korkeus merenpinnasta Kirkonmaan-Rankin tarkastelualueella on 8,25 m mpy. Ympäröivän alueen korkeus 500 m vyöhykkeellä on keskimäärin noin 2 m mpy. Etäisyyttä lähimmälle sähköasemalle on 4,2 km. Lähin suuri keskus on Kotka noin 10 km etäisyydellä, mutta merialue välissä hankaloittaa yhteyksiä. Puolustusvoimien käytössä olevien saarten satamat lienevät riittäviä raskaalle kalustolle. Maaperän rakennettavuus on pääosin hyvä: kummallakin saarella on kallioisia selänteitä. Rankki on pääosin kalliota; Kirkonmaalla on erityisesti alueen eteläosassa kuitenkin myös lukuisia soistuvia painanteita kallioselänteiden välissä. Saarilla on satama, joka on edellytys merialueella rakentamiselle. Tuulivoimatuotannolle soveltuvia alueita ovat arvion perusteella Kirkonmaan saaren etelä- ja keskiosat. Etäisyys asutukseen on pieni, ja tarkemmassa suunnittelussa tulee ottaa huomioon melu- ja välkevaikutukset. Tuuliatlaksen mukaan alueen tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 8,1-8,9 m/s. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 63 Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan voimalakohtainen vaihteluväli on alueella 100 m korkeudella 8,6 – 8,9 m/s. tuulennopeuden Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 6 voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 18 MW. Huipunkäyttöaika on noin 4000 h/a (100 m napakorkeudella). Asutus rajoittaa tuulivoimaloiden sijoittelua voimakkaasti. Rankin pohjoisosan asutus rajoittaa saaren tuulivoimaloiden määrän yhteen. Sijoitussuunnittelussa jokaisesta tuulivoimalasta on lähimpään asuinrakennukseen n. 800 m etäisyys. Melu- ja välkevaikutukset suositellaan mallinnettavan tarkemmin jatkosuunnittelun yhteydessä. Jatkosuunnittelun yhteydessä on myös suositeltavaa selvittää, voidaanko Kirkonmaan eteläosan puolustusvoimien alueiden viereen sijoittaa tuulivoimaloita. Myös saarten satamien soveltuvuus tuulivoimaloiden kuljetukselle tulee selvittää tarkemmin Alueelle tarvitaan todennäköisesti keskisuurille tai jopa suurille tuulennopeuksille suunnitellut voimalat. Tällaisilla voimaloilla ei päästä yhtä hyviin tuotantolukuihin kuin matalille tuulennopeuksille suunnitelluilla voimaloilla, joita on käytetty laadituissa laskelmissa. Siten huipunkäyttöaika 4000 h/a todennäköisesti yliarvioi tuotannon. Rankin eteläpuolelle merelle sijoittuva maakuntakaavassa osoitettu tuulivoima-alue tunnistettiin vuonna 2005 laaditussa tuulivoimaselvityksessä. Tällöin ei tarkasteltu voimaloiden sijainteja ja kapasiteettiä yhtä tarkasti kuin selvityksessä 2010. Lähimmät 110 kV sähköasemat sijaitsevat mantereella Mussalossa ja Kotkan keskustan eteläpuolella. Fingridin Kyminlinnan 110 kV sähköasema sijaitsee noin 13 km etäisyydellä. Kuusi turbiinia voi olla mahdollista liittää suoraan keskijänniteverkkoon johonkin Kotkan eteläpuolisista sähköasemista. Tällöin puiston verkkoliityntä on melko edullinen. Liityntään tarvitaan keskijännite-vesistökaapelit. Mikäli yleinen keskijänniteverkko ei kestä tuulivoimaloiden tehoa ja verkkovaikutuksia, lähistöllä on useita 110 kV asemia, joihin tuulipuisto voidaan liittää. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 64 Kuva 18 Alue 4, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Kirkonmaan saarella sijaitsee alle 1 kilometrin etäisyydellä tuulivoimatuotantoalueesta jonkin verran sekä vakituista että loma-asutusta, joihin tuulivoimatuotannolla tulee olemaan vaikutusta. Näin ollen esimerkiksi melu- ja välkevaikutuksia tulisi tutkia yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa. Myös Kirkonmaan pohjoispuolisen Kuutsalon saaren asukkaille ja loma-asukkaille (lähimmillään noin 2 km etäisyydellä) tuulivoimatuotannolla voi olla vaikutusta. Myös paikallisesti merkittävä virkistysalue Lehmäsaari sijoittuu noin 1,5 km etäisyydelle tarkastelualueesta. Rankin saarella sijaitsee yksi loma-asunto. Saari sijaitsee suhteellisen etäällä mantereesta (Kotkan keskusta 10 km) ja muista asutuista saarista (Kirkonmaa 4 km), joten tuulivoimatuotanto tällä alueella ei aiheuta merkittäviä vaikutuksia ihmisten elinoloihin tai -ympäristöön. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on kuvattu tämän raportin luvussa 5.3. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 65 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Saaret sijaitsevat itäisen Suomenlahden kansallispuiston rajalla, noin 1-2 km etäisyydellä rajasta. Saarien eteläpuoleisella alueella kulkee arktisten muuttolintujen reitti. Kirkonmaan lounaispuolella sijaitsevalle Tiuholman saarelle lähiluotoineen ja kivikkoineen kerääntyy muuttoaikana levähtäviä ja ruokailevia vesilintuja. Selvityksessä tuulivoimarakentaminen on lähtökohtaisesti sijoitettu arvokkaiden linnustoalueiden ulkopuolelle. Alue sijaitsee kuitenkin mm. arktisten hanhien muuttoreitillä. Tarkasteltava tuulivoima-alue on pienialainen eikä muodosta suurta estettä muuttaville linnuille. Tuulivoimalat voivat kuitenkin karkottaa Tiuholman saaren ympäristössä levähtäviä vesilintuja. Mikäli hankkeet alueella etenevät tarkempaan suunnitteluun, tulee hankevaiheessa tarkemmin selvittää ja arvioida tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alueen linnustoon. 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen tyypillisiä vaikutuksia mm. alue- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9. 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Tuulivoimarakentamisella on merkittäviä vaikutuksia saaristomaiseman maisemakuvaan – avomerellä alueelle ei kohdistu näkymän katkaisevia elementtejä, joten ulkosaariin sijoitettavat tuulivoimalat näkyvät kauas ja muodostavat uuden maamerkin merialueelle. Kirkonmaan saaren sekä lähisaarten (Kuutsalo, Satamasaari, Vuorisaari ym.) loma- ja vakituiselle asutukselle aiheutuu maisemavaikutuksia. Virkistyskäytössä olevalle Lehmäsaarelle kohdistuisivat suurimmat maisemakuvalliset vaikutukset, sillä välimatkaa on vain 1,5 km. Rankin ja Kirkonmaan välissä säilyy kuitenkin rakentamaton vyöhyke ja suora näkymäyhteys avomerelle. Samoin näkymät Lehmäsaarelta itään ja länteen säilyvät luonnonmaisemapainotteisina. Kotkan keskustaan tuulivoimalat eivät juuri näy, sillä etäisyys on suuri (yli 8 km) ja välille jää lukuisia laajoja näköesteitä. Kotkasaaren eteläkärkeen sijoittuva Katariinan pientaloalue on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, mutta etäisyys tuulivoimaloihin on pitkä, noin 7 km. Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, Tiutisen asuinalue, sijaitsee 10 km päässä tuulivoimala-alueesta. Näin suuren etäisyyden ja väliin jäävien näköesteiden perusteella voidaan todeta, että Tiutisen alueelle ei kohdistuisi merkittäviä maisemakuvallisia vaikutuksia. Mikäli maakuntakaavassa osoitettu Rankin pohjoinen merialue rakennettaisiin tuulivoimatuotantoon, olisivat yhteisvaikutukset erityisesti maisemakuvaan saariston ja rannikon välisellä vyöhykkeellä suuret. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 66 6.1.3 Alue nro 8: Kakkuvuori / Haminanlahden itäosa, Hamina Alueen sijainti Tarkastelualue käsittää noin 1,5 km2 laajuisen osa-alueen (107), joka sijaitsee rannikolla Haminassa Suurniemen alueella, noin 1,5 km etäisyydellä Haminan satamasta suoraan itään. Alueen sijainti käy ilmi kohdistuskartalta (Kuva 14). Alueesta ei ole mm. pienen koon vuoksi laadittu tarkennettua tuulimallinnusta. Alueen yleiskuvaus Suurniemi on mantereesta merelle työntyvän niemi. Kohde sijaitsee niemen eteläkärjessä, jossa Kakkuvuoren kalliot kohoavat ympäristöään huomattavasti korkeammalle. Kohteen itäpuolella sijaitsee Muurainsuon ojitettu suoalue. Suurniemen alueella on jonkin verran loma-asutusta, myös itse kohdealueelle sijoittuu muutamia loma-asumuksia. Vakituinen asutus on keskittynyt Vilniemen kylän tuntumaan, ja ulottuu lähimmillään noin 500 m etäisyydelle kohteesta. Kohdealue on suosittua virkistysaluetta. Maankäyttö Taajamat ja niiden ympäristöt -maakuntakaavassa tarkastelualueelle on osoitettu MYaluetta (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja). Kohteen pohjoispuolelle on osoitettu taajamatoimintojen aluetta (A), virkistysaluetta (V) ja luonnonsuojelualuetta (SL). Kohteesta noin 1 km etäisyydellä lounaassa sijaitsevat saaret Pieni-Musta ja Ravaholma ovat Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa VRalueita (retkeily- ja ulkoilualue). Länsipuolen 1,5 km etäisyydellä sijaitseva Haminan satama on Haminan keskeisten alueiden oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa (vahvistettu 24.6.2004) LS-aluetta (satama-alue). Alueella on voimassa Vilniemen oikeusvaikutteinen osayleiskaava (vahvistettu 28.10.2009), jossa kohdealueelle on osoitettu kaavamerkinnät MU (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta), M (maa- ja metsätalousvaltainen alue), M-4 (maa- ja metsätalousalue, tämän ohella terveydenhoitoa palvelevien rakennusten reservialue) ja MY (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta). Osayleiskaavassa alueelle on osoitettu ulkoilureittejä ja aivan kohdealueen tuntumaan Selaviikkiin uimaranta-alue (VV-1). Suurniemen etelärantaan on kaavoitettu tontteja loma-asutukselle (RA ja RA-1). Kohdealueelle sijoittuu kolme muinaismuistoa; vartioaseman perustukset sekä kaksi tykkipatteria. Alueella sijaitseva Kakkuvuoren kallioalue on luokiteltu Kymen kallioalueinventoinnissa (Hamari et al. 1992) suojelun kannalta arvokkaaksi alueeksi. Vilniemen osayleiskaavan selostuksessa on todettu tuulivoimaloista seuraavaa: ”Yleiskaavan luonnosvaiheessa selvitettiin tuulivoimaloiden sijoittamista Suurniemen alueelle. Luontokohteet, luonnonsuojelualueet, ulkoilualueet, nykyinen loma-asuminen, suunnitellut asuntorakentamisen reservialueet, puuttuva infra ja maanomistajan kielteinen kanta eivät puoltaneet tuulivoimalavarauksia.” Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 67 Teknistaloudellinen arvio Korkeus merenpinnasta on tarkastelualueella keskimäärin 6,5 m mpy ja ympäröivän alueen korkeus 500 m vyöhykkeellä on 2,4 m mpy. Etäisyys lähimpään sähköasemaan (Jussilan MA) on 2,7 km. Valtatie 7, E18 (Kekkosenkatu) kulkee noin 4 km etäisyydellä pohjoispuolella ja Haminan keskustaan on matkaa muutamia kilometrejä. Alueella on vaihtelevaa pienipiirteistä mäkistä maastoa, ja osin pienten kumpareiden välissä on soistuvia painanteista. Rakentamisolosuhteet ovat vaihtelevat ja voivat paikoin olla huonot. Alueen tuuliolosuhteet ovat erinomaiset, Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 7,1-7,8 m/s. Alueen teknistä toteutettavuutta ei arvioida tämän selvityksen yhteydessä tarkemmin. Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Ympäristön loma-asutukseen on pääosin etäisyyttä vähintään 500 m. Melu- ja välkevaikutuksia tulisi jatkotarkastelussa tutkia tarkemmin. Kohdealueella ja sen kaakkoispuolella lähimmillään 500 m etäisyydellä sijaitseville loma-asumuksille voimalat voivat aiheuttaa vaikutuksia. Vilniemen alue on yleisesti suosittua ulkoilualuetta ja alueen edustan saaret (mm. PieniMusta ja Ravaholma) ovat virkistysalueita. Tällaisilla alueilla tuulivoiman vaikutukset voidaan kokea haitallisina. Suoria haittavaikutuksia virkistysalueisiin voi kohdistua esimerkiksi melun tai välkkeen takia, mutta näitä vaikutuksia pystytään vähentämään mm. tarkkaan suunnitellun sijoituksen avulla. Välkevaikutukset ovat luonteeltaan usein lyhytaikaisia. Mikäli tarkastelualueella käynnistyy tuulivoimahankkeen tarkempi suunnittelu, aluetta voidaan jatkossa rajata pienemmäksi kaavassa osoitetun asutuksen ja siihen kohdistuvien vaikutusten perusteella. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on kuvattu tämän raportin luvussa 5.3. Alueen tarkemmassa suunnittelussa tulee ottaa erityisesti huomioon tarkastelualueella sijaitseva Kakkuvuoren arvokas kallioalue. 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Alueen tuntumassa sen pohjois-, koillis- ja itäpuolella sijaitsee Natura- ja IBA-alueita. Nämä voivat rajoittaa tuulivoimarakentamista alueella, sillä niillä levähtävät linnut ovat vaarassa törmätä tuulivoimaloihin, ja tuulivoimaloilla voi olla lintuja karkottava vaikutus. Yleisesti lintudirektiivin (SPA) perusteella suojelluille Natura-alueille ja FINIBA- tai IBA-alueille olisi suositeltavaa osoittaa 0,5-1 km suojaetäisyys tuulivoimaloihin. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 68 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen tyypillisiä yleisiä vaikutuksia mm. alueja yhdyskuntarakenteeseen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9. Aluerakenteellisesti tarkastelualueen osoittaminen tuulivoimatuotantoon muodostaisi yhdessä Haminan sataman kanssa hieman nykyistä laajemman teollisuus- ja satamaaluekokonaisuuden. 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Tarkastelualueelle sijoitettavat tuulivoimalat näkyisivät merialueella pitkälle, sillä näkymälinjoja katkaisevia elementtejä ei ole. Toisaalta tarkastelualueen länsipuolen satamatoiminnot 1,5 km etäisyydellä ovat muokanneet maisemaa mereltä katsottuna teolliseksi ja näin ollen tuulivoimankin voitaisiin katsoa soveltuvan laajempaan kokonaisuuteen. Läheisiltä virkistyskäytössä olevilta saarilta avautuu suoria näkymiä tuulivoimaalueelle, mikä aiheuttaa maisemakuvallisia vaikutuksia. Suoria virkistystoimintaa häiritseviä vaikutuksia ei tuulivoimarakentamisen myötä kuitenkaan synny, ja voimalat asettuisivat etelästä tarkasteltuna osaksi Haminan sataman raskaan infrastruktuurin muokkaamaa maisemakuvaa.. Tarkastelualueen itä- ja pohjoispuolelle sijoittuvat loma-asukkaat voivat kokea tuulivoimarakentamisen aiheuttamat muutokset maisemakuvassa häiritsevinä. Tuulivoimarakentamisen sijoittamisessa tulee erityisesti ottaa huomioon Kakkuvuoren kallioalueen maisemallinen ja geologinen arvo. Muinaismuistot suunnittelussa. tulee ottaa huomioon Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 voimaloiden sijainnin tarkemmassa 69 6.1.4 Alue nro 11: Matinmäki (Harvajanniemen pohjoisosat), Virolahti-Hamina Kuva 19 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Virolahden ja Haminan Matinmäen alueella, yleiskuva. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 70 Alueen sijainti Tarkastelualue (osa-alue 147) koostuu rannikkoalueesta Harvajanniemen pohjoisosassa. Alue sijoittuu pääosin Virolahden kuntaan ja osittain Haminan kaupunkiin alueen länsireunalla. Kohde sijaitsee noin 14 km etäisyydellä Haminan keskustasta, Virolahden keskustaan matkaa on yli 20 km. Alueen yleiskuvaus Matinmäki sijoittuu Harvajanniemen pohjoisosaan. Alue on merenrannikkoa ja sen maasto on voimakkaasti luoteis-kaakkoissuuntaista. Kohdealue on melko metsäistä, osittain soista ja myös peltoalueiden halkomaa. Alueen edustalla sijaitsevat Pyötsaaren ja Kuorsalon suurikokoiset saaret. Ympäröivillä rannikkoalueilla sekä tarkastelualueen eteläpuolella merialueen edustan saarilla on runsaasti loma-asutusta. Vakituinen asutus keskittyy mm. Kyöperikin, Tompurinmäen ja Vanhakylän asutuskeskittymiin, lähimmillään noin 1 km etäisyydelle tuulivoiman tarkastelualueesta. Maankäyttö Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa alueen pohjoisosaan on merkitty maa-ainesten ottoalue (EOm). Alueella on myös yksittäinen muinaismuisto, pronssikautinen hautapaikka. Alueen länsipuolen rannikko on merkitty kaavamerkinnällä MY (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla erityisiä ympäristöarvoja) ja merkintä ulottuu hyvin pieneltä osin kohdealueelle. Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa Harvajanniemen eteläkärki on merkitty tuulivoimatuotannolle soveltuvaksi alueeksi. Alueelle ei ole toteutettu hankkeita. Tähän ovat syynä arviolta mm. alueen suuri etäisyys sähköverkosta, tv-alueen pieni koko sekä asutuksen läheisyys. Tässä selvityksessä on päädytty tutkimaan laajempaa pohjoiseen sijoittuvaa kokonaisuutta lähempänä sähköverkkoa, mahdollisesti korkeilla voimalaitoksilla toteutettuna. Nyt tarkasteltavalla alueella saattaa olla myös vähemmän vaikutuksia kuin Harvajanniemen eteläkärjen tuulivoima-alueella. Alueen pohjoisosan läpi kulkee osuus Suuresta Rantatiestä, joka on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Tie on yksi Suomen tärkeimmistä historiallisista maantieyhteyksistä. Se on kehittynyt tiettävästi jo 1300luvulla yhdistämään Suomen keskeisiä hallinto- ja linnakeskuksia Turkua ja Viipuria (RKY 2009). Alueesta minimissään noin 1,5 km etelään sijaitsee Kuorsalon valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Pohjoispuolella, kapeimmillaan noin 250 m etäisyydellä tuulivoima-alueesta sijaitsee Pyölinjoen (Kattilainen-Klamila) maakunnallisesti arvokas maisema-alue. Kohteen eteläkärkeen rajautuu maakuntakaavassa arvokkaaksi geologiseksi muodostelmaksi luokiteltu Manstuolin harjualue. Alueella on maakuntakaavassa myös merkintä pohjavesialueesta. Teknistaloudellinen arvio Korkeus merenpinnasta on tarkastelualueella keskimäärin 13,5 m mpy ja ympäröivän alueen korkeus 500 m vyöhykkeellä on 11,4 m mpy. Etäisyys lähimpään sähköasemaan (Laurila) on 9,3 km. E18 kulkee noin 3 km päässä pohjoisessa ja sieltä johtaa Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 71 kohdealueella yleisen tien kautta joitakin yksityisteitä. Haminan keskusta on lähin suuri keskus ja sinne on matkaa noin 3,5 km. Alueella on vaihtelevaa pienipiirteistä mäkistä maastoa, ja osin pienten kumpareiden välissä on soistuvia painanteista. Rakentamisolosuhteet ovat vaihtelevat ja voivat paikoin olla huonot. Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,78,3 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan tuulennopeuden voimalakohtainen vaihteluväli on alueella 100 m korkeudella 6,6 – 7,6 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 18 voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 54 MW. Huipunkäyttöaika on 3000-3700 h/a (100 m napakorkeus). Aluekokonaisuutta voidaan jatkosuunnittelun yhteydessä tutkia pohjoiseen. Alueella ei ole juurikaan sijoittelua rajoittavia tekijöitä. jatkettavaksi Alueen lähellä ei sijaitse 110 kV verkkoja. Lähin sähköasema on 15 km päässä luoteessa ja tämä sähköasema ei sijaitse rengasverkossa. Fingridin 110 kV rengasverkko sijaitsee yli 20 km etäisyydellä. Tuulipuiston verkkoliityntää varten on rakennettava pidempi 110 kV liittymisjohto kuin muissa tämän selvityksen puistoissa ja sähköverkkoonliitynnän kustannukset ovat siten muita kohteita suhteellisesti korkeammat. Kuva 20 Alue 11, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 72 Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Tarkastelualueen lähistön ranta-alueilla sijaitsee melko runsaasti loma-asutusta. Pysyvä asutus sijoittuu hieman kauemmaksi alueen itäpuolelle 1-2 kilometrin etäisyydelle. Ympäristön loma-asutukseen on pääosin etäisyyttä vähintään 500 m. Melu- ja välkevaikutuksia tulisi jatkotarkastelussa tutkia tarkemmin. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on kuvattu tämän raportin luvussa 5.3. Kohteen eteläkärkeen rajautuu maakuntakaavassa arvokkaaksi geologiseksi muodostelmaksi luokiteltu Manstuolin harjualue. Alueen arvot tulee ottaa tarkemmassa sijoitussuunnittelussa erityisesti huomioon. 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Valtaosa muuttavista arktisista hanhista kääntyvät juuri näillä main keväällä koilliseen ja syksyllä lounaaseen, jolloin pitkänomaisesti hanhien lentosuuntaan nähden kohtisuoraan sijoittuva tuulivoimarakentaminen voi muodostaa esteen hanhille ja siten aiheuttaa törmäysriskin. Hanhet voivat kuitenkin kiertää tuulivoimalat molemmilta puolilta. Alueen eteläpuolella arktiset muuttajat, mm. osa hanhista, uikuista ja sukeltajasorsista, levähtävät Tammionselällä ja Harvajanselällä joten näiltä alueilta sisämaahan mahdollisesti suuntautuvat muuttoreitit ja näiden sijoittuminen suhteessa tuulivoimaalueeseen tulee selvittää alueen jatkosuunnittelussa. Levähdysalue sijoittuu lähimmillään noin 2 km etäisyydelle tarkastelualueesta. Tuulivoima-alueen eteläosasta on tiedossa yksi kalasääsken pesäpaikka ja toinen pesäpaikka sijaitsee aivan alueen pohjoispuolella, mutta kalasääskellä on tyypillisesti useita vaihtopesiä. Alustavan arvion perusteella tuulivoimarakentaminen alueella ei aiheuta merkittäviä haittavaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle. 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9. 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Lähistöllä, tarkastelualueesta lounaaseen sijaitseva Kuorsalon saari on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö. Vastarannalle, noin 1,5-3 km etäisyydelle sijoittuvat tuulivoimalat näkyisivät selkeästi Kuorsalon saarelle ja saattaisivat paikallisesti aiheuttaa maisemavaikutuksia. Suurin osa Kuorsalon loma-asutuksesta sijaitsee saaren koilliseen avautuvalla rannalla, jonne tuulivoimalat näkyisivät selvästi. Kuorsalon Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 73 alueen arvo maisema- ja kulttuuriympäristökokonaisuutena ei kuitenkaan heikkenisi merkittävästi. Tarkastelualueen vaikutukset muille läheisten merialueiden luonnon tai maiseman ja kulttuuriympäristön kannalta tärkeille saarille eivät ole merkittäviä. Etäisyys valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen, Tammion saareen on yli 7 km. Majasaaren – Rakin Kotkan luotojen virkistysalueet sijoittuvat yli 9 km etäisyydelle ja väliin jää useita näköesteitä. Pyölinjoki, Kattilainen-Klamila on maakunnallisesti arvokas maisema-alue, joka sijoittuu tarkastelualueen koillispuolelle. Alueella on laajoja peltoaukeita ja niihin liittyvää asutusta mutkittelevan tien varrella. Tuulivoimalat tulisivat näkymään ainakin osalle tätä maakunnallisesti arvokasta aluetta. Suurimmat vaikutukset olisivat lähinnä sijaitsevalla Sydänkylän alueella, josta peltoaukeiden yli avautuisi näkymiä suoraan tuulivoima-alueelle. Pohjoisesta Kattilaisista päin tarkasteltuna tuulivoimalat jäisivät melko etäälle ja sijoittuisivat alueelta katselusuuntaan nähden pitkittäin, jolloin voidaan olettaa vaikutusten jäävän melko vähäisiksi. Tarkastelualueen tuulivoimarakentamisella voi olla vaikutuksia Manstuolin arvokkaan kallioalueen maisemalliseen kokonaisuuteen. Suoria vaikutuksia geologisiin arvoihin ei kuitenkaan aiheudu. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 74 6.1.5 Alue nro 12: Purola, Pyhtää Kuva 21 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Pyhtään Purolan alueella, yleiskuva. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 75 Alueen sijainti Purolan alue (osa-alue 206) sijaitsee Pyhtään kunnassa, rannikon tuntumassa laajalla niemellä, Purolan kylän itäpuolella ja noin 8 km etäisyydellä Pyhtään Siltakylästä. Alueen yleiskuvaus Kohdealue on osittain metsäinen, mutta alueella ja ympäristössä on myös laajahkoja viljelyaukeita ja niihin liittyvää asutusta sekä muutamia pienempiä soita. Niemen eteläosissa on runsaasti avokallioita. Kaakkoispuolella (varsinaisen kohdealueen ulkopuolella) sijaitsevat Lovisteininvuoren-Tonttuvuoren arvokkaat kallioalueet. Lähistön vakituinen asutus on keskittynyt pääosin länsipuolelle Purolan ja Ylikylän kyliin sekä itäpuolelle Kiviniemen kylään. Asutus sijoittuu yleensä yli 500 m etäisyydelle kohdealueesta. Kuitenkin myös kohdealueen sisään jää muutamia yksittäisiä asuinpaikkoja. Loma-asutusta on keskittynyt eteläpuolen rannikkoalueille sekä edustan saarille melko runsaasti. Maankäyttö Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa alueen reunoille sijoittuu muutamia maaainesten ottoalueita (EOm) sekä eteläosaan yksi muinaismuistoksi merkitty kivi- ja/tai pronssikautinen asuinpaikka. Pyhtään kunnalla ei ole tiedossa erityisiä aluevaraustarpeita kohdealueen maankäytölle. Kohteen kaakkoispuolelle noin 300 m etäisyydelle sijoittuu maakuntakaavaan merkitty Lovinsteininvuoren-Tonttuvuoren arvokas geologinen muodostelma. Se on myös Kymen kallioalueinventoinnissa (Hamari et al. 1992) luokiteltu suojelun kannalta arvokkaaksi kohteeksi. Lisäksi kohteen läheisyyteen sijoittuvat Kymen kallioalueinventoinnissa mainitut Köyrikallio ja Kokkovuori, joita ei kuitenkaan ole luokiteltu suojelun kannalta arvokkaiksi. Teknistaloudellinen arvio Kohdealueella korkeus merenpinnasta on keskimäärin 15 m mpy. Ympäröivällä 500 m vyöhykkeellä korkeus on 16,5 m mpy. Alueen pohjoiskärki ulottuu aivan tien E18 tuntumaan, jolta johtaa suunnittelualueelle muutamia yksityisteitä. Lähin suurempi keskus on Kotka noin 15 km etäisyydellä. Kyseessä on laaja aluekokonaisuus, jolla on rakentamisolosuhteiltaan vaihteleva maaperä. Alueella on paljon kallioisia selänteitä, joilla perustamisolosuhteet ovat hyvät. Alueelle sijoittuu myös muutamia soita. Tarkemman suunnittelun yhteydessä määritellään parhaat sijaintipaikat tuulivoimaloille. Tuuliatlaksen mukaan kohdealueen tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,8-7,5 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan tuulennopeuden vaihteluväli sijoitussuunnitelman mukaisilla tuulivoimalapaikoilla on 6,1 – 7,2 m/s 100 m korkeudella ja 150 m korkeudella 7,8 m/s. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 76 Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 13 voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 39 MW. Tuotantoarvio on 2300-2550 h/a laskettuna 100 m napakorkeudella. Tuulimallinnuksen mukaan tuulisuus muuttuu voimakkaasti siirryttäessä alueen pohjoisosista kohti rannikkoa. Laskennallinen tuotanto sisämaassa on noin 30 % alhaisempi kuin lähempänä rannikkoa Alueen eteläosassa tuuliolosuhteet ovat edullisimmat, mutta tällä alueella asutus rajoittaa suunnittelua huomattavasti. Sen sijaan sijoittelua rajoittavia teitä tai sähkölinjoja ei esiinny. Tuulipuiston liittämiseksi sähköverkkoon on olemassa erilaisia mahdollisuuksia. Puiston lähettyvillä kulkee 20 kV jakeluverkko, mutta paikalliseen jakeluverkkoon ei voi liittyä esim. 40 MW tuotantoteholla. Noin 6 kilometriä puiston keskipisteestä pohjoiseen Myllykylässä sijaitsee Kymenlaakson Sähköverkko Oy:n 110 kV sähköasema. Pyhtään keskustan pohjoispuolella noin 9 km etäisyydellä sijaitsee 110 kV sähköasema, jonka omistaa Kymenlaakson Sähköverkko Oy. Noin 10 kilometriä puiston keskipisteestä pohjoiseen sijaitsee Länsikylän 110 kV sähköasema. Kymenlaakson Sähköverkko Oy:n mukaan puisto voidaan liittää 110 kV sähköverkkoon esimerkiksi Siltakylän sähköasemalla, jonne puistosta on matkaa noin 5 km. Kuva 22 Alue 12, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 77 Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Tarkastelualueen eteläpuolella sijaitsee kohtalaisen runsaasti loma-asutusta; eniten pysyvää asutusta sijaitsee kohteesta suoraan länteen. Loma-asutuksesta katselusuunta avautuu merelle ja tuulivoimalat jäävät alueen taakse, joten visuaaliset vaikutukset eivät ole merkittäviä. Tarkastelualueen edustan saarilta katsottuna voimalat kuitenkin näkyisivät pohjoisen suunnalla melko selkeästi. Tuulivoimaloilla voi olla melu- ja välke vaikutuksia erityisesti muutamiin kohdealueen sisäpuolelle jääviin asuinpaikkoihin. Ne tulee huomioida erityisen hyvin jatkotarkastelussa. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on kuvattu tämän raportin luvussa 5.3. Tarkastelualueen läheisyydessä on geologisesti arvokkaita kohteita, mutta niihin ei kohdistu suoria vaikutuksia. 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Alustavan arvion perusteella tuulivoimarakentaminen alueella ei aiheuta merkittäviä haittavaikutuksia mm. linnustoon. Alue on laaja kokonaisuus, jonka eteläosa saattaa sijaita lintujen lentoreitillä. Alueen eteläosassa sijaitsee kalasääsken pesäpaikka, mutta kalasääskellä on runsaasti vaihtopesiä tällä seudulla. Rannikon tuntumassa olevat laajat kallioalueet ovat petolintujen kannalta riskialttiita paikkoja tuulivoimarakentamisen sijoittamiselle. Kyseinen kohde sijoittuu kuitenkin arvokkaiden kallioalueiden ulkopuolelle. 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen tyypillisiä vaikutuksia mm. alue- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9. 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Aivan tarkastelualueen tuntumaan ei sijoitu valtakunnallisesti arvokkaita maisemaalueita tai rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Tarkastelualueesta pohjoiseen, lähimmillään vajaan kahden kilometrin etäisyydellä sijaitsee maakunnallisesti arvokas Länsikylän-Myllykylän maisema-alue laajoine peltoaukeineen, joiden keskellä virtaa Siltakylänjoki. Tuulivoimarakentaminen ei kuitenkaan arvion perusteella heikennä maakunnallisesti arvokkaan alueen maisemallista kokonaisuutta, sillä voimalat jäisivät valtatien ja sen eteläpuoleisten metsäalueiden taakse kohtalaiselle etäisyydelle eivätkä näin ollen vaikuttaisi Siltakylän-Myllykylän lähimaisemaan. Rannikon tuntumassa tuulivoimalat näkyvät esteettä meri- ja saaristoalueille. Mikäli aluetta rajataan eteläosassa mm. luontoperustein esitettyä pienemmäksi, näkyvyyden merkitys eteläisen saariston suuntaan vähenee. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 78 Länsipuolisen Purolan kylän maisemaa hallitsee avoin maatalousmaisema. Näiltä peltoaukeilta tuulivoimalat voivat paikoin näkyä selkeästi. Samoin kohdealueen sisäpuolelle jäävät avoimet peltoalueet avaavat näkymälinjoja, joiden myötä tuulivoimaloiden maisemavaikutukset kohdistuvat laajemmalle alueelle. Sijaintipaikkojen huolellisella suunnittelulla voidaan maisemahaittoja vähentää. Lovistenvuoren-Tonttuvuoren arvokkaalta kallioalueelta käsin tuulivoimalat eivät todennäköisesti tule näkymään, sillä voimalat jäävät näkymiä katkaisevan metsikön taakse. Kauempaa tarkasteltuna laajamittainen tuulivoimarakentaminen tarkastelualueella saattaa kuitenkin jonkin verran vähentää Tonttuvuoren kallioalueen maisemallista merkittävyyttä korkeiden teollisten rakennelmien myötä. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 79 6.1.6 Alue nro 13: Struka, Pyhtää Kuva 23 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Pyhtään Strukan alueella, yleiskuva Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 80 Alueen sijainti Tarkastelualue koostuu yhdestä osa-alueesta (293) ja sijaitsee Pyhtään kunnassa, valtatien 7 (E18) ja Purolanlahden välisellä alueella. Itäpuolella sijaitsevaan Pyhtään Siltakylään on matkaa noin 2 km ja lännessä alue rajoittuu Pyhtään kirkonkylään. Alueen yleiskuvaus Alue on pääosin metsäistä ja soista aluetta. Asutusta on ympäristössä jonkin verran, pääosin länsi- ja itäpuolella. Kymijoki virtaa länsipuolella aluetta ja sitä ympäröivä Kymijokilaakso on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Maankäyttö Pääosalla tarkastelualuetta ei ole maakuntakaavan aluevarausmerkintöjä. Tarkastelualueen pohjoisosassa on yksi muinaismuisto, kivikautinen asuinpaikka. Länsipuolelle alueen ulkopuolelle rajautuu Kymijoenlaakson valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Kohdealueen pienelle osalle sijoittuu länsipuolella maaseutu ja luonto maakuntakaavaan merkitty pohjavesialue. Mm. maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa alueen eteläosassa on merkintä maakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta (Strukan metsäalue), ja eteläpuolelle rajautuvalla Santaniemenselällä sijaitsee 2 Natura-aluetta (SantaniemenselkäTyyslahti/SPA-direktiivi sekä Koukkusaari/SCI-direktiivi) sekä lintuvesien suojeluohjelma. Kohdealueen reunamilla on paikoin hyvin pieneltä osalta voimassa Kymijoen länsihaarojen osayleiskaava, jossa kaavamerkintänä on M tai M-1 (maa- ja metsätalousvaltainen alue). Pyhtään kunnalla ei ole tiedossa erityisiä aluevaraustarpeita kohdealueen maankäytölle. Kohdealue rajoittuu kuitenkin lännessä Pyhtään kirkonkylän taajaman laajenemissuuntaan. Teknistaloudellinen arvio Korkeus merenpinnasta on tarkastelualueella keskimäärin 19 m mpy. Ympäröivällä alueella 500 m vyöhykkeellä korkeus on 16,5 m mpy. Lähin sähköasema sijaitsee Pyhtäällä 2,1 km etäisyydellä. Aivan alueen pohjoisrajalla kulkee tie E18, jolta johtaa alueelle yleinen tie ja yksityisteitä. Alueen rakentamisolosuhteet ovat vaihtelevat. Alueella on laajalti soita, suurimpana Hevossuo, ja rakentamisessa tulee tarkastella alueen maaperää tarkemmin. Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,77,5 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan tuulennopeuden voimalakohtainen vaihteluväli on alueella 100 m korkeudella 6,3 – 7,1 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 12 tuulivoimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 36 MW. Huipunkäyttöaika on 2300-2900 h/a (100 m napakorkeus). Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 81 E18-väylä halkoo alueen pohjoisosan. Alueen itäosan halki kulkee tie, jonka ympärille on jätettävä suojavyöhyke. Asutuksen läheisyys estää tuulivoimaloiden sijoittelun tarkastelualueen reunoille. Alueen pohjoispuolella kulkee Fingridin 110 kV johto ja suoraan johtoon liittyminen ei liene mahdollista puiston suuren tehon vuoksi. Lähimmät 110 kV sähköasemat sijaitsevat Pyhtäällä ja Ahvenkoskella, joihin liittyminen on todennäköisesti mahdollista. Kuva 24 Alue 13, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Yksittäisten asuinrakennusten välimatka on kohdealueeseen nähden paikoin hyvin lyhyt, alle 500 m. Pääosin etäisyyttä asutukseen on yli 500 m. Melu- ja välkevaikutukset tulee ottaa tarkemmassa sijoitussuunnittelussa huomioon. Yksittäisenä kohteena alueen tuulivoimarakentaminen ei aiheuta välttämättä merkittäviä vaikutuksia asutukselle. Jos tuulivoimaloita sijoitetaan myös lähiseutujen kohteiden 2 ja 12 alueelle, saattavat niiden yhteisvaikutukset kasvaa merkittäviksi. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 82 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on kuvattu tämän raportin luvussa 5.3. 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Alueen eteläpuolella sijaitsee Natura-alueita sekä lintuvesien suojeluohjelma-aluetta. Mm. alueen lounaispuolella sijaitseva matala Tyyslahti on luonnonsuojelualue sekä linnustoarvojensa takia suojeltu Natura-alue (SPA) ja viereinen Santaniemenselkä maakunnallisesti arvokas lintualue. Santaniemenselän saarella on suuri harmaahaikaran pesimäyhdysknta, ja alueella on pesinyt monina vuosina myös äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu haarahaukka. Tuulivoiman tarkastelualueen eteläosa ei ole linnuston kannalta tuulivoimarakentamiselle edellytyksiltään hyvin soveltuva. Yleisesti lintudirektiivin (SPA) perusteella suojelluille Natura-alueille ja FINIBA- tai IBA-alueille olisi suositeltavaa osoittaa esimerkiksi 0,5-1 km suojaetäisyys tuulivoimaloihin. 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9. 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Alueen eteläosassa sijaitsee maakunnallisesti arvokas maisema-alue Strukan metsäalue, joka kuitenkin nyt on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Kohteen länsipuolella sijaitsee valtakunnallisesti arvokas Kymijoenlaakson maisema-alue. Tuulivoimaloiden voidaan arvioida aiheuttavan jonkin verran visuaalisia vaikutuksia molemmille maisemaalueille. Länsipuolisen Kymijokilaakson maisema-alue on pääosin avointa viljelysmaisemaa ja paikoitellen tuulivoimalat näkyisivät sinne hyvinkin selkeästi. Toisaalta Kymijokilaakson maisema-alue on hyvin laajalle ulottuva kokonaisuus, josta valtaosaan tuulivoimarakentaminen ei näkyisi. Tarkempien sijaintipaikkojen suunnittelun yhteydessä voidaan merkittävimpiä vaikutuksia lieventää. Metsäinen ympäristö katkaisee monin paikoin näkymiä lähialueille ja siten lieventää haitallisia maisemavaikutuksia. Kohteen eteläisimmät osat suositellaan rajattavaksi jatkotarkastelun ulkopuolelle mm. maisemaan ja luontoon liittyvien rajoitteiden vuoksi. Alueella sijaitsevat muinaismuistot ovat yksittäisiä kohteita ja niihin tuulivoimarakentamisella ei todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta. Muinaismuistot tulee ottaa tarkemmassa suunnittelussa huomioon. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 83 6.1.7 Alue nro 15: Myllykylä-Valkjärvensuo, Kotka-Pyhtää Kuva 25 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Pyhtään Strukan alueella, yleiskuva Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 84 Alueen sijainti Laaja, yli 30 km2 kokoinen tarkastelualue (osa-alue 112) sijaitsee Kotkassa ja Pyhtäällä, valtatien 7 (E18) pohjoispuolella. Pyhtään keskustaan on matkaa lyhimmillään noin 10 km. Alueen yleiskuvaus Tarkastelualue on pinta-alaltaan laaja, pääosin metsäinen alue, joka sisältää myös useita suoalueita. Ympäristön asutus sijoittuu pääosin vähintään 500 m päähän kohdealueen rajoista. Alueen sisälle jää muutama pienialainen asutuskohde. Koillisosassa aluetta sijaitsee Kotkan Heinsuon kaatopaikka. Maankäyttö Taajamat ja niiden ympäristöt -maakuntakaavassa länsipuolella aluetta on kaavamerkinnät M (maa- ja metsätalousvaltainen alue), MY (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla erityisiä ympäristöarvoja) sekä kaakkoisnurkassa EJ (jätteenkäsittelyalue eli Kotkan Heinsuon kaatopaikka) ja T (teollisuus- ja varastoalue). Pohjoispuolella kohdealueella sijaitsee arvokas geologinen muodostuma (Kananiemenharju) sekä pohjavesialue. Alueen eteläosiin sijoittuu kaksi Kymen kallioalueinventoinnissa mainittua kohdetta, Pertonvuori ja Kukkarsaarenko, joita ei ole luokiteltu suojelun kannalta avokkaiksi alueiksi. Pohjoisessa alue rajautuu Valkmusan kansallispuistoon. Valkmusan kansallispuiston alue on suojeluohjelmakohde (kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelma), FINIBA-alue (kriteerilaji kurki) sekä Maaseutu- ja luonto -maakuntakaavan luonnonsuojelualue (SL) ja Natura-alue (SCI). Länsipuolelle aluetta, noin 500 m etäisyydelle kohdealueen rajoista jää maakunnallisesti arvokas maisema-alue, Pyhtään Länsikylä-Myllykylä. Kohdealueen lähistössä on tutka, mutta tämän hetken tietojen perusteella tutkan suojaetäisyydet eivät rajoita alueen tarkastelua tuulivoimarakentamiseen. Alueen sisällä sijaitsee laaja turvetuotantoalue, jota olisi mahdollista hyödyntää tuulivoimatuotantoon. Teknistaloudellinen arvio Tarkastelualueella korkeus merenpinnasta on keskimäärin 29 m mpy ja ympäröivällä 500 m vyöhykkeellä 21,7 m mpy. Lähin sähköasema on Pernoonkoski 1,6 km etäisyydellä. E18 kulkee eteläpuolella noin 1 kilometrin etäisyydellä ja siltä johtaa alueelle yksityisteitä. Myös muutama suurempi tie kulkee kohdealueen itäpuolella (Vastilantie 3562) ja länsipuolella (Harjuntie). Lähin suurempi keskus on Kotka, joka sijaitsee noin 8 km etäisyydellä. Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,4-7 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen perusteella keskimääräinen tuulennopeus tuulipuiston alueella 100 m korkeudella on 6,1 m/s ja 150 m korkeudella 7,1 m/s. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 85 Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 36 tuulivoimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 108 MW. Huipunkäyttöaika on 2000-2250 h/a 100 m napakorkeudella ja 2700-3400 h/a 150 m napakorkeudella. Sijoitussuunnittelussa on huomioitava alueen poikki kulkevat kolme erillistä sähkölinjaa. Niiden ympärille on jätettävä suojavyöhyke. Eteläosan turbiinit tulisivat suunnitellun E18-moottoritien varteen. Alueen halki kulkee itä-länsisuunnassa Fingridin 400 kV voimajohto ja eteläpohjoisuunnassa kaksi 110 kV johtoa. Suunnitellun tuulipuiston ympärillä on useita sähköasemia, joihin puisto voisi liittyä. Suurimmat sähköasemat ovat Fingridin Kymi, Pernoonkoski, Kyminlinna ja Länsikylä. Fingridin mukaan suositeltava liityntäpiste on joko Pernoonkosken tai Kymin sähköasema. Alue on jossain määrin soista, mikä kasvattanee rakentamiskustannuksia. Aluetta on tarkennetun tuulianalyysin yhteydessä rajattu pienemmäksi suhteessa paikkatietoanalyysissä tunnistettuun alueeseen. Teknistaloudellisesti potentiaalisin osa kohteesta sijoittuu alueen eteläosaan, joka on myös ympäristön kannalta paras. Kuva 26 Alue 15, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 86 Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Alueen sisälle jääviin yksittäisiin asuinkohteisiin kohdistuu vaikutuksia; melua ja välkettä tulisi tutkia tarkemmassa suunnittelussa. Alustavan arvion perusteella alueen ulkopuolelle rajautuvaan asutukseen ei kohdistu merkittäviä haittavaikutuksia. Tarkastelualue rajautuu suoraan Valkmusan kansallispuiston alueeseen. Maakuntakaavassa on Valkmusan alueen poikki osoitettu itä-länsisuuntainen viheryhteystarve. Valkmusan alueen maisemalliseen kokonaisuuteen voi aiheutua tuulivoimarakentamisen myötä visuaalisia haittavaikutuksia. Virkistyskäyttöön tuulivoimarakentaminen ei kuitenkaan suoraan vaikuta. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on kuvattu tämän raportin luvussa 5.3. Tarkastelualueen sisäpuolelle jää geologisesti arvokkaita kohteita, mutta niihin kohdistuvat haittavaikutukset voidaan minimoida tarkemman sijoitussuunnittelun yhteydessä. 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Alueen pohjoispuolella sijaitsee Valkmusan kansallispuisto, joka on FINIBA-alue ja luontodirektiivin perusteella suojeltu Natura-alue. Alueen jatkotarkastelussa on otettava huomioon linnustovaikutukset ja mahdollisesti rajattava aluetta erityisesti pohjoisosasta. Kurjet levähtävät alueen pohjoispuolisilla arvokkailla lintualueilla, ja alueen jatkotarkastelussa on selvitettävä kurkien lentoreitit törmäysriskin arvioimiseksi. Tarvittaessa tulisi jättää kurkien lentosuunnat keväällä ja syksyllä vapaaksi tuulivoimarakentamisesta. Valkmusan ja viereisen Munasuon alueelta on tiedossa runsaasti kalasääsken pesäpaikkoja, mikä sekin puoltaa alueen rajaamista erityisesti pohjoisosasta. Yleisesti FINIBA- tai IBA-alueille olisi suositeltavaa osoittaa esimerkiksi 0,5-1 km suojaetäisyys tuulivoimaloihin. 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Ks. Yleiset vaikutukset, luku 5.6 ja 5.9. Nykyinen voimajohto kulkee Valkmusan alueella, ja voimajohdon linjaus tulee siirtää maakuntakaavan mukaiseksi siinä vaiheessa kun uusiminen on ajankohtaista. Tämä tulee ottaa huomioon tuulipuistosuunnittelun aikatauluun vaikuttavana tekijänä. Etelässä tulee ottaa huomioon E18-tien uuden linjaukseen varrelle osoitettu taajamarakenteen laajeneminen. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 87 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Kohdealueen itäpuolella on Kymijoen laakson valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Kyseinen alue on hyvin laaja kokonaisuus, jolle tarkastelualueen tuulivoimarakentaminen ei oletettavasti aiheuttaisi merkittäviä haittavaikutuksia. Länsipuolella sijaitseva maakunnallisesti arvokas Pyhtään Länsikylän-Myllykylän maisema-alue on avointa viljelysmaisemaa. Maisema-alueeseen voi kohdistua jonkin verran visuaalisia vaikutuksia. Maisema-alueen peltojen avoimet näkymät laajentavat tuulivoimaloiden näkyvyyttä ympäristöön. Kohdealueen ja arvokkaan maisema-alueen väliin jäävä metsä katkaisee osin näkymiä ja jossain määrin lieventää maisemavaikutuksia. Paikkatietoanalyysissä tunnistettu tarkastelualue rajautuu suoraan Valkmusan kansallispuiston alueeseen. Valkmusan alueen maisemalliseen kokonaisuuteen voi aiheutua tuulivoimarakentamisen myötä visuaalisia haittavaikutuksia. Virkistyskäyttöön tuulivoimarakentaminen ei kuitenkaan suoraan vaikuta. Mm. luonto- ja maisemaarvojne perusteella aluetta suositellaan rajattavaksi keskittyen alueen keski- ja eteläosia. Tarkennetun tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelman perusteella alueen keskellä sijaitsee kaksi asuinrakennusta ja yksi loma-asunto, joiden ympärille turbiinit tulisivat: tuulipuisto näkyisi näistä rakennuksista joka suunnassa, jolloin maisemavaikutukset olisivat merkittäviä. Tarkastelualueen eteläosassa kulkee E18-moottoritien linjaus, jonka ympäristöön olisi suositeltavaa sijoittaa tuulivoimaloita tarkastelualueen sisäpuolella, tien suoja-alueet huomioon ottaen. Tämä muodostaisi uudenlaista kaupunkikuvaa tien varteen. E18alueen laajemmassa kehittämisessä on käynnissä ns. Vihreä moottoritie -hanke, jota tuulivoimarakentaminen osaltaan tukisi. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 88 6.1.8 Alue nro 16: Suljento, Kotka-Kouvola Kuva 27 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Suljennon alueella (Kotka-Kouvola), yleiskuva Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 89 Alueen sijainti Tarkasteltava kohdekokonaisuus koostuu kahdesta pienestä osa-alueesta (44 ja 33) sekä yhdestä laajasta osa-alueesta (81). Alueet sijaitsevat Kymijoen itäpuolella, Kotkan keskustasta noin 15-20 km pohjoiseen ja noin 5-8 km Anjalankosken keskuksesta etelään ja kaakkoon. Alueet sijoittuvat Kotkan kaupungin alueelle, joskin hyvin pieni osa pohjoisessa sijoittuu Kouvolan kaupungin alueelle. Selvityksen edetessä on osa-alueet 33 ja 44 päädytty rajaamaan tarkastelun ulkopuolelle. Alueen yleiskuvaus Kohdealueista laajin (81) on pääosin soista ja metsäistä aluetta, paikoin esiintyy osin avokallioisia kohoumia ja louhikkoisia alueita. Alueen länsipuolella, lähimmillään noin 500 m etäisyydellä virtaa Kymijoki. Muut alueet ovat laajuudeltaan pienikokoisia, pääosin metsäalueita. Maankäyttö Laajalle kohdealueelle (paikkatietoanalyysin osa-alue 81) on Maaseutu ja luonto maakuntakaavassa merkitty pohjavesialue (pv) sekä itä-länsi-suuntainen viheryhteystarve. Kohteen itäosassa on joitakin maa-ainesten ottoalueita (EOm). Kohteen eteläpuolella on pieneltä osin voimassa taajamat ja niiden ympäristöt maakuntakaavan merkinnät M (maa- ja metsätalousvaltainen alue) ja V (virkistysalue). Länsipuolella kohdetta kulkee Kymijoki, ja Kymijoen laakso on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Länsipuolella noin 2 km etäisyydellä sijaitsee maakuntakaavaan merkitty arvokas geologinen muodostuma Vartioisvuori, joka on myös Kymenlaakson kallioalueinventoinnissa (1992) luokiteltu suojelun kannalta arvokkaaksi kohteeksi. Tarkastelualueen osa-alue 33 alueen koilliskulmassa on laajuudeltaan hyvin pieni. Se rajautuu eteläpuolella samoin pienehköön Rapakivenjärveen, joka on lintuvesien suojeluohjelmakohde, Natura-alue (SPA-direktiivi), yksityinen suojelualue sekä Maaseutu ja luonto -maakuntakaavan luonnonsuojelualue (SL). Alue nro 44 sijoittuu osin Vähävuoren arvokkaalle kallioalueelle. Teknistaloudellinen arvio Kohdealueella korkeus merenpinnasta on keskimäärin 73 m mpy ja ympäröivän alueen korkeus 500 m vyöhykkeellä 32,6 m mpy. Kymin sähköasema on aivan kohteen vieressä. E18 kulkee eteläpuolella noin 8 km etäisyydellä ja siltä johtaa alueelle mm. valtatie 15 (Kouvolantie). Lähin suuri keskus Kotka sijaitsee noin 16 km etäisyydellä. Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus alueella 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,3-7,1 m/s. Aluetta on teknisen tarkastelun yhteydessä rajattu toimivammaksi kokonaisuudeksi, mm. osa-alueet 44 ja 33 on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan tuulennopeuden vaihteluväli on alueella 100 m korkeudella 6,0 – 6,2 m/s. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 90 Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 11 tuulivoimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 33 MW. Huipunkäyttöaika on 1900–2500 h/a (100 m napakorkeus). Asuinrakennukset sekä tarkastelualueen läpi kulkevat sähkölinjat rajoittavat tuulivoimaloiden sijoittelua. Alueen itäosan läpi kulkee myös rautatie, joka osaltaan rajoittaa sijoittelua. Alue on melko soista. Selkeimmät suoalueet ovat huomioitavissa tuulivoimaloiden sijoittelussa. Alue 16 sijaitsee Fingridin 400 kV ja 110 kV johtojen risteyskohdassa ja alueen lähellä sijaitsee useita sähköasemia. Puiston verkkoonliittämiselle on useita vaihtoehtoja. Kuva 28 Alue 16, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Pienten osa-alueiden läheisyyteen ei sijoitu runsaasti asutusta. Osa-alueen 81 sisäpuolelle jää joitakin asuinrakennuksia, jotka tulee ottaa tarkemman hankesuunnittelun yhteydessä huomioon erityisesti melu- ja välkevaikutusten osalta. Länsipuolelle tarkastelualuetta Kymijoen rannoille sijoittuu loma-asutusta kohtalaisen runsaasti, välimatkaa alueeseen on vähäisimmillään 500 m. Loma-asutukseen saattaa kohdistua visuaalisia vaikutuksia, erityisesti tarkastelualueen länsireunalle sijoittuvien Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 91 voimaloiden myötä. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa on myös otettava huomioon melu- ja välkevaikutukset loma-asutukseen. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3. Alueesta noin 2 km länteen sijaitsee geologisesti arvokas muodostuma. Koska arvokas geologinen kohde sijoittuu tarkastelualueen ulkopuolelle, ei sen kallioperään kohdistu suoria vaikutuksia. 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Kohde 33 rajautuu lintudirektiivin perusteella suojeltuun Natura-alueeseen (SPA), suojeluohjelmakohteeseen ja luonnonsuojelualueeseen ja on syytä rajata pois tuulivoimalle soveltuvasta alueesta. Osa-alueen 81 koillisnurkka sijoittuu lähelle maakunnallisesti arvokasta lintujen levähdysaluetta. Tarkastelualueen laajuutta on teknisen tuulimallinnuksen yhteydessä rajattu. Muutoin tuulivoimarakentamisella ei lähtökohtaisesti ole merkittäviä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9. 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Tarkastelualue sijoittuu valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen, Kymijokilaakson läheisyyteen. Kyseinen arvokas maisema-alue on hyvin laaja kokonaisuus, joka edustaa Eteläisen viljelyseudun ja Kaakkoisen viljelyseudun vaihettumisvyöhykkeen poikkeuksellisen laajapiirteistä ja samalla vaihtelevaa viljelymaisemaa. Alueella on monia kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita. (mm. Ympäristöministeriö 1992) Tarkastelualueen länsipuolella Kymijoenlaakson valtakunnallisesti arvokas maisemaalue jää paikoin alle 300 m etäisyydelle. Maisema-alueeseen voi kohdistua vaikutuksia, kohteen länsireunalle sijoittuessaan tuulivoimalat saattavat aiheuttaa paikallisia muutoksia maisemakuvaan. Maisema-alueen ja tuulivoima-alueen väliin jäävä vyöhyke on kuitenkin pääosin metsän peitossa, jolloin puusto osin estää näkyvyyttä maisemaalueelle. Kymijoen laakson maisema-alue on laaja kokonaisuus, jonka arvot eivät merkittävästi heikkene lähialueilla tapahtuvan tuulivoimarakentamisen myötä. Kuitenkin jos sekä tarkastelu alue 16 että 15 toteutuvat laajamittaisina, tulee näiden alueiden väliin jäävään arvokkaan maisema-alueen osaan kohdistumaan maisemakuvallisia vaikutuksia. Alueita tulisikin tarkemman sijoitussuunnittelun yhteydessä arvioida kokonaisuutena. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 92 6.1.9 Alue nro 17: Suutari-Matarniemi, Kotka-Hamina Kuva 29 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Suutari-Matarniemen alueella (Kotka-Hamina), yleiskuva Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 93 Alueen sijainti Paikkatietoanalyysissä tunnistettiin useista laajalle levittäytyvästä alueesta muodostuva kohdekokonaisuus, joista keskeinen osa-alue (nro 73) on selvästi muita suurempi. Selvityksen edetessä on tarkastelualueen laajuutta rajattu ja tarkastelut on keskitetty osaalueisiin 73 ja 42 sekä näistä itään sijaitsevaan osa-alueeseen 32. Alueet sijaitsevat pääosin Haminan kunnassa, laajin keskeinen kohde 73 osin Kotkan puolella. Etäisyys on Haminan keskustasta noin 6-10 km luoteeseen. Tarkempi tarkastelu ja vaikutusten arviointi on keskitetty laajaan osa-alueeseen nro 73, josta on laadittu tuulimallinnus. Kallioisille kumpareille laajan peltoaukean pohjoispuolelle sijoittuvilla pienehköillä osa-alueilla 31 ja 32 voitaisiin jatkossa tarkastella yhdessä osa-alueen 38 kanssa pienemmän mittakaavan tuulipuiston toteuttamisen mahdollisuuksia. Tässä selvityksessä ei kyseisiä kohteita käydä läpi tarkemmin. Alueen yleiskuvaus Keskeinen tarkastelualue (kohde 73) on laaja ja pääosin havupuuvaltaista metsikköä. Metsikön seassa on runsaasti pieniä avokallioita sekä louhikkoa ja niiden välissä soisia painanteita. Eteläpuolella aluetta kulkee valtatie 7 (E18) ja länsipuolella Kouvolantie (tie nro 15). Alueen halki kulkee Haminan rata, joka yhdistää Haminan Kouvola-Kotka -rataan. Tarkastelualueen reunamilla on jonkin verran suhteellisen tiheää asutusta, mutta etäisyyttä on pääosin yli 500 m. Lähimpiä kyliä ja tilakeskuksia Kouvolantien tuntumassa tarkastelualueen länsipuolella ovat Matarniemi, Juurikorpi, Ylänummi ja Tavastila. Pienialainen kohde 42 on kallioinen kohouma havumetsäalueella. Alueella sijaitsee pieni louhos. Asutusta ei juuri ole lähituntumassa; lähimmät yksittäiset asuinrakennukset ovat noin kilometrin etäisyydellä. Maankäyttö Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa kohdealueella 73 on kaavamerkintä muutamista maa-aineisten ottoalueista (EOm) sekä Uuperinmäen alueella sijaitsevasta retkeily- ja ulkoilualueesta (VR). Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa on osalla tarkastelualuetta merkintä arvokkaasta geologisista muodostumasta (Suurikallio). Tarkastelualueen läpi on merkitty linjaus ylimaakunnalliselle patikointireitille, joka yhdistyy alueen luoteispuolella maakuntakaavassa osoitettuun viheryhteystarpeeseen. Koillisnurkassa on muutamia yksittäisiä muinaismuistoja (kivi- ja/tai pronssikautiset asuinpaikat). Osa-alue 42 on osittain maa-ainesten ottoalueella (EOm). Osa-alue 31 on maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa kaavamerkinnän MU (maa- ja metsätalousalue, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta) alueella. Laajan osa-alueen 73 osuu pieneltä osin valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle pohjoiskärjestään (Sippolanjoen ja Summanjoen laaksot). Osa-alueesta noin kilometrin etäisyydellä länteen sijaitsee kohtalaisen pienialainen maakunnallisesti arvokas maisema-alue (Ylänummi, Kotka). Teknistaloudellinen arvio Tarkastelualueen maastonkorkeus on keskimäärin 36 m mpy. Ympäröivällä 500 m vyöhykkeellä korkeus on keskimäärin 28 m mpy. Lähin sähköasema on osa-alueesta Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 94 riippuen Vehkajärvi tai Vehkalahti, molemmat reilun 6 km etäisyyksillä. E18 kulkee alueen eteläkärjen tuntumassa ja siltä johtaa alueelle mm. tie 371 (mm. Metsäkyläntie). Lähin suuri keskus on Hamina noin 7 km etäisyydellä. Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,2– 7,2 m/s. Alueen rakentamisolosuhteen ovat melko vaihtelevat. Alueella on paikoin suoalueita, joille tuulivoimarakentamisen sijoittaminen kasvattaisi kokonaisinvestoinnin kustannuksia. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan tuulennopeuden vaihteluväli sijoitussuunnitelman mukaisissa kohdissa on 100 m korkeudella 5,9 – 6,4 m/s. Tuulimallinnuksen ja alustavan sijoitussuunnittelun perusteella alueelle on mahdollista sijoittaa 15 tuulivoimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 45 MW. Huipunkäyttöaika on 1900-2600 h/a (100 m napakorkeus). Alueen läpi kulkevat rautatie sekä 400 kV ja 110 kV sähkölinjat, jotka rajoittavat voimaloiden sijoittelua. Alueen luoteiskulma olisi tuulisuudeltaan potentiaalinen, mutta aluetta ei ole tarkasteltu ensisijaisena alueena Suurivuoren arvokkaan kallioalueen vuoksi. Suunniteltu tuulipuistoalue sijaitsee Fingridin 110 kV johtojen risteyskohdassa ja puiston lähellä sijaitsee myös useita Kymenlaakson Sähkön sähköasemia. Puistolla on useita hyviä liityntämahdollisuuksia sähköverkkoon. Kuva 30 Alue 17, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 95 Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Tarkastelualueiden lähiympäristöt ovat pääosin melko vähäisessä määrin asutettuja. Laajimman osa-alueen 73 ympäristössä on tiiviimpää asutusta, johon etäisyyttä on pääsääntöisesti vähintään 500 m. Melu- ja välkevaikutuksia tulee jatkossa tarkastella alueilla, joilla asutusta on suhteellisen lähellä. Vaikutukset maakunnallisiin reitteihin (patikointireitti, viheryhteystarve) tulee erityisesti ottaa huomioon tarkemmassa suunnittelussa. Reitit ovat osa laajempaa maakunnallista kokonaisuutta. Tarkemmassa suunnittelussa tuulivoimalat tulee sijoittaa siten, että ne eivät vähennä reittien ja yhteyksien maakunnallista arvoa. Tuulivoimaloiden näkyminen maakunnallisille ja ylimaakunnallisille virkistysreiteille voi osaltaan luoda mielikuvaa Kymenlaakson maakunnan eräästä tavoitteesta profiloitua tuulivoimatuotantoa voimakkaasti kehittävänä maakuntana. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3. Alueella sijaitsee geologisesti arvokas maakunnallinen kohde (Suurivuori), joka on rajattu tuulimallinnuksen yhteydessä tarkemman sijoitussuunnittelun ulkopuolelle. Alueen kallioperään ei siten kohdistu suoria vaikutuksia. 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Osa-alueen 31 lähistöllä on luontodirektiivin perusteella suojeltu Natura-alue (SCI), joka ei rajoita tuulivoimarakentamista. Osa-alueen 73 tuntumassa on eri puolilla neljä tunnettua kalasääsken pesäpaikkaa. Osaalueen 73 koillisin osa rajautuu maakunnallisesti arvokkaaseen lintualueeseen Metsäkylän Suurijärvi ja Suuretniityt, jolla levähtää isojen lintujen kuten joutsenien ja hanhien lisäksi monipuolisesti sorsia ja kahlaajia. Tämä osa-alueen 73 koillisin osa ei sovellu hyvin tuulivoimarakentamiseen. Jatkossa on syytä selvittää Suurijärvellä levähtävien lintujen lentoreitit suhteessa tuulivoima-alueeseen ja arvioida tuulivoimarakentamisen vaikutuksia muuttaviin lintuihin. 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9. Alueen eteläosa sijoittuu E18-moottoritien kehityskäytävän alueelle, ja tälle alueelle olisi sekä aluerakenteen että kaupunkikuvan kannalta edullista sijoittaa tuulivoimaa, tien suoja-alueet huomioon ottaen. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 96 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Kohteen 73 koillisnurkkaan sijoittuu pieneltä osin retkeily- ja ulkoilualue, valtakunnallisesti arvokas maisema-alue sekä kaksi muinaismuistoa. Tällä alueella mm. tuulivoiman maisemavaikutukset voivat olla merkittäviä, ja alueen osa on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Tarkastelualue sijoittuu valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen, SippolanjoenSummanjoen laakson läheisyyteen sen länsipuolelle. Kyseinen arvokas maisema-alue on hyvin laaja kokonaisuus, joka edustaa Kaakkoisen viljelyseudun tyypillistä vaurasta viljelymaisemaa. Jokilaakso sijaitsee seudulle tyypillisessä murroslaaksossa, ja laajuudeltaan vaihtelevan jokivarren savikoille on keskittynyt asutusta ja viljelyä. Alueen asutuksella ja kulttuurihistorialla on pitkät juuret, ja alueelta on löydetty myös runsaasti kivikautisia kampakeraamisen ajan muinaisjäännöksiä. (mm. Ympäristöministeriö 1992). Tuulivoiman tarkastelualue on lähtökohtaisesti rajattu tämän valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen ulkopuolelle. Kooltaan maisema-alue on hyvin laaja kokonaisuus ulottuen pohjoisesta Kouvolan kunnan Sippolan ja Liikkalan kylistä aina Haminaan Summanlahdelle asti. Vaikka tuulivoimalat näkyisivät osalle aluetta esimerkiksi Reitkallin kylän tienoilla, eivät vaikutukset alueen kokonaisuuteen ja maisemallisiin tai kulttuurihistoriallisiin arvoihin ole merkittäviä. Tuulivoimarakentaminen tulisi näkymään tarkastelualueen länsipuolella sijaitseviin kyliin ja mm. Ylänummen maakunnallisesti arvokkaalle alueelle. Etäisyys varsinaisista tuulivoimalaitoksista asutukseen on pääsääntöisesti yli kilometrin, jolloin välittömät vaikutukset ovat vähäisiä. Näkymät kylien suunnalta itään muuttuvat selvästi rakennetummiksi, mutta muilla sektoreilla säilyy vapaita näkymiä. Tarkastelualueen ympäristössä on runsaasti metsää, joka voi monin paikoin katkaista näkymiä tuulivoimala-alueelle. Kouvolantien tuntumassa sijaitsevan asutuksen osalta tulee jatkosuunnitteluvaiheessa tarkastella mahdollisia yhteisvaikutuksia tarkastelualueiden 16 ja 17 osalta. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 97 6.1.10 Alue nro 20: Suurisuo-Huosiossuo-Ala-Pihlaja, Virolahti Kuva 31 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Virolahden Suurisuo-Huosiosuo-Ala-Pihlajan alueella, yleiskuva Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 98 Alueen sijainti Aluekokonaisuus koostuu paikkatietoanalyysissä tunnistetusta 13 pienialaisesta osaalueesta, jotka sijaitsevat Miehikkälän (osa-alue 26, osa-alueen 47 pohjoisosa) sekä Virolahden kuntien alueilla (osa-alueet 100, 97, 89, 86, 77, 71, 70, 67, 51, 53, 49, 47, 26). Pitkänomaisen tarkastelualueen eteläkärki ulottuu rannikolle Porolahden Ravijoenlahden äärelle ja pohjoiskärki sijoittuu siitä noin 15 km pohjoiseen. Teknisen tuulimallinnuksen yhteydessä alueen rajausta on tarkasteltu uudelleen kokonaisuutena, ja sijoitussuunnittelussa on keskitytty rannikon läheisyyteen ja valtatie 7:n tuntumaan Suurisuon – Huosiossuon – Ala-Pihlajan alueelle. Aluetta olisi kuitenkin tarkemman suunnittelun yhteydessä mahdollista jatkaa pohjoiseen Miehikkälän puolelle. Alueen yleiskuvaus Kohteet sijoittuvat suoalueille. pääosin havupuuvaltaisille metsäalueille, pienessä määrin Kohdealue nro 70 on pääosin havu- ja sekametsää. Metsäalueilla on jonkin verran kivikkoa ja pieniä avokallioalueita. Alueen itäreunalla on pieni ojitettu suoalue. Myös alueen lähiympäristö on pääosin metsää, joka on osin soistunutta. Corinemaankäyttöluokituksen mukaan 2 km etäisyydellä kohteesta alue on valtaosaltaan havumetsää, mukaan lukien vähäisessä määrin sekametsää, harvapuustoista metsää, peltoa ja pienipiirteistä maatalousmosaiikkia. Valtatie 7 kulkee kohdealueen eteläpuolella, ja alueella kulkee myös yksityisteitä. Lähin taajama on Virolahti. Valtatie 7 parannetaan tulevaisuudessa moottoritieksi (E18) välillä Hamina-Vaalimaa. Kohdealueen paikkeilla moottoritie tulisi kulkemaan muutamia kilometrejä nykyistä valtatietä pohjoisempana. Osan kohdealueesta läpi tulee yleissuunnitelman mukaan kulkemaan nykyisen valtatien ja uuden moottoritien yhdistävä tie. (Tiehallinto 2009). Maankäyttö Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa kohteet 77, 86, 89, 100 sijoittuvat osin tai kokonaan maa-ainesten ottoalueille (EOm). Kohde 97 sijoittuu maakuntakaavaan merkitylle geologisesti arvokkaalle muodostumalle (Sysimäki) sekä kahden maakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen väliin (Ravijoki, Harju, Pihlajajoki ja Virolahden kirkkomaisema). Kohteen 47 halki kulkee kapea Maaseutu ja luonto maakuntakaavan SL-alue (luonnonsuojelualue). Kohde 67 sijoittuu osin Salpalinjan valtakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön alueelle ja kokonaan Kuivakankaan geologisesti arvokkaalle harjualueelle (maakunnallisesti merkittävä) sekä pohjavesialueelle (pv). Suuria asutuskeskittymiä ei sijoitu kohdealueen tuntumaan, mutta lähialueilla on yksittäisiä kohteita. Alueen lähistölle on merkitty Maaseutu ja luonto -maakuntakaavaan (Ympäristöministeriö vahvistanut 14.12.2010) turvetuotantoalue (EOt). Maa-aineisten ottoalueiden ja tuulivoimarakentamisen suhdetta tulee jatkossa tarkastella tarkemmin. Virojoki-Vaalimaan oikeusvaikutteiselle osayleiskaavalle ollaan parhaillaan laatimassa muutosta ja laajennusta (kuulutettu vireille 27.5.2010). Kohdealue nro 70 sijoittuu osayleiskaavan laajennusalueelle. Kaavaluonnoksessa kohdealueella on kaavamerkinnät Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 99 M (maa- ja metsätalousvaltainen alue) ja M-1 (maa- ja metsätalousvaltainen alue, joka tarvittaessa voidaan käyttää teollisuus- ja varastorakentamiseen) sekä VU (urheilu- ja virkistyspalvelujen alue). VU-alueella sijaitsee nykyisellään ampumarata. Kohteen länsipuolelle noin 500 metrin etäisyydelle on merkitty matkailupalvelujen alue (RM) Salpalinjan (ks. maisema ja kulttuuriympäristö) kohdalle. Kaavaluonnoksessa kohdealueesta kaakkoon noin 200 metrin etäisyydellä on merkintä PK (palvelurakennusten alue), joka laajenee kohti etelää valtatien toiselle puolen teollisuusalueena (T). Tällä Vaahterikonkankaan alueella on jo ennestään teollisuusrakentamista. Teknistaloudellinen arvio Tarkastelualueen maasto kohoaa merenpinnan yläpuolelle keskimäärin 38 m mpy. Ympäröivällä 500 m vyöhykkeellä keskimääräinen korkeus on noin 28 m mpy. Lähin sähköasema on Virojoki, osa-alueesta riippuen 1,2 -7,2 km etäisyydellä. Alueen läpi kulkee E18, jolta puolestaan johtaa kohdealueille yksityisteitä. Maakuntakaavan mukainen uusi E18-linjaus sijoittuu tarkastelualueen kohdalla nykyisestä valtatiestä noin 4 km pohjoiseen. Aivan tarkastelualueen lähellä ei sijaitse suuria keskuksia, esim. Haminaan on etäisyyttä yli 20 km. Tarkastelualueen korkeusolosuhteet vaihtelevat välillä 37 ja 55 m mpy. Keskimäärin korkeus alueella on 49 m mpy ja korkeus ympäröivästä alueesta 500 metrin vyöhykkeellä noin 8,8 m. Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,37,1 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan tuulennopeuden vaihteluväli sijoitussuunnitelman mukaisilla tuulivoimalapaikoilla 100 m korkeudella on 6,3 m/s ja 150 m korkeudella 7,0 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 25 voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 75 MW. Tuotantoarvio on 2050-2300 h/a 100 m napakorkeudella ja 2800-3400 h/a 150 m napakorkeudella. Mallinnuksessa on havaittu melko suuri tuulisuuden muutos siirryttäessä rannikon läheltä sisämaahan päin. Laskennallinen tuotanto sisämaassa on noin 20 % alhaisempi kuin lähempänä rannikkoa. Suunniteltu E18-moottoritie kulkee alueen pohjoisosien halki. Soveltuvaksi arvioitu aluekokonaisuus on pirstaleinen, joten tuulimallinnuksen yhteydessä aluetta on tarkasteltu myös paikkatietoanalyysissä tunnistettujen parhaiden kohteiden ulkopuolelta yhtenäisenä kokonaisuutena. Suhde asutukseen ohjaa tuulivoimaloiden sijoittelua koko alueella. Tuulipuistosta noin 15 km etäisyydellä pohjoisessa kulkee Fingridin 110 kV johto. Suur-Miehikkälässä sijaitsee Kymenlaakson Sähköverkko Oy:n 110 kV sähköasema. Suur-Miehikkälän sähköasemalta lähtee Kymenlaakson Sähköverkko Oy:n 110 kV johto etelään ja johto päättyy Virolahden luoteisosassa sijaitsevaan sähköasemaan (Yläpää). Kymenlaakson Sähkön mukaan tuulipuisto voidaan liittää Suur-Miehikkälän ja Virojoen väliseen 110 kV johtoon. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 100 Tarkastelualueella on melko laajoja suoalueita, joten rakentamisolosuhteet voivat paikoin olla huonot. Tarkastelualuetta saattaisi olla mahdollista jatkaa tai painottaa E18-kehityskäytävän suuntaisesti. Tämän selvityksen ja muiden alueella käynnissä olevien hankkeiden (mm. Vihreä moottoritie -hanke) yhteydessä tutkitaan tuulivoimarakentamisen sijoittumista erityisesti E18-tien kehityskäytävään. Tällä perusteella E18-kehityskäytävään sijoittuva kohdealue ja sen lähialueet soveltuvat hyvin tuulivoimarakentamiseen, ympäristön reunaehdot ja tien suoja-alueet huomioon ottaen. Liikennevirasto ei ole vielä vahvistanut kantaansa, mutta alustavan esityksen mukaan tuulivoimalan etäisyys tiealueesta valta- tai kantatiestä (nopeus 100 km/h tai enemmän) tulisi olla vähintään 500 m. Aluetta lienee mahdollista tulevaisuudessa laajentaa edelleen pohjoiseen Miehikkälän suuntaan. Laajennettua kokonaisuutta tulisi tällöin tarkastella korkeilla voimaloilla toteutettuna. Kuva 32 Alue 20, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Asutus kohdealueiden ympäristössä on monin paikoin melko vähäistä. Karkeasti voidaan yleistää asutusta olevan enemmän eteläpuolisten kohteiden lähistöllä. Lähin Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 101 suurempi asutuskeskittymä Virolahden taajama sijoittuu lähimmillään noin 3 km etäisyydelle kohdekokonaisuuden eteläkärjestä. Virkistyskäyttöä ajatellen Salpalinjan arvokas aluekokonaisuus ja siihen liittyvä 50 km pitkä retkeilyreitti, Salpapolku kulkee kohteiden välissä (linjaus kulkee mm. kohteiden 70 ja 67 välistä, ja 51 ja 71 välistä). Reitti on merkitty myös Maaseutu ja luonto maakuntakaavaan ylimaakunnalliseksi patikointireitiksi. Retkeilyreitille voimalat eivät näy merkittävästi puuston suojaavan vaikutuksen takia, mutta voimaloiden äänet voivat kuulua jossain määrin. Meluvaikutukset voivat kohdistua useammalle kilometrille retkeilyreittiä. Reitti on kuitenkin hyvin laaja kokonaisuus, ja tässä vaiheessa voidaan kuitenkin jo arvioida, että huomattavia haitallisia vaikutuksia lähialueiden asutukselle tai virkistyskäytölle ei tulisi esiintymään. Voimaloiden tarkemmassa sijoitussuunnittelussa tulee edelleen tarkastella vaikutuksia virkistyskäytön arvoihin. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on kuvattu tämän raportin luvussa 5.3. Osa paikkatietoanalyysissä tunnistetusta alueesta sijoittuu geologisesti arvokkaalle kallioalueelle. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa tulee selvittää, miten vaikutuksia voidaan vähentää. 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Suomenlahden rannikkoa pitkin kulkee keväisin arktisten vesilintujen ja hanhien muutto eli arktika. Kotkan jälkeen päämuutto tyypillisesti siirtyy lähemmäs rannikkoa ja Vironlahden alue kokonaisuutena on yksi keskeisimmistä muuton seuranta-alueista. Lintuharrastus on alueella aktiivista, mistä kertoo muun muassa Vironlahden Hurpun alueella järjestettävä vuosittainen muutonseurantatapahtuma, arktika-päivät. Alueella sijaitsee myös viisi lintutornia. Alueen eteläpuolella sijaitsee Vilkkiläntura-Ala-Pihlajalahden IBA- ja FINIBA-alue, jossa kriteerilajeina ovat mm. harmaahaikara, joutsen ja pikkujoutsen. Osa-alue 100 sijoittuu aivan viereen ja myös 97 hyvin lähelle Ala-Pihlajalahden aluetta. Tällä alueella levähtävät muuttolinnut mahdollisesti lentävät keväisin koilliseen tältä alueelta, jolloin osa-alueet 100, 97 ja 89 sijaitsevat lintujen lentosuunnassa ja voivat aiheuttaa törmäysriskin. Valtaosa muuttavista arktisista hanhista kääntyvät juuri näillä main keväällä koilliseen ja syksyllä lounaaseen jolloin erityisesti osa-alueet 100, 87, 89, 86 ja 77, mutta myös muut osa-alueet voivat aiheuttaa törmäysriskin. Merikotka ei tiettävästi pesi alueella (pesintä painottunut Saaristomerelle ja Pohjanlahdelle), mutta muutolla olevia merikotkia havaitaan rannikolla vuosittain, mm. Rautalanselällä tuulivoima-alueen kaakkois- ja itäpuolella. Rautalanselällä, joka on maakunnallisesti arvokas lintualue, on usein samanaikaisesti useita merikotkia. Merikotkat ovat myös alkaneet talvehtia säännöllisesti alueella usean linnun voimin. Venäjän puolella pesivät kaksi merikotkaparia saalistavat Rautalanselällä. Myös kalasääsket saalistavat alueella säännöllisesti (Parkko 2011). Osa-alue 89 sijoittuu lähelle Rautalanselkää ja tuulivoimarakentamisella tällä osa-alueella voi olla vaikutuksia linnustoon. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 102 Rautalanselän luoteispuolen peltoaukealle sijoittuu paikallisesti arvokas linnustoalue, joka on suositeltavaa ottaa tarkemmassa suunnittelussa huomioon. Noin 300 m etäisyydellä kohteen itäpuolella sijaitsee vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue. Tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä vaikutuksia pohjavesialueeseen. Valtatien 7 yleissuunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on havaittu liito-oravaa n. 1,5 km kohdealueesta nro 70 koilliseen ja luoteeseen. Yksi alkuperäisistä tielinjauksista kulki kohdealueen kautta. Varsinaiselta kohdealueelta ei kuitenkaan tiehankkeen yhteydessä tehdyissä luontoselvityksissä havaittu erityisiä luontoarvoja. Tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella luonnonympäristön arvokohteet eivät suoraan rajoita alueen suunnittelua tuulivoimatuotantoon. Olisi kuitenkin suositeltavaa rajata valtatien eteläpuoliset tuulivoima-alueet pois tarkastelusta. 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9. Tuulivoimaloiden sijoittaminen ja mahdollisuuksien mukaan keskittäminen E18kehityskäytävää olisi edullista sekä aluerakenteen että kaupunkikuvan kannalta. 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Pääosin kohteet sijoittuvat metsäisille alueille. Voidaan arvioida ettei useimmilla kohteista ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia maisemaan, kaupunkikuvaan, kulttuuriperintöön tai rakennettuun ympäristöön. Kuitenkin esimerkiksi kohde 97 sijoittuu lähes kokonaan herkälle alueelle, suoraan arvokkaalle kallioalueelle sekä kahden maakunnallisesti merkittävän maisema-alueen väliin. Tämän kohteen rajaamista tarkastelun ulkopuolelle maisemakuvallisten vaikutusten takia tulisi harkita. Kohdealueen nro 70 maisema on metsäistä ja havupuuvaltaista. Kohde sijoittuu ympäristöstään hieman kohoavalle kumpareelle, ojitettujen, soisten painanteiden väliin. Maasto ympäröivillä alueilla on kaakkois-luoteissuuntautunutta. Virolahti-Vaalimaan osayleiskaavaluonnoksessa (2010) kuvataan alueen ympäristön rakennuskannan olevan vähälukuista ja koostuvan lähinnä nuoremmista tiloista ja uudemmasta omakotiasutuksesta. Alue on pääosin vanhan Virojoen rantakylän pohjoispuoleista takamaata. Kohteen ympäristössä kulkee II maailmansodan aikaan Suomen itärajan puolustamiseksi rakennettu Salpalinjan linnoitusketju. Se on 1200 km mittainen ja ulottuu Suomenlahdelta Lappiin. Kohdealueesta 300 metrin etäisyydellä lounaassa sijaitsee linnoitusketjun Ylä-Pihlajan osuus, joka on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Myös pohjoispuolella reilun kilometrin etäisyydellä sijaitsee linnoitusketjun valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi luokiteltu Saarasjärven osuus. Noin 2 km etäisyydellä länsipuolella sijaitsee maakunnallisesti arvokas maisema-alue RavijokiHarju-Pihlajajoki ja koillisessa 7,5 km etäisyydellä sijaitsee valtakunnallisesti arvokas Vaalimaanjokilaakson maisema-alue. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 103 Arvioitaessa tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maisemaan ja kulttuuriympäristöön voidaan todeta, että monia kohdealueita ympäröi metsä kaikilta ilmansuunnilta. Siten puusto katkaisee monin paikoin näkymälinjoja ympäristöön. Läheisen Salpalinnan linnoitusketjun ja kohteen väliin jää metsää, samoin maakunnallisesti arvokkaan Ravijoki-Harju-Pihlajajoen maisema-alueen väliin, jota myös erottaa voimaloista ympäristöstä kohoava Kuivakankaan harju. Eteläpuolella kulkeva valtatie on jo osaltaan muuttanut maisemaa, ja lähietäisyydelle sijoittuu mm. teollisuusalue. Erittäin pitkä linnoitusketju sijoittuu maisemakuvaltaan hyvin monimuotoiseen ihmistoiminnan muokkaamaan ympäristöön. Yksittäisen tuulivoimala-alueen visuaaliset vaikutukset linnoitusketjuun eivät ole merkittäviä eivätkä heikennä linnoitusketjun kokonaisuuden kulttuurihistoriallista arvoa. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 104 6.1.11 Alue nro 25: Korven alueet, Hamina Kuva 33 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Korven alueella Haminassa, yleiskuva Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 105 Alueen sijainti Tarkastelualue (osa-alueet 72, 63, 60, 52) sijaitsee Haminan kaupungin alueella, alueesta riippuen noin 3-6 km etäisyydellä Haminan keskustasta koilliseen. Alueen yleiskuvaus Pienialaiset tarkastelualueet sijoittuvat pääosin metsäalueille, maastonmuodoiltaan suhteellisen tasaiselle alueelle. Paikoin on peltoalueita. Asutusta on lähiympäristössä vain vähän. Maankäyttö Muutama kohteista on taajamat ja ympäristöt -maakuntakaavan kaavamerkinnän M (maa- ja metsätalousvaltainen alue) alueella. Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa muutama kohde sijaitsee pieneltä osin kaavamerkinnän EOm (maa-ainesten ottoalue) kohdalla. Teknistaloudellinen arvio Tarkastelualueen korkeus merenpinnasta on keskimäärin 19,8 m mpy ja ympäröivällä 500 m vyöhykkeellä noin 4 m mpy. Lähin sähköasema on Laurila noin 3,3 km etäisyydellä. E18 kulkee eteläpuolitse noin 500 m päässä ja alueen halki kulkee yksityisteitä. Haminan keskusta sijaitsee 3-6 km etäisyydellä. Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,46,7 m/s. Alueella tulee tarkastella mahdollisia tuulipuistokokonaisuuksia sekä selvittää 110 kV verkon mahdollisuudet tarkemmin. Alueiden laajentamisen mahdollisuuksia E18kehityskäytävän suuntaisesti tulee tutkia jatkosuunnittelun yhteydessä. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan tuulennopeuden vaihteluväli sijoitussuunnitelman mukaisilla tuulivoimalapaikoilla 150 m korkeudella on 6,5 – 6,8 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 7 tuulivoimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 21 MW. Huipunkäyttöaika on 2500-3200 h/a (150 m napakorkeus). Alueen eteläosan halki kulkeva E18-linjaus estää tuulivoimaloiden sijoittelun alueen eteläosiin. Tuulivoimalat tulisivat sijoittumaan E18-moottoritien varrelle sen pohjoispuolelle. Alueen keskelle sijoitetut kaksi tuulivoimalaa (6 ja 7) saattavat olla kyseenalaisia asutuksen läheisyyden vuoksi. Etäisyys lähimpiin asuinrakennuksiin on vain noin 600 m. Aluetta lähinnä on Haminan 110 kV sähköasema. Haminan sähköasema ei sijaitse rengasverkossa, joten liitettävyys tällä asemalla ei ole kovin hyvä. Fingridin 110 kV johto on noin 5 km etäisyydellä pohjoisessa. Tuulipuiston pienen tehon vuoksi liittäminen suoraan johtoon voi olla mahdollista. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 106 Kuva 34 Alue 25, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Tarkastelualueen ympäristössä ei ole runsaasti asutusta, joten vaikutuksia ihmisten elinoloihin ei merkittävässä määrin synny. Alueen ympäristössä on maa-ainesten ottotoimintaa, joka jo osaltaan on muokannut elinympäristöä. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on kuvattu tämän raportin luvussa 5.3. 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Arvion perusteella tuulivoimarakentaminen ei aiheuta merkittäviä haitallisia vaikutuksia mm. linnustoon. Huomioon on kuitenkin otettava alueen eteläpuolella vajaan 2 km etäisyydellä sijaitseva maakunnallisesti arvokas lintualue, Harun Hirvelänniitty, jolle kerääntyy keväisin laulujoutsenia, pikkujoutsenia ja kanadanhanhia lepäilemään. Näiden lintujen lentoreitit tarkasteltavalta alueelta suhteessa erityisesti osa-alueeseen 72 on syytä selvittää alueen jatkosuunnittelun aikana. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 107 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9. 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Alueen laajassakaan ympäristössä ei ole merkittäviä kulttuuriperintöön liittyviä tai maisemaa koskevia arvoja. Näin ollen voidaan arvioida, että alueen tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä vaikutuksia maisemaan. Alueen eteläpuolitse linjattu E18-kehityskäytävä voisi toimia tuulivoimaloiden sijoituspaikkana, tien suoja-alueet huomioon ottaen. Tämä loisi uudentyyppistä kaupunkikuvaa alueelle ja voisi toimia Haminan uutena itäisenä sisääntuloporttina. Alueen tuntumassa on joitakin yksittäisiä muinaisjäännöksiä, jotka tulee ottaa huomioon tarkemman suunnittelun yhteydessä. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 108 6.2 Tuulivoiman tarkastelualueet sisämaassa 6.2.1 Alue nro B2: Huhdasjärven pohjoiset alueet, Kouvola Kuva 35 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Huhdasjärven pohjoispuolisella alueella Kouvolassa, yleiskuva Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 109 Alueen sijainti Tarkastelualue (paikkatietoanalyysin osa-alue 151) sijaitsee Kouvolan kaupungin alueella Huhdasjärven kylässä, lähes 40 km Kouvolan keskustasta pohjoiseen. Alue on entistä Jaalan kuntaa. Alueen yleiskuvaus Alue on pääosin havupuuvaltaista, osin soista luonnonaluetta, jota hakkuut ja ojitukset ovat paikoin muokanneet. Kohdealueen ympärille sijoittuu lukuisia pieniä järviä ja maisema on melko pienipiirteistä ja kumpuilevaa. Vakituista asutusta ei sijoitu lähelle, 500 m etäisyydellä ei ole yhtään asumusta. Loma-asutusta sen sijaan on ympäröivillä alueilla melko runsaasti, lähimmät sijoittuvat muutaman sadan metrin etäisyydelle. Tarkastelualue on tyypillinen ympäristöstään kohoava kumpu Kymenlaakson maakunnan sisämaa-alueen pohjoisosista, josta tunnistettiin paikkatietoanalyysissä useita alustavia alueita. Kyseinen kohde päädyttiin ottamaan jatkotarkasteluun. Myös kohdealueen länsi- ja pohjoispuolella tunnistettiin potentiaalisia kohteita alustavassa paikkatietoanalyysissä. Tässä osiossa on kuvattu myös yleisellä tasolla Kymenlaakson sisämaassa sijaitsevan laajan tuulipuistokohteen aiheuttamia vaikutuksia. Maankäyttö Tarkastelualueen länsi- ja luoteispuolelle jää Kelesjärven retkeilyalue, joka on Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa osoitettu merkinnällä VR (retkeily- ja ulkoilualue). Länsipuolelle, kohdealueen ulkopuolelle, on myös merkitty geologisesti arvokas muodostelma. Kohteen pohjoisrajalla kulkee maakuntakaavassa merkintä ylimaakunnallinen patikointireitti sekä viheryhteystarve. Tarkastelualueen eteläpuolelle jää pienikokoinen alue, joka on suojeluohjelmakohde (vanhat metsät) ja Maaseutu ja luonto -maakuntakaavan luonnonsuojelualue (SL). Tarkastelualueella tai sen laajassa ympäristössä ei ole maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteita. Teknistaloudellinen arvio Tarkastelualueella korkeus merenpinnasta on keskimäärin 121 m mpy. Ympäröivällä 500 m vyöhykkeellä korkeus on keskimäärin 107 m mpy. Lähin sähköasema on Huhdasjärvi 3,6 km päässä. Alueen eteläpuolella noin 15 km etäisyydellä kulkee Kouvolasta tie nro 46, jolta johtaa alueelle Mäntyharjuntie. Suuremmista keskuksista Kouvolaan on matkaa yli 35 km. Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6 -6,3 m/s ja 150 m korkeudella välillä 6,8-7 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan voimalakohtainen vaihteluväli on alueella 150 m korkeudella 7,0 – 7,2 m/s. tuulennopeuden Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 9 tuulivoimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 27 MW. Huipunkäyttöaika on 2700-3500 h/a (150 m napakorkeus). Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 110 Utin lentokentän lentoesterajoituspinta (MSA, 248 m merenpinnasta) saattaa rajoittaa korkeiden tuulivoimaloiden toteuttamista tarkastelualueella. Muutoin alueella ei ole sijoittelua rajoittavia tekijöitä. Tuulipuiston itäpuolella kulkee Fingridin 110 kV johto, johon puisto voi liittyä ilman kytkinlaitosta, mikäli puiston teho on alle 25 MVA. Lähimmät 110 kV sähköasemat sijaitsevat pohjoisessa noin 10 km etäisyydellä. Kuva 36 Alue B2, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Vakituista asutusta tarkastelualueen ympäristössä on hyvin vähän, joten merkittäviä vaikutuksia ihmisten elinoloihin tai elinympäristöön ei todennäköisesti ilmene. Lomaasutusta on kuitenkin jossain määrin esimerkiksi alueen koillispuolella, ja siihen tuulivoimarakentamisella saattaa olla jonkin verran visuaalisia vaikutuksia. Tarkemmassa hankevaiheen sijoitussuunnittelussa tulee ottaa huomioon mahdolliset melun ja välkkeen aiheuttamat haitat ja pyrkiä vähentämään niitä. Alueella on yleisesti virkistys- ja matkailukäyttöä, alue on osa ylimaakunnallista VerlaRepovesi-Heisanharju-kolmiota. Tarkastelualueen tuntumassa kulkee maakuntakaavassa osoitetun viheryhteystarpeen linjaus. Alueella säilyy kuitenkin hyvin laajoja luonto- ja virkistyspainotteisia alueita, joille tuulivoimarakentaminen ei näy. Tuulivoimarakentamisen vaikutukset virkistyskäyttöön eivät laajalla alueella tarkasteltuna ole merkittäviä. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 111 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on kuvattu tämän raportin luvussa 5.3. 2) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Tarkastelualue rajautuu etelässä luontodirektiivin perusteella suojeltuun (SCI) Natura 2000 -alueeseen. Vuurttinsuon-Korpijärvenojan Natura-alue (FI0406001) on iäkäs kuusivaltainen metsäalue ja suon ympäröimä lampialue. Alueen luonne on erämaamainen. Noin 2 km etäisyydellä tarkastelualueesta länteen sijaitsee Kuijärven – Sonnasen Natura-alue (FI0500012). Tarkastelualueen ympäristössä ei ole arvokkaita linnustoalueita. Tuulivoimarakentamisella erityisesti alueen eteläosalla voi olla jonkin verran vaikutuksia alueen vesitasapainoon, ja siten mahdollisesti Natura-alueen suojeluarvoihin, mikä tulee arvioida tarkemmin suunnittelun edetessä. Muutoin voidaan arvioida tuulivoimarakentamisen vaikutusten luonnon monimuotoisuuteen jäävän vähäisiksi. 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9. 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Tarkastelualueella ei ole maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteita. Noin 2,5-3 kilometrin etäisyydellä kohdealueesta kaakkoon sijaitsee useita maakuntakaavaan merkittyjä muinaismuistoja (mm. useampia historiallisia kyläpaikkoja, muinaisjäännösryhmä ja puolustusvarustus). Tuulivoima-alueiden ja muinaismuistojen väliin jää kuitenkin useampi kilometri metsää ja kumpuilevaa maastoa, joten visuaalisten vaikutusten voidaan arvioida tämän myötä lievenevän. Myös koillispuolen loma-asutuksen ja voimaloiden väliin jää metsäaluetta, joka vähentää voimaloiden näkyvyyttä. Tarkastelualue sijoittuu Kymenlaakson pohjoisosan suurista järvialueista kohtalaisen kauas, jolloin visuaaliset vaikutukset järviylängön maisemalliseen kokonaisuuteen eivät ole merkittäviä. Tarkastelualue on tyypillinen kohde maakunnan miltei asumattomilta alueilta, johon olisi mahdollista sijoittaa merkittävästikin tuulivoimaa ilman, että vaikutuksia asutukseen, maisemaan ja luontoarvoihin syntyy. Toisaalta alueen osoittaminen tuulivoimakäyttöön tuo alueelle teollista toimintaa, joka muuttaa lähialueen luonnetta. Selvityksessä on päädytty ottamaan vain muutama selkeästi rajattu ja riittävän laaja kokonaisuus jatkotarkasteluun Kymenlaakson pohjoisten alueiden osalta. Tavoitteena on ollut säilyttää pohjoisen harvaan asutuilla, osin erämaaluonteisilla alueita runsaasti sellaisia vyöhykkeitä, joihin tuulivoimarakentamista ei sijoitettaisi. Keskittämällä tuulivoimarakentaminen muutamalle kohdealueelle voidaan vähentää maisemaan ja luontoon sekä virkistykseen kohdistuvia vaikutuksia. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 112 6.2.2 Alue nro B4: Petäjäposti, Kouvola Kuva 37 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Kouvolan Petäjäpostin alueella, yleiskuva Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 113 Alueen sijainti Tarkastelualue (osa-alueet 274 ja 250) sijaitsevat Kouvolan kunnassa, lähes 30 kilometrin etäisyydellä Kouvolan keskustasta pohjoiseen. Alue on entistä Valkealan kuntaa. Alueen yleiskuvaus Tarkastelualueen kohde 274 on pinta-alaltaan laaja (5,53 km2), kun taas kohde 250 on pienempi (0,26 km2). Kohteet sijaitsevat vieretysten 200–300 metrin etäisyydellä toisistaan. Maasto on pääosin havupuuvaltaista, osittain soista metsää, jota paikoin rytmittävät avokallioalueet. Tarkastelualueen laajempi ympäristö on metsäistä, kumpuilevaa kalliomaastoa. Alueiden ympärillä on useita järviä, joista osa on melko suuriakin. Läheisyydessä ei ole runsaasti vakituista asutusta. Loma-asutusta sen sijaan on melko runsaasti ympäristön järvien rannoilla, lähin asutus sijoittuu 500 m etäisyydelle. Alueen eteläpuolella 1 km etäisyydellä vesistön vastarannalla sijaitsee Iso-Ruhmaksen arvokas kallioalue. Muita geologisesti arvokkaita kallioalueita sijaitsee kauempana tarkastelualueesta mm. länsija luoteispuolella. Maankäyttö Tarkastelualueella ei ole maakuntakaavassa aluevarausmerkintöjä. Alueen länsiosan tuntumassa kulkee maakuntakaavan mukainen ylimaakunnallinen patikointireittii. Alueilla on paikoin voimassa Jaalan itäosien rantayleiskaava (osa 7). Kaava on voimassa kohteen 274 länsipuolella Hyvikkään rannalla ja itäpuolella Tuomilammen rannalla. Kohde 250 sijoittuu myös Tuomilammen äärelle ja on osittain rantayleiskaavaalueella. Teknistaloudellinen arvio Tarkastelualueella korkeus merenpinnasta on keskimäärin 110 m mpy ja ympäröivällä 500 m vyöhykkeellä 94 m mpy. Kouvolaan on matkaa lähes 30 km. Tie nro 46 kulkee noin 5 km etäisyydellä ja Mäntyharjuntie kulkee kohteen länsipuolitse 1,5 km etäisyydellä. Alueelle johtaa yksityisteitä. Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,16,3 m/s ja 150 m korkeudella välillä 6,8-7 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan tuulennopeuden vaihteluväli sijoitussuunnitelman mukaisilla tuulivoimalapaikoilla on 100 m korkeudella 5,96,1 m/s ja 150 m korkeudella 6,6-6,9 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 10 voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 30 MW. Tuotantoarvio on 100 m napakorkeudella 18502100 h/a ja 150 m napakorkeudella laskettuna 2200-3200 h/a. Tuulisuuden osalta optimaalisin sijoituspaikka on alueen keskellä sijaitseva harjanne. Kun huomioidaan varjostushäviöt, voidaan alueen reunoilla sijaitseville mäille sijoittaa vain yksittäisiä voimaloita, jotka jäävät muista voimaloista erilleen. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 114 Kyseessä on selkeä ja yhtenäinen alue, jonka sisäpuolella ei juurikaan ole rajoituksia tuulivoimaloiden sijoittelulle. Ainostaan alueen itäosan läpi kulkeva sähkölinja vaatii suojavyöhykkeen. Asuinrakennukset rajoittavat sijoittelua ainoastaan aivan alueen reunoilla. Tuulipuiston halki etelä-pohjoissuunnassa kulkee Fingridin 110 kV voimajohto, joka on rengaskäytössä Korian ja Mäntyharjun välillä. Puisto voisi liittyä joko suoraan Fingridin johtoon tai eteläpuolella 6 km etäisyydellä sijaitsevaan Jaalan 110 kV sähköasemaan, joka on Järvi-Suomen Energian omistama. Tällöin olisi rakennettava uusi 6 km pituinen 110 kV voimajohto. Asemalle tarvittaisiin tässä tapauksessa 110 kV kojeistolaajennus. Fingridin mukaan tuulipuisto voidaan liittää puiston halki kulkevaan rengasjohtoon ilman kytkinlaitosta mikäli puiston koko on pienempi kuin 25 MW. Mikäli koko on suurempi kuin 25 MW, tarvitaan uusi kytkinlaitos. Utin lentokentän lentoesterajoituspinta (MSA, 248 m merenpinnasta) todennäköisesti rajoittaa korkeiden tuulivoimaloiden toteuttamista tarkastelualueella. Kuva 38 Alue B4, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Vakituista asutusta ei ole kohteen tuntumassa kovin runsaasti, mutta loma-asutusta on ympäristössä suhteellisen tiiviisti, etenkin alueen etelä- ja kaakkoispuolella. Pääosin Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 115 loma-asutus sijoittuu yli kilometrin päähän kohdealueesta ja tällöin esim. meluvaikutukset eivät ole kovin merkittäviä. Kuitenkin voimalat tulevat näkymään osalle alueista ja tämä voidaan loma-asukkaiden puolelta kokea häiritsevänä. Suurimpien järvien loma-asutusalueilta on jo pitkä välimatka tarkastelualueelle, joten vaikutukset eivät ole laajojen loma-asutusalueiden suhteen merkittäviä. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3. 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Alueen itäosasta ja läntiseltä rajalta tunnetaan kalasääsken pesäpaikkoja, joita on myös alueen itä- ja eteläpuolella 3-4 km etäisyydellä. Alueen läheisyydessä ei ole muita tiedossa olevia arvokkaita lintualueita. Alustavan arvion perusteella tuulivoimarakentaminen ei aiheuta merkittäviä haitallisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9. 5) Kaupunkikuvaan, ympäristöön maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun Tarkastelualueen ympäristössä on runsaasti järviä, joiden rannoilta voi avautua näkymiä kohti tuulivoimaloita. Rannoilla on melko paljon kesäasutusta. Kohdealueen ympäristö on kuitenkin metsäistä, joka voi paikoin katkaista näkymiä ja osaltaan lieventää visuaalisten vaikutusten merkittävyyttä. Tarkastelualueen laajassa ympäristössä ei ole valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita maisema- tai kulttuuriympäristöalueita. Iso-Ruhmaksen arvokkaalta kallioalueelta noin kilometrin etäisyydeltä voimalat tulisivat näkymään selkeästi. Tuulivoimarakentamisella ei ole kuitenkaan suoraa vaikutusta kallioalueen arvoon tai maisemalliseen kokonaisuuteen. Selvityksessä on päädytty ottamaan vain muutama selkeästi rajattu ja riittävän laaja kokonaisuus jatkotarkasteluun Kymenlaakson pohjoisten alueiden osalta. Tavoitteena on ollut säilyttää pohjoisen harvaan asutuilla, osin erämaaluonteisilla alueita runsaasti sellaisia vyöhykkeitä, joihin tuulivoimarakentamista ei sijoitettaisi. Keskittämällä tuulivoimarakentaminen muutamalle kohdealueelle voidaan vähentää maisemaan ja luontoon sekä virkistykseen kohdistuvia vaikutuksia. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 116 6.2.3 Alue nro B6: Perä-Mankala, Iitti Kuva 39 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Perä-Mankalan alueella Iitissä, yleiskuva Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 117 Alueen sijainti Laaja kohdekokonaisuus koostuu useista paikkatietoanalyysissä tunnistetuista kohdealueista (774, 810, 579, 509, 608), jotka sijaitsevat Iitin kunnan alueella, noin 1214 km etäisyydellä Iitin keskustasta. Erityisesti jatkossa tarkastelussa voidaan keskittyä kohteisiin 579 (osa) ja 608. Myös kohteen 774 osaa voidaan tutkia jatkotarkastelun yhteydessä. Alueen yleiskuvaus Alueen maasto on pienipiirteistä ja kumpuilevaa, lukuisten vesistöjen rytmittämää. Maasto on havupuuvaltaista, ja alueella on pienialaisia soita. Maastokumpujen laet ovat pääosin avokalliota. Tarkastelualueen lähialueilla on myös arvokkaiksi luokiteltuja kallioalueita (mm. Huhkaimenvuori, Aittakallio, Haukkavuoren kallioalue), mutta ne eivät sijoitu varsinaiselle kohdealueelle. Kymijoki virtaa paikkatietoanalyysissä tunnistettujen kohteiden välistä. Kymijoen ympäristö on maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Tämä Mankalan koskiseutu on kapeiden murroslaaksojen reunustamaa kallioaluetta, jonka Kymijoen uoma halkaisee kahteen osaan. Jokiuoma on maisemaltaan poikkeuksellisen kaunis ja ulkoilun osalta ylimaakunnallisesti merkittävä alue. Kohde on myös suosittu retkeilyalue. (Kymenlaakson liitto 2008). Maankäyttö Kohdealueella 774 on voimassa maaseutu ja luonto -maakuntakaavan merkintä VR (retkeily- ja ulkoilualue). Kohteiden 810, 579 ja 608 alueilla on maakuntakaavan EOmvarauksia (maa-ainesten ottoalue). Maa-ainesten ottoalueet eivät kuitenkaan ole toteutuneet, joten tarkemman suunnittelun yhteydessä olisi mahdollista tutkia tuulivoima-alueita vaihtoehtoisena toimintana näillä alueilla. Aivan kohteen 774 tuntumassa kaakkoispuolella on maakunnallisesti arvokas TapolaSitikkalan maisema-alue ja kohteiden välissä Kymijokea myötäilevä maakunnallisesti arvokas maisema-alue Mankalan koskiseutu. Kohteiden välissä kulkee maakuntakaavassa osoitettu ylimaakunnallinen moottorikelkkailureitti. Kohteen länsipuolella on maakuntakaavassa merkintä arvokkaasta geologisesta muodostelmasta (Veljestenharju-Puust), joka on myös pohjavesialue. Kohdealueella Haramaanjärven rannalla sijaitsee Kymen läänin kallioalueinventoinnissa (Hamari et al. 1992) mainittu kallioalue Huhdinvuori-Kuolemanmäki. Sitä ei kuitenkaan ole luokiteltu suojelun kannalta merkittäväksi kohteeksi. Tarkastelualueen ympäristön vesistöjen rannoilla on suhteellisen runsaasti lomaasutusta. Teknistaloudellinen arvio Tarkastelualueella korkeus merenpinnasta on keskimäärin 107 m mpy ja ympäröivällä 500 m vyöhykkeellä 91 m mpy. Lähimmät sähköasemat ovat Vuolenkoski ja Uudenkylän haara noin 6 km etäisyydellä. Kohdekokonaisuuden eteläpuolella kulkee valtatie 12 (Arolantie). Kouvolan keskustaan on matkaa lähes 30 km. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 118 Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 5,6 6,1 m/s ja 150 m korkeudella välillä 6,7-6,8 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan tuulennopeuden vaihteluväli sijoitussuunnitelman mukaisilla tuulivoimalapaikoilla 150 m korkeudella on 6,7 – 7,0 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa noin 9 voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 27 MW. Tuotantoarvio on 2500-3200 h/a (150 m napakorkeus). Sähkölinjan länsipuolella (alue 579) olisi potentiaalinen maastonkohouma (tarkastelualueen optimaalisin paikka tuulennopeuden osalta), mutta asutuksen läheisyys estää tuulivoimaloiden sijoittelun alueelle. Tarkastelualueen itäosissa sijoitussuunnittelussa on mahdollista osoittaa noinn 800 m etäisyys asutukseen. Lähistöllä ei ole muita rajoittavia tekijöitä. Puiston länsipuolella kulkee Fingridin 110 kV johtoja, joihin puisto voi oletettavasti liittyä ilman kytkinlaitosta, mikäli puiston teho on alle 25 MVA. Lähimmät 110 kV sähköasemat sijaitsevat etelässä (Mankalan voimala) sekä pohjoisessa Vuolenkoskella. Kuva 40 Alue B6, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 119 Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Suhteellisen runsaslukuiset loma-asukkaat ympäristössä, paikoin melko lähellä tarkastelualuetta, voivat kokea tuulivoimaloiden visuaaliset vaikutukset osittain haitallisina. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa tulee ottaa huomioon melu- ja välkevaikutukset asutukseen ja loma-asutukseen. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3. 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Alueen länsipuolella on pieni luontodirektiivin perusteella suojeltu Natura 2000 -alue (SCI) joka on valtakunnallisesti arvokas aarniometsäkohde. Länsipuolella aivan osaalueen 774 tuntumassa on myös FINIBA-alue, jonka kriteerilaji on pesivä kaulushaikara. Osa-alueiden välistä on tiedossa kaksi kalasääsken pesäpaikkaa. Tuulivoimarakentamista on tarkasteltu erityisesti osa-alueille 579, 509 ja 608. Näiden alueiden lähistöllä ei ole merkittäviä luontoarvoja. Alustavan arvion perusteella tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Yleisesti FINIBA- tai IBA-alueille olisi suositeltavaa osoittaa esimerkiksi 0,5-1 km suojaetäisyys tuulivoimaloihin. Tämä saattaisi vaikuttaa esimerkiksi läntisen osa-alueen 774 hyödyntämiseen. 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9. 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Tarkastelualueen ympäristön vesistöjen rannoille keskittyvälle loma-asutukselle muutokset maisemakuvassa voivat olla paikallisesti häiritseviä. Tarkastelualueiden väliin sijoittuvat maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (Tapola-Sitikkala ja Mankalan koskiseutu), ja niille voi kohdistua maisemakuvallisia vaikutuksia. Arvokkaat maisema-alueet muodostavat laajemman pohjois-eteläsuuntaisen kokonaisuuden, jossa säilyy laajoja tuulivoimarakentamisesta vapaita vyöhykkeitä ja näkymäsektoreita. Tarkastelualueen eteläinen osa (774) sijoittuu melko jyrkkäpiirteisten mäkien ja vesistön rytmittämälle, maisemaltaan voimakkaasti pohjoisesta etelään suuntautuneelle alueelle. Maiseman voimakkaat piirteet voivat osaltaan tukea tuulivoimarakentamisen sijoittamista alueelle. Eteläisemmän tarkastelualueen 774 pohjoisosa on osoitettu virkistysalueeksi. Tällaisilla alueilla maisemavaikutukset voidaan paikoin kokea häiritsevinä. Toisaalta maasto on alueella metsäistä ja kumpuilevaa, ja näkymälinjat eivät kauttaaltaan ole kovin pitkiä. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 120 Sijoitussuunnittelussa tuulivoimarakentamista on tarkasteltu osa-alueille 579, 509 ja 608. Alueella on melko vaihtelevat maastonmuodot, kallioiden ja mäkien väliin jää kapeahkoja järviä ja salmia. Kohtalaisen pienikokoisen tuulipuiston vaikutukset laajassa maisemakuvassa eivät ole merkittäviä, mutta tuulivoimalat näkyisivät lähiympäristön loma-asutusalueille erityisesti järvialueiden yli. Kumpuileva maasto ja puusto katkaisevat näkymiä monin paikoin. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 121 6.2.4 Alue nro B7: Tillola, Iitti-Kouvola Kuva 41 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Tillolan alueella (Kouvola-Iitti), yleiskuva Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 122 Alueen sijainti Neljästä kohteesta (osa-alueet 960, 894, 880, 997) koostuva tarkastelualuekokonaisuus sijaitsee Iitin kunnassa, Iitin ja Kouvolan keskusten välissä. Iitin Kausalan keskustaan on matkaa noin 5 kilometriä ja Kouvolan keskustaan 10 kilometriä. Alueen yleiskuvaus Salpausselän harjanteella sijaitsevat osa-alueet vaihtelevat kooltaan 1-5 km2 välillä. Kohteet sijoittuvat metsäisille kumpareille, joiden väliin jää soisia painanteita. Iitin, Kausalan ja Kouvolan taajamarakenteet ulottuvat melko lähelle kohdekokonaisuutta itäja länsipuolilla. Tarkastelualuekokonaisuuden eteläosassa (kohteiden 960 ja 997 välissä) kulkee junarata. Kohteen 960 halki kulkee valtatie 12 (Lahti-Kouvola -moottoritie). Alueella on mm. soranottotoimintaa, vanha kaatopaikka ja suunnitteilla moottorirata. Maankäyttö Tarkastelualueen kohdealueilla on useissa eri kaavoissa kaavavarauksia, jotka paikoin rajoittavat tuulivoiman sijoittamista. Taajamat ja ympäristöt -maakuntakaavassa kohteita koskevat osin kaavamerkinnät maa- ja metsätalousvaltainen alue (M), osin työpaikka-alue (TP) ja länsiosassa suojelun ja moninaiskäytön kannalta merkittävä harjualue. Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa pohjoisosat ovat maa- ja metsätalousaluetta, jolla ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Maakuntakaavassa on myös merkintä pohjavesialueesta. Itä-länsisuuntaisesti kulkee merkintä ylimaakunnallisesta patikointireitistä. Eteläosassa kokonaisuutta sijaitsevat erityistoimintojen alue (E), maaainesten ottoalue (Eom), kaatopaikka (EJ), turvetuotantoalue (Eot), muuten ei kaavavarausta. Saunakankaan geologisesti arvokas moreenialue sijoittuu pieneltä osin kohteen 960 itänurkkaan. Alueen länsipuoli osuu Kausalan-Kirkonkylä osayleiskaava-alueelle. Kaava on ehdotusvaiheessa. Osayleiskaavassa alue on pääosin maa- ja metsätalousaluetta (M) ja maa- ja metsätalousaluetta, jolla erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta ja ympäristöarvoja (MU). Alueelle sijoittuu myös selvitysalue moottoriurheilualueelle (E-1/sel) sekä seudullisia ja kunnan sisäisiä ulkoilun pääreittejä. Urajärven ja Mustalammen rannoille on kaavoitettu loma-asuntoja. Osayleiskaavassa alueen kohdalle on merkitty eteläpohjoissuuntainen ohjeellinen ekologinen yhteystarve. Valtatie 12 linjausta ollaan muuttamassa, myös kohdealueella voi tältä osin tapahtua muutoksia. Tarkastelualueelle sijoittuu muutamia muinaismuistoja. Kohteen 880 sisällä sijaitsee pronssi- ja/tai rautakautinen hautaröykkiö ja kohteen 894 itäpuolella on historiallinen työ- ja valmistuspaikka. Pohjoispuolisen Urajärven vastarannalle noin 5-6 km etäisyydelle tarkastelualueesta sijoittuu Iitin kirkonkylä, joka on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö sekä valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Vastarannalle sekä Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 123 pohjois- että koillispuolella sijoittuu myös runsaasti avoimia viljelyalueita. Muutoin alueen ympäristössä ei ole valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita maisematai kulttuuriympäristöalueita. Teknistaloudellinen arvio Tarkastelualueen korkeus merenpinnasta on keskimäärin 95 m mpy ja ympäröivällä 500 m vyöhykkeellä 80 m mpy.. Alueen läpi kulkee valtatie 12 (Kymentie). Kouvolan keskustaan on matkaa noin 10 km. Tuuliatlaksen mukaan alueen tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6-6,3 m/s ja 150 m korkeudella välillä 6,8-7 m/s. Aluetta saattaa olla tarpeen jatkosuunnittelun yhteydessä rajata pienemmäksi erityisesti pohjoisosassa. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan puiston keskimääräinen tuulennopeus 100 m korkeudella on 6,1 m/s ja 150 m korkeudella 6,7-7,0 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa noin 24 voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 72 MW. Tuotantoarvio on 1950-2200 h/a 100 m napakorkeudella. 150 m napakorkeudella tuotannon arvioidaan olevan 2500-3200 h/a. Tuulimallinnuksessa yksittäiset maaston kohoumat erottuvat tuulennopeuden paikallisina maksimeina. Rautatien eteläpuolelle jäävät alueet ovat tuulisuudeltaan potentiaalisia, mutta asutuksen läheisyys estää tuulivoimaloiden sijoittelun sinne. Myös alueen keskeltä kulkeva tie estää sijoittelun yhtenäiseksi tuulipuistoksi, jolloin tuuliresursseja ei pystytä hyödyntämään optimaalisimmalla tavalla. Alueen halki itä-länsisuunnassa kulkee Fingridin kaksi 110 kV johtoa. Tuulipuistolla on useita liittymisvaihtoehtoja, koska puistosta 10 km säteellä sijaitsee useita sähköasemia. Lähin Fingridin 110 kV sähköasema sijaitsee Maunukselassa, noin 7 kilometrin päässä tuulipuistosta. Fingridin Korian sähköasemalle matkaa tuulipuistosta on noin 10 km. Korian sähköasema on kooltaan suuri ja se sijaitsee 400 kV ja 110 kV johtojen risteyskohdassa. Sähköverkko Korialla on siis hyvin vahva. Ongelmana Korian asemaan liityttäessä pohjoisesta päin on tiheä asutus. Länsisuunnasta asemalle on helpompi liittyä. Kuusankoskella sijaitsee KSS Verkko Oy:n Nirvistentien sähköasema. Etäisyys puistosta tälle sähköasemalle on noin 8 km. Asema sijaitsee ahtaalla tontilla ja laajennettavuus asemalla ei ole kovin hyvä. Tälle asemalle liityntä ei ole suositeltavaa. Fingridin mukaan suositeltava liityntäpiste on Korian sähköasema. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 124 Kuva 42 Alue B7, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Alueella kulkee runsaasti ulkoilureittejä, joista osa on seudullisestikin merkittäviä, pohjoispuolella kulkee mm. ylimaakunnallinen patikointireitti. Alueella on siis selkeää virkistyskäyttöarvoa, jota tuulivoimatuotanto voi heikentää. Rajaus pohjoispuolelta olisi tämänkin takia peruteltua. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3. Tarkastelualue sijoittuu osin Tillolan vedenhankinnan kannalta pohjavesialueelle. Tämä tulee ottaa huomioon alueen jatkotarkasteluissa. tärkeälle 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Alueen pohjoisosan tuntumassa on luontodirektiivin perusteella suojeltu Natura 2000 alue (SCI), joka on vanhaa metsää. Samasta kohdasta tunnetaan myös kalasääsken pesäpaikka, jollainen on myös osa-alueiden välissä ja alueen luoteispuolella. Alustavan arvion perusteella tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, kunhan etelä-pohjoissuuntaista ekologista yhteyttä ei katkaista esimerkiksi liian tiheällä rakentamisella. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 125 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9. 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Tarkastelualueen kohdealueet ovat runsaassa virkistyskäytössä; tällaisilla alueilla maiseman visuaaliset muutokset voidaan paikoitellen kokea häiritsevinä. Toisaalta lähistölle sijoittuu jo valmiiksi mm. teollisuusalue, työpaikka-alue, rautatie ja moottoritie ja Lamminmäen kaatopaikka-alue. Alueen maisemassa on tapahtunut suuria muutoksia (maisemavaurioita) mm. soranoton vuoksi. Nämä alueet ja toiminnot ovat osaltaan muokanneet ympäristön ja maiseman luonnetta sellaiseksi, johon tuulivoimarakentaminen voisi soveltua. Kohdealueiden pohjoispuolisen Urajärven vastarannalla sijaitsee Iitin kirkonkylän valtakunnallisesti arvokas maisema-alue ja valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö noin 4 kilometrin etäisyydellä kohdekokonaisuudesta. Väliin jäävä Urajärvi mahdollistaa esteettömän näköyhteyden, joten todennäköisesti voimalat (ainakin lähinnä rantaa sijaitsevat) tulisivat hyvin selkeästi näkymään kirkonkylälle. Myös järven pohjoispuolisen alueen aukeilta pelloilta avautuu järven yli näkymiä kohti voimaloita. Tämä tukee alueen rajaamista pienemmäksi pohjoispuolelta. Tuulivoiman tarkastelualue on kuitenkin kohtalaisen kaukana (lähimmillään n. 6 km etäisyydellä) arvokkaista maiseman ja kulttuuriympäristön kohteista, ja esimerkiksi Iitin kirkonkylän maisema suuntautuu Urajärven ja Kirkkojärven välisen lounaiskoillissuuntaisen kannaksen ja vanhan tien suuntaisesti. Siten voidaan olettaa, että maisemalliset vaikutukset tähän kokonaisuuteen eivät muodostu merkittäviksi. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 126 6.2.5 Alue nro B8: Lintoja, Kouvola Kuva 43 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Lintojan alueella Kouvolassa, yleiskuva Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 127 Alueen sijainti Tarkastelualue koostuu useista osa-alueista (663, 717, 746, 723, 757). Ne sijaitsevat Kouvolan kunnan alueella, noin 12 km Kouvolan keskustasta koilliseen ja 2,5 km etäisyydellä Valkealasta. Alueen yleiskuvaus Tarkastelualue on pääosin havumetsikön peitossa, ja suuri osa alueesta on ojitettua suoaluetta. Metsikön keskellä on useampia pieniä lampia. Tarkastelualueen ympärillä lähinnä pohjoisen ja luoteen suunnalla on runsaasti viljeltyjä peltoalueita. Vakituista asutusta on jonkin verran lähinnä etelä- ja länsipuolella, loma-asutusta hiukan etelässä Rapojärven rannalla. Lappalanjärven rannalla noin 2-4 km etäisyydellä on pysyvää asutusta; tähän järvien väliselle leveälle kannakselle sijoittuu Valkealan kirkonkylän keskus. Maankäyttö Kohdekokonaisuuden pohjoispuolella on pieneltä osin voimassa maaseutu ja luonto maakuntakaavan merkintä maa-ainesten ottoalueesta (EOm). Itäpuolelle rajautuu EOtalue (turvetuotantoalue). Kohteen 746 koillispuolelle on maakuntakaavassa merkitty ampumarata (eo) ja sen ympärille melualue (melutaso on yli 55 dB), joka ulottuu kohdekokonaisuuden alueelle. Ampumarata ei ole toteutunut, mutta suunnitteilla. Noin 2,5 km etäisyydelle kohdekokonaisuuden eteläpuolelle sijoittuu valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, Valkealan kirkon ja kartanon kulttuurimaisema. Teknistaloudellinen arvio Kohdealueelle korkeus merenpinnasta on keskimäärin 96,6 m mpy ja ympäröivällä 500 m vyöhykkeellä 84,6 m mpy. Lähin sähköasema on kohteesta riippuen Korvenlaita tai Valkeala, jotka sijaitsevat noin 6 km etäisyydellä. Kohteen itäpuolitse kulkee valtatie 15 (Mikkelintie) alle 1 km etäisyydellä. Kouvolan keskustaan on matkaa 12 km. Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 5,9 6,2 m/s ja 150 m korkeudella välillä 6,7-6,9 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan tuulennopeuden vaihteluväli sijoitussuunnitelman mukaisilla tuulivoimalapaikoilla on 150 m korkeudella 6,66,8 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 12 Kokonaiskapasiteetti on 36 MW. Tuotantoarvio on 2300-3000 h/a. tuulivoimalaa. Tarkastelualuetta lienee mahdollista rajata tiiviimmäksi kokonaisuudeksi esimerkiksi supistamalla pohjoisosan aluerajausta. Asutus ei merkittävästi rajoita voimaloiden sijoittelua paitsi aivan alueen koillisosassa. Alueen länsiosan halki kulkeva voimalinja rajoittaa jonkin verran sijoittelua. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 128 Tuulipuiston länsipuolella kulkee 110 kV johto, mutta johto ei ole rengaskäytössä ja siksi johtoon liittyminen on epävarmaa. Liittyminen tulee selvittää tarkemmin johdon omistajan kanssa. Lähimmät 110 kV sähköasemat sijaitsevat pohjoisessa Korvenlaidassa sekä etelässä Valkealassa. Utin lentokentän lentoesterajoituspinta (AGA M3-6, alimmillaan 218 m merenpinnasta) todennäköisesti rajoittaa korkeiden tuulivoimaloiden toteuttamista tarkastelualueella. Kuva 44 Alue B8, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Tarkastelualueen ympäristössä erityisesti itäisen-pohjoisen-koillisen puoleisilla vyöhykkeillä asutusta ei ole kovin runsaasti, joten tuulivoimalla ei todennäköisesti ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Lähin asutus sijaitsee tarkastelualueen kaakkoispuolella Rapojärven rannalla yli kilometrin etäisyydellä; Valkealan kirkonkylä sijaitsee noin 4 km etäisyydellä etelään Lappalanjärven rannalla. Näillä etäisyyksillä melu- ja välkevaikutukset eivät enää aiheuta haittavaikutuksia. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 129 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Tarkastelualueen eteläinen osa-alue rajautuu luontodirektiivin perusteella suojeltuun Natura 2000 -alueeseen (SCI), joka on myös vanhojen metsien suojeluohjelmassa. Eteläosasta tunnetaan myös kalasääsken pesäpaikka. Alustavan arvion perusteella tuulivoimarakentamisella ei kuitenkaan ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9. 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Alueen pohjoisosissa maisemaa muokkaavat turvetuotantoalue sekä maa-ainesten ottoalue. Tällaisten jo olevien maisemavaurioiden yhteydessä tuulivoima ei aiheuta merkittäviä maisemahaittoja. Kohdealueen eteläosat ulottuvat lähelle Rapojärven rantoja, joiden äärellä on jonkin verran vakituisen asutuksen ohella loma-asutusta. Rapojärven vastarannan lomaasukkaat saattavat kokea muutokset maisemassa häiritsevinä. Valkealan kirkon ja kartanon kulttuurimaisema sijaitsee vajaan 4 km etäisyydellä. Väliin jää metsää, joka katkaisee näkymät pääosin ja merkittävää suoraa näkymäyhteyttä ei synny. Lisäksi Valkealan kirkonkylä maisema avautuu pääosin länteen ja etelään Lappalanjärven suuntaan, jolloin tuulivoimalat jäisivät tärkeimmän katselusuunnan taakse. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 130 6.2.6 Alue nro B10: Muhniemi-Munikssuo, Kouvola Alueen sijainti Tarkastelualue sisältää yhden osa-alueen (1579). Tarkastelualue sijaitsee Kouvolan kunnassa lähellä Villikkalaa, yli 20 km Kouvolan keskustasta etelään, Anjalankosken keskustasta noin 8 km länteen ja noin 10 km Elimäeltä itään. Alueesta ei ole mm. pienen koon vuoksi laadittu tarkennettua tuulimallinnusta. Alueen yleiskuvaus Alue on kumpuilevaa, osin avokallioista aluetta. Kumpujen välisissä painanteissa on pieniä ojitettuja suoalueita. Kohdealueen ympäristössä, etenkin pohjois- ja itäpuolella, on laajoja peltoaukeita. Vakituista asutusta on jonkin verran, tiheämpi asutus alkaa vähitellen itäpuolella Anjalan-Inkeroisten alueella. Kohdealueen sisäpuolelle jää muutamia yksittäisiä loma-asuinrakennuksia. Maankäyttö Alueelle ei ole osoitettu maakuntakaavassa aluevarauksia. Tarkastelualueen pohjoispuolella 400 m etäisyydellä sijaitsee Kymijoen Villikkalan rajalinnakkeet. Villikkalan keskeneräiseksi jäänyt linnake on ruotsalaisten rakentama 1793-1794. Kohteen kaakkoispuolella noin 1 km etäisyydellä sijaitsevat Anjalan kartanokulttuuria edustavat vanhat Wrede-suvun kartanot Wredeby (valmistunut 1815) ja Rauhamaa. Sekä rajalinnakkeet että kartanorakennukset on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi. (RKY 2009) Alueelle sijoittuu Kymen kallioalueinventoinnissa (Hamari et al. 1992) mainittu Susikallion alue. Tätä kallioaluetta ei kuitenkaan inventoinnin perusteella ole luokiteltu suojelun kannalta arvokkaaksi kohteeksi. Teknistaloudellinen arvio Tarkastelualueella korkeus merenpinnasta on keskimäärin 75 m mpy ja ympäröivällä 500 m vyöhykkeellä 38,1 m mpy. Lähin sähköasema on Isoaho noin 7 km etäisyydellä. Alueen läpi kulkee Elimäentie (354), joka johtaa Anjalankoskelta Elimäelle. Matkaa Kouvolan keskustaan on yli 20 km. Tuulisuus tuuliatlaksen mukaan 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,1 6,2 m/s ja 150 m korkeudella välillä 6,8-6,9 m/s. Tuuliolot eivät ole tuuliatlaksen tietojen perusteella potentiaalisinta luokkaa, mutta alue voisi tulla kysymykseen tulevaisuuden kohteena, korkeilla voimaloilla toteutettuna. Alueen teknistaloudellista toteutettavuutta ei arvioida tämän selvityksen yhteydessä tarkemmin. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 131 Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Kohdealueen sisäpuolelle sijoittuu muutamia loma-asumuksia, joille tuulivoimalat saattaisivat aiheuttaa merkittävää häiriötä (esim. melu ja välke). Näiden yksittäistapausten lisäksi huomattavia vaikutuksia ei todennäköisesti ilmene, sillä asutus tarkastelualueen laajassa ympäristössä on harvaa. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3. Alueelle sijoittuva Kymen kallioalueinventoinnissa (1992) mainittu Susikallion alue tulee mahdollisen sijoitussuunnittelun yhteydessä ottaa huomioon. 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Etäisyys tarkastelualueelta lähimpään Natura-alueeseen on yli 2 km. Heti alueen pohjoispuolella sijaitsevalle maakunnallisesti arvokkaalle lintualueelle (Peräpalon laaja peltoaukea) kokoontuu keväisin laulujoutsenia, metsähanhia ja valkoposkihanhia lepäämään, ja peltoaukealle kerääntyy myös petolintuja kevätmuuton aikana. Alueen itäpuolella sijaitsevalle niin ikään maakunnallisesti arvokkaalle lintualueelle (Kylänahon pellot) kerääntyy muuttoaikoina paljon lintuja, mm. laulujoutsenia, hanhia ja kurkia. Alustavan arvion perusteella tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Muuttavien lintujen lentoreitit alueelle on kuitenkin syytä selvittää alueen tarkemmassa suunnittelussa. 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9. 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Tarkastelualueen pohjois- ja kaakkoispuolelle sijoittuu kaksi valtakunnallisesti merkittäväksi luokiteltua rakennettua kulttuuriympäristöä, Villikkalan rajalinnakkeet sekä Wrede-suvun kartanot noin 400-1000 m etäisyydellä. Todennäköisesti kohdealuetta ympäröivä metsikkö tulee ainakin osaksi katkaisemaan näkymälinjat kohti tuulivoimaloita. Toisaalta ympäristössä on paikoin myös laajoja peltoaukeita, joilla näkymät ovat avoimia. Näin ollen tuulivoimalat saattavat paikoin näkyä esim. peltoalueita reunustavalle asutukselle, joka on kuitenkin melko harvalukuista. Tarkastelualueen länsipuolelta noin 500 m etäisyydeltä alkaa valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu maisema-alue, Kymijoen laakso. Sen alueelle sijoittuu samoin aukeita peltoja, joten paikoin tuulivoimalat todennäköisesti näkyvät maisema-alueelle. Kymijoen laakso on kuitenkin kooltaan hyvin laaja ja monipuolinen aluekokonaisuus, jossa muutamien tuulivoimaloiden näkyminen alueen osalle ei heikennä alueen kokonaisuuden arvoja. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 132 Tarkastelualueen pohjoisosan tuntumasta alkaa Villikkalan-Raussilan maakunnallisesti arvokas maisema-alue, jonka viljelys- ja kylämaisemat ulottuvat laajana kokonaisuutena luoteeseen ja etelään. Kohtalaisen pienialaisella tuulivoimarakentamisella ei nähdä olevan merkittäviä vaikutuksia tähän maakunnalliseen arvoalueeseen mm. alueen laajuuden ja tuulivoima-alueesta poispäin suuntautuvan maisemallisen sijainnin vuoksi. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa voidaan tarkastella voimaloiden sijainnin suhdetta mm. maakunnallisen arvokohteen suunnalta avautuviin tärkeisiin näkymiin. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 133 6.2.7 Alue nro B11: Keltakangas, Kouvola Kuva 45 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Kouvolan Keltakankaan alueella, yleiskuva Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 134 Alueen sijainti Kyseessä on osa-alue nro 1479 Keltakankaan Ekopark-alueen tuntumassa. Alue sijaitsee Kouvolan kaupungin alueella, Keltakankaan kohdalla valtatie 15 itäpuolella. Alueen yleiskuvaus Tarkastelualue sijaitsee Kotkan valtatien (tie nro 15) tuntumassa sen itäpuolella. Alueen lähistöllä sijaitseva Ekopark on ns. ympäristöyrityspuisto, teollisuuden sivuvirtojen ja jätteiden käsittelyyn keskittynyt alue. Kohteen ympäristössä sijaitsee mm. teollisuusjätteen käsittelykeskus, kompostointilaitos, romunkäsittelyalue, kiviaineksen ottoalue sekä puutavaran talvisäilytysalue. Maankäyttö Alueella on voimassa Anjalankosken taajamayleiskaava. Siinä kohdealue on osin kaavamerkinnällä M (maa- ja metsätalousvaltainen alue), osin T (teollisuus- ja varastoalue), sekä merkinnällä M2. Pohjoispuolella sijaitsee mm. kaatopaikka osana Ekopark-aluetta. Kohteen länsipuolella lähimmillään 1,5 km etäisyydellä sijaitsee valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi luokiteltu kohde, Anjalan paperitehdas sekä Inkeroisten kartonkitehdas ja yhdyskunta. Kohteen itäpuolella noin 600 m etäisyydeltä alkaa valtakunnallisesti arvokas maisemaalue, Sippolanjoen ja Summanjoen laaksot. Teknistaloudellinen arvio Aluetta ei tarkasteltu alustavassa paikkatietoanalyysissä mm. pienen koon vuoksi. Ohjausryhmätyöskentelyn perusteella alue päätettiin ottaa mukaan jatkotarkasteluun, ja alueelle laadittiin tässä yhteydessä tuulimallinnus sekä alustava sijoitussuunnittelu. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan tuulennopeuden vaihteluväli sijoitussuunnitelman mukaisilla tuulivoimalapaikoilla on 150 m korkeudella 6,5 – 6,6 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 6 tuulivoimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 18 MW. Tuotantoarvio on 2300-2900 h/a (150 m napakorkeus). Asutus ei juurikaan rajoita voimaloiden sijoittelua alueella. Sen sijaan valtatie 15 kulkee aivan alueen länsipuolella. Valtatie saattaa rajoittaa voimaloiden sijoittelua sen länsiosissa. Suunnitellun tuulipuiston lähellä sijaitsee useita KSS Verkko Oyn ja Kymenlaakson Sähkön 110 kV sähköasemia, ja pienen puiston liityntämahdollisuudet näihin asemiin ovat hyvät. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 135 Kuva 46 Alue B11, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma Vaikutusten arviointi 1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Tuulivoimarakentaminen alueella ei aiheuta merkittäviä haittavaikutuksia asutukselle. Asutus ei ole rajoittanut sijoitussuunnittelua alueella. Tarkastelualue sijoittuu jätehuolto- ja kierrätysalueen yhteyteen ja soveltuisi siten luonteeltaan tuulivoimarakentamiseen hyvin. 2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3. 3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin Alueen lähistöllä ei ole arvokkaita lintualueita. Etäisyys lähimpään Natura-alueeseen on yli 2 km. Alustavan arvion perusteella tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. 4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 136 Tuulivoimarakentamisen sijoittaminen ympäristöyrityspuiston tuntumaan tukee hyvin olemassa olevaa aluerakennetta. 5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Alueella on jo ennestään toimintaa, joka on muokannut ympäröivän alueen luonnetta teolliseksi ja muuttanut maisemakuvaa paikallisesti. Näin ollen tuulivoimarakentaminen ei aiheuttaisi merkittäviä haitallisia muutoksia maisemaan. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 137 7 TARKASTELUSSA POIS KARSIUTUNEITA KOHTEITA Selvityksen aikana on tarkasteltu suurta määrää alueita, joita on karsittu ja rajattu täydentyvien tietojen perusteella. Osa alueista on suljettu pois tarkastelusta perustuen huomattaviin ympäristövaikutuksiin. Joillakin alueilla on kyseessä kohde, joka on kooltaan hyvin pienialainen ja saattaisi olla potentiaalinen tuulivoimatuotannon kannalta, mutta maakunnallisessa selvityksessä kohdetta ei ole ollut tarpeen tutkia tarkemmin. Näiden rajautuneiden kohteiden lisäksi selvitysalueella on käynnissä joitakin tuulivoimahankkeita, jotka ovat mittakaavaltaan maakunnallista tuulivoimatuotantoa pienempiä. Tässä selvityksessä on keskitytty käytännössä hieman laajempiin kokonaisuuksiin, ja jo käynnissä tai suunnitteilla olevia hankekohteita ei ole tarkasteltu tämän työn yhteydessä tarkemmin. Tässä luvussa on kuvattu tiivistelmä tärkeimmistä selvityksen tai ohjausryhmätyöskentelyn perusteella tunnistetuista alueista, joita ei tutkita selvityksessä tarkemmin. Alue nro 9: Summa, Hamina Kyseessä on lounasta kohden suuntautuva hyvin pienialainen (alle 1 km2) ranta-alue, joka sijaitsee noin 5,5 km Haminan keskustasta lounaaseen. Tehdasalueelle on jo rakennettu tuulivoimaloita. Alueen läheisyydessä ei ole merkittäviä luonto-, maisema-, kulttuuriympäristö-, tms. kohteita. Jo rakentunutta kohdetta ei tarkastella tämän työn yhteydessä tarkemmin. Kohde muodostaa Mäkelänkankaan alueen kanssa laajemman tuulipuistokokonaisuuden. Osia alueesta nro 20, Hanski-Vilkkilä, Virolahti Tarkastelualuetta 20 rajattiin työn edetessä. Alustavassa paikkatietoanalyysissä oli tunnistettu hyvätuulisia osa-alueita erityisesti rannikon tuntumasta. Näissä kuitenkin luontoarvoihin ja erityisesti linnustoon kohdistuvat haittavaikutukset perustelivat alueen rajaamista pohjoiseen. Jatkotarkasteluun otettuja osa-alueita on kuvattu luvussa 6.1.10. Alue nro 21, Mäkelänkangas, Hamina Haminassa Summan tehtaista noin 2,5 km etäisyydellä luoteeseen sijaitseva Mäkelänkangas on pienialainen kohdealue, jolla on tehty päätös tuulivoimarakentamisesta. Alue muodostaisi kokonaisuuden Summan tuulivoimaloiden kanssa ja vahvistaisi tuulivoimatuotantoa Haminan kaupungissa, jossa sijaitsevat mm. WinWindin tehtaat. Mäkelänkankaan aluetta ei ole tunnistettu maakunnallisessa tuulivoimaselvityksessä mm. asutukselle ja asutuskeskuksille (YKR) asetetun suojavyöhykkeen vuoksi. Aluetta ei tarkastella tämän työn yhteydessä tarkemmin. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa tulee ottaa huomioon asutukseen kohdistuvat melu- ja välkevaikutukset. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 138 Alue nro 27, Metsäkulman koillisalue, Kouvola Pienehkö tarkastelualue sijaitsee 11 km Anjalasta itään. Kohdealueella ja sen ympäristössä on jonkin verran vakituista ja loma-asutusta, mutta tiheämpiä keskittymiä ei juuri ole. Osa tarkastelualueesta sijoittuu valtakunnallisesti arvokkaalle maisemaalueelle, Sippolanjoen ja Summanjoen laaksoihin. Alue on rajattu jatkotarkastelun ulkopuolelle osana selvityksen teknis-taloudellista ja ympäristöllistä arviointia. Kooltaan kohde on pienialainen ja tuuliatlaksen tietojen perusteella tuulisuus ei ole parasta luokkaa. Lisäksi pienialaisen kohteen sijoittuminen valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle ei tue valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, joiden mukaan tuulivoimalat tulee sijoittaa parhaille paikoille ja laajoihin kokonaisuuksiin. Alue nro 28, Vanhankylänmaa, Kotka Tarkastelualue sijaitsee Vanhakylänmaan saarella, Kotkan edustan merialueella, yli 25 km etäisyydellä Kotkan keskustasta. Alue sijoittuu luonnonoloiltaan arvokkaaksi rajatun alueen tuntumaan; aluetta ympäröivät Natura 2000 -alue (Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet, SCI- ja SPAdirektiivit) ja IBA-/FINIBA-alueet. Alueen itäpuolella reilun kilometrin etäisyydellä on Kotkan Haapasaari, joka on arvokas kulttuuriympäristö- ja maisemakokonaisuus. Tarkastelualue on tällä hetkellä puolustusvoimien hallinnassa. Alueen länsipuolella 1,8 km etäisyydellä on valtakunnallisesti arvokas Haapasaaren maisema-alue sekä valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö, Haapasaaren saaristokylä. Lähisaarilla on loma-asutusta noin 0,5-5 km säteellä alueesta. Alueella on keskijänniteverkko (20 kV kaapeli), joka mahdollistaisi enintään kolmen voimalan sijoittamisen alueelle. Kohde on siten potentiaalinen tuulivoimakohde maakunnallista selvitystä tarkemmassa mittakaavassa. Kohdetta ei tästä syystä tarkastella tämän työn yhteydessä tarkemmin. Tarkemmassa suunnittelussa on selvitettävä mm. linnustoon kohdistuvia vaikutuksia. Alue nro 29, Mustamaa, Virolahti Pienikokoinen, reilun neliökilometrin kokoinen kohdealue sijaitsee Mustamaan saarella, Virolahden edustan merialueella, noin 10 km etäisyydellä Virolahden kirkonkylästä. Tuulisuusolot saarella ovat erittäin edulliset, minkä vuoksi saaren mahdollisuuksia tuulivoimatuotantoon tarkasteltiin selvityksessä alustavasti. Saari on tällä hetkellä puolustusvoimien käytössä. Alueen itä- ja eteläpuolella Natura- ja IBA/FINIBA-alueet ulottuvat lähelle, lähimmillään noin 500 m etäisyydelle. Alueen pohjoispuolella on loma-asutusta Ruissaarella alle 1 km etäisyydellä. Saari on kokonaisuudessaan valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö osana Salpalinjan ketjua. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 139 Alue saattaisi olla arktisen muuton reittien kannalta ongelmallinen. Kohdetta ei tarkastella tämän työn yhteydessä tarkemmin mm. maisemaan, kulttuuriympäristöön ja luontoon liittyvien arvojen vuoksi. Kotkan sataman laajennusosa / Vehkaluoto; Kotka Pienialainen kohdealue sijaitsee alle 5 km etäisyydellä Kotkan keskustasta lounaaseen. Vehkaluodon saari sijaitsee nykyisestä satama-alueesta noin 700 metrin etäisyydellä. Mussalon alueella on jo ennestään tuulivoimaloita. Vehkaluodon alueella sijaitsee muutamia yksittäisiä muinaisjäännöksiä. Nämä voidaan ottaa tarkemmassa sijoitussuunnittelussa huomioon, jotta niiden arvo ei heikkene. Alue on maisemakuvallisesti näkyvällä paikalla sisäsaariston ulkoreunalla. Toisaalta alueen sijoittuminen sataman raskaan infrastruktuurin yhteyteen perustelee alueen osoittamista tuulivoimarakentamiseen. Kohteeseen olisi mahdollista toteuttaa pieni tuulivoimapuisto, mutta kohde ei ole kooltaan maakunnallinen, joten sitä ei tarkastella tämän työn yhteydessä tarkemmin. Kohteen mahdollisen suunnittelun yhteydessä tulisi erityisesti tutkia tuulivoimarakentamisen vaikutuksia Mussalon lounaisrannalla sijaitsevan Santalahden matkailualueelle. Tykkimäen huvipuiston alue, Kouvola Tykkimäen alue sijaitsee noin 4 km etäisyydellä Kouvolan keskustasta koilliseen. Alueen hyödyntäminen tuulivoimatuotantoon on noussut esiin ehdotuksena alueella toimivilta yrittäjiltä sekä kehitysyhtiö Kouvola Innovation Oy:ltä. Alueen käyttöä tuulivoimarakentamiseen luultavasti hankaloittaa asutuksen läheisyys ja tätä kautta melu- sekä välkevaikutukset. Lisäksi lentoesterajoituspinnat saattaisivat rajoittaa rakennettavien tuulivoimaloiden korkeutta. Aluetta ei tutkita tämän selvityksen yhteydessä tarkemmin. Muita kohteita, joita tunnistettiin erityisesti hyvätuulisilta merialueilta, olivat Pyhtään kunnan alueella sijaitsevat Långön, Heinäsaari ja Kaunissaari, Kotkan kaupungin alueella sijaitseva Lehmäsaari sekä Haminan kaupungin alueella sijaitsevat Majasaaren alue, Saunamaat, Rakin Kotka ja Pieni Musta sekä Kuorsalon saari. Kyseiset kohteet rajattiin pois jatkotarkasteluista pääasiassa luontoon (erityisesti linnustoon, mm. Parlahden alue Pyhtäällä), maisemaan ja virkistykseen liittyvien erityisien arvojen perusteella. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 140 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO Kymenlaakson maakunnallisessa tuulivoimaselvityksessä on käyty läpi laaja maantieteellinen alue ja tietoja on tarkennettu työn edetessä, jotta on voitu keskittyä ympäristöltään ja teknisiltä edellytyksiltään parhaisiin kohteisiin. Työn näkökulma ja mittakaava ovat maakunnallisia, mutta alueiden toteuttamiskelpoisuus on ollut koko työn ajan tärkeä selvitys- ja suunnittelukriteeri. Työtä on ohjannut laaja ohjausryhmä, ja selvitys osa-alueineen on edennyt vuorovaikutteisesti. Laadittu tuulivoimaselvitys luo tietopohjan ja monipuolisia lähtökohtia maakuntakaavoitusta ja muita hankkeita varten. Laaditun selvityksen ja tarkennettujen tuulimallinnusten perusteella voidaan todeta, että Kymenlaakson rannikko- ja sisämaa-alueilta on mahdollista osoittaa merkittäviä laajoja alueita tuulivoimatuotantoon. Selvityksen jatkotarkasteluvaiheessa on selvitetty yhteensä 18 alueen tuulivoimarakentamisen edellytyksiä teknisten, taloudellisten ja ympäristöön liittyvien tekijöiden kannalta. 16 kohteesta laadittujen tuulimallinnusten ja alustavien sijoitussuunnitelmien perusteella voidaan todeta, että selvitysalueelle olisi mahdollista osoittaa noin 600–700 MW tuulivoimakapasiteettia. Parhaimmat tuuliolosuhteet ovat, kuten odotettavissa oli, aivan rannikon tuntumassa sekä saaristossa. Asutus ja muu maankäyttö kuitenkin rajoittavat merkittävästi rannikkoalueella alueiden hyödyntämistä, ja laajoja aluekokonaisuuksia onkin tunnistettu rannikon läheiseltä vyöhykkeeltä noin 1-10 kilometriä sisämaahan. Saaristossa ja aivan rannikon tuntumassa tuulivoimarakentamista rajoittaa lisäksi linnusto – Kymenlaakson rannikkoalueen erityispiirteenä on arktika eli arktisen kevätmuuton kulku rannikon suuntaisesti. Erityisesti Virolahden tuntumassa kevätmuutto saattaa jonkin verran rajoittaa tuulivoimarakentamisen toteuttamista. Myös tarkastellut sisämaan kohteet ovat potentiaalisia, kun hyödynnetään mahdollisimman hyvin maastonkohoumat ym. piirteet, jotka tuottavat keskimääräistä paremmat tuuliresurssit. Tämä korostaa tarkemman tuulimallinnuksen tuomia hyötyjä alueen tuulivoimapotentiaalin määrityksessä. Rannikkoon verrattuna sisämaassa etuna ovat vähäisempi asutus ja suuremmat mahdollisuudet tunnistaa laajoja kohteita riittävän kaukana erityisesti luonnon ja maiseman kannalta arvokkaista kohteista. Osalla sisämaan alueista lentoesterajoituspinnat saattavat kuitenkin rajoittaa tavallista korkeampien voimaloiden rakentamista. Kaakkois-Suomella on hyvä asema tuulivoima-alan tutkimuksessa sekä innovaatioiden kehittämisessä – alueella toimivat mm. Winwind, The Switch ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Kymenlaakson alueella Kotkassa ja Haminassa on jo tällä hetkellä erinomainen satamainfrastruktuuri, joka on edellytys tuulivoimaloiden ja raskaiden komponenttien kuljettamiseen. Laajamittaisella tuulivoimarakentamisella Kymenlaakson alueella olisi positiivinen vaikutus alueen yritysten toimintaan. Rakentamisen volyymi loisi myös pohjaa uudelle yritystoiminnalle, mm. tuulivoimaloiden käyttö- ja kunnossapidossa, projektikehityksessä ja mahdollisesti komponenttivalmistuksessa. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 141 9 LÄHTEET Kirjallinen lähdeaineisto: Hamari, R., Husa, J. & Rintanen, T. 1992. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Kymen läänissä. Tutkimusraportti. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja, nro 353. Helsinki. Koistinen, Jarmo 2004. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Ympäristöministeriö 2004. Kymenlaakson liitto 2009. Kymenlaakson maakuntakaava. Maaseutu ja luonto. Kaavaselostus. Kymenlaakson matkailututkimus 2008. Haaga-Perho sarja, Savonlinna 2008. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.). 2010: Suomen lajien uhanalaisuus, punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Siting and Designing Windfarms in the Landscape. 2009. Version 1. Scottish Natural Heritage. Weckman, Emilia 2006. Tuulivoimalat ja maisema. Ympäristöministeriö 2006. Ympäristöministeriö 1992a. Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Ympäristöministeriö 1992b. Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Paikkatietomuodossa oleva lähdeaineisto: IBA- ja FINIBA-alueet. BirdLife Suomi ry Kiinteät muinaisjäännökset. Museovirasto 2010. Korkeusmalli. Maanmittauslaitos. Suomen Tuuliatlas. Ilmatieteen laitos. Suurjänniteverkko. Fingrid Oy 2010. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 142 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY2009). Museovirasto 2009. Yhdyskuntarakenteen seurannan tietojärjestelmä. SYKE 2010. Internet-lähteet ja muut sähköiset lähdeaineistot: Energiateollisuus 2010. Tuulivoimarakentamisen tutkavaikutusten selvittäminen käynnissä. http://www.energia.fi/fi/ajankohtaista/lehdistotiedotteet/2010/tuulivoimarakentamisen% 20tutkavaikutusten%20selvitt%c3%a4minen%20k%c3%a4ynniss%c3%a4.html European wind energy association EWEA (2010). Wind in power. 2009 European statistics. 17.11.2010. http://www.ewea.org/fileadmin/ewea_documents/documents/statistics/100401_General _Stats_2009.pdf EWEA 2009. Wind at Work. Finavia 2011. Esteetön ilmatila takaa sujuvan ja turvallisen lentoliikenteen http://www.finavia.fi/tietoafinaviasta/lentoesteet/esteeton-ilmatila HE 141/2010 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta. 5.11.2010. http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100141.pdf HE 152/2010 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi uusiutuvilla enrgialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta. 5.11.2010. http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100152.pdf Holttinen, Hannele & Esa Peltola (2009). Nord-Vind. Windpower technology: history, status and vision. VTT. http://www.boverket.se/Global/Planera/Dokument/planeringsfragor/vindkraft/NordVind -vision-report%202009.pdf Kohvakka, Paula 2010. Tuulivoiman ajankohtaiskatsaus Suomessa ja lähialueilla. Esitys VGB-Voimalaitospäivillä 29.9.2010. Kymenlaakson liitto 2008. Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto. Virkistys- ja ulkoilualueselvitys. Kohdeluettelo. 18.2.2011. http://services.kymenlaakso.fi/www/DimDocumentDownload?action=show&id=335&fi leId=1969 Lunnekullen Vindkraft 2007. Miljökonsekvensbeskrivning. Triventus Consulting AB. http://www.lunnekullenvindkraft.se/pdf/MKB%20Lunnekullen.pdf 31.5.2011. Motiva 2010. Tuulivoimateknologia. 16.11. 2010. http://www.motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_energia/tuulienergia/tuulivoimateknologia Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 143 Motiva 2009. Tuulivoima Suomessa. Tuulivoimakiertue 2009. 20.11.2010. http://www.motiva.fi/files/1846/Tuulivoima_Suomessa_2009.pdf Parkko, Petri 2011. Kymenlaakson tuulivoimasuunnitteluun liittyvä linnustoarviointi 2011. Luontoselvitys Kotkansiipi. Päijät-Hämeen liitto 2010. Etelä-Suomen yhteistoiminta-alueen tuulivoimaesiselvitys 2010. www.paijat-hame.fi Siemens 2010. Direct Drive Wind Turbine Reduces Complexity. http://www.siemens.com/innovation/en/news_events/innovationnews/innovationnews_a rticles/2010/e_021_ino_1019_2.htm 31.5.2011. Suomen Tuuliatlas 2011. http://www.tuuliatlas.fi TEM 2009. Tuuliatlas: Hyviä tuuliolosuhteita myös sisämaassa. 8.11.2010. http://www.tem.fi/index.phtml?98603_m=97403&s=3804 TEM 9/2009. Syöttötariffityöryhmän loppuraportti, Ehdotus tuulivoimalla ja biokaasulla tuotetun sähkön syöttötariffiksi TEM 3/2011. Uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön tukijärjestelmä käyttöön. http://www.tem.fi/?s=2471&89519_m=102404 Työ- ja elinkeinoministeriö 2010. Tiedote 31.8.2010. Tuulivoimarakentamisen tutkavaikutusten selvittäminen käynnistyy. http://www.tem.fi/index.phtml?101881_m=100248&s=4265 Teknologiateollisuus ry 2009. Tuulivoima-tiekartta 2009. Tuulivoimalan toimijat ry, 2009, www.teknologiateollisuus.fi Tiehallinto 2009. Valtatie 7 parantaminen moottoritieksi välillä Hamina – Vaalimaa. Hamina, Virolahti. Yleissuunnitelma. 12.1.2011. http://www.tiehallinto.fi/pls/wwwedit/docs/24180.PDF Tuulivoimatieto 2010a. Maanrakennustyöt. 19.11.2010. http://www.tuulivoimatieto.fi/infra Tuulivoimatieto 2010b. Tuulivoimatuotanto. 23.11.2010. http://www.tuulivoimatieto.fi/tuulivoimatuotanto Tuulivoimatieto 2010b. Tuulivoimatekniikka. 16.11.2010. http://www.tuulivoimatieto.fi/tuulivoimatekniikka Tuulivoimatieto 2010c. Tuulivoimaloiden tuotantopotentiaalin vaihtelu. 17.11.2010. http://www.tuulivoimatieto.fi/tuotantopotentiaalin_vaihtelu Tuulivoimatieto 2010d. Tuulivoimatuotannon vuodenaikavaihtelu. 23.11.2010. http://www.tuulivoimatieto.fi/vuoden_aika Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 144 Tuulivoimatieto 2010e. Tuulen nopeuden pitkäaikainen vaihtelu. 23.11.2010 http://www.tuulivoimatieto.fi/pitkaaikainen Tuulivoimatieto 2010f. Tuulivoimaloiden sijoittelu. 23.11.2010. http://www.tuulivoimatieto.fi/sijoittelu Tuulivoimatieto 2010g. Säätövoiman tarve. 20.4.2011. http://www.tuulivoimatieto.fi/saatovoima Tuulivoimatieto 2011. Ilmastonmuutos. 20.4.2011 http://www.tuulivoimatieto.fi/ilmastonmuutos Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet. www.ymparisto.fi Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY2009). Museovirasto 2009. www.rky.fi Vattenfall 2011. http://www.vattenfall.fi/fi/miten-tuulivoimala-toimii.htm 31.5.2011. Virojoki-Vaalimaan osayleiskaavan muutos ja laajennus (2010). Selostusluonnos. VTT 2011. Suomen tuulivoimatilastot. 31.5.2011. http://www.vtt.fi/proj/windenergystatistics/index.jsp VTT (2010a). Suomen tuulivoimatilastot. 8.11.2010. http://www.vtt.fi/proj/windenergystatistics/?lang=fi VTT (2010b). Tuulivoimahankkeita. 8.11.2010. http://www.vtt.fi/proj/windenergystatistics/windenergystatistics_projects.jsp VTT 2007. Tuulivoima ei vaadi http://www.vtt.fi/uutta/2007/20071114.jsp tuekseen yhtä paljon varavoimaa. World Wind Energy Association WWEA (2010). World wind energy report 2009. 18 s. WWEA, Bonn. 17.11.2010. http://www.wwindea.org/home/images/stories/worldwindenergyreport2009_s.pdf Ympäristöhallinnon Oiva- ja Hertta-tietokannat. www.ymparisto.fi Ympäristöministeriö 14.4.2011. Suuret tuulivoimalat aina http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=381729&lan=fi YVA-menettelyyn. Ympäristöministeriö 2011. Työryhmän ehdotus tuulivoimarakentamisen kaavoitusta, vaikutusten arviointia ja lupamenettelyjä koskevaksi ohjeistukseksi. Luonnos 4.4.2011. Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 KRITEERIT TUULIVOIMA-ALUEIDEN TUNNISTAMISEKSI Tekijä Ehto Aineisto Tyyppi Tuulisuus Vähintään 6 m/s 100 metrin korkeudella Tuuliatlas, Ilmatieteen laitos pisteyttävä Kohteen korkeusasema (suhteellinen korkeus) 1) Sisämaassa painotetaan ympäristöstään kohoavia kumpuja (0-10 pistettä) 2) Rannikko- ja merialueilla ei painotusta MML:n 25 metrin korkeusmalli pisteyttävä Etäisyys suurjänniteverkkoon Korkeintaan 15 km:n etäisyydellä suurjänniteverkosta (110kV ja yli) MML, maastotietokanta, Fingrid pisteyttävä Etäisyys sähköasemiin Korkeintaan 30 km:n etäisyydellä sähköasemista Fingrid pisteyttävä Etäisyys tieverkkoon Korkeintaan 15 km:n etäisyydellä tieverkosta, yksityisteillä pienempi painoarvo kuin yleisillä. Tulevalle E-18 -moottoritielle suuri painoarvo jatkotarkastelussa. Digiroad / Streetmap pisteyttävä Etäisyys asutuskeskuksiin ja yksittäisiin asuinrakennuksiin 1) Vähintään 500 m:n etäisyydellä asutuskeskuksista (taajamat, kylämäinen maaseutuasutus, pienkylät) sekä ruuduista, joissa on asukkaita viisi tai enemmän YKR/SYKE poissulkeva Etäisyys asutuskeskuksiin ja yksittäisiin asuinrakennuksiin sekä loma-asutukseen 2) Vähintään 500 m etäisyydellä loma-asutuksesta. Ruudut, joilla yksittäinen loma-asuinrakennus, otetaan mukaan tarkasteltaviin alueisiin. Kulttuuriympäristöt, arvokkaat valtakunnalliset maisema-alueet 1) Ei kulttuuriympäristöalueille tai valtakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille 2) Maisema- ja kulttuuriympäristöalueet mukana analyysissä Museovirasto, SYKE poissulkeva Muinaisjäännökset Ei muinaisjäännösalueille Museovirasto poissulkeva Maakuntakaavan aluevaraukset Maakuntakaavan mukaisen aluevarauksen täytyy olla tuulivoimakäyttöön sopiva. Poissuljetut: asuinalueet, keskustatoimintojen alueet, lentoliikenteen alueet, suojelualueet, loma- ja matkailualueet Kymenlaakson liitto poissulkeva IBA- ja FINIBA-alueet Ei arvokkaille linnustoalueille BirdLife Suomi ry poissulkeva Luonnonsuojelu- ja Natura-alueet Ei suojeluohjelma-alueille, Natura-alueille, kansallispuistoalueille tai luonnonsuojelualueille SYKE poissulkeva Puolustusvoimien alueet (maakuntakaava) 1) Ei Puolustusvoimien alueille 2) Otetaan Puolustusvoimien alueet mukaan analyysiin, edellyttää jatkossa tarkempaa tapauskohtaista tarkastelua Kymenlaakson liitto poissulkeva Lentoestealueet, esterajoituspinnat Ei lentoestealueille tai esterajoituspinnoille Finavia, TraFi, Kymenlaakson liitto poissulkeva PÖYRY FINLAND OY 06/06/2011 1 Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010: Yhteenveto tarkastelluista alueista Alue Turbiinien lkm Tuotanto (napakork. 100 m tai 150 m) Tuulipuistoalueen tuulennopeus (m/s) Huipunkäyttöaika (h/a) Mallinnettu 100 m 150 m 2 Munapirtti, Pyhtää 16 2600-3200 (100 m) 6.4 – 8.3 4 Kirkonmaa-Rankki, Kotka 6 ~4000 (100 m) 8.6 – 8.9 11 Matinmäki, Virolhati-Hamina 18 3000-3700 (100 m) 6.6 – 7.6 12 Purola, Pyhtää 13 2300-2550 (100 m) 6.1 – 7.2 13 Struka, Pyhtää 12 2300-2900 (100 m) 6.3 - 7.1 15 Myllykylä-Valkjärvensuo, KotkaPyhtää 36 2700-3400 (150 m) 6.0 – 6.5 16 Suljento, Kotka-Kouvola 13 1900-2500 (100 m) 6.0 – 6.2 17 Suutari-Matarniemi, KotkaHamina 15 1900-2600 (100 m) 5.9 – 6.4 20 Suurisuo-Huosiossuo-AlaPihlaja, Virolahti 25 2050-2300 (100 m) 2800-3400 (150 m) 5.9 – 6.7 25 Korven alueet, Hamina 7 2500-3200 (150 m) 6.5 – 6.8 B2 Huhdasjärven pohjoiset alueet, Kouvola 9 2700-3500 (150 m) 7.0 – 7.2 B4 Petäjäposti, Kouvola 10 2200-3200 (150 m) B6 Perä-Mankala, Iitti 9 2500-3200 (150 m) B7 Tillola, Iitti-Kouvola 24 2500-3200 (150 m) B8 Lintoja, Kouvola 12 2300-3000 (150 m) 6.6 – 6.8 B11 Keltakangas, Kouvola 6 2300-2900 (150 m) 6.5 – 6.6 5.9 – 6.1 7.2 – 8.2 6.8 – 7.4 6.8 – 7.7 6.6 – 6.9 6.7 – 7.0 5.9 – 6.4 6.7 – 7.0 COPYRIGHT@PÖYRY 1 31.5.2011 Pohjoiset alueet, asutus ja liikenneyhteydet 6790000 6800000 Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 6780000 151 Tuulivoiman tarkastelualue 274 Paikkatietoanalyysissa tunnistetut alue-ehdokkaat 250 Kuntaraja Sisämaa-/rannikkotarkastelun rajaus Loma-asutus, 1 loma-asunto 6770000 Loma-asutus, vähintään 2 loma-asuntoa Vakituinen asutus, 1 - 4 asukasta 509 Kouvola Vakituinen asutus,vähintään 5 asukasta 579 608 Päätiet 663 774 Lentokenttä 746 740 717 723 6760000 Rautatie 736 745 757 Sähköasema 790 810 Sähkölinja Maakuntakaavan (14.12.2010) varaukset tuulivoimalle soveltuvista alueista korkeus merenpinnasta, metriä 880 894 0 - 20 960 20 - 40 6750000 Iitti 40 - 60 997 60 - 80 80 - 100 100 - 120 120 - 140 6740000 140 - 160 0 5 10 Km 27.5.2011 1:250 000 1421 1479 3450000 3460000 3470000 3480000 3490000 3500000 3510000 3520000 3530000 3540000 Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 6740000 Eteläiset alueet, asutus ja liikenneyhteydet Kouvola 1421 Miehikkälä 6730000 1479 1579 26 33 31 32 Tuulivoiman tarkastelualue 42 47 Paikkatietoanalyysissa tunnistetut alue-ehdokkaat Hamina 49 6720000 81 51 52 73 63 Kotka Kuntarajat 53 60 72 67 Loma-asutus, 1 loma-asunto 71 70 Loma-asutus, vähintään 2 loma-asuntoa 77 Pyhtää Virolahti 112 Vakituinen asutus, 1 - 4 asukasta 86 100 107 Vakituinen asutus,vähintään 5 asukasta 89 97 Päätiet 6710000 E18-moottoritien suunniteltu linjaus ja 1 km vyöhyke molemmin puolin Lentokenttä 147 293 176 Rautatie 206 Sähköasema 6700000 Sähkölinja Maakuntakaavan (14.12.2010) varaukset tuulivoimalle soveltuvista alueista korkeus merenpinnasta, metriä 240 250 0 - 20 281 20 - 40 287 40 - 60 60 - 80 6690000 80 - 100 100 - 120 120 - 140 140 - 160 0 5 10 Km 27.5.2011 6680000 1:250 000 3470000 3480000 3490000 3500000 3510000 3520000 3530000 3540000 3550000 3560000 Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 6790000 6800000 Pohjoiset alueet, luonto ja virkistys 151 Tuulivoiman tarkastelualue Paikkatietoanalyysissa tunnistetut alue-ehdokkaat 6780000 Kuntarajat Sisämaa-/rannikkotarkastelun rajaus 274 250 Luonnonsuojelualueet Suojeluohjelma-alueet* Natura 2000-verkoston alueet 6770000 Kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeät lintualueet (IBA/FINIBA) Maakunnallisesti merkittävät lintujen levähdysalueet** Maakuntakaavojen (28.5.08/14.12.10) virkistys-, retkeily- ja ulkoilualueet (V,VR,VR/s) 509 579 608 Päätiet Kouvola 663 Sähköasema 774 746 717 723 740 736 6760000 745 Sähkölinja 757 Maakuntakaavan (14.12.2010) varaukset tuulivoimalle soveltuvista alueista 790 810 korkeus merenpinnasta, metriä 0 - 20 20 - 40 Iitti 880 40 - 60 894 60 - 80 960 6750000 80 - 100 100 - 120 997 120 - 140 140 - 160 * suojeluohjelma-alueet: harjut, joet, lehdot, lintuvedet, rannat, suot, vanhat metsät, kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelmat ** Kymenlaakson tuulivoimasuunnitteluun liittyvä linnustoarviointi 2011 6740000 0 5 10 Km 27.5.2011 1:250 000 3450000 3460000 3470000 3480000 3490000 3500000 3510000 3520000 3530000 3540000 Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 6740000 Eteläiset alueet, luonto ja virkistys Kouvola Miehikkälä 1421 6730000 1479 1579 Tuulivoiman tarkastelualue Paikkatietoanalyysissa tunnistetut alue-ehdokkaat 26 33 31 Kuntarajat 32 42 Sisämaa-/rannikkotarkastelun rajaus 47 Hamina 49 6720000 81 51 52 73 63 Luonnonsuojelualueet 53 60 Suojeluohjelma-alueet* 72 67 71 70 Natura 2000-verkoston alueet Kotka Kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeät lintualueet (IBA/FINIBA) 77 Virolahti 86 Pyhtää 112 100 6710000 107 Maakunnallisesti merkittävät lintujen levähdysalueet** 89 97 Merialueen vesilintujen levähdysalueet** Maakuntakaavojen (28.5.08/14.12.10) virkistys-, retkeily- ja ulkoilualueet (V,VR,VR/s) Päätiet 147 E18-moottoritien suunniteltu linjaus ja 1 km vyöhyke molemmin puolin 293 176 206 Sähköasema 6700000 Sähkölinja Maakuntakaavan (14.12.2010) varaukset tuulivoimalle soveltuvista alueista 240 korkeus merenpinnasta, metriä 250 281 0 - 20 20 - 40 287 40 - 60 60 - 80 6690000 80 - 100 100 - 120 120 - 140 140 - 160 * suojeluohjelma-alueet: harjut, joet, lehdot, lintuvedet, rannat, suot, vanhat metsät, kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelmat ** Kymenlaakson tuulivoimasuunnitteluun liittyvä linnustoarviointi 2011 0 5 10 Km 6680000 27.5.2011 1:250 000 3470000 3480000 3490000 3500000 3510000 3520000 3530000 3540000 3550000 3560000 Pohjoiset alueet, maisema ja kulttuuriympäristö 6790000 6800000 Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 151 6780000 Tuulivoiman tarkastelualue Paikkatietoanalyysissa tunnistetut alue-ehdokkaat 274 Kuntarajat 250 Sisämaa-/rannikkotarkastelun rajaus Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (valtioneuvoston periaatepäätös 1995) 6770000 Kulttuuriympäristön/maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue, maakunnallisesti merkittävä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009): kohteet, tiet ja alueet 509 Kouvola 579 608 Maakuntakaavojen (25.8.08/14.12.10) muinaismuistokohteet 663 774 746 6760000 740 717 723 Päätiet 736 757 745 Sähköasema 790 810 Sähkölinja Maakuntakaavan (14.12.2010) varaukset tuulivoimalle soveltuvista alueista korkeus merenpinnasta, metriä 880 0 - 20 894 Iitti 20 - 40 6750000 960 40 - 60 60 - 80 997 80 - 100 100 - 120 120 - 140 140 - 160 6740000 0 5 10 Km 27.5.2011 1:250 000 3450000 3460000 3470000 3480000 3490000 3500000 3510000 3520000 3530000 3540000 Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010 6740000 Eteläiset alueet, maisema ja kulttuuriympäristö Miehikkälä Kouvola 1421 6730000 1479 1579 26 33 31 Tuulivoiman tarkastelualue 32 42 47 Paikkatietoanalyysissa tunnistetut alue-ehdokkaat Hamina 49 6720000 81 51 52 73 63 60 Sisämaa-/rannikkotarkastelun rajaus 72 Kotka Kuntarajat 53 67 Pyhtää 71 70 Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (valtioneuvoston periaatepäätös 1995) Kulttuuriympäristön/maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue, maakunnallisesti merkittävä 77 Virolahti 86 112 100 6710000 107 89 97 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009): kohteet, tiet ja alueet Maakuntakaavojen (25.8.08/14.12.10) muinaismuistokohteet 147 293 176 Päätiet 206 E18-moottoritien suunniteltu linjaus ja 1 km vyöhyke molemmin puolin 6700000 Sähköasema Sähkölinja 240 Maakuntakaavan (14.12.2010) varaukset tuulivoimalle soveltuvista alueista korkeus merenpinnasta, metriä 250 281 287 0 - 20 20 - 40 40 - 60 6690000 60 - 80 80 - 100 100 - 120 120 - 140 140 - 160 0 5 10 Km 27.5.2011 6680000 1:250 000 3470000 3480000 3490000 3500000 3510000 3520000 3530000 3540000 3550000 3560000
© Copyright 2024